Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. syyskuuta 2000 - Strasbourg

9. Verheugenin puhe: Laajentuminen

  Puhemies. - Esityslistalla on seuraavana tiedonannot laajentumista koskevasta puheesta.

Toivotan puheenjohtaja Romano Prodin tervetulleeksi ja kiitän häntä siitä, että hän on saapunut paikalle.

Ilmoitan teille, että puheenjohtaja Prodin täytyy poistua klo 16.35, sillä hän palaa New Yorkiin Millennium-kokoukseen. Kiitämme häntä kuitenkin siitä, että hän halusi olla mukana tässä keskustelussa, ja pitemmittä puheitta annan hänelle puheenvuoron.

  Prodi, komissio. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, halusin itse esittää tiedonannon tässä parlamentissa yhdessä komission jäsen Verheugenin kanssa selvittääkseni hänen Süddeutsche Zeitungille 2. syyskuuta antamansa haastattelun poliittisen merkityksen sekä haastattelua seuranneiden lukuisien lehdistötiedonantojen poliittisen merkityksen. Hetken kuluttua komission jäsen Verheugen selvittää teille täsmälleen lausuntonsa sananmukaisen merkityksen ja syvimmän olemuksen.

Omalta osaltani aikomukseni on juhlallisesti vahvistaa teille parlamentin jäsenille minun johtamani komission ehdottoman sitoumuksen viedä eteenpäin tätä hienoa laajentumishanketta. Olen useaan kertaan korostanut, miten laajentuminen on merkittävin tehtävä, jonka tämä komissio on ottanut hoidettavakseen, ja se sitoutuu viemään hanketta oikeaan suuntaan.

Tämä uusi lehti unionin historiassa on kirjoitettava mahdollisimman pian niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka Eurooppa-neuvosto ja komissio ovat useaan kertaan esittäneet parlamentille. Kuten hyvin tiedätte, poliittiselta kannalta kyse on hyvin monimuotoisesta toimesta, ja teidän vahvan ja jatkuvan tukenne avulla komissio vie eteenpäin neuvotteluprosessia avoimesti ja objektiivisesti ja noudattaa samalla tiukasti sille annetun tehtävän mukaisia sääntöjä.

Unioniin liittyvien maiden demokratian osalta tehdään parhaillaan suuria ponnisteluja, joita olemme vaarassa jatkuvasti aliarvioida. Meidän pitää vastata tähän ponnisteluun mittavalla poliittisella anteliaisuudellamme. Meidän pitää osoittaa tämä anteliaisuutemme monin tavoin. Ensimmäinen anteliaisuuden osoitus, joka minun on pakko vahvistaa vielä kerran, on se, että unionin pitää olla valmis avaamaan ovensa uusille jäsenille 1. tammikuuta 2003 mennessä. Näin ollen, jotta asioihin saataisiin järjestystä, unionin on ensisijaisena tehtävänään sovittava Nizzassa tämän vuoden lopussa korkean tason toimielinuudistuksesta, jotta välttäisimme järjestelmämme vesittymisen.

Poliittisessa anteliaisuudessa on toinenkin seikka, jonka osoittaminen on velvollisuutemme: meidän kaikkien pitää tehdä ponnisteluja saadaksemme kansalaisilta mahdollisimman laajaa tukea laajentumisen hyväksi. Pelkään, että kansalaiset eivät ole asiasta vielä riittävän vakuuttuneita.

Pyrkimys saavuttaa demokraattista tukea tälle historian suurelle hankkeelle ei meidän puoleltamme tietenkään heijasta halua hidastaa tätä prosessia, vaan se on todiste tahdostamme vahvistaa sitä. On tietenkin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden tehtävä päättää, mitkä ovat ne sopivat keinot ja välineet, joilla voimme varmistaa niiden antaman tuen. Erityisesti ehdokasvaltioiden laajentumissopimusten ratifiointimenettelyt ovat kansallisten määräysvallan alaisia. Komission eikä liioin komission jäsen Verheugenin aikomuksena ole missään nimessä puuttua tähän keskusteluun.

Tästä huolimatta ja tämä on aivan toinen asia jokaisen meidän pitää tehdä osansa ja selittää kansalaisillemme, minkälaiset panokset meillä on pelissä. Olen aina aistinut edessäni olevan parlamentin taholta täydellistä halua sitoutua juuri tähän: halun selvittää yhä uudelleen kansalaisillemme, että laajentuminen ei ole uhka, vaan kaikista näkökulmista katsottuna historiallinen tilaisuus ennen kaikkea maanosamme rauhan säilymisen kannalta.

Kaikkien komission jäsenten vilpitön sitoumus viedä eteenpäin kollegion politiikkoja on puheenjohtajakauteni tunnusmerkki, ja parlamentti tietää, että mikäli on tarpeen, minulla on kaikki keinot, joilla varmistaa sitoumuksen noudattaminen.

Tässä erityistapauksessa olen täysin vakuuttunut siitä, että Günter Verheugen kannattaa kokonaisuudessaan komission politiikkaa, jonka parlamentti on hyväksynyt useassa tilaisuudessa. Luotan siis täysin sen kykyyn saavuttaa laajentumisneuvottelujen ratkaisu nopeasti ja myönteisesti.

(Suosionosoituksia)

  Verheugen, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hyvin kiitollinen tästä keskustelusta, koska se antaa minulle tilaisuuden sanoa valaisevan ja minun nähdäkseni sitten myös viimeisen sanan haastattelusta, joka laukaisi tämän myrskyn.

Viittasin tässä haastattelussa henkilökohtaiselta pohjalta ja puhtaasti saksalaisessa yhteydessä siihen, että kansanäänestykset voivat auttaa ottamaan kansalaiset voimakkaammin mukaan suuriin eurooppalaisiin hankkeisiin, jotka muuttavat valtion perustuslaillista luonnetta. Mainitsin esimerkkinä siitä Maastrichtin sopimuksen, en laajentumista. Lopuksi sanoin myös, että tätä mahdollisuutta ei ole Saksan perustuslaissa. Kukaan ei ole minua enemmän pahoillaan siitä, että tätä lausumaa tulkittiin niin, että olisin puhunut laajentumista koskevan kansanäänestyksen puolesta. Oikaisen täten, että en ole esittänyt sellaista vaatimusta Saksan enkä minkään muunkaan maan osalta.

(Suosionosoituksia)

Jos tekstin lukee täysin oikeudenmukaisesti eikä tukeudu toisen käden tietoihin, ei voi tulla mihinkään muuhun lopputulokseen.

Mikä sitten oli haastattelun todellinen sanoma? Tarkoitus oli sanoa: me haluamme laajentumista ja me haluamme sitä mahdollisimman nopeasti ja riittävän perusteellisesti. Hyvin monet tämän parlamentin jäsenet tietävät, että olen pyrkinyt intohimoisesti jo vuoden ajan tekemään suorassa yhteydessä ehdokasvaltioiden ja jäsenvaltioiden kansalaisiin selväksi, että me todella haluamme nämä uudet jäsenet.

Yritän antaa sielun prosessille, joka voisi helposti luiskahtaa puhtaasti tekniseksi prosessiksi. Me haluamme turvata rauhan ja vakauden koko Euroopassa. Me haluamme antaa nuorille demokratioille mahdollisuuden osallistua tasavertaisina Euroopan poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen. Me haluamme vahvistaa edelleen Euroopan asemaa kansainvälisessä kilpailussa. Sille ei ole olemassa vaihtoehtoa. Laajentumisneuvottelujen tilinpäätös on ollut myönteinen Prodin komission virkaanastumisesta lähtien. Edistyskertomukset, jotka komissio esittää syksyllä, tulevat osoittamaan, että ehdokasvaltiot ovat edistyneet huomattavasti ja lähestyvät tilannetta, jossa ne ovat kypsiä liittymään unioniin.

Komissio aikoo ehdottaa syksyllä neuvottelustrategiaan uusia elementtejä, joiden on tarkoitus mahdollistaa se, että neuvotteluja käydään vieläkin joutuisammin ja tartutaan päättäväisesti neuvottelujen olennaisiin ydinkysymyksiin.

Haluaisin todeta, että nämä edistysaskeleet ovat mahdollisia vain tiiviissä yhteistoiminnassa jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa. Kiitän Euroopan parlamenttia erityisesti erinomaisesta yhteistyöstä ja siitä, että se on joka tapauksessa tukenut minua toistaiseksi varauksetta. Tunnustan myös erityisesti sen myönteisen roolin, joka Euroopan parlamentilla ja sen jäsenillä on, kun eurooppalaisille pyritään selittämään tätä historiallista hanketta. Olen puhunut aina sen puolesta, että laajentumiselle saadaan väestön mahdollisimman laaja tuki ja uusien jäsenvaltioiden liittymisen tuomia suuria etuja selitetään kansalaisten kanssa käytävässä laajapohjaisessa keskustelussa.

Meidän on vakuutettava ihmiset siitä, että laajentuminen tuo alusta lähtien poliittisia ja taloudellisia etuja molemmille osapuolille. Me tarvitsemme laajaa demokraattista keskustelua tästä historiallisesta hankkeesta. Tästä perusajatuksesta haastattelussa oli kyse minun kannaltani.

(Suosionosoituksia)

Komissio ei ehdottomasti aio – ja minun tarkoitukseni se olisi aivan varmasti kaikkein viimeisenä – ottaa neuvotteluprosessissa tai päätöksentekoprosessissa käyttöön joitakin uusia poliittisia ehtoja. Euroopan unionin neuvosto on määritellyt neuvottelustrategian. Komissio noudattaa sitä hyvin pontevasti.

Kuten komission puheenjohtaja Prodi jo sanoi, on täysin selvää, että liittymissopimukset ratifioidaan yksittäisissä jäsenvaltioissa kulloisenkin oikeusjärjestelmän mukaisesti. Mieleeni nousee kolme johtopäätöstä: ensinnäkin meidän on toteutettava laaja viestintähyökkäys jäsenmaissa ja ehdokasvaltioissa. Komissio on tehnyt jo tarvittavat valmistelut sitä varten. Toiseksi meidän ei pitäisi pyyhkäistä syrjään huolia ja pelkoja siellä, missä niitä ilmenee, vaan puhua avoimesti kansalaisten kanssa. Meidän pitäisi auttaa heitä ...

(Suosionosoituksia)

... tarttumaan uusiin tilaisuuksiin ja selviytymään uusista haasteista. Ajattelen erityisesti raja-alueita. Myös tältä osin komissiolla on suunnitelma valmisteilla.

Kolmanneksi meidän on meneteltävä mahdollisimman varovasti ja kaukonäköisesti sellaisten aiheiden kohdalla, joihin liittyy paljon huolia ja tunteita – ja niitä on laajentumisprosessissa, esimerkiksi maahanmuuton kohdalla. On kuitenkin olemassa tapoja ja mahdollisuuksia ratkaista nämä ongelmat. Ja siitä on päätettävä ja siitä tullaan päättämään oikealla hetkellä ja ongelmaläheisesti.

(Suosionosoituksia)

  Poettering (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, toivoin, ettei meidän tarvitsisi tänään käydä tätä keskustelua. Keskustelun pohjana on raskauttava menettely, vakava poliittinen virhe. Sen jälkeen, mitä me kuulimme äsken komission puheenjohtaja Prodin ja komission jäsen Verheugenin sanovan, toivon keskustelun jälkeen asioiden olevan jälleen selviä.

Me emme vaatineet tiedonantoa komission puheenjohtajalta vaan komissiolta. Olen kuitenkin kiitollinen komission puheenjohtaja Prodille erityisesti siitä, että hän pitää asian käsittelyä niin tärkeänä, että otti siihen tänään itse kantaa. Arvoisa komission jäsen Verheugen, olen lukenut haastattelunne useita kertoja. Ennen kuin tulen asian varsinaiseen ytimeen, haluaisin viitata seuraavaan lauseeseen, josta olen todella hämmentynyt ja myös järkyttynyt. Sanon tämän hyvin asiallisessa hengessä, koska uskon syvästi joka sanan, jonka sanon täällä kaikessa rauhassa, ja koska se heijastaa vakaumustani.

Komission jäsen Verheugen sanoi haastattelussa: viime vuosien lähes traagisiin kehityksiin kuuluu se, että parlamentti on yksimielinen vain yhdestä asiasta, komission vastustamisesta. Arvoisa komission jäsen Verheugen, millainen käsitys teillä on Euroopan parlamentista? Te ette olisi virassa, jos ette olisi saanut meidän hyväksyntäämme.

(Suosionosoituksia)

Vaadin ryhmämme nimissä, että, ja komission puheenjohtaja Prodi tietää, että me pidämme itseämme periaatteessa Euroopan yhteisöjen komission liittolaisena, kun on kyse sopimusten varjelemisesta, kun on kyse siitä, että komission jäsen Patten nivotaan mukaan ulkopolitiikkaan, kun on kyse siitä, että me emme saa sihteeristöjä. Me seisomme komission rinnalla ja pyydämme myös, että te otatte tämän huomioon ettekä syytä meitä siitä, että me olisimme periaatteessa komissiota vastaan ja parlamentissa samaa mieltä vain tästä asiasta. Torjun sen hyvin koruttomasti.

(Suosionosoituksia)

Torjun sen, koska pyydän, että meidän työmme ymmärretään myös komission tukemiseksi. Meillä on yhteinen tehtävä hoidettavana Eurooppaa varten!

Nyt itse asiaan. Te sanoitte, että jos teidän tekstiänne lukee oikeudenmukaisesti, voisi tulla toiseen lopputulokseen. Uskon – ja tämähän on koko Euroopassa käytävä keskustelu – että jos tätä tekstiä tarkastelee oikeudenmukaisesti, pitäisi tehdä edelleen juuri ne johtopäätökset, jotka me olemme tuoneet julkiseen keskusteluun. Komission jäsen Verheugen, olen kiitollinen siitä ja tunnustan erityisesti, että te haluatte sanoa, ettei mitään uusia ehtoja ole tarkoitus luoda. Siten on ilman muuta selvää, minkä komission puheenjohtaja sanoikin, että te ette enää kannata sitä, että teidän kotimaassanne järjestettävän kansanäänestyksen pitäisi olla Euroopan unionin laajentumisen perusta. On nimittäin monia, jotka kysyvät itseltään, piileekö tämän komission jäsen Verheugenin huomautuksen takana jokin strategia. Muut henkilöthän – en halua tuoda sitä puoluepoliittisesti mukaan keskusteluun – esimerkiksi eräs tärkeä henkilö Saksan liittotasavallassa, joka on teitä poliittisesti lähellä, ovat esittäneet juuri nyt tämän vaatimuksen kansanäänestyksestä. Olen kuitenkin iloinen, että tämä asia selvitettiin tänään.

(Vastalauseita)

Älkää kiihtykö! Minähän olen iloinen siitä, että me päätimme yksimielisesti puhua tästä kysymyksestä, sillä tämä Euroopan unionin laajentumiskysymys on ratkaiseva kysymys Euroopan mantereen tulevaisuudelle 2000-luvulla. Ratkaiseva kysymys tulevaisuuden kannalta on, että komissio ja parlamentti kulkevat samaa tietä.

(Suosionosoituksia)

Meidän on nyt yhdessä painostettava hallituksia, että Nizzan kokouksesta tulee menestys. Meidän pitäisi tehdä tämä yhdessä ja osoittaa molemmin puolin hyvää tahtoa. Tärkeintä on, että – sikäli ymmärrän sen osan lausumistanne, josta me olemme täysin samaa mieltä – me voitamme maidemme kansalaiset Euroopan unionin laajentumisen puolelle, jotta myös he kulkevat tätä tietä. Me Euroopan parlamentin jäseninä toimimme jatkuvasti tämän asian hyväksi. Sillä juuri Keski-Euroopan ihmiset tekivät muutoksen ja kommunismin luhistumisen mahdolliseksi. Saksan yhtenäisyys ei olisi ollut mahdollista ilman Puolan Solidaarisuus-liikettä.

(Suosionosoituksia)

Kulkekaamme nyt – ja siihen vaadin komissiota ja meitä kaikkia – yhdessä tätä Euroopan tietä! Parlamentti on samaa mieltä siitä, että meidän on kuljettava tätä tietä yhdessä. Komission jäsen Verheugen, pyytäisin teitä myös tunnustamaan tämän asian näin. Me olemme periaatteessa komission puolella, kun on kyse Euroopan kehityksestä tulevaisuudessa ja maanosamme yhtenäisyydestä ja laajentumisesta, sillä Keski-Euroopan kansat haluavat olla osa Euroopan unionimme arvoyhteisöä. Meidän poliittinen ja moraalinen velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, jotta tästä laajentumisesta voi tulla totta mahdollisimman nopeasti. Se on eurooppalaisen maanosamme turvallisuuden, rauhan ja vapauden etujen mukaista.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Hänsch (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Verheugen, te sanoitte äsken, että tarkoititte haastattelunne Saksan sisäiseksi asiaksi – mutta se ei ole mikään Saksan sisäinen ongelma. Ja vaikka äsken puhui jäsen Poettering ja nyt minä, älkää päätelkö siitä, että tämä on saksalaisten välinen keskustelu.

Arvoisa komission jäsen Verheugen, teidän lausuntonne ovat herättäneet sosialistisessa ryhmässä hämmästystä, ärtyneisyyttä ja myös suuttumusta.

(Suosionosoituksia)

Siinä yhteydessä ei ole kyse kansanäänestysten arvosta tai merkityksettömyydestä demokratialle ja kansalaisten osallistumiselle Euroopan unionin päätöksiin. Ryhmäni nimissä puhuvana en sano myöskään mitään Saksan sisällä käytävästä sellaisia kansanäänestyksiä tai muuta vastaavaa koskevasta keskustelusta. Jokainen jäsenvaltio päättää tietysti uusien valtioiden liittymisestä perustuslakinsa sääntöjen mukaan, siis myös Saksa. Mutta juuri koska Saksan perustuslakiin ei sisälly sellaista kansanäänestystä, teidän lausumanne on ymmärretty kehotukseksi ottaa käyttöön kansanäänestys ja siten yritykseksi lykätä Euroopan unionin laajentumista itään. Arvoisa komission jäsen, tiedän, että se ei ollut todellakaan teidän tarkoituksenne! Tämä vaikutelma on kuitenkin syntynyt, ja siitä on päästävä eroon!

(Suosionosoituksia)

Sosialistiryhmä haluaa, että Euroopan unioni noudattaa sitä velvoitetta Itä-Eurooppaa kohtaan, johon se on sitoutunut. Me haluamme, että neuvottelut viedään loppuun joutuisasti ja huolellisesti. Me torjumme uusien esteiden luomisen ennen liittymistä! Jäsen Poettering, tämä koskee kuitenkin sitten myös tiettyjä teidän ryhmänne esittämiä näkemyksiä, esimerkiksi näkemystä, joka koskee Euroopan keskuspankin suhtautumista talous- ja rahaliiton jäsenyyteen.

(Suosionosoituksia)

Minun ryhmäni, sosialistiryhmä, pitää myönteisenä sitä, että komission puheenjohtaja Prodi ja komission jäsen Verheugen ovat antaneet täällä tänään tarvittavat selvennykset. Me olemme siitä teille kiitollisia. Tämä selvennys riittää meille!

Nyt me voisimme tietysti sanoa: Romano on puhunut, asia on ratkaistu.

(Naurua)

Arvoisa komission jäsen Verheugen, aivan niin yksinkertaisia asiat eivät kuitenkaan tietenkään ole, sillä käsittelemänne perusongelma, on sellainen perusongelma, jonka edessä me kaikki olemme: komissio, Euroopan parlamentin jäsenet, hallitukset ja jäsenvaltioidemme puolueet. Perusongelma on se, miten me tiedotamme jäsenvaltioiden kansalaisille itäeurooppalaisten valtioiden liittymisestä, miten saamme heidät vakuuttuneiksi ja voitamme heidät liittymisen puolelle. Tämä on se ratkaiseva asia, joka meidän on saatava aikaan! Siltä osin meissä kaikissa on kuitenkin puutteita. Se voidaan tehdä vain sitä kautta, että ihmisille tehdään yhä uudelleen selväksi, että tehtävien suuruus liittyy niiden mahdollisuuksien suuruuteen, joita meille kaikille tarjoutuu Euroopassa. Se meidän on tehtävä selväksi! Arvoisa komission puheenjohtaja ja komission jäsen, sitä varten teidän ja meidän kaikkien on myös tultava ulos yksityiskohtien ja epäilysten byrokraattisista koloistamme! Nostakaamme se, mitä me teemme, todellakin siihen historialliseen arvoon, johon se kuuluu!

1950-luvun poliitikkosukupolvella – Adenauerilla, Monnet'lla, Schumanilla ja muilla – oli rohkeutta ja kaukonäköisyyttä lopettaa Euroopan yhteisössä Saksan ja Ranskan vuosisatoja kestänyt vastakkainasettelu ja aloittaa Euroopan kansojen yhdistäminen lännessä.

Hyvät parlamentin jäsenet, meidän poliitikkosukupolvellamme, teidän ja minun, on ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen mahdollisuus yhdistää kaikki Euroopan kansat yhdeksi yhteisöksi rauhan ja demokratian vapaaehtoisuuden pohjalta. Tätä mahdollisuutta me emme saa antaa pilata itseltämme ja tätä mahdollisuutta me emme saa laiminlyödä!

(Suosionosoituksia)

  Cox (ELDR). - (EN) Arvoisa puhemies, tänään meillä on tärkeä tilaisuus oikaista asia ja otamme tärkeän edistysaskeleen tässä keskustelussa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että komission puheenjohtaja Prodi on paikalla, ja toivon, että hän komission puheenjohtajana vahvistaa tällä tavoin säännöllisesti johtoasemansa laajentumisen kaltaisissa strategisissa kysymyksissä. Suhtaudun näin ollen erittäin myönteisesti hänen tämänpäiväiseen julkilausumaansa.

Hyväksyn komission jäsen Verheugenin selityksen, jonka mukaan hän puhui saksalaisesta näkökulmasta ja henkilökohtaiselta kannalta. Hänellä ei kuitenkaan laajentumisesta vastaavana komission jäsenenä ole nyt mahdollisuutta puhua henkilökohtaiselta kannalta. Jos annamme sekavia viestejä tai kenties huonosti ilmaistuja tai harkitsemattomia viestejä, on olemassa se perusluonteinen vaara, että annamme vääränlaisen viestin. Sen perusteella, miten haastattelu otettiin vastaan ja miten sitä kommentoitiin, tässä on selvästi päässyt käymään niin.

Hyväksyn hänen selityksensä kansanäänestysasiasta. Asian taustalla oleva väite pitää kuitenkin paikkansa. Meidän täytyy saada kansalaiset mukaan, ja jos hän tarkoitti sitä, se on aivan totta.

Sen osalta, että jäsenvaltiot antaisivat komission tehdä likaisen työn, toivon, ettei tässä viitattu laajentumiseen. Olen varma, ettei hän tarkoittanut sitä.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa komission jäsen, jos tarkoititte sitä, että jotkut hallitustemme valtiomiehet kiertävät mielellään ympäri Keski-Eurooppaa ilmoittamassa, että laajentuminen etenee, mutta jättävät sitten yksityiskohdat komission hoidettaviksi, teidän pitäisi selvästi sanoa se, niin me tuemme teitä, kun otatte tämän esille neuvostossa.

(Suosionosoituksia)

Pyytäisin komission jäsentä reiluuden nimissä perumaan huomautuksensa, jonka mukaan Euroopan parlamentti on yksimielinen vain yhdessä asiassa, nimittäin vastustaessaan komissiota. Sitä ei voida näyttää toteen. Komission jäsenen suhde parlamenttiimme ja sen valiokuntiin on aina ollut rakentava ja myönteinen, ja sen pitäisi pysyä sellaisena. Tällaista toimielinten välisten suhteiden herjausta ei saa sallia.

(Suosionosoituksia)

  Hautala (Verts/ALE). - Arvoisa puhemies, kiitän komission puheenjohtajaa ja komission jäsentä Verheugenia siitä, että he ovat suostuneet tähän keskusteluun meidän kanssamme. Tämä on meille erinomainen tilaisuus ryhtyä vakavaan ja rehelliseen keskusteluun laajenemisesta, ja voimme myös yhdessä pohtia sitä, kuinka me saamme kansalaiset mukaan tähän keskusteluun. Ei mikään ole tärkeämpää.

Voin ymmärtää sen, että komissiossa saatetaan olla hiukan kiusaantuneita siitä tavasta, jolla neuvosto välillä laajentumiseen suhtautuu. Neuvosto ei ole kyennyt esittämään konkreettista laajentumissuunnitelmaa, ja tässä sen on todella koottava joukkonsa. Ei myöskään ole eduksi, että valtioiden johtajat matkustavat hakijamaihin ja antavat niille löysiä lupauksia siitä, että aivan tuota pikaa ne voivat liittyä jäseniksi. Tämä ei ole vakavaa laajenemistyötä. On selvää, että kansalaisten luottamus voidaan palauttaa, mutta se vaatii ensinnäkin sitä, että koko neuvotteluprosessi on avoimempi. Myös parlamenttien on tultava mukaan näihin keskusteluihin, ja tässä meillä on nyt hyvä tilaisuus todeta, että me käymme tätä keskustelua säännöllisesti myös Euroopan parlamentissa.

Entä sitten ajatus, että voitaisiin järjestää kansanäänestyksiä laajenemisen lopputuloksista? Ei varmaankaan ole aivan oikea ajankohta miettiä tällaista asiaa, koska kyllä meillä täytyy olla rohkeutta kertoa ihmisille, että jo kahdeksan vuotta on kulunut siitä, kun tämänhetkiset hakijamaat kutsuttiin mukaan Euroopan unioniin. Siitä on siis kulunut jo kahdeksan vuotta, mutta toivottavasti me uskallamme kertoa kansalaisille, että tämä prosessi on jo pitkällä ja että se on peruuttamaton. Kansanäänestys sinänsä on aivan erinomainen keino saada kansalaiset mukaan päättämään asioista. Haluan kiittää komission jäsentä Verheugenia siitä, että hän on uskaltanut lausua tämän sanan. Jopa Saksassa tulisi mielestäni harkita sitä, että luovuttaisiin historiallisista peloista siitä, että kansanäänestykset voisivat olla yleensä vaarallisia.

Katsotaanpa tätä perusoikeuskirjatyötä. Tällä hetkellä laaditaan perusoikeuskirjaa, mutta onko siinä yhtään ainoaa todellista osallistumisoikeutta kansalaiselle? Miksi me emme ole ryhtyneet keskustelemaan Euroopan laajuisista kansanäänestyksistä tai vaikkapa oikeudesta kansalaisaloitteeseen, joka esimerkiksi Sveitsin kansalaisilla on automaattisesti? Minä voin ymmärtää, että sveitsiläiset eivät halua liittyä unioniin ennen kuin myös heille Euroopan unionin tulevina kansalaisina taataan tällaisia perusoikeuksia. Tämä on se tehtävä, johon me voimme yhdessä ryhtyä, jotta me todella saamme aikaan kansalaisten Euroopan. Se on myös paras tapa häivyttää turhia pelkoja, koska ihmiset joutuvat valistamaan itseään, he joutuvat keskustelemaan, he joutuvat hankkimaan tietoa. Eli yleisesti kansalaisten suorat oikeudet ovat välttämättömiä, mutta tässä tapauksessa ei nyt varmaankaan voida ryhtyä äänestämään laajentumisesta.

  Brie (GUE/NGL). - (DE) Arvoisa puhemies, minun ryhmässäni on erilaisia käsityksiä suunnitellusta laajentumisesta. Minä itse pidän sitä historiallisena välttämättömyytenä ja mahdollisuutena, jota ei saa vaarantaa malttamattomuudella, epädemokraattisella menettelyllä ja byrokraattisella tai kansallisella pikkusieluisuudella eikä politiikan piittaamattomuudella sosiaaliasioita kohtaan.

Arvoisa komission jäsen, en epäile lainkaan teidän henkilökohtaista sitoutumistanne laajentumiseen. Kun te kuitenkin sanotte meille tänään, että me kaikki olisimme vain lukeneet haastattelun väärin, ja sitten huomaan kuitenkin, että te sanotte itse Zeit-lehden huomisessa numerossa, että kyse olisi ollut teidän vuosittaisesta epäonnistumisestanne, minussa herää tietysti jo kysymys, miten asiat tältä osin todellakin ovat!

(Suosionosoituksia)

Pyytäisin teitä kuitenkin vielä kerran valottamaan asiaa meille täällä parlamentissa. Te esititte heinäkuussa asiasta vastaavassa valiokunnassa hyvin synkkiä vihjauksia laajentumiseen liittyvistä vaikeuksista. Te ette ollut silloin valmis konkretisoimaan niitä myöskään asiaa tiedusteltaessa. Te olette täysin oikeassa siinä, että kansalaiset on otettava mukaan päätöksentekoprosesseihin. Se tarkoittaa kuitenkin tietysti myös sitä, että demokraattisesti valituilla parlamentin jäsenillä on oltava sellaiset mahdollisuudet. Mielestäni neuvoston ja komission parlamenttiin nähden harjoittaman salaisen diplomatian rehottamisesta on tultava loppu.

On toinenkin ongelma: tuen erittäin päättäväisesti käsitystänne, jonka mukaan hyvin keskeisiä päätöksiä ei saa vierittää kansalaisille hallitusten kautta, kuten – siitä olen kanssanne samaa mieltä – euron kohdalla tapahtui. Ei saa kuitenkaan koskaan käydä niin, että kansanäänestys Saksassa voi päättää laajentumisen hyvistä ja huonoista puolista. Se on minusta tahditonta enkä voi hyväksyä sitä! Muuten te tulette saamaan aina meidän johdonmukaisen tukemme, jos olette vakavissanne tästä demokraattisesta osallistumisesta. Muistan kuitenkin lisäksi sen, että tekin torjuitte silloin periaatteessa Maastrichtin sopimuksesta järjestettävän kansanäänestyksen Saksassa.

Kolmanneksi – ja se on tärkeintä: jotta kansalaiset voitetaan laajentumisen ja liittymisen puolelle, heidän huolensa ja toiveensa on otettava hyvin vakavasti. Minusta sitä ei tehdä ensisijaisesti 150 miljoonaa euroa maksavalla PR-kampanjalla vaan tämän laajentumisen demokraattisella, sosiaalisella ja työllisyyspoliittisella suuntaamisella. Siitä on toistaiseksi havaittavissa liian vähän niin perusoikeuskirjaa koskevassa keskustelussa, unionin uudistamisessa kuin liittymisneuvotteluissakin.

Arvoisa komission jäsen, meidän keskeinen vaatimuksemme on: antakaa tunnustetusti suuren pätevyytenne myötä oma panoksenne siihen, että itälaajentumisesta tulee yhteisen turvallisuuden hanke, sosiaalisen solidaarisuuden hanke ja hanke, josta kansalaiset voivat olla yhdessä mukana päättämässä ja muotoilemassa! Silloin me kaikki olemme teidän puolellanne.

  Muscardini (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, puheenjohtaja Prodi sanoi, että kansalaiset eivät ole asiasta riittävän vakuuttuneita, ja jotkut kollegat toistivat tämän lauseen. Ehkä tämä onkin todellinen vakava ongelma: kansalaiset eivät ole riittävän vakuuttuneita, sillä Euroopan unioni keskittyy liikaa erityisaiheisiin, jotka koskevat kansallisia valtioita, eikä se käsittele riittävästi suuria ongelmia: työttömyyttä, maahanmuuttoa, ihmisoikeuksia, maailmanlaajuisista taloussäännöistä käytäviä uusia neuvotteluja, kuplataloutta, suhteita Yhdysvaltoihin, Euroopan kykyä luoda oma vahva taloutensa ja oma merkityksensä.

Euroopan kansalaiset pelkäävät, meidän on tajuttava se! Näin ollen jos haluamme, että laajentuminen tapahtuu nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksi, meidän pitää antaa kansalaisten osallistua poliittisiin ja institutionaalisiin prosesseihin, ja arvoisa puheenjohtaja Prodi, tämä ei voi tapahtua ilman ehtoja, kuten te sanoitte puheenvuorossanne, sillä on olemassa yksi ehto, eli se, että laajentumisesta pitää tulla todellinen etu niille kansalaisille, jotka ovat nyt unionin jäseniä ja niille, jotka toivon mukaan ovat pian Euroopan unionin jäseniä.

  Dell'Alba (TDI). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Italian radikaaliryhmä ei ole todellakaan se, joka arvostelee esitettyä ehdotusta järjestää kansanäänestys näin tärkeästä asiasta. Tämäkin oli tietenkin harha-askel, joka saattoi vaikeuksiin komission ja meidät kaikki Euroopan unionina: vaikeuksiin siitä syystä, että edessämme ovat niiden Itä-Euroopan kansalaisten oikeutetut pyrkimykset, joilla 50 kommunistisen diktatuurivuoden jälkeen on meidän tukemana mielestäni vihdoin oikeus kuulua Euroopan unioniin.

Niinpä käännyn kollegoiden puoleen, ja pyydän, että he katsoisivat itseään peiliin; pyydän komissiota tekemään saman, ja pyydän sitä myös parlamentilta: miten olemme valmistautuneet Biarritzin ja Nizzan huippukokouksiin, joiden asialistalla on niin tärkeitä asioita ja joiden hyväksi ei tehdä yhtään mitään? Mitään ei tehdä toimielinuudistusten osalta, eikä etenkään sen sitoumuksen osalta, jonka omaksuimme menneinä vuosina Etelä-Euroopan maiden laajentumisen onnistumiseksi: puhun nyt Delors I ja Delors II -paketeista. Ja sitten haluaisimme vielä toteuttaa laajentumisen käyttämättä penniäkään ylimääräistä rahaa budjetista, joka ei riitä nyt edes 15 jäsenvaltiolle. Arvoisa komission jäsen, nämä ovat suuria ongelmia, ja teidän haastattelunne aiheutti hämmennystä. Toivon, että näiden lausuntojen myötä asiaa viedään eteenpäin, mutta varsinaisten ongelmien ratkaiseminen jää avoimeksi: mitkä ovat ne uudistukset ja mitkä ovat ne taloudelliset keinot, joiden avulla laajentuminen Itä-Eurooppaan todella onnistuu?

  Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, olin ymmärtänyt, että komission jäsen Verheugen antaisi täyden selvityksen Süddeutsche Zeitung -sanomalehdelle antamastaan haastattelusta. Yksi tärkeä asia, jonka hän mainitsi, oli, että Saksassa olisi hänen mielestään pitänyt järjestää euron käyttöönottoa koskeva kansanäänestys. Vielä ei ole liian myöhäistä. Onko hän vielä sitä mieltä, että Saksan kansalaisilta olisi kysyttävä heidän mielipidettään eurosta, ja mikä hänen mielestään olisi lopputulos?

  Verheugen, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata aluksi muutamaan kysymykseen, jotka esitettiin konkreettisesti minulle. Ensinnäkin jäsenille Poettering ja Cox, joiden reiluista puheenvuoroista kiitän. Panen hyvin mielelläni merkille, että te analysoitte parlamentin ja komission välistä roolipeliä toisin kuin minä omassa puheenvuorossani hyvin tiivistetysti. Minun on myös myönnettävä, että se pitää myös täysin paikkansa omalla kokemusalallani. Minua on pyydetty perumaan tämä arvio. Teen sen mielelläni, ….

(Suosionosoituksia)

…. koska tämä keskustelu on osoittanut, että olen ilmeisesti erehtynyt tältä osin, eikä minun ole lainkaan vaikea myöntää sitä!

Osoitan sanani vielä kerran jäsen Coxille: te närkästyitte eräästä tietystä käyttämästäni saksankielisestä sanasta, joka käännetään englanniksi sanoilla dirty work. Haluaisin vain selittää, että siinä osassa Saksaa, josta minä olen kotoisin, tämä sana ei tarkoita mitään muuta kuin englannin painful and hard work. Mitään muuta en tarkoittanut, …..

(Välihuomautuksia täysistunnolta)

…. ja tulkinta, johon te yhdyitte, on joka tapauksessa jo hyvin, hyvin lähellä sitä, mitä minä ajattelen.

Meidän ei tarvitse käydä jälleen kerran keskustelua päätöksentekoprosessista, joka koski euron käyttöönottoa Saksassa. Minä toimin silloin puheenjohtajana Saksan liittopäivien erityisvaliokunnassa, joka valmisteli euron ratifiointia Saksassa. Tämä prosessi saatiin päätökseen jo vuoden 1993 lopussa. Siltä osin ei ole enää mitään päätettävää, asia on loppuun käsitelty. Silloin keskusteltiin siitä, että kansalaisia ei otettu riittävästi mukaan päätöksentekoon. Jokainen saksalainen kollega vahvistaa sen minulle, ja muistutin siitä vielä kerran haastattelussa.

Lisäksi haluaisin mielelläni todeta tiivistäen, että tämä keskustelu on mielestäni osoittanut, että komission ja parlamentin välillä vallitsee ensinnäkin hyvin suuri ja laaja yhteisymmärrys itse asiasta eli siitä, miten välttämätön, tärkeä ja peruuttamaton laajentuminen on, ja että toiseksi vallitsee myös suuri yhteisymmärrys siitä, että me haluamme työskennellä yhdessä sen hyväksi, että Euroopan kansalaiset otetaan mukaan tähän käänteentekevään hankkeeseen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. - Kiitoksia, komission jäsen Verheugen. Ellei kukaan halua enää puheenvuoroa, tämä keskustelu on päättynyt ja jatkamme ihmisten kloonausta koskevaa keskustelua. Kiitän komission jäsen Verheugenia ja toivotan komission jäsen Busquinin uudelleen tervetulleeksi.

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies PROVAN