Päätöslauselmaesitys - B9-0462/2023Päätöslauselmaesitys
B9-0462/2023
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Lapset ensin – lapsitakuun vahvistaminen kaksi vuotta sen hyväksymisen jälkeen

16.11.2023 - (2023/2811(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Dragoş Pîslaru
työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta
 


Menettely : 2023/2811(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B9-0462/2023
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B9-0462/2023
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B9-0462/2023

Euroopan parlamentin päätöslauselma aiheesta ”Lapset ensin – lapsitakuun vahvistaminen kaksi vuotta sen hyväksymisen jälkeen”

(2023/2811(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

– ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”[1],

– ottaa huomioon epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman[2], jossa kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lapsitakuu ja kiinnittämään erityistä huomiota köyhyydessä eläviin lapsiin ja heidän mahdollisuuksiinsa saada palveluja,

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 1, 3, 11, 16 ja 19,

– ottaa huomioon 22. toukokuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen[3] laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä,

– ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (COM(2021)0142),

– ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2021 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta lapsitakuusta[4],

– ottaa huomioon eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta 14. kesäkuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2021/1004[5],

– ottaa huomioon XXX antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden vähentämisestä ja sosiaalisen osallisuuden edistämisestä kriisiaikoina lasten ja heidän perheidensä osalta,

– ottaa huomioon Porton sosiaalialan huippukokouksen ja vuodelle 2030 asetetun tavoitteen vähentää köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten määrää vähintään 15 miljoonalla, joista vähintään viisi miljoonaa on lapsia,

– ottaa huomioon 19. marraskuuta 2021 annetun komission lausuman kansainvälisen lapsen oikeuksien päivän yhteydessä, jota vietetään YK:n yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959 hyväksytyn lapsen oikeuksien julistuksen johdosta,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että lasten ja heidän perheidensä sosioekonominen tilanne Euroopassa on heikentynyt covid-19-pandemian seurauksena terveydellisten ja pitkäaikaisten sosiaalisten vaikutusten osalta, mikä on johtanut eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymiseen ja pahentanut nykyisiä haasteita erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden osalta; ottaa huomioon, että hätätilanteen hallitsemiseksi toteutettujen sulkutoimenpiteiden, päivittäisten rutiinien ja sosiaalisten kontaktien häiriintymisen, koulujen sulkemisen, perheväkivaltaa, hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä koskevien suojajärjestelmien heikentyneen valmiuden, perussosiaalipalvelujen häiriintymisen sekä kyvyttömyyden osallistua verkko-opetukseen tarvittavien laitteiden, internetyhteyksien tai jopa sähkön puutteen vuoksi, covid-19-pandemia lisäsi osaltaan mielenterveysongelmia ja koulutusvajetta ja nosti koulunkäynnin keskeyttämisastetta sekä lisäsi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä; ottaa huomioon, että lasten ja heidän perheidensä sosioekonominen tilanne on huonontunut entisestään Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan seurauksena, ja toteaa, että sodalla on ollut tuhoisia vaikutuksia sotaa pakenevien miljoonien pakolaislasten ja heidän perheidensä lisäksi koko EU:n väestöön elinkustannusten, energian hintojen ja inflaation kohoamisen, kasvavan eriarvoisuuden, peruspalvelujen saatavuuteen liittyvien tekijöiden sekä terveellisten elintarvikkeiden ja lääkkeiden kohtuuhintaisuuteen liittyvien tekijöiden vuoksi ja että tämän seurauksena yhä useampi lapsi ja nuori ajautuu köyhyyteen;

B. katsoo, että keskeisten ja laadukkaiden palvelujen tosiasiallisella saatavuudella apua tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen, mukaan lukien tehokas ja maksuton pääsy laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja terveydenhuoltoon sekä opetukseen ja koulupohjaiseen toimintaan, mahdollisuus saada vähintään yksi terveellinen ateria koulupäivän aikana ja asianmukaisen asunnon ja terveellisen ravinnon tosiasiallinen saatavuus, on tärkeä merkitys pyrittäessä katkaisemaan sukupolvelta toiselle välittyvä huono-osaisuuden kierre ja nostamaan lapset ja heidän perheensä pois köyhyydestä ja sosiaalisen syrjäytymisen ahdingosta; katsoo, että tämä on olennaisen tärkeää köyhyyden ja haavoittuvuuden monimutkaisen ja moniulotteisen luonteen torjumiseksi;

C. katsoo, että lasten varhaisvuosiin investoiminen on elintärkeää lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi; katsoo, että lasten terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin varmistaminen tarjoaa vankan perustan elämän varhaisvaiheessa yksilöiden ja yhteiskuntien hyödyksi; toteaa, että investoiminen kaikkein nuorimpiin edistää koko yhteiskunnan hyvinvointia, koska se voi tuottaa sijoitukselle vähintään nelinkertaisen tuoton alkuperäiseen investointiin nähden[6]; ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat osoittaneet yli 5 prosenttia Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) määrärahoista ja 23 jäsenvaltiota on tähän mennessä varannut yhteensä 8,9 miljardia euroa ESR+ -tukea lapsiköyhyyden torjuntaan; ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet lainkaan ESR+ -varoja lasten köyhyyden torjumista koskevaan tavoitteeseen ja että toiset jäsenvaltiot ovat kohdentaneet alle 5 prosenttia ESR+ ‑ohjelmistaan; ottaa huomioon, että ESR+ -suunnitelmien täytäntöönpano on viivästynyt, mikä puolestaan on viivästyttänyt uudistuksia ESR+:sta rahoitetuissa lapsitakuuta koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa; toteaa, että ESR+ -varat eivät yksin riitä vastaamaan lasten köyhyyden muodostamaan haasteeseen EU:ssa, minkä vuoksi eurooppalaisen lapsitakuun rahoituksen merkittävä lisääminen on äärimmäisen tärkeää; ottaa huomioon, että lapsiköyhyys on kaikkia jäsenvaltioita koskettava eurooppalainen ongelma ja että siihen olisi siten puututtava kaikissa jäsenvaltioissa kunnianhimoisilla eurooppalaisilla ja kansallisilla välineillä; ottaa huomioon, että NextGenerationEU -elpymisvälineen ja erityisesti jäsenvaltioiden niiden kansallisten elpymis- ja palautumisuunnitelmien puitteissa hyväksymät seuraavan sukupolven pilaria koskevat politiikat tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden merkittäville investoinneille ja uudistuksille, joilla pyritään parantamaan varhaiskasvatusta ja sen laatua sekä osallisuutta; katsoo, että näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa olisi seurattava tiiviisti ja suunniteltava ja toteutettava synergiassa alan nykyisten kansallisten ja eurooppalaisten ohjelmien, erityisesti eurooppalaisen lapsitakuun, ESR+:n ja muiden Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, kanssa;

D. huomauttaa, että vuonna 2021 EU:ssa oli vaihtoehtoisen hoidon piirissä 758 018 lasta; ottaa huomioon, että vaihtoehtoisessa hoidossa olevat lapset kärsivät erityisen paljon pandemian aikana, koska joidenkin maiden hallitukset vastasivat covid-19-kriisiin vähentämällä tai sulkemalla laitoshoitopalveluja, mikä tarkoitti hätiköityä ja usein ilman valmisteluja toteutettua paluuta biologisiin perheisiin, usein ilman, että olisi tarkasteltu syitä, joiden vuoksi heidät alun perin oli sijoitettu hoitoon; toteaa, että köyhät perheet voivat joutua tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät enää pysty huolehtimaan lapsista riittävästi, mikä voi johtaa eroon perheestä ja lasten siirtymiseen vaihtoehtoiseen hoitoon; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aikana toteutetut sulkutoimet pahensivat niitä moninaisia tekijöitä, jotka johtavat eroon perheestä ja usein köyhyyteen, hyväksikäyttöön, laiminlyönteihin, sairauksiin ja kuolemaan; ottaa huomioon, että sellaisten lasten määrä, jotka ovat vailla vanhempien huolenpitoa tai jotka ovat vaarassa joutua vaille heidän huolenpitoaan, todennäköisesti kasvaa, koska nykyisillä kriiseillä on pitkäaikaisia sosioekonomisia vaikutuksia perheiden kykyyn tarjota huolenpitoa; ottaa huomioon, että lapsitakuu voisi auttaa toteuttamaan siirtymisen laitoshoidosta perhe- ja yhteisöpohjaiseen hoitoon kaikkien lasten osalta, koska siinä puututaan toisiinsa liittyviin tekijöihin, jotka johtavat lasten sijoittamiseen laitoshoitoon, ja vaihtoehtoisessa hoidossa olevat lapset asetetaan etusijalle kohderyhmänä;

E. ottaa huomioon, että lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat edelleen kriittinen haaste kaikkialla EU:ssa, sillä lähes joka neljäs lapsi on edelleen köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa, mutta tämä vaihtelee maakohtaisesti, sillä joissakin maissa osuus on yli 40 prosenttia ja toisissa vain 11 prosenttia[7], tai jopa aluekohtaisesti jäsenvaltioiden sisällä[8], ja että monissa niistä suuntaus on pahenemaan päin EU:ssa ja maailmassa vallitsevien monien kriisien seurauksena;

F. ottaa huomioon, että monet lapset ovat haavoittuvassa asemassa – köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden lisäksi myös muun muassa vammaiset, mielenterveysongelmaiset, vähemmistöön tai etniseen ryhmään kuuluvat, yksinhuoltajaperheissä tai laitoksissa asuvat, vailla vanhempien huolenpitoa olevat, maahanmuuttaja- ja pakolaislapset, asunnottomat lapset ja erittäin puutteellisissa asuinoloissa asuvat lapset; ottaa huomioon, että lasten mielenterveysongelmista on tulossa yhä merkittävämpi huolenaihe ja että yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä ovat ahdistus ja masennus; ottaa huomioon, että tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja innovatiivisia ratkaisuja politiikan toteuttamiseen sekä monialaista lähestymistapaa niin EU:ssa kuin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisestikin, jotta lasten elämä paranisi lyhyellä aikavälillä ja heille saataisiin rakennettua menestyksekkäitä elämänpolkuja pitkällä aikavälillä;

G. katsoo, että eurooppalainen lapsitakuu on laadukas ja innovatiivinen ohjauskeino, joka mahdollistaa merkittävät parannukset miljoonien lasten arkeen EU:ssa moniulotteisella tavalla; katsoo, että on ponnisteltava enemmän, jotta löydetään kattavampi, monialainen lähestymistapa lapsiin kohdistuvan haavoittuvuusriskin torjumiseksi ja varmistetaan tosiasiallinen täytäntöönpano poistamalla toimintatapoihin liittyviä, poliittisia, hallinnollisia ja taloudellisia esteitä;

 

H. katsoo, että eurooppalainen lapsitakuu on laadukas ja innovatiivinen ohjauskeino, joka mahdollistaa merkittävät parannukset miljoonien lasten arkeen EU:ssa moniulotteisella tavalla; toteaa, että sen tavoitteena on ehkäistä ja torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä takaamalla keskeisten palveluiden saanti avun tarpeessa oleville lapsille; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki mahdolliset toimet eurooppalaisen lapsitakuun toteuttamiseksi panemalla täysimääräisesti täytäntöön neuvoston suositus, kansalliset toimintasuunnitelmat ja kaikki muut eurooppalaiset ja kansalliset ohjelmat, jotka edistävät sen keskeisten palvelujen tarjoamista; katsoo, että on ponnisteltava enemmän, jotta löydetään kattavampi, monialainen lähestymistapa lapsiin kohdistuvan köyhyys- ja syrjäytymisriskin torjumiseksi ja varmistetaan takuun tosiasiallinen ja tehokas täytäntöönpano poistamalla kaikki poliittiset, hallinnolliset ja taloudelliset esteet sekä seuraamalla ja arvioimalla kansallisia toimintasuunnitelmia;

I. ottaa huomioon, että 20 kuukautta alun perin maaliskuuksi 2022 asetetun määräajan jälkeen vain 25 jäsenvaltiota on hyväksynyt lapsitakuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmansa ja keskittynyt asiaa koskevassa neuvoston suosituksessa määriteltyihin keskeisiin aloihin; ottaa huomioon, että esitetyissä suunnitelmissa on huomattavia eroja hallintomenetelmissä, heikoimmassa asemassa oleville ryhmille suunnatuissa tiedotus- ja kohdentamisstrategioissa, edistymisen seurantajärjestelmissä, ehdotettujen toimenpiteiden aikatauluissa ja suunnitelluissa määrärahoissa tällaisten toimenpiteiden tehokasta toteuttamista varten; ottaa huomioon, että useat suunnitelmat vaikuttavat yleisluontoisilta ja pinnallisilta asiakirjoilta, joissa päätöksentekijät ainoastaan luettelevat jo käyttöön otettuja tai suunniteltuja toimenpiteitä; ottaa huomioon, että yleisesti ottaen kansallisissa toimintasuunnitelmissa kiinnitetään puutteellisesti huomiota erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin perheisiin, kuten yksinhuoltajaperheisiin, pienituloisiin perheisiin ja suurperheisiin, joilla on lisävaikeuksia;

J. ottaa huomioon, että joissakin maissa kansallisten toimintasuunnitelmien ohella on tarkistettu nykyistä lainsäädäntöä monilla aloilla, joista voidaan mainita esimerkiksi laitoshoidosta luopuminen tai varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus; ottaa huomioon, että kaikki kansalliset toimintasuunnitelmat eivät sisällä uusia toimenpiteitä lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi tai niihin ei liity selkeitä määrärahoja, aikataulua tai seurantamekanismeja;

K. katsoo, että kansalliset toimintasuunnitelmat ovat eläviä asiakirjoja ja niitä olisi tarkistettava ja päivitettävä säännöllisesti, samalla kun varmistetaan, että niissä omaksutaan integroitu ja moniulotteinen lähestymistapa ja että ne ovat tiiviisti sidoksissa kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen kontekstiinsa;

L. toteaa, että lapsiköyhyydellä on vahva alueellinen ulottuvuus ja että yhteistyö alue- ja paikallisviranomaisten sekä lapsia ja perheitä auttavien kansalaisjärjestöjen kanssa on osoittautunut parhaaksi keinoksi edistää entistä vaikuttavampia ja kestävämpiä tuloksia lasten ja heidän perheidensä hyväksi; toteaa, että kaupunkien ja maaseudun väliseen kuiluun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ja että olisi kerättävä näyttöä valtiotasoa alemmalla tasolla[9];

M. ottaa huomioon, että joissakin maissa avoimuus on puutteellista ja että ne eivät ole ottaneet lapsia ja perheitä, varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja palveluntarjoajia sekä niitä edustavia järjestöjä sekä kansalaisjärjestöjä mukaan kansallisten toimintasuunnitelmien laatimista koskevaan kuulemisprosessiin; ottaa huomioon, että maat, jotka ovat saaneet teknistä apua ja voineet tehdä sidosryhmäyhteistyötä, ovat kehittäneet laadukkaampia kansallisia toimintasuunnitelmia ja kohdennettuja toimenpiteitä, jotta jotkin heikoimmassa asemassa olevista lapsiryhmistä voivat tehokkaasti saada peruspalveluja;

N. ottaa huomioon, että erinäisissä maissa haasteeksi on muodostunut johdonmukainen institutionaalinen sitoutuminen, riittävät henkilöstöresurssit sekä eri ministeriöiden, virastojen ja valtiotasoa alempien hallintoelinten saaminen mukaan toimiin ja asianmukainen koordinointi; katsoo, että kansalliset koordinaattorit ovat vastuussa täytäntöönpanoprosessista sekä asiasta vastaavien eri ministeriöiden työskentelyn koordinoinnista;

O. toteaa, että lasten köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä ei edelleenkään kerätä riittävästi kattavia ja eriteltyjä tietoja; ottaa huomioon, että joidenkin maiden on ollut vaikea kehittää ja panna täytäntöön kansallisten toimintasuunnitelmiensa seurantakehystä, jossa on joukko indikaattoreita edunsaajien edistymisen ja tulosten tarkastelemiseksi, sekä laatia ja panna täytäntöön budjetoitu toimintasuunnitelma, jolla parannetaan jatkuvasti niiden tietojen saatavuutta, laatua, vertailukelpoisuutta ja hallintoa, joita tarvitaan raportoitaessa täytäntöönpanon edistymisestä ja peruspalvelujen saatavuudesta kansallisella ja alueellisella tasolla; katsoo, että tietojen keruuta koskevien standardoitujen ohjeiden puuttuminen on este eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanon tehokkaalle seurannalle; toteaa, että alue- ja paikallistason organisaatioiden tiedonsaanti muodostaa edelleen esteen eurooppalaisen lapsitakuun yhdenmukaiselle täytäntöönpanolle;

Eurooppalaisen lapsitakuun ja kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon seuranta ja arviointi

1. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet (Itävalta ja Latvia), hyväksymään pikaisesti lapsitakuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmansa;

2. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansalliset toimintasuunnitelmat pannaan kaikilta osin täytäntöön, ja tarkastelemaan niitä tarkistaessaan nykyistä kehitystä ja erityistä tilannetta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan entistäkin kunnianhimoisempia tavoitteita lapsiköyhyyden torjumiseksi kohdennetuin toimenpitein, joilla varmistetaan keskeisten palvelujen saatavuus kaikille lapsille varhaisimmista vuosista alkaen, erityisesti lapsille, jotka niitä eniten tarvitsevat, kuten sotien vuoksi siirtymään joutuneille lapsille, myös Ukrainasta, kodittomille lapsille ja erittäin puutteellisissa asuinoloissa eläville lapsille, vammaisille tai mielenterveysongelmista kärsiville tai maahanmuuttaja- tai etniseen vähemmistöön, erityisesti romaniyhteisöihin, kuuluville lapsille; korostaa, että hyväksytyt kansalliset toimintasuunnitelmat poikkeavat suuresti toisistaan, mikä uhkaa lapsitakuun yleistä tavoitetta tukea ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä EU:ssa; pitää erityisesti valitettavana, että useisiin kansallisiin toimintasuunnitelmiin ei sisälly mitattavissa olevia tai konkreettisia tavoitteita, mikä herättää vakavaa huolta tosiasiallisesti käyttöön otettujen toimenpiteiden laadusta;

3. kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan kansallisen kehyksen kansallisten toimintasuunnitelmiensa tietojen keruuta, seurantaa ja arviointia varten, mukaan lukien osallistavat tutkimusmenetelmät ja eriteltyjen tietojen kerääminen kansallisella ja alueellisella tasolla, jotta voidaan suunnitella näyttöön perustuvaa politiikkaa, seurata määrällistä ja todellista laadullista edistystä kentällä, tunnistaa paremmin kansallisten toimintasuunnitelmien hyvät käytännöt ja mahdolliset heikkoudet, havaita paremmin mahdolliset puutteet varhaislapsuutta ja nuorisoa koskevan politiikan välillä sekä asettaa yhteisiä laatuindikaattoreita kullekin eurooppalaisessa lapsitakuussa yksilöidylle kohderyhmälle, myös alle kolmevuotiaille lapsille;

