Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 27. maaliskuuta 2003 - Bryssel

1. HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuminen kehitysmaissa

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Caudronin laatimasta teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnöstä (A5-0027/2003) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta tutkimus- ja kehittämisohjelmaan HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumisessa käytettävien uusien kliinisten interventioiden kehittämiseksi useiden jäsenvaltioiden sekä Norjan käynnistämän Euroopan ja kehitysmaiden välisen pitkän aikavälin yhteistyökumppanuuden avulla (KOM(2002) 474 – C5-0392/2002 – 2002/0211(COD)).

  Busquin, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neljätoista Euroopan unionin jäsenvaltiota ja Norja tekivät vuonna 2001 aloitteen tutkimusta ja kliinisiä interventioita koskevien toimiensa yhdistämisestä EDCTP-ohjelmassa aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi kehitysmaissa.

Tämän tutkimusohjelman tavoitteena on nopeuttaa uusien rokotteiden ja lääkkeiden kehittämistä ja arviointia Euroopan sekä noin viidentoista Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevan kehitysmaan välisen yhteistyökumppanuuden avulla. Komissio katsoo, että on yhteisön edun mukaista olla mukana tämänkaltaisessa hankkeessa, etenkin kun asiaa tarkastellaan Euroopan tutkimusalueen luomisen kannalta. Komissio ehdottaa hankkeen toteuttamista soveltaen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklaa, jonka mukaan yhteisö voi puiteohjelmaa toteuttaessaan määrätä osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämiin tutkimusohjelmiin.

Käytännössä komissio ehdottaa, että hankkeelle myönnetään Euroopan unionin varoista 200 miljoonan euron rahoitusosuus, joka on varattu tähän tarkoitukseen tutkimuksen kuudennessa puiteohjelmassa. Haluan korostaa, että tämä on institutionaalisesti uusi tilanne, sillä perustamissopimuksen 169 artiklaa sovelletaan nyt käytäntöön ensimmäistä kertaa. Kliinisiä tutkimuksia koskevan EDCTP-ohjelman perustaminen on esimerkki Euroopan tutkimusalueen toteutumisesta käytännössä. Se tuo todellista lisäarvoa Euroopalle ja kehitysmaille, ja tähän liittyen haluan esitellä joitakin näkökohtia.

Tämän ohjelman ansiosta voimme integroida kansallisia ja yhteisön tavoitteita verkottamalla ja yhdistämällä toimia, jotka ovat olleet tähän saakka epäyhtenäisiä ja huonosti koordinoituja. Luotavan ohjelman olisi mahdollistettava tutkimustulosten soveltaminen nykyistä nopeammin, jotta voidaan edistää kehitysmaissa tapahtuvaa kliinistä kehitystä. Haluan korostaa, että tämä edellyttää kyseisten maiden täysipainoista osallistumista. Ohjelmalla tehostetaan julkisen rahoituksen vaikutusta, kun rahoitus voidaan suunnata aiempaa johdonmukaisemmin ja täsmällisemmin. Ohjelman ansiosta on mahdollista saavuttaa henkilöstön ja rahoituksen kriittinen massa laajamittaisten kliinisten tutkimusten tekemiseksi siten, että Euroopassa, erityisesti julkisessa tutkimuksessa, saavutettujen tutkimustulosten hyödyntäminen optimoidaan. Ohjelman avulla lisätään infrastruktuuria ja koulutusta koskevaa kliinistä kehitysvalmiutta kehitysmaissa.

EDCTP-ohjelma edustaa uutta lähestymistapaa, jossa teollisuus ja julkinen sektori lähestyvät toisiaan jakaen riskejä ja kehittäen uusia yhteistyömuotoja, joita tarvitaan kiireesti näiden sairauksien tuhoisien vaikutusten torjumiseksi. Teollisuus on keskeisessä asemassa kaikissa toimissa, jotka liittyvät EDCTP-ohjelmaan. Ohjelmalla rahoitetaan tutkimusta, kehitystyötä ja tuotteita, joihin investoiminen ei tuo taloudellista hyötyä teollisuudelle. Julkinen rahoitus tekee tutkimuksesta teollisuuden kannalta kiinnostavampaa vähentämättä kuitenkaan teollisuuden merkitystä. Ohjelman menestyksen kannalta on ratkaisevaa, että julkisen ja yksityisen sektorin välille muodostetaan uusia vankkoja ja tehokkaita yhteistyöhankkeita.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lopuksi haluan todeta, että meillä on nyt ensimmäistä kertaa eurooppalaisen tutkimuksen historiassa mahdollisuus toteuttaa kunnianhimoinen ohjelma, jossa yhdistetään jäsenvaltioiden tutkimustoimet ja muodostetaan todellinen kliinistä tutkimusta koskeva yhteistyökumppanuus Euroopan ja Afrikan välille. Toivon, että annatte tukenne tälle kumppanuudelle, jotta sen toteuttaminen voi alkaa mahdollisimman nopeasti. Tarttukaamme tänään tähän ensimmäiseen mahdollisuuteen ja ottakaamme siitä irti suurin mahdollinen hyöty. Ansaitsemme näin paitsi afrikkalaisten ja eurooppalaisten tutkijoiden myös ennen kaikkea niiden Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävien kansojen kiitollisuuden, jotka joutuvat maksamaan näistä taudeista kalliin hinnan.

(Suosionosoituksia)

  Caudron (GUE/NGL), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tänä aikana monet tuomitsevat oikeutetusti sodan, jossa jo sadat ihmiset ovat saaneet surmansa. Tämänaamuisen puheeni haluan aloittaa esittämällä joitakin yhtä järkyttäviä lukuja. HI-viruksen kantajia on tällä hetkellä yli 40 miljoonaa, joista 36 miljoonaa elää kehitysmaissa ja 28 miljoonaa pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Malaria alkoi yleistyä uudelleen 1970-luvulla, ja siihen kuolee nykyään noin miljoona ihmistä vuodessa. Tuberkuloositapauksia puolestaan on tällä hetkellä 8 miljoonaa, joista 2 miljoonaa johtaa vuosittain kuolemaan. Näistä kuolemista 1,9 miljoonaa tapahtuu eteläisissä maissa. Nämä kolme hirvittävää tautia, jotka eivät muuten ole suinkaan ainoita köyhien maiden väestöä surmaavia tauteja, estävät kehityksen niissä maissa, joissa epidemia riehuu, ja estävät köyhyyden voittamisen. Köyhyys sinällään on esteenä toimivan terveydenhoito- ja sairaanhoitojärjestelmän kehittämiselle. Voidakseen säilyä hengissä ihmiskunnan on murrettava tämä tuhoisa noidankehä.

Nämä järkyttävät tosiasiat mielessään – ja sydämessään – komissio, komission jäsen Busquin, Euroopan parlamentti sekä neuvosto sopivat ja laativat tutkimuksen kuudennessa puiteohjelmassa 600 miljoonan euron ohjelman, jonka pääesittelijäksi minut nimitettiin. Ohjelmassa sovelletaan uutena instrumenttina – ensimmäistä kertaa, kuten komission jäsen muistutti – perustamissopimuksen 169 artiklaa, ja sen rahoittamiseen osallistuvat useat jäsenvaltiot, Norja, komissio sekä toivon mukaan myös yksityinen sektori.

Olen ilahtunut ja ylpeä nimittämisestäni esittelijäksi, ja haluan kiittää vilpittömästi kollegoitani uudessa ryhmässäni siitä, että he uskoivat minulle tämän uuden tehtävän. Haluan myös kiittää kaikkia muita parlamentin jäseniä, jotka tarjosivat minulle apuaan, puhumattakaan teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan jäsenistä sekä avustajastani.

Teimme työtä alusta lähtien yhdessä ja ahkerasti. Saatuaan komission ehdotuksen 28. elokuuta 2002 parlamentti työskenteli nopeasti, ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta käsitteli ehdotusta kolmeen otteeseen 7. lokakuuta, 11. marraskuuta ja 2. joulukuuta 2002 ennen kuin äänesti tästä mietinnöstä ja sen tarkistuksista 23. tammikuuta 2003. Toisin sanoen työ on tehty puolessa vuodessa, mukaan lukien lausunnot, joita ovat antaneet jäsen Sandbækin edustama kehitysyhteistyövaliokunta tehostetun Hughes-menettelyn mukaisesti, jäsen Evansin edustama naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta sekä jäsen Hudghtonin edustama budjettivaliokunta. Edellä mainittujen äänestysten jälkeen pidettiin Strasbourgissa 11. helmikuuta kolmikantakokous yhdessä komission ja puheenjohtajamaan Kreikan kanssa.

