PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin 25-vuotistapahtumasta (ICPD25) (Nairobin huippukokous)
16.6.2021 - (2019/2850(RSP))
työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Tomas Tobé
kehitysvaliokunnan puolesta
Evelyn Regner
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta
B9‑0365/2021
Euroopan parlamentin päätöslauselma kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin 25-vuotistapahtumasta (ICPD25) (Nairobin huippukokous)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD), sen toimintaohjelman sekä siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset,
– ottaa huomioon ICPD:n toimintaohjelman ensimmäisen periaatteen, jonka mukaan jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen,
– ottaa huomioon ICPD:n 25-vuotistapahtumasta 1. marraskuuta 2019 annetun julkilausuman ”Accelerating the Promise” sekä kansalliset ja kumppanien sitoumukset ja yhteistyötoimet, jotka vahvistettiin Nairobin huippukokouksessa,
– ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman ja siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset,
– ottaa huomioon Ottawassa Kanadassa 22. ja 23. lokakuuta 2018 järjestetyssä ICPD:n seitsemännessä täytäntöönpanoa käsittelevässä kansainvälisessä parlamentaarisessa kokouksessa hyväksytyn julkilausuman ”Ottawa Statement of Commitment”,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin 5. lokakuuta 1999 antaman raportin ICPD:n toimintaohjelman täytäntöönpanon yleistä tarkastelua ja arviointia käsittelevästä yleiskokouksen 21. erityisistunnosta (viisivuotiskatsaus toimintaohjelman täytäntöönpanon edistymisestä),
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportin kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman vuoden 2014 jälkeisten jatkotoimien toimintakehyksestä (”ICPD beyond 2014 Global Report”),
– ottaa huomioon syyskuussa 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016, ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteet 3 ja 5,
– ottaa huomioon Istanbulissa 23. ja 24. toukokuuta 2016 pidetyn YK:n maailman humanitaarisen avun huippukokouksen ja sitä seuranneen YK:n pääsihteerin kertomuksen (A/70/709) ja erityisesti asiakirjan ”Agenda for Humanity”,
– ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan vahvistaminen: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)[1]
– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti varhais- ja pakkoavioliittojen vastaista EU:n ulkoista strategiaa – seuraavat askeleet”[2],
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä[3],
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet[4],
– ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston UNFPA:n maailman väestön tilaa koskevan raportin vuodelta 2019 ”Unfinished Business: the pursuit of rights and choices for all”,
– ottaa huomioon Euromapping-raportin vuodelta 2018 (Accountability Guide for Reproductive, Maternal, New Born and Child Health and Family Planning),
– ottaa huomioon Contraception Atlas -julkaisun vuoden 2017, 2018 ja 2019 painokset, joissa esitetään tiedot ehkäisyn saatavuudesta eri puolilla Eurooppaa ja tuodaan esiin tähän liittyvä eriarvoisuus Euroopassa ja vahvistetaan, että ehkäisyä koskevat tyydyttämättömät tarpeet ovat joissakin Euroopan osissa jääneet laajalti vaille huomiota,
– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2017 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla[5],
– ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020)[6],
– ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä,
– ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2016–2020 (GAP II), jonka neuvosto hyväksyi 26. lokakuuta 2015, sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 11. syyskuuta 2019 julkaiseman sitä koskevan vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen 2018 (SWD(2019)0326),
– ottaa huomioon kesäkuussa 2017 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,
– ottaa huomioon kysymykset neuvostolle ja komissiolle kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin 25-vuotistapahtumasta (ICPD25) – (Nairobin huippukokous) (O‑000020/2021 – B9‑0018/2021 ja O-000021/2021 – B9‑0019/2021),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan päätöslauselmaesityksen,
A. ottaa huomioon, että vuonna 2019 on kulunut 25 vuotta siitä, kun Kairossa pidettiin kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi (ICPD), jossa 179 valtiota hyväksyi ICPD:n toimintaohjelman, jossa julistettiin maailmanlaajuinen sitoutuminen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin Pekingin toimintaohjelman ja ICPD:n toimintaohjelman mukaisesti ja jossa vahvistettiin yhteisymmärrystä yksilön oikeuksien ja hyvinvoinnin asettamisesta lisääntymisterveyden toimintaohjelman ja väestösuunnittelun keskiöön;
B. ottaa huomioon, että toimintaohjelmassa otettiin perhesuunnittelu osaksi kattavaa lisääntymisterveydenhuoltoa ja kehotettiin hallituksia asettamaan saataville sellaisia palveluja kuin äitiyshuolto, turvallinen synnytys, hedelmättömyyshoidot, turvallinen abortti, silloin kun se on laillinen, sekä vaarallisten raskaudenkeskeytysten seurausten hallinta sekä sukuelininfektioiden ja sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden, rintasyövän ja lisääntymiselinten syöpien hoito, sekä seksuaalisuutta, lisääntymisterveyttä ja vastuullista vanhemmuutta koskevia tietoja, koulutusta ja neuvontaa samalla kun tunnustetaan, että sukupuolistuneen väkivallan ja muiden haitallisten käytäntöjen ehkäisemisen olisi oltava perusterveydenhuollon olennainen osa;
C. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, myös äitien ja vastasyntyneiden kuolleisuutta ja hiviä, käsitellään kestävän kehityksen tavoitteen 3 alatavoitteissa ja sukupuolistunutta väkivaltaa sekä haitallisia käytäntöjä kestävän kehityksen tavoitteen 5 alatavoitteissa;
D. toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteissa vaaditaan myös saavuttamaan yleinen terveyskattavuus erityisesti varmistamalla, että laadukkaat perusterveydenhuoltopalvelut ja turvalliset, tehokkaat ja kohtuuhintaiset lääkkeet ja rokotteet ovat kaikkien saatavilla; katsoo, että muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen keskeinen ennakkoehto on, että taataan seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä naisten oikeudet ja vapaus päättää omasta kehostaan ja elämästään;
E. ottaa huomioon, että 25-vuotistapahtuma antaa hallituksille ja muille toimijoille maailmanlaajuisesti mahdollisuuden vahvistaa sitoutumisensa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevaan toimintasuunnitelmaan, sillä monissa maissa seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet evätään edelleen; katsoo, että ICPD:n toimintaohjelma on yleismaailmallinen asiakirja, joka on pantava täytäntöön niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolellakin;
F. toteaa, että väestö ei ole koskaan aikaisemmin kasvanut niin nopeasti ja että nykyvauhdilla maailman väkiluku kaksinkertaistuu vain 35 vuodessa;
G. toteaa, että väestönkehityssuuntaukset muovaavat perustavanlaatuisesti tulevia kehitysnäkymiä; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä kestävät perhekoot kulkevat käsi kädessä;
H. katsoo, että naisilla on oltava täysi määräysvalta omaan kehoonsa, terveyteensä ja lisääntymiseensä ja naisten on voitava määritellä oma roolinsa yhteiskunnassa, jotta kestävä kasvu ja kehitys voivat pysyä tällaisen jyrkän väestönkasvun mukana;
I. toteaa, että ehkäisyn yhä paremmalla saatavuudella ja uusilla ehkäisyvälineillä on ollut ratkaiseva merkitys naisille raskauden suunnittelussa ja siten kaikilla muilla elämän osa-alueilla;
J. toteaa, että nykyaikaisiin ehkäisyvälineisiin liittyvä innovointi on lisännyt niiden käytännöllisyyttä ja vähentänyt niiden sivuvaikutuksia;
K. toteaa, että vuoteen 2015 mennessä 94 prosenttia valtioista antoi perhesuunnittelua koskevaa tukea;
L. toteaa, että vuonna 1970 muista kuin naimattomista naisista 36 prosenttia ilmoitti käyttävänsä ehkäisyä ja että tämä osuus oli kasvanut 64 prosenttiin vuonna 2015;
M. katsoo, että lisääntymisterveyspalvelujen saanti on ratkaisevan tärkeää, jotta naiset voivat nauttia lisääntymisoikeuksistaan; katsoo, että ”saatavuus” ei tarkoita pelkästään sitä, että tarvikkeet ja palvelut ovat saatavilla, vaan myös sitä, että niiden tieltä poistetaan sosiaaliset, taloudelliset, oikeudelliset ja muut, myös ideologiset esteet;
N. ottaa huomioon, että kriittisen seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon (mukaan luettuina kattava seksuaalikasvatus, perhesuunnittelupalvelut, nykyaikainen ehkäisy, turvallinen ja laillinen aborttiin liittyvä hoito, riittävä raskaudenaikainen ja synnytyksen jälkeinen terveydenhoito, synnytyksessä annettava apu) saatavuus on nykyään useimmissa kehitysmaissa yleensä huonoin kotitalouksien köyhimmän 20 prosentin keskuudessa ja paras rikkaimman 20 prosentin keskuudessa; toteaa, että WHO:n mukaan vuonna 2018 vähintään 214 miljoonaa naista halusi estää raskauden tai lykätä sitä, mutta heidän saatavillaan ei ollut nykyaikaisia ehkäisyvälineitä;
O. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saatavuudessa on suuria eroja myös EU:n jäsenvaltioiden sisällä ja välillä ja se on vaikeinta haavoittuvimmassa asemassa oleville; katsoo, että kaikkien vuoden 2019 Contraception Atlas -julkaisussa tarkasteltujen maiden analysointi osoittaa, että kaikkialla on tehtävä enemmän työtä tiedon ja ehkäisyvälineiden saatavuuden parantamiseksi, jotta ihmiset voivat itse päättää lisääntymisestään;
P. toteaa, että joissakin maissa vaaditaan lakisääteisesti kolmannen osapuolen lupa, jotta naiset tai nuoret voivat saada terveyspalveluja, tai kriminalisoidaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset suhteet; toteaa, että tämä estää apua tarvitsevia ihmisiä saamasta tarvittavia tietoja tai palvelua;
Q. toteaa, että perhesuunnitteluohjelmien kattavuus kehitysmaissa oli noin 40 prosenttia kysynnästä vuonna 1970 ja että se on nykyään noin 77 prosenttia; toteaa, että perhesuunnittelupalveluissa tietyt ehkäisyvälineet ovat lopussa noin kolme neljäsosaa ajasta;
R. toteaa, että UNESCOn ”International technical guidance on sexuality education” -julkaisun mukaan opetussuunnitelmaan perustuvat kattavan seksuaalikasvatuksen ohjelmat auttavat lapsia ja nuoria saamaan oikeaa tietoa ja kehittämään asianmukaisia asenteita ja taitoja, kuten ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja moninaisuuden kunnioittaminen, jotka myötävaikuttavat turvallisiin, terveisiin ja kunnioittaviin suhteisiin; toteaa, että tämä kasvatus lisää lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia, sillä se tarjoaa näyttöön perustuvaa ja ikätasolle sopivaa tietoa seksuaalisuudesta ja siinä käsitellään muun muassa seuraavia seksuaali- ja lisääntymisterveysasioita: seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvää anatomiaa ja fysiologiaa, murrosikää ja kuukautisia, lisääntymistä, nykyaikaista ehkäisyä, raskautta ja synnytystä, sukupuoliteitse tarttuvia infektioita, mukaan luettuina hiv ja aids, ja haitallisia käytäntöjä, kuten lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja sekä naisten sukuelinten silpomista; ottaa huomioon, että maailmassa useimpien nuorten saatavilla ei ole kattavaa seksuaalikasvatusta;
S. toteaa, että vuonna 1994 toimintaohjelmassa kehotettiin maita vähentämään äitiyskuolleisuutta puoleen vuoden 1990 tasoista vuoteen 2000 mennessä ja vielä puoleen tästä vuoteen 2015 mennessä, jolloin äitiyskuolleisuus laskisi yhteensä 75 prosenttia; ottaa huomioon, että äitiyskuolleisuus on laskenut maailmanlaajuisesti noin 44 prosenttia vuodesta 1995 lähtien ja että edistystä on tapahtunut kaikilla alueilla, mutta vieläkin teiniraskaudet lisäävät merkittävästi äitiyskuolleisuutta ja sairastuneisuutta ja vuosittain noin 70 000 nuorta tyttöä kuolee raskauteen tai synnytykseen liittyvistä syistä ja valtaosa äitiyskuolemista tapahtuu vieläkin ympäristöissä, joissa on heikot resurssit, tai monialaisen syrjinnän tuloksena; toteaa, että abortin saatavuutta koskevien oikeudellisten rajoitusten poistaminen vähentää vaarallisista aborteista johtuvaa äitiyskuolleisuutta sekä yleistä äitiyskuolleisuutta;
T. toteaa, että naiset, joilla ei ole mahdollisuutta saada esimerkiksi synnytystä edeltävää hoitoa, synnytyksessä annettavaa apua ja synnytykseen liittyvää akuuttihoitoa, kärsivät todennäköisemmin vammauttavista terveysvaikutuksista; ottaa huomioon, että vaikka 92 prosenttia äitien ja vastasyntyneiden kuolemista maailmassa tapahtuu kehitysmaissa, niissä työskentelee vain 42 prosenttia maailman lääkintähenkilöstöstä, kätilöistä ja sairaanhoitajista;
U. ottaa huomioon, että yli 500 naista ja tyttöä kuolee päivittäin raskauden tai synnytyksen aikana syntyneissä hätätilanteissa sen vuoksi, että ammattitaitoisia kätilöitä ei ole paikalla tai synnytykseen liittyviä hätätoimenpiteitä ei ole käytettävissä tai vaarallisten raskaudenkeskeytysten seurauksena;
V. toteaa, että kaikkialla maailmassa tehdyistä aborteista vain 55 prosenttia on turvallisia; toteaa tämän tarkoittavan, että WHO:n arvioiden mukaan vuosina 2010–2014 tehtiin joka vuosi noin 25 miljoonaa vaarallista aborttia; ottaa huomioon, että abortti on edelleen täysin laiton 26 maassa ja että pyynnöstä tehtävä abortti on laillinen vain 67 maassa, joissa siihen sovelletaan vaihtelevia raskauden kestoa koskevia rajoituksia; toteaa, että kaikkialla maailmassa sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa ja myös useassa unionin jäsenvaltiossa on käynnissä huolestuttavia uusia hyökkäyksiä naisten kehoa koskevia oikeuksia kohtaan;
W. toteaa, että yksi kolmesta naisesta maailmassa joutuu jossain elämänsä vaiheessa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi; toteaa, että YK:n mukaan yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista on joutunut kokemaan sukuelinten silpomisen;
X. toteaa, että arviolta 650 miljoonaa naista on mennyt naimisiin lapsena ja yhdeksän kymmenestä alle 18-vuotiaan tytön saamasta lapsesta syntyy avioliitossa; ottaa huomioon, että Unicefin mukaan lapsiavioliittojen kielteisiä vaikutuksia ovat muun muassa seuraavat: erottaminen perheestä ja ystävistä, samanikäisten kanssa oleskelun ja yhteisön toimintaan osallistumisen estäminen, koulutuksen saantia koskevien mahdollisuuksien väheneminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, vakavat terveysriskit, kuten ennenaikainen raskaus, sukupuoliteitse tarttuvat infektiot ja yhä useammin hiv/aids; ottaa huomioon, että lapsiavioliittoihin voi liittyä myös pakkotyötä, orjuutta ja prostituutiota;
Y. ottaa huomioon, että pakkoavioliitto on yksi yleisimmistä syistä sukupuoleen perustuvalle vainolle, josta huomattava osa naisista sanoo kärsivänsä turvapaikkaa hakiessaan; toteaa, että mahdollisuudelle tunnustaa pakkoavioliitto yhdeksi kansainvälisen suojelun myöntämisen syyksi on vielä joitakin esteitä, vaikka kyseessä on yksi sukupuoleen perustuvan vainon muoto ja vakava ja järjestelmällinen perusoikeusrikkomus, johon liittyy epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua, jossa voi olla kyse kidutuksesta;
Z. toteaa, että hlbtiq-ihmiset kärsivät edelleen syrjinnästä ja väkivallasta sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella ja jotkin maat pitävät voimassa lakeja, joilla on kriminalisoitu samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset suhteet;
AA. toteaa, että Spotlight-aloite yhdistää EU:n ja YK:n torjumaan kaikkea sukupuolistunutta väkivaltaa kaikkialla maailmassa ja on keskeinen väline, jolla voidaan torjua seksuaalista väkivaltaa ja vahingollisia käytäntöjä, kuten naisten sukuelinten silpomista ja pakkoavioliittoja;
AB. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien rahoitus on ollut epätasaista ja että julkisin varoin rahoitetut terveyspalvelut tarjoavat yleensä jonkin verran apua perhesuunnitteluun, äitiysterveydenhuoltoon, vastasyntyneiden terveydenhoitoon ja lasten terveydenhoitoon sekä hiv/aids-palveluihin ja nämä alat saavat avunantajilta huomattavaa tukea, kun taas seksuaalisen väkivallan, gynekologisten syöpien ja hedelmättömyyden hoito tai turvalliset abortit ovat olleet valitettavan alirahoitettuja;
AC. toteaa, että globaalilla rahoitusmekanismilla on vuodesta 2015 pyritty kannustamaan kansallisia hallituksia lisäämään menojaan terveyttä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen mukaisesti; toteaa, että ns. suukapulasäännön (”Global Gag Rule”) uudelleen käyttöön ottaminen ja laajentaminen ovat vaikeuttaneet naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia kattavaan terveydenhoitoon, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan luettuina;
AD. toteaa, että monet kehitysmaat ovat sitoutuneet toimintaohjelmaan yhdenmukaistamalla sitä koskevat kansalliset tavoitteensa ja talousarvionsa, mutta suurin osa niistä luottaa edelleen avunantajien tukeen, mikä vaarantaa kansallisten ohjelmien vakauden;
AE. katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan rahoituksen on oltava vakaata ja ennakoitavaa, jotta varmistetaan tarvittavien palvelujen jatkuva tarjonta;
AF. katsoo, että maailmanlaajuinen seuranta- ja arviointimekanismi olisi välttämätön, jotta voidaan seurata, noudattavatko hallitukset toimintaohjelman ja Nairobin huippukokouksen sitoumuksia seuraavalla kaudella, ja varmistaa, että terveyteen liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030 mennessä;
AG. toteaa, että kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus sisältää sukupuolten tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet sekä heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämisen ja suojelunsa keskeisenä periaatteena ja prioriteettina kaikilla EU:n ulkoisen toiminnan aloilla; panee merkille, että siinä myös korostettiin, että ”kaikilla pitäisi olla mahdollisuus saada kohtuulliseen hintaan laadukasta ja monipuolista seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvää tietoa, koulutusta, kattava seksuaalikasvatus mukaan lukien, ja terveydenhuoltopalveluja”, ja toistettiin sitoumus käyttää vähintään 20 prosenttia EU:n tuesta sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen;
AH. toteaa, että sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toisen toimintasuunnitelman (GAP II) täytäntöönpano tarjosi keskeisen mahdollisuuden kanavoida lisävaroja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen liittyvän pilarin puitteissa;
AI. ottaa huomioon, että vuonna 2020 Pekingin toimintaohjelma täytti 25 vuotta; katsoo, että ICPD ja Pekingin prosessit olisi kytkettävä yhteen, jotta saavutetaan sukupuolten tasa-arvo sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet kaikille;
AJ. toteaa, että ”UN Women – Generation Equality Forum” -tapahtuma Mexico Cityssä ja Pariisissa vuonna 2020 olisi voinut tarjota tilaisuuden toimia kiireellisesti sukupuolten tasa-arvon puolesta ja parantaa siihen liittyvää vastuuvelvollisuutta, mutta se peruutettiin covid-19-pandemian vuoksi;
ICPD:n toimintaohjelma – vuodesta 1994
1. on tyytyväinen edistymiseen tietyillä aloilla, kuten ehkäisyvälineiden saatavuuden lisäämisessä, mikä on lisännyt naisten hedelmällisyyden hallintaa, tai äitien ja vastasyntyneiden kuolleisuuden vähentämisessä, mutta toteaa, että kansallisten hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen on ponnisteltava huomattavasti enemmän erityisesti innovoinnin, koordinoinnin ja saatavuuden varmistamisen osalta, jos tavoitteena on saavuttaa ohjelman tavoitteet ja luoda todellisuutta, joka edistää puolen maailman väestön hyvinvointia, vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja itsensä toteuttamista;
2. pitää myönteisenä ja tukee julkilausumaa aiheesta ”Nairobi Statement on ΙCPD+25: Accelerating the Promise”, sen vaatimusta toimista ICPD:n toimintaohjelman kattavaa, tehokasta ja nopeutettua täytäntöönpanoa ja rahoitusta varten sekä siinä esitettyä tavoitetta, jonka mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen saatavuus toteutetaan osana yleistä terveyskattavuutta;
3. suhtautuu myönteisesti Nairobin huippukokouksen tavoitteeseen ottaa käyttöön kiireellisesti tarvittavat poliittista tahtoa ja rahoitusta koskevat sitoumukset, jotta voidaan lopultakin täyttää perhesuunnittelutarpeet ja -palvelut kaikilta osin, saada ennaltaehkäistävissä olevien äitiyskuolemien määrä nollaan ja lopettaa kokonaan seksuaalinen ja sukupuolistunut väkivalta ja vahingolliset käytännöt naisia ja tyttöjä kohtaan; panee tyytyväisenä merkille konkreettiset taloudelliset ja poliittiset sitoumukset, jotka hallitukset, avunantajat, yritykset, kansalaisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta ja muut toimijat ovat antaneet tukeakseen näitä kolmea nollatasoa ja varmistaakseen, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat kaikkien saatavilla vuoteen 2030 mennessä; pitää erityisen myönteisenä EU:n sitoumusta osoittaa AKT:n sisäisen ohjelman vuoden 2018 vuotuisen toimintaohjelman yhteydessä 29 miljoonaa euroa nuorten tyttöjen terveyteen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin ja kehottaa jatkamaan EU:n taloudellista ja poliittista sitoumusta tällä alalla sekä unionissa että sen ulkopuolella;
4. vahvistaa, että ihmiskeskeisen ja oikeuksiin perustuvan lähestymistavan on oltava keskeisellä sijalla kaikissa väestöpolitiikkaan ja terveyteen liittyvissä politiikoissa sekä koulutus- ja sosiaalijärjestelmissä, joilla pyritään mahdollistamaan heidän omaehtoiset roolinsa yhteiskunnassa ja kunnioittamaan heidän ihmisarvoaan ja ihmisoikeuksiaan; vahvistaa lisäksi, että naisilla on oikeus päättää, haluavatko he tulla raskaaksi, milloin ja kuinka usein; suhtautuu tässä yhteydessä erityisen myönteisesti siihen, että Nairobin huippukokouksessa etualalla olivat syrjäytyneiden yhteisöjen, nuorten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden äänet ja että nämä toimijat saivat keskustella suoraan valtionpäämiesten ja poliittisten päättäjien kanssa siitä, miten oikeudet toteutuvat ja kaikkien terveyttä edistetään;
5. vahvistaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet perustuvat ihmisoikeuksiin, ne ovat olennainen osa ihmisarvoa ja niillä on ratkaiseva merkitys sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon; tuomitsee naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien loukkaamisen, muun muassa kattavan seksuaalikasvatuksen, perhesuunnittelupalvelujen, ehkäisyn, äitiysterveydenhuollon sekä turvallisen ja laillisen aborttiin liittyvän hoidon saannin epäämisen; kehottaa osoittamaan riittävästi varoja edellä mainittuihin tarkoituksiin;
6. korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteessa 5 vaaditaan muun muassa, että ICPD:n toimintaohjelman suositukset sisällytetään kansallisiin suunnitelmiin, politiikkoihin ja ohjelmiin; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä on, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden yleinen saatavuus toteutuu;
7. palauttaa mieliin, että ICPD:n toimintaohjelman sitoumusten toteuttaminen edellyttää, että haastetaan sukupuoleen perustuvat syrjivät normit ja poistetaan tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta sekä vahvistetaan tyttöjen ja naisten toimijuutta ja kykyä tehdä itsenäisiä ja tietoon perustuvia päätöksiä lisääntymisterveydestään;
8. vahvistaa olevansa sitoutunut edistämään ja suojelemaan ja toteuttamaan jokaisen yksilön oikeutta hallita täysin omaa seksuaalisuuttaan ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttään, päättää niistä vapaasti ja vastuullisesti ja elää ilman syrjintää, pakottamista tai väkivaltaa;
Perhesuunnittelutarpeiden täyttäminen kaikilta osin
9. panee merkille, että kehitysmaissa 214 miljoonan naisen saatavilla ei ole tehokasta ehkäisyä, mikä aiheuttaa vuosittain noin 75 miljoonaa tahatonta raskautta; on huolissaan siitä, että ehkäisyn saatavuus merkitsee joissakin maissa vain yhden ehkäisymenetelmän saatavuutta; korostaa, että naisilla ja nuorilla ei pidä pelkästään olla käytössään turvallisia ja nykyaikaisia ehkäisyvälineitä vaan myös mahdollisuus tehdä tietoon perustuva valinta siitä, mitä menetelmiä käyttää, ja mahdollisuus käyttää tätä menetelmää;
10. on huolissaan siitä, että joissakin maissa kohtuuttomat kustannukset, huonolaatuinen hoito ja/tai tilat ja tarvikkeet sekä syrjivä ja pakkoon perustuva lainsäädäntö ja yliolkainen kohtelu ovat vakavana esteenä lisääntymisterveyspalvelujen saatavuudelle ja että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen suurimmat tyydyttämättömät tarpeet ovat nuorten ja naimattomien henkilöiden, hlbtiq-henkilöiden, vammaisten henkilöiden, etnisten vähemmistöjen sekä maaseudun ja kaupunkien köyhien ihmisten keskuudessa;
11. palauttaa mieliin, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevissa palveluissa olisi otettava huomioon sukupuolinäkökohdat, niiden olisi perustuttava oikeuksiin sekä oltava nuorisoystävällisiä ja kaikkien nuorten ja naisten saatavilla iästä ja siviilisäädystä riippumatta ja myös konfliktien ja katastrofien aikana; toteaa lisäksi, että palvelujen olisi kunnioitettava yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta eikä niihin saisi vaatia oikeudellista, puolison, vanhemman tai huoltajan suostumusta;
12. antaa tunnustusta yhteisille toimille, joilla pyritään laajentamaan perhesuunnittelun kattavuutta niihin naisiin, joihin on vaikeinta saada yhteys, ja kehottaa ryhtymään tällaisiin toimiin kaikkien muiden seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen osalta; suosittelee, että käytetään luovia palveluntarjontamalleja, kuten palveluseteleitä, joilla palvelun saa tuettuun hintaan, ehdollisia rahansiirtoja, sosiaalivakuutusohjelmia ja tulosperusteista seurantaa;
13. korostaa, että näyttöön ja opetussuunnitelmaan perustuvat seksuaalikasvatusohjelmat ovat perusta terveiden aikuisten kehitykselle, sillä ne antavat ikäryhmille sopivaa tietoja murrosiästä, raskaudesta ja synnytyksestä, erityisesti ehkäisystä, hivin ja sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden ehkäisemisestä sekä varhaisen raskauden riskeistä; korostaa lisäksi, että tällaisissa seksuaalikasvatusohjelmissa olisi myös keskityttävä ihmisten välisiin suhteisiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuolten tasa-arvoon, sukupuoleen liittyviin normeihin, suostumukseen ja sukupuolistuneen väkivallan ennaltaehkäisemiseen, jotka kaikki ovat erityisen tärkeitä nuorille, jotta he voivat kasvattaa tervettä itsetuntoa ja muodostaa tasa-arvoisia, huolehtivia ja turvallisia suhteita; katsoo, että seksuaalikasvatus on tärkeää tyttöjen itsensä toteuttamisen kannalta mutta myös siksi, että pojat saadaan varhaisessa vaiheessa mukaan, koska heillä on tärkeä rooli sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja tukemisessa ikätoveriensa parissa ja yhteisöissään;
14. painottaa, että kaikille naisille olisi taattava asianmukainen ja kohtuuhintainen terveydenhuolto sekä heidän seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiensa yleismaailmallinen kunnioittaminen ja mahdollisuus niiden toteuttamiseen; korostaa, että terveydenhuollon saatavuus sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleismaailmallinen kunnioittaminen, perhesuunnittelu, äitiysterveydenhuolto, raskaudenaikainen ja synnytyksen jälkeinen terveydenhoito ja turvalliset aborttipalvelut ovat tärkeitä tekijöitä, jotta voidaan pelastaa naisten henkiä ja vähentää imeväis- ja lapsikuolleisuutta; pitää paheksuttavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat nykyäänkin ideologisen taistelutantereen;
15. muistuttaa, että joka päivä lähes tuhat nuorta tyttöä ja naista saa hiv-tartunnan ja että naiset ja tytöt ovat poikia alttiimpia saamaan hiv-tartunnan erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; korostaa, että hiv-tartunnan saaneilla naisilla ja tytöillä on suurempi riski saada kohdunkaulan syöpä; korostaa tarvetta ottaa käyttöön ja vahvistaa erityisesti nuorille naisille suunnattuja ehkäisy- ja seulontastrategioita;
16. korostaa, että veden ja hygieniapalvelujen saatavuus on ihmisoikeus ja välttämättömyys ehkäisyyn, raskauteen, synnytykseen, aborttiin, sukupuolitauteihin tai kuukautishygieniaan liittyvän seksuaali- ja lisääntymisterveyden takaamiseksi;
17. muistuttaa, että kuukautisia ympäröivien tabujen lisäksi vesi-, saniteetti- ja hygieniapalvelujen puuttuminen kouluista on suuri este nuorten tyttöjen koulunkäynnille kuukautisten aikana; korostaa, että kouluihin on saatava asianmukaiset infrastruktuurit, jotta nuorille tytöille voidaan taata veden saatavuus ja mahdollisuus käyttää erillisiä WC-tiloja;
18. kehottaa unionia integroimaan vesi-, saniteetti- ja hygieniapalveluihin liittyvät kysymykset entistä tiiviimmin sukupuolten tasa-arvoa edistäviin ja naisiin kohdistuvaa syrjintää torjuviin toimiinsa;
19. vahvistaa edelleen, että on taattava nuorten merkityksellinen ja inklusiivinen osallistuminen päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin; katsoo, että Nairobin maailmanlaajuisessa sitoumuksessa olisi korostettava voimakkaasti kasvuikäisiä nuoria ja seksuaalikasvatusta osana toimia, joilla torjutaan teiniraskauksia, jotka ovat merkittävä äitiyskuolleisuuden aiheuttaja; toteaa, että sukupuolinäkökulman huomioon ottava ja elämäntaitoihin perustuva kattava seksuaalikasvatus, joka vastaa valmiuksien kehittymistä, on tärkeää nuorille, jotta he voivat suojella itseään tahattomalta raskaudelta ja sukupuoliteitse tarttuvilta infektioilta, myös hiviltä ja aidsilta, sekä edistää suvaitsevaisuuden, keskinäisen kunnioituksen, suostumuksen ja väkivallattomuuden arvoja ihmissuhteissaan ja suunnitella elämäänsä;
Ennaltaehkäistävissä olevien äitiyskuolemien määrä nollaan
20. pitää huolestuttavana, että useiden maiden rajoittavat aborttilait, palvelujen huono saatavuus, korkeat kustannukset, leimautuminen, terveydenhuollon tarjoajien omaantuntoon perustuva kieltäytyminen ja tarpeettomat vaatimukset, kuten pakolliset odotusajat, pakollinen neuvonta, harhaanjohtavien tietojen antaminen, kolmannen osapuolen lupa ja lääketieteellisesti tarpeettomat testit ovat suurimpia esteitä äitien terveyden varmistamisen tiellä ja että ne lisäävät vaarallisia abortteja ja äitiyskuolemia;
21. pitää ratkaisevan tärkeänä, että hallitukset, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, toteuttavat politiikkatoimia osana terveyskattavuutta vastasyntyneiden kuolleisuuden tai äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi ja vaarallisten aborttien estämiseksi lisäämällä ammattitaitoisen hoitohenkilöstön rekrytointia ja koulutusta ja laajentamalla olennaisen tärkeää synnytyksen jälkeistä ja vastasyntyneiden hoitoa, kattavaa synnytystä edeltävää ja synnytyshoitoa ja abortinjälkeistä hoitoa;
22. korostaa, että Pekingin toimintaohjelman ja ICPD:n toimintaohjelman mukaisesti kaikkien ihmisten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen ja autonomiaan on suojeltava ja että on varmistettava tämän oikeuden täytäntöön panevien keskeisten palvelujen saatavuus; kehottaa noudattamaan kattavaa lähestymistapaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan paketin yhteydessä ja toteaa, että tämä tarkoittaa muun muassa vaarallisten aborttien ennaltaehkäisyä ja estämistä koskevia toimia ja abortin jälkeistä hoitoa ja että ne on sisällytettävä kansallisiin yleisen terveyskattavuuden strategioihin, politiikkoihin ja ohjelmiin;
Sukupuolistunut väkivalta sekä naisiin, tyttöihin ja nuoriin kohdistuvat haitalliset käytännöt nollaan
23. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ehkäisemään sukupuolistunutta väkivaltaa ja tarjoamaan uhreille tukea; kehottaa jälleen EU:ta, kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan neuvoston jäseniä, jotka eivät ole ratifioineet ja panneet täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus), tekemään niin mahdollisimman pian; kehottaa EU:ta investoimaan yhdessä jäsenvaltioiden ja muiden maiden kanssa sellaisten korkealaatuisten kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tietojen keräämiseen, jotka jaotellaan iän, sukupuolen, haavoittuvuuden ja maantieteellisen sijainnin perusteella; kehottaa vahvistamaan poliittista kehystä ja lainsäädäntökehystä, jotta voidaan ennaltaehkäistä ja tutkia sukupuoleen perustuvia väkivallantekoja perheessä ja sen ulkopuolella ja rangaista niistä sekä tarjota uhreille ja selviytyjille tukea, kuten neuvontaa sekä terveyspalveluja ja psykososiaalisia ja oikeudellisia palveluja; kehottaa tarjoamaan sukupuolistunutta väkivaltaa käsitteleviä koulutusohjelmia oikeuslaitoksen henkilöstölle sekä lainvalvonta- ja terveydenhuoltoalojen ammattilaisille ja kehottaa vahvistamaan terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmiä, jotta voidaan ennaltaehkäistä ja torjua sukupuolistunutta väkivaltaa oikeuksiin perustuvasta elämänkaarinäkökulmasta;
24. tuomitsee sukupuolistuneen väkivallan kaikki muodot, kuten fyysisen, seksuaalisen ja psykologisen väkivallan ja hyväksikäytön, joukkoraiskaukset, ihmiskaupan ja naisten sukuelinten silpomisen; panee merkille, että sukupuolistunut väkivalta on edelleen laajalle ulottuva haaste Euroopassa ja että se edellyttää terveys-, koulutus-, sosiaali- ja oikeusalojen koordinoitua vastausta, joka toteutetaan oikeuksiin perustuvien ja elämänkaaren kattavien ennaltaehkäisevien ja vastatoimien avulla; ilmaisee myös huolensa naisten oikeuksiin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin kohdistuvista jatkuvista hyökkäyksistä, joihin lukeutuvat perhesuunnittelupalvelujen, ehkäisyn sekä turvallisten ja laillisten aborttipalvelujen saannin epääminen, ja pitää huolestuttavana useilla maailman alueilla, myös EU:ssa, käytössä olevia säädöksiä, joilla näitä oikeuksia rajoitetaan; painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden, kuten turvallisen ja laillisen abortin, epääminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto;
25. pitää ratkaisevan tärkeänä, että kaikissa maissa otetaan käyttöön valvontatoimet ja seuraamukset, jotta voidaan välttää sukupuolistunut väkivalta, mukaan lukien lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen ja muut haitalliset käytännöt;
26. katsoo, että on myös erittäin tärkeää kyseenalaistaa haitalliset sukupuoleen liittyvät normit ja stereotypiat, jotta voidaan saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa koskeva kestävän kehityksen tavoite 5 ja entisestään edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä tavoitteita; palauttaa mieliin, että on tärkeää ottaa miehet ja pojat mukaan tähän toimintaohjelmaan; korostaa, että tässä yhteydessä miehet ja pojat on otettava mukaan hankkeisiin ja ohjelmiin kaiken sukupuolistuneen väkivallan ja haitallisten stereotypioiden torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että kattava ihmissuhde- ja seksuaalikasvatus on keskeinen tapa kehittää lasten ja nuorten taitoja muodostaa terveitä, tasa-arvoisia, huolehtivia ja turvallisia ihmissuhteita, joihin ei kuulu syrjintää, pakkoa ja väkivaltaa, ja että tämä tarkoittaa myös seksuaalisen, sukupuoleen perustuvan ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemistä; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita siksi ottamaan kouluissa käyttöön nuorille suunnatun kattavan ikätasoisen seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksen;
27. on tyytyväinen Spotlight-aloitteeseen, jolla torjutaan sukupuolistunutta väkivaltaa kaikkialla maailmassa, ja korostaa, että entistä useammat maat olisi saatava sitoutumaan kansainvälisellä tasolla;
28. korostaa, että sukupuolistunut verkkoväkivalta on uusi ilmiö ja että on varmistettava, että kaikissa sukupuolistuneen väkivallan poistamiseen tähtäävissä toimissa otetaan huomioon verkkoympäristöt;
29. toteaa, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton kieltäminen lailla ei yksin takaa näiden käytäntöjen loppumista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan entistä paremmin ja tehostamaan kansainvälisten sopimusten, lainsäädännön ja ohjelmien täytäntöönpanon valvontaa, myös diplomaattisissa suhteissa kolmansien maiden hallitusten ja järjestöjen kanssa, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin liittyvien kysymysten tarkastelemiseksi; kehottaa pyrkimään kaikin keinoin valvomaan laissa vahvistettuja kieltoja ja täydentämään niitä laajemmalla lainsäädännöllä ja politiikalla; on tietoinen, että tämä edellyttää kattavien ja holististen toimintapolitiikkojen, strategioiden ja ohjelmien omaksumista ja täytäntöönpanoa, myös pakkoavioliittoa koskevien syrjivien säännösten kumoamista ja positiivisten toimien hyväksymistä tyttölasten aseman parantamiseksi;
30. palauttaa mieliin, että naisten sukuelinten silpominen on yksi sukupuolistuneen väkivallan muoto; kehottaa komissiota tarkastelemaan synergioita unionin sisäisten ja ulkoisten ohjelmien välillä, jotta varmistetaan johdonmukainen ja jatkuva lähestymistapa naisten sukuelinten silpomisen torjuntaan sekä unionissa että sen ulkopuolella, koska ongelma liittyy erottamattomasti maailman muihin osiin;
31. on painokkaasti sitä mieltä, että naisten sukuelinten silpomista koskevan käytännön lopettamiseen tähtääviin toimiin olisi sisällyttävä vuorovaikutus yhteisöjen ja perinteisten ja uskonnollisten johtajien kanssa;
32. on painokkaasti sitä mieltä, että sukupuolistuneen väkivallan torjumiseen pyrkivissä strategioissa on otettava huomioon hlbtiq-henkilöt;
33. toteaa, että humanitaariset kriisit lisäävät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä haasteita ja vaikuttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin globaalissa etelässä; muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat kriisialueilla erityisen alttiina seksuaaliselle väkivallalle, raiskauksille, sukupuoliteitse tarttuville taudeille, seksuaaliselle hyväksikäytölle ja ei-toivotuille raskauksille; korostaa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuuden merkitystä kyseisissä tilanteissa ja tarvetta mukauttaa vastaavasti humanitaarista apua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmaa sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia humanitaarisen avun toimissaan myös humanitaaristen toimijoiden koulutuksen sekä rahoituksen kannalta, koska seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon saatavuus on ihmisten perustarve humanitaarisista apua tarvitsevilla alueilla;
34. kehottaa tutkimaan sotarikokset, joissa naisia ja tyttöjä on kidutettu ja he ovat kohdanneet väkivaltaa, kuten Pohjois-Irakin kristityt ja jesidit, jotka ovat kärsineet Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan terroristijärjestön käsissä;
Kehitys- ja rahoitussitoumukset
35. on vakuuttunut siitä, että Nairobin huippukokouksen tuloksiin olisi sisällytettävä mekanismi, jolla varmistetaan vastuuvelvollisuus maailmanlaajuisten ja kansallisten sitoumusten toteuttamisessa sekä toimenpiteiden tehokkuus;
36. kehottaa EU:ta ottamaan vahvan johtajan roolin tyttöjen ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa myös ulkoisessa toiminnassa panemalla täytäntöön kunnianhimoisen sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan kolmannen toimintasuunnitelman vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten; kehottaa EU:ta lisäksi varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikassaan ja erityisesti uudessa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä asianmukaisen rahoituksen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja perhesuunnittelua varten ja laatimaan strategioita, joilla varmistetaan kaikkien vaadittujen palvelujen vakaa ja jatkuva tarjoaminen;
37. kehottaa investoimaan erityisesti nuorten fyysisen ja psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen myös tarjoamalla nuorisoystävällisiä terveyspalveluja; katsoo, että tällaisten investointien tulee sisältää asianmukainen rahoitus ja valmiuksien kehittämistä koskeva tuki naisasia- ja nuorisojärjestöille, jotka tekevät usein olennaisen työn tarjoamalla tietoa perhesuunnittelusta ja kattavaa seksuaalikasvatusta ja purkamalla haitallisia sukupuoleen ja yhteiskuntaan liittyviä stereotypioita, koska kansallisia ohjelmia ei ole tai ne ovat riittämättömiä;
38. toteaa, että EU myötävaikuttaa osaltaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin erilaisilla EU:n välineillä, kuten maantieteellisillä ja alueellisilla ohjelmilla, joissa keskitytään sukupuoleen, terveyteen ja väestönkehitykseen, panostamiseen maailmanlaajuisiin aloitteisiin ja YK:n järjestöihin, sekä kansalaisjärjestöille myönnettäviin avustuksiin; pitää kuitenkin valitettavana, että on vaikea määrittää tarkasti, miten suuri osa EU:n rahoituksesta hyödyttää suoraan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja perhesuunnittelua; kehottaa lisäämään rahoituksen kunnianhimoisuutta, jotta voidaan parantaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tarjontaa nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja parantamaan jatkuvasti menetelmiä, jotta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien toimenpiteiden tehokkuutta voitaisiin tulevaisuudessa arvioida paremmin;
39. kehottaa kansallisia hallituksia ja kansainvälisiä avunantajia varmistamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden peruspalveluja koskeva yleispaketti sisältää myös hedelmättömyyden, lisääntymiselinten syöpien tai seksuaalisen väkivallan hoidon kaltaiset palvelut, jotka ovat tähän mennessä saaneet vähiten taloudellista tukea;
40. panee merkille kansalaisjärjestöjen roolin seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen tarjoajina ja myös niiden puolestapuhujina; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään EU:n tarjoamaa tukea ja suojelua kansalaisjärjestöille, jotka edistävät ICPD:n toimintaohjelman saavuttamista, ja erityisesti naisten oikeuksia ajaville järjestöille EU:ssa ja sen ulkopuolella, koska ne ovat keskeisiä toimijoita tasa-arvoisten yhteiskuntien aikaansaamisessa;
41. katsoo, että kun komissio määrittää tulevaa maailmanlaajuista, kestävää kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja panee täytäntöön kokonaisvaltaista Afrikkaa koskevaa strategiaa, sen olisi sisällytettävä siihen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien hankkeiden EU:n tuki sekä EU:n ja YK:n Spotlight-aloite, jonka tavoitteena on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistaminen, ja tehostettava niitä;
42. pitää erittäin valitettavana Nairobin huippukokouksessa 14. marraskuuta 2019 annettua Yhdysvaltain, Brasilian, Valko-Venäjän, Egyptin, Haitin, Unkarin, Libyan, Puolan, Senegalin, Saint Lucian ja Ugandan yhteistä lausuntoa, jolla pyritään horjuttamaan saavutettua yhteisymmärrystä ja näiden maiden velvoitteita, jotka liittyvät naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin ja jotka on hyväksytty ICPD:n toimintaohjelman ja Pekingin toimintaohjelman sekä niihin liittyvien tarkistuskonferenssien päätösasiakirjojen mukaisesti; suhtautuu myönteisesti ns. suukapulasäännön kumoamiseen ja siihen, miten tämä vaikuttaa naisten ja tyttöjen yleiseen terveydenhoitoon ja -oikeuksiin; kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kansallista rahoitusta ja EU:n kehitysrahoitusta tämän alan rahoitusvajeen ratkaisemiseksi;
43. panee merkille komission jäsenten Urpilaisen 1. lokakuuta ja Dallin 2. lokakuuta 2019 järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa antamat sitoumukset siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveys on keskeisellä sijalla komission työssä sukupuolten tasa-arvon puolesta;
44. vaatii, että uudessa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä (NDICI) olisi edistettävä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, myös heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttään ja -oikeuksiaan, sellaisten avointen toimien avulla, jotka mahdollistavat jatkuvan arvioinnin, myös ajatellen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia Pekingin toimintaohjelman ja ICPD:n toimintaohjelman mukaisesti, pitää myönteisenä NDCDI:n tavoitetta, että vähintään 85 prosentilla virallisella kehitysavulla rahoitetuista ohjelmista olisi oltava merkittävänä tai ensisijaisena tavoitteena sukupuolten tasa-arvo ja että vähintään 5 prosentilla näistä toimista olisi oltava sukupuolten tasa-arvo sekä naisten ja tyttöjen oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet ensisijaisena tavoitteena; kehottaa kuitenkin lisäämään kunnianhimoa ja osoittamaan 20 prosenttia virallisesta kehitysavusta hankkeisiin, joissa ensisijaisena tavoitteena on sukupuolten tasa-arvo (OECD:n sukupuoli-indikaattori 2);
45. kehottaa EU:ta panemaan täytäntöön kattavan ja kunnianhimoisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian, joka sisältää ehdotuksia sitoviksi toimenpiteiksi ja joka olisi kytkettävä ΙCPD:n toimintaohjelman täytäntöönpanoon, ja toteaa, että strategian on sisällettävä sitoumuksia ja indikaattoreita kaikilla keskeisillä politiikan aloilla ja asetettava kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot vastuuseen seurantajärjestelmän avulla; vaatii tuomitsemaan sukupuolten tasa-arvoon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin kohdistuvan vastustuksen sekä sellaiset puheenvuorot ja toimet, joilla heikennetään naisten oikeuksia, autonomiaa ja täysivaltaisuutta kaikilla aloilla; toteaa, että merkittävä keino torjua heikentämispyrkimyksiä on edistää ennakoivasti oikeuksiin perustuvaa sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista;
°
° °
46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.