Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. toukokuuta 2002 - Strasbourg

14. Elintarvikkeet

  Puhemies. - Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu kolmesta mietinnöstä:

- Schnellhardtin laatimasta ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnöstä (A5-0129/2002) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikehygieniasta (KOM(2000) 438 - C5-0376/2000 - 2000/0178(COD));

- Schnellhardtin laatimasta ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnöstä (A5-0131/2002) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (KOM(2000) 438 - C5-0377/2000 - 2000/0179(COD));

- Kindermannin laatimasta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnöstä (A5-0452/2001) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, markkinoille saattamiseen ja tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä (KOM(2000) 438 - C5-0382/2000 - 2000/0181(CNS)).

  Schnellhardt (PPE-DE), esittelijä ja ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan lausunnon valmistelija. - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, puheenvuoroni aluksi haluaisin kiittää oikein lämpimästi komission työntekijöitä sekä rakkaita kollegojani täällä parlamentissa hyvin rakentavasta ja ammattimaisen perusteellisesta yhteistyöstä. Käsiteltävänä olevat mietinnöt ovat tämän yhteistyön ilmausta. Niillä luodaan osa sitä kehystä, joka on välttämätön turvallisten, terveydelle vaarattomien elintarvikkeiden valmistukselle.

Vaikka me tänään ja nyt istumme täällä ja keskustelemme toimenpiteistä elintarviketurvallisuuden lisäämiseksi, Euroopan unionin kansalaiset istuvat ravintoloissa tai kotonaan ja nauttivat elintarvikkeita, eikä juuri kukaan kysy itseltään: "Ovatko nämä turvallisia?" Elintarvikkeemme ovat tosiaan turvallisia, turvallisempia kuin monissa muissa maailman paikoissa. Viimeaikaiset kriisit – ja viime vuosina olemmekin kokeneet niitä sangen monia – ovat saaneet komission jäsenen kehittämään uuden strategian. Minustakin se on oikein, mutta nämä kriisit eivät saa olla uuden elintarvikelainsäädännön ainoa syy, sillä ne ovat ohi eikä niistä enää juuri kirjoiteta. Paljon tärkeämpää on, että elintarviketuotannon muutokset ja lisäksi kuluttajakäyttäytymisen muutokset pakottavat meidän miettimään, miten elintarviketuotannon turvallisuutta voidaan lisätä, sillä kansalaiset asettavat toisenlaisia vaatimuksia ja yhä vahvemmin vaaditaan myös lisää turvallisuutta.

Monista tähänastisista säännöksistä huolimatta on myönnettävä, että elintarvikealaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä on edelleen vakavia heikkouksia. Yksittäiset sääntelymuodot rajoittuvat tietylle alalle, eikä niissä ole siten yhtenäistä kaavaa. Erityisesti johdonmukaisuudessa ja laadussa ilmenevät puutteet ovat tyypillisiä elintarvikkeita koskevalle yhteisön lainsäädännölle. Nämä puutteet eivät näy pelkästään tekstitasolla, vaan niillä on myös konkreettisia seurauksia: ne vaarantavat elintarvikealan säännösten tehokkaan täytäntöönpanon.

Sitäkin suuremmalla syyllä on pidettävä myönteisenä radikaalia uutta lähestymistapaa, jota komissio ehdottaa valkoisessa kirjassa ja joka lähemmin tarkasteltuna ei merkitse niinkään uutta lähestymistapaa turvallisuuteen vaan pikemminkin uutta lähestymistapaa lainsäädäntöön. Ensimmäisen kerran koko yhteisöön ehdotetaan ilman mitään muttia tai jossittelematta yleistä elintarvikelainsäädäntöä yhtenäisine määritelmineen ja periaatteineen. Tämä elintarvikelainsäädäntö perustuu kattavaan ja yhtenäiseen lähestymistapaan – tuottajalta kuluttajalle – ja elintarvikelainsäädännön säännökset yhdistetään näin johdonmukaiseksi ja avoimeksi kokonaisuudeksi. Konsolidointiprosessia on samalla hyödynnetty lukuisten säännösten oikeusvarmuuden parantamiseksi perusteellisesti. Katson, että nykyisellään epäjohdonmukaisten säännöstöjen konsolidointi yhdenmukaiseksi elintarvikelainsäädännöksi on tosiaan välttämätöntä.

Elintarvikehygieniaan tarvitaan oikeusperustoja, joita elintarvikealan toimijat voivat ensinnäkin helposti soveltaa, joiden avulla mahdollistetaan toiseksi tietojen vaihto eri tuotantovaiheissa, jotka kolmanneksi vastaavat sisämarkkinoiden ehtoja eli ovat voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, joilla neljänneksi lisätään elintarvikealan toimijoiden vastuuta ja joilla viidenneksi helpotetaan virallisia tarkastuksia ja joilla taataan hallinnollisten toimenpiteiden täytäntöönpano. On välttämätöntä, että säädöksen muoto on asetus. Parlamentti ei salli, että tähän tehdään muutos. Nykyisten 17 direktiivin kokoaminen neljään asetukseen johtaa entistä selkeämpään rajauksen elintarvikehygienian, eläintautien ja elintarvikkeiden virallisten tarkastusten välille ja siten käyttäjien kannalta entistä parempaan oikeusperustaan.

Tämä vastaa myös asianomaisten talouden alojen selvän enemmistön käsitystä asiasta. Useimmat tuottajat toimivat nykyisin kansainvälisesti. Asetuksen avulla luodaan yhdenmukaiset toimintaedellytykset ja samanlaiset ohjeet kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja vahvistetaan siten suuremmassa määrin kuin yhdellä direktiivillä oikeudenmukaiset toimintaehdot koko EU:n sisämarkkinoille. Kansalliset ja alueelliset erityispiirteet voidaan ottaa uudessa elintarvikelainsäädännössä huomioon vain poikkeustapauksissa – haluaisin erityisesti korostaa tätä seikkaa.

Elintarvikehygieniaa koskevaa asetusta muutettiin valiokunnassa melkein 200 tarkistuksella olennaisesti, ja uskon, että asetus muodostaa nyt entistä paremman perustan toiminnalle. Monet muutoksista perustuvat jo hyväksytyn yleistä elintarvikehygieniaa koskevan asetuksen tekstiin. Ne ovat siten pääosin tekstin kannalta välttämättömiä muutoksia. Kaikkia asetusehdotuksia yhdistävä punainen lanka on, että korostetaan elintarvikkeiden tuottajan ensisijaista vastuuta markkinoille saatetuista elintarvikkeista. Etenkin BSE-kriisihän osoitti selvästi, että emme ole siirtäneet maatalouden alkutuotannolle samanlaista vastuuta kuin tuotantoketjun muilla elintarvikealan toimijoilla on jo kauan ollut.

Tähän kuuluu minusta myös HACCP-periaate (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi). Olen tietenkin selvillä siitä, että HACCP-periaatetta voidaan soveltaa vain harvoilla alkutuotannon aloilla. Sellaisissa yrityksissä, joiden eläinkannat ovat suurehkoja, voidaan kuitenkin selvittää nämä niin kutsutut kriittiset kohdat (critical points), jotka vaativat jatkuvaa valvontaa. Jos yhtäältä noudatamme tilalta ruokapöytään -periaatetta (from farm to table), meidän olisi myös toisaalta alkutuotannossakin otettava käyttöön kaikki omavalvontamahdollisuudet. Komission ehdotusten mukaanhan HACCP-periaatetta ei sovellettaisi alkutuotantoon, vaikka yleiset hygieniasäännökset koskevat toisaalta käsiteltävänä olevien asetusten mukaan alkutuotantoa.

Tässä on kyse aivan uudesta luvusta elintarvikehygieniaan liittyvän lainsäädännön historiassa. Jos maanviljelijän on esimerkiksi pidettävä kirjaa toimenpiteistä, joihin ryhdytään riskien torjumiseksi, tämä on monilla aloilla ensimmäinen askel kohti HACCP-periaatteen soveltamista. Tuotantovirheitä ei voida kokonaan välttää hyvästä turvallisuudesta ja aukottomasta valvonnasta huolimatta. Tuotteiden jäljitettävyys on varmistettava syiden selvittämiseksi.

Valiokunta katsoo, että ei tarvita ylimääräistä tunnusta, jota komission ehdotuksessa esitetään. EU-valtioissa on tosin erilaisia jäljitettävyyttä edistäviä tuotetunnuksia, mutta ne takaavat kaikki tuotantoketjun aukottoman selvittämisen. Koska kuulin tämän viikon maanantaina komission jäsen Byrnen sanovan, että tuotetunnuksia on tarkoitus yksinkertaistaa, tällä valiokunnan ehdotuksella lienee myös kannatusta.

Asetuksessa säädetään tuotantoprosessien tukemiseksi hyvän käytännön ohjeistoista. Kyse on enimmäkseen alakohtaisista ja kansallisista ohjeistoista, jotka monet eri eturyhmät ja toimijat laativat. Niiden soveltaminen on luonnollisesti – ja tätä tukee myös parlamentti – vapaaehtoista. Jos jollekin tietylle alalle tai tuotantosuunnalle kuitenkin laaditaan eurooppalainen ohjeisto, ne perustuvat yleiseen konsensukseen ja sisältävät tietoa parhaasta Euroopasta sovellettavasta käytännöstä. Siksi eurooppalaisten ohjeistojen olisi kumottava alakohtaiset, kansalliset tai alueelliset ohjeistot myös siitä syystä, että pakotamme tällöin elintarvikkeiden tuottajat soveltamaan juuri tätä parasta käytäntöä ja ottamaan käyttöön nämä menetelmät.

Euroopan elintarviketuotanto on hyvin monipuolista. On välttämätöntä, että asetukset mahdollistavat jonkinasteisen joustavuuden. Siksi näiden asetusten säännöksistä pitäisi voida tehdä poikkeuksia. Parlamentti haluaisi rajata poikkeukset maantieteellisesti haitoista kärsiviin alueisiin ja alueisiin, joilla on toimitusvaikeuksia sekä perinteisiin tuotantomenetelmiin ja tuotantoon paikallisille markkinoille.

Poikkeusten myöntämismenettelyn tulisi olla yksinkertainen. Parlamentti ei kuitenkaan voi hyväksyä, että komissiolle annetaan yleisesti valta muuttaa komitologiamenettelyn avulla elintarvikehygieniaa koskevan asetuksen liitteitä, jotka viitoittavat hygieniasäännösten periaatteellisen kehyksen. Silloin olisi teoriassa mahdollista, että kaikkia liitteitä muutettaisiin jälleen heti asetusten hyväksymistä seuraavana päivänä. Tällainen säännös ei ole parlamentin ja komission hyvän yhteistyön hengen mukainen.

Erityisiä hygieniasääntöjä koskevan asetuksen kohdalla menettelyn tulisi kuitenkin olla toisenlainen. Näissä liitteissä käsitellään hygienian yksityiskohtia, ja tekninen kehitys on otettava niissä nopeasti huomioon tekemällä muutokset komitologiamenettelyn avulla. Siksi olemmekin siirtäneet tietyt asiakokonaisuudet – määritelmät, yritysten hyväksynnän, tuotetunnukset ja niin edelleen – liitteistä artikloihin, joita voidaan muuttaa vain lainsäädäntömenettelyllä, jos muutoksia tarvitaan. Muihin säännöksiin – siitä olen samaa mieltä – pitäisi kuitenkin soveltaa komitologiamenettelyä.

Yhdeksi erityispainopisteeksi on hygieniasääntöjä koskevan asetuksen käsittelyssä muodostunut metsästystä koskeva luku. Siitä käytiin parlamentissa hyvin kiivasta keskustelua. Olemme nyt tuoneet käsiteltäväksi ehdotuksen, jonka komissiokin hyväksyy. Meidän on tietenkin hyväksyttävä se, että on olemassa kansallisia erikoisuuksia, että metsästykseen on kehittynyt perinteitä, ja ne on nyt otettu mukaan ehdotuksiin, jolloin voimme oikeastaan pitää lähtökohtana, että pystymme sittenkin takaamaan riistan lihan turvallisuuden. Olemassa olevat perinteet pitäisi näin myös voida säilyttää.

Uskon, että olemme näillä ehdotuksilla ja ehdotuksilla ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, markkinoille saattamiseen ja tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä luoneet tärkeän perustan elintarvikelainsäädännön parantamiselle. Haluaisin kiittää erityisesti esittelijä Kindermannia, joka on laatinut mietintönsä erinomaisesti. Elintarvikkeiden tuontia koskeva säännös on siinä esitetty niin hyvin, että en selittele sitä sen enempää. Käsiteltävänä olevat asetukset ovat minusta hyvä perusta elintarvikkeiden virallisia tarkastuksia koskevalle asetukselle. Kaipaan sitä kipeästi, sillä haluamme käsitellä sen hyvin nopeasti.

  Kindermann (PSE), esittelijä. - (DE) Arvoisa puhemies, käsiteltävänä olevaan asetusehdotuspakettiin sisältyy koko EU:n elintarvikelainsäädännön uudistaminen ja yksinkertaistaminen. Siinä asetusluonnoksessa, jonka esittelijä olen, on kyse ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, markkinoille saattamiseen ja tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä, ja sillä pyritään eläintautien leviämisen ehkäisemiseen saatettaessa tuotteita markkinoille. Nykyisin tästä säädetään seitsemällä eri direktiivillä. Käsiteltävänä olevalla asetusehdotuksella pyritään selkeyttämään eläintauteja koskevia oikeudellisia säännöksiä ja yhdistämään nykyiset direktiivit yhdeksi ainoaksi tekstiksi. Tässä pidän erityisen myönteisenä, että komissio on valinnut oikeudelliseksi välineeksi juuri asetuksen, jotta säännöksiä sovellettaisiin yhtenäisesti sekä koko EU:ssa että kolmansissa maissa.

Kaiken kaikkiaan tuen ehdotusta, vaikka arvostelenkin sitä periaatteellisista syistä. Komissio on monessa kohdin tukeutunut 11 artiklan mukaiseen menettelyyn eli komitologiaan liittyvään sääntelymenettelyyn. Se ei ole harvinaista eikä siinä ole sinänsä mitään erikoista. Juuri eläintautien torjunnan alalla on oikein ja tärkeää, että komissio voi reagoida uusiin tieteellisiin havaintoihin ja ennakoimattomiin tilanteisiin nopeammin ja paremmin ilman, että sen tarvitsisi aina käynnistää pitkällinen lainsäädäntömenettely. Esillä olevassa tapauksessa komitologiamenettelyn – johon parlamentti osallistuu vain vajanaisesti – soveltaminen menee kuitenkin minusta hiukan liian pitkälle. Siksi olen paikoin täydentänyt tai ehkä myös tarkentanut asetuksen tekstiä siten, että määritellään tietyt perusteet.

Ensinnäkin poikkeuksia voidaan myöntää vain, jos se on eläinten terveystilanne huomioon ottaen mahdollista ja jos poikkeukset eivät missään tapauksessa haittaa eläintaudeilta suojaamista. Toiseksi tarkastukset on tehtävä ennakkovaroituksetta ja epäsäännöllisesti. Kolmanneksi kolmansien maiden luetteloita laadittaessa on otettava huomioon kaikki lisätekijät, myös valvontaviranomaisten käytettävissä oleva henkilöstö ja kolmansien maiden viranomaisten välittämien tietojen luotettavuus.

Tämän lisäksi olen ottanut mietintööni mukaan kaksi uutta ehdotusta. Ensinnäkin sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden viranomaisten on komission pyynnöstä laadittava tehtyjä tarkastuksia koskeva selvitys, josta käy erityisesti ilmi tarkastusten tiheys, havaittujen puutteiden ja rikkomusten luonne sekä toimivaltaisten viranomaisten määräämät seuraamukset. Oikeudellisen kehyksen tehokkuus riippuu – sen tiedämme kaikki – pitkälti valvonnan toteuttamisesta, ja tällaiset perusteelliset valvontaselvitykset ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että valvontaa sovelletaan jäsenvaltioissa tehokkaasti. Ne auttavat myös komissiota reagoimaan mahdollisiin heikkouksiin välittömästi. Toiseksi komission olisi laadittava mahdollisista rikkomuksista, täytäntöönpanoa koskevista säännöistä ja niistä johtuvista suojatoimenpiteistä luokitusluettelo, jossa arvioidaan, onko kansallisten viranomaisten määrättävä kustakin luokasta hallinnollisia vai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Säännösten rikkomisesta määrättävien seuraamusten on oltava mahdollisimman yhtenäisiä kaikissa jäsenvaltioissa. Ei voida hyväksyä tilannetta, jossa tietystä menettelystä on yhdessä jäsenvaltiossa määrätty eri seuraamus kuin toisessa. Jossakin vaiheessa on paneuduttava perusteellisesti tähän ongelmaan, joka on varmasti muilla aloilla vielä polttavampi kuin esillä olevassa tapauksessa.

Olen halunnut ehdotuksellani tehdä päänavauksen, vaikka komissio viestittikin valiokunnalle, että tämä menettelytapa ei oikeudelliselta kannalta katsoen ehkä ole juuri nyt käytännöllinen. Olen kuitenkin vakuuttunut sen välttämättömyydestä, ja kollegani valiokunnassa ovat olleet tästä samaa mieltä. Lopuksi haluaisin kiittää komissiota rakentavasta yhteistyöstä, ja toivon, että tilanne pysyy samana.

  Lucas (Verts/ALE), teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta onnitella sekä esittelijä Schnellhardtia että esittelijä Kindermannia heidän työstään. Laatimassani teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaltiokunnan lausunnossa keskitytään erityisesti johdonmukaisuuden tarpeeseen elintarviketurvallisuuskäytännöissä, joita pidetään olennaisina elintarvikkeiden kotimaan myynnissä sekä noiden tavaroiden kansainvälisessä myynnissä. Valiokunnassa on siksi pyritty tekemään selväksi, että kaikkia asetuksia on sovellettava samalla tavoin vientiin sekä kotimaan myyntiin ja kulutukseen.

Halusimme myös laajentaa ehdotetun pysyvän elintarvikekomitean jäsenyyttä niin, että siihen kuuluisi julkisia viranomaisia ja kuluttajaryhmiä edustavia asiantuntijoita. On aivan väärin, että komission 18. toukokuuta 2000 tekemässä päätöksessä, jossa määritetään pysyvien komiteoiden kokoonpano, selvästi jätetään pois kuluttajajärjestöjen edustus näistä komiteoista. On tietenkin erittäin tärkeää, että tällaiset komiteat saavat kuluttajien luottamuksen ja ovat aidosti sidosryhmien komiteoita. Siksi näyttäisi olevan aivan välttämätöntä, että kuluttajaryhmät olisivat niissä edustettuina.

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta halusi sisällyttää ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläinperäisiä tuotteita koskeviin erityisiin hygieniasääntöihin enemmän joustoa, erityisesti teurastamoja koskeviin sääntöihin. Siksi ehdotimme, että olisi otettava käyttöön toimia, joiden avulla voitaisiin joustaa niin sanotun HACCP-järjestelmän soveltamisessa alueellisiin teurastamoihin, jotka sijaitsevat reuna-alueilla tai syrjäisillä alueilla. Aiemmin sovelletut tiukat säännöt ovat aiheuttaneet turhia vaikeuksia EU:n syrjäisimmillä alueilla, usein siksi, että maantieteelliset rajoitukset voivat johtaa epäoikeudenmukaisiin kilpailuoloihin, jotka yleensä suosivat suuria yrityksiä.

Kun alamme oppia esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan suu- ja sorkkatautiepidemiasta, on aivan selvää, että yksi syy siihen, että tauti levisi niin laajalle ja niin nopeasti, oli juuri se, että paikallisia teurastamoja oli lopetettu. Meidän ei pidä enää, edes tahattomasti, aiheuttaa lisää teurastamojen sulkemisia tällä elintärkeällä alalla.

Lopuksi sanoisin, että olen henkilökohtaisesti huolissani siitä, että tämä asetus ei ole tarpeeksi joustava erityisesti pienille yrityksille. Meidän on otettava huomioon pienille yrityksille mahdollisesti sälytettävä ylimääräinen taakka ja varmistettava, että emme hyväksy mitään sellaista asetusta, joka uhkaisi niiden säilymistä.

  MacCormick (Verts/ALE), oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija - (EN) Arvoisa puhemies, minun tehtäväni on se yleensä melko ikävystyttävä tehtävä eli kertoa, että oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta on käsitellyt tämän mietinnön ja todennut sen hyväksi. Itse asiassa tässä on 37 artiklan mukainen ehdotus, joka on täysin sopiva maatalouspolitiikan alan asiaksi, ja siksi menettelyt ovat asiamukaisia. Tietenkin on tärkeää, että me tarkistamme oikeusperustan riittävyyden. Keskustelemme nyt valmistelukunnassa ja muualla kysymyksestä yhteisön elinten pitämisestä omissa toimivaltuuksissaan, ja olen iloinen siitä, että tämä asetus kestää sen kokeen.

Kuten jäsen Kindermann sanoi, on myös hyvä sisällyttää tämä monimutkainen lakiasia yhteen asetukseen, joka yhdentää lähestymistavan koko yhteisössä. En ole varma, olisinko voinut oikeutetusti käyttää parlamentin aikaa, jos tämä olisi ollut koko asiani, mutta haluan kuitenkin kommentoida tänään keskusteltavaa asiaa. Kuten jäsen Lucas juuri sanoi, eläinperäisten tuotteiden tuonti liittyy läheisesti siihen katastrofaaliseen suu- ja sorkkatautiepidemiaan, josta me Yhdistyneessä kuningaskunnassa kärsimme. Tästä kärsittiin erityisesti omassa vaalipiirissäni Dumfriesissa ja Gallowayssä, kuten tiedätte.

Kuten jäsen Lucas juuri hetki sitten sanoi, jos siirrymme yhä enemmän käyttämään paikallista tuotantoa paikalliseen kulutukseen, voisimme välttää jotkin näistä vaaroista. Kun alamme toteuttaa näitä erittäin tarpeellisia uusia lakeja, on erittäin tärkeää, että varmistamme huolellisesti, ettemme luo sellaisia olosuhteita, jotka itsessään lisäävät painetta eläinten liialliseen kuljettamiseen.

Jos olenkin puhunut muista kuin oikeudellisten ja sisä-asioiden valiokunnan alaan liittyvistä aiheista, olen sentään pysynyt minulle varatussa ajassa.

  Piétrasanta (Verts/ALE) , teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Olemme Kindermannin mietinnöstä sitä mieltä, että se on äärimmäisen tärkeä ja että on valitettavaa, ettei kyseinen asetus kuulu neljän muun komission ehdotuksen tavoin yhteispäätöksen piiriin.

Asetusehdotus perustuu nimittäin yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaan EY:n perustamissopimuksen 37 artiklaan. Tarkoituksena on ottaa käyttöön nykyistä järkevämpiä sääntöjä, joilla estetään, etteivät kasvatettavat eläimet saisi tartuntaa taudinaiheuttajia sisältävistä eläinperäisistä tuotteista. Muistamme kaikki Eurooppaa taannoin ravistelleen suu- ja sorkkatautiepidemian sekä sen seurauksena lähinnä Isossa-Britanniassa puhjenneen maatalouskriisin. Alustavat tutkimukset osoittavat, että tartunta johtuu kolmansista maista peräisin olevista eläinperäisistä elintarvikkeista, joita on käytetty sikojen ruokinnassa.

Yhteisön tuotteiden tuotannossa ja kaupan pitämisessä sovellettavista, eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä on sanottava, että tuotantoalueiden terveydentila on syytä toteuttaa tarkka ja säännöllisin väliajoin suoritettava seuranta. Jäsenvaltioiden valvonta ja yhteisön tarkastukset on suoritettava varoittamatta siitä ennakolta. Kuten esittelijä Kindermann on todennut, meidän on sopivien keinojen hankkimiseksi pohdittava, miten paljon jäsenvaltioissa ja Dublinin elintarvike- ja eläinlääkintätoimistolla on oltava eläinlääkäreitä. Oikeusjärjestelmässämme on otettava myös ehdokasvaltiot huomioon. Seuraamusta yhtenäistäminen on välttämätöntä.

Kolmansista maista tulevaan tuontiin on sovellettava samoja säännöksiä kuin yhteisön jäsenvaltioiden tuotteisiin. Liian tiukkoja hygieniaan liittyviä toimia ei kuitenkaan pidä käyttää kaupan esteinä. Jos näin tehdään, on voitava toteuttaa mukautuksia asetuksen alkuperäistä tavoitetta kuitenkaan unohtamatta.

Annamme tukemme Kindermannin mietinnölle, sillä hän on tehnyt välttämättömiä tarkennuksia komission ehdotukseen.

  Ayuso González (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni olisi väärin olla kiittämättä komissiota sen työstä, jossa se pyrkii täyttämään lainsäädännön yksinkertaistamista ja selkiyttämistä koskevan valkoisen kirjan tavoitteen ja poistamaan kaikki ne hankaluudet, joita lainsäädännön pirstaloituminen 17 direktiiviin on aiheuttanut. Sitä paitsi komission meille esittelemät ehdotukset ovat kohtuullisen hyviä ja erittäin viimeisteltyjä, ja uskon, että kaikki asianomaiset alat ovat samaa mieltä.

Haluan myös ottaa esille esittelijöiden tekemän työn, sillä elintarvikeketju on pitkä ja aineistoa oli paljon, joten he ovat joutuneet tutkimaan ja sovittamaan yhteen lukuisia tarkistuksia, jotka – olen tästä varma – parantavat ehdotusta.

Säädökset perustuvat elintarvikkeiden turvallisuuden valvontaan tilalta ruokapöytään siten, että kuluttaja saa mahdollisimman suuret takeet. Tuen kaikkea, mitä esittelijät ovat sanoneet. Yksi tulevan lainsäädännön avainkohdista on HACCP-järjestelmän pakollinen soveltaminen kaikissa elintarvikealan yrityksissä, myös alkutuotannossa.

HACCP-järjestelmä eli vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi kehitettiin alun perin elintarviketeollisuutta varten, ja se onkin epäilemättä merkinnyt suurta edistysaskelta elintarvikehygieniassa. Todellisuudessa kuitenkin monet pienyritykset eivät ole vieläkään kyenneet ottamaan sitä käyttöön. Nimenomaan siksi, että sitä ei vielä sovelleta koko jalostusalalla ja että järjestelmä on kehitetty yksinomaan teollisuuden käyttöön, sitä ei tällä erää pitäisi laajentaa alkutuotantoon.

Alkutuotannossa on jo noudatettava niin sanottua hyvän käytännön ohjeistoa, jonka päämäärä on sama kuin HACCP-järjestelmän ja joka on mukautettu kyseisen elinkeinoelämän alan erityispiirteisiin. Jos ongelmia onkin ollut, se ei ole johtunut sääntöjen puuttumisesta vaan niiden noudattamatta jättämisestä. En sano, että alkutuotannossa olisi tulevaisuudessa edellytettävä HACCP-sääntöjen noudattamista, mutta ne on mukautettava maatalouden ja karjankasvatuksen vaihteleviin oloihin. Sääntöjen soveltamista on pidettävä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvänä olennaisena toimenpiteenä, mutta ne eivät saa koskaan korvata tarkastuksia. Olen sitä mieltä, että tarkastuksia on korostettava ja että niistä on tehtävä järjestelmällisesti samanlaisia kaikissa maissa.

Elintarvikealan toimijoiden on otettava vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta, varmistettava elintarvikkeiden ja niiden ainesosien jäljitettävyys sekä otettava käyttöön menettelyjä, joilla tuotteet vedetään pois markkinoilta hätätapauksissa.

Lopuksi haluan todeta, että viennissä ja ennen kaikkea tuonnissa on noudatettava hygieniasääntöjä, koska muuten alueellemme voidaan tuoda vaarallisia elintarvikkeita muualta ja yritystemme kilpailukyky heikkenee sellaisten yritysten takia, jotka eivät noudata samoja vaatimuksia.

  Corbey (PSE). - (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, elintarvikkeet ovat tänään jälleen näkyvästi esityslistallamme. Kahden viime vuoden aikana olemme edistyneet huomattavasti. Elintarvikkeiden on oltava turvallisia, ja luottamus on tässä asiassa olennaista. Sisämarkkinoiden on perustuttava yhteisiin sääntöihin. Kuluttajien on voitava luottaa siihen, että muissa jäsenvaltioissa tuotetut elintarvikkeet ovat turvallisia ja täyttävät hygieniaa koskevat edellytykset. Siksi tuen lämpimästi komission ehdotuksia. On hyvä, että elintarvikehygienialle ja eläinlääketieteen alan hygienialle luodaan laajat kehykset. On hyvä, että koko lainsäädäntö saadaan yhteen pakettiin. Lämpimät onnitteluni myös esittelijä Schnellhardtille. Tämä mietintö on vaatinut monen tunnin työn ja monen tunnin neuvottelut.

Teen siitä huolimatta seitsemän huomautusta.

Ensinnäkin on päädytty korostamaan hyvin paljon hygieniaan liittyviä menetelmiä. Tavoitteet ovat samalla hiukan hävinneet näkyvistä, ja se on vahinko. Minusta niiden tulosten, johon lainsäädännöllä pyritään, on oltava selviä.

Menetelmissä ja työtavoissa jonkinasteinen joustavuus on mielestäni sallittua. Roomaan vie monta tietä.

Toinen huomautus. Meidän on käsitettävä, mitä olemme tekemässä. Tiedämme, että elintarvikkeet herättävät voimakkaita tunteita. Vastustetaan globalisaatiota, vastustetaan massatuotantoa, kannatetaan paikallista tuotantoa ja perinnettä. Nämä tunteet ovat usein oikeutettuja. Politiikassa ei voi eikä saa kieltää näitä tunteita. Meidän on ymmärrettävä, että monesti vain suuryritykset voivat noudattaa entistä tiukempia ja ankarampia sääntöjä. Ankarat säännöt ovat kannustin teollisuustuotannolle, mutta kuluttajilta puuttuu luottamusta nimenomaan teollisuustuotantoon. Tässä mielessä pilkunviilaussäännöt vaikuttavat siis vastakkaiseen suuntaan. Meidän on lisäksi annettava tilaa kansallisille kulttuureille. Joustavuus on siksi toivottavaa hyvien käytäntöjen ohjeistojen soveltamisessa. Meidän mielestämme ei ole mitään syytä pitää eurooppalaisia ohjeistoja jo etukäteen parempina kuin kansallisia ohjeistoja. Täytyy olla valinnanvaraa. Meidän on ennen kaikkea muistettava, että nämä ohjeistot ovat lopultakin vain apuväline. Tähän liittyy kysymys siitä, onko HACCP-järjestelmää sovellettava maatalouteen. HACCP:tä ei ole suunniteltu maatalousyrityksiä varten. HACCP-periaatteiden tiukka soveltaminen veisi yhden miehen yritykset ja perheyritykset perikatoon. Tähänkin pätee, että HACCP on apuväline, tapa valmistaa elintarvikkeita vastuullisesti. Se ei ole sinänsä mikään tavoite.

Kolmas huomautus koskee metsästystä. Se on epäilemättä kohta, joka on saanut osakseen tavattoman paljon poliittista huomiota. Meidän mielestämme pienimuotoinen metsästys voidaan hoitaa kansallisella lainsäädännöllä. Rajoja kuitenkin tarvitaan. Emme kannata sitä, että koko II jaksossa tehdään poikkeus yksityisen ja paikallisen käytön osalta. Jos tarkistuksen jälkeen ei ole näkyvissä huolestuttavia merkkejä, pieniä toimituksia paikallisille markkinoille voidaan meidän puolestamme kohdella samoin kuin yksityiskäyttöä.

Neljänneksi pari sanaa kolmansista maista. Meidän on taattava, että tuodut elintarvikkeet ovat aivan yhtä hygienisiä kuin täällä tuotetut elintarvikkeet. Ja se edellyttää rehellisiä ja hyviä tarkastuksia. Elintarvikkeiden turvallisuus ei kuitenkaan saa olla protektionismin kaapu. Elintarvikkeiden turvallisuus on koko maailman tehtävä. Meidän on tuettava kehitysmaita, jotta turvallisuudesta tulisi ensisijainen asia.

Viidenneksi on oltava selvää, kenen on vastuu. Sen on oltava selvää kansalaisille ja poliitikoille, mutta toki myös yrityksille ja niiden työntekijöille. Pidän tärkeänä työntekijöiden kouluttamista. Vuosittainen täydennyskoulutus voi olla hyödyllistä. Tätä tarkistusta voidaan vielä sormeilla päätöksentekoprosessin aikana. Sellaiset työntekijät, jotka tuovat ilmi hygieniaan liittyviä puutteita, eivät saa itse joutua kärsimään siitä. Tämä on ilmoituksen tekeviä työntekijöitä koskeva tarkistus.

Kuudes huomautus koskee lainsäädännön yksityiskohtaisuutta. Meidän on pidettävä elintarvikehygienian tavoite mielessämme. Elintarviketuotantoa organisoivat ja valvovat henkilöt ovat ammattitaitoisia. Eurooppalaisessa politiikassa ei tarvitse ottaa kantaa siihen, montako tiiltä lähilihamestarin seinässä on. Meillä on nyt jo mielipide simpukoiden pakkaamisestakin. Tiedämme, miten simpukat säilyttävät elinvoimaisuutensa. Mutta suoraan sanottuna, en minä tätä varten poliitikoksi ruvennut.

Näin pääsen viimeiseen poliittiseen perusteluuni. Meidän on kysyttävä itseltämme: viekö tämä tie eteenpäin? Onko meidän parlamentissa mietittävä jatkossakin tällaisia yksityiskohtia? Tuemme esittelijä Schnellhardtin komitologiatarkistuksia, mutta haluan nyt jo sanoa, että ei parlamentin pidä huolehtia kaikista teknisistä yksityiskohdista. Se meidän on jätettävä komissiolle, joka saa apua elintarvikeviranomaisen asiantuntijoilta. Ehdotan, että harkitsemme tätä kohtaa vielä uudelleen ennen toista käsittelyä.

Vielä kerran kiitos esittelijä Schnellhardtille ja kiitos tarkkaavaisuudestanne.

  Paulsen (ELDR). (SV) Arvoisa puhemies, kumarran esittelijöille, jotka ovat tehneet erittäin hyvää työtä: kunnollista, asiantuntevaa ja hyvin harkittua. Olen erittäin iloinen, että alkutuotanto on otettu mukaan ja että katamme nyt viimeinkin koko elintarvikeketjun. Olen erittäin iloinen myös siitä, että yksittäisten tuottajien vastuu on määritelty entistä tarkemmin elintarvikelainsäädännössä. Emme edisty pelkällä poliisivallalla, jos ihmiset eivät ota itse vastuuta yrityksistään, työstään ja omasta toiminnastaan.

Olen äärettömän iloinen Schnellhardtin kompromissivalmiudesta, joka johti siihen, että saimme läpi 4 artiklan 4 kohdan (tarkistus 31), jonka ansiosta Euroopan erittäin moninaiset perinteiset ruoat voivat säilyä markkinoilla tarjoamatta samalla jäsenvaltioille mahdollisuuksia kiertää määräyksiä ja leimata kaikki tuotteensa perinteisiksi.

Tällä sanamuodolla vältimme myös sen, että olisi ollut kyse vain pienimuotoisesta tuotannosta; osa Euroopan tärkeimmästä elintarvikeviennistä muodostuu perinteisistä juustoista ja kinkuista ja muista vastaavista tuotteista, jotka vaativat erityisiä tuotantomenetelmiä olematta silti vaarallisia.

Olen erittäin iloinen, että saimme läpi tämän kohdan, koska olisi kauheaa, jos Eurooppaan luotaisiin elintarvikelainsäädäntö, joka sopisi vain Nestlélle ja McDonald'sille.

Lopuksi haluan korostaa olevani erittäin iloinen myös siitä, että päädyimme metsästyksen osalta asiallisiin ja kestäviin kompromisseihin. Asun Ruotsissa keskellä metsää ja uskaltaisin tuskin edes palata kotiin, jos joku hirvenmetsästäjä saisi päähänsä, että kielsin hirvenmetsästyksen. Asiaan liittyy erittäin suuri arvolataus, ja mielestäni pääsimme kunnolliseen kompromissiin, jonka sekä fasaanin- että hirvenmetsästäjät voivat hyväksyä.

  Sjöstedt (GUE/NGL). (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Schnellhardtia hänen työstään erittäin laajalla ja monitahoisella alalla. Tarkistusten suuri määrä osoittaa senkin, että lopputulos näyttää toisenlaiselta kuin komission alkuperäinen ehdotus.

Komission ehdotus olisi toteutuessaan johtanut suuriin ongelmiin yhdellä alalla, nimittäin riistan lihan käsittelyssä. Komission ehdotus olisi saattanut vaikuttaa erittäin kielteisesti metsästykseen ja riistan lihan myyntiin kaupoissa. Mielestäni olemme välttäneet uhan toteutumisen tarkistuksilla, jotka valiokunta nyt on hyväksynyt.

On tärkeä ymmärtää sekin, että jäsenvaltioissa voidaan soveltaa yhteisen tavoitteen – hyvän elintarvikehygienian saavuttamiseksi erilaisia valvontamalleja. Siksi olen erityisen kiitollinen, että mietinnössä on otettu huomioon, että riistan lihaa voidaan valvoa eri tavoin, että ilmasto-olot vaihtelevat, että siksi tarvitaan erilaisia jäähdytysaikoja ja että koulutuskin voidaan järjestää eri tavoin.

  Esclopé (EDD). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat kollegat, jotta voidaan uudistaa elintarvikehygieniaa koskevista säännöistä annettua yhteisön lainsäädäntöä – uudistus koskee 17 direktiiviä –, komissio soveltaa periaatetta, jonka mukaan vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on elintarvikealan toimijalla.

Kannatan täysin sitä, että tuota periaatetta sovellettaisiin maatalouden elintarviketeollisuuteen, josta miljoonat kuluttajat saavat ruokansa. Direktiivissä käydään kuitenkin käsiksi koko alkutuotantoon – maanpinnan kasvutuotteisiin, karjankasvatuksesta, metsästyksestä ja kalastuksesta saataviin tuotteisiin –, jolle halutaan nyt vaatia sitovaa jäljitettävyysjärjestelmää. Miten kukin voisi kantaa vastuuta metsästä poimitusta sienestä tai joesta pyydetystä kalasta? Tämä tuntuu kovin epärealistiselta.

Asetuksen 1 artiklassa, joka koskee soveltamisalaa, täsmennetään, ettei kyseisiä säännöksiä sovelleta yksityiskäyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden alkutuotantoon eikä yksityiskulutukseen tarkoitettujen elintarvikkeiden kotona tapahtuvaan valmistukseen. Tätä toimea on laajennettava paikallismarkkinoiden toimituksiin ja alkutuotannosta peräisin olevien luonnontuotteiden kaupan pitämiseen.

Nämä maaperätuotteet, kuten marjat ja sienet, vaikuttavat mielikuvaan alueiden tavaramerkeistä, vahvistavat niiden identiteettiä ja niiden gastronomista kuuluisuutta sekä edistävät ekomatkailua, joka on välttämätöntä maaseudun taloudelle. Kyse on työllisyydestä ja perinteisistä käytännöistä.

Metsästäjältä suoraan kuluttajalle tai vähittäiskauppiaalle toimitettavan riistan ja riistalihan on katsottava kuuluvaksi perinteiseen elintarviketuotantoon, johon on sovellettava erityisiä kaupan pitämisen menetelmiä. Tarkistus 92 on meistä kohtuuton trikiinin osalta, sillä jäädyttäminen tai kypsentäminen yli 65 celsiusasteessa hävittää loiset.

Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat parhaita arvioimaan tilannetta ja antamaan määräyksiä, joilla varmistetaan kuluttajien asianmukainen suojelu. Ottakaamme järki käteen ja suosikaamme joustavuutta ottamalla huomioon maantieteelliset ja ilmastolliset erot sen sijasta, että valitsemme jäykän lainsäädännön, joka johtaa vain umpikujaan ja saa aikaan suurta tyytymättömyyttä.

  Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, elintarvikeskandaalit ovat tuoneet vahvasti viime vuosina esiin kohdennetun vastuunoton puutteet. Sen vuoksi elintarvikealalla on tärkeää laatia selkeitä, täsmennettyjä sääntöjä yksinkertaistamalla jatkuvasti tekstejä, mikä ei tarkoita vaatimustason madaltamista, päinvastoin.

Näin ollen on määriteltävä valmistajien vastuu: sääntöjen noudattaminen, tuotteiden jäljitettävyys, riskien ennakkoarviointi. Valmistajat ovat laadukkaiden ja turvallisten elintarvikkeiden tae. Vaatimukset ovat toki tärkeitä, mutta ne voivat vain edistää tuotteiden imagon kehittämistä.

Vastuu on myös kuluttajalla, jolla on oltava valinnan vapaus, ja on otettava huomioon tiedottamisen ja kuluttajajärjestöjen rooli tässä yhteydessä.

Meille ehdotettujen tekstien ohella toivoisin todella, että Euroopan unioni päättäisi käynnistää tiedotus- ja valistuskampanjan kotioloissa harkittavista elintarvikehygieniaa koskevista välttämättömistä toimista. Kyse on arkielämän pienistä asioista, joilla riskejä voidaan ehkäistä: esimerkiksi jääkaapin puhdistaminen, tuotteiden oikeanlainen säilyttäminen, säilyttämislämpötilojen seuranta jne. ovat tärkeitä toimenpiteitä.

Vastuu kuuluu myös viranomaisille, jotka valvovat tiukasti tuotteiden valmistusta, tuotantoa ja kaupan pitämistä ja langettavat tehokkaita seuraamuksia laiminlyöntien varalle paitsi asianomaisille osapuolille myös niille jäsenvaltioille, jotka eivät mahdollisesti noudata yhteisön lainsäädäntöä: toisin sanoen on osoitettava ehdottomuutta.

Riistalihasta on käyty vilkasta keskustelua. On luonnollisesti varmistettava riistatuotteiden laatu, ja tiedämme, että menetelmät vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä. Meidän on luotettava alan ammattilaisiin eli metsästäjiin, jotka kykenevät arvioimaan riistalihan laatua.

Arvoisa puhemies, lopetan puheenvuoroni muistuttamalla, että eurooppalainen elintarvikeketju on yksi maailman turvallisimmista ja että meidän on vain kyettävä vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.

  Whitehead (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan käsitellä lyhyesti joitakin niistä tarkistuksista, jotka ovat aiheuttaneet huolta.

Tarkistus 31 käsittelee elintarvikealan yrityksiä, joissa käytetään perinteisiä tuotantomenetelmiä tai jotka sijaitsevat syrjäisillä seuduilla. Kaikilla meillä on tämäntyyppisiä esimerkkejä. Olen nähnyt tämän Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa on yritetty toimia naudanlihan varmistusjärjestelmän mukaan. Meidän pitää puolustaa tätä tarkistusta, koska siinä selväsi sanotaan, että sellaisilla tuotteilla ei todistetusti ole haittavaikutuksia elintarvikkeiden hygieniaan. Vastaavasti viittaukset HACCP-järjestelmään tarkistuksessa 9 ovat sallivia eivätkä pakollisia, ja pienyritykset voivat noudattaa niitä.

Kuten jäsen Goodwill varmaankin odottaa, puhun nyt Goodwillin ja Bernierin jättämästä tarkistuksesta 18, jossa metsästäjille myönnetään poikkeus näihin sääntöihin. Hyväksymme tämän sellaisen yksittäisen metsästäjän osalta, joka käyttää itse ampumansa tai pyydystämänsä riistan tai antaa sen eteenpäin. On kuitenkin ero uljaan pohjoismaisen metsästäjän, joka kiipeää korkealle huipulle tietyn hirven perässä – tätä kuvausta jäsen Sjöstedt varmaan ylistäisi –, ja niiden vetelien liikemiesten muodostaminen ryhmien välillä, jotka ilmaantuvat englantilaisten kartanoiden maille ja tuovat markkinoille suuren määrän taitamattomasti ammuttuja lintuja ja eläimiä.

Näissä oloissa uskon, että on eroa sillä, menevätkö sellaiset tuotteet vähittäismyymälään tai ravintolaan. Suuri sanataituri Oscar Wilde kuvaili englantilaista metsästysseuran toimintaa sanoin "sanoinkuvaamattomat ajavat syötäväksi kelpaamattomia". En välitä siitä, mutta kun sanoinkuvaamattomat alkavat kaupustella syötäviä, heitä pitää koskea tämän asetuksen hygieniasäännöt.

En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi myöntää poikkeus sellaisille tapauksille, jotka alkavat pienenä pari linnun harmittomana myyntinä siellä täällä ja jotka päätyvät toiseksi toimitusketjuksi. Meidän on suojeltava metsästäjän oikeutta metsästää, mutta meidän ei pidä taata hänelle suojaamatonta reittiä vähittäismyymälöihin.

  Pesälä (ELDR). - Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan myös lyhykäisesti puuttua metsästykseen. Nimittäin minun näkökulmani on se, että eräissä jäsenvaltioissa metsästys tuo merkittävän lisän ruokapöytään. Esimerkiksi minun maassani metsästetään kaksi miljoonaa pienriistaeläintä ja 100 000 suurriistaeläintä ja metsästäjiä on 300 000; se on siis merkittävää. Riistaeläimiä luonnollisesti myydään myös kaupan hyllyllä tai niitä annetaan tai myydään naapureille ja sukulaisille.

Nyt on kyse siitä, onko järkevää, että EU alkaa säädellä tällaista toimintaa, joka monesti perustuu luottamus- ja tuttavuussuhteeseen. Sosiaalinen kontrolli on ikään kuin laadun tae, silloin kun lähikauppias ostaa metsästäjältä lihaa myytäväksi. Näissä asioissa tulisi säilyä kohtuus. Kannatankin lämpimästi tarkistuksen 82 hyväksymistä tässä herra Schnellhardtin mietinnössä.

  Fiebiger (GUE/NGL) . - (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni käsiteltävänä oleva ehdotus neuvoston asetukseksi, jolla pyritään selkeyttämään eläintauteja koskevia oikeudellisia säännöksiä ja yhdistämään nykyiset direktiivit yhdeksi ainoaksi tekstiksi, merkitsee edistysaskelta tämän alan maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen ja ennen muuta erilaisen toiminnan valvonnan oikeudellisten perustelujen kannalta. Toivon ainakin, että niin käy. Erityisesti haluaisin kuitenkin tuoda ilmi, että kannatan tieteellisen tutkimuksen jatkamista eläinperäisten tuotteiden, esimerkiksi elävien eläinten BSE:n ja suu- ja sorkkataudin selvittämiseksi, sekä kohtuuhintaisten sovellusten kehittämistä. Tiukkojen uusien teknisten ja järjestelyihin liittyvien normien on oltava toteuttamiskelpoisia, toisin sanoen kohtuuhintaisia. Katson, että tämä koskee erityisesti elintarvikkeiden tuontia kolmansista maista. Samalla – ja näin pääsen loppuponteen – on tuettava lukuisia kuluttajansuojajärjestöjä riittävän tosissaan.

  Farage (EDD). - (EN) Arvoisa puhemies, vaikka olenkin vetelä liituraitapukuun pukeutunut liikemies, joka nauttii ajetun riistan ampumisesta, haluan keskittyä siihen, että kumoamme tässä 17 hygieniadirektiiviä ja sisällytämme niiden sisällön yhdeksi. Tämä asetus menee paljon pidemmälle kuin ne direktiivit, jotka se korvaa. Erityisesti se laajentaa direktiivin 93/43(ETY) 3 artiklaa, jossa esitellään periaatteet, jotka me tunnemme HACCP-periaatteina. Vaara-analyysin ja kriittisten valvontapisteiden (HACCP) järjestelmä kehitettiin 1960-luvulla NASAa varten takaamaan puhtaus astronautteja varten. Hallitsemattomat ruumiintoiminnot avaruuspuvussa voivat olla melko epämiellyttäviä. HACCP on elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmä, joka on suunniteltu erittäin pitkälle kehitettyjä elintarvikkeiden käsittelyvaiheita varten.

Tämä avaruusajan järjestelmä on määrä tehdä pakolliseksi kaikkialla EU:ssa. Pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa se vaikuttaa 300 000 yritykseen ja maksaa pelkästään pk-yrityksille 2 miljardia vuodessa.

Järjestelmä, joka on kehitetty pitkälle kehitettyä tekniikkaa käyttävälle organisaatiolle, ei sovi Joe's Café -kahvilalle Lewishamin High Streetillä tai Marseillen rue de la Révolutionilla sijaitsevalle Jean Dupontin bistrolle.

Aiemmin tänä vuonna, juuri tämän rakennuksen varjossa, kiersin paikallisia ruokakauppoja elintarviketurvallisuusasiantuntijan kanssa. Löysin kymmeniä perusvirheitä elintarvikehygieniassa. Niissä kaupoissa ja kaikkialla muualla ei ole vielä alettu noudattaa direktiivin 93/43(ETY) perusvaatimuksia. Miksi siis komissio on luomassa vielä lisää lakeja? Nämä teknokraatit ovat kokonaan etääntyneet todellisuudesta. He ovat menneet kiertoradalle ja laskeutuneet toiselle planeetalle, kuten ne astronautit, joita varten HACCP-järjestelmä suunniteltiin. Pelkästään tästä syystä komission ei tulisi esittää lisää lakeja. Emme tarvitse lisää lakeja. Jos parlamentti hyväksyy tämän lain, se todistaa, että sekin elää toisella planeetalla.

  Lisi (PPE-DE). - (IT) Arvoisa puhemies, kannatan ilman muuta komission pyrkimyksiä selkeyttää lainsäädännöllistä kehystä siten, että 17 direktiivin sijasta olisi vain yksi asetus. Arvoisa komission jäsen, te tiedätte minua paremmin, että juuri siksi, että on kyse asetuksesta, kysymystä on käsiteltävä varoen, koska asetusta sovelletaan välittömästi ja koska se luonteensa vuoksi yhdenmukaistaa – sanoisin jopa lähes täysin – kaikki menettelyt unionin kokoisella laajalla alueella sekä elintarvikkeiden ja gastronomian kaltaisilla aloilla, jotka edustavat – tämä meidän on aina muistettava – suurta osaa myös mantereemme kulttuurista ja sivistyksestä. Näin ollen olen samaa mieltä yhdenmukaistamisen tarpeesta, mutta muistakaamme käsitellä kysymystä varoen.

Haluaisin ottaa esiin etenkin kolme seuraavaa kysymystä: ensinnäkin sen, jota esittelijä on jo laajasti käsitellyt mietinnössään ja joka koskee tyypillisiä tuotteita, joilla on oma historiansa paitsi tuotteina myös tuotantomenetelmien osalta. Tuotteiden rajaaminen maantieteellisiin alueisiin tai paikallismarkkinoihin ei riitä: kyse on todellisista ja omintakeisista tuotteista, joita on käsiteltävä erityisen tarkoin.

Toinen kysymys koskee primaarialaa, jota asetus ei todellakaan täysin kata mutta jota on jossain määrin säädelty. Primaarialan tilanne on toinen etenkin alalla toimivien pienten ja suurten yritysten kohdalla. Olen ehdottanut tarkistusta, jolle pyydän tukeanne ja jonka tarkoituksena on edes vähentää asiakirjojen säilyttämisen byrokraattista ja hallinnollista vaikutusta, sillä en ymmärrä, miksi esim. kasveja koskevia asiakirjoja on säilytettävä viisi vuotta.

Kolmanneksi meillä on myös riistaa koskeva kysymys, jonka mainitsen nopeasti ja jolle on käsittääkseni jo löytynyt tasapainoinen ratkaisu koulutuksesta. On oikein toimia siten, että elintarvikeketjun toimijat saavat aina koulutusta. Myös tältä osin pyrimme kuitenkin välttämään kysymyksen laajentamista laatuun, joka on asia erikseen: kyse on elintarvikehygieniasta, ei laadusta.

  Patakis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, on vähintäänkin naiivia väittää, että elintarvikealan surkea tilanne johtuisi uudistettujen direktiivien puutteesta, rikotaanhan jo nyt voimassa olevia direktiivejä räikeästi.

Ennen kuin ryhdymme minkäänlaisiin lainsäädäntötoimiin tai teknisiin muutoksiin, on aiheellista osoittaa elintarvikkeissa ja koko ravintoketjussa havaittavien heikkouksien ja vääristymien syyt.

Elintarvikkeiden laadun heikentyminen johtuu pääasiassa siitä, että ravintoketjuja ohjaillaan markkinatalouden voittoa tavoittelevien periaatteiden mukaan. Niin kauan kuin tuotantoa tehostetaan ja suuret monikansalliset yritykset, jotka päättävät tuotantotavoista ja elintarvikkeiden laadusta, ohjailevat myös ravintoketjuja ja valvovat niitä, emme voi antaa varmoja takuita kuluttajien terveydestä.

Ongelma on ennen kaikkea poliittinen. Vasta kun kapitalistinen voitontavoittelu lakkaa olemasta tuotantoprosessin ensisijainen tavoite, voidaan elintarvikealalla päästä eroon laittomista ja vaarallisista tuotantotavoista, jalostusmenetelmistä ja markkinoinnista. Muussa tapauksessa kansanterveys joutuu kärsimään siitä, että olennaista ei eroteta epäolennaisesta.

  Müller, Emilia Franziska (PPE-DE) . - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä Schnellhardt on tuonut käsiteltäväksi kaksi ammattimaisen perusteellista mietintöä, joilla parannetaan komission elintarvikehygieniaa koskevia ehdotuksia selvästi. Tulevaisuudessa elintarvikkeiden tuotannon ja jatkojalostuksen toimijoiden on todistettava kaikki tuotannon ja jalostuksen vaiheet. Tämän velvoitteen piiriin kuuluvat käytetyt rehut ja eläinten terveydentila. EU:n kuluttajille annetaan siten tulevaisuudessa mahdollisuus jäljittää elintarvikkeet ja niiden ainesosat kaupan tiskiltä tuottajaan asti. Tuotantoketjun avoimuus taataan näin ollen sekä suuryrityksissä että pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Saanen tässä kohdin ottaa esiin erityisesti pienet ja keskisuuret lihanjalostusalan yritykset. Euroopan unionissa on noin 150 000 lihamestariyritystä, jotka työllistävät yhteensä yli miljoona henkilöä ja joiden vuosittainen liikevaihto on noin 60 miljardia euroa. Juuri nämä pienet yritykset ovat niitä, jotka varmistavat paikalliset lähitoimitukset ja pitävät yllä maaseudun tuotevalikoiman monipuolisuutta. Niissä valmistetaan paikallisia erikoisuuksia käsityöläismestarien ammattitaidolla ja edistetään näin merkittävästi Euroopan herkkupuodin mainetta. Tiivis suhde kuluttajiin saa luottamaan tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen. Siksi meidän on kiinnitettävä erityishuomiota pienten yritysten rakenteisiin ja luotava sopivia, käytännöllisiä säännöksiä näitä yrityksiä varten, jotka tarjoavat koulutus- ja työpaikkoja monille ihmisille Euroopassa.

Olen yhdessä esittelijän kanssa esittänyt tarkistusta, jossa otetaan huomioon teurastamoissa suoritettava niin kutsuttu yhdellä paikalla tapahtuva teurastus, sillä suurien teurastamojen teurastuslinjojen lisäksi on otettava huomioon myös pienten käsityöläisyritysten todellisuus. Yhdellä paikalla tapahtuva teurastus voidaan suorittaa hygienian kannalta moitteettomasti, jos teurastaja on huolellinen ja ammattitaitoinen. Siksi pyydän teitä tukemaan tarkistusta 133.

  Arvidsson (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, olen hirvenmetsästäjä Ruotsin Lapista. Jos emme metsästä hirviä joka vuosi, hirvikanta kasvaa nopeasti, liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä nousee ja metsätuhot kasvavat selvästi.

Kun aloitamme metsästyksen syyskuisena aamuna, on usein pakkasta ja vuodenajan lämpötila vastaa jääkaapin lämpötilaa. Joskus se vastaa jopa pakastimen lämpötilaa. Kotiseudullani ei ole metsästäjille ympäristön kannalta parempaa jääkaappia kuin luonnon oma kylmiö.

Mitä isommaksi EU kasvaa, sitä vaikeammaksi muuttuu yksityiskohtainen sääntely EU:n määräyksillä. EU:n direktiivien on oltava hyviä unionin kaikissa osissa. Niiden on annettava tilaa määräysten mukauttamiseen erilaisiin oloihin. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on toimivat riistan lihan markkinoille pääsyä edeltävät tarkastuskäytännöt, pitäisi voida säilyttää määräyksensä.

Kotimaassani poliitikot, jotka haluavat levittää eurooppalaisen yhteistyön vastaista mielipidettä, ovat käyttäneet tätä direktiiviehdotusta saattaakseen EU:n epäilyksenalaiseksi perinteisen metsästyksen uhkaamisesta. On tärkeää korostaa heidän olevan väärässä. Unionilta puuttuu nimittäin toimivalta säädellä kotitarpeiksi tapahtuvaa metsästystä ja riistan lihan käsittelyä yksityiseen käyttöön.

Tämä korostaa edelleen tarvetta päättää metsästysmääräyksistä yleisesti toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Schnellhardtin ansiosta direktiivin riistan lihaa koskevasta kohdasta tuli oikein hyvä.

  Redondo Jiménez (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, parlamentti ottaa huomenna kantaa lainsäädäntöpakettiin, jonka tarkoituksena on yleisesti ottaen taata elintarvikehygienia ja erityisesti ottaa käyttöön sääntöjä eläinperäisiä tuotteita varten. Uusi lainsäädäntö perustuu vaatimukseen, jonka mukaan elintarvikkeiden turvallisuus on varmistettava tilalta ruokapöytään, ja viime kuukausina tehtyihin aloitteisiin, joissa kuluttajalle pyritään antamaan mahdollisimman suuret takeet.

Haluan onnitella esittelijää, joka on ponnistellut päästäkseen yksimielisyyteen kaikkien ryhmien kanssa ja joka on mielestäni saanut aikaan hienon mietinnön, ja haluan onnitella komissiota, koska sekin on tehnyt kohtuullisen tasapainoisen ehdotuksen.

Yksi tulevan lainsäädännön avainkohdista on kuitenkin HACCP-järjestelmän pakollinen soveltaminen kaikissa elintarvikealan yrityksissä. HACCP-sääntöjen soveltamista on silti pidettävä täydentävänä turvallisuustoimenpiteenä, joka ei voi korvata virallisia tarkastuksia. HACCP-järjestelmää ei toistaiseksi pidä laajentaa alkutuotantoon, koska järjestelmä on kehitetty yksinomaan teollisuutta varten. Alkutuotannossa on jo noudatettava niin sanottua hyvän käytännön ohjeistoa, jonka päämäärä on sama kuin HACCP-järjestelmän, joka on mukautettu kyseisen elinkeinoelämän alan erityispiirteisiin ja jota meidän ei pidä toistaa.

Elintarvikekriisit edellyttävät hygienialainsäädännön vahvistamista, jotta kuluttajien luottamus saataisiin palautettua; Euroopan komissio on asiaankuuluvasti maininnut tämän tavoitteen ehdotuksessaan, jota Euroopan parlamentti epäilemättä vielä parantaa hyväksymällä tarkistuksia, jotka koskevat esimerkiksi perinteisiä elintarvikkeita ja metsästystä ja joita minua ennen puhuneet parlamentin jäsenet ovat jo luetelleet.

Elintarvikealan toimijoiden on edelleen otettava vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta sekä varmistettava elintarvikkeiden ja niiden ainesosien jäljitettävyys ja otettava käyttöön menettelyjä, joilla tuotteet vedetään pois markkinoilta hätätapauksissa. Kaikkien alojen on laadittava hyvän käytännön ohjeistoja, joilla elintarvikealan toimijoita opastetaan elintarviketurvallisuudessa. Toisaalta sekä tuonnissa että viennissä on noudatettava samoja sääntöjä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Byrne, komissio. - (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani puhua tänä iltana keskustelussa ja esittää johtopäätökseni niistä kolmesta mietinnöstä, jotka koskevat elintarvikehygieniapakettia.

Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut parlamentin jäseniltä valtavasti ponnistuksia. Saanen ensiksi esittää vilpittömät kiitokseni kaikille niille jäsenille, jotka ovat niin väsymättömästi tehneet työtä tämän asian edistämiseksi – erityisesti jäsen Schnellhardtille ja jäsen Kindermannille sekä ympäristöasioiden ja muiden valiokuntien jäsenille, jotka ovat antaneet arvokkaan panoksen.

On kulunut melkein kaksi vuotta siitä, kun nämä ehdotukset hyväksyttiin. Jotkut voivat sanoa, että on edistytty hitaasti. Silloin kuitenkin sivuutettaisiin sekä tämän asiakokonaisuuden tärkeys että se työ, mitä parlamentti on samaan aikaan tehnyt muiden asiaan liittyvien ehdotusten parissa – erityisesti ehdotuksen parissa yleisestä elintarvikelaista ja Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamisesta, joka on nyt säädetty asetuksella (EY) N:o 178/2002.

Ympäristöasioiden valiokunnassa ja muissa valiokunnissa on keskusteltu valtavasta määrästä tarkistuksia. En kuitenkaan ole kiitollinen pelkästään teidän tekemänne työn määrästä, vaan myös ja erityisesti tulosten laadusta, joka on mielestäni erinomainen.

Useimmissa ehdotetuista tarkistuksista pyritään parantamaan ehdotuksia kielellisesti ja teknisesti. On myös suuri määrä tarkistuksia, joissa ehdotuksemme asetetaan samaan riviin äskettäin hyväksytyn asetuksen (EY) N:o 178/2002 kanssa. Pidän myönteisinä näitä tarkistuksia, jotka edustavat tärkeitä ja järkeviä ehdotuksia tekstiemme parantamiseksi.

Saanen aloittaa jäsen Schnellhardtin ensimmäisellä mietinnöllä, joka koskee koko elintarvikesektorin kattavia horisontaalisia toimia.

Minun täytyy ensiksi mainita usein toistuva kysymys komitologiasta. Pidän myönteisenä sen hyväksymistä, että komissio voi toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä komitologiamenettelyn mukaisesti. Olen kuitenkin pettynyt siihen, että tarkistuksessa 30 pyritään poistamaan komissiolta valtuudet myöntää poikkeuksia asetuksen liitteisiin. Sellaiset toimivaltuudet ovat jo olemassa, enkä näe mitään syytä, miksei niin voisi jatkua, enkä siten voi hyväksyä tarkistusta 30. Ehkäpä parlamentin jäsenet ovat tietoisia minun kannastani komitologiaan, mikä on tärkeä toissijaisena lainsäädäntömuotona toimien saamiseksi laeiksi lyhyessä ajassa, ja parlamentilla on aina valvontaoikeus, jota se voi käyttää. Jos se käyttäisi sitä minkä tahansa sellaisen lain yhteydessä, josta minä olen vastuussa, ottaisin sen täysin huomioon. Tässä suhteessa olen usein pettynyt parlamentin näkökantaan komitologiamenettelystä, vaikka se todellakin tarvitsisi tarkistamista, uudistusta ja nykyaikaistamista.

Asetuksen liitteet ovat teknisiä ja niiden pitäisi siksi olla mukautettavissa komitologiamenettelyn avulla. En siksi voi hyväksyä tarkistuksia 28, 29, 58 ja 59.

HACCP-järjestelmä on jo herättänyt vahvoja tunteita. Lukuisissa tarkistuksissa tähdätään tämän järjestelmän käyttämiseen maatilatasolla. Se on liian kunnianhimoista, ja siksi minun on hylättävä tarkistus 8, tarkistuksen 9 ensimmäinen osa sekä tarkistukset 35, 37, 38 ja 67.

Tarkistuksen 36 toisessa osassa ja tarkistuksessa 104 vaaditaan, että elintarvikeyritykset säilyttävät HACCP-järjestelmää koskevaa aineistoa pitkän ajan. Tätä ei voida hyväksyä, koska ehdottamiemme pienten yritysten aineistoa koskevien toimien on oltava realistisia.

Sanoisin vielä HACCP-järjestelmästä, että tämä järjestelmä on kokonaan elintarvikealan toimijoiden vastuulla. Siksi ei voida hyväksyä tarkistusta 108.

Olen erittäin kiinnostunut joustoa koskevasta kysymyksestä elintarvikehygienian yhteydessä. Kaikkialla Euroopan unionissa on pitkäaikaisia kulttuuriperinteitä, jotka liittyvät ruokaan ja ruoan valmistukseen, ja olen erittäin innokas suojelemaan ja kannustamaan tätä ja olen pyrkinyt varmistamaan, että tämä säännös sisällytetään tähän lainsäädäntöön.

Siksi komission ehdotuksessa on menettely, jolla varmistetaan tarvittava jousto näiden perinteiden säilyttämiseksi. Pidän myönteisenä sitä, että tämä on yleisesti hyväksytty. Yritän ottaa huomioon mahdollisimman pitkälti tarkistusten 31 ja 32 ehdotukset, joihin tehdään tarvittavat sanamuotojen muutokset.

Ehdotuksessamme mahdollistetaan hyvien käytänteitä koskevien ohjeistojen laatiminen elintarvikeyritysten käyttöön tavoitteena erittäin korkean elintarvikehygienian saavuttaminen. Pidän myönteisinä niitä tarkistuksia, jotka tähtäävät näiden ohjeistojen laatimismenettelyjen selventämiseen, ja niitä tarkistuksia, jotka korostavat sitä, että sellaisten ohjeistojen on oltava vapaaehtoisia välineitä. Minun on kuitenkin hylättävä tarkistukset 47 ja 48, koska nämä sälyttäisivät tarpeettomia velvoitteita elintarvikeyrityksille tai komissiolle.

Elintarvikeyritysten rekisteröinnistä sanoisin, että olen iloinen voidessani ottaa huomioon joustoa koskevat, rekisteröintiin liittyvät ehdotukset. Siihen liittyvästä jäljitettävyyttä koskevasta kysymyksestä olen kuitenkin sitä mieltä, että se on kokonaan katettu asetuksella (EY) N:o 178/2002. Siksi tarkistus 53 täytyy hylätä.

Pidän kehitysmaiden tukemista koskevaa tarkistusta 13 erittäin mielenkiintoisena. Tämä on tärkeä asia, joka vaatii perusteellista harkintaa. Vaikka minun on hylättävä tarkistus, pankaa kuitenkin merkille, että aion palata tähän asiaan.

Minun on myös hylättävä tarkistukset 69, 71, 76, 77, 83, 89, 92, 93, 95, 101 ja 105, koska niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia pieniin yrityksiin. Vastaavasti hylkään myös tarkistukset 5 ja 14, tarkistuksen 16 toisen osan, tarkistukset 53, 55 ja 107, koska muut yhteisön lakien osat kattavat jo nämä asiat, sekä tarkistuksen 39, koska asia on jo käsitelty tarkistuksessa 6.

Olen myös innokas säilyttämään eron elintarvikealan toimijoiden ja viranomaisten välillä. Tarkistus 55 ei ole sen tavoitteen mukainen, ja siksi se on hylättävä.

Muut tarkistukset ovat joko kokonaan tai osittain hyväksyttävissä sanamuodon muokkauksen jälkeen.

Haluaisin nyt siirtyä puhumaan jäsen Schnellhardtin eläinperäisiä elintarvikkeita koskevia erityisiä hygieniasääntöjä koskevasta mietinnöstä.

Yksi seikka, joka nousee ylitse muiden, on riistaa koskeva asia. Näyttää siltä, että meidän ehdotuksemme on saanut joiltakin niskakarvat pystyyn! Voin vakuuttaa parlamentille, että meidän tavoitteemme tehdessämme tämän ehdotuksen oli laatia käytännölliset säännöt ja säilyttää jäsenvaltioiden perinteet, kuten sen, että metsästäjä voi toimittaa pieniä määriä riistaa kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin.

Ei ollut todellakaan meidän tavoitteemme puuttua yksityiseen kulutukseen. Olen kiitollinen ponnistuksista oikean tasapainon saavuttamiseksi, ja uskon, että te olette siinä pitkälti onnistuneet.

Lyhyesti sanottuna, olen valmis hyväksymään seuraavat riistaa koskevat tarkistukset: tarkistuksen 90, 92, 94–97, 129, 13 ja tarkistuksen 130 ensimmäisen osan.

Tarkistus 91 on kuitenkin päällekkäinen asetuksen (EY) N:o 178/2002 kanssa, ja siksi se on hylättävä. Minun on myös hylättävä tarkistus 85 osittain ja tarkistus 132, koska ne eivät ole yhteensopivia muiden tarkistusten kanssa, jotka voin hyväksyä.

Minun on lisäksi hylättävä seuraavat tarkistukset, joko siksi, että niillä on mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia pienyrityksiin tai siksi, että ne ovat päällekkäisiä muiden yhteisön lakien kanssa. Ne ovat tarkistukset 17, 33, tarkistuksen 35 ensimmäinen osa, tarkistus 38, tarkistus 44, tarkistuksen 45 ensimmäinen osa, tarkistukset 55, 58, 65, 69, 91, 101 ja116.

Minun on myös hylättävä tarkistus 8, koska siinä sekoitetaan viranomaisten velvoitteisiin sellaisia velvoitteita, joita elintarvikealan toimijoiden odotetaan noudattavan; tarkistus 10 osittain, koska se laajentaa ehdotuksen sovellusalaa liikaa lihassa olevan salmonellan lisätakuiden suhteen, sekä tarkistuksen 13 viimeinen osa, koska tämä voisi vaarantaa komission aloiteoikeuden.

Muut tarkistukset ovat joko kokonaan tai osittain hyväksyttävissä sanamuodon muokkauksen jälkeen.

Lopuksi puhun jäsen Kindermannin mietinnöstä, joka koskee ehdotusta ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, markkinoille saattamiseen ja tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä.

Olen iloinen huomatessani, että ehdotuksella on vahva tuki, koska tarkistuksia on vähän. On kuitenkin kuusi tarkistusta, joita en voi tukea: tarkistus 4, joka liittyy BSE:hen, koska tällä alueella on jo laajasti lainsäädäntöä, joka kattaa tämän BSE:tä koskevan vaatimuksen, eikä tämän toistaminen ole välttämätöntä eikä myöskään hyvää lainkäyttöä.

Lisäksi en voi tukea jäljitettävyyttä koskevaa tarkistusta 5, koska 3 artiklan 2 kohta käsittää sen jo, ja se sisältyy eläinten terveyttä koskevaan lainsäädäntöön. Voisin hyväksyä tarkistuksen, jos sanat "ihmisen terveys" korvattaisiin sanoilla "eläinten terveys", koska suu- ja sorkkatauti ei ole riski ihmisille.

Tarkistukset 8 ja 9 koskevat rikkomista ja tulosten julkistamista. Tämä on toissijaisuusperiaatteen alaan kuuluva asia, ja siksi sen tulee kuulua kullekin yksittäiselle jäsenvaltiolle. Lisäksi siihen ei liity mitään kansanterveydellisiä huolenaiheita, eikä ole mahdollista laatia kattavaa luetteloa eläinten terveyttä koskevista rikkomuksista. Sellaisen laatimiseen pyrkiminen johtaisi väistämättä poisjättöihin. Jos tämä katsotaan tarpeelliseksi, se olisi tehtävä horisontaalisesti. Kannustaisin kuitenkin jäsenvaltioita tähtäämään näissä tarkistuksissa korostettuun avoimuuden tasoon kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä.

Minulla on suuria huolia, jotka liittyvät kehitysmaille myönnettäviä poikkeuksia koskevaan tarkistukseen 12. Jos nämä säännökset ovat tiukemmat kuin kansainvälisen eläintautiviraston (OIE) vahvistamat säännöt, silloin näiden sääntöjen on varmistettava, että yhteisön eläinten terveystilanne ei vaarannu. Olisi itsensä pettämistä sallia kehitysmaille lievemmät säännöt. Siksi en voi hyväksyä tarkistusta 12.

Sanoisin tarkistuksesta 16, että nopea hälytysjärjestelmä perustettiin tiettyjä kansanterveysnäkökohtia varten, eikä tässä tarkistuksessa ennakoitua tavoitetta varten. Sellaisissa tapauksissa komissio yleensä ehdottaa päätösluonnosta jäsenvaltioille kyseisten eläinperäisten tuotteiden tuonnin keskeyttämiseksi. Lisäksi komissio varoittaa jäsenvaltioiden eläinlääkintäpalveluja antamalla yksityiskohtaista tietoa kaikista riskilähetyksistä, ja siksi nopean hälytysjärjestelmän sisällyttäminen on tarpeetonta.

Näiden kuuden tarkistuksen lisäksi on vielä kaksi sellaista tarkistusta, jotka voin hyväksyä vain osittain. Ensinnäkin tarkistus 7, joka koskee ennakkovaroituksetta tehtäviä tarkastuksia ja seuraamuksia. Olen samaa mieltä siitä, että olisi oltava säännös ennakkovaroituksetta tehtävistä tarkastuksista, mutta ehdotettu tarkistus näyttää rajoittavan nämä tarkastukset pelkästään ennakkovaroituksetta tehtäviin tarkastuksiin. Sanamuodon muuttaminen sellaiseksi, jossa sallittaisiin osan olla ennakkovaroituksetta tehtäviä tarkastuksia, olisi riittävä.

Toiseksi tarkistuksen 11, joka koskee avustamista ja tulosten ilmoittamisesta, ensimmäinen lause toistaa tämän artiklan ensimmäisen kohdan, ja siksi se pitäisi poistaa. Muut tarkistukset ovat joko kokonaan tai osittain hyväksyttävissä sanamuodon muokkauksen jälkeen.

Saanen kommentoida yksityiskohtaisesti näiden kahden mietinnön tarkistuksia. Komissio voi hyväksyä sanamuotojen muutoksen jälkeen kokonaan tai osittain seuraavat Schnellhardtin elintarvikkeiden hygieniaa koskevan mietinnön tarkistukset: tarkistukset 1–4, 6, 7, 9–12, 15–27, 31–34, 36, 40–46, 49–52, 54, 56, 57, 60–66, 68, 70, 72–75, 78–82, 84–88, 90, 91, 94, 96–100, 102, 103 ja 106. Komissio ei voi hyväksyä seuraavia tarkistuksia: tarkistukset 5, 8, 13, 14, 28–30, 35, 37–39, 47, 48, 53, 55, 58, 59, 67, 69, 71, 76, 77, 83, 89, 92, 93, 95, 101, 104, 105, 107 ja 108.

Komission voi sanamuodon muokkauksen jälkeen hyväksyä kokonaan tai osittain Schnellhardtin eläinperäisiä elintarvikkeita koskevia erityisiä hygieniasääntöjä koskevan mietinnön seuraavat tarkistukset: tarkistukset 1–7, 9–16, 18–32, 34–37, 39–43, 45–54, 56, 57, 59–64, 66–68, 70–90, 92–100, 102–115, 117–131, 133–134. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä seuraavia tarkistuksia: tarkistukset 8, 17, 33, 38, 44, 55, 58, 65, 69, 91, 101, 116 ja 132.

Mitä tulee Kindermannin mietintöön, komissio voi kokonaan tai osittain hyväksyä seuraavat tarkistukset sanamuodon muokkauksen jälkeen: tarkistukset 1–3, 6, 7, 10, 11, 13–15 ja 17. Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä seuraavia tarkistuksia: tarkistukset 4, 5, 8, 9, 12 ja 16.

Toivonkin jäsenten ymmärtävän syyt valiokuntien esittämien tarkistusten hylkäämiseen tai korjaamiseen.

Saanen lopuksi toistaa vilpittömät kiitokseni kaikille niille, jotka ovat osallistuneet tähän Herkuleen urotyöhön. Elintarvikehygieniapaketti merkitsee toista tärkeää askelta elintarvikelainsäädännön huollossa, kun pyrimme päämääräämme eli varmistamaan, että eurooppalaisilla kuluttajilla on saatavilla mahdollisimman turvalliset elintarvikkeet.

  Puhemies. - Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.