Työskentelin näin ollen nopeasti ja painotin pohjoisen ja etelän välisen yhteistyön tärkeyttä. Kohdistin toimemme kliinisiin tutkimuksiin ja vastaanottorakenteisiin, jotka oli luotava eteläisiin maihin ja erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan maihin. Oli tärkeää, ettei ohjelman soveltamisalaa laajennettu liikaa, sillä tämä olisi saattanut vähentää ohjelman vaikutusta. Meidän on pidettävä mielessämme näiden hirvittävien tautien ensimmäiset uhrit sekä ihmiset, jotka auttavat heitä kamppailussa tauteja vastaan. Meidän on kehitettävä uusia tuotteita, jotka vastaavat näissä maissa elävien ihmisten tarpeita, ja otettava ne huomioon prioriteetteja määrittäessämme. Lopuksi, ja ennen kaikkea, meidän on toimittava nopeasti.

Kolmikantakokouksessa 11. helmikuuta 2003 kehotimme neuvostoa lisäämään uuteen johdanto-osan kappaleeseen muita tarttuvia tauteja koskevan viittauksen. Vaadimme säännöksiä, jotka helpottaisivat näiden uusien tuotteiden saatavuutta. Vaadimme myös kansalaisjärjestöjen ja maailman terveysjärjestön (WHO) osallistumista, ja lopuksi jotkut jäsenet vaativat, että yksityiselle sektorille olisi esitettävä voimakkaampia vetoomuksia.

Jatkoin välittömästi kiittämällä Kreikkaa puheenjohtajamaana, neuvostoa ja komissiota sekä tunnustamalla niiden merkityksen hankkeessa, ja kollegani olivat tyytyväisiä siihen, missä määrin neuvosto otti vaatimuksemme huomioon. Niinpä luonnostelimme kompromissitarkistuksia, joissa jokainen luonnollisesti teki tiettyjä myönnytyksiä, jotta sopimukseen päästäisiin ensimmäisessä käsittelyssä. Siksi pyydän teitä tänään tukemaan näitä tarkistuksia, vaikka myönnänkin joidenkin kohtien olevan puutteellisia ja vaikka minulla itsellänikin on tiettyjä varauksia. Meidän on kuitenkin tehtävä päätökset nopeasti, mikäli haluamme toimia nopeasti. Tuhansia miehiä, naisia ja lapsia kuolee näihin tauteihin joka päivä. Aivan, meidän on toimittava nopeasti ja tehtävä kaikkemme tämän ohjelman menestymiseksi, jotta se voi toimia esimerkkinä ja raivata tietä muille samankaltaisille ohjelmille, joilla torjutaan köyhyyteen liittyviä sairauksia. Muut sairaudet saattavat olla vähemmän tunnettuja ja tiedotusvälineiden kannalta vähemmän kiinnostavia, mutta ne ovat aivan yhtä hirvittäviä ja yhtä tuhoisia ihmisille ja siten myös yhteiskunnille.

  Hudghton (Verts/ALE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää pääesittelijä Caudronia työstä, jota hän on tehnyt tämän tärkeän mietinnön eteen. Mietintö muodostaa uuden pohjan uudelle hankkeelle, mutta se on suunniteltu liitettäväksi työhön, jota tällä hetkellä jo tehdään näiden tautien tutkimiseksi ohjelmaan osallistuvissa jäsenvaltioissa ja Norjassa. Tilastot ovat todella kauhistuttavia: 90 prosenttia HI-viruksen kantajista elää kehitysmaissa, ja 95 prosenttia maailman tuberkuloositapauksista esiintyy kehitysmaissa. Onkin selvää, että näiden ongelmien torjumiseksi vaaditaan valtava määrä työtä. Budjettivaliokunta hyväksyi yksimielisesti ehdotetun 200 miljoonan euron rahoitusosuuden Euroopan unionin varoista. Tämä summa tulee tietenkin niiden 60 miljoonan euron lisäksi, jotka unioni on luvannut Maailman terveysrahastolle. Maailman terveysrahasto ei luonnollisestikaan rahoita tutkimusta.

On tärkeää, että mikä tahansa uusi työ (tai jo tehtävän työn tukeminen tai koordinointi) näiden tautien tutkimiseksi kohdistetaan kehitysmaissa vallitsevien tarpeiden ja olosuhteiden mukaiseksi. Tämä on ehdotuksen taustalla oleva ajatus.

Olen iloinen siitä, että parlamentti on eri vaiheissa ilmaissut, miten tämä hanke voitaisiin ja miten se pitäisi toteuttaa sekä miten edistymisestä voidaan raportoida ja toivon mukaan myös raportoidaan. Mikäli meidän on käytettävä hankkeeseen kaikkiaan 600 miljoonaa euroa, kuten on ennakoitu (200 miljoonaa euroa Euroopan unionilta, 200 miljoonaa euroa nykyisiltä jäsenmailta ja toivottavasti 200 miljoonaa euroa muilta lahjoittajilta ja teollisuudelta), on tärkeää, että varat käytetään viisaasti ja tuloksellisesti. Koska suuri osa varoista koostuu julkisesta rahoituksesta eli veronmaksajien rahoista, toivon, että uudet toiminnot pysyvät julkisen sektorin omistuksessa ja että ne ovat edullisia ihmisille, jotka todella tarvitsevat niitä eniten.

  Sandbæk (EDD), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun poikkeuksellisesti englanniksi, koska puheeni lopuksi aion esittää Busquinille kysymyksen, jonka haluan hänen varmasti ymmärtävän ja johon haluan hyvin selkeän vastauksen.

Ensinnäkin haluan sanoa, että tämä ohjelma on hyvin kiitettävä ja ansiokas. Kyse on erittäin tarpeellisesta aloitteesta, joka ansaitsee paljon huomiota ja tukea. Parantaaksemme eurooppalaisen panostuksen vaikutusta meidän on tehostettava sitä, mitä jo tehdään, ja tämän myötä toimintaan on tultava enemmän koordinointia ja neuvotteluja. Aineellisia ja aineettomia investointeja on lisättävä merkittävien tartuntatautien saamiseksi hallintaan köyhissä maissa, ja mikä tärkeintä, mainittujen kolmen taudin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tarvitaan uusia välineitä tässä ja nyt. Kohtuuhintaisia, tehokkaita, saatavissa olevia ja turvallisia rokotteita ja mikrobilääkkeitä tarvitaan nopeasti, jotta malaria, HI-virus ja tuberkuloosi voidaan ehkäistä tai parantaa.

On välttämätöntä varmistaa, että hyödynsaajat eli näiden uusien välineiden loppukäyttäjät ovat täysin osallisia välineiden kliinisessä arvioinnissa ja soveltamisessa. Siksi on rohkaisevaa, että komission ehdotuksessa kliinisiä tutkimuksia koskevaksi Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuudeksi (EDCTP) käsitellään inhimillisen toimintakyvyn kehittämistä yhteiskunnissa, joissa näiden kolmen taudin vaikutus on suurin. On kuitenkin hyvin masentavaa, ettei komissiolta ole kahden vuoden jälkeen saatu vieläkään merkittävää tietoa jäsenvaltioiden yhteisistä toimista eli juuri niistä toimista, jotka muodostavat perustan 169 artiklan täytäntöönpanolle.

Sikäli kuin tiedän, eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä (ETEY) on tällä hetkellä rakenne, jolla ei ole määriteltyä ohjelmallista sisältöä. Kysymykseni onkin seuraava: pystyykö komissio antamaan yhtään esimerkkiä siitä, miten jäsenvaltiot ovat tähän mennessä tehneet yhteistyötä ja panneet yhdessä täytäntöön toimia EDCTP-ohjelman kehyksessä? Onko yksikään jäsenvaltio sitoutunut – ja tarkoitan sitoutunut enkä tunnustanut, sillä tiedän, että kaikki jäsenvaltiot ovat tunnustaneet ohjelmat – mihinkään tähän mennessä tunnustetuista ohjelmista? Meillä on oltava uskottavia esimerkkejä jäsenvaltioiden yhteisistä saavutuksista, jottei hankkeen vakaus kyseenalaistuisi eikä ehdotus näyttäisi pelkältä toiveajattelulta.

  Evans, Jillian (Verts/ALE), naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Caudronia hänen tekemästään työstä. Olen hyvin tyytyväinen tähän mietintöön, joka saattaa olla todellinen askel eteenpäin kehitysmaissa HI-virusta/aidsia, malariaa ja tuberkuloosia vastaan käytävässä taistelussa.

Kuten on jo todettu, kyseessä on nopeasti kasvava ongelma, joka koskettaa yleensä yhteiskunnan köyhimpiä ja haavoittuvimpia ihmisiä, joilla on vähäiset mahdollisuudet terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tämä tarkoittaa usein naisia. Itse asiassa kaksi kolmasosaa maailman köyhästä väestöstä on naisia, jotka kantavat köyhyyden suurimman taakan. Siksi avain oikeisiin ratkaisuihin onkin tarkastella naisten roolia kärsijöinä, pääasiallisina hoitajina ja yhteisöjen aktiivisina jäseninä kehitysmaissa.

Kun tarkastellaan HI-virusta/aidsia, vuoteen 2000 mennessä aidsiin oli kuollut 9 miljoonaa naista ja 4,3 miljoonaa lasta, ja nämä luvut kasvavat. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 55 prosenttia HI-virusta kantavista aikuisista on naisia. Naisilla on suurempi riski saada HIV-tartunta biologisista ja sosiaalisista syistä, koska heidän seksuaaliterveyttään ei valvota ja koska heillä ei ole mahdollisuutta saada ehkäisyneuvontaa.

Näin ollen naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnolla haluttiin varmistaa, että lääkkeet ja hoito ovat kohtuuhintaisia, että kehitysmaiden väestö on keskeisellä sijalla ohjelmissa ja että tutkimuksissa kehitetyt ja käytetyt tuotteet soveltuvat paikalliseen käyttöön. Ratkaisevia ovat yksinkertaiset asiat, kuten se, miten lääkkeet varastoidaan turvallisesti ja miten lääkkeitä annetaan tai otetaan. Siksi ruohonjuuritason ryhmien, kuten naisjärjestöjen, on oltava täysipainoisesti mukana kehittämässä ohjelmia ja varmistamassa, että terveydenhoitopalveluiden antajat koulutetaan käyttämään tuotteita – niin kodeissa, yhteisöissä kuin laitoksissakin toimittaessa. Koulutusta, kapasiteettia ja infrastruktuuria on kehitettävä, jotta nämä kliiniset tutkimukset voidaan tehdä tehokkaasti ja jotta varmistetaan ohjelman menestyminen pitkällä tähtäimellä.

  Fiori (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onnittelen esittelijä Caudronia erinomaisista tuloksista, jotka on saavutettu laadittaessa ohjelmaa, jota voidaan aidosti pitää todellisena haasteena ihmiskunnalle pyrittäessä pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon tasavertaisuuteen. Sitä paitsi tämän työn paras puoli on, että komission ehdotus on ennenkuulumaton innovaatio, sillä vaikka 169 artikla on erinomaisesti muotoiltu, sitä sovelletaan nyt käytäntöön ensimmäistä kertaa. Ottamalla tämän linjan me myös luomme todellisen, konkreettisen yhteistyökumppanuuden, jonka tarkoituksena on pureutua pohjoista ja eteläistä pallonpuoliskoa koskettavaan todelliseen ongelmaan. Tämä aloite on niin neuvokas, että sitä on syytä soveltaa sekä tutkimussektorilla että unionin ulkoasioiden muilla avainalueilla.

Koska yhdyn esittelijän ilmaisemaan kantaan, esitän vain kolme hyvin lyhyttä huomiota. Ensinnäkin uskon, että oli myönteinen päätös olla laajentamatta ohjelman soveltamisalaa muihin samankaltaisiin tauteihin. Ei siksi, että ne olisivat vähäpätöisempiä vaan siksi, että me emme saa hajauttaa resurssejamme ja toimiamme liikaa. Sitä paitsi tuloksia voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä muiden tautien hoitomenetelmiä, ja ne voivat muodostaa perustan uusille tutkimustoimille ja olla siten avuksi ratkaistaessa muita kehitysmaiden ongelmiin liittyviä terveyskysymyksiä.

Toiseksi yksityisen sektorin osallistumista koskevaan tarkistukseen 13 liittyen uskon, että on erityisen tärkeää saada yksityinen sektori mukaan ohjelmaan, sillä siten saadaan käyttöön lisävaroja, mikä rohkaisee yrityksiä sijoittamaan enemmän kehitysmaissa riehuvien tautien torjuntaan. Verojen eriyttämisestä käytävä keskustelu voisi olla tässä yhteydessä äärimmäisen kiinnostava kannustin.

Kolmas huomio koskee teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamista. Lääketeollisuuden osallistuminen on välttämätöntä ohjelman menestymisen kannalta. Kehitysmaissa myytävien lääkkeiden hinnoittelu on eriytettävä, ja huijausten estämiseksi tarvitaan mielestäni myös erilaisia etikettejä.

  Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, kehitysmaissa vallitseva terveydenhuollon kriisi on ennenkuulumaton. Kun otetaan huomioon lääkkeiden valtava tarve, lääketeollisuuden osoittama kiinnostuksen puute on tyrmistyttävä.

Olen tyytyväinen erityisesti komission aloitteeseen perustaa kliinistä tutkimusta koskeva ohjelma. On erinomainen ajatus yhdistää kaikki jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden toimet niin pitkälti kuin mahdollista. Yksilölliset tutkimustoimet ovat hyödyllisiä mutta eivät välttämättä tarpeeksi hyödyllisiä. Perustamissopimuksen 169 artikla muodostaa täydellisen perustan voimien yhdistämiselle. Yhteiset toimet ovat todellakin juuri se, mitä kehitysmaat tarvitsevat – ja juuri se, mitä Eurooppakin tarvitsee.

Puhallettaessa yhteen hiileen Eurooppa voi vaikuttaa maailman tapahtumiin. Eurooppa voi auttaa terveydenhuollon kriisin ja sosiaalisen kärsimyksen lievittämisessä. Tämä edellyttää julkisen sektorin vastuulla olevaa johtamista, ja tänään voimme nähdä pilkahduksen sellaisesta julkisesta johtamisesta, jota Euroopan unioni tarvitsee.

Caudron ansaitsee vilpittömät kiitokseni siitä tarmokkuudesta, jolla hän on käsitellyt tätä asiakirjaa. Tuen hänen lähestymistapaansa ja haluan vielä kerran nostaa esiin kolme huolenaihetta, joista olen puhunut aikaisemminkin.

Ensinnäkin meidän on huolehdittava siitä, että teollisuus osallistuu tähän hankkeeseen. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos perustamamme ohjelma on uskottava. Todellisuudessa teollisuus tuo markkinoille vain vähän uusia tuotteita, ja siksi on korkea aika perustaa yhteisiä hankkeita. Teollisuuden on saatava kohtuullista vastinetta investoinneilleen, mutta pääpainon on oltava julkisen sektorin tavoitteessa kehittää kohtuuhintaisia lääkkeitä. Emme saa uskotella itsellemme, että julkiset tutkimuslaitokset pystyvät saavuttamaan tavoitteen yksinään. Siksi emme saa investoida byrokratiaan vaan myös yksityisen sektorin kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Toiseksi meidän on keskityttävä kehittämään kohdennettuja tuotteita. Tiedämme kaikki, että terveydenhuollon kriisin torjumiseksi on tehtävä paljon työtä, mutta tästä budjetista ei ole tarpeen rahoittaa malariaverkkojen hankkimista, vaikka ne olisivat kuinka hyödyllisiä tahansa.

Kolmanneksi aids, malaria ja tuberkuloosi ovat hyvä lähtökohta. Nämä kolme tautia vaativat eniten uhreja, ja niiden leviämisellä on musertava vaikutus. On kuitenkin muita tauteja, kuten unitauti ja jokisokeus, jotka on laiminlyöty. Meidän on kannettava huolta esimerkiksi leprasta, jota on jälleen esiintynyt. Tämän vanhan taudin torjumiseksi tarvitaan uusia välineitä. Pyydän komission jäsentä ja komissiota jatkamaan myös tämän seikan huomioimista asianmukaisella tavalla.

Komission jäsen Busquin, olen tyytyväinen, että terveydenhuollon kriisi on poliittisella asialistallanne korkealla, ja kiitän teitä myös kirjeestä, jonka lähetitte hiljattain teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle. Tuemme tätä kliinistä tutkimusta koskevaa hanketta täydestä sydämestämme. Eurooppa todellakin tarvitsee lippulaivan, yhteistyömallin, joka kantaa hedelmää. Tämän hedelmän tuominen näkyviin mahdollistaa sen, että hanke voi toimia virikkeenä yhdistämistoimille muillakin aloilla. Eurooppa ei tee maailmalle oikeutta, ellei työtä tehdä yhdessä, eikä se tee oikeutta itselleen, ellei se ammenna inspiraatiota kliinisen tutkimuksen alalla tehtävästä yhteistyöstä.

  Sanders-ten Holte (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, köyhyyden torjuminen kehitysmaissa on tärkein Euroopan unionin tämänhetkisistä toimista. HI-virus/aids, malaria ja tuberkuloosi ovat köyhyyteen liittyviä sairauksia, jotka rehottavat kehitysmaissa. Tuntuu mahdottomalta uskoa, että joissakin kehitysmaissa on esimerkiksi pula opettajista, koska puolet opettajista sairastaa aidsia. Euroopan unionin on korkea aika kiinnittää erityistä huomiota tähän ongelmaan, ja liitynkin edellisiin puhujiin pitäessäni myönteisenä komission aloitetta vedota perustamissopimuksen 169 artiklaan, jotta tutkimuksen kuudetta puiteohjelmaa voidaan käyttää hyväksi uusien kliinisten interventioiden kehittämisessä HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi.

Perustamalla verkostoja ja koordinoimalla kansallisia ja alueellisia tutkimusohjelmia Euroopan unioni voi tehostaa huomattavasti tutkimustoimia, joiden tavoitteena on kehittää menetelmiä kolmen edellä mainitun taudin torjumiseksi. Kun Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuuden (EDCTP) myötä mukaan otetaan myös kehitysmaat, työtä voidaan tehdä paljon määrätietoisemmin. Tällöin tutkimus voidaan myös tuoda lähemmäksi ihmisiä, joita se koskee. Mielestäni erityisesti tämä viimeinen näkökohta on äärimmäisen tärkeä.

Erinomaisessa mietinnössään esittelijä on ollut paikoin myös pikkutarkka. Olen tyytyväinen siihen, mutta haluan kuitenkin esittää pari lyhyttä huomiota. Tutkimusohjelmissa ei saada keskittyä ainoastaan uusien lääkkeiden kehittämiseen vaan myös siihen, mikä on yksinkertaisin tapa antaa näitä lääkkeitä. Usein kuullaan valituksia, joiden mukaan siitä huolimatta, että potilaat löytävät tiensä kehitysmaiden syrjäseuduilta terveyskeskuksiin, he lopettavat lääkkeiden ottamisen kotona heti, kun olo tuntuu paremmalta. Tästä seuraa, että taudista kehittyy vastustuskykyisiä muotoja, kuten on käynyt malarian kanssa. Tämä on selkeästi haitallista.

Toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, on synergia muiden eurooppalaisten ohjelmien kanssa. Tarvitaan paljon rahaa ja korkealuokkaista tutkimusta. Erasmus Mundus -ohjelman perustamista koskeva komission ehdotus saa pian parlamentin tuen. Ohjelman myötä opiskelijoita kaikkialta maailmasta kutsutaan opiskelemaan Eurooppaan. Pyydän, että etenkin kehitysmaiden opiskelijoille annettaisiin erityismahdollisuus osallistua tähän ohjelmaan, sillä kehitysmaissa tarvitaan hyvin päteviä tutkijoita.

Käsillä olevaa ehdotusta varten on varattu 600 miljoonaa euroa, ja yksityiseltä sektorilta on tulossa 200 miljoonaa euroa lisää. Kun tutkijoita autetaan, teollisuuskin voi, ja sen täytyy, antaa mukaan oma merkittävä panoksensa.

  Marset Campos (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan luonnollisesti antaa muiden tavoin kiitokseni esittelijä Caudronille, joka on tehnyt erinomaista työtä parannellessaan komission ehdotusta tarpeen mukaan. Tämän äärimmäisen tärkeän ehdotuksen myötä pannaan kokeilumuodossaan alulle hanke, joka voi edustaa uutta suhdetta Euroopan unionin ja kehitysmaiden välillä maailman yhteisiä huolenaiheita koskevissa asioissa.

Ehdotus on saanut aikaan ehdotuksia ja keskusteluja myös muissa valiokunnissa, kuten olemme kehitysyhteistyövaliokunnan osalta huomanneet valiokunnan lausunnon esittelijän Ulla Sandbækin ja hänen asiaankuuluvien kysymystensä ansiosta.

Itse asiassa, kuten Caudron totesi, nyt on hyvin erityinen, ratkaiseva hetki kehittyneiden ja kehitysmaiden välisten suhteiden kannalta, sillä pääasiallisena huolenaiheenamme on tietynlaisen humanitaarisen suhteen edistäminen, suhteen, joka liittyy kehitysmaissa vallitsevaan kärsimykseen. Siksi Euroopan unionin tämänhetkisenä päähuolenaiheena pitäisikin olla lopettaa Irakissa käytävä kauhistuttava sota, joka on kohtuuton ja häpeäksi läntiselle maailmalle. Edellä mainittu suhde on eräs yhteistyön muoto, ja ohjelmat, jollaisesta nyt keskustelemme, yhdistettynä vaatimukseen, joka Euroopan unionin on tehtävä, ovat esimerkkejä siitä, miten paljon vanha Eurooppa, Euroopan unioni, voi tehdä sen maailman eteen, joka on erilainen kuin toisaalla annetaan ymmärtää.

Haluan korostaa nyt käsillä olevan ehdotuksen merkitystä, sillä se edustaa pyrkimystä näiden kolmen merkittävän taudin muodostaman ongelman ytimeen, tautien, joiden useat Maailman terveysjärjestön (WHO) laatimat raportit ovat osoittaneet kuuluvan kaikkein pahimpiin ja aiheuttavan kuolemaa ja kärsimystä kaikkialla maailmassa.

Haluan sanoa myös, ettei niin sanottua Horwitzin kehää, köyhyyden ja sairauden kehää, voida murtaa ainoastaan yhdellä rintamalla. On totta, että tautien vähentämiseksi on tarpeen parantaa kaikkien maiden taloudellisia valmiuksia, mutta meidän on myös käsiteltävä erityiskysymyksiä, joiden avulla otetaan huomioon tutkimus, edistetään lääkkeiden kohtuuhintaisuutta, luodaan uudenlaista yhteistyötä ja joskus myös kyseenalaistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien kaltaisia seikkoja. Joukossamme olevat tutkijat, tohtorit ja professorit tietävät, että se tieto, joka meillä tänä päivänä on, ei ole vain meidän omien toimiemme ansiota vaan perintöä vuosisataisesta pyrkimyksestä suunnata ihmisäly ihmiskunnan olojen parantamiseen, eikä teollisuudella siksi ole siihen yksinoikeutta, vaan se on osa yhteistä perintöä.

Näin ollen on tärkeää, että tämänkaltaiset ohjelmat saavat aikaan uusia vaiheita tukemiseen tähtäävissä suhteissa, ja edellä mainitun perinnön vuoksi uskon, että meillä on maksettavanamme Saharan eteläpuoliselle Afrikalle historiallinen velka, joka juontaa juurensa kolonialismin ajalta.

  Piétrasanta (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää Gérard Caudronia mietinnöstä, jossa käsitellään EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan soveltamista ensimmäistä kertaa kuudenteen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaan. Jäsen on työllään edistänyt erinomaisesti parlamentin jäsenten yhteistyötä ja tämän loistavan ehdotuksen etenemistä. Tämä on komission jäsenen Busquinin rohkean aloitteen ansiota. Ehdotuksessa esitetään yhteensä 600 miljoonan euron myöntämistä EDCTP-ohjelmassa tehtävään kattavaan tutkimukseen HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi.

Koska tavoite ja sen toteuttamiseksi tehtävät toimenpiteet ovat merkittäviä, meidän on tärkeää korostaa, että tutkimuksissa on noudatettava perinteisiä eettisiä normeja. Meidän on lisäksi painotettava, että tutkimustulosten on oltava yleisesti saatavilla ja että kehitysmaiden kanssa on tehtävä yhteistyötä sekä edistettävä näiden maiden tieteellistä ja teknistä kehitystä. Perinteisiin eettisiin normeihin kuuluvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa säädetyt periaatteet, perusoikeuskirjan periaatteet sekä Maailman lääkärijärjestön Helsingin julistuksessa ihmiseen kohdistuvan lääketieteellisen tutkimustyön eettiset periaatteet. Kliinisiä tutkimuksia koskevassa Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuudessa on noudatettava ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä tutkimuksista Euroopan unionissa annetussa direktiivissä 2001/20/EY määriteltyä hyvää kliinistä tutkimustapaa.

EDCTP-ohjelmassa on kannustettava asiantuntijoiden kouluttamista ja valmiuksien vahvistamista kehitysmaissa sekä lisättävä niihin suuntautuvaa teknologian siirtoa ja otettava käyttöön lisävaroja näiden tautien torjuntaan. Yhteisö varmistaa, että strategisissa päätöksissä ja ohjelmien täytäntöönpanossa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan markkinoille saatetaan tuotteita, jotka ovat sekä tehokkaita, mahdollisimman edullisia ja helppokäyttöisiä että kehitysmaiden erityisolosuhteisiin soveltuvia. Kehitysmaiden toimijat sekä pohjoisen ja etelän tieteelliset asiantuntijat, potilasryhmien edustajat, kansalaisjärjestöt ja WHO olisi saatava osallistumaan aktiivisesti päätöksentekoon.

Lisäksi Vihreät/Euroopan vapaa allianssi –ryhmä toivoo, että ohjelman avulla saatuja tutkimustuloksia pidetään julkisina hyödykkeinä, eikä niitä näin ollen säännellä TRIPS-sopimuksen sisältämillä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevilla säännöillä. Näin pyritään varmistamaan, että tämän tutkimuksen perusteella luotava hoito on kehitysmaiden asukkaiden saatavilla mahdollisimman edulliseen hintaan.

  Ó Neachtain (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, maailmassa on nykyään yli 40 miljoonaa aidsiin sairastunutta ihmistä. Afrikassa tämä pandemia lisää jo nälänhädän vaikutuksia, ja nälänhätä uhkaa nyt useaa Afrikan maata.

Maailmassa käytetään vuosittain aidsin leviämisen pysäyttämiseen ainoastaan 3 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Jos aiomme torjua tautia tehokkaasti, summa on nostettava vähintäänkin 10 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Aidsin kaltaisten tautien torjuntaan on jo valmiit teknologiat ja hoitokeinot, mutta kehitysmaiden hallituksilla ei ole varaa ostaa taudin torjumiseksi tarvittavia kalliita lääkkeitä. Kehitysmaille on annettava lupa jakaa näitä erittäin tarpeellisia lääkkeitä kansalaisille omin lupaehdoin, ja se on mahdollista ainoastaan, jos Maailman kauppajärjestön jäsenvaltiot sopivat asiasta.

Euroopan unionin on edelleen ensimmäisten joukossa varmistettava, että Yhdysvaltain hallitus tekee sopimuksen, jossa taataan sellaisten lääkkeiden jakelu, joilla kehitysmaat voivat torjua aidsia, malariaa ja tuberkuloosia. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä mitä enemmän viivyttelemme, sitä enemmän menetämme ihmisiä.

  Belder (EDD). – (NL) Arvoisa puhemies, HI-virusta/aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva tutkimusohjelma on välttämätön, sillä köyhyyteen liittyviä tauteja on tutkittu suhteellisen vähän. Ohjelma on hyödyllinen myös siksi, että aids ja nälänhätä ovat tiiviissä vastaavuussuhteessa. Aids heikentää nuorten aikuisten terveydentilaa, ja juuri nuorten aikuisten perusteella on perinteisesti arvioitu, kuinka hyvin kansa kestää nälänhätää. Parhaillaan toteutettavia toimia ei suinkaan pidä syrjäyttää, vaan niitä on pikemminkin vauhditettava. Pyydän neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että ohjelma tarjoaa virikkeitä jäsenvaltioille ja tutkimuslaitoksille.

Lopuksi todettakoon, että aidsin torjunnassa usein unohdetaan kaksi asiaa. Kun ennakoivan toimintatavan yhteydessä tarjotaan tietoja, on erityisen tärkeää korostaa aviopuolisoiden uskollisuutta ja selibaattia. Tästä on saatu kannustavia tuloksia useissa Afrikan maissa. Siksi pyydänkin, että komission jäsen Busquin jälleen muistuttaa kollegaansa Nielsonia tästä. Luoja, joka antaa meille keinot auttaa toisia merkittävästi, antaa meille myös hyvää tarkoittavia käskyjä.

  Martens (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, toivon, että jäsen Caudronin mietintö hyväksytään pian suurella äänten enemmistöllä ensimmäisessä käsittelyssä. Esittelijä on jo esitellyt luvut. HI-virus/aids, malaria ja tuberkuloosi aiheuttavat joka vuosi miljoonien ihmisten kuoleman kehitysmaissa, ja kuten jo todettiin, nämä ovat köyhyyteen liittyviä tauteja.

Nämä taudit aiheuttavat suuren osan vakavista sairauksista, mutta niihin käytettävät tutkimusmäärärahat ovat olleet toistaiseksi vähäisiä, ja apua on tarjottu pääasiassa hoitoina sekä syitä ja torjuntamahdollisuuksia koskevan tiedotuksen muodossa. Keskustelun aiheena olevassa ohjelmassa on erikoista se, että se tarjoaa mahdollisuuden edistää näiden tautien torjuntaa uusilla teknologioilla sekä uusilla, turvallisilla ja tehokkailla lääkkeillä.

Euroopan unionissa alan tutkimus on erittäin epäyhtenäistä. Tutkimusverkostoja on vain muutamia, mikä on aiheuttanut organisatorisia ja taloudellisia esteitä laajoille tutkimuksille ja kokeille. Siksi onkin oikein, että tässä ehdotuksessa hyödynnetään perustamissopimuksen 169 artiklaa, jossa EU:lle annetaan todellinen mahdollisuus osallistua yhteisiin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin.

Kuten on jo todettu, artiklaa sovelletaan nyt ensimmäistä kertaa, ja mielestäni on kyse todellakin kokeilemisen arvoisesta asiasta. Toivottavasti se antaa sysäyksen EU:n yhteistyön tiivistämiselle useilla aloilla.

Ryhmälleni tärkeä kriteeri oli se, että maat, joissa näitä tauteja esiintyy laajalti, otetaan alun alkaen tiiviisti mukaan ohjelman suunnitteluun ja toteuttamiseen ja että suuri osa kokeista tehdään nimenomaan näissä maissa. Toinen meille tärkeä seikka oli se, että ohjelmassa on tuettava kehitysmaiden valmiuksia sekä varmistettava laadukkaiden ja edullisten lääkkeiden saatavuus näissä maissa. Myös me arvostamme yksityisen sektorin panosta.

Lopuksi todettakoon, että olen tietenkin ylpeä siitä, että Alankomaille on myönnetty paikka EDCTP-ohjelman johtokunnassa. Alankomaat tekee kaikkensa, jotta hanke onnistuu.

  McNally (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen komission jäsentä Busquinia ja jäsen Gérard Caudronia. Jäsen Caudron on tehnyt työnsä nopeasti mutta ei suinkaan huolimattomasti tai välinpitämättömästi. Nopeasta työtahdista huolimatta olemme onnistuneet käsittelemään tärkeitä asioita. Tämä on uusi tilanne. Perustamissopimuksen 169 artiklaa käytetään uudella tavalla, ja sen ansiosta rahoituksen määrä on merkittävä. EU myöntää 200 miljoonaa euroa, jäsenvaltiot 200 miljoonaa euroa ja teollisuus toivottavasti vähintäänkin saman verran.

Tämän alan markkinat ovat epäonnistuneet, kuten usein käy, ja julkinen johtaminen on ollut tähän asti hieman vajavaista. Lisäksi erityisenä pullonkaulana ovat olleet uusien tuotteiden kehittämiseksi tehtävät kliiniset tutkimukset.

Kuten olemme kuulleet, kyseessä on merkittävin kuolinsyy, ja näihin tauteihin kuolee joka vuosi 5 miljoonaa ihmistä, joista 95 prosenttia asuu köyhissä maissa. Osoitimme eilen julkisesti surevamme vastuuttoman ja moraalittoman Irakin sodan uhreja kantamalla mustaa käsivarsinauhaa. Niitä pitäisi käyttää joka päivä näiden tappajatautien uhrien vuoksi.

Toiminta on tietenkin monivaiheista. Muut puhujat ovat huomauttaneet siitä. Muitakin toimia tarvitaan, mutta tässä on kyse erityisesti sellaisista tutkimustoimista ja kliinisistä tutkimuksista, joiden perusteella voidaan kehittää uusia tuotteita. Erityisesti tavoitteena on kehittää uusi rokote tuberkuloosia vastaan, huomattavasti nykyistä parempia diagnoosivälineitä sekä helpompikäyttöinen ja vähemmän sivuoireita aiheuttava yhdistelmälääke HI-virusta/aidsia vastaan. Se on lopullinen tavoitteemme, ja sitä varten teemme kliinisiä tutkimuksia.

Olemme pitäneet tärkeänä, että kokeet tehdään kohdennetusti. Vaikka ongelma onkin monimutkainen, lopullinen tavoite on pidettävä aina mielessä. Kehitysmaiden valmiuksia kliinisiin tutkimuksiin on lisättävä. Yksi maapallomme vitsauksista on se, että ihmisten älykkyyttä ja luovuutta heitetään hukkaan maissa, joissa on harjoitettu poliittista syrjintää tai jotka muutoin ovat köyhyyden repimiä. Älykkyyden ja luovuuden hyödyntämistä on kannustettava infrastruktuurilla, koulutuksella ja kaikin muin tavoin. Kehitysmaissa toiminnan perusajatuksena on oltava, että jos tässä onnistutaan ja jos kehitämme aiempaa paremman tuberkuloosirokotteen, tehokkaampia lääkkeitä HI-virusta/aidsia vastaan ja tarkempia diagnoosimenetelmiä, niiden on oltava niitä tarvitsevien käytettävissä. Olisi todella julmaa, jos joutuisimme työn tehtyämme ja tuotteet kehitettyämme toteamaan, etteivät niitä tarvitsevat ihmiset voi käyttää niitä. Olen erittäin tyytyväinen, että tätä näkökohtaa on korostettu, ja olen erittäin kiitollinen jäsen Gérard Caudronin tekemästä työstä, kuten tietysti myös komission jäsenen Busquinin tekemästä työstä.

(Suosionosoituksia)

  Schörling (Verts/ALE). (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kaikkia työhön osallistuneita eli jäsen Caudronia, jäsen Sandbækia, komissiota ja neuvostoa, sillä tämä on ratkaisevan tärkeä toimintaohjelma. Olemme luvanneet kehitysmaille, että poistamme niistä köyhyyden, ja tämä ei ole mahdollista, jos emme nujerra HI-virusta/aidsia ja malariaa.

Parlamentin käsittelyn jälkeen ehdotus on mielestäni parempi kuin miltä se vaikutti, sillä komission ehdotuksessa korostettiin liialti pelkkiä lääkinnällisiä näkökohtia. Muiden keskusteluun osallistuneiden tavoin uskon kuitenkin, että ennalta ehkäisevällä työllä ja ennen taudin puhkeamista toteutetuilla toimilla on ratkaiseva merkitys tuloksen kannalta.

Saatavuus ja hinnat ovat tietenkin äärettömän tärkeitä näkökohtia. Emme saa unohtaa, että taudin etenemistä hidastaviin lääkkeisiin perustuva hoitomuoto on kuitenkin erittäin monimutkainen lääkintämenetelmä, joka edellyttää toimivaa lääkintä- ja terveydenhuoltojärjestelmää.

Lopuksi haluan esittää saman kysymyksen, jonka jäsen Sandbæk esitti komissiolle: onko mitään toimia vielä aloitettu? Mitä jäsenvaltiot ovat tehneet? Mitä komissio on tehnyt käytännössä? Jalot päämäärät ja hienot sanat paperilla eivät enää riitä. Sen sijaan tarvitaan pikaisia käytännön toimia.

  Hyland (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, toisinaan sanat ovat merkityksettömiä ja toimimattomuus heikentää sanojemme uskottavuutta. Toivokaamme, ettei tässä käy niin.

Jos politiikka tarkoittaa mahdollisuuksia, meidän on pyrittävä parantamaan tuloksiamme ja suhtautumaan aiempaa myönteisemmin ja välittävämmin aidsiin, tauteihin ja nälkään kuolevien ihmisten lohduttomiin pyyntöihin. Osoittakaamme, että Eurooppa-valmistelukunnan perusoikeuskirjan 2 artikla, joka koskee oikeutta elämään, on todellakin merkityksellinen.

Minusta tuntuu uskomattomalta, että ihmiskuntaa piinaavan sodan tukemiseen myönnetään miljardeja mutta köyhyydessä ja epätoivossa elävien ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen ei saada varoja kokoon.

Tarkoittaako politiikka todellakin mahdollisuutta vai olemmeko unohtaneet tärkeimmät arvot, joita väitämme yhteiskuntamme kunnioittavan?

  Glase (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aids, malaria ja tuberkuloosi tarkoittavat kuolemantuomiota etenkin köyhissä ja köyhimmissä maissa, mutta enää ei ole mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi kuolla malariaan tai tuberkuloosiin. Tehokkaiden lääkkeiden avulla näistä ja muistakin tartuntataudeista voi parantua. Tutkimusohjelman välityksellä Euroopan unioni rahoittaa näiden tautien torjuntaa, ja toivottavasti aidsiin sairastuneet kehitysmaiden kansalaiset saavat ohjelman ansiosta mahdollisuuden lievittää järkyttäviä kärsimyksiään tehokkailla ja edullisilla lääkkeillä.

Budjettivaliokunta on hyväksynyt mietinnön yksimielisesti. On kuitenkin tehtävä selväksi, että ongelma ei ratkea pelkästään myöntämällä tutkimusohjelmaan varoja. Köyhyyden aiheuttama kurjuus, alikehittyneisyys ja poliittisen tahdon puute nopeuttavat aidsin, malarian ja tuberkuloosin leviämistä. Kaikkien vastuuasemassa olevien henkilöiden on kiinnitettävä tähän aiempaa enemmän huomiota.

  Zrihen (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tänään käsiteltävänämme oleva mietintö on ratkaisevan tärkeä. Sen lisäksi, että tuberkuloosi, aids ja malaria aiheuttavat kärsimyksiä todella monille ihmisille, ne ovat muodostuneet esteiksi kokonaisten alueiden taloudelliselle, sosiaaliselle ja kulttuuriselle kehitykselle. Lisäksi ne tekevät tyhjiksi muutkin aloitteet, joita olemme tehneet aiempaa oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi. Siksi onkin elintärkeää, että tänään käsiteltävänämme oleva aloite, jonka tarkoituksena on edistää näiden köyhyyden vitsausten torjuntaa myöntämällä huomattavia summia – yli 800 miljoonaa euroa – uusien lääkkeiden kehittämiseen, hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä ja pannaan täytäntöön mahdollisimman nopeasti, sillä tilanne edellyttää kiireellisiä toimia. Pelissä on 5 miljoonan ihmisen henki vuosittain.

Meillä on täysi oikeus olla ylpeitä tästä tärkeästä aloitteesta, sillä se on malliesimerkki Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden yhteisestä tutkimusohjelmasta. Voimme myös oikeutetusti toivoa, että ohjelmasta poikii muitakin toimia, joissa kiinnitetään samanlaista huomiota muihin tauteihin, jotka nekin vaativat ankaran veronsa maailman köyhimmiltä ihmisiltä.

Lisäksi tämä aloite toimii mallina uudelle ajattelutavalle pohjoisen ja etelän välisistä suhteista. Näissä suhteissa ei saisi ilmetä hyväksikäyttöä, dominointia tai holhoavaa apua, vaan niiden pitäisi perustua kumppanuuksiin, joilla edistetään teknologista riippumattomuutta, kyseisten maiden kehittämistä ja niiden aktiivista osallistumista ohjelman täytäntöönpanoon ja koordinointiin.

Yhtä lailla meidän olisi tarkasteltava patentoitujen lääkkeiden hintoja sekä julkisten terveydenhuoltopalvelujen kehittämistä kehitysmaissa. Ajattelen tietenkin GATS- ja TRIPS-sopimuksia, joissa ajatukset henkisestä omaisuudesta ja vapauttamisesta ovat syrjäyttäneet kumppanuuskäsitteen. Puhun jälleen kerran yhteistyön ja komission sisäisten synergioiden kehittämisen puolesta.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan kiittää komission jäsentä Busquinia kuudennesta puiteohjelmasta myönnetyistä varoista, joilla tätä ohjelmaa voidaan kehittää, ja lisäksi haluan vielä kerran kiittää jäsen Caudronia laadukkaasta työstä. Lisäksi on todettava, että olemme vasta pitkän matkan alkutaipaleella.

  Santini (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tätä ehdotusta tukeva komission tutkimus on sekä pelottava että kannustava. Se on pelottava, koska siinä esitetään, millainen on terveystilanne niissä maissa, joihin tämän vuosisadan kolme pahinta vitsausta ovat keskittyneet. Aids, malaria ja tuberkuloosi vaativat joka vuosi yli viisi miljoonaa uhria. Tartunnoista 90 prosenttia todetaan kehitysmaissa ja niistä 70 prosenttia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Siellä tartunnan on saanut yli 40 miljoonaa ihmistä. Malariaa alkoi esiintyä jälleen 1970-luvulla, ja se vaatii vuosittain miljoona uhria. Länsimaista hävitettyyn tuberkuloosiin kuolee joka vuosi kaksi miljoonaa ihmistä, ja kuten malariankin tapauksessa, syynä saattaa olla kehittyneiden maiden vastuuton valppauden herpaantuminen.

On kannustavaa, että jäsenvaltiot ovat ryhtyneet uusiin toimiin myöntämällä 600 miljoonaa euroa tutkimusmäärärahoja viidennen puiteohjelman edellyttämien 100 miljoonan euron lisäksi. Nyt on tärkeää, että ohjelmassa vaikutetaan suoraan edunsaajiin ja vältetään se tavanomainen ongelma, että lääkkeet ovat äärettömän kalliita etenkin maille, joilla ei ole tarvittavia määrärahoja ja jotka tarvitsevat huomattavasti tukea. Siksi haluankin toistaa jo esitetyn ehdotuksen hintojen alentamiseksi: kaikki lääkkeisiin liittyvät rojaltit on poistettava, ja jos vain mahdollista, sekä Euroopan unionissa että muualla maailmassa toimivat lääkeyhtiöt on saatava toimimaan omien vastuidensa mukaisesti. Tavoitteenamme ei saa jälleen kerran olla poliittinen toiminta itsessään, eikä tavoite saa supistua parlamentissa käytäväksi keskusteluksi. Kun jäsenvaltiot ja muut maat kerrankin aikovat ryhtyä todellisiin toimiin, meidän on näytettävä esimerkkiä käytännön toimista ja vastuullisuudesta. Perusoikeuskirja on toki tärkeämpi kuin markkinasäännöt.

  Paasilinna (PSE). - Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, myös minä kiitän tarinoita kehittelevää mietinnön esittelijää, mutta annetaan hänen olla omassa maailmassaan.

Aids, tuberkuloosi ja malaria ovat köyhyyteen sidoksissa olevia sairauksia, ja tosiaan, kuten täällä on sanottu, viisi miljoonaa ihmistä vuodessa kuolee niihin erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Olemme noidankehässä. Köyhyys on este toimivan sairaanhoitojärjestelmän kehittämiselle, ja samalla sairaudet estävät kehityksen ja köyhyyden voittamisen. Tarvitaan nopeaa toimintaa, riittäviä voimavaroja ja kattavaa yhteistyötä noidankehän katkaisemiseksi. Tarvitaan uudenlaista yhteistyötä. Milloin saisimme 300 000 ihmistä hyökkäämään köyhiin maihin sairauksia vastaan? "Kuularuiskujen" sijaan voitaisiin käyttää lääkeruiskuja.

Tämä meidän hankkeemme on tavoitteiltaan ja laajuudeltaan ennennäkemätön, ja hyvä näin. Tähänastisissa investoinneissa on ollut esteenä yhteistyön puute sekä kliinisten tutkimuslaitosten ja koulutetun henkilöstön puute kehitysmaissa. Tarvitaan kriittinen massa yhdistämällä asiantuntemus ja resurssit. Me myös tarvitsemme tilannetta, jossa kukaan ei hyödy köyhille maille toimitettavista lääkkeistä, jotka ovat sananmukaisesti elintärkeitä.

Aids, tuberkuloosi ja malaria ilmentävät sosiaalista kriisiä yhteiskunnassa, kun ne tappavat näin paljon ihmisiä. Kysymykseni komissiolle kuuluu: Voisimmeko unionissa kehittää sosiaalisen kriisinhallinnan joukkoja, esimerkiksi sadan tuhannen ihmisen – lääkärien, sairaanhoitajien, insinöörien ja opettajien -– joukkoja? Eikö tämä olisi sitä, mitä me Euroopan unionissa tarvitsisimme auttaaksemme toisia?

  Sartori (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, minäkin olen erittäin tyytyväinen tänään keskustelunaiheena olevaan toimenpiteeseen erityisesti siitä syystä, että toimenpide on tiettyjen vaatimusten mukainen, ja nuo vaatimukset näyttävät olevan tuttuja kaikille parlamentin jäsenille, jotka ovat keskustelleet asiasta tänä aamuna. Ensimmäinen myönteinen seikka on se, että mietinnöllä herätetään henkiin lääketieteen alaa koskevat tutkimukset, joihin kiinnitetään liian vähän huomiota Euroopassa. Mielestäni kuudes puiteohjelma ja ohjelmalle myönnetyt varat osoittavat, että Euroopassa halutaan sitoa huomattavia määrärahoja tähän alaan, jolla on merkitystä sekä talouden, sosiaaliolojen että politiikan kannalta. Ei ole sattumaa, että patenttien omistaminen, mahdollisuus lääketuotantoon ja kyky vaikuttaa lääkkeiden hintoihin etenkin kehitysmaissa tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus jatkaa sekä kehitysyhteistyöpolitiikkaa että kehitysmaiden tukipolitiikkaa.

Monet parlamentin jäsenet ovat korostaneet, että tämä tutkimustoiminta, jolla on tarkoitus edistää tautien torjuntaa lisäämällä tietoa uusien lääkkeiden kehittämiseksi ja nykyisten lääkkeiden parantamiseksi, liittyy muihin politiikkoihin. Euroopan on jatkettava näitä politiikkoja koulutuksen ja ammatinvalinnan aloilla, sillä vain koulutus, työ ja terveys edistävät demokratian luomista maissa, joiden kannalta Eurooppa on yhä merkittävämmässä asemassa.

  Mantovani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää esittelijä Caudronia. Mietintö on tulos erinomaisesta työstä, jota jäsen on tehnyt kuudennen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman esittelijänä. Minäkin osallistuin työhön alkuvaiheessa työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan valmistelijana.

