Menettely : 2019/2803(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0233/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0233/2019

Keskustelut :

PV 17/12/2019 - 15
CRE 17/12/2019 - 15

Äänestykset :

PV 18/12/2019 - 13.9
CRE 18/12/2019 - 13.9

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2019)0104

<Date>{10/12/2019}10.12.2019</Date>
<NoDocSe>B9‑0233/2019</NoDocSe>
PDF 184kWORD 58k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>pölyttäjiä koskevasta EU:n aloitteesta</Titre>

<DocRef>(2019/2803(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Mairead McGuinness, István Ujhelyi, Frédérique Ries, Martin Häusling, Luisa Regimenti, Pietro Fiocchi, Kateřina Konečná</Depute>

<Commission>{ENVI}ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

TARKISTUKSET

B9‑0233/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma pölyttäjiä koskevasta EU:n aloitteesta

(2019/2803(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Pölyttäjiä koskeva EU:n aloite” (COM(2018)0395),

 ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista[1],

 ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten[2],

 ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa[3],

 ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

 ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A. toteaa, että komissio on käynnistänyt pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen 1. kesäkuuta 2018 vastauksena Euroopan parlamentin ja neuvoston esittämiin kehotuksiin puuttua pölyttäjien vähenemiseen;

B. ottaa huomioon, että pölyttäjien vähenemisen syitä on jo tutkittu paljon; toteaa, että tutkimustulosten täytäntöönpano jättää paljon toivomisen varaa;

C. toteaa, että luonnonvaraiset pölyttäjät hoitavat keskeistä tehtävää viljelykasvien pölytyksessä ja että tarhamehiläiset tukevat tätä työtä;

D. toteaa, että tarhamehiläisten suorittama pölytys vain täydentää lukuisten muiden hyönteislajien[4], kuten erakkomehiläisten, perhosten, kukkakärpästen ja kovakuoriaisten, suorittamaa pölytystä, ei korvaa sitä;

E. ottaa huomioon, että Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) esitti 11. lokakuuta 2019 kiireellisen kehotuksen lisätä merkittävästi lajien suojelutoimia vastauksena kasvavaan biodiversiteettikriisiin; toteaa, että IUCN vetosi maailman hallituksiin, jotta ne pysäyttäisivät lajien vähenemisen ja estäisivät ihmisen toiminnasta johtuvia lajien sukupuuttoon kuolemisia vuoteen 2030 mennessä sekä parantaisivat uhanalaisten lajien suojeluasemaa kantojen laajan elpymisen aikaansaamiseksi vuoteen 2050 mennessä;

F. toteaa, että pölyttäjät tarjoavat keskeisiä suoria ja välillisiä ekosysteemipalveluja, joita ovat pölytys, tuhoeläinten torjunta, maaperän ja veden laadun ylläpitäminen sekä maisema-arvojen edistäminen;

G. toteaa, että tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta pölyttäjien merkitys maatalouden tuottavuuden kannalta tunnustetaan;

H. ottaa huomioon, että pelkästään unionissa 78 prosenttia luonnonvaraisista kukkalajeista on ainakin osittain riippuvaisia eläinten suorittamasta pölytyksestä[5];

I. toteaa, ettei muista pölyttävistä hyönteisistä kuin mehiläisistä ja perhosista ole riittävästi tietoja;

J. toteaa, että pölyttäjiin kuuluu hyönteisiä, kuten mehiläiset, kukkakärpäset, perhoset, yöperhoset, kovakuoriaiset, ampiaiset ja ripsiäiset, sekä nisäkkäitä, kuten lepakot ja linnut;

K. toteaa, että pölyttäjien terveys on ehdottoman tärkeää maataloustoiminnalle unionissa, kun otetaan huomioon, että 84 prosenttia viljelykasvilajeista[6] ja 76 prosenttia Euroopan elintarviketuotannosta riippuu hyönteispölytyksestä; ottaa huomioon, että EU:n vuotuisesta maataloustuotannosta jopa 15 miljardin euron osuus on suoraan pölyttäjien ansiota[7];

