PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)
9.1.2020 - (2019/2824(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Pascal Canfin
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtaja
Agnès Evren
PPE-ryhmän puolesta
César Luena
S&D-ryhmän puolesta
María Soraya Rodríguez Ramos
Renew-ryhmän puolesta
Ville Niinistö
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Alexandr Vondra
ECR-ryhmän puolesta
Silvia Modig
GUE/NGL-ryhmän puolesta
B9-0035/2020
Euroopan parlamentin päätöslauselma biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnin ja 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista[1],
– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten[2],
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten 14. kokouksesta (COP14)[3],
– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 julkaistun komission kertomuksen ”Luonnon tila Euroopan unionissa: Lintu- ja luontotyyppidirektiivien kattamien luontotyyppien ja lajien suojelutasoa ja kehityssuuntia koskeva kertomus (2007–2012) luontotyyppidirektiivin 17 artiklan ja lintudirektiivin 12 artiklan mukaisesti” (COM(2015)0219),
– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista[4] (meristrategiapuitedirektiivi),
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista[5] (vesipuitedirektiivi),
– ottaa huomioon 31. toukokuuta 2019 annetun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) globaalin arviointiraportin biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista,
– ottaa huomioon Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Punaisen listan eli uhanalaisten lajien luettelon,
– ottaa huomioon 6. toukokuuta 2019 annetun biologista monimuotoisuutta koskevan Metzin sitoumuksen,
— ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet samoin kuin 30. tammikuuta 2019 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä” (COM(2019)0022),
– ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportit ilmastonmuutoksesta, aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta, kestävästä maankäytöstä, elintarviketurvasta ja kasvihuonekaasuvirroista maaekosysteemeissä, IPCC:n 25. syyskuuta 2019 päivätyn erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa sekä IPCC:n erityisraportin ”Global Warming of 1,5 °C” (”1,5 asteen raportti”), sen viidennen arviointiraportin (AR5) ja sen yhteenvetoraportin syyskuulta 2018,
– ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352) ja 20. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta” (COM(2013)0659),
– ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön raportin ruoan ja maatalouden biodiversiteetin tilasta (”The State of the World’s Biodiversity for Food and Agriculture”) vuodelta 2019,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean New Yorkissa 15. lokakuuta 2019 pidetyssä istunnossa antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon 6. marraskuuta 2019 annetun Pekingin vetoomuksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja ilmastonmuutoksesta (”Beijing Call for Biodiversity Conservation and Climate Change”),
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon kysymykset komissiolle ja neuvostolle biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) – Kunming (2020) (O-000044/2019 ja O-000043/2019,
A. ottaa huomioon, että biologista monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 toiminta-ajatuksena on toteuttaa tehokkaita ja kiireellisiä toimia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi, jotta varmistetaan, että vuoteen 2020 mennessä ekosysteemit ovat sietokykyisiä ja tuottavat edelleen olennaisia palveluja ja turvaavat ja säilyttävät näin maapallon elämänmuotojen runsauden sekä edistävät ihmisten hyvinvointia ja köyhyyden poistamista;
B. ottaa huomioon, että biodiversiteettisopimuksen puitteissa hyväksytyssä vuoteen 2050 ulottuvassa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa lähtöajatuksena on ”eläminen sopusoinnussa luonnon kanssa” ja se, että vuoteen 2050 mennessä biologista monimuotoisuutta arvostetaan, suojellaan, ennallistetaan ja käytetään järkevästi siten, että pidetään yllä ekosysteemipalveluja ja tervettä maapalloa ja tuotetaan kaikkien ihmisten ja tulevien sukupolvien kannalta välttämättömiä hyötyjä;
C. ottaa huomioon, että biodiversiteettisopimuksen puitteissa hyväksyttyä visiota vuoteen 2050 saakka tukevat seuraavat viisi yleistavoitetta, jotka vastaavat myös vuoteen 2020 ulottuvia Aichin biodiversiteettitavoitteita: a) puututaan biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen perimmäisiin syihin ottamalla biologinen monimuotoisuus huomioon kaikessa hallinnon ja yhteiskunnan toiminnassa, b) vähennetään biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvaa suoraa painetta ja edistetään kestävyysperiaatteiden mukaista käyttöä, c) parannetaan biologisen monimuotoisuuden tilannetta suojelemalla ekosysteemejä, lajeja ja geneettistä monimuotoisuutta, d) parannetaan biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen kaikille suuntautuvia hyötyjä ja e) tehostetaan täytäntöönpanoa osallistavan suunnittelun, tietämyksenhallinnan ja valmiuksien kehittämisen kautta;
D. ottaa huomioon, että kuten IPBES:n globaalissa arviointiraportissa biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista tuodaan esiin, biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevat nykyiset negatiiviset suuntaukset haittaavat kahdeksassa tapauksessa kymmenestä etenemistä kohti arvioinnin kohteena olleita kestävän kehityksen tavoitteita, jotka liittyvät köyhyyteen, nälkään, terveyteen, veteen, kaupunkeihin, ilmastoon, valtameriin ja maahan; ottaa huomioon, että ennusteiden mukaan pahimmat vaikutukset kohdistuvat ensi sijassa alkuperäiskansoihin ja moniin maailman köyhimmistä yhteisöistä; katsoo, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja häviäminen on tämän vuoksi katsottava paitsi ympäristökysymyksiksi myös kehitystä koskeviksi, taloudellisiksi, sosiaalisiksi ja moraalisiksi kysymyksiksi;
E. ottaa huomioon, että IPCC:n ja biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin mukaan ilmastonmuutokseen ei löydy kestäviä ratkaisuja muuten kuin panemalla tehokkaammin täytäntöön johdonmukaisia ja vaikuttavia luontopohjaisia ratkaisuja;
F. ottaa huomioon, että Nagoyan pöytäkirja geenivarojen saatavuudesta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta (ABS-pöytäkirja) tarjoaa avoimen oikeudellisen kehyksen geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle jaolle;