4. korostaa, että tarvitaan kattavia ja eriteltyjä tietoja lasten köyhyydestä ja jäsenvaltioiden keskeisten palvelujen saatavuudesta; korostaa, että komission sosiaalisen suojelun komitean indikaattoriryhmän valitsemien lapsiköyhyyden seurantaindikaattoreiden on mahdollistettava tiiviimpi yhteys eurooppalaisen lapsitakuun ja sosiaalisen tulostaulun välille; kehottaa komissiota laatimaan yhteiset suuntaviivat yhdessä Eurofoundin ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kanssa kaikkien kohderyhmien lapsia koskevien tietojen keräämiseksi ja raportoimiseksi kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä tekniikoista, joilla kerätään tietoja ja seurataan politiikkoja, ja luomaan lapsiköyhyyden seurantakeskuksia, joiden avulla kansallisella tasolla kerätään laadukkaita tietoja, jotka on jaoteltu kohderyhmien mukaan ja jotka ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia, jotta voidaan tunnistaa politiikan porsaanreiät ja ottaa paremmin huomioon lapsiköyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja intersektionaalisen syrjinnän moniulotteiset haasteet; korostaa, että laitoksissa asuvia lapsia koskevaa tiedonkeruuta on parannettava ja että on asetettava aikasidonnaisia tavoitteita lasten saattamiseksi pois laitoksista ja heidän saattamisekseen perhe- ja yhteisöympäristöihin;

5. korostaa, että huhtikuussa 2022 perustettu lapsitakuuta käsittelevä parlamentin poliittinen työryhmä kehotti komissiota ja kansallisia viranomaisia seuraamaan kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa ja kehittämään vankan kattavan EU:n tason seuranta- ja arviointikehyksen sekä arviointimenetelmät ja varmistamaan kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös alue- ja paikallisviranomaisten, tosiasiallisen osallistumisen kansallisten toimintasuunnitelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin; kehottaa olemassa olevia foorumeita, kuten yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen (EU) 2021/1060[10] mukaisesti kansallisella tasolla perustettuja seurantakomiteoita, varmistamaan kaikkien kumppanien, myös haavoittuvassa asemassa olevia lapsia auttavien kansalaisjärjestöjen, merkityksellisen osallistumisen ohjelmien täytäntöönpanoon ja arviointiin;

6. kehottaa jälleen komissiota luomaan avoimen ja julkisesti saatavilla olevan EU:n laajuisen seurantavälineen; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Eurofoundin ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kanssa hyödyntääkseen niiden työtä sellaisen välineen luomiseksi, joka helpottaisi toivottujen tulosten selkeää tunnistamista takuun avoimuuden, näkyvyyden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi mahdollistamalla kunkin maan ja koko EU:n tilannekuvan näkemisen;

7. huomauttaa, että kunkin kansallisen toimintasuunnitelman osalta on seurattava useampia talousarvioon ja talouteen liittyviä näkökohtia, erityisesti kansallisen ja EU:n rahoituksen kokoa ja vaikutusta sekä sitä, että rahoitus päätyy edunsaajille ja organisaatioiden ja mahdollisten edunsaajien mahdollisia vaikeuksia saada tällaista rahoitusta; korostaa, että eurooppalaisen lapsitakuun ”lisäarvoa” koskevaa kysymystä olisi pidettävä ensiarvoisen tärkeänä, koska sen toimenpiteisiin osoitettujen varojen ei pitäisi pelkästään korvata jo olemassa olevia kansallisia tai eurooppalaisia toimenpiteitä vaan niiden pitäisi sen sijaan täydentää niitä; korostaa, että kansallisissa toimintasuunnitelmissa ei pitäisi luoda tai paketoida uudelleen nykyisiä ohjelmia tai toimenpiteitä, sillä se aiheuttaisi huolta EU:n koheesiopolitiikan täydentävyyden yleisestä periaatteesta; kehottaa komissiota käyttämään väliarviointia, joka on toteutettava joulukuuhun 2023 mennessä, kansallisten toimintasuunnitelmien tarkistamisen edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita virtaviivaistamaan kansallisia toimintasuunnitelmiaan ja luomaan synergioita niiden ja kansallisten toimintalinjojen ja strategioiden, erityisesti kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien, välille, sillä ne olisi suunniteltava ja toteutettava synergisesti eurooppalaisen lapsitakuun erityisresurssien kanssa sen varmistamiseksi, että toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia ja vahvistavat toisiaan;

8. korostaa poliittisen tuen merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanoon liittyvät tavoitteensa korkeammalle; kannustaa neuvostoa ja neuvoston puheenjohtajana toimivia jäsenvaltioita pitämään perheet ja lapset EU:n sosiaalisen toimintaohjelman ytimessä ja korostaa samalla niitä pitkän aikavälin myönteisiä vaikutuksia, joita investoiminen nuorempiin sukupolviin saa aikaan;

Kansallisten toimintasuunnitelmien laatu

9. panee merkille, että varhaiskasvatukseen osallistuminen on vähäistä silloin, kun lapsi on pienituloisesta kotitaloudesta ja kun lapset elävät epävarmoissa perhetilanteissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi keskittymistään laadukkaampiin ja kohtuuhintaisempiin lastenhoitopalveluihin niiden laadun parantamiseksi ja niiden mukauttamiseksi paremmin vanhempien tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillista koulutusta muun muassa lisäämällä heidän määräänsä; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että korkealaatuisista varhaiskasvatusjärjestelmistä annetun neuvoston suosituksen viisi osatekijää pannaan täytäntöön ja täytetään varhaiskasvatuksen henkilöstön osalta, koska heillä on vaikutusta palvelujen laatuun, saavutettavuuteen ja osallistavuuteen[11]; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa varmistaakseen ihmisarvoiset työolot työntekijöille, joita tarvitaan palvelujen luomiseen tai päivittämiseen eurooppalaisen lapsitakuun tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan inklusiivisen koulutuksen ja välttämään koululuokkien eriytymistä, jotta lapset voivat aloittaa elämänsä tasapuolisesti ja jotta köyhyyden kierre voidaan katkaista varhaislapsuudesta alkaen;

10. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan lisävaroja tukeen vammaisille lapsille, lapsille, joiden kehitys on viivästynyt ja/tai joilla on erityistarpeita; toteaa, että näiden resurssien olisi edelleen täydennettävä varhaiskasvatusta sekä sen tarpeiden virtaviivaistamista keskeisissä palveluissa, riskien varhaista havaitsemista ja varhaislapsuuden interventiopalvelujen saatavuutta; korostaa, että koulunkäynnin keskeyttämiset liittyvät läheisesti heikommassa asemassa oleviin ja vähävaraisiin lapsiin; kehottaa tunnistamaan selkeästi varhaisessa vaiheessa riskitekijät, jotka auttaisivat tunnistamaan tällaiset lapset, ja kehottaa laatimaan räätälöityjä suunnitelmia lapsen koulutusta varten, mukaan lukien epävirallinen koulutus ja opetussuunnitelman ulkopuolinen taide- ja urheilutoiminta; suosittelee, että opettajat, kouluttajat ja muut vastuuhenkilöt tekevät yhteistyötä oppilaitoksiin liittyvien laitosten, kuten integroitujen palvelujen kehittämiseen erikoistuneiden hoito-organisaatioiden, kanssa, jotta voidaan tarjota rinnakkaista tukea koulun ulkopuolisista olosuhteista kärsiville perheille ja lapsille; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan varhaiskasvatuksen, hoidon ja koulujen tiloja ja opetusmateriaaleja vammaisten lasten tarpeisiin osallistavia menetelmiä käyttäen;

11. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että kaikki apua tarvitsevat lapset saavat vähintään yhden ilmaisen, terveellisen lämpimän aterian päivässä, ja kannustaa niitä tarjoamaan asianmukaisen vaihtoehdon silloin, kun lapset eivät ole koulussa, sekä tarkastelemaan olemassa olevia hyviä käytäntöjä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan pääsyn kouluruokaloihin ja toteaa, että periaatteena olisi oltava, ettei keneltäkään apua tarvitsevalta lapselta EU:ssa pitäisi koskaan evätä ateriaa koulussa; toteaa, että niiden lasten osuus köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevista lapsista, joilla ei ole varaa ravitsevaan ateriaan joka toinen päivä, laski 25,82 prosentista vuonna 2008 16,04 prosenttiin vuonna 2021 ja että monissa maissa palvelujen tarjoaminen on heikentynyt viime kriisivuosina;

12. korostaa, että vuonna 2022 viidellä prosentilla EU:n pienituloisista kotitalouksista, joissa oli lapsia, oli täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita ja että kansallisissa toimintasuunnitelmissa on tunnistettu terveydenhuoltoalalla useita sellaisia tarpeita, joihin ei ole vastattu; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan, vahvistamaan ja mukauttamaan terveydenhuoltojärjestelmiään, jotta voidaan poistaa kaikenlainen syrjintä ja varmistaa, että kaikilla apua tarvitsevilla lapsilla on yhtäläinen mahdollisuus varhaiseen puuttumiseen ja laadukkaisiin terveydenhuoltopalveluihin, kuten hammaslääkäri-, silmälääkäri- ja psykologisiin palveluihin; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään äitien, vastasyntyneiden ja lasten terveydenhuollon saatavuuden kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa;

13. korostaa, että asuminen huonoissa oloissa on edelleen yksi lasten köyhyyden syistä ja seurauksista, sillä se on kytköksissä energiaköyhyyteen ja epävarmoihin elinoloihin; korostaa, että 21,6 prosenttia lapsista oli EU:ssa vuonna 2022 köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa[12] muun muassa asumiskustannusten ylikuormituksen vuoksi; on huolissaan siitä, että vesi-, sanitaatio- ja hygieniainfrastruktuuriin liittyvät peruspalvelut ovat edelleen liian monien lasten ulottumattomissa, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden lasten keskuudessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan pääsyn näihin sekä kotona että koulussa; kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita tekemään asumisesta yhden Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelman kulmakivistä; kehottaa komissiota kehittämään kiireellisesti yhdennetyn EU:n tason strategian, johon sisältyy julkisia ratkaisuja sosiaaliseen, erottelemattomaan ja kohtuuhintaiseen asumiseen, ja luomaan mahdollistavan kehyksen kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, jotta varmistetaan turvallisten, terveellisten, esteettömien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjoaminen kaikille; kehottaa siksi jäsenvaltioita suunnittelemaan, arvioimaan ja tarkistamaan sosiaalista asuntopolitiikkaansa ja asumistukijärjestelmiään, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon haavoittuvassa asemassa olevien perheiden ja lasten, myös vammaisten, tarpeet ja asettaa ne etusijalle sosiaalisen asuntotuotannon tarjonnassa ja energiapolitiikan suunnittelussa;

14. kannustaa jäsenvaltioita vähentämään keskeisiin palveluihin pääsyyn liittyviä käytännön ja hallinnollisia esteitä pitämällä menettelyt yksinkertaisina ja helposti saatavina sekä verkossa että sen ulkopuolella ja hyväksymällä valaehtoiset vakuutukset, kun tarvittavia asiakirjoja ei voida hankkia;

15. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tiedotustoimia sekä ennakoivasti lisäämään tietoisuutta eurooppalaisesta lapsitakuusta ja keskeisistä palveluista, joita lapset ja perheet voivat hyödyntää; kehottaa tukemaan paikallis- ja alueviranomaisia perustamaan olemassa oleviin rakenteisiin keskitettyjä asiointipisteitä, jotta lapset ja perheet saavat kohdennettua tietoa varhaisesta havaitsemisesta ja varhaislapsuudessa toteutettavista toimista, kohdennettua tukea sosiaaliturvan ja avun saamiseksi sekä ohjeita erityisten paikallisten sosiaalista osallisuutta koskevien toimenpiteiden saatavuudesta;

16. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön täydentäviä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että julkinen liikenne on kaikkien apua tarvitsevien lasten saatavilla, mukaan lukien vammaiset lapset, maaseudulla asuvat lapset ja maahanmuuttajataustaiset lapset;

17. korostaa, että on ratkaisevan tärkeää integroida laadukkaita palveluja apua tarvitseville lapsille – maksuton lastenhoito, terveydenhuolto, koulutus ja asianmukainen asunto – koordinoituun lähestymistapaan lasten köyhyyden vähentämiseksi; toteaa, että yhdennettyjen ja kattavien palvelujen olisi oltava osallistavia ja kaikkien lasten saatavilla varhaislapsuudesta lähtien, ja niissä olisi noudatettava räätälöityjen toimenpiteiden hallinnointiin tapauskohtaista lähestymistapaa; korostaa, että ne ovat olennaisia kaikkien lasten ja heidän perheidensä yksilöllisten tarpeiden täyttämiseksi köyhyyden poistamiseksi ja heidän osallisuutensa edistämiseksi yhteiskunnassa, myös ottamalla huomioon heidän vanhempiensa työ- ja yksityiselämän tasapainon, heidän työmarkkinoille osallistumisensa ja vanhemmuuden tuen;

18. korostaa, että jäsenvaltioiden on investoitava sosiaaliturvajärjestelmiin ja ‑politiikkoihin, kuten riittäviin vähimmäistulojärjestelmiin ja vähimmäispalkkoihin, keinona ylläpitää heikoimmassa asemassa olevia kotitalouksia EU:ssa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan nopeasti täytäntöön neuvoston 30. tammikuuta 2023 antaman suosituksen[13] riittävästä vähimmäistulosta, jolla varmistetaan aktiivinen osallisuus, ja direktiivin (EU) 2022/2041 riittävistä vähimmäispalkoista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi EU:ssa[14]; toistaa, että on olennaisen tärkeää, että toimeentulotuki ja vähimmäistoimeentulo eivät lisää sosiaalista riippuvuutta ja että ne on pikemminkin yhdistettävä kannustimiin ja tukivälineisiin, jotka mahdollistavat aktiiviset työvoimapoliittiset tukitoimenpiteet, joilla työkykyiset voidaan integroida (uudelleen), jotta voidaan katkaista köyhyyden noidankehä ja yksilöiden ja heidän perheidensä riippuvuus julkisesta tuesta; on huolissaan Italian hallituksen hiljattain tekemästä päätöksestä supistaa jyrkästi vähimmäistulojärjestelmää, jolla tuettiin noin 3,6:ta miljoonaa ihmistä, erityisesti sen lapsiin kohdistuvista vaikutuksista, ja toteaa, että tämä on vastoin EU:n yleistä suuntausta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa;

19. kehottaa jälleen laatimaan kattavan ja yhdennetyn köyhyyden vastaisen strategian ja sen yhteydessä asettamaan köyhyyden vähentämistä koskevan erillisen tavoitteen myös lapsiköyhyyden osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten oikeus asianmukaiseen asumiseen toteutuu, muun muassa tarjoamalla siihen liittyvää tukea vanhemmille, jotka kokevat vaikeuksia asunnon pitämisessä tai saannissa, jotta he voivat pysyä yhdessä lastensa kanssa, ja kiinnittämään erityistä huomiota lastensuojelulaitoksista pois lähteviin nuoriin aikuisiin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lapsia koskevan erityisen asuntopolitiikan, joka perustuu lapsikohtaisiin tietoihin asunnottomuudesta ja lapsia koskevasta asuntomarkkinoilta syrjäytymisen tilanteesta; korostaa tarvetta helpottaa sosiaalisen asuntotarjonnan saatavuutta järkeistämällä ja yksinkertaistamalla menettelyjä kansallisella ja paikallisella tasolla, lisäämällä merkittävästi asumiseen liittyviä julkisia menoja, joiden kohdalla tilanne on edelleen hyvin hajanainen kaikkialla EU:ssa, sekä vahvistamalla taloudellista tukea ja avustuksia avun tarpeessa oleville perheille, jotta vuokrat olisivat kohtuullisempia; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, joilla suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia lapsiperheitä häädöiltä, ja vahvistamaan sosiaalipalvelujen saatavuutta alueilla, joilla sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi, sekä syrjäytyneiden yhteisöjen keskuudessa;

20. korostaa, että eurooppalainen lapsitakuu voi nuorisotakuun tavoin edistää myönteistä rakennemuutosta jäsenvaltioiden kyvyssä suunnitella ja tarjota keskeisiä palveluja; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan köyhyyden vastaisena strategiana toimivan eurooppalaisen lapsitakuun ja aktiivisena työmarkkinapolitiikkana toimivan vahvistetun nuorisotakuun välisen johdonmukaisuuden ja synergian, jotta voidaan kattaa koko ikäjakso syntymästä aikuisuuteen, erityisesti työmarkkinoille integroitumista koskevien toimenpiteiden roolin ja kohderyhmien, saatavilla olevien palvelujen ja osaamistarpeiden määrittämisen osalta; korostaa, että tulevina vuosina olisi kerättävä ja analysoitava tietoja sen arvioimiseksi, miten lapsitakuu ja vahvistettu nuorisotakuu ovat toimineet yhdessä tai tarvitaanko molempiin ohjelmiin parannuksia; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kumppanuuksia institutionaalisten toimijoiden välillä eri tasoilla sekä kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten kanssa;

21. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään eurooppalaisen lapsitakuun mahdollisuuksia varmistaa perhe- ja yhteisöpohjaiset ympäristöt kaikille lapsille EU:ssa toteuttamalla lastenhoito- ja lastensuojelujärjestelmien uudistus ja vahvistamalla kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä;

Eurooppalaisen lapsitakuun rahoittaminen

22. kehottaa jälleen lisäämään kiireellisesti eurooppalaisen lapsitakuun rahoitusta siten, että sitä varten varataan vuosiksi 2021–2027 omia määrärahoja 20 miljardia euroa, jotka on sisällytettävä tarkistettuun monivuotiseen rahoituskehykseen ja vahvistettuun ESR+:aan; pitää erittäin valitettavana sitä, että monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta koskeva komission ehdotus ei vastaa parlamentin pitkäaikaista vaatimusta eurooppalaisen lapsitakuun rahoituksen kiireellisestä lisäämisestä; korostaa, että lapsiköyhyys on eurooppalainen ongelma, joka koskee kaikkia EU:n jäsenvaltioita; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, ei ainoastaan niitä, joiden köyhyys- ja syrjäytymisriski on yli unionin keskiarvon, lisäämään taloudellista panostustaan ESR+:ssä esitetyn viiden prosentin suuruisen temaattisen keskittämisen yläpuolelle ja osoittamaan suurempaa kunnianhimoa investoida lapsiin entistä enemmän, sillä kyse on arvokkaasta yhteiskunnallisesta investoinnista, harkitsemalla ESR+:n kansallisten toimenpideohjelmien uudelleenohjelmointia ja osoittamalla niille riittävät resurssit; korostaa tarvetta ottaa käyttöön sitova temaattinen keskittäminen kaikille jäsenvaltioille, kun ESR+:aa tarkistetaan seuraavan kerran; kehottaa komissiota sisällyttämään eurooppalaiseen ohjausjaksoon arvion jäsenvaltioiden sitoumuksista ja rakenneuudistuksista lapsitakuun keskeisillä aloilla ja sisällyttämään selkeän yhteyden ESR+:n ja muiden rahoitusvälineiden puitteissa näihin tavoitteisiin sidottuihin resursseihin;

