PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi
25.11.2019 - (2019/2855(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Annalisa Tardino, Christine Anderson, Ivan David, Isabella Tovaglieri
ID-ryhmän puolesta
B9‑0226/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 3 ja 4 artiklan, ja toteaa, että yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa, jäljempänä ’Istanbulin yleissopimus’,
– ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden osalta 11. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/865[1],
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2019 annetun komission julkilausuman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi,
– ottaa huomioon Bulgarian perustuslakituomioistuimen 27. heinäkuuta 2018 antaman julkilausuman, jossa julistettiin Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi perustuslain vastaiseksi,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman EU:n laajuisen tutkimuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta (ˮViolence against women: an EU-wide survey”),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yleistä EU:ssa; ottaa huomioon, että ainoastaan 14 prosenttia naispuolisista uhreista oli ilmoittanut vakavimmista lähisuhdeväkivaltatilanteista poliisille;
B. ottaa huomioon, että joka kolmas 15-vuotias tai sitä vanhempi nainen EU:ssa on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa; ottaa huomioon, että suurin osa työssäkäyvistä tai ylimmässä johdossa olevista naisista on kokenut seksuaalista häirintää; ottaa huomioon, että yksi nainen kymmenestä on joutunut seksuaalisen häirinnän tai vainoamisen kohteeksi uuden teknologian välineiden kautta;
C. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy monessa eri muodossa (lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen häirintä, verkkoväkivalta, vainoaminen, kunniaväkivalta, naisten sukuelinten silpominen) ja että se voi viime kädessä johtaa naismurhiin;
D. ottaa huomioon, että väkivaltaa esiintyy monissa eri paikoissa (kotona, työpaikalla, koulussa, kadulla), mikä vaikuttaa uhrien mahdollisuuksiin menestyä yhteiskunnassa, opinnoissa ja työssä;
E. katsoo, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen lainsäädännöllisten ja poliittisten toimenpiteiden sekä taloudellisen tuen avulla on yksi jäsenvaltioiden ensisijaisista tavoitteista;
F. ottaa huomioon, että ihmiskauppa ja pakkoprostituutio kuuluvat pahimpiin mahdollisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja muodostavat uhan kulttuureillemme sekä vaaran naisille ja tytöille;
G. ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat arvostelleet Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalaa ja tämän seurauksena keskeyttäneet ratifioinnin tai ilmaisseet, ettei niillä ole kiinnostusta ratifioida sopimusta;
1. tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan;
2. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kaikkia toimia, joilla torjutaan tehokkaasti naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, ja ryhtymään toteuttamaan niitä; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla kehitetään sukupuolten keskinäistä kunnioitusta, ja yksilöimään väkivallattomia konfliktinratkaisukeinoja;
3. pitää valitettavana, että naismurhia ja muunlaista väkivaltaa esiintyy edelleen paljon kaikkialla EU:ssa;
4. kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksensä tehokkuutta ja arvioimaan mahdollisuutta parantaa nykyisiä toimenpiteitä;
5. korostaa, että tarvitaan tehokkaampia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, ja painottaa uhreille annettavan tuen parantamisen merkitystä;
6. korostaa, että naisten tietoisuutta on lisättävä, jotta uhreille voidaan tarjota kaikissa prosessin vaiheissa asianmukaista tietoa kaikista heidän käytettävissään olevista välineistä ja toimenpiteistä ja auttaa heitä käsittelemään väkivallantekoja;
7. panee merkille, että naisiin kohdistuva väkivalta on jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä mainittu rikos ja että se kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan riippumatta siitä, ratifioivatko ne kansainvälisiä sopimuksia;
8. panee merkille, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta ja että niiden suurimmat huolenaiheet liittyvät kansallista toimivaltaa koskevaan ennakoimattomuuteen ja epävarmuuteen;
9. kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden muodostaa oman näkemyksensä yleissopimuksesta ja olemaan harkitsematta EU:n liittymisen viivyttämistä, kunnes kaikki jäsenvaltiot ovat omasta tahdostaan päättäneet ratifioida sen;
10. kehottaa jäsenvaltioita hylkäämään Istanbulin yleissopimuksen 3 artiklan c alakohdassa esitetyn ”sukupuolen” määritelmän, jonka mukaan sukupuoli on uudelleenmääritelty sosiaaliseksi rakenteeksi, joka ei liity biologiaan; on huolissaan Istanbulin yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa ehdotetusta uuden ”sukupuoli-identiteetin” luokan luomisesta;
11. katsoo, että jäsenvaltioiden huolenaiheet liittyvät Istanbulin yleissopimuksen oikeusperustaan ja sen tuomaan epäselvyyteen; katsoo, että parlamentin tuomioistuimelle esittämä pyyntö saada lausunto neuvoston päätöksen voimassaolon jatkamisen laillisuudesta vaikuttaa toimenpiteeltä, jolla pyritään saamaan oikeudellinen perustelu, joka ylittää yleissopimuksen määräykset;
12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.
- [1] EUVL L 131, 20.5.2017, s. 11.