Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 16. syyskuuta 1998 - Strasbourg

4. Kansainvälinen taloudellinen kriisi ja poliittinen kehitys Venäjällä (jatkoa)

  De Silguy, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin tässä minulle myönnetyn lyhyen ajan puitteissa tehdä kahdensuuntaisia huomioita Euroopan taloudellisesta tilanteesta ja Venäjän tilanteesta.

Mitä tulee ensinnäkin Euroopan taloudelliseen tilanteeseen, onneksi 2. toukokuuta tehty päätös on takanamme. Mikä olisi tällä hetkellä Euroopan rahapoliittinen tilanne, jos Euroopan unioni ei olisi päättänyt 2. toukokuuta euroon osallistuvista maista ja jos se ei olisi päättänyt vaihtokursseista, joita käytetään euron arvon vahvistamiseksi 1. tammikuuta? On niin muodoin selvää, että euro on jo onnistunut ensimmäistä kertaa taipaleellaan, eli siinä, että valuuttamme ovat nyt vakaat. Euron tämä osa on tosin puolustuksellinen, puhutaan suojakilvestä, mutta valuuttojen vakaus on kuitenkin kiistaton tosiasia.

Mitkä ovat sitten nykyisen kriisin vaikutukset Euroopan talouteen? On totta, että kriisi on vakava ja että sillä on seurauksia, mutta Euroopan valtit ehdottomasti rajoittavat näitä seurauksia. Kriisi on vakava, koska se on ensinnäkin samanaikainen Aasian kriisin kanssa. Olemme puhuneet koko aamupäivän Venäjästä, emme ole puhuneet Aasiasta juuri ollenkaan, ja kuitenkin Euroopan unionilla on vielä kaupankäynnin ja rahatalouden osalta kokonaisuutena paljon enemmän sitoumuksia Aasiassa kuin Venäjällä. Aasian tilanne, vaikka se onkin ohittanut vaarallisen vaiheensa Kaakkois‐Aasian vakiintumisen myötä ja vaikka Kiina osoittaakin huomattavaa vastuuntuntoa tällä hetkellä, on edelleen ongelmallinen Japanin osalta, jossa vallitsee yhtäältä taantuma ja jossa toisaalta rahoitus‐ ja pankkijärjestelmän vakauttamis‐ ja tervehdyttämisohjelma ei ole vielä tehokas. Epävarmuustekijöitä siis on, miksipä niitä ei voitaisi myöntää?

Kriisillä on seurauksia maailmankauppaan, vaikkapa vain alakohtaisia, ja on selvää, ettei tämä hämminki ole omiaan kehittämään ja edistämään maailmankauppaa ja ettei tämä ole Euroopan kannalta hyvä asia. Komission puheenjohtaja palautti äsken alakohtaisten seurausten osalta mieleen Venäjän markkinoiden tärkeyden unionin maataloustuotteiden viennille. Joidenkin maiden, kuten Suomen ja Kreikan, Venäjän kauppa on arvoltaan yhteisön keskiarvoa suurempi. Millaisia nämä alakohtaiset seuraukset ovat? Viittaan ennusteisiin, jotka teemme lokakuun lopulla yrittäessämme arvioida näitä seurauksia määrällisesti. Euroopan käytettävissä olevat valtit rajoittavat joka tapauksessa ehdottomasti näitä seurauksia.

Tällä hetkellä ei ole mitään syytä joutua paniikkiin. Miksi ei? Koska talouden perustekijät ovat hyvässä kunnossa. Muistan, kuinka puhuimme täällä vuosi sitten Aasian kriisin seurauksista ja mietimme, miten Euroopan kävisi. On pakko todeta, että unionin talouskasvu on 2, 8 % vuonna 1998 ja että pitkät korot ovat laskeneet Saksassa ja euroalueella viime vuoden samasta ajankohdasta 1 %: n, mikä on huomattavan paljon, ja näin on käynyt kriisistä huolimatta. Lisään tähän, että Euroopan unioni on vuosina 1998 ja 1999 suurista taloudellisista kokonaisuuksista se, jonka talous kasvaa eniten. Eikö tässä nyt ole sentään tapahtunut melkoinen muutos kahden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden, jolloin pohdimme täällä yhdessä sitä, miksi talous kasvoi kaikkialla muualla paitsi Euroopan unionissa! Talouden perustekijät ovat siis hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä ei ole syytä paniikkiin.

Ainoa kysymys on se, miten säilyttää luottamus Euroopassa. Olen sitä mieltä, että nykyisen dynamiikan säilyttäminen edellyttää politiikkojen yhdistelmän (policy mix ) ylläpitämistä. Tämä on olennainen kohta. Budjettipolitiikkaa ei saa siis höllentää, sillä ainoastaan tuloksekkaaksi osoittautuneen politiikan jatkamisella avulla voidaan loppujen lopuksi säilyttää kysyntä Euroopassa vankkana, ja sanoisin riittävän vankkana äsken mainitsemieni kielteisten seurausten tasapainottamiseksi.

Pari sanaa kansainvälisestä taloustilanteesta. Ensinnäkin on varottava hyvältä vaikuttavia ratkaisuja ja keinoja, jotka osoittautuvatkin vääriksi. Älkäämme syyttäkö vääriä tahoja, älkäämme syyttäkö kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Ei pidä unohtaa sitä, että näiden kansainvälisten rahoituslaitosten osakkaita ovat loppujen lopuksi valtiot. Unionin jäsenvaltioilla on hallussaan 30 % Kansainvälisen valuuttarahaston pääomasta, niiden määräosuus on 30 %, kun Yhdysvaltain osuus 18 %. Katsokaamme siis ensiksi omien maidemme tilannetta. Uskon lisäksi, että rahapoliittisen vakauden ylläpitäminen, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävä, on tärkeää ja sitä on tuettava.

Joten kansainvälisen valuuttajärjestelmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan ja tehtävien mukauttaminen on nykyisin välttämättömyys. Luulen, että sitä on mietittävä. IMF on mukautettava uuteen tilanteeseen, ja on pohdittava sitä, miten sen rahoitusohjelmia on puolustettava ja voidaan puolustaa sosiaalisesti. Sitä on mukautettava myös uuteen euron synnyttämään tilanteeseen, joka on muuttanut toimintaympäristöä perinpohjin.

Pääomaliikkeisiin kohdistuva vero on toinen väärä ratkaisu. On oltava tarkkana, tämä vero on sekä vaarallinen että epärealistinen. Vaarallinen, koska pelkään sen vahingoittavan sijoituksia. Me tarvitsemme sijoituksia, ja sen vuoksi tarvitsemme pääomia. Älkäämme estäkö pääomien liikkumista, varsinkaan Euroopassa, joka on tällä hetkellä alue, joka vetää pääomia puoleensa, mikä antaa meille mahdollisuuden ylläpitää kasvua. Älkäämme siis saattako yrityksiämme epäedulliseen asemaan, sen paremmin kuin kehitysmaitakaan, joiden käyttötilit ovat alijäämäisiä ja jotka tarvitsevat rahaa. Nämä pääomaliikkeisiin kohdistuvat verot ovat lisäksi epärealistisia siinä mielessä, ettei niiden avulla lakkautettaisi veroparatiiseja, jotka jättävät tällaiset verot perimättä, ja siksi nämä verot edistäisivät petoksia ja keinottelua.

Mikä siis ratkaisuksi? Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ratkaisu löytyy nyt neljän keinon kautta. Ensiksi toiminta on saatava avoimemmaksi, olipa se rahataloudellista, kaupallista, julkista tai yksityistä toimintaa. Avoimuutta olisi oltava enemmän. Toiseksi mielestäni on mietittävä pankkien valvontaa koskevia sääntöjä, varovaisuussääntöjä, ja on toimittava niin, että unionissa soveltamiamme normeja voidaan soveltaa laajalti myös muualla maailmassa. Yksityissektori on myös otettava mukaan kriisien hoitamiseen, ja tarvitaan enemmän – ja tämä on olennaista – kansainvälistä makrotaloudellista yhteistyötä.

Juuri tässä eurolla on osansa, jos haluamme, että Euroopan unioni on läsnä kansainvälisissä suhteissa, ettei se ole pelkkä tarkkailija, vaan että siitä tulee toimija. Euron käyttöönotosta on tehtävä johtopäätöksiä. Komissio tekee siinä parhaansa. Jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä tämä, ja tulevat kuukaudet tuovat mukanaan raskaan vastuun harteillemme, teidän harteillenne ja Euroopan unionin puheenjohtajamaalle Itävallalle. Euroopan unionin on osallistuttava valuuttajärjestelmään, koska tämän kansainvälisen järjestelmän on oltava painoarvoltaan edustava voidakseen olla tehokas.

Lopuksi, ennen kuin lopetan, sananen Venäjästä. Venäjällä on se ongelma, päinvastoin kuin Euroopan unionilla, että siellä on palautettava luottamus. Meidän on puolestamme säilytettävä luottamus. Luottamuksen palauttaminen merkitsee sitä, että niin tehdään venäläisten keskuudessa. Olemme puhuneet siitä tänä aamuna paljon. Älkäämme masentako venäläisiä, auttakaamme heitä, mutta venäläisten on myös palautettava kansainvälisen yhteisön luottamus. Heillä on hallitus. Odotamme nyt heidän talousohjelmaansa. Arvioimme tämän talousohjelman sitten, kun saamme sen. Luulen, ettei luottamus nojaa ainoastaan tämän ohjelman pohjana olevaan poliittiseen yksimielisyyteen, vaan myös neljään yksinkertaiseen ohjeeseen, neljään analyysiperusteeseen: kykyyn hillitä inflaatiota eli kykyyn vakauttaa rupla; kykyyn panna budjettitilanne järjestykseen; kykyyn vahvistaa ja uudistaa pankkijärjestelmää; ja kykyyn täyttää kansainväliset rahataloudelliset velvoitteet. Kansainvälinen yhteisö arvioi Venäjän ohjelmaa uskoakseni näiden seikkojen valossa.

