Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 26. lokakuuta 2000 - Strasbourg

3. Pienet maksut sisämarkkinoilla

  Puhemies. - Esityslistalla on seuraavana Peijsin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A5-0283/2000) komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille pienistä maksuista sisämarkkinoilla (KOM(2000) 0036 - C5-0103/2000 - 2000/2018(COS)).

  Peijs (PPE-DE), esittelijä. - (NL) Arvoisa puhemies, vuonna 2002 kaikilla euroalueen kansalaisilla on käsissään euro, ja silloin he odottavat saavansa tiettyjä etuja uudesta rahayksiköstään. Edut eivät ole itsestään selvä asia. Niiden saamiseksi on tehtävä jotakin. Haluan nähdä komission tiedonannon pienistä maksuista tässä valossa.

Mitä kaikkea meidän täytyy tehdä huolehtiaksemme siitä, että Euroopan kansalaiset, jotka ovat luopuneet omasta tutusta rahastaan, saavat todellakin etua uudesta rahasta. Meidän täytyy yksinkertaisesti tehdä siirroista edullisempia, nopeampia ja turvallisempia. Siksi odotan ilman muuta komissiolta, että se toteuttaa ehdotuksen, jonka teen mietinnössäni parlamentin nimissä ja joka koskee vuoden 1997 direktiivin muuttamista, ja muuttaa direktiiviä muodollisesti hyvin pikaisesti.

Mistä sitten on kysymys? Ongelman ydin on se, että pienten summien siirtäminen herättää yhä suurta ärtymystä pienten ja keskisuurten yritysten taholla sekä yksityisten kansalaisten keskuudessa. Syynä tähän ovat suuret kustannukset ja siirtoihin kuluvan ajan pituus. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vuoden 1997 direktiivi ei ole vaikuttanut riittävällä tavalla. Meidän täytyy mennä pitemmälle. Kuluttajat ja pk-yritykset eivät hyödy riittävästi sisämarkkinoista, jotka on saatu valmiiksi euron käyttöönoton myötä.

Yksi tämän mietinnön tarjoamista ratkaisuista on sellainen, että rajatylittävän maksuliikenteen infrastruktuuria täytyy parantaa merkittävästi. On käynyt ilmi, että tällä hetkellä osa toiminnoista hoidetaan vielä manuaalisesti, mikä johtaa suuriin kustannuksiin ja pitkiin siirtoaikoihin. Siksi pyydän pankkeja ryhtymään mahdollisimman pikaisesti kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta rajatylittävien maksujen käsittely voisi tapahtua täysin automaattisesti ja siten paljon edullisemmin.

Mainitsen mietinnössäni muun muassa sellaiset järjestelmät kuin IBAN, SWIFT, STEP 1 ja IPI. Nämä järjestelmät voivat tehdä eri maissa toimivien pankkien välisestä maksuliikenteestä helpompaa, nopeampaa ja edullisempaa. Pankkien täytyy silloin myös pitää yhteyttä asiakkaisiinsa tehdäkseen näille selväksi, että niiden täytyy tästä lähtien ilmoittaa kirjepaperissaan alv-numeronsa lisäksi myös IBAN-numeronsa.

Tämä standardisointiprosessi ei ole mahdollinen ilman koordinointia. Siksi olemme esittäneet tarkistusta, jossa Euroopan keskuspankkia pyydetään ryhtymään tähän koordinointiin hyvin pikaisesti pitäen lähtökohtana perustamissopimuksessa pankeille määrättyä vastuuta maksujärjestelmistä. Pyydämme Euroopan keskuspankkia sääntelemään kahta asiaa. Ensimmäinen on tietojen siirron eurooppalaisen standardimuodon kehittäminen. Tämä voidaan oikeastaan tehdä hyvin pian, koska muoto on jo olemassa. Sen tulee korvata kansallinen muoto, jota käytetään nyt jo kaikkialla.

Toinen asia on eurooppalaisen pankkinumeron, esimerkiksi IBAN-numeron, luominen. Tässä yhteydessä on tärkeää, että euroalueella kaikki käyttävät tällaisia yhdenmukaistettuja muotoja. Meidän täytyy ehkä harkita niiden määräämistä pakolliseksi, jos edistyminen ei ole riittävän ripeää.

Mietintöni mukaan automatisointi- ja standardisointiprosessin täytyy olla valmis kolme kuukautta ennen eurokolikoiden ja -setelien käyttöönottoa. Se olisi ihanteellinen tilanne. Pankit kuitenkin väittävät edelleen, että se on mahdotonta. Kohtuuden nimissä ehdotan tästä asiasta tarkistusta, jonka mukaan pankkien täytyy olla valmiita 1. tammikuuta 2002. Siten kuluttajat voivat hyötyä muutoksesta rajatylittävässä maksuliikenteessä heti, kun he todellakin saavat euroja käsiinsä.

Siirtojen kokonaiskustannusten alentamista suunnilleen kotimaan maksujen kustannusten tasolle ei voida saada aikaan pelkästään pankkien toimilla. Ne tarvitsevat siinä apua jäsenvaltioilta. Itse asiassa jäsenvaltiot ovat tähän saakka velvoittaneet pankit ilmoittamaan keskuspankilleen yli 12 500 euron suuruisista rajatylittävistä maksuista maksutasetilastoita varten. Tämä työ ei ole standardisoitavissa, joten se tehdään käsin. Se tulee hyvin kalliiksi ja on tullut täysin tarpeettomaksi yhteismarkkinoiden ja yhteisen rahan myötä. Ranskassakaan ei seurata, kuinka paljon frangeja siirtyy Pariisista Auxerreen. Miksi pitäisi?

Lisäksi pienten maksujen summa ja lukumäärä muodostaa vain pienen osuuden kaikista siirretyistä summista. Esittelijänne on vakuuttunut siitä, että sille ei ole syytä olla mitään esteitä, että ilmoitusvelvollisuus poistettaisiin direktiivissä mainitun alle 50 000 euron summilta. Tämän muutoksen aiheuttama maksutasetilastoissa tarvittavien tietojen menetys on vähäistä.

Tähän liittyy myös sellainen muutos, että rahojen palautusvastuu täytyy korottaa 50 000 euroon. Nykyisin pankkeja lähes palkitaan siitä, että ne kadottavat teidän rahojanne. Jos siirtää 30 000 euroa ja jos pankki kadottaa tämän rahasumman, pankin täytyy palauttaa siitä vain 12 500 euroa. Pankit eivät luonnollisesti saa ensinnäkään kadottaa rahoja, ja niiden täytyy kyetä takaamaan toimintansa. Siksi ehdotamme palautusvastuun korottamista 50 000 euroon, joka on direktiivissä mainittu summa. Pankkien mukaan mitään ei koskaan katoa, joten tämä ei voi koskaan olla ongelma.

Viimeinen asiani on se, että haluan tarjota kuluttajille enemmän mahdollisuuksia rahan siirtämiseen. Tässä yhteydessä on kysymys kuluttajista, jotka ovat hätätilanteessa tai joilla ei ole pankkitiliä. Pyydän Euroopan komissiota tutkimaan, voisivatko myös Moneygramin ja Western Unionin kaltaiset yritykset kuulua toisen pankkidirektiivin piiriin. Siten nämä yritykset voisivat sijoittautua vapaasti koko Euroopan unionin alueelle, vaikka ne eivät olekaan pankkeja. Luonnollisesti näille yrityksille asetetaan samat tiukat vaatimukset turvallisuuden ja rahanpesun osalta.

Toivon, että tämä mietintö kannustaa riittävästi pankkeja jatkamaan innovatiivista tietään kohti paremmin toimivaa rajatylittävää maksuliikennettä. Odotan komissiolta paluupostissa direktiivin muuttamista, jotta pankeille voitaisiin tarjota aukoton turvallisuus ja selkeys niiden raskaassa investointiohjelmassa.

  von Wogau (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisten rajojen avaamisesta lähtien yhä useammat yritykset ovat käyttäneet hyväkseen mahdollisuuksia, joita nämä yhtenäismarkkinat tarjoavat. Tässä yhteydessä meidän oli todettava, että yhtäältä tavaraliikenne helpottui huomattavasti, mutta toisaalta tavaraliikenteeseen liittyviin maksuihin liittyi yhä edelleen erittäin suuria esteitä tai kuluja. Ensimmäinen tutkimus, joka toteutettiin talous- ja raha-asioiden valiokunnan määräyksestä tästä aiheesta, osoitti silloin, että yli 1000 Saksan markan rajatylittävien tilisiirtojen kohdalla kulut olivat keskimäärin 25 prosenttia, yksittäistapauksissa jopa 75 prosenttia. Teidän on kuviteltava, että sehän kohdistuu ensi sijassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Sen kunnianhimon, joka ajoi meitä aina eurooppalaisina parlamentaarikkoina Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisten markkinoiden avaamisessa, tarkoitus ei ollut mahdollistaa suuryrityksille pääsyä markkinoille, joka niillä oli ollut jo pitkään, vaan avata nämä suuret eurooppalaiset markkinat pienille ja keskisuurille yrityksille.

Olen siksi äärimmäisen kiitollinen esittelijällemme Karla Peijsille siitä itsepintaisuudesta, jolla hän on pyrkinyt tähän tavoitteeseen useiden vuosien ajan, nimittäin alentamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisestä siirtoliikenteestä aiheutuvia kuluja. Minun on todettava, että tältä osin on tapahtunut jo joitakin asioita ja tilisiirroista aiheutuvat kulut ovat keskimäärin huomattavasti alhaisempia kuin jäsenvaltioiden välisten rajojen avaamisen aikoihin, mutta yhtä selvästi haluaisin todeta, että ne ovat edelleenkin aivan liian korkeat ja tältä osin on tapahduttava uutta edistystä. Pankkien taholta meille sanotaan toistuvasti, nimittäin tietyllä tavalla oikeutetusti, ettei sellaisten siirtojen suorittamiseen tarvittavia välineitä eli tilisiirtojärjestelmiä, joita on yksittäisten jäsenvaltioiden kotimaanmarkkinoilla, ole edelleenkään luotu täysin Euroopan tasolla. Tältä osin tarvitaan suuria ponnisteluja.

En sano tätä pelkästään Euroopan keskuspankin vaan Euroopan unionissa olevien eri pankkiyhdistysten suuntaan. Me emme pyri siihen, että on olemassa vain yksi ainoa tilisiirtojärjestelmä, mikä merkitsisi sitten taas monopolia, vaan että eri pankkien ja pankkiyhdistysten luomien eri tilisiirtojärjestelmien välille syntyy kilpailua, joka hyödyttää sitten viime kädessä kansalaista sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(Suosionosoituksia)

  Randzio-Plath (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, esittelijän mietintöä on pidettävä todellakin myönteisenä, koska siinä korostetaan rajatylittävän maksuliikenteen ongelmia. Maksuliikenteeltä odotetaan viime kädessä sitä, että se vahvistaa Euroopan unionin taloudellista yhdentymistä eikä ole sen esteenä. Sitä se on vielä toistaiseksi, sillä monet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) esittämät valitukset ja kansalaisten valitukset pienten tilisiirtojen suurista kuluista ovat yleisiä. Me tunnemme jopa tapauksia, joissa tilisiirtojen kulut rajatylittävässä maksuliikenteessä ovat nousseet euron käyttöönoton jälkeen, eikä kyse ole vain pienistä summista.

Kuukausittaiseen sekkiin toisessa EU-maassa oleskelevalle tyttärelle tai pojalle sekä kirjoista tai palveluista, hotelleista tai matkoista suoritettaviin rajatylittäviin tilisiirtoihin kohdistetaan ylimääräistä kuormitusta, vaikka rajaliikenne olisi järjestettävissä tehokkaammin ja edullisemmin. Puhutaan jopa mahdollisuudesta alentaa kustannuksia 90 prosenttia, vaikka rahoituspalvelulaitokset korostavatkin meille toistuvasti, että korkeammat kustannukset johtuvat tilisiirron käsittelemisestä eivätkä rajatylittävän maksuliikenteen teknisestä prosessista. Silti olisi ollut hyvä, jos yhtä aikaa suuria maksuja koskevan Target-järjestelmän kanssa olisi otettu käyttöön myös Target-järjestelmä pienille maksuille tai vähittäismaksuille, sillä se olisi teknisesti mahdollista, nyt puuttuu vain päättäväinen tahto, joka oli olemassa suurten maksujen kohdalla.

Me Euroopan parlamentissa olemme myös pahoitelleet valiokuntatyössä suuresti sitä, että Euroopan keskuspankin tarjousta ei hyväksytty. Myös tältä osin me yhdymme Euroopan keskuspankin lausuntoihin siitä, että jonakin päivänä rajatylittävät tilisiirrot toiseen EU-maahan eivät saa olla kalliimpia kuin yksittäisen EU-maan sisällä suoritettavat tilisiirrot.

Me olemme vaatineet vuosia ponnistelujen yhdenmukaistamista. Loppujen lopuksihan on todellakin mahdollista luoda nopea, turvallinen ja edullinen järjestelmä, ja onneksi nyt myös rahoituspalvelulaitokset ovat lähteneet tälle tielle, mikä on hyvä asia. Olisi ollut kuitenkin hyvä asia, jos me olisimme voineet hyödyntää jo siirtymäkautta. Suuttuneiden kansalaisten monet valitukset puhuvat puolestaan, ja minun on sanottava, että juuri tänä aikana ne eivät ole tietenkään omiaan lisäämään rahaliiton hyväksyntää.

Poliittinen tavoite on selvä, ja Euroopan keskuspankki tukee sitä: tarvitaan eurooppalainen maksualue, jossa kaikki toimii yhtä hyvin kuin yksittäisen EU-maan sisällä. Pienasiakkaat ovat samalla tavalla osa sisämarkkinoita kuin suurasiakkaat, tältä osin ei pitäisi esiintyä mitään syrjintää. Olen sitä mieltä, että kuitenkin myös hallitusten on tehtävä vielä jotakin, ja tuen esittelijän mietintöä. Maksutasetta koskevat ilmoitusvaatimukset pitäisi poistaa samalla alle 50 000 euron rajatylittäviltä pieniltä maksuilta. Pistokokeet riittävät todellakin. Euroopan keskuspankki voisi auttaa, nimittäin ottamalla maksuliikenteessä käyttöön yhtenäisen eurooppalaisen tiedostomuodon ja tukemalla yhtenäisen eurooppalaisen clearingkoodin toteuttamista kansainvälisen IBAN-järjestelmän puitteissa. Tärkeää olisi, että kaikki toimijat tekevät sen, mikä myös Euroopan keskuspankin on tehtävä sopimuksen velvoittamana, nimittäin tukevat maksujärjestelmien kitkatonta toimintaa.

Euroopan komissiolla ei ole oikeutta määritellä pankkimaksujen suuruutta, mutta se voi myötävaikuttaa tilisiirroista aiheutuvien kulujen alentamiseen. Unionissa on kuluja, jotka ovat todellakin hyvin erilaisia mutta osaksi myös samanlaisia. Ne myötävaikuttavat siten vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen sisämarkkinoilla. Olen sitä mieltä, että komission on esitettävä aiempaa nopeammin viimeinkin tutkimustulokset siitä, onko pankkien välillä olemassa kartellintapaisia sopimuksia. Tärkeää on – ja siihen mietinnössä perustellusti viitataan – kuluttajien tutustuttaminen elektronisiin maksuvälineisiin, ja me vaadimme edistystä tässä asiassa, jotta todellakin myös tältä osin toteutetaan elektronisia kukkaroita koskeva yhteentoimiva lisävaluuttastandardi. Tätä lähestymistapaa, joka on ollut tähän asti mahdollinen Luxemburgissa, Ranskassa ja Saksassa, on kehitettävä ja laajennettava koskemaan koko EU:ta.

Olen sitä mieltä, että tämän mietinnön merkitys on keskeinen, jotta kansalaiset sekä pienet ja keskisuuret yritykset integroidaan todellakin myös euroalueeseen sekä lisätään talous- ja rahaliiton hyväksyntää. Me tarvitsemme turvallisuutta, nopeutta ja myös alhaisia kustannuksia. Rahaliitossa eläminen tarkoittaa myös sitä, että luotetaan hyvin toimivaan rajatylittävään maksuliikenteeseen – se on 432:n jäljellä olevan päivän motto!

  Maaten (ELDR). - (NL) Arvoisa puhemies, haluan mielelläni yhtyä esittelijän päättäväisiin sanoihin ja hänen erinomaiseen mietintöönsä. Olen myös hyvin iloinen siitä, että Euroopan komissio, erityisesti komission jäsen Bolkestein sekä myös komission jäsen Monti, asettaa tämän asian painopisteeksi.

Kuluttajat ja yritykset ovat yhä suuremmassa määrin tyytymättömiä sisämarkkinoilla tehtävien rajatylittävien pankkitapahtumien kustannusten hintatasoon. Se on hyvin ymmärrettävää. Kuluttajat maksavat aivan liikaa kaikenlaisista rajatylittävistä pankkitapahtumista, kuten myös käteisestä, luottojen siirroista, luottokorteista ja sekeistä. Suuria summia varten on olemassa parannettu verkko, jossa pankkisiirrot voidaan tehdä aivan yhtä nopeasti ja edullisesti kuin siirrot kotimaassa. Yksityishenkilö ei voi vieläkään luottaa riittävään tukeen, kustannusten alenemiseen ja pienten summien tehokkaaseen käsittelyyn.

Haluan siten painottaa jälleen, kuinka tärkeitä tehokkaat, turvalliset ja edulliset palvelut ovat sisämarkkinoilla suoritettavien pienten maksujen tapauksessa samalla kun eurokin otetaan käyttöön. Euron hyväksyttävyys riippuu myös ennen kaikkea siitä, voivatko kuluttajat ja yritykset käyttää euroaluetta sisäisenä maksualueena. On oleellisen tärkeää, että kuluttajat hyväksyvät euron. Sillä hetkellä kun eurokolikot ja -setelit otetaan käyttöön 1. tammikuuta 2002, kuluttajat alkavat käyttää niitä säännöllisesti. Kuinka voimme selittää silloin, että käytössä on eroja, vaikka euroalueella on käytössä yhteinen raha.

Ajatuksena on, että tilisiirtoja kahdessa euroalueeseen osallistuvassa maassa ei enää pidetä kansainvälisinä siirtoina, joista kuuluu veloittaa kansainväliset kustannukset, vaan että kansallisesta tilisiirrosta tulee yleinen käytäntö.

Korkeat pankkikulut ovat este saatettaessa sisämarkkinoita valmiiksi. Kuluttajan kansainvälisiä ostoksia jarrutetaan. Kuluttajat eivät esimerkiksi tilaa ulkomaista lehteä, jos kansainväliset kulut ovat kaksi kertaa suuremmat kuin lehden hinta, koska perittävät pankkikulut ovat niin suuret. Pääoman vapaaseen liikkuvuuteen yhteistä rahaa käytettäessä ei kuulu esteitä tai suuria eroja. Tavoitteena täytyy olla yhtenäinen maksualue, missä rajatylittäviä maksuja koskevat samat ehdot ja missä niiden kustannukset ovat samat kuin kotimaan siirroissa.

Tämä on mielestämme sisämarkkinoiden ja yhteisen rahan ainoa mahdollinen johdonmukainen seuraus. Euroalueen henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen kuuluvat joustavat työmarkkinat. Se, että kotimaahan joutuu vielä suorittamaan maksuja, ei saa estää ulkomaille työhön siirtymistä. Pitää paikkansa, että pankit ovat koko euroalueella suhtautuneet hyvin varauksellisesti sisämarkkinoilla suoritettavia pieniä maksuja koskevan direktiivin täytäntöönpanoon. Suuri osa ongelmista jäi vielä ratkaisematta täytäntöönpanon jälkeen. Nyt kun muutos jatkuvasti lähenee, sekä pankkien että jäsenvaltioiden on todellakin aika ryhtyä toimiin. Pankkien täytyy sitoutua ottamaan käyttöön tilinumeroita ja maksuohjeita koskevat olemassa olevat normit.

Näinä uudenaikaisen teknologian aikoina tiedon valtatie voisi tarjota ulospääsyn. Ehkä – tai sanoisinko luonnollisesti – tulee sellaisen Internet-pankin aika, joka veloita kuluja.

  Berthu (UEN). - (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Peijsin mietinnössä, joka koskee pieniä maksuja sisämarkkinoilla, toistetaan vanha Euroopan parlamentin vaatimus, joka koskee rajatylittäviin tilisiirtoihin liittyvien kustannusten nousua.

Tämä pitää täysin paikkansa! Nämä kustannukset ovat nousseet ja tiedämme hyvin miksi. Eri maiden pankkien tietotekniset järjestelmät on liitetty huonosti yhteen, ja sen vuoksi kahden eri kansallisen järjestelmän välillä tapahtuvaan tilisiirtoon tarvitaan kallista manuaalista käsittelyä. Kyse ei siis ole pankinjohtajien ilkeistä juonista, vaan ainoastaan tällä hetkellä vallitsevasta teknisestä todellisuudesta, joka kuitenkin ajan myötä kehittyy pakostakin parempaan suuntaan.

Mielestäni ongelma täytyy siis asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Se on asetettava oikeisiin mittasuhteisiin varsinkin sen takia, että rajatylittävät tilisiirrot ovat hyvin pieni osa kaikista tilisiirroista. Tutkimieni asiakirjojen perusteella niiden osuus on 0,20,04 prosenttia. Joka tapauksessa kyse on hyvin pienestä osuudesta. Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio kiinnittävät siihen kuitenkin todella paljon huomiota. Miksi?

Ensinnäkin siksi, että unionin toimielimillä on taipumusta asettaa etusijalle kaikenlainen rajatylittävä toiminta, ja se on loppujen lopuksi melko tavallista. Tämä rajatylittävän toiminnan suosiminen ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että kansalaisten enemmistöä rangaistaan hyvin pienen vähemmistön edun vuoksi. Ottaen huomioon, että ne investoinnit, joiden avulla rajatylittävien tilisiirtojen kustannuksia voitaisiin laskea huomattavasti, eivät olisi kannattavia, koska niiden kustannukset jakautuisivat liian pienelle osalle maksajista, voidaan päätellä, että jos näitä investointeja näin ollen tehtäisiin, niiden kustannukset lankeaisivat kaikkien pankkiasiakkaiden maksettavaksi, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän kysymyksen kanssa. Mielestäni tällaiset seuraukset eivät kohtuuden nimissä olisi todellakaan toivottavia. Poliittisesti ajatellen tämä on hyvin kyseenalaista, ja lisäksi on lakattava uskottelemasta, että se, mikä on teknisten syiden vuoksi kallista, voisi tulla täysin ilmaiseksi vain sen vuoksi, että siitä on päätetty direktiivillä. Muistutan teitä elämänohjeesta, joka opitaan taloustieteessä jo ensimmäisenä opiskeluvuonna: ilmaista ateriaa ei ole olemassakaan.

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin peräänantamattomuuteen on olemassa toinenkin syy. Tämä sanotaan Peijsin mietinnössä päätöslauselmaesityksen D kohdassa: rajatylittävien tilisiirtojen suuret maksut vahingoittavat kuluttajien luottamusta euroa kohtaan. Miksi ne sitten vahingoittaisivat kuluttajien luottamusta euroa kohtaan? Näytin teille juuri, että nämä kaksi ongelmaa eivät ainakaan näytä liittyvän toisiinsa. Kansalaisille on itse asiassa muutama vuosi sitten uskoteltu on vaikea tietää miksi, varmaankin siksi, että he hyväksyisivät euron helpommin että kaikki tällaiset maksut katoaisivat kokonaan yhteisen rahan myötä. Toin mukanani pienen esitteen, jota on jaettu Ranskassa miljoonia kappaleita julkisilla paikoilla ja etenkin postitoimistoissa. Luen teille, mitä sanotaan kappaleessa "vaihtokomissiopalkkio": euroalueella vaihtokomissiopalkkiot poistuvat käytöstä. Sanan varsinaisessa merkityksessä tämä on tietysti totta, mutta tietämätön lukija, joka ei ole alan asiantuntija, luuli, että kaikki rajatylittäviin tilisiirtoihin liittyvät maksut poistuvat käytöstä, vaikka todellisuudessa vaihtokomissiopalkkiot muodostavat niistä vain pienen osan, vain muutaman prosentin.

Nyt voimme siis nähdä ne seuraukset, joita euron pakkomyyntimenetelmät ovat aiheuttaneet. Niinpä, arvoisa puhemies, esitänkin nyt päätelmän, joka liittyy sekä näihin rajatylittäviin tilisiirtoihin että myös yleensä euroon. Totuus voidaan kieltää sanoilla, ihmisille voidaan kertoa satuja, mutta jonain päivänä löydätte omat pelkkiin arvioihin perustuvat lausuntonne ja valheenne nenänne edestä.

  Blokland (EDD). - (NL) Arvoisa puhemies, käsiteltävänämme olevan mietinnön kaikissa kohdissa näkyy melko pian kollega Peijsille tunnusomainen päättäväinen luonne. On oikein, että pankkialaan puututaan ja että sitä moititaan tuntuvasti, koska samalla kun tärkeimmät tekniikat ja normit ovat käytettävissä, alle 50 000 euron suuruisten summien rajatylittävän maksuliikenteen joustavammaksi tekeminen ei suju. Alkaa helposti tuntua siltä, että liikepankit eivät pidä hyödyllisenä nykyisen toimintatavan uudenaikaistamista.

Kannatan kaksitahoista politiikkaa, jonka myötä esittelijä haluaa saada hitaat pankit ryhtymään toimiin. Pelkästään lainsäädännön avulla painostaminen ei ole mielestäni riittävää, ja se saattaa olla tehottomampaa kuin painostaminen siten, että annetaan laajat mahdollisuudet kilpaileville vaihtoehdoille rahan siirtämiseksi euroalueen sisällä.

Oletan, että ehkä komissio haluaa kiinnittää tosissaan huomiota jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska komissio pitää itse asiassa etusijalla maksujen alenemisen saavuttamista lisääntyvän kilpailun myötä.

Pidän yhtä kohtaa hieman liioiteltuna. Vaatimus siitä, että euroalueen sisällä tehtävistä pankkisiirroista perittävät maksut pitäisi saada samalle tasolle kuin jäsenvaltioiden sisällä tehtävistä siirroista perittävät maksut, saattaisi johtaa siihen, että kotimaan pankkisiirroista perittävät maksut nousisivat. Niin kävisi varmasti Alankomaissa, missä on ollut vuosikausia tapana, että pankit eivät veloita kuluttajilta mitään kotimaan pankkisiirroista.

Tämä vastalause ei muuta sitä tosiasiaa, että esittelijä, kollega Peijs, ansaitsee kaiken kunnian tarmokkuudestaan tässä asiassa.

  Kauppi (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, kunnioitettu komission jäsen Bolkenstein, nyt käsittelyssä oleva kollega Peijsin ammattitaidolla laatima mietintö on erittäin tärkeä euroalueen kuluttajien ja koko euron luottamuksen kannalta. Tässä salissa vallitsee harvoin näin suurta yksimielisyyttä siitä, kuinka tärkeä mietintö, jota käsittelemme, on. Voinkin yhtyä kaikkien edellä puhuneiden kollegojen huolenaiheisiin ja siihen, mitä he ovat edellä sanoneet.

Tänä aamuna euro on vetänyt uudet pohjat. Aamupäivällä euro noteerattiin suhteessa USA:n dollariin 0,8240 kurssilla. Se on uusi alin ennätys. Meillä on siis vielä paljon tehtävää tällä saralla, mutta siinä poliitikkojen voimavarat ja keinot, mitä voimme tehdä, ovat pienemmät kuin mitä voimme tehdä tälle maksujen sisämarkkina-asialle. Haluankin kiittää komissiota siitä, että olette ryhtyneet oikeudellisiin toimiin sataakahtakymmentä pankkia ja pankkiyhdistystä vastaan johtuen euroalueen valuutanvaihdosta veloitettujen maksujen kartelliepäilyistä. Tämä on erittäin hyvä toimenpide komission taholta. Toisaalta ymmärrän kyllä hiukan myös pankkeja. Vaikka me Euroopan parlamentissa nyt kritisoimme pankkeja, niin täytyy ymmärtää, että rajatylittävät maksut ovat vain kuuden prosentin siivu koko maksuliikenteessä, joten tämän sektorin kehittäminen on pankkien näkökulmasta kallis investointi suhteessa saavutettuun hyötyyn; näin siis pankkien näkökulmasta. Toisaalta rajatylittävissä pankkisiirroissa suurin kustannuserä on manuaalinen käsittely, ja siitä tulisi päästä nopeasti eroon.

Aivan kuten rouva Randzio-Plath sanoi, me emme voi poliittisilla päätöksillä määrätä pankkeja alentamaan maksuja. Se, mitä me voimme tehdä, on pakottaa tai painostaa Euroopan keskuspankin kutsumaan välittömästi pankit tällaiseen standardisointityöryhmään, jossa päätetään niistä teknisistä seikoista, joilla kustannukset saadaan alemmaksi. Emme me voi pakottaa pankkeja tekemään tappiollista bisnestä, mutta poliitikkoina se, mitä voimme tehdä, on tukea herra Radwanin ja rouva Peijsin PPE-DE-ryhmän puolesta jättämää tarkistusta, jossa vaaditaan toimenpiteitä vielä ennen ensi vuoden loppua ja mieluiten näiden standardien olemassaoloa, kun eurokolikot ja setelit tulevat käyttöön.

  Villiers (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, on erittäin valitettavaa, että parlamentissa, jossa peräti 85 prosenttia jäsenistä on laittanut poliittisen maineensa likoon yhteisen rahan puolesta, ei ole tämän enempää jäseniä keskustelemassa yhteisen rahan tilanteesta. Tiedämme, että tilisiirtojen suorittaminen rajojen yli on euroalueella 17 kertaa kalliimpaa kuin maan sisällä. Euroaluetta kannattaneet ihmiset luulivat, että heidän olisi euron myötä ainakin helpompaa ja halvempaa siirtää rahaa ulkomaille. Olemme nähneet, ettei tämä pidä paikkaansa.

Luvatut hyödyt eivät ole toteutuneet; ja komissio myönsikin suoraan, kun tästä mietinnöstä keskusteltiin valiokunnassa, että tilanteen ei odoteta paranevan setelien ja kolikoiden käyttöönoton jälkeenkään. Tämä on jälleen uusi isku valuutalle, joka on jo vaikeuksissa, joka painuu kansainvälisillä markkinoilla uusiin pohjalukemiin lähes viikoittain ja jonka pääjohtajaa arvostellaan jatkuvasti lehdistölle annetuista harkitsemattomista lausunnoista – uusi isku valuutalle, jota tanskalaiset äskettäin vastustivat kansanäänestyksessä sen ainoan kerran, kun Euroopan kansalaisia on pyydetty äänestämään euron käyttöönotosta. Olemme nyt kuulleet, että painajat, joiden on tarkoitus painaa setelit, saattavat mennä lakkoon. Kaikkein perusluonteisinkaan hyöty, jonka eurointoilijat lupasivat Euroopan kansalaisille, nimittäin valuuttatoimiin liittyvien kustannusten aleneminen, ei ole toteutunut.

Mitä hyötyä euroalueen kansalaisille on tästä valuutasta, jonka Euroopan poliittinen eliitti on heille tyrkyttänyt? Tässä hankkeessa ei ole kyse taloudesta. Tässä hankkeessa ei ole kyse Euroopan kansalaisille annettavasta käytännön hyödystä. Se on ja on aina ollut askel kohti Euroopan yhdysvaltojen luomista, poliittinen hanke.

Olemme nähneet, että siitä ei ole mitään hyötyä tavallisten ihmisten ehdottomalle enemmistölle euroalueella.

  Radwan (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluaisin kiittää ensin sydämellisesti kollega Karla Peijsiä hänen mietinnöstään ja itsepintaisesta pyrkimyksestään saavuttaa menestystä kansalaisille. Eurosta tulee 1. tammikuuta 2002 lähtien todellisuutta myös kansalaiselle, nimittäin siten, että kansalaisella on euro taskussaan. 100 euron rajatylittävästä tilisiirrosta veloitetaan nykyään keskimäärin 17,10 euroa, moninkertaisesti kansallisista tilisiirroista aiheutuviin kuluihin verrattuna. Euromarkkinoita pidetään myös jatkossa sisämarkkinoina, eikä kansalainen ymmärrä, että tällä alueella, jolla valuuttariskit jäävät pois ja elektronisista maksuvälineistä tulee Internet-pankkien myötä yhä enemmän itsestään selviä, siirto Saksan Münchenistä Itävallan Salzburgiin on huomattavasti kalliimpi kuin Saksan sisällä tehtävä siirto Münchenistä Kieliin.

Euron etuja on esiteltävä kansalaiselle ja myös keskisuurille yrityksille, juuri koska meillä on tällä hetkellä ongelmia euron hyväksynnässä ja monilla on sellainen tunne, että eurosta hyötyvät suuryritykset ja pankit, mutta ei tavallinen kansalainen.

Minulle ei ole merkitystä myöskään sillä perustelulla, että euron sisämarkkinoilla suoritetaan nykyään hyvin vähän euromuotoisia rajatylittäviä tilisiirtoja. Se on kuin keskustelussa siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Mehän Brysselissä koemme itse parlamentin jäseninä, kuten myös meidän avustajamme, että emme suorita rajatylittäviä tilisiirtoja korkeiden euromaksujen vuoksi. Olen syvästi vakuuttunut, että jos hinnat laskevat, rajatylittävät tilisiirrot lisääntyvät harppauksenomaisesti ja ihmiset käyttävät tätä mahdollisuutta. Pidän myönteisenä, että komissio ylläpitää painostusta pankkeja kohtaan ja kenties vielä lisää sitä 120 pankin vastaisilla oikeudellisilla toimillaan. Myös Euroopan keskuspankin pitäisi lisätä painostustaan edelleen.

Kollega Peijsin ja minun ehdotukseni tarkoituksena on myös, että pankit kootaan saman pöydän ääreen, ei ehtoja asettamaan, vaan koska me emme voi enää lisätä poliittista painostusta. Emme halua myöskään mitään hintasääntelyä tällä alalla, mutta meidän pitäisi kuitenkin vähintäänkin koordinoida sitä. Euroopan keskuspankki olisi kuin luotu edistämään yhtenäisiä tiedostomuotoja ja yhtenäisiä clearingkoodeja Euroopassa. Toivon myös, että alhaisia hintoja ei oteta käyttöön yhdellä rysäyksellä vasta viiden vuoden kuluttua vaan vähitellen, ja että kehitys on ensimmäistä kertaa nähtävissä jo vuonna 2002. Loppujen lopuksi olemme saavuttaneet tavoitteen, jos pankit kilpailevat tarjoamalla asiakkaille edullisia rajatylittäviä tilisiirtoja. Silloin meillä on todelliset markkinat tällä alalla.

  Bolkestein, komissio. - (EN) Arvoisa puhemies, vastaan englanniksi jäsen Villiersille, joka puhui euron eduista ja mahdollisista haitoista. Tästä asiasta keskustellaan paljon näinä päivinä, mutta se ei kuulu toimivaltaani. Välitänkin jäsen Villiersin kommentit kollegalleni Solbes Miralle, joka vastaa makrotaloudellisista asioista.

Minulla ei ole mitään lisättävää tähän keskusteluun. En halua sotkea asioita.

(NL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä lämpimästi jäsen Peijsiä hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka koskee yhtenäisen ja yhdenmukaisen maksualueen luomista. Sisämarkkinoiden valmiiksi saamisen ja yhteisen rahan käyttöönoton jälkeen tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan yhtenäistä maksualuetta. Tulevaisuudessa rajoilla ei saa olla enää mitään merkitystä. Ajan kuluessa rajatylittävillä ja kotimaan maksuilla ei saa olla kokonaisuutena eroa. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii meiltä ja myös teiltä vielä vuosien työn.

Tässä yhteydessä haluaisin pyytää teitä kiinnittämään huomiota päivämäärään 1. tammikuuta 2002. Tätä päivämäärää täytyy pitää erittäin tärkeänä ja symbolisena virstanpylväänä Euroopan unionin rakentamisessa. Sanon tämän nyt myös jäsen Villiersille. Tuona päivänä, 1. tammikuuta 2002, kaikilla euroalueen kansalaisilla on lompakoissaan tosiaankin samat kolikot ja setelit. Eurooppalaisen passin lisäksi tämä on toinen tuntuva ja jokapäiväisessä elämässä havaittava osoitus siitä, että me kaikki kuulumme Euroopan unioniin. Meidän täytyy siis tehdä kaikkemme, jotta saisimme tämän uuden vaiheen onnistumaan. Kuitenkin, jos rajatylittävien maksujen järjestelmä pysyy yhtä kalliina kuin nykyisin, uusien kolikoiden ja setelien järjestelmän uskottavuus vaarantuu. Siksi on erittäin tärkeää, että hyvissä ajoin ennen vuoden 2002 tammikuun 1. päivää ryhdytään useisiin toimiin, jotta järjestelmä olisi voimassa, kun uudet kolikot ja setelit tulevat käyttöön.

Komissio tarkastelee kaikkia mietinnössä tehtyjä ehdotuksia. Tutkimme tarkasti ennen kaikkea kilpailuun liittyviä ongelmia. Tässä yhteydessä haluan sanoa vastauksena Kaupin sekä myös Randzio-Plathin, jonka täytyi valitettavasti poistua istunnosta, huomautuksiin, että komissio on tutkinut pankkien välisiä mahdollisia sopimuksia. Tutkimukset suoritettiin helmikuussa 1999. Komissio on lähettänyt moitekirjelmän pankkeihin kuudessa jäsenvaltioissa. Tämä on tapahtunut tämän vuoden heinäkuussa, ja nuo jäsenvaltiot ovat Portugali, Irlanti, Belgia, Suomi, Alankomaat ja Saksan liittotasavalta. Tähän liittyvät menettelyt ovat nyt käynnissä. Tutkimus kustannuksista, joita veloitetaan rajatylittävistä maksuista, on nyt käynnissä.

Yleisemmällä tasolla komissio on sitä mieltä, että tekninen kehitys mahdollistaa kilpailun tehostamisen tällä maksuliikenteen osa-alueella, koska kilpailu johtaa luonnollisesti kustannusten alenemiseen. Vaihdamme ajatuksia tästä aiheesta laajan pyöreän pöydän kokouksen aikana, joka järjestetään Brysselissä 9. marraskuuta.

Komissio esittää lisäksi kesällä 2001 kertomuksen rajatylittävän maksuliikenteen parantamisesta. Sanon nyt hyvin suoraan arvoisalle Peijsille, että kyseisessä kertomuksessa tehdään lakiehdotuksia viime vuonna voimaan tulleen vuoden 1997 direktiivin muuttamiseksi. Sanon tämän hyvin suoraan Peijsille, koska tiedän, että hän arvostaa selkeää vastausta tässä asiassa. Lupaan hänelle, että kun kertomus on laadittu – se ei tule paluupostissa, kuten Peijs pyysi, mutta se tulee joka tapauksessa melko pian – komissio tekee asiasta lakiehdotuksia. Siinä yhteydessä käsittelemme myös rajatylittävien tilisiirtojen keston lyhentämistä, jota Peijsin mietinnössä vaaditaan. Jo tällä hetkellä 85 prosenttia tilisiirroista tapahtuu kolmessa päivässä. Kyse on luonnollisesti 85 prosentin osuuden nostamisesta 100 prosenttiin. Komissio pyrkii sitä varten vaikuttamaan pankkeihin. Sanon vielä kerran, että tämä vie vielä jonkin verran aikaa, mutta komissio antaa ensi kesänä lausunnon Peijisin ehdotuksesta lyhentää määräaikaa puoleen. Komissio pyrkii vastaamaan parlamenttinne toiveisiin.

Esittelijän mietinnössä painotetaan lisäksi tilastotietoja, joita pankkien täytyy antaa kaikista rajatylittävistä tilisiirroista. Näiden tietojen antamiseen velvoittavat jäsenvaltiot, ei komissio. Olemme sitä mieltä, että sisäistä maksuliikennettä koskevien tilastotietojen kerääminen tällä tavoin on jäänne menneisyydestä ja että se ei ole enää perusteltua yhdentyneellä, yhtenäisellä alueella ja että se estää markkinoita toimimasta hyvin. Siksi toivon, että jäsenvaltiot alkavat pian uusia järjestelmiään tilastotietojen keräämiseksi.

Komissio tukee myös täysin Euroopan parlamentin ehdotuksia kannustamisesta sähköisiin maksuihin. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää, että tekninen ja oikeudellinen turvallisuus on taattu ennen kaikkea niin sanotun suoraveloituksen osalta.

Sitä vastoin komissio ei hyväksy oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausuntoa, koska kyseinen valiokunta nimittäin pyytää meitä tekemään lainsäädäntöaloitteen siitä, että rajatylittävien maksujen kustannukset saatettaisiin samalle tasolle kuin kotimaan maksujen kustannukset. Hyväksymme luonnollisesti tämän periaatteen, mutta emme hyväksy ehdotettua toimintatapaa. Kuten tunnettua, me kannatamme vapaata kilpailua, mutta emme kannata hallinnollista hintojen säännöstelyä. Lisäksi, kuten Blokland huomautti oikeutetusti, tällainen toimenpide voisi vaikuttaa välittömästi käänteisesti, koska kotimaan maksujen kustannukset nousisivat heti. En usko, että kuluttajat, jotka eivät koskaan suorita rajatylittäviä maksuja, pitäisivät siitä.

Näin olen päässyt loppuun tässä lyhyessä yhteenvedossani siitä, mitä komissio aikoo tehdä Peijsin mietinnön johdosta. Toivon, että vetoomukset, joita olette tehneet ennen kaikkea pankkialan suuntaan, saavat vastakaikua. Komissio ja Euroopan keskuspankki käyvät jatkuvaa ja usein työlästä vuoropuhelua pankkialan kanssa, jotta saataisiin aikaan todellisia tuloksia, ja teidän tukenne siinä on lämpimästi tervetullutta.

  Peijs (PPE-DE), esittelijä. - (NL) Arvoisa puhemies, komission jäsenen rauhoittamiseksi voin sanoa, että oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausuntoa ei ole sisällytetty asiakirjana talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintöön. Parlamentti on kaikessa viisaudessaan kanssanne täysin samaa mieltä.

  Bolkestein, komissio. - (NL) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen Peijsille viimeisestä huomautuksesta, jonka myös komissio hyväksyy sellaisenaan. Pidämme tässä asiassa kiinni siitä kannasta, että komissio hyväksyy Peijsin mietinnön jopa sen kaikilta kohdiltaan.

  Puhemies. - Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 18.00.

(Istunto keskeytettiin klo 13.00 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

PUHETTA RYHTYI JOHTAMAAN






















varapuhemies⁽¹⁾

VIDAL-QUADRAS ROCA

(1) Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista : ks. pöytäkirja.