Päätöslauselmaesitys - B9-0073/2020Päätöslauselmaesitys
B9-0073/2020
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS sukupuolten palkkaerosta

22.1.2020 - (2019/2870(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Frances Fitzgerald
PPE-ryhmän puolesta
Maria Noichl, Evelyn Regner, Lina Gálvez Muñoz, Marina Kaljurand, Maria Manuel Leitão Marques, Rovana Plumb, Pina Picierno, Vilija Blinkevičiūtė, Agnes Jongerius, Elisabetta Gualmini, Jackie Jones, Alessandra Moretti, Robert Biedroń, Monika Beňová
S&D-ryhmän puolesta
Sylvie Brunet, Stéphane Bijoux, Jane Brophy, Jordi Cañas, Barbara Ann Gibson, Naomi Long, Radka Maxová, Karen Melchior, Shaffaq Mohammed, Dragoş Pîslaru, Samira Rafaela, María Soraya Rodríguez Ramos, Monica Semedo, Susana Solís Pérez, Irène Tolleret, Yana Toom, Véronique Trillet‑Lenoir, Marie‑Pierre Vedrenne, Chrysoula Zacharopoulou
Renew-ryhmän puolesta
Ernest Urtasun, Alexandra Louise Rosenfield Phillips, Molly Scott Cato, Henrike Hahn, Sven Giegold, Katrin Langensiepen, Ciarán Cuffe, Kira Marie Peter‑Hansen, Kim Van Sparrentak, Ville Niinistö, Anna Cavazzini, Francisco Guerreiro, Pär Holmgren, Alice Kuhnke, Heidi Hautala, Tilly Metz, Alexandra Geese, Mounir Satouri, Yannick Jadot, Gwendoline Delbos‑Corfield, Pierrette Herzberger‑Fofana
Verts/ALE-ryhmän puolesta


Menettely : 2019/2870(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B9-0073/2020
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B9-0073/2020
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B9‑0073/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma sukupuolten palkkaerosta

(2019/2870(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 151, 153 ja 157 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sukupuolten tasa-arvoa koskevat säännökset,

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen koskevan periaatteet 2, 3, 6, 9 ja 15,

– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 5, 8 ja 10 sekä niihin liittyvät alatavoitteet ja indikaattorit,

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen nro 100, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa, ja vuonna 2019 tehdyn väkivallan ja häirinnän torjumista työelämässä koskevan yleissopimuksen,

– ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta läpinäkyvyyden avulla 7. maaliskuuta 2014 annetun komission suosituksen[1],

– ottaa huomioon komission tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuosiksi 2010–2015 (COM(2010)0491),

– ottaa huomioon komission asiakirjan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019”,

– ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2017–2019 – Sukupuolten palkkaeron kaventaminen” (COM(2017)0678),

– ottaa huomioon komission vuoden 2019 kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa,

– ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY[2] ja vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158[3],

– ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin tasa-arvoindeksin ja erityisesti tasa-arvoindeksiä koskevan vuoden 2019 raportin,

– ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta 2011–2020[4],

– ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet: Sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”,

– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät ”Sukupuolten palkkaerojen poistaminen: keskeiset politiikat ja toimenpiteet”,

– ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät ”Sukupuolitasa-arvoiset taloudet EU:ssa: tuleva kehitys”,

– ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka[5],

– ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyydestä: sukupuolinäkökulma[6],

– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista[7],

– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi[8],

– ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa[9],

– ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä[10],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin yhteisistä perusperiaatteista, joka on vahvistettu SEU:n 2 artiklassa ja 3 artiklan 3 kohdassa, SEUT:n 8 artiklassa ja perusoikeuskirjan 23 artiklassa; ottaa huomioon, että SEUT:n 157 artiklan 1 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka; katsoo, että taloudellinen riippumattomuus on olennainen edellytys naisten ja miesten itsensä toteuttamiselle ja että taloudellisten resurssien yhtäläisen saatavuuden takaaminen on ratkaisevan tärkeää sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi;

B. ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toisessa periaatteessa todetaan, että naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu ja mahdollisuudet on varmistettava ja niitä on edistettävä kaikilla aloilla, kuten työmarkkinoille osallistumisen, työehtojen ja -olojen sekä urakehityksen osalta ja että naisilla ja miehillä on oikeus samaan palkkaan samanarvoisesta työstä;

C. ottaa huomioon, että komission vuoden 2014 suosituksessa hahmoteltiin joukko keskeisiä toimia, joilla autetaan jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta ja lujittamaan miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta; ottaa huomioon, että näihin toimiin kuului työntekijöiden oikeus saada tietoa palkkatasosta, palkkausta koskeva tiedottaminen, palkkausta koskevat tarkastukset, työehtosopimusneuvottelut, tilastot ja hallinnolliset tiedot, tietosuoja, samanarvoisen työn käsitteen selventäminen, työn arviointi- ja luokittelujärjestelmät, tasa-arvoelinten tukeminen, jatkuva seuranta ja oikeussuojakeinojen täytäntöönpano sekä tiedotustoiminta;

D ottaa huomioon, että naisten tulot ovat kaikkialla EU:ssa suhteettoman paljon pienemmät kuin miesten tulot; ottaa huomioon, että komission tuoreimpien lukujen mukaan sukupuolten palkkaero tuntipalkoissa on EU:ssa 16 prosenttia, vaikka se vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero kasvaa 40 prosenttiin, kun työllisyysaste ja yleinen työmarkkinoille osallistuminen otetaan huomioon; ottaa huomioon, että EU:ssa vain 8,7 prosenttia miehistä työskentelee osa-aikaisesti ja naisista puolestaan lähes kolmannes (31,3 prosenttia); ottaa huomioon, että ammatin naisvaltaistumisen ja palkkatason välillä on negatiivinen korrelaatio, josta on osoituksena keskipalkkojen lasku yrityksissä, joissa vähintään 65 prosenttia työntekijöistä on naisia;

E. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero määritellään miesten ja naisten keskimääräisen bruttotuntipalkan erotukseksi, joka ilmaistaan prosenttiosuutena miesten keskimääräisestä bruttotuntipalkasta; ottaa huomioon, että noin kahta kolmasosaa sukupuolten palkkaerosta ei voida selittää sukupuolten välisiin eroihin työmarkkinoilla liittyvillä tekijöillä, kuten iällä, kokemuksella, koulutuksella, ammattiryhmällä, työajalla tai muilla havaittavissa olevilla tekijöillä, mikä osoittaa, että syrjintä on selkeä tekijä ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään liittyy erilaisia syrjinnän muotoja; katsoo, että moniperusteinen lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan ymmärtää erilaisia syrjinnän muotoja, jotka lisäävät sukupuolten palkkaeroa useita identiteettejä edustaville naisille, ja sitä, miten sukupuoli liittyy muihin sosiaalisiin tekijöihin;

F. katsoo, että naisten taloudellinen voimaannuttaminen on avainasemassa sukupuolten palkkaeron poistamisessa; katsoo, että toimien toteuttamisessa tällä alalla ei ole kysymys ainoastaan oikeudenmukaisuudesta vaan myös taloudellisesta välttämättömyydestä, sillä sukupuolten välisestä työllisyyserosta aiheutuu vuodessa noin 370 miljardin euron taloudelliset menetykset[11]; katsoo, että jos naisille ei makseta samaa palkkaa, rajoitetaan yhtäläisesti heidän kykyään saavuttaa taloudellinen riippumattomuus ja siten heidän kykyään elää täysin itsenäisesti; ottaa huomioon, että Institute for Women’s Policy Research -järjestön mukaan työssäkäyvien naisten köyhyysaste voisi laskea 8,0 prosentista 3,8 prosenttiin, jos naisille maksettaisiin samaa palkkaa kuin miehille; toteaa, että tällä hetkellä köyhyydessä elävien 5,6 miljoonan lapsen määrä vähenisi 2,5 miljoonalla, jos sukupuolten palkkaero saataisiin poistettua;

