Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 19. syyskuuta 2001 - Bryssel

12. Ilmaan joutuvat epäpuhtauspäästöt

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Oomen-Ruijtenin Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan puolesta laatima mietintö (A5-0293/2001) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen suurista polttoainelaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta,

- Riitta Myllerin Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan puolesta laatima mietintö (A5-0293/2001) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kansallisista päästörajoista tietyille ilman epäpuhtauksille.

  Oomen-Ruijten (PPE-DE), esittelijä. - (NL) Arvoisa puhemies, komissio teki lähes kolme vuotta sitten ehdotuksen direktiiviksi, jolla muutetaan suurista polttolaitoksista ilmaan pääseviä epäpuhtauspäästöjä koskevia sääntöjä. Näiden kolmen vuoden jälkeen saamme lopultakin tämän mielestäni hyvin tärkeän aiheen tällä viikolla päätökseen. Kukaan ei pahastune, jos sanon, että olemme kulkeneet vaivalloista reittiä, joka on myös silloin tällöin ollut tuskallinen.

Vastarintaa esiintyi melkoisesti, eikä pelkästään joidenkin jäsenvaltioiden taholta vaan myös joidenkin kollegojen taholta. Asianosaiset, myös joidenkin jäsenvaltioiden energia-alalta, ovat esittäneet hyvin voimakkaita varoituksia ja vastalauseita. Kykenimme kuitenkin ongelmitta muuttamaan alkuperäistä asetusta, joka oli esitetyssä muodossaan minun ja joidenkin muiden kollegojen mielestä aivan liian heikko. Teknisiä mahdollisuuksia ovat kuitenkin runsaasti käytössä, ja monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa säännöt, joista sovimme ensimmäisessä käsittelyssä, on otettu käyttöön jo kauan sitten, ja ne ovat tavanomaista politiikkaa.

Alkuperäinen komission ehdotus vuonna 1998 annetun direktiivin muuttamisesta ei ollut tämän parlamentin enemmistön mielestä mikään suuri menestys. Sääntely oli liian heikkoa, ja lisäksi olemassa olevat laitokset pidettiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolella. Me olemme täällä Euroopan parlamenttina antaneet yhdessä todellisen sisällön sille, mitä ympäristöpolitiikka nyt oikeastaan merkitsee, ja haluan kiittää täällä vielä kerran kaikkia kollegoita, jotka ovat olleet tässä mukana. Olemme näyttäneet, mitä merkitsee, että todellakin haluamme tehdä jotakin tälle inhottavalle ilman saastumiselle, joka on haitallista myös ihmisille. Asetimme parlamenttina ensimmäisessä käsittelyssä päästönormit paljon tiukemmiksi, ja olemme myös tuoneet olemassa olevat polttolaitokset direktiivin soveltamisalaan.

Sitten tuli neuvoston yhteinen kanta, joka saatiin aikaan hyvin vaivalloisesti. Sääntelyä hieman terävöitettiin, ja Euroopan parlamentin toivetta siitä, että myös olemassa olevat laitokset sisällytettäisiin direktiiviin, kuunneltiin. Ikävä kyllä kukin maa vaati taas omia poikkeuksiaan, ja jos asia olisi riippunut ministerineuvostosta, vanhojen, nykyiseen tekniikkaan mukauttamattomien ja saastuttavien laitosten käyttö olisi jatkunut ikuisesti, tuomiopäivään saakka, kuten sanonta kuuluu.

Yhteisestä kannasta puuttuivat mielestämme kaikki tulevaisuudenkuvat. Siitä oli tullut kyhäelmä, jossa oli jokaiselle jotakin. Jos vertaan sitä sääntöihin, jotka ovat nykyisin voimassa Japanissa ja Yhdysvalloissa, silloin me, jotka kaikki haluamme toimia niin hienosti, olisimme näyttäneet erityisen huonoilta neuvoston päästövaatimusten kanssa neuvotteluissa Kioton sopimuksesta.

On sanottu myös, että polttolaitoksille ei ole tarpeen asettaa vaatimuksia, koska saamme kuitenkin jäsen Myllerin hienon mietinnön päästörajoista, ja että meidän tarvitsee yhteisön viranomaisena puuttua asiaan vasta sitten, kun päästörajat on saatu aikaan, koska sen myötä tämä kaikki säädellään ja kaikki jäsenvaltiot toteuttavat sen pakosta. Lopulta kävi kuitenkin toisin.