23. kehottaa komissiota arvioimaan lapsiin liittyvän varainkäytön laatua, erityisesti sen arvioimiseksi, että ESR+:sta eurooppalaiseen lapsitakuuseen osoitetut 8,9 miljardin euron määrärahat käytetään tehokkaasti ja johdonmukaisesti; pyytää komissiota ehdottamaan lapsitakuun väliarvioinnin yhteydessä vaihtoehtoja synergioille ja eri rahoituslähteiden, kuten Euroopan aluekehitysrahaston, InvestEU:n, NextGenerationEU:n ja elpymis- ja palautumistukivälineen, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston ja ReactEU:n sekä EU4Health- ja Erasmus+‑ohjelmien, yhdistämiselle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan lapsitakuun täytäntöönpanossa huomioon elinkustannusten nousun vaikutukset, jotta inflaatio ei heikennä ohjelman kykyä saavuttaa tavoite lapsiköyhyyden poistamisesta; korostaa, että jäsenvaltioiden niiden kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien puitteissa hyväksymien seuraavan sukupolven pilaria koskevien investointien ja uudistusten täytäntöönpanoa on seurattava tiiviisti, jotta voidaan arvioida huolellisesti varhaiskasvatuspalvelujen kohtuuhintaisuuden, laadun ja osallistavuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamista; korostaa, että yleisesti ottaen elpymis- ja palautumistukivälineen raportointivelvoitteet ovat johtaneet yksityiskohtaisempien ja mitattavissa olevien tavoitteiden ja tämän politiikanalan menoja koskevien tietojen saatavuuteen; pitää kuitenkin valitettavana, että joissakin tapauksissa jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ole tuottaneet riittävän selkeitä lukuja suunnitelluista tavoitteista ja tosiasiallisesti toteutetuista toimenpiteistä, jotka koskevat esimerkiksi uusien päiväkotipaikkojen määrää ja varhaiskasvatuspalvelujen kattavuuden lisäämistä; huomauttaa, että on tarpeen taata taloudellisesti ja järjestelmällisesti varhaiskasvatuspalvelujen laajennetun kapasiteetin ja kattavuuden säilyminen sen jälkeen, kun kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien mukaiset ylimääräiset investoinnit on käytetty loppuun; korostaa tarvetta sovittaa tämän alan kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat yhteen lapsitakuuta koskevien tavoitteiden sekä ESR+:sta ja muista Euroopan rakennerahastoista jo myönnettyjen varojen kanssa synergioiden edistämiseksi, päällekkäisten rahoituksen välttämiseksi ja ehdotettujen toimenpiteiden pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi;

24. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että käytettävissä olevat EU:n ja kansalliset varat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, ja kehottaa niitä tutkimaan innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet; kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Euroopan investointipankin kanssa ja investoimaan lapsille ja perheille tarkoitettuun sosiaaliseen infrastruktuuriin; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään lisää kansallisia varoja lapsitakuun toimintasuunnitelmissa esitettyjen uusien toimien täydentämiseksi;

25. kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tarjoamalla räätälöityä teknistä asiantuntemusta teknisen tuen välineen kautta, jotta parannetaan teknisiä valmiuksia eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanoon, pannaan täytäntöön lapsipolitiikkaan liittyviä uudistuksia ja kehitetään uudistuksia haavoittuvassa asemassa oleville lapsille tarkoitettujen palvelujen osallisuuden ja laadun parantamiseksi; katsoo, että tuessa olisi keskityttävä kansallisten ohjelmien ja avustusten edelleen myöntämistä koskevien järjestelmien kehittämiseen yksilöityjen lapsikohderyhmien tavoittamiseksi, kansallisten seurantakehysten rakentamiseksi eurooppalaisten standardien mukaisesti ja suuntaviivojen laatimiseksi, jotta voidaan parantaa kansallisten indikaattoreiden sekä seuranta- ja arviointimenettelyjen laatua;

26. kehottaa komissiota poistamaan hallinnollista taakkaa suoran, asianmukaisen ja helposti saatavilla olevan rahoituksen varmistamiseksi alueellisesti ja paikallisesti, jotta voidaan lisätä investointeja sosiaaliseen infrastruktuuriin ja lisätä alueellisten ja paikallisten palvelujen kapasiteettia testata uusia malleja ja innovatiivisia ratkaisuja lapsiköyhyyden vähentämiseksi; korostaa tarvetta antaa paikallis- ja alueviranomaisille ja kunnille riittävästi tukea suunnitelmiin sisältyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi, erityisesti kaikkein maaseutumaisimmilla alueilla; kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotuspyynnöt ja rahoitusmahdollisuudet tavoittavat kaikki sidosryhmät, myös lapsiköyhyyttä torjuvat kansalaisjärjestöt; suhtautuu myönteisesti joustava apu alueille ‑malliin (FAST-CARE), joka tarjoaa rahoitusta alue- ja paikallisviranomaisille ja kansalaisjärjestöille;

27. kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita jatkamaan investointeja perhe- ja yhteisölähtöiseen hoitoon, jotta varmistetaan tehokas siirtyminen pois laitoshoidosta;

