PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kotieläintuotannon ja suurpetojen suojelusta Euroopassa

21.11.2022 - (2022/2952(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Herbert Dorfmann, Norbert Lins, Daniel Buda, Alexander Bernhuber
PPE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B9-0503/2022

B9‑0504/2022

Euroopan parlamentin päätöslauselma kotieläintuotannon ja suurpetojen suojelusta Euroopassa

(2022/2952(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että on olemassa useita monimutkaisia tekijöitä (ilmastonmuutos, suojelun korkea taso, kantojen kasvu), joilla on haitallisia vaikutuksia luonnonvaraisten eläinten muuttoa määrittäviin ravintoketjuihin ja jotka johtavat ristiriitoihin kotieläin- ja luonnonvaraisten lajien rinnakkaiselossa;

B. ottaa huomioon, että lainsäädäntötoimet, kuten luontodirektiivi[1], ja kansainväliset koordinointitoimet, mukaan lukien yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta (Bernin sopimus), ovat edistäneet suurpetojen, kuten susikantojen, elpymistä; ottaa huomioon, että suurpetojen määrä on lisääntynyt merkittävästi Manner-Euroopassa ja että vuosien 2012 ja 2016 välillä euroopanilvesten määrä nousi 8 000–9 000 yksilöön, karhujen määrä 15 000–16 000 yksilöön ja susien määrä 17 000 yksilöön; toteaa, että kyseiset luvut ovat jo yli viisi vuotta vanhoja; toteaa, että Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) luokitteli suden EU:n tasolla elinvoimaiseksi lajiksi jo vuonna 2018 susien määrän voimakkaan lisääntymisen vuoksi;

C. ottaa huomioon, että suurpedot liikkuvat paljon ja yksittäiset kannat voivat levittäytyä laajoille maantieteellisille alueille eri maissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, mikä johtaa tilanteisiin, joissa samaan, suojelun tasoltaan suotuisaan kantaan voidaan soveltaa kannanhoitotoimenpiteitä yhdellä alueella, vaikka se luokitellaan edelleen tiukkaa suojelua edellyttäväksi naapurialueilla samasta suojelun tasosta huolimatta; kehottaa soveltamaan tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon koko kanta kaikissa jäsenvaltioissa;

D. toteaa, että suurpetojen määrän lisääntyminen vaarantaa kotieläiminä pidettävät ja erityisesti laitumilla pidettävät ja avoimesti laiduntavat eläimet etenkin vuoristoisilla ja harvaan asutuilla alueilla, joilla laiduntaminen on välttämätöntä näiden ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien säilyttämisen kannalta, kun taas tiheämmin asutuilla maaseutualueilla sudet voivat vaikuttaa kielteisesti maaseutualueiden kestävään kehitykseen ja elämänlaatuun sekä perinteisen maatalouden että matkailun alalla; ottaa huomioon, että kotieläiminä pidettävät eläimet ovat suuremmassa vaarassa tiheästi asutuilla alueilla ja kaupunkialueilla, joilla on vähän suuria suojelualueita;

E. ottaa huomioon, että perinteisistä vuoristolaitumista ja laidunjärjestelmistä luovutaan yhtä useammin ekologisten, maatalouteen liittyvien ja sosioekonomisten haasteiden vuoksi, jotka liittyvät maatalouden harjoittamiseen jonkin suurpetolajin esiintymisalueen välittömässä läheisyydessä, mikä johtaa ristiriitaisiin tavoitteisiin luonnonsuojelun osalta; toteaa, että 50 prosenttia kaikista Manner-Euroopan lampaista elää lähellä ainakin yhtä suurpetolajia;

F. ottaa huomioon, että rinnakkaiseloon liittyvien ristiriitojen välttämiseksi toteutetut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittävän tehokkaiksi vaan ne ovat lisänneet viljelijöiden työn määrää ja aiheuttaneet heille suhteettomia kustannuksia ja vaikuttaneet merkittävästi maisemaan; ottaa huomioon, että kansallisella tasolla säännellyt korvaukset vaihtelevat EU:ssa ja niissä ei useinkaan oteta huomioon kaikkia aiheutuneita vahinkoja eikä sitä, että monien alkuperäisrotujen geeniperimä on menetetty peruuttamattomasti;

1. korostaa, että EU:n on keskityttävä biodiversiteetin asianmukaiseen hoitoon kaikkien lajien ja ekosysteemien tasapainoisen kehityksen mahdollistamiseksi; huomauttaa, että vaikka biodiversiteettipolitiikat ovat saaneet aikaan positiivisia tuloksia suurpetojen luontoon palauttamisessa EU:ssa, olisi pantava merkille, että kantojen kasvu aiheuttaa useita ympäristöön ja maatalouteen liittyviä ja sosioekonomisia haasteita, ja toteaa, että olisi toteutettava enemmän toimia, jotka perustuvat alueellisempaan lähestymistapaan luontodirektiivin 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jotta nämä ristiriitaiset tavoitteet voidaan tasapainottaa tehokkaasti;

2. korostaa, että on tärkeää parantaa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien terveyden seurantaa, mikä on tärkeää erityisesti susien tapauksessa susien ja koirien risteytymisen vuoksi; kehottaa ottamaan käyttöön standardoidut risteymien tunnistamisperiaatteet ja noudattamaan avointa toimintatapaa, joka kattaa muun muassa susien DNA-näytteiden vaihdon eri maiden tutkimuslaitosten välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan vaikutuksia, joita suurpetojen hyökkäyksillä on eläinten hyvinvointiin, mukaan lukien vammat, tiineyden keskeytyminen, hedelmällisyyden heikkeneminen, eläinten tai kokonaisten laumojen menetykset ja vartijakoirien kuolemat, sekä ihmisten hyvinvointiin, mukaan lukien tulonmenetykset ja korkeammat työ- ja materiaalikustannukset sekä mahdolliset loukkaantumiset tai hengenvaara;

3. pitää myönteisenä, että kohta ”Muutosehdotus: suden (Canis lupus) siirtäminen yleissopimuksen liitteestä II liitteeseen III” on sisällytetty Bernin sopimuksen pysyvän komitean 42. kokouksen esityslistalle; korostaa, että yleiseurooppalainen suden suojelun taso oikeuttaa suojeluaseman lieventämisen ja siten ehdotetun muutoksen hyväksymisen;

Toimenpiteet

4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että nykyisillä toimenpiteillä, kuten aitaamisella ja vahtikoirilla, ei pystytä asianmukaisesti estämään hyökkäyksiä eikä mahdollistamaan rauhanomaista rinnakkaiseloa; kehottaa ottamaan ehkäisytoimenpiteiden täytäntöönpanossa ja poikkeusten soveltamisessa huomioon maaston ominaisuudet ja muut vallitsevat tekijät, kuten matkailun, jotka ovat olennaisen tärkeitä kyseiselle alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että suurpetojen kantojen kasvaessa on tärkeää kehittää ja soveltaa valvottuja valvontatoimenpiteitä luontodirektiivin mukaisesti tieteellisen näytön perusteella;

Suojelun tason arviointi ja rajatylittävät hoitosuunnitelmat

5. kehottaa komissiota arvioimaan säännöllisesti edistymistä lajien suojelun tason saavuttamisessa luonnonmaantieteellisten alueiden ja/tai EU:n laajuisten kantojen tasolla, jotta voidaan arvioida luonnonvaraisten eläinten leviämistä tieteellisen näytön ja alaryhmien välisen yksilöiden ja geenivirtojen vaihtuvuuden perusteella ottaen huomioon, että lajit liikkuvat paljon rajojen yli, ja mukauttamaan suojeluasemaa heti, kun haluttu suojelun taso on saavutettu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan rajatylittävää yhteistyötä ja sellaisten rajatylittävien hoitosuunnitelmien laatimista, jotka ovat yhteneväisiä luonnonmaantieteellisten alueiden ja/tai kantojen tason kanssa; kehottaa komissiota osoittamaan varoja biodiversiteettitutkimuksiin, joilla pyritään saattamaan suurpetojen levinneisyyttä ja esiintymistiheyttä koskevat kartat ajan tasalle; katsoo, että tarkkojen arvioiden saamiseksi näitä tutkimuksia olisi tehtävä koko Euroopassa, koska kyseiset lajit liikkuvat paljon; uskoo, että suurpedoilla on suotuisa suojelun taso useilla luonnonmaantieteellisillä alueilla, joilla ne on yhä luokiteltu tiukkaa suojelua edellyttäviksi; kehottaa seuraamaan tiiviisti suurpetoja koskevaa EU:n politiikkaa, jotta suotuisan suojelun tason ongelma voidaan ratkaista tyydyttävästi realististen tietojen perusteella, joista käy ilmi suurpetojen erilaiset esiintymistiheydet eri puolilla Eurooppaa; kehottaa komissiota kehittämään viipymättä arviointimenettelyn, jotta tietyillä alueilla olevien kantojen suojelun asemaa voidaan muuttaa luontodirektiivin 19 artiklan mukaisesti heti, kun haluttu suojelun taso on saavutettu;

Poikkeukset

6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti alueita, joilla on yhä enemmän rinnakkaiseloon liittyviä ristiriitoja, sillä vahinkoja aiheutuu sekä luonnonvaraisille eläimille että kotieläimille, jotta ne voivat hyödyntää luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa jo säädettyä joustavuutta; kehottaa tulkitsemaan ja soveltamaan tätä artiklaa siten, että otetaan huomioon monimuotoisuus koko Euroopan unionissa ja tehdään tiiviistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, alueiden ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan varmistaa kannanhoitoa koskeva lähestymistapa laajemmilla maantieteellisillä alueilla ja/tai kannan tasolla kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota selventämään lajien tiukkaa suojelua koskevia nykyisiä ohjeita luontodirektiivin 12 ja 16 artiklasta johtuvien velvoitteiden tulkinnan osalta, kun otetaan huomioon suurpetojen kantojen kasvaminen ja rinnakkaiseloon liittyvien ristiriitojen lisääntyminen;

7. korostaa, että karjankasvatuksen on oltava mahdollista ilman suhteettoman kalliita ja tehostettuja suojatoimenpiteitä, jotka vaikuttavat kielteisesti maatalouden toteutettavuuteen maaseutualueilla; kehottaa komissiota arvioimaan, miten suurpetojen esiintymisen lisääntyminen Euroopassa vaikuttaa biodiversiteettiin, maaseutuyhteisöihin ja maaseutumatkailuun, myös sukupolvenvaihdoksiin maatalousalalla;

Vuoristotilat

8. korostaa, että ilmastonmuutos, talouskriisit ja suurpetojen saaliiksi joutumisen uhan moninkertaistuminen vaikuttavat vakavammin alppialueiden karjatiloihin; toteaa, että vuoristoalueilla sijaitsevat tilat ovat kooltaan pieniä ja niille aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia mutta niillä on merkittävä rooli vuoristomaisemien suojelussa ja biodiversiteetin turvaamisessa epäsuotuisilla alueilla, joilta suuret luonnonvaraiset kasvinsyöjät ovat hävinneet tai joille ne eivät ole vielä palanneet, sillä ne ovat luontopohjainen ja kustannustehokas väline ilmastovaikutusten, kuten maastopalojen, ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi; toteaa, että runsaslajiset Nardus-niityt vuoristoalueiden silikaattialustoilla sekä alpiiniset ja subalpiiniset kalkkiniityt ovat luontodirektiivin mukaan erityisesti säilyttämisen arvoisia; huomauttaa, että laajaperäinen laiduntaminen on näiden alueiden säilyttämisen kannalta keskeinen tekijä; toteaa, että susikannan kasvu ja se, että suojelutoimenpiteitä on vaikeaa toteuttaa käytännössä äärimmäisissä maasto-olosuhteissa, kuten vuoristoisilla ja harvaan asutuilla alueilla, johtavat laiduntamisen lopettamiseen asteittain; kehottaa komissiota toteuttamaan päättäväisiä toimia ja konkreettisia ratkaisuja, joilla suojellaan ja säilytetään perinteisiä maatalouskäytäntöjä, kuten laiduntaloutta, laidunviljelymallia, Unescon tunnustamaa vuorilaiduntamista ja laiduntaloutta harjoittavien viljelijöiden elämäntapaa; toteaa, että ehdotettu luettelo mahdollisista maatalouskäytännöistä, joita voidaan rahoittaa ekojärjestelmistä, voi kattaa tietyt näistä käytännöistä, mikä voisi johtaa luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjen häiritsemiseen; kehottaa komissiota luomaan tarvittavat edellytykset laiduntamisen suojelulle silloin, kun lauman suojelutoimenpiteet ovat mahdottomia;

Seuranta

9. korostaa, että hyvä seuranta on suurpetokantojen menestyksekkään hoidon perusedellytys mutta että jäsenvaltioiden käyttämät tiedonkeruu- ja valvontamenetelmät eroavat toisistaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan tieteellisesti todistetut seurantamenetelmät kaikissa jäsenvaltioissa ja seuraamaan suurpetokantoja ottamalla huomioon rajat ylittävän ulottuvuuden ja keskittyen luonnonmaantieteellisiin alueisiin sekä kunkin ekosysteemin ominaisuuksiin; kehottaa asettamaan seurannan tulokset oikea-aikaisesti ja avoimesti yleisön saataville; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään tieteellisesti, mitkä ovat parhaat toteuttamiskelpoiset toimenpiteet hyökkäysten ja karjan saaliiksi joutumisesta aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi, sekä arvioimaan aktiivisten hoitomenetelmien täytäntöönpanon vaikutuksia;

Rahoitus

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään asianmukaiset pitkän aikavälin rahoitusmahdollisuudet sekä yhteisessä maatalouspolitiikassa että erityisesti sen ulkopuolella ja vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian ja luontodirektiivin puitteissa asianmukaisten ehkäisytoimenpiteiden toteuttamiseksi ja riittävien korvausten myöntämiseksi viljelijöille, jotta voidaan varmistaa suurpetojen ja kestävien karjankasvatuskäytäntöjen esiintyminen rinnakkain rajoittamatta kuitenkaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yleisiä tavoitteita; kehottaa komissiota tunnustamaan, että suurpetojen hyökkäysten lisääntyminen merkitsee sitä, että myös kotieläiminä pidettävien eläinten suojeluun ja korvauksien maksamiseen tarvittavia resursseja tarvitaan lisää, ja että vaarana on, että yhteisen maatalouspolitiikan tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen perinteisesti tarkoitettujen maaseudun kehittämisohjelmien varoja käytetään lajiensuojeluun; panee merkille, että korvaukset, joita karjankasvattajille maksetaan hyökkäyksen seurauksena, vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen; katsoo, että tällaiset korvaukset olisi sisällytettävä valtiontukia koskevien ryhmäpoikkeusten piiriin; pyytää komissiota harkitsemaan sellaisten maatalouden ohjelinjojensa poistamista, joiden mukaan suurpetovahinkojen korvaamista pidetään valtiontukena, sillä tuottajien kärsimät tappiot eivät ole yhteydessä näiden maataloustoimintaan;

 

°

° °

11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

 

• [1] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).