Jos myöntyisimme energiamarkkinoiden vapauttamisen kannattajien odotuksiin, toisin sanoen jos emme asettaisi mitään vaatimuksia tai jos sallisimme poikkeuksia sähkön tuottamiseksi vanhoilla, saastuttavilla voimalaitoksilla, silloin markkinamekanismi mielestämme häiriytyisi, ja ympäristöstä piittaamattomat palkittaisiin etumatkalla, koska nämä voisivat alkaa käyttää alempia energianhintoja vanhoine voimalaitoksineen.

Siltä osin kuin neuvosto ei halunnut hyväksyä parlamentin tarkistuksia jouduttiin sovitteluun, jolloin järjestettiin yhteiskäsittely jäsen Riitta Myllerin mietinnön kanssa. Kiitokset myös hänelle. Hän oli loistava kollega niissä neuvotteluissa.

Tämän vuoden toukokuussa ja kesäkuussa käydyissä kolmikantaneuvotteluissa puheenjohtajamaa Ruotsin ja komission kanssa saavutettiin muuten heti huomattavaa edistystä, kun oli kysymys SO2-päästöjen, siis rikkidioksidipäästöjen, vähentämisestä ja myös joistakin tärkeistä teknisistä aiheista. NOx-päästöjen, siis typpioksidipäästöjen, osalta terävöittäminen oli kuitenkin hyvin vaivalloista saada aikaan. Näissä kolmikantaneuvotteluissa päästiin toistaiseksi yksimielisyyteen komission velvollisuudesta – jäsen Hans Bloklandin ansioista – sisällyttää myös suurten polttolaitosten raskasmetallipäästöt meneillään oleviin arviointeihinsa.

Neuvosto hyväksyi lisäksi parlamentin toiveen eräiden poikkeusten, erityisesti kotimaista kiinteää polttoainetta ja ruskohiiltä käyttäviä polttolaitoksia koskevien poikkeusten, poistamisesta. Valitettavasti emme päässeet vielä ensimmäisessä kokouksessa sovintoon mielestäni tärkeimmästä asiasta: NOx-päästöistä.

Parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen olimme ottaneet huomattavan askeleen eteenpäin, kun neuvosto suostui sisällyttämään vanhat laitokset direktiivin soveltamisalaan. Tämä oli erityisen tärkeää, koska kyseiset laitokset ovat usein kaikkein tehottomimpia energian suhteen ja koska niiden kasvihuonekaasupäästöt ovat suhteettoman suuria. Sovittelussa saavutetussa kompromississa Euroopan parlamentti onnistui tiukentamaan etenkin ehdotettuja SO2- ja NOx-raja-arvoja. Neuvosto suostui oikeastaan välittömästi alentamaan huomattavasti etenkin keskisuurten ja suurten polttolaitosten SO2-päästörajoja, koska siitä on eniten hyötyä.

NOx-päästöjen tapauksessa olemme parlamenttina pitäneet kiinni kiinteää polttoainetta käyttävien suurten polttolaitosten NOx-raja-arvojen alentamisesta 650 milligrammasta kuutiometriltä 200 milligrammaan kuutiometriltä. Näitä raja-arvoja sovelletaan uusiin ja olemassa oleviin laitoksiin kuitenkin vasta vuodesta 2016 lähtien. Se on oikeastaan liian myöhään. Kuten jo sanoin, jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet nämä normit käyttöön jo 1–3 vuotta sitten. Emme ole kuitenkaan hylänneet tätä ehdotusta, koska se oli merkittävä askel eteenpäin ja koska se on myös tärkeä edellytys, jonka täyttämistä voidaan pian vaatia myös ehdokasvaltioilta.

Onnistuimme lisäksi tiukentamaan poikkeusta, jota neuvosto halusi huippukuormitusvoimaloille, joten myös niiden epäpuhtauspäästöt voidaan pitää kurissa.

Olen siis kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että sovittelussa saavutettiin tyydyttävä sopimus ja että olemme menneet paljon pitemmälle kuin toisessa käsittelyssä pidettiin mahdollisena. Kiitokset puheenjohtajavaltio Ruotsille. Kiitokset kaikille kollegoilleni ja erityisesti jäsen Myllerille. Kiitokset komissiolle rakentavasta tuesta. Suosittelen näin ollen valtuuskunnan nimissä tämän ehdotuksen hyväksymistä.