Lopuksi sanoisin, että meillä on tosin kriisi, mutta kriisi ei sentään merkitse maailmanloppua. Muistelkaapa vuoden 1987 pörssiromahdusta, josta huolimatta Euroopan unionin talous kasvoi 4 % vuonna 1988. Säilyttäkäämme siis malttimme. Olkaamme nyt valppaina ja käyttäkäämme, me eurooppalaiset, hyväksemme valttejamme ja mahdollisuuksiamme ja etenkin euron saapumista.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . – Olen ottanut vastaan seitsemän työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaista päätöslauselmaehdotusta, jotka koskevat kansainvälistä taloudellista kriisiä.⁽¹⁾

Lisäksi olen ottanut vastaan kuusi työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaista päätöslauselmaehdotusta, jotka koskevat poliittista kehitystä Venäjällä.⁽²⁾

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska äänestys alkaa juuri, sanon vain lyhyesti loppusanat, jotka puheenjohtajalla on tapana sanoa. Ensinnäkin kiitän teitä tästä erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta, joka koski Aasian ja Venäjän kriisin sekä Latinanalaisessa Amerikassa vallitsevan kriisin erittäin tärkeitä näkökohtia. Mikähän on tärkeintä Euroopan unionin kannalta? Sallikaa minun tehdä siitä vielä lyhyt yhteenveto. Neuvosto on ensinnäkin luonnollisesti tietoinen asemasta, joka Euroopalla on maailmanlaajuisesti taloudellisen ja talouspoliittisen vahvuutensa ansiosta. Haluaisin aivan erityisesti korostaa sitä, koska sitä käsiteltiin keskustelussa. Neuvosto ja komissio tekevät sen osalta luonnollisesti parhaansa.

Toiseksi neuvosto ja komissio toimivat tiiviissä yhteistyössä niiden ehdotusten sisältöä laadittaessa, jotka voimme esittää venäläisille tulevissa neuvotteluissa. Tarvitsemme siis ehdottomasti Euroopan unionin parasta mahdollista koordinaatiota. Se käsittää erityisesti myös eurooppalaisen taitotiedon tarjoamisen pankki‐ ja rahoitusalalla, hallinnon alalla, oikeusvaltion mukaisten rakenteiden rakentamisessa ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa. Komissio laatii tietysti myös muita ehdotuksia siitä, kuinka Venäjää voidaan auttaa näiden vaikeiden siirtymäkauden ongelmien selvittämisessä, erityisesti Tacisohjelman mutta myös muiden ohjelmien avulla. Haluaisin kuitenkin korostaa vielä kerran sitä, mitä keskustelussa sanottiin monta kertaa ja mistä komission edustajatkin puhuivat, että Venäjän on tietysti itse pantava alulle uudistukset ja että me voimme vain auttaa.

Pidän erittäin tärkeänä, että käytämme hyväksi kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen tarjoamaa mekanismia, jotta vuoropuhelumme Venäjän kanssa syventyisi edelleen. EU: n valtiovarainministerien pitäisi luonnollisesti ottaa pohdinnoissaan täysin huomioon Venäjän tilanteen inhimilliset ja sosiaaliset näkökohdat – sitäkin käsiteltiin keskustelussa jatkuvasti. Kun sekä EU: n ulko‐ ja valtiovarainministerit että komissio valvovat ja arvioivat yhdessä Venäjän kehitystä, EU: n toimien yhdenmukaisuus on taattu. Pidän sitäkin suunnattoman tärkeänä.

Sallikaa minun käsitellä vielä muutamaa tärkeää kohtaa, jotka niin sanotusti nousivat esiin keskustelussa. Molempien puolien on edistettävä suhteita yhteistyön, kumppanuuden ja tasa‐arvoisen vuoropuhelun pohjalta. Keskustelussa vallitsi sen osaltakin valtava yhteenkuuluvuuden tunne.

Toiseksi haluaisin korostaa myös sitä, mitä herra de Silguy sanoi, nimittäin että tilannetta ei pidä ylidramatisoida. Se muodostaa kriisin, mutta me emme aloita kuitenkaan tunnista nolla, ja paljon on jo saavutettukin. Varhaiset merkit jatkotoimien suunnasta ja nopeat toimet ovat erittäin tärkeitä. Nykyinen tilanne ei johda Venäjän kumppanien vetäytymiseen – se on aivan oleellista, ja korostan sitä vielä kerran puheenjohtajamaan edustajana – vaan tiiviimpään vuoropuheluun.

Miltä tämä vuoropuhelu näyttää? Kuten tiedätte, ulkoministeritroikka on jo huomenna pääministeri Primakovin luona, ja Wienissä järjestetään 27.10. EU: n ja Venäjän välinen huippukokous, jota valmistellaan jo kuumeisesti ja jossa puhumme kaikesta siitä, mitä täällä nyt käydyssä keskustelussa sanottiin.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies D. MARTIN

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Siirrymme äänestykseen.

(1) Ks. pöytäkirja

(2) Ks pöytäkirja.