Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. syyskuuta 2000 - Strasbourg

5. ÄÄNESTYKSET

Menettely ilman mietintöä

Ehdotus neuvoston päätökseksi sopimuksen laatimisesta yhteisön ja Maltan välillä Maltan osallistumista yhteisön yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä nuorisoalan ohjelmiin koskevista ehdoista ja edellytyksistä (KOM(2000) 416 - C5-0372/2000 - 2000/0176(CNS)) (Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta)

(Parlamentti hyväksyi päätöksen.)

⁂

Bouwmanin laatima parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan mietintö (A5-0213/2000) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi aluksilla syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottopalveluista satamissa (C5-0348/2000 - 1998/0249(COD))

(Parlamentti hyväksyi yhteisen tekstin.)

⁂

Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A5-0206/2000) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Turkin taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi toteutettavien toimien täytäntöönpanosta (7492/1/2000 KORJ. - C5-0325/2000 - 1998/0300(COD)) (Esittelijä: Morillon)

  De Palacio, komissio. – (ES) Arvoisa puhemies, komissio hyväksyy ne kolme tarkistusta, joita parlamentti on ehdottanut jäsen Millonin mietinnön toiseen käsittelyyn.

(Puhemies julisti yhteisen kannan hyväksytyksi näin muutettuna.)

⁂

Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A5-0196/2000) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (5683/1/2000 - C5-0180/2000 - 1996/0304(COD)) (Esittelijä: Schörling)

  De Palacio, komissio. – (ES) Arvoisa puhemies, hyväksymme tässä mietinnössä tarkistukset 1, 5 (sen toisen ja viidennen osan), 6, 12, 28 (sen ensimmäisen osan) ja 29.

Mikäli tekstiä hieman muokataan, hyväksymme periaatteessa myös tarkistukset 9 (sen osan, joka koskee vaatimusta perustella, miksi strateginen ympäristöarviointi ei ole tarpeen), 10 (sen ensimmäisen ja toisen osan), 15, 17, 18, 20, 23, 24 ja 25.

Toisaalta komissio ei hyväksy eli se hylkää tarkistuksia 2, 3, 4, 5 (sen ensimmäisen, kolmannen ja neljännen osan), 7, 8, 9 (sen osan, joka koskee vaatimusta perustella, miksi strateginen ympäristöarviointi on tarpeen), 10 (sen kolmannen osan), 11, 13, 14, 16, 19, 21, 22, 26, 27, 28 (sen toisen osan), 30 ja 31.

(Puhemies julisti yhteisen kannan hyväksytyksi näin muutettuna.)

⁂

Valdivielso de Cuén laatima teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A5-0204/2000) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi rahoituksellisista ja teknisistä toimenpiteistä (MEDA) taloudellisen ja yhteiskunnallisen rakenneuudistuksen tukemiseksi Euro-Välimeri-yhteistyökumppanuuden puitteissa annetun asetuksen (EY) N:o 1488/96 muuttamisesta (KOM(1999) 494 - C5-0023/2000 - 1999/0214(CNS))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Varela Suanzes-Carpegnan laatima kalatalousvaliokunnan mietintö (A5-0194/2000) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan talousyhteisön ja Guinean tasavallan hallituksen välisessä Guinean rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2001 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (KOM(2000) 304 - C5-0315/2000 - 2000/0154(CNS))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Varela Suanzes-Carpegnan laatima kalatalousvaliokunnan mietintö (A5-0188/2000) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Mauritiuksen hallituksen välisessä Mauritiuksen vesialueilla harjoitettavaa kalastusta koskevassa sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen määrittämiseksi 3 päivän joulukuuta 1999 ja 2 päivän joulukuuta 2002 väliseksi ajaksi laaditun pöytäkirjan tekemisestä (KOM(2000) 229 - C5-0253/2000 - 2000/0094(CNS))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Watsonin laatima kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A5-0201/2000) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi oikeudesta perheen yhdistämiseen (KOM(1999) 638 - C5-0077/2000 - 1999/0258(CNS))

Ennen äänestyksen alkua:

  Gollnisch (TDI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minulla on kunnia esittää teille työjärjestyksemme 144 artiklan nojalla tämän mietinnön palauttamista takaisin valiokuntaan.

En palaa keskusteluun liittyviin asetelmiin, mutta minusta olisi todellakin tarpeen, että komissio paneutuisi mietintöön uudelleen. Ei ole mikään salaisuus, että mietinnön laatimisessa on ollut vaikeuksia ja että sen esittelijäksi alun perin nimetty Eva Klamt vetäytyi lopulta tehtävästä ja toivoi, ettei hänen nimeään liitettäisi mietintöön, minkä vuoksi esittelijäksi nimettiin jäsen Watson.

Mietinnön palauttamista takaisin valiokuntaan voidaan mielestäni perustella kolmella epäselväksi jääneellä asialla: ensimmäinen on perheiden yhdistämiskäsitteen epämääräisyys: koskeeko käsite myös vakituisia asukkaita, pakolaisia ja väliaikaisia asukkaita?

Myös perhekäsitys on epämääräinen: onko kyse ydinperheestä, laillisesti maassa asuvasta perheestä, laajemmasta perheestä, moniavioisesta perheestä, avoliitossa elävistä perheyhteisöistä…(Vaihtelevia reaktioita)

No mutta hyvät kollegat, luettelointini on seurausta teidän omista puheenvuoroistanne. En ymmärrä vastusteluanne, sillä täällähän on jopa vaadittu homoseksuaalisten perheiden liittämistä tuohon perhekäsitteeseen.

Lopulta epäselvyyttä ilmenee myös valvonnan käsitteessä sellaisena kuin se sisältyy kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausuntoon: onko valvontaa suoritettava vain olettamusten, perusteltujen olettamusten pohjalta? Onko valvonnan oltava kohdennettua? Kaikki nämä käsitteet kaipaavat täsmennystä, minkä vuoksi, arvoisa puhemies, minulla on kunnia esittää mietinnön palauttamista takaisin valiokuntaan.

  Puhemies. – Yksi kollegoista haluaa käyttää puheenvuoron vastustaakseen esitystä.

  Terrón i Cusí (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, en ymmärrä, mitä PPE-ryhmä haluaa. Ymmärrän, että joillakin parlamentin jäsenillä on kielteinen kanta direktiiviin, josta aiomme äänestää, mutta kansalaisvapauksien valiokunnassa toimitetussa äänestyksessä selvä enemmistö kannatti tätä direktiiviä. Tänä aamuna kävimme hyvin hedelmällisen keskustelun komission jäsenen kanssa, ja uskon, että jos nyt, kun Tampereen huippukokouksesta on kulunut lähes vuosi, emme hyväksyisi komission esittämää oikeus- ja sisäasioihin liittyvää direktiiviehdotusta, joka koskee maahanmuuttopolitiikkojen yhdenmukaistamista, se olisi käsittämätöntä, eikä siihen olisi mitään syytä.

Ymmärrän, että jotkut parlamentin jäsenet vastustavat ehdottomasti maahanmuuttajien oikeutta perhe-elämään, mutta se ei ole kuitenkaan parlamentin enemmistön kanta, kuten kansalaisoikeuksien valiokunnassa kävi ilmi. Näin ollen pyydän, että jatkamme tätä komission ehdotusta koskevaa äänestystä.

  Puhemies. – Kiitos, jäsen Terrón i Cusí.

Esittelijä voi nyt niin halutessaan ilmaista mielipiteensä.

  Watson (ELDR), kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja. - (EN) Arvoisa puhemies, vastustan mietinnön palauttamista valiokuntaan. Huomautan, että yksikään jäsen Gollnischin ryhmän jäsen ei missään vaiheessa ottanut valiokunnassa esille yhdistämisen tai perheen tai valvonnan määritelmään liittyviä kysymyksiä. Tästä asiasta on keskusteltu perinpohjaisesti valiokunnassa ja tänä aamuna täysistunnossa. En näe mitään syytä, miksi emme voisi toimittaa äänestystä.

Arvoisa puhemies, olen teille anteeksipyynnön velkaa, koska arvelen, että teillä ei ole edessänne esittelijän näkemystä kaikista eri tarkistuksista. Mikäli tämä pitää paikkansa, selvittäisin erittäin mielelläni parlamentille ennen äänestystä kantani valiokunnan esittämiin tarkistuksiin. Kuitenkin täysistunnolle esitettyjen tarkistusten osalta jätän ne kaikki parlamentin harkinnan varaan, sillä niistä käytiin viime hetken keskustelu.

  Puhemies. – Kiitos, jäsen Watson. Asia on täysin selvä.

(Parlamentti hylkäsi mietinnön palauttamista koskevan pyynnön.)

Ennen komission esitystä koskevaa äänestystä

  Gebhardt (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, suokaa anteeksi, että keskeytän nyt. Haluaisin esittää komission jäsen Vitorinolle yhden kysymyksen, ennen kuin siirrymme lopulliseen äänestykseen. Te sanoitte tämä aamuna puoltavanne tarkistusta 19, jos siitä äänestetään täällä. Halusin saada vain vahvistuksen sille, että te myös todellakin hyväksytte tämän tarkistuksen 19.

  Watson (ELDR). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä komission jäseneltä, voisiko hän kertoa meille, mitkä tänä aamuna hyväksytyistä tarkistuksista hän hyväksyy, ennen kuin toimitamme lopullisen äänestyksen lainsäädäntöpäätöslauselmasta.

  Vitorino, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että äänestys on sujunut niin vauhdikkaasti, että olen joutunut tekemään parhaani pysyäkseni päätöksentekokykynne vauhdissa. Mitä tulee hyväksyttyihin tarkistuksiin, komissio epäröi hieman tarkistuksen 9 kohdalla, joten meidän on mielestäni tarkennettava kantaamme. Lupaan harkita asiaa.

Pitäydyn keskustelun kuluessa ilmaisemassani kannassa hyväksyttyyn tarkistukseen 19, jossa vaaditaan pakolaisten säilyttämistä direktiiviesityksen piirissä, mutta jossa vaaditaan poistettavaksi tuosta perheiden yhdistämistä koskevasta direktiivistä väliaikaisen tai täydentävän suojelun piirissä olevat henkilöt. Olemme sitä mieltä, että meidän on säilytettävä tuon direktiivin piirissä ainoastaan Geneven yleissopimuksessa tunnustetut pakolaiset. Väliaikaista tai täydentävää suojelua nauttivien henkilöiden perheiden yhdistämistä koskevia kysymyksiä on tutkittava sen oikeudellisen ja riippumattoman välineen puitteissa, jota komissio parhaillaan laatii ja jonka se esittelee parlamentille ja neuvostolle ensi vuonna.

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Luís Queirón UEN-ryhmän puolesta laatima päätöslauselmaesitys (B5-0658/2000) unionin prioriteeteista ulkoisten toimien alalla

Ennen äänestyksen alkua

  Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, eräs poliittinen ryhmä, joka ei osallistunut kompromissitekstiä koskeviin neuvotteluihin, on allekirjoittanut tämän tekstin, ja ennen kuin aloitamme äänestyksen, haluaisin pyytää, että antaisitte asianmukaiset ohjeet asiasta vastaavalle hallinnon yksilölle, jotta tämä väärinkäytös ei toistuisi. On myönnettävä, että kaikilla ryhmillä on oikeus ilmaista mielipiteensä parlamentissa, mutta teksti kuuluu kuitenkin periaatteessa niille ryhmille, jotka ovat sen laatineet. Jos joku haluaa allekirjoittaa sen, se edellyttää kaikkien niiden ryhmien suostumusta, jotka ovat laatineet tämän kompromissitekstin.

  Dupuis (TDI). – (FR) Arvoisa puhemies, kompromissimenettely on väliaikainen menettely, joka ei kuulu parlamentin työjärjestykseen. Mutta aina kun jokin teksti jätetään käsiteltäväksi, se on kaikkien niiden parlamentin jäsenten nimissä, jotka haluavat ottaa sen nimiinsä. Näin ollen olen sitä mieltä, että puheenjohtaja Barón Crespon vastalause ei ole oikeutettu.

  Barón Crespo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, parlamentin jäsenillä ja poliittisilla ryhmillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä täysistunnossa, mutta ehdotus on niiden, jotka sen ovat laatineetkin, eikä sitä voi ottaa luvatta nimiinsä, koska se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä tästä tärkeästä aiheesta ja mahdollisista ei-toivotuista suhteista äärioikeistoon.

  Puhemies. – Jäsen Barón Crespo, kuten itsekin tiedätte, tästä yksityiskohdasta ei ole työjärjestyksessä määräyksiä, mutta yleinen käytäntö on se, että tekstin jättäneet henkilöt hyväksyvät myös muiden ryhmien jäsenten allekirjoituksen. Parlamentissa on aina noudatettu tällaista käytäntöä.

(Parlamentti hylkäsi päätöslauselmaesityksen.)

⁂

Yhteinen päätöslauselmaesitys unionin prioriteeteista ulkoisten toimien alalla⁽¹⁾

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)⁽²⁾

⁂

Yhteinen päätöslauselmaesitys teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisesta⁽³⁾

Ennen äänestyksen alkua

  Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin tiedustella PPE-ryhmän ja liberaaliryhmän kollegoilta, aikovatko he säilyttää päätöslauselmaesityksensä. Se nimittäin sisältää muutamia räikeästi totuudenvastaisia väitteitä ja on myös ajastaan jäljessä. Eilisiltainen keskustelumme osoitti, että sekä komissio että neuvosto tukevat teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista. Arvoisa puhemies, myös te itse vaaditte sitä meidän kaikkien puolesta Lissabonin Eurooppa-neuvostossa. Ei voida hyväksyä päätöslauselmaa, jossa ryhmät toteavat, ettei sen enempää neuvosto kuin komissiokaan hyväksy ajatusta perustaa teollisuuden muutosten eurooppalainen seurantakeskus. Tämä on totuutta räikeästi vääristävä väite, joten minusta olisi loogista vaatia molempia ryhmiä peruuttamaan omat päätöslauselmaesityksensä.

  Puhemies. – En näe merkkiä sensuuntaisesta. Kyllä, jäsen Plooij-van Gorsel, teillä on nyt puheenvuoro.

  Plooij-van Gorsel (ELDR). - (NL) Arvoisa puhemies, ei ole mitään syytä vetää tätä päätöslauselmaa takaisin, emmekä myöskään tee sitä.

(Parlamentti hylkäsi yhteisen päätöslauselmaesityksen.)

⁂

Chichesterin PPE-DE-ryhmän puolesta laatima päätöslauselmaesitys (B5-0653/2000) teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisesta

(Parlamentti hylkäsi päätöslauselmaesityksen.)

⁂

Plooij-van Gorselin ELDR-ryhmän puolesta laatima päätöslauselmaesitys (B5-0656/2000) teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisesta

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.) ⁽⁴⁾

⁂

Veltronin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0209/2000) komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle periaatteista ja suuntaviivoista yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten (KOM(1999) 657 - C5-0144/2000 - 2000/2087(COS))

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Heaton-Harrisin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0199/2000) komission kertomuksesta: Erasmus-opiskelijoiden sosioekonomista tilannetta käsittelevä tutkimus (KOM(2000) 4 - C5-0146/2000 - 2000/2089(COS))

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Boumediene-Thieryn laatima kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A5-0207/2000) komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille direktiivien 90/364, 90/365 ja 93/96 soveltamisesta (oleskeluoikeus) ja komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille unionin kansalaisten liikkumista ja oleskelua koskevista yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen tai kansanterveyteen perustuvista erityistoimenpiteistä (KOM(1999) 127, COM(1999) 372 - C5-0177/1999, C5-0178/1999 - 1999/2157(COS))

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

ÄÄNESTYSSELITYKSET

- Bouwmanin mietintö (A5-0213/2000)

  Meijer (GUE/NGL). - (NL) Arvoisa puhemies, asioiden kulku Bouwmanin mietinnön tapauksessa osoittaa hyvin, kuinka epämääräistä eurooppalainen päätöksenteko on ja kuinka mutkikkaisiin kompromisseihin se johtaa. Parlamentti oli jakautunut kahden erilaisen ratkaisun kannattajiin. Loppujen lopuksi toinen ratkaisuista sai enemmistön, jossa myös Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä oli mukana. Tavanomaisissa hallinnollisissa suhteissa parlamentin päätös olisi lopullinen, mutta ei Euroopan unionissa. Täällä asiasta täytyy järjestää sovittelu.

Neuvoston ja parlamentin välinen sovittelumenettely on saanut aikaan kompromissin, joka on melko mitäänsanomaton niin kauan kun siihen ei oteta mukaan myös komission julkilausumaa. Tässä julkilausumassa mainitaan, kuinka komissio selittää sanan "merkittävä" 8 artiklan 1 kohdassa. "Merkittävä" näyttää tarkoittavan siinä 30 prosenttia, mutta sitä ei saa sisällyttää itse tekstiin. Alusta lähtien kiistaa käytiin enemmistön kannattaman 90 prosentin ja vähemmistön kannattaman nollan prosentin välillä. Sen tuloksena olemme nyt saaneet prosenttiosuuden, joka on lähempänä nollaa kuin 30 prosenttia, eikä sitä lisäksi saa mainita avoimesti. Kaikki ovat nyt samaa mieltä siitä, että alusten jätteet ja lastijäämät eivät saa enää päätyä mereen, mutta siitä tavasta, kuinka tämän laivojen jätteiden keräämisen täytyy tapahtua ja kuinka se täytyy maksaa, ollaan hyvin erimielisiä. Itämeren ja Pohjanmeren alueella pidettiin etusijalla rahoitusta kaikilta aluksilta perittävillä yleisillä maksuilla, joiden pitäisi estää se, että joku voisi saada taloudellista etua jätteiden toimittamatta jättämisestä siihen virallisesti osoitettuihin paikkoihin. Välimeren alueella sen sijaan pidettiin etusijalla maksuja kerättyjen jätteiden määrän perusteella. Sen sijasta, että molempia järjestelmiä olisi aluksi kehitelty edelleen toisistaan erillään ja erikseen ja että ympäristövaikutuksia olisi verrattu keskenään, nyt yritetään pakottaa yhtenäisratkaisuun. Tämä vahingoittaa pohjoista mallia. Olisi parempi säännellä erikseen merikohtaisesti sen sijaan, että säännellään yhdessä koko unionia. Ilman Euroopan unionia olisi ollut helpompi säännellä erilaisia ryhmiä edustavien maiden välillä merikohtaisesti. Euroopan unionin olemassaolo ei ole tässä tapauksessa antoisaa sellaisen yhteisen ratkaisun löytämiseksi, joka vaikuttaa rajat ylittävästi. Tästä huolimatta ryhmäni on äänestänyt tässä asiassa puolesta, koska tämä järjestely on parempi kuin että ei tehtäisi mitään. Toivon, että muutaman vuoden kuluessa kuitenkin tehdään tarkistus, jotta Bouwmanin mietinnön alkuperäiset tavoitteet saataisiin toteutumaan.

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, eläkeläiset ja vanhukset pitävät kovasti puhtaasta merestä, niinpä parlamentin eläkeläispuolueen edustajana minä äänestin tämän direktiivin puolesta, jonka tavoitteena on meren puhdistaminen erityisesti satamien läheisyydessä.

Muistan edelleen hyvin selvästi, mitä minulle pikkupoikana tapahtui, kun kävin uimassa meressä kotikaupungissani Genovassa, ja nousin usein vedestä rantaan yltä päältä tervassa kuten eräs mustanpuhuva sarjakuvahahmo Calimero, joka on aina pikimusta ja jolla on aihettakin valittaa.

Vihdoinkin tämän direktiivin myötä järjestetään aluksilla syntyvän jätteen keruu silloin, kun ne saapuvat satamaan, mikä on myönteinen asia. Äänestin mietinnön puolesta, vaikka olisikin ollut parempi säännellä myös sitä, mitä tapahtuu muiden maiden satamissa Välimeren alueella. Tukea annetaan paljon esimerkiksi MEDA-ohjelmalle, eli Välimeren rannalla oleville maille: niitäkin pitäisi kehottaa järjestämään satamiensa jätteiden keruu!

  Caudron (PSE), kirjallinen. – (FR) Minulla oli jo maaliskuun täysistuntojakson aikana tilaisuus esittää mielipiteitäni tästä siihen aikaan hyvinkin kiperästä aiheesta, sillä öljyalus Erikan haaksirikon takia käyty keskustelu oli tuolloin vilkkaimmillaan. Vaikka keskustelu onkin nykyään hillitympää, se on yhtä tärkeä.

Euroopan kansalaiset ovat nimittäin syvästi huolissaan merien ja jäsenvaltioiden rannikoiden saastumisesta. Parlamentti on vastannut tähän oikeutettuun huoleen ja muuttanut Euroopan komission meille esittämää, aluksilla syntyvän jätteen käsittelyä koskevaa direktiiviä, jotta jäsenvaltiot saataisiin ottamaan asiassa vastuuta. Näin ollen parlamentti on esittänyt saastuttaja maksaa -periaatteen korvaamista sellaisella auttamattoman tehottomalla periaatteella, jonka perusteella otettaisiin käyttöön järjestelmä, jossa kaikki alukset maksavat tietyn summan joka kerran satamaan tullessaan riippumatta siitä, käyttävätkö ne jätteiden vastaanottopalveluja vai eivät. Palvelut olisi määrä rahoittaa jopa 90-prosenttisesti tällä maksulla. Järjestelmä kannustaisi aluksia toimittamaan lastijäämänsä tai muut jätteensä satamiin sen sijasta, että ne laskettaisiin suoraan mereen. Oli selvää, ettei neuvosto tulisi hyväksymään tällaista esitystä. Näin ollen on loogista, että keskusteluja on jatkettu sovittelukomiteassa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston neuvottelijat ovat päässeet seuraavanlaiseen kompromissiin: kaikkien jäsenvaltion satamassa käyvien alusten on osallistuttava merkittävästi kustannusten kattamiseen (tekstiin liitetyssä komission lausumassa sanotaan, että tämä tarkoittaa vähintään 30 prosenttia) riippumatta siitä, onko alus tosiasiallisesti käyttänyt palveluja. Jos maksulla ei kateta kaikkia kustannuksia, loput kustannukset katetaan aluksella syntyvän jätteen määrän ja tyypin mukaan.

Komissio antaa lisäksi viimeistään kolmen vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanosta arviointikertomuksen kustannusten kattamiseen käytettävien perintäjärjestelmien erilaisuuden vaikutuksista meriympäristöön. Arvioinnin perusteella se antaa tarvittaessa myös direktiivin tarkistusehdotuksen sellaisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi, jossa kaikki jäsenvaltion satamassa käyvät alukset maksavat tietyn prosenttiosuuden kustannuksista (vähintään kolmannes vastaanottopalvelujen kustannuksista) riippumatta sitä, käyttävätkö ne palveluja vai eivät.

Olen tyytyväinen saavuttamaamme kompromissiin. Direktiivi on merkittävä askel kohti entistäkin tehokkaamman merensuojelustrategian kehittämistä.

  Darras (PSE), kirjallinen. – (FR) Olemme nyt tämän direktiiviehdotuksen muotoilun loppuvaiheessa, ja vaikken olekaan täysin tyytyväinen sovittelun tulokseen, en voi olla hyväksymättä kompromissia, sillä on myönnettävä, että se on kunniaksi Euroopan parlamentille, joka on osoittanut kyvykkyyttään ja kypsyyttään Euroopan unionin lainsäädäntöprosessissa.

Komissio esittää toimiensa keskittämistä Euroopan satamien vastaanottopalveluihin, sillä se on tietoinen siitä, että jätteitä päästetään siekailematta suoraan mereen, jopa siitä tiettyjen alusten moraalittomasta tavasta käyttää hyväkseen merionnettomuuksia laskeakseen ylimääräisen jätteensä täysin hävyttömästi mereen pahentaen siten merten saastumista. Kaikki satamat on varustettava aluksilla syntyvien jätteiden käsittelyyn soveltuvilla laitteilla. Kaikkien yhteisön alueen satamiin tulevien alusten on myös maksettava jätteiden vastaanotto- ja käsittelymaksu (joka olisi parlamentin esityksen mukaan 90 prosenttia vastaanottopalvelujen kustannuksista ja lopulta vähintään 30 prosenttia parlamentin ja neuvoston kompromissin tuloksena) riippumatta siitä, käyttävätkö ne palveluja vai eivät.

Tämä on ensimmäinen askel kohti saastuttaja maksaa -periaatteen tunnustamista. Ensimmäinen ja niin kovin tärkeä askel, joka ei kuitenkaan vielä riitä. Emme saa työntää päätämme pensaaseen. Jos olemme todella halukkaita puhdistamaan meriä ja säilyttämään luonnontasapainon tulevia sukupolvia varten, meidän on harkittava rankempia toimia etenkin mitä tulee näiden vastaanottopalvelujen rahoituksen järjestämiseen ja tarpeeseen ehkäistä satamien välisen kilpailun vääristämistä. Sanalla sanoen meidän on siis harkittava todellisten julkisten jätteidenkäsittelypalvelujen kehittämistä.

Toistaiseksi voin vain kehottaa parlamenttia hyväksymään sovittelun tulokset.

  Piétrasanta (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Verts/ALE-ryhmä on tyytyväinen siihen, että ryhmän jäseniin kuuluvan esittelijän ehdotuksesta on harkittu sitovampia säännöksiä, jotka koskevat aluksilla syntyvien jätteiden keruu- ja käsittelypalvelujen käyttöönottoa. Erityisen tärkeää on se, että maksut, joilla on tarkoitus kattaa vähintään 30 prosenttia vastaanottopalveluista, olisivat pakollisia kaikissa kuljetusyksiköissä. Ei nimittäin voida toimia siten, että sellaisten "ekologisten alusten" käyttöönotto, joissa olisi mahdollista käsitellä kaikki merellä syntyvät jätteet lähinnä polttamalla, mutta ilman todellista valvonnan mahdollisuutta, olisi tekosyynä saasteiden torjuntaa koskevan lainsäädännön kiertämiselle: muka poltettuja hiilivetyjätteitä tai kotitalousjätteitä ei voida hävittää valikoimattomasti, ja niiden hävittäminen vaikuttaa kasvihuoneilmiöön.

Nämä ehdotukset menevät yksiin niiden ehdotusten kanssa, jotka koskevat merten saastumisen torjuntaa koskevaa seuraavaa direktiiviä, jonka valmistelijana itse toimin teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta.

Nuo ehdotukset mahdollistavat myös alusten samankaltaisen toiminnan eurooppalaisella merialueella, ja ne myötävaikuttavat varusteiden ja kaikkien palveluiden kehittämiseen unionin satamissa.

Edellä mainittujen säännösten lisäksi on kehitettävä alusten toiminnan tiukkaa valvontaa ja seurantaa etenkin Equasis- ja Galileo-järjestelmien avulla. Puheenjohtajavaltio Ranska onkin jo päättänyt edistää niiden pikaista käyttöönottoa.

- Morillonin suositus (A5-0206/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Olin tänä kesänä Turkissa tutustumassa Schliemannin löytämään kaupunkiin, myyttiseen Odysseuksen Troijaan, kun eräs minut tunnistanut vanha turkkilainen eläkeläinen lähestyi minua, ja saattaessaan minua Troijan raunioille hän kysyi, miksi ihmeessä emme olleet keskustelussamme Morillonin direktiivistä hyväksyneet niitä tarkistuksia, joissa Turkkia kehotettiin olemaan rakentamasta ydinvoimaloita tai ainakin huolehtimaan siitä, etteivät ne saastuta ja ratkaisemaan kurdiongelman ja kumoamaan kuolemantuomion. Hän kysyi, miksi näitä kohtia ei haluttu selkeästi liittää asiakirjaan.

Niinpä tämä on osittain se asia, jota moitin äänestämässämme asiakirjassa.

  Speroni (TDI). – (IT) Arvoisa puhemies, en äänestänyt mietinnön puolesta, koska avustusten myöntämisen ehdoksi ei ole asetettu, että Turkki todella uudistaisi valtiotaan, suojelisi konkreettisesti ihmisoikeuksia ja vähemmistöjä. Avun tarpeessa olevia maita pitää toki auttaa, mutta toisaalta on sopivaa kehottaa niitä ensin noudattamaan mainitsemiani seikkoja.

  Alavanos (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentin pitää vaatia tiukasti kolmea tarkistusta, jotka koskevat:

- ydinenergian poissulkemista tuotantojärjestelmistä Turkin maanjäristysalttiilla alueilla;

- kulttuuri-identiteetin suojelua ja kuolemanrangaistuksen poistamista;

- panosta kurdiongelman ratkaisemiseen.

Tästä syystä äänestin näiden tarkistusten puolesta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Euroopan parlamentin olisi pitänyt pysyä kannassaan muissa ensimmäisen käsittelyn tarkistuksissa, 5 artiklassa (Turkin etenemisen kriteerit), 15 artiklassa (yhteistyön lykkääminen Turkin kanssa siinä tapauksessa, että kysymyksissä, jotka liittyvät demokratiaan, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksiin ja vähemmistöjen suojeluun, on esteitä), 35 artiklassa (vuosiraportti demokraattisten periaatteiden, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelusta sekä kansainvälisen oikeuden noudattamisesta). Valitettavasti Euroopan parlamentin ulkoasioiden valiokunta taipui neuvoston painostuksen alla, kun neuvosto ajaa periaatteetonta reaalipolitiikkaa Turkin suhteen, ja näin se riistää myös Turkin omilta kansalaisilta demokraattisen sysäyksen, jonka EU olisi voinut antaa.

  Bordes, Cauquil ja Laguiller (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Turkin ottaminen Euroopan unionin jäseneksi kiinnostaa eittämättä mitä suurimmassa määrin suurta eurooppalaista pääomaa, jonka äänitorvina toimivat Euroopan toimielimet, myös parlamentti. Euroopan parlamentti voisi edes hyödyntää Turkin hallituksen yksimielistä toivetta päästä Euroopan unionin jäseneksi, ja vaatia siltä tällöin elintärkeitä toimia, kuten kuolemanrangaistuksen poistamista, demokraattisten vapauksien toteuttamista tai kurdiväestön sortamisen lopettamista.

Jopa näitä edellä mainittuja asioita käsitellään mietinnössä kuitenkin niin vaisuin sanamuodoin, ettei niillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Esimerkkinä mainittakoon mietinnössä esitetty huoli siitä, että voidaan toimia tietyllä tavoin ilman, että "se on ristiriidassa minkään mielipidesuunnan kanssa". Tällä mielipidesuunnalla viitataan Turkin esikuntaan, joka pommittaa, tekee tuhojaan ja aiheuttaa hävitystä kurdiväestön asuinalueella.

Sillä välin, kun parlamentin esittelijä yrittää miettiä päänsä puhki, kuinka käsitellä ihmisoikeusasiaa ärsyttämättä ihmisoikeuksia polkevia sotilaita, Ranska, Saksa ja Belgia valmistautuvat yhteistuumin rakentamaan Turkkiin asetehdasta.

Tämä kaikki paljastaa tuhat verroin selvemmin suuren eurooppalaisen pääoman ja Turkin välisten suhteiden todellisen luonteen kuin kaiken sen teennäisyyden, johon meidän toivotaan ottavan kantaa.

  Lang (TDI), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hipoo tässä istuntojaksossa tekopyhyyden huippua. Aiotte nyt vuorokauden kuluessa suostua useiden kymmenien miljoonien erojen suuruisen rahoituskehyksen myöntämiseen Turkille, kun samaan aikaan Turkkia on kritisoitu Pohjois-Irakin kurdiväestön pommittamisesta ja vieraan valtion ilmatilan rikkomisesta! Ja kun käytän termiä kritisoida, liioittelen voimakkaasti paitsi kyseisen tekstin myös tarkoitusperienne merkitystä.

On syytä ihmetellä, mihin on joutunut ihmisoikeuksien kunnioittaminen, minkä te tungette jokaiseen asiayhteyteen ja minkä pitäisi olla kaiken Euroopan unionin toimittaman tuen tai unionin eri maiden kanssa harjoittaman yhteistyön ennakkoedellytys. Tässä nimenomaisessa tapauksessa näyttää siltä, että ihmisoikeuksien kunnioitus on joutunut unholaan ja että omatuntonne vaihtelee valtioiden mukaan.

Nyt olisi korkea aika ryhtyä sanoista tekoihin. Tämä voisi muuttaa lähestymistapaanne, ja siten eurooppalaiset politiikat saisivat lisää johdonmukaisuutta ja ryhtiä.

- Schörlingin mietintö (A5-0196/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, syy siihen, miksi äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa ehdotetaan ympäristön strategista arviointia, mikä tarkoittaa sitä, että ympäristöön pitää kiinnittää erityishuomiota mittavia rakennushankkeita toteutettaessa, koska suhtaudun myönteisesti kaikkeen siihen, mitä tehdään luonnon kauneuden, maisemien kauneuden jne. hyväksi. Tämä asia on tärkeä myös eläkeläisille. Mietinnössä on kuitenkin puutteita. Valtioiden pitäisi antaa itse päättää niistä suurista rakennushankkeista, jotka ne ovat aikeissa toteuttaa säätelemättä liikaa sitä, onko suuri rakennushanke ympäristön suojelun kannalta kohtuullinen vai ei. Näin siksi, että suuret rakennushankkeet pitää toteuttaa ripeästi, eikä eläkkeellä olevilla vanhuksilla ole kauan aikaa odottaa!

  Kuntz (UEN), kirjallinen. – (FR) Tätä tekstiä on pyöritelty parlamentin labyrinttiviidakossa jo lähes viiden vuoden ajan.

Se, ettemme ole antaneet tukeamme direktiivin hylkäämiseen tähtäävälle tarkistukselle ei tietenkään johdu halustamme hyvittää niille, jotka ovat jo vuosia uurastaneet tekstin parissa komissiossa, neuvostossa ja parlamentissa. Emme ole täällä hakeaksemme oikeutusta Brysselin teknokraattien usein omituiselle halulle laatia säännöksiä kaikista mahdollisista aiheista. Olemme hylänneet tarkistuksen siksi, että yritykset kaipaavat selkeää toimintakehystä.

Huipennuksena mainittakoon tekstin soveltamisala, toisin sanoen itse "suunnitelmien ja ohjelmien" määrittely.

Tekstin soveltamisen pakollisuus koskee ohjelmia ja suunnitelmia, joita koskeville hankkeille vaaditaan lupa ja joita valmistellaan maa-, metsä- ja kalatalouden, energian, teollisuuden, liikenteen, jätehuollon, vesihuollon, televiestinnän, matkailun, kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun aloilla. Tätä pakollista kriteeriä täydentävät valintamenettely ja ennakkotutkinta (seulonta), jotka toteutetaan jäsenvaltioiden aloitteesta (kyse on niin sanotusta valinnaisesta alasta).

Olen samaa mieltä siitä, että ympäristönsuojelu ja sen huomioon ottaminen on välttämätöntä, jopa pakollista, mutta jäsenvaltioiden on siitä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti itse vastattava. Täten emme tue tarkistuksia, joiden tarkoituksena on laajentaa soveltamisalaa, joka on rajattava ainoastaan sellaisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Kuinka tympäisevää onkaan todeta, että unionin toimivaltuuksia yritetään aina kaikenlaisin epäsuorin keinoin lisätä jäsenvaltioiden kustannuksella. Huoli ympäristöstä on nyt esittelijän tekosyy sille, että hän pistää nenänsä kaikkiin jäsenvaltioiden politiikkoihin. Ei toki voida kyseenalaistaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen mielekkyyttä politiikkojen arvioinnissa, mutta ei ole mitään mieltä soveltaa samaa, etenkään Euroopan unionin tuputtamaa menettelyä.

Luotamme valtioihimme ja puolustamme sitä yhteistä kantaa, jonka mukaan ympäristön käyttäminen "alibina" on vain väline, jonka avulla unioni voi sekaantua kaikkiin, tässä tapauksessa "politiikoiksi" kutsuttuihin aloihin. Olemme täysin perillä unionin toimivaltuuksista tässä asiassa, joten tiedämme kyllä, mihin se kykenee. Se on valmis käyttämään hyväkseen ympäristökysymyksiä työntääkseen nenänsä joka paikkaan aina vesihuollostamme kansallisten politiikkojemme saneluun asti! Me vastustamme tällaista. Ranska ja myös monien muiden maiden valtuuskunnat ovat ilmoittaneet selväsanaisesti vastustavansa soveltamisalan laajentamista kansallisiin politiikkoihin.

- Valdivielso de Cuén mietintö (A5-0204/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän jäsen Valdivielso de Cuén esittämän asiakirjan puolesta, joka koskee MEDA-ohjelman uutta asetusta. Kannatan voimakkaasti enkä vain siksi, että edustan täällä Italiaa kaikkia aloitteita, jotka lähentävät Välimeren maita toisiinsa; toivoisin vieläpä, että MEDA-asetusta koskevaa rahoituskehystä korotettaisiin. Olen tuonut asiaan pienen panoksen perustamalla Välimeren valtioiden eläkeläispuolueista muodostuvan keskusjärjestön, koska haluan korostaa Välimeren merkitystä Euroopalle ja niille valtioille, joilla on yhteinen raja Euroopan kanssa, koska myös Välimeren rannalla sijaitsevilla Afrikan ja Lähi-idän mailla on yhteinen raja Euroopan kanssa. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Alyssandrakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n Välimerenmaiden politiikan tavoitteena ei ole näiden maiden kehittyminen vaan eurooppalaisten pääomavirtojen lisääminen. Rahoitusohjelma MEDA palvelee näitä tavoitteita.

Euroopan ja Välimeren alueen vapaakauppa-alueen luomisella ei ole muuta tarkoitusta kuin helpottaa Euroopan teollisuuden tuotteiden pääsyä näiden maiden markkinoille ja samalla alistaa näiden maiden rikkaudet oman rosvovaltansa alle.

Vetoaminen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien vakauttamiseen ei ole muuta kuin EU:n tavallinen tekosyy puuttumiselle muiden maiden sisäisiin asioihin.

MEDA-ohjelman kautta tapahtuvan rakenteellisen sopeuttamisen päätavoite on saada nämä maat alistumaan niin kutsuttuihin markkinoiden lakeihin, taloudellisesti vahvempien herruuteen. Lopputuloksena nämä maat jäävät kehityksessä entistä enemmän jälkeen ja epätasa-arvoiset kumppanuussopimukset tekevät niistä EU:n satelliitteja.

Kreikan kommunistinen puolue taistelee yhtäläisin ehdoin tapahtuvan kansojen yhteistyön puolesta ilman, että valtiot puuttuvat toistensa sisäisiin asioihin. Puolueemme korostaa erityisesti kehittyneiden kapitalististen maiden vastuuta kehitysmaiden nykytilanteesta, mikä johtuu niiden tähän asti jatkuneesta ryöväämisestä. Tämä on yksi lisäsyy, josta seuraa kehittyneiden maiden velvollisuus auttaa kehitysmaita kehittämään tuotantopohjaansa ja nostamaan kansalaistensa elintasoa.

Koska sekä edellinen MEDA-ohjelma että ehdotetut tarkistukset ovat kaukana edellä mainituista tavoitteista, Kreikan kommunistisen puolueen europarlamentaarikot äänestävät Valdivielso de Cuén mietintöä vastaan.

  Martinez (TDI), kirjallinen. – (FR) Eurooppa laajenee itään. Laajentuminen on kirjattu Agenda 2000 -ohjelmaan. Euroopasta on kuitenkin suora rajayhteys etelään, mikä on kirjattu Euroopan kartalle.

Eurooppaan saapuu Etelä-Italiasta ja Etelä-Espanjasta aluksia ja lauttoja juuri noita etelärajoja pitkin. Ne ovat täynnä kaikkialta Välimeren alueen maista saapuvia albaaneja, turkkilaisia, muslimeja, miehiä, naisia ja lapsia. Heitä vyöryy maahan valtavina virtoina. Heitä tulee vuosi vuodelta yhä enemmän, ja pian Eurooppa on heitä ääriään myötä täynnä, vaikka paikalliset asukkaat ovat vastustaneet siirtolaisvirtoja El Elejidossa vuonna 1999 ja muutamissa muissa harvaanasutuissa paikoissa.

Koska eurooppalaiset johtajat eivät kykene alentamaan tai hillitsemään näitä virtoja, on erittäin loogista, että he yrittävät ennen siirtolaisten maastamuuttoa vakiinnuttaa heidän asemaansa heidän omassa maassaan. Tästä on kyse järkevässä MEDA-ohjelmassa.

Euroopan Välimeri-politiikkaa hahmoteltiin Cannesin huippukokouksessa kesäkuussa 1995, se luotiin Euro-Välimeri-kumppanuudeksi ristittynä Barcelonan konferenssissa marraskuussa 1995 ja pantiin täytäntöön 23. heinäkuuta 1996 annetulla MEDA-asetuksella. Muutamat alueelliset ja kansalliset investointiohjelmat muodostavat tuon politiikan perustan. Ohjelmaan myönnetyt määrärahat eivät ole kummoiset: Marokosta Gazaan ja Länsirantaan ulottuvalle alueelle suunnattujen varojen osuus oli vuosina 1995–1999 3,3 miljardia euroa, mutta jos siihen lisätään EIP:n myöntämä 3,6 miljardin euron laina, rahoitussumma ylittää Maailmanpankin myöntämän 4,4 miljardin euron summan.

Se on vähän, koska käytännössä nämä 3,6 miljardin maksusitoumusmäärärahat kuuluvat korkeintaan 648 miljoonaan euron yhteispottiin ja koska tällainen menettely ei sovellu ohjelmaan sen laajuuden vuoksi.

On toki hyvä, että on siirrytty kahdenvälisestä avusta soveltamaan monenvälistä kokonaisvaltaista lähestymistapaa. MEDA II -ohjelmien määrärahoja vuosiksi 2000–2006 on toki nostettu jopa 47,1 prosenttia, jolloin kokonaisrahoituksen osuus on 8,5 miljardia euroa. Eurooppalaiset maanviljelijät saattaisivat tyytyä kaksi tai kolme kertaa tätä pienempään lisäykseen.

Välimeri-politiikassa ei kuitenkaan ole kyse tästä. Sen johtamiseen ei tarvita ohjelmia tai Brysselin virkamieskunnan lisäämistä. Väestönkehitystä, ympäristöä, ilmastoa, islamilaisuutta ja kulttuuria koskevien haasteiden tasolla oleva Välimeri-politiikka sisältää suuren strategisen vision, jossa on tarkoitus vakiinnuttaa Välimeren alueen asemaa ja kiinnittää, integroida ja sulattaa alueen maat alkuperäisten ja hallitustenvälisten elinten ympärille yhteistyön mahdollistamiseksi merkittävillä yhteisillä aloilla: vesipolitiikassa, ympäristöasioissa, siirtolaiskysymyksissä, metsien häviämistä koskevissa ongelmissa ja niin edelleen.

Näillä ehdoin ja integroitujen menetelmien ja toimielinten toteutuessa (mistä on esimerkkinä Välimeren alueen asioista vastaavan pääsihteeristön perustaminen) voimme puhua määrärahoista, sillä täten meillä olisi käytössämme strategiset suunnitelmat sen sijasta, että määrärahoja siroteltaisiin sinne tänne taktisin perustein. Meidän on kuitenkin toimittava nopeasti, erittäin nopeasti, ennen kuin kolonialisoidulla Euroopalla ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin kulttuuritaustoistaan rikkirevittyjen kansojen rappeutuminen.

  Schröder, Ilka (Verts/ALE), kirjallinen. - EU:n ja eteläisten Välimeren naapurivaltioiden välinen yhteistyökumppanuus sisältää lukuisia myönteisiä elementtejä. Sitä pitäisi kehittää edelleen ja syventää. MEDA-ohjelman uudistamista käsittelevä mietintö viittaa kuitenkin useissa kohdin väärään suuntaan.

Euroopan unioni on sitoutunut tekemään Välimeren eteläpuolisten maiden kanssa vapaakauppasopimuksia – jotka vapauttavat kauppaa paradoksaalisesti vain yksipuolisesti. Sellaiset sopimukset vaikuttavat erityisen haitallisesti taloudellisesti heikompiosaisiin, sen ovat jo olemassa olevat vapaakauppasopimukset osoittaneet. Mietinnössä myönnetään, että vapaakauppasopimuksiin liittyy tämä vaara. Miksi siinä muuten kuvaillaan ja vaaditaan "tukitoimenpiteitä", joilla on määrä lieventää vapaakaupan haittavaikutuksia?

Jos tiedostetaan vapaakauppa-strategian vaarat, mutta pidetään silti kiinni tästä strategiasta, ohjelman sosiaalisilla, ekologisilla ja kulttuurisilla osilla on aina vain korjaava ja vahinkojen laajuutta rajoittava luonne – vaikka niiden pitäisi olla sellaisten sopimusten pääperiaate.

Tukien saaminen edellyttää lisäksi, että MEDA-maat täyttävät Bretton Woodsin toimielinten asettamat vaatimukset (esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vaatimukset). Juuri niiden ohjelmat ovat tunnettuja epäsosiaalisista ja puhtaasti kaupan vapauttamiseen suuntautuneista strategioistaan.

Euro–Välimeri-yhteistyökumppanuudessa on oltava kyse siitä, että vähennetään Välimeren pohjoisten ja eteläisten alueiden välistä epätasapainoa, parannetaan ihmisten elämänlaatua ja edistetään heidän välistä yhteisymmärrystä eri alueilla. Jos vapaakaupasta tehdään kuitenkin yhteistyön pääperiaate, nämä tavoitteet muuttuvat pelkäksi julkisivuksi, ja voittajia ovat jälleen kerran pikemminkin rikkaat.

Protestoin lisäksi sitä vastaan, että Euro–Välimeri-yhteistyökumppanuutta käytetään väärin välineenä Välimeren maista EU:hun suuntautuvan siirtolaisuuden estämiseksi. Välimeren alueen valtioiden kanssa tehtyjen sopimusten lisäksi Euroopan unioni on kirjannut jo jonkin aikaa kaikissa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyssä sopimuksessa tavoitteeksi "laittoman siirtolaisuuden torjunnan" ja "laittomasti maassa oleskelevien" pakolaisten "palauttamisen". Siten jokainen yksittäinen sopimus asettaa yhden uuden kiven EU:n linnoituksen muuriin. Myös tämä mietintö on esimerkki eurooppalaisesta siirtolaisiin ja pakolaisiin kohdistuvasta patoamispolitiikasta. Eteläisen Välimeren alueen maat julistetaan Euroopan linnoituksen esipihoiksi. Niiden on määrä huolehtia siitä, että "ei-toivotut henkilöt" eivät pääse EU:hun. Kysyn itseltäni, miten EU aikoo vaatia Välimeren alueen kumppanimailta ihmisoikeuksien noudattamista ja yksilön vapautta, jos se ei itse kunnioita siirtolaisten oikeuksia, jos se kriminalisoi heidät ja haluaa pitää heidät poissa Euroopasta hinnalla millä hyvänsä – aina tappamista myöten. Tässä mietinnössä turvataan jälleen kerran tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus. Siinä poljetaan jälleen kerran ihmisten vapautta ja oikeuksia. Äänestän siksi mietintöä vastaan sen muutamista myönteisistä elementeistä huolimatta.

  Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Valdivielso de Cuén mietinnön puolesta, koska Euro–Välimeri-kumppanuudessa on tarpeen tukeutua MEDA-ohjelmaan, joka olisi toimintakykyinen ja tehokas. Koska minut on valittu Välimeren rannikkokaupungista, toivoisin, että Euro–Välimeri-kumppanuus saisi ajanjaksolla 2000–2006 yhtä paljon varoja kuin Keski- ja Itä-Euroopan maille on myönnetty.

Euroopan komission ehdottamat ja tässä mietinnössä tuetut toimet MEDA-ohjelman täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ovat hyödyllisiä. Jos tarkastelemme ensimmäisen MEDA-ohjelman määrärahojen toteutusta, kuinka on perusteltavissa, että ainoastaan neljännes määrärahoista on tosiasiallisesti maksettu keskimäärin neljän vuoden kuluessa? Tällaiset ongelmat syövät uskottavuuttamme kansainvälisellä tasolla ja antavat eurooppalaisille veronmaksajille säälittävän kuvan siitä, kuinka yhteisön toimielimet käyttävät julkisia varoja. Emme voi olla tyytyväisiä tällaisiin tuloksiin.

Voimme vastedes vain tukea Euroopan komission esittämiä muutoksia. Välimeren maihin suunnatun tuen on oltava tehokasta ja nopeaa Euroopan unionin poliittisten prioriteettien mukaisesti. Valdivielso de Cuén mietinnöllä voidaan myötävaikuttaa MEDA-ohjelman tehostamiseen, koska siinä ehdotetaan hankkeiden hallinnon hajauttamista ja MED-hallintokomitean uudelleen suuntaamista sekä sitä, että panostetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistamiseen.

Toinen ratkaiseva asia on mielestäni se, että vahvistetaan Euroopan parlamentin osallistumista MEDAn päätöksentekoprosessiin. Olen kuitenkin pahoillani siitä, että Euroopan parlamentti on kyennyt ottamaan kantaa vain kuulemismenettelyssä MEDA-asetuksen muuttamista koskevaan tärkeään aiheeseen.

Jos toteutamme mietinnössä esittämämme muutokset, MEDA-ohjelman täytäntöönpanossa sovellettaisiin yksinkertaistettuja, hajautettuja ja entistä avoimempia menettelyjä. Toivonkin nyt, että ohjelma saisi yhteisön talousarviosta varoja, jotka vastaavat meidän asettamiamme poliittisia tavoitteita Välimeren alueella. Euroopan komissio on luvannut lisätä MEDA-ohjelmasta vastaavaa henkilökuntaa vastaamaan muiden laajojen ohjelmien, kuten Pharen ja Tacisin, toteuttamiseen varattuja henkilöresursseja. Euroopan parlamentin olisi pidettävä vuoden 2001 talousarviota koskevassa käsittelyssä huoli siitä, että tuo tavoite myös toteutuu käytännössä.

MEDA-ohjelmaan myönnettyjen määrärahojen osalta toivoisin, että rahoituskehys heijastaisi sekä neuvoston että parlamentin ilmaisemaa poliittista tahtoa sisällyttää Euro–Välimeri-kumppanuus ulkoisia toimia koskevien prioriteettiemme joukkoon.

Päätöksentekoprosessin vahvistamiseen ja hankkeiden täytäntöönpanon yksinkertaistamiseen tähtäävän MEDA-asetuksen muuttaminen on ratkaiseva vaihe Euro–Välimeri-kumppanuudessa. Huolehdin siitä, että MEDAa koskevan talousarvion hyväksyminen olisi toinen vaihe, jossa voimme vakuuttaa Euro–Välimeri-kumppanuudelle osoittamaamme huomiota.

- Varela Suanzes-Carpegnan mietinnöt (A5-0194 ja A5-0188/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin sen Varelan mietinnön puolesta, joka koskee Guinean kanssa tehtyä kalastussopimusta, vaikka katkaravut ja tonnikalat eivät suhtaudukaan myönteisesti tähän mietintöön, jossa säädetään niiden pyytämisestä. Ilmaisin mielipiteeni jäsen Fernández Martínille, kun puhuimme Kanarian saarista, ja hän vastasi minulle aivan oikein, etteivät katkaravut äänestä ja että hän sitä paitsi on kalastaja.

Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on puutteita, koska sen myötä Guinean valtiolle annetaan varoja yhtäältä kalakantojen istuttamisen helpottamiseksi ja pyydetyn kalan määrän vähentämiseksi, ja toisaalta sen myötä Euroopan unionin aluksia lähetetään pyytämään katkarapuja ja tonnikaloja tuon alueen meristä. Olen sitä mieltä, että tämä on eräänlaista kolonialismia, josta pitäisi tehdä loppu.

Arvoisa puhemies, äänestin kyllä Varelan mietinnön toisen, Mauritiuksen kanssa tehtyä kalastussopimusta koskevan osan puolesta, mutta minun on painotettava, että se oli vaikeaa. Miksi? Siksi, että kehitysyhteistyövaliokunta esitti tarkistuksen, jossa se pyysi, että kalastajien palkkoja valvottaisiin, ja minä lisään tähän, että tämä koskee myös heidän eläkkeitään. Valitettavasti tuota tarkistusta ei hyväksytty. Tämän asiakirjan myötä vahvistamme pian kauppasopimuksen, myönnämme unionin varoja, mutta emme pyydä saada valvoa kalastajien sopimuksia. Tämä on mielestäni kielteinen asia!

- Watsonin mietintö (A5-0201/2000)

  Ludford (ELDR). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin antaa äänestysselityksen ELDR-ryhmän puolesta. Päällimmäinen tavoitteemme oli saada läpi tämä erittäin tärkeä mietintö, joka on ensimmäinen Euroopan yhteisön maahanmuuttolainsäädäntöä yhteisöllistävä mietintö, kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien hyväksi. Olemme näin ollen osoittaneet solidaarisuutta muita samanhenkisiä ryhmiä ja jäseniä kohtaan. Kannatimme sosialistiryhmän tarkistuksia, jotka koskivat toissijaista suojelua saavien jättämistä direktiivin ulkopuolelle, koska komission jäsen sitoutui tekemään ehdotuksen, joka kattaa paitsi heidät myös tilapäistä suojelua saavat.

Olisimme halunneet, että toissijaista suojelua saavat olisi otettu mukaan periaatteesta, koska he oleskelevat unionissa laillisesti pitkällä aikavälillä, mutta päätimme edistää mietinnön hyväksymistä. Vastaavasti pidättäydyimme äänestämästä ylenevässä polvessa olevia sukulaisia koskevista asioista, koska haluamme mahdollisuuksien mukaan poistaa vastustusta herättävät asiat, jotta mietintö saisi taakseen selvän enemmistön, ja myönnämme, että näiden sukulaisten ottaminen mukaan on ongelma joillekin jäsenille. Jotkut ryhmäni jäsenet olisivat kuitenkin halunneet, että olisimme omaksuneet avoimemman kannan. Jäsen Malmström ja jäsen van der Laan pyysivät minua mainitsemaan heidät tässä yhteydessä.

Ryhmäni äänesti tarkoituksellisesti avopuolisoiden ottamisesta mukaan, jos kyseiset jäsenvaltiot tunnustavat tällaiset parit laissa, kuten kolme luullakseni nykyisin tunnustaakin. Mielestämme on oikeudenmukaista olla kajoamatta jäsenvaltioiden päätöksiin, jotka koskevat tällaisten parien tunnustamista laissa.

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, en äänestänyt koko Euroopan kansanpuolueen tavoin Watsonin mietintöä vastaan vain siksi, ettei ryhmän, johon minulla on ilo kuulua, esittämiä tarkistuksia hyväksytty, vaan koska eläkeläiset ovat väsyneitä siihen, että Euroopan unionin alueella on yhä enemmän muiden kuin Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden kansalaisia, joilla ei ole toimeentulomahdollisuuksia. Tässä asiakirjassa määrätään, että maahan voivat tulla perheittensä luo tämä asia on itsessään erittäin myönteinen, ja olen siitä samaa mieltä myös niiden maahanmuuttajien perheenjäsenet, jotka asuvat jossakin Euroopan unionin valtiossa ja joiden varat ovat vähintään yhtä suuret kuin asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvan mukaan maksettava vähimmäiseläke. Mutta eihän sosiaaliturvan mukaan maksettava vähimmäiseläke riitä edes elättämään yhtä ihmistä! Miten sen turvin voidaan ruokkia pienituloisen maahanmuuttajan kaikki perheenjäsenet?

  Berthu (UEN), kirjallinen. – (FR) Parlamentti on juuri hyväksynyt suurella enemmistöllä (323 puolesta ja 212 vastaan) Watsonin mietinnön ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi oikeudesta perheen yhdistämiseen, vaikka mietintö on kohtuuttoman lepsu. Mietinnön hyväksyminen osoittaa, missä määrin eurooppalaiset jäsenet ja aloiteoikeudesta nauttiva komissio ovat lipeämässä päätehtävästään, joka ei suinkaan ole koko maailman miellyttäminen vaan Euroopan kansojen suojeleminen.

Hyväksyminen vahvistaa oikeaksi myös sen, mitä olemme aina sanoneet siirtolaispolitiikan yhteisöllistämisestä Amsterdamin sopimuksen nojalla. Tässä nimenomaisessa tapauksessa yhteisöllistämisperiaatetta on sovellettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 63 artiklan 3 kohdan perusteella: päätöksentekovallan siirtämistä kansalliselta tasolta Eurooppaan ei ole käytetty kansakuntien vahvistamiseen, kuten jotkut ovat äänestäjille harhauttavasti väittäneet, vaan päinvastoin noiden kansakuntien puolustuskyvyn nujertamiseen.

Perheiden yhdistämisoikeutta koskevassa ja Watsonin mietinnössä hyväksytyssä muodossa olevassa direktiiviehdotuksessa vaaditaan oikeutta perheiden yhdistämiseen Euroopassa. Juridisesti tuota oikeutta ei vielä ole Euroopassa, eikä sitä mielestämme pitäisikään sellaisena olla. Vastaanottajavaltio ei nimittäin pakota siirtolaisia muuttamaan sinne. Lähtöpäätöksen tekee siirtolainen itse, ja jos hänet otetaan vastaan, hänellä ei ole oikeutta vaatia myös muiden henkilöiden vastaanottamista.

Voidaan myös todeta, että direktiiviehdotuksen perusteluosassa viitataan tunnollisesti ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, jossa tunnustetaan, että perhe on yhteiskunnan luonnollinen perusosa ja että tämän perusteella perheellä on oikeus yhteiskuntien ja valtioiden suojeluun ja tukeen. Samaan aikaan niin sanotussa yleissopimuksessa, jolla luodaan pohjaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan valmisteluun, kielletään kuitenkin ottamasta tuo periaate huomioon. Tästä seuraa, että perheen tunnustaminen yhteiskunnan luonnolliseksi perusosaksi pätee silloin, kun sillä voidaan perustella perheiden yhdistämistä, mutta se ei pädekään enää tapauksissa, joissa sitä voitaisiin hyödyntää eurooppalaisten perheiden tukemisessa.

Watsonin mietinnössä hyväksytyssä direktiiviehdotuksessa ei tyydytä vain julistamaan tätä oikeutta, jota ei ole edes olemassa. Siinä sana "yhdistäminen" koskee paitsi laillisia siirtolaisia myös pakolaisaseman saaneita henkilöitä. Perheiden yhdistämisestä hyötyvät paitsi perheen yhdistämistä hakevan henkilön puolisot ja alaikäiset lapset myös naimaton kumppani, jolla on pysyvä suhde perheen yhdistämistä hakevaan henkilöön. Tämä tarkoittaa myös homoseksuaaleja, sillä heidät rinnastetaan aviopareihin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä. Edellä mainittuihin lisätään direktiivissä vielä täysi-ikäiset lapset, jotka eivät pysty kunnolla huolehtimaan elatuksestaan, sekä perheen yhdistämistä hakevan henkilön, puolison tai jopa naimattoman kumppanin ylenevää polvea olevat sukulaiset.

Haitari on siis äärimmäisen laaja, ja selvänä tavoitteena on massiivisesti edistää eurooppalaisia yhteiskuntia muuttavien kansojen maahanmuuttoa.

Kansalliset poliittiset puolueet eivät varmaankaan olisi hyväksyneet tällaista tekstiä, sillä kansalaiset valvovat niiden tekemisiä jäsenvaltioissa enemmän kuin unionissa. Näin ollen kansalliset puolueet ovat siirtäneet toimivaltuuksiaan Brysseliin, jossa likainen työ tehdään nyt niiden puolesta kaikessa hiljaisuudessa. Tämä on Euroopan todellinen tehtävä nykyisin.

  Blak, Lund ja Thorning-Schmidt (PSE), kirjallinen. – (DA) Euroopan parlamentin tanskalaiset sosiaalidemokraatit pitävät myönteisenä aloitetta, jonka avulla pyritään laatimaan yhteiset säännöt, jotka koskevat oikeutta perheen yhdistämiseen, vaikka olemmekin vastustaneet yksittäisiä kohtia, esimerkiksi yhden vuoden sääntöä. Tämän takia, sekä Tanskan oikeusasioita koskevaan erivapauteen viitaten, tanskalaiset sosiaalidemokraatit ovat jättäneet äänestämättä lopullisesta ehdotuksesta käydyssä äänestyksessä.

  Busk, Haarder, Jensen ja Riis-Jørgensen (ELDR), kirjallinen. – (DA) Venstre-puolueen jäsenet pitävät valitettavana sitä, että Tanskan hallitus ei ole Tanskan erivapauden vuoksi voinut vaikuttaa direktiiviin ja että se on ainoa maa, jolla ei ole veto-oikeutta, ja pidämme valitettavana myös sitä, että hallitus ei muiden valtioiden tavoin aseta tiukempia vaatimuksia, jotka koskevat perheen yhdistämistä haluavien Tanskassa olevien maahanmuuttajien riippumattomuutta, asuntoa ja niin edelleen. Direktiiviehdotuksen sisältämä ehdotus oikeudesta perheen yhdistämiseen yhden vuoden kuluttua ei olisi ongelmallinen, jos Tanska muiden valtioiden tavoin soveltaisi direktiiviehdotuksessa selkeästi määrättyjä vaatimuksia. Siinä tapauksessa kuntien tehtävänä ei olisi hankkia asuntoa kyseisille henkilöille ja huolehtia heidän elatuksestaan, kuten nykyään. Nykyisissä oloissa yhden vuoden sääntöä ei voi kuitenkaan soveltaa Tanskassa ilman, että siitä aiheutuisi merkittäviä ongelmia. Sen vuoksi emme äänestä mietinnöstä, mikä on valitettavaa, sillä kannatamme yhteistä politiikkaa, erityisesti turvapaikka-asioissa.

  Caudron (PSE), kirjallinen. - (FR) Tampereella lokakuussa 1999 otettujen päättäväisten edistysaskelten jälkeen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen osalta, ja nyt kun perusoikeuskirjaa koskevat keskustelut ovat käynnissä, tänään keskustelun aiheena olevalla mietinnöllä on erittäin suuri merkitys. Kyse on perheen yhdistämiseen liittyvistä ongelmista.

Tällä hetkellä tämä oikeus on huomioitu vain kansainvälisissä oikeusvälineissä, nimittäin vuonna 1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa. Kansallisella tasolla tilanne on hyvin epäyhtenäinen. Perheiden yhdistäminen suojelee kuitenkin perheyhteyttä ja helpottaa kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista jäsenvaltioissa. Oli siis välttämätöntä, että oikeus perheen yhdistämiseen sisällytettiin yhteisön lainsäädäntöön.

Euroopan komission ehdotuksessa pyritään niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka asuvat laillisesti jossakin jäsenvaltiossa, antamaan oikeus perheen yhdistämiseen tiettyjen aineellisten ja menettelysääntöjen nojalla.

Kiitän kansalaisvapauksien valiokunnassa työskenteleviä kollegojani, jotka ovat taistelleet ensimmäiseksi nimitetyn esittelijän äärimmäisen rajoittunutta ja konservatiivista näkemystä vastaan. He ovat saaneet aikaan tekstin, joka on lähempänä Euroopan komission alkuperäistä ehdotusta, jota pidin pääpiirteissään tyydyttävänä.

Näin ollen oikeus perheen yhdistämiseen tulee olemaan niillä, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

- jäsenvaltiossa asuvat kolmannen maan kansalaiset, jotka ovat luvallisesti maassa ja joille on myönnetty oleskelulupa vähintään vuodeksi;

- pakolaiset, huolimatta oleskeluluvan pituudesta, tai unionin kansalaiset, jotka eivät käytä hyväkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

Henkilöitä, jotka voivat tavoitella perheen yhdistämistä, ovat:

- perheen yhdistämistä hakevan henkilön aviopuoliso tai avopuoliso (myös samaa sukupuolta oleva elämänkumppani) ottaen huomioon, että avopuolisoa koskevaa säännöstä sovelletaan ainoastaan niissä valtioissa, joissa avopuolisot rinnastetaan aviopuolisoihin;

- avio- tai avopuolisoiden lapset, avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneet tai edellisistä avioliitoista olevat lapset;

- vain toisen avio- tai avopuolison lapset edellyttäen, että tämä puoliso on lasten huoltaja;

- ylenevässä polvessa olevat sukulaiset, silloin kun he ovat perheen yhdistämistä hakevan henkilön huollettavina, sekä perheestään riippuvaiset täysi-ikäiset lapset.

  Evans, Robert J.E. (PSE), kirjallinen. - (EN) Puhun itseni ja 28:n Labour-puoluetta edustavan brittikollegani puolesta. Olemme äänestäneet tämän mietinnön puolesta ja tukeneet sitä mielellämme, vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on useista eri syistä käyttänyt oikeuttaan jättäytyä tämän aloitteen ulkopuolelle.

Kuten jäsenet varmaankin tietävät, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli osapuolena Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä. On kuitenkin useita suvereniteettiin liittyviä käytännön seikkoja ja kysymyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta suhtautuu erittäin vakavasti ja joiden takia Yhdistyneen kuningaskunnan ei ole sopivaa tai mahdollista olla tällä kertaa mukana. Tämä ei kuitenkaan heikennä hallituksemme sitoutuneisuutta mietinnön periaatteisiin ja sen taustalla piileviin arvoihin. Itse asiassa hallituksen julkinen pyrkimys onkin, ettei Yhdistynyt kuningaskunta olisi eurooppalaisten kumppaniemme kanssa selvästi eri linjoilla tällä maahanmuuttopolitiikan tärkeällä osa-alueella.

Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ovat näin ollen äänestäneet tämän mietinnön puolesta, ja he kannattavat edelleen perheiden yhdistämisen periaatteita.

  Lulling (PPE-DE), kirjallinen. - (DE) Euroopan unionin jäsenmaista Luxemburgilla on suurin ulkomaalaisten osuus väestöstä: 37 prosenttia. Enemmistö näistä – 87 prosenttia – on kotoisin EU-maista. Jonkin aikaa kolmansista maista kotoisin olevien maahanmuuttajien osuus on kuitenkin kasvanut nopeammin kuin muista 14 jäsenvaltiosta tulevien EU:n kansalaisten osuus.

Me olemme riippuvaisia työmarkkinoillamme maahanmuuttajista, vaikka ranskalaiset, belgialaiset ja saksalaiset rajatyöntekijät tasaavatkin suurimpia pullonkauloja työmarkkinoillamme. Melkein kolmannes työvoimasta, yli 80 000, on rajatyöntekijöitä. Yli puolella työssä käyvästä väestöstä ei ole Luxemburgin kansalaisuutta. Nämä luvut kuvaavat sitä mielenkiintoa, joka maallani on järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ja tietysti perheiden yhdistämisen tärkeää näkökulmaa kohtaan. Komission tehtäviin kuuluu varmasti, erityisesti Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen, ehdottaa Euroopan yhteisössä kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia toimia. Ennen kaikkea näiden toimien varmasti kiitettävä tavoite on saada aikaan sellainen jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön lähentäminen, jota sovelletaan kolmansista maista peräisin oleviin henkilöihin ja joka koskee maahantuloa ja maassa oleskelua.

Direktiiviehdotuksessaan, joka koskee oikeutta perheiden yhdistämiseen, komissio huomauttaa perustellusti, että perheenjäsenten läsnäolo mahdollistaa normaalin perhe-elämän ja siten suuremman vakauden ja ihmisten paremman juurtumisen muutettavaan maahan. Me tiedämme ja myös arvostamme sitä, että ihmisoikeuksien julistuksessa ja muissa kansainvälisissä yleissopimuksissa perhe tunnustetaan yhteiskunnan luonnolliseksi ydinsoluksi, jonka on saatava suojaa ja tukea.

Tätä taustaa vasten, ja vaikka eri kansainvälisiin sopimuksiin ei sisälly minkäänlaista oikeutta perheiden yhdistämiseen, pidän kuitenkin periaatteessa myönteisenä komission ehdotusta yhteisön oikeudelliseksi välineeksi perheiden yhdistämisen alalla. Me emme kuitenkaan halua täydellistä kaaosta emmekä uusia mahdollisuuksia salakuljetusliigoille. Meidän on ennen kaikkea taattava, että tätä koskevissa säännöksissä otetaan huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden vastaanottovalmiudet. Näin ei varmasti olisi, jos me hyväksyisimme kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön käsiteltävänä olevassa muodossa. Esittelijä toimi oikein vetäessään nimensä pois valiokunnassa äänin 25–13 hyväksytystä mietinnöstä. Direktiivi siinä muodossa, jota asiasta vastaavan valiokunnan enemmistö nyt ehdottaa, on yksinkertaisesti toteuttamiskelvoton, vaarallinen ja vaikutukseltaan kielteinen. Vain ryhmäni ja alkuperäisen esittelijän, jäsen Klamtin, tarkistusehdotukset olisivat voineet saada minut äänestämään tämän mietinnön puolesta.

Perheiden yhdistäminen, kyllä! Mutta miten perhe määritellään? Miten monta aviopuolisoa moniavioisissa liitoissa, miten monta lasta, elämänkumppania, omaista sanan laajimmassa merkityksessä tai näennäistä aviopuolisoa yhden yksittäisen EU:ssa laillisesti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen on määrä voida yhdistää? 10, 20, 100, kulloisenkin perinteen ja uskonnon mukaan?

Humanitaarisilla pohdinnoilla pitäisi varmasti olla roolinsa. Koko järjestelmän on kuitenkin oltava vielä selkeä ja valvottavissa. Kyse on ennen kaikkea siitä, että yksittäisiä jäsenvaltioita ei ajeta eurooppalaisen direktiivin perusteella tilanteeseen, jota ne eivät pysty enää hallitsemaan.

Jäsenvaltioiden, joilla on suurpiirteisempiä säännöksiä, on tietysti voitava säilyttää ne.

Tässä äänestysselityksessä on minulle kyse siitä, että varoitan arvaamattomia seurauksia omaavista ylilyönneistä kyseenalaistamatta silti perheen yhtenäisyyden periaatetta. Päinvastoin!

  Sacrédeus ja Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. – (SV) Mietinnössä käsitellään lähinnä kahta eri ryhmää, kolmansien maiden kansalaisia ja pakolaisia, ja heidän oikeuttaan perheen yhdistämiseen EU:n valtioissa. Me ruotsalaiset kristillisdemokraatit olemme sitä mieltä, että näitä ryhmiä on käsiteltävä erikseen. Myös pakolaisten oikeutta perheen yhdistämiseen on käsiteltävä, mutta eri direktiivissä.

Perhe on yhteiskuntamme tärkein perusyksikkö, ja meidän on sen vuoksi puolustettava oikeutta perhe-elämään. Ennen kaikkea meidän on suojeltava lasten oikeutta päästä takaisin vanhempiensa luo, mutta yhdistämisoikeuden on tietyissä tapauksissa (esimerkiksi, kun kyse on vakavista terveydellisistä syistä) koskettava myös ylenevässä polvessa olevia sukulaisia sekä täysi-ikäisiä lapsia. On myös kohtuullista, että perheenjäsenet saavat muun muassa eron tai kuolemantapauksen jälkeen itsenäisen oleskeluluvan isäntämaassa ja että perheenjäsenille annetaan oikeus tehdä työtä ja kouluttautua tässä maassa.

Tuemme asiaa nämä varaukset ja tarkennukset huomioon ottaen.

  Schröder, Ilka (Verts/ALE), kirjallinen. - Huolimatta siitä, että käsite "pakolainen" rajataan direktiivissä koskemaan sellaisia kolmannen maan kansalaisia, joille on myönnetty pakolaisasema Geneven pakolaisyleissopimuksen mukaisesti, äänestän tämän mietinnön puolesta. Useimmille homoseksuaaleille ja niille pakolaisille, jotka saavat tilapäistä tai toissijaista suojelua, komission ehdotus ei tuo mitään edistystä.

Erityisesti saksalaisesta näkökulmasta mietintö merkitsee kuitenkin tilanteen parantumista niiden pakolaisten kannalta, jotka voivat mahdollistaa perheenjäsenen kriteerin perusteella laillisen maahanmuuton toisille ihmisille. Ja äänestän mietinnön puolesta myös sen vuoksi että: kun Saksassa vedetään nyt lähes päivittäin liput salkoon äärioikeistolaisuutta vastaan, nimenomaan Saksan sisäministeri Schily vastustaa siirtolaisystävällistä sääntelyä. Hän pelkää, että Saksaan tulee "kuusinumeroisia määriä" siirtolaisia, jos direktiivi tulee voimaan. Hän toimii siten sanallisena oven avaajana niille, jotka haluavat häätää tämän "kuusinumeroisen" ihmismäärän Saksan liittotasavallasta väkivalloin – elävänä tai kuolleena. Siten äärioikeistolaisuuden vastaisesta toiminnasta ei tule vain tekopyhä naamio, vaan se muuttuu jopa vastakkaiseksi toiminnaksi.

  Lulling (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, emmekö voisi tehdä niin kuin ennen: mainita kaikki ne jäsenet, jotka haluavat antaa äänestysselityksensä kirjallisesti, jotta voisimme poistua. Tämä tilanne on aivan mahdoton. Tänne täytyy jäädä odottamaan puoleksi tunniksi äänestysten jälkeen, jotta voisi ilmoittaa antavansa äänestysselityksensä kirjallisena. Ennen noudatimme toista käytäntöä, joka oli sentään paremmin järjestetty.

  Puhemies. - Hyvä jäsen Lulling, älkäähän nyt suuttuko. On nimittäin hyvin hankalaa saada itselleen puheenvuoro, jotta voisi ilmoittaa niiden jäsenten nimet, jotka haluavat antaa äänestysselityksensä kirjallisena. Virkamiehemme tarkistavat, että jäsenet ovat todellakin paikalla ja kirjaamme kaikki kirjallisia äänestysselityksiä koskevat pyynnöt ilman että meidän tarvitsee ilmoittaa niistä erikseen. Tarkistamme, että jäsen todellakin on salissa äänestysselitysten alkaessa, ja minä ilmoitan vain suullisista äänestysselityksistä. Näin ollen olette siis vapaa lähtemään.

  De Rossa (PSE). - (EN) Olen istunut täällä melkein puoli tuntia odottamassa, että minua kutsuttaisiin nimeltä, koska yksiköt ilmoittivat minulle, että minun täytyy olla läsnä, jotta voisin antaa äänestysselitykseni kirjallisena. En ymmärrä ongelmaa. Minkä takia yksikkömme eivät voi antaa meille yksinkertaista ja selkeää tietoa? Sanoin, että haluan antaa äänestysselitykseni kirjallisesti, ja minulle kerrottiin, että minun täytyy olla täällä äänestyksen takia ja että minun täytyy odottaa, että minua kutsutaan, jotta voin sanoa, että haluan antaa selityksen kirjallisesti. Miksi minun on täytynyt haaskata täällä puoli tuntia?

  Puhemies. - Ei, minulle kerrottiin, että kyseessä oli väärinkäsitys. Teille sanottiin, että teidän täytyy olla läsnä äänestyksen aikana. Tätä mieltä olen ollut koko ajan, mutta teidän ei olisi tarvinnut odottaa kaikkia äänestysselityksiä.

  De Rossa (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, minulle kerrottiin varsin selvästi, että minun täytyy olla läsnä, jotta voin sanoa, että haluan antaa kirjallisen äänestysselityksen. Kun en aiemman kerran ollut läsnä, minua näpäytettiin sormille, koska en ollut läsnä.

  Puhemies. - Emme voi enää jatkaa tätä keskustelua, mutta lupaan teille, että aiomme selvittää tätä asiaa puhemiehistössä, jotta ensinnäkin kaikki istuntojen äänestysten puheenjohtajat soveltavat samoja sääntöjä äänestysselityksiin. Minun mielestäni kaikkein oikein tapa toimia on tarkistaa, että jäsenet ovat äänestyksen aikana läsnä ja että he voivat poistua, jos he antavat äänestysselityksensä kirjallisena, ja että kirjallista äänestysselitystä ei hyväksytä sellaisilta jäseniltä, jotka eivät ole osallistuneet äänestykseen. Mielestäni tämä on oikea sääntö, mutta ensin haluan tarkastella tätä asiaa muiden varapuhemiesten kanssa, jotka ovat, kuten minäkin, puheenjohtajina istuntojen äänestyksissä. Kiitokset ymmärtäväisyydestänne.

⁂

- Teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen perustaminen

  Caudron (PSE), kirjallinen. - (FR) Haluan todeta kannattavani sitä, että yhdelle Euroopan unionin virastoista on annettu uusi tehtävä, jonka tavoitteena on analysoida ja ennen kaikkea ehkäistä teollisuuden muutoksia. Tämä on voimakas poliittinen viesti, joka osoittaa tahtoa reagoida niihin muutoksiin, jotka ovat syntyneet niiden erilaisten mullistusten tuloksena, joita ovat aiheuttaneet erityisesti taloudellinen ja rahataloudellinen kehitys, uuden teknologian kehittyminen, kansainvälinen kilpailu ja kaupankäynnin maailmanlaajuistuminen.

Luxemburgin huippukokouksessa vuonna 1997 tiedostettiin, että näitä ilmiöitä on tutkittava tarkemmin, jotta niiden haittavaikutuksista ei tarvitsisi enää kärsiä ja jotta voisimme ehkäistä niiden aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia. Tämä pohdinnan tuloksena kokoontui asiantuntijaryhmä joka tunnetaan paremmin Gyllenhammarin ryhmänä jonka tehtäväksi annettiin analysoida teollisuuden muutosten taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Ryhmän päätelmissä ehdotettiin Cardiffin Eurooppa-neuvostolle joulukuussa 1998 teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen luomista. Tästä ehdotuksesta siis keskustelemme tänään, ja toivon, että se toteutetaan mahdollisimman pian!

Viime vuosina on ollut tyypillistä, että yritysten tuotantopaikkojen siirtäminen, rakenneuudistukset ja fuusiot ovat lisääntyneet. Nämä ovat muuttaneet huomattavalla tavalla eurooppalaista teollisuustoimintaa, ja niillä on ollut vakavia seurauksia työllisyyden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta.

Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole valmistautuneet kunnolla näihin muutoksiin, ovat joutuneet kärsimään niistä liian usein. Ne ovat joutuneet tahtoen tai tahtomattaan korjaamaan aiheutuneita vahinkoja usein moittivasti katsovan Euroopan komission silmien edessä, eikä tämä ole epäröinyt tuomita useampaa kuin yhtä valtiota valtionavun väärinkäytöstä!

Ensimmäiset, jotka ovat yllättäen joutuneet näiden muutosten uhreiksi, ovat tietenkin palkansaajia, joiden tilanne on edelleenkin epävarma talouden kasvusta ja taloudellisen tilanteen yleisestä paranemisesta huolimatta.

Viime aikoina on pantu merkille, että yritykset irtisanovat henkilökuntaa, vaikka ne tuottavatkin voittoa, sillä niiden täytyy tehdä rakenneuudistuksia ja osallistua fuusioihin, eivätkä he tietenkään tule ajatelleeksi, että heidän pitäisi täyttää velvollisuutensa tiedottaa ja viestittää asioista työntekijöille! Haluaisin tässä yhteydessä vedota neuvostoon, joka jarruttaa työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan direktiiviehdotuksen käsittelyä!

Lyhyesti sanottuna tämän seurantakeskuksen avulla pitäisi ennakoida teollisuuden muutoksia. Tällä tavoin voidaan ottaa käyttöön sellaisia toimia, joilla palkansaajia voidaan valmistella paremmin näihin muutoksiin, muun muassa ehdottamalla heille uudelleenkoulutusta sellaisille aloille, joilla on hyvät tulevaisuudennäkymät! Kannatan päätöslauselmaan sisältyvää ehdotusta, jolla pyritään sisällyttämään perusoikeuskirjaan oikeus elinikäiseen oppimiseen! Seurantakeskuksen analyysien tuloksista täytyy tietenkin tiedottaa laajasti.

  De Rossa (PSE), kirjallinen. - (EN) Olen pahoillani PPE-ryhmän, ELDR-ryhmän ja UEN-ryhmän päätöksestä äänestää teollisuuden muutosten eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista koskevaa PSE-ryhmän päätöslauselmaa vastaan. Tällainen keskus mahdollistaisi entistä ennakoivamman lähestymistavan teollisuuden keskipitkän ja pitkän aikavälin muutoksiin, mistä olisi hyötyä kaikille asianosaisille – komissiolle, Euroopan parlamentille, työmarkkinaosapuolille, hallintoviranomaisille ja paikallisviranomaisille.

Tällainen keskus voitaisiin sisällyttää olemassa olevaan elimeen tai säätiöön nykyisiä toimivaltuuksia laajentamalla, kuten PSE-ryhmän päätöslauselmassa ehdotetaan.

Se, että jotkut irlantilaiset jäsenet äänestivät tällaista ehdotusta vastaan, on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon, että Dublinissa sijaitseva Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö voisi olla omiaan tähän työhön.

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kasvavasta maailmanlaajuistumisesta, uudesta teknologiasta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta johtuneet viime vuosien valtavat teollisuuden muutokset eivät ole synnyttäneet ainoastaan talouskasvua ja uusia tuotannonaloja, vaan myös lisääntyvässä määrin yritysten keskittymistä, lopettamista ja siirtymistä muualle. Tämä aiheuttaa paikallisten markkinoiden häviämistä, työttömyyttä, sosiaali- ja työturvien heikkenemistä, yhteiskunnallista syrjäytymistä ja suunnatonta inhimillistä kärsimystä.

On siis erittäin tärkeää luoda teollisuuden muutosten eurooppalainen seurantakeskus, jonka tavoitteena on kannustaa tarkastelemaan teollista kehitystä aktiivisemmin ja vastuullisemmin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja yrittää siten välttää teollisuuden muutosten huolestuttavimpia seurauksia.

Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että komissio nopeuttaa eurooppalaisen yritysneuvoston perustamista koskevan direktiivin 94/95/EY ja asetuksen (ETY) N:o 4064/89 tarkistamista taatakseen sen, että työntekijöiden järjestöt voivat ottaa paremmin osaa yritysten keskittymistä ja siirtymistä koskevaan päätöksentekoon ja sen, että työntekijöiden oikeuksia suojellaan ja että niitä puolustetaan paremmin.

- Ulkoisten toimien painopisteet

  Korakas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestämme yhteistä päätöslauselmaa vastaan, joka koskee EU:n prioriteetteja ulkoisten toimien alueella, koska mielestämme sillä ja varsinkin EP:n ehdotuksella enenevissä määrin jäsenvaltioilta viedään kaikki mahdollisuudet harjoittaa riippumatonta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ne sisällytetään muotoutumassa olevaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, johon ovat jo lyöneet leimansa poliittiset ja sotilaalliset väliintulot kolmansien maiden sisäisiin asioihin EU:n imperialististen etujen palvelemiseksi, täysin vastoin kansainvälistä lakia, EU:n sekä muiden maiden kansojen kustannuksella. Näin tapahtui äskettäin Kosovossa ja laajasti ottaen Jugoslaviassa.

EU:n militarisoituminen, varustelukilpailu, aseistuksen ja aseteollisuuden yhdenmukaistaminen, vahvimman lakien ajaminen globalisoitumisen ja vapaiden markkinoiden viidakossa ovat täysin vastakkaisia kansojen unelmille ja kamppailulle rauhan puolesta, erimielisyyksien rauhanomaisen ratkaisemisen ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen puolesta.

On selvää, että tämä politiikka kulkee yhtä matkaa neuvoston äskettäisten päätösten kanssa kieltää kokonaan kaikkien sellaisten asiakirjojen julkisuus, jotka koskevat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Yleinen suuntaus on pitää unionin jäsenvaltioiden kansat kaukana päätöksentekokeskuksista, niin että ne eivät voi vaikuttaa kehitykseen; siis asettaa esteitä kansojen liikehdinnälle ja estää kansallisia parlamentteja ja Euroopan parlamenttia harjoittamasta mitään demokraattista valvontaa.

Erityisesti meitä huolestuttaa se, että EU, joka nykyään käytännössä rikkoo jopa omia perustamissopimuksiaan, yrittää välillisesti estää sen sisäistä kilpailua. Se pyrkii vielä entistäkin kiivaammin tukemaan eurooppalaisen suurpääoman etuja, hankkimaan uusia markkinoita ja tukemaan euroa jopa sotilaallisesti. Uusi järjestys asettaa kansoille ja vähemmän kehittyneille maille uusia vaatimuksia herruutensa lujittamiseksi.

Käytännössä ajetaan politiikkaa, joka palvelee uskollisesti suurpääomaa ja asettuu USA:n puolelle, alistuu niiden määräyksiin ja ajaa uutta järjestystä kansojen kustannuksella. Tämä auttaa myös ymmärtämään, miksi EU:ta eivät vaivaa Turkin barbaarimainen hyökkäys ja edelleen jatkuva Kyproksen pohjoisosan miehitys sekä Turkin pommitukset Irakissa.

Kyse ei ole mielestämme vain siitä, rahoitetaanko yhteisiä toimia yhteisön talousarviosta vai ei ja missä määrin, vaan siitä, että tämä kansojen eduille ja rauhalle tuhoisa politiikka on lopetettava.

Kyse ei ole siitä, kertooko Solana tai kuka tahansa ulkopoliittinen edustaja toiminnastaan vuosittain Euroopan parlamentille, vaan siitä kuinka Euroopan kansat voisivat päättää omista kohtaloistaan ja toimia tehokkaasti edistääkseen rauhaa, veljeyttä ja kansainvälistä yhteistyötä keskinäisen hyödyn pohjalta.

Yhteinen päätöslauselma rajoittuu näihin kahteen edellä mainittuun toissijaiseen kysymykseen ja päätyy keinotekoiseen johtopäätökseen, joka on samalla myös erityisen vaarallinen, siihen, että hallitustenvälinen järjestelmä, joka on EU:n ulkopolitiikan pohjana, on syy yhteisen ulkopolitiikan epäonnistumiseen, ja että sen menestys riippuu sen yhteisöllistämisestä. Tällä tavoin harhautetaan kansoja ja ne jätetään suurpääoman valvonnan ulottumattomissa olevien valintojen saaliiksi.

Näistä edellä mainituista syistä olemme sitä mieltä, että kyseinen "yhteinen" päätöslauselma osoittaa erittäin dramaattisella tavalla, kuinka pakottava tarve kansoilla on järjestäytyä yhteiseen vastarintaan tätä rikollista politiikkaa vastaan ja ottaa aloite haltuunsa.

- Veltronin mietintö (A5-209/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin Veltronin mietinnön puolesta myös ja varsinkin siitä syystä, että Euroopan parlamentin eläkeläispuolueen edustajana tiedän, että eläkeläiset ja vanhukset käyttävät paljon aikaa television katselemiseen. Olisin kuitenkin toivonut, että tässä mietinnössä olisi vihdoinkin ollut viittaus Euroopan unionin oman televisio-ohjelman perustamisesta. Euroopan kansalaisilla on oikeus nähdä, että Euroopan unioni on olemassa, ja tämän me voimme helposti toteuttaa eurooppalaisten televisio-ohjelmien avulla. Tämän lisäksi olisi hyvä, että Euroopan unionin valtioiden televisioille asetettaisiin sellaiset säännöt, että kaikkien poliittisen toiminnan muodoille eri maissa annettaisiin ilmaisunvapaus, mitä nykyään ei valitettavasti tapahdu.

  Speroni (TDI). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan, koska tässä politiikassa on edelleen vakavia valtiojohtoisuuden ja liian tiukan valtion avustuksiin tukeutuvan järjestelmän elementtejä. Kyse ei ole oikeasta kilpailun avautumisesta, ja ennen muuta eräälle teollisuuden alalle, eli elokuvateollisuudelle myönnetään edelleen rahoitusta seuraamatta saavutettuja tuloksia. Rahaa siis myönnetään edelleen elokuvaohjaajille, jotka tuottavat todella surkeita filmejä, joita kukaan ei mene katsomaan, mutta silti ne saavat rahoitusta sellaisiltakin tahoilta, jotka kieltäytyvät katsomasta jo yksinomaan filmin mainokset.

  Alavanos (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Veltronin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö on parannus komission tiedonantoon " periaatteita ja suuntaviivoja yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten. Euroopan parlamentin puheenvuoron tärkeät kohdat ovat seuraavat:

1) Euroopan teollisuuden globaali kilpailukyky erityisesti USA:han verrattuna pitää yhdistää takeisiin pluralismista ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta.

2) Direktiiviin 89/552/ETY, eli televisio ilman rajoja, sisältyvien toimien tehokkuutta on lisättävä eurooppalaisten hankkeiden edistämisen osalta.

3) Kielellisen monimuotoisuuden lisääminen.

4) Alaikäisten suojelu uusilla ohjelmien valvontamenetelmillä.

5) Eurooppalaisen yhteistyöfoorumin perustaminen kysymyksissä, jotka liittyvät avoimuuteen ja strategioiden kehittämiseen markkinoiden keskittymisen torjumiseksi.

6) Audiovisuaalisen alan julkisen sektorin tukeminen mahdollisuudella maailmanlaajuisiin lähetyksiin.

7) Elokuva-alan sisämarkkinoiden edistäminen uuden direktiivin avulla.

Äänestän Veltronin mietinnön puolesta, koska se parantaa huomattavasti komission tiedonantoa, mutta varauksin. Varaukseni liittyvät toisaalta kilpailunäkemykseen, joka voi oikeuttaa audiovisuaalisten välineiden suuret keskittymät ja ryhmittymät sen nimissä, että meistä tulisi vahvempia kuin amerikkalaiset, jolloin Berlusconi-ilmiö voisi laajeta, tai toisaalta puuttuviin keinoihin toteuttaa myös valvontavälineitä, jotta Euroopan parlamentin poliittiset tavoitteet eivät jäisi jälleen kerran toiveiksi, niin kuin televisio ilman rajoja -direktiivin toisiaan seuraaville tarkistuksille tavallisesti käy.

  Caudron (PSE), kirjallinen. - (FR) Pidän myönteisenä tätä komission tiedonantoa koskevaa mietintöä, jonka tavoitteena on määritellä periaatteet ja suuntaviivat yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten. Tällaista mukauttamista todellakin tarvitaan, kun otetaan huomioon digitaalitekniikan kehitys viime aikoina.

Mukauttaminen on mahdollista vain, jos noudatetaan alan periaatteita.

- moniarvoisuuden suojeleminen:

Tämän tehtävän osalta korostan jälleen kerran sitä, että kuten Amsterdamin sopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa määrätään, julkisella yleisradiotoiminnalla on keskeinen rooli moniarvoisuuden, kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden turvaamisessa.

- mahdollisuus suunnata toimet yleishyödyllisten palvelujen strategiseen tukeen:

On taattava kansalaisten mahdollisuudet käyttää audiovisuaalisia palveluja yleisyyteen, saatavuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvien kriteerien mukaisesti.

- maksimaalinen suoja audiovisuaalisten teosten tuottajille ja siten mahdollisuus taata paremmin teollis- ja tekijänoikeudet ja lähioikeudet:

Tekijänoikeuksien suojelu on uhattuna digitaaliympäristössä. Henkisen omaisuuden kunnioittaminen on kuitenkin audiovisuaali- ja elokuva-alan vireyden perusta. Näin ollen sekä luomistyön suojaamiseksi että teosten saatavuuden ja levittämisen takaamiseksi on äärimmäisen tärkeää hyväksyä nopeasti ehdotus direktiiviksi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista tietoyhteiskunnassa.

- mahdollisimman suuri suoja käyttäjille, joilla on eri suoja sen mukaan, mitä palveluja he käyttävät:

Hyväksyn ajatuksen lisätä ohjelmien katselun estojärjestelmiin ja muuhun vanhempien suorittamaan valvontaan liittyviä kokeiluja alaikäisten suojelemiseksi.

Lopuksi totean vielä, että televisio ilman rajoja -direktiivin (direktiivi 89/552/ETY) tarkistaminen on välttämätöntä. Eurooppalaisten teosten levittämistä ja riippumattomia tuotantoja koskevia säännöksiä on vahvistettava, jotta ne olisivat tehokkaampia. Lainsäädännössä on säädettävä myös, että yksityisen ja julkisen televisiolähetystoiminnan harjoittajat varaavat lähetystavasta riippumatta vuotuisista nettotuloistaan kiintiön eurooppalaisten audiovisuaalisten ohjelmien tuotantoon ja hankintoihin tehtäviin investointeihin. Näihin ohjelmiin sisältyisi elokuvia, alaikäisille tarkoitettuja teoksia sekä riippumattomien tuottajien teoksia.

- Heaton-Harrisin mietintö (A5-0199/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän Heaton-Harrisin mietinnön puolesta, joka koskee yliopisto-opiskelijoiden liikkumista Euroopan unionin alueella. Asiasta on tehty tutkimus, josta kuitenkin korostui eräs mielestäni hyvin kielteinen seikka: täsmälleen puolet niistä yliopisto-opiskelijoista, joilla olisi ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen Erasmus-ohjelmaa, ei ole sitä tehnyt. Eli jokin tässä asiassa ei varmastikaan toimi!

Haluaisin kuitenkin korostaa, että kannattavan äänestykseni myötä haluan myös esittää toiveen siitä, että Euroopassa olisi pian sellainen ohjelma, jonka avulla nuoret opiskelijat voisivat liikkua yliopistojen välillä, mutta heidän lisäkseen voisivat liikkua myös vanhukset, jotka opiskelevat ikäihmisten yliopistoissa ja jotka olisivat hyvin iloisia, jos he voisivat toteuttaa opiskelijavaihtoa muista Euroopan unionin valtioista tulevien ikätovereidensa kanssa, siis tietenkin 60-, 70- ja 80-vuotiaiden ja vielä vanhempien ikätovereiden kanssa.

  Caudron (PSE), kirjallinen. - (FR) Olen iloinen siitä, että voin ilmaista tänään mielipiteeni tästä mietinnöstä, joka laadittiin Euroopan parlamentin pyynnöstä Sokrates-ohjelman ensimmäisen vaiheen talousarvion tarkistusneuvottelujen puitteissa vuonna 1998. Tämä sosioekonominen tutkimus toteutettiin vuoden 1998 jälkimmäisellä puoliskolla ja sen tulokset perustuvat noin 10 000:lta Erasmus-vaihtoon vuosina 1997–98 osallistuneelta opiskelijalta saatuihin vastauksiin.

Erasmus-ohjelma perustettiin vuonna 1987 osaksi Sokrates-ohjelmaa. Sen osuus Sokrates-ohjelman kokonaisbudjetista on 40 prosenttia. Erasmus-ohjelman tavoitteena on kannustaa opiskelijoiden liikkuvuutta kehittämällä koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta ja tarjoamalla nuorisolle mahdollisuuden suorittaa osan opinnoistaan toisessa jäsenvaltiossa. Sokrates-ohjelmassa on siirrytty toiseen vaiheeseen, joka hyväksyttiin 24. tammikuuta 2000. On harmillista, että tämä mietintö julkaistiin niin kauan Sokrates II -ohjelman virallisen hyväksymisen jälkeen, että sen tuloksia ei voitu ottaa huomioon.

Kaikki pitävät myönteisenä tätä aloitetta, jonka ansiosta vuosittain 90 000 opiskelijaa tarttuvat tilaisuuteen lähteä ulkomaille opiskelemaan. Yli yhdeksän kymmenestä opiskelijasta on ollut erittäin tyytyväinen oleskeluunsa ulkomailla, niin opintojensa kuin sosiaaliselta ja kulttuurin kannalta.

On kuitenkin myönnettävä, että ohjelman käyttöaste on pieni, kuten otetaan huomioon, että ohjelmaan osallistuu 18 jäsenvaltiota. Komission tutkimuksen mukaan opiskelijoista vain yksi prosentti on osallistunut liikkuvuutta edistävään Erasmus-ohjelmaan vuonna 1998. Tavoitteeksi asetetun 10 prosentin saavuttaminen vaatii siis vielä paljon työtä.

On pyrittävä etsimään syitä, jotka selittävät tämän heikon käyttöasteen. Tutkimus auttaa meitä ratkaisujen löytämisessä.

Näin ollen 57:llä prosentilla Erasmus-opiskelijoista on taloudellisia vaikeuksia. Yleensä ohjelmaan osallistuvat nuoret tulevat kuitenkin hyvin vauraasta ympäristöstä. Tätä eriarvoisuutta ei voida hyväksyä, ja sitä vastaan on taisteltava tukemalla sosioekonomisesti heikossa asemassa olevia ryhmiä. Akateemisten oppiarvojen tunnustamiseen liittyy edelleenkin paljon ongelmia. Raja-alueen edustajana kohtaan usein opintonsa päättäneitä nuoria, jotka ovat neuvottomia, koska heidän toisessa jäsenvaltiossa suoritettuja opintojaan ei oteta huomioon.

Lopuksi vetoan puheenjohtajavaltio Ranskaan, jotta se ottaisi kaikki nämä näkökohdat huomioon kansainvälistä liikkuvuutta koulutuksessa koskevissa pohdiskeluissaan, jotka se on käynnistänyt Vision-ryhmän puitteissa. Tämän pohdiskelun tuloksena pitäisi laatia toimintasuunnitelma, jonka avulla voidaan torjua tämän liikkuvuuden esteitä Nizzan huippukokouksessa.

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme iloisia siitä, että tämä mietintö, johon teimme useita ehdotuksia, hyväksyttiin. Toivomme nyt, että komissio ja jäsenvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin tehdäkseen Erasmus-ohjelmaan osallistumisesta taloudellisesti heikommassa asemassa olevista tulevien ryhmien opiskelijoiden kannalta helpompaa, erityisesti optimoimalla kansallisen opintotuen ja Erasmus-apurahojen koordinoinnin, jotta voidaan tukea sosiaalista oikeudenmukaisuutta ohjelmaan osallistumisessa ja ohjelman hyödyntämistä täysimääräisesti.

Enää ei voida hyväksyä sitä, että ohjelman kokonaisosallistumisaste on juuri ja juuri yli 50 prosenttia ja että siitä huolimatta noin 57 prosentilla Erasmus-opiskelijoita on ollut huolestuttavia taloudellisia ongelmia.

Kuten mietinnössä todetaan, on valitettavaa, että Erasmus-ohjelmaa ovat käyttäneet sellaisista sosiaaliryhmistä tulleet opiskelijat, joiden vanhempien koulutustaso on korkea ja jotka tulevat taloudellisesti suhteellisen hyvin toimeen ja/tai tulevat sellaisista maista, joiden yleinen opintotuki on korkeampi. Siksi on tarpeen ryhtyä sellaisiin toimiin, joiden avulla voidaan mahdollistaa alkuperäisen tavoitteen toteutuminen, eli että 10 prosenttia ei 1 % niin kuin lukuvuonna 1997-1998 yhteisön opiskelijoista voisi suorittaa osan perusopinnoistaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ja helpottaa siten taloudellisesti heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden osallistumista ohjelmaan.

- Boumedienen-Thieryn mietintö (A5-0207/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, "in cauda venenum", sanoivat latinalaiset, eli "kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä". Tässä mietinnössä, jota vastaan äänestin ja syy siihen on hyvä hylättiin yksi minun esittämäni tarkistus, jossa pyydetään, ettei työkyvyttömiä, näkövammaisia, kuulovammaisia, vaikeista sairauksista kärsiviä tai hyvin vanhoja ihmisiä, jotka näistä syistä saavat jäsenvaltioilta avustusta, kohdeltaisi voimassa olevan Euroopan unionin asetuksen mukaisesti, eli jos he lähtevät kotimaastaan toiseen maahan unionin alueella, he menettävät eläkkeensä. Käytännössä vammainen ei voi liikkua paikasta toiseen Euroopan unionin alueella, Italiasta Isoon-Britanniaan, Ranskasta Saksaan ja niin edelleen, sillä jos hän vaihtaa asuinpaikkaansa, hän menettää kaikki ne tuet, joiden avulla hän pystyy elämään. Milloin teemme lopun tällaisesta epäoikeudenmukaisuudesta?

  Bordes, Cauquil ja Laguiller (GUE/NGL), kirjallinen. - (FR) Olemme sitä mieltä, että kaikilla siirtotyöläisillä, jotka asuvat ja tekevät työtä missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltioista, on oltava samat oikeudet ja samat vapaudet varsinkin oikeus vapaaseen liikkumiseen kuin Euroopan unionin kansalaisillakin.

Vaikka mietinnössä asetetaankin tämän osalta tiettyjä rajoituksia ja vaikka emme olekaan samaa mieltä kaikista siinä tehdyistä esityksistä, olemme kuitenkin äänestäneet sen puolesta, sillä ne toimet, joita siinä suositellaan, merkitsevät parannusta nykyiseen tilanteeseen, joka koskee sekä kolmansista maista tulevia siirtotyöläisiä että niitä siirtotyöläisiä, jotka ovat Euroopan unionin kansalaisia.

Lisäksi äärioikeiston rotukiihkoilu tätä mietintöä kohtaan vahvistaa mielipidettämme.

  Caudron (PSE), kirjallinen. - (FR) Vuodesta 1957 lähtien Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen on sisältynyt säännöksiä työntekijöiden vapaan liikkumisen takaamiseksi yhteisön alueella. Erilaiset yhteisön välineet ovat mahdollistaneet tämä oikeuden toteutumisen.

Vuonna 1990 oleskeluoikeutta laajennettiin kahden direktiivin (90/364/ETY ja 90/365/ETY) nojalla, sillä niissä määritellään yleiset eläkeläisiä koskevat periaatteet ja säännöt. Kolmas direktiivi (93/96/EY) hyväksyttiin vuonna 1993 ja se sisältää erityisesti opiskelijoita koskevia säännöksiä. Vuoden 1993 ja Maastrichtin sopimuksen jälkeen kaikki jäsenvaltioiden kansalaiset voivat liikkua ja asua vapaasti Euroopan unionissa (EY:n perustamissopimuksen 14 artikla), sillä tämä oikeus on liitetty Euroopan kansalaisuuden käsitteeseen (18 artikla).

Tänään keskustelun aiheena olevan mietinnön tarkoituksena on yhtenäistää opiskelijoiden, eläkeläisten tai työelämän ulkopuolella olevien oleskeluoikeutta koskevien direktiivien soveltamista sekä tarkastella unionin kansalaisten liikkumista ja oleskelua koskevia yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen tai kansanterveyteen perustuvia erityistoimenpiteitä (direktiivi 64/221/ETY).

Ensinnäkin on myönnettävä, että jos kyseiset direktiivit on saatettu osaksi kansallisia oikeusjärjestelmiä joissakin tapauksissa hyvinkin työläästi, on vielä paljon esteitä, jotka pitäisi poistaa ottamalla käyttöön kohdennettuja toimia. Muistuttaakseni opiskelijoita koskevasta ongelmasta, joka on minulle hyvin tuttu, heille on mielestäni ehdottomasti tiedotettava paremmin heidän oikeuksistaan, jos he haluavat jatkaa opintojaan toisessa jäsenvaltiossa. Olisi ratkaistava myös se hyvin tärkeä tutkintotodistusten tunnustamiseen liittyvä ongelma, joka koskee eräitä ammattialoja.

Toiseksi direktiivin 64/221/ETY soveltamisessa on paljon ongelmia. Perustamissopimus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden rajoittaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen ja kansanterveyteen liittyvien syiden perusteella. Komissio kuitenkin toteaa, että jäsenvaltiot tulkitsevat näitä käsitteitä täysin eri tavalla, usein hyvinkin laajasti. Komissio painottaa sitä, että näitä käsitteitä on sovellettava yhdenmukaisesti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja että niiden täytyy perustua todelliseen ja riittävään uhkaan jollekin yhteiskunnan perustavista eduista. Joka tapauksessa näiden käsitteiden on oltava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen mukaisia.

Näiden vaikeuksien voittamiseksi on tärkeää hyväksyä sellainen puitedirektiivi, jolla järjestetään ja taataan esteetön liikkumis- ja oleskeluoikeus. Tämä on mahdollista, jos nykyiset tekstit yhdistetään, sillä se tekisi lopun eri jäsenvaltioissa nykyisin vallitsevista erilaisista käytännöistä.

Vain näillä edellytyksillä jäsenvaltioiden kansalaiset voivat tiedostaa ja toteuttaa sitä käsitettä, joka jää monelle sisällöltään tyhjäksi, eli Euroopan kansalaisuutta.

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Esittelijän parlamentille esittelemän mietinnön hyväksyminen on myönteinen asia, mitä ei voi sanoa useimmista täysistunnossa esitetyistä tarkistusehdotuksista. Rooman sopimuksessa 50 vuotta sitten mainitun ihmisten vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen soveltamisessa käytäntöön on vieläkin huomattavia hankaluuksia. Kuten mietinnössä mainitaan, opiskelijoiden ja eläkkeensaajien oleskeluoikeutta koskevien direktiivien 90/364, 90/365 ja 93/96 soveltaminen on edelleen erittäin epätyydyttävää, ja tämä koskee myös siirtotyöläisiä.

"Epätyypillisessä", lyhytaikaisessa, osa-aikaisessa tai muussa työsuhteessa olevilla työntekijöillä, samoin kuin työttömillä maahanmuuttajilla on vastaanottavassa maassa usein oleskeluun liittyviä hankaluuksia. Kuten esittelijä tähdentää, toisaalta Euroopan unionin alueella oleskelee nykyään miljoonia kolmansien maiden kansalaista laillisesti. Siksi jäsenvaltioiden ja komission on välttämätöntä ryhtyä toimiin siirtotyöläisten oikeuksien noudattamisen takaamiseksi ja heidän tilanteensa parantamiseksi.

Myös opiskelijoiden ja eläkkeensaajien osalta on tarpeen keventää byrokratiaa ja helpottaa näiden Euroopan unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta, siirtymistä maasta toiseen ja jäämistä mihin tahansa jäsenvaltioon.

  Lulling (PPE-DE), kirjallinen. - (DE) Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että me pyrimme ratkaisemaan ne vielä olemassa olevat ongelmat, jotka koskevat unionin kansalaisia, jotka voivat siis liikkua ja oleskella vapaasti koko Euroopan unionin alueella erityisesti myös silloin, kun he ovat eläkeläisiä ja opiskelijoita.

En voi kuitenkaan periaatteessa kannattaa tätä mietintöä, koska siinä käytetään tilaisuutta väärin ja vaaditaan vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumista koko unionissa kaikille kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat laillisesti yhdessä jäsenvaltiossa.

Sellaisia kolmansien maiden kansalaisia on miljoonia, ja on yksinkertaisesti kohtuutonta vaatia muita jäsenvaltioita kantamaan miljoonien ihmisten vapaan liikkuvuuden seuraukset ottamatta huomioon niiden vastaanottovalmiuksia.

Monilla on epäilyksiä, kun on kyse Maltan ottamisesta Euroopan unionin jäseneksi. Jäsen Boumedienen mietinnössä esitetyt kolmansien maiden kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevat vaatimukset olisivat paljon rasittavampia kuin jos me myöntäisimme Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasvaltioiden kansalaisille välittömästi oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen ja sijoittautumiseen ilman siirtymäkautta, mitä kukaan järkevä ihminen ei edes ajattele.

Jos me todellakin haluamme lietsoa muukalaisvihaa yhteisössä, paras tapa siihen on noudattaa Boumedienen mietinnön, joka luojan kiitos hyväksyttiin valiokunnassa vain äänin 23–15, sisältämiä liioiteltuja ja järjettömiä ehdotuksia.

On jo kohtuutonta muita jäsenvaltioita kohtaan, kun Saksan liittohallitus myöntää alueellaan asuville parille miljoonalle kolmansien maiden kansalaiselle Saksan kansalaisuuden näiden oman kansalaisuuden ohella. Se luo siten yhdellä kynänvedolla pari miljoonaa uutta unionin kansalaista, joilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja sijoittautumiseen, jopa äänioikeus kunnallis- ja Euroopan parlamentin vaaleissa, kun samaan aikaan puoluetoveri, komission jäsen Verheugen, vaatii kuitenkin kansanäänestystä itälaajentumisesta. Missä sitten on meidän oikeutemme kansanäänestykseen sitä vastaan, että Saksan liittotasavalta työntää yksinäisellä päätöksellään meidän syliimme pari miljoonaa uutta unionin kansalaista muita jäsenvaltioita kuulematta?

Me emme voi elää sellaisen ehkä hyvää tarkoittavan suurpiirteisyyden seurausten kanssa, jota ennen kaikkea myös salakuljetusliigat tulevat käyttämään hyväksi.

Järkevä maahanmuuttopolitiikka, josta me kykenemme suoriutumaan, kyllä! Kaaos Boumedienen mietinnössä määritellyssä muodossa, ei!

  Theonas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ongelmien ja hankaluuksien joukko, joka liittyy niiden Euroopan kansalaisten oikeuksiin, jotka liikkuvat EU:n sisällä tai oleskelevat muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan, ja joita joutuvat kohtaamaan myös ne kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti Euroopan unionissa, on niin suuri, että monille kansalaisille paljon puhuttua oikeutta vapaaseen liikkumiseen ei joko ole olemassa, tai se on jatkuvaa ja raskasta kamppailua esteitä vastaan.

Opiskelijat, eläkeläiset ja jotkin työntekijät, erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa ja osa-aikatyössä olevat, joutuvat kohtaamaan valtavasti oleskeluun vastaanottajamaissa liittyviä vaikeuksia ja ongelmia, koska oleskeluluvan myöntäminen ja uudistaminen vaatii valtavasti raskaita muodollisuuksia, sekä muita vaikeuksia, jotka liittyvät todisteiden esittämiseen riittävistä varoista ja tuloista.

Paljon puhuttua eurooppalaista vapauden aluetta ei todellisuudessa ole olemassa, vaan päinvastoin se liittyy niin tiiviisti taloudellisiin kriteereihin, että vaikka oleskeluoikeus tunnustetaan luovuttamattomaksi oikeudeksi, sen voivat saada vain taloudellisesti riippumattomat henkilöt. Tässä asiassa pitäisi puuttua paitsi täysin vääristyneisiin käsitteisiin, myös satoihintuhansiin Euroopan kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä kohdistuvaan alhaiseen ilveilyyn.

Jos lisäksi yhdistämme kaikkeen tähän myös sietämättömät ilmiöt, jotka liittyvät vääristeleviin tulkintoihin yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, vapaata liikkumista ja oleskelua ei monissa tapauksissa ainoastaan heikennetä ja kierretä, vaan siitä tulee myös ponnahduslauta perustavien demokraattisten ja yksilönoikeuksien kuten esimerkiksi henkilötietojen suojan rikkomuksille. Yleisen järjestyksen verukkeella Schengenin tietojärjestelmä arkistoi, välittää ja käsittelee kansalaisten tietoja vastoin perustamissopimuksia, yhteisön oikeutta ja kansainvälistä oikeutta. Korostamme lisäksi niitä lukuisia tapauksia, joissa kansalaisia on karkotettu taloudellisista syistä tai ennalta ehkäisevästi, mikä ei missään tapauksessa edusta sellaisia todellisia ja riittäviä syitä, jotka oikeuttavat väkivaltaiseen karkottamiseen.

Koska perusoikeudet sekä Euroopan kansalaisten ja EU:ssa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ihmisarvo tarvitsevat suojelua, on välttämätöntä, että välittömästi yksinkertaistetaan asettumiseen ja oleskeluun liittyviä menettelyjä tavalla, jolla järjestetään ja turvataan esteetön tämän oikeuden harjoittaminen ja poistetaan epätasa-arvoisuus ja demokraattisten periaatteiden loukkaamiset.

Jäsenvaltioiden pitää yksinkertaistaa ja helpottaa mahdollisimman paljon vaadittavia menettelyjä ja muodollisuuksia opiskelijoille ja eläkeläisille riittävien varojen ja tulojen todistamisen ja oleskelulupien uudistamisen osalta. Oleskelulupien myöntämistä ja uudistamista liikkuville työntekijöille on helpotettava, ja on parannettava sosiaaliturvajärjestelmää ja terveydenhoitoa siten, että päästään eroon syrjinnästä, joka kohdistuu näihin työntekijöihin. Lisäksi pitää helpottaa perheiden yhdistymistä yksinkertaistamalla perheenjäsenten edellytyksiä asettua toiseen valtioon; oleskelulupajärjestelmää pitää yleensä ottaen yksinkertaistaa, ja jos hakija täyttää vaadittavat edellytykset, oleskelulupa pitää myöntää vähintäänkin viideksi vuodeksi. Lopuksi on lopetettava yleiseen järjestykseen vetoamisen väärinkäytökset, jotka muuttavat Euroopan kansalaiset "tavallisiksi epäillyksi" yleisen järjestyksen kannalta yhdentekevistä syistä, mikä rikkoo räikeästi oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksien julistusta ja perusoikeuskirjaa.

(Istunto keskeytettiin klo 13.50 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies COLOM I NAVAL

(1) Esittäneet Brok ja muut PPE-DE-ryhmän puolesta, Haarder ELDR-ryhmän puolesta, Hautala, Maes ja Élisabeth Schroedter Verts/ALE-ryhmän puolesta sekä Dupuis TDI-ryhmän puolesta. Korvaa päätöslauselmat B5-0659, 0662, 0668 ja 0671/2000.

(2) Päätöslauselmaesitys B5-0666/2000 raukesi.

(3) Esittäneet Chichester PPE-DE-ryhmän puolesta, Plooij-van Gorsel ELDR-ryhmän puolesta sekä Montfort UEN-ryhmän puolesta. Korvaa päätöslauselmat B5-0653, 0656 ja 0675/2000.

(4) Kaikki muut päätöslauselmaesitykset raukesivat.