  Myller (PSE), esittelijä. - Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, parlamentin tavoite tämän direktiivin osalta oli aikaansaada mahdollisimman tiukat päästökatot happamoitumista aiheuttaville ilmanpäästöille. Happamoituminen, alailmakehän otsoni ja maaperän rehevöityminen ovat toisiinsa liittyviä ongelmia, joita aiheuttavat rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin päästöt. Ongelmia on järkevä tarkastella yhdessä, koska silloin päästään kustannustehokkaimpaan päästöjen vähentämiseen.

Komissio oli omassa ehdotuksessaan laskenut tältä pohjalta kullekin jäsenvaltiolle katot, joihin niiden tulisi päästä vuoteen 2010 mennessä. Yhteisö - Euroopan unioni - on sekä viidennessä ympäristön toimintaohjelmassa että happamoitumisstrategiassaan asettanut tavoitteeksi taata sen, että ihmisiä suojellaan kaikilta tunnetuilta ilmansaasteilta. Komissio totesi esityksessään, että se ei kykene tässä vaiheessa asettamaan niin sanottuja lopullisia tavoitteita kriittisten kuormitusten ja tasojen osalta, vaan lopulliseen pitkän aikavälin tavoitteeseen on mentävä välitavoitteiden kautta, jotka komissio siis asetti vuodelle 2010.

Ammoniakkia lukuun ottamatta parlamentti hyväksyi toisessa käsittelyssä komission tavoitetason lisäämällä siihen pitkän aikavälin tavoitteen. Parlamentin näkemyksen mukaan välitavoitteet tulisi saavuttaa vuoteen 2010 mennessä ja lopullinen tavoite, jossa ihmisiä suojellaan koko EU:n alueella kaikilta tunnetuilta ilman epäpuhtauksilta, tulisi saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Sovitteluun mennessä olivat asetelmat selkeät, neuvosto antoi selvästi ymmärtää, että sillä ei ole mahdollisuutta muuttaa lukuja, jotka se oli yhteisessä kannassa hyväksynyt. Myöskään pitkän aikavälin tavoitetta se ei ollut valmis hyväksymään perusteluna se, että vaatimus siitä, etteivät kriittiset tasot ja kuormitukset ylittyisi millään alueella, oli neuvoston ja komissionkin mielestä teknisesti mahdoton toteuttaa. Päästökattojen osalta neuvoston yhteinen kanta oli suhteellisen kaukana komission luvuista mutta kuitenkin parempi kuin niin sanotut Göteborgin luvut, joiden nimiin suurin osa jäsenvaltioista vannoi.

Neuvoston yhteisen kannan hyväksyminen olisi merkinnyt sitä, että olisimme nostaneet kädet pystyyn ilmanlaadun parantamisessa ja kansalaisten terveyden suojelemisessa. Sovittelussa saatiin melkoisen kädenväännön ja komission aktiivisen kompromissien tuottamisen jälkeen väännettyä direktiivin keskeisiä periaatteita parlamentin näkemysten suuntaan. Sovittelussa hyväksyttiin komission ja parlamentin tiukemmat päästörajat indikatiivisina lukuina ja neuvoston yhteinen kanta jäsenmaita sitovana. Indikatiivisuus tarkoittaa sitä, että komissio on velvoitettu kertomuksissaan vuosina 2004 ja 2008 arvioimaan direktiivin uudelleen ottaen huomioon tieteen ja tekniikan tulevan kehityksen ja mahdollisuuden tätä kautta päästä tiukempiin päästörajoihin. Näissä tarkasteluissa on myös otettava huomioon, missä määrin pitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Sovittelun tuloksena siis komissiolle annettiin välineet muuttaa direktiivin tavoitetasoa tiukemmaksi ja vaatimus tarkastella päästöjen vähentämistä myös pitkällä aikavälillä tavoitteena se, että kriittiset tasot ja kuormitukset eivät ylity ja ihmisiä todella suojellaan tehokkaasti kaikilta ilman epäpuhtauksilta. Oli aikamoinen saavutus saada tämä pitkän aikavälin tavoite direktiivin artiklaan, mutta se oli ehkä tärkein asia, joka sovittelussa saatiin toteutetuksi. Happamoitumista aiheuttavista päästölähteistä vaikeinta on puuttua lentokoneiden ja laivojen päästöihin. Siinäkin pääsimme eteenpäin. Komissiolta edellytetään toimenpiteitä tämän suhteen.

Haluan myös kiittää Ria Oomen-Ruijtenia hyvästä yhteistyöstä, jota tuossa sovittelussa teimme. Oli todellakin erittäin merkittävää, että direktiivi suurista polttolaitoksista saatiin niin hyvin läpi, koska se on keskeinen instrumentti, jolla tätä päästökattodirektiiviä voidaan toteuttaa. Haluan myös kiittää parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajaa, jäseniä ja komission edustajia sekä Ruotsia puheenjohtajavaltiona erittäin hyvästä yhteistyöstä.

  Jackson (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella molempia parlamentin esittelijöitä heidän tekemästään kovasta työstä. He saivat aikaan tuloksen, josta he voivat olla ylpeitä. Se saatiin aikaan hyvin myöhään yöllä valtavan työmäärän jälkeen. Euroopan parlamentin brittiläisenä jäsenenä sanon kuitenkin, että nämä direktiivit aiheuttivat paljon vaikeuksia, erityisesti suuria polttolaitoksia koskeva direktiivi. Haluaisin keskittyä kohtaan, jota pohdimme suurin vaikeuksin, sillä komissio ja neuvosto eivät oikeastaan kertoneet ehdotustensa todellisia vaikutuksia. Ne eivät myöskään antaneet täsmällistä arviota Euroopan parlamentin ehdotusten vaikutuksista tai auttaneet meitä arvioimaan niitä.

Bowe ja minä, Euroopan parlamentin brittiläisinä jäseninä, tapasimme Isosta-Britanniasta tulevia lobbaajia, jotka sanoivat, että jos me hyväksymme parlamentin tarkistukset, vielä toiminnassa olevat brittiläiset hiilikaivokset jouduttaisiin kaikki sulkemaan. Näin ollen me valmistauduimme siihen mahdollisuuteen, että äänestämme sellaisten tarkistusten ja oman valiokunnan mietintöjen puolesta, joilla olisi ollut erittäin vakavia taloudellisia seurauksia meidän omissa jäsenvaltioissamme.

Kun saavuimme ministerineuvoston kokoukseen, huomasimme, että muilla jäsenvaltioilla, esimerkiksi Suomella, oli ihan samanlaisia ongelmia, sillä näiden maiden ministerit ja hallitukset eivät olleet ottaneet yhteyttä omiin Euroopan parlamentin jäseniin selvittääkseen niitä ongelmia, joita he uskoivat syntyvän. Kun saavuimme yhteispäätöskokoukseen, siellä oli merkillinen tilanne, sillä neljä virkamiestä piti sellaisia puheita, jotka ministereiden olisi itse asiassa pitänyt pitää.

Viestini keskeisin asia on seuraava. Tarvitsemme kahta asiaa: jäsenvaltioiden ja komission on kerrottava rehellisemmin ehdotusten ja keskustelujen todellisista vaikutuksista. Niistä tulisi antaa ainakin jonkinlaista tietoa. Toiseksi, kun me menemme yhteispäätöskokouksiin, emme voi pitää kokouksia viidentoista jäsenen, yhden ministerin ja neljäntoista virkamiehen kesken. Tämä on naurettavaa. Ministereiden olisi pitänyt tuoda esiin monia sellaisia asioita, jotka esitettiin Oomen-Ruijtenin ja Myllerin mietinnöissä. Kun osallistumme yhteispäätöskokouksiin, haluamme tavata siellä ministereitä.

  Bowe (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin vain sanoa brittiläisenä jäsenenä, että yhdyn siihen, mitä Jackson sanoi.

Ainoastaan täällä olevat henkilöt tietävät, miten paljon työtä molemmat esittelijät tekivät, jotta päästiin tähän lopulliseen kantaan ja saatiin nämä kaksi mietintöä parlamenttiin lopullista äänestystä varten. Me olemme teidän kollegojanne ja tiedämme, miten kovasti uurastitte ja onnittelemme teitä molempia tästä työstä. Tämä on vaatinut paljon aikaa, ja tämä on yksi vaikeimmista mietinnöistä, jonka olen nähnyt parlamentissa 12 vuoden aikana.

Lopuksi kaikista vaikeuksista ja jopa viimeisestä sovittelusta huolimatta meillä on toimiva ja käytännöllinen ehdotus. Tämä ei tule olemaan helppoa. Itse asiassa tämä tulee olemaan erittäin vaikeaa, kun otetaan huomioon jotkin vaatimukset, mutta tässä on saatu aikaan tyydyttävä tasapaino toisaalta ympäristönsuojelun ja toisaalta luotettavaa, turvallista ja kohtuuhintaista – joka meidän on myös otettava huomioon – energialähdettä koskevan yhteisön tarpeen välillä.

Tämän ehdotuksen vaatimusten täyttäminen edellyttää muutoksia. Energiantuotantoteollisuuden on epäilemättä korvattava joitakin vanhoja laitoksia toivon mukaan nykyaikaisemmilla energiantuotantolähteillä. Rikkidioksidi- ja typpioksidipäästöt, jotka ovat happosateiden ja alailmakehän otsonitason muodostumisen tärkeimpiä aiheuttajia, vähenevät huomattavasti, mikä parantaa ihmisten terveyteen vaikuttavia ympäristöolosuhteita. Yksi mahdollinen sivuvaikutus on ehkä se, että kun energialaitoksen toiminnan yleinen tehokkuus paranee, hiilidioksidipäästöt vähenevät yleisesti tuotettuun energiaan verrattuna. Tämä olisi tämän lainsäädännön hyödyllinen sivuvaikutus.

Kaikkien näiden toimenpiteiden toteuttaminen ei tule olemaan helppoa. Niille on kuitenkin annettu pitkät määräajat. Tämä on hyväksyttävää ja ymmärrettävää näissä oloissa, joten sosialistiryhmän puolesta otan tyytyväisenä vastaan nämä ehdotukset, ja me kannatamme niitä huomisessa äänestyksessä.

  Evans, Jillian (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti molempiin direktiiveihin ja haluan muiden jäsenten tavoin onnitella molempia esittelijöitä. Olen erityisesti seurannut keskustelua suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta. Nämä laitokset ovat yksi merkittävimmistä ilman epäpuhtauksien aiheuttajista Euroopassa liikenteen päästöjen jälkeen, ja näin ollen on erittäin tärkeää, että meillä on tiukka lainsäädäntö näiden valvomiseksi. Vanhojen laitosten sisällyttäminen lainsäädännön soveltamisalaan on tärkeä parannus entiseen lainsäädäntöön. Tämä tarkoittaa, että kaikille laitoksille taataan toimintamahdollisuudet, mukaan luettuina pahimmat saastuttajat ja ehdokasvaltioissa sijaitsevat jotkin laitokset, jotka voivat tuottaa sähköä halvemmalla, sillä niissä on vähemmän tarkastuksia eikä niiden tarvitse täyttää samoja standardeja.

Kuten muut jäsenet ovat jo todenneet, voimme taata ihmisille, että lopulliseen kompromissitekstiin sisällytettyjen lukuisten poikkeusten ja myönnytysten ansiosta, nykyiset voimalat, kuten Aberthaw omassa vaalipiirissäni, eivät ole uhattuina. Lehdistö ja tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet erityistä huomioita Aberthaw hiilikäyttöiseen voimalaan, mikä johtuu siitä, että tämän direktiivin on arvioitu vaarantavan sen elinkelpoisuuden ja kannattavuuden. Itse asiassa asia on päinvastoin. Todellisuudessa direktiivillä suojellaan Walesin hiili- ja tuotantoteollisuuden työpaikkoja pitkällä aikavälillä.

Tämä on ollut erittäin tärkeä keskustelu, sillä se on osoittanut, että ei voida tehdä yksioikoista valintaa puhtaamman ilman standardien ja työllisyyden välillä, kuten jotkut ovat antaneet ymmärtää. Pilaantumisen estämiseen tähtäävää työtä voidaan toteuttaa rinnakkain työpaikkojen suojelun ja yhteisöjen tukemisen kanssa.

Minun ryhmäni tukee myös kompromissia, jolla tiukennetaan rikkidioksidien ja typpioksidien raja-arvoja ja otetaan yleisesti käyttöön tiukemmat standardit. Ryhmä tukee myös Myllerin kansallisia päästörajoja koskevasta direktiivistä laatimaa mietintöä koskevassa sovittelussa aikaansaatuja tuloksia, ja me äänestämme myös tämän puolesta.

  Blokland (EDD). - (NL) Arvoisa puhemies, rajoitun suurten polttolaitosten aiheuttamaan ilman saastumiseen. Olen yhä sitä mieltä, että sovittelun tulos jäi pahasti jälkeen nykyisistä teknisistä mahdollisuuksista vähentää epäpuhtauspäästöjä. Kummalliset poikkeussäännökset ovat nyt jääneet direktiiviin. Esimerkiksi suurten, vanhojen polttolaitosten sallitaan saastuttaa runsaasti 2 000 tuntia vuodessa, ja Espanjalle, Kreetalle ja Rhodokselle myönnetään poikkeuksia.

Olemassa olevat laitokset saastuttavat valtavasti ilmaa rikkidioksidi- ja typpioksidipäästöillään. Etenkin rikkioksidien osalta sovittelun tulos on murheellinen, koska Yhdysvallat menee nykyisin jo paljon pitemmälle kuin normit, jotka tulevat Euroopan unionissa voimaan vasta muutaman vuoden kuluttua.

Lisäksi näemme jo nyt, että hiilivoimaloissa poltetaan rinnakkain runsaasti biomassaa. Tätä koskevat huomattavasti lievemmät päästönormit kuin jätteenpolttolaitoksia. Olisin odottanut, että energiamarkkinoiden vapauttamisen seurauksena käytettäisiin yhtäläisiä ympäristöedellytyksiä kilpailun vääristymisen estämiseksi.

Arvoisa puhemies, johtopäätöksenä voin sanoa, että syy siihen, miksi hyväksyn tämän direktiivin ei ole se, että tällä tavoin estetään tehokkaasti ilman saastumista, vaan se, että tämä uusi direktiivi on vähemmän huono kuin edellinen.

  Korhola (PPE-DE). - Arvoisa puhemies, kollegani Ria Oomen-Ruijten on toiminut kiitettävästi esittelijänä LCP-direktiivin käsittelyn kaikissa kolmessa vaiheessa. Käsissämme onkin nyt uudistettu direktiivi, jonka voi odottaa vaikuttavan merkittävästi suurten polttolaitosten päästöjen vähentämiseksi, samalla kun se kuitenkin ottaa huomioon käytännön elämän realiteetit. Olen kiitollinen, että sain olla mukana tekemässä kompromissitarkistuksia ja että ensin esittelijä ja sitten parlamentti hyväksyivät ne. Nämä tarkistukset ovat vielä sovittelun jälkeenkin näkyvillä tässä direktiivissä ja muun muassa mahdollistavat kestävän kehityksen kannalta olennaisen yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon. Aluksi oli vaara, että direktiivi olisi tehnyt CHP:stä taloudellisesti kannattamatonta. Se olisi selkeästi merkinnyt askeleita taaksepäin.

Oomen-Ruijtenin mietintö, samoin kuin kollega Myllerin mietintö, ovat esimerkkejä siitä, kuinka yhteispäätösmenettelyssä voidaan päästä menestyksellisesti lopputulokseen myös erittäin vaikeissa ja vaativissa aiheissa. Nämä kaksi direktiiviä ovat ilman muuta sellaisia.

Kansalliset päästörajat ja suurten energialaitosten päästöt ovat asioita, joissa jäsenvaltiot ovat perinteisesti valvoneet etuaan ja pyrkineet estämään sellaisten tavoitteiden asettamisen, jotka voisivat vaarantaa jäsenvaltioiden oman ja EU:n yhteisen kilpailukyvyn. Komissio on joutunut tämän ottamaan huomioon jo esitystä laatiessaan. Myös parlamentti on ihanteellisuudessaan joutunut ottamaan poliittiset realiteetit huomioon. Tästä huolimatta tulosta voi pitää kunnianhimoisena. Se on tärkeä välittömästi Euroopan ilmanlaadun kannalta. Lisäksi se osoittaa tärkeän asian tulevasta: EU on valmis myös käytännön politiikassa työskentelemään Kioton sopimuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Komissiolta odotetaan vielä tämän syksyn aikana useita merkittäviä esityksiä ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun liittyen. Nyt päätettävänä olevat kaksi mietintöä lupaavat hyvää. EU-instituutiot kykenevät tasapainoiseen työskentelyyn, josta on odotettavissa haasteellisia lopputuloksia. Ilmastonmuutoksen tosiasioiden edessä meillä ei ole varaa vähempään.

