Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 7. syyskuuta 2000 - Strasbourg

7. Ihmisoikeudet

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista päätöslauselmaesityksistä:

Nepalissa olevat bhutanilaiset pakolaiset

- B5­0663/2000 Aparicio Sánchez ja muut PSE-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta;

- B5­0673/2000 Collins UEN-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta;

- B5­0705/2000 Dupuis ja muut TDI-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten tilanteesta;

- B5­0712/2000 Malmström ELDR-ryhmän puolesta bhutanilaisista pakolaisista;

- B5­0719/2000 Thomas Mann PPE-DE-ryhmän puolesta Nepalissa olevista bhutanilaisista pakolaisista;

- B5­0727/2000 Messner Verts/ALE-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta;

- B5­0740/2000 Vinci GUE/NGL-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta.

Myanmar

- B5­0667/2000 Kinnock ja Veltroni PSE-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0706/2000 Dupuis ja muut TDI-ryhmän puolesta Myanmarin tilanteesta;

- B5­0716/2000 Gasòliba i Böhm ELDR-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0720/2000 Maij­Weggen PPE-DE-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0728/2000 McKenna Verts-ALE-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0741/2000 Fraisse ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta Myanmarista.

Kolumbian ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti isä Brendan Forden tapaus

- B5­0664/2000 Medina Ortega ja muut PSE-ryhmän puolesta Kolumbian tilanteesta;

- B5­0713/2000 Cox ELDR-ryhmän puolesta Plan Colombia-suunnitelmasta ja La Unión -yhteisössä Uraban alueella tapahtuneesta joukkomurhasta;

- B5­0721/2000 Banotti ja muut PPE-DE-ryhmän puolesta isä Brendan Forden ja hänen yhteisönsä saamista tappouhkauksista ja Kolumbian ihmisoikeustilanteesta;

- B5­0729/2000 McKenna ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta La Unión / San José de Apartadó -yhteisössä (Antioquia) Kolumbiassa tapahtuneesta joukkomurhasta, fransiskaanimunkki isä Brendan Forden tilanteesta ja Plan Colombia -suunnitelmasta;

- B5­0735/2000 Collins ja muut UEN-ryhmän puolesta La Unión -yhteisössä Uraban alueella tapahtuneesta joukkomurhasta;

- B5­0742/2000 Miranda ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta Kolumbian ihmisoikeustilanteesta.

Panttivankeina olevat brittisotilaat Sierra Leonessa

- B5­0665/2000 Kinnock PSE-ryhmän puolesta panttivankeina olevista brittisotilaista;

- B5­0714/2000 Ludford ELDR-ryhmän puolesta Yhdistyneestä kuningaskunnasta kotoisin olevien sotilaiden sieppaamisesta Sierra Leonessa;

- B5­0722/2000 Ferrer PPE-DE-ryhmän puolesta 11 brittisotilaan sieppaamisesta Sierra Leonessa;

- B5­0730/2000 Maes ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta panttivankeina olevista brittisotilaista;

- B5­0743/2000 Sjöstedt ja Miranda GUE/NGL-ryhmän puolesta brittisotilaiden sieppaamisesta Sierra Leonessa.

Turkin suorittamat pommitukset Pohjois-Irakissa

- B5­0672/2000 Sakellariou ja van den Berg PSE-ryhmän puolesta Turkin asevoimien suorittamista pommituksista Kendakorin alueella Pohjois-Irakissa;

- B5­0715/2000 Duff ELDR-ryhmän puolesta Turkin suorittamista ilmapommituksista Pohjois-Irakissa;

- B5­0731/2000 Cohn­Bendit ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta Turkin armeijan Pohjois-Irakin väestöihin kohdistamista pommituksista;

- B5­0744/2000 Uca ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta Turkin asevoimien suorittamista pommituksista Kendakorin alueella Pohjois-Irakissa.

- Nepalissa olevat bhutanilaiset pakolaiset

  McCarthy (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemämme päätöslauselman tarkoituksena ei millään tavoin ole arvostella keskeisiä osapuolia, nimittäin Bhutanin ja Nepalin hallituksia, jotka pyrkivät löytämään ratkaisun ongelmaan, joka koskee 96 000:ta pakolaisleireillä elävää nepalia puhuvaa bhutanilaista pakolaista. Näillä leireillä on 10 viime vuoden aikana syntynyt 17 000 lasta. Tässä päätöslauselmassa pyritään edistämään aloitteita ja toimia, ja siinä pyydetään komissiota tukemaan näiden ihmisten asuttamista mahdollisesti rahoitusmekanismien avulla.

Pidämme myönteisenä sitä, että Japani on lahjoittanut pakolaisille 1,3 miljoonaa dollaria ja että maailman elintarvikeohjelmista on saatu miljoona dollaria. Leireillä elävät ihmiset haluaisivat kuitenkin mieluummin palata kotimaahansa kuin ottaa nämä rahat.

He lähettivät meille muistion, jossa he pyysivät tukeamme ongelmiensa ratkaisemiseksi ja oikeudenmukaista kohtelua. Siinä luki: "Rukoilemme täällä, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, että oikeus voittaa." Siihen me pyrimme täällä tänään. Toivokaamme, että päätöslauselmamme tuo näille ihmisille oikeutta, auttaa heitä palaamaan kotimaahansa ja tuottaa tulosta.

  Collins (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli aiemmin tänä vuonna kunnia olla mukana Euroopan parlamentin valtuuskunnassa, joka vieraili New Delhissä ja Nepalissa. Vierailumme tuloksena ja erityisesti Itä-Nepalin pakolaisleireille tekemämme vierailun tuloksena valtuuskunta antoi sitoumuksen, että se tekisi kaiken mahdollisen ottaakseen esille Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten jatkuvan ahdingon.

Haluaisin vakuuttaa parlamentin jäsenille, että pakolaiset ovat täysin tietoisia Euroopan parlamentin aiemmista pyrkimyksistä kiinnittää huomiota heidän tilanteeseensa ja että he arvostavat niitä suuresti. Tämä osoitettiin meille selvästi, kun vierailimme alueella, ja pyrimme jatkossa edistämään Bhutanin ja Nepalin välistä sopimusta yhtä päättäväisesti kuin ennen.

Bhutanilaisia pakolaisia alkoi virrata Nepaliin vuoden 1991 lopussa, ja näin ollen pelko kansainvälisen huomion vähenemisestä on aina olemassa. Pakolaiset ovat 10 viime vuoden ajan odottaneet kriisiin sovinnollista ja pysyvää ratkaisua. Kuten jäsen McCarthy sanoi, hyvin monet heistä haluavat palata kotiin. On käyty lukuisia kahdenvälisiä keskusteluja, mutta lopullista poliittista ratkaisua ei toistaiseksi ole saatu aikaan.

New Yorkissa pidetään parhaillaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen huippukokousta, joka tarjoaa Bhutanin ja Nepalin pääministereille tilaisuuden tavata ja osoittaa, että he ovat sitoutuneet rauhaan ja suvaitsevaisuuteen, ratkaisemalla pikaisesti Nepalissa olevia bhutanilaisia pakolaisia koskeva ongelma. Se olisi sopiva tapa juhlistaa YK:n vuosituhannen huippukokousta. Toivon, että heitä rohkaistaan siinä kaikin tavoin.

Yksi keskeisistä päätettävistä kysymyksistä on "perheyksikön" määritelmä tunnistamisen yhteydessä. Nepal on hyväksynyt UNHCR:n ehdottaman kompromissin, ja UNHCR:llä onkin ollut merkittävä osuus umpikujan ratkaisuyrityksissä. Vetoan voimakkaasti Bhutanin viranomaisiin, jotta nämä hyväksyisivät kompromissin, jolloin henkilöllisyyden tunnistaminen paikan päällä voitaisiin aloittaa välittömästi.

Euroopan unioni on edelleen yksi tärkeimmistä avunantajista, mutta sekä UNHCR:n että Maailman elintarvikeohjelman on yhä vaikeampi kerätä varoja pakolaisleirien ylläpitämiseen. Kehottaisin kansainvälisiä avunantajia jatkossakin myöntämään riittävästi varoja, jotta leirejä voitaisiin ylläpitää neuvottelu- ja tunnistamisprosessin aikana. Samalla toivoisin, että avunantajat vaatisivat Bhutanin hallitusta edistämään pakolaisten nopeaa kotiuttamista. Pidän erittäin myönteisinä jäsen McCarthyn parlamentille välittämiä uutisia Japanin avokätisyydestä tässä asiassa.

Meille vakuutettiin, että kahdenväliset neuvottelut saataisiin päätökseen pikaisesti ja että varsinainen henkilöllisyyden tunnistaminen alkaisi leireillä heinäkuussa. Sopimusta ei valitettavasti ole vieläkään saatu aikaan. Vetoankin vielä kerran kaikkiin asianosaisiin, jotta he tekisivät tarvittavat poliittiset aloitteet ja jotta saisimme pysyvän ratkaisun niiden bhutanilaisten pakolaisten sietämättömään ahdinkoon, joista yli 17 000 on syntynyt leireillä.

  Dupuis (TDI). – (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän on ensiksikin kiitettävä Kaakkois-Aasian valtuuskuntamme puheenjohtajaa Gerard Collinsia joka käytti hyvin lyhyen puheenvuoron ja jonka ansiosta olemme saaneet aikaan tämän päätöslauselman hänen ponnisteluistaan näinä viime kuukausina, jotta tämä kysymys saataisiin ratkaistua. Asia ei ole kovinkaan marginaalinen, koska se koskee kymmeniätuhansia henkilöitä, jotka ovat menettäneet kaiken, ja monessa tapauksessa he ovat olleet tässä tilanteessa jo useita vuosia.

Haluaisin myös sanoa, että koko valtuuskunta – jäsen McCarthy, jäsen Thomas Mann ja kaikki muutkin jäsenet – on tukenut puheenjohtaja Collinsia, ja toivon, että komissio vastaa tähän parlamentin yksimieliseen kantaan ja että tulokset ovat nopeasti näkyviä. Mielestäni pallo on Bhutanin leirissä, mutta komission ja neuvoston on nyt painostettava Bhutanin hallitusta.

Haluaisin kiinnittää tämän kysymyksen lisäksi huomiota meitä kaikkia ja tulevaisuuttamme koskettavaan kysymykseen. Äänestimme toissapäivänä yhteistä diplomatiaa koskevasta Galeote Quecedon mietinnöstä, joka supistui lopuksi tulevaa yhteistä diplomaattikoulua koskevaksi mietinnöksi. Tämä on vähän. Tämä on vähän, kun tiedetään, että Bhutanissa ei ole komission edustustoa, kun tiedetään, että Nepalissa ei ole komission edustustoa, ja kun tiedetään myös, että Bhutanissa ei ole yhdenkään jäsenvaltion yhtäkään suurlähetystöä. Tämä ei mitenkään helpota yhteyksiä, tämä ei helpota mahdollisuutta toimia diplomaattisesti, jotta tämä erityinen ongelma ja muut yleisemmät ongelmat voitaisiin ratkaista.

Hyvät kollegat, tästä on kyse mietinnössä, josta äänestämme. Kyse ei ole yhteisen ulko- tai turvallisuuspolitiikkamme edes osittaisesta yhteistöllistämisestä. Onko todella mahdotonta ajatella, että Bhutanin kaltaisessa maassa, jossa meillä ei ole yhtäkään suurlähetystöä, meillä voisi olla komission edustusto, joka toimisi myös 15 jäsenvaltion suurlähetystönä? Onko tämä tosiaan mahdotonta? Ylittääkö tämä mielikuvituksenne? Haluaisin esittää teille tämän kysymyksen.

  Mann, Thomas (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, saimme Euroopan parlamentin SAARC-valtuuskuntana (suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon vastaava valtuuskunta) huhtikuussa vakuuttua niistä olosuhteista, joissa kymmenet tuhannet pakolaiset ovat vuosikaudet eläneet Itä-Nepalin leireillä. Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen antama apu on näkyvää. Kukaan ei kuitenkaan voi taata pysyvästi samansuuruista taloudellista tukea. On korkea aika tehdä merkittäviä sopimuksia.

Bhutan ja Nepal eivät ole naapurimaita, mutta henkisesti toisiaan lähellä. Molemmat ovat kuningaskuntia, molemmat ovat maita, joiden parlamentarismilla ei ole pitkiä perinteitä, toinen on buddhalainen, toinen hindulainen. Molemmat tietävät, että jatkuva konflikti lamaannuttaa niiden kansallisen ja taloudellisen kehityksen. Bhutan arvostelee Nepalia siitä, että se ei ole toimintakykyinen jatkuvien hallituksenvaihdosten takia. Tämä asia on muuttunut. Nepal arvostelee Bhutania siitä, että se ei ole valmis todellisiin ratkaisuihin. Tämä toivottavasti muuttuu vastaisuudessa.

Bhutanin ulkoministerin Brysselin vierailulla 8. kesäkuuta tekemät lupaukset on pidetty, sillä ratkaisevat neuvottelut aloitettiin kesäkuun lopulla. Pakolaisleirien neljästä asukasluokasta vallitsee yksimielisyys. Perheen käsite on kuitenkin määriteltävä selkeästi sen UNHCR:n kompromissin mukaisesti, johon jäsen Collins viittasi. Nepal on jo antanut suostumuksensa.

Vetoamme kuitenkin myös Intiaan, jotta se ei enää pysyisi ylhäisesti sivussa. Se on kumpaankin naapuriin sidoksissa sopimuksilla ja taloudellisella yhteistyöllä. Intiassa työskentelee 6 miljoonaa nepalilaista. Rajat ovat avoimet, eikä pakolaisongelmia ole. Tunnen hyvin peruskirjan, jossa säädetään, että kahdenvälisiä konflikteja ei pidä ratkaista SAARC-valtuuskunnan tasolla. Maailman suurimmalla demokratialla on myös paikallisesti suurin vaikutus ja sillä on humanitaarinen osavastuu. Liikehdintää onkin syntynyt. PPE-DE-ryhmä laskee vapaaehtoisten ja kaukonäköisten ihmisten varaan Thimphussa ja Katmandussa, mutta myös Delhissä. Odotamme korkean tason pakolaiskomissaarin ja Bhutanin ja Nepalin pääministerien New Yorkissa käymien keskustelujen saavan aikaan ratkaisevan läpimurron.

  Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi ei voi kuin tukea voimallisesti tätä päätöslauselmaa, joka osoittaa – kuten ne kollegat ovat todenneet, joilla on omia kokemuksia tästä traagisesta tilanteesta – että toimielimemme kiinnittää huomiota alueeseen, joka on toki kaukana meistä mutta jonka inhimilliset tragediat koskettavat meitä syvältä.

Kuten minua ennen puhuneet kollegat muistuttivat, monia edistysaskelia on otettu ja monia tullaan ottamaan, ja meidän toiveemme on, että tulevilla keskusteluilla olisi myönteinen vaikutus. Omasta puolestani yhdyn kollega Dupuis'n toiveeseen, että myös komissio – ja Euroopan unioni yleensä – lähestyisi diplomatian tasolla niitä maita, joita tämä kriisi eniten koskee.

Katson, että minulla ei ole muuta lisättävää kuin ilmoitus, että mekin seuraamme tarkkaavaisina tilanteen myöhempää kehitystä.

Myanmar

  Dupuis (TDI). – (FR) Kiitos, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käsittelemme jälleen esimerkkitapausta. Tämä Myanmaria koskeva teksti, joka on valitettavasti ties kuinka mones, on erittäin hyvä. Myanmarin tilanne on hyvin selkeä; sitä luonnehtii toisaalta täydellinen diktatuuri ja toisaalta esimerkillinen oppositio; tässä maassa ei kuitenkaan ole edistytty lainkaan kymmeneen vuoteen. Tilanne on tämä. Minusta meidän on tämän takia esitettävä myös itsellemme kysymyksiä.

Aasian politiikkamme on rikollista politiikkaa, kirjaimellisesti rikollista. Asetamme samalle tasolle hallinnot, jotka jopa vaikeuksien kautta vakiinnuttavat ja lujittavat edelleen demokratiaa, kuten esimerkiksi Intian, ja muut maat, kuten Kiinan, Myanmarin ja Pohjois-Korean, jotka tekevät kaiken mahdollisen, jos näin voidaan sanoa, diktatuurin vahvistamiseksi.

Mielestäni olisi siten harkittava luetteloiden laatimista, ryhmien määrittämistä ja erilaisten suhteiden solmimista sen mukaan, minkä tyyppinen maa on kyseessä. Asia ei valitettavasti ole näin. Euroopan parlamentti on vaatinut tätä asiaa jo pidemmän aikaa ja meidän on siten painotettava tätä kohtaa. Emme voi jatkaa vuoropuhelua sellaisten järjestöjen kuten ASEANin kanssa uskotellen, että voimme kohdella sitä yhtenäisenä kokonaisuutena. ASEAN on vain täysin erilaisten maiden joilla on hyvin erilaiset edut välinen yhteenliittymä vailla mitään yhdentymisen näkymää. Meidän on edistettävä demokratiaan perustuvaa yhdentymistä – eikä asia ole missään tapauksessa näin tämänkaltaisen maan tapauksessa – ja siten siis helpotettava ja rohkaistava kahdenvälisiä suhteitamme näiden demokratiaan tukeutuvien maiden kanssa, jotka haluavat lujittaa oikeusvaltiota ja demokratiaa, sekä harjoitettava hyvin tiukkaa politiikka Myanmarin kaltaisten maiden kanssa.

Haluaisin lopuksi sanoa Myanmarin olevan maa, jonka Kiinan kansantasavalta on nykyisin miehittänyt. Useissa tietolähteissä kerrotaan kymmenien kiinalaisten sotilastukikohtien läsnäolosta Myanmarissa. Kiinan kansantasavalta piirittää nykyisin Intiaa: tämä on tosiasia, konkreettinen asia. Tunnette Pakistanin tilanteen. Kiinan kansantasavallan strateginen tuki Pakistanin aseistamisessa ja ydinaseistuksen vahvistamisessa on piirittämisen yksi muoto. Jos 1900-luvulla merkittävänä ongelmana maailmassa oli Saksan ongelma, Ranskan ja Saksan ongelma, ongelmana tulee olemaan tänään ja huomenna Intian ja Kiinan ongelma. Jos emme tue tästä hetkestä alkaen demokratiaa kannattavia maita, Intian kaltaisia demokratiaa lujittavia maita, ja jos levitämme edelleen punaisen maton Pekingin viranomaisille, vahvistamme vain lopulta käsiin räjähtävää kokonaisuutta. Räjähdys ei koske vain Aasiaa, vaan lopulta myös Eurooppaa ja Euroopan unionia.

  Gasòliba i Böhm (ELDR). - (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, olen pahoillani siitä, että minun on jälleen käytettävä puheenvuoroni Aung San Suu Kyin puolustamiseksi. Kyse ei ole ainoastaan sellaisen henkilön puolustamisesta, joka on kärsinyt ja kärsii taistelussa demokratian ja vapauden saavuttamiseksi, vaan myös siitä, mitä hän edustaa koko kansan taistelussa niiden saamiseksi.

Aung San Suu Kyi on saanut kansainväliseltä yhteisöltä tunnustusta saadessaan Nobelin rauhanpalkinnon, Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon ja liberaalipuolueiden kansainvälisen yhteistyöjärjestön (Liberal International) vapauspalkinnon. Nyt häneltä kuitenkin evätään kaikkein keskeisimmät hänelle ja niille kuuluvat vapaudet, jotka kannattavat häntä tässä vaivalloisessa prosessissa eli diktatuurin vastustamisessa, johon jäsen Dupuis jo viittasi. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet anteeksiantamattomaan tilanteeseen.

Sen takia liberaaliryhmä kannattaa tämän päätöslauselmaesityksen ehdotuksia, ja erityisesti haluan kiinnittää huomion 8 kohtaan, jossa pyydetään, että niin Yhdysvallat kuin komissio ja neuvostokin panisivat toimeen asiankuuluvat poliittiset ja taloudelliset pakotteet siihen saakka, kunnes Myanmarin demokratisaatioprosessi käynnistyy.

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies ONESTA

  Maij-Weggen (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, joudumme uudestaan vastakkain sen vaikean tilanteen kanssa, johon vaaleissa valittu Myanmarin presidentti on joutunut, ja tuon maan sotilashallituksen aggressiivisuuden kanssa. Uskon, että olemme jättäneet jo viisi tai kuusi päätöslauselmaa Myanmarin tilanteesta kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. On lähes kestämätöntä, että vaaleissa valittu presidentti, joka sai 80 prosenttia äänistä runsaat kymmenen vuotta sitten, joka tarjoaa väkivallatonta vastarintaa maansa sotilashallitukselle, saa kyllä sanallista tukea, näinä päivinä vielä Clintonilta, ja joka vastaanottaa sekä Nobelin palkinnon että Saharovin palkinnon väkivallattomasta vastarinnastaan, saa tosiasiassa liian vähän tukea voidakseen todella ottaa sitä paikkaa, jonka hän ansaitsee omassa maassaan, ja sitten on kyse sotilashallituksesta, joka loukkaa karkealla tavalla ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia.

Valtiontalouden käyttövoimana ovat huumeet. Kyseessä on Kolumbian jälkeen maailman toinen huumemaa, joka on riisunut parlamentin vallasta ja tapattanut ja pannut vankilaan monia parlamentaarikkoja, joka käyttää orjatyövoimaa vähemmistöryhmien kohdalla, erityisesti infrastruktuurin rakentamisessa, ja joka siitä huolimatta saa hyötyä investoinneista, myös Euroopan maiden, kuten ranskalaisen öljy-yhtiö Totalin ja Alankomaiden vesirakennusteollisuuden tekemistä. Tuollaisille investoinneille ei aseta esteitä EU eikä yksikään kansallinen jäsenvaltio.

En oikeastaan niinkään kannata taloudellisia pakotteita, mutta joskus, mielessäni on 1980-luvun Etelä-Afrikka ja Chile, on tarpeen pysäyttää pahuus. Mielestäni Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen pitää yhdessä sopia siitä, miten toimia Myanmaria vastaan. Mielestäni Myanmar pitää eristää poliittisesti ja taloudellisesti ja pitää harjoittaa aitoa, tehokasta painostusta, muussa tapauksessa laillistamme väkivaltaisen opposition. Ihmiset muualla sanovat: katsokaa Aung San Suu Kyitä. Hän on harjoittanut jo 12 vuotta väkivallatonta vastarintaa ja on yhä tällä tiellä; hänet laitetaan kotiarestiin ja hänen väkeään pannaan vankilaan. Ja mitä tapahtuu? Kansainvälinen yhteisö ei puutuu siihen.

Pyydän Euroopan unionia neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa jotta hänen auttamisekseen todella tehtäisiin jotain, jotta huolehdittaisiin siitä, että hän ja Myanmarin parlamentti voivat todella toteuttaa sen, että Myanmarista tulee jälleen demokratia.

  McKenna (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tukea sitä, mitä muut puhujat ovat sanoneet. Siitä on kulunut 10 vuotta, kun NLD sai selvän enemmistön paikoista vapaissa ja rehellisissä vaaleissa, mutta siitä huolimatta demokratia on yritetty kaikin tavoin tukahduttaa. Se, että Myanmar otettiin äskettäin uudestaan ASEANin jäseneksi ja sille annettiin lupa osallistua EU:n ja ASEANin välisiin kokouksiin, oli mielestäni suuri erehdys. Sen jälkeen, kun Myanmar otettiin uudestaan ASEANin jäseneksi, se ei ole millään tavoin osoittanut ansaitsevansa sitä. Tätä asiaa olisikin vakavasti harkittava uudelleen. Myanmarilta pitäisi viedä ASEANin jäsenyys.

Olen myös sitä mieltä, että Euroopan unioni voisi tehdä paljon enemmänkin. Aung San Suu Kyi on pyytänyt pakotteita, mutta emme ole tehneet yhtikäs mitään asian hyväksi. Yhdysvallatkin on sentään keskeyttänyt uudet investoinnit. Miksi Euroopan unioni ei tee mitään pakotteiden hyväksi? Meidän täytyy tehdä kaikkemme pakkotyön ja ihmisoikeusloukkausten estämiseksi. Kuten päätöslauselmassa todetaan, emme saisi edistää minkäänlaista matkailua Myanmariin. Tätä ajatusta pitäisi kannattaa.

  Callanan (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä monista huomioista, joita jäsen McKenna ja jäsen Maij-Weggen ovat tähän mennessä esittäneet Myanmarin tilanteesta. Haluaisin kuitenkin myös viitata tiettyyn tapaukseen, joka koskee erästä äänestäjääni ja joka on hyvä esimerkki Myanmarin nykyisten viranomaisten julmuudesta.

Kaakkois-Englannista kotoisin oleva James Mawdsley tuomittiin syyskuussa 1999 17 vuodeksi eristykseen eräässä myanmarilaisessa vankilassa. Hänen äitinsä on juuri matkustamassa Myanmariin ja toivoo näkevänsä poikansa.

Myanmarin viranomaisten mukaan hänen rikoksensa oli se, että hän tuli maahan ja pyrki saamaan huomiota siellä tapahtuville ihmisoikeusloukkauksille. Syytteet häntä vastaan olivat tekaistuja. Väitettiin esimerkiksi, että hän oli tullut maahan laittomasti, vaikka Ison-Britannian suurlähetystön henkilöstö on nähnyt hänen passinsa, jossa on myanmarilainen passintarkastusleima osoituksena siitä, että hän oli tullut maahan täysin laillisesti. Ison-Britannian hallituksen ministerit ja henkilöstö ovat lakkaamatta pyrkineet kiinnittämään Myanmarin viranomaisten huomion hänen ahdinkoonsa, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Pyydän parlamenttia ja komissiota tekemään kaiken voitavansa, jotta hänet vapautettaisiin.

  Randzio-Plath (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, saisinko aloittaa tekemällä selväksi, ettei se, että Iran on korvattu ihmisoikeuskeskusteluissa Myanmarissa, merkitse sitä, ettei ryhmäni olisi hyvin huolestunut Iranin ihmisoikeustilanteesta. Aiomme toimia sen parissa vastedeskin. Nykyisten olosuhteiden, skandaalimaisten päätösten ja Myanmarin sotilashallinnon skandaalimaisen käyttäytymisen vuoksi on yksinkertaisesti välttämätöntä, että Euroopan parlamentti ottaa asiaan kantaa. Meidän on osoitettava rajattomasti kunnioitusta ja ihailua Nobelin rauhanpalkinnon saajan Aung San Suu Kyin ja myös demokraattisen kansallispuolueen jäsenten ja poliitikkojen väkivallatonta, ihailtavan pitkäjänteistä työtä kohtaan ja taattava heille, että olemme heidän puolellaan ja että Euroopan unioni tekee yhdessä kansainvälisen kansainyhteisön kanssa kaikkensa, jotta Myanmarissa saatettaisiin jälleen voimaan ihmisoikeudet tai oikeammin sanottuna otettaisiin käyttöön ihmisoikeudet, demokratia ja myös oikeusvaltio.

San Suu Kyi pitää epäilemättä yhä edelleen toivoa yllä. Hänen jatkuva toimintansa osoittaa, että hänen ääntään ei voida vaientaa ja että meidän velvollisuutemme on sen vuoksi myös Euroopassa tehdä kaikkemme, jotta hänen äänensä kuuluisi täällä Euroopassa, myös Amerikassa, mutta ennen kaikkea Aasiassa. Hän pitää vainottujen ja sorrettujen ja myös monien pakkotyöläisten toivoa yllä. Hän antaa kuitenkin toivoa myös niille kansalaisille, jotka ovat ennen vuotta 1990 päättäneet toimia demokratian puolesta. Meidän on kehotettava kumppaneitamme, ASEAN-valtioita, mutta myös muita Aasian valtioita tekemään kaikkensa tämän niin sanotun ylimenokauden hallituksen, kuten sitä yhä kyynisesti kutsutaan, kaatamiseksi.

Siksi on mielestäni oikein, että voimistamme taloudellisia pakotteita. EU on toiminut tässä asiassa oikein. Meidän on nyt asetettava välienselvittely Myanmarin kanssa toimielinten välisessä vuoropuhelussa ja Laosin huippukokouksessa aivan tämän kokouksen esityslistan yläpäähän, jotta tulisi selväksi, että ASEANilla ja myös EU:lla on vastuunsa Myanmarin kehityksestä.

Kolumbian ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti isä Brendan Forden tapaus

  Medina Ortega (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti on käsitellyt lukuisia kertoja Kolumbian tilannetta. Kolumbiassa on käynnissä piilevä sisällissota, jossa väkivalta on jo useita kymmeniä vuosia sitten rakenteellistunut. Tämä piilevä sisällissota on monimutkaistunut huomattavasti huumekaupan kehittymisen seurauksena, kun Kolumbiasta on tullut maa, joka tuottaa ja välittää huumausaineita kaikkialle maailmaan. Näissä oloissa on erilaisia väkivaltaan turvautuvia ryhmiä. En puhu ainoastaan puolisotilaallisista järjestöistä ja sissiryhmistä, vaan myös huumausainekauppiaiden järjestöistä. Ajoittain jopa sotilaalliset yksiköt turvautuvat väkivaltaan ja ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Tämänkaltaisessa tilanteessa yritys luoda rauhaan perustuvia alueita, kuten esimerkiksi yhteisöjä Uraban maaseudulla, on kohdannut suunnattomia vaikeuksia. Noissa Uraban yhteisöissä, tarkemmin sanoen La Uniónin alueella, on todellakin sattunut joukkomurhia. Niiden johtajat ovat saaneet tappouhkauksia ja Kolumbiassa tappouhkaukset on syytä ottaa erittäin vakavasti, koska niistä tulee tavallisesti täyttä totta.

Täältä parlamentista käsin emme tosiasiassa voi tehdä paljoakaan. Me tuemme tietenkin Kolumbian hallituksen ja muiden järjestöjen ponnisteluja rauhan saavuttamiseksi ja toistamme toivovamme ja haluavamme, että eurooppalaiset toimielimet tekisivät Kolumbian hallituksen kanssa rauhan säilyttämiseen tähtäävää yhteistyötä.

  Gasòliba i Böhm (ELDR). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, kuten kollegani Medina Ortega mainitsi, myös meidän on otettava uudestaan esille se aste, jolle Kolumbian selkkaus on kehittynyt, ja muistuttaa, että Uraban alueella sijaitsevassa La Unión -yhteisössä on tapahtunut vuodesta 1997 alkaen kolme joukkomurhaa. Kolumbian hallitus on onneksi päättänyt etsiä syylliset käsiinsä ja antaa heille asianmukaisen rangaistuksen. Tosiasia on kuitenkin se, että vuodesta 1997 lähtien on tapahtunut kolme joukkomurhaa, joista viimeinen 8. heinäkuuta tänä vuonna, ja La Unión -yhteisö sekä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa ajava seurakuntien välinen komissio, etenkin irlantilainen fransiskaanimunkki Brendan Forde, ovat saaneet toistuvasti tappouhkauksia niiden puolueettomuudesta ja alueen rauhoittamiseen pyrkivästä toiminnasta huolimatta.

Meidän mielestämme tämä tilanne vaatii jälleen kerran mahdollisimman ripeää toimintaa eurooppalaisilta toimielimiltä. Niin komissiolla kuin Euroopan parlamentillakin on käytettävissään erinäisiä mahdollisuuksia toteuttaa se yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomission sekä Kolumbiassa vaikuttavan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomissaarin kanssa. Vaadimme, että komissio, tietenkin yhteistyössä parlamentin kanssa, antaa Kolumbian hallituksen käyttöön koko poliittisen voimamme ja painostuskykymme, jotta tuo kaivattu rauha saapuisi lopultakin Kolumbiaan ja jotta näitä dramaattisia tilanteita, murhia, kuolemia ja joukkomurhia, ei enää syntyisi.

  Banotti (PPE-DE). – (EN) Minulla oli viime vuonna kunnia käydä tässä kauniissa, ristiriitojen repimässä maassa, ja meille Euroopan parlamentissa on suotu etuoikeus puolustaa suureen ääneen kaukana täältä asuvien ihmisten oikeuksia. Minulla oli myös tilaisuus tavata Kolumbiassa viime vuonna monia ihmisoikeusaktivisteja.

Olemme tänä vuonna kuulleet Irlannissa, kuten irlantilaisten kollegojemme täällä tänään ilmaisema huoli osoitti, vaarasta, joka uhkaa isä Brendan Fordea, pienessä La Uniónin kylässä työskentelevää fransiskaanimunkkia, joka on omaa henkeään uhmaten päättänyt jäädä seurakuntalaistensa luokse. Hän on niin eristyksissä, että hän ei luultavasti saa koskaan kuulla tämänpäiväisestä keskustelustamme. Hänen on kuljettava kahdeksan mailia, ennen kuin hän voi puhua puhelimessa muiden kanssa. Tästä syystä meillä on etuoikeus vaatia täällä suureen ääneen, että hänen henkeään ja hänen yhteisönsä asukkaiden henkeä suojellaan, ja varmistaa, että Kolumbian hallitus tiedostaa huolemme.

  McKenna (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi tuoda julki, että olen erittäin pettynyt käsittelemäämme päätöslauselmaan. Ryhmäni, Verts/ALE-ryhmä, allekirjoitti tarkistuksen, mutta olimme tyrmistyneitä siitä, että tarkistuksessa ja päätöslauselmassa ei menty riittävän pitkälle. Niissä ei käsitellä useita vakavia kysymyksiä, kuten Plan Colombiaa ja maassa tapahtuvia räikeitä ihmisoikeusloukkauksia.

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet, että puolisotilaallisten ryhmien tekemillä ihmisoikeusloukkauksilla on armeijan tuki ja että köyhien ihmisten murhat maaseudulla ovat seurausta tästä. Valtaosa Kolumbian armeijasta syyllistyy edelleenkin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja Kolumbian viranomaiset katsovat käytännössä läpi sormien sitä, että armeija tukee puolisotilaallisten ryhmien tekemiä julmuuksia ja avustaa niissä. Yhdysvaltain ulkoministeriö on toistuvasti todennut, että Kolumbian armeija on ryhtynyt toimiin rangaistakseen ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä sotilaita.

Plan Colombia johtaa siihen, että Yhdysvallat myöntää 1,3 miljardia dollaria lähinnä sotilaallisiin tarkoituksiin. Monet ihmisoikeusjärjestöt uskovat, että tämä suunnitelma pahentaa köyhän maaseutuväestön tilannetta ja lisää ilman muuta poliittista väkivaltaa. Siitä on peruuttamatonta vahinkoa ihmisille ja ympäristölle, eikä se ratkaise huumeongelmaa. Kolumbian kansan mielipidettä Plan Colombiasta ei kysytty, mitä ei voida hyväksyä.

Kävin viime vuonna Kolumbiassa kansalaisjärjestöjen kanssa, ja voin kertoa, että tilanne paikan päällä on todella vakava. Kolumbialaiset sotilaat rohkaisevat edelleenkin aktiivisesti ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä puolisotilaallisia ryhmiä, ja on selvää, että Yhdysvallat ja Kolumbia ovat toimineet kansan edun vastaisesti. Olen sitä mieltä, että tämän olisi pitänyt olla mukana päätöslauselmassa. Ryhmämme oli ainoa ryhmä, joka halusi käsitellä Plan Colombiaa ja Kolumbian ihmisoikeustilannetta. Tämä on todella valitettavaa, ja olemmekin laiminlyöneet räikeästi velvollisuutemme maailman ihmisiä kohtaan.

  Marset Campos (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, kun presidentti Pastrana esiintyi täällä parlamentissa, hän lupautui ajamaan rauhaa maassaan, mutta unohti mainita kolme melko huolestuttavaa seikkaa, jotka ovat seuraavat.

Ensinnäkin hallituksen oma ja mitä merkittävin vastuu, sillä se avustaa puolisotilaallisten joukkojen ja armeijan yhdessä suorittamia ihmisoikeusloukkauksia, kidutuksia, ihmisryöstöjä ja murhia.

Toiseksi se, että niin suurien ongelmien ratkaiseminen kuin kokapensaiden viljely ja väkivalta voi onnistua ainoastaan käymällä rauhanneuvotteluja FARC:n ja ELN:n sissien kanssa.

Kolmas asia on se, että hän valmisteli Yhdysvaltojen kanssa sotilaallista väliintuloa alueelle (Plan Colombia) Kolumbian parlamentin, Euroopan ja maailman tietämättä.

Näiden syiden takia, ja koska Plan Colombiasta seuraa Latinalaisen Amerikan "vietnamisoitumisen" riski, on toimittava kolmen konkreettisen ehdotuksen edellyttämällä tavalla.

Ensiksi Euroopan unioni myöntää Kolumbialle apua vasta sitten, kun sen hallitus, FARC ja ELN ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen.

Toiseksi Euroopan unionin on tuomittava Plan Colombia ja vaadittava, että selkkauksen ratkaisusta neuvoteltaisiin ja että se olisi rauhanomainen, jotta tuolta sotilaalliselta väliintulolta vältyttäisiin.

Kolmanneksi Euroopan unionin on vaadittava presidentti Pastranalta, että maan puolisotilaalliset joukot lopettavat ihmisoikeuksien loukkaamisen ja että maa ei enää tavoittele sitä surullisen kuuluisaa maailmanennätystä, joka sillä on ollut tuhansien vuosittaisten väkivallan uhrien takia.

Tämän takia otan itselleni vapauden lisätä asian, joka on jo mainittu, mutta joka kannattaa mielestäni toteuttaa, eli että Euroopan unionin on perustettava Latinalaiseen Amerikkaan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien tarkkailuyksikön kaltainen yksikkö. On nimittäin olemassa niin monia maita, mutta ennen kaikkea Kolumbia, joissa ei noudateta demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaateita, että on meidän velvollisuutemme antaa tarkoituksenmukaista apua tuolle meidän ja koko maailman kannalta niin tärkeälle alueelle.

  Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsen Nielsonille, että kirjoitin hänelle 18. elokuuta ja ilmaisin huoleni isä Brendan Forden hengestä ja ahdingosta. Tämän irlantilaispapin henki on nyt uhattuna Kolumbian monimutkaisessa poliittisessa tilanteessa. Mainitsisin tässä myös erään Irlannissa syntyneen ja varttuneen nuoren miehen, Tristan James Murrayn, jonka äiti on kotoisin kotiseudultani Wexfordista, ja hänen kolumbialaisen kollegansa Javier Novan. Nämä nuoret ympäristöaktivistit ovat olleet kateissa heinäkuusta lähtien.

Me kaikki pelkäämme, että Plan Colombia kärjistää konfliktia ja lisää sissien vaikutusvaltaa alueella. Pyydän teitä varmistamaan, että EU:n antama tuki ja myös Yhdysvaltain tuki käytetään niin kuin pitääkin, ei siihen, että sotilaat lisäävät hyökkäyksiään rauhaa edistäviä yhteisöjä vastaan saadakseen muka sissit ulos niistä.

Isä Forde on päättänyt jäädä paikoilleen, koska hän yrittää suojella yhteisöään. Hänen henkeään on uhattu; hänelle on annettu 20 päivää aikaa poistua, ja Kansainvälinen Punainen Risti tukee kaikkia sanojamme. Meidän on lisättävä kaikkien näiden ihmisten kansainvälistä näkyvyyttä, myös niiden yhteisöjen, joiden jäsenten henget ovat uhattuna, ja luotamme siihen, että te, arvoisa komission jäsen Nielson, autatte meitä kaikin tavoin.

  Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kaksi minuuttia riittää hädin tuskin niiden kauheiden lukujen luettelemiseen, jotka saimme tänään kuulla Kolumbiasta. Mainitsen vain joitakin lukuja, jotka ovat peräisin Amnesty Internationalilta saadusta uusimmasta sähköpostiviestistä: puolisotilaalliset joukot surmasivat viime kuussa 50 siviiliä; vuonna 1999 tapahtui 400 siviilien verilöylyä; poliittisten rikosten uhreja oli 3 500; raiskauksia tapahtui 1000 ja 250 000 kolumbialaista siviiliä jäi kodittomaksi poliittisista syistä. Tähän kaikkeen lisätään nyt La Uniónin maaseutuyhteisössä tapahtunut verilöyly, kolmas kolmen vuoden aikana. Meille lankeaa moraalinen velvollisuus todeta, että tämä verilöyly oli täysin ennustettavissa ja että Kolumbiassa ei nykyään tapahdu mitään sattumalta.

Mitä siis on tehtävissä? Odottaa seuraavaa verilöylyä La Uniónissa tai jossakin toisessa kylässä, jotta voidaan laatia ties kuinka mones surunvalittelupäätöslauselma, vai – kuten jotkut kollegat ovat aivan oikein ehdottaneet – pitääkö meidän tuoda äänemme kuuluviin voimakkaana? Katson, että parlamentin on tänään rohjettava korottaa ääntään, ja lainaan vielä kerran Amnesty Internationalin sanoja: kaikki konfliktin osapuolet ovat vastuussa Kolumbian ihmisoikeusrikkomuksista, mutta yhdellä niistä – puolisotilaallisilla joukoilla – on suurin vastuu. Puolisotilaalliset joukothan pitävät siviiliväestöä kuolettavassa otteessaan ja tuhoavat sitä.

Kuten on palautettu mieliin, presidentti Pastrana on vieraillut täällä parlamentissa ja tarjoutunut antamaan arvokkaan panoksensa kaikkien osapuolten johdattamiseksi vuoropuheluun. Meidän on pyydettävä, että aivan ensimmäiseksi valtion sisälle on palautettava alkeelliset säännöt ja oikeudet sen lisäksi, että tuodaan julki se, mitä Kolumbiassa nyt tapahtuu.

Puolisotilaalliset joukot toimivat yhteisymmärryksessä ja rikostovereina armeijan kanssa, joka usein – kuten tässäkin tapauksessa – laatii joukoille tappolistat. Tähän asti ei ole tehty yhtään todellista yritystä toimittaa oikeuteen tämän oletetun puolisotilaallisen armeijan päälliköitä – ennen muuta Carlos Castañoa, joka välittää edelleen rankaisematta haastattelujaan Kolumbian radiokanavien kautta.

Ilmaisemme siis toistamiseen tukemme rauhanomaiselle ratkaisulle ja, olematta tekopyhiä, pyydämme Kolumbian hallitusta pohtimaan puolisotilaallisten joukkojen traagista roolia. Lopuksi kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia niiden poliittisia voimavaroja, joilla voidaan taata ihmisoikeuksia puolustavien kansalaisjärjestöjen turvallisuus.

  González Álvarez (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, kuten Manolo Medina sanoi, puhumme todellakin jälleen Kolumbiasta. Tällä kertaa pyytääksemme suojaa irlantilaiselle fransiskaanimunkille Brendan Fordelle ja hänen tovereilleen. Viimeinen Kolumbiassa murhattu ihmisoikeustaistelija surmattiin kuitenkin toukokuussa. Hänen nimensä oli Ramiro Zapata. Puolentoista viime vuoden aikana on murhattu 25 ihmisoikeustaistelijaa. Viime vuosien aikana on kuollut 3 000 Isänmaallisen unionin (Unión Patriótica) sotilasta.

Luis Guillermo Pérez, joka myös on ihmisoikeustaistelija, pitää itsepintaisesti kiinni siitä, että on olemassa suunnitelma nimeltään "sadan hengen suunnitelma" jopa sadan ihmisoikeustaistelijan murhaamiseksi. Minusta tämä olisi Kolumbian kannalta katastrofi. Toivokaamme, että tämä viimeinen ihmisoikeustaistelija liioittelee. Mikäli se, mitä hän sanoo, on kuitenkin totta, se on Kolumbian kannalta katastrofi. Mielestäni Euroopan unionin on tehtävä oma aloite, oma strategia, joka poikkeaa sotilaallisesta uhkayrityksestä, jollainen Yhdysvaltojen suunnitelma tuntuu olevan, jotta kolumbialaisten elämästä tulisi siedettävämpää.

  Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, parlamentin, joka on väistämättä ja järkähtämättä sitoutunut Kolumbian ja koko planeetan ihmisoikeuksien puolustamiseen, on jälleen kerran ilmaistava huolestuneisuutensa tuon maan tilanteesta ja erityisesti irlantilaisen kirkonmiehen Brendan Forden ja hänen yhteisönsä saamista uhkauksista, joita paheksumme jyrkästi.

Arvoisa puhemies, minun mielestäni Euroopan unionin olisi tehtävä jotain muutakin kuin ilmaistava huolestuneisuutensa, vaadittava kansalaisturvallisuutta ja toistettava tukevansa niitä rauhanneuvotteluyrityksiä puolisotilaallisten joukkojen kanssa, joihin presidentti Pastrana on ryhtynyt. On jo tullut aika ryhtyä sanoista tekoihin, jottei mielenilmaisumme jäisi pelkiksi kauniiksi sanoiksi.

Haluaisin muistuttaa, että presidentti Pastrana on ensimmäinen ulkovaltojen valtionpäämies, joka on nykyisen vaalikauden aikana halunnut saapua puhumaan parlamenttimme täysistuntoon. Nyt hän tarvitsee Euroopan unionilta erityistä ja solidaarisuutta ilmentävää panosta kolmella avoimella rintamalla: aseellisesta selkkausta koskevissa neuvotteluissa, huumeiden vastaisessa taistelussa, joka meidän on käsitettävä jaetun vastuun alueeksi, sekä instituutioiden vahvistamisessa, johon liittyy erityisenä osa-alueena ihmisoikeuksien puolustaminen.

Haluaisin muistuttaa presidentti Pastranan tässä istuntosalissa lausumista sanoista: "Mielestäni ei ole mahdollista saada kunniallista ja demokraattista tulevaisuutta ilman perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa kulttuuria. Tiedän, että pitkän sisäisen konfliktin aikana kolumbialaiset ovat loukanneet vakavasti näitä oikeuksia, eikä tämä saa enää jatkua. Olen sitoutunut kunnioittamaan ihmisoikeuksia kokonaisvaltaisesti."

Arvoisa puhemies, kokonaan toinen asia on se todellisuus, joka tätä nykyä repii tuota maata rikki. Arvoisa puhemies, siksi minusta on tärkeää, että komissio kertoo meille, kuinka paljon varoja se voi käyttää antaakseen yhteisön panoksen tämän ongelman ratkaisemiseksi, sillä vuoden 2001 valmistelevassa talousarviossa ei mainita mitenkään sitä panosta, jonka jäsen González Álvarez mainitsi hetki sitten: Euroopan unionin oman ja ainutkertaisen vastauksen. Mitä komissio on aikonut tehdä solidaarisuuttamme ilmentävän panoksen antamiseksi tätä maata rikki repivän selkkauksen ratkaisemisen hyväksi?

Brittisotilaiden sieppaaminen Sierra Leonessa.

  Ferrer, Concepció (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, Sierra Leonen sieppaukset ovat valitettavasti jälleen ajankohtainen asia. Tällä kertaa kyse on West Side Boys -kapinallisryhmän sieppaamista 11 brittisotilaasta. Tähän on lisättävä tämän kapinallisryhmän suorittamat julmat hyökkäykset, joiden tarkoituksena on ollut laajentaa ryhmän vaikutusaluetta ja joiden hintana on ollut kolmen hallitusta puoltaviin joukkoihin kuuluneen jäsenen henki.

Kyse on toimista, jotka PPE-ryhmä tuomitsee mitä jyrkimmin ja jotka Euroopan parlamentinkin on tuomittava samalla, kun sen on vaadittava yhäkin siepattuna olevien sotilaiden vapauttamista ilman ehtoja ja ilmaistava tukensa Sierra Leonen hallitukselle samoin kuin UNAMSIL:n ja brittiarmeijan joukoille, jotka työskentelevät rauhan saavuttamiseksi tuossa maassa. Tuo rauha on kuitenkin hauraalla pohjalla, kuten tämä sieppaus osoittaa. Emme siis voi rajoittua vain tuomitseviin sanoihin, vaan meidän on siirryttävä toimintaan ja vaadittava lisäksi Lomén rauhansopimusten noudattamista ja kaikkien kapinallisjoukkojen riisumista aseista.

Niin kauan kuin köyhyys isännöi ja hallitsee Sierra Leonessa, niin kauan kuin timanttien salakuljetusta ja asekauppaa ei saada loppumaan, tämän piinatun maan ei ole mahdollista saavuttaa rauhaa.

Siksi on tarpeen, että Euroopan unioni ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöönsä, eikä ainoastaan rauhanprosessin pönkittämiseksi vaan ennen kaikkea sellaisten elinolojen vakiinnuttamiseksi, joissa rauhan saavuttaminen on väistämätöntä. Siksi kehitysyhteistyöpolitiikan on oltava avokätistä ja koordinoitua. Sen tähden pyydämme, että talousarviossa annetaan sija tälle politiikalle, jonka avulla pyritään parantamaan köyhyyden aiheuttama haava. Ennen kaikkea Euroopan unionilta, jäsenvaltioilta ja kansainväliseltä yhteisöltä vaaditaan kuitenkin päättäväistä toimintaa, jotta timanttien salakuljetus alueella saataisiin kerta kaikkiaan lopetettua. Asia on niin, että niin kauan kuin maan luonnonrikkaudet hyödyttävät ainoastaan sotaherroja, toisin sanoen niin kauan kuin timantit mahdollistavat sen, että puolisotilaalliset joukot saavat riittävästi pääomaa aseiden saamiseksi ja toimintansa jatkamiseksi, rauha jää vain saavuttamattomaksi unelmaksi. Ilman rauhaa kehitys on pelkkää kuvitelmaa.

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, se, joka tuntee tämän kurjuuden virran vyöryvän ylitseen joka istuntokausi Strasbourgissa, kysyy kyllä itseltään, mitä todellakaan pystymme tekemään. Sierra Leonessa ei pidetä panttivankeina pelkästään YK-sotilaita, brittisotilaita, siellä on vuosien ajan pidetty panttivankina kokonaista kansaa, ja me olemme auttaneet siinä, olkoon sitten vain timanttien salakuljetuksen välityksellä.

Turvallisuusneuvosto on asettanut 5. heinäkuuta kauppasaarron Sierra Leonen timanteille. Meidän pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen tämän kauppasaarron toteuttamiseksi, tehdä EU:n puolelta kaikki tarvittava, jotta kaikesta veritimanteilla käydystä kaupasta voi tulla loppu. Sen takia mielestäni Sierra Leonen timanttien salakuljetuksen rajoittaminen ei riitä.

Meidän pitää myös tukea enemmän hallitusta, mutta olen sitä mieltä, että myös sotaoikeudenkäynnin tukeminen on ehdottoman välttämätöntä. Se, että aseita käyttävät ihmiset voivat ottaa kanssaihmisiltään hengen ilman rangaistusta, siitä meidän pitää tehdä loppu.

  Bordes (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, säälin luonnollisesti 11 brittisotilasta, jotka Sierra Leonessa riehuvat aseistetut ryhmät sieppasivat. He ovat myös sellaisen politiikan uhreja, jonka pääasiallinen uhri on Sierra Leonen kansa. Tämä politiikka on kuitenkin ensisijaisesti niiden oman hallituksen, Ison-Britannian hallituksen syytä, ja sitä tukevat kaikki länsimaiset suurvallat, ja etenkin Ranska, samoin kuin YK.

On pöyristyttävää, että päätöslauselmassa ei mainita sanallakaan Ison-Britannian entistä ja nykyistä asemaa tässä maassa. Entinen siirtomaavalta on ryöstettyään ja hyödynnettyään tätä maailman aluetta määrännyt vaalivilpin avulla hallituksen, joka edustaa ennen kaikkea sen omia etuja. Sen juonittelut ovat yksi merkittävä tekijä raa’assa sisällissodassa, johon maa osallistuu suoraan diplomatiansa ja laivastonsa painostuksen sekä epäsuorasti niiden entisten afrikkalaisten siirtomaajoukkojen välityksellä, joiden käyttäytyminen kentällä on yhtä julmaa kuin aseistettujen ryhmienkin. Aseistetut ryhmät, joiden joukossa on RUF, eivät missään tapauksessa edusta Sierra Leonen kansan etuja menetelmiensä tai tavoitteidensa osalta. Niiden vastuu maan murhenäytelmistä, vaikka se onkin suuri, ei kuitenkaan vastaa Ison-Britannian ministerien tai korkeiden virkamiesten kyynisyyden tasoa.

Äänestämme siten tätä päätöslauselmaa vastaan, jossa peitellään lähes vanhakantaista siirtomaapolitiikkaa.

  Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, vastustan sitä, että Espanjan vasemmisto yritti käyttää Gibraltaria poliittisesti hyväkseen Kurskin murhenäytelmän jälkeen. HMS Tireless on turvassa Ison-Britannian alueella, ja korjaustöissä noudatetaan mahdollisimman korkeita turvallisuusnormeja.

Toteaisin Sierra Leonesta, että vastustan myös edellisen puhujan lausuntoa, mutta haluaisin tehdä erään yleisluonteisen huomautuksen Ison-Britannian hallituksen roolista. Varoitimme kuukausia sitten Ison-Britannian Labour-puolueen hallitusta siitä, mitä vaaroja liittyy siihen, että brittijoukkojen tehtäviä Sierra Leonessa ei ole selvästi määritelty. Joukoillemme olisi alun alkaen pitänyt antaa selkeä ja ajallisesti rajattu tehtävä, johon liittyy realistinen poistumisstrategia. Nykyinen sietämätön tilanne on selvästikin seurausta otteen herpaantumisesta ja poliittisesta päättämättömyydestä, ja se on selvä opetus tulevaisuuden kannalta.

  Martínez Martínez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Sierra Leonen tilanne on ollut useita kertoja kiireellisen keskustelumme aiheena ja me olemme aina käsitelleet tätä asiaa kannustamalla rauhanneuvotteluja, kansallista sovittelua ja kotinsa menettäneen väestön tukemista sekä peräänkuuluttamalla sellaista kansainvälistä rikosoikeutta, joka kykenisi tuomitsemaan ne henkilöt, jotka ovat vastuussa tuossa maassa tapahtuvasta kansanmurhasta.

Tätä nykyä kyse ei ole enää pelkästään politiikasta vaan rikollisesta toiminnasta, joka sisältyy kaikkien rikoslakien piiriin. Kyse on julmasta sieppauksesta, jonka ovat suorittaneet sellaiset rikolliset, joilla ei ole mitään poliittisia siteitä, ei aiemmin hallinneen sotilasjuntan jäseniin eikä mihinkään heinäkuussa 1999 rauhansopimuksen allekirjoittaneisiin ryhmiin. Heidän vaatimuksensa rajoittuvat pyyntöön vapauttaa ryhmä vankeja ja tarkistaa rauhansopimusta, jonka avulla tuon runnotun maan olot yritetään saada järjestykseen. Sieppauksen uhreilla on kuitenkin suuri poliittinen merkitys.

Kansainvälisen yhteisön läsnäolo Sierra Leonessa on hyvä esimerkki sen peräänantamattomasta halusta saavuttaa maailmanlaajuinen rauha. Sen takia me, jotka otamme tuon vastuun, kannatamme sitä, että Euroopan parlamentti ottaa tänään yhteyttä Sierra Leoneen ja tekee vetoomuksen siepattujen brittisotilaiden vapauttamiseksi välittömästi ja ilman ehtoja.

Turkin suorittamat pommitukset Pohjois-Irakissa.

  Duff (ELDR). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä on todella huolestuttava asia. Euroopan unionin kenties tärkein perusperiaate oli rauha, ja niiden, jotka haluavat liittyä unionin jäseniksi, täytyy hoitaa koti- ja ulkomaan asiansa mahdollisimman rauhanomaisesti.

Kuten tiedämme, Turkin rajat ovat erittäin haavoittuvat, ja sen erityisongelmana on luoda vakaat ja rauhanomaiset olot, joita sen integroituminen Eurooppaan edellyttää. Meidän pitäisi Turkin jäsenyyttä edeltävänä aikana pyrkiä luomaan toimiva foorumi, jossa voisimme keskustella niin sotilaallisista kuin myös siviili- ja talouskysymyksistä. Turkin NATO-jäsenyyden takia monella jäsenvaltiollamme on erityinen vastuu tässä asiassa. Yhteisen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä olisi pidettävä verukkeena ja myös siltana, jotta voisimme muodostaa yhteisiä kantoja terrorismin torjuntakeinoista perusoikeuksia kuitenkin kunnioittaen.

Jos onnistumme luomaan tällaisen käytännön foorumin, meidän pitäisi voida odottaa, että nämä murheelliset ja vakavat välikohtaukset ovat pysyvästi takanapäin.

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, Turkki on NATO-maa. Turkki asettaa itsensä Euroopan unionin ehdokasvaltioksi. Turkki on allekirjoittanut monenlaisia kansainvälisiä sopimuksia, muun muassa ihmisoikeuksien suojelemisesta, kidutuksen poistamisesta jne. Ja siitä huolimatta Turkki jatkaa edelleen omien rajojensa ulkopuolella, Pohjois-Irakissa, olevien kurdien pommittamista. Arvoisa komission jäsen, mielestäni meidän pitää puhua selvää kieltä. Ilman selvää poliittista ja rauhanomaista ratkaisua kurdiongelmaan asiat eivät tule koskaan menemään hyvin, ja Turkin pitää hyväksyä se. Uskon, että vakaantuminen – ja toivomme toki vähintään, että rauha Lähi-idässä tulee päivä päivältä lähemmäs – että tämän seudun vakaantuminen ei koskaan toteudu, jos kurdikysymykseen ei saada ratkaisua. Haluamme luonnollisesti ilmaista surumme niille perheille, jotka ovat jälleen joutuneet pommitusten kohteiksi, viimeksi nyt taas elokuussa, ja pyydämme osoittamaan suurta kunnioitusta valtioiden välisten rajojen osalta. Jos tätä kunnioitusta ei osoiteta, niin siitä tulee jatkuva lähde uudelle kurjuudelle. Sota ei koskaan tuo mukanaan rauhaa.

  Uca (GUE/NGL). - (DE) Arvoisa puhemies, erään pommituksen uhrin äiti kysyi televisiohaastattelussa: "Mitä pahaa minun lapseni oli tehnyt?" Miksi lasten, naisten ja aseettomien siviilien pitää aina olla sotilaallisten toimien uhreina? Turkin armeijan 15. elokuuta Kendakorissa toimeenpanemassa kurdikylien pommituksessa kuoli yli 32 ja haavoittui 40 ihmistä. Se oli verilöyly ja rikos ihmisyyttä vastaan. Se on osoitus Turkin hallituksen asennoitumisesta rauhaan ja kurdeihin aikana, jolloin nämä ovat ojentaneet kätensä rauhan merkiksi.

Kuten Turkin ulkoministerin tiedottaja vahvistaa, Turkki on jo kauan tehnyt iskuja PKK:ta vastaan, joka on jo kolmatta kertaa julistanut yksipuolisen aselevon. Ihmettelenkin, miksi juuri nyt kesken Turkin liittymisvalmistelujen maahan toimitetaan aseita ja rakennetaan ammustehtaita. Miksi ihmisoikeusjärjestöt ja Maailman rauhan päivä kiellettiin 1. syyskuuta? Onko tosiaankin niin, että demokratisoitumisprosessi saadaan nopeammin aikaan asein ja ammuksin? Ei!

Kurdiongelman rauhanomainen ratkaisu ja ihmisoikeuksien huomioon ottaminen on parempi tie rauhaan. Onko äitien aina jouduttava kärsimään? Emmekö voi edistää sitä, että kurdi- ja turkkilaisväestön välille saataisiin veljelliset ja rauhanomaiset suhteet? Pidän myönteisenä MEDA-ohjelmaa, johon sisältyy se, että Turkin hallituksen on lopetettava kurdiväestön kaikkinainen valtiollinen, oikeudellinen, poliittinen, kulttuurinen ja sosiaalinen syrjiminen. EU:n Turkille antama taloudellinen apu pitäisi kytkeä kurdikysymyksen ratkaisemiseen ja kurdiseudun taloudellisen ja sosiaalisen alikehittyneisyyden voittamiseen.

Tällä vuosisadalla ei pitäisi enää sallia moisia siviiliväestöön kohdistuvia pommituksia! Tuomitsen tällaisen epäinhimillisyyden ja vaadin, että tämä rikos selvitetään ja syylliset tuomitaan. Kehotan neuvostoa ja jäsenvaltioita tuomitsemaan johdonmukaisesti kurdikylien pommittamisen ja neuvottelemaan Turkin hallituksen kanssa myös siinä tarkoituksessa, että aloitettaisiin viipymättä neuvottelut kurdien demokraattisten edustajien kanssa poliittisesta ratkaisusta. Se on nopein tie EU:hun!

  Morillon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämä on kolmas puheenvuoroni tässä parlamentissa tämän täysistuntojakson aikana, jossa käsitellään erilaisia asioita, jotka koskevat Turkkia ja sen suhteita Euroopan unioniin.

Tämä on antanut minulle tilaisuuden ilmaista kantani tietyistä asioista, jotka mainitaan mietinnössä, jonka parlamenttimme on pyytänyt minua laatimaan Turkin jäsenyydestä ja sen liittymisestä unioniin. En palaa tähän aiheeseen, mutta haluaisin ilmaista täällä kantani. Jos paljastuu, että Turkin armeija on vastuussa 15. elokuuta Kendakorissa tehdystä pommi-iskusta, voimme vain kehottaa Turkin hallitusta heikentämään asteittain sen armeijan asemaa, jota se ylläpitää terrorismin vastaisen taistelun varjolla aloilla, jotka saattavat vahingoittaa vakavasti Turkin uskottavuutta sen osalta, kuinka halukas se on liittymään Euroopan unioniin.

Taistelu terrorismia vastaan näyttää olevan voitettu, ja uskon aidosti, että on tullut hetki tehdä tämänkaltainen päätös. Sotilaan ei pidä eikä hän saa päättää voimankäytöstä vain sen takia, että hänellä on oikeus siihen poikkeustilaa lukuun ottamatta. 40 vuotta kestänyt sotilasurani armeijassa on vakuuttanut minut riittävästi siitä, että "Cedant arma togae", aseiden on väistyttävä toogien edessä.

  Poos (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin viisi poliittista ryhmää on esittänyt Turkin pommituksia Pohjois-Irakissa koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen. Tämä osoittaa, miten kiinnostunut parlamenttimme on kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta ja ihmisoikeuksista tässä maailman osassa, samoin kuin se kertoo parlamentin äärimmäisestä valppaudesta, kun kyse on unionin ehdokasvaltiosta ja tässä tapauksessa Turkista.

Tosiasiassa ei pidä sietää sitä, että Pohjois-Irakista, jolla on kansainvälisten päätösten mukaisesti rajoitettu itsemääräämisoikeus, tulee myös oikeudeton alue, jossa kaikki on sallittua ja jossa kaiken lisäksi tarkkailijoiden kaikenlainen läsnäolo on kiellettyä. Terrorismin vastainen legitiimi taistelu ei oikeuta kollektiivisia rangaistuksia, joiden uhreina ovat kokonaisten kylien kurdikansat. Tällaiset kohtuuttomat kostotoimet on kiellettävä ikuisiksi ajoiksi sivistyneen maan sotilastoimissa.

  González Álvarez (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, kuten toverini Uca sanoi, se, että Euroopan unionin jäsenvaltioksi pyrkivä maa pommittaa puolustuskyvyttömiä ihmisiä, tappaa yli 30 siviiliä ja aiheuttaa yli 40 hengen haavoittumisen, on anteeksiantamatonta.

Meidän mielestämme vähintä mitä maalta voi noiden asianhaarojen nojalla pyytää, on se, että se noudattaisi kansainvälisen oikeuden säädöksiä. Meidän on tietenkin tuomittava myös eräiden jäsenvaltioiden tekopyhyys, kun ne rikkovat käytännesääntöjä, jotka koskevat aseidenvientiä sellaisiin maihin, jotka voivat käyttää niitä siten kuin Turkki tässä nimenomaisessa tapauksessa on tehnyt ja jotka vievät niitä sinne. Mielestämme on tekopyhää tuomita tämä tapaus ja lähettää sitten aseita, jotta se tapahtuisi uudestaan.

Olemme myös sitä mieltä, että Euroopan unionin on valvottava, että kukin hakijavaltio kunnioittaa ensisijaisesti ihmisoikeuksia. Muutoin ei voida hyväksyä sitä, että ne haluavat kuulua tähän unioniin.

  Nielson, komissio. – (EN) Toteaisin ensiksi Nepalin pakolaisista, että komissio yhtyy täysin arvoisien jäsenten huoleen Itä-Nepalin leireillä elävien pakolaisten tilanteesta ja vaatii jäsenten tavoin asiaan pikaista ja pysyvää ratkaisua.

Kummaltakin osapuolelta tarvitaan uutta kimmoketta ja poliittista tahtoa sopivan ratkaisun löytämiseksi. Ennen kaikkea olisi sovittava järjestelyistä niiden osalta, jotka haluavat palata Bhutaniin vapaaehtoisesti. Teknisiä ratkaisuja ei voida löytää, elleivät neuvottelijat ole vakaasti päättäneet löytää ratkaisua.

Komissio panee merkille YK:n pakolaisasiain pääkomissaari Ogatan aikaansaannokset, kun hän esimerkiksi kävi Bhutanissa ja Nepalissa viime toukokuussa, ja kummankin osapuolen sitoutuneisuuden toimivan ja pikaisen ratkaisun löytämiseksi. Olen myös puhunut kummankin osapuolen hallituksen edustajille. Hekin pyrkivät päättäväisesti löytämään ratkaisun.

YK:n pakolaisasiain pääkomissaarin Ogatan vierailu ja Euroopan parlamentin valtuuskunnan vierailu tämän vuoden huhtikuussa ovat saaneet aikaan todellista edistystä. Komissio kuitenkin pahoittelee sitä, että leireillä toteutettavasta tunnistamisesta ei ole vielä päästy sopimukseen, vaikka äskettäin uskottiin, että sopimus saataisiin aikaan.

Komissio on säännöllisessä yhteydenpidossaan Nepalin ja Bhutanin viranomaisten kanssa korostanut aina, että tämä ongelma pitää ratkaista pikaisesti. EY antaa pakolaisille huomattavan määrän humanitaarista apua ja on tähän mennessä antanut pakolaisille yli 11 miljoonaa euroa. Komissio on aina tilaisuuden tullen kehottanut kumpaakin osapuolta saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Se on toistuvasti ilmaissut, että se on sitoutunut myöntämään pakolaisten sopeuttamisessa ja asuttamisessa tarvittavat resurssit, kunhan asiassa on tapahtunut todellista edistystä. Useat EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet samaan.

Kuluvana varainhoitovuonna komissio antaa leireille 1,5 miljoonan euron verran tukea UNHCR:n kautta. Vaara siitä, että varat loppuvat kesken, pitäisi pystyä välttämään. Tämä on täysin mahdollista, kun otetaan huomioon varojen määrä. Tehtävänämme on estää se.

Komissio odottaa pääsevänsä arvioimaan, mihin lopputulokseen päästään Nepalin pääministerin Koiralan ja Bhutanin ministerineuvoston puheenjohtajan Zimban välisissä keskusteluissa, jotka on määrä käydä YK:n yleiskokouksessa 11. syyskuuta.

Siirryn nyt Myanmarin viimeaikaisiin tapahtumiin. Komissio pahoitteli 18. toukokuuta parlamentissa sitä, että Myanmarin sotilashallitus loukkaa edelleenkin ihmisoikeuksia. Viittasimme tuolloin laittomiin teloituksiin, pakkotyövoiman käyttöön, paikallisen väestön pakkosiirtoihin, poliittisten vastustajien sortamiseen ja laillisten poliittisten puolueiden vapaan toiminnan estämiseen.

Tuomitsemme myös Aung San Suu Kyin ja muiden Kansallisen demokratialiiton jäsenten liikkumavapauden rajoittamisen ja jokapäiväiset mielivaltaiset pidätykset.

Samalla komissio ilmaisi tukensa Myanmaria koskevalle EU:n yhteiselle kannalle ja yleisten asioiden neuvoston huhtikuussa 2000 tekemälle päätökselle vahvistaa tuota yhteistä kantaa. Käytämme hyväksemme kaikki tilaisuudet painostaaksemme aasialaisia kumppaneitamme siihen, että he kehottaisivat Valtion rauhan ja kehityksen neuvostoa aloittamaan merkittävän vuoropuhelun demokraattisesti valittujen edustajien ja etnisten vähemmistöjen kanssa. Päämääränä täytyy olla yhteisesti hyväksytyn ratkaisun löytäminen nykyiseen tilanteeseen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien kunnioittaminen Myanmarissa.

Useat puhujat ovat tänään iltapäivällä maininneet matkailun. EU on jo selkeästi ilmaissut tukevansa Aung San Suu Kyin vetoomusta, että kaikkien kehittyneiden maiden asukkaat pidättyisivät matkustamasta Myanmariin. Rohkaisemme kansalaisiamme menettelemään näin.

Rangoonin viimeaikaiset tapahtuvat ovat selvä näyttö, mikäli näyttöä tarvittiin, siitä, että oli perusteltua tuomita sotilashallituksen sopimattomat toimet. Aung San Suu Kyin ja hänen puolueensa korkea-arvoisten jäsenten aiheetonta pidätystä ja sitä seurannutta arestia sekä paikallisten nuorisojohtajien pidätystä viime lauantaina ei mitenkään voida perustella väittämällä, että he tarvitsevat "suojelua". Tällaista kohtelua ei myöskään voida perustella toteennäyttämättömillä salaliittosyytöksillä. Kyse oli silkasta väkivallasta ja viranomaisten paniikinomaisesta toiminnasta. Komissio yhtyy näin ollen ympäri maailmaa esitettyihin vaatimuksiin, että Aung San Suu Kyin ja hänen korkea-arvoisten kollegojensa kotiaresti lopetettaisiin välittömästi, että tavanomaiset kanavat palautettaisiin välittömästi, jotta diplomaatit pääsisivät tapaamaan Kansallisen demokratialiiton johtajia, että paikalliset nuorisojohtajat, joita pidetään vangittuina ilman syytettä, vapautettaisiin välittömästi ja että Myanmarin demokraattisesti valittujen poliittisten edustajien yksityispuhelujen laiton salakuuntelu lopetettaisiin välittömästi.

Kolumbian ihmisoikeustilanteesta toteaisin, että olemme useasti kiinnittäneet huomiota viattomien siviilien murhiin Kolumbiassa. Näihin julmuuksiin syyllistyneet rikolliset ovat lähes järjestelmällisesti jääneet rankaisematta. Myös haavoittuvia ryhmiä paikan päällä auttavien henkilöiden saamien tappouhkausten määrä on lisääntynyt jyrkästi. Olemme esimerkiksi saaneet tietää, että irlantilaispappi Brendan Forde, joka työskentelee eräällä väkivallan pahimmin runtelemista alueista, on saanut vakavia tappouhkauksia. Komissio pahoittelee syvästi tätä tilannetta ja tuomitsee sen, ja se kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia kunnioittamaan humanitaarista oikeutta ja periaatteita.

Komissio tukee niin ikään presidentti Pastranan rauhanponnisteluja. Se tekee kaiken voitavansa edistääkseen pysyvän rauhan kannatusta maassa. Sen osalta, mitä tämänpäiväisessä keskustelussa on sanottu, aseiden lisääminen ei mielestäni ole oikotie Kolumbian tilanteen ratkaisemiseksi, vaan se tuo ainoastaan lisää ongelmia.

Komissio yhtyy täysin parlamentin huoleen yhdentoista brittisotilaan äskettäisestä sieppauksesta Sierra Leonessa. Toivomme, että yritykset kuuden vielä siepattuna olevan sotilaan vapauttamiseksi tuottavat tulosta. Haluaisimme ilmaista myötätuntomme sotilaille ja heidän perheilleen. Komissio pelkää, että tällaiset välikohtaukset ja YK:n työntekijöiden sieppaus voivat hankaloittaa pyrkimyksiä rauhanprosessin jatkamiseksi. Pitäisimme myönteisenä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöstä YK-joukkojen lisäämisestä Sierra Leonessa.

Turvallisuusneuvoston 5. heinäkuuta tänä vuonna antama päätöslauselma, jossa kiellettiin Sierra Leonesta peräisin olevien timanttien salakauppa, on nyt siirretty osaksi yhteisön oikeutta. Tämä kielto samoin kuin vuodesta 1997 lähtien voimassa ollut kielto, joka koskee aseiden myymistä muille ryhmille, on ehdottomasti pantava täytäntöön. Komissio kehottaa kaikkia osapuolia – joihin kuuluu ilman muuta myös Euroopan timanttiteollisuus – tukemaan YK:n pakotekomiteoita tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Komissio tukee edelleen hallituksen pyrkimyksiä palauttaa maahan rauha ja toteuttaa ohjelmia talouden elvyttämiseksi. Entisten taistelijoiden kotiuttamista ja sopeuttamista tuetaan Euroopan kehitysrahaston varoin laajemman jälleenrakennus- ja kuntoutusohjelman yhteydessä. Talouden elpymistä tuetaan 8,2 miljoonan euron talousarviotukiohjelmalla ja teknisellä tukiohjelmalla, jolla pyritään parantamaan julkistalouden hoitoa. Komissio hakee lähiviikkoina hyväksyntää 30 miljoonan euron suuruiselle kuntoutus- ja sopeutusohjelmalle, 28 miljoonan euron suuruiselle terveydenhoitoalan tukiohjelmalle, 34,75 miljoonan euron suuruiselle konfliktin jälkeiselle talousarviotukiohjelmalle ja 4,5 miljoonan euron suuruiselle valtiovarainministeriön tukiohjelmalle.

Humanitaarisen avun osalta komissio rahoittaa edelleen ECHOn kautta ohjelmia, joilla tuetaan asuinseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä ja pakolaisia kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n välityksellä. ECHO on vuoden 1999 alusta lähtien antanut noin 26 miljoonan euron verran tukea, joka on kattanut lääkintähoidon, lääkeravinnon, veden ja puhtaanapidon sekä psykososiaalisen tuen tarjoamisen sodasta kärsiville lapsille. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon lapsisotilaiden ja yleensä lasten järkyttävä tilanne Sierra Leonessa. Lisäksi tämä rahoitus on kattanut erityisesti amputointipotilaiden sekä pakolaisten ja asuinseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden tukemisen.

Pohjois-Irakin osalta komissio yhtyy useissa päätöslauselmaesityksissä ilmaistuun huoleen Turkin ilmavoimien äskettäisistä operaatioista ja niistä aiheutuneista siviiliuhreista. Komissio on pannut merkille, että Turkin ulkoministeri selvittää parhaillaan tapausta ja mahdollisia korvauksia. Jokainen Turkin armeijan hyökkäys Irakiin hankaloittaa pyrkimyksiä alueen vakauttamiseksi ja aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä kurdiväestölle. Kurdit ovat kärsineet jo tarpeeksi. Jotta alueella voitaisiin palata normaalielämään, tarvitaan vakautta, rauhaa ja tukea talouskehitykselle. Unioni on viime vuosina toistuvasti painottanut, että on välttämätöntä kunnioittaa Irakin ja sen Turkin-vastaisen rajan koskemattomuutta. Nämäkään tuoreet rajaloukkaukset eivät ratkaise Turkin eivätkä kenenkään muun ongelmia. Rauhanomainen vuoropuhelu osapuolten välillä on mielestämme ainoa mahdollinen tie kohti pysyvää vakautta alueella. Olen pannut tarkkaan merkille, mitä parlamentin jäsenet ovat tänään sanoneet Turkkiin liittyvistä odotuksistaan, erityisesti mitä tulee sen tulevaan asemaan eurooppalaisessa yhteistyössä, ja yhdyn ilman muuta heidän näkemyksiinsä.

  Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että olemme esittäneet arvoisalle komission jäsenelle Kolumbian tilannetta koskevan kysymyksen, ja hän on vastannut, että komissio tukee presidentti Pastranan rauhanponnisteluja. Olen kysynyt häneltä, aikooko komissio täydentää tuota sanallista tukeaan jonkin sellaisen tuen avulla, joka ei koostu pelkästään sanoista. Ymmärrän, että tämä ei ehkä ole sopiva hetki keskustella asiasta, mutta haluaisin, että komissio vastaisi meille, vaikka sitten kirjallisesti.

  Nielson, komissio. - (EN) Täydennän mielelläni näitä sanojani kirjallisesti, jolloin voin esittää perusteellisempia huomioita. Suora vastaukseni on, että – suoraan sanottuna ja kaunistelematta – meidän täytyy varoa joutumasta siihen tilanteeseen, että myönnämme rahoitusta toimiin, joita emme välttämättä hyväksy sataprosenttisesti. Meidän täytyy myös huolehtia siitä, että keskitymme riittävästi köyhyyden poistamiseen ja että teemme jotakin, josta todella on hyötyä heikoimmassa asemassa oleville ryhmille. Toisin sanoen se, mitä teemme nyt ja vastaisuudessa Kolumbiassa rahoituksen osalta, on räätälöitävä erittäin huolellisesti tätä taustaa vasten.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 17.30.