L. toteaa, että pölyttäjät ovat yksi ympäristömme terveyden tärkeimmistä indikaattoreista; ottaa huomioon, että eri puolilta Eurooppaa peräisin olevat tilastot ja suuntaukset, joista saadut tiedot tosin voivat olla vaillinaisia, viittavat kaikki siihen suuntaan, että pölyttäjäpopulaatiot ovat huolestuttavasti pienenemässä;

M. toteaa, että perhosten ja niiden elinympäristöjen, puoliluontaisten niittyjen, suojelutilanne on selvästikin heikko ja toimii hyvänä indikaattorina luonnonvaraisten mehiläisten, kukkakärpästen, yöperhosten ja muiden pölyttäjien tilanteesta;

N. ottaa huomioon, että luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/43/ETY (luontodirektiivi)[8] suojellaan vain 56:ta pölyttäjälajia, ja näistä 67 prosentin osalta arvioinnit ovat epäsuotuisia;

O. toteaa, että parlamentti on käynnistänyt useita pilottihankkeita ja valmistelutoimia jatkaakseen pölyttäjien vähenemisen tutkimista ja kehittääkseen konkreettisia ratkaisuja pölyttäjäpopulaatioiden huolestuttavan pienenemisen lieventämiseksi[9];

P. toteaa pölyttäjien asianmukaisen suojelun ja niiden kantojen elvyttämisen edellyttävän, että pölyttäjiä ja niiden ravintoa vahingoittavien torjunta-aineiden käyttöä vähennetään merkittävästi;

Q. toteaa, että joidenkin torjunta-aineiden käyttö on yhdistetty haitallisiin ympäristövaikutuksiin, mukaan lukien suuret riskit niin tarhatuille kuin luonnonvaraisille mehiläisille, jotka pölyttävät useimpia viljelykasveja kaikkialla maailmassa;

R. toteaa, että kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009[10] mukaisesti kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjien on säilytettävä kirjatut tiedot käyttämistään kasvinsuojeluaineista vähintään kolmen vuoden ajan ja niihin on sisällytettävä kasvinsuojeluaineen nimi, käyttöaika ja annoksen suuruus sekä aineen käyttöala ja kohteena oleva viljelykasvi;

S. ottaa huomioon, että unioni sopi huhtikuussa 2018 neonikotinoideina tunnettujen imidaklopridin, klotianidiinin ja tiametoksaamin ulkokäytön täyskiellosta;

T. toteaa, että useat jäsenvaltiot ilmoittivat hätätilanteeseen perustuvista poikkeuksista, jotka koskivat neonikotinoidien käyttöä niiden alueella; toteaa, että tällaisten ilmoitusten olisi oltava laadultaan hyviä ja niiden olisi oltava julkisesti saatavilla; ottaa huomioon, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) totesi, että noin kolmannekselle tuotteista, joille myönnettiin hätätilanteeseen perustuva lupa, oli saatavilla vaihtoehtoja; katsoo, että EFSA voisi osallistua hätätilanteen perusteella myönnettävien lupien tutkimiseen[11];

U. ottaa huomioon, että glyfosaatin käytön on osoitettu vahingoittavan tarhamehiläisten bakteerikantaa ja siten edistävän pölyttäjien määrän vähenemistä ja niiden elinympäristöjen häviämistä;

V. toteaa, että kasvinsuojeluaineista mehiläisille aiheutuvan riskin arviointia koskeva, vuonna 2013 hyväksytty EFSAn ohjeasiakirja, joka edustaa torjunta-aineista Apis melliferalle, Bombus spp:lle ja erakkomehiläisille aiheutuvien riskien arvioinnissa käytettäviä ajantasaisimpia tieteellisiä menetelmiä, ei ole saanut jäsenvaltioiden täyttä hyväksyntää; toteaa, että tilanne heikentää asetuksen (EY) N:o 1107/2009 hyväksymiskriteerien asianmukaista soveltamista ja näin ollen näiden lajien suojelun parantamista;