Sidosryhmien osallistuminen kaikilla tasoilla

28. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kaikki asianmukaiset sidosryhmät kaikilla tasoilla mukaan jäsenvaltioiden kansallisten toimintasuunnitelmien tarkistamiseen ja täytäntöönpanoon sellaisten kestävien kumppanuuksien luomiseksi, joiden avulla voidaan vahvistaa ja kasvattaa omistajuuden tunnetta ja sitoutumista; korostaa, että on tärkeää ottaa kansalaisyhteiskunta, varhaiskasvatuksen henkilöstö ja palveluntarjoajat sekä haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät mukaan ja helpottaa lasten ja heidän perheidensä sekä lapsia ja heidän hoitajiaan edustavien kansalaisjärjestöjen merkityksellistä, osallistavaa ja turvallista osallistumista seuranta- ja arviointikehyksen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; korostaa tässä yhteydessä asunnottomuuden vähentämistä käsittelevän European Platform on Combatting Homelesness -foorumin tärkeää merkitystä kokemusten ja toimintapoliittisten suositusten jakamisessa asunnottomuuden torjunnassa;

29. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan lapsiin liittyviä paikallisia kumppanuuksia kuntien hallinnoimien palvelujen ja muiden palveluntarjoajien, paikallisyhteisöjen, vanhempien ja lasten, koulujen, hyväntekeväisyysjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä, jotta maksimoitaisiin eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanoon liittyvät resurssit ja niiden tehokas käyttö; toteaa, että paikallisten kumppanuksien avulla olisi varmistettava, että paikallisen lapsitakuun kehittäminen, täytäntöönpano ja seuranta on osallistavaa, sekä taattava, että tähän liittyvä vastuu jakautuu; ehdottaa, että luodaan teknisen avun väline paikallis- ja alueviranomaisille ja kunnille, jotta voidaan parantaa niiden valmiuksia suunnitella ja toimittaa lapsitakuuseen liittyviä palveluja ja maksimoida EU:n varojen potentiaali tällä alalla;

Eurooppalaisen lapsitakuun hallinnointi

30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan EU:n ja kansallisella tasolla vankan hallintokehyksen, jolla on selkeä poliittinen vastuu ja johtajuus ja jolla varmistetaan onnistunut ja yhdennetty vuorovaikutus lapsitakuun, kansallisten kehysten ja strategioiden sekä EU:n sosiaalisen ja oikeudenmukaisuuden ohjelman – myös eurooppalaisen ohjausjakson – välillä; korostaa, että lapsiköyhyyden estämiseksi ja hillitsemiseksi tarvitaan monitasoista hallintoa sekä yhteistä vastuuta ja koordinoituja strategioita paikallisen, alueellisen, kansallisen ja EU:n tason välillä mukaan lukien nykyisten asiaankuuluvien strategioiden tarkistaminen lapsiköyhyyden ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi;

31. korostaa, että kansalliset koordinaattorit tarvitsevat riittävää vipuvoimaa sekä taloudellisia ja henkilöresursseja ja että he tarvitsevat vahvan toimeksiannon kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon tehokkaaseen ja vaikuttavaan koordinointiin; korostaa, että jäsenvaltiot ovat nimittäneet hyvin erilaisia profiileja kansallisiksi koordinaattoreikseen; korostaa, että tällainen epäyhtenäisyys ei saisi johtaa epätasaisiin tuloksiin eurooppalaisen lapsitakuun toteuttamisessa; korostaa kansallisten koordinaattoreiden ratkaisevaa roolia eurooppalaisen lapsitakuun hallinnoinnissa ja erityisesti niiden tehtävässä, joka koskee strategioiden koordinointia paikallisen, alueellisen, kansallisen ja EU:n tason välillä; pyytää koordinaattoreita raportoimaan asianmukaisesti kahden vuoden välein lapsitakuun kaikkien osatekijöiden suhteen saavutetusta edistyksestä sekä vaihtamaan säännöllisesti parhaita käytäntöjä muiden jäsenvaltioiden kansallisten koordinaattoreiden kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan toimielinten välisen koordinoinnin tehostamisen;

 32. toistaa 29. huhtikuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa eurooppalaisesta lapsitakuusta esittämänsä kehotuksen tutkia mahdollisuutta perustaa lapsia koskeva eurooppalainen viranomainen; kehottaa komissiota tekemään lapsia koskevan eurooppalaisen viranomaisen perustamista koskevan vaikutustenarvioinnin, johon sisältyy toimeksianto pysyvästä seuranta-, tuki- ja yhteistyöjärjestelmästä komission, jäsenvaltioiden, kansallisten koordinaattoreiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien välillä, mukaan lukien lasten oikeusasiamiehet tai muut lasten oikeuksia käsittelevät kansalliset viranomaiset, EU:n virastot, laitokset ja kansalaisjärjestöt; toteaa, että vaikutustenarvioinnissa olisi muun muassa tutkittava, miten tämä elin

 

– seuraa lapsitakuun kansallisten toimintasuunnitelmien kehitystä ja asiaankuuluvia suuntauksia EU:n tasolla;

– tekee yhteistyötä Eurostatin ja Euroopan tilastojärjestelmän, myös kansallisten tilastotoimistojen, kanssa, jotta voidaan kehittää ja kerätä yhdenmukaisesti määrällisiä ja laadullisia tietoja kaikilla eurooppalaisen lapsitakuun tavoitteiden ja muiden lapsia koskevien politiikkojen täytäntöönpanon kannalta merkityksellisillä aloilla;

– edistää käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välillä muun muassa osallistumalla yhteisiin aloitteisiin, joilla edistetään jäsenvaltioiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välisiä kumppanuuksia;

– tukee jäsenvaltioita talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettujen maakohtaisten suositusten seurannassa;

– pohtii eurooppalaista lapsitakuuta koskevassa neuvoston suosituksessa vahvistettujen suuntaviivojen päivittämistä, jotta varmistetaan sen täysimääräinen ja tehokas täytäntöönpano;

– tekee tiivistä yhteistyötä asianmukaisten sidosryhmien, tieteellisten asiantuntijoiden ja alan toimijoiden kanssa sekä konsultoi säännöllisesti lasten foorumeita;

– edistää tietoisuuden lisäämistä ja vastaavia kampanjoita;

– tukee eurooppalaisen lapsitakuun laajenemista liittymisneuvotteluja käyviin maihin ja rohkaisee niitä panemaan sen täytäntöön;

– lisää tietoisuutta teknisen tuen välineestä ja ESR+:n ja muiden EU:n varojen yhdistämisestä lapsitakuun toteuttamiseksi;

°

° °

33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 

Päivitetty viimeksi: 20. marraskuuta 2023
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö