Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. syyskuuta 2000 - Strasbourg

11. Kyselytunti (komissio)

  Puhemies.- Esityslistalla on seuraavana komission kyselytunti (B5-0535/2000).

Ensimmäinen osa

  Puhemies. - Kysymys nro 41 Ilka Schröder (H-0613/00):

Aihe: Komission ja huumeneuvontaverkkojen välinen yhteistyö

Komission ja sen tukemien verkkojen välinen yhteistyö on huonontunut huomattavasti vuodesta 1998 lähtien. Tukea saavat hankkeet ovat usein olleet käynnissä jo kuukausia, ennen kuin verkkojen ja komission väliset sopimukset on saatu valmiiksi. Tästä huolimatta komissio haluaa, että hankkeet aloitetaan jo siinä vaiheessa, kun niistä on tehty vasta väliaikaisia asiakirjoja. Lisäksi verkot ovat saaneet odotella maksueriä komissiolta jopa vuosia. Hallintomenettelyiden pitkittyminen ja erityisesti komissiolta ajoissa suorittamatta jääneet maksuerät ovat rajoittaneet verkostojen toimintaa huomattavasti. Muutamat yhdistykset ovat jopa joutuneet lopettamaan toimintansa kokonaan siksi, että komissio on viivyttänyt maksuerien suorittamista.

Miksi komissio ei ole viime vuosina pystynyt huolehtimaan siitä, että tuettujen verkostojen sopimukset tehdään nopeasti ja maksuerät suoritetaan vielä hankkeiden käynnissäolon aikana?

  Byrne, komissio. - (EN) Komissio yhtyy arvoisan jäsenen huoleen niistä ongelmista, jotka liittyvät huumausaineiden väärinkäytön ehkäisemistä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa tuettujen huumeidentorjuntaverkkojen sopimuksiin ja maksuihin.

Näihin ongelmiin on useita syitä. Ensiksikin on selvää, että Luxemburgissa sijaitsevassa kansanterveydestä vastaavassa pääosastossa, joka hoitaa tätä työtä, on ollut henkilöresurssiongelma. Lyhyesti sanottuna henkilöstöä ei ole ollut riittävästi monimutkaisia menettelyjä hoitamaan, ja usein avunsaajat ovat olleet kokemattomia ja on ehdotettu liikaa pieniä hankkeita. Tämä tilanne kärjistyi viime kesänä, kun riippumattoman asiantuntijaryhmän kertomuksen perusteella päätettiin lopettaa sopimus teknisen avun toimiston kanssa, joka auttoi ohjelman toteuttamisessa.

Toiseksi: huumeidentorjuntaohjelmassa toteutetaan suuri määrä pieniä hankkeita, mikä rasittaa jo ennestään rajallisia henkilöresurssejamme. Hankkeiden keskikoko on komission myöntämän yhteisrahoituksen osalta ollut viiden viime vuoden aikana 180 000 euroa.

Kolmanneksi: kokemus osoittaa, että verkon jäsenet eivät ole juurikaan ymmärtäneet komission sopimus- ja maksumenettelyjä. Monissa tapauksissa komission onkin täytynyt useaan otteeseen pyytää huumeidentorjuntaverkoilta puuttuvia asiakirjoja, joita tarvitaan sopimusten loppuunsaattamiseksi tai maksujen suorittamiseksi.

Neljänneksi: yhteisön talousarviotuista saatujen kokemusten ja tilintarkastustuomioistuimen esittämien moitteiden perusteella sopimuskustannuksiin liittyvien asiakirjojen osalta on saatettu vaatia entistä enemmän täsmällisyyttä, mistä on ollut lumipallovaikutus maksuaikatauluun.

Ryhdyn useisiin toimiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Komission ehdotuksessa uudeksi kansanterveyden kehykseksi ja strategiaksi korostetaan sitä, että tarvitaan entistä selkeämpiä tavoitteita ja entistä tehokkaampaa johtamista, joka vaikuttaa entistä enemmän keskeisiin painopistealueisiin. Näin ollen tulevaisuudessa rahoitetaan entistä vähemmän mutta suurempia hankkeita, jolloin ohjelman toteutuksen johtamisessa tarvittavien henkilöresurssien käyttöä voidaan tehostaa. Kuten budjettivallan käyttäjä toistuvasti painottaa, meidän täytyy tulevaisuudessa sovittaa resurssit ja painopistealueet toisiinsa entistä realistisemmin.

Lisäksi, kuten tiedätte, komission äskettäin tekemän henkilöstötarvekartoituksen jälkeen budjettivallan käyttäjältä ollaan pyytämässä lisää virkoja, jolloin terveydestä ja kuluttajansuojasta vastaavan pääosaston virkojen määrä lisääntyisi huomattavasti. Jos budjettivallan käyttäjä suostuu tähän, useat näistä viroista voitaisiin kohdistaa tänään käsittelemämme kaltaisten ongelmien ratkaisemiseen.

Sopimuspuolten vähäinen kokemus varainhoidon valvontavaatimuksista edellyttää jatkossakin paljon neuvontaa ja rasittaa muutenkin jo ennestään rajallisia henkilöresursseja. Kansanterveyden pääosasto aikoo toteuttaa tiedotuskampanjan, jotta sopimuspuolet pystyisivät entistä paremmin ymmärtämään komission menettelyjä ja vaatimuksia.

Byrokratian osalta kyseiset osastot tarkastelevat parhaillaan asiakirjoja koskevia vaatimuksiaan, ja tavoitteena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa maksumenettelyjä laiminlyömättä kuitenkaan tarvittavia varainhoidon valvontatoimenpiteitä. Tilanne on ollut paranemaan päin jo toteutettujen toimien ansiosta, ja odotan sen paranevan vielä lisää niin, että sopimukset voidaan saada aikaan entistä nopeammin ja maksut suorittaa komission 60 päivän säännön mukaisesti.

Mikäli haluatte ottaa esille joitakin tiettyjä asioita, voisitte kenties antaa minulle tarvittavat tiedot kirjallisesti, niin otan ne ilman muuta puheeksi henkilöstöni kanssa.

  Schröder, Ilka (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa komission jäsen, minua ilahduttaa kuulla, että on tarkoitus ryhtyä tiettyihin toimiin. Kyseenalaistan kuitenkin sen, että kun komissio havaitsee ongelmia kumppaneiden kanssa, jotka osallistuvat tiettyihin hankkeisiin, se etsii ongelmien syitä vähintäänkin 50-prosenttisesti näistä kumppaneista. Minulla on tietoja, joiden mukaan myös pienet hankekumppanit ovat hyvin selvillä siitä, miten tarkasti sopimukset edistyvät ja mitä asiakirjoja niiden on tarkasti ottaen toimitettava komissiolle. Minulle kuvattiin tapausta, jossa samat liitteet toimitettiin kolme kertaa ja komissio väitti sitten yhä edelleen, ettei se ole koskaan saanut näitä liitteitä. Haluaisin puhua siksi vielä kerran sen puolesta, että tukien hakemista koskevat hyvin selvät ja ennalta sovitut suuntaviivat. Tunnen nämä ongelmat paitsi huumealalta myös monien muiden kumppaneiden kautta, jotka tekevät yhteistyötä komission kanssa ja tavoittelevat yhteisrahoitusta. Hakemusmenettely kestää hyvin pitkään ja on hyvin monimutkainen myös muualla kuin huumealalla, ja uskon, että se ei johdu yksinkertaisesti vain epäpätevistä pienistä hankekumppaneista vaan myös siitä, että komissio ei muotoile tuen edellytyksiä selkeästi.

Yksi kysymys oli vielä se, halutaanko pienten organisaatioiden määrää Euroopan unionissa sitten todellakin supistaa, kun on kyse siitä, että myös alueilla tuetaan sellaisia huumeita koskevia hankkeita, joissa on hyvin erilaiset lähestymistavat, erityisesti huumealalla, mutta myös yleisesti. Kyse ei voi mielestäni olla siitä, että vain suurille organisaatioille annetaan mahdollisuus saada tältä osin jotakin aikaan, vaan tavoitteena on oltava edelleenkin erilaisten organisaatiorakenteiden tukeminen. Pidän sitä täysin vääränä ratkaisulähtökohtana.

  Byrne, komissio. - (EN) Ensimmäisen kysymyksen osalta en väitä, että ongelma johtuisi täysin, kuten sanoitte, epäpätevistä kumppaneista. Tarkoitan, että se on syynä joihinkin esiin tulleisiin ongelmiin. Olen huolissani siitä ja pyrin ratkaisemaan sen varmistamalla, että meillä on selkeitä suuntaviivoja, kuten ehdotitte, joten te ja minä olemme täysin samaa mieltä tästä asiasta.

Hankkeiden koon osalta vuodesta 1996 lähtien on valikoitu yhteensä 149 hanketta, joiden arvo on yli 25 miljoonaa euroa, jolloin keskimääräinen summa on ollut 180 000 euroa hanketta kohden. Vähennämme uudessa terveysstrategiassa hankkeiden määrää ja lisäämme niiden arvoa ja vaikutusta, jolloin tehostamme rajallisten henkilöresurssiemme käyttöä. Tästä ei aina seuraa, että pienet hankkeet ovat parempia kuin suuret hankkeet, mutta jos henkilöresursseja käytetään tehokkaasti, se koituu kyseisten hankkeiden parhaaksi.

  Puhemies. - Kysymys nro 42 John Bowis (H-0629/00):

Aihe: Ftalaatteja koskeva tieteellinen asiantuntemus

Voiko komissio nyt julkistaa CSTEE:n (toksikologiaa, ekotoksikologiaa ja ympäristöä käsittelevä tieteellinen komitea) antaman lausunnon, joka sisältää mainitun komitean kannan, jonka mukaan komissio on tulkinnut väärin sille annettuja ftalaatteja koskevia asiantuntijalausuntoja? Tämä lausunto mainitaan tieteellisen ohjauskomitean 10. joulukuuta 1999 pitämän kokouksen pöytäkirjasta. Voiko komissio ilmoittaa, kuka komissiossa on vastuussa siitä, että komissio ei ole noudattanut kaikkien pöytäkirjojen, kertomusten ja tieteellisten komiteoiden lausuntojen julkistamista koskevaa hyväksyttyä käytäntöä, ja voiko komissio ilmoittaa, kuka on vastuussa siitä, että CSTEE:n 25. marraskuuta 1999 pitämän kokouksen pöytäkirjan julkistamista viivytettiin huhtikuuhun 2000 saakka?

  Byrne, komissio. - (EN) Kiitos, että annoitte minulle tilaisuuden selventää kysymyksenne kohteena olevaa asiaa. Kuten tieteellisen ohjauskomitean 10. joulukuuta 1999 pitämän kokouksen pöytäkirjassa todetaan, myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän tiedekomitean (CSTEE:n) puheenjohtaja ilmoitti tieteelliselle ohjauskomitealle CSTEE:n aikomuksesta 25. marraskuuta 1999 pitämässään kokouksessa liittää kokouksen pöytäkirjaan lausunto, jossa täsmennetään tulkintaa leluissa käytettyjä ftalaatteja koskevasta lausunnosta.

Kyseisen kokouksen pöytäkirja olisi normaalisti hyväksytty CSTEE:n seuraavassa kokouksessa, joka pidettiin 4. helmikuuta 2000. Useat komitean jäsenet olivat kuitenkin tuossa kokouksessa sitä mieltä, että pöytäkirja oli yleisesti ottaen liian pitkä, ja he pyysivät sihteeristöä noudattamaan muiden tiedekomiteoiden esitystapaa. Pyynnön jälkeen komitea päätti lykätä pöytäkirjan hyväksymisen seuraavaan kokoukseen, jolloin pöytäkirjasta olisi saatavilla tiiviimpi luonnos. Tämä väistämättä viivästytti hyväksymistä seuraavaan kokoukseen, joka pidettiin 11. elokuuta 2000.

Heti, kun pöytäkirja oli hyväksytty, sen sisältö julkistettiin välittömästi Internetissä – itse asiassa saman viikon kuluessa, mikä on komission tavanomainen käytäntö. Pöytäkirjaa ei siis ole jätetty julkaisematta.

  Bowis (PPE-DE). - (EN) Olen komission jäsenelle kiitollinen hänen vastauksestaan, vaikka minun onkin sanottava, että viisi kuukautta on pitkä aika odottaa pöytäkirjaa. Se, mitä nyt sanon, ei johdu millään tavoin komission jäsenestä, mutta toivon, että hänkin myöntää, että riskejä ja niiden hallintaa koskevilla päätöksillämme on oltava tieteellinen perusta. Tässä tapauksessa tieteellinen perusta oli puutteellinen. Sitä ei vahvistettu vertaisarvioinnissa ja niin edelleen. Tiedekomitean ja sen puheenjohtajan näkemysten osalta olikin merkittävää, että hänen antamansa neuvo – hänen sanojensa mukaan – ei oikeuttanut kieltoa. Muiden ftalaattien kieltämisellä ei ollut mitään tekemistä lasten lelujen tai pururenkaiden kanssa. Tämä kielto toi ennalta varautumisen periaatteelle huonoa mainetta. Tuota periaatetta sovelletaan, jos päätökset ovat tieteellisesti perusteltuja. Tämä ei ollut hyvä asia, ja toivon, että komissio on samaa mieltä, että niin komissiolla kuin parlamentillakin on siitä paljon opittavaa.

  Byrne, komissio. - (EN) Olen arvoisan jäsenen kanssa täysin samaa mieltä, kun hän sanoo, että päätöksillämme on oltava tieteellinen perusta, ja niin tässä tapauksessa olikin. Kyseinen komitea laati raporttinsa, kuten sen edellytetäänkin tekevän omalla vastuualueellaan eli riskien arvioinnissa. Tiedot toimitettiin edelleen komissioon, koska se on yksi riskinhallinnasta vastaavista EU:n toimielimistä. Komissio otti kyseisen komitean lähettämiin asiakirjoihin sisältyviä neuvoja tarkasteltuaan sen kannan, että ftalaatit tai lelut, jotka on tarkoitettu suussa pidettäviksi, olivat välitön ja merkittävä riski alle kolmevuotiaille lapsille.

Komissio teki selkeän arvion tästä asiasta. Tein komissiolle hätätoimenpide-ehdotuksia, kuten minulla on yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin nojalla oikeus tehdä, ja kollegani olivat samaa mieltä siitä, että tämä oli kyseisissä oloissa asianmukainen toimenpide.

Kollegallani, komission jäsen Liikasella, on pitemmän aikavälin lähestymistapa koko tähän leluissa käytettyjä ftalaatteja ja pehmitinseoksia koskevaan kysymykseen. Haluan vielä kerran sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että päätöksillämme on oltava tieteellinen perusta ja että niin tässä tapauksessa mielestäni olikin.

  Puhemies. – Kysymys nro 43 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymys nro 44 Ioannis Souladakis (H-0688/00):

Aihe: Vedentarpeet Lähi-idässä

Jatkuvasti kasvava veden tarve Lähi-idässä on alueen kansojen välisen yhteisymmärryksen ja yhteistyötä koskevien tulevaisuudennäkymien kannalta avainkysymys. Alueen vesiasioita käsittelevän monenvälisen työryhmän ohjauskomitea on jälleen aloittanut työnsä vuonna 1999, kolmen vuoden tauon jälkeen, ja laatinut erityisohjelmia, jotka koskevat vesivarojen säästämistä ja hyödyntämistä Lähi-idässä ja joita myös EU rahoittaa. Viimeaikaisessa EU:n ja Israelin välisen assosiaationeuvoston kokouksessa keskusteltiin myös Lähi-idän vesikysymyksestä ja Israelin taholta mainittiin asiaa koskevien ohjelmien rahoittaminen vastaisuudessa.

Mitä toimintalinjaa komissio aikoo seurata tässä kysymyksessä, jotta yhteistyötä alueen kansojen välillä edistettäisiin ja vältettäisiin vedentarpeen verukkeella tapahtuvia yhteenottoja?

  Byrne, komissio. - (EN) Vesi on tulevina vuosikymmeninä keskeinen kysymys Lähi-idässä. Veden määrä henkeä kohden on alueella maailman alhaisin, ja se laskee koko ajan. Vesi onkin yksi Lähi-idän rauhanprosessin pääkysymyksistä, ei vain Israelin ja palestiinalaisten välisissä vaan myös Israelin ja Syyrian välisissä neuvotteluissa. Komission politiikassa keskitytään Lähi-idän vesiongelman eri ulottuvuuksiin, niin turvallisuuteen kuin myös talouteen, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviin ulottuvuuksiin.

Oikeudenmukaiset ja kattavat vesisopimukset Israelin ja sen naapurien välillä sekä tehokas alueellinen yhteistyö ovat välttämättömiä pysyvän rauhan saamiseksi alueelle. Komissio on Lähi-idän rauhanprosessin vesiasioita käsittelevän monenvälisen työryhmän aktiivinen jäsen ja sen tärkeä tukija. Konkreettisista panoksista mainittakoon, että olemme varanneet vielä 4 miljoonaa euroa vuonna 1999 alueen vesitietokantojen täydentämiseen. Edistämme myös alueellisen yhteistyörakenteen käsitettä. Lähi-idän vesiasioita käsittelevä neuvoston erityistyöryhmä on tavannut israelilaisia, jordanialaisia ja palestiinalaisia vesikomission jäseniä, ja se koordinoi aktiivisesti EU:n vesipolitiikkaa.

Komission politiikan tavoitteena on auttaa aluetta hoitamaan kestävällä tavalla niukkoja vesivarojaan sekä tukea uusien vesivarojen hyödyntämistä. Vesivarojen hoito ja vedenkulutus eivät ole Lähi-idässä nykyisin kestävällä pohjalla. Arvioiden mukaan koko Välimeren alueella maatalouden osuus maiden vedenkulutuksesta on yli kaksi kolmasosaa mutta vain yksi kolmasosa BKT:stä ja työvoimasta. Epäsuhta on vielä jyrkempi Lähi-idässä. Niinpä kansallisten vesipolitiikkojen uudistuksen edistäminen Lähi-idän maissa on ensisijainen tavoite. Itse asiassa Euro–Välimeri-alueen ulkoministerikokouksessa Stuttgartissa vuonna 1999 päätettiin tehdä vedestä yksi kumppanuuden ensisijaisista tavoitteista. Esimerkiksi 40 miljoonan euron toimintasuunnitelma, jonka paikallisten vesivarojen hoitoa käsitellyt Euro–Välimeri-alueen ministerikokous hyväksyi Torinossa lokakuussa 1999, voisi olla tilaisuus tämän alan yhteistyöhön. Ehdotuspyyntö julkaistaan piakkoin.

  Souladakis (PSE). – (EL) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Kysymykseni tarkoitus oli paitsi korostaa ongelman vakavuutta ja sen vaikutusta Lähi-idän rauhanprosessiin, myös tarkastella vesivarojen puutetta vakavana poliittisena ongelmana. Kaikki puhuvat odotettavissa olevista vesikriiseistä. Jotain pitää tehdä. Kysyn komission jäseneltä, mihin aloitteisiin hän aikoo ryhtyä, jotta saataisiin aikaan kansainvälisen oikeuden säännöksiä vesivarojen hallinnointiin, jotta poistettaisiin paikallisen tai alueellisen vastakkainasettelun pesäkkeet, kriisien ennusmerkit ja tietynlainen imperialismi. Itse vastaus, jossa puhutaan Israelin ja Syyrian kysymyksestä, johtaa hieman pitemmälle, Tigrisiin ja Eufratiin, Turkkiin, Syyriaan ja muualle. Mielestäni meidän on luotava kansainvälisen oikeuden säännöt vesivarojen hallinnointiin, ja niiden pitää sisältää selvät rajat kaikille asianomaisille valtioille, joiden kautta virtaa jokia, jotka kulkevat useampien kuin yhden valtion kautta. Saman pitää koskea myös järviä, joita ympäröi useampi kuin yksi valtio.

  Byrne, komissio. - (EN) Komissio tukee palestiinalaishallinnon ja Jordanian tärkeitä vesihankkeita MEDA-ohjelman kautta. Tuorein esimerkki tästä on yhteisön antama 5 miljoonan euron tuki Ammanin alueen vesialan parannusohjelman projektinhallintaan myönnettävinä lainoina sekä Euroopan investointipankin myöntämä tuntuva laina.

Sen tuen ohella, jota annamme vesiasioita käsittelevälle monenväliselle työryhmälle, voin mainita Euro-Välimeri-alueen vesitiedotusjärjestelmän kolmevuotisen toimintaohjelman. Euroopan komissio antoi 1,2 miljoonaa euroa sen toteuttamiseen. Euro–Välimeri-alueen vesivarojen hoitoa käsitellyt kokous, joka pidettiin Marseillessa 25. ja 26. marraskuuta 1996, järjestettiin Euroopan komission ja Ranskan hallituksen aloitteesta Marseillen kaupungin tuella. Kansainvälinen vesivirasto otti sihteeristön hoidettavakseen. Niinpä komissio on jatkuvasti mukana tässä hankkeessa, se on ollut siinä mukana jo jonkin aikaa ja on siinä mukana jatkossakin.

  Puhemies. - Kysymys nro 45 Mikko Pesälä (H-0689/00):

Aihe: Eläinkuljetukset

Vuoden 2000 aikana on jäsenmaissa edelleen näytetty TV-dokumentteja, joista käy ilmi että eläviä eläimiä on kuljetettu EU:n alueella vastoin eläinten kuljetusdirektiivin säädöksiä ja kaikkia eettisiä periaatteita rikkoen.

Miten komissio aikoo saada jäsenmaiden viranomaiset valvomaan kuljetuksia ja tarkastelemaan kriittisesti reittisuunnitelmia, jotka suuntautuvat toisiin jäsenvaltioihin?

Milloin komissio antaa uudistetut ehdotukset elävien eläinten kuljetuksia koskeviksi direktiiveiksi?

Miten komissio ottaa huomioon sen, että niille jäsenmaille jotka hoitavat kuljetukset asianmukaisesti, aiheutuu suuremmat kustannukset kuin niille, jotka toistuvasti rikkovat säännöksiä? Kuitenkin elintarvikemarkkinat ovat yhteiset.

Mitä komissio tekee, jotta pitkät kuljetukset ylipäätään voitaisiin lopettaa ja korvata pakasteiden ja jalosteiden kuljetuksilla?

Toinen osa

  Byrne, komissio. - (EN) Olen samaa mieltä siitä, että on huolestuttavaa, että eläinten kuljetusmääräyksiä ei panna riittävän hyvin täytäntöön tietyillä alueilla. Vaikka jäsenvaltiot ovatkin käytännössä vastuussa yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanosta, oman pääosastoni elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto tekee erityisiä valvonta- ja tarkastuskäyntejä varmistaakseen, että jäsenvaltiot soveltavat yhteisön lainsäädäntöä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti. Näissä tarkastuksissa on paljastunut joitakin puutteita siinä, miten jotkin jäsenvaltiot noudattavat yhteisön lainsäädäntöä. Niiden johdosta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt on aloitettu tiettyjä jäsenvaltioita vastaan perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti, ja niitä harkitaan myös muita jäsenvaltioita vastaan.

Annan neuvostolle ja Euroopan parlamentille lähiaikoina kertomuksen, joka koskee yhteisön eläinsuojelulainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä. Kertomus osoittaa, että jäsenvaltioilla on nykyisin vaikeuksia panna täysimääräisesti täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä. Aion kertomuksen päätteeksi tehdä ehdotuksia, jotka koskevat eläinkuljetusten parantamista, mainitsemieni vaikeuksien ratkaisemista, elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastusten varmistamista ja tarvittaessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen aloittamista.

Useita direktiivin peruskysymyksiä olisi arvioitava mahdollisimman pian tieteelliseltä pohjalta, erityisesti tietoja, jotka koskevat kuljetusaikoja, kuormaukseen ja kuorman purkamiseen liittyvää stressiä sekä kuormaustiheyttä. Tässä yhteydessä on syytä tarkastella myös toimia, joilla edistetään eläinten teurastusta niiden kasvatuspaikkojen läheisyydessä.

Vakuutan teille lopuksi, että eläinten hyvinvointi on komissiolle erittäin tärkeä asia. Odotan voivani keskustella asiasta lisää lähiviikkoina, kun annan kuljetuksia koskevan kertomuksen.

  Pesälä (ELDR). - Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän vastauksesta, mutta aivan lyhyesti haluaisin todeta, että nyt kun EU on laajenemassa hyvin nopealla aikataululla itään ja muun muassa Baltian maista on kuljetettu hevosia EU:n alueelle - nämä kuljetukset ovat kestäneet jopa sata tuntia - on mielestäni aika lailla outoa, että samalla vaadimme hakijamailta, että ne noudattavat hyvin tiukasti ohjeita ja säännöksiä. Omalla alueellamme sallimme kuitenkin sellaisia rikkomuksia, jotka - niin kuin julkisuudessa on nähty - ovat aivan epäinhimillisiä, kun ajatellaan sivistynyttä läntistä Eurooppaa. Haluaisinkin korostaa tätä ja kysyä, minkälaisella aikataululla nyt todella lähdetään liikkeelle ottaen huomioon sen, että meillä omat asiat pitää olla kunnossa ennen uusien jäsenvaltioiden liittymistä?

  Byrne, komissio. - (EN) Vaikka en voikaan antaa teille tarkkaa aikataulua, vakuutan teille, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä on jo aloitettu ja niitä harkitaan myös muita jäsenvaltioita vastaan. Tilannetta tarkkaillaan jatkuvasti, olen käynyt useita keskusteluja oman pääosastoni pääjohtajan kanssa, joka on kuljetusten asiantuntija, ja luotan hänen asiantuntemukseensa.

Otitte esille myös suhteemme ehdokasvaltioihin. Komissio on sitä mieltä, että tehokkain keino parantaa yleisesti eläinten hyvinvointia on pyrkiä kansainväliseen yksimielisyyteen. Hevosten pitkänmatkan kuljetuksista on keskusteltu unioniin liittymisestä neuvottelevien Keski- ja Itä-Euroopan maiden eläinlääkintävirastojen johtajien kanssa.

Huhtikuussa hyväksyttiin pöytäkirja, joka koski toimenpiteitä pitkiä matkoja kuljetettavien hevosten ja aasien suojelun parantamiseksi. Pöytäkirjan täytäntöönpanosta saaduista alustavista tuloksista keskustellaan erityiskokouksessa ehdokasvaltioiden kaikkien toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän syyskuun lopussa. Voin siis vakuuttaa, että tämä kysymys on yksikössäni ensisijainen asia ja että seuraamme sitä tiiviisti ja että pyrimme aktiivisesti ratkaisemaan sen.

  Rübig (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, olisi mielenkiintoista kuulla, aikooko komissio myös toteuttaa tutkimuksia tällä alalla, nimittäin parhaan käytännön mallin mukaan. Aiotteko te myös luoda kannustimia siihen, että eläinkuljetukset järjestetään niin, että ne ovat todellakin siedettäviä eläimen kannalta?

  Byrne, komissio. - (EN) Olen yksiköltäni saamieni neuvojen ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että kaikkiin tarvittaviin toimiin on ryhdytty. Direktiiviä muutetaan tältä pohjalta, jotta eläinten suojelua voidaan parantaa kuljetuksen aikana, ja siinä säädetään erityisesti hevosten suojelua koskevista lisätoimenpiteistä, joihin kuuluu pakollinen kuorman purkaminen ja kiinteä lepotauko jonkin unionin rajatarkastusaseman kautta kulkevissa kaupallisissa hevoskuljetuksissa.

  Tannock (PPE-DE). - (EN) Haluaisin esittää tähän asiaan liittyvän kysymyksen, joka koskee staffordshirenterrierien kieltämistä Saksassa vaarallisista koirista annetun lain nojalla. Monet äänestäjäni Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat kirjoittaneet vastustaakseen tätä saksalaista lakia, jossa kielletään tietyt koirarodut, joista ei näytä olevan minkäänlaista uhkaa yleiselle turvallisuudelle. Kun otetaan huomioon Euroopan lemmikkieläinpassihanke ja lemmikkieläinten oikeus liikkua vapaasti Euroopan unionin alueella, onko komissiolla toimivaltaa puuttua asiaan ja suojella eläinten hyvinvointia ja erityisesti näitä lemmikkieläimiä Saksassa, jossa tätä hienoa brittiläistä koirarotua uhkaa mahdollisesti turha teurastus ja kenties jopa sukupuutto?

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen, työjärjestyksen mukaan tämä ei ole lisäkysymys. Voimme pyytää jäsen Tannockia esittämään tämän kysymyksen seuraavassa istunnossa, mutta jos kuitenkin haluatte vastata hänelle, voitte tehdä sen.

  Byrne, komissio. - (EN) Sanoisin arvoisalle jäsenelle, että jos olisitte ilmoittanut minulle tästä kysymyksestä, olisin luultavasti pystynyt antamaan teille siihen perusteellisen vastauksen. Olen eläinten hyvinvoinnista vastaava komission jäsen. Meillä on toimivaltaa tällaisissa eläinten hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Jos tällaisia kysymyksiä tuodaan tietooni ja ne kuuluvat asianomaisen direktiivin alaan, toimiin on mahdollista ryhtyä. Voin tehdä teille vain sen käytännön ehdotuksen, että jos haluaisitte kirjoittaa minulle ja kertoa yksityiskohdat esille ottamastanne kysymyksestä, pyydän yksikköjäni tutkimaan sitä ja ratkaisemaan sen.

  Puhemies. – Jäsen Tannock, voitte esittää mielipiteenne kirjallisesti kahdenkeskisesti tai voitte tehdä sen julkisesti, kuten työjärjestyksessä sanotaan, ja komissio vastaa teille.

Paljon kiitoksia avustanne tänään täällä parlamentissa, jäsen Byrne.

Vitorinolle osoitetut kysymykset

  Puhemies. - Kysymys nro 46 Mary Elizabeth Banotti (H-0600/00):

Aihe: Lasten oikeuksia koskeva tiedonanto

Komissio ilmoitti parlamentille lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 10-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä marraskuussa 1999, että se aikoo julkaista tiedonannon lasten oikeuksista. Voiko komissio ilmoittaa kyseisen tiedonannon julkistamista koskevan lopullisen aikataulun? YK:n yleiskokouksen lasten asemaa käsittelevä erityisistunto (UNGASS) järjestetään syyskuussa 2000. Miten komissio aikoo sovittaa yhteen EU:n ja jäsenvaltioiden pyrkimykset tätä erityisistuntoa varten? Katsooko komissio, että on erittäin tärkeää laatia tiedonanto lasten oikeuksista tätä erityisistuntoa silmällä pitäen?

  Vitorino, komissio. - (EN) Kiinnittäisin arvoisan jäsenen huomion 20. kesäkuuta päivättyyn kirjeeseen, jonka hän ja useat hänen kollegansa saivat puheenjohtaja Prodilta tästä samasta asiasta. Puheenjohtaja teki kirjeessään täysin selväksi, että komissio on sitoutunut kaikkiin toimiin, joilla suojellaan lasten oikeuksia, ja mainitsi useita sekä ulkoisia että sisäisiä alueita, joilla komissio toimi aktiivisesti näiden erittäin tärkeiden asioiden parissa.

Puheenjohtaja pyrki kuitenkin myös sijoittamaan komission toimet näillä alueilla, kuten myös muilla alueilla, perussopimusten muuttamisen yhteyteen. Hän totesi, että jäsenvaltioilla on edelleen pääasiallinen toimivalta lapsia koskevissa toimissa, sillä perustamissopimuksessa ei ole selkeää oikeusperustaa, jonka pohjalta yhteisö voisi suojella lasten oikeuksia nykyisen kehyksen ulkopuolelle jäävissä asioissa.

Nykyisessä kehyksessä Euroopan komissio on jo toteuttanut huomattavan määrän aloitteita lasten oikeuksien suojelemiseksi, esimerkiksi Daphne- ja Stop-ohjelmissa, jotka kuuluvat toimivaltaani. Komissio toteuttaa toimia myös sosiaali- ja koulutusalalla parantaakseen lasten tilannetta.

Osoituksena siitä, miten tärkeänä pidämme tätä aihetta, voi pitää myös sitä, että juuri komissio teki aloitteen erityisen lasten oikeuksia koskevan artiklan sisällyttämisestä perusoikeuskirjaan. Lasten suojelua koskeva artiklaluonnos sisältää New Yorkin yleissopimuksen pääperiaatteet, kuten oikeuden sellaiseen suojeluun ja huolenpitoon kuin heidän hyvinvointinsa kannalta on välttämätöntä.

Vaadimme edelleen, että peruskirjaan sisältyisi lapsityövoiman kieltäminen. Puheenjohtaja esitti kirjeessään myös sellaisen näkemyksen, että voisi olla hyödyllistä, että komissio arvioisi, ovatko kaikki jäsenvaltiot noudattaneet lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sisältöä. Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovatkin ratifioineet yleissopimuksen, sen täytäntöönpano vaihtelee suuresti ja jäsenvaltioiden näkemykset siitä, miten lasten oikeuksia voitaisiin parhaiten suojella, eroavat toisistaan huomattavasti.

Olen vakuuttunut, että tällainen arviointi saattaisi olla hyödyllinen unionin osallistuessa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistuntoon syyskuussa 2001. Komissio on sitä mieltä, että sen jatkuvat toimet lasten hyväksi, sen aktiivinen pyrkimys sisällyttää lasten oikeudet perusoikeuskirjaan ja sen arvioinnin toteuttamiselle antama tuki osoittavat, että se on sitoutunut tähän tärkeään asiaan.

  Banotti (PPE-DE). - (EN) Kuten tiedätte, olen suuri ihailijanne, ja olen varma, että tunsitte tämänpäiväistä vastaustanne toistaessanne olonne yhtä epämukavaksi kuin minä sitä kuunnellessani. Tiedän, että olette henkilökohtaisesti sitoutunut asiaan, mutta ette sanonut minulle selvästi, mitä komissio aikoo itse asiassa tehdä parin viikon päästä pidettävässä YK:n kokouksessa. Kuultuani, miten monta suunnitelmaa komissiolla on eläinten hyvinvoinnista, voin vain toivoa, että sillä olisi vastaavia suunnitelmia myös lasten hyvinvoinnista.

Kun otetaan huomioon ne oikeudelliset rajat, jonka puitteissa teidän täytyy toimia, voisitteko sanoa minulle, aikooko esimerkiksi kukaan komission jäsen olla läsnä syyskuussa pidettävässä Yhdistyneiden Kansakuntien kokouksessa? Missä yhteydessä ja minkälaisen panoksen se aikoo antaa kokoukseen?

  Vitorino, komissio. - (EN) Vastaan teille mielelläni. Itse asiassa me molemmat puhumme samasta asiasta, nimittäin lapsen oikeuksia käsittelevästä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnosta, joka pidetään syyskuussa 2001, siis ensi vuonna. Koska puhumme siitä, lähestymistapani on, että meillä pitäisi olla tutkimus, jossa arvioidaan, miten lapsen oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön. Tämä tutkimus pitäisi toteuttaa ajoissa, jotta sitä voitaisiin pitää lähtökohtana unionin osallistuessa ensi vuonna Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistuntoon.

Olen varma, että voimme luottaa tulevan puheenjohtajavaltio Ruotsin tukeen ensi vuoden kuutena ensimmäisenä kuukautena. Se on jo tehnyt selväksi, että lasten oikeudet ovat yksi sen ensisijaisista tavoitteista. Luulenkin, että olen nyt selvittänyt, mihin toimiin aiomme ryhtyä ja milloin.

  Bowis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, onko komission jäsen kanssani samaa mieltä siitä, että nykyisin näyttää esiintyvän uudenlaista ja koko ajan yleistyvää lasten hyväksikäyttöä, joka kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan? Keski- ja Itä-Euroopan äidit käyttävät lapsiaan hyväksi pakottamalla heidät kerjäämään kaupunkiemme kaduilla. Suurin osa heistä on tullut unioniin pakolaisina. Joko heidät pitäisi ottaa huostaan tai sitten kerjäämiseen ei ole syytä, koska heidän pitäisi saada valtiolta sosiaalietuuksia. Ehkäpä tämä pitäisi lukea lasten hyväksikäytöksi, jota yhteisömme pitäisi tarkastella erittäin huolellisesti.

  Vitorino, komissio. - (EN) Yhdyn arvoisan jäsenen huoleen sikäli, että kerjääminen on toimintaa, jossa lapsia pakotetaan, joskus oman perheensä toimesta, toimimaan ihmisarvonsa vastaisesti. Kuten tiedätte, lasten ihmisarvon suojelu kuuluu erityisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Joka tapauksessa olemme nyt aloittamassa keskustelua erityisestä lainsäädäntöaloitteesta, jossa laaditaan luettelo lapsiin kohdistuvista rikoksista. Harkitsen ehdotuksianne avoimin mielin.

  Puhemies. - Kysymys nro 47 Lennart Sacrédeus (H-0606/00):

Aihe: Passivapaus Schengenin alueella

Kuinka katsotte Schengenin sopimukseen perustuvan passivapauden toteutuneen jalkapallon EM-kisojen yhteydessä, kun Brysselissä ja Charleroissa pidätettiin joukoittain ihmisiä?

  Vitorino, komissio. - (FR) Ensinnäkin mielestäni on todettava, että monet henkilöt, jotka osallistuivat Brysselin ja Charleroin tapahtumiin, olivat Ison-Britannian kansalaisia, eikä tämä unionin jäsenvaltio kuulu Schengenin alueeseen. Kyse on siis henkilöistä, jotka olivat matkalla Euro 2000 -turnauksen jalkapallo-otteluihin ja joutuivat Schengenin alueen ulkorajoilla tehtyihin tarkastuksiin.

On myös muistutettava, että Belgian ja Alankomaiden hallitukset turvautuivat Euro 2000 -turnauksen aikana Schengenin yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan suojalausekkeeseen, jossa säädetään, että kun yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus on uhattuna ja mielestäni huliganismien herättämä pelko täyttää kieltämättä tämän kriteerin jäsenvaltio voi päättää, että tietyn ajanjakson aikana valtioiden rajoilla tehdään tilanteeseen mukautettuja tarkastuksia, myös Schengenin alueen sisäisillä rajoilla.

Belgian ja Alankomaiden hallitukset noudattivat Schengenin sopimuksessa säädettyä ennakolta tapahtuvaa kuulemismenettelyä. Ne tarkastukset, joihin tässä viitataan, otettiin väliaikaisesti käyttöön sisärajoilla, mutta niitä ei tehty järjestelmällisesti. Kyse oli kohdennetuista tarkastuksista, jotka tehtiin nimenomaan jäsenvaltioiden poliisiyhteistyön puitteissa antamien tietojen perusteella, jotka koskivat sellaisia kannattajia, jotka saattoivat uhata yleistä järjestystä.

Ulkorajoilla ja väliaikaisesti myös Schengenin alueen sisäisillä rajoilla suoritetut tarkastukset eivät merkitse sitä, että jokin raja suljetaan tai että rajalta käännytetään järjestelmällisesti kaikki ne alueelle pyrkivät henkilöt, jotka aikovat osallistua jalkapallo-otteluun. Itse asiassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa unionin kansalaisten perusoikeutena on liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella, mutta yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä rajoituksia voidaan kuitenkin määrätä yksittäistapauksissa, nimittäin silloin, kun kyseinen henkilö muodostaa todellisen ja riittävän uhan jollekin yhteiskunnan perustavista eduista.

Tämän vuoksi totean, että yhteisön oikeus ei anna lupaa kaikkia koskevaan rajoitukseen. Rajalla käännyttämisen perusteeksi ei riitä se, että on tietyn jäsenvaltion kansalainen ja että haluaa osallistua jalkapallo-otteluun. Tämän vuoksi käynnissä on jo arviointi, jossa tutkitaan kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistyötä, ja luulen että tämän yhteisen harjoituksen ansiosta voimme ottaa opiksemme Euro 2000 -turnauksesta ja pohtia, miten tulevaisuudessa voidaan parantaa lainsäädännöllistä ja poliisiyhteistyötä huliganismin torjumisessa.

  Sacrédeus (PPE-DE). – (SV) Haluan kiittää komission jäsen Vitorinoa vastauksesta. Kannustin Portugalia parhaani mukaan paikanpäällä Kuningas Baudouinin stadionilla Brysselissä, mutta Ranska voitti kuitenkin ottelun, jossa Ranskalla oli todellakin parempi joukkue. Kannustin kuitenkin Portugalia niin pitkään kuin pystyin.

Kuten sanoin, kiitän vastauksesta, mutta haluan kuitenkin tehdä lisäkysymyksen. Monien ihmisten mielestä on vastenmielistä, että täällä Euroopassa esiintyy mellakoita, huliganismia, aggressiivista kielenkäyttöä ja väkivaltaa, joita ei esiinny urheilutapahtumien yhteydessä esimerkiksi Yhdysvalloissa. Tiedän, että Iso-Britannia ei ole liittynyt Schengenin sopimukseen, mutta se saattaa liittyä siihen jonakin päivänä. Pidättekö näitä toimia, joihin me nyt ryhdymme, riittävinä, ja mitä voimme oppia tästä tulevaisuutta ajatellen? Ensi kerralla Portugali sitä paitsi etenee ehkä loppuotteluun.

  Vitorino, komissio. - (FR) En usko, että Portugalin häviön ja huliganismin välillä on suoraa tai epäsuoraa yhteyttä. Se oli pelin lopputulos, mutta toisinaan onni ei ole suosiollinen. Joka tapauksessa, kyllä, Portugali todellakin järjestää Euro 2004 -turnauksen, ja sen vuoksi komissio on tehnyt Euro 2000 -turnauksen yhteydessä useita konkreettisia poliisiyhteistyötä koskevia aloitteita kokeillakseen uusia yhteistyömenetelmiä, joista voimme ottaa opiksemme.

Olemme juuri aloittamassa näiden toimien arviointia. Kun kertomus on valmis, siitä keskustellaan ja sen perusteella laaditaan lainsäädäntötoimia unionin tasolla. Tavoitteena on nimittäin hyväksyä unionin tasolla sellaisia lainsäädäntötoimia, joilla voidaan vahvistaa poliisiyhteistyötä huliganismin torjunnassa. Tällä haavaa odotan siis tuota kertomusta. Kun se on valmis, se tietenkin julkaistaan ja keskustelu tarvittavista aloitteista voi alkaa.

  Sjöstedt (GUE/NGL). – (SV) Minulla on lisäkysymys, joka myös koskee Schengenin sopimusta ja passivapautta. Kuten komission jäsen varmasti tietää, Pohjoismaat liittyvät Schengenin sopimukseen ensi vuoden maaliskuussa.

On käynyt ilmi, että Ruotsin kansalaiset, jotka matkustavat Schengenin alueella, joutuvat jatkossakin pitämään mukanaan Ruotsin passia. Ruotsalaisista henkilöllisyystodistusasiakirjoista ei nimittäin käy ilmi kansalaisuus, mitä Schengenin sopimus edellyttää. Ruotsin kansalaisilla on edelleenkin oltava passi mukana, vaikka unionista luvattiinkin tehdä passivapaa alue.

Voisiko komission jäsen vahvistaa, että Schengenin sopimuksen määräyksissä vaaditaan jatkossa, että ruotsalaisten, sopimukseen liityttyäänkin, on pidettävä passia mukanaan, kun he matkustavat Schengenin alueella. Mitä mieltä olette asiasta?

  Vitorino, komissio. – (PT) Hyvä jäsen, sanoisin, että tämä kysymys on nähtävä toisessa yhteydessä, joka on yhteisten mallien kehittäminen matkustusasiakirjoja varten, olivatpa ne sitten passeja tai henkilöllisyystodistuksia. Noiden yhteisten mallien käyttöönotto on määrätty perustamissopimuksessa ja komissio on edennyt pitkälle sellaisen ehdotuksen laatimisessa, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön yhteiset mallit asianomaisille asiakirjoille. En voi antaa teille pitävää aikataulua, toisin sanoen en voi taata teille, että nämä asiakirjat on hyväksytty ennen kuin pohjoismaitten passit liitetään mukaan Schengenin sopimukseen. Sen sijaan voin taata teille sen, että työskentelemme koko ajan yhdenmukaisten ja standardisoitujen asiakirjamallien laatimiseksi sellaisiksi, joiden avulla nuo teidän mainitsemanne ongelmat voitaisiin ratkaista.

  Puhemies. - Kysymykseen nro 48 vastataan kirjallisesti.⁽¹⁾

Kysymys nro 49 Bernd Posselt (H-0692/00):

Aihe: Euroopan poliisiakatemia

Mikä on Euroopan poliisiakatemian suunnittelun tämänhetkinen tilanne liittyen olemassa olevien laitosten virtuaaliseen verkottamiseen ja konkreettisen akatemian perustamiseen todelliseen paikkaan?

  Vitorino, komissio. - (EN) Lokakuussa 1999 pidetyssä Tampereen Eurooppa-neuvostossa vaadittiin, että olisi perustettava Euroopan poliisiakatemia ylempien lainvalvontaviranomaisten kouluttamiseksi ja että toiminta olisi käynnistettävä nykyisten kansallisten koulutuslaitosten välisenä verkostona. Asiassa on tähän mennessä saavutettu huomattavaa edistystä. Puheenjohtajavaltio Portugali antoi ehdotuksen neuvoston asetukseksi kesäkuun lopussa vuonna 2000. Puheenjohtajavaltio Ranska pyrkii tekemään lisäksi neuvoston päätöksen ennen tämän vuoden loppua. Tällöin olisi mahdollista pysyä siinä määräajassa, että Euroopan poliisiakatemia olisi toiminnassa vuoteen 2001 mennessä, kuten oikeus- ja sisäasioita koskevassa komission tulostaulussa mainittiin.

Useat jäsenvaltiot kannattavat Euroopan poliisiakatemian perustamista kansallisten koulutuslaitosten pysyvänä verkostona. Toiset jäsenvaltiot pitävät verkostoa koskevaa puheenjohtajavaltion ehdotusta välivaiheena kohti kiinteässä paikassa sijaitsevan laitoksen perustamista. Komissio on alusta asti korostanut, että Euroopan poliisiakatemiasta tulee kiinteä laitos sitten, kun se on alkuvaiheessa toiminut verkostona Tampereen päätelmän mukaisesti. Tämä on johtanut asetusehdotukseen, jossa on nyt seuraava lähestymistapa.

Euroopan poliisiakatemia perustetaan tammikuussa 2001 kansallisten koulutuslaitosten välisenä verkostona, virtuaaliakatemiana. Se toimii tässä muodossa kolme vuotta. Tämän jälkeen päätetään, missä muodossa Euroopan poliisiakatemian toimintaa jatketaan. Komissio on kuitenkin edelleen sillä kannalla, että asetusluonnokseen olisi sisällytettävä selkeä määräys, jonka mukaan Euroopan poliisiakatemiasta tulee kiinteä laitos, kun se on toiminut joitakin vuosia verkostona.

  Posselt (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen täsmällisestä vastauksestaan ja voimakkaasta panoksestaan tässä asiassa. Minuthan on nimetty tällä välin tätä aihetta koskevan mietinnön esittelijäksi, ja me tulemme varmasti tekemään tiivistä yhteistyötä asian edistämiseksi.

Kysymykseni kuuluu kuitenkin: suunnitteleeko komissio edelleenkin laativansa tutkimuksen konkreettisen akatemian toteuttamiskelpoisuudesta? Sillä te tiedätte, että Euroopan parlamentti on vaatinut konkreettista eikä mitään virtuaalista akatemiaa. Suunnitteletteko te laativanne toteuttamismahdollisuuksia koskevan tutkimuksen? Te saatte siihen varmasti meidän täyden tukemme.

  Vitorino, komissio. - (EN) Neuvoston pääsihteeristö teki alustavan toteutettavuustutkimuksen, joka oli neuvoston nykyisen asetusluonnoksen perustana. Aiomme kuitenkin edistää omaa aloitettamme varmistaaksemme, että meillä on kaikki tarvittavat tiedot, jotta voimme mahdollisimman pian ottaa uuden edistysaskeleen. On tärkeää ottaa tämä toinen askel, jotta Euroopan poliisiakatemiasta tulisi kiinteä laitos. Komissio ei luovu tästä ajatuksesta.

  Puhemies. - Paljon kiitoksia vastauksistanne tänä iltana, komission jäsen Vitorino.

Kysymykseen nro 50 vastataan kirjallisesti.⁽²⁾

Diamantopouloulle osoitetut kysymykset

  Puhemies. -

Kysymys nro 51 Michl Ebner (H-0647/00):

Aihe: Sosiaaliturva ja vahva eurooppalainen talous

Yksi EU:n keskeisistä tehtävistä alkavalla 21. vuosisadalla on epäilemättä sosiaalisen ulottuvuuden saattaminen taloudellisen ja poliittisen ulottuvuuden tasalle. Jotta varmistetaan, että EU:n kansalaiset pysyvät mukana integraation etenemisessä ja tulevassa laajentumisessa, on tarpeen määritellä yhteiset sosiaalipoliittiset tavoitteet ja toteuttaa ne. Voiko komissio näin ollen ilmoittaa, aikooko se ryhtyä ponnekkaammin edelleen hyvin erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistamiseen sekä ammatillisten pätevyysvaatimusten harmonisointiin kaikilla aloilla?

Voidaanko laskea sen varaan, että sosiaali- ja työllisyysasioihin liittyvä EU:n toimivalta, joka vielä tällä hetkellä on hyvin rajallinen, kasvaa tulevaisuudessa?

  Diamantopoulou, komissio. - (EL) Arvoisa puhemies, kaksi peruskysymystä ovat, tuleeko sosiaalipolitiikan yhdenmukaistamisessa edetä, ja pitäisikö komission toimivalta ulottaa sosiaalipolitiikan kysymyksiin.

Aloitan Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätöksestä, jossa viitataan selvästi tarpeeseen liittää toisiinsa kilpailupolitiikat ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden politiikat sekä tarpeeseen nykyaikaistaa yhteiskuntamalli, tarpeeseen investoida ihmisiin ja torjua sosiaalista syrjäytymistä. Perustamissopimusten mukaan komissiolla ei ole tietenkään oikeutta tehdä poliittisia ehdotuksia asioissa, jotka koskevat sosiaalipolitiikkaa. Mutta on sanottava, että Lissabonin jälkeen neuvosto on päässyt sopimukseen ja tehnyt yksimielisen päätöksen yhteistyöstä sosiaalipolitiikan alueella avoimen yhteistyön menetelmän ulottamisesta myös sellaisiin kysymyksiin kuin sosiaalinen syrjäytyminen ja sosiaalinen suojelu.

Minun on sanottava, että kesäkuussa esitetyssä esityslistassa, jossa yhteistyötä on harjoitettu erityisesti parlamentin ja työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan esittelijän Van Lackerin kanssa, kuvataan tarkasti ne toimenpiteet, jotka koskevat sosiaalipolitiikkaa perustussopimusten puitteissa, mutta lisäksi siinä sanotaan suoraan, että sosiaalipolitiikkojen yhdenmukaistamista ei aiota tavoitella. Tämän katsotaan olevan mahdotonta. Aikeemme voivat kuitenkin toteutua esimerkiksi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun, rakennerahastojen ja erityisesti suurta budjettia käyttävän Euroopan sosiaalirahaston, mainstreamingin, poliittisen analyysin, tutkimuksen ja lopuksi lainsäädännön kautta.

Kesäkuussa 1999 komissio esitteli uuden tiedonannon otsikolla "Yhteensovitettu strategia sosiaalisen suojelemisen nykyaikaistamiseksi". Siinä on kaksi perussuuntaviivaa. Ensimmäinen on sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ja toinen tuleva yhteistyö sosiaalisen suojelun ja eläkejärjestelmien kysymyksissä. Näissä molemmissa tavoitteissa komission prioriteetteihin kuuluvat politiikkojen arvioinnissa välttämättömien sosiaalisten indikaattoreiden laatiminen ja soveltaminen, köyhyyttä ja kulttuuria koskevien tavoitteiden konkretisointi, josta keskustellaan Ranskan puheenjohtajakauden aikana, ja sopimukseen pääseminen painopisteissä, jotka koskevat eläkkeiden ylläpitokykyä.

  Ebner (PPE-DE). - (DE) Arvoisa komission jäsen, kiitos näistä selvityksistä. Sallikaa minun muotoilla se, mitä erityisesti toivon, lisäkysymykseksi: miten laajasti komissio yrittää työskennellä tulevaisuudessa erityisesti siihen suuntaan, että sosiaaliturvajärjestelmät, ammatilliset pätevyysvaatimukset ja koko sosiaaliasioihin liittyvä toimivalta kuuluvat yhdenmukaistamisen piiriin? Tämänhetkistä tilannetta koskeva erittely oli erittäin mielenkiintoinen samoin kuin kehitys, joka siis osoittautuu aiempaa myönteisemmäksi.

Uskon kuitenkin, että meidän on vakuutettava Euroopan unionin kansalaiset siitä, että sijoittautumisvapaus ei ole tyhjä lupaus, joka koskee lopulta 100-prosenttisesti matkailijoita, vaan että sijoittautumisvapaus on todellisuutta eikä vain tyhjä lupaus työssä käyville ihmisille ja jo työelämästä eläkkeelle siirtyneille ihmisille – ensin sosiaaliturvavakuutusjärjestelmän ja sitten eläkejärjestelmän osalta. Uskon, että meidän on tähän liittyen yritettävä yhdistetyin voimin vakuuttaa neuvosto avoimemman, edistyksellisemmän ja tulevaisuuden kehitykseen joustavasti mukautuvan politiikan muotoilemisesta tältä osin.

  Diamantopoulou, komissio. - (EL) Arvoisa puhemies, olen yleisillä linjoilla samaa mieltä parlamentin jäsenen kanssa, mutta haluan kuitenkin muistuttaa, että eurooppalaisella tasolla näissä politiikoissa on rajallinen liikkumavara, koska ne ovat kansallisia politiikkoja; toiseksi, että tutkimuksiemme mukaan eläkejärjestelmien ja sosiaaliturvajärjestelmien rakenteissa on niin suuria eroja, että on mahdotonta puhua niiden yhdenmukaistamisesta; kolmanneksi, mitä tulee työntekijöiden oikeuksiin siirryttäessä valtiosta toiseen, tästä on olemassa jo kaksi asetusta. Työministerien neuvosto kävi kesäkuussa syvällisen keskustelun muutoksesta asetukseen, joka koskee työntekijöitä, jotka asuvat yhdessä valtiossa ja työskentelevät toisessa, mutta minun täytyy korostaa, että kun järjestelmien kesken on olemassa näin suuria eroja, ehdottamaanne yhdenmukaistamiseen liittyvät vaikeudet ovat lähes ylitsepääsemättömät.

  Kauppi (PPE-DE). - Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistaminen edellyttäisi sosiaaliturvan rahoituksen eli käytännössä verotuksen yhdenmukaistamista, ei pelkästään teknisten puitteiden, vaan myös verotasojen osalta. Tiedämme kaikki, että politiikassa ei vielä ole päästy yksimielisyyteen tästä asiasta, eikä varmaan päästäkään kovin nopealla aikataululla. Sen takia uskon, että tällainen pienten askelten politiikka on tässäkin asiassa ihan paikallaan, ja kysyisinkin, mitä kuuluu yhdelle osalle tästä pienten askelten politiikasta, eli lisäeläkkeiden yhtenäismarkkinoita koskevalle direktiiville. Direktiivin piti tulla Euroopan parlamentin käsittelyyn komissiosta jo heinäkuussa, ja nyt olemme kuulleet, että se on ilmeisesti siirtymässä syyskuulle. Voi myös olla, että sitä ei käsitellä koko Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Voisitteko antaa ajankohtaisen selonteon tästä lisäeläkkeiden yhtenäismarkkinoita koskevasta direktiivistä?

  Diamantopoulou, komissio. - (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että tämä direktiivi, joka laaditaan yhteistyössä myös muiden osastojen ja komission jäsenten, kuten sisämarkkinoista ja kilpailusta vastaavan komissaarin kanssa, on valmisteilla, ja voin antaa teille tarkemman selostuksen seuraavassa istunnossa. Nyt olemme keskusteluvaiheessa.

  Puhemies. - Kysymys nro 52 Glenys Kinnock (H-0649/00):

Aihe: Eurooppalaiset sosiaalialan kansalaisjärjestöt

Eurooppalaisten sosiaalialan kansalaisjärjestöjen rooli tärkeänä yhdyssiteenä EU:n kansalaisten ja komission, parlamentin ja neuvoston välillä tunnustetaan yhä laajemmin esimerkiksi sosiaalipolitiikan, kaupan, kehityksen ja ympäristön alueilla. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä luodakseen oikeusperustan EU:n instituutioiden ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan väliselle kansalaiskeskustelulle?

  Diamantopoulou, komissio. – (EL) On selvää, että Euroopan uutta johtamismallia koskevat uuden valkoisen kirjan, jonka otsikkona on "Demokratian laajentaminen Euroopassa", valmistelussa yksi tärkeimmistä kysymyksistä on kansalaisyhteiskunnan rooli uusissa demokraattisissa toimintamuodoissa Euroopassa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

Komission yhteistyön taso ja yhteistyömuodot kansalaisjärjestöjen kanssa koskee erityisesti niitä kaikkia salkkuja, joiden ohjelmia toteutetaan kansalaisjärjestöjen kautta, ja joilla on mielestäni erityistä painoa sosiaalisten kysymysten alueella.

Kuten tiedätte, nyt käydään vuoropuhelua komission laatiman työasiakirjan "Komissio ja kansalaisjärjestöt – vahvemman kumppanuussuhteen rakentaminen" pohjalta. Tämän vuoropuhelun tavoitteena on saada aikaan uusia ehdotuksia, jotka koskevat tärkeitä poliittisia mutta myös menettelytapakysymyksiä; poliittisia kysymyksiä ovat esimerkiksi järjestöjen edustuksellisuus ja menettelytapakysymyksiä esimerkiksi niiden rahoitus ja toiminta. Tämän vuoropuhelun puitteissa olen tavannut 30. maaliskuuta 2000 eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen foorumin jäseniä, jolloin käytiin vuoropuhelua kahdesta aihepiiristä. Ensimmäinen koski jätettyjä ehdotuksia – ne olivat hyvin arvokkaita sosiaalisen agendan kannalta – ja toinen koski kysymyksiä, jotka liittyivät sosiaalialan kansalaisjärjestöjen edustuksellisuuteen ja järjestäytymiseen Euroopan tasolla, niiden taloudellisiin ongelmiin ja erityisiin menettelytapavaikeuksiin, jotka liittyvät niiden rahoitukseen, ja niiden tarjoamien palveluiden laatua ja määrittelyä. Minun täytyy tietenkin sanoa, että tässä vuoropuhelussa kansalaisjärjestöjen panos on erittäin merkittävä.

Äskettäin, kesäkuussa, oli pääosaston yksiköidenvälisen ryhmän tapaaminen eurooppalaisten sosiaali- ja kehitysalan kansalaisjärjestöjen kanssa, ja uskomme, että tämä vuoropuhelu saatetaan pian päätökseen, jolloin komissiolla on mahdollisuus arvioituaan tähänastista yhteistyötä arvioida institutionaalista kehystä, jossa kansalaisjärjestöt toimivat, tehdä uusi kokonaisvaltainen ehdotus ja vahvista kansalaisjärjestöjen institutionaalista roolia ja toimintamahdollisuuksia.

  Kinnock (PSE). - (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Olen ilman muuta samaa mieltä itse asiasisällöstä, erityisesti vastauksenne alkuosasta. Pidän myönteisenä sitä, että kansalaisjärjestöjä rahoitetaan syrjäytymistä ja syrjintää ehkäisevissä toimintaohjelmissa. Minulla on kuitenkin yksi erityinen kysymys: miksi näistä kahdesta budjettikohdasta rahoitetaan saamieni tietojen perusteella vain kahdeksaa tai yhdeksää kansalaisjärjestöä?

Toiseksi: kansalaisjärjestöjen mielestä on epäoikeudenmukaista, etteivät ne saa perusrahoitusta. Olen saanut sellaisia tietoja, että niille tarjotaan lähinnä hankerahoitusta, ja esimerkiksi 18 ympäristöalan kansalaisjärjestöä saa komission rahoitusta juokseviin kuluihinsa. Mieleeni tulikin, että nyt, kun vuoden 1998 talousarvion jäädyttämisestä on kaksi vuotta, komission voisi olla korkea aika vastata eurooppalaisten sosiaalialan kansalaisjärjestöjen erittäin selviin tarpeisiin ja myöntää niille perusrahoitusta juoksevien kulujen kattamiseksi.

  Diamantopoulou, komissio. - (EN) Kuten tiedätte, erityisesti sosiaaliasioiden ja kansalaisjärjestöjen osalta oli olemassa sääntöjä, jotka koskivat näiden kansalaisjärjestöjen kokoa, edustavuutta ja saavutuksia. Tiedämme, että sosiaalialalla on valtava määrä kansalaisjärjestöjä, ja komission pääosaston on hyvin vaikea tietää, minkä kanssa se voi tehdä yhteistyötä. Kansallisella tasolla esiintyy joskus epäselvyyttä. Olemmekin päättäneet laatia kriteerit ja sopia kansalaisjärjestöjen kanssa, minkä kriteerien pohjalta voimme valita ne kansalaisjärjestöt, joiden kanssa voimme tehdä yhteistyötä. Tästä syystä meidän täytyy ratkaista edustavuutta koskeva ongelma ja kysymys, joka koskee Euroopan tasolla perustettavaa verkostoa.

  Puhemies. - Kysymys nro 53 Mihail Papayannakis (H-0675/00):

Aihe: Työllisyys Kreikassa

Komissio vastasi kysymykseeni (H-0778/99)⁽³⁾ Kreikan työllisyyttä koskevasta toimintasuunnitelmasta, että Kreikan hallitus tunnustaa ongelman koskien sitä, ettei työvoiman siirtymistä työpaikkoihin ja niistä pois ole mahdollista rekisteröidä, ja tämän vuoksi se on sitoutunut ensiksikin organisoimaan uudelleen maan julkiset työllisyyspalvelut, toiseksi luomaan tehokkaita työllisyyden edistämiskeskuksia ja kolmanneksi ottamaan käyttöön sähköisten työllisyyskorttien järjestelmän sekä käyttämään asianmukaisia sähköisiä järjestelmiä voidakseen seurata kaikkia näitä toimintalinjoja.

Millä tavoin työllisyysaste nykyään kehittyy Kreikassa, missä vaiheessa on Kreikan hallituksen edellä mainittujen sitoumusten toteuttaminen ja voiko komissio nyt antaa meille myös toteutettujen työllisyyttä koskevien ohjelmien perusteella saavutetut määrälliset tulokset (siis kuinka moni työtön on löytänyt työpaikan)?

  Diamantopoulou, komissio. – (EL) Eurostatin tietojen mukaan Kreikan työttömyysprosentti oli 10,7 vuonna 1998, kun samaan aikaan Euroopan keskiarvo oli 9,9 prosenttia. Tällä hetkellä Eurostat ei tarjoa tietoja Kreikasta vuoden 1999 osalta, ja arviot vuodelle 1999 ovat olleet 10,4 prosenttia. On siis selvää, että meiltä puuttuvat soveltuvat tilastotiedot, joihin sisältyisi työttömyystilanteen muutos, mikä vaikeuttaa niiden politiikkojen ja toimien arviointia, joita pannaan täytäntöön osana uutta työllisyyden toimintasuunnitelmaa ja Kreikan hallituksen sen pohjalta ilmoittamia uusia oikeansuuntaisia toimia.

On olemassa tärkeitä sitoumuksia, jotka koskevat ensiksi Kreikan tilastopalvelujen ja tilastoinnin yhdenmukaistamista muiden Euroopan valtioiden ja Eurostatin kanssa, koska on selvää, että ilman tilastollista pohjaa on vaikeaa edetä yksilöityihin politiikkoihin. Toiseksi on sitouduttu nopeuttamaan julkishallinnon, työllisyyspalveluiden ja tilastopalveluiden rakenneuudistusta, joka pitää saattaa päätökseen vuoden 2001 loppuun mennessä.

Komissiolla ei ole käytettävissään tietoja niiden työttömien määrästä, jotka ovat saaneet työtä Kreikan eri työllisyysohjelmien kautta, ja tästä syystä on sitouduttu yhteistyössä komission kanssa koulutusohjelmien jatkuvaan arviointiin, jotta koulutukseen osallistuneita voitaisiin paremmin seurata.

Voi sanoa, että kysymyksenne osuu yhteen tiedonannon kanssa, joka koskee suosituksia kaikille maille, ja Kreikkaa koskevat tärkeimmät suositukset ovat tilastoinnin, indikaattoreiden, tutkimusten ja työllisyyspalveluiden parantaminen, verotuksen sekä työmarkkinoille pääsyä koskevien tukien muodostamien kannustinloukkujen yksityiskohtainen tutkimus, elinikäisen oppimisen edistäminen ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen tähän prosessiin, yrittäjyyden tukeminen ja uusien yritysten perustamiseen liittyvien menettelyiden yksinkertaistaminen sekä työmarkkinaosapuolten rohkaiseminen yhteistyöhön työsuhteiden järjestämisen ajanmukaistamiseen turvaten samalla joustavuuden ja turvallisuuden.

  Papayannakis (GUE/NGL). – (EL) Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen. Minulla on suunnilleen samat tilastotiedot kuin teillä, ja edessäni on tällä hetkellä Eurostatin viimeisimmät tilastot syyskuun 5. päivältä vuonna 2000. Luvut ovat suunnilleen nämä.

Se, mitä itse asiassa halusin korostaa, on seuraava: arvoisa komission jäsen, olen jo monta vuotta, kauan ennen teidän nimittämistä virkaanne, halunnut tietää vaikka edes alustavana arviona, kuinka monet ovat saaneet töitä työllisyystoimien avulla, mutta vielä en ole tässä onnistunut. Mitä mahdollisuuksia meillä on saada joskus tietää tämä edes yhden toimen osalta ellei yleisesti?

Toiseksi sanoitte, että saamme tulokset vuoden 2001 lopulla. Minä ainakaan en voi tällä hetkellä missään nimessä hyväksyä, että käydään minkäänlaista keskustelua näillä tiedoilla, joista jokaisella maalla on kuukausittain, yhteenlaskettuna ja luokittain kaikki luvut, mutta ainoastaan Kreikan sarakkeet ovat tyhjiä. Ihmettelen mistä voimme keskustella. Suokaa anteeksi, että sanon tämän tällä tavalla, mutta minunkin kärsivällisyydelläni on rajansa.

  Diamantopoulou, komissio. – ()EL Kreikassa on meneillään siirtymäkausi, jonka voi sanoa vastaavan ensimmäistä niiden politiikkojen jaksoa, jotka koskivat liittymistä talous- ja rahaliittoon.

On selvää, että tietyillä edellä mainituilla aloilla on jääty muista maista jälkeen. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että erityisesti tilastotietojen osio on hyvin merkittävä paitsi politiikkojen arvioinnin myös niiden täytäntöönpanon kannalta. Sitoutuminen työllisyyden toimintasuunnitelman kautta on selvä, suosituksissa mainitaan tämä konkreettinen asia, direktiiveissä ja työllisyyden suuntaviivoissa vuodelle 2000 tämä on prioriteettina, tämä on yksi asioista, joihin Kreikan hallitus on sitoutunut. Toivon, että vuoden päästä olemme paremmassa asemassa.

  Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, tunnen myötätuntoa teitä kohtaan, mutta minun täytyy sanoa, että mielestäni Kreikan hallitus ei ansaitse lainkaan myötätuntoa varsinkaan työllisyyskysymyksissä, tämä käy ilmi tuloksista. Mielestäni tämä käy ilmi myös siitä, mitä olette tähän mennessä sanonut. Kuinka kukaan voi harjoittaa työllisyyspolitiikkaa, kun ei tiedetä, mikä on työllisyystilanne, kun ei tiedetä, kuinka moni on saanut töitä koulutusohjelmien ansiosta?

Haluan keskittyä yhteen asiaan ja esittää teille konkreettisen kysymyksen, jotta keskustelu pysyisi aisoissa. Mikä on kantanne erityisesti koulutuksen osalta ja mitä ehdotatte, että Kreikan hallituksen pitäisi muuttaa tällä vuosien 2000–2006 ohjelmakaudella verrattuna edelliseen kauteen, josta me kaikki saimme vaikutelman, että asiat eivät menneet hyvin, vaikkakaan tiedot eivät ole tarkkoja? Kuitenkin jopa saatavilla olevat tiedot osoittavat, että asiat ovat yleensä menneet huonoon suuntaan. Mitä siis muuttuu kaudella 2000–2006?

  Diamantopoulou, komissio. – (EL) Ennen kuin ryhdyn vastaamaan, korostan, että jokaisella valtiolla on historiallisista ja poliittisista syistä erilaiset lähtökohdat, ja että tulevalla viisivuotiskaudella yhteisön kolmas tukikehys tarjoaa kaikille maille hyvän tilaisuuden hyödyntää strategioita ja voimavaroja.

Mitä konkreettisesti tulee koulutuksen alueeseen, jonka mainitsitte, kuten tiedätte, Kreikassa toimii Kreikan sertifiointikeskus, joka sekin oli yhtä mieltä komission kanssa, sertifiointikeskus, josta on saatu hyvin myönteisiä tuloksia ja myönteisiä arviointeja, ja joka tulevalla kaudella saattaa päätökseen sertifiointimenettelynsä. Se siis sertifioi kouluttajia ja ohjelmia, mitä tähän asti ei ole tapahtunut.

Toiseksi koulutuksen suuntaaminen pitää yhdistää niihin valintoihin, joita maa tekee palveluiden ja tietoyhteiskunnan alueilla, koulutuksen aihepiirit on siis yhdistettävä maan valintoihin.

Kolmanneksi työllisyyden edistämiskeskusten luominen pitää saattaa päätökseen. Tähän asti niitä on tullut 24. Kansallisen tason suunnitelman mukaan niitä pitäisi olla vähintään 100. Näiden keskusten pitää pysytellä etäällä perinteisestä palvelujen tarjoamisesta työttömille ja siirtyä malleihin, joita nykyään on myös Euroopan unionissa, jotka tarkoittavat yksilöityjen palveluiden tarjoamista työttömille. On tietenkin pantava täytäntöön myös suunnitelma elektronisesta työllisyyskortista, jotta olisi mahdollisuus seurantaan. Työllisyyden toimintasuunnitelmassa vuodelle 2000 on nämä sitoumukset. Rahoitus näiden ohjelmien edistämiseksi on olemassa, ja arvioni on, että kaudella 2000–2006 koulutuksen alueella pitää suuntautua mainitsemiini konkreettisiin kohtiin.

  Puhemies. – Kysymys nro 54 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymyksiin 55, 56 ja 57 vastataan kirjallisesti.⁽⁴⁾

Fischlerille osoitetut kysymykset

  Puhemies. - Kysymys nro 58 Guido Sacconi (H-0602/00):

Aihe: Viivästykset elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevan todistuksen myöntämisessä

Italian hunaja-alalla tehdyn perusteellisen valmistelu- ja tutkimustyön sekä pitkien keskustelujen jälkeen laadittiin vuonna 1994 lämpökäsittelemätöntä puhdasta hunajaa koskeva asiakirjakokonaisuus vuonna 1992 annetun asetuksen 2082/1992/ETY⁽⁵⁾ mukaisesti. Asiakirjakokonaisuuden ja siihen liittyvän todistushakemuksen laati lämpökäsittelemättömän puhtaan hunajan tuottajien yhdistys "Associazione per il miele vergine integrale", joka lähetti hakemuksen komissiolle 8. syyskuuta 1995 Italian ympäristöministerin välityksellä. Komission myönteistä lausuntoa, joka saatiin vain Italian hallituksen ja erityisesti ministeri De Castron toiminnan ansiosta, jouduttiin odottamaan elokuuhun 1999 saakka. Tämän jälkeen tuottajayhdistys ei ole kuullut asiasta mitään. Ottaen huomioon, että myönteisen lausunnon saamisesta on kulunut jo 11 kuukautta ja edellä mainitussa asetuksessa säädetään tiukoista määräajoista todistuksen myöntämiselle, voiko komissio kertoa, mitkä ongelmat vaikeuttavat todistuksen myöntämistä ja mitä se aikoo tehdä niiden ratkaisemiseksi?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, lämpökäsittelemätöntä puhdasta hunajaa koskeva todistushakemus, josta tässä on kyse, on valitettavasti ristiriidassa yhteisön voimassa olevien säännösten sisältämien vaatimusten kanssa. Erityisesti tämän nimityksen käyttäminen on ristiriidassa tähänastisen, vuonna 1974 hyväksytyn direktiivin 409 kanssa. Siksi italialaisten pyyntöä, joka koskee tuotteen suojaamista elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevan todistuksen avulla asetuksen 2082 hengessä, ei ole voitu toistaiseksi täyttää. Kuten te kuitenkin tiedätte, on ehdotettu tämän direktiivin muuttamista.

Heti kun neuvosto ja parlamentti ovat muuttaneet direktiiviä ja sellainen nimitys sallitaan, voidaan myös mainittua hunajaa koskevan hakemuksen tarkastaminen saattaa viimeinkin menestykselliseen päätökseen.

  Sacconi (PSE). – (IT) Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä täsmällisyydestänne, mutta minun on ilmoitettava, että en voi tyytyä vastaukseen.

Tietojeni mukaan komissio ilmaisi 11 kuukautta sitten myönteisen kannan, kuten kyselystäni käy ilmi. Tiedän hyvin, että sillä välin on laadittu uudelleen direktiiviä koskeva yhteinen kanta ja että parlamentti odottaa siitä käytävää keskustelua. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että viittaus asetukseen 2082/92 voidaan tässä direktiivissä jättää huomioon ottamatta ja että direktiiviä ja asetusta voidaan pitää erillisinä kanavina.

Näin ollen pyydän asiasta selvennystä, sillä muuten en voisi välittää italialaisille maanviljelijöille hyvää uutista.

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, sen selittäminen on hyvin yksinkertaista. Me emme voi ottaa tuotteelle käyttöön alkuperää koskevaa suojaa, jos sellainen suojanimitys on ristiriidassa yhteisön oikeuden säännöksen kanssa. Siksi yksi edellytys suojan käyttöönotolle on se, että tämä muutettu yhteisön oikeuden säännös tulee ensin voimaan, sillä silloin tätä ristiriitaakaan ei ole enää olemassa. Silloin Italian hallituksen tai asianomaisen alueen toivoman suojan määritteleminen ei ole myöskään meille enää mikään ongelma.

  Puhemies. -

Kysymys nro 59 Patricia McKenna (H-0609/00):

Aihe: Euroopan unionin Coilltelle myöntämät tuet

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen elokuussa 1999 tekemän päätöksen mukaan Coillte on saanut vuosien 1993–1999 aikana laittomasti metsäalan rahoitusta koskevan asetuksen 2080/92⁽⁶⁾ mukaisia EU:n metsäalan ansionmenetystukia 6,5 miljoonan punnan arvosta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti, että koska Coillte, irlantilainen puoliksi valtion omistama metsäalan kehityksestä vastaava yhtiö, oli "julkisoikeudellinen yhteisö", sillä ei ollut oikeutta saada kyseisiä tukia.

Katsooko komissio, että Coillte ei ole oikeutettu asetuksen 2080/92 mukaisiin 30,5 miljoonan punnan lisätukiin metsäalan rahoituksen seuraavalla kierroksella?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen McKennan kysymys koskee sitä, onko Coillte-yhtiö oikeutettu saamaan yhteisrahoitettuja metsäalan ansionmenetystukia vuonna 1992 hyväksytyn asetuksen 2080 mukaisesti Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston, nimittäin sen tukiosaston varoista.

Haluaisin selventää, että tästä erityiskysymyksestä ei ole olemassa tuomioistuimen päätöstä. Pitää kuitenkin paikkansa, että komissio luokittelee tämän Coillte-yhtiön valtionyhtiöksi, koska tämä yhtiö on Irlannin valtion omistuksessa. Se ei ole siten oikeutettu saamaan ansionmenetystukia. Nämä tuet on varattu metsäalan rahoitusta koskevan asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti maanviljelijöille ja muille yksityisoikeuden luonnollisille tai juridisille henkilöille. Komissio aikoo siksi hylätä maksettujen tukien yhteisrahoituksen takautuvasti 1. elokuuta 1996 alkaen.

Vuosien 1997 ja 1998 osalta kyse on noin 4,8 miljoonan euron yhteissummasta. Irlannin viranomaiset kiistivät tämän rahoituskorjauksen niin sanotussa sovittelumenettelyssä. Sovitteluelin jatkaa vielä tällä hetkellä työtään eikä ole käsitellyt tätä kysymystä vielä loppuun. Komissio edustaa tässä menettelyssä kantaa, jonka mukaan Irlannin viranomaiset eivät ole esittäneet toistaiseksi mitään todisteita siitä, että Coillte pitäisi luokitella yksityistaloudelliseksi yhtiöksi.

Komissio ei voi myöskään vahvistaa jäsen McKennan mainitsemaa 6,5 miljoonan punnan summaa eikä 30,5 miljoonan summaa, joka viittaa ilmeisesti tuleviin maksuihin. Komissio omaksuu kuitenkin myös kaikkien tulevien hakemusten kohdalla saman kannan, jota se on edustanut tähän asti.

  McKenna (Verts/ALE). - (EN) Olen hyvin iloinen komission vastauksesta, koska Coillten saama rahoitus oli peräisin valtiolta ja valtio perusti Coillten. Se on puoliksi valtion omistama yhtiö, ja se vastaa metsätalouden kehittämisestä. Se itse asiassa käytti korkomaksuista saamansa rahat maan ostamiseen. Mielenkiintoista on sekin, että puheenjohtaja Ray MacSharry oli ennen maatalousasioista vastaava Euroopan komission jäsen, eikä hän vieläkään suostu myöntämään sitä tosiseikkaa, että Coillte on julkisyhteisö ja ettei sillä ole oikeutta kyseisiin maksuihin. Sain kuulla äskettäin Coillten kanssa pidetyssä tapaamisessa, että hallitus aikoo riitauttaa tämän päätöksen. Mielestäni päätöksen riitauttaminen on veronmaksajien rahojen haaskausta, koska jokaiselle, jolla on edes hitunen tervettä järkeä, on varsin selvää, ettei sillä ole oikeutta näihin rahoihin. On todellakin kauheaa, että se on itse asiassa estänyt niitä ihmisiä saamasta rahoja, joiden olisi pitänyt saada maaseudun autioitumisen estämiseen tarkoitetut rahat ja jotka todella menettivät ansioitaan, ja haluaisin komission varmistavan, ettei Coillte saa enää rahaa, koska se ei alun perinkään ollut oikeutettu siihen, ja että sen täytyy maksaa rahat takaisin. Nyt se sanoo, että valtion täytyy maksaa ne takaisin, mikä ei myöskään ole hyväksyttävää.

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, en voi oikeastaan lisätä siihen mitään. Komission kanta on juuri se, jonka jäsen McKenna täällä esitti ja kuvasi. Siitä ei voi olla epäselvyyttä, että valtio valtiona ja, kuten tässä tapauksessa, yhtiön 100-prosenttisena omistajana ei ole tulonsaaja eikä voi siksi myöskään osoittaa ansionmenetyksiä. Siksi on selvää, että nämä varat on maksettava takaisin ja että tämä yhtiö ei voi myöskään saada mitään uusia tukia.

Sen lisäksi voin sanoa teille sovittelumenettelyn osalta, että tämä sovittelumenettely ei vastaa välitystuomioistuimen menettelyä vaan kuvaa vain yhden yhteisön luoman instituution mielipidettä. Sen tekemät johtopäätökset eivät kuitenkaan sido komissiota, kuten me olemmekin myös jo useita kertoja keskustelleet täällä parlamentissa. Toisaalta jokaisella osapuolella on tietysti mahdollisuus viedä asia sitten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, mutta siitä päättäminen ei kuulu meidän toimivaltaamme.

  Puhemies. - Kysymys nro 60 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymys nro 61 María Izquierdo Rojo (H-0618/00):

Aihe: Laajentumisen kulut ja Välimeren alueen maatalous

Välimeren alueen maataloutta koskevien ennusteiden ja viimeisimpien lainsäädäntöehdotusten vaikutukset kohdistuvat muun muassa puuvillan, riisin, hedelmien ja vihannesten, tomaattien, pähkinöiden ja oliiviöljyn tuotantoon. Kyseisillä uudistuksilla on vakavia seurauksia näiden Euroopan köyhien alueiden työllisyyteen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. EU:n laajentumisen budjettisuunnitelmat mielessäni kysyn, miten komissio pyrkii välttämään sen, että seuraavan laajentumisen kuluja ei maksettaisi Välimeren alueen maatalouden kustannuksella?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa teille, että pidän tätä kysymystä tärkeänä siksi, että se tarjoaa tilaisuuden selvennykseen. Sillä tältä osin luodaan yhteys laajentumisen ja sen tavan välille, jolla eteläisiä valtioita ja eteläisiä tuotteita kohdellaan. Arvoisa jäsen, voin todellakin vakuuttaa teille, että niillä aloilla, jotka te mainitsitte kysymyksessänne, suunnitelluilla uudistuksilla ei todellakaan ole mitään tekemistä laajentumisen kanssa. Tältä osin kaavailtu aikataulu johtuu nimittäin niistä velvoitteista, joihin komissio on sitoutunut sen jälkeen, kun neuvosto on säätänyt vastaavat asetukset. Se johtuu myös siitä välttämättömyydestä, että me takaamme yhteisen maatalouspolitiikan välineiden tehokkuuden täydessä laajuudessaan ottaen samalla huomioon markkinoiden kehittymisen.

Komission uudistusehdotukset palvelevat viime kädessä eurooppalaisen maatalousmallin toteuttamista näillä aloilla. Kyse on kestävän kehityksen turvaamisesta jokaisessa sen kolmessa ulottuvuudessa. Me haluamme yhdistää taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöpoliittiset tavoitteet näillä aloilla. Työllisyydellä ja sosiaalisella edistyksellä on erityisesti Välimeren alueen maaseutualueilla siinä yhteydessä tietysti hyvin tärkeä rooli.

Koska yhteinen maatalouspolitiikka perustuu Agenda 2000 -ohjelman mukaan, kuten te tiedätte, kahteen pilariin ja uusien maaseutua koskevien kehityssuunnitelmien toteuttaminen erityisesti tavoitteen 1 alueilla on tuntuva panos näiden tavoitteiden saavuttamiseen, on uskoakseni myös selvää, mitä seurauksia sillä on.

Rahoitusnäkymissä, joista Euroopan unionin neuvosto sopi viime vuonna Berliinissä, on erotettu selkeästi 15 jäsenvaltion maksusitoumukset ja ne lisävarat, joita on kaavailtu ehdokasvaltioita varten. Tällä hetkellä ei ole siksi minkäänlaista mahdollisuutta käyttää varoja, jotka on määrätty EU:n 15 jäsenvaltiolle, tulevien jäsenten, siis ehdokasvaltioiden menoihin. Siksi tämä täällä parlamentissa ilmaistu huoli on minun nähdäkseni todellakin perusteeton.

  Izquierdo Rojo (PSE). - (ES) Arvoisa komission jäsen, voisitteko kenties vastata minulle selkeämmin seuraavaan kysymykseen, joka on erittäin tärkeä laajentumisen kannalta:

Siihen yhteisön lainsäädäntöön, jota sovelletaan ehdokasvaltioihin niiden unioniin liittymisen jälkeen, jonka piiriin ehdokasvaltiot siis kuuluvat tuosta liittymishetkestä lähtien eli yhteisön säännöstöön sisältyvätkö siihen teidän mielestänne käsitteellisesti YMP:n tuet ja avustukset?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, oletan, että kun te puhutte tuista, te tarkoitatte ensi sijassa yhteisissä markkinajärjestelyissä kaavailtuja suoria tukia, joista käydään laajaa keskustelua laajentumiskeskustelun kuluessa.

Te olette periaatteessa oikeassa. Kaikkia jäsenvaltioita koskee pitkällä aikavälillä sama yhteisön säännöstö. Siksi voi olla myöskin vain yksi yhteinen maatalouspolitiikka eikä kahta erilaista. Te tiedätte kuitenkin itse erittäin hyvin, että – ja niin on ollut tähän asti jokaisen laajentumistapauksen kohdalla, Espanjan kohdalla, Portugalin kohdalla, kaikkien muiden valtioiden kohdalla – primaarioikeuden piiriin kuuluva liittymissopimus sisältää siirtymäkauden järjestelyjä ja nämä siirtymäkauden järjestelyt sisältävät tietysti myös poikkeuksia yhteisön säännöstöstä. Sehän on siirtymäkauden järjestelyjen tarkoitus. Siksi kysymykseen siitä, mistä lähtien yhteisöön liittyvät uudet jäsenvaltiot saavat todellakin täydessä laajuudessaan suoria tukia yhteisissä markkinajärjestelyissä kaavaillussa muodossa, voidaan vastata vasta laajentumisneuvottelujen päättymisen jälkeen. Sillä tämä kysymyshän on juuri laajentumisneuvottelujen kohteena.

  Puhemies. - Kysymys nro 62 Marjo Matikainen-Kallström (H-0633/00):

Aihe: Tupakanviljelyn tuet

Tupakanviljelyä tuetaan Euroopan unionin alueella miljoonilla euroilla vuodessa samalla kun yli puoli miljoonaa EU-kansalaista kuolee vuosittain tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Tupakanviljelyyn suunnattavat tuet on suunnattava uudelleen niin, että ne kannustavat nykyviljelijöitä vaihtamaan tupakan terveellisempiin viljelykasveihin.

Kysyn komissiolta, miten se aikoo tulevaisuudessa muuttaa rakennepoliittisten tukien jakoperusteita, jotta laajamittainen tupakanviljely saataisiin loppumaan unionin alueella? Millä aikataululla tarvittavat muutokset voitaisiin komission mukaan toteuttaa?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Matikainen-Kallströmin kysymyksenasetteluhan ei ole minun näkökulmastani kovinkaan uusi. Muistutan parlamenttia siitä, että komissio esitti jo vuonna 1996 parlamentille ja neuvostolle raakatupakan yhteistä markkinajärjestelyä koskevan kertomuksen. Tässä kertomuksessa viitattiin myös siihen, että tämä ala on ratkaiseva elinkykyisyyden säilyttämiselle yhteisön muutamilla osittain hyvin epäsuotuisilla alueilla, joilla on myöskään tuskin vaihtoehtoja.

Tämä mahdollisuus hylättiin silloin laaditun analyysin perusteella, joka koski tupakanviljelyn yhteisen tuen poistamisen sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Se hylättiin kuitenkin myös siksi, että esitettiin todisteita siitä, ettei viljelyn tukemisella ole käytännössä mitään vaikutusta tupakankulutukseen ja siten terveysriskeihin yhteisössä.

Jatkossa tupakka-alaa uudistettiin sitten perusteellisesti vuonna 1998. Uudistuksen ydinkohdat ovat: ensinnäkin laadun parantaminen, erityisesti siirtyminen vähemmän tervaa ja nikotiinia sisältäviin laatuihin. Toiseksi: tehostettu tutkimus, jota rahoitetaan yhteisön tupakka-alan rahastosta. Tältä osin varat kaksinkertaistettiin. Tämän tutkimuksen ensisijaisiin tehtäviin kuuluu tutkia erityisesti mahdollisuuksia siirtyä tupakanviljelystä muihin toimintoihin. Kolmanneksi: muihin viljelykasveihin vaihtamisen osalta uudistus sisältää myös mekanismin, jonka mukaan ostetaan takaisin niiden maanviljelijöiden kiintiöt, jotka ovat valmiita luopumaan tuotannosta. Näille maanviljelijöille tarjotaan siten tavallaan rahaa heidän muihin tuotteisiin vaihtamisensa helpottamiseksi.

Näitä määräyksiä, jotka sisältyvät tupakan yhteiseen markkinajärjestelyyn, voidaan myös vielä täydentää maaseudun kehittämisen tukitoimien yhteydessä.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että komissio tulee tietysti arvioimaan toimia, joihin on ryhdytty uudistuksen kuluessa. Me tulemme esittämään Euroopan parlamentille 1. huhtikuuta 2002 mennessä muutetun markkinajärjestelyn toimintaa koskevan kertomuksen.

  Matikainen-Kallström (PPE-DE). - Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen kiitollinen näistä vastauksista. Kyse on tukien siirtämisestä toisiin tuotteisiin. Olen esittänyt jo useampaan kertaan näitä kommentteja, sillä on kyse kuitenkin ihmiskuntaa niinkin suuresti huojuttavasta asiasta kuin tupakasta, joka tappaa monia. Näiden analyysien osalta, joihin te viittasitte, haluaisin saada tietää, minkälaisiin objektiivisiin analyyseihin ne perustuvat, sillä olen huolissani meidän kaikkien terveydestä ja samoin myös tupakanviljelijöiden toimeentulosta. Heidän elinkeinonsa olisi pystyttävä muuttamaan ja pitämään sellaisella tasolla, että he voivat tuottaa turvallisia tuotteita meille kaikille.

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, olen pahoillani, ettei alussa voitu tulkata. Lyhyesti sanottuna: lähetän teille tietysti mielelläni silloin laaditun analyysin. Tässä analyysissa arvioitiin myös tupakanviljelyn yhteisen tuen poistamisen sosiaalisia vaikutuksia ja sen vaikutuksia tuloihin. Annan pyytämänne asiakirjat mielelläni käyttöönne.

  Purvis (PPE-DE). - (EN) Onko komission jäsen tietoinen Invergowriessa lähellä Dundeeta sijaitsevan Skotlannin viljelykasvien tutkimuslaitoksen (SCRI:n) tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan tupakkakasveja voidaan muuntaa geneettisesti siten, että niihin voidaan istuttaa mahdollisia syöpärokotteita monistamistarkoituksiin? Tämä on oikeastaan varsin ironista. Eikö olisi suotavaa ohjata Euroopan tupakanviljelyala hyviin tarkoituksiin ja edistää tällaista tutkimusta?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, minun on sanottava teille aivan avoimesti, että en ole tietoinen näistä tutkimustuloksista, mutta se johtuu ehkä myös siitä, että nehän tehtiin ensi sijassa terveydellisistä näkökohdista käsin ja kuuluvat siksi terveydestä vastaavan komission jäsenemme toimivaltaan. Perehdyn kuitenkin mielelläni asiaan. Riippumatta siitä, ovatko nämä tulokset myönteisiä vai vähemmän myönteisiä, meidän on kuitenkin mielestäni – sitä me emme saa koskaan unohtaa – vakuutettava oikeastaan tupakoitsijat siitä, jotta he ovat sitten myös valmiita ostamaan savukkeita, jotka täyttävät nämä edellytykset.

Se ei ole tupakantuottajien ongelma, sillä tupakantuottajat tuottavat varmasti kaikkea markkinoiden vaatimaa tupakkaa. Ehkä on ylipäätään parasta pysyä siinä, kuten minä olen tehnyt 15 vuoden ajan – aiemmin myös minä tupakoin – nimittäin siinä, että on mieluiten ylipäätään tupakoimatta: silloin tämä ongelma syntyy vain erittäin pienessä mittakaavassa.

  Schierhuber (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, terveydenhuolto on hyvin tärkeä prioriteetti meille kaikille tässä parlamentissa. Me tiedämme, että tupakanviljelyllä on jäsenvaltioissa erilaisia prioriteetteja. Kysynkin siksi komissiolta, vaikka en ole tupakoinut enkä tupakoi: tarkoittaako komissio, että jos tupakanviljely lopetettaisiin nyt kokonaan Euroopan unionissa – kuten monet vaativat – täällä ei tupakoitaisi siitä huolimatta, että tupakkatuotteet tulisivat EU:hun tuonnin kautta?

  Fischler, komissio. - (DE) Arvoisa jäsen, tupakka-alan kauppataseita tarkasteltaessa todetaan, että jo nyt hyvin suuri osa ennen kaikkea siitä tupakasta, jota käytetään savukkeiden tuotannossa, tuodaan EU:hun. Ero on vain siinä, että me yritämme tavallaan yhteisen markkinajärjestelyn avulla tuottaa itse osan siitä tupakasta, joka kulutetaan joka tapauksessa, jotta kaikkea tupakkaa ei tuoda. Me annamme siten eri perheille mahdollisuuden saada toimeentulon tästä viljelystä.

Olen syvästi vakuuttunut siitä, että terveysongelma, joka kiistatta liittyy tupakankulutukseen, voidaan ratkaista vain kiinnittämällä kuluttajien huomio siihen, mitä terveysvaikutuksia tupakankulutuksella voi olla. Vain silloin, jos me pystymme vakuuttamaan kuluttajat, myös tupakankulutus laskee. On harhaluulo uskoa, että tätä kysymystä voidaan ohjailla tarjonnan kautta. Taloudellisesti tarkasteltuna se on mahdollista vain kysynnän kautta.

  Puhemies. – Paljon kiitoksia vastauksistanne komission jäsen Fischler.

Kysymyksiin 63109 vastataan kirjallisesti.⁽⁷⁾

Komission kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.25 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies PODESTÀ

(1) Ks. liite " Kyselytunti ".

(2) Ks. liite " Kyselytunti ".

(3) Suullinen vastaus 18.1.2000.

(4) Ks. liite " Kyselytunti ".

(5) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9.

(6) EYVL L 215, 30.7.1992, s. 96.

(7) Ks. liite " Kyselytunti ".