PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n kiireellisen toimintasuunnitelman tarpeesta elintarviketurvan varmistamiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella Venäjän hyökättyä Ukrainaan
16.3.2022 - (2022/2593(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Eugenia Rodríguez Palop, Anja Hazekamp
The Left -ryhmän puolesta
B9‑0164/2022
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n kiireellisen toimintasuunnitelman tarpeesta elintarviketurvan varmistamiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella Venäjän hyökättyä Ukrainaan
(2022/2593(RSP)(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 11, 13 ja 39 artiklan, 168 artiklan 1 kohdan, 169 artiklan 1 kohdan, 191 artiklan ja 192 artiklan 1 kohdan,
– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa hyväksytyn Pariisin sopimuksen,
– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen vuodelta 1992 sekä siihen liittyvät Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta 2000 ja geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan vuodelta 2010,
– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”REPowerEU: Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset eurooppalaiset toimet (COM(2022)0108),
– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),
– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),
– ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773) ja tiedonannon tueksi laaditun perusteellisen analyysin,
– ottaa huomioon 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Pellolta pöytään ‑strategiasta oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten[1],
– ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta – Luonto takaisin osaksi elämäämme[2],
– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta[3],
– ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta[4],
– ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020”,
– ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin vuoden 2018 erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella, sen viidennen arviointiraportin vuodelta 2014 ja sitä koskevan yhteenvetoraportin vuodelta 2014, sen vuoden 2019 erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä, sen vuoden 2019 erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä muuttuvassa ilmastossa sekä sen kuudennen arviointiraportin vuodelta 2022, mukaan lukien sen osa kaksi, joka koskee vaikutuksia, sopeutumista ja haavoittuvuutta,
– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin 31. toukokuuta 2019 julkaistun maailmanlaajuisen arviointiraportin biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset ja suositukset,
– ottaa huomioon Euroopan neuvostossa 3. toukokuuta 1996 tehdyn uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,
– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,
_ ottaa huomioon 28. syyskuuta 2018 annetun YK:n julistuksen pienviljelijöiden ja muiden maaseudulla työskentelevien henkilöiden oikeuksista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Venäjän federaatio käynnisti 24. helmikuuta 2022 laittoman hyökkäyksen Ukrainaan rikkoen räikeästi YK:n peruskirjaa ja kansainvälisen oikeuden periaatteita;
B. ottaa huomioon, että kuluttajat eri puolilla maailmaa joutuvat kärsimään elintarvikkeiden hintojen noususta ja elintarviketurvan heikkenemisestä Ukrainan sodan seurauksena, koska vehnän, muiden viljojen ja ruokaöljyn vienti Ukrainasta ja Venäjältä on uhattuna;
C. ottaa huomioon, että jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan maailman maatalousmarkkinoilla hinnat nousivat osittain ilmastokriisin ja covid-19-pandemian vaikutusten vuoksi; ottaa huomioon, että energian hinnannousulla Euroopassa on merkittävä vaikutus maatalousalaan, sillä lannoitteiden hinnat ja viljelijöiden energiakustannukset nousevat;
D. ottaa huomioon, että energian hinta on noussut ennätyksellisen korkealle, korkeammalle kuin kertaakaan 40 vuoteen; ottaa huomioon, että myös elintarvikkeiden hinnat ovat jo nousseet, koska ne liittyvät erottamattomasti fossiilisten polttoaineiden hintoihin; ottaa huomioon, että sodan vaikutusten vuoksi elintarvikkeiden hintojen odotetaan nousevan entisestään;
E. ottaa huomioon, että Ukrainan sota on paljastanut, miten haavoittuvaisia nykyiset elintarvikeketjut ovat; ottaa huomioon, että Euroopan elintarvikkeiden alkutuotanto on erittäin riippuvainen Ukrainasta ja Venäjältä peräisin olevasta tuonnista; ottaa huomioon, että sekä Ukrainalla että Venäjällä on erittäin tärkeä rooli maailmanlaajuisessa maatalouselintarvikkeiden kaupassa sekä Afrikan ja Lähi-idän kehitysmaissa, joissa elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat jo nousussa, että Euroopassa, jossa vaikutukset kohdistuvat pääasiassa karjankasvatuksessa käytettävään rehuun;
F. ottaa huomioon, että Venäjä on maailman suurin vehnän viejä; ottaa huomioon, että Ukraina on maailman suurin auringonkukkaöljyn viejä, neljänneksi suurin maissin viejä ja viidenneksi suurin vehnän viejä; ottaa huomioon, että Ukrainan sota häiritsee entisestään viljan ja öljykasvien maailmanmarkkinoita ja vaikuttaa kielteisesti maailman viljatoimituksiin lyhyellä aikavälillä; ottaa huomioon, että pelkästään Ukrainasta tulevan vehnän ja öljykasvien tuonnin osuus on 19 prosenttia EU:n vehnän kokonaistuonnista ja 13 prosenttia EU:n öljykasvien kokonaistuonnista; ottaa huomioon, että pitkittynyt konflikti Ukrainassa voisi rajoittaa vehnän ja maissin kaltaisten pääviljelykasvien ja tärkeiden öljyjen, kuten auringonkukkaöljyn, tarjontaa maailmassa; katsoo, että tämä voisi vaarantaa maailmanlaajuisen elintarviketurvan ja lisätä geopoliittisia jännitteitä;
G. ottaa huomioon, että EU on erittäin riippuvainen Venäjän fossiilisista polttoaineista; ottaa huomioon, että noin 90 prosenttia EU:ssa käytetystä kaasusta tuodaan muualta ja että Venäjän osuus tuonnista EU:n jäsenvaltioihin eri tasoilla oli 45 prosenttia vuonna 2021; ottaa huomioon, että Venäjä oli myös Euroopan suurin öljyntoimittaja (27 prosenttia), mikä on yli kolminkertainen osuus seuraavaksi suurimpaan öljyntoimittajaan (Norja) verrattuna; ottaa huomioon, että tämä ulkoinen riippuvuus energiasta vaikuttaa suoraan maataloustuotantoon;
H. ottaa huomioon, että EU:hun tuotavat nitraattipohjaiset lannoitteet ovat peräisin pääasiassa Venäjältä, Egyptistä ja Algeriasta; ottaa huomioon, että vuodesta 2010 lähtien ammoniakkia on tuotu EU:hun suuressa määrin Venäjältä (keskimäärin 50 prosenttia EU:n kokonaistuonnista); ottaa huomioon, että fosfaattipohjaisia tuotteita hankitaan pääasiassa Marokosta (22 prosenttia EU:n kokonaistuonnista); ottaa huomioon, että diammoniumfosfaatin vienti Marokosta ja Venäjältä EU:hun kasvoi merkittävästi siten, että sen osuus EU:n diammoniumfosfaatin kokonaistuonnista oli 70 prosenttia vuonna 2017; ottaa huomioon, että kaliumkloridia tuodaan EU:hun pääasiassa Venäjältä ja Valko-Venäjältä; ottaa huomioon, että typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteiden yhdisteitä tuodaan pääasiassa Venäjältä ja Norjasta; ottaa huomioon, että vuonna 2015 Venäjä ohitti Norjan ja siitä tuli niiden suurin viejä EU:hun;
I. katsoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan edellyttää, että EU:n riippuvuudesta erityisesti Venäjältä peräisin olevasta fossiilisten polttoaineiden tuonnista tehdään päättäväisesti ja nopeasti loppu;
J. ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden hintojen nousulla on erityisen ankara vaikutus energiaköyhiin tai heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin, jotka käyttävät suuren osan kokonaistuloistaan energialaskuihin, liikenteeseen ja elintarvikkeisiin, mikä pahentaa eroja ja eriarvoisuutta EU:ssa ja sen ulkopuolella ja lisää köyhyysriskiä;
K. toteaa, että elintarviketurva ei merkitse pelkästään elintarvikkeiden saatavuutta, vaan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön määritelmän mukaan siihen sisältyvät myös oikeus elintarvikkeisiin ja terveellisen ravinnon saatavuus kaikille; ottaa huomioon, että elintarvikeomavaraisuus ei tarkoita ainoastaan elintarvikkeiden riittävyyttä omaan käyttöön vaan se viittaa myös kaikkien ihmisten oikeuteen määritellä omat maatalous- ja elintarvikejärjestelmänsä;
L. ottaa huomioon, että monet tieteelliset tutkimukset osoittavat, että tehomaatalous Euroopassa edistää biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä, saastuttaa vettä, maaperää ja ilmaa ja edistää ilmastonmuutosta; ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että olemme jo nyt ihmiskunnan turvallisen toimintatilan ulkopuolella biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen, typen ja fosforin kierron sekä ilmastonmuutoksen osalta;
M. ottaa huomioon, että Pellolta pöytään -strategiasta annetussa komission tiedonannossa esitetään kokonaisvaltainen lähestymistapa Euroopan elintarvikejärjestelmään, jossa maatalous on keskeinen tekijä elintarvikkeiden tuottajana, ja tunnustetaan kaikkien toimitusketjun toimijoiden keskinäiset yhteydet ja niiden yhteinen vastuu strategian tavoitteiden saavuttamisessa sekä viljelijöiden keskeinen rooli julkishyödykkeiden tuottamisessa, myös ilmastonmuutoksen torjunnassa;
N. ottaa huomioon, että kestävä maatalous tarkoittaa maatalouden harjoittamista kestävillä tavoilla, joilla vastataan yhteiskunnan nykyisiin elintarvike- ja tekstiilitarpeisiin vaarantamatta nykyisten tai tulevien sukupolvien kykyä vastata tarpeisiinsa;
O. katsoo, että elintarvikkeiden, juomien ja muiden maataloustuotteiden tuotanto- ja kulutustapaa on mukautettava, jotta se olisi yhdenmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin sopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen sekä EU:n toimintapolitiikkojen ja sitoumusten kanssa; katsoo, että näillä muutoksilla olisi myös saavutettava vakaa tasapaino kestävyyden kolmen pilarin välillä, mukaan lukien ympäristö, ilmasto, biologinen monimuotoisuus, kansanterveys, elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus, eläinten hyvinvointi ja taloudellinen kestävyys viljelijöiden, kalastajien ja elintarvikeketjun toimijoiden kannalta, sekä sosiaalisista standardeista, kuten työ- ja työoloista sekä terveys- ja turvallisuusnormeista, kiinni pitäminen;
P. ottaa huomioon, että terveet ekosysteemit, runsas biologinen monimuotoisuus ja vakaa ilmasto ovat olennaisen tärkeitä elintarviketuotannon ja elintarvikkeiden turvallisuuden kannalta; ottaa huomioon, että se on julistanut ilmasto- ja ympäristöhätätilan;
Q. ottaa huomioon, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, mukaan lukien useammin esiintyvät ja voimakkaammat ääri-ilmiöt, on aiheuttanut laajoja kielteisiä vaikutuksia ja niihin liittyviä menetyksiä ja vahinkoja luonnolle ja ihmisille ilmaston luonnollista vaihtelua laajemmin; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos ja nämä yhä yleisemmät ja voimakkaammat ääri-ilmiöt ovat myös heikentäneet elintarviketurvaa ja vesiturvallisuutta, mikä on haitannut pyrkimyksiä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;
R. ottaa huomioon, että vaikka maatalouden tuottavuus on yleisesti ottaen kasvanut, ilmastonmuutos on hidastanut tätä kasvua 50:n viime vuoden aikana maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että entistä useammin esiintyvät sääilmiöt ja äärimmäiset ilmastoilmiöt ovat aiheuttaneet miljoonille ihmisille ruokaturvan äkillisen heikkenemisen ja vesiturvallisuuden heikkenemisen ja että vakavimmat vaikutukset on havaittu monissa paikoissa ja yhteisöissä Afrikassa, Aasiassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa, pienillä saarilla ja arktisella alueella;
S. ottaa huomioon, että vaikka elintarviketuotanto riittää tyydyttämään maailmanlaajuiset tarpeet, noin 11 prosenttia maailman väestöstä on aliravittua, ja ottaa huomioon, että ruokavalioon liittyvät sairaudet aiheuttavat 20 prosenttia ennenaikaisesta kuolleisuudesta, mikä johtuu sekä aliravitsemuksesta että lihavuudesta; ottaa huomioon, että elintarvikkeiden, rehujen, kuitujen ja bioenergian tuotannon huomattava kasvu on tapahtunut monien muiden elämänlaatuun liittyvien luonnon panosten kustannuksella, mukaan lukien ilman ja veden laadun sääntely, ilmaston sääntely ja elinympäristön tarjoaminen;
T. ottaa huomioon, että asiaan liittyvät myös synergiaedut, kuten kestävät maatalouskäytännöt, jotka parantavat maaperän laatua ja edistävät siten tuottavuutta ja muita ekosysteemin toimintoja ja palveluja, kuten hiilen sitomista ja veden laadun sääntelyä;
U. ottaa huomioon, että noin miljoona lajia on jo kuolemassa sukupuuttoon ja monet niistä vuosikymmenten aikana, ellei ryhdytä toimiin biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä aiheuttavien tekijöiden lieventämiseksi; toteaa, että ilman tällaisia toimia maailmanlaajuinen lajien sukupuuttoon kuoleminen kiihtyy entisestään, vaikka sen vauhti on jo nyt vähintään kymmeniä tai satoja kertoja nopeampi kuin kymmenen miljoonan viime vuoden aikana keskimäärin;
V. katsoo, että on ratkaisevan tärkeää nopeuttaa kiireellisesti vihreää siirtymää, jotta voidaan vähentää päästöjä, vähentää riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista, parantaa elintarvikejärjestelmiemme häiriönsietokykyä ja tarjota suojaa hintojen nousulta ja köyhyydeltä;
W. ottaa huomioon, että vihreän kehityksen ohjelma on keskeinen osa EU:n strategiaa sen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että maataloudella on erityisesti biodiversiteettistrategian ja Pellolta pöytään -strategian yhteydessä ratkaiseva merkitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa;
X. katsoo, että on olennaisen tärkeää panna täytäntöön vihreän kehityksen ohjelma sekä Pellolta pöytään -strategia ja biodiversiteettistrategia; ottaa huomioon, että ei ole näyttöä siitä, että tavoitetason alentaminen tällä hetkellä johtaisi parempaan elintarviketurvaan tai kestävyyteen pitkällä aikavälillä – vaan päinvastoin;
Y. ottaa huomioon, että liha- ja maitoalan rehuina tulevina kuukausina erityisen tärkeiden viljojen kaupan pitkäkestoinen keskeytyminen paljastaa karjankasvatusjärjestelmän hauraan ja kestämättömän luonteen, koska se on tuontirehusta riippuvaisena EU:n elintarviketurvan heikoin lenkki;
Z. ottaa huomioon, että yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin 12,85 kilogrammaa rehua; toteaa, että on tehokkaampaa viljellä ja käyttää viljelykasveja suoraan ihmisravinnoksi kuin karjan ruokintaan;
AA. katsoo, että käytettävissä olevia viljoja olisi käytettävä mahdollisimman tehokkaasti edistämällä suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettujen kasvien viljelyä ja käyttöä ja rajoittamalla karjalle syötettävien kasvien määrää,
AB. katsoo, että vallankumouksellinen siirtyminen kasvipohjaisiin maatalouskäytäntöihin ja kulutustottumuksiin vähentäisi riippuvuutta eläinten tuontirehusta ja auttaisi ylläpitämään elintarviketurvaa sekä saavuttamaan tiukemmat ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevat normit ja olisi ratkaisevassa asemassa pyrittäessä aidosti saavuttamaan elintarvike- ja ravitsemusturva maailmanlaajuisesti;
AC. ottaa huomioon, että luonnonmukainen maatalous on maatalousjärjestelmä, jossa käytetään ekologisiin keinoihin perustuvaa tuholaistorjuntaa ja biologisia lannoitteita, jotka on saatu suurelta osin eläin- ja kasvijätteestä sekä typpeä sitovasta viherkasvustosta;
AD. ottaa huomioon, että EU on maailman suurin maatalouselintarvikkeiden viejä; ottaa huomioon, että EU on yleisesti ottaen omavarainen sellaisten maataloustuotteiden osalta, joita voidaan tuottaa Euroopan ilmastovyöhykkeillä, eikä se ole liian riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista tavalla, joka voisi heikentää sen elintarvikehuoltoa, lukuun ottamatta öljykasvien ja eläinten rehuksi käytettävien jauhojen tuontia;
AE. ottaa huomioon, että hieman yli vuosikymmenessä EU:ssa on lakkautettu useita miljoonia maatiloja – yli kolmasosa kaikista Euroopan maatiloista –, joista suurin osa oli pieniä perheyrityksiä, maatalousjärjestelmän siirtyessä kohti laajamittaista ja tehomaataloutta;
AF. ottaa huomioon, että arvioiden mukaan elintarvikejätteen käsittelyyn liittyy merkittäviä haasteita, sillä noin 30 prosenttia kaikista tuotetuista elintarvikkeista menee hukkaan tai haaskataan elintarvikeketjun eri vaiheissa; painottaa, että EU:ssa päätyy vuosittain jätteeksi 88 miljoonaa tonnia elintarvikkeita ja elintarvikejätteen kustannuksiksi arvioidaan noin 143 miljardia euroa; katsoo, että elintarvikejätteen vähentäminen on tärkeä osatekijä EU:n elintarviketurvan parantamisessa;
1. katsoo, että maailmanlaajuinen elintarviketurva on ehdottoman tärkeä kysymys Euroopan unionille ja kehitysmaille ja vaatii välitöntä ja jatkuvaa toimintaa elintarviketurvan varmistamiseksi EU:n kansalaisille ja maailmanlaajuisesti; korostaa, että laadukkaita elintarvikkeita olisi oltava saatavilla kohtuullisin kuluttajahinnoin samalla kun maanviljelijöiden riittävä elintaso olisi turvattava; muistuttaa, että elintarviketurvan puutteen tärkein syy ei ole elintarvikkeiden puute vaan epätasa-arvo elintarvikkeiden saatavuudessa;
2. painottaa, että oikeus ravintoon on perusihmisoikeus ja se toteutuu silloin, kun kaikilla ihmisillä on jatkuvasti fyysinen ja taloudellinen mahdollisuus saada sopivaa, terveydelle vaaratonta ja ravitsevaa ruokaa, jotta he voivat täyttää ravitsemustarpeensa ja mieltymyksensä elääkseen aktiivista ja tervettä elämää;
3. on huolissaan Ukrainan sodan lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista elintarviketurvalle Euroopassa ja koko maailmassa; korostaa, että tällaisia seurauksia ovat muun muassa maataloustoiminnan ja kauppavirtojen häiriintyminen, hyödykkeiden ja energian hintojen nousu sekä yleisesti taloudellisen tilanteen heikkeneminen; huomauttaa, että arviolta 11 prosentilla EU:n väestöstä – 49 miljoonalla ihmisellä – ei ole varaa laadukkaaseen ateriaan säännöllisesti ja että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä johtuva elintarvikkeiden hintojen nousu pahentavat monien eurooppalaisten kotitalouksien taloudellisia vaikeuksia; painottaa, että ruokaköyhyys edellyttää asianmukaista reagointia politiikan tasolla; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan suunnitelmia vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston puitteissa ja toteuttamaan kunnianhimoisia ja konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset eivät kärsi kriisistä suhteettomasti, ja vähentämään mahdollisimman pian nollaan niiden EU:n kansalaisten määrän, joilla ei ole varaa laadukkaaseen ateriaan säännöllisesti;
4. korostaa, että elintarvikkeiden saatavuus ei yleisesti ottaen ole suuri haaste EU:ssa, kun taas elintarvikkeiden haaskaus, liikakulutus ja lihavuus sekä eurooppalaisten kotitalouksien elintarvikkeiden kulutuksen ympäristöjalanjälki ovat merkittävämpiä haasteita EU:n nykyisessä elintarvikejärjestelmässä;
5. painottaa, että on toimittava kiireesti ja kunnianhimoisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ilmastoon liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi, rajoitettava ilmaston lämpeneminen enintään 1,5 celsiusasteeseen ja vältettävä biologisen monimuotoisuuden laajamittainen häviäminen;
6. korostaa, että ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja biologisen monimuotoisuuden suojelun ja ennallistamisen varmistaminen ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ja koko maailman ravitsemusturvan turvaamiseksi;
7. korostaa, että aidosti kestävä elintarvikejärjestelmä on turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden saatavuuden turvaamisen edellytys pitkällä aikavälillä ja että elintarviketurva ja elintarvikkeiden kestävyys ovat toisiinsa liittyviä ja toisistaan riippuvaisia;
8. vahvistaa päättäväisesti tukensa vihreän kehityksen ohjelman sekä Pellolta pöytään ‑strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevien strategioiden tavoitteille ja päämäärille ja kehottaa tekemään lisäsitoumuksia näiden strategioiden vahvistamiseksi julkisen politiikan välineillä, jotta voidaan helpottaa välttämätöntä siirtymistä kohti selviytymiskykyisempää maataloustuotantoa, joka perustuu agroekologiseen malliin, joka on vähemmän riippuvainen tuoduista tuotantopanoksista;
9. on syvästi huolissaan käynnissä olevista keskusteluista, joita käydään vihreän kehityksen ohjelman eräiden maataloutta koskevien osien uudelleenarvioinnista, sillä ne uhkaavat vaarantaa perustavanlaatuisesti edistymisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa; vaatii komissiota noudattamaan vihreän kehityksen ohjelmassa sovittuja sitoumuksia ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön sekä biodiversiteettistrategian että Pellolta pöytään -strategian sovitut päämäärät ja tavoitteet, koska ne ovat ratkaisevan tärkeitä elintarvikejärjestelmämme tulevan kestävyyden, turvallisuuden ja selviytymiskyvyn kannalta;
10. korostaa, että nykyisten kriisien tuomiin haavoittuvuuksiin on puututtava kokonaisvaltaisesti; kehottaa komissiota nopeuttamaan työtään, joka koskee sen ehdotusta kestävää elintarvikejärjestelmää koskevaksi lainsäädäntökehykseksi, ja julkaisemaan lainsäädäntöehdotuksen vuonna 2022;
11. korostaa, että voimakkaalla yhteisellä maatalouspolitiikalla varmistettu vahva ja kestävä maatalousala EU:ssa sekä kukoistava ja kestävä maaseutuympäristö ovat ratkaisevia tekijöitä vastattaessa elintarviketurvaa koskevaan haasteeseen; korostaa, että tehoviljelymallien hallitsema nykyinen YMP vahingoittaa ympäristöä ja myötävaikuttaa ilmastonmuutokseen, biologisen monimuotoisuuden häviämiseen, metsäkatoon, maaperän eroosioon, veden niukkuuteen sekä veden ja ilman pilaantumiseen; korostaa, että maataloudella on merkittävää arvoa EU:lle ja sen poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle ja että sillä on valtava vaikutus yhteiskuntaan elintarviketuotannon, maaseudun työllisyyden, maaseutualueiden taloudellisen elinvoimaisuuden ja elämänlaadun sekä yleisemmin maaseudun kehittämisen kautta;
12. vahvistaa, että EU:lla on velvollisuus varmistaa kansalaistensa elintarviketurva ja että maataloustuotannon jatkuminen EU:ssa on tässä avainasemassa; kiinnittää huomiota maatilojen tulojen vähentymiseen EU:ssa tuotantokustannusten nousun ja hintavaihtelun myötä, mikä hankaloittaa maanviljelijöiden mahdollisuuksia jatkaa tuotantoa;
13. korostaa, että Ukrainan sodan ja covid-19-pandemian aiheuttamien maailmanlaajuisten tuotantoketjujen häiriöiden ja hintojen lisääntyneen vaihtelun vuoksi on tarpeen kehittää EU:n ja sen jäsenvaltioiden autonomiaa ja omavaraisuutta, jotta voidaan vähentää riippuvuutta kriittisten tuotteiden, kuten kasviperäisten proteiinilähteiden, tuonnista; toistaa, että maatalouselintarvikejärjestelmät on tunnustettava EU:n ja sen jäsenvaltioiden autonomian ja omavaraisuuden keskeiseksi osaksi, jotta voidaan varmistaa turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden riittävä saatavuus ja ylläpitää toimivia ja selviytymiskykyisiä elintarvikeketjuja ja kauppavirtoja tulevien kriisien aikana Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
14. korostaa, että kehitysmaiden köyhät asukkaat ovat eniten alttiita nykyisten hinnanvaihtelujen ja elintarvikekriisin vaikutuksille; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita lisäämään sitoutumistaan kestävän kehityksen tavoitteisiin erityisesti lisäämällä merkittävästi maatalouteen osoitetun virallisen kehitysavun osuutta ja tukea Maailman elintarvikeohjelman hallinnoimille elintarviketurvan tukijärjestelmille ja kahdenväliselle avulle;
15. korostaa, että tarvitaan toimintaa, jolla edistetään kestävää viljelyä, vähennetään torjunta-aineiden käyttöä ja niihin liittyviä riskejä, suojellaan ja ennallistetaan maaperän ekosysteemejä ja lisätään maisemapiirteitä viljelysmailla, jotta voidaan tukea EU:n luontodirektiiveillä suojattujen lajien ja elinympäristöjen elpymistä, mukaan lukien pölyttäjät ja niiden elinympäristöt; muistuttaa, että maatalouden tuottavuus ja selviytymiskyky riippuvat luonnonvarojen kestävästä hallinnasta, jotta voidaan taata elintarvikejärjestelmiemme pitkän aikavälin kestävyys;
16. katsoo, että EU:n maatalous on suunnattava uudelleen nykyisestä teollisuusmallistaan sellaiseen malliin, jossa kunnioitetaan maapallon sietokyvyn rajoja ja jossa karjankasvatus on suppeampaa ja laadukkaampaa ja perustuu kestäviin käytäntöihin; korostaa, että EU:n teollinen ja vientiin suuntautunut maataloustuotanto ei palvele pienten ja keskisuurten viljelijöiden etuja ja on haitallista ympäristölle, biologiselle monimuotoisuudelle ja eläinten hyvinvoinnille;
17. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on tunnustanut luonnonmukaisen maatalouden yhdeksi vahvoista osatekijöistä EU:n tiellä kohti kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä ja pyrkimystä kasvattaa luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävän EU:n maatalousmaan osuutta vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että suurin osa jäsenvaltioista on jo hyväksynyt tavoitteita, joilla lisätään luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävän maatalousmaan määrää; odottaa kiinnostuneena strategian yleiseen vaikutustenarviointiin sisältyvää analyysia luonnonmukaisen maatalouden alasta ja korostaa luonnonmukaista maataloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman merkitystä sen käyttöönoton lisäämisessä; painottaa, että luonnonmukaisen tuotannon kehittämistä ja kasvua on tuettava toimenpiteillä ja toimitusketjun kehittämisellä sekä luonnonmukaisten elintarvikkeiden kysyntää lisäävillä ja kuluttajien luottamuksen varmistavilla toimilla;
18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisia ja luonnonmukaisia elintarvikeketjuja ja niiden lyhyitä toimitusketjuja, mukaan lukien kestävästi ja alueellisesti tuotettujen kasvien ja kasvipohjaisten elintarvikkeiden kulutuksen lisääminen, ja puuttumaan lihan, maitotuotteiden ja pitkälle jalostettujen tuotteiden sekä runsaasti sokeria, suolaa ja rasvaa sisältävien tuotteiden liikakulutukseen, mikä myös hyödyttää ravitsemusturvaa, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia;
19. muistuttaa korkealaatuisen eläinten hyvinvointia koskevan järjestelmän merkityksestä, myös kuljetuksen ja teurastuksen yhteydessä; korostaa, että eläinten hyvinvoinnin korkea taso on osa kestävää kehitystä ja se on välttämätön elintarvikkeiden paremman laadun kannalta, mikä helpottaa terveellisempää ravitsemusta täyttämällä kuluttajien vaatimukset ja edistämällä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä; korostaa, että tarvitaan johdonmukainen ja yhdenmukaistettu lähestymistapa kestävään elintarvikejärjestelmään, jossa ihmisten terveyttä, ympäristöä, biologista monimuotoisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä ilmastoa käsitellään kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisesti;
20. korostaa, että on tärkeää varmistaa siementen ja kasvien lisäysaineiston turvallisuus ja monimuotoisuus, jotta saadaan vakaita satoja ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin paineisiin mukautettuja kasvilajikkeita, mukaan lukien perinteiset ja paikallisesti mukautetut lajikkeet ja lajikkeet, jotka soveltuvat luonnonmukaiseen tuotantoon ja vähän tuotantopanoksia käyttäviin viljelyjärjestelmiin, samalla kun varmistetaan täysi avoimuus ja valinnanvapaus viljelijöille ja kuluttajille sekä perintöaineksen saanti ja saatavuus;
21. huomauttaa, että laajaperäinen pysyvä nurmi- tai metsälaidunpohjainen kotieläintuotanto tai luonnonmukainen kotieläintuotanto, johon usein liittyy ympäristön kannalta arvokkaita laitumia, on eurooppalaisen elintarvikejärjestelmän keskeinen piirre ja että sen laatujärjestelmät ovat olennainen osa monia perinteisiä maaseutuyhteisöjä, joilla on siksi mahdollisuus käyttää tuottavasti maata, joka muutoin olisi hylätty; korostaa, että tällaisella maapohjaisella, kevyellä maataloustuotannolla voi olla monia myönteisiä vaikutuksia ympäristöön ja kulttuurimaisemien säilyttämiseen, se auttaa suojelemaan maaseutualueita väestökadolta ja hylkäämiseltä, auttaa lieventämään ilmastonmuutosta ja edistää kiertotaloutta ja biologisen monimuotoisuuden ennallistamista, joten sitä on tuettava ja edistettävä; korostaa, että tiloille, jotka siirtyvät kestävämpiin tuotantomuotoihin ja luopuvat suuren eläintiheyden ja yhden viljelykasvin viljelyn kaltaisista maatalouskäytännöistä, olisi annettava tukea;
22. korostaa, että jäsenvaltioiden on tehostettava ilmastonmuutokseen sopeutumista maa- ja metsätaloudessa erityisesti uuden YMP:n uudistuksen ekojärjestelmien avulla; korostaa, että sopeutumistoimilla olisi pyrittävä parantamaan sekä ympäristön että taloudellista kestävyyttä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön luonnonkatastrofien torjuntastrategioita, jotta voidaan rajoittaa luonnonkatastrofien kielteisiä seurauksia maataloustuotannolle;
23. panee merkille, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin kuudennessa arviointiraportissa korostetaan erityisesti tarvetta välttää haittasopeutumista, sillä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi toteutettavat huonosti soveltuvat toimet voivat johtaa siihen, että lukkiudutaan haavoittuvuuksiin, altistumiseen ja riskeihin, joita on vaikea ja kallista muuttaa, mikä pahentaa olemassa olevaa eriarvoisuutta ja heikentää kestävän kehityksen ennakkoedellytyksiä; korostaa, että nämä toimet vähentävät luonnollisten prosessien mahdollisuuksia ja haittaavat vakavasti huonontamiensa, korvaamiensa tai pirstaloimiensa ekosysteemien sopeutumista ja heikentävät siten niiden kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta ja rajoittavat kykyä tarjota ekosysteemipalveluja sopeutumista varten; kehottaa ottamaan koko maatalousalalla käyttöön tehokkaita ekosysteemiin perustuvia sopeutumisvaihtoehtoja ja soveltamaan samalla niitä tukevaa julkista politiikkaa, jotta voidaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta ja niiden saannin vakautta, ennallistaa ja suojella ekosysteemejä ja vähentää elintarvikejärjestelmien ilmastoriskejä ja samalla parantaa niiden kestävyyttä;
24. korostaa, että on tärkeää käyttää peltometsäviljelyä ja verhopuustoa, jotta voidaan vähentää luonnonmetsiin kohdistuvaa painetta, auttaa torjumaan ilmastonmuutosta ja lisätä tuottavuutta, sekä edistää vaihtoehtoja lannoitteiden käytölle maataloustuotannossa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tulevissa kansallisissa strategiasuunnitelmissaan välineitä, joilla kannustetaan uudelleen metsittämiseen ja metsänistutukseen ja edistetään kestävää peltometsäviljelyä, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan metsälaiduntaminen; kehottaa komissiota edistämään EU:n laajuisia erityisiä koulutusohjelmia, jotta viljelijät olisivat tietoisia hyödyistä, joita saadaan puukasvuston yhdistämisestä maatalouteen; korostaa, että nykyisten peltometsäviljelyjärjestelmien ennallistaminen ja nuorentaminen sekä uusien järjestelmien perustaminen edistäisivät biodiversiteettistrategian tavoitetta kolmesta miljardista puusta ja palvelisivat sekä luonnon monimuotoisuutta koskevia tavoitteita että ilmastotavoitteita sekä monipuolistamisen ja kiertotalouden tavoitetta;
25. kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot ottavat YMP:n strategiasuunnitelmia laatiessaan huomioon uuden todellisuuden, jossa toimimme nyt, ja räätälöivät ja muuttavat suunnitelmiaan vastaavasti kestävän elintarviketuotannon ja lyhyiden toimitusketjujen tukemiseksi; korostaa integroidun torjunnan keskeistä roolia torjunta-aineriippuvuuden vähentämisessä ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sitä sovelletaan ja sen täytäntöönpanoa arvioidaan ja seurataan järjestelmällisesti; kehottaa jäsenvaltioita muuntamaan integroidun torjunnan yleiset periaatteet käytännöllisiksi ja mitattavissa oleviksi kriteereiksi ja tarkistamaan niitä tilatasolla ja kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat nämä integroidun torjunnan periaatteet tehokkaasti täytäntöön YMP:n strategiasuunnitelmissaan;
26. korostaa, että YMP:llä ja kansallisilla strategiasuunnitelmilla olisi tuettava viljelijöitä siirtymisessä ilmastoneutraaliuteen ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, ja kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön ekojärjestelmät, joihin sisältyy rahoitusmekanismi auttamaan viljelijöiden siirtymistä eläintuotannosta viljelykasvien viljelyyn, jotta voidaan varmistaa terve ja kestävä tulevaisuus; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset strategiasuunnitelmat ovat todellakin sovittujen tavoitteiden mukaisia;
27. kehottaa luomaan kestävän elintarvike- ja maatalouspolitiikan laajempaan ohjelmaan perustuvan yhdennetyn maatalousmallin, jotta maataloustuotanto ja viljelijöille annettava tuki voidaan yhdistää elintarvike- ja ympäristöpolitiikkaan, jonka tarkoituksena on varmistaa kestävämpi elintarvikkeiden tuotanto ja kulutus ja siten edistää EU:n elintarviketurvaa ja varmistaa johdonmukaisuus Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pariisin sopimuksen mukaisten EU:n velvoitteiden kanssa; kehottaa komissiota hyväksymään ainoastaan sellaiset YMP:n kansalliset strategiasuunnitelmat, joissa osoitetaan selkeästi sitoutuminen kestävyyteen talouden, ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta ja jotka ovat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, asiaankuuluvien EU:n laajuisten tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisia;
28. korostaa, että EU:n on vähennettävä nopeasti torjunta-aineiden käyttöä ja siirryttävä ekologiseen viljelyyn ja kestävään elintarvikkeiden tuotantojärjestelmään, jotta voidaan vähentää nopeasti energiankulutusta ja ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvista haitallisista vaikutuksista johtuvia valtavia kustannuksia sekä pienentää merkittävästi ympäristöön ja erityisesti pölyttäjiin kohdistuvaa rasitetta; toteaa jälleen tukevansa määrällisiä tavoitteita torjunta-aineiden käytön ja riskien vähentämiseksi;
29. toteaa jälleen tukevansa ravinnehävikin puolittamista ja lannoitteiden käytön vähentämistä ja katsoo, että tämän olisi oltava oikeudellisesti sitovaa; korostaa, että tämä edistää osaltaan erittäin merkittävästi fossiilisten polttoaineiden ja erityisesti Venäjältä tuotavan kaasun käytön välitöntä vähentämistä; korostaa, että on tärkeää pyrkiä saavuttamaan nämä tavoitteet soveltamalla ravinnehuoltoon kokonaisvaltaisia ja kiertotalouteen perustuvia lähestymistapoja, kuten agroekologisia käytäntöjä, joista voi olla hyötyä myös maaperän laadulle ja luonnon monimuotoisuudelle ja joiden avulla viljelijöiden riippuvuus mineraalilannoitteista voidaan saada loppumaan;
30. korostaa ekologisten alojen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, pölyttäjien terveys mukaan luettuna, ja tuomitsee jyrkästi ehdotukset kasvinsuojeluaineiden tilapäisestä käytöstä valkuaiskasvien viljelyyn soveltuvilla ekologisilla aloilla kriisin aikana;
31. vahvistaa sitoutumisensa elintarviketurvallisuuteen ja korostaa, että kaikkien tuotujen elintarvikkeiden ja rehujen on täytettävä EU:n elintarviketurvallisuusnormit, myös torjunta-ainejäämien ja mikrobilääkkeiden enimmäismäärien osalta; tuomitsee kaikki ehdotukset nykyisten kriisien väärinkäytöstä näiden vaatimusten ja sitoumusten heikentämiseksi;
32. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettujen viljelykasvien viljelyä ja käyttöä ja rajoitetaan karjan rehuna käytettävien viljelykasvien määrää ja siten parannetaan elintarvikejärjestelmämme tehokkuutta ja edistetään elintarviketurvaa;
33. uskoo vakaasti, että karjan määrää on vähennettävä EU:ssa, jotta nykyisiä maatalousalueita voidaan säästää ja hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla siirtymällä rehuntuotannosta elintarviketuotantoon siten, että vähennetään lihan ja maitotuotteiden tuotantoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vähennetään tuotantoon jalostettavien ja kasvatettavien eläinten määrää, jotta voidaan varautua tuontiviljelykasvien saatavuuden heikkenemiseen; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että suurimmat teolliset karjankasvatustilat velvoitetaan vähentämään eläinten määrää, mikä on tarpeen elintarviketurvan varmistamiseksi näinä kriisiaikoina;
34. korostaa, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen voimaperäisen karjankasvatuksen järjestelmistä saatavasta lannasta tuotetulla biometaanilla lisää riippuvuutta tästä kestämättömästä ja tehottomasta maatalousmuodosta; korostaa, että olisi vältettävä yhä laajempaa lukkiutumista laajamittaiseen rehuntuontiin ja miljoonien eläinten eristämiseen suljettuihin navettoihin, jotta niiden lantaa voidaan käsitellä; kehottaa hyväksymään nopeasti tiukat kestävyyskriteerit biometaanin tuotannolle; kehottaa käyttämään nykyisin biometaanin ja muiden biopolttoaineiden tuotantoon käytettäviä teollisuuskasveja elintarviketuotantoon;
35. korostaa, että toimintapolitiikkoja ja lainsäädäntöä on muutettava kiireellisesti ja kunnianhimoisesti, kun otetaan huomioon kiistaton tieteellinen näyttö nykyisen elintarvikejärjestelmän kestämättömyydestä ja siitä, että toimien toteuttamatta jättäminen aiheuttaa suuremmat kustannukset, ja tämän yhteydessä on otettava täysimääräisesti huomioon tuotantoeläinten hyvinvointi, koska se on olennaisen tärkeää elintarvikkeiden kestävyyden kannalta; suosittaa sisällyttämään tähän toimenpiteitä, joilla edistetään eläinten hyvinvointia koskevien tiukempien vaatimusten hyväksymistä, tuotantoeläinten määrän ja eläintiheyden vähentämistä sekä samanaikaisesti kasviperäisten tuotteiden tuotannon ja kulutuksen lisäämistä;
36. korostaa, että elintarvikejätteen vähentäminen ei ainoastaan johda myönteisiin ympäristövaikutuksiin vaan myös parantaa elintarviketurvaa EU:ssa; kehottaa jälleen toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet EU:n elintarvikejätteen vähentämiseksi 30 prosentilla vuoteen 2025 mennessä ja 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 2014 perustasoon verrattuna, ja kehottaa komissiota nopeuttamaan päiväysmerkintöjen tarkistamista koskevaa työtään, jotta estetään elintarvikkeiden haaskausta kotitalouksissa;
37. kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman ja asianmukaisia toimenpiteitä Ukrainan viljelijöiden auttamiseksi kestävässä elintarviketuotannossa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden ja päämäärien sekä EU:n elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävyyttä koskevien vaatimusten mukaisesti;
38. panee merkille, että maatalouselintarvikkeiden ja maatalouden alkutuotteiden kaupan vapautuminen on aiheuttanut monia uusia haasteita pienviljelijöille sekä EU:ssa että kehitysmaissa; katsoo, että elintarviketurvan ja elintarvikeomavaraisuuden varmistamiseksi kaikissa kansainvälisissä kauppasäännöissä ja kauppasopimuksissa olisi otettava huomioon niiden vaikutus maatalouteen ja elintarvikkeiden saatavuuteen;
39. tuomitsee jyrkästi maailmanlaajuisilla perushyödykkeillä, maatalouden raaka-aineilla ja energialla keinottelun, joka pahentaa elintarvikkeiden hintojen epävakautta ja syventää maailmanlaajuista elintarvikekriisiä; korostaa, että ei voida hyväksyä sitä, että joidenkin nälkä johtaa toisten taloudelliseen voittoon, ja vaatii asianmukaista sääntelyä ja tehokasta kansallisen ja kansainvälisen tason valvontaa, jotta voidaan estää se, että keinottelulla loukataan oikeutta ruokaan;
40. kehottaa EU:ta toteuttamaan konkreettisia köyhyyden torjuntatoimia hyväksymällä kaupan ja kehitysyhteistyön aloille ulottuvan johdonmukaisen strategian ja politiikan sekä YMP:n, jotta vältetään kaikki välittömät ja välilliset haittavaikutukset kehitysmaiden talouksille;
41. korostaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vakava ongelma maatalousalalla; panee merkille, että 29. tammikuuta 2016 annetussa komission kertomuksessa yritysten välisistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa vahvistetaan, että näitä käytäntöjä voi esiintyä elintarvikeketjun kaikissa vaiheessa;
42. toteaa, että ongelma on erityisen ilmeinen elintarvikeketjussa ja että haitallisia vaikutuksia kohdistuu ketjun kaikkein heikoimpaan lenkkiin; korostaa, että ongelman olemassaolon ovat vahvistaneet kaikki elintarvikeketjun osat ja monet kansalliset kilpailuviranomaiset; korostaa, että komissio, parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ongelmaan;
43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0425.
- [2] EUVL C 67, 8.2.2022, s. 25.
- [3] EUVL C 270, 7.7.2021, s. 2.
- [4] EUVL C 232, 16.6.2021, s. 28.