PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS oikeusvaltiokertomuksesta 2022 – Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa
22.3.2023 - (2022/2898(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Jaak Madison, Nicolaus Fest, Jean‑Paul Garraud
ID-ryhmän puolesta
B9‑0190/2023
Euroopan parlamentin päätöslauselma oikeusvaltiokertomuksesta 2022 – Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 4, 5 ja 7 artiklan,
– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltiokertomus 2022 – Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2022)0500),
– ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (ehdollisuusasetus)[1],
– ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 annetun tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 1/2018, joka koskee 2. toukokuuta 2018 esitettyä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita[2],
– ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2020 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; ottaa huomioon, että unionin on myös kunnioitettava jäsenvaltioiden yhdenvertaisuutta perussopimuksia sovellettaessa samoin kuin niiden kansallista identiteettiä ja niiden omia oikeus-, valtiosääntö- ja kulttuuriperinteitä;
B. toteaa, että toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille;
C. ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 5 artiklassa määrätään annetun toimivallan periaatteesta, toissijaisuusperiaatteesta ja suhteellisuusperiaatteesta, jotka rajoittavat EU:n toimivaltaa;
D. toteaa, että jäsenvaltioilla on yhteinen mutta ei kuitenkaan yhtenäinen näkemys ja että niiden yhteistyö perustuu pääasiassa toissijaisuusperiaatteeseen ja keskinäiseen luottamukseen sekä kansallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseen;
E. ottaa huomioon, ettei ”oikeusvaltioperiaatteelle” ole olemassa EU:n laajuista oikeudellista määritelmää; ottaa huomioon, että komissio pyrkii yhtäältä sitomaan jäsenvaltiot EU:n lainsäädäntöön asettamalla unionin hierarkkisesti jäsenvaltioiden yläpuolelle ja toisaalta korvaamaan oikeusvaltioperiaatteen perinteisen sisällön luomalla subjektiivisia arvoja ja periaatteita; ottaa huomioon, että EU on aiemmin käyttänyt oikeusvaltioperiaatteen väitettyä rikkomista koskevaa prosessia poliittisiin tarkoituksiin;
F. katsoo, että komissio toimii politisoituneesti; ottaa huomioon, että perussopimuksissa komissio on nimetty perussopimusten valvojaksi; katsoo, että politisoituneen komission ei voida luottaa soveltavan lainsäädäntöä tasapuolisesti;
1. on huolissaan komission pyrkimyksestä luoda oikeusvaltioperiaatteen käsitteelle yksi ainoa määritelmä, jossa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden erilaisia valtiosääntöperinteitä; katsoo, että tämä pyrkimys on osoitus oikeusvaltioperiaatteen välineellistämisestä politiikassa tavalla, jonka tarkoituksena on horjuttaa demokraattisesti valittuja hallituksia ja sanella lainsäädännön kautta yhdenmukainen elämäntapa Euroopan unionissa;
2. muistuttaa, että komission on kunnioitettava jäsenvaltioiden tärkeää itsemääräämisoikeuden periaatetta ja niiden oikeutta suunnitella ja ylläpitää omia oikeusjärjestelmiään;
3. pitää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä erityisen tärkeänä demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien edistämiseksi EU:ssa; kehottaa komissiota noudattamaan omia sääntöjään avoimuuden, korruption torjunnan ja oikeuden aloilla;
4. ilmaisee huolensa siitä, että komissio soveltaa omaa tulkintaansa oikeusvaltioperiaatteesta ilman jäsenvaltioiden kesken sovittua selkeää määritelmää;
5. korostaa, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely on ainoa laillinen menettely oikeusvaltioperiaatteen rikkomisia koskevien väitteiden käsittelyyn;
6. muistuttaa, että jäsenvaltiot päättävät, ja niiden pitäisi vastedeskin päättää, perussopimuksista; katsoo, että komissio on tulkinnut väärin sille perussopimuksissa määrättyä asemaa ja laajentanut sitä epäasianmukaisella tavalla;
7. kehottaa komissiota olemaan käyttämättä oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien suojelua tekosyynä tiettyjen jäsenvaltioiden poliittiselle painostukselle, jotta ne muuttaisivat politiikkaansa jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.