Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 27. lokakuuta 1999 - Strasbourg

2. HVK:ta koskeva raportti

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma korkean tason raportista, joka koskee hallitustenvälistä konferenssia.

Annan puheenvuoron komission jäsen Barnierille.

  Barnier, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, parhaillaan käymämme keskustelu on komission, jota minulla on kunnia edustaa, kannalta hyvin kiinnostava, mutta siinä on myös yksi puute.

Puute, jonka kaikki varmasti ymmärtävät ja ottavat huomioon, on se, että tällä hetkellä, kun puhumme, ei komissio eikä Euroopan parlamentti ole esittänyt täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti kantaansa eikä ehdotuksiaan seuraavia toimielinten välisiä neuvotteluja varten, jotka aloitetaan ensi vuoden alussa. Tänään on siis kyse siitä mikä on jo paljon , että varmistamme tai arvioimme sen asenteen, jolla me suhtaudumme te ja me näihin neuvotteluihin.

Aion siis kertoa teille, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtaja Prodin ja komission jäsenten kollegion asenteesta tai pikemminkin vahvistaa sen, ja kuuntelen erittäin tarkasti, mitä sanotte poliittisten ryhmienne puolesta tai henkilökohtaisena näkemyksenänne.

Hyvät parlamentin jäsenet, pyytämällä kolmea kunnioitettua ja kokenutta henkilöä pohtimaan vapaasti asiaa ja tuomaan esille ajatuksensa komissio halusi heti herättää keskustelua ja valottaa sitä. Olen varma siitä, että toteutamme näin tehdessämme Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan ensimmäisen kohdan henkeä.

Tämä ensimmäinen tavoite on saavutettu. Keskustelu on aloitettu. Sitä on käytävä täällä, sitä on käytävä jäsenvaltioissa, kansallisissa parlamenteissa. Osallistun siihen kaikkien niiden ohella, jotka ovat kiinnostuneita Euroopan rakentamisesta ja heitä on enemmän kuin luullaan mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Arvoisa puhemies, haluaisin antaa tunnustuksemme pääministeri Jean-Luc Dehaenelle, presidentti von Weizsäckerille ja lordi Simonille heidän laadukkaasta panoksestaan ja kiittää myös teitä täällä myönteisestä suhtautumisestanne ja heidän raporttiaan kohtaan osoittamastanne huomiosta erityisesti perussopimusasioiden valiokunnassa, jonka innostavana puheenjohtajana toimii Napolitano.

Hyvät parlamentin jäsenet, Dehaenen raportin ensimmäinen ansio on, että siinä asetetaan haasteita ja annetaan toimielinuudistukselle todellinen poliittinen näkökulma. Palaan tähän hetken kuluttua. Siitä voidaan jo nyt ottaa opiksi useamman asian kohdalla: ensinnäkin aikataulun, toiseksi sen, miten laajalla alueella on tehtävä onnistuneita uudistuksia, ja lopuksi sen, miten neuvotteluihin on valmistauduttava.

Tarkasteltaessa ensinnäkin aikataulua sallinette minun sanoa, hyvät naiset ja herrat, että olen vakuuttunut siitä, että tämä uudistus on viimeinen tilaisuus todelliseen uudistukseen ennen unionin suurta laajentumista, ennen Euroopan valtioiden ja kansojen yhdistymistä suureen poliittiseen ja taloudelliseen yhteisöön. Tuleva suuri laajentuminen ei ole enää epävarma asia, se ei ole kaukana. Olemme jopa päättäneet komissiossa 13. lokakuuta, että valmistaudumme siihen edelleen yhtä vakavasti mutta nopeammassa tahdissa. Tästä syystä hallitustenvälinen konferenssi on todella saatava päätökseen ennen vuoden 2000 loppua.

Varhennettu määräaika velvoittaa meitä onnistumaan. Mutta, arvoisat parlamentin jäsenet, pakottaako tai pakottaisiko se meidät silloin hallitustenväliseen pienoiskonferenssiin? Emme usko, että näin tapahtuu. Tämä uudistus, jota kaikki pitävät pohjimmiltaan välttämättömänä, ei ole pelkästään eikä ennen kaikkea ajan kysymys vaan se edellyttää ennen kaikkea poliittista tahtoa ja selkeää näkemystä nykyisestä toiminnastamme ja sen rajoitteista; se on asia, joka edellyttää rohkeutta – sitä kollektiivista rohkeutta, jota meillä joko on tai ei ole – asettaa tällä kertaa etusijalle unioni, asettaa etusijalle pitkän aikavälin näkemys, joka ohittaa kuten tiedämme, vaikka se onkin vaikeaa maltillisuuden ja välittömät edut.

Kun otetaan huomioon neuvotteluihin tarvittava aika ja kaikissa jäsenvaltioissa tapahtuvaan ratifiointiin tarvittava aika, tähän todelliseen uudistukseen on pyrittävä ja siihen on päästävä nyt. Hyvät naiset ja herrat, en puhu Euroopan toimielinten lopullisesta uudistuksesta vaan riittävän vahvasta uudistuksesta, jolla estetään toimielinten lamautuminen tai niiden tukehtuminen; riittävän vahvasta uudistuksesta, jonka ansiosta kuten eräs kolleganne totesi hiljattain tulevaisuudessa voidaan tehdä lisää uudistuksia. Teemme virheen, jos uskomme sanon tämän hyvin painokkaasti , että se uudistus, johon emme pystyneet Amsterdamissa tai jota emme olisi halunneet tehdä nyt, voidaan toteuttaa myöhemmin, kun jäsenvaltioita on 18, 20 tai 27.

Uudistuksen laajuuden osalta olemme puhuneet hallitustenvälisen konferenssin kunnianhimoisuudesta, ja juuri tämä on komission asenne. Hyvät naiset ja herrat, kukaan ei voi olla tästä hämmästynyt, koska laajentumisen suuri hanke kuten sanoin hetki sitten toteutuu nopeammin ja laajemmin kuin Amsterdamissa kuviteltiin. Toistan siis: komissio ja Euroopan parlamentti toteuttavat tehtäväänsä kohottaessaan konferenssin tasoa ja suositellessaan, että kaikki tarvittavat uudistukset tehdään nyt, jotta unioni pystyy vastaanottamaan suuren määrän valtioita.

Hyvät parlamentin jäsenet, kyse ei ole Kölnin päätelmien kiistämisestä. Hallitustenvälisen konferenssin ensimmäisenä velvollisuutena on käsitellä ja käsitellä hyvin Amsterdamissa pöydälle jääneitä aiheita; sen on käsiteltävä niitä kunnianhimoisesti, korostan tätä, koska on niin sallinette minun sanoa tämän tietyllä kokemuksella , että näitä kolmea aihetta voidaan käsitellä enemmän tai vähemmän kunnianhimoisesti. Kaikki nämä kolme aihetta komission jäsenten lukumäärä laajentuneessa unionissa, äänten uusi painotus, määräenemmistöpäätöksen soveltamisala ovat äärimmäisen hankalia mutta välttämättömiä. Me olemme sitä mieltä – sallikaa minun sanoa tämä teille –, että niitä on helpompi käsitellä, jos ne asetetaan poliittiseen yhteyteen.

Juuri tästä syystä Dehaenen raportissa oleva asialista voidaan mielestämme hyväksyä. Yhtäkään esille tuoduista ajatuksista ei voida pitää turhana. Ei ole turhaa pyrkiä korjaamaan perustamissopimusta, jotta se oli kansalaisille helppolukuisempi ja käyttökelpoisempi ja jotta voitaisiin ajatella, että myöhemmin on helpompi muuttaa yhteisiä politiikkoja toisin kuin unionin perusperiaatteita.

Ei ole turhaa pyrkiä parantamaan tiivistettyä yhteistyöjärjestelmää ottamatta kuitenkaan tästä pidän jyrkästi kiinni pienintäkään riskiä siitä, että yhteisön säännöstö ”purkautuisi” millään tavalla. Ei ole turhaa toivoa sitä, että vuoden 2000 lopulla uudessa perustamissopimuksessa voidaan tehdä toimielimiä koskevat johtopäätökset niistä päätöksistä, joita voitaisiin tästä lähtien tehdä Kölnin hengessä Euroopan maanosan turvallisuuden ja puolustuksen takaamiseksi. Ei ole turhaa, hyvät naiset ja herrat, tehdä työtä muiden ennen laajentumista esille tulevien toimielimiä koskevien kysymysten hyväksi. Näitä kysymyksiä ovat esimerkiksi unioni oikeushenkilönä. Esimerkiksi tuomioistuimen toiminta tai Euroopan parempi petosten vastainen toiminta. Sanon tämän Tampereen neuvoston jatkotoimien osalta, josta keskustelitte juuri kollegani ja ystäväni komission jäsen Vitorinon kanssa. Komissio kuuntelee mielellään näkemyksiänne ja ehdotuksianne kaikista näistä ja ehkä muutamista muistakin aiheista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, muutama sana neuvottelujen valmisteluista. Tulevien puheenjohtajavaltioiden, Portugalin ja sitä seuraavan Ranskan, suunnitelmilla samoin kuin puheenjohtajavaltio Suomen suunnitelmilla ennen Helsingin huippukokousta on oleellinen merkitys, jotta hallitustenvälinen konferenssi saa hyvän perustan ja käynnistyy, jos saan sanoa, mahdollisimman pian vuoden 2000 alussa. Omalta osaltamme valmistaudumme siihen vakavasti, ja se on vähin, mitä komissiolta voidaan odottaa. Keskustelemme kollegiossa 10. marraskuuta lähtien näiden neuvottelujen alussa julkistettavan virallisen ksemme muodosta ja suuntaviivoista.

Kaikki merkit viittaavat siihen, hyvät parlamentin jäsenet, että tästä ksesta tulee kattava ja vahva poliittinen asiakirja, joka laaditaan ja jaotellaan siten, että se helpottaa neuvotteluja ja toivoaksemme myös nopeuttaa niitä. Kun muistelen kahden Euroopan parlamentin edustajan, Élisabeth Guigoun ja Elmar Brokin, puheenvuorojen laadukkuutta koko Amsterdamia edeltäneen vaiheen aikana, haluan myös sanoa, että mielestäni on hyödyllistä kaikkien kannalta, että parlamenttinne pystyy saamaan äänensä kuuluviin ja on mahdollisimman hyvin mukana käynnistyvissä neuvotteluissa.

Hyvät parlamentin jäsenet, päätän puheenvuoroni seuraaviin sanoihin. Olemme vakuuttuneita siitä, että varovaisuuden ja uhkarohkeuden välillä, realismin ja utopistisuuden välillä on sijaa ja tie toimielintemme todelliselle uudistukselle ja unionin tehokkaammalle ja demokraattisemmalle toiminnalle, ei laajentumisen viivyttämiseksi vaan sen onnistumiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Poettering (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän aluksi Euroopan kansanpuolueen ja eurooppalaisten demokraattien ryhmän puolesta Jean-Luc Dehaenea, Richard von Weizsäckeriä ja lordi Simonia tästä raportista, joka on kunnianhimoinen, joka on rohkea ja samalla kuitenkin myös realistinen, ja sen vuoksi tämä raportti on suuntaa näyttävä. Kävimme viime viikolla ryhmässämme keskustelun Jean-Luc Dehaenen kanssa – komission jäsen Michel Barnier oli läsnä – ja haluaisin sanoa teille, arvoisa komission jäsen, että me luotamme täysin siihen, että teette osanne siinä työssä, jota komissio tekee Euroopan unionin johtamiseksi hyvään tulevaisuuteen, ja me kaikki tuemme teitä siinä!

Helsingissä päätetään siitä, että neuvottelemme liittymisestä kuuden uuden maan kanssa. Neuvottelemme näin ollen 12 maan kanssa, ja on erittäin todennäköistä, että Euroopan unioniin liittyy ensimmäisessä vaiheessa enemmän kuin viisi maata. Sen vuoksi ei ole realistista rajata tätä Amsterdamin pöytäkirjaa kolmeen aiheeseen, vaan meidän on edettävä pitemmälle. Siksi me, Euroopan kristillisdemokraattien kansanpuolueen ja eurooppalaisten demokraattien ryhmä, sanomme: haluamme enemmän kuin Amsterdamissa sovittiin, haluamme Amsterdam plussan, haluamme Euroopan unionin perusteellista uudistusta, jotta se on valmis laajentumiseen, joka on meille erittäin tärkeä asia!