G. ottaa huomioon, että vuoteen 2020 ulottuvalla biologista monimuotoisuutta koskevalla EU:n strategialla pyritään pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa sekä vaikuttamaan maailman biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä;
H. ottaa huomioon, että EU ja jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä sen seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta ja ovat sitoutuneet täysin niiden täytäntöönpanoon;
I. ottaa huomioon, että vuosien 2019–2024 komissio asettaa poliittisissa suuntaviivoissaan tavoitteekseen sen, että EU työskentelee yhdessä globaalien kumppaneidensa kanssa biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen hillitsemiseksi seuraavien viiden vuoden aikana;
J. ottaa huomioon, että metsät ovat välttämättömiä elinkeinon tarjoajia maailmassa ja että vaikka ne peittävät vain 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta, niissä elää 80 prosenttia maapallon lajeista;
Yleistä
1. panee huolestuneena merkille, että IPBES:n globaalissa arviointiraportissa biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista painotetaan selvästi ekologisen kriisin laajuutta ja tarvetta toteuttaa kiireellisiä yhteisiä toimia todellisen muutoksen edistämiseksi, sillä luonnon tila heikkenee maailmanlaajuisesti nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, lajien sukupuutto kiihtyy ja noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto, millä on vakavia vaikutuksia ihmisiin kaikkialla maailmassa ja vaikutusta tulevien sukupolvien elämään;
2. pitää erittäin huolestuttavana, että ilmastonmuutos lisää biologiseen monimuotoisuuteen maalla kohdistuvia stressitekijöitä, kuten 8. elokuuta 2019 julkaistussa IPCC:n erityisraportissa todetaan; ilmaisee syvän huolensa merinisäkkäiden ja muiden kalakantojen vähenemisestä ja koralliriuttojen dramaattisesta häviämisestä, josta raportoidaan 24. syyskuuta 2019 julkaistussa IPCC:n erityisraportissa, ja toteaa, että IPCC:n 1,5 asteen raportin mukaan koralliriutoista yli 99 prosentin ennustetaan kärsivän 2 celsiusasteen skenaariossa;
3. on erittäin huolissaan valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa julkaistun IPCC:n raportin johdosta, sillä siinä todetaan, että ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen suorista aiheuttajista, ja korostetaan, että sillä luontoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin, valtameriin ja elintarviketurvaan olevien kielteisten vaikutusten ennustetaan olevan yhä merkittävämpiä tulevina vuosikymmeninä; korostaa, että IPCC varoittaa, että valtamerien ja meriekosysteemien terveyteen vaikuttavat nykyisin maapallon lämpeneminen, saastuminen, merten biologisen monimuotoisuuden ylihyödyntäminen, merenpinnan tason nousu, happamoituminen, happivaje, merten lämpöaallot, jäätiköiden ja merijään ennennäkemätön sulaminen sekä rannikoiden eroosio ja yleistyvät luonnonkatastrofit, jotka vaikuttavat meri- ja rannikkoekosysteemeihin muuttamalla niiden toimintaa ja kiihdyttämällä merinisäkkäiden ja merten kalavarojen vähenemistä sekä johtavat koralliriuttojen ja mangrovemetsien dramaattiseen häviämiseen; muistuttaa, että valtameret ovat osa ratkaisua, jonka avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin; kehottaa siksi EU:ta ottamaan biodiversiteettistrategiassaan valtameret yhdeksi painopisteekseen ja kehottaa kaikkia biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolia tunnustamaan valtameret ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, jotta voidaan kehittää uusi lähestymistapa, jossa yksilön ja kollektiivinen vastuu asetetaan selvästi vapautta ja valtamerien omistusta koskevien perinteisten periaatteiden yläpuolelle, jotta voidaan varmistaa valtamerten säilyminen;
4. katsoo, että käynnissä on ympäristöhätätila, joka edellyttää EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti merkittäviä toimia; kehottaa komissiota asettamaan luonnon suojelun ja ennallistamisen ilmastonmuutoksen ohella ensisijaiseksi painopisteeksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa;
5. on huolestunut siitä, että vuoden 2020 Aichin biodiversiteettitavoitteet eivät toteudu biologisen monimuotoisuuden köyhtyessä nykyisellä vauhdilla, ja kehottaa jälleen kaikkia sopimuspuolia tehostamaan kiireesti toimiaan; pitää valitettavana, että jos kehitys jatkuu samana, EU ei saavuta yleistavoitetta, jonka mukaan biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemien tilan rappeutuminen pysäytetään vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan välittömiin ja merkittäviin pakollisiin lisätoimiin biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, jotta voidaan saavuttaa maailmanlaajuiset ja EU:n tavoitteet ja edistää Aichin tavoitteiden saavuttamista;
6. muistuttaa, että biologinen monimuotoisuus ja terveet ekosysteemit, mukaan lukien valtameret, jotka imevät yli 25 prosenttia hiilidioksidipäästöistä ja ovat suurin hapen tuottaja, ovat keskeisessä asemassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja pyrittäessä vahvistamaan EU:n kykyä sietää ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen; pitää valitettavana, että valtameristä ainoastaan 7 prosenttia on virallisesti suojeltuja; muistuttaa, että on tärkeää kehittää ja toteuttaa erityisesti hiilen imeytymiseen liittyviä luontopohjaisia ratkaisuja, joiden avulla säilytetään biologinen monimuotoisuus ja samalla hillitään ilmastonmuutosta ja sopeudutaan siihen; pyytää näin ollen lisäämään kolmen Rion yleissopimuksen[6] välistä johdonmukaisuutta ja synergiaa sekä sovittamaan ne paremmin yhteen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan, että biologinen monimuotoisuus otetaan kaikilta osiin huomioon sen ilmastopolitiikoissa;
7. panee tyytyväisenä merkille 6. marraskuuta 2019 annetun Pekingin vetoomuksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja ilmastonmuutoksesta;
8. korostaa, että ilmaston suojelemisen ja biologisen monimuotoisuuden suojelemisen välillä on tehtävä kompromisseja biotalouden alalla, sillä tämä on keskeisessä asemassa siirryttäessä kohti ilmastoneutraalia taloutta; ilmaisee huolensa siitä, että näihin kompromisseihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota viimeaikaisissa toimintapoliittisissa keskusteluissa; kehottaa kaikkia sidosryhmiä kehittämään yhtenäisen lähestymistavan, jonka avulla biologisen monimuotoisuuden suojelu ja ilmastonsuojelu saadaan yhdistettyä osana kukoistavaa biotaloutta;
