PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS sukupuolten palkkaerosta
22.1.2020 - (2019/2870(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Jadwiga Wiśniewska, Elżbieta Rafalska
ECR-ryhmän puolesta
B9‑0069/2020
Euroopan parlamentin päätöslauselma sukupuolten palkkaerosta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan sekä 5 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 151, 153 ja 157 artiklan sekä pöytäkirjan N:o 2,
– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,
– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 5, 8 ja 10 sekä niihin liittyvät tavoitteet ja indikaattorit,
– ottaa huomioon komission vuosikertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2019,
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten palkkaerojen poistamisesta: keskeiset politiikat ja toimenpiteet,
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät EU:n sukupuolitasa-arvoisista talouksista: tuleva kehitys,
– ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä[1],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaeron torjuminen on keskeinen tavoite kaikissa jäsenvaltioissa;
B. toteaa, että on ensisijaisesti jäsenvaltioiden asia huolehtia sosiaalisesta kehityksestä ja talouskasvusta muun muassa kansallisten rakenneuudistusten ja terveen finanssipolitiikan avulla; toteaa, että EU:n aloitteilla ei voida korvata eikä tulisi pyrkiä korvaamaan jäsenvaltioiden vastuuta tällä alalla;
C. katsoo, että sukupuolten tasa-arvoa edistävät toimet ovat älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun vetureita sekä ennakkoedellytys vaurauden, kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiselle samoin kuin osallistavuudelle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle;
D. ottaa huomioon, että naisten tulot ovat kaikkialla EU:ssa suhteettoman paljon pienemmät kuin miesten; toteaa, että Eurostatin mukaan naisten keskimääräinen bruttotuntipalkka on matalampi kuin miesten ja sukupuolten palkkaero EU:ssa on edelleen noin 16 prosenttia ja pienenee vain hyvin hitaasti tai jopa kasvaa joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että sukupuolten kokonaispalkkaeroindikaattori osoittaa myös, että ero on noin 40 prosenttia EU-28:ssa;
E. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero määritellään miesten ja naisten keskimääräisen bruttotuntipalkan erotukseksi, joka ilmaistaan prosenttiosuutena miesten keskimääräisestä bruttotuntipalkasta; ottaa huomioon, että sukupuolten välinen ero bruttokuukausiansioissa 15–24-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa (7 prosenttia) oli yli viisi kertaa pienempi kuin vähintään 65-vuotiaiden työntekijöiden bruttokuukausiansioissa (sukupuolten välinen ero 38 prosenttia); ottaa huomioon, että köyhyys keskittyy enimmäkseen perheisiin, joissa naiset ovat ainoita tulonsaajia ja että vuonna 2017 köyhyysriski kohdistui EU:ssa 35 prosenttiin yksinhuoltajaäideistä verrattuna 28 prosenttiin yksinhuoltajaisistä[2];
F. ottaa huomioon, että yli puolet työikäisistä vammaisista naisista on työelämän ulkopuolella; ottaa huomioon, että vammaisilla naisilla on kaikissa jäsenvaltioissa enemmän vakavaa aineellista puutetta kuin naisilla, jotka eivät ole vammaisia;
G. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on seurausta monenlaisesta sukupuolten välisestä epätasapainosta työmarkkinoilla, kuten sukupuolten eriytymisestä koulutuksessa ja työpaikoissa, ammatillisesta eriytymisestä, sukupuolten epätasapainosta johtamis- ja päätöksentekotehtävissä sekä naisten yleisemmästä osallistumisesta osa-aikatyöhön;
H. ottaa huomioon, että EU:ssa 20–64-vuotiaista työssäkäyvistä naisista 30,8 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2018, kun miesten vastaava osuus oli 8 prosenttia;
I. ottaa huomioon, että naiset (29 prosenttia) ilmoittivat miehiä (6 prosenttia) useammin tekevänsä osa-aikatyötä hoitaakseen lapsia tai vajaakykyisiä aikuisia; ottaa huomioon, että lasten, vanhusten, sairaiden tai vammaisten perheenjäsenten ja vajaakykyisten aikuisten hoitaminen edellyttää sitoutumista, siitä maksetaan harvoin eikä sitä arvosteta riittävästi yhteiskunnassa, vaikka sillä on valtava yhteiskunnallinen merkitys, se edistää sosiaalista hyvinvointia ja sitä voidaan mitata taloudellisilla indikaattoreilla, kuten BKT:llä;
J. ottaa huomioon, että vaikka EU:ssa lähes 60 prosenttia tutkinnon suorittaneista on naisia, he ovat edelleen suhteettoman aliedustettuina luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä ja matematiikassa (STEM-aineet) sekä digitaalisissa ammateissa; toteaa näin ollen, että ammatillinen eriarvoisuus on saamassa uusia muotoja ja että koulutukseen panostamisesta huolimatta nuoret naiset ovat yhä kaksi kertaa nuoria miehiä todennäköisemmin työelämän ulkopuolella;
K. katsoo, että EU:lla on keinoja auttaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä apua tarvitsevien jäsenvaltioiden auttamiseksi erityisesti tasa-arvon ja sukupuolten palkkaeron alalla;
1. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sukupuolten palkkaeron vähentämiseksi panemalla täytäntöön samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen myös lisäämällä palkkatietojen avoimuutta;
2. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan politiikkaa, jolla edistetään naisten työllisyyttä ja heidän taloudellista riippumattomuuttaan, ja erityisesti politiikkaa, jolla edistetään marginalisoituneiden ryhmien naisten integroitumista työmarkkinoille;
3. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi koulutuksessa ja työssä, jotta voidaan puuttua työmarkkinoiden segmentoitumiseen investoimalla viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen sekä naisten elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen, jotta varmistetaan, että heillä on mahdollisuus laadukkaisiin työpaikkoihin ja että he voivat kouluttautua uudelleen ja parantaa osaamistaan työmarkkinoiden tulevaa kysyntää varten; kehottaa erityisesti edistämään enemmän yrittäjyyttä, STEM-aineita, digitaalista koulutusta ja talouslukutaitoa tytöille jo varhaisesta iästä lähtien, jotta voidaan torjua nykyisiä koulutusstereotypioita ja varmistaa, että yhä useammat naiset siirtyvät kehittyville ja hyvin palkatuille aloille;
4. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ja panemaan tehokkaasti täytäntöön nykyiset EU:n toimenpiteet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi esimerkiksi parantamalla helposti saatavilla olevien, laadukkaiden ja kohtuuhintaisten hoitopalvelujen tarjontaa;
5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita omaksumaan yhdennetyn lähestymistavan kaikissa pyrkimyksissä sukupuolten palkkaerojen poistamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi muun muassa tukemalla työllisyysstrategioiden ja muiden talous- ja sosiaalipolitiikkojen, kuten nuoriso-, koulutus-, vero-, perhe-etuus-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltopolitiikan, välistä synergiaa toimivaltansa mukaisesti;
6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vuoropuhelua asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, yritykset, kansalliset tasa-arvoelimet ja alalla toimivat järjestöt;
7. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.