Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 7. syyskuuta 2000 - Strasbourg

1. Urheilu

PUHETTA JOHTI
varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA

(Istunto avattiin klo 10.05.)

  Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoro: neuvostolle esitettyihin kyselyihin ei enää vastata annetussa ajassa. Neuvosto ei ole vastannut Euroopan parlamentin kysymyksiin kahdesta kehotuksesta huolimatta. Pyytäisin teitä varmistamaan, että neuvosto noudattaa velvoitteitaan myös tällä alueella.

  Puhemies. – Kiitos, jäsen Rübig. Pyyntönne ja huomautuksenne käsitellään asianmukaisesti.

⁂

  Lipietz (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämä on menettelyä koskeva esitys. Komissiolle ja neuvostolle äskettäin esitettyjen kysymysten osalta tiedätte, että vastatakseen Ranskaa – samoin kuin koko Eurooppaa –koettelevaan öljykriisiin Ranskan hallitus toteutti eilen joitakin toimia, jotka horjuttavat erittäin merkittävästi kilpailuedellytyksiä ja kasvihuoneilmiön torjunnan olosuhteita. Niillä on siten välittömiä ja hyvin vakavia vaikutuksia Euroopassa.

Komission jäsen Loyola de Palacio käytti tänä aamuna tätä Euroopan kriisiä koskeneen erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron Ranskan lehdistössä. Olisiko mahdollista, että hän itse ja/tai kilpailuasioista vastaava komission jäsen voisi käyttää puheenvuoron tämän istuntojakson aikana kertoakseen, miten komissio aikoo reagoida öljykriisiin ja miten komissio ja neuvosto aikovat estää verotusta koskevan polkumyynnin käynnistymisen Euroopassa ja valmistella Eurooppaa kohtaamaan tämän öljykriisin?

  Puhemies. – Hyvä jäsen, esille ottamanne asia on tietenkin erittäin ajankohtainen ja kiireellinen, mutta esityslista on jo laadittu, ja siksi minusta tuntuu melko mahdottomalta toteuttaa tahtoanne, vaikka teen kaiken mahdollisen voidakseni ottaa pyyntöönne huomioon.

  Reding, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisan parlamentin jäsenen pyyntö on tärkeä. Puhemies totesi hyvin selvästi, ettei tänä aamuna voida järjestää keskustelua. Sanon komission jäsenille de Palacio ja Monti, että parlamentti haluaisi kuulla heitä, ja päätämme yhdessä parlamentin puhemiehen kanssa sopivasta ajankohdasta.

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä siitä, että olette käytettävissä.⁽¹⁾

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista julkilausumista ja mietinnöistä:

- neuvoston julkilausuma dopingin torjumisesta ja urheilun yhteiskunnallisesta tehtävästä;

- komission julkilausuma pelaajasiirroista jalkapallossa;

- Zabellin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0203/2000) komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Yhteisön tukisuunnitelma dopingin torjumiseksi urheilussa (KOM(1999) 643 - C5-0087/2000 - 2000/2056(COS));

- Mennean laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0208/2000) komission selvityksestä Eurooppa-neuvostolle nykyisten urheiluun liittyvien rakenteiden turvaamisesta ja urheilun yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämisestä Euroopan yhteisössä - Urheilua koskeva selvitys Helsingin Eurooppa-neuvostolle (KOM(1999) 644 - C5-0088/2000 - 2000/2055(COS)).

  Buffet, neuvosto. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksikin kiittää teitä siitä, että olette varanneet tämän aamupäivän urheilulle. Sydneyn olympialaiset alkavat kahdeksan päivän kuluttua; koko maapallon urheilijat tapaavat siellä toisensa. Tuloksia ei vielä tiedetä, niitä ei voi ennustaa; kaikki on epävarmaa. Tämä on urheilua.

Huippu-urheilijat, jotka saavat teidät pian unelmoimaan, ovat kulkeneet omia reittejään. Monet ovat ammattiurheilijoita, mutta kuten tiedätte, heille kaikille on yhteistä ainakin kaksi asiaa: heidän valintansa on tulosta monien vuosien ponnisteluista ja perusteellisesta harjoittelusta. Heitä ovat auttaneet vapaaehtoistyöntekijät ja kouluttajat ja heitä on tuettu julkisin ja yksityisin varoin. He ovat kuitenkin ennen kaikkea aloittaneet urheiluharrastuksensa seurassa tai koulussa.

Urheilun puolustamiseksi on siten puolustettava samanaikaisesti ja samalla tavoin sekä paikallista amatööriseuraa että huippu-urheilua amatööri- tai ammattilaisurheilun kehyksessä. Huippu-urheilu saa ihmiset unelmoimaan; se edistää massaurheilun kehittymistä ja sillä on sosiaalinen koulutusrooli. Tiedotusvälineet käsittelevät amatööri- tai ammattilaistason huippu-urheilua maailmanlaajuisesti. Yhä useammat miehet ja naiset harrastavat jotain urheilulajia iästä tai tilanteesta riippumatta. Urheilu on saavuttanut yhteiskunnallisen ulottuvuuden.

Meistä kukaan ei ole siten hämmästynyt, että tätä inhimillistä toimintaa vääristävät joskus väkivaltaiset tai rasistiset toimet tai että se herättää rahanhimoa. Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa mustamaalata taloutta urheilussa. Urheilu tarvitsee varoja, eivätkä nämä varat voi olla pelkästään julkisia. Kyse ei ole urheilun rajaamisesta ilman rahaa harjoitettavaan urheiluun, joka olisi puhdasta, ja rahaa saavaan urheiluun, joka olisi tuomittavaa. Ei, todellinen kysymys on toinen ja ilmenee seuraavasti: pystyykö urheiluliike säilyttämään urheilun etiikan hillitsemällä urheilulle myönnetyn rahan käyttöä ja estämällä sen, että tämä raha määrää urheilun suunnan?

Meidän on ajateltava järkevästi: tämä ongelma ei nouse esiin 20 vuoden kuluttua vaan tänään. Urheilunäytöksistä on tullut niin houkuttelevia, että taloudellisia etuja tavoittelevat haluavat hyödyntää niitä kannattavuuden lisäämiseksi, vaikka vaarana onkin urheilun etiikan uhraaminen ja urheilijoiden pitäminen kauppatavaroina. Kukapa ei ole ollut todistamassa joskus hyvinkin nuorten urheilijoiden ostoa ja myyntiä? Kukapa ei olisi ollut järkyttynyt tiettyjen audiovisuaalisen alan sopimusten tai tiettyjen pelaajasiirtojen summista? Kukapa ei olisi ollut huolestunut urheilijoiden aikatauluista, jotka ovat liian tiukkoja? Kukapa ei olisi ollut huolestunut tiettyjen yksityisten ryhmien hankkeesta perustaa kansallisten ja kansainvälisten urheiluliittojen ulkopuolisia yksityisiä urheilukilpailuja yhden ainoan kriteerin eli seurojen talousarvion perusteella, kuten olemme nähneet käyvän äskettäin jalkapallossa ja sen jälkeen koripallossa?

Millaista urheilua haluamme 2000-luvulla? Vastaus tähän maailmanlaajuiseen ja perustavaan kysymykseen riippuu jokapäiväisiä toimintoja koskevista vastauksistamme. On kaksi mahdollista vaihtoehtoa: joko voimme katsoa näiden vääristymien vuoksi urheilun riippuvan enää vain markkinoista ja urheilijoiden heidän omasta lisäarvostaan. Tässä tapauksessa urheiluun on sovellettava kilpailusääntöjä, lisättävä nykyisiin järjettömyyksiin säännöstelyn purkaminen ja hyväksyttävä vapaan liikkuvuuden nimissä 18–20-vuotiaiden nuorten myynti ja osto. Tai voimme sen perusteella, mitä nykyaikaisen urheilun luominen Euroopassa on merkinnyt humanistisine arvoineen ja yhdistysrakenteineen, päättää nykyisessä kehyksessä yhdessä taloudellisten ja sosiaalisten panosten kanssa antaa urheiluliikkeelle jälleen oikeudelliset ja institutionaaliset keinot suojella urheiluharrastusten monimuotoisuutta liitoissa.

Tämä jälkimmäinen vaihtoehto, joka on puheenjohtajavaltio Ranskan vaihtoehto, ei merkitse nykyisen tilanteen säilyttämistä, vaan se päinvastoin edellyttää urheiluliikkeeltä – ja olen tyytyväinen, että kyse on nyt pelaajasiirtoja koskevasta kysymyksestä – ja valtioilta innovatiivisia ehdotuksia urheilua vaivaavien vääristymien torjumiseksi ja harrastustoiminnan kehittämiseksi sekä yhdistysrakenteiden suojelemiseksi jokaisen urheilulajin yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti on jo nyt tehnyt valtavasti työtä tämän vaihtoehdon hyväksi, ja alamme edistyä neuvoston tasolla. Urheiluministerit kokoontuivat kesäkuussa 1997 Ranskan kansallisstadionilla (Stade de France) ja sen jälkeen Saksassa, Suomessa ja Portugalissa. On saatu myös aikaan Amsterdamin sopimuksen liite, Wienin Eurooppa-neuvoston päätelmät ja urheilua koskeva Helsinki-selvitys viime joulukuussa. Sen jälkeen Portugalin Feirassa pidetyn Eurooppa-neuvoston aikana kesäkuussa 2000 on esitetty selkeä vetoomus, jotta urheilun erityispiirteet otettaisiin tästä lähtien huomioon yhteisön politiikkojen soveltamisessa.

Puheenjohtajavaltio Ranska toivoo, että pystymme konkreettisesti määrittämään urheilun erityispiirteet ja niiden tunnustamisen vaikutukset. Olisi siten todella aiheellista myöntää, että ensiksikin miljoonat miehet, naiset ja nuoret harrastavat urheilua päivittäin ja sadattuhannet vapaaehtoistyöntekijät tekevät työtä urheilun puolesta; että urheilu on korvaamaton epämuodollisen koulutuksen, sosiaalisen osallisuuden ja kansalaisten yhteiskunnallisen aktiivisuuden väline; että urheilu on siten ennen kaikkea keino kehittää itseään ja tavata muita ihmisiä siten, että toisia kunnioitetaan. Urheilu on yksi kokonaisuus. Tarvitsemme federalistista yhteenkuuluvuutta. Olen tyytyväinen siihen, että Mennean laatimassa ja komission hyväksymässä mietinnössä painotetaan tätä asiaa. Olen työskennellyt 15 jäsenvaltion kollegani kanssa tämän lähestymistavan puolesta tiiviissä yhteistyössä komission jäsenen Viviane Redingin kanssa. Puheenjohtajavaltio Portugalin perustamien työryhmien kahden kokouksen, troikan kanssa pidetyn kokouksen ja lukemattomien kahdenvälisten yhteydenottojen jälkeen 15 jäsenvaltion kollegoideni kanssa esitän jäljempänä joitakin tavoitteita, joista neuvostossa ollaan mielestämme kaikkein laajimmin yhtä mieltä.

Ensimmäinen kysymys koskee alaikäisten nuorten urheilijoiden suojelua. Alaikäisillä urheilijoilla käytävä kauppa on saatava loppumaan. Olisi toteutettava erityisiä toimia nuorten urheilijoiden terveyden suojelemiseksi etenkin dopingtuotteiden käytön ehkäisemiseksi sekä heidän koulunkäyntinsä ja ammattikoulutuksensa takaamiseksi. Tätä tarkoitusta varten nuorten urheilijoiden suojelua koskeva kysymys on merkitty 9. marraskuuta kokoontuvan nuorisoasioiden ministerineuvoston esityslistalle. Toivon, että nojautumalla vuonna 1994 annettuun direktiiviin nuorten työntekijöiden suojelusta pystymme antamaan tätä kohtaa koskevia täsmällisiä suosituksia.

Toiseksi toivon myös, että annettaisiin säännöksiä urheiluseurojen koulutuspolitiikkojen säilyttämiseksi. Urheiluliittojen ja valtioiden olisi pystyttävä halutessaan toteuttamaan asianmukaisia toimia kasvattajaseurojen suojelemiseksi. Olisi pystyttävä ottamaan käyttöön sellaisia lausekkeita kuten velvollisuus tehdä ensimmäinen ammattilaissopimus kasvattajaseuran kanssa, ja niitä voitaisiin mahdollisesti tasoittaa suhteuttamalla korvaus koulutuksen kustannuksiin. Samaan aikaan kansainvälisten urheilutoimijoiden vastuulla on se, että seurojen hallintaa valvotaan, jotta vältetään vääristymät etenkin pelaajasiirtojen yhteydessä.

Kolmanneksi, yleisemmin ottaen mielestäni on kiireellistä myöntää liittojen ainutlaatuinen ja keskeinen asema. Olen sitä mieltä, että on tarpeen tunnustaa urheiluliittojen keskeinen asema urheilukilpailujen järjestämisessä, urheilun sääntöjen asettamisessa ja palkintojen jaossa. Minusta kyse ei ole oikeuksien myöntämisestä liitoille ilman vastinetta. Katson siten, että samaan aikaan olisi tunnustettava niiden yksinoikeudet ja että urheiluliittojen velvollisuudet ja vastuu olisi määriteltävä tarkasti sen mukaisesti, mikä niiden tehtävä on yleisten etujen ajajana tehtävien uudelleenjaon puitteissa.

Urheilun erityispiirteiden tunnustaminen on hyvin laaja työmaa. Siinä on kiireesti saatava aikaan merkittäviä edistysaskelia. Uskon, että kilpailu kelloa vastaan on käynnistynyt. Ranska on päättänyt tehdä aiheesta puheenjohtajakautensa ensisijaisen asian. Odotan paljon parlamenttinne osallistumiselta. Kuulen sitä paitsi vaatimuksenne artiklan sisällyttämisestä perustamissopimukseen ilmauksena tahdostanne nähdä, että nämä huolet otetaan riittävän hyvin huomioon.

Käsittelen nyt dopingin torjuntaa, joka on täysin ensisijainen asiakokonaisuus. Totean sitä paitsi, että Euroopan parlamentti jakaa tämän huolen mietinnöissään tai päätöslauselmissaan. Kyse on, kuten tiedätte, pitkästä ja vaikeasta taistelusta. Sitä on siten käytävä väsymättä kansanterveyden ja urheilun etiikan säilyttämisen nimissä. Äskettäiset tapaukset osoittavat, että meidän on vielä ponnisteltava lujasti. Torjun kuitenkin fatalistisen puheen – siitä, että kaikki käyttäisivät dopingia – jonka tavoitteena on saada meidät luopumaan kaikesta toiminnasta. Tarvitsemme paitsi urheiluliikkeen, myös valtion ja Euroopan unionin voimakasta toimintaa.

Maailmanlaajuisen antidopingyksikön perustaminen on seurausta Euroopan unionin tahdosta. Tämä yksikkö on nykyisin olemassa. Kansainvälinen olympiakomitea on asettanut Sydneyn olympialaisiin dopingin torjuntaa koskevat tavoitteet. Kuitenkin, kuten tiedätte, Euroopan unionin jäsenvaltiot keskustelevat siitä, onko Euroopan unionin suora osallistuminen maailmanlaajuisen antidopingyksikön toimielimiin ja siten sen rahoitukseen aiheellista. Haluaisin erityisesti painottaa tätä kohtaa, koska se on seurausta vaihdoista Euroopan komission kanssa. Euroopan komissio ei pyri edistämään Euroopan unionin osallistumista sinällään, jollei se ole saanut vahvaa ja yksimielistä poliittista signaalia.

Uskon omalta osaltani, että tällaisen osallistumisen oikeusperusta on olemassa. Tosiasiassa doping on kansanterveydellinen asia. Riittää, kun tarkastelemme nuorten amatööriurheilijoiden dopingtuotteiden kulutuksen kasvua. Kyse on myös salakuljetuksen torjumisesta ja siten poliisin ja tullin yhteistyöstä. Lopuksi dopingin torjunta koskee tutkimuksen kehitystä.

Kuten Zabellin laatimassa ja parlamentin valiokunnan hyväksymässä mietinnössä ehdotetaan, tavoitteena on saada Euroopan unioni puhumaan erittäin voimakkaasti yhdellä äänellä yksikön tehokkuuden takaamiseksi. Odottaessamme Euroopan unionin antidopingyksikköön osallistumista koskevia oikeudellisia näkökohtia käsittelevää päätöslauselmaa, olemme äskettäin perustaneet yhdessä troikan kollegoidemme kanssa yhteyskomitean, joka tulee olemaan erittäin hyödyllinen. Kyse on myös yksikön oikeusaseman kehittämisestä, jotta sillä olisi keinot toimia kaikissa maissa. Yleinen mielipide, urheilijat ja kaikki kilpailusta kiinnostuneet odottavat näitä päätöksiä. Kyse on dopingin torjunnan uskottavuudesta.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan urheilu on käännekohdassa. Toivon, että se antaa meille edelleenkin unelmia, samoin kuin toivon sen tarjoavan nuorille edelleen heidän tarvitsemansa mahdollisuudet koulutukselliseen ja sosiaaliseen osallistumiseen. Että se loppujen lopuksi säilyy lapsillemme elämänkouluna. On kuitenkin suhtauduttava vakavasti sen herättämiin himoihin, jotka uhkaavat sitä. Olen vakuuttunut siitä, että näiden kahden kohta hyväksytyksi tulevan mietinnön ansiosta asiaan ottamanne selkeät kannat edistävät merkittävästi tätä keskustelua. Haluan kiittää teitä tästä ja kertoa, miten hartaasti toivon, että voimme edelleen työskennellä yhdessä.

(Suosionosoituksia)

  Reding, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, parlamentti on pyytänyt minua antamaan julkilausuman, joka koskee pelaajasiirtojen järjestelmää ja kaikkea sitä urheilumaailmaa koettelevaa paniikkia, josta lehdistössä puhutaan. Panin luonnollisesti huolellisesti merkille neuvoston puheenjohtajan Buffet'n julkilausuman. Kiitän häntä sitä paitsi koko sydämestäni siitä työstä, jota puheenjohtajavaltio Ranska tekee urheilun hyväksi, ja siitä yhteisvastuullisuudesta, jota se osoittaa komissiota ja parlamenttia kohtaan. Toivon koko sydämestäni, että Ranskan puheenjohtajakaudella saavutetaan urheilua koskevia erittäin myönteisiä tuloksia Euroopan tasolla.

Arvoisa puhemies, jos sallitte, reagoin dopingia ja urheilun ulottuvuutta koskevaan mietintöön keskustelun lopussa. Annan siten nyt vain julkilausuman pelaajasiirtoja koskevasta ongelmasta.

Komission lähestymistapa urheiluun on määritelty sen Helsinki-selvityksessä. Haluamme, että urheilulla on sosiaalinen tehtävä. Tässä selvityksessä kehotetaan urheiluliikettä, jäsenvaltioita ja Euroopan unionia yhdistämään ponnistelunsa, jotta urheilulla voisi uudessa taloudellisessa ympäristössä olla edelleen koulutuksen ja integraation välineen asema reilun pelin arvojen, yhtäläisten mahdollisuuksien ja ansioiden arvostamisen perusteella.

On itsestään selvää, että yhteisön lainsäädännön säännöksiä ja etenkin syrjimättömyyden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteita sekä kilpailusääntöjä sovelletaan urheiluun. On myös selvää, että – kuten Amsterdamin sopimukseen liitetyssä julkilausumassa korostetaan – Euroopan yhteisö tunnustaa urheilun sosiaalisen merkityksen ja urheiluliikkeen kanssa käytävän vuoropuhelun tärkeyden. Komissio tarkasteleekin tästä näkökulmasta, hyvät parlamentin jäsenet ja kollegani Mario Monti on suoraan asiasta vastaavan komission jäsen useita urheilua koskevia kilpailutapauksia.

Komissio tunnustaa, että urheiluliike on vapaa määrittämään sen moitteettoman toiminnan kannalta tarvittavat pelisäännöt. Komissio tunnustaa urheilun erityislaadun siinä mielessä, että urheilu tarvitsee pelaajien ja seurojen välistä tietynasteista tasa-arvoisuutta kilpailussa, jotta tulokset eivät olisi ennakolta selviä. Tämä on urheilun perusolemus, kuten ministeri äsken painotti. Komissio tarkastelee vain tapauksia, joilla on yhteisöllinen ja taloudellinen ulottuvuus.

Koska kyse on FIFA:n pelaajasiirtojen sääntöjä koskevasta ajankohtaisesta tapauksesta, haluan muistuttaa, että komissio kyseenalaisti jo vuonna 1998 tiettyjen valitusten seurauksena FIFA:n pelaajasiirtojen sääntöjen yhteensopivuuden kilpailusääntöjen kanssa ja toimitti sille puuteluettelon. Komissio katsoo, että FIFA:n säännöt vaikeuttavat pelaajasiirtoja kohtuuttomasti. Näin tapahtuu muun muassa silloin, kun näissä säännöissä määritetään pelaajasiirron ehdot pelaajan tekemän sopimuksen seurauksena, ja näin toimitaan, vaikka sopimus on päättynyt kansallisen työlainsäädännön ja sopimuslausekkeiden mukaisesti ja lainsäädännössä määrätty rahallinen korvaus on määritetty ja maksettu.

Päinvastoin kuin joissakin lehtiartikkeleissa on väitetty, komission tarkoituksena ei ole mitenkään vain yksinkertaisesti kumota pelaajasiirtojen järjestelmää tai luoda sellaista tilannetta, jossa pelaajat voisivat päättää sopimuksensa yhdellä päähänpistolla. Komissio toivoo perustamissopimusten valvojana FIFA:n soveltavan sellaista pelaajasiirtojen järjestelmää, jossa kunnioitetaan sekä yhteisön oikeuden että urheilun erityislaadun periaatteita. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan vastaa yhteenkään näistä vaatimuksista. Se vaikeuttaa seurojen välistä kilpailua sekä pelaajien vapaata liikkuvuutta, se ei ole estänyt urheilun ylikaupallistumista tai rikkaiden urheiluseurojen ja rajoitettuja varoja käyttävien seurojen välisen kuilun syventymistä, eikä se ole myöskään estänyt – etenkään nuorimpien – pelaajien joutumista keinottelun kohteeksi.

Komissio on monien vuosien ajan, hyvät parlamentin jäsenet, odottanut "kärsivällisesti", että FIFA esittäisi nykyisen järjestelmän korvaamista koskevia lausekkeita, joiden ansiosta olisi voitu löytää yhdessä kaikkia tyydyttävä ja tasapuolinen ratkaisu. Olen yhdessä komission jäsen Mario Montin kanssa ottanut yhteyttä jalkapallopiireihin. Olemme huomauttaneet, että kansallisen työlainsäädännön mukaisesti korvaus muodossa tai toisessa on perusteltu pelaajan lopettaessa sopimuksensa yhden seuran kanssa liittyäkseen toiseen seuraan. Olemme painottaneet, että mestaruuskilpailujen häiriöiden välttämiseksi komissio on luonnollisesti valmis hyväksymään sääntöjä, joissa pelaajasiirrot rajoitetaan tiettyihin ajanjaksoihin. Ja ennen kaikkea olemme vakuuttaneet, että on rohkaistava nuorten koulutusponnisteluja siten, että rahallinen korvaus – jolla katetaan seuran kustannuksia nuorten kouluttamiseksi – voitaisiin hyväksyä, kunhan nuoret eivät sen takia ole kohtuuttoman riippuvaisia seuroistaan.

Emme viime päiviin asti olleet saaneet yhtään vastausta moneen vuoteen. On totta, että komissio ei voi odottaa loputtomasti. Siksi komission jäsen Mario Montin kanssa olemme ilmoittaneet hyvin selvästi viime kuukausina, että FIFA:n on ehdotettava muita ratkaisuja, tai muuten sen on hyväksyttävä kieltopäätöksen riski – mitä kukaan ei halua.

Olemme komission jäsen Mario Montin kanssa tyytyväisiä todetessamme, että näyttää siltä, että vetoomuksemme on tällä kertaa kuultu. FIFA myönsi viime viikolla, että sen pelaajasiirtojen säännöt eivät vastaa yhteisön lainsäädäntöä, ja ilmoitti aikomuksestaan luoda toisenlainen järjestelmä. Koska tämän järjestelmän yksityiskohtia ei ole vielä hiottu, en voi kommentoida niitä nykyisessä tilanteessa. Olemme kuitenkin saaneet ensimmäisen ehdotuksia koskevan luonnoksen. Tapaan tänään iltapäivällä UEFA:n johtajat ja kansallisten liigojen valtuuskunnan. He esittävät myös ehdotuksia. Komission jäsen Mario Montin yksiköt ovat valmiita tarkastelemaan niitä mahdollisimman nopeasti omien yksiköideni ja komission jäsen Anna Diamantopouloun yksiköiden avustuksella. Ovemme ovat siten edelleen avoinna kaikenlaiselle keskustelulle, koska kaikenlaisten neuvottelujen avulla voidaan päästä yhteisymmärrykseen.

Sallinette minun päättää puheenvuoroni painottamalla komission sitoutumista urheilun ja sen arvojen eurooppalaiseen malliin. Euroopan parlamentti – ja kiitän sitä koko sydämestäni – on vakuuttanut moneen kertaan jakavansa tämän sitoumuksen. Uskon, että se vahvistaa tämän sitoumuksen hyväksymällä Helsinki-selvitystä koskevan mietintönsä. Puheenjohtajavaltio Ranska – ja totesin tämän asian jo puheenvuoroni alussa – on osoittanut samanlaista sitoumusta urheiluun ja sen arvoihin, ja tehnyt tämän sitä paitsi neuvoston nimissä. Jos en erehdy, olemme kaikki siten samalla aaltopituudella. Yhteisö toimii urheilun etujen mukaisesti pelin hienouden puolesta, ja olen siten vakuuttunut, että jos jokainen osallistuu asian edistämiseen, voimme pian saavuttaa tyydyttävän ratkaisun urheilun, jalkapallon ja Euroopan hyväksi.

(Suosionosoituksia)

  Zabell (PPE-DE), esittelijä. - (ES) Arvoisa puhemies, doping ei ole uusi ongelma, se ei ole edes syntynyt tällä vaan viime vuosisadalla. Ensimmäinen dopingkuolema sattui todellakin vuonna 1896, kun eräs pyöräilijä nautti huumausaineita.

Ensimmäisiin dopingin vastaisiin toimiin ryhdyttiin silti vasta Helsingin olympialaisten jälkeen vuonna 1952. Malja vuoti kuitenkin yli äyräiden vasta vuoden 1998 Ranskan ympäriajossa, jolloin ongelmaa ryhdyttiin tosissaan torjumaan. Niinpä me olemmekin saaneet kuulla tänään, että sekä puheenjohtajavaltio Ranska, neuvosto että komissio ovat ottaneet dopingin torjumisen ensisijaiseksi tehtäväkseen.

Meidän on tutkittava, miksi dopingia on olemassa ja miksi se on lisääntynyt niin runsaasti viime vuosina. Yhtäältä kannattanee mainita urheilun liiallinen kaupallistuminen, tapahtumakalenterin täyttyminen ja urheilijoille asetettavat kasvavat fyysiset ja henkiset vaatimukset. Ennen urheilussa oli iskulauseena Pierre de Coubertinin "tärkeintä on osallistuminen". Nykyään vaikuttaa kuitenkin siltä, että ensimmäiseksi tullut voittaa, toiseksi tullut häviää ja muut ainoastaan osallistuvat. Toisaalta emme saa unohtaa sitä, että nykyisin testejä tehdään yhä useammin, myös kilpailujen ulkopuolella, ja siksi on ymmärrettävää, että dopingtapauksia myös havaitaan enemmän.

On kuitenkin erittäin tärkeää erottaa toisistaan dopingin kaksi eri lajia: toisaalta on olemassa tahallista tai suunniteltua dopingia, eli jokin työryhmä suunnittelee, mitä aineita urheilijan on otettava , jotta tämä parantaisi fyysistä suorituskykyään, ja milloin se on tehtävä. Tämä on ymmärrettävästi tavallisempaa sellaisissa lajeissa, joiden käytössä on enemmän taloudellisia resursseja. Toisaalta on olemassa tahatonta dopingia, joka ei useinkaan edes paranna urheilijan fyysistä suorituskykyä. Tämä on tavanomaisempaa sellaisissa urheilulajeissa, joiden käytössä on niukasti varoja, minkä takia suuri yleisö ei useinkaan saa edes tietää asiasta.

Molempia dopingin lajeja vastaan on tietenkin taisteltava, vaikka niitä on lähestyttävä aivan eri tavoin. Tahallisen tai suunnitellun dopingin torjuminen on paljon hankalampaa. Poliisiyhteistyö on siinä tärkeässä osassa, sillä emme saa unohtaa, että dopingaineiden kauppaan käytetään miljardi euroa vuodessa. Lisäksi on tärkeää kuunnella urheilijoita silloin, kun laaditaan urheilutapahtumakalentereita ja suunnitellaan kilpailuja tai kokeita: joskus vaadimme heiltä enemmän, kuin mihin heidän kehonsa pystyy ulkoiseen apuun turvautumatta. Ennen kaikkea dopingia on torjuttava maailmanlaajuisesti. Se ei ole minkään jäsenvaltion erillinen ongelma ja siksi on ehdottoman tarpeellista, että Euroopan unioni on mukana maailmanlaajuisen antidopingyksikön toiminnassa.

Tahattoman dopingin torjuminen on paljon helpompaa. Se johtuu pääasiassa urheilijoiden puutteellisista tiedoista, ja siksi mietinnössä ehdotetaankin, että lääkepakkauksissa olisi viidestä olympiarenkaasta ja liikennevalosta koostuva ohje. Näin urheilijat näkisivät lääkepakkausta ostaessaan selvästi punaisen liikennevalon, joka osoittaa, että testitulos voi olla positiivinen, vihreän valon, joka osoittaa, että riskiä ei ole, tai oranssin valon, joka osoittaa, että riski on olemassa ja että heidän pitäisi ottaa yhteyttä lääkäriinsä tai johonkin asiantuntijaan saadakseen neuvoja. Tämä on erittäin tärkeää, koska tätä nykyä meillä on 15 jäsenvaltiossa 15 kiellettyjen aineiden listaa, ja samalla lääkkeellä voi olla eri kauppanimi kussakin maassa. Toivomme, että Euroopan lääkearviointivirasto puuttuu tähän kysymykseen.

Vaikka dopingin lajit ovat erilaisia, urheilijat saavat kuitenkin osakseen samanlaista kohtelua ja heitä pidetään syyllisinä siitä hetkestä alkaen, kun testi antaa positiivisen tuloksen, ilman että heille annettaisiin oikeutta todistaa viattomuuttaan tai että teon tahallisuus tai tahattomuus otettaisiin huomioon, kuten tavallisessa elämässä tehdään. Vetoamme myös Euroopan komissioon pyytääksemme, että viidennen puiteohjelman yhteydessä tutkittaisiin dopingaineita, havaitsemismenetelmiä, dopingaineiden käytön terveysvaikutuksia sekä ihmiskehon tuottamien luonnollisten hormonien rajoja.

On erittäin tärkeää, että laboratoriot noudattavat ISO-standardeja näytteiden keruun ja analysoinnin osalta, ja myös että näytteet kerätään ja paperit saatetaan eteenpäin turvallisesti ja luottamuksellisesti, jotta urheilijoiden oikeus ihmisarvoon ja yksityisyyteen säilyisi.

Lopuksi puhun sanktioista. Kun urheilijan lisäksi asiaan liittyy joku toinen, kuten urheiluseura, yhdistys, liitto, lääkäri, valmentaja jne., myös tämän täytyy saada rangaistus aivan samoin kuin urheilijan, sillä emme saa unohtaa, että se, jonka työelämä kestää lyhyemmän ajan, on aina urheilija.

  Mennea (ELDR), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin on urheilun osalta toimittava siten, että urheilu saa sille kuuluvan roolin ja huomion, sekä siten, että sitä sääntelevät säännöt ovat selkeitä ja täsmällisiä. Euroopan tavoitteena on oltava urheilujärjestelmä, jossa toteutuu kaikkien kansalaisten oikeus urheilla ja jossa pyritään säilyttämään urheilun sosiaalinen tehtävä ja perinteiset arvot, mutta otetaan samalla huomioon urheilutoimintaan liittyvä taloudellinen ja oikeudellinen kehitys.

Tästä syystä Amsterdamin sopimuksessa liitteenä oleva urheilua koskeva julistus ei enää riitä takaamaan määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Urheilu tarvitsee uuden määritelmän: se on itse asiassa nähtävä toimintana, jota ei voi erottaa nuorten koulutuksesta ja kasvatuksesta, vapaa-ajasta eikä syrjäytyneiden ja vammaisten sosiaalisesta integroinnista.

Urheilun täytyy siis olla keskeisessä asemassa edistettäessä kaikkien yhteiskuntaluokkien koulutusta ja integraatiota. Lisäksi sen on kyettävä mukautumaan uuteen kaupalliseen kontekstiin, jossa sen on kehityttävä säilyttäen kuitenkin riippumattoman asemansa. Jotta Euroopan unioni voi olla hyödyksi urheilumaailman muutokselle ja kehitykselle, tarvitaan joitakin muutoksia.

Kansainvälinen olympiakomitea on useaan otteeseen toistanut, ettei se voi enää taata pyramidirakennetta, jonka mukaan urheiluelimet ja urheilun sosiaalinen tehtävä ovat tällä hetkellä järjestyneet. Tarvitaan siis välttämättä oikeusperusta, sillä sen puuttuminen uhkaa tehdä tyhjäksi tähän asti saavutetut tulokset.

Euroopan on torjuttava tarmokkaammin dopingia, tuota valitettavan laajalle levinnyttä ilmiötä, joka ulottuu nykyään myös urheilumaailman ulkopuolelle: tämän vitsauksen leviäminen on lisännyt varsin voittoisia laittomia toimia, joista monet rikollisjärjestöt ovat hyötyneet, ja on tunnustettava, että dopingin torjunta, jota koskeva vastuu on jäänyt yksin urheilujärjestöjen kontolle, on ollut täydellisen epäonnistunutta.

Euroopan pitäisi siis tutkia mahdollisuutta ottaa käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa voimassa olevat yhteisön rikosoikeudelliset säännökset, ja sen pitäisi harkita riippumattoman ja avoimen Euroopan antidopingyksikön perustamista. Lisäksi kaikkeen urheiluun liittyvään taloudelliseen toimintaan täytyy soveltaa perustamissopimuksen määräyksiä. Toiminta, jota urheilujärjestöt harjoittavat monopoliasemasta käsin, on aiheuttanut lukuisia ongelmia, ja siksi se on asetettava tarkkaan valvontaan, ja sitä on mahdollisesti supistettava.

On kannustettava urheilun ihmisiä yhdistävää luonnetta, kunhan määritellään solidaarisuustavoitteet, joilla kannustetaan köyhimpiä urheilulajeja ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien, erityisesti vammaisten, urheilua. Urheilun roolia sekä liikunnanopetuksen asemaa koulujen opetusohjelmissa on kehitettävä.

Lisäksi jäsenvaltioiden on suojeltava ja pohdittava asianmukaisesti urheilijoiden työtä ja asemaa. Katson, että Euroopan unionin velvollisuus on auttaa sellaisia urheilijoita sijoittumaan työelämään, jotka eivät ole suunnitelleet urheilu-uran jälkeistä tulevaisuuttaan. Lisäksi Euroopan on esitettävä urheilijoiden ammattipätevyyksien tunnustamista Euroopan tasolla ja sitä, että heidän ammatillista koulutustaan tuetaan.

Nuorten urheilijoiden kauppaa on torjuttava päättäväisesti ja voimakkaasti vaatimalla, että nuorten siirtymistä ammattilaisiksi ja seurojen omaisuudeksi lykätään mahdollisimman myöhäiseksi. Lisäksi on varmistuttava siitä, että kansallisten ja kansainvälisten urheiluliittojen säännöissä määritellään niiden tehtävät ja että sääntöjen sisältämät määräykset ovat selkeitä ja täsmällisiä.

Urheilutapahtumien yhteydessä esiintyvää väkivaltaa vastaan on taisteltava ja omien kansalaisten suojelu on taattava. Lisäksi on poistettava monissa urheiluliitoissa harjoitettava urheilijoiden sitouttaminen määrittelemättömäksi ajaksi, koska se rikkoo jäsenvaltioiden perustuslakien perustavimpia periaatteita vastaan.

Lopuksi totean, että ilman urheilua koskevaa oikeusperustaa Eurooppa ei tule saamaan paljoa aikaan tällä alalla, ja siksi sen on harkittava mahdollisuutta hankkia itselleen tällä alalla tietty riippumaton asema – ei sen vuoksi, että urheilu siirrettäisiin pois muiden elinten alaisuudesta, vaan siksi, että Eurooppa voisi antaa ratkaisevan panoksen urheilun arvojen ja tehtävien suojelussa.

(Suosionosoituksia)

  Lehne (PPE-DE), oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kannalta kyse oli ennen kaikkea siitä, että ne sopimuksenvaraiset määräykset, jotka konkretisoituivat Bosman-tuomiossa, sisällytettäisiin myös Euroopan unionin tulevaan politiikkaan. Olemmekin kiitollisia asiasta vastaavalle valiokunnalle, että se hyväksyi mietintöönsä asiaan liittyvät vaatimukset. Tuemme tässä kysymyksessä varauksetta myös komission kantaa.

Tämä on välttämätöntä kilpailuoikeuden ja työntekijöiden vapauden vuoksi. Komission jäsen Reding esitti jo asian osuvasti. Sitäkin enemmän pahoittelen sitä, että joillakin jalkapallo- ja muiden urheiluliittojen toimijoilla ei ole mitään oppimis- ja kommunikointikykyä, niin kuin viime päivinä on käynyt ilmi. Viime päivien puheenvuorojen perusteella saa ilman muuta sen vaikutelman, että aivan ennakkoluulojen mukaisesti eräillä jalkapalloilijoilla varsinaiset kyvyt ovat pikemminkin jaloissa kuin aivoissa.

Jos nyt esitetään sellainen vaatimus, että hallitusten päämiehet on saatava liikkeelle ja että heidän tulee niin sanotusti kääntää Euroopan oikeus päälaelleen, voin vain sanoa, että sekin osoittaa, että ilmeisestikään ei tiedetä, millainen vallitseva oikeustila on. Valtioiden ja hallitusten päämiehet eivät ylipäätään ole asiassa toimivaltaisia. Euroopan komissio taas on toimivaltainen painostamaan sopimusten noudattamiseen, ja se täyttää tarkalleen ne tehtävät, jotka sen pitääkin täyttää. Haluaisin sanoa vielä kerran nimenomaisesti, että tuen tässä kysymyksessä varauksetta komission kantaa.

(Suosionosoituksia)

  Papayannakis (GUE/NGL), ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, kymmenen päivää ennen olympialaisten alkua doping kummittelee Sydneyn yllä. Mielestäni Kansainvälinen olympiakomitea pitää meitä pilkkanaan ja puhuu puhtaista olympiakisoista, vaikka tiedämme, että kuukausi sitten Sydneyn sairaalasta varastettiin tuhat verikokeissa käytettävää ruiskua; kun olympiahengen legendat yksi toisensa jälkeen väittävät jo avoimesti, että doping-testejä voitaisiin tehdä kaikista kielletyistä aineista, mutta Kansainvälinen olympiakomitea ei tee niin, vaan taipuu suurten taloudellisten etujen paineissa.

Ministeri Buffet, joka puhui tänään hyvin kauniisti, kertoi 4. elokuuta Monde-lehdessä, että dopingin torjunnasta puuttuu ennen kaikkea vahva poliittinen tahto. Arvoisa puhemies, tätä poliittista tahtoa näyttää olevan vaikea löytää kaupallistumispaineiden alla, mutta myös olympiakisojen erheellisen ja pinnallisen tunnuslauseen paineiden alla: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Vielä vaikeampaa on löytää tätä poliittista tahtoa, kun kiellettyjen aineiden tarjonta vaatii enemmän, vaatii paljon enemmän kuin miljardin liikevaihtoa, kuten kuulimme, ja summa on vielä paljon suurempi, kun otetaan huomioon myös mieto doping, joka leviää yleensä kuntosaleilla, kauneussalongeissa ja ties missä muualla.

Meidän pitää täyttää poliittinen tehtävämme ja yhdenmukaistaa mahdollisimman nopeasti vaarallisten aineiden luettelot, teollisuuden jatkuvasti tuottamien uusien aineiden analyysimenetelmät, rangaistukset, vastuullisten etsiminen ja rangaistusten soveltaminen. Euroopan unionin pitää tietysti myös osallistua aktiivisemmin maailmanlaajuisen antidopingyksikön toimintaan kaikilla neuvoston puheenjohtajan mainitsemilla tavoilla, joista olen samaa mieltä. Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin sanoa, että tämä maailmalaajuinen antidopingyksikkö on Sydneyssä nyt vain tarkkailijana. Niin kauan kuin olemme tarkkailijoita, dopingin vastaisessa taistelussa ei tapahdu mitään.

  Martens (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, urheilu on suosittua. Euro 2000 -turnaus päättyi juuri. Olympialaiset ovat tulossa, ja ennen kaikkea yhä useammat ihmiset harrastavat urheilua vapaa-aikanaan. Se on terveellistä. Se tuo ihmisiä yhteen, ihmisiä kaikista luokista, asemista, ikäryhmistä ja roduista. Se on luonnollisesti tavattoman tärkeää meidän yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme. Samaan aikaan – siihen on jo viitattu – siinä on usein myös kielteisiä näkökohtia: väkivalta kilpakenttien ympärillä, dopingtuotteiden käyttö, lisääntyvä lihasten kasvua stimuloivien aineiden käyttö, yhä enemmän myös amatööriurheilun alalla, ja urheilijoihin kohdistuva suuri paine suurten taloudellisten intressien takia.

Sen takia olemme todella iloisia siitä, että Euroopan komissio on tehnyt aloitteen urheilun sosiaalisen tehtävän korostamiseksi ja sen selvittämiseksi, miten urheilun taloudellinen ulottuvuus voidaan saattaa sopusointuun kasvatuksellisten ja muiden tehtävien kanssa. PPE tukee tätä tavoitetta koko sydämestään ja on esittänyt tarkistuksia tämän linjan vahvistamiseksi. Ehdotuksia siitä, että urheilujärjestöjä tuettaisiin enemmän ihmisiin ja joukkuehenkeen investoimisen osalta, sekä siitä, että urheilun oikeudellisia puitteita parannettaisiin. Tällä hetkellä on olemassa vain julistus Amsterdamin sopimuksen liitteenä.

Mitä tulee joihinkin konkreettisiin ongelmiin urheilun alalla, niin haluan vielä sanoa seuraavan. Siirtoproblematiikka. Bosman-tuomiosta lähtien erityisesti pienemmille seuroille on tullut suuria ongelmia – komission jäsen on jo viitannut siihen – erityisesti pienemmissä maissa, kuten Alankomaissa, josta minä olen kotoisin. Niitä ei tueta riittävästi eivätkä ne saa riittävästi korvauksia usein suuremmista investoinneistaan koulutukseen ja valmennukseen. Toivommekin, että komissio myös lyhyellä aikavälillä yhteistyössä urheilujärjestöjen kanssa tekee ehdotuksia tämän asian mahdollistamiseksi. Myös urheiluliitot, kuten UEFA ja FIFA, ovat jo tehneet siitä ehdotuksia.

Doping on suuri kansainvälinen ongelma. Poikkeuksellisen hyvän mietinnön laatinut esittelijä on jo puhunut siitä, ja kansainvälinen yhteistyö onkin välttämätöntä tässä asiassa. Meidän pitää saavuttaa kansainvälinen yksimielisyys siitä, mitä ymmärrämme dopingilla, meidän pitää asettaa tavoitteeksemme yhteistyö kansainvälisessä dopingia käsittelevässä järjestössä. Olisi hyvä, jos farmaseuttiset tuotteet merkittäisiin "doping-safe"-merkillä ja indikaattorilla, ja myös parempi, aktiivinen ennaltaehkäisypolitiikka olisi hyvä asia.

  Barón Crespo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, sosialistiryhmä oli pyytänyt, että komissio antaisi julkilausuman eräästä ajankohtaisesta aiheesta, eli pelaajasiirroista jalkapallossa, ja että aihe otettaisiin mukaan tähän yhteiskeskusteluun. Kiitän arvoisaa komission jäsentä tästä julkilausumasta, joka saa meidän tukemme. Suosittelen teitä tulemaan jatkossa parlamenttiin ennen kuin komission hallinnolliset vuodot, jotka ovat pakottaneet komission jäsenen astumaan urheasti lehdistön eteen sanomaan suorat sanat, lisääntyvät. Olisi kuitenkin parempi, että tulisitte mieluummin parlamenttiin ja luottaisitte tukeemme.

Pelaajasiirrot kuvannevat erinomaisesti urheilun tämänhetkistä tilaa. Nämä kaksi mietintöä, Zabellin ja Mennean mietinnöt, ovat palkittujen olympiavoittajien laatimia. Näin Sydneyn kisojen kynnyksellä haluan muistuttaa siitä, että ensimmäinen ja ehkä paras antiikin Kreikan ja Euroopan antama panos rauhan saavuttamiseksi oli nimenomaan olympiakisat. Urheilusta puhutaan kansalaisoikeutena, jolla on sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä. Pelaajasiirrot oikeuttavat olemassaolonsa, koska niiden avulla pelaajia koulutetaan ja harjoitetaan. Tämä on järkevää ja sitä on säädeltävä ja nuorisoa sekä pieniä on seuroja tuettava, jotta ne voisivat edistää toimia edistyksellisesti.

Toisena pelaajasiirtojen ulottuvuutena on suurliiketoiminta, joka on monissa maissa muodostumassa toiseksi suurimmaksi talousalaksi. Kyse on laittomasta ja pitkällä aikavälillä kestämättömästä keinottelusta. Eräs synnyinkaupungissani toimiva merkittävä seura on tehnyt Euroopan jalkapallohistorian kalleimman pelaajasiirron, 70 miljoonaa euroa. Kiinnostunut osapuoli piti summaa mielettömänä, mihin seuran puheenjohtaja vastasi, että seuran taloudellinen tilanne oli erittäin huono. Jos soveltaisimme tähän talouden lakeja, meidän olisi toimittava toisin.

Tämän takia olemme sitä mieltä, että komission on ryhdyttävä toimiin. Se on saanut aikaan sen, että FIFA alkaa tulla järkiinsä. Ryhmäni ja minä annamme teille tukemme ja pidämme kiinni siitä, että on jatkettava sellaista toimintaa, joka todella ilmentää tuota eurooppalaisten oikeutta ja turvaa sen heille.

Lopuksi haluan sanoa, että on puhuttu jalkapallon romahtamisesta. Yhdysvalloissa pantiin 1940-luvulla kartellilainsäädännön nojalla täytäntöön komission nyt ehdottamia toimia. Hollywood ei kuitenkaan uponnut, päinvastoin. Tätä nykyä meillä on huomattavana taloudellisena ongelmanamme voittaa amerikkalaisen elokuvateollisuuden mahti.

Arvoisa komission jäsen, jatkakaa siis toimintaanne.

  Lynne (ELDR). - (EN) Pidän myönteisenä sitä, että Zabellin mietinnössä pyritään käsittelemään tahalliseen dopingiin liittyvää ongelmaa ja että siinä lähdetään ihmisoikeuksien peruskirjan nojalla liikkeelle syyttömyysolettamasta. Valitettavasti Kansainvälinen yleisurheiluliitto ei olettanut, että brittiyleisurheilijat – Linford Christie, Dougie Walker ja Gary Cadogan – ovat syyttömiä. Vaikka Aberdeenin yliopiston tekemä tutkimus osoitti, että nandrolonia voi muodostua yhdistetyn lisäravinteiden käytön ja tiiviin harjoittelun seurauksena, Mark Richardson odottaa vielä kahdeksan päivää ennen olympialaisten alkamista olympiakylässä tietoa siitä, voiko hän kilpailla vai ei. Linford Christie on koko uransa ajan kampanjoinut urheilun dopingia vastaan. Hän tuskin haluaisi vaarantaa uraansa nyt. Nämä tapaukset osoittavat, että maailmanlaajuisen antidopingyksikön täytyy yhdenmukaistaa kurinpitomenettely, jolla taattaisiin urheilijoiden oikeudet, mutta samalla sen täytyy rangaista pikaisesti niitä, jotka tietoisesti käyttävät kiellettyjä aineita ja syyllistyvät kiellettyjen aineiden käyttöön.

  Messner (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, ensiksikin haluaisin painottaa sitä, mitä esittelijä Mennea sanoi, ja kysyä sitten, ymmärrämmekö urheilun sosiaalisella merkityksellä tässä yhteydessä entiseen tapaan "leipää ja sirkushuveja" tai "urheilua ja sirkushuveja" vai terveydestä huolehtimista ja pidämmekö urheilua arvojen välittäjänä. Ei ole vielä käynyt selville, mitä tällä sosiaalisella merkityksellä oikein pitäisi ymmärtää.

Yleisesti ottaen minun on sanottava, että huippu-urheilu, josta tässä yleensä on kyse, ei välttämättä ole mitenkään tervettä sen enempää kuin extreme-urheilukaan, jota itse harjoitan tai olen harjoittanut. Onko huippu-urheilu tervettä, tietävät yksin Olympoksen jumalat. Me emme sitä tiedä!

Nyt tosiasioihin. Maailmanlaajuisen verkostoitumisen myötä on tähtien, sensaatioiden ja ennätysten nälkä kulutusyhteiskunnassamme kasvanut yhä suuremmaksi. Toimitsijat ja kauppiaat ovatkin tehneet "urheilusta ja sirkushuveista" showbisneksen, joka on nykyään yksi maailman suurimmista, ja kaupallistaminen tietenkin etenee koko ajan. Tällaiset ovat tosiasiat. Emme voi muuttaa mitään näissä tosiasioissa, jos emme ole avoimempia, jos emme luo riippumatonta antidopingyksikköä, joka on kaikkien ulottuvilla ja jonka kaikki hyväksyvät.

(Suosionosoituksia)

  Fraisse (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin painottaa kohtaa, joka on kahdelle mietinnölle yhteinen ja joka koskee urheilun erityislaadun legitiimiyttä. Haluaisin, että korostaisimme tänään tätä asiaa.

Urheilun erityislaatu johtuu ensiksikin urheilujärjestelmästä, tästä sosiaalisesta pyramidista, se lähtee pienen urheiluseuran perustamisesta alueelle tai kaupunkiin , ja menee aina merkittäviin urheilutapahtumiin asti. Tätä pyramidia on kunnioitettava eri tavoin. Sitä on kunnioitettava liittojen ainutlaatuisen asiantuntemuksen sekä sellaisen sosiaalisen ja ihmisten välisen siteen luomisen takia, jonka urheiluliitot voivat luvata ja antaa yhteiskunnalle. Tämä toteutetaan tietenkin rahan solidaarisen jakamisen kautta tässä liittojen pyramidissa ja myös sen kautta, mikä on urheilun etiikka urheilutapahtumissa. Meidän on muistettava, että tapahtumien tuottajien ja niitä järjestävien välillä voi olla epäselvyyttä. Mielestäni tässä suhteessa on ponnisteltava myös urheilun kehittämisessä, kuten Mennean mietinnössä muistutetaan, jotta mahdollista epäselvyyttä ei enää olisi tapahtumien tuottajien ja niiden välillä, jotka samalla kertaa tarjoavat meille tietoja, näytöksiä, huveja, mielihyvää ja unelmia.

On olemassa järjestelmä ja on olemassa myös yksilö. Ja on tietenkin olemassa kysymys dopingista– kiitän jäsen Zabellia hänen erinomaisesta mietinnöstään – ja se liittyy siihen, onko urheilu tervettä. On olemassa urheilijoiden koulutus. Mutta mitä yksilölle tapahtuu kilpailu-uran jälkeen? On muistutettu, ettei urheilija ole kauppatavaraa ja ettei urheilija ole kenenkään omaisuutta. Hänen on pystyttävä liikkumaan vapaasti Euroopassa, mutta hän ei ole tuote vaan yksilö. Mitä tapahtuu, kun hän lopettaa urheilun?

Mietinnöissä pyydetään näiden kahden asian, sekä järjestelmän että yksilön, osalta seuraavaa: urheilun erityislaadun kehittämistä Euroopassamme. Näissä kahdessa mietinnössä korostetaan ajan merkitystä, tapahtumakalenteria sekä urheilijan elämän aikataulua. Kiitän kahta esittelijää siitä, että he ovat painottaneet elämää ennen urheilua, urheilun kuluessa ja urheilun jälkeen sekä läpi koko vuoden.

Ymmärtänette siten, että me kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnassa pyydämme urheilun sisällyttämistä perustamissopimuksen 151 artiklaan, jotta sen erityislaatu tunnustettaisiin ja jotta meidän ei tarvitse urheilun erityislaadun säilyttämiseksi etsiä sitä koskevia pieniä kappaleita kohdista, joiden aiheena on terveys, opetus ja työllisyys.

  La Perriere (UEN). – (FR) Arvoisa puhemies, doping osoittaa yhteiskunnassamme arvojen nurinkääntymisen, jolloin tarkoitus pyhittää keinot. Se on ennen kaikkea huijausta, huijausta itseä ja muita kohtaan. Siksi on otettava käyttöön laaja koulutusohjelma, jossa korostetaan jälleen urheilun oikeita arvoja: "urheilu, elämänkoulu", "urheilu, esimerkki nuorimmille".

Urheilun on oltava kaikilla tasoilla, huippu-urheilu mukaan luettuna, tilaisuus opettaa ponnistelujen, riskin, joukkuehengen ja muiden ihmisten kunnioittamisen arvoja. Komissio on oikeassa muistuttaessaan, että yksi pääasiallinen syy dopingin leviämiseen on urheiluun nykyisin liittyvä kaupallinen panos. Siksi meidän olisi pohdittava enemmän mahdollisuutta rangaista ankarammin erilaisia taloudellisia toimijoita, jotka rohkaisevat käyttämään dopingaineita tai jotka hyötyvät niiden käyttämisestä.

Lopuksi urheilun aseman vahvistuminen ja jopa keskeinen asema nykyisessä yhteiskunnassamme johtuu ehkä siitä, että siitä on tullut kansan ainoa keino osoittaa suuruuttaan. Kansojen pitäisi ehkä löytää toisia keinoja osoittaa maailmalle suuruuttaan ja ylpeyttään, enkä voi tällä hetkellä olla ajattelematta kansallisia valuuttoja, jotka ovat maan suvereniteetin ja suuruuden olennainen mitta. Euron, ”euroautuaiden” valuutan, nykyisin romahtaessa on kiireellistä, että jokainen kansa voi säilyttää kansallisen valuutan samalla tavoin kuin kansalliset urheilujoukkueensakin, joista ne ovat niin ylpeitä, ilman dopingia.

  Bernié (EDD). – (FR) Arvoisa puhemies, mitä on jäljellä olympiaihanteesta ja Pierre de Coubertinin suurista periaatteista Sydneyn olympialaisten aattona? Ilmeisesti ei kovinkaan paljon, koska jotkut urheilijat onneksi kuitenkin vähemmistö kieltäytyvät majoittumasta olympiakylään, jonka he katsovat olevan heille liian vaatimaton. Toiset, etenkin pikajuoksijat, julistavat suureen ääneen juoksevansa vain kenkämerkkinsä mainostamiseksi. Tällainen huolestuttava käyttäytyminen koskee sellaista eliittiryhmää, jota motivoi enemmän voitonhimo kuin urheilun etiikka, samalla kun hyvän fyysisen ja psyykkisen terveyden takaava massaurheilu on todellinen joukkuehenkeä, suvaitsevaisuutta, yhteisvastuullisuutta ja tervettä kilpailuhenkeä kehittävä elämänkoulu.

Urheilu on koulutuksen väline sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta edistävä tekijä. Se osallistuu rasismin, syrjinnän ja väkivallan torjuntaan, mutta se on valitettavasti yhä enemmän dopingin saastuttamaa, bisnes velvoittaa! Tosiasiassa ammattilaisurheilusta on tullut erillistä taloustoimintaa kannattavuusvelvoitteineen. Tietyt jalkapalloseurat on jo noteerattu pörssissä. Mitä enemmän sijoitukset kasvavat, sitä suuremmassa määrin panokset asetetaan kuitenkin pelin edelle. Voiton puolesta tehdään kaikki mahdollinen ja turvaudutaan etenkin dopingiin, jota on yhä vaikeampi havaita.

Miten voimme löytää jälleen urheilun etiikan? Ensiksikin dopingin torjunnan on oltava yleistä. Doping haittaa vakavasti urheilijoiden terveyttä sekä urheilun olennaisia arvoja eli rehellisyyttä, reilua peliä, vastustajan kunnioittamista, toveruutta jne. Tässä mielessä Kansainvälisen olympiakomitean aloite maailmanlaajuisten antidopingyksikön perustamisesta vuonna 1999 on tervetullut. Toivomme, että yksikkö säilyy itsenäisenä ja että se on pian toimintakykyinen. Velvollisuutemme on antaa sille sen suorittamaa tehtävää vastaavat toimintakeinot. Doping on tosiasiassa edelleen maailmanlaajuinen, ei eurooppalainen ongelma.

Sääntelyn osalta sanoisin, että Euroopan ei pidä määrätä omia pelisääntöjään. Sen on luotettava urheiluyhteisöihin hyväksymällä liittojen ja muiden olympiakomiteoiden ehdotuksia. Esimerkiksi suurten periaatteiden nimissä annettu Bosman-tuomio horjutti ammattilaisseuroja ja lisäsi rahan vaikutusta eurooppalaisessa jalkapallossa. Viimeisin pelaajasiirtoa koskeva ennätys, Figon siirtyminen Real Madridiin, on tässä suhteessa paljastava. Tiettyjen maiden seurat koostuvat käytännöllisesti katsoen vain ulkomaisista pelaajista. Tämä pätee etenkin Barcelonaan, jossa on onnistuttu muodostamaan joukkueita ilman espanjalaisia pelaajia. Siten kansallisten nuorten pelaajien on mahdotonta pelata korkeimmalla tasolla. Kasvattajaseurojen rosvous on tästä toinen seuraus. Pelaajasiirrot koskevat tällä hetkellä yhä nuorempia pelaajia: pelaajasta tulee siirtokelpoinen jo 15-vuotiaana.

Eurooppa pyrkii nyt säätämään pelaajien siirtoja koskevia säännöksiä. Puhuitte näistä säännöksistä, arvoisa komission jäsen. Jos tarkasteltavana oleva hanke toteutuu käytännössä, mitä en toivo, päädytään järjestelmän täydelliseen vapauttamiseen. Tämä hyödyttää jälleen kerran kaikkein rikkaimpia seuroja, pilaa kasvattajaseurat ja tuomitsee ne katoamaan tietyn ajan kuluttua. Lääke tulee olemaan sairauttakin pahempi. Olisi siten aiheellista kehittää mahdollisimman paljon massaurheilua ja pienten paikkakuntien seuroja, jotta kaikki kansalaiset voisivat harrastaa urheilua ja jotta kaikki kilpailusta kiinnostuneet urheilijat voisivat kehittyä ja päästä parhaiden joukkoon terveen ja rehellisen kilpailun avulla.

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies IMBENI

  Perry (PPE-DE). – (EN) Tämä on tärkeä keskustelu, ja haluan kannattaa ajatuksia, joita näissä kahdessa mietinnössä tuotiin esille, erityisesti dopingia käsitelleessä Zabellin mietinnössä, ja myös jäsen Lynnen huomioita syyttömyysolettamasta, sillä se on tärkeä asia.

Me kaikki tiedostamme nykyisin, että urheilu on suuren luokan liiketoimintaa. Tämä näkyy erityisen hyvin jalkapallossa, jossa liikkuu huikeita siirtokorvauksia, usein naurettavan korkeita palkkoja ja osakekauppoja, mutta kyse ei ole vain jalkapallosta. Muissakin urheilulajeissa pyörii valtavia rahasummia. Formula 1 on tästä hyvä esimerkki. Se pystyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa antamaan Labour-puolueelle peräti miljoona puntaa. Urheilussa liikkuu valtavia rahasummia, eikä voida olettaa, että vapaiden markkinoiden lait eivät pätisi siellä.

En kuitenkaan kannata sitä, että mietinnöissä vaaditaan urheilua koskevan lausekkeen sisällyttämistä perustamissopimukseen.

Jacques Santer oli mielestäni täysin oikeassa sanoessaan, että Euroopan täytyy tehdä vähemmän mutta paremmin. Yrittäkäämme siis toimia jo käytössä olevien keinojen puitteissa. Yrittäkäämme toimia niiden valtuuksien puitteissa, jotka meillä jo on. Siirtokorvausten osalta tarvitaan aimo annos käytännöllisyyttä ja tervettä järkeä. Kannatan komission jäsenen tämänaamuisia huomioita. Luotan täysin hänen kykyihinsä ja hänen asenteeseensa ja toivotan hänelle menestystä tulevissa keskusteluissa.

Sanoisin kuitenkin, että mitään kiirettä ei ole. FIFA on todellakin toiminut erittäin hitaasti ja sitä on syytä arvostella siitä, mutta myös komission jäsenen täytyy olla valmis kuuntelemaan pieniä urheiluseuroja, pelaajayhdistyksiä ja katsojia. Yrittäkäämme saada aikaan hyvä ratkaisu, jonka takana voimme seistä, sen sijaan, että yrittäisimme saada aikaan jonkinlaisen ratkaisun tänään tai tällä viikolla tai tässä kuussa. Tämä asia pitää selvittää niin, että Euroopan kansalaiset ymmärtävät sen. Eurooppa tarvitsee ystäviä eikä vihollisia. Älkäämme lisätkö jalkapallofaneja niiden ihmisten joukkoon, jotka eivät ymmärrä, mistä Euroopassa on kyse. Keksikää hyvä ratkaisu, niin saatte parlamentin tuen ja Euroopan jalkapallofanien tuen.

  O'Toole (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijä Menneaa ja esittelijä Zabellia siitä, että he korostivat urheilun keskeistä osuutta meidän kaikkien elämässä. Minun on aluksi sanottava, että urheilun merkitys elinkeinona tiedetään hyvin, mutta olisi virhe ja suuri menetys, jos urheilusta tulisi yhteiskunnassamme vain yksi elinkeino muiden joukossa. Ihmiset elävät nykyisin kauemmin kuin ennen, ja urheilu vie entistä suuremman osan ajastamme. Se ei virkistä ainoastaan kehoamme vaan myös mieltämme ja sieluamme, ja meidän täytyy tunnustaa tämä tärkeä tosiseikka yhteisön lainsäädännössä. Näin ollen kannatan vaatimusta sellaisesta oikeusperustasta, että meillä olisi yhtäläiset valtuudet kuin eräällä erittäin tärkeällä kansainvälisellä urheilujärjestöllä.

Eurooppalaisille aina Newcastlesta Dortmundiin ja Barcelonaan asti on yhteistä se, että he seuraavat ja harrastavat innokkaasti jalkapalloa, mutta on tärkeää rohkaista paikallisia liittymään omiin jalkapalloseuroihinsa. Sanoisinkin, että kaikkein kestävimmät joukkueet pitäisi aloittaa tyhjästä eikä vain ostaa. Järjestelmä tarvitsee hyvin hoidettua koneistoa, joka koostuu kaikennäköisistä ja kaikenkokoisista seuroista ja kaikista ammattilaisuuden asteista, ja meidän täytyy tarttua tähän tilaisuuteen ja uudistaa sitä. Näin ollen tuen komission julkilausumia ja komission jäsenen toimia tässä asiassa.

Urheiluun liittyy valtavia mahdollisuuksia. Se on osoittanut, että se pystyy rakentamaan yhteisymmärrystä ja torjumaan rasismia. Meidän on tehtävä entistä enemmän työtä urheilun hyväksi, jotta voisimme lähentää yhteisöjämme. Urheilu on osoittanut, että se pystyy kannustamaan vammaisurheilijoita menestyksen tielle. Meidän on osoitettava, että mekin olemme ylpeitä siitä, ja järjestettävä yhteisiä tapahtumia vammais- ja muille urheilijoille. Väkivalta on ollut urheilun varjopuoli. Meidän on tehtävä työtä ja varmistettava, että urheilu olisi väkivallatonta.

Lopuksi sanoisin, että doping on oire urheilun ylikaupallistumisesta. Kun joukkueemme suuntaavat kohti Sydneyä, niihin kohdistuvat suuremmat paineet kuin koskaan aiemmin. Meidän täytyy perustaa elimiä, jotka torjuvat dopingia kansainvälisellä tasolla, koska, kuten olemme nähneet, yksi aiheeton syytös voi tuhota uran tai varjostaa esimerkillistä uraa, kuten Linford Christien tapauksessa. Tuemme siis näitä mietintöjä ja toivomme, että ne muodostavat perustan, jolta voimme siirtyä Euroopan urheilun seuraavaan vaiheeseen, yhteishenkeen koko alan ja Euroopan urheilun mahdollisuuksien kehittämiseksi.

  Manders (ELDR). - (NL) Arvoisa komission jäsen, kollegat, haluan onnitella esittelijä Menneaa tästä mietinnöstä, joka on hyvin tärkeä. Urheilu on hyvin arvokas asia meidän yhteiskunnallemme, se on tunnettua. Myös ammattilaisurheilu on arvokas asia, ja sillä on suuri sosiaalinen merkitys. Olen esittänyt Mennean mietintöön tarkistuksen, luonnollisesti Mennean suostumuksella, mahdollisen vaihtoehtoisen siirtojärjestelmän ehdottamiseksi. Olen nimittäin sitä mieltä, että suoritus kentällä, josta puhumme, sen eteen annettu työsuoritus, ei enää ole oikeassa suhteessa arvoon ja rahasummiin, joita sitä varten liikkuu. Siitä syystä olen sitä mieltä, että urheilu on yksinkertaisesti taloudellista toimintaa, joka olisi pitänyt jakaa ammattilais- ja amatööriosiin. Haluaisin kysyä teiltä, onko teillä siihen vastaus.

Toiseksi olen pyytänyt monen kollegan puolesta lykkäystä lopulliselle päätökselle siirtojärjestelmän uudistamisesta, huomautitte siitä jo äsken yhtä ja toista, koska UEFA nimittäin järjestää lukuisten kansallisten jalkapalloliittojen kanssa seuraavalla istuntojaksolla, lokakuussa, kuulustelutilaisuuden, ja pyydän teitä olemaan siellä läsnä kolleganne Montin kanssa.

  Bautista Ojeda (Verts/ALE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät jäsenet, kukaan urheilija ei käytä dopingaineita, jos siitä ei ole taloudellista hyötyä. Doping eittämättä muuttaa urheilun luonnetta, ja urheilun luonne muuttuu dopingin takia, mikä saa aikaan todellisen noidankehän ellemme tee mitään estääksemme sitä.

Urheilijan on otettava huomioon ne suunnattomat ja jopa kohtuuttomat etunäkökohdat, jotka liittyvät taloudellisiin seikkoihin, tiedotusvälineiden huomioon ja sponsoreihin. Tämä on siinä määrin painostavaa ja urheilu siinä määrin intensiivistä, että kilpailutasonsa ja tapahtumakalenterin määräämän tahdin säilyttääkseen urheilijoilla esiintyy taipumusta käyttää kiellettyjä aineita. Dopingin kitkeminen juuriltaan ilman kilpailujen pituuden rajoittamista ja lepopakkoa on erittäin vaikea tehtävä. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että urheilija on myös ihminen, joka voi sairastua ja loukkaantua ja joka tarvitsee siksi lääkitystä ja ylimääräistä tukea estämään sitä stressiä, jolle hän altistaa kehonsa, minkä takia "tahattomat" positiiviset tulokset kuuluvat nykypäivään ja painavat leimansa urheilijaan loppuiäksi.

On tarpeen yhtenäistää arviointiperusteita, laatia yksi kiellettyjen aineiden luettelo, yhdenmukaistaa valvontaa, merkitä lääkeaineet varoituksin ja lisätä tutkimusta. Hyvät jäsenet, meidän on luotava urheilu uudelleen, koska se, mikä meillä nyt on, taistelee kunniasta, mutta myös rahasta ja sponsoroinnista. Jotta urheilu ei katoaisi, sen on palattava perinteisiin arvoihin ja taisteltava yhdestä ainoasta palkkiosta: mitalista.

  Alavanos (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, elämme aikana, jolloin Eurooppa kulkee kohti liittovaltiota. Voidaan sanoa, että urheilu on edelläkävijä, urheiluun on syntynyt rakenteita paljon ennen kuin me olemme saaneet niitä aikaan poliittisella, taloudellisella ja muilla tasoilla.

Miksi? Koska on ollut olemassa antiikin Kreikan olympialaisten perinne, koska on ollut de Coubertinin kaltaisia näkijöitä ja koska urheilu on yksi kansojen rauhanomaisen kanssakäymisen taso. Euroopassa on ollut sotia, ja samaan aikaan urheilussa on ollut yhteisiä rakenteita ja yhteisiä sääntöjä. Nyt elämme keskellä seuraavaa paradoksia: olemme taas uudistamassa perustamissopimusta, lisäämme yhteisiä sääntöjämme, yhteisiä periaatteitamme, yhteisiä rakenteitamme ja omia hankkeitamme ja näemme urheilun rakenteiden hajoavan.

Miksi? Koska suuret taloudelliset edut ovat vallitsevina, koska on olemassa suuria rahoittajia, koska tiedotusvälineiden takana on vahvoja valtakeskuksia ja koska mielestäni Euroopan unionin toimet ovat puutteellisia ja virheellisiä. Euroopan unioni, joka on tähän asti puuttunut urheiluun vain kilpailunäkökohdista, on käytännössä vahvistanut tätä suuntausta.

Uskon, että olemme nyt käännekohdassa. On erittäin myönteistä, että meneillään on Ranskan puheenjohtajakausi ja meillä on puheenjohtajavaltion edustajana Buffet, joka on mielestäni toiminut esitaistelijana urheilun rakenteiden yhdentämisessä, kehittämisessä ja vahvistamisessa. Mielestäni komission osalta myönteinen on myös komission jäsen Redingin puheenvuoro siitä, että komission roolia ja toimintaa pitäisi tarkistaa. Luulen, että tällä tavoin voimme välttää sen, mitä tapahtuu koripalloliitossa ja mitä pian näemme tapahtuvan muilla alueilla, ja turvata urheilun yhteyden ja kosketukset yhteiskunnan kanssa.

  Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan onnitella esittelijöitä tehdystä työstä, johon muuten on suurelta osin mahdollista yhtyä.

Luulen, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, miten merkittävä rooli on urheilulla, joka niin kilpa- kuin amatööriurheilun tasolla ja niin urheilun harrastamisen kuin urheilutapahtumienkin osalta on ainutlaatuinen kasvatuksen ja sosiaalisen integraation väline.

Toki urheilu on myös erittäin merkittävä taloudellinen ilmiö, ja siksi sen on noudatettava eräitä markkinoiden sääntöjä, niin kuin kuuluisan Bosman-tuomion yhteydessä todettiin. Mutta kuten myös tänä aamuna muistutettiin, urheilun on säilytettävä erityisluonteensa, joka on ennen muuta sosiaalinen ja kulttuurinen.

Juuri sen välttämiseksi, että urheilusta tulisi pelkkää liiketoimintaa, meidän on vaadittava äänekkäästi, että seuraavassa Nizzan hallitustenvälisessä konferenssissa perustamissopimuksen 151 artiklaan lisätään yksiselitteinen ja tärkeä viittaus urheilun institutionaaliseen tunnustamiseen.

  Pack (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meillä on tänään esityslistalla kolme puheenaihetta, jotka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Ongelmana on vain, että tiedotusvälineiden kiinnostus ei tänään kohdistu kiivaana niinkään Mennean ja Zabellin mietintöihin, vaan siihen, mitä komission jäsen selitti. Se on mielestäni vahinko. Nyt huolehditaan saksalaisten lempilapsesta jalkapallosta enemmän kuin siitä, mistä nyt oikeastaan on kyse.

En voi asettua molempien komission jäsenten kannalle, sillä heidän velvollisuutenaan on panna Bosman-tuomio täytäntöön. Jos FIFA olisi tehnyt työnsä, ei komission tarvitsisi ryhtyä toimiin. Toivon, että FIFA on ymmärtänyt sen ja tekee nyt vihdoin jotain, jotta komissio voisi ottaa sen ehdotukset huomioon, mikäli ne eivät ole ristiriidassa Bosman-tuomion kanssa. Olen siis sitä mieltä, että kunkin tulisi tehdä oma työnsä!

Mietinnöistä haluaisin mielelläni sanoa, että yleisurheilun sosiaalista ja kasvatuksellista merkitystä pitäisi korostaa nimenomaan tämän big business -urheilun vuoksi. On vaarana, että koko urheilu joutuu jossain vaiheessa kilpailusääntöjen pyöritettäväksi. Sen haluamme estää. Mennean mietinnössä vaaditaankin aivan oikein, että urheilu mainittaisiin 151 artiklassa kulttuurin yhteydessä. Vaadin sitä mietinnössäni jo vuonna 1996, ja Amsterdamin sopimukseen liitettiin sitten julistus Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa riitä! Siksi kannatan sitä, että se nyt vihdoin mainittaisiin siellä.

Silloisessa mietinnössä vaadittiin myös, että komissio julistaisi urheilun teemavuoden. Tällainen urheilun teemavuosi antaisi pontta monelle asialle. Toivoisin, että uusi komission jäsen tarttuisi nyt asiaan.

Olen hyvin iloinen siitä, että esittelijä Zabell on ulottanut tämän dopingin vastaisen mietinnön laajemmalle ja maininnut painokkaammin myös nuorten urheilijoiden hyväksikäytön sekä tarjonnut keinoja siihen, kuinka dopingia voitaisiin yhdessä torjua.

Toivotan komissiolle onnea siinä, että se on nyt tosiaankin tullut mukaan tähän antidopingyksikköön ja että se todella haluaa 15 jäsenvaltion puolesta vauhdittaa dopingin yhtenäistettyä torjuntaa. Toivotan sille paljon onnea!

  Prets (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, juuri sopivaan aikaan Sydneyn olympialaisten alussa urheilusta keskustelevat nyt tietenkin monet eri osapuolet ja yhteiskunnalliset ryhmät. Käsiteltävänä olevissa mietinnöissä luodaan myös perustaa keskustelulle. Kysymys kuuluukin: mitä urheilun ihannekuvasta, jollaisena sitä yhä edelleen myydään, oikeastaan on tullut? Juhlapuheissahan urheilulle annetaan hyvin merkittävä sosiaalinen ja yhdistävä merkitys, ja reilua peliä pidetään esikuvana keskinäiselle kanssakäymiselle niin ammatissa kuin politiikassakin jne.

Kummassakin mietinnössä osoitetaan kuitenkin sangen selvästi, että urheilusta on nykyään tullut mahtava ja kovia arvoja korostava talousmahti, jonka työkaluina ovat urheilijat. Heidät ohjelmoidaan yltämään tiettyinä päivinä ja viikkoina – ja yhä lyhyemmin keskeytyksin – maksimisuorituksiin, ja heidän on suoriuduttava niistä. Jotta vältyttäisiin inhimillisiltä heikkouksilta, jotka eivät aina ole ennakoitavissa, ja jotta suorituskyky olisi täydellinen, turvaudutaan dopingaineisiin, joiden käyttöä on nykyään yhä vaikeampi osoittaa.

Nuoret urheilijat vahingoittavat siten itseään, terveyttään ja henkilökohtaista kehitystään ja viime kädessä myös esikuvaa, urheilua. Huippu-urheilijat ovat tuhansien nuorten esikuvana ja heillä on niin ollen voimakas vaikutus myös massaurheiluun, joka on minusta yhä se urheilun taso, jota pitäisi eniten vaalia. Reilu peli ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat nähtävissä tällä tasolla vielä helposti. Sellaiset huonot esimerkit kuin väkivalta, dopingtapaukset, miljoonasopimukset ja vararikot turmelevat kuitenkin myös tätä tasoa.

Näiden negatiivisten kehityssuuntien ehkäisemiseksi on saatava oikeusperusta. Pidän myönteisenä sitä, että antidopingyksikkö ryhtyy nyt toimiin, ja sitä, että tällainen yksikkö on olemassa dopingin maailmanlaajuisen ongelman torjumiseksi. Urheilussa esiintyvää väkivaltaa ja rasismia on ryhdyttävä vastustamaan, jotta urheilijoita ja urheilun ystäviä voidaan suojella huligaani- ja rasistijoukoilta. Myös huippu-urheilijat voisivat tehdä oman osuutensa ja painottaa sitä selvemmin kuin tähän asti ottamalla etäisyyttä tällaisiin niin sanottuihin faneihin.

Tehtävänämme on oltava urheilun uudelleensijoittaminen uusia, uudenaikaisia, teknisiä ja lääketieteellisiä mahdollisuuksia käsittävään muuttuneeseen yhteiskuntaan, ja meidän on säilytettävä siten sen arvot. Uskon, että urheilun teemavuosi voisi paikata näitä ongelmia ja edistää asiaa huomattavasti.

  Flesch (ELDR). – (FR) Arvoisa puhemies, onnittelen kollegojamme Zabellia ja Menneaa heidän mietinnöistään, joiden ehdotukset hyväksyn hyvin suurelta osin. Rajoitun kahteen huomautukseen. Haluaisin ensiksikin painottaa yhteisön tarvetta osallistua maailmanlaajuisen antidopingyksikön toimintaan, jotta Euroopan unioni voisi edistää voimakkaasti ja johdonmukaisesti dopingin torjuntaa.

Toiseksi vetoan tänään eilisen tavoin, että perustamissopimukseen sisällytettäisiin urheilua koskeva oma oikeusperusta. Viittaan tässä kulttuurin tai ympäristön alan tapaiseen yhteensopivuuslausekkeeseen, jonka ansiosta urheilun erityislaatu voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja haluan korostaa tätä asianmukaisuutta yhteisön politiikassa tai politiikoissa.

  Lagendijk (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lopun tekeminen siitä tilanteesta, että pelaajiin suhtaudutaan kuin kauppatavaroihin, joita seurat ostavat siksi, että he pelaavat hyvin jalkapalloa, ja ennen kaikkea siksi, että heidät voidaan myydä eteenpäin paljon suuremmasta rahasummasta jälleen uudelle seuralle, se on syy siihen, miksi komissio on tehnyt ehdotuksen, ja osaltani annan sille kaiken tukeni.

Se aiheuttaa tietysti ongelmia, varmastikin lyhyellä aikavälillä, pienemmille seuroille pienemmissä jalkapallomaissa, kuten Alankomaissa. Mutta nykyisen järjestelmän säilyttäminen ei ole siihen ratkaisu. Rakenteellisempi ratkaisu olisi se, jos välitysmiljoonat jaettaisiin paljon paremmin. Toivonkin koko sydämestäni, että suuret seurat käsittävät, että niillä ei loppujen lopuksi ole itselläänkään tulevaisuutta, jos pienet seurat katoavat.

Siirtojärjestelmän osalta seuraava asia. Tuen komission ehdotusta, mutta toivon koko sydämestäni, että se haluaa antaa noissa ehdotuksissa tilaa valmennuskustannusten korvaamiselle, kuten tällä hetkellä ehdottavat esimerkiksi FIFA, maailman jalkapalloliitto ja FIFPRO, pelaajien järjestö 18–24 -vuotiaille pelaajille. Toivon kaikesta sydämestäni, että UEFA, Euroopan jalkapalloliitto, yhtyy tuohon pyyntöön eikä enää teeskentele olevansa tuollaisiin järjenvastaisiin mätäpaiseisiin johtaneen järjestelmän viimeinen puolustaja.

  Alyssandrakis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, urheilu, samoin kuin kulttuuri, koulutus ja terveys ovat alisteisessa suhteessa lisääntyvään kaupallistumiseen ja niin kutsuttuihin markkinoiden lakeihin. Tuhansienmiljardien tanssi suurten urheilutapahtumien ympärillä ja pääoman valtavat voitot ovat korvanneet urheilun ihanteet. Terveyden edistäminen ja liikunta jokapäiväisenä käytäntönä, kansanliikunta, ovat ahdingossa. Sitä mukaa kuin voittoa saavat näkevät kaupallisen urheilun menestyvän, sitä enemmän doping leviää, sitä enemmän kasvavat urheilijoiden hankkimiseen käytetyt summat, ja se on eräs ihmiskaupan muoto nykyaikaisessa kapitalismissa, sitä enemmän kasvaa väkivaltaongelma stadioneilla, lahjonta sekä muut rappeuttavat ilmiöt.

Vaikka komissio tunnustaa, että yksi dopingin kasvun pääsyistä on liiallinen kaupallistuminen, se ei tee mitään torjuakseen sitä. Miten se sitä paitsi voisikaan, koska koko Euroopan unionin rakenne tukeutuu periaatteeseen "kaikkea myydään ja kaikkea ostetaan"? Unioni rajoittuu puolinaisiin toimenpiteisiin, tutkimuksiin, eettisiin ohjeisiin ja pinnallisiin mainintoihin valvonnasta. Jos olisi todellista halua torjua dopingia, näin olisi jo tehty. Se ei kuitenkaan hyödytä Kansainvälistä olympiakomiteaa, kansainvälisiä liittoja, urheiluun investoivia sponsoreita eikä lääketehtaita.

Huolimatta kahteen mietintöön sisältyvistä joistakin myönteisistä asioista, Zabellin mietinnössä sanotaan jopa, että lääketeollisuus välittää urheilijoiden terveydestä, kun taas Mennean mietinnössä ehdotetaan, että jäsenvaltioiden pitäisi hyväksyä lainsäädäntöä, joissa on käytännön toimia, jotka suosivat yksityisiä investointeja.

Jos kaupallistumiseen ei puututa, jos suurpääoman voitontavoittelulle ei aseteta esteitä, jos ei ryhdytä tuntuviin ja tehokkaisiin valvontatoimenpiteisiin, urheilun alueella ei muutu mikään. Me emme odota mitään tällaista Euroopan unionilta, mutta taistelemme kuitenkin sen puolesta, että syntyisi kansanliike, joka kamppailisi sen puolesta, että nykyaikainen urheilu palaisi periaatteeseen "terve sielu terveessä ruumiissa".

  Gallagher (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, urheilun ylikaupallistuminen on selvästikin johtanut monen nuoren urheilijan hyväksikäyttöön. Urheilukilpailuissa ilmi tulleet dopingtapaukset ovat vahingoittaneet monien urheilulajien mainetta yleisön silmissä. Kansainvälinen olympiakomitea on viimeinkin ottanut todesta velvollisuutensa torjua urheilussa laajalle levinnyttä kiellettyjen aineiden käyttöä. Sydneyn olympialaisten aikana testataan jopa 2500 urheilijaa.

Suhtaudun myönteisesti KOK:n ilmoitukseen, jonka mukaan niitä urheilijoita, jotka jäävät kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä tässä kuussa Sydneyssä ja vastaisuudessa, rangaistaan ankarasti. Keinot kiellettyjen aineiden käytön estämiseksi urheilussa on koordinoitava maailmanlaajuisesti. Unionin on edelleen jatkettava työtään maailman antidopingyksikön puitteissa, jotta voidaan varmistaa, että kaikessa urheilutoiminnassa noudatetaan yhtenäisiä ja selkeitä suuntaviivoja.

Lopuksi palauttaisimme mieliin, että Amsterdamin sopimuksessa korostetaan urheilun yhteiskunnallista merkitystä, mutta Euroopan unionilla ei perustamissopimuksen nojalla ole valtuuksia ryhtyä toimiin urheilun hyväksi. Tätä asiaa pitäisi käsitellä niissä keskusteluissa, joita parhaillaan käydään unionin politiikkojen ja aloitteiden uudistuksesta.

  Karas (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, keskustelu ja mietinnöt ovat mielestäni oikeansuuntaisia. Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan tukipilareina on 700 000 urheilujärjestöä. Puheenjohtajavaltio oli sitä mieltä, että urheilu on koulutusta elämää varten. Urheilu on osa nuorisotyötä, osa koulutuspolitiikkaa, osa vapaa-ajanviettoa, osa terveyspolitiikkaa, osa kansojen välistä yhteisymmärrystä, osa tietoteollisuutta, osa talouselämää ja kilpailua. Korostan, että se on osa niitä. Kun typistetään urheilu vain talous- ja kilpailutekijäksi, kiistetään sen yhteiskunnallinen merkitys. Tässä yhteydessä on todettava, että yhteisön oikeutta on näihin päiviin asti sovellettu urheilun osalta hyvin yksioikoisesti, koska urheilua pidetään siinä ensisijaisesti taloudellisena toimintana. Siinä ei ole huomioitu riittävästi urheilun ja 700 000 urheilujärjestön erityisominaisuuksia eikä monia vapaaehtoistyöntekijöitä, kuten esimerkiksi lasten ja nuorten valmentamisessa. Emme voi toteuttaa vaatimuksiamme yleisurheilun suhteen ilman menestyksekästä lapsi- ja nuorisotyötä ja toimivaa järjestötoimintaa Euroopassa.

Doris Pack on jo useaan kertaan viitannut siihen, kuinka välttämätöntä on siksi nojautua EU:n perustamissopimuksiin ja Amsterdamin sopimukseen. Myös Feiran huippukokouksen päätelmissä mainittiin urheilun merkitys. Tästä kehityksestä on siten loogisena ja toivottavana seurauksena, että urheilulle saataisiin sopimuksessa oikeusperusta.

Emme halua sekaantua jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin. Urheiluhan on osa toissijaisuusperiaatetta. Haluamme vain, että myös komissio ja Euroopan oikeus tunnustaisivat urheilun yhteiskunnallisen merkityksen ja että se saisi siten ehkä oman budjettikohdankin, jolloin sitä ei tarvitsisi edistää yksinomaan pilottihankkein.

(Suosionosoituksia)

  Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kaikki myöntävät, että urheilu on henkilökohtaisen kehittymisen keino ja erinomainen tilaisuus tavata muita ihmisiä. Mutta näemmekö ja tunnustammeko erilaisia tarkoitusperiä urheiluharrastuksessa? Joillekin kyse voi olla fyysisen kunnon ylläpidosta. Toiset taas katsovat sen olevan osa yksilön koulutusta, ja toisille se on näytös tai parempien tulosten saavuttamista hinnalla millä hyvänsä. Myönnämme kaikki urheilun olevan erinomainen kansojen yhteenkuuluvuuden ja kansalaisen yhteiskunnallisen aktiivisuuden saavuttamisen väline. Tiedämme kuitenkin myös, että urheiluun liittyy joskus ennenkuulumatonta väkivaltaa, kauhistuttavaa rasismia tai liioiteltua kansallistunnetta, jota ei voida hyväksyä.

Kaikkien näiden syiden takia emme voi hyväksyä, että urheilua tarkastellaan vain talouden näkökulmasta. Yhteisöt ja vapaaehtoistyöntekijät kuuluvat täysin urheilun maailmaan, ja nimenomaan niiden ansiosta urheilu elää maissamme ja massaurheilulla on tulevaisuus. Kaikkia inhimillisiä toimintoja ei voida joka kerta arvioida laskimella. Tällainen käytäntö on ihmissuhteiden kannalta aivan liian vaarallista, jotta voisimme vaieta. Kun rahaa ei ole voitettavissa ja kun ei ole olemassa velvoitteita saavuttaa taloudellisia tuloksia, jäljellä on vain halu jakaa ainutlaatuisia hetkiä, ja pitää paikkansa, että urheilulla on näissä hetkissä olennainen asema.

Tämä suhteiden etsintä yhä kaupallisemmassa yhteiskunnassa pitää sisällään maailman ja ihmissuhteiden kaupallistamista vastustavan siemenen. Emme voi hyväksyä näitä voittojen tavoitteluun liittyviä vääristymiä inhimillisen kehittymisen kustannuksella. Nuorten urheilijoiden suojelu on puheenjohtajavaltio Ranskan ensisijainen asia. Se on meidän ensisijainen asiamme, ja meidän on vaadittava nuoria urheilijoita koskevien kauppatoimien kieltämistä.

Toisaalta meidän on tietenkin ehdottomasti harkittava urheilun sisällyttämistä perustamissopimukseen. Jos tämä ei tapahdu lyhyellä aikavälillä, niin sen olisi tapahduttava ainakin keskipitkällä aikavälillä. Tämä on tosin haaste, mutta meidän on vastattava siihen meitä seuraavien sukupolvien takia.

  De Clercq (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, kumpikin esittelijä tietää omasta kokemuksesta, mistä puhuu, ja se ilmenee erittäin selvästi heidän erinomaisista mietinnöistään. Ystäväni Mennean mietinnön osalta olen halunnut korostaa kolmea kohtaa muutamassa tarkistuksessa, jotka onneksi sisällytettiin lopulliseen päätöslauselmaesitykseen. Yksi: urheilun tärkeys myös henkisellä alueella monien yhteiskunnallisten arvojen oppimisessa. Kaksi: vähemmistöryhmien kanssa urheilussa tehdyn vapaaehtoistyön arvostus, ja se ansaitsee enemmän tukea, myös eurooppalaisella tasolla. Kolme: varoitus suurista eroista, joita voi syntyä toisaalta huippu-urheilun ja pienempien urheiluseurojen välille ja toisaalta ammattilais- ja amatööriurheilun välille. Kummassakaan tapauksessahan toinen ei voi olla ilman toista.

Vastaus kysymykseen, pitääkö urheilun kuulua Euroopan unionin toimivaltuuksiin, on mielestäni epäilemättä kyllä. Tässä mietinnössä ottelua ei olekaan pelattu loppuun, päinvastoin. Urheilun rooli ja vaikutus yhteiskunnassa on tullut niin suureksi, ja koko urheilu on niin voimakkaassa kehitysvaiheessa, että me olemme yhteiskunnallisessa keskustelussa juuri ja juuri alkukarsinnoissa. Euroopan parlamenttina meidän pitää huolehtia siitä, että emme ole tässä keskustelussa katsojia, vaan että olemme sen sijaan aktiivisesti läsnä pelikentällä voidaksemme osallistua enemmän ja ratkaisevalla tavalla pelinkulkua koskeviin päätöksiin.

  Turmes (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esittelen kolme toimintalinjaa. Dopingia on ennen kaikkea torjuttava voimakkaasti. Kaikkien Euroopan unionin valtioiden rahoituksellinen ja poliittinen liittyminen maailmanlaajuisen antidopingyksikön toimintaan on välttämätön edellytys, mutta se ei riitä. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea luotava todellisia dopingin torjunnan rakenteita. Ranska on viitoittanut tietä, ja olisinkin utelias tietämään, miten neuvoston puheenjohtaja näkee yksikön ja kansallisten toimien välisen vuorovaikutuksen.

On myös torjuttava pelaajasiirtojen järjestelmän vääristymiä ja etenkin nuorten ammattilaisten kauppaa. Lopuksi on vahvistettava urheilun todellisia toimijoita, liittoja ja koulu-urheilua. Tuen ponnisteluja, joiden tavoitteena on tunnustaa liittojen keskeinen asema ja suojella niitä suurten rahoitus- ja tiedotusvälineryhmittymien hyökkäyksiltä.

Nuorten on oltava urheilun uudistamisen keskeinen kohde. Tuen esittelijä Mennean vetoomusta vahvistaa urheilun asemaa koulussa ja myös hänen vaatimustaan sisällyttää urheilun erityislaatu perustamissopimuksiin, koska muuten otamme urheilussa liiaksi huomioon vapaan kilpailun näkökohdan.

Olisiko ihmiskunta parhaillaan taantumassa kohti roomalaista rappeutumista? Tuleeko kilpaurheilusta jälleen vain gladiaattorien taistelua, jota käyvät tällä kertaa bio- ja kybertekniikan uusimmilla valttikorteilla varustetut robotti-ihmiset, joita poliittis-rahoitukselliset eturyhmät rahoittavat? Poliitikkojen ja urheilun toimijoiden on kannettava vastuunsa.

  Decourrière (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, käytän tänään puheenvuoron Zabellin ja Mennean mietinnöistä kahdesta eri näkökulmasta: asemassani Euroopan parlamentin jäsenenä, mutta myös asemassani merkittäviin eurooppalaisiin kilpailuihin osallistuvan ammattilaiskoripalloseuran puheenjohtajana.

Haluan ensiksikin onnitella ja kiittää kahta esittelijää erinomaisesta työstä, ja haluan myös painottaa kollegamme Doris Packin toimintaa, sillä hänen ansiostaan on voitu neuvotella Amsterdamin sopimukseen sisällytettävästä urheilua koskevasta pöytäkirjasta.

Doping on vitsaus, jolta urheilua on suojattava. Se asettaa kyseenalaiseksi reilun pelin ja urheilun rehellisyyden sekä uhkaa sitä käyttävien urheilijoiden terveyttä. Olen henkilökohtaisesti järkyttynyt siitä, miten helppoa nuorten urheilijoiden on saada dopingtuotteita ilman mitään valvontaa Internetin kautta tai tietyissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Neuvoston puheenjohtaja Buffet on pureutunut tähän kysymykseen Ranskassa, ja onnittelen häntä tästä asiasta. Tätä vitsausta voidaan kuitenkin torjua vain Euroopan ja maailman tasolla, ja rohkaisenkin unionia työskentelemään maailmanlaajuisen antidopingyksikön kanssa yhteistyössä.

Euroopan unionin on vastattava myös urheilun uudistamisen haasteeseen. Euroopan komissio asettaa kyseenalaiseksi seurojen välisten pelaajasiirtojen järjestelmän katsoen, että ne ovat urheilijoiden vapaan liikkuvuuden vastaisia. Se sivuuttaa kuitenkin täysin jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristymisen sekä ammattilaisurheilijoiden sosiaalisen ja verotuksellisen eriarvoisuuden, joka lisää parhaiden urheilijoiden muuttamista tiettyihin maihin. Tiedämme tämän asian hyvin Ranskassa, koska 20 pelaajaa jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen joukkueen 22 pelaajasta pelaa muissa unionin maissa.

Nämä käytännöt ovat seurausta sosiaalisesta ja verotuksellisesta polkumyynnistä. Komissio ei kuitenkaan torju niitä, vaikka se yleensä onkin niin tarkkana periaatteista.

Ammattilaisurheilijat ovat myös saalista monille välittäjille, joilla on yksinoikeus neuvotella heidän työsopimuksistaan. Välittäjien palkkaa eivät maksa vain pelaajat vaan myös seurat, joilta ne kiskovat välityspalkkioita. Tiedän tämän asemassani erittäin hyvin. Välittäjät luovuttavat urheilijansa eniten tarjoaville – kuten jokapäiväiset kauppatavarat – hintatarjouksia nostettuaan.

Pelaajasiirtojen poistaminen kannustaa välittäjiä katkaisemaan urheilijoiden työsopimukset usean kerran vuodessa, ja näin he saavat uusia välityspalkkioita jokaisesta uudesta värväyksestä. Unionin on säädeltävä välittäjäjärjestelmää, tai se on kumottava.

Lopetan puheenvuoroni lisäämällä, että urheilu on sisällytettävä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan. Vetoan siten kaikkiin johtajiimme ja etenkin Euroopan unionin töitä johtavaan Ranskan hallitukseen, jotta joulukuussa Nizzassa päättyvä hallitustenvälinen konferenssi antaisi Euroopan unionille jaetun toimivallan alalla ja ottaisi parlamentin mukaan sen toteuttamiseen yhteispäätösmenettelyn avulla.

  Iivari (PSE). - Arvoisa puhemies, urheilusta on tullut loistavaa kansainvälistä viihdettä. Se innostaa valtavia ihmisjoukkoja ja siinä liikkuvat huikeat summat rahaa. Tuhansia suomalaisia matkustaa Unkariin katsomaan Mika Häkkisen ajoa, vietnamilaisen hotellin vastaanottovirkailija kysyy oikeata tapaa ääntää Jari Litmasen nimi.

Urheilun ja liikunnan merkitys niin yhteiskunnissa kuin yksilöillekin ei saa kuitenkaan unohtua ammattilaisuuden ja kaupallisuuden alle. Liikunnalla on tärkeä kasvatuksellinen ja terveydellinen merkitys. Urheiluseurojen toiminta kerää ihmisiä yhteen tekemään uhrautuvaa vapaaehtoistyötä. Myönteisten asioiden rinnalla on muistettava kolikon nurja puoli - doping, väkivalta urheilutilaisuuksissa sekä pelaajien siirtoon liittyvät kielteiset ilmiöt. Niiden torjumiseksi tarvitaan unionin yhteisiä toimia ja urheilulle oikeusperusta. Kun hahmottelemme EU:n urheilupolitiikkaa, pitää ottaa huomioon urheilun erilaiset rakenteet. Siksi on varmistettava, että urheilun kansalaisjärjestöjen kuulemista jatketaan Olympiassa 1999 järjestetyn urheilukonferenssin jälkeen.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa urheilussa ja liikunnassa. Helsingissä viime kesäkuussa pidetty European Woman and Sport -verkoston konferenssi antoi suosituksia, joiden toivon tulevan huomioon otetuiksi niin kansallisella kuin unioninkin tasolla. Mietinnön esittelijöitä haluan kiittää heidän paneutuvasta työstään ja haluan lausua sydämellisen kiitoksen myös neuvoston puheenjohtajalle ja komission jäsenelle heidän hyvistä puheenvuoroistaan tämän istunnon alussa.

  Matikainen-Kallström (PPE-DE). - Arvoisa puhemies, urheilun merkitystä taloudellisena, sosiaalisena, terveydellisenä ja kulttuurisena mahtitekijänä ei voi kiistää. Onkin käsittämätöntä, että urheilulta puuttuu oikeusperusta Euroopan unionissa. Euroopan parlamentin on suoraan sanoen pakotettava komissio ja neuvosto katsomaan itseään peilistä. Urheilun asema on määriteltävä vedenpitävästi seuraavassa hallitustenvälisessä konferenssissa, jotta urheilujärjestöt voivat itse osallistua urheilua koskevaan päätöksentekoon.

Koska huippu-urheilussa on kysymys valtavista rahasummista, yleiset pelisäännöt tulee laatia järjestelmän peruspilareiden, urheilijoiden ja urheilutapahtumien järjestäjien, edut huomioon ottaen. Joukkueurheilijoiden edut tulee turvata työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatetta kunnioittaen niin sanotuille kasvattajaseuroille kuuluvaa rahallista korvausta unohtamatta. Tärkeimpien urheilutapahtumien televisiointikysymyksissä on löydettävä tasapaino järjestäjille kuuluvat taloudellisen vallan ja niin sanotun yleispalveluperiaatteen välillä.

Puhuttaessa dopingista on muun urheilukeskustelun tavoin tehtävä selkeä ero kuntoliikunnan ja huippu-urheilun välille. Huippu-urheilun eettiset ongelmat ovat kaikkien tiedossa. Tavallisten harrastajien laajalle levinnyt doping-käyttö, josta todisteena on esimerkiksi kuntosaleilla rehottava kiellettyjen aineiden kauppa, on jäänyt liian vähälle huomiolle. Ongelma on rinnastettavissa huumeongelmiin, etenkin synteettisten huumeiden käyttöön, joten jo pelkästään kansanterveydellisistä syistä myös EU:n on kannettava kortensa kekoon ongelman nujertamiseksi.

  Buffet, neuvosto. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, esitän tämän erittäin vaiherikkaan keskustelun jälkeen vain muutamia huomautuksia.

Olemme kaikki huolestuneita urheilun vääristymistä ja painotamme siten luonnollisesti näitä vääristymiä. On kuitenkin korostettava, että suurin osa urheilun harrastajista, urheilijoista ja urheiluyhdistysten palkattomista johtajista on miehiä ja naisia, jotka painottavat urheilun arvoja, puolustavat sen etiikkaa ja haluavat tehdä urheilusta henkilökohtaisen ja kollektiivisen kehittymisen välineen.

Hylkään ajatuksen "kaikki käyttävät dopingia", hylkään äsken esitetyn ajatuksen, että jalkapalloilijoilla on vain jalat, eivätkä he kykene ajattelemaan. Urheilijat ovat kansalaisia. Meidän pitäisi antaa heille ehkä vähän paremmin suunvuoro, jotta he pystyisivät ilmaisemaan itse huolensa ja odotuksensa.

Vääristymien lisäksi on tietenkin mainittava, että jos otamme esimerkiksi vain jalkapallon, ammattilaisurheilijoiden osuus Kansainvälisen jalkapalloliiton jäsenistä on vain 1 prosentti. Meidän on siten puolustettava tätä urheiluharrastusta kokonaisuudessaan, eikä rajoituttava vain yhteen näkökohtaan. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää.

Dopingin osalta olen täysin samaa mieltä siitä, että on pureuduttava sen perustaviin syihin. Puhuimme tapahtumakalentereista, puhun myös siitä, että tietyt urheilijat joutuvat riippuvaisiksi tuloksista ja sponsoroinnista. Olisi mainittava myös suurten tiedotusvälineryhmittymien painostus, sillä ne haluavat lisätä jatkuvasti kilpailua. On siis pureuduttava perustaviin syihin, mutta tämän on tapahduttava välittömästi. Mielestäni on tehostettava valvontaa, urheilijoiden rangaistuksia ja verkostojen vastaista taistelua. Euroopan unionin tasolla ei toimita riittävästi, jotta purettaisiin verkostoja, jotka tarjoavat dopingtuotteita urheilupiireissä.

Erään selväpiirteisesti esitetyn kysymyksen osalta sanoisin, että mielestäni meidän on ehdottomasti työskenneltävä valtioittain ja Euroopan unionin tasolla sellaisen tietynlaisen yleissopimuksen tekemiseksi, jonka valtiot ja maailmanlaajuinen antidopingyksikkö (WADA) allekirjoittaisivat helpottaakseen WADA:n toimintaa kaikissa valtioissa niiden nykyisestä lainsäädännöstä riippumatta.

Pelaajasiirtojen osalta sallinette minun ilmaista oman kantani ja puheenjohtajavaltio Ranskan kannan. En kannata nykyisen tilanteen säilyttämistä ennallaan, sillä siinä on erittäin merkittäviä vääristymiä, joilla ei ole mitään taloudellista, sosiaalista tai urheilullista perustaa. En toivo myöskään tämän järjestelmän täydellistä katoamista, koska se aiheuttaisi vielä nykyistäkin suurempaa sääntelyn purkamista, ja silloin palkoista tulisi huomattava panos seurojen välisessä pelissä.

FIFA on antanut viimeisten 48 tunnin aikana erittäin rakentavia ja mielenkiintoisia ehdotuksia, joiden ansiosta voidaan suojella yksilöiden koulutusta ja oikeuksia, mutta myös seurojen tarvetta kouluttaa ja rakentaa joukkueita. Tämän on oltava mielenkiintoinen perusta komission kanssa käytävälle keskustelulle, kuten komission jäsen Reding asian hetki sitten ilmaisi. Meillä on siten mahdollisuus saada innovatiivisia ehdotuksia tällä alalla. Joidenkin suurten seurojen, jotka puolestaan toivovat todellista säännöstelyn purkamista yksityisten kilpailujen järjestämiseksi, ei kuitenkaan pitäisi jarruttaa FIFA:n ja komission nyt alkavaa keskustelua.

Joku puhui "urheilun sosiaalisesta asemasta" tiedustelemalla, merkitseekö tämä oopiumia kansoille. Ei, mielestäni urheilun sosiaalinen asema merkitsee vain sitä, että jokainen yksilö pystyy ilmaisemaan itseään harrastuksen kautta, kehittymään ja tapaamaan muita yksilöitä sekä tekemään yhdessä jotakin myönteistä elämänsä puolesta.

Lopuksi vakuutan, että puheenjohtajavaltio Ranska pyrkii teitä kuunneltuaan hyvin tarmokkaasti luomaan oikeusperustan urheilun erityislaadun tunnustamiseksi sekä torjumaan dopingia.

(Suosionosoituksia)

  Reding, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa ministeri, haluaisin ensiksikin kiittää kaikkia poliittisia ryhmiä pelaajasiirtojen sääntöjä koskevan komission toiminnan tukemisesta. Käynnistämme nyt vuoropuhelun, jotta voisimme päästä yhdessä Euroopan jalkapallon vastuuhenkilöiden kanssa neuvotteluratkaisuun sellaisesta uudesta pelaajasiirtojen järjestelmästä, joka olisi jalkapallon edun mukainen ja jossa kunnioitettaisiin eurooppalaisia sopimuksia.

Arvoisa puhemies, tämä on ehkä symbolista, mutta aloitamme juuri ennen Sydneyn kisoja Euroopan tulevaisuuden urheilupolitiikkaa koskevan keskustelun yhdessä kahden sellaisen esittelijän kanssa, jotka ovat olleet olympiavoittajia. Voiko olla hienompaa symbolia poliittisen ja urheilun maailman välisen liiton ja yhteisymmärryksen osoittamiseksi, kuin se, mitä koimme tänä aamuna tässä parlamentissa! Sallinette minun onnitella esittelijöitä Zabell ja Mennea heidän merkittävästä osallistumisestaan. Sallinette minun myös kiittää puhemiestä ja asiasta vastaavan valiokunnan jäseniä heidän kaikenlaisesta ja kaikkina hetkinä tarjoamastaan yhteistyöstä sekä kiittää parlamenttia, joka on urheilijoiden todellinen äänitorvi Euroopassa ja joka osoittaa aina hyvin voimakasta yhteisvastuullisuutta sekä komission että urheiluministerien toimia kohtaan urheilun vahvistamiseksi Euroopassa.

Arvoisa puhemies, olen myös iloinen voidessani todeta, että joulukuussa 1999 annetut kaksi tiedonantoa ovat herättäneet hyvin voimakasta mielenkiintoa, ja monet ovat tukeneet niitä. Komission ja parlamentin näkökannat yhtyvät, ja ne ovat myös kansalaisten näkökantojen mukaisia.

Kuuntelin myös hyvin tarkkaavaisesti neuvoston puheenjohtaja Buffet’n puheenvuoroa, joka selvensi hyödyllisellä tavalla pohdintojamme. Vaikka jo tiesinkin tämän, se vahvisti ajatustani siitä, että kuljemme samaan suuntaan ja työskentelemme yhdessä urheilun etua silmällä pitäen. Neuvoston puheenjohtajan esittämät huolet ovat myös parlamentin huolia, ja ne vastaavat komission kahdessa julkilausumassa esitettyjä huolenaiheita. Mainitsen niistä vain neljä, joita käsittelen myöhemmin: nuorten urheilijoiden suojelu, sitoutuminen urheilun sosiaaliseen asemaan, urheilun etiikan säilyttäminen ja yhteisvastuullisuuden periaate. Nämä ovat yhteisiä toimintalinjojamme, ja meidän on kaikkien osaltamme ja yhdessä jatkettava ponnistelujamme, jotta nämä viimeksi mainitut johtaisivat konkreettisiin toimiin.

Toivon, että puheenjohtajavaltio Ranskan Nizzan Eurooppa-neuvostossa antamassa julkilausumassa pystytään paremmin määrittämään urheilun erityislaatu.

Esittelijöiden mainitsemien huomautusten lisäksi – joita kannatan – esitän puolestani joitakin kahta päätöslauselmaesitystä koskevia lisähuomautuksia. Aloitan sanoen muutaman sanasen dopingin torjuntaa koskevasta tukisuunnitelmasta. Dopingin käyttö urheilussa ei ole vain eettinen ongelma. Siitä on tullut kansanterveydellinen kysymys, joka edellyttää kaikkien toimijoiden toimintaa: urheiluasioista vastaavat ministerit ja komissio ovatkin siksi ryhtyneet töihin Wienin Eurooppa-neuvoston ja parlamentin kehotuksesta.

Tarkastelemanne tukisuunnitelma on tietyllä tavalla näiden töiden tulos, ja se on tietenkin väliaikainen, koska se on vain yksi vaihe. Sen tavoitteena on kuitenkin määrittää globaali strategia tämän vitsauksen torjunnassa, ja komissio onkin valinnut tiedonannossaan tämän suunnan kolmen tavoitteen saavuttamiseksi: ensiksikin kokoamaan yhteen ilmiön eettistä, oikeudellista ja tieteellistä ulottuvuutta käsittelevien asiantuntijoiden näkökannat; toiseksi osallistumaan dopingia käsittelevään maailmanlaajuiseen konferenssiin ja työskentelemään yhdessä olympialiikkeen kanssa ennen maailmanlaajuisen antidopingyksikön perustamista; ja kolmanneksi käyttämään yhteisön välineitä jäsenvaltioissa jo suoritettujen toimien täydentämiseksi ja antamaan niille yhteisöllisen ulottuvuuden.

Olen jo aloittanut tämän suunnitelman toteuttamisen ja haluaisin esitellä teille tänään lyhyesti komission ensimmäiset aloitteet dopingin torjunnan alalla. Komissio on ensiksikin ensimmäisen tavoitteen osalta kääntynyt etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän puoleen, joka antoi lausuntonsa 11. marraskuuta 1999, ja on ehdotettu tiettyjä toimia, jotka komissio ottaa huomioon tulevissa toimissaan.

Käsitelkäämme nyt maailmanlaajuista antidopingyksikköä. Kuten tiedätte, ja neuvoston puheenjohtaja Buffet muistutti äsken tästä asiasta, yksikkö perustettiin Euroopan unionin myötävaikutuksen ansiosta. Tämän onnistuneen alun jälkeen on nyt toimittava niin, että yhteisön läsnäolo tässä yksikössä olisi voimakasta ja koordinoitua. Esitin siten huhtikuun alussa komission jäsenten kollegiolle tiedonannon yhteisön mahdollisesta osallistumisesta yksikön toimintaan. Komissio tarkasteli silloin kysymystä ja otti asiaan hyvin tiukan ja hyvin selkeän kannan. Yhteisö voi osallistua toimintaan vain, jos jäsenvaltiot tukevat komissiota yksimielisesti. Toivon, hyvät kollegat, että puheenjohtajavaltio Ranskan ponnistelujen ansiosta voidaan päästä tähän yksimielisyyteen ja että yhteisö voi osallistua yksikön toimintaan ei vain taloudellisesti, vaan ennen kaikkea ajatusten ja poliittisten virikkeiden tasolla. Meiltä odotetaan alkuunpanijan asemaa: olemme valmiita tähän. Minun on sitä paitsi sanottava teille, että odottaessamme yksikön toimintakustannusten rahoitusta komissiolle myönnettyjen varojen kautta, viimeksi mainittu on varannut 1,5 miljoonaa euroa maailmanlaajuisen antidopingyksikön konkreettisten toimien rahoittamiseksi.

Komission on lopuksi turvauduttava kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin dopingin torjumiseksi. Olisi esimerkiksi aiheellista taata mahdollisimman hyvä politiikkojen ja säännöstelytoimien yhteensovittaminen. Kollegani, terveysasioista vastaava komission jäsen Byrne ja tutkimuksesta vastaava komission jäsen Busquin, työskentelevät tällä hetkellä merkittävien aloitteiden parissa tiiviissä yhteistyössä omien yksiköideni kanssa. Urheilua ja dopingia koskeva suositus on sitä paitsi tarkoitus hyväksyä tänä syksynä. Komissio rahoittaa lisäksi tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on standardoida dopingin torjuntaan erikoistuneita eurooppalaisia laboratorioita. Yhteyksiä on myös solmittu komission uusiin oikeus- ja sisäasioita käsitteleviin yksiköihin, koska, kuten mietinnössänne oikeutetusti todetaan, dopingia koskevaa kysymystä on mahdollista käsitellä uudella tavalla, jossa keskitytään torjumaan dopingaineiden salakuljettamista. Lopuksi ymmärtänette luonnollisesti, että koulutuksesta, ammattikoulutuksesta ja nuorisoasioista vastaavilla osastoillani valmistelluissa ohjelmissa käsitellään laajasti tiedottamista, tietoisuuden lisäämistä ja dopingin torjuntaa nuorison parissa.

Arvoisa puhemies, yhteensovittaminen ylittää kuitenkin toimet, joita voimme täällä toteuttaa. Olen käynnistänyt Helsinki-selvityksen hengessä dopingin torjuntaa koskevan vuoropuhelun sekä hallitusten että eurooppalaisten urheiluliittojen kanssa. Sitoudun tapaamaan Sydneyn olympiakisojen vierailuni aikana neuvoston puheenjohtaja Buffet’n kanssa muiden mantereiden urheiluministerit toimintamme laajentamiseksi ja poliittisten vastuuhenkilöiden välisten yhteisvastuullisten siteiden luomiseksi maailmanlaajuisesti.

Haluaisin käyttää hyväkseni tätä tilaisuutta kiittääkseni Euroopan parlamenttia siitä, että se on hyväksynyt pilottitoimet ja sallinut niiden käynnistämisen. Tähän on myönnetty viisi miljoonaa euroa. Puolitoista miljoonaa euroa on myönnetty maailmanlaajuiselle antidopingyksikölle; lopuilla rahoitetaan 15:tä eurooppalaista hanketta. Tiedotuskampanjoita ja tiettyjä selvityksiä toteutetaan – etenkin dopingin perustavien syiden analysoimiseksi – kitkattomassa yhteistyössä yliopistojen, tutkijoiden ja urheilupiirien kanssa.

Hyvät parlamentin jäsenet, voitte näin todeta, että selvityksen seuranta on jo aloitettu ja että töidenne tulokset ovat mielestäni hyvin rohkaisevia. Olen samaa mieltä siitä, että kaikki tämä on vain yhtä vaihetta ja että meiltä odotetaan vieläkin enemmän. Olen vakuuttunut, että Zabellin mietintö toimii viitteellisenä ohjenuorana komissiolle sekä sen nykyisissä että tulevissa toimissa.

Arvoisa puhemies, sallinette minun nyt korostaa Helsinki-selvitystä, urheilun sosiaalista ulottuvuutta. Komissiolla on nyt ensimmäistä kertaa tämän selvityksen ansiosta "oppijärjestelmä" urheilun alalla. Tässä mielessä tämä selvitys on olennainen ja kiitän parlamenttia siitä, että sillä on ollut keskeinen asema tässä kehityksessä. Tosiasiassa parlamentti kehotti komissiota vuonna 1997 valmistelemaan yhteistä toimea urheilun alalla, ja tänä samana vuonna perustamissopimukseen lisättiin liitteenä urheilua koskeva julistus. Siinä kehotetaan toimielimiä pyytämään urheiluyhdistyksiltä lausuntoa käsiteltäessä urheiluun liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Komissio käynnisti siten yhdessä urheilujärjestöjen kanssa laajan kuulemismenettelyn, joka antoi sysäyksen Helsinki-selvitykselle. Minulla oli itselläni tilaisuus hyötyä kolmen puheenjohtajavaltion eli Suomen, Portugalin ja nyt Ranskan, merkittävästä tuesta. Toivon, että tämän suotuisten seikkojen yhdistelmän ansiosta edistytään siten, että urheilulle annetaan sille kuuluva asema yhteisön toiminnassa.

Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni urheilu on hyvällä tolalla, jopa erittäin hyvällä tolalla. Jos otamme huomioon tv-oikeuksien summat tai urheilutarvikkeiden myynnin, urheilun taloudellinen tilanne on vakaampi kuin koskaan aikaisemmin. On kuitenkin selvää, että meidän kaikkein yhdessä määrittämien uhkien – dopingilmiön, nuorten urheilijoiden suojelun puutteen, ylikaupallistumisen ja stadionien sisä- tai ulkopuolella esiintyvän väkivallan – ei pidä himmentää tätä taloudellista saavutusta. Meidän on luotava yhteinen lähestymistapa näihin ongelmiin vastaamiseksi, ja komissio on Helsinki-selvityksessään ilmaissut selkeästi, ettei se voi yksin ratkaista kaikkia näitä ongelmia. Onkin olemassa kolme toimintatasoa: urheilun maailma, kansalliset vastuuhenkilöt ja yhteisön taso.

Käsittelen ensiksi urheilun maailmaa. Komissio on vahvistanut säännöllisesti vuodesta 1989 alkaen halunsa kunnioittaa urheilujärjestöjen itsenäisyyttä. Itsenäisyys merkitsee kuitenkin myös vastuuta, tahtoa ja kykyä integroida uudet taloudelliset puitteet ja aikomusta mukauttaa rakenteet vastaamaan urheilun maailman uutta todellisuutta. Liittojen on tosiasiassa ponnisteltava enemmän sisäisen demokratisoinnin puolesta sekä rakenteiden mukauttamiseksi vastaamaan toisaalta amatööriurheilun ja toisaalta ammattilaisurheilun vaatimuksia. Niiden on oltava avoimempia tavassa, jolla ne hallinnoivat sponsorointia ja tv-oikeuksia. Jos Euroopan parlamentin korostamia periaatteita yhteisvastuullisuudesta ja sosiaalisesta tehtävästä kunnioitetaan selvästi, pystymme suunnittelemaan tarkan poikkeuksen kilpailusäännösten noudattamisesta esimerkiksi tv-oikeuksien kollektiivisen myynnin alalla. On kuitenkin oltava selvää, että yleistä poikkeusta näistä säännöistä ei voida koskaan perustella. Me painotamme sitä paitsi avoimuutta ja vuoropuhelua. Tässä mielessä vastaanotin Brysselissä 17. huhtikuuta kaikki eurooppalaiset urheiluliitot ja vastaanotan ne neuvoston puheenjohtaja Buffet’n kanssa uudestaan 26. ja 27. lokakuuta.

Järjestämme Lillessä laajan eurooppalaisen urheilufoorumin, jossa politiikan toimijat ja eurooppalaiset liitot keskustelevat jälleen keskenään.

Toinen taso on kansallisten viranomaisten taso. Vaikka urheilun federalistinen rakenne on sama kaikkialla Euroopassa, sen hallinto vaihtelee huomattavasti jokaisen valtion ja jopa jokaisen alueen kulttuuristen ja poliittisten perinteiden mukaisesti. Tietyt ongelmat on ratkaistava kansallisella tasolla kansallisten lakien ja valtion urheilua koskevan oman poliittisen näkemyksen mukaisesti. Lisäisin tähän paikallisten yhteisöjen ja kuntien merkityksen, sillä ne ovat ratkaisevia toimijoita, ja niiden merkitystä on korostettava. Lisäisin samansuuntaisesti kunnioituksen, jota meidän on osoitettava pieniä seuroja ja niiden lukemattomia vapaaehtoistyöntekijöitä kohtaan, sillä he antavat urheilulle todellisen kansalaisuuden ulottuvuuden.

(Suosionosoituksia)

Kolmas taso on yhteisön taso, johon on turvauduttava vain yhteisön lainsäädäntöä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi sekä kansallisen toiminnan, esimerkiksi dopingin torjunnan, vahvistamiseksi.

Feiran Eurooppa-neuvosto on kehottanut komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon urheilun erityispiirteet ja sen sosiaalisen ulottuvuuden. Euroopassa on lähes 600 000 urheiluseuraa ja järjestöihin kuuluvista nuorista 60 prosenttia on urheiluseurojen jäseniä. He ovat äänestäjiä, arvoisa puhemies, ja haluaisin näiden äänestäjien edustajien kuuntelevan, mitä minulla on sanottavanani, koska tämä koskee heitä kaikkia.

(Suosionosoituksia)

Euroopan parlamentti, komissio tai neuvosto eivät voi sivuuttaa urheiluliikkeen sosiaalista painoarvoa. Onko tehokkaiden yhteisten politiikkojen harjoittaminen mahdollista ilman, että otamme huomioon perustavien urheilujärjestöjen asemaa? En usko näin olevan. Mielestäni merkittäviä etuja tarjoavien toimintalinjojen joukossa koulujen liikunnanopetuksen asema ja laatu on erittäin tärkeää. Nuorten urheilijoiden koulutuksen suojelua ja ammattiin pääsyä ei pidä laiminlyödä, ja siten urheilun merkitystä voidaan korostaa käytännössä Nuoriso-ohjelmassa.

Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että urheilu ja liikunta ovat erinomainen vastapaino muille toiminnoille. Olen myös vakuuttunut siitä, että on ponnisteltava erityisesti nuorten urheilijoiden suojelun parantamiseksi. Tiedän neuvoston puheenjohtaja Buffet’n yhtyvän täysin komission kantoihin ja tiedän myös parlamentin tätä asiaa koskevat kannat. Komissio on tätä silmällä pitäen lähettänyt jäsenvaltioille kyselyn, jossa niiltä tiedustellaan nuorten urheilijoiden terveyden ja koulutuksen suojelumenetelmiä. Aion esittää jäsenvaltioille suositusluonnoksen nuorten urheilijoiden koulutuksen ja terveyden suojelun vahvistamiseksi.

Lopuksi Nuoriso-ohjelman lisäksi muissa yhteisön ohjelmissa, esimerkiksi syrjinnän torjumista ja sukupuolten tasa-arvoa, vammaisia, vähemmistöjä koskevissa, on otettava urheilu huomioon, kehitysohjelmat mukaan luettuina.

Tämä johtaa minut, arvoisa puhemies, tulevaisuuden kannalta tärkeään loppupohdintaan. Tarvitaanko uudessa perustamissopimuksessa artiklaa tai pöytäkirjaa näiden asioiden edistämiseksi? Olen todennut hyvin usein harjoittavani tällä hetkellä nuorallakävelyä ilman turvaverkkoa, ja artikla voisi olla tämä haaveilemani turvaverkko. On kuitenkin oltava realistinen. Artikla tai pöytäkirja eivät pysty yksinään tarjoamaan ratkaisuja urheilun kaikkiin ongelmiin. Ihmeratkaisua ei ole olemassa. On ensiksi pohdittava näiden viitekohtien etuja ja sitä, miten niitä halutaan käyttää. Esitän teille henkilökohtaisen pohdintani.

En kannata pöytäkirjaa, jossa liitot vapautettaisiin kaikista yhteisön suurista periaatteista. Tällaisen pöytäkirjan avulla ei sitä paitsi pystyttäisi missään nimessä ottamaan huomioon urheilun sosiaalista ulottuvuutta. Vastustan myös perustamissopimukseen sisällytettävää artiklaa, jonka avulla pyritään yhdenmukaistamaan urheilua Euroopassa. Tämä ei ole tavoitteemme. Mutta kuten esittelijänne korostavat, kuten monet puheenvuoron käyttäjät korostavat, mielestäni kannattaa pohtia perusteellisesti suunnittelemaanne koulutuksen ja kulttuurin kaltaista artiklaa toissijaisuusperiaatetta täydellisti kunnioittaen.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Packin mietinnössä vuonna 1997 ehdotettiin Euroopan urheilun teemavuoden järjestämistä. Kuulin tänään hyvin viestinne. Palaatte tähän asiaan, painotatte sitä, ja seuraan tahtoanne. Aion esittää komissiolle tiedonannon, jotta vuosi 2004 julistettaisiin Euroopan urheilun teemavuodeksi.

(Suosionosoituksia)

Miksi vuosi 2004? Koska ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella olympialaiset järjestetään tuolloin Euroopassa, ja vielä parempi, ne palaavat kehtoonsa. Voimmeko siten haaveilla paremmasta tilaisuudesta urheiluharrastuksen rohkaisemiseksi, sen todellisten arvojen edistämiseksi ja sen eettisten periaatteiden asettamiseksi etusijalle olympialaisten tuoman rauhan hengen uudelleenherättämiseksi? Euroopan teemavuosi tukisi Kreikan viranomaisten toteuttamia toimintoja, korostaisi Euroopan sitoutumista urheiluun ja muistuttaisi koko maapalloa siitä yhdistävästä arvosta, joka urheilulla on oltava. Se osoittaisi myös Euroopan olevan todellinen liikkeellepaneva voima puhuttaessa kaikille kuuluvasta reilun pelin urheilusta, kansalaisten urheilusta.

Uskallan siten tästä näkökulmasta katsottuna toivoa, hyvät parlamentin jäsenet, yhdessä esittelijöidenne, olympiavoittajien, kanssa, että kaikki ne, jotka muutaman päivän päästä esittävät yli-inhimillisiä ponnistuksia Sydneyssä, että he kaikki voittaisivat. Koska puhdas urheilu, reilun pelin urheilu, ei ole ensimmäisen palkinnon saavan urheilua, vaan itsensä ylittävän urheilua. Ylittäkäämme myös itsemme toiminnassamme eurooppalaisen urheilun vahvistamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Kiitän teitä, arvoisa komission jäsen.

Äskeisiin tapahtumiin viitaten: olen pahoillani, mutta kuten olette voinut todeta, on erittäin vaikea esittää puheenvuoroa silloin, kun kollegat äänestävät salissa. Olen pahoillani, mutta monet kuuntelivat teitä kuitenkin tarkkaavaisesti. Joku itse asiassa kehotti minua elein turvautumaan erääseen olympialajiin – moukarinheittoon – häiriötä aiheuttaneiden kollegoiden hiljentämiseksi. Valitettavasti käytössäni on vain yksi nuija, jonka olisin voinut heittää: olisin tarvinnut niitä kahdeksankymmentä tai sata, jotta olisin voinut heittää kaikkia niitä, jotka eivät seuranneet puheenvuoroanne.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 12.00.

⁂

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies MARTIN, DAVID W.

⁽¹⁾

  Seguro (PSE). - (PT) Arvoisa puhemies, Länsi-Timorissa eli Indonesialle kuuluvassa osassa Timorin saarta pahoinpideltiin ja murhattiin raa'asti eilen ainakin kolme Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaistyöntekijää. Kyse on halpamaisesta teosta, johon Indonesian sotilasviranomaiset joidenkin silminnäkijöiden mukaan myötävaikuttivat tai johon he eivät ainakaan puuttuneet, ja Euroopan unionin velvollisuus on tuomita tuo epäinhimillinen teko.

Kaiken lisäksi tämä tapahtui samana päivänä, jolloin suurin osa valtioiden ja hallitusten päämiehistä oli matkustanut New Yorkiin juuri Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen huippukokoukseen, mikä osoittaa tuon järjestön ja sen käytössä olevien välineiden kyvyttömyyden puolustaa miehiä ja naisia, jotka kaukana kotimaistaan taistelivat ihmisoikeuksien ja pakolaisten oikeuksien puolesta.

Arvoisa puhemies, pyydän teitä ilmaisemaan solidaarisuutemme Yhdistyneille Kansakunnille. Pyydän teitä myös ilmaisemaan Indonesian viranomaisille Euroopan parlamentin jäsenten tyrmistyksen sekä vaatimaan kunnioitusta niitä kohtaan, joiden ainoana tavoitteena on puolustaa rauhaa ja yhtä lailla niin Indonesian alueella kuin Itä-Timorissa olevien timorilaisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Olen varma, että puhemies olisi valmis välittämään näkemyksensä asianomaisille viranomaisille kuvaamallanne tavalla.

YK:ssa kokoontuneet hallitusten ja valtioiden päämiehet viettivät minuutin hiljaisuuden surmansa saaneiden rauhanturvaajien muistoksi, ja mielestäni olisi sopivaa, että parlamentti tekisi samoin.

(Parlamentti vietti minuutin hiljaisuuden.)

  Ribeiro e Castro (UEN). - (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin yhtyä kollegani António José Seguron puheenvuoroon ja kiinnittää komission huomiota tähän asiaan. Olen tuonut vuoden mittaan useita kertoja esiin, että EU on kenties muuttanut ennenaikaisesti Indonesiaa koskevaa politiikkaansa, sillä epävarmuustekijät ovat edelleen ilmeisiä. Viime viikkojen aikana on valitettavasti käynyt selväksi, että tuo pelko on aiheellinen. Olen esittänyt komissiolle useita kysymyksiä tästä aiheesta, ja eilisten tapahtumien vakavuus, samoin kuin eräät muut tosiseikat, kuten miliisien soluttautuminen Itä-Timoriin, osoittavat kiistatta, että vaara on yhä olemassa. Euroopan unionin on lähinnä komission välityksellä ilmaistava uudelleen – ja erittäin selkeästi – Indonesian hallitukselle huolensa tästä tilanteesta.

Ymmärrämme, että Indonesian tilanne on vaikea, mutta sen hallitusta on ehdottomasti vaadittava käyttämään sille kuuluvaa valtaa alueellaan. Suhtautumisemme tuohon maahan voi muuttua vasta sitten, kun Indonesian demokratia ja Itä-Timorin itsemääräämisoikeus on tosiasiallisesti taattu.

  Figueiredo (GUE/NGL). - (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin yhtyä omasta puolestani portugalilaisten jäsenten täällä jo lausumiin sanoihin Timorin tilanteesta sekä pyytää komissiota, neuvostoa ja parlamentin puhemiestä ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, jotta Indonesia saataisiin noudattamaan tästä asiasta hyväksyttyjä päätöslauselmia sekä Itä-Timorin kansan ja Länsi-Timorin pakolaisten suojelemiseksi antamiaan sitoumuksia.

Tahdon myös kiittää parlamenttia sen hyväksymistä kannoista Itä-Timorin kansan puolustamiseksi.

⁂

  Beazley (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, käytän hyvin harvoin työjärjestyspuheenvuoroja, ja etenkin nyt, kun toimitettavanamme on erittäin tärkeitä äänestyksiä, teen niin vain siksi, että kyse on mielestäni erittäin tärkeästä asiasta.

Teitä edeltänyt puhemies pyysi juuri anteeksi komission jäsen Redingiltä, ja luulen, että koko parlamentti haluaisi yhtyä tuohon suulliseen anteeksipyyntöön. Olemme tällä viikolla osoittaneet parlamentissa, että kun haluamme palauttaa järjestyksen komissiossa, voimme tehdä niin ja komissio reagoi siihen asiaankuuluvasti. Kun komission jäsen kuitenkin pitää erittäin tärkeää puhetta, joka osoittaa, miten paljon hän on tehnyt työtä ja nähnyt vaivaa sellaisen asian eteen, joka kenties herättää edustamissamme kansalaisissa enemmän mielenkiintoa kuin mikään muu asia, parlamentissa vallitsee täydellinen kaaos ja sekamelska.

En hyväksy sitä, että teitä edeltänyt puhemies sanoi, että oli vaikeaa palauttaa järjestystä parlamenttiin; niin voidaan aina tehdä, ja niin pitäisi tehdä. Pyydänkin, että komission jäsen Redingille esitettäisiin nyt kirjallinen anteeksipyyntö parlamentin puolesta, ja toivon, ettei tällainen tilanne enää toistu.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Tiedän, että Viviane Reding on erittäin lujatekoinen parlamentaarikko ja nyt myös komission jäsen, ja olen varma, että hän toipuu tästä, mutta ymmärrän kyllä asian ytimen. On täysin asianmukaista esittää hänelle kirjallinen anteeksipyyntö.

(1) Esityslista: ks. pöytäkirja.

(1) Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

2. ÄÄNESTYKSET

Hulthénin laatima ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietintö (A5-0221/2000) ehdotukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun asetuksen muuttamisesta inhalaatiosumutteiden ja lääkeainepumppujen osalta (KOM (2000) 427 - C5-0360/2000 - 2000/0175(COD))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Lienemannin laatima Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan mietintö (A5-0214/00) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön vesipolitiikan puitteista (C5-0347/2000 - 1997/0067(COD))

  Provan (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tavanomainen käytäntö olisi ollut se, että olisin johtanut eilisillan keskustelua, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista aikatauluongelmien takia.

Haluaisin suositella parlamentille tätä sovittelun tulosta. Se oli luultavasti kaikkein hankalin sovitteluprosessi ja puitedirektiivi, jota parlamentin on täytynyt käsitellä. On todellakin syytä ihailla sitä, miten esittelijä Lienemann hoiti koko asian ja johdatti kaikki poliittiset ryhmät loppuun asti. Onnittelen häntä perusteellisesti siitä, miten hän hoiti asian.

(Suosionosoituksia)

Meillä on nyt oikeudellisesti sitova direktiivi, josta parlamentti voi olla erittäin ylpeä. Näin ei ollut alkuperäisen direktiivin laita. Meillä on nyt oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen direktiivi, mikä tarkoittaa, että yhteisön ympäristön tilaa on todella mahdollisuus parantaa 20 seuraavan vuoden aikana.

Haluan moittia – ja tästä syystä pyysin puheenvuoroa – ainoastaan siitä, että sovitteluprosessissa kansalaisjärjestöt yrittivät saada parlamenttia tekemään enemmän, kuin se oli sopinut toisessa käsittelyssä tekevänsä. Asiakirjoja oli hyvin usein kyseisten järjestöjen saatavilla ennen kuin ne olivat sovittelukomitean jäsenten saatavilla. Tätä ei voida sallia. Luottamuksellisuus on välttämätöntä sovittelussa, jossa meidän on rakennettava luottamusta ministerineuvoston ja parlamentin välille. Meidän on tulevaisuudessa tarkasteltava tätä toden teolla.

Onnittelen puheenjohtajavaltio Portugalia siitä, miten se hoiti sovittelun, mutta toivon, että parlamentti pystyy parantamaan tilannetta omalta osaltaan tulevaisuutta ajatellen.

(Suosionosoituksia)

(Parlamentti hyväksyi yhteisen tekstin.)

⁂

Florenzin laatima Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan mietintö (A5-0212/2000) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi romuajoneuvoista (C5-0258/2000 - 1997/0194(COD))

(Parlamentti hyväksyi yhteisen tekstin.)

⁂

Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A5-0218/00) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/23/ETY muuttamisesta (5347/2/00 - C5-0220/2000 - 1997/0348(COD)) (Esittelijä: de Roo)

  Reding, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, kuten kollegani Liikanen selitti eilen illalla keskustelun aikana, komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 2, 3 ja 4.

(Puhemies julisti yhteisen kannan hyväksytyksi näin muutettuna.)

⁂

Bakopoulosin laatima ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietintö (A5-0168/2000) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoittamisesta annetun direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta yhdeksännentoista kerran (atsoväriaineet) (KOM(1999) 620 - C5-0312/1999 - 1999/0269(COD))

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Yhteinen päätöslauselmaesitys⁽¹⁾ Durbanissa Etelä-Afrikassa pidetystä aidsia koskevasta kansainvälisestä konferenssista

(Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman.)

Yhteinen päätöslauselmaesitys⁽²⁾ televiestintäalan fuusioista

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Yhteinen päätöslauselmaesitys⁽³⁾ ihmisten kloonauksesta

(Parlamentti hylkäsi päätöslauselmaesityksen.)

⁂

Päätöslauselmaesitys (B5-0702/2000), esittäneet seuraavat jäsenet:

Gebhardt ja McNally PSE-ryhmän puolesta,

De Clercq, Wallis ja Plooij-van Gorsel ELDR-ryhmän puolesta,

Bonino, Cappato, Turco, Dell'Alba, Della Vedova, Dupuis ja Pannella

(Parlamentti hylkäsi päätöslauselman.)

⁂

Yhteinen päätöslauselmaesitys ihmisten kloonauksesta

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Lucasin laatima aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A5-0187/2000) komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Lentoliikenne ja ympäristö; Kestävän kehityksen haasteet (KOM(1999) 640 - C5-0086/2000 - 2000/ 2054(COS))

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Zabellin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0203/2000) komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle yhteisön tukisuunnitelmasta dopingin torjumiseksi urheilussa (KOM(1999) 643 - C5-0087/2000 - 2000/2056(COS))

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Mennean laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0208/2000) komission selvityksestä Eurooppa-neuvostolle nykyisten urheiluun liittyvien rakenteiden turvaamisesta ja urheilun yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämisestä Euroopan yhteisössä – Urheilua koskeva selvitys Helsingissä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle (KOM(1999) 644 - C5-0088/2000 - 2000/2055(COS))

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Puhemies. - Äänestykset ovat päättyneet.

Äänestysselitykset

- Lienemannin mietintö (A5-0214/2000)

  Bordes (GUE/NGL). – (FR) Tämä mietintö sisältää joitakin myönteisiä seikkoja, etenkin sen, että vahvistetaan veden laadun suojelemiseksi tarkoitettujen toimien sitovuutta. Mietintö tekee kuitenkin tyhjäksi oman päätöslauselmansa, koska siinä myönnetään määräaikoja, ja etenkin vaarallisten aineiden päästöjen kieltoa koskeva 20 vuoden määräaika. Tämä määräaika merkitsee 20 vuoden lupaa yrityksille sijoittaa myrkylliset aineensa luontoon. Lisäksi ei ole selvästi määrätty, että saastuttavien yritysten olisi maksettava aiheuttamansa vahingot.

Veden hinnoittelun osalta ainoa kansan etujen mukainen päätös olisi kieltää vedenhankintaa ja -jakelua koskeva kaikenlainen yksityinen hyöty. Mutta tästä ei ole edes kyse tässä mietinnössä, jossa halutaan päinvastoin korostaa tämän elintärkeän aineen kaupallista luonnetta asettamalla Irlanti häpeäpaaluun sen vettä koskevan julkisen rahoituskäytännön takia. Siksi emme äänestäneet tästä mietinnöstä.

  De Rossa (PSE), kirjallinen. – (EN) Vaikka kannatankin mietintöä, haluaisin tehdä tiettäväksi, että suhtaudun siihen tietyin varauksin.

Irlantia koskeva poikkeus kotitalouksien vesimaksujen osalta ei ole niin vahva kuin haluaisin. Tärkeimpien määräysten – 9 artiklan 4 kohdan – mukaan tämän direktiivin rikkomisena ei pidetä sitä, jos jonkin jäsenvaltion päätös olla ottamatta käyttöön kotitalouksien vesimaksuja vakiintuneen käytännön perusteella ei vaaranna tämän direktiivin tarkoitusta eikä sen tavoitteiden saavuttamista.

Tästä kohdasta seuraa, että päätöstä olla ottamatta käyttöön vesimaksuja pidettäisiin direktiivin rikkomisena, jos voidaan osoittaa, että Irlannin hallitus ei ole noudattanut uusia vaatimuksia.

En luota siihen, että Irlannin hallitus noudattaisi asetettuja vaatimuksia, koska se ei tähänkään asti ole tehnyt niin.

  Hyland (UEN), kirjallinen. – (EN) Tuen sovittelusopimusta, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat saaneet aikaan vettä koskevasta puitedirektiivistä. Tämän direktiivin puitteissa voidaan vahvistaa nykyistä kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä kaikissa pinta- ja pohjavesien turvallisuutta koskevissa asioissa. Tämän direktiivin keskeiset osat varmistavat pintavesien, rannikkovesien, sisävesien ja pohjavesien suojelemisen nyt ja vastaisuudessa.

Neuvosto, joka edustaa EU:n 15 jäsenvaltion hallituksia, ei alun perin sisällyttänyt tähän uuteen vesidirektiiviin määräyksiä vaarallisten aineiden poistamisesta. Tuen tätä sovittelusopimusta, jossa taataan, että vaarallisten aineiden poistaminen on nyt mukana direktiivissä, ja jossa siis ratkaistaan tämä puute.

Irlannin kannalta katsottuna lähdemme siitä olettamuksesta, että vaarallisten aineiden poistamiseen sisältyy myös radioaktiivisten aineiden päästöjen kieltäminen.

Koko ajan oli tiedossa, että veden hinnoittelu olisi arkaluonteinen kysymys tässä direktiivissä. Direktiivissä kehotetaan nyt jäsenvaltioita ottamaan huomioon periaate, jonka mukaan vesipalveluista aiheutuvat kustannukset, ympäristö- ja luonnonvarakustannukset mukaan luettuina, tulee kattaa saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava vuoteen 2010 mennessä, että veden hinnoittelupolitiikat tarjoavat käyttäjille riittävästi kannustimia vesivarojen tehokasta käyttöä varten. Jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa päättää olla noudattamatta kustannusten kattamisvelvollisuutta, jos tämä päätös perustuu vakiintuneeseen kansalliseen käytäntöön.

Veden hinnoittelupolitiikka on myös verotuskysymys. EU:n nykyisten perussopimusten mukaisesti tällaiset veromuutokset edellyttävät kaikkien EU:n jäsenvaltioiden hallitusten yksimielistä tukea. On vain oikein ja kohtuullista, että verotuskysymys jää jäsenvaltioiden päätäntävaltaan, sillä jäsenvaltioilla täytyy olla viimeinen sana siitä, millaisia verotuspolitiikkoja ne haluavat noudattaa paikallisella tai kansallisella tasolla.

Tämän direktiivin täytäntöönpanon myötä veden laatuvaatimusten turvallisuus paranee huomattavasti.

  Florenz (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) EU:n komissio aikoo konkretisoida ja yhtenäistää EY:n vesipolitiikan puitteita käsittelevän direktiivin taloudellisia säädöksiä tiedonannollaan, joka koskee hinnanmuodostusta poliittisena välineenä vesivarojen kestävän käytön edistämiseksi. Komission ehdotus kustannusten kattamisperiaatteen noudattamiseksi hintavalvonnalla kohdistuu niihin EU-maihin, jotka ovat tähän asti tukeneet vesialaansa huomattavasti. Saksassa sitä vastoin on jo toteutettu kustannusten kattamisperiaate, kuten myös kartelliviranomaisten väärinkäytösten valvominen ja julkinen valvonta. Tätä taustaa vasten vesidirektiiviä ja komission ehdotusta veden hinnoista ei saa käyttää siihen, että Saksaan perustettaisiin lisää viranomaisten valvontaelimiä.

Myös vedenkäytön ympäristö- ja luonnonvarakustannusten nostaminen kohdistuu niihin EU-valtioihin, jotka hyödyntävät vesivarojaan vielä liiallisesti ja likaavat niitä, eikä siis Saksaan, missä on jo ryhdytty huomattaviin toimenpiteisiin. Tätä koskevilla puitedirektiivin kohdilla ei voida perustella sitä, Saksassa otetaan käyttöön esimerkiksi maan kattavasti vesi- tai jätevesivero.

Koska vesidirektiivin ja komission tiedonannon taloudelliset säännökset ja määräykset eivät ole sitovia, onkin pelättävissä, että ne toteutetaan juuri varsinaisissa "kohdemaissa" – jos lainkaan – vain hyvin kangerrellen. Jos "mallioppilas" Saksa kulkee omia teitään, niin kuin jo muiden direktiivien täytäntöönpanossa, se kärjistäisi entisestään jäsenvaltioiden vesihuoltojen välisiä kilpailuvääristymiä EU:ssa ja olisi siten ristiriidassa direktiivin tavoitteen kanssa luoda Eurooppaan yhtenäiset puitteet vesihuollolle. Saksan on opittava panemaan EU-säädökset täytäntöön siten kuin direktiivin tavoitteena on, ei siten kuin se tehtäisiin mieluusti yksittäisissä osavaltioissa. EU:n vesipolitiikan puitteita koskevan direktiivin tapauksessa on tulevaisuudessa taas kerran kansallisia oman tiensä kulkijoita.

  Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vettä koskeva puitedirektiivi on vihdoinkin hyväksytty, ja voin olla tähän vain tyytyväinen.

Euroopan parlamentti on vaatinut vuodesta 1997 alkaen Euroopan vesilainsäädännön hajanaisuuden lopettamista. Nämä järkiperäistämistyöt on saatu lähes neljän vuoden kuluttua lopultakin päätökseen.

Parlamentin ja ministerineuvoston välisen sovittelun joka on lainsäädäntömenettelyn viimeinen vaihe ansiosta on päästy mielestäni tasapainoiseen ja tyydyttävään kompromissiin. Keskustelut olivat vaikeita, mutta olen iloinen, että neuvosto on vihdoinkin suostunut tekemään tämän uuden säännöstön päätavoitteista sitovia. Parlamenttimme ei olisi voinut tukea pelkästään julkilausuman luonteista tekstiä.

PPE-DE-ryhmä on aina puolustanut kunnianhimoista ja realistista kantaa. Mielestäni oli olennaista, että tässä uudessa puitetekstissä taataan tulevaisuuden ja tulevien sukupolvien kannalta Euroopan veden laadun parantaminen.

Vesivarojen hoito perustuu Euroopassa tästä lähtien vesipiireihin. Tässä jäsenvaltioiden hallintokehyksen ylittävässä kokonaisuudessa otetaan huomioon Euroopan alueen hydrografinen tila.

Tavoitteena on vaarallisten aineiden päästöjen asteittainen poistaminen enintään 20 vuoden kuluessa niiden yksilöimisestä haitallisiksi. Tämä on realistinen kompromissi toisaalta esittelijä Lienemannin alkuperäisen, nollapäästöä veteen puoltavan kannan ja toisaalta neuvoston kannan välillä, jossa vastustetaan kaikkia velvoittavia tavoitteita. Euroopan parlamentille toimitetaan lähiaikoina luettelo niin sanotuista "erityisen haitallisista" aineista. Tämä vaihe on olennainen, ja toivon, että parlamenttimme voisi noudattaa tämänpäiväistä linjaa.

Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on sisällytettävä ympäristökustannukset veden hintaan. Tämä merkitsee todellista edistystä. Vesi on herkkä luonnonvara, jonka merkitys on korvaamaton. Kyseessä olevat panokset koskevat yhtä paljon kansanterveyttä ja juomaveden hankintaa pitkällä aikavälillä kuin biologista monimuotoisuutta ja maiseman säilyttämistäkin.

Näiden kaikkein syiden takia äänestin tämän tekstin puolesta.

Pahoittelen kuitenkin sitä, että artiklaa jäsenvaltioille tarjotusta mahdollisuudesta vesisiirtoihin ei ole voitu säilyttää sellaisena kuin äänestimme siitä toisessa käsittelyssä. Tämänkaltainen hanke vastaa yhteenkuuluvuuden ja alueellisen yhteisvastuun periaatteeseen, jota olemme aina puolustaneet. Euroopan unionin on tässä mielessä tuettava sitä voimakkaasti Euroopan laajuisia verkkoja ja aluepolitiikkaa edistäen.

  Isler Béguin (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Kaikki Euroopan ympäristöä parantavat ehdotukset ovat tervetulleita. Pyrkimys koota vettä koskevat hajanaiset politiikat yhteen puitedirektiiviin on merkittävä haaste. Euroopan unioni on sitoutunut jäsenvaltioidensa kautta lopettamaan 20 vuoden kuluessa vaarallisten aineiden päästöt veteen. Tämä merkitsee huomattavaa edistystä, vaikka tiettyjen kemiallisten aineiden osalta kolme vuotta olisi ollut riittävä.

Vaikka voimmekin olla tyytyväisiä vesistöalueisiin perustuvien vesivarojen hoitosuunnitelmien luomiseen, näiden politiikkojen soveltamista on seurattava valppaasti. Ajattelen etenkin hanketta Rhône-joen veden viemisestä Espanjaan. Tässä tietyssä tapauksessa on otettava huomioon ensiksikin vesivarojen hoito ja veden säästäminen, joihin voidaan ryhtyä ennen kuin ehdotetaan valtavia hankkeita veden siirtämiseksi yhdeltä vesistöalueelta toiselle.

Euroopan unionin on nykyisin pohdittava myös veden hintaa. Ei voida hyväksyä, että monikansalliset yritykset määräävät yksin veden hinnan sen tekosyyn varjolla, että ne takaavat vesivarojen hoidon teknisen palvelun.

Tämä direktiivi on oikeansuuntainen, mutta tarvitsee tarkempia sääntöjä vesien yläjuoksun saastumisen vähentämiseksi.

- Florenzin mietintö (A5-0212/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä tätä romuajoneuvodirektiiviä koskevaa sovittelukomitean lopullista päätöstä. Kannatin sitä paitsi siksi, että eläkeläiset ja vanhukset, jotka ovat saavuttaneet tietyn iän, tuntevat, että heitä odottaa sama kohtalo kuin autojakin, mutta ennen kaikkea siksi, että on aivan oikein, että viimein saadaan Euroopan aloitteella ratkaistuksi ongelma, mihin laitetaan autot, jotka eivät enää kulje. Ehdottaisin kuitenkin, että tätä päätöstämme parannettaisiin entisestään siten, että uuden auton oston yhteydessä peritään maksu, joka palautetaan, jos uusi auto tulee vanhan tilalle.

  Hyland (UEN), kirjallinen. - (EN) Suhtaudun myönteisesti tätä direktiiviä koskevaan sopimukseen, joka on saatu aikaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin 15 jäsenvaltion hallituksia edustavan Eurooppa-neuvoston välillä. Tiedämme, että EU:ssa romutetaan vuosittain jopa 9 miljoonaa ajoneuvoa. Tällä direktiivillä, joka pannaan nyt yhtäläisesti täytäntöön koko Euroopan unionissa, varmistetaan, että tulevaisuudessa autot poistetaan käytöstä ympäristöä nykyistä vähemmän kuormittavalla tavalla.

Kaikki ajoneuvot Euroopan unionissa on nyt pystyttävä kierrättämään täysin vuoteen 2015 mennessä. Tämä on oikein ja kohtuullista, koska Euroopan unionilla on sekä kansallisia että kansainvälisiä velvoitteita, joiden mukaan sen on pantava täytäntöön ympäristöä nykyistä vähemmän kuormittavaa lainsäädäntöä. Jopa 75 prosenttia kaikista uusien ajoneuvojen metalliosista voidaan kierrättää metalliromuna. Tätä prosessia pitää ja täytyy jatkaa, jotta voidaan edistää entistä selkeämpiä ympäristönormeja.

Tällä direktiivillä pyritään lisäämään ajoneuvojen kierrätystä ja edistämään autonosien uudelleenkäyttöä. Tähän voidaan päästä parantamalla useiden hyötyajoneuvojen rakentamista ja perustamalla purkukeskuksia kaikkialle Euroopan unioniin.

Yhteisen kannan mukaisesti viimeisellä omistajalla on oikeus palauttaa ajoneuvo käsittelylaitokseen ilman kustannuksia. Valmistajat velvoitetaan vastaamaan kaikilta tai suurelta osin näiden toimenpiteiden kustannuksista ja palauttamaan romuajoneuvot veloituksetta viimeiselle omistajalle. Euroopan parlamentin ja EU:n 15 jäsenvaltion hallitusten välisessä sovittelussa päätettiin, että tämä määräys tulee voimaan 1. tammikuuta 2007. Kukin EU:n jäsenvaltio voi kuitenkin vapaasti panna täytäntöön direktiivin tämän määräyksen ennen kyseistä määräaikaa.

Autonvalmistajien, materiaalintoimittajien ja laitevalmistajien on pyrittävä rajoittamaan vaarallisten aineiden käyttöä. Meidän kaikkien on varmistettava, että uusiomateriaaleja voidaan käyttää autonvalmistuksessa jo suunnitteluvaiheessa. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat myös päättäneet sovittelussa, että ajoneuvot, jotka on saatettu markkinoille 1. heinäkuuta 2003 jälkeen, eivät saa sisältää raskasmetalleja, kuten kadmiumia tai lyijyä.

Autonvalmistajien on myös annettava tietoa käytettyjen autojen uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämisasteesta lähivuosina.

Lopuksi sanoisin, että olen kuullut Irlannissa paljon näkemyksiä siitä, että vanhat ajoneuvot täytyy ottaa huomioon Euroopassa. Euroopan parlamentin pyynnöstä keräilyautot jätetään nyt nimenomaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on erittäin tärkeää, kun muistetaan, miten keskeinen sosiaalinen ja taloudellinen tehtävä vanhoilla ajoneuvoilla on matkailun edistämisessä joka puolella Eurooppaa.

  Arvidsson, Carlsson, Cederschiöld, Grönfeldt Bergman ja Stenmarck (PPE-DE), kirjallinen. – (SV) Me Ruotsin maltillisen kokoomuspuolueen edustajat vastustamme harvoin sovittelutapauksia. Me emme voi kuitenkaan tukea sitä kompromissia, johon sovittelukomiteassa on päädytty romuajoneuvojen käytöstä poistamisen osalta. Kompromissi sisältää kehitystä taaksepäin vieviä toimia, emmekä me voi tukea lainsäädäntötekstiä, joka muuttaa pelisääntöjä jälkikäteen. Kehitystä taaksepäin vievä lainsäädäntö tarjoaa kilpailussa etulyöntiasemia, eikä sitä voi hyväksyä lainopillisesti.

  Caudron (PSE), kirjallinen. – (FR) Olen jo useaan otteeseen saanut tilaisuuden ilmaista kantani tästä monimutkaisesta asiakirja-aineistosta, jonka yhteydessä ovat pelissä merkittävät taloudelliset edut, mutta myös ja ennen kaikkea ympäristönsuojelu. Vuonna 1997 esitetyn romuajoneuvoja koskevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on ehkäistä ajoneuvoista peräisin olevien jätteiden muodostumista ja edistää ajoneuvojen ja niiden osien uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä kaatopaikoille viedyistä tai ilman energian talteen ottamista poltetuista ajoneuvoista aiheutuvien jätteiden määrän vähentämiseksi.

Euroopan komission strategia perustuu sellaisiin toimiin kuin kierrätettävien osien prosenttiosuuden nostaminen, romuajoneuvojen keräyspaikkojen riittävä määrä, romuajoneuvojen uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä koskevien erilaisten tavoitteiden toteuttaminen, tiettyjen ajoneuvojen valmistuksessa käytettävien raskasmetallien käytön valvonta sekä sen varmistaminen, että romuajoneuvojen käytöstä poistamisen kustannukset eivät tule viimeisen omistajan maksettaviksi.

Neuvotteluissa käsiteltiin useita kohtia. Eniten hankaluutta aiheuttivat tuottajien vastuu ja raskasmetallien hävittäminen. Neuvottelijat pääsivät sopimukseen useita tunteja kestäneen sovittelun jälkeen.

Valmistajien vastuun osalta direktiivissä säädetään romuajoneuvon viimeisen omistajan mahdollisuudesta palauttaa ajoneuvo ilman kustannuksia ja velvoitetaan tuottaja vastaamaan ainakin huomattavalta osin romuajoneuvojen käsittelykustannuksista. Saavutetun kompromissin mukaan valmistajien vastuu koskee uusia autoja eli 1. heinäkuuta 2002 jälkeen markkinoille saatettuja ajoneuvoja 1. heinäkuuta 2002 alkaen. Nykyisen ajoneuvokannan eli ennen 1. heinäkuuta 2002 markkinoille saatettujen ajoneuvojen osalta valmistajan vastuuta lykätään vuodesta 2006 vuoteen 2007. Lisäksi direktiivin tekstissä tarkennetaan, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus panna nämä säännökset täytäntöön jo ennen vahvistettuja päivämääriä.

Raskasmetallien osalta neuvosto ja parlamentti ovat sopineet, että minkään 1. heinäkuuta 2003 jälkeen markkinoille saatetun ajoneuvon ei pitäisi enää sisältää raskasmetalleja, kuten kadmiumia, lyijyä tai kuusiarvioista kromia. Nämä kaksi valtuuskuntaa pääsivät sopimukseen direktiivin liitteessä II mainituista poikkeuksista.

Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin pyyntö vanhojen ajoneuvojen jättämisestä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on saanut myönteisen vastaanoton.

  Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Sovittelumenettelyn, viimeisen lainsäädäntövaiheen, ansiosta aikaansaatu kompromissi on tulosta Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston välisistä työläistä neuvotteluista. Vaikka se ei olekaan vielä missään nimessä tyydyttävä ja vaikka se on mielestäni vasta ensimmäinen askel, on se joidenkin näkökohtien osalta oikeansuuntainen.

Vaikka onkin oltava tyytyväinen asetettuihin luvullisiin tavoitteisiin (vuoden 1980 jälkeen valmistettujen ajoneuvojen painosta 85 prosenttia on kierrätettävä, käytettävä uudelleen tai hyödynnettävä vuoteen 2006 mennessä ja 95 prosenttia vuoteen 2015 mennessä), pahoittelen kuitenkin PSE:n kehumien sekä sosialististen ja sosiaalidemokraattisten hallitusten kannattamien tiettyjen säännösten tekopyhyyttä.

Tosiasiassa ministerineuvosto ei ole joustanut sen osalta, että romuajoneuvon palauttaminen olisi ilmaista omistajalle. Tämä säännös on populistinen. Sen tarkoituksena on tosin edistää kuluttajien asemaa, mutta se on täysin epärealistinen. Tosiasiassa direktiivissä määrätään, että valmistajien on vastattava kokonaisuudessaan käsittelykustannuksista. Nämä viimeksi mainitut eivät voi toimia muuten kuin kattaa kustannukset ainakin osittain uusien ajoneuvojen myyntihinnoilla. Siten tämä toimenpide ei missään nimessä rohkaise vähemmän saastuttavien uuden sukupolven ajoneuvojen ostoa, ja se on kätketty kiitos niille, jotka omistavat vanhoja, enemmän saastuttavia ajoneuvoja.

Ministerineuvosto on vihdoinkin yhtynyt Euroopan parlamentin jäsenten tahtoon. He ovat vaatineet ensimmäisestä käsittelystä alkaen, että vanhat ajoneuvot jätettäisiin nimenomaisesti tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jättämäni ja puolustamani tarkistus on tosiasiassa sisällytetty kokonaisuudessaan lopulliseen tekstiin.

Maailmanlaajuisesti ajatellen tätä direktiiviä vaivaa kunnianhimon puute. Siinä sivuutetaan täysin esimerkiksi maisemaa rumentavien hylättyjen ajoneuvojen romuja koskeva ongelma. Huolimatta saastuttaja maksaa -periaatteesta kaikki veronmaksajat vastaavat edelleen niiden poiskuljettamisen kustannuksista. On valitettavaa, ettei tässä direktiivissä tai jätteiden kaatopaikalle sijoittamista koskevassa direktiivissä tarkastella tätä ongelmaa, vaikka sillä on tuhoisia ympäristövaikutuksia suuressa osassa Eurooppaa.

- De Roon mietintö (A5-0218/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, tämän direktiivin jälkeen renkaat ovat paljon hiljaisempia: henkilöautot, kuorma-autot ja rekat liikkuvat teillä ja moottoriteillä äänettömämmin. Hyvä niin, koska eläkeläiset nauttivat siitä, että melu ei häiritse heitä kovasti. Kuitenkin, arvoisa puhemies, neljä viikkoa sitten ylitin kadun Gare du Nordin lähellä Brysselissä, ja välittömästi sen jälkeen koin väristyksiä, koska oli yö, oli täysin hiljaista ja näin raitiovaunun kulkevan takanani aivan äänettömästi. Luojan kiitos, Taivaan isä halusi, että olen täällä antamassa äänestysselityksiäni, eikä minulle tapahtunut mitään. Mutta olemmeko aivan varmoja, että hiljaisemmat renkaat ovat hyväksi kaikille meille?

  Isler Béguin (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Voimme vain onnitella ja tukea kollegaamme de Roota hänen pyrkiessään sisällyttämään meluhaitat ympäristönsuojeluun. Tosiasiassa tieliikenteen kasvun vaikutukset eivät rajoitu valitettavasti saasteisiin, joiden ongelmaa ei ole vielä ratkaistu ja jotka ovat peräisin käyttöiältään vanhoista ajoneuvoista ja niiden kierrätyksestä, eikä niiden vaikutuksiin ja haittoihin hengittämämme ilman osalta tai siitä aiheutuvaan maailman ilmaston jatkuvaan lämpenemiseen. Tieliikenne aiheuttaa myös merkittävää ja jatkuvaa melua, josta miljoonien teiden ja moottoriteiden varsilla asuvien ja jalankulkijoidenkin on kärsittävä päivittäin.

De Roon ehdotusten tavoitteena on siten korostaa yleensä piilotettua saastuttamisen muotoa, ja tuemme häntä tässä asiassa täysin. Meidän ei pidä kuitenkaan unohtaa, että vaatimustemme on koskettava yleisemmin autojen aiheuttamia meluhaittoja ja niiden lisääntymistä kehittyneissä yhteiskunnissamme ja kaupungeissamme. Meidän on painostettava komissiota toteuttamaan politiikkoja tiekuljetusten muuntamiseksi rautatie- ja yhteiskuljetuksiksi. Strasbourgin raitiovaunuliikenne on tästä hyvä esimerkki.

  Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. - (NL) Auton käyttäminen henkilö- ja tavarakuljetuksessa on ollut pitkän aikaa niin itsestään selvää, että ajattelemme liian vähän sitä, mitä auto aiheuttaa monille ihmisille ja elinympäristölle. Tärkeänä on pidetty ainoastaan taloudellista etua ja autoilijalle koituvaa helppoutta; haittoja ei ole nähty. Pakokaasut ja liikenteen turvattomuus on hyväksytty "kaupan päälle", aivan kuten autojen aiheuttama melu.

Viimeksi kuluneiden vuosien saatossa tämä on onneksi muuttumassa. Monissa kaupungeissa annetaan enemmän tilaa polkupyörälle ja raideliikenteelle ja rajoitetaan autoliikenteen vapauksia. Se ei kuitenkaan poista henkilöautojen ja kuorma-autoliikenteen aiheuttamia ongelmia. Autojen määrä kasvaa yhä samoin kuin maantierahtikuljetusten osuus. Sen myötä kasvaa myöskin melu.

Autoteollisuuden eduista käsin katsottuna on kätevintä viitata muihin. Viitataan tien rakentamis- ja kunnossapitolaitoksiin, yleensä viranomaisiin, turvallisuuden parantamiseksi ja ympäristöhaittojen pienentämiseksi. Niin kauan kuin ne voivat jatkaa tätä menestyksekkäästi, niiden ei tarvitse tehdä itse työtä valmistamiensa ajoneuvojen aiheuttamien haittojen pienentämiseksi eikä siis maksaa niistä mitään. Ne ovat sitä mieltä, että melua pitäisi vähentää käyttämällä "hyvin avointa asfalttibetonia", tien pintaa, joka kuitenkin voi pakkasella tulla odottamatta liukkaaksi.

Nyt on kyse siitä, että tehdään valinta yhtäältä autoteollisuuden ja autonrengasteollisuuden etujen ja toisaalta ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin välillä. Liian usein joudutaan toteamaan, että mahtavien teollisuusryhmien lyhyen aikavälin edut asetetaan etusijalle samaan aikaan kun äänestäjiemme enemmistö esittää poliittiselle päätöksenteolle yhä enemmän muita vaatimuksia. Elämänlaadun suojeleminen lyhytnäköistä rahan ansaitsemista vastaan tulee yhä tärkeämmäksi.

Tämä vastakkainasettelu on tullut taas selvästi esiin autonrenkaita koskevassa keskustelussa. Esittelijä De Roo on aivan oikein osoittanut, että komission ehdottama järjestelmä ei tarjoa riittävästi parannusta ja että on teknisesti mahdollista vähentää melua muutaman desibelin verran. Se vaatii ainoastaan poliittista tahtoa tehdä riittäviä järjestelyjä, valvoa järjestelyn soveltamista ja olla sallimatta tarpeettomia ylitysmarginaaleja. Euroopan yhtynyt vasemmisto on tukenut De Roota tässä jatkuvasti. Olemme pahoillamme, että hänen kohtuullisille ja itsestään selville ehdotuksilleen ei voi odottaa sellaista yleistä kannatusta, jonka ne ansaitsevat.

  Thomas-Mauro (UEN), kirjallinen. – (FR) Ihminen liikkuu ja liikuttaa asioita. Liike aiheuttaa melua. Mahtava liikkumisen aikakautemme, johon liitämme sitä paitsi vapaudentunteemme, on meluisa. Vapaus aiheuttaa siten melua.

Valtiot, samoin kuin teollisuus, yrittävät torjua tätä akustista saastetta, joka voi aiheuttaa sairauksia.

Teollisuus hyväksyy lainsäätäjän tahdon tehdä liikenteestä, ihmisten ja tavaroiden siirtämisestä, vapaan liikkuvuuden kulmakivestä, turvallisempaa ja vähemmän saastuttavaa.

Tiedämme, että ohjattavuuden ja kulumiskestävyyden osalta on saavutettu edistystä ja että polttoaineen kulutus on vähentynyt, mutta kaikkia esittelijän vaatimuksia ei voida vielä sovittaa yhteen tutkimukseen ja kehitystyöhön tehtyjen sijoitusten avulla esiin nousseiden teknisten syiden takia. Kokonaissaavutusta arvioidaan erilaisten usein vastakkaisten kriteerien perusteella, jotka pneumatiikkaan erikoistunut hyvin tuntee.

Emme ole kuitenkaan halunneet tukea esittelijää, koska ehdotetut muutokset ovat turvallisuuden, meidän turvallisuutemme sekä renkaiden kestoajan ja pidon vastaisia. Tuomitsemme nämä tarkistukset, jotka aiheuttaisivat sen, mitä kutsun muuten teolliseksi mielettömyydeksi.

Unioni puuttuu tässä kohdassa jälleen liikaa yksityiskohtiin. En koskaan sitä paitsi lakkaa hämmästelemästä niitä aloja, joita komissio nuuskii ja joilla se löytää säädeltävää.

Vaikka melu kaikissa muodoissaan onkin maanvaiva kaupunkiemme keskustojen, lentokenttiemme reuna-alueiden ja teidemme kannalta, olisi kuitenkin aiheellista asettaa tieturvallisuus etusijalle!

Sitä paitsi, mikä meitä ärsyttää kaikkein eniten jokapäiväisessä elämässämme? Onko se renkaan vierintävastuksen aiheuttama vierintämelu vai ajoneuvojen rajut kiihdytykset ja moottoripyörien trimmattujen moottorien pärinä? Olisi pikemminkin tutkittava perusteellisesti tierakenteiden melua ja vaarallisuutta.

Meidän ei pidä unohtaa ensisijaisuuksia ja sitä, mitä kutsuisin lainsäädännölliseksi tehokkuudeksi.

- Bakopoulosin mietintö (A5-0168/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin myös Bakopoulosin mietinnön puolesta, koska toki on oikein, että noudatetaan tiettyä varovaisuutta laskettaessa markkinoille tuotteita, jotka saattavat olla meille kaikille vaarallisia. Mutta emmekö mene näillä direktiiveillä liian pitkälle? Emmekö käytä liikaa aikaa parlamentissa keskustelemalla näin teknisistä, näin teknisesti merkittävistä aiheista? Eikö olisi parempi, jos yhdellä direktiivillä annettaisiin komissiolle valtuudet päättää, mitä uusia vaarallisia ainesosia päästetään markkinoille, niin emme käyttäisi näin paljon aikaamme toistamalla kerta toisensa jälkeen menettelyjä, joilla estetään uusien tuotteiden markkinoille pääsy?

- Aids:

  Cauquil (GUE/NGL). – (FR) Äänestimme aidsia koskevan yhteisen päätöslauselman puolesta, sillä jos sitä sovellettaisiin, mitä ei voida mitenkään taata, se olisi askel eteenpäin. Emme ole kuitenkaan samaa mieltä kaikista sanamuodoista emmekä etenkään pelkästään Afrikan hallitusten syyttämisestä, sillä siellä kulttuuriset ja uskonnolliset perinteet estävät torjumasta tehokkaasti sairauksia. Tämä on totuus, mutta se on kuitenkin keino peitellä koko terveysjärjestelmän vastuuta, järjestelmän, jota hallitsevat lääkealan yhtymät ja hyödyn tavoittelu. Sillä vaikka Afrikassa, kuten monissa köyhissä maissa, kuollaankin malariaan, bilhartsioosiin, tuberkuloosiin tai pelkkään tuhkarokkoon, tämä ei johdu uskonnollisista esteistä vaan siitä, että sairaat eivät pysty maksamaan lääkkeitä tai hoitoja.

- Televiestintä:

  Bordes ja Cauquil (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestimme televiestintäalan fuusioita koskevaa yhteistä päätöslauselmaa vastaan. Koko julkisen palvelun ajatus on tosiasiassa pyyhitty pois tästä päätöslauselmasta, jonka mukaan tällä alalla on noudatettava "avoimen markkinatalouden periaatetta" yhdistettynä vapaaseen liikkuvuuteen.

Lisäksi epämääräinen viittaus "kasvun ja työllisyyden odotuksiin" ei suojaa missään nimessä työntekijöitä ehkäistävissä olevilta lomautuksilta tulevien fuusioiden yhteydessä. Mitään sitovaa ei ole harkittu sen estämiseksi, että yritykset lomauttavat rakenneuudistuksen varjolla, vaikka kyse on todellisuudessa niiden voittojen lisäämisestä.

Lisäksi on selvää, ettei tarkoituksemme ole liittyä tämän päätöslauselman sisältämään ylistykseen "kilpailun tehokkuudesta".

  Vachetta (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Jälleen kerran viestintää tarkastellaan pelkkänä kauppatavarana, josta pyritään saamaan mahdollisimman paljon hyötyä. Vastustamme tätä logiikkaa, jossa sivuutetaan kansan sosiaaliset tarpeet. Yksityisten pääomien lisääntyvä sijoittaminen monikansallisiksi yrityksiksi muodostuneisiin julkisiin telelaitoksiin on johtanut siihen, että nämä telelaitokset harjoittavat nykyisin armotonta taloussotaa. Tämä edellyttää maailmanmarkkinoiden jakoa, jossa etusijalle asetetaan kaikkein kannattavimmat alueet ja jossa luodaan eriarvoinen hinnoittelu puhumattakaan työpaikkojen lakkauttamisesta ja satojentuhansien palkansaajien tilanteen epävarmuudesta.

Kansallisten ja eurooppalaisten viranomaisten on tämän vuoksi määrättävä julkisen palvelun vaatimuksia kaikille telelaitoksille niiden alkuperästä riippumatta, esimerkiksi:

- kiinteä televiestintätekniikka: tilaushintojen ja paikallisten puhelujen hintojen lasku, joiden osuus Ranskassa on 83 prosenttia yksityishenkilöiden keskimääräisestä laskusta;

- matkaviestintekniikka: hintojen laskun lisäksi koko alueen kattava kuuluvuusalue, vaikka vaikeapääsyisillä alueilla jouduttaisiinkin käyttämään satelliittiyhteyksiä;

- nopea Internet-yhteys: hintojen merkittävän laskun lisäksi aikataulu koko alueen kattamiseksi.

Pystymme näin säädyttömän korkeiden ennätysvoittojen aikakaudella kirjaamaan viestinnän perusoikeuksien joukkoon, ja ne taataan laadukkaan julkisen palvelun avulla.

- Ihmisten kloonaus:

  Schörling (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, suurin osa Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenistä on kannattanut tätä päätöslauselmaa. Eilen parlamentissa käydyssä kloonausta koskeneessa keskustelussa kuulin joidenkin kannattavan enemmän tai vähemmän selvästi terapeuttista kloonausta, koska se olisi aivan eri asia kuin suvun jatkamiseen liittyvä kloonaus. Valitettavasti on havaittavissa suuntauksia uuteen semanttiseen keskusteluun tai strategioihin, jotka johtaisivat siihen, että ihmisten kloonauksen moraalista sisältöä heikennettäisiin. Ne, jotka eivät haluaisi sallia minkäänlaista kloonausta, olisivat moraalittomia, koska he antaisivat ihmisten kärsiä sairauksista, jotka voitaisiin parantaa, esimerkiksi Parkinsonin tauti, jos vain geenitekniikka vapautettaisiin.

Tämä on täysin mieletön väite, joka pitäisi mielestäni perua. Tutkijat ympäri maailmaa ovat sanoneet, että on olemassa muita hyviä tapoja parantaa Parkinsonin tauti sekä muita vakavia sairauksia. Kuulimme myös jäsen Emma Boninon sanovan, että poliitikkojen on otettava riskejä, mutta me Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenet olemme sitä mieltä, että ehdoton velvollisuutemme kansan valitsemina edustajina on tunnistaa riskit ja olla varovaisia.

Tässä yhteydessä haluaisin myös kysyä PSE-ryhmältä, miksi pääministeri Tony Blairia ei ole kehotettu perumaan koko ehdotusta, vaan ryhmä tyytyy vaatimaan bioteknologiakomiteaa. Meidän on otettava huomioon ennalta varautumisen periaate tässä asiassa huomattavasti entistä paremmin.

Meidän on kysyttävä itseltämme se kaikkein tärkein kysymys: mikä on ihmisen kloonaamisen tarkoitus? Uskon, että meidän on ymmärrettävä, että geenitekniikan alalla käydään kilpailua, ja se saattaa johtaa erittäin inhottavaan rajojen ylittämiseen. Kehitys on tällä hetkellä uskomattoman nopeaa. Me emme voi jättää keskustelua vain tähän, vaan meidän on jatkettava ja kiirehdittävä sitä, sekä otettava huomioon ennalta varautumisen periaate.

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Olen yksi niistä 237:stä Euroopan parlamentin jäsenestä, jotka kannattivat äänestyksessä Euroopan kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien ryhmän esittämää päätöslauselmaa kloonauksesta.

Tieteellä on aina ollut kahdet kasvot: tutkimustuloksia voidaan käyttää meidän hyväksemme ja meitä vastaan, näin on ollut aina; pyörien avulla voi liikkua nopeammin tai ottaa hengiltä jonkun; revolverilla voi puolustaa itseään tai tappaa; atomienergian avulla voi lisätä hyvinvointia tai luoda atomipommeja. Tässä kloonaustutkimuksen tapauksessa pohdin: ei kai vain ole niin, että on jo etukäteen päätetty tehdä jotakin ihmisyyttä vastaan sen sijasta, että odotettaisiin, että puolueeton tutkimus saa aikaan tieteellisiä tuloksia, ja vasta sen jälkeen päätettäisiin, miten niitä käytetään? Olisi ollut parempi, että asiasta olisi päättänyt Eurooppa eikä yhden hallituksen päämies.

  Meijer (GUE/NGL). - (NL) Arvoisa puhemies, ihmisten terapeuttista kloonausta koskevissa vastakkaisissa näkökannoissa me lähdemme siitä, että tämän uuden tekniikan soveltamisessa tarvitaan suurta pidättyvyyttä. Kukaan ei aivan oikeutetusti hyväksy kaupallista tai teollista kloonausta tai kloonausta sellaisten ihmisten luomiseksi, joilla on tiettyjä ominaisuuksia. Kuitenkin täällä on tänään käsiteltävänä kaksi vastakkaista näkökantaa. GUE/NGL-ryhmän sisällä äänestyskäyttäytyminen on jätetty yksittäisten jäsenten omalletunnolle. Ero yhtäältä kristillisdemokraattien ja vihreiden näkemyksen ja toisaalta sosiaalidemokraattien ja liberaalien näkemyksen välillä on mielestäni se, että ensimmäiset korostavat lääkäreiden rangaistavuutta ja jälkimmäiset seurausten tarkempien tutkimusten tärkeyttä. Olen asettanut etusijalle jälkimmäisen käsityksen.

Niitä ihmisiä varten, jotka tarvitsevat uuden sydämen, uuden munuaisen tai maksan, pitää löytää ratkaisu, samoin kuin Parkinsonin tautia sairastaville. Myös se on eettinen kysymys. Minun puolueeni, Alankomaiden sosialistinen puolue, on hyvin pidättyväinen kloonauksen ja geenitekniikan suhteen. Tämän näkökannan perusteella olen pystynyt tukemaan sosiaalidemokraattien ja liberaalien versiota kristillisdemokraattien ja vihreiden kaiken kieltävän version sijaan. Muutaman vuoden sisällä tulee muuten ilmeisesti mahdolliseksi viljellä vastaanottajan omien aivorunkosolujen avulla elimiä, joita tämän ruumis ei hyljeksi. Pidän tätä tekniikkaa ehdottomasti parempana vaihtoehtona kuin Isossa-Britanniassa kehitettyä kiertotietä, jossa käytetään hyväksi lisääntymistekniikkaa.

  Sacrédeus (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, kannatin kokonaisuudessaan PPE-DE-ryhmän tekemää päätöslauselmaa yhdessä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi-, EDD- ja UEN-ryhmien kanssa. Olen samalla huolestunut siitä, että päätöslauselma hyväksyttiin niin niukalla enemmistöllä: 237 puolesta, 230 vastaan ja 43 tyhjää.

Olen aiemmin esittänyt kirjoituksen ainutlaatuisesta, yhtäläisestä ja loukkaamattomasta ihmisarvosta Euroopan perusoikeuskirjaa koskeneen lausuntopyynnön vastauksessa, jonka parlamentti hyväksyi lähes yksimielisesti. On tärkeää, että teemme johtopäätöksiä siitä ihmisnäkemyksestä, joka on ollut Euroopalle ominainen yli tuhannen vuoden ajan. Sivilisaatio, ihmiskunta, osoittaa luonteensa parhaiten siinä, miten käsittelemme puolustuskyvytöntä elämää.

Meidän on vastustettava ihmisen kloonausta. Ihminen on subjekti, ei esine.

  Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, ihmisoikeuksien kannalta on mielestäni otettu suuri edistysaskel, kun olemme antaneet tällä päätöslauselmalla signaalin sanoessamme, ettei sikiöitä saa kehittää tarkoituksellisesti tutkimustarkoituksiin. Olemme mielestäni tehneet päätöslauselmalla selväksi, että ihmiselämästä ei saa tulla kulutushyödykettä. Minäkin olen huolissani siitä, kuinka pieni vähemmistö tätä päätöslauselmaa kannatti, ja toivon, että kyse oli ainoastaan sosialistiryhmän taktisesta pelistä. Minun on sanottava, että mielestäni täällä on toimittu häpeällisesti. Vaaditaan kyllä väliaikaista valiokuntaa, mutta ei sanota, että Tony Blairin on lykättävä päätöstään, kunnes tässä valiokunnassa on päästy johonkin tulokseen.

Tämä on osoituksena asian ristiriitaisuudesta. Mielestäni on myös enemmän kuin häpeällistä, jos lojaaliudesta Blairia kohtaan luovutaan kaikesta harkinnasta. Haluaisin painottaa vielä kerran, että olemme aina sanoneet, että kyse on niin sanotusta terapeuttisesta kloonaamisesta. Sama tuloshan voidaan saavuttaa käyttämällä aikuisten kantasoluja.

Toivon kuitenkin myös, että komissiolla on nyt rohkeutta panna täytäntöön se, mitä olemme tällä päätöslauselmalla vaatineet, nimittäin ettei näille kloonausta suoraan tai epäsuorasti tutkiville laitoksille myönnettäisi minkäänlaisia tutkimusvälineitä.

  Korhola (PPE-DE). - Arvoisa puhemies, ryhmämme keskusteli tänä aamuna siitä, miten suhtaudumme kloonausta koskevan päätöslauselmaesityksen 5 kohtaan, jossa todetaan, ettei eroa voida tehdä lisääntymistarkoitukseen käytettävän ja muun kloonauksen välillä. Seikka on kiistanalainen ja riippuu voimakkaasti valitusta näkökulmasta. On kaksi näkökulmaa, joista käsin eroa ei todellakaan ole. Ensinnäkin teknisesti, siis toteutukseltaan, kyse on samanlaisesta tapahtumasta. Toiseksi filosofisesti: jos toimenpidettä tarkastellaan sikiön kannalta, eroa ei ole. Joka tapauksessa sitä käytetään välineenä, käyttötavarana, ei olentona, jolla on itseisarvoa.

Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että lisääntymiseen tähtäävä kloonaus on epäeettistä. Minun syvä huolenaiheeni liittyy siihen, mitä perusteita käytämme sen torjumiseen. Ja tämän teen filosofikoulutuksen saaneena ihmisenä. Ovatko perusteemme sellaisia, joista voidaan myöhemmin luopua sillä perusteella, että itse asiassa me jo teknisesti kloonaamme? Onko tarkoituksella sittenkään väliä, kun teko on sama? Äänestin tänään tarkistusta 5 vastaan vain siksi, että se olisi kaivannut mielestäni perusteluja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että eron tekeminen ei ole perusteltua teknisten keinojen eikä myöskään sikiön näkökulmasta. Siksi sellaista erottelua ei pidä hyväksyä ilman todella perusteellista keskustelua.

  Alavanos (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan yhdistyneen vasemmiston ryhmä ei ole allekirjoittanut kumpaakaan päätöslauselmaehdotusta. Emme kannata Euroopan kansanpuolueen ehdotusta, koska ihmisen kloonaamisen ehdottoman vastustuksen taakse kätkeytyy tunnettu abortin vastainen kanta. Toisaalta myöskään sosialistien kanta ei vastaa omaamme, koska siinä ei oteta kantaa Britannian hallituksen kannanottoon, joka avaa mahdollisuuden kloonaukselle lääketieteellisistä syistä, ja näytetään näin vihreää valoa myös Yhdysvaltain hallinnolle edetä vastaaviin toimiin, kuten biotekniikan alan teollisuus vaatii. Uskomme, että se mitä voimme nyt aikaa hukkaamatta tehdä tässä näin monimutkaisessa ja vaikeassa asiassa on perustaa väliaikainen Euroopan parlamentin bioetiikkaa käsittelevä valiokunta, jotta se voisi tarjota meille pohjan seikkaperäiselle ja syvälliselle keskustelulle sikiöön perustuvan lääketieteellisen tutkimuksen ongelmasta, jonka ihmisen kloonaaminen on tuonut esiin.

  Berthu (UEN), kirjallinen. – (FR) Terapeuttisen kloonauksen tarkoituksena on luoda kloonauksella alkio joka myöhemmin tuhotaan lääketieteelliseen tutkimukseen tarkoitettujen solujen ottamiseksi ja myöhemmin ehkä tiettyjen parantumattomien sairauksien parantamiseksi. Ei siis voida sanoa, että tarkoitusperä olisi huono. Menetelmä on kuitenkin hyvin kiistanalainen ainakin kahdesta syystä: ensiksikin luodaan elämää (joko käyttämällä ylimääräistä alkiota, joka oli alunperin tarkoitettu uuden ihmisen synnyttämiseen, tai käyttämällä kloonattua alkiota), ja sen jälkeen se tuhotaan toisen elämän pelastamiseksi. Onko meillä oikeutta luoda mielivaltaisesti manipuloitavien alaihmisten kategoriaa? Vastaus on mielestäni tietenkin kielteinen.

Toiseksi, vaikka kaikki tuomitsevatkin ihmisten kloonauksen yleensä, jotkut haluaisivat tehdä eron "suvun jatkamiseen liittyvän kloonauksen" (jonka tavoitteena on kloonata koko ihminen), joka olisi kiellettyä, ja "terapeuttisen kloonauksen" välillä, joka voitaisiin sallia tietyissä rajoissa valvonnan alaisena sillä ehdolla, ettei sillä käydä kauppaa. Tämä ero on kuitenkin keinotekoinen, koska se perustuu kloonauksen yritykseen itse toimen ollessa samanlainen kummassakin tapauksessa: terapeuttinen kloonaus perustuu myös pohjimmiltaan alkioiden monistamiseen kloonauksella. Kaikki kloonaus on siten määritelmältään suvun jatkamista.

Tutkimukseen tarkoitettu alkioiden kloonaus tai pelkkä ylimääräisten alkioiden käyttö näihin tarkoituksiin johtaisi meidät ylittämään näkymättömän rajan, jonka jälkeen ihmiselämän välineellistäminen olisi sallittua. Ajautuisimme toisenlaiseen yhteiskuntaan, joka on arvojemme vastainen.

Yksi ratkaisu tähän ongelmaan olisi kiirehtiä tutkimusta mahdollisuudesta ottaa kantasoluja aikuisilta yksinomaan terapeuttisia tarkoituksia varten, kuten kollegojemme Elisabeth Montfortin ja Nicole Thomas-Mauron esittämässä päätöslauselmassa vaaditaan. Tämä toiminta olisi hyväksyttävää, koska se rinnastetaan elinten luovuttamiseen. Tällaisen näkökulman ansiosta voisimme katsoa, että nykyiset kysymyksemme liittyvät ehkä vain tutkimuksen välivaiheeseen. Joka tapauksessa toivomme sitä.

Valitettavasti työryhmä, joka kutsuu itseään "valmistelukunnaksi" ja joka valmistelee Euroopan unionin perusoikeuskirjan ensimmäistä versiota, on parhaillaan ajautumassa väärään suuntaan tämän kohdan osalta. Ehdotukksen 3 artiklassa rajoitutaan sen nykyisessä muodossa kieltämään "ihmisten jäljentämistarkoituksessa tapahtuva kloonaus" eli siinä tehdään täysin väärä ero, jonka tuomitsemme. Olen esittänyt tätä kohtaa koskevan tarkistuksen yhdessä joidenkin parlamentin jäsenten kanssa, mutta vaikka ehdotuksemme onkin muotoiltu hyvin hillitysti, sitä ei ole hyväksytty tähän päivään mennessä. Tosiaankin, tarkastelimme tätä peruskirjaa sitten mistä näkökulmasta tahansa, emme pysty löytämään siitä yhtäkään hyvää ominaisuutta.

  Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Ihmiskunta on kaikkina aikoina joutunut arvioimaan, miten sovittaa eettiset ja sosiaaliset valintansa yhteen tieteellisen kehityksen kanssa.

Panos on sitäkin arkaluontoisempi, kun kyse on ihmisestä ja geneettisestä perimästä.

Siten meidän on oltava erittäin varovaisia peittelemättä kuitenkaan asioita.

Meidän on ensiksikin saatava aikaan täydellinen ja ehdoton kaikkia ihmisen kloonauskokeiluja koskeva lykkäys nykyisten tietojemme valossa ja tässä eettisen keskustelun tilanteessa sekä sen Ison-Britannian hallituksen myöntämän ihmisen kloonausta koskevan luvan osalta, jota ei voida hyväksyä.

Toiseksi, kun eettisiä kysymyksiä käsittelevän väliaikaisen valiokunnan lausunto on kuultu, on määritettävä ihmisarvon takaava selkeä ohjeisto.

Nykyisten tekstien osalta en ole tyytyväinen mihinkään ryhmien esittelemään päätöslauselmaan.

Sosialistiryhmä ei vaadi riittävän tiukasti ihmisten kaikenlaisen kloonauksen välitöntä lopettamista.

Näyttää siltä, että PPE-ryhmä on juuttunut ikuisesti keskustelemaan sellaisista arkaluonteisista aiheista kuin suvun jatkamiseen liittyvän kloonauksen ja muun kloonauksen välinen ero.

Mielestäni olisi kuitenkin hyödyllistä, että eettisiä kysymyksiä käsittelevä väliaikainen valiokunta esittäisi tätä kohtaa koskevan analyysin sovittelujen selkiyttämiseksi.

Asian kiireellisyys olisi edellyttänyt tehokasta suhtautumista:

- välitöntä ja ehdotonta lykkäystä,

- perusteellista pohdintaa ja laajaa keskustelua sisällöstä ennen direktiiviä, jossa säännöt vahvistetaan.

Tämänpäiväisessä äänestyksessä ei käsitellä näitä asioita.

En siten äänestä näistä päätöslauselmaesityksistä.

  Montfort (UEN), kirjallinen. – (FR) On olemassa aiheita, joiden ei pitäisi aiheuttaa poliittisia erimielisyyksiä – ei siksi, että luotaisiin kuvaa mahdollisesta yhteisymmärryksestä, vaan siksi, että ne koskevat kaikkia horisontaalisesti. Ja jos on olemassa vain yksi tällainen aihe, niin se on epäilemättä elämän ja ihmisarvon puolustaminen ja edistäminen.

Tieteellinen tutkimus on saanut aikaan näinä viime vuosikymmeninä upeita edistysaskelia, jotka antavat toivoa sairauksista ja vammoista kärsiville ja heidän perheilleen. Kuitenkin näyttää siltä, että samaan aikaan osa tästä tutkimuksesta ja sitä harjoittavista tutkijoista on hukannut sen, mitä kutsuisin oikeudenmukaiseksi ja terveeksi arvoasteikoksi. Siten yhteisiä etuja valvovien vastuuhenkilöiden, ja erityisesti moraalisten ja poliittisten vastuuhenkilöiden, on oikaistava tietyt vääristymät. Tämä pätee Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen päätöksiin, joista toisessa sallitaan kloonaus ja toisessa niin sanottujen ylimääräisten ja ei lisääntymistarkoituksiin käytettävien alkioiden käyttö, kummatkin terapeuttisia tarkoituksia varten.

Tässä yhteydessä esiin nostetut ongelmat ovat moninaisia, mutta ne liittyvät läheisesti yhteen. Ei ole olemassa kahdenlaista kloonausta, suvun jatkamiseen liittyvää kloonausta ja terapeuttista kloonausta: sellaisten ihmisalkioiden luominen, joilla on sama geneettinen perimä tai jotka eroavat ihmisten perimästä, on kiellettävä niiden tarkoitusperästä riippumatta. Tosiasiassa yhdessäkään inhimillisessä laissa ei voida koskaan kiistää, jollei laki ole rikollinen, sitä tosiasiaa, että alkio on elämän alku. Siten alkion tuhoamista ei voida mitenkään perustella edes sairaan parantamiseksi; miten voimme järkevästi perustella elämän tuhoamisen toisen elämän parantamiseksi? Samalla tavoin ja yleisemmin ottaen elämä on kokonaisuus, jota ei voida jakaa. Se on olemassa heti hedelmöityksestä alkaen, eikä sitä voida säädellä sen jälkeen millään inhimillisellä tahdolla. Merkitseekö tämä sitä, että elämän tunnustaminen riippuu lisääntymistarkoituksesta?

Mahdolliset vanhemmat joutuvat tietenkin harkitsemaan ennen hedelmöitystä vastuullisina henkilöinä lapsen tuloa; mutta kun hedelmöitys on tapahtunut, lapsi on olemassa, ja kaikki häntä koskeva manipulointi ja lapsen tuhoamiseen tähtäävä etukäteinen ohjelmointi syistä riippumatta on loukkaus lapsen perusoikeuksia vastaan ja kaikkein pahin mahdollinen rikos. On hyvä asia, että parlamenttimme ilmaisee selkeästi näitä vääristymiä koskevan kantansa ja valitsee elämän, vaikka osa sen jäsenistä tätä vastustaakin.

  Schröder, Ilka (Verts/ALE), kirjallinen. – (DE) Äänestin tyhjää, kun äänestettiin PPE-ryhmän, vihreiden ja Euroopan vapaan allianssin ihmisen kloonausta käsittelevästä päätöslauselmasta. Pidän myönteisenä sitä, että asetutaan jossain määrin vastustamaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin päätöstä. Näin korostetaan, että Euroopan parlamentti pysyy päätöksessään kieltää kloonaus (eikä vastaavasti tue taloudellisesti minkäänlaista kloonaustutkimusta).

Siksi pidänkin erityisesti 6 ja 8 kohtaa varsin vaarallisina. Niissä näet otetaan aivan täydestä bioteknologian lääketieteelliset lupaukset, vaikka tuloksia on voitu tähän asti arvioida parhaimmillaankin kaksiselitteisesti. Euroopan parlamentti joutuu kaltevalle pinnalle vaatiessaan geenihoidon ja muiden geeniteknisten menetelmien lisätutkimusta – sanallakaan ei mainita riskejä eikä epäonnistuneita yrityksiä tai alisteta niitä poliittiselle arvioinnille, jossa rajattoman positiiviset lupaukset kyseenalaistettaisiin.

Tämä EP:n sikiöiden kloonaamisesta antama päätöslauselmaesitys voi lyhyellä aikavälillä olla menestys. Pelkään kyllä, että vaatimalla täysin kritiikittömästi lääketieteellisiin tarkoituksiin keskittyvää geenitekniikkaa tämä menestys tehdään pitkällä aikavälillä tyhjäksi ja se voi kääntyä jopa vastakohdakseen. Siten näet voidaan antaa vielä enemmän mahdollisuuksia tekniikalle, jonka seurauksia ei voida lainkaan aavistaa.

  Theonas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Yhdistyneen kuningaskunnan ja USA:n äskettäinen päätös sallia ihmisalkioiden kloonaus käytettäväksi kudoksien ja elinten varaosavarastona nostaa esiin valtavia kysymyksiä ja ongelmia. Tämä päätös tehtiin huolimatta siitä, että monia ratkaisevia lääketieteellisiä, eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä ei ole vielä ratkaistu. Kukaan ei voi kiistää sitä, että räjähdysmäisen nopea kehitys geneettisen biologian ja molekyylibiologian alalla avaa uusia tieteellisiä mahdollisuuksia, lyhentää välimatkaa mahdottoman ja mahdollisen välillä ja antaa toiveita ihmiskuntaa vaivaavien tautien ja sairauksien torjumisesta.

Kuitenkin samaan aikaan, juuri siksi, että biolääketieteen mahdollisuuksia on mahdotonta arvioida ja niiden kyky tunkeutua ihmiselämän synnyn ja kehityksen yksityiskohtiin on valtava ja voi helposti muuttaa unelman painajaiseksi – ajankohtaiseksi nousee pakosta kysymys, joka ei koske ainoastaan tiedeyhteisöä vaan koko yhteiskuntaa kaikilla sen tasoilla: kenen haltuun ja millä perusteilla tämä uusi kaikkivoipa tieteellinen ase kuuluu?

Kun vallalla on täysin hillitsemätön ja julma kapitalismi ja armoton markkinatalous, tieteellisten kannustimien ja monikansallisten lääketehtaiden ja monopolien kiihkeän voitontavoittelun raja on horjuva ja vaikeasti havaittavissa. On rikos jättää kysymykset, jotka koskevat itse ihmisen olemassaoloa, elämää ja kuolemaa, kaupallistumisen armoille kaiken yhteiskunnallisen ja poliittisen valvonnan ulottumattomiin. Hirvittävä tahti, jolla tätä asiaa viedään eteenpäin, samalla kun vastaamatta on ratkaisevia kysymyksiä ja monet perustavanlaatuiset asiat ovat auki, synnyttää arvaamattomia vaaroja, kun otetaan huomioon näiden pyrkimysten taakse kätkeytyvät valtavat taloudelliset intressit.

Esitetty suunnitelma terapeuttisesta kloonauksesta merkitsee Aioloksen säkin avaamista, koska kukaan ei voi taata, että kloonausta käytetään vain rajoitetusti erityistapauksissa. Alkioiden kloonauksesta voi tulla Troijan hevonen, joka päästää valloilleen kloonausyritykset tai – ihmisten muuntelun, jolla on arvaamattomia ja ehkä dramaattisia seurauksia ihmislajille, ja se pitää torjua.

Suurimpana vaarana eivät ole tieteen mahdollisuudet, vaan sen sovellutusten väärä ja valvomaton hyödyntäminen ja soveltaminen. Kun lisäksi tällaisen toiminnan koordinaatit pohjautuvat voitontavoittelun lakeihin ja hämäriin etuihin, meidän on oltava erityisen varovaisia ja jatkuvasti valppaina.

- Lucasin mietintö (A5-0187/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, tämä on toinen kerta tänään, kun keskustelemme mietinnöstä, joka parantaa kaikkien yöunia, etenkin vanhusten. Kuinka voisi olla kannattamatta mietintöä, jolla pyritään vähentämään melua, jonka aiheuttavat lentokoneet, jotka saapuvat lentoasemille ja lähtevät niiltä, asuuhan lentoasemien läheisyydessä paljon ihmisiä, joille on tästä varmasti häiriötä öisin ja myös päivisin?

Rohkenen kuitenkin esittää sellaisen asiaa koskevan ehdotuksen, että tulevaisuudessa pyrittäisiin rakentamaan paljon pieniä lentoasemia syrjäisille ja asumattomille alueille muutamien valtavien, valtioiden pääkaupunkeihin sijoitettujen lentoasemien sijaan.

  Caudron (PSE), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä komission tiedonantoa, jossa painotetaan lentoliikenteen nopeasti kasvavia paikallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia. On selvää, että nykyinen kehityssuunta on kestämätön ja että se on nopeasti pysäytettävä. Kyse on tosiasiassa ympäristön, Euroopan kansalaisten terveyden ja elämänlaadun säilyttämisestä.

Komission ehdotus, jonka mukaan Euroopan lentoliikenteessä otetaan käyttöön "Parhaat palkitaan – huonoimpia rangaistaan" -järjestelmä noudattamalla selkeästi toimintojen eriytettyä linjaa ympäristövaikutusten perusteella, voi merkittävästi edistää edellä mainitun tavoitteen saavuttamista. On kuitenkin todettava, että vaikka tiedonannossa kuvataan useita välineitä, kuten taloudellisia kannustimia ja normien tiukentamista, se ei sisällä mittauskelpoisia tavoitteita eikä aikatauluja, ja siinä ehdotetaan liian vähän konkreettisia toimia lentoliikenteen ohjaamiseksi ympäristöä kunnioittavaan suuntaan. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää asettaa tavoitteet ja noudattaa määräaikoja, joiden avulla lentokoneteollisuus, lentoyhtiöt ja käyttäjät voivat hyvissä ajoin sopeutua lainsäädäntötoimiin.

Euroopan parlamentti on pyrkinyt toimimaan tämänsuuntaisesti. Sen mietinnössä pureudutaan useisiin lentoliikenteen aiheuttamiin ongelmiin. Siinä käsitellään muun muassa meluongelmaa. Tämä ongelma huolestuttaa yhä useampia Euroopan kansalaisia. EU:n viidennen ympäristön toimintaohjelman puitteissa tehdyn tutkimuksen mukaan 80 miljoonaa Euroopan kansalaista on alttiina melutasolle, jota tiedemiehet pitävät liian korkeana, ja sen lisäksi 170 miljoonaa kansalaista on alttiina häiritsevälle melutasolle. Äskettäiset tutkimukset osoittavat, että lentomelu aiheuttaa unihäiriöitä ja terveysongelmia sekä heikentää oppimiskykyä.

Lentoasemien ympäristön asukkaat ovat erityisen huolissaan yölentojen aiheuttamasta melusta. ICAO (Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö) on käynnistänyt melutasojen tarkistusmenettelyn. Euroopan unionin on tuettava tätä menettelyä. Komission on tarvittaessa toteuttava täydentäviä toimia, jos ICAO ei pääse tyydyttävään sopimukseen. Lentomelua voidaan rajoittaa kahdella tavalla: lähteellä, tiukempien sertifiointinormien avulla ja poistamalla normeja rikkovat lentokoneet käytöstä asteittain sekä maankäytön suunnittelulla lentoasemien ympäristössä.

On myös olemassa kaasupäästöjen ongelma. On myönnetty, että lentoliikenteen päästöt aiheuttavat noin 3,5 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Lentoliikenteen päästöjen arvioidaan kasvavan 3 prosenttia vuodessa vuosien 1992 ja 2015 välisenä aikana. On siten samalla kertaa sekä kiireellistä että erittäin tärkeää tehdä aloitteita, joiden tavoitteena on vähentää lentokoneiden päästöjä.

Lentokoneiden aiheuttamien haittojen luettelo on pitkä. Meidän on tämän hälyttävän havainnon takia ryhdyttävä nopeasti toimiin. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle siten selkeät neuvotteluvaltuudet, jotta se voi ICAOn yleiskokouksen 33. istunnon aikana vuonna 2001 jatkaa tarmokkaasti ympäristö- ja liikennepolitiikkaan liittyviä tavoitteita.

  Isler Béguin (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Hetkellä, jolloin Ranska on ajautunut konfliktiin pääasiallisten kaasuöljyn käyttäjien kanssa (kuorma-autonkuljettajat, maanviljelijät, ambulanssinkuljettajat), ja konflikti uhkaa laajentua Euroopassa polttoaineiden hintojen räjähdysmäisen nousun takia, sekä hetkellä, jolloin Lyonissa ovat käynnistyneet neuvottelut Kioton pöytäkirjan toteuttamiseksi – se sisältää ehdotuksia, joista monet on tarkoitus hyväksyä Haagissa kasvihuonekaasupäästöjen torjumiseksi – huomataan, miten paljon tehtävää on vielä jäljellä kaikilla tasoilla, jotta saastuttavat ja ympäristöä vahingoittavat kuljetusmuodot voidaan korvata ekologisesti kestävillä kuljetuksilla, jotka todella edistävät kasvihuonekaasupäästöjen torjuntaa.

Tässä mielessä Lucasin mietintöön sisältyy myönteisiä toimia, jotka vähentävät lentoliikenteen haittoja etenkin kaikkein meluisimpien lentokoneiden asteittaisen poistamisen ansiosta.

Sen sijaan mietinnössä esitetään konkreettisia ja poliittisia ongelmia eli lentoliikennepolitiikkojen puutteita ja niiden kielteisiä ympäristövaikutuksia. Eurooppa kompuroi kasvihuonekaasujen vähentämistoimissa sulkemalla lentoliikenteen, hiilidioksidin merkittävän tuottajan, Kioton pöytäkirjan ja saastuttavien aineiden vähentämissuunnitelmien ulkopuolelle. Petrolin verotus, ympäristömaksut ja lentolippujen alv:n nollataso ovat asioita, joita olisi harkittava tasapuolisen kilpailun luomiseksi eri liikennemuotojen välille.

  Markov (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Ryhmäni äänesti juuri Lucasin mietinnön puolesta, koska lähdemme seuraavista ajatuksista: Maailman luonnonsäätiö ennusti aivan äskettäin, että ilmakehä lämpenee lähivuosina huomattavasti hiilidioksidin ja muiden vahingollisten kaasujen vuoksi, ja asiaan pitäisi siksi reagoida välittömästi järkevällä politiikalla ja taloudella, jossa ei tavoitella vain lyhytkestoista voittoa. On selvää, että lentoliikenne, jonka osuus on arviolta 15 prosenttia, on vain yksi ilmansaastuttaja eikä läheskään suurin. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että lentoliikenteen on ennustettu kaksinkertaistuvan vuoteen 2015 mennessä yksistään EU:n alueella, se velvoittaa neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin ryhtymään yhdessä toimiin ilmailuliikenteen ympäristölle haitallisten seurausten rajoittamiseksi. Toimien on käsitettävä kaikki haitat eli päästöt, melu, heikko lentoliikenteen hallinta ja aluesuunnittelu sekä yhdistettävä tasapainoisesti lentoyhtiöiden taloudelliset edut.

Kannatamme tiukkojen raja-arvojen asettamista päästöille sekä meluhaitoille ja EU:lta vaadittua aloitetta ICAOn 33. kokoukseen. Siksi puolustamme myös EU:n omien rajojen asettamista siltä varalta, ettei ICAOn kokouksessa saada aikaan tuloksia tai että ne ovat epätyydyttäviä. Tällaiset toimet voivat saada ja niiden pitää saada ilmailuteollisuus kehittämään uusia teknologisia ratkaisuja, tehokkaampia, puhtaampia ja hiljaisempia lentokoneturbiineja.

  Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. - (NL) 1900-luvulla on tapahtunut valtavaa edistystä tekniikan alueella, ennen kaikkea liikenteessä ja muussa pitkän välimatkan viestinnässä. On syntynyt kaksi pyhää lehmää, auto ja lentokone. Ne, jotka odottavat aineellista hyötyä, ovat valmiita alistamaan kaiken vapaudelleen käyttää noita kuljetusvälineitä. He unohtavat kanssaihmisille ja ympäristölle aiheutuvat kielteiset seuraukset.

Lentoliikenteestä ja lentoasemista on tällä välin tullut etuoikeutettu sektori. Ne on suureksi osaksi vapautettu veroista ja ympäristömääräyksistä. Sen takia ne pystyvät tarjoamaan palveluja suhteellisen edullisesti, vaikkakin hinnat ovat korkeita matkoilla, joilla vallitsee lähes monopoli. Yksistään sen takia lentoliikenteen on mahdollista voittaa epäreilu kilpailu rautateiden kanssa, koska ne ovat menettäneet suuren osan osuudestaan kansainvälisessä henkilöliikenteessä muille pitkän välimatkan kuljetusvälineille, ennen kaikkea lentokoneelle. Kansainvälinen rautatieliikenne tulee sen johdosta yhä riippuvaisemmaksi yksityistämissuunnitelmista ja suurista investoinneista huippunopeaan rautatieverkkoon. Myös näistä toimenpiteistä aiheutuu vuorostaan ihmiselle ja ympäristölle monia kielteisiä seurauksia, joita ei olisi esiintynyt ilman lentoliikenteen kilpailua.

On korkea aika, että myös lentoliikenne alkaa täyttää normaalit ympäristövaatimukset, vaatimukset, jotka olemme vahvistaneet kaikille muille sektoreille suojellaksemme ihmistä ja ympäristöä melulta, haitallisten aineiden päästöiltä ja onnettomuusriskeiltä. Se, että tämä tekee lentoyhtiöt hiukan vähemmän kannattavaksi ja että lentoliikenteen valtavaa kasvua hillitään, ei ole ongelma vaan pikemminkin välttämättömyys. Esittelijä Lucas on ehdottanut muutamia vaatimattomia askelia oikeaan suuntaan, ja ne sopivat hyvin siihen, mitä oma puolueeni, Alankomaiden sosialistinen puolue, ajaa.

  Herman Schmid, Seppänen ja Sjöstedt (GUE/NGL), kirjallinen. – (SV) Olemme jättäneet äänestämättä esittelijä Lucasin mietintöä koskevassa lopullisessa äänestyksessä. Olemme samaa mieltä useimmista mietinnössä esitetyistä näkökannoista, jotka koskevat tarvetta tiukentaa lentoliikenteen kielteisten ympäristövaikutusten vastaista politiikkaa, mutta me emme voi tukea tekstin 20 ja 23 kohtaa. Niissä ehdotetaan, että EU:lla olisi suora oikeus periä veroja tällä alalla, sekä maan käytön suunnittelua koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamista. Vastustamme vakaasti näitä ehdotuksia.

  Theonas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä ryhtyä kiireellisiin ja radikaaleihin toimenpiteisiin ympäristön suojelemiseksi jatkuvasti kasvavan lentoliikenteen kielteisiltä vaikutuksilta.

Komission ehdotus kuitenkin lähestyy ongelmaa kilpailun ja lentokoneiden valmistajien ja lentoyhtiöiden voittojen pohjalta. Näin ollen se ei kata välittömiä prioriteetteja, niin kuin pitäisi tehdä, ja se on ennen kaikkea ylimalkainen ja epäselvä kasvihuonekaasujen sallittujen rajojen osalta sekä uusien vähintäänkin paranneltujen standardien ja sääntöjen osalta, joita pitää soveltaa paikallisella ja alueellisella tasolla ja edistää kansainvälisellä tasolla.

Lisäksi komission ehdotus on epäselvä ja riittämätön sallittujen melutasojen laskemisen osalta lentokenttäalueilla päivä- ja erityisesti yöaikaan.

Joukko kysymyksiä, kuten maankäyttö lentokenttien ympäristössä, lentoliikenteen parantaminen jne., jää käytännössä vastaamatta, vaikka ne ovat merkittäviä tekijöitä lentoliikenteen ympäristöseuraamusten hoitamisessa.

Komission ehdotus tarkoittaa käytännössä rahastusta. Sen sijaan, että lentoyhtiöt velvoitettaisiin kehittämään uusien ja ympäristöystävällisten teknologioiden tutkimusta ja sovellutuksia, ehdotuksessa edistetään toimenpiteitä, joilla lisätään tuloja ottamalla käyttöön uusia veroja lentokonemarkkinoille, tai muutetaan lentoyhtiöiden alv-järjestelmää tai petrolin verotusta, joka voidaan helposti vierittää loppukuluttajien harteille.

Kaikki yritykset vähentää lentojen lukumäärää ja lentoaikoja nostamalla lippujen hintoja samaan aikaan, kun jatkuvasti yritetään vähentää työvoimakustannuksia ja heikentää turvallisuusmääräyksiä, ovat keinoja, joilla säilytetään ilmailuteollisuuden voitot – ellei jopa lisätä niitä – eikä keinoja, joilla vähennetään lentoliikenteen haittavaikutuksia ympäristölle.

On tyypillistä, että sanallakaan ei mainita lentoliikenteen markkinoiden vapauttamista, joka moninkertaistaa ympäristövaikutukset lentokoneiden iän, puutteellisen huollon, rajoitetun valvonnan jne. vuoksi. Nämä ovat tekijöitä, jotka eivät vaikuta ainoastaan ympäristöön vaan itse lentojen ja matkustajien turvallisuuteen.

- Zabellin mietintö (A5-0203/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä käsitellään urheiludopingin torjuntaa. Valitettavasti kansainväliset urheiluviranomaiset eivät ole osanneet pysäyttää tätä erittäin vakavaa vitsausta tai vastustaa sitä. Urheilussa doping on kuin pappi, joka tekee syntiä, tai kuin muusikko, joka soittaa nuotin vierestä. Ei ole mahdollista, että urheilualalla, joka itsessään merkitsee lojaaliutta ja kilpailua, on urheilijoita, jotka voittavat, koska käyttävät dopingaineita. Olen äänestänyt tämän asiakirjan puolesta, koska todellista muutosta dopingin torjunnassa ei puolusteta tarpeeksi. Pitäisi perustaa eurooppalainen antidopingyksikkö eikä odottaa, että maailmanlaajuinen yksikkö saa tehdyksi sen, mihin yksikään valtio ei pysty. Kuinka niin moni taho voisi päästä yhteisymmärrykseen?

  Mennea (ELDR). – (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin täsmentää, että Zabellin mietinnön osalta kannatin äänestyksessä vain niitä tarkistuksia, joissa vaaditaan oikeusperustaa, muutoin äänestin koko mietintöä vastaan. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että maailmanlaajuisen antidopingyksikön politiikka on epäonnistunutta, eikä Euroopan tule osallistua siihen, koska se on muiden harjoittamaa politiikkaa, josta meidän ei tarvitse olla millään lailla vastuussa.

On sääli, ettei Eurooppa tajunnut tätä ja että nyt ja tulevina vuosina edessä on erittäin vaikea taistelu, johon on tartuttava paljon tehokkaammin, voimakkaammin ja sitkeämmin välinein. Minä olen yrittänyt oman kokemukseni pohjalta saada parlamenttikollegani käsittämään tämän. Minusta on valitettavaa, että monet heistä eivät ole pohjimmiltaan käsittäneet sitä, mitä olen näinä päivinä yrittänyt saada heidät tajuamaan.

  Blokland (EDD), kirjallinen. - (NL) Urheileminen tekee ihmiselle hyvää. Leikkiminenhän kuuluu ihmisen luonteeseen. Terveys ja hyvinvointi kulkevat siinä hyvin mukana. Ikävä kyllä urheilullisuuteen on kuitenkin kohdistunut jo vuosikymmenien ajan paineita. Tärkeimpiä "pelinpilaajia" ovat voimakas, yksipuolinen suorituskeskeisyys ja yhä suurempien taloudellisten etujen tuleminen mukaan. Meidän pitää tarkastella dopingtuotteiden käyttöä urheilussa tätä taustaa vasten. Olen vakuuttunut siitä, että se ei ole mikään erillinen ilmiö vaan kuuluu yhteen vapaa-ajansektorin ekonomisointi-ilmiön kanssa. Ero amatööri- ja ammattilaisurheilun välillä onkin tullut sen takia aivan liian suureksi.

Komissio ylistää urheilua Helsinki-selvityksessä. Löydän myös päätöslauselmasta fraaseja, joissa urheilua ylistetään sen yhteiskunnallisten, yhdentävien ja veljeyttä luovien tehtävien takia. Suuret urheilutapahtumat osoittavat valitettavasti paljon merkkejä päinvastaisesta. Alankomaalaisen valtuuskunnan päällikkö (chef de mission) André Bolhuis ei turhanpäiten kutsunut Atlantan olympialaisia "olympialaissodaksi". Hän kuuluu tehneen niin tuhansien valmiustilaan saatettujen poliisien ja sen vihamielisen ilmapiirin takia, jonka yhdysvaltalainen yleisö ja sen tiedotusvälineet loivat muista maista tulleita urheilijoita kohtaan. Jos haluamme torjua näitä ilmiöitä, joita kohtaamme myös omissa maissamme pidetyissä kansainvälisissä urheilutapahtumissa, niin urheilullisuudesta pitää taas tulla tärkeintä urheilussa. Suorituskeskeisyys ja taloudelliset intressit pitää työntää voimakkaasti taka-alalle. Tämä luo myös paljon paremman ilmapiirin dopingtuotteiden käytön mahdollisimman tehokkaalle torjumiselle.

Perustamissopimuksessa ei määrätä Euroopan unionin toimielimien suorasta toimivallasta urheilun alalla. Dopingin käytön torjunnassa yhteisön osuuden pitääkin siis olla rajoitettu. Urheiluala on organisoitunut täysin omalla tavallaan, ja kansallisilla urheiluliitoilla on siinä yhä tärkeä osa. En yhdykään pyyntöön sisällyttää EU:n perustamissopimuksen 151 artiklaan viittaus urheiluun. Yhteisön urheilupolitiikan vaatiminen ei vain yksinkertaisesti sovi yhteen toissijaisuusperiaatteen kanssa.

Vaikka juuri äänestyksen kohteena olleesta päätöslauselmasta löytyy myönteisiä kohtia, niin en voi tukea sitä nimenomaan mainitsemani institutionaalisen syyn takia.

  Caudron (PSE), kirjallinen. – (FR) Olen erittäin tyytyväinen, että olemme voineet keskustella parlamentissa tästä dopingin käyttöä urheilussa koskevasta vakavasta kansanterveyden ongelmasta. Haluan onnitella sekä Euroopan komissiota sen meille ehdottamasta toimintasuunnitelmasta että esittelijää ja neuvoston puheenjohtajaa Buffet’ta.

Olympiajulistuksen mukaisesti urheilun on edustettava "ystävyyden, yhteisvastuullisuuden ja reilun pelin henkeä". Dopingin käyttö urheilussa on täysin tämän ihanteen vastaista. Dopingtuotteiden käyttö on kuitenkin erittäin yleistä ammattilaisurheilijoiden, mutta myös amatööriurheilijoiden keskuudessa.

Tämä vitsaus, jonka laajuutta on vaikea arvioida, on monimutkainen ilmiö, joka uhkaa vakavasti urheilijoiden fyysistä ja psykologista eheyttä. Se on myös huijausta, joka loukkaa urheilun etiikkaa.

Meidän on vahvistettava tämän tosiasian takia Euroopan unionin toimintaa tämän ilmiön torjumiseksi. Tuen siten oikeusperustan sisällyttämistä perustamissopimuksiin yhteisen toiminnan harjoittamiseksi urheilun alalla. Tiedän, että tämä kysymys herättää paljon keskustelua, jonka avulla voidaan sitä paitsi pitää vireillä 26. ja 27. lokakuuta Lillessä järjestettävän eurooppalaisen urheilufoorumin keskustelua. Osallistun luonnollisesti tähän foorumiin esittääkseni oman kantani.

Hyväksyn sitä paitsi pyynnön, jossa komissiota kehotetaan analysoimaan dopingin syitä eri urheilulajeissa, vaikka tiedetäänkin, että dopingin lisääntymisen yksi pääasiallinen syy on urheiluun nykyisin liittyvä kaupallinen panos.

Euroopan unionin on tutkimuksen viidennen puiteohjelman kehyksessä tehostettava dopingaineiden tutkimusta, havainnointimenetelmiä ja tutkimusta dopingaineiden käytön vaikutuksesta terveyteen.

Minusta on myös olennaisen tärkeää käynnistää dopingtuotteisiin liittyviä riskejä koskevia tiedotuskampanjoita. Nämä kampanjat on suunnattava etupäässä nuorille, ja ne on toteutettava yhdessä tunnettujen urheilijoiden kanssa.

Koska dopingia on torjuttava kansainvälisellä tasolla, maailmanlaajuisen antidopingyksikön (WADA) perustaminen on epäilemättä olennainen edistysaskel. Tämä vuonna 1999 perustettu yksikkö toimii nykyisin tilapäisten menettelysääntöjen mukaisesti, joiden avoimuutta ja riippumattomuutta on lisättävä. Puheenjohtajavaltio Ranska on sitoutunut tehostamaan sen toimintaa, ja olen tästä tyytyväinen!

Meidän on annettava urheilulle sen oikea arvo! Urheilua on pidettävä ennen kaikkea kehittävänä ja sosiaalisena toimintana, jolla rohkaistaan joukkuehenkeä, yhteisvastuullisuutta ja uskollisuutta sekä edistetään rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa!

  Gahrton ja Schörling (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Olemme vastustaneet I, J ja K kohtaa ja jätämme äänestämättä 2 kohdasta. Näissä neljässä kohdassa komissiota kehotetaan eri tavoin yhdistämään urheilupolitiikka perustamissopimusten teksteihin. Urheilupolitiikka on politiikan ala, jolle on tunnusomaista riippuvuus kulttuurista ja asiayhteydestä ja sen ei sen vuoksi pidä sisältyä perustamissopimusten teksteihin. Komissiolla ei selvästikään pidä olla toimivaltaa urheilupolitiikan alalla. Se kuuluu mielestämme toissijaisuusperiaatteen piiriin ja siihen liittyvät päätökset pitää tehdä kansallisella tai alemmalla poliittisella päätöksenteon tasolla. Jätämme äänestämättä lopullisessa äänestyksessä.

  Pittella (PSE), kirjallinen. – (IT) Haluan korostaa perimmäistä syytä, joka ajoi minut Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän yhteisen äänestyslinjan puitteissa äänestämään Zabellin mietinnön puolesta. Se liittyy ennaltaehkäisyn ensisijaisuuteen.

On aivan oikein keskittyä ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn. Koulussa ja yhteiskunnassa on pyrittävä torjumaan myytti, että olisi mahdollista olla "komea, vahva ja hyperaktiivinen" ilman ponnistuksia.

Nuorille on opetettava, että menestykseen ja omien suunnitelmien toteuttamiseen ei ole oikotietä, ainakaan sellaista, joka ei olisi hirvittävän vahingollinen. Tämä oli ajatuksena myös koehankkeessa, josta parlamentti päätti vuoden 2000 talousarviossa ja joka koski suurta dopingin vastaista kampanjaa.

Mutta mitä tälle hankkeelle tapahtui? Mitään tähänastisia määräaikoja ei ole noudatettu. Hanke-ehdotuksista piti päättää juuri nyt, syyskuussa.

Nyt meidän pitäisi alkaa toimia aikomustemme mukaisesti, muuten harjoitamme hienoja teoreettisia pohdintoja, joiden merkitys parlamentin ulkopuolella on kerrassaan olematon.

- Mennean mietintö (A5-0208/2000)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin Mennean urheilua koskevan mietinnön puolesta, koska se sisältää lukuisia myönteisiä elementtejä, ja varsinkin, koska siinä korostetaan sitä, miten tärkeää on vastakin järjestää vammaisten urheilukilpailuja, joita jo järjestetään. Toivon, että tämän toimen jälkeen tuettaisiin myös eläkeläisten urheilukilpailuja. Jakamalla urheilijat iän mukaan, kuten nyrkkeilyotteluissa nyrkkeilijät painon mukaan, voisimme järjestää urheilukilpailuja yli kolme-, neljä, viisi-, ja kuusikymmentävuotiaille. Kollega Menneakin olisi varmaan olympiavoittaja-ainesta, jos hän palaisi kilpailemaan omassa ikäluokassaan.

  Mennea (ELDR). – (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kollegoita, jotka äänestivät mietintöni puolesta. Uskon, että Euroopan lähestymistavassa urheilun maailmaan on tänään otettu askel eteenpäin. Tehtävää riittää vielä, jotta urheilun kehitys jatkuisi, ja Euroopan on seurattava tätä kehitystä. Toivon, että työ, joka aloitettiin tänään Euroopan parlamentissa, saatetaan päätökseen lähitulevaisuudessa.

Haluan täsmentää, että oli joitakin ehdotuksia, joita ei hyväksytty, kuten urheilijoita koskevaa säännöstöä ja urheilijoiden sitouttamista koskevia ehdotuksia ja muitakin. Toivon, että lähitulevaisuudessa Eurooppa on tästä näkökulmasta kypsempi ja ottaa huomioon ne seikat, joihin ei vielä ole puututtu.

  Sacrédeus (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, vastustin esittelijä Mennean mietintöä, mutta se ei johdu mitenkään esittelijä Menneasta. Muistan, kun hän oli suuri pikajuoksija ja olin iloinen siitä, että joku eurooppalainen pystyi rikkomaan amerikkalaisten ylivoiman.

Vastustin esittelijä Mennean mietintöä, koska olen edelleenkin erittäin vakuuttunut siitä, että urheilun käsittely ei toissijaisuusperiaatteen mukaan kuulu Euroopan parlamentille. Teemme karhunpalveluksen urheilulle ja ajatukselle, jonka mukaan Euroopan kansat olisi saatava lähemmäksi tosiaan, jos teemme urheilukysymyksistä poliittisia kysymyksiä. Luulen, että on suorastaan vahingollista ja väärin yrittää luoda oikeusperustaa tässä asiassa. Luulen, toissijaisuusperiaatteen ja edustamani ihmisnäkemyksen näkökulmasta, että urheiluliike pystyy itse käsittelemään näitä kysymyksiä kansallisissa ja kansainvälisissä liitoissa. Tukekaamme sitä!

Olen lisäksi sitä mieltä, että Bosman-tuomio on vahingoittanut suuresti jalkapalloa ja että urheiluliikkeellä on täysi syy pyytää jatkossa, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unioni eivät puuttuisi urheiluun. Jättäkäämme näiden kysymysten käsittely kansoille ja urheiluliikkeelle itselleen.

  Martinez (TDI), kirjallinen. – (FR) Presidentti Carterin neuvonantaja Zbigniew Brzezinski esitti Davosin huippukokouksen aikana ajatuksen, että urheilua, suuria näytöksiä ja viihdeyhteiskuntaa tarvitaan purkuventtiilinä miljoonille syrjäytyneille, joita hillitön vapaakauppa synnyttää vuosittain yleistyneillä talousmarkkinoilla. Keksittiin jopa uusi sana merkitsemään tätä uudenlaista versiota "leivästä ja sirkushuveista". Kyse on sanasta "tittytainment", jossa sekoitetaan rintoja tarkoittava amerikkalainen slangisana ja sana "vapaa-aika".

Oppia noudatettiin, ja nyt urheilunäytösten eli urheiluteollisuuden ja vähäosaisten massan maailmanlaajuisen rauhoittavan lääkkeen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Maailmanmestaruuskilpailut moninkertaistuvat, on Euroopan mestaruuskilpailut, GP-kisat, Helsingin kilpailut, on Sydney, Olympian urheilukonferenssi, jalkapallo, tennis, kilpa-ajot, autokilpailut, hevoskilpailut.

Kaikki tämä tapahtuu urheilun sosiaalisen tehtävän nimissä, joka tekee terveitä sieluja terveessä ruumiissa jopa siinä määrin, että Amsterdamin sopimukseen on lisätty liitteenä urheilua koskeva julistus, jossa korostetaan sen asemaa identiteetin kasvattamisessa ja ihmisten yhdistämisessä.

Kaikki tietävät sitä paitsi, että urheilun ja olympialaisten ansiosta Peloponnesoksen sotaa ei koskaan käyty, että Ateena ja Sparta palvoivat toisiaan, että sirkus loi tuntemamme gladiaattorien välisen liiton ja että Heyselin stadion kuolleineen, jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen brittiläiset huligaanit Kööpenhaminassa ja muualla, saksalaisten kannattajien murhaama ranskalainen poliisi Nivel, puhumattakaan turkkilaisista "turisteista", ranskalaisesta PSG:stä ja muista, edustavat urheilua, joka lisää mitä ilmeisimmin sosiaalisuutta, suvaitsevaisuutta, yhteistyötä ja muita hyveitä, joita ranskalaiset esikaupunkialueet ja kaupungit ovat kehittäneet jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista alkaen palavien autojen liekkien ilottelussa.

Huippu-urheilu ei sitä paitsi ole aiheuttanut kymmeniä raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa Atlantan olympiakylässä. Ranskalainen tennismestari Nathalie Tauziat, joka paljasti kirjassa tenniskenttien kulissien erikoisen hellän ilmapiirin, on myös karsittu Ranskan Sydneyn joukkueesta tietenkin joukkuehengen ja urheilun kehittämien merkittävien sosiaalisten arvojen takia kulttuuri-, nuoriso-, koulutus- ja urheiluvaliokunnan esittelijän Klaus-Heiner Lehnen mukaan.

Kun hunajaa ja helliä tunteita on levitetty todellisuuden kirveleviin haavoihin, esittelijämme huomaa hyvin sen, että urheilu ei ole kulttuuri-ilmiö, vaan poliittinen ja strateginen väline kansalaisten orjuuttamiseksi, kansalaisten, joiden on unohdettava kansalaisoikeuksiensa menettäminen, kun television kautta kesytetään ikiaikaisia impulsseja.

Pääomayhtiöt, tehdasurheiluseurat Manchester Unitedista Milan AC:hen – puhumattakaan amerikkalaisista koripallo- tai golfpiireistä – doping, anabolisten aineiden ja muiden erytropoietiinien teollisuus, kaikki nämä ovat jättäneet Saksan Pankovin ja Neuvostoliiton sellaisten sponsorien kuin Adidaksen, Niken ja muidenkin sponsorien takia, jotka haluavat tuloksia ja pelaajasiirtoja ja jotka haluavat dollarimassoja, joita ei enää voida edes laskea, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiä, joihin kuuluu kuuluisa vuoden 1995 kaikkien arvostelema Bosman-tuomio, joka takaa kuitenkin orien, varsojen ja urheilun kauppatavaran vapaan liikkuvuuden, massiivisen kaupallistamisen, väitetyt tv-välitysoikeudet sekä urheilun ja liiketoiminnan liiton, kaikki tämä on teollistuneen urheiluplaneetan todellisuutta, joka kuuluu meillä yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

Meidän on suojeltava tältä manipuloidulta universumilta perusurheilua, tuhansissa seuroissa harjoitettua amatööriurheilua, jolla on rajalliset varat ja joka elää vain vapaaehtoistyöntekijäjoukon antaumuksen, pätevyyden ja anteliaisuuden ansiosta.

Julkisia varoja on suunnattava tämän urheilun tukemiseen sen sijasta, että niitä sijoitetaan maailmanlaajuisten stadioneiden väärien jumalien hyväksi.

  Puhemies. – Äänestysselitykset ovat päättyneet.

(Istunto keskeytettiin klo 13.36 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies MARINHO

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, halusin ilmaista huolestumiseni, koska jotkut asiat on saatettu ymmärtää väärin. Olemme pyytäneet Temelínin ydinvoimalan sisällyttämistä ajankohtaiskeskusteluun, koska se on erittäin ajankohtainen aihe, mutta haluaisin pyytää teiltä, että me voisimme keskustella Iranista mahdollisimman pian. Se on edelleen välttämätöntä ihmisoikeuksien jatkuvan rikkomisen takia, mielessäni on kuolemanrangaistuksen toteuttaminen kivittämällä, mielessäni on myös jatkuva kansainvälisten televisiolähetysten häirintä. Olemme äänestäneet Temelínin puolesta, mutta arviomme mukaan keskustelu Iranista on yhtä tärkeä.

  Puhemies. - Jäsen Maes, sekä Iranin kysymystä että Temelínin ydinvoimalaa on tarkoitus käsitellä ihmisoikeuksia koskevan keskustelun yhteydessä. Toiveenne tulee näin ollen toteutumaan.

(1) Esittäneet Maij-Weggen ja Mantovani PPE-DE-ryhmän puolesta, van den Berg PSE-ryhmän puolesta, Maaten ja van den Bos ELDR-ryhmän puolesta, Wurtz ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta, Muscardini UEN-ryhmän puolesta. Korvaa päätöslauselmaesitykset B5-0748/2000 , B5-0750/2000 , B5-0756/2000 , B5-0757/2000 ja B5-0761/2000 .

(2) Esittäneet Chichester PPE-ryhmän puolesta, McNally ja Goebbels PSE-ryhmän puolesta, Plooij-van Gorsel ELDR-ryhmän puolesta, Jonckheer Verts/ALE-ryhmän puolesta, Schmid GUE/NGL-ryhmän puolesta. Korvaa päätöslauselmaesitykset B5-0654/2000 , B5-0655/2000 , B5-0661/2000 ja B5-0669/2000 .

(3) Esittäneet De Clercq ja muut ELDR-ryhmän puolesta. Korvaa päätöslauselmaesitykset B5-0702/2000 , B5-0710/2000 , B5-0751/2000 , B5-0753/2000 , B5-0755/2000 , B5-0762/2000 , B5-0764/2000 ja B5-0765/2000 .

3. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen

  Puhemies. - Edellisen istunnon pöytäkirja on jaettu.

Onko huomautettavaa?

(Pöytäkirja hyväksyttiin.)

4. KESKUSTELU TÄRKEISTÄ, AJANKOHTAISISTA JA KIIREELLISISTÄ AIHEISTA

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu tärkeistä, ajankohtaisista ja kiireellisistä aiheista.

5. Ydinsukellusveneonnettomuudet

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista päätöslauselmaesityksistä:

- B5­0704/2000 Sakellariou ja muut PSE-ryhmän puolesta ydinsukellusveneistä;

- B5­0707/2000 Belder EDD-ryhmän puolesta Kursk-sukellusveneen uppoamisesta ja ydinsaasteiden vaarasta entisessä Neuvostoliitossa;

- B5­0709/2000 Thors ja Väyrynen ELDR-ryhmän puolesta Kursk-sukellusveneen uppoamisesta ja ydinsaasteiden vaarasta entisessä Neuvostoliitossa;

- B5­0717/2000 Posselt ja Oostlander PPE-DE-ryhmän puolesta Kursk-sukellusveneen uppoamisesta;

- B5­0725/2000 Schroedter ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta ydinsukellusveneiden aiheuttamasta vaarasta;

- B5­0736/2000 Muscardini UEN-ryhmän puolesta ydinsukellusveneonnettomuuksista;

- B5­0738/2000 Sjöstedt ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta ydinsukellusveneiden uppoamisesta.

  Belder (EDD). - (NL) Arvoisa puhemies, myös minä ilmoitan yhteisen päätöslauselman esittäjien kanssa syvän osanottoni ydinsukellusvene Kurskin menehtyneen miehistön omaisille. Toivon, että he saavat lohtua ja voimaa Jumalalta, joka tutkii jokaisen ihmisen kärsimyksen syvyyden ja niin mielellään lievittää kärsimystä.

Kurskin hirvittävä ihmishenkiä vaatinut onnettomuus pakotti Venäjän väestön ja meidät sillä välin toistamiseen vastakkain ydinpolttoainetta käyttävissä laitoksissa tai vastaavasti aluksissa tapahtuvien onnettomuuksien vaarallisten seurausten kanssa, vastakkain ydinturvallisuutta koskevien ohjeiden tarkan noudattamisen kanssa. Tähän tiedostamisprosessiin eivät vaikuta vähiten, ja tätä haluan tässä korostaa, suoranaisesti asianomaiset, Venäjän kansalaiset ja vastuunsa ymmärtävät yhteiskunnalliset järjestöt. Heidän nimensä eivät ole salaisia. He eivät ansaitse pelkästään kunnioitustamme vaan myös kaiken mahdollisen eurooppalaisen tuen. Miten vastuuttomasti ydinenergian kanssa sen sijaan toimivatkaan Venäjän viranomaiset, maan sotilaallinen koneisto etunenässä. Ja niin on ollut iät ajat.

Eteläisellä Uralilla sijaitsevan Musljumovon kylän radioaktiivinen saastuminen plutoniumilla, ja huomatkaa, vuodesta 1949 lähtien, antaa räikeän todistuksen tästä erittäin moitittavasta toimintatavasta. Erään asukkaan mukaan äidit saivat siellä aiemmin leukemian 50 vuoden iässä. Sama tapahtui heidän tyttärilleen, mutta jo 20 vuoden iässä, ja nyt heidän lapsenlapsensa sairastavat jo kaksivuotiaasta lähtien tätä tappavaa sairautta.

Yhteisessä päätöslauselmassa korostetaan aivan oikeutetusti niitä ei aivan vähäpätöisiä vaaroja, joita seuraa Venäjän pohjoisen laivaston kymmenistä käytöstä poistetuista ydinsukellusveneistä. Lisään tähän suureen ihmistä ja ympäristöä koskevaan potentiaaliseen vaaraan Murmanskin kaupungille ja sen välittömälle ympäristölle vielä yhden, rahtilaiva Lepsen. Tämä laiva on toiminut 1960-luvun alusta lähtien ydinkäyttöisistä jäänmurtajista tulevan ydinjätteen varastointipaikkana. Lepsen huono kunto vaatii sen radioaktiivisen lastin siirtämistä ja viemistä turvaan erityisiin maissa oleviin säiliöihin. Tämä suunnitelma on peräisin jo vuosien takaa. Miksi tähän mennessä ei sitten ole tapahtunut mitään? Vastaus on yksinkertainen. Sen vastuuttoman asenteen takia, jota siviiliviranomaiset osoittavat, kun he eivät halua tulla hankkeen rahoittajaa, Euroopan unionia, vastaan kahdessa keskeisessä kohdassa: sopimuksen allekirjoittamisessa, jossa Venäjä ottaa vastuun toiminnasta itselleen, ja operaatiossa tarvittavien laitteiden verovapaassa maahantuonnissa. Osuva kuva Venäjän virallisesta suhtautumisesta ydinturvallisuuden kiireellisiin kysymyksiin. Huomiota herättävää tässä asiassa on myös Moskovassa vuonna 1995 tapahtunut ydinskandaali. Tšernobyl-tyyppisiä ydinreaktoreita kehittävän tieteellisen instituutin johtaja laati tuolloin "nerokkaan" suunnitelman oman laitoksensa talousarvion kasvattamiseksi: ympärillä sijaitsevien asuntojen lämmittäminen instituutin tutkimuskäyttöön tarkoitetun reaktorin avulla. Asukkaat saivat tietää asiasta ajoissa. Suunnitelmalle näytettiin pysähdysmerkki, ja reaktori jopa suljettiin. Ja miten kävi johtaja Jevgeni Adamovin? Hän on tällä hetkellä Venäjän ydinenergiaministeri. Hän uneksii toisesta paljon suurempaa voittoa tuottavasta hankkeesta, miljardihankkeesta, Venäjästä ulkomaisen radioaktiivisen jätteen keräys- ja käsittelypaikkana. Eurooppaa on varoitettu.

  Plooij-van Gorsel (ELDR). - (NL) Arvoisa puhemies, kollegat ja arvoisa komission jäsen, liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmä on syvästi järkyttynyt sukellusvene Kurskin äskeisen onnettomuuden johdosta ja ottaa osaa omaisten ja Venäjän kansan suruun. Sen lisäksi olemme hyvin huolestuneita ydinenergiaan liittyvästä aikapommista ja ekologisesta onnettomuudesta, joka uhkaa toteutua Barentsinmerellä Kurskin kohdalla mutta myös muiden siellä yhä olevien laivanhylkyjen kohdalla. Onkin tavattoman tärkeää, että Venäjä liittyy ydinturvallisuutta ajaviin kansainvälisiin järjestöihin. Pyydänkin komission jäsentä painostamaan Venäjää, jotta tämä maa kantaa oman vastuunsa ja tutkii yhä käytössä olevat ydinsukellusveneet ja tarvittaessa mukauttaa ne parempiin turvallisuusvaatimuksiin. Kansainvälisiä asiantuntijoita on olemassa riittävästi Venäjän auttamiseksi ongelmien inventoimisessa ja olemassa olevan ydinjätteen poistamisessa Barentsinmeren ydinsukellusveneistä. Venäjän pitää tietysti sallia täydellinen avoimuus ja yhteistyö. Venäjä on myös taloudellisesti vastuussa. Voiko komissio tai komission jäsen kertoa minulle, millä tavalla Euroopan unioni voi auttaa Venäjää ydinjätteen poistamisessa hylyistä ja EU-kansalaisiimme kohdistuvan ydinsäteilyvaaran torjumisessa?

  Posselt (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, rukoilemme 118 merimiehen ja heidän perheidensä puolesta ja tunnemme heitä kohtaan myötätuntoa. He ovat ansainneet solidaarisuutemme. On kuitenkin myös tajuttava eräs asia: Kurskin katastrofiin liittyy eräs suuri huolenaihe, ja se on huoli Venäjän tilanteesta. Meidän on syytä olla selvillä siitä, että presidentti Putin yhdessä Venäjän viranomaisten kanssa peitteli onnettomuudesta monia seikkoja. Tosiasioita painettiin villaisella, väärennettiin tai peiteltiin. Eräässä haastattelussa hän sanoi tosin jotain paikkansa pitävääkin, nimittäin että Kurskin onnettomuus on oire koko Venäjän tilasta. Tämä tilanne meidän on vihdoinkin tiedostettava. Meidän on nähtävä todellisuus sellaisena kuin se on. Se ei koske ainoastaan ydinturvallisuutta ja ydinsukellusveneitä, vaan se koskee useita huipputeknisiä asejärjestelmiä, joiden valvonnasta ja turvallisuudesta ei vastata asianmukaisesti.

Siksi on ratkaisevan tärkeää, että teemme kaikkemme, jotta Venäjällä voitaisiin vihdoin saada aikaan avoimuutta. Nikitinin ja riippumattomien tiedotusvälineiden – jotka ovat joutuneet kasvavan painostuksen kohteeksi – ansiosta ylipäätään saimme katastrofista tietoa neljän päivän kuluttua. Kansainvälisen avun ansiosta kyettiin välttämään ainakin pahin ja toivottavasti voidaan löytää myös ratkaisu. Asiaintila ei kuitenkaan ole mitenkään tyydyttävä. Siksi ei tarvita ainoastaan meidän apuamme, vaan myös avointa keskustelua. Tarvitaan avointa keskustelua ja yhteistyötarjousta, joka ei käsittäisi ainoastaan rahaa, vaan johon kuuluisi myös se, että Venäjällä kehitettäisiin oikeusvaltiota, valtiollistumista ja vapaita tiedotusvälineitä. Tärkeintä on kehittää ja tukea kaikkia demokraattisia voimia, kaikkia riippumattomia tiedotusvälineitä, hallintoa, oikeutta ja nuoria poliitikkoja ennen kaikkea kunnissa, jotta Venäjästä tulisi sellainen kumppani, jonka kanssa voisimme täällä Euraasiassa elää yhdessä ilman vaaraa.

En haluaisi nyt puuttua lainkaan muihin kysymyksiin, kuten Tšetšeniaan ja moniin muihin. Kursk yksistään on jo oire siitä, kuinka välittömästi Venäjän katastrofit vaikuttavat Eurooppaan ekologisesti ja poliittisesti. Siksi on omankin etumme mukaista huolehtia siitä, että Venäjästä kehittyisi vähitellen demokraattinen oikeusvaltio. Tällä hetkellä presidentti Putinin ollessa vallassa voidaan havaita pikemminkin taantumista, josta on syytä olla huolissaan. Siksi meillä on tässä asiassa suuri vastuu.

  Schroedter (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, kuten kollegat ovat jo sanoneetkin, Kurskin onnettomuus osoittaa, että vielä kymmenen vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen sotilaalliset tavoitteet asetetaan yhä edelleen ihmiselämän edelle. Haluaisin myös ilmaista syvän myötätuntoni uhreiksi joutuneille perheille, jotka menettivät isiään ja poikiaan.

Tiedämme, että ei ole pois suljettua, että tämä onnettomuus koskettaa muitakin ihmisiä. Meren pohjassa – sen tietää jokainen – on vaarana kaksi ydinreaktoria. Sitä taas ei tiedä kukaan, kuinka suuria ovat vaara ja hitaasti hiipivät terveyshaitat. Tästä onnettomuudesta voidaankin minusta tehdä vain yksi johtopäätös: meidän on viimeinkin myönnettävä, että varustaudumme ja uudelleenvarustaudumme idässä ja lännessä yhä edelleen kylmän sodan päättymisen jälkeenkin, että se on äärimmäisen vaarallista ja että siinä kuolee ihmisiä – ja siitä on siksi tultava viimeinkin loppu!

Tähän onnettomuuteen on vain yksi vastaus, ja se on: nyt aseistariisuntaa! Tämä aseistariisunta toimii vain, mikäli se toteutetaan samalla tavoin sekä idässä että lännessä. Se merkitsee myös sitä, että toteutamme sen yhdessä, yhteistyössä, ja sitä, ettei raivata tieltä sellaisia ihmisiä kuin Alexander Nikitin, ihmisiä, jotka osallistuvat ja auttavat niiden vaarojen kohtaamisessa, joita kylmästä sodasta ja varustelusta ihmisille koituu.

Pyydän komissiota huomauttamaan Venäjän parlamentille selkeästi, että emme hyväksy sitä, että Nikitiniä vastaan pidetään edelleen yllä oikeuden tuomioita ja että häntä vastaan on edelleen vireillä oikeustoimia.

  Marset Campos (GUE/NGL). – (Es) Arvoisa puhemies, meidän GUE/NGL-ryhmämme on täysin samaa mieltä sekä niistä huomautuksista että niistä ehdotuksista, jotka koskevat kylmän sodan surullista perintöä olevien ydinsukellusveneiden onnettomuuksia. Osoittaakseni, että kyse ei ole ainoastaan siitä, minun on ehdottomasti mainittava brittisukellusvene, joka vahingoittui 12. toukokuuta Sisiliassa ja on ollut 19. toukokuuta lähtien Gibraltarilla, Ison-Britannian ainoassa siirtomaassa Välimerellä. Tämä tilanne on aiheuttanut suurta yhteiskunnallista levottomuutta väestön keskuudessa, koska kuninkaallisen laivaston omien ohjeiden mukaan 10 kilometrin säteellä on vaarallista, 100 kilometrin säteellä on mahdollisesti vaarallista ja sukellusveneen korjaaminen on mahdollista ainoastaan X-luokitelluissa satamalaitureissa. Gibraltarin satamalaituri kuuluu Z-tyyppiin. Yhdistyneen kuningaskunnan toiminta on ollut oudon uuskolonialistista, sillä se on ratkaissut ongelman paperilla käyttämällä korjauslakkaa tai pyyhekumia ja korvannut Z-kirjaimen X-kirjaimella. Mielestäni olisi tärkeää, että komissio ja neuvosto vaatisivat tuota sukellusvenettä rantautumaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja että ne huolehtivat myös siitä, että turvallisuusmääräyksiä noudatetaan.

  Oostlander (PPE-DE). - (nl) Arvoisa puhemies, Kurskin tuho on pakottanut meidät kasvotusten neuvostopolitiikan 70 vuoden kauhean perinnön kanssa erityisesti sen puutteellisen tavan takia, jolla Venäjän hallinto on reagoinut siihen. Kommunistisen nomenklatuurin kulta-aika on johtanut siihen, että ihmisiä halveksittiin vanhassa Neuvostoliitossa niin paljon ja heitä pystytään pelastamaan nykyisellä Venäjällä niin vähän, että joudumme nyt tekemisiin tämän kauhean onnettomuuden kanssa. Tämä on päätöslauselmamme keskipiste. Mielestäni on tavattoman mautonta GUE-ryhmän taholta esittää tarkistuksia, joissa yritetään johtaa huomio tästä onnettomuudesta pois alkamalla puhua täysin toisenlaisesta alueellisesta ongelmasta. Se on mielestäni häpeämätöntä. Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin pitää sitä vastoin ottaa selvä kanta Kurskin pelastamisen osalta. Meidän pitää olla siinä asiassa mukana muun muassa humanitaarisista syistä. Sen lisäksi Kurskin pelastaminen osoittaa meille myös muita ongelmia, nimittäin niitä, jotka liittyvät Venäjällä olevien vanhentuneiden ydinsukellusveneiden suureen määrään ja samalla alueella pohjoisessa olevaan ydinjätteeseen.

Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin pitää todeta selvästi, että on Euroopan ja siten myös Venäjän yleisen edun mukaista ratkaista tämä asia nopeasti. Ensiksi Kursk ja omaiset, joita kohtaan tunnemme myötätuntoa. Toiseksi Euroopan ydinenergiatilanne. Siitä päätöslauselmassamme on kysymys.

  Pérez Royo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, keskustelemme parhaillaan venäläistä Kursk-sukellusvenettä kohdanneesta murhenäytelmästä ja olemme varmasti samaa mieltä kaikista sitä koskevista huomioista, jotka yhteisessä päätöslauselmassa esitetään. Meidän on kuitenkin heti lisättävä, että uskottavuutensa säilyttämiseksi Euroopan parlamentti ja unioni eivät saa sulkea silmiään siltä, että niiden omien aluerajojen sisäpuolella on vakava sukellusveneonnettomuuden aiheuttama ydinturman riski, vaikka tuo onnettomuus ei tietenkään ole yhtä dramaattinen kuin Kurskin tapauksessa. Viittaan kollegamme Marsetin aiemmin mainitsemaan tapaukseen, brittisukellusvene Tirelessiin, joka on viime toukokuusta lähtien ollut ankkuroituna Gibraltarin satamassa, jossa se aiotaan korjata.

Kuten on todettu, kyseessä on satama, jossa ei ole tekniikkaa eikä tiloja tämänkaltaisten laivojen korjaamiseen. Se on satama, jossa on ainoastaan kauppalaivojen, ei sota-alusten saatikka sitten ydinsukellusveneiden korjaamiseen tarvittava varustus. Ongelmaa ei voida ratkaista pelkän uudelleenluokittelun avulla, koska tuo uudelleenluokittelu voisi vaikuttaa teknisiin olosuhteisiin. Suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että turvallisuusmääräyksiin sisältyy hätäsuunnitelmia ja erityistoimia, jotka koskevat väestöä kymmenen kilometrin säteellä, mikä tässä tapauksessa käsittää noin 200 000 henkeä. Näitä toimia ei voida suorittaa hetkessä, koska väestöä ei voida siirtää.

Meidän on ilmaistava tyytymättömyytemme Britannian hallituksen valitettavaan toimintaan, mutta vielä enemmän Espanjan hallituksen toimintaan, sillä se on ollut valitettavan ja häpeällisen vaitonainen tästä kysymyksestä, kunnes alueen asukkaiden vastalauseet saivat sen reagoimaan vaimeasti.

Arvoisa puhemies, haluan päättää puheenvuoroni toteamalla, että tapoihini ei kuulu käsitellä tässä edustajainhuoneessa sisäpoliittisia kysymyksiä. Nyt kyse ei ole kuitenkaan sisäpoliittisesta kysymyksestä, vaan kysymyksestä, joka liittyy eurooppalaiseen turvallisuuteen ja säädyllisyyteen, ja otan sen esiin saadakseni tältä edustajainhuoneelta ja unionin viranomaisilta vastakaikua tämän sietämättömän tilanteen korjaamiseksi.

  Gasòliba i Böhm (ELDR). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, haluamme ELDR-ryhmän puolesta ja yhdessä kollegamme Plooij-van Gorselin kanssa lisätä venäläisen ydinsukellusveneen uhreja kohtaan tuntemaamme myötätuntoon pyynnön siitä, että Euroopan unioni ja Venäjän viranomaiset lisäisivät yhteistyötä uuden suuronnettomuuden välttämiseksi. Mielestämme on ilmiselvää, että Euroopan unionilla on riittävästi perusteita tämän yhteistyön tukemiseksi. Kuten muut puhujat, haluamme myös ilmaista olevamme huolissamme, koska valitettavasti se asia, josta meidän piti keskustella, sukellusvene Kurskin erittäin vakava, valitettava ja kuolettava onnettomuus, on johdattanut meidät käsittelemään ongelmaa, jonka on aiheuttanut ydinsukellusvene Välimerellä, Euroopan unionin alueella, Britannian siirtokunnassa. Tämä kysymys on herättänyt erittäin huolestuttavaa ja oikeutettua levottomuutta, joka johtuu aluksen ydinreaktorin vakavasta vauriosta ja siitä, että kaikkien muiden asioiden lisäksi tämän asian osalta ei noudateta Euroopan unionin direktiivejä. Euroopan unionin on puututtava asiaan, ja tämä ydinsukellusvene on kuljetettava mitä pikimmin brittitukikohtaan, jotta se voitaisiin korjata asianmukaisissa oloissa.

  Bautista Ojeda (Verts/ALE). - (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, kuten oikein on todettu, Gibraltarin tukikohdassa on ollut viime toukokuun 19. päivästä lähtien ankkuroituna brittiläinen ydinsukellusvene. Pienintäkään vauriota ydinreaktorin jäähdytysjärjestelmässä ei voida koskaan pitää merkityksettömänä, sillä se sisältää raskasta vettä, jossa on radioaktiivisia isotooppeja. Eikä siinä kaikki: Yhdistynyt kuningaskunta on tahallaan jättänyt noudattamatta yhteisön radioaktiivisuudelta suojaamista koskevaa direktiiviä ja altistanut Gibraltarilla ja Algecirasinlahdella asuvat ihmiset erittäin todennäköiselle alueen saastumisvaaralle, sillä se myönsi vaurion laajuuden vasta nyt eikä viime toukokuussa. Tällä tavoin se on rikkonut yhteisöoikeutta.

Me nurisemme siksi, että Venäjä viivytteli neljä päivää, ennen kuin se ilmoitti onnettomuudesta Euroopan yhteisölle. Me olemme viivytelleet kaksi kuukautta.

Oletan, että ne vastalauseet, joita eräät parlamentin brittijäsenet esittivät meille silloin, kun me heinäkuussa kerroimme täällä tästä tilanteesta, oli tarkoitettu myös Gibraltarin asukkaille.

Haluamme tuoda täällä julki sen, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole tiedottanut asiasta alueen väestölle eikä antanut siitä luotettavaa ja virallista tietoa. Lisäksi haluamme tuoda julki erään tosiasian: Yhdistynyt kuningaskunta on päättänyt maassa harjoitetun merkittävän yhteiskunnallisen painostuksen takia siirtää Algecirasinlahdelle sen ydinsukellusveneiden varustelua ja korjausta hoitavat tukikohdat, eikä siis noudata omia määräyksiään, joissa vaaditaan, että tällaisia tukikohtia ei ylläpidettäisi tiheästi asutuilla alueilla.

Haluamme myös esittää valituksen Espanjan hallituksen myöntyvästä asenteesta, sillä se puuttui asiaan vasta silloin, kun paine ja yhteiskunnallinen levottomuus kasvoivat liian suuriksi.

Kaiken tämän vuoksi me andalusialaiset pyydämme tätä edustajainkokousta ja sen puhemiestä, jäsenvaltioiden kahdenkeskisistä diplomaattisista eduista piittaamatta, laatimaan asianmukaiset lausunnot ja ryhtymään tarvittaviin neuvotteluihin, jotta mahdollistettaisiin tämän sukellusveneen välitön siirtäminen sellaiseen tukikohtaan, jossa on riittävän turvallista sen korjaamiseen, ja jotta tällä tavoin hälvennettäisiin syntynyt yhteiskunnallinen levottomuus.

  Nielson, komissio. - (EN) Komissio yhtyy päätöslauselmissa esitettyihin pahoitteluihin venäläisen Kursk-sukellusveneen onnettomuudesta arktisella Barentsinmerellä 12. elokuuta ja 118 merimiehen menehtymisestä. Olemme erityisen huolestuneita siitä, miten Venäjän viranomaiset suhtautuivat ulkomaiseen apuun onnettomuuden jälkeisinä päivinä ja miten he tiedottivat asiasta Venäjän kansalaisille ja muulle yleisölle. Venäjä on viime kädessä vastuussa ydinjätteen ja käytetyn polttoaineen käsittelyä koskevan suunnitelman laatimisesta ja toteuttamisesta, ja päätöslauselmissa aivan oikein kehotetaankin Venäjää käyttämään kaikkia mahdollisia voimavaroja, myös sen omia asiantuntijoita.

Komissio katsoo, että kansainvälisen yhteisön olisi tarjottava Venäjälle välttämätöntä tukea. Se on jo käynnistänyt useita tukihankkeita eri yhteisön ohjelmien puitteissa. Radioaktiivisen jätteen käsittelyn parantaminen Koillis-Venäjällä on yksi nimenomaisista painopistealueista uudessa TACIS-asetuksessa seitsemänä seuraavana vuonna. Komissio suhtautuu myönteisesti kaikkiin toimiin, joilla voidaan lisätä talousarviomäärärahoja ideologisen uhkan pienentämiseksi Koillis-Venäjällä ja erityisesti käytöstä poistettujen ydinsukellusveneiden purkamiseksi nopeammin kuin 10 pohjoisen laivaston 100:sta eri puolille Koillis-Venäjää telakoidusta käytöstä poistetusta ydinsukellusveneestä on tähän mennessä purettu.

Sukellusveneiden ohella myös ydinkäyttöisistä jäänmurtajista peräisin oleva käytetty polttoaine pahentaa ekologista vaaraa. Pula käytetyn ydinpolttoaineen varastointitiloista on edelleen yksi purkuoperaatioiden pahimmista pullonkauloista. Yhteisö tukee tutkimuksia, jotka koskevat varastointitilojen suunnittelua ja niiden kustannusten arviointia Koillis-Venäjällä tai Etelä-Uralilla. Näiden tutkimusten perusteella kansainvälinen yhteisö, mahdollisesti myös Euroopan yhteisö, voisi myöhemmin rahoittaa tällaisten varastointitilojen rakentamisen.

Purkuoperaatioiden nopeuttamiseksi yhteisö tukee sellaisen kuljetus- ja varastointisäiliön suunnittelua, rakentamista ja lisensointia, johon voitaisiin sijoittaa ydinkäyttöisten sukellusveneiden ja jäänmurtajien käytössä syntynyt ja nykyisin alkeellisissa oloissa säilytettävä vahingoittunut käytetty polttoaine. Komissio on myös mukana useissa tutkimuksissa, joilla pyritään parantamaan radioaktiivisen jätteen käsittelyä Koillis-Venäjällä.

Ennen kuin lopetan, haluaisin painottaa kansainvälisen koordinoinnin merkitystä tässä valtavassa urakassa. Mainitsisin tästä esimerkkinä, että komissio on mukana IAEA:n tukemassa yhteysasiantuntijaryhmässä. Ryhmän työn tuloksena voidaan kenties laatia kattava strategia ja tärkeitä investointihankkeita, joita kansainvälisen yhteisön pitäisi tukea, ja yhdessä useiden lahjoittajamaiden kanssa komissio neuvottelee parhaillaan sopimuksesta Venäjän kanssa. Tämän ydinenergia-alan monenvälisen ympäristöohjelman tarkoituksena on selvittää esimerkiksi verovapautuksista ja ydinvastuusta aiheutuvat kansainvälisen tuen esteet. Komissio toivoo, että Kursk-ydinsukellusveneen onnettomuus saa aikaan todellista edistystä näissä neuvotteluissa ja erityisesti lisää Venäjän viranomaisten päättäväisyyttä, jotta sopimus saataisiin aikaan.

  Marset Campos (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin tietää, onko arvoisalla komission jäsenellä jotakin sanottavaa tästä myös ydinsukellusveneisiin liittyvästä kysymyksestä, joka koskee Gibraltarilla olevaa Tirelessia. Sen on esittänyt viisi jäsentä tässä edustajainkokouksessa eikä hän ole sanonut mitään. Olen huolissani: onkohan hän kuuro? Eikö hän tiedä, mitä tehdä?

  Bautista Ojeda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, puhumme parhaillaan ydinturvallisuudesta, ja toistan sen, mitä toverimme Marset Campos sanoi: toivomme, että arvoisa komission jäsen sanoo jotakin ongelmastamme, joka on Euroopan unionin ongelma ja koskee jäsenvaltioiden kansalaisia.

  Nielson, komissio. – (EN) Rohkenin vastata komission puolesta kysymykseen, joka on esityslistalla. Se on minusta täysin luonnollista. Muista aiheista olisi keskusteltava muilla tavoin ja jonkin toisen esityslistan asian yhteydessä. Ehdotan kollegoilleni, että vastaamme kysymyksiinne kirjallisesti.

  Bautista Ojeda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, päivän aiheena ovat "ydinsukellusveneonnettomuudet". Puheenjohtajakokous päätti ottaa tämän päivän esityslistalle myös Gibraltarilla olevan sukellusveneen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 17.30.

6. Burundi

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista päätöslauselmaesityksistä:

- B5­0660/2000 Sauquillo Pérez del Arco PSE-ryhmän puolesta Burundista;

- B5­0711/2000 Van den Bos ELDR-ryhmän puolesta Arushassa, Tansaniassa, allekirjoitetusta Burundin rauhansopimuksesta;

- B5­0718/2000 Johan Van Hecke PPE-DE-ryhmän puolesta Burundin tilanteesta;

- B5­0726/2000 Maes ja Rod Verts/ALE-ryhmän puolesta Burundin tilanteesta;

- B5­0734/2000 Muscardini UEN-ryhmän puolesta Burundista;

- B5­0739/2000 Vinci GUE/NGL-ryhmän puolesta Arushan sopimuksesta ja Burundin demokratiakehityksestä.

  Van den Bos (ELDR). - (NL) Arvoisa puhemies, miksi niin monet afrikkalaiset ovat niin huonoja jakamaan valtaa? Jos voimakkain voi ottaa kaiken ja jättää heikomman tyhjin käsin, jotain on perusteellisesti pielessä. Jos voimakkain sitten vielä muodostaa vähemmistön, ei konflikteilta voida välttyä. Niin kauan kuin etniset ryhmät sulkevat toisensa pois ja kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä, toivoa on todella vähän. Ainoastaan kansallinen sovinto tarjoaa tulevaisuudennäkymiä, ja se pätee varmasti Burundiin. Mandelan tavattomien ponnistelujen jälkeen rauha näytti vihdoin olevan tulossa. Taistelut eivät ikävä kyllä lopu, ja jotkut osapuolet kieltäytyvät allekirjoittamasta rauhansopimusta.

Uusien neuvottelujen onnistumisen eteen pitää tehdä kaikki mahdollinen. Hutukapinallisiin pitää kohdistaa suurin mahdollinen paine, jotta he osallistuisivat rauhanprosessiin eivätkä enää noudattaisi Kabilan ja Mugaben tuhoisia ohjeita. Kaikkien osapuolten osallistumisen varmistamiseksi on erittäin tärkeää, että poliittiset johtajat saavat myös yksilöllistä suojelua. On erityisen välttämätöntä, että sekä hallituksen että opposition viattomiin kansalaisiin kohdistama väkivalta lopetetaan. Eurooppalaisen avun täydellisestä palauttamisesta ei voi olla puhettakaan taistelujen jatkuessa, ihmisoikeuksien rikkomisen jatkuessa ja osapuolten pysyessä poissa. Suurempi valmius rauhan solmimiseen heidän puoleltaan johtaa meidän suurempaan valmiuteemme auttaa. Välittäjien pitää rohkaista aloitteisiin, jotka johtavat siihen, että osapuolet kotiutetaan ja että he lopulta voivat kuulua yhteen ainoaan armeijaan. Kansainvälisen yhteisön pitää auttaa Burundin pakolaisia löytämään turvallinen paluu Burundissa heti kun tulitauko on saavutettu.

Lopuksi, Burundin kestävää rauhaa varten tarvitaan myös ehdottomasti rauha Kongon alueella. Tällä maanosalla on tulevaisuudennäkymiä vain siinä tapauksessa, että afrikkalaiset suostuvat jakamaan vallan.

  Van Hecke (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, jos lähdemme liikkeelle periaatteesta "mieluummin epätäydellinen sopimus kuin ei lainkaan sopimusta", niin silloin Arushassa on todella otettu askel eteenpäin Burundin rauhanprosessissa. Kaikki ansio siitä kuuluu Mandelalle, joka on kuukausien ajan matkustanut edestakaisin saadakseen eri puolueet paitsi puheväleihin keskenään myös neuvottelemaan keskenään. Mutta sopimus on epätäydellinen. Tulitaukoahan ei ole vielä saatu aikaan, ja taistelut pääkaupungin, Bujumburan, ympärillä vain jatkuvat. Armeijan kaksi tärkeää hutukapinallisliikettä, jotka ovat vastuussa suurimmasta osasta väkivallantekoja, eivät osallistuneet neuvotteluihin. Sen takia seuraava vaihe Nairobissa, aseellisten ryhmien kokoontuminen 20. syyskuuta, on kenties vielä ratkaisevampi kuin Arusha. On valitettavaa, että sopimuksessa ei mainita mitään laajemmasta alueellisesta yhteydestä.

Myös naapurimaita Kongoa ja Tansaniaa, joista käsin aseistautuneet ryhmät toimivat, täytyy muistuttaa niiden vastuusta. Herää muuten kysymys, onko Mandela analysoinut Burundin konfliktia liian paljon omasta Etelä-Afrikan yhteydestään käsin. On totta, että eräät tutsipuolueet käyttävät vähemmistöjen hävittämisen vaaraa tekosyynä säilyttääkseen valta-asemansa. Mutta se ei poista sitä, että Burundissa tämä vaara on todellinen vaara. Ja sen takia meidän täytyy mielestäni vaatia vähemmistölle riittäviä turvallisuustakuita ja valvoa sitä, että mahdollisissa vaaleissa ei herätetä etnistä vihaa. Lopuksi olen sitä mieltä, arvoisa puhemies, että Euroopan pitää näyttää vihreää valoa puolirakenteellisen avun uudelleen aloittamiseksi ennen kaikkea opetuksen ja terveydenhoidon osalta. Jos ei, niin olemme vaarassa joutua omalta osaltamme vastuuseen tuhansien viattomien kansalaisten surmaamisesta, ja kristillisdemokraattina en voi olla sovussa tämän ajatuksen kanssa.

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, voin yhtyä varauksettomasti van den Bosin vetoomukseen ja Van Hecken vetoomukseen, Burundissa on 200 000 kuollutta. Silloin on tietysti tarpeen, arvoisa komission jäsen, että saadaan aikaan rauhanallekirjoitus, rauhansopimus. Pelkään vain sitä, että rauhansopimus on saatu aikaan, koska valtionpäämiehet tarvitsivat sillä hetkellä tällaista rauhansopimusta. Ehkä olisi pitänyt neuvotella vielä vähän kauemmin, jotta kaikki olisi saatu mukaan, sillä olen tietoinen siitä, että rauhasta ei voida todella puhua niin kauan kuin tärkeimmät viholliset sekä hutu- että tutsipuolella eivät osallistu neuvotteluihin. Minua ilahduttaa kyllä se, että jotkin ryhmät, jotka aiemmin vastustivat sovintoa kaikkein kiihkeimmin, ovat nyt mukana neuvotteluissa. Sen takia en halua nimittää tätä rauhansopimusta tuloksettomaksi ponnisteluksi.

Kysyn nyt, miten me Euroopan unionina voimme parhaiten tulla niitä rauhan toiveita vastaan, joita Burundissa niin monet esittävät. Ajattelen ensiksikin, että meidän pitää harjoittaa enemmän painostusta päästäksemme kattavaan rauhaan Suurten järvien alueella. En voi välttyä siltä vaikutelmalta, että monet afrikkalaiset johtajat tavoittelevat yhä liian paljon omaa etuaan pystyäkseen pyrkimään johdonmukaisella tavalla rauhaan Kongossa ja Suurten järvien alueella. Toinen kohta on paljon puhuttu avun uudelleen aloittaminen. Olen aina pahoitellut Burundin paljon puhuttua boikottia ennen kaikkea siksi, että se on niin valikoiva. Toivon nyt, että pääsemme pitemmälle suunnattujen rauhanhankkeiden, sellaisen suunnatun demokratian jälleenrakentamisen avulla, jota tuemme rakenteellisella avulla.

  Cauquil (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, koska kannatan voimakkaasti sen maan kansalaistaistelua, jolla on ollut ja on vieläkin halveksuttava asema Burundissa ja Ruandassa sekä koko Keski-Afrikan alueella, en voi vaieta päätöslauselmasta, jossa halutaan innokkaasti puolustaa tämän alueen kansoja mutta jossa kuitenkin peitellään suurvaltojen asemaa joukkomurhissa, joissa vastakkain olivat tämän alueen kahden etnisen ryhmän, tutsien ja hutujen, aseelliset ryhmittymät.

Palaamatta edes entisen siirtomaavallan Belgian vastuuseen siitä, että kahden maan kahden etnisen pääryhmän välillä on tarkoituksellisesti ylläpidettyä ja kiihdytettyä vihamielisyyttä, toisaalta ranskalaisten etujen ja toisaalta anglosaksisten etujen välinen sisällissota on nykyisin julkisesti tunnettua. Samoin on myös julkisesti tunnettua Ranskan armeijan välitön vastuu hutujen äärioikeiston mobilisoinnissa ja aseistamisessa, ja tässä on syy todelliseen kansanmurhaan. Ja Ranskan peräkkäiset hallitukset, olivat ne sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, eivät ole edes halunneet tehdä sitä, mitä Belgian hallitus on tehnyt, eli myöntää tätä tilannetta koskevaa vastuutaan, vaikka tämä ei luonnollisesti mitenkään vähennä vastuun musertavaa painoa.

Haluan siten osoittaa vihamielisyyteni suurvaltojen tekopyhyyttä kohtaan ja ilmaista solidaarisuuteni Burundin ja Ruandan kansoille, jotka ovat etnisten jakojen ja niiden omien johtajien vastuun lisäksi maksaneet raskaat lunnaat imperialistisen suurvaltojen valta-asemasta Afrikassa.

  Khanbhai (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, yli sata vuotta sitten Euroopan siirtomaavallat jakoivat Afrikan heimojen maat vakiinnuttaessaan kansallisia rajoja. Afrikan maat saivat perinnöksi heimojen väliset konfliktit, kun tärkeimmät heimot pyrkivät valtaan kansallisessa politiikassa. Esimerkkejä ovat afarit ja issat Djiboutissa, kikuyut ja luot Keniassa sekä hutut ja tutsit Ruandassa ja Burundissa.

Mielestäni EU:n on keskityttävä siihen, miten Burundin valtaeliitti eli tutsit saadaan tekemään sovinto ja tekemään yhteistyötä hutuenemmistön kanssa rauhan aikaansaamiseksi. EU:n on vaadittava, että naapurimaat eivät puutu Burundin asioihin, ja niiden yhteistyön pitäisi olla EU:n antaman tuen ehtona.

Parlamentti ja Euroopan komissio voivat auttaa Burundia, ja tämä päätöslauselma on erittäin hyvä askel siihen suuntaan.

  Imbeni (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, käytän mieluusti puheenvuoron kollega Sauquillon puolesta hänen pyynnöstään, ennen kaikkea kiittääkseni Nelson Mandelaa, joka myös tällä kertaa on todella ansainnut hänelle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon.

Haluan toistaa, että Arushan sopimus ei merkitse vielä sodan loppumista, se ei merkitse vielä rauhaa, mutta sopimus on olemassa ja edellyttää Euroopan unionilta välitöntä aloitetta. Aloitteen on oltava seuraavanlainen: on lähetettävä sopimuksen allekirjoittajille viesti, jossa heitä kehotetaan jatkamaan sinnikkäästi heidän valitsemallaan polulla; on lähetettävä sopimuksen allekirjoittamatta jättäneille viesti, jossa muistutetaan, että rauhalle ei ole vaihtoehtoja ja että rauhan vaihtoehtona on vain jatkaa siirtomaamenneisyyden kärsimyksiä, kuolemaa ja sortoa; on lähetettävä myös naapurimaille viesti, jossa niitä kehotetaan olemaan sekaantumatta muiden maiden sisäisiin asioihin ja osallistumaan tämän rauhanprosessin tukemiseen.

Euroopan unionin aloitteeseen on tietysti liityttävä apua ja rahallista tukea, koska todelliset kestävät rauhanprosessit tarvitsevat tukea, jotta niiden pohjalta voi syntyä vakiintuneita demokratioita.

  Nielson, komissio. – (EN) Viime hetken tarkistusten ja yhdeksän tunnin viivästymisen jälkeen valtaosa kaksi vuotta kestäneiden neuvottelujen osapuolista allekirjoitti supistetun rauhansopimuksen Arushassa 28. elokuuta. Komissio pitää myönteisenä rauhansopimuksen allekirjoittamista, sillä se on tärkeä ensiaskel pitkässä ja vaikeassa neuvotteluprosessissa Burundin hutuenemmistön ja tutsivähemmistön välisen konfliktin ratkaisemiseksi.

Kuten tässä keskustelussa kuitenkin on todettu, avoinna on vielä joitakin erittäin tärkeitä kysymyksiä, kuten tulitauko, joka on sopimuksen tärkein puute, yleinen armahdus, kansalliskokouksen kokoonpano, sopimuksen voimassaoloaika ja siirtymäkauden hallitus – nämä eivät suinkaan ole vähäpätöisiä asioita.

Vaikka näitä kysymyksiä on paljon ja ne ovat tärkeitä, sopimuksen allekirjoittaminen on silti tärkeä tapahtuma, joka päättää Arushan prosessin mutta ei itse neuvotteluja. Niitä jatketaan pääasiassa Bujumburassa, ja toivottavasti burundilaisten itsensä osuus prosessissa on tähänastista suurempi. Tämä on monesti ollut ongelmana tässä pitkässä prosessissa.

Se, että ääripuolueet kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta, huolestuttaa komissiota, ja olisi tehtävä kaikki mahdollinen, jotta ne tekisivät niin. Kaksi tutsipuoluetta allekirjoitti sopimuksen seuraavana päivänä. Tulitauosta neuvotellaan 20. syyskuuta Nairobissa. Alueen presidentit Moi ja Thabo Mbeki korostavat neuvottelujen merkitystä. Onnistunutta lopputulosta pidetään edellytyksenä rauhansopimuksen täytäntöönpanon aloittamiselle, YK:n rauhanturvaajien sijoittamiselle ja kehitysyhteistyön täysimääräiselle jatkamiselle.

Euroopan yhteisö on tässä vaiheessa teknisellä tasolla valmis aloittamaan vähitellen uudestaan täysimääräisen yhteistyöohjelman muiden avunantajien kanssa. Sen lisäksi, että 48 miljoonan euron kunnostusohjelman täytäntöönpano on aloitettu, EY viimeistelee parhaillaan menettelyjä, jotta 50 miljoonan euron verran STABEX-varoja voidaan siirtää maatalouden elvyttämiseksi. Komissio laatii parhaillaan strategia-asiakirjaa, jotta rauhansopimuksen täytäntöönpanoa voidaan tukea keskittymällä joukkojen kotiuttamiseen, Burundin sosiaaliseen ja taloudelliseen jälleenrakentamiseen sekä valtiouudistukseen.

Lopuksi toteaisin, että komissio aikoo järjestää epävirallisen avunantajien kokouksen teknisellä tasolla Brysselissä 15. syyskuuta. Sen tarkoituksena on tiedottaa ohjelman toteutuksesta, parantaa koordinointia lahjoittajien välillä, laatia yhteinen strategia rauhansopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi ja valmistella Pariisissa tänä syksynä pidettäviä korkean tason pyöreän pöydän neuvotteluja osapuolten ja avunantajien välillä.

Olemme varautuneet tehostamaan nykyistä yhteistyötä. Voin kertoa parlamentille, että tämä on mielestämme hyvä tapa osoittaa, miten voidaan toteuttaa siirtyminen humanitaarisesta avusta kauaskantoisen pitkän aikavälin kehitysyhteistyön aloittamiseen ja asteittaiseen käynnistämiseen. Välitämme kaikki mahdolliset signaalit UNHCR:n kaltaisille järjestöille, jotta nekin varautuisivat tähän hyvin, kuten voitte nyt kuulla, ja myös muille tässä tilanteessa oleville avunantajille.

Koordinointi on erittäin tärkeää, koska olemme edelleen siinä tilanteessa, että oikea tasapaino ja oikeanlaiset signaalit Burundin prosessin osapuolille ovat yhtä tärkeitä kuin antamamme eurot. Pyrimme erittäin aktiivisesti toimimaan tässä oikein.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 17.30.

7. Ihmisoikeudet

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista päätöslauselmaesityksistä:

Nepalissa olevat bhutanilaiset pakolaiset

- B5­0663/2000 Aparicio Sánchez ja muut PSE-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta;

- B5­0673/2000 Collins UEN-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta;

- B5­0705/2000 Dupuis ja muut TDI-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten tilanteesta;

- B5­0712/2000 Malmström ELDR-ryhmän puolesta bhutanilaisista pakolaisista;

- B5­0719/2000 Thomas Mann PPE-DE-ryhmän puolesta Nepalissa olevista bhutanilaisista pakolaisista;

- B5­0727/2000 Messner Verts/ALE-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta;

- B5­0740/2000 Vinci GUE/NGL-ryhmän puolesta Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten edelleen vaikeasta tilanteesta.

Myanmar

- B5­0667/2000 Kinnock ja Veltroni PSE-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0706/2000 Dupuis ja muut TDI-ryhmän puolesta Myanmarin tilanteesta;

- B5­0716/2000 Gasòliba i Böhm ELDR-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0720/2000 Maij­Weggen PPE-DE-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0728/2000 McKenna Verts-ALE-ryhmän puolesta Myanmarista;

- B5­0741/2000 Fraisse ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta Myanmarista.

Kolumbian ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti isä Brendan Forden tapaus

- B5­0664/2000 Medina Ortega ja muut PSE-ryhmän puolesta Kolumbian tilanteesta;

- B5­0713/2000 Cox ELDR-ryhmän puolesta Plan Colombia-suunnitelmasta ja La Unión -yhteisössä Uraban alueella tapahtuneesta joukkomurhasta;

- B5­0721/2000 Banotti ja muut PPE-DE-ryhmän puolesta isä Brendan Forden ja hänen yhteisönsä saamista tappouhkauksista ja Kolumbian ihmisoikeustilanteesta;

- B5­0729/2000 McKenna ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta La Unión / San José de Apartadó -yhteisössä (Antioquia) Kolumbiassa tapahtuneesta joukkomurhasta, fransiskaanimunkki isä Brendan Forden tilanteesta ja Plan Colombia -suunnitelmasta;

- B5­0735/2000 Collins ja muut UEN-ryhmän puolesta La Unión -yhteisössä Uraban alueella tapahtuneesta joukkomurhasta;

- B5­0742/2000 Miranda ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta Kolumbian ihmisoikeustilanteesta.

Panttivankeina olevat brittisotilaat Sierra Leonessa

- B5­0665/2000 Kinnock PSE-ryhmän puolesta panttivankeina olevista brittisotilaista;

- B5­0714/2000 Ludford ELDR-ryhmän puolesta Yhdistyneestä kuningaskunnasta kotoisin olevien sotilaiden sieppaamisesta Sierra Leonessa;

- B5­0722/2000 Ferrer PPE-DE-ryhmän puolesta 11 brittisotilaan sieppaamisesta Sierra Leonessa;

- B5­0730/2000 Maes ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta panttivankeina olevista brittisotilaista;

- B5­0743/2000 Sjöstedt ja Miranda GUE/NGL-ryhmän puolesta brittisotilaiden sieppaamisesta Sierra Leonessa.

Turkin suorittamat pommitukset Pohjois-Irakissa

- B5­0672/2000 Sakellariou ja van den Berg PSE-ryhmän puolesta Turkin asevoimien suorittamista pommituksista Kendakorin alueella Pohjois-Irakissa;

- B5­0715/2000 Duff ELDR-ryhmän puolesta Turkin suorittamista ilmapommituksista Pohjois-Irakissa;

- B5­0731/2000 Cohn­Bendit ja muut Verts/ALE-ryhmän puolesta Turkin armeijan Pohjois-Irakin väestöihin kohdistamista pommituksista;

- B5­0744/2000 Uca ja muut GUE/NGL-ryhmän puolesta Turkin asevoimien suorittamista pommituksista Kendakorin alueella Pohjois-Irakissa.

- Nepalissa olevat bhutanilaiset pakolaiset

  McCarthy (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemämme päätöslauselman tarkoituksena ei millään tavoin ole arvostella keskeisiä osapuolia, nimittäin Bhutanin ja Nepalin hallituksia, jotka pyrkivät löytämään ratkaisun ongelmaan, joka koskee 96 000:ta pakolaisleireillä elävää nepalia puhuvaa bhutanilaista pakolaista. Näillä leireillä on 10 viime vuoden aikana syntynyt 17 000 lasta. Tässä päätöslauselmassa pyritään edistämään aloitteita ja toimia, ja siinä pyydetään komissiota tukemaan näiden ihmisten asuttamista mahdollisesti rahoitusmekanismien avulla.

Pidämme myönteisenä sitä, että Japani on lahjoittanut pakolaisille 1,3 miljoonaa dollaria ja että maailman elintarvikeohjelmista on saatu miljoona dollaria. Leireillä elävät ihmiset haluaisivat kuitenkin mieluummin palata kotimaahansa kuin ottaa nämä rahat.

He lähettivät meille muistion, jossa he pyysivät tukeamme ongelmiensa ratkaisemiseksi ja oikeudenmukaista kohtelua. Siinä luki: "Rukoilemme täällä, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, että oikeus voittaa." Siihen me pyrimme täällä tänään. Toivokaamme, että päätöslauselmamme tuo näille ihmisille oikeutta, auttaa heitä palaamaan kotimaahansa ja tuottaa tulosta.

  Collins (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli aiemmin tänä vuonna kunnia olla mukana Euroopan parlamentin valtuuskunnassa, joka vieraili New Delhissä ja Nepalissa. Vierailumme tuloksena ja erityisesti Itä-Nepalin pakolaisleireille tekemämme vierailun tuloksena valtuuskunta antoi sitoumuksen, että se tekisi kaiken mahdollisen ottaakseen esille Nepalissa olevien bhutanilaisten pakolaisten jatkuvan ahdingon.

Haluaisin vakuuttaa parlamentin jäsenille, että pakolaiset ovat täysin tietoisia Euroopan parlamentin aiemmista pyrkimyksistä kiinnittää huomiota heidän tilanteeseensa ja että he arvostavat niitä suuresti. Tämä osoitettiin meille selvästi, kun vierailimme alueella, ja pyrimme jatkossa edistämään Bhutanin ja Nepalin välistä sopimusta yhtä päättäväisesti kuin ennen.

Bhutanilaisia pakolaisia alkoi virrata Nepaliin vuoden 1991 lopussa, ja näin ollen pelko kansainvälisen huomion vähenemisestä on aina olemassa. Pakolaiset ovat 10 viime vuoden ajan odottaneet kriisiin sovinnollista ja pysyvää ratkaisua. Kuten jäsen McCarthy sanoi, hyvin monet heistä haluavat palata kotiin. On käyty lukuisia kahdenvälisiä keskusteluja, mutta lopullista poliittista ratkaisua ei toistaiseksi ole saatu aikaan.

New Yorkissa pidetään parhaillaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen huippukokousta, joka tarjoaa Bhutanin ja Nepalin pääministereille tilaisuuden tavata ja osoittaa, että he ovat sitoutuneet rauhaan ja suvaitsevaisuuteen, ratkaisemalla pikaisesti Nepalissa olevia bhutanilaisia pakolaisia koskeva ongelma. Se olisi sopiva tapa juhlistaa YK:n vuosituhannen huippukokousta. Toivon, että heitä rohkaistaan siinä kaikin tavoin.

Yksi keskeisistä päätettävistä kysymyksistä on "perheyksikön" määritelmä tunnistamisen yhteydessä. Nepal on hyväksynyt UNHCR:n ehdottaman kompromissin, ja UNHCR:llä onkin ollut merkittävä osuus umpikujan ratkaisuyrityksissä. Vetoan voimakkaasti Bhutanin viranomaisiin, jotta nämä hyväksyisivät kompromissin, jolloin henkilöllisyyden tunnistaminen paikan päällä voitaisiin aloittaa välittömästi.

Euroopan unioni on edelleen yksi tärkeimmistä avunantajista, mutta sekä UNHCR:n että Maailman elintarvikeohjelman on yhä vaikeampi kerätä varoja pakolaisleirien ylläpitämiseen. Kehottaisin kansainvälisiä avunantajia jatkossakin myöntämään riittävästi varoja, jotta leirejä voitaisiin ylläpitää neuvottelu- ja tunnistamisprosessin aikana. Samalla toivoisin, että avunantajat vaatisivat Bhutanin hallitusta edistämään pakolaisten nopeaa kotiuttamista. Pidän erittäin myönteisinä jäsen McCarthyn parlamentille välittämiä uutisia Japanin avokätisyydestä tässä asiassa.

Meille vakuutettiin, että kahdenväliset neuvottelut saataisiin päätökseen pikaisesti ja että varsinainen henkilöllisyyden tunnistaminen alkaisi leireillä heinäkuussa. Sopimusta ei valitettavasti ole vieläkään saatu aikaan. Vetoankin vielä kerran kaikkiin asianosaisiin, jotta he tekisivät tarvittavat poliittiset aloitteet ja jotta saisimme pysyvän ratkaisun niiden bhutanilaisten pakolaisten sietämättömään ahdinkoon, joista yli 17 000 on syntynyt leireillä.

  Dupuis (TDI). – (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän on ensiksikin kiitettävä Kaakkois-Aasian valtuuskuntamme puheenjohtajaa Gerard Collinsia joka käytti hyvin lyhyen puheenvuoron ja jonka ansiosta olemme saaneet aikaan tämän päätöslauselman hänen ponnisteluistaan näinä viime kuukausina, jotta tämä kysymys saataisiin ratkaistua. Asia ei ole kovinkaan marginaalinen, koska se koskee kymmeniätuhansia henkilöitä, jotka ovat menettäneet kaiken, ja monessa tapauksessa he ovat olleet tässä tilanteessa jo useita vuosia.

Haluaisin myös sanoa, että koko valtuuskunta – jäsen McCarthy, jäsen Thomas Mann ja kaikki muutkin jäsenet – on tukenut puheenjohtaja Collinsia, ja toivon, että komissio vastaa tähän parlamentin yksimieliseen kantaan ja että tulokset ovat nopeasti näkyviä. Mielestäni pallo on Bhutanin leirissä, mutta komission ja neuvoston on nyt painostettava Bhutanin hallitusta.

Haluaisin kiinnittää tämän kysymyksen lisäksi huomiota meitä kaikkia ja tulevaisuuttamme koskettavaan kysymykseen. Äänestimme toissapäivänä yhteistä diplomatiaa koskevasta Galeote Quecedon mietinnöstä, joka supistui lopuksi tulevaa yhteistä diplomaattikoulua koskevaksi mietinnöksi. Tämä on vähän. Tämä on vähän, kun tiedetään, että Bhutanissa ei ole komission edustustoa, kun tiedetään, että Nepalissa ei ole komission edustustoa, ja kun tiedetään myös, että Bhutanissa ei ole yhdenkään jäsenvaltion yhtäkään suurlähetystöä. Tämä ei mitenkään helpota yhteyksiä, tämä ei helpota mahdollisuutta toimia diplomaattisesti, jotta tämä erityinen ongelma ja muut yleisemmät ongelmat voitaisiin ratkaista.

Hyvät kollegat, tästä on kyse mietinnössä, josta äänestämme. Kyse ei ole yhteisen ulko- tai turvallisuuspolitiikkamme edes osittaisesta yhteistöllistämisestä. Onko todella mahdotonta ajatella, että Bhutanin kaltaisessa maassa, jossa meillä ei ole yhtäkään suurlähetystöä, meillä voisi olla komission edustusto, joka toimisi myös 15 jäsenvaltion suurlähetystönä? Onko tämä tosiaan mahdotonta? Ylittääkö tämä mielikuvituksenne? Haluaisin esittää teille tämän kysymyksen.

  Mann, Thomas (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, saimme Euroopan parlamentin SAARC-valtuuskuntana (suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon vastaava valtuuskunta) huhtikuussa vakuuttua niistä olosuhteista, joissa kymmenet tuhannet pakolaiset ovat vuosikaudet eläneet Itä-Nepalin leireillä. Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen antama apu on näkyvää. Kukaan ei kuitenkaan voi taata pysyvästi samansuuruista taloudellista tukea. On korkea aika tehdä merkittäviä sopimuksia.

Bhutan ja Nepal eivät ole naapurimaita, mutta henkisesti toisiaan lähellä. Molemmat ovat kuningaskuntia, molemmat ovat maita, joiden parlamentarismilla ei ole pitkiä perinteitä, toinen on buddhalainen, toinen hindulainen. Molemmat tietävät, että jatkuva konflikti lamaannuttaa niiden kansallisen ja taloudellisen kehityksen. Bhutan arvostelee Nepalia siitä, että se ei ole toimintakykyinen jatkuvien hallituksenvaihdosten takia. Tämä asia on muuttunut. Nepal arvostelee Bhutania siitä, että se ei ole valmis todellisiin ratkaisuihin. Tämä toivottavasti muuttuu vastaisuudessa.

Bhutanin ulkoministerin Brysselin vierailulla 8. kesäkuuta tekemät lupaukset on pidetty, sillä ratkaisevat neuvottelut aloitettiin kesäkuun lopulla. Pakolaisleirien neljästä asukasluokasta vallitsee yksimielisyys. Perheen käsite on kuitenkin määriteltävä selkeästi sen UNHCR:n kompromissin mukaisesti, johon jäsen Collins viittasi. Nepal on jo antanut suostumuksensa.

Vetoamme kuitenkin myös Intiaan, jotta se ei enää pysyisi ylhäisesti sivussa. Se on kumpaankin naapuriin sidoksissa sopimuksilla ja taloudellisella yhteistyöllä. Intiassa työskentelee 6 miljoonaa nepalilaista. Rajat ovat avoimet, eikä pakolaisongelmia ole. Tunnen hyvin peruskirjan, jossa säädetään, että kahdenvälisiä konflikteja ei pidä ratkaista SAARC-valtuuskunnan tasolla. Maailman suurimmalla demokratialla on myös paikallisesti suurin vaikutus ja sillä on humanitaarinen osavastuu. Liikehdintää onkin syntynyt. PPE-DE-ryhmä laskee vapaaehtoisten ja kaukonäköisten ihmisten varaan Thimphussa ja Katmandussa, mutta myös Delhissä. Odotamme korkean tason pakolaiskomissaarin ja Bhutanin ja Nepalin pääministerien New Yorkissa käymien keskustelujen saavan aikaan ratkaisevan läpimurron.

  Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi ei voi kuin tukea voimallisesti tätä päätöslauselmaa, joka osoittaa – kuten ne kollegat ovat todenneet, joilla on omia kokemuksia tästä traagisesta tilanteesta – että toimielimemme kiinnittää huomiota alueeseen, joka on toki kaukana meistä mutta jonka inhimilliset tragediat koskettavat meitä syvältä.

Kuten minua ennen puhuneet kollegat muistuttivat, monia edistysaskelia on otettu ja monia tullaan ottamaan, ja meidän toiveemme on, että tulevilla keskusteluilla olisi myönteinen vaikutus. Omasta puolestani yhdyn kollega Dupuis'n toiveeseen, että myös komissio – ja Euroopan unioni yleensä – lähestyisi diplomatian tasolla niitä maita, joita tämä kriisi eniten koskee.

Katson, että minulla ei ole muuta lisättävää kuin ilmoitus, että mekin seuraamme tarkkaavaisina tilanteen myöhempää kehitystä.

Myanmar

  Dupuis (TDI). – (FR) Kiitos, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käsittelemme jälleen esimerkkitapausta. Tämä Myanmaria koskeva teksti, joka on valitettavasti ties kuinka mones, on erittäin hyvä. Myanmarin tilanne on hyvin selkeä; sitä luonnehtii toisaalta täydellinen diktatuuri ja toisaalta esimerkillinen oppositio; tässä maassa ei kuitenkaan ole edistytty lainkaan kymmeneen vuoteen. Tilanne on tämä. Minusta meidän on tämän takia esitettävä myös itsellemme kysymyksiä.

Aasian politiikkamme on rikollista politiikkaa, kirjaimellisesti rikollista. Asetamme samalle tasolle hallinnot, jotka jopa vaikeuksien kautta vakiinnuttavat ja lujittavat edelleen demokratiaa, kuten esimerkiksi Intian, ja muut maat, kuten Kiinan, Myanmarin ja Pohjois-Korean, jotka tekevät kaiken mahdollisen, jos näin voidaan sanoa, diktatuurin vahvistamiseksi.

Mielestäni olisi siten harkittava luetteloiden laatimista, ryhmien määrittämistä ja erilaisten suhteiden solmimista sen mukaan, minkä tyyppinen maa on kyseessä. Asia ei valitettavasti ole näin. Euroopan parlamentti on vaatinut tätä asiaa jo pidemmän aikaa ja meidän on siten painotettava tätä kohtaa. Emme voi jatkaa vuoropuhelua sellaisten järjestöjen kuten ASEANin kanssa uskotellen, että voimme kohdella sitä yhtenäisenä kokonaisuutena. ASEAN on vain täysin erilaisten maiden joilla on hyvin erilaiset edut välinen yhteenliittymä vailla mitään yhdentymisen näkymää. Meidän on edistettävä demokratiaan perustuvaa yhdentymistä – eikä asia ole missään tapauksessa näin tämänkaltaisen maan tapauksessa – ja siten siis helpotettava ja rohkaistava kahdenvälisiä suhteitamme näiden demokratiaan tukeutuvien maiden kanssa, jotka haluavat lujittaa oikeusvaltiota ja demokratiaa, sekä harjoitettava hyvin tiukkaa politiikka Myanmarin kaltaisten maiden kanssa.

Haluaisin lopuksi sanoa Myanmarin olevan maa, jonka Kiinan kansantasavalta on nykyisin miehittänyt. Useissa tietolähteissä kerrotaan kymmenien kiinalaisten sotilastukikohtien läsnäolosta Myanmarissa. Kiinan kansantasavalta piirittää nykyisin Intiaa: tämä on tosiasia, konkreettinen asia. Tunnette Pakistanin tilanteen. Kiinan kansantasavallan strateginen tuki Pakistanin aseistamisessa ja ydinaseistuksen vahvistamisessa on piirittämisen yksi muoto. Jos 1900-luvulla merkittävänä ongelmana maailmassa oli Saksan ongelma, Ranskan ja Saksan ongelma, ongelmana tulee olemaan tänään ja huomenna Intian ja Kiinan ongelma. Jos emme tue tästä hetkestä alkaen demokratiaa kannattavia maita, Intian kaltaisia demokratiaa lujittavia maita, ja jos levitämme edelleen punaisen maton Pekingin viranomaisille, vahvistamme vain lopulta käsiin räjähtävää kokonaisuutta. Räjähdys ei koske vain Aasiaa, vaan lopulta myös Eurooppaa ja Euroopan unionia.

  Gasòliba i Böhm (ELDR). - (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, olen pahoillani siitä, että minun on jälleen käytettävä puheenvuoroni Aung San Suu Kyin puolustamiseksi. Kyse ei ole ainoastaan sellaisen henkilön puolustamisesta, joka on kärsinyt ja kärsii taistelussa demokratian ja vapauden saavuttamiseksi, vaan myös siitä, mitä hän edustaa koko kansan taistelussa niiden saamiseksi.

Aung San Suu Kyi on saanut kansainväliseltä yhteisöltä tunnustusta saadessaan Nobelin rauhanpalkinnon, Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon ja liberaalipuolueiden kansainvälisen yhteistyöjärjestön (Liberal International) vapauspalkinnon. Nyt häneltä kuitenkin evätään kaikkein keskeisimmät hänelle ja niille kuuluvat vapaudet, jotka kannattavat häntä tässä vaivalloisessa prosessissa eli diktatuurin vastustamisessa, johon jäsen Dupuis jo viittasi. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet anteeksiantamattomaan tilanteeseen.

Sen takia liberaaliryhmä kannattaa tämän päätöslauselmaesityksen ehdotuksia, ja erityisesti haluan kiinnittää huomion 8 kohtaan, jossa pyydetään, että niin Yhdysvallat kuin komissio ja neuvostokin panisivat toimeen asiankuuluvat poliittiset ja taloudelliset pakotteet siihen saakka, kunnes Myanmarin demokratisaatioprosessi käynnistyy.

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies ONESTA

  Maij-Weggen (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, joudumme uudestaan vastakkain sen vaikean tilanteen kanssa, johon vaaleissa valittu Myanmarin presidentti on joutunut, ja tuon maan sotilashallituksen aggressiivisuuden kanssa. Uskon, että olemme jättäneet jo viisi tai kuusi päätöslauselmaa Myanmarin tilanteesta kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. On lähes kestämätöntä, että vaaleissa valittu presidentti, joka sai 80 prosenttia äänistä runsaat kymmenen vuotta sitten, joka tarjoaa väkivallatonta vastarintaa maansa sotilashallitukselle, saa kyllä sanallista tukea, näinä päivinä vielä Clintonilta, ja joka vastaanottaa sekä Nobelin palkinnon että Saharovin palkinnon väkivallattomasta vastarinnastaan, saa tosiasiassa liian vähän tukea voidakseen todella ottaa sitä paikkaa, jonka hän ansaitsee omassa maassaan, ja sitten on kyse sotilashallituksesta, joka loukkaa karkealla tavalla ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia.

Valtiontalouden käyttövoimana ovat huumeet. Kyseessä on Kolumbian jälkeen maailman toinen huumemaa, joka on riisunut parlamentin vallasta ja tapattanut ja pannut vankilaan monia parlamentaarikkoja, joka käyttää orjatyövoimaa vähemmistöryhmien kohdalla, erityisesti infrastruktuurin rakentamisessa, ja joka siitä huolimatta saa hyötyä investoinneista, myös Euroopan maiden, kuten ranskalaisen öljy-yhtiö Totalin ja Alankomaiden vesirakennusteollisuuden tekemistä. Tuollaisille investoinneille ei aseta esteitä EU eikä yksikään kansallinen jäsenvaltio.

En oikeastaan niinkään kannata taloudellisia pakotteita, mutta joskus, mielessäni on 1980-luvun Etelä-Afrikka ja Chile, on tarpeen pysäyttää pahuus. Mielestäni Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen pitää yhdessä sopia siitä, miten toimia Myanmaria vastaan. Mielestäni Myanmar pitää eristää poliittisesti ja taloudellisesti ja pitää harjoittaa aitoa, tehokasta painostusta, muussa tapauksessa laillistamme väkivaltaisen opposition. Ihmiset muualla sanovat: katsokaa Aung San Suu Kyitä. Hän on harjoittanut jo 12 vuotta väkivallatonta vastarintaa ja on yhä tällä tiellä; hänet laitetaan kotiarestiin ja hänen väkeään pannaan vankilaan. Ja mitä tapahtuu? Kansainvälinen yhteisö ei puutuu siihen.

Pyydän Euroopan unionia neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa jotta hänen auttamisekseen todella tehtäisiin jotain, jotta huolehdittaisiin siitä, että hän ja Myanmarin parlamentti voivat todella toteuttaa sen, että Myanmarista tulee jälleen demokratia.

  McKenna (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tukea sitä, mitä muut puhujat ovat sanoneet. Siitä on kulunut 10 vuotta, kun NLD sai selvän enemmistön paikoista vapaissa ja rehellisissä vaaleissa, mutta siitä huolimatta demokratia on yritetty kaikin tavoin tukahduttaa. Se, että Myanmar otettiin äskettäin uudestaan ASEANin jäseneksi ja sille annettiin lupa osallistua EU:n ja ASEANin välisiin kokouksiin, oli mielestäni suuri erehdys. Sen jälkeen, kun Myanmar otettiin uudestaan ASEANin jäseneksi, se ei ole millään tavoin osoittanut ansaitsevansa sitä. Tätä asiaa olisikin vakavasti harkittava uudelleen. Myanmarilta pitäisi viedä ASEANin jäsenyys.

Olen myös sitä mieltä, että Euroopan unioni voisi tehdä paljon enemmänkin. Aung San Suu Kyi on pyytänyt pakotteita, mutta emme ole tehneet yhtikäs mitään asian hyväksi. Yhdysvallatkin on sentään keskeyttänyt uudet investoinnit. Miksi Euroopan unioni ei tee mitään pakotteiden hyväksi? Meidän täytyy tehdä kaikkemme pakkotyön ja ihmisoikeusloukkausten estämiseksi. Kuten päätöslauselmassa todetaan, emme saisi edistää minkäänlaista matkailua Myanmariin. Tätä ajatusta pitäisi kannattaa.

  Callanan (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä monista huomioista, joita jäsen McKenna ja jäsen Maij-Weggen ovat tähän mennessä esittäneet Myanmarin tilanteesta. Haluaisin kuitenkin myös viitata tiettyyn tapaukseen, joka koskee erästä äänestäjääni ja joka on hyvä esimerkki Myanmarin nykyisten viranomaisten julmuudesta.

Kaakkois-Englannista kotoisin oleva James Mawdsley tuomittiin syyskuussa 1999 17 vuodeksi eristykseen eräässä myanmarilaisessa vankilassa. Hänen äitinsä on juuri matkustamassa Myanmariin ja toivoo näkevänsä poikansa.

Myanmarin viranomaisten mukaan hänen rikoksensa oli se, että hän tuli maahan ja pyrki saamaan huomiota siellä tapahtuville ihmisoikeusloukkauksille. Syytteet häntä vastaan olivat tekaistuja. Väitettiin esimerkiksi, että hän oli tullut maahan laittomasti, vaikka Ison-Britannian suurlähetystön henkilöstö on nähnyt hänen passinsa, jossa on myanmarilainen passintarkastusleima osoituksena siitä, että hän oli tullut maahan täysin laillisesti. Ison-Britannian hallituksen ministerit ja henkilöstö ovat lakkaamatta pyrkineet kiinnittämään Myanmarin viranomaisten huomion hänen ahdinkoonsa, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Pyydän parlamenttia ja komissiota tekemään kaiken voitavansa, jotta hänet vapautettaisiin.

  Randzio-Plath (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, saisinko aloittaa tekemällä selväksi, ettei se, että Iran on korvattu ihmisoikeuskeskusteluissa Myanmarissa, merkitse sitä, ettei ryhmäni olisi hyvin huolestunut Iranin ihmisoikeustilanteesta. Aiomme toimia sen parissa vastedeskin. Nykyisten olosuhteiden, skandaalimaisten päätösten ja Myanmarin sotilashallinnon skandaalimaisen käyttäytymisen vuoksi on yksinkertaisesti välttämätöntä, että Euroopan parlamentti ottaa asiaan kantaa. Meidän on osoitettava rajattomasti kunnioitusta ja ihailua Nobelin rauhanpalkinnon saajan Aung San Suu Kyin ja myös demokraattisen kansallispuolueen jäsenten ja poliitikkojen väkivallatonta, ihailtavan pitkäjänteistä työtä kohtaan ja taattava heille, että olemme heidän puolellaan ja että Euroopan unioni tekee yhdessä kansainvälisen kansainyhteisön kanssa kaikkensa, jotta Myanmarissa saatettaisiin jälleen voimaan ihmisoikeudet tai oikeammin sanottuna otettaisiin käyttöön ihmisoikeudet, demokratia ja myös oikeusvaltio.

San Suu Kyi pitää epäilemättä yhä edelleen toivoa yllä. Hänen jatkuva toimintansa osoittaa, että hänen ääntään ei voida vaientaa ja että meidän velvollisuutemme on sen vuoksi myös Euroopassa tehdä kaikkemme, jotta hänen äänensä kuuluisi täällä Euroopassa, myös Amerikassa, mutta ennen kaikkea Aasiassa. Hän pitää vainottujen ja sorrettujen ja myös monien pakkotyöläisten toivoa yllä. Hän antaa kuitenkin toivoa myös niille kansalaisille, jotka ovat ennen vuotta 1990 päättäneet toimia demokratian puolesta. Meidän on kehotettava kumppaneitamme, ASEAN-valtioita, mutta myös muita Aasian valtioita tekemään kaikkensa tämän niin sanotun ylimenokauden hallituksen, kuten sitä yhä kyynisesti kutsutaan, kaatamiseksi.

Siksi on mielestäni oikein, että voimistamme taloudellisia pakotteita. EU on toiminut tässä asiassa oikein. Meidän on nyt asetettava välienselvittely Myanmarin kanssa toimielinten välisessä vuoropuhelussa ja Laosin huippukokouksessa aivan tämän kokouksen esityslistan yläpäähän, jotta tulisi selväksi, että ASEANilla ja myös EU:lla on vastuunsa Myanmarin kehityksestä.

Kolumbian ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti isä Brendan Forden tapaus

  Medina Ortega (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti on käsitellyt lukuisia kertoja Kolumbian tilannetta. Kolumbiassa on käynnissä piilevä sisällissota, jossa väkivalta on jo useita kymmeniä vuosia sitten rakenteellistunut. Tämä piilevä sisällissota on monimutkaistunut huomattavasti huumekaupan kehittymisen seurauksena, kun Kolumbiasta on tullut maa, joka tuottaa ja välittää huumausaineita kaikkialle maailmaan. Näissä oloissa on erilaisia väkivaltaan turvautuvia ryhmiä. En puhu ainoastaan puolisotilaallisista järjestöistä ja sissiryhmistä, vaan myös huumausainekauppiaiden järjestöistä. Ajoittain jopa sotilaalliset yksiköt turvautuvat väkivaltaan ja ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Tämänkaltaisessa tilanteessa yritys luoda rauhaan perustuvia alueita, kuten esimerkiksi yhteisöjä Uraban maaseudulla, on kohdannut suunnattomia vaikeuksia. Noissa Uraban yhteisöissä, tarkemmin sanoen La Uniónin alueella, on todellakin sattunut joukkomurhia. Niiden johtajat ovat saaneet tappouhkauksia ja Kolumbiassa tappouhkaukset on syytä ottaa erittäin vakavasti, koska niistä tulee tavallisesti täyttä totta.

Täältä parlamentista käsin emme tosiasiassa voi tehdä paljoakaan. Me tuemme tietenkin Kolumbian hallituksen ja muiden järjestöjen ponnisteluja rauhan saavuttamiseksi ja toistamme toivovamme ja haluavamme, että eurooppalaiset toimielimet tekisivät Kolumbian hallituksen kanssa rauhan säilyttämiseen tähtäävää yhteistyötä.

  Gasòliba i Böhm (ELDR). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, kuten kollegani Medina Ortega mainitsi, myös meidän on otettava uudestaan esille se aste, jolle Kolumbian selkkaus on kehittynyt, ja muistuttaa, että Uraban alueella sijaitsevassa La Unión -yhteisössä on tapahtunut vuodesta 1997 alkaen kolme joukkomurhaa. Kolumbian hallitus on onneksi päättänyt etsiä syylliset käsiinsä ja antaa heille asianmukaisen rangaistuksen. Tosiasia on kuitenkin se, että vuodesta 1997 lähtien on tapahtunut kolme joukkomurhaa, joista viimeinen 8. heinäkuuta tänä vuonna, ja La Unión -yhteisö sekä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa ajava seurakuntien välinen komissio, etenkin irlantilainen fransiskaanimunkki Brendan Forde, ovat saaneet toistuvasti tappouhkauksia niiden puolueettomuudesta ja alueen rauhoittamiseen pyrkivästä toiminnasta huolimatta.

Meidän mielestämme tämä tilanne vaatii jälleen kerran mahdollisimman ripeää toimintaa eurooppalaisilta toimielimiltä. Niin komissiolla kuin Euroopan parlamentillakin on käytettävissään erinäisiä mahdollisuuksia toteuttaa se yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomission sekä Kolumbiassa vaikuttavan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomissaarin kanssa. Vaadimme, että komissio, tietenkin yhteistyössä parlamentin kanssa, antaa Kolumbian hallituksen käyttöön koko poliittisen voimamme ja painostuskykymme, jotta tuo kaivattu rauha saapuisi lopultakin Kolumbiaan ja jotta näitä dramaattisia tilanteita, murhia, kuolemia ja joukkomurhia, ei enää syntyisi.

  Banotti (PPE-DE). – (EN) Minulla oli viime vuonna kunnia käydä tässä kauniissa, ristiriitojen repimässä maassa, ja meille Euroopan parlamentissa on suotu etuoikeus puolustaa suureen ääneen kaukana täältä asuvien ihmisten oikeuksia. Minulla oli myös tilaisuus tavata Kolumbiassa viime vuonna monia ihmisoikeusaktivisteja.

Olemme tänä vuonna kuulleet Irlannissa, kuten irlantilaisten kollegojemme täällä tänään ilmaisema huoli osoitti, vaarasta, joka uhkaa isä Brendan Fordea, pienessä La Uniónin kylässä työskentelevää fransiskaanimunkkia, joka on omaa henkeään uhmaten päättänyt jäädä seurakuntalaistensa luokse. Hän on niin eristyksissä, että hän ei luultavasti saa koskaan kuulla tämänpäiväisestä keskustelustamme. Hänen on kuljettava kahdeksan mailia, ennen kuin hän voi puhua puhelimessa muiden kanssa. Tästä syystä meillä on etuoikeus vaatia täällä suureen ääneen, että hänen henkeään ja hänen yhteisönsä asukkaiden henkeä suojellaan, ja varmistaa, että Kolumbian hallitus tiedostaa huolemme.

  McKenna (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi tuoda julki, että olen erittäin pettynyt käsittelemäämme päätöslauselmaan. Ryhmäni, Verts/ALE-ryhmä, allekirjoitti tarkistuksen, mutta olimme tyrmistyneitä siitä, että tarkistuksessa ja päätöslauselmassa ei menty riittävän pitkälle. Niissä ei käsitellä useita vakavia kysymyksiä, kuten Plan Colombiaa ja maassa tapahtuvia räikeitä ihmisoikeusloukkauksia.

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet, että puolisotilaallisten ryhmien tekemillä ihmisoikeusloukkauksilla on armeijan tuki ja että köyhien ihmisten murhat maaseudulla ovat seurausta tästä. Valtaosa Kolumbian armeijasta syyllistyy edelleenkin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja Kolumbian viranomaiset katsovat käytännössä läpi sormien sitä, että armeija tukee puolisotilaallisten ryhmien tekemiä julmuuksia ja avustaa niissä. Yhdysvaltain ulkoministeriö on toistuvasti todennut, että Kolumbian armeija on ryhtynyt toimiin rangaistakseen ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä sotilaita.

Plan Colombia johtaa siihen, että Yhdysvallat myöntää 1,3 miljardia dollaria lähinnä sotilaallisiin tarkoituksiin. Monet ihmisoikeusjärjestöt uskovat, että tämä suunnitelma pahentaa köyhän maaseutuväestön tilannetta ja lisää ilman muuta poliittista väkivaltaa. Siitä on peruuttamatonta vahinkoa ihmisille ja ympäristölle, eikä se ratkaise huumeongelmaa. Kolumbian kansan mielipidettä Plan Colombiasta ei kysytty, mitä ei voida hyväksyä.

Kävin viime vuonna Kolumbiassa kansalaisjärjestöjen kanssa, ja voin kertoa, että tilanne paikan päällä on todella vakava. Kolumbialaiset sotilaat rohkaisevat edelleenkin aktiivisesti ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä puolisotilaallisia ryhmiä, ja on selvää, että Yhdysvallat ja Kolumbia ovat toimineet kansan edun vastaisesti. Olen sitä mieltä, että tämän olisi pitänyt olla mukana päätöslauselmassa. Ryhmämme oli ainoa ryhmä, joka halusi käsitellä Plan Colombiaa ja Kolumbian ihmisoikeustilannetta. Tämä on todella valitettavaa, ja olemmekin laiminlyöneet räikeästi velvollisuutemme maailman ihmisiä kohtaan.

  Marset Campos (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, kun presidentti Pastrana esiintyi täällä parlamentissa, hän lupautui ajamaan rauhaa maassaan, mutta unohti mainita kolme melko huolestuttavaa seikkaa, jotka ovat seuraavat.

Ensinnäkin hallituksen oma ja mitä merkittävin vastuu, sillä se avustaa puolisotilaallisten joukkojen ja armeijan yhdessä suorittamia ihmisoikeusloukkauksia, kidutuksia, ihmisryöstöjä ja murhia.

Toiseksi se, että niin suurien ongelmien ratkaiseminen kuin kokapensaiden viljely ja väkivalta voi onnistua ainoastaan käymällä rauhanneuvotteluja FARC:n ja ELN:n sissien kanssa.

Kolmas asia on se, että hän valmisteli Yhdysvaltojen kanssa sotilaallista väliintuloa alueelle (Plan Colombia) Kolumbian parlamentin, Euroopan ja maailman tietämättä.

Näiden syiden takia, ja koska Plan Colombiasta seuraa Latinalaisen Amerikan "vietnamisoitumisen" riski, on toimittava kolmen konkreettisen ehdotuksen edellyttämällä tavalla.

Ensiksi Euroopan unioni myöntää Kolumbialle apua vasta sitten, kun sen hallitus, FARC ja ELN ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen.

Toiseksi Euroopan unionin on tuomittava Plan Colombia ja vaadittava, että selkkauksen ratkaisusta neuvoteltaisiin ja että se olisi rauhanomainen, jotta tuolta sotilaalliselta väliintulolta vältyttäisiin.

Kolmanneksi Euroopan unionin on vaadittava presidentti Pastranalta, että maan puolisotilaalliset joukot lopettavat ihmisoikeuksien loukkaamisen ja että maa ei enää tavoittele sitä surullisen kuuluisaa maailmanennätystä, joka sillä on ollut tuhansien vuosittaisten väkivallan uhrien takia.

Tämän takia otan itselleni vapauden lisätä asian, joka on jo mainittu, mutta joka kannattaa mielestäni toteuttaa, eli että Euroopan unionin on perustettava Latinalaiseen Amerikkaan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien tarkkailuyksikön kaltainen yksikkö. On nimittäin olemassa niin monia maita, mutta ennen kaikkea Kolumbia, joissa ei noudateta demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaateita, että on meidän velvollisuutemme antaa tarkoituksenmukaista apua tuolle meidän ja koko maailman kannalta niin tärkeälle alueelle.

  Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsen Nielsonille, että kirjoitin hänelle 18. elokuuta ja ilmaisin huoleni isä Brendan Forden hengestä ja ahdingosta. Tämän irlantilaispapin henki on nyt uhattuna Kolumbian monimutkaisessa poliittisessa tilanteessa. Mainitsisin tässä myös erään Irlannissa syntyneen ja varttuneen nuoren miehen, Tristan James Murrayn, jonka äiti on kotoisin kotiseudultani Wexfordista, ja hänen kolumbialaisen kollegansa Javier Novan. Nämä nuoret ympäristöaktivistit ovat olleet kateissa heinäkuusta lähtien.

Me kaikki pelkäämme, että Plan Colombia kärjistää konfliktia ja lisää sissien vaikutusvaltaa alueella. Pyydän teitä varmistamaan, että EU:n antama tuki ja myös Yhdysvaltain tuki käytetään niin kuin pitääkin, ei siihen, että sotilaat lisäävät hyökkäyksiään rauhaa edistäviä yhteisöjä vastaan saadakseen muka sissit ulos niistä.

Isä Forde on päättänyt jäädä paikoilleen, koska hän yrittää suojella yhteisöään. Hänen henkeään on uhattu; hänelle on annettu 20 päivää aikaa poistua, ja Kansainvälinen Punainen Risti tukee kaikkia sanojamme. Meidän on lisättävä kaikkien näiden ihmisten kansainvälistä näkyvyyttä, myös niiden yhteisöjen, joiden jäsenten henget ovat uhattuna, ja luotamme siihen, että te, arvoisa komission jäsen Nielson, autatte meitä kaikin tavoin.

  Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kaksi minuuttia riittää hädin tuskin niiden kauheiden lukujen luettelemiseen, jotka saimme tänään kuulla Kolumbiasta. Mainitsen vain joitakin lukuja, jotka ovat peräisin Amnesty Internationalilta saadusta uusimmasta sähköpostiviestistä: puolisotilaalliset joukot surmasivat viime kuussa 50 siviiliä; vuonna 1999 tapahtui 400 siviilien verilöylyä; poliittisten rikosten uhreja oli 3 500; raiskauksia tapahtui 1000 ja 250 000 kolumbialaista siviiliä jäi kodittomaksi poliittisista syistä. Tähän kaikkeen lisätään nyt La Uniónin maaseutuyhteisössä tapahtunut verilöyly, kolmas kolmen vuoden aikana. Meille lankeaa moraalinen velvollisuus todeta, että tämä verilöyly oli täysin ennustettavissa ja että Kolumbiassa ei nykyään tapahdu mitään sattumalta.

Mitä siis on tehtävissä? Odottaa seuraavaa verilöylyä La Uniónissa tai jossakin toisessa kylässä, jotta voidaan laatia ties kuinka mones surunvalittelupäätöslauselma, vai – kuten jotkut kollegat ovat aivan oikein ehdottaneet – pitääkö meidän tuoda äänemme kuuluviin voimakkaana? Katson, että parlamentin on tänään rohjettava korottaa ääntään, ja lainaan vielä kerran Amnesty Internationalin sanoja: kaikki konfliktin osapuolet ovat vastuussa Kolumbian ihmisoikeusrikkomuksista, mutta yhdellä niistä – puolisotilaallisilla joukoilla – on suurin vastuu. Puolisotilaalliset joukothan pitävät siviiliväestöä kuolettavassa otteessaan ja tuhoavat sitä.

Kuten on palautettu mieliin, presidentti Pastrana on vieraillut täällä parlamentissa ja tarjoutunut antamaan arvokkaan panoksensa kaikkien osapuolten johdattamiseksi vuoropuheluun. Meidän on pyydettävä, että aivan ensimmäiseksi valtion sisälle on palautettava alkeelliset säännöt ja oikeudet sen lisäksi, että tuodaan julki se, mitä Kolumbiassa nyt tapahtuu.

Puolisotilaalliset joukot toimivat yhteisymmärryksessä ja rikostovereina armeijan kanssa, joka usein – kuten tässäkin tapauksessa – laatii joukoille tappolistat. Tähän asti ei ole tehty yhtään todellista yritystä toimittaa oikeuteen tämän oletetun puolisotilaallisen armeijan päälliköitä – ennen muuta Carlos Castañoa, joka välittää edelleen rankaisematta haastattelujaan Kolumbian radiokanavien kautta.

Ilmaisemme siis toistamiseen tukemme rauhanomaiselle ratkaisulle ja, olematta tekopyhiä, pyydämme Kolumbian hallitusta pohtimaan puolisotilaallisten joukkojen traagista roolia. Lopuksi kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia niiden poliittisia voimavaroja, joilla voidaan taata ihmisoikeuksia puolustavien kansalaisjärjestöjen turvallisuus.

  González Álvarez (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, kuten Manolo Medina sanoi, puhumme todellakin jälleen Kolumbiasta. Tällä kertaa pyytääksemme suojaa irlantilaiselle fransiskaanimunkille Brendan Fordelle ja hänen tovereilleen. Viimeinen Kolumbiassa murhattu ihmisoikeustaistelija surmattiin kuitenkin toukokuussa. Hänen nimensä oli Ramiro Zapata. Puolentoista viime vuoden aikana on murhattu 25 ihmisoikeustaistelijaa. Viime vuosien aikana on kuollut 3 000 Isänmaallisen unionin (Unión Patriótica) sotilasta.

Luis Guillermo Pérez, joka myös on ihmisoikeustaistelija, pitää itsepintaisesti kiinni siitä, että on olemassa suunnitelma nimeltään "sadan hengen suunnitelma" jopa sadan ihmisoikeustaistelijan murhaamiseksi. Minusta tämä olisi Kolumbian kannalta katastrofi. Toivokaamme, että tämä viimeinen ihmisoikeustaistelija liioittelee. Mikäli se, mitä hän sanoo, on kuitenkin totta, se on Kolumbian kannalta katastrofi. Mielestäni Euroopan unionin on tehtävä oma aloite, oma strategia, joka poikkeaa sotilaallisesta uhkayrityksestä, jollainen Yhdysvaltojen suunnitelma tuntuu olevan, jotta kolumbialaisten elämästä tulisi siedettävämpää.

  Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, parlamentin, joka on väistämättä ja järkähtämättä sitoutunut Kolumbian ja koko planeetan ihmisoikeuksien puolustamiseen, on jälleen kerran ilmaistava huolestuneisuutensa tuon maan tilanteesta ja erityisesti irlantilaisen kirkonmiehen Brendan Forden ja hänen yhteisönsä saamista uhkauksista, joita paheksumme jyrkästi.

Arvoisa puhemies, minun mielestäni Euroopan unionin olisi tehtävä jotain muutakin kuin ilmaistava huolestuneisuutensa, vaadittava kansalaisturvallisuutta ja toistettava tukevansa niitä rauhanneuvotteluyrityksiä puolisotilaallisten joukkojen kanssa, joihin presidentti Pastrana on ryhtynyt. On jo tullut aika ryhtyä sanoista tekoihin, jottei mielenilmaisumme jäisi pelkiksi kauniiksi sanoiksi.

Haluaisin muistuttaa, että presidentti Pastrana on ensimmäinen ulkovaltojen valtionpäämies, joka on nykyisen vaalikauden aikana halunnut saapua puhumaan parlamenttimme täysistuntoon. Nyt hän tarvitsee Euroopan unionilta erityistä ja solidaarisuutta ilmentävää panosta kolmella avoimella rintamalla: aseellisesta selkkausta koskevissa neuvotteluissa, huumeiden vastaisessa taistelussa, joka meidän on käsitettävä jaetun vastuun alueeksi, sekä instituutioiden vahvistamisessa, johon liittyy erityisenä osa-alueena ihmisoikeuksien puolustaminen.

Haluaisin muistuttaa presidentti Pastranan tässä istuntosalissa lausumista sanoista: "Mielestäni ei ole mahdollista saada kunniallista ja demokraattista tulevaisuutta ilman perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa kulttuuria. Tiedän, että pitkän sisäisen konfliktin aikana kolumbialaiset ovat loukanneet vakavasti näitä oikeuksia, eikä tämä saa enää jatkua. Olen sitoutunut kunnioittamaan ihmisoikeuksia kokonaisvaltaisesti."

Arvoisa puhemies, kokonaan toinen asia on se todellisuus, joka tätä nykyä repii tuota maata rikki. Arvoisa puhemies, siksi minusta on tärkeää, että komissio kertoo meille, kuinka paljon varoja se voi käyttää antaakseen yhteisön panoksen tämän ongelman ratkaisemiseksi, sillä vuoden 2001 valmistelevassa talousarviossa ei mainita mitenkään sitä panosta, jonka jäsen González Álvarez mainitsi hetki sitten: Euroopan unionin oman ja ainutkertaisen vastauksen. Mitä komissio on aikonut tehdä solidaarisuuttamme ilmentävän panoksen antamiseksi tätä maata rikki repivän selkkauksen ratkaisemisen hyväksi?

Brittisotilaiden sieppaaminen Sierra Leonessa.

  Ferrer, Concepció (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, Sierra Leonen sieppaukset ovat valitettavasti jälleen ajankohtainen asia. Tällä kertaa kyse on West Side Boys -kapinallisryhmän sieppaamista 11 brittisotilaasta. Tähän on lisättävä tämän kapinallisryhmän suorittamat julmat hyökkäykset, joiden tarkoituksena on ollut laajentaa ryhmän vaikutusaluetta ja joiden hintana on ollut kolmen hallitusta puoltaviin joukkoihin kuuluneen jäsenen henki.

Kyse on toimista, jotka PPE-ryhmä tuomitsee mitä jyrkimmin ja jotka Euroopan parlamentinkin on tuomittava samalla, kun sen on vaadittava yhäkin siepattuna olevien sotilaiden vapauttamista ilman ehtoja ja ilmaistava tukensa Sierra Leonen hallitukselle samoin kuin UNAMSIL:n ja brittiarmeijan joukoille, jotka työskentelevät rauhan saavuttamiseksi tuossa maassa. Tuo rauha on kuitenkin hauraalla pohjalla, kuten tämä sieppaus osoittaa. Emme siis voi rajoittua vain tuomitseviin sanoihin, vaan meidän on siirryttävä toimintaan ja vaadittava lisäksi Lomén rauhansopimusten noudattamista ja kaikkien kapinallisjoukkojen riisumista aseista.

Niin kauan kuin köyhyys isännöi ja hallitsee Sierra Leonessa, niin kauan kuin timanttien salakuljetusta ja asekauppaa ei saada loppumaan, tämän piinatun maan ei ole mahdollista saavuttaa rauhaa.

Siksi on tarpeen, että Euroopan unioni ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöönsä, eikä ainoastaan rauhanprosessin pönkittämiseksi vaan ennen kaikkea sellaisten elinolojen vakiinnuttamiseksi, joissa rauhan saavuttaminen on väistämätöntä. Siksi kehitysyhteistyöpolitiikan on oltava avokätistä ja koordinoitua. Sen tähden pyydämme, että talousarviossa annetaan sija tälle politiikalle, jonka avulla pyritään parantamaan köyhyyden aiheuttama haava. Ennen kaikkea Euroopan unionilta, jäsenvaltioilta ja kansainväliseltä yhteisöltä vaaditaan kuitenkin päättäväistä toimintaa, jotta timanttien salakuljetus alueella saataisiin kerta kaikkiaan lopetettua. Asia on niin, että niin kauan kuin maan luonnonrikkaudet hyödyttävät ainoastaan sotaherroja, toisin sanoen niin kauan kuin timantit mahdollistavat sen, että puolisotilaalliset joukot saavat riittävästi pääomaa aseiden saamiseksi ja toimintansa jatkamiseksi, rauha jää vain saavuttamattomaksi unelmaksi. Ilman rauhaa kehitys on pelkkää kuvitelmaa.

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, se, joka tuntee tämän kurjuuden virran vyöryvän ylitseen joka istuntokausi Strasbourgissa, kysyy kyllä itseltään, mitä todellakaan pystymme tekemään. Sierra Leonessa ei pidetä panttivankeina pelkästään YK-sotilaita, brittisotilaita, siellä on vuosien ajan pidetty panttivankina kokonaista kansaa, ja me olemme auttaneet siinä, olkoon sitten vain timanttien salakuljetuksen välityksellä.

Turvallisuusneuvosto on asettanut 5. heinäkuuta kauppasaarron Sierra Leonen timanteille. Meidän pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen tämän kauppasaarron toteuttamiseksi, tehdä EU:n puolelta kaikki tarvittava, jotta kaikesta veritimanteilla käydystä kaupasta voi tulla loppu. Sen takia mielestäni Sierra Leonen timanttien salakuljetuksen rajoittaminen ei riitä.

Meidän pitää myös tukea enemmän hallitusta, mutta olen sitä mieltä, että myös sotaoikeudenkäynnin tukeminen on ehdottoman välttämätöntä. Se, että aseita käyttävät ihmiset voivat ottaa kanssaihmisiltään hengen ilman rangaistusta, siitä meidän pitää tehdä loppu.

  Bordes (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, säälin luonnollisesti 11 brittisotilasta, jotka Sierra Leonessa riehuvat aseistetut ryhmät sieppasivat. He ovat myös sellaisen politiikan uhreja, jonka pääasiallinen uhri on Sierra Leonen kansa. Tämä politiikka on kuitenkin ensisijaisesti niiden oman hallituksen, Ison-Britannian hallituksen syytä, ja sitä tukevat kaikki länsimaiset suurvallat, ja etenkin Ranska, samoin kuin YK.

On pöyristyttävää, että päätöslauselmassa ei mainita sanallakaan Ison-Britannian entistä ja nykyistä asemaa tässä maassa. Entinen siirtomaavalta on ryöstettyään ja hyödynnettyään tätä maailman aluetta määrännyt vaalivilpin avulla hallituksen, joka edustaa ennen kaikkea sen omia etuja. Sen juonittelut ovat yksi merkittävä tekijä raa’assa sisällissodassa, johon maa osallistuu suoraan diplomatiansa ja laivastonsa painostuksen sekä epäsuorasti niiden entisten afrikkalaisten siirtomaajoukkojen välityksellä, joiden käyttäytyminen kentällä on yhtä julmaa kuin aseistettujen ryhmienkin. Aseistetut ryhmät, joiden joukossa on RUF, eivät missään tapauksessa edusta Sierra Leonen kansan etuja menetelmiensä tai tavoitteidensa osalta. Niiden vastuu maan murhenäytelmistä, vaikka se onkin suuri, ei kuitenkaan vastaa Ison-Britannian ministerien tai korkeiden virkamiesten kyynisyyden tasoa.

Äänestämme siten tätä päätöslauselmaa vastaan, jossa peitellään lähes vanhakantaista siirtomaapolitiikkaa.

  Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, vastustan sitä, että Espanjan vasemmisto yritti käyttää Gibraltaria poliittisesti hyväkseen Kurskin murhenäytelmän jälkeen. HMS Tireless on turvassa Ison-Britannian alueella, ja korjaustöissä noudatetaan mahdollisimman korkeita turvallisuusnormeja.

Toteaisin Sierra Leonesta, että vastustan myös edellisen puhujan lausuntoa, mutta haluaisin tehdä erään yleisluonteisen huomautuksen Ison-Britannian hallituksen roolista. Varoitimme kuukausia sitten Ison-Britannian Labour-puolueen hallitusta siitä, mitä vaaroja liittyy siihen, että brittijoukkojen tehtäviä Sierra Leonessa ei ole selvästi määritelty. Joukoillemme olisi alun alkaen pitänyt antaa selkeä ja ajallisesti rajattu tehtävä, johon liittyy realistinen poistumisstrategia. Nykyinen sietämätön tilanne on selvästikin seurausta otteen herpaantumisesta ja poliittisesta päättämättömyydestä, ja se on selvä opetus tulevaisuuden kannalta.

  Martínez Martínez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Sierra Leonen tilanne on ollut useita kertoja kiireellisen keskustelumme aiheena ja me olemme aina käsitelleet tätä asiaa kannustamalla rauhanneuvotteluja, kansallista sovittelua ja kotinsa menettäneen väestön tukemista sekä peräänkuuluttamalla sellaista kansainvälistä rikosoikeutta, joka kykenisi tuomitsemaan ne henkilöt, jotka ovat vastuussa tuossa maassa tapahtuvasta kansanmurhasta.

Tätä nykyä kyse ei ole enää pelkästään politiikasta vaan rikollisesta toiminnasta, joka sisältyy kaikkien rikoslakien piiriin. Kyse on julmasta sieppauksesta, jonka ovat suorittaneet sellaiset rikolliset, joilla ei ole mitään poliittisia siteitä, ei aiemmin hallinneen sotilasjuntan jäseniin eikä mihinkään heinäkuussa 1999 rauhansopimuksen allekirjoittaneisiin ryhmiin. Heidän vaatimuksensa rajoittuvat pyyntöön vapauttaa ryhmä vankeja ja tarkistaa rauhansopimusta, jonka avulla tuon runnotun maan olot yritetään saada järjestykseen. Sieppauksen uhreilla on kuitenkin suuri poliittinen merkitys.

Kansainvälisen yhteisön läsnäolo Sierra Leonessa on hyvä esimerkki sen peräänantamattomasta halusta saavuttaa maailmanlaajuinen rauha. Sen takia me, jotka otamme tuon vastuun, kannatamme sitä, että Euroopan parlamentti ottaa tänään yhteyttä Sierra Leoneen ja tekee vetoomuksen siepattujen brittisotilaiden vapauttamiseksi välittömästi ja ilman ehtoja.

Turkin suorittamat pommitukset Pohjois-Irakissa.

  Duff (ELDR). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä on todella huolestuttava asia. Euroopan unionin kenties tärkein perusperiaate oli rauha, ja niiden, jotka haluavat liittyä unionin jäseniksi, täytyy hoitaa koti- ja ulkomaan asiansa mahdollisimman rauhanomaisesti.

Kuten tiedämme, Turkin rajat ovat erittäin haavoittuvat, ja sen erityisongelmana on luoda vakaat ja rauhanomaiset olot, joita sen integroituminen Eurooppaan edellyttää. Meidän pitäisi Turkin jäsenyyttä edeltävänä aikana pyrkiä luomaan toimiva foorumi, jossa voisimme keskustella niin sotilaallisista kuin myös siviili- ja talouskysymyksistä. Turkin NATO-jäsenyyden takia monella jäsenvaltiollamme on erityinen vastuu tässä asiassa. Yhteisen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä olisi pidettävä verukkeena ja myös siltana, jotta voisimme muodostaa yhteisiä kantoja terrorismin torjuntakeinoista perusoikeuksia kuitenkin kunnioittaen.

Jos onnistumme luomaan tällaisen käytännön foorumin, meidän pitäisi voida odottaa, että nämä murheelliset ja vakavat välikohtaukset ovat pysyvästi takanapäin.

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, Turkki on NATO-maa. Turkki asettaa itsensä Euroopan unionin ehdokasvaltioksi. Turkki on allekirjoittanut monenlaisia kansainvälisiä sopimuksia, muun muassa ihmisoikeuksien suojelemisesta, kidutuksen poistamisesta jne. Ja siitä huolimatta Turkki jatkaa edelleen omien rajojensa ulkopuolella, Pohjois-Irakissa, olevien kurdien pommittamista. Arvoisa komission jäsen, mielestäni meidän pitää puhua selvää kieltä. Ilman selvää poliittista ja rauhanomaista ratkaisua kurdiongelmaan asiat eivät tule koskaan menemään hyvin, ja Turkin pitää hyväksyä se. Uskon, että vakaantuminen – ja toivomme toki vähintään, että rauha Lähi-idässä tulee päivä päivältä lähemmäs – että tämän seudun vakaantuminen ei koskaan toteudu, jos kurdikysymykseen ei saada ratkaisua. Haluamme luonnollisesti ilmaista surumme niille perheille, jotka ovat jälleen joutuneet pommitusten kohteiksi, viimeksi nyt taas elokuussa, ja pyydämme osoittamaan suurta kunnioitusta valtioiden välisten rajojen osalta. Jos tätä kunnioitusta ei osoiteta, niin siitä tulee jatkuva lähde uudelle kurjuudelle. Sota ei koskaan tuo mukanaan rauhaa.

  Uca (GUE/NGL). - (DE) Arvoisa puhemies, erään pommituksen uhrin äiti kysyi televisiohaastattelussa: "Mitä pahaa minun lapseni oli tehnyt?" Miksi lasten, naisten ja aseettomien siviilien pitää aina olla sotilaallisten toimien uhreina? Turkin armeijan 15. elokuuta Kendakorissa toimeenpanemassa kurdikylien pommituksessa kuoli yli 32 ja haavoittui 40 ihmistä. Se oli verilöyly ja rikos ihmisyyttä vastaan. Se on osoitus Turkin hallituksen asennoitumisesta rauhaan ja kurdeihin aikana, jolloin nämä ovat ojentaneet kätensä rauhan merkiksi.

Kuten Turkin ulkoministerin tiedottaja vahvistaa, Turkki on jo kauan tehnyt iskuja PKK:ta vastaan, joka on jo kolmatta kertaa julistanut yksipuolisen aselevon. Ihmettelenkin, miksi juuri nyt kesken Turkin liittymisvalmistelujen maahan toimitetaan aseita ja rakennetaan ammustehtaita. Miksi ihmisoikeusjärjestöt ja Maailman rauhan päivä kiellettiin 1. syyskuuta? Onko tosiaankin niin, että demokratisoitumisprosessi saadaan nopeammin aikaan asein ja ammuksin? Ei!

Kurdiongelman rauhanomainen ratkaisu ja ihmisoikeuksien huomioon ottaminen on parempi tie rauhaan. Onko äitien aina jouduttava kärsimään? Emmekö voi edistää sitä, että kurdi- ja turkkilaisväestön välille saataisiin veljelliset ja rauhanomaiset suhteet? Pidän myönteisenä MEDA-ohjelmaa, johon sisältyy se, että Turkin hallituksen on lopetettava kurdiväestön kaikkinainen valtiollinen, oikeudellinen, poliittinen, kulttuurinen ja sosiaalinen syrjiminen. EU:n Turkille antama taloudellinen apu pitäisi kytkeä kurdikysymyksen ratkaisemiseen ja kurdiseudun taloudellisen ja sosiaalisen alikehittyneisyyden voittamiseen.

Tällä vuosisadalla ei pitäisi enää sallia moisia siviiliväestöön kohdistuvia pommituksia! Tuomitsen tällaisen epäinhimillisyyden ja vaadin, että tämä rikos selvitetään ja syylliset tuomitaan. Kehotan neuvostoa ja jäsenvaltioita tuomitsemaan johdonmukaisesti kurdikylien pommittamisen ja neuvottelemaan Turkin hallituksen kanssa myös siinä tarkoituksessa, että aloitettaisiin viipymättä neuvottelut kurdien demokraattisten edustajien kanssa poliittisesta ratkaisusta. Se on nopein tie EU:hun!

  Morillon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämä on kolmas puheenvuoroni tässä parlamentissa tämän täysistuntojakson aikana, jossa käsitellään erilaisia asioita, jotka koskevat Turkkia ja sen suhteita Euroopan unioniin.

Tämä on antanut minulle tilaisuuden ilmaista kantani tietyistä asioista, jotka mainitaan mietinnössä, jonka parlamenttimme on pyytänyt minua laatimaan Turkin jäsenyydestä ja sen liittymisestä unioniin. En palaa tähän aiheeseen, mutta haluaisin ilmaista täällä kantani. Jos paljastuu, että Turkin armeija on vastuussa 15. elokuuta Kendakorissa tehdystä pommi-iskusta, voimme vain kehottaa Turkin hallitusta heikentämään asteittain sen armeijan asemaa, jota se ylläpitää terrorismin vastaisen taistelun varjolla aloilla, jotka saattavat vahingoittaa vakavasti Turkin uskottavuutta sen osalta, kuinka halukas se on liittymään Euroopan unioniin.

Taistelu terrorismia vastaan näyttää olevan voitettu, ja uskon aidosti, että on tullut hetki tehdä tämänkaltainen päätös. Sotilaan ei pidä eikä hän saa päättää voimankäytöstä vain sen takia, että hänellä on oikeus siihen poikkeustilaa lukuun ottamatta. 40 vuotta kestänyt sotilasurani armeijassa on vakuuttanut minut riittävästi siitä, että "Cedant arma togae", aseiden on väistyttävä toogien edessä.

  Poos (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin viisi poliittista ryhmää on esittänyt Turkin pommituksia Pohjois-Irakissa koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen. Tämä osoittaa, miten kiinnostunut parlamenttimme on kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta ja ihmisoikeuksista tässä maailman osassa, samoin kuin se kertoo parlamentin äärimmäisestä valppaudesta, kun kyse on unionin ehdokasvaltiosta ja tässä tapauksessa Turkista.

Tosiasiassa ei pidä sietää sitä, että Pohjois-Irakista, jolla on kansainvälisten päätösten mukaisesti rajoitettu itsemääräämisoikeus, tulee myös oikeudeton alue, jossa kaikki on sallittua ja jossa kaiken lisäksi tarkkailijoiden kaikenlainen läsnäolo on kiellettyä. Terrorismin vastainen legitiimi taistelu ei oikeuta kollektiivisia rangaistuksia, joiden uhreina ovat kokonaisten kylien kurdikansat. Tällaiset kohtuuttomat kostotoimet on kiellettävä ikuisiksi ajoiksi sivistyneen maan sotilastoimissa.

  González Álvarez (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, kuten toverini Uca sanoi, se, että Euroopan unionin jäsenvaltioksi pyrkivä maa pommittaa puolustuskyvyttömiä ihmisiä, tappaa yli 30 siviiliä ja aiheuttaa yli 40 hengen haavoittumisen, on anteeksiantamatonta.

Meidän mielestämme vähintä mitä maalta voi noiden asianhaarojen nojalla pyytää, on se, että se noudattaisi kansainvälisen oikeuden säädöksiä. Meidän on tietenkin tuomittava myös eräiden jäsenvaltioiden tekopyhyys, kun ne rikkovat käytännesääntöjä, jotka koskevat aseidenvientiä sellaisiin maihin, jotka voivat käyttää niitä siten kuin Turkki tässä nimenomaisessa tapauksessa on tehnyt ja jotka vievät niitä sinne. Mielestämme on tekopyhää tuomita tämä tapaus ja lähettää sitten aseita, jotta se tapahtuisi uudestaan.

Olemme myös sitä mieltä, että Euroopan unionin on valvottava, että kukin hakijavaltio kunnioittaa ensisijaisesti ihmisoikeuksia. Muutoin ei voida hyväksyä sitä, että ne haluavat kuulua tähän unioniin.

  Nielson, komissio. – (EN) Toteaisin ensiksi Nepalin pakolaisista, että komissio yhtyy täysin arvoisien jäsenten huoleen Itä-Nepalin leireillä elävien pakolaisten tilanteesta ja vaatii jäsenten tavoin asiaan pikaista ja pysyvää ratkaisua.

Kummaltakin osapuolelta tarvitaan uutta kimmoketta ja poliittista tahtoa sopivan ratkaisun löytämiseksi. Ennen kaikkea olisi sovittava järjestelyistä niiden osalta, jotka haluavat palata Bhutaniin vapaaehtoisesti. Teknisiä ratkaisuja ei voida löytää, elleivät neuvottelijat ole vakaasti päättäneet löytää ratkaisua.

Komissio panee merkille YK:n pakolaisasiain pääkomissaari Ogatan aikaansaannokset, kun hän esimerkiksi kävi Bhutanissa ja Nepalissa viime toukokuussa, ja kummankin osapuolen sitoutuneisuuden toimivan ja pikaisen ratkaisun löytämiseksi. Olen myös puhunut kummankin osapuolen hallituksen edustajille. Hekin pyrkivät päättäväisesti löytämään ratkaisun.

YK:n pakolaisasiain pääkomissaarin Ogatan vierailu ja Euroopan parlamentin valtuuskunnan vierailu tämän vuoden huhtikuussa ovat saaneet aikaan todellista edistystä. Komissio kuitenkin pahoittelee sitä, että leireillä toteutettavasta tunnistamisesta ei ole vielä päästy sopimukseen, vaikka äskettäin uskottiin, että sopimus saataisiin aikaan.

Komissio on säännöllisessä yhteydenpidossaan Nepalin ja Bhutanin viranomaisten kanssa korostanut aina, että tämä ongelma pitää ratkaista pikaisesti. EY antaa pakolaisille huomattavan määrän humanitaarista apua ja on tähän mennessä antanut pakolaisille yli 11 miljoonaa euroa. Komissio on aina tilaisuuden tullen kehottanut kumpaakin osapuolta saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Se on toistuvasti ilmaissut, että se on sitoutunut myöntämään pakolaisten sopeuttamisessa ja asuttamisessa tarvittavat resurssit, kunhan asiassa on tapahtunut todellista edistystä. Useat EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet samaan.

Kuluvana varainhoitovuonna komissio antaa leireille 1,5 miljoonan euron verran tukea UNHCR:n kautta. Vaara siitä, että varat loppuvat kesken, pitäisi pystyä välttämään. Tämä on täysin mahdollista, kun otetaan huomioon varojen määrä. Tehtävänämme on estää se.

Komissio odottaa pääsevänsä arvioimaan, mihin lopputulokseen päästään Nepalin pääministerin Koiralan ja Bhutanin ministerineuvoston puheenjohtajan Zimban välisissä keskusteluissa, jotka on määrä käydä YK:n yleiskokouksessa 11. syyskuuta.

Siirryn nyt Myanmarin viimeaikaisiin tapahtumiin. Komissio pahoitteli 18. toukokuuta parlamentissa sitä, että Myanmarin sotilashallitus loukkaa edelleenkin ihmisoikeuksia. Viittasimme tuolloin laittomiin teloituksiin, pakkotyövoiman käyttöön, paikallisen väestön pakkosiirtoihin, poliittisten vastustajien sortamiseen ja laillisten poliittisten puolueiden vapaan toiminnan estämiseen.

Tuomitsemme myös Aung San Suu Kyin ja muiden Kansallisen demokratialiiton jäsenten liikkumavapauden rajoittamisen ja jokapäiväiset mielivaltaiset pidätykset.

Samalla komissio ilmaisi tukensa Myanmaria koskevalle EU:n yhteiselle kannalle ja yleisten asioiden neuvoston huhtikuussa 2000 tekemälle päätökselle vahvistaa tuota yhteistä kantaa. Käytämme hyväksemme kaikki tilaisuudet painostaaksemme aasialaisia kumppaneitamme siihen, että he kehottaisivat Valtion rauhan ja kehityksen neuvostoa aloittamaan merkittävän vuoropuhelun demokraattisesti valittujen edustajien ja etnisten vähemmistöjen kanssa. Päämääränä täytyy olla yhteisesti hyväksytyn ratkaisun löytäminen nykyiseen tilanteeseen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien kunnioittaminen Myanmarissa.

Useat puhujat ovat tänään iltapäivällä maininneet matkailun. EU on jo selkeästi ilmaissut tukevansa Aung San Suu Kyin vetoomusta, että kaikkien kehittyneiden maiden asukkaat pidättyisivät matkustamasta Myanmariin. Rohkaisemme kansalaisiamme menettelemään näin.

Rangoonin viimeaikaiset tapahtuvat ovat selvä näyttö, mikäli näyttöä tarvittiin, siitä, että oli perusteltua tuomita sotilashallituksen sopimattomat toimet. Aung San Suu Kyin ja hänen puolueensa korkea-arvoisten jäsenten aiheetonta pidätystä ja sitä seurannutta arestia sekä paikallisten nuorisojohtajien pidätystä viime lauantaina ei mitenkään voida perustella väittämällä, että he tarvitsevat "suojelua". Tällaista kohtelua ei myöskään voida perustella toteennäyttämättömillä salaliittosyytöksillä. Kyse oli silkasta väkivallasta ja viranomaisten paniikinomaisesta toiminnasta. Komissio yhtyy näin ollen ympäri maailmaa esitettyihin vaatimuksiin, että Aung San Suu Kyin ja hänen korkea-arvoisten kollegojensa kotiaresti lopetettaisiin välittömästi, että tavanomaiset kanavat palautettaisiin välittömästi, jotta diplomaatit pääsisivät tapaamaan Kansallisen demokratialiiton johtajia, että paikalliset nuorisojohtajat, joita pidetään vangittuina ilman syytettä, vapautettaisiin välittömästi ja että Myanmarin demokraattisesti valittujen poliittisten edustajien yksityispuhelujen laiton salakuuntelu lopetettaisiin välittömästi.

Kolumbian ihmisoikeustilanteesta toteaisin, että olemme useasti kiinnittäneet huomiota viattomien siviilien murhiin Kolumbiassa. Näihin julmuuksiin syyllistyneet rikolliset ovat lähes järjestelmällisesti jääneet rankaisematta. Myös haavoittuvia ryhmiä paikan päällä auttavien henkilöiden saamien tappouhkausten määrä on lisääntynyt jyrkästi. Olemme esimerkiksi saaneet tietää, että irlantilaispappi Brendan Forde, joka työskentelee eräällä väkivallan pahimmin runtelemista alueista, on saanut vakavia tappouhkauksia. Komissio pahoittelee syvästi tätä tilannetta ja tuomitsee sen, ja se kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia kunnioittamaan humanitaarista oikeutta ja periaatteita.

Komissio tukee niin ikään presidentti Pastranan rauhanponnisteluja. Se tekee kaiken voitavansa edistääkseen pysyvän rauhan kannatusta maassa. Sen osalta, mitä tämänpäiväisessä keskustelussa on sanottu, aseiden lisääminen ei mielestäni ole oikotie Kolumbian tilanteen ratkaisemiseksi, vaan se tuo ainoastaan lisää ongelmia.

Komissio yhtyy täysin parlamentin huoleen yhdentoista brittisotilaan äskettäisestä sieppauksesta Sierra Leonessa. Toivomme, että yritykset kuuden vielä siepattuna olevan sotilaan vapauttamiseksi tuottavat tulosta. Haluaisimme ilmaista myötätuntomme sotilaille ja heidän perheilleen. Komissio pelkää, että tällaiset välikohtaukset ja YK:n työntekijöiden sieppaus voivat hankaloittaa pyrkimyksiä rauhanprosessin jatkamiseksi. Pitäisimme myönteisenä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöstä YK-joukkojen lisäämisestä Sierra Leonessa.

Turvallisuusneuvoston 5. heinäkuuta tänä vuonna antama päätöslauselma, jossa kiellettiin Sierra Leonesta peräisin olevien timanttien salakauppa, on nyt siirretty osaksi yhteisön oikeutta. Tämä kielto samoin kuin vuodesta 1997 lähtien voimassa ollut kielto, joka koskee aseiden myymistä muille ryhmille, on ehdottomasti pantava täytäntöön. Komissio kehottaa kaikkia osapuolia – joihin kuuluu ilman muuta myös Euroopan timanttiteollisuus – tukemaan YK:n pakotekomiteoita tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Komissio tukee edelleen hallituksen pyrkimyksiä palauttaa maahan rauha ja toteuttaa ohjelmia talouden elvyttämiseksi. Entisten taistelijoiden kotiuttamista ja sopeuttamista tuetaan Euroopan kehitysrahaston varoin laajemman jälleenrakennus- ja kuntoutusohjelman yhteydessä. Talouden elpymistä tuetaan 8,2 miljoonan euron talousarviotukiohjelmalla ja teknisellä tukiohjelmalla, jolla pyritään parantamaan julkistalouden hoitoa. Komissio hakee lähiviikkoina hyväksyntää 30 miljoonan euron suuruiselle kuntoutus- ja sopeutusohjelmalle, 28 miljoonan euron suuruiselle terveydenhoitoalan tukiohjelmalle, 34,75 miljoonan euron suuruiselle konfliktin jälkeiselle talousarviotukiohjelmalle ja 4,5 miljoonan euron suuruiselle valtiovarainministeriön tukiohjelmalle.

Humanitaarisen avun osalta komissio rahoittaa edelleen ECHOn kautta ohjelmia, joilla tuetaan asuinseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä ja pakolaisia kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n välityksellä. ECHO on vuoden 1999 alusta lähtien antanut noin 26 miljoonan euron verran tukea, joka on kattanut lääkintähoidon, lääkeravinnon, veden ja puhtaanapidon sekä psykososiaalisen tuen tarjoamisen sodasta kärsiville lapsille. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon lapsisotilaiden ja yleensä lasten järkyttävä tilanne Sierra Leonessa. Lisäksi tämä rahoitus on kattanut erityisesti amputointipotilaiden sekä pakolaisten ja asuinseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden tukemisen.

Pohjois-Irakin osalta komissio yhtyy useissa päätöslauselmaesityksissä ilmaistuun huoleen Turkin ilmavoimien äskettäisistä operaatioista ja niistä aiheutuneista siviiliuhreista. Komissio on pannut merkille, että Turkin ulkoministeri selvittää parhaillaan tapausta ja mahdollisia korvauksia. Jokainen Turkin armeijan hyökkäys Irakiin hankaloittaa pyrkimyksiä alueen vakauttamiseksi ja aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä kurdiväestölle. Kurdit ovat kärsineet jo tarpeeksi. Jotta alueella voitaisiin palata normaalielämään, tarvitaan vakautta, rauhaa ja tukea talouskehitykselle. Unioni on viime vuosina toistuvasti painottanut, että on välttämätöntä kunnioittaa Irakin ja sen Turkin-vastaisen rajan koskemattomuutta. Nämäkään tuoreet rajaloukkaukset eivät ratkaise Turkin eivätkä kenenkään muun ongelmia. Rauhanomainen vuoropuhelu osapuolten välillä on mielestämme ainoa mahdollinen tie kohti pysyvää vakautta alueella. Olen pannut tarkkaan merkille, mitä parlamentin jäsenet ovat tänään sanoneet Turkkiin liittyvistä odotuksistaan, erityisesti mitä tulee sen tulevaan asemaan eurooppalaisessa yhteistyössä, ja yhdyn ilman muuta heidän näkemyksiinsä.

  Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että olemme esittäneet arvoisalle komission jäsenelle Kolumbian tilannetta koskevan kysymyksen, ja hän on vastannut, että komissio tukee presidentti Pastranan rauhanponnisteluja. Olen kysynyt häneltä, aikooko komissio täydentää tuota sanallista tukeaan jonkin sellaisen tuen avulla, joka ei koostu pelkästään sanoista. Ymmärrän, että tämä ei ehkä ole sopiva hetki keskustella asiasta, mutta haluaisin, että komissio vastaisi meille, vaikka sitten kirjallisesti.

  Nielson, komissio. - (EN) Täydennän mielelläni näitä sanojani kirjallisesti, jolloin voin esittää perusteellisempia huomioita. Suora vastaukseni on, että – suoraan sanottuna ja kaunistelematta – meidän täytyy varoa joutumasta siihen tilanteeseen, että myönnämme rahoitusta toimiin, joita emme välttämättä hyväksy sataprosenttisesti. Meidän täytyy myös huolehtia siitä, että keskitymme riittävästi köyhyyden poistamiseen ja että teemme jotakin, josta todella on hyötyä heikoimmassa asemassa oleville ryhmille. Toisin sanoen se, mitä teemme nyt ja vastaisuudessa Kolumbiassa rahoituksen osalta, on räätälöitävä erittäin huolellisesti tätä taustaa vasten.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 17.30.

8. Temelínin ydinvoimala

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista päätöslauselmaesityksistä:

- B5-0708/2000, McNally ja muut Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän puolesta tšekkiläisestä Temelínin ydinvoimalasta;

- B5-0723/2000, Flemming ja Chichester Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillis-demokraatit) puolesta Temelínin reaktorista;

- B5-0732/2000, Echerer ja muut Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta Temelínin ydinvoimalasta;

- B5-0745/2000, Papayannakis ja Sjöstedt Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaisen vihreän vasemmiston puolesta Temelínin ydinvoimalasta.

  Adam (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron jäsen McNallyn asemesta, sillä hänen täytyi palata tänään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Euroopan unioni on parlamentin tuella tehnyt jo paljon parantaakseen neuvostovalmisteisten ydinreaktorien teknistä ja käyttöturvallisuutta ja perustaakseen riippumattomia sääntelyelimiä. Käsittääkseni se, mitä Temelínissä parhaillaan tehdään, on jo tehty Suomessa, ja vastaavia muutostöitä on tekeillä Kozloduissa Bulgariassa Euratomin lainan turvin.

Haluaisin komission vahvistavan, mikäli se on mahdollista, noudatetaanko Temelínissä tehtävissä töissä Kansainvälisen atomienenergiajärjestön tekemän 12 tarkastuksen suosituksia ja että niissä luodaan jäsenvaltioiden tasoa vastaavia turvallisuusnormeja. Euroopan unionin kansalaiset haluavat tällaisen vakuutuksen tai lupauksen. Olemme tällä viikolla saaneet monta viestiä Tšekin viranomaisilta. He väittävät, että suurin osa toimista, joita vaadimme tässä päätöslauselmassa, on jo toteutettu ja että muita toimia toteutetaan parhaillaan. Pystyykö komissio vahvistamaan tämän tänään, ja ellei, lupaako se ilmoittaa pikaisesti näkemyksensä tästä asiasta Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunnalle?

  Flemming (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, monilla Euroopan unionin valtioilla on sangen ystävällismieliset, suorastaan sukulaisuussuhteet Tšekin tasavaltaan. Uskon kuitenkin, että nimenomaan hyvässä perheessä voidaan sanoa myös sellaisia asioita, jotka eivät ole jonkun mieleen. Ydinvoimaloilla on Euroopan unionissa maailmanlaajuisesti korkeat turvallisuusvaatimukset, ja on itsestään selvää, että liittymiseen halukkaan maan, joka haluaa ottaa käyttöön uuden ydinvoimalan, on otettava nämä vaatimukset huomioon!

Pitää paikkansa, että Temelínin turvallisuustason arvioiminen kuuluu Tšekin ydinvalvontaviranomaisen toimivaltaan. Sekin pitää kuitenkin paikkansa, että komissio on Tšekin kanssa tehdyssä liittymiskumppanuussopimuksessa asettanut ensisijaiseksi tavoitteeksi yhteisön oikeudellisten säädösten toimeenpanemisen ympäristövaikutusten arvioinnin alueella, myös Temelínin vuoksi. Tšekki on tosin allekirjoittanut niin sanotun Espoon yleissopimuksen vuonna 1993, muttei tähän päivään mennessä vieläkään ratifioinut sitä. Nyt pitää yhtäkkiä muutamassa päivässä hoppuillen ja hätäillen hyväksyä Temelínin koekäyttö ilman, että naapurivaltiot Saksa ja Itävalta olisivat saaneet vaadittuja tietoja ja ilman, että naapurivaltioiden huolestunut väestö olisi saanut tilaisuutta esittää kannanottojaan ja vastalauseitaan Tšekin viranomaisille. Se nimittäin on Espoon yleissopimuksen sisältö. Tämä on voimassa olevaa EU-oikeutta!

Pyydänkin Tšekin hallitusta, suorastaan vannotan sitä, ottamaan naapurivaltioiden ja omankin maansa väestön tunteman huolen vakavasti. Temelínin reaktorithan ovat neuvostovalmisteisia, tyyppiä VVER1000, sitä ei voi Westinghousekaan millään muuttaa. Ajatelkaa vain Tšernobyliä.

Vetoan vielä kerran Tšekin hallitukseen: toimikaa jo nyt niin vapaaehtoisesti kuin teidän tulisi toimia, jos olisitte jo nyt Euroopan unionin jäsen, suuren eurooppalaisen perheemme jäsen!

  Echerer (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, ensiksikin haluaisin kiittää kollegoiden välisestä rakentavasta ja asiallisesta yhteistyöstä, joka on johtanut tähän yhteiseen päätöslauselmaesitykseen.

Ympäristövaikutusten arviointi yksinkertaisesti laiminlyötiin 13 hankkeen tarkistusmenettelyn kohdalla. Kuten jäsen Flemming mainitsi, Espoon yleissopimus on allekirjoitettu aikoja sitten. Vuoden alussa Tšekin parlamentin olisi pitänyt ratifioida se, ja se olisi pitänyt myös ottaa käyttöön – tämä lykättiin ilman minkäänlaista perustelua epämääräiseen ajankohtaan.

Julkisuudessa, lehdissä ja myös yksityisissä keskusteluissa jatkuvasti esitettyjä epäilyksiä turvallisuudesta ei silti oteta todella vakavasti. Viimeisimmässä tšekki-, saksalais- ja itävaltalaisasiantuntijoiden välisessä kahdenvälisessä tapaamisessa 2.–5. syyskuuta tänä vuonna todettiin toistuvasti, että Temelín ei vastaa saksalaisia turvallisuusvaatimuksia eikä sitä niin ollen hyväksyttäisi Saksassa.

Neljäs seikka: Temelínistä saatavaa sähköä ei ole tarkoitettu maan omaan käyttöön, vaan se on vientisähköä ja vieläpä polkuhintaan.

Viidenneksi: Euroopan asukkaiden turvallisuuden ja vastuun Euroopan asukkaita kohtaan pitäisi jo olla riittäviä syitä ryhtyä asiassa toimiin.

Komissio sanoo, että meillä ei ole asiassa mitään oikeudellisia mahdollisuuksia. Senhän komissio on tiennyt jo pitkään. Onko komissio sitten odottanut, että joku tempaisisi hatusta jonkin oikeudellisen toimenpiteen? Ei! Minä odotan, että – niin kuin te kaikki tiedätte – vihreiden kanta on se, että turvallisuus ja ydinvoimalat ovat kaksi käsitettä, jotka eivät ole yhteensovitettavissa. Euroopassahan on todellisuudessa itäisiä ja läntisiä ydinvoimaloita. Asiassa on myös kaksinaismoraalia, josta on tultava loppu. Yksinomaan oikeudellisin toimenpitein, arvoisa komissio, ei voida voittaa kaikkea ja jokaista ongelmaa.

Odotankin komissiolta ja neuvostolta, että ne osoittavat avoimesti yhtä vahvaa poliittista tahtoa kuin Euroopan parlamentti on osoittanut tässä päätöslauselmaesityksessä.

Saisinko vielä viitata yhteen parlamentin riippumattomien jäsenten teknisen ryhmän tarkistukseen, jossa ei ole sen enempää järkeviä kuin mitään uusiakaan vaatimuksia kätkettyä yhteyden luomista lukuun ottamatta. Tällaista politiikkaa en voi kannattaa! Politiikassa on vuosikaudet kieltäydytty näkemästä tätä ongelmaa tai oltu välinpitämättömiä sen osalta uhkaamalla populistisesti veto-oikeudella. Niin ei voida päästä asetettuun tavoitteeseen eikä luoda rakentavaa pohjaa neuvotteluille!

Euroopan kansalaisten turvallisuuden ja sitä myöten luottamuksen yhteisöön pitäisi olla meille kaikille ensisijaisia tavoitteita. Päätöslauselmaesityksemme on hyvin merkittävä Euroopan väestölle, mutta ennen kaikkea Tšekin kansalle. Toivonkin, ettemme tuota heille pettymystä!

  Chichester (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämän kysymyksen ei edes pitäisi olla mukana kiireellisistä aiheista käytävässä keskustelussa. Pahoittelen sitä, että vihreät käyttävät tätä tilannetta kyynisesti hyväkseen ja vääristelevät sitä. Sitä, että he sekaantuvat ehdokasvaltion sisäisiin asioihin ja harjoittavat poliittista kiristystä uhkaamalla estää veto-oikeudella sen EU-jäsenyyden, ei missään nimessä voida hyväksyä. Pahoittelen sitä, että itävaltalaiset ovat antaneet tunteiden viedä vallan ja unohtaneet järkiperäiset tieteelliset perustelut. Tšekit ovat kaikin tavoin osoittaneet toimineensa vastuullisesti ja moitteettomasti kansainvälisesti hyväksyttyjen normien mukaisesti, ja meidän pitäisi antaa heidän edetä asiassa. Vaikka allekirjoitin yhteisen päätöslauselmaesityksen poliittisen ryhmäni ohjeiden mukaisesti, aion äänestää tätä päätöslauselmaa vastaan.

  Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen kolmas itävaltalaispuhuja, ja pelkäsin jo, ettei ole enää mitään sanottavaa. Jäsen Chichesterin puheenvuoron jälkeen uskon, että kannattaa vielä kerran viitata siihen, että Euroopan, mutta myös Itävallan, väestön tarpeet ja epäilyt ydinenergiakysymyksessä ja erityisesti Temelínin ydinvoimalan kohdalla on otettava vakavasti. Ryhmäni tukee käsiteltävänä olevaa päätöslauselmaa Temelínistä periaatteellisista syistä, koska otamme vakavasti väestön tunteman huolen ja koska monet meistä ovat kauan toimineet ydinenergiaa vastaan idässä ja lännessä.

Henkilökohtaisesti minuun on tehnyt pitkäaikaisen vaikutuksen Itävallassa Zwentendorfin ydinvoimalan vastainen poliittinen kamppailu, eikä siksi ole tarvittu mitään sellaista konservatiivista vakuuttelua, jollaista olen Itävallan tiedotusvälineissä viime päivinä toisinaan myhäillen, joskin kummastuneena havainnut.

Edellisen puhujan lailla minäkin vastustan ainoaa, varsin huterasti muotoiltua tarkistusta, koska uskon, että sanamuoto "korkean tason" ei sano mitään, sillä onhan Tšekin tasavaltakin tietoinen korkean turvallisuustason välttämättömyydestä. Tuen siksi täysin käsiteltävänä olevaa päätöslauselmaesitystä ja vastustan tarkistusta.

  Olsson (ELDR). – (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin tunnustaa parlamentin jäsenille, että suhtaudun tähän kysymykseen hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta olen vanha ydinvoiman vastustaja ja olen toiminut useita vuosia Ruotsissa valtion ydinvoima-asiain tarkastuslaitoksen johtokunnan jäsenenä, toisaalta olen EU:n ja Tšekin tasavallan välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan puheenjohtaja.

Haluan sen vuoksi sanoa nopeasti kolme asiaa. Ensiksikin: huoli ydinvoimasta aiheuttaa sen, että turvallisuuden ei pidä olla vain hyvä vaan sen on oltava joka tilanteessa paras mahdollinen. Toiseksi samat säännöt koskevat tietenkin yhtälailla Tšekkiä kuin muitakin hakijavaltioita ja pitkällä aikavälillä sitä koskevat samat säännöt kuin jäsenvaltioitakin. Kolmanneksi tätä päätöslauselmaa on pidettävä osana Tšekin kanssa käytävää avointa vuoropuhelua, vuoropuhelua, jota käymme EU:n ja Tšekin tasavallan välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan puitteissa, mutta jota on voitava käydä myös EU:n ja Tšekin parlamenteissa.

Meidän on laajennettava tätä keskustelua, se on osa demokratiaamme. Se ei saa kuitenkaan johtaa tiukkoihin äänensävyihin Tšekin ja EU:n jäsenvaltioiden välillä. Toivon, että Tšekki voi vastata myönteisesti kaikkiin kysymyksiin ja että tämä asia saisi sen vuoksi onnellisen lopun.

  Raschhofer (NI). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Tšernobylin ydinreaktorikatastrofin jälkeen luulisi, että kaikki olisivat ottaneet siitä opiksi. Silloinhan radioaktiivinen säteily ei rajoittunut Ukrainaan eikä jäänyt vain kahdenväliseksi ongelmaksi. Tiedän, että ydinvoimakysymyksessä on unionissa vastakkain puolestapuhujia ja vastustajia, eikä mitään yhtenäistä linjaa ole. Ennen kaikkea ydinvoimaloille ei ole yhtenäisiä turvallisuusvaatimuksia. Tässä asiassa olisi toimittava kiireesti myös uskottavuuden nimissä.

Tšernobylistä saatujen kokemusten jälkeen esitän kuitenkin kysymyksen, onko tosiaankin mahdollista, että Euroopan sydämessä otetaan Temelínin myötä käyttöön ydinvoimala, jonka turvallisuudessa on yhä huomattavia puutteita. Tšekki yrittää Temelínin käyttöönotolla muuttaa tapahtuneita tosiasioita. Tällaisella menettelytavalla ei luvalla sanoen ole mitään tekemistä kumppanuussuhteen kanssa. Edmund Stoiber ilmaisi asian tänään aivan oikein: järjestyssäännöt on otettava huomioon.

Itävallan parlamentissa kaikki puolueet – korostan, kaikki – tekivät tämän viikon tiistaina päätöksen, jossa tehdään selväksi, että liittymisneuvotteluihin voidaan suostua vain, jos Temelíniä parannetaan. Toteaisin vain yhden asian: kannatamme Tšekin tasavallan liittymistä unioniin. Ehtojen on kuitenkin täsmättävä. Pyydänkin teitä tukemaan päätöslauselmaesitystämme, joka on sisällöltään samanlainen kuin Itävallan parlamentin neljän puolueen tekemä päätös. Meidän kaikkien tavoitteenammehan on loppujen lopuksi oltava, että ydinvoimaloiden turvallisuusvaatimukset ovat mahdollisimman korkeat.

  Linkohr (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, aion äänestää tämän päätöslauselman puolesta. Pidän sitä järkevänä. Jos sillä voidaan edistää sitä, että kumpikin osapuoli joustaa hieman sanasodassa, on se jo täysin täyttänyt tarkoituksensa. Pahoittelen, ettei tšekkiosapuoli voi puolustautua asiassa eikä esittää omaa kantaansa, sillä tällaisessa mutkikkaassa kysymyksessä olisi aina hyvä, jos molempia osapuolia kuultaisiin.

Yhtä avoimesti haluaisin kuitenkin myös sanoa, etten pidä hyvänä, että Itävallan hallitus ja myös parlamentti esittää asiassa eräänlaisen uhkavaatimuksen. Tällä tavalla emme ole tähän asti Euroopan unionissa toimineet. On selvää, että kyse on ongelmasta. Jos kuitenkin alamme ottaa käyttöön uhkavaatimuksia, saapuu huomenna jokin porukka, joka vaatii, että tšekit voivat liittyä jäseneksi vasta sitten, jos Benesch-säädökset perutaan. Sitten tulee jossain vaiheessa jokin toinen ryhmä ja vaatii sitä ja tätä. Olkaahan varovaisia moisten uhkavaatimusten kanssa! On muitakin mahdollisuuksia ratkaista tällaisia ongelmia. Haluaisin kuitenkin suositella myös tšekkiosapuolelle niiden epäilysten ottamista vakavasti, joita erityisesti saksalaiset ovat reaktorin turvallisuudesta esittäneet. Sen haluaisin tässä kohden myös sanoa.

Viimeinen tärkeä näkökohtani on suunnattu komissiolle. Ympäristövaikutuksista puhutaan jatkuvasti. Se on aivan paikallaan. Meillä on kuitenkin myös Euratom-sopimus, jossa on 97 artikla. Siinä määrätään suunnilleen niin, että komissiolle on tiedotettava kaikista suunnitelmista, jotka koskevat kaikenlaisten radioaktiivisten aineiden päästöjä. Komission on lisäksi ilmoitettava, voiko toisen jäsenvaltion vesistö, maaperä tai ilmatila saastua.

Tiedän toki, että Tšekin tasavalta ei ole vielä Euroopan unionin jäsen. Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, mitä mieltä komissio on tästä artiklasta, ja luuleeko se, että Tšekin tasavalta on noudattanut sitä. Olisi kiinnostavaa tietää, kuten jäsen Gordon Adamkin kysyi, miten se arvioi ympäristövaikutusten arviointia.

  Flemming (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Linkohrin puheeseen on tehtävä eräs oikaisu. Annan teille mielelläni tekstin Itävallan hallituksen päätöksestä. Siihen ei sisälly mitään uhkavaatimusta eikä vähäisintäkään painostusta, ja minäkin olen nyt sanonut aivan selvästi, että emme voi emmekä haluakaan pakottaa mihinkään. Pyydämme Tšekin hallitusta, vetoamme siihen, että se toimisi voimassa olevan eurooppalaisen oikeuden mukaisesti, pitäytyisi aivan yksinkertaisesti Espoon yleissopimuksessa, vaikkei se olekaan vielä ratifioinut sitä.

  Nielson, komissio. - (EN) Komissio on seurannut erittäin tarkasti poliittista keskustelua Temelínin ydinvoimalasta. Se on toistuvasti painottanut, että on tärkeää, että ehdokasvaltiot noudattavat korkeaa ydinturvallisuuden tasoa asiaa koskevien neuvoston päätöslauselmien mukaisesti. Komissio on aktiivisesti mukana neuvoston keskusteluissa, joissa pyritään arvioimaan ja takaamaan ehdokasvaltioissa korkea ydinturvallisuuden taso Euroopan unionin jäsenyyden keskeisenä edellytyksenä.

Tšekin ydinenergia-alan sääntelyviranomainen on vastuussa ydinvoimaloiden toimiluvista. Komissio on tehnyt yhteistyötä Tšekin viranomaisten kanssa tehostaakseen viranomaisen valmiuksia. Tšekin viranomaiset ovat varmistaneet, että Temelínin ydinvoimalan ykkösreaktorille ei myönnetä toimilupaa, ennen kuin kaikki ongelmat ratkaistaan ydinenergia-alan sääntelyviranomaista tyydyttävällä tavalla.

Tšekin nykyinen lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten arviointia, ennen kuin toimilupa voidaan myöntää. Komissio odottaa, että Tšekin viranomaiset panevat täytäntöön tämän määräyksen. Jäsen Adams kysyy, ottivatko tšekit huomioon IAEA:n tarkastukset ja näkemykset. Vastaus on "kyllä". IAEA on tarkastanut muutokset, joita tšekit tekivät turvajärjestelmiin IAEA:n ohjelmien jälkeen. IAEA totesi, että tšekit olivat toimineet asianmukaisesti.

Nämä ovat ne tiedot, jotka pystyn antamaan tästä asiasta.

  Puhemies. – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan muutaman minuutin kuluttua klo 17.30.

9. Tulipalot Euroopassa

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista päätöslauselmaesityksistä:

- B5-0703/2000, Malliori ja muut Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän puolesta Euroopan metsäpaloista;

- B5-0724/2000, Hatzidakis ja muut Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillis-demokraatit) ja Euroopan demokraattien yhteistyöryhmän puolesta metsäpaloista Euroopan unionin eteläosissa;

- B5-0723/2000, Isler Béguin ja Frassoni Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta Euroopan metsäpaloista;

- B5-0737/2000, Muscardini ja muut Unioni Euroopan puolesta ryhmän puolesta Euroopan metsäpaloista;

- B5-0746/2000, Ainardi ja muut Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta tulipaloista Välimeren alueilla;

- B5-0747/2000, Korakas ja muut Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta Kreikan tulipaloista.

  Malliori (PSE). - (EL) Arvoisa puhemies, tulipalot, jotka tänä kesänä tuhosivat laajoja metsäalueita Välimeren alueella, johtuvat pääasiassa lämpötilan noususta ja pitkään jatkuneesta kuivuudesta, eikä pidä tietenkään unohtaa tahallisia palojen sytyttämisiä.

Nopeassa tahdissa tapahtuvat ilmastomuutokset vaikuttavat koko ekosysteemiin. Tiedemiehet korostavat vaaraa, jonka aiheuttaa järjetön puuttumisemme luontoon, minkä seurauksia ovat muun muassa jyrkät ilmastoilmiöt. Viime vuosina Etelä-Euroopassa on ollut paloja yhä useammin. Välimerestä on tullut erittäin vaarallinen alue ja tarvitaan erityistoimia. Omassa maassani, Kreikassa, tehtiin tänä vuonna ilmoitus yli 500 metsäpalosta, joista useimmat saatiin hoidettua niin, että vahingot jäivät hyvin pieniksi. Valitettavasti oli myös tapauksia, joissa metsäpalot pääsivät täysin valvonnasta, minkä seurauksena tuli kuolonuhreja ja omaisuusvahinkoja. Haluaisin ilmaista myötätuntoni kuolonuhrien perheille ja vahinkoa kärsineille kaikissa maissa, jotka ovat kärsineet tämänkaltaisista ongelmista.

Arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että eurooppalainen strategia metsiensuojelun alueella on poliittinen velvollisuus ja välitön prioriteetti. Lisäksi olen sitä mieltä, että talousarvioon on pakko luoda uudestaan budjettikohta, joka koskee luonnonkatastrofeja. Olen sitä mieltä, että komission on käytettävä vaikutusvaltaansa jäsenvaltioihin, jotta maankäyttöä koskevaa lainsäädäntöä tiukennettaisiin ja määrättäisiin uudelleenmetsityksestä palojen jälkeen, jotta paikallisille ja alueellisille vastuutahoille annettaisiin tarvittavaa palonsammutuskoulutusta ja toteutettaisiin tiedotuskampanja kansalaisille metsien hyödyistä ja niiden suojelutavoista ja rohkaistaisiin vapaaehtoista osallistumista metsäpalojen torjuntaan.

  Trakatellis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, joka syyskuu pidämme täällä murheellisen tilinpidon metsäpalojen aiheuttamista uhreista ja tuhoista. Metsäpalot johtuvat tietenkin ilmasto-olojen muutoksesta, Välimerenmaissa kesäisin vallitsevista ilmasto-oloista, mutta myös rikollisesta toiminnasta. Ne voivat johtua myös muista syistä, ne voivat lähteä liikkeelle esimerkiksi kaatopaikoista, ja tietenkin erilaisten hallinnollisten rakenteiden puuttuminen ja ennen kaikkea metsäpalojen kokonaisvaltaisen ja koordinoidun torjunnan puutteet laajentavat niiden tuhovaikutuksia.

Millaisia ehdotuksia voimme tehdä? Aivan ensiksi sekä jäsenvaltioiden että komission pitää suunnata uudestaan aluekehitysohjelmansa ja panna täytäntöön ehkäisy-, korvaus- ja metsitystoimenpiteitä. Voitaisiin käyttää esimerkiksi yhteisön Interreg-aloitetta. Lisäksi metsärekisterien käyttöönotto olisi hyvin tärkeää ja edistäisi ekologisen rikkauden suojelua ja hankkimista ja maalla keinottelun torjuntaa.

Arvoisa puhemies, lisäksi tarvitaan koordinaatiota ja yhteistyötä Euroopan tasolla, ja kehotan komissiota tekemään ehdotuksen eurooppalaisen metsäpalojen ehkäisykeskuksen luomisesta, joka myös tutkisi ja esittelisi uusia ehkäisy- ja torjuntatekniikoita. Menen vielä vähän pitemmälle: nyt on sen aika, että komission on laadittava integroitu puolustusstrategia luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien tuhojen kansallisten torjuntatoimien ja -menetelmien koordinoimiseksi. Tämä pitää tietenkin tehdä aina toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen.

Arvoisa puhemies, toivon saavani komissiolta myönteisen vastauksen näihin ehdotuksiin, jotta voisimme suojella metsiämme tehokkaammin.

  Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, näyttää tosiasiassa aivan siltä kuin kyse olisi kroonisesta ja kausittaisesta pahasta, vuoden 2000 kesää ovat jälleen vaivanneet tulipalot, joiden haavat maassamme ja mantereellamme ulottuvat tuhansien hehtaarien alueille. Osasta niistä on tullut jopa hautausmaita palomiehille ja asukkaille, jotka ovat kohdanneet traagisen kuoleman.

Tällä murhenäytelmällä on rikollinen alkuperä: siihen ovat syypäitä vastuuttomat pyromaanit, joille olisi aiheellista langettaa varoittavia rangaistuksia, tai häikäilemättömät rakennuttajat, jotka ovat valmiita kaikkeen saadakseen haltuunsa rakennuskiellossa olevia alueita ja joille repressiivisten oikeusvälineiden valikoima on varmasti pelottava. Tällä murhenäytelmällä on kuitenkin myös vastuullinen alkuperä: toisaalta taloudellisten toimintojen luettelon puute, kuten esimerkiksi maatalouden ja paimentamisen yhdistelmä Korsikassa, tai maantieteellisiin tietoihin perustuvien todellisten lähestymistapojen puute sekä luonnonvaroja arvostavan ja tulipalojen leviämistä ehkäisevän maaseudun aluesuunnittelun puute. Lopuksi ja ennen kaikkea tähän on syynä sellaisen todellisen ympäristökoulutuksen puuttuminen, jonka puitteissa tehtäisiin selvästi enemmän kuin välttämättömät ennaltaehkäisy- ja tiedotuskampanjat.

Tämä kesäinen kulkutauti on siten parannettavissa, arvoisa puhemies. On ehdottoman tärkeää tasapainottaa jälleen maankäytön eräiden politiikkojen suuntaviivoja, kuten karjanhoitoa Korsikassa, ja jakaa palkkioita taloudellisten ja ennalta ehkäisevien kehysten mukaisesti. Nämä ensisijaiset säännökset eivät korvaa tarvittavia jälkikäteisiä sijoituksia asianmukaisiin ja riittäviin tulenestolaitteisiin, joita asetetaan unionin kaikkiin maihin riskialttiille alueille. Alueiden kansalaiset luottavat siihen, että komissio toteuttaa konkreettisia toimia.

  Papayannakis (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, tänä vuonna metsäpalot Välimeren alueella ja erityisesti Kreikassa nousivat ennätystasolle. Käsittääkseni Kreikassa tulipalot tuhosivat metsää kaksi kertaa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja kuolonuhreja oli useita siitä huolimatta, että Kreikan hallitus oli tietenkin riittävästi valmistautunut ja että Kreikan palonsammutuskoneisto, -lentokoneet ja –henkilökunta ovat nykyään maailman parhaita. On siis käynyt selväksi, että palojen sammuttaminen ei riitä. On siirryttävä ehkäisyyn. Me kaikki sanomme näin, mutta emme tee niin. Asia on monimutkainen, se koskee tietysti paikallisviranomaisia ja kansallista hallitusta.

Mitä Euroopan unioni voi tehdä? Arvoisa puhemies, se voi harjoittaa aktiivisempaa peruspolitiikkaa, lisätä koordinointia ja toimenpiteitä, tarkastella yhteisen maatalouspolitiikan heikkouksia, joka käytännössä vie metsissä eläviltä ja niistä toimeentulonsa saavilta kannustimen ja ajaa heidät pakoon. Yhteinen maatalouspolitiikka myöntää tukea laiduntamiselle palaneilla alueilla, myöntää tukea eläimille, jotka laiduntavat palaneilla alueilla, samaan aikaan, kun metsä yrittää elpyä luonnollisella tavalla. Euroopan unionin pitää tietenkin lisäksi katsoa hieman uudestaan sijoitusten suuntaamista ja prioriteetteja. Me olemme jo pitkän aikaa pitäneet ääntä omistusrekisteristä, erityisesti metsien omistusrekisteristä, jota pitäisi tukea aivan ensimmäisenä prioriteettina, ja pitäisi tietenkin ryhtyä kaikkiin muihin kehitys- ja sijoitustoimiin, jotka tukevat metsien kehittymistä metsinä eikä kulutuksen kohteena, niin, että myös metsistä toimeentulonsa saavilla olisi mahdollisuus elää siellä. Se on parasta ehkäisyä ja suojelua.

Metsäpaloja tulee luonnollisesti olemaan, ja näkyvillä olevan ilmastokehityksen myötä ne tulevat valitettavasti pahenemaan. Meistä kuitenkin riippuu, yritämmekö tehdä voitavamme ehkäistäksemme ainakin tiedossa olevia syitä.

  Coelho (PPE-DE). - (PT) Arvoisa puhemies, metsäpalojen aiheuttama murhenäytelmä on koskettanut myös Portugalia. Osa paloista on syttynyt luonnollisista syistä, osa taas on seurausta rikollisesta toiminnasta, joka liittyy ennen kaikkea tuomittaviin taloudellisiin pyyteisiin.

Tiedämme, että tämä kysymys kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle ja että jäsenvaltioiden on itsensä ryhdyttävä toimiin ja vahvistettava keinoja metsäpalojen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi. Sekä näihin kahteen tavoitteeseen että metsittämiseen liittyvät kansalliset toimet onkin syytä nostaa kansallisten aluekehitysohjelmien erityisiksi painopisteiksi. Mutta yhtä lailla myös Euroopan metsästrategiaa on syytä vahvistaa riittävin teknisin ja taloudellisin keinoin, jotta kansallisia voimavaroja voitaisiin niiden avulla tehostaa ja täydentää. Rohkenen tässä mielessä korostaa päätöslauselmamme 12 kohtaan sisältyvää parlamentin ehdotusta Euroopan tulipalojen torjuntakeskuksen perustamisesta, ja otan myös vapauden ehdottaa Portugalia tuon keskuksen sijaintipaikaksi.

  Nielson, komissio. - (EN) Komissio pahoittelee syvästi Euroopassa äskettäin riehuneiden metsäpalojen aiheuttamia ihmishenkien menetyksiä sekä ekologista ja taloudellista tuhoa.

Tässä keskustelussa on mainittu toissijaisuusperiaate. Meidän täytyy varoa herättämästä liikaa toiveita ja kuormittamasta komissiota tehtävillä. Meidän täytyy varoa antamasta lupauksia, joita emme voi pitää. Suoraan sanottuna sitä on tapahtunut aiemmin jo tarpeeksi. Kun käymme tällaisia keskusteluja, meidän pitäisi varoa olettamasta automaattisesti, että komissio ratkaisee ongelman. Me voimme ja meidän pitäisi tehdä jotakin, mutta halusin esittää tämän varoittavan huomautuksen.

Menen nyt itse keskustelun ytimeen, kysymykseen hätäapua koskevasta budjettikohdasta, ja totean, että komissio harkitsee parhaillaan ehdotuksen tekemistä tämän budjettikohdan oikeusperustasta.

Komissio voisi kuitenkin harkita rahallista tukea metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseksi maaseudun kehittämisestä annetun asetuksen N:o 1257/1999 mukaisesti. Kreikan viranomaisten mukaan maatalousrahastojen määrärahat eivät riitä siihen, että ennallistamistyöhön voitaisiin myöntää tuntuvasti varoja.

Komissio näin ollen kehottaa Kreikan viranomaisia tekemään ehdotuksia kehitysohjelman muuttamiseksi siten, että tarvittavia määrärahoja voidaan harkita.

Haluaisin kiinnittää huomionne EY:n asetukseen N:o 2158/1992, jonka puitteissa voidaan rahoittaa metsäpaloja ennalta ehkäiseviä toimia. Kunkin jäsenvaltion pitäisi vahvistaa, että se on ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin metsäpaloriskien minimoimiseksi. Uusia komission aloitteita on jo voimassa tai ne tulevat piakkoin voimaan. Kollegio käsittelee lähitulevaisuudessa ehdotusta neuvoston päätökseksi yhteisön mekanismista väestönsuojelutoimien koordinoimiseksi hätätilanteissa. Tällä pyritään parantamaan jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa. Sillä on myös tärkeä sivuvaikutus, sillä se auttaa kolmansia maita selviytymään odottamattomista hätätilanteista, joista ne eivät yksin selviytyisi. Jäsenvaltioita kehotetaan tämän koordinointimekanismin myötä yksilöimään ryhmiä, jotka voivat tulla paikalle lyhyellä varoitusajalla.

Komissio aloitti äskettäin satelliittipohjaisen hankkeen, jossa pyritään parantamaan tietoa Välimeren alueella toimivista palontorjuntakeskuksista, jotta riskitasot voitaisiin määritellä päiväkohtaisesti. Tarkastelemme sitä, voisiko tämä johtaa järjestelmään, joka mahdollistaa metsäpalojen varhaisen havaitsemisen. Komissio niin ikään kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan toimintakapasiteettiaan. Aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta on jo myönnetty tuntuvasti määrärahoja vuosina 1994–1999. Kansallisten viranomaisten olisi myönnettävä tarvittavat taloudelliset resurssit, jotta näitä toimia voitaisiin vahvistaa vuosina 2000–2006.

Toteaisin yleisesti, että päätös tällaisten palontorjuntalaitteiden hankinnasta on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla. Suunnitteilla on myös metsäpalojen torjuntaa koskevia itseopiskeluryhmiä. Komissiolla ei kuitenkaan ole tarpeeksi resursseja, jotta se voisi toteuttaa muita toimia. Rakennerahastoja voidaan käyttää luonnonkatastrofien jälkeiseen ennallistamistyöhön, ja tätä mahdollisuutta onkin käytetty hyväksi viime vuosina.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

⁂

Keskustelu tärkeistä, ajankohtaisista ja kiireellisistä aiheista on päättynyt.

Toimitamme äänestyksen.

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN
varapuhemies INGO FRIEDRICH

  Morillon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, kuten tietyille kollegoillemme, minulle on kerrottu juuri tilanteesta Pohjois-Afganistanissa, jossa talibanit ovat kahden kuukauden tauottoman hyökkäyksen jälkeen ilmeisesti vallanneet tänä yönä Toliqanin kaupungin useita taistelijoita ja siviilejä on kuollut. On tietenkin liian myöhäistä sisällyttää tätä aihetta päätöslauselmaan kiireellisenä asiana. Saanen pyytää teitä, arvoisa puhemies, välittämään puheenjohtajakokoukselle pyynnön, että neuvosto ja komissio antavat seuraavan Brysselissä pidettävän mini-istuntomme aikana julkilausuman toiminnasta, jota Euroopan unioni voisi harkita poliittisen ratkaisun löytämiseksi Afganistanin tilanteeseen ja näiden hyödyttömien verilöylyjen lopettamiseksi.

  Puhemies. – Paljon kiitoksia, jäsen Morillon, viemme asiaa eteenpäin.

  Sakellariou (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kannattaa jäsen Morillonin ehdotusta. Haluaisin myös painottaa ryhmäni puolesta, että pidämme neuvoston julkilausumaa tästä asiasta hyvin tärkeänä, ja pyydän teitä välittämään sen puheenjohtajakokoukselle.

  Puhemies. – Teen sen mielelläni, arvoisa kollega!⁽¹⁾

⁂

  Sakellariou (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää budjettivaliokunnan puheenjohtajaa kertomaan meille äänestyksen jälkeen, onko hänellä valmiina ne määrärahat, joita vaaditaan sen Euroopan metsäpaloja koskevan päätöslauselmaesityksen 12 ja 14 artiklassa, jonka puolesta juuri äänestimme.

  Wynn (PSE), budjettivaliokunnan puheenjohtaja. - (EN) Arvoisa puhemies, tämä osoittaa, miten mieletöntä on harjoittaa politiikkaa lonkalta. Tämä asia ei ole käynyt missään valiokunnassa. On pyydetty rahaa, jota ei ole olemassa, eikä kukaan ole sanonut, mistä se otetaan. Kyse on kiireellisestä asiasta, josta parlamentti on äänestänyt – olkoon niin, mutta tämä on aivan älytöntä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Ymmärsin kyllä viestin hyvin, puheenjohtaja Wynn!

(1) Ajankohtaiskeskustelun äänestysten tulokset: ks. pöytäkirja.

10. Fidžisaarten tilanne vallankaappauksen jälkeen

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Fidžisaarten tilanteesta vallankaappauksen jälkeen. Komission jäsen Nielsonilla on puheenvuoro.

  Nielson, komissio. - (EN) Panttivankien vapauttaminen 13. heinäkuuta, kapinallisjohtajan ja hänen tärkeimpien liittolaistensa pidättäminen 26. heinäkuuta ja hallituksen pyrkimykset yleisen järjestyksen palauttamiseksi antavat jonkin verran aihetta tyytyväisyyteen. Fidžin tulevaisuuteen liittyy kuitenkin yhä suuria huolenaiheita.

Ensiksikään ei voida hyväksyä sitä, että tietyt etniset ryhmät käyttävät väkivaltaa alistaakseen muita yhteisöjä. Toiseksi maahan on palautettava demokraattinen hallitus. Nykyisellä väliaikaishallituksella ei ole demokraattista perustaa. Demokraattisten periaatteiden ja käytäntöjen täysimääräistä palauttamista varten pitäisi tehdä selkeä suunnitelma. Vuodelta 1997 oleva perustuslaki, jossa vahvistetaan kaikkien fidžiläisten yhtäläisten oikeuksien periaate, on palautettava voimaan. Tämä prosessi olisi saatava päätökseen erittäin nopeasti. Nyt ehdotettu aikaväli, kaksi tai kolme vuotta, on aivan liian pitkä.

Fidžissä esiintyvään etniseen vastakkainasetteluun on saatava ratkaisu. Rotujen välisestä yhteistyöstä ja sovusta on tultava todellisuutta. Tämä saattaa edellyttää kansainvälisten välittäjien apua. Jotta olisimme realistisia, meidän täytyy tukea kaikkia mahdollisia askeleita kohti vakautta unohtamatta kuitenkaan edellä kuvaamaani skenaariota. Kansainvälinen yhteisö ja Fidžin avunantajat sopivat näistä periaatteista.

EU:n osalta neuvosto on tiedottanut Fidžille pyynnöstään aloittaa Lomén yleissopimuksen 366 artiklan mukaiset neuvottelut ja vaatinut tilanteen perusteellista tarkastelua Fidžin antamien tietojen perusteella. Lisää tietoja saadaan raportista, joka koskee AKT-maiden ministeritason selvitysryhmän vierailua Fidžiin elokuun puolivälissä Papua-Uuden-Guinean ulkoministerin johdolla. Lisäksi komissio sai ensi käden tietoa lailliselta pääministeriltä, Mahendra Chaudhrylta, 31. elokuuta.

Olemme nyt neuvottelujen alkuvaiheessa. 366 artiklan mukaisiin toimiin ryhdytään, ellei neuvotteluissa saada aikaan keskustelujen kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävää ratkaisua. Toistaiseksi voidaan sanoa vain, että toimet, mikäli niihin ryhdytään, eivät saisi vahingoittaa köyhiä ja niitä, jotka jo kärsivät tilanteen aiheuttamasta vakavasta talouskriisistä. Näin ollen köyhyyteen liittyviä hankkeita olisi jatkettava. Toivon lopuksi, että kansainvälisen avunantajayhteisön koordinoidut pyrkimykset vaikuttavat halutulla tavalla Fidžin nykyiseen hallitukseen.

Vaikka saavuttaisimmekin tavoitteemme, jonka mukaan demokraattiset periaatteet ja vapailla ja yhdenvertaisilla vaaleilla valittu hallitus palautettaisiin maahan kahden vuoden kuluessa, tämä on vasta ensimmäinen askel Fidžin ongelman ratkaisemiseksi. Kaikilta osapuolilta ja erityisesti Fidžin hallitukselta ja yhteisöiltä tarvitaan pitkän aikavälin ponnisteluja, jotta ne voisivat voittaa syvään juurtuneet ennakkoluulonsa ja pelkonsa niin, että rotujen välinen yhteistyö ja sopu voitaisiin palauttaa ja niistä voisi tulla todellisuutta Fidžissä. Tämä on aivan välttämätöntä, eikä tälle todellisuudelle ole muita vaihtoehtoja.

  Van Hecke (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, se mitä on tapahtunut viime kuukausina Fidžissä näytti kyllä saippuaoopperasta otetulta. Valitettavasti se oli katkeraa todellisuutta, ja sitten vieläpä ACS-maassa, joka nauttii huomattavia etuja Euroopan unionin kanssa sokeriprotokollan puitteissa. On lähes ironista, että uuden, demokratian lippua kantavan kumppanuussopimuksen allekirjoittamisen piti tapahtua Fidžissä juuri sillä hetkellä, jolloin siellä tapahtui vallankaappaus. Se osoittaa jälleen kerran, miten hauras demokratia on, myös niillä alueilla, joilla siitä näytti tulleen vakiintunut arvo.

Fidžin tarina on kuitenkin mutkikkaampi! Siellä on arkaluonteiset valtasuhteet syntyperäisen väestön ja 44 prosenttia väestöstä muodostavan, intialaista alkuperää olevan asukasryhmän välillä. Siellä armeijan rooli on kyseenalainen. Intialaisten omaisuuteen kohdistuneiden hyökkäysten annettiin ilmeisesti tapahtua estelemättä ilman, että järjestyksenvalvojat ryhtyivät toimenpiteisiin, ja lisäksi armeijan sisäiset elementit valitsivat avoimesti vallankaappausarmeijan puolen. Sitten on äskettäiset, uutta valoa koko asiaan luoneet paljastukset Speightin roolista tuottavassa puuteollisuudessa. Äsken saatujen tietojen mukaan hänet ilmeisesti erotettiin mahonkiplantaaseja hallitsevan valtionyrityksen puheenjohtajuudesta. Tänä vuonna hän oli vaarassa menettää tärkeän sopimuksen kovapuun hakkuusta. Tämä kaikki panee aavistamaan, että vallankaappauksen kannustimena olivat henkilökohtaiset taloudelliset edut eivätkä niinkään poliittiset edut. Mitä siellä sitten onkin, niin Speight on epädemokraattisella toiminnallaan syössyt koko maan syvään poliittiseen ja taloudelliseen kriisiin. Turismi, joka muodostaa viidenneksen bruttokansantuotteesta, on laskenut alle kolmannekseen. Etninen jännitys on kiristynyt. Tuhannet intialaista syntyperää olevat asukkaat ovat yhä paossa, ja sen lisäksi Fidžin tapahtumat vaarantavat myös alueen toivoa herättävän dynamiikan, jonka on määrä saada kruunauksensa Pacific Regional Trade Agreement -sopimuksessa. Parlamenttina, joka asettaa AKT-kumppaniensa kanssa tekemissään sopimuksissa ankaria vaatimuksia demokratialle ja ihmisoikeuksille, emme voi ja saa hyväksyä tällaista asiankulkua. Meidän täytyy edelleen vaatia, että kaikkien kansalaisten turvallisuus taataan ja että jokaisesta kansallisuuteen perustuvan jakamisen ja yllyttämisen muodosta rangaistaan. Speight ei saa jäädä ilman rangaistusta. Meidän pitää erityisesti tukea paluuta aitoon demokratiaan vuoden 1997 perustuslain puitteissa, joka takaa samat oikeudet kaikille Fidžin asukkaille, ja siellä pitää todella pitää vaalit mahdollisimman pian. Kolme vuotta kestävää siirtymäkautta ei voida hyväksyä. Jos väliaikainen hallitus ei onnistu kohtuullisen ajan sisällä varmistamaan paluuta demokraattiseen järjestykseen, niin meidän pitää harkita pakotteita, mieluiten smart sanction -tyyppisiä, ja myös rakenteellista apua pitää lykätä myöhempään. Konsultointi sen osalta alkaa syyskuussa. Toivon joka tapauksessa, että komissio pitää kiinni periaatteistaan eikä anna periksi poliittisen ja taloudellisen paineen alla. Nyt kun me olemme aloittamassa uutta tärkeää kumppanuussopimusta Euroopan ja sen kumppanien kanssa AKT-maissa, niin on erittäin tärkeää, että ei luoda ennakkotapausta.

  Ford, Glyn (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun yleisesti ottaen myönteisesti niihin huomioihin, joita esittivät sekä edellinen puhuja että komission puolesta julkilausuman antanut komission jäsen Nielson.

En ole yhtä vakuuttunut kuin hän siitä, että väkivaltaisuudet Fidžissä ovat nyt ohi. Minulla oli viime viikolla useiden eri puolueita ja ryhmiä edustavien kollegojen kanssa tilaisuus tavata pääministeri Mahendra Chaudhry, joka kertoi meille, että väkivaltaisuudet intialaisperäisiä fidžiläisiä vastaan jatkuvat Fidžissä yhä. Toiseksi olen eri mieltä siitä, että Fidžissä esiintyisi etnistä vastakkainasettelua. Jos tarkastelee vallankaappauksen alkua, minusta vaikuttaa siltä, että kyse on pikemminkin rahasta kuin etnisistä suhteista. Pidän myönteisenä sitä, että asiassa on vedottu Lomén yleissopimuksen 366 artiklaan.

Jos tarkastelemme, mitä Fidžissä on tapahtunut, voimme nähdä, että Fidžin työväenpuolue otti murskavoiton toukokuussa 1999 pidetyissä yleisissä vaaleissa, kun se sai yhdessä sitä tukevien puolueiden kanssa 58 paikkaa 71:stä ja syrjäytti näin vallassa olleen oikeistohallituksen. Tämän jälkeen uutta hallitusta on yritetty järjestelmällisesti horjuttaa joidenkin entisen hallituspuolueen ryhmittymien ja äärinationalististen ainesten johdolla muka syntyperäisten fidžiläisten etuihin vedoten. On mielenkiintoista, että vaikka Mahendra Chaudhry on intialaisperäinen fidžiläinen, 12 hänen kabinettinsa 18 jäsenestä on niin sanotusti syntyperäisiä fidžiläisiä ja valtaosa niistä parlamentin jäsenistä, jotka ovat syntyperäisiä fidžiläisiä, tuki hallitusta.

Horjuttamispyrkimysten rahoittajina oli yksityisiä yrityksiä, jotka pelkäsivät yhteiskuntauudistukseen ja köyhyyden lievittämiseen tähtäävää hallituksen radikaalia ohjelmaa ja sen läheisiä yhteyksiä ammattiyhdistysliikkeeseen. Tärkeimpiä rahoittajia olivat yritysryhmät, jotka halusivat itselleen oikeuden hyödyntää mahonki- ja jalopuumetsiä.

Poliisi ja armeija eivät suojelleet eivätkä puolustaneet hallitusta. Kun koalitiohallitus otettiin panttivangiksi 19. toukokuuta, George Speightin ja hänen joukkionsa rinnalla oli armeijan vastavallankumouksellisen taisteluyksikön jäseniä. Fidžissä onkin tapahtunut sotilaallis-teollisen koneiston tekemä vallankaappaus. Itse asiassa Fidži on kuin Chile pienoiskoossa.

Tämän seurauksena vuodelta 1997 peräisin oleva perustuslaki on revitty riekaleiksi. Armeija on nostanut valtaan hallituksen, jota käytännössä hallitsevat vallankaappauksen tukijat, ja armeija yrittää vierittää syytä muiden harteille syyttämällä vain pientä osaa tekijöistä, nimittäin George Speightiä ja hänen joukkiotaan.

Mielestäni parlamentin, komission ja ministerineuvoston täytyy tukea työväenpuolueen johtaman koalitiohallituksen ehdotuksia, että vuodelta 1997 peräisin oleva perustuslaki palautettaisiin voimaan ja että Fidžin hallitukseen muodostettaisiin laaja koalitio kansallisen sovinnon hengessä. Ellei tässä onnistuta ja ellei Fidžiä estetä luisumasta sellaiseen rotuerotteluun, jossa intialaisperäisistä fidžiläisistä, joita on lähes puolet väestöstä, tulee pian toisen luokan kansalaisia, joilta viedään kodit ja työpaikat, meidän pitäisi vaatia tukea nykyisen hallituksen vastaisille pakotteille.

Meidän pitäisi tukea Uuden-Seelannin pääministeri Helen Clarkin ehdotuksia yhteisistä kahdenvälisen, alueellisen ja kansainvälisen tason toimista, joihin sisältyisi se, että – kuten jäsen Van Hecke sanoi – vallankaappauksessa mukana olleisiin kohdistettaisiin selkeitä pakotteita, heiltä evättäisiin matkustusvapaus, ulkomaiset varat jäädytettäisiin ja heitä uhattaisiin pidätettäessä YK:n panttivankisopimuksen mukaisilla seurauksilla.

Toiseksi Fidži pitäisi sulkea pois kaikista kansainvälisistä urheilu- ja kulttuuritapahtumista. Kolmanneksi kaikki nykyiselle hallitukselle annettava ja sen kautta kulkeva taloudellinen ja sotilaallinen tuki pitäisi evätä. Fidžin kysymys ei ole tärkeä vain itsessään vaan myös siksi, että se muodostaa ennakkotapauksen sille, näkevätkö vastaavat puolisalaiset vallankaappaukset jatkossa päivänvalon ja ovatko Eurooppa ja muu kehittynyt maailma valmiita ratkaisemaan syntyperäisten asukkaiden oikeuksia koskevan kysymyksen – kolmannen maailman version rasismista, joka uhkaa meitä kaikkia.

  Maes (Verts/ALE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat kollegat, vallankaappaus Fidžissä tämän vuoden toukokuussa ei ollut ensimmäinen, siellä oli myös jo vuonna 1987 vallankaappaus, joka johti kansainyhteisöstä poissulkemiseen, ja se saa minut toki ajattelemaan, että jännityksen, ilmeisesti etnisen jännityksen, pitää sijaita paljon syvemmällä kuin mitä me sopivasti kuvittelemme. Myös silloin pohjalla oli jännitys Fidžin syntyperäisten asukkaiden ja Fidžin intialaisten välillä, ja luonnollisesti 44 prosenttia vastaan syntyperäiset, 64 prosenttia, ne ovat kaksi lähes verrannollista väestönryhmää. Voin kuvitella, että se, mitä olette sanonut, arvoisa komission jäsen, ennakkoluulojen poistaminen, ei ole sellaisissa tilanteissa itsestään selvää. Sen lisäksi työttömyys herättää jännitystä ja laillisesti valittu hallitus karkotettiin sotilasvallankaappauksessa. Mikä minua sitten vielä erityisesti huolestuttaa, on se, että tämä konflikti voi mahdollisesti levitä muihin saariin, missä on samantapaisia ongelmia ja samanlaista jännitystä. Itse asiassa vastakohta sille, mihin me pyrimme ja mihin on jo vihjattu: suuren Pacific Regional Trade Agreement -sopimuksen aikaansaaminen 14 kansakunnan välille. Jos emme ole varuillamme, niin tästä tulee ensimmäinen suuri konflikti Tyynenmeren alueella, ja se voi taas sitten vaikuttaa alueen tilanteeseen monta kymmentä vuotta.

Kaikki tämä saa minut esittämään kysymyksen: eikö tämä vallankaappaus ole enne pahemmasta? Ja se saa minut myös kysymään: mistä Euroopan unionin ehkäisypolitiikka oikeastaan muodostuu? Mihin ryhdymme tuollaisen maan auttamiseksi kohti demokraattista oikeusvaltiota, pois hätätilasta, kohti syyllisten saattamista oikeuteen, kuten oikeutetusti pyydettiin, kohti turvallisuutta kaikille kansalaisille, minusta se näyttää perustavaa laatua olevalta, ja tämä maassa, jossa tuhannet ihmiset ovat pakomatkalla omassa maassaan; parlamentti, joka pitäisi tänä syksynä kutsua uudestaan koolle, demokratian muotojen mukaisesti luotu hallitus. Joissakin päätöslauselmissamme sanottiin: hallitus, johon myös oppositio osallistuu, mutta se edellyttää luonnollisesti sopimusta, sopimusta, jota ei enää ole vuoden 1997 monirotuisen perustuslain jälkeen, jonka jokainen silloin ilmeisesti hyväksyi mutta jota ei kuitenkaan pystytä soveltamaan käytäntöön.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni on Fidžin tärkein kauppakumppani ja myös tärkein kehitysavun antaja. Miten voimme nyt toteuttaa tämän roolin tehokkaana rauhanvälityksenä? Emmekö voisi asettaa oikeaa sovittelijaa tai sovitteluinstanssia YK:n ja kansainyhteisön kanssa neuvotellen? Kotonun sopimukset mahdollistavat kumppanuuden kehitystä ja rauhaa varten, ja myös Lomén sopimukset mahdollistavat menettelyt, erityisesti 366 artiklassa, johon jo viitattiin. Näitä menettelyjä pitäisi soveltaa hyvin huolellisesti ja viisaasti mutta ei naiivisti. Olisi hyvä, jos komissio tulisi luoksemme uudestaan ennen vuoden loppua ja antaisi parlamentille mietinnön kehityksestä Fidžissä ja koko alueella sekä ponnisteluista, joihin Euroopan unioni on ryhtynyt.

  Meijer (GUE/NGL). - (NL) Arvoisa puhemies, viime kuukausien tapahtumat Fidžissä eivät ole irrallinen välikohtaus. Kyseessä on enemmän kuin hulluksi tullut rasistinen liikemies, epälojaali armeija, puukauppiaiden etu ja poliitikot, jotka hyväksyvät sen, että demokraattisesti vahvistettu perustuslaki otetaan pois toiminnasta. Ne liittyvät paljolti kansan ja valtion välisiin suhteisiin yleensä ja Fidžin väestön koostumuksen historiaan erityisesti.

Euroopan siirtomaavallan takia on syntynyt työvoiman maahanmuutto entisen brittiläisen siirtomaavallan yhdestä osasta, minkä takia intialaista alkuperää olevat ihmiset muodostavat nyt lähes enemmistön väestöstä 44 prosentin osuudellaan. Fidžin alkuperäisväestö ei ole koskaan valinnut tätä maahanmuuttoa, mutta tällä hetkellä on kyllä tosiasia, että väestön koostumus on muuttunut voimakkaasti. Uusien tulokkaiden jälkeläiset tuntevat itsensä aivan oikeutetusti osaksi saariryhmän tasa-arvoisia vakituisia asukkaita, kun taas suuri osa alkuperäisväestöä ei vielä hyväksy tilannetta. Tuota tilannetta voidaan monessa suhteessa verrata tilanteeseen Surinamissa, Guyanassa, Trinidadissa ja Etelä-Afrikassa. Myös niissä on Euroopan siirtomaavallan seurauksena tuotu yhteen hyvin erilaista alkuperää olevia väestöryhmiä. On kyse ryhmistä, joiden kielellä ja kulttuurilla ja uskonnolla ei ole mitään yhteistä toistensa kanssa, ja jotka eroavat toisistaan hyvin selvästi ulkonäkönsä puolesta. Ne asuvat useimmiten suljettuina ryhminä vierekkäin samalla alueella mutta suureksi osaksi erillisissä yhdyskunnissa ja kaupunginosissa.

Noissa maissa väestönryhmät ovat usein olleet kiivaasti vastatusten. Joskus yksi sellaisen ryhmän osa ajattelee, että se on arvokkaampi kuin muut, mutta usein kyse on kivikovasta omien etujen ajamisesta ja puutteen jakamisesta kilpailevan ryhmän kanssa. Nuo kilpailijat tarvitsevat samaa maata, samoja työpaikkoja ja samoja asuntoja samalla kun kaikesta on puutetta. Etelä-Afrikassa tuo tilanne on johtanut jopa kauhistuttavaan epätasa-arvoisuuden ja alistamisen järjestelmään, apartheidiin.

Sellaisten maiden asukkaat ovat tällä välin päätyneet yhä enemmän siihen päätelmään, että yksi ihminen ei ole koskaan toista arvokkaampi, ja että heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa yhdessä eteenpäin. Mutta se ei poista sitä, että sinne jää suljettuja väestönryhmiä asumaan vierekkäin ilman aitoa yhdentymistä yhdeksi ainoaksi kansaksi. Poliitikoilla ja seikkailijoilla, jotka haluavat nostattaa väestöryhmiä toisiaan vastaan, on siellä hedelmällinen maaperä toiminnalleen. Tämä on se suuri ero Euroopan nykyisiin kansoihin. Niiden väestöä yhdistää yleensä yksi kansa, yksi yhteiseksi koettu historia, yksi kieli ja enemmän tai vähemmän yksi kulttuuri. Se pätee vanhoihin valtioihin kuten Alankomaihin, Tanskaan ja Portugaliin, mutta se koskee myös suhteellisen uusia valtioita kuten Puolaa, Italiaa, Saksaa ja Romaniaa tai hyvin uusia kuten Tšekkiä, Sloveniaa tai Liettuaa. Juuri sen takia, että näiden valtioiden väestöä kiistattomasti yhdistää niissä suurena enemmistönä asuva kansa, ne voivat olla avoimia vähemmistöilleen ja uusille tulokkaille ja ylläpitää demokratian.

Kuitenkin myös Euroopan maissa on yhä jäljellä kielteinen muisto aiemmista tulokkaista, jotka tulivat sotilaina, ryöväreinä ja etuoikeutettuna yrittäjien ryhmänä. Ne olivat ryhmiä, jotka vahingoittivat kansaa ja joiden jälkeläisten nähdään usein mieluiten lähtevän tai heidän toivotaan mukautuvan niin, että heitä ei tunnisteta.

Euroopasta käsin tunnustamme Israelin ja Palestiinan valtion oikeuden olla olemassa vierekkäin, mikä sai tällä viikolla jälleen kerran ilmaisunsa kummankin parlamentin puhemiehen vaikuttavassa vierailussa. Siellä ei pystytä elämään rauhanomaisesti yhtenä ainoana valtiona mutta kylläkin hyvinä naapureina.

Hyvä on, arvoisa puhemies, Eurooppa on syyllinen ja sen pitäisi osallistua ongelmien ratkaisemiseen. Se ei poista sitä, että Fidžissä nyt syntynyttä tilannetta ei voida lainkaan hyväksyä. Suuren intialaisen vähemmistön tasa-arvoon perustuvien oikeuksien, perustuslain ja parlamentaarisen demokratian pitää palata takaisin. Rotusyrjintää harjoittavia pitää rangaista ja vähintään sulkea ulos poliittisesta vallasta ja pakolaisten pitää voida palata koteihinsa ja väkivallan pitää loppua. Vuoden 1997 monirotuinen perustuslaki, josta silloin aikaisemman vallankaappauksen jälkeen neuvoteltiin niin kauan, pitää saada nopeasti takaisin.

  Wynn (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, puhun täällä Fidžin ystävänä, joka on monta vuotta seurannut maan tapahtumia. Minulla on siellä ystäviä ja tuttuja ja olen käynyt siellä. Kun puhuin poliitikoille käydessäni siellä viimeksi kolme tai neljä vuotta sitten, he kaikki olivat tyytyväisiä uuteen perustuslakiin, jonka laatiminen oli kestänyt neljä vuotta, ja ahdistuin viimeaikaisista tapahtumista, koska tiesin, mitä se merkitsee tuolle maalle.

Haluaisin saada teiltä täsmennyksen, arvoisa komission jäsen. Sen perusteella, mitä sanoitte, oletan, ettette halua pakotteita ja että meidän pitää odottaa ja antaa heille aikaa koota itsensä, ennen kuin ryhdymme toimiin. Haluaisin selvyyden tähän asiaan. En halua lähteä täältä pelkän olettamuksen varassa; olisi hyvä, jos voisitte sanoa asian selvemmin.

Jäsen Ford on vaatinut Fidžin sulkemista pois kaikista urheilutapahtumista. Oma urheilulajini sattuu olemaan vähemmistöurheilulaji – ammattilaisrugby – ja lokakuussa tai marraskuussa maailmancup pidetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa. Fidžissä on siellä mukana joukkue. Australian hallitus haluaa sulkea sen pois. Australian hallituksen mielestä Fidži ei saisi osallistua tähän kilpailuun. Jos puhuu itse pelaajille, olivatpa he aasialaisia, polynesialaisia tai melanesialaisia, ilman muuta he sanovat, että he haluavat pelata.

Arvoisa komission jäsen, esittäisin teille seuraavan kysymyksen: kannattaako komissio tässä vaiheessa Fidžin sulkemista pois urheilutapahtumista vai ei?

  Nielson, komissio. - (EN) Saattaa olla varsin hyödyllistä, että me poliitikot joudumme käsittelemään kysymystä, onko urheilulla ja politiikalla jotakin tekemistä keskenään vai ei. Se on erittäin hyödyllinen keino analysoida periaatteidemme syvyyttä ja sitä, onko jokin inhimillinen toiminta niistä riippumatonta vai ei. Urheilu ei nykyisin ole vain urheilua, vaan se on myös liiketoimintaa. Tästä syystä urheilun maailma on aiheuttanut itselleen enemmän hankaluuksia kuin ennen, viattomampina aikoina.

Minun tietääkseni, toisin kuin teidän mukaanne menetellään rugbyn osalta, Australia pitää politiikan ja urheilun selvästi erillään olympialaisiin osallistumisen osalta. Komissiolla ei ole erityistä kantaa mistään tietystä tapahtumasta. Käymme parhaillaan vuoropuhelua Lomén yleissopimuksesta, joten emme tässä vaiheessa ole tehneet mitään johtopäätöksiä.

Vastaisin yleisluonteiseen kysymykseenne, että laajoja pakotteita saattaa hyvinkin tulla, mutta se riippuu vuoropuhelun lopputuloksesta. Tämä vuoropuhelu on erittäin tehokasta ja järjestelmällistä, ja se perustuu hyviin suhteisiimme AKT-maiden kanssa. Kyse ei ole vain avunantajien ja avunsaajien välisestä suhteesta. Taustalla on järjestelmä, jonka pohjalta voimme toimia. Tämä järjestelmä alkaa toimia tietyssä tilanteessa. Vaihtoehdot ovat avoimia. Voimme käyttää sekä keppiä että porkkanaa. Otamme tähän keskusteluun aktiivisesti mukaan alueelliset AKT-kumppanit ja annamme kyseisen maan viranomaisten sanoa sanottavansa. Tilanne on kuitenkin erittäin kriittinen. Se sisältää kaikki ne ongelmat, joita tällaisiin tilanteisiin yleensä liittyy.

Ei ole helppoa selvittää, mikä on oikea toimintatapa, mutta yritämme kaikin keinoin painostaa osapuolia, jotta paluu demokratiaan olisi nopea ja peruuttamaton.

Tämä vastaus on tarkoitettu myös jäsen Maesille. Meillä on erittäin tärkeä rooli Fidžin kauppakumppanina ja avunantajana, ja tämä muodostaa puitteet parhaillaan käytävälle keskustelulle Fidžin vallanpitäjien kanssa.

Parlamenttiin paluun osalta sanoisin, että olen toki aina halukas menemään kehitysyhteistyövaliokuntaan ja keskustelemaan mistä tahansa kysymyksestä. Haluaisin ilman muuta tilaisuuden keskustella yksityiskohtaisemmin tästä asiasta ennen vuoden loppua, mikäli valiokunta toivoo niin.

Yhdyn täysin siihen, mitä jäsen Ford sanoi. Tilanne on todellakin murheellinen. Kuten muutkin puhujat sanoivat, on otettava huomioon myös se vaara, että ongelmat leviävät lähialueille, kun päätämme toimenpiteistä.

Yksi tärkeä toimenpide – ja tämä huomio on tarkoitettu jäsen Van Heckelle – oli Fidžiin kaavaillun allekirjoitusseremonian peruuttaminen. Niinpä Suvan sopimus ei hallitse tulevia suhteitamme AKT-valtioiden kanssa. Menimme kesällä Beniniin Fidžin asemesta, ja oli itse asiassa voimakas toimenpide sekä EU:n että AKT:n taholta, että pidimme luonnollisena sitä, että emme voi allekirjoittaa uutta sopimusta Fidžissä. Olemme siis poliittisessa mielessä välittäneet jo voimakkaan viestin.

  Ford, Glyn (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, yhteisessä kompromissipäätöslauselmassa viitataan siihen, että demokratian palauttamisen määräaika on marraskuun lopussa. Onko komission jäsen sitä mieltä, että tämä on asianmukainen päämäärä ja määräaika? Muuten on olemassa se vaara, että Fidžin nykyinen hallitus pitkittää neuvotteluja loputtomiin, mutta mihinkään lopputulokseen ei päästä.

  Nielson, komissio. - (EN) Jos pohdimme päivämäärän valitsemisen etiikkaa, kyseinen päivämäärä on aivan liian kaukana, mutta päivämäärän asettamisen taustalla on se käytännön ajatus, että keskustelujen osapuolta voidaan painostaa mielekkäällä tavalla. En ole varma, onko kyseinen päivämäärä mielekäs.

Meillä on AKT-kumppaneita, jotka ovat mukana siinä prosessissa, että Fidžiä suostutellaan ja painostetaan toimimaan oikein. En haluaisi noin vain sanella päivämäärää. Haluan mieluummin, että eteläiset kumppanini ovat hyvin mukana prosessissa, kun otetaan huomioon myös se vaara, että ongelmat leviävät lähialueille. En olisi tässä vaiheessa halukas hyväksymään tiettyä päivämäärää. On taktisesti välttämätöntä olla luomatta ongelmia.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Olen vastaanottanut viisi päätöslauselmaesitystä työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti⁽¹⁾.

Äänestys näistä päätöslauselmaesityksistä toimitetaan huomenna klo 9.00.

(Istunto päättyi klo 18.40.)⁽²⁾

(1) Ks. pöytäkirja.

(2) Seuraavan istunnon esityslista : ks. pöytäkirja.