Perustamissopimuksen 169 artiklaan perustuva kumppanuus on uusi asia, ja suhtaudumme siihen siksi erittäin myönteisesti. Se on aito ja havainnollinen osoitus köyhyyteen liittyvien tautien torjunnasta. Euroopan unioni on kantanut vastuunsa torjunnassa ottamalla etulinjan aseman maailman merkittävimpänä rahoittajana. Myönnetyillä määrärahoilla – 600 miljoonalla eurolla – täydennetään Durbanin konferenssin jälkeen täytäntöön pantuja aloitteita, joiden tavoitteena on laajentaa ja tehostaa näiden lähinnä kehitysmaihin keskittyvien tautien torjuntaa. Mainitsen näistä aloitteista ainoastaan Genovan G8-huippukokouksessa perustetun kansainvälisen aids-rahaston ja Euroopan yhteisön toimintaohjelman.

Jatkuvuus on tietenkin myönteistä, mutta meidän on tehtävä yhä enemmän: Afrikassa kuolee joka minuutti viisi ihmistä aidsiin, ja vuonna 2001 malariaan kuoli miljoona ihmistä ja tuberkuloosiin kaksi miljoona ihmistä. Suoraan sanoen voidaan todeta, että nämä taudit oikeastaan hidastuttavat kehitystä maissa, joissa niitä esiintyy, ja vaikuttavat osaltaan maiden köyhyyteen. Sen vuoksi onkin tarpeen tai pikemminkin välttämätöntä panostaa ja keskittää tähän kaikki tarvittavat voimat, jotta koko kansainvälinen yhteisö reagoisi asiaan yhtenäisesti.

Jäsenvaltioiden, Euroopan unionin ja yksityisen sektorin uudenlainen koordinoitu yhteistyö näiden kolmen taudin torjumiseksi yhteisön pitkän aikavälin strategialla on erityisen arvokas siksi, että maat osallistuvat siihen aktiivisesti, jolloin voidaan saada aikaan todellisia parannuksia. Jotta maat todella osallistuvat yhteistyöhön tehokkaasti, yhteistyön on oltava mahdollisimman avointa, jolloin toimet ja resurssit ovat selkeästi ymmärrettävissä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DAVID MARTIN

  Busquin, komissio. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä lämpimästi kaikista huomautuksistanne. Kuten esittelijä Caudronkin totesi puheenvuoronsa alussa, ajalla on luultavasti ratkaiseva merkitys edessämme olevan haasteen kannalta. Eniten toimen onnistumiseen vaikuttaa mielestäni se, kuinka halukkaita parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tekemään yhteistyötä toimiensa koordinoimiseksi mahdollisimman pian. Se ei tietenkään ole kaikenkattava ratkaisu mutta auttaa joka tapauksessa tehostamaan Euroopan toimia tutkimuksen ja kehityksen alalla. Ohjelman tekee erilaiseksi se, että siihen osallistuu kumppaneita Afrikasta, jossa ohjelma pannaan täytäntöön.

Käsittelen seuraavaksi puheenvuorojanne. Kompromissitarkistukset, joista teidän on pian äänestettävä, koskevat nähdäkseni suurelta osin niitä huolenaiheita ja toiveita, joita kukin teistä on esittänyt. Kuten olen jo todennut, tällä hankkeella ei tietenkään ratkaista kaikkia ongelmia, mutta se toimii ponnahduslautana tulevaisuudessa toteutettaville muille toimille. Meidän on ensin kuitenkin saatava ohjelma käyntiin.

Siksi haluan todeta komission puolesta, että hyväksymme kaikki 36 kompromissitarkistusta. Ne ovat komission alkuperäisen ehdotuksen hengen mukaisia, ja niillä parannetaan ehdotusta. Korostan jälleen parlamentin työn laatua ja komission saamaa tukea. Ehdotuksemme ei saanut ainoastaan kannatusta, vaan sitä myös vahvistettiin, ja sen merkitys kasvoi. Mielestäni merkityksen lisääntyminen on erittäin tärkeää, sillä olemme aloittamassa jotakin uutta. Nyt on siis jäsenvaltioiden vuoro osoittaa samanlaista päättäväisyyttä ja tahtoa, ja se on ollut ongelmallista aina kun olemme yrittäneet jotakin uutta.

Ohjelma itsessään edustaa käännekohtaa. Lisäksi haluaisin huomauttaa, että ohjelma on osa komission laajempaa toimintaohjelmaa, kuten jotkut teistä totesivatkin. Tarkastellessamme aidsia, malariaa ja tuberkuloosia joudumme tekemisiin tutkimusten kanssa, mutta myös kehitys, kauppa ja muut alat on otettava huomioon. Kyse ei ole siis yksittäisestä aloitteesta. Sisällytämme ohjelman EU:n tämän alan kokonaisvaltaiseen strategiaan.

Toteaisin myös, että yhteinen ohjelma, jota nyt olemme käynnistämässä, on laadittu jokaisen jäsenvaltion omien ohjelmien perusteella. Hyvä jäsen Sandbæk, meillä on jo runsaasti tietoja jäsenvaltioiden ohjelmista, ja niiden perusteella tiedämme, että toiminta on joiltakin osin päällekkäistä. Se ei sinänsä ole mikään uusi asia, mutta se osoittaa, että voisimme toimia tehokkaammin. Meidän tehtävämme on siis korjata asia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

Lisäksi edellytämme oikeusperustaa perustamissopimuksen 169 artiklan soveltamiselle. Komission on siksi odotettava, että komissio, neuvosto ja parlamentti tekevät kolmikantasopimuksen, ennen kuin se voi edellyttää, että jäsenvaltiot panevat yhteisen ohjelman viipymättä täytäntöön. Myönnämme rahoitustukea vasta sitten, kun yhteinen ohjelma on käynnissä.

Hyvä jäsen Sandbæk, tämän jälkeen voisin vastata täsmälliseen kysymykseenne. Käytännön toimia ollaan toteuttamassa etenkin malarialääkkeiden alalla. Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja ovat jo aloittaneet toimintansa kolmella kliinisen tutkimuksen asemalla Afrikassa. Toisena todella konkreettisena esimerkkinä mainittakoon Wienissä toimiva terveysalan oppilaitos, jossa afrikkalaisille tutkijoille opetetaan kliinisten tutkimusten menetelmiä. Tässä oli siis muutama esimerkki käytännön toimista.

Haluan vielä esittää lämpimät kiitokset esittelijä Caudronille sekä varjoesittelijöinä toimineille jäsen Nisticòlle, jäsen Piétrasantalle, jäsen Corbeylle ja jäsen Fleschille. Kiitokset kuuluvat myös kaikille teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan jäsenille sekä valiokunnan puheenjohtajalle Westendorp y Cabezalle. Lisäksi haluan tietenkin kiittää muita työhön osallistuneita valiokuntia, eli kehitysyhteistyövaliokuntaa ja sen lausunnon valmistelijaa Sandbækia sekä budjettivaliokuntaa ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaa.

Haluan myös huomauttaa, että peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden – Tanskan ja Kreikan – yhteistyö on edistänyt merkittävästi kaikkien hyväksymän optimaalisen ratkaisun löytymistä. Jäsen Caudron on asemansa puolesta voinut todeta tämän helposti. Siksi haluankin kiittää puheenjohtajavaltio Tanskaa ja puheenjohtajavaltio Kreikkaa.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lopuksi todettakoon, että olemme kaikki saaneet käsityksen siitä, millaisen tragedian nämä taudit aiheuttavat kehitysmaissa ja etenkin Afrikassa. Siksi toivommekin, että tästä kokeilusta saadaan myönteisiä tuloksia ja että se tarjoaa mahdollisuuden tehdä samanlaisia aloitteita taudeista, jotka jäävät vielä huomiotta. Näin saamme vastauksen useisiin kysymyksiin. Uskon, että tällä ensimmäisellä esimerkillä voimme osoittaa, että 169 artiklan nojalla toteutettujen aloitteiden ansiosta meillä on nyt uusi väline, jonka avulla voimme ryhtyä entistä tehokkaampiin toimiin yhteisön tasolla. Meidän olisi tarkasteltava, millaisia mahdollisuuksia tästä ajatuksesta tarjoutuu.

Haluan joka tapauksessa kiittää parlamenttia pätevästä ja hyödyllisestä panoksesta työhön.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan tänään klo 11.00.