Menettely : 2020/2764(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0310/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0310/2020

Keskustelut :

PV 05/10/2020 - 24
CRE 05/10/2020 - 24

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2020)0267

<Date>{02/10/2020}1.10.2020</Date>
<NoDocSe>B9-0310/2020</NoDocSe>
PDF 162kWORD 59k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>suullisesti vastattavien kysymysten B9-0018/2020 ja B9-0019/2020 johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>nuorisotakuusta</Titre>

<DocRef>(2020/2764(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Lucia Ďuriš Nicholsonová</Depute>

<Commission>{EMPL}työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

TARKISTUKSET

B9-0310/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma nuorisotakuusta

(2020/2764(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145, 147 ja 149 artiklan,

 ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission marraskuussa 2017 antaman julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja erityisesti sen periaatteen 4 ”Työllisyyden aktiivinen tukeminen”,

 ottaa huomioon 17.–21. maaliskuuta 2020 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

 ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013[1],

 ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1304/2013 muuttamisesta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaville toimenpideohjelmille maksettavan ylimääräisen ensimmäisen ennakkomaksun osalta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/779[2],

 ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 8. heinäkuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2019/1181[3],

 ottaa huomioon nuorisotakuun perustamisesta 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen[4],

 ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”, nro 17/2015 ”Komission tuki nuorisotyöttömyyttä käsitteleville toimintaryhmille: ESR-rahoitusta kohdennettiin uudelleen mutta tulokset jäivät taka-alalle” ja nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

 ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) valmisteluasiakirjan nro 4/2015 ”The Youth Guarantee Programme in Europe: Piirteet, täytäntöönpano ja haasteet” ja vuonna 2015 julkaistun Eurofoundin raportin nuorten sosiaalisesta osallisuudesta,

 ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotyöllisyyden tukeminen: silta työelämään seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0276),

 ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi aiheesta ”Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu” ja nuorisotakuun perustamisesta 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen korvaamisesta (COM(2020)0277)) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0124)),

 ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon  ”EU:n uusi nuorisostrategia: nuorten osallistaminen, yhdistäminen ja vaikutusmahdollisuudet” (COM(2018)0269) ja 15. marraskuuta 2018 annetun neuvoston päätöslauselman Eu8roopan unionin nuorisostrategiasta 2019–2027[5],

 ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0323),

 ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä[6],

 ottaa huomioon 18. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa[7],

 ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisotakuun menojen valvonnasta ja kustannustehokkuuden seurannasta[8],

 ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman nuorisotakuusta[9],

 ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset nuorisotakuun vahvistamisesta (O-000058/2020 – B9-0018/2020 ja O-000059/2020 – B9-0019/2020),

 ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

 ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A. toteaa, että nuorisotakuu on sen perustamisesta vuonna 2013 lähtien luonut työmahdollisuuksia ja auttanut yli 24:ää miljoonaa nuorta löytämään työpaikan tai osallistumaan jatkokoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen tai harjoitteluohjelmaan; toteaa, että ennen covid-19-kriisiä 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli laskenut keskimäärin 14,9 prosenttiin vuoden 2013 huipputasostaan 24,4 prosentista; toteaa, että työttömyysaste on edelleen yli kaksi kertaa korkeampi kuin kokonaistyöttömyysaste (6,5 prosenttia); ottaa huomioon, että epätyypillinen työ on erittäin yleistä nuorten keskuudessa ja että 43,8 prosenttia Euroopan nuorista tekee tilapäistä työtä; ottaa huomioon, että keskimääräinen nuorisotyöttömyysaste kätkee alleen valtavia eroja jäsenvaltioiden välillä ja että alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on Espanjassa 40,8 prosenttia (kesäkuu 2020) ja Kreikassa 33,6 prosenttia (huhtikuu 2020); ottaa huomioon, että liian monet nuoret ovat epävarmassa työsuhteessa ja liian monet joutuvat lähtemään alueeltaan tai maastaan löytääkseen kunnollista työtä;

B. ottaa huomioon, että nuorisotakuun on todettu vauhdittaneen julkisten työvoimapalvelujen ja koulutusjärjestelmien rakenneuudistusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; ottaa kuitenkin huomioon, että sen täytäntöönpano jäsenvaltioissa oli alkuvaiheissaan melko hidasta ja hajanaista ja että sidosryhmät ja nuoret toivat esiin useita puutteita sen suunnittelussa ja käytännön toiminnassa; ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvosteli erityiskertomuksessaan nro 5/2017 nuorisotakuun vähäistä edistymistä ja totesi, että nuorisotyöllisyysaloitteen vaikutus nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamiseen viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa oli hyvin vähäinen ja että yli kolme vuotta neuvoston suosituksen antamisen jälkeen tilanne ei vastannut odotuksia, joita syntyi käynnistettäessä nuorisotakuuta, jonka tarkoituksena oli tarjota koulutusta kaikille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille neljän kuukauden kuluessa; ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat asteittain mukauttaneet ja parantaneet ohjelmaa koskevia ohjeita ja tehneet nuorisotakuusta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta keskeisen välineen nuorisotyöttömyyden torjumiseksi EU:ssa;

C. toteaa, että nuorisotyöttömyyden torjunta on Euroopan parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden yhteinen poliittinen painopiste, jonka avulla pyritään saavuttamaan unionin kestävää kasvua ja laadukkaita työpaikkoja koskevat tavoitteet ja joka on myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukainen;

D. ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti poliittisissa painopisteissään, että hän tekisi nuorisotakuusta pysyvän välineen nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja että sen määrärahoja olisi lisättävä ja sen käytöstä olisi raportoitava säännöllisesti, jotta varmistetaan, että se täyttää annetut lupaukset kaikissa jäsenvaltioissa;

E. toteaa, että covid-19-pandemia on laukaissut ennennäkemättömän taloudellisen ja sosiaalisen kriisin, jonka seurauksena EU:n työttömyysaste on nousussa ja miljoonat ihmiset ovat vaarassa menettää työpaikkansa; ottaa huomioon, että kesäkuussa 2020 nuorisotyöttömyysaste oli 16,8 prosenttia koko EU:ssa ja että sen odotetaan edelleen nousevan jyrkästi, kun otetaan huomioon, että nuoret ovat vaarassa kärsiä eniten, kuten tapahtui vuoden 2008 kriisin aikana; katsoo, että korkea nuorisotyöttömyys on ongelma työttömille nuorille, joihin sillä on usein arpeuttava vaikutus, toteaa, että nämä haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti pitkäaikaistyöttömien nuorten määrän kasvuun ja koko yhteiskuntaan, minkä vuoksi ne edellyttävät määrätietoisia ja kohdennettuja poliittisia toimia; katsoo, että investoiminen nuorten eurooppalaisten inhimilliseen pääomaan vahvistaa osaltaan Euroopan talouksia ja yhteiskuntia ja tekee niistä osallistavampia ja kestävämpiä; katsoo, että ammattitaitoinen, luova ja innovatiivinen työvoima on Euroopan kilpailukyvyn edellytys;

F. toteaa, että talouskriisi vaikuttaa kohtuuttomasti nuoriin[10]; katsoo, että covid-19-pandemian aiheuttaman talouskriisin torjuminen on olennaisen tärkeää korkean nuorisotyöttömyysasteen välttämiseksi; ottaa huomioon, että joka kuudes ennen covid-19-pandemian puhkeamista työssä ollut nuori on menettänyt työpaikkansa tai joutunut irtisanotuksi; ottaa huomioon, että työelämässä olevien nuorten työaika on lyhentynyt lähes neljänneksellä ja että kaksi viidestä nuoresta on ilmoittanut tulojensa vähentyneen, ja alemman tulotason maissa työaika ja tulot ovat vähentyneet eniten;

G. ottaa huomioon, että sulkutoimet ovat aiheuttaneet äkillisiä häiriöitä nuorten viralliselle ja epäviralliselle koulutukselle, harjoittelulle ja oppisopimuskoulutukselle sekä työpaikoille, mikä on vaikuttanut nuorten tuloihin, ansaitsemismahdollisuuksiin ja hyvinvointiin, myös heidän terveyteensä ja erityisesti mielenterveyteensä; katsoo, että nuorisotyöttömyystoimenpiteillä olisi puututtava ongelman moniulotteiseen luonteeseen;

H. ottaa huomioon, että pandemian vaikutukset ovat koetelleet erityisesti vammaisia nuoria ja että heidän sosioekonomisen syrjäytymisensä riski on nyt vieläkin suurempi; katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja varmistetaan heidän mahdollisuutensa käyttää laadukkaita palveluja, samalla kun varmistetaan, että heihin ei kohdistu minkäänlaista syrjintää tai esteitä, taloudelliset esteet mukaan lukien;

I. ottaa huomioon, että nuoret irtisanotaan todennäköisemmin siksi, että he työskentelevät useammin epävirallisessa taloudessa epätyypillisissä työsuhteissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa tai joissa sosiaaliturva on heikko, ja että heillä ei ole ammattikokemusta;

J. ottaa huomioon, että epätyypillisen työn, kuten alustatyön tai keikkatyön, osuus on erittäin suuri nuorten keskuudessa ja että epätyypillinen työ heikentää työsuhdeturvaa ja sosiaalisen suojelun saatavuutta tai sitä ei ole lainkaan, mikä lisää nuorten todennäköisyyttä joutua työttömiksi covid-19:n kaltaisen kriisin aikana ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada sosiaalista suojelua;

K. katsoo, että on tärkeää korostaa työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien määrän välistä eroa, jotta voidaan ymmärtää paremmin kriisin vaikutuksia nuorten keskuudessa, sillä työelämän ulkopuolella olevan väestön lisääntyminen voi myös johtaa työttömyyden tilastolliseen vähenemiseen; ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa työelämän ulkopuolella oleva väestö on kasvanut enemmän kuin työttömyys, mikä johtuu sekä siitä, että kriisin aikana ihmiset ovat lopettaneet työnhaun, että siitä, että on otettu käyttöön julkisia työmarkkinatoimenpiteitä, kuten lyhennetyn työajan järjestelmiä ja irtisanomisten estämistä;

L. ottaa huomioon, että matala tulotaso ja epävarmat työsopimukset, näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen, perussosiaaliturvan puute ja ikään perustuvat syrjivät käytännöt ovat miljoonien nuorten työelämän olosuhteita; ottaa huomioon, että työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus on kasvanut useimmissa jäsenvaltioissa ja että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten keskuudessa sukupuolten väliset erot ovat myös kasvaneet tänä aikana; ottaa huomioon, että monet nuoret vaihtelevat työn ja työttömyyden tai työmarkkinoiden ulkopuolella olon välillä tai ovat loukussa epävarmoissa epätyypillisissä työsuhteissa; ottaa huomioon, että nuorilla on muita suurempi riski menettää työpaikkansa automaatiolle;

M. ottaa huomioon, että naiset ja erityisesti nuoret naiset kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä, koska he ovat nuoria ja naisia, ja että tällainen syrjintä johtuu työmarkkinoiden huolestuttavasta epätasapainosta;

N. katsoo, että pandemia voi lisätä yhteiskunnallista eriarvoisuutta, myös digitaalista kuilua, joka on edelleen vakava ongelma koko EU:ssa ja jäsenvaltioissa; katsoo, että laajakaistan ja asianmukaisten tietoteknisten laitteiden puutteellinen saatavuus yleisesti nuorille ja myös etäopetuksen ja etätyön yhteydessä voi johtaa eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja syrjinnän lisääntymiseen;

O. ottaa huomioon, että edellinen kriisi osoitti, että jos nuorille ei tarjota laadukkaita harjoittelujaksoja ja työpaikkoja, jotka perustuvat kirjallisiin sopimuksiin ja kunnollisiin työoloihin, kuten toimeentuloon riittävä palkka, uraneuvonta ja -ohjaus sekä jatkokoulutus, on jälleen olemassa suuri riski, että heidän on pakko ottaa vastaan epävarmoja työpaikkoja, lähteä kotimaastaan löytääkseen työtä tai ilmoittautua koulutukseen, vaikka he hakevat todellista työtä;

P. ottaa huomioon, että nuorisotakuun huono laatu on yksi sen merkittävimmistä puutteista; katsoo, että nuorisotakuun puitteissa tarjottavien harjoittelujaksojen on oltava palkallisia ja että niiden kestoa ja määrää on rajoitettava, jotta nuoret eivät jää loukkuun loputtomiin toistuviin harjoittelujaksoihin ja jotta heitä ei käytetä halpana tai jopa ilmaisena työvoimana ilman sosiaaliturvaa ja eläkeoikeuksia; ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että nykyinen nuorten sukupolvi löytää ensimmäisen todellisen työpaikkansa vasta täytettyään 30 vuotta;

Q. ottaa huomioon, että nykyinen nuorten sukupolvi on erittäin ammattitaitoinen; toteaa, että koulutus, uudelleenkoulutus ja ammattitaidon parantaminen eivät ole vastaus nuorten työpaikkojen puutteeseen; katsoo sen sijaan, että laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luominen on avain työpaikkojen vakauteen;

R. katsoo, että työllisyysohjelmilla voi olla vaikutusta työttömyyteen, mutta ne eivät voi korvata laajempia toimia joustavampien työmarkkinoiden edistämiseksi; toteaa, että työmarkkinoiden esteillä on erityisen haitallisia vaikutuksia nuoriin, sillä ne lisäävät työttömyyttä ja jättävät uudet sukupolvet haavoittuvaan asemaan; ottaa huomioon, että tutkimukset[11] ovat osoittaneet, että tarvitaan sekä aktiivista työmarkkinapolitiikkaa että sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka perustuvat köyhyysriskirajaan, jotta voidaan välttää tilanne, jossa toimenpiteet vain muuttavat työllistymismahdollisuuksia nollasummapeliksi heikossa asemassa olevien henkilöiden alaryhmien välillä;

S. toteaa, että vuoden 2019 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa kehotetaan jäsenvaltioita kiinnittämään edelleen huomiota nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevaan ongelmaan ehkäisemällä nuoria keskeyttämästä koulutusta ennenaikaisesti ja tekemällä rakenteellisia parannuksia koulusta työelämään siirtymiseen, muun muassa panemalla nuorisotakuu kokonaisuudessaan täytäntöön;

T. toteaa, että ehdotus neuvoston suositukseksi nuorisotakuun vahvistamisesta perustuu nuorisotakuun täytäntöönpanosta vuodesta 2013 lähtien saatuihin kokemuksiin ja tietämykseen ja että sillä pyritään tavoittamaan yhä suurempi määrä nuoria laajentamalla sen ikäryhmää kattamaan kaikki alle 30-vuotiaat ja tukemaan heitä taitojen kehittämisessä ja työkokemuksen hankkimisessa nykyaikaistetun ammatillisen koulutusjärjestelmän puitteissa;

U. ottaa huomioon, että seuraavalla ohjelmakaudella 2021–2027 nuorisotakuu rahoitetaan Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+), joka kattaa nyt nuorisotakuun tärkeimmän rahoitusohjelman eli nuorisotyöllisyysaloitteen; ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyyttä edistetään myös Next Generation EU -välineestä siihen kuuluvan elpymis- ja palautumistukivälineen ja REACT-EU-välineen kautta; ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitetaan vihreän ja digitaalisen siirtymän tarpeisiin sovitettuja koulutukseen tehtäviä investointeja; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat pyynnöstä ja ennalta määriteltyjen kriteerien täyttyessä saada teknisen tuen välineestä varoja rakenneuudistusten valmistelu- ja täytäntöönpanovaiheiden rahoittamiseen muun muassa koulutuksen sekä työmarkkinapolitiikan alalla;

1. on tyytyväinen ehdotukseen neuvoston suositukseksi nuorisotakuun vahvistamisesta ja komission aikomukseen tehdä siihen rakenteellisia parannuksia vuoden 2008 finanssikriisistä ja tämän välineen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten pohjalta; muistuttaa, että neuvoston suositus ei sido jäsenvaltioita; huomauttaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet neuvoston suositusta, minkä seurauksena nuoret jäävät jälkeen muista; katsoo, että on aika tehdä nuorisotakuusta sitova sen sijaan, että se perustuu vapaaehtoisuuteen; kehottaa uudelleen komissiota ehdottamaan kaikkia jäsenvaltioita sitovaa nuorisotakuuvälinettä;

2. korostaa, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa, joka käsittää aktiivisia ja passiivisia työmarkkinapolitiikkoja ja sosiaalisen osallisuuden toimenpiteiden sekä nuorille suunnattujen sosiaali-, terveys- ja asuntopalvelujen vaikuttavan saatavuuden, jotta voidaan varmistaa näiden toimien laatu ja kestävyys;

3. korostaa, että vahvistetulla nuorisotakuulla olisi korjattava aiemman, työllistettävyyteen perustuvan lähestymistavan puutteet ja että sitä on pidettävä keinona, jolla pyritään varmistamaan kohtuullisessa ajassa laadukkaat ja pysyvät työpaikat kaikille osallistuville nuorille; toistaa, että nuorisotakuulla ei pitäisi institutionalisoida nuorten epävarmoja työsuhteita, etenkään siten, että epätyypillinen asema johtaa erittäin alhaisiin palkkoihin, sosiaalisen suojelun ja työsuhdeturvan puuttumiseen, näennäiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja siihen, että aidot palkalliset työpaikat korvataan epävarmoilla työsuhteilla;

4. suhtautuu myönteisesti siihen, että vahvistettu nuorisotakuu kattaa laajemman 15–29-vuotiaiden ikäryhmän ja että siinä kohdellaan yksilöllisemmin ja kohdennetummin sekä tilapäisesti että pitkäaikaisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria; suhtautuu myönteisesti myös pyrkimyksiin tehdä nuorisotakuusta aiempaa osallistavampi ja välttää kaikenlaista syrjintää, haavoittuvat ryhmät, rodulliset ja etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat ja pakolaiset, vammaiset nuoret sekä maaseutualueilla, syrjäisillä alueilla tai kaupunkien epäsuotuisilla alueilla tai merentakaisilla ja saaristoalueilla asuvat nuoret mukaan luettuina; on huolissaan työmarkkinoiden epätasapainosta, sillä naiset yleensä ja erityisesti nuoret naiset kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä nuorina ja naisina; korostaa, että komission on otettava huomioon nuorten naisten tarpeet puuttuessaan sukupuolten väliseen eroon;

5. suhtautuu myönteisesti sukupuoliulottuvuuden sisällyttämiseen nuorisotakuuseen; toteaa kuitenkin, että sukupuolten välinen ero työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten keskuudessa on kasvanut viime vuosina ja että perheen äidin rooli on edelleen este nuorten naisten työllistymiselle; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön sitovia toimenpiteitä, joilla vältetään hakijan sukupuoleen tai perhetilanteeseen perustuva syrjintä työhönoton yhteydessä;

6. korostaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin kuuluu useita alaryhmiä, kuten vammaiset nuoret, kodittomat nuoret, nuoret romanit sekä nuoret maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla on erilaisia tarpeita, joihin olisi vastattava räätälöidyillä erityispalveluilla, kuten vammaisten henkilöiden osalta taattu kohtuullinen mukauttaminen sekä työtulot, jotka eivät vaikuta työkyvyttömyysetuuksien maksamisen kestoon; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää saada tarkkoja tietoja näistä alaryhmistä ja että käytettävissä on asianmukaisia tapoja niiden tunnistamiseksi, ja korostaa, että heihin on omaksuttava eri lähestymistapa kuin pitkäaikaisiin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin, joiden sosioekonominen tausta on usein epäsuotuisa ja jotka kohtaavat moniperusteista syrjintää muun muassa koulutuksessa ja työelämässä ja joiden osalta olisi käynnistettävä vaikuttavia tiedotusohjelmia; korostaa, että näiden kohderyhmien saavuttamiseksi nuorisotakuu olisi otettava osaksi johdonmukaisia sosiaali- ja hyvinvointipolitiikkoja, kuten sosiaaliturvan saatavuutta, työttömyysetuudet ja vähimmäistulo mukaan luettuina, lastenhoitoa, terveyspalveluja, asianmukaista, kohtuuhintaista ja esteetöntä asumista ja psykologista tukea, jotta varmistetaan, että järjestelmä on kaikkien nuorten ulottuvilla; vaatii, että nuorisotakuujärjestelmissä on aktiivisesti torjuttava kaikenlaista nuorten millä tahansa perusteella kokemaa syrjintää;

7. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioille annettuun suositukseen vahvistaa varhaisvaroitusjärjestelmiä, jotta voidaan tunnistaa ne nuoret, jotka ovat vaarassa jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle; on vakuuttunut siitä, että asianmukaisesti toteutetuilla ennaltaehkäisevillä toimilla, kuten taitojen arviointi ja ura- ja ammatinvalinnanohjaus, joilla keskitytään auttamaan koulunkäynnin keskeyttäneitä pääsemään työelämään tai koulutukseen ennen kuin heistä tulee työttömiä, sekä osallistavan ja syrjimättömän yleisopetuksen tarjoamisella voidaan pitkällä aikavälillä vähentää työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden määrää;

8. kannattaa ajatusta arvioida kaikkien nuorisotakuuseen rekisteröityneiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten taidot ja erityisesti digitaalitaidot sekä tukee ehdotusta parantaa digitaali-, kieli- ja pehmeitä sosiaalisia taitoja valmentavan koulutuksen avulla ja helpottaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta, jossa keskitytään vihreää siirtymää varten tarvittaviin taitoihin sekä yrittäjyys-, talous- ja uranhallintataitoihin yksilöllisen uraneuvonnan ja -ohjauksen avulla; korostaa tässä yhteydessä epävirallisen ja arkioppimisen merkitystä; kehottaa myös arvioimaan, millaisia digitaalisia laitteita työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret omistavat ja mikä on heidän verkkoyhteyksiensä tilanne samalla kun heidän digitaaliset taitonsa arvioidaan; katsoo myös, että nuorisotakuujärjestelmään rekisteröityneitä nuoria olisi tuettava sosiaalisten ja monialaisten taitojen kehittämisessä, jotta he voivat paremmin hallita siirtymiä ja kohdata menestyksekkäästi nopeasti muuttuvat työmarkkinat; on sitä mieltä, että tällaisella räätälöidyllä koulutuksella olisi pyrittävä puuttumaan ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen työmarkkinoilla; katsoo, että oppisopimuskoulutuksella voi olla tässä yhteydessä tärkeä rooli, sillä se valmistaa nuoria ammatteihin, joista on suuri kysyntä, ja voi siten edistää heidän kestävää integroitumistaan työmarkkinoille;

9. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorisotakuujärjestelmiin rekisteröityneille nuorille ehdotetaan laadukkaita, monipuolisia ja räätälöityjä työpaikkoja, koulutusta tai oppisopimus- tai harjoittelujaksoja, joihin sisältyy kohtuullinen palkka, ja että työtarjoukset linjataan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin asiaa koskevien periaatteiden mukaisiksi, jotta voidaan varmistaa oikeus oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun työolojen, vammaisten henkilöiden tarpeisiin sopeutettu työympäristö mukaan luettuna, sosiaalisen suojelun saatavuuden ja koulutuksen osalta sekä koeaikojen kohtuullinen kesto ja kieltää epätyypillisten työsopimusten väärinkäyttö; vaatii, että vahvistetun nuorisotakuun mukaisilla tarjouksilla ei missään tapauksessa saisi myötävaikuttaa sosiaaliseen polkumyyntiin, palkkojen polkemiseen, työssäkäyvien köyhyyteen tai nuorten epävarmuuteen; muistuttaa, että harjoittelujaksot voisivat olla osa ammatillista koulutusta; palauttaa mieliin, että harjoittelusopimusten olisi oltava kirjallisia ja oikeudellisesti sitovia sopimuksia, joissa määritetään harjoittelijan tehtävät ja joihin sisältyy kohtuullinen palkka; katsoo, että nuorisotakuun tavoitteen on oltava työllistyminen ja että harjoittelujaksoilla ei saisi koskaan korvata työpaikkoja;

10. vaatii ottamaan käyttöön laatutakuun, jolla varmistetaan, että covid-19-kriisin aikana koulutuksensa ja/tai koulunsa päättäneet henkilöt voivat, vaikka he olisivat suorittaneet tutkinnon ja/tai suorittaneet harjoittelun ja/tai oppisopimuskoulutuksen, suorittaa (uudelleen) harjoitteluunsa ja/tai oppisopimuskoulutukseensa sisältyviä kursseja, jotka on ehkä jouduttu peruuttamaan tai joita on jouduttu lyhentämään tai jotka ovat saattaneet jäädä puutteelliseksi jollakin muulla tavalla covid-19:n torjumiseksi toteutettujen toimien seurauksena, jotta heidän koulutuksessaan mahdollisesti olevat puutteet voidaan korjata;

11. korostaa, että neuvoston suosituksessa on esitettävä selkeät ja sitovat tarjouksia koskevat laatukriteerit ja -vaatimukset, ja kehottaa komissiota kehittämään nuorisotakuuseen sovellettavan laatukehyksen; on vakuuttunut siitä, että tällainen kehys vahvistaisi ohjelmaa ja tekisi siitä vaikuttavamman välineen työmarkkinoille siirtymisen tukemiseen; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen nykyisiä eurooppalaisia välineitä, kuten harjoittelun laatupuitteita ja laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisia puitteita, ja sisällyttämään niihin nuorille osoitettavia tarjouksia koskevat laatukriteerit, harjoittelijoille maksettavan kohtuullisen korvauksen periaate, sosiaalisen suojelun saatavuus, kestävä työllisyys ja sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina; korostaa, että näillä kriteereillä varmistettaisiin, että ohjelmalla autetaan tuloksekkaasti nuoria siirtymään vakaisiin ja laadukkaisiin työpaikkoihin ja että sillä autetaan varmistamaan nuorten tasa-arvoiset mahdollisuudet eri aloilla sekä mahdollisuudet, jotka tarjoavat pitkän aikavälin turvaa, sosiaaliturvaa ja yhtäläisiä ja ihmisarvoisia työoloja ja jotka eivät edistä epävarmojen työpaikkojen syntymistä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään yrittäjyyttä tukevia ohjelmia erityisesti alueilla, joilla teollinen perusta on heikko;

12. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään sosiaalisia investointeja koskevia hyviä käytäntöjä, jotta voidaan edistää osallistavampaa yhteiskuntaa ja saattaa taloudellinen ja sosiaalinen edistys uudelleen tasapainoon; korostaa niin aktiivisen työmarkkinapolitiikan kuin sosiaalisen suojelun järjestelmien merkitystä, jotta vältetään nollasummapeli, jossa työpaikkoja siirrellään haavoittuvien henkilöiden eri alaryhmien ja erityisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten välillä; kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen, jossa tarkastellaan ilman sosiaaliturvaa olevien nuorten ja epävarmojen työsuhteiden välistä yhteyttä;

13. uskoo vahvasti tavoitteeseen parantaa nuorten sosioekonomisia olosuhteita panemalla vahvistettu nuorisotakuu asianmukaisesti täytäntöön; vahvistaa kantansa, jonka mukaan palkan olisi oltava oikeassa suhteessa tarjottuun työhön, asianomaisen henkilön taitoihin ja kokemukseen sekä siihen, että koulutussuunnitelmien ulkopuolella työmarkkinoilla toimivien harjoittelijoiden ja oppisopimusoppilaiden on voitava tulla toimeen palkallaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan yhteistyössä parlamentin kanssa ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen mahdollisia keinoja ottaa käyttöön yhteinen oikeudellinen väline, jolla varmistetaan oikeudenmukaisen palkan maksaminen työharjoittelusta tai oppisopimuskoulutuksesta EU:n työmarkkinoilla ja valvotaan tämän vaatimuksen noudattamista; tuomitsee palkatonta harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta koskevan käytännön, joka on yksi nuorten tekemän työn hyväksikäytön muoto ja loukkaa heidän oikeuksiaan;

14. vaatii, että nuorisotakuun rahoitusta olisi vahvistettava ohjelmakaudella 2021–2027 lisäämällä Euroopan sosiaalirahasto plussan määrärahoja ja vahvistamalla riittävästi temaattista keskittämistä; korostaa, että komission 28. toukokuuta 2020 esittämässä muutetussa ehdotuksessa ESR+:sta vaaditaan sellaisia jäsenvaltioita, joissa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden osuus ylittää EU:n keskiarvon vuonna 2019, kohdentamaan ESR+:n yhteistyössä hallinnoitavan toimintalohkon määrärahoistaan vähintään 15 prosenttia kohdennettuihin toimiin ja rakenteellisiin uudistuksiin nuorisotyöllisyyden ja ammatillisen koulutuksen tukemiseksi erityisesti nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanon yhteydessä; pitää valitettavana, että 21. heinäkuuta 2020 antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto vähensi näitä määrärahoja huomattavasti, 10 prosenttiin, mikä on täysin vastoin unionin tavoitteita investoida nuoriin;

15. palauttaa mieliin 4. huhtikuuta 2019 hyväksymänsä ensimmäisen käsittelyn kannan, johon sisältyy lisävaatimus, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden, ei ainoastaan niiden, joiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden osuus on unionin keskiarvoa suurempi, olisi ohjelmakaudella 2021–2027 investoitava vähintään kolme prosenttia ESR +: n yhteistyössä hallinnoitavista määrärahoistaan nuorisotyöttömyyden torjumiseen erityisesti nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanon yhteydessä;

16. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pohtimaan sitä, että NEET-aste on ainoa huomioon otettava näkökohta varojen osoittamista koskevissa päätöksissä; katsoo, että vaikka tämä luku osoittaa niiden henkilöiden määrän, jotka eivät ole koulutuksessa tai työelämässä, se sulkee kokonaan pois suuren määrän nuoria, jotka tekevät vastentahtoisesti osa-aikatyötä, ovat lähteneet maasta löytääkseen säällisen työpaikan, tekevät pimeää työtä tai tekevät työtä mutta elävät edelleen köyhyydessä;

17. kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan vahvasti nuorisotakuun täysimääräiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että unionin rahoitus täydentää kansallista talousarviota eikä korvaa sitä;

18. muistuttaa, että vahvistettu nuorisotakuu voi antaa merkittävän panoksen jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden investoidessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä työllistymismahdollisuuksien luomiseen ilmastoneutraalissa, energiatehokkaassa ja kiertoon perustuvassa taloudessa ja ammattitaitoisen työvoiman hankkimiseen näihin työpaikkoihin, millä varmistetaan, ettei yhtäkään nuorta, etenkään haavoittuvaan ryhmään kuuluvaa nuorta, jätetä jälkeen siirryttäessä ilmastoneutraaliin talouteen;

19. muistuttaa, että rahoituksen tuloksellista käyttöä on lisättävä; odottaa, että ESR+:n mukaiset virtaviivaistetut ohjelmasuunnittelua ja toteutusta koskevat säännöt johtaisivat edunsaajien hallinnollisten kustannusten pienenemiseen ja raportointijärjestelyjen yksinkertaistamiseen; odottaa jäsenvaltioiden käyttävän huolellisesti varoja nuorten työllisyyttä edistäviin nuoriso-ohjelmiin;

20. korostaa, että on tärkeää maksimoida mahdolliset synergiaedut nuorisotakuun ja muiden asiaan liittyvien EU:n rahastojen ja välineiden, kuten elpymis- ja palautumistukivälineen, eurooppalaisen lapsitakuun, Erasmus+:n, InvestEU-ohjelman, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, välillä myös REACT-EU-välineen ja kansallisten elvytyssuunnitelmien yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita asettamaan kyseisissä suunnitelmissa sekä elvytys- ja selviytymissuunnitelmissaan ja REACT-EU-välineen yhteydessä etusijalle nuorten työllisyyden tukemisen; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään SURE-tukivälineen varoja nuoria harjoittelijoita koskevien toimenpiteiden, kuten tulotuen ja lyhennetyn työajan järjestelmien, tukemiseen;

21. vaatii komissiota tehostamaan nuorisotakuun täytäntöönpanon seurantaa ja sen tuloksista raportoimista, nuorisotakuujärjestelmien edunsaajien ja tarjousten luonteen seuranta mukaan luettuina, jotta varmistetaan, että ne ovat vahvistettuun nuorisotakuuseen sisältyvän uuden laatukehyksen mukaisia ja että nuorisotakuujärjestelmien edunsaajat voivat pitkällä aikavälillä siirtyä työelämään;

22. korostaa, että tiedonkeruun parantaminen on avainasemassa edunsaajien kestävän työmarkkinoille integroitumisen ja nuorisotakuun tehokkaan käytön kannalta; kannustaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta laatimaan seurantakertomuksia nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanosta; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että komissio tekee tutkimuksen, jossa tarkastellaan ilman sosiaaliturvaa työskentelevien nuorten ja epävarmojen työsuhteiden välistä yhteyttä;

23. painottaa, että nuorisotakuujärjestelmien vaikuttava täytäntöönpano ja vakaiden ja kestävien työpaikkojen saatavuuden parantaminen edellyttävät sitä, että nuorisotakuun järjestäjät ja asianomaiset sidosryhmät, kuten alue- ja paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet (työnantajat ja ammattiliitot), koulutus- ja oppilaitokset, nuorisotyöntekijät, solidaarisuus- ja kansalaistoiminnan tarjoajat, kauppa- ja käsiteollisuuskamarit, nuorisojärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt, myös heikossa asemassa olevia henkilöitä tukevat kansalaisjärjestöt, vahvistavat kumppanuuksiaan ja tekevät tehokasta yhteistyötä, erityisesti jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen vaihdon yhteydessä; kehottaa ottamaan nämä sidosryhmät mukaan nuorisotakuujärjestelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, jotta varmistetaan järjestelmien vaikuttavuus; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan näiden kumppanien ja erityisesti nuorisojärjestöjen osallistumista nuorisotakuujärjestelmien ja niihin liittyvien EU:n rahoitusvälineiden hallinnoinnin kaikkiin vaiheisiin unionin sekä kansallisella ja paikallisella tasolla; katsoo, että kumppanuuksissa olisi selkeästi määritettävä rakenteet ja mekanismit, joilla tuetaan merkityksellistä osallistumista päätöksentekoon, avoin tiedonvaihto mukaan luettuna;

24. on vakuuttunut siitä, että hyvin kohdennetuilla ja myös vammaisille henkilöille esteettömissä muodoissa toteutetuilla tiedotuskampanjoilla ja nuorten käyttämillä viestintäkanavilla voisi olla ratkaiseva rooli nuorten ja nuorisojärjestöjen tavoittamisessa ja aloitteen näkyvyyden lisäämisessä ja että voisi olla erityisen hyödyllistä kohdentaa tiedotusta koulunkäynnin keskeyttäneisiin nuoriin; korostaa, että mahdollisimman suuri osuus rahoituksesta olisi osoitettava suoraan nuorille; korostaa, että vaikuttava tiedotuspolitiikka edellyttää riittävän rahoituksen ja henkilöstökapasiteetin osoittamista erityisesti julkisille työvoimapalveluille, joilla on keskeinen rooli pyrittäessä tavoittamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria tehokkaasti, mutta jotka kärsivät edelleen edellisen rahoituskriisin jälkeen käyttöön otettujen säästötoimien seurauksista; kehottaakin jäsenvaltioita investoimaan julkisiin työvoimapalveluihinsa, jotta niillä on riittävästi henkilöresursseja ja varoja henkilöstön kouluttamiseksi ja laitteiden hankkimiseksi tätä tarkoitusta varten;

25. kehottaa komissiota tarkastelemaan ajatusta ottaa käyttöön erityisesti harjoitteluun ja oppisopimuskoulutukseen keskittynyt EU:n verkkoportaali, jossa esitettäisiin näkyvällä, helpolla ja käyttäjäystävällisellä tavalla kaikki olemassa olevat EU:n aloitteet; katsoo, että portaalista olisi tiedotettava asianmukaisesti asiaankuuluvien kanavien kautta, jotta se tavoittaisi kohderyhmänsä ja jotta se kiinnittäisi nuorten eurooppalaisten, oppilaitosten ja yritysten huomion kaikkialla EU:ssa; katsoo, että portaalilla olisi ohjattava nuoria lahjakkuuksia sinne, missä niitä eniten tarvitaan, osoitettava nuorille, mitkä ovat työmarkkinoiden erityistarpeet, edistettävä toisiinsa liittyvien oppimismahdollisuuksien saatavuutta, parannettava yleistä työllistettävyyttä EU:ssa ja myötävaikutettava nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja osaamisvajeen umpeen kuromiseen;

26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 

 

[1] EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.

[2] EUVL L 126, 21.5.2015, s. 1.

[3] EUVL L 185, 11.7.2019, s. 44.

[4] EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.

[5] EUVL C 456, 16.10.2018, s. 1.

[6] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0206.

[7] EUVL C 458, 19.12.2018, s. 57.

[8] EUVL C 346, 27.9.2018, s. 105.

[9] EUVL C 440, 30.12.2019, s. 67.

[10]The impact of the economic crisis on euro area labour markets”, Euroopan keskuspankin kuukausikatsaus, lokakuu 2014, s. 49–68.

Päivitetty viimeksi: 6. lokakuuta 2020Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö