Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. joulukuuta 1999 - Strasbourg

13. Nautaeläimet ja naudanliha – tunnistus, rekisteröinti ja merkitseminen

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Papayannakisin laatima ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan mietintö (A5-0101/1999) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 muuttamisesta (KOM(1999) 487 - C5-0241/1999 - 1999/0205(COD)).

Goodwillilla on työjärjestyspuheenvuoro.

  Goodwill (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron, voinko tiedustella, vaikka neuvoston edustaja ei olekaan tänään kanssamme, onko komissio tai parlamentin sihteeristön edustaja tietoinen niistä näkemistäni uutistoimistojen raporteista, joissa väitetään, että eilen neuvostossa tehtiinkin päätös vapaaehtoisen merkitsemisjärjestelmän voimassaoloajan pidentämistä 12 kuukauteen, millä kierretään yhteispäätösmenettelyä ja viedään pohja pois tältä keskustelulta ja äänestykseltä?

  Puhemies. Graefe zu Baringdorfilla on työjärjestyspuheenvuoro.

  Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, puhun samasta asiasta. En ole sitä mieltä, että tämänpäiväinen keskustelu ja näin ollen myös huominen äänestys olisivat muuttuneet turhiksi, päinvastoin. Olisin kuitenkin halunnut, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle olisi selitetty ja koska neuvosto ei ole edustettuna, kuulisin sen mielelläni ennen tätä keskustelua komission jäsen Byrneltä , kuinka nämä tiedonannot ja neuvoston päätelmät olisi ymmärrettävä. Ilmeisesti tehtiin nimittäin päätös, että neuvosto ei voisi hyväksyä yksinkertaistettua menettelyä nimittäin yhteispäätösmenettelyyn perustuvaa lykkäämismenettelyä , jos teemme tarkistuksia komission esittämään asetukseen. Silloin se hyväksyisi komission toisen ehdotuksen, joka on laadittu vanhan asetuksen 820 mukaan ja jonka 19 artiklassa annetaan täytäntöönpanomääräykset, joissa sanotaan, että näiden täytäntöönpanomääräysten toteuttamista lykätään vuodella. Neuvosto on kuulemma päättänyt, että se hyväksyy tämän ehdotuksen, jos komissio tekee tällaisen muodollisen ehdotuksen.

Nyt on ilmeisesti kyse komission sellaisesta menettelytavasta, jossa sillä on kaksi vaihtoehtoa, ja kun käynnissä on yhteispäätösmenettely, arvoisa komission jäsen Byrne, meitä kiinnostaa tietysti kovasti, kiertääkö komissio tätä yhteispäätösmenettelyä kaksi mahdollisuutta tarjoavalla menettelytavallaan ja ilmoittamalla neuvostolle toisenkin toimintatavan.

Kuulisin mielelläni teiltä, hyväksyttekö neuvoston tämän menettelyn, joka merkitsee sitä, että yhteispäätösmenettelyn yksinkertaistetun menettelyn voi hyväksyä vain, jos parlamentti ei käytä oikeuttaan, nimittäin ei muuta tätä komission neuvostolle tekemää ehdotusta, ja joutuu sitten toteamaan: jos käytämme oikeuttamme, meidät syrjäytetään käytännössä joka tapauksessa tästä yhteispäätösmenettelystä! Olisimme mielellämme kuulleet komission jäsenen selittävän tätä ennen keskustelua. Olen pahoillani, arvoisa komission jäsen, että minun on kysyttävä teiltä; neuvoston edustajia ei ole paikalla, mutta haluaisimme mielellämme kuulla selityksen ennen keskustelua ja huomista äänestystä. Sanoakseni sen vielä kerran, pidän tätä keskustelua ja huomista äänestystä, siis päätöksentekoa, erittäin tarpeellisena. Siitä olen eri mieltä edeltävän puhujan kanssa, mutta asia on selvitettävä, siitä olen hänen kanssaan samaa mieltä.

  Byrne, komissio. – (EN) Arvoisa puhemies, en ole aivan varma siitä, mitä minua pyydetään tässä vaiheessa tekemään. Jos teille ja parlamentin jäsenille sopii, voisin osoittaa teille niitä aiheita, joita minun oli määrä teille esitellä, tai vaihtoehtoisesti voisin vastata, siinä määrin kuin pystyn, siihen kysymykseen, jonka kaksi edellistä puhujaa ovat esittäneet ja joka liittyy neuvostossa eilen käsiteltyihin aiheisiin. Kuten jäsen Graefe zu Baringdorf varsin oikeutetusti tähdensi, en ole täällä vastaamassa neuvoston puolesta, mutta mikäli vain pystyn auttamaan parlamenttia, olisin hyvin iloinen, jos voisin tehdä niin.

Minulla on mukanani kopio niistä päätelmistä, joita puheenjohtajavaltio eilen ehdotti. Ennen kuin luen tämän asiakirjan, minun on tähdennettävä, että sen, minkä aion lukea, voidaan katsoa kuvaavan neuvoston eilen omaksumaa poliittista yleisperiaatetta. Neuvosto totesi, että tänään parlamentissa keskusteltaisiin tästä aiheesta. Siksi se lykkäsi asiassa tehtäviä päätöksiä siihen asti, kun parlamentti on keskustellut aiheesta. Asiaan palataan seuraavaksi jonkin neuvoston ennen vuoden vaihdetta pitämän kokouksen yhteydessä niin, että parlamentin tämänpäiväinen päätös otetaan huomioon. Mutta jos siitä on yhtään apua parlamentille, lukisin varsin mielelläni tämän asiakirjan, joka kertoo pikemminkin poliittisesta yleisperiaatteesta kuin kuvaa eilisessä neuvoston kokouksessa tehtyä päätelmää tai päätöstä.

Käsiteltyään komission ehdotusta, jonka tarkoituksena on lykätä yhdellä vuodella (1. päivästä tammikuuta 2000 31. päivään joulukuuta 2000) naudanlihan pakollisen merkitsemisjärjestelmän käyttöönottoa ja pitää tänä aikana voimassa asetuksen 820/97/EY mukainen vapaaehtoinen merkitsemisjärjestelmä, neuvosto antoi seuraavat päätelmät:

(1) Neuvosto sopi seuraavasta yleisperiaatteesta: komission ehdotus on hyväksyttävissä muutoksitta edellyttäen, että oikeusperustana käytetään 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan lisäksi 37 artiklaa;

(2) Jos lausunto, jonka Euroopan parlamentti antaa yhteispäätösmenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä, on yhdenmukainen edellä mainitun yleisperiaatteen kanssa, neuvosto hyväksyy tämän tuloksen ja antaa näin muutetun ehdotetun säädöksen;

(3) Muussa tapauksessa säädöstä ei voida antaa ennen 31. joulukuuta 1999;

(4) Neuvosto panee merkille, että tässä olettamuksessa komissio aikoo esittää saman tavoitteen mukaisen ehdotuksen, joka perustuu asetuksen 820/97/EY 19 artiklan 1 kohtaan;

(5) Neuvosto on tarkastellut komission yksiköiden kyseistä tilannetta varten laatimaa asiakirjaa 14015/99 ja pannut merkille, että laaja enemmistö kannattaa tekstin sisältöä;

(6) Jos komissio esittää virallisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi, joka vastaa neuvostossa kannatusta saaneen valmisteluasiakirjan tekstiä, neuvosto antaa kyseisen ehdotuksen mukaisen asetuksen 31. joulukuuta 1999 mennessä;

(7) Neuvosto tekee parhaansa yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa, jotta merkitsemisjärjestelmää koskeva päätös voidaan tehdä mahdollisimman pian.

Tämä on maatalousneuvoston eilen omaksuma yleisperiaate. Neuvosto pidättyi tekemästä päätöstä osoittaen samalla kunnioittavansa parlamentin tämänpäiväisiä keskusteluja, ja parlamentti voi hyvin tehdä päätöksen huomenna.

  Papayannakis (GUE/NGL), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, Byrnen lukeman tekstin jälkeen, joka minullakin on täällä, tässä keskustelussa on entistä vähemmän järkeä. Arvoisa komission jäsen Byrne, ei ole totta, että neuvosto teki päätöksiä. Neuvosto päätti lykätä asiaa vuodella. Niin sanotaan. Neuvosto päätti, että se tietää komission – siis teidän – lähettävän teille toisen ratkaisun, jota me emme tunne. Te tiedätte sen, he tietävät saavansa sen, se on hyvä, se hyväksytään ennen joulukuun 31. päivää ja se hyväksytään ilman yhteispäätöstä. Myös tämä on neuvoston päätös. Näin ollen te pidätte meitä pilkkananne.

Hyvät kollegat, tästä huolimatta minun on hoidettava asian esittely. Vuonna 1997 hyväksyimme asetuksen 820. Siinä määrättiin nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmästä – silloin oli hullujen lehmien kriisi –, joka päätettiin tehdä pakolliseksi 1. heinäkuuta 1997 alkaen. Siinä määrättiin naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisestä, joka oli vapaaehtoista 31. joulukuuta 1999 asti ja pakollista 1. tammikuuta 2000 jälkeen. Selvyyden vuoksi on korostettava, että jokaisen tai joidenkin maiden vapaaehtoinen järjestelmä ei muutu automaattisesti yleiseksi ja pakolliseksi koko unionin järjestelmäksi. Siirtyminen vapaaehtoisesta järjestelmästä pakolliseen tapahtuu hyväksymällä yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, jotka komission olisi pitänyt laatia ja jotka olisi pitänyt hyväksyä ennen joulukuun 1. päivää vuonna 2000. Nyt ei ole vielä hyväksytty mitään. Näin ollen 1. tammikuuta 2000 lähtien vallitsee muodollisesti oikeudellinen tyhjiö, kaaos, sekaannus markkinoilla. Miksi? Koska jäsenvaltiot eivät lähettäneet ajoissa niitä raportteja, jotka niiden piti lähettää komissiolle, ja komissio taas ei tehnyt työtään. Ja 15. marraskuuta komissiosta sanotaan meille: "Emme päässeet tulokseen, voisimmeko saada vuoden lykkäystä?". Mutta komissio lisää, että tämä tapahtuu uuden oikeudellisen perustan pohjalta, niin kuin Amsterdamin sopimuksen 152 artiklan mukaan pitääkin tapahtua.

Tämä kehitys asettaa parlamentin vaikeaan asemaan, arvoisa puhemies. Joko hyväksymme sen, mitä komissio sanoo, eli lykkäämme asiaa vuodella ja teemme sitten yhteispäätöksen täytäntöönpanosäännöksistä, tai teemme tarkistuksia, mutta silloin näitä tarkistuksia ei voida hyväksyä, kuten myös neuvosto sanoo. Ja jos niitä ei voida hyväksyä, silloin syntyy taas ongelmia. Mitä me olemme tehneet ympäristöasioiden valiokunnassa? Olemme mielestäni esittäneet hyvää kritiikkiä, joka kohdistuu erittäin voimakkaasti komissioon ja neuvostoon. Emme hyväksy vuoden viivästystä. Mielestämme aika pitäisi lyhentää enintään kahdeksaksi kuukaudeksi. Arvoisa puhemies, mekin olemme tietenkin samaa mieltä niistä ympäristöasioiden valiokunnan hyväksymistä tarkistuksista, jotka käytännössä koskevat yhteispäätösmenettelyn ohittamista, jotta ei menetettäisi aikaa ja pakollinen sopimus saataisiin nopeasti aikaan. Neuvosto, jonka päätöksen tunnemme, pitää selvänä, että mikään tästä ei ole mahdollista. Neuvosto sanoo jo nyt, että tulee vuoden viivästys, ja neuvosto odottaa niitä kuuluisia ehdotuksia, joita komissiolla on takataskussaan ja jotka ratkaisevat täytäntöönpano-ongelman.

Arvoisa puhemies, mielestäni olemme sotkeneet asiat varsin pahasti. Mielestäni mikään ehdotetuista menettelyistä ei takaa, että pääsisimme nopeammin panemaan täytäntöön pakollisen merkitsemisen. Pidän mahdollisena, että neuvosto pitää pian ylimääräisen kokouksen – mahdollisesti ennen joulua – ja tekee jotain, jottei syntyisi oikeudellista tyhjiötä, kaaosta ja epäselvyyttä. Kuitenkin yhteispäätösmenettely ohitetaan, ehkä omalla vastuulla. Arvoisa puhemies, mielestäni tämän jälkeen on hyvin ymmärrettävää, jos joku kuvittelee, että voidaan mennä vielä tuomioistuimeen, koska tässä on selvästi rikottu lainsäädäntöä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mikään ei takaa nopeampaa vauhtia. Esittelen kuitenkin ympäristöasioiden valiokunnan ratkaisun ja toivon, että pääsemme nopeammin eteenpäin kohti pakollista merkitsemistä vaikkakin kyseenalaisin keinoin. Olemme nähneet tänään, kuinka tärkeää tämä on jäsenvaltioiden erimielisyyksien ratkaisemisen kannalta. Ennen kaikkea, vielä enemmän meitä kiinnostaa se, kuinka tärkeää tämä on kuluttajien suojelun kannalta. Jos näemme, että kiireelliset asiat eivät edisty näistä kyseenalaisista keinoista huolimatta, pidän väistämättömänä, että päädymme viemään asian tuomioistuimeen, tietenkin sillä edellytyksellä, että tämän parlamentin enemmistöllä on poliittista rohkeutta ja päättäväisyyttä tehdä niin.

  Kindermann (PSE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käsittelimme naudanlihan merkitsemistä täysistunnossa jo vuoden 1997 helmikuussa. Kannatimme silloin pakollisen merkintäjärjestelmän välitöntä käyttöönottoa. Neuvosto päätti kuitenkin aluksi vapaaehtoisesta merkitsemisestä ja lykkäsi pakollisen järjestelmän käyttöönottoa vuoden 2000 tammikuuhun. Nyt meitä vaaditaan hyväksymään vielä vuoden lykkäys, koska voimassa olevan asetuksen 820/97 täytäntöönpano on viivästynyt. Näistä viivytyksistä ovat vastuussa vain jäsenvaltiot ja komissio.

Komissio perustelee viivytyksiä sillä, että jäsenvaltioiden edistymiskertomukset, jotka muodostavat pakollisen järjestelmän yleisten sääntöjen perustan, olisi saatu liian myöhään. Meidän käsityksemme mukaan komissio ja jäsenvaltiot eivät ole pyrkineet johdonmukaisesti siihen, että naudanlihan pakollinen merkintäjärjestelmä tulisi voimaan suunnitelmien mukaisesti. Komission pitää kysyä itseltään, miksi se ei ole velvoittanut jäsenvaltioita täyttämään velvollisuuksiaan aikaisemmin. Jäsenvaltioidenhan piti luoda tämän vuoden loppuun mennessä edellytykset nautojen alkuperän aukottomalle tunnistamiselle ja sähköisten tietopankkien täydelle käyttövalmiudelle.

Emme voi hyväksyä myöskään komission sitä perustetta, että sen ehdotuksen esittämisessä esiintynyt viivästys johtuisi siitä, että yhteisöjen tuomioistuimessa neuvostoa vastaan tässä asiassa vireillä olevaa asetuksen 820/97 oikeusperustaan liittyvää oikeudenkäyntiä koskevaa päätöstä ei ollut annettu. Vaikka päätös olisi jo annettu, tämän asian yhteispäätösmenettely olisi varmasti ollut erittäin vaikea saattaa päätökseen.

Emme voi ehdoitta hyväksyä vuoden lisälykkäystä, muuten meidän on mahdollisesti taas pakko hyväksyä vuoden lisälykkäys vuoden päästä samaan aikaan, koska jotkin jäsenvaltiot eivät ole taaskaan hoitaneet velvoitteitaan. Annamme jäsenvaltioille kahdeksan kuukautta niiden laiminlyöntien korjaamiseen, mutta 1. syyskuuta 2000 pakollinen merkintäjärjestelmä pitää ottaa lopullisesti käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikkien niiden kohdalla, jotka markkinoivat naudanlihaa. Komissiollakin on siihen asti aikaa tämän järjestelmän täytäntöönpanomääräysten esittämiseen. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät samanaikaisesti yhteispäätösmenettelyssä asetuksen 820/97 uudesta sanamuodosta. Tämä menettelytapa mahdollistaa pakollisen järjestelmän aikaisemman käyttöönoton kuin komission ehdotuksessaan esittämä menettelytapa ja antaa kaikille osallisille myös riittävästi aikaa kestävän ja tyydyttävän ratkaisun aikaansaamiseen.

Lopuksi haluaisin kiittää vielä kerran ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan kollegoja siitä, että he ovat ottaneet huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittämät tarkistukset, ja olen sitä mieltä, että nyt on erityisen tärkeää, että Euroopan parlamentti on yksimielinen ja antaa yksiselitteisen merkin tässä kuluttajien kannalta niin tärkeässä asiassa. Kiitän myös vielä kerran kaikkia avustajia ja sihteeristöä heidän uhrautuvasta ja nopeasta työstään.

  Goodwill (PPE-DE). (EN) Toisiaan seuraavat elintarvikeskandaalit ovat sävyttäneet 1900-luvun viimeisiä vuosikymmeniä. Monissa tapauksissa aito huolestuminen on saanut suhteettomat mittasuhteet, kun tiedotusvälineet ovat lietsoneet paniikkitunnelmia ja vain harvoin luopuneet hyvästä jutusta antamalla tosiseikkojen puhua puolestaan. Ehkä meillä ei ole riittävästi lehtimiehiä, joilla olisi tieteellinen tausta ja jotka pystyisivät arvioimaan sellaisia aiheita, kuten riski, tai mahdollisesti, kuten epäilen, sellaisia lehtimiehiä, joille sensaatiomainen etusivun lööppi, jolla lehteä myydään, ei olisi tärkeämpi kuin se, että kuluttajille jaetaan tietoa, jonka perusteella he voivat tehdä harkittuja ostopäätöksiä.

Tuotemerkinnät ovat yksi merkittävä ala, jolla tällaista huonoa tietoa voidaan löytää. On tietenkin mahdollista mennä liian pitkälle ja antaa teknistä tietoa, joka pikemminkin hämmentää kuin välittää tietoa. Silloin kun tämän ja muidenkin direktiivien yksityiskohtia tarkastellaan, toivon, että meillä on hyvässä muistissa kahta tai kolmea kiukuttelevaa lasta perässään ympäri valintamyymälää raahaava äiti. Hänellä ei ole aikaa lukea yksityiskohtaisia teknisiä merkintöjä. Hänen on nähtävä yhdellä silmäyksellä alkuperää, tuotantotapaa ja muita yksityiskohtia koskeva tieto yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti esitettynä.

Tällä hetkellä elintarvikkeiden merkinnät ovat parhaimmillaankin epämääräisiä ja pahimmillaan tarkoituksellisen harhaanjohtavia. Olisi esimerkiksi anteeksiannettavaa luulla, että pekoni, johon on merkitty "pakattu Yhdistyneessä kuningaskunnassa", on tuotettu Britanniassa kaikkein tiukimpien hyvinvointistandardien mukaisesti, näinhän se ei ole. Ja "shepherd's pie" (paimenen piirakka), johon on merkitty "Yhdistyneen kuningaskunnan tuote", saattaa sisältää botswanalaista, zimbabwelaista tai missä tahansa maailman maassa tuotettua lihaa. Tällainen meno ei käy. Nämä ongelmat olisi otettava huomioon merkintöjä koskevissa säännöissä.

Nyt pääsenkin siihen kestämättömään tilanteeseen, jossa tällä hetkellä olemme ja joka koskee vapaaehtoisen naudanlihan merkintäjärjestelmän voimassaoloajan pidentämistä. Mikä olisi EU:n asenne, jos se ei olisikaan maa vaan yhtiö, joka päättää olla välittämättä sellaisesta lainsäädännöstä, jonka säännöksiä muut samankaltaiset liikeyritykset noudattavat? Tietenkin laki pantaisiin täysimääräisenä täytäntöön. Meillä on sellainen tilanne, jossa 12 jäsenvaltiota 15:stä ei ole ottanut käyttöön vapaaehtoista naudanlihan merkintäjärjestelmää, eivätkä siten ole siinä tilanteessa, että voisivat siirtyä pakolliseen järjestelmään tammikuussa. Komissio syyttää jäsenvaltioita siitä, että ne eivät ole välittäneet tietoa toimiensa puutteellisuudesta ajoissa, jotta asianmukaiset demokraattiset menettelyt olisi saatu käyntiin. Komission olisi kuitenkin pitänyt tietää, mihin suuntaan tilanne oli kehittymässä, ja olen varma, että vain muutamalla puhelinsoitolla komissio olisi ollut tilanteen tasalla. Huolimatta siitä, että sekä parlamentin maatalous- että ympäristöasioiden valiokuntia pyydettiin harkitsemaan voimassaoloajan pidentämistä, neuvosto päätti tänään olla välittämättä parlamentin näkemyksestä ja päätti muuttaa tämän päätöksen oikeusperustaa huolimatta siitä, että ehdotetut tarkistukset olivat sekä käytännöllisiä että järkeviä, ja ne olisi voitu hyväksyä yhteispäätösmenettelyssä. Tämä on Euroopan parlamentin jäseniin kohdistuva loukkaus.

Lopuksi sanoisin, että on erityisen tärkeää, että kuluttajat tietävät, mistä heidän nautittavakseen tuotettu naudanliha on peräisin. BSE-kriisin jälkeisessä tilanteessa meidän olisi tehtävä turvallisimman markkinoilla olevan naudanlihan mikä on tietysti brittiläistä tunnistaminen ihmisille helpoksi.

Voinko myös vaatia komission jäsen Byrneä ottamaan käyttöön korvausjärjestelmän niiden brittiläisten naudanlihan tuottajien hyväksi, jotka ovat joutuneet kärsimään Ranskan hallituksen laittomasta toiminnasta? Tämän järjestelmän kustannuksia voidaan vaatia takaisin Ranskalta, kun se vuorenvarmasti häviää oikeusjuttunsa. Britannian naudanlihan tuottajat tarvitsevat nyt apua, eivätkä lupausta myöhemmistä korvauksista, silloin kun osa heistä on jo ajautunut konkurssiin ja kun heitä ei voida enää mitenkään auttaa.

  Whitehead (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, palaamme jo toisen kerran tänään naudanlihaan ja sen turvallisuutta ja liikkumista unionissa oikeusvaltioon kuuluvalla tavalla koskevaan vakavaan kriisiin. Me kaikki uskomme, että tarvitsemme niitä toimia, jotka komissio lupasi jo vuonna 1997. Tarvitsemme niitä erityisesti tämän kriisin vuoksi, josta yritämme selviytyä. Kysymys naudanlihatuotteiden tunnistamisesta ja niiden luotettavuudesta on keskeistä Ranskan ja Euroopan unionin välisessä kiistassa, kuten se on keskeistä myös niissä turvallisuutta koskevissa huolissa, jotka ovat vaivanneet sekä maatalousasioiden valiokuntaa että ympäristöasioiden valiokuntaa kahden viime vuoden aikana.

Haluan onnitella parlamentin jäsen Papayannakisia hänen viime viikkoina osoittamastaan kärsivällisyydestä. Olemme kaikki huolissamme siitä, että neuvosto julkilausumassaan esitti asian niin kuin se olisi tapahtunut tosiasia. Käymme tätä keskustelua lainsäädännöllisessä tyhjiössä, jos meillä ei ole tarkistuksen tarjoamaa joustavuutta. Huomaamme, että asetus 820/97 karkaa käsistämme muiden puolinaisesti noudatettujen vapaaehtoisten käytäntöjen sekaan, eikä välittömässä näköpiirissä edes ole pakollista järjestelmää, jonka jokainen parlamentin jäsen tietää tarpeelliseksi. Tämä on osittain tulosta jäsenvaltioiden saamattomuudesta. Mutta en voi vapauttaa komissiota sille kuuluvasta vastuusta, joka juontaa juurensa ajalta kauan ennen komission jäsen Byrnen virkaanastumista. Mutta nyt, kun hänen on selvitettävä tätä sotkua, meidän pitäisi kuulla häneltä itseltään, miten hän aikoo siitä selviytyä.

Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan tarkistuksilla pyritään korjaamaan tilannetta säätämällä enintään kahdeksan kuukauden yläraja. Jotkin tarkistuksistamme selvensivät ja lujittivat 152 artiklaa oikeusperustana.

Tänään neuvosto vaatii 37 artiklan lisäämistä oikeusperustaan. Tämä on varmasti terveyden suojelua ja kuluttajansuojaa koskeva kysymys. Haluan kuulla komission jäsen Byrneltä sen, että hän aikoo puolustaa kaikkea, mitä 152 artiklaan sisältyi silloin, kun se lisättiin perustamissopimukseen. Asian ydin on siinä, että siinä meille annettiin oikeus puuttua ja oikeus tulla kuulluksi ja osallistua yhteispäätösprosessiin. Tätä oikeutta, joka vasta äskettäin Amsterdamin sopimuksen jälkeen luvattiin parlamentille, ollaan nyt viemässä meiltä pois. Tämä on ollut jäsen Papayannakisin kaikissa meidän ympäristövaliokunnassa käymissämme keskusteluissa esittämä hätähuuto. On ehdottoman pöyristyttävää, että me istumme täällä parlamentin istuntosalissa, josta yhdeksän kymmenesosaa on tyhjänä, viikko ennen joulua tarkastelemassa asetusta, jonka voimaantulon päivämäärästä ei ole mitään tietoa, eikä siitä, miten se tapahtuu, samalla kun neuvosto kohtelee meitä torjuvan ylimielisesti. En usko, että tällainen käy laatuun. En usko, että komission jäsen Byrnekään ajattelee niin.

  Busk (ELDR). – (DA) Arvoisa puhemies, on moraalisesti tuomittavaa ja täysin mahdotonta hyväksyä, että Euroopan komissio viivyttelee tässä asiassa, vaikka kuluttajilla on täysi oikeus saada tietää niiden elintarvikkeiden alkuperä, joita me kaikki syömme. Euroopan parlamentin on käytettävä pakkokeinoja ja varmistettava, että naudanlihan merkintä ja nautaeläinten rekisteröinti toteutetaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat jo 1997 tehneet neuvostossa päätöksen merkinnän ja rekisteröinnin toteuttamisesta. Valitettavasti se on toteutettu vain muutamassa maassa, ja useissa muissa maissa päätöksen toteuttaminen vaikuttaa hyvin vaikealta. Niissä ei ole vielä ryhdytty luomaan merkintäjärjestelmää.

Liberaaliryhmän mielestä on ratkaisevaa, että emme ainoastaan säilytä kuluttajien luottamusta vaan että sitä myös lisätään, että kansanterveyttä suojellaan ja että elintarvikkeiden laatu on korkea. Emme sen vuoksi voi mitenkään hyväksyä sitä, ettei komissio ole hoitanut tätä tärkeää asiaa. Kuluttajien on voitava luottaa siihen, että heidän ostamansa naudanlihan laatu on hyvää, ja se on mahdollista vain, jos eläintä voidaan seurata sen syntymästä aina siihen asti, kunnes naudanliha on päivällispöydässä. Se merkitsee toisin sanoen sitä, että niin alkuperämaan, teurastusmaan, teurastamon ja paloittelun suorittavan yrityksenkin on oltava tiedossa.

Komission ehdotusta pakollisen merkinnän ja rekisteröinnin lykkäämisestä on täysin mahdotonta hyväksyä. Voimme tukea parlamentin jäsen Heinz Kindermannin lausuntoa ja lisäksi odotamme, että tähän tarkoitukseen varataan vähintään 15 miljoonaa ecua, koska se nopeuttaa merkinnän ja rekisteröinnin toteuttamista.

  Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Byrne, te ilmoititte meille neuvoston päätöksestä. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että se on oikeastaan neuvoston tehtävä, mutta viittaan seitsemänteen kohtaan. Siinä lukee, että merkintäjärjestelmää koskeva päätös on tehtävä mahdollisimman pian, yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Pidän tätä kohtaa kyynisenä, sillä tässä asiakirjassa Euroopan parlamentti on juuri syrjäytetty taas yhteistoiminnasta ja yhteispäätösmenettelystä. Nyt käy samoin kuin vuonna 1997. Komissio ehdotti silloin yhteispäätöstä. Parlamentti ja komissio tekivät ehdotuksen. Ponnistelimme silloin myös kovasti, ja sitten neuvosto hylkäsi yksimielisesti tuon ehdotuksen ja teki päätöksen parlamenttia kuulematta.

Neuvosto oli siis ottanut tehtävän hoitaakseen. Neuvosto ei kantanut vastuutaan sen pannakseen täytäntöön sen, mitä se oli päättänyt 19 artiklassa, nimittäin säätää tosiaan täytäntöönpanomääräyksistä 1. tammikuuta 2000 mennessä. Parlamentti velvoitettiin taas hoitamaan asiaa. Me kannoimme taas vastuumme. Emme vastanneet hävyttömästi tai vaienneet, istuuduimme ja työskentelimme tässä yhteydessä sydämellinen kiitos teille, parlamentin jäsen Papayannakis, esittelijänä, ja jäsen Kindermannille, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelijana, mutta myös hallinnolle ja lakiosastolle. Kaikki näkivät vaivaa! Maatalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan yhteistoiminta oli hyvää. Neuvottelimme komission kanssa. Pelasimme koko ajan avoimin kortein ja sanoimme: olkaa hyvä, me tulemme mukaan tähän prosessiin. Tulos on seuraavanlainen: ei ole muuta vaihtoehtoa! Jos haluatte olla mukana prosessissa, se merkitsee sitä, että teidän on myös irrottauduttava tämän prosessin sisällöstä, muuten emme ota hoitaaksemme teidän asiaanne!

Arvoisa komission jäsen Byrne, te sanoitte: ratkaisu on nyt parlamentin käsissä. Se, että ratkaisu on nyt parlamentin käsissä tarkoittaa sitä, että jos hyväksymme sen, mitä olette esittänyt, se menee läpi. Jos teemme tarkistuksia, jotka ovat todella perusteltuja, joiden kanssa olemme nähneet vaivaa, te teette päätöksen ilman meitä. Neuvosto loukkaa näin parlamenttia tavalla, jota emme ole valmiita hyväksymään.

Sitten komission rooliin. Komissio sanoi meille: meillä ei ole enää aikaa täytäntöönpanomääräyksille. Olkaa niin ystävällisiä, että annatte meille edes mahdollisuuden! Me annamme teille mahdollisuuden, ja mitä siitä seuraa? Koska teille ei ilmeisesti sovi tapa, jolla olemme muuttaneet ehdotusta, teette uuden ehdotuksen, jonka mukaan otatte 19 artiklan mukaisesti käyttöön pakollisen järjestelmän, mutta sanotte samalla, että vapaaehtoisuutta jatketaan vuodella. Näin suljette parlamentin ulos tästä prosessista. Sekin on parlamentin loukkaamista, jota emme voi hyväksyä! Olemme sitä mieltä, että 19 artikla ei oikeuta tähän lykkäämiseen. Meillä on vireillä vuoden 1997 päätökseen liittyvä oikeudenkäynti, ja nykyisen päätöksen jälkeen meillä on erittäin todennäköisesti taas vireillä oikeudenkäynti. Kuluttajien edun vuoksi olisi erittäin tärkeää laatia yhdessä aikataulu, jotta tämä pakollinen merkintäjärjestelmä otetaan käyttöön järkevästi ja määräaikojen mukaisesti!

  Hyland (UEN). (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että minulla on tilaisuus osallistua keskusteluun lyhyesti ja aloittaa kertomalla, että elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan kiistan pikainen ja tyydyttävä ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää kuluttajille, lihantuottajillemme ja myös elintarviketeollisuudelle.

Jo nyt BSE:n jälkivaikutuksena lihantuottajat ovat menettäneet miljoonia puntia, ja kuluttajat ovat sekä hämmentyneitä että ymmällään. Vaikkakaan en haluaisi yhtään vähätellä tilanteen vakavuutta, vaikutukset kuluttajien luottamukseen ovat olleet käsittääkseni paljon suurempia kuin todellinen vaikutus kansanterveyteen. Tästä syystä meidän on nopeasti häivytettävä kaikkien elintarvikkeiden turvallisuutta, naudanliha mukaan luettuna, koskevat epäilyt uskottavan ja täysin aukottoman jäljitysohjelman avulla. Viivästyksiä ei voi tässä vaiheessa hyväksyä, ja parlamentin on painostettava neuvostoa ja jäsenvaltioita, jotta ne noudattavat täysin meidän tarkistettuja elintarvikelakejamme.

On sovittu siitä, että tieteellisen ohjauskomitean suositukset hyväksytään kaikkien elintarviketuotannon kansanterveyttä koskevien päätösten perustaksi. Jos tehtäisiin toisin, se tarkoittaisi mielestäni sen tarpeetonta politisoimista, joka on tällä hetkellä EU:n esityslistan painopistealue, mikä ei näin ollen mitenkään edistäisi kuluttajien ja lihantuottajien luottamuksen palauttamista. Olin läsnä koko aikaisemmin tänään käydyn asiaa koskevan keskustelun ajan, ja joku saattaisikin ihmetellä, onko parlamentti yksimielinen hyväksyessään ohjauskomitean suositusten perusperiaatteen.

Kuluttajan näkökulmasta merkitseminen on tietenkin osa tämän ongelman ratkaisemista. Merkintöjen on oltava selkeitä, niiden on oltava ymmärrettäviä: tämä seikka on otettu täällä usein esille. Mutta se ei ole vastaus elintarviketuotannon kansanterveyttä koskevaan puoleen.

Uskon, että lihantuottajillamme ja jos saan sen sanoa, varsinkin irlantilaisilla lihantuottajilla ei ole vaikeuksia tuottaa korkeimmat laatu- ja turvallisuusvaatimukset täyttäviä tuotteita. Monessa mielessä heistä on tehty nykyisen kiistan syntipukkeja, ja he saavatkin maksaa kovan hinnan kriisistä, joka ei ollut heidän suoraa aikaansaannostaan.

Suhtaudun varsin suopeasti uuden komission jäsen Byrnen johtajuuteen ja hänen EU:n elintarviketurvallisuusviraston perustamista koskevaan sitoutumiseensa. Tiedän, arvoisa komission jäsen, että teette kaiken mahdollisen saadaksenne tämän ehdotuksen toteutumaan mahdollisimman nopeasti, ja on sangen tärkeää, että te teette niin.

Euroopan perhekohtaisiin tiloihin perustuva maatalousmalli tarjoaa käsittääkseni välttämättömän infrastruktuurin laadun ja valikoiman takaamiseksi kuluttajillemme. Tästä nimenomaisesta maatalousmallikäsityksestä on keskusteltu, ja siitä on sovittu maatalousasioiden valiokunnassamme ja itse asiassa myös parlamentissa. Se on heijastunut myös Agenda 2000:n ehdotuksiin.

Haluan tähdentää sitä, että samalla, kun yritämme kovasti suojella kuluttajia, meidän on myös yhtä lailla varottava, ettemme kuormita turhilla säännöksillä sellaista alaa, joka pystyy tuottamaan monipuolisesti laadukkaita elintarvikkeita. Nähdäkseni Euroopan karjankasvattajien tuottaman naudan-, lampaan- ja sianlihan laatua ei voita mikään. Tätä seikkaa on pohdittava kokonaisuudessaan kauppakeskusteluissa, jotka on vielä saatava Seattlessa käyntiin ja joissa on maailmankaupan kilpailijoidemme oman edun mukaista yrittää vesittää ponnistelumme maatalous- ja elintarvikealamme saamiseksi terveelle ja kilpailukykyiselle pohjalle.

  Keppelhoff-Wiechert (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, emme keskustele naudanlihan merkitsemisen yhteydessä sisällöistä vaan arvioidusta aikataulusta. Keskustelemme myös erittäin ajankohtaisesti neuvoston menettelytavasta ja komission käyttäytymisestä ja asemasta. Komissio on esittänyt meille kaksi naudanlihan merkitsemistä koskevaa ehdotusta. Ensinnäkin, että naudanlihan merkitseminen tulee jäsenvaltioissa pakolliseksi 1. tammikuuta 2001 alkaen, ja toinen ehdotus on sellainen, että 31. joulukuuta 2000 asti on voimassa siirtymäjärjestely eli vapaaehtoinen merkintäjärjestelmä.

Komission esittämä aikataulu on torjuttava kuluttajien edun vuoksi. Parlamentin jäsen Kindermann esitti mielestäni vakuuttavan aikataulun. Euroopan parlamentin pitäisi hyväksyä vapaaehtoinen merkitseminen 31:seen elokuuta 2000 asti, ja pakollinen järjestelmä pitäisi ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Vain niin voimme antaa epävarmoille kuluttajille yksiselitteisen merkin. Eihän voi toki käydä päinsä, että ketjun hitain lenkki määrää edelleen aikataulusta. Eikä voi käydä päinsä, että uusi komissio käyttää edelleen samaa vanhaa viivyttelytaktiikkaa. Asetuksen täytäntöönpanon viivästykset eivät johdu ainoastaan komissiosta ja yksittäisistä jäsenvaltioista. Toisin sanoen: tätä menettelytapaa ei olisi tarvittu lainkaan, jos komissio olisi toiminut aikoinaan ajoissa. Voimassa oleva asetus 820/97 velvoittaa lisäksi edelleen ottamaan käyttöön pakollisen järjestelmän 1. tammikuuta 2000 mennessä. Komissio esittää viivästysten syyksi sen, että jäsenvaltiot olisivat toimittaneet merkintäjärjestelmien täytäntöönpanoa koskevat kertomuksensa liian myöhään. Kysyn todella itseltäni, rangaistaanko tässä taas jäsenvaltioiden mallioppilaita.

Emme voi enää sallia tätä komission kissa ja hiiri -leikkiä! Teidän pitäisi tietää, arvoisa komission jäsen Byrne, että emme voi kaikki käyttäytyä tuolla tavalla. Teidän pitäisi ottaa huomioon, että meidän on tosiaan tarkoitus tehdä tämä päätös yhteispäätösmenettelyn avulla. Kuluttajien edun pitäisi olla tällöin etusijalla. Sen vuoksi meidän pitäisi mielestäni myös tukea huomisessa äänestyksessä jäsen Kindermannin ehdottamaa aikataulua. Tämän esitetyn aikataulun avulla voimme todella osoittaa epävarmoille kuluttajille, ja meidän kaikkien pitäisi tietää se, että olemme täällä kansan edustajina ja että kuluttajat myös näin ollen valitsevat meidät, ja juuri meidän parlamentin jäsenten pitää istahtaa aina parlamentin ulkopuolella keskustelemaan kansalaistemme kanssa. Minulla on sellainen käsitys, että neuvosto on etääntynyt jo melko kauas heistä.

  Izquierdo Rojo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti kannattaa näitä toimia ja se on osoittanut myös puoltavansa joustavaa toimintaa, jotta nämä toimet voidaan ottaa tehokkaasti käyttöön. Euroopan parlamentti kuitenkin vastustaa sitä, että määräaikoja pidetään verukkeina sille, ettei tätä toimea voida koskaan ottaa käyttöön.

Neuvoston linnoittautuminen ja se, että se salailee asioita parlamentilta, arvoisa puhemies, kasvattavat tämänsuuntaisia epäilyksiä jopa siinä määrin, että ne paljastavat neuvoston aikeet.

En myöskään yhdy niiden riemuun, jotka ovat sitä mieltä, että etikettien avulla voidaan tehdä loppu elintarvikkeisiin liittyvistä petoksista, enkä myöskään niiden pelkoihin, joiden mielestä tämä merkitsee markkinoiden palautumista kansalliselle tasolle. Tämä on yksinkertaisesti sellainen toimi, joka tulee tarjoamaan kuluttajille enemmän tietoa. Arvoisa puhemies, se on jo paljon tällaisena aikana, kun luottamus elintarviketurvallisuuteen on heikentynyt Euroopan unionissa.

Tämän vuoksi toteamme, että neuvosto on selvästi erehtynyt ja että sen on korjattava virheensä ensi tilassa.

  Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat ja arvoisa komission jäsen, viime viikolla Gentin yliopistolla järjestettiin BAMSTin vuosittainen opintopäivä. Lyhenne BAMST tulee sanoista Belgian Association for Meat Science and Technology (Belgian lihateknologian järjestö). Aiheena oli tällä kerralla jäljitettävyys lihan ja lihatuotteiden laadun takaamisen keinona. Professori Jan Van Hoof esitti tilaisuudessa selkeän katsauksen Belgian tilanteesta lihan alkuperän jäljittämisessä, ja nyt täytyy sanoa, että Belgian liittovaltiosta tulee lopultakin myös hyviä uutisia. Olemme Ranskan ja Suomen ohella ainoa maa, joka on valmis käsiteltävänä olevan direktiivin täytäntöönpanoon. Se, mitä neuvosto ja komissio kuitenkin tarjoavat meille nyt, on todella yllättävää. Kannatan niiden huomautuksia, jotka ovat jo osallistuneet tähän keskusteluun. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan yhteisellä vastarinnalla huolehditaan oikeutetusti siitä, että haluamme pysäyttää komission ehdotukset. Meidän on mahdotonta hyväksyä pakollisen merkintäjärjestelmän lykkäämistä kolmella vuodella. Myös yksi vuosi on liikaa. On selvää, että haluamme pakollisen merkintäjärjestelmän voimaan 1. syyskuuta lähtien. Neuvostoa on varoitettu. Annamme tarvittaessa asian EY:n tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tässä rikotaan yhteisön oikeutta, ja tämä on vakava loukkaus. Siksi myös pyydän kaikkia kollegoja hyväksymään täysin esittelijä Papayannakisin mietinnön. Aiomme pelata tässä asiassa kovin panoksin. Haluamme nimittäin käyttää pakollisia merkintöjä yhtenä aseena niille, jotka haluavat palauttaa kuluttajien luottamuksen lihaan. Se on parempi tehdä hyvissä ajoin kuin liian myöhään.

  Daul (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen viimeinen puheenvuoron käyttäjä, joten en aio enää toistaa sitä, mitä muut ovat täällä jo sanoneet. Koska meitä on täällä kovin vähän ja olemme yhdessä, haluaisin ensinnäkin vastata tämän illan kuluessa englantilaiselle kollegalleni ilman sen kummempia pohdintoja.

Olen jo todennut täällä istuntosalissa, että brittiläisten ja irlantilaisten karjankasvattajien tilanne on kovin hankala, joten heitä on tuettava. Meidän on tunnistettava maksuvelvolliset ja tehtävä yhdessä tiliä asioista. Jos Ranska on maksuvelvollinen tästä päättänee Ranskan tuomioistuin poliitikkojen on kannettava vastuunsa. Mutta meidän on myös muistettava, että ne, jotka ovat laiminlyöneet eläinjauhojen käsittelyä koskevia sääntöjä ja saattaneet meidät tähän tilanteeseen, ovat niin ikään velvollisia maksamaan virheistään. Heitä ei todellakaan pidä unohtaa.

Arvoisa komission jäsen, toivoisin vain, ettei vuonna 1997 tehtyä poliittista sitoumusta kyseenalaistettaisi. Miksi neuvosto perääntyy tässä asiassa? Mitä painostusryhmiä on olemassa? Kun kerran olemme tietoisia koko Euroopan lihantuotantosektorin tapahtumista sekä siitä, mitä muissa maissa tapahtuu vielä nykyäänkin, ihmettelenpä vain. Onko olemassa painostusryhmiä, joiden avulla voisimme palata tähän ongelmaan, palata siihen, mitä tuotantoketjujen, merkintöjen ja myös kuluttajien hyväksi on tehty, jotta saisimme selkoa näihin kysymyksiin?

Arvoisa komission jäsen, voisitteko kertoa meille, millaisia ehdotuksia olette tehnyt neuvostolle? Sillä ellen pahasti erehdy, normaalisti komissio tekee keskustelujen kuluessa neuvostolle ehdotuksia, kuten eilen.

Kuinka te kuvittelette, että kuluttajia edustavat kansalaiset ymmärtäisivät tällaisen perääntymisen? Miksi neuvosto torjuu parlamentin ehdotuksen? Kyseessä ei todellakaan ole mistään budjettitoimenpiteistä. Neuvosto vastustaa käsittääkseni teurastuspaikkojen jäljitettävyyskoodia koskevia mainintoja, joten sen on yksin kannettava vastuunsa. Olen nykyään samaa mieltä kollegojeni kanssa siitä, että parlamentin on ilmoitettava tästä. Näin ollen luotan kuitenkin teihin siinä, arvoisa komission jäsen, että ette toivoakseni aiheuta parlamentille tällaista pettymystä 2000-luvulle siirryttäessä, ja se olisi lahja tämän vuoden, siis vuoden 1999 päättymisen kunniaksi. Teillä on vielä mahdollisuus puuttua asiaan ja käännyttää neuvosto tässä asiassa.

Toinen kohta, johon haluan kiinnittää huomionne ennen vuosituhannen vaihtumista on se, ettei meidän pidä viivästyttää kuten tämän vuoden marras - joulukuussa sellaisen lopullisen asetuksen käsittelyä, jonka perusteella naudanlihan merkintäjärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön mahdollisimman pian, kuten jäsen Papayannakisin loistavassa mietinnössä edellytetään.

  Byrne, komissio. (EN) Voinen aloittaa esittämällä anteeksipyynnön tämäniltapäiväisen myöhästymiseni vuoksi. Valitettavasti sääolot Brysselissä johtivat siihen, että tämänaamuinen lento peruutettiin, ja siksi en voinut olla itse läsnä saattamassa parlamenttia ajan tasalle BSE:tä koskevassa kiistassa. Tiedän, että tämä johti siihen, että parlamentin työaikataulua muutettiin niin, että tämä tärkeä keskustelu pidetäänkin nyt myöhään iltapäivällä. Minulle on tiedotettu kaikesta ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tämän ehdotuksen osalta tekemästä työstä. Haluaisin onnitella esittelijä Papayannakisia ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija Kindermannia.

Käsiteltävänämme oleva asia koskee komission ehdotusta pidentää asetuksen (EY) N:o 820/97 nojalla yhteen vuoteen vapaaehtoisen merkitsemisen vaatimusta. Olen hyvin tietoinen, että parlamentti on syvästi pettynyt, koska pakollista merkitsemisjärjestelmää ei pannakaan aikomusten mukaisesti täytäntöön 1. päivästä tammikuuta 2000 lähtien. Panen merkille, että mietinnössä on ehdotettu tarkistusta, jossa arvostellaan komissiota ja eräitä jäsenvaltioita näistä viivästyksistä. Kuitenkin näillä viivästyksillä oli hyvät ja oikeutetut syynsä. Ensiksi jäsenvaltiot eivät toimittaneet riittävän nopeasti nykyisistä järjestelyistä pyydettyjä selvityksiä. Toiseksi kaikki jäsenvaltiot eivät ole siinä asemassa, että ne pystyisivät perustamaan kaikki eläimet kattavan uskottavan tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän. Lopuksi sanottakoon, että edeltävä komissio teki eroamisensa myötä päätöksen, ettei se esitä mitään uusia, merkittäviä poliittisia aloitteita, ja ymmärrän, että parlamentti yhtyi tähän ehdotukseen.

Nykyinen komissio oli sen vuoksi varsin vaikeassa tilanteessa. Määräaika oli hyvin tiukka, tammikuun 1. päivään 2000 mennessä olisi ollut sovittava ehdotuksesta, jossa asetettaisiin tästä päivästä alkaen sovellettavaa pakollista järjestelmää koskevat yleiset säännöt. Yksinkertaisesti tätä määräaikaa ei olisi voitu edes parhaimmallakaan tahdolla noudattaa. Ehdotus on tehty yhteispäätösmenettelyssä, mutta täyttä yksimielisyyttä ei voida odottaa saatavan yhteisön toimielinten välille useisiin kuukausiin. Tämä aika tarvitaan vähintään siihen, että näin tärkeistä asioista päästään sopimukseen.

Tässä tilanteessa komissio myös esitteli toisen ehdotuksen, joka koskee asetuksessa (EY) N:o 820/97 säädettyjen nykyisten vapaaehtoisten järjestelyjen jatkamista. Tämä on myös yhteispäätösmenettelyn mukaista. Siksi senkin kohdalla määräaika on varsin tiukka, 1. tammikuuta 2000. Haasteena on päästä täyteen yksimielisyyteen suunnilleen ensi viikon aikana.

Eilen neuvosto keskusteli tästä toisesta komission ehdotuksesta, joka koski nykyisen järjestelmän jatkamista. Neuvosto hyväksyi tätä ehdotusta koskevan pääperiaatteen ja teki vain yhden oikeusperustaa koskevan tarkistuksen 37 artiklan lisääminen 152 artiklan rinnalle. Tämä on tietenkin varsin merkittävä tarkistus, joka ei mielestäni edesauta yhteispäätösmenettelyn saattamista ripeästi päätökseen. Jokainen parlamentin komission ehdotukseen tekemä tarkistus, joka on neuvoston eilen sopiman pääperiaatteen vastainen, pysäyttää yhtä lailla varmasti kaiken sopimusta kohti vievän kehityksen tämän vuoden puolella.

Tämä saattaa sekä parlamentin että komission hyvin hankalaan tilanteeseen. Taidatte olla hyvin tietoisia sen seurauksista. Tässä tilanteessa toimiminen on komission vastuulla. Kuten on jo otettu esiin, komission olisi pakko esittää kolmas ehdotus oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi. Tämä kolmas ehdotus perustuisi nykyisen asetuksen (EY) N:o 820/97 19 artiklaan, ja sillä jatkettaisiin nykyisiä järjestelyjä vapaaehtoisen merkitsemisen pohjalta.

Aikomukseni olisi käydä tarkistuksenne huolellisesti läpi ja katsoa, missä määrin ne voitaisiin ottaa huomioon. Tässä kohdassa minun on painotettava sitä, että eräät viivästysten vähentämiseen tähtäävät tarkistukset vievät kohti parempaa kuluttajansuojaa, mikä on tietenkin itselleni varsin tärkeä aihe. Voin hyväksyä tässä mielessä tarkistuksia, joilla pyritään lyhentämään sitä aikaa, jonka aikana nykyiset järjestelyt voivat jatkua kahdeksan kuukauden ajan.

En voi kuitenkaan hyväksyä niitä teidän esittämiänne tarkistuksia, jotka koskevat teurastuspaikan merkitsemisen aloittamista 1. päivästä tammikuuta 2000 alkaen. Suhtaudun hyvin myötämielisesti tähän tarkistukseen ja välitän neuvostolle painokkaan toiveeni siitä, että se otettaisiin neuvoston yhteisessä kannassa huomioon. Itse asiassa eilen kiinnitin neuvoston huomion siihen, että ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta esitti maanantaina tarkistuksen. Kuitenkaan se ei saanut lainkaan kannatusta. Tällaista määräystä voitaisiin ehkä paremmin käsitellä yleisiä sääntöjä koskevassa pääehdotuksessa. Myös tämä ehdotus on tällä hetkellä neuvoston ja parlamentin käsiteltävänä.

Komissio ei voi hyväksyä ehdotettua tarkistusta, jossa jätetään pois perustamissopimuksen 152 artiklaan perustuvan pääehdotuksen vaatimus todellisesta parlamentin, neuvoston ja komission välisestä keskustelusta. Tämä olisi seuraus, jos tämä tarkistus hyväksyttäisiin: parlamentti luopuisi tärkeästä velvoitteestaan osallistua tähän keskusteluun.

Haluaisin lisätä, että keskustelua voidaan yhä käydä ehdotuksesta, joka liittyy komission pakollisessa järjestelmässä sovellettaviin yleisiin sääntöihin. Keskustelua olisi käytävä pääasiassa tässä mielessä. On valitettavaa, että keskusteluja näistä hyvin monimutkaisista ja tärkeistä aiheista on täytynyt käydä hätäpäätöstunnelmissa lähes mahdottomassa määräajassa.

Komission näkemys on, että 152 artikla on sopiva oikeusperusta. Tämä on erittäin tärkeä ja kiistelty aihe, joka on tällä hetkellä yhteisön tuomioistuimen käsiteltävänä. Tässä asiassa komissio ei voi hyväksyä 37 artiklan lisäämistä.

Jäsenvaltioiden keskuudessa on hyvin vähän tai ei ollenkaan intoa kokonaan pakollisen järjestelmän aloittamisesta 1. päivästä tammikuuta alkaen. Emme voi olla välittämättä tästä tosiseikasta, emmekä voi olettaa, että meillä olisi jäsenvaltioita parempi käsitys asiaan sisältyvistä velvoitteista. Jäsenvaltiot voivat päättää, tehdäänkö niiden oman alueen sisällä syntyvän, kasvatetun ja teurastetun nautakarjan merkitseminen pakolliseksi. Ainoastaan kolme jäsenvaltiota on päättänyt tehdä niin.

Komissio kannattaa täysimääräistä, pakollista merkitsemistä. Siksi on ehdotettu, että merkitsemisen pitäisi tapahtua teurastuspaikoilla 1. päivästä tammikuuta 2001 alkaen ja lisäksi syntymä- ja lihotuspaikoissa 1. päivästä tammikuuta 2003 lähtien. Voin vakuuttaa teille, että olen sitoutunut tähän nimenomaiseen ehdotukseen sekä pakollisen merkitsemisen edistämiseen. Aikomukseni on ajaa näitä asioita niin kauan kuin olen virassani, ja toimia nopeasti niiden hyväksi.

Palatakseni muutamiin kysymyksiin, joita jotkut teistä esittivät, yritän kyllä antaa teille vastauksia näiden asioiden osalta.

Jäsen Papayannakisin esittämään seikkaan, joka kuului: "Pidätte meitä pilkkananne", vastaisin, että en ole varma tekivätkö tulkit jonkinlaisen virheen. Haluaisin tulkita nämä sanat pikemminkin hyvässä kuin pahassa mielessä, sillä niihin sisältyy se tulkinta, että yritän harhauttaa parlamenttia. Tuollainen, kuten varmaan tiedättekin, arvoisa Papayannakis, on yksi vakavimmista syytöksistä, joita voidaan ketään vastaan esittää. Jos se oli aikomuksenne, hylkään sen ja olen siitä näreissäni. Olen aina ollut vilpitön parlamentille. Ensimmäisenä päivänä kun tulin tänne ja kun puhuin syyskuisissa kuulemistilaisuuksissani, tein täysin selväksi, että aikomukseni oli olla avoin ja vilpitön parlamenttia kohtaan. Sinä lyhyenä aikana, jonka olen ollut komission jäsen, olen useaan otteeseen ollut läsnä parlamentin täysistunnoissa. Olen ollut useita kertoja myös läsnä parlamentin valiokunnissa. Tänä aikana minulle ei ole kertaakaan esitetty mitään tällaisia vihjauksia. Enkä hyväksy sellaista.

  Papayannakis (GUE/NGL), esittelijä. – (EL) Arvoisa komission jäsen, minulle mikään ei olisi helpompaa kuin pyytää välittömästi anteeksi. Luulen, että ette aivan ymmärtänyt, mitä sanoin. Silloin kun puhutaan politiikasta, minulla ei ole koskaan tapana olla karkea. En tiedä mitä teille on tulkattu, mutta tarkoitukseni ei ollut loukata teitä millään tavoin.

Arvoisa komission jäsen, kuitenkin jäljelle jää asia, joka on esittämäni poliittisen kysymyksen ydin, johon pyydän teitä palaamaan, jos niin haluatte. Päättikö neuvosto eilen vuoden lykkäyksestä odottamatta meidän vaatimuksiamme, kyllä vai ei? Päättikö neuvosto eilen kiertää parlamentin mielipiteen, kyllä vai ei? Arvoisa komission jäsen, nämä kysymykset eivät ole loukkauksia. Ne ovat vakavia toteamuksia neuvoston toimista. On selvää, että loppujen lopuksi teillä ei ole mitään syytä toimia neuvoston asianajajana.

Toistan siis vielä, että en millään tavoin tahdo hyökätä teidän kunniaanne ja mainettanne vastaan ja pyydän anteeksi, jos jostain syystä saitte sellaisen vaikutelman. Toistan kuitenkin, että ongelma on siinä, kuinka tulkitsemme sen, mitä neuvosto eilen teki. Teillä ei ole mitään syytä yrittää puolustella sitä.

  Byrne, komissio. (EN) Olen iloinen voidessani kertoa hyväksyväni jäsen Papayannakisin selityksen ja anteeksipyynnön sekä sen miellyttävän tavan, jolla hän asiansa esitti. Katsotaan siis kaikki tulkkausongelmista johtuviksi.

Vastauksena hänen esittämäänsä kysymykseen sanoisin, että hän on täysin oikeassa. En ole täällä vastaamassa neuvoston puolesta, ja voin ainoastaan sanoa lukeneeni eilisen neuvoston kokouksen päätelmät. Minun olisi varmaan sanottava, että neuvosto ei hyväksynyt niitä päätöksiksi vaan pikemminkin sanoi niiden kuvaavan neuvoston näkemystä, pääperiaatetta, mutta teki selväksi, että neuvoston on odotettava parlamentin huomenna tästä nimenomaisesta asiasta tekemän päätöksen lopputulosta, ennen kuin neuvosto pitää lopullisen äänestyksen ja tekee päätöksen. Siksi tätä asiaa käsitellään ymmärtääkseni uudelleen jossakin neuvoston ennen tämän vuoden päättymistä pidettävässä kokouksessa, jolloin otetaan huomioon parlamentin tämänpäiväinen keskustelu ja parlamentin huominen äänestystulos ja sen pohjalta tehty päätös.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 10.00.