  Lange (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin kiitän molempia esittelijöitä sydämellisesti heidän sinnikkyydestään ja paneutumisestaan. Luulen niitä tarvitun erityisesti neuvoston kanssa käydyissä neuvotteluissa, varsinkin kun ajattelen suurista polttolaitoksista käytyjä neuvotteluja. Parlamentti halusi ja sai lopulta myös läpi sen, että vanhat laitokset sisällytettiin direktiivin soveltamisalaan. Se on erittäin tärkeä asia, jossa voimme laskea saavuttaneemme voiton.

On kuitenkin tunnustettava, ettemme onnistuneet aivan täydellisesti. Jouduimme hyväksymään useita poikkeusjärjestelyjä, jatkettuja määräaikoja ja lievempiä raja-arvoja, emme tosin sen tähden, että teknisesti ei ole mahdollisuutta muuhun, muuten olisimme törmänneet usein sellaisiin lausahduksiin kuin: "Parlamentti, vaatimuksenne ei ole teknisesti edes mahdollinen!" Tässä tapauksessa on aivan selvää, että nykyisten laitosten muuttaminen uusien laitosten tasolle ei ole teknisesti mikään ongelma. Monin paikoin niin jo tehtykin. Vastustus jähmettyi yksittäisten suurten polttolaitosten taloudellisten etujen puolustamiseksi. Se on lyhytnäköinen tarkastelutapa. Meidän on ajateltava kokonaistaloudellisesti ja sisällytettävä laskelmiin myös ne kustannukset, joita aiheuttavat happamoituminen ja ne haitalliset aineet, jotka laskeutuvat ihmisten päälle. Siksi en voi ollenkaan ymmärtää neuvoston kantaa tässä asiassa. Minäkin hyväksyn kuitenkin kompromissin, koska vanhat laitokset sisällytettiin lopulta direktiivin soveltamisalaan.

  Hulthén (PSE). (SV) Arvoisa puhemies, sen enempää ajankohta kuin tunnelmakaan ei tunnu sopivalta ryhtyä kinastelemaan – ei valiokunnan puheenjohtajan eikä muidenkaan Isoa-Britanniaa edustavien parlamentin jäsenten kanssa – siitä, kuka häviää eniten happamoitumisessa tai happamoitumisen torjuntatoimissa.

Yritän sen sijaan ilmaista itseäni hieman myönteisemmin ja kiitän Isoa-Britanniaa edustavia jäseniä, että tämän direktiivin käsittely jaksettiin viedä loppuun, ja siitä, että pystymme huomenna tekemään päätöksen. Ilmaistakseni asiani dramaattisesti, tämä päätös merkitsee, että elämä palaa edustamallani alueella ja että metsätalous, kalatalous ja biologinen moninaisuus saavat mahdollisuuden korjata ne vauriot, joita vuosikymmenten tai jopa vuosisadan aikana on niille aiheutunut.

Tämä on loistava esimerkki, josta Euroopan yhteistyön hyöty käy ilmi konkreettisesti ja vahvasti. Tällaisen yhteistyön avulla edustamallani alueella voidaan saada aikaan muutos, jota emme olisi itse pystyneet toteuttamaan, toisin sanoen happamoitumisen pysähtyminen. Vaikka emme pystyisi pysäyttämään happamoitumista kokonaan, voimme jarruttaa sitä ja voimme yrittää ryhtyä korjaamaan joitakin happamoitumisesta aiheutuvia haittoja.

Odotan suunnitelmissa olevaa tarkastusta, koska tiedän, että tämä ei riitä. Happamoituminen jatkuu huomisesta päätöksestä huolimatta. Haluan kiittää jäseniä ja komissiota siitä työstä, jota olemme yhdessä tehneet.

  Wallström, komissio. - (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, olen erittäin iloinen, että nämä kaksi tärkeää lisäystä yhteisön ilman pilaantumista koskevaan lainsäädäntöön ovat lopullisen hyväksynnän vaiheessa. Yhdyn teihin ja onnittelen ja kiitän molempia esittelijöitä Oomen-Ruijtenia ja Mylleriä heidän ponnisteluistaan, mutta haluaisin kiittää myös parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajaa Friedrichiä, että hän on saanut nämä neuvottelut onnistuneesti päätökseen – valitettavasti hän ei voi olla täällä tänä iltana - ja Provania, että hän puuttui asiaan viime hetkellä, joka osoittautui yhdeksi kesän hienoimmista illoista.

Kansallisia päästörajoja ja suuria polttolaitoksia koskevat ehdotukset merkitsevät suurta edistystä yhteisön ilman pilaantumisesta koskevaan lainsäädäntöön. Kuten tiedätte kansallisia päästörajoja koskevan ehdotuksen avulla laadittaisiin jatkuva ohjelma rajat ylittävien ilman epäpuhtauksien torjumiseksi sillä jäsenvaltioita vaadittaisiin rajoittamaan päästöjä, jotka aiheuttavat eniten haittaa, ei pelkästään niille itselleen vaan, kuten Hulthén sanoi, naapureille.

Ensimmäisessä vaiheessa asetetaan oikeudellisesti sitovat päästörajat, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava vuoteen 2010 mennessä. Siinä määrätään lukuisista säännöllisistä arvioinneista – vuosina 2004, 2008 ja 2012 – päästörajojen tiukentamiseksi entisestään tulevaisuudessa: tätä arviointijärjestelmää on vahvistettu melkoisesti parlamentin esittämien huolenaiheiden takia. Ensimmäisissä arvioinneissa yritetään korjata puutteet vuoteen 2010 mennessä ottaen huomioon koko yhteisön kaikki päästöt, kuten komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitettiin. Kaikissa arvioinneissa tarkastellaan sitä, miten voimme saavuttaa kriittisten ympäristötasojen alittamista koskevat pitkän aikavälin tavoitteet vuoden 2010 jälkeen. Vuosi 2020 otetaan tämän jälkeen vertailupisteeksi. Myöhemmissä arvioinneissa komissio raportoi erityisesti saavutetusta edistyksestä pitkän aikavälin tavoitteiden osalta, ja nämä tavoitteet huomioon ottaen harkitaan, mitkä lisätoimenpiteet ovat tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten esittelijä totesi mieluiten vuoteen 2020 mennessä.

Samalla suuria polttolaitoksia koskevan ehdotuksen ansiosta uusia ja tiukempia päästöstandardeja sovelletaan energiantuotantoalalla, erityisesti vanhempiin polttolaitoksiin, jotka ovat happamoitumisen ja otsonin aiheuttaman pilaantumisen tärkeimpiä syitä. Komission analyysissa suuria polttolaitoksia koskevasta yhteisestä kannasta osoitetaan, että tämän alan rikkidioksidi- että typpioksidipäästöt vähenevät merkittävästi tämän lainsäädännön seurauksena.

Suuria polttolaitoksia koskevan ehdotuksen kompromississa tarjotaan keskipitkällä aikavälillä joustavuutta, jotta jäsenvaltioiden erilaiset olot voitaisiin ottaa huomioon, sekä pitkällä aikavälillä huomattavia ympäristöetuja laajennetussa yhteisössä.

Parlamentti on saavuttanut paljon tässä keskustelussa, ja sen tulisi olla erittäin ylpeä omasta osuudestaan. Komissio on tyytyväinen tulokseen. Kun komissio hyväksyy tämän lainsäädännön, se on vuonna 2004 velvollinen arvioimaan molempia direktiivejä ja esittämään lisäedistystä koskevia ehdotuksia. Olemme jo selvittäneet puhdasta ilmaa Eurooppaan koskevassa tiedonannossa, jonka me esittelimme toukokuussa 2001, miten me aiomme valmistautua tähän ensimmäiseen arviointiin, ja olemme jo ryhtyneet toimeen tässä asiassa.

Lopuksi pyydän parlamenttia hyväksymään sovittelun tuloksen ja meidän tavoin siirtymään eteenpäin. Toivon, että parlamentti tukee puhdasta ilmaa Eurooppaan –ohjelmaa (CAFE).

  Puhemies. – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.⁽¹⁾

(Istunto päättyi klo 11.30.)

(1) Seuraavan istunnon esityslista : ks. pöytäkirja