G. ottaa huomioon, että sukupuolten välinen ero bruttokuukausiansioissa 15–24-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa (7 prosenttia) oli yli viisi kertaa pienempi kuin vähintään 65-vuotiaiden työntekijöiden bruttokuukausiansioissa (sukupuolten välinen ero 38 prosenttia); ottaa huomioon, että myös naisten, joilla on huollettavia lapsia, ja naisten, joilla ei ole huollettavia lapsia, sekä äitien ja isien välillä on palkkaero; ottaa huomioon, että köyhyys keskittyy enimmäkseen perheisiin, joissa naiset ovat ainoita tulonsaajia ja että vuonna 2017 köyhyysriski kohdistui EU:ssa 35 prosenttiin yksinhuoltajaäideistä verrattuna 28 prosenttiin yksinhuoltajaisistä[12];

H. ottaa huomioon, että hoitotyö on yksi yhteiskuntamme peruspilareista ja että siitä huolehtivat suurelta osin naiset; toteaa, että tämä epätasapaino näkyy sukupuolten palkka- ja eläke-erossa; ottaa huomioon, että äitiys ja lasten sekä ikääntyneiden, sairaiden tai vammaisten perheenjäsenten ja muiden huollettavien hoitaminen on lisätyötä tai joissakin tapauksissa kokopäivätyötä, josta huolehtivat lähes aina naiset; toteaa, että tämä ilmenee työmarkkinoiden eriytymisenä ja osa-aikatyötä tekevien naisten suurempana osuutena, matalampina tuntipalkkoina, työuran keskeytymisinä ja pienempänä työvuosien määränä; toteaa, että tällainen hoitotyö on usein palkatonta eikä sitä arvosteta riittävästi yhteiskunnassa, vaikka sillä on valtava yhteiskunnallinen merkitys ja se edistää sosiaalista hyvinvointia;

I. ottaa huomioon, että yli puolet työikäisistä vammaisista naisista on työelämän ulkopuolella; ottaa huomioon, että vammaiset naiset kärsivät kaikissa jäsenvaltioissa enemmän vakavasta aineellisesta puutteesta kuin naiset, jotka eivät ole vammaisia;

J. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaeron seurauksiin kuuluu sukupuolten välinen 37 prosentin ero eläketuloissa – tilanne, joka jatkuu vielä vuosikymmeniä – sekä naisten ja miesten eriarvoinen taloudellinen riippumattomuus, sillä yksi viidestä naistyöntekijästä EU:ssa kuuluu alhaisimpaan palkkaryhmään, kun taas miesten vastaava luku on yksi kymmenestä; katsoo, että eläke-eron kaventamisessa on kyse myös sukupolvien välisestä solidaarisuudesta;

K. katsoo, että sukupuolten palkkaerolla ja sen syillä on eksponentiaalisesti haitallisia seurauksia naisille koko heidän elämänsä ajan, mikä johtaa sukupuolten väliseen eläke-eroon, joka on nykyisin yli kaksinkertainen palkkaeroon verrattuna; ottaa huomioon, että köyhyysriski kasvaa jyrkästi koko elämän ajan, mikä paljastaa palkkaerojen vähitellen lisääntyvän vaikutuksen; ottaa huomioon, että vähintään 75-vuotiaiden köyhyys on jatkuvasti keskittynyt naisiin, mikä johtuu pääasiassa sukupuolisidonnaisten palkattomien hoivatehtävien vaikutuksesta, elinikäisistä palkka- ja työaikaeroista ja niistä johtuvista pienemmistä eläkkeistä, miesten ja naisten erilaisesta eläkeiästä joissakin jäsenvaltioissa sekä siitä, että yhä useammat ikääntyneet naiset elävät yksin;

L. ottaa huomioon, että direktiivi 2006/54/EY on osaltaan parantanut naisten tilannetta työmarkkinoilla, mutta sillä ei ole saatu aikaan perusteellisia muutoksia sukupuolten palkkaerojen poistamista koskevaan lainsäädäntöön monissa jäsenvaltioissa;

M. katsoo, että palkkauksen avoimuudella voi olla ratkaiseva merkitys sen varmistamisessa, että sukupuolten palkkaeron poistamisessa edistytään merkittävästi, koska se auttaa paljastamaan naisten työn aliarvostuksen ja tuomaan esiin sukupuoleen perustuvan työmarkkinoiden segmentoitumisen, muun muassa sellaisilla välineillä, jotka tarjoavat objektiivisia kriteereitä työn arvon sukupuolineutraalia arviointia ja vertailua varten eri työpaikoissa ja aloilla;

N. pitää olennaisen tärkeinä sukupuolineutraaleja työn arviointimenetelmiä, joiden avulla voidaan vertailla eri tehtäviä niiden laajuuden ja monitahoisuuden perusteella, jotta voidaan määritellä jonkin työtehtävän asema toiseen verrattuna tietyllä alalla tai tietyssä organisaatiossa riippumatta siitä, suorittaako kyseisen työtehtävän mies vai nainen;

O. katsoo, että sukupuolten välisistä palkka- ja eläke-eroista johtuva köyhyysriski ja vähäisempi taloudellinen riippumattomuus altistavat naiset edelleen sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, erityisesti perheväkivallalle, mikä vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiaan lähteä väkivaltaisesta suhteesta; ottaa huomioon, että YK:n mukaan lähes 35 prosenttia naisista maailmassa kokee työpaikkakiusaamista tai sukupuolista häirintää työpaikalla tai häirintää, jolla on vakavia seurauksia henkilökohtaisten ja ammatillisten toiveiden kannalta; katsoo, että nämä ilmiöt vahingoittavat naisten itsetuntoa ja heidän neuvotteluasemaansa oikeudenmukaisemman korvauksen saamiseksi;

P. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaeron syyt ovat moninaiset ja niihin kuuluu sekä rakenteellisia että kulttuurisia tekijöitä, kuten yhtäältä sukupuolen perusteella eriytyneet työmarkkinat ja alat, työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevien vaihtoehtojen ja palvelujen puute, sillä naiset ovat sekä lasten että muiden huollettavien pääasiallisia hoitajia, sitkeät lasikatot, jotka estävät naisia pääsemästä uransa huipulle ja siten korkeimmille palkkatasoille, ja toisaalta naisten asemaa ja toiveita koskevat sukupuolistereotypiat, palkkarakenteiden sukupuolittuminen ja palkoista päättävien elinten sukupuolittuneet käytännöt ja naisten roolia äiteinä koskevat syvälle juurtuneet odotukset, joiden mukaan äitiys johtaa katkoksiin työurassa, työuran keskeytymiseen tai osa-aikatyöhön siirtymiseen, sekä palkkauksen avoimuuden puute;

Q. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaerot ja niihin liittyvät sukupuolten väliset tulo- ja eläke-erot ovat moninaisia, rakenteellisia ja usein sidoksissa toisiinsa; ottaa huomioon, että nämä syyt voidaan jakaa kahteen osatekijään, joista ensimmäinen voidaan näennäisesti ”selittää” naisten ja miesten välisiin eroihin työmarkkinoilla liittyvillä tekijöillä ja toinen, joka näennäisesti jää ”selittämättä” tällaisten ominaispiirteiden vuoksi ja joka on sukupuolten palkkaeron hallitseva osatekijä lähes kaikissa maissa maailmanlaajuisesti;

R. ottaa huomioon, että näitä naisten ja miesten välisiin eroihin työmarkkinoilla liittyviä tekijöitä ovat ikä, kokemus ja koulutus sekä ammattiala tai työaika; ottaa huomioon, että ne näkyvät siinä, että naiset tekevät useammin osa-aikatyötä, joutuvat kohtaamaan yritysten lasikaton, työskentelevät naisvaltaisilla ja matalapalkkaisilla aloilla ja tehtävissä tai joutuvat usein ottamaan päävastuun perheidensä hoidosta sukupuolisidonnaisten sosiaalisten normien vuoksi, mikä johtaa työelämästä luopumiseen; ottaa huomioon, että laajemman ”selittämättömän” osatekijän voidaan katsoa johtuvan sukupuolistereotypioista, palkkasyrjinnästä ja naisvaltaisen työn yleisestä aliarvostamisesta, joka voi olla sekä suoraa että välillistä, ja katsoo, että se on edelleen piilossa oleva ilmiö, johon on puututtava tehokkaammin;

S. ottaa huomioon, että vaikka EU:ssa lähes 60 prosenttia korkea-asteen tutkinnon suorittaneista on naisia, he ovat edelleen suhteettoman aliedustettuina luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä ja matematiikassa (STEM-aineet) sekä digitaalisissa ammateissa; toteaa näin ollen, että ammatillinen eriarvoisuus on saamassa uusia muotoja ja että koulutukseen panostamisesta huolimatta nuoret naiset ovat yhä kaksi kertaa nuoria miehiä todennäköisemmin työelämän ulkopuolella;

1. muistuttaa, että sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä on yksi EU:n perusperiaatteista ja että jäsenvaltioilla on velvollisuus poistaa sukupuoleen perustuva syrjintä kaikkien samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan korvaukseen liittyvien tekijöiden ja ehtojen osalta; pitää erittäin valitettavana, että sukupuolten palkkaeroa samanarvoisesta työstä esiintyy edelleen ja että EU:n keskiarvo kohentui vain vähän viime vuosikymmenen aikana;

2. kehottaa komissiota esittämään uuden kunnianhimoisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n strategian, joka perustuu aikaisempaan strategiaan ja strategista sitoutumista koskevaan asiakirjaan ja johon olisi sisällytettävä sukupuolten palkkaeroa ja palkkauksen avoimuutta koskevia sitovia toimia sekä selkeitä tavoitteita ja seurantaprosesseja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja sen saavuttamisessa saavutetun edistyksen mittaamiseksi, erityisesti mitä tulee sukupuolten välisiin tulo- ja eläke-eroihin sekä naisten ja miesten aseman edistämiseen yhdenvertaisina tulonsaajina ja hoitajina;

3. kehottaa tarkistamaan välittömästi sukupuolten palkkaeroa koskevaa toimintasuunnitelmaa ja toteuttamaan sen kunnianhimoisen päivityksen vuoden 2020 loppuun mennessä ja asettamaan siinä jäsenvaltioille selkeät tavoitteet sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi seuraavien viiden vuoden aikana ja varmistamaan, että nämä tavoitteet otetaan huomioon maakohtaisissa suosituksissa; korostaa erityisesti tarvetta sisällyttää uuteen toimintasuunnitelmaan moniperusteinen näkökulma; kehottaa komissiota kiinnittämään toimintasuunnitelmassa erityistä huomiota eläke-eroon johtaviin tekijöihin ja arvioimaan, tarvitaanko erityistoimia tämän eron kaventamiseksi EU:n ja kansallisella tasolla;

4. pitää myönteisenä, että sekä komission puheenjohtaja että tasa-arvosta vastaava komission jäsen ovat sitoutuneet esittämään toimia, joilla otetaan käyttöön palkkauksen avoimuutta koskevia sitovia toimia komission toimikauden ensimmäisten 100 päivän aikana; katsoo, että tulevaa direktiiviä olisi sovellettava sekä yksityiseen että julkiseen sektoriin ja koko palkkapakettiin, sen mahdolliset osatekijät mukaan luettuina, ja sen soveltamisalan olisi oltava laaja ja siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) erityispiirteet; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisten konkreettisten toimien käyttöönottoa, jotka perustuvat sen vuonna 2014 antamaan suositukseen; on vahvasti sitä mieltä, että tällaiset toimet ovat tarpeen palkkasyrjintätapausten tunnistamiseksi, jotta työntekijät voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja ryhtyä tarvittaessa toimiin; kehottaa komissiota edistämään työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusneuvottelujen asemaa kaikilla tasoilla (kansallisella, alakohtaisella, paikallisella ja yritysten tasolla) tulevassa palkkauksen avoimuutta koskevassa lainsäädännössä;

5. kehottaa komissiota täydentämään tätä aloitetta esittämällä sukupuolineutraaleja työn arviointi- ja luokittelujärjestelmiä koskevat suuntaviivat ja määrittelemällä selkeät kriteerit työn arvon arvioimista varten;

6. kehottaa komissiota ottamaan toimintansa perustaksi samapalkkaisuutta ja samapalkkaisuuden periaatetta koskevan EU:n lainsäädännön toiminnan ja täytäntöönpanon meneillään olevan uudelleentarkastelun ja esittämään hyvissä ajoin direktiivin 2006/54/EY tarkistamista, jotta voidaan päivittää ja parantaa voimassa olevaa samapalkkaisuuden periaatetta koskevaa lainsäädäntöä käytännössä, parantaa täytäntöönpanoa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja sisällyttää siihen kaikenlaisen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolenvaihdokseen perustuvan syrjinnän kieltäminen; kehottaa parantamaan oikeussuojan saatavuutta ja ottamaan käyttöön vahvemmat prosessuaaliset oikeudet palkkasyrjinnän torjumiseksi;

7. muistuttaa, että komission vuonna 2017 antamassa kertomuksessa miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta avoimuuden avulla annetun komission suosituksen täytäntöönpanosta (COM(2017)0671) todettiin, että toimet eivät olleet tehokkaita ja että niiden täytäntöönpano oli riittämätöntä; pitää siksi myönteisenä, että komission puheenjohtaja sitoutui poliittisissa suuntaviivoissaan seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024 siihen, että samasta työstä maksettavan saman palkan periaate on uuden Euroopan sukupuolistrategian perusperiaate, ja pitää myönteisenä myös sen tunnustamista, että sukupuolten tasa-arvo on talouskasvun keskeinen osatekijä sekä perusoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta koskeva kysymys;

8. palauttaa mieliin kehotuksensa, jonka mukaan ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä edistävä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari olisi pantava täytäntöön sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet sekä säilyttää naisten ja miesten oikeus samaan palkkaan samasta tai samanarvoisesta työstä; korostaa, että sukupuolten välisen eron umpeen kuromisen olisi oltava Eurooppa 2020 -strategian seuraajaohjelman erityistavoite;

9. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään poistaa lopullisesti sukupuolten palkkaero noudattamalla tiukasti samapalkkaisuuden periaatetta, varmistamalla, että osa-aikaisten työntekijöiden palkat ovat yhdenmukaisia kokoaikatyöstä maksettavien palkkojen kanssa, antamalla lainsäädäntöä, jolla lisätään palkkauksen avoimuutta ja parannetaan oikeudellista selkeyttä palkkarakenteiden sukupuolittumisen ja niihin liittyvän sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi, ehkäisemällä vertikaalista ja horisontaalista ammatillista eriytymistä sekä torjumalla työnantajien ennakkoluuloja työhönotossa ja ylennyspäätöksissä;

10. kehottaa lisäksi jäsenvaltioita investoimaan asianmukaisesti varhaiskasvatuspalvelujen tarjoamiseen, saatavuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja laatuun hyödyntämällä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja Barcelonan tavoitteiden mukaisesti sekä investoimaan pitkäaikaishoitopalveluihin ja perheystävällisiin työjärjestelyihin, jotta varmistetaan naisten yhdenvertainen ja jatkuva osallistuminen työmarkkinoille tarjoamalla riittävästi joustavuutta naisten työllisyysasteen nostamiseksi; muistuttaa, että ikääntyneiden naisten köyhyysriskin torjumiseksi ja sukupuolten palkkaeron syihin puuttumiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava asianmukaisten toimien toteuttaminen ikääntyneiden naisten huomioon ottamiseksi, mukaan lukien hoitojaksoja koskevat hyvitykset, riittävät vähimmäiseläkkeet, perhe-etuudet ja miesten perhevapaaoikeudet, jotta estetään köyhyyden naisistuminen; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön ikääntyneiden ja muiden huollettavien hoitoa koskevia tavoitteita, jotka vastaavat lastenhoitoa koskevia Barcelonan tavoitteita;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, jolla edistetään naisten työllisyyttä ja heidän taloudellista riippumattomuuttaan, mukaan lukien toimia, jolla edistetään marginalisoituneisiin ryhmiin kuuluvien naisten integroitumista työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan sukupuoleen perustuvaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen investoimalla viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen sekä naisten elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen, jotta varmistetaan, että heillä on mahdollisuus laadukkaisiin työpaikkoihin ja että he voivat kouluttautua uudelleen ja parantaa osaamistaan työmarkkinoiden tulevia muutoksia varten; kehottaa erityisesti edistämään enemmän yrittäjyyttä, STEM-aineita, digitaalista koulutusta ja talouslukutaitoa tytöille jo varhaisesta iästä lähtien, jotta voidaan torjua nykyisiä koulutusstereotypioita ja varmistaa, että yhä useammat naiset siirtyvät kehittyville ja hyvin palkatuille aloille;

12. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin nopean hyväksymisen ja täytäntöönpanon ja komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioiden edistymistä, jotta se voi laatia direktiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen ja siihen liittyviä tutkimuksia;

13. panee merkille, että naisten aliedustus johtotehtävissä vaikuttaa sukupuolten palkkaeroon, ja korostaa, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa on kiireellisesti edistettävä kaikilla päätöksenteon tasoilla liike-elämässä ja johtamisessa; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan neuvostossa käytäviä neuvotteluja ehdotetusta naisten johtokuntapaikkoja koskevasta direktiivistä, koska se voisi auttaa poistamaan lasikaton;

14. kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita keräämään eriteltyjä tietoja, jotta voidaan paremmin arvioida ja seurata edistymistä sukupuolten palkkaeron poistamisessa, ja kiinnittämään erityistä huomiota moninkertaista ja moniperusteista syrjintää kokeviin ryhmiin, kuten vammaisiin naisiin, maahanmuuttajanaisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin, romaninaisiin, ikääntyneisiin naisiin, naisiin maaseutualueilla ja väestökadon koettelemilla alueilla, yksinhuoltajaäiteihin ja hlbtiq-henkilöihin;

15. kehottaa komissiota ottamaan työmarkkinaosapuolet mukaan kehittämään uusia toimia sukupuolten palkkaeron poistamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä työmarkkinaosapuolia osallistumaan keskusteluihin ja työskentelemään yhdessä palkkaeron poistamiseksi, myös positiivista syrjintää koskevien toimien avulla, sekä tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta yleinen mielipide saadaan vahvasti mukaan, sillä sukupuolten palkkaeron poistaminen on yleismaailmallinen prioriteetti;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työtään epävarman naisvaltaisen työn ja köyhyyden naisistumisen torjumiseksi; korostaa naisten tekemän pimeän työn suurta määrää, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän tuloihinsa, sosiaaliturvaan ja sosiaaliseen suojeluun, ja kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan vuonna 2011 tehdyn kotitaloustyöntekijöitä koskevan ILOn yleissopimuksen;

17. toteaa, että sukupuolten palkkaero voi myös pahentaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja häirintää, koska uhrit joutuvat usein vihamielisen työympäristön vuoksi tekemään matalapalkkaisia töitä; kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan vuonna 2019 tehdyn väkivallan ja häirinnän torjumista työelämässä koskevan ILOn yleissopimuksen, jotta voidaan ottaa käyttöön tehokkaita toimia työpaikkaväkivallan ja -häirinnän määrittelemiseksi, ehkäisemiseksi ja kieltämiseksi, mukaan lukien turvalliset ja tehokkaat valitus- ja riitojenratkaisumekanismit, tuki, palvelut ja oikeussuojakeinot;

18. kehottaa komissiota näyttämään esimerkkiä ja esittämään kattavan analyysin sukupuolten palkkaerosta EU:n toimielimissä EU:n samapalkkaisuuden päivänä;

19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

 

Päivitetty viimeksi: 27. tammikuuta 2020
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö