Menettely : 2021/2509(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0113/2021

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0113/2021

Keskustelut :

PV 10/02/2021 - 12
CRE 10/02/2021 - 12

Äänestykset :

PV 11/02/2021 - 17

Hyväksytyt tekstit :


<Date>{03/02/2021}3.2.2021</Date>
<NoDocSe>B9‑0113/2021</NoDocSe>
PDF 133kWORD 44k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>tilanteesta 25 vuotta Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman jälkeen: naisten oikeuksiin liittyvät tulevat haasteet</Titre>

<DocRef>(2021/2509(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Jadwiga Wiśniewska, Margarita de la Pisa Carrión</Depute>

<Commission>{ECR}ECR-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>


B9‑0113/2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma tilanteesta 25 vuotta Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman jälkeen: naisten oikeuksiin liittyvät tulevat haasteet

(2021/2509(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

 ottaa huomioon vuonna 1959 annetun YK:n lapsen oikeuksien julistuksen,

 ottaa huomioon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

 ottaa huomioon Kairossa 5.–13. syyskuuta 1994 pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) hyväksytyn toimintaohjelman ja erityisesti sen 8.25 kohdan,

 ottaa huomioon Pekingissä 4.–15. syyskuuta 1995 järjestetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman,

 ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 168 artiklan 7 kohdan,

 ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista[1],

 ottaa huomioon komission jäsenen Helena Dallin 25. marraskuuta 2020 antaman lausunnon, jonka mukaan EU:lla ei ole toimivaltaa aborttioikeuksien alalla jäsenvaltioissa,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen johdannossa vahvistetaan, että kuten lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan, ”lapsi ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä tähden tarvitsee sekä ennen syntymäänsä että syntymänsä jälkeen erityistä turvaa ja huolenpitoa, siihen kuuluva lakisääteinen suojelu mukaan luettuna”;

B. ottaa huomioon, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman 8.25 kohdassa todetaan, että ”aborttia ei missään tapauksessa pidä edistää perhesuunnittelumenetelmänä”;

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan 7 kohdan mukaisesti ”unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen. Jäsenvaltioiden velvollisuuksiin kuuluvat terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi sekä niihin osoitettujen voimavarojen kohdentaminen”;

D. toteaa, että parlamentti vahvisti 10. joulukuuta 2013, että ”seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia sekä kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta koskevien politiikkojen muotoilu ja täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan”;

1. pitää myönteisenä sitä, että neljännessä naisten maailmankonferenssissa vuonna 1995 hyväksytyissä Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa käsiteltiin ongelmia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä naisille kaikkialla maailmassa, kuten köyhyys, koulutus, terveys, aseelliset konfliktit, väkivalta (mukaan lukien naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot ja pakkoabortit) ja päätöksenteko, ja jotka muodostavat edelleen valtavia haasteita oikeudenmukaisten ja vauraiden yhteiskuntien luomiselle, ja katsoo, että monet sen suosituksista ansaitsevat tulla pannuiksi asianmukaisesti täytäntöön;

2. toteaa, että vaikka Pekingin toimintaohjelmassa on käsitelty monia erilaisia kysymyksiä, se on tullut tunnetuksi lähinnä myöhemmistä tulkinnoistaan, joiden mukaan abortin kieltäminen johtaa laittomiin abortteihin, joita ei tehdä turvallisesti, ja että asiassa on viime kädessä kyse ihmisoikeusloukkauksesta; korostaa tässä yhteydessä toimintaohjelman 9 kohtaa, jossa todetaan seuraavaa: ”Tämän toimintaohjelman toimeenpano on jokaisen valtion ehdoton velvollisuus. Se vaatii kansallisen lainsäädännön, strategioiden, menettelytapojen, ohjelmien ja kehitysprioriteettien muokkaamista”;

3. palauttaa mieliin, että vuosi ennen Pekingin konferenssia pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa hyväksytyssä toimintaohjelmassa esitettiin kiistaa herättänyt ajatus seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista; panee kuitenkin merkille, että sen 8.25 kohdassa todettiin, että ”aborttia ei missään tapauksessa pidä edistää perhesuunnittelumenetelmänä” ja että ”terveydenhoitojärjestelmän puitteissa tapahtuvista aborttiin liittyvistä toimenpiteistä tai niiden muutoksista voidaan määrätä ainoastaan kansallisella tai paikallisella tasolla kansallisen lainsäädäntöprosessin mukaan.”;

4. huomauttaa, ettei ole olemassa kansainvälisen oikeuden välinettä, jossa nimenomaisesti tunnustettaisiin oikeus aborttiin tai seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, vaikka joitakin Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa järjestettyjä kansainvälisiä konferensseja on käytetty edistämään niitä ikään kuin ne olisivat kansainvälisiin sopimuksiin verrattavissa olevia kansainvälisen oikeuden lähteitä;

5. toistaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia koskevien politiikkojen muotoilu ja täytäntöönpano kuuluvat perussopimusten mukaan jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan;

6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EUVL C 468, 15.12.2016, s. 66.

Päivitetty viimeksi: 8. helmikuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö