Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 10. huhtikuuta 2000 - Strasbourg

4. Euroopan pakolaisrahaston perustaminen

  Puhemies. - Esityslistalla on seuraavana Frahmin laatima kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A5-0091/2000) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta (KOM(1999) 686 – C5­0120/2000 – 1999/0274(CNS)).

  Frahm (GUE/NGL), esittelijä. – (DA) Arvoisa puhemies, rikas Länsi-Eurooppa vetää tietenkin puoleensa kaikkia niitä, jotka hakevat suojelua, kaikkia niitä, jotka pakenevat vainoa. Meidän osuutemme kasvavan pakolaisvirran aiheuttamasta tehtävästä on tietenkin oltava sopusoinnussa niin suuruudeltaan kuin laajuudeltaankin hyvinvointimme tason sekä globaalin ja historiallisen asemamme kanssa. Eri kulttuuria edustavien ihmisten kohtaaminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertainen asia, ja sitä on sen vuoksi helpotettava, aivan kuten pakomatkalla olevia ihmisiäkin on autettava aloittamaan uusi elämä uudella paikalla. Jäsenvaltiot hoitavat näitä asioita hyvin eri tavoin, ja tapojen onkin oltava erilaisia, koska toimien lähtökohtana ovat valtioiden erilaiset kulttuurit ja perinteet. Kaikilla pakolaisilla on kuitenkin joitakin yhteisiä vähimmäistarpeita, ja jotkin ryhmät tarvitsevat ammattimaista apua ja tukea, jotta niiden jäsenet voisivat jälleen elää ihmiselämää. Lisäksi tarvitsemme uuden maan viranomaisiin ja itse turvapaikan hakemiseen liittyviä neuvoja ja opastusta.

Kaikki pakolaiset toivovat voivansa palata kotiin. Toisten kohdalla se toteutuu, mutta toisten kohdalla maanpako kestää niin kauan, että paluu ei ole enää realistista. Pakolaiset saavat lapsia ja ystäviä, ja he ovat aloittaneet uuden elämän, lapset juurtuvat uuteen maahan vahvemmin kuin vanhemmat entiseen maahansa. Sen vuoksi jotkut ehkä päätyvät lopulta hakemaan uuden maan kansalaisuutta, mutta useat tutkimukset osoittavat, että erityisesti niille henkilöille, jotka onnistuvat palaamaan kotiin, on hyvin tärkeää, että maanpaossa vietetty aika on ollut merkityksellistä, että yksilö on pystynyt kehittämään itseään ihmisenä pakolaisuuden aikana, että hän on voinut hyödyntää omia taitojaan niin, että hän ei ole ihmisenä joutunut jäämään paikoilleen tai että pysähtyneisyys, passiivisuus, epävarmuus ja puutteelliset mahdollisuudet kehittyä omalla toimialallaan eivät ole vaikeuttaneet hänen asemaansa. Sen vuoksi kotouttaminen ja paluu eivät ole vastakohtia toisilleen, eikä kotouttaminen koske pelkästään niitä henkilöitä, jotka haluavat vaihtaa maata pysyvästi. Siitä on merkittävää apua myös niille, joiden tarkoituksena on palata kotiin. Se saattaa todellakin olla paluun onnistumisen edellytys. Sen vuoksi en ymmärrä sitä, että jotkut haluavat erotella siirtymään joutuneet henkilöt pakolaisista.

Tehtävien jako Euroopassa on huono sekä suhteessa jäsenvaltioiden kokoon että niiden hyvinvoinnin tasoon. Euroopan pakolaisrahasto on ensimmäinen ja erittäin heikko yritys jakaa varat siten, että jako vastaisi niitä tehtäviä, joita yksittäiset jäsenvaltiot ovat luvanneet hoitaa. Kysehän ei ole pakolaisten ja alkuperäisten asukkaiden välisestä suhteesta, vaan kyse on todellisesta tehtävästä, josta on huolehdittava. Kyse ei ole suhteellisesta määrästä vaan todellisesta määrästä. Luulen, että useat PPE-ryhmän ja ELDR-ryhmän laatimat tarkistukset johtuvat tähän asiaan liittyvästä väärinkäsityksestä. Toivon, että keskustelu selkeyttää hieman sitä, mistä on kyse. Koska tehtävä on kuitenkin suuri ja koska tehtävä on jaettu huonosti, on tietenkin valitettavaa, että rahasto on niin pieni. Kyse on rakennemenoihin myönnettävästä 26 miljoonasta, joka jaetaan 15 jäsenvaltion kesken. Siitähän ei liikene paljoakaan niille jäsenvaltioille, jotka ovat todellakin ottaneet suuren vastuun tässä asiassa. Saksan tai Italian mittapuun mukaan tilannetta voidaan pitää sellaisena, mitä Tanskassa kutsutaan ”lumipalloksi helvetissä”. Lisäksi rahaston taloudellinen tulevaisuus on hieman epävarma. Saapa todellakin nähdä, onko komission jäsenellä meille jotakin hyvää kerrottavaa, onko komissio pohtinut tilannetta riittävästi, jotta rahastolla olisi tulevaisuutta, eikä se jäisi merkityksettömäksi lähivuosina. Kaiken kaikkiaan Euroopan pakolaisrahastoa on kuitenkin pidettävä toiminnan alkuna. Jos sen toiminta pääsee hyvään vauhtiin ja jos saamme vaikuttaa toiminnan jatkoon, summaa on tietenkin korotettava, jotta rahasto voisi todellakin olla nimensä mukaisesti Euroopan pakolaisrahasto.

  Buitenweg (Verts/ALE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää sydämellisesti hänen mietinnöstään ja samoin yhteistyöstä, jota olen saanut kokea lausunnon valmistelijana.

Innostuin kovasti lukiessani komission ehdotusta. Komissio on tässä asiassa selvästi hyvällä tiellä. On tärkeää, että rahoitusvastuu pakolaisista jaetaan jäsenvaltioiden kesken. Se on parempi ratkaisu kuin ihmisten heittely sinne tänne, ja se on sen edellytys, että voidaan tehdä loppu siitä kielteisestä kierteestä, että jäsenvaltiot välttelevät vastuutaan, joka niillä on kansainvälisten sopimusten nojalla.

