PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS sukupuolten palkkaerosta
22.1.2020 - (2019/2870(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Sandra Pereira, Anja Hazekamp, Manuel Bompard, Pernando Barrena Arza, Alexis Georgoulis, Leila Chaibi, Özlem Demirel, Marisa Matias, José Gusmão, Anne‑Sophie Pelletier, Konstantinos Arvanitis, Eugenia Rodríguez Palop, Miguel Urbán Crespo, Idoia Villanueva Ruiz, Stelios Kouloglou, Younous Omarjee, Marc Botenga, Manu Pineda, Sira Rego, Dimitrios Papadimoulis, Mick Wallace, Clare Daly, Giorgos Georgiou, Niyazi Kizilyürek
GUE/NGL-ryhmän puolesta
B9‑0084/2020
Euroopan parlamentin päätöslauselma sukupuolten palkkaerosta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 8 ja 153 artiklan (sukupuolten tasa-arvo), 10 ja 19 artiklan (syrjimättömyys),
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan, joissa vahvistetaan syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet unionin keskeisinä arvoina,
– ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 artiklan (syrjimättömyys), 23 artiklan (sukupuolten tasa-arvo),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan,
– ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),
– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 5, 8 ja 10 sekä niihin liittyvät tavoitteet ja indikaattorit,
– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,
– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 100, joka koskee samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa,
– ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY[1],
– ottaa huomioon komission laatiman sukupuolten palkkaeron kaventamista koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2017–2019 (COM(2017)0678),
– ottaa huomioon ILO:n raportin ”Global Wage Report 2018-2019”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 69 vuotta samapalkkaisuutta koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 100 hyväksymisen jälkeen sukupuolten palkkaero on edelleen ongelma maailmanlaajuisesti ja EU:n jäsenvaltioissa, vaikka naisten osuus virallisissa työsuhteissa on lisääntynyt, naisten koulutustaso on parantunut ja naisten poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus on kehittynyt;
B. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero EU:ssa on 16 prosenttia, mikä tarkoittaa, että naiset ansaitsevat EU:ssa toimialasta riippumatta keskimäärin 16 prosenttia vähemmän tunnissa kuin miehet; ottaa huomioon, että tämä tarkoittaa sitä, että naiset tekevät miehiin verrattuna tosiasiallisesti palkatonta työtä 59 päivän ajan vuodessa, mikä kuvastaa sitä, että naisia käytetään enemmän hyväksi työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero kasvaa 40 prosenttiin, kun työllisyysaste ja yleinen työmarkkinoille osallistuminen otetaan huomioon;
C. ottaa huomioon, että tilanne on vieläkin huonompi, kun naiset jäävät eläkkeelle, sillä heidän eläkkeensä ovat noin 37 prosenttia pienemmät kuin miesten, mikä johtuu muun muassa sukupuolten palkkaeroista; ottaa huomioon, että tämä johtuu naisten työuran aikana kumuloituneesta eriarvoisuudesta ja ajanjaksoista, jotka naiset joutuvat olemaan poissa työmarkkinoilta sen seurauksena;
D. ottaa huomioon, että noin kahta kolmasosaa sukupuolten palkkaerosta ei voida selittää työmarkkinoilla esiintyvillä eroilla, kuten iällä, kokemuksella, koulutuksella, ammattiryhmällä, työajalla tai muilla havaittavissa olevilla tekijöillä, mikä osoittaa, että syrjintä on selkeä tekijä ja että miesten ja naisten välinen syrjintä on myös päällekkäistä muun muassa rotuun, etniseen alkuperään, maahanmuuttaja-asemaan, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kanssa; katsoo, että moniperusteinen lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan ymmärtää syrjinnän moninaisia muotoja, jotka lisäävät sukupuolten palkkaeroa useita identiteettejä edustaville naisille, ja ymmärtää, miten sukupuoli liittyy muihin sosiaalisiin tekijöihin;
E. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaeron syyt ovat moninaiset ja niihin kuuluvat muun muassa sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat ja toimialat, naisten työn aliarvostus, seksistiset stereotypiat, vaihtoehtojen puute työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa ja odotukset siitä, että naisten olisi oltava ensisijaisia huoltajia, mikä johtaa viime kädessä työuran keskeytymiseen, osa-aikatyöhön ja yhä epävarmempiin palkka- ja työoloihin;
F. ottaa huomioon, että naisten kohtaaman syrjinnän moninaisten muotojen kumulatiiviset vaikutukset vaikuttavat merkittävästi sukupuolten välisiin palkka- ja eläke-eroihin, jolloin naisten köyhyys- ja syrjäytymisriski on suurempi ja heidän lapsensa ja perheensä joutuvat kärsimään seurauksista; ottaa huomioon, että köyhyys keskittyy enimmäkseen perheisiin, joissa naiset ovat ainoita tulonsaajia ja että vuonna 2017 köyhyysriski kohdistui EU:ssa 35 prosenttiin yksinhuoltajaäideistä verrattuna 28 prosenttiin yksinhuoltajaisistä; ottaa huomioon, että köyhyysriski kasvaa jyrkästi koko elämän ajan ja että vähintään 75-vuotiaiden köyhyys keskittyy jatkuvasti naisiin;
G. ottaa huomioon, että naiset kärsivät erityisesti epävarmoista työsuhteista; ottaa huomioon, että työttömyysasteet nousivat jyrkästi vuosina 2008–2014 kaikkialla EU:ssa vallinneen vakavan talouskriisin vuoksi; ottaa huomioon, että vuonna 2014 naisten työttömyysaste (10,4 prosenttia) oli edelleen korkeampi kuin miesten (10,2 prosenttia); toteaa, että talouskriisi on vaikuttanut koko Euroopan unioniin ja varsinkin maaseutualueisiin, joiden työttömyys, köyhyys ja väestökato ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet ja koskettavat erityisesti naisia;
H. ottaa huomioon, että EU:ssa 20–64-vuotiaista työssäkäyvistä naisista 31,3 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2018, kun miesten vastaava osuus oli 8,7 prosenttia; ottaa huomioon, että työllisyyseron asteittaisesta kaventumisesta huolimatta miesten työllisyysaste oli vuonna 2018 edelleen korkeampi (79 prosenttia) kuin naisten (67,4 prosenttia);
I. ottaa huomioon, että monet naiset työskentelevät talouden epävirallisilla sektoreilla; katsoo, että on puututtava erittäin epävarmasta ja sääntelemättömästä epävirallisesta työstä aiheutuviin seurauksiin, kuten suurten yritysten toteuttamaan ulkoistamiseen ja alihankintaan;
J. ottaa huomioon, että laillisesti vahvistetut oikeudet samaan palkkaan samanarvoisesta työstä ovat usein rajallisia tai toteutumattomia; katsoo, että keskitetyt sopimusneuvottelut ovat ratkaiseva tekijä eriarvoisuuden vähentämisessä ja poistamisessa; toteaa, että samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan takaaminen köyhyydessä eläville ei pelkästään riitä ja että samapalkkaisuuteen olisi siksi pyrittävä osana työntekijöiden yleistä palkkojen korottamista;
K. katsoo, että tasa-arvopolitiikan kehittämisen olisi perustuttava naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin; ottaa huomioon, että naisten ja miesten välistä jatkuvaa syrjintää edistetään tarkoituksellisesti sellaisten politiikkojen tehostamiseksi, joilla pyritään alhaisiin palkkoihin ja työn sääntelyn purkamiseen;
L. ottaa huomioon, että naiset ovat yliedustettuina pienipalkkaisimmissa tai alemman tasoisissa työtehtävissä; katsoo, että on tärkeää, että kunkin jäsenvaltion määrittämällä vähimmäispalkalla taataan, että ihmiset selviytyvät elinkustannuksista;
M. katsoo, että eläke-erojen poistamiseksi ja eläkkeiden yleisen turvaamisen ja nostamisen kannalta on välttämätöntä, että säilytetään julkiset sosiaaliturvajärjestelmät ja että niissä sovelletaan solidaarisuuden ja uudelleenjaon periaatteita ja että epävarman ja sääntelemättömän työn torjumiseksi ryhdytään mahdollisimman ankariin toimiin;
1. pitää erittäin valitettavana, että sukupuolten palkkaeroja on edelleen EU:ssa, millä on kielteisiä vaikutuksia naisten sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen ja koko yhteiskuntaan; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin ja kiireellisiin toimiin palkkaerojen poistamiseksi ja sen takaamiseksi, että samasta työstä maksetaan sama palkka, samalla kun edistetään yleistä palkkojen korottamista; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimia sukupuolten välisten eläke-erojen poistamiseksi korottamalla eläkkeitä yleisesti, kertaluonteisesti ja merkittävästi;
2. muistuttaa, että sukupuolten palkkaerolla ja sen syillä on eksponentiaalisesti haitallisia seurauksia naisille koko heidän elämänsä ajan, mikä johtaa sukupuolten väliseen eläke-eroon, joka on yli kaksinkertainen palkkaeroon verrattuna; muistuttaa, että naisten köyhyysriski vanhuudessa on suurempi kuin miesten, mikä johtuu elinikäisistä palkka- ja työaikaeroista, miesten ja naisten erilaisesta eläkeiästä joissakin jäsenvaltioissa ja siitä, että monet iäkkäät naiset elävät yksin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia ikääntyneiden naisten köyhyysriskin torjumiseksi korottamalla eläkkeitä mutta myös tarjoamalla sosiaalista tukea;
3. vahvistaa, että laajempiin työntekijöiden oikeuksiin, säänneltyyn työhön ja epävarmojen työsuhteiden kieltämiseen perustuvan työlainsäädännön edistämisen lisäksi olisi palautettava keskitetyt sopimusneuvottelut, puolustettava niitä ja edistettävä niitä ratkaisevana välineenä eriarvoisuuden poistamiseksi erityisesti palkkojen osalta;
4. kehottaa toteuttamaan osana tarvittavia toimintasuunnitelmia yhteisiä toimia, joilla parannetaan naisten työllistymismahdollisuuksia ja luodaan kehitysmahdollisuuksia, jotka johtavat korkeampaan palkkatasoon naisvaltaisissa ammateissa;
5. kehottaa suunnittelemaan ja toteuttamaan täysimääräisesti toimenpiteitä vähimmäispalkan nostamiseksi, jotta ihmiset voivat selviytyä elinkustannuksista;
6. korostaa, että työhön pääsy ja sitä helpottavat olosuhteet ovat keskeisiä naisten emansipaation ja riippumattomuuden varmistamiseksi kaikilla elämänaloilla, esimerkiksi työelämässä ja yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa osallistumisessa;
7. huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa toteutettujen säästötoimien pitkän aikavälin seuraukset vaikuttavat kielteisesti naisten taloudellisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen, ja toteaa, että työttömyyden kasvu, työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen, epävarmuuden lisääntyminen ja matala palkkataso vaikuttavat erityisesti naisiin, ja samalla julkisiin palveluihin, erityisesti terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ja sosiaalietuuksiin kohdistuvat leikkaukset lisäävät entisestään naisten kohtaaman syrjinnän ja eriarvoisuuden moninaisia muotoja;
8. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lopettamaan ja kumoamaan tasa-arvo-ohjelmiin, julkisiin palveluihin ja etenkin seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon kohdistamansa säästötoimet ja leikkaukset;
9. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sukupuolten palkkaeron poistamiseksi panemalla tiukasti täytäntöön samapalkkaisuuden periaatteen sekä lainsäädännön avulla että ottamalla taas käyttöön keskitetyt sopimusneuvottelut ja edistämällä ja puolustamalla niitä; kehottaa lisäksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan vertikaalista ja horisontaalista eriytymistä työelämässä ja syrjiviä käytäntöjä työhönottoa ja ylennyksiä koskevissa päätöksissä;
10. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan äitiyden, isyyden ja vanhemmuuden suojelua työlainsäädännössä erityisesti lisäämällä loman määrää ja takaamalla, että lomasta maksetaan täysi palkka, vähentämällä imetyksen aikaisten työtuntien määrää ja toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä tällaisen suojelun varmistamiseksi, mutta myös investoimalla varhaiskasvatus- ja pitkäaikaishoitopalvelujen maksuttoman julkisen verkoston tarjoamiseen; torjuu tässä yhteydessä henkilökohtaisten ja joustavien työjärjestelyjen käytön, joka on työmarkkinoiden sääntelyn purkamisen ja työntekijöiden oikeuksien heikentämisen väline;
11. toteaa, että laadukkaiden lastenhoitopalvelujen saatavuuden puute, kohtuuttomat kustannukset ja riittävän infrastruktuurin puuttuminen ovat yhä merkittävä yksittäinen tekijä, joka estää etenkin naisten tasa-arvoisen osallistumisen kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden toimintaan, kuten työelämään;
12. painottaa, että edellä mainituilla politiikoilla olisi helpotettava naisten pääsyä työmarkkinoille ja keskityttävä erityisesti pienituloisiin perheisiin, yksinhuoltajaperheisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin ryhmiin;
13. kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä työmarkkinoidensa suunnittelussa siten, että autetaan poistamaan sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot;
14. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan julkisten työvoimaviranomaisten valmiuksia erityisesti henkilöresurssien osalta, jotta voidaan taata, että tarvittavat toimet lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa määriteltyjen työntekijöiden oikeuksien täytäntöön panemiseksi toteutetaan, myös määräämällä seuraamuksia yrityksille, jotka eivät noudata niitä; kehottaa lisäksi arvioimaan, olisiko EU:n yrityksille myöntämän rahoituksen ehdoksi asetettava korkeatasoisten työnormien soveltaminen ja naisiin kohdistuvien syrjivien käytäntöjen puuttuminen;
15. korostaa, että sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keruuta on tehostettava esimerkiksi epävirallisen työn, yrittäjyyden ja rahoituksen saannin, terveydenhoitopalvelujen saatavuuden, naisiin kohdistuvan väkivallan ja palkattoman työn aloilla; korostaa, että tietoon ja näyttöön perustuva päätöksenteko edellyttää laadukkaiden tietojen ja näytön keräämistä ja hyödyntämistä; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita keräämään eriteltyjä tietoja, jotta voidaan paremmin arvioida ja seurata edistymistä sukupuolten palkkaeron poistamisessa, ja kiinnittämään erityistä huomiota moninkertaista ja moniperusteista syrjintää kokeviin ryhmiin, kuten vammaisiin naisiin, maahanmuuttajanaisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin, romaninaisiin, ikääntyneisiin naisiin, yksinhuoltajaäiteihin ja hlbtiq-henkilöihin;
16. kehottaa komissiota pidättymään sellaisten poliittisten suositusten edistämisestä, jotka johtaisivat epävarmojen työsuhteiden lisääntymiseen, työn ja työajan sääntelyn purkamiseen, palkkojen alentamiseen, keskitettyihin sopimusneuvotteluihin kohdistuvaan hyökkäykseen tai sosiaaliturvajärjestelmien yksityistämiseen;
17. kehottaa neuvostoa viemään eteenpäin uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettavaa direktiiviä, jonka tavoitteena on laajentaa syrjinnältä suojelua horisontaalisen lähestymistavan avulla;
18. muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon varmistamisesta ja sukupuolten palkka- ja eläke-eron korjaamisesta saadaan merkittävää sosiaalista ja taloudellista hyötyä koko yhteiskunnalle;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.
- [1] EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.