Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 16. syyskuuta 1998 - Strasbourg

ISTUNTO KESKIVIIKKONA 16. SYYSKUUTA 1998

Puhetta johti
puhemies GIL‐ROBLES GIL‐DELGADO

(Istunto avattiin klo 9.00.)

⁽¹⁾

(1) Pöytäkirjan hyväksyminen – Valiokuntaan lähettäminen – Päätösvallan siirto valiokunnille – Menettely ilman keskustelua (vastalauseet) – Parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kokoonpano – Keskustelu kiireellisistä ja ajankohtaisista aiheista (vastalauseet): ks. pöytäkirja

1. Tervetulotoivotukset

  Puhemies . – Ennen esityslistan aloittamista minulla on ilo toivottaa tervetulleeksi lehterille saapunut duuman ja liittoneuvoston valtuuskunta. Mainittakoon erityisesti, kun otetaan huomioon duuman erittäin merkittävä rooli Venäjän viimeaikaisissa tapahtumissa, että juuri tänään ja huomenna täällä Strasbourgissa pidetään Euroopan unionin ja Venäjän välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan kokous.

(Suosionosoituksia)

Kehotan kaikkia valtuuskunnan edustajajäseniä kiinnittämään erittäin suurta huomiota tähän työistuntoon, jolla tänä ajankohtana on erityinen merkitys.

2. Kansainvälinen taloudellinen kriisi ja poliittinen kehitys Venäjällä

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat kansainvälisestä taloudellisesta kriisistä ja poliittisesta kehityksestä Venäjällä.

Rouva Ferrero‐Waldnerilla on puheenvuoro neuvoston puolesta.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, joudumme nyt kohtaamaan maailmanlaajuisia kehityssuuntia, jotka asettavat suuria poliittisia ja taloudellisia vaatimuksia myös Euroopan unionille. Nämä kehityssuunnat vaativat tarkkoja analyysejä, välittömiä toimia kriisien torjumiseksi ja politiikan muuttamiseksi sellaisen suuntaan, joka varmistaa pitkän aikavälin poliittisen ja taloudellisen vakauden. Haaste kuuluu kaikille toimijoille Euroopassa: kansallisille hallituksille ja parlamenteille, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, muille eurooppalaisille toimielimille ja neuvostolle.

Korostan yhteisten toimiemme tärkeyttä, sillä poliittiset ja taloudelliset haasteet ovat niin suuria, että niistä voidaan suoriutua vain yhdessä. Euroopalla on konkreettisia etuja. Näiden etujen on tultava näkyviin sekä kahdenvälisessä että monenvälisessä politiikassa. Jotta edut muutettaisiin menestyksellisesti teoiksi, niiden on oltava tarkasti määriteltyjä ja niillä on oltava laaja kannatus. Sen vuoksi pidän tämänpäiväistä keskustelua Euroopan parlamentin kanssa erityisen tärkeänä.

Aluksi muutama sana niistä kehityssuunnista, jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet nykytilanteeseen. Nyt, yli vuosi Aasian talouskriisin puhkeamisen jälkeen, on osoittautunut, että se oli ja on paljon syvempi kuin oletimme. Aiemman kaltaiseen kasvuun ja korkeasuhdanteeseen palaaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta. On löydettävä uusi tapa, joka tuo enemmän vakautta kuin nykyinen. Euroopan unioni, kansainvälinen valuuttarahasto ja muut tarkkailijat viittasivat yksittäisiin ongelmaalueisiin jo ennen nykyistä kriisiä. Pankkisektorin heikkouteen, lahjontaan, liialliseen lainanantoon, riskialttiisiin investointiprojekteihin.

Kaikki osapuolet havaitsivat näiden yksittäisten tekijöiden tuhoisan yhteisvaikutuksen aivan liian myöhään. Se on ensimmäinen oppitunti. Kansainvälisen yhteisön avunanto tapahtui sitten kahdessa vaiheessa. Euroopan unioni ja sen yksittäiset jäsenvaltiot osallistuivat erittäin aktiivisesti ja usein yli suhteellisen osansakin. Kansainvälinen valuuttarahasto tarjosi hätäapuna huomattavan rahoituspaketin, jota täydennettiin kahdenvälisillä lainoilla. Maailmanpankki ja Aasian kehityspankki, mutta myös Euroopan unioni ovat aivan lyhyen ajan kuluessa kehittäneet ohjelmia ja myöntäneet huomattavia rahasummia alueen keskipitkän ja pitkän aikavälin tervehdyttämiseen.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vaati ensimmäisenä reaktiona kriisiin asianomaisia hallituksia nostamaan korkoja, harjoittamaan tiukkaa talouspolitiikkaa sekä tervehdyttämään ylivelkaantuneen rahoitussektorin. IMF: n suosittelema politiikka ei kuitenkaan jäänyt seurauksitta. Työttömyys kasvoi, kulutus heikkeni ja kasvu kääntyi negatiiviseksi. Se on toinen oppitunti.

IMF astuu nyt toiseen vaiheeseen, jossa lasketaan hitaasti korkoja sekä noudatetaan kysyntää lisäävää veropolitiikkaa. Se voi yhtäältä johtaa budjettivajeen kasvuun, mutta toisaalta se voi muuttaa kyseisten kansantalouksien ja sosiaalisen turvaverkon rakenteita. Tässä yhteydessä on korostettava Euroopan unionin aloitetta, jonka on tarkoitus myötävaikuttaa sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen. Maailmanpankin, EU: n ja useiden EU: n jäsenvaltioiden varoilla perustama ASEM‐rahasto tarjoaa varoja sosiaalisiin projekteihin ja köyhyyden torjumiseen.

Miten talouden välttämätön muutos voi tapahtua? Se voi tapahtua osittain yksityisen pääoman avulla, toisaalta myös hallitusten taloudellisen myötävaikutuksen on oltava voimakasta. Kriisin uusiutumisen ehkäisemiseksi olisi saatava aikaan voimakkaita, riippumattomia valvontaviranomaisia. Poliittisen järjestelmän perusteelliset korjaukset ovat välttämättömiä uuden kasvun edellytysten luomiseksi. Se on kolmas oppitunti.

EU tukee kyseisiä maita eurooppalaisella rahoitusasiantuntijaverkostolla, jonka nimi on EFEX ja jonka tarkoituksena on helpottaa EU‐alueen asiantuntijoiden käyttöä ja näin ollen myös rakenneongelmien nopeaa voittamista. Aasian kriisin vaikutuksia Eurooppaan ei voi vielä täysin arvioida. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että EU: n tämänvuotinen kasvu pienenee aiemmin arvioidusta.

Toinen ongelma on Latinalainen Amerikka. Edulliset perustiedot antoivat perusteita toivoon, että Aasian ja Venäjän talouskriisit eivät vaikuttaisi Latinalaiseen Amerikkaan. Kuten viime viikkojen ja päivien kehitys on osoittanut, toive ei täysin toteutunut. Vuodesta 1998 tulee sen vuoksi alueen maksutasevajeen ennätysvuosi.

Kuten myös joitakin päiviä sitten Wienissä latinalaisamerikkalaisten asiantuntijoiden kanssa käymäni keskustelut osoittivat, euron odotetaan vaikuttavan vakauttavasti myös muissa maanosissa, jos Euroopan kanssa saadaan aikaan yhteistyötä. Julkisuudessa ollaan huolestuneita taloudellisen tilanteen kehittymisestä. Olen kuitenkin luottavainen. Kansainvälisen yhteisön toimilla ja Euroopan unionin aktiivisella osallistumisella luottamuksen palauttamiseksi on kyllä vaikutusta.

Vaikutukset Aasian kansantalouksissa voidaan kuitenkin estää vain perusteellisilla uudistuksilla. Emme tarjoa näihin uudistuksiin patenttiratkaisua vaan poliittisen ja teknisen tukemme. Uudistuksia kaivataan myös maassa, joka tällä hetkellä on poliittisten tapahtumien keskipisteessä, nimittäin Venäjällä. Euroopan unioni on aina pitänyt Venäjän suhteitaan erityisasemassa. 21. elokuuta ja 6. syyskuuta antamissaan Venäjän tilannetta koskevissa julkilausumissa Euroopan unioni selvensi vielä, kuinka suuren arvon se antaa Venäjän poliittiselle vakaudelle ja talouden tervehtymiselle.

Olemme vakuuttuneita siitä, että paras keino palauttaa luottamus Venäjän talouteen ja voittaa nykyiset taloudelliset vaikeudet järjestelmällisesti ja tehokkaasti on sellainen, että suunnitellut ja kansainvälisten rahoituselinten kanssa sovitut uudistusohjelmat, joihin Venäjän viranomaiset ovat itse ryhtyneet, toteutetaan nopeasti ja täydessä laajuudessaan. Unionia kiinnostaa juuri se, sillä kriisin kansainväliset vaikutukset koskettavat Eurooppaa enemmän kuin muita alueita.

Venäjä on edelleenkin erittäin tärkeä osapuoli, kun käsitellään maailmanlaajuisia asioita ja taataan alueellista vakautta. Unionin ja Venäjän välinen intensiivinen poliittinen vuoropuhelu on siitä syystä erittäin tärkeää kaikilla tasoilla. Sen vuoksi olen iloinen, että duuman valtuuskunta on tänään Euroopan parlamentissa. Puheenjohtajamaa Itävaltakin on viime päivinä ponnistellut saadakseen aikaan korkean tason tapaamisen Venäjän uuden hallituksen kanssa mahdollisimman pian.

Nämä ponnistelut johtivat tulokseen! Ulkoministeri Wolfgang Schüssel lähtee huomenna ulkoministerien muodostaman troikan johtajana Venäjälle. Tämä valtuuskunta tapaa Moskovassa pääministeri Primakovin ja muita Venäjän johtohenkilöitä, jo ennen kuin uuden pääministerin nimityksestä on ehtinyt kulua viikko. Valtuuskunta esittää konkreettisia pohdintoja ja ehdotuksia tulevasta yhteistyöstä Venäjän kanssa. Suhtaudumme myönteisesti Primakovin nimitykseen pääministeriksi. Hän on saanut urallaan paljon kokemusta ja arvostusta. Olemme oppineet tuntemaan hänet tekijänä, jonka ulkopoliittiset painotukset ovat vakaita ja arvostettavia. Odotamme hänen pääministerikautensa tuovan jatkuvuutta Venäjän politiikkaan.

Euroopan unioni luottaa aivan erityisesti siihen, että koko Eurooppaa koskevaa turvallisuuspolitiikkaa pidetään edelleen arvossa ja että uusi hallitus kiinnittää erityistä huomiota SALT 2 ‐sopimuksen ratifioinnin ja ydinaseiden ja ydintekniikan aineiden leviämisen estämisen kaltaisiin kysymyksiin.

Euroopan unioni viittasi jo yksiselitteisesti 6. syyskuuta antamassaan Venäjää koskevassa julkilausumassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitykseen Venäjällä. Vakaa hallitus, joka kykenee edistämään välttämättömiä uudistuksia, voi ratkaisevasti vaikuttaa Venäjän kansan ja kansainvälisen rahoitusmaailman luottamuksen palauttamiseen. Olemme vakuuttuneita siitä, että poliittinen ja taloudellinen vakaus edellyttävät toinen toistaan ja ovat Venäjän talouskasvun edellytyksiä.

Olemme selvillä siitä, että Venäjään kohdistui ja kohdistuu yhä edelleen ainutlaatuisia vaatimuksia. Uudistusprosessia jatkamalla Venäjä näyttää meille, että se on sitoutunut demokratiaan ja markkinatalouteen sekä liittymään maailmantalouteen.

Vastuu näistä uudistuksista on Venäjällä. Me luotamme siihen, että Venäjä kulkee edelleen rakenteellisten uudistusten tietä tavoitteenaan sosiaalisen markkinatalouden perustaminen. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat jo vaikuttaneet huomattavasti Venäjän taloudelliseen ja poliittiseen siirtymäprosessiin, IMF: n, Euroopan jälleenrakennus‐ ja kehityspankin ja muiden kansainvälisten rahoituselinten kautta, Euroopan neuvoston sekä omien välineiden, kuten Tacis‐ohjelman ja jäsenvaltioiden kahdenvälisten teknisten tukiohjelmien avulla. Olemme valmiit jatkamaan yhteistyötä Venäjän viranomaisten kanssa tukeaksemme heidän ponnistelujaan vakauden ja uudistusten aikaansaamiseksi.

Haluaisin tässä yhteydessä vielä korostaa ulko‐ ja turvallisuuspolitiikan alalla käydyn vuoropuhelumme laatua. Poliittisten johtajiemme muodostama troikka kävi Moskovassa 10. syyskuuta Venäjän ulkoministeriön edustajien kanssa vuoropuhelua, jossa keskusteltiin muun muassa Kosovon kriisistä, Kyproksesta ja ETYJistä. Myös Jevgeni Primakov, joka oli juuri nimitetty pääministeriehdokkaaksi, keskusteli troikan kanssa.

Hän vakuutti muun muassa, että uudistuksia ja demokraattista kehitystä jatketaan ja vakaa ulkopolitiikka säilyy ennallaan. Mukautumista tapahtuu, mutta ei paluuta entiseen. Valtion voimakkaampi asema taloudessa on toivottavaa, mutta suunnitelmatalouteen palaaminen ei. Teollisuuden kehitykselle pitää antaa etusija. Verouudistusta ja yksityistämistä on jatkettava teollisuuden hyväksi eikä pelkästään valtiontalouden hyväksi. Varustelusektoria on suunnattava siviilituotantoon, ja pienten ja keskisuurten yritysten tukia aiotaan myös lisätä.

G7‐maiden ja puheenjohtajamaa Itävallan korkeat virkamiehet puhuivat toissapäivänäkin Venäjän edustajien kanssa Lontoossa. Ulkoministeritroikan keskustelut Moskovassa ovat erityisen tärkeitä kehityksen tässä vaiheessa. Vuoropuhelut osoittavat, että molemmilla puolilla tunnetaan etukäteen luottamusta: Venäjän puolella, koska vuoropuhelu Euroopan unionin kanssa aloitetaan jo uuden hallituksen ensimmäisinä päivinä. Euroopan unionin puolella, koska me uskomme, että Venäjän johto ei ryhdy toimiin, jotka ovat jo menneisyydessä osoittautuneet vahingollisiksi.

  Santer, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, halusitte minun osallistuvan Venäjän tilannetta koskevaan keskusteluunne. Haluaisin kiittää teitä siitä, että annoitte minulle mahdollisuuden puhua täällä Strasbourgissa tänään.

Kuten tiedätte, komissio pitää tänä aamuna tavanomaisen kokouksensa. En voi siis mitenkään viipyä seurassanne niin kauan kuin olisin halunnut, mutta kollegani, Hans van den Broek ja Yves de Silguy, ovat kuitenkin käytettävissänne tämän keskustelun loppuun saakka.

Arvoisa puhemies, sallittehan minun aivan ensiksi kiinnittää huomionne siihen välttämättömään varovaisuuteen, johon analyysimme ja arviomme on perustuttava. Koko kansainvälinen yhteisö pyrkii ymmärtämään nykytilannetta ja auttamaan Venäjää. Euroopan unioni haluaa erityisesti olla aktiivinen, kuten se on ollut neuvostojärjestelmän päättymisen jälkeen, mutta tilanteessa, jossa poliittiset ja taloudelliset tekijät ovat näin kiinteässä suhteessa toisiinsa, pidän erittäin tärkeänä, että jatkamme itse Venäjän, sen johtajien ja kansan kuuntelemista. Hyödytte näin ollen varmasti mitä suurimmassa määrin keskustellessanne Venäjän parlamentin jäsenten kanssa Euroopan unionin ja Venäjän välisen parlamentaarisen sekakomitean kolmannessa kokouksessa, joka pidetään näinä päivinä.

Arvoisa puhemies, palautan ensiksi mieliin kiistattoman tosiasian: Venäjän vakaus on välttämätöntä maanosallemme. Se on siinä määrin totta, että vaikka Aasian kriisi onkin tiukasta rahataloudellisesta näkökulmasta katsoen Euroopalle huolestuttavampi, Venäjän tilannetta pidetään eurooppalaisissa arvioissa merkittävämpänä. Venäjän ja Euroopan rajat ovat jo nyt yhteiset, ja ovat sitä laajentumisen jälkeen vielä enemmän, ja vaikka kauppavaihtomme Venäjän kanssa onkin yhä rajallista, Euroopan unioni on Venäjän tärkein talous‐ ja kauppakumppani.

Vientimme Venäjälle on kehittynyt viime vuosina nopeasti ja näyttävästi, ja tämän suuntauksen pitäisi jatkua sitä mukaa kuin Venäjän kanssa vuonna 1994 tehdyn kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen määräyksiä pannaan täytäntöön. Tämän viime vuonna voimaan tulleen sopimuksen avulla on tarkoitus järjestää johdonmukaisesti Venäjän suhteemme kahden periaatteen varaan: demokratian ja markkinatalouden. Eurooppa ei pakottanut Venäjää hyväksymään näitä periaatteita. Venäjä teki itse tämän valinnan, ja aloitimme toimintamme antamalla teknistä apua, joka suunniteltiin alusta alkaen auttamaan Venäjää tämän siirtymäkauden hoitamisessa.

Euroopan unioni edustaa maanosassamme kiistatonta vakauden keskusta. Se on yleisesti ottaen totta ja erityisesti rahatalouden alalla. Olette kaikki voineet panna merkille, että näköpiirissä oleva euron käyttöönotto on jo nyt hyvin suuri vakauttava tekijä. Tätä suojaavaa vaikutusta voidaan sitä paitsi arvioida helposti vertaamalla sitä vuoden 1995 Meksikon kriisiin ja siihen, miten se vaikutti eurooppalaisiin valuuttajärjestelmiin. Uskon vilpittömästi, että euro auttaa omalta osaltaan ratkaisevasti hillitsemään yleisen rahataloudellisen epävakauden uhkaa.

Euroopan unioni voi ja sen pitääkin viedä muihin maihin omaa vakauttaan ja hyvinvointiaan. Se tarvitsee tähän luotettavaa kumppania sekä taloudellisessa että poliittisessa mielessä. Toivon hartaasti, ja me kaikki toivomme, että Jevgeni Primakovin nimitys pääministeriksi ja duuman sille viime perjantaina antama vahvistus merkitsevät käännekohtaa ja antavat Venäjälle mahdollisuuden luottamuksen palauttamiseksi sekä maan sisällä että sen ulkopuolella. Toivon myös, että muodostettava hallitus kykenee aloittamaan rakenneuudistukset, joita on siirretty jo liian kauan, ja saavuttamaan parlamentissa kriisinratkaisuohjelmassa välttämättömän poliittisen yksimielisyyden, jota myös Venäjän kansa toivoo.

Arvoisa puhemies, mikä on sitten analyysimme Venäjän kriisistä? Aluksi pahoittelen muuten sitä, että ne lukuisat kommentaattorit, jotka osoittautuvat nyt niin terävänäköisiksi, eivät kyenneet saamaan ääntään kuuluville ennen kriisin puhkeamista. Eurooppa voisi aivan hyvin ottaa kontolleen osan tästä kritiikistä, sillä Venäjän järjestelmän heikot kohdat eivät lyhyesti sanottuna jääneet yrityksiltämme, pankeiltamme eikä Venäjällä läsnä olleilta eurooppalaisilta asiantuntijoilta huomaamatta. Pelko luottamuspulan aiheuttamisesta, perusteltu toive uskottavan uudistusprosessin käynnistämisestä ja Venäjän johtajien kanssa ylläpitämämme henkilökohtaiset suhteet saivat kansainvälisen yhteisön pysymään vaiti. Luulen siis, että meillä kaikilla on velvollisuus olla valppaana nyt ja tulevaisuudessa. Venäjää on arvioitava sen valintojen perusteella, sen perusteella, mitä se on ja mitä se haluaa olla, liikaa hätäilemättä mutta myös mielistelemättä, vaikka asioista onkin vaikea puhua tähän sävyyn.

Nykyisen kriisin tärkeimmät syyt ovat peräisin tiettyjen ratkaisevien rakenneuudistusten puutteesta. Juuri nämä puutteet myötävaikuttivat laajalti jo keväästä asti jatkuneen budjettikriisin syntymiseen. Mainitsen niistä muutaman: veronkannon rakenteellinen heikkous taloudessa, joka perustuu osittain vaihdantaan, verouudistusten puuttuminen, veronkierto, valtion menojen tehokkaan valvonnan puuttuminen... Tämä kaikki johti Venäjän talousarvion tasapainottamiseksi otettujen lyhytaikaisten lainojen moninkertaistumiseen. Jos tähän lisätään Venäjän rahoitussektorin tehottomuus ja sen toimintaa ohjaavan sopivan sääntelyn puuttuminen, Venäjän teollisuuden rakenneuudistusten puuttuminen sekä yksityistämisprosessin salamyhkäisyys, saamme käsityksen nykyisten talous‐ ja rahoitusvaikeuksien laajuudesta.

Tiivistäen: Venäjällä on tehty uudistuksia liian vähän ja liian huonosti. Venäjän tulevaisuuden kannalta olisi dramaattista, jos nykytilanne saattaisi itse uudistusperiaatteen huonoon valoon. Talouden ja instituutioiden uudistukset ovat tällä hetkellä välttämättömiä, koska suunnitelmataloudesta luovuttiin osittain kyseenalaisella tavalla tekemällä uudistuksia, jotka olivat riittämättömiä tai joiden osalta ei kannettu tarpeeksi huolta Venäjän kansan tarpeista. Juuri nyt tarvitaan kaikkein eniten sosiaalista yhteenkuuluvuutta Venäjän talouden elvyttämiseksi. Ja juuri nyt sitä näyttää puuttuvan.

Voidaan siis sanoa, että tulevat viikot ovat ratkaisevia. Uuden pääministerin, joka on kokenut mies ja konsensuksen rakentaja, nimittäminen on itsessään erittäin myönteinen seikka. Herra Primakovilla on kiistatta kansainvälisen yhteisön kunnioitus ja arvonanto. Toivon siis pikaista kriisinratkaisuohjelman ja johdonmukaisen talous‐ ja sosiaaliohjelman esittämistä.

Analyysimme mukaan on laadittava sekä välttämättömiä hätätoimia budjettitilanteen kuntoon panemiseksi että pitemmän aikavälin toimia, jotka liittyvät etenkin verouudistukseen, rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja talouden toimintaa ohjaavien instituutioiden vahvistamiseen. Rahoituslaitosten valvonnan sekä keskuspankin ja tullilaitoksen toiminnan osalta on selvää, etteivät nykyiset puutteellisuudet voi jatkua ikuisesti. Viimeinen ja ehkä kaikista tärkein kohta: oikeusvaltion ja oikeuslaitoksen toiminta on varmistettava.

Uuden hallituksen on oltava rohkea ja kekseliäs. Huonojen valintojen tekemisen vaara on yhä todellinen. Ajattelen etenkin tiettyjä Moskovassa liikkuvia ehdotuksia, jotka liittyvät rahan liikkeellelaskuun ja protektionististen kauppatoimien hyväksymiseen. Eikö ole kiireellisempää hillitä inflaatiota, joka uuvuttaa kaikkein köyhimmät? Eikö ole päinvastoin välttämätöntä kannustaa Venäjän teollisuuden rakenneuudistuksia sisältäpäin, eikä siten, että maa suojelee itseään tuonnilta, joka on lisäksi hyödyllistä julkisen talouden tasapainolle? Mainitsen nämä kaksi esimerkkiä, koska vanhat konstit, olivatpa ne kuinka vaarallisia tahansa, ovat toisinaan tietynlaisen populismin suosiossa.

Arvoisa puhemies, miten voimme tällä hetkellä arvioida Venäjän kriisin vaikutuksia Euroopan unioniin ja ehdokasvaltioihin? Sanoisin aivan ensiksi, että suorat vaikutukset kauppaan ovat yhä rajallisia, koska kahdenkeskinen kauppavaihtomme, vaikka sen merkitys kasvaakin, on vielä ainoastaan 3, 5 % viennistämme ja 4 % tuonnistamme. Tilanne on suurin piirtein sama KeskiEuroopan ehdokasvaltioissa, koska olennainen osa niiden kaupasta suuntautuu nyt Euroopan unioniin. Jotkin jäsenvaltiot, jotkin ehdokasvaltiot ja jotkin toimialat saattaisivat siitä huolimatta kuitenkin kärsiä kriisin seurauksista enemmän kuin muut. Mainitsen tältä osin maatalouden alan. Euroopan unionin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vienti Venäjälle oli vuonna 1997 noin 20 % kokonaisviennistämme, yli 5 miljardia ecua 25 miljardin kokonaissummasta. Liha‐ala, etenkin naudanliha‐ala, saattaisi joutua vaikeuksiin, jos vientimme Venäjälle hidastuisi.

Mitä välittömiin rahataloudellisiin vaikutuksiin tulee, vaikka eurooppalaisten pankkien tilanne onkin herkempi kuin amerikkalaisten ja aasialaisten pankkien, niiden Venäjään kohdistuvien saatavien osuus niiden kansainvälisistä saatavista on ainoastaan 8 %.

Rahoituskriisin välilliset vaikutukset ovat selvempiä, mutta ne tavallaan tasoittavat toisiaan. Raaka‐aineiden hinnan ja pitkien korkojen lasku ei ole Euroopalle epäedullista. Todistamme itse asiassa ilmiötä, jossa pääoma siirtyy kohti euroalueen joukkovelkakirjamarkkinoita. Se on yksi äsken mainitsemistani euron seurauksista. Tämä tilanne on kuitenkin aiheuttanut pörssikurssien laskun, joka on mitätöinyt osan niistä voitoista, joita on saatu vuoden alusta lähtien.

Ehdokasvaltioiden osalta emme ennusta tällä hetkellä pysyviä kielteisiä seurauksia, sillä ne ovat makrotaloudelliselta perustilanteeltaan yhä pohjimmiltaan terveitä.

Komissio on syyskuun alusta lähtien pohtinut mahdollisuuksia sellaisen avun osalta, jota Euroopan unioni voisi antaa Venäjälle kriisin voittamiseksi. Ulkoministerit hahmottelivat myös Salzburgissa epävirallisessa kokouksessaan joitakin suuntaviivoja, jotka sisältyvät heidän 6. syyskuuta hyväksymäänsä julkilausumaan. Teollistuneimpien maiden ryhmään osallistuvien valtioiden korkeat virkamiehet kokoontuivat toissapäivänä Lontoossa. Euroopan komissio ja unionin tämänhetkinen puheenjohtajamaa osallistuivat tähän neuvotteluun.

Nostan kaikista näistä keskusteluista esille joitakin ensivaikutelmia. Euroopan unioni ei voi tehdä mitään ilman Venäjää. Se on liian suuri ja liian monimutkainen maa. Sen vaikeudet ovat liian perinpohjaisia, jotta ne voitaisiin ratkaista ulkopuolelta annetuin määräyksin, joilla ei olisi Venäjän kansan tukea. Jokainen on huolissaan niistä yhteiskunnallisista seurauksista, joita tällä kriisillä voisi olla. Haluan kuitenkin korostaa tässä sitä, että olisi järjetöntä asettaa talousuudistukset ja yhteiskunnalliset toimet vastakkain. Ensimmäisenä yhteiskunnallisena toimena on välttää inflaatiota ja taloudellisen toiminnan hidastumista, jotka lisäisivät dramaattisella tavalla Venäjän kansalaisten köyhyyttä. Huonot taloudelliset päätökset ovat myös huonoja yhteiskunnallisia päätöksiä.

Talousuudistukset ovat näin ollen ainoa keino. Ei riitä, että Venäjän talouteen sijoitetaan uutta rahaa. Se olisi järkevää ainoastaan, jos niihin rakenneongelmiin, joiden kanssa Venäjä on tekemisissä, puututaan toden teolla: verouudistuksiin, veronkantoon, rahoitusmarkkinoiden toimintaan, yritysten rakenneuudistuksiin. Venäjän on vahvistettava näitä instituutioita ja toimittava oikeusvaltion tavoin.

Tämä on valtava työmaa, joka ei valmistu muutamassa kuukaudessa. Venäjällä jo melkein 10 vuotta kestänyt siirtymäkausi on monimutkainen prosessi, jota on arvioitava sen pitkän aikavälin vaikutusten perusteella. Tämä tarkoittaa komission osalta sitä, ettei uudistusten poliittista ja yhteiskunnallista elinkelpoisuutta saa koskaan unohtaa.

Venäjän kanssa käytävän vuoropuhelun on tässä riskitilanteessa oltava jatkuvaa. Juuri tämä ilmaistaan julkilausumassa, jonka laadimme viime sunnuntaina Salzburgissa. Troikan poliittiset johtajat palaavat Moskovasta. Ulkoministerien troikka matkustaa tänä torstaina eli 17. syyskuuta Moskovaan jatkamaan vuoropuhelua ja vahvistamaan halumme tehdä yhteistyötä. Minulla on aikomus vastata pikapuoliin kutsuun, jonka herra Primakov minulle lähetti, ja toivon, että Hans van den Broek ja minä voimme keskustella lähiaikoina pääministerin kanssa. Lokakuun lopulla Euroopan unioni aikoo pitää Wienissä huippukokouksen Venäjän presidentin kanssa.

Rahatalouden osalta komissio pyrkii siihen, että yhteisön kannat sovitetaan asianmukaisesti yhteen ennen mahdollisia G7maiden välisiä myöhempiä keskusteluja.

Huomaatte, ettei vuoropuhelun mahdollisuuksista ole puutetta. Johdonmukaisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen ohjelman hyväksyminen on kuitenkin tosiasiassa ennakkoehtona sille, että suuntaamme apumme uudelleen Venäjälle. Voimme toimia venäläisten rinnalla vasta sitten, kun tiedämme, mitä he haluavat. Tässä sillä välin joitakin alustavia suuntaviivoja.

Ensiksikin tehän tiedätte, että Venäjä on saanut Tacis‐ohjelmasta lähes kaksi miljardia ecua vuodesta 1991 lähtien. Pyrimme tällä hetkellä siihen, että annamme etusijan sellaisille hankkeille, joilla tuetaan uudistuksia. Tämä edellyttää työtapojemme tiettyä mukauttamista. Tacis‐ohjelma on tällä hetkellä yhä suhteellisen riippuvainen edunsaajamaiden byrokraattisista järjestelmistä. Tacis‐ohjelma ei toisin sanoen sovellu täysin hätätilanteisiin, ja tämä juuri oli unionin lainsäätäjän tahto. On siis tehtävä kaikki mahdollinen unionin avun toteuttamisajan lyhentämiseksi ja avun saamiseksi nopeasti liikkeelle. Venäjän viranomaisten on sitouduttava siihen niin kuin mekin sitoudumme.

Valmistelemme omalta osaltamme toimia kriisin rakenteellisten syiden käsittelemiseksi. Mainitsen siten pian tapahtuvan eurooppalaisten asiantuntijoiden liikkeelle saamisen julkisen talouden, verouudistuksen, velanhoidon ja julkisten menojen valvonnan alalla. Avustaminen rahoitussektorin valvonnassa ja uudistamisessa vaikuttaa minusta myös ajankohtaiselta. Venäjän hallinnon toimintakyvyn ja tehokkuuden parantaminen pysyy toiminnassamme keskeisellä sijalla sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Toiseksi joillakin yhteistyötoimilla voi teknisen avun ohella olla erittäin merkittäviä tuloksia. Ajattelen etenkin tulliyhteistyötä. Olemme jo käynnistäneet tämän ohjelman, mutta minun on myönnettävä, että meillä on vastassamme Venäjän hallinto, joka on ollut asiassa erittäin saamaton. Toivon, että voimme edistyä tällä alalla, sillä tullipetosten takia Venäjän verottajalta sanotaan jäävän keräämättä kuuden miljardin dollarin ylettömän summan arvoiset vuosittaiset verotulot.

Rahanpesun torjuminen kuuluu myös yhteistyömme prioriteetteihin, ja valmistelemme hanketta, joka voisi saada Tacisohjelmasta rahoitusta. Yhteinen työohjelma, jonka hyväksyimme tammikuussa silloin ulkoministerinä toimineen Jevgeni Primakovin kanssa, sisältää joitakin muita yhteisiä aloitteita, etenkin avaruus‐, tiede‐, liikenne‐ ja energiayhteistyön alalla.

Huomaatte siis, hyvät naiset ja herrat, ettei hankkeista ole pulaa. Kumppaniltamme Venäjältä puuttuu sen sijaan toisinaan sellaista ponnekasta yhteensovittamista, joka kykenee antamaan näiden hankkeiden valmistelulle ja toteuttamiselle välttämättömän poliittisen virikkeen. Yhteensovittamisesta vastuussa olevan hallituksen jäsenen nimittäminen on todellinen välttämättömyys. Komissio on korostanut tätä kohtaa useaan otteeseen, ja Venäjän viranomaisten poliittinen osallisuus on välttämättömämpää kuin koskaan aikaisemmin. Komissio pyrkii joka tapauksessa myös käyttämään ohjelmiemme kaikkia mahdollisuuksia hyväkseen, jotta se voisi työskennellä hajautetummin ja läheisemmässä yhteydessä paikallisviranomaisiin.

Kolmanneksi on sanomattakin selvää, että talouskasvu alkaa uudelleen vasta sitten, kun yksityiset sijoittajat palaavat ensin Venäjälle. Oikeus‐, lainsäädäntö‐ ja sääntelyjärjestelmää, joka ohjaa taloudellista toimintaa, on siksi ehdottomasti uudistettava. Jatkamme siis eurooppalaisten ja venäläisten teollisuudenharjoittajien välisen yhteydenpidon kannustamista helpottaaksemme suoraa vuoropuhelua yrittäjien välillä. Tacis‐ohjelman, jolla koulutetaan nuoria venäläisiä yritysjohtajia eurooppalaisissa yrityksissä, pitäisi antaa ensi vuonna noin 2000 nuorelle venäläiselle yrittäjälle mahdollisuus oppia tuntemaan paremmin eurooppalaisten yritysten käytäntöjä.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, siinä joitakin huomautuksia, jotka on tarkoitettu keskustelun avaukseksi. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Venäjän tulevaisuus kiinnittäisi edelleen huomionne tulevina kuukausina. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille säännöllisesti tilanteen kehittymisestä ja niistä toimista, joita komissio saattaa ehdottaa heti, kun olemme tietoisia Venäjän uuden hallituksen ohjelmasta.

(Suosionosoituksia)

  Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, kun keskustelimme täällä jokin aika sitten Indonesian metsäpaloista ja minä viittasin siihen, että niillä on muita, yhteiskunnallisiakin syitä, sain komission kirjallisen vastauksen, että Euroopan unioni ponnistelee joka tapauksessa saadakseen lisää rahaa Indonesian palokuntien tukemiseen. Komission puheenjohtaja aikoo nyt poistua, mutta haluaisin kuitenkin viitata siihen, että se oli Euroopan komission kanta vaikeaan taloudelliseen, poliittiseen ja rahoituskriisiin. Neuvoston puheenjohtaja sanoi tänään, että kriisi on paljon syvempi kuin luultiin.

Monesta valtiosihteeri Ferrero‐Waldnerin mainitsemasta asiasta voi olla täysin samaa mieltä. Haluaisin kuitenkin kaikkitietävää leikkimättä todeta selvästi jo nyt, että ainakin monesta asiasta oltaisiin, jos niitä olisi tarkasteltu huolellisesti, arvoisat komissaarit, ja jos taloudellisia kysymyksiä koskevia ääriliberaaleja kantoja olisi käytetty vähemmän silmänlumeena. Ei ollut eikä ole hyväksyttävää, että piilouduimme pitkään amerikkalaisten kannan taakse, jossa puhutaan erittäin paljon ihmisoikeuksista ja demokratiasta, mutta kun on kyse niin sanotuista liittolaisista, toinen tai joskus jopa molemmat silmät ovat sokeita.

Mistä se johtuu? Voin vain yhtyä siihen, mitä rouva Ferrero‐Waldner sanoi. Lyhyen aikavälin syynä ovat ensinnäkin spekulatiiviset pääomanliikkeet, instituutioiden ja toimintaedellytysten rakentamatta jättäminen tai puutteellinen rakentaminen. Lontoossa toimivan Euroopan jälleenrakennus‐ ja kehityspankin tuleva pääjohtaja sanoi hiljattain: olimme lännessä tyytyväisiä moniin valtaviin yksityistämistoimiin Venäjällä emmekä huomanneet, ettei tarvittavia talouden ja politiikan instituutioita rakenneta. Aivan avoimesti voidaan arvostella myös osittain korruptoitunutta hallintoa tai hallinnon osia, jotka ovat sidoksissa taloudelliseen, poliittiseen ja sotilaalliseen valtaan, sekä joidenkin maiden ihmisten sosiaalisten tarpeiden ja sosiaalisen hädän puuttuvaa kunnioitusta. Monet näistä kaavoista olivat samoja Indonesiasta Venäjälle, emmekä me kuitenkaan kunnolla havainneet niitä.

Varsinkaan komissiolta saamani vastaukset eivät ole myöskään täysin tyydyttäviä. Mitä me teemme spekulatiivisille pääomanliikkeille? Olen vapaan kaupan kannattaja, olen vapauden periaatteen kannattaja, myös pääoman liikkumisen osalta. Me Euroopassa tarvitsimme tämän vapauden saavuttamiseksi kuitenkin useita vuosikymmeniä. Emme voi pakottaa varsinkaan kehitysmaita suoriutumaan siitä hetkessä. Olemmeko valmiita tekemään jotain nimenomaan spekulatiivisten, lyhytaikaisten pääomanliikkeiden varalta ja huolehtimaan vastaavista toimintaedellytyksistä maailmanlaajuisesti? En ole saanut vastausta siihen.

Toinen kohta: toimielimet. Korostan sitä, mitä täällä sanottiin, nimittäin sitä, että on luotava vastaavat kansalliset toimielimet – keskuspankki, pankit, pankkivalvonta ja niin edelleen. Kansainväliselläkin tasolla on tapahduttava jotain. Emme voi ryhmässäni sallia sitä, että meillä on vapaa talous ja vapaat pääomanliikkeet, mutta ei edes kansainvälisen sääntelyn alkutekijöitä. Meidän olisi vahvistettava IMF: ää ja maailmanpankkia, mutta samanaikaisesti myös uudistettava niitä. En voi ymmärtää sitä, että jokainen keinottelija, olkoon sitten pankki tai yksityishenkilö, saa tukea kansainväliseltä pankkijärjestelmältä heti rahaa hävitessään ja häntä ikään kuin yllytetään jatkamaan keinotteluaan. Mitä hänelle pitäisi tapahtua?

Monet maailman ja Euroopan työttömistä eivät saa tukea, jota keinottelijat saavat maailmanlaajuisesti, kun he keinottelevat heikompia valuuttoja vastaan.

Mitä Euroopan unioni sanoo siitä? Kannattaako se näiden instituutioiden vahvistamista tässä tarkoituksessa, mutta nimenomaan liitettynä uudistukseen, jonka jälkeen emme lähde avustamaan kaikilla tahoilla, missä valuutat kaatuvat korruptoituneiden hallitusten ja keinottelijoiden yhteistyönä? Sitä en nimittäin ymmärrä.

Kolmas kohta: politiikan, talouden ja armeijan välisen yhteyden purkaminen. Sen osalta olen kuullut jotain. Haluaisin voimakkaasti korostaa sitä, että on aivan välttämätöntä huolehtia siitä, että uudistuksia tehdään.

Neljäs kohta: sosiaalipoliittiset toimet. Emme voi suvaita kaikkea sitä, mikä jää hallintoon ja talouteen, mutta joka ei pyri näissä valtioissa vähentämään hallituksen ja kansan välille syntynyttä vieraantumista ja tukemaan sosiaalisesti heikkoja.

Täällä on läsnä duuman valtuuskunta, jota haluaisin tervehtiä myös ryhmäni puolesta. Heillä on suuri vastuu, ei pelkästään maataan eikä Eurooppaa kohtaan vaan myös maailmanlaajuisesti. Pyydän duuman edustajia tukemaan nyt syntynyttä hallitusta rakentavan yhteistyön avulla ja toteuttamaan nämä tavoitteet.

(Suosionosoituksia)

  Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun tarkastelen maailman monia poliittisia kriisejä ja rahoituskriisejä, minun on todettava, että euromaa on vakauden maa. Olen iloinen siitä, ettemme kuunnelleet niitä, jotka vielä keväällä puhuivat eurosta keskosena. Monia niistä, jotka pitivät Aasian mallia esikuvana, ei luultavasti löydetä nyt, koska he ovat polttamassa aiempia puheitaan.

Haluaisin keskittyä puheessani Venäjän tilanteeseen. Demokraattisen ja vakaan Venäjän yhtenäisyys on erittäin tärkeää meille eurooppalaisille. Sellainen Venäjä, joka on Euroopan unionin ja NATOn tasavertainen kumppani, voi vaikuttaa merkittävästi Euroopan vakauteen ja myönteiseen kehitykseen. Sen vuoksi on välttämätöntä, että Venäjällä toteutetaan vastaavat uudistukset, ja nämä uudistukset ovat ainoastaan Venäjän omalla vastuulla. Me voimme antaa tukea ja apua Venäjästä itsestään lähtevien ponnistelujen tueksi, jotta neuvostohallinnon ja suunnitelmatalouden aiheuttamasta taakasta voidaan päästä eroon. Tällöin meidän on puhuttava myös perusteista. Perusteita ovat esimerkiksi toimiva hallinto, joka on ratkaiseva edellytys sille, että sosiaalista, ympäristöpoliittista ja erityisesti taloudellista kehitystä voidaan saada aikaan, ja se että keskusvallan ja alueellisen vallan välillä on järkevä ja tasapainoinen vuorovaikutussuhde. Vain siten voidaan taata oikeusvaltio ja tehdä mahdolliseksi sellainen sosiaalinen markkinatalous, joka tuo tarvittavaa edistystä ja jota meidän mielikuvamme mukaan muovaavat myös sosiaali‐ ja ympäristöalan toimintaedellytykset.

Yhdyn herra Swobodan kantaan: oli varmasti suuri virhe, että me eurooppalaiset annoimme ennen kyllä rahaa, mutta jätimme neuvomisen Harvardin professoreille, jotka saarnasivat siellä puhtaasta markkinataloudesta. Olen sitä mieltä, että sellaisen sosiaalisen markkinatalouden, joka ottaa huomioon kaikki nämä rakenteet, pitää Venäjällä vahvistaa erityisesti myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat taloudellisen kehityksen perusta. Nämä rakenteet ovat välttämättömiä valtion raha‐asioiden kuntoon saattamisessa, veroperinnän aikaansaamisessa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa. Meidän on myös etsittävä mahdollisuuksia saada käyttää Venäjän talouskehityksen hyväksi niitä 150 miljardia dollaria, jotka ovat Venäjällä ja sen ulkopuolella yksityisten kansalaisten tileillä.

Meille on tärkeää, että demokraattiset rakenteet ja valtakunnalliset puoluerakenteet kehittyvät. Toivon, herra van den Broek, että Euroopan unionin apu – esimerkiksi Tacis‐ohjelmasta – mukautetaan näihin vaatimuksiin, mutta siitä voimme varmasti keskustella vielä yksityiskohtaisemmin. G7‐kokouksen eurooppalaisten osallistujien yhteistyötä tarvitaan, jotta saamme läpi kantamme kokousta valmisteltaessa.

  Goerens (ELDR). – (FR) Arvoisa puhemies, Venäjän kriisiä ei ratkaista aivan kuin parannettaisiin vilustunutta potilasta.

Monet olivat aliarvioineet kommunistisen järjestelmän romahtamisen ja Neuvostoliiton hajoamisen venäläisille aiheuttaman poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen haasteen laajuuden. Olisi kuitenkin yhtä lailla harhauttavaa luottaa siihen, että tämä suuri maa palaa kommunismiin, kuin olisi typerää salata uudistusten toteuttamisen kirvelevä epäonnistuminen, mikä vähentää merkittävästi vaihtoehtoja nykytilanteessa.

Emme siis auta Venäjää pääsemään umpikujasta tyytymällä osoittamaan sormella Venäjän nykytilanteesta vastuussa olevia tai niin sanottuja vastuussa olevia, olipa kyseessä IMF tai muut järjestöt.

En voi muuta kuin hyväksyä täysin Venäjän nykytilanteen analyysin, jonka komission puheenjohtaja hetki sitten esitti. Haluaisin kuitenkin lisätä, että olivatpa Venäjällä aloitetut uudistukset minkälaisia tahansa, uudistukset, joissa pyritään ennen kaikkea instituutioiden parempaan toimintaan ja suurten talousarvioon liittyvien ja makrotaloudellisten tasapainojen palauttamiseen, venäläiset eivät parhaalla tahdollaankaan kykene selviytymään pulasta aivan yksinään. He ovat ainakin lyhyellä aikavälillä riippuvaisia ennen kaikkea niiden eurooppalaisten kumppaniensa avusta, joiden kanssa he muodostavat jo nyt kohtalon yhteisön, vaikkapa vain turvallisuuden tasolla. Tässä avustamisessa ei pidä tyytyä siihen, että talouden kiertoon vain sijoitetaan jälleen muutamia miljardeja ecuja. Kun kerran lainoja on myönnettävä, myönnettäköön ne sanalla sanoen paremmin, sillä se huolettomuus ja kevytmielisyys, jolla lainoja myönnettiin 1970‐luvulla tuloiltaan keskitason maille, on mitä suurimmassa määrin sellainen esimerkki, jota on vältettävä jäljittelemästä.

Minusta näyttää näin ollen pitkällä aikavälillä välttämättömältä moninkertaistaa yhteistyön määrää kaikilla aloilla – politiikan, talouden ja hallinnon alalla – ja haluaisin lisätä, että yhteistyötä on kehitettävä myös Euroopan unionin kansalaisten ja Venäjän federaation kansalaisten välillä, jotta voitaisiin saavuttaa edistymistä myös paikallisella, mikrotaloudellisella ja humanitaarisella tasolla. Jokaisen on lyhyesti sanottuna paneuduttava koko tarmollaan tähän työhön kaikilla aloilla.

  Carrère d'Encausse (UPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hirmumyrsky iski tänä kesänä Venäjälle, mistä tehtiin nopeasti sellainen johtopäätös, että siirtyminen demokratiaan oli epäonnistunut ja että kommunismi palaisi takaisin. Ennen parannuskeinojen ehdottamista on ymmärrettävä, mitä tapahtui.

Kriisin taustalla on talouden kiistaton perikato. Rupla romahti. Hallitus devalvoi sen ja jäädytti sekä ulkomaisen että kotimaisen velkansa. Hinnat riistäytyivät käsistä, köyhien ihmisten säästöt hävisivät ja väestö pelkäsi, että edessä oleva kauhea talvi elettäisiin ilman elintarvikkeita ja ilman lämmitystä. Kauhuissaan oleva väestö voi etsiä sekasortoisuudesta keinon selviytyä vastoinkäymisistään.

Johtuuko tämä kriisi uudistuspolitiikasta? Ei johdu. Sen syyt ovat ennen kaikkea poliittisia. Tämän kesän kriisi on luonteeltaan ensiksi poliittinen, vaikka sen ilmenemismuodot olivatkin taloudellisia. Venäjä ei kärsi siitä, että uudistuksia on tehty liikaa, vaan siitä, ettei uudistuksia ole tehty, koska poliittinen järjestelmä oli niitä vastaan. Valta on nimittäin vuodesta 1992 alkaen jakaantunut Venäjällä kahden legitimiteetin välille: presidentin ja duuman, ja ne molemmat perustuvat yleisiin vaaleihin.

Vuoden 1993 perustuslaissa presidentille annettiin tämän tilanteen hallitsemiseksi merkittävät valtaoikeudet ja duumalle annettiin valta estää kaikki päätökset ja kaikki uudistukset. Tällä uudistusten järjestelmällisellä estämisellä, ja etenkin verouudistuksen ja maanomistusuudistuksen estämisellä, on ollut dramaattisia seurauksia. Duuma riisti valtiolta verouudistuksen torjuessaan keinot kerätä veroja, eli keinot toimia, ja sellaista valtiota, jolla ei ole rahavaroja, ei ole olemassa. Venäjällä on vahva presidentti, joka johtaa olematonta valtiota. Mitä merkitsee demokratia ilman valtiota?

Maanomistusuudistusta on myös koko ajan lykätty. Tämä on estänyt yksityisen maanviljelyksen kehittymisen Venäjällä, ja niinpä hallitus on joutunut tuomaan väestölleen elintarvikkeita, mikä on järjetöntä valtiossa, jolla on merkittävät maanviljelysmahdollisuudet. Hallitus on tällä hetkellä maksukyvytön, se ei voi enää toteuttaa uudistusta. Jos Venäjällä on siis nälänhätä, se ei johdu uudistuksista, vaan siitä, ettei niitä ole tehty.

Poliittinen kriisi, joka syntyi toimeenpanovallan lamaannuksesta, ei ole siis peräisin viime kesältä. Se oli ennustettavissa. Mitään ei tehty sen estämiseksi. Aasian kriisi ja raaka‐aineiden – joiden myynnistä Venäjä sai pääosan tuloistaan – hintojen putoaminen vain jouduttivat kriisiä. Poliittiset kriisit, vaikka ne ovatkin vaarallisia, voivat olla hyödyllisiä silloin, kun ne eivät johda katastrofiin. Näin on ehkä käymässä tällä hetkellä Venäjällä.

Vaikka tilanne on kaksin verroin vaarallinen, koska väestö ei enää luota hallitsijoihinsa eikä politiikkaan, ja vaikka maa pirstoutuu alueiden vetäytyessä kuoreensa, koska valtiota ei ole ja koska maata uhkaa hajoaminen, Venäjä ei tästä huolimatta ole vajonnut sekasortoon, anarkiaan tai alokasmaisen diktaattorin ohjaamaan poliittiseen seikkailuun.

Jeltsinin ja duuman aikaansaama sopimus Primakovin nimittämisestä pysäytti kriisin, ainakin väliaikaisesti. Valtaelinten välinen uusi tasapaino on syntymässä. Pääministerillä on ensimmäistä kertaa oma legitimiteettinsä, eikä duuma, joka sen hänelle antoi, voi olla tukematta häntä, vaikka kommunisteilla ei olekaan kiire osallistua tukemiseen. Presidentti joutui luopumaan epäsuorasti osasta valtaansa. Hahmottumassa on siis tasapainoisempi ja demokraattisempi poliittinen järjestelmä. Se on kirjattava perustuslakiin, millä lopetetaan eri valtakeskusten väliset turhat taistelut ja lamaannus. Kommunistit osallistuvat hallitukseen, mikä ei kuitenkaan merkitse sitä, että he ottavat sen haltuunsa. Se merkitsee ainoastaan sitä, etteivät he voi enää tyytyä kritiikin esittämiseen ja päätösten jarruttamiseen.

Lisäksi uudistusmielisen varapääministerin, Alexandr Shohinin, eilinen nimitys osoittaa hyvin, ettei Primakov ole pelkästään, kuten on sanottu, KGB: n johtaja, vaan vaikutusvaltainen mies, jota duuma ei pidä panttivankinaan. Kukaan ei halua palata Venäjällä taaksepäin, ei edes Zjuganov, vaan kaikki venäläiset tietävät, että kaikkien on nykykriisissä osallistuttava demokraattiseen muutokseen, kaikkien, kommunistit mukaan luettuina. Juuri tämä on ymmärrettävä, jotta Venäjää voitaisiin auttaa harkiten eikä enää niin, että avustuksia suolletaan täysin valvomatta.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies AVGERINOS

  Seppänen (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, kaksi saman maailmantalouden yhteenkuuluvaa osaa elävät eri elämää: reaalitalous ja paperitalous. Paperitalous on kuplatalous. John Maynard Keynes kutsui sitä kasinokapitalismiksi. Maailma on sähköinen kasino, jossa pelipanoksina ovat erilaiset pörssituotteet. Maailmalla liikutellaan joka päivä kuusikymmentä kertaa enemmän valuuttoja kuin mitä tarvitaan maailmankaupan maksusuorituksiin. Sen takia maailman talous on epävakaa. Pankit ja muut maailman kasinopelurit sijoittivat korkeiden voittojen toivossa sähköisiä rahoja Kauko‐itään, Venäjälle ja latinalaiseen Amerikkaan. Rahat käytettiin vääriin tarkoituksiin. Pääomamarkkinat inflatoitiin. Kun kupla puhkeaa, seuraus voi olla maailman deflaatio. Aasian romahdus maksettiin IMF: n varoilla. Sen rahat eivät riitä muualle. IMF: n kautta olemme me kaikki jo joutuneet maksajiksi. IMF pyytää jäsenmailtaan jäsenosuuksien korotuksia sekä erityistä NAB‐järjestelyä.

Kysyn, keitä me oikein pelastamme IMF: n rahalla. Vastaan, että keinottelijoita, kasinopelureita ja rosvoja. Venäjälle ovat länsipankit saksalaisten johdolla sijoittaneet ehkä satamiljardia ecua sellaista rahaa, jonka venäläiset talousmafiosot ovat kierrättäneet omissa nimissään takaisin länteen. Velat jäivät Venäjälle, rahat tulivat länteen. Pitääkö lännen sosialisoimalla ylikansallisesti Venäjän velat säilyttää vallassa ihmiset, jotka orjuuttavat kansansa rahalla ja televisiolla? Pitääkö lännen pelastaa presidentti sellaisen uudistuspolitiikan nimissä, joka on jo saanut Venäjän kansan tuomion? Köyhyys, epätoivo ja nälkä ovat historian tuomareita. Nyt tarvitaan Euroopassa vasemmistolaisen ajattelun ylösnousemusta. Oikeisto on jo tuhonnut oman vaihtoehtonsa ja kriisistä pelastumisen näköalat.

  Schroedter (V). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, arvoisat neuvoston edustajat, Venäjä on oppikirjaesimerkki siitä, että talouden muutosprosessin on liityttävä suoraan demokraattisen kehityksen edistymiseen. Parlamentin päätös Moskovassa 1993 loukkasi demokratiaa niin, että kansa ei vieläkään luota riittävästi sen toteutumiseen. Länsi ei ole kiinnittänyt huomiota tähän tosiasiaan ja se pitää Jeltsiniä edelleen demokratian takuumiehenä.

Venäjän todellisuus näyttää kuitenkin toiselta. Todellisuutta on tämä: 80 %: n varjotalous, ja lännen uusliberalistiset suunnitelmat epäonnistuivat todellisella Venäjällä. On harhaa uskoa, että Venäjän pitäisi vain saattaa IMF: n ja Maailmanpankin jo seitsemän vuoden ajan haluamat uudistukset nopeaan päätökseen, ja kaikki olisi pian kunnossa. Kuinka se voisi tapahtua, kun yhteiskuntajärjestys on romahtanut? Se osa kansasta, joka elää toimeentulominimin alapuolella, on jo kauan aikaa sitten laajentunut keskiluokkaan, ja talven lähestyessä ihmiset luottavat siellä enää itseensä eivätkä kotimaan ja ulkomaiden poliitikkojen suuriin sanoihin. Tämä syvä luottamuskriisi vie politiikalta tällä hetkellä mahdollisuudet demokratian rakentamiseen. Minulla on kuitenkin sellainen vaikutelma, että lännen poliitikot eivät ole niinkään kiinnostuneita näistä tosiseikoista kuin siitä, että jogurttia ja juustoa lännestä toimittavat tavarantoimittajat menettävät markkinoita ja että Rotterdamiin kasaantuu nyt tavarakontteja. Taloudelliset suhteet länteen on kuitenkin muokattava sellaisiksi, että niiden ekologiset ja sosiaaliset edellytykset tukevat vakaata talousjärjestelmää eivätkä haittaa Venäjän muutosponnisteluja. Lännen tuen tehtävänä on sen vuoksi myötävaikuttaa tämän syvän luottamuskriisin voittamiseen ja hyväksyä sosiaalisen turvajärjestelmän jälleenrakennus ja demokratian vahvistaminen samanarvoisiksi painopisteiksi!

  Lalumière (ARE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komissaari, puhun vuorostani Venäjästä, ja kollegani Henri de Lassus käyttää puheenvuoron Aasian rahoituskriisistä.

Kukaan ei voi kiistää sitä, että Venäjällä eletään äärimmäisen vaikeaa ajanjaksoa. Taloudellinen, rahataloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi on niin suuri, että voidaan puhua konkurssista. Maassa on myös poliittinen kriisi: presidentti Jeltsin on menettänyt arvovaltansa, uutta pääministeriä oli vaikea löytää, duuma ja toimeenpanovalta ovat lamaannuttavassa vastakkainasettelussa, ja niin edelleen, ja niin edelleen.

On kuitenkin pantava merkille, että vaikka poliittinen kriisi onkin vakava, se on tähän asti pysynyt institutionaalisissa puitteissa, ja perustuslain sääntöjä on noudatettu. Maassa, jossa demokraattiset perinteet ovat vielä heikot, tämä on merkittävä seikka, jota meidän on korostettava ja kannustettava.

Tämän monisäikeisen kriisin edessä on tarpeen palauttaa mieliin, tai käydä läpi, Venäjän politiikkamme. Kaikenlainen epäröinti unionin taholta saattaisi aiheuttaa kohtalokkaita seurauksia Venäjän federaatiossa, vaikka Venäjän tulevaisuus onkin tietenkin suurimmaksi osaksi venäläisten omissa käsissä. Tervehdin muuten yleisölehterillä olevaa duuman edustajien valtuuskuntaa.

Totean ensiksi tyytyväisenä, ettei kukaan täällä ole sitä mieltä, että tälle suurelle naapurille ja merkittävälle kumppanille tehdyistä sitoumuksista olisi luovuttava. Uskon nimittäin täysin siihen, että on välttämätöntä jatkaa yhteistyötämme ja apuamme kaikin mahdollisin ja kuviteltavissa olevin keinoin. Venäjän kansan on voitava tuntea, että eurooppalainen perhe ymmärtää ja tukee sitä. Venäjän kansallismielisten äärisuuntausten kannattajien olisi niin kovin helppo esittää Euroopan unioni itsekkäiden rikkaiden järjestönä, joka sopeutuu oikein hyvin Venäjän vastoinkäymisiin, ja tämä olisi kovin vaarallista! Toimikaamme siten, ettei asenteemme voi koskaan antaa aihetta tällaiselle tulkinnalle, joka voisi johtaa Venäjällä mitä pahimpiin muukalaisvihamielisiin reaktioihin.

Yhteistyötämme ja apuamme on kuitenkin uudistettava. Puheenjohtaja Santer myönsi tämän sitä paitsi juuri äsken, kuten monet kollegatkin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Euroopan parlamentin jäsenet ilmaisevat varautuneisuutensa ja jopa arvostelunsa, jotka eivät kohdistu ainoastaan siihen politiikkaan, jota IMF, Maailmanpankki ja länsimaalaiset yleensä ovat harjoittaneet, vaan myös unionin harjoittamaan politiikkaan esimerkiksi Tacis‐ohjelman osalta.

Sanon ajan puutteen vuoksi lyhyesti, että olemme usein kannustaneet markkinatalouden perustamisessa, mikä on hyvä asia, mutta samalla olemme olettaneet, että Venäjän yhteiskunnan perusta on riittävä tämän vapaan markkinatalouden perustamiseksi ja sen toimintakuntoon saattamiseksi. Tämä alkuolettamus on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Venäjä ei ole samanlainen kuin Puola, Unkari, Tšekki, ja niin edelleen. Sillä ei vuonna 1991 ollut historiallisista syistä, joita ei pitäisi koskaan unohtaa, todellisen oikeusvaltion perusteita eikä perusolemusta eikä kansalaisena olemisen kulttuuria, jotka kaikki ovat välttämättömiä, jotta vapaat markkinat eivät muuttuisi sellaiseksi viidakoksi, jossa kaikki on sallittua rajoituksetta, myös – ja suurelta osin – mafian menetelmät.

Todellisen verojärjestelmän kunnollisen toiminnan, viljelysmaiden jakamisen, sitoumusten ja sopimusten noudattamisen sekä sosiaalioikeuden ja sosiaalisen suojelun minimitason kaltaiset perusuudistukset eivät ole sellaisia kiistattomia tosiseikkoja, joiden varaan voidaan rakentaa länsimaiden vaatimia taitavia uudistuksia. Nämä perusuudistukset ja ajattelutavan muutos ovat vielä tekemättä. Juuri niihin meidän on, arvoisa puhemies, kohdistettava pääosa neuvoistamme ja avustamme toivoen, että Primakovin hallitus kykenee voittamaan sen valtavan haasteen, joka painaa sen harteita.

  Souchet (I‐EDN). – (FR) Arvoisa puhemies, komissaari de Silguy ennusti meille täällä tammikuussa, että Aasian kriisillä olisi talouksiimme ainoastaan täysin marginaalinen vaikutus. Potentiaalisen euron muodostama ukkosenjohdatin olisi muka riittävä pitämään kaikki levottomuudet kuin taikaiskusta loitolla. Olemme joutuneet luopumaan harhakuvitelmista, ja mitä pelottavimmat vaiheet ovat varmasti vielä edessämme.

Puheenjohtaja Santer tarjoaa meille tänään Venäjän kriisin osalta samaa suojakilpeä, joka tietenkin kestää. Meidät on muka tavallaan suojattu tulelta, ja sekin on tulevan euron ansiota. Eikö ole melkoisen ylimielistä ennustaa, ettei Venäjän pörssiromahduksella, jota emme osanneet ehkäistä, ole merkittäviä seurauksia taloutemme ja rahapolitiikkamme kehitykselle? Ei, kriisin laajuutta ei pidä salata, sen välittömät syyt on lisäksi tunnistettava oikein, eikä salata pidä myöskään kommunistien hallitseman parlamentin omalaatuista vastuuta, parlamentin, joka esti oikeusvaltion perustamisen kannalta välttämättömän lainsäädäntökehyksen laatimisen.

Kyllä, heikot ja aivan pieniksi hajonneet Venäjän pankit olivat varomattomia. Koska niiden velka on dollarimääräistä ja talletukset puolestaan ruplamääräisiä, ne eivät kykene enää nykyisin täyttämään sisäisiä ja ulkoisia velvoitteitaan. Ne ovat menettäneet tallettajien ja sijoittajien luottamuksen. Koska ne kärsivät liiallisesta valuutan jäykkyydestä, niiden välityksellä virtasi ulkomaille valtavia rahasummia kansainvälisiin korruptioketjuihin, joihin suuri osa länsimaisesta avusta näyttää todellakin kadonneen. Mutta kenen muun syy tämä on, jollei ennen kaikkea duuman, joka kieltäytyi antamasta pankkijärjestelmälle sen tarvitsemaa lainsäädäntökehystä voidakseen toimia? Ja kuka voi väittää, ettei Venäjän pankkijärjestelmän luhistumisella ole mitään vakavia seurauksia meidän pankkijärjestelmällemme?

Jos valtio on tällä hetkellä voimaton ja kykenemätön maksamaan säännöllisesti virkamiestensä palkat, eikö se johdu ensiksi siitä, että duuma kieltäytyi hyväksymästä verolakeja ja halvaannutti verojärjestelmää koskeneen ehdotuksen tekemällä siihen valtavan määrän tarkistuksia? Koska valtiolta on riistetty verotulot ja siis keinot toimia, se seuraa voimattomana maan hajoamista ja antaa alueellisten talousmahtien ja mafiaverkkojen anastaa todellisen vallan. Herra Primakovilla on edessään kaksi merkittävää haastetta: valtion auktoriteetin palauttaminen ja maan yhtenäisyys.

Jos eurooppalaista kansaa, Venäjän kansaa, uhkaa ensi talvena vuoden 2000 kynnyksellä todellinen nälänhätä, eikö se johdu ennen muuta siitä, ettei Venäjän maatalous ole voinut kehittyä, koska duuma on estänyt täysin maanomistusta koskevan lainsäädännön hyväksymisen? Ruokkiakseen väestön, joka elää maailman parhailla mailla, Venäjän on siis tuotava maahan valtavat määrät elintarvikkeita, jotka me tuotamme, mutta joita se ei tällä hetkellä käytännössä pysty maksamaan. Säästyykö etenkin elintarviketeollisuutemme vakavilta seurauksilta?

On siis korkea aika tarkistaa perinpohjin sitä virheellistä lähestymistapaa, joka meillä on tähän asti ollut. Lakatkaamme huutamasta uudistusten perään, lakatkaamme tuhlaamasta veronmaksajiemme rahoja avustusohjelmiin, joista meille ei anneta minkäänlaisia arvioita, mutta auttakaamme vakavasti ja voimakkaasti Venäjää kouluttamaan uusia, päteviä ja rehellisiä virkamiehiä, joita se kiireesti tarvitsee palauttaakseen valtion auktoriteetin, saadakseen hallinnon toimimaan ja elvyttääkseen talouden.

  Muscardini (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, Venäjää ja sen seurauksena muiden maiden rahamarkkinoita kohdannut talouskriisi johtuu jo kauan jatkuneesta poliittisesta kriisistä, johon Euroopan unioni tai muut valtiot tai arvovaltaiset toimielimet eivät jostakin selittämättömästä syystä ole riittävän määrätietoisesti kiinnittäneet huomiotaan eivätkä ole esittäneet ratkaisuehdotuksia siihen. Venäjän poliittinen kriisi osoittaa, ettei kaupan vapauttamisessa eikä markkinatalouteen osallistumisen tasa‐arvoisten edellytysten luomisessa ole viime vuosina tapahtunut todellista edistystä. Kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen ei yksityistämistä näet ole tehty kansalaisten hyväksi, vaan se on tarjonnut muutamille etuoikeutettujen piiriin kuuluville suunnattomien tulojen ja vallan hankkimisen välineen, ja joissain tapauksissa se on myös rikastuttanut järjestäytynyttä rikollisuutta lähellä olevia tahoja.

Esimerkiksi maa‐omaisuutta tai verotusta koskevat uudistukset ovat asioita, joista Venäjän kansa voi vain uneksia, ja tapahtumien, jotka huolestuttaisivat ketä tahansa, kuten pommihyökkäys itse parlamenttirakennuksessa, olisi pitänyt osoittaa Euroopan unionille, kuinka kaukana vielä ollaan normaaliudesta ja demokratiasta. Mainitsen esimerkiksi tapauksen, jossa Venäjällä toimivat eurooppalaiset virkamiehet ilmoittivat Venäjän ja sen naapurimaiden ilma‐alusten äärimmäisen vaarallisesta kunnosta, mutta kukaan ei ryhtynyt mihinkään toimiin tässä asiassa. Minä itse Moskovassa vierailleen valtuuskunnan osanottajana olen nähnyt todella uskomattomia tilanteita.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, että me antaisimme tukemme yhdelle tai toiselle hallituskoalitiolle, vaan siitä, että on vaadittava ja saatava diplomaattisin keinoin aikaan se, että Venäjän politiikassa sitoudutaan edistämään ja toteuttamaan taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta päästäisiin unionin ulkoministerien Salzburgissa 9. syyskuuta osoittamalle tielle. Lisäksi Euroopan unionin on täytettävä kaksi vaatimusta: toisaalta on välttämätöntä, että unionin hallitukset toimivat kaikissa kansainvälisissä toimielimissä – valuuttarahasto, Euroopan pankki, ja niin edelleen – yksimielisesti voidakseen ennakoida tapahtumia ja voidakseen monenkeskisin toimenpitein puuttua puhkeaviin kriiseihin ja toisaalta, mitä Venäjään tulee, voidakseen panna toimeen unionin toimielinten päättämät tuet ja toimenpiteet ja välttää siten usein aiemmin toistunut tilanne, jossa yksittäiset hallitukset ryhtyvät hajanaisiin toimiin sen mukaan, mikä jollekin kansalliselle talouden tai tuotantoelämän vaikuttajalle sattuu sopimaan.

Toteuttakaamme tämä toinen pilari, joka vielä puuttuu monilta alueilta ja aloilta, joilla sillä kuitenkin voisi olla innovatiivinen merkitys lopultakin vailla kaikkia itsenäisiä eurooppalaisia aloitteita halvaannuttaneita ikivanhoja esteitä. Toimintaan on mahdollisuus, kunhan Eurooppa sitä haluaa.

  Krehl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisat Venäjän duuman jäsenet, Venäjän valtuuskunnan puheenjohtajana voin vakuuttaa teille, että Euroopan parlamentti seuraa Venäjän kehitystä jatkuvasti suurta myötätuntoa tuntien. Vaikutelma ja toivo siitä, että uudistukset olisivat alkaneet vaikuttaa, ovat kuitenkin viime viikkoina ja kuukausina osoittautuneet pettymykseksemme jatkuvasti vääriksi. Venäjällä ja läntisessä maailmassa huokaistiin helpotuksesta, kun kollegamme duumassa astuivat ensimmäisen askeleen ulos poliittisesta kriisistä valitsemalla Jegveni Primakovin pääministeriksi yksimielisessä äänestyksessä. Tämä poliittinen kriisi on kuitenkin vain peilikuva ja oire koko maan rakenteellisesta kriisistä. Varsinainen ongelma – se on käynyt selväksi meille kaikille – on siinä, että Venäjän taloudessa ei ole aloitettu perustavaa uudistusta.

Venäjän taloudelta puuttuu perusta. Toistaiseksi toteutetuilla toimilla ei ole onnistuttu luomaan taloudellisen toiminnan uutta oikeudellista kehystä. Ei ole olemassa luotettavia oloja, joihin yritykset voivat luottaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että verotusta ja pankkeja, mutta myös maan hankintaa koskevat riittämättömät määräykset ovat osaltaan vaikuttaneet nykyiseen lohduttomaan tilanteeseen. Koska olot suhdanteiden kehittymiselle puuttuvat, tähänastiseen uudistusprosessiin ovat lisäksi voineet todella osallistua vain Venäjän yhteiskunnan jotkin ryhmät.

Tähänastiset toimet ovat merkittävästi parantaneet aivan liian harvojen ihmisten elinoloja Venäjällä. Liian monet ihmiset elävät hirvittävässä köyhyydessä. Venäjän tulevalle kehitykselle on erittäin tärkeää, että uusi pääministeri muodostaa vakaan hallituksen, jolla on parlamentin tuki. Vain näissä oloissa Venäjän uusi hallitus onnistuu lopettamaan poliittisen järjestelmän lamaannuksen ja saamaan alkuun perustavat uudistukset, joita nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Kuten tiedätte, Strasbourgissa kokoontuu nykyään parlamentaarinen yhteistyökomitea, jota kollegani Vladimir Riskov ja minä olemme johtaneet kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen voimaantulosta lähtien. Haluaisin tässä yhteydessä varmistaa venäläisille kumppaneillemme, että Euroopan unioni tukee heitä. Nimenomaan me, Euroopan parlamentti, teemme kaikkemme tukeaksemme uusia uudistuksia duuman kollegojen kanssa käytävän nyt jo totutun rakentavan vuoropuhelun avulla. Meidän on kuitenkin myös harkittava sitä, riittääkö Tacis‐ohjelma nykymuodossaan Venäjän tilanteen asettamiin vaatimuksiin.

Haluaisin myös kehottaa teitä, hyvät duuman kollegat, asettamaan tulevina viikkoina ja kuukausina vastuun maastanne tärkeimmäksi asiaksenne ja tekemään kaikkenne näiden tukalien ongelmien ratkaisemiseksi. Niihin kuuluu erityisesti se, että hyväksytte ripeästi myöhässä olevat ja välttämättömät lainsäädäntöprojektit. Teistä riippuu nyt talouden oikeudellisen kehyksen luominen, jota maanne niin kiireesti tarvitsee. Tämän vuoksi toivon Venäjän kansan puolesta, että Venäjän poliitikot johtavat sen paremmalle uudelle vuosituhannelle.

  Valdivielso de Cué (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komissaarit, kesän juuri alettua saimme vielä nauttia erinomaisen terveestä taloudesta, kunnes vähän aikaa sitten Tyyneltämereltä puhaltava tuuli toi meille aasialaisen flunssan, tartutti Pohjois‐Amerikan, työntyi Etelä‐Amerikkaan ja sai koko maapallomme vapisemaan. Siirrän hetkeksi syrjään Venäjän, joka jo aiemmin osoitti heikentymisen merkkejä.

Mikä oikein on tämän maailmanlaajuisen romahduksen syynä? Olemme jo alkaneet kuunnella syvällisiä selityksiä sen syistä – diagnooseja, jotka yleensä saadaan tietää a posteriori .

Ongelma on kuitenkin iänikuinen. Kaikilla teknologian aloilla tapahtuneesta merkittävästä edistyksestä huolimatta tämän alan ennusteet eivät vieläkään toimi, ja me saamme tietää sen yleensä, kun ennusteet ovat jo tulleet ja kun ne ovat käsillä. Vaikuttaa siltä, että Euroopan talousnäkymät ovat toistaiseksi edelleen melko hyvät lukuun ottamatta niitä yrityksiä, jotka ovat vahvasti sidoksissa sellaisiin maihin kuin Latinalaisen Amerikan maat, Japani ja Venäjä.

Juuri eilen kuulimme suhteista Venäjään vastaavan valtuuskunnan puitteissa duuman edustajia – tervehdin heitä täältä käsin ja toivotan heille parhainta menestystä siinä vaikeassa tehtävässä, joka heillä on edessään – tilanteen nykytilasta, jossa ei tarkalleen ottaen ole kyse taloudellista kriisiä koskevasta ongelmasta, vaan kriisi on seurausta järjestyksen, rakenteen, verokehyksen täydellisestä puuttumisesta ja pitkästä puutteiden litaniasta. On käsittämätöntä, että niinkin rikas maa kuin Venäjä on syvällä konkurssin syövereissä. Meidän on ehdottomasti annettava heidän käyttöönsä kaikki keinomme ja järjestelmämme auttaaksemme heitä pääsemään eteenpäin. Ei kuitenkaan pääomaa, sillä kukaan ei tiedä, mihin taskuihin se voi päätyä. Vetoan humanitaarisen avun puolesta, joka voi helpottaa nälänhädän estämisessä, sillä kuten eräs suomalainen kollega eilen sanoi kokouksessa, johon aiemmin viittasin, ei ole pois suljettua, että Suomen vastaisen rajan voisivat kansoittaa nälänhätää pakenevat venäläiset.

Joka tapauksessa mullistusten ajan paras ohjenuora on olla murehtimatta liikaa. Käyttäkäämme edelleen talouden parhaita keinoja, joita ovat vapautettu kauppa ja maailmanlaajuinen sijoitusten kehys sellaisten kansainvälisten elinten alaisuudessa kuin Maailman kauppajärjestö, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki. Tätä kehystä meidän on syvennettävä ja lujitettava.

  Watson (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, kun keinottelun kuplat puhkeavat, kansalliset taloudet voivat joutua laman kouriin. Tämä johtaa poikkeuksetta vaatimuksiin pääomaliikkeiden ja sijoituskeinottelujen säännöstelemiseksi. Valuuttasäännöstely koituu kuitenkin väistämättä sitä harjoittavien maiden tappioksi.

Tämä talouskriisi voidaan luultavasti välttää leikkaamalla yhdenmukaisesti länsimaiden korkokantoja, antamalla yhdessä kolmansille maille rahoitustukea siellä, missä sitä tarvitaan, ja sääntelemällä kansainvälisesti paremmin sekä valvomalla järkevästi pankkialaa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos Länsi‐Euroopan politiikka on tehotonta.

Komission on suoraan sanottuna aika ryhdistäytyä. Komissaari de Silguy kuulosti viime kuussa aivan Cliff Richardilta: ”We're all going on a summer holiday”. Komissaari van den Broek kuulosti eilisiltana siltä kuin hän olisi kärsinyt Beatlemaniasta: ”You don't know how lucky you are to be back in the USSR”.

Oliko komissio tosissaan kaksi viikkoa sitten, kun se kuvasi kriisin vaikutuksia EU: hun ja sen jäsenyyttä hakeneisiin maihin ”rajallisiksi”? Olemme vakavassa tilanteessa. Voi olla, että Euroopassa palataan suunnitelmatalouteen. Meidän on toimittava päättäväisesti. Nopeutetaan liittymisen aikataulua. Taistellaan protektionismin puolustajia vastaan ja toteutetaan euron käyttöönotto.

  Wurtz (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, toivotan duuman valtuuskunnan tervetulleeksi. Olen kuullut monia hyviä Venäjän parlamentille ja uudelle hallitukselle osoitettuja neuvoja. Ja eikö Euroopalla itselläänkin ole opittavaa rahoituskriisistä, joka on toukokuusta 1997 alkaen jatkuvasti laajentunut? Älkäämme tuudittautuko harhaluuloihin. Talous ja yhteiskunta eivät selviytyisi omissa maissamme vahingoittumattomina maailman talouskasvun pysyvästä heikkenemisestä. On siis reagoitava. Juuri siitä puhdasoppisen monetarismin kannattajien kenkä puristaa. Kasvun elvyttäminen edellyttää jonkinasteista vapautumista väitetystä inflaation vaaraan liittyvästä pakkomielteestä ja äärimmäisen tiukasta raha‐ ja budjettipolitiikasta. Maailmantilanne on muuttunut. Sen huomiotta jättäminen olisi vastuutonta.

Jopa G7‐maat ovat toissapäivänä ottaneet tämän tosiasian ensimmäistä kertaa huomioon. G7‐maiden julkilausumassa vakuutetaan, että maailmantalouden vaarojen luonne on muuttunut. Siinä korostetaan, että inflaatio on heikkoa ja kiinnitetään huomiota kysynnän laskuun. Talousasioita käsittelevä lehdistö on pitänyt tällaista julkilausumaa yllätyksenä ja näyttävänä aloitteena, joka sen mukaan vahvistaa olettamusta neuvotellusta rahapoliittisesta liennytyksestä. Näiden seitsemän maan joukossa on kuitenkin neljä unionin maata, joista kolme merkittävää maata kuuluu tulevaan euroalueeseen. Olisi loogista, jos unioni tekisi vuorostaan tällaisen näyttävän aloitteen suuntaamalla prioriteettinsa uudelleen todellisen kasvun elvyttämisen hyväksi. Euroopan keskuspankin asenne ei ole kuitenkaan tähän asti ollut tällainen. Sen pääjohtaja, herra Duisenberg, tunnusti tosin hänkin juuri, että tulevan euroalueen taloudellinen ja rahataloudellinen kokonaisympäristö on selvästi heikentynyt ja että nykyinen kriisi jarruttaa epäilemättä kasvua. Saman tien hän kuitenkin toisti ainoan opinkappaleensa, joka on budjettikuri.

Tällaisen ristiriitaisuuden edessä ja haasteiden poikkeuksellisen vakavuuden vuoksi ehdotan, arvoisa puhemies, että parlamentti kutsuu EKP: n pääjohtajan selittämään meille kantansa. Euroopan parlamentti toimisi osansa mukaisesti harjoittaessaan tämän toimielimen demokraattista valvontaa ja tuodessaan keskustelun aikana esille oman näkemyksensä asioista kaikkien niiden naisten ja miesten nimissä, jotka meidät valitsivat.

  Wolf (V). – (DE) Arvoisa puhemies, herra Santer on kyllä epäilemättä oikeassa yhdessä kohdassa. Paluuta entiseen ei ole! Tavoitteena ovat maailmanlaajuisen sääntelyn, global governance , säännellyn markkinatalouden uudistuksen uudet muodot, joissa määreet sosiaalinen ja ekologinen eivät ole pelkkiä toiveita, sillä vain niin voidaan välttää se, että nimenomaan heikoimmat kansantaloudet joutuvat aina maailmantalouden maailmanlaajuisen rakennekriisin varoventtiileiksi.

Clinton, joka edelleen myös politikoi, etsii kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vahvuuksia. Jopa IMF: n korkean tason edustajat puhuvat pääomanliikkeiden valvonnan välttämättömyydestä uuden kansainvälisen rahoitusjärjestelmän keskeisenä osana. G7‐ryhmä, kuten kollega Wurtz juuri sanoi, nimenomaan taas todellisen kysynnän elvyttämisestä. Lyhyesti sanottuna, nyt on kyse maailmantalouden sosiaaliekologisesta sääntelystä, joka muodostaa yhteisen nimittäjän oikein toteutetun euron käyttöönoton vahvistaman Euroopan hyvin ymmärretyn oman edun ja sellaisten kansojen, joita ei voi väliaikaisesti juuri nyt käyttää hyväksi pääoman kasaamiseen, nykyään jatkuvasti loukattujen etujen välille.

Sitä varten tarvitsemme kansantaloudellisesti ja sosiaalisesti tuhoisan rakenteiden mukauttamispolitiikan sijasta nimenomaan tähän tarkoitukseen laadittuja siirtymäkauden ohjelmia, jotka perustuvat historiallisen kompromissin pohjalta syntyneeseen laajaan ja sosiaaliseen poliittiseen yhteisymmärrykseen.

Nyt on kyse siitä, että meillä on tilaisuus vihdoinkin lopettaa ihmiskunnan suurta enemmistöä koskettavan uusliberalistisen kasinokapitalismin surullinen jakso romahduksitta ja antaa kuplan laskea valvotusti sen sijaan, että antaisimme sen puhjeta.

  De Lassus Saint Geniès (ARE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan radikaaliallianssin ryhmä ei halunnut osallistua tähän yhteiseen päätöslauselmaesitykseen maailmanlaajuisesta talous‐ ja rahoituskriisistä, josta äänestetään huomenaamulla. Tämä päätöslauselma vaikuttaa mielestämme nimittäin vähäpätöiseltä verrattuna Euroopan unionin nykyiseen toimintakykyyn ja vastuuseen.

Kun vastassamme on kriisi, joka ravistelee koko Aasiaa, Venäjää ja Latinalaista Amerikkaa, meillä on oikeus odottaa, että parlamentti hyväksyy seikkaperäisempiä ja tarkempia ehdotuksia. Olemme iloisia euron kestävyydestä, eurosta, joka luotiin antamaan johdonmukaisuutta ja vakautta unionin maiden rahapoliittiselle ympäristölle. Euro nojaa vahvoihin, järjestettyihin ja ohjattuihin talouksiin. Jäsenvaltioiden hallinnot, olipa ajoittainen niihin kohdistuva arvostelumme minkälaista tahansa, ovat kokeneita hallintoja, jotka ottavat lähes kaiken liiketaloudellisen liikehdinnän huomioon. Instituutiomme ovat muodostuneet hitaasti. Kaikki unionin kansat tukevat niitä selvästi ja demokraattisesti. Siksi euro on perusolemukseltaan vakaa ja vankka.

Venäjän ja useimpien nousevien talouksien maiden instituutiot ovat puolestaan valitettavasti heikkoja, ne on perustettu vasta äskettäin, ja ne eivät juurikaan saa perinpohjaista demokraattista tukea. Niiden hallinnot näyttävät olevan laajalti korruption leimaamia. Taloudellinen toiminta on ainoastaan osittain niiden hallinnassa, ja loppuosa on joutunut harmaan talouden ja mafian haltuun, jotka hyötyvät siitä rahoitustuesta, jota kansainvälinen rahoitusyhteisö antaa näille maille. Kansainvälisen valuuttarahaston kaltaiset instituutiot lainaavat kuitenkin yhä rahaa näille maille vaatien, että ne panevat taloutensa ja instituutionsa järjestykseen, mutta kykenemättä saamaan ääntänsä toden teolla kuuluviin ja antaen ajaa itsensä puolustuskannalle, jossa ne katsovat parhaimmaksi jatkaa rahan lainaamista, vaikka sen takaisin saannista ei ole toivoakaan, koska ne pelkäävät epäjärjestystä, jota on vieläkin vaikeampi korjata.

Näiden ongelmien kanssa kamppaillessamme tyydymme ehdotetussa päätöslauselmassa vaatimaan kansainvälisten rahoituslaitosten uudistusta sanomatta, mistä näiden laitosten on otettava voimansa, ja antaen ymmärtää, että ne voivat yksinkertaisesti pysyä teknokraattisina. Olisimme halunneet, että päätöslauselmassa ilmaistaisiin selvästi, että kaupan maailmanlaajuistumisen jatkuminen edellyttää sellaisen maailmanlaajuisen sääntelyä ja valvontaa harjoittavan rahoitusjärjestön perustamista, joka nojaa todelliseen demokraattiseen tukeen. Olisimme halunneet – ja se on tarkistuksemme tavoite – että päätöslauselmassa todettaisiin, että Kansainvälinen valuuttarahasto epäonnistuu osittain joka kerta, kun se on tekemisissä sellaisten hallitusten tai hallintojen kanssa, jotka ovat huonosti valmistautuneita markkinatalouden mekanismeihin, koska se ei ota huomioon harmaan talouden tuhoisaa vaikutusta ja koska se ei arvioi ehdottamiensa toimien yhteiskunnallisia seurauksia. Olisimme halunneet – ja se on toisen tarkistuksen tavoite – että päätöslauselmassa suunniteltaisiin pääomien liikkumisen sääntelyä koskevaa uskottavaa menettelyä, etenkin luomalla kauppaan kohdistuva kansainvälinen vero.

Se ponnekkuus, jolla puheenjohtaja Santer esitti tänä aamuna huomioitaan Venäjän instituutioiden ja talouden erityistilanteesta, osoittaa esille tuomiemme ongelmien vaikeuden. Ainoastaan Euroopan unionin erittäin lujan poliittisen kannanoton avulla voidaan nykyinen kriisi muuntaa hyödylliseksi vaiheeksi kohti maailmanlaajuista edistystä. Toivomme, että kehitystä kohti sosiaalista markkinataloutta arvioidaan jokaisessa siihen pyrkivässä maassa sen mukaan, minkälainen institutionaalinen kyky näillä mailla on ohjata ja säännellä kehitystä. Unionin osana on auttaa nopeuttamaan oikeusvaltioiden ja demokraattisten instituutioiden voimistumista, jotka ovat välttämättömiä syntyvien markkinatalouksien elinvoimalle. Uskomme, että juuri tätä roolia maailman kansat odottavat meiltä.

  Blot (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, tervehdin ensin Venäjän duuman valtuuskuntaa, joka on läsnä täällä Strasbourgissa, ja haluan heti alkuun tuomita länsimaiden tekopyhyyden niiden Venäjän suhteissa.

Virallisesti kyse on tietenkin ystävyydestä, se on tullut tänä aamuna selvästi esille. Pelkään kuitenkin, että todellisuudessa asia on toisin. Antiikin Kreikan suuri historioitsija Thukydides sanoi, että poliittista valtaa luonnehtii yleensä kolme seikkaa: oman edun tavoittelu, pelko ja turhamaisuus. Länsimaiden turhamaisuus on ilmiselvää. Meille länsimaissa varallisuus on liian usein tärkeämpi asia kuin ihmisoikeudet, ja kehotamme venäläisiä ystäviämme jäljittelemään meitä niin kuin olisimme perusolemukseltamme parempia.

Länsimaiden Venäjän pelko, vaikka se usein salataankin, on täysin todellinen. Toiveena on tietenkin kukistaa maan sotilaallinen voima ja lohkoa vähitellen sen valtava alue. Oman edun tavoittelu pysyy olennaisena motiivina. Kyse on Venäjän taloudellisesta valtaamisesta länsimaisia ratkaisukeinoja soveltamalla. Länsimaissa vallitsevat voimakkaat intressit kannustavat tekemään niin. Nämä intressit ovat samat kuin ne, jotka kannustavat transatlanttiseen yhdentymiseen, joka johtaa siihen, että Eurooppa hyväksyy aseman, joka on ikuisesti alisteinen Yhdysvaltain supervallalle.

Tällainen on asioiden todellinen laita. Euroopan ja Venäjän välinen yhteistyö ja ystävyys on kuitenkin välttämättömämpää kuin koskaan aikaisemmin. Olemme siitä täysin vakuuttuneita. Tämä yhteistyö ei voi kuitenkaan koostua kalliista ja tehottomista rahoitusinterventioista, kuten on tehty aikaisemmin. Venäjän talouden ongelmat on ratkaistava maan omista lähtökohdista käsin, eikä talouskriisistä voida missään tapauksessa selviytyä ilman poliittisen ennakkoehdon täyttymistä eli anarkian loppumista. Juuri tämä anarkia estää omistusoikeuden kunnioittamiseen nojautuvan todellisen oikeusvaltion perustamisen. Venäjällä on ennen kaikkea auktoriteettikriisi, joka johtuu etenkin siitä, etteivät vallanpitäjät ole välittäneet tarpeeksi kansasta. Kreml ei saa enää olla välittämättä duuman isänmaallisesta enemmistöstä, sillä valtiolla on auktoriteettia ainoastaan, jos se valvoo maan parlamentin edustaman Venäjän kansan etuja. Uudistusten tekeminen Venäjällä ei ole tekninen ongelma, vaan poliittinen ongelma. Venäjä tarvitsee vahvaa valtiota, siis nimenomaan vahvaa valtiota, koska se on juurtunut kansansa perinteisiin, jotka ovat tietenkin kansallisia perinteitä, mutta myös ortodoksisen kirkon hengellisiä perinteitä.

Tällaisen vahvan Venäjän ilmaantuminen on myös meidän etujemme mukaista, jo pelkästään senkin vuoksi, että Yhdysvaltain supervallan hallitsevalle asemalle voitaisiin löytää vastapaino, maalle, joka on voittanut, palautettakoon se mieliin, kolme maailmansotaa: ensimmäisen ja toisen maailmansodan, mutta myös kylmän sodan. Kaikki muu on totta puhuen pelkkää jaarittelua, joka on irrallaan Venäjän todellisuudesta ja joka heijastaa länsimaisten monikansallisten yritysten itsekkäitä etuja. Siksi toivon, että Venäjä löytää tiensä itse.

  Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, on hyvin houkuttelevaa syyttää kansainvälistä taloudellista kriisiä Venäjän ongelmista. Se saattaisi olla Venäjällä hyväksyttävää uuden hallituksen osalta, joka ei ole päässyt eroon menneisyydestä. Vanhat ratkaisut eivät kuitenkaan ole vastaus uusiin taloudellisiin ongelmiin. Venäjän kriisi, jota ei ole vielä ratkaistu, on ennen kaikkea poliittinen, ja se on seurausta poliittisesta harhautuksesta, jonka myötä tarvittavat todelliset uudistukset ovat jääneet toteutumatta. Venäjän kansa maksaa nyt laskun siitä.

Viime vuosina myöntämämme apu ei ole valitettavasti johtanut oikeanlaiseen kehitykseen. Tulevaisuudennäkymät ja keskustelu Venäjän nykytilanteesta saavat minutkin jossain määrin synkäksi. Tämä pätee myös Venäjän hallituksen varoitukseen siitä, että saattaa olla tarpeen painaa lisää seteleitä, jotta kansalaisille saadaan annettua rahaa heidän tarpeisiinsa. Kuten tiedämme, tämä johtaa tilanteeseen, jossa taloudelliset ongelmat vain kasvavat esimerkiksi hyperinflaation muodossa.

Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa kehitykseen ovat rajalliset, mutta intressimme ovat suuret. Ne eivät ole niinkään taloudellisia, kuten monet ovat todenneet, vaan pikemminkin poliittisia. Meidän ei kuitenkaan pidä tehdä vääriä valintoja vaan pitää kiinni sisällöllisestä näkemyksestämme, joka koskee Venäjän talousuudistuksia. Uutta hallitusta on arvioitava tämän perusteella, tällöin on kysymys vakaudesta ja paremman uskon luomisesta toimivaan ja sosiaaliseen markkinatalouteen, niin että virkakoneisto toimii uskottavasti. Venäjän on saatava asiansa loppujen lopuksi järjestykseen. Siihen meidän tukemme on nyt ja myöhemmässäkin vaiheessa tarkoitettu. Venäjän pitää oikeastaan löytää paikkansa kansainvälisessä taloudessa.

Mielestäni on tärkeää todeta, että haluamme jatkossakin auttaa Euroopan unionin mahdollistamin keinoin, mutta se, että voimmeko auttaa, riippuu Venäjästä.

  Stenzel (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komissaari, hyvät kollegat, kun Tšernobylin reaktorikatastrofi sattui 10, 5 vuotta sitten, se kuvasti kommunismin loppua ja uudistuspolitiikan alkua. Nyt näemme osittain henkilöstöpoliittisenkin uudistuspolitiikan paluun Moskovaan. Venäjä reagoi silloin katastrofiin siten, että Tšernobyl peitettiin vaipalla, eristettiin. Nyt koemme Venäjällä taloudellisen ja poliittisenkin Tšernobylin, mutta emme voi reagoida peittämällä Venäjää vaippaan tai eristämällä sen.

Me tarvitsemme avoimen, vakaan, demokraattisen ja markkinataloudellis‐sosiaalisesti suuntautuneen Venäjän. Historian pyörää ei voi kääntää Venäjällä takaisinpäin eikä uusia virheitä voi korjata palaamalla vanhoihin virheisiin. Euroopan unionilla on hyvää tahtoa. Vaikutusmahdollisuudet on kuitenkin arvioitava realistisesti. Koska duuman edustajia on tänään paikalla ja duuman varapuhemies sanoi meille eilen, että uudistusvoimat ovat yhä olemassa ja haluavat jatkaa uudistuksia, se on tosin rauhoittavaa, mutta se, mitä ei ole tällä kertaa vielä tapahtunut, nimittäin rahan painaminen, voi tapahtua uudelleen. Kysymys ei ole vain siitä, millainen hallituksesta tulee, vaan mikä vaikutus hallituksen jäsenillä on ja tulee olemaan Venäjän uudistuksiin.

Meitä huolestuttava asia on selvä. Venäjän kommunistinen puolue on yhä voimakas. Se ei ole Keski‐ ja Itä‐Euroopan kommunististen puolueiden tapaan lähestynyt sosiaalidemokraatteja. Me emme halua keskushallituksen hajoamista ja pirstoutumista pelkkiin alueellisiin voimiin. Emme kuitenkaan myöskään halua sotilaallisten hirmuhallitsijoiden mahdollista paluuta valtaan tai vallankaappausta. Sitäkään vaaraa ei voi unohtaa. Venäjän demokraattisia toimielimiä, ennen kaikkea oikeusvaltioon liittyviä toimielimiä on sen vuoksi vahvistettava. Jos pelkästään annettaisiin rahaa, se kohdistuisi väärille vastaanottajille.

Erityisen tärkeää nykyisen tilanteen kannalta on se, ja siitä ei ole vielä puhuttu, että Venäjän kehityksen kannalta on välttämätöntä kiihdyttää Euroopan unionin laajentumista Keski‐Euroopan vakauttamiseksi, jotta vakauttaminen vaikuttaisi Venäjän tilanteeseenkin.

  Thors (ELDR). – (SV) Arvoisa puhemies, päivän keskustelun tärkein elementti, jonka myös Santer mainitsi, on se, että Venäjä ja EU ovat vastavuoroisesti riippuvaisia toisistaan ja että meidän yhteistyömme vakauttaa mannerta. Tästä emme saa luopua, vaan meidän on pidettävä tätä yhteistyötä etusijalla ja annettava tukea lailliselle hallinnolle, paikalliselle hallinnolle, kansalaisyhteiskunnalle ja tullilaitokselle. Nämä ovat myös tärkeitä elementtejä unionin tulevassa politiikassa pohjoisen ulottuvuuden kannalta.

Vaikka keskustelu koskeekin Venäjää, emme saa unohtaa, että Ukraina on kärsinyt yhtä paljon romahduksesta kansainvälisillä markkinoilla. Hyvät ystävät! Kärsivä ihminen on kärsivä ihminen, missä hän sitten asuukin. Meillä on oltava valmiuksia auttaa mahdollisen nälänhädän koittaessa. Meidän on kuitenkin luotettava siihen, että apu menee perille ja ettei meidän tarvitse maksaa siitä tulleja.

Paljon on puhuttu Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF: stä. Haluaisin kuitenkin lainata Grigori Javlinskia, joka on todennut, että “me olemme luottaneet Jeltsiniin liian paljon”, Javlinskia, joka jo aikaisessa vaiheessa varoitti siitä kriisistä, jota me nyt elämme. Samalla haluaisin todeta, että myös euro on tänään mainittu monta kertaa, mutta ei sen merkitystä erityisesti Suomen osalta. Ilman euroa ei Suomen markka eikä Suomen talous näyttäisi niin hyvältä kuin se näyttää tänään.

  Marset Campos (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajan pitämästä puheenvuorosta samoin kuin komission puheenjohtajan puheenvuorosta.

On olemassa joitakin todella huolestuttavia tietoja, jotka olisi pitänyt ottaa aiemmin huomioon.

Asun Espanjassa sellaisella alueella, Murciassa ja Alicantessa, jonne on jo vuosikausia saapunut venäläismafian edustajia taskut täynnä salakuljetettuja dollareita pestäkseen niitä alueellamme, mikä on osoitus Jeltsinin aloittaman Venäjän instituutioiden uudistuksen epäonnistumisesta.

Länsimaat, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Euroopan unioni, G7‐maat ovat kuitenkin jatkuvasti tukeneet tätä eufemistisesti niin kutsuttua ”uudistusta”, joka vuosi toisensa jälkeen näytti tehottomuutensa, jota uusliberaalisen fundamentalismin sokaisemat länsimaat eivät havainneet.

On myös terveydellisiä tietoja, jotka nekin ovat huolestuttavia: kuolleisuuden kasvu, lapsikuolleisuuden kasvu, sairauksien ja epidemioiden lisääntyminen, sairaaloiden epäkohdat, jotka kertovat vaarallisesta sosiaalisesta taantumasta Venäjällä.

Murcian alueella kärsitään lisäksi sika‐alan romahduksesta johtuvan kriisin seurauksista, ja kyseisen alan pitäisi – ilman muuta – saada tukea Euroopan unionilta.

Kun kansan demokraattisesti valitsemat edustajat, duuma, asettuvat Jeltsiniä vastaan, länsimaat – Euroopan unioni – kuitenkin tukevat Jeltsiniä tuota demokratian ääntä vastaan. Tuo länsimaiden kaksijakoisuus, skitsofrenia, joka puoltaa autoritaarisuutta eikä suosi demokratiaa, on hämmästyttävää. Tarkemmin sanottuna Venäjän kommunistipuolue on Venäjän muiden voimien kanssa ponnistellut huomattavasti varmistaakseen uudistukset ja demokratian.

Sen vuoksi mielestäni on tärkeää, että Euroopan unioni tukisi Venäjää tällä demokratian tiellä ja että se samalla tarjoaisi maan tarvitsemaa humanitaarista apua, joka tulee olemaan erittäin tärkeää lähikuukausina.

  Paasio (PSE). – Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön taholta on Venäjän tilannetta lähestytty. On sanottu, että Venäjän tulee jatkaa markkinoiden vapauttamisen ja yksityistämisen tiellä. Ikäänkuin varoitetaan, ettei saa valita mitään muuta tietä kuin sen, joka on jo valittu. Mitä heidän siis tulee jatkaa? Sitäkö toimintaa, joka on johtanut nykyisen katastrofin syntymiseen ja katastrofaaliseen tilanteeseen?

Markkinoiden vapauttamisen ongelmana on se, että Venäjällä ei ole riittävästi, jos käytännössä mittasuhteet huomioon ottaen ollenkaan, tuotannollista toimintaa, jolle kansantalouden kasvu voitaisiin perustaa. On vain hyvin nopeisiin voittoihin perustuvia spekulatiivisia raha‐ ja pääomaliikkeitä, joilla ei saavuteta niitä päämääriä, joita muun muassa Euroopan unioni pitää tärkeänä. Kyse on myös siitä, että yksityistäminen sinänsä ei voi olla lääke tilanteessa, jossa yksityinen sektori ei kokonaisuuden kannalta toimi rationaalisesti, vaan se toimii tavalla, joka ei tee mahdolliseksi muun muassa sosiaalisen dimension mukaanottamista markkinatalouteen. Johtopäätöksenä on siis silloin se, että on sallittava ja hyväksyttävä tietty valtion ohjailu tilanteessa, jossa kyse on paljon enemmästä kuin siitä, että talous on romahtamassa. Kyse on siitä, että valtion rakenteet kokonaisuudessaan joutuvat kovalle koetukselle ja ovat vaarassa joutua hajoamisprosessiin, joka on vielä paljon tuhoisampi myös meidän kannaltamme kuin nykyinen tilanne. Ei voida pitää hyväksyttävänä, että EU sanelee, mutta on oltava yhteistyössä.

  Herman (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, lähes kaikki on sanottu. Jokseenkin kaikki! Rouva Lalumière, vaikka venäläisiä onkin autettava – ja kukaan ei vastusta sitä – me myös tarvitsemme venäläisiä. Kosovon tilanne ja Balkanin asukkaat ovat piikki lihassamme. Vakavat vaarat uhkaavat meitä. Ja mitä venäläiset tekevät auttaakseen meitä tässä asiassa? Mitä he tekevät? Uskotteko hetkeäkään, että herra Milošević voisi vieläkin pitää länsimaita pilkkanaan, Euroopan unionia pilkkanaan, WEU: ta ja jopa NATOa pilkkanaan, jos hän ei olisi varma Venäjän enemmän tai vähemmän salaa antamasta äänettömästä tuesta? Taisimme olla ällistyneitä eilen herra van den Broekin sanoessa meille, ettei pidä odottaa venäläisten muuttuvan tältä osin.

Tämä on mielestäni jo kaiken huippu. En tiedä, miten tällainen asenne on määriteltävä. Se on ehkä masokismia. Aiomme auttaa Venäjää, aiomme edelleenkin vaatia veronmaksajiltamme huomattavia ponnisteluja Venäjän auttamiseksi, ja Venäjä pysyisi muka epäsolidaarisena meitä kohtaan asiassa, jossa me olemme mukana? Tällaista asennetta ei voi ottaa vakavasti. Pyydän kovasti anteeksi, mutta Milošević nauraa varmasti partaansa kuunnellessaan puheitamme. Ja vetoan tässä duumaan: jos ette muutu, älkää luulko, että apumme jatkuu! Tällaista viestiä en ole tänään vielä kuullut yhdessäkään puheessa, joita tuen täysin muilta osin.

Mitä kansainväliseen rahoituskriisiin tulee, on aika unohtaa Venäjä. Nyt on huolehdittava Latinalaisesta Amerikasta. Ongelmat ovat siellä. Venäjän osalta on liian myöhäistä. Venäjä on tehnyt tekoja, joita ei voi korjata. Se on tuhonnut kansainvälisen luottamuksensa. Se on kieltäytynyt kirjaimellisesti maksamasta velkojaan. Tulevaisuudessa huomio on kiinnitettävä maihin, jotka voivat vielä käyttää rahojamme, ja on sääli, että herra Clinton oli ahdingostaan huolimatta se, joka teki aloitteen, joka meidän olisi pitänyt tehdä.

  Miranda (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, erityisesti Aasiaa ja Venäjää, mutta myös Latinalaista Amerikkaa koetteleva talouskriisi on laadultaan niin vakava, että meidän on syytä pohtia sitä hyvin tarkasti. Ja Euroopan on aivan erityisesti syytä muodostaa siitä oma kantansa eikä tyytyä toistamaan G7‐maiden kokousten sekä Clintonin ja Jeltsinin tapaamisten jälkikaikuja.

Kyse on suhdanteista riippumattomasta kriisistä, jonka alkujuuret ovat syvällä maailmanlaajuisissa ääriliberaaleissa suuntauksissa ja joka tulee vaikuttamaan – ja vaikuttaa jo nyt – jäsenmaiden talouksiin, erityisen vahingollisesti kasvuun, kysyntään ja työllisyyteen.

Tilanteen muuttaminen edellyttää keinottelua suosivien ääriliberaalien suuntauksien pysäyttämistä, ja sen tähden on välttämätöntä kiinnittää enemmän huomiota sosiaalisiin ongelmiin ja herättää henkiin sisäinen kysyntä, jolloin talous saadaan kasvuun käynnistämällä jälleen tuottava sijoitustoiminta. Lisäksi tilanteen korjaaminen vaatii pääomaliikkeiden tehokasta sääntelyä ja asianmukaista verotusta sekä näihin tavoitteisiin liittyvää kansainvälistä rahoitusyhteistyötä.

Venäjän kriisiä, joka on samanaikaisesti poliittinen, taloudellinen, rahoituksellinen ja sosiaalinen, ei voi tarkastella maailmanlaajuisesta kriisistä erillään. Mutta luonnollisestikin sillä on myös omat erityispiirteensä, ja lisäksi se on poikkeuksellisen voimakas. Sille voidaan selkeästi osoittaa syyllisiä maan sisältä, erityisesti Jeltsin. Emme kuitenkaan voi jättää huomiotta myöskään sitä, että myös ulkopuolelta, etenkin Kansainvälisen valuuttarahaston ja myös Euroopan unionin taholta, Venäjää on vaadittu ja painostettu järjestelmällisesti sivuuttamaan sosiaaliset huolenaiheet.

Seuraamme tarkasti viimeaikaisia poliittisia kehityskulkuja ja esiintuotuja tavoitteita. Nähdäksemme Euroopan unioni voi ja sen myös pitää omaksua myönteinen asenne tässä kysymyksessä kohtelemalla Venäjää ensisijaisena puhekumppanina, lakkaamalla painostamasta sitä toteuttamaan epätarkoituksenmukaisiksi osoittautuneita taloudellisia uudistuksia ja tukemalla ennemminkin sellaisia toimia, joiden tarkoituksena on lisätä vakautta Venäjällä ja Euroopassa. Tästä tilanteesta on otettava opiksi, on valittava toisenlainen kulkusuunta.

  Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minun on ilmoitettava, että olen paljon enemmän yhtä mieltä esittämästänne kokonaisanalyysista kuin komission puheenjohtajan puheenvuorosta, joka pitäytyi tiukasti Venäjässä. Meitä nimittäin uhkaa parhaillaan kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi, eikä kukaan ole sanonut sitä duumassa, sen sanoi eilen eräs filantrooppi‐keinottelija, herra Soros, Yhdysvaltain edustajainhuoneen pankkikomiteassa.

Koska meitä uhkaa maailmanlaajuinen kriisi, meidän eurooppalaisten ei pidä kysyä itseltämme, miten paljon neuvoja me annamme venäläisille ystävillemme, koska he ovat tänään täällä – ja tervehdin heitä – vaan mikä on meidän tehtävämme ja meidän johtoasemamme, mitä varten puolellamme on kaksi etua: ensiksi se, että olemme kyenneet rakentamaan sivistyneen yhteismarkkina‐alueen 50 vuoden aikana; toiseksi se, että euro on huomattava etu jopa ennen syntymistään.

Mielestäni meidän on ensiksi otettava johtoasema Yhdysvaltain ja Japanin rinnalla, josta kukaan ei ole puhunut ja josta kaikki tällä hetkellä riippuu. Toiseksi meidän on mielestäni myös toimittava yhdessä. Olen huolestunut siitä, että Eurooppa puhuu tällä hetkellä enemmän G7: n kautta – ei enää G8: n kautta – kuin Ecofin‐neuvoston ja komission kautta. Ja kolmanneksi meidän on mielestäni ehdotettava maailmanlaajuistumista käsittelevää huippukokousta ja otettava huomioon se, kuten herra Herman terävästi sanoi, ettemme me saa olla menneisyyden profeettoja, vaan meidän on huolehdittava nykyisistä ongelmista, ja tällä hetkellä ongelmana on Brasilia eikä Venäjä. Ongelmana on se, että Latinalaisen Amerikan taloudet, jotka olivat lujittaneet perustaansa viime vuosina, kokevat nyt uuden kielteisen vaikutuksen.

Nyt on saatava selville, miten me aiomme toimia. Sen vuoksi haluaisinkin tietää, mitkä ovat komission ja neuvoston kriteerit Kansainvälistä valuuttarahastoa koskevan politiikkamme osalta. Kannatammeko me kiireellistä toimintaa? Onko sitä mielestämme uudistettava? Onko myönnettävä lisää varoja? Nämä ovat mielestäni erittäin tärkeitä kysymyksiä, koska muuten me maksamme sen, minkä keinottelijat vievät itselleen, sekä ne keinottelijat, jotka ovat luoneet Venäjälle ryöstötalouden, että kansainväliset keinottelijat.

  Lehne (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen komission puheenjohtajan kanssa samaa mieltä siitä, että Venäjän tilanteen arvioinnissa on varmasti otettava huomioon myös se, että Euroopan unioni ei ole apua antaessaan mahdollisesti tehnyt kaikkea niin täydellisesti kuin olisi voinut, mutta mehän olemme myös vain ihmisiä emmekä siis täydellisiä.

Toisaalta minun täytyy sanoa kokemuksistani Euroopan parlamentin ja Venäjän parlamentin alahuoneen eli duuman ja ylähuoneen yhteisen valtuuskunnan jäsenenä, että olemme oikeastaan vuodesta 1994 lähtien käyneet venäläisten kollegojemme kanssa samoja keskusteluja monissa Venäjän uudistuspolitiikan kysymyksissä. Samoja keskusteluja nimenomaan niillä alueilla, joilla Venäjällä tarvitaan uudistuksia, jotta maa olisi houkutteleva talouden ja sijoitusten kannalta.

Uudistuksia kaipaa ensinnäkin verojärjestelmä, ja sen lisäksi uudistustarvetta aiheuttaa se, että kiinteää omaisuutta koskevaa esineoikeutta ei ole, sekä toimimattomat pankki‐ ja rahoitusmarkkinajärjestelmät ja monet muut tärkeät asiat. Minulla on sellainen käsitys, että tätä keskustelua on käyty yli neljä vuotta, eikä siinä ole päästy oikeastaan mihinkään tulokseen. Toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta ovat jarruttaneet toistensa toimintaa Venäjällä jo pitkän aikaa, ja voin vain toivoa, että Venäjän uuden hallituksen ei tarvitse toimia poliittisessa tyhjiössä, vaan että on olemassa realistinen mahdollisuus siihen, että se saa myös parlamentin tuen työlleen.

Euroopan parlamentin valtuuskunnan yhtenä tärkeänä tehtävänä on ja pysyy se, että se viittaa duuman kollegojen kanssa käytävissä keskusteluissa aivan konkreettisesti niihin asioihin, joissa uudistustarvetta on, ja arvostelee Venäjän kehitystä ja poliittisia prosesseja, ei kielteisessä vaan myönteisessä mielessä, vaikuttaakseen siihen, että uudistuspolitiikkaa jatketaan ja se toteutuu. Olen sitä mieltä, että se on pääasiallinen tehtävä, joka meillä parlamentin jäsenillä tulevina päivinä on, kun neuvottelemme venäläisvaltuuskunnan kanssa.

  Speciale (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, minusta näyttää siltä, että tarvitsemme Venäjää koskevan syvällisen analyysin ja tutkimuksen tämän tilanteen keskeisistä parannuskeinoista. Tämä on kuitenkin tehtävä käymällä tiivistä vuoropuhelua venäläisten osapuolten kanssa, eikä itseemme käpertyneinä; meidän ei pidä toistaa jo tehtyjä virheitä eli meidän ei pidä tyrkyttää omia ratkaisujamme.

Haluaisin esittää kaksi kysymystä, jotka minusta vaikuttavat keskeisiltä: ensinnäkin, emmekö me, parlamentti, Euroopan komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto, kansainväliset organisaatiot, ole vastuussa niin kriisiin vaikuttaneiden tekijöiden aliarvioimisesta kuin myös siitä, että olemme hyväksyneet tai peräti rohkaisseet kehitystä, joka saattoi ainoastaan johtaa tähän?

Toiseksi, olemme luottaneet rajattomasti poliittisiin johtajiin ja sellaisiin taloudellisiin prosesseihin, joita edustajat Swoboda ja Barón jo oikeutetusti määrittelivät villiksi uusliberalismiksi ja spekuloinniksi, ja olemme teeskennelleet pitävämme sitä markkinatalouden rakentamisena. Näin ei Venäjällä ole aikaansaatu todellista markkinataloutta – joka oli oikea tavoite – mutta on murennettu valtio, jonka merkitys ennen oli kaikenkattava ja liiallinen ja jota luonnollisesti oli muutettava ja uudistettava, mutta joka nyt näyttää huvenneen olemattomiin. Tiedämme, että usein julkiseen köyhtymiseen liittyy harvojen yksityisten henkilöiden rikastuminen, ja minusta näyttää, että Venäjällä on käymässä juuri niin: julkinen köyhtyminen on selvästi nähtävissä, samoin harvojen yksityisten henkilöiden rikastuminen. Näemme sen usein omissa maissamme: viime vuosina venäläisten turistien virta on kasvanut – ja me olemme vieläpä olleet iloisia siitä – ja he käyttävät enemmän rahaa kuin amerikkalaiset 50‐ ja 60‐luvuilla. Heidän välillään on kuitenkin pieni ero: amerikkalaisilla oli Yhdysvallat, eli vankka talous ja voimakas valtio, mutta venäläisillä ei sitä ollut. En tiedä onko totta, että 8 % venäläisistä maksaa veroja, mutta jos niin on, se merkitsee koko poliittisen järjestelmän murenemista: on selvää, ettei takaisin ole paluuta.

Meidän on siis löydettävä johdonmukainen ja kestävä tapa edetä taloudellisesti ja poliittisesti, ja vuoropuhelussamme venäläisten kanssa meidän on pyrittävä konkreettisesti edistämään tämänhetkisen tilanteen paranemista.

  Elles (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, yhdyn ilman muuta niiden tämänpäiväiseen keskusteluun osallistuneiden henkilöiden näkemyksiin, joiden mukaan maailmanlaajuinen talousjärjestelmä on vaarassa. On tämän parlamentin ja koko länsimaailman etujen mukaista varmistaa sen säilyminen ja vahvuus.

Me kuitenkin puhumme tässä keskustelussa siitä, mitä meidän olisi tehtävä Venäjälle. Olemme havainneet tänä aamuna, että parlamentin enemmistön näkemys ääriryhmiä lukuun ottamatta on se, että lännen olisi noudatettava yhdenmukaista lähestymistapaa, jotta Venäjä voi toteuttaa omat taloudelliset uudistuksensa hyvin kohdistetun erityistuen avulla. Toiseksi meidän on osoitettava halumme varmistaa se, että Venäjä on edelleen aktiivinen tekijä maailmanlaajuisessa talousjärjestelmässä, mutta ilman tuntemattomiin taskuihin päätyviä mittavia tukiohjelmia.

Ymmärrän, että tämä on pitkän aikavälin strategia, ja olen puheenjohtaja Santerin kanssa yhtä mieltä siitä, että meidän on yhdenmukaistettava kantamme ennen seuraavaa G7‐ryhmän kokousta. On kuitenkin otettava huomioon kolme merkittävää seikkaa. Ensiksi meidän on varmistettava, että kaikki ohjelmamme – Tacis ja muut ohjelmat – sovitetaan tarvittaessa asianmukaisesti hätäapujärjestelmään, myös elintarvikeapuun. Haluaisin saada varmistuksen sille, että näin tapahtuu. Toiseksi meidän olisi kohdistettava tukemme paikallisille ja alueellisille elimille koko Venäjän tasavallassa, jotta me todella tietäisimme, että rahat päätyvät tiettyihin ohjelmiin.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on demokratia. Puheenjohtaja Santer sanoi, että demokratia on erittäin tärkeää. Kun kävin moskovalaisessa valtio‐opin oppilaitoksessa, jonne saapuu nuoria valikoituja virkamiehiä koko entisen Neuvostoliiton alueelta kuulemaan demokratiasta, kuulin, että oppilaitoksen rahoitus lakkautetaan loppuvuodesta. Emme sääntöjemme mukaan saa ilmeisesti myöntää rahoitusta kolmea vuotta pitemmäksi ajaksi, vaikka se olisikin tärkeää. Haluaisin saada komission varmistuksen sille, että tätä rahoitusta jatketaan säännöllisesti ja monivuotisena.

  Hendrick (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan puolesta haluaisin toivottaa tervetulleiksi duuman jäsenet.

Emme keskustele tänään ainoastaan kasvavien markkinoiden romahduksesta. Kuten kollegani Hannes Swoboda erinomaisessa puheessaan totesi, Venäjän ohella myös joissain Aasian maissa vallitsee rahoitus‐ ja talouskriisi. Tilanne on niin ikään epävarma useissa Latinalaisen Amerikan maissa. Kehittyneiden maiden on osaltaan edistettävä näiden maiden nopeaa ja pysyvää toipumista, ja EU on tässä suhteessa avainasemassa.

Tämänpäiväisessä keskustelussa on kuitenkin syytä katsoa kriisin vaikutuksia ja välittömiä ratkaisumalleja pitemmälle sekä pohtia maailmanlaajuistumisen ilmiötä. Tämänviikkoisessa Economist‐lehdessä Jeffrey Sachs, Harvardin kansainvälisen kaupan professori, puhuu erään aikakauden lopusta (ja yllätyin kuullessani, kun herra Brok syytti tapahtuneesta Harvardin professoreita). Niin, meidän kaikkien on käsitettävä nykyisten tapahtumien kaikki seuraukset ja tunnustettava sellaisten kehityssuunnitelmien epäonnistuminen, jotka perustuvat yksinomaan vapaisiin markkinoihin ja joissa näkymätön käsi johdattaa kasvavat taloudet maailmanlaajuisen kapitalismin piiriin, niin että rikkaille maille koituu vain vähän kustannuksia. Maailmanlaajuistuminen onkin saatava vakaammalle perustalle. Jos voisimme unohtaa ideologian ja päästä yksimielisyyteen tästä tavoitteesta, nykyisestä kriisistä on ollut ainakin jotain hyötyä.

Uskon, että päätöslauselma, jonka parlamentti huomenna hyväksyy, edistää osaltaan tätä tavoitetta. Me vaadimme kansainvälisten rahoituslaitosten uudistusta, markkinoiden suurempaa avoimuutta ja enemmän rahoitustietoja, rahoitusalan parempaa valvontaa ja sääntelyä sekä lyhytaikaisen luotonannon ja keinottelun valvontaa. Euroopan olisi oltava keskeisessä asemassa tässä uudistusprosessissa. Niin sanottua Washingtonin konsensusta on tarkasteltava uudelleen. Eurooppa voi etenkin sitten, kun euro on yksi maailman valuutoista, parantaa kansainvälistä suhtautumista maailmanlaajuistumiseen. Rikkaampien ja köyhempien maiden välillä on harjoitettava parempaa vuoropuhelua. IMF: n viranomaiset eivät vain saisi määrätä uudistuspaketteja yksinomaan teknokraattisten vaatimusten perusteella. Kehitys‐ ja uudistusprosessissa on tunnustettava paremmin sosiaaliset tavoitteet, olipa kyse sitten Venäjästä, Indonesiasta tai mistä tahansa muusta maasta. Sosiaaliset ja inhimilliset kustannukset ovat olleet ja ovat edelleenkin valtavat ja kestämättömät. On oikein auttaa kyseisiä maita, kun ne pyrkivät taloudelliseen kehitykseen, muttei yksinomaan taloudellisten vaatimusten ja tavoitteiden perusteella. Muuten on olemassa se vaara, että kyseisten maiden yleinen mielipide pakottaa hallitukset palaamaan protektionismiin ja nationalismiin.

Kehotankin neuvostoa ja komissiota aloittamaan tiiviin vuoropuhelun Euroopan parlamentin samoin kuin kansainvälisten kumppaniemme kanssa, jotta maailmanlaajuistumiselle luotaisiin vakaampi perusta. Muuten maailman hyvinvointi on pitkällä aikavälillä vakavasti uhattuna.

  Jarzembowski (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komission edustajat, hyvät kollegat, PPE‐ryhmän Aasian valtuuskunnan koordinaattorina haluaisin rajoittua Aasian talouskriisiin. Haluaisin korostaa, että Aasian talouskriisillä on hyvin erilaisia syitä ja että sen vuoksi ratkaisumallitkin on muotoiltava eri maiden kohdalla erilaisiksi. Japanissa on edelleen kyse ennen kaikkea yhdestä seikasta: saavatko he pankkikriisin hallintaan? He voivat selvitä taantumasta vain, jos he onnistuvat siinä. Kaikkia Japanin puolueita tarvitaan nyt todella käymään käsiksi tarvittavaan lainsäädäntöön eikä jarruttamaan toistensa toimintaa ja saattamaan sillä tavalla Japani ja meidät kaikki vaikeuksiin.

Indonesian kaltaisissa muissa maissa ei ole kyse vain pankkijärjestelmistä, siellä on kyse koko talousjärjestelmästä. Ilman sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia ei Indonesian kaltaisissa maissa voida kuitenkaan hoitaa talousjärjestelmääkään. Meidän tärkeänä tehtävänämme on lisäksi suojella osaa väestöstä aliravitsemukselta ja nälänhädältä. Olemme iloisia siitä, ettei Kiinan kansantasavalta ole vielä devalvoinut valuuttaansa, mutta meidän on kuitenkin huolehdittava myös siitä, ettei tämä tilanne johda kauppasuhteiden vääristymiseen. Sielläkin tarvitaan taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Sikäli meidän on katsottava maa maalta, kuinka ne voivat edistyä.

Me eurooppalaiset voimme ja meidän pitää auttaa muita maita selviämään kriisistä, mutta haluaisin laajentaa sen, mitä jotkut sanoivat Venäjästä, koskemaan monia muita Aasian maita: kriisistä selviäminen tapahtuu kussakin maassa sinällään. Näiden maiden hallitusten ja parlamenttien on selviydyttävä näistä kriiseistä. Me voimme vain auttaa. Ratkaisevan uudistuspaineen on synnyttävä kussakin maassa. Ne eivät saa ryhtyä kauppaa ja pääomanliikkeitä rajoittaviin lyhytnäköisiin protektionistisiin toimiin. Päinvastoin! Näiden maiden on muutettava niitä pankkijärjestelmiä, joilla ei ole valvontaa, poistettava jäykät taloudelliset kytkökset ja korruptio, saatava aikaan sosiaalinen markkinatalous ja demokraattinen moniarvoisuus, ja niiden on itse toimittava.

  Katiforis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät kollegat, Venäjän kriisi on osa laajempaa taloudellista ja yhteiskunnallista kriisiä. Haluaisin nyt esittää huomioni kriisin yhteiskunnallisesta puolesta.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on alkanut muistuttaa dominonappuloiden kaatumista. Alkusysäyksen tälle prosessille antoivat länsimaisten pankkien vastuuton lainananto ja spekulatiiviset lyhyen aikavälin sijoitukset yhdessä Kaakkois‐Aasian paikallisten pankkien ja yritysten vastuuttoman velkaantumisen kanssa. Ei ole mitään epäilystä siitä, että lopputuloksena tästä kriisistä keskipitkällä aikavälillä kansainvälisten rahamarkkinoiden sääntöjä pitää tiukentaa. Vaara, että lyhyen aikavälin pääomaliikkeet ajavat järjestelmän kriisiin, on liian suuri, jotta voisimme sallia lyhyen aikavälin pääomaliikkeiden jatkuvan yhtä kahlitsemattomasti ja valvomattomasti kuin ennen.

Kansainväliset valvontajärjestelmät pitää mukauttaa vastaamaan tämän ajan uusia vaatimuksia, mutta tällä hetkellä ponnistukset kannattaa keskittää kaatuneista dominonappuloista – ja pelkään, että Venäjän talous on tällainen dominonappula – niihin, jotka nyt ovat uhattuina. Tällä hetkellä uhka on siirtynyt Venäjältä Etelä‐Amerikkaan ja erityisesti Brasiliaan. EteläAmerikan ja Brasilian jälkeen vaarassa on tietenkin Wall Streetin mahtidominonappula sekä Amerikan talouden lamaantuminen, jolla olisi tuhoisat seuraukset koko maailmalle.

Näin ollen me emme voi sallia, että ponnistelumme juuttuvat Venäjän talouteen, Venäjän, jossa taistelu on jo hävitty, kuten herra Herman aivan oikein sanoi, ja jossa talouden toipuminen vie vuosia. Meidän täytyy suunnata ponnistuksemme Brasiliaan, tarkistaa Euroopan talouspolitiikkaa ja siirtyä meidät vallanneesta kiihkomielisestä inflaation torjumisesta käskevään politiikkaan, arvoisa komissaari ja herra esittelijä, sillä näissä lamaolosuhteissa, kun inflaatio on 0‐2 %: n tasolla, inflaation torjuminen ei ole Euroopassa enää mielekästä.

  Christodoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, en ole monesta herra Katiforisin sanomasta asiasta eri mieltä, mutta haluan huomauttaa, että tällä hetkellä emme voi jättää Venäjää yhä pahenevan katastrofin keskelle ja pestä kätemme sanoen, että asia on loppuunkäsitelty.

Kyseessä on suuri maa ja suuri kansa, osa Eurooppaa, ja mekin olemme osaksi vastuussa tapahtuneesta. Aluksi yritimme soveltaa ohjeita, joilla ei ole juuri tekemistä Venäjällä vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kanssa. Teimme siis sinne huonon kopion länsieurooppalaisesta tai amerikkalaisesta talousmallista, joka ei lopulta osoittautunut kestäväksi, niin kuin olikin odotettavissa. Meidän ei pidä olla yllättyneitä, vaikka esimerkiksi Venäjän pankkijärjestelmä sortui. Vaikka Venäjällä oli satoja pankkeja, suurimmalla osalla niistä oli yhteistä pankin kanssa vain nimi. Ne eivät olleet pankkeja, vaan järjestelmiä, joiden tarkoituksena oli mahdollistaa talouden ryöstäminen puhtaaksi. Sen ne tekivätkin erittäin hyvin, mikä oli hyväksi niille ja pahaksi taloudelle.

Meidän ei siis pidä väistää vastuutamme. Me olemme edelleen vastuussa, ja näissä puitteissa meidän pitää puuttua asiaan. Arvoisa puhemies, edelleen on hyvin vaikea uskoa, että voisimme väkisin viedä Venäjälle talousjärjestelmän, jota se ei ole valmis ottamaan vastaan, talousjärjestelmän, joka sopii perinteisille ja aidoille demokratioille, mutta ei maalle ja yhteiskunnalle, jolla ei oikeastaan koskaan ole ollut kokemusta demokratiasta.

Meidän pitää siis ajatella tarkkaan, kun sanomme, että meidän pitää lakata huolehtimasta Venäjästä ja jättää se ratkaisemaan ongelmansa yksinään. Meidän panoksemme on tietysti oltava paljon parempi. Meidän apumme tulee olla punnittua, oikein kohdistettua, valvottua ja sen tulee kohdistua Venäjään eikä eurooppalaisiin järjestöihin kuten suurin osa Euroopan avusta valitettavasti kohdistui. Vain tällä tavoin, arvoisa puhemies, voisimme välttyä siltä suurelta vaaralta, että Venäjän kansa alkaa uskoa, että sen vaikeudet johtuvat demokratisointipyrkimyksestä. Tämä olisi meidän kaikkien kannalta suuri vaara.

  Fayot (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämänaamuinen keskustelumme on hyvin kummallinen. Siinä on kaksi puolta, jotka ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa: Venäjän kriisi yhtäältä, maailmanlaajuinen talous‐ ja rahoituskriisi toisaalta. Puheenjohtaja Santer puhui ainoastaan Venäjästä sillä verukkeella, että Venäjän kriisi kiinnostaa enemmän yleistä mielipidettä Euroopassa. Minusta on valitettavaa, ettei komissio kommentoinut viime viikkojen maailmanlaajuista kriisiä eikä hahmotellut toimintasuuntaa.

Maailmanlaajuistumisen ja sen sisältämän yleisen kriisin uhan edessä kaikki – taloustieteilijät, pankkiirit, poliitikot – suuntautuvat kohti voluntarismia ja sääntelyä. Kaikkien poliittisten suuntauksien johtajat ymmärtävät vihdoinkin, ettei ihmisiä, heidän hätäänsä eikä työttömyyttä voi jättää huomiotta ja ettei asioista huolehtimista voi jättää markkinoiden tehtäväksi. Selvää on myös se, että vaikka kuuluisa maailmanlaajuistuminen luo nopeasti rikkautta, se tuhoaa sitä aivan yhtä paljon ja vieläpä nopeammin, jos sitä ei valvota eikä pidetä kurissa. Euroopan malli on tältä osin paljonpuhuva. Eräs ranskalainen ministeri on sanonut, että euro on suurenmoinen vastarinnan keskus maailmanlaajuisessa rahatalouden epäjärjestyksessä.

Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni antaakseni tunnustusta Lionel Jospinin johtamalle vasemmistohallitukselle, joka on toiminut edelläkävijänä poliittisen voluntarismin hyväksi. Voisin tässä kohdin mainita Ranskan pääministerin talouskriisiä koskevan analyysin, jonka mukaan kriisit karkottavat sen harhakuvitelman, että talouden ala on riippumaton ja vapaa poliittisesta järjestelmästä ja yhteiskuntajärjestyksestä.

Arvoisa puhemies, Euroopan mallin on oltava kompromissi markkinatalouden, avoimuuden, vapauttamisen ja sen välillä, että markkinat ovat poliittisen tahdon ohjaamia ja järjestämiä. Se on kompromissi voitontavoittelun ja ihmisistä huolehtimisen välillä. Siksi Euroopan unionin ja etenkin euroalueen on kannettava vastuunsa maailmanlaajuisesta epäjärjestyksestä. Miten paljon helpompaa tämä luonnollisesti olisikaan, jos koko Euroopan unioni kuuluisi euroalueeseen! Miten paljon suurempi olisikaan sen painoarvo maailmassa! Mutta asioiden nykytilassa voidaan vähintäänkin vaatia, että euroalueen niin suuret kuin pienetkin maat puhuvat kriisistä yksimielisesti. Tarvitaan vähintäänkin sitä, että unionin neljän suuren G7‐maiden ryhmään kuuluvan jäsenvaltion ja euroalueen muiden jäsenvaltioiden kannat sovitetaan yhteen tehokkaasti ja todellisesti, muttei ainoastaan Venäjään nähden, kuten puheenjohtaja Santer tänä aamuna sanoi, vaan myös maailmanlaajuiseen kriisiin nähden. Ja haluaisin, että komissaari de Silguy tekisi meille selkoa komission ehdotuksista tältä osin.

Arvoisa puhemies, euroalueen sisäinen yhteenkuuluvuus on merkittävä poliittinen tekijä muuhun maailmaan nähden. Jos haluamme vaikuttaa asioihin yhdessä ja neuvotella asioista tasavertaisina Yhdysvaltain kanssa, Euroopan on osoitettava olevansa yhtenäinen tässä asiassa.

  Cushnahan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjän nykyisellä kriisillä on syvällisiä taloudellisia ja poliittisia seurauksia maan itsensä, alueen ja laajemman geopolitiikan kannalta.

On kuitenkin suoralta käsin tunnustettava, että EU voi tehdä vain vähän tilanteen ratkaisemiseksi. Venäjän on itse selvitettävä omat poliittiset sotkunsa, jotka ovat suoraan johtaneet maan talouden romahdukseen.

EU voi tässä vaiheessa ainoastaan puuttua tilanteen seurauksiin. Tilanne koskettaa joitain EU‐maita enemmän kuin toisia – Saksaa luultavasti kaikkein eniten; mutta vaikutukset näkyvät myös meillä Irlannissa. Yli puolet maamme naudanlihan vientimarkkinoista on menetetty tämän syksyn osalta, ja sikojen hinnan romahdus Irlannissa johtuu osittain kysynnän laskusta Venäjällä. Meidän on tarkkailtava ongelman taloudellisia seurauksia ja varmistettava, että vaikutukset jäävät vähäisiksi.

Millaiset seuraukset sitten ovatkin EU: n nykyisille jäsenvaltioille, Keski‐ ja Itä‐Euroopan maat varmaankin kuitenkin tarkkailevat nykyistä tilannetta yhä huolestuneemmin. Venäjän kriisi voisi kääntää kelloa taaksepäin tapahtuneista suurista historiallisista muutoksista huolimatta.

Niiden, jotka ovat aiemmin suhtautuneet laajentumiseen tietyin varauksin, olisi ymmärrettävä, että heidän nimenomaiset huolenaiheensa ovat olleet turhia ja että nykyisen kriisin takia on itse asiassa perusteltua nopeuttaa laajentumissuunnitelmia. Vain siten alueella voidaan taata pysyvä rauha ja turvallisuus.

Mitä sitten itse Venäjän auttamiseen tulee, enempää rahoitustukea ei voida antaa ilman, että maa sitoutuu vilpittömästi taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin. Ei ole todellakaan mitään järkeä kylvää enempää varoja Venäjän talouden romahduksen pohjattomaan kaivoon varsinkaan, kun maassa esiintyy yhä poliittisia epäkohtia ja korruptiota.

On kuitenkin huomattava myös se, ettei Venäjän ankara talvi ole kaukana ja meidän on näin ollen valmistauduttava siihen. Komissiolla on tilaisuus varautua merkittävään elintarvikeapuohjelmaan, ja sen olisi tehtävä niin viipymättä. Komissio voi myös tarjota kipeästi kaivattua teknistä ja asiantuntija‐apua auttaakseen Venäjää järjestämään uudelleen taloutensa. Asiantuntija‐apua voi tarjota, mutta on eri asia, hyväksytäänkö se. Jos herra Primakov ja hänen hallintonsa tekevät niin, voimme auttaa toisiamme selviytymään nykyisestä kriisistä.

  Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, unionin tärkeä tavoite on Euroopan vakauden lisääminen. Euroopan vakauden on tarkoitus tehdä koko maailmantaloudesta vakaampi. Nimenomaan tästä syystä olisi täysin sopimatonta manata esiin lisää kriisejä ja katastrofeja. Yhden asian pitää kuitenkin tapahtua: eräänlaisen inventoinnin. Me puhumme tänään tosin Venäjästä, mutta tosiasia on, että kolmannes maailmantaloudesta on syvässä lamassa, että tämän maailmantalouden kolmanneksen elintaso laskee nopeasti ja että työttömyysprosentit siellä nousevat. Venäjän osalta näytti siltä, että noin neljännes palkansaajista ei ole kuuteen kuukauteen saanut käytännöllisesti katsoen ollenkaan palkkaa. Tämä on sosiaalinen inventaario. Tästä herkästä tilanteesta johtuva kaupan taantuminen on saanut uhkaavia piirteitä ja on johtanut epävarmuuden lisääntymiseen.

Mistä on kyse? Venäjä tarvitsee tiettyä valtiollisten hallintojärjestelmien kunnostusta ja rakenteellista tukea. Rakenteellisen tuen antaminen on aloitettava varovasti. Tacis‐järjestelmää on korjattava ja laajennettava. Se ei tapahdu pelkästään pääomanliikkeitä valvomalla. Tarvitaan luottamusta. Ilman luottamusta maailmassa ei toimi mikään. Luottamusta ei saa missään tapauksessa päästää romahtamaan, se olisi tuhoisaa näille alueille ja aivan erityisesti Venäjälle. Yksi asia on kuitenkin varma: nimenomaan Venäjän takaisinmaksukyky on palautettava niin pian kuin mahdollista, jotta luottamus saataisiin takaisin.

Ehkä meidän pitäisi edetä päättäväisemmin kansainvälisestikin, kuten valtiosihteerimme jo mainitsi. Meidän pitäisi muodostaa kansainvälinen komissio, ehkä Brundtlandin komission mallin mukaisesti. On kyse siitä, että taloudelliset rakenteet on taas saatava kuntoon ja luottamus palautettava. Siinä kaikki. Me teemme sen erittäin herkkätuntoisesti, mikä on nyt paikallaan.

  Graziani (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, tahtoisin muistuttaa eräästä niistä monista mahdollisista syistä, jotka Venäjällä aiheuttavat poliittisen vallan hajoamisen vaaran ja sosioekonomisen tilanteen, jolle on ominaista kehityksen puute, rikas vähemmistö ja köyhä enemmistö, sillä se koskee vallalla olevaa poliittista kulttuuria, jota on myös Euroopassa ja joka ei varmastikaan ole ollut Venäjälle eduksi: se on abstrakti ideologia, joka ei taivu todellisuuden vaatimuksiin, vaan olettaa, että todellisuus taipuu ideologian mukaiseksi. Kun kommunistinen järjestelmä romahti, ajateltiin todella, että eräs ideologia ei olisi jäykkä vain siksi, että se ei ollut vasemmistolainen ideologia. Yksioikoisesti mitä erilaisimpiin tilanteisiin sovellettavana taikakeinona pidetty uusliberalismi luo toisenlaisen vankilan, johon hallitsemisen taitona ja ehdottomien ihanteiden tuloksena käsitetty politiikka on sulkenut itse itsensä.

Venäjällä ajateltiin, että dogmaattinen uusliberalismi mahdollistaisi 70 valtiollistetun talouden vuoden jälkeen uhkarohkean loikan entisen vastakohtaan, mutta jätettiin kysymättä mitä tapahtuisi, oliko Venäjällä yleisesti mahdollisuuksia yrittäjyyteen, ja mahtaisiko kaikesta huolimatta olla olemassa vaara nähdä entisten vallanpitäjien palaavan managereiksi muuntautuneina. Myös länsi on syyllistynyt siihen, että se on työntänyt Venäjää tähän suuntaan. Sen sijaan, että tuotantojärjestelmää olisi uudistettu, sen annettiin pysähtyä ja rapistua, ja poliittinen valta joutui syvään kriisiin.

Arvoisa puhemies, on kummallista – ja tästä on kuultu kaikuja myös tässä parlamentissa – että tällä hetkellä Japani ja Aasian tiikerit, jotka totta puhuen ovat hiukan nukkavieruja, hämmästelevät sitä seikkaa, että Kiina tukee omaa valuuttaansa eikä alenna sen arvoa. Se on kummallista, ja se osoittaa, arvoisa puhemies, että yhden ainoan ajatuksen voimalla ei voida ymmärtää todellisuutta, sen hallitsemisesta puhumattakaan.

  Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, kokemallamme kriisillä, joka on maailmanlaajuistumisen ensimmäinen kriisi, on se ansio, että se saa meidät tunnustamaan tosiasiat: meidän on valvottava markkinoita, tarvitsemme talouden sääntelyä, sillä muutoin markkinatalous kääntyy omaa logiikkaansa vastaan.

Kriisillä on tässä myllerryksessä toinenkin hyvä puoli, nimittäin se, että kriisi osoittaa eurooppalaisten tehneen oikein ryhtyessään euron perustamisseikkailuun. Kyseessä ei ole enää ilmiselvästi seikkailu, vaan todistus suuresta viisaudesta, mikä antaa meille tiettyä vastuuta analysoidessamme nykyistä kriisiä.

Mitä kansainvälisiin sääntelyinstituutioihin tulee, meidän on pohdittava IMF: n toimintaa. Miten tämä suuri järjestö voi toimia, jos yksi sen tärkeimmistä kulujen maksajista ei osallistu sen rahoitukseen? Miten voisi olla kuvittelematta mielessään IMF: n tilapäisen toimikunnan muuntamista lähitulevaisuudessa todelliseksi päätöksentekoelimeksi? Miten voisi olla esittämättä uudelleen kysymystä maailmanlaajuisesta pääomaliikkeitä koskevasta verosta, kuten herra Tobin ehdotti meille jo useita vuosia sitten? Miten voisi olla kuvittelematta mielessään, että meidän käsityksessämme markkinatalouden uudistusten toteuttamisesta otetaan huomioon näiden uudistusten yhteiskunnalliset ja ympäristöulottuvuudet? Miten voisi olla hyväksymättä, että valuuttamarkkinoiden valvonta on tiettyjen ehtojen vallitessa palautettava? Miten voisi olla kuvittelematta mielessään, että nykytilanne vaatii ehkä joissakin maissa pankkisektorin kansallistamista uudelleen, koska ilman järjestynyttä ja organisoitua pankkisektoria ei ole markkinataloutta?

Tämä kaikki edellyttää valtion voimaa, sääntelyn voimaa. Ja se edellyttää meiltä eurooppalaisilta myös sitä, että ratkaisemme nopeasti ja kiireisesti kysymyksen euron ulkoisesta edustuksesta. Meidän on tehtävä niin. Myllerryksessä, jossa elämme, kaikki uudet ja suunnitellut asiat ovat peräisin Euroopan unionista sen työvälineen ansiosta, jonka olemme hankkineet: euron ansiosta. Meidän on tehtävä siitä kasvun ja vakauden työväline. Kannamme siitä kaikki yhteisesti vastuuta. Emme saa väistää tätä vastuuta.

  Kittelmann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kaiken sen jälkeen, mistä olemme täällä keskustelleet, kysymykseksi jää: jos Venäjä tekee kaiken sen, mitä me neuvomme tekemään, pelastuuko se? Vai onko sekin, mitä me sanomme, kummunnut siitä epätoivosta, että voisimme käsittää jotain meille täysin tuntematonta. ”Venäjä on suuri, ja tsaari on kaukana”, sanottiin aikoinaan. Kaikki, mistä me puhumme, keskittyy Moskovaan. Venäjä on niin suuri ja laaja, että on mielenkiintoista todeta myös, mitä provinsseissa tapahtuu. Mitä rakenteellisia toimia siellä toteutetaan? Keskitetäänkö sielläkin?

Meidän on todettava seuraavat asiat: mitä tahansa tiukempia toimia me luulemmekin nyt voivamme toteuttaa Venäjän osalta – se, mitä Venäjällä tapahtuu, on erittäin tärkeää myös meidän kehityksemme kannalta. Meidän suora apumme merkitsee kuitenkin vain pisaraa Venäjällä esiintyvien ongelmien meressä, ja täällä puhutaan siitä, että Tacis‐ohjelmaa pitäisi leikata tai muuttaa ja paljon muutakin. Meidän on pyrittävä palauttamaan luottamus inhimillisen kanssakäymisen avulla ja tukemalla poliittisesti nykyistä hallitusta. Olen sitä mieltä, että nykyinen hallitus ansaitsee luottamuksemme jo senkin vuoksi, että sen pääministeri on sanonut, että uudistuksiin ei kajota ja että luotot maksetaan takaisin. Sitä ei pidä epäillä, vaan häntä pitäisi rohkaista myös todella tekemään se, ja meidän on puolestamme löydettävä mahdollisuuksia hänen auttamisekseen.

Kuulin neuvoston puheenjohtajalta, että sekin on analyyseissään kylmän rauhallinen ja suhtautuu pienellä olankohautuksella siihen, mitä on tehtävä. Rouva Ferrero‐Waldner sanoi, ettei meillä ole patenttiratkaisua, mutta me toivomme, että teemme parhaamme. Miltä se sitten aina näyttääkin, ulkomaankauppapolitiikka on tällä hetkellä ulkopolitiikkaa. Meidän on luotettava Venäjään ja autettava sitä tässä vaikeassa tilanteessa. Paluu entiseen merkitsisi romahdusta, joka koskee meitä kaikkia!

  Metten (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin rajoittaa kysymykseni nykyisestä talouskriisistä kolmeen: kuka tai mikä sen on aiheuttanut? Kuka on vastuussa sen ratkaisemisesta? Kuinka aiheuttajan ja maksajan väliseen ristiriitaan voidaan puuttua?

Yhä maailmanlaajuisemmaksi muuttuvan talouskriisin syystä ollaan vähitellen yhtä mieltä. Tärkein tekijä on ollut se, että yksityiset pankit ovat myöntäneet lainoja liian kevein perustein. Pankit ovat ottaneet suuria riskejä kasvavilla markkinoilla houkuttimenaan suuri tuotto. Tuotot olivat suuria, koska niihin sisältyi riskilisä sen varalta, että luotonantajat epäonnistuisivat. Tätä taustaa vasten on luonnollisesti pöyristyttävää, että kriisin kustannukset tulevat ennen kaikkea viranomaisten ja niiden kautta tavallisten veronmaksajien maksettavaksi. Mielestäni ei ole hyväksyttävää, että pankit tekevät suuria voittoja ottamalla suuria riskejä ja että jos ne epäonnistuvat, ne eivät ole valmiita maksamaan siitä aiheutuvia kustannuksia. Tämä muistuttaa epäilyttävän paljon ajatusta yksityisestä voitosta ja julkisesta riskistä.

Mitä voidaan tehdä sen välttämiseksi, että kansalaisia ei pantaisi vastuuseen yksityisten pankkien ottamista suurista riskeistä? Tärkein asia on tunnetusti se, että nykyisissä säännöissä, jotka koskevat pankkien omaa pääomaa ja riskejä, on perusluonteisia puutteita. Ongelmat ovat yhä samanlaisia kuin vuonna 1994 sattuneessa Meksikon peson kriisissä, 80‐ ja 90‐luvun vaihteessa sattuneessa pankkikriisissä Pohjois‐Euroopassa ja 80‐luvun säästöpankkikriisissä Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi sääntöjä täytyy muokata rankasti ja valvontaa parantaa. Herää kuitenkin kysymys, voidaanko talouskriisejä nykytilanteessa kokonaan välttää, kun pankit pyrkivät voittojen maksimointiin. Jos se ei tosiaan ole mahdollista, voidaanko kuitenkin aiheuttajan ja maksajan väliseen ristiriitaan puuttua? Myös talouskriisin tapauksessa saastuttajan on lopultakin maksettava. Mielestäni se on mahdollista vain siten, että perustetaan kansainvälinen kriisirahasto, johon kerätään maksuja yksityisiltä pankeilta. Tämä voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Riskilainoista tai kaikista pääomasiirroista voidaan periä erityistä veroa, niin sanottua Tobinin veroa. Kenen sitten pitäisi hallita tätä rahastoa, ja kuinka sen demokraattinen valvonta toteutettaisiin? Mielestäni tätä varten on kaksi ehdokasta: uudistettu IMF, jossa käytetään demokraattisia ääniosuuksia, tai BIS, jonka pitäisi saada demokraattinen valvontaneuvosto.

Jotkut puhuvat nykyisen kriisin yhteydessä kasinokapitalismista. Mielestäni tilanne on pahempi. Kasinossa on tiukat säännöt, mutta rahamarkkinoilla ei. Olkoon tämä viimeinen kriisi, jossa äänestäjien valitsemat viranomaiset voivat toimia vain ikään kuin palokuntana.

  Ilaskivi (PPE). ‐ Arvoisa puhemies, jos jokin on varmaa tämän päivän Venäjällä, se on epävarmuus. Kriisi on sekä poliittinen että taloudellinen. Vanhan tsaarinvallan tai neuvostohengen puitteissa on ollut vaikea oppia todellista demokratiaa. Huoltoja riistoajattelu ovat poikineet yhtäällä yksiin käsiin kasautunutta rikkautta ja toisaalla laaja‐alaista köyhyyttä. Rahan syytäminen lännestä ei ole auttanut. Se on mennyt vääriin käsiin. Venäjän päättäjien on itsensä tunnustettava faktat ja toimittava niiden mukaisesti. Työ ja todellinen yrittäminen on saatettava arvoonsa. Kansakunta on saatava elämään omillaan demokratian pelisääntöjä noudattaen.

EU: n on nyt keskityttävä lähialueille toimitettavaan humanitääriseen apuun. On pidettävä huoli siitä, että elintarvikkeet eivät lopu. Nälänhätä on ennenkin ollut vallankumousten, levottomuuksien sekä hallitsemattomien pakolaisvirtojen aiheuttaja. Suomen kannalta, jolla ainoana EU‐maana on pitkä itäraja Venäjän kanssa, tämän seikan korostaminen on tähdellistä. Tärkeää on myös valvoa, että apu saadaan perille ilman, että raja‐ ja tulliviranomaiset vaikeuttavat toimituksia tai että tavarat kulkeutuvat mustaan pörssiin.

EU‐maiden poliittisen johdon on tuettava uutta hallitusta erityisesti kaupan edellytyksiä parantamalla. Näin Venäjä voi saada niitä valuuttatuloja, joita se tarvitsee suoriutuakseen velvoitteistaan. On myös korostettava, että asevoimien alueellisista siirroista, joita jotkut Venäjällä ovat ehdottaneet, on luovuttava. Ne vain lisäisivät epäluuloja lännessä ja ne saattaisivat heikentää kansalaisten halua vapaaehtoisen humanitäärisen avun toimittamiseen Venäjän väestölle.

  Donnelly, Alan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, oli merkille pantavaa, että kun komission puheenjohtaja puhui meille tänä aamuna, hän puhui Venäjän kriisistä eikä maailmanlaajuista taloutta uhkaavasta yleisestä ongelmasta. Se on Euroopan unionin kannalta erittäin huolestuttava merkki. Kun me puhumme siitä, miten unioni pyrkii Yhdysvaltain kumppaniksi hallitsemaan maailmanlaajuista taloutta, komission ja neuvoston on suhtauduttava luottavaisesti siihen, että voimme euron käyttöönoton myötä todellakin harjoittaa kyseistä tehtävää. Haluaisin, että jos komissio aikoo vastata tänään, se sanoisi, mitä se aikoo ehdottaa tähän maailmanlaajuiseen kriisiin puuttumisen osalta; ei ainoastaan Venäjän kriisin osalta, joka on osaksi institutionaalinen ja poliittinen ja osaksi seurausta Venäjän markkinatalouden kypsymättömyydestä, vaan maailmantalouden maailmanlaajuisen toiminnan osalta. Millainen rooli meillä on presidentti Clintonin ehdottamassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa? Esiinnymmekö yksimielisinä, kun kuljemme kohti tulevaisuutta, koska yhtenäisvaluuttamme on pian toteutumassa? Ehdotammeko mittavia uudistuksia IMF: ssä ja Kansainvälisen järjestelypankin BIS: n tulevan roolin osalta? Pyrimmekö varmistamaan vakauden ja luottamuksen palautumisen valvontaa lisäämällä?

Suoraan sanottuna ei ole hyväksyttävää, että komission puheenjohtaja tulee tänne puhumaan ainoastaan Venäjän tilanteesta. Ellei Euroopan unioni voi yrittää puuttua maailmanlaajuiseen talouteen, Venäjän tilanne ei kohene.

Haluaisin, että parlamentti, komissio ja neuvosto tekisivät aloitteen ensi vuoden alussa ja vaatisivat Bretton‐ Woodsinstituutioiden uudistusta. Meidän on sellaisten instituutioiden kuin Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) avulla valvottava paremmin rajat ylittävää luotonantoa, jonka ansiosta järjestelmään saataisiin myös enemmän vakautta ja avoimuutta.

Komissaari de Silguy, jos te aiotte vastata tänä aamuna, olisimme erittäin kiitollisia faktoista ja vakaista sitoumuksista pikemmin kuin pelkästä kriisianalyysista.

  Burenstam Linder (PPE). – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan vakaudelle on merkittävää, että monet aikaisemmat kommunistimaat Keski‐ ja Itä‐Euroopassa ovat tehneet niin paljon suurempia uudistusponnistuksia kuin Venäjä päästäkseen pois kommunismin kurjuudesta. Ne eivät kärsi siis samasta järjestelmän romahduksesta kuin Venäjä, vaikka ne, aivan kuten EU‐maatkin, kaupassa ja sijoituksissa esiintyvien ongelmien kautta kuitenkin epäsuorasti altistuvat häiriöille. Tärkeä syy sille, että nämä maat ovat tehneet suurempia uudistusponnistuksia, on se, että ne ovat hakeneet Euroopan unionin jäsenyyttä ja ovat täysin tietoisia siitä, mitä niiltä vaaditaan, jotta ne voitaisiin ottaa jäseniksi.

Venäjän tilanne muodostaa joka tapauksessa suuren uhkan, mutta tilanne voisi olla moninkertaisesti huonompi, ellei Eurooppa valmistautuessaan itälaajentumiseen olisi vähentänyt Venäjän dominoefektin vaaraa. Samalla tavalla on yhteistyö EMUn sisällä tehnyt Euroopalle mahdolliseksi välttää pitkälti sen valuuttakurssien levottomuuden, johon kriisit Venäjällä ja ItäAasiassa ovat antaneet aihetta.

On tärkeää Euroopan yhteistyöhön kohdistuvan luottamuksen kannalta ja sen edelleen kehittämisen kannalta nähdä, kuinka nuo kaksi suurta projektia, EMU ja itälaajentuminen, nyt auttavat meitä. Etenkin maissa, joissa on paljon EU‐skeptikkoja, kuten Isossa‐Britanniassa, Tanskassa ja Ruotsissa, on tärkeää saada yhä useammat ymmärtämään tämä.

Jos EU‐maat nyt onnistuvat selviytymään tästä suhteellisen ehjinä, on meillä myös paremmat taloudelliset mahdollisuudet auttaa Venäjää. Taloudelliset resurssit mahdollistavat sen, että voisimme ryhtyä uudestaan kaupankäyntiin ja sijoitusten tekoon sekä antamaan sellaista apua, joka tuntuu mielekkäältä, jos ja kun Venäjä saa taloutensa järjestykseen.

Jos Venäjä nyt ryhtyy epätoivoisiin kommunistisiin talouden keskusjohtoisuuteen tähtääviin yrityksiin, on tärkeää, että maan läheisyydessä on entisiä kommunistimaita, jotka järjestelmällisemmillä taloudellisilla uudistuksilla ovat onnistuneet kohtuullisen hyvin. Kommunistisesta nostalgiasta Venäjällä ei tule niin pitkäaikaista, jos menestyksekkäät naapurimaat voivat toimia esimerkkeinä.

  Randzio‐Plath (PSE), raha‐asiain alivaliokunnan puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komissaarit, maailma ei ole aivan vielä syttynyt tuleen – liekit lepattavat. Palokuntaa ei ole kuitenkaan näköpiirissä eikä varsinkaan ratkaisuja. Aasian kriisit, Venäjän talouden romahdus ja monien Latinalaisen Amerikan maiden vaikeudet osoittavat rahamarkkinoiden ja monien kansantalouksien haurauden, ja hyvinvointi, kasvu ja työllisyys ovat näin ollen näiden rahamarkkinoiden kuristusotteessa. Maailman talousjärjestelmä kaipaa uudistusta kipeämmin kuin koskaan. Euroopan rauha ei voi peittää sitä. Rahamarkkinathan ovat täysin maailmanlaajuistuneet ja riippumattomat kaikesta poliittisesta valvonnasta. 1 300 miljardin Yhdysvaltain dollarin pääomavirroista tosin vain 3‐4 % on yhteydessä tavaroiden ja palvelujen kauppaan, mutta niillä on huomattava kielteinen – tai joskus jopa myönteinen – vaikutus kansantalouksiin, ne häiritsevät kasvu‐ ja investointikehitystä ja tuhoavat näin työpaikkoja.

Rahamarkkinoiden vapautus ja sääntelyn purkaminen sekä tietoliikennetekniikan edistyminen ja valtion täydellinen vetäytyminen rahoitustapahtumista ovat yhdistäneet kansalliset rahamarkkinat. Vapaa maailmankauppa tarvitsee myös aivan varmasti avointa rahoitusjärjestelmää. Maailmanlaajuistumisen myönteisen vaikutuksen – pääoman parempi kohdentaminen, kustannussäästöt, riskien rajoittamisen uudet mahdollisuudet – vastapainona on kuitenkin rahoitusmarkkinoiden mahdollinen epävakaus. Lisääntyvä rahavarallisuus ja velkapositiot johtavat määräongelmiin, hintaongelmiin ja johdannaisinstrumentteja koskeviin ongelmiin, jotka purkautuvat keinotteluna, kurssien heilahteluina ja romahduksina. Reaalitalous ei kestä sitä. Johdannaiskaupan yksinomainen kasvu – sen määrä oli 1994 noin 40 miljardia dollaria – ja talouspolitiikan pidättyvyys sen osalta ovat vaikuttaneet rahoitusmarkkinoiden vääriin kehityssuuntiin. Koska kansallinen talouspolitiikka ei ole enää mahdollista, tarvitaan viimeinkin kansainvälistä yhteistyötä ja talouspolitiikan koordinointia, jotta kriisejä voitaisiin ehkäistä. Kaivataan sopimuksia! Sen vuoksi suhtaudun erittäin myönteisesti Clintonin aloitteeseen ja pyydän Euroopan unionin puheenjohtajamaata suhtautumaan todella myönteisesti tähän aloitteeseen ja olemaan mukana sen eteenpäin viemisessä ja muodon muodostamisessa. Maailman kriisivaltioiden on tultava G7‐maiden kanssa neuvottelupöytään. G7‐kokoukset eivät vastaa enää maailmantaloudellista kehitystä.

Tarvitsemme ehkä jopa maailman turvallisuusneuvoston. Raha‐, finanssi‐ ja talouspolitiikan päättäjien on keskusteltava maailmanlaajuisesti tällaisista pohdiskeluista. Me tarvitsemme ulospääsyteitä kriisistä ja uuden talousjärjestyksen, joka tuo valuutta‐ ja taloussuhteisiin vakautta avoimuuden ja valvonta‐, varhaisvaroitus‐ ja tukijärjestelmien avulla. Kansainvälisiä luottovakuutusjärjestelmiä, joita jotkut keinottelijat vaativat, on kuitenkin torjuttava. Keinottelua ei pidä palkita vielä verovaroistakin.

Yhteinen kansainvälinen talouspolitiikka on tunnetusti vaikeaa – siitä ei ole epäilystäkään – mutta välttämätöntä, ja sen on muodostuttava myös siitä, että kysytään Kansainvälisen valuuttarahaston, Kansainvälisen järjestelypankin ja Maailman kauppajärjestön edellytyksiä tehtäviinsä kyseenalaistamatta sinänsä itse instituutioita. Meidän on järjestettävä uudelleen tehokas kansainvälinen sääntely ja valvonta, todella uudistettava instituutiot ja parannettava myös niiden yhteistyötä.

Sääntelyyn kuuluvat ennen kaikkea toimet taloudellisten tietojen julkaisemiseksi vertailtavissa olevalla tavalla, kaikkien rahoitusmarkkinaoperaatioiden avoimuus, tehokkaammat rahoitusmarkkinat, luotonantajien ja ‐saajien paremmat valvontamahdollisuudet, toimet lyhytaikaisten luottojen myöntämisen vähentämiseksi ja keinottelun hillitsemiseksi sekä pitkäaikaisiin, rajat ylittäviin luottosopimuksiin kannustaminen. Demokratioissa hallitusten on muuten julkaistava kaikki taloutta koskevat tiedot. Eivät rahoitusmarkkinatkaan voi piilotella omia tietojaan. Niillä on lisäksi kasvava merkitys hyvinvoinnin, kasvun ja työpaikkojen kannalta, se on selvää.

Maailmanlaajuisilla markkinoilla myös vaihtokurssien vakaus muuttuu tärkeäksi. Euro voi vaikuttaa siihen maailman moninapaisessa valuuttajärjestelmässä, vaikka valuuttaputkisopimuksista ollaan minun nähdäkseni vielä kaukana. Yksi asia voi kuitenkin varmasti onnistua: tiivis yhteistyö Euroopan keskuspankin ja Yhdysvaltain keskuspankin välillä meidän kaikkien eduksi ja vakauden lisäämiseksi. Se hyödyttäisi Venäjääkin, jonka kannalta G7‐ryhmän ehdotukset ovat mielestäni pettymyksiä. Vaikka Venäjä ottaisikin opikseen – emme voi enää sanoa, että IMF: n politiikka antaa yksinkertaisesti mahdollisuuden entisen politiikan jatkamiselle. Manchesterin koulukunnan mukainen kapitalismi oli liikaa Venäjälle. On tehtävä kaikki mahdollinen sen hyväksi, että Venäjälle saadaan lopultakin sosiaalinen markkinatalous ja että saadaan toteutettua muutos, joka on sosiaalisesti siedettävä. Pidän Venäjän tilapäisiä pääomanliikkeiden valvontatoimia meidän kannaltamme siedettävinä ja välttämättöminä, jotta kehitys voitaisiin muotoilla myönteiseksi myös Venäjällä eläville ihmisille.

  Van den Broek, komission jäsen. – (NL) Arvoisa puhemies, tänään on lausuttu paljon huomionarvoisia sanoja maailman talouskriisistä ja ennen kaikkea Venäjän tilanteesta, josta myös puheenjohtajamaa ja komission puheenjohtaja ovat puhuneet yksityiskohtaisesti. Haluaisin esittää keskustelun lopuksi vielä muutaman huomautuksen, minkä lisäksi kollega de Silguy sanoo vielä muutaman sanan maailmaa koettelevan kriisin taloudellisista ja rahapoliittisista näkökohdista.

Haluaisin aloittaa sanomalla, että kaikista puheista ilmenee suuri huolestuminen, mutta samalla niistä kuuluu myös solidaarisuus Venäjää kohtaan. Tämän mantereellamme sijaitsevan valtavan maan etujen mukaista on, että sen tilanne vakiintuu mahdollisimman nopeasti. Se ei ole vain Venäjän etu vaan varmasti myös meidän etumme. Kuten myös arvoisat parlamentin jäsenet ovat eri tavoin tuoneet esille, haluaisin vielä lisätä, että todellisten muutosten ja todellisten uudistusten täytyy luonnollisesti lähteä Venäjästä itsestään. Niitä ei voida saattaa käyntiin ulkoa päin. Kansainvälinen yhteisö ja me voimme ainoastaan antaa tukemme, jos Venäjä tosiaan edelleen jatkaa uudistuspolitiikkaansa. Tällä hetkellä on tärkeintä, että poliittisesta kriisistä selvitään ja että hallituksen ja parlamentin välille muodostuu yhteisymmärrys, jota ilman pitkälle meneviä uudistuksia ei voida koskaan toteuttaa. Tässä poliittisessa prosessissa on tällä hetkellä joka tapauksessa nähtävissä jonkin verran myönteisiä merkkejä. Toivomme, että tämän viikon lopulla asioihin saadaan vielä lisää selvyyttä.

Haluaisin nyt jälleen kerran painottaa sitä, että Venäjän uudistukset eivät ole myönnytys lännelle vaan että ne ovat Venäjän itsensä tavoittelemana päämääränä. Jotkut, kuten puheenjohtaja Santer, ovat painottaneet sitä, että hyvä talouspolitiikka mahdollistaa myös sosiaalipolitiikan. Tämä asia olisi syytä saattaa myös duuman jäsenten tietoon, mikä ei muuten tapahdu ensimmäistä kertaa.

On kiinnostavaa ja vaivan arvoista, että voimme käydä keskenämme ideologisia keskusteluja siitä, millainen markkinatalous sopisi parhaiten Venäjälle, mutta tiettyjä perusasioita ei saa missään tapauksessa väheksyä. Tämä tarkoittaa, että Venäjältä puuttuvat kokonaan sääntelyjärjestelmä ja oikeudelliset puitteet, mikä mahdollistaa väärinkäytökset talouden ja talouspolitiikan kaikissa muodoissa. Juuri sen me olemme nähneet. Jos yritysten voitot katoavat ulkomaille ja jos veroja ei makseta lainkaan ja jos pankkeja ei lainkaan valvota – tästä voisi antaa vielä lisää esimerkkejä – koko järjestelmä romahtaa. Liberalisointi itsessään ei ole huono asia, mutta täysin valvomaton liberalisointi tai vain pienen joukon hyväksi koituva liberalisointi on kuitenkin huono asia. Myös tämä ilmiö on nähtävissä Venäjällä hyvin selvästi.

On puhuttu paljon siitä, mitä Euroopan unioni itse voisi tehdä nyt konkreettisesti ja aktiivisesti. Valmistautuessani tähän keskusteluun tarkastelin jälleen, mitä Venäjän kanssa toteutettava Tacis‐ohjelma tällä hetkellä tarkalleen sisältää. Puheenjohtaja Santer sanoi teille, että siihen on käytetty vuodesta 1991 lähtien noin kaksi miljardia ecua. Näiden ohjelmien tarkoituksena on ollut Venäjän talouden uudistaminen. Sekä talouteen että politiikkaan liittyviä uudistussuunnitelmia on tuettu. Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat ohjelmat, joilla on pyrittiin verotusjärjestelmän uudistamiseen, pankkien valvontaan sekä investointien suojaamiseen, jonka tarkoituksena oli lisätä ulkomaisten sijoittajien luottamusta, jotta ne sijoittaisivat Venäjälle lisää rahaa. Esimerkkejä olisi vielä vaikka kuinka paljon, kuten nuorten johtajien koulutusohjelmat ja muut sellaiset.

Suuri osa näistä ohjelmista on jo pantu alulle, mutta tosiasia on ja tulee olemaan, että ne ovat vaikuttaneet Venäjällä heikosti uuteen lainsäädäntöön, täytäntöönpanon valvontaan tai todellisiin ohjelmiin, jotka olisivat muuttaneet uudistukset todellisiksi käytännön teoiksi. On parasta, että tarkastelemme nyt, missä määrin käynnissä olevia ohjelmia pitäisi sopeuttaa, ja keskitymme edelleen tämän hetken kiireellisimpiin tarpeisiin. Olemme jo esittäneet tästä ajatuksiamme Venäjän viranomaisille myös ennen kuin kriisi elokuun puolivälissä alkoi, ja voimme vastaavasti havaita, kuinka jo ennen vuotta 1999 valmisteltua ohjelmaa on syytä edelleen mukauttaa.

Täällä on huomautettu – ja myös puheenjohtaja Santer on avoimesti tunnustanut – että törmäämme ohjelmia toteutettaessa hyvin usein omiin byrokraattisiin rajoituksiimme. Monien ohjelmien kohdalla tilanne on sellainen, että jos jäsenvaltioita edustava johtoryhmä hyväksyy tietyt ohjelmat, sopimus voidaan allekirjoittaa kuitenkin vasta noin kymmenen kuukauden kuluttua.

Olemme mielellämme valmiita – kuten olimme myös parlamentin kanssa Bosnian jälleenrakentamisesta käytyjen neuvottelujen osalta, jolloin saatiin kuulla samoja moitteita – kokeilemaan vaikka asetuksen muuttamista, jotta menettelyjä saataisiin nopeutettua, mikä on lähes välttämätöntä. Tarvitsemme tässä kuitenkin neuvoston taholta yhteistyöhalukkuutta. Jos voimme itse nopeuttaa sisäisesti menettelyjämme, voitte luottaa, että niin myös tapahtuu. Ehkä olisi myös syytä värvätä lisää henkilöstöä, jotta nykyisessä kriisissä voitaisiin toimia päättäväisemmin. Haluaisin kuitenkin välttää sellaisen kuvan muodostumista, että meidän tai muiden kansainvälisten järjestöjen avustusohjelmat, mukaan lukien IMF: n ohjelmat tai kansainvälisen yhteisön riittämätön panostus olisivat kriisin tosiasiallinen syy. Ei, arvoisa puhemies, ratkaisujen täytyy lähteä ennen kaikkea Venäjän itsensä taholta. Tähän sopii myös huomautus suhteellisuudesta.

Kun ottaa huomioon Venäjän menneisyyden, ei ole syytä pitää kovinkaan hämmästyttävänä, että vastikään seitsemän kuluneen talousuudistusvuoden jälkeen kovinkaan merkittäviä tuloksia ei ole havaittavissa. On tapahtunut liian vähän. Joissain muissa maissa uudistuksien osalta on päästy paljon parempiin tuloksiin, mutta niillä mailla on erilainen historia ja kulttuuri kuin Venäjällä. En pyri tässä kaunistelemaan. Sanon rohkaisevassa mielessä Venäjälle, että nykyisenlaiseen tilanteeseen on löydettävissä ratkaisu, jos Venäjän poliittinen johto ja parlamentti tosiaan pyrkivät saamaan aikaan todellisia uudistuksia. Olen vakuuttunut siitä, että myös kansainvälinen yhteisö on valmis mukauttamaan apuaan mahdollisimman paljon huomioon ottaen nykytilanteen ja vaikean sosiaalisen tilanteen kokonaisuudessaan, kunhan vain kehitys näyttää olevan mahdollista ja kunhan tietyistä perussäännöistä pidetään kiinni eikä oikeudellisten puitteiden luomista jätetä huomiotta. Muuten katastrofia yritetään vain turhaan estää rahalla.

Tällaisella asenteella me myös käymme nyt vuoropuhelua venäläisten kumppaniemme kanssa. Olen erityisen iloinen siitä, että parlamentin Venäjän valtuuskunta kokoontuu tänään iltapäivällä. Pidän mielelläni heille alustuksen molempien puheenjohtajien pyynnöstä. Venäjän presidentin kanssa on tarkoitus järjestää huippukokous lokakuussa. Samanaikaisesti voimassa on yhä nykyisen pääministerin kutsu puheenjohtaja Santerille ja minulle, jotta tulisimme vaihtamaan ajatuksia tilanteesta. G7‐ryhmä on hyvin aktiivinen ja valmistautumassa mahdollisiin uusiin toimenpiteisiin. Yksi asia on varma, ja toistan sen nyt: Venäjä itse haluaisi mielellään olla osana G7‐ tai G8‐ryhmää. Venäjä itse pyytää päästä jäseneksi Maailman kauppajärjestöön. Näin ollen myös Venäjän täytyy itse ryhtyä toimenpiteisiin, jotta se voisi toimia näissä puitteissa todellakin tehokkaasti ja tuloksellisesti. Silloin voidaan myös toimia täysin kansainvälisen yhteisön tuen varassa.

3. Tervetulotoivotukset

  Puhemies . – Hyvät kollegat, haluaisin toivottaa tervetulleeksi Tunisian tasavallan kansalliskokouksen valtuuskunnan, jota johtaa juuri virallisten vieraiden katsomoon istuutunut kansanedustuslaitoksen varapuhemies rouva Shadlia Boukchina. Valtuuskunta kunnioittaa meitä vierailullaan yhdeksännessä parlamenttien välisessä tapaamisessa vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan kanssa.

Tunisian ja Euroopan unionin väliset suhteet perustuvat Euro‐Välimeri‐yhteistyöhön ja parlamentaarisen tason yhteyksissä on tullut esiin yhteinen tahto syventää yhteistyötä elintärkeillä aloilla. Toivon, että tämä yhdeksäs tapaaminen on taas yksi askel eteenpäin edustamiemme maiden ja kansojen tärkeän lähentymisen tiellä kohti rauhanomaista ja hedelmällistä yhteiseloa Välimeren ympärillä, joka nykyään niin kuin ennenkin on nimenomaan yhdistävä tekijä.

Haluaisin toivottaa tunisialaiselle valtuuskunnalle hedelmällistä tapaamista ja miellyttävää oleskelua Strasbourgissa. Tervetuloa.

(Suosionosoituksia)

4. Kansainvälinen taloudellinen kriisi ja poliittinen kehitys Venäjällä (jatkoa)

  De Silguy, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin tässä minulle myönnetyn lyhyen ajan puitteissa tehdä kahdensuuntaisia huomioita Euroopan taloudellisesta tilanteesta ja Venäjän tilanteesta.

Mitä tulee ensinnäkin Euroopan taloudelliseen tilanteeseen, onneksi 2. toukokuuta tehty päätös on takanamme. Mikä olisi tällä hetkellä Euroopan rahapoliittinen tilanne, jos Euroopan unioni ei olisi päättänyt 2. toukokuuta euroon osallistuvista maista ja jos se ei olisi päättänyt vaihtokursseista, joita käytetään euron arvon vahvistamiseksi 1. tammikuuta? On niin muodoin selvää, että euro on jo onnistunut ensimmäistä kertaa taipaleellaan, eli siinä, että valuuttamme ovat nyt vakaat. Euron tämä osa on tosin puolustuksellinen, puhutaan suojakilvestä, mutta valuuttojen vakaus on kuitenkin kiistaton tosiasia.

Mitkä ovat sitten nykyisen kriisin vaikutukset Euroopan talouteen? On totta, että kriisi on vakava ja että sillä on seurauksia, mutta Euroopan valtit ehdottomasti rajoittavat näitä seurauksia. Kriisi on vakava, koska se on ensinnäkin samanaikainen Aasian kriisin kanssa. Olemme puhuneet koko aamupäivän Venäjästä, emme ole puhuneet Aasiasta juuri ollenkaan, ja kuitenkin Euroopan unionilla on vielä kaupankäynnin ja rahatalouden osalta kokonaisuutena paljon enemmän sitoumuksia Aasiassa kuin Venäjällä. Aasian tilanne, vaikka se onkin ohittanut vaarallisen vaiheensa Kaakkois‐Aasian vakiintumisen myötä ja vaikka Kiina osoittaakin huomattavaa vastuuntuntoa tällä hetkellä, on edelleen ongelmallinen Japanin osalta, jossa vallitsee yhtäältä taantuma ja jossa toisaalta rahoitus‐ ja pankkijärjestelmän vakauttamis‐ ja tervehdyttämisohjelma ei ole vielä tehokas. Epävarmuustekijöitä siis on, miksipä niitä ei voitaisi myöntää?

Kriisillä on seurauksia maailmankauppaan, vaikkapa vain alakohtaisia, ja on selvää, ettei tämä hämminki ole omiaan kehittämään ja edistämään maailmankauppaa ja ettei tämä ole Euroopan kannalta hyvä asia. Komission puheenjohtaja palautti äsken alakohtaisten seurausten osalta mieleen Venäjän markkinoiden tärkeyden unionin maataloustuotteiden viennille. Joidenkin maiden, kuten Suomen ja Kreikan, Venäjän kauppa on arvoltaan yhteisön keskiarvoa suurempi. Millaisia nämä alakohtaiset seuraukset ovat? Viittaan ennusteisiin, jotka teemme lokakuun lopulla yrittäessämme arvioida näitä seurauksia määrällisesti. Euroopan käytettävissä olevat valtit rajoittavat joka tapauksessa ehdottomasti näitä seurauksia.

Tällä hetkellä ei ole mitään syytä joutua paniikkiin. Miksi ei? Koska talouden perustekijät ovat hyvässä kunnossa. Muistan, kuinka puhuimme täällä vuosi sitten Aasian kriisin seurauksista ja mietimme, miten Euroopan kävisi. On pakko todeta, että unionin talouskasvu on 2, 8 % vuonna 1998 ja että pitkät korot ovat laskeneet Saksassa ja euroalueella viime vuoden samasta ajankohdasta 1 %: n, mikä on huomattavan paljon, ja näin on käynyt kriisistä huolimatta. Lisään tähän, että Euroopan unioni on vuosina 1998 ja 1999 suurista taloudellisista kokonaisuuksista se, jonka talous kasvaa eniten. Eikö tässä nyt ole sentään tapahtunut melkoinen muutos kahden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden, jolloin pohdimme täällä yhdessä sitä, miksi talous kasvoi kaikkialla muualla paitsi Euroopan unionissa! Talouden perustekijät ovat siis hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä ei ole syytä paniikkiin.

Ainoa kysymys on se, miten säilyttää luottamus Euroopassa. Olen sitä mieltä, että nykyisen dynamiikan säilyttäminen edellyttää politiikkojen yhdistelmän (policy mix ) ylläpitämistä. Tämä on olennainen kohta. Budjettipolitiikkaa ei saa siis höllentää, sillä ainoastaan tuloksekkaaksi osoittautuneen politiikan jatkamisella avulla voidaan loppujen lopuksi säilyttää kysyntä Euroopassa vankkana, ja sanoisin riittävän vankkana äsken mainitsemieni kielteisten seurausten tasapainottamiseksi.

Pari sanaa kansainvälisestä taloustilanteesta. Ensinnäkin on varottava hyvältä vaikuttavia ratkaisuja ja keinoja, jotka osoittautuvatkin vääriksi. Älkäämme syyttäkö vääriä tahoja, älkäämme syyttäkö kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Ei pidä unohtaa sitä, että näiden kansainvälisten rahoituslaitosten osakkaita ovat loppujen lopuksi valtiot. Unionin jäsenvaltioilla on hallussaan 30 % Kansainvälisen valuuttarahaston pääomasta, niiden määräosuus on 30 %, kun Yhdysvaltain osuus 18 %. Katsokaamme siis ensiksi omien maidemme tilannetta. Uskon lisäksi, että rahapoliittisen vakauden ylläpitäminen, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävä, on tärkeää ja sitä on tuettava.

Joten kansainvälisen valuuttajärjestelmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan ja tehtävien mukauttaminen on nykyisin välttämättömyys. Luulen, että sitä on mietittävä. IMF on mukautettava uuteen tilanteeseen, ja on pohdittava sitä, miten sen rahoitusohjelmia on puolustettava ja voidaan puolustaa sosiaalisesti. Sitä on mukautettava myös uuteen euron synnyttämään tilanteeseen, joka on muuttanut toimintaympäristöä perinpohjin.

Pääomaliikkeisiin kohdistuva vero on toinen väärä ratkaisu. On oltava tarkkana, tämä vero on sekä vaarallinen että epärealistinen. Vaarallinen, koska pelkään sen vahingoittavan sijoituksia. Me tarvitsemme sijoituksia, ja sen vuoksi tarvitsemme pääomia. Älkäämme estäkö pääomien liikkumista, varsinkaan Euroopassa, joka on tällä hetkellä alue, joka vetää pääomia puoleensa, mikä antaa meille mahdollisuuden ylläpitää kasvua. Älkäämme siis saattako yrityksiämme epäedulliseen asemaan, sen paremmin kuin kehitysmaitakaan, joiden käyttötilit ovat alijäämäisiä ja jotka tarvitsevat rahaa. Nämä pääomaliikkeisiin kohdistuvat verot ovat lisäksi epärealistisia siinä mielessä, ettei niiden avulla lakkautettaisi veroparatiiseja, jotka jättävät tällaiset verot perimättä, ja siksi nämä verot edistäisivät petoksia ja keinottelua.

Mikä siis ratkaisuksi? Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ratkaisu löytyy nyt neljän keinon kautta. Ensiksi toiminta on saatava avoimemmaksi, olipa se rahataloudellista, kaupallista, julkista tai yksityistä toimintaa. Avoimuutta olisi oltava enemmän. Toiseksi mielestäni on mietittävä pankkien valvontaa koskevia sääntöjä, varovaisuussääntöjä, ja on toimittava niin, että unionissa soveltamiamme normeja voidaan soveltaa laajalti myös muualla maailmassa. Yksityissektori on myös otettava mukaan kriisien hoitamiseen, ja tarvitaan enemmän – ja tämä on olennaista – kansainvälistä makrotaloudellista yhteistyötä.

Juuri tässä eurolla on osansa, jos haluamme, että Euroopan unioni on läsnä kansainvälisissä suhteissa, ettei se ole pelkkä tarkkailija, vaan että siitä tulee toimija. Euron käyttöönotosta on tehtävä johtopäätöksiä. Komissio tekee siinä parhaansa. Jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä tämä, ja tulevat kuukaudet tuovat mukanaan raskaan vastuun harteillemme, teidän harteillenne ja Euroopan unionin puheenjohtajamaalle Itävallalle. Euroopan unionin on osallistuttava valuuttajärjestelmään, koska tämän kansainvälisen järjestelmän on oltava painoarvoltaan edustava voidakseen olla tehokas.

Lopuksi, ennen kuin lopetan, sananen Venäjästä. Venäjällä on se ongelma, päinvastoin kuin Euroopan unionilla, että siellä on palautettava luottamus. Meidän on puolestamme säilytettävä luottamus. Luottamuksen palauttaminen merkitsee sitä, että niin tehdään venäläisten keskuudessa. Olemme puhuneet siitä tänä aamuna paljon. Älkäämme masentako venäläisiä, auttakaamme heitä, mutta venäläisten on myös palautettava kansainvälisen yhteisön luottamus. Heillä on hallitus. Odotamme nyt heidän talousohjelmaansa. Arvioimme tämän talousohjelman sitten, kun saamme sen. Luulen, ettei luottamus nojaa ainoastaan tämän ohjelman pohjana olevaan poliittiseen yksimielisyyteen, vaan myös neljään yksinkertaiseen ohjeeseen, neljään analyysiperusteeseen: kykyyn hillitä inflaatiota eli kykyyn vakauttaa rupla; kykyyn panna budjettitilanne järjestykseen; kykyyn vahvistaa ja uudistaa pankkijärjestelmää; ja kykyyn täyttää kansainväliset rahataloudelliset velvoitteet. Kansainvälinen yhteisö arvioi Venäjän ohjelmaa uskoakseni näiden seikkojen valossa.

Lopuksi sanoisin, että meillä on tosin kriisi, mutta kriisi ei sentään merkitse maailmanloppua. Muistelkaapa vuoden 1987 pörssiromahdusta, josta huolimatta Euroopan unionin talous kasvoi 4 % vuonna 1988. Säilyttäkäämme siis malttimme. Olkaamme nyt valppaina ja käyttäkäämme, me eurooppalaiset, hyväksemme valttejamme ja mahdollisuuksiamme ja etenkin euron saapumista.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . – Olen ottanut vastaan seitsemän työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaista päätöslauselmaehdotusta, jotka koskevat kansainvälistä taloudellista kriisiä.⁽¹⁾

Lisäksi olen ottanut vastaan kuusi työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaista päätöslauselmaehdotusta, jotka koskevat poliittista kehitystä Venäjällä.⁽²⁾

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska äänestys alkaa juuri, sanon vain lyhyesti loppusanat, jotka puheenjohtajalla on tapana sanoa. Ensinnäkin kiitän teitä tästä erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta, joka koski Aasian ja Venäjän kriisin sekä Latinanalaisessa Amerikassa vallitsevan kriisin erittäin tärkeitä näkökohtia. Mikähän on tärkeintä Euroopan unionin kannalta? Sallikaa minun tehdä siitä vielä lyhyt yhteenveto. Neuvosto on ensinnäkin luonnollisesti tietoinen asemasta, joka Euroopalla on maailmanlaajuisesti taloudellisen ja talouspoliittisen vahvuutensa ansiosta. Haluaisin aivan erityisesti korostaa sitä, koska sitä käsiteltiin keskustelussa. Neuvosto ja komissio tekevät sen osalta luonnollisesti parhaansa.

Toiseksi neuvosto ja komissio toimivat tiiviissä yhteistyössä niiden ehdotusten sisältöä laadittaessa, jotka voimme esittää venäläisille tulevissa neuvotteluissa. Tarvitsemme siis ehdottomasti Euroopan unionin parasta mahdollista koordinaatiota. Se käsittää erityisesti myös eurooppalaisen taitotiedon tarjoamisen pankki‐ ja rahoitusalalla, hallinnon alalla, oikeusvaltion mukaisten rakenteiden rakentamisessa ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa. Komissio laatii tietysti myös muita ehdotuksia siitä, kuinka Venäjää voidaan auttaa näiden vaikeiden siirtymäkauden ongelmien selvittämisessä, erityisesti Tacisohjelman mutta myös muiden ohjelmien avulla. Haluaisin kuitenkin korostaa vielä kerran sitä, mitä keskustelussa sanottiin monta kertaa ja mistä komission edustajatkin puhuivat, että Venäjän on tietysti itse pantava alulle uudistukset ja että me voimme vain auttaa.

Pidän erittäin tärkeänä, että käytämme hyväksi kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen tarjoamaa mekanismia, jotta vuoropuhelumme Venäjän kanssa syventyisi edelleen. EU: n valtiovarainministerien pitäisi luonnollisesti ottaa pohdinnoissaan täysin huomioon Venäjän tilanteen inhimilliset ja sosiaaliset näkökohdat – sitäkin käsiteltiin keskustelussa jatkuvasti. Kun sekä EU: n ulko‐ ja valtiovarainministerit että komissio valvovat ja arvioivat yhdessä Venäjän kehitystä, EU: n toimien yhdenmukaisuus on taattu. Pidän sitäkin suunnattoman tärkeänä.

Sallikaa minun käsitellä vielä muutamaa tärkeää kohtaa, jotka niin sanotusti nousivat esiin keskustelussa. Molempien puolien on edistettävä suhteita yhteistyön, kumppanuuden ja tasa‐arvoisen vuoropuhelun pohjalta. Keskustelussa vallitsi sen osaltakin valtava yhteenkuuluvuuden tunne.

Toiseksi haluaisin korostaa myös sitä, mitä herra de Silguy sanoi, nimittäin että tilannetta ei pidä ylidramatisoida. Se muodostaa kriisin, mutta me emme aloita kuitenkaan tunnista nolla, ja paljon on jo saavutettukin. Varhaiset merkit jatkotoimien suunnasta ja nopeat toimet ovat erittäin tärkeitä. Nykyinen tilanne ei johda Venäjän kumppanien vetäytymiseen – se on aivan oleellista, ja korostan sitä vielä kerran puheenjohtajamaan edustajana – vaan tiiviimpään vuoropuheluun.

Miltä tämä vuoropuhelu näyttää? Kuten tiedätte, ulkoministeritroikka on jo huomenna pääministeri Primakovin luona, ja Wienissä järjestetään 27.10. EU: n ja Venäjän välinen huippukokous, jota valmistellaan jo kuumeisesti ja jossa puhumme kaikesta siitä, mitä täällä nyt käydyssä keskustelussa sanottiin.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies D. MARTIN

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Siirrymme äänestykseen.

(1) Ks. pöytäkirja

(2) Ks pöytäkirja.

5. Äänestys

  Puhemies . – Haluaisin aluksi ilmoittaa parlamentille, että olen ottanut vastaan vastalauseen, joka koskee ehdotukseen geneettisesti muunnetun maissin myynnin kieltämisestä Itävallassa (C4‐0373/98) sovellettavaa menettelyä ilman keskustelua. Rouva Flemming ja 28 muuta jäsentä esittivät vastalauseen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti. Näin ollen ehdotus palautetaan asiasta vastaavaan valiokuntaan uudelleen käsittelyä varten 99 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Haluaisin myös ilmoittaa parlamentille, että olen ottanut vastaan vastalauseen, joka koskee ehdotukseen geneettisesti muunnetun maissin myynnin kieltämisestä Luxemburgissa (C4‐0374/98) sovellettavaa menettelyä ilman keskustelua. Rouva Roth‐Behrendt ja 28 muuta jäsentä esittivät vastalauseen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti. Näin ollen ehdotus palautetaan asiasta vastaavaan valiokuntaan uudelleen käsittelyä varten 99 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

  Fayot (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, allekirjoitin pyynnön siirtää tämän kohdan käsittelyä, jotta se palautettaisiin ympäristövaliokuntaan, mutta haluaisin, että valiokunta vakuuttaa meille, että se todella käsittelee kohdan. Ympäristövaliokunnan koordinaattorit käsittelivät nimittäin 24. kesäkuuta komission päätöstä, joka koskee geneettisesti muunnellun maissin myyntiin saattamista, mutta kohtaa ei käsitelty valiokunnassa. Haluaisin, että se tällä kertaa todellakin käsiteltäisiin.

  Puhemies . – Sallikaa minun selventää asiaa. Me emme työjärjestyksen mukaisesti voi tehdä muuta kuin palauttaa asian valiokuntaan. Ympäristövaliokunta päättää siitä, miten se asiaa käsittelee.

  Breyer (V). – (DE) Arvoisa puhemies, mekin tuemme tietysti esitystä valiokuntaan palauttamisesta. En voi kuitenkaan olla huomauttamatta, että Euroopan parlamentin vihreä ryhmä esitti ennen kesälomaa nimenomaan sitä, ja silloin juuri ne jäsenet, jotka nyt tekivät esityksen, kieltäytyivät keskustelemasta asiasta ympäristö‐, terveys‐ ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Minun asiani on kuitenkin seuraavanlainen.....

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Puhemies . – Hyvät kollegat, emme käy keskustelua tästä asiasta. Säännöt ovat erittäin selkeät. Asia on palautettava valiokuntaan. Selittelyille tai perusteluille ei ole sijaa.

***

Schaffnerin laatima kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietintö (A4‐0294/98) Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen vuosikertomuksesta 1997, joka koskee Euroopan unionin huumausaineongelman tilannetta

Schulzin laatima kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietintö (A4‐0305/98) Europolin huumeyksikön vuoden 1996 vuosikertomuksesta

(Mietinnöt katsottiin hyväksytyiksi 52 artiklan mukaisesti.)

***

Tomlinsonin laatima budjettivaliokunnan mietintö (A4‐0180/98) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (EY) rahoitusja teknisestä yhteistyöstä miehitettyjen alueiden kanssa 11 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N: o 1734/94 muuttamisesta (KOM(97)0552 – C4‐0048/98‐97/0316(SYN))

Tomlinsonin laatima budjettivaliokunnan mietintö (A4‐0300/98)

I. ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (EY) rahoitus‐ ja teknisestä yhteistyöstä miehitettyjen alueiden kanssa 11 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N: o 1734/94 muuttamisesta (KOM(97)0552 – C4‐0048/98‐97/0316(SYN))

II. ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (EY) rahoitus‐ ja teknisestä yhteistyöstä miehitettyjen alueiden kanssa 11 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N: o 1734/94 muuttamisesta (KOM(98)0392 – C4‐0432/98‐98/0220(SYN))

  Tomlinson, lordi (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on erittäin monimutkainen mietintö, ja parlamentin kannalta olisi hyödyllistä, jos selittäisin lyhyesti, että Euroopan parlamentin on nyt määrä äänestää kahdesta komission ehdotuksesta, joilla muutetaan samaa asetusta, joka koskee rahoitus‐ ja teknistä yhteistyötä Gazan alueen ja Länsirannan kanssa.

Ensimmäinen ehdotus annettiin vuoden alussa ja toinen ehdotus heinäkuussa. Komissio kuitenkin haluaa pitää nämä kaksi ehdotusta erillään. Näin ollen niitä käsitellään yhdessä. Ne ovat perusta parlamentin ja komission väliselle kompromissille, jota haetaan parlamentin äänestettyä 18. kesäkuuta ensimmäisen mietinnön palauttamisesta komissioon 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuossa yhteydessä parlamentti hyväksyi ensimmäiseen ehdotukseen 12 tarkistusta. Komissio hylkäsi kaikki 12 tarkistusta. Jotkin ensimmäistä ehdotusta koskevat tarkistukset on nyt sisällytetty komission toiseen ehdotukseen. Komission kanssa näitä kahta ehdotusta koskevasta yleisestä kompromissista käytyjen neuvottelujen jälkeen sain esittelijänä komission hyväksymään lähes kaikki tarkistukset komitologiaa koskevia tarkistuksia lukuun ottamatta. Parlamentti tarkastelee täällä komission uutta komitologiaa koskevaa ehdotusta ja vaatii, että siinä yhteydessä tehtyjä päätöksiä sovellettaisiin tähän.

Ennen kuin siirrymme äänestykseen, komission olisi siis täällä täysistunnossa ennen kaikkea vahvistettava, että mietinnön A4‐0180/98 tarkistukset 1, 2, 7 ja 8, joista Euroopan kansanpuolueen ryhmä äänesti viime kesäkuussa komission ensimmäisen ehdotuksen yhteydessä, on jo sisällytetty komission toiseen ehdotukseen. Jos komissio voi tehdä niin, tarkistuksia voidaan pitää peruutettuina.

Toiseksi komission olisi sitouduttava muuttamaan pikaisesti toista ehdotustaan sisällyttämällä siihen tarkistukset 5 ja 12, joista äänestettiin jo viime kesäkuussa, samoin kuin ensimmäiseen ehdotukseen esitetyn kompromissitarkistuksen 1, joka on tänään äänestettävien kuuden uuden tarkistuksen ryhmässä, ja myös toiseen ehdotukseen esitetyn tarkistuksen 6. Jos komissio voi sekä vahvistaa edellisen asian että sitoutua jälkimmäiseen, suosittelisin Euroopan parlamentille, että se äänestäisi asiakirjan A4‐0300/98 uusista tarkistuksista kompromissitarkistuksen 1 sekä tarkistusten 4, 5 ja 6 puolesta, ja tarkistukset 2 ja 3 voitaisiin siis peruuttaa tarkistuksen 6 hyväksi. Tämän sopimuksen onnistuminen riippuu siitä, miten nopeasti komissio antaa toisesta ehdotuksestaan muutetun tekstin, jossa kunnioitetaan parlamentin poliittista kantaa.

  Puhemies . – Kiitos. Olen iloinen siitä, että sanoitte tämän.

  Marín, komission varapuheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, sallikaa minun ensiksi kiittää budjettivaliokunnan laatimasta kurinalaisesta työstä sekä kiittää aivan erityisesti sen esittelijää lordi Tomlinsonia. Komissio antoi 25. kesäkuuta parlamentille ja neuvostolle rahoitusasetuksen muuttamista koskevan toisen ehdotuksen, johon 17. kesäkuuta pidetyssä täysistunnossa antamani lupauksen mukaisesti sisältyi useita parlamentin alkuperäiseen ehdotukseemme ehdottamia muutoksia, tarkemmin sanottuna tarkistukset 1, 2, 7 ja 8 ensimmäiseen ehdotukseen. Vakuutankin siis, että komissio hyväksyy ne.

Sen ansiosta, että parlamentti halusi saada aikaan käytännöllisen ratkaisun, te esititte yhden ainoan mietinnön, joka sisälsi – todellakin – molemmat ehdotukset kahtena erillisenä osana, ja sen vuoksi olemme pystyneet selventämään koko joukon molempien toimielinten välillä esitettyjä kysymyksiä; komitologiaa koskeva ongelma on periaatteessa, kuten te tiedätte, sellainen asia, johon komissio toivoisi muutosta.

Oli kuitenkin vielä joitakin asioita, jotka edellyttivät lisäharkintaa, ja esittelen teille tänään kantamme niistä. Ensiksikin kysymys, joka koskee rahoitusasetuksen kestoa. Komissio ehdotti kahdeksan vuoden ohjelmaa, vuosiksi 1999‐2006; mutta hyväksymme nyt viiden vuoden ajanjakson, vuosiksi 1999‐2003, toisessa ehdotuksessa. Toiseksi komissio hyväksyy myös yksimielisesti kolme muuta parlamentin toiseen ehdotukseen esittämää muutosta. Viittaan tarkistuksiin 5 ja 12, kompromissitarkistukseen 1, jota parlamentti oli esittänyt ensimmäiseen ehdotukseen, samoin kuin tarkistukseen 6 toisessa ehdotuksessa. Vahvistan sen teille.

Tämän kompromissin ansiosta komissiolla on 1. tammikuuta 1999 käytettävissään, Euroopan parlamentilta saamansa avun ansiosta, paljon entistä joustavampi ja käytännöllisempi keino Euroopan unionin tuen kohdentamiseksi palestiinalaisväestölle ja rauhanprosessin osalta.

Haluaisin silti sanoa teille, herra Tomlinson, että valitettavasti tämän rauhanprosessia koskevan kunnianhimoisen ohjelman onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu rauhanprosessin kehityksestä, emmekä saa koskaan unohtaa sitä, että tilanne on tällä hetkellä kriittinen.

Näin ollen komissio aikoo välittömästi ehdottaa kahta välinettä, mutta haluan huomauttaa teille, että näiden välineiden soveltaminen palestiinalaisalueeseen riippuu olennaisesti rauhanprosessista. Mikäli rauhanprosessi etenee, voimme toteuttaa suuren rahoitusyhteistyöohjelman; mikäli rauhanprosessi ei edelleenkään toimi, kohtaamme vaikeuksia, joita minun ei tarvitse teille toistaa.

(Parlamentti hyväksyi molemmat lainsäädäntöpäätöslauselmat peräkkäisissä äänestyksissä.)

***

Menettely ilman mietintöä:

‐ Ehdotus neuvoston asetukseksi tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto‐ ja valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (ETY) N: o 3508/92 muuttamisesta riisintuottajien korvausjärjestelmän mukaisten tukihakemusten jättämistä koskevien määräpäivien osalta (KOM(98)0228 – C4‐0276/98‐98/0136(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

‐ Ehdotus neuvoston asetukseksi hunajan tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi yhteisössä tarkoitettujen toimien soveltamista koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N: o 1221/97 muuttamisesta (KOM(98)0313 – C4‐0429/98‐98/0171(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

‐ Ehdotus neuvoston päätökseksi raakaöljyn hankintakustannuksia ja öljytuotteiden kuluttajahintoja koskevasta yhteisön tiedotus‐ ja neuvottelumenettelystä (KOM(98)0363 – C4‐0446/98‐98/0205(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

‐ Ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisön kalastus‐ ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä (konsolidoitu toisinto) (KOM(97)0723 – C4‐0139/98‐98/0008(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

‐ Ehdotus neuvoston asetukseksi lampaan‐ ja vuohenliha‐alan yhteisestä markkinajärjestelystä (kodifioitu toisinto) (KOM(98)0088 – C4‐0210/98‐98/0062(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

‐ Ehdotus neuvoston asetukseksi (EHTY, EY, Euratom) Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annetun asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N: o 259/68 sekä yhteisöjen virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavien muiden asetusten muuttamisesta palkkojen, eläkkeiden ja muiden taloudellisten oikeuksien määrittämiseksi euroina (KOM(98)0324 – C4‐0426/98‐98/0190(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

‐ Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annetun asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N: o 259/68 muuttamisesta (KOM(98)0421 – C4‐0478/98‐98/0235(CNS))

(Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen.)

***

Leperre‐Verrierin laatima kulttuuri‐, nuoriso‐ ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0301/98) ehdotuksista neuvoston päätöksiksi assosiaationeuvostoissa vahvistettavasta yhteisön kannasta Bulgarian, Tšekin, Viron, Unkarin, Liettuan, Puolan, Romanian ja Slovakian osallistumiseen kulttuurialalla toteutettaviin yhteisön ohjelmiin (KOM(98)0239 – C4‐0319/98 to C4‐0326/98‐98/0145(CNS) to 98/0152(CNS))

(Parlamentti hyväksyi kahdeksan lainsäädäntöpäätöslauselmaa peräkkäisissä äänestyksissä.)

***

Leperre‐Verrierin laatima kulttuuri‐, nuoriso‐ ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0306/98) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi assosiaationeuvostossa esitettävästä yhteisön kannasta Latvian osallistumiseen kulttuurialalla toteutettavaan yhteisön ohjelmaan (KOM(98)0358 – C4‐0403/98‐98/0203(CNS))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

***

Schaffnerin laatima kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietintö (A4‐0108/98) Simone Veilin johtaman korkean tason työryhmän selonteosta henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta (C4‐0181/97)

Tarkistuksesta 4:

  Pirker (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, en ole oikein perillä äänestyksen sisällöstä. Pyydän jotakuta Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmästä selittämään sen. Tarkistuksessa 4 lukee, että komissiota pyydetään esittämään ehdotuksia, joiden mukaan oikeus perheiden yhdistämiseen laajennettaisiin koskemaan sellaisia lapsia, jotka eivät vaadi huoltajaa sekä sellaisia suoraan ylenevän polven sukulaisia, jotka eivät vaadi huoltajaa.

Koskeeko tämä unionin kansalaisia vai kaikkia yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisia? Seurauksena olisi luonnollisesti se, että syntyisi muuttoaalto. Sen vuoksi pyydän selvitystä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Koskeeko perheiden yhdistäminen ainoastaan unionin kansalaisia vai myös yhteisön ulkopuolisten valtioiden kansalaisia? Tietysti myös äänestys riippuu siitä.

  Zimmermann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen sitä mieltä, että käsiteltävänä olevan version teksti on selvä. On kyse niistä, jotka asuvat unionin alueella, ja perheiden yhdistämisestä siellä. Se sanotaan oikeastaan selvästi tekstissä. Sillä tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka asuvat jo laillisesti unionin alueella.

Tarkistuksesta 8:

  Lindeperg (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan tehdä menettelyä koskevan esityksen. Haluaisin pyytää parlamentilta, että se sallisi erillisen äänestyksen eräästä sanasta. Myönnän, että tämä pyyntö tulee myöhään käsiteltäväksi, pyydän teiltä anteeksi. Kyse on sanasta “poliittisiin” tarkistuksen 8 viimeisessä virkkeessä, jossa pyydetään itsepintaisesti, että kolmansien maiden kansalaisia – tarkennan, että kyseessä ovat kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti unionissa – kohdeltaisiin samalla tavalla kuin unionin kansalaisia, mitä heidän poliittisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiinsa tulee.

Pyydän erillistä äänestystä sanasta “poliittisiin” PSE‐ryhmän ranskalaisten jäsenten puolesta, sillä vaikka kannatammekin ulkomaalaisten äänioikeutta paikallisvaaleissa, vastustamme sitä kansallisten vaalien osalta. Poliittisiin oikeuksiin liittyvä tasaarvon käsite koskee kuitenkin sekä paikallisia että kansallisia vaaleja. Lyhyesti sanottuna, jos erillinen äänestys sallitaan ja sana “poliittisiin” hylätään, äänestämme puolesta. Päinvastaisessa tapauksessa äänestämme vastaan.

  Puhemies . – Haluaisin auttaa teitä, mutta määräajat ovat ehdottomat sen osalta, miten yksiköille tiedotetaan aikomuksesta pyytää kohta kohdalta ‐äänestystä. Parlamentissa vallitsevasta ilmapiiristä voi päätellä, että jos toimitamme tästä kohta kohdalta ‐äänestyksen, käymme siitä pitkän keskustelun.

(Parlamentti hylkäsi päätöslauselman.)

***

Ympäristö‐, terveys‐ ja kuluttajansuojavaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A4‐0278/98) neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kahviuutteista ja sikuriuutteista (C4‐0306/98‐96/0117(COD)) (Esittelijä: P. Lannoye).

(Puhemies julisti yhteisen kannan hyväksytyksi (näin muutettuna) .)

***

Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A4‐0286/98) neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/.../EY antamiseksi vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta (C4‐0308/98‐95/0245(COD)) (Esittelijä: M. Mosiek‐Urbahn).

  Falconer (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, olen kiinnostunut nimenhuutoäänestyksistä. Voisitteko te sanoa minulle, toimitimmeko me äsken viisi nimenhuutoäänestystä vaiko vain yhden?

(Naurua)

  Puhemies . – Kuinka monta kertaa te painoitte nappia? Jätän sen teidän selvitettäväksenne.

(Puhemies julisti yhteisen kannan hyväksytyksi (näin muutettuna) .)

***

Valverde Lópezin laatima ympäristö‐, terveys‐ ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö (A4‐0279/98) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi sellaisten tietyntyyppisten siviilikäytössä olevien, ääntä hitaammin lentävien suihkukoneiden rekisteröinnistä ja käytöstä yhteisössä, joita on muutettu ja jotka on uudelleensertifioitu osoituksena siitä, että ne täyttävät kansainvälisen siviili‐ilmailun yleissopimuksen (kolmas painos, heinäkuu 1993) liitteessä 16 olevan I niteen II osan 3 luvussa mainitut standardit (KOM(98)0098 – C4‐0212/98‐98/0070(SYN))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

  Killilea (UPE). – (EN) Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoro. Nimenhuutoäänestysten osalta, henkilökohtaisin perustein ja joidenkin muiden tämän parlamentin jäsenten puolesta haluan antaa teille seuraavanlaisen lausunnon, jotta asia saadaan oikaistua.

Tämän vuoden lähes koko ensimmäisen puoliskon ajan – mukanani ei ole nyt päivämääriä – osallistumistani äänestyksiin ei ollut kirjattu siitä huolimatta, että tiesin olleeni läsnä ja äänestäneeni. Esitin sittemmin itse epäilyjä äänestyskorttini toimivuudesta. Itse asiassa, arvoisa puhemies, te itse pyysitte eräässä yhteydessä, että konetta vaihdettaisiin. Epäilin kuitenkin edelleen äänestyskorttiani.

Saavuin tänään ilman kesäkuussa saamaani uutta korttia ja menin tämän rakennuksen takana olevaan toimistoon hakemaan varakorttia. Sain takaisin vanhan korttini. Menin sitten toimitsijoiden toimistoon testaamaan sitä ja sain selville, että vanha korttini, jota olin käyttänyt parlamentissa tänä vuonna neljä tai viisi kuukautta, ei toiminut asianmukaisesti. Olin tiennyt sen itsekin koko tuon ajan. Maksoin siitä rahallisesti, mutta siitä ei varsinaisesti ole kysymys. Minut oli kirjattu parlamentissa äänestettäessä poissa olevaksi, kun itse asiassa olin läsnä, mutta korttini oli viallinen. Haluan esittää tämän asian nyt teille niiden parlamentin muiden jäsenten vuoksi, joille kävi täsmälleen samoin.

  Puhemies . – Paljon kiitoksia.

***

Christodouloun laatima budjettivaliokunnan mietintö (A4‐0296/98) ehdotuksesta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä tehtäväksi toimielinten väliseksi sopimukseksi yhteisön toimien oikeusperustoista ja talousarvion toteuttamisesta

Ennen äänestystä :

  Fabre‐Aubrespy (I‐EDN). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää tämän mietinnön palauttamista valiokuntaan. Parlamentin puhemies avasi tämän istuntojakson tuoden esiin huolensa perustamissopimuksen noudattamisesta ja sen puolesta, ettei parlamentille anneta käsiteltäväksi tekstiä, joka on perustamissopimuksen vastainen. Kyseessä oli, kuten muistatte, Böschin mietintö.

Minusta tuntuu siltä, että meidän on noudatettava nyt Christodouloun mietinnön osalta samanlaista oikeudellista tinkimättömyyttä. Perustamissopimuksen 4 ja 209 artiklassa nimittäin vaaditaan kaikkien menojen osalta kaksinkertaista oikeudellista perustaa: menoja vastaavat määrärahat on otettava talousarvioon, ja määrärahojen toteuttaminen edellyttää menot hyväksyvän perussäädöksen antamista. Yhteisön tuomioistuin muistutti kärkevästi tästä vaatimuksesta 12. toukokuuta 1998 antamassaan päätöksessä, ja sulki sen 26 kohdassa perussäädöksen antamisvaatimuksen ulkopuolelle ainoastaan ne yhteisön toimet, jotka ovat ei‐merkittäviä.

Meille käsiteltäväksi annettua ehdotusta toimielinten väliseksi sopimukseksi voidaan arvostella kahdesta syystä. Yhtäältä siksi, että siinä kaavaillaan vuoden 1998 osalta sellaisten määrärahojen toteuttamista, jotka koskevat budjettikohtia, joilla ei ole oikeusperustaa, vaikka yhteisön tuomioistuin oli päättänyt, että ainoastaan ne määrärahat, joista on jo annettu maksusitoumus, voidaan toteuttaa ilman oikeusperustaa. Toisaalta siksi, että siinä esitetään kokeiluluonteisten hankkeiden, valmistelutoimien ja kertaluonteisten toimien käsitteet, samalla kun niitä koskevien määrärahojen kokonaissummalle asetetaan yläraja.

Yhteisön tuomioistuin on kuitenkin tuominnut tämän käsitteen ajallisesti rajoitetuista toimista, ja se on tehnyt selväksi, ettei mikään estä sitä, että merkittävästä yhteisön toimesta aiheutuu rajallisia kuluja tai että toimen vaikutukset ovat ajallisesti rajallisia. Yhteisön tuomioistuin sulki siis perussäädöksen antamisvaatimuksen ulkopuolelle toimet, jotka ovat ei‐merkittäviä. Olemme siis täysin sääntöjen vastaisessa tilanteessa. Tämän tarkistamiseksi ehdotan teille, että teksti palautetaan valiokuntaan, kuten teimme Böschin mietinnön osalta.

  Samland (PSE), budjettivaliokunnan puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, tuomion, jota tämä pyyntö koskee ja jonka yhteisön tuomioistuin on Ison‐Britannian hallituksen pyynnöstä antanut Euroopan unionin menojen oikeudellisista perustoista, perustelut selventävät sitä, että ei‐merkittävät menot eivät tarvitse oikeudellista perustaa. Perusteluissa viitataan nimenomaan siihen, että ei‐merkittävyys ei määräydy menojen suuruuden ja keston perusteella, vaan että molempien budjettivallan käyttäjien on päätettävä siitä. Juuri tätä periaatetta olemme noudattaneet, kun laadimme 15 jäsenvaltion, komission ja Euroopan parlamentin kesken toimielinten välisen sopimuksen, joka on nyt äänestyksen kohteena. Nimenomaan tämä sopimus täyttää sen tehtävän, jonka mukaan tuomiota on tulkittava ja täydennettävä sen kohdan osalta, jonka vuoksi tuomioistuin palautti tämän tehtävän neuvostolle ja parlamentille. Sikäli ei ole perustetta jättää tätä herra Christodouloun mietintöä käsittelemättä. Pyydän, että mietinnöstä äänestetään nyt.

  Christodoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, yhdyn täysin siihen, mitä herra Samland sanoi.

(Parlamentti päätti olla palauttamatta mietintöä valiokuntaan.)

Tarkistuksista 1‐4:

  Christodoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, näihin neljään tarkistukseen sisältyy erittäin hyviä periaatteita. Kuitenkin velvollisuuteni on pyytää äänestämään niitä vastaan, sillä ne eivät kuulu mainitsemaamme asiakirjaan. Olemme sopineet, että pidämme tekstin yksinkertaisena, ja vaikka, toistan vielä, periaatteet ovatkin hyviä, ne ovat tarpeettomia. Sama koskee myös rouva Ewingin tarkistusta 5. Sen jälkeen, kun komissaari Liikanen antoi vastauksen kysymykseen vähemmän puhutuista kielistä, tämä tarkistus on käynyt tarpeettomaksi. Näin ollen vastustan kaikkia tarkistuksia.

  Müller (V). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää, jonka mietinnön sisältö vastaa ryhmämme kantaa. Esitykset käsittelevät sitä, mitä yritimme selvittää toimielinten välisessä sopimuksessa. Koska herra Liikanen antoi eilisessä keskustelussa selvästi ymmärtää, että kaikki pannaan sen varaan, että nämä oikeudelliset perustat muodostetaan tulevaisuudessa yhdessä parlamentin kanssa ja vuotta 1998 vartenkin taataan talousarvion mahdollisimman täydellinen toteuttaminen, peruutan ryhmäni jättämät tarkistukset.

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

***

Yhteinen päätöslauselmaesitys⁽¹⁾ transatlanttisista suhteista/Echelon‐järjestelmästä

  Dell'Alba (ARE). – (FR) Arvoisa puhemies, meillä on todellinen ongelma, koska tämä teksti on nimeltään “Transatlanttiset suhteet ja Echelon‐järjestelmä”. Koska useat kollegat tekivät kuitenkin kaikkensa, jottei missään tämän tekstin kohdassa mainittaisi sanaa “Echelon”, ehdotan, että jos teksti pysyy ennallaan, sen otsikosta ainakin poistetaan viittaus Echelonjärjestelmään. Siten nämä kollegat pääsevät täydellisesti tavoitteeseensa.

  Pompidou (UPE). – (FR) Arvoisa puhemies, päätöslauselmaesityksissä puhutaan taloudellisia tietoja koskevista ongelmista, ja niissä käsitellään suoraan Echelon‐järjestelmää. Näin ollen esityksen otsikossa on säilytettävä sana “Echelon”.

  Roth (V). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää, että ette toimita äänestystä tarkistuksista yhtenä ryhmänä vaan tarkistusten 4, 12 ja 13 osalta ehdottomasti erillisinä äänestyksinä. Lisäksi Schaffnerin mietintöä koskevassa äänestyksessä tapahtui valitettavasti virhe. Täällä oli pyydetty lopullisen äänestyksen toimittamista nimenhuutoäänestyksenä, ja haluaisin mielelläni kuulla, miksi ette sallinut tätä nimenhuutoäänestystä.

  Puhemies . – Yksiköt ilmoittivat minulle juuri, että kyseessä oli heidän virheensä. Se oli hallinnollinen ongelma. Pyydämme sitä anteeksi.

(Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman.)

***

  Roth (V). – (DE) Arvoisa puhemies, saanko palata vielä aiempaa kysymystäni koskevaan vastaukseenne. Te sanoitte, että puhemiehen yksikössä tapahtui virhe, että rouva Schaffnerin mietintöä koskevaa nimenhuutoäänestyspyyntöä ei ollut annettu eteenpäin. Sellaistahan voi sattua, jokaiselle sattuu sellaista. Te voitte kuitenkin istunnon puhemiehenä toimittaa äänestyksen uudelleen nimenhuutoäänestyksenä. Sitä pyydän teiltä nyt. Jos sattui vahinko, ei ole mitään syytä olla tekemättä niin. Pyydän siis teiltä nimenhuutoäänestystä rouva Schaffnerin mietinnöstä!

  Puhemies . – Se on periaatteessa täysin järkevä pyyntö. Ongelmana on kuitenkin se, että ihmisiä poistuu salista ja astuu saliin, eikä meillä ole nyt samaa läsnäolotilannetta kuin äänestystä toimitettaessa. Kyse oli minun erehdyksestäni ja voin vain pyytää anteeksi. En usko, että pystymme uusimaan äänestystä.

* **
Campoy Zuecon laatima ympäristö‐, terveys‐ ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö (A4‐0235/98) komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivien 75/439/ETY, 75/442/ETY, 78/319/ETY ja 86/278/ETY soveltamisesta jätepolitiikassa (KOM(97)0023 – C4‐0368/97)

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

  Graefe zu Baringdorf (V). – (DE) Arvoisa puhemies, palaan vielä kerran rouva Schaffnerin mietintöön. Te sanoitte, että ei ole mahdollista äänestää uudelleen, koska parlamentin kokoonpano on saattanut muuttua. Te voitte kuitenkin lykätä äänestyksen huomiseen äänestykseen, jolloin ryhmät voivat sen tietäen olla läsnä. Näin saamme aikaan nimenhuutoäänestyksen. Nimenhuutoäänestyksellä ja salaisella äänestyksellä on eroa, myös jäsenten käyttäytymisen osalta. Pyydämme sitä sen vuoksi.

  Puhemies . – Olen myöntänyt virheeni ja pyytänyt sitä anteeksi. On kuitenkin aivan selvää, että kun äänestys on toimitettu parlamentissa, siihen ei voida enää myöhemmin palata. Äänestyksen tulos on ilmoitettu. Asia on loppuun käsitelty.

***

De Giovannin laatima institutionaalisten asioiden valiokunnan päätöslauselmaesitys (B4‐0801/98) komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä sovellettavan menettelyn tarkistamisesta – ”komitologia” (13 päivänä heinäkuuta 1987 tehty neuvoston päätös)

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

* **
Mohamed Alin laatima kulttuuri‐, nuoriso‐ ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0167/98) islamista ja Averroesille omistetusta eurooppalaisesta teemapäivästä

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

***

  Green (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain vastata herra Killilean esittämiin kommentteihin. On sääli, ettei hän ole läsnä kuulemassa tätä. Olen yllättynyt siitä, että hänen, parlamentin kvestorin, piti ottaa istuntosalissa esille tällainen asia. Hänen, jos kenen, pitäisi tietää, miten asia on parasta hoitaa. On vain ihmeteltävä, mitkä olivat hänen motiivinsa, kun hän otti asian esille istuntosalissa.

Äänestysselitykset

‐ Schulzin mietintö (A4‐0305/98)

  Kirsten Jensen, Blak, Sindal ja Iversen (PSE), kirjallinen. – (DA) Tanskalaiset sosiaalidemokraatit ovat tänään äänestäneet Europolin huumeyksikön vuosikertomuksen puolesta. Kun otamme huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden kasvun muun muassa huumeiden osalta, on erittäin tärkeää, että Europolin huumeyksikkö tulee toimimaan tehokkaasti. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on tehokkainta, jos Euroopan poliisivoimat toimivat yhteistyössä.

Europolin tulee helpottaa poliisin tutkintatyötä yksittäisissä jäsenmaissa luomalla puitteet poliisiviranomaisten väliselle nopealle tiedonkululle. Toiseksi Europolin tulee tehdä ylätason analyyseja rikollisuuden kehityksestä kansallisen poliisin avuksi.

Emme voi yhtyä kehotukseen antaa Europolille varsinaisia tutkintavaltuuksia. Europolin ei pidä olla luonteeltaan eurooppalainen poliisiviranomainen, ja itse rikosten selvittämisen tulee olla tähänastisen käytännön mukaisesti jäsenvaltioiden poliisin tehtävä. Europolin tulee sen sijaan asettaa etusijalle ne erittäin tärkeät tehtävät, jotka sillä jo on, esimerkiksi tiedon ja kokemusten vaihto, tutkimusten tukeminen, analyysi ja koulutus.

‐ Riisi (C4‐0276/98)

  Fabre‐Aubrespy (I‐EDN), kirjallinen. – (FR) Hetkellä, jolloin joudumme ottamaan kantaa ehdotukseen neuvoston asetukseksi tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto‐ ja valvontajärjestelmästä etenkin riisintuottajien osalta, haluan varoittaa kollegoja, komissiota ja neuvostoa pääosin Camarguessa ja Ranskan Guyanassa olevien ranskalaisten riisinviljelijöiden dramaattisesta tilanteesta.

Olemme keskustelleet täälläkin laajalti tuodaksemme esille komission laiminlyönnit viljamarkkinoiden hoidossa. Komissio ei antanut yhtäkään vientitodistusta markkinointivuoden alussa viime vuonna ja hetkellä, jolloin maailmanmarkkinahinnat olivat korkeimmillaan, ja tämän takia unioni menetti merkittäviä markkinoita arabimaissa.

Riisin osalta on käynyt samoin, paitsi että, ja se on palautettava mieliin, unionin riisintuotanto on erittäin alijäämäistä verrattuna sisämarkkinoidemme merkitykseen. Komissio on suostunut riisin tuontiin kolmansista maista – tosin WTO: n painostuksesta – “unohtaen” hoitaa sisämarkkinoitamme.

Tuottajien ja osuuskuntien siilot ovat tällä hetkellä täynnä, erityisesti riisin varastointiin tarkoitettuja siiloja (tuuletettuja siiloja, ...) ei enää ole saatavilla, ja meidän on korjattava vuonna 1998 tuottamamme sato. Mitä komissio ehdottaa meille tämän vakavan tilanteen ratkaisemiseksi? Ei mitään.

Pyydän siis täällä julkisesti komissiota toteuttamaan kiireisiä toimia, jotta riisinviljelijämme voisivat korjata satonsa ja osuuskuntamme varastoida tuotantonsa.

Haluaako komissio, vähennettyään jo useiden vuosien ajan riisintuotannolle myönnettäviä tukia ja aiheutettuaan siilojemme täyttymisen, että säilytämme riisintuotannon Euroopassa? Vai onko se vain yksinkertaisesti päättänyt, että Euroopan unionin on oltava riippuvainen koko kulutukseltaan riisistä, jota tuotetaan kolmansissa maissa?

‐ Schaffnerin mietintö (A4‐0108/98)

  Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, vastustimme Schaffnerin mietintöä, vaikka kyseessä on erittäin tärkeä asia, eräiden tarkistusten vuoksi, joita teki lähinnä kollega Zimmermann, joita on mahdoton hyväksyä ja jotka selittävät, miksi Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen SPD: n kannatus putoaa Baijerissa rajusti 20 %: n tuntumaan. Esimerkiksi tarkistus 4 sisälsi isovanhempien, naimattomien ja samaa sukupuolta olevien elinkumppanien ja sen tapaisten valvomattoman maahanmuuton. Olen sitä mieltä, että jos parlamentti jatkaa sosialistien ja vihreiden painostuksesta tärkeiden asioiden käsittelyä näin epäluotettavasti, se aiheuttaa laajojen kansanjoukkojen vastalauseita. Meidän tehtävänämme on näiden tärkeiden valtuuksien nojalla, jotka nyt saamme, päästä takaisin asialliseen yhteistyöhön ja jättää tällaiset kansalaistemme ja veronmaksajien selän takana käytävät kansaa kiihottavat leikit leikkimättä.

Oli kuitenkin erittäin vaikuttavaa, että sosialistit itse hylkäsivät samankaltaisen asiakirjan, kun herra Schröder oli täällä Strasbourgissa, koska he häpesivät sitä. Herra Schröder on tuskin lähtenyt, kun asia on taas vireillä.

(Herra Schulzin välihuomautuksia)

  Berthu (I‐EDN), kirjallinen. – (FR) Tämän parlamentin motiiveiltaan ristiriitainen liittouma hylkäsi juuri Schaffnerin mietinnön henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta. On kuitenkin korostettava, että tarkistus 8, jota ei pidä unohtaa, oli hyväksytty juuri sitä ennen melko selvästi – 276 ääntä puolesta ja 250 vastaan, oma ääneni mukaan luettuna. Siinä sanottiin nimittäin, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden, josta määrätään EY: n perustamissopimuksen 7 a artiklassa (Amsterdamin sopimuksen vahvistetun version 14 artiklassa), on koskettava myös kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat laillisesti unionissa, ja pyydettiin sitten, että näitä kansalaisia kohdeltaisiin samalla tavalla kuin unionin kansalaisia, mitä heidän poliittisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiinsa tulee.

Ensimmäinen kohta on peräisin Amsterdamin sopimuksen luonnoksesta, jossa määrätään kaikkien henkilötarkastusten lakkauttamisesta unionin sisärajoilla sekä jäsenvaltioiden kansalaisten että kolmansien maiden kansalaisten osalta viiden vuoden määräajan kuluessa. Kansakuntien Eurooppa ‐ryhmä vastustaa tätä määräystä, joka johtaisi siihen, että menettäisimme alueemme hallinnan, eli itsemääräämisoikeutemme olennaisen perustan. Miten alueen koskemattomuus voisi säilyä, jos meillä ei ole enää oikeutta valvoa rajojamme, alueen, jota Ranskan perustuslaissa vaaditaan puolustamaan – siinä määrin, että siinä annetaan tätä varten mahdollisuus panna täytäntöön 16 artiklan mukaiset poikkeusvaltuudet?

Tarkistuksessa 8 mennään kuitenkin pitemmälle. Siinä vaaditaan tasa‐arvoa jäsenvaltioiden kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten välille taloudellisten, sosiaalisten ja jopa poliittisten oikeuksien osalta – ja näiden poliittisten oikeuksien osalta ei tehdä eroja, oikeuksien, jotka sisältävät esimerkiksi oikeuden äänestää kaikissa vaaleissa aina kunnallisvaaleista presidentinvaaleihin saakka. Tätä tekstiä ei laadittu sattumalta. Siitä ilmenee tämän parlamentin pysyvä ajattelutapa: se haluaa häivyttää kaikilla aloilla omien kansalaistensa ja ulkomaalaisten välisen eron, mikä ei johtaisi meidän mielestämme Euroopan rakentamiseen vaan sen tuhoamiseen.

Ranskalaisten on oltava varuillaan: Amsterdamin sopimuksessa määrätään, henkilöiden kansainvälistä liikkuvuutta koskevien kysymysten osalta, mahdollisuudesta tehdä päätöksiä neuvostossa määräenemmistöllä yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa. Jos myönnämme parlamentille tällaisen toimivallan, se käyttää sitä hyväkseen tavalla, jonka se itse tuo tällä hetkellä esille ja joka ei muutu tulevaisuudessa. Se pysyy nimittäin aina parlamenttina, joka on liian kaukana kansalaisista ja jota muokkaavat painostusryhmät, jotka haluavat ohittaa kansakunnat ainoastaan voidakseen tuhota paremmin Eurooppaa. Ranskalaiset muistakoot tämän ratifioidessaan Amsterdamin sopimuksen!

  Lis Jensen ja Krarup (I‐EDN), kirjallinen. – (DA) Emme voi missään oloissa tukea Schaffnerin mietintöä. Mietintö ei mielestämme vastaa lainkaan todellisuutta, ja se ilmentää EU‐federalismia pahimmillaan. Schaffnerin mietintö osoittaa törkeää kansallisten demokratioiden halveksuntaa – esimerkiksi kohdassa 1, jossa ehdotetaan, että neuvosto toteuttaa 7 a artiklan (tämä artikla koskee sisärajojen poistamista ja valvonnan vahvistamista ulkorajoilla) ottamatta mainittavasti huomioon kansallista oikeutta. Samalla voimme vain kehottaa Tanskan hallitusta pysymään lujana neuvostossa ja edelleen torjumaan komission ehdotuksen asetuksen 1408/71 laajentamisesta.

Me emme halua ainostaan vastustaa tätä elitististä käsitystä siitä, miten poliittisia päätöksiä voidaan tehdä – me haluamme myös joka tilaisuudessa kamppailla pitääksemme kiinni kansallisten parlamenttien yksinoikeudesta päättää kansallisesta rajapolitiikasta, viisumipolitiikasta, sosiaalipolitiikasta jne. Samalla haluamme myös valitsemamme perusnäkemyksen pohjalta korostaa demokraattisten valtioiden velvollisuutta noudattaa niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka on solmittu esimerkiksi Euroopan neuvostossa ja YK: ssa, ja aktiivisesti puolustaa niiden periaatteita. Tässä yhteydessä haluamme mitä jyrkimmin hylätä Itävallan EU‐puheenjohtajuuden esityksen EU: n yhteisestä maahanmuuttaja‐ ja pakolaispolitiikasta, joka on selvästi ristiriidassa mm. YK: n pakolaissopimuksen ja yleisen inhimillisyyden kanssa. Ikävä kyllä Itävallan aloite ei ole ainoa EU: n piirissä esitetty aloite pakolaiskysymyksessä, joka ilmentää ”Eurooppa‐linnoituksen” asennetta. Tanskan pääministeri on Amsterdamin sopimusta koskevan kansanäänestyksen yhteydessä itse sanonut, että kyllä‐ääni Amsterdamin sopimukselle merkitsisi pienempää pakolaismäärää Tanskan osalle.

Schaffnerin mietintö tulee mielestämme epäilemättä nähdä yhtenä kivenä ei vain Euroopan yhdysvaltojen, vaan myös ”Eurooppa‐linnoituksen” rakentamisessa. Siksi äänestämme Schaffnerin mietintöä vastaan.

  Thors (ELDR), kirjallinen. – (SV) Minä ja monet muut liberaaliryhmässä toteamme tyrmistyneinä, että Euroopan parlamentti ei kyennyt antamaan lausuntoa entisen jäsenemme, suuresti arvostetun eurooppalaisen Simone Veilin johtaman niin sanotun korkean tason työryhmän selonteoista.

Äänestyksessä parlamentin konservatiivijäsenet esittivät, ettei esimerkiksi laillisesti unionin alueella asuville kolmansista maista tuleville henkilöille haluta antaa samanlaisia mahdollisuuksia. Mitä se sellainen vapaa liikkuvuus on, joka koskee ainoastaan unionin kansalaisia? Miten sellainen voisi toimia?

Niillä jäsenillä, ilmeisesti Ison‐Britannian Labour‐puolueesta, jotka jättivät äänestämättä, on myös suuri vastuu siitä, ettei parlamentti voi täyttää yhtä tärkeimmistä tehtävistään, nimittäin saada aikaan kansalaisten Eurooppaa. Mietinnössä yritettiin tarttua arkipäivän ongelmiin, joihin monet ihmiset Euroopassa törmäävät. Näiden ongelmien raivaaminen pois tieltä olisi yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

‐ Lannoyen suositus toiseen käsittelyyn (A4‐0278/98)

  Bonde ja Sandbæk (I‐EDN), kirjallinen. – (DA) Äänestämme Lannoyen mietinnön puolesta ja kannatamme suuressa määrin sitä, että tarkistusehdotuksesta 4 on luovuttu, sillä emme toivo, että nykyisten standardien yksinkertaistaminen voi tapahtua komiteoiden avulla. Olemme juuri tyytyväisinä huomanneet, että komissio – vaikka se alun perin sitä toivoi – ei ole liittänyt esitykseensä sanamuotoa, joka sisältäisi mahdollisuuden, että nykyisten standardien tulevat yksinkertaistamiset voivat tapahtua komiteamenettelyllä, jonka luonnollisesti jyrkästi torjumme komiteoiden suljetun, epädemokraattisen luonteen vuoksi.

‐ Mosiek‐Urbahnin suositus toiseen käsittelyyn (A4‐0286/98)

  Caudron (PSE), kirjallinen. – (FR) Haluan onnitella esittelijäämme, rouva Mosiek‐Urbahnia, hänen työstään ja ponnisteluistaan sopimukseen pääsemiseksi tästä vakuutusyritysryhmien lisävalvontaa koskevasta merkittävästä direktiivistä.

Rouva Mosiek‐Urbahn kykeni lähentämään näkökantoja todella paljon. Neuvosto hyväksyi nimittäin useimmat tarkistuksista, jotka oli hyväksytty ensimmäisessä käsittelyssä. Yhteinen kanta, joka hyväksyttiin äänin 14‐15, vaikuttaa meistä tällä hetkellä hyvältä kompromissilta.

Rouva Mosiek‐Urbahn ehdottaa kuitenkin toisessa käsittelyssä joitakin tarkistuksia. Pahoittelemme, ettemme voi olla hänen kanssaan tässä kohdin samaa mieltä. Me pidämme yhteisessä kannassa aikaansaatua tasapainoa oikeana ja pelkäämme, että ehdotetut tarkistukset horjuttavat direktiivin tasapainoa sekä vakuutuksenottajien suojelun kustannuksella että tärkeänä pitämämme keskinäisten vakuutusyhtiöiden alan suojelun kustannuksella.

Sosialistiryhmän ranskalaiset jäsenet hyväksyvät siis ryhmän enemmistön tavoin yhteisen kannan ilman tarkistuksia. Pyydän henkilökohtaisesti Euroopan komissiota siirtämään ranskalaisia keskinäisiä vakuutusyhtiöitä koskevan kriittisen kantansa esittämistä ja ryhtymään tältä kohdin uudelleen keskusteluihin Ranskan valtion kanssa.

  Rovsing (PPE), kirjallinen. – (DA) Sekä sisämarkkinoiden kansalaisille että yrityksille on tärkeää, että vakuutusala nauttii täyttä luottamusta. On siksi hyvin myönteistä, että Euroopan unioni haluaa nyt tehokkaasti estää vakuutusyhtiöitä siitä hyvin vakavasta vakavaraisuusvaatimusten muutoksesta EU: n vakuutusdirektiiveissä, joka merkitsee saman pääoman laskemista kahteen kertaan niiden riskien kattamiseksi, jotka on merkitty vakuutetuiksi useassa yhtiössä.

Ensimmäisen käsittelyn jälkeen neuvosto on osoittautunut hyvin yhteistyöhaluiseksi, sillä se on ottanut mukaan valtaosan parlamentin tarkistusehdotuksista yhteiseen kantaansa. Tästä yhteistyöhalusta pidän myös perusteltuna ilmaista tyytyväisyyteni.

‐ Valverde Lópezin mietintö (A4‐0279/98)

  Bonde ja Sandbæk (I‐EDN), kirjallinen. – (DA) Äänestämme mietinnön puolesta, sillä on välttämätöntä estää se, että saastuttavammat ja meluisammat 2 luvun lentokoneet USA: sta päätyvät EU‐maihin, kun ne eivät enää ole sallittuja USA: ssa. Uudelleen varustetutkin 2 luvun lentokoneet saastuttavat nimittäin enemmän ja ovat meluisampia kuin aidot 3 luvun koneet. Vähentääksemme melusaastetta yhdymme myös siihen kieltoon, etteivät uudelleen luokitellut koneet saa nousta tai laskeutua öiseen aikaan. On nimittäin yleisesti tarpeen tiukentaa edelleen lentoliikenteen meluntorjuntatoimia Euroopassa ja kaikkialla maailmassa.

Kuitenkin hylkäämme jyrkästi tarkistusehdotuksen 1. Säätelyn tulee jatkossakin tapahtua pikemmin direktiivillä kuin asetuksella. Asetuksilla vähennetään entisestään kansallisten parlamenttien päätösvaltaa, ja sellaista lainsäädäntövallan siirtoa kansan valitsemilta elimiltä EU: n komissiolle emme voi hyväksyä.

  Díez de Rivera Icaza (PSE), kirjallinen. – (ES) On valitettavaa, että parlamentin hyväksyttyä lähes yksimielisesti ympäristövaliokunnan esittelijänä meluntorjuntaa koskevaan vihreään kirjaan esittämäni tarkistukset meille ehdotetaan nyt näitä selvästi riittämättömiä tarkistuksia melun vähentämiseksi ilmailualalla.

Tuntuu valheelliselta, että Euroopan unionissa sallitaan yhä melunvaimennussarjalla varustetut lentokoneet tai 4 artiklan 1 kohdassa myönnettyjen poikkeusten väärinkäyttö.

Pidän järkevänä myös komission tekstiin ehdotettua tarkistusta 5, jolla pyritään turvaamaan kansalaisten unensaanti estämällä lennot öiseen aikaan. Koska olen kotoisin Baleaareilta, voin vahvistaa, millaista kärsimystä melusaasteen täyttämä Menorcan lentokenttä aiheuttaa ruuhkaisena turistiaikana.

Vaikuttaa siltä, ettei parlamentin yksimielisestä kannasta melua vastaan ollut mitään hyötyä vihreän kirjan kohdalla, keskustelussa, jota edes ympäristökomissaari ei kunnioittanut läsnäolollaan, vaikka hän antoikin loistavia “vaimennettuja” viestejä melusta äskettäisessä Kööpenhaminan konferenssissa.

‐ Christodouloun mietintö (A4‐0396/98)

  Berthu (I‐EDN). ‐ (FR) Arvoisa puhemies, Kansakuntien Eurooppa ‐ryhmä vastusti jo viime heinäkuussa komission juonittelua sen pyytäessä Euroopan parlamentilta tukea, vaikka yhteisön tuomioistuin oli tuominnut sen sellaisten menojen maksusitoumuksesta, joilla ei ollut oikeudellista perustaa. Näitä laittomia määrärahoja odotelleet yhdistykset olivat laatineet komission tueksi kasoittain kirjeitä, joissa kaikissa väitettiin tietenkin, että yhteiskunta romahtaisi ja heikoimmassa asemassa olevat kärsisivät pahoin, jos Euroopan unioni ei jatkaisi tukien maksamista näille yhdistyksille.

Me emme lähde mukaan tähän peliin. Olemme sitä mieltä, että sosiaalisiin tarkoituksiin tarkoitetut tuet jaetaan järkevämmin ja tehokkaammin, jos ne pysyvät valtioiden ja paikallisviranomaisten hallinnassa.

Tällä hetkellä ei ole todellakaan mitään syytä loukata tätä periaatetta, komissio vain haluaa puuttua kaikkiin asioihin ja muodostaa ympärilleen kiitollisia asiakaspiirejä. Koska voimassa olevassa perustamissopimuksessa vaaditaan lisäksi oikeudellisen perustan olemassaoloa, meistä näyttää siltä, ettei komission ehdottamaa ratkaisua – toimielinten välistä sopimusta, jossa perustamissopimusta tulkitaan laajentavasti, jotta komissio voisi jatkaa käytäntöjään – voida mitenkään hyväksyä. Perustamissopimus on Euroopan kansojen hyväksymä, eikä Brysselissä sijaitsevilla toimielimillä ole valtuuksia muuttaa sen merkitystä viemättä asiaa kansojen päätettäväksi.

Tämä heinäkuussa ilmaisemamme periaatekanta saa lisää pontta lukiessamme nyt meille toimitetun sopimusehdotuksen tekstiä. Siinä tuetaan nimittäin kaikkia komission vaatimuksia käyttää omasta aloitteestaan määrärahoja, jotka koskevat niin kutsuttuja kokeiluluonteisia hankkeita, valmistelutoimia tai kaikkia muita komission omiin oikeuksiin liittyviä kertaluonteisia tai jopa pysyviä toimia, ja tämän viimeisen kohdan mukaisille määrärahoille ei aseteta edes ylärajaa.

Tämä sopimusehdotus näyttää meistä sietämättömältä, ja kehotamme neuvostoa torjumaan sen.

  Fabre‐Aubrespy (I‐EDN). ‐ (FR) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan sekä oikeudellisesta että periaatteellisesta syystä.

Selostin oikeudellisen syyn ennen lopullista äänestystä. Toistan, että perustamissopimuksessa vaaditaan kaksinkertaista oikeudellista perustaa, ennen kuin yhteisön varoja voidaan käyttää: talousarvioon liittyvää perustaa, eli menoja vastaavien määrärahojen ottamista yhteisön talousarvioon; ja oikeusperustaa, eli johdettuun oikeuteen kuuluvan säädöksen antamista, jolla menot hyväksytään.

Yhteisön tuomioistuin muistutti tästä 12. toukokuuta 1998 antamassaan päätöksessä. Se sulki tämän vaatimuksen ulkopuolelle ainoastaan niin kutsutut ei‐merkittävät toimet. Sen mielestä toimet, jotka ovat ajallisesti ja kuluiltaan rajallisia, voivat olla sellaisia toimia, jotka eivät ole ei‐merkittäviä. Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi ei ole tämän yhteisön tuomioistuimen antaman päätöksen mukainen. Ehdotuksessa kaavaillaan kokeiluluonteisia hankkeita, valmistelutoimia ja kertaluonteisia toimia. Kuten kollegani Georges Berthu muistutti, kertaluonteiset toimet, jotka ovat kuluiltaan merkittäviä, ovat täysin mahdollisia, ja niitä kaavailtaisiin silloin ilman oikeusperustaa.

Sitten on vielä tämä periaatesyy. Se on hyvin yksinkertainen. Meillä ei voi olla ikuisesti sellaista Euroopan unionia, joka on tuomittu toimielinten välisten sopimusten käytäntöön, kuten on nykyisin asian laita. Samalla kun vetoamme perustamissopimuksiin ja pyydämme parlamenttia ratifioimaan nämä perustamissopimukset, emme anna kansalle mahdollisuutta ottaa kantaa perustamissopimuksiin, koska teemme toimielinten välisiä sopimuksia, joita ei viedä tosiasiassa sen paremmin kansan kuin kansallisten parlamenttienkaan hyväksyttäviksi ja joilla perustamissopimuksia muutetaan ja niihin tehdään lisäyksiä.

(Suosionosoituksia)

‐ Echelon‐järjestelmä

  Crampton (PSE), kirjallinen. – (EN) STOA: n erinomainen työasiakirja – “An appraisal of Technologies of Political Control” – ei näytä saaneen ansaitsemaansa huomiota: ei ainakaan komission taholta, joka kiistää tietävänsä mistään sopimuksista, vaikka tiedetään, että EU: n jäsenvaltiot allekirjoittivat vuonna 1995 yhteisymmärryspöytäkirjan, joka on yhä salainen. Minusta vaikuttaa myös siltä, että vain vihreä ryhmä tuntuu todella käsittävän ongelman.

Yhdysvaltain pääasiallinen tiedonkeruu EU: ssa tapahtuu Menwick Hillin vakoilutukikohdassa Pohjois‐Yorkshiressä, Englannissa. Tämä vakoilutukikohta perustettiin Britannian hallituksen ja USA: n välisellä sopimuksella vuonna 1948 muun muassa valvomaan lännen ja idän välillä sekä idän sisällä tapahtuvaa yhteydenpitoa kylmän sodan aikana.

Vaikka monet Yhdysvaltain tukikohdat Euroopassa on kylmän sodan päätyttyä suljettu, Menwick Hill on laajentunut huomattavasti ja sinne asennetaan parhaillaan uutta turvajärjestelmää. Koska sen valvontajärjestelmät ovat tehokkaat, on merkittäviä todisteita siitä, että vaikka sotilasluonteinen vakoilu jatkuukin, suuri osa valvonnasta koskee yksityisiä ja liikekeskusteluja. Siitä uskotaan olevan paljon kaupallista hyötyä, jota käytetään siihen, että yhdysvaltalaisia yrityksiä autetaan saavuttamaan etulyöntiasema eurooppalaisiin yrityksiin nähden maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Menwick Hillin tukikohdan toiminta ei ole demokraattisesti vastuunalaista, ja kaikkien todisteiden valossa olen sitä mieltä, että se pitäisi sulkea välittömästi.

  Rübig (PPE), kirjallinen. – (DE) Petostentorjuntayksikkö UCLAFin selvitystä kaivataan välttämättä. Perustana avoimuus.

  Theonas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) On itsestään selvää, että kaksi maailman suurinta kauppa‐ talousmahtia voivat ja niiden pitääkin kehittää vuoropuhelua. Kysymys kuitenkin kuuluu: millä ehdoilla, millä tavoitteilla ja kenen hyödyksi?

Ei voida hyväksyä sitä, että ensin neuvosto hylkää sopimusluonnoksen, sitten jotkin maat estävät vetollaan sen hyväksymisen, koska se on jyrkässä ristiriidassa Euroopan maiden etujen kanssa, ja sitten muutaman kuukauden jälkeen, kun käytännössä vain sopimuksen otsikkoa on muutettu, luonnos hyväksytään USA: n ja suurpääoman painostuksesta.

Ei voida hyväksyä sitä, että järjestelmät, joita yhteisö itse rahoittaa, toteavat, että EU: n kansalaisten taloudellista ja yksityistä elämää ja EU: n järjestöjen elektronisia telekommunikaatiojärjestelmiä seurataan ja vakoillaan yhä laajemmassa mittakaavassa maailmanlaajuisiin telekommunikaatiojärjestelmiin soluttautuvan Echelon‐järjestelmän avulla, eikä sitä, että Echelonin hankkimia tietoja käytetään USA: n eduksi, kuten tapahtui esimerkiksi GATT‐neuvotteluiden yhteydessä, eikä sitä, että komissio väittää, että sille ei ole esitetty mitään tällaisia syytöksiä.

Ei voida hyväksyä sitä, että EU allekirjoittaa USA: n kanssa sopimuksen, jonka pitäisi muka turvata eurooppalaisten yritysten edut USA: n ekstraterritoriaaliselta lainsäädännöltä, kuten Helms‐Burtonin lailta, joka sanktioi yritykset, jotka rikkovat USA: n asettamaa Kuuban kauppasaartoa. Rouva Albright on antanut täysin päinvastaisen ilmoituksen kongressille, nimittäin että Eurooppa on alisteinen USA: n lainsäädännölle.

Tähän USA: n ja pääomaetupiirien harjoittamaan jatkuvaan painostukseen Euroopan unioni vastaa jatkuvilla myönnytyksillä ja tottelee tässäkin yhtä monopolistisia etuja.

Euroopan vastaus USA: n harjoittamaan sietämättömään elektronisten telekommunikaatiojärjestelmien ja yleisemmällä tasolla virastoja yhdistävien digitaalisten verkkojen seurantaan on saatujen tietojen mukaan vastaavanlaisen järjestelmän luominen yhteistyössä FBI: n kanssa kaiken demokraattisen valvonnan ulottumattomissa, mikä selvästi rikkoo ohjetta luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyn osalta.

Minkä tahansa vuoropuhelun tavoitteena olisi oltava kehitys, joka hyödyttää työväestöä, vakiinnuttaa ja laajentaa demokraattisia ja työhön liittyviä oikeuksia sekä Euroopan unionissa että USA: ssa. On tietenkin otettava huomioon, että USA ja EU ovat toistensa tärkeimpiä kumppaneita sekä kaupankäynnissä että sijoitustoiminnassa.

Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska molemmat osapuolet puolustavat maailmanlaajuista kapitalistista järjestelmää sekä työväestöä vastaan käynnistettyä hyökkäystä, ja tässä valossa ehdotettu sopimus merkitsee yhtä lisämahdollisuutta näiden tavoitteiden ajamiseksi. Hyvänä esimerkkinä ovat vaatimukset sijoitusten suojelun lisäämisestä hyväksymällä sellaisia periaatteita kuten pakkolunastus ja vahingonkorvaukset. Nämä vaatimukset esitetään muistiossa USA: n ja EU: n välisestä sopimuksesta, jossa yritetään mennä jopa pidemmälle kuin OECD: ssä laaditussa MAI‐sopimuksessa, jota ei vielä ole hyväksytty sen herättämän suuren vastustuksen johdosta.

‐ Campoy Zuecon mietintö (A4‐0235/98)

  Pinel (NI). ‐ (FR) Arvoisa puhemies, jätteitä koskeva kysymys on erittäin tärkeä kansanterveyden alalla. Maassa, joka ei kykene tai ei halua hoitaa jätteitään ekologisesti, vesi saastuu, ilma täyttyy myrkyllisistä aineista, jotka aiheutuvat huonoista polttamistekniikoista, ja kaiken lisäksi väestö saa kaikki nämä saasteet elimistöönsä elintarvikkeiden välityksellä. Sillä hullun lehmän taudin, hormonien ja geenimanipulaatioiden lisäksi huomioon on otettava myös esimerkiksi dioksiinit ja muut klooripitoiset orgaaniset yhdisteet, joita kertyy ravintoketjuihin.

Puhdistamolietteen käyttö maanviljelyksessä – jos se näyttää olevan itsestään selvää – on tässä suhteessa alistettava erittäin tiukoille terveysnormeille, koska tämä liete on usein täynnä raskasmetalleja tai muita aktiivisia aineita.

Esittelijä on siis aivan oikein huolissaan jäsenvaltioiden selvästä leväperäisyydestä. Mutta miten hän voi kaavailla kanteita jäsenvaltioita vastaan silloin, kun yhteisön oikeudelta puuttuu avoimuutta ja johdonmukaisuutta – kuten hän itsekin myöntää? Komission tehtävänä on neuvoa ja tuoda jäsenvaltioiden välille tarpeeksi yhteneviä työvälineitä, eikä harjoittaa mitään poliisivalvontaa tai verotuksellista interventiopolitiikkaa.

Tällainen näkemys tahraa hieman tämän mietinnön henkeä, ja se on suuri vahinko!

  Malone (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain sanoa, ettei ole mitään mieltä haaskata aikaa ympäristölainsäädännöstä keskustelemiseen ja sen hyväksymiseen, mikäli sitä ei aiota panna täytäntöön. Me tiedämme, että tätä yhtenäismarkkinoiden kannalta ehdottoman tärkeää aluetta on yhdenmukaistettu vain vähän. Eikö olekin aivan käsittämätöntä, että yhtenäismarkkinat halutaan hullun lailla täydentää verottoman myynnin osalta, mutta tällä alueella ei tehdä mitään? Se pistää kyllä miettimään.

Käytettävissäni olevan lyhyen ajan puitteissa haluaisin oikaista vaalipiirini kollegan, McKennan eilisessä täysistunnossa esittämän huomion, josta mainittiin tämänpäiväisessä Irish Times ‐lehdessä. Ymmärtääkseni Lancet‐lehdessä julkaistu tutkimus kaatopaikkojen läheisyydessä asuvia naisia uhkaavista vaaroista koskee sellaisia paikkoja, jonne tuodaan vaarallista ja myrkyllistä jätettä – ei tavallista jätettä. Tässä mielessä Irlannin hallitusta ja viranomaisia ei ole aihetta moittia. Itse asiassa monet Irlantia koskevat tiedot mietinnössä ovat vanhentuneita.

Irlannin hallitusta vastaan vireillä olevista kahdesta oikeusjutusta toinen koskee jätehuoltosuunnitelmien laatimista (samanlaisia juttuja on vireillä useita jäsenvaltioita vastaan). Suunnitelmia kirjoitetaan nyt uudelleen Irlannin osalta ja ne ovat käytännöllisesti katsoen valmiita annettaviksi, joten on todennäköistä, että tästä jutusta luovutaan.

Toinen Irlannin hallitusta vastaan vireillä oleva juttu liittyy laiminlyönteihin, jotka koskevat komission tiedottamista vaarallista jätettä käsittelevistä laitoksista. Komissio vakuuttaa minulle jälleen, että tätä asiaa käsitellään parhaillaan, ja on todennäköistä, ettei oikeudenkäyntiä jatketa.

Kehottaisin lopuksi Irlannin viranomaisia puuttumaan viivyttelemättä siihen maassamme esiintyvään epäkohtaan, joka koskee kierrätyskeskuksia, ja myös siihen seikkaan, ettei maatalouden jätettä pidetä Irlannissa jätteenä, ja niinpä kauniit järvemme – kuten Killarneyn järvet – ovat täynnä fosfaatteja ja niin edelleen ja kaloja kuolee, koska maatalouden jätevedet lasketaan näihin järviin. Toivon, että viranomaiset voisivat puuttua jotenkin siihen, että Rogerstownin joensuussa Dublinin kreivikunnan pohjoisosassa on edelleenkin kaatopaikka, alueella, joka on muiden muassa luonnonvaraisten lintujen elinympäristöä.

  Ahern (V), kirjallinen. – (EN) Olen syvästi huolestunut Irlantia kalvavasta jätekriisistä. EU on ryhtynyt toimiin Irlantia vastaan, koska maa on laiminlyönyt asianmukaisen kansallisen jätehuoltosuunnitelman täytäntöönpanon ja etenkin koska se on laiminlyönyt vaarallisen jätteen käsittelyn. Irlanti ei ole toiminut odotusten mukaisesti. EU vaatiikin nyt huomattavaa parannusta ja vaarallisia jätteitä koskevaa kansallista suunnitelmaa paikallisviranomaisten yksittäisten suunnitelmien ohella. Jälleen kerran on nähty, miten Irlanti vetkuttelee.

Myrkyllisestä ja vaarallisesta jätteestä on laadittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että odottavat äidit ovat yhä vaarassa, jos he asuvat alle kahden mailin päässä vaarallisia jätteitä käsittelevästä laitoksesta. Vauvoilla, jotka syntyvät alle kahden mailin päässä sellaisista kaatopaikoista, jonne tuodaan vaarallista jätettä, on vakava vaara syntyä epämuodostuneina. Epämuodostumia ja sellaisia sairauksia kuin selkärankahalkio, reikä sydämessä ja puutteellinen verenkierto on havaittu sellaisten äitien lapsissa, jotka asuvat teollisuuden kaatopaikkojen läheisyydessä. Irlanti on virallisesti vienyt ulkomaille vaarallista jätettä. Jätteitä on kuitenkin jätetty laittomasti ympäri maata, ja komissio aikoo tutkia valituksia.

Avainkysymys onkin se, kuka maksaa jätehuollon kohonneet kustannukset, kun EU kiristää otettaan Irlannista? Jos saastuttaja maksaa, jätteiden määrä vähenee merkittävästi, kierrätys nousee keskeiseen asemaan ja kaatopaikkojen tarve alenee 20 %: iin.

Tämä osoittaa sen, miten välinpitämätön asenne tässä maassa on jätelakien noudattamista kohtaan. Vihreä imagomme kärsii. Maatalous on pahin jokien ja järvien saastuttaja Irlannissa, ja siltikin maatalouden jätteet on sivuutettu aiemmissa jätehuoltosuunnitelmissa. Komissio on tästä erityisen tietoinen. Waterfordin kreivikunnan tuoreessa suunnitelmassa ei varauduttu maatalouden noin 1 miljoonan tonnin vuosittaisen jätemäärän huoltoon. Kun Irlannin hallitus arkailee lainsäädännön kanssa, jätevuori kasvaa ja tuhoaa ympäristömme.

Komission kertomuksille asettama määräaika on syyskuussa 1998. Ehtiikö Irlanti määräaikaan mennessä vai saako se sakkoja?

  Bonde ja Sandbæk (I‐EDN), kirjallinen. – (DA) Kovasti pahoitellen meidän on todettava, että yksikään jäsenvaltio ei ole sisällyttänyt Euroopan jäteluetteloa kansalliseen lainsäädäntöönsä ja että jätteen määritelmä tästä syystä vaihtelee ja jättää suuria porsaanreikiä kestävään ympäristölainsäädäntöön. On samoin erityisen valitettavaa, että jäsenvaltiot eivät tehokkaammin toteuta hyväksyttyä yhteistä jätepolitiikkaa ja neljää sitä koskevaa direktiiviä, saati että täyttäisivät raportointivelvollisuutensa komissiolle.

Tällä tavoin yksittäiset jäsenvaltiot laiminlyövät olennaisten ympäristöperiaatteiden noudattamisen ja kaikkiaan sellaisen jätepolitiikan edistämisen ja noudattamisen, joka olisi suotuisaa ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Siksi pidämme hyvänä, että Euroopan ympäristökeskus saa mahdollisuuden kerätä tarvittavat tiedot eri jäsenmaiden soveltamasta yhteisesti sovitusta jätehuoltopolitiikasta, sillä nämä vertailevat analyysit voivat edistää eurooppalaisen jätepolitiikan kodifioimista.

Tästä huolimatta suhtaudumme hyvin kriittisesti tähän mietintöön. Osaksi emme katso, että jätettä voidaan pitää tavarana, jolla voidaan käydä rajat ylittävää kauppaa ja jota siksi säädellään sisämarkkinoiden osana. Todellisuudessahan jätepolitiikka on ympäristökysymys, jota tulee käsitellä ympäristöpolitiikkaan kuuluvana. Osaksi mietinnön 3 kohdassa esitetään säätelyä asetuksella mieluummin kuin nykyiseen tapaan direktiivillä. Se ei johda yhteisen ympäristöpolitiikan parempaan toteuttamiseen, vielä vähemmän tehokkaampaan, osallistuvampaan ja demokraattisempaan yhteisöpolitiikkaan ylipäätään. Asetuksilla, joilla on suora lainsäädäntövaikutus yksittäisissä jäsenvaltioissa, viedään päätösvaltaa kansallisilta parlamenteilta. Niiltä otetaan pois vaikutusvaltaa päätöksiin, jotka koskevat yhteisen lainsäädännön konkreettista kansallista soveltamista. Tätä lainsäädäntövallan siirtoa kansan valitsemilta elimiltä EU: n komissiolle emme voi hyväksyä. Aitoa ja vastuullista ympäristöpolitiikkaa ei voida luoda lainsäädännön avulla pakottamalla – tällöinhän paljon useammat jäsenvaltiot olisivat täyttäneet velvollisuutensa – vaan se vaatii perusluonteista asennemuutosta. Yhteinen ympäristöpolitiikka on toki välttämätöntä, mutta ei riittävää.

  Caudron (PSE), kirjallinen. – (FR) Haluan aivan ensiksi onnitella kollegaamme siitä selvyydestä ja esitystyylin suoruudesta, jolla hän laati mietintönsä. Tällainen suoruus on sen verran harvinaista, että sitä kannattaa korostaa. Haluan lisäksi yhtyä Luis Campoy Zuecon esittämiin vaatimuksiin ja muistuttaa joistakin totuuksista ympäristön alalla.

Vaikka panemmekin nimittäin merkille jäsenvaltioiden vastahakoisuuden panna jätepolitiikkaa koskevat direktiivit täytäntöön, tämä vastahakoisuus ei valitettavasti rajoitu pelkästään ympäristöasioihin. Niinpä haluan tuoda esille ärtymykseni siitä, kuinka hallitukset usein julistavat hyviä aikomuksiaan, vaikka niiden toimet ovat kaukana näistä julistusten aikomuksista.

Näistä laiminlyönneistä on sitä paitsi turha laatia mitään luetteloita. Hallitustemme on pian otettava mittaa tämän vuosisadan lopun ympäristöhaasteista. Olen jo sanonut ja toistan nyt, ettemme voi siirtää loputtomasti ongelmia tulevien sukupolvien harteille. Uhat, jotka meitä painostavat, ovat hyvinkin todellisia ja huolestuttavia.

Niinpä kannatan esittelijän uhkavaatimuksia sekä jätteiden käsitteen kertakaikkiseksi määrittelemiseksi että kaikkien niiden toimien toteuttamiseksi, jotka ovat välttämättömiä niskoittelevia valtioita vastaan, ja olen samaa mieltä pääosasta kollegamme tekemistä analyyseista ja ehdotuksista.

Lopuksi sanoisin, että vaikka kannatankin tiettyjä verokannustimia, on suuri vaara, että päädymme selviin umpikujatilanteisiin, koska talousarvion liikkumavara on pienempi. Voimme kuitenkin olla perustellusti sitä mieltä, että ympäristöpolitiikkaa harjoitetaan tulevina vuosina erityisen paljon. Ja meidän on osoitettava rohkeutta niin tällä kuin muillakin aloilla: niitä, jotka eivät noudata lakia, on varmasti autettava, mutta heitä on ennen kaikkea rangaistava.

  Lis Jensen ja Krarup (I‐EDN), kirjallinen. – (DA) Zuecon mietinnön hyvistä tarkoituksista ja kriittisestä käsittelytavasta huolimatta emme voi tukea sitä. Mielestämme Zuecon mietintö liittyy EU: n perusongelmaan eli siihen, että EU: lta puuttuu lainsäädännöllinen legitimiteetti. Se merkitsee sitä, että jäsenvaltiot katsovat usein parhaaksi olla noudattamatta EU: n lainsäädäntöä, vaikka ne ovat itse olleet siitä sopimassa.

Zuecon mietintö käsittelee EU: n jätehuoltosäännösten rikkeitä. Aivan epäilemättä me pidämme tuomittavana, että EU‐maat – ja ylipäätään muutkin maat – käsittelevät jätteitään huolimattomasti omien kansalaistensa, kansallisen ympäristönsä ja maailmanlaajuisen ympäristön vahingoksi. Voimme siksi vain kehottaa kaikkia maita, ei vähiten teollisuusmaita, ottamaan vakavasti ympäristövastuunsa, myös jätehuollon alalla.

Kantamme on, että Zuecon mietinnön ehdotuksesta komission ja EU: n tuomioistuimen merkityksen lisäämisestä suhteessa jäsenmaihin on tuskin paljonkaan hyötyä. Tällainen ehdotus ei auta vahvistamaan EU: n legitimiteettiä EU‐maiden kansalaisille. Paras keino vahvistaa valtioiden halua ottaa ympäristövastuunsa vakavasti on kansallisten ja paikallisten demokratioiden vahvistaminen, niin että kansalaiset itse voivat varmistaa, että valitut viranomaiset tuntevat vastuunsa. Emme tarvitse lisää hallintoa EU: n huipulta, vaan lisää demokratiaa.

  Souchet (I‐EDN), kirjallinen. – (FR) Jätepolitiikalla on niin merkittäviä taloudellisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, että meidän on ehdottoman välttämätöntä tehostaa ponnistelujamme.

Haluan aivan ensiksi nousta Kansakuntien Eurooppa ‐ryhmän nimissä vastustamaan sitä, että komissio on jättänyt tahallaan määrittelemättä Euroopan unionissa käytössä olevan “jätteen” käsitteen, vieläpä ennen yhtenäismarkkinoiden perustamista ja siitä seuraavaa kaupan tullitarkastusten lakkauttamista. Jäsenvaltioiden “jätteen” käsitettä koskevista eriävistä tulkinnoista on nimittäin seurannut se, että vaarallisia jätteitä on ohjattu todellisuudessa niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat kaikista leväperäisimpiä. Se on tärkein syy vaarallisten jätteiden tietynlaisen laittoman kaupan kehitykselle.

Ryhmämme on jättänyt käsiteltäviksi kaksi ympäristöveroja koskevaa tarkistusta. Olemme jo useiden vuosien ajan nähneet ympäristöverojen yleistyvän pakkausten osalta. On välttämätöntä, että komissio sovittaa yhteen tällä nimenomaisella alalla ja yhteisön tasolla kaikki jäsenvaltioiden antamat määräykset. Ympäristöverot on liian usein perustettu todellisiksi sisämarkkinoiden esteiksi. Emme voi muuta kuin tuomita tämän. Saksassa ja Ranskassa on kehitetty yhteinen logo (vihreä piste), joka velvoittaa kaikkia pakkaajia, jotka markkinoivat valmistavaroita näissä molemmissa maissa, maksamaan osansa jätteisiin liittyvien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. On välttämätöntä ottaa tämäntyyppinen kevyt, selkeä ja tehokas järjestelmä yleiseen käyttöön ja vastustaa muissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, perustettuja järjestelmiä, joissa pyritään kansallisen tuotannon suosimiseen pakottamalla noudattamaan hallintomenettelyjä, jotka ovat erityisen raskaita ja lannistavia.

Lopuksi Kansakuntien Eurooppa ‐ryhmä ei voi yleisemmin muuta kuin pahoitella unionin nykyisen lainsäädännön raskautta jätealalla. Tästä aiheesta on olemassa nimittäin 20 erilaista säädöstä. Se loukkaa avoimuusperiaatetta, varsinkin kun jätteen käsitettä ei ole määritelty samalla tavalla kaikissa jäsenvaltiossa. Pyydämme niin muodoin komissiota hoitamaan tehtävänsä sen sijaan, että se pyrkii jatkuvasti ja kaikissa aiheissa poliittisen aloitteentekijän rooliin, joka ei sille kuulu. Komission kuuluu varmistaa lainsäädännön yhteensovittamiseen ja yksinkertaistamiseen liittyvä tehtävänsä tällä jätepolitiikan tärkeällä alalla ja toimivaltansa rajoissa. Saattaisi olla hyödyllistä, että parlamentti palauttaa tämän komission mieleen.

‐ Mohamed Alin mietintö (A4‐0167/98)

  Martinez (NI). ‐ (FR) Arvoisa puhemies, olemme kaikki samaa mieltä kollegamme Mohamed Alin kanssa: Averroes on jättiläinen siinä missä Ibn Khaldun le Montesquieu arabialainen. Mutta Averroes, jos on uskomista Maimonidekseen ja katalonialaiseen filosofiin Raymond Lulleen, on ehkä mies, joka kirjoitti pamfletin nimeltä “Les trois impostures”, joka kertoo kolmesta huijauksesta: juutalaisesta, kristillisestä ja islamilaisesta.

Tämän vahvan, henkevän ja tahdoltaan vapaan miehen käyttäminen monietniseen yhteiskuntaan liittyvän uuden uskonkappaleen ja ihmisoikeuksien puolustamista koskevan teennäisyyden palveluksessa merkitsee hänen muistonsa vääristämistä. Olemme kaikki kyllä samaa mieltä siitä, että Averroesin 800‐vuotispäivää juhlitaan – Méditerranée‐yliopisto toimisi juhlan kummina – mutta tämän henkevän ja terävän miehen paneminen röyhkeän ja väkivaltaisen siirtolaisuuden palvelukseen on kuitenkin omituista. Voisimmeko kuvitella Averroesin osallistuvan rap‐konserttiin Cordobanissa, harjoittavan salakauppaa jossakin lähiössä, tai istuvan BMW: n ratissa naamioituneena vaatimassa turisteilta maanteillä suojelurahoja?

Onko islamilaisia maailmoja todellisuudessa kaksi? Al Mansourin ihmiset hallitsivat länsimaita henkisellä ylivoimallaan, mutta nykyinen islamilainen maailma hallitsee meitä lisäksi raakalaismaisuudellaan.

Älkäämme siis tehkö Averroesista talebanien kummia, pyhän sodan eli jihadin kummia, koska jos hän olisi elänyt tällä hetkellä, hänelle olisi määrätty kuolemantuomio eli fatwa ja muslimit olisivat leikanneet Averroesin kaulavaltimon poikki, muslimit, joiden palvelukseen Averroesia nykyisin kutsutaan.

  Flemming (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Mohamed Alin mietintöä vastaan, mutta en sen vuoksi, etten voisi täysin hyväksyä mietinnössä esitettyjä pyrkimyksiä. Olen vain sitä mieltä, että mietintö, joka on niin lyhyt, että käsittelee aihettaan vain pintapuolisesti, ei voi tehdä oikeutta tälle vaikealle aiheelle, jota käsittelemme.

Mietinnössä on paljon sellaista, jota voin täysin tukea, esimerkiksi esitys naisten tilanteesta islamissa, mutta siinä on myös osia, joita en voi hyväksyä. Olen vain sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä yrittää käsitellä niin arkaluonteista, vaikeaa, suurta ja tärkeää asiaa tällaisessa mietinnössä. Se on väärä lähtökohta.

  Berthu (I‐EDN), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi juuri Mohamed Alin mietinnön, jossa pyydetään, että Euroopan unioni viettää Ibn Rushdin (Averroesin) kuoleman 800‐vuotispäivää, 1100‐luvulla eläneen filosofin, joka kannatti liberaalia Islamia.

Tähän mietintöön sisältyy melko epätavallinen perusteluosa, jossa esittelijä esittelee Averroesin: “Averroes syntyi vuonna 520/1126 ja hänen nimensä oli Abu‐l Walid Muhammad ibn Ahmad Ibn Rushd, joka ehkä selittää, miksi jo keskiajasta lähtien pidettiin parempana lyhyempää nimeä Averroes, samaan tapaan kuin pidettiin parempana kutsua Avicenaksi toista suurta islamilaista filosofia Ibn Sinaa.” Sitten esittelijä jatkaa: “Pyrin ensin tutustuttamaan Teidät Averroesiin viemällä Teidät mielikuvituksen siivin elokuviin, katsomaan Youssef Chahinen elokuvaa ”Le Destin". Upeat kuvat, musiikki ja tanssi kertovat tarinan Al Mansurista, Cordoban visiiristä, šeikki Riadista ja Averroesista. Ennen elokuvaa harva meistä tunsi tämän Cordoban kaadin (maurilaisen siviilioikeuden tuomari) elämää. Averroes oli emiiri Yusufin ja emiiri Al Mansurin lääkäri ja filosofi, jota vastaan ankaran uskonnollisen oikeaoppisuuden kannattajat hyökkäsivät, joka joutui epäsuosioon ja maanpakoon, mutta jonka kunnia palautettiin myöhemmin. Averroes kuoli 10. joulukuuta 1198 Marrakechin hovin kuuluisimpana lääkärinä ja espanjalaisena, joka on jättänyt syvimmät jäljet inhimilliseen ajatteluun.”

Euroopan parlamentin hyväksymä teksti ei jää jälkeen, toisessa tyylilajissa, koska heti sen ensimmäisessä kohdassa julistetaan, että eurooppalainen yhteiskunta on perustaltaan monikulttuurinen, monietninen ja moniuskontoinen, mikä on olennainen osa sen perintöä ja monitahoista identiteettiä. Pahoittelen, että minun on sanottava, etten ole samaa mieltä näistä väitteistä. Euroopan maiden yhteiskunnat ovat nykyisin varmasti erilaisia, mutta niillä on erittäin perinpohjaiset yhteiset arvot, jotka ovat peräisin niiden kristillisestä identiteetistä ja sitä edeltäneistä kelttiläisistä, gallialaisista, roomalaisista, kreikkalaisista tai germaanisista juurista. Vaikka useat uskonnot ovat voineet myötävaikuttaa yhteiseen eurooppalaiseen perintöön, emme voi tietenkään pitää niiden myötävaikutusta samanarvoisena. Ja islam on etenkin myötävaikuttanut identiteettiimme yhtä lailla vastustuksellaan kuin myönteisilläkin panoksillaan.

Pahoittelen näin ollen sitä, että Mohamed Alin mietinnössä ymmärretään identiteettimme näin väärin. Mietintö päättyy sitä paitsi mielettömiin ehdotuksiin, kuten tähän unionin jäsenvaltioihin vetoamiseen, jotta ne edistäisivät “imaamien ja muiden uskonnollisten johtajien ammatillista ja tieteellistä koulutusta Euroopassa”. Voimme ihailla esittelijän huolta tasapainosta, joka sai hänet mainitsemaan muut uskonnolliset johtajat mainittuaan ensin imaamit. Tuomme kuitenkin esille erimielisyytemme, sillä meidän mielestämme jäsenvaltioiden ei pidä rahoittaa verovaroin sellaisia uskontoja, joiden tietyt peruspiirteet ovat ristiriidassa demokratioidemme periaatteiden kanssa.

  Blot (NI), kirjallinen. – (FR) Averroes oli suurenmoinen oppinut. Hän on samanaikaisesti epäonnistumisen symboli: epäonnistumisen, joka johtui siitä, että kreikkalainen filosofia haluttiin sotkea islamiin. Se on opetus niille, jotka haaveilevat luonteeltaan muutetusta, maallistetusta ja ihmisoikeusideologiaan sekoitetusta islamista. Uskon, että islam pysyy uskollisena ominaispiirteilleen.

Uskon kuitenkin myös, että Euroopan ominaispiirteet ovat toisenlaisia. Ne ovat helleenis‐kristillisiä. Aristoteles on menestynyt paremmin länsimaissa kuin Averroes islamilaisissa maissa. Aristoteles selittää kuitenkin teoksessaan “Politiikka”, ettei demokraattista yhteiskuntaa ole ilman kulttuurista homogeenisuutta ja että liiallinen maahanmuutto voi tuhota yhteiskunnan. Ottakaamme hänestä esimerkkiä. Mitä Euroopassa asuviin muslimeihin tulee, heidän on voitava harjoittaa uskontoaan arvokkaasti ja yksityisesti.

Mutta julkisesti islamilla ei ole paikkaa Euroopassa, mikä on sen oman edun mukaista, jotta se säilyttäisi puhtautensa, ja meidän etumme mukaista. Muissa puheissa voidaan toivoa demagogisesti lajien sekoittumista. Ja tarkoitus voi olla mitä parhain. Historia osoittaa, että se on turhaa. Juuri siksi Averroes on menestynyt paremmin länsimaissa kuin islamilaisissa maissa. Ottakaamme tästä siis rohkeasti ja selvästi opiksi.

  Féret (NI), kirjallinen. – (FR) Kollegamme Mohamed Ali on tehnyt lapsen aivan yksinään. Hänen valiokunta‐aloitteinen mietintönsä, joka pantiin alulle kaksi vuotta sitten, on juuri nähnyt päivänvalon. Syntymäkylässäni, joka sijaitsee Belgian puoleisen ja Ranskan puoleisen Hainaut"n rajalla, sanotaan tulevasta äidistä, jonka raskaus kestää yli lasketun ajan, että hän synnyttää aasin.

Huolimatta siitä, että raskaus kesti 24 kuukautta, pidän meille esiteltyä vastasyntynyttä pikemminkin ovelana. Esitellessään meille Abu al‐Walid Muhammad ibn Ahmad ibn Rushdin Averroesina, islamin ja kreikkalais‐latinalaisen kulttuurin välisen yhteyden luojana, esittelijä esittää valheellisen väitteen saadakseen meidät uskomaan mitä tahansa.

Haluaisin palauttaa mieliin kolme totuutta. Ensinnäkään uskonnolliset kysymykset eivät kuulu parlamenttimme toimivaltaan. Tätä mietintöä ei olisi siis koskaan pitänyt laatia. Toiseksi Averroes oli sekä islamin hylkäämä että kristillisten teologien ankarasti arvostelema. Lopuksi suvaitsevaisuudesta ei voida puhua silloin, kun Euroopassa syntyy moskeijoita nopeammin kuin sieniä sateella ilman, että kristillisiä kirkkoja voitaisiin perustaa vastavuoroisesti islamilaisissa maissa.

  Leperre‐Verrier (ARE), kirjallinen. – (FR) Filosofi ja tulevaisuuden näkijä Averroesin kuoleman 800‐vuotispäivän juhliminen olisi tilaisuus Euroopan unionille pohtia uudelleen Euroopan unionin suhteita islamiin ja muslimeihin, käydä keskustelua, joka on liian usein molemminpuolisen epäluuloisuuden ja ymmärtämättömyyden kohde.

Averroesin moderni ja humanistinen ajattelu antanee meille mahdollisuuden pohtia ilman ideologisia ennakkokäsityksiä muslimien asemaa Euroopassa. Kulttuuriasioita käsittelevän valiokunnan tekemistä järkevistä ehdotuksista on tultava todellisuutta kaikissa jäsenvaltioissamme. Ne ovat paljon tehokkaampia kuin pakkomielteinen turvallisuusajattelu uskonnon ja nykyaikaisuuden yhdistämisestä kieltäytyvän vähemmistön vaikutusvallan torjumiseksi.

Pahoittelen kuitenkin sitä, että mietinnössä on annettu niin vähän sijaa maallisuuden periaatteelle, jonka avulla voidaan ylittää kiihkomielisyys ja joka on todellinen suvaitsevaisuuden osoitus.

Toivon myös asianmukaisempia tulevia toimia, joiden avulla voidaan paitsi välttyä siltä, että jotkin ääriliikkeet käyttävät yhteiskunnallista lohduttomuutta hyväkseen, myös helpottaa sellaisten uskontoaan harjoittamattomien tai sitä yksityisesti harjoittavien muslimien integroitumista, joista yli puolella, palautan sen mieliin, on jonkin unionin jäsenvaltion kansalaisuus.

  Lindqvist (ELDR), kirjallinen. – (SV) Voin olla samaa mieltä monen ehdotuksen osalta, mutta tämä ei ole sellainen kysymys, jota EU: n ja Euroopan parlamentin kuuluisi käsitellä. Niitä ongelmia, joita siinä kuvaillaan, täytyy käsitellä muulla tavoin, mikä myös koskee vastaavia kysymyksiä muissa uskonnoissa.

  Seillier (I‐EDN), kirjallinen. – (FR) Äänestimme kollegamme Mohamed Alin islamia ja Averroesille omistettua eurooppalaista teemapäivää käsittelevää mietintöä vastaan. Teimme näin ensinnäkin toissijaisuusperiaatetta kunnioittaaksemme: kussakin maassa asuvien muslimien läsnäoloon liittyvien kysymysten käsittely kuuluu jokaiselle jäsenvaltiolle, koska valtioilla on hyvin erilainen historia ja erilaiset käsitykset integroitumisesta ja maallisuudesta. Toiseksi, mitä 12 kohdan c alakohtaan tulee, imaamien koulutuksesta huolehtiminen ei kuulu jäsenvaltioille, vaikka mietinnön laatija kutsuu tätä koulutusta ammatilliseksi ja tieteelliseksi koulutukseksi, ilmaisu, joka on vähintäänkin kummallinen ja yksinkertaistava ja jopa pöyristyttävä Koraanin näkökulmasta: imaamien koulutus kuuluu muslimiyhteisön itsensä vastuulle, ja sen tehtävänä on pitää etäisyyttä Saudi‐Arabian ja muiden islamilaisten maiden lähettämiin imaameihin ja jopa kieltäytyä ottamasta heitä vastaan.

Kollegamme kannattaa, kulttuuriasioita käsittelevässä valiokunnassa käytyjen maallisuusopin ja maallisuuden välistä toisistaan erottamista koskeneiden ankarien keskustelujen jälkeen, maallisuuden kunnioittamista. Muistutettakoon, että maallisuuden taustalla on lause, jonka Kristus lausuu evankeliumissa: antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu, ja jumalalle se, mikä jumalalle kuuluu. En epäile ollenkaan tämän kannanoton vilpittömyyttä, mutta olen pahoillani täsmentäessäni, että kannanotto sitoo ainoastaan esittäjäänsä, joka ei sitä paitsi väitä millään tavalla olevansa muiden samaa uskontoa tunnustavien puhemies.

Esittelijän kanta on lisäksi epäselvä mietinnön perusteluosassa, jossa hän esittää sellaisia vaatimuksia islamin hyväksi, jotka liittyvät toisinaan sen pelkkään kulttuuriseen ulottuvuuteen, toisinaan islamiin uskontona. Mutta onko tällainen erottaminen mahdollista, kun otetaan huomioon Koraanin holistinen näkökanta, jossa islamin usko on erottamattomasti sekä uskonnon ja kulttuurin harjoittamista että myös poliittista lainsäädäntöä, perheitä koskevia sääntöjä, ja niin edelleen, ja se, että uskovaisilla on velvollisuus pakottaa muut noudattamaan näitä sääntöjä heti, kun heillä on siihen keinot?

Mohamed Alin esittämistä pyynnöistä useat ovat siis sellaisia, joihin emme voi suostua. 11 kohdan f alakohtaan sisältyy kuitenkin yksi kiinnostava pyyntö sillä ehdolla, että sitä muutetaan. Eikö sen sijaan, että pyydetään euro‐islamilaisen yliopiston perustamista, olisi sopivampaa ehdottaa, ja Averroesille omistettu teemapäivä antaisi siihen tilaisuuden, että perustetaan johonkin Euroopan maahan yliopisto, jossa käsiteltäisiin näitä yhteiskuntiemme kannalta niin tärkeitä kysymyksiä: millainen on uskon, uskonnon ja politiikan välinen suhde juutalaisuuden, islamin, katolilaisuuden ja muiden kristillisten kirkkojen näkökulmasta verrattuna esimerkiksi maallisen ajattelun ja vapaamuurariuden mukaiseen näkökulmaan? Millainen on filosofisen järjen ja teologian välinen suhde näistä eri näkökulmista katsottuna?

Tällainen aloite olisi omiaan kunnioittamaan Averroesin muistoa, filosofin, jonka ajattelulla on ollut kiistatonta merkitystä eurooppalaisille filosofeille, kun taas varsinaisesti islamilaisissa maissa hänen ajattelunsa on tähän asti jäänyt vaille merkitystä, mikä ei juurikaan rauhoita mieltä.

  Vaz Da Silva (PPE), kirjallinen. – (PT) Mohamed Alin mietintö islamista on malliesimerkki siitä, mitä demokratian toteuttaminen itse asiassa käytännössä merkitsee. Kuljettuaan pitkän ja vaikean tien eri valiokunnissa ja puolueryhmissä täysistuntokäsittelyyn on nyt tullut teksti, josta on mahdollista päästä alussa mahdottomalta tuntuneeseen yksimielisyyteen. Se on todiste siitä, että ne demokraattiset periaatteet, joille Eurooppa rakentuu – suvaitsevaisuus sekä vapauden ja monimuotoisuuden kunnioittaminen – johtavat hyviin tuloksiin. Ne pätevät kaikissa olosuhteissa, myös ja aivan erityisesti sellaisissa olosuhteissa, joissa on tarpeen käydä vuoropuhelua toisenlaisten poliittis‐ideologisten järjestelmien kanssa, joissa ei noudateta noita samoja arvoja.

Alin mietinnössä puolustetaan kantaa, jonka mukaan islam ei ole sama asia kuin fundamentalismi, vaan se pohjautuu päinvastoin alun alkaen suvaitsevaisuuden periaatteisiin. Siinä vedotaan Euroopan unioniin, jotta Eurooppa osaltaan myötävaikuttaisi islamin liberaalisten kasvojen vahvistumiseen antamalla myös koulutusohjelmissa tilaa sen poliittiselle ja uskonnolliselle sisällölle sekä suomalla siirtolaisille mahdollisuuden harjoittaa omaa kulttuuriaan. Kannatan tätä islamin vetoomusta Euroopalle. Sen tähden äänestän mietinnön puolesta. Euroopan on aika hylätä passiivinen, vierautta korostava asenteensa, ikään kuin islam ei lainkaan koskettaisi sitä, ikään kuin islam ei jo olisi osa Eurooppaa.

Mutta myös Euroopan on esitettävä islamille itselleen muuan vetoomus. Nimittäin se, että jotkut muslimit ovat valinneet Euroopan asuinpaikakseen, he ovat samalla myös valinneet sellaisen elämän, jossa vallitsevat eurooppalaiset periaatteet ja lait. He eivät voi käyttää demokratiaa tuon saman demokratian kieltämiseen.

Yksilönvapaudet ja yksityiset tavat ovat eri asia kuin julkinen alue ja sosiaaliset käyttäytymissäännöt. Muhamettilaisten on luovuttava tchador‐hunnun käytöstä kouluissa, aivan kuten eurooppalaisten on riisuttava kenkänsä ja peitettävä päänsä astuessaan sisään moskeijaan.

Terve kulttuurienvälinen rinnakkaiselo edellyttää Euroopan unionin jäsenvaltioilta seuraavia asioita:

‐ kaikkien kansalaisten kulttuuri tunnetaan ja sitä kunnioitetaan;

‐ kukin elää yksityisellä alueella omien arvojensa mukaan ja julkisella alueella yhteisön sisäisten periaatteiden mukaan;

‐ jäsenvaltiot luovat avoimen ja sosiaalisesti dynaamisen ilmapiirin, jossa kaikki kansalaiset rodusta ja uskonnosta riippumatta voivat liittyä itselleen läheisimmäksi kokemaansa ryhmään.

Eurooppalainen yhteiskunta – ja ajattelen nyt portugalilaista yhteiskuntaa, jonka tunnen parhaiten – on jo nykyisellään hyvin monimuotoinen ja monikulttuurinen. Meidän on vielä tietoisesti myötävaikutettava siihen, että se on avoin myös kulttuurien väliselle vuoropuhelulle.

  Wolf (V), kirjallinen. – (DE) ”Euro‐Välimeri‐kumppanuus” ei ole vain harras toive. Se perustuu historialliseen tosiasiaan, joka valitettavasti torjutaan yhdessä vieläkin. Länsi‐Eurooppa ei olisi vieläkään mitään, jos se ei olisi kyennyt vuosisatoja kehittymään rikkaan ja sivistyneen Idän jälkeläisenä ja “köyhänä sukulaisena”. Tämä pätee aivan erityisesti myös islamiin, jonka kulttuuri, kirjallisuus ja filosofia ovat tekijöitä, joita ilman nykyinen “valistunut” Eurooppa ei olisi tullut mahdolliseksi kuten ei myöskään ”latinankielinen keskiaika”, jolloin vasta ylipäänsä muodostuivat sen kehityksen oleelliset yhteiskunnalliset ja henkiset edellytykset. Ilman juutalaisten ja arabien, talmudin ja islamin välityksellä vastaanotettua antiikin, ennen kaikkea aristoteelista filosofiaa, jonka peruskäsitteet, kuten olemassaolon yksiselitteisyys (Avicenna/Ibn Sina) ja kahden totuuden oppi (Averroes/Ibn Raschid) ovat peräisin tärkeimmiltä arabi‐islamilaisilta filosofeilta, ei olisi syntynyt skolastiikkaa, renessanssia eikä nykyaikaisia luonnontieteitä Baconin ja Descartes"n muotoilemine itseymmärryksineen.

Länsi‐Euroopan varhaiseen uuteen aikaan liittyy historiallisesti sen torjuminen, että islamilainen itä on ratkaisevasti vaikuttanut sekä kristillisten että humanististen länsimaiden muotoutumiseen, mikä on viimeistään nyt muuttunut ideologiseksi kahleeksi todellisuuden ymmärtämisen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun kannalta. Voimme siksi vain voimakkaasti tukea kaikkea sitä, mikä auttaa luomaan ja parantamaan edellytyksiä myöhässä olevalle laajalle vuoropuhelulle islamilaisen maailman kanssa: keskustelutilaisuuksia, korkeakouluja, koulutusta, samoja uskonnollisia oikeuksia, muistopäiviä ja niin edelleen.

Sen sijaan, että seuraamme edelleen Euroopan kristillisen identiteetin määrittämisen harhakuvaa, meidän pitäisi lopultakin avautua todellisuudelle – yhteisen historiamme moniuskoiselle ja filosofisesti moniarvoiselle todellisuudelle, yhteiskuntiemme monikulttuuriselle todellisuudelle ja Välimeren suuralueen monikeskiselle todellisuudelle, jonka alueen rauhallinen yhteinen kehitys vaatii myös kulttuurien välistä hedelmällistä ymmärrystä.

(Istunto keskeytettiin klo 13.35 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FONTAINE

(1) Esittäneet Alan J. Donnelly ja Erika Mann PSE‐ryhmän puolesta, Valdivielso de Cué ja Kittelmann PPE‐ryhmän puolesta, Pasty, van Bladel ja Pompidou UPE‐ryhmän puolesta ja Plooij‐van Gorsel ELDR‐ryhmän puolesta. Korvaa päätöslauselmaesitykset B4‐0803/98, B4‐0805/98, B4‐0806/98 ja B4‐0809/98.

6. Tulliliitto EU/Turkki

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana McMillan‐Scottin laatima ulko‐ ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan mietintö (A4‐0251/98) suhteiden kehittymisestä Turkin kanssa tulliliiton voimaantulon jälkeen.

  McMillan‐Scott (PPE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, syksyllä 1995 Euroopan parlamentissa käydyssä keskustelussa, jossa käsiteltiin Turkin kanssa tehtyä tulliliittoa koskevaa puoltavaa lausuntoa, komissio sitoutui esittämään parlamentille vuosittain kertomuksen Euroopan unionin ja Turkin välisten suhteiden kehityksestä. Siihen oli määrä sisällyttää taloudelliset ja poliittiset näkökohdat – Turkin demokraattinen prosessi ja ihmisoikeuksia koskeva tilanne mukaan lukien.

Komissio toimitti ensimmäisen kertomuksen Euroopan parlamentille 30. lokakuuta 1996 ja toisen kertomuksen 3. maaliskuuta 1998, ja tätä toista kertomusta täydensi Turkkia koskeva eurooppalainen strategia tämän vuoden heinäkuussa.

Komission kertomuksissa oli viisi lukua: tulliliiton toimivuus, muita sopimuksen toteuttamiseen liittyviä seikkoja, Turkin taloudellinen tilanne, poliittinen tilanne sekä ihmisoikeustilanne.

Molemmissa kertomuksissa komissio arvioi tulliliiton toimintaa myönteisesti ja viittaa positiivisiin näkökohtiin, kuten kilpailuviranomaisen perustamiseen, vapaakauppasopimuksiin joidenkin Keski‐ ja Itä‐Euroopan maiden kanssa, tariffien yhdenmukaistamisen edistymiseen ja niin edelleen. Niissä ilman muuta osoitetaan EU: ssa olevat poliittiset vaikeudet saattaa neuvoston päättämät rahoitusvälineet toimiviksi.

Turkin taloudelliselle tilanteelle on ominaista voimakas kasvu ja samalla vaikeudet tuon kasvun säilyttämisessä – Turkin kyky hillitä inflaatiota, joka on nykyisin noin 100 %, julkistalouden alijäämä ja muut rakenneongelmat. Jotkut voivat pitää komission kertomusta tarpeettoman pessimistisenä. Komission on myös todettava, että poliittisessa, diplomaattisessa ja ihmisoikeustilanteessa on tapahtunut vain vähäistä kehitystä.

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen myönteistä on se, että Turkin tärkeimmät johtohenkilöt myönsivät virallisesti tarpeen korjata tämä vakava ongelma.

Euroopan parlamentti halusi korostaa Turkin merkitystä nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa (Turkki on NATOn jäsenmaa, WEU: n tarkkailija sekä jäsen uudessa Euroopan ja Välimeren alueen kumppanuudessa) ja äänesti tulliliiton hyväksymisen puolesta joulukuussa 1995 huolimatta maan poliittisen tilanteen aiheuttamasta voimakkaasta epäröinnistä. Parlamentti halusi samalla osoittaa poliittista luottamusta Turkin hallitukselle, jotta tämä jatkaisi eurooppalaisten demokraattisten arvojen lujittamista maassa.

Parlamentti pääsi myös komission kanssa sopimukseen siitä, että parlamentin ja komission yhteinen työryhmä tarkistaa, ovatko Turkin kanssa laadittavat Meda‐ohjelmat sen päätöslauselmien, erityisesti 15. syyskuuta 1996 annetun päätöslauselman, mukaisia. Minä itse sekä Pier Dankert, joka on EU: n ja Turkin välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan yhteispuheenjohtaja, olemme tämän työryhmän jäseniä.

Vaikuttaa myös siltä, että tulliliiton taloudellisista vaikutuksista on ollut tähän saakka merkittävää hyötyä Euroopan unionille. Olen hyvin kiitollinen taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnalle ja sen lausunnon valmistelijalle herra Schweigerille juuri tämän seikan tutkimisesta.

On myös palautettava mieliin, että Luxemburgissa 12. ja 13. joulukuuta 1997 pidetyssä Eurooppa‐neuvoston huippukokouksessa vahvistettiin Turkin kelpoisuus Euroopan unioniin ja se, että sitä arvioidaan samoilla kriteereillä kuin muita hakijamaita.

Turkki kutsuttiin sitä paitsi 12. maaliskuuta järjestettyyn Eurooppa‐konferenssiin – mikä osoitti, että Turkilla on vastedes paikka unionin laajenemisprosessissa. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, ettei Turkki osallistunut kyseiseen kokoukseen.

Tulliliiton voimaantulo on erittäin tärkeä askel kohti Turkin Euroopan unionin jäsenyyttä. Vaikka Turkki ei tällä hetkellä täytä jäsenyyskriteerejä, sen mahdollisuutta päästä tulevaisuudessa Euroopan unionin jäseneksi ei ole kyseenalaistettu. Se on vahvistettu useita kertoja. Yleisesti ottaen on pyrittävä siihen että Euroopan unioni tukee Turkkia sen pyrkimyksissä ratkaista ongelmansa ja tiivistää suhteitaan EU: hun. Assosiaatiosopimus ja tulliliitto ovat perusta sopimuspuolten poliittisten ja taloudellisten suhteiden syventämiseksi. Tässä prosessissa EU: n on huomioitava erityisesti seuraavat seikat: ensiksi pyrkimys Turkin täysimittaiseen demokratisoitumiseen ja ihmisoikeuksien suojelemiseen; toiseksi Kreikan ja Turkin välisten hyvien naapuruussuhteiden luominen; kolmanneksi kansainvälisen lainsäädännön periaatteiden kunnioittaminen; ja lopuksi Kyproksen ongelman ratkaiseminen.

  Giansily (UPE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, kollegamme McMillan‐Scottin laatima erinomainen mietintö suhteiden kehittymisestä Turkin kanssa herätti suurta kiinnostusta budjettivaliokunnassa, jossa sitä haluttiin parantaa vielä ehdottamalla kuutta tarkistusta, joille toivomme parlamentin hyväksyntää lopullisessa äänestyksessä.

Uskon nimittäin, että Euroopan unionilla on velvollisuus auttaa Turkkia. Eikö sana “Eurooppa” syntynytkin Bosporin salmen rannoilla, lännen ja idän välisessä lumoavassa vuorovaikutuspaikassa, joka oli yli 2000 vuotta sitten myös uuden Ateenan kehto ja näyttämö, jossa käytiin Troijan sotaa? Toivoisin voivani sanoa tänään Jean Giradoux"n tavoin, että nyt ei tule Troijan sotaa ja että Turkin viranomaisten viime vuosina tekemät ponnistelut ovat riittäviä avaamaan maalle laajalti oven Euroopan unioniin.

Joitakin esteitä on kuitenkin vielä jäljellä, ja ne on esitetty mietinnön tarkistuksissa. Budjettivaliokunta pyytää ensinnäkin, että tulliliiton toteuttamisen ja syventämisen budjettivaikutusta unionin tuloihin käsiteltäisiin yksityiskohtaisemmin. Toiseksi pyydämme, että demokratiaa ja ihmisoikeuksien suojelua, joita parlamentti pitää erityisen tärkeinä, käsittelevän työryhmän työ otettaisiin huomioon Meda‐ohjelman puitteissa.

Kolmanneksi budjettivaliokunta pyytää neuvostolta, että parlamentille tiedotettaisiin aloitteista, joita on tehty yhteisesti Turkin viranomaisten kanssa varainhoitoasetuksen ja Turkille myönnetyn erityisavun vapauttamiseksi. Neljännessä tarkistuksessa muistutetaan siitä, että parlamentti pitää tärkeänä Turkin osallistumista Nuorten Eurooppa‐, Leonardo‐ ja Sokrates‐ohjelmiin. Lopuksi tarkistuksissa 5 ja 6 todetaan komission tavoin, että on välttämätöntä käyttää suuresti hyväksi Euroopan unionin talousarviota tulliliiton vahvistamiseksi. Budjettivaliokunta haluaa kuitenkin tässä yhteydessä palauttaa mieliin sen, että vuosittaisissa talousarviomenettelyissä tehdään päätökset yhteisesti, ja varojen sitominen johonkin käyttötarkoitukseen edellyttää näin ollen valiokuntamme suostumusta.

  Schwaiger (PPE), taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari van den Broek, hyvät kollegat, taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta on tähän mennessä ottanut kaikissa Turkkia koskevissa mietinnöissään ja lausunnoissaan käytäntöön suuntautuvan ja ongelmakeskeisen asenteen. Sen johtoajatus on “eroon kaikesta tai ei mistään ja kohti asteittaista suhteiden tiivistämistä”. Tänään ei ole kysymys Turkin jäsenyydestä, vaan sen lujittamisesta, mitä tulliliiton avulla on saavutettu ja sitä sivuavien politiikkojen vielä edessä olevasta toteuttamisesta, tarkemmin sanottuna kumppanuuden ja molempien osapuolten tasa‐arvoisuuden hengessä.

Jokainen askel, jonka Euroopan unioni ja Turkki – yksinään tai yhdessä – ottavat tulliliittoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja täydentävien politiikkojen kehittämiseksi, tuo uusia impulsseja poliittiseen yhteistyöhön ja myös Turkin myöhemmin toteutuvan jäsenyyden lähentämiseen. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että Turkki nyt muistiossaan 23. heinäkuuta 1998 hyväksyy komission ja parlamentin ehdotukset, luopuu vastarinnastaan Euroopan unionia kohtaan ja ryhtyy jälleen noudattamaan askel askeleelta ‐toimintatapaa siten kuin myös meidän puoleltamme, Eurooppa‐neuvoston taholta, jo Cardiffissa esitettiin.

Tuemme taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnassa useimpia siinä esitettyjä näkemyksiä, esimerkiksi sen vuoropuhelun vahvistamista, joka koskee pääomaliikenteen vapauttamista ja talouspolitiikkojen koordinoimista yleensä, sekä tiiviimpää yhteistyötä maatalouden alalla. Toteamme myös tyytyväisinä, että turkkilainen puoli arvioi meidän ehdotuksemme palvelumarkkinoiden avaamiseksi myönteisiksi ja vaatii melko korkeaa, pysyvää integroitumisastetta assosiaatiosopimuksen puitteissa. Ensimmäinen askel siinä on tekninen tutkimus ja neuvottelut, jotka koskevat diplomien ja todistusten vastavuoroista tunnustamista.

Turkkilaisen osapuolen joustavuus, joka liittyy turkkilaisten työntekijöiden vapauteen valita asuinpaikka Euroopan unionissa, on niin ikään pantava merkille myönteisenä asiana. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta kehottaa kuitenkin myös Euroopan unionia ja parlamenttia poistamaan esteet ja ennakkoehdot sieltä, missä niitä vielä on ja saattamaan tulliliittoa sivuavat toimenpiteet lopultakin voimaan. Meidän pitäisi – sen kollega Giansily jo sanoi ja se tuotiin esiin myös herra McMillan‐Scottin erinomaisessa mietinnössä – sallia Turkin mukanaolo Leonardo‐, Sokrates‐ ja Nuoriso Euroopan puolesta ‐ohjelmissa niin pian kuin mahdollista, jotta se voi osallistua niihin, sillä nämä koulutusohjelmat edistävät moniarvoisen yhteiskunnan vahvistumista ja demokratian lujittumista.

Myös Kreikan veto‐oikeus, joka koskee asetusta Turkille myönnettävästä taloudellisesta tuesta, pitäisi kumota ja saattaa asetus voimaan. Myös tässä vaaditaan erityisesti komissiolta sitä, että se lopultakin löytää keinon poistaa tämä este. Sama koskee Turkin osallistumista yksittäisesti vielä neuvoteltavina oleviin ehtoihin, jotka koskevat Interreg‐ ja Leader‐ohjelmia sekä matkailualaa koskevaa Philoxenia‐ohjelmaa. Myös pienten ja keskisuurten yritysten vahvistaminen ulottamalla kolmas monivuotinen ohjelma koskemaan Turkkia olisi välttämätöntä. Sama koskee euroneuvontakeskusta, PC‐verkkoa, Europartenariat‐tapahtumia ja Enterprise‐toimintaa.

  Schulz (PSE), kansalaisoikeuksien ja sisäasiain valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, päinvastoin kuin minua edeltänyt puhuja, joka valotti tulliliiton puitteissa tehtävän yhteistyön taloudellisia näkökohtia oman valiokuntansa kannalta, kansalaisoikeuksien ja sisäasiain valiokunnan täytyy tarkastella tulliliittoa toisesta näkökulmasta, nimittäin ihmisoikeustilanteen ja Turkin demokratiakehityksen kannalta. Herra McMillan‐Scott käsitteli äärimmäisen kiinnostavassa mietinnössään joukkoa kohtia, joista haluaisin toistaa kolme perustavaa huomautusta, joilla oli jo vuonna 1995 käydyssä tulliliittoa koskevassa keskustelussa keskeinen merkitys. Euroopan parlamentti kävi silloin kahdessa vaiheessa keväällä ja talvella kaksi keskustelua, joissa piti valmistella päätöstä. Kolme kohtaa olivat aina tunnusomaisia näille keskusteluille.

Ensiksi: demokratian jatkuva syventäminen ja kehittäminen Turkissa on välttämätön edellytys tulliliiton kehittymiselle vielä tiiviimmäksi yhteistyöksi. Toiseksi: Turkki on myös alueellisena valtana velvollinen käsittelemään ulkoisia ja sisäisiä selkkauksia rauhanomaisen ratkaisun periaatteen pohjalta ja etsimään sellaisen ratkaisun. Kolmanneksi: Euroopan unionin kumppanina Turkin on pidettävä huolta siitä, että valtio suojelee ja puolustaa ihmisoikeuksia yhtenäisesti Turkissa.

Miltä todellisuus näyttää? Todellisuudessa näyttää siltä, että demokratisoitumisessa mahdollisesti otettiin joitakin edistysaskelia. Sisäiset ja ulkoiset sotilaalliset konfliktit ovat yhä edelleen ratkaisematta. Vapaasti valittu hallitus näkee kyllä vaivaa ihmisoikeuskysymyksessä, sitä en halua lainkaan kiistää, mutta valtion elinten yhtenäisestä ihmisoikeuksien suojelusta Turkissa ei voi puhua. Päinvastoin, valtion elimet ovat jopa usein edelleen ihmisoikeusloukkauksien lähteitä. Siksi meidän valiokuntamme mielestä ne olot Turkissa, joita silloin arvostelimme, ovat muuttuneet vain vähän: viittaan Kurdistanin konfliktiin, Egeanmeren ongelmiin ja yhä edelleen jatkuviin kidutuksiin. Kaikesta huolimatta en halua kiistää sitä, etteikö Turkki olisi edistynyt, ja voimme vain vedota Turkin poliitikkoihin, että he jatkaisivat ponnistelujaan noudattaakseen mainitsemiani ehtoja vielä paremmin.

  Deprez (PPE), kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin siis esittää, herra Schulzin jälkeen, kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan lausunnon valmistelijana kokonaisuuden kannalta tyytyväisyyteni kollegamme McMillan‐Scottin laatimasta erinomaisesta mietinnöstä.

Löydämme tästä mietinnöstä yleisperiaatteiden tasolla ne kolme seikkaa, joiden on mielestämme oltava perustana Euroopan unionin ja Turkin välisille suhteille. Ensimmäinen periaate: syrjimättömyys. Herra McMillan‐Scott muistuttaa järkevästi siitä, ettei Turkkia saa kohdella tiukemmin kuin muita unionin jäsenyyttä hakeneita maita. Jokaisen liittymishakemuksen käsittelyn on perustuttava yksinomaan siihen, että ensin on täytettävä Kööpenhaminassa hyväksytyt kriteerit.

Toinen periaate: mielistelyn kielto. Vaikka Turkki onkin liittolaisvaltio, vaikka sillä onkin perustava strateginen asema ja vaikka useimmat Turkin johtajista tuovat jatkuvasti esille halunsa liittyä Euroopan unioniin, emme saa sulkea silmiämme vakavilta ihmisoikeusloukkauksilta, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamatta jättämiseltä ja turvautumiselta väkivaltaan naapuruusongelmien ratkaisemiseksi tai halulta turvautua väkivaltaan. Liittymishakemus edellyttää laatua. Sitä ei voida pitää lupana tehdä mitä tahansa eikä keinona rankaisemattomuudelle.

Kolmas periaate: eristämisen torjuminen. Turkin eristäminen ei ole paras tapa Euroopan unionille auttaa Turkkia kehityksen ja demokratian tiellä. Siksi on tärkeää tehdä kuten herra McMillan‐Scottin mietinnössä ehdotetaan eli todellakin järjestää kaavaillut ministeritason tapaamiset, täyttää täysin kaikki tulliliittosopimuksen mukaiset kohdat ja laajentaa tukea Turkin siviiliyhteiskunnalle.

Haluaisin erityisesti kansalaisvapauksien valiokunnan puolesta myös iloita siitä, että mietintö sisältää kaksi pyyntöä, jotka vastaavat prioriteettejamme ja jotka muut puhujat toivat jo esille: Sokrates‐, Leonardo‐ ja Nuorten Eurooppa ‐ohjelmien laajentamisen koskemaan Turkin nuorisoa ja sen, että Turkin valtion on välttämätöntä tehdä tehokkaasti ja aktiivisesti yhteistyötä Euroopan unionin kanssa huumekaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen taistelun puitteissa.

  Puhemies . – Ennen kuin annan puheenvuoron komissaari van den Broekille, ilmoitan teille, että hänen on valitettavasti lähdettävä puheenvuoronsa jälkeen erään Venäjän tilanteeseen liittyvän pakottavan syyn takia. Tarkennan heti, että komissaari Monti tulee välittömästi hänen tilalleen.

  Van den Broek, komission jäsen. – (NL) Haluaisin kiittää herra McMillan‐Scottia ja hänen kollegoitaan Giansilya, Schwaigeria ja Depreziä heidän aikaansaannoksistaan sekä erityisesti herra McMillan‐Scottia hänen mietinnöstään, jonka olen lukenut hyvin kiinnostuneena. Haluaisin kiittää häntä myös yleisemmin siitä, että hän on nähnyt vaivaa edistääkseen monesti mutkikkaita suhteitamme Turkkiin esittelijänä ja myös ennen kaikkea jäsenenä Euroopan parlamentin yhteysryhmässä, joka on englanniksi joint working party . Nyt käsiteltävässä herra McMillan‐Scottin mietinnössä esitetyt havainnot vastaavat suurelta osin komission havaintoja. Olemme kanssanne sitä mieltä, että tulliliitto toimii yleisesti ottaen tyydyttävästi, vaikka kauppa on Euroopan unionille huomattavan ylijäämäistä. Samalla meidän on todettava, että demokraattisten uudistusten ja ihmisoikeuksien suojelun aloilla ei ole tapahtunut riittävää kehitystä, vaikka olenkin herra Schulzin kanssa yhtä mieltä siitä, että joitain valopilkkujakin on havaittavissa.

Olette aivan oikeutetusti maininneet, että Turkkia ei pitäisi eristää. Mielestäni meillä on vastuu siitä, että olemme aktiivisesti mukana Turkin kehittämisessä. Meidän täytyy yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa mahdollisuuksien mukaan antaa tukea Turkin positiivisille ja demokraattisille voimille hyödyntäen käytössämme olevia voimavaroja sekä Meda‐ohjelmaa ja Medan demokratiaohjelmaa. Tässä on otettava huomioon kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen perustana tulevalle vakaalle ja demokraattiselle kehitykselle kyseisessä maassa. Turkin osallistuminen opettaja‐ ja opiskelijavaihtoon Sokrates‐, Leonardoja Nuorten Eurooppa ‐ohjelmien puitteissa voi vaikuttaa tähän hyvin myönteisesti. Sanon tämän herra Schwaigerille mielelläni. Toivon myös, että parlamentti voisi pian kannattaa tähän liittyvää komission ehdotusta. Euroopan parlamentti on aina seurannut Turkin suhteiden kehittymistä hyvin tarkasti, ja sillä on ollut niissä hyvin huomattava osa. Yhteinen työryhmä pitää teitä ajan tasalla komission toiminnasta Meda‐ohjelman puitteissa. Yhteistyö tässä työryhmässä toimii mielestämme tällä hetkellä joka tapauksessa tyydyttävästi. Komissio on tähän mennessä hyväksynyt käytännössä kaikki Euroopan parlamentin hanke‐ehdotuksia koskevat lausunnot. Rehellisesti sanottuna en näe mitään hyvää syytä tämän institutionaalisesti poikkeuksellisen ryhmän – sanon näin todella sydämestäni – toiminnan muuttamista koskevissa ehdotuksissa.

Mietinnössänne pyydetään, että komissio esittäisi vuosikertomuksen tulliliiton toiminnasta Euroopan parlamentille, ennen kuin talousarviota käsitellään eli ennen lokakuun loppua. Voin sanoa teille, että komissio pyrkii esittämään kertomuksen mahdollisimman hyvissä ajoin. Haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa, että aina voi olla syitä julkistamisen lykkäämiseen. Muistatte varmaankin vielä, kuinka viime vuonna intensiiviset keskustelut Turkin viranomaisten kanssa ennen Luxemburgin huippukokousta oikeuttivat kertomuksen julkistamisen lykkäämiseen.

Tämä keskustelu muuten alkoi, kuten varmaankin muistatte, Cardiffissa, jossa Eurooppa‐neuvoston johtopäätöksissä selvästi mainittiin, että Turkki on yksi jäsenehdokasmaista. Kuten tiedätte, Turkki ei suureksi harmiksemme osallistunut maaliskuussa 1998 järjestettyyn ensimmäiseen Eurooppa‐konferenssiin ja se asettui myös viime hetkellä vastustamaan toukokuuksi suunniteltua assosiaationeuvoston kokousta. Turkin Luxemburgin huippukokouksen jälkeen tekemä päätös katkaista Euroopan unionin kanssa käytävä poliittinen vuoropuhelu Kyproksen kysymyksestä, Kreikan ja Turkin suhteista sekä ihmisoikeuksista ja demokratiasta, joita kaikkia me pidämme hyvin tärkeinä, ei luonnollisesti juurikaan edistä suhteiden kehittymistä yleisesti.

Olen vakuuttunut siitä, arvoisa puhemies, että EU: n Turkkia koskeva strategia, jonka komissio hyväksyi maaliskuussa Cardiffissa ja joka sai valtioiden ja hallitusten päämiesten poliittisen siunauksen, toimii tiennäyttäjänä pyrittäessä Euroopan unionin ja Turkin välisten suhteiden parantamiseen. Turkki itse on suhtautunut myönteisesti tähän asiakirjaan, ja molemmat osapuolet neuvottelevat pian työohjelmasta ja aikataulusta tämän strategian täytäntöön panemiseksi. Toivon, että samalla kun suhteemme paranee vuonna 1964 solmitun Ankaran sopimuksen, tulliliiton ja EU: n strategian pohjalta, Turkki myös ymmärtää, että poliittisen vuoropuhelun avaaminen uudelleen on sen kannalta hyvin tärkeää. Turkin eurooppalaista tulevaisuutta painotettiin jälleen Cardiffissa. On muun muassa päätetty, että Turkin, kymmenen Keski‐ ja Itä‐Euroopan maan sekä Kyproksen kehityksestä laaditaan vuosittain kertomus. Cardiffissa todettiin, että tämän kertomuksen täytyy perustua Ankaran sopimuksen 28 artiklaan sekä Luxemburgin huippukokouksen johtopäätöksiin. Tämä kertomus ei eroa myöskään käytettävän lähestymistavan osalta muista maista laadittavista kertomuksista.

Mielestäni Turkin etujen mukaista on, että se osallistuu toiseen Eurooppa‐konferenssiin, joka järjestetään 5. lokakuuta ja jossa on mahdollisuus käsitellä molemmille osapuolille tärkeitä kysymyksiä. Olen muuten kuitenkin ymmärtänyt, sikäli kuin huhut pitävät paikkansa, että Turkki ei kuitenkaan aio osallistua myöskään tähän 5. lokakuuta pidettävään kokoukseen.

Kuten tiedätte, komissio on tehnyt EU: n strategiaa koskevassa asiakirjassa Turkille selväksi, että tiettyjä ehdotuksia ei voida toteuttaa ilman asianmukaista taloudellista tukea. Jäsenvaltiot ovat myös myöntäneet tämän Cardiffissa. Näin ollen komissio tarkastelee nyt hallitusten päämiesten pyynnöstä erilaisia tapoja ja keinoja tehdäkseen sopivan ehdotuksen neuvostolle, ja on selvää, että Euroopan parlamentille on aiottu antaa tärkeä rooli tässä prosessissa.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan sanoa, että mielestäni Euroopan unioni on ponnistellut merkittävästi, jotta suhteet Turkin kanssa saataisiin taas kehittymään hyvään suuntaan.

  Titley (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme ilahtuneita siitä, että olemme viimeinkin saaneet täysistuntoon McMillanScottin mietinnön. Se on erittäin tärkeä mietintö, joka antaa meille tilaisuuden paitsi tarkastella tulliliiton toimintaa myös esittää joitakin alustavia pohdintoja EU: n ja Turkin välisten suhteiden tulevasta kehityksestä ennen Swodoban mietintöä, jonka toivottavasti saamme käsiteltäväksemme ennen vuoden loppua.

Se antaa meille myös erittäin tärkeän tilaisuuden korostaa jälleen kerran julkisesti Turkille, että meidän kannaltamme asia on seuraavasti: se on strategisesti merkittävä maa; me tunnustamme sen eurooppalaisen kutsumuksen; lisäksi sitä kohdellaan täsmälleen samoin kuin muitakin Euroopan unionin jäseniksi pyrkiviä maita Kööpenhaminan kriteerien soveltamisen osalta. On selvästikin tärkeää, että me toteamme sen yhä uudestaan ja uudestaan.

Sen lisäksi meidän olisi aina pidettävä mielessä se, että Turkki on pohjimmiltaan agraariyhteiskunta, joka on nopeasti muuttumassa teolliseksi yhteiskunnaksi. Monet mainitsemistamme taloudellisista, poliittisista ja sosiaalisista ongelmista juontavat juurensa juuri siitä. Eräs tehtävämme on selvästikin edistää Turkin muuttumista teolliseksi yhteiskunnaksi sekä nykyaikaiseksi, demokraattiseksi ja moniarvoiseksi yhteiskunnaksi.

Tulliliitto on osa sitä strategiaa, jota, kuten komissaari van den Broek totesi, Euroopan yhteisö on noudattanut vuodesta 1963 lähtien. Huolimatta siitä, mitä herra McMillan‐Scott sanoi tulliliiton epäsymmetrisyydestä, sillä se hyödyttää enemmän meitä kuin se on hyödyttänyt Turkkia, kyseinen kanta alkaa vähitellen selvästi muuttua.

Yksi tulliliiton tavoitteista on kannustaa liikeyhteisöä ja edistää yrittäjyyttä. Juuri siihen alueeseen meidän pitäisi keskittyä tulliliiton kehittämisessä; edistämään yrittäjyyttä, edistämään liikeyhteisön toimintaa, edistämään vapaiden ja demokraattisten ammattiliittojen toimintaa.

Meidän on myös parannettava Turkissa hallinnollisia ja ammatillisia standardeja, jotka ovat usein surullisen vajavaisia. Meidän on keskityttävä niihin ja todellakin edistettävä parempien akateemisten ja ammatillisten standardien kehitystä Euroopan unionin yliopistoihin kohdistuvien vaihtojen ja yhteydenpidon kautta.

Olen myös kuullut, että yksi Turkin ongelmista on se, että Euroopan unionin kielistä turkkiin tehdyt käännökset ovat usein erittäin huonolaatuisia, mikä johtaa standardeja koskeviin väärinkäsityksiin. Me voisimme niinikään toimia niillä alueilla.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi laiminlyötävä ne alueet, joita komissaari van den Broek ja herra McMillan‐Scott ovat käsitelleet. Meidän on yhä jatkuvasti ja ehdottomasti ilmaistava huolemme Turkin ihmisoikeuksista ja demokratiasta. Meidän on myös tehtävä selväksi se, että Turkin on tunnustettava Kyproksen oikeus neuvotella liittymisestä Euroopan unioniin, jos me aiomme kehittää suhteitamme.

Lopuksi kehotan meitä työskentelemään tiedotusvälineiden kanssa, niiden poliitikkojen kanssa, jotka pyrkivät liberalisoimaan Turkkia, ja asianajajien ja oikeuslaitoksen edustajien kanssa Turkin standardien parantamiseksi, jotta poliittista vuoropuhelua voidaan tehostaa.

  Lambrias (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, on ikävää sekä Euroopan unionin että Turkin kansan kannalta, että Ankaran vallanpitäjät sekä heidän juoksupoikansa Kyproksen miehitetyllä alueella eivät aio mukautua kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin, mutta eivät myöskään käytännön logiikkaan.

Pian tulee täyteen vuosi Luxemburgin päätöksestä, jossa asetettiin selvät ehdot, joita noudattamalla Turkki olisi voinut lujittaa siteitään Eurooppaan ja avata mahdollisuuden unioniin liittymiselle. Turkin vastareaktio on tänä vuonna ylittänyt kaikki järjen rajat: aluksi raivoa, sitten suuttumusta, röyhkeyttä, uhkailua ja hämmästyttävää halveksuntaa Euroopan unionin perusperiaatteita kohtaan.

Hyökkäykset ovat kohdistuneet erityisesti Kreikkaa vastaan, josta huomautettakoon, että 15 maan joukosta Kreikka olisi kaikkein tyytyväisin ja sillä olisi eniten voitettavaa, jos Turkki lähentyisi eurooppalaista perhettä. Turkki on kiihdyttänyt häirintäänsä Egeanmerellä, mikä on ollut johtaa aseelliseen selkkaukseen, moninkertaistanut Kreikan alueellisen koskemattomuuden loukkaukset ja sabotoinut kaikkia yrityksiä aloittaa rakentava vuoropuhelu. Kyproksen yhä sotilaallisesti miehitetyssä osassa turkkilaiset huipputason johtajat ryhtyivät jopa valmistelemaan miehitetyn osan liittämistä Turkkiin, jos EU: n ilmoittama politiikka Kyproksen tasavallan liittymisestä muista riippumatta edistyy.

Nyt, kun Denktash on joutunut umpikujaan, joka johtuu hänen taipumattomuudestaan, jonka kaikki eurooppalaiset ja amerikkalaiset lähettiläät ovat saaneet todeta, hän julistaa suureen ääneen, että hän on valmis neuvottelemaan liittovaltioon pohjautuvasta ratkaisusta, ja uskoo, että jotkut olisivat niin naiiveja, että katsoisivat hänen pehmentäneen kantaansa. Todellisuudessa hän ehdottaa, että YK: n toistuvat päätöslauselmat heitetään roskakoriin, että Turkin hyökkäys palkitaan ja että Kyproksen 24 vuotta kestänyt murhenäytelmä jatkuu hamaan ikuisuuteen. Vain, jos Euroopan unioni pysyy vakaasti kannassaan, voi Turkin johto lopulta tulla järkiinsä ja avata mahdollisuuden mahdollisimman tiiviille ja tulokselliselle yhteistyölle, josta hyötyvät sekä Eurooppa että Turkin kansa.

  Bertens (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komissiota kertomuksista, joka käsittelee tulliliiton toimintaa, ja samalla myös herra McMillan‐Scottia tästä todella lukemisen arvoisesta ja kiinnostavasta asiakirjasta, jonka hän on laatinut. Juuri tätä olinkin häneltä odottanut.

Komission kertomukset tarjoavat meille hyvät mahdollisuudet seurata Turkin kehittymistä. Siihen on myös syytä, koska unionin ja Turkin väliset suhteet ovat huonontuneet huomattavasti viime vuosien aikana. Turkin hallituksen jääminen pois Eurooppa‐konferenssista ja se, että Turkki on keskeyttänyt poliittisen vuoropuhelun unionin kanssa, on huononsuuntaista ja valitettavaa kehitystä. Komissaari van den Broek mainitsi asiasta oikeutetusti.

Unioni esiintyy avoimesti. Turkkia arvioidaan samalla tavalla kuin muita jäsenehdokasmaita eli ainoastaan Kööpenhaminan kriteerien perusteella. Turkki on ja pysyy jäsenehdokasmaana. Se ei kuitenkaan täytä asetettuja kriteerejä, mistä se on täysin itse vastuussa, ja voi saada aikaan muutoksen, joka korjaa tilanteen.

Tällä välin meidän täytyy käyttää niitä keinoja, joita meillä on, jotta suhde Turkkiin pysyisi hyvällä tasolla. Tulliliitto toimii onneksi menestyksekkäästi. On oikein, että komissio tarkastelee, onko suhteiden parantaminen mahdollista myös muilla alueilla. On valitettavaa, että Meda‐rahastojen ja varainhoitoa koskevien asiakirjojen kanssa on jouduttu umpikujaan, mutta toivomme, että Euroopan luovuus ja Turkin demokratisoituminen johdattavat meidät pois tästä umpikujasta.

Tulliliitossa ei ollut kysymys vain vapaista markkinoista vaan myös Euroopan Turkille myöntämästä tuesta. Eurooppa on halukas auttamaan. Turkin hallituksen täytyy nyt vain ryhtyä maaliskuussa 1995 lausutuista sanoista tekoihin.

Odotamme koko ajan parannuksia ihmisoikeustilanteeseen. Odotamme myös koko ajan, että Turkin suhtautuminen kurdeihin muuttuisi. Odotamme myös läpimurtoa Kyproksen kysymyksessä. Sen sijaan että kyseinen maa olisi valmis kompromissiin, Turkki toimii juuri päinvastaisesti asteittaisessa ja puheissaan kuuluvassa valloituspolitiikassa.

Pyydän Turkin hallitusta käynnistämään uudelleen vuoropuhelun unionin kanssa. Vain vuoropuhelulla pääsemme yhteyteen. Vain siten voimme selviytyä yhdessä. Vain siten voimme ratkaista keskinäiset ongelmamme. Vain siten voimme ottaa askelia eteenpäin Turkin tiellä unionin jäseneksi tulemisen osalta.

  Daskalaki (UPE). – (EL) Arvoisa puhemies, herra McMillan‐Scott esittelee mietinnössään kaikki ne ongelmat, jotka varjostavat Euroopan unionin ja Turkin välisiä suhteita, ja yrittää osuvilla painotuksillaan näyttää varsinkin Turkille tietä, jota sen on kuljettava, jotta tämänkaltaiset keskustelut kävisivät tulevaisuudessa tarpeettomiksi.

Ongelmat tunnetaan hyvin, ne ovat laajentuneet. Joulukuussa 1995 Euroopan parlamentti näytti vihreää valoa sopimukselle tulliliitosta Turkin kanssa, mutta samalla parlamentti asetti konkreettisia ennakkoehtoja, jotka koskevat jatkuvia ihmisoikeusrikkomuksia, kurdiongelmaa sekä laajaa ongelmavyyhteä Turkin suhteissa Kreikkaan – EU: n jäsenvaltioon – ja Kyproksen tilanteeseen. Komissiolla on nyt ja vastedes kannettavanaan vastuu tilanteen tarkasta seuraamisesta ja velvollisuus antaa parlamentille ajantasaista tietoa ennen seuraavan vuoden talousarvion käsittelyä, ja onkin rohkaisevaa, että komissaari van den Broek vähän aikaa sitten lupasi tehdä näin.

Esittelijä on tiukasti tällä kannalla. Lisäksi hän selventää, että kaikki ankarat huomautukset koskevat niitä, jotka käyttävät valtaa armeijan valvonnassa eikä Turkin kansaa, joka itsekin saa kestää paljon. Asiat eivät kuitenkaan ole Turkissa valitettavasti muuttuneet yhtään tulliliiton jälkeen, kuten kaikki tietävät. Ihmisoikeuksien loukkaaminen on kiihtynyt ja uhkaukset ulkovaltoja kohtaan ovat moninkertaistuneet. Toisaalta lännessä ei ole pulaa ns. reaalipolitiikan puolestapuhujista. Sanotaan, että Euroopalla on Turkissa puolustettavanaan suuria taloudellisia ja strategisia etuja, jotka näyttävät olevan niin suuria, että ne usein syrjäyttävät tietyt eurooppalaiset periaatteet. Jäljelle jää kuitenkin kysymys siitä, mitä pitäisi tehdä.

Herra McMillan‐Scottin ehdotukset ovat hyvin kiinnostavia. Kyse ei ole Turkin eristämisestä, vaan siitä, että Turkin on ymmärrettävä, että eurooppalaisuuteen liittyy määritelmiä, joista ei tingitä. Useimmat esittelijän ehdottamista toimenpiteistä ovat oikeansuuntaisia, ja erityisen oikeansuuntaisia ovat budjettivaliokunnan tarkistukset, joihin edellä herra Giansily viittasi ja joita kannattaa tukea.

  Carnero González (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän on tässä vaiheessa vastattava kahteen peruskysymykseen.

Ensimmäinen kysymys: miten Turkin tilanne on kehittynyt joulukuusta 1995 lähtien? Toinen kysymys: missä määrin tuohon kehitykseen on vaikuttanut tulliliiton voimaantulo, jonka parlamentti tuossa kuussa tuona vuonna hyväksyi?

Mielestäni vastaukset ovat varsin yksinkertaisia ja samalla masentavia.

Turkin poliittinen kehitys ei ole ollut myönteistä. Demokraattisten periaatteiden tai ihmisoikeuksien kunnioituksen osalta ei ole tapahtunut edistystä. Turkki ei noudata kansainvälistä laillisuutta, eikä se ole lopettanut likaista sotaansa kurdien kansaa vastaan.

Se viesti, että tulliliitto hyväksyttiin joulukuussa 1995, ei tässä mielessä ollut perusteltu. Ankaran viranomaisia ei kehotettu kulkemaan eteenpäin, uudistamaan ja nykyaikaistamaan valtiota, tekemään Turkista sellaista maata, joka kunnioittaa täysin lakia ja joka on täysin demokraattinen. Päinvastoin, viestillä oli selvästi haitallinen vaikutus.

Kuukausia sitten Luxemburgissa Eurooppa‐neuvosto kuitenkin pyysi uudestaan Turkilta sitä, mitä muiltakin mailta pyydetään, mitä miltä tahansa maalta pyydettäisiin. Meidän on nimittäin kannatettava Euroopan unionin ja Turkin välillä tasavertaista, selkeää, vastavuoroisesti hyödyllistä suhdetta, joka kuitenkin edistäisi tuon maan kehitystä. Muuten tekisimme virheen.

McMillan‐Scottin mietinnössä sanotaan oikeanlaisia asioita, vaikka ne ovatkin minun näkökulmastani katsottuna liian varovaisia. Ehkäpä tämänvuotista Saharov‐palkintoa myönnettäessä – ymmärtääkseni herra Birdal tulee olemaan ehdokkaana – parlamentti voisi tässä yhteydessä lähettää oikeanlaisen viestin.

  Aelvoet (V). – (NL) Arvoisa puhemies, komissaari Montin läsnäolo on mielestäni erittäin myönteinen asia, mutta mikään kansallinen parlamentti ei hyväksyisi sitä, että vastuunalainen ministeri lähtisi salista keskustelujen ollessa käynnissä. Mutta nyt asiaan.

Herättää jossain määrin ihmetystä, että yli kaksi vuotta tulliliiton voimaantulon jälkeen me saamme kuulla täällä komissiolta tai lukea komission asiakirjasta, että tulliliitto toimii tyydyttävästi. Jännitys unionin ja Turkin välillä ei ole koskaan ollut niin suuri kuin viime aikoina. Olemme olleet jopa kriisin partaalla.

Arvoisat kollegat, mielestäni meidän olisi syytä olla huolissamme siitä, että tulliliiton voimaantulo on tuonut yksipuolisia taloudellisia etuja unionille mutta niin vähän Turkille. Tiedän, että pientä parannusta on tapahtunut, mutta jos asiassa ei tapahdu pikaisesti todellista paranemista, Turkissa herää hyvin kielteisiä tuntemuksia. Muistan oikein hyvin, että täällä Euroopan parlamentissa käytyjen keskustelujen aikana enemmistö sanoi, että tulliliitosta täytyy olla hyötyä molemmille osapuolille.

Tällä hetkellä tilanne ei ole ainakaan taloudelliselta kannalta vielä sellainen. Voimme havaita, että tulliliitto on tuonut vain vähän parannuksia ihmisoikeuksiin, vähemmistöjen suojeluun ja muuhun. Haluaisin kuitenkin mahdollisimman selkeästi pyytää, että mahdollisuus jäsenyyteen jätetään avoimeksi, mikä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita, että mennään alentamaan vaatimuksia, jotka täytyy asettaa poliittisien kriteerien kohdalla. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että syrjinnän vastainen kanta, jota jokainen täällä niin selvästi puolustaa, olisi kuulostanut uskottavammalta, jos Euroopan unioni olisi noudattanut tiukempaa linjaa
Slovakian tapauksessa, jota koskevassa komission asiakirjassa todetaan selkeästi, että myöskään tämä maa ei täytä poliittisia kriteereitä.

Lopuksi toivon, että unionin ja Turkin kansan etujen vuoksi tulliliiton tuomat suhteet voisivat edistää hyvinvointia ja demokratiaa molemmilla alueilla.

  Mégret (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, hyvät kollegat, jos Euroopan unioni olisi sellainen, millainen sen olisi oltava, meidän ei tarvitsisi olla täällä tänään keskustelemassa tulliliitosta Turkin kanssa. Ja syy siihen on hyvin yksinkertainen: Euroopan olisi oltava eurooppalainen; Turkki ei kuitenkaan ole eurooppalainen valtio. Olivatpa nimittäin meidän tätä maata kohtaan tuntemamme kiinnostus, kunnioitus ja ystävyys millaisia tahansa, on pakko todeta, ettei Turkki ole alunperin yhteisestä eurooppalaisesta sivilisaatiosta. Turkki ei muistuta Eurooppaa, ei maantieteeltään, ei historialtaan, ei kulttuuriltaan eikä uskonnoltaan. Ja vaikka geopoliittisista syistä voikin tosiaan vaikuttaa toivottavalta vahvistaa Euroopan suhteita tähän maahan, on mieletöntä järjestää näitä suhteita unionin rakenteiden puitteissa ja liittymistä silmällä pitäen.

Se tosiasia, että näin kuitenkin tehdään, osoittaa, kuinka turmiollinen nykyinen Eurooppaa koskeva käsitys on, sillä siinä ei välitetä ollenkaan identiteettiin liittyvistä välttämättömyyksistä, ja huolta kannetaan ainoastaan kaupallisista näkökohdista. Vieläkin pahempaa on se, että kaikki viittaa puhtaasti talouden osalta siihen, että Turkin markkinoiden integroiminen Euroopan unionin markkinoihin vahingoittaa loppujen lopuksi väistämättä tuotantokoneistoamme, koska Turkin ja Euroopan unionin välillä on suuria rakenteellisia eroja, kuten etenkin Turkin vähäiset työvoimakustannukset. Ja Länsi‐Eurooppaan saapuvat turkkilaiset siirtolaiset järkyttävät lisäksi osaltaan kansakuntiemme yhteiskunnallista tasapainoa. Emme voi näin ollen muuta kuin hämmästyä nähdessämme Euroopan unionin antavan järjestelmällisesti periksi ehdoissa, joita se väittää asettavansa apunsa myöntämiselle, ja valittaa sitä, että näemme unionin tavallaan kerjäävän vahvistettua yhteistyötä Turkin kanssa.

Me Kansallisessa rintamassa emme hyväksy tätä tulliliittoa ja torjumme tämän muutoin ystävänämme pitämämme maan liittymisen Euroopan unioniin, sillä tällainen politiikka on Euroopan perusolemuksen ja etujen vastaista.

  Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, arvoisa komissaari, tarkastelemme tänään Turkin kanssa solmitun tulliliiton menestystä tai epäonnistumista. Haluaisin tässä yhteydessä onnitella kollega McMillan‐Scottia hänen mietinnöstään ja kiittää häntä hyvästä yhteistyöstä. Koska minun on määrä esittää tässä parlamentissa seuraava mietintö, tämä yhteistyö oli erittäin tärkeää.

Mitä taloudelliseen menestykseen tulee, voi tänään ehdottomasti sanoa, että – kollega Titley mainitsi sen jo – ensimmäisen epätasapainoisen vaiheen jälkeen Turkin ja Euroopan taloudellisten suhteiden välinen tasapaino kasvaa. Sikäli voi ehdottomasti puhua menestyksestä.

Yhteiskunnallisesti voi puhua menestyksestä sikäli, että kaikkia länsimaisesta demokraattisesta tasavallasta kiinnostuneita voimia Turkissa vahvistettiin. Ennen kaikkea yrittäjät, yrittäjien yhdistykset ja ammattiliitot ovat saaneet taustatukea tästä tulliliitosta pyrkimyksessään kohti nykyaikaista Turkkia, Turkkia, joka on järjestetty oikeusvaltion periaatteen mukaan.

Poliittisesti katsoen minun on kuitenkin valitettavasti todettava, että tie kohti parlamentaarista demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, valmius ratkaista tämän alan ongelmia ja selkkauksia sisäisesti ja ulkoisesti rauhanomaisin keinoin eivät ole siinä määrin nähtävissä kuin toivoisimme. Haluaisin siksi osoittaa tässä erityisen painokkaasti Turkille vetoomuksen, että se muistaisi, että sillä ei pidä olla Eurooppaan vain taloudellisesti hyviä suhteita, että sen ei pidä rakentaa vain sisäistä demokratiaa, vaan sen täytyy myös elää rauhanomaisessa ympäristössä, jos se haluaa tosissaan kulkea tietä Euroopan unioniin.

Haluaisin yhä edelleen painottaa: kyllä, Turkilla on kykyä ja sille on annettava tilaisuus liittyä Euroopan unioniin. Tarkastelemme myös Turkkia niiden samojen kriteerien, Kööpenhaminassa hyväksyttyjen kriteerien, perusteella, joilla tarkastelimme kaikkia muita jäsenyyttä hakeneita maita. Turkin pitäisi kuitenkin omasta puolestaan hyödyntää tulliliittoa voimakkaammin päästäkseen tielle kohti Euroopan unionia.

  Langen (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, on todellakin niin, että Euroopan unionin ja Turkin väliset suhteet ovat viime kuukausina huonontuneet. Siihen on monia syitä, joista kaikista meidän ei tarvitse tänään keskustella. On kuitenkin selvää, että myös Turkki on uhmakkaalla asenteellaan Luxemburgin huippukokouksen jälkeen vaikuttanut siihen. Meidän osaltamme kysymys on – ja se on myös kollega McMillan‐Scottin myöhemmin kannattamani mietinnön, sisältämä asia – uuden alun löytämisestä.

Tulliliittoa koskevien taloudellisten tietojen mukaan, joita kaikki kollegat ovat teille esittäneet, kysymys on poliittisesta edistymisestä, ja tähän liittyy kysymyksiä, jotka koskevat Euroopan unionia itseään. Esimerkiksi se, miksi emme tähän mennessä vieläkään ole saattaneet tulliliittoa koskevan sopimuksen taloudellista osaa voimaan. Miksi oikeastaan emme ole antaneet 30 miljoonaa ecua tullihenkilökunnan koulutusta ja tulliviranomaisten varusteita varten, vaikka Turkki on Euroopan unionin ulkoinen tulliraja? Onko se kaikki oikein?

Meda‐ohjelman osalta on olemassa tämä komission ja parlamentin välinen sopimus. Se asia on siten kunnossa, mutta jos haluamme jälleen rakentaa luotettavan perustan Turkin suhteillemme, meidän täytyy tunnustaa velvoitteemme. Siksi meidän puolueryhmämme haluaa aloittaa alusta. Me haluamme, että huolimatta puutteellisesta edistymisestä ihmisoikeus‐ ja demokratiakysymyksissä tulliliitto toteutetaan tasapainoisesti ja että emme enää jäädytä tulliliiton rahoitusvaroja.

Olemme esittäneet vastaavat tarkistusehdotukset ja toivon, että budjettivaliokunnan tarkistusehdotukset noudattavat samoja tavoitteita, sillä miten me loppujen lopuksi aiomme tehdä selväksi, että Turkin jäsenyyden pitää olla mahdollinen kauempana tulevaisuudessa, jos emme halua noudattaa omia voimassa olevan sopimuksen sisältämiä velvoitteitamme? Siksi puhun sen puolesta, että kaikissa ongelmissa, joita meillä on Turkin kanssa – ihmisoikeuskysymykset, kurdien ongelmat, suhteet Kreikkaan – nyt lopultakin täytämme velvoitteemme ja siten luomme uuden perustan Euroopan unionin ja Turkin väliselle suhteelle.

  Lindqvist (ELDR). – (SV) Arvoisa puhemies, yksi ensimmäisistä päätöksistä, joiden tekemiseen osallistuin täällä Euroopan parlamentissa, 4. lokakuuta 1995, koski juuri tulliliittosopimusta Turkin kanssa. Itse äänestin vastaan, mutta monet niistä, jotka äänestivät puolesta, tekivät sen sillä edellytyksellä, että Turkki myös täyttäisi sopimuksen vaatimukset, mitä se ei ole tehnyt. Kyseessä oli demokratia, ihmisoikeudet, kurdien vastainen sota, kidutus ja vainot, joita silloin tapahtui ja joita edelleen tapahtuu monta vuotta sopimuksen tekemisen jälkeen.

Jos on niin, ettei Turkki toteuta sille asetettuja vaatimuksia, meidän on tietenkin harkittava sopimuksen irtisanomista – mikä olisi normaali menettely. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on annettava Turkille kaikki mahdollisuudet.

Nyt PKK on tarjonnut tulitaukoa siinä konfliktissa, joka on käynnissä kurdien ja Turkin välillä. Käyttäkää tämä tilaisuus päästä ratkaisuun Turkin kanssa demokratian, sodan loppumisen ja rauhan osalta. Pitäkää huoli siitä, että tätä tietä luodaan mahdollisuus parantaa Turkin ja EU: n välisiä suhteita. Arvoisa puhemies, tämä voi olla tapa saada myös aikaan parempi suhde maahan, josta me muuten olemme sitä mieltä, että sillä on paljon myönteistä annettavaa.

  Alavanos (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, herra McMillan‐Scottin mietintö antaa hyvän pohjan. Siihen sisältyy joitakin kaksoismerkityksiä, mutta tarkistusten avulla siitä tulee hyvä päätöslauselma.

Turkin osalta asia pitää tehdä selväksi. Ongelma ei ole se, että Turkki on islamilainen maa. Ongelma ei ole se, että suurin osa Turkista kuuluu Aasiaan. Ongelma ei ole suuri väestö. Ongelma ei ole se, että Turkissa on laajoja kehittymättömiä alueita. Turkilla on sama oikeus kuin jokaisella muulla eurooppalaisella maalla tulla jopa Euroopan unionin jäseneksi, mutta sillä on myös vastaavat velvoitteet. Nämä velvoitteet on muotoiltu selvästi myös tulliliittoa silmällä pitäen: Kypros, kurdikysymys, ihmisoikeudet ja naapurisuhteet. Näiden velvoitteiden suhteen ei ole tapahtunut yhtään edistysaskelta. Tästä syystä Turkin hallitus, mutta myös Euroopan unionin toimielimet ovat esillä.

Mielestäni meidän pitää pysyä tiukkoina, meidän tulee sanoa, että ovi on avoinna, ja että asia riippuu enemmän Turkista itsestään. Meidän pitää varsinkin tänään painottaa taas kahta asiaa, ja pyydän komissiota ja neuvostoa aktivoitumaan ja lopettamaan toimettomuutensa. Ensimmäinen asia koskee sitä, että Denktashin hallinto hylkäsi YK: n ehdottaman pohjan Kyproksen kysymyksen ratkaisuksi, eli federatiivisen kaksivyöhykkeisen mallin, ja puhuu konfederaatiosta ja erillisistä valtioista. Toinen asia on, että Turkin täytyy osoittaa valmiutta vetää sotajoukkojansa pois, jotta Kyproksella voitaisiin toteuttaa yleinen demilitarisaatio.

  Cellai (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, joulukuun 15. päivänä 1995 arvelimme, että Turkin kanssa solmittavaa tulliliittoa koskeva äänestys ei voinut merkitä muuta kuin poliittisen myöntymisen ilmausta ja sen vaikean aseman tunnustamista, joka maantieteellisesti strategisella raja‐aidalla on suhteessa räjähdysalttiiseen ja erittäin vaaralliseen uskonnolliseen äärimmäisyysliikkeeseen, jota ei voida hyväksyä mutta jota useat Turkin naapurimaat tukevat. Samaan aikaan toimme esiin voimakkaan vaatimuksen erityisesti etnisten vähemmistöjen, varsinkin kurdien, ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittamisesta.

Siitä lähtien olemme seuranneet tarkkaavaisesti sisäpoliittisen tilanteen arkaluonteisia tapahtumia: 55: nnen hallituksen muodostamista ja perustuslakia säätävän tuomioistuimen päätöstä hajottaa islamilainen puolue; perustuslakia koskevaa tilannetta, jonka uusin piirre on laillista pidätysaikaa koskeva uusi laki, kun taas armeijan epätavallinen asema yhteiskunnassa aiheuttaa yhä jatkuvaa huolta; ihmisoikeustilannetta (komission kansalaisjärjestöille antama apu on tässä asiassa hyvin merkittävää) ja kurdien tilannetta, jonka kärjistyminen on aiheuttanut pakolaisuutta, jonka johdosta tuhannet kurdit ovat etsineet turvapaikkaa ja tulevaisuutta Euroopan unionin maista ja erityisesti Italiasta. Tältä osin on toistettava, että olisi suotavaa päästä puhtaasti poliittiseen ratkaisuun, samoin kuin vastaava ratkaisu on löydettävä Kyproksen tilanteeseen, kuten todettiin Edinburghin Eurooppa‐neuvostossa, jossa lisäksi erotettiin jäsenyysneuvottelujen alkaminen rauhanprosessista.

Huhtikuun 29. päivänä 1997 unioni vahvisti assosiaationeuvostolle, että Turkki voi tulla osaksi unionia ja että sitä arvioidaan samojen standardien ja objektiivisten kriteerien mukaan, joita sovelletaan kaikkiin muihin maihin. Luxemburgin Eurooppaneuvosto on esittänyt vastaavan arvion. Vaikka komission asiakirja siis osoittaakin, ettei Turkissa ole tapahtunut merkittävää kehitystä ihmisoikeustilanteessa ja demokratian vakiintumisessa, Eurooppa pitää Turkin liittymistä yhä hyödyllisenä ja kannatettavana tavoitteena, ja tässä kehityksessä tulliliitto on merkittävä virstanpylväs.

Alleanza nazionale ilmoittaa kannattavansa McMillan‐Scottin mietintöä ja yhtyy erityisesti siinä esitettyihin arvioihin siitä, miten tärkeää on edistää demokratian kehitystä ja ihmisoikeuksien suojelua – kurdien asema mukaan lukien – ovat sekä luoda hyvät naapuruussuhteet Turkin ja Kreikan välille, myös Kyproksen kysymyksen määrittelyn myötä. Lopuksi Alleanza nazionale korostaa kannattavansa ehdotusta avata nuorille turkkilaisille pääsy yhteisön ohjelmiin ja pyytää komissiota vetoamaan Turkin viranomaisiin, jotta se muuttaisi päättäväisesti menettelyään huumekaupan vastaisessa taistelussa.

  Katiforis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron kollegani Roubatisin puolesta, joka on ulkosuhteiden valiokunnan jäsen ja joka ei tänään voi olla läsnä.

Luin herra McMillan‐Scottin mietinnön erittäin tarkkaan, ja minun on sanottava, että se on mielestäni erittäin hyvä mietintö. Haluan onnitella esittelijää, joka myös saa tukeni. Lisäksi panin merkille budjettivaliokunnan esittämät tarkistukset. Toivon, että nämä tarkistukset hyväksytään, sillä mielestäni niissä oikealla tavalla tuodaan esiin vaatimus analysoida tarkemmin tulliliiton taloudellisia vaikutuksia ja tiedottaa parlamenttia kaikista poliittisista aloitteista, joihin neuvosto Turkin viranomaisten kanssa ryhtyy.

Lisäksi haluaisin muistuttaa, arvoisa puhemies, että kun parlamentti hyväksyi tulliliiton 13.12.1995, se asetti joukon ehtoja, joita olivat kansainvälisen oikeuden noudattaminen, demokraattinen toiminta ja ihmisoikeuksien suojelu. Seuraus sille, että näitä ehtoja ei ole noudatettu, on, että parlamentin ei tarvitse myöntää tukea, jota tarvitaan rahoitusyhteistyötoimesta tehtyyn pöytäkirjaan liittyen, kuten McMillan‐Scottin päätöslauselmaa koskevan lausunnon 8. luvussa korostetaan. Euroopan parlamentti on useissa äänestyksissä 13.12.1995 jälkeen ilmaissut tyytymättömyytensä siihen, että näitä ehtoja ei ole täytetty. Niitä on turha toistaa, ne tunnetaan hyvin. Maatani kohtaan ilmenee aggressiivisuutta, Kyproksen tilanne huononee, uskonnonvapautta on loukattu Turkissa ja tietenkin on myös torjuttu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös korvauksista ja omaisuuden palauttamisesta niille, jotka menettivät omaisuutensa Pohjois‐Kyproksessa. Tämä on isku vasten kasvoja eurooppalaisille toimielimille, ja tässä tilanteessa ei tietenkään ole mahdollista suhtautua Turkkiin kovin positiivisella mielellä.

Arvoisa puhemies, sanon teille vielä tämän: tiedän, mitä Turkin pitää tehdä päästäkseen Euroopan unionin jäseneksi ja vakuutan teille, että se on toiveeni. Se, mitä Turkin pitää tehdä, on sama asia, jonka teki Turkin valtion entinen maakunta, joka on Kreikka. Toisin kuin Turkki, Kreikka on muuttunut aidoksi demokratiaksi. Pelkään pahoin, että ennen kuin näin tapahtuu, Turkin ei ole mahdollista tulla Euroopan unionin jäseneksi.

  Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, käsitellessämme kysymystä tulliliitosta Turkin kanssa käsittelemme erittäin arkaluonteista aihetta, mutta sen strateginen ulottuvuus tulee tarkasteltavaksi vasta kollega Swobodan mietinnön yhteydessä vähän myöhemmin, joten en siis tarkastele sitä tässä. Tyydyn esittämään kolme huomautusta.

Ensimmäinen huomautus: mitä tulee suhteisiin Turkin kanssa, meidän on pohdittava – tällä hetkellä antamaamme tukea koskevan kysymyksen ohella – sitä, että voisimme edelleenkin vahvistaa tämän maan demokraattisia rakenteita, etenkin tukemalla kehitystä tietyillä aloilla, kuten energiahuollossa, ympäristöasioissa, ammattikoulutuksessa ja hallinnonuudistuksessa. Esittelijämme sanoo näin, ja hän on oikeassa.

Meidän on tätä varten ehkä mietittävä tapaa, jolla hoidamme Turkille annettavaa rahoitustukea ja harkittava joidenkin maksuerien vapauttamista.

Toinen huomautus: mitä Meda‐ohjelmaan tulee, luulen, että meidän on pantava se täysin täytäntöön mukaan lukien Medan demokratiaohjelma, kuten esittelijämme ehdottaa.

Kolmas huomautus koskee työryhmäämme. Perustimme tämän omaleimaisen toimielimen käymään neuvotteluja komission kanssa. Pohdin kuitenkin arviota, joka meidän on tehtävä tällaisesta menettelytavasta; luulen, että meidän on tehtävä välitarkistus sen toiminnasta ja pohdittava myös vaaraa, että se institutionalisoituu.

  Blak (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, kun Euroopan parlamentti äänesti Turkin kanssa tehtävän tulliliittosopimuksen puolesta, se tapahtui vahvasti empien. Parlamentti kuitenkin äänesti sopimuksen puolesta osoittaakseen Turkille luottamusta. Miten Turkki on tätä luottamusta sitten vaalinut? Vastaus on ilmeinen. Hyvin heikosti. Saanen sanoa muutaman esimerkin: mielivaltaisia pidätyksiä, järjestelmän arvostelijoiden äkillisiä katoamisia, poliittisessa tutkintavankeudessa kuolleita vankeja, tavallisten ihmisten henkilökohtaiset oikeudet jopa 3 vuodeksi syrjäyttäviä lakeja, 6000 murhattua kurdia pelkästään vuonna 1997, mielipidevankeja, kuten entinen parlamentin jäsen Leyla Zana, joka tuomittiin ilman todisteita vankeuteen 15 vuodeksi. Vaikka järjestelmän arvostelijoita, kuten Leyla Zana ja Celim Sadak, on vapautettu, Turkki on kaukana EU: n oikeusvaltiota koskevista normeista. Jos Turkki yhä tavoittelee vakavasti jäsenyyttä, vaaditaan monia ja perusteellisia muutoksia, ja heti.

  Sakellariou (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat naiset ja herrat, hyvät kollegat, vajaa kolme vuotta sitten tämä parlamentti hyväksyi tulliliiton Turkin kanssa. Haluaisin ensiksi kiittää Edward McMillan‐Scottia erinomaisesta työstä, jonka hän on tehnyt laatiessaan mietinnön. Voin kannattaa tätä mietintöä täysin. Haluaisin jonkin verran palata takaisin aikaan, jolloin teimme tämän vaikean päätöksen. Teimme niin, koska halusimme ennakolta osoittaa Turkille luottamustamme. Samalla kun teimme myönteisen päätöksen, esitimme odotuksemme neljässä kohdassa. Kollegat ovat ne jo maininneet ja minä haluaisin luetella ne vielä kerran: ihmisoikeuskysymys, demokratiakysymys, rakentava panos Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi ja kurdiselkkauksen rauhanomainen ratkaisu.

Nyt voin todeta, että tuo vuoden 1995 päätös perustuu kaksinkertaiseen virheeseen, nimittäin meidän virheeseemme uskoa rouva Çillerin lupauksiin ja Turkin hallituksen ja suuren kansalliskokouksen virheeseen olla uskomatta, että me olemme todella vakavissamme. Totean edelleen, että tilanne Turkissa ei ole parantunut yhdenkään näiden neljän kohdan osalta, vaan on monilta osin – esimerkiksi Kyproksen ja kurdikysymyksen osalta – jopa vielä dramaattisesti huonontunut. Olen todella pahoillani siitä, että EU: n ja Turkin väliset suhteet ovat saavuttaneet tämänhetkisen aallonpohjan, koska kuulun niihin, jotka silloin uskoivat ja luulivat tulliliittoa kannattamalla lähentävänsä Turkkia EU: hun ja tarjoavansa Turkille mahdollisuuden liittyä tulevaisuudessa jäseneksi.

Turkin politiikka tekee päivittäin tyhjäksi meidän toiveemme ja lähentymispyrkimyksemme. Siitä, jos me – ehkä hitaasti, mutta kuitenkin jatkuvasti – haluamme lähentyä Turkkia, hyödyttää se vain vähän, jos se samalla paljon nopeammin muuttaa kurssia kohti ihmeellistä tulevaisuutta.

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

7. Kosovon tilanne

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Kosovon tilanteesta.

  Alavanos (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, puhun aivan lyhyesti. Neuvosto ja komissio ovat antamassa julkilausumia Kosovosta. Koska kuitenkin on kehitteillä vallankaappaus – Albanian tilanne on tällä hetkellä vielä avoin – ja koska Albania liittyy läheisesti Kosovon kysymykseen, olen sitä mieltä, että neuvostolla ja komissiolla olisi nyt – tänään eikä huomenna, jolloin on jo ehkä liian myöhäistä – hyvä tilaisuus tuoda esiin kantansa Albanian tapahtumista ja tukensa Albanian laillisesti valitulle hallitukselle.

  Puhemies . – Ehdottomasti, herra Alavanos.

  Dupuis (ARE). – (FR) Arvoisa puhemies, sanon vain sen, että vallankaappaus tapahtui puolitoista vuotta sitten, ja siihen liittyi skandaaleja, kuten tiedämme, eikä se siis kuulu tällä viikolla tapahtuneisiin asioihin.

Se, mitä tällä viikolla tapahtuu, on loogista jatkoa aikaisemmille tapahtumille.

  Puhemies . – Hyvät kollegat, tuollaiset puheenvuorot eivät ole mielestäni työjärjestyspuheenvuoroja.

Iloitsen rouva Ferrero‐Waldnerin läsnäolosta, hän puhuu täällä neuvoston puolesta. Annan hänelle heti puheenvuoron. Herra van den Broek on yhä estynyt saapumasta paikalle, mutta muistutan siitä, että komissio on luonteeltaan kollegiaalinen ja että herra Monti on läsnä. Hän on täysin pätevä kuulemaan keskusteluamme, ja herra van den Broek liittyy joukkoomme heti kun mahdollista.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Kosovon konflikti on yhä edelleen se konflikti, joka pysyvimmin uhkaa Euroopan turvallisuuteen ja vakauteen liittyviä intressejä. Konflikti on kytenyt vuosikausia. Toistuvasti huomautettiin, että seurauksena voisi olla räjähdys. Valitettavasti, kuten on käynyt ilmi, valtioiden yhteisön ponnistelut asiassa olivat riittämättömät.

Kun presidentti Milošević ei reagoinut mitenkään Kosovon albaanien Ibrahim Rugovan johdolla seitsemän vuoden aikana harjoittamaan rauhanomaiseen politiikkaan ja maakunta ajautui autonomiansa poistamisen jälkeen apartheidia muistuttavaan tilaan, tilanne kärjistyi Kosovon taholla. Niin kutsutun Kosovon vapautusarmeijan UCK: n tekemiä attentaatteja seurasi sitten Serbian turvallisuusjoukkojen väkivaltainen vastaus.

Tämänhetkisen tilanteen kauheus käy ilmi seuraavista luvuista: tähän mennessä alueelta on lähtenyt noin 250 0‐300 000 pakolaista ja kodeistaan häädettyä ihmistä. Näistä 50 0‐70 000 joutuu yöpymään tällä hetkellä metsissä ja vuorilla. Joukkoon liittyy lähes päivittäin lisää kotoaan häädettyjä ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat viime päivinä ja viikkoina arkaillen palailleet kotikyliinsä ja ‐kaupunkeihinsa, on monin verroin vähemmän kuin niitä, jotka joutuvat serbialaisten poliisija sotilasvoimien toimien vuoksi yhä lähtemään kodeistaan ja kylistään.

Minun tuskin tarvitsee erikseen korostaa, että olemme lähestyvän talven vuoksi ajautumassa kohti humanitääristä katastrofia, jollei tilanne pian parane. Erittäin pahoin se koskettaa tietenkin erityisen haavoittuvia väestönosia, kuten vastasyntyneitä, lapsia, naisia, vanhuksia ja sairaita. Päävastuu pakolaisten ja häädettyjen ihmisten suuresta määrästä kuuluu yksiselitteisesti Jugoslavian hallitukselle.

Serbian ja Jugoslavian viranomaiset esittävät jatkuvasti, että kyseessä olisi vain puolustautuminen terroristeja ja separatisteja vastaan, että sotilaalliset hyökkäykset – jotka sitä paitsi ovat jatkuneet keskeytyksettä heinäkuun lopulta lähtien – olisivat pelkästään vastaus UCK: n iskuihin ja hyökkäyksiin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta jokaiselle Kosovon tilanteen viime aikoina nähneelle on selvää, että siviiliväestöön kohdistuvat sotilas‐ ja poliisitoimet ovat saavuttaneet mittasuhteet, joita ei missään nimessä enää voi pitää kohtuullisina.

Kun on nähnyt hajalle pommitetut talot, tuhotut kylät, maan tasalle poltetut maatilat ja koulut, kun on nähnyt tahallisesti tuleen sytytetyt viljapellot ja tapetun karjan, on selvää, että Serbian poliisin ja Jugoslavian sotavoimien vastaus UCK: n toimintaan on ollut liioiteltua ja anteeksiantamatonta. On itsestään selvää, että myös UCK: lle kuuluu suuri vastuu turvallisuustilanteen huononemisesta. Siitä huolimatta ei pidä unohtaa asioiden oikeita suhteita. Tätä nykyä Kosovossa on 35 000 Jugoslavian armeijan sotilasta. Lisäksi tulevat 20 000 serbialaista poliisia sekä pahamaineiset Seseljin ja Arkanin puolisotilaalliset joukot.

Näillä joukoilla on käytössään raskaita konetuliaseita, panssareita ja tykistöä, joita ne myös käyttävät. UCK: n joukot näyttävät puolestaan koostuvan 500‐800 miehen ydinjoukosta. Näiden lisäksi tulevat useat tuhannet tai ehkä jopa kymmenet tuhannet vapaaehtoiset. He eivät ole aina varsinaisesti järjestäytyneitä, mutta he ovat joka tapauksessa valmiita puolustamaan aseilla sitä, mitä he pitävät puolustamisen arvoisena, olkoon se sitten haavekuva Kosovon itsenäisyydestä tai vaikka vain yksittäisen kylän tai perheen loukkaamattomuus.

Näistä luvuista käy ilmi, että konfliktin voittaminen sotilaallisesti ei ole mahdollista kummallekaan osapuolelle. Se on tosiasia, jota EU: n puheenjohtajamaa on yrittänyt ponnekkaasti ja toistuvasti saada välitetyksi kummallekin osapuolelle. Valitettavasti kumpikin puoli näyttää olevan vakuuttunut siitä, että se pystyy saavuttamaan päämääränsä taistelemalla. Serbialainen osapuoli pyrkimällä hajottamaan sotilaallisesti UCK: n ja kosovolais‐albanialainen puoli vuosikausia jatkuvalla sissisodalla.

Tämä verenvuodatus on saatava mahdollisimman pian loppumaan! On selvää, että poliittinen ratkaisu voi olla tähän ainoa käyttökelpoinen tie. Sille on kolme ensisijaista edellytystä: ensinnäkin serbialais‐jugoslavialaiset hyökkäykset on lopetettava ja on saatava aikaan vähintäänkin epävirallinen tulitauko. Toiseksi alueen humanitäärisessä tilanteessa on saatava aikaan pikainen ja perusteellinen parannus. Vasta kun nämä molemmat edellytykset ovat toteutuneet, voidaan odottaa, että myös kolmas keskeinen tavoite, nimittäin mielekkäiden neuvottelujen aloittaminen, voidaan todella toteuttaa.

Sotilaallisten toimien lopettamiseksi EU: n puheenjohtajamaa on toiminut monin tavoin aina vetoomusten esittämisestä ja sovittelusta erilaisiin taloudellisiin pakotteisiin. Koska kumpikin osapuoli kuitenkin näyttää yhä edelleen uskovan sotilaalliseen ratkaisuun, nämä ponnistelut eivät toistaiseksi ole johtaneet tuloksiin. Tietenkin tilanteeseen voitaisiin saada aikaan muutos valtioiden yhteisön sotilaallisella väliintulolla. Tämä keino ei kuitenkaan ole Euroopan unionin mahdollisuuksien rajoissa.

Kaiken lisäksi useimmat EU‐maat ovat vakaasti sitä mieltä, että sotilaallisille toimille tarvittaisiin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston valtuutus, jollaista ei ainakaan tällä hetkellä ole saatavissa. Turvallisuusneuvostossa vallitsevan valtaja etunäkökohtiin perustuvan asetelman valossa ei myöskään voi pitää realistisena, että tällainen päätös olisi lähitulevaisuudessa saatavissa.

Sitten toiseen tärkeään tavoitteeseen, humanitaariseen tilanteeseen. Ottaen huomioon yhä kestämättömämmäksi käyvän tilanteen Euroopan unioni pyrkii tiivistämään humanitaarisia toimiaan. Neuvoston puheenjohtajamaa on perustanut ulkoministeri Kinkelin ja Védrinen aloitteesta Belgradiin ja Geneveen työryhmät, joihin kuuluu edustajia EU‐maista, USA: sta, Venäjältä, UNHCR: stä, ICRC: stä sekä ECMM‐ ja KDOM‐tarkkailijavaltuuskunnista.

Päämääränä on se, että keskitetysti ja paikan päällä toimimalla pystytään osoittamaan ne kylät ja paikkakunnat, joihin kodeistaan karkotetut, parastaikaa taivasalla elävät ihmiset voisivat palata, ja että tämä tapahtuisi turvallisesti ja ihmisarvoisesti. Se helpottaisi huomattavasti humanitaarisen avun perille saamista. Merkittävin este paluulle on, serbien sotilastoimista johtuvan laajamittaisen asuinsijojen tuhoutumisen ohella, uusien vainojen pelko. Väestön palaamishalukkuutta eivät ole omiaan edistämään sellaiset tapaukset, kuten viimeksi Orahovacissa, missä poliisi haki koteihinsa palanneita kosovolaisia – olkoonkin, että nämä olivat asekuntoisia miehiä – niin kutsuttuihin haastatteluihin ja järjesti kotietsintöjä heidän vasta uudelleen asutetuissa kodeissaan.

Tärkein edellytys onkin sen vuoksi huolehtia koteihinsa palaavien kosovolaisten turvallisuudesta, minkä kuitenkin pystyvät takaamaan vain serbialaiset turvallisuusjoukot itse. Euroopan unioni yhteistyökumppaneineen voi kuitenkin myötävaikuttaa tähän siten, että alueille nimetyt tarkkailijavaltuuskunnat pyrkivät osoittamaan kansainvälisen tarkkailijatoiminnan olemassaolon partioimalla näkyvästi kyseisillä paikkakunnilla. Tämän vuoksi Geneven ja Belgradin työryhmien päämääränä on osoittaa paikkakunnat, jotka soveltuvat tämänkaltaisiin paluuhankkeisiin.

Tällä hetkellä tällaisia paikkakuntia on neljä; ne ovat Klina, Uroševac, Orahovac ja Djakovica. Hankkeen aloittamista vaikeuttaa se, että myös näillä alueilla esiintyy toistuvasti taistelutoimintaa. Kuten sanottu, kun taistelutoimet ensin saadaan loppumaan ja toisaalta huomattava määrä karkotettuja on päässyt palaamaan koteihinsa, vasta silloin mahdollistuvat myös poliittiset neuvottelut Kosovon tulevasta asemasta kiistan osapuolten kesken.

Euroopan unioni osallistuu alusta asti valtioiden yhteisön ponnisteluihin asiassa. EU toimii usean jäsenvaltion ja kulloisenkin puheenjohtajamaan voimin ponnekkaasti kontaktiryhmässä, joka on laatinut Kosovon tulevaan asemaan liittyviä vaihtoehtoja esittelevän asiakirjan ja luovuttanut sen kiistan osapuolille. Asiakirja esittelee eri mahdollisuuksia hyväksyttävän autonomiaratkaisun aikaansaamiseksi. Sen lisäksi EU: n puheenjohtajavaltio pitää yllä tiiviitä yhteyksiä Eurooppa‐neuvoston niin kutsuttuun Venetsian komissioon, joka pohtii asiaa ja pyrkii esittämään siihen ratkaisumahdollisuuksia perustuslakioikeudellisella tasolla.

Edellisten lisäksi EU tukee USA: n erikoislähettilään Chris Hillin työskentelyä asian hyväksi, kun hän parhaillaan selvittää mahdollisuuksia kolmen tai viiden vuoden mittaisen väliaikaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, minkä jälkeen neuvottelujen Kosovon lopullisesta asemasta on määrä alkaa. Epävirallisessa neuvoston kokouksessa Salzburgissa 5. ja 6. syyskuuta ulkoministerit ilmaisivat varovaisen tyytyväisyytensä Miloševićin periaatteelliseen suostumukseen tällaiseen väliaikaiseen sopimukseen.

Edustamme Kosovon asemaa koskevassa kysymyksessä seuraavaa kantaa: emme tue sen paremmin Kosovon itsenäisyyttä kuin tilanteen jatkumista nykyisellä, ei‐hyväksyttävällä tolallaan. Realistisesti ajateltuna pysyvä ratkaisu voi perustua vain siihen, että Kosovolle varataan laajalle ulottuva itsemääräämisoikeus. Nimitetäänkö tätä itsemääräämisoikeutta sitten autonomiaksi vai joksikin muuksi, on toissijainen kysymys. Tärkeää on vain se, että Kosovon asukkaat voivat häiriöttä itse päättää ja huolehtia omista asioistaan, että heille varataan heille kuuluva sananvalta liittovaltiota koskevissa asioissa ja että kaikkien kansanryhmien ja vähemmistöjen oikeudet taataan eurooppalaista vaatimustasoa vastaavasti.

Se, pitäisikö tämän itsemääräämisoikeuden toteutua Serbian vai Jugoslavian liittovaltion puitteissa, riippuu kiistan osapuolista. EU ei aseta etusijalle mitään vaihtoehtoa, mutta se ei myöskään toivo, että jokin mahdollisuuksista suljettaisiin jo etukäteen pois laskuista.

Vaihtoehtoja esittelevässä kontaktiryhmän asiakirjassa kuvataan erilaisia Euroopassa toteutettuja autonomiamalleja alkaen Etelä‐Tirolista ja Suomen Ahvenanmaasta Venäjän Tatarstaniin, jotka voisivat toimia esikuvina Kosovon tapauksessa. On selvää, ettei mitään kokonaista mallia voida ottaa käyttöön sellaisenaan, mutta jokaisesta voitaneen ottaa eri osatekijöitä, liittää ne yhteen ja soveltaa Kosovon tilanteeseen sopivalla tavalla.

Kumpikin osapuoli on nimennyt tahollaan neuvotteluryhmän, viimeksi Kosovo elokuun 13. päivänä. Vaikka ryhmään kuuluu edustajia vain presidentiksi kutsutun Ibrahim Rugovan LDK: sta ja samaan hallituskoalitioon kuuluvista puolueista, eivät Rugovan vastaiseen oppositioon kuuluvat poliittiset puolueet ole asettuneet vastustamaan tätä neuvotteluryhmää. Tämä on rohkaisevaa ja kuvastaa EU: n puheenjohtajamaan varsin hyvää menestystä, kun se kuukausien ajan yritti taivutella Kosovon puolueita aloittamaan yhtenäisen poliittisen perustan luomisen.

Kansainvälinen läsnäolo neuvotteluissa on olennaista, ja niitä on voitava käydä ilman ennakkoehtoja. Jokaisella osapuolella on oltava ainakin alussa oikeus ottaa käsiteltäväksi kaikki vaatimukset, joita ne pitävät tärkeinä.

Millaisia aloitteita EU: n puheenjohtajamaa aikoo vielä näiden lisäksi ryhtyä toteuttamaan? Jo edellä mainitun asukkaiden palauttamishankkeen yhteydessä vahvistetaan parhaillaan myös EU: n ECMM‐tarkkailijavaltuuskunnan kokoonpanoa. ECMM ja sen kanssa yhteistyössä työskentelevät eri EU‐maiden diplomaattiset tarkkailijat muodostavat Eurooppaa edustavan kiintiön niin kutsutussa Kosovon diplomaattisessa tarkkailijavaltuuskunnassa, KDOM: ssa (Kosovo Diplomatic Observer Mission) , joka käsittää myös vastaavat amerikkalaisten ja venäläisten edustajien kiintiöt.

Jotta mainitut palauttamishankkeet saataisiin toteutetuksi, tämänhetkistä eurooppalaisten tarkkailijoiden määrää nostetaan 28: sta 44: ää. Tällöin ei kuitenkaan saa unohtaa, että pelkkä kansainvälisten tarkkailijoiden määrän lisääminen ei yksinään riitä parantamaan siviiliväestön tilannetta. Tarkkailijoiden määrän näkyvä lisääminen saatetaan nähdä jopa kielteisenä, jos Kosovon siviiliväestön humanitaarinen tilanne ja turvallisuusolot samaan aikaan vain pahenevat. Se ymmärrettävästi synnyttäisi äänekkäitä vastalauseita valtioiden yhteisön tehottomuudesta.

Mitä tulee kummankin osapuolen toistuvasti esiin nostamiin syytteisiin mittavista sotarikoksista, jotka ulottuvat kokonaisiin ihmisjoukkoihin kohdistuvista rikoksista naisiin ja lapsiin kohdistuviin humanitaarisiin rikoksiin, EU: n puheenjohtajamaa on käynnistänyt aloitteen kansainvälisen, kokeneista oikeuslääketieteen asiantuntijoista koostuvan ryhmän lähettämisestä Kosovoon. Belgradissa on aiemmin suhtauduttu periaatteessa myönteisesti kansainvälisiin oikeudellisiin tutkimuksiin, minkä vuoksi toivommekin, että meidän äskettäin esittämiimme pyyntöihin viisumien myöntämiseksi ja hautojen avaamisen sallimiseksi tullaan suostumaan.

Euroopan unioni on asettanut Belgradin painostamiseksi erilaisia pakotteita, joihin kuuluu turvallisuusvastaaville asetettu viisumikielto, Serbian ja Jugoslavian hallitusten ulkomaisten saatavien jäädyttäminen, uusien Serbiaan aiottujen investointien kieltäminen sekä viimeksi lento‐ ja laskeutumiskielto jugoslavialaisille lentoyhtiöille.

Neuvoston puheenjohtajamaa on tietoinen siitä, että pakotteilla ei ole toistaiseksi saatu aikaan ratkaisevaa muutosta Jugoslavian suhtautumisessa. Syvemmälle meneviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä vasta, kun määräenemmistö EU‐maista asettuu tukemaan niitä, mutta näin ei tällä hetkellä ole asian laita. Lisäksi vallitsee koko EU: n laajuinen yksimielisyys siitä, että pakotteet eivät saisi kohdistua siviiliväestöön eivätkä Jugoslavian kanssa tiiviissä taloussuhteissa oleviin naapurivaltioihin, jotka vuorostaan voisivat ajautua Belgradin saarron seurauksena suuriin vaikeuksiin.

Salzburgin epävirallisessa ulkoministerien neuvostossa Euroopan komissio lupautui joka tapauksessa tutkimaan lokakuiseen neuvoston huippukokoukseen mennessä nykyisissä pakotteissa mahdollisesti ilmenevät porsaanreiät ja esittämään niihin parannuksia.

Jugoslavian liittovaltion naapurimaat, ennen kaikkea Albania ja entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia, ovat jo joka tapauksessa kärsineet valtavasti Kosovon kriisistä. Näihin hyvin epävakaisiin olosuhteisiin nähden on pidettävä erittäin ilahduttavana, että Skopje on vaikeuksista huolimatta pystynyt säilyttämään suuressa määrin vakautensa. Toivomme, että lokakuun 18. päivän vaalit johtavat niin ikään myönteiseen tulokseen.

Ajankohtaisen tilanteen vuoksi vielä jokunen sana Albaniasta. Alkuviikon levottomuuksien jälkeen tilanne on jälleen jonkin verran rauhoittunut. Eiliset mielenosoitukset Tiranassa houkuttelivat kaduille enää pari sataa ihmistä eivätkä johtaneet tällä kertaa väkivaltaisuuksiin. Äkillisesti puhjennut jännitys ei kuitenkaan ole poistunut, etenkään siksi, että Fatos Nanon johtama hallitus, joka on nyt jälleen alkanut marssia samaan tahtiin, uhkaa entistä presidenttiä Sali Berishaa pidätyksellä ja oikeudenkäynnillä valtiopetoksen takia, mikä voisi johtaa kuolemantuomion langettamiseen.

On ajanhukkaa keskustella siitä, oliko sunnuntain ja maanantain levottomuuksissa itse asiassa kyse Berishan toimeenpanemasta vallankaappausyrityksestä, kuten hallitus väittää, vai kansalaisten hallitsemattomasta vihanpurkauksesta pidetyn oppositiopoliitikon Azem Hajdarin murhan vuoksi, mikä on Berishan mielipide. Tosiasia on, että Albanian tilanne ei vielä nytkään ole todella vakiintunut, että väkivaltaisuuksien ja mellakoiden todennäköisyys on edelleen suuri ja että vielä nytkin voi sen vuoksi puhjeta uusia levottomuuksia ja että sekä Nanon johtama hallitus että Berishan johtama oppositio ovat toimineet erittäin hämäräperäisesti. Berisha on joka tapauksessa ollut suureksi osaksi syypää tilanteen kärjistymiseen.

Vastavuoroinen uhkavaatimusten esittäminen ei johda tilanteen vakiintumiseen. EU: n puheenjohtajamaa yrittää tehdä tämän selväksi myös albanialaisille poliitikoille. Lisäksi tuemme valtion päämiehen Mejdanin ponnisteluja kriisin lopettamiseen tähtäävissä, kaikki puolueet kattavissa keskusteluissa.

Puheenjohtajamaa on nimittänyt eilen oman erikoislähettiläänsä (presidency special emissary) , joka on jo tänään matkustanut Tiranaan. Lisäksi EU: n puheenjohtajamaa on mukana ETYJin, Eurooppa‐neuvoston ja EU: n puheenjohtajiston edustajista koostuvassa yhteisessä valtuuskunnassa, joka matkustaa Tiranaan perjantaina.

Juuri nyt on tärkeää, että kansainvälinen yhteisö ei jätä Albaniaa pulaan, vaan omistaa maalle entistä enemmän huomiota. Lokakuun loppupuolelle suunnitellun kansainvälisen Tirana‐konferenssin on määrä – edellyttäen, että se voidaan näissä olosuhteissa ylipäänsä järjestää – tarjota tähän sopiva foorumi. Tulemme jatkossakin työskentelemään alueen vakauden puolesta, emme vain esittääksemme abstrakteja poliittisia pohdintoja, vaan ennen kaikkea suojellaksemme ihmisiä väkivallalta, karkotuksilta ja sorrolta.

  Puhemies . – Kiitän teitä, arvoisa ministeri, tästä erittäin kokonaisvaltaisesta ja hyvin valaisevasta puheenvuorosta ja annan saman tien puheenvuoron komissaari van den Broekille, joka puhuu komission puolesta.

  Van den Broek, komission jäsen. – (NL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajamaan edustajan perusteellisen kannanoton jälkeen esitän vain muutaman lyhyen huomautuksen. Ensinnäkin komissio tekee hyvin läheistä yhteistyötä puheenjohtajamaan kanssa, jotta se voisi koordinoida mahdollisimman hyvin kaikkea, mitä voimme tehdä humanitaarisesti, mutta komissio myös tekee puheenjohtajamaan lisäksi yhteistyötä monien kansainvälisten järjestöjen kanssa, joiden kanssa olemme tottuneet toimimaan tällä alalla.

Toinen huomautukseni koskee sitä, että komissiolla on myös tärkeä tehtävä, kun tehdään ehdotuksia esimerkiksi pakotteista. Kuten puheenjohtajamaa jo mainitsi, meidänkin täytyy tarkastella lähemmin niiden voimakkuutta. Mielestäni on myös oikein sanoa, että komissio on aluksi ehdottanut joitakin voimakkaita toimenpiteitä ja että lopuksi on saatu aikaan paketti, jonka me toivomme riittävän, mutta joka olisi meidän kannaltamme voinut olla tukevampi. Toivon, että ne ongelmat, joita parille jäsenvaltioille on muodostunut aikaisemmin tehtyjen lentokieltoa koskevien päätösten vuoksi, voidaan ratkaista, koska luonnollisestikaan ei ole uskottavaa, jos ensin tehdään yhteinen päätös kiellosta, minkä jälkeen jotkin jäsenvaltiot eivät näe itsellään olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia osallistua kiellon täytäntöönpanoon. Suhtaudun kuitenkin viimeisimpien uutisten perusteella hyvin toiveikkaasti siihen, että ongelmista, joita tästä asiasta näyttää syntyvän, voidaan kuitenkin ehkä selviytyä. Odotamme kuitenkin viestiä pääkaupungeista.

Sitten kolmas asiani. Olemme nyt maaliskuusta lähtien olleet tekemisissä Kosovon tilanteen kehittymisen kanssa. Samalla on 250 0‐300 000 pakolaista ja koditonta, jotka ovat lähestyvän talven vuoksi yhä vaarallisemmassa tilanteessa. Tämän vuoksi on syytä ryhtyä myös muihin kuin pelkästään humanitaarisiin toimiin, eikä pidä pyrkiä vain oireiden poistamiseen, mihin itse asiassa olemme keskittyneet, vaan on syytä keskittyä suoranaisemmin konfliktin syihin.

Olen jossain määrin toiveikas, kuten uskon myös puheenjohtajamaan olevan, Ranskan presidentin selkeän aloitteen johdosta. Hän on ottanut yhteyttä Venäjän presidenttiin ja ilmoittanut, että hän haluaisi yhteysryhmän kokoontuvan ensi viikolla New Yorkissa keskustelemaan mahdollisuudesta saada aikaan turvallisuusneuvoston päätöslauselma Kosovon tilanteesta. Näin on mielestäni varmasti tarkoitus pyrkiä jälleen selvittämään, olisiko viimeinkin mahdollista käyttää voimakkaampia toimenpiteitä aselepoon pakottamiseksi.

Komission kannalta, ja varmaankin meidän kaikkien kannalta, on hyvin turhauttavaa, että toisaalta pyritään runsain panoksin helpottamaan ihmisten hätää yhdellä Kosovon alueella, kun samalla toisella alueella hyökkäykset ja taistelut jatkuvat ja syntyy uusia pakolaisvirtoja ja ihmisiä joutuu kodittomiksi. Tähän noidankehään me olemme jo itse asiassa joutuneet.

Mitä sitten tulee komissioon, ja olemmekin keskustelleet tässä mielessä ministerineuvoston kanssa, presidentti Miloševićin painostamista ei saa unohtaa. Meillä on opittavaa Bosnian tapahtumista, ja voimme havaita tällä hetkellä olevan kehittymässä sellaisia näkymiä, jotka luultavasti saavat meidät muistamaan, mitä me aikaisemmin huomasimme tapahtuvan ja mihin kansainvälinen yhteisö reagoi liian myöhään. Komission mielestä niin ei saa eikä voi tapahtua. Komissio on myös sitä mieltä, että Euroopan unionin täytyisi pyrkiä siihen, että saataisiin aikaan voimakas ja yksiselitteinen kannanotto voimallisen turvallisuusneuvoston päätöslauselman hyväksi, niin että siihen sisältyisivät 7 luvun pykälät.

Lopuksi voin sanoa, että Albanian kehitys, josta pääministeri Ferrero puhui, aiheuttaa sen, että Kosovon taistelut pitäisi yrittää saada päättymään mahdollisimman pikaisesti. Albanian levottomuudet ovat hyvin vakava asia. Konfliktien leviäminen suuntaan tai toiseen on yhä yksi pahoista uhkista. Myös tässä asiassa Euroopan unionin täytyy ponnistella voimakkaasti. Olemme erityisen iloisia siitä, että muun muassa puheenjohtajavaltio on tehnyt aloitteita yhteistyössä italialaisten kanssa, kuten olen lukenut, jotta saataisiin selvitettyä, millä tavoin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ehkä myös pyytämällä Länsi‐Euroopan unionia harkitsemaan vakauttavia poliisivoimia tai jotain sen suuntaista, jotta rauha ja järjestys voitaisiin yrittää palauttaa. Muistutan teitä siitä, että suunnilleen vuosi sitten, kun sijoituspyramidien romahdettua ilmeni levottomuuksia, tätä keskustelua käytiin aivan samalla tavalla, ja myös silloin teimme päätöksemme alunperin liian myöhään. Kolme kuukautta kestäneen tarkan harkinnan jälkeen, joka ei johtanut yksimielisyyteen, saatiin aikaan Italian johtama coalition of the willing ja Albaniaan lähetettiin joukkoja turvaamaan vakautta. Toivon, että myös tässä tapauksessa tehtäisiin nopeasti päätöksiä. Sanomme, että vakavan vastuumme tuntien pyrimme jälleen vaikuttamaan konfliktien seurauksiin. Haluamme mielellämme auttaa vainottuja, kodittomia ja pakolaisia, mutta unionin kansalaisille ei voi enää selittää, miksi vain kauheuksien seurauksiin puututaan eikä niiden syihin. Tämän vuoksi toivon, että sekä Albanian että Kosovon tilanteeseen puututaan voimakkaasti.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies PODESTÀ

  Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komissaari, periaatteessa olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, mitä esititte asiaan liittyvistä peruskysymyksistä. Arvoisan komissaarin sanoissa olen kuitenkin kuulevinani tiettyä tyytymättömyyttä siihen, että asiassa ei ole ryhdytty ankarampiin toimenpiteisiin. Haluaisin mielelläni tietää, mitä toimenpiteitä tai ehdotuksia nämä ovat olleet, ja minkä vuoksi neuvosto ei ole toteuttanut niitä. Kannatan itse kovempia toimia. Olin kauhistunut niistä vaikeuksista, joita lentokiellon toteuttamiseen liittyi. Mitä mahtaakaan Milošević ajatella Euroopasta, jolle jo näin pienen toimenpiteen toteuttaminen tuottaa suuria vaikeuksia? Siltä osin yhdyn siihen, mitä arvoisa komissaari sanoi.

Yhden asian haluaisin tehdä selväksi: meidän on otettava selkeän kielteinen kanta kaikkiin – korostan sanaa kaikkiin – kiihkokansallisiin voimiin täysin riippumatta siitä, miten suuressa, keskimääräisessä tai yhtä hyvin pienessä määrin ne ovat tämänhetkisestä kriisitilanteesta vastuussa. Tämä pätee varmasti etenkin jugoslavialaisiin voimiin. Ei ole epäilystäkään siitä, että päävastuu kuuluu heille. Sama pätee kuitenkin myös UCK: hon, jonka täytyy olla selvillä siitä, mikä osuus sille itselleen kuuluu tästä vastuusta, ja myös siitä, millä tavoin se on omilla toimillaan ollut vaikeuttamassa Euroopan väliintuloa asiassa. Rauhanomaisia voimia, ennen kaikkea Rugovaa lähellä olevia tahoja, on tuettava. Ikävä kyllä – olen jo muutamia kertoja sanonut tämän – niin ei ole tehty riittävän ajoissa.

Toiseksi, tilanne Makedoniassa on hyvin tukala. Tiedämme varsin hyvin, että Kosovon itsenäisyys tai Suur‐Albanian syntyminen johtaisi suuriin maansisäisiin vaikeuksiin. Samalla meidän on kuitenkin huolehdittava myös siitä, että Makedoniassa periaatteessa vallitseva linja, nimittäin albanialaisvähemmistön kunnioittaminen, voi johdonmukaisesti jatkua ja – sikäli kuin mahdollista – sitä voidaan entisestään kehittää.

Kolmanneksi: arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin liittää Albaniaa kohtaan omaksumaanne asenteeseen pienen lisävivahteen. Kuten mainitsitte, Berisha käyttää Kosovon tilannetta kaikin tavoin hyväkseen horjuttaakseen myös Albanian vakautta. Olen itsekin luonnollisesti sitä mieltä, että Fatos Nano ja hänen hallituksensa saavat käyttää vain oikeusvaltiolle ominaisia menetelmiä etsiessään syyllisiä syytösten esittämiseksi, syyllisiä rikoksiin tai vastaaviin, eivätkä he saa kaataa lisää öljyä liekkeihin. Täytyy kuitenkin olla selvää, kenelle päävastuu tämänhetkisistä olosuhteista kuuluu.

Loppujen lopuksi myös pyrkiminen täydelliseen itsenäisyyteen toisi mukanaan vaikeuksia ja ongelmia kuten Bosniassakin. Vaaleissa jo muutoinkin havaittava kiihkokansallisten voimien vahvistuminen saisi tästä vain entistä enemmän lisäpontta.

Viimeinen kohta: pakolaiskysymys. Meidän on annettava asialle täysi tukemme ja asetuttava vastustamaan Euroopassa kaikkia sellaisia ajatussuuntia, joiden mukaan emme voisi siksi, että olemme tehneet jo paljon Bosnian hyväksi, tehdä enää yhtä paljon Kosovon hyväksi. Meidän on tehtävä kaikkemme Kosovosta lähteneiden pakolaisten auttamiseksi.

  Pack (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olemme sanalla sanoen rukoilleet jo kuukausikaupalla – monet meistä jo kahdeksan vuoden ajan – että Euroopan yhteisö tekisi jotakin! Kuitenkin neuvosto vain puhuu puhumistaan, ja joka kerta näyttää syntyvän vain hyvin vähän tuloksia. Se ei onnistu pääsemään milloinkaan varsinaisiin toimenpiteisiin asti. Saimme tänäänkin jälleen kerran kuulla, miten Belgradiin asetetaan taas kerran työryhmiä. Kukaan tuskin tarkalleen tietää, keitä kaikkia niissä istuu ja missä tarkoituksessa.

Tilanteen etelässä – kuten totesittekin – on parannuttava. Tämä kuulostaa kauniilta, mutta millä tavoin tilanteen sitten olisi parannuttava? Mitä me eurooppalaiset oikeastaan teemme? Muistelen, että lentokiellostakin, jonka kaksi kollegaamme ja myös herra komissaari nyt ottivat puheeksi – päätettiin heinäkuussa Cardiffissa. Nythän on sentään syyskuu! Sitä ei ole vielä pantu täytäntöön. Tämä on naurettavaa! Tällainen ei ole millään tavoin selitettävissä.

Ulkopolitiikkamme, arvoisa puhemies – muistelen, että juuri teidän esimiehenne sanoi näin – muistuttaa linja‐autoa, jolla on 15 kuljettajaa! Jokainen heistä tahtoo ajaa omaa vauhtiaan. Monet haluavat jopa lähteä ajamaan aivan eri suuntiin, ja Milošević katselee vierestä ja nauraa meille vahingoniloisesti. Vahinkoa eivät nimittäin ole kärsineet vain hädänalaiset Kosovon asukkaat, vaan myös unionin arvovalta kärsii vahinkoa omien kansalaistemme silmissä. Kuinka pitkään annamme rikollisen valtionpäämiehen täysin häikäilemättömästi ja ilman minkäänlaista rangaistusta kieltää kansalaisiltaan jopa humanitäärisen avun saamisen? 60 % niistä 50 0‐70 000 pakolaisesta, jotka majailevat Kosovon metsissä paljaan taivaan alla, on lapsia! Heiltä puuttuu ruokaa, juomavettä ja peitteitä. Ensimmäiset ovat kuolleet lavantautiin, ja me katselemme vierestä ja sanomme, että tilanteen on parannuttava! Tämä ei voi olla totta!

Serbian hallitus ja länsimaat vaativat pakolaisia palaamaan takaisin kyliinsä. Entä mitä tämä tarkoittaa käytännössä? He menevät takaisin kyliinsä, jotka Milošević on tuhonnut maan tasalle. Sinnekö heidän olisi palattava? Minne heidän oikein pitäisi asettua näissä kylissä? Kuka huolehtii heidän turvallisuudestaan? Tilanteeseen on saatava parannus! Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ette voi asialle mitään, mutta te olette meidän keskustelukumppanimme. Olen siis sitä mieltä, että meidän on todella tajuttava se, että Milošević on suunnitellut tämän hyökkäyksen siviilejä vastaan. UCK on sivutuote, josta hän on hyvillään, koska nythän hän voi sanoa asettuneensa vastustamaan terroristien toimia. Hän on suunnitellut toimensa siviilejä, lapsia ja naisia vastaan, ja ne hän on myös toteuttanut. Emme voi lähettää ihmisiä takaisin, jollemme pysty takaamaan heidän turvallisuuttaan.

Toimikaamme lopultakin, vetoomukset eivät johda mihinkään! Tekin olette esittänyt tänään jälleen kerran monia vetoomuksia. Ymmärrätte myös paljon tilanteesta, mutta Miloševićia se ei kiinnosta vähääkään. Hän ei ole pitänyt Kosovon osalta vielä yhtään lupaustaan. Luuletteko, että hän tulee pitämään tämänkertaisen lupauksensa? Herra Milošević puhuu vain väkivallan kieltä!

Siis puhukaamme vihdoin hänen kanssaan hänen omaa kieltään. Vasta silloin on edellytykset päästä asiassa poliittiseen neuvotteluratkaisuun. Albanian tilanteeseen en valitettavasti enää ehdi puuttua, mutta kenties joku kollegoistamme tekee sen, ja voinette mahdollisesti kertoa minulle, kuka oikein on tämä arvon erikoislähettiläs, jonka pitäisi kenties parhaillaankin saada jotakin aikaan Albaniassa.

(Suosionosoituksia)

  Cox (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten olemme tänään jälleen kerran kuulleet, Cardiffin huippukokouksessa toistettiin EU: n Kosovoa koskevan ulkopolitiikan perusteet, joissa vaaditaan väkivaltaisuuksien lopettamista, palaamista neuvottelupöydän ääreen ja elinvoimaisen poliittisen prosessin aloittamista Kosovon kriisin ainoana ratkaisuna. Nämä ovat hyviä, kunnollisia, miellyttäviä ajatuksia, mutta ne eivät yksinkertaisesti toimi.

Viime kuukausien aikana Kosovon poliittinen prosessi on kokenut vakavia takaiskuja, eikä se ole edistynyt. Tilanne on olennaisesti muuttunut. Nyt on tullut aika edistää laadullisesti erilaista politiikkaa.

Surullinen totuus on se, että herra Slobodan Milošević on nykyään ainoa johtaja Euroopassa, jolla on selkeä näkemys Kosovosta sekä poliittinen tahto ja sotilaalliset keinot sen toteuttamiseksi. Herra Milošević on omalla tavallaan ottanut oppia Bosniasta ja soveltaa nyt saamiaan opetuksia.

Aikaisemmin sellaiset näyttävät kansanmurhat kuin Srebrenica herättivät niin paljon suuttumusta, että kansainvälinen yhteisö sai kimmokkeen toimia. Milošević on kuitenkin alentanut tehoa muuttamatta tavoitetta, sillä hän tietää, että kylä päivässä pitää lännen loitolla. Hän on oppinut käsittelemään kansainvälistä yhteisöä kuin vanhaa viulua, hän tietää vaistomaisesti, kuinka paljon hän voi rasittaa jousia rikkomatta niitä. Viime kuukausien etnisen sorron perusteella on selvää, että Milošević ainoastaan halveksii harkittua, punnittua ja tehotonta diplomatiaamme. Hän on alueellaan kiusaaja, ja ellei häntä pysäytetä, hän jatkaa kiusaamista.

Useita kuukausia sitten turhassa sapelinkalistelun puuskassa, jonka aiheuttamat väärät merkit olisivat voineet tehdä Kosovon albaaneista vieläkin radikaalimpia, NATO käynnisti operaation “Determined Falcon” . Tämä osoittautui pelkästään kuolleena syntyneeksi kalliiksi ajatukseksi, ja Milošević piti ja kohteli sitä sellaisena alusta alkaen. Eleet eivät pysäytä hänen hyökkäystään sen enempää kuin sanamme tai päätöslauselmammekaan.

Meidän on otettava oppia Bosniasta ja myös sovellettava saamiamme opetuksia. Väkivaltaisuuksien lopettaminen oli keskeinen edellytys poliittisessa vuoropuhelussa tarvittavan ilmapiirin luomiseksi Daytonissa. Tarvittiin päättäväistä kansainvälistä toimintaa, jotta voitiin jälleen korostaa politiikan ensisijaisuutta. Kymmenen päivää kestäneet rajoitetut, keskitetyt ja suhteutetut pommitukset pysäyttivät tuolloin hyökkäyksen. Nuo kymmenen päivää olisivat voineet olla koska tahansa noiden surullisten neljän vuoden aikana. Ellemme me pysty toimimaan nopeasti, voimme varautua Balkanilla ensi talvena humanitaariseen katastrofiin. Meillä on moraalinen, eettinen ja poliittinen velvollisuus toimia.

Ryhmäni mielestä Eurooppa‐prosessin tarkoitus on varmistaa se, etteivät tällaiset kauheudet enää koskaan toistu. Kosovo on kymmenen vuoden ajan katsonut puoleemme. Jos petämme nämä puolustuskyvyttömät ihmiset, ulkopoliittiset pyrkimyksemme ovat epäonnistuneet.

(Suosionosoituksia)

  Caccavale (UPE). – (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuuntelin puheenvuoroanne kiinnostuksella, mutta huomasin teidän myös käyttäneen erästä eufemismia: sanoitte, että on meneillään taistelu, jossa pyritään ratkaisemaan Kosovon kysymys voimatoimin Kosovon vapautusarmeija UCK: n ja Jugoslavian armeijan välillä. Arvoisa puheenjohtaja, asia ei ole niin. Sanokaamme asiat niin kuin ne ovat: ensinnäkin meneillään on rikollisen Slobodan Miloševićin toimeenpanema hyökkäys Kosovon asukkaita vastaan, etninen puhdistus, johon rikollinen nimeltään Milošević syyllistyy tahtoessaan vapauttaa Kosovon albanialaisista, jotka, kuten tunnettua, asuttavat 90 % alueesta. Tämä on asioiden todellinen tila.

Toiseksi olen kuullut jopa korkeasti kunnioitetuilta kollegoiltani, ettemme voi huolehtia pakolaiskysymyksestä, sillä olemme jo ottaneet huoleksemme albanialaiset, ja itse asiassa haluammekin palauttaa nämä pakolaiset takaisin kyliin, jotka Milošević on hävittänyt maan tasalle. Arvoisa puheenjohtaja, kysyn teiltä ja komissaarilta, kuinka on mahdollista edes ajatella, että pakolaiset lähetettäisiin takaisin noihin maan tasalle tuhottuihin ja Miloševićin joukkojen miehittämiin kyliin?

Kolmanneksi, arvoisa komissaari van den Broek, olen kuullut puhuttavan lujasta Euroopasta; te olette sanonut, että meidän on annettava luja vastaus. Tähän asti Eurooppa on ollut poissaoleva, voimaton ja se on pessyt kätensä. Kuten jo Bosniankin tapauksessa, olemme taas tehneet itsemme naurunalaisiksi; viivytystekniikalla Milošević jatkaa sotaoperaatioitaan kansainvälisen yhteisön ja Euroopan seuratessa tapahtumia voimattomina. Parlamentti ei nyt kärsi huonosta omastatunnosta: se selitti useaan kertaan, millainen vaara Kosovossa saattoi piillä, mutta komissio, neuvosto ja kansainvälinen yhteisö eivät kuunnelleet meitä. Dramaattinen tilanne laajenee. Nyt kuulen puhuttavan työryhmistä ja erityislähettiläistä: toivon vain, ettei tässä ole kyse tavanomaisesta komitologiasta, josta ei ole hyötyä kuin kuolleiden ja pakolaisten laskemisessa.

  Carnero González (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, Kosovon tilanne on mutkistunut heinäkuusta lähtien. On selvää, että siitä kärsivät ennen kaikkea pakolaiset, ihmiset, jotka kuolevat. Tilanne mutkistuu myös poliittisesti. Se mutkistuu siellä ja se mutkistuu kaikissa maissa kyseisen alueen ympärillä. Esimerkkinä on – yhden tapauksen mainitakseni – Albanian tilanne, miten Berisha jälleen pyrkii tässä tapauksessa kumoamaan demokraattisen järjestyksen ja asettamaan selkä seinää vastaan hallituksen, joka ei varmastikaan ole ollut kovin tehokas, mutta jonka kuitenkin albanialaisten enemmistö on halunnut.

Kyse on siitä, että Euroopan unioni on jälleen voimaton. Se merkitsee poissaoloa; se merkitsee heikkoutta; se merkitsee hajaannusta. Aloitteita siellä, aloitteita täällä, erilaisia nimityksiä, boikotteja, joita ei sovelleta – kyse ei ole enää ikuisesti tuomitusta maasta, vaan siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan on olemassa sellaisia laillisia kansainvälisiä sitoumuksia, jotka estävät sitä soveltamasta ilmailuliikennettä koskevaa boikottia. Mitä on tehtävä? Painostettava entistä enemmän niitä, joille vastuu kuuluu. Milošević ja hänen hallituksensa ovat vastuussa siitä, eivätkä hänen asiansa mutkistu, koska hän pyrkii saavuttamaan tavoitteensa verellä ja tulella.

Kosovolla on ilman muuta oltava itsemääräämisoikeus demokraattisessa Serbiassa.

  Tamino (V). – (IT) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut neuvoston ja komission edustajien puheenvuorot, mutta Kosovon tapahtumat vaativat mielestäni myös erään historiallisen huomautuksen. Yli kymmenen vuoden ajan Kosovon albaanit ovat pyrkineet poliittisin ja kulttuurisin keinoin vaikuttamaan sortovaltaan väkivallattoman vastarinnan periaatteita noudattaen. Näinä kymmenenä vuotena Kosovon albaanien poliittisten johtajien kansainvälisille järjestöille osoittamiin avunpyyntöihin ei kuitenkaan ole vastattu, ja väkivallattomuutta on pidetty voimattomuutena tai serbien sortovallan hiljaisena hyväksymisenä. Valitettavasti ei ole hämmästyttävää, että nyt tämän toimettomuuden seurauksena, johon Euroopan unionin toimielimet ovat syyllistyneet, tilanne on kärjistynyt ja on siirrytty aseelliseen taisteluun.

Tuloksena on suuri määrä kuolonuhreja, tuhottuja kyliä ja 300 000 pakolaista; mahdollisuudet rauhanomaiseen ratkaisuun ovat paljon huonommat. Tämä kaikki on lisättävä Bosniassa jo nyt vallitsevaan vakavaan tilanteeseen ja aiempaan vastaavaan etniseen puhdistukseen, jonka toimeenpanijoita olivat Belgradin johtajat, joita todellista yhteistä ulko‐ ja turvallisuuspolitiikkaa vailla olevan Euroopan unionin osoittama passiivisuus ilmiselvästi rohkaisee.

Tässä vakavassa tilanteessa, jota Albanian kriisi on vielä kärjistänyt, kansainvälisen poliisin määrätietoinen toiminta on välttämätöntä, jotta voidaan edesauttaa kaiken aseellisen toiminnan välitöntä lopettamista Yhdistyneiden kansakuntien valtuuksien puitteissa ja ETYJin suojeluksessa, Euroopan unionin jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen tuella.

Tulitauon aikaansaaminen on erittäin tärkeää sekä siksi, että vältettäisiin kriisin laajeneminen naapurimaihin että siksi, että siten voitaisiin aloittaa todelliseen rauhankehitykseen tähtäävä vuoropuhelu, jossa ei voida olla ottamatta huomioon Kosovon kansan laillisia odotuksia oman alueensa autonomisesta hallinnosta. Rauhaa ei kuitenkaan voida saada aikaan, ellei voida taata pakolaisten paluuta koteihinsa kansainvälisten järjestöjen suojeluksessa – on otettava huomioon ne vakavat vaikeudet, joita he talven aikana kohtaisivat – ja ellei tarjota asuntoja niille pakolaisille, joiden kylät on tuhottu. Tästä syystä myös humanitaarista apua tarjoavien järjestöjen tuki on välttämätöntä, ja niillä on oltava Kosovon alueella todellinen liikkumisen vapaus.

Ensimmäinen symbolinen teko, jonka komissio voisi tehdä, on tukea Prištinaan rakennettavaa opiskelija‐asuntolahanketta, joka edustaisi näkyvää tukea yliopisto‐opiskelijoiden väliselle sovulle.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vihreä ryhmä toivoo neuvostolta ja komissiolta päättäväisempiä toimia, jotta meneillään oleva konflikti voitaisiin mitä pikimmin ratkaista rauhanomaisesti.

  Dupuis (ARE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, uskon, että kuulitte ja tunsitte suuttumuksen. Jotakin uskomatonta todellakin tapahtuu. Ensin oli Kroatia, sitten Bosnia, ja nyt tapahtumien käsikirjoitus on jälleen täysin sama: kyseessä on hyökkäyspolitiikka, joka tarkoittaa muuta kuin pelkkiä poliisitoimia, ja se on synnyttänyt 250 000 pakolaista.

Olemme nyt herra Miloševićin lähes kahdeksan vuotta sitten Kroatiassa aloittaman sodan kolmannessa vaiheessa. Sodan, jonka hän suunnitteli, jota hän parhaillaan järjestää ja toteuttaa askel askeleelta ja jonka hän vie loppuun saakka saaden aikaan sen, että 50 % tai 60 % Kosovosta on vapautettu täysin kaikista albanialaisista. Sitten hän voi tulla eteenne, neuvoston eteen, ja sanoa: “Olen rauhan mies. Tehkäämme sopimus kuten Bosniassa, jakakaamme hieman maata osiin, mitä ei aluksi kutsuttaisi jakamiseksi, mutta mikä on sitä tosiasiassa ja mikä merkitsee Kosovon tosiasiallista etnistä puhdistamista.”

Kyseessä ei ole hanke tulevaisuutta varten, vaan hanke, jota toteutetaan päivästä toiseen. 250 000 pakolaista, arvoisa puhemies, arvoisa komissaari van den Broek, pakolaisia on riittävästi voidaksemme puuttua asiaan toisella tavalla kuin lähettämällä tutkimusvaltuuskuntia ja toteuttamalla “plastiikkakirurgisia” toimia, kuten olemme tehneet jo vuosien ajan. On puututtava koko asian ytimeen.

Herra Milošević on ongelman ydin. Herra Miloševićin on vastattava suoraan Haagin sotatuomioistuimen edessä rikoksistaan, joita hän on tehnyt jo kahdeksan vuotta Kroatiassa, Bosniassa ja tällä hetkellä Kosovossa. Hetkeäkään ei ole hukattavana. Meidän ei tarvitse lähettää tankkeja eikä lentokoneita. Riittää, kun lähetämme haasteen saapua Haagin tuomioistuimen eteen, ja tämä voidaan tehdä huomenaamulla, jotta tästä henkilöstä päästäisiin eroon. Hän on henkilö, joka on aiheuttanut 200 000 ihmisen kuoleman, ja hän on vastuussa kahdesta miljoonasta pakolaisesta. Kosovossa on jo tällä hetkellä 250 000 pakolaista.

Voimme tosin jatkaa puhumista yhteisestä ulko‐ ja turvallisuuspolitiikasta, enemmistöllä tehtävistä päätöksistä tai paikalle lähetettävistä eurooppalaisista joukoista, mutta ensimmäisten toteuttamiskelpoisten suunnitelmien laatiminen kestää kaksi kuukautta. On tehtävä muuta kuin tällainen Amsterdamin sopimus, joka osoittautuu täysin merkityksettömäksi. On toimittava, on luotava sellainen Eurooppa, joka ei ole kyvyttömyyden Eurooppa, kuten se, joka meillä on ollut jo kymmenen vuotta. Täällä läsnä olevat parlamentin jäsenet eivät ole ainoita, jotka ovat kyllästyneet tällaiseen Eurooppaan, kansalaiset eivät usko siihen enää. Kansalaiset eivät usko! Ja sitten hämmästelemme heidän äänestyskäyttäytymistään. He eivät enää äänestä, he eivät enää luota tällaiseen Eurooppaan.

(Suosionosoituksia)

  Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on oikeastaan aivan kuin ikävää kertausta. Keskustelemme ties monennenko kerran Kosovon tilanteesta, ilman että mikään olisi muuttunut oleellisesti myönteiseen suuntaan. Todellista ratkaisua ei ole näkyvissä, ja tilanne on muuttunut pikemminkin mutkikkaammaksi kuin yksinkertaisemmaksi. Olemme hiukan jälkijunassa kaikista tosiasioista, jotka aiheutuvat ennen kaikkea serbeistä ja heidän häikäilemättömistä hyökkäyksistään. Neuvoston puheenjohtaja selvitteli juuri toistamiseen, mistä kaikesta on kysymys. Sekä täällä että muualla puhutaan jatkuvasti kovemmista kansainvälisistä toimenpiteistä. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan otettu edes puolta askelta. Ajatelkaa vaikka lentokieltoa ja sitä, kuinka vaikeaa kiellon toimeenpano on. Ideoita on tarpeeksi, mutta kuinka ne pitäisi toteuttaa. Olen iloinen siitä, että komissaari sanoi täällä, että hänen ja komission mielestä Belgradin hallitusta vastaan saisi käyttää kovempia toimenpiteitä. Tässä parlamentissa on myös keskusteltu siitä, millaisiin toimenpiteisiin kansainvälisen yhteisön pitäisi ryhtyä. Ennen tätä keskustelua valmistellussa päätöslauselmassa on enemmän tai vähemmän ehdotettu, että Euroopan unionin pitäisi ryhtyä omin voimin sotilaalliseen väliintuloon. Minun ryhmäni vastustaa sitä, ja kannatan enemmän sitä ajatusta, että YK: n turvallisuusneuvostoa taivuteltaisiin antamaan lausunto, joka mahdollistaisi sotilaallisen väliintulon, ja puheenjohtaja ja komissaari ovat viitanneet tähän suuntaan. Lähtekäämme ensin tälle tielle, eikä mikään estä Euroopan unionia tekemästä aloitetta ja tekemään samalla Miloševićille selväksi, että raja tulee jossain kohdin vastaan. Samalla vastattaisiin myös Miloševićin ovelaan taktiikkaan, kuten komissaari kuvasi verratessaan tilannetta Bosnian aikaisempiin tapahtumiin.

Meidän on saavutettava aselepo, ei pelkästään neuvottelujen mahdollistamiseksi vaan myös välttämättömän hätäavun antamiseksi. Me aiomme – ja se on myös PSE‐ryhmän lähtökohtana – jatkaa poliittisen ratkaisun etsimistä, koska emme usko, että tilanne voitaisiin ratkaista sotilaallisesti, ja koska olemme sitä mieltä, että sotilaallisen väliintulon täytyy aina tapahtua poliittisen ratkaisun perusteella. Emme myöskään hyväksy esitettyä päätöslauselmaa, koska siinä aivan yksinkertaisesti ehdotetaan, että EU: n täytyy sotilaallisella väliintulollaan saattaa Kosovo itsenäiseksi. Me vastustamme itsenäisyyttä, koska uskomme, että sen myötä avattaisiin ikään kuin Pandoran lipas ja rajoja Euroopassa saatettaisiin kyseenalaisiksi kyseisellä alueella ja jopa muualla. Tässä mennään mielestämme Kosovon osalta liian pitkälle, eikä vain siksi, että poliittisen ratkaisun saavuttaminen vaikeutuu, vaan myös siksi, että mielestämme tällainen ratkaisu on täysin epärealistinen. Miettikää myös sitä, mitä neuvoston puheenjohtaja sanoi asiasta.

  Habsburg‐Lothringen (PPE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa puhemies, arvelisin, että Kosovossa kokeillaan nyt uudenlaista strategiaa. Minulla oli viime viikolla tilaisuus käydä katsomassa itse, miltä tilanne siellä etelässä näyttää. Tuo uusi strategia on poltetun maan ja etnisen puhdistuksen strategia. Se on menetelmä, jota emme kerta kaikkiaan voi suvaita. Emme saa suvaita sitä, että taistelunhaluiset serbialaisvoimat raivaavat pääteiden varret molemmin puolin puhtaiksi kolmen kilometrin leveydeltä saadakseen itselleen esteettömän ampuma‐alan ja voidakseen tuhota maan tasalle jokaisen talon ja jokaisen puun ja jättää jälkeensä poltetun maan.

Emme myöskään pysty valvomaan sitä, millaiset pakolaisvirrat meillä on vastassamme, koska emme pääse käymään näillä alueilla. Arvion mukaan 60 000 pakolaista elää tällä hetkellä metsissä tai epätyydyttävissä majoitusolosuhteissa. Tarkkoja lukuja emme kuitenkaan tiedä, koska meillä ei ole pääsyä alueelle. Se meidän joka tapauksessa pitäisi keinolla millä hyvänsä itsellemme vaatia.

Meidän on täsmennettävä lausuntojamme. Kun puhumme tänään autonomiasta, miten sitä sitten tullaankaan soveltamaan, on puhuttava myös sen tietyistä perus‐ ja vähimmäisedellytyksistä, kuten esimerkiksi täysin selkeästä poliisin, hallinnon ja oikeuslaitoksen valvonnasta, jota toteuttavat Kosovoon demokraattisesti valittavat voimat. Tämä on oleva vähimmäisedellytys, joka meidän olisi otettava mukaan myös käyttämiimme sanamuotoihin. Meidän on puhuttava selkeää kieltä myös herra Miloševićin suuntaan. Yhden asian tahtoisin sanoa aivan yksiselitteisesti: kahdeksan viime vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että herra Miloševićin kanssa ei voi neuvotella, vaan enintään voidaan neuvotella hänestä, ja silloinkin vain Haagissa.

Sallinette minun kuitenkin esittää myös pari Albaniaa koskevaa huomautusta. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun herra Hajdar on joutunut attentaatin kohteeksi. Kolmas attentaatti johti sitten hänen kuolemaansa. Ei pidä unohtaa, että ensimmäisellä kerralla häntä kohti ammuttiin parlamentissa, ja ampuja oli eräs hallituspuolueen edustaja.

Olen hyvin iloinen, että herra Swoboda tulee täällä jälleen esille, sillä hänen puhuessaan täällä oikeusvaltiollisista periaatteista, joiden mukaisesti Fatos Nano tahollaan toimii, tunnen kyllä aitoa epäilyä hänen oikeustajuaan kohtaan. Eihän Fatos Nano sovella minkäänlaisia oikeusvaltiollisia periaatteita. Ajattelen vain eilisiltaista demokraattisen puolueen päämajan saartamista – sekään ei juuri kerro hyvää hänen oikeustajustaan. Meidän on puhuttava selvää kieltä ja meidän on toimittava!

  Frischenschlager (ELDR). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komissaari, me täällä voimme ainoastaan puhua. Emme kuitenkaan saisi kaunistella mitään, ja meidän olisi puhuttava selkeää kieltä tilanteesta vastuullisille tahoille. Ensinnäkin tämä: en totta totisesti jaksa enää kuunnella. Meidän olisi otettava opiksemme. Tragedia on jatkunut jo kahdeksan vuotta ja jokainen, joka on seurannut Bosnian tilannetta silmät ja korvat avoimina, on tiennyt, että Kosovo on oleva seuraava pommi ja että siitä on tuleva seuraava katastrofi, joka räjähtää käsiin. Vuosikausiin ei tapahtunut mitään.

Toiseksi: etnisten syiden vuoksi siviiliväestöä häädetään tietoisesti asuinsijoiltaan sotilaallista terroria käyttäen ja samalla hyväksytään tietoisesti se tosiasia, että väestön keskuudessa tapahtuu harvennuksia. Tämä on aivan ilmeinen sotarikos. Siitä meidän olisi puhuttava. Seuraava kysymys: kuka on vastuussa asiasta? Tietenkin Milošević! Siitä on kuitenkin puhuttu jo aivan tarpeeksi. Sen sijaan meidän olisi yhtä selvästi tuotava julki tämä: osavastuullisia ovat mitä suurimmassa määrin neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltioidemme kansallisten hallitusten edustajat, jotka eivät ole useisiin vuosiin löytäneet sopivia poliittisia toimia päästäkseen tilanteen herroiksi. Nämä hallitukset ovat osavastuullisia. Sen lisäksi erityinen vastuu kuuluu tällä hetkellä kahdelle hallitukselle, nimittäin Kreikan ja Ison‐Britannian hallituksille, jotka eivät ole valmiita kantamaan omaa vastuutaan edes Cardiffissa tehdyistä lentopakotteita koskevista päätöksistä. Tässä ovat ne, jotka ovat päävastuullisia tilanteesta. Älköön kukaan yrittäkö puhua itseään vastuusta vapaaksi: 300 000 ihmisen henki on uhattuna. Jokainen, joka on tähän osavastuullinen, mutta ei tee mitään eikä ryhdy minkäänlaisiin pakotteisiin, on osasyyllinen. Tämä olisi sanottava aivan selkeästi!

(Suosionosoituksia)

  Daskalaki (UPE). – (EL) Arvoisa puhemies, minulla ei ollut mitään aikomusta puhua Kreikasta, mutta mielestäni Kreikalla on todella paljon ongelmia, joita emme aina näe kovin selvästi, ja tämän laatuiset kriisit ovat hyvin helppoja havaita.

Viittaan Kosovoon. Mainittiin, että pakolaisten määrä ylittää jo 250 000, ja arvioidaan, että talven tullessa osa heistä joutuu suuriin vaikeuksiin. On olemassa tietoja – näin sanoi jo arvoisa komissaari – että jo kuukausia jatkuneilla levottomuuksilla on vakavia vaikutuksia myös maanviljelyyn, mikä voi aiheuttaa puutetta viljasta talven ajaksi.

Tähän saakka kansainvälinen yhteisö on pysytellyt lähinnä tarkkailijan roolissa, samalla kun esiin on nousemassa uusi vaara, Albanian viimeaikaiset hyvin huolestuttavat tapahtumat, jotka koskettavat hyvin läheisesti Kreikkaa, jolla on hyvin kummallisia naapureita, mikä täällä usein unohdetaan. Jos tämä kehitys jatkuu, se voi aiheuttaa ketjureaktion.

Näissä puitteissa on välttämätöntä, että pakolaiset voivat palata turvallisesti, samoin kuin välttämättömiä ovat kaikki välitysyritykset tilanteen tasoittamiseksi. Kosovon ongelman historia ulottuu vuosisatojen taakse. Kuitenkin tässä tilanteessa, johon asiat ovat edenneet, meillä on velvollisuus puuttua asiaan kaikin käytettävissä olevin keinoin – niihin viittasi arvoisa ministeri neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa – jotta ääri‐ilmiöt saadaan lakkaamaan ja alueen maltilliset voimat vahvistuvat. Belgradin harjoittama väkivalta ja vapautusarmeijan julmuudet pitää yrittää lopettaa kaikin tavoin, ja pitää etsiä tyydyttävää ratkaisua Kosovon kysymykseen ilman oikeutta erota, kuten myös neuvoston puheenjohtaja sanoi.

Kaikkien osapuolten pitää suostua tähän ratkaisuun, jotta voidaan välttää kaikki muut huonot kehityssuunnat.

  Theonas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, joka kerta kun Euroopan parlamentissa puhutaan tilanteesta entisessä Jugoslaviassa tai Balkanilla entisen Jugoslavian hajoamisen jälkeen, josta Euroopan unioni kantaa suuren vastuun, Euroopan parlamentissa kuullaan enemmän kuin tarpeeksi militaristisia puheenvuoroja ja vaatimuksia ongelmien ratkaisemisesta sotilaallisin keinoin. Meidän kaikkien pitäisi hyväksyä yksi asia: että Balkanin ja Kosovon ongelmiin ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua, vaan ainoastaan mahdollisuuksia rauhanomaiseen poliittiseen ratkaisuun. Kysymys kuuluu: tukeeko Euroopan unioni tällaista mahdollisuutta?

Miloševic teki äskettäin ehdotuksen, jonka Rugova hyväksyi. Neuvosto vastasi tähän keskeyttämällä jugoslavialaisen yhtiön lennot Euroopan unioniin. Ketä tämä Euroopan unionin asenne tukee? Eikö se tuekin vapautusarmeijan jyrkän linjan voimia? Eikö juuri tämä tuki jyrkän linjan voimille johtanutkin Albanian jyrkän linjan voimien vahvistumiseen, mistä syystä Albania itse on vaarassa suistua levottomuuksiin? Kyselkäämme näiden vastuiden perään, arvoisa neuvoston puheenjohtaja.

  Sarlis (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, on sanottava että suurin humanitaarinen apu, jonka Euroopan unioni voi antaa, on vihollisuuksien lopettaminen Kosovossa, sillä jos epävarmuus jatkuu Kosovossa, sillä on välittömästi hyvin pahaenteisiä seurauksia Albanialle.

Tilanteen pitkittyminen Kosovossa horjuttaa Albanian vakautta, sillä siellä tasapaino on hyvin herkkä, koska Albanian albanialaisilla on hyvin erilaisia vakaumuksia ja he kuuluvat eri uskontokuntiin, eikä näin ollen tarvita paljon, ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä.

Näiden seikkojen valossa haluaisin esittää neuvostolle joitakin konkreettisia kysymyksiä: herra Hill on tehnyt aloitteen, joka lehtitietojen mukaan on lähentänyt Miloševićia ja Rugovaa, ja jota meidän pitää tukea. En kuitenkaan ole kuullut kenenkään täällä antavan tukeaan tälle henkilölle, tälle sankarille, jotta voitaisiin aloittaa vuoropuhelu. Vuoropuhelu ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Vuoropuheluun tai periaatesopimukseen vuoropuhelusta pitää liittyä sotilaallisten poliisivoimien läsnäolo Kosovossa. On sovellettava samoja keinoja, joita käytettiin Daytonin sopimuksessa. Meillä on ennakkotapaus. Dayton oli menestys, enkä näe mitään syytä miksei Belgradin vallanpitäjien ja Rugovan välisen laajemman sopimuksen puitteissa voitaisi turvata sopimuksen täytäntöönpanoa poliisiluonteisten sotavoimien läsnäololla.

  Haarder (ELDR). – (DA) Arvoisa puhemies, jos joukkomurhaajat Arkan ja Milošević istuisivat täällä lehterillä kuuntelemassa meitä, he voisivat tyytyväisinä hykerrellä verisiä käsiään. Meidän häpeällinen arkajalkapolitiikkamme on antanut heille voiton toisensa perään useina viime vuosina. Talvi lähestyy pakolaisia Kosovon vuorilla. Heiltä puuttuu ruokaa, lääkkeitä ja suojaa kylmyyttä vastaan. Milošević voi tehdä heistä panttivankeja vain sillä, että sallii avun erityisiin reservaatteihin, joita hän itse valvoo. Mutta kuten Emma Bonino on sanonut: se olisi kuin laittaisi Draculan vartioimaan veripankkia. Ei, arvoisa puhemies, emme voi antaa Srebrenican joukkomurhien toistua – siellä 7 000 ihmistä joutui arkajalkapolitiikkamme uhreiksi. On kyllin paha asia, että omat hallituksemme ovat pelokkaita ja että ne viittaavat kintaalla ihanteillemme. Jos emme mekään uskalla auttaa hätää kärsiviä ihmisiä, menee arkajalkapolitiikkamme liian pitkälle. On lähetettävä hätäapua joko saattueina maitse tai ilmateitse, YK: n valtuutuksella tai ilman, ja apu täytyy suojata. Jos saattueita ammutaan, niillä täytyy olla lupa itsepuolustukseen ja aseistus sitä varten. Juuri demokratioiden pelkuruus kiihotti Hitlerin verenhimoa. NATO ja EU perustettiin estämään sellaisen toistuminen. Nyt meidän on osoitettava se vähimmäismäärä rohkeutta, että ainakin vaadimme apua uhreille tekemättä heistä ja itsestämme panttivankeja.

  Bianco (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, ei olisi tarvittu mitään huomattavaa poliittista terävänäköisyyttä sen ymmärtämiseen, että Kosovossa vallitsevalla vakavalla tilanteella olisi kielteisiä ja vakautta uhkaavia seurauksia, kuten on käynyt koko alueella ja Albaniassa. Vanhan, historiallisen säännön mukaan Kosovo on kipinä, joka saattaa sytyttää koko Balkanin alueen tuleen. Mitä pitäisi tehdä? Sanoista ei ole apua, mutta Milošević oli riittävän ovela valitakseen jopa kuukaudet, joina hän harjoittaa sortotoimiaan – heinä‐ ja elokuun – jolloin Euroopan politiikka viettää lomaa. Me myös todella lähdimme lomalle!

Esitetyt julistukset ja komissaari van den Broekin ilmoittamat rajoittavat toimet ja pakotteet ovat epäonnistuneet; parlamentti on muistuttanut, ettei edes Cardiffin sopimuksen tavoitteita ole saavutettu.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette sanonut, ettei aseellista puuttumista tilanteeseen voida ajatella. Tästä voimme olla yhtä mieltä, mutta kuinka voimme harjoittaa kouriintuntuvaa painostusta? Samaan aikaan Saksan puolustusministeri on ilmoittanut, että kolmen tai viiden viikon kuluessa siitä, kun Miloševićia on varoitettu, NATO puuttuu tilanteeseen. Mikä siis on Euroopan menettelytapa?

Kysynkin, olisiko mahdollista pyrkiä kehittämään vakautta valvova poliisi, sijoittaa joukkoja Kosovon rajoille, harjoittaa painostusta ja ennen kaikkea edistää vakautta Albaniassa, missä ei ole yhtä helppoa määritellä oikeata ja väärää, sillä vaikka Berisha on tehnyt vääryyksiä, ei myöskään Nanon hallitus ole virheetön. Meidän ei pidä pitää kummankaan puolta. Meidän on puututtava tilanteeseen, jotta demokratian sääntöjä kunnioitettaisiin, mutta nämä säännöt merkitsevät myös opposition kunnioittamista.

Mikäli emme onnistu puuttumaan tilanteeseen, politiikkamme on jälleen kerran tuottanut pettymyksen, enkä haluaisi, että siitä syytettäisiin puheenjohtajamaa Itävaltaa. Arvoisa puhemies, pelkään lisäksi, että Euroopalle koituu tästä vielä suurempia kustannuksia, kuten Bosniassa on käynyt.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu osoittaa, että oikeastaan ei ole kyse vain Kosovosta käytävästä keskustelusta, vaan kyse on varmasti myös keskustelusta, joka koskee yhteistä ulko‐ ja turvallisuuspolitiikkaamme ja mahdollisuuksia, jotka meillä on käytössämme institutionaalisissa puitteissa. Minun on sanottava, että pidän valitettavana, että emme yksinkertaisesti ole päässeet institutionaalisella alueella vielä tämän pitemmälle. Mutta kuten tiedätte, neuvostossa on voimassa yksimielisyyden periaate, ja valitettavasti on juuri niin, että aina on valtioita, jotka eivät halua tiettyjä toimenpiteitä. Samaa minun on ikävä kyllä sanottava myös turvallisuusneuvostosta. Myös turvallisuusneuvostossa on pysyviä jäseniä, mutta mahdollisesti myös muitakin, jotka eivät hyväksy tiettyjä sellaisiakaan päätöksiä, jotka jotkut meistä olisivat mielihyvin valmiit toteuttamaan. Siksi olemme juuri nyt tilanteessa, jossa sotilaallisen uhan asettamisessa ei ole vielä päästy tuloksiin. Se ei tarkoita, ettei tämä voisi vielä tulevaisuudessa onnistua. Mutta totesin jo alustuspuheenvuorossani, että tällä hetkellä tällaisesta ei juurikaan ole toiveita. Olen iloinen siitä, ja minulle tämä oli aivan uusi tieto, että ranskalaiset olisivat – toisin kuin he ovat asiaan tähän asti reagoineet – sittenkin kiinnostuneita turvallisuuspäätöslauselman uudesta sanamuodosta, sillä tietysti se voisi muuttaa tilannetta.

Haluaisin palata lyhyesti esillä olleeseen kysymykseen siitä, missä määrin aikaisempaa ankarammat toimenpiteet – muut kuin sotilaallinen väliintulo – ovat olleet esillä keskusteluissa, vaikka niitä ei olekaan hyväksytty. Sekä investointien lopettamiseen liittyvät toimet, joista olemme päättäneet, että pankkisaamisten jäädyttämiseen liittyvät toimet ovat kaikki olleet toistaiseksi verraten lieviä. Mutta tämäkin johtuu juuri siitä, että se on ollut pienin yhteinen nimittäjä, johon olemme voineet yksimielisesti myöntyä. Minun on sanottava, että neuvoston puheenjohtajana minun on tällä hetkellä puolustettava tätä näkökantaa, mutta itsekään en ole siitä aina samaa mieltä.

Sitten palaisin myös kysymykseen siitä, kuka aivan konkreettisesti toimii nyt meidän erikoislähettiläänämme Albaniassa. Tämä henkilö on suurlähettiläs Grobmeyer, joka toimi jo edellisvuonna Albaniassa silloisen liittokansleri Vranitzkyn valtuuttamana edustajana, joka tuntee tilanteen erittäin hyvin, joka pystyy ryhtymään paikan päällä heti toimiin kootakseen kaikki puolueet jälleen yhteiseen vuoropuheluun ja joka tulee luonnollisesti työskentelemään yhteisymmärryksessä ETYJin ja muiden toimielinten kanssa. Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että tietenkin on etsittävä uusia mahdollisuuksia, mutta valitettavasti emme ole aikaisemminkaan onnistuneet saamaan aikaan WEU: n erityisryhmää Albaniaan. Kaiken kaikkiaan ETYJ on lyhyeen aikaan nähden saanut siellä paljon aikaan, mutta kuten voimme nähdä, sekään ei luonnollisestikaan ole pystynyt saamaan Albanian toimielimiä uuteen uskoon.

Puheena oli myös kysymys turvasaarekkeiden luomisesta. Tiedämme ilman muuta, että se, mikä johti Bosniassa katastrofiin, ei saa tällä kertaa enää tapahtua samassa muodossa Kosovossa. Olen itsekin puhunut Emma Boninon kanssa pitkään pakolaisongelmasta, ja uskokaa minua, mekin tiedämme, että se on hyvin pientä, mitä toistaiseksi on ehdotettu. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin vaikeaa ryhtyä pitemmälle meneviin toimiin ja yrittää yltää maksimaalisiin tuloksiin. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä keskusteltiin asiasta. Siinä yhteydessä pohdimme myös, voisimmeko perustaa monikansallisen poliisiosaston, joka valvoisi paikan päällä pakolaisten paluuta koteihinsa ja takaisi heille tietynasteisen turvallisuuden. Tämäkään ei kuitenkaan ole mahdollista vielä tällä hetkellä – tällä hetkellä, minun on sanottava. Siksi vähin, mitä saatoimme tehdä, oli luoda ECMM: ään ja KDOM: ään sekakokoonpano, siis vahvistaa näitä molempia valtuuskuntia, joita käsittelin alustuspuheenvuorossani, sillä on yksi asia, joka uskoakseni häiritsee aina Miloševićia: se, että häntä valvotaan ja että tietoja annetaan eteenpäin.

Haluaisin puuttua vielä yhteen kohtaan: väitettiin, että ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä yhteyksiin pakolaisten kanssa. Tämä ei pidä täysin paikkaansa. UNHCR: lla ja Punaisen ristin kansainvälisellä komitealla on varsin hyvät edellytykset päästä alueelle. Välillä niiden pääsy sinne on estetty, se on totta, mutta kaiken kaikkiaan asia on toiminut suhteellisen hyvin. Tämän on vahvistanut minulle myös Emma Bonino, joka vieraili vasta vähän aikaa sitten itse paikan päällä.

Arvoisa puhemies, kaikesta huolimatta uskon, että on havaittavissa tietynlaista näkökantojen lähenemistä, että ehdottomasti ensisijaiseksi asiaksi on asetettava tulitauon aikaansaaminen Kosovossa ja katastrofaalisen humanitäärisen tilanteen parantaminen. Käsittääkseni olemme olleet myös enemmän tai vähemmän yksimielisiä siitä, että vasta kun nämä molemmat edellytykset täyttyvät, mielekkäiden neuvottelujen aloittaminen Kosovon tulevasta asemasta mahdollistuu. Aiomme joka tapauksessa jatkaa tiiviisti työskentelyä tähän suuntaan.

  Bianco (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, uskon, että tämä on erittäin tärkeä keskustelu. Emme voi vaatia, että koko parlamentti olisi läsnä kuuntelemassa neuvoston itävaltalaisen puheenjohtajan ja komissaarin puheenvuoroja, mutta haluaisin pyytää puhemiestä kehottamaan ainakin niitä, jotka käyttävät puheenvuoron, olemaan paikalla kuulemassa ja kuuntelemassa neuvoston puheenjohtajan ja komissaarin vastauksia. Minusta tämä osoittaisi arvokkuutta ja parlamentin arvon kunnioittamista. Arvoisa puhemies, vetoan arvostelukykyynne, jonka hyvin tunnen!

  Puhemies . – Herra Bianco, on totta, että tämä on erityisen tärkeä keskustelu, mutta samaa sääntöä pitäisi kuitenkin soveltaa kaikkiin keskusteluihin.

  Van den Broek, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin ilmoittaa sen hyvän uutisen, että puheenjohtajamaa ja komissio ovat juuri saaneet Robin Cookilta viestin, jossa todetaan, että Yhdistynyt kuningaskunta on keskeyttänyt kaikki jugoslavialaisten lentokoneiden lennot maahan välittömästi. Niinpä toiveikkuutemme edistymisestä siltä osin ei ollut turhaa.

Viimeinen huomioni on se, että meidän kaikkien saamien kokemusten ja tietojen perusteella – Bosniasta saatujen kokemusten ja Kosovosta saatujen tietojen perusteella – on varsin selvää, että niin kauan kuin tulitaukoa ei saada aikaan, niin kauan kuin väkivalta ei lopu, merkittäviä poliittisia neuvotteluja ei käydä ja pakolaisten ja hätäsiirtolaisten virta jatkuu. Kärsimykset jatkuvat. Sellaiset ovat meidän kokemuksemme, eikä ole mitään viitteitä siitä, että tämä tapaus olisi erilainen.

Sanoisin kaikille niille, joilla on vaikeuksia – kuten meillä oli aikoinaan Bosniassa – erottaa selvästi sitä, ketä olisi pidettävä hyökkääjänä, ketä olisi pidettävä kärsimysten pääasiallisena syynä, että ne 250 000 ihmistä, joista me puhumme, eivät ole serbejä. He ovat Kosovon albaaneja. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Kosovon vapautusarmeija käyttäisi väkivaltaa, mutta ensin olisi puututtava niihin, joilla on pääasiallinen vastuu.

Yhteenvetona – ja tältä osin puheenjohtaja on hyvin suoraan kuvannut tilannetta unionin sisällä – on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että parlamentti yhdistäisi mahdollisimman hyvin äänensä ja rohkaisisi unionia ottamaan vastuunsa asiasta. Sen vuoksi toistan, että olen hyvin iloinen kuullessani, mikäli lehtien tiedot pitävät paikkansa, että Ranskan presidentti on kuvannut tätä tilannetta kestämättömäksi ja sanonut Venäjän presidentille, että meidän on kutsuttava koolle yhteysryhmä ja puhuttava turvallisuusneuvostosta. Tiedän, että Ranska ja jäsenvaltioidemme suuri enemmistö ovat sitä mieltä, että turvallisuusneuvoston päätöslauselman pitäisi kattaa kaikenlainen voiman käyttö väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Se on aiheellinen näkökanta. Toivon kuitenkin, ettei kestä kauan hyväksyä sellaista päätöslauselmaa ja saada aikaan tarvittavaa rauhaa, ennen kuin voidaan käynnistää neuvottelut lopullisen poliittisen ratkaisun löytämiseksi, koska Miloševićille ja Kosovon vapautusarmeijalle ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua. Pelkään kuitenkin, että ulkoista painostusta tarvitaan väkivaltaisuuksien lopettamiseksi ja poliittisen prosessin käynnistämiseksi.

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

8. Lähiyhtiöt

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana Secchin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0299/98) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko‐ ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi.

Koska keskustelu on ehdottomasti keskeytettävä kello 17.30 neuvostolle osoitettujen kysymysten kyselytunnin vuoksi, pyydän herra Secchiä esittelijänä aloittamaan puheenvuoronsa, mutta ilmoitan samalla, että voimme jatkaa keskustelua vasta tänä iltana kello 21.00: n jälkeen.

  Secchi (PPE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, aloitan ilmaisemalla vastalauseeni sille, mitä äsken sanoitte. Minusta on näet sangen outoa, että näin tärkeää asiaa koskeva keskustelu aloitetaan, vaikka sitä voidaan jatkaa vasta muutaman tunnin kuluttua, jolloin asiasta kiinnostuneilla ei ehkä ole täysin selkeää kuvaa tämän kysymyksen yksityiskohdista ja monista sitä koskevista mielipiteistä. Uskoakseni suunnitellun aikataulun ylittäminen muutamalla minuutilla – ottaen huomioon, että niin on jo tapahtunut – ei aiheuttaisi vahinkoa parlamentin tehokkaalle työskentelylle.

  Puhemies . – Herra Secchi, puheenvuoronne siirtyisi iltaan kello 21.00: een. Emme kuitenkaan voi missään tapauksessa lykätä neuvostolle osoitettujen kysymysten kyselytunnin alkua. Teidän on sen tähden päätettävä itse: joko nyt tai kello 21.00.

  Secchi (PPE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, esittelen talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan hyväksymän mietinnön ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko‐ ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi. Komission on laatinut tämän ehdotuksen osaksi niin sanottua ”Montin pakettia”, joka, kuten kollegat muistavat, liittyy komission ehdottaman ja parlamentin tukeman menettelyn käyttöönottoon verotuksen koordinoinnissa, jotta jäsenvaltioiden verojärjestelmiä voitaisiin pyrkiä kehittämään suuntaan, joka edistää sisämarkkinoiden hyvää toimintaa ja myös vähentää niin kutsutun vahingollisen verokilpailun kielteisiä seurauksia. Parlamentti hyväksyi kesäkuun 18. päivänä ensimmäisen mietinnön tämän paketin ensimmäisestä osasta, eli yritysverotusta koskevista menettelysäännöistä; tänään käsittelemme saman paketin toista osaa, ja sen kolmas osa, muualla asuvien henkilöiden säästötulojen verotusta koskeva direktiiviehdotus, on talousasioita käsittelevän valiokunnan käsittelyssä. Tämä antaa minulle tilaisuuden selostaa talousasioita käsittelevän valiokunnan hyväksymää tarkistusta 3, jolla pyritään siihen, ettei paketin eri osien hyväksyminen eri aikataulussa tarjoaisi jäsenvaltioille tekosyytä paketin eri osien hyväksymisen hidastamiselle. Ajatuksellisesti nämä menettelyt kuuluvat yhteen, mutta ne on välttämätöntä toteuttaa sitä mukaa kun lainsäädäntöprosessi etenee.

Käsittelemämme menettelyn tavoite on kaksoisverotuksen poistaminen yhteismarkkinoilla eri valtioissa toimivien lähiyhtiöiden väliltä. Talousasioita käsittelevän valiokunnan tarkistuksessa 2 ehdotetaan lisäksi, että tämä järjestelmä ulotetaan asteittain kaikkiin yhteismarkkinoilla toimiviin yhtiöihin, jotta kaksoisverotus vältettäisiin. Tarkistuksessa 1 korostamme merkitystä, joka tällä menettelyllä on erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla on vähemmän edellytyksiä tämäntyyppisten ongelmien kohtaamiseen. Tästä syystä tämän direktiivin pikainen hyväksyminen tukee mielestämme näiden yritysten eurooppalaistumiskehitystä ja mahdollistaa yhteismarkkinoiden etujen täyden hyödyntämisen.

Neljännellä tarkistuksella pyrimme rajoittamaan jäsenvaltioille myönnettävää harkinnanvaraista mahdollisuutta olla soveltamatta tätä direktiiviä. Olen tietoinen siitä, että tämä on hyvin arkaluontoinen aihe, mutta uskon, että meidän on ehdotettava tätä. Viidennellä tarkistuksella olemme pyrkineet siihen, että tämän direktiivin hyväksyminen kannustaisi jäsenvaltioita tarkistamaan yritysverojärjestelmäänsä yleisemminkin tämän direktiivin ja koko paketin, erityisesti menettelysääntöjen hengen mukaisesti siten, että voidaan tukea kaikkien näiden menettelyiden pohjana olevaa kehitystä.

Lopuksi kuudennessa tarkistuksessa ehdotetaan, että kun komission kolmen vuoden kuluttua on esitettävä kertomus direktiivin toiminnasta, esitettäisiin myös johdonmukainen arvio saman ajanjakson aikana tapahtuneesta uuden veromenettelyn kehityksestä.

Arvoisa puhemies, vihreä ryhmä on esittänyt neljä tarkistusta, joita vastustan: tarkistus 7 on turha ja altis väärinkäsityksille, tarkistuksessa 8 toistetaan jo talousasioita käsittelevän valiokunnan tarkistuksissa 1 ja 3 esittämiä seikkoja, tarkistus 9 on muotoiltu paremmin talousasioita käsittelevän valiokunnan tarkistuksessa 4, ja lopuksi tarkistus 10 näyttää minusta varsin ristiriitaiselta antaessaan jäsenvaltioille aiemmin suunnitellun direktiivin toteuttamisajan lisäksi vielä kaksi vuotta aikaa.

Päätän puheenvuoroni tähän, arvoisa puhemies, mutta olen hyvin pahoillani siitä, että keskustelu on keskeytettävä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies GUTIÉRREZ DÍAZ

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, herra Secchi. Ymmärrän, että se, että meidän on keskeytettävä keskustelu, harmittaa teitä, mutta ilmoitan teille, että työjärjestyksemme mukaan esityslista hyväksytään jokaisen istunnon alussa, ja olemme hyväksyneet sen, että kyselytunti alkaa klo 17.30.

9. Kyselytunti (neuvosto)

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana neuvostolle osoitetut kysymykset (B4‐0482/98).

Kysymys nro 1 John McCartin (H−0724/98):

Aihe: Schengenin sopimus

Voisiko neuvoston puheenjohtaja ilmoittaa, onko neuvoston tasolla neuvoteltu Ison‐Britannian ja Irlannin hallitusten kanssa näiden kahden valtion liittymisestä Schengenin sopimukseen, jotta näiden valtioiden kansalaisten mahdollisuudet matkustaa ilman passia laajenisivat?

Rouva Ferrero‐Waldner, toivotan teidät tervetulleeksi ja kehotan teitä vastaamaan herra John McCartinin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat neuvostossa täysipainoisesti kaikkiin neuvotteluihin ja ovat mukana kaikissa neuvoston työryhmissä, etenkin siltä osin kuin käsiteltävänä on Schengenin säännöstön siirtäminen osaksi Euroopan unionin oikeutta tai Islannin ja Norjan kanssa käytävät neuvottelut. Schengenin säännöstö ei tällä hetkellä sido Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä Schengen‐pöytäkirjan 4 artiklan mukaan aleta myöskään soveltaa niihin Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeenkään. Ne voivat kuitenkin milloin tahansa pyytää säännöstön soveltamista joko kokonaan tai osittain. Tällaista pyyntöä ei kuitenkaan ole toistaiseksi esitetty.

  McCartin (PPE). – (EN) Kiitän puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Irlannin ongelmana on se, että Irlannin, PohjoisIrlannin ja muun Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vallitsee jo vapaa liikkuvuus. Näin ollen jos Irlanti ratifioisi Schengenin sopimuksen ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa, asettaisimme irlantilaisten liikkuvuudelle uusia rajoituksia, jotka aiheuttaisivat suuria vaikeuksia.

Olen huolestunut siitä, että Euroopan yhtenäisasiakirja, jonka kumpikin valtio on ratifioinut, velvoitti kaikkia sen ratifioineita jäsenvaltioita poistamaan kaikki rajat 1. tammikuuta 1992 mennessä. Olemme sen jälkeen havainneet, että muut Euroopan unionin maat ovat toisin meneteltyään tavallaan kiertoteitse panneet täytäntöön Euroopan yhtenäisasiakirjan. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat kuitenkin pysytelleet ulkopuolella. Voimmeko velvoittaa näitä maita toteuttamaan Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaiset velvoitteensa?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Hyvä parlamentin jäsen, Euroopan yhtenäisasiakirjassa oli 7 artikla, jota ei kuitenkaan milloinkaan varsinaisesti hyväksytty, minkä vuoksi minun täytyy vielä kerran sanoa teille: niin kauan, kun Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät esitä pyyntöä yksittäisten säännösten tai niiden kaikkien soveltamiseksi omalta kohdaltaan, ei tästä asiasta myöskään voida käydä neuvotteluja. Kun tällainen pyyntö sitten on esitetty joko Yhdistyneen kuningaskunnan tai Irlannin tai niiden kummankin taholta, neuvosto tulee neuvottelemaan asiasta ja tekemään päätöksensä. Schengen‐pöytäkirjan 4 artiklan mukaan yksimielinen päätös syntyy tuolloin Schengeniin osallistuvan 13 jäsenvaltion sekä pyynnön esittäneen valtion äänillä. Tämän verran voin asiasta sanoa.

  Puhemies . – Kysymys nro 2 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymys nro 3 Alan Gillis (H−0727/98):

Aihe: Algeria

Algeriassa vallitsee kauhistuttava tilanne: militantit ääri‐islamistit murhaavat sadoittain viattomia miehiä, naisia ja lapsia eikä Algerian hallitus ole selvästikään halukas ryhtymään mihinkään toimiin omien kansalaistensa suojelemiseksi. Miten neuvosto aikoo saada Algerian hallituksen vakuuttuneeksi siitä, että tarvitaan radikaaleja toimia viattomien kansalaisten julman murhaamisen lopettamiseksi?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Gillisin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, neuvostossa ollaan parlamentin jäsenen tavoin huolestuneita Algeriassa jatkuvista väkivaltaisuuksista, joiden uhreiksi ovat joutuneet erityisesti syyttömät siviilit. Neuvosto on eri yhteyksissä vaatinut Algerian hallitusta tekemään kaikkensa kansalaisten suojelemiseksi terrori‐iskuilta ja väkivaltaisuuksilta. Samalla neuvosto on korostanut, ottaen huomioon sen kritiikin, jota Algerian hallitusta kohtaan on yhä kovaäänisemmin esitetty sen terrorisminvastaisten ja fundamentalistien harjoittaman väkivallan vastaisten toimien johdosta, että tällaiset toimenpiteet on toteutettava kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja oikeusvaltiollisia perusperiaatteita noudattaen.

Edelleen neuvosto on korostanut myös sitä, että väkivaltaisuuksien syvällisempi syy – poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten epätyydyttävä edistyminen – on saatava poistetuksi, mikäli halutaan voittaa Algerian yhteiskuntaan ennen kaikkea ääriliikkeiden taholta kohdistuva uhka. Osallistuin itse neuvoston troikan valtuuskunnan vierailuun 19. ja 20. tammikuuta 1998, ja olen siksi perehtynyt erityisen hyvin tilanteeseen. Olen edelleen yhteydessä useisiin eri henkilöihin, jotta voimme tutkia mahdollisia ratkaisuehdotuksia.

Vaikka uudistusprosessia ei ole viety eteenpäin niin voimallisesti kuin olisi tarpeen, näyttäisi siltä, että ainakin troikan Algerian‐vierailun jälkeen, samoin kuin siihen liittyneen Euroopan parlamentin valtuuskunnan helmikuisen vierailun jälkeen – mistä lienettekin saaneet perinpohjaista tietoa – on sittenkin tapahtunut kehitystä kohti suurempaa avoimuutta. Neuvosto seuraa erittäin tarkkaavaisesti niiden poliittisten ja lainsäädännöllisten ratkaisujen toteutumista, jotka ovat välttämättömiä maan poliittisen uudistusprosessin etenemiselle.

Neuvosto toivoo myös, että YK: n pääsihteerin nimeämistä merkkihenkilöistä koostuvan ryhmän tuorein vierailu – kuten tiedätte, Soaresin johdolla – tulee lujittamaan Algerian ja kansainvälisen valtioyhteisön välistä yhteistyötä, jotta tilannetta saataisiin entisestään parannetuksi. Puheenjohtajamaa ylläpitää muutoinkin aktiivisesti yhteyksiä Algeriaan laaja‐alaisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi. Niin ollen lähitulevaisuudessa onkin odotettavissa troikan ja ulkoministeri Attafin välinen tapaaminen Wienissä.

Yksi tällöin käsiteltävistä pääkysymyksistä olisi luonnollisesti se, miten väkivalta saataisiin loppumaan ja mikä osa unionilla voisi tässä olla. Olemme joka tapauksessa aina osoittaneet valmiuttamme tähän.

  Gillis (PPE). – (EN) Haluaisin kiittää arvoisaa puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Olen huojentunut siitä, että edistystä on tapahtunut ja voimme mahdollisesti saada aikaan jonkinlaisen ratkaisun. Todellisia uudistuksia ilman muuta tarvitaan ja niihin on edelleen pyrittävä. Mietin sitä, toteutetaanko vielä muita toimia. Meidän on pyrittävä toimimaan mahdollisimman aktiivisesti, jotta verenvuodatus ja väkivalta saataisiin loppumaan. Jos me pystymme siihen, olemme mielestäni päässeet erittäin pitkälle.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Hyvä parlamentin jäsen, tällä hetkellä meillä ei ole muita yhteyksiä. Toivomme kuitenkin, että troikan vierailun yhteydessä, jollainen on itse asiassa suunnitteilla, olisi mahdollista jatkaa poliittista vuoropuhelua ja että voisimme paneutua uudelleen kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka olivat esillä troikan edellisellä käynnillä. Tuolloin oli luonnollisesti esillä myös kysymys siitä, voisiko Euroopan unioni avustaa Algeriaa humanitäärisellä alueella, minkä Algeria kuitenkin ehdottomasti torjui. Kuten tiedätte, Algeria otti useaan otteeseen esille kysymyksen avunannosta terrorismin torjunnassa, ja Euroopan unionin vastaus tähän oli se, ettei unioni itsessään voi ottaa sellaisesta vastuuta, mutta että sen sijaan yksittäiset valtiot voisivat ilman muuta avustaa Algeriaa. Tällä alueella yhteyksiä onkin tietysti luotu.

  Puhemies . – Kysymys nro 4 Alexandros Alavanos (H−0728/98):

Aihe: Montreux'n sopimuksen vastaiset laivojen tarkastukset Dardanelleilla

Säännöt, jotka koskevat laivojen kulkua Bosporin ja Dardanellien salmien läpi, on määrätty kansainvälisessä Montreux'n sopimuksessa. Edellä mainitun sopimuksen määräysten asianmukaiseen noudattamiseen liittyy merkittäviä yhteisön ja sen jäsenmaiden sekä Mustanmeren rantavaltioiden taloudellisia ja poliittisia intressejä. Kun otetaan huomioon, että Turkki aiemmin, ja myös aivan äskettäin, on suorittanut tarkastuksia ja estänyt laivojen kulkua salmien läpi käyttäen verukkeena ”aluksen lastia”, neuvostolta kysytään: onko Turkilla Montreux'n sopimuksen mukaan oikeus suorittaa tarkastuksia, kun mitään perusteltuja epäilyksiä ei ole olemassa? Onko sillä oikeus suorittaa tarkastuksia ja kieltää läpikulku siinä oletetussa tapauksessa, että alus kuljettaa aseita?

Ehdotan teille, rouva Ferrero‐Waldner, että vastaisitte herra Alavanosin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, minun on valitettavasti sanottava teille, ettei ole neuvoston asia ottaa kantaa kansainvälisten sopimusten tulkintaan eikä varsinkaan sopimusosapuolten oikeuksien ja velvoitteiden laajuuteen. Vastaukseni on lyhyt, mutta minulla ei ole asiaan juurikaan lisättävää.

  Alavanos (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että arvoisan neuvoston puheenjohtajan vastaus, josta olen täysin eri mieltä, oli aseista riisuva. Mielestäni kuljetukset Bosporin salmien kautta koskevat kaikkia Euroopan unionin maita ja erityisesti eteläisiä maita, ja mielestäni tässä mielessä pitäisi tarkastella sitä, että Turkki on tehnyt tarkistuksia vastoin Montreux"n sopimusta.

Kysymykseni on siis seuraava: eikö neuvostolle merkitse mitään, jos Turkki rikkoo Montreux"n sopimusta laittomilla ohikulkevien laivojen tarkistuksilla?

Toiseksi, tutkiiko neuvosto mahdollisuutta keskustella Turkin kanssa kansainvälisestä merioikeussopimuksesta, jonka Euroopan unioni on allekirjoittanut ja josta Turkki on kieltäytynyt?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, meriliikenteen vapaus Montreux"n sopimuksen piiriin kuuluvissa salmissa koskee kaikkia valtioita eikä vain rajatumpaa sopimusvaltioiden piiriä. Tulliliiton lopullisen vaiheen toteuttamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn ETYn ja Turkin assosiaationeuvoston päätöksen 1/95 7 artiklassa määrätään, että tuonti‐, vienti‐ ja kauttakulkukiellot tai ‐rajoitukset ovat muun muassa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella sallittuja. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa joutua mielivaltaisen syrjinnän välineiksi eivätkä myöskään sopimuskumppaneiden kaupankäyntiä piilevästi rajoittaviksi tekijöiksi.

Sovittelumahdollisuuden osalta on huomautettava, että Turkki ei ole alistunut kansainvälisen tuomioistuimen velvoittavaan tuomiovaltaan, eikä se ole myöskään hyväksynyt merioikeussopimuksen mukaista sovittelumenettelyä, varsinkaan, kun se ei ole tämän sopimuksen sopimusosapuolena. Saanen siis vielä toistaa: neuvostolla ei valitettavasti ole valtuuksia ottaa kantaa kysymykseen siitä, miten pitäisi tulkita niitä määräyksiä, jotka kuuluvat sellaisen kansainvälisen – korostan vielä: kansainvälisen – sopimusjärjestelmän piiriin, jonka sopimusosapuolena se ei itse ole.

  Puhemies . – Kysymys nro 5 Friedhelm Frischenschlager (H−0731/98):

Aihe: Tienkäyttömaksut

Liikennemäärät ovat viime vuosina kasvaneet jyrkästi EU: n alueella. Erityisesti pohjois‐etelä‐suuntainen kauttakulku Alppien halki on pahentanut tilannetta huomattavasti. Ranska ja erityisesti Itävalta joutuvat tällöin kärsimään liikennemäärien yleisen kasvun lisäksi sveitsiläisistä erityismääräyksistä, jotka pakottavat kiertoreittien käyttämiseen.

Mihin toimiin puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo ryhtyä sellaisia EU: n laajuisia kattavia tienkäyttömaksuja varten, jotka toisaalta mahdollistavat maantieliikenteen ulkoisten kustannusten sisällyttämisen, ja toisaalta mahdollistavat Euroopan rautatieliikenteen (ja rautatiekuljetusten) tukemisen siten, että sille siirretään näitä ympäristön kannalta vahingollisemmalta maantieliikenteeltä perittyjä tuloja?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Frischenschlagerin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, parlamentin jäsenen esille ottama aihepiiri sisältyy suureksi osaksi ehdotukseen direktiiviksi raskailta hyötyajoneuvoilta tiettyjen maantiereittien käytöstä perittävistä maksuista. Asiaa koskevan ehdotuksen, jota nimitetään tavallisesti Eurovignette‐direktiiviksi, komissio teki heinäkuussa 1996. Sen käsittely neuvostossa on edelleen meneillään, ja puheenjohtajamaa Itävalta aikoo tehdä kaikkensa saadakseen asian päätökseen niin pian kuin mahdollista. Asiakokonaisuuden käsittelyä tullaan siten jatkamaan ripeästi tämän puolivuotiskauden aikana, ja tätä koskeva kohta on otettu tätä silmällä pitäen liikenneministerineuvoston kokouksen esityslistalle. Feldkirchissä pidetyn epävirallisen neuvoston kokouksen aikana asiasta ei keskusteltu.

  Frischenschlager (ELDR). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, aloitan puheenvuoroni Feldkirchin liikenneministeritapaamisesta. Asian ongelmallisuushan on juuri siinä, että sen tosiasian seurauksena, että neuvotteluja Sveitsin kanssa ei ole saatu päätökseen, Itävalta ja Ranska joutuvat kärsimään suuresti kiertotietä käyttävästä liikenteestä. Vaikka saamme toistuvasti kuulla, että neuvottelut ovat jo lähenemässä loppuaan, mutta siitä huolimatta asiassa ei pohjimmiltaan edistytä, herää myös seuraavanlainen kysymys: eivätkö Ranska, Sveitsi ja Itävalta voisi saada Euroopan unionilta mahdollisuuden tienkäyttömaksujensa yhdenmukaistamiseen, jotta kiertotietä käyttävä kauttakulkuliikenne saataisiin – ainakin tilapäisesti – poistetuksi? Tämän lisäkysymyksen esittämiseen minut havahdutti Ranskan liikenneministeri, joka asettui Feldkirchin kokouksessa selkeästi kannattamaan ekologista liikennepolitiikkaa, ei pelkästään Itävallan Alppien vaan Euroopan Alppien puolesta.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, saanen kerrata tämän kysymyksen johdosta hieman enemmänkin asioiden tähänastisia vaiheita. Kauttakulkuliikenteeseen saadaan unionin sisällä ratkaisu vain määrätyillä uusilla tiemaksudirektiivin määräyksillä – Eurovignetten avulla. Lievennykset nykyisestä johtaisivat Sveitsin takia kiertoteitä käyttävän liikenteen palaamiseen entisille reiteilleen. Tämä taas olisi mahdollista vain EU: n ja Sveitsin välillä käytävien neuvottelujen kautta. Itävallan päämäärinä ovat Brennerin solan ylityksestä perittävän tiemaksun säilyttäminen nykyisellään ja Sveitsin asettamista rajoituksista johtuvan kiertoliikenteen poistaminen. Kuten tiedämme, tällä hetkellä Sveitsi on asettanut kuorma‐autoille 28 tonnin painorajoituksen. Itävallan kannalta ratkaisevaa on, että maksujen taso ja rakenne ovat Itävallassa ja Sveitsissä keskenään vertailukelpoisia. Sveitsin korkeampien maksujen seurauksena olisi vastaavasti myös Brennerillä perittävien maksujen oltava korkeampia.

Liikenneministerineuvostossa 10. ja 11. joulukuuta 1997 ministerit vaativat komissiota jatkamaan aktiivisesti neuvotteluja Sveitsin kanssa ja nimenomaan noudattaen tiiviisti sitä perusperiaatetta, että Sveitsin, samoin kuin unioninkin alueella perittävien maksujen olisi noudateltava myös infrastruktuurikustannuksia. EU: n ja Sveitsin välisissä neuvotteluissa saavutettiin läpimurto komissaari Kinnockin ja liittoneuvos Leuenbergerin tapaamisen yhteydessä 23. tammikuuta, jolloin saatiin aikaan niin kutsuttu Klotenin kompromissi. Tämän tuloksena saavutettiin poliittinen yksimielisyys maksujen keskimääräisestä tasosta, joka on 200 ecua pisimmältä Sveitsin läpi kulkevalta, Baselin ja Chiasson väliseltä kauttakulkureitiltä.

Muita kohtia olivat: 40 tonnin kiintiö Sveitsin läpikulkuliikenteelle, joka on aluksi 120 000 ajoa vuodessa, sen jälkeen vuodesta 2003 alkaen 300 000 ajoa. Vuodesta 2005 lähtien ei rajoituksia enää ole. Sveitsin asettama ajokielto öiseen aikaan jää edelleen voimaan. Tämä kuului niin ikään osana säännöksiin. Lisäksi Sveitsille täytyy myöntää suojalauseke rautateiden käyttöasteen alenemisen varalta. Tämän vuoden maaliskuussa Euroopan unionin komissio sitten katsoi, ettei liikkumavaraa Sveitsin kanssa käytävissä neuvotteluissa olisi juurikaan enää jäljellä ja että 200 ecun suuruinen tiemaksu olisi siten kiinteä taso. Laskelmat, jotka Sveitsi on esittänyt, olisivat sen mukaan pääpiirteissään luotettavia. Edelleen komissio viittasi niihin etuihin, joita sopimus Sveitsin kanssa toisi tullessaan, ennen muuta siihen, että jos neuvottelut kariutuisivat, Sveitsi voisi itsenäisesti korottaa tiemaksujaan, se voisi ottaa huomioon myös ulkoiset kustannukset ja että tunnelien lisärakentaminen Sveitsiin tulisi kyseenalaiseksi. Jos taas sopimus saataisiin solmituksi, 40‐tonnisille kuorma‐autoille avautuisi vuodesta 2005 lähtien täysin vapaa kauttakulku Sveitsin läpi, ja tasapuolisen tiemaksujen korostusjärjestelmän aikaansaaminen varmistettaisiin. Näin ollen Euroopan unionin komissio katsoi siis Sveitsin kanssa käytävät liikennettä koskevat neuvottelut päätökseen saaduiksi, kun taas Itävalta ja useimmat muut jäsenvaltiot eivät ole tätä mieltä.

Tämän jälkeen käydyissä keskusteluissa jotkut jäsenvaltiot esittivät, että sopimusluonnosta olisi vielä parannettava, ja että siinä tapauksessa, että parannukset eivät osoittautuisi mahdollisiksi, koko sopimus olisi hylättävä; tällä kannalla olivat Alankomaat, Belgia, Ranska, Espanja, Kreikka ja Italia. Muut asettuivat kannattamaan sopimuksen hyväksymistä. Mekin uskomme, että jäljellä on enää vain vähän parannusmahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa, että meidän kannaltamme hyväksyminen tai hylkääminen riippuvat siitä, pystytäänkö Eurovignette‐kysymyksessä löytämään tyydyttävä ratkaisu. Tähän minun on sanottava, että asia, jonka otitte nyt uudelleen esille, ei poikkea paljonkaan siitä, mistä olemme jo keskustelleet. Komission nähtäväksi jää, onko olemassa mitään mahdollisuuksia päästä sopimukseen sellaisesta yhtenäisestä taksasta, jonka kaikki voivat hyväksyä. Tästä käytiin, kuten sanottua, vain hyvin lyhyt epävirallinen keskustelu, ja asian seuraava vaihe tulee olemaan tämän maaliikennettä koskevan asian käsittely ensi kertaa Itävallan puheenjohtajakaudella 1. lokakuuta liikenneministerineuvostossa, mutta tuolloinkin vain suuntaa antavan keskustelun muodossa. Odotettavissa nimittäin on, että ennen Saksan vaaleja maksuja koskevassa kysymyksessä ei päästä virallisiin keskusteluihin.

  Puhemies . – Kysymys nro 6 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Rouva Eriksson on ottanut nimiinsä Jonas Sjöstedtin kysymyksen nro 7 (H−0738/98):

Aihe: EU: sta eroaminen

Ruotsissa tunnetaan suurta tyytymättömyyttä EU‐jäsenyyttä kohtaan. Useat mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että kansalaisten enemmistö vastustaa jäsenyyttä. Samanaikaisesti on käyty keskustelua siitä mitä tapahtuu, jos Ruotsi päätyy kansanäänestyksellä vastustamaan EMUn kolmatta vaihetta, ja voiko kielteinen tulos johtaa maan eroamiseen unionista. Keskusteluissa on kaavailtu esimerkiksi eroamista koskevan kansanäänestyksen järjestämistä sen jälkeen, kun kansa on sanonut EMUlle ei.

Tämä kysymys on hankala, koska perustamissopimuksen määräyksissä ei selkeästi kerrota, miten jäsenvaltio voi erota unionista. Mitä mieltä neuvosto on? Millaisia toimenpiteitä tarvitaan unionista eroamiseen? Miten eroaminen tapahtuisi käytännössä?

Rouva Ferrero‐Waldner, ehdotan teille, että vastaisitte rouva Erikssonille.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, perustamissopimuksen 240 artiklan mukaan tämä sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan. Jäsenvaltion yksipuolisesta irtautumisesta Euroopan yhteisöistä ei ole määräyksiä tässä sopimuksessa. Neuvosto ei ole toistaiseksi myöskään joutunut käsittelemään tällaista kysymystä eikä se ole myöskään keskustellut asiasta.

  Eriksson (GUE/NGL). – (SV) Tiedän, että neuvosto ei ole keskustellut tästä kysymyksestä, mutta eikö neuvostossa olla sitä mieltä, että koska sopimukseen liittyminen edellyttää vapaaehtoisuutta, voitaisiin myös ottaa keskusteltavaksi se, kuinka voisi vapaaehtoisesti myös erota yhdistyksestä, johon ei ehkä enää halua kuulua? Eikö olekin jo aika keskustella tästä, eikä ainoastaan Ruotsin kansalaisten haluttomuuden takia?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, voin kertoa vain teoreettiselta kannalta jotakin niistä pohdinnoista, joita alan oppineet ovat asiasta periaatteessa esittäneet, mutta tämä asia ei ole milloinkaan toteutunut eikä siitä ole määräyksiä itse sopimuksessakaan. Yksittäisen valtion eroamisoikeudesta ei ole määräyksiä sen paremmin sopimuksessa Euroopan unionista kuin kolmessa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksessakaan. Tästä on pääteltävissä, että eroaminen tai eroilmoituksen jättäminen jäsenvaltion taholta ei periaatteessa tule kysymykseen. Sopimusten tekijöinä ovat jäsenvaltiot, jotka ovat perustelleet sitoutumisensa näihin sopimuksiin osoittamalla tahtoa pitkäaikaiseen jäsenyyteen, joskin kuuluminen näiden sopimusten piiriin olisi tietenkin viime kädessä – ainakin alan oppineiden mukaan – peruutettavissa vastavuoroisella oikeustoimella, actus contrarius .

Jäsenvaltion eroaminen edellyttäisi joka tapauksessa kaikkien muiden jäsenvaltioiden suostumusta ja voisi kaiketi tapahtua vain sopimusta muuttamalla sekä tietenkin kaikkia Wienin sopimuksen yleisiä sopimusoikeudellisia vaatimuksia noudattaen.

  Bonde (I‐EDN). – (DA) Kiitos vastauksesta, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Tarkoittaako se sitä, että EU: n jäsenyys on kadottanut kaikki yhteydet kansainväliseen oikeuteen ja Wienin sopimukseen? Eikö Wienin sopimuksen mukaisesti voida erota jäsenyydestä, jos sen edellytykset eivät enää ole ennallaan, tai muista syistä? Se oli yksi asia. Toinen asia on, että eilen esitettiin herra de Silguylle kysymys, johon hän vastasi, että Ruotsi on sitoutunut osallistumaan talous‐ ja rahaliittoon, eikä sillä ole sitä vapautta päättää itse asiasta, jonka Saksa sai itselleen Karlsruhen tuomioistuimelta. Onko todellakin myös neuvoston puheenjohtajiston käsitys se, että Ruotsi on sitoutunut osallistumaan talous‐ ja rahaliittoon eikä sillä ole samaa vapautta kuin Saksan liittopäivillä?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, totesin jo ensimmäisessä vastauksessani aivan selvästi, että tämä kysymys ei ensinnäkään sisälly sopimuksen määräyksiin ja toiseksi, että se ei ole vielä milloinkaan noussut esille; esittelin teille myös alan oppineiden piirissä vallitsevan näkemyksen asiasta. Se, että täällä otetaan käsiteltäväksi teoreettisia, hypoteettisia pohdintoja, on asia sinänsä, mutta toinen asia onkin sitten tosiasiallinen tilanne, ja loppujen lopuksihan on olemassa, kuten jo viitattiin, sopimusoikeutta koskeva Wienin sopimus. Toisin sanoen voin vain edelleen toistaa saman, minkä juuri sanoin. Jos haluatte, toistan asian vielä kerran.

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, rouva Ferrero‐Waldner.

Herra Krarup, ettekö te ole sitä mieltä, että selitys on jo toistettu ja että rouva puheenjohtaja on sanonut, ettei hän voi antaa enää muita selityksiä? Jos te haluatte, teillä on puheenvuoro yhden minuutin ajan, mutta muistutan teille, ettei aiheita voi käsitellä, kun ei ole enää keskusteltavaa. Teillä on puheenvuoro yhden minuutin ajan.

  Krarup (I‐EDN). – (DA) Olen aivan samaa mieltä arvoisan puhemiehen kanssa siitä, että neuvoston puheenjohtaja on antanut vastauksen, joka lähti siitä, että jos kaikki muut jäsenvaltiot hyväksyvät asian, jäsenvaltio voi erota, ja tämänhän voi sanoa olevan juridinen itsestäänselvyys. Samalla neuvoston puheenjohtaja viittasi 240 artiklaan, joka säätää, että tämä sopimus on solmittu rajoittamattomaksi ajaksi. Ymmärrän siis neuvoston puheenjohtajan ilmaisun siten, että EU: n ministerineuvoston käsityksen mukaan jäsenvaltio ei voi erota Euroopan unionista, elleivät kaikki jäsenvaltiot sitä hyväksy. Koska asiasta vallitsee epäselvyys, haluaisin myös pyytää neuvoston puheenjohtajaa vahvistamaan tämän käsityksen.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, minä en sanonut näin. Sanoin: puhun täällä neuvoston edustajana, ja perustamissopimuksen 240 artiklan mukaan tämä sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan, eikä sopimuksessa ole määräyksiä yksipuolisesta jäsenyydestä eroamisesta. Lisäksi totesin, että asiasta on keskusteltu teoreettisella tasolla ja että sen enempää en pysty siitä sanomaan. Arvelisin, että mikäli haluatte käsitellä tätä kysymystä vielä syvällisemmin, teidän on käännyttävä kansainoikeuden asiantuntijan puoleen eikä neuvoston, jonka edustajana itse olen paikalla.

  Puhemies . – Rouva Lööw on ottanut nimiinsä Maj Theorinin kysymyksen nro 8 (H−0742/98):

Aihe: Naisilla käytävä kauppa

Naisilla käytävä kauppa on vakava ongelma, joka ei ole saanut osakseen erityisen paljon huomiota. Tuhannet nuoret naiset työskentelevät prostituoituina EU: n jäsenvaltioissa. Usein heidät houkutellaan tai ryöstetään idän köyhyydestä ja työttömyydestä käytettäviksi prostituutioon lännessä. He elävät parittajien vankeina ja täysin eristettyinä ulkomaailmasta. Heiltä otetaan pois passit ja henkilöllisyystodistukset. Täysin vailla oikeutta heidät pakotetaan ansaitsemaan summa, jonka parittajat ovat maksaneet heistä. Tämä on nykyajan orjakauppaa, jonka esiintyminen Euroopassa tällä hetkellä on hyvin traagista.

Mihin toimenpiteisiin neuvosto aikoo ryhtyä tällaisen ihmisten hyväksikäytön estämiseksi?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan rouva Lööwin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, neuvosto on erittäin tietoinen siitä, että tämä yhä huolestuttavammaksi käynyt ilmiö, jonka parlamentin jäsen otti esille, aiheuttaa vakavia ongelmia, ja siksi neuvosto onkin käynnistänyt lukuisia aloitteita, jotka koskevat sekä yleensä ihmisillä käytävää kauppaa että erityisesti naisiin seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa kohdistuvaa kaupankäyntiä, jotta tämänkaltaiset ilmiöt saataisiin loppumaan.

Mitä tulee yleensä ihmisillä käytävään kauppaan, neuvosto on, ottaen huomioon tämän ongelmakentän eri ulottuvuudet, ryhtynyt toimenpiteisiin useilla eri tasoilla, joihin sisältyvät niin maahanmuuttopolitiikkaan kuin oikeuslaitoksen ja poliisin väliseen yhteistyöhön liittyvät näkökohdat. Neuvosto hyväksyi 29. marraskuuta 1996 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan nojalla aloitteen yhteisestä toiminnasta kannustus‐ ja vaihto‐ohjelman, eli niin kutsutun STOP‐ohjelman, perustamiseksi ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisista toimenpiteistä vastaaville henkilöille.

Samaan tapaan neuvosto hyväksyi 16. joulukuuta 1996 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan nojalla myös toisen aloitteen yhteisestä toiminnasta Europolin huumeyksikön toimivallan laajentamisesta, johon kuuluu muun muassa pakolaisten salakuljetukseen liittyvää rikollisuutta ja ihmiskauppaa koskevien tietojen ja kokemusten vaihto.

Helmikuun 24. päivänä 1997 neuvosto hyväksyi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan nojalla aloitteen yhteisestä toiminnasta ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi. Tämän yhteisen toiminnan pohjalta jäsenvaltiot ovat velvoitettuja ryhtymään yksittäisen jäsenvaltion tasolla vastaaviin toimiin sen varmistamiseksi, että ihmiskauppa on kansallisten oikeussäännösten mukaan rikosoikeudellisesti rangaistava teko. Edelleen tämän yhteisen toiminnan puitteissa aiotaan ottaa käyttöön tiettyjä oikeudellisia yhteistyömuotoja ihmiskauppaan liittyvien rikosten tutkinnan ja tuomioistuinmenettelyn osalta.

Haagissa pidettiin 24. – 26. huhtikuuta 1997 Euroopan unionin ministerikokous, jonka tarkoituksena oli antaa YK: n yleiskokouksen päätöslauselman 5/66 mukainen toimenpideluettelo naiskaupan torjumiseksi. Tähän liittyvistä toimenpiteistä laadittu yhteenveto on julkaistu kokouksen päätösjulkilausumassa “High Ministerial Declaration and European Guidelines for Effective Measures to prevent and combat Trafficking in Women for the Purpose of Sexual Exploitation ”.

Tämän lisäksi neuvosto seuraa erittäin tarkasti Yhdistyneissä kansakunnissa asiassa saavutettavaa kehitystä, erityisesti sellaisten aloitteiden osalta, jotka tähtäävät lapsikaupan ja pakolaisten salakuljetuksen vastaisten maailmanlaajuisten sopimusten solmimiseen. Neuvosto koordinoi jäsenvaltioiden näkökantoja, jotta nämä aloitteet pystytään viemään nopeasti onnistuneeseen päätökseen. Mitä tulee erityisesti seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa käytävään naiskauppaan, Euroopan unioni käynnisti huhtikuussa 1998 yhdessä Yhdysvaltojen kanssa – tämä muuten tapahtui uuden transatlanttisen agendan puitteissa – Puolassa ja Ukrainassa tiedotuskampanjoita tämäntyyppisen ihmiskaupan torjumiseksi.

  Lööw (PSE). – (SV) Haluaisin oikeastaan vain kiittää neuvostoa perusteellisesta vastauksesta. Rouva Theorin oli esittänyt tämän kysymyksen, koska hän halusi varmistua siitä, että myös neuvosto, kuten parlamentti ja komissiokin, kiinnittäisivät kysymykseen huomiota.

Me tiedämme kaikki, kuinka vaikeaa tämä on. Tämä on suuri ongelma, koska se on kätketty ongelma, johon on vaikea päästä käsiksi. Se vaatii myös pitkälle erikoistunutta poliisiyhteistyötä. Pidän myönteisenä sitä tosiseikkaa, että Europol on saanut lisävaltuuksia tätä asiaa varten.

Lisäksi olen sitä mieltä, että on valtavan tärkeää, että me otamme tämän huomioon laajentumisen yhteydessä. Meillä on ainutlaatuinen tilaisuus saada aikaa kunnollinen vuoropuhelu Itä‐Euroopan maiden kanssa. Ainakin omassa maassani Ruotsissa asia on nimittäin niin, että luultavasti juuri itäeurooppalaisia naisia käytetään eniten hyväksi.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, juuri tähän kysymykseen minulla onkin itse asiassa vielä lisättävää. Liittovaltion ministeri esitteli viime syksynä YK: n yleiskokouksessa pakolaisten salakuljetusta koskevan yleissopimusluonnoksen. YK: n 52. yleiskokoukselle pitämässään puheessa hän piti mahdollisena, että tämä luonnos voitaisiin esitellä seuraavassa YK: n kriminaalipoliittisen komission kokouksessa. Näin sittemmin tapahtuikin.

Pakolaisten salakuljetusta koskeneesta aloitteesta saadun kaiken kaikkiaan myönteisen palautteen perusteella Italian kanssa sovittiin tämän aloitteen jatkamisesta yhteisvoimin siten, että Italia keskittäisi ponnistuksensa ennen kaikkea meritse tapahtuvaan pakolaisten salakuljetukseen. Tämän vuoden huhtikuussa pitämässään kokouksessa YK: n kriminaalipoliittinen komissio päätti jatkaa hanketta saadakseen aikaan järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen kansainvälisen puitesopimuksen, jonka määräykset kuitenkin rajattaisiin koskemaan vain yleistä oikeudellista avunantoa ja henkilöiden luovutusta.

Yksittäisistä rikoksista määrättäisiin puitesopimukseen liittyvissä pöytäkirjoissa. Sovittiin, että tällöin laadittaisiin myös pakolaisten salakuljetuksen vastainen pöytäkirja. Sen lisäksi on sovittu myös nais‐ ja lapsikauppaa sekä käsiaseita koskevien pöytäkirjojen laatimisesta. Tätä puitesopimusta ja sen pöytäkirjoja koskevien neuvottelujen muodollistamiseksi YK: n yleiskokouksen kriminaalipoliittinen komissio on suosittanut hyväksyttäväksi päätöslauselman, jossa sovitaan puitesopimusta valmistelevan tilapäisen työryhmän perustamisesta.

Tämä työryhmä on saanut tehtäväkseen aloittaa kyseisen itävaltalais‐italialaisen luonnoksen pohjalta välittömästi neuvottelut pakolaisten salakuljetusta koskevasta pöytäkirjasta. Työryhmän ensimmäisessä epävirallisessa tänä vuonna pidetyssä kokouksessa Buenos Airesissa 31. elokuuta – 4. syyskuuta Itävalta ja Italia ovatkin jo esittäneet myös EU: n tukeman luonnoksen pakolaisten salakuljetusta koskevaksi pöytäkirjaksi, joka sai myös paikalla olleiden noin 60 valtuuskunnan kannatuksen. Tammikuussa alkavat Wienissä pöytäkirjaa koskevat viralliset neuvottelut, jotka odotetaan saatavan päätökseen maaliskuuhun mennessä. Sopimuksen on määrä valmistua vuonna 2000.

Naisilla ja lapsilla käytävän kaupan osalta korostettiin tässä yhteydessä, että olisi erityisen tärkeää ottaa tarkasti huomioon ihmisoikeussopimuksen puitteissa parhaillaan meneillään oleva prosessi lasten oikeuksia koskevan lisäpöytäkirjan laatimiseksi. Koska kuitenkaan yhtään luonnosta tekeillä olevasta nais‐ ja lapsikauppaa koskevasta pöytäkirjasta ei vielä ole saatavilla, Yhdysvallat on lupautunut esittämään sellaisen viimeistään maaliskuuhun mennessä, joten asia on toistaiseksi vielä kesken.

Poliisiyhteistyötä sekä erityisesti meritse tapahtuvaa pakolaisten salakuljetusta koskevien erityismääräysten ohella pöytäkirjassa on määräyksiä ennen kaikkea siitä, että salakuljettajille on joko langetettava rangaistukset tai heidät on luovutettava toiseen sopimuksen piiriin kuuluvaan maahan, aut dedere aut iudicare . Sen sijaan salakuljetettuja henkilöitä ei saa tällöin rangaista osallisuudesta rikokseen. Heitä voidaan syyttää vain maahantulomääräysten rikkomisesta, mutta ei asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämän halusin vielä lisätä.

  Puhemies . – Kysymys nro 9 Nuala Ahern (H−0744/98):

Aihe: Neuvoston ehdottamat toimet, jotka koskevat ydinvoimaloiden aiheuttamia kansalaisiin ja ympäristöön kohdistuvia riskejä, joita on mahdoton hyväksyä.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä Itävallan puheenjohtajakaudella puuttuakseen Slovakiassa sijaitsevan Mochovcen ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan Sellafieldin kaltaisiin tapauksiin, joissa ydinvoimalat aiheuttavat naapurivaltioiden kansalaisille ja ympäristölle riskejä, joita on mahdoton hyväksyä?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan rouva Ahernin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Hyvä parlamentin jäsen, kuten korostin jo vastauksessani, jonka annoin teidän ja herra Rübigin heinäkuun istunnossa esittämiinne kysymyksiin, neuvostolle väestön suojeleminen ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta sekä kysymys ydinturvallisuudesta niin Euroopan unionin rajojen sisä‐ kuin ulkopuolellakin ovat erittäin merkittäviä asioita. Niin ollen neuvosto omistaakin täyden huomionsa ydinturvallisuuden alalla kansainvälisesti hyväksyttyjen perusperiaatteiden noudattamiselle. Nämä tärkeät näkökohdat otetaan lisäksi huomioon erityisesti ulkosuhteiden alueella ja ennen kaikkea suhteissa Keski‐ ja Itä‐Euroopan maihin, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin.

Liittymiskumppanuutta Slovakian kanssa koskevissa perusperiaatteissa, ensisijaisissa tavoitteissa sekä päämäärissä, joista on tehty selkoa maan korkeimmille päättäjille, on otettu nimenomaisesti esille se, että Mochovcen ydinvoimalan käyttöönotossa on noudatettava kansainvälisesti tunnustettuja ydinturvallisuutta koskevia perusperiaatteita.

Tämän lisäksi liittymiskumppanuus edellyttää realistisen ohjelman toteuttamista Bohunicen voimalan sulkemiseksi. Tätä koskevien toimenpiteiden on sisällyttävä osana pitkäaikaiseen energiapoliittiseen kokonaisstrategiaan, joka perustuu energiatalouden tehokkuuteen ja monipuolistamiseen. Neuvosto on seurannut säännöllisesti töiden etenemistä Mochovcen ydinvoimalassa ja käyttänyt hyväkseen jokaista tilaisuutta muistuttaakseen slovakialaisosapuolelle ydinturvallisuuden tärkeydestä.

Heti sen jälkeen, kun neuvosto oli saanut Itävallan hallitukselta 25. toukokuuta pitämänsä kokouksen yhteydessä tiedon edessä olevasta Mochovcen ydinvoimalan käyttöönotosta, neuvoston puheenjohtaja ilmaisi Slovakian ulkoministeriölle lähettämässään kirjeessä toistamiseen huolensa asiasta ja toi samalla esiin luottamuksensa Slovakian ydinvalvontaviranomaisten pätevyyteen ja slovakialaisten viranomaisten tiiviiseen yhteistyöhön kansainvälisen ydinenergiajärjestön kanssa. Lisäksi on vielä mainittava, että myös herra van den Broek on lähestynyt Slovakian viranomaisia samassa tarkoituksessa.

Hyväksymällä Euratomin direktiivin 96/29 perusnormien vahvistamisesta väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta neuvosto on muutoinkin tiukentanut olennaisilta osiltaan yhteisön voimassa olevia alaa koskevia säännöksiä muokkaamalla alan normistoa entistäkin sitovammaksi. Tältä osin kannattaa myös huomata, että tämä direktiivi on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa ja koskee siten myös Sellafieldin ydinvoimaloita, joihin parlamentin jäsen kysymyksessään viittasi.

Näiden lisäksi viittaan vielä Euratom‐sopimuksen 3 luvussa terveyden suojaamisesta annettuihin määräyksiin sekä 7 luvun määräyksiin, jotka koskevat ydinvoimaloiden turvallisuuden valvontaa Euroopan unionin alueella.

Kuten jo heinäkuussa sanoin, neuvosto tutkii komission sille väestön terveyden suojan sekä ydinvoimaloiden turvallisuuden parantamiseksi esittämät ehdotukset mitä suurinta huolellisuutta noudattaen. Voin vakuuttaa parlamentin jäsenelle, että nämä kysymykset todella kuuluvat Euroopan unionin ja puheenjohtajamaamme keskeisen tärkeinä pitämiin kysymyksiin.

  Ahern (V). – (EN) Minun on sanottava, että huolenilmauksia lukuun ottamatta mitään konkreettisia ehdotuksia ei näytä esitetyn. Kuulin jotain aivan muuta hallituksen ministeriltä, kun vierailin vihreän ryhmän kanssa Itävallassa heinäkuussa puheenjohtajakauden alkaessa. Meille vakuutettiin, että Itävalta ryhtyisi toimiin ja edistäisi niitä sekä tekisi ehdotuksia.

Onko puheenjohtajamaa Itävalta pyrkinyt tekemään ehdotuksia, jotka koskevat rajat ylittävää saastumista tai säteilypäästöjä tai ‐onnettomuuksia? Onko se harkinnut esittävänsä tarkistuksia tai tehnyt sitä koskevia ehdotuksia, jotta Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksessa sallittaisiin toisen jäsenvaltion naapurimaassa sijaitsevasta ydinvoimalasta tekemät vertaistutkimukset?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, haluaisin vielä kerran korostaa, että suhtaudumme hyvin vakavasti siihen mahdolliseen uhkaan, joka Euroopan väestön turvallisuudelle voisi aiheutua yhteisön rajojen sisä‐ kuin ulkopuolellakin tietyissä ydinvoimalaitoksissa ilmenevien puutteiden vuoksi.

Puheenjohtajamaa Itävalta edustaa asiassa kantaa, jonka mukaan ydinsäteilyltä suojaamiseen tähtäävän järkevän politiikan on perustuttava voimassa olevien yhteisön laajuisten ja kansainvälisten säännösten täydelliseen noudattamiseen sekä tarvittaessa siihen, että viimeksi mainittuja parannetaan entisestään. Juuri näitä periaatteita soveltaakseen puheenjohtajamaa aikoo antaa asialle uuden sysäyksen tarkastellessaan komission ehdotuksia yhteisön liittymiseksi ydinturvallisuutta koskevaan sopimukseen ja yhteiseen kansainväliseen sopimukseen säteilevien polttoaineiden ja radioaktiivisen jätteen turvallisesta käsittelystä.

  Puhemies . – Haluaisin, rouva Ferrero‐Waldner, kohdistaa huomionne vielä tähän samaan kysymykseen, koska myös herra Smith on pyytänyt lisäkysymystä. Ennen kuin annan hänelle puheenvuoron, haluaisin kuitenkin sanoa, että huomasin uteliaisuudekseni, että herra Smith ja herra Falconer ovat siirtyneet kohti istuntosalin oikeaa puolta. Pohdinkin, onkohan sillä jokin poliittinen merkitys. Olen loppujen lopuksi puhemiehenä pelkästään utelias.

Herra Smithillä on puheenvuoro lisäkysymyksen esittämistä varten.

  Smith (PSE). – (EN) Tietysti olen siirtynyt vasemmalle ja herra Falconer on siirtynyt vieläkin kauemmas vasemmalle. Se voi huolestuttaa teitä jonkin verran.

Haluaisin kiittää arvoisaa puheenjohtajaa hänen rouva Ahernille antamastaan vastauksesta ja siitä, että hän ilmaisi olevansa huolestunut turvallisuudesta.

Haluaisin näin ollen kiinnittää hänen huomionsa Ison‐Britannian työsuojeluviranomaisen kertomukseen Dounreayn ydinvoimalan turvallisuudesta. Kertomuksessa sanotaan, että työsuojeluviranomaisryhmä havaitsi monia kroonisia turvallisuusongelmia ja polttoainekiertoalueen olosuhteet vaihtelivat hyvästä erittäin huonoon.

Ymmärtääkseni direktiivi koskee Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Myös Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus koskee Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Miksi kesti niin kauan, ennen kuin Dounreayn vakava asiaintila havaittiin?

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, herra Smith. En tiedä, millainen käsitys teillä on tämän istuntosalin oikeasta ja vasemmasta puolesta. Minun on kuitenkin kiinnitettävä huomionne siihen seikkaan, että jos te edelleen siirrytte siihen suuntaan, jota te kutsutte vasemmaksi puoleksi, te löydätte itsenne kansanpuolueen ryhmästä. Loppujen lopuksi te voitte kuitenkin valita.

Joka tapauksessa, rouva Ferrero‐Waldner, teillä on puheenvuoro vastataksenne herra Smithin lisäkysymykseen.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, mitä tulee Dounreayn ydintekniseen laitokseen, pyytäisin teitä osoittamaan tämän kysymyksen komissiolle, sillä sen tehtävänä on huolehtia sopimuksen ja nimenomaan myös sen pohjalta annettujen määräysten noudattamisesta. Sillä on niin ollen käytettävissään kaikki vaadittavat tiedot luotettavan vastauksen antamiseksi. Kaiken kaikkiaan ja muutenkin haluaisin sanoa teille vielä kerran, että neuvosto tulee ilman muuta kiinnittämään jatkuvaa huomiota siihen, että ydinvoimasektorilla voimassa olevia yhteisön säännöksiä ja kansainvälisiä perusperiaatteita noudatetaan myös mitä tiukimmin nimenomaan liittymisneuvottelujen yhteydessä.

  Puhemies . – Herra Falconer on ottanut nimiinsä Sören Wiben kysymyksen nro 10 (H−0749/98):

Aihe: Suhteet Israeliin ja Palestiinaan

Ulkomaailman painostus on tavattoman tärkeää, jos Israelin halutaan toteuttavan oma osansa rauhanprosessista. Mihin toimenpiteisiin Itävalta aikoo ryhtyä puheenjohtajakaudellaan, jotta EU: n jäsenvaltiot voisivat yhdessä painostaa Israelin valtiota esimerkiksi luovuttamaan takaisin palestiinalaisilta takavarikoimansa maa‐alueet sekä palauttamaan palestiinalaiset pakolaiset kotimaahansa?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Falconerin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, Euroopan unioni on erittäin huolestunut Lähi‐idän rauhanprosessin pysähtyneestä tilasta, joka jatkuu edelleen ja on pysyvä uhka alueen vakaudelle. Unionissa rauhanprosessi nähdään ainoaksi tieksi rauhan ja turvallisuuden aikaansaamiseksi Israelille, palestiinalaisille ja niiden arabinaapurivaltioille. Unioni osallistuu aktiivisesti ponnisteluihin rauhanprosessin eteenpäin viemiseksi. Se panee peliin koko poliittisen painoarvonsa ratkaisun saavuttamiseksi.

Puheenjohtajamaa Itävalta pyrkii tämän vuoksi käymään vuoropuhelua kaikkien konfliktin osapuolten kanssa. Tähän liittyvänä on nähtävä myös presidentti Arafatin 30. heinäkuuta tekemä Wienin‐vierailu, jonka yhteydessä puheenjohtajamaa Itävalta pystyi saamaan ajankohtaisia ensi käden tietoja palestiinalaisten näkökannoista. Vaikka kunnianhimoisena tavoitteenamme on ollut Euroopan unionin poliittisen osan vahvistaminen alueella, olemme tietoisia siitä, että USA on yhä edelleen ratkaiseva tekijä rauhanprosessin välityspyrkimysten kannalta.

EU tukee siksi jatkossakin ponnekkaasti ja kaikin tavoin Yhdysvaltojen välityspyrkimyksiä ja koordinoi omia toimenpiteitään asiassa tiiviisti Yhdysvaltojen kanssa. USA on aloittanut muutama kuukausi sitten voimakkaat välitysponnistelut, joiden päämääränä on saada vedetyksi lisää israelilaisia joukkoja Jordanin länsirannalta väliaikaisen sopimuksen ja vuoden 1997 Hebronin sopimusten mukaisesti. Euroopan unioni on sillä kannalla, että amerikkalaisten pyrkimykset, joiden seurauksena saatiin jälleen käyntiin suorat kahdenväliset neuvottelut israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, antavat toiveita siitä, että rauhanprosessi saadaan jälleen käynnistetyksi.

Nimittämällä vuonna 1996 rauhanprosessia varten oman EU‐erityisvaltuutettunsa unioni on vahvistanut huomattavasti panostaan ja läsnäoloaan alueella. Erityisvaltuutettu Moratinos on jatkuvasti yhteydessä kaikkiin osapuoliin. Hän edustaa Euroopan unionin näkökantoja ja keskittyy ajamaan erityisiä EU‐aloitteita, joilla tähdätään esimerkiksi Israelin harjoittaman eristämispolitiikan vaikutusten voittamiseen. Toinen EU: n toimintakenttä on vahvistaa palestiinalaisten edellytyksiä terrorismin torjunnassa.

Lisäksi EU on osaltaan mukana valmistelemassa autonomia‐alueen lopullisesta asemasta käytäviä keskusteluja. Yksi niistä alueista, joihin EU tässä aivan erityisesti keskittyy, on pakolaiskysymys, joka tulee olemaan autonomia‐asemasta käytävien keskustelujen keskeisiä ja vaikeimpia kohtia.

Euroopan unioni on tarkkaillut vuoden 1997 alusta lähtien Tel Avivissa toimineen lähetystönsä päällikön välityksellä israelilaisten asuttamistoimintaa, Jerusalemin tilannetta sekä ihmisoikeustilannetta Jordanin länsirannalla ja Gazan alueella. Unioni on julkistanut tätä koskevat tietonsa äärimmäisen tiiviissä muodossa. Euroopan unioni on – kuten tiedätte – palestiinalaisille ylivoimaisesti tärkein avustusten toimittaja ja se aikoo epäilemättä jatkaa tätä tuen antajan osaansa myös seuraavalla avustusjaksolla vuodesta 1999 eteenpäin.

Palestiinan kansan taloudellinen ja humanitäärinen tukeminen sinänsä on jo yksinään selvä poliittinen merkki Israelille siitä, että rauhanprosessi on saatava jälleen liikkeelle.

  Falconer (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisaa puheenjohtajaa hänen vastauksestaan kysymykseen. Israel on moniarvoisen demokratian saareke tuossa maailmankolkassa, ja me kaikki ilman muuta toivomme sille hyvää. Emme kuitenkaan voi katsoa vierestä, kun se valtaa laittomasti toisille kuuluvaa maata, vaikka Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmissa vaaditaan maan palauttamista, joka oli aiemmin mainitsemanne sopimuksen ongelmana.

Haluaisin kiinnittää neuvoston huomion sen omiin kommentteihin, jotka koskevat sen asemaa tietyissä asioissa. Istuntosali on tyhjillään, koska te olette neuvosto, te olette demokraattisen vastuunalaisuuden kulmakivi, eikä asiaa sovi siirtää komissiolle. Näin ollen pyydän teitä laatimaan komission kanssa yhteensovitetun vastauksen tarkasteltuanne kauppasopimuksiamme, jotta tätä asiaa voitaisiin jouduttaa ja jotta voitaisiin kenties selvittää koko tämä säälittävä sotku, johon me olemme joutuneet.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, israelilaisjoukkojen lisävetäytymisen Jordanin länsirannalta, josta on sovittu Israelin ja palestiinalaisten välisessä väliaikaisessa sopimuksessa, piti toteutua jo aikoja sitten. USA on jatkanut jo useita kuukausia välitysponnistelujaan, joiden päämääränä on israelilaisten vetäytyminen vielä 13 % verran Jordanin länsirannalta. Sopimukseen pääsy mahdollistaisi sen, että osapuolet voisivat aloittaa uudelleen palestiinalaisen autonomia‐alueen lopullista asemaa koskevat neuvottelut, jotka on rauhanprosessin alkuperäisen aikataulun mukaan määrä saada päätökseen 4. maaliskuuta 1999 mennessä.

Vaikka USA: n tekemät esitykset asiassa jäävät jälkeen palestiinalaisten itsensä esittämistä toiveista, Arafat on ne hyväksynyt. Israelilaiset ovat hylänneet ne turvallisuusetuihin vedoten, mutta he ovat ehdottaneet 10 + 3 % ‐mallia, jossa 3 % israelilaisten asuttamia alueita ympäröivästä maa‐alasta varattaisiin luonnonsuojelualueiksi, joiden turvallisuuskysymyksistä vastuu jäisi viime kädessä Israelille. Olen ilman muuta selvillä siitä, että mainitsemillanne turvallisuusneuvoston päätöslauselmilla on tässä kysymyksessä suuri merkitys. Ponnistelemme myös tehdäksemme Euroopan unionin osan rauhanprosessissa entistä näkyvämmäksi, sillä peruspilareina konfliktin ratkaisemisessa tulevat edelleen olemaan – tässä olen samaa mieltä kanssanne – Madridin ja Oslon periaatteet, erityisesti ”rauha alueita vastaan”, edellä mainitussa israelilais‐palestiinalaisessa väliaikaisessa sopimuksessa sovittujen sopimusmääräysten täysimittainen toteuttaminen ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston asiassa tekemät päätökset.

Kannatamme painokkaasti EU: n talousavun palestiinalaiskansalle antamisen jatkamista. Palestiinalaisen talouselämän myönteinen kehittyminen on poliittisen vakauden ennakkoedellytys. Asia, jonka tämän lisäksi otitte esille, nimittäin kysymys kauppasopimuksesta, koskee todellakin ensisijaisesti komissiota. Pyydänkin teitä osoittamaan tämän kysymyksen komissiolle.

  Puhemies . – Kysymys nro 11 Jens‐Peter Bonde (H−0751/98):

Aihe: Asiakirjojen julkisuus ja vetoaminen vaitiolovelvollisuuteen neuvostossa käytyjen keskustelujen osalta

Vuosina 1996 ja 1997 neuvosto vetosi vaitiolovelvollisuuteen 6890 kertaa, kun se kieltäytyi luovuttamasta siltä pyydettyjä asiakirjoja. Vuosina 1994 ja 1995 vastaava luku oli 4490. Mistä johtuu, että vaitiolovelvollisuuteen vedotaan entistä useammin, vaikka samaan aikaan on kuulutettu entistä suurempaa avoimuutta?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Bondelle.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, neuvostolle tässä asiassa esitetyt tiedot eivät näytä pitävän yhtä parlamentin jäsenen esittämien tietojen kanssa. Neuvoston asiakirjojen julkisuutta koskevan neuvoston päätöksen 731/93/EY toimeenpanoa koskeneesta toisesta kertomuksesta nimittäin käy ilmi, että eteenpäin toimitettujen asiakirjojen osuus on kasvanut jakson 1994‐1995 58, 7 %: sta jakson 1996‐1997 78, 3 %: iin, vaikka pyydettyjen asiakirjojen lukumäärä on samalla oleellisesti kasvanut. Tämä tarkoittaa, että neuvosto on antanut kaikkiaan vuosina 1996 ja 1997 huomioon otetusta 3 325 asiakirjasta julkisuuteen 2 605 asiakirjaa. Vuosina 1994 ja 1995 siltä pyydettiin vain 378 asiakirjaa, joista on tuolloin annettu pyynnön esittäjille nähtäväksi 222 asiakirjaa. Tämä kehitys kuvastaa neuvostolle ja sen pääsihteeristölle tämän politiikan käytännön toteutuksen myötä karttuneita kokemuksia ja on osoituksena – kuten neuvosto muuten totesi myös 29. kesäkuuta 1998 hyväksytyissä johtopäätöksissä – päätöksen 731/93/EY tehokkuudesta avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Neuvosto aikoo jatkaa ponnisteluja toimintansa läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Tämän pyrkimyksensä johdosta neuvosto on ilmaissut tämän vuoden kesäkuun 29. päivänä hyväksymissään johtopäätöksissä haluavansa taata mahdollisimman laajan julkisuuden sellaisia toimiaan koskeville asiakirjoille, jotka se antaa lainsäätäjänä, ja turvautuvansa päätöksen 731/93/EY 4 artiklan 2 kohtaan vain siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä.

  Bonde (I‐EDN). – (DA) Olemme kaikki huomanneet, että sekä komissiossa että neuvostossa jaellaan paljon aiempaa useampia asiakirjoja, ja on hyvä, että parlamentin kamppailu suuremman avoimuuden puolesta on jättänyt selvät jäljet. Siitä iloitsemme. Viimeisimmässä selonteossa on kuitenkin se ikävä suuntaus, että väite, jota me parlamentissa emme voi kerta kaikkiaan sietää, nimittäin neuvottelujen luottamuksellisuuden huomioon ottaminen, tulee nyt esiin yhä useammin perusteluna antaa kylläkin suhteessa vähemmän kieltäviä vastauksia, mutta perustelu – neuvottelujen salaisuus – tulee siis esiin yhä useammin, ja minun on vaikea nähdä, mitkä hyvät väitteet puhuisivat tämän näkökannan puolesta. Kansalaisten huomioon ottaminen lienee kuitenkin miltei kaikissa tapauksissa tärkeämpää kuin vanhojen neuvottelujen luottamuksellisuuden huomioon ottaminen.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, tein jo edellä yksityiskohtaisesti selkoa siitä, kuinka luottamuksellisuuteen itse asiassa vedotaan nykyään yhä harvemmissa tapauksissa. Seuraavan kerran kansalaisläheisyyteen, avoimuuteen, toissijaisuuteen ja muihin sellaisiin käsitteisiin liittyvät kysymykset ovat käsiteltävinä valtion‐ ja hallitusten päämiesten ylimääräisessä tapaamisessa, joka pidetään 24. ja 25. lokakuuta Pörtschachissa Itävallassa. Tämä tarjoaa varmasti jälleen yhden mahdollisuuden vaatia suurempaa avoimuutta. Kaiken kaikkiaan uskon silti, että neuvoston asiassa saavuttamat luvut osoittavat – puhun vain neuvoston puolesta – että olemme viime aikoina alkaneet noudattaa aivan toisenlaista käytäntöä kuin aikaisemmin.

Haluaisin vielä lisätä, että 19. maaliskuuta 1998 on tämänhetkistä elektronista tietokantajärjestelmää tarkoitus täydentää siten, että suurelle yleisölle tarjoutuu mahdollisimman pian pääsy tietorekisteriin. Tähän monikieliseen tietokantaan tulee olemaan mahdollista saada yhteys Internetin kautta, ja se tarjoaa hakumahdollisuuksia, joiden avulla jokainen kansalainen voi sen jälkeen saada tietoa neuvoston asiakirjoista niiden otsikon, päivämäärän ja numeron perusteella.

  Puhemies . – Kysymys nro 12 Olivier Dupuis (H−0752/98):

Aihe: Georgia

Georgia valmistautuu liittymään Euroopan neuvoston täysjäseneksi. Sen Abhasia‐nimisellä alueella on vakava, pääasiassa Georgialle vieraiden joukkojen ja etujen synnyttämä sisäinen konflikti. Maa, joka on yksipuolisesti päättänyt mukauttaa lainsäädäntönsä unionin lainsäädäntöön, sijaitsee unionin kannalta strategisesti tärkeässä paikassa ja sillä on etuoikeutettu mahdollisuus hyödyntää Keski‐Aasian valtavia öljyvaroja. Maa ei kuitenkaan esiinny missään jäsenehdokasluettelossa.

Kun otetaan huomioon Georgian voimakas ja ilmeinen halu liittyä Euroopan unioniin ja tämän alueen suuri taloudellinen ja poliittinen merkitys EU: lle, eikö neuvoston mielestä olisi Euroopan unionin etujen mukaista sekä poliittisesti ajankohtaista ja kiireellistä ilmoittaa Georgian viranomaisille, että maan jäsenyysanomusta aiotaan tarkastella unionissa erittäin huolellisesti? Mitä aloitteita neuvosto on jo tehnyt asiassa?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Dupuis"n kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, Georgian kanssa solmitun kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä 22. huhtikuuta 1996 Euroopan unioni on korostanut niitä yhteisiä arvoja, joita se on Georgian tavoin asettunut puolustamaan, ja samalla tunnustanut, että kumpikin osapuoli haluaa vahvistaa olemassa olevia siteitä ja laajentaa keskinäisiä suhteitaan.

Euroopan unioni on tässä samassa yhteydessä edelleen tunnustanut, että Georgian itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden tukeminen edistävät osaltaan rauhaa ja vakautta Euroopassa. Kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksella on luotu edellytykset säännölliselle poliittiselle vuoropuhelulle molemminpuolisesti kiinnostavista kahdenvälisistä, alueellisista ja kansainvälisistä kysymyksistä ja vastattu ehdottomasti Georgian toiveeseen eurooppalaisten toimielinten kanssa tehtävästä tiiviistä yhteistyöstä.

Kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen ratifiointia ja voimaantuloa odotellessa Euroopan unioni on, pyrkiessään takaamaan Georgian kauppasuhteiden ripeän edelleenkehittämisen, solminut 29. huhtikuuta 1997 Georgian kanssa väliaikaisen sopimuksen, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1997. Väliaikaisella sopimuksella pyritään takaamaan kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen kauppaa koskevien määräysten ja kauppaan liittyvien säännösten joutuisa täytäntöönpano. Neuvosto edustaa asiassa näkökantaa, jonka mukaan on pyrittävä ensisijaisesti hyödyntämään kaikkia kumppanuus‐ ja yhteistyösopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia, ennen kuin aletaan suunnitella uusia yhteisön ja Georgian välisiä aloitteita tai sopimuksia.

  Dupuis (ARE). ‐ (FR) Kiitän arvoisaa ministeriä hänen pitkästä vastauksestaan, mutta pelkään, että vaikka tässäkin asiassa on tehty paljon, niin ei sitä, mikä on olennaista.

Georgia on strategisessa asemassa. Sillä on yhteinen raja sellaisen maan kanssa, jonka tilanne ei ole erityisen hyvä: Venäjän kanssa. Se on strategisessa asemassa Euroopan unionin kannalta ja erityisesti joidenkin maiden kannalta, joiden joukossa on muuten arvoisan ministerin kotimaa. Mielestäni voisimme tehdä paljon enemmän, mutta tarvitaan poliittista merkkiä, sellaista poliittista merkkiä, joka ei koskaan yltänyt Georgian viranomaisten korviin eikä sitä paitsi myöskään Jugoslavian viranomaisten korviin, mikä johti tuntemaamme tragediaan, vaikka meille oli tiedotettu asioista jo 1980‐luvun alusta lähtien.

Myös Abhasian ja Ossetian tilanteet aiheuttavat ongelmia Georgiassa. Ongelmia on paljon, mutta niin on mahdollisuuksiakin. Azerbaidžan sijaitsee aivan lähellä. Olisi mahdollista laatia kunnianhimoinen suunnitelma ja luoda Georgiaan tukeutumalla vakauden keskus tälle alueelle.

Eikö arvoisan ministerin mielestä voitaisi mennä hieman pidemmälle ja ryhtyä vihdoinkin poliittisiin tekoihin?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, saanen ensimmäiseksi korostaa, että jäsenyyshakemus on kolmannen valtion esittämä poliittinen tahdonilmaus tulla osaksi EU: n kaltaista kattavaa valtioiden liittoa. Tällä hetkellä EU: lla ei kuitenkaan ole käsiteltävänään tällaista Georgian taholta esitettyä jäsenyyshakemusta. Muutenkin – kuten tiedätte – Euroopan unionin yleisenä käytäntönä suhteissa kolmansiin maihin on käyttää ensin hyväksi kaikkia olemassa olevan sopimusjärjestelmän, kuten esimerkiksi kumppanuussopimuksen, kautta tarjoutuvia mahdollisuuksia, eikä kaikkia näitä mahdollisuuksia ole suinkaan vielä hyödynnetty loppuun.

Ennen mihinkään muihin toimiin ryhtymistä EU joutuu toimimaan aivan ensisijaisesti edellä mainituissa rajoissa, kun on kyse sen taloudellisten suhteiden kehittämisestä ja yhteistyön laajentamisesta Georgian kanssa. Lisäksi haluaisin vielä sanoa teille, että puheenjohtajamaa Itävalta on hyvinkin käynnistänyt uuden periaatteellisen keskustelun, ja tämä tapahtui neuvoston epävirallisen kokouksen yhteydessä Salzburgissa, missä pohdimme, miten voisimme sitoa sellaisia valtioita, joiden kohdalla jäseneksi liittyminen ei vielä tällä hetkellä ole näköpiirissä, kanssamme tiiviiseen kumppanuuteen, esimerkiksi Euroopankumppanuuteen NATOn rauhankumppanuutta muistuttavalla tavalla. Tästä keskusteltiin epävirallisesti neuvoston piirissä, mutta monet eivät pitäneet asiaa vielä valmiina käsiteltäväksi ja torjuivat sen.

  Puhemies . – Kysymys nro 13 Alex Smith (H−0753/98):

Aihe: Radioaktiiviset ja myrkylliset jätteet

Heinäkuussa Sintrassa, Portugalissa järjestettiin radioaktiivisten ja myrkyllisten jätteiden päästöjen valvontaa koskevan yleissopimuksen allekirjoittajamaiden ympäristöministerikokous. Mihin toimiin neuvoston puheenjohtajavaltio on suunnitellut ryhtyvänsä valvoakseen sitä, että EU: n jäsenvaltiot eivät saastuta naapurivaltioitaan radioaktiivisilla päästöillä?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Smithin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, neuvosto ei ole saanut OSPAR‐sopimuksen allekirjoittajamaiden heinäkuisen konferenssin jälkeen näiltä vielä minkäänlaista asiaa koskevaa ehdotusta, ja kuten parlamentin jäsen tiennee, puheenjohtajamaalla ei ole sellaisia valtuuksia, jotka mahdollistaisivat sille jonkin sellaisen välineen tai mekanismin käyttöönottamisen, joilla se voisi valvoa jäsenvaltioiden ympäristönsuojelun alalla tekemien sitoumusten noudattamista.

Neuvosto on todennut, että erityisesti sopimuksen 21 ja 23 artiklaan sisältyy määräyksiä, jotka mahdollistavat sopimuksen osapuolten tekemien sitoumusten noudattamisen valvonnan ja varmistamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällainen mahdollisuus on tarjolla sopimuksen osapuolille, mutta ei neuvostolle.

  Smith (PSE). – (EN) Arvoisa puheenjohtaja, on aika surkuteltava asiaintila, ettei meillä ole sellaista välinettä, jolla voisimme jotenkin varmistaa ministerien kokouksissa vapaaehtoisesti tehtyjen sitoumusten valvonnan. Voisinko pyytää neuvostoa ennen nykyisen puheenjohtajakauden päättymistä antamaan meille väliaikaisen kertomuksen siitä, miten näitä sitoumuksia on puheenjohtajakaudella toteutettu?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, minun on valitettavasti torjuttava tämä teidän esittämänne pyyntö, sillä valvontatoimenpiteiden toteuttaminen ympäristökysymyksissä ei kuulu neuvoston toimivallan piiriin.

  Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, ydinturvallisuus on meitä kaikkia koskeva asia. Millainen on käsityksenne uudesta oikeudellisesta perustasta, jolta käsin tämän alan turvallisuuskysymyksiä voitaisiin tulevaisuudessa säädellä yhteiseurooppalaiselta pohjalta?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, tämä on kysymys, joka ei vielä toistaiseksi ole ollut neuvoston käsiteltävänä. Uskon, että meidän pitäisikin ottaa se keskusteltavaksi työryhmissämme. Siellä olen mielelläni valmis pohtimaan tätä kysymystä. Meillä ei kuitenkaan ole komission ehdotusta asiasta, ja tämä on tavallisesti asian ensimmäinen vaihe. Meillähän on ensin oltava komissiolta tullut ehdotus, ennen kuin voimme ylipäänsä ryhtyä keskustelemaan eri vaihtoehdoista.

  Pirker (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Slovenialla on toiminnassa oleva ydinvoimalaitos lähellä Itävallan rajaa. Nyt olemme saaneet kuulla, että säteilevää jätettä on varastoitu siellä maanpäälliseen varastoon, sen sijaan loppuvarastoinnista ei ole vielä selvyyttä. Sitä ei ole selvitetty meille todennettavissa olevalla ja varmalla tavalla. Kun Slovenian kanssa käydään liittymisneuvotteluja, missä määrin myös ydinturvallisuus ja loppusijoituskysymys tulevat olemaan Slovenian kanssa käytävien liittymisneuvottelujen kohteena?

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, saanen todeta aivan yleisesti, että näillä ja samansuuntaisilla kysymyksillä, ennen kaikkea ydinturvallisuutta koskevilla kysymyksillä, on ilman muuta tärkeä merkitys liittymisneuvottelujen yhteydessä. Neuvosto tulee aina huolehtimaan siitä, että liittymisneuvottelujen yhteydessä noudatetaan mitä tiukimmin voimassa olevia yhteisön normeja sekä ennen muuta kaikkia kansainvälisiä ydinsektoria koskevia perusperiaatteita. Muilta osin totean, että puheenjohtajamaa Itävalta käy toistuvasti myös kahdenvälisiä neuvotteluja Slovenian kanssa. Se on kuitenkin aihe, josta en halua sanoa täällä sen enempää, mutta joka kuitenkin liittyy juuri samaan aiheeseen.

  Puhemies . – Kysymys nro 14 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymys nro 15 Wayne David (H−0756/98):

Aihe: Ihmisoikeudet Irakissa

Onko neuvosto tietoinen siitä, että muslimien hengellinen johtaja Al‐Shaik Mohammed Al‐Ghorawi ja kolme hänen apuriaan murhattiin Irakissa 18. kesäkuuta, ja että murhamiehet saattoivat olla Saddam Husseinin käskyläisiä?

Miten neuvosto aikoo painostaa Irakin hallintoa, jotta tällaiset ihmisoikeuksien loukkaamiset saataisiin loppumaan?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Davidin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, neuvosto on syvästi huolestunut Irakissa tapahtuvista laajamittaisista ja järjestelmällisistä ihmisoikeusloukkauksista. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat ovat langettaneet Irakia vastaan ankaria pakotteita ja että EU: lla on diplomaattisella tasolla vain hyvin vähäinen edustus Bagdadissa, unionilla on hyvin vähän mahdollisuuksia valvoa ihmisoikeuksia tai puuttua asiaan Irakissa tapahtuvien konkreettisten ihmisoikeusloukkaustapausten yhteydessä.

  David (PSE). – (EN) Kiitän arvoisaa puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Olen huojentunut kuullessani, että neuvosto on huolissaan Irakin tilanteesta ja erityisesti näiden neljän uskonnollisen johtajan kuolemasta. Haluaisin korostaa tilanteen vakavuutta. Niin hirveitä kuin nämä neljä murhaa ovatkin, on vahvoja epäilyksiä siitä, että Saddam Husseinin hallitus pyrkii eliminoimaan kaikki šiiamuslimien johtajat kyseisessä maassa. Tätä ei mitenkään voida hyväksyä. Kehottaisin neuvostoa mahdollisimman painokkaasti tekemään kaiken mahdollisen taatakseen sen, että Irakissa kunnioitettaisiin edes hiukan ihmisoikeuksia. Näin ollen kehotan puheenjohtajaa varmistamaan pikaisesti sen, että pyrittäisiin kaikin tavoin painostamaan Irakin hallintoa mahdollisimman paljon, niin että tilanne kohentuisi.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, sallinette, että totean tähän seuraavaa: Euroopan unioni on maalis‐huhtikuussa 1998 pidetyssä YK: n ihmisoikeuskomission 54. kokouksessa antamassaan päätöslauselmassa ottanut kantaa Irakin tilanteeseen ja tuominnut sen laaja‐alaiset ja järjestelmälliset rikkomukset ihmisoikeuksia vastaan sekä terroritoimet. Näin unioni tulee tekemään myös seuraavassa YK: n yleiskokouksessa annettavassa päätöslauselmassa sekä vaatimaan Irakia toistamiseen ryhtymään kiireellisesti yhteistyöhön YK: n ihmisoikeuksia ajavien tahojen, erityisesti Irakin asioiden erikoisesittelijän Max van der Stoelin kanssa, jonka toimikautta jatkettiin YK: n ihmisoikeuskomission 54. kokouksessa vuodella eteenpäin.

Euroopan unionin läsnäolo Irakin alueella on valitettavasti rajoittunut vähimpään mahdolliseen, mikä tekee mahdottomaksi Saddam Hussein hallinnon toimeenpanemien ihmisoikeusloukkausten nostamisen julkisen huomion kohteeksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tehokkaan valvonnan. Puheenjohtajamaa ei kuitenkaan aio jättää asiaa sikseen, vaan se tulee ottamaan yksityiskohtaisesti selkoa tästä tapauksesta, jonka toitte täällä esille, ja sen jälkeen keskustelemaan tästä kysymyksestä vielä uudelleen YK: n yleiskokouksen yhteydessä ja herra van der Stoelin kanssa.

  Puhemies . – Kysymys nro 16 José Apolinário (H−0758/98):

Aihe: Itä‐Timorin poliittinen tilanne

Itä‐Timorin viimeaikaiset tapahtumat ja erityisesti neuvoston esittämät kannanotot huomioon ottaen, voiko neuvoston puheenjohtaja kertoa, mitä aloitteita se aikoo toteuttaa Itä‐Timorin poliittisen tilanteen suhteen?

Rouva Ferrero‐Waldner, kehotan teitä vastaamaan herra Apolinárion kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, Euroopan unioni aikoo 25. heinäkuuta 1996 laaditussa yhteisessä kannassaan mainittujen päämäärien pohjalta jatkossakin tukea Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen asiaa koskevien päätöslauselmien kanssa yhtäpitävästi ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaan kirjattuja periaatteita vastaavasti asiassa YK: n piirissä toteutettavia aloitteita. Tätä kautta on Itä‐Timorin kysymyksessä määrä saada aikaan oikeudenmukainen, kattava ja kansainvälisesti hyväksyttävä ratkaisu, jolla itätimorilaisen kansan oikeudet pystytään rajoittamattomina turvaamaan.

Euroopan unioni on lähettänyt Itä‐Timoriin troikan valtuuskunnan, joka vieraili siellä 26. – 30. kesäkuuta. Troikan kertomus julkaistiin neuvoston päätöksen perusteella 24. heinäkuuta. Vierailun tärkein tulos oli ensinnäkin: troikan jäsenten arvion mukaan pitkäaikainen ratkaisu Itä‐Timorin kysymyksessä on mahdollinen vain ottamalla huomioon Itä‐Timorin asukkaiden toiveet.

Toiseksi olisi saatava välittömästi käyntiin vuoropuhelu, johon osallistuvat myös Itä‐Timorin asukkaiden edustajat. Kolmanneksi kaikilta neuvotteluihin osallistuvilta tahoilta edellytetään neuvotteluissa joustavuutta. Neljänneksi olisi aloitettava heti näkyvien luottamusta lisäävien toimien toteuttaminen.

Haluaisin myös korostaa, että tällainen all‐inclusive intra‐timorese dialogue ‐vuoropuhelu on järjestetty jo kolmesti, ja Itävalta on toiminut joka kerta sen isäntänä. Seuraava keskustelukierros on suunniteltu pidettäväksi lokakuussa ja jälleen Itävallassa. 3. ja 4. elokuuta järjestettiin New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin ja Indonesian ja Portugalin ulkoministerien kesken kolmen osapuolen välinen neuvottelu, jonka tulokset Euroopan unioni on ottanut tyytyväisenä huomioon. Niihin sisältyy myös itätimorilaisten entistä tiiviimpi mukaan ottaminen ratkaisujen löytämiseksi. Samansuuntaisia näkemyksiä ovat esittäneet myös troikan edustajat.

Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että onnistuisimme entisestään lisäämään luottamusta Itä‐Timorin eri ryhmittymien välillä, ja uskon, että vastaisuudessa meidän on omaksuttava vielä merkittävämpi asema pyrkiessämme asiassa tyydyttävään ja kaikille osapuolille hyväksyttävään ratkaisuun.

  Apolinário (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, tahdon ensinnäkin tuoda esiin sen, että puheenjohtajamaa Itävalta vastasi kysymykseeni hyvin kattavasti, tyhjentävästi ja perusteellisesti, mistä tahdon esittää kiitokseni; lisäksi tahdon korostaa, että kun otetaan huomioon se erityistilanne, että juuri Itävalta on toiminut Timoria koskevien neuvottelujen isäntämaana, meillä on luonnollisestikin tavallista suuremmat odotukset sen osalta, millä tavoin puheenjohtajamaa tulee paneutumaan asiaan. Haluaisimme jo tässä vaiheessa myös esittää tämän haasteen siinä toivossa, että puheenjohtamaa vastaisi odotuksiimme ja noudattaisi aktiivista politiikkaa, jonka tuloksena Itä‐Timorin kysymyksessä voitaisiin saavuttaa edistystä.

Haluaisin myös vielä palata asiaan ja tiedustella puheenjohtajamaalta, millaisia aloitteita se on aikonut edistää ottaen huomioon, että parlamentti on toistuvasti vaatinut kaikkien poliittisten vankien ja etenkin Xanana Gusmãon vapauttamista ehdoitta, ja ottaen myös huomioon, että ASEAN‐maiden ja Euroopan välisten suhteiden pohjalta on sekä tarpeellista että asianmukaista lujittaa ihmisoikeuksien puolustamisen ja perusvapauksien kunnioittamisen näkökulmaa ja kaiken kaikkiaankin puolustaa Itä‐Timorin kansan pyrkimystä saavuttaa keskinäiseen neuvonpitoon perustuva itsemääräämisoikeus.

Haluan vielä korostaa puheenjohtajamaan vastauksen merkitystä ja tuoda vielä kerran esiin luottamukseni siihen, että puheenjohtajamaa, joka on toiminut isäntänä Itä‐Timoria koskevissa neuvotteluissa ja tehnyt jäsenvaltiona monia aloitteita tuon vuoropuhelun edistämiseksi, voi monella tapaa myötävaikuttaa tämän kysymyksen ratkaisemiseen.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, paljon kiitoksia rohkaisevista sanoistanne. Haluaisin vielä lisätä jotain. Ensinnäkin keskustelin itse 22. heinäkuuta – siis vajaa viikko ennen kesälomaa – Lissabonissa Ramos Hortan kanssa, jolloin hän ilmaisi valmiutensa tukea autonomiaehdotusta sillä edellytyksellä, että kyseessä olisi vain siirtymäkauden ratkaisu, ja että muutaman vuoden kuluttua järjestettäisiin kansanäänestys lopullisesta asemasta.

Haluaisin sanoa vielä sanan myös vangeista, joista täällä puhuttiin. Seuraamme tarkasti myös Dilin vankilassa olevien vankien terveydentilaa. Se oli myös viime viikolla Aasian/Oseanian työryhmän keskustelun aiheena. Neuvoston puheenjohtajamaan Jakartassa oleva edustaja on sen osalta jatkuvassa yhteydessä Punaiseen Ristiin saadakseen jatkuvasti tietoa ennen kaikkea nälkälakossa olevien vankien voinnista. Hän on myös vaatinut, että Indonesian viranomaisten on taattava vastaavien lääkkeiden saanti ja hoito. Itävallan Jakartan suurlähetystön, joka toimii puheenjohtajamaan edustajana, selonteon mukaan nälkälakkolaisten luona käy säännöllisesti lääkäri, joka vahvisti, että terveystilanne on hallinnassa.

Mitä tulee Xanana Guzmãoon, haluaisin mainita, että Ramos Hortan kanssa käymissäni keskusteluissa käsiteltiin luonnollisesti myös vankikysymystä ja Xanana Guzmãon vapauttamista, mutta sen osalta tarvitaan ilmeisesti vielä muita keskusteluja New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien johdolla. Kuten myös tiedätte, Itävallan Jakartan suurlähetystössä on edelleen joitakin itätimorilaisia, jotka ovat etsineet sieltä turvapaikkaa. Pyrimme heidänkin osaltaan ratkaisuun, joka sopii sekä itätimorilaisille että molemmille konfliktin osapuolille.

  Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minulla on kaksi aivan konkreettista kysymystä. Ensimmäinen koskee Itä‐Timorin aseistariisuntaehdotusta, josta keskustellaan jatkuvasti. Toinen koskee puolueiden uudelleen muotoutumista Indonesiassa, jolloin havaitaan jotain Indonesialle uutta, nimittäin että sinne on muodostumassa osittain islamilaisia puolueita. Me tiedämme, että Itä‐Timorin väestö on suurimmaksi osaksi kristillistä. Jännityksiä pelätään, ja haluaisin kysyä, olisiko mahdollista sisällyttää Indonesiassa muodostuvia uusia puolueita demokratiaohjelmiin yhteistyöhön perustuvalla tavalla.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, aseistariisuntaa koskevaan ensimmäiseen kysymykseen voin sanoa, että keskustelut, joita New Yorkissa on käyty Yhdistyneiden kansakuntien johdolla, saavat epäilemättä aikaan Indonesian armeijan vetäytymisen, niin että aseistariisunnan ensimmäinen vaihe voi alkaa. Sama koskee vapaustaistelijoita.

Mitä tulee poliittisia puolueita koskevaan kysymykseen, voin ottaa kantaa vain siltä osin, että tiedän, että puheenjohtajamaa Itävalta pyrkii kutsumaan mahdollisimman monia tulevia puolueita mukaan Itä‐Timorilla käytävään vuoropuheluun, jotta senkin osalta edistyttäisiin, sillä ilman poliittisia puolueita tuskin päästään tyydyttävään tulokseen.

  Puhemies . – Kysymys nro 17 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymys nro 18 Jan Andersson (H−0765/98):

Aihe: Suurten maiden saama rakennetuki

Suurten maiden epäedullisessa asemassa olevien kaupunginosien tukeminen on täysin uusi ilmiö Euroopan unionin rakennepolitiikassa. Tämän vuoksi kaupunkien tukemista koskevaan komission ehdotukseen sisältyvät tuen maksamista koskevat määräykset sopivat huonosti pienen väkiluvun ja harvan asutuksen maihin, koska nämä määräykset on tehty alueita, ei kaupunginosia varten. Komission pitäisi sallia poikkeukset keinotekoisesta 100 000 asukkaan rajasta tietyillä harvaan asutuilla alueilla.

Tiedustelen neuvostolta, miten se aikoo välttää komission ehdotukseen sisältyvän jokseenkin epäjohdonmukaisen eriarvoisen erityiskohtelun?

Rouva Ferrero‐Waldner, ehdotan teille, että vastaisitte kyselytunnin päätteeksi herra Anderssonin kysymykseen.

  Ferrero‐Waldner, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, neuvosto ei ole saanut komission ehdotusta ohjelmaksi Euroopan unionin kaupunkien tukemiseksi. Kuten herra parlamentin jäsen tietää, Urban‐yhteisöaloitteessa on varattu vuosiksi 1994‐1999 yleisiä yhteisötukia kaupungeille, joiden asukasluku on yli 100 000. Tämä toimi kuuluu luonteensa vuoksi täysin komission toimivaltaan.

Komissio on muuten antanut neuvostolle 18. maaliskuuta 1998 sellaisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi ja rakennerahastoja koskeviksi yleisiksi määräyksiksi, jossa on varattu rakenteellisia tukia kaupunkien ongelma‐alueille. Neuvosto ei ole vielä päättänyt tämän ehdotuksen käsittelyä. Kaupunkien ongelma‐alueiden valintakriteerejä koskevaa kantaa ei myöskään ole vielä määritelty. Sen vuoksi neuvosto ei kykene vastaamaan arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen.

  Andersson (PSE). – (SV) Haluan kiittää neuvostoa vastauksesta. Voin ymmärtää sen, että ette ole ottaneet kantaa, mutta siksipä voin kiinnittää huomionne siihen ongelmaan, joka sisältyy komission esittämään ehdotukseen.

Voin ottaa esimerkin omasta maastani, Ruotsista, mutta ongelma esiintyy varmasti myös Itävallassa ja monessa muussa maassa, koska vain 2 % väestöstä voi saada tätä tukea eli omassa maassani 185 000 henkilöä. Meillä ei ole alueita, jotka koostuisivat 100 000 ihmisestä, vaan alueet koostuvat ehkä 30 0‐50 000 ihmisestä, jotka kuitenkin lasketaan keinotekoisesti 100 000 ihmiseksi. Omassa maassani se merkitsisi sitä, että ainoastaan yksi alue voisi saada tukea ja että erittäin vähän tästä tuesta voitaisiin käyttää. Toivoisin siis, että te jatkokäsittelyssä ottaisitte tämän ongelman huomioon.

  Ferrero‐Waldner . – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, voin vain sanoa seuraavaa: kaksi artiklaa mahdollistavat poikkeusmääräykset tavoitealueen koon osalta. 9 artiklassa sanotaan, että poikkeustapauksissa voidaan ottaa huomioon alueita myös pienemmistä kaupungeista, siis sellaisista, joissa on asukkaita alle 100 000. Euroopan komission mainitun tiedonannon 10 artiklassa täsmennetään kyseistä määräystä ja ilmoitetaan, että asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tuetaan toimia myös keskisuurissa ja pienissä kaupungeissa, jotka kärsivät yleisestä taloudellisesta lamasta. Se tarjoaa siis pienemmillekin kaupungeille mahdollisuuden toimia Urban‐ohjelman puitteissa.

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, rouva Ferrero‐Waldner.

Koska neuvoston kyselytunnille varattu aika on kulunut, kysymyksiin nro 19‐43 vastataan kirjallisesti.⁽¹⁾

Sallikaa minun jälleen kerran kiittää arvoisaa neuvoston puheenjohtajaa hänen läsnäolostaan täällä ja hänen korkealuokkaisista vastauksistaan.

Julistan kyselytunnin päättyneeksi.

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies PODESTÀ

(1) Ks. liite ”Kyselytunti”

10. Lähiyhtiöt (jatkoa)

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Secchin laatimasta talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnöstä ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko‐ ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi.

  Cardona (UPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvä kollega, olen perehtynyt huolellisesti kollega Secchin mietintöön sekä lausuntoihin, samoin kuin komission direktiiviin eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korkoja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi.

Ensimmäinen huomio, jonka haluaisin tässä yhteydessä esittää, on se, että mielestäni tätä keskustelua olisi käytävä samanaikaisesti kun keskustellaan eräästä toisesta direktiiviehdotuksesta, joka käsittelee säästöjä yleiseltä kannalta ja josta tiedetään jo tässä vaiheessa, vaikka sitä ei ole vielä esitetty Euroopan parlamentille. Tässä mielessä on nähdäkseni syytä korostaa, että tästä tärkeästä aiheesta, tuloverotuksen yhdenmukaistamistavoitteista, käytävä keskustelu ja sen koordinaatio on siten jossain määrin vajavaista.

Joudun toteamaan tässä yhteydessä myös sen, että yhdenmukaistamiseen olisi voitu ja kenties olisi pitänytkin pyrkiä toisella tavoin eli laatimalla monenvälinen sopimus, jonka puitteissa eri maat säätelisivät kahdenväliseltä pohjalta sijoituksia, taloutta ja myös verotusta koskevia asioitaan. Tämä on kuitenkin se menetelmä, jota on päätetty noudattaa, ja haluan nyt lausua siitä muutaman sanan.

Huomaan, että direktiivi sisältää edelleen eräitä kiistanalaisia kohtia, jotka liittyvät tiettyihin määritelmiin, kuten esimerkiksi toimipaikan käsitteeseen verotusta koskevissa asioissa. Kuten kaikki tiedämme, kyse on yrityksen toimitilojen tai tosiasiallisen sijainnin käsitteestä sellaisena kuin se on perinteisesti voimassa kansainvälisten verosuhteiden alalla. Tässä on kuitenkin omaksuttu toisenlainen peruste. Kiistanalaisia ovat myös korkojen käsite ja pysyvän toimipaikan käsite, joka jo sinänsä aiheuttaa erinäisiä hankaluuksia etenkin niiden jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, jotka solmivat keskenään sopimuksia poistaakseen tuloja koskevan kaksoisverotuksen. Olen sitä mieltä, että tätä kysymystä on analysoitava jatkossakin.

  Wolf (V). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, kysymys, joka meillä on tässä käsiteltävänä, on varmaankin vaikea. Puolentoista minuutin aikana voi käsitellä oikeastaan vain yhtä näkökulmaa. Mielestäni keskustelu paljon työvoimaa vaativia töitä koskevan arvolisäveron alentamisesta on kohta, joka on ulottuvuudeltaan laajin. Silloin tulee tietenkin esille tavattoman vaikea kysymys rajaamisesta. Jos otamme tähän mukaan laajoja aloja, rajaamiskysymys johtaa todellakin loputtomaan keskusteluun. On laadittava erittäin selviä sosiaalisia ja ekologisia kriteerejä ja ennen kaikkea työllisyyttä koskeva kriteeri, ja joudutaan käsittelemään rajoitettua listaa. Siltä perustalta voidaan sitten päästä eteenpäin tavoitteissa. Valmius tarttua tähän on olemassa. Yksittäisillä jäsenvaltioilla on myös kaiken kaikkiaan erittäin myönteisiä kokemuksia. Jos komissio onnistuisi pääsemään eteenpäin tällä tiellä, tällä muuten erittäin teknisellä sektorilla voitaisiin saavuttaa myös poliittisesti todella merkittävä tulos.

  Pomés Ruiz (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, olemme nostamassa ”jaloilleen” sopimusta tulevien yhtenäismarkkinoiden talouselämälle erittäin haitallisten verotuserojen hallinnasta. Pidän myönteisenä tätä ensimmäistä direktiiviä, joka alkaa edetä välttämätöntä tietä, ja josta haluaisin esittää vain yhden, kehityksen ajoitusta koskevan huomion.

Mielestäni meidän olisi annettava tälle mietinnölle, jonka laatijaa, kollega Secchiä, on kiitettävä hänen tässä asiassa tekemästään työstä, tietty sysäys, tiettyjä päivämääriä, tiettyjä sitoumuksia. Tarkemmin sanottuna verotusasiat edellyttävät, että edetään hitaasti ja varmasti – Espanjassa sanotaan ”hitaasti ja varmasti” – mutta olisi hyvä alkaa ajatella, ettei kolmen vuoden määräaika tämän direktiivin muuttamiseksi saa aiheuttaa epätietoisuutta siitä, voidaanko tätä pian hyväksymäämme järjestelmää soveltaa myös muihin yrityksiin.

Mielestäni olisi alettava ajatella, että kolmen vuoden määräajassa on tarpeeksi, ja olisi jo todettava, että tämä lähiyrityksiä varten nyt säädettävä toimenpide voi soveltua varmasti kaikkiin yrityksiin. Välttyisimme tietyiltä yritysten siirroilta ja toisimme tähän prosessiin oikeudellista varmuutta, jota mielestäni kaikkein eniten tarvitaan. Tämä epätietoisuutta aiheuttava yhdenmukaistaminen tarvitsee suurinta mahdollista poliittista tukea – ja sitä annetaan parlamentin taholta – ja se tarvitsee suurimman mahdollisen oikeudellisen varmuuden.

Onneksi olkoon, arvoisa komissaari, onneksi olkoon, rakas ystävä.

  Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät naiset ja herrat, herra Secchi on jälleen kerran todella onnistunut verojärjestelmää koskevan mietintönsä laadinnassa. Sallikaa minun kuitenkin tehdä muutamia perustavia huomautuksia. Mielestäni eurooppalaisen verojärjestelmän yhtenäistäminen etenee etanan vauhtia. Sisämarkkinoiden ja talous‐ ja rahaliiton kannalta muutokset ovat siinä ehdottoman välttämättömiä, sillä myös verotusta koskevat säännöt vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla, eivät vain suorat tuet, kuten toistuvasti perusteettomasti väitetään.

Käsiteltävänä olevat komission veroehdotukset edistävät varmasti sitä, että Euroopan unionissa kaksoisverotus poistetaan sen avulla, että lähiyhtiöitä koskevat yhteiset määräykset korko‐ ja rojaltimaksujen osalta ja että maksuja verotetaan ainoastaan siinä valtiossa, jossa maksunsaava yritys sijaitsee. Lopulta ennakonpidätyksen periminen korko‐ ja rojaltimaksuista on usein johtanut yritysten kaksoisverotukseen. Aina ei oltu taattu sitä, että vero otetaan huomioon maksunsaavan yrityksen sijaintivaltiossa. On valitettavaa, että direktiivi koskee toistaiseksi vain lähiyhtiöitä. Sen soveltamisalaa pitäisi laajentaa koskemaan kaikkia yrityksiä niin pian kuin mahdollista.

Olisi muuten suotavaa, että komission toimenpidepaketti toteutettaisiin kokonaisuudessaan vielä tällä vaalikaudella ja että hyväksyttäisiin myös muut sellaiset säännökset, joiden tarkoitus on edistää todellisen kaksoisverotuksen estämistä, hallinnollisten muodollisuuksien vähentymistä, vähentää rajat ylittävien liiketoimien kustannuksia ja poistaa joustavien rahoitusratkaisujen esteitä. Sen vuoksi on esitettävä eurooppalaisia ehdotuksia ja vietävä ne läpi.

Direktiivi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko‐ ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi noudattaa oikeaa yhtenäistämispyrkimystä ja määritelmiä puolueettomuuden saavuttamiseksi mahdollisimman laajalti. Vääristymät sisämarkkinoilla poistetaan, yksittäisten jäsenvaltioiden verotulojen menetykset estetään ja työllisyyttä parantavia rakenteita tuetaan mikäli ryhdytään toimiin todellisen kaksoisverotuksen estämiseksi aikaa vievien hallinnollisten muodollisuuksien poistamiseksi, esimerkiksi rajat ylittävien liiketoimien kustannusten vähentämiseksi ja joustavien rahoitusratkaisujen esteiden poistamiseksi.

Erittäin monista kohdista voisi tosin vielä esittää kriittisiä huomautuksia, esimerkiksi direktiivin soveltamatta jättämisen rajoittamisesta tapauksiin, joissa on yksiselitteisesti kysymys veropetoksesta, tai koko toimenpidepaketin toteuttamisen takaamisesta verokilpailun torjumiseksi. Myös määritelmien yhtenäinen käyttö eurooppalaisessa vero‐oikeudessa olisi mitä aiheellisinta, ja yhtiöiden pysyvien toimipaikkojen verotuksen liittäminen mukaan, olisi myös tarpeen. Muutamia esimerkkejä voisi vielä luetella lisää.

Tämä direktiivi on kuitenkin tärkeä lisäaskel erittäin vaivalloisella tiellä verotuksen yhtenäistämiseen. Kysymys ei ole ensisijaisesti verotuksen yhdenmukaistamisesta hinnalla millä hyvänsä, koska Euroopassa on erilaisia verojärjestelmiä ja oloja, vaan kysymys on kansallisista säännöksistä, joiden pitää johtaa oikeudenmukaiseen kilpailuun. Tätä varten alkukoordinointi on oikea tie. Parlamentin ja komission poliittinen painostus – nimenomaan neuvostoon kohdistuva – olisi ehdottoman välttämätöntä, jotta tässä päästäisiin eteenpäin.

  Monti, komission jäsen. – (IT) Tahtoisin ennen kaikkea kiittää herra Secchiä sekä tästä korko‐ ja rojaltimaksuja koskevaa ehdotusta käsittelevästä yksityiskohtaisesta ja erinomaisesta mietinnöstä että yleisemmin hänen suuntaa‐antavasta työstään ja tuesta, jota herra Secchi on tässä parlamentissa antanut verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi haluan kiittää talousja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevää valiokuntaa, oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevää valiokuntaa ja todellakin koko parlamenttia tuesta, jota se on antanut komission aloitteille, tuesta, jota kouriintuntuvasti osoittaa myös nopeus, jolla parlamentti on toiminut.

Kuten hyvin tiedätte, tämä ehdotus on yksi kolmesta Ecofin‐neuvoston viime joulukuussa hyväksymään pakettiin sisältyvästä toimesta, ja puheenvuoroni lopuksi puhun lyhyesti kahden muun toimen edistymisestä. Pidän, kuten tekin, tärkeänä tätä korkoja rojaltimaksuihin liittyvää yhteisön oikeuden välinettä, sillä tällä hetkellä jäsenvaltioiden hyväksymät yksipuoliset toimet ja kahdenväliset kaksoisverotuksen vastaiset sopimukset eivät ole mahdollistaneet näihin maksuihin liittyvän kaksoisverotuksen ongelman täydellistä poistamista. Olen hyvin iloinen tuesta, jota te, arvoisat edustajat, olette osoittaneet tälle ehdotukselle.

Olen kuunnellut tarkkaavaisesti herra Secchin esittämiä tarkistuksia, erityisesti tarkistuksia 1 ja 2, jotka korostavat tämän direktiivin merkitystä pienille ja keskisuurille yrityksille sekä mahdollisuutta laajentaa direktiivin soveltamista muihin kuin lähiyhtiöihin. Herra Secchi, komissio hyväksyy näiden tarkistusten hengen ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että tämä henki heijastuisi siinä muotoilussa, jonka neuvosto hyväksyy.

Muut talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan esittämät tarkistukset 3‐6 korostavat sitä, ettei menettelyä, joilla pyritään saamaan aikaan toimenpidepaketti, pidä käyttää keinona paketin eri osien tuhoamiseen. Näillä tarkistuksilla haluttaisiin lisäksi rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta peruuttaa tämän direktiivin tuoma etu ja varmistaa ehdotuksen johdonmukaisuus menettelysäännöillä ja veropaketin muilla osilla. Tarkistukset 3‐6 edustavat komission omaa ajattelutapaa.

Tästä huolimatta näiden tarkistusten hyväksyminen tällä hetkellä ja tämänhetkisessä muodossa ei ole järkevää. Direktiiviehdotus esitettiin näet tarkan harkinnan jälkeen nykyisessä muodossaan, jotta voitaisiin tasapainottaa eri jäsenvaltioiden edut: niiden jäsenvaltioiden, jotka toivoivat direktiivin soveltamista kaikenlaisiin yhtiöihin ja niiden välillä, jotka olisivat menettäneet huomattavan määrän verotuloja, mikäli tulojen ennakonpidätys olisi poistettu, sekä niiden, jotka toivoivat, että direktiivi olisi tiukasti liitetty paketin muihin osiin ja niiden välillä, jotka halusivat erottaa sen tästä kontekstista. Ymmärtänette, että alalla, jolla sovelletaan yksimielisyyssääntöä, rakentavan lähestymistavan löytäminen ei ole helppoa. Tarkistusehdotuksia on kuitenkin tutkittu tarkoin, ja niitä kaikkia harkitaan neuvoston keskusteluissa, kunhan eri jäsenvaltioiden kannat ovat selkeämpiä. Samat huomautukset pätevät rouva Soltwedel‐Schäferin, rouva Hautalan ja herra Wolfin esittämiin tarkistuksiin 7‐9. Mitä tarkistukseen 10 tulee, yhdyn esittelijän, herra Secchin, näkemykseen, jonka mukaan direktiivin voimaantuloa ei pitäisi lykätä.

Haluan lisäksi esittää teille, hyvät jäsenet, vilpittömät kiitokseni avustanne, ja päätän puheenvuoroni, arvoisa puhemies, kertomalla lyhyesti kahden muun veropakettiin sisältyvän toimen viimeaikaisesta edistymisestä, sillä olemme vakuuttuneita siitä, että on hyödyllistä säilyttää tiivis looginen ja poliittinen side näiden toimien välillä.

Mitä menettelysääntöihin tulee, kaikki jäsenvaltiot ovat vahvistaneet sitoutuvansa viime joulukuussa valmisteltujen sääntöjen periaatteisiin ja sopineet ohjelmasta ja aikataulusta, jotka mahdollistavat sen, että ensimmäinen luonnos voidaan esitellä Ecofin‐neuvostossa ensi joulukuussa. Jotta voitaisiin ryhtyä laatimaan ensimmäistä arviota ryhmien välisiin yksiköihin, rahoitusyksiköihin ja ulkomailla toimiviin yrityksiin liittyvistä toimista, menettelysääntöjä käsittelevälle työryhmälle, jota, kuten tiedätte, johtaa ministeri Primarolo, on perustettu kaksi alatyöryhmää, joista toista johtaa ministeri Primarolo ja toista herra Noltz. Työryhmä ja sen alatyöryhmät aikovat kokoontua syksyn aikana monta kertaa.

Mitä tulee ehdotukseen, jolla pyritään takaamaan säästötulojen vähimmäisverotustaso, voin sanoa, että Euroopan parlamentti käsittelee sitä parhaillaan: esittelijä on nimitetty, ja luotan siihen, että parlamentti ilmaisee kantansa muutaman kuukauden kuluessa. Yleisemmin ottaen komission on esitettävä selonteko paketin eri osien kehittymisestä Ecofin‐neuvostossa 1. joulukuuta 1998.

Olemme siis kokoamassa laivastoa matkalle, josta ei tule helppoa ja jonka päämäärä on kunnianhimoinen. Me kaikki olemme vakuuttuneita siitä, että matkan edistymistä on tarkkailtava hyvin huolellisesti. Tähän asiaan palataan varmasti parlamentissa, mutta tahdon käyttää hyväkseni tämän tilaisuuden kiittääkseni vielä kerran parlamenttia siitä merkittävästä tuesta, jota se on osoittanut tällä hankalalla matkalla kohti kaikkien yhteistä etua.

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

11. Tervetulotoivotukset

  Puhemies . – Hyvät kollegat, arvoisa komissaari, näette lehterillä italialaisia nuoria, jotka ovat voittaneet Movimento per la vita ‐liikkeen yleisen ihmisoikeusjulistuksen 50. vuosipäivän kunniaksi järjestämän kilpailun. Toivotan nämä nuoret tervetulleiksi tänne Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

12. ALV: n yhteinen järjestelmä – Valmisteveron alaiset tuotteet

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

‐ Langenin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0084/98) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevan direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta (arvonlisäverokomitea);

‐ Millerin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0064/98) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY muuttamisesta.

  Langen (PPE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, professori Monti selitti jo juuri, että veropolitiikka Euroopassa on kaikkea muuta kuin helppo kysymys. Myös se, mitä tänään käsittelemme, nimittäin kysymys arvonlisäverojärjestelmää koskevan direktiivin muuttamisesta, kuuluu tähän luokkaan. Aihe oli esityslistallamme jo maaliskuussa ja silloin lykkäsimme mietintöä, koska neuvosto ei ollut asiasta yksimielinen. Yhteisymmärryksessä komission kanssa, professori Montin kanssa, päätimme silloin antaa lisää neuvotteluvaraa saadaksemme enemmistön – mahdollisesti myös uuden, siis nykyisen puheenjohtajavaltion Itävallan kanssa – muutetun ehdotuksen taakse. Maaliskuussa tätä enemmistöä ei voitu saavuttaa. Professori Monti on nyt laatinut kompromissiehdotuksen, jota pitäisi käsitellä 12. lokakuuta Ecofinkokouksessa. Se ei ole täysin sama ehdotus kuin maaliskuussa, vaan muutettu ehdotus, jonka pitäisi antaa ainakin suurimmat rajat ylittävien arvonlisäveroa koskevien kysymysten käsittelyyn liittyvät ongelmat komission komitean toimivaltaan.

Parlamentti pitää ilahduttavana sitä, että on tapahtunut edistystä, professori Monti! Haluan erityisesti kiittää teitä tässä kaikkien kollegoideni puolesta, sillä te kuulutte niiden komissaarien joukkoon, jotka huolehtivat parlamentin kanssa tehtävästä yhteistyöstä esimerkillisesti. Te tiedotatte meille jatkuvasti komission uusimmista aloitteista. Me saamme osallistua. Vaikka meillä valitettavasti on vain oikeudet kuulemiseen ja vaikka neuvoston yksimielisyys on verojärjestelmän yhdenmukaistamisen edellytys, haluan korostaa tätä kiitosta tässä parlamentin lausumana kohteliaisuutena esimerkillisestä toiminnasta. Jos meidän on esitettävä kritiikkiä, teemme sen myös. Tässä tapauksessa voimme vain kehua!

Jäsenvaltiot ovat käyttäytyneet tässä kysymyksessä erittäin itsekkäästi. Siksi emme ole tähän mennessä päässeet yksimielisyyteen. Uskon kuitenkin, että tästä jäsenvaltioiden viivyttelystrategiasta arvonlisäverojärjestelmän ja muiden valmisteverojen yhdenmukaistamisen yhteydessä – kollega Millerin mietintöhän on samansuuntainen – ei enää voida pitää kiinni, kun meillä on yhteinen eurooppalainen valuutta. Se asia on lukkoonlyöty. Se astuu voimaan 1. tammikuuta 1999 ja on viimeistään 1. heinäkuuta 2002 ainoa maksuväline jäsenvaltioissa. Jos emme ole selvittäneet tulkintaa koskevaa kysymystä siihen mennessä, meidän ei tarvitse ihmetellä sitä, että arvonlisäveroja ja valmisteveroja koskevat petokset Euroopassa saavuttavat nämä suunnattomat mittasuhteet.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeisimpien arvioiden mukaan petosten rahasumma saavuttaa eurooppalaisen talousarvion laajuuden. Tilintarkastustuomioistuimen presidentti arvioi raha‐asiain alivaliokunnan kuulemistilaisuudessa neljä kuukautta sitten petosten suuruudeksi 150 miljardia Saksan markkaa, summan, joka on yhtä suuri kuin eurooppalainen talousarvio. Jos emme onnistu selvittämään näitä kysymyksiä, olemme oikeastaan menettäneet oikeuden tulla otetuiksi vakavasti petosten vastaisessa kamppailussa.

Professori Monti on esittänyt sellaisen ehdotuksen, että olemassa olevan arvonlisäverokomitean, jota tähän mennessä on pitänyt vain kuulla, joka tähän mennessä on voinut vain antaa ehdotuksia ja neuvoja, pitää tulevaisuudessa saada tulkintaa koskevissa kysymyksissä sääntelytoimivalta.

Parlamentin talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta kannatti tätä ehdotusta laajalla enemmistöllä. Uskon, että myös se, että se on osa komission kokonaisohjelmaa, osoittaa, että ajattelemme oikealla tavalla.

Tähän mennessä on voitu vain antaa suosituksia suuntaviivoista, jotka eivät ole sitovia. Tulevaisuudessa tällä arvonlisäverokomitealla pitäisi olla ainakin toteuttamismääräysten osalta suurempi toimivalta estää kaksoisverotus ja toisaalta estää verottamatta jättäminen, siis sulkea pois mahdollisuudet, jotka mahdollisesti sisältävät täysin laillisen verojen kiertämisen.

Minun on myönnettävä, että jäsenvaltiot ovat tässä asiassa erittäin vastahakoisia. Saksan liittotasavalta on EY: n perustamissopimuksen 99 artiklaan ja Saksan perustuslain 23 artiklan 2‐5 kohtiin viitaten todennut, että yksimielisyyden periaatetta saatettaisiin heikentää ja että Saksan liittoneuvoston oikeuksia osallistua päätöksentekoon ei voitaisi ottaa huomioon. Pidän sitä pinnallisena perusteluna, sillä myös tulevaisuudessa Ecofin‐neuvoston on yksimielisesti hyväksyttävä kaikki perustavat päätökset.

Arvoisa professori, olemme esittäneet kaksi tarkistusehdotusta. Haluaisimme, että komissio laatisi vuosittain kertomuksen tämän komitean työstä, jos sillä on laajempi toimivalta. Sen lisäksi haluamme, että hallinnolliset määräykset ja säädökset saatetaan voimaan 1. tammikuuta 1999, nimittäin sitten, kun yhteinen eurooppalainen rahayksikkö astuu voimaan.

  Miller (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, olen paljolti samaa siitä, mitä kollegani, herra Langen, on tänään sanonut, ja hän on käsitellyt monia niistä asioista, joita aioin ottaa esille. Kuten jäsenet muistanevat, meidän oli poistettava tämä asia esityslistaltamme maaliskuussa, jotta komissiolle ja neuvostolle jäisi enemmän liikkumavaraa. Käsittääkseni, kuten herra Langen on huomauttanut, kompromissikanta on menossa Ecofin‐neuvostoon lokakuussa. Se ei ehkä ollut se täysosuma, jota me Yhdistyneessä kuningaskunnassa halusimme, mutta ainakin se on jotain.

Siirryn nyt edessämme olevaan valmisteveroa koskevaan mietintöön. Yksi niistä ongelmista, joita tällainen mietintö tuo esille, on se, että EU: n sisällä tapahtuvaa päätöksentekoa verhoaa suurelta osin salamyhkäisyys, mistä monet kansalaiset ovat varmasti erittäin huolissaan.

Parhaillaan on olemassa noin 43 välilliseen verotukseen liittyvää komitologiakomiteaa. Minusta niitä on 43 liikaa. Meidän on hyväksyttävä niiden olemassaolo, mutta meidän on tehtävä niistä paljon nykyistä avoimempia. Sen vuoksi olen yhdessä talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan kanssa esittänyt joitakin tarkistuksia.

Käyn aluksi läpi nämä tarkistukset. Ensimmäinen tarkistus on mielestäni jokseenkin ironinen. Siinä korjataan eräs direktiivin lausuma. Direktiivissä sanotaan, että ”olisi pidettävä mielessä, että yhteisön valmisteveron yhdenmukaistaminen saatettiin loppuun ainoastaan muutamia kuukausia ennen yhtenäismarkkinoiden voimaantuloa”. En tiedä, kuka sen kirjoitti tai oliko tuo henkilö sitä ennen itse asiassa ollut keräämässä joitakin valmisteveron alaisia tuotteita. Jos kuitenkin menee esimerkiksi Doveriin tai Malmöhön ja näkee, millaisia tavaroita sinne on tuotu muualta, ymmärtää sen, ettei valmisteveroalalla ole olemassa mitään yhdenmukaistamista. On ehdottomasti väärin, että joku kirjoittaa, että yhdenmukaistaminen on saatettu loppuun. Meidän on ilman muuta korjattava se. Olin häntä kohtaan lempeä; “saatettiin loppuun” sijasta sanoin vain “käynnistettiin”, koska käsitin, että komissaari Monti etenee kohti välillisen verotuksen yhdenmukaistamista, ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Toinen esittämäni tarkistus koskee Plumbin ja Delorsin sopimusta, joka, mikäli oikein muistan, solmittiin kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Se oli alustava sopimus komission tuolloisen puheenjohtajan Jacques Delorsin ja parlamentin puhemiehen, lordi Plumbin, välisessä kirjeenvaihdossa. Se oli määrä panna täytäntöön koko tämän komitologiakomiteoita koskevan keskustelun korostamiseksi ja käynnistämiseksi. Sitä ei ole koskaan pantu kokonaan täytäntöön. Kehotamme komissiota tarkastelemaan sitä uudestaan. Emme pyydä valtuuksia komiteoihin nähden, haluamme vain tarkastella niiden tekemää työtä.

Talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan kolmas tarkistus koskee tietokoneistettua valvontajärjestelmää. Pyydämme sen käyttöönottoa, kun yhteisön passitusjärjestelmän tietokoneistettu valvontajärjestelmä otetaan käyttöön. Tämäkin on tekninen tarkistus, joka sekä komission että yritysten olisi mielestäni helppo hyväksyä.

Olisimme myös valmiita hyväksymään herra des Placesin neljännen tarkistuksen. Siinä ei sanota paljon, mutta oikeastaan siinä sanotaan, että hallinnollista menettelyä pitäisi parantaa, eikä kenelläkään luulisi olevan mitään sitä vastaan.

Haluan lopuksi esittää vetoomuksen sen takia, että nämä komitologiakomiteat toimivat salassa. Emme tee mitään asian korjaamiseksi. Pyydämmekin, että komissio ystävällisesti antaisi meille enemmän tietoja, jotta EU: n kansalaiset voisivat nähdä, mitä komissio tekee. Ehkäpä se hälventää osittain sitä epäluottamusta, joka meitä nykyisin ympäröi.

  Thyssen (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, se, että komission ehdotus muuttaa alv‐komitean asemaa neuvoa‐antavasta komiteasta sääntelykomiteaksi ja että Langenin mietintöön ollaan tekemässä kahta tarkistusta, on askel eteenpäin. Nykyisellä alv‐siirtymäjärjestelmällä on huomattavia vaikutuksia sisämarkkinoiden kehittymiseen, mutta perusdirektiivin lisäksi myös jäsenvaltioiden hallinnolliset menettelyt ja erilaiset tulkinnat vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan ja oikeudelliseen varmuuteen, joka meidän on taattava.

Niin kauan kuin ei ole olemassa alv‐säännösten yhdenmukaista tulkintaa ja soveltamista, alv‐järjestelmän puolueettomuutta ei ole oikeastaan taattu, ja se on ongelma. Erot lainsäädännön soveltamisessa käytäntöön johtuvat epäilemättä siitä, että komissiolla ei ole riittävästi täytäntöönpanovaltuuksia. Ehdotus siitä, että komissiolle myönnettäisiin tarvittavat täytäntöönpanovaltuudet ja että alv‐komiteasta tehtäisiin sääntelykomitea, antaa komissiolle ja komitealle lisää voimaa, ja tuloksen pitäisi olla sellainen, että alv‐sääntelyn täytäntöönpano saataisiin yhdenmukaiseksi kaikissa jäsenvaltioissa.

Talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta hyväksyi tämän kaikessa viisaudessaan, mutta haluamme luonnollisesti varmuuden siitä, että voimme parlamenttina edelleen suorittaa täytäntöönpanon poliittista valvontaa asianmukaisella tavalla. Tämän vuoksi tarkistus, joka koskee alv‐komitean vuosikertomusta, ansaitsee kaikkien poliittisten ryhmien tuen. Se saa varmasti ainakin meidän ryhmämme tuen. Kiitokset teille, arvoisa puhemies, ja kiitokset myös esittelijälle.

  Gasòliba I Böhm (ELDR). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, haluaisin ensiksi puoltaa äsken kuulemaani rouva Thyssenin puheenvuoroa, jossa hän korostaa kahta merkittävää seikkaa. Toinen on se, että olemme valitettavasti jo vuosia käsitelleet arvonlisäveron soveltamista koskevaa väliaikaista suunnitelmaa, emme asiasta vastaavan komissaarin, herra Montin, palvelusten tai ponnistelujen puutteen takia, vaan koska, kuten te tiedätte, jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä, jotta saataisiin aikaan lopullinen alv‐järjestelmä, eikä se valitettavasti ole mahdollista.

Sen vuoksi suhtaudumme tyytyväisinä ja myötämielisesti ehdotuksiin näiden direktiivien muuttamiseksi, joita tarkastelemme verotusmietintöjen ryhmässä tänä iltana, ja näin ollen tuemme komission ehdottamia keskeisiä suuntaviivoja ja ennen kaikkea edistykseen viittaavia kohtia, vaikka edistys onkin meidän mielestämme ja oletettavasti myös itse komissaari Montin mielestä liian hidasta, mutta näitä ponnisteluja on jatkettava, jotta voisimme saada aikaan järjestelmän, joka toivon mukaan olisi lopullinen.

Näihin direktiiveihin tehdyistä ehdotuksista haluan mainita erityisesti yhden, koska se on mielestäni erityisen tärkeä sille yrityssektorille, joka on Euroopan unionin taloudellisen kehityksen ja työllisyyden kannalta kaikkein tärkein: pienet ja keskisuuret yritykset. Käsittääksemme komission ehdotus ja tämän sääntelykomitean tehtävä, kuten rouva Thyssen totesi, ja komissiolle itselleen myönnettävä väliintulomahdollisuus parantaisivat selvästi sen soveltamista, yksinkertaistaisivat järjestelmää, toisivat kaikille yrityksille enemmän varmuutta ja ennen kaikkea olisivat suurempi tae pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ovat Euroopan talouden perusta.

  Crowley (UPE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin kiittää komissaaria ja erityisesti kahta esittelijää heidän kommenteistaan. Heidän käsittelemänsä seikat ovat erittäin tärkeitä.

Kuudes alv‐direktiivi, jonka tarkoitus oli alun perin mahdollistaa verorajojen poisto ja yhteisen verojärjestelmän luominen, on erittäin tärkeä poliittinen viesti etenkin nyt, kun puhumme 340 miljoonan ihmisen markkinoista. Meidän on ehdottomasti yksinkertaistettava ja muutettava alv‐järjestelmää, jotta markkinat onnistuisivat. Kuten kyseiset puhujat kuitenkin mainitsivat, asiassa on edistytty hyvin vähän, osittain 99 artiklan mukaisen yksimielisyysvaatimuksen takia, mutta myös siksi, että komissio ja muut toimielimet eivät ole ponnistelleet tarpeeksi sen hyväksi, että yhtenäismarkkinoiden todellisia ihanteita ilmaistaisiin käytännössä.

Jäsenet ovat maininneet komitologiakysymyksen. Keskustelimme parlamentissa eilisiltana komissaari Orejan kanssa komitologiasta ja komission tekemästä ehdotuksesta. Painotin hänelle eilisiltana tänä iltana käsiteltävästä Millerin mietinnöstä käymämme keskustelun yhteydessä, että kun kysymys tullittoman ja verottoman myynnin lakkauttamisesta nousi esille, heräsi myös kysymys valmisteveroista, nimittäin missä valmisteveroa maksettaisiin myynnistä ja niin edelleen.

Sen sijaan, että komissio olisi antanut ehdotuksen parlamentille ja keskustellut parlamentin kanssa siitä, miten tämä ongelma voidaan ratkaista, se antoi asian jäsenvaltioiden hallitusten virkamiesten muodostamalle itsenäiselle elimelle, jotta päätös tehtäisiin salassa eikä sitä annettaisi takaisin parlamentille. Me haluamme lisää kuulemista, lisää vuorovaikutusta. Käyttöön otettava euro tarjoaa tilaisuuden yksinkertaistaa byrokraattisia menettelyjä.

Lopuksi, kuten liberaalipuolueen kollegani sanoi, meidän on saatava differentiaalinen alv‐järjestelmä, jolla mahdollistettaisiin työpaikkojen luominen ja työllisyyden kasvu erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten.

  Wolf (V). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi pyytää anteeksi. Mieleeni tuli juuri asia, joka ei liity käsiteltävään asiaan. Haluaisin tehdä jälkikäteen huomautuksen Secchin mietinnöstä. Se on kyllä jonkin verran epätavallinen, mutta käytännöllinen. Emme halua – siksi olemme esittäneet tarkistusehdotuksen – että ne välttämättömät korjaukset, joita herra Secchi ehdottaa, johtavat siihen, että luodaan uusia mahdollisuuksia verojen välttelyyn ja verojen kiertämiseen. Meistä olisi hyvä, että sekä jäsenvaltiot että myös yhteisölliset säännökset huolehtivat siitä, että niin ei tapahdu.

Kysymykseen arvonlisäverojärjestelmästä: osan olenkin jo tuonut esiin. Perusajatus on toki, että tosiasiassa – ja siltä osin olen poikkeuksellisesti todella samaa mieltä herra Langenin kanssa – yhteinen valuutta tekee tästä jäsenvaltioiden itsekkyydestä täydellisen “vangin dilemman”, josta voi päästä ulos vain yhteisöllisten sitovien säännösten avulla, jos ylipäänsä lainkaan. Siksi myös me vihreät kannatamme sääntelytoimivaltaa, jota on suunniteltu annettavaksi arvonlisäkomitealle. Kuten herra Langen, myös me olemme sitä mieltä, että Euroopan parlamentille laadittava kertomus, joka luo avoimuutta, mutta myös mahdollistaa keskustelun siitä, on jonkinlainen ennakkoehto, ja että on välttämätöntä saattaa määräykset voimaan 1. tammikuuta 1999 kokonaisuuden tehostamiseksi.

Pidämme myös järkevänä sitä, mitä herra Müller sanoi. Komitologiaa täytyy vielä kerran tarkastella Plumbin sopimuksen perustalta, ja taata se, että tässä luodaan todellakin loogisesti yhteenkuuluva järjestelmä, joka takaa avoimuuden ja tehokkuuden. Se on kuitenkin toinen aihe.

  Garosci (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, keskustelemme nyt ehdotuksista neuvoston direktiiveiksi, jotka koskevat yhteisön verotuksen muutoksia. Olemme luomassa uudenlaisia markkinoita, ja näin muuttuvassa tilanteessa direktiivi voi näet vanhentua jo viidessä vuodessa; siksi on tarpeen saattaa se ajan tasalle ottaen huomioon, että yhteisö on yhä lähempänä toisaalta yrityksiä – erityisesti pieniä yrityksiä – ja toisaalta kuluttajia. Valmistevero‐ ja arvonlisäverojärjestelmien, jotka vääjäämättä yhdenmukaistetaan eri jäsenvaltioiden välillä, on voitettava tämänhetkiset vaikeutensa ja rajoitteensa, jotta voitaisiin luoda todelliset yhtenäismarkkinat. Euron käyttöönoton on nopeutettava verotuksen yhtenäistämistä.

Kuten herra Langen toi hyvin esiin mietinnössään, josta kiitämme häntä, tämän aikaansaamiseksi on välttämätöntä taata verotuksen puolueettomuus ja purkaa jäljellä olevat tuotteiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden esteet eri jäsenvaltioiden väliltä. Joitakin taloudellisia ja sosiaalisia sektoreita ja niiden verotuksellisia tarpeita, erityisesti alv‐kysymysten osalta, on tuettava erityisesti, ja niihin on kiinnitettävä yhä suurempaa huomiota myös tulevissa direktiiviehdotuksissa. Mielessäni ovat erityisesti voittoa tuottamattomat ja vapaaehtoistyöhön perustuvat alat tai kaupallisista aloista erityisesti hotelli‐ ja ravintolaala, ja lopuksi palvelualoista ennen kaikkea kauppa ja matkailu.

Tehokkaampi arvonlisäverojärjestelmä, jolla ei pyritä maksamaan vähemmän veroja, vaan maksamaan niitä paremmin, voi auttaa näitä aloja luomaan lopulta kehitystä ja investointeja ja siten myös uusia työpaikkoja, onhan työttömyys valitettavasti yhä Euroopan unionin pahin ongelma.

  Pomés Ruiz (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, kaikki parlamentin ryhmät tuomitsevat yksimielisesti alvprosessin hitauden. Mitä voisimme tehdä edetäksemme hieman nopeammin? Voitaisiinko yhteiskunnalle selittää verotuksen tasapuolisuuden puuttumisesta johtuvan tehottomuuden kustannukset?

Liekö tarpeen mainita niitä maita, jotka sen sijaan, että ne pohtisivat järjestelmän oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta, pohtivatkin sitä, kuinka paljon enemmän tai vähemmän verotuloja ne saavat, olkoonpa komission ehdotus millainen tahansa?

Teidän todellakin kannattaa, arvoisa komissaari Monti, tukea tätä parlamentin teille antamaa poliittista sysäystä, tätä kaikkien ryhmien välistä yksimielisyyttä. Teidän todellakin kannattaa myös hyödyntää tätä sysäystä, tätä euron elinvoimaista alkuvaihetta, joka tulee leimaamaan niin monta Euroopan unionin talouselämän aluetta, pyrkiäksenne nopeuttamaan vähän enemmän tätä prosessia.

On selvitettävä, mitkä maat eivät halua päästä eroon tehottomuuden kustannuksista, ja siinä teillä on, arvoisa komissaari – kuten te tiedätte – koko parlamentin tuki.

Mielestäni on ”jotenkin” rohkaistava neuvostoa, jotta se vihdoinkin suhtautuisi lopullisen alv‐järjestelmän välttämättömään hyväksymiseen muutenkin kuin verotusta koskevana vanhana virtenä jokaisessa jäsenvaltiossa ja jotta se ajattelisi, että kaikilla valtioilla on paljon voitettavaa alv‐järjestelmän lopullisessa käyttöönotossa.

Olen sitä mieltä, että nyt euron aikana yhtenäismarkkinoiden tehokkuuden kannalta on välttämätöntä, että lopullinen menettely alkaisi alv: n osalta vihdoin viimein siintää näköpiirissä. Me kaikki tuemme sitä, arvoisa komissaari.

Kiitos esittelijöille muista laadituista mietinnöistä, ja koettakaa kestää, koska meidän on toimittava jotenkin toisin kuin nyt nopeuttaaksemme tätä prosessia, joka ei ole tehokas ja jonka kustannuksia – olen sitä mieltä ja ehdotan sitä teille, arvoisa komissaari – olisi arvioitava määrällisesti.

  Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, se, että emme täällä täysistunnossa keskustele vain poliittisesti abstrakteista aiheista, vaan myös konkreettisista toteuttamisesimerkeistä, on epäilemättä kaunis esimerkki Euroopan parlamentin intensiivisemmästä mukaan ottamisesta lainsäädäntötyöhön. Aamupäivällä keskustelimme yleisesti komitologiasta ja parlamentin tarpeellisesta mukaan ottamisesta poliittisen tahdon muodostamisprosessiin, ja nyt valmisteverokomitean yhteydessä – Millerin mietintö – meillä on mahdollisuus toteuttaa se. Tämä valmisteverokomitea on erittäin tärkeä väline. Sen tehtävä ei ole vain neuvoa‐antava, vaan se takaa myös valmisteveromääräysten yhdenmukaisen tulkinnan ja soveltamisen.

Meidän tehtävämme siinä on puolustaa avoimuutta ja demokraattisia pelisääntöjä, erityisesti sen vuoksi, että parlamentti on mukana yhteisessä lainsäädäntötyössä. Meidän on tunnettava elinten toiminta ja toteutettava parlamentaarisia direktiivejä. Se koskee myös valmisteverokomiteaa. Sikäli minua siis kiinnostaa pääosasto XXI: n ehdotus. Valmisteverokomitean ei pitäisi soveltaa tiettyjä direktiivin 92/12 ja sen 7 artiklan menettelyjä. Se merkitsisi tosiasiallisesti sitä, että lakia muutetaan ottamatta parlamenttia mukaan päätöksentekoon.

Siksi kysyn läsnäolevalta komissaarilta: miten tässä ehdotuksessa suhtaudutaan yleiseen toiveeseen laajemmasta parlamentaarisesta osallistumisoikeudesta ja politiikkaan, jota komissio noudattaa komitologiauudistuksessaan?

  Monti, komission jäsen. – (IT) Tahtoisin ennen kaikkea kiittää esittelijöitä, herra Langenia ja herra Milleriä, sekä talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevää valiokuntaa tuesta, jota näiden päätöslauselmaesitysten ja mietintöjen myötä on osoitettu komission yleiselle tavoitteelle yhdenmukaistaa arvonlisä‐ ja valmisteveroja koskevan lainsäädännön soveltamista. Olen erityisen iloinen siitä, että päätöslauselmaehdotuksessa pyydetään neuvostoa kuulemaan parlamenttia uudelleen siinä tapauksessa, että neuvosto aikoo oleellisesti muuttaa komission ehdotusta. Tässä asiassa ja yleisemminkin pahoittelen syvästi sitä, ettei yhtenäismarkkinoiden toiminnan kannalta näin tärkeiden seikkojen olemassa oleva oikeudellinen perusta mahdollista tehokkaampia toimia.

Haluan kiittää herra Langenia hänen ystävällisyydestään, ja hänen mietinnöstään tahtoisin todeta, että käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on, että neuvosto siirtäisi komissiolle valtuudet esittää täytäntöönpanosäännöksiä arvonlisäveroa koskevissa asioissa. Tässä nimenomaisessa tehtävässä komissiota avustaa arvonlisäverokomitea. Tästä syystä komitealle on myönnettävä sääntelykomitean toimivalta. Ehdotettu komiteamenettely on se, josta neuvoston tekemän päätöksen 87/373/ETY, niin sanotun ”komitologiapäätöksen”, 2 artiklan III kohdan a alakohdassa säädetään.

Ehdotus vastaa kaikkien talouden sektoreiden yksimielisesti esittämiin vaatimuksiin. Kun taloudelliset toimijat pyrkivät toimimaan toisissa jäsenvaltioissa, ne kohtaavat vaikeuksia, jotka johtuvat yhteisön arvonlisäveroja koskevan lainsäädännön erilaisesta soveltamisesta. Tämä estää niitä käyttämästä hyväkseen kaikkia, mahdollisesti huomattavia, yhtenäismarkkinoihin liittyviä etuja. Toisin sanoen toimijat ovat vailla oikeudellista varmuutta ja usein myös alttiita kaksoisverotukselle. Tämä on eräs niistä tarpeettomista kustannuksista, joita toimijoiden on siedettävä silloin, kun ne harjoittavat taloudellista toimintaa toisessa jäsenvaltiossa.

Joillekin toimijoille, erityisesti niille, joiden liiketoimet ovat kooltaan pieniä tai keskisuuria – joista, kuten on huomautettu, suuresti riippuu Euroopan tuleva talouden ja työllisyyden kasvu – yhteisön säännösten epäyhdenmukainen soveltaminen on ylitsepääsemätön este Euroopan markkinoille pääsylle. Tällaiset esteet voidaan ja ne täytyy poistaa. Parannuskeinona on sellaisten keinojen käyttöönotto, jotka mahdollistavat yhteisön alv‐säännösten yhdenmukaisen soveltamisen koko Euroopan unionissa. Ehdotettu menettely antaa komissiolle mahdollisuuden kohdata ja ratkaista nämä vaikeudet yhdessä arvonlisäverokomitean kanssa.

Komissio arvostaa parlamentin myönteistä asennetta, jota herra Langenin mietintö osoittaa. Hyväksyn täysin esitettyjen tarkistusten hengen, ja se, etten voi hyväksyä niitä, johtuu pelkästään muodollisista seikoista. Komissio ymmärtää parlamentin halun saada tietoja sitä avustavien komiteoiden työstä; tätä seikkaa kuitenkin käsitellään uudessa komission esittämässä komiteoita koskevassa päätösehdotuksessa.

Mitä näihin kysymyksiin tulee, ehdotuksen kokonaisvaltainen lähestymistapa mahdollistaa sn, ettei yksittäisiä säädöksiä tarvitse erikseen käsitellä.

Mitä toiseen tarkistukseen tulee, olen täysin samaa mieltä siitä, että ehdotuksessa esitetty päivämäärä ei ole realistinen, sillä se on jo mennyt. Olen kuitenkin haluton korvaamaan sen tammikuun 1. päivällä vuonna 1999. Se merkitsisi näet kovin suurta optimismia hyväksymisen ja käyttöönoton ajankohdan osalta. Ottaen huomioon sen, ettei ehdotettu uusi menettely edellytä jäsenvaltioilta mitään muutoksia, komissio säilyttäisi mieluummin mahdollisuuden määrittää uuden aikarajan vasta sitten, kun neuvoston hyväksyntä näyttää olevan lähempänä. Päätän herra Langenin mietinnön käsittelyn tähän, ja haluan kiittää teitä arvokkaasta tuestanne: uskon, että se saattaa lisätä mahdollisuutta mietinnön pikaiseen hyväksymiseen neuvostossa.

Arvoisa puhemies, käsittelen lyhyesti herra Millerin mietintöä komission viime vuoden heinäkuussa esittelemästä direktiiviehdotuksesta, jolla pyritään laajentamaan komission ja sitä avustavan valmisteverokomitean sääntelytoimivaltaa yhteisön valmisteverosäädösten toimeenpanossa, ja kiitän häntä lämpimästi mietinnöstä. Tämä ehdotus on välttämätön, koska silloin kun olemassa oleva (rajallinen) sääntelytoimivalta loppuu, komission ja komitean rooli uusien ongelmien ratkaisussa on vain neuvoa‐antava.

Petosten ja salakuljetuksen vastaisen taistelun haaste edellyttää kansallisten hallintojen yhteistä toimintaa, jonka vain yhteiset säännöt tekevät mahdolliseksi. Lisäksi taloudelliset toimijat odottavat oikeutetusti voivansa tässäkin tapauksessa hyötyä kaikista todellisten yhtenäismarkkinoiden eduista, mutta heidän odotuksiaan näyttää haittaavan – ja sanoisin, että toisinaan todella haittaavatkin – eri jäsenvaltioiden välillä vaihtelevien hallintomenettelyjen raskaus. Meillä on siis kaksin verroin syytä vaatia laajempaa sääntelytoimivaltaa.

Sanottuani tämän direktiiviehdotuksesta yleensä tahtoisin nyt käsitellä talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön sisältöä. Komission on näet ilmaistava torjuva kantansa tarkistukseen 2, jolla pyritään lisäämään kaksi uutta alakohtaa 24 artiklan 2 kohtaan. Ensimmäisellä lisäyksellä pyritään pääasiassa antamaan vuonna 1988 solmitulle, Plumb‐Delors‐sopimuksena tunnetulle epäviralliselle, komiteoiden toiminnan avoimuutta koskevalle sopimukselle oikeudellinen luonne, ja toisella lisäyksellä halutaan panna täytäntöön komission välillistä verotusta käsittelevää neuvoaantavaa komiteaa koskeva päätös.

Ensimmäisen lisäyksen osalta on korostettava, että komissio on viime kesäkuussa esitellyt neuvostolle päätösehdotuksen, joka muuttaa komiteoiden toimintaa säätelevää neuvoston päätöstä 87/373/ETY. Tässä ehdotuksessa edellytetään erityisesti, että Euroopan parlamentille tiedotetaan säännöllisesti komiteoiden työskentelystä. Parlamentti saa siksi tietoonsa esityslistat, asetusehdotukset ja äänestystulokset. Samoin sille tiedotetaan kaikista niistä toimista tai ehdotetuista toimista, joita komissio ehdottaa neuvostolle. Tästä syystä direktiivissä oleva viittaus Plumb‐Delors‐sopimukseen vaikuttaa turhalta.

Mitä toiseen lisäykseen tulee, neuvoa‐antava välillistä verotusta käsittelevä komitea on jo toiminnassa. Komissio pitää kuitenkin parempana olla mainitsematta komiteaa tämän direktiiviehdotuksen yhteydessä, josta nyt keskustelemme ja jonka tavoite on laajentaa sääntelytoimivaltaa valmisteveroa koskevissa kysymyksissä. Välillistä verotusta käsittelevä sekakomitea on sen sijaan vain neuvoa‐antava komitea.

Lopuksi mitä tulee viimeiseen tarkistukseen, komissio hyväksyy sen periaatteessa. Valmisteverojen tietokoneistettu valvontajärjestelmä on eräs komission toiminnan prioriteeteista tällä alalla. Eräitä tätä koskevia aloitteita on jo hyväksytty olemassa olevien säädösten, toisin sanoen direktiivin 92/12/ETY 18 ja 19 artiklan sekä Fiscalis‐ohjelman nojalla. Komissio on julistanut tätä koskevan ensi vuonna järjestettävän tarjouskilpailun ohjelman toteutettavuuden selvittämiseksi. On kuitenkin korostettava, ettei tietokoneistetun järjestelmän toteuttaminen ole komission tehtävä. Valmistevero‐oikeudet ovat, toisin kuin tullimaksut, kansallisia varoja, ja siksi jäsenvaltioiden valvonnan alaisia. Komissio ei toisin sanoen voi toteuttaa valvontaa jäsenvaltioiden asemesta, eikä se voi ottaa kokonaan vastuulleen tällaisen tietokoneistamisohjelman rahoittamista.

Päätän puheenvuoroni kiitämällä vielä kerran Euroopan parlamenttia tuesta, johon luotamme neuvotteluissa. Verotuksen eri aloilla tapahtuvat toimet, joita tänä iltana käsittelemme, liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, herra Wolf, että ymmärrän hyvin, että on aivan mahdollista toisinaan sekoittaa käsiteltävät asiakirjat toisiinsa. Tahtoisin myös muistuttaa, että näiden yksittäisten teknisten seikkojen lisäksi, joita – parlamentin tuella – käsittelemme mahdollistaaksemme verotuksen paremman koordinoinnin, perimmäinen tavoitteemme on kuitenkin talouden ja ennen kaikkea työllisyyden kasvu. Ilman verotuksen koordinoinnin parantamista on tavattoman vaikeaa luoda uutta työllisyyttä Euroopassa, ja erityisen vaikeaa on luoda uusia työtilaisuuksia nuorille, jotka näitä tilaisuuksia eniten tarvitsevat. Me siis käännymme ennen kaikkea nuorten puoleen, nuorten, jotka tänä iltana ovat niin hyvin edustettuina tässä salissa, ja haluaisin puhemiehen luvalla lisätä hänen täällä oleville nuorille esittämäänsä tervehdykseen myös komission tervehdyksen.

  Puhemies . – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

13. Verojen yhdenmukaistaminen

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana Castagnèden laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0252/98) komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17. päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä ja: yhdenmukaisesta määräytymisperusteesta.

  Castagnède (ARE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät kollegat, mietinnössä, josta keskustellaan ja jonka otsikko voisi antaa olettaa jotain muuta, käsitellään Euroopan arvonlisäverokantoihin liittyvää kysymystä ja tarkemmin sanoen alennettujen verokantojen soveltamisalaa.

Kuten tiedätte, liikevaihtoverojen lähentämisprosessin tässä vaiheessa yleisen alv‐kannan on oltava vähintään 15 % yhteisön nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat lisäksi lainsäädännön nojalla soveltaa yhtä tai kahta alennettua verokantaa, joiden on oltava vähintään 5 % ja joita sovelletaan yksinomaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteessä H tarkoitettuihin tavaroihin ja palveluihin.

Neuvosto tarkastelee kahden vuoden välein uudelleen alennettujen verokantojen soveltamisalaa komission kertomuksen perusteella. Käsittelemme nyt komission tuoreinta kertomusta, joka on vuodelta 1997. Ennen kuin käsittelemme asian pääkohtia, haluamme korostaa, kuinka tärkeää parlamentin osallistuminen on tässä asiassa. On itse asiassa kysymys siitä, että hyväksytään verotuksen siirtäminen laajalti yhteisön toimivallan alaisuuteen. Mitä tulee alv‐kantoihin unionin sisällä, parlamentin on täytettävä hyvin tehtävänsä unionin kansalaisten edustajana.

Tarkasteltuaan alennettujen verokantojen tilannetta komissio vahvistaa meille, että jäsenvaltioiden välillä on suuria poikkeamia. Yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, Tanskassa, ei ole käytössä alennettua verokantaa, neljässä jäsenvaltiossa sovelletaan kahta alennettua verokantaa, mutta useissa jäsenvaltioissa, joiden oletetaan käyttävän vain yhtä alennettua verokantaa, turvaudutaan itse asiassa, niin kuin heidän sallittiin tehdä siirtymäkauden aikana, lukuisiin poikkeaviin verokantoihin: nollaverokantaan, hyvin alhaiseen verokantaan, niin sanottuun parking ‐verokantaan.

Komissio katsoo, etteivät poikkeavat verokannat aiheuta tällä hetkellä kovinkaan paljon haittoja kilpailutilanteelle, vaikka joitakin kilpailun vääristymiä voidaan todeta. Toisaalta komissio ei suhtaudu myönteisesti niitä tavaroita ja palveluja koskevan luettelon muuttamiseen, joihin alennettuja verokantoja voidaan soveltaa.

Me toteamme omalta osaltamme selvästi, ettei unionin nykyinen alennettu alv‐kanta ole tyydyttävä. Se ei ole tyydyttävä sisämarkkinoiden vaatimusten kannalta yhtenäisvaluutan asiayhteydessä. Se ei ole tyydyttävä alkuperämaassa tapahtuvaan verotukseen perustuvan uuden yhteisen arvonlisäverojärjestelmän perustamisen kannalta. Se ei ole tyydyttävä edes niiden veropolitiikkojen kannalta, jotka on mukautettava muuttuviin taloudellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin.

Ensi vuodesta lähtien, kun hinnat ilmoitetaan kaikkine veroineen ja euromääräisinä ainakin euroalueeseen osallistuvissa maissa, arvonlisäveron neutraalisuuden puute korostuu yhteisön sisäisessä kaupankäynnissä, mikä aiheuttaa lisää kilpailun vääristymistä sekä kaupan siirtymistä. Sähköisen kaupankäynnin kehittyminen laajentaa epäilemättä näitä ilmiöitä.

Näin ollen on helppo ymmärtää, että hallitukset haluavat pitää verokantoja koskevat asiat ennallaan poliittisista ja taloudellisista syistä. Heti kun tilanne käy verokantojen osalta sietämättömäksi, olisi meidän mielestämme syytä valmistautua muutoksiin.

Mitä tulee uuden yhteisen arvonlisäverojärjestelmän perustamiseen, verokantojen lähentämistä on tähän asti pidetty prosessin viimeisenä vaiheena, ikään kuin huipennuksena. Me taas olemme vakuuttuneita siitä, että liian poikkeavat verokannat ja jäsenvaltioiden tällä alalla osoittama vanhoillinen asenne ovat huomattava este lopulliseen järjestelmään siirtymiselle.

Vaikka verokantojen täydellinen yhdenmukaistaminen ei näin ollen ehkä onnistu lyhyellä aikavälillä, on mielestämme silti ryhdyttävä lähentämään verokantoja viipymättä edistykselliseltä ja realistiselta pohjalta. Tässä menetelmässä on hyväksyttävä täsmälliset määritelmät niille tavaroille ja palveluille, joihin alennettuja verokantoja voidaan soveltaa. Menetelmään on sisällytettävä poikkeavien tapausten karsimista koskeva aikataulu, ja valtioille on epäilemättä annettava tietynlaista joustovaraa yhden, tai mieluummin kahden, alennetun verokannan vahvistamisessa. Luotamme täysin siihen, että komissio ottaa tämän asian osalta käyttöön tarpeeksi nerokkaan mekanismin, jonka avulla lähentämistä voidaan edistää; tärkeintä on saada se alkuun.

Lopuksi olemme sitä mieltä, ettei niiden tavara‐ ja palveluryhmien, joihin alennettuja verokantoja sovelletaan, pidä pysyä samoina. Teknologia kehittyy, niin myös taloudelliset ja sosiaaliset tarpeet. Arvonlisävero on omiaan vähentämään taloudellista toimintaa: alennettujen verokantojen soveltamisella pyritään helpottamaan tavaroiden ja palvelujen parempaa saatavuutta. Joitakin liitteessä H mainituista ryhmistä on tässä mielessä syytä mukauttaa. Sen vuoksi kannatamme tiettyjä tämänsuuntaisia tarkistuksia.

Totean lopuksi, että unionin verotusjärjestelmät ovat yleisesti ottaen epäedullisia yhden tuotannontekijän, palkkatyön, kannalta. Komissaari Montin ehdotukset, joiden mukaan alennettua verokantaa pyritään soveltamaan kokeilumielessä tiettyihin työvoimavaltaisiin aloihin, olivat mielestämme tältä kannalta erittäin mielenkiintoisia. Ne ovat omiaan edistämään työllisyyttä välittömästi. Ne ovat omiaan edistämään laittoman työvoiman vähenemistä. Ne ovat ennen kaikkea omiaan kertomaan unionin päättäväisestä sitoutumisesta työttömyyden alentamiseen, täystyöllisyyteen. Sen vuoksi kannatamme erityisesti tätä ehdotusta.

  Metten (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin alv‐järjestelmän toiminta ei anna juurikaan aihetta ylpeilyyn. Järjestelmä on äärimmäisen mutkikas, koska käytössä ei ole itse asiassa vain yhtä järjestelmää vaan 15 erilaista yhden järjestelmän muunnelmaa. Me kaikki tiedämme, että tämä johtuu perustamissopimuksen vaatimuksista, jotka edellyttävät yksimielisyyttä. Näin ollen kansallisia poikkeuksia yleisistä säännöksistä ei voida käytännössä koskaan poistaa.

Ehkä alv‐komitean sääntelyvaltuutukset, joita olemme käsitelleet, voivat antaa tässä asiassa sysäyksen todelliselle yhdenmukaistamiselle. Castagnèden mietintö tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden hidastaa järjestelmän muutoksia, joita on suunniteltu.

Komissiolla on yhä aikomus korvata alv: n osalta kohdemaan periaate alkuperämaan periaatteella. Toisin sanoen tavaroihin ja palveluihin ei enää sovellettaisi nollaverokantaa, kun niitä viedään muihin jäsenvaltioihin, vaan niihin sovellettaisiin samaa verokantaa kuin kansallisesti verotettaviin tavaroihin ja palveluihin. Kuluttajien suorittamien ostojen osalta tämä alkuperämaan periaate on luonnollisesti jo käytössä, vaikka muun muassa postimyynnin ja uusien autojen myynnin osalta tehdään merkittäviä poikkeuksia. Samalla on todennäköistä, että kohdemaan periaate jäisi koskemaan televiestintäpalveluja ja laajemmin myös Internetin kautta tehtyjä ostoja. Nämä markkinat ovat vahvasti kasvussa, mikä lienee sanomattakin selvää.

Poikkeuksien luettelo on kasvamassa, joten herää kysymys, eikö ole tarvetta muuttaa alkuperäistä ajatusta siirtymisestä alkuperämaan periaatteeseen. Kysymyksen merkitys kasvaa, koska jotkin edellytykset sille, että alkuperämaan periaatteen toimiminen ilman kilpailun vääristymistä, näyttävät olevan toteuttamiskelvottomia ja ei‐toivottuja. Vaikka erot sellaisten tavaroiden ja palvelujen verokannoissa, joita viedään rajojen yli vähän, voivat säilyä ongelmitta edelleen, täytyy verokantojen erot suurimmaksi osaksi poistaa, kun on kysymys tuotteista, jotka ovat herkkiä kilpailulle. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden normaaliverokantojen täytyy lähentyä vahvasti toisiaan ja että jäsenvaltioiden täytyy vastaavasti käytännössä luopua päätöksentekovapaudestaan ja muuttaa omasta aloitteestaan merkittävästi tätä verokantaa.

Lyhyesti sanottuna, mahdollisuus käyttää alv: tä suhdannevälineenä tai verotulojen lisäämiskeinona poistuu. Tämä on paha puute, koska budjettimenoja on rajoitettu vakaussopimuksella ja koska työn verotusta, joka on helpoin verotuksen muoto, pitäisi nimenomaan alentaa eikä korottaa.

Olen itse luonnollisesti ottanut nämä asiat toistuvasti esille. Olen sitä mieltä, että komission heikkoutena on ollut se, että se ei ole tähän mennessä vastannut näihin ongelmakohtiin. Ehkä komissaari voisi tänään lopettaa ongelmien pakoilun tai ainakin luvata, että meille annetaan hyvin perusteltu vastaus.

Lopuksi vielä aivan muuta asiaa. Työvaltaisten palvelujen alennettu arvonlisäverokanta on keppihevonen meille molemmille, mutta millaista edistystä asiassa on saavutettu? Voiko komissaari edes jollakin tapaa varmasti luvata, että tätä asiaa käsitellään Wienin huippukokouksessa ja että edistymisestä on jotain toivoa? Vai eteneekö asia hitaasti? Minulle ja puolueryhmälleni tämä on tärkeä asia, ja me aiomme myös pyrkiä omalta osaltamme vaikuttamaan puheenjohtajamaana toimivaan Itävaltaan.

  Thyssen (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvonlisäverokantojen yhdenmukaistaminen on vanha, arka kohta. Siirtymäjärjestelyä toteutettaessa on otettu tiettyjä askelia, mutta erot jäävät liian suuriksi. Komission tiedonannosta käy ilmi, että verokantojen erot eivät aiheuta kilpailun vääristymistä eivätkä muuta tavaravirtoja. Makrotalouden kannalta tämä pitää ehkä paikkansa, mikrotalouden kannalta kysymys on todellisesta ongelmasta, sillä raja‐alueiden liike‐elämän alueella me saamme kuulla jatkuvasti tästä asiasta.

Talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevässä valiokunnassa käydystä keskustelusta muistan, että neuvostolla ja komissiolla ei ole aikomusta muuttaa liitettä H siirtymäjärjestelyn aikana. Raporttien mukaan voimme kuitenkin tarkastella kyseisessä liitteessä määriteltyjen luokkien yhdenmukaisia määritelmiä. Haluaisin mielelläni kuulla arvoisalta komissaarilta, mikä näiden suunnitelmien aikataulu on ja onko tämä uudenlainen alv‐komitea ensimmäisten toteutettavien toimien joukossa.

Arvoisa puhemies, euro on tulossa käyttöön aivan pian, ja myös alkuperämaan periaatteeseen perustuva lopullinen alvjärjestelmä on tulovaiheessa. Me kaikki tässä parlamentissa olemme tietoisia siitä, että nämä molemmat tapahtumat edistävät sitä, että erilaisista arvonlisäverokannoista aiheutuvat hintaerot vaikuttavat suoremmin markkinaosapuolten kilpailutilanteeseen enemmän kuin nykyisin.

Arvoisa komissaari, yritykset ovat tästä asiasta hyvin huolestuneita. Ne eivät pelkää kilpailua, mutta ne haluavat käyttöönsä yhdenvertaiset keinot. Ne hyväksyvät ja ymmärtävät sen, että yhdenmukaistaminen ei ole mahdollista kertaheitolla, mutta ne eivät hyväksy sitä, että yhdenmukaistamiseen ei pyritä päättäväisesti ja jatkuvasti. Eroja täytyy pikaisesti pienentää.

Arvoisa puhemies, kun tarkastellaan verokantaluokkia koskevaa lopullista järjestelmää, laskemme sen varaan, että ne viestit, jotka tuomme julki tänään keskusteluissa ja huomenna iltapäivällä äänestyksessä, menevät perille.

  Gasòliba I Böhm (ELDR). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät jäsenet, herra Castagnèden mietinnössä on joitakin samoja kohtia kuin niissä huomioissa, joita esitin edellisessä puheenvuorossani. Ensiksikin olen yhtä mieltä, kuten aiemminkin, rouva Thyssenin esittämistä huomioista ja kannasta ja myös siitä, että pyrimme edistymään joissakin asioissa, joilla voimme parantaa nykyistä järjestelmää, joka tosin ei ole paras mahdollinen, mutta johon meidän on toistaiseksi tyydyttävä, koska jäsenvaltioiden kesken ei ole yksimielisyyttä Euroopan unionin tasolla sovellettavan lopullisen arvonlisäverojärjestelmän luomiseksi.

Castagnèden mietinnön osalta keskeinen aihe, kuten esittelijä asian erittäin hyvin ilmaisi, on pyrkimys alv‐kantojen yhdenmukaistamiseen. Se merkitsee selvästi joissakin tapauksissa koko sisämarkkinaperiaatteen vakavaa vääristymistä, ja ilmenee syrjintää, josta me haluaisimme päästä eroon. Jos sallitte, sanon teille, että minä satuin olemaan esittelijänä Espanjan parlamentissa, kun alv otettiin käyttöön Espanjan valtion liityttyä Euroopan unioniin, ja tiedän, miten valtavia paineita joka alalla on päästä alennetun veron piiriin. Aina on olemassa syitä kuulua alennetun arvonlisäveron piiriin, mutta selvästikin on joitakin aloja, joilla se on perusteltua, ja niitä aloja, joilla se selvästi on kyseenalaisempaa.

Olemme tämän vuoksi epämukavassa asemassa keskusteltaessa joistakin tarkistuksista, kuten esimerkiksi niistä, joissa ehdotetaan joidenkin erityisalueiden sisällyttämistä esitykseen.

Me liberaaliryhmässä, vaikka tämä onkin poliittisesti epämiellyttävä asema, emme aio tukea sitä, mutta tuemme kuitenkin kaikkia tarkistuksia ja esittelijän kantaa, jotta komissio laatisi sellaisen ehdotuksen, joka todella koskee alennetun verokannan yhdenmukaistamista Euroopan unionin tasolla.

  Souchet (I‐EDN). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin tuoda esiin, etten ole samaa mieltä siitä, mitä kollega Castagnèden mietinnön johdanto‐osan ensimmäisessä kappaleessa todetaan. Siinä katsotaan, että raja‐alueiden ongelmat johtuvat siitä, ettei alv‐kantoja ole yhdenmukaistettu eri jäsenvaltioissa. Tällainen tulkinta on mielestämme virheellinen.

Ryhmämme on sitä mieltä, niin kuin kollegani Édouard des Placesin kanssa jättämästäni tarkistuksesta käy ilmi, että arvonlisäveron neutraalisuuden puute rajat ylittävissä toimissa johtuu todellisuudessa vääristä hallinnollisista menettelyistä, jotka aiheuttavat soveltamis‐ ja valvontavaikeuksia. Tiedän, että jotkut tämän parlamentin jäsenistä, mutta se on jo toinen asia, toivoisivat alv‐kantojen täydellistä yhdenmukaistamista, ja se on heille seuraava askel kohti supervaltioliittoa, sillä kyseinen toimenpide rajoittaisi huomattavasti jäsenvaltioiden päätösvaltaa niin talouteen kuin verotukseenkin liittyvissä asioissa.

Raja‐alueiden osalta herää itse asiassa seuraava kysymys: kuinka voidaan palauttaa oikeudenmukainen tilanne rajan molemmin puolin vaikuttavien taloudellisten toimijoiden välille niin, että vältetään arvonlisäveroon kohdistuvat petokset? Meille täällä esitetty ratkaisu, alv‐kantojen yhdenmukaistaminen, ei ratkaise lainkaan tätä kysymystä eikä liity koko asiaan. Todellista ratkaisua tähän petoksen ongelmaan on etsittävä toteuttamalla parempaa hallinnollista seurantaa, parantamalla valvontamenettelyjä ja kehittämällä yhdenmukaistettu sanktiojärjestelmä.

Yhtenäismarkkinoiden puitteissa perustetussa hallinnollisessa menettelyssä on huomattavia puutteita, joita kansalliset hallintoviranomaiset ovat jo tuoneet esiin komission kanssa pitämissään eri kokouksissa. Pahoittelen lisäksi sitä, että komissio siirtää mieluummin vanhan tavan mukaan ratkaisuja tuonnemmaksi kuin yrittää konkreettisesti parantaa omassa toiminnassaan esiin tulleita puutteita ja tarttuu tekniseen ongelmaan edistääkseen sellaista poliittista hanketta, alv‐kantojen yhdenmukaistamista, josta ei säädetä perustamissopimuksissa.

Komission olisi sen sijaan löydettävä tekniseen ongelmaan tekninen ratkaisu ja esitettävä meille kertomus nykyisten menettelyjen toimintahäiriöistä ja, mahdollisimman pian, asetusehdotus, jonka nojalla vaaditut parannukset tulevat voimaan. On tärkeää, arvoisa puhemies, että parlamentti muistuttaa komissiota sen velvollisuuksista.

  Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, herra Castagnèden mietinnössä palaamme yhdenmukaistamisen jatkokertomukseen. Kysymyksessä on ilmeisesti vain tekninen tapahtumasarja, johon kuitenkin liittyy intohimon aineksia, kuten levyjen ja CD‐ROM‐levyjen alennettu verokanta. Strasbourgin entinen kaupunginjohtaja on tällaisessa mestari. Alv: n yhdenmukaistaminen ulottui myös ravitsemispalveluihin sen mukaan, ostetaanko voileipä kahvilasta vai pikaruokalasta. Tai sitten on kysymys hyvin alhaisesta verokannasta. Esimerkiksi Ranskan hallitus haluaa korvattavista lääkkeistä 2, 10 %: n arvonlisäveronsa.

Castagnèden mietinnön keskeisin asia on yhteenveto, nimittäin se, ettei alv‐kantoja ole yhdenmukaistettu, vaikka yhtenäismarkkinoiden avautumisesta on kulunut kuusi vuotta. Tanskassa yleiset alv‐kannat vaihtelevat 15 %: sta 25 %: iin, eli erotus on kymmenen prosenttiyksikköä, jopa kaksitoista prosenttiyksikköä alennetun verokannan osalta. Siitä huolimatta yhtenäismarkkinat toimivat. 1980‐luvun lopussa meille kuitenkin ennustettiin maailmanloppua. Cookfieldin kertomuksessa suositeltiin voimakkaasti kahta verokantojen vaihteluväliä. Euroopan komissio halusi clearing ‐toimia, korvausrahaston. Yksipuolinen ajattelutapa hallitsi, ja nykyään tiedetään, että se oli suuri valhe, joka tuli kalliiksi.

Vuosien 1990‐1993 sosialistihallitus laski kaviaarin, timanttien, Porsche‐autojen ja turkkien, nimittäin sosialististen kulutustavaroiden, arvonlisäveroa 15 prosenttiyksikköä. Hävittiin miljardeja, jotka olisi voitu käyttää työn verotuksen keventämiseen. Meille sanotaan myös, että arvonlisävero olisi perittävä alkuperämaassa. Määrämaassa se kuitenkin toimii! Meille sanotaan, että euro muuttaa tilannetta. Dollari‐yhtenäisvaluutta‐vastakkainasettelu ei kuitenkaan estä New Jerseytä ja New Yorkin osavaltiota pitämästä yllä paikallisten verokantojen eroja. Meille sanotaan, että sähköinen kaupankäynti tuo mukanaan kilpailun vääristymistä. Sähköinen kaupankäynti on kuitenkin marginaalista. Sen osuus ei ole edes yhtä prosenttia.

Todellisuudessa kaikkien näiden keskustelujen taakse kätkeytyy suuri sekamelska. Kahdenkymmenen miljoonan työttömän Euroopassa olisi pitänyt käyttää harkintaa. Eikö esimerkiksi liiallinen eurooppalainen verotus ole yksi työttömyyden aiheuttajista? Voivatko verorasituksen pakolliset maksut vaihdella kymmenen prosenttiyksikköä Atlantin ylittävillä markkinoilla? Lopetan tähän viimeiseen kysymykseen: eikö euron käyttöönoton ehtona olisi pitänyt olla viides kriteeri, pakollisten maksujen yläraja, joka olisi voinut olla esimerkiksi 40 %?

  Lienemann (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komissaari, on muistettava, että alv on epäoikeudenmukainen vero, joka rasittaa suuresti niitä, joilla on alhaiset tulot, joiden ostovoima on heikko, koska se on epäsuora vero ja koska sitä ei ole myöskään sidottu tuloihin. Niinpä Euroopan unionin on pyrittävä alv: n alentamiseen sen yhdenmukaistamisen sijasta. Se on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus, se on myös sisäisen kulutuksen elpymisen eli kasvun vaatimus; alv: n alentaminen voi näin ollen edistää työpaikkojen luomista tämän kulutuksen elpymisvaikutuksen seurauksena mutta myös sen seurauksena, että tämä verotus voi vaikuttaa valikoivasti työpaikkoja luoviin aloihin. Alv: n yhdenmukaistaminen on siis mielestäni nähtävä tarkistuksena alaspäin. Sen vuoksi kannatan henkilökohtaisesti nollaverokannan luomista ja, joka tapauksessa, verokannan säilyttämistä joko ennallaan tai jopa sitä, että jonkin ajan kuluttua tarkasteltaisiin Euroopan tasolla hyvin alhaisen verokannan mahdollisuutta.

Lisäksi kannatan alennetun verokannan soveltamisalan laajentamista; tältä osin uskon, että herra Castagnèden mietinnössä aukaistaan ovi tarvittavaan suuntaan, ja muutamilla muutoksilla pyritään laajentamaan edelleen tätä soveltamisalaa. Kannatamme niitä. Ajattelen erityisesti kaikkia kulttuuriteollisuuden tuotteita kuten levyjä ja CD‐ROM‐levyjä. Voidaan myös ajatella lehdistöä, erityisesti lehtiä, jota on tuettava ja kannustettava. Lisäksi alv: tä on alennettava kaikilla työvoimavaltaisilla aloilla ja laajennettava näin alennetun verokannan soveltamisalaa. Komissaari Monti esittää meille komission ehdotuksen tähän liittyvistä kokeiluista. Toivoisin parlamentilta jyrkempää kannanottoa alennetun verokannan soveltamisalan laajentamisen puolesta niin, että se ulottuisi asuntoihin, julkiseen asuntotuotantoon ja ravitsemispalveluihin kaikista näkökulmista katsoen eli lyhyesti sanottuna niin että se ulottuisi hyvin laajasti työvoimavaltaisille aloille.

Tunnen sen väitteen, joka on perinteisesti esitetty alennetun verokannan soveltamisalan rajoittamisen puolesta. Se on aina ollut verotulojen menettämisväite. Juuri tässä asiassa parlamentin ja poliitikkojen on kuitenkin tehtävä valinta. Euroopan unionista löytyy keinoja verotulojen keräämiseksi, vaikka verokanta yhdenmukaistettaisiin. Muistutan, että komission oletetaan tekevän ehdotuksia, jotka koskevat talletuksista pidätettävää veroennakkoa. Se onkin paljon oikeutetumpi ala, jolta periä mahdollisia veroennakkoja. Voitaisiin myös – ja luulen, että nykyinen kriisi osoittaa tämän vaatimuksen ajankohtaisuuden – toteuttaa pääomien liikkumista koskevia verotusjärjestelmiä ja löytää näin ollen sellaisia verotusjärjestelmiä, jotka koskettavat yhteiskuntamme vauraimpia aloja kuten rahataloudellista keinottelua, talletuksia ja kertynyttä varallisuutta, ja keventää tällä tavalla sitä työläisenemmistöstä muodostuvien yhteiskuntakerrosten painolastia, joka voisi kuitenkin edistää työllisyyden elpymistä, nimittäin arvonlisäveroa.

Näin ollen toivon, että parlamentin enemmistö hyväksyy ehdotetun ja herra Castagnèden mietinnössä esitetyn yhdenmukaistamisen, ja että komissio pystyy siten edistämään voimakkaammin tätä asiaa sen ja neuvoston välisissä voimasuhteissa.

  Pomés Ruiz (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, joka kerta, kun me puhumme alv: stä, jatkamme ikuista keskustelua, joka ei välttämättä kestä vakavaa analyysia. Alv: tä pidetään regressiivisenä, ja sen vuoksi jotkut ryhmät kiistelevät toisten ryhmien kanssa välttämättömistä tarkistuksista, jottei tämä regressiivinen vero olisi isku vähemmän maksukykyisiä veronmaksajia kohtaan.

Alv, kuten muutkaan välilliset verot, ei kuitenkaan ole regressiivinen eikä progressiivinen. Nimenomaan välittömien verojen on oltava progressiivisia. Mikäli haluamme lisätä progressiivisuutta, muuttakaamme välitöntä verotusta. Emme myöskään saa unohtaa kustannuspolitiikkaa. Juuri kaikkien talousarvioiden kustannuspolitiikalla pyritään kompensoimaan välillisen verotuksen progressiivisuuden puuttumista.

Älkäämme siis sotkeko asioita: me kaikki haluamme suojella heikkoja, eikä se ole minkään puolueen tai minkään poliittisen vaihtoehdon yksinoikeus, mutta täällä keskustellaan joistakin tarkistuksista – jotka toivottavasti hyväksytään – kuten esimerkiksi siitä, että alv: llä pyrittäisiin – siis alv: llä eikä niillä lukuisilla muilla toimilla, joihin on ryhdyttävä – alentamaan veroja ja sosiaaliturvamaksuja.

Pyritään siihen, että työvoimavaltaisilta tuotteilta tavallaan poistettaisiin verotus välittömällä verotuksella. Tämän toteuttaminen on erittäin monimutkaista. Olen toiminut yhdessä joidenkin veroviranomaisten kanssa, tarkemmin sanottuna Navarran veroviranomaisten kanssa, ja tiedän, miten vaikeaa on päättää, mitkä tuotteet pitää sisällyttää mihinkin veroluokkaan.

Toivomus on hyvä, mutta se ei – kenties – kestä teknistä analyysia, ja haluaisin kuulla, mitä professori Monti sanoo.

On joitakin muita sellaisia tarkistuksia, kuten esimerkiksi kollegani, herra Cassidyn, tarkistus, joilla kenties kyllä on kehitysmahdollisuuksia, kuten vaikka se, että ne kansalaisjärjestöt, jotka tekevät humanitaarista työtä kolmannen maailman hyväksi ja jotka eivät voi saada takaisin alv: tä, voisivat saada sen. Näin voitaisiin ehkä myös alv: n kautta antaa tietty sosiaalinen vivahde ja oikeudenmukaisuus voittoa tavoittelemattomille yrityksille.

Tämä on neljäs mietintö, hyvät kollegat, jonka kautta parlamentti pyrkii tukemaan tätä verojen välttämätöntä yhdenmukaistamista. Olemme kaikki jo ilmaisseet mielipiteemme, enkä tahdo toistella asioita.

Rohkeutta, arvoisa komissaari. Teidän täytyy – kuten kollega Langen sanoi – murtaa aukko teräspanssariin. Arvoisa komissaari, rohkeutta.

  Pérez Royo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tukemme tälle mietinnölle, joka koskee alv: n yhdenmukaistamista nimenomaan alennettujen verokantojen osalta, ja antaa tukemme myös komission kertomukselle, jota kyseinen parlamentin mietintö käsittelee.

Haluan, kuten muut kollegat ovat tänä iltana tehneet, kiinnittää huomiota niihin vaikeuksiin, joita verotusta yhdenmukaistettaessa aina ilmenee, vieläpä sellaisella alalla kuin välillisen verotuksen ja erityisesti alv: n alalla, jolla tällä verojen yhdenmukaistamistyöllä on pitkät perinteet, jopa siinä määrin, että, kuten kaikki tietävät, alv: tä on voitu nimittää ”eurooppalaiseksi veroksi”.

Tämä eurooppalainen vero ei kuitenkaan ole kyennyt kehittymään samaan tahtiin kuin unionin taloudellinen rakenne. Jäsenvaltiot ja eurooppalaiset toimielimet, jotka ovat kyenneet saattamaan päätökseen yhtenäismarkkinoiden luomisen – joka tulee näkymään vieläkin selvemmin euron myötä – eivät ole kyenneet pääsemään yksimielisyyteen sellaisen lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönotosta, joka vastaisi yhtenäismarkkinoiden vaatimuksia ja filosofiaa, vaan meillä on valitettavasti edelleen väliaikainen järjestelmä.

Tämän kaikkien tunteman ongelman yhteydessä haluan viitata lyhyesti komission toimintasuunnitelmaan, jonka varmaankin herra Monti on kohdistanut, osoittanut, juuri tähän seikkaan. Se on varovaisuuden leimaama toimintasuunnitelma, koska se etenee pienin askelin, koska siinä luodaan – voisimme sanoa – ilmapiiriä, välttämätöntä mielipide‐ilmastoa, jotta tapahtuisi sellaista edistystä, jonka kaikki tunnustavat, mutta jota poliittisia päätöksiä tehtäessä ei asiaankuuluvasti toteuteta. Tämän toimintasuunnitelman piiriin sijoittuu kyseinen alennettujen verokantojen soveltamisen ehtoja koskeva mietintö.

Haluan ilmaista aivan lyhyesti seuraavat seikat: ensiksikin puollamme yhdentymistä tai ainakin merkittävää lähentymistä alennettujen verokantojen suuruudessa; puollamme alennetun verokannan soveltamisen edellytyksiä koskevan liitteen H vapaaehtoisuuden poistamista; ja puollamme erittäin voimakkaasti erästä aikaisemmin esitettyä asiaa, nimittäin sitä, että alennettuihin verokantoihin liittyvistä toimista päätettäessä otettaisiin hyvin huomioon ne toimet, jotka liittyvät työvoimavaltaisiin tuotteisiin tai palveluihin.

  Monti, komission jäsen. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat edustajat, tahdon ennen kaikkea kiittää herra Castagnèdeä hänen erinomaisesta mietinnöstään, johon talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan työskentely pohjautuu. Minusta on erittäin hyödyllistä, että parlamentti on laatinut tämän mietinnön, joka tarjoaa komissiolle tilaisuuden perehtyä Euroopan parlamentin mielipiteeseen arvonlisäverokantojen suuremman yhdenmukaistamisen tarpeellisuudesta.

Päätöslauselma, joka parlamentin on määrä tänään hyväksyä, osoittaa komission mielestä, että parlamentti on ymmärtänyt komission 13. marraskuuta 1997 esittämässä alennettuja alv‐kantoja koskevassa kertomuksessa ilmaiseman kannan. On selvää, ettei alv‐kantoihin liittyviä kysymyksiä voida erottaa uuteen yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään liittyvästä yleisestä kysymyksestä, ja parlamentti on mielestäni ymmärtänyt erittäin hyvin tämän yhteyden. Komissio yhtyy parlamentin viestiin alv‐kantojen yhdenmukaistamista koskevan asiakirjan edistämisen välttämättömyydestä.

Komissio on alkanut laatia alv‐kantoja koskevaa lainsäädäntöehdotusta, ja toivon voivani esitellä tämän ehdotuksen niin pian kuin suinkin. Luottaen parlamentin aktiiviseen yhteistyöhön, jota herra Castagnèden mietintö ja ehdotettu päätöslauselma hyvin kuvastavat, esitän komission nimissä toivomuksen, että parlamentti osoittaa tukeaan myös käsitellessään tätä ehdotusta.

Arvoisa puhemies, haluaisin nyt lyhyesti käsitellä kahta aihetta, jotka ovat nousseet esiin keskustelussa: ennen kaikkea mahdollisuutta soveltaa alennettua alv‐kantaa työvoimavaltaisilla aloilla. Toistan, että komissio, joka viime vuonna toi tämän ajatuksen esiin työllisyydelle omistetussa Luxemburgin Eurooppa‐neuvostossa esittämässään tiedonannossa, toivoo, ettei tämä ajatus jäisi pelkästään paperille. Jäsenvaltiot eivät vielä ole päässeet sopimukseen tämän ehdotukseen soveltamisesta.

Olen pohtinut erästä kysymystä, joka liittyy tämäniltaiseen aiheeseemme. Toisaalta toivoisimme arvonlisäveroille yhdenmukaisempia verokantoja; toisaalta meitä houkuttelee ajatus antaa jäsenvaltioille mahdollisuus kokeilla alennettua alvkantaa työvoimavaltaisilla aloilla, vaikka me siten suosisimme – totta kyllä – vähäisempää, ei suurempaa, alv‐kantojen yhdenmukaistamista, mikäli jotkut jäsenvaltiot tarttuisivat tilaisuuteen ja toiset jättäisivät tämän mahdollisuuden käyttämättä. Olen siis pohtinut, ja pohdin, , onko näiden kahden veropoliittisen linjan välillä ristiriitaa? Minusta näyttää siltä, ettei niiden välillä ole ristiriitaa, sillä komission esittämän työvoimavaltaisten alojen alv‐kantoja koskevan ajatuksen luonteen huomioon ottaen tätä jäsenvaltioille myönnettävää mahdollisuutta sovellettaisiin nimenomaan palveluihin, joilla on vähän tai ei lainkaan kansainvälistä merkitystä ja jotka eivät siten sekoittaisi jäsenvaltioiden välistä kilpailua. Tästä syystä se on sellainen rajattu ala, jolla kokeiluluontoisesti voitaisiin mielestäni sallia tämä – toivottavasti – työllisyyttä edistävä arvonlisäverokannan alentaminen ilman, että tämä olisi ristiriidassa alv‐kantojen suurempaan yhdenmukaistamiseen pyrkivän yleisen linjan kanssa.

Haluaisin lopuksi ottaa kantaa rouva Lienemannin esittämiin pääomien verotukseen liittyviin huomautuksiin. Rouva Lienemann nosti esiin kaksi seikkaa. Toisesta voin sanoa, että komissio vastustaa sitä. Toisesta, jonka edustaja esitti tulevaisuuden mahdollisuutena, tahtoisin sanoa, että komissio on jo toiminut tässä asiassa. Rouva Lienemann, esittämänne ajatus, jota komissio vastustaa, koskee ulkomaisen valuutan myynnin ja ostamisen verottamista, niin sanottua “Tobinin veroa”. Mielestämme tätä olisi sangen vaikea toteuttaa, ja se olisi vieläpä ristiriidassa pääoman liikkuvuuden vapauden keskeisen periaatteen kanssa. Toisen toivomanne seikan, direktiiviehdotuksen, joka koskee säästötulojen, eli pääomatulon verotusta – ei siis pääoman liikkumiseen vaan sen tuottoon kohdistuvaa verotusta – osalta voin kertoa teille, että komissio on jo hyväksynyt tällaisen ehdotuksen 20. toukokuuta, ja se on esitelty Ecofin‐neuvostolle 5. kesäkuuta. Parlamentti on sitä paitsi jo nimittänyt tämän direktiiviehdotuksen esittelijän. Olemme siis ainakin osittain jo täyttäneet esittämänne toivomukset.

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

14. Kaupallisten toimien maksuviivästykset – KIE‐maat/ohjelma pk‐yritysten hyväksi ‐Eurooppalaiset pääomamarkkinat – Euroopan pk‐yritysten seurantakeskus

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

‐ Harrisonin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0303/98) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisten toimien maksuviivästysten torjumisesta;

‐ Rübigin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0309/98) ehdotuksista neuvoston päätöksiksi assosiaationeuvostossa vahvistettavasta yhteisön kannasta Bulgarian, Tšekin tasavallan, Viron, Unkarin, Romanian ja Slovakian tasavaltojen osallistumisesta yhteisön pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi toteutettavaan ohjelmaan;

‐ Hendrickin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0202/98) komission tiedonannosta: Eurooppalaiset pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatut pääomamarkkinat: näkymät ja mahdolliset kehityksen esteet;

‐ Scarbonchin laatima talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietintö (A4‐0255/98) Euroopan pk‐yritysten seurantakeskuksen viidennestä vuosittaisesta kertomuksesta (1997).

  Harrison (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, ”petkuta ajoissa maksamalla myöhässä” on liian kauan ollut suuryritysten ja julkisten laitosten haukkumanimi, kun ne ovat tekemisissä Euroopan pienyritysten kanssa. On aika kieltää tällainen petkutus ja antaa pk‐yrityksille mahdollisuus mennä luottavaisin mielin Euroopan yhtenäismarkkinoille tietäen, että ne saavat tavaroistaan ja palveluistaan ajoissa ja ongelmitta täysimääräisen maksun. Sen vuoksi parlamentti puoltaa komission yhtenäismarkkinoista ja kaupallisten luottojen maksuviivästyksistä antamaa direktiiviä, jonka oikeusperustana on 100 a artikla.

Ellemme me tee jotain, maksuviivästykset kaatavat yhä enemmän ja enemmän pienyrityksiä. Me tiedämme, että joka neljäs selvitystilaan asettaminen johtuu maksuviivästyksestä; joka viides yritys voisi harjoittaa enemmän vientiä, jos tämä ongelma ratkaistaisiin. Pk‐yritysten kassavirrat tyrehtyvät, ja ongelma on pahempi, kun käydään rajat ylittävää kauppaa yhtenäismarkkinoilla.

Pk‐yrityksillä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa jatkuvasti saamisina 20 000 miljoonan punnan verran viivästyneitä maksuja. Tilanne on Yhdistyneessä kuningaskunnassa Euroopan unionin pahimpia. Keskimääräinen viivästys EU: ssa on 13 päivää, mutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa se on 23 päivää eräpäivästä myöhässä. Euroopan unionissa joka kolmas maksuviivästystapaus on tahallinen, Yhdistyneessä kuningaskunnassa joka toinen. Rajat ylittävän kaupan osalta tahalliset viivästykset kuitenkin nousevat kahteen viidesosaan tapauksista koko Euroopan unionin osalta ja kolmeen viidesosaan tapauksista Yhdistyneen kuningaskunnan osalta. New Labour ‐puolueen hallitus on muuten hyväksynyt uutta lainsäädäntöä, jossa maksuviivästykset kielletään ottamalla käyttöön lakisääteinen koronperintäoikeus.

Tämän direktiivin keskeinen tavoite on ottaa käyttöön lakisääteinen oikeus periä maksuviivästyksestä korkoa, joka on 8 % korkeampi kuin Euroopan keskuspankin repo‐korko (“viitekorko”), sanotaan vaikka 3 %, eli 11 % sekä kaikkien velan saamiseen liittyvien kohtuullisten kustannusten – hallinnollisten, oikeudellisten ja rahoituskustannusten – perintä. Kokonaismäärä voisi olla 20 %.

Kokonaissakon täytyy olla korkeampi kuin silloin, jos velallinen lainaa rahaa pankeista tai muista rahoituslaitoksista. Meidän pitää varmistaa se, ettei pk‐yrityksiä käytetä halvan rahan lähteinä.

On kuitenkin muitakin oheistoimia, joita komissaari esitti: nopeutetut perintämenettelyt velalle, jota ei ole riitautettu (velallinen jättää riitauttamatta yhdeksän velkaa kymmenestä), yksinkertaistetut oikeusmenettelyt pienelle määrälle riitautettuja velkoja, uudet nopeat menettelyt alle 20 000 ecun veloille. Otamme lisäksi käyttöön maksuajat julkisissa hankintasopimuksissa. Miksi? Julkiset laitokset, esimerkiksi alueelliset ja kansalliset hallitukset, ja itse Euroopan toimielimet ovat maksuviivästysten ja maksujen hitauden suhteen kaikkein pahimpia. Ne voivat toimia esimerkkinä saamalla ministeriöt maksamaan ajoissa. Varoitus on kuitenkin paikallaan – maksuviivästys ja maksujen hitaus eivät ole sama asia. Maksuviivästys on sitä, että maksetaan sovittua myöhemmin, ja maksujen hitaus on sitä, että pitkitetään maksuaikaa laskun päiväyksen tai toimituspäivän ja sovitun maksupäivän välillä. Maksujen hitaus on pk‐yrityksille hirvittävä ongelma etenkin unionin eteläisissä valtioissa kuten Espanjassa.

Sellaisia esimerkkejä kuin 300 päivän maksuajat esiintyy esimerkiksi Espanjan supermarketeissa, ja ne ovat kaikkein suurimpia syntipukkeja. Maksuviivästyksiä koskevassa direktiivissä ei kuitenkaan puututa maksujen hitauteen toisin kuin maksuviivästyksiin paitsi julkisten hankintojen ja julkisten laitosten osalta, vaikka siinä otetaankin käyttöön 21 päivän maksuaika sopimusten puuttuessa tai mikäli sopimuksissa ei mainita maksuaikaa tavanomaisten sopimusten osalta. Toimiiko se?

Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa on ollut lakisääteinen koronperintäoikeus 1970‐luvulta lähtien. Mikä on Euroopan parlamentin näkemys? – Laajalti puoltava! Mielestämme velanperintätoimistot, jotka ovat merkittävä ja asianajajia edullisempi vaihtoehto velkojen perimiseksi, pitää tehdä luvanvaraisiksi. Meidän on tehtävä näistä yrityksistä luvanvaraisia. Jotkin niistä käyttäytyvät kuin cowboyt. Tässä on esimerkki eräästä velanperintätoimistosta, joka työnsi tämän viestin toimistoni oven alta Chesterissä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa: “Onko joku sinulle velkaa? Tuntuuko sinusta siltä, että sinut on ryöstetty? Oletko niin vihainen, että lähettäisit perintäryhmäni velallisen toimitiloihin? Ei hätää, emme riko lakia, mutta saamme aikaan tuloksia ja voimme todistaa sen. Toimimme kaikkialla maailmassa.” Tällaiset cowboyt meidän täytyy kouluttaa ja saada kuriin rekisteröimällä heidät.

Lopuksi mikäli tämä direktiivi pannaan täytäntöön, se voisi olla Euroopan yhtenäismarkkinoiden Viagra ja mahdollistaa sen, että pk‐yritykset voivat kaikkien tyydytykseksi kasvaa ja laajeta.

  Rübig (PPE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, yöistuntoon osallistuvat kannattavat minua erittäin myönteisesti ja toiveikkaasti. Myönteisesti, koska tulevissa puheissa asetamme painopisteen keskisuuria yrityksiä korostavaan politiikkaan ja sen toteuttamiseen Euroopan tasolla. Myös pk‐yritysten tilanne oikeuttaa tähän painotukseen. Sitä pidetään täysin oikeutetusti eurooppalaisen talouden selkärankana ja erityisesti moottorina uusien työpaikkojen luomisessa. Tähän istuntoon osallistuvat kannattavat minua toiveikkaina, koska yksittäisissä mietinnöissä tehdään nykyhetkeen konkreettinen tilannekatsaus ja esitellään eurooppalaiselle keskiluokalle tärkeimmät suuntaukset.

Ensiksi omaan mietintööni. Siinä on kysymys kunnianhimoisesta EU: n laajentumisen tavoitteesta. Vähän aikaa sitten paavi vaati Wienissä, että eurooppalaistumista on edistettävä entistä energisemmin. Voin vain olla hänen kanssaan samaa mieltä. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että tämä prosessi ei voi tapahtua hakijamaissa hetkessä. Tarvitsemme myös lähentymisstrategioita, ennen kaikkea pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Ihmisten välinen henkilökohtainen kanssakäyminen täytyy asettaa etusijalle. Siksi on erittäin järkevää suoda näille maille mahdollisuus osallistua pk‐yrityksiä koskevaan kolmanteen monivuotiseen ohjelmaan ja perehdyttää ne unionin työtapoihin ja politiikkoihin. Se koskee yksityiskohtaisesti myös niitä ensisijaisia tavoitteita, jotka komissio asettaa. Yrityksiä koskevia reunaehtoja, olivatpa ne sitten hallinnollisia tai rahoitusta koskevia, pitää yksinkertaistaa tai parantaa. Yritysten ulkomaille suuntautuvaa toimintaa täytyy tukea samoin kuin kilpailukykyä yleensä. Siten myös helpotetaan niiden pääsyä tutkimukseen, kehitykseen ja koulutukseen. Kiinnostuneet hakijamaat rahoittavat osallistumisensa suurelta osin itse. Osa rahoituksesta täydennetään Phare‐varoin. Näiden tavoitteiden tukemisessa minulle on erittäin tärkeää – olemme myös tuoneet sen esiin mietinnössä aloitteina – että menestyksekäs osallistuminen on taattu. Siihen kuuluvat pätevä johto sekä hyvin valmisteltu hallinto kummankin puolen osalta. Viittaan myös välineeseen new public management (uusi julkinen hallinto), jonka avulla välttämätön arviointi voidaan ottaa käyttöön.

Hanketta ei ole varattu vain nyt mainituille seitsemälle maalle, vaan myös muut hakijamaat voidaan jo pian ottaa mukaan ohjelmaan, kun hallinnolliset ja rahoitukselliset perustat on varmistettu. Olen kuitenkin myös vakuuttunut siitä, että osallistuminen monivuotisiin ohjelmiin keskittyy pääasiassa poliittiselle alueelle. Suunnitellun varainkäytön perusteella täytäntöönpano ei ole toteutettavissa yleisesti, vaan onnistuu paremmin keskittymällä tiettyihin kohtiin. Jälleen virinneen läheisyysperiaatetta koskevan keskustelun valossa meidän pitäisi lopuksi miettiä sitä, kuinka laajasti sellainen lähentymisstrategia voidaan kansallisella tasolla toteuttaa.

Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, sallikaa minun tämän myötä rakentaa silta tämän illan muihin aiheisiin. Suunniteltu EU: n laajentuminen ja siihen liittyvät lähentymisstrategiat eivät nimittäin ole itsetarkoitus. Tavoittelemme ennemminkin sellaisen tilanteen luomista, jossa molemmat voittavat. Molempien puolten pitäisi hyötyä siitä. Sitä, kuinka tärkeää se on pienten ja keskisuurten yritysten alalla, osoittavat nykyhetken haasteet sekä pk‐yritysten tilanne pääomamarkkinoilla tai maksuviivästysten vaikutukset keskisuuriin yrityksiin. Uudet pääoman hankkimiskeinot ovat nimenomaan pk‐alalla ykköstavoite. Pelkästään Itävaltaa koskevat luvut – ja luulen, että eurooppalainen keskiarvo ei ole kaukana niistä – vahvistavat toiminnan tarpeellisuuden. Jos tarkastelemme esimerkiksi oman pääoman määriä teollisuudessa ja käsiteollisuudessa, siis pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, havaitsemme lukuja, jotka ovat vain noin 10 %. Siinä huomio kiinnittyy erityisesti siihen, että tilastot ovat sitä huonompia, mitä pienempi yritys on. Riittävä oma pääoma on kuitenkin yrityksen pitkäaikaisen menestyksen edellytys. Puuttuva oma pääoma on olennainen – ellei ratkaiseva – maksukyvyttömyyden syy. Siksi osakkeita koskevan asenteen täytyy muuttua ja osakkeiden omistusta on tuettava ylimääräisenä oman pääoman lähteenä. Tilinpäätöstä koskevat määräykset pitäisi yhdenmukaistaa siellä, missä kokemustenvaihto estyy.

Lopuksi olen kiitollinen nopeasta toiminnasta mitä tulee direktiiviin maksuviivästysten torjumisesta. Erityisesti minua ilahduttaa se, että ei vain suurten yritysten vaan myös julkisten varainkäyttäjien ja siten myös Euroopan unionin täytyy toimia hyvänä esimerkkinä. Siksi olen myös kollega Harrisonin kanssa samaa mieltä siitä, että jos hyväksymme tämän direktiivin ripeästi, asetamme pk‐yritysten oman pääoman vahvistamisen keskipisteeseen.

  Hendrick (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, työllisyys on ensisijainen aihe eurooppalaisessa keskustelussa, ja pkyrityksillä on ratkaisevan tärkeä asema työpaikkoja luovassa strategiassa. Olemme tänään nähneet, miten EU: n jäsenvaltioiden eri alueet pitävät pk‐yritysten pääomamarkkinoita pk‐yritysten kasvun katalysaattorina. Pk‐yrityksille suunnattuja pääomamarkkinoita koskevan Euroopan parlamentin mietinnön laatijana haluaisin hahmotella sitä, mitä Euroopan toimielimet ja erityisesti Euroopan parlamentti tekevät kasvavien pienyritysten ympäristön parantamiseksi.

Vuodelta 1994 peräisin olevassa Delorsin visionäärisessä valkoisessa kirjassa kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä pkyrityksille annettiin keskeinen asema yhteisön politiikassa, jolla tähdätään uusien työpaikkojen luomiseen. Tätä on siitä lähtien vahvistettu lähes jatkuvasti, erityisesti Luxemburgin kokouksessa. Pk‐yritykset ovat samaten hyödyllisiä uraauurtavan tutkimuksen tekemisessä. Eurooppa on kaikkein kilpailukykyisin tällä alalla, korkealaatuisten huipputekniikan alan työpaikkojen luomisessa. Ohjelmisto‐, televiestintä‐, biotekniikka‐ ja mikroelektroniikkateollisuus ovat kaikki aloja, joita johtavat innovatiiviset teknologia‐alan pienyritykset.

Yhdysvallat on osoittautunut paljon Eurooppaa tehokkaammaksi uusien ajatusten tukemisessa suoralla rahoituksella. Ehkä selkein esimerkki tästä on tietokoneteollisuus, joka on vuodesta 1980 lähtien kokenut kaikkien aikojen suurimman kasvukehityksen. Sijoittajat saavat vuodessa yli 50 %: n tuottoja keskitason yrityksistä ja yli 100 %: n tuottoja kaikkein menestyksekkäimmistä yrityksistä. Monet ovat sitä mieltä, että Internet‐markkinat tulevat olemaan kolme kertaa näin suuret.

Miksi Eurooppa ei ole pystynyt samaan? Saadakseni vastauksia tähän ja muihin kysymyksiin kävin New Yorkin pörssissä ja NASDAQissa viime vuoden lopulla. Tässä on tunnustettava, että Yhdysvalloissa on enemmän yrityskulttuuria, mutta mielestäni on olemassa kolme paljon konkreettisempaa syytä. Osasyy USA: n menestykseen on sen kotimarkkinoiden koko. Jos yritys menestyy kotimarkkinoilla, joilla on 250 miljoonaa asiakasta, jotka puhuvat samaa kieltä ja käyttävät samaa valuuttaa, tällä menestyksellä voidaan rahoittaa laajentuminen usean vuoden ajan. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että amerikkalaiset ovat paljon valmiimpia hyväksymään riskit, joita sisältyy esimerkiksi pienyrityksiin sijoittamiseen. Euroopan suuret yhteisösijoittajat ovat paljon varovaisempia sekaantumaan pk‐yritysten rahoittamiseen kuin heidän amerikkalaiskollegansa. Lisäksi Yhdysvalloilla on NASDAQ, pk‐yrityksille tarkoitetut osakemarkkinat, jotka mahdollistavat helpon sijoittamisen pk‐yrityksiin niiden laajentumisen ja kehityksen rahoittamiseksi. Meillä on vielä paljon tehtävää tuolla alueella.

Euroopan unioni kuitenkin puolustautuu! Euroopan yhtenäismarkkinat antavat nyt yrityksille mahdollisuuden toimia koko yhteisön alueella. Näin saadaan 380 miljoonaa ihmistä käsittävät sisämarkkinat eli kaikkien aikojen suurin taloudelliseen integraatioon tähtäävä hanke. Lisäksi ollaan tekemässä viimeisiä valmisteluja euron eli yhtenäismarkkinoiden loogisen lopputuloksen käyttöönottamiseksi. Yhtenäisvaluutta antaa Euroopalle mahdollisuuden hyötyä kaikista niistä eduista, joista USA yhtenäisenä ja yhden valuutan markkina‐alueena nauttii. Lisäksi on olemassa todisteita siitä, että asenteet investointeihin ovat Euroopassa muuttumassa. Osakkeiden kysyntä on ollut hyvin suuri valtion laitosten, kuten puhelinyhtiöiden, yksityistämisen yhteydessä, mutta meidän pitää laajentaa tätä kysyntää käsittämään tuottavammat ja samalla suuremman riskin omaavat osakkeet pk‐yritysten pääomamarkkinoilla.

Sijoittajia on rohkaistava pitkän tähtäyksen suunnitelmiin. Kannatan jopa sitä ajatusta, että järjestettäisiin kampanjoita siitä, että pienten yritysten osakkeet ovat kannattava investointikohde.

Toisena pk‐yritysten markkinoiden laajentumisen esteenä ovat eläkerahastoja koskevat rajoitukset. Likviditeetti, joka tulee yhteisöjen käymän kaupan mukana, on olennaisen tärkeä pienille pääomamarkkinoille. Useimmissa jäsenvaltioissa ollaan tekemässä eläkeuudistusta, ja komission vihreän kirjan julkistamisen myötä tämä luo rahastoille lisäpaineita sijoittaa osakkeisiin.

Olen ennen kaikkea sitä mieltä, että Euroopan on reagoitava USA: n etumatkaan näissä asioissa. Se, miten helppoa yksityisten amerikkalaissijoittajien on ostaa osakkeita, ja elektronisen kaupankäynnin tarjoamat uudet mahdollisuudet ovat suuntauksia, joita Euroopan on seurattava.

Yksilöt ovat tärkeitä: yksityiset sijoittajat muodostavat yhteisösijoittajiin verrattuna lähes puolet NASDAQin liiketoimista. USA: ssa käytössä oleva työntekijöiden osakeomistus etsii uusia muotoja työntekijöiden osallistumiselle yritysten päätöksentekoon ja avaa osakeomistusmahdollisuuksia uudelle yleisölle. Tässäkin asiassa olisi harkittava tiedotuskampanjoita, joiden avulla kerrotaan olemassa olevista mahdollisuuksista. Euroopan pitäisi tarttua niihin mahdollisuuksiin, ja Eurooppa tulee tarttumaan niihin.

  Scarbonchi (ARE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, haluan aivan ensin onnitella Euroopan pkyritysten seurantakeskusta sen työn kestävästä laadusta, joka tekee siitä mallioppilaan niin talous‐ kuin tiedeympäristössäkin.

Tämän merkittävän työn tuloksena saadaan säännöllisesti monenlaisia tietoja, jotka ovat tärkeitä kaikille, niin poliittisille, rahoitusalan kuin talouselämänkin päättäjille. Tämä työ antaa mahdollisuuden tarkastella niiden 19 miljoonan toiminnassa olevan eurooppalaisen yrityksen yhteisiä panoksia, jotka toimivat hyvin erilaisilla aloilla ja hyvin erilaisissa olosuhteissa. Nämä pk‐yritykset, jotka työllistivät lähes 78 miljoonaa ihmistä vuonna 1997, ovat samanlaisten haasteiden edessä kuin suuryritykset: maailmanlaajuistuminen ja sen vaikutukset kilpailukykyyn ja kilpailun rehellisyyteen, mukautuminen teknologian nopeaan kehittymiseen, joka on kilpailukyvyn ehdoton edellytys, ja käytännön valmistautuminen euron käyttöönoton ja unionin laajentumisen mukanaan tuomiin uusiin olosuhteisiin ja ulottuvuuksiin Euroopan markkinoilla.

Näiden uusien haasteiden edessä pk‐yritysten on pystyttävä nopeasti hyödyntämään tarvittavia inhimillisiä ja taloudellisia voimavaroja. Näin ollen niillä on oltava sellainen pitkän aikavälin strateginen näkemys, jolle niiden ei kuitenkaan tarvitse uhrata elinvoimaisuutensa salaisuutta, nimittäin nopeaa reagointikykyään. Pk‐yritysten näennäinen haavoittuvuus osoittautuu hyvin usein suurenmoiseksi valttikortiksi silloin, kun on kysymys nopeasta mukautumiskyvystä, sisäisestä viestinnästä ja liikkuvuudesta.

Jotta pk‐yrityksiä voitaisiin auttaa hyödyntämään näitä ominaisuuksia mahdollisimman hyvin, Euroopan unionin tehtävänä on kehittää toimintalinjat. Sen on ensinnäkin varmistettava markkinoiden valvonta kaikenlaisten epärehellisten toimintatapojen, erityisesti kansainvälisen polkumyynnin, välttämiseksi – tältä osin unionilla on selkeä vastuu WTO: ssa. Unionin on lisäksi osallistuttava näiden markkinoiden kehittämiseen. Näin ollen on kiistatonta, että euro, ja yleisemmin talousja rahaliitto, voi edistää voimakkaasti pk‐yritysten elinvoimaisuutta edellyttäen, että niille tiedottaminen on moitteetonta ja että niitä valmistellaan EMUn uusia näkymiä varten.

Myös hallinnolliset säännöt on mukautettava pk‐yritysten erityisvaatimuksiin. Yritysten perustaminen ei saa enää olla pelkkä uskon asia. Tässä mielessä on tullut tärkeäksi ottaa käyttöön pk‐yrityksiä koskeva uusi yhdenmukainen luokittelu. Hyvin pieniä yrityksiä, joissa on vain pari työntekijää, ei ole mahdollista kohdella samalla tavalla kuin viidensadan työntekijän yrityksiä. Näin ollen vetoan komissioon, jotta se esittäisi tämänsuuntaisia ehdotuksia. Kannatamme myös sellaisten aktiivisten politiikkojen toteuttamista, joilla pk‐yritysten inhimillinen pääoma pyritään saamaan tuottavaksi erityisesti koulukseen liittyvillä tukitoimilla.

Olemme kiinnittäneet aivan erityistä huomiota seurantakeskuksen kertomuksen lukuun, joka käsittelee pk‐yrityksiä ja ympäristöä. Siinä tuodaan hyvin esiin se, että tällä alalla on mahdollista samanaikaisesti sekä luoda työpaikkoja että parantaa kilpailukykyä. Tosin pk‐yrityksistä voi joskus tuntua, että ympäristötekniikkoihin investointi on turhaa ylellisyyttä. Kuitenkin tällaiset investoinnit auttavat hyvin monessa tapauksessa alentamaan kustannuksia, koska voimavaroja ja raaka‐aineita käytetään asianmukaisemmin, ja ennakoimaan ympäristölainsäädännön vahvistamisen yleistä suuntaa.

Tarkastelun luonne, jonka voi lukea tämän mietinnön rivien välistä, ja mietinnössä esitettyjen huomioiden osuvuus saa meidät kannustamaan seurantakeskusta jatkamaan työtään. Haluamme tehdä muutaman tämänsuuntaisen konkreettisen ehdotuksen. Ensinnäkin yritysten perustaminen edellyttää pk‐yritysten uutta yhdenmukaista luokittelua unionissa, niin kuin jo mainitsimme. Seuraavaksi on tarkasteltava sosiaaliturvajärjestelmien tilannetta sekä niiden todennäköisen ja toivottavan yhdenmukaistamisen vaikutuksia pk‐yrityksiin, jotta niistä voidaan tehdä johtopäätöksiä toiminnallisella tasolla. Lopuksi on myös syytä tarkastella, minkälaisia vaikutuksia kotona työskentelyllä ja etätyöskentelyllä voi olla, ja minkälaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat. Tässä mielessä on tärkeää löytää keinot etätyöskentelyn valinneiden henkilöiden eristymisen torjumiseksi.

Asiaa on ryhdyttävä tarkastelemaan perusteellisesti, niin että pyritään helpottamaan pk‐yritysten sopeutumista vaikeapääsyisille alueille kuten esimerkiksi epäsuotuisille esikaupunkialueille, vaikeapääsyisille maaseutualueille ja reunaalueille. Pk‐yritysten kehittäminen näillä alueilla antaa usein mahdollisuuden tärkeän paikallisen synergian luomiseen.

On jätetty kahdeksan tarkistusta. Hyväksyn niistä seitsemän. Kahdeksas tarkistus on saman toistamista, eikä sitä mielestäni tarvita. Hyvät naiset ja herrat, hyvät kollegat, pk‐yritykset ovat erilaisuutensa ja moninaisuutensa ansiosta lainsäätäjän kannalta vaikeasti yksilöitäviä talousyksiköitä. Tämä seurantakeskuksen kertomus auttaa ymmärtämään niitä niiden kaikessa monimutkaisuudessa, ja sen pitäisi auttaa parantamaan niitä yhteisön välineitä, joita tarvitaan pk‐yritysten muokkaamiseksi sopeutuvaisemmiksi ja helpompipääsyisiksi.

  Berger (PSE), oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, arvoisat kollegat, ensiksi haluan erittäin sydämellisesti kiittää esittelijä Harrisonia hänen mietinnöstään ja onnitella häntä. Lisäksi kiitän myös talous‐ ja sosiaalikomiteaa siitä, että se on pyytänyt oikeusasioita käsittelevää valiokuntaa antamaan lausunnon tästä direktiiviehdotuksesta, ja siitä, että lopulta suurin osa oikeusasioita käsittelevän valiokunnan tarkistusehdotuksista hyväksyttiin talous‐ ja raha‐asioita käsittelevässä valiokunnassa.

Haluaisin kuitenkin ilmaista pahoitteluni siitä, että sen nopeuden vuoksi, jolla tämä lainsäädäntöhanke piiskattiin läpi ensimmäisessä käsittelyssä, ei voitu käydä keskustelua, joka olisi ollut paikallaan tämän direktiivin laajojen vaikutusten vuoksi. Tämän direktiivin avulla unioni puuttuu ensimmäisen kerran syvästi jäsenvaltioidemme siviilioikeuden, siviiliprosessioikeudellisten järjestelmien ja oikeuslaitoksen ja tuomioistuinlaitosten juurtuneisiin toimielimiin ja menettelyihin. Se tekee sen mielestäni ilman riittävää oikeudellista perustaa ja komission tekemän ehdotuksen perusteella, joka on juridisesti pintapuolinen eikä tee oikeutta niille eroavaisuuksille, joita on siviilioikeuden ja niiden vaatimusten välillä, jotka liittyvät laadullisesti korkeatasoiseen eurooppalaiseen lainsäädäntöön. Molemmat mainitut valiokunnat ovat nähneet melkoisesti vaivaa poistaakseen ainakin karkeimmat komission ehdotuksen sisältämät epäkohdat. Vaikka meidän tarkistuksistamme huomenna tehtäisiin päätökset ehdotusten mukaisesti, emme voi kuitenkaan olla todella ylpeitä tästä eurooppalaisen lainsäädännön tuotteesta. Liian monet epäkohdat jäävät ennalleen tai tulevat esiin lakia toteutettaessa ja sovellettaessa.

Me tuemme oikeusasioita käsittelevässä valiokunnassa direktiivin tavoitteenasettelua täysin, mutta emme voi kannattaa ehdotettujen toimien kaikkia kohtia. Meidän mielipiteemme eroavat erityisesti kahdessa kohdassa talous‐ ja raha‐asioita käsittelevän valiokunnan mielipiteistä. Oikeusasioita käsittelevänä valiokuntana emme halua, että jäsenvaltioilla täytyy tulevaisuudessa olla kolme erilaista prosessityyppiä velkojen perimistä varten. Siitä tulee monimutkaista, se maksaa paljon ja vähentää oikeusvarmuutta. Siksi ehdotamme, että yksi näistä menettelyistä poistetaan, nimittäin 5 artiklan mukainen menettely.

Vastustamme myös sitä, että tulevaisuudessa perintätoimistoilla on enemmän oikeuksia ja parempi asema rajat ylittävissä palveluissa kuin asianajajilla. Meidän on myös pohdittava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöstä, joka siirtää kysymyksen asianajajien käytön pakollisuudesta yksinomaan jäsenvaltioille. Oikeusasioita käsittelevän valiokunnan ja puolueryhmäni edustajana haluaisin siksi suositella tarkistusehdotusten 8, 12 ja 25 hylkäämistä ja muiden tarkistusehdotusten, erityisesti tarkistusehdotuksen 23, kannattamista.

  García Arias (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, minulla on ensiksi menettelyä koskeva esitys, joka on mielestäni tärkeä. Niiden parlamentin jäsenten luettelossa, jossa mainitaan Harrisonin mietinnöstä pidettyyn äänestykseen osallistuneet, ei mainita herra García Margalloa eikä minua, vaikka osallistuinkin äänestykseen ja esitin tarkistuksia.

Toiseksi haluan onnitella herra Linkohria ja komissiota tästä aloitteesta. Tämä ehdotus on tärkeä asiakkaidensa maksujen viivästyksistä erityisesti kärsiville pk‐yrityksille, ovatpa asiakkaat sitten julkisia laitoksia tai suuryrityksiä, joille ne toimittavat tavaraa tai joiden alihankkijoita ne ovat. On sanottu, että pk‐yritykset saavat kärsiä lyhytaikaisten pankkilainojen korkeista rahoituskustannuksista, tilinylityksistä aiheutuvista korkeista koroista ja perinnän viivästymisestä aiheutuvista hallintokuluista. Ne ovat monesti voimattomia suuryrityksiin nähden etenkin julkisten hankintasopimusten osalta, kun niille määrätään sopimuksessa – sillä ”ottakaa tai jättäkää” – suhteettomia maksuaikoja, vaikka julkiset laitokset ovat jo yleisesti ottaen velvollisia maksamaan suuryrityksille tietyssä ajassa. Jos näin tapahtuu kansallisella tasolla, voimme kuvitella, miten monet pk‐yritykset voivat empiä ja pelätä, ennen kuin ne uskaltautuvat rajat ylittäviin toimiin sisämarkkinoilla.

Sen vuoksi meidän on oltava tyytyväisiä siitä, että talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta on hyväksynyt kolme konkreettista tarkistusta, joissa neuvostolle ja komissiolle ehdotetaan sellaista parannusta, että julkisen hankintasopimuksen pääyrityksiä kielletään pyytämästä tai vaatimasta, että alihankkijat luopuisivat lakitekstissä säädetyistä oikeuksista; tai myös sitä ehdotusta, että julkisilta laitoksilta edellytettävää avoimuusvelvollisuutta noudatetaan myös julkisten hankintasopimusten päätoimittajien ja alihankkijoiden suhteissa.

Lopuksi mielestäni on tärkeää korostaa sitä tarkistusta, jossa ehdotetaan, että näille alihankkija‐ tai toimittajayrityksille on myönnettävä ehdot, jotka ovat vähintään yhtä suotuisat kuin ehdot, jotka julkinen viranomainen myöntää pääyritykselle. Siihen tarvitaan, arvoisa puhemies, takuu, joka kattaa kaikkien velkasummien maksamisen tietyssä ajassa.

Mielestämme, tarkemmin sanottuna Espanjan sosiaalidemokraattien mielestä, nämä talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan kolme ehdotusta tarvitsevat Euroopan komission ja neuvoston tuen, jos me todella haluamme taata näiden yritysten säilymisen julkisten hankintasopimusten alalla.

  Thyssen (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, kaikki tähän pk‐yrityksiä koskevaan keskusteluun liittyvät asiat ovat tärkeitä, mutta haluan rajoittua puheenvuorossani maksuviivästysten torjuntaa käsittelevään mietintöön, ja tämä tapahtuu PPE‐ryhmän nimissä.

Pitkistä maksuajoista ja maksuviivästyksistä on muodostunut vitsaus liiketoiminnalle. Kun katsoo tätä asiaa käsitteleviä tilastoja, ei voi uskoa silmiään. Jos sitten myös toteamme, että oikeusprosessien kesto ja hinta estävät pk‐yrityksiä ryhtymästä perintään oikeusteitse ja että tämä kaikki tapahtuu rajat ylittävässä kaupassa, on aika puuttua asiaan ja huolehtia siitä, että käytämme kaikkia toimivaltuuksiamme.

Komission ehdotus saa PPE‐ryhmältä oikein hyvät pisteet, mutta sitä voidaan mielestämme parantaa. Haluaisin tässä yhteydessä muuten kiittää esittelijä Lyndon Harrisonia asiantuntevasta ja vastuullisesta otteesta asiaan. Hänen kanssaan oli mukava tehdä yhteistyötä, ja on harmillista, että hän ei ole kuulemassa tätä.

Haluaisin rajoittua niihin seikkoihin, joihin ryhmäni haluaa kiinnitettävän erityistä huomiota äänestyksessä tai komission taholta. Ensinnäkin perintätoimistoja käsitellään kolmessa tarkistuksessa. Ne törmäävät esteisiin yhteismarkkinoista huolimatta. Talousasioita käsittelevän valiokunnan jäsenten enemmistö haluaa, että tähän ongelmaan tartutaan selvästi tässä direktiivissä. Myös PPE‐ryhmä on sitä mieltä, että tämän toiminnan järjestäminen ja palvelujen tarjoamisen vapauden takaaminen Euroopassa täytyy mainita. Havaitsemme myös, että asia liittyy nyt käsittelemäämme ehdotukseen, mutta emme usko, että perintätoimistojen vapaata palvelujen tarjoamista koskeva järjestely saataisiin hoidettua nopeammin tätä direktiiviä tarkistamalla. Poliittisesti ja lainsäädännöllisesti ajatellen on olemassa parempia ratkaisuja. Rouva Berger yhtyy teidän huoliinne. Kuulisin mielelläni komissaarilta, kuinka komissio suhtautuu tähän asiaan ja aikooko komissio ryhtyä kehittelemään myös muita kuin perintätoimistoja koskevaan järjestelyyn liittyviä ehdotuksia.

Toinen hankala asia liittyy tarkistuksen 14 D ja E kohtaan. Niissä ehdotetaan, että sopimukseen perustuva maksuaika voi olla pitempi kuin 45 päivää vain jos maksaminen eräpäivään mennessä taataan vekselin avulla. Haluamme kuitenkin harkita lisätakuiden käyttämistä, jos kysymyksessä on liiallisen pitkä maksuaika, mutta 45 päivää ei ole oikeastaan aina liian pitkä aika, eikä vekseli ole sopiva väline. Voimme kuitenkin vielä tehdä asialle jotain poliittisten ryhmien kanssa, jotta voisimme keskustella asiasta yhdessä toisen käsittelyn aikana, mutta muuten ryhmäni on pakko äänestää tarkistuksen 14 D ja E kohtaa vastaan.

Myös julkisten laitosten hankintoihin liittyvien maksuaikojen osalta ryhmäni haluaa saada aikaan parannusta. Periaatteemme on, että mitä lyhyempi maksuaika, sitä parempi, mutta eron tekeminen julkisten hankintojen hinnassa ei ole useammasta syystä niin kiinnostavaa eikä myöskään niin oleellista kuin eron tekeminen julkisen hankinnan luonteen perusteella. Palvelujen ja toimitusten osalta voitaisiin toimia nopeammin kuin aikaisemmin.

Neljänneksi olemme pahoillamme siitä, että alihankkijat on unohdettu ehdotuksessa. Olemme tehneet asiaan korjauksen ja toivomme, että komissio hyväksyy nämä tarkistukset.

Viidenneksi on ikävä kyllä olemassa komitologinen ongelma. Tässä salissa eilisiltana käydyn keskustelun jälkeen emme voi noin vain ohittaa tätä asiaa. PPE‐ryhmä voi hyväksyä 9 artiklan mukaisen menettelyn viivästyskoron mukauttamisen ja koron määrän osalta, mutta ei sen osalta, että muutettaisiin sitä enimmäismäärää, joka on määritelty velkojen selvittämiseen tarkoitettujen yksinkertaisten oikeustoimien soveltamista varten. Tämä enimmäismäärä on oleellinen sen kannalta, miten jäsenvaltiot järjestävät nämä erityiset menettelyt.

Kuudenneksi ja viimeiseksi ryhmäni haluaa painottaa seuraavaa. Olemme vakuuttuneita siitä, että Euroopan yhteisöjen toimielinten uskottavuus horjuu, jos ne pyrkivät kaikin voimin muuttamaan muiden maksukäyttäytymistä paremmaksi, mutta jos ne eivät itse noudata näitä velvoitteita. Yhteisöjen toimielimet eivät itse ole parhaita maksajia, ja ne tarvitsevat muiden viranomaisten lailla kannustusta. Laajentakaamme siis tämän direktiivin soveltamisalaa myös omaan suuntaamme.

Arvoisa puhemies, olen nyt sanonut sen, minkä halusin sanoa. Toivon, että komissio ajattelee kanssamme samalla tavalla, ja tässä parlamentissa olevia kollegoita ja huomisen äänestyksen kulkua silmällä pitäen haluaisin mielelläni kuulla komissaarin mielipiteen perintätoimistoista, vekselistä sekä julkisten laitosten hankintojen maksuaikoja ja alihankkijoita koskevasta tarkistuksesta 33. Haluaisin myös mielelläni saada tietää, miksi Euroopan yhteisöjen toimielimiä ei ole sisällytetty soveltamisalaan.

  Kestelijn‐Sierens (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, haluaisin aluksi kiittää kaikkia neljää esittelijää heidän erinomaisesta työstään. Haluan rajoittua puheenvuorossani käsittelemään pk‐yrityksille suunnattuja pääomamarkkinoita. Mielestäni näiden pääomamarkkinoiden tärkeyttä ei ole syytä aliarvioida. Siitä huolimatta, että juuri pkyrityksiä rasitetaan kaikkein eniten veroilla ja että niiden on vaikeinta saada pääomia markkinoilta, ne kuitenkin luovat suurimman osan kaikista uusista työpaikoista. Tämän vuoksi oli erittäin tärkeää, että EASDAQ aloitti toimintansa vuoden 1996 lopussa.

Esittelijän mukaan pääomaa on tällä välin sijoitettu yhteensä yli 170 miljoonaa ecua. Tämä on edistänyt yli 10 000 työpaikan luomista. Sisämarkkinoiden valmiiksi saaminen ja euron käyttöönotto vielä parantaa Euroopan laajuisten arvopaperimarkkinoiden likviditeettiä, mikä koituu työllisyyden hyväksi. Olemme siis matkalla oikeaan suuntaan.

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Myös riskipääoman käyttöön täytyy kannustaa. Eläkerahastojen valtavan potentiaalin, jonka arvioidaan olevan vuoteen 2020 mennessä 10 000 miljardia ecua, täytyy koitua sellaisten riskipääomarahastojen hyväksi, jotka avustavat nopeasti kasvavia yrityksiä rahallisesti ja taitotiedon avulla. Esittelijä Hendrick on myös jo sanonut, että joidenkin jäsenvaltioiden päätökset velvoittaa eläkerahastot sijoittamaan osan pääomastaan vain valtion obligaatioihin ovat syrjiviä ja vastoin perustamissopimuksen hengen mukaista pääoman vapaata liikkuvuutta.

Myös yksityishenkilöitä täytyy kannustaa sijoittamaan pääomaa pieniin ja nopeasti kasvaviin yrityksiin. Riskipääomaa pitäisi kohdella koko unionissa verotuksellisesti suopeasti. Joissakin jäsenvaltiossa on jo käytössä erityisiä verohelpotuksia, mutta ne täytyisi laajentaa koskemaan sijoituksia myös muilla Euroopan pääomamarkkinoilla. Meidän mielestämme nämä toimenpiteet voivat tuoda selvää parannusta pk‐yritysten pääoman puutteeseen.

Lopuksi minulla on kysymys komissaarille. Onko komissio jo tehnyt alustavan tutkimuksen muista innovatiivisista taloudellisista välineistä, joista se on maininnut tiedonannon viimeisellä sivulla? Olisin utelias kuulemaan, mitä luovia ideoita komissio pystyy esittämään.

  Gallagher (UPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmämme äänestää Hendrickin ja Scarbonchin pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien mietintöjen puolesta. On saatava aikaan kattava politiikka pk‐yrityksiä varten, jotka ovat yhä suuremmassa määrin talouksiemme selkäranka. Pk‐yritykset ovat pääasiallisia työpaikkojen lähteitä Euroopassa, koska niiden sijainti on paikallinen. Ne tuovat eloa maahan ja koko unioniin.

Pk‐yritysten byrokraattista toimintaympäristöä on yksinkertaistettava. Uusien yritysten perustamista on kannustettava. Yrityksiä on tarvittaessa autettava uudenaikaistumaan. Meidän on saatava nähdä, että taakan keventämiseksi voidaan tehdä uusia aloitteita. Yritysten on varauduttava euroon. Pieni koko ei saa koitua niiden haitaksi euroalueella. On mahdollistettava se, että pk‐yritykset voivat kilpailla julkisista sopimuksista kaikkialla unionissa. On harjoitettava positiivista syrjintää pkyritysten hyväksi. On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta voidaan rohkaista uusien yrittäjien nousua, uusia rahoituslähteitä ja pk‐yritysten pääsyä uuden teknologian ja innovaation piiriin.

Irlanti on pienyritysten maa. Jopa 98 % muista kuin maatalouteen liittyvistä yrityksistä työllistää alle 50 työntekijää. Noin 90 % pienyrityksistä työllistää alle 10 työntekijää. On siis päivänselvää, että on luotava sellainen ympäristö, jossa nykyiset pienyritykset voivat menestyä ja uusia voidaan perustaa. Irlannissa on perustettu 35 maakuntien yrityslautakuntaa, joiden tavoitteena on edistää mikroyritysten kehitystä paikallisella tasolla. Kehitysohjelmassa otettiin tavoitteeksi 4 600 yritystä. Vuoden 1997 loppuun mennessä noin 7 000 ihmistä oli perustanut oman yrityksen yhtiötuen avulla.

Työpaikkoja ei synny, jos työntekijää ja työnantajaa ylikuormitetaan raskailla veroilla ja raskailla sosiaaliturvamaksuilla. Maani on eurooppalaisittain kilpailukykyinen välillisten työvoimakustannusten osalta. Opetus on selvä: ylikuormitettu verokiila merkitsee katastrofia työpaikkojen luomiselle ja säilymiselle. Pieni on kaunista. Hallitukset eivät saa verottaa pkyrityksiä sukupuuttoon.

  Ribeiro (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, totean aluksi, että kohdistin varsin suuria odotuksia mietintöön, jonka tarkoituksena on edistää keskustelua pk‐yritysten pääomien saannin helpottamisesta. Hendrickin mietintö ei kuitenkaan ole sellainen, jota odotin. Siinä käsitellään pk‐yritysten pääoman saantia näkökulmasta, jossa mahdolliset säästöt valjastetaan ylikansallisten yhtiöiden hallitsemalle rahoitus‐ ja valuuttakeinottelulle. Pääomamarkkinat eivät nykyisessä muodossaan palvele pk‐yrityksiä eivätkä etenkään pieniä yrityksiä ja mikroyrityksiä, joiden osuus Euroopan unionin yrityksistä on lähes 99 %, työpaikoistakin yli 50 %. Pääomamarkkinat eivät nykyisessä muodossaan ole omiaan vahvistamaan jäsenvaltioiden taloudellista rakennetta, josta pk‐yritykset muodostavat keskeisen osan.

Toisaalta mielestäni on tärkeää edistää pk‐yritysten järjestäytymistä kansallisella tai eurooppalaisella tasolla. Sen tähden iloitsen siitä, että kollega Hendrick suhtautuu myönteisesti tähän tavoitteeseen liittyvään ehdotukseeni. Yhteenliittymät voisivat tuottaa erinomaisia rahoituspalveluja ja keskittää jäsentensä luottotarpeet, mikä puolestaan vähentäisi pääoman hankintakustannuksia.

On käsittämätöntä, että nykyisessä rahoituskriisissäkin sallitaan ja jopa rohkaistaan täysin vapaata, suorastaan mielivaltaista pääomien ja rahoitusvälineiden liikkuvuutta, joka edistää kasinotaloutta. Päätöslauselman 13 kohtaa, jossa torjutaan ns. Tobinin vero, on mielestäni pidettävä erityisen aiheettomana, kun kyse on mietinnöstä, jossa käsitellään pk‐yrityksiä ja niiden mahdollisuuksia hankkia pääomaa.

Sen vuoksi esitin päätöslauselman 13 kohtaa koskevan tarkistusehdotuksen. Tahtoisin vielä lausua muutaman sanan myös Scarbonchin mietinnöstä. Euroopan pk‐yritysten seurantakeskuksen vuosikertomukseen sisältyy Euroopan unionin pkyritysten tilannetta koskevia tietoja ja analyyseja, joiden perusteella on mahdollista arvioida Euroopan unionin tilannetta ja siinä vaikuttavia muutosvoimia sekä pk‐yritysten käyttöön asetettujen välineiden tehokkuutta.

Pahoittelen kuitenkin, että mietinnössä ei käsitellä syvällisemmin eräitä keskeisiä kysymyksiä, jotka liittyvät pk‐yritysten merkitykseen jäsenvaltioiden taloudelliselle rakenteelle ja sen kiinteydelle, ja lisäksi pidän sitä liian sovinnollisena muutostarpeisiin nähden. Sen vuoksi esitin eräitä tarkistusehdotuksia.

  Wolf (V). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, ehkä se olikin, niin kuin tavataan kauniisti sanoa, valaisevaa, että täällä tehtiin luokitteluvirhe liittää Viagra tyydytettyyn seksuaalisuuteen. Se, joka uskoo, että osakeomistuksen ja eläkerahastojen laaja levittäminen, joka tunkeutuu koko pienten ja keskisuurten yritysten sektorille, olisi jonkinlainen askel kohti talouden demokratisoitumista tai taloudellisen vallan hajauttamista, voi uskoa myös mitä vain.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä se tosiasia, että pk‐yritysten tukeminen on epäreilu juoksukilpailu Akilleen ja kilpikonnan tai jäniksen ja siilin välillä, kuitenkin valitettavasti ilman sitä helpotusta, että liikkumista tarkastellaan väärin maltillisena ja katkonaisena ja ilman siilin rakkaan rouvan ja elämänkumppanin apua. Se merkitsee sitä, että pääoman, jonka liikkuessa syntyy aina vain toissijaisesti uusia ulokkeita, kasautuminen ja keskittäminen jatkuvat keskeytymättä. Pienten ja keskisuurten yritysten tilanne huononee eikä parane.

Sen vuoksi ei saa luulla, että markkinavoimien sitominen ja samanaikaisesti pienten ja keskisuurten yritysten kehittäminen toimisi. Siksi mietinnöt sisältävät myös sen, mitä nimittäisin sanoilla fallacy of misplaced concreteness (väärin sijoitetun todellisuuden harha). Tietenkin on tehtävä jotakin maksuviivästyksille, mutta ei pidä liikaa puuttua asioihin. Vakiintunut taloudellinen valtajärjestys tulee esiin eri tavoin, myös maksuviivästyksien kautta. Tietenkin rouva Thyssenin toteamus, että EU: n elimet eivät voi jättäytyä julkisia laitoksia koskevien säännösten ulkopuolelle, pitää paikkansa.

Mitä tulee riskipääoman hankintaan, pitää tietenkin paikkansa, että se on Euroopassa vaikeaa, mutta ei kuitenkaan pidä luulla, että yrityksen perustamisen helpottaminen merkitsisi sitten jo parempia selviytymismahdollisuuksia. Jos emme uudista konkurssioikeutta, ihmiset eivät myöskään niin helposti perusta yrityksiä. Herra Hendrick, se luulo, että riskinsietokyky olisi niin sanotusti kansallispsykologinen asia, ei todellakaan sovellu sille analyysin tasolle, jota me tarvitsemme. Tai se, joka uskoo, että eläkerahastot ovat ainoa eläkeuudistuksen keino, ei yksinkertaisesti ole ottanut huomioon sitä, kuinka sosiaaliturvajärjestelmä on kehittynyt Euroopan mantereella.

Joka tapauksessa ei niinkään tarvita sääntelyn purkamista, vaan parempaa sääntelyä. Tarvitaan neuvontaa, tietoa, suotuisia paikallisia ja alueellisia oloja. Niitä meidän olisi ryhdyttävä suosimaan, mutta se valitettavasti puuttuu näistä mietinnöistä. Voisin jatkaa vielä pitkään, mutta lopetan, koska olen käyttänyt puheaikani.

  Blokland (I‐EDN). – (NL) Arvoisa puhemies, osuudessani tässä pk‐yrityksiä koskevassa yhteiskeskustelussa haluan käsitellä herra Scarbonchin mietintöä. Olen talousasioita käsittelevän valiokunnan varajäsenenä seurannut tämän mietinnön käsittelyä kauempaa. Sen vuoksi minulla on tähän keskusteluun huomautus sisällöstä.

Tarkoitan tässä päätöslauselman B kohtaa. Jos vaivautuu tekemään pienen laskutoimituksen kyseisessä kohdassa mainituilla luvuilla, näyttää siltä, että työpaikkojen määrä Euroopassa olisi kasvanut lähes 12 miljoonalla. Tämä vielä yhden vuoden aikana. Tämä tarkoittaisi sitä, että työttömyys olisi vähentynyt 65 %! Tietysti toivoisin näin nopeaa laskua, mutta ajanjakson 1995‐1996 tilanne on päinvastoin sellainen, että työllisyys on hieman heikentynyt. Tämä päätelmä on esitetty selvästi vuosittaisen kertomuksen sivulla 14. Neuvoisin kollega Scarbonchia siksi poistamaan B kohdan. Luvut, jotka hän on ottanut vuosien 1996 ja 1997 vuosittaisista kertomuksista, perustuvat erilaisiin määritelmiin pk‐yritysten suuruudesta.

Viidennessä vuosittaisessa kertomuksessa tehdään hyvä katsaus Euroopan pk‐yrityksiin. Yksi kohta, joka aiheuttaa huolta, koskee työvoimakustannuksia. Ne kasvavat pk‐yrityksissä liian nopeasti. Palkkojen kasvua pitäisi hillitä, ja työmarkkinoita pitäisi muuttaa joustavammiksi. Huonoin ajatus, mitä nyt voi esittää, on pitemmälle menevä työajan lyhentäminen palkan pysyessä samana (tarkistus 3). Se johtaisi mielestäni Euroopan pk‐yritysten tuhoon.

Erityisen kiitollinen olen pk‐yrityksiä ja ympäristöä koskevasta tutkimuksesta. Amsterdamissa viime vuonna pidetyssä epävirallisessa ympäristöministerikokouksessa todettiin, että pk‐yritykset ovat merkittävä ympäristökuormituksen aiheuttaja. Tämä myös todetaan vuosittaisessa kertomuksessa. Onneksi käy ilmi, että yhä useammat pienyritykset taistelevat aktiivisesti saastumista vastaan. Myös ekoteollisuuden kasvu tarjoaa mahdollisuuksia erityisesti työllisyyttä silmällä pitäen. Jotta tätä voitaisiin edistää paremmin, meidän on mentävä pitemmälle verotuksen painopisteen siirtämisessä työn verotuksesta raakaaineiden ja energian verotukseen. Tällä tavalla voidaan antaa välittömästi sisältöä perustamissopimuksen velvoitteelle, jolla ympäristöpolitiikka sisällytetään kaikkiin muihin viranomaisten politiikkoihin. Mitä komissaari aikoo tehdä ehdotukselle siitä, että ympäristölainsäädännön pitäisi vastata paremmin pk‐yritysten tarpeita?

Vuosittainen kertomus on saavuttanut viiden ilmestymisvuotensa aikana selkeän aseman. Se ei ole pelkästään tärkeä hakuteos, vaan se sisältää myös tärkeää ohjaustietoa. Jäsenvaltiot voivat tarkastella eroja ja yhtäläisyyksiä politiikassa ja oppia toisiltaan hyviä käytäntöjä. Tätä mahdollisuutta voidaan vielä parannella edelleen konkreettisella lainsäädännöllä ja samalla vertailemalla asiaan liittyviä veroja. Ehkä tästä asiasta voidaan tulevaisuudessa tehdä erityinen tutkimus.

Lopuksi minulla on kysymys komissaarille. Nyt on vuoden 1998 syyskuu, ja me puhumme vuoden 1997 vuosittaisesta kertomuksesta, jossa esitetyt luvut perustuvat enimmäkseen vuoden 1996 tilanteeseen. Milloin kertomus vuoden 1998 osalta valmistuu? Olen ymmärtänyt, että edes tarjouskilpailumenettelyä ei ole vielä saatu päätökseen. Täytyykö kertomus pian tehdä kovalla kiireellä? Se ei ole hyväksi sen laadulle. Voisitteko selittää, kuinka tämä myöhästyminen voidaan teidän mielestänne ottaa kiinni. Edellinen vuosittainen kertomus ilmestyi jo lokakuussa 1997.

  Lukas (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan käsitellä yhtä näkökulmaa, joka on minusta tärkeä ja jota käsiteltiin ensimmäisen kerran Scarbonchin mietinnössä, nimittäin sitä, että olisi välttämätöntä kohdistaa tukipolitiikka vahvemmin matkailualan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Eurooppalaisen matkailupolitiikan puuttuminen johtaa siihen, että EU: n tukirahasammioista jaetaan suuria summia strategisesti väärin. Syntyy todellisia sänkylinnoituksia ja kyseenalaisia turistisiiloja. Luodaan kilpailua vääristävää ylikapasiteettia. Pk‐yritykset, jotka laadullisesti ja määrällisesti tarkastellen hallitsevat eurooppalaisen matkailun luonnetta, katsovat siinä kuitenkin sormiensa läpi.

Eurooppalaisen matkailualaa koskevan tukipolitiikan on tulevaisuudessa asetettava selvät ensisijaiset tavoitteet, jotka suuntautuvat pk‐yritysten laatustandardien, kilpailukyvyn ja markkinointikapasiteetin parantamiseen. Juuri matkailualan pienet ja keskisuuret yritykset ovat osoittaneet takaavansa työpaikkojen säilymisen ja luovansa uusia työpaikkoja. Merkitykseltään keskeistä tulevaisuuden kysymystä käsitellään 6 ja 7 kohdassa. Tukiohjelmien, joiden tarkoituksena on teollisuuden, matkailun ja maatalouden liittäminen toisiinsa, on pysäytettävä ihmisten ja yritysten muutto syrjäisiltä seuduilta, jotka sijaitsevat äärialueilla, esimerkiksi alppialueilla. Niiden on estettävä kokonaisten laaksojen ja maaseutujen autioituminen ja muuttuminen hätätila‐alueiksi.

  Pérez Royo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen pyytänyt puheenvuoroa käsitelläkseni maksuviivästyksiä koskevaa Harrisonin mietintöä.

Jotta voisi kuvata tämän maksuviivästysongelman tilannetta, tarvitsee mielestäni mainita kaksi keskeistä piirrettä: ensiksikin tietynlainen maksujen yleinen viivästyminen julkisten hankintasopimusten ja myös yksityisten hankintasopimusten alalla; ja toiseksi tilanne, joka vaihtelee huomattavasti maasta toiseen Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Tapana on aina pitää – ja syystäkin – esimerkkinä, huonona esimerkkinä, etelän maita, mukaan luettuna Espanjaa. Maassamme Espanjassa on jo klisee puhua siitä, miten kauan julkisilta laitoksilta kestää täyttää maksusitoumuksensa yrityksille, erityisesti rakennusurakoita tekeville toimittajayrityksille. Yhtä usein ei kuitenkaan sanota sitä, että nämä toimittajayritykset kohtelevat omia toimittajiaan, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, vielä paljon julmemmin. Tiedot ovat seuraavanlaisia: julkisilta laitoksilta kestää Espanjassa keskimäärin neljä kuukautta – se on aika kauan – maksaa velkojilleen, mutta toimittajayrityksiltä kestää maksaa omille toimittajilleen ja alihankkijoilleen kaksi kertaa kauemmin, kahdeksan kuukautta. Tätä tilannetta on todellakin vaikea hyväksyä.

On olemassa tarpeeksi syitä puuttua ongelmaan eurooppalaisella tasolla, ja on syytä olla tyytyväinen siitä, että on päätetty antaa tämä ehdotus direktiiviksi niiden suositusten ohella, jotka eivät olleet aikaisemmin tuottaneet tulosta.

Me tuemme innokkaasti tätä ehdotusta direktiiviksi ja tuemme myös niitä tarkistuksia, joita Harrisonin mietinnössä ehdotukseen esitetään. Muiden tarkistusten osalta haluan keskittyä kahteen kohtaan: ensiksikin kannatamme suuresti sitä tarkistusta, jossa esitetään uutta artiklaa, joka koskee perintätoimistojen tai ‐palvelujen käyttöä sisämarkkinoilla; ja toiseksi mielestämme on erittäin tärkeää mainita useita tarkistuksia, joissa otetaan huomioon pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ongelma.

Pk‐yritysten tilanteen osalta erityisen merkittävä on direktiivin säännösten määräyksenomainen luonne. Toisin sanoen tahdon autonomian kunnioittaminen, joka tiivistyy 3 artiklaan, kun sanotaan, että enimmäismaksuaika on kolme viikkoa – 21 päivää – ellei sopimuksesta tai myyjän yleisistä myyntiä koskevista ehdoista muuta johdu. Tosin tässä tapauksessa tällä tahdon autonomialla täytyy olla tietyt rajat, koska muuten syntyy sellainen tilanne, että pienyritykset ovat aseettomia muutamien suuryritysten rinnalla, joilla käytännöllisesti katsoen on ostomonopoli tai jotka pystyvät sanelemaan pienyrityksille omat ehtonsa. Sen vuoksi olemme yhtä mieltä tietyistä talous‐ ja raha‐asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan esittämistä tarkistuksista, joilla pyritään rajoittamaan tätä vapaaehtoisuuden mahdollista väärinkäyttöä suuryritysten taholta. Viittaan esimerkiksi 7 artiklan d kohtaan esitettyyn tarkistukseen 24 tai tarkistukseen 28 tai muihin tarkistuksiin, jotka puuttuvat – mielestäni – riittävällä tavalla tähän ongelmaan korjaamalla joitakin direktiiviehdotuksen puutteita.

  Palacio Vallelersundi (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, mitä tahansa lainsäädäntöhanketta arvioitaessa on ensiksi selvitettävä ne päämäärät, joihin tähdätään ja, mikä sosiaalisen todellisuuden osa‐alue pyritään järjestämään. On aivan selvää, että tämä ehdotus maksuviivästyksiä koskevaksi direktiiviksi vastaa niihin tarpeisiin, joita pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on – ja joista ne oikeudenmukaisesti sanottuna kärsivät; aivan erityisesti ne yritykset, jotka ovat vaikutusvaltaisten taloudellisten laitosten toimittajia. On nimittäin kiistatonta, että maksujen lykkäyksiä ja viivästyksiä käytetään aivan eri päämääriin kuin liiketoiminnan rahoitukseen. On epäilemättä muitakin ongelmia, esimerkiksi oikeudenkäyntien hitaus ja erilaisuus.

Näistä syistä suhtaudun myönteisesti eurooppalaiseen aloitteeseen tällä alueella ja erityisesti tähän ehdotukseen direktiiviksi. Minun on kuitenkin todettava, kuten muidenkin minua edeltäneiden puhujien, että siihen liittyy juridisia ongelmia, joihin on tarvetta puuttua, ja uskon siihen, että ne saadaan selvitettyä komission, neuvoston ja parlamentin välisen vuoropuhelun puitteissa.

Voisin aloittaa ja lopettaa tiivistämällä, että olen ehdottomasti samaa mieltä rouvien Bergerin, García Ariasin ja Thyssenin erinomaisista puheenvuoroista. Sallikaa minun, arvoisa puhemies, kuitenkin korostaa joitakin seikkoja. Ensiksikin haluaisin korostaa sitä, että on puututtava suoraan sopimukseen perustuvien maksujen viivästymisen ongelmaan yleisesti, ei ainoastaan julkisten hankintasopimusten osalta. On niin ikään outoa, että ongelmaan puuttuu asianajaja, joka puhuu aina oikeuden näkökulmasta, eikä lukuisa määrä ekonomisteja. Nimittäin sopimukseen perustuvan maksuajan ja viivästyksen välinen ero ei aina todellakaan ole kovin selvä käytännön liike‐elämässä. Arvoisa puhemies, pienyrityksen johtaja kuulee lukemattomia kertoja ”jättimyymälän” taholta: “Älä lähetä minulle laskua nyt vaan kahden kuukauden päästä.” Mistä on kyse? Peitellystä viivästyksestä, koska ”jättimyymälä” käyttää väärin voimaansa ja valtaansa pakottaakseen pienen toimittajan hyväksymään ehtonsa.

Meidän on siis oltava varuillamme, ettei lainsäädäntötoimilla olisi loppujen lopuksi vain rajallista tehoa, koska sovellettaessa sopimusvapauden teoreettista periaatetta, joka, kuten herra Pérez Royo hyvin totesi, on vain teoreettinen periaate, ja kun sopimuksen tehneitä osapuolia eivät koske samat ehdot, suuryritysten sallitaan käytännössä edelleen määräillä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Jos ehdotus astuisi voimaan sellaisena kuin komission ehdotus on, olisi ennakoitavissa, että ainoat merkittävät poikkeukset olisivat yksityisen sektorin poikkeuksia ja niitä poikkeuksia, joissa velkojina ovat suuryritykset, jotka voivat puolustaa omia etujaan pk‐yrityksiin nähden, ovatpa nämä sitten liikeyrityksiä tai muiden alojen yrityksiä. Sen vuoksi mielestäni on välttämätöntä hyväksyä tarkistuksen 14 d kohta, ja on aivan selvää, että ensimmäisen ja toisen käsittelyn välissä on pyrittävä hiomaan tuota tarkistusta sellaiseen muotoon, joka olisi järkevä ja hyväksyttävä eri jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten lainsäädäntöjen kannalta.

Toiseksi haluaisin korostaa, että juridisesta näkökulmasta on välttämätöntä voittaa ne vaikeudet, joita aiheutuu omistusoikeuden siirtymisen lykkäämisestä siten kuin 4 artiklassa määrätään, muun muassa siksi, että kyse on instituutiosta, jolla nimensä mukaisesti on eri jäsenvaltioissa erilaiset oikeudet ja valtuudet.

Kolmanneksi toivon, ettei hyväksyttäisi talousasioita käsittelevän valiokunnan esittämiä tarkistuksia, joiden päämääränä on säännellä viivästys‐ ja perintätoimistojen perustamista, koska se vaatisi oman direktiivinsä; siinä on yhden direktiivin ainekset.

Toinen seikka, joka vaatii syvällistä harkintaa, koskee 5 artiklan velkojen perintää varten säädettyjä menettelyjä. Ne ovat turhan jäykkiä, ne voisivat romahduttaa oikeuslaitoksen, mutta ennen kaikkea astumme lisäksi sellaiselle alueelle, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Sama pätee myös asianajajiin.

Lopuksi allekirjoitan rouva Bergerin komission toimivaltuuksista lausumat sanat. Komission pitäisi alkaa pohtia muitakin alueita, esimerkiksi maksuviivästysten julkisuutta ja avoimuutta tai eurooppalaisen viivästysrekisterin perustamista.

Arvoisa puhemies, lopetan sanomalla, että lisäksi tarvitaan kulttuurista muutosta, ja se tuli selvästi ilmi eilen, kun tästä direktiivistä keskusteltaessa eräs kollega jäi tuijottamaan taivasta ja sanoi: “Äh! En ole maksanut viikkorahaa pojalleni neljään viikkoon.” Me tarvitsemme myös asennemuutosta.

  Hyland (UPE). – (EN) Arvoisa puhemies, yhtenäisvaluutan käyttöönotto 1. tammikuuta on myönteinen askel Euroopan yhdentymisen tiellä. Liiketoimien kustannusten poistuminen ja korkojen aleneminen ovat hyviä uutisia. Pienten ja keskisuurten yritysten on pystyttävä korjaamaan lähitulevaisuudessa yhtenäisvaluutan luoman uuden ilmapiirin hyöty, ja kansallisten hallitusten ja valtion virastojen on autettava niitä siinä.

Yleisesti ottaen en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten merkittäviä pk‐yritykset ovat sekä Irlannin että Euroopan talouksille. Pahoittelen Eurooppa‐neuvoston pk‐yritysten rahoitukseen ehdottamia leikkauksia aikana, jolloin tämän pitäisi olla EU: n toiminnan keskeinen ohjelmakohta työllisyyttä vastaan. Neuvoston päätös tässä asiassa täytyy kumota.

Tarvitsemme myönteisen toimintaympäristön pk‐yrityksiä varten. Kehittelemme Irlannissa kansallista strategiaa pienyritysten hallinnollisten taakkojen keventämiseksi, pienyritysten taakkojen vähentämiseksi ja rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi sekä yritysten käynnistämisen tukemiseksi.

On myös kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten voitaisiin lujittaa toisen asteen koulutuksen yrityksellistä, teknistä ja ammatillista ulottuvuutta, kun pk‐yrityksiä autetaan vastaisuudessa.

  Musumeci (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, Alleanza nazionalen ryhmä jakaa esittelijän, herra Scarbonchin, myönteisen kannan pienten ja keskisuurten yritysten seurantakeskuksen viidennestä vuosittaisesta kertomuksesta. Pidän kuitenkin välttämättömänä korostaa eräitä seikkoja, joihin seurantakeskus ei ole riittävästi paneutunut. Viittaan erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka toimivat epäsuotuisilla alueilla ja maaseutualueilla, joilla infrastruktuurien puutteen, huomattavan etäisyyden, uuden teknologian ja tietojärjestelmien lähes täydellisen puuttumisen ja ammatillisen koulutuksen vajavaisuuden takia joudutaan toimimaan vaikeissa olosuhteissa. Tähän on vielä lisättävä luotonsaannin vaikeus. Esimerkiksi eräillä Italian tavoitteen 1 alueilla pankit lainaavat pienille yrityksille rahaa 3 tai 4 % kalliimmalla korolla kuin saman valtion taloudellisesti terveemmillä alueilla.

Näissä olosuhteissa hyötyjiä ovat usein rikollisjärjestöt, jotka toimivat ja lainaavat rahaa kiskurimaisilla koroilla silloin, kun pankkijärjestelmä kieltäytyy tukemasta pieniä yrityksiä, jotka eivät voi tarjota riittäviä takuita. Vedotkaamme siis komissioon, jotta se pyrkisi poistamaan tällaiset taloudelliset vääristymät, jotka vaikuttavat pienten ja keskisuurten yritysten kasvuun eräillä Euroopan alueilla. Kannatamme lämpimästi tarkistuksia, joissa nämä seikat tuodaan esiin.

  Harrison (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoro. Siinä ei ole mitään mieltä, että puhutte siitä, miten jäsenet puhuvat lyhyen ajan tai puheaikansa puitteissa, kun annoitte edellisen puhujan ylittää 60 %: lla sovitun ajan ja todellakin myös muiden puhujien ajan. Te olette puhemies. Teidän pitää varmistaa se, että jäsenet puhuvat sen ajan, joka heille annetaan.

  Areitio Toledo (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänä iltana pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Me kaikki myönnämme sen, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittävä työpaikkojen lähde. Valitettavasti emme kohtele niitä sen mukaisesti.

Yksi pienten ja keskisuurten yritysten suurista ongelmista on se, että niistä on olosuhteiden pakosta tullut suuryritysten rahoittajia kahdesta eri syystä: sopimukseen perustuvien pitkien maksuaikojen takia ja maksujen laiminlyönnin takia.

Komissio on valitettavasti nostanut pöydälle direktiivin, jolla pyritään ratkaisemaan toinen ongelma, ja olen iloinen siitä, että asia on niin. Mielestäni se on oikeansuuntainen. Mielestäni myös Harrisonin suurenmoinen mietintö tarkistuksineen auttaa omalta osaltaan tämän ratkaisun löytämisessä, ja toivon, että sitä hiotaan juridisesti rouva Palacion ja oikeusasioita käsittelevän valiokunnan edustajien täällä esittämien lausuntojen myötä. Mielestäni me etenemme oikeaan suuntaan.

Komissiota on kuitenkin myös muistutettava siitä, että me odotamme jotakin maksuaikojen osalta. Kuten jotkut puhujat ovat sanoneet, sopimusvapaus nimittäin on pyhä, mutta silläkin on rajansa, ja käytännössä ne, jotka ovat virallisesti vapaita sopimuksia, ovatkin todellisuudessa vakiosopimuksia, kuten ne sopimukset, joita allekirjoitan, kun teen sähkösopimuksen sähkönjakeluyhtiön kanssa. Sama tai lähes sama koskee niitä sopimuksia, joita pienet ja keskisuuret yritykset tekevät suurten jakeluyritysten kanssa.

Sen vuoksi Harrisonin mietinnössä on ehdotettu joitakin tarkistuksia, joita kannattaa harkita. Niitä olisi ehkä myös hieman sovitettava ja muutettava, koska jos pienet ja keskisuuret yritykset eivät saa maksua, ne yritykset, jotka ovat myöntäneet 120 päivän maksuajan, eivät kärsi samalla tavalla kuin ne, jotka ovat myöntäneet 30 päivän maksuajan.

Tämä on selvästikin sellainen asia, joka on myös ratkaistava tämän direktiivin puitteissa.

  Garosci (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, esitän vain muutamia huomautuksia herra Harrisonin maksuviivästyksiä koskevasta mietinnöstä. Olen uskoakseni jo viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana puhunut riittävästi pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

Ennen kaikkea tahtoisin kiittää komissaari Papoutsisia hänen mielenkiinnostaan ja paneutumisestaan näihin kysymyksiin ja siitä, että hän on esittänyt myös lainsäädännöllisiä välineitä maksuviivästyksiä koskevaan sääntelyyn. Toisin sanoen voimme viimeinkin antaa tarpeelliset välineet niitä tarvitseville toimijoille.

Maksuviivästysten ongelma ei koske ainoastaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä; se koskee ennen kaikkea pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Emme kuitenkaan voi ajatella, ettei koko talous hyötyisi samoista eduista.

Talouselämä perustuu maksuehtojen kunnioittamiseen, joka on eräs talouden perusedellytyksistä. Käsitelkäämme ensiksi sopimusvapauden käsitettä. Ostajalla ja myyjällä on oltava eettisiä periaatteita, mutta myös käytännöllisiä ja toiminnallisia periaatteita, joihin talouselämä perustuu, ja kauppaa käyvän yrityksen asettamat sopimusehdot ovat nimenomaan näitä perusedellytyksiä.

Komissio on esittänyt järkeviä ja hyväksyttäviä ajatuksia. Mikäli kirjallista sopimusta ei ole tehty, katsomme, että laskun eräpäivän on oltava enintään 21 kalenteripäivää laskun päiväyksestä. Tämä pätee ainoastaan silloin, kun maksuaikaa ei ole täsmennetty sopimuksessa. Ongelmallisia ovat julkiset laitokset: niiden enimmäismaksuajaksi on ehdotettu 60 kalenteripäivää laskun päiväyksestä.

Pitäen siis kiinni myyjän ja ostajan välisestä sopimusvapaudesta myös maksuaikojen osalta, olisi näitä suhteita kuitenkin säänneltävä ennen kaikkea pienten ja keskisuurten yritysten suojelemiseksi, varsinkin julkisten laitosten maksuissa tapahtuneiden ylilyöntien takia.

Tästä syystä voimme vain yhtyä rouva Palacion ja rouva Thyssenin puheenvuoroihin herra Harrisonin erinomaisessa mietinnöstä – kiitämme häntä hänen tekemästään työstä erityisesti talous‐ ja raha‐asioita käsittelevässä valiokunnassa – joissa he korostivat, että on välttämätöntä muuttaa tarkistusta 14, erityisesti sen D ja E kohtaa, joissa mainitaan 45 päivän maksuaika, niin, että maksuaika on vähintään 60 päivää, ja muuttaa ennen kaikkea tarkistuksen muotoa. Tahtoisin lukea nopeasti tarkistuksen tekstin osoittaakseni sen tehottomuuden: ”jos sopimuksessa tai myyjän yleisissä myyntiä koskevissa ehdoissa määritelty maksuaika on pitempi kuin 45 kalenteripäivää, ostaja antaa myyjälle omalla kustannuksellaan vekselin, jossa määritellään yksiselitteisesti sen maksupäivä... ”.

Puhumme kaupan vapaudesta: talous perustuu sopimusvapauden periaatteeseen. Olemme nyt laatimassa sääntöjä alalle, jota ei koskaan ole säädelty ja joka ehkä juuri tämän jäykkien sääntöjen puutteen takia on voinut toimia joustavasti ja edistää siten, kuten tiedämme, talouskasvua ja sen myötä kehitystä, investointeja ja työllisyyttä.

Kiitän teitä, arvoisa komissaari, ja toivon, että kollegat huomisessa äänestyksessä ottaisivat huomioon seikat, jotka herra Harrison on tuonut selkeästi esiin mietinnössään, ja puolustaisivat sopimusvapautta kaupan kehityksen keskeisenä tekijänä.

  Ilaskivi (PPE). ‐ Arvoisa puhemies, EU: ssa on aivan oikein kiinnitetty huomiota pk‐yritysten rooliin sekä yleensä että erityisesti työtilaisuuksien luojana. Tänäänkin me käsittelemme peräti neljää mietintöä, jotka luovat edellytyksiä ja poistavat epäkohtia. Parlamentin jäsen Hendrickin mietintö käsittelee Euroopan työllisuusongelman ratkaisun avaimia. Se käsittelee pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä niiden kehittymisen ja menestymisen suurinta ongelmaa, mahdollisuutta saada riskipääomaa välttämättömiin investointeihin.

Yhdysvallat on onnistunut toimivien riskipääomamarkkinoiden luomisessa pk‐yrityksille Eurooppaa oleellisesti paremmin. Tämä näkyy erityisen hyvin näiden kahden maailman suurimman talousalueen erilaisissa työttömyysluvuissa. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat kuitenkin viimeisen vuosikymmenen aikana käynnistäneet aktiiviset toimet Yhdysvaltojen etumatkan kiinnisaamiseksi. On edistetty eurooppalaisille pk‐yrityksille suunnattuja pääomamarkkinoita. On poistettu niiden kehittymisen tiellä olevia esteitä. Ongelmaksi on kuitenkin noussut näiden markkinoiden toimivuus.

Yleissäännöt eivät kollega Hendrickin mukaan ratkaise kaikkea. Erityisesti pienten maiden kannalta on tärkeää, että kehitetään myös pk‐yritysten luotottamiseen erikoistuneita rahalaitoksia korvaamaan riskipääomaa silloin, kun sen saatavuus jää pullonkaulaksi. EU: n laajuisesti olisi parannettava varsinkin Euroopan investointipankin edellytyksiä pk‐sektorin rahoittamiseen samoin kuin erilaisten takausjärjestelmien luomiseen kollektiivisia pk‐sektorin rahoitusjärjestelyjä varten.

  Porto (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan pienten ja keskisuurten yritysten seurantakeskus on jälleen osoittautunut hyödylliseksi välineeksi näiden kehityksellemme korvaamattomien yritysten edistämiseen ja niiden tärkeän panoksen tunnustamiseen. Koska en tässä lyhyessä ajassa voi muistuttaa niiden monenlaisista eri mahdollisuuksista (joita olen käsitellyt aiemmissa puheenvuoroissani), haluan kuitenkin mainita pk‐yritysten merkittävän panoksen työllisyydelle, sillä niissä pantiin alulle 7 miljoonaa uutta työpaikkaa vuosina 1995 ja 1996, kun suurissa yrityksissä pantiin alulle vain 4, 8 miljoonaa työpaikkaa.

Varsin myönteisenä on pidettävä sitä seikkaa, että nyt arvioitava mietintö – josta onnittelen esittelijää – sisältää tutkimuksen aiheista ”matkailualan pk‐yritykset” ja ”pk‐yritykset ja ympäristö”, jotka ovat maani kannalta hyvin merkittäviä aiheita.

Matkailuala on merkittävä elinkeino, joka kattaa pienten ja keskisuurten yritysten välityksellä koko kansallisen alueen ja antaa työtä hyvin suurelle määrälle ihmisiä; sen ansiona voidaan pitää myös sitä, että se edistää kulttuurisia arvoja ja lähentää eri maiden kansalaisia toisiinsa. Sen tähden mietinnössä mainitut toimet ansaitsevat kannatuksemme, aivan erityisesti ne, joiden avulla voidaan parantaa epäsuotuisimpien alueiden tilannetta.

Ympäristönsuojelun kannalta taas on myönteistä, että mietinnössä tunnustetaan julkisen, erityisesti Euroopan unionin tuen merkitys. On välttämätöntä tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka muussa tapauksessa joutuisivat heikkoon asemaan, koska niillä on vastassaan paljon laajemmasta liiketoiminnasta hyötyvät yritykset ja rikkaammat maat, joilla on monivuotiset perinteet alalla ja jotka pystyvät siksi vastaamaan toisenlaiseen vaatimustasoon.

Lopuksi on syytä panna tyytyväisenä merkille myös viittaukset konkreettisiin toimenpiteisiin eri alueilla, kuten sosiaaliturvan, byrokratian vähentämisen, pääoman saatavuuden ja euron käyttöönottoon sopeutumisen osalta. Kussakin tapauksessa kyse on oikeansuuntaisista toimenpiteistä, joilla ei ole kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Ne ovat päinvastoin toimenpiteitä, jotka johtavat markkinoiden synnyttämien tilaisuuksien tehokkaampaan hyödyntämiseen.

  Konrad (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, hyvät kollegat, Euroopan unionin kolmas monivuotinen ohjelma on pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan politiikan kulmakivi, ja siksi Rübigin mietintö on erittäin tärkeä. Se, että Euroopan unionin laajentumisen puitteissa avaamme nyt tämän ohjelman ja otamme mukaan Bulgarian, Tšekin tasavallan, Viron, Unkarin, Puolan, Romanian ja Slovakian tasavallan, on todella ilahduttavaa. Olisi myös mukavaa, jos myös Slovenia, Latvia ja Liettua olisivat mukana. En voi hyväksyä sitä, että nimenomaan nämä maat jäävät ulkopuolelle muodollisten näkökulmien perusteella. Toivon, että tämä vielä muuttuu tulevaisuudessa.

Kun tarkastelemme tätä suurta hanketta, minusta näyttää tärkeältä se, että ymmärrämme nämä yhteisöohjelmat osana lähentymisstrategiaa. Siksi meidän pitäisi tarkastella niiden puitteissa näiden maiden taloudellisia rakenteita. Pelkkä raha ei saa aikaan sitä, mitä tässä tapauksessa tarvitsemme, nimittäin laajakatseisuutta keskisuurten yritysten osalta. Tämä keskisuuria yrityksiä korostava politiikka voi viedä yrityksiä eteenpäin, mutta se voi myös, ja se on minusta erityisen tärkeää, vahvistaa keskisuurten yritysten merkitystä korostavaa henkeä. Nyt on kysymys myös tietystä asenteesta tiettyihin asioihin. Tarvitsemme nimittäin oma‐aloitteisuutta, yritysten sitoutumista, siis tarvitsemme rahan lisäksi myös neuvontaa, koulutusta ja houkutteita. Sen perusteella minusta on erityisen tärkeää, että vastustamme byrokratiaa näissä maissa, kannatamme oikeusvarmuutta ja annamme tukea. Se merkitsee sitä, että parannamme reunaehtoja tukitoimenpiteiden avulla.

Kysymyksenasettelu liittyy jonkin verran siihen, että myös näissä maissa valtion tukea tarvitaan vähemmän eikä enemmän, ja meidän olisi ohjelmamme avulla edistettävä oma‐aloitteisuuden vahvistamista.

  Todini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, esitän muutamia huomautuksia herra Harrisonin laatimasta mietinnöstä ja kiitän häntä hänen tekemästään työstä ja siitä, että hän on tuonut esiin tämän tärkeän Euroopan talouden kantavaa voimaa koskevan ongelman, eli maksuviivästysten merkityksen pienille ja keskisuurille yrityksille.

Voin vain korostaa asioita, joita kollegani, erityisesti rouva Thyssen, ovat jo erittäin ansiokkaasti esittäneet, ja ennen kaikkea vielä kerran korostaa tarkistuksen 14 D kohdan merkitystä. Olemme todenneet, että sopimusehtojen vapaan laatimisen mahdollisuus on joka tapauksessa säilytettävä: se on kaupankäynnin perusta ja sielu. On siis tärkeää pyrkiä poistamaan kaikki esteet, jotka tavalla tai toisella saattavat uhata sopimusvapautta. Toivon, että huomisen äänestyksen tulos tukee tätä pyrkimystä.

Tahtoisin vielä korostaa tärkeintä mietinnössä esitettyä ongelmaa, eli julkisten laitosten suorittamia maksuja. Tarkistuksessa 26 sanotaan, että julkisen hankintasopimuksen tapauksessa päähankkijan on myönnettävä alihankkijalle ja toimittajille ehdot, jotka ovat vähintään yhtä suotuisat kuin ehdot, jotka julkinen viranomainen myöntää päähankkijalle. Tämä on oikeudenmukaista, mutta muistakaamme, että liian usein juuri julkisten laitosten kanssa tehdyt sopimukset aiheuttavat päähankkijalle vaikeuksia alihankkijoille ja toimittajille suoritettavien maksujen maksamisessa.

On siis kiinnitettävä huomiota julkisten laitosten kanssa solmittaviin sopimuksiin ja annettava päähankkijalle takuu, joka kattaa julkisten laitosten kanssa solmittavat rahalliseen hyötyyn perustuvat sopimukset, jotta päähankkija puolestaan voi antaa takuut alihankkijoille.

  Papoutsis, komission jäsen. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään Euroopan parlamentissa käsitellään neljää mietintöä, jotka koskevat pk‐yrityksiä. Sallinette, että käsittelen mietinnöt yksi kerrallaan.

Aloitan herra Harrisonin mietinnöstä, joka koskee maksuviivästyksiä. Tällä ilmiöllä on vakavia seurauksia kaikille eurooppalaisille yrityksille. Kuten vähän aikaa sitten korostettiin, joka neljäs konkurssi johtuu maksuviivästyksistä. Eurooppalaisista yrityksistä 3 % on sitä mieltä, että maksuviivästykset ovat yksi niiden suurimmista ongelmista, ja monissa tapauksissa viivästykset uhkaavat myös niiden hengissä pysymistä. Maksuviivästykset haittaavat yhteisön sisäisen kaupan kehitystä samoin kuin sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa. Vaikkakin kyseessä on koko Eurooppaa koskeva ongelma, on totta, että maksukäytännöt eri jäsenvaltioissa eroavat huomattavasti toisistaan. Eurooppalaisista yrityksistä 21 % voisi lisätä vientiään, jos ne voisivat olla varmoja siitä, että ulkomaiset asiakkaat maksavat heti eräpäivään mennessä.

Komission maksuviivästyksiin liittyvään direktiiviehdotukseen sisältyy joukko toimenpiteitä, joilla torjutaan tätä ilmiötä Euroopan yhteisön kaupankäynnissä. Toimenpiteet koskevat maksujen viivästymisiä kaikkien yritysten kesken sekä myös yritysten ja julkisen sektorin välillä. Lisäksi sopimusvapautta kunnioitetaan täysin. Ehdotuksen yleinen tavoite on rohkaista maksusopimusehtojen noudattamista, mikä hyödyttää kaikkia yrityksiä. Lisäksi ehdotukseen sisältyy lainsäädännöllinen kehys, joka estää maksajia maksamasta viivästyneesti. Siinä tarjotaan luotonantajille oikeuksia riittäviin korvauksiin silloin kun kieltäydytään maksamasta, ja siinä jopa parannetaan saatavien karhuamismenettelyjä, jotta ne olisivat tehokkaampia, halvempia ja nopeampia. Ehdotukseen sisältyy lisäksi erityisiä toimenpiteitä julkisten tahojen maksumenettelyjen parantamiseksi. Haluankin tällä kohtaa vakuuttaa rouva Thyssenille, että komissio on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta maksujen 60 päivän määräaikaa noudatettaisiin paremmin, ja lisäksi, että silloin kun komission osastojen maksut viivästyvät ilman hyväksyttävää syytä, ne velvoitettaisiin maksamaan viivästyskorkoa.

Komissio uskoo, että tämä esitys hyödyttää merkittävällä tavalla yrityksiä ja erityisesti pk‐yrityksiä. Lisäksi sillä on myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen juuri siitä syystä, että se vähentää maksuviivästyksistä johtuvia konkursseja Euroopassa.

Arvoisa puhemies, toivon, että sallitte minun kiittää Euroopan parlamenttia sen antamasta jatkuvasta tuesta tälle pyrkimykselle. Hyvät parlamentin jäsenet, sallinette minun lisäksi kiittää erityisesti esittelijää, herra Lyndon Harrisonia, hänen suuresta ja merkittävästä työstään tämän asian hyväksi, paitsi hänen laatiessaan omaa mietintöään ohjeesta keskustelun pohjaksi, myös ja ennen kaikkea hänen ponnistuksistaan pk‐yritysten hyväksi kaikkien näiden vuosien aikana, kun hän on soittanut aina hätäkelloja erityisesti maksujen viivästymisen osalta. Sallinette minun vielä kiittää oikeusasioita käsittelevää valiokuntaa ja erityisesti lausunnon valmistelijaa, rouva Bergeriä, hänen panoksestaan tämän direktiivin parlamenttikäsittelyn aikana.

Ehdotetuista tarkistuksista monet selventävät ja täydentävät komission ehdotusta, ja voin heti suoraan sanoa, että ne voidaan hyväksyä. Komissio voi hyväksyä sellaisinaan ainakin tarkistukset 1, 2, 3, 4, 10, 19, 20, 22 ja 31. Komissio voi siis hyväksyä nämä tarkistukset sellaisenaan. Lisäksi on joitakin muita tarkistuksia, joista suurimman osan sisältöön komissio yhtyy, mutta haluaisimme säilyttää mahdollisuuden muokata niitä, jotta ne olisivat oikeudellisesta näkökulmasta yhteneväisiä muun direktiivin kanssa. Viittaan tarkistuksiin 7, 9, 11, 13, 14, 15, 16, 18, 21, 24, 26, 28 ja 32. Sen sijaan komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 5, 6, 8, 12, 17, 23, 25, 27, 29, 30, 33, 34 ja 35.

Arvoisa puhemies, siirryn nyt käsittelemään Rübigin mietintöä, joka koskee Keski‐ ja Itä‐Euroopan seitsemän ehdokasmaan osallistumista kolmanteen monivuotiseen pk‐yritysten hyväksi toteutettavaan ohjelmaan. Aivan aluksi haluaisin onnitella esittelijää erinomaisesta työstä. Voimme hyväksyä ehdotetut tarkistukset, jotka asiasta vastaava parlamentin valiokunta hyväksyi 23. syyskuuta. Viime vuosina pk‐yritysten lukumäärä on todella kasvanut kaikissa näissä maissa. Nykyään pkyritykset näissä maissa edustavat yli 90 %: a yritysten kokonaismäärästä. Tiedämme kuitenkin, että tulevina vuosina täytyy ryhtyä vielä moniin ponnistuksiin näiden yritysten hallinnollisen ja lainsäädännöllisen toimintaympäristön parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi, ja toivomme tietenkin, että yrityksiä alkaa toimia yhä enemmän. Viime vuosina Phare‐ohjelmalla on ollut merkittävä osa pk‐yritysten kehityksen tukemisessa näissä maissa, ja olen vakuuttunut siitä, että sitä tullaan jatkamaan. Nykyään useimmissa tapauksissa pk‐yritysten parempaan kehitykseen tähtäävää politiikkaa pitää selkiyttää ja lisäksi mielestäni myös konkretisoida.

Erityisesti minua ilahduttaa se, että tänään avaamme kolmannen monivuotisen ohjelman vuosiksi 1998‐2000 ensimmäistä kertaa seitsemälle maalle, Bulgarialle, Tšekille, Virolle, Unkarille, Puolalle, Romanialle ja Slovakialle. Myöhemmin ohjelma avataan myös Slovenialle, Liettualle ja Latvialle, kunhan nämä maat ovat valmiita siihen. Samalla ohjelma avataan tästä lähtien myös Kyproksen tasavallalle. Kun nämä maat valmistautuvat liittymään unioniin, uskon aidosti, että nyt on koittanut aika niiden osallistua rakentavasti kolmanteen monivuotiseen pk‐yritysten hyväksi toteutettavaan ohjelmaan. Haluan vielä kerran kiittää teitä tuestanne tälle yritykselle.

Arvoisa puhemies, nyt siirryn Hendrickin mietintöön, joka koskee eurooppalaisille pk‐yrityksille suunnattuja pääomamarkkinoita. Sallinette minun aivan ensiksi kiittää herra Hendrickiä todella hienosta mietinnöstä ja komission vuoden 1997 tiedonannon myönteisestä arvioinnista. Voidaan sanoa, että kehitys on tuosta ajankohdasta lähtien ollut tällä alueella erityisen myönteistä, vaikkakin uskon, että vielä on paljon tehtävää.

Kuten tiedätte, sekä EASDAQ‐ että Euro‐Nouveau Marché ‐pääomamarkkinat ovat jatkuvasti laajentuneet ja nyt niissä vaihdetaan noin 200 yrityksen osakkeita. Vaikka EASDAQin luvut jäävät paljon jälkeen vastaavien amerikkalaisten pääomamarkkinoiden, NASDAQin, luvuista, on kuitenkin kyseessä erittäin merkittävä saavutus, varsinkin jos otetaan huomioon, että EASDAQin toiminnan alkamisesta ei ole kulunut vielä kahta vuotta, ja kun taas katsotaan amerikkalaisten kokeiluja, huomataan, että NASDAQ perustettiin viiden vuoden koeajan jälkeen. Nykyisin toimivat 200 yritystä ovat tuottaneet 2, 7 miljardin ecun pääoman eli kukin keskimäärin 14 miljoonaa ecua. Kyseessä on summa, jota ei olisi voitu taata perinteisen pankkirahoituksen avulla. Samalla tämä on antanut yrityksille mahdollisuuden saada tarvitsemaansa pankkirahoitusta, koska osakepääoma on parantanut niiden tasetta. Nämä yritykset ovat juuri sellaisia uudenlaisia korkean teknologian yrityksiä, joiden syntymistä komissio haluaa rohkaista.

Yritysten vieminen pörssiin on kahdessa vuodessa johtanut niiden työvoiman lisääntymiseen keskimäärin noin 30 %. Tämän lisäksi näiden molempien pääomamarkkinoiden menestyksekäs laajentuminen on vaikuttanut yleisesti pörssien välisen yhteistyön lisäämisen painottamiseen ja rohkaissut luomaan pk‐yrityksille suunnattuja pääomamarkkinoita myös muissa jäsenvaltioissa. Niiden kehittämistä pitää kuitenkin korostaa vielä enemmän. Uskonkin, että ne joka tapauksessa vahvistuvat euron käyttöönoton yhteydessä, koske ne hyötyvät suuresti lisääntyneestä avoimuudesta, jonka yhtenäisvaluutan käyttöönotto saa aikaan.

Tulevaisuudessa keskitymme toteuttamaan toimintasuunnitelmaa, joka oli osa tiedonantoamme, jonka annoimme Cardiffin Eurooppa‐neuvostossa kesäkuussa 1998. Tätä taustaa vasten käsittelen nyt kuutta konkreettista aloitetta, jotka joko ovat jo kehitteillä tai alkavat hyvin pian:

Ensiksi pyöreä pöytä, joka koskee yrityspääomamarkkinoiden hajauttamista. Tavoitteena on esteiden vähentäminen ja pkyritysten helpompi pääsy tämäntyyppisen rahoituksen piiriin.

Toiseksi kaikkien kansallisten ja rajat ylittävien osakkeidenluovutusmenettelyjen kartoitus. Tarkoituksena on tehdä siitä mahdollisimman yksinkertainen, yhdenmukaistettu ja tuottava verrattuna kustannuksiin, joita koituu osakkeiden tarjoamisesta yleisölle.

Kolmanneksi kolmas pyöreä pöytä pankkiireista ja pk‐yrityksistä. Tämän kolmannen pyöreän pöydän tehtävien puitteissa määritellään parhaat mahdolliset käytännöt yritystoiminnan aloittamisen rahoittamiseksi, erityisesti yritysten, joilla on mahdollisuuksia huippukehitykseen ja jotka voisivat olla ehdolla vietäväksi johonkin eurooppalaiseen pörssiin.

Neljänneksi sellainen uusi toimenpide alkupääoman (seat capital) hyväksi, joka saa nimen CREA.

Viidenneksi sellainen pörssien itsearviointiopas pk‐yrityksille, joka auttaa yrittäjiä itse päättämään, onko heidän yrityksillään mahdollisuuksia listautua pörssiiin.

Kuudenneksi tutkimus menetelmistä, joilla arvioidaan yritysten luottokelpoisuutta, siihen kohdistuvia vaaroja ja sen luokittelua. Tutkimuksessa painotetaan erityisesti pk‐yrityksiä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, pääsen Scarbonchin mietintöön, joka koskee Euroopan pk‐yritysten seurantakeskuksen viidettä vuosittaista kertomusta.

Ensiksi haluaisin kiittää Euroopan parlamenttia sen jatkuvasta mielenkiinnosta seurantakeskusta kohtaan ja onnitella lämpimästi esittelijää, herra Scarbonchia, hänen työstään.

Panin huolella merkille kaikki ehdotuksenne seurantakeskuksen tulevasta toiminnasta. Mitä tulee vaatimukseen tutkia erilaisten eurooppalaisten pk‐yrityksiin liittyvien ohjelmien koordinointia, kuvittelisin että tämä on jo suureksi osaksi tehty julkaisussa, joka teillä on käytettävissänne, “Toimenpiteet pienten ja keskisuurten yritysten sekä käsiteollisuuden hyväksi”.

Mitä tulee jäljelle jääviin ehdotuksiin, tahdon vakuuttaa teille, että ne otetaan huomioon laadittaessa seurantakeskuksen tulevia kertomuksia, kertomuksia, joiden pitää tulevaisuudessa olla paremmin ajan tasalla, joiden pitää sisältää uutta ja jalostettua aineistoa. Tästä syystä, koska aiempina vuosina on vuosittain tehty uusia julkaisuja, meidän pitää ehkä antaa enemmän kuin vuosi aikaa, jotta kertomukseen voidaan sisällyttää uutta aineistoa jalostetummassa muodossa.

Lopuksi haluaisin ilmaista mielihyväni siitä, että seurantakeskuksen merkitys tunnustetaan ja sitä pidetään viittausten lähteenä, keskuksena, josta laaditaan arvokas kertomus, joka tarjoaa todella tärkeää tietoa paitsi Euroopan unionin toimielimille myös jäsenvaltioiden hallituksille sekä pk‐yritysten parissa toimiville tahoille.

Lisäksi haluan vakuuttaa, että komissio aikoo jatkaa seurantakeskuksen työtä tulevaisuudessa ja osallistua sen toiminnan tukemiseen.

  Puhemies . – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.⁽¹⁾

(Istunto päättyi klo 00.10.)

(1) Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

LIITE

1. Kysymykset neuvostolle

Kysymys nro 19 Anne McIntosh (H−0767/98)

Aihe: Verovapaa myynti

Voiko puheenjohtajamaa selventää, kielletäänkö verovapaa myynti täydellisesti alkaen 1. heinäkuuta 1999, vai jatkuuko verovapaa myynti 12 meripeninkulman aluevesirajan ulkopuolella ”kansainvälisillä vesillä” purjehtivissa laivoissa ja kansainvälisessä ilmatilassa lentävissä lentokoneissa?

Vastaus

Vastauksena tähän arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen, joka koskee verovapaata myyntiä “kansainvälisillä vesillä” purjehtivissa laivoissa ja kansainvälisessä ilmatilassa lentävissä lentokoneissa, on aihetta korostaa, että tässä tapauksessa on kyse perustamissopimuksen nojalla säädetyn lainsäädännöllisen tekstin tulkitsemispyynnöstä. Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, yhteisön oikeuden tulkitseminen kuuluu ensisijaisesti komissiolle, koska sen tehtävänä on valvoa perustamissopimuksia, tai tarpeen vaatiessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle.

Arvoisa parlamentin jäsen ymmärtänee näin ollen, että neuvosto ei voi luopua varallaolotehtävästään, erityisesti kun kyseessä ovat unionin toimielinten toimivaltuudet.

Ei ole näin ollen tarpeen korostaa, että tämä kysymys kohdistuu aivan luonnollisesti komissiolle, joka on etuoikeuksiensa perusteella neuvostoa paremmassa asemassa hankkiakseen arvoisalle parlamentin jäsenelle ajankohtaisia ja luotettavia vastauksia kaikista tähän kysymykseen liittyvistä asianhaaroista.

Kysymys nro 20 Bernd Posselt (H−0771/98)

Aihe: Sopimus Kroatian kanssa

Mihin toimiin puheenjohtajamaa Itävalta aikoo ryhtyä päättääkseen EU: n ja Kroatian välisen sopimuksettoman tilan ja päästäkseen kauan odotettua EU: n ja Kroatian assosiaatiosopimusta edeltävään kauppa‐ ja yhteistyösopimukseen?

Vastaus

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, Euroopan unionin ja niiden Kaakkois‐Euroopan valtioiden välisiä suhteita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet assosiaatiosopimusta, määrää niin sanottu alueellinen lähestymistapa mukaan lukien suhteiden ja yhteistyön eri tasoja koskevat tietyt edellytykset sellaisina kuin ne esitetään yleisten asiain neuvoston 29. huhtikuuta 1997 tekemissä päätelmissä. Neuvosto tarkistaa kuuden kuukauden välein, missä määrin nämä ehdot ovat täyttyneet.

Tarkistaessaan tätä niin kutsuttua ehdollisuutta viime kerralla 27. huhtikuuta 1998 neuvosto tuli siihen tulokseen, että Kroatiassa saavutetut edistysaskeleet eivät ole riittäviä varsinkaan kansanryhmien sovinnon ja pakolaisten paluun osalta. Neuvosto ilmoitti 29. kesäkuuta 1998 suhtautuvansa myönteisesti siihen, että Kroatian parlamentti on hyväksynyt pakolaisten paluuta koskevan oman kokonaissuunnitelman. Neuvosto huomautti kuitenkin nimenomaisesti, että tämä suunnitelma on pantava viipymättä täytäntöön kokonaisuudessaan.

Suhteiden paranemisen ja mahdollisten kauppa‐ ja yhteistyösopimuksesta käytävien keskustelujen edellytyksenä on siten Kroatian ottamat uudet edistysaskeleet erityisesti tällä alueella, mutta myös muiden ehdollisuuskriteerien alueella.

Kysymys nro 21 Felipe Camisón Asensio (H−0776/98)

Aihe: Metsänistutukselle annettavat tuet Extremadurassa

Pohjois‐Extremadurassa (Espanja) sijaitsevassa Sierra de Gatassa paloi tänä kesänä noin 2000 hehtaaria mäntymetsää. Juuri kyseisellä alueella on ollut erityisen paljon sosiaalis‐taloudellisia vastoinkäymisiä eikä puunjalostustuotannolle ole vaihtoehtoja. Mihin tukihankkeisiin neuvosto on valmis ryhtymään, jotta metsänistutukset voidaan aloittaa mahdollisimman pian näillä sosioekologisen onnettomuuden runtelemilla alueilla?

Vastaus

Yhteisö pitää metsänsuojelua erittäin tärkeänä sekä siksi, että metstät myötävaikuttavat maanviljelyn kestävään kehitykseen, että siksi, että ne vaikuttavat maaseutuympäristön hoitoon. Niinpä yhteisö on ilmaissut sitoutumisensa näihin kysymyksiin, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien ympäristönsuojelu‐ ja kehityskonferenssin (Rio 1992) ja yleiseurooppalaisten metsänsuojelua käsitelleiden ministerikokouksien (Strasbourg 1990, Helsinki 1993 ja viimeisin Lissabon 1998) yhteydessä.

Edellä mainitun kanssa sopusoinnussa neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N: o 308/97, jolla jatketaan asetusta (ETY) N: o 2158/92 vielä viidellä vuodella (1997‐2001), ja jolla myönnetään 70 miljoonaa ecua sellaisten toimien kehittämiseen, joilla yhteisön metsiä suojellaan metsäpaloilta, erityisesti mitä tulee metsiä koskevien rahoitettujen toimenpiteiden järkeistämiseen herkästi palamaan syttyvillä alueilla, palojen syiden torjumiseen sekä ennalta ehkäisemistä ja valvontaa koskevien järjestelmien parantamiseen.

Tällä hetkellä yhteisöllä ei kuitenkaan ole erityistä avustuskehystä palojen vahingoittamien metsäalueiden uudelleen metsittämiseksi. Sillä on asetuksella (ETY) N: o 2080/92 perustettu avustussuunnitelma maatalousmaan metsittämiseksi, joka oli osa YMP: n 1992 tehdyn uudistuksen täydentäviä toimia ja jonka tavoitteena oli täydentää ainoastaan maataloudesta saatuja tuloja.

Viimeiseksi on huomautettava, että Agenda 2000: n aikana komission ehdotus EMOTR: n tuesta maaseudun kehittämiseksi sisältää toimen muun kuin maatalousmaan metsittämiseksi ja elvyttämiseksi, mikäli istuttaminen on mukautettu paikallisiin oloihin ja on sopusoinnussa ympäristön ja toisen, luonnonkatastrofien ja metsäpalojen vahingoittamien metsien tuotantokyvyn uudistamistoimen kanssa. Neuvosto ilmaisee kantansa näihin toimiin kun Euroopan parlamentti on antanut niistä lausuntonsa.

Kysymys nro 22 Manuel Medina Ortega (H−0778/98)

Aihe: Yhteisön aluksen valtaaminen Gambiassa

Gambian hallitus on kieltäytynyt käyttämästä diplomaattisia keinoja suojellakseen laittomasti vallatun ja yli kaksi kuukautta Banjulissa pidätettynä olleen yhteisön kalastusaluksen Briz III: n omistajaa ja miehistöä, joita on lyöty ja muulla tavoin pahoinpidelty. Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä vaatiakseen Gambian hallitusta noudattamaan kansainvälistä oikeutta, hyvittämään yhteisön kansalaisille pahoinpitelyistä aiheutuneet kärsimykset ja rankaisemaan kansainvälistä oikeutta rikkoneita ja pahoinpitelyistä vastuussa olevia?

Vastaus

On sen jäsenvaltion asia, jonka kansalaisia miehistö ja kapteeni ovat, ryhtyä asianmukaisiin diplomaattisiin toimiin varmistaakseen kansalaistensa konsulinsuojelun. Jos asianomaisella jäsenvaltiolla ei ole diplomaattista edustusta asianomaisessa maassa, muut jäsenvaltiot voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin.

Lisäksi asianomainen jäsenvaltio voi ottaa asian esille neuvoston tarkoituksenmukaisten tahojen kanssa, niin että EU: n mahdollisuutta puuttua asiaan voidaan tarkastella.

Kysymys nro 23 Gary Titley (H−0780/98)

Aihe: Autoja koskevan asetuksen 1475/95 sekä muiden EU: n kilpailua koskevien määräysten täytäntöönpano

Mitä toimia neuvosto aikoo toteuttaa varmistaakseen, että EU: n asetus 1475/95⁽¹⁾ autojen jälleenmyynnistä sekä muut samankaltaiset toimet, joiden tarkoituksena on avata EU: n markkinat suuremmalle kilpailulle, todella pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa? Miten muuten neuvoston mukaan olisi tarpeen tukea kuluttajia, jotka samojen tuotteiden, kuten esimerkiksi autojen, kohdalla törmäävät huomattaviin hintaeroihin EU: ssa?

Kysymys nro 24 Gerard Collins (H−0818/98)

Aihe: Autojen hinnanerot eri EU‐maissa

Komission viimeksi julkaisema kausitutkimus autojen nettohintojen eroista 12 EU‐maassa (lukuun ottamatta Tanskaa, Kreikkaa ja Suomea) osoittaa, että samoissa automalleissa on edelleen suuria hinnaneroja eri maiden välillä ja että kuluttajilla, jotka haluavat ostaa oikean puoleisella ohjauksella varustettuja autoja halvempien markkinoiden maista, on edelleen vaikeuksia. Komissio suosittelee, että kuluttajat, joille autokauppiaat kieltäytyvät myymästä autoa sillä perusteella, että he asuvat toisessa maassa, kertoisivat ongelmastaan kansallisille viranomaisille ja tuomioistuimille.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä oikeudenmukaisten hintojen takaamiseksi kuluttajille?

Yhteisvastaus

Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmaankin tietää, ryhmäpoikkeuksien kategoriaan kuuluvassa asetuksessa (EY) N: o 1475/95 on kyse komission asetuksesta, jossa on tietyt säännöt autoteollisuusalan jälleenmyyntisopimuksista. Sen tarkoituksena on aikaansaada tasapainoisemmat sopimussuhteet valmistajien, jakelijoiden ja kuluttajien välille. Sen vuoksi on komission asia ryhtyä mahdollisiin tarpeellisiksi katsottuihin toimiin taatakseen sen, että asianomaiset yritykset noudattavat asetusta säännönmukaisesti, ja suojatakseen siten kuluttajia. Samoin komissio voi tehdä kaikenlaisia käytännön aloitteita, joita se pitää tarkoituksenmukaisina autoteollisuusalan hintojen suuremman avoimuuden kannalta.

Kysymys nro 25 Johanna Maij‐Weggen (H−0783/98)

Aihe: Lapsipornon vastainen taistelu

Voisiko neuvosto ilmoittaa, mitä konkreettisia aloitteita se aikoo tehdä lapsipornon tuotannon ja kaupan ja muun lasten pahoinpitelyn vähentämiseksi ja lopettamiseksi Euroopassa ja, jos mahdollista, koko maailmassa?

Vastaus

1. Puheenjohtajamaa Itävalta ehdotti elokuussa lapsipornon vastaista yhteistä toimintaa, josta keskustellaan neuvostossa ja josta puheenjohtajamaa kuulee parlamenttia. Toivon, että joulukuun neuvostossa voidaan hyväksyä tämä yhteinen toiminta.

2. Saanen muistuttaa tässä asiayhteydessä

‐ kahdesta yhteisestä toiminnasta, jotka neuvosto hyväksyi 29. marraskuuta 1996 ja 24. helmikuuta 1997 ja jotka koskevat ihmisillä käytävää kauppaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä torjuvaa vaihto‐ohjelmaa ja toimintaa,

‐ 16. joulukuuta 1996 hyväksytystä yhteisestä toiminnasta, jolla Europolin huumeyksikön toimeksiantoa jatkettiin ihmisillä käytävän kaupan estämiseksi ja torjumiseksi,

‐ EU: n ja USA: n naisilla käytävän kaupan vastaisesta aloitteesta (K4‐komitean puheenjohtajan, komission ja USA: n ylempien virkamiesten välinen kokous Lontoossa 22. tammikuuta 1998)

‐ ja viimeisenä – vaan ei merkitykseltään vähäisimpänä – Euroopan neuvoston, Yhdistyneiden kansakuntien (yleissopimus ihmisillä käytävän kaupan ja prostituutiolla käytävän kaupan kieltämisestä, New York, 21. 3. 1950), G8‐ryhmän ja Interpolin (alaikäisiä vastaan tehtyjä rikoksia käsittelevä ryhmä) puitteissa tehdystä työstä.

Kysymys nro 26 Per Gahrton (H−0786/98)

Aihe: EU: n käytäntö taiwanilaisvierailujen suhteen

Tämän vuoden elokuussa Ruotsin viranomaiset kieltäytyivät myöntämästä maahantuloviisumia Taiwanin varapääministerille, joka tutkijan ominaisuudessa olisi osallistunut tieteelliseen konferenssiin. Ruotsin ulkoministeriö kertoi perustelunaan, että tästä lähtien noudatetaan EU: n käytäntöä, jonka mukaan Taiwanin edustajille ei myönnetä viisumia, ei virallisia eikä yksityisiä vierailuja varten. Asiaa tiedusteltaessa Ruotsin hallitus ei ole kyennyt ilmoittamaan, mihin neuvoston päätökseen tämä asia liittyy. Sen vuoksi kysynkin, onko neuvosto päättänyt taiwanilaisvieraille myönnettäviä viisumeja koskevasta yhteisestä käytännöstä? Milloin ja missä muodossa kyseisestä käytännöstä päätettiin? Olkaa hyvä ja ilmoittakaa kyseisen päätöksen päivämäärä ja numero. Mitä käytäntö tarkkaan ottaen tarkoittaa, keitä henkilöitä se koskee ja ketkä taiwanilaiset eivät saa tulla maahan? Katsooko neuvosto, että Ruotsin hallituksen toiminta on sopusoinnussa EU: n nykyisen käytännön kanssa? Onko olemassa viitteitä siitä, että Kiinan kansantasavallan hallitus reagoisi kielteisesti, jos taiwanilaiselle henkilölle myönnetään viisumi tieteelliseen konferenssiin osallistumista varten?

Vastaus

Unioni ja kaikki jäsenvaltiot jatkavat “yksi maa, kaksi järjestelmää” ‐politiikkaa ja pitävät siitä tiukasti kiinni Taiwanin osalta samalla kun ne jatkavat ja kehittävät taloudellista ja kaupallista vaihtoa Taipein kanssa.

Taiwan on edelleen visainen ongelma Kiinan hallitukselle. Viime vuonna EU: n jäsenvaltioiden ja toimielinten oli käsiteltävä toimia, joihin Kiina ryhtyi niiden vierailujen, lyhyiden oleskelujen ja erilaisten järjestelyjen osalta, jotka Taiwanin viranomaisille oli myönnetty Euroopassa. Tämä ei ole uutta eikä se aiheuttanut ongelmia Pekingin kanssa. Se on kuitenkin osoitus siitä, että Peking ei jätä väliin ainuttakaan tilaisuutta tehdä täysin selväksi kantaansa Taiwaniin.

Kyseessä oleva Ruotsin, sekä myös Tanskan ja Suomen, toimivaltaisten viranomaisten päätös kieltää maahantuloviisumit näyttää perustuneen 7. heinäkuuta 1988 tehdyn eurooppalaisen poliittisen yhteistyöpäätöksen tekstiin ja olleen täysin sen mukainen.

Päätöksen teksti kuuluu olennaisilta osiltaan seuraavasti:

“Jäsenvaltiot, jotka harjoittavat suorasti tai epäsuorasti ”yhden Kiinan" politiikkaa, eivät tunnusta Taiwanin valtiota eivätkä ne ole solmineet virallisia suhteita sen kanssa. Jotkut jäsenvaltiot – pääasiassa ne, jotka olivat solmineet diplomaattiset suhteet ”Kiinan tasavallan" kanssa ennen kuin ne olivat solmineet diplomaattisia suhteita Kiinan kansantasavallan kanssa – ovat suoraan myöntäneet, että Kiinan kansantasavallan hallitus on Kiinan ainoa laillinen hallitus. Muut jäsenvaltiot ovat epäsuorasti tunnustaneet Kiinan kansantasavallan hallituksen olevan Kiinan ainoa hallitus. Tämän politiikan mukaisesti jäsenvaltioiden hallitukset välttävät edustajiensa virallisia tapaamisia Taiwanin viranomaisten kanssa samoin kuin kaikkia muita virallisia yhteyksiä Taiwanin viranomaisten kanssa. Politiikan mukaisesti jäsenvaltioiden on lisäksi ”taattava se, että Taiwanin asukkaiden vierailut kyseisiin jäsenvaltioihin ja näiden jäsenvaltioiden kansalaisten vierailut Taiwaniin ovat epävirallisia".”

Lopuksi hyväksytyssä tekstissä tehdään selväksi, että kuvailtujen rajoitusten puitteissa “kaikki jäsenvaltiot sallivat taloudelliset, kulttuuriset, tieteelliset ja inhimilliset yhteydet Taiwanin asukkaisiin”.

Kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet tämän päätökseen huomioon varmistaakseen mahdollisimman pitkälle yhteisen kannan suhtautumisessaan Taiwanin viranomaisia kohtaan.

On lisättävä, että kaikki kumppanit ovat sopineet tarkistavansa poliittisia käytäntöjään Taiwanin osalta tulevina kuukausina. Ei ole kuitenkaan odotettavissa, että tämä tarkistus vaikuttaisi vakiintuneeseen “yhden Kiinan” politiikkaan.

Kysymys nro 29 Willy De Clercq (H−0792/98)

Aihe: Perustamissopimuksen mukaisesti kaikille EU: n kansalaisille myönnettävä äänioikeus eurooppalaisissa vaaleissa

Euroopan parlamentin 2. heinäkuuta 1998 pidetyssä istunnossa hyväksytyn unionin kansalaisuutta käsittelevän mietinnön päätöslauselmassa jäsenvaltioita ja yhteisön toimielimiä kehoitetaan erityisesti varmistamaan, että kaikille kansalaisille, jotka 8 artiklan mukaisesti ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka oleskelevat Euroopan unionin alueella, kuuluu tasavertainen äänioikeus ja vaalikelpoisuus eurooppalaisissa vaaleissa ja että kaikki nämä kansalaiset voivat tasavertaisesti käyttää kyseisiä oikeuksia. Ison‐Britannian hallitus tunnustaa kansalaisikseen muun muassa Ison‐Britannian alusmaiden kansalaiset, joiden kansalaisuuden perusteena on yhteys Gibraltariin (EYVL C 23, 28.1.1983). Miksi Gibraltarin asukkaat eivät vieläkään voi osallistua eurooppalaisiin vaaleihin? Aikooko neuvosto ryhtyä toimenpiteisiin tässä asiassa ennen vuoden 1999 vaaleja?

Vastaus

Arvoisa parlamentin jäsen tietää varmasti, että 1976 hyväksytyn säädöksen, joka koskee Euroopan parlamentin edustajien valitsemista yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla, liitteessä II, joka on olennainen osa säädöstä, määrätään, että “Yhdistynyt kuningaskunta soveltaa säädöksen määräystä vain Yhdistyneen kuningaskunnan osalta”. Tämä tarkoittaa, että 1976 hyväksyttyä säädöstä ei sovelleta Gibraltariin, joka ei kuulu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Säädös hyväksyttiin perustamissopimuksen 138 artiklan 3 kohdan perusteella, Euroopan parlamentin tekemän aloitteen jälkeen, jossa ei mainittu Gibraltarin tapausta.

Kysymys nro 30 María Izquierdo Rojo (H−0796/98)

Aihe: Libya ja Euro‐Välimeri‐politiikka

Miten Libya voitaisiin ottaa huomioon nyt Euro‐Välimeri‐politiikassa?

Vastaus

Barcelonan prosessi on käsitetty avoimeksi, laajaksi aloitteeksi, ja luonteensa vuoksi se on periaatteessa avoinna kaikille Välimeren maille.

EU: n vakiintunut kanta on samanaikaisesti, että Libya ei voi liittyä Euro‐Välimeri‐kumppanuuteen ennen kuin se noudattaa täysin turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1192 ja turvallisuusneuvoston kaikkia muita asiaankuuluvia päätöslauselmia.

Lockerbien tapauksen viime vaiheet ovat avanneet myönteisiä näkymiä Libyan ja kansainvälisen yhteisön välisten suhteiden normalisoitumiselle.

Tässä yhteydessä kiinnitän arvoisan jäsenen huomion puheenjohtajamaan Euroopan unionin puolesta tekemään äskettäiseen julistukseen, jossa puheenjohtajamaa suhtautuu myönteisesti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen hallitusten valmiuteen hyväksyä Skotlannin lakien mukainen oikeudenkäynti skotlantilaisessa tuomioistuimessa Alankomaissa ja tarjota kansainvälisille tarkkailijoille tilaisuus osallistua oikeudenkäyntiin.

EU pahoittelee sitä, että Libyan hallitus ei ole tähän mennessä rohkaisevista alkumerkeistä huolimatta reagoinut päättäväisemmin ja myönteisemmin, mikä voisi johtaa EU: n ja Libyan välisten suhteiden uudelleenarviointiin ja Libyan osallistumiseen Barcelonan prosessiin.

Kysymys nro 32 Mark Killilea (H−0798/98)

Aihe: Naisiin kohdistuva väkivalta – erityiset toimet

Uudessa ehdotuksessa neuvoston päätökseksi lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä toimia koskevasta keskipitkän aikavälin toimintaohjelmasta (KOM(98)335 lopullinen) on maininta nimenomaisesti naisia koskevista toimista, erityisesti tapahtumien, kuten konferenssien ja näyttelyiden, järjestämisestä. Toimet on tarkoitus käynnistää Itävallan puheenjohtajakaudella.

Voiko neuvosto kertoa, miten valmistelut ovat edistyneet tähän mennessä? Kuinka neuvosto aikoo maksimoida jäsenvaltioiden osallistumisen näihin lukuisiin toimiin, jotta on mahdollista luoda alusta alkaen vahva EU: n laajuinen verkko, joka helpottaa ja tukee meneillään olevaa naisiin kohdistuvan väkivallan kartoittamista ja asiaan liittyvien tietojen vaihtoa?

Vastaus

Komissio jätti todellakin neuvoston käsiteltäväksi 9. heinäkuuta 1998 ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön keskipitkän aikavälin toimintaohjelmasta, joka liittyy toimiin, joiden tavoitteena on tukea yhteisön tasolla lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista jäsenvaltioiden toimintaa (Daphne‐ohjelma) (2000‐2004).

Neuvoston yksiköt alkavat välittömästi tarkastella tätä ehdotusta. Puheenjohtajamaa Itävalta on nimittäin ilmaissut halunsa käsitellä tätä kysymystä viipymättä.

Kysymys nro 33 Hadar Cars (H−0800/98)

Aihe: EU: n miinanraivaushanke Sarajevossa

EU päätti joitakin vuosia sitten käynnistää Sarajevossa miinanraivausohjelman. Ruotsin lehdistön mukaan hanke on nyt kuitenkin keskeytynyt. Lehtitietojen mukaan EU: n tuki riitti vain miinanraivaushenkilöstön kouluttamiseen ja varusteisiin. Kun töiden piti alkaa, rahat olivatkin loppu. Koulutus saatiin päätökseen syyskuussa 1997; sen jälkeen hanke ei ole edistynyt. Hankittu materiaali pölyttyy tätä nykyä Sarajevossa ja koulutetut työntekijät ovat toimettomia. Kukaan EU: sta ei ole pystynyt antamaan asiasta lausuntoa. Sarajevossa kuolee miinojen takia aina vain lisää ihmisiä. Tilanne on akuutti. Mitä EU: n miinanraivaushankkeelle tapahtui?

Vastaus

Bosniassa ja Hertsegovinassa allekirjoitettiin 1996‐1997 EU: n miinanraivaustoiminnan laajemmassa yhteydessä useita sopimuksia monien yksityisten toimijoiden kanssa miinanraivaushenkilöstön kouluttamisesta ja varusteista ja miinanraivaustoimien käynnistämisestä. Nämä sopimukset, jotka yleisesti ottaen täytettiin kelvollisesti, päättyivät tammikuussa 1998.

Näiden toimintojen jatkaminen vuonna 1998 ja sen jälkeen edellytti huomattavia ponnisteluja. Bosnian ja Hertsegovinan viranomaisten kanssa allekirjoitettiin kaksi yhteisymmärrysmuistiota, joissa määriteltiin uudet institutionaaliset puitteet ennakoimaan vastuun asteittaista siirtoa. Lisäksi erään kansalaisjärjestön kanssa allekirjoitettiin sopimussarja toimien jatkamiseksi ja jo tehtyjen sijoitusten säilyttämiseksi sekä Bosnian ja Hertsegovinan kanssa saavutetun yhteisymmärryksen käytännön toteuttamisen helpottamiseksi. Tällä hetkellä käynnissä olevia suunnittelutöitä seuraavan kenttätyön pitäisi alkaa seuraavien viikkojen aikana.

Viivästyminen, johon arvoisa parlamentin jäsen viittasi, ei tämän vuoksi johdu vastuussa olevien henkilöiden toimettomuudesta, vaan pikemminkin siitä, että he joutuvat vastaamaan vaikealle vakiintumisvaiheelle tyypillisiin haasteisiin.

Jos arvoisa parlamentin jäsen haluaa lisätietoja mainitsemastaan Sarajevon erityishankkeesta, hän voisi kääntyä Euroopan komission puoleen, joka hallinnoi EU: n toimia tällä alalla.

Kysymys nro 34 Richard Howitt (H−0803/98)

Aihe: Adnan Musbah Halwanin katoaminen

Adnan Musbah Halwani työskenteli vuonna 1982 Beirutissa, jossa hänen tehtävänään oli varmistaa sairaaloiden ja koulujen toiminnan jatkuminen Israelin maahanhyökkäyksen jälkitilanteessa. Hän ”katosi” Beirutissa vuonna 1982, ja sieppaajaksi on ilmoitettu ”Al‐Shu'ba Al‐Thaniyya” eli Libanonin sotilaallinen tiedustelupalvelu. Vuonna 1995 Libanonissa tuli voimaan uusi laki, jonka mukaan kadonneiden perheet voivat anoa näiden julistamista virallisesti kuolleiksi. Perheet kuitenkin torjuivat mahdollisuuden, koska laki ei sisältänyt mitään viittausta kadonneiden kohtalon tutkimiseen eikä syyllisten kuulusteluun. Voiko neuvosto painostaa Libanonin hallitusta selvittämään Adnan Musbah Halwanin kohtalon ja saattamaan katoamisesta vastaavat henkilöt oikeuden eteen?

Vastaus

Neuvosto on tietoinen siitä, että monia ihmisiä katosi Libanonin sisällissodan dramaattisella ajanjaksolla, vaikka neuvostolla ei olekaan enempää tietoa Adnan Musbah Halwanin tapauksesta. Valitettavasti vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kaikki ne, jotka ovat vastuussa tuon vaikean ajanjakson aikana tapahtuneista katoamisista ja muista ihmisoikeusrikkomuksista, saataisiin tuomioistuimen eteen.

Unioni on tukenut Libanonin jälleenrakennusponnisteluja, joiden avulla maa pyrkii toipumaan suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttaneen sisällissodan vaikutuksista, toimittamalla 40 % kaikesta kansainvälisestä tuesta tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Tämä tärkeä sitoumus, yhdessä Barcelonan prosessissa käynnistetyn tehokkaan kumppanuuden kanssa, voi olla elintärkeä edellytys rauhan, turvallisuuden ja kestävän kansallisen sovinnon edellytysten luomiselle Libanoniin, mikä voisi vuorostaan johtaa niiden hirveyksien käsittelyyn, joihin arvoisat jäsenet viittasivat.

Kysymys nro 35 John Cushnahan (H−0811/98)

Aihe: Rekisteri seksuaalirikollisista

Voisiko neuvosto harkita EU: n laajuisen rekisterin perustamista seksuaalirikollisista?

Vastaus

Puheenjohtajamaa Itävalta ehdotti elokuussa yhteistä toimintaa lapsipornon torjumiseksi, josta keskustellaan neuvostossa ja josta puheenjohtajamaa on kuullut parlamenttia. Jos parlamentti ehdottaa EU: n laajuisen rekisterin perustamista seksuaalirikollisista, neuvosto harkitsee tällaisen rekisterin perustamista.

Kysymys nro 36 Anne Van Lancker (H−0813/98)

Aihe: Myanmarilaisen valtuuskunnan vierailu Ranskaan ja Portugaliin ja Myanmaria koskevan yhteisen kannan kiertäminen

Burman hallintoelimen edustajat vierailivat viime heinä‐ ja elokuussa Portugalissa ja Ranskassa. Portugalissa he osallistuivat nuorisoasiain ministerien konferenssiin. Ranskassa kyse oli teollisista yhteyksistä ja liikeyritys Total painosti hallitusta myöntämään viisumit. Myanmaria koskevassa yhteisessä kannassa⁽²⁾ Myanmarin hallintoelimen SLORC: in (nykyisin SPDC) korkea‐arvoisille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen julistettu viisumikielto kierrettiin ilmeisesti myöntämällä kauttakulkuviisumi. Onko neuvosto valmis estämään yhteisen kannan kiertämisen muuttamalla sitä tämän mukaisesti? Miten neuvosto on toiminut sen johdosta, että Euroopan parlamentti pyysi⁽³⁾ soveltamaan tiukasti Myanmaria koskevia toimenpiteitä? Onko muita tällaisia vierailuja tehty unionin jäsenvaltioihin ja onko EU: n tai jäsenvaltioiden hallitusten edustajiin oltu yhteydessä?

Vastaus

Unioni päätti yhteisestä kannasta Burmaan/Myanmariin 28. lokakuuta 1996. Sen voimassaoloa jatkettiin viimeksi 29. huhtikuuta 1998 ja sitä tarkastellaan uudelleen viimeistään 29. lokakuuta.

Yhteisen kannan 5 b artiklan (i) kohdassa kielletään jäsenvaltioita myöntämästä maahantuloviisumeita SLORC: n johtavassa asemassa oleville jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen. 5 b artiklan (ii) kohdassa evätään maahantuloviisumit niiltä sotavoimien ja turvallisuusjoukkojen johtavassa asemassa olevilta jäseniltä, jotka suunnittelevat ja toteuttavat politiikkaa, jolla estetään Burman/Myanmarin demokratiaan siirtymistä tai hyötyvät tällaisesta politiikasta, sekä heidän perheenjäseniltään. Kauttakulkua ei kuitenkaan evätä.

Kumppanien välisessä sopimuksessa, joka liittyy yhteisen kannan voimassaolon jatkamiseen 29. huhtikuuta, säädetään, että jäsenvaltion, joka harkitsee kauttakulkuviisumin myöntämistä Burman viranomaisille, pitäisi tiedottaa muille jäsenvaltioille aikeestaan. Ranska liittyi tähän menettelyyn kyseessä olevassa tapauksessa.

Portugali tiedotti jäsenvaltioille määrätyssä ajassa Burmaan/Myanmariin lähetetystä kutsusta osallistua kansainväliseen nuorisoasiainministereiden konferenssiin, joka järjestettiin yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien kanssa. Neuvosto on siinä käsityksessä, että ne jäsenvaltiot, jotka myöntävät viisumeita kenelle Burman viranomaiselle hyvänsä ja jotka osallistuvat YK: n tukemaan konferenssiin kyseisten jäsenvaltioiden alueella, eivät kierrä yhteisessä kannassa julistettua viisumikieltoa.

Kysymys nro 37 Ioannis Theonas (H−0814/98)

Aihe: Turkin ja Denktashin kelvoton ehdotus Kyproksen lopullisesta kahtiajaosta

Turkin ulkoministeri Cem ja kyproksenturkkilaisten johtaja Denktash esittivät, ensiksimainitun vieraillessa Turkin miehittämässä osassa Kyprosta, ehdotuksen kahden suvereenin ja tasavertaisen valtion muodostaman löyhän valtioliiton perustamisesta Kyprokseen. Tämä ehdotus on täysin vastoin huipputason sopimuksia ja YK: n toistuvia päätöslauselmia yhtenäisestä kahden vyöhykkeen ja kahden yhteisön liittovaltiosta, jotka muodostavat perustan yrityksille ratkaista Kyproksen ongelma sekä saada turkkilaiset miehitysjoukot ja uudisasukkaat poistumaan.

Katsooko neuvosto, että tällaiset ehdotukset johtavat Kyproksen lopulliseen kahtiajakoon yrittäen laillistaa Turkin maahantunkeutumisen ja miehityksen sekä Denktashin nukkevaltion samalla kun ne ovat osoitus turkkilaisen osapuolen peräänantamattomuudesta ja kyynisyydestä ja aikooko se ryhtyä toimiin näiden Turkin ja Denktashin nukkevaltion kantojen tuomitsemiseksi ja YK: n päätöslauselmiin ja kansainväliseen oikeuteen perustuvan ratkaisun löytämiseksi Kyproksen ongelmalle?

Vastaus

EU suhtautuu myönteisesti kaikkiin pyrkimyksiin edistää rakentavaa ratkaisua Kyproksessa. Erillisten suvereenien valtioiden valtioliitto ei kuitenkaan ole yhdensuuntainen sen kahden yhteisön ja kahden vyöhykkeen liittovaltion tavoitteen kanssa, josta molemmat yhteisöt sopivat 1977 ja 1979 tehdyissä korkean tason sopimuksissa ja joka on esitetty kaikissa asiaankuuluvissa YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa, esimerkiksi turvallisuusneuvoston 29. kesäkuuta hyväksymässä päätöslauselmassa 1179.

Euroopan unioni on edelleen täysin sitoutunut pyrkimään Kyproksen kysymyksen rauhanomaiseen ratkaisuun ja tukee voimakkaasti YK: n pääsihteerin ja hänen erityisneuvonantajansa ponnisteluja tavoitteena luoda kahden yhteisön, kahden vyöhykkeen liittovaltio. Näin ollen EU pahoittelee arvoisan jäsenen mukana mistä hyvänsä peräisin olevia aloitteita, jotka ovat tämän tavoitteen vastaisia.

Kysymys nro 38 Pat Gallagher (H−0816/98)

Aihe: Laillinen oikeus viivästyneiden maksujen korkoihin

Aikooko neuvosto ilmoittaa aikataulun, jonka mukaan se hyväksyy säännöt tarjota laillinen oikeus viivästyneiden maksujen korkoihin, kertoa missä määrin pieniä ja keskisuuria yrityksiä Irlannissa ja muissa jäsenvaltioissa on kuultu ja miten ne voivat hyötyä komission ehdotuksista, ja aikooko komissio antaa lausunnon siitä, mikä on maksujen sopimuspäivämäärien kunnioittamisen todennäköinen vaikutus julkiseen sektoriin?

Vastaus

Se, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet selvittämään viivästyneiden maksujen ongelmaa kaupan alalla ja ongelman jatkuvia vahingollisia vaikutuksia alaan, on saanut komission tekemään direktiiviehdotuksen asiasta.

Tällainen ehdotus, joka perustuu perustamissopimuksen 100 a ja 189 b artiklaan, annettiin neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltäväksi 24. huhtikuuta 1998.

Neuvosto muistuttaa arvoisalle jäsenelle, että tässä vaiheessa tätä direktiiviä koskevaa valmistelutyötä ei ole vielä viety päätökseen neuvoston eikä Euroopan parlamentin tasolla.

Mitä muihin tästä ehdotuksesta tehtyihin kysymyksiin tulee, arvoisa jäsen tulee huomaamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetusta asiakirjasta luvun, jonka otsikko on “Ehdotuksen vaikutus liike‐elämään ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk‐yrityksiin)” ja joka käsittelee muun muassa osapuolten kuulemista komission aloitteesta.

Kysymys nro 39 Brian Crowley (H−0817/98)

Aihe: Vähemmän käytetyt kielet

Onko neuvosto tutkinut vähemmän käytettyjen kielten merkitystä suhteessa laajentumiseen? Millä tavoin vähemmän käytettyjen kielten suojeleminen ja vaaliminen näkyy EU: n kulttuuripolitiikassa tulevaisuudessa?

Vastaus

Neuvosto tulee harkitsemaan asiaankuuluvasti kaikkia komission hankkeita, jotka liittyvät vähemmän käytettyjen kielten merkitykseen ja asemaan, myös suhteessa laajentumiseen.

Nykytilanteessa voidaan huomauttaa, että monet EU: n hakijamaista ovat osallistuneet tai aikovat osallistua yhteisön kulttuuri‐, nuoriso‐, koulutus‐ ja ammatillisen koulutuksen ohjelmiin. Ne perustuvat asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 128, 126 ja 127 artiklaan, joihin viitataan neuvoston 12. kesäkuuta 1995 tekemissä johtopäätöksissä kielellisestä monimuotoisuudesta ja monikielisyydestä Euroopan unionissa seuraavasti: “Kielellinen monimuotoisuus on osa jäsenvaltioiden kulttuurien kansallista ja alueellista moninaisuutta, johon perustamissopimuksen 128 artiklassa viitataan, ja yhteisön on otettava se huomioon toimiessaan perustamissopimuksen muiden määräysten alaisuudessa, samoin kuin 126 ja 127 artiklat, jotka koskevat koulutusta, ammatillista koulutusta ja nuorisoa.” Lisäksi samoissa johtopäätöksissä julistetaan, että “neuvosto painottaa kielellisen ulottuvuuden ottamista huomioon unionin ulkosuhteissa, erityisesti unionin kolmansia maita koskevien ohjelmien puitteissa”.

Olisi myös hyödyllistä palauttaa mieleen periaate, joka on sisällytetty Lingua‐toimintaan nykyisessä koulutusohjelmassa (Sokrates) – vaikka asia ei koskekaan nykyisiä yhteisön ulkopuolisia kieliä – jossa on määrättävä ensisijaisesta tuesta “Euroopan unionissa vähiten käytetyille ja opetetuille kielille”.

Kysymys nro 40 Liam Hyland (H−0825/98)

Aihe: Itävallan puheenjohtajakauden tavoitteiden vaikutus maaseudun kehitykseen ja Irlantiin

Itävallan puheenjohtajakauden tavoiteohjelma sisältää erityisen huomion kiinnittämisen maaseudun integroidun kehittämispolitiikan uusiin tukitoimiin.

Voiko puheenjohtajavaltio hahmotella sitä, miten Itävalta puheenjohtajavaltiona pyrkii näihin tavoitteisiin ja miten se katsoo aloitteidensa edistävän maaseudun integroidun kehittämispolitiikan edelleen kehittämistä Irlannissa?

Vastaus

1 – Neuvosto käsittelee maaseudun kehitystä Agenda 2000: n puitteissa tällä hetkellä maatalousministereiden kokoonpanossa.

Neuvosto on jo tarkastellut Ison‐Britannian puheenjohtajakauden aikana ensimmäistä kertaa syventävästi komission tarkasteltavaksi jättämiä ehdotuksia asiasta ja on tunnustanut maaseudun kehittämispolitiikalle annetun perustavan merkityksen Euroopan maatalouspolitiikassa; neuvosto aikoo siirtyä nopeasti töiden seuraavaan vaiheeseen asettamalla keskustelujensa keskipisteeseen erityisesti maaseudun talouden ja ympäristön kehittämisen edistämisen, mukaan luettuna monitoimintaisen maatalouden, näihin toimiin mukautetun toissijaisuus‐ ja yksinkertaistamisasteen ja tähän tarkoitukseen vaadittavien mekanismien ja varojen suuruuden.

2 – Puheenjohtajamaa Itävalta on täysin tietoinen näiden aiheiden tärkeydestä ja niiden herättämästä odotuksesta kaikissa jäsenvaltioissa; tästä syystä ja kestävää kehitystä silmälläpitäen puheenjohtajamaa on päättänyt ottaa aiheet mukaan päiväjärjestykseen St. Wolfgangissa 20. ja 21. syyskuuta 1998 pidettävään maatalousministereiden epäviralliseen kokoukseen jo käsiteltäviksi määrättyjen töiden lisäksi.

Tällä hetkellä on ennenaikaista arvioida kaikkien näiden toimien mahdollisia myönteisiä vaikutuksia jollekin tietylle jäsenvaltiolle. Toisaalta Euroopan parlamentilla on hallussaan komission ehdotus, joka koskee maaseudun kehittämistä, ja parlamenttia pyydetään ilmaisemaan kantansa Agenda 2000: n tarkastelun puitteissa.

Kysymys nro 41 Vassilis Ephremidis (H−0826/98)

Aihe: Yhdysvaltojen suorittamat pommitukset Sudanissa ja Afganistanissa

Yhdysvallat on äskettäin pommittanut ilmasta käsin Sudanissa ja Afganistanissa sijaitsevia kohteita. Nämä pommitukset tapahtuivat yksipuolisesti, niitä ei edeltänyt edes muodollinen käsittely YK: ssa ja niillä loukattiin itsenäisten valtioiden alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia ja rikottiin räikeästi kansainvälistä oikeutta. Nämä pommitukset synnyttävät oikeutettua huolta siitä, mikä on Yhdysvaltojen näkemys roolistaan maailmassa sekä myös siitä, millä tavoin monikansallisia NATO: n puitteissa luotavia suoran toiminnan joukkoja tullaan käyttämään.

Neuvostolta kysytään, mihin aloitteisiin se aikoo ryhtyä YK: ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla, joilla EU tai sen jäsenvaltiot ovat mukana, tämän Yhdysvaltojen toiminnan tuomitsemiseksi sekä aikooko se ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ehkäisevät ja tekevät mahdottomaksi jäsenvaltioiden asevoimien osallistumisen ja käytön tämänkaltaisiin toimiin, jotka heikentävät kansainvälistä oikeusjärjestystä ja vaarantavat rauhan?

Vastaus

Neuvosto ei ole ilmaissut kantaansa arvoisan parlamentin jäsenen esittämään kysymykseen.

Kysymys nro 42 Eva Kjer Hansen (H−0827/98)

Aihe: Direktiivin 91/439/ETY poikkeusmahdollisuus

Neuvoston ajokorttidirektiivi 91/439/ETY⁽⁴⁾ sisältää vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat fyysistä ja psyykkistä soveltuvuutta ajoneuvon kuljettamiseen. Direktiivin voimaantulon jälkeen monet EU: n kansalaiset ovat joutuneet pulaan, koska he eivät voi uusia ajokorttiaan uusien vaatimusten pohjalta eivätkä siten voi jatkaa ammattinsa harjoittamista.

Antaessaan direktiiviä neuvosto ei ottanut huomioon komission ehdotusta lausekkeeksi, joka mahdollistaa sen, että kansalaiset voivat uusia ajokorttinsa niiden ehtojen mukaisesti, jotka olivat voimassa ennen direktiivin voimaantuloa.

Pyydän neuvostoa kommentoimaan ongelmaa ja tekemään selkoa siitä, miten neuvosto aikoo ratkaista sen siten, että työhönsä jo vakiintuneilta ja työtään harjoittavilta autokoulunopettajilta ei viedä leipää suusta.

Vastaus

Neuvosto ei ole pitänyt sopivana lisätä direktiiviin 91/439/ETY, kuten komissio ehdotti, erityistä lauseketta, jolla jäsenvaltiot voisivat määrätä, että ne kuljettajat, jotka ovat saaneet ajokortin ennen 1. heinäkuuta 1990 ehdoilla, jotka eivät ole yhtä tiukat kuin tässä direktiivissä säädetyt, voisivat uusia kortin määräajoin niiden ehtojen mukaisesti, jotka olivat voimassa silloin, kun kuljettaja sai kortin.

Jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu komission ja tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa, ja edellä mainitun direktiivin kansallisten täytäntöönpanomääräysten puitteissa, tehdä päätöksiä, jotka koskevat kuljettajien pyyntöjä, joihin arvoisa parlamentin jäsen viittaa.

Kysymys nro 43 Inger Schörling (H−0828/98)

Aihe: Liikkuvat teurastamot

Pohjois‐Ruotsissa ei ole munivien kanojen teurastamoja. Tämä johtuu siitä, että Ruotsin pohjoisin kanateurastamo sijaitsee Skarassa, sekä siitä että kanojen teuraskanojen kuljettaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa Gästringlandista pohjoiseen. Tämä merkitsee sitä, että siitä pohjoiseen kasvatettavia kanoja ei voida teurastaa, vaan ne on tuhottava anti‐simexillä, mikä maksaa kaksi kruunua kanaa kohti. Tämän vuoksi on suunniteltu eri puolille Pohjois‐Ruotsia kuljetettavaa liikkuvaa teurastamoa, jossa munimisen lopettaneet kanat voitaisiin teurastaa. Tämä olisi eläinsuojelun periaatteiden mukaista, koska eläimiä ei kuljetettaisi mihinkään, ja koska kananliha voitaisiin hyödyntää. Ruotsin elintarvikevirasto on kuitenkin saanut eräältä komission virkamieheltä tiedon, jonka mukaan liikkuvat teurastamot eivät ole sallittuja. Onko totta, että liikkuvia teurastamoja ei voida sallia missään olosuhteissa? Miten te siinä tapauksessa katsotte, että tämä ongelma voidaan ratkaista? Eikö olosuhteita ja pitkiä välimatkoja pitäisi ottaa huomioon säännöksissä? Minkälaisina pidätte eläimiin kohdistuvia eettisiä ja taloudellisia seurauksia, jotka johtuvat edellä mainituista säännöksistä?

Vastaus

Neuvosto voi vain vahvistaa, että tällä hetkellä voimassaoleva lainsäädäntö ei salli ihmisravinnoksi tarkoitetun siipikarjan teurastamista liikkuvissa teurastamoissa. Direktiivin 71/118/ETY 3 artiklassa määrätään nimittäin selvästi mainittujen lihojen saamisehdoista, lihojen, joiden, jotta niiden kauppa voidaan sallia, on oltava peräisin hyväksytyistä teurastamoista mainitun direktiivin liitteen I ensimmäisessä kappaleessa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti.

Neuvostolle ei ole annettu käsiteltäväksi ehdotusta, jonka tavoitteena olisi poiketa näistä vaatimuksista liikkuvien teurastamojen sallimiseksi koko unionin alueella tai osassa sitä.

2. Kysymykset komissiolle

Kysymys nro 53 Concepció Ferrer (H−0802/98)

Aihe: Kolmansia maita koskevat etuudet kaupan alalla

Toukokuussa 1998 neuvosto hyväksyi niiden asetusten tarkistamisen, joissa on määräyksiä kehitysmaita koskevista erityismenettelyistä, kuten erityisetuudet niiden kaupan edistämiseksi.

Tarkistaminen pohjautuu Kansainvälisen työjärjestön, Maailman kauppajärjestön, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön sekä Kansainvälisen trooppisen puun järjestön tekemiin analyyseihin, ja se on tärkeä kyseisten maiden viennin edistämisen kannalta – nämä maat saavat huomattavia etuja, jos ne täyttävät asetuksessa määrätyt ehdot.

Mitä toimenpiteitä komissio on toteuttanut tai aikoo toteuttaa, jotta kyseisistä etuusmenettelyistä mahdollisesti kiinnostuneet maat tai sektorit saisivat tietoa asetukseen sisältyvistä määräyksistä?

Vastaus

Neuvoston asetuksen (EY) N: o 1154/98⁽⁵⁾ , annettu 25. päivänä toukokuuta 1998, monivuotisten yleisten tullietuusjärjestelmien soveltamisesta tiettyihin kehitysmaista peräisin oleviin teollisuus‐ ja maataloustuotteisiin annettujen asetusten (EY) N: o 3281/94⁽⁶⁾ ja (EY) N: o 1256/96⁽⁷⁾ 7 ja 8 artiklassa säädettyjen työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua kannustavien erityismenettelyjen täytäntöönpanosta tultua voimaan, komissio kutsui Brysseliin koolle avunsaajamaiden diplomaattisten lähetystöjen edustajat.

Komissio antaa tietoa avunsaajamaille myös kolmansissa maissa olevien valtuuskuntiensa välityksellä.

Sen lisäksi komissio aikoo erityisesti painottaa erityisiä aloitejärjestelmiä avunsaajamaissa pidettävien tullietuusjärjestelmän tiedotusseminaarien aikana.

Lisäksi komissio suunnittelee sellaista erityistä tiedotuskampanjaa näistä uusista menettelyistä asian eri osapuolille (tuottajille, maahantuojille, avunsaajamaiden hallituksille, ammattijärjestöille ja näissä maissa toimiville kansalaisjärjestöille, ja niin edelleen).

Kysymys nro 54 Richard Howitt (H−0804/98)

Aihe: Eurooppalainen kehitysyhteistyö ja yksityisinvestointi

Kansainvälisessä kaupassa ja yhteistyössä ilmenee alati vahvempana pyrkimys maailmanlaajuistumiseen. Uusille markkinoille asettuessaan eurooppalaiset yhtiöt joutuvat kohtaamaan haasteita, kun ne toimivat maissa, joissa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia tai noudateta kansainvälisiä ympäristöstandardeja. Yhtiöitä ja rahoittajia, Euroopan unioni mukaan lukien, arvostellaan entistä useammin siitä, että ne eivät kunnioita perusoikeuksia. Tämä pätee Ecuadorissa, Venezuelassa, Perussa ja Kolumbiassa toimiviin öljy‐yhtiöihin, Kolumbiassa toimiviin kukka‐alan edustajiin sekä Ecuadorissa toteutettaviin EU‐hankkeisiin. Katsooko komissio, että olisi luotava valvontajärjestelmiä ja ulkoisia tarkastusjärjestelmiä, joilla arvioitaisiin yritysten nykyisiä käytänteitä sekä eurooppalaisia ja kansainvälisiä työvoima‐ ja ympäristöstandardeja, jotta eurooppalaisen kehitysyhteistyön tavoitteet voitaisiin liittää paremmin eurooppalaiseen yksityisinvestointiin?

Vastaus

Yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten olojen parantaminen on yksi komission jatkuvista huolenaiheista. Komissio osallistuu siihen aktiivisesti kehitysmaissa niin yleisellä tasolla yhteisön maailmanlaajuisten politiikkojen puitteissa kuin monien konkreettisten hankkeidenkin kautta.

Komissio seuraa mielenkiinnolla yritysten hyväksymien tai työmarkkinaosapuolten neuvottelemien vapaaehtoisten käytännesääntöjen määrittelyyn ja täytäntöönpanoon liittyviä ponnisteluja. Komission mielestä nämä säännöt voivat edistää merkittävästi yhteiskunnallisten perusoikeuksien kunnioittamista. Niinpä se pitää toivottavana, että ne perustuisivat Kansainvälisen työjärjestön säännöstöön ja että niiden määrittelyyn ryhtyneet osapuolet pyrkisivät yhteistyössä varmistamaan niiden tehokkaan soveltamisen. Riippumattoman valvonta‐ ja tarkastusrakenteen olemassaolo voisi todellakin edesauttaa perusstandardien toteutumista.

Komissio on osaltaan ryhtynyt tutkimaan käytettävissä olevia väyliä ja keinoja edistää erityisesti yhteiskunnallisella alalla käytännesääntöjä niitä eurooppalaisia yrityksiä varten, jotka sijoittavat kehitysmaihin. Näin ollen se joutuu tutkimaan jo olemassa olevien käytännesääntöjen ehtoja ja niiden soveltamista. Kyse on siis enemmänkin näiden sääntöjen ulottuvuuden ja vaikutusten analysoimisesta kuin varsinaisesta tarkkailusta ja valvonnasta. Komission tehtävänä ei nimittäin ole tutkia noudattavatko yritykset näitä käytännesääntöjä siinä määrin kuin ne ovat vapaaehtoisia. Yhteisöllä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole oikeudellista perustaa, jonka avulla se voisi määrätä pakottavia ehtoja.

Kysymys nro 65 Pat Gallagher (H−0820/98)

Aihe: ”EURO HOTLINE”

Kuten komissio varmaan muistaakin, pyysin euroa käsitelleessä keskustelutilaisuudessa 13. tammikuuta 1998, että komissio suostuu antamaan tukensa ja antamaan rahoitusta ”EURO HOTLINE” ‐palvelulle, joka tähtää kuluttajien ja yritysten etujen suojelemiseen euron käyttöönoton yhteydessä ja perusteettomien hinnankorotusten toteamiseen ja ehkäisemiseen. Komissio vastasi, että asiaa voitaisiin tutkia.

Kertoisiko komissio, mikä on sen nykyinen kanta ”EURO HOTLINE” ‐palvelua koskevaan ehdotukseeni?

Vastaus

Kuten arvoisa parlamentin jäsen muistuttaa, komissio oli hyväksynyt hovioikeuksiin vetoamisen mahdollistavan periaatteen vastatakseen kuluttajien ja yritysten huolenaiheisiin tai tarpeisiin euron käyttöönoton puitteissa.

Niinpä se kannusti jäsenvaltioita kehittämään kansalaisilleen tarkoitettuja tiedotusjärjestelmiä. Tähän päivään mennessä ne 11 jäsenvaltiota, jotka siirtyvät euroon 1. tammikuuta, ovat perustaneet euroon liittyviä ilmaispuhelinpalveluita ja Internetosoitteita, joiden luettelo julkaistiin viime maaliskuussa komission tiedotuskirjeessä, “Infeurossa”. Tämä luettelo julkaistaan päivitettynä vuoden loppupuolella.

Näiden yleisten tiedotuspalveluiden lisäksi, joilla osallistutaan kuluttajien ja yritysten tiedottamiseen, komissio on myös kannustanut jäsenvaltioita suojelemaan paremmin kuluttajia.

23. huhtikuuta 1998 antamassaan suosituksessa⁽⁸⁾ komissio kehotti täten “jäsenvaltioita sekä tarvittaessa paikallishallinnollisia alueita kehittämään asianmukaisia keinoja ja erityisesti euroon siirtymisen tarkkailupisteitä, joita pidetään etusijaisina keinoina seurata euron käyttöönottoa ja toimien rehellisyyttä sekä ammatillisten käytäntöjen avoimuutta.”

Näiden tarkkailupisteiden avulla pitäisi olla mahdollista paremmin havaita ja hillitä perusteettomat hinnannousut euroon siirtymisen aikana. Tarkkailupisteiden tehtävänä tulee myös olemaan “kansalaisten kuuleminen ja avustaminen sekä välittäjänä toimiminen”.

Näiden tarkkailupisteiden perustaminen on vahvistettu kauppiaiden ja kuluttajien 30. kesäkuuta 1998 solmimassa sopimuksessa kaksoishinnoista.

Jotta kuluttajien etua palveltaisiin paremmin heidän jokapäiväisessä elämässään, nämä tarkkailupisteet on perustettava paikalliselle tasolle olemassa olevien hallinnollisten rakenteiden puitteissa ja kansallisten oikeuksien mukaisesti.

Kysymys nro 66 Antoni Gutiérrez Díaz (H−0722/98)

Aihe: Matkustajille varattu tila lentokoneissa

Euroopan unionissa toimivien lentoyhtiöiden turistiluokkien istumapaikat ovat yleensä hyvin ahtaita. Epämukavuuden lisäksi tämä saattaa aiheuttaa kasvavia riskejä onnettomuustapauksissa.

Eikö komissio katso, että olisi laadittava määräys, jossa vaadittaisiin istumapaikoille mukavuuden ja turvallisuuden takaavia vähimmäismittoja?

Vastaus

Lentokoneiden nykyisissä turvallisuusmääräyksissä, jotka on lisätty yhteisön oikeuteen neuvoston asetuksella (ETY) N: o 3922/91 teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili‐ilmailun alalla, ei käsitellä erityisesti matkustajien istumapaikkojen mittoja, paitsi mitä käytävien leveyteen ja uloskäynteihin tulee. Turvallisuusvaatimukset liittyvät kykyyn evakuoida hätätapauksessa kaikki matkustajat tietyssä ajassa, ja se rajoittaa vuorostaan johonkin tiettyyn ilmaalukseen mahtuvaa matkustajamäärää, mutta ei istumapaikkojen rakennetta.

Istumapaikkojen rakenne liittyy mukavuuteen ja on edelleen lentoyhtiön vastuulla. Komissiolla ei siis ole aikomusta säädellä matkustajien mukavuutta koskevia kysymyksiä olemassa olevien turvallisuusmääräyksien lisäksi.

Kysymys nro 67 John McCartin (H−0723/98)

Aihe: Tavoite 1 ‐asema tietyille Irlannin alueille

Voisiko komissio ilmoittaa, harkitseeko se ehdotusta siitä, että Irlannin vähemmän kehittyneet alueet voisivat tehdä erillisen hakemuksen tavoite 1 ‐aseman alueiksi uusien vuonna 2000 voimaantulevien rakennerahastojärjestelyjen yhteydessä?

Vastaus

Komission 18. maaliskuuta hyväksymässä asetusehdotuksessa säädetään tavoitteen 1 osalta, että bruttokansantuote (BKT) laskettaisiin asukasta kohti ostovoimayksikkönä, NUTS II ‐alueiden tasolla, yhteisön käytössä olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella. Vain ne NUTS II ‐alueet, joiden BKT‐taso asukasta kohti on vähemmän kuin 75 % yhteisön keskiarvosta, kelpaavat tavoitteen 1 piiriin kaudelle 2000‐2006. Komissio laatii luettelon näistä alueista, kun neuvoston asetus on hyväksytty tuolloin voimassa olevan NUTS II ‐alueiden jakautumisen perusteella.

Lisäksi komissio on ehdottanut siirtymäkauden tukea kuuden, jopa seitsemän vuoden ajalle, tavoitteen 1 tämänhetkisille alueille, jotka eivät enää kuuluisi sen piiriin 1. tammikuuta 2000 alkaen, jotta yhteisön antamaa tukea ei katkaistaisi yhtäkkiä ja jotta ei vaarannettaisi rakennerahastojen avulla siihen mennessä saavutettuja tuloksia.

Irlanti koostuu yhdestä ainoasta NUTS II ‐alueesta. Tämänhetkisten tietojen mukaan sen BKT‐taso asukasta kohti on enemmän kuin yhteisön keskiarvon 75 %: n kynnys. Tavoitteen 1 vähittäisen poistumisen pitäisi siis koskea koko maata, jonka kuuluu näin ollen saada komission ehdottamaa siirtymäkauden tukea.

Kysymys nro 68 Michael Elliott (H−0726/98)

Aihe: Lintudirektiivi

Onko komissio ryhtynyt toimiin, koska Ranskan viranomaiset eivät kykene asianmukaisesti saattamaan voimaan lintuja koskevaa direktiiviä muuttolintujen metsästyskauden päivämäärien suhteen? Edelleen, miten komissio aikoo vastata Ranskan kansalliskokouksen äskettäiseen äänestykseen, jolla yksipuolisesti pidennettiin metsästyskautta?

Vastaus

Komissio aloitti 1997 oikeudenkäynnin Ranskan tasavaltaa vastaan sillä perusteella, että metsästyksen aloittamispäivämäärät tässä jäsenvaltiossa eivät ole yhteisön “lintudirektiivin” (neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta) määräysten mukaisia. Ranskan metsästyskauden aloitus‐ ja lopetuspäivämäärien vuoksi ei voida taata joidenkin luonnonvaraisten lintulajien täydellistä suojelua niiden palatessa pesimisalueilleen niin kuin ei myöskään lisääntymis‐ ja pesimisaikoina. Komissio päätti 24. kesäkuuta 1998 osoittaa Ranskan tasavallalle lausunnon perusteluineen perustamissopimuksen 169 artiklassa määrätyn rikkomusmenettelyn toisena vaiheena.

Ilmoittaessaan tästä päätöksestä esittää lausunto perusteluineen komissio huomautti yhtäältä, että tämä menettely edelsi Ranskan kansalliskokouksen hyväksymiä lainsäädännöllisiä muutoksia, ja toisaalta, että komissio pelkäsi näiden edellä mainittuja puutteita vahvistavien muutosten pahentavan Ranskan metsästyskauteen liittyviä ongelmia.⁽⁹⁾

Kysymys nro 69 Angela Billingham (H−0730/98)

Aihe: UEFA: n säännöt yhteisomistuksesta

Onko komissio tietoinen siitä, että jalkapallon kannattajat ovat Kreikassa kuohuksissaan ja erittäin huolissaan UEFA: n soveltamasta uudesta säännöstä, jolla kielletään yhteisomistuksessa olevia jalkapalloseuroja osallistumasta samaan UEFA Cupiin? Tämä sääntö, joka otettiin käyttöön takautuvasti ja asianosaisia kuulematta, estää Ateenan AEK‐seuraa osallistumasta tämän kauden UEFA Cupiin.

Komissio on varmaankin samaa mieltä siitä, että on kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista, että UEFA ottaa käyttöön tällaisen uuden säännön, kun AEK ja muut seurat ovat jo päässeet jatkoon Euroopan kilpailuissa, ja peruuttaa siten AEK: n saaman osallistumisoikeuden, aiheuttaa pettymyksen pelaajille ja kannattajille sekä vaikuttaa haitallisesti koko kilpailun rehellisyyteen?

Vastaus

Komissio on tietoinen siitä, että UEFA on äskettäin hyväksynyt sääntöjä, jotka säätelevät yhteisomistuksessa olevien jalkapalloseurojen osallistumista eurooppalaisiin kilpailuihin. Nämä säännöt koskivat suoraan Ateenan AEK‐seuraa samoin kuin Slavia Prahaa, koska ne kuuluvat molemmat samaan ryhmään (Enic‐ryhmään).

Arvoisan jäsenen pitäisi olla tietoinen siitä, että nämä kaksi seuraa ja UEFA ovat jättäneet kiistansa uusista säännöistä Court of Arbitration for Sport (CAS) ‐tuomioistuimen käsiteltäväksi. CAS päätti alustavana ratkaisuna lykätä UEFA: n uusien sääntöjen soveltamista kauden 1998‐1999 jälkeiseksi, jotta Ateenan AEK‐seuralle ei aiheutuisi korvaamatonta haittaa.

Ensi näkemältä näyttää siltä, että kyseessä olevat säännöt ovat reilun pelin mukaisia ja että niiden tarkoituksena on säilyttää tulosten ennalta arvaamattomuus; CAS on myöntänyt tällaisen tavoitteen laillisuuden 15. joulukuuta 1995 Bosmanin tapauksesta antamassaan tuomiossa.⁽¹⁰⁾

On selvää, että jos yhteisomistuksessa olevat seurat saavat osallistua samoihin kilpailuihin, olivatpa ne sitten kansallisia tai kansainvälisiä, se voi herättää epäilyksiä siitä, onko lopputulos todellakin sopimatta etukäteen.

Sikäli kuin nämä UEFA: n säännöt olisivat kilpailua rajoittava tekijä, olisi tarpeen määritellä onko ne rajoitettu kaikkein välttämättömimpään tulosten ennalta arvaamattomuuden takaamiseksi, vai onko tämän tavoitteen saavuttamiseen vähemmän rajoittavia keinoja. Mikäli tällaiset säännöt olisivat edelleen suhteessa reilun pelin tavoitteeseen, EY: n perustamissopimuksessa määrätyt kilpailusäännöt eivät kattaisi niitä.

Tässä vaiheessa komissiolla ei ole kaikkea tarpeellista tietoa, jotta se voisi ehdottomasti arvioida sääntöjen yhteensopivuutta EY: n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan kanssa.

Kysymys nro 70 Friedhelm Frischenschlager (H−0732/98)

Aihe: Yhtäläiset mahdollisuudet – sosiaaliturva

Liberaalit järjestivät tämän vuoden tammikuussa Brysselissä yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän konferenssin, johon matkusti yli 90 naista Itävallasta. Konferenssissa käsiteltiin mm. naisten sosiaaliturvaa, joka ei täytä kaikkialla Euroopassa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia kriteereitä.

Mitä komissio aikoo tehdä tulevaisuudessa – vaikka se onkin jo ponnistellut kiitettävästi yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta – tämän epätyydyttävän tilanteen parantamiseksi?

Vastaus

On olemassa kolme neuvoston direktiiviä naisten ja miesten yhtäläisistä mahdollisuuksista, 79/7/ETY (tasa‐arvoisesta kohtelusta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä)⁽¹¹⁾ sekä 86/378/ETY⁽¹²⁾ ja 96/97/ETY⁽¹³⁾ (tasa‐arvoisesta kohtelusta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä).

Yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen toteuttamisessa on kuitenkin vielä aukkoja, erityisesti laillisen sosiaaliturvan alalla. Direktiivi 79/7/ETY sulkee sen piiristä tärkeitä asioita kuten eläkeiän, leskeneläkkeen ja perhe‐eläkkeen.

Komissio aikoo esittää sellaisen uuden ehdotuksen neuvoston direktiiviksi, joka täydentää tasa‐arvoista kohtelua sosiaaliturvan alalla koskevaa, olemassa olevaa yhteisön oikeutta, ja ottaa huomioon uuden sukupuolten välisen tasapainon ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön.

Tämä ehdotus täydentää 1987 tehtyä ehdotusta⁽¹⁴⁾ , josta neuvosto ei ole vielä antanut lausuntoaan, huolimatta parlamentin ja talous‐ ja sosiaalikomitean suotuisista kannoista.

Kysymys nro 71 José Apolinário (H−0741/98)

Aihe: Erittäin syrjäisiä alueita koskeva komission aloite

Amsterdamin sopimukseen kirjattiin artikla saaristoalueiden ja erittäin syrjäisten alueiden erikoislaatuisuudesta. Komissio ehdottaa Agenda 2000 ‐asiakirjassa REGIS‐yhteisöaloitteen lakkauttamista, mutta asiakirjasta ei löydy mitään erityisiä poliittisia ehdotuksia. Miten komissio aikoo taata erittäin syrjäisten alueiden taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisen?

Vastaus

Asetusehdotuksessa rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä, jonka komissio hyväksyi 18. maaliskuuta 1998, tunnustetaan erittäin syrjäisten alueiden erikoislaatuisuus, ja se vahvistetaan ratifioitavana olevan Amsterdamin sopimuksen uudessa 299 artiklassa.

Komissio ehdotti kaudeksi 2000‐2006, että alueet, joiden BKT‐taso asukasta kohti olisi vähemmän kuin 75 % yhteisön keskiarvosta, kuuluisivat tavoitteen 1 piiriin. Kun otetaan huomioon erittäin syrjäisten alueiden haittojen laatu ja pysyvyys, ne kuuluvat kuitenkin kaikki tämän tavoitteen piiriin, oli niiden BKT‐taso asukasta kohti mikä hyvänsä.

Lisäksi ne erittäin syrjäiset alueet, jotka kuuluvat koheesiorahaston piiriin kuuluviin jäsenvaltioihin, saavat rakennerahastoilta poikkeuksellista rahoitusta, joka voi nousta jopa 85 %: iin kokonaissummasta.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat tehdä aloitteita REGIS‐yhteisöaloitteen nimissä siihen asti hoidetuista toimista tavoitteen 1 rahoituksen puitteissa.

Kysymys nro 72 Nuala Ahern (H−0745/98)

Aihe: British Nuclear Fuels ‐yhtiön suunnitelmat lisätä ydinpolttoaineiden kauppaa Japanin ja Etelä‐Korean kanssa

Millaisia arvioita komissio on tehnyt British Nuclear Fuels ‐yhtiön suunnitelmista lisätä ydinpolttoaineiden kauppaa Japanin ja Etelä‐Korean kanssa? Onko komissio tutkinut, mitä seurauksia on ydinaineen lisääntymisestä, joka aiheutuu tämän yhtiön aikeista viedä plutoniumpohjaista sekaoksidipolttoainetta Japaniin? Onko komissio saanut British Nuclear Fuel ‐yhtiöltä tai Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselta yksityiskohtaisia tietoja tällaisesta Sellafieldiin keskittyvästä kaupankäynnistä, kun otetaan huomioon ympäristön saastuminen?

Vastaus

Komissio pitää säännöllisesti yhteyttä British Nuclear Fuels plc. ‐yhtiöön (BNFL) sen ydinpolttoaineiden kaupasta. BNFLyhtiön tekemät sopimukset ydinjätteen uudelleen käsittelystä ja/tai sekaoksidipolttoaineen valmistuksesta on ilmoitettu Euratomin hankintakeskukselle. Neuvosto hyväksyi 25. toukokuuta 1998 komission ehdotuksen Japanin kanssa käytävistä neuvotteluista ydinvoiman rauhanomaisesta käyttämisestä. Yksi Japanin kanssa käytäviksi ehdotettujen neuvottelujen tavoitteista on kehittää pitkällä aikavälillä turvalliset puitteet tulevalle ydinpolttoaineen kaupalle yhteisön ja Japanin hankkeiden välille. Mitä Korean tasavaltaan tulee, komissio ei aio tehdä aloitteita tässä vaiheessa sopimukseksi ydinpolttoaineen kaupasta.

Sekaoksidipolttoaine, johon kysymyksessä viitattiin, valmistetaan Japanista tuoduista (ja japanilaisen laitoksen omistamasta) uudelleen käsitellystä säteilytetystä polttoaineesta. Aine on ollut Euratomin turvatoimien mukainen siitä hetkestä, kun se tuli yhteisöön ja on edelleen kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) turvatoimien mukainen. Kun sekaoksidipolttoainekoosteet on viety Japaniin, ne ovat edelleen kansainvälisten (IAEA: n) turvatoimien mukaisia, koska Japani on allekirjoittanut täysimittaisen valvontaa koskevan sopimuksen IAEA: n kanssa ydinsulkusopimuksen puitteissa. IAEA tarkastaa aineen ennen ja jälkeen kuljetuksen. Lisäksi sovelletaan asianmukaisia suojaus‐ ja valvontatoimia. Näin ollen ydinpolttoaineen käyttäminen mihin luvattomiin tarkoituksiin hyvänsä estetään sen lisäksi, että noudatetaan fyysisiä suojamääräyksiä.

Mitä ympäristön saastumiseen tulee, komissio ei ole tietoinen tällaisten kuormien katoamisista. Kuljetussäiliöt ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymien IAEA: n määräysten mukaisia ja laivat on varustettu lukuisilla turvajärjestelyillä kuten vahvistetulla kaksinkertaisella rungolla ja kaksinkertaisilla navigointi‐, viestintä‐, , sähkö‐ ja jäähdytysjärjestelmillä. Yhteinen IMO/IAEA/UNEP‐työryhmä on tehnyt sen johtopäätöksen, että kaikki saatavilla oleva tieto osoittaa radiologisen uhan ja ympäristöseurausten mahdollisuuden olevan hyvin alhainen.

Kysymys nro 73 Doeke Eisma (H−0748/98)

Aihe: Ympäristö ja kehitysmaat

Voiko komissio ilmoittaa, miksi se on vähentänyt 50 % budjettikohtien B7‐6201 (Trooppiset metsät) ja B7‐6200 (Ympäristö kehitysmaissa) määrärahoista?

Voiko se ilmoittaa (prosentteina), kuinka paljon tämänhetkisestä kehitysapubudjetista koskee ympäristöä?

Voiko se ilmoittaa, miten taataan ympäristönäkökohtien huomioonottaminen kehityspolitiikassa?

Vastaus

Yleisten budjettirajoitusten vuoksi komission on pantava toimensa tärkeysjärjestykseen. Tämän vuoksi kaikkia budjettikohtia on tutkittu tarkasti. Budjettikohtien B7‐6200 (Ympäristö kehitysmaissa) ja B7‐6201 (Trooppiset metsät) tapauksessa kävi ilmi, että osa toiminnoista, erityisesti kenttähankkeet, voidaan aivan yhtä hyvin kattaa muista rahoituslähteistä, ilman että Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa vaarannetaan. AKT‐maat saavat Euroopan kehitysrahastosta tarpeeksi rahavaroja, joiden maksunopeutta voidaan merkittävästi lisätä. Tämän vuoksi vaadittujen määrärahojen vähentäminen vain 50 %: lla on nähtävä osana yritystä ohjata ja sisällyttää ympäristö täysin kehityspolitiikkaan. Näin ollen komissio ei yritä vähätellä ympäristön merkitystä tai sijoittamista ympäristötoimiin kehitysyhteistyössä.

Tämä noudattelee myös kahden äskettäin valmistuneen EY: n ympäristöä ja sademetsiä koskevan suuren ja kattavan toimintaarvion suosituksia. Edellisen arvion perusteella on annettu ohjekokonaisuus, jonka tarkoituksena on edistää ympäristönäkökulmien huomioon ottamista, pääasiassa ohjaamalla asia yleisen kehityspolitiikan piiriin. Mitä sademetsiin tulee, komissio valmistelee tällä hetkellä neuvostolle ja parlamentille tiedonantoa, jossa käsitellään yksityiskohtaisesti eri vaihtoehtoja tuleville toimille tällä alalla.

Komissio myönsi osana yhteistyöohjelmiaan Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Välimeren maiden (ALA/MED) samoin kuin AKT‐alueiden (Afrikka, Karibianmeren maat ja Tyynen valtameren maat) kanssa 1 339 miljoonaa ecua ympäristöhankkeille kaudeksi 1990‐1995 eli 8, 5 % täksi kaudeksi myönnetystä kokonaissummasta. Pääaiheet, joihin nämä sitoumukset keskittyivät, olivat maavarat, sademetsät, biodiversiteetti, kaupunkiympäristö ja institutionaalinen vahvistaminen.

EY on lisännyt huomattavasti työskentelyä kestävän kehityksen hyväksi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa. Näissä puitteissa komissio on saattamassa päätökseen ohjekokonaisuuden, joka koskee vesivaroja, ja työskentelee parhaillaan biodiversiteetin, kestävien energiamuotojen ja ympäristövaikutusten arvioinnin parissa.

Kysymys nro 74 Sören Wibe (H−0750/98)

Aihe: Tax free ‐myynti ja kansainväliset sopimukset

EU: n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kansainvälisiä sopimuksia, joissa todetaan, että kansainvälisillä vesillä ja kansainvälisessä ilmatilassa tapahtuvan myynnin on oltava verovapaata. Millään valtiolla ei ole verotusoikeutta kahden valtion välisillä matkoilla.

Eikö päätös EU: n sisällä tapahtuvan tax free ‐myynnin lopettamisesta vuonna 1999 riko näitä sopimuksia? Eikö nämä sopimukset pitäisi neuvotella uudelleen kaikkien niihin osallistuvien valtioiden kanssa?

Vastaus

Komissio arvioi, että esille otettu kysymys liittyy pääasiassa merenkulun kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Komissio vahvistaa, että Euroopan yhteisö samoin kuin jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen. Tässä yleissopimuksessa ei säädetä suorasti myynnin verottamisesta laivoilla, vaan siinä määrätään yleisemmin, että mikään valtio ei voi oikeudellisesti pyrkiä alistamaan mitään ulkomeren aluetta valtansa alle.

Tässä yleissopimuksessa ei sitä vastoin ole minkäänlaista määräystä myynnin verottamismahdollisuudesta ulkomerellä.

Komissio on tarkastellut neuvoston merioikeutta käsittelevän asiantuntijaryhmän kanssa yhteisön voimassa olevan verotusja tullisääntelyn yhteensopivuutta kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen kanssa. Minkäänlaista yhteensopimattomuutta ei ollut havaittavissa.

Kysymys nro 75 John Cushnahan (H−0788/98)

Aihe: Verovapaan myynnin lakkauttaminen

Komission jäsen Monti on esittänyt tarjouksen identifioida valtion ja yhteisön saatavilla olevat välineet niiden sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien lievittämiseen, joita saattaa syntyä verovapaan myynnin poistuessa vuoden 1999 puolivälissä. Toinen komission jäsen on valtionapua EU: n teollisuus‐ ja muilla aloilla käsittelevässä kuudennessa tutkimusasiakirjassa todennut, että kaikkea teollisuudelle myönnettävää valtionapua on vähennettävä huomattavasti. Kuinka komissio aikoo sovittaa nämä kaksi seikkaa yhteen?

Onko komission nyt aika tarkistaa oma sisäinen kantansa ennen kuin se antaa lupauksia, joita se ei pysty toteuttamaan?

Vastaus

Komissio on todellakin esittänyt 19. toukokuuta 1998 Ecofin‐neuvostolle yhteisön sisäistä verovapaata myyntiä koskevan tutkimusasiakirjan.

Tämän asiakirjan tarkoituksena on selventää keinoja, joita jäsenvaltiot voivat käyttää pysytäkseen vastaamaan ongelmiin, joita he ovat saattaneet kohdata.

Komissio ei näe minkäänlaista ristiriitaa tämän kannan ja sen periaatteellisen lähestymistavan välillä, jonka se on hyväksynyt valtionavun osalta.

Verovapaan myynnin lakkauttamisesta yhteisössä 30. kesäkuuta 1999 seuraa veron muodossa olevan kokonaisvaltaisen tuen lakkauttaminen toimialalta, jota kaikki veronmaksajat tukevat tällä hetkellä.

Kansallisiin tai yhteisöllisiin välineisiin turvautumisen tavoitteena on sitä vastoin lieventää jo olemassa olevien yhteisön määräysten puitteissa mahdollisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia, jotka on tarkasti määritelty tässä tarkoituksessa määriteltyjen tai rajattujen välineiden avulla.

Tästä seuraa siis tällä hetkellä annettavan avun kokonaisvaltainen vähentyminen ja mahdollisten hoidettavien toimien tarkempi kohdistaminen.

Kysymys nro 76 Alex Smith (H−0754/98)

Aihe: Radioaktiiviset ja myrkylliset jätteet

Heinäkuussa Sintrassa, Portugalissa järjestettiin radioaktiivisten ja myrkyllisten jätteiden päästöjen valvontaa koskevan yleissopimuksen allekirjoittajamaiden ympäristöministerikokous. Mihin toimiin komissio on ryhtymässä lisätäkseen Euratomin seurantakykyä sen varmistamiseksi, että Ranskassa toimiva La Haguen ja Britanniassa toimivat Sellafieldin ja Dounreaun ydinjätteen käsittelylaitokset lakkaavat saastuttamasta edellä mainittujen valtioiden ja niiden lisäksi Espanjan, Irlannin ja Skandinavian maiden rannikkoja ja kalastusta radioaktiivisen jätteen päästöillä mereen?

Vastaus

Jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa valvonnasta, mitä radioaktiivisen jätteen päästöihin mereen tulee. Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan komissiolle annetaan tietoja jäsenvaltioiden (esimerkiksi Irlannin ja Espanjan) radioaktiivisuustasosta, tarvittaessa myös rannikolta. Komissio saa tietoa myös Norjan kaltaisista maista. Komissio käsittelee tällaista tietoa niiden perusnormien valossa, jotka koskevat työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemista ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (direktiivi 80/836/Euratom⁽¹⁵⁾ ; direktiivi 96/29/Euratom⁽¹⁶⁾ , joka pannaan toimeen toukokuussa 2000).

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 35 artiklan mukaan komissiolla on myös oikeus päästä jäsenvaltioiden perustamiin ympäristön radioaktiivisuustason valvontalaitoksiin. Se voi tarkastaa niiden toiminnan ja tehokkuuden. Tarkastustehtäviä on suoritettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Dounreayssa ja Sellafieldissa, 1993), La Haguen ympäristössä (Ranskassa, 1996) ja Irlannissa (1996). Tarkastus kohdistui kyseisen kolmen käsittelylaitoksen kaasumaisiin ja nestemäisiin päästöihin.

Tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 35 artiklan soveltamisesta kaudelle 1990‐1997 on valmisteilla. Uusien virkojen äskettäinen järjestäminen on ensiaskel sellaisen asialleen omistautuneen tarkastusryhmän muodostamiseksi, joka voisi tehdä tarkastuksia useammin.

Kysymys nro 77 James Fitzsimons (H−0821/98)

Aihe: Luottamuksen puute Yhdistyneen kuningaskunnan ydinvoimateollisuuteen

Yhdistyneen kuningaskunnan terveys‐ ja turvallisuusviranomainen sanoi 1. syyskuuta, että Pohjois‐Skotlannissa sijaitsevan Dounreayn ydinvoimalan tarkistuksessa paljastui ”monia kroonisia turvallisuusongelmia”. Viranomainen ei enää pysty selviytymään tärkeimmästä tehtävästään poistaa Dounreayn laitos käytöstä. Monien tehtävien osalta ollaan myös yliriippuvaisia sopimuskumppaneista. Yhdistyneen kuningaskunnan atomienergiaviranomaisilla ei ole laajaa radioaktiivisen jätteen käsittelystrategiaa.

Sellafieldin laitoksessa on tapahtunut useita onnettomuuksia ja laitoksen turvallisuutta koskevan julkisen levottomuuden hillitsemisessä on epäonnistuttu. Aikooko komissio nämä seikat ja Dounreayn ydinvoimalan tarkistuksessa paljastuneet ”monet krooniset turvallisuusongelmat” huomioon ottaen antaa nyt aiheesta lausunnon?

Vastaus

Komissio on saanut asianmukaisesti jäljennöksen Yhdistyneen kuningaskunnan terveys‐ ja turvallisuusviranomaisen 1. syyskuuta julkaisemasta lausunnosta. Se on laajamittainen asiakirja, jonka yksityiskohtainen tarkastelu kestää jonkin aikaa, ennen kuin komissio voi päättää, millainen toiminta olisi tarkoituksenmukainen. Voidaan kuitenkin todeta jo, että lausunnon paljastama kokonaistilanne on hyvin levottomuutta herättävä.

Kysymys nro 78 Christine Oddy (H−0760/98)

Aihe: Kuuba ja EU: n ja Yhdysvaltojen 18. toukokuuta 1998 tekemä Kuubaa koskeva sopimus

Onko komissio tietoinen vakavasta huolesta sen suhteen, että EU: n ja Yhdysvaltojen äskettäin tekemä Kuubaa koskeva sopimus koskee vain Euroopan unionia eikä muuta maailmaa, minkä vuoksi Helmsin‐Burtonin laki loukkaa edelleen Kuuban suvereenisuutta? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä varmistaakseen, että YK: n päätös, jonka mukaan Yhdysvaltojen Kuubaan kohdistuva saarto on purettava ehdoitta ja välittömästi, pannaan täytäntöön?

Vastaus

Kuten tästä asiasta esitetyissä lukuisissa kirjallisissa ja suullisissa kysymyksissä on huomautettu, EU: n ja USA: n 18. toukokuuta 1998 tekemässä sopimuksessa, joka koskee sijoitusten suojelujärjestelmien vahvistamista, ei tyydytä pelkästään käsittelemään mahdollisten laittomien pakkolunastusten kysymystä eikä se tarkoita Helmsin‐Burtonin lain laajentamista koskemaan muutakin maailmaa. Se on päinvastoin arvokas edistysaskel sijoitusten suojelupolitiikan suuntaan, koska siinä käsitellään yleistä sijoituskysymystä laittomissa pakkolunastuksissa. Tämä on todella yhteisön etujen mukaista, koska Eurooppa on maailman suurin ulospäin suuntautuva sijoittaja, ja eurooppalaisten maailmanlaajuisten sijoitusten suojelu parantuu estämällä ja ehkäisemällä sijoittamista laittomasti pakkolunastettuun omaisuuteen.

Sopimuksella ei loukata Kuuban suvereenisuutta. Yhteisö on sitoutunut sopimuksen nojalla politiikkaan, jolla yhteisön ja jäsenvaltioiden hyväksymien järjestelmien soveltaminen vaikuttaa yhteisön sijoittamiseen omaisuuteen, jonka komissio tietää varmasti olevan laittomasti pakkolunastettu. Tämä vaikuttaa näin ollen vain yhteisön sijoittajien tuleviin sijoituksiin Kuubaan ja vain sikäli kuin sijoitukset riippuvat jäsenvaltioiden virallisesta avusta. Sovitut järjestelmät eivät johda siihen, että kielletään sijoittaminen Kuubaan, eikä sopimus koske lainkaan jo olemassa olevia sijoituksia, vaikka ne olisivatkin kohdistuneet laittomasti pakkolunastettuun omaisuuteen.

Mitä USA: n Kuuban vastaiseen saartoon tulee, yhteisö pyrkii edelleen sen purkamiseen Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa. Kuten neuvoston yhteisessä kannassa Kuubasta joulukuussa 1996 sanotaan, yhteisö on vakuuttunut siitä, että paras tapa edistää kitkatonta siirtymävaihetta Kuubassa on ylläpitää rakentavaa yhteydenpitoa viranomaisiin ja yrittää vaikuttaa kehitykseen käytännönläheisillä toimilla pikemminkin kuin eristämispolitiikalla.

Kysymys nro 79 Mihail Papayannakis (H−0761/98)

Aihe: Jäsenvaltioiden ja valtionyritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuus

Ottaen huomioon, että valtionyrityksillä on merkittävä rooli jäsenvaltioiden kansantalouksissa ja että yhteismarkkinoiden kilpailuolosuhteiden kehityksen vuoksi valtion ja valtionyritysten välisiä taloudellisia suhteita koskevan avoimuuden tarve on lisääntynyt, ja ottaen huomioon, että – kuten komissio on todennut – merkittäviä summia valtiontukea jaetaan laittomasti, komissiolta kysytään: Onko Kreikka säätänyt välttämättömät säännökset sisällyttääkseen lainsäädäntöönsä direktiivit 80/723/ETY⁽¹⁷⁾ ja 93/84/ETY⁽¹⁸⁾ , koska se on tämän tehnyt, onko se tiedottanut komissiolle asianomaisista mukautumistoimista ja noudattaako se asianmukaisesti edellä mainittuja direktiivejä?

Vastaus

Komissio saattaa arvoisan parlamentin jäsenen tietoon, että Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 2. heinäkuuta hyväksytyistä määräyksistä sisällyttää direktiivi 80/723/ETY, jota on muutettu direktiivillä 93/84/ETY, Kreikan lakiin. Nämä määräykset sisältyvät lain 2579 27 artiklaan.

Direktiivistä johtuvista velvollisuuksista on kuitenkin edelleen erimielisyyttä.

Näin ollen komissio on päättänyt odottaa Kreikan viranomaisilta 27. heinäkuuta pyydettyjä lisätietoja ennen kuin se antaa lausuntonsa 1996 aloitetusta rikkomusmenettelystä (A/96/2253), joka koskee sitä, että annetut tiedot eivät vastaa direktiivissä määrättyjä tietoja.

Kysymys nro 80 Laura González Álvarez (H−0762/98)

Aihe: EU: n varojen asiaton käyttö Parque Lineal del Manzanaresin puistohankkeessa (Madrid)

Komissio hyväksyi 26. heinäkuuta 1996 koheesiorahastosta suoritettavan 9, 97 miljoonan ecun yhteisrahoituksen Madridin Parque Lineal del Manzanaresin puistohankkeelle. Hankkeen tarkoituksena oli kohentaa Manzanaresin ympäristöä, kunnostaa yksi jokiosuus ja luoda viheralue.

Paikalliset yhdistykset ovat ilmaisseet huolensa Madridin autonomisen maakunnan hallituksen toimista, joka on esittänyt puiston yksityistämistä ja jakamista osiin, jotka annettaisiin voittoa tavoittelevien yritysten käyttöön.

Eikö komissio katso, että EU: n varoja käytetään vilpillisesti, jos jokiympäristön kohentamiseen myönnettyä yhteisön rahoitusta käytetään kiinteistöoperaation hyväksi?

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa tilanteen tutkimiseksi ja sen estämiseksi, että varoja käytetään muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa?

Vastaus

Kuten komissio on jo ilmoittanut vastauksessaan⁽¹⁹⁾ arvoisan parlamentin jäsenen kirjalliseen kysymykseen nro 1345/98, se tarkistaa seurantakomitean seuraavassa kokouksessa lokakuussa, onko tämän hankkeen varoja käytetty muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen.

Komissio aikoo myös tämän johdosta tutustua hankkeeseen paikan päällä.

Kysymys nro 81 Paul Lannoye (H−0766/98)

Aihe: Doñana

Voisiko komissio ilmoittaa, myönnetäänkö Espanjan viranomaisille rakennerahastosta lisämäärärahoja Doñanan ekosysteemien ennallistamishankkeita varten (esimerkiksi nk. Hanke 2005)?

Mitä toimia on toteutettu sen varmistamiseksi, että nämä hankkeet pannaan täytäntöön vasta, kun myrkyllinen liete ja vesi on asianmukaisesti puhdistettu, ja että niissä noudatetaan koko Doñanan aluetta – eli koko Natura 2000 ‐aluetta eikä pelkästään luonnonpuistoa – koskevan kestävän kehityksen ohjelman ympäristötavoitteita?

Vastaus

Tällä hetkellä Espanjan viranomaiset eivät ole esittäneet komissiolle minkäänlaista pyyntöä lisämäärärahojen saamiseksi rakennerahastosta Doñanan luonnonpuiston ekosysteemien ennallistamiseksi.

Komissio haluaa korostaa, että jos sille esitettäisiin tällainen pyyntö, määrättyjen toimien rahoittamiseen tarvittavat varat pitäisi saada tällä hetkellä jakamalla uudelleen Espanjan saatavilla yhteisön tukiohjelman tavoitteessa 1 olevat varat.

Komissio tähdentää lisäksi, että rakennerahastojen kautta rahoitettujen hankkeiden on välttämättä noudatettava koko yhteisön lainsäädäntöä, myös ympäristöalan lainsäädäntöä.

Kysymys nro 82 Birgitta Ahlqvist (H−0768/98)

Aihe: Kulttuurin monimuotoisuus lähentymistä käsittelevässä vihreässä kirjassa

Maastrichtin sopimuksen 128 artiklan mukaisesti EU: n on vaikutettava siihen, että ”jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta”. EU: n on myös tarvittaessa tuettava ja täydennettävä jäsenvaltioiden toimia esimerkiksi Euroopan kannalta merkittävän kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojaamiseksi.

Monimuotoisuus on eurooppalaisen kulttuurin tärkeä ominaisuus. Voiko komissio kertoa, miten kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen on otettu huomioon lähentymistä käsittelevässä vihreässä kirjassa?

Vastaus

Arvoisa jäsen on esittänyt kysymyksen siitä, miten kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen on otettu huomioon lähentymistä käsittelevässä vihreässä kirjassa.

On huomautettava, että vihreässä kirjassa ei ennakoitu mitään erityisiä toimia miltään lähentymiseen liittyvältä kannalta. Vihreän kirjan tarkoituksena ei ollut lainsäädännöllisten tai politiikkaan liittyvien ehdotusten tekeminen, vaan mahdollisimman kauaskantoisen keskustelun aloittaminen uudesta ja monimutkaisesta ilmiöstä. Se tosiaankin saavutti tämän tavoitteen. Komissio on tiivistänyt vihreän kirjan käynnistämän kuulemisprosessin tulokset 29. heinäkuuta 1998 hyväksytyssä työasiakirjassa.

Arvoisa jäsen muistanee, että vihreässä kirjassa on osasto, joka on omistettu erityisesti tulevaisuudessa yleisen edun tavoitteiden saavuttamiselle. Tässä osastossa kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen esitetään yhtenä näistä tavoitteista. Monet vihreän kirjan aiheuttamista reaktioista vahvistivat tätä kantaa. Vihreän kirjan herättämä kysymys kuuluu kuitenkin: miten yleisen edun tavoitteet voidaan saavuttaa ympäristössä, jossa tietyt tietoliikenteen, lähetystoiminnan ja tietotekniikan puolet ovat lähentyneet? Tästä käytävä keskustelu jatkuu edelleen.

Komission juuri mainitussa työasiakirjassa on myös kolme muuta kysymystä, joiden tarkoituksena on syventää lähentymiskeskustelua joistakin pääasioista, nimittäin: pääsystä verkkoihin ja digitaalisiin portteihin yhdentyvässä ympäristössä; puitteiden luomisesta sijoituksille, innovaatioille ja sisällöltään eurooppalaisen tuotannon, jakelun ja saatavuuden kannustamiselle; sekä tasapainoisen lähestymistavan sääntelyn varmistamisesta.

Kaikki nämä asiat vaikuttavat kulttuuriseen monimuotoisuuteen, ja komissio ottaa ne täysin huomioon laatiessaan lähentymistä koskevan lausunnon tämän vuoden lopulla. Siinä analysoidaan tilannetta pitemmälle ja tehdään tarpeellisina pidettyjä politiikkaa koskevia ehdotuksia.

Lopuksi komissio voi ilmoittaa arvoisalle jäsenelle, että se aikoo ryhtyä erityistoimiin tämän kysymyksen osalta. Komissio lähettää piakkoin kyselyn jäsenvaltioille, ja sen aikomuksena on laatia vihreä kirja, joka keskittyy erityisesti tarkoituksenmukaisten eurooppalaisten politiikkojen määrittelyyn uusien audiovisuaalisten ja tietopalvelujen kulttuuristen näkökohtien osalta.

Kysymys nro 83 Anne McIntosh (H−0769/98)

Aihe: Yhteinen maatalouspolitiikka

Aikooko komissio laajentaa vadelman ja mustaherukan kasvattajille annettua, yhdennettyyn hallinto‐ ja valvontajärjestelmään (IACS) rekisteröityjä maita koskevaa lupaa muihin hedelmäntuottajiin ja erityisesti omenantuottajiin?

Vastaus

Yhteisön takaamia tukia tiettyjen peltokasvien viljelijöille hallinnoidaan neuvoston asetuksella (ETY) N: o 1765/92. Tämän asetuksen 9 artiklassa määritellään ne viljelykset, joiden osalta ei voida hakea korvausta:

”Korvausta tai pellonpoistokorvausta koskevaa hakemusta ei voida tehdä sellaisten maiden osalta, jotka ovat olleet pysyvänä laitumena, monivuotisten kasvien viljelyssä, metsänviljelyssä tai muussa kuin maataloustuotannossa ennen 31. päivää joulukuuta 1991.”

Tämä tarkoittaa sitä, että monivuotisten kasvien viljelyssä tai pysyvänä laitumena olevat maat, kuten esimerkiksi metsänviljelyyn ja lypsykarjalle 31. joulukuuta 1991 mennessä omistetut maat, eivät saa tukea.

Komission asetuksen (EY) N: o 658/96 liitteessä I, jossa säädetään korvausten myöntämissäännöistä, monivuotisten kasvien viljely määritellään seuraavasti: ”Muut viljelykset kuin monivuotiset laitumet, joihin maata käytetään viiden vuoden ajan tai pidempään ja joista saadaan toistuvia satoja, monivuotisia peltokasveja lukuun ottamatta.”

Monivuotisten kasvien viljelyyn kuuluvat vadelmat ja mustaherukat, joihin arvoisa jäsen viittasi.

Tämä poikkeus rajataan selvästi kasveihin, joiden erityispiirteenä on enintään viiden vuoden vuoroviljelyjakso. Komissiolla ei ole aikomusta laajentaa korvauskelpoisuutta, joka on periaatteessa varattu viljelysmaalle, monivuotisten kasvien viljelyyn omistetulle maalle. Omenapuut, joiden tuotantokausi ulottuu paljon pitemmälle, kuuluvat tähän viimeksi mainittuun luokkaan, eikä niistä saa korvausta.

Kysymys nro 84 Arthur Newens (H−0770/98)

Aihe: Euroopan komission kertomus hyötysuhdevaatimuksia koskevan direktiivin 92/42 tuloksista

Neuvoston direktiivin 92/42⁽²⁰⁾ 10 artiklan mukaan Euroopan komission on annettava kolme vuotta direktiivin täytäntöönpanon jälkeen Euroopan parlamentille kertomus saavutetuista tuloksista. Koska direktiivi tuli voimaan tammikuussa 1993, voiko komissio antaa takeet siitä, että kertomus julkaistaan ennen tammikuuta 1999 – jolloin se on kolme vuotta myöhässä?

Vastaus

Direktiivin 92/42/ETY 10 artiklassa määrätään todellakin: “Kolme vuotta tämän direktiivin täytäntöönpanon jälkeen komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen saavutetuista tuloksista.”

On kuitenkin otettava myös huomioon 9 artiklan 2 kohta, joka kuuluu: “Jäsenvaltioiden on sallittava tämän direktiivin antamishetkellä niiden alueella voimassa olevia sääntöjä ja järjestelmiä vastaavien laitteiden markkinoille saattaminen ja käyttöönotto 31. päivään joulukuuta 1997 asti.” Useimmat jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet tätä liikkumavaraa.

Kaikki jäsenvaltiot ovat muuttaneet yhteisön direktiivin kansalliseksi lainsäädännöksi. On kuitenkin vielä liian aikaista arvioida saavutettuja tuloksia.

Direktiivin 92/42/ETY 10 artikla jatkuu seuraavasti: ”Kertomuksen oheen liitetään tarvittaessa tämän direktiivin muutosehdotukset, jotka on tehty saavutettujen tulosten ja tekniikan edistyksen perusteella.” Komissio ei aio tätä taustaa vasten ehdottaa muutoksia 5 artiklan 1 kohdassa määritettyihin hyötytehovaatimuksiin.

Kysymys nro 85 Eva Kjer Hansen (H−0773/98)

Aihe: Komission sisäisten asiakirjojen kirjaaminen

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus UCLAF: n toiminnasta paljastaa, että UCLAF: lla ei ole asiakirjojen muotoa ja sisältöä koskevia määräyksiä (3.13‐3.18). Tilintarkastustuomioistuin käyttää jälleen esimerkkinä matkailuyksikköä, joka on systemaattisesti tuhonnut raskauttavia asiakirjoja (2.33).

Voiko komissio vahvistaa, että komission yksiköillä ei ole asiakirjojen kirjaamista ja arkistointia koskevia sääntöjä?

Aikooko komissio viipymättä ottaa käyttöön asiakirjojen kirjaamista ja arkistointia koskevat säännöt, joilla asiakirjojen oman harkinnan mukainen hävittämismahdollisuus eliminoidaan kaikilla komission toimialoilla?

Vastaus

Komissio tiedottaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että on olemassa lainsäädäntö asiakirjojen arkistoimisesta ja tallettamisesta komissiossa; kyse on erityisesti

‐ komission 18. maaliskuuta 1986 tekemästä päätöksestä, joka sisältyy asiakirjaan SEC (86) 388 asiakirjojen käsittelystä ja jossa säädetään, että komission yksikköön saapuva tai sieltä lähtevä asiakirja on nimettävä (3 artikla), rekisteröitävä (5 ja 7 artikla), talletettava (6 artikla), ja kun yksikkö ei enää pidä sen tallettamista tarpeellisena, se on siirrettävä (10 artikla) historialliseen arkistoon; päätöksessä säädetään, että jokaisen yksikön pääjohtajan tai päällikön on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin kyseisen päätöksen soveltamiseksi (13 artikla),

‐ asiakirjojen käsittelyä koskevasta käsikirjasta (huhtikuu 1986), jossa määritellään ne muodollisuudet, joita komission eri yksikköjen on noudatettava edellä mainitun päätöksen soveltamiseksi,

‐ komission päätöksen 359/83/EHTY 7 artiklasta ja neuvoston asetuksesta (ETY/Euratom) N: o 354/83, jossa määrätään, että kukin toimielin siirtää historialliseen arkistoon näissä yleisarkistoissaan olevat asiakirjat viimeistään 15 vuoden kuluttua niiden antamisesta.

Näitä sääntöjä sovelletaan “petostentorjunnan koordinointi” ‐työryhmään, ja tämän työryhmän käytössä on keskusarkistoja, joiden tehtävänä on rekisteröidä saapuvat ja lähtevät asiakirjat. Näiden asiakirjojen jäljennöksiä säilytetään arkistoissa aikajärjestyksen mukaan. Tilintarkastustuomioistuimen huomiot koskevat tutkijoiden tarvitsemia ja ylläpitämiä toimintaasiakirjoja pikemminkin kuin yleisiä arkistointisääntöjä.

Kysymys nro 86 Alfred Lomas (H−0774/98)

Aihe: Komission vastaamatta jättäminen Euroopan parlamentin jäsenten kirjeisiin

Ottaen huomioon komission aiemman lupauksen vastata Euroopan parlamentin jäsenten kirjeisiin kolmen viikon kuluessa niiden saapumisesta voiko komissio selvittää, miksi en ole saanut vastausta kirjeisiini enkä edes ilmoitusta niiden vastaanottamisesta – muistutuksistani huolimatta? Pyysin välittämään 4. kesäkuuta päivätyn, pääsihteerille osoittamani kirjeen kalastusasioista vastaavalle komission jäsenelle, ja 6. toukokuuta kirjoittamani kirje oli osoitettu pääosastolle X.

Vastaus

Vaikka komission tavoitteena todellakin on vastata Euroopan parlamentin jäsenten kirjeisiin kolmen viikon kuluessa ja vaikka se on kehittänyt järjestelmän, jonka avulla se pystyykin siihen useimmissa tapauksissa, se ei kaikissa tapauksissa ilmeisestikään onnistu.

Arvoisan jäsenen 4. kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseen vastattiin 28. heinäkuuta 1998, eli ennen kuin arvoisan jäsenen kysymys otettiin käsittelyyn 7. elokuuta 1998.

Komission pääsihteerin 28. heinäkuuta 1998 päivätyssä kirjeessä valiteltiin jo vastauksen viivästymistä asiakirjan teknisen monimutkaisuuden vuoksi.

Valitettavasti komissio ei löydä arvoisan jäsenen 6. toukokuuta 1998 päivättyä kirjettä, ja häntä pyydetään lähettämään se uudelleen.

Arvoisaa jäsentä muistutetaan siitä, että PO X ylläpitää tiedotuspistettä Euroopan parlamentin jäsenille.

Kysymys nro 87 Felipe Camisón Asensio (H−0777/98)

Aihe: Kansainvälisiä puhelintariffeja koskevat tutkimukset

Miksi komissio on aloittanut tutkimukset tiettyjen Euroopan unionissa toimivien teleyritysten käyttämistä kansainvälisistä puhelintariffeista?

Vastaus

Tällä hetkellä kansainvälisten puhelujen hinnat ovat yleensä paljon kalliimpia kuin yhden jäsenvaltion sisäiset puhelut. Vaikka yhteisön tietoliikennemarkkinoiden vapauttamisen myötä voidaan käyttää muitakin järjestelmiä, merkittävä osa yhteisön sisäisistä kansainvälisistä puheluista välitetään edelleen perinteisten tilitystaksojen kautta – jotka merkitsevät välittäjien välisiä siirtohintoja – jotka perustuvat välittäjien välisille kahdenvälisille sopimuksille.

Alkujaan nämä tilitystaksat asetettiin tasolle, jonka tarkoituksena oli kattaa puhelun koko siirtohinta. Nykyään teknologisten muutosten ja niistä seuranneen hintojen alentumisen vuoksi uskotaan laajalti, että nämä maksut eivät enää heijasta puhelujen todellista hintaa. Koska näillä tilitystaksoilla on suuri merkitys kuluttajien maksamille kansainvälisten puhelujen hinnoille, tilitystaksojen alentumisen pitäisi johtaa huomattaviin kuluttajahintojen alentumisiin tulevaisuudessa. Vaikka tutkimus ei kohdistukaan loppukäyttäjien maksamiin kansainvälisiin hintoihin, se liittyy epäsuorasti näihin hintoihin. Käyttäjien – sekä kuluttajien että yritysten – etu yhteisössä vaatii, että kansainvälisten puhelujen hinnat alennetaan kohtuulliselle ja asianmukaiselle tasolle.

Tällä hetkellä kaksi politiikkaa edellyttävät, että suurten eurooppalaisten välittäjien perimien tilitystaksojen (tai niiden tulevien korvikkeiden) on oltava hintasuuntautuneita: kilpailusääntöjen puitteissa määräävän aseman väärinkäyttö⁽²¹⁾ ja yhdenmukauttamissääntöjen puitteissa “yhteentoimivuusdirektiivi”⁽²²⁾ . Komissio tutkii sen vuoksi hyvin tarkasti nykyisiä tilitystaksajärjestelyjä laajentaakseen tätä hintasuuntautuneisuuden tavoitetta.

Kysymys nro 88 Manuel Medina Ortega (H−0779/98)

Aihe: Yhteisön aluksen valtaaminen Gambiassa

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä vapauttaakseen Gambian viranomaisten yli kaksi kuukautta sitten laittomasti valtaaman yhteisön kalastusalus Briz III: n ja sen miehistön, asettaakseen maan hallituksen vastuuseen miehistön pahoinpitelystä, laittomasta aluksen valtaamisesta ja muista kansainvälisen oikeuden rikkomisista ja varmistaakseen, että tällaiset tapaukset eivät toistu?

Vastaus

Komissio kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomiota siihen, että kun kalastusalus Briz III vallattiin laittomasti, se oli kalastamassa Gambian aluevesillä Senegalin lipun alla. Oikeudellisesta näkökulmasta sen ei voida näin ollen katsoa kuuluneen yhteisön laivastoon välikohtauksen tapahtumahetkellä.

Lisäksi, koska yhteisön ja Gambian välinen kalastussopimus on tällä hetkellä lakkautettu, Euroopan komissio ei ole muodollisesti pätevä puuttumaan asiaan Gambian viranomaisten rinnalla.

Komissio on kuitenkin välittänyt viipymättä Brysselin Gambian‐suurlähettiläälle espanjalaisten ilmaisemat huolenaiheet aluksen miehistön oloista vankeudessa. Aluksella pidätetyt miehistön jäsenet on sittemmin vapautettu ja he ovat päässeet palaamaan Espanjaan.

Kysymys nro 89 Ioannis Theonas (H−0782/98)

Aihe: Paineet OTE: n televiestintäalan monopolin lakkauttamiseksi välittömästi

Komissio on äskettäin ilmoittanut kirjeellään televiestintäalan toimintaohjelmassa OTE: lle osoitettujen 70 miljardin drakman suuruisten yhteisön määrärahojen myöntämisen keskeyttämisestä siinä tapauksessa, että Kreikan hallitus ei ryhdy välittömästi lainsäädännöllisiin tai muihin järjestelyihin OTE: n monopolin lakkauttamiseksi televiestintäalan asioita koskevan yhteisön lainsäädännön puitteissa.

Ottaen huomioon, että televiestinnän täydelliselle vapauttamiselle Kreikassa on säädetty siirtymäkausi, joka kestää 1. tammikuuta 2001 asti, eikö komissio katso, että tämänkaltaiset toimet ovat asiaa koskevien lainsäännösten hengen vastaisia, tukevat yrityksiä vapauttaa markkinat välittömästi ja päästää muut palvelujen tarjoajat markkinoille ennen säädetyn sopeutumiskauden päättymistä ja näin ollen heikentävät OTE: n asemaa hyödyttäen tiettyjä yksityisiä intressejä?

Vastaus

Komission 18. joulukuuta 1995 tekemän päätöksen 4 artiklassa, joka koskee rahallisen avun myöntämistä rakennerahastoista “Tietoliikenne”‐toimintaohjelmalle, määrätään sellaisen aikataulun noudattamisesta, jota Kreikan viranomaiset ovat itse ehdottaneet yhdenmukaistaakseen kreikkalaista lainsäädäntöä tällä alalla yhteisön määrärahojen myöntämisen keskeyttämisen uhalla.

Pidennettyään monta kertaa jopa kahdella vuodella tässä aikataulussa määrättyä määräaikaa ja havaittuaan, että yhteisön televiestintäalan direktiivejä ei ollut sisällytetty kansalliseen lakiin Kreikassa moitteettomasti, komissio ilmoitti Kreikan viranomaisille 12. elokuuta 1998 päivätyssä kirjeessään keskeyttävänsä määrärahojen maksamisen kyseessä olevan ohjelman puitteissa. Oli nimittäin havaittu 11 rikkomusta, jotka johtivat seitsemään vaatimuskirjeeseen, yhteen lausuntoon perusteluineen ja yhteen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon.

OTE: n (Kreikan televiestintäjärjestön) julkisen puhelinliikenteen monopolia koskevaa poikkeusta ei kyseenalaisteta. Komission on sitä vastoin, perustamissopimuksen 155 artiklan mukaisesti, valvottava, että alaa koskevia yhteisön direktiivejä noudatetaan, mitä nyt ei tehdä, ottaen huomioon komission Kreikassa tällä alalla havaitsemat todella monet rikkomukset.

Komissio täsmentää, että tämä toimintaohjelma on nielaissut 141 miljoonaa ecua hyväksymisestään alkaen, eli 70 % varatuista määrärahoista; määrärahojen myöntämisen keskeyttäminen koskee vain käyttämättömiä määrärahoja, eli noin 63 miljoonaa ecua.

Kysymys nro 90 Ulla Sandbæk (H−0787/98)

Aihe: EU: n maitotukijärjestelmä

Yleinen kansanterveys on tavoitteena kaikkialla EU: ssa. Onko komissio tietoinen siitä, että tämä tavoite on kuitenkin jäämässä syrjään kouluissa tarjottavaa maitoa koskevan nykyisen tukijärjestelmän yhteydessä?

Tukea maksetaan tällä hetkellä vain maitotyypeille, joiden rasvaenergiapitoisuus on suurempi kuin kolmenkymmenen prosentin suositeltu enimmäismäärä, eikä sitä makseta tuotteille, joiden ravintosisältö on oikeaoppisempi, kuten rasvattomalle maidolle ja kirnupiimälle. Terveydelliseltä kannalta tämä muodostaa tietenkin ongelman. Tanskassa tehdään kuitenkin paljon työtä, jotta kouluikäiset lapset omaksuisivat terveet ruokailutottumukset. Monissa koulukeittiöissä on esimerkiksi otettu käyttöön kriteerit, joiden mukaan nautitun ravinnon sisältämän rasvan kokonaismäärä ei saa ylittää suositeltua kolmeakymmentä prosenttia. Siten on erittäin valitettavaa, että EU: n maitotukijärjestelmä käytännössä toimii vastoin pyrkimystä kohti oppilaiden terveiden ja vähärasvaisten ruokailutottumusten turvaamista.

Pyydän komissiota selvittämään, miksi tuki koskee vain rasvapitoisia tuotteita, ja aikooko se muuttaa tätä ravintosisällön kannalta kestämätöntä tukijärjestelmää?

Vastaus

Samalla kun hyväksytään se, että yleinen rasvan kulutuksen vähentäminen edistää osaltaan yleistä kansanterveyttä, se ei kuitenkaan edellytä sitä, että maitorasvan on jäätävä kokonaan pois kouluikäisten lasten ruokavaliosta. Tätä taustaa vasten, ja olettaen, että kouluissa tarjottavaa maitoa koskeva tukijärjestelmä on osa EU: n maitotukijärjestelmää, jolla tuetaan sekä maidon rasva‐ että proteiinisisältöä, ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta käyttää tätä ohjelmaa keinona kannustaa lapsia kuluttamaan rasvatonta maitoa.

Lisäksi, koska ohjelman tavoitteena on edistää maidon kulutusta, on tärkeää kiinnittää huomiota tarjolla olevien maitotuotteiden makuun. Maitorasva on tässä mielessä olennainen tekijä. Mitä erityisesti kevytmaitoon tulee, on vaikea hyväksyä sitä, että tämä tuote pitäisi luokitella runsaasti rasvaa sisältäväksi.

Komissio katsoo, että nykyisen maitotuotevalikoiman myötä kouluikäisten lasten ruokavalio on monipuolinen ja tasapainoinen, eikä se aio sen vuoksi muuttaa valikoimaa. Lopuksi, mitä arvoisan jäsenen 30 %: n sääntöön tulee, näyttää siltä, että tätä sääntöä pitäisi soveltaa koko ruokamäärään pikemminkin kuin yksittäisiin tuotteisiin.

Kysymys nro 92 Antonios Trakatellis (H−0794/98)

Aihe: Euroopan komission poissaolo Thessalonikin kansainvälisestä näyttelystä

Komissiolta kysytään, miksi se päätti tänä vuonna olla osallistumatta omalla kojullaan Thessalonikin kansainväliseen näyttelyyn, vaikka se on 15 vuoden ajan jatkuvasti näin tehnyt (1983‐1997)?

Mitkä syyt johtivat tähän päätökseen, kun vielä otetaan huomioon Thessalonikin, Euroopan kulttuuripääkaupungin vuonna 1997, entistä merkittävämpi rooli Balkanilla sekä se tosiasia, että tämänvuotisessa näyttelyssä Kreikan ympäristön ja aluesuunnittelun sekä yleisten töiden ministeriö esittelee suuria hankkeita, joita Kreikassa, erityisesti Pohjois‐Kreikassa, toteutetaan tai suunnitellaan ja jotka perustuvat yhteisön rahoitukseen?

Kysymys nro 93 Georgios Anastassopoulos (H−0795/98)

Aihe: Komission poissaolo Thessalonikin kansainvälisestä näyttelystä

Komissiolta kysytään, mitkä ovat syyt siihen, että se ei ole tänä vuonna edustettuna omalla kojullaan Thessalonikin kansainvälisessä näyttelyssä, vaikka viime vuoteen saakka se on ollut jatkuvasti mukana 15 vuoden ajan?

Miten tämä päätös on sovitettavissa yhteen tämän kansainvälisen näyttelyn kasvavan merkityksen kanssa Balkanin niemimaalla, jolle Euroopan unioni on viime vuosina jatkuvasti antanut yhä enemmän painoarvoa?

Yhteisvastaus

Komissio on todellakin osallistunut viimeisen 14 vuoden ajan Thessalonikin kansainväliseen näyttelyyn (IFT), jolla on kasvava merkitys alueella. Komissio ja Euroopan parlamentti käyttivät 1997 kahta erillistä mutta vierekkäistä kojua, joihin oli yhteinen sisäänkäynti ja jotka edustivat kokonaisuutena Euroopan unionia.

Näitä kojuja pidettiin yleisesti näyttelyn parhaana paikkana, mikä heijasteli komission läsnäolon merkitystä IFT: ssä. Komission tarkoituksena oli osallistua 63: nteen IFT: hen samalta pohjalta.

IFT: n järjestäjät HELEXPOsta kirjoittivat tänä vuonna 2. helmikuuta komissiolle ja tiedustelivat sen osallistumisaikeita. 25. helmikuuta komissio vastasi haluavansa osallistua samalta pohjalta kuin 1997 ja haluavansa käyttää samaa näyttelytilaa samalla paikalla.

IFT: n järjestäjät ilmoittivat kuitenkin komissiolle 5. toukokuuta, että se ei pääsisi aiemmalle parhaalle paikalle ja että sille tarjottiin toisenlaista paikkaa. Komissio katsoi, että tämä uusi paikka ei ollut niin näkyvä ja vastasi 6. toukokuuta, että jos se ei kerran saisi parasta paikkaa käyttöönsä 14‐vuotisen perinteen jälkeen, komission osallistumista 63: nteen IFT: hen olisi harkittava uudelleen.

On selvää, että Euroopan parlamentti lähetti samanlaisen kirjeen IFT: n järjestäjille.

Komissio ei kuitenkaan saanut kirjallista vastausta tähän 6. toukokuuta päivättyyn kirjeeseen. Sen jälkeen kun IFT: n järjestäjiin oli yritetty monesti saada yhteyttä, HELEXPOn puheenjohtaja ilmoitti suulllisesti 22. toukokuuta, ettei hän voinut muuttaa uudesta paikasta tehtyä päätöstä.

Tämä tiedossaan komissio kirjoitti 25. toukokuuta IFT: n järjestäjille ja ilmoitti, ettei se voisi osallistua 63: nteen IFT: hen. Tähän kirjeeseen ei saatu vastausta IFT: n järjestäjiltä, vaikka HELEXPOn puheenjohtaja soittikin komissioon heinäkuun alussa tiedustellakseen oliko päätös edelleen voimassa.

On huomattava, että Euroopan parlamentti kirjoitti IFT: n järjestäjille uudelleen ja suostui hyväksymään vähemmän näkyvän paikan ja osallistumaan näin ollen 63: nteen IFT: hen.

On toivottavaa, että komissio voisi osallistua ensi vuoden IFT: hen aikaisempien osallistumistensa pohjalta.

Kysymys nro 94 Jean‐Antoine Giansily (H−0801/98)

Aihe: Vuoden 1998 talousarvion toteuttaminen

Komissio ei ole tähän päivään mennessä toteuttanut varainhoitovuoden 1998 talousarvioon liittyvää tarkistusta nro 1: ”Hallintomäärärahat” – luku A ”Henkilöstön määrää kuvaava taulukko” – joka koskee vakituisia virkoja hankintakeskuksessa ja jonka aiheena ovat hankintakeskuksen varapääjohtajan tehtävät.

Voiko komissio, jonka tehtävänä on toteuttaa – ei uudistaa – Euroopan unionin talousarviota selittää tarkasti, miksi se on kieltäytynyt toteuttamasta toisen budjettivallan käyttäjän itsenäistä päätöstä, jolla vain sovelletaan kirjaimellisesti Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 53 artiklaa ja jolla ei ole talousarvioon kohdistuvia vaikutuksia?

Pitääkö komissio asianmukaisena perustella laiminlyöntiään sisäisillä hallintoon liittyvillä mukavuussyillä?

Vastaus

Komissio haluaisi kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomiota komission 8. heinäkuuta 1998 antamaan vastaukseen arvoisan jäsenen esittämään etuoikeutettuun kirjalliseen kysymykseen (P−1915 Fr.), joka koski samaa aihetta, ja vahvistaa, että asia ei ole tällä välin kehittynyt mihinkään suuntaan.

Kysymys nro 95 Alexandros Alavanos (H−0805/98)

Aihe: Metsäpalojen torjuntaohjelmat Kreikassa

Kreikan viimeaikaiset metsäpalot tuhosivat täydellisesti metsiä ja viljelymaita sekä aiheuttivat vakavia vahinkoja asuinrakennuksille ja perusrakenteille. Komissiolta kysytään: Mitä toimia Kreikka on esittänyt metsäpalojen torjuntaa yhteisössä koskevan neuvoston asetuksen (EY) 308/97⁽²³⁾ perusteella toimittamissaan suunnitelmissa ja miten tehokkaita niiden arvioidaan olevan, kun otetaan huomioon, että nämä toimet ovat tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin osoittautuneet täysin riittämättömiksi metsäpalojen ehkäisemisessä ja sammuttamisessa? Seuraako näistä suunnitelmista se, että maaseudun väestö osallistuu metsäpalojen torjumista koskevan alueellisen suunnittelun, ennalta ehkäisevän metsänhoidon ja suorien torjuntatoimien organisoimiseen, johon asetuksen 308/97 katsotaan velvoittavan? Missä määrin komissio on valmis osallistumaan palaneiden metsäalueiden uudelleenmetsitykseen liittyvien toimien ja ohjelmien rahoittamiseen koheesiorahaston varoista kuten tapahtuu Espanjan kohdalla; yksinomaan vuonna 1995 12 % Espanjan ympäristöhankkeille myönnetyistä määrärahoista liittyi toimiin, joiden tarkoituksena oli palauttaa kasvipeite tulipalojen vahingoittamiin ekosysteemeihin?

Vastaus

Kreikan esittelemässä kokonaissuunnitelmassa, joka liittyy metsäpalojen torjuntaa yhteisössä koskevan yhteisön toimintaan, määrätään sarjasta toimia, jotka koskevat yleisön tietoisuuden herättämistä, ennaltaehkäisyvarusteiden hankkimista, ennalta ehkäisevää metsänhoitoa ja metsien tarkkailua yhdessä eri osapuolten, myös maaseudun väestön kanssa. Tämä suunnitelma konkretisoi Kreikan valtion ponnistelut metsäpalojen torjunnan alalla. Komissio on myöntänyt 18 miljoonan ecun tuen kaudeksi 1992‐1998 79 kreikkalaiselle hankkeelle, jotka vaikuttavat osaltaan tämän kokonaissuunnitelman täytäntöönpanoon ja joissa määrätään edellä esitellyistä eri toimista. Näiden toimien tehokkuuden kokonaisarvion pitäisi lähiaikoina olla saatavilla yhteisön tiedotusjärjestelmästä, joka on perustettu näiden yhteisön toimien avulla, saatujen tulosten ansiosta.

EMOTR tukee myös metsään liittyviä toimia yhteisön osallistumista osoittavalla 176, 4 miljoonan ecun summalla alueellisten toimintaohjelmien puitteissa kaudeksi 1994‐1999. Summalla voidaan kattaa palaneiden metsien kasvipeitteen palauttaminen ja maaperän suojeleminen eroosiota vastaan. Jos Kreikan viranomaiset haluavat metsittää uudelleen jotkin äskettäisten tulipalojen tuhoamat alueet, he voivat siis tehdä niin näiden toimien puitteissa, mikäli heillä on siihen riittävät rahalliset mahdollisuudet. Mitä tulee koheesiorahastoon, komissio on 1994 myöntänyt 12 miljoonan ecun tuen toimille, joiden tavoitteena on suojella metsiä ja maaperää sekä metsittää uudelleen alueet. Lisäksi komissio tarkastelee tällä hetkellä 31, 5 miljoonan ecun avunpyyntöä koheesiorahaston puitteissa metsäpalojen valvonta‐ ja torjuntavälineistön hankkimiseksi Kreikkaan.

Kysymys nro 96 Tony Cunningham (H−0806/98)

Aihe: Euroopan unionin terästeollisuus

Kun Aasian kriisin vaikutukset leviävät yhä laajemmalle (viimeisimmät uhrit ovat Venäjä ja Latinalainen Amerikka) ja kun taloudellinen epävakaus uhkaa myös Kiinaa, miten komissio suhtautuu siihen, että Yhdysvalloissa on havaittavissa pyrkimyksiä vahvistaa terästuotteiden tuonnin kauppasuojaa? Eikö komissio katsokin, että jos Yhdysvaltain markkinat suljetaan teräksen tuonnilta, ongelma ainoastaan pahenee, sillä muun maailman ylitarjontaongelmat lisääntyvät, tuonti EU: hun kasvaa ja teräksen maailmanmarkkinahinnat alenevat entisestään?

Vastaus

Komissio on tietoinen siitä, että Yhdysvaltain terästeollisuudessa, kuten yhteisönkin terästeollisuudessa, on ilmaistu viranomaisille huoli viimeaikaisten vientisuuntausten johdosta. Komissio ei ole tietoinen siitä, että Yhdysvaltain hallinnolle olisi vielä esitetty erityisiä suojatoimia koskevia pyyntöjä.

Yhdysvaltain hallitus tarkkailee komission tavoin epäilemättä tällä hetkellä Aasian kriisiä sekä sitä, miten rahatalouskriisin suoraan koskettamat maat toteuttavat Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Aasian kehityspankin kanssa sovittuja uudistusohjelmia.

Kysymys nro 97 Roger Barton (H−0807/98)

Aihe: Euroopan unionin terästeollisuus

Laajentumista koskien, voiko komissio kertoa millaisilla keinoilla se aikoo varmistaa, että ennen hakijamaiden liittymistä ne noudattavat täydellisesti terästeollisuutensa uudelleenjärjestelemistä koskevia vaatimuksia? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä – ja missä vaiheessa – jos vaikuttaa siltä, etteivät hakijamaat noudata uudelleenjärjestelemisen aikataulua?

Vastaus

Komission politiikkaa jäsenmaiden terästeollisuuden osalta on esitelty komission 7. huhtikuuta 1998 julkaisemassa tiedonannossa (KOM(1998)220 lopullinen). Tässä tiedonannossa komissio on esittänyt perusteluita:

‐ terästeollisuuden uudelleenjärjestelemis‐ ja yksityistämisprosessin nopeuttamiseksi hakijamaissa

‐ yhteisen ja yhtenäisen lähestymistavan puolesta niin alueellisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Komissio on valmis tukemaan ja helpottamaan tätä prosessia sosiaalisten ja alueellisten toimien rahoituksen kautta. Komissio auttaa myös varojen saamisessa kansainvälisistä rahoituslaitoksista.

Ehdokasmaiden olisi omaksuttava kattavat uudelleenjärjestelemissuunnitelmat ja noudatettava Eurooppa‐sopimuksia, erityisesti mitä valtion rahoitusehtoihin tulee. Komissio seuraa tiiviisti uudelleenjärjestelemissuunnitelmien oikea‐aikaista täytäntöönpanoa.

Kysymys nro 98 David Bowe (H−0808/98)

Aihe: Euroopan unionin terästeollisuus

Aasian markkinoiden alamäki on aiheuttanut terästuotteiden tuonnin räjähdysmäisen kasvun Euroopan unionin markkinoilla. Esimerkiksi tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana EHTY: n terästuotteiden tuonti kasvoi 65 prosenttia. Kyseinen tuonti on selvästi suurempaa kuin terästuotteiden kulutus, eivätkä markkinat läheskään kykene vastaanottamaan niin suuria määriä. Katsooko komissio, että tilanteella on vakavia seurauksia EU: n terästeollisuudelle ja Euroopan unionin teollisuuspolitiikalle? Millaisia toimia komissio suunnittelee terästeollisuuden tilanteen helpottamiseksi?

Vastaus

Komissio seuraa kehitystä ja on tietoinen yhteisön terästeollisuuden huolenaiheista, koskapa käsityksenä on, että terästeollisuudessa ollaan harkitsemassa polkumyynnin tai valtionapujen vastaisten valitusten esittämistä. Jos teollisuudessa esitetään valituksia, niitä tarkastellaan täysin objektiivisesti asianmukaisen yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

Kysymys nro 99 Michael Tappin (H−0809/98)

Aihe: Euroopan unionin terästeollisuus

Ensimmäistä kertaa historiassa EU: n kauppatase teräksen suhteen on negatiivinen. Tämä johtuu EU: n viennin supistumisesta sekä lisääntyneestä tuonnista kolmansista maista, joiden kotimarkkinoiden ja perinteisten vientimarkkinoiden kysyntä on vähentynyt. Katsooko komissio, että tämä tilanne on tyydyttävä pitkällä aikavälillä EU: n terästeollisuuden työllisyyden ja menestyksen kannalta?

Vastaus

Komissio seuraa kehitystä ja on tietoinen yhteisön terästeollisuuden huolenaiheista, jotka liittyvät mahdollisiin seurauksiin pitkällä aikavälillä EU: n terästeollisuuden työllisyyden ja menestyksen kannalta. Tässä vaiheessa on kuitenkin mahdotonta arvioida, miten terästeollisuuden suhdanteet vuoden 1998 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana vaikuttavat yhteisön kauppataseeseen 1998 kokonaisuutena, vai tulevatko yhteisön terästeollisuuden työllisyys ja kannattavuus kärsimään huomattavasti.

Kysymys nro 100 Linda McAvan (H−0810/98)

Aihe: Euroopan unionin terästeollisuus

Onko komissio tietoinen, että EU: n alueelle on viime kuukausina tuotu Aasian talouskriisin seurauksena suuria määriä terästä perinteisten terästuontimaiden ulkopuolelta? Monissa tapauksissa tämä uusi tuontiteräs on tullut suurina erinä yhdelle EU: n alueelle uhaten kyseisen alueen teräsmarkkinoiden vakautta, mikä puolestaan uhkaa koko EU: n teräsmarkkinoiden vakautta. Kun otetaan huomioon, että EU: n talouskehitys saattaa hidastua Aasian ongelmien vuoksi, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä EU: n terästeollisuuden ja sen työntekijöiden suojelemiseksi?

Vastaus

Komissio on tietoinen siitä, että teräksen tuonti yhteisön alueelle on lisääntynyt viime kuukausina Kaakkois‐Aasian talouskriisin seurauksena. Jotkin tuon alueen maat ovat alkaneet ensimmäistä kertaa viedä suuria määriä terästä yhteisöön, ja maat, jotka eivät voi enää viedä terästuotteitaan Aasiaan, ovat lisänneet vientiään yhteisön alueelle.

Komissio seuraa Aasian kriisin seurauksia, myös sitä, miten rahatalouskriisin suoraan vahingoittamat maat toteuttavat Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Aasian kehityspankin kanssa sovittuja uudistusohjelmia. Euroopan unionin ja Aasian maiden johtajat päättivät kokouksessaan huhtikuussa 1998 olla ryhtymättä mihinkään rajoittaviin toimiin harjoittaessaan laillisesti Maailman kauppajärjestön heille suomia oikeuksia, jotka voivat mennä pitemmälle kuin erityistilanteiden hallitsemiseksi on tarpeen, kuten Maailman kauppajärjestön säännöissä määrätään.

Jos yhteisön terästeollisuus esittää polkumyynnin tai valtionapujen vastaisia valituksia, niitä tarkastellaan täysin objektiivisesti yhteisön asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Kysymys nro 101 Vassilis Ephremidis (H−0812/98)

Aihe: Kaavaillun EU: n ja Mercosur‐maiden välisen sopimuksen kielteiset vaikutukset jäsenvaltioiden maatalouteen

Kaavailtu sopimus vapaakauppa‐alueen luomisesta Mercosur‐maiden kanssa on herättänyt suurta levottomuutta ja voimakkaita reaktioita monissa yhteisön jäsenvaltioissa; on tuotu esiin pelkoja siitä, että suunniteltu sopimus aiheuttaa suunnattomia ongelmia Euroopan maataloudelle ja johtaa siihen, että Latinalaisen Amerikan maiden maataloustuotanto syrjäyttää yhteisön maataloustuotteet markkinoilta.

Ottaen huomioon, että EU: n jäsenvaltioiden maanviljelijöillä on vastassaan suunnattoman suuria ongelmia, jotka ovat erityisen vakavia etelän ja Välimeren tuotteiden kohdalla, komissiolta kysytään: Aikooko se jatkaa neuvotteluja, joiden seurauksena maanviljelijäväestön asema Euroopan maissa käy vielä epäsuotuisammaksi pitäen silmällä uutta neuvottelukierrosta WTO: ssa ja uusia yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevia muutoksia, joita on suunniteltu toteutettavan laajentumisen yhteydessä?

Vastaus

Kuten neuvoston siinä päätössuosituksessa sanotaan, jossa komissiolle annetaan lupa neuvotella alueiden välinen maatalousja kalastusalan assosiaatiosopimus Euroopan yhteisön ja Mercosur‐maiden välille, komissio ottaa joidenkin tuotteiden arkuuden huomioon ja valvoo neuvottelujen aikana sitä, että vapaakauppa‐alueen luomisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta näihin politiikkoihin.

Komission tekemässä seurantatutkimuksessa arkoina tuotteina pidettiin niitä Mercosur‐maiden tuontitavaroita, jotka voivat vaikuttaa yhteiseen maatalouspolitiikkaan (jotkin näistä tuotteista ovat yhteisen markkinajärjestelyn alaisia). Kaikkein tyypillisimpiä ovat naudanlihatuotteet, eräät viljalajit ja sokeri.

Seurantatutkimuksessa liitetään myös eräät tuoreet hedelmät (päärynät, viinirypäleet, appelsiinit) herkkien tuotteiden luetteloon, mutta joidenkin niiden osalta kausittaisten erojen pitäisi lieventää mahdollisia kielteisiä vaikutuksia.

Komissio valvoo neuvottelujen aikana, että sen tekemät sitoumukset ovat YMP: n mekanismien mukaisia niiden nykyisessä muodossa tai siinä muodossa, jollaiseksi niitä on ehdotettu muutettaviksi ennen neuvottelujen päättymistä.

Kysymys nro 103 Brian Crowley (H−0822/98)

Aihe: Vuoden 1998 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen opetukset

Näin MM‐kisojen päätyttyä mitä komission mielestä opittiin jalkapallohuliganismin torjunnasta ja väärennettyjen urheiluvaatteiden ja muiden tavaroiden myynnin estämisestä?

Vastaus

Komissio tukee oikeus‐ ja sisäasiain neuvoston puitteissa toimia, joihin poliisivoimat ryhtyivät, tarkastellakseen vuoden 1998 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista saatuja kokemuksia ja torjuakseen jalkapallohuliganismia ja yleisesti ottaen väkivaltaa urheilutapahtumissa.

Komissio tukee tietysti tiiviimmän poliisiyhteistyön edistämistä ja täytäntöönpanoa Euroopan tasolla, ja se on tukenut OISINohjelman puitteissa asiantuntijoiden pitämien seminaarien sarjaa urheilutapahtumien valvomisen osalta.

Mikäli väärennetyt urheiluvaatteet ja muut tavarat tuodaan kolmansista maista, tulliviranomaiset voivat puuttua asiaan yhteisön asetuksen perusteella. Sisäinen täytäntöönpano kuuluu kansallisen oikeuden piiriin.

Mitä tavaroiden väärentämiseen yleensä tulee, komissio valmistelee vihreää kirjaa asiasta sekä piratismista kokonaisvaltaisesti sisämarkkinoilla.

Tämä vihreä kirja saattaa johtaa lainsäädäntöaloitteisiin, mutta myös toimiin esimerkiksi yritysten ja viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi.

Kysymys nro 104 Gerard Collins (H−0823/98)

Aihe: Alumiinin EU: n tuontiveron poistaminen

European Aluminium Associationin tuottamien tilastojen mukaan Länsi‐Euroopan alumiinintuotanto ei kyennyt tyydyttämään valtavaa kysyntää vuonna 1997.

Katsooko komissio, että Euroopan unionin alumiinin tuontivero on yhä oikeutettu, kun otetaan huomioon alumiinin kysyntä ja käytön lisääntyminen lukuisilla aloilla, kuten liikenteen, rakentamisen, rakennusteollisuuden, pakkausvaunujen, nopeiden lauttojen ja lentokoneiden alalla?

Vastaus

Yhteisön nykyinen alumiinin yhteisön tuontivero perustettiin edellisten GATTin tariffineuvotteluiden puitteissa. Ei ole poissuljettua, etteikö tätä tuontiveroa voisi tarkistaa Maailman kauppajärjestön monenkeskisten kauppaneuvottelujen seuraavan kierroksen puitteissa.

Mitä siihen tulee, että yhteisön valmistajat luottavat enemmän ja enemmän maahantuotuun alumiiniin, kuten arvoisa Euroopan parlamentin jäsen korosti, on painotettava sitä, että vain osa yhteisön alumiinin tuonnista on tuontiveron alaista.

Useiden EY: n kolmansien maiden kanssa tekemien suosituimmuuteen perustuvien kauppasopimusten seurauksena monet alumiinin tuottajat voivat tuottaa alumiinia EY: hyn joutumatta maksamaan veroa. Näihin maihin kuuluu hyvin tärkeitä alumiinia tuottavia maita, kuten Norja, Keski‐ ja Itä‐Euroopan maat ja AKT‐maat, jotka vastaavat yli 50 %: sta kaikesta yhteisön alumiinin tuonnista.

Tuonnista EY: n sisäiseen käsittelyyn ei myöskään tarvitse maksaa veroa.

Lyhyesti sanottuna, vain 29 %: sta EY: hyn tuodusta alumiinista maksettiin tuontiveroa vuonna 1997.

Kysymys nro 105 Shaun Spiers (H−0824/98)

Aihe: Rokote tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ollaan huolestuneita tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan käytettävän rokotteen mahdollisesta yhteydestä Crohnin tautiin ja autismiin.

Miten komissio aikoo tutkia edellä mainittua rokotetta?

Millainen on tätä rokotetta koskeva tilanne muissa jäsenvaltioissa?

Vastaus

Tieteellisen The Lancet ‐lehden eräässä artikkelissa otettiin äskettäin esiin huolenaihe mahdollisista vaaroista, jotka liittyvät lasten rokotteisiin, erityisesti Crohnin taudista ja autismista tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan kehitetyn rokotteen mahdollisina oletettuina sivuvaikutuksina, ja tästä keskusteltiin arvoisan jäsenen Per Gahrtonin esittämän suullisen kysymyksen N: o H−507/98 yhteydessä.

Rokotteet ovat tarttuvien tautien kaikkein tehokkain torjuntakeino. Vallitsevan tieteellisen kannan mukaan ei ole perusteita tämän yhdistetyn rokotteen tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan käyttämisen lopettamisesta, kun otetaan huomioon rokotteen edut.

Komissio ei ole tietoinen rokotepolitiikan sellaisista muutoksista jäsenvaltioissa, jotka olisivat olleet seurausta tieteellisissä piireissä käydyistä keskusteluista.

Neuvoston direktiivin 75/319/ETY, joka koskee tarkkaavaisuutta lääkkeiden suhteen, V luvun 2 kohdan määräysten mukaisesti jäsenvaltiot, jotka ovat sallineet rokotteiden – myös lapsille tarkoitettujen rokotteiden – tuomisen markkinoille, ovat vastuussa rokotteisiin liittyvää tarkkaavaisuutta koskevien toimien täytäntöönpanosta.

Yhteisön rahoittamiin tutkimusohjelmiin ei sisälly tällä hetkellä tähän erityiseen kysymykseen liittyvää hanketta.

Tarttuvien tautien ja rokotteiden tutkimus sisällytetään kuitenkin avaintoimintoon 2 ”Control of Infectious Diseases” viidennen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman erityisohjelman ”Quality of Life and Management of Living Resources” puitteissa.⁽²⁴⁾

Kysymys nro 106 Inger Schörling (H−0829/98)

Aihe: Liikkuvat teurastamot

Pohjois‐Ruotsissa ei ole munivien kanojen teurastamoja. Tämä johtuu siitä, että Ruotsin pohjoisin kanateurastamo sijaitsee Skarassa, sekä siitä että teuraskanojen kuljettaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa Gästriklandista pohjoiseen. Tämä merkitsee sitä, että siitä pohjoiseen kasvatettavia kanoja ei voida teurastaa, vaan ne on tuhottava anti‐simexillä, mikä maksaa kaksi kruunua kanaa kohti. Tämän vuoksi on suunniteltu eri puolille Pohjois‐Ruotsia kuljetettavaa liikkuvaa teurastamoa, jossa munimisen lopettaneet kanat voitaisiin teurastaa. Tämä olisi eläinsuojelun periaatteiden mukaista, koska eläimiä ei kuljetettaisi mihinkään, ja koska kananliha voitaisiin hyödyntää. Ruotsin elintarvikevirasto on kuitenkin saanut eräältä komission virkamieheltä tiedon, jonka mukaan liikkuvat teurastamot eivät ole sallittuja. Onko totta, että liikkuvia teurastamoja ei voida sallia missään olosuhteissa? Miten te siinä tapauksessa katsotte, että tämä ongelma voidaan ratkaista? Eikö olosuhteita ja pitkiä välimatkoja pitäisi ottaa huomioon säännöksissä? Minkälaisina pidätte eläimiin kohdistuvia eettisiä ja taloudellisia seurauksia, jotka johtuvat edellä mainituista säännöksistä?

Vastaus

Taloudelliset syyt eivät periaatteessa säätele kansanterveyden määräysten soveltamista ennalta ehkäisevien toimien puitteissa kuluttajien suojelemiseksi.

Direktiivissä 71/118/ETY (”Tuore siipikarjanliha ‐direktiivi”) määrätään terveyttä koskevat vaatimukset siipikarjanlihan teurastamiselle yhteisössä. Direktiivi (3 ja 7 artikla) sisältää jo määräyksiä pienten tuotantojärjestelmien ongelmien huomioon ottamisesta.

Tässä yhteydessä jotkin poikkeukset tietyistä rakenteellisista ja perusrakenteen asettamista vaatimuksista ovat jo mahdollisia tämän direktiivin puitteissa. Jäsenvaltiot voivat myöntää maanviljelijöille, joiden vuotuinen tuotanto on alle 10 000 lintua, poikkeuksia yleisistä vaatimuksista, samoin kuin siipikarjan teurastamoille, joissa käsitellään vuosittain alle 150 000 lintua.

Direktiivissä määrätään poikkeusten ulottuvuudesta ja niiden soveltamiskriteereistä, ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen pitäisi määritellä samalla, voivatko liikkuvat yksiköt täyttää vaatimukset. Tämä on aina tapauskohtaista (suoritusteho aikayksikköä kohden, vedensaantijärjestelmä, jäähdytyslaitteet ja niin edelleen), ja arvioitava aina tapaus kerrallaan.

Komissio suhtautuu varmasti teknologian uuteen kehitykseen avoimesti. Vaatimus olisi tuotava komission tietoon yhteisön lainsäädännössä määrätyin keinoin, jotta voidaan todeta, että nämä liikkuvat teurastusyksiköt ovat direktiivin 71/118/ETY sääntöjen mukaisia.

Kysymys nro 107 James Nicholson (H−0831/98)

Aihe: Euroopan sikateollisuus

Ottaen huomioon vaikeudet, joita siankasvattajilla on nykyään kaikkialla Euroopan unionissa, aikooko komissio harkita ehdotusta yksityistä säilytystä varten annettavasta tuesta tai vientitukia, ja harkitaanko mahdollisesti muita Euroopan sikateollisuutta tukevia ehdotuksia?

Vastaus

Kahden sianlihan tuottajille uskomattoman suotuisan vuoden, 1996 ja 1997, jälkeen, ei ole ihme, että eurooppalaiset siankasvattajat ovat kasvattaneet laumojensa kokoa. On arvioitu, että 1998 tuotanto kasvaa 5 % verrattuna vuoteen 1997, mikä tarkoittaa 800 000 lisätonnia.

Tämän merkittävän kasvun vuoksi sikojen hinnat laskivat Euroopan yhteisössä viimeisen kuuden kuukauden aikana, mikä osoitti selvästi sikojen tuotannon suhdannevaihtelun. Jokaisen sikojentuottajan pitäisi olla tietoinen tästä ja siksi ottaa se huomioon riskitekijänä.

Sianlihan yhteinen markkinajärjestely antaa komissiolle vain rajoitetut mahdollisuudet tukea sianlihamarkkinoita. Vientituet ja yksityisen varastoinnin tuki ovat ainoat kaksi välinettä. Komissio on ryhtynyt toimiin markkinoiden tukemiseksi kehittämällä vientitukia sianruhoille ja luita sisältäville ruhon osille toukokuussa 1998. 3. elokuuta noita vientitukia lisättiin 50 % ja uudet tuotteet pääsivät osallisiksi tuesta.

Komissio harkitsee parhaillaan yksityisen varastoinnin tuen perustamista. Tällaisen toimen ajoitus on erittäin tärkeä, jotta voidaan estää sianlihan palaaminen markkinoille ennen kuin markkinat ovat paremmassa tilassa.

Muita ehdotuksia ei tällä hetkellä ole harkinnan alla, koska oikeudellinen perusta puuttuu.

(1) EYVL L 145, 29.6.1995, s.25.

(2) Yhteinen kanta 28.10.1996 (96/635/YUTP), jonka voimassaoloa jatkettiin 29.4.1997, 20.10.1997 ja 29.4.1998 ja jota muutettiin 26.1.1998 (98/107/YUTP).

(3) Euroopan parlamentin 19.2.1998 annetun Myanmaria koskevan päätöslauselman 9 kohta.

(4) EYVL L 237, 24.8.1991, s. 1‐24.

(5) EYVL L 160, 4.6.1998, s.1.

(6) EYVL L 348, 31.12.1994, s.1.

(7) EYVL L 160, 29.6.1996, s.1.

(8) Komission 23. huhtikuuta 1998 antama suositus euroon siirtymistä helpottavasta vuoropuhelusta, seurannasta ja tiedotuksesta (2 artiklan 1 alakohta).

(9) Lehdistötiedote 24. kesäkuuta 1998 (IP/98/562).

(10) Tapaus C−415/93 [1995] Oikeusk. I−4921, kappale 106.

(11) EYVL L 6, 10.1.1979

(12) EYVL L 225, 12.8.1986

(13) EYVL L 46, 17.2.1997

(14) KOM(87)494 lopullinen (EYVL C 309, 19.11.1987, s.10)

(15) OJ L 246, 17. 9. 1980, s. 145.

(16) OJ L 159, 29. 6. 1996, s.1.

(17) EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35.

(18) EYVL L 254, 12.10.1993, s. 16.

(19) EYVL C...

(20) EYVL L 167, 22.6.1992, s. 17.

(21) EY: n perustamissopimuksen 86 artikla.

(22) 97/33/EY (perustuu EY: n perustamissopimuksen 100 a artiklaan).

(23) EYVL L 51, 21.2.1997, s. 11.

(24) KOM(98) 305 lopullinen.