Budjettivaliokunnalla on kuitenkin kaksi vastalausetta. Ensinnäkin rikotaan varainhoitoasetusta. On nimittäin kysymys monivuotisesta ohjelmasta, kun taas rahoitus on suunniteltu yhdeksi vuodeksi. Toinen ongelma on laajempi. Suunniteltu rahoitus, 26 miljoonaa rakennetoimiin ja 10 miljoonaa varaukseksi hätätoimenpiteisiin, ei voi koskaan johtaa komission pyrkimään tavoitteeseen, eli siihen, että rahoitusvastuu todellakin jaettaisiin. Jäsenvaltioiden täytyy kyllä luoda kaikenlaisia järjestelmiä ja menettelyjä saaliin jakamiseksi.

Jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus ja solidaarisuus suojelua etsiviä kohtaan uhkaa siten vaikeutua kohtuuttomien hallinnollisten rasitteiden myötä. Siksi budjettivaliokunta ehdottaa, että käsiteltävänä oleva ehdotus mainittuine summineen nähtäisiin hyvin arvokkaana kokeiluna, mutta aito Euroopan pakolaisrahasto tulee paljon kalliimmaksi. Täytyy tutkia, kuinka paljon kalliimmaksi se tulee, ja budjettivaliokunta on päättänyt yksimielisesti, että odotamme tästä tulosta ennen vuoden 2001 maaliskuun 31. päivää.

Komissio on hyvällä tiellä. Emme saa antaa rahoitusnäkymien rajoitusten johtaa meitä harhaan, kun nettotulos on positiivinen.

  Lambert (Verts/ALE), työllisyys ja sosiaalivaliokunnan lausunnon valmistelija. (EN) Arvoisa puhemies, ensiksi minunkin on kiitettävä esittelijä Frahmia hänen tekemästään työstä ja hänen halustaan tukea useita sekä valiokunnan että minun itseni tekemiä tarkistuksia. Tämähän on ollut aivan liian usein varsin hätäinen prosessi, minkä vuoksi monet meistä asianosaisista eivät ole voineet osallistua haluamallamme tavalla parhaiden ratkaisujen löytämiseen tiettyihin ongelmiin. Haluaisin mainita esimerkkinä erityisesti rahoituksen osoittamisen, sillä se ei ole tyydyttävällä tasolla komission koheesiorahaston maille suomaa erityishuomiota koskevaan pyrkimykseen nähden. Näin ollen ehdotetusta tarkastamisprosessista tulee olennaisen tärkeä.

Turvapaikanhakijat eivät ole taakka vaan vastuullinen tehtävä. Suhteellisen harvat hakeutuvat Euroopan unionin jäsenvaltioihin verrattuna niihin, jotka hakeutuvat maailman köyhiin maihin, esimerkiksi Afrikkaan. Valiokuntamme ehdottomassa tarkistuksessa vaaditaan, että kaikkien tästä rahastosta rahoitettavien toimien olisi perustuttava sellaiseen lähestymistapaan, jolla pyritään estämään kaikenlaisen muukalaisvihamielisyyden, rasismin, syrjinnän tai epätasa-arvon puhkeaminen. Tämä on erityisen tärkeää, varsinkin jos otetaan huomioon UNHCR:n äskettäin joillekin oman jäsenvaltioni puolueille osoittama kritiikki siitä, että ne kannustavat tällaisiin kielteisiin käsityksiin tai etteivät ne onnistu kyseenalaistamaan niitä mielestäni tällainen arvostelu on täysin oikeutettua.

Valiokuntamme ehdottamalla rahoitukseen tehtävällä muutoksella pyritään antamaan jokaiselle valtiolle vähimmäismäärä varoja, joita voitaisiin käyttää yleisen tietoisuuden lisäämiseen. Valiokuntani käsitys on, että tällä hetkellä riittämätöntä rahoitusta olisi käytettävä tarjottujen rakenteiden ja palvelujen kehittämiseen, minkä vuoksi haluamme myös, että laaditaan palvelujen kehittämistä varten kokonaisstrategia, jolla pyritään siihen, että pakolaiset ja siirtymään joutuneet henkilöt pystyvät toimimaan kaikin tavoin aktiivisesti yhteiskunnassa tasaveroisuuden pohjalta. Olisi lyhytnäköistä olla omaksumatta tällaista näkemystä, mitä muut ovatkin jo tähdentäneet.

Valiokunnassa myös ehdotettiin, että jäsenvaltioiden tasolla olisi päästävä kumppanuuden syvenemiseen määriteltäessä ja arvioitaessa sitä, miten rahat olisi käytettävä, ja myös pakolaisjärjestöjen olisi oltava siinä mukana. Haluamme myös, että toisten järjestöjen kuuleminen on komissiota avustavan valiokunnan velvollisuus. Näihin kaiken menettäneisiin henkilöihin suhtautuminen koskettaa aiheena koko yhteiskuntaa eikä ainoastaan hallituksia.

  Oostlander (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, minun ryhmäni on hyvin tyytyväinen tähän ehdotukseen Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta ja myös siihen, millä tavalla Frahm on esittelijänä käsitellyt tätä asiaa. Turvapaikkapolitiikassa tarvitaan kiireellisesti eurooppalaista lähestymistapaa. Emme halua alaspäin kulkevaa kierrettä, jossa jäsenvaltiot kilpailevat tehdäkseen itsensä vähemmän houkutteleviksi. Tästä on esimerkkinä se, mitä Alankomaat teki aikoinaan näyttäessään CNN:ssä vuotavia telttoja, joihin pakolaisia voitiin ottaa. Emme halua Eurooppana tällaista politiikkaa. Me emme lainkaan halua, että yksi maa siirtää vastuunsa toiselle maalle.

Siksi tämän rahaston perustaminen on askel hyvään suuntaan. Se tuo kuvaan mukaan väliaikaisesti symbolisesti toivotun solidaarisuuden Euroopan unionissa. On täysin oikein, että ne maat, joissa tehdään hyvin paljon asukasta kohden laskettuna, ovat ensimmäisiä, jotka saavat rahoitustukea. Siihen pyritään myös ryhmämme tarkistuksella. Näin ollen tukisummien täytyy olla suhteessa absoluuttisiin määriin. Nämä kaksi näkemystä täytyy kuitenkin esittää matemaattisessa muodossa. Sen jätän mielelläni virkamiehille. Luonnollisesti näitä ponnisteluja voidaan mitata jokaiseen maahan tulevalla pakolaisvirralla, myönnettyjen pakolaisstatusten määrällä – Geneven yleissopimuksen mukaisesti – ja vastaanotettujen siirtymään joutuneiden henkilöiden määrällä.

Sekä ehdotus että esittelijä käsittelevät tehtäviä, joita voidaan tukea rahastosta. Olemme hyvin iloisia siitä, että ajatuksemme mittatyöstä on saanut laajasti tukea. Tarkoitan tällöin myös – Frahm puhui juuri myös tästä – eroa niiden välillä, jotka ovat saaneet henkilökohtaisen pakolaisstatuksen ja niiden välillä jotka saavat väliaikaista suojelua, siis siirtymään joutuneet henkilöt, joita on ajettu kodeistaan valtavasti. Yksittäisille pakolaisille on hyötyä siitä, että ryhdytään mahdollisimman tehokkaasti heidän integroimiseensa Euroopan unionissa kaikin puolin – vakituinen työ, asunto, koko perheen sopeuttaminen jne.

Siirtymään joutuneita henkilöitä on puolestaan ajettu mittavasti kodeistaan vastoin tahtoaan, ja he haluavat palata takaisin kotimaihinsa. Meidän täytyy etsiä paras vaihtoehto sille, miten heidän olisi mahdollista palata takaisin arvokkaasti. Sitä varten heillä on tarve säilyttää omat sosiaaliset verkostonsa ja he myös tarvitsevat toimintaa, joka vahvistaa heidän tulevaisuudennäkymiään kotimaassaan ja tietysti myös heidän itsekunnioitustaan.

Tarkistus 19 koskee tätä pakolaisten osalta ja tarkistus 21 siirtymään joutuneiden henkilöiden osalta. Meidän täytyy oikeastaan todeta tämä vielä hieman selkeämmin.

Integroimiseen kuuluu mielestäni myös – tämä on henkilökohtainen näkemys – uusien vähemmistöjen uskonnon tunnustaminen. Siksi olen esittänyt tarkistusta 20, jota vain minä kannatin valiokunnassa ja joka on salaperäisesti jälleen sisällytetty mietintöön, jotta tavalla tai toisella kaikki kollegat, jotka haluavat osoittaa vapaamielisyyttä tässä asiassa, saavat vielä viimeisen tilaisuuden sisällyttää myös tämän tarkistuksen mietintöön.

Olen kuullut, että Euroopan komissio tekee vertailevan tutkimuksen jäsenvaltioiden turvapaikkapolitiikasta. Minua kiinnostaa kovasti, tuleeko tämä kertomus myös pian. Se voisi itsessään olla apuna yhteisessä politiikassa, joka perustuu parhaisiin käytänteisiin. On myös hyvin tärkeää saada tämä kertomus pikaisesti, koska tällä viikolla esimerkiksi Alankomaiden parlamentin alahuoneessa – tätä tapahtuu myös muualla – käsitellään jälleen turvapaikkapolitiikkaa, joka on suunniteltu sellaiseksi, että siinä mennään täysin eri tahdissa siihen verrattuna, mitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa tapahtuu. Tämä on minusta todella ymmärtämätöntä Alankomailta. Ehkä tätä kuitenkin tapahtuu muuallakin, ja mielestäni komissio voisi seurata tilannetta tahdikkaasti, mutta joka tapauksessa seurata sitä.

On johdonmukaista, että rahasto keskittyy ennen kaikkea menettelyjen parantamiseen, mutta vähintään yhtä kiinnostava on yhteisön tapa lähestyä siirtymään joutuneita henkilöitä. Tämähän on ryhmä, jolle on erityisesti tyypillistä turvallisuuden tarve, ilman että silloin tehdään valintaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä.

Tuemme samoin EU:n tukea yhteiselle seurannalle, jossa tutkitaan takaisin palanneiden kokemuksia ja joka antaa myös jossakin määrin takeita. Kristillisdemokraatille on itsestään selvää, että olemme hyvin iloisia yksityisten organisaatioiden sekä tietysti myös itse pakolaisten ja kodeistaan ajettujen omasta panoksesta.

Toivotan ryhmäni nimissä tälle uudentyyppiselle rakennerahastolle – sellainenhan se oikeastaan on – menestystä ja haluan myös kiittää esittelijä Frahmia tämän tärkeän aiheen käsittelystä. Samalla toivon, että hän haluaa hyväksyä tärkeänä minun panokseni mittatyön hyväksi: yhtäältä pakolaiset, toisaalta siirtymään joutuneet henkilöt.

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies PUERTA

  Keßler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, puolueryhmäni pitää tätä ehdotusta erittäin hyvänä. On tärkeää, että tämä väline pysyy voimassa koko seuraavan viisivuotiskauden ajan ja että tänä aikana yhteisen turvapaikkajärjestelmän keskeiset tekijät kootaan yhteiseksi säännöstöksi. Rahaston tehtävänä on pyrkiä osaltaan tasaamaan jäsenvaltioiden välillä vallitsevia eroja suojelua tarvitsevien henkilöiden vastaanottamisessa ja kotouttamisessa. Tämä edellyttää, että eri tekijät otetaan varojen jaossa asianmukaisesti huomioon. On tarpeen päättää mahdollisimman pian rahaston oikeudellisesta perustasta, jotta pakolaishankkeiden jatkuva EU-rahoitus saadaan turvatuksi.

On pidettävä hyvänä sitä, että säännönmukaisiin hankkeisiin tarkoitetut varat on erotettava hätätoimenpiteisiin tarkoitetuista varoista – 5 artikla. Suurten pakolaisvirtojen tilanteessa vaaditaan erityistoimia ja erillisten määrärahojen osoittamista. Vain siten pystytään hoitamaan myös pitkäaikaiset rakennetoimet. Pitkällä aikavälillä rahaston yhtenä tavoitteena olevaan tehokkaaseen vastuun jakamiseen voidaan päästä vain puuttumalla ongelmiin, joita hyvin suuret erot valmiuksissa tällä hetkellä aiheuttavat. Tämä vaatii lisätukea niille jäsenvaltioille, joiden turvapaikkajärjestelmä on vähemmän kehittynyt. Pidän sen vuoksi järkevänä kiinteää maksua niille jäsenvaltioille, joilla on vaikeuksia turvapaikkajärjestelmänsä rakentamisessa.

Tukeen oikeuttavien tehtävien ja toimenpiteiden eritteleminen 3 artiklassa voi johtaa siihen, että tuetaan pääasiassa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen edellytysten parantaminen. Se ei saisi johtaa siihen, että samalla laiminlyödään oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman turvapaikkamenettelyn kannalta välttämättömiä toimenpiteitä.

Olen sitä mieltä, että rahaston avulla olisi rahoitettava toimenpiteitä, joilla tiedotetaan julkisuuteen jäsenvaltioiden pakolaisiin, turvapaikan hakijoihin ja muihin tilapäistä suojelua tarvitseviin henkilöihin sovellettavasta politiikasta ja käytännöistä. Vastaavasta toiminnasta aikaisemmin saadut myönteiset tulokset puoltavat tällaisen taloudellisen tuen jatkamista, ja se olisi saatettava kaikkien vaatimukset täyttävien hakijoiden saataville.

Onnittelen esittelijä Frahmia hänen erinomaisesta mietinnöstään ja asetun mielihyvin kannattamaan hänen ja parlamentin jäsen Buitenwegin vaatimusta rahaston laajentamisesta tällä summalla.

  Haarder (ELDR). – (DA) Arvoisa puhemies, esittelijä Pernille Frahm ja hänen edustamansa puolue ovat johtaneet unionin vallan lisäämisen vastaista taistelua Tanskassa. He vastustivat Tanskan osallistumista yhtenäisvaluuttajärjestelmään, mistä äänestämme syyskuussa, ja he ovat olleet vastustavalla kannalla neljässä niistä viidestä edellisestä kansanäänestyksestä, joita Tanskassa on järjestetty. Sen vuoksi olen hyvin iloinen luettuani esittelijä Pernille Frahmin mietinnön, jossa hän ei pelkästään hyväksy, vaan myös pyytää unionin vallan lisäämistä vetoamalla yhteisvastuulliseen avunantoon sen taakan helpottamiseksi, joka pakolaisvirroista meille aiheutuu. Lisäksi hän haluaa siirtää enemmän rahaa kansalliselta pakolaisavulta EU:n pakolaisavulle. Olen samaa mieltä. Jos suuri joukko pakolaisia saapuu Albaniasta Italiaan tai jos suuri joukko pakolaisia saapuu Baltiasta Skandinaviaan, on järkevämpää jakaa kustannukset koko unionin kesken kuin jakaa pakolaiset väkisin koko unionin alueelle. Pakolaisrahaston avulla on mahdollista auttaa useampia pakolaisia lähialueilla, joilla he voivat ylläpitää yhteyksiä perheeseensä ja kotimaansa kulttuuriin ja jatkaa heidät karkottaneiden tyrannien painostamista. Sen vuoksi onkin hyvä, että EU voi antaa apua suurten pakolaisvirtojen vaatimaa huoltoa varten. Tarve tuli esiin Kosovon sodan aikana. Ajatelkaa, jos huomattavasti useampia kosovolaisia olisi voitu auttaa naapurivaltioissa Makedoniassa ja Albaniassa. Se olisi ollut heistä paljon parempi asia kuin joutuminen tuhansien kilometrien päässä sijaitseviin kaukaisiin maihin. Joten, jos jotkin tahot ovat tässä asiassa yksimielisiä, niin sitä ovat esittelijä Pernille Frahmin edustama puolue ja minun edustamani puolue. Arvoisa puhemies, emmekö voisi nimittää esittelijä Pernille Frahmia myös euro-yhteistyön esittelijäksi, koska olen varma, että silloin pääsisimme yksimielisyyteen myös siitä.

  Boumediene-Thiery (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme erittäin helpottuneita saadessamme käsiimme neuvoston päätösehdotuksen Euroopan pakolaisrahaston luomisesta. Nimittäin Kosovon, Tšetšenian ja Afganistanin jälkeen, mainitakseni vain muutamia maapallollamme käytävistä verisistä näytelmistä, tällaisen organisaation perustaminen on yhä tarpeellisempaa. Mietinnössä osoitetaan, miten suuresti Eurooppa voi hyötyä parlamentaarisesta toiminnasta. Siksi kannatamme näitä ehdotuksia.

Painotamme asiassa vain kolmea seikkaa. Ensinnäkin, jos mietintöä pidettäisiin yhden seikan osalta riittämättömänä, sillä tarkoitettaisiin rahallisia resursseja. Rahastolle myönnetyt varat ovat varsin niukkoja tehtävien laajuuteen nähden, joita ovat vastaanottoehtojen parantaminen, kansainvälisessä suojeluksessa olevien henkilöiden sisällyttäminen, vapaaehtoisen kotiinpaluun edistäminen tukemalla uudelleenasettautumista lähtömaahan. Nämä ovat tehtävinä valtavia, ja ne edellyttävät paljon enemmän varoja kuin alustavasti on esitetty. Meidän on löydettävä keinot sen yhteisen pyrkimyksemme edistämiseksi, jolla teemme Euroopasta solidaarisuuden ja vastaanottavaisuuden alueen, jolla kunnioitetaan ihmisarvoa ja niitä arvoja, joiden vuoksi tuhannet ihmiset etsivät turvapaikkaa, nimittäin demokraattisen sananvapauden ja rauhan vuoksi.

Toiseksi vastaanottoehtojen parantamiseen on sisällytettävä kaikkia koskeva oikeus terveydenhuoltoon, lasten koulunkäynti sekä koulutus. Koska nämä perheet ovat jo maastapaon vuoksi juurettomia, perheiden lapsilla on oltava mahdollisuus käydä koulua ja osallistua nuorten koulutushankkeisiin, jotta he saavuttaisivat jonkinasteisen vakauden ja jotta heidän sosiaalista ja taloudellista sijoittumistaan sekä mahdollista kotiinpaluutaan edistettäisiin.

Kolmanneksi monet meistä vaativat sitä, että kansalaisjärjestöjä ja niitä järjestöjä, jotka työskentelevät päivittäin pakolaisten parissa, kuullaan sekä tarpeellisia ohjelmia laadittaessa että niitä toteutettaessa. Olisi vakava virhe jättää prosessin ulkopuolelle tällaiset henkilöt, jotka täyttävät usein valtion puutteellisuuksia korvaamattoman arvokkaan kokemuksensa avulla.

Lopuksi ja viimeiseksi haluaisin vielä kerran painottaa sitä, miten jäsenvaltiolla on yhä vain suurempi tarve saada nopeasti kokoon yhteinen turvapaikkalainsäädäntö. Nimittäin vasta tässä asiassa edistymisen myötä Euroopan pakolaisrahasto pääsee täyteen vauhtiin.

  Camre (UEN). – (DA) Arvoisa puhemies, sallikaa minun aloittaa korostamalla sitä, että Tanskan kansa päätti Edinburghin sopimusta koskevan kansanäänestyksen yhteydessä olla liittymättä EU:n oikeusasioita koskevaan yhteistyöhön, ja Tanskalla ei sen vuoksi ole minkäänlaisia velvollisuuksia antaa EU:n päättää siitä, minkälaisia pakolaisia Tanskan pitää vastaanottaa. Ei olisi myöskään oikein ottaa EU:lta vastaan rahaa, jos ei haluta samalla antaa EU:n päättää siitä, minkälaisia pakolaisia mihinkin valtioon ohjataan. Mielestäni vastuu pakolaispolitiikan rahoittamisesta kuuluu jokaiselle valtiolle itselleen, ja pelkästään siitä syystä vastustan käsiteltävänä olevaa mietintöä. Genevessä sijaitsevan pakolaisasiain päävaltuutetun edustajat ovat Tanskan televisiossa todenneet, että vain yksi kymmenestä turvapaikan saavasta pakolaisesta on siihen oikeutettu. Kun esimerkiksi Tanskassa kuitenkin useimmille Tanskaan saapuville myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa, todelliset pakolaiset joutuvat hankaluuksiin. Pakolaisille myönnettävän tuen taloudellinen taso on Tanskassa maailman korkein, ja Tanska vetää sen vuoksi puoleensa monia sellaisia henkilöitä, joiden tarkoituksena on pelkästään parantaa taloudellista elintasoaan, ja siitähän ei ole kyse pakolaisten oikeudellista asemaa koskevassa yleissopimuksessa. Olen kuitenkin samaa mieltä esittelijä Frahmin kanssa yhdestä asiasta, eli siitä, että kyseiset 26 miljoonaa euroa on aivan liian vähän. Pelkästään Tanskassa tuen taso on 2 miljardia euroa vuodessa, ja sen vuoksi tästä pienestä rahastosta ei ole juurikaan hyötyä. Sen vuoksi on mielestämme välttämätöntä, että koko pakolaisia koskevan toiminnan painopisteistä ja taakan jakautumisesta tehdään paljon järkevämpiä.

  Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, pidän komission ehdotusta periaatteessa myönteisenä monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että komissio antaa jäsenvaltioille merkin siitä, että nämä eivät ole yksin maahanmuuttoon, pakolaisiin ja siirtymään joutuneisiin ihmisiin liittyvien ongelmiensa kanssa. Toiseksi sen vuoksi, että näin saadaan säännellyksi ainakin yksi rasitusten jakamisen osanäkökohta, ja kolmanneksi, koska komissio tarjoaa eriytetyn tehtäväluettelon kahdelle erilaiselle ryhmälle, nimittäin yhtäältä pakolaisaseman saaneille ja toisaalta siirtymään joutuneille, toisin sanoen tilapäistä suojelua hakeville. Pidän ehdotusta myönteisenä, koska siinä määritellään tarkasti kohderyhmät, koska sen tarkoituksena on parantaa pakolaisten vastaanottamisen ja kotouttamisen edellytyksiä ja koska sen tavoitteena on edistää tilapäisten pakolaisten uudelleenkotoutumista.

Siitä en kuitenkaan ole samaa mieltä, että esittelijä Frahmin mietintö voitaisiin hyväksyä lähes kritiikittömästi, sillä olen sitä mieltä, että tässä määriteltyjen tehtävien yli menevät toimenpiteet eivät ole tarkoituksenmukaisia. Ensinnäkään niihin ei ole käytettävissä varoja, toiseksi puhutte kokonaan muunlaisista ryhmistä, kun puhutte tässä yhdessä kohdassa erityisen suojelun tarpeessa olevista ihmisistä. Kyse on ehdottomasti Geneven sopimuksen tarkoittamista henkilöistä.

En kannata myöskään ehdotuksianne ryhmien kannalta ristiriitaisista toimenpiteistä. Pakolaisten kyseessä ollessa ovat käytössä toisenlaiset toimenpiteet, kuin jos kyse on siirtymään joutuneista. Koska siirtymään joutuneille on tärkeintä pystyä palaamaan kotiseudulleen, heidän osaltaan ei voida vaatia sopeuttamista vastaanottaja- ja isäntävaltion työmarkkinoille. Se olisi perustarkoituksen vastaista.

Yksi muutos meidän pitäisi kuitenkin pyrkiä saamaan aikaan varojen jakamisessa, jossa pohjaksi täytyisi ottaa pakolaisten ja siirtymään joutuneiden lukumäärä suhteutettuna jäsenvaltion asukasmäärään.

Viimeinen kohta, josta vielä haluaisin huomauttaa, enkä ymmärrä, miksi esittelijä Frahm ei tätä halua, on se, että meillä olisi oltava mahdollisuus osoittaa varoja myös pakolaisten vastaanottokeskusten käyttöön. Tämän te torjutte. En voi lainkaan käsittää, minkä vuoksi, sillä se on ensimmäinen yhteydenottopiste, ensimmäinen paikka konkreettisen avun antamiseen, menettelyjen jouduttamiseen ja pakolaisten integroimisen edistämiseen.

Kaikkien tässä esitettyjen toimenpiteiden yhteydessä meiltä ei saisi kuitenkaan jäädä huomaamatta, että yhtä päämäärää ei ole käsitelty tässä lainkaan, nimittäin henkilökohtaisen taakan jakamisen huomioon ottamista. Pyydän, että teette sen välttämättömien ja myönteisten toimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä.

  Terrón i Cusí (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan yhtyä esittelijä Frahmille esitettyihin onnitteluihin, koska hän on tehnyt mielestäni todella hyvää työtä. Hänen mietinnöstään näkyy sitä paitsi parlamentin riemu. Meille tämän rahaston perustaminen on hyvä uutinen.

Vuodesta 1997 lähtien olemme pyrkineet työskentelemään johdonmukaisesti tämän asian hyväksi ja nyt on jo nähtävissä joitakin onnistumisia. Jotta onnistuisimme tässä täydellisesti, tarvitsemme kaikesta huolimatta sellaisen oikeusperustan, jolla varmistetaan niiden töiden jatkuvuus, joilla pyritään parantamaan Euroopan unioniin tulleiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamista, kotouttamista tai, kun he sitä haluavat, palauttamista kotimaahansa hyvissä olosuhteissa. Nämä ovat kolme tähän työhön sisältyvää eri osa-aluetta. Kaikkien näiden kolmen osa-alueen toteutuminen on varmistettava, ja olen samaa mieltä siitä, että on ylläpidettävä vararahastoa, jonka avulla kotiseudultaan siirtymään joutuneita voidaan ottaa vastaan, ilman että jouduttaisiin tinkimään unionin parhaiden infrastruktuurien ja parhaiden käytänteiden soveltamisesta.

Varojen jakamisen osalta on oltava solidaarisia niitä valtioita kohtaan, jotka ovat sitoutuneet vahvemmin pakolaisten vastaanottoon, mutta on otettava huomioon kuten mietinnössä sanotaan myös se, että niiden maiden, joilla on vähemmän kokemusta vastaanottamisesta kuten minun kotimaallani on tarpeen kehittää infrastruktuurejaan ja palveluitaan, jotta ne voivat nousta samalle tasolle muiden valtioiden kanssa ja ottaa koska tämän on mielestäni oltava tavoitteena enemmän vastuuta muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.

Jäsenvaltioiden osuudella ja ponnistuksilla on tässä mielessä suuri merkitys. Haluaisin kuitenkin todeta, että myös muiden rahastojen, erityisesti rakennerahastojen, hallinnasta saatua kokemusta täytyisi hyödyntää, jotta jäsenvaltioiden lisäksi myös paikallisille ja alueellisille viranomaisille sekä siviiliyhteiskuntaa edustaville järjestöille annettaisiin paremmat mahdollisuudet osallistua tämän rahaston hallintaan. Tämä toisi rahastolle lisäarvoa, sillä pitämällä yhteyttä kansalaisjärjestöihin ja alueellisiin viranomaisiin, voitaisiin edistää rasismin vastaista taistelua ja yhteiskunnan osallistumista sekä vastaanottavien maiden kansalaisille suunnattua tiedotusta turvapaikka- ja pakolaisasioiden merkityksestä. Lisäksi jo sovellettujen käytänteiden hyödyntäminen näiden rahastojen hallinnassa voisi edistää rahastojen välistä toimintaa. Meidän on toteuttava yhdenmukaista politiikkaa molempien rahastojen osalta.

Lopuksi pyydän myös omasta puolestani Euroopan pakolaisrahastolle lisää varoja.

  Ceyhun (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, aivan aluksi minäkin tahtoisin kiittää esittelijää, kollega Frahmia, tästä upeasta ja kattavasta mietinnöstä. Tahtoisin kuitenkin, niin kuin hänkin, kuvata joitakin ongelmia, jotka ovat mielestämme edelleen tärkeitä ja jotka täytyy korjata. Jakoperusteet, joiden pohjana on turvapaikanhakijoiden ja pakolaisaseman saaneiden keskimääräinen lukumäärä sekä hankkeiden laatu, eivät mahdollisesti riitä siihen, että rasitukset saataisiin jaetuksi tasavertaisesti. Käytännössä todennäköisesti osoitetaan myös eniten varoja niille valtioille, jotka ottavat vastaan eniten pakolaisia. Se on sinänsä oikein, mutta tämän vuoksi eivät muut EU-valtiot saisi jäädä liian vähälle eivätkä viime kädessä myöskään niissä olevat, mahdollisesti varsin vähälukuiset pakolaiset saisi jäädä vaille niistä saatavaa hyötyä.

Edelleen on otettava huomioon myös tarkoitukseen varattavat rahoitusvarat, jotka täytyy suhteuttaa julistettuihin päämääriin. Rahoitus on taattava vuoteen 2004 asti. Toistaiseksi rahoitusbudjettiin ei sisälly vielä minkäänlaista selkeää mainintaa vuoden 2001 jälkeisestä ajasta. Kun pystymme vastaamaan juuri tähän kysymykseen, asiaan saadaan järkeä. Vain siten Euroopan pakolaisrahastoa voidaan käyttää järkevästi ja tehokkaasti hyväksi.

  Berthu (UEN). (FR) Arvoisa puhemies, voidaan perustella sitä, että Euroopan valtiot osoittaisivat solidaarisuuttaan jonkin ulkoisen katastrofin aiheuttaman poikkeuksellisen, valtavan ja äkillisen pakolaisvirran yhteydessä. Kuitenkin komissio ehdottaa meille tänään jotakin aivan muuta. On kyse sellaisen pysyvän Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta, josta jaettaisiin varoja jäsenvaltioiden auttamiseksi niiden hoitaessa normaaleja pakolaisvirtojaan, olivatpa ne sitten oikeita tai vääriä pakolaisia. Tämä ehdotus herättää paljon kysymyksiä.

Eivätkö jäsenvaltiot enää kykene hoitamaan itse normaalitilanteessa vastaanottamiaan pakolaisia? Miten niiden tilanne olisi parempi, jos ne antaisivat rahaa Brysseliin, jotta Bryssel toimittaisi rahat niille saman tien takaisin? Tuleeko joistakin maista nettomaksajia ja toisista nettohyötyjiä? Jos näin on, niin mitä nämä maat ovat? Meille toimitetuissa raporteissa ei anneta missään kohdassa tähän vastausta. Niistä ei löydy ainuttakaan taulukkoa, joka kuvaisi tällä hetkellä eri Euroopan maissa oleskelevien pakolaisten lukumääriä.

Niinpä meille ehdotetaan taas kerran tärkeän päätöksen tekemistä sokkona. Vielä huolestuttavampaa se on siksi, että kaavailtuun järjestelmään itseensä sisältyy vaara siitä, että hallitsemattomuus voimistuu, koska yksittäisen jäsenvaltion kohdalla välittömien kustannusten aletessa jäsenvaltiot saattavat alentaa valvontaa, jolloin lopputuloksena kaikkien maksettavaksi lankeavat kokonaiskustannukset nousevat. Vakuutusalalla tämä sivuvaikutus on hyvin tiedossa.

Tämä vaara on puolestaan sitä suurempi, koska ehdotetussa tekstissä määritellään varsin löyhästi, kuka on oikeutettu pakolaisasemaan. Tietenkin siihen sisältyvät myös vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen mukaiset pakolaiset, mikä on normaalia, mutta on nähtävissä myös, että kaikenlaiset siirtymään joutuneet henkilöt voidaan ottaa siihen mukaan, ja niihin sisältyvät myös sellaiset henkilöt, joita ei ole otettu vastaan kansainvälisten sitoumusten vaan ainoastaan kansallisen lainsäädännön ja kansallisten päätösten tai käytäntöjen perusteella.

Arvoisa puhemies, näissä oloissa on erittäin suurena vaarana joutua kierteeseen tai taloudellisesti hallitsemattomaan tilanteeseen, sitä paitsi se ilmenee myös mietinnöstä itsestään, koska siinä sanotaan, että esitetyt määrärahat, 36 miljoonaa euroa kuitenkin, eivät vastaa lainkaan potentiaalista tarvetta. Jos haluamme olla ottamatta tätä riskiä, Kansakuntien Eurooppa-ryhmän mielestä on vain yksi ratkaisu: säilytetään taloudellinen vastuu pakolaisten vastaanottamisesta kullakin jäsenvaltiolla ja varataan unionin solidaarisuus vain poikkeuksellisia ja dramaattisia tilanteita varten.

  Coelho (PPE-DE). - (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, monet meistä ovat usein vaatineet Euroopan pakolaisrahaston perustamista. Tarvittiin Kosovo, ja pienemmässä mittakaavassa Timor, toimimaan paljonpuhuvina esimerkkeinä, jotta tuon rahaston tarpeellisuus tuli todistetuksi. Amsterdamin sopimuksen voimaantulo on antanut eurooppalaiselle politiikalle mahdollisuuden käsitellä uudella tavalla maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksiä, mikä edellyttää, kuten jäsen Oostlander jo painotti, jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta. Siksi käytössämme on oltava mekanismeja, joiden tarkoituksena on auttaa pakolaiset vastaanottavia jäsenvaltioita saavuttamaan ponnisteluidensa välille tasapainon, jotta ne kykenisivät hoitamaan vastaanottamisen lyhyt- ja pitkäaikaiset seuraukset.

Meistä vaikuttaa oikealta, että rahastoon kuuluisi hätäapupuoli, jota käytettäisiin silloin, kun valtavat ihmisjoukot ovat kansainvälisen suojan tarpeessa, mutta että sen avulla turvattaisiin myös rakennepolitiikan edellyttämät toimet, tai siis että sen avulla tuettaisiin tehokkaasti monivuotisen ohjelman puitteissa toimia, jotka suunnattaisiin ensiksi vastaanotto-olojen parantamiseen, toiseksi kotouttamiseen sekä kolmanneksi ja neljänneksi helpottamaan vapaaehtoista kotiinpaluuta ja jälleenkotouttamista.

Kosovosta saadut kokemukset osoittivat, että suuri osa kodittomista ihmistä, myös ne, jotka olivat saaneet pakolaisaseman, olivat valmiita palaamaan lähtömaahansa heti, kun välttämättömät olosuhteet tekivät sen mahdolliseksi. Haluaisin siis painottaa sitä, mistä jäsen Pirker jo puhui: eroa maahanmuuttajien ja väliaikaisten pakolaisten välillä. Kun yhdessä tapauksessa politiikan on oltava kotouttamista tukevaa, toisessa tapauksessa sen on, pakolaisten oman edun nimissä, tuettava paluuta maahan tai alueelle, jolta heidän oli ollut pakko paeta. Nämä kaksi tilannetta ovat erilaisia, mutta niihin ei ole vastattu eri tavoin. Niiden sekoittaminen on alistumista kansankiihotukseen. Haluaisin vielä korostaa sitä, että on tarpeen nopeuttaa sellaisten oikeusvälineiden luomista, jotka sallisivat käyttää näitä varoja, jotka on jo varattu tätä tarkoitusta varten vuoden 2000 talousarviossa. On myös määriteltävä erityiset säännöt, joissa määritellään rahojen myöntämisen perusteet ja niiden luovutuksen järjestäminen, samoin kuin valvontamekanismien toiminta.

  Vitorino, komissio. (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää komission puolesta kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijä Pernille Frahmia hänen erinomaisesta työstään, laadukkaasta mietinnöstään ja hänen komission ehdotukselle antamastaan tuesta.

Tiedätte minuakin paremmin, että komissio hyväksyi tätä rahastoa koskevan neuvoston päätösehdotuksen 14. joulukuuta 1999. Ehdotus noudattaa sellaista lähestymistapaa, myös omaa lähestymistapaani, jonka esitin Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunnassa pidetyssä kuulemistilaisuudessani. Rahaston myötä jäsenvaltioiden toimille pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanoton, kotouttamisen ja vapaaehtoisen paluun alalla annettu tuki kootaan vain yhden välineen yhteyteen. Aikaisemmin ne kuuluivat yhteiseen toimintaan ja pilottihankkeisiin niiden määrärahojen perusteella, jotka merkittiin vuosittain yhteisöjen talousarvioon Euroopan parlamentin aloitteesta.

Tämän rahaston perustamisella ei pyritä korvaamaan jäsenvaltioiden ponnisteluja pakolaisten vastaanoton tai kotouttamisen alalla, vaan kyse on ensiaskeleesta, jonka myötä erään eurooppalaisen strategian eräs olennaisen tärkeä poliittinen osa-alue vahvistuu: turvapaikkastrategian on perustuttava koko Euroopassa tasaisesti jakautuvaan vastuuseen. Mielestäni tämän rahaston perustamisen myötä osoitamme, että tällä alalla Euroopan unioni voi tuoda lisäarvoa jokaisen jäsenvaltion ponnisteluille.

Perustamme Euroopan pakolaisrahaston ensimmäisessä vaiheessa viideksi vuodeksi. Vuodelle 2000 kokonaismäärärahat ovat 36 miljoonaa euroa, joista 10 miljoonaa kiireellistä apua varten. Ymmärrän täysin esittelijän huomautukset siitä, että hän pitää tätä rahamäärää riittämättömänä rahaston tarpeiden ja pyrkimysten laajuuteen nähden. Komissio on jo ilmoittanut parlamentin budjettivaliokunnalle aikovansa ehdottaa vuoden 2001 alustavaan talousarvioesitykseen lisättäväksi varoja, millä taataan rahaston taloudellinen kestävyys viiden seuraavan vuoden ajan. Toisin sanoen komissio ehdottaa, että vuodelle 2000 osoitetut 36 miljoonaa euroa nostetaan seuraavina vuosina 45 miljoonaan euroon, jolloin kokonaismäärärahat viiden vuoden ajalta ovat 216 miljoonaa euroa. Tämä on mielestäni ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Euroopan pakolaisrahasto on jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden väline, jonka tavoitteena monet puhujat ovat jo korostaneet sitä on edistää sopimuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ponnistelujen tasapuolisuutta. Tämän vuoksi on määrätty voimavarojen jakamisesta suhteellisesti jäsenvaltioiden kesken: valtion vastaanottamien turvapaikanhakijoiden määrään suhteutettuna (2/3 voimavaroista) ja toisaalta valtion alueella oleskelevien pakolaisten määrään suhteutettuna (1/3 voimavaroista).

Ymmärrän, miksi on ehdotettu pakolaisten määrän huomioon ottamista kunkin jäsenvaltion kokonaisväestömäärään suhteutettuna. Minun täytyy tunnustaa teille, että komissiossakin yritettiin ottaa tämä kriteeri huomioon, mutta meistä oli äärimmäisen vaikeaa löytää sellainen matemaattinen kaava, jonka avulla voitaisiin todella noudattaa periaatetta kustannusten ja ponnistusten jakamisesta niin, että tämä kriteeri olisi mukana. Olen täysin valmis käymään läpi konkreettisia ehdotuksia, mutta emme saa jäädä periaatteellisten lausumien tasolle. On löydettävä konkreettinen ratkaisu, ja minun on pakko kertoa teille, ettei se ole helppoa.

Euroopan pakolaisrahasto voi osallistua jäsenvaltioiden toimien kustantamiseen 50 prosentilla, ja tämä osuus voi nousta 75 prosenttiin niiden jäsenvaltioiden osalta, joille myönnetään varoja koheesiorahastosta. Päätösehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus rahoittaa hätätoimenpiteitä niille varattujen 10 miljoonan euron osuudesta, jos suuri joukko pakolaisia hakee turvaa. Tässä mielessä kyseessä on ensimmäinen vastaus Eurooppa-neuvoston Tampereella esittämään pyyntöön.

Olen jo kollegani Michaele Schreyerin kanssa ryhtynyt keskustelemaan niistä keinoista, jotka otetaan käyttöön oletetun hätätilanteen ilmetessä, ja niistä merkittävistä voimavaroista, joissa tarpeiden laajuus on otettu huomioon. Sellainen rahoitusmekanismi ja myös hallinnollinen mekanismi, joka olisi riittävän kehittynyt vastaamaan tehokkaasti hätätilanteessa ilmeneviin tarpeisiin, on kuitenkin tällä alalla se, joka minua askarruttaa ja johon pyrimme tällä alalla pikemminkin kuin lukumääriin, sillä valitettavasti tai onneksi Kosovon kaltaisten hätätilanteiden hoitamiseen tarvittavia varoja ei voida ennustaa.

Jäsenvaltiot on valtuutettu osarahoitusta koskevien hakemuksien puitteissa vastaamaan rahaston käsittelemien hankkeiden valinnasta ja hoidosta rakenteellisten toimien osalta. Toteuttamisessa, valvonnassa, seurannassa ja arvioinnissa käytettävät menettelyt noudattavat voimassa olevia rakennerahastoista annettuja määräyksiä.

Tarkistusten osalta komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon kaikki ehdotetut tarkistukset ja voi hyväksyä, jos tietyissä tapauksissa muotokorjaukset otetaan huomioon, ne periaatteet, jotka ovat eräiden tarkistusten takana ja joilla pyritään johdanto-osassa tavoittamaan paremmin Euroopan pakolaisrahaston tavoitteet tai täsmentämään tiettyjä määräyksiä. On kyse nimenomaan johdanto-osaa koskevasta kansalaisjärjestöjen toiminnan tärkeyden, tiettyjen hyödyllisten tarkennusten, kuten hankkeiden valintaprosessin avoimuuden painottamisesta tai hankkeiden jatkuvuuden edistämisen tarpeellisuudesta. Rahaston kohdalla käytetyn vähimmäisosuuden periaatteen myötä jokainen jäsenvaltio voi pakolaisvirran merkittävyydestä riippumatta olla mukana tuen antajana.

Komissio ei voi sen sijaan yhtyä eräisiin muihin tarkistuksiin, varsinkaan budjettiteknisiin tarkistuksiin. Nehän ovat aiheettomia, jos budjettiviranomaiset antavat vahvistuksensa komission ehdotuksille, joiden tarkoituksena on asettaa rahaston viisivuotismäärärahat 216 miljoonan euron tasolle. Komissio ei voi kannattaa niitä tarkistuksia, jotka koskevat jäsenvaltioiden strategiaa ja kumppanuuden aloittamista eri turvapaikkapolitiikan asianosaisten kanssa. Onhan kyse hajautetun ohjelman kokeilemisesta ensimmäisen kerran turvapaikka-alalla. Tällaiset menettelyt eivät ole kansallisille alalla toimivaltaisille viranomaisille missään nimessä tuttuja. On syytä välttää tämän päätöksen yhteydessä kaikkea sitä, mikä saattaisi lisätä niiden työtaakkaa ja hidastaa prosessia puhumattakaan siitä, että pelissä olevat rahasummat eivät ole toistaiseksi kovinkaan suuria ja että päätöksen tekeminen tämän vuoden aikana vuodelle 2000 merkitsee sitä, että osarahoitusta koskevien hakemusten laatimiselle on vain vähän aikaa. Komissio ehdottaakin, että se ottaa tietyt tarkistuksissa esitetyt ajatukset huomioon tämän välineen sekä asiasta vastaavien kansallisten yksiköiden kanssa käytävän vuoropuhelun täytäntöönpanoa koskevia käytännön menettelyjä määriteltäessä.

Mitä tulee lopuksi niihin tarkistuksiin, jotka koskevat hakijavaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä, mielestäni niiden on oltava varsin yksiselitteisiä. Rahaston tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden välisten ponnistelujen tasapuolisuutta. Näitä jo nyt vaatimattomia voimavaroja ei saa hajottaa toissijaisten tavoitteiden vuoksi. Tällainen yhteistyö hakijavaltioiden kanssa menisi päällekkäin muiden ohjelmien kanssa, varsinkin Phare-ohjelman kanssa, joka koskee yhteisön säännöstön ottamista osaksi kansallista lainsäädäntöä Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä niiden toimivaltaisen hallinnon kehittämistä.

Arvoisa puhemies, lopuksi todettakoon, että komissio on iloinen Euroopan parlamentin tälle aloitteelle antamasta tuesta. Uskoakseni lähdemme tänään yhdessä matkalle turvapaikkaan liittyvien arvojen puolesta, ja sen myötä näytämme, että me kaikki pystymme ottamaan Euroopan laajuista solidaarisuutta koskevan haasteen vastaan turvapaikka-asiassa.

  Puhemies. - Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen Vitorino.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.