W. ottaa huomioon, että hyönteismyrkkyjen pölyttäjiin kohdistuvan vaikutuksen lisäksi laajakirjoiset rikkakasvien torjunta-aineet, joita käytetään maisematasolla, esimerkiksi ennen rikkakasvien taimelletuloa levitettävinä rikkakasvien torjunta-aineina tai kuivatteina, tuhoavat pölyttäjien ravintolähteitä pääviljelykasvin kukinta-aikojen ulkopuolella ja myötävaikuttavat populaatioiden romahduksiin;

X. ottaa huomioon, että vaikka EFSAn vuonna 2013 antamaa mehiläisiä koskevaa ohjeasiakirjaa sovellettaisiin täysimääräisesti, torjunta-aineiden hyväksyntäjärjestelmä jättäisi perhoset, yöperhoset ja kukkakärpäset vaille suojelua;

Y. toteaa, että pölyttäjien kytkeytyneet elinympäristöt, kuten suojakaistat, pensasaidat ja ruohoisat vesiväylät, voivat auttaa eroosion hallinnassa ja yleisesti biologisen monimuotoisuuden parantamisessa ja että ne ovat mahdollisesti hyödyllisiä niin tarhattujen mehiläisten kuin luonnonvaraisten pölyttäjien saatavilla olevan ravinnon laadun parantamisessa;

Z. toteaa, että monista pölyttäjien elinympäristöistä on tullut erittäin pirstoutuneita ja elinympäristöjen huono hoito ja ilmastonmuutos muodostavat yhä suuremman uhan erikoislajeille;

AA. toteaa, että luonnonvaraisten pölyttäjien terveiden populaatioiden kannalta on erittäin tärkeää, että kotoperäisten kukkien alueita esiintyy, niitä suojellaan ja niitä ennallistetaan, myös kaupunkialueilla;

AB. toteaa, että Euroopan luonnonvaraiset pölyttäjät ja mehiläistarhaajat tuottavat pölytyspalveluja lähes täysin ilmaiseksi; toteaa, että tämä on jyrkässä ristiriidassa muun maailman kanssa, sillä muualla pölytyskustannukset vastaavat tilan muita tuotantopanoksia, kuten siemeniä, lannoitteita ja torjunta-aineita;

AC. ottaa huomioon, että pölyttäjät tuovat sosiaalisia ja kulttuurisia hyötyjä hoitokeinojen, tuotteiden, taidon ja perinteiden muodossa;

AD. toteaa, että tämä pääosin ilmainen pölytyspalvelu täydentää luonnonvaraisten pölyttäjien vastaavaa palvelua ja on mahdollista ainoastaan siksi, että mehiläistarhaajien tärkein tulonlähde on hunajan ja muiden mehiläistuotteiden myynti; toteaa, että väärennetyn hunajan tuonti uhkaa unionin mehiläistarhauksen taloudellista perustaa;

AE. toteaa, että maatalouden ympäristötoimia ei ole toteutettu sellaisessa mittakaavassa kaikkialla EU:ssa, että tämä riittäisi korvaamaan pölyttäjien elinympäristöjen häviämisen ja laadullisen heikentymisen; toteaa, että viherryttäminen ei ole tuonut merkittävää parannusta;

AF. toteaa, että pölyttäjiin kohdistuvaa vaikutusta kuvaavan indikaattorin käyttöönottoa pyydettiin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kannoissa YMP:n strategiasuunnitelmia koskeneen asetusehdotuksen (COM(2018)0392) yhteydessä;

AG. toteaa, että pölyttäjäindikaattorin käyttöönotto voi vahvistaa päätöksentekoprosessien optimaalisuutta, tehostaa julkista varainkäyttöä sekä lisätä vastuuvelvollisuutta sekä politiikkojen ja lainsäädännön vaikutuksen ymmärtämistä;

AH. toteaa, että viljelykasvien liiallinen lannoittaminen myötävaikuttaa kukkivien kasvien määrän vähenemiseen ja nämä ovat pölyttäjien mahdollinen ravintoperusta;

AI. toteaa, että nitraattipäästöt aiheuttavat rehevöitymistä ja tiheää ruohokasvillisuutta, joka syrjäyttää yrtit ja kukat ruohikkoalueella, peittää paljaan maanpinnan, jota monet pölyttäjät käyttävät pesimisympäristönä, sekä synnyttää maanpinnan lähelle varjoisan alueen, joka luo monille kotoperäisille lajeille sopimattoman viileän mikroilmaston;

Yleisiä huomioita

1. tunnustaa pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen tuoman lisäarvon, sillä siinä asetetaan niin unionille kuin jäsenvaltioille strategisia tavoitteita ja kehotetaan niitä toteuttamaan joukko kiireellisiä toimenpiteitä pölyttäjien suojelemiseksi; antaa tunnustusta työlle, jota jo tehdään paikallistasolla pölyttäjien elinympäristöjen suojelemiseksi;

2. katsoo kuitenkin, ettei aloitteessa paneuduta riittävästi pölyttäjien vähenemisen moniin syihin, joihin kuuluvat maankäytön muutokset, elinympäristöjen ja niiden kytkeytyneisyyden häviäminen, tehomaatalous, kasvinsuojeluaineet, ympäristön pilaantuminen, taudinaiheuttajien ja loisten, kuten varroapunkin, vaikutukset, ilmastonmuutos ja haitalliset vieraslajit[12]; katsoo, että on huolehdittava erittäin nopeasti painopisteen II ”Pölyttäjien vähenemiseen johtavien syiden torjuminen” täytäntöönpanosta;

3. pitää pölyttäjiä biologisen monimuotoisuuden olennaisena osatekijänä ja toteaa, että ne ovat välttämättömiä useimpien kasvilajien lisääntymiselle; toteaa, että pölyttäjien määrän väheneminen vaikuttaa kielteisesti satojen laatuun ja määrään sekä viljelijöiden saamaan taloudelliseen tuottoon;

4. korostaa pölyttäjien merkitystä maataloudelle, niiden nykyisenlaisen vähenemisen elintarviketuotannolle aiheuttamaa uhkaa sekä tarvetta toteuttaa kiireellisiä ja muutokseen tähtääviä toimia pölyttäjien ja niiden suorittamien palvelujen suojelemiseksi ja palauttamiseksi;

5. korostaa, että on tärkeää omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa ja arvioida nykyisten toimenpiteiden vaikutuksia, jotta voidaan puuttua tehokkaasti unionin pölyttäjäkatoon; korostaa, että on tarpeen soveltaa ennalta varautumisen periaatetta yleisesti sekä tarhattujen että luonnonvaraisten pölyttäjien suojelemiseksi;

6. korostaa, että pölyttäjälajien – muun muassa noin kahden tuhannen luonnonvaraisen mehiläislajin sekä muiden hyönteisten kuten kärpästen, kovakuoriaisten, yöperhosten ja perhosten – moninaisuutta on suojeltava Euroopassa ja maailmanlaajuisesti;

7. korostaa, että on tärkeää tukea biologista monimuotoisuutta edistäviä toimia sekä maaseutu- että kaupunkialueilla, sillä pölyttäjien terveys ja eloonjäänti ovat riippuvaisia lajirikkaista elinympäristöistä, jotka tarjoavat riittävässä määrin ja jatkuvasti monenlaista ravintoa, kuten mettä ja siitepölyä, sekä pesimiseen, pariutumiseen ja talvehtimiseen soveltuvista elinympäristöistä;

8. kehottaa komissiota sisällyttämään pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen ja sen tulokset biologista monimuotoisuutta koskevan vuoden 2020 jälkeisen EU:n strategian kehittämiseen ja muuttamaan aloitteen tavoitteet pölyttäjiä koskevaksi täysimittaiseksi toimintaohjelmaksi sekä varaamaan tähän tarkoitukseen riittävät resurssit;

Biologinen monimuotoisuus ja maatalouskäytännöt

9. korostaa, että tulevaa yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) kehitettäessä on asetettava keskeiseksi tavoitteeksi biologisen monimuotoisuuden ja näin ollen maatalousmaalla sijaitsevien pölyttäjien elinympäristöjen ja niiden laadun vaaliminen ja erityisesti tuettava sellaisten alueiden säilyttämistä ja luomista, joilla harjoitetaan luonnonarvoltaan merkittävää viljelyä, kesantoalueiden luomista ja torjunta-aineiden ja mineraalilannoitteiden käytön vähentämistä sekä edistettävä monilajista viljelyä ja vuoroviljelyä;

10. toteaa, että torjunta-aineriippuvuuden vähentäminen on torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin 2009/128/EY[13] keskeinen tavoite; korostaa, että torjunta‑aineiden vähentämissuunnitelma, jossa on selkeät tavoitteet, välitavoitteet ja aikataulu, olisi vahvistettava kunkin jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyssä kansallisessa toimintasuunnitelmassa ja että torjunta-aineiden vähentäminen olisi asetettava yhteiseksi indikaattoriksi, jonka avulla seurataan onnistumista; katsoo, että EU:n laajuiset pakolliset vähennystavoitteet olisi sisällytettävä direktiivin 2009/128/EY tulevaan tarkistamiseen;

11. kehottaa komissiota tarkastelemaan direktiivin 2009/128/EY mukaisesti hyväksyttyjä tarkistettuja kansallisia toimintasuunnitelmia ja toteuttamaan kaikki toteutettavissa olevat toimet sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot sitoutuvat asianmukaisesti torjunta‑aineiden käytön vähentämistavoitteisiin ja tarvittavaan seurantaan;

12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että viljelijöille annetaan kansallisten ja alueellisten maatilojen neuvontajärjestelmien kautta korkealaatuista neuvontaa siitä, miten edistetään ja suojellaan biologista monimuotoisuutta ja pölyttäjiä;

13. toteaa jälleen, että pölytys on ratkaisevan tärkeää maataloustuotannon kannalta eikä YMP:n ensimmäisestä pilarista annettava tuki saisi näin ollen johtaa pölytyspalvelujen heikentymiseen tai häviämiseen; kehottaa komissiota hyväksymään vain sellaisia strategiasuunnitelmia, joissa tätä tekijää käsitellään asianmukaisesti liittämällä ensimmäiseen pilariin olennaisia ehdollisuuksia ja ekojärjestelmiä;

14. korostaa, että lukuisiin kansallisiin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluu jo toimenpiteitä, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta ja tuetaan pölyttäjiä; huomauttaa, että jotta tällaisia ohjelmia ja toimenpiteitä jatkettaisiin ja edelleen laajennettaisiin, on tarpeen ensi sijassa tarjota riittävää rahoitusta YMP:n toiseen pilariin; korostaa, että näin tehtäessä on otettava huomioon alueiden ja elinympäristöjen monimuotoisuus sekä olemassa olevat monet erilaiset pölyttäjät, mikä edellyttää kansallista ja alueellista lähestymistapaa;

15. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään parlamentin kehotuksen ottaa YMP:ssä käyttöön pölyttäjäindikaattori;

16. korostaa, että vuonna 2017 hyönteisten torjunta-aineiden[14] myynti kasvoi 18 EU-maassa vuoteen 2016 verrattuna; ilmaisee huolestumisensa siitä, että muiden hyönteismyrkkyjen luokassa[15] myynnin kasvua havaittiin vuonna 2017 verrattuna vuoteen 2016 yhdeksässä maassa niistä kolmestatoista, joista tämän luokan eritelty tieto oli saatavilla, ja että pölyttäjiä koskevassa aloitteessa tätä suuntausta ei pidetä merkityksellisenä;

17. korostaa, että myös biologista monimuotoisuutta koskevat toimenpiteet ja torjunta-aineiden käytön vähentäminen olisi vahvistettava tavoitteeksi jäsenvaltioiden laatimissa YMP:n strategiasuunnitelmissa ja että torjunta-aineiden vähentäminen sekä biologisen monimuotoisuuden lisääminen olisi asetettava yhteisiksi indikaattoreiksi, joiden avulla seurataan onnistumista;

18. korostaa, että kehitteillä oleva pölyttäjien monimuotoisuutta ja runsautta kuvaava indikaattori mahdollistaa YMP:n tehokkuuden arvioinnin tällä alalla;

19. korostaa, että torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin 2009/128/EY mukaan torjunta-aineiden sijasta on ensin käytettävä muita kuin kemiallisia torjuntamenetelmiä pölyttäjien suojelemiseksi;

20. kehottaa komissiota järjestelmällisesti pyytämään EFSAn lausuntoa tapauksissa, joissa jäsenvaltiot myöntävät hätätilanteeseen perustuvan luvan neonikotinoidipohjaiselle kasvinsuojeluaineelle asetuksen (EY) N:o 1107/2009 53 artiklan perusteella;

21. kehottaa komissiota panemaan tehokkaasti täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1107/2009 säännökset ja valvomaan niiden noudattamista, jotta torjunta-aineiden käytön poikkeuslupia koskeville ilmoituksille asetetaan vähimmäisvaatimuksia, kuten jäsenvaltioiden velvoittaminen täydellisten ja yksityiskohtaisten selvitysten tekemiseen, ja jotta kyseiset ilmoitukset julkistetaan; pitää myönteisenä EFSAn roolia näiden poikkeusten tarkastelussa;

22. korostaa, että kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjien olisi pidettävä vähintään kolmen vuoden ajan yksityiskohtaisesti kirjaa tuotteiden käytöstä, käyttöalasta, käyttöajoista ja annoksen suuruudesta; toteaa, että kirjattujen tietojen olisi oltava pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen saatavilla täydentäviä ehtoja koskevien sääntöjen noudattamisen seuraamiseksi ja YMP:n tehokkuuden seuraamiseksi torjunta-aineiden käytön vähentämisessä kaikkialla EU:ssa;

23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta ja edistämään rahoitusmahdollisuuksia tällä alalla; huomauttaa, että nykyisiin parhaisiin käytäntöihin perustuvat pölyttäjiä koskevien strategioiden ja suunnitelmien kehittämisvälineet ja ‑mallit edistävät lisätoimenpiteiden ottamista käyttöön kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EFSAn vuoden 2013 mehiläisiä koskevat ohjeet hyväksytään kiireellisesti kaikilta osin, myös ne vaatimukset, jotka koskevat kroonista myrkyllisyyttä ja toukille aiheutuvaa myrkyllisyyttä sekä muita lajeja kuin tarhamehiläisiä;

25. kehottaa komissiota pyytämään EFSAa laatimaan torjunta-aineita koskevan ohjeasiakirjan, jossa määritetään hyväksyntää edeltävät testit perhosten, yöperhosten ja kukkakärpästen suojelemiseksi;

26. korostaa, että pölyttäjien elinympäristöjen olemassaolo kasvattaa maan tuottavuutta;

27. kehottaa komissiota asettamaan rajoja tuottavuuden lisäämistä koskevalle YMP:n tavoitteelle, sääntelemään tehomaataloutta ja edistämään sellaisten viherryttämistoimenpiteiden käyttöä, joilla kohennetaan pölyttäjien elinympäristöä ja medenkeruualueita laadullisesti ja määrällisesti sekä torjutaan eurooppalaisten maisemien homogenisoitumista;

28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään laitumien ja laidunympäristöjen, myös hakamaiden ja muiden peltometsäviljelyjärjestelmien, käyttöä, koska tämä on ratkaiseva edellytys pölyttäjien pesimiseen, lisääntymiseen ja talvehtimiseen soveltuvien substraattien luomiselle, yhdessä laiduntamiseen ja perinteiseen laajaperäiseen maatalouteen keskittyvien, luonnonarvoltaan merkittävien laidunmaayhteisöjen säilyttämisen kanssa;

29. korostaa tässä yhteydessä, että vuoroviljely, vahvojen lajikkeiden käyttö ja mekaaninen rikkakasvien torjunta tai biologinen tuholaistorjunta auttavat ennallistamaan pölyttäjien elinympäristöjä, kun taas suuret pellot, joilla harjoitetaan monokulttuuriviljelyä, edistävät pölyttäjien vähenemistä;

30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vihreää infrastruktuuria, jolla pölyttäjille luodaan uudelleen ja ennallistetaan habitaattimosaiikkia ja toiminnallisia kytköksiä maaseutu- ja kaupunkimaisemissa;

31. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään hyvin hoidettujen pensasaitojen ylläpitämistä sekä suojakaistojen, muun muassa vesiväylien varrella sijaitsevien nurmea tai kukkakasveja kasvavien kaistojen sekä monivuotisten kukkakasvien alueiden, käyttöä toimenpiteinä, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta pölyttäjien ja biologiseen torjuntaan käytettyjen eliöiden ravinnonkeruumahdollisuuksien ja elinympäristöjen suojelemiseksi sekä parannetaan eroosion hallintaa maaseutu-, taajama- ja kaupunkialueilla;

32. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan pölyttäjiin kohdistuvan riskin aiheuttavien lajien varhaista kirjaamista EU:n luetteloon, toteuttamaan nopeasti toimia tällaisten lajien hillitsemiseksi ja hävittämiseksi, lisäämään valppautta ja toteuttamaan rajoittavia toimia heti kun kulkeutumisreittejä tunnistetaan;

33. kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla osaltaan helpotetaan viljelymaan hylkäämisestä mahdollisesti aiheutuvaa pölyttäjiin kohdistuvaa painetta;

34. korostaa, että on otettava käyttöön tehokkaita bioturvallisuustoimia, jotka koskevat ruukkukasveja ja multaa ennen kuin niitä siirretään pitkiä matkoja; kannustaa viheralueiden hoidosta vastaavia julkisia elimiä käyttämään paikallisia kasveja ja siten maksimoimaan paikallisille pölyttäjille koituvat hyödyt sekä minimoimaan haitallisten vieraslajien leviämisen;

35. kehottaa komissiota lisäämään EU-ympäristömerkin pölyttäjille suotuisiin ruukkukasveihin, joissa ilmoitetaan niiden alkuperäpaikka, jotka ovat ympäristöä säästävässä astiassa, joissa ei ole käytetty turvetta ja jotka eivät sisällä hyönteismyrkkyjä;

36. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan mehiläistenhoitoalaa tehostamalla tuonnin valvontaa, jotta voidaan estää väärennetyn hunajan tuonti, ja ottamalla käyttöön hunajasekoituksia koskevan pakollisen hunajan alkuperämerkinnän, jossa ilmoitetaan kunkin maan nimi;

37. kehottaa edistämään ja kehittämään pölyttäjien elinympäristöjä kaupunkialueilla;

Tutkimus, koulutus ja valvonta

38. korostaa tarhamehiläisten (Apis mellifera) osalta erityisesti mehiläiskuningatarten elinajanodotteen lyhenemisen syitä koskevan tutkimuksen merkitystä, sillä kyseessä on huolestuttava ilmiö;

39. korostaa, että aloitteen tutkimusta koskevassa otsakkeessa ei ole otettu lainkaan huomioon tulospohjaisia järjestelmiä, joihin on sisällytetty seuranta ja jotka voisivat osoittautua hyödyllisiksi kattamalla osittain seurantatarpeita sekä tarjota kannustimia viljelijöille; korostaa, että tällaisia järjestelmiä voidaan testata ja laajentaa erilaisten EU:n rahoitusvälineiden ja politiikkojen, muun muassa YMP:n, puitteissa;

40. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään rahoitusta perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen, joka koskee pölyttäjiä ja hoitojen kehittämistä niiden uusia tauteja, loisia ja viruksia vastaan, sekä investoimaan asiantuntemusreservin vahvistamiseen ja laajentamiseen taksonomian alalla muun muassa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman välityksellä; kehottaa panemaan enemmän painoa kenttätutkimukselle ja muille pölyttäjille kuin tarhamehiläisille ja perhosille;

41. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan luonnonvaraisten pölyttäjien ja tärkeimpien niihin kohdistuvien paineiden järjestelmällisen ja standardoidun seurannan todellisissa olosuhteissa, jotta voidaan arvioida pölyttäjien vähenemisen laajuutta ja sen syitä sekä mahdollistaa EU:n ja jäsenvaltioiden asiaan vaikuttavien politiikkojen tehokkuuden täysimittainen arviointi;

42. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että luonnonvaraisten pölyttäjien seurantaan liittyvät rahoitustarpeet sisällytetään YMP:n strategiasuunnitelmiin, jotta turvataan luotettavat tiedot YMP:n pölyttäjiä koskevan indikaattorin kehittämiseksi pölyttäjiä koskevassa EU:n aloitteessa tehdyn sitoumuksen mukaisesti;

43. katsoo, että on tuettava ekoinnovointia[16] maataloudessa sekä edistettävä kumppanuusjärjestelyjä akateemisten piirien kanssa ja yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa pölyttäjille vaarattomien vähäriskisten torjunta-aineiden kehittämiseksi;

44. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansalaisten tiedetoimintaa, jossa keskitytään pölyttäjien kirjaamiseen ja seuraamiseen, sekä mehiläishoitajien kouluttamista, jotta unionissa voidaan edistää mehiläisten ei-häiritsevää seurantaa kehittämällä mehiläisyhdyskuntien elinvoimaisuutta koskevia indikaattoreita;

°

° °

45. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL C 35, 31.1.2018, s. 2.

[2] EUVL C 356, 4.10.2018, s. 38.

[3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0023.

[4] Garibaldi, L. A. ja muut: Wild Pollinators Enhance Fruit Set of Crops Regardless of Honey Bee Abundance, 2013.

[5] Potts, S. ja muut: Status and Trends of European Pollinators. Key Findings of the STEP Project, Pensoft Publishers, Sofia, 72 s.

[6] Potts, S. ja muut: Status and Trends of European Pollinators. Key Findings of the STEP Project, Pensoft Publishers, Sofia, 72 s.

[7] Gallai, N. ja muut: Economic Valuation of the Vulnerability of World Agriculture Confronted with Pollinator Decline, Ecological Economics, 68:3, s. 810–821.

[8] EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

[9] Etenkin EU:n pölyttäjien seurantajärjestelmä ja indikaattorit, torjunta-aineiden käytön ympäristövaikutusten seuranta tarhamehiläisten avulla, biologisen monimuotoisuuden tilan mittaaminen punaisen kirjan uhanalaisuusindeksiä käyttäen ja Euroopan unionissa sovellettavia integroidun tuholaistorjunnan käytäntöjä koskevan ohjeiston kehittäminen viljelijöille.

[10]Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21.  lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

[12]Potts, S.G. ja muut (2016): The Assessment Report of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services on Pollinators, Pollination and Food Production, IPBES:n (biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi) sihteeristö, Bonn, Saksa, 552 s.

[13]Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21. lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71).

[14] Eurostatin tietoja on olemassa hyönteis- ja punkkimyrkkyjen luokasta; lisätietoja on olemassa eri hyönteismyrkkyjen luokista (pyretroidit, klooratut hiilivedyt, organofosfaatit, karbamaatit ja oksimokarbamaatit sekä muut hyönteismyrkyt); saatavilla verkko-osoitteessa http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/submitViewTableAction.do

[15] Sisältää myös neonikotinoidit.

[16] Komission määritelmän mukaan tällä tarkoitetaan innovointia, jolla edistetään merkittävästi kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamista vähentämällä tuotantotapojen aiheuttamia ympäristövaikutuksia, vahvistamalla luonnon kykyä kestää ympäristöpaineita tai tehostamalla luonnonvarojen käyttöä ja lisäämällä sen vastuullisuutta.

Päivitetty viimeksi: 13. joulukuuta 2019Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö