Menettely : 2019/2988(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0092/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0092/2020

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 12/02/2020 - 11.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


<Date>{05/02/2020}5.2.2020</Date>
<NoDocSe>B9‑0092/2020</NoDocSe>
PDF 140kWORD 47k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>EU:n strategiasta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi kaikkialla maailmassa</Titre>

<DocRef>(2019/2988(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Guido Reil, Jörg Meuthen, Christine Anderson, Peter Kofod, Joachim Kuhs, Sylvia Limmer, Bernhard Zimniok, Annika Bruna, Nicolaus Fest, Virginie Joron</Depute>

<Commission>{ID}ID-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>


B9‑0092/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n strategiasta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi kaikkialla maailmassa

(2019/2988(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisy ja torjunta”,

 ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä EU:ssa,

 ottaa huomioon naisten sukuelinten silpomisen vastaisena kansainvälisenä teemapäivänä 6. helmikuuta 2013 annetun yhteisen julkilausuman, jossa komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja viisi komission jäsentä vahvistivat EU:n sitoutumisen naisten sukuelinten silpomisen torjunnan huomioimiseen unionin ulkosuhteissa,

 ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n ja erityisesti tavoitteen 5.3, joka koskee kaikkien vahingollisten käytäntöjen, kuten lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen ja naisten sukupuolielinten silpomisen, poistamista,

 ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman tarpeesta tehostaa toimia naisten sukupuolielinten silpomisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi,

 ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman maailmanlaajuisten toimien tehostamisesta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi,

 ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

 ottaa huomioon EU:n ja YK:n vuoden 2017 Spotlight Initiative -aloitteen, jonka tavoitteena on poistaa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Unicefin vuoden 2016 tilastokertomuksessa todetaan, että yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista maailmassa on läpikäynyt sukuelinten silpomisen, mutta tarkka lukumäärä ei ole tiedossa;

B. ottaa huomioon, että pelkästään vuonna 2020 arviolta 4,1 miljoonaa tyttöä eri puolilla maailmaa on vaarassa joutua silvotuksi;

C. ottaa huomioon Unicefin arvion siitä, että jos naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi ei toteuteta kiireellisiä toimia, lisäksi 68 miljoonaa tyttöä joutuu käymään läpi tämän käytännön vuoteen 2030 mennessä;

D. ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen on nyt tunnustettu maailmanlaajuiseksi ongelmaksi; ottaa huomioon, että YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 naisten sukuelinten silpominen määritellään haitalliseksi käytännöksi, joka on poistettava vuoteen 2030 mennessä;

E. ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen keskittyy pääasiassa 130 maahan Afrikan länsi-, itä- ja koillisosissa sekä Lähi-itään ja että sitä harjoitetaan joissakin Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa; ottaa huomioon, että tätä haitallista käytäntöä harjoitetaan nyt laajalti Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ja erityisesti maahanmuuttajayhteisöissä, jotka ovat lähtöisin maista, joissa naisten sukuelinten silpominen on yleistä;

F. ottaa huomioon, että Unicefin mukaan seitsemän niistä kahdeksasta maasta, joissa naisten sukuelinten silpominen on erittäin yleistä (83–98 prosenttia), on muslimienemmistöisiä maita;

G. ottaa huomioon, että Oxfordin yliopiston Cognitive and Evolutionary Anthropology ‑instituutin tutkimus on osoittanut, että naisten sukuelinten silpomisen kohteeksi joutuneiden naisten osuuden ja islamin esiintyvyyden välillä on huomattava positiivinen korrelaatio ja että naisten sukuelinten silpomisen kohteeksi joutuneiden naisten osuuden ja kristinuskon esiintyvyyden välillä on lähes yhtä suuri negatiivinen korrelaatio;

1. korostaa, että naisten sukuelinten silpominen on tyttöihin ja naisiin kohdistuvan syrjinnän äärimmäinen muoto; katsoo, että tämä käytäntö loukkaa tytön tai naisen oikeutta terveyteen, turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen, oikeutta vapauteen kidutuksesta ja julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta sekä oikeutta elämään niissä tapauksissa, joissa käytäntö johtaa kuolemaan;

2. katsoo, että naisten sukuelinten silpomista tapahtuu pääasiassa siksi, että se on sosiaalisesti hyväksyttyä tietyissä kulttuureissa, ja uskonnon vuoksi; huomauttaa, että monissa kulttuureissa naisten sukuelinten silpomista pidetään avioliiton edellytyksenä ja että tyttöjä tai naisia, jotka eivät ole käyneet läpi naisten sukuelinten silpomista, pidetään epäterveinä, epäpuhtaina tai arvottomina; korostaa, että naisten sukuelinten silpomisen tarkoituksena on asettaa tyttöjen ja naisten keholle puhtautta ja neitsyyttä koskevia patriarkaalisia normeja;

3. katsoo, että vaikka naisten sukuelinten silpominen ei rajoitu vain islamilaisiin maihin, se on ensisijaisesti muslimeja koskettava asia; korostaa, että islamin ja naisten sukuelinten silpomisen välillä on tosiasiallinen empiirinen suhde; toteaa, että on olemassa lukuisia viitteitä siitä, että naisten sukuelinten silpomista harjoitetaan laajalti muslimienemmistöisissä maissa eri puolilla maailmaa; panee merkille, että eräässä saudiarabialaisessa sairaalassa vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että naisilla oli paljon sukuelinten silpomisen jälkeisiä lääketieteellisiä komplikaatioita, ja että kyseinen käytäntö on yleinen tässä lähes yksinomaan muslimien kansoittamassa maassa; panee merkille, että vuonna 2010 julkaistussa WADIn raportissa todettiin, että Irakin Kurdistanissa 72 prosenttia naisista oli läpikäynyt sukuelinten silpomisen, että Garmyanin ja Uuden Kirkukin piirikunnissa vastaava osuus oli yli 80 prosenttia ja että naisten sukuelinten silpominen oli yleisintä sunnimuslimien keskuudessa mutta sitä harjoittivat myös šiiat, mutta toisaalta kristittyjen ei havaittu harjoittavan tätä käytäntöä; viittaa Unicefin vuonna 2013 tekemään, naisten sukuelinten silpomista Afrikassa koskevaan tutkimukseen, jossa todettiin, että yhtä maata lukuun ottamatta vastaajien mukaan naisten sukuelinten silpominen on uskonnollinen vaatimus; panee merkille, että Malesiassa, jossa 93 prosenttia musliminaisista on joutunut käymään läpi sukuelinten silpomisen, 82 prosenttia pitää sitä uskonnollisena velvollisuutena;

4. toteaa, että naisten sukuelinten silpominen on yksi tavoista, joilla ilmennetään tyttöjen ja naisten heikompaa asemaa useimmissa islamilaisissa maissa; panee merkille, että monissa muslimiyhteisöissä naisia vaaditaan olemaan neitsyitä ja heidän seksuaalisuuttaan kontrolloidaan;

5. panee tässä yhteydessä merkille, että EU:n islamilaisille maille antamalla rahoitustuella on hyvin vähäinen vaikutus naisten ihmisoikeuksien, naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisen alalla;

6. panee merkille, että naisten sukuelinten silpominen on edelleen hyvin yleistä ja että Länsi-Aasiassa vuosina 1997–2015 naisten sukuelinten silpomisen läpi käyneiden lasten osuus 14-vuotiaista ja sitä nuoremmista nousi 16,9 prosentista 21,7 prosenttiin; pitää huolestuttavana sitä, että monissa osissa Indonesiaa ja laajemmin Aasiaa tämä haitallinen käytäntö on niin syvälle juurtunut, että jos nainen synnyttää sairaalassa tyttövauvan, naisten sukuelinten silpomista tarjotaan automaattisesti terveydenhoitopalveluna;

7. panee huolestuneena merkille, että naisten sukuelinten silpominen on lisääntynyt Euroopassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa samaan tahtiin muslimimaista ja yleisesti ottaen Afrikan valtioista tulevan muuttoliikkeen kanssa; panee huolestuneena merkille, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EU:n jäsenvaltioissa naisten sukuelinten silpomista tehdään yhä enemmän vauvoille ja pikkulapsille, minkä vuoksi sitä on lähes mahdotonta havaita, koska tytöt eivät ole koulussa eivätkä riittävän vanhoja ilmoittaakseen asiasta;

8. pitää valitettavana, että vaikka useimmissa Afrikan maissa, joissa naisten sukuelinten silpominen on yleistä, on lainsäädäntöä, jossa käytäntö kriminalisoidaan, täytäntöönpanon valvonta on yleensä hyvin heikkoa ja syytteeseenpano harvinaista;

9. panee merkille, että koko maailmassa naisten sukuelinten silpomisen läpi käyneistä arviolta 200 miljoonasta tytöstä ja naisesta kymmenesosa on Nigeriassa; panee merkille, että naisten sukuelinten silpomisen kieltävää liittovaltion lakia sovelletaan automaattisesti ainoastaan Abujan liittovaltion pääkaupunkiseudulla ja että vain 13 osavaltiota 36:sta on kieltänyt naisten sukuelinten silpomisen ja rangaistukset vaihtelevat vaatimattomista sakoista viiden vuoden vankeuteen; panee merkille, että lainvalvonta on hyvin heikkoa ja että tuomioita ei ole annettu juuri lainkaan;

10. pitää valitettavana, että useimmissa Euroopan maissa myös rikoslakeja, joiden tarkoituksena on suojella tyttöjä ja naisia naisten sukuelinten silpomiselta, pannaan harvoin täytäntöön ja että viranomaiset eivät puutu naisten sukuelinten silpomiseen; panee tässä yhteydessä merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen sisäasiain erityisvaliokunta totesi vuonna 2016, että oli ”kansallinen skandaali”, ettei naisten sukuelinten silpomisesta anneta tuomioita; panee merkille, että maaliskuussa 2019 eräs äiti sai 11 vuoden vankeustuomion ensimmäisessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetussa naisten sukuelinten silpomista koskevassa tuomiossa;

11. katsoo, että naisten sukuelinten silpominen on barbaarinen käytäntö, jota olisi verrattava tyttöihin ja naisiin kohdistuvan laittoman väkivallan muihin muotoihin, kuten kunniaväkivaltaan ja lapsia seksuaalisiin tarkoituksiin houkuttelevien jengien toimintaan; korostaa voimakkaasti, että naisten sukuelinten silpomisen puolesta puhuvilla, hyväksyvillä tai suvaitsevilla kulttuurisilla ja uskonnollisilla vakaumuksilla ei ole sijaa liberaaleissa yhteiskunnissa, joissa pyritään varmistamaan kaikkien kansalaisten ihmisoikeudet;

12. kehottaa jäsenvaltioita velvoittamaan terveydenhuollon työntekijät, opetushenkilökunta, poliisit ja sosiaalityöntekijät ilmoittamaan naisten sukuelinten silpomisesta, kuten on laita, kun on kyse muun tyyppisestä lasten hyväksikäytöstä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan naisten sukuelinten silpomista koskevaa nollatoleranssipolitiikkaa tiukentamalla rikoslainsäädäntöään ja havaitsemalla järjestelmällisesti naisten sukuelinten silpomista koskevat tapaukset, tutkimalla niitä ja nostamalla niistä syytteitä; katsoo, että nollatoleranssipolitiikka on ainoa toteuttamiskelpoinen ratkaisu naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi; on vahvasti sitä mieltä, että vain nollatoleranssipolitiikka ja järjestelmällinen syytteeseenpano voivat antaa oikean signaalin naisille ja tytöille, jotka ovat liian nuoria, liian voimattomia tai liian peloteltuja puhumaan; katsoo lisäksi, että ainoastaan ryhtymällä tämän haitallisen käytännön kokonaisvaltaiseen torjuntaan jäsenvaltiot voivat näyttää hyvää esimerkkiä ulkomaailmalle;

13. kehottaa jäsenvaltioita karkottamaan naisten sukuelinten silpomisesta tuomitut henkilöt;

14. korostaa, että naisten sukuelinten silpominen on osoitus syvään juurtuneesta miesten ja naisten eriarvoisuudesta monissa Afrikan, Lähi-idän ja Aasian maissa; korostaa, että naisten aseman vahvistamisen olisi oltava ja sen on oltava keskeisessä asemassa kaikessa ulkoisessa kehityspolitiikassa; katsoo, että naisten sukuelinten silpomisen torjunta edellyttää myös sen varmistamista, että kaikki tytöt käyvät koulua, sekä naisten taloudellisen voimaannuttamisen edellytysten kehittämistä;

15. kehottaa komissiota tekemään naisten sukuelinten silpomisesta ja muista tyttöihin ja naisiin kohdistuvista väkivaltaisista käytännöistä keskeisen kysymyksen ihmisoikeusvuoropuheluissaan asianomaisten kolmansien maiden kanssa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tehostamaan neuvotteluja kolmansien maiden kanssa, jotta niitä kannustettaisiin hyväksymään naisten sukuelinten silpomisen kieltävää kansallista lainsäädäntöä ja panemaan tämä lainsäädäntö tehokkaasti täytäntöön;

16. kehottaa komissiota seuraamaan naisten sukuelinten silpomisen torjunnassa käytettyjen eri rahoitusvälineiden tuloksia ja raportoimaan niistä yksityiskohtaisesti;

17. kehottaa komissiota asettamaan kolmansille maille annettavan EU:n kehitysavun ehdoksi konkreettisen, todellisen ja näkyvän edistymisen naisten oikeuksien alalla ja naisten sukuelinten silpomisen torjunnassa;

18. kannustaa jäsenvaltioita asettamaan oman kehitysapunsa ehdoksi naisten oikeuksien parantamisen ja naisten sukuelinten silpomisen torjunnan;

19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

Päivitetty viimeksi: 7. helmikuuta 2020Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö