PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi) soveltamisesta

17.3.2021 - (2021/2582(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Bogdan Rzońca, Ryszard Czarnecki, Jadwiga Wiśniewska, Zbigniew Kuźmiuk, Ryszard Antoni Legutko, Raffaele Fitto, Adam Bielan, Joachim Stanisław Brudziński, Jorge Buxadé Villalba, Angel Dzhambazki, Carlo Fidanza, Anna Fotyga, Krzysztof Jurgiel, Karol Karski, Izabela‑Helena Kloc, Joanna Kopcińska, Zdzisław Krasnodębski, Elżbieta Kruk, Beata Mazurek, Andżelika Anna Możdżanowska, Tomasz Piotr Poręba, Nicola Procaccini, Elżbieta Rafalska, Jacek Saryusz‑Wolski, Beata Szydło, Dominik Tarczyński, Grzegorz Tobiszowski, Valdemar Tomaševski, Witold Jan Waszczykowski, Kosma Złotowski
ECR-ryhmän puolesta

B9‑0207/2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi) soveltamisesta

(2021/2582(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 5, 7 ja 15 artiklan,

– ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092[1],

– ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon Nro 1/2018, joka koskee 2. toukokuuta 2018 esitettyä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita[2],

– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät[3],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina;

B. ottaa huomioon, että unionin toimivallan rajat määräytyvät annetun toimivallan periaatteen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille;

C. ottaa huomioon, että SEU:n 2 artiklalla unionille ei anneta aineellista toimivaltaa vaan siinä luetellaan vain tiettyjä arvoja, joita sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava niiden toimiessa perussopimuksissa unionille annetun toimivallan puitteissa ja sen rajoihin vaikuttamatta;

D. ottaa huomioon, että 2 artikla ei ole määräys, jolla on välitön oikeusvaikutus, eikä sitä voida soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258–260 ja 267 artiklassa määrättyjen menettelyjen mukaisesti;

E. ottaa huomioon, että unionin arvojen, myös oikeusvaltioperiaatteen, loukkaamiseen voidaan vedota jäsenvaltiota vastaan ainoastaan sen toimiessa asiassa, jossa unionilla on toimivalta sellaisten erityisten perussopimusmääräysten perusteella, jotka koskevat toimivallan antamista;

F. ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen jäsenvaltioissa ei voi olla unionin toimielinten nostaman kanteen kohteena riippumatta siitä, onko erityinen asiallinen toimivalta kanteen nostamiseksi olemassa, ja että ainoa poikkeus on SEU:n 7 artiklan mukainen menettely;

G. ottaa huomioon, että ainoastaan SEU:n 7 artiklan nojalla unionille annetaan toimivalta valvoa oikeusvaltioperiaatteen soveltamista unionin arvona sellaisessa yhteydessä, joka ei liity erityiseen aineelliseen toimivaltaan tai joka ylittää sen soveltamisalan;

H. ottaa huomioon, että SEU:n 7 artiklassa ei luoda perustaa siinä kuvatun menettelyn edelleen kehittämiselle tai muuttamiselle;

I. ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatetta koskeva unionin tuomioistuimen toimivalta rajoittuu ainoastaan SEU:n 7 artiklan menettelymääräysten noudattamisen valvontaan ja yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä;

J. ottaa huomioon, että EU:n toimielimillä ei ole toimivaltaa hyväksyä SEU:n 2 artiklassa lueteltujen arvojen eikä etenkään oikeusvaltion käsitteen määritelmiä, koska niille ei ole annettu tätä toimivaltaa perussopimuksissa;

K. ottaa huomioon, että asiaa koskevan toimivallan puuttuessa toimielimet rikkoisivat perussopimuksia hyväksymällä tällaisen määritelmän ja määrittely olisi perussopimusten vastaista;

L. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet;

M. katsoo, että on perusteltua, että Eurooppa-neuvosto antaa SEU:n 15 artiklan mukaista toimivaltaansa käyttäessään päätelmät unionin kehityksen vauhdittamiseksi;

N. toteaa, että päätelmät eivät ole ristiriidassa asetuksen kanssa eivätkä ne ole sen vastaisia eikä niillä muuteta sitä;

O. toteaa, että ei ole ennennäkemätöntä tai epätavallista, että komissio antaa suuntaviivoja, joissa määritellään, miten se aikoo soveltaa ja panna täytäntöön lainsäädäntöä tietyllä alalla, eikä komission päätöksessä, joka koskee asetuksen suuntaviivojen laatimista ja hyväksymistä, ole mitään laitonta;

P. ottaa huomioon, että kaikki suuntaviivoissa esitetyt tulkinnat ovat lausumia siitä, miten komissio ymmärtää asetuksen;

Q. ottaa huomioon, että komissio hoitaa tehtäviään itsenäisesti ja voi päättää olla ehdottamatta asetuksen mukaisia toimenpiteitä, kunnes suuntaviivat on viimeistelty;

1. korostaa, että SEU:n 7 artikla tarjoaa EU:lle ainoan mahdollisuuden puuttua arvovaltaisesti asioihin, jotka liittyvät siihen, että jäsenvaltiot kunnioittavat unionin arvoja sellaisenaan; korostaa, että SEU:n 7 artikla on täydellinen ja tyhjentävä;

2. katsoo, että ei ole oikeudellisesti hyväksyttävää ottaa käyttöön tosiasiallisesti uutta oikeusvaltioperiaatteen valvontamekanismia, vaikka sen tarkoituksena on suojata EU:n talousarviota; huomauttaa, että tämä ei estä hyväksymästä säädöksiä ja toimenpiteitä talousarvion suojaamiseksi sellaisenaan;

3. palauttaa mieliin komission lausuman, jossa vahvistetaan, että asetusta soveltaessaan komissio sitoutuu Eurooppa-neuvoston 11. joulukuuta 2020 antamiin päätelmiin; muistuttaa, että komissio aikoo laatia ja hyväksyä suuntaviivat siitä, miten se aikoo soveltaa asetusta;

4. panee merkille yhteisymmärryksen siitä, että asetusta sovelletaan ainoastaan talousarviositoumuksiin, jotka alkavat uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä;

5. panee merkille yhteisymmärryksen siitä, että komissio ei ehdota asetuksen mukaisia toimenpiteitä ennen kuin suuntaviivat on viimeistelty;

6. panee lisäksi merkille yhteisymmärryksen siitä, että suuntaviivat laaditaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja että suuntaviivat viimeistellään vasta sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on antanut tuomionsa, jotta niihin voidaan sisällyttää kaikki kyseisestä tuomiosta johtuvat olennaiset seikat;

7. kehottaa unionin tuomioistuinta julistamaan asetuksen pätemättömäksi oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin jälkeen;

8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1] EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1.
• [2] EUVL C 291, 17.8.2018, s. 1.
• [3] https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-22-2020-INIT/fi/pdf