(Suosionosoituksia)

Ydinkysymys on varmasti neuvoston määräenemmistöpäätökset, ja olemme sillä kannalla, että määräenemmistöpäätöksestä tehdään neuvoston normaali päätöksentekomenettely, ja Euroopan parlamentin pitää olla tasa-arvoinen päätöksentekijä kaikissa määräenemmistöpäätöskysymyksissä kaikessa lainsäädännössä nyt se on jo sitä maatalouspolitiikassa, se on toinen asia. Kannatamme sitä, mistä on vielä keskusteltava, että jokainen maa saa myös edustajan komissioon ja että ministerineuvoston äänten painotuksia muutetaan. Kaksinkertainen enemmistö on yksi väline, muitakin on. Ministerineuvoston äänten uudelleenpainotuksen on kuitenkin tietysti oltava demokratian menettelytapojen mukaista. Sanon kuitenkin myös, hyvät kollegat: on olemassa myös kaikkien oikeudellisten menettelytapojen ulkopuolelle jäävä ulottuvuus. Kun joidenkin suurten jäsenvaltioiden edustajat suhtautuvat nyt tietyllä tavalla röyhkeästi, ylimielisesti pieniin maihin, vastustamme sitä ja sanomme: kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tekevät osuutensa ja pitää ottaa mukaan, ja myös suurten jäsenvaltioiden pitäisi tunnustaa, että monen pienen maan puheenjohtajakausi on onnistuneempi, tehokkaampi ja sitoutuneempi kuin monen suuren jäsenvaltion!

(Suosionosoituksia)

Pidämme hyvänä korkean tason työryhmän ehdotusta, jonka mukaan laaditaan varsinainen sopimus. Olen erityisen iloinen siitä, että ystävämme Jacques Santer oli tyytyväinen siihen asiaan, sillä hänhän on esimerkki pienen jäsenvaltion, tässä tapauksessa Luxemburgin, tehokkuudesta. Korostamme, että on oikein ja pidän tätä ajatusta nerokkaana , että työryhmä ehdottaa, että laadimme varsinaisen sopimuksen ja laajemman sopimuksen. Varsinaisen sopimuksen ansiosta kaikki jäsenvaltiot, kaikkien jäsenvaltioiden parlamentit olisivat aina mukana uudistuksessa; se on hyvä. Laajemmassa sopimuksessa ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti voisivat tehdä nämä päätökset. Tämä luo joustavuutta, ja silloin olisi mahdollista tyydyttää kulloisetkin vaatimukset.

Komission jäsen Barnier on puhunut Euroopan unionin oikeushenkilöllisyydestä. Euroopan unioni ei ole nyt oikeudellisesti mitään, se ei voi ostaa edes taloa, puhumattakaan siitä, että se olisi edustettuna kansainvälisessä järjestössä! Meidän on muutettava se, jos haluamme, että Euroopan unionin merkitys kasvaa maailmassa!

Meidän on toimittava myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Lontoossa toimivasta strategisen tutkimuksen instituutista sanottiin juuri viime viikolla, että eurooppalaiset eivät ole toimintakykyisiä. Se ei ole pelkästään toimielimiä koskeva kysymys, vaan se koskee jäsenvaltioiden valmiutta mahdollistaa tarvittava logistiikka, tarvittava tiedustelu sotavoimillemme. Toivomme, että uusi korkea edustaja, Javier Solana, tekee komission jäsen Chris Pattenin kanssa tarvittavat aloitteet. Tarvitsemme nyt laajaa keskustelua myös Euroopan unionin maantieteellisestä ulottuvuudesta, sen sisällöstä, ja vaadimme ministerineuvostolta, niiltä ihmisiltä, jotka siellä ovat rohkeutta johtaa Eurooppa hyvään tulevaisuuteen, sillä on kyse 2000-luvun vakaudesta, rauhasta ja demokratiasta mantereellamme!

(Suosionosoituksia)

  Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni suhtautuu myönteisesti Dehaenen, lordi Simonin ja von Weizsäckerin julkistettuun raporttiin, koska siinä esitetään selvästi ja hyvin, että on järjestettävä HVK, joka ei rajoitu niin sanottuihin ”Amsterdamin kolmeen ratkaisematta jääneeseen kysymykseen”. Meidän on tarkasteltava laajempia asioita. Tässä HVK:ssa ei kuitenkaan käsitellä niinkään Euroopan unionin vastuualueen tai toimivallan laajentamista; sen aiheena on rakenneuudistus, toimielinjärjestelmän uudistus, uudistus, joka tekee unionista avoimemman, tehokkaamman, demokraattisemman ja läpinäkyvämmän. HVK:ssa tehdään unionista ennen kaikkea toimintakykyinen ja kykenevä kantamaan vastuunsa siinä vaiheessa, kun siihen kuuluu yli 20 jäsenvaltiota.

Amsterdamin kolme ratkaisematta jäänyttä kysymystä ovat osa tätä pakettia, mutta siihen kuuluu muutakin. Olemme voittamassa kiistan asialistan laajentamisesta. Mutta edes nämä kolme ratkaisematta jäänyttä kysymystä eivät ole helposti käsiteltäviä asioita, kuten Barnier korosti. Esimerkiksi määräenemmistöpäätösten käytön laajentaminen saa kaikenlaiset euroskeptikot ja muut sanomaan jäsenvaltioissaan, että heidän maansa on luopumassa veto-oikeudestaan ja suvereeniudestaan. Yhden PPE:hen kuuluvan suurimman puolueen kanta onkin se, että määräenemmistöpäätösten käyttöä ei pitäisi laajentaa. Jos nämä henkilöt kuitenkin pysähtyisivät ajattelemaan edes hetkeksi, he huomaisivat pian, että heidän oma maansa, kaikki maat menettävät todennäköisesti enemmän, kun muut maat käyttävät veto-oikeuttaan, kuin ne saavuttavat käyttämällä omaa veto-oikeuttaan monilla Euroopan unionin vastuualueilla.

Muutoksia on tapahduttava kuitenkin muissakin asioissa kuin Amsterdamin kolmessa ratkaisematta jääneessä kysymyksessä, määränenemmistöpäätöksen käytön laajentamisessa, komission koossa ja äänten painotuksessa neuvostossa. Tuomioistuinta on muutettava. Miten se toimii, jos siinä on tulevaisuudessa lähes 30 jäsentä? Parlamentin kokoonpanoa on muutettava, jos aiomme noudattaa perussopimuksissa meidän pyynnöstämme olevaa 700 jäsenen enimmäismäärää. Jäsenvaltioidemme päätelmiä siitä, että WEU olisi nyt integroitava ja että sen toiminta tai osa toiminnasta olisi siirrettävä Euroopan unionille, olisi jollakin tavalla vietävä eteenpäin.

Lisäksi on perussopimusten kodifiointia ja yksinkertaistamista koskeva kysymys, aihe, jonka parlamentti otti ensimmäisenä esille Amsterdamin neuvottelujen valmisteluissa; tehtävä, jonka käsittely aloitettiin Amsterdamissa mutta jossa ei ole edetty pitkällekään ja jota korostetaan ja painotetaan myös Dehaenen raportissa.

Lisäämällä tämäntapaisia aiheita HVK:hon emme välttämättä hankaloita sitä. Laajemman paketin käsittely saattaa helpottaa sopimukseen pääsyä ja sen ratifiointia jäsenvaltioissamme, mutta voin sanoa ryhmäni puolesta, että haluamme parlamentin työskentelevän tiiviisti komission kanssa Barnierin juuri mainitsemassa hengessä, jotta voimme yhdessä esittää HVK:lle tasapainoisen ehdotuspaketin, jota se ja kaikkiin HVK-kokouksiin osallistuvat edustajamme voivat puolustaa; paketin, jolla unioni saadaan työkykyiseksi, kun siinä on yli 20 jäsenvaltiota.

  Duff (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä sitä, että raportissa tuodaan esille keskeinen kysymys eli se, millä menetelmällä perussopimuksia olisi tulevaisuudessa tarkistettava. Meidän on ymmärrettävä, että 25:n tai 30 valtion välillä on käytännössä mahdotonta ja varmasti epätarkoituksenmukaista hieroa sopimusta oleellisista suvereeniuskysymyksistä. Avainuudistus on näin ollen perussopimusten muuttamista koskeva 48 artikla. Meidän on vahvistettava unionin perustaa koskevia perustamissopimuksen artikloja ja tarvitsemme sujuvamman ja yksinkertaisemman järjestelmän perustamissopimuksen muuttamiseksi politiikkoja koskevissa luvuissa. Ensimmäinen uudistus liennyttää kansalaisten pelot salakavalasta suvereeniuden siirtämisestä, ja toisen uudistuksen pitäisi rohkaista kansalaisia sitoutumaan selvemmin niihin poliittisiin valintoihin, joita meidän on tehtävä Brysselissä ja Strasbourgissa.

Toinen oleellinen uudistus on kansallisen veto-oikeuden poistaminen tiivistettyä yhteistyötä koskevista lausekkeista, ja kolmas on se, että kansalaisille annetaan oikeus vedota suoraan Euroopan tuomioistuimeen.

  Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Komission jäsen Bernier, Dehaenen raportti sisältää valoisia ja varjoisia puolia, kuten melkein kaikki asiat elämässä; tahtoisin lisätä, että parlamentti on vienyt eteenpäin hänen esittämiään pääasiallisia ajatuksia kymmenien vuosien ajan, joten raportti ei minusta vaikuta mitenkään erityisen ainutlaatuiselta. Haluaisin nyt käyttää hyväkseni vähäistä puheaikaani kehottamalla teitä ja puheenjohtaja Prodia pohtimaan riskejä, joita joudutaan ottamaan, kun hallitukset halutaan ainoiksi keskusteluosapuoliksi, kun ainoastaan ne halutaan saada vakuuttuneiksi, etenkin kaikkein vastaanhangoittelevimmat hallitukset, ja kun halutaan aina saada realismi ja uskottavuus sopimaan yhteen usein epäselvien ja vaatimattomien ehdotusten kanssa.

Minusta on huolestuttavaa, että jopa eräiden asiantuntijoiden, joilla ei enää ole velvoitteita ketään kohtaan, ensisijainen tavoite on pyrkiä saavuttamaan kompromissi, ja että he haluavat näytellä osaa, joka ei heille kuulu. Toivon, että teillä ja komissiolla on rohkeutta pyrkiä pitemmälle ehdotuksessanne, jonka te meille teette, ja että te osaatte perustella tarpeen tarkentaa yhtä Euroopan unionin perustekstissä olevaa osaa jollakin innostavammalla tavalla kuin yksinkertaisella perussopimusten sekavien tekstien uudelleenjärjestämisellä. Olen pahoillani siitä, että puheenjohtaja Dehaenella ei ollut rohkeutta tehdä sitä. Toivon, että komissio kykenee vapauttamaan itsensä tehottomasta ja vanhentuneesta pilareihin perustuvasta rakenteesta ja hylkäämään selkeästi korkean tason ryhmän ilmaiseman todella omituisen ajatuksen siitä, että parlamentti on oikeutettu yhteispäätökseen ainoastaan ensimmäisen pilarin osalta. Rohkeus etsiä liittoja ja konsensusta valtarakennusten ulkopuolelta, ihmisten keskuudesta ja tästä parlamentista, on haaste, joka komission on hyväksyttävä. Jos se ei sitä tee, me kaikki häviämme.

  Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, komission puheenjohtaja Prodi oli aivan oikeassa, kun hän puhui tälle parlamentille historiallisesta virheestä, jos hallitustenvälinen konferenssi rajoittuisi vain Amsterdamissa ratkaisematta jääneisiin kysymyksiin (left overs). Kansalaiset odottavat oikeutetusti todellista demokratiaa, avoimuutta ja päätösten tehokkuutta. Siihen tarvitaan ennen kaikkea rohkeutta tarkastella kriittisesti unionin tähänastista politiikkaa. Sosiaalisesti oikeudenmukainen Eurooppa on edelleen erittäin ajankohtainen. Tarvitsemme unionin uudistamista sillä tavalla, että joukkotyöttömyyden ja köyhyyden vastainen toiminta on vihdoinkin politiikan keskipisteenä. Siihen kuuluisi sitten myös rohkeus muuttaa EY:n perustamissopimuksen 4 artiklaa, joka määrittelee unionin klassisen uusliberalismin tavoin avoimeksi markkinataloudeksi, jossa vallitsee vapaa kilpailu.

Sama pätee EY:n perustamissopimuksen 105 artiklaan, jolla EKP saa sille määritellyn poliittisen tehtävän, jonka mukaan se tukee rahapolitiikallaan kasvua ja työllisyyttä. Kansalaiset on otettava mukaan uudistuksen tavoitteista ja sisällöstä käytävään keskusteluun. Heillä on oltava mahdollisuus antaa kansanäänestyksellä itsenäinen lausunto hallitustenvälisen konferenssin tuloksista.

Panin kiinnostuneena merkille pääministeri Dehaenen, presidentti von Weizsäckerin ja lordi Simonin ehdotukset. Pidän joitakin täysin harkinnan arvoisina, esimerkiksi niitä, jotka koskevat sopimusten yksinkertaistamista, tai sitä ehdotusta, että määräenemmistöpäätöksen ja yhteispäätösmenettelyn pitäisi tulevaisuudessa olla neuvoston pääasiallinen päätöksentekotapa. Suuren jäsenvaltion edustajana pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, ettei pienempien maiden oikeuksia saa rajoittaa.

Lopuksi sanon kuitenkin selvästi yhden asian: ryhmäni vastustaa päättäväisesti WEU:n liittämistä unioniin. Me haluamme solidaarista ja siviilien Eurooppaa. Emme halua sotilasliittoa, joka esiintyy tulevaisuuden kansainvälisessä politiikassa hampaisiin asti aseistettuna Euro-santarmina!

  Berthu (UEN). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Kansakuntien Euroopa -ryhmä on sitä mieltä, että Dehaenen raportti laajentumisen vaikutuksista toimielimiin ei ole tyydyttävä sen enempää menetelmänsä kuin keskeisten johtopäätöstensä osalta.

Sen menetelmästä: viime kesäkuussa pidetyssä Kölnin neuvostossa kieltäydyttiin nimittämästä jäsenmäärältään rajattua työryhmää valmistelemaan perustamissopimuksen tarkistusta. Neuvostossa haluttiin nimenomaan, että keskustelu olisi alusta lähtien avoimempaa. Mutta miten kävi? Komissio, joka harmistui siitä, ettei se pystynyt kahlehtimaan keskustelua, kiirehti omasta puolestaan nimittämään jäsenmäärältään rajatun työryhmän, jota ryhdyttiin heti nimittämään korkean tason asiantuntijaryhmäksi, vaikka sen jäsenet eivät ole sen enempää asiantuntijoita kuin täällä läsnä olevat henkilöt keskimäärin. Kaikella tällä pyritään pakottamaan neuvosto hyväksymään konferenssin komissiota miellyttävä asialista. Näissä olosuhteissa ei ole hämmästyttävää todeta, että Dehaenen raportin sisällössä pyritään vahvistamaan komission valtuuksia ja sivuuttamaan valtioiden oikeudet. Ensinnäkin tässä tekstissä päätellään onpa merkillinen yhteensattuma! , että komission on heti hallitustenvälisen konferenssin aluksi jätettävä neuvoston pöydälle täydellinen luonnos perustamissopimuksesta. Sama asioiden pakolla läpiviemisen menetelmä siis jatkuu.

Samassa hengessä ryhmä tuo esille vanhan federalistisen ehdotuksen määräenemmistöpäätösten yleistämisestä neuvostossa. Tämä ehdotus yhdessä komission aloitemonopolin säilyttämisen kanssa johtaisi, kuten tiedetään, viimeksi mainitun valtuuksien huomattavaan vahvistumiseen ja valtioiden oikeuksien vastaavaan kaventumiseen. On myös jokseenkin mielenkiintoista todeta, että enemmistöpäätösjärjestelmä esitetään raportissa olevassa Euroopan uuskielen kauniissa esimerkissä lainaan tekstiä – "konsensushakuisena", vaikka asia on aivan selvästi päinvastoin. Enemmistösääntö pakottaa vähemmistön ja erityisesti pienet valtiot antamaan periksi yksimielisyyden edellyttäessä neuvottelujen jatkamista, kunnes päästään konsensukseen.

Samassa valtioiden sivuuttamisen hengessä Dehaenen raportissa ehdotetaan vielä, että perustamissopimusta muutettaisiin tietyissä tapauksissa pelkällä neuvoston päätöksellä tai jopa pelkällä määräenemmistöllä tehdyllä päätöksellä. Tätä ei voida hyväksyä missään tapauksessa, koska se on täysin valtioitaan kunnioittavan Eurooppa-käsityksemme vastainen. Tavanomaisten federalististen fraasien rinnalla tässä mietinnössä hahmotellaan kuitenkin varovasti uutta ajatusta, laajentuneen Euroopan edellyttämää toimielinten joustavuutta. Siinä tunnustetaan, kuten olemme aina sanoneet, että Amsterdamin sopimuksen tiivistetystä yhteistyöstä ei ole mitään hyötyä ratkaistaessa kahta ongelmaa, lisääntyvää erilaisuutta ja sitä, että suvereeneja valtuuksia ei voida täysin jättää enemmistöpäätösmenettelyjen varaan, varsinkaan Euroopassa, jossa on 30 jäsenvaltiota tai enemmän. Tässä, hyvät kollegani, on se todellinen aihe, joka olisi otettava HVK:n asialistalle, ja toinen aihe: ”Miten Eurooppa voidaan palauttaa jälleen sen kansojen valvontaan?” liittyy ensiksi mainittuun, koska siinäkin edellytetään, että kansallista suvereniteettia voidaan harjoittaa vapaasti.

  Dimitrakopoulos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Dehaenen raportti, joka on tällä hetkellä epävirallinen, on joka tapauksessa oikeansuuntainen. Tietenkin sitä lukiessa huomaa, että siinä ei puhuta sen enempää unelmista kuin tavoitteista tai haasteistakaan, joita Euroopan unionilla on edessään ensi vuosisadalla, mutta ainakin siinä annetaan joitakin yleisiä suuntaviivoja joihinkin institutionaalisiin kysymyksiin, joissa vaaditaan uudistuksia. Komission jäsen Barnierin mielenkiintoisen puheenvuoron jälkeen nähtäväksi jää, mitkä näistä ehdotuksista hyväksytään ja mitä pitää lisätä, jotta Euroopan unioni alkaisi valmistautua oikealla tavalla tulevaisuutta varten.

Komission jäsen Barnierin käyttämä muotoilu on todellakin tärkeä, siis että komissio esittelee kattavan ja vahvan ("global et fort") asiakirjan. Odotamme, että näemme tämän asiakirjan sisällön. Joka tapauksessa meidän Euroopan parlamentissa on esitettävä pyyntö, että asiakirjassa käsiteltäisiin järjestelmällisesti kaikki Euroopan unioniin liittyvät kysymykset, jotta uusi hallitustenvälinen konferenssi voisi käydä läpi kysymykset ja kulloinkin askarruttavat ongelmat yksi kerrallaan noudattaen aina aristoteelista logiikkaa, sillä politiikka on mahdollisen taidetta.

  Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, pidän korkean tason työryhmän raporttia merkittävänä askeleena eteenpäin, ja kannatan voimakkaasti komission jäsen Barnieria siinä, että unionia on uudistettava perusteellisesti nyt eikä vasta laajentumisen jälkeen. Se olisi kohtalokasta, koska jos 15 maata eivät pysty sopimaan keskenään uudistuksista, 20 tai 25 maata eivät varmasti myöskään voi tehdä sitä! Nyt on viimeinen tilaisuus uudistaa tätä unionia niin, että se toimii, että kansalaiset ymmärtävät sitä ja että se on valmis laajentumiseen.

Olen iloinen siitä, että sopimukset uudistetaan. Kansalaiset eivät ymmärrä Maastrichtin tai Amsterdamin sopimuksia. On kohtuutonta vaatia, että unionin kansalaiset lukisivat näitä tekstejä! Nämä tekstit on nyt onnistuttava jakamaan todella perustuslaillisiin osiin ja teknisempiin osiin. Ne on pidettävä erillään, kuten teemme omien jäsenvaltioidemme perustuslaeissa tai valtiosäännöissä.

Muutama sana toimielinten uudistamisesta. Dehaenen ryhmä keskittyi lähinnä komission uudistamiseen. Olen sitä mieltä, että neuvosto on uudistusten keskipisteessä. Komissio toimii sen mukaan, mitä nyt tehdään. Parlamentti on toteuttanut uudistuksia ja toimii. Toimielin, joka ei toimi, on neuvosto! Unionin toiminnan esteenä on neuvosto! Sen vuoksi keskitymme parlamentissa myös siihen, että vaadimme neuvoston uudistamista, ja tätä kaksoisrakennetta lainsäädäntöelimenä tai toimeenpanevana elimenä on toki säädeltävä jotenkin, varsinkin 20:n tai 25 jäsenvaltion unionissa. Arvoisa komission jäsen Barnier, toivon, että komissio voi tehdä perustamissopimuksen muuttamisesta konkreettisen ehdotuksen, josta sitten keskustelemme.

  Malmström (ELDR). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barnier, meidän EU:n poliitikkojen on suhtauduttava hyvin vakavasti äänestäjiltämme 13. kesäkuuta saamaamme muutosta koskevaan selkeään viestiin. Meidän on toimittava sen mukaisesti ja toimittava muutoksen puolesta. Hallitustenvälinen konferenssi antaa siihen erittäin hyvän tilaisuuden.

Korkean tason ryhmän raportti on monilta osin hyvin inspiroiva, ja meidän pitää tarkistaa perusteellisesti perustamissopimuksia hallitustenvälisessä konferenssissa. Meidän on käytävä läpi kaikki EU:n tehtävät ja tehtävä niistä yksinkertaisempia, avoimempia ja selkeämpiä sekä saatava aikaan järjestelmä, jossa EU keskittyy vain harvoihin asioihin, selkeästi rajat ylittäviin ongelmiin. EU:n kansalaiset tarvitsevat demokraattisen valtiosäännön, johon kuuluu toimivaltaluettelo, josta vastuu käy selvästi ilmi ja jossa toissijaisuusperiaatteella on todellinen sisältö.

Asettamalla hallitustenväliselle konferenssille tällaiset tavoitteet, voimme luullakseni onnistua molemmissa EU:n suurissa tehtävissä: voimme luoda demokraattisesti toimivan suuremman unionin sekä palauttaa osan siitä luottamuksesta ja EU:n oikeutuksesta, jonka olemme kansalaisten silmissä menettäneet.

  Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kylmä- ja selväpäisille vuosi 2000 on tietysti vuosi muiden joukossa, mutta romantikkojen lisäksi monet muutkaan eivät voi uuden vuosisadan alkaessa välttyä tietynlaiselta taianomaiselta tunteelta, joka panee ajatukset siirtymään jokapäiväisistä asioista ja saa ihmiset suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan. Olen kovin pahoillani, arvoisa komission jäsen Barnier, että hallitustenvälisen konferenssin valmisteluissa ei ole havaittavissa jälkeäkään vuosisadanvaihteen taianomaisuudesta ja kyvystä käsitellä visioita. Olen myös kovin pahoillani siitä, että korkean tason työryhmällä ei ollut sitä rohkeutta, päinvastoin kuin monissa täällä esitetyissä ylistysvirsissä on sanottu.

Toimielinuudistuksia koskeviin motiiveihin ja välttämättömyyksiin viitataan teknograafisella käsitteellä tehokkuuden lisäys ja toimintakyky puuttumatta laisinkaan eurooppalaisen demokratian luomisen niin kiireelliseen ja niin välttämättömään kysymykseen. Tämä korkean tason työryhmä ei uhraa yhtäkään kritiikin sanaa tämän hallitustenvälisen yhteistyön demokraattisen ei-kenenkään-maan toiselle ja kolmannelle pilarille eikä myöskään tee ehdotusta sen saamiseksi mukaan eurooppalaisen demokratian uudistukseen. Ajatustakaan ei uhrata menettelytavoille, joita käytetään hallitustenvälisessä konferenssissa, jonka me kaikki toki tiedämme jo olevan kykenemätön edistämään Eurooppa-ajatusta. Parlamentin saaminen mukaan ei ole mikään todellinen tavoite.

Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta, eurooppalaisen demokratian yhtä edellytystä, ei myöskään käsitellä ollenkaan tässä korkean tason työryhmän ksessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ksessa käytetään paljon aikaa kuten tekevät myös valtioiden ja hallitusten päämiehet turvallisuuspolitiikan kehittämiseen ja unohdetaan samalla, että turvallisuuspolitiikka on ulkopoliittista toimintaa.

(Suosionosoituksia)

  Sjöstedt (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, jos Dehaenen ryhmän raportti on tiivistettävä yhteen minuuttiin, minkä yritän nyt tehdä, voidaan sanoa, että se sisältää juuri sen, minkä Ruotsin EU:n kannattajien mukaan ei pitänyt koskaan tapahtua. Jos ryhmän ehdotus toteutettaisiin, EU ottaisi ratkaisevan askeleen kohti valtion muodostamista. Jäljellä oleva veto-oikeus poistettaisiin, pienten maiden vaikutusvalta vähenisi, komission puheenjohtajasta tulisi eräänlainen yhä vaikutusvaltaisemman komission pääministeri ja EU:sta tulisi sotilasliitto.

Erityisen kielteistä on se, että ryhmä ehdottaa, että jäsenvaltioiden valtaa muuttaa perustamissopimusta vähennettäisiin voimakkaasti. Ryhmä haluaa, että suurta osaa nykyisen sopimuksen kohdista voitaisiin muuttaa ilman jäsenvaltioiden parlamenttien hyväksyntää ja ilman yksimielisyyden vaatimusta. Tämä ehdotus kohdistuu suoraan jäsenvaltioiden ja kansalaisten mahdollisuuksiin voida vaikuttaa EU:n kehitykseen demokraattisesti.

  Méndez De Vigo (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, mitä olisi tehtävä seuraavassa hallitustenvälisessä konferenssissa? Siellä on valmisteltava unionia 27 jäsenvaltion muodostamaa Eurooppaa varten. Näin ollen mitä syvällisempi institutionaalinen muutos on, sitä syvällisemmin laajentuminen toteutuu.

Mitä on tehtävä? Onko säilytettävä institutionaalinen tasapaino, jonka ansiosta 40:n viime vuoden aikana on viety eteenpäin Euroopan rakentamista. Mitä sen ei pidä tarkoittaa? Se ei saa merkitä uusia vastuualueita Euroopan unionille. Amsterdamin sopimuksessa niin tehtiin. Myöskään se ei saa merkitä unionin luonteen vääristämistä.

Tässä yhteydessä haluaisin sanoa, että pääministeri Dehaenen laatima raportti on hyvin onnistunut monessakin mielessä, mutta siihen sisältyy jotakin, joka huolestuttaa minua erittäin suuresti. Jos tarkastelemme Dehaenen raporttia kokonaisuutena, siinä ehdotetaan toisaalta määräenemmistön laajentamista ja samalla perustamissopimusten perustuslaillisen luonteen vahvistamista sekä perustamissopimusten jakamista kahteen osaan, joista yhden kohdalla vaaditaan hyvin ankaraa menettelyä, eli yksimielisyyttä uudistuksista, ja toisen kohdalla enemmistöä. Ja tähän lisättäköön se, että tiiviistä yhteistyöstä tehdään joustavampaa.

Minua huolestuttaa siis se kohdistan puheeni komissiolle, jonka on laadittava asiasta kertomus , että unioni, joka perustuu näihin kolmeen tekijään määräenemmistön laajentamiseen, erilaisiin perustussopimuksiin tehtäviin muutoksiin sekä siihen, että tiiviistä yhteistyöstä tehdään joustavampaa vie meitä kohti Eurooppaa "à la carte" -mallisesti, kohti sellaista Eurooppaa, jossa jokainen jäsenvaltio valitsee, mitä se haluaa olla. Ja haluaisin sanoa, arvoisa puhemies, että tämä ei ole sellainen Euroopan unioni, jonka puolesta monet ovat ponnistelleet ja johon monet uskovat.

  Van den Bos (ELDR). – (NL) Dehaenen ryhmän mielestä sen suunnitelmat ovat hyvin kunnianhimoisia, mutta nämä suunnitelmat ovat kunnianhimoisia vain verrattuna nykyiseen tilanteeseen ja esiintyvään vastarintaan. Ehdotukset ovat kuitenkin liian puutteellisia niihin vaatimuksiin nähden, joita yli 30 jäsenvaltion muodostama unioni asettaa. Jos unionissa on kaksi kertaa enemmän jäsenvaltioita kuin nyt, päätöksenteko jumiutuu täysin, jollei ehdoteta tehokkaita muutoksia, paljon tehokkaampia kuin nyt on ollut esillä. On välttämätöntä laajentaa komission toimivaltaa Euroopan yhteisen edun vartijana neuvostossa edustettuina olevien hallitusten toimivallan kustannuksella. Tämä vaatii komissiolta suurempaa demokraattista legitimiteettiä kuin nyt ja pitkällä aikavälillä myös kaikkien komission jäsenten valitsemista suorilla vaaleilla. On myös luonnollista, että parlamenttimme saa kaiken toimivallan, joka sille kuuluu. Se, mikä kuulostaa nyt vallankumoukselliselta, osoittautuu pian hyvin realistiseksi.

  MacCormick (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on yksi koira, joka ei ole vielä haukkunut, ja minä haluaisin vain kiinnittää huomionne siihen, että Dehaenen raportti epäonnistuu pahasti mainitsen tämän vain ohimennen Euroopan hallinnon alueellisen puolen käsittelyssä. Toissijaisuus näyttää tässä yhteydessä olevan käsite, josta puhutaan mutta jota ei toteuteta käytännössä, ja se on todella määriteltävä uudelleen perustamissopimuksessa.

Euroopan unioniin kuuluvien maiden, kuten Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan tai Belgian sisällä olevien autonomisten alueiden ja kansakuntien on saatava pätevä asema järjestelmässämme. Ensiksi olisi ratkaistava muun muassa se, miten neuvostoa uudistetaan. Sen toimeenpaneva tehtävä ja lainsäädännöllinen tehtävä voitaisiin erottaa selvästi toisistaan, ja jälkimmäisen osalta se voisi muistuttaa enemmän alueellista osastoa.

Alueiden komitea on nykyisessä muodossaan hampaaton eikä se ole missään mielessä oikeudenmukaisesti edustava. Ovatko parlamentin jäsenet tietoisia siitä, että Luxemburgilla on kuusi ja Skotlannilla neljä jäsentä alueiden komiteassa? En ole tutustunut Itä- ja Länsi-Luxemburgin välisiin eroihin, mutta tiedän jonkin verran Skotlannin sisäisistä eroista, ja nykyinen edustusperiaate on järjetön. Komiteassa, jonka oletettiin antavan alueille ja sisäisille kansakunnille mahdollisuuden toimia valtioiden vastapainona, vallitsee valtiojärjestelmä.

Kun parlamenttia suurennetaan, tänne tulee uusia jäseniä, joista monet edustavat unionivaltioihin aikaisemmin kuuluneita kansakuntia. Ajatelkaa Sloveniaa, ajatelkaa Viroa. Ne ovat pieniä valtioita mutta ne saavat automaattisesti paremman edustuksen kuin Baskimaa, Flanderi, Skotlanti tai Wales. Euroopan edustusperiaatteiden soveltamista sen kansakuntiin ja alueisiin on tarkasteltava uudelleen, ja olen hyvin pahoillani siitä, että Dehaenen raportissa ei sanota käytännöllisesti katsoen mitään tästä asiasta.

(Suosionosoituksia)

  Lamassoure (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, vajaa vuosi rahaliiton historiallisen onnistumisen jälkeen Euroopan unioni on oudossa asemassa. Se kiirehtii ja kiirehtii mutta se ei tiedä, mihin se on menossa eikä miten se on sinne menossa.

Euroopan valuutan setelit eivät ole vielä käytössä, mutta jo kesäkuussa puhuttiin Kölnissä Euroopan armeijasta, syyskuussa Tampereella Euroopan rikostuomioistuimesta, perusoikeuskirjaa valmistellaan, ja kaiken kukkuraksi komissio kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään ajatuksen Euroopan unionin laajentumisesta Vähään-Aasiaan ja Irakin ja Iranin länsirajoille asti. Kyseessä ei ole enää laajentuminen vaan räjähdys.

Toiset, joihin mekin PPE:n piirissä olevat UDF:n edustajat kuulumme, kannattavat uusia eurooppalaisia edistysaskeleita. Toiset joukossamme olijoista suhtautuvat asiaan varauksellisesti ja jopa torjuvasti. Uskon kuitenkin, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että poliitikkojen on aika ryhtyä jälleen ohjaamaan konetta ja uskaltautua vihdoin puhumaan maantieteellisen laajuuden tavoitteesta ja poliittisen Euroopan tiestä samalla tavalla, kuin olemme puhuneet talouden ja rahan Euroopasta.

Mihin Eurooppa päättyy? Missä ovat sen maantieteelliset rajat? Emme ole koskaan keskustelleet tästä parlamentissa, emme neuvostossa emmekä komissiossa. Missä ovat Euroopan unionin toimivallan rajat? 30 jäsenvaltion Euroopan unioni ei voi toimia samalla tavalla kuin 12 jäsenvaltion Euroopan unioni! Se tarvitsee toisaalta paljon tehokkaamman päätöksentekojärjestelmän, joka on poliittinen eikä enää diplomaattinen. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita on päinvastoin vähemmän, ja tarve vallan hajauttamiseen kasvaa paljon suuremmaksi.

Mihin asti haluamme edetä? Ketkä ovat kumppanimme, ja minkä tien valitsemme? Näihin kysymyksiin on vastattava, ennen kuin annamme juristeille ohjeemme esimerkiksi ”Maltan kauniin saaren äänten tulevasta painotuksesta”.

(Suosionosoituksia)

  Väyrynen (ELDR). – Arvoisa puhemies, ennakkoon oli liikkeellä huhuja, joiden mukaan korkean tason työryhmä aikoi ehdottaa Euroopalle sipulimallia, eräänlaista samankeskisten kehien järjestelmää. On vahinko, ettei kseen sisälly ”sipulia”, sillä institutionaalinen eriytyminen näyttää olevan ainoa realistinen ratkaisu voimakkaasti laajenevalle unionille.

Euroopan tulee tulevaisuudessa koostua kolmesta institutionaalisesta kehästä. Uloimpana kehänä olisi Euroopan neuvosto, jonka hallitustenvälisiä instituutioita voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin antamalla sille uusia tehtäviä. Toisena kehänä olisi Euroopan unioni, joka kehittyisi tulevaisuudessa valtioliittona. Tämä edellyttäisi päätöksenteon hajauttamista ja hallitustenvälisen yhteistyön vahvistamista. Tällainen valtioliitto-EU voisi helposti ja nopeasti laajentua. Sisimpänä kehänä olisi Euroopan federaatio, jonka muodostaisivat integraatiossa pisimmälle edistyneet EU-valtiot: ne, jotka kuuluvat sekä Natoon että euroalueeseen. EU muuttuisi siis valtioliitoksi, jonka ytimenä olisi liittovaltio.

  Van Hecke Johan (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, Dehaenen raportin etuna on ilman muuta sen selkeys, ja se osoittaa luovuutta ja lujuutta sekä pragmaattisuutta ja kunnianhimoa. Ei ole olemassa mitään ohjekirjaa nopeasta ja tehokkaasta HVK:sta. Jos halutaan välttää juridisen huipputeknologian uutta taidonnäytettä, solmua, jota on mahdoton selvittää, täytyy aina tavalla tai toisella palata tämän kristallinkirkkaan raportin ytimeen. Siitä ei tarvitse tulla Dehaenelle veni vidi vici -tilannetta. Mutta jos Amsterdam plussan pääsisältöä ei hyväksytä, Eurooppaa uhkaa halvaantuminen. Nyt on jäsenvaltioiden ja komission vuoro toimia. Mitä meihin tulee, tulkoon tämä hyvin selväksi, unionin uudistaminen on joka tapauksessa laajentumisen välttämätön edellytys. Ensin on syvennettävä ja vasta sitten laajennettava. Me emme kuitenkaan hyväksy Eurooppaa, jossa on yhä enemmän jäseniä mutta yhä vähemmän kannatusta, tehokkuutta ja sielua.

  Barnier, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitän tässä vaiheessa vain muutaman sanan ottaen huomioon esityslistanne asettamat rajoitukset. Pelin säännöt olivat selvät tämänpäiväisessä keskustelussa. Keskustelu oli komission kannalta hyvin mielenkiintoinen, mutta siinä oli myös yksi puute, koska sen paremmin kollegio kuin te itsekään ette ole tähän mennessä määritelleet täsmällisesti kantaanne ja ehdotuksianne. Kyseessä oli siis keskustelu, joka perustui Dehaenen raporttiin, jota puheenjohtaja Prodi toivoi juuri keskustelun herättämiseksi ja sen valottamiseksi. Arvoisa puhemies, kuuntelin hyvin tarkkaavaisesti kaikkia puhujia, joita kiitän heidän huomiostaan ja puheenvuoroistaan. Otamme huomioon esitetyt kysymykset, ehdotukset ja välillä jopa arvostelut ja pelot näinä muutamina päivinä ennen 10. marraskuuta. Sinä päivänä kollegio esittää todellakin ensimmäisen poliittisen kantansa, jonka jälkeen keskustelemme tästä komission ensimmäisestä poliittisesta asiakirjasta. Sen jälkeen meidän on tehtävä vielä paljon työtä tuon 10. marraskuuta ja neuvottelujen aloittamisen välisenä aikana, koska komission on esitettävä asiakirja, josta sanoin itse, että siitä tulee vahva ja kattava poliittinen asiakirja, joka jaotellaan siten, että siitä on hyötyä neuvottelijoille ja että se helpottaa neuvottelujen käymistä. Meidän on tänä aikana työskenneltävä tiiviissä yhteistyössä perussopimusasioiden valiokunnan ja parlamenttinne kanssa. Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan siis kiittää Euroopan parlamenttia tästä ensimmäisestä keskustelusta, jossa käsiteltiin hallitustenvälistä konferenssia ja niitä kunnianhimoisia odotuksia, jotka meidän on asetettava hallitustenväliselle konferenssille.

  Puhemies. – (NL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan hetken kuluttua.