9. korostaa, että biologinen monimuotoisuus on paitsi välttämätön ruoan, polttoaineen ja lääkkeiden tuotannolle, niin se on terveen luonnonympäristön ohella myös tärkeä pitkän aikavälin taloudellisen kehityksen kannalta;
10. pitää myönteisinä sitoumuksia, jotka Ursula von der Leyen esitti vuosien 2019–2024 komission poliittisissa suuntaviivoissa ja ympäristö- ja valtameriasioista vastaavalle komission jäsenelle lähettämässään toimeksiantokirjeessä ja joiden mukaan osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa esitetään uuden komission toimikauden sadan ensimmäisen päivän aikana kunnianhimoinen vuoteen 2030 ulottuva biodiversiteettistrategia; pitää lisäksi myönteisenä, että von der Leyen aikoo asettaa EU:n johtoasemaan maailmassa biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten vuoden 2020 konferenssissa, kuten tapahtui vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa; edellyttää, että uusi komissio ottaa tämän tärkeäksi painopisteeksi ja että EU herättää biologista monimuotoisuutta koskevan maailmanlaajuisen kunnianhimon COP15-konferenssiin valmistauduttaessa; kehottaa komissiota IPBES:n äskettäisessä raportissa esiin tuodun maailmanlaajuisen biodiversiteettikriisin vuoksi soveltamaan uutta lähestymistapaa ja luopumaan vapaaehtoisista sitoumuksista sekä ehdottamaan vuoteen 2030 ulottuvaa kunnianhimoista ja osallistavaa biodiversiteettistrategiaa, jossa asetetaan EU:lle ja sen jäsenvaltioille oikeudellisesti sitovia tavoitteita, myös erityistavoitteita luonnonalueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi sekä rappeutuneiden ekosysteemien ennallistamiseksi vuoteen 2030 mennessä;
11. katsoo, että tässä uudessa strategiassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ekosysteemien, elinympäristöjen ja lajien ennallistamiseen erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin kautta, jotta voidaan edistää luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoa kaikilla aloilla, sillä ne ovat keskeinen keino biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseksi;
12. korostaa, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen ja säilyttäminen maailmanlaajuisesti on keskeinen haaste ja EU:n strategista etua koskeva asia, johon olisi kiinnitettävä mitä suurinta poliittista huomiota; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään aktiivista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa – erityisesti ulkoisen toiminnan välineidensä, esimerkiksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI), kautta – biologisen monimuotoisuuden suojelemista, säilyttämistä ja ennallistamista koskevien toimenpiteiden ja hallinnan edistämiseksi ja niitä koskevien tavoitteiden asettamiseksi, erityisesti kun on kyse monenvälisistä sopimuksista ja kauppasopimuksista sekä sitoumusten noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavista toimenpiteistä; kehottaa tämän vuoksi komissiota sisällyttämään kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, jotka ovat sitovia ja joiden täytäntöönpanoa voidaan valvoa;
13. palauttaa mieliin kantansa siihen, että NDICI:n määrärahoista 45 prosenttia olisi osoitettava investointeihin, jotka edistävät ilmastotavoitteita, ympäristöasioiden hallintaa ja ympäristönsuojelua, biologista monimuotoisuutta ja aavikoitumisen torjumista;
14. korostaa, että on tarpeen luoda kattava monitasoinen hallintomalli, joka kattaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelua, säilyttämistä, ennallistamista ja kestävää käyttöä koskevat toimet; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan määrätietoisesti biodiversiteettisopimuksen lujittamista ja ottamaan johtoaseman vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan kehyksen valmistelussa erityisesti ennen COP15-kokousta, sitoutumaan biologiseen monimuotoisuuteen, joka vastaa Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 celsiusasteen tavoitetta, sekä esittämään avoimesti visionsa ja painopisteensä vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevalle maailmanlaajuiselle biodiversiteettikehykselle;
15. muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttäminen on luonnostaan synergististä ja olennaista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa tarvetta valtavirtaistaa tehokkaasti luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat toimet siten, että asetetaan biologista monimuotoisuutta koskevat tavoitteet kaikilla aloilla, sekä muuttaa taloudellista mallia kestävämmäksi ottaen huomioon EU:n jalanjälki ja parantaa ympäristöä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta kaikissa EU:n sisäisissä ja ulkoisissa toimintapolitiikoissa, mukaan lukien maatalous, kalastus, uusiutuva energia, liikenne, kauppa ja monivuotinen rahoituskehys 2021–2027; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevien toimien tehokkaasta valtavirtaistamisesta; katsoo, että kaikkien alojen yhteistyötä on lisättävä, jotta biologisen monimuotoisuuden suojelu, säilyttäminen ja ennallistaminen voidaan ottaa paremmin huomioon; korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteiden koko elinkaareen niiden kehittämisestä niiden kuluttamiseen ja olisi suojeltava luonnonvaroja ja biologista monimuotoisuutta ja otettava huomioon kerrannaisvaikutukset muun muassa liikenteessä;
16. katsoo, että on ratkaisevan tärkeää käsitellä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen keskeisiä aiheuttajia pitkän aikavälin strategisen lähestymistavan avulla sekä tunnistaa ja turvata kiireellisesti biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen kannalta kriittisimmät ja strategisesti tärkeimmät alueet ja erittäin eheät ekosysteemit siten, että otetaan huomioon alueen herkkyys, uhanalaisten lajien esiintyminen, tietovajeet ja/tai tehokas hallinta ja ekologisten prosessien kannalta olennaisten lajien esiintyminen; katsoo, että on myös tärkeää rajoittaa biologisen monimuotoisuuden vähentymistä ja kielteisiä vaikutuksia alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen alueisiin ja elinkeinoihin;
17. toteaa jälleen, että huolimatta ennallistamisen tärkeydestä jäsenvaltiot eivät edelleenkään ota sitä juurikaan huomioon Bonnin haasteen yhteydessä;
18. korostaa, että ilmastohätätila ja biologisen monimuotoisuuden laajamittaisen häviämisen seuraukset aiheuttavat vakavan uhan ihmisoikeuksille; muistuttaa, että ihmisten perusoikeudet elämään, terveyteen, ravintoon ja turvalliseen veteen ovat uhattuina ilman tervettä ympäristöä; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) laatimaan EU:n strategian, jolla suojellaan oikeutta terveelliseen ympäristöön, tekemällä tiivistä yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR), kanssa, joka on äskettäin käynnistänyt yhteisen strategian YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kanssa;
Biodiversiteettisopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 täytäntöönpano
19. panee tyytyväisenä merkille Egyptin COP14-kokouksessa tehdyn päätöksen, jossa kehotetaan sopimuspuolia muun muassa vauhdittamaan merkittävästi pyrkimyksiään panna täytäntöön biologista monimuotoisuutta koskeva strateginen suunnitelma vuosiksi 2011–2020 ja harkitsemaan kansallisten arviointien toteuttamista biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemitoiminnoista ja -palveluista; pitää erittäin tärkeänä tehostaa toimia, joilla pannaan täytäntöön biologista monimuotoisuutta koskeva strateginen suunnitelma vuosiksi 2011–2020, keskittyä Aichin biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseen ja Nagoyan ABS-pöytäkirjaan ja valmistella vuoden 2020 jälkeiselle ajalle kunnianhimoinen strateginen suunnitelma ja täytäntöönpanomekanismi, joka kattaa virallisesti paikallis- ja alueviranomaiset, sekä ottaa vuotta 2050 koskevassa skenaariossa huomioon biologisen monimuotoisuuden uudet haasteet kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti;
20. panee huolestuneena merkille, että EU:n alueella tehtyjen suojeltavien lajien ja elinympäristöjen suojelutasoa koskevien arviointien[7] mukaan vain seitsemässä prosentissa meriympäristön lajeista ja yhdeksässä prosentissa merielinympäristöistä suojelun tason arvioidaan olevan suotuisa ja että 27 prosentissa lajeista ja 66 prosentissa luontotyypeistä suojelun tason arvioidaan olevan epäsuotuisa; korostaa lisäksi, että samojen arvioiden mukaan 48 prosenttia merten eläin- ja kasvilajeista, joiden kannan kehityssuunta on tunnettu, on vähentynyt tasaisesti viime vuosikymmenen aikana, mikä lisää valvottavien lajien sukupuuttoon kuolemiseen liittyvää riskiä;
Vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys
21. pitää myönteisenä COP14-kokouksessa saavutettua edistystä kattavan ja osallistavan prosessin aikaansaamisessa vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen laatimiseksi; tukee G7-maiden hyväksymää biologista monimuotoisuutta koskevaa Metzin sitoumusta;
22. korostaa tarvetta nostaa vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen tavoitetasoa sekä tehdä siitä osallistavampi ja toimivampi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan biodiversiteettisopimuksen täytäntöönpanomekanismeja ja jatkamaan aktiivisesti kunnianhimoisten ja oikeudellisesti sitovien tavoitteiden, yksityiskohtaisten aikataulujen, selkeiden tulosindikaattoreiden, seurantavälineiden ja vertaisarviointi-/raportointimekanismien kehittämistä yhteisten standardien pohjalta mieluiten yhteistyössä valtiotasoa alempien hallintotasojen kanssa, jotta voidaan varmistaa sopimuspuolille täysi avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä biologista monimuotoisuutta koskevan seuraavan maailmanlaajuisen strategiasuunnitelman yleinen tehokkuus;
23. korostaa, että tarvitaan oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen muodossa oleva kansainvälinen kehys, jotta voidaan suojella maailman biologisen monimuotoisuutta, pysäyttää monimuotoisuuden nykyinen vähentyminen ja ennallistaa monimuotoisuus kaikilta osin; katsoo, että tällaisen kehyksen on perustuttava mitattavissa ja määrällisesti ilmaistavissa oleviin, kunnianhimoisiin, realistisiin, alakohtaisiin ja aikasidonnaisiin erityistavoitteisiin ja tinkimättömiin sitoumuksiin, joihin kuuluvat vahvistetut kansalliset biologista monimuotoisuutta koskevat strategiat ja toimintasuunnitelmat ja muut asianmukaiset välineet, kuten kansallista tasoa alemman tason toimintasuunnitelmat, rahoitussitoumukset ja paremmat valmiuksien kehittämistakeet sekä viiden vuoden välein toteutettava seuranta- ja tarkistusmekanismi, jossa painotetaan tavoitteiden tiukentamista; korostaa tarvetta sopimuspuolten säännölliseen raportointiin sekä vertailukelpoisten ja johdonmukaisten tietojen ja indikaattoreiden yhdenmukaiseen keräämiseen ja käsittelyyn hyvää seurantaprosessia varten;
24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään uuden maailmanlaajuisen tavoitteen määrittelemistä, jotta voidaan kääntää biologisen monimuotoisuuden häviämisen suunta vuoteen 2030 mennessä, ohjata luonto uudistumisen tielle, mikä hyödyttää kaikkia, sekä edistää biologisen monimuotoisuuden suojelua, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, aavikoitumisen ja maaperän huonontumisen torjuntaa ja elintarviketurvaa; kehottaa EU:ta pyrkimään neuvottelujen aikana tavoitetason nostamiseen ja mahdollisesti kehottamaan, että puolet maapallosta on suojeltava vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että vuoden 2020 jälkeiseen kehykseen olisi sisällytettävä selkeä maailmanlaajuinen tavoite, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia luonnonalueista on oltava suojeltuja vuonna 2030, ja tavoite, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia ennallistettavissa olevista rappeutuneista ekosysteemeistä on ennallistettava, ja että EU:n olisi asetettava vastaavat tavoitteet unionin tasolla;
25. korostaa, että kansainvälisiin toimiin ja sopimuksiin voidaan päästä vain, jos kaikki sidosryhmät ovat aktiivisesti mukana; kehottaa perustamaan sekä yksityisen että julkisen sektorin sidosryhmien yhteenliittymän vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen toteuttamiseksi; korostaa Pariisin sopimuksen yhteydessä laaditun ”ratkaisuohjelman” hyödyllisyyttä kehitettäessä positiivista asialistaa kaikille ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen kannalta merkityksellisille sidosryhmille ja kehottaa sisällyttämään samanlaisia toimia vuoden 2020 jälkeiseen kehykseen;
26. korostaa, että vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen hyväksymisen ja kansallisten biodiversiteettitavoitteiden ja kansallista tasoa alemman tason toimintasuunnitelmien laatimisen välillä olisi hyvä olla mahdollisimman vähän aikaa, jotta voidaan välttää viipeitä toteutettaessa konkreettisia toimia biologisen monimuotoisuuden vähenemisen estämiseksi;
Biologista monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2030
27. kehottaa komissiota laatimaan strategian, jolla puututaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen suurimpiin aiheuttajiin niin unionissa kuin maailmanlaajuisestikin;
28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Pellolta pöytään -strategia ja päästöttömyystavoite ovat johdonmukaisia vuoden 2020 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan kanssa, jotta voidaan erityisesti vähentää torjunta-aineiden käyttöä;
29. kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia (EIP) sisällyttämään rahoitusvälineisiinsä osia, joilla varmistetaan rahoituksen kestävyys biologisen monimuotoisuuden kannalta, jotta vältetään biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset; kehottaa EIP:tä päivittämään ympäristö- ja sosiaalinormejaan vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian mukaisesti;
30. kehottaa asettamaan EU:n laajuisen oikeudellisesti sitovan tavoitteen rappeutuneiden elinympäristöjen ennallistamiseksi vuoteen 2030 mennessä niin, että ennallistetaan luonnonmetsiä, turvemaita, tulvatasanteita, kosteikkoja, biologisesti monimuotoisia niittyjä, rannikkoalueita ja merialueita; pitää valitettavana, että vuoteen 2020 ulottuvalla EU:n biodiversiteettistrategialla ei onnistuttu saavuttamaan tavoitetta ennallistaa 15 prosenttia rappeutuneista ekosysteemeistä;
31. kehottaa komissiota ja EIP:tä varmistamaan ulkoisten toimiensa ja erityisesti ulkoisten rahoitusvälineidensä kestävyyden biologisen monimuotoisuuden kannalta, jotta voidaan varmistaa, ettei mikään EU:n rahasto tai rahoitusjärjestelmä edistä luonnon monimuotoisuuden nettoköyhtymistä;
32. katsoo, että EU:n maailmanlaajuisen tavoitetason on vastattava sen omia toimia vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian puitteissa;
33. kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n globaalin jalanjäljen pienentämisen vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tärkeäksi painopisteeksi, jotta vältetään epäjohdonmukaisuus sen unionissa ja kansainvälisellä tasolla toteuttamien toimien välillä;
Taloudelliset näkökohdat ja rahoitus
34. pitää myönteisenä, että 196 hallitusta sopi COP14-kokouksessa luontoon ja ihmisiin tehtävien investointien lisäämisestä vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen; korostaa, että talouskasvulla voidaan helpottaa kestävää kehitystä vain siinä tapauksessa, että se irrotetaan kokonaan biologisen monimuotoisuuden heikkenemisestä ja luonnon kyvystä edistää ihmisten hyvinvointia;
35. korostaa, että on välttämätöntä huolehtia biologista monimuotoisuutta koskevasta asianmukaisesta ja riittävästä rahoituksesta; kehottaa sisällyttämään seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen biologisen monimuotoisuuden parantamista ja ilmastokestävyyden varmistamista koskevia toimenpiteitä sekä tehostamaan biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamista kaikilla politiikan aloilla niin, että voidaan edistää merkittävästi ja myönteisesti vuoteen 2050 ulottuvan vision saavuttamista; kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan ilmastotoimien valtavirtaistamiseen käytettäviä menoja koskevan tavoitteen lisäksi selkeän tavoitteen, jonka mukaan monivuotisessa rahoituskehyksessä vähintään 10 prosenttia menoista osoitetaan biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamiseen; korostaa myös tarvetta ottaa käyttöön avoimempi, kattavampi ja tiukempi menetelmä biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon liittyvien menojen seuraamiseksi; kehottaa jälleen vähintään kaksinkertaistamaan Life-ohjelman nykyisen rahoituksen; kehottaa myös poistamaan asteittain haitalliset tuet ja varmistamaan kaikkien EU:n rahastojen ja ohjelmien johdonmukaisuuden, jotta millään EU:n talousarviosta rahoitettavilla menoilla ei voida edistää biologisen monimuotoisuuden häviämistä;
36. korostaa, että biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamisesta on kerättävä tietoa; panee huolestuneena merkille, että perustutkimuksella, muun muassa taksonomialla, joka on tiedonkeruun kannalta ratkaisevan tärkeää, on aivan liian vähän resursseja eikä se saa riittävästi politiikka- ja tutkimusrahoitusta; kehottaa osoittamaan Horisontti Eurooppa -ohjelmasta riittävästi rahoitusta perustutkimushankkeisiin ja valmiuksien kehittämiseen sekä käyttämään tähän tarkoitukseen myös muiden EU:n rahastojen teknisen avun lohkoa;
37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään uusien kansainvälisten rahoitusmekanismien perustamista biodiversiteettisopimuksen yhteyteen biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi ja kehottaa samalla pyrkimään kaikin keinoin biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamiseen nykyisissä rahastoissa; toteaa, että taloudellinen toiminta voi olla merkittävä maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden vähenemisen ja luonnonpääoman menettämisen aiheuttaja; kehottaa siksi yrityksiä ja rahoituslaitoksia antamaan ja jakamaan luonnon monimuotoisuutta koskevia tiukkoja sitoumuksia ja panoksia myös varmistamalla toimintansa kestävyyden biologisen monimuotoisuuden kannalta ja korostaa, että on tärkeää vauhdittaa tähän liittyviä yksityisiä rahoitusaloitteita; pitää valitettavana, että kotimaisista ja kansainvälisistä julkisista ja yksityisistä lähteistä peräisin olevia biologiseen monimuotoisuuteen ohjattuja rahoitusvirtoja koskevat tietoaineistot ovat epäjohdonmukaisia, mikä vaarantaa seuranta- ja raportointijärjestelmät ja vaikuttaa kielteisesti mahdollisiin uudistuksiin; kehottaa siksi komissiota, jäsenvaltioita ja EIP:tä kehittämään johdonmukaisia standardeja, jotka koskevat tietoaineistoja biologiseen monimuotoisuuteen ohjatuista rahoitusvirroista; korostaa, että tulevan kestävän rahoituksen suunnitelman on autettava rahoitusmarkkinatoimijoita ymmärtämään biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen liittyviä riskejä siten, että biologinen monimuotoisuus sisällytetään taloudellisten tietojen julkistamista koskeviin vaatimuksiin;
38. pitää tärkeänä, että lisätään investointeja muun muassa luontopohjaisiin ratkaisuihin ja vastaaviin aloitteisiin, joista on hyötyjä sekä biologiselle monimuotoisuudelle että ilmastotoimille, mikä puolestaan vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, ja että samaan aikaan lopetetaan vähitellen ilmaston kannalta haitalliset investoinnit; muistuttaa, että valtaosa Pariisin sopimuksen puitteissa tehdyistä investoinneista on käytettävä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ennallistamiseen; pitää valitettavana, että luontopohjaisten ilmastoratkaisujen tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen maailmanlaajuisesti käytettävistä määrärahoista ainoastaan noin 2,5 prosenttia käytetään toimiin, joilla hiiltä sidotaan maalla; kehottaa käyttämään EU:n ja kansainvälistä ilmastorahoitusta nykyistä enemmän luonnon ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen keinona saada sekä biologiseen monimuotoisuuteen että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyviä hyötyjä;
39. suhtautuu myönteisesti EIP-ryhmän päätökseen sovittaa kaikki rahoitustoimensa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja ohjata vähintään 50 prosenttia EIP:n rahoituksesta ilmastotoimiin; kehottaa EIP:tä lisäämään edelleen biologisen monimuotoisuuden suojelu- ja säilyttämistoimenpiteiden osuutta kokonaismäärärahoista; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja rahoitusalan kanssa, jotta ne yhdenmukaistaisivat toimintansa Pariisin sopimuksen kanssa ja varmistaisivat transaktioiden ja investointien ilmastokestävyyden ja niiden kestävyyden biologisen monimuotoisuuden kannalta EU:n tasolla ja laajemminkin;
40. huomauttaa, että kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), UNEP ja OECD, ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöverotus on keskeinen väline pyrittäessä vastaamaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen kaltaisiin ympäristöhaasteisiin; suhtautuu myönteisesti sellaisiin aloitteisiin kuin UNEPin ja IMF:n vihreän veropolitiikan verkosto, joilla helpotetaan vihreää verouudistusta koskevaa tiedonvaihtoa ja vuoropuhelua; pyytää kiinnittämään huomiota Aichin tavoitteeseen 3, biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskevien myönteisten kannustimien tarpeeseen sekä kestävän kehityksen tavoitteeseen 15 ja tarpeeseen ottaa käyttöön ja lisätä merkittävästi kaikista lähteistä peräisin olevia rahoitusvaroja biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttämiseksi ja käyttämiseksi kestävällä tavalla; korostaa siksi saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisen oikeudenmukaisen ympäristöverotuksen potentiaalia keinona vähentää ympäristövahinkoja ja tuottaa luonnonsuojeluun tarvittavia rahoitusvaroja; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään ympäristöverotuksen käyttöä verotusjärjestelmissä;
41. panee huolestuneena merkille, että vain 8,3 prosenttia kaikista rahoitussitoumuksista liittyy biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen, mikä on pienin osuus sitten vuoden 2015, vaikka lajeja katoaa ennennäkemätöntä ja kiihtyvää tahtia; kehottaa komissiota lisäämään määrärahoja biologisen monimuotoisuuden johdonmukaisen ja pitkän aikavälin suojelun varmistamiseksi koko EU:ssa; vaatii, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava käyttöön luotettavat menetelmät, joiden avulla voidaan seurata biologista monimuotoisuutta ja välttää se riski, että monimuotoisuuden hyväksi tehtyjä toimia yliarvioidaan;
Metsätalous, maatalous, kalatalous ja maaperä
42. korostaa, että maa- ja kalatalouteen liittyvät toimet, terve maaperä ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen liittyvät tiiviisti yhteen; panee merkille kestämättömän maa-, metsä- ja kalatalouden kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen; korostaa, että kestävä maa-, metsä- ja kalatalous sen sijaan voi vähentää kielteisiä vaikutuksia lajeihin, elinympäristöihin ja ekosysteemeihin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia;
43. kehottaa siksi EU:ta ja sopimuspuolia sitoutumaan vahvasti kestäviin elintarvikejärjestelmiin ja kestävään maa-, metsä- ja kalatalouteen, myös vaatimuksiin ja strategioihin, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden ja ravinteiden kestävää käyttöä, torjunta-aineiden käytön vähentämistä sekä maaperän, elinympäristöjen ja keskeisiä ekosysteemipalveluja, kuten pölytystä, tarjoavien lajien suojelemista sekä valikoivuuden lisäämistä, jotta voidaan vähentää kerrannaisvaikutuksia meri- ja rannikkoekosysteemeihin ja myötävaikuttaa kalakantojen elpymiseen herkillä kalastusalueilla ja liikakalastusalueilla; kehottaa komissiota esittämään torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun EU:n direktiivin (2009/128/EY) tulevan tarkistamisen yhteydessä EU:n laajuisia sitovia vähennystavoitteita ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja aluehallintoja suuntaamaan maa-, metsä- ja kalatalouteen osoitettua tukea kestäviin käytäntöihin ja ekojärjestelmiin;
44. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan taloudellisesti biodiversiteettitavoitteiden mukaisia maa- ja metsätalouskäytäntöjä, kuten integroitu tuhoojatorjunta ja ravinnehuolto, luonnonmukainen maatalous, agroekologiset käytännöt, maaperän ja veden suojelun käytännöt, maan kasvukuntoa ylläpitävä viljely, peltometsäviljely, puulaidunviljely, kastelun hallinta, pienet viljelmät tai palstaviljelmät sekä käytännöt, joilla parannetaan eläinten hyvinvointia;
45. muistuttaa, että EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetun komission tiedonannon mukaan metsät ovat välttämättömiä maapallon elämää ylläpitäville järjestelmille, ne peittävät 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja niissä elää 80 prosenttia maapallon lajeista; korostaa, että metsäkato on biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen merkittävä syy ja että metsäkatoon liittyvät maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvat päästöt ovat ilmastonmuutoksen huomattava aiheuttaja; on huolissaan EU:n kulutuksen vaikutuksesta metsäkatoon, koska EU:ssa kulutetaan 10 prosenttia metsäkatoon liittyvistä lopputuotteista; kehottaa komissiota vahvistamaan yhden yhtenäisen määritelmän käsitteelle ’metsäkatoa aiheuttamaton’;
46. kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n kulutusjalanjäljen pienentämiseksi maalla sellaista kattavaa toimenpidekokonaisuutta (lainsäädäntö mukaan luettuna), joka perustuu due diligence -velvoitteisiin ja jolla varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut EU:n markkinoille saatetuille tuotteille, sekä ehdottamaan palmuöljyä koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa; katsoo, että EU:n toimilla metsäkadon torjumiseksi olisi puututtava sen tärkeimpiin aiheuttajiin, kuten palmuöljyyn, soijaan, naudanlihaan ja kaakaoon; pyytää komissiota lopettamaan asteittain mahdollisimman pian sellaisten EU:ssa käytettävien biopolttoaineiden käytön, joihin liittyy suuri epäsuorien maankäytön muutosten riski;
47. korostaa, että metsäpolitiikan on oltava johdonmukaista, sen on torjuttava biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhtäläisesti ja sen on lisättävä EU:n luonnollisia nieluja samalla kun suojellaan, säilytetään ja parannetaan biologista monimuotoisuutta;
48. korostaa, että metsäteollisuuden tuotteiden substituutiovaikutuksella ei mitenkään voida korvata sellaisten iki- ja aarniometsien häviämistä, jotka on todettu korvaamattomiksi[8] ja joita olisi suojeltava oikeudellisilla ja kannustavilla välineillä kiinnittäen erityistä huomiota niiden monimuotoisuuteen, yhteyksiin ja edustavuuteen;
49. toteaa, että kesäkuussa 2019 julkaistun World Population Prospects -väestöennusteen mukaan maailman väestömäärän odotetaan kasvavan kahdella miljardilla henkilöllä seuraavien 30 vuoden aikana, mikä lisää maan- ja merenkäytön vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja hiilen sitoutumiseen; toteaa, että biologisen monimuotoisuuden lisääntyvä köyhtyminen vaarantaa elintarviketurvan ja ravitsemuksen; kehottaa sopimuspuolia edistämään biologisen monimuotoisuuden kestävää käyttöä ohjelmissa, joilla edistetään elintarviketurvaa ja parannetaan ihmisten ravitsemusta, samalla kun edistetään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kiinnittäen erityistä huomiota kestävän kehityksen tavoitteeseen nro 2 (nälän poistaminen);
Kaupunkialueet
50. toteaa, että saastuminen, kaupunkien laajeneminen, maaperän sulkeminen rakentamisella ja elinympäristöjen tuhoutuminen ovat muita tärkeitä syitä biologisen monimuotoisuuden tuhoutumiseen; muistuttaa, että biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista annetun IPBES:n globaalin arviointiraportin mukaan kaupunkialueiden pinta-ala on kaksinkertaistunut vuodesta 1992 ja että kaksi kolmesta EU:n kansalaisesta asuu kaupunkialueilla; kehottaa arvioimaan paremmin kaupunkialueiden ja kaupunkien roolia biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja lisäämään kaupunkien ja paikallisviranomaisten osallistumista biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelua ja säilyttämistä koskevan politiikan määrittelyyn sekä seurantaan, raportointiin ja varmentamiseen;
51. korostaa, että kaupunkien mahdollisuuksia auttaa suojelemaan biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja aliarvioidaan; muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelujen ja kaupunkien vihreän infrastruktuurin hyötyjen lisääminen kaupungeissa ja kaupunkien lähialueilla parantaa ihmisten terveyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemitoimintojen sisällyttämistä ja laajempaa integrointia kaupunkiarkkitehtuuriin, -politiikkaan ja -suunnitteluun samalla, kun vähennetään hiilipäästöjä ja edistetään sopeutumista ilmastonmuutokseen;
52. toteaa, että kaupunkialueet voivat olla biologiseen monimuotoisuuteen liittyvä muutosvoima EU:ssa; korostaa, että muovisaaste ja veden pilaantuminen ovat tärkeitä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttajia; katsoo, että vahva kiertotalous voisi uuden kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä olla keskeisessä asemassa biologisen monimuotoisuuden ennallistamista koskevissa EU:n toimissa;
53. pitää valitettavana, että esimerkiksi vedenpuhdistamoista, farmakologisista tuotteista ja kestämättömistä maatalouskäytännöistä, kuten ravinteiden intensiivisestä käytöstä, aiheutuva muovisaaste ja kuormitus vaikuttavat merkittävästi valtamerten ekosysteemien terveyteen;
EU:n suojelualueet
54. kehottaa analysoimaan perusteellisesti kaikki EU:n suojelualueet, myös Natura 2000 -alueet, sekä parantamaan ja laajentamaan näitä alueita ja parantamaan niiden yhteyksiä; korostaa, että tarvitaan standardoitu menetelmä suojelualueiden laskemiseksi ja selkeä määritelmä ’suojelualueen’ käsitteelle EU:ssa; korostaa, että valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa äskettäin julkaistun IPCC:n raportin valossa on tarpeen arvioida kattavasti ja lisätä merkittävästi EU:n suojeltuja rannikko- ja merialueita ja niiden hallinnointia; kehottaa laajentamaan EU:n suojeltuja merialueita siten, että niihin sisällytetään enemmän avomerialueita; korostaa, että määrän lisäksi myös suojelualueiden laatu on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi ja että siksi on painotettava nykyistä enemmän hyvää ja kestävää hoitoa;
55. kehottaa komissiota toteuttamaan jatkossakin oikeustoimia, kun se toteaa, että EU:n luonnonsuojelulainsäädäntöä ei noudateta; huomauttaa, että peruuttamattoman ympäristövahingon riskin vuoksi menettelyjen on ympäristörikkomusten alalla oltava tehokkaampia; korostaa tarvetta varmistaa kiireellisesti luontodirektiivien asianmukainen täytäntöönpano ja lainsäädännön rikkomista koskevien valitusten avoin käsittely;
56. toteaa, että jos luonnonsuojelukehyksen täytäntöönpano on heikkoa, se voisi mahdollisesti luoda vihamielisen ympäristön aktivisteille ja luonnonsuojelijoille ja vaarantaa suoraan tai välillisesti heidän henkensä; korostaa, että EU:n on aktiivisesti tuomittava ympäristöaktivistien ja luonnonsuojelijoiden murhat;
57. korostaa, että vihreä infrastruktuuri tarjoaa ekosysteemipalveluja, jotka tukevat biologista monimuotoisuutta esimerkiksi lisäämällä ekologisten käytävien määrää kaupunkiympäristöissä;
Innovointi, tutkimus ja koulutus
58. muistuttaa innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen merkityksestä vuoteen 2050 ulottuvan vision tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että on tärkeää tukea tutkimusta ja kansalaistieteitä, jotta voidaan lisätä tietämystä erityisesti valtameristä, joista suurinta osaa ei ole tutkittu; kehottaa komissiota ja neuvostoa korottamaan Horisontti Eurooppa -ohjelman määrärahat 120 miljardiin euroon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, hyödyntämään erityisesti luonnonvaroja koskevaa klusteria, mukaan lukien sekä perustutkimus että soveltava tutkimus esimerkiksi taksonomian alalla, ja käynnistämään Horisontti Eurooppa -ohjelman puitteissa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja ennallistamista koskevan tehtävän; kehottaa sopimuspuolia keskittymään erityisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja ihmisten terveydelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille koituvien hyötyjen välisiin yhteyksiin sekä koordinoimaan tiedonkeruutoimia;
59. kehottaa komissiota tukemaan lisätutkimuksia maankäytön ja sen muutoksen vaikutuksista, mukaan lukien metsäkato ja bioenergian tuotanto, ja kasvihuonekaasupäästöistä ja ottamaan tulokset huomioon tulevassa päätöksenteossa;
60. panee merkille, että muoveista kiertotaloudessa 16. tammikuuta 2018 hyväksytyn EU:n strategian mukaan maailman valtameriin on kerääntynyt 150 miljoonaa tonnia muovia ja tämä määrä saattaa kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä, mikä vaarantaa yli 660 lajia ja vahingoittaa ympäristöä; kehottaa komissiota esittämään lippulaivahankkeita, joilla torjutaan muovisaastetta ja sen vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen; korostaa mikromuovien olevan erityistapaus, sillä niiden osuus kerätyistä meressä olevista roskista on yli 80 prosenttia ja ne vaarantavat merten biologisen monimuotoisuuden; pitää siksi myönteisenä, että Ursula von der Leyen on sitoutunut avaamaan uuden rintaman muovijätteen torjunnassa ryhtymällä mikromuovien vastaisiin toimiin; korostaa, että tarvitaan kiertotaloutta koskevaa lähestymistapaa, jossa painotetaan kestäviä tuotteita koskevaa tutkimusta ja innovointia;
61. korostaa koulutuksen merkitystä lisättäessä tietoisuutta biologisesta monimuotoisuudesta ja ympäristönsuojelusta; toteaa, että opetukselliset suojellut merialueet ovat tarkoituksenmukainen ja tehokas väline yleisen tietoisuuden lisäämiseksi ja suojelun parantamiseksi;
Valmiuksien kehittäminen, yleinen tietoisuus ja kaikkien toimijoiden osallistuminen
62. korostaa, että valmiuksien kehittäminen ja tietoisuuden lisääminen ovat keskeisiä onnistuneen täytäntöönpanon ja biologisen monimuotoisuuden merkityksen paremman ymmärtämisen kannalta; suhtautuu siksi myönteisesti COP14-kokouksessa tehtyyn päätökseen, jossa sopimuspuolia, muita hallituksia ja avunantajia kehotetaan myöntämään rahoitusvaroja valmiuksien kehittämiseen, tekniseen apuun ja teknologian siirtoon, jos ne voivat näin tehdä;
63. korostaa, että on tärkeää tarjota kattavaa tietoa ja pyrkiä saamaan kansalaisyhteiskunta ja eri ikäiset kansalaiset tiiviimmin mukaan EU:n ja maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseen;
64. kehottaa sopimuspuolia edistämään yleistä tietoisuutta ja eri sidosryhmien osallistumista räätälöityjen ratkaisujen tarjoamiseksi yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen kanssa, jotta voidaan edistää kestävää maankäyttöä biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi siten, että maisemia ja elinympäristöjä koskevat alueelliset erot otetaan täysimääräisesti huomioon;
65. pitää myönteisenä aikomusta pyrkimään aktiivisesti monisidosryhmäiseen toimintatapaan, joka on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden arvostamisen, suojaamisen, säilyttämisen, kestävän käytön ja ennallistamisen kannalta, ja korostaa, että parempi sitoutuminen hallintotasojen, alojen ja yksityisten toimijoiden kanssa ja niiden välillä luo mahdollisuuksia valtavirtaistaa biodiversiteettitavoitteet muihin politiikkoihin; pitää yritysten ja rahoituslaitosten mukaan ottamista ratkaisevan tärkeänä ja paneekin tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset saada yksityinen sektori mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen erityisesti liiketoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevän EU:n foorumin kautta; pitää tältä kannalta myönteisinä yksityisen sektorin aloitteita, esimerkiksi ”One Planet Business for Biodiversity” -yhteenliittymän käynnistämistä New Yorkissa pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa;
66. kehottaa komissiota harkitsemaan yhdenmukaistettua menetelmää EU:n yritysten ekologisen jalanjäljen ja niiden biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten laskemiseksi;
67. katsoo, että yhteiskunnissa tarvitaan todellisia muutoksia ilmastonmuutoksen, ympäristön tilan heikkenemisen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumiseksi; korostaa, että on tärkeää noudattaa oikeudenmukaisen siirtymän periaatetta ja varmistaa, että prosessi on osallistava ja tasapuolinen;
68. toteaa, että yleinen tietoisuus sekä kattavan ja helposti ymmärrettävän tiedon saatavuus antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja edistävät kestävää kulutusta, ja edellyttääkin, että ne muodostavat osan kattavaa toimenpidekokonaisuutta, joka koskee erityisesti tuotteita, jotka johtavat metsäkatoon, ekosysteemien tuhoutumiseen ja ihmisoikeusloukkauksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tuotteiden jäljitettävyyttä ja valvontaa niiden arvo- ja toimitusketjujen avulla ja varmistamaan siten täyden avoimuuden kuluttajien kannalta;
69. korostaa tarvetta kehittää ja parantaa ympäristömerkintöjä ja metsäkadon vastaista sertifiointia;
70. panee tyytyväisenä merkille Marseillessa vuonna 2020 pidettävän Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kokouksen; kehottaa komissiota antamaan tämän foorumin aikana näkyviä merkkejä tuestaan biologista monimuotoisuutta koskeville sitoumuksilleen;
o
o o
71. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] EUVL C 35, 31.1.2018, s. 2.
- [2] EUVL C 356, 4.10.2018, s. 38.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0431.
- [4] EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
- [5] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
- [6] Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus aavikoitumisen estämiseksi ja ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus.
-
[7] Biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluja Euroopassa ja Keski-Aasiassa koskeva alueellinen arviointiraportti
https://www.ipbes.net/system/tdf/downloads/spm_2b_eca_digital_20180622.pdf?file=1&type=node&id=28318 - [8] Komission 23. heinäkuuta 2019 päivätty tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352).