Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 1. heinäkuuta 2003 - Strasbourg

10. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppa

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (15792/1/2002 - C5-0135/2003 - 2001/0245(COD)) (Esittelijä: Moreira da Silva).

  Moreira da Silva (PPE-DE), esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, mielestäni ei ole liioiteltua todeta, että kun huomenna hyväksymme päästökauppadirektiivin lopullisen version, meillä on edessämme Euroopan unionin uusi talous- ja ympäristömalli: hiilitalous. Hiilitonnille määritellään markkinahinta, ja hyödyn saa se, joka tuottaa sitä vähimmillä hiilidioksidipäästöillä. Direktiivin hyväksymisen poliittinen arvo on valtava. Se lisää johtajiemme uskottavuutta maailmalla, mikä on ensiarvoisen tärkeää, jos haluamme vakuuttaa Venäjän ratifioimaan Kioton pöytäkirjan. Vuodesta 2005 lähtien voimme direktiivin ansioista saada jäsenvaltiot noudattamaan Kioton pöytäkirjaa. Useimmissa jäsenvaltioissa sen noudattamisessa on edistytty puutteellisesti. Mikä tärkeintä, direktiivin ansiosta Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanon kustannukset laskevat Euroopan unionissa 35 prosenttia.

Vaikka parlamentti on alusta lähtien ollut komission ehdotukseen tyytyväinen ja pitänyt sitä arvokkaana, olemme kuitenkin sitä mieltä, että se olisi voinut olla laajuudeltaan kunnianhimoisempi. Mielestäni tämä onkin saavutettu puheenjohtajamaa Kreikan hyväksymässä suosituksessa toiseen käsittelyyn, joka on laadittu yhteistyössä komission kanssa. Äänestämme suosituksesta huomenna. Sopimuksesta on hyötyä kahdella tavalla. Ensinnäkin sen ansiosta vältetään neuvottelumenettely ja samalla suunnitelman käynnistymisen siirtyminen vuodesta 2005 vuoteen 2006. Toisaalta vaikka sopimuksessa eivät ole mukana kaikki parlamentin ehdottamat tarkistukset, saavutetussa kompromississa on mukana ehdotuksistamme tärkeimmät.

Korostan seuraavaksi tämän suosituksen tuomia tärkeimpiä uudistuksia. Siinä määritellään ensinnäkin Kioton tavoitteiden mukaisesti päästöoikeuksien kansallinen yläraja. Näin taataan järjestelmän avulla saavutettava päästöjen määrällinen vähentämistavoite ja vältetään vaara, että jotkut maat myöntävät liikaa oikeuksia. Toiseksi väliaikaisen ulkopuolelle jättäytymisen lauseketta – poikkeuslauseketta – sovelletaan laitoksiin muttei toimintaan, jolloin järjestelmän toimivuus ja sisämarkkinoiden tasapaino eivät vaarannu. Kolmanneksi järjestelmää voidaan laajentaa, jos direktiiviä tarkistetaan siten, että siihen otetaan mukaan myös muita aloja, erityisesti liikenne, kemianteollisuus ja alumiiniteollisuus. Neljänneksi huutokauppaaminen voi nyt olla osa prosessia, jolla päästöoikeuksia jaetaan ensimmäisen vaiheen aikana, vaikka se ei ikävä kyllä tapahdukaan yhdenmukaistetusti. Viidenneksi tähän direktiiviin liittyvät myös puhtaan kehityksen hankkeista ja Kioton pöytäkirjan yhteistoteutuksesta saatavat vähennykset, mutta niillä ei korvata kansallisille toimenpiteille annettavaa etusijaa. Kuudenneksi mukaan on otettu osallistumislauseke, jonka ansioista jäsenvaltiot voivat laajentaa järjestelmää muihin laitoksiin ja toimintoihin. Seitsemänneksi direktiivin toisesta vaiheesta lähtien järjestelmään voidaan ottaa mukaan muitakin kasvihuonekaasuja kuin hiilidioksidi, tosin vapaaehtoisesti. Kahdeksanneksi määritellään rajat, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa määrätyt seuraamukset, joista ei voi neuvotella. Lopuksi kiinnittäisin huomionne siihen, että mukaan on otettu vertailuarvot päästöoikeuksien myöntämiselle jäsenvaltioissa.

Siksi Euroopan päästömarkkinoista on mielestäni tullut tämän mietinnön myötä ympäristön kannalta kunnianhimoisemmat. Mietintö on taloudellisesti tehokkaampi, kilpailun vääristymisen riskit ovat pienemmät ja se sopii paremmin yhteen nykyisin voimassa olevien muiden kansallisten menettelytapojen kanssa.

Lopuksi kiitän neuvostoa ja erityisesti puheenjohtajamaata Kreikkaa yhteistyöstä. Kiitän myös komissiota, joka toimi esimerkillisesti välittäjänä neuvoston ja komission välillä. Aivan erityisesti kiitän varjoesittelijöitäni, koska parlamentti ei mielestäni olisi voinut olla yhtenäinen ilman heidän yhteistyötään ja tukeaan. Ilman parlamentin yhtenäisyyttä sopimuksesta ei taas olisi tullut yhtä hyvä.

  Wallström, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, meillä on vihdoinkin edessämme kompromissipaketti. Tämä on todella merkittävää Euroopan unionin ja koko maailman ilmastopolitiikan kannalta. Paketin hyväksyminen huomisessa äänestyksessä mahdollistaa todella kunnianhimoisen ja innovatiivisen politiikan täytäntöönpanon. Koska direktiivi on hyväksytty nopeasti, aikataulu pysyy ennallaan, eivätkä toimet viivästy.

Haluan kiittää esittelijä Moreira da Silvaa, joka on tehnyt väsymättä töitä päästäkseen sopimukseen direktiivin toisessa käsittelyssä. Tiedän, ettei tehtävä ole ollut helppo erityisesti sen takia, että päästökauppa on ollut monille – ellei kaikille – uusi asia. Onnittelen häntä saavutuksesta ja odotan, että asia saadaan huomenna onnistuneesti päätökseen. Kiitän myös eri ryhmien varjoesittelijöitä Corbettia, Daviestä, Sjöstedtiä, de Roota, Lucasta, Bloklandia ja Nobiliaa aktiivisesta tuestaan sopimukseen pääsemiseksi.

Ilmastonmuutos on yksi Euroopan unionin suurimmista huolenaiheista. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaessamme tiesimme, että vakaan toiminnan olisi seurattava sitoutumista. Päästökauppajärjestelmä on keskeinen osa toimintaa ja vahva merkki sitoutumisesta. Komission laatiman eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ytimenä on valmistella konkreettisia toimintaehdotuksia, joista monet parlamentti on jo hyväksynyt.

Kuten tiedätte, lähestymistapamme ilmastonmuutokseen on kolmiosainen. Siihen kuuluu kansainvälinen johtoasema maailmanlaajuisten toimintapuitteiden laatimisessa, EU:n sisäinen päästökauppa taloudellisesti tehokkaimpana tapana vähentää päästöjä ja erityiset alakohtaiset päästöjen vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet, kuten uusiutuvien energiamuotojen edistäminen, energiatehokkuuden lisääminen ja autojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.

Meidän on ryhdyttävä kunnolla toimiin päästöjen vähentämiseksi Euroopan unionissa, jos haluamme olla uskottavia vaatiessamme maailmanlaajuista toimintaa maapallon lämpenemisen estämiseksi. Siksi koko maailma odottaakin innolla parlamentin huomista äänestystä kompromissipaketista.

Direktiivi on läpimurto niin ilmastonmuutoksen kuin päästökaupankin kannalta. Järjestelmä on paitsi monialainen myös monikansallinen. Se kattaa vähintään 25 valtiota eli kaksi kolmasosaa niistä maista, joita Kioton pöytäkirja velvoittaa.

Komissio odottaa äänestystä kompromissipakettia täysin tukien. Pakettia kannattavat kaikki jäsenvaltiot. Euroopan parlamentti on saavuttanut huomattavia myönnytyksiä neuvostolta kompromissiratkaisussa. Esimerkkinä tästä on huutokaupan ottaminen mukaan kaupan ensimmäiseen vaiheeseen ja lisäturva lupien liiallista myöntämistä vastaan.

Siksi pyytäisinkin parlamenttia saattamaan asian päätökseen hyväksymällä kompromissipaketin äänten suurella enemmistöllä. Näin Euroopan unioni vahvistaa uudelleen sitoutumisensa Kioton pöytäkirjaan ja korostaa, että päästöjä on vähennettävä ilmastonmuutosten torjumiseksi.

  Florenz (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen aina intohimoisesti kannattanut vapaaehtoisia sopimuksia, ja hyväksyn sen, että ne menetettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Siksi olen aivan yhtä iloinen kuin tekin loistavasta paketista, jonka esittelijä Moreira da Silva on esitellyt todella valtavan kovan työn jälkeen – tämän voin vahvistaa omalle ryhmälleni. Olemme mielestäni oikeilla jäljillä. Kompromissi on niin tärkeä siksi, että jollemme hyväksy sitä huomenna, emme saa pitkään aikaan tietää, mitä neuvottelumenettelyn tuloksena syntyy. Olen sitä paitsi varma, että jos näin kävisi, menettäisimme taas yhden vuoden. Sitä emme tietenkään halua.

Asia liittyy siihen, miten tulevat sukupolvet elävät. Vaikka pidänkin paljon neuvottelumenettelystä, meidän olisi nyt vältettävä se ja annettava neuvostolle loistava tilaisuus seurata meitä. Nyt ei olympiahenki riitä. Pelkkä liittyminen ei auta, vaan kaikkien jäsenvaltioiden on nähtävä todella paljon vaivaa. Jo nyt voimme nähdä, että joillakin niistä on vaikeuksia tämän suuntauksen kanssa. Arvoisa komission jäsen, tästäkin olen kanssanne samaa mieltä. Teidän on varmistettava, että kaikki tekevät asiassa osansa. Ei ole epäilystäkään siitä, että jotkut voivat tehdä enemmän kuin toiset. Kaikkien on kuitenkin tultava mukaan, jotta saavutamme oikean tuloksen. Olen kuitenkin taas hämmästynyt siitä, että direktiivistä on poistettu joitakin aloja hiljaisesti ja salaa. Tämä on loistava osoitus jäsenvaltioiden heikkoudesta ja rohkeuden puuttumisesta, kun oli tarkoitus kehittää lähestymistapa, jonka mukaan Kioton pöytäkirjaan otettaisiin tulevaisuudessa mukaan myös liikenne ja kodeissa sattuvat tulipalot – sellaiset, joita omissa kodeissamme sattuu. Olisin toivonut tätä todella paljon, mutta siihen olisi tarvittu todella kovia poliitikkoja – jollaisia neuvostossa ei näytä kovin monta olevan.

Mielestämme olemme aloittaneet hyvin ottamalla vuoden 1990 ensimmäiseksi vertailuvuodeksi ja toivon, että yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen malli vievät meitä oikeaan suuntaan. Vaikkemme ole vielä täysin määritelleet pakettia, uskon, että hyväksymme sen huomenna suurella enemmistöllä. Kiitoksia paljon, esittelijä Moreira da Silva.

  Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi esittelijä Moreira da Silvaa. Hän on tehnyt työnsä reippaasti ja sitkeästi. Nyt on todella tärkeää edetä tarmokkaasti Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi. Emme saa jäädä paikoillemme, vaikka Venäjän osallistuminen Kioton pöytäkirjaan onkin epävarmaa.

Ilmastonmuutoksella on valtavat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Sen vuoksi meidän on nyt toimittava suunnan muuttamiseksi. Saastuttamiselle on nyt asetettava hinta, ja tämä on tärkeä työkalu teollisuuden suojelemisen kannalta. PSE-ryhmä on täysin samaa mieltä esittelijä Moreira da Silvan kanssa siitä, että toisessa käsittelyssä on päästävä sopimukseen, ja arvostaa kaikkea asian hyväksi tehtyä työtä.

Ikävä kyllä meidän on sanottava, että tähän on päästy myös demokraattisten menettelyjemme kustannuksella. Kaikki tarkistukset eivät saaneet yhtä lailla huomiota neuvoston kanssa käydyissä neuvotteluissa. PSE-ryhmä on erityisen pettynyt siihen, etteivät esimerkiksi sulkemisia koskevat tarkistukset selvinneet loppuun saakka. Tarkistus sai hyvin laajan kannatuksen ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa. Mielestämme tarkistus oli tärkeä turva väärällä tavalla suoritettuja sulkemisia vastaan. Kioton pöytäkirjan takia ei pidä sulkea laitoksia tai siirtää niitä muualle päin maailmaa ja sitten myydä päästöoikeudet. Tarkistus oli tärkeä energiapainotteisten alojen työntekijöiden kannalta. Emme voi ohittaa sitä lian kevyesti. Dynaamiselle ilmastopolitiikalle tarvitaan kipeästi julkista tukea, koska on tehtävä vielä melko lailla työtä Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi. Pyydän joka tapauksessa neuvostoa ja komissiota ottamaan sulkemiset huomioon myöntämissuunnitelmissa. Jos laitos suljetaan, päästöoikeudet on palautettava.

PSE-ryhmä on täysin tyytyväinen muihin kohtiin. Olemme aina painottaneet, että järjestelmän on oltava oikeudenmukainen ja sen on tunnuttava oikeudenmukaiselta. Siksi emme halua mitään ylärajaa, joka vahingoittaisi teollisuuttaan viime vuosina kasvattaneita jäsenvaltiota. Haluamme kuitenkin ylärajan, jonka ansiosta jäsenvaltiot vähentämään hiilidioksidipäästöjään saadaan hitaasti mutta varmasti. Emme myöskään halua, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat aloittaneet uudistukset aikaisin, joutuvat huonompaan asemaan. Tämäkin kohta on meille tärkeä.

Lopuksi totean, ettemme halua kasvattaa byrokratiaa. Päästöoikeuksien myöntäminen on jo muutenkin tarpeeksi monimutkaista. Emme saa tehdä siitä entistä monimutkaisempaa ottamalla mukaan viiden prosentin huutokaupan. Viiden prosentin huutokauppa ei hyödytä ketään, ja se aiheuttaisi oikeuksien liiallista myöntämistä.

Lyhyesti sanottuna olemme kaikki todella tyytyväisiä tulokseen ja haluamme vielä kerran onnitella esittelijä Moreira da Silvaa. Pyydämme kiinnittämään huomiota direktiivin sosiaalisiin vaikutuksiin, ja PSE-ryhmä pyytää jäsenvaltioita ottamaan tämän huomion myöntämissuunnitelmissaan.

  Davies (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentti on todella saanut jotakin aikaan neuvoston kanssa neuvotellussa sopimuksessa lainsäädännön vauhdittamiseksi ja neuvottelumenettelyn välttämiseksi. Voimme sanoa sulkevamme monia mahdollisia porsaanreikiä. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää oikeuksia, jotka ylittävät ennalta sovitut tavoitteet. Ne eivät myöskään saa käyttää Kioton mekanismeja välttääkseen toimia sisäisten päästöjen vähentämiseksi.

Odotamme innolla, että komissio palaa mukanaan suunnitelmat, joilla muutkin kasvihuonekaasut ja muut teollisuudenalat otetaan mukaan järjestelmään. Odotamme myös innolla komission ehdotuksia liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Olisimme tietenkin voineet turvata enemmänkin, mutta nopeus on nyt valttia. Haluamme järjestelmän onnistuvan, ja jos jäsenvaltiot aikovat päästä tavoitteisiinsa, niiden on julkistettava kansalliset myöntämissuunnitelmansa vuoden 2004 maaliskuuhun mennessä.

Monet jäsenvaltiot ovat ilmaisseet olevansa vakavasti huolissaan tästä lainsäädännöstä, ja asiaa on pohdittu kaikissa poliittisissa ryhmissämme. Kaikki asiaa kannattaneet ovat kohdanneet jonkinasteista vastustusta joiltakin kollegoilta. Onkin esittelijän taitojen ansiota, että olemme varmistaneet, että kaikki puolueet kannattavat pakettia. Siinä näkyvät myös meille kaikille yhteiset huolenaiheet.

Kun komission jäsen ajattelee kauttaan komissiossa, hän voi olla erityisen ylpeä asemasta, joka hänellä itsellään ja hänen ryhmällään oli Kioton pöytäkirjan kannatuksen varmistamisessa. Kasvihuonepäästöt kasvavat suurimmassa osassa kehittyneitä valtioita, ja toivommekin, että tällä järjestelmällä voidaan muuttaa asioita huomattavasti. Toivon, että sen ansioista Euroopan unioni voi säilyttää uskottavuutensa maailman johtavana valtana vaatiessaan toimintaa maapallon lämpenemisen torjumiseksi.

Toivon, että samalla lähetetään todella selvä merkki päättäväisyydestämme niin Amerikan yhdysvalloille kuin Venäjällekin – erityisesti Venäjälle – joiden olisi erittäin tärkeää ratifioida Kioton pöytäkirja.

  Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, päästöoikeudet eivät ole luonnossa valmiina eivätkä ne ole syntyneet ihmistyön tuloksena. Ne ovat hallinnollisesti allokoituja abstrakteja oikeuksia saastuttaa ilmakehää. Päästökauppa ei ole markkinamekanismi. Sen avulla jaetaan päästöjä uudelleen saastuttajien kesken, mutta ei vähennetä päästöjä.

Viheliäisin tapa jakaa päästöoikeuksia on niiden huutokauppaaminen. Helposti käy kuin radiotaajuuksien huutokaupassa: myytiin ja ostettiin ilmatilaa ja ajettiin kaikki operaattorit vaikeuksiin. Niin ei saa käydä eurooppalaiselle teollisuudelle.

Kun systeemi kattaa vain hiilidioksidipäästöt, muiden saasteiden päästäminen ilmakehään on ilmaista. On monia kysymyksiä, joihin direktiivissä ei vastata. Luettelen niistä muutamia.

Päästöoikeuksia myydään pörsseissä. Pitääkö päästöoikeus taloudellisena instrumenttina rinnastaa osakkeeseen vai optioon? Miten verotetaan sen myyntiä tai myymättä jättämistä? Miten päästöoikeudet kirjataan yritysten taseisiin? Miten niitä kohdellaan yksityishenkilöiden tulo- ja varallisuusverotuksessa – niitähän voivat ostaa myös yksityishenkilöt? On tarpeen kysyä, onko EU:lla ylipäänsä toimivaltaa päättää kaikista näistä kysymyksistä kaikille samalla yhdenmukaisella tavalla.

Päästökauppaa käydään pörsseissä ja pörssitoimintaan liittyy aina keinottelu. On vaara, että päästöoikeuden hinnan määräävät keinottelijat, joiden toiminnalla ei ole napanuoraa teollisuuteen tai muuhun päästöjen tuotantoon. Silloin jäsenvaltioiden teollisuus saattaa joutua kärsimään tästä USA:n ehdottamasta mekanismista, jossa USA:n teollisuus ei ole mukana ja jossa voitot ja tappiot riippuvat ratkaisevasti päästöoikeuksien hallinnollisesta ensimmäisestä allokoinnista.

Päästökauppadirektiivi on raaka hedelmä, jota olisi pitänyt kypsyttää pidempään. Meidän ryhmässämme on paljon jäseniä, jotka eivät usko päästöoikeuksien pörssikauppaan. Kuitenkin monet jäsenet äänestävät kompromissitarkistusten puolesta, koska ne ovat parempia kuin parlamentin mietintö.

  De Roo (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän aluksi esittelijä Moreira da Silvaa. Kyseessä on todella tärkeä direktiivi, ehkä viimeisten viiden vuoden kaikkein tärkein, ja huomenna se saatetaan onnistuneesti päätökseen.

Kokonaisten alojen ulkopuolelle jättäytyminen, jota Saksa niin kovasti kannatti, ei ole selvästi enää mahdollista. Tämä on todella raskas tappio valtiovarainministeriölle ja jopa liittokansleri Schröderille. Vieläkin tärkeämpää on, että ensi vuonna komissio tutkii tarkkaan, miten liikenteen alat, korostan tässä monikkomuotoa, voidaan ottaa osaksi direktiiviä. Tätä kaivataankin kaikkein kipeimmin. Niin tie- kuin lentoliikennekin menevät liian pitkälle. Kaiken Euroopan sisäisen lentoliikenteen on saavutettava kahdeksan prosentin vähennys. Voiko komissio vahvistaa valmistelevansa konkreettista ehdotusta siitä, miten Euroopan sisäinen lentoliikenne saatetaan osaksi tätä direktiiviä?

On todella tärkeää, että saamme asia päätökseen huomenna. Kuten kollegani Davies sanoikin, siten lähetämme niin Venäjän duumalle kuin Amerikan yhdysvaltojen hallitukselle ja oppositiollekin oikeanlaisen viestin siitä, että järjestelmä voidaan ottaa vakavasti. Se on kaikkein tehokkain tapa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, enkä siksi ymmärräkään GUE-ryhmää.

  Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Onnittelen ensin lämpimästi esittelijä Moreira da Silvaa ja komission jäsentä sekä hänen virkamiehiään, jotka ovat tehneet kaikkensa hyvän ehdotuksen laatimiseksi.

Ehdotus oli todella ristiriitainen. Monissa Euroopan johtoryhmissä, jäsenvaltioissa ja poliittisissa ryhmissäkin on mietitty paljon asian hyviä ja huonoja puolia. Miten asia vaikuttaa liiketoimintaan? Mitä vaihtoehtoja on uusille tuotantokapasiteetin investoinneille? Mitä laajentaminen maksaa, jos oikeudet on ostettava? Entä miten tämä vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn aloilla, joilla on jo vaikeuksia, kuten jalostusteollisuudessa, kemianteollisuudessa sekä rauta- ja terästeollisuudessa?

Arvoisa puhemies, näytämme melkein unohtaneen keskusteluissa, että olimme kaikki paikalla, kun Kioton sopimukset tehtiin. Päästökauppaa koskeva direktiivi oli vain hyvä keino varmistaa, että vaaditut vähennykset voitaisiin panna täytäntöön tehokkaalla tavalla. Tämä on ehdotuksen taustalla oleva tavoite, eli toisin sanoen se, miten taloudellista välinettä voidaan käyttää ympäristön hyväksi. Käydään kauppaa siitä, mitä joillakin yrityksillä on liikaa ja toisilla liian vähän.

Kannatan kompromissiin vievää tietä, mutta se ei ole ollut helppo. Koko Euroopan teollisuuden taloudelliset intressit olivat valtavat ja siksi oli itsestään selvää, että ongelmaa käsitellään Euroopan tasolla. Samalla saimme huomata, että myös Euroopan laajuinen lähestymistapa oli hyvin vaikea, koska lähtöasetelmat olivat niin erilaiset. Ympäristö on otettu paremmin huomioon joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä, mutta jäsenvaltioiden tavoitteet olivat myös kovin erilaiset.

Lopputulos on kuitenkin hyvä. Nykyiset erot otetaan huomioon poliittisessa kompromississa. Sopimuksia on tehty vertailuarvoista ja olen niihin todella tyytyväinen, samoin kuin siihen, että komissio valvoo niitä. On myös sovittu siitä, että huutokauppa sallitaan ainakin ensimmäisessä mutta myös toisessa vaiheessa, vaikkakaan se ei ole pakollista.

Arvoisa puhemies, arvostan sitä, mitä erityisesti vertailuarvojen alalla on saatu aikaan. Kiitänkin siksi kollegoitani, erityisesti kollega Bloklandia, ja vielä kerran esittelijää.

  Lange (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä direktiivi johtaa meidät uudelle tielle. Tähän saakka olemme käyttäneet suoraa verotusta ympäristöpolitiikan välineenä, ja olisimme voineet tehdä nytkin samoin määrittelemällä tietynlaisille laitoksille hiilidioksidin korkeimmat sallitut määrät. Emme tehneet niin, vaan valitsimme hinnoittelun kautta tapahtuvan epäsuoran verotuksen. Kuten muussakin epäsuorassa verotuksessa, tässäkin ongelmana on se, että samalla syntyy monia sivuvaikutuksia, joita emme alun perin toivoneet. Hyvä komission jäsen, siksi komission vastuulla onkin näihin sivuvaikutuksiin puuttuminen.

Mainitsen sivuvaikutuksista kolme. Ensinnäkin päästökauppa voi vaikuttaa yritysten taseisiin ja siihen, että ne sulkevat tuotantonsa tai siirtävät tuotannon muualle. Tällä ei ole mitään tekemistä ympäristönsuojelun kanssa, vaan kyseessä on vain kaupallisen edun tavoittelu. Tässä ilmastonsuojelulle olisi ilman muuta annettava etusija tehtaiden sulkemiseen ja tuotannon siirtämiseen nähden.

Arvoisa komission jäsen, toinen kysymys on, varmistetaanko se, että päästöoikeuksia todella myönnetään ympäristönsuojelun vuoksi eikä yksittäisten jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikan osana. Yksi tärkeimmistä vastuualueistanne on tarkistaa, että päästöoikeuksia myönnetään oikeudenmukaisten kriteereiden perusteella ja että tavoitteena on vähentää ilmastoon vaikuttavia kasvihuonekaasuja.

Eikö lisäksi olisi mahdollista, että suhteellisten kustannusten edut johtavat ydinenergian epäsuoraan edistämiseen? Tässäkin komission on taattava, ettei synny epäsuoria vaikutuksia. Toivon, että teillä on tarpeeksi henkilökuntaa ja rohkeutta, jotta voitte työntekijöiden etua ajatellen ottaa asian vastuullenne.

  González Álvarez (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten kollegamme Seppänen totesi, ryhmämme ei kannata päästökauppaa, sillä se voi mielestämme osaltaan edistää rikkaiden ja köyhien valtioiden välistä epätasapainoa. Me ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan jäsenet kannatamme kuitenkin Moreira da Silvan ehdotusta, koska sillä on tarkoitus tiukentaa kaupan valvontaa. Siihen on otettu mukaan joitakin meidän mielestämme hyvin tärkeitä ensimmäisessä käsittelyssä esitettyjä tarkistuksia.

Vastahakoisesta suhtautumisestamme huolimatta toivon esittelijän olevat oikeassa todetessaan, että päästökaupalla korjataan se, ettei suurin osa jäsenvaltioista noudata sopimusta – kotimaani ollessa luultavasti pahimmasta päästä. Samalla voidaan opettaa Euroopan yrityksiä valmistautumaan vuoteen 2008, jolloin kansainvälinen kauppa astuu voimaan. Mikä tärkeintä, Amerikan yhdysvallat voitaisiin taivuttaa noudattamaan Kioton pöytäkirjaa.

Olemme esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että mukaan on otettava kuusi kasvihuonekaasua. Yhteisessä kannassahan todetaan, että vuodesta 2008 lähtien jäsenvaltiot voivat vaatia yksipuolisesti muita kaasuja otettavaksi mukaan päästöoikeuksien kaupan järjestelmään. Mielestämme on tärkeää, että puhtaan kehityksen mekanismiin ja yhteistoteutukseen liittyvillä hankkeilla ei korvata päästöjen vähentämiselle annettavaa etusijaa. Päästöjä on vähennettävä koko Euroopan unionissa.

Yhteisessä kannassa on joka tapauksessa joitakin Euroopan parlamentin ehdotuksia, joiden uskomme olevat todella tärkeitä. Näistä esimerkkejä ovat vaatimus avoimuuden lisäämisestä rekisteröinnissä siirron, omistuksen ja lupien peruutusten suhteen, velvollisuus julkistaa rikkomistilanteessa olevat toimijat ja noudattamatta jättämistä koskeville seuraamuksille määrättävä kiinteä arvo.

  García-Orcoyen Tormo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on selvää, että tämä direktiivi on ympäristön ja talouden kannalta todella tärkeä. Euroopan päästölupien markkinat tarjoavat jäsenvaltioille tehokkaan ilmastonmuutosta koskevan politiikan välineen, jolla todellisten saastuttavien päästöjen ja Kioton sitoumusten noudattamisen välinen aukko kurotaan umpeen taloudellisesti mahdollisimman edullisella tavalla. Direktiivin poliittinen tärkeys on todella merkittävä, vaikkei ehkä yhtä itsestään selvä.

Euroopan ympäristöpolitiikka on muuttumassa sanoista teoiksi ja säännöistä ja periaatteista käytännöksi yhdistämällä talous ympäristöön. Tästä syntyy aina epävarmuutta, muutosvastarintaa, näennäisiä voittajia ja häviäjiä, ja asiasta voidaankin aivan varmasti kiistellä. Uskon kuitenkin, että on paljon enemmän sellaisia perusteita, jotka saavat meidät vakuuttumaan ja vakuuttavat meidät siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan ja jotka vahvistavat sen, että vastaavanlaisten direktiivien ansiosta Eurooppa lujittaa päätöksensä johtaa kestävän kehityksen saavuttamiseksi tarvittavaa prosessia.

Tässä yhteydessä meidän on kiitettävä esittelijä Moreira da Silvaa loistavasta työstä. Hän on saavuttanut yhteisymmärryksen alun perin hyvin erilaisten kantojen välillä, ja voimmekin välttää neuvottelumenettelyn pääsemällä neuvoston kanssa molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen.

Kuten esittelijä tietää, olen itse ollut hyvin kriittinen. Olen aiheuttanut hänelle paljon harmia ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä hyväksytyistä tarkistuksista, erityisesti sellaisista, joilla jäsenvaltiot mielestäni pakotetaan liian jäykkiin direktiivin soveltamista koskeviin ehtoihin ja joiden takia kaikkien jäsenvaltioiden oli vaikea löytää ja määritellä paras tapa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Sopimukseen päästiin pitkien ja vaikeiden niin parlamentissa kuin sen ulkopuolellakin ja neuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. Se on johtanut kuitenkin paljon avoimempaan tekstiin, jonka tehokkuus ei ole lainkaan kärsinyt ja jonka kaikki voivat hyväksyä.

Tarvitsimme direktiivin, joka on tarpeeksi joustava, jotta jäsenvaltiot voivat sovittaa tarpeensa ja toimintansa kansallisten politiikkojensa ominaispiirteisiin. Mielestäni tehtävä oli vaikea, ja siinä on onnistuttu.

Hyvä kollega Moreira, toivon, että saamme huomenna onnitella teitä ja olla tyytyväisiä siihen, että olemme onnistuneet ottamaan näin tärkeän askeleen kohti ympäristön uutta käytäntöä.

  Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan todella sydämestäni antaa tunnustuksen kaikille niille, jotka ovat olleet mukana rakentamassa tätä kompromissia, josta huomenna äänestämme. Täällä on jo useaan kertaan sanottu, että ensimmäisen käsittelyn jälkeen oli vaikea uskoa, että tähän päästään, että meillä on käytettävissä päästökauppadirektiivi, joka on sisällöltään sillä tavalla järkevä ja rationaalinen, että se voidaan hyväksyä eri lähtökohdista.

Meidänhän on muistettava se, että tämä on vain yksi keino monien keinojen joukossa, joilla pyrimme kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Jos tätä keinoa ei olisi käytettävissä, olisi käytettävä joitain muita keinoja, ja on katsottu ja osoitettu, että kyseessä on kustannustehokas järjestelmä ja tässä mielessä on hyvä, että se tulee käyttöönotetuksi.

Mutta haluan korostaa sitä, että nämä viime hetken keskustelut ja neuvottelut saivat aikaan sen, että ne kohtuuttomuudet, jotka näyttivät sisältyvän tähän, muun muassa kansallisten päästöoikeuksien katto, on saatu pois. Myös se, että huutokauppa on vapaaehtoista, on erinomaisen hyvä asia. Tällä tavalla ei rasiteta mukana olevia yrityksiä.

Kaiken kaikkiaan onnittelut mietinnön esittelijälle ja kaikille mukana olleille. Meillä on vielä pitkä tie edessämme, kun pyrimme saavuttamaan Kioton tavoitteet, mutta uskon ja toivon, että näiden kompromissien kautta, joilla tämä mietintö ja tämä direktiivi on saatu aikaiseksi, olemme jonkin askeleen pidemmällä.

  Liese (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän lämpimästi esittelijä Jorge Moreiraa. Hän on taistellut tarmokkaasti, päättäväisesti ja ammattitaitoisesti hyvän ja käytännöllisen kasvihuonekaasujen päästökaupan järjestelmän puolesta. Kiitän myös komissiota siitä, että se on tukenut järjestelmää vahvasti. Minun on kuitenkin oltava täysin rehellinen ja myönnettävä, että olen pettynyt neuvostoon. Mielestäni olisimme saavuttaneet enemmän ja olisimme saaneet aikaan paremman järjestelmän, jos neuvosto ja etenkin oma hallitukseni olisivat toimineet rakentavammin. Ikävä kyllä jotkut jäsenvaltiot, Saksa mukaan luettuna, yrittivät pitkään vesittää koko järjestelmän ja heikentää sitä. Lopputulos on, että nyt saavuttamamme kompromissi ei ole yhtä hyvä kuin se olisi voinut olla, jos kaikki olisivat heti alusta lähtien pyrkineet rakentavaan ratkaisuun.

Jotkut ongelmat ovat mielestäni väistämättömiä, ellei kansallista täytäntöönpanoa ja komission valvontaa toteuteta todella huolellisesti. Järjestelmällä on tarkoitus vähentää Kioton pöytäkirjan noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja – mikä vielä tärkeämpää – edistää uusien energiaa säästävien ja kasvihuonekaasuja vähentävien keinojen kehittelyä. Markkinatalous on voimakas järjestelmä. Se voi avata mahdollisuuksia, jos vain asetamme oikeat ehdot. Markkinatalous olisikin siksi myös otettava mukaan ympäristönsuojeluun, ja niin tällä järjestelmällä on tarkoitus tehdä.

Kuten totesin, komissiolla ja jäsenvaltioilla on nyt raskas vastuu täytäntöönpanosta, sillä kompromissi ei ole yhtä täsmällinen kuin Jorge Moreira ja koko parlamentti olisivat toivoneet, vaan neuvosto heikensi sitä jonkin verran. Nyt on edelleen vaarana lupien liiallinen myöntäminen, ja komission on tarkkailtava tilannetta todella tarkkaan. Vaarana on edelleen myös se, että lupia myönnetään ilman teknisten mahdollisuuksien huomioon ottamista. Me kaikki tiedämme, että hiilen voi helposti korvata kaasulla tai muilla energiamuodoilla, mutta hiilidioksidipäästöjä ei ole niin helppo vähentää kalkin, sementin ja teräksen valmistuksessa. Tämä on otettava huomioon lupia myönnettäessä, muuten ei olla oikeudenmukaisia.

  Linkohr (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, se, miten komissio ja parlamentti pääsivät järjestelmälliseen kompromissiratkaisuun esittelijä Moreira da Silvan asiantuntevalla johdolla, on melko ainutlaatuista. Mielestäni se on myös osoitus Euroopan identiteetistä, koska ilmastopolitiikka on hyvässä maineessa Euroopassa. Olkoon niin jatkossakin.

Päästökaupasta puhuttaessa meidän on varottava sekoittamasta kahta asiaa keskenään. Päästökaupassa ei säästetä tiettyä määrää hiilidioksidia, vaan säästö syntyy investoinnista. Päästökaupalla kannustetaan investointeja, eli yritetään etsiä halvin tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Tämä on myös taloudellisesti järkevää, mikä teollisuuden ja monien päästökauppaa vielä omituisena pitävien hallitusten johtajien olisi ymmärrettävä.

Toiseksi jäsen Seppänen – ja osittain jäsen Langekin – ovat oikeassa todetessaan, että joihinkin kysymyksiin ei vielä ole vastattu. Ovatko päästöoikeudet arvopapereita? Miten niitä käsitellään? Näihin kysymyksiin lienee tarpeen löytää vastaus tulevaisuudessa joko kansallisella tai yhteisön tasolla. Yritysten kustannustekijöistä puhuessaan jäsen Lange oli aivan oikeassa siinä, että yritysten taseet näyttävät varmaankin tulevaisuudessa erilaisilta kuin nyt, erityisesti jos hiilidioksidi maksaa enemmän kuin nyt. Nykyisin tonni hiilidioksidia maksaa 5–6 euroa. Kun tonni maksaa 20–30 euroa, asiat näyttävät aika erilaisilta, ja tämä vaikuttaa tietenkin energiapolitiikkaan. Toivokaamme, että vaikutus on toivotunlainen, eli hiilidioksidipäästöt vähentyvät.

  Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, päästökauppadirektiivi hyväksyttiin ministerineuvostossa yksimielisesti vuoden 2002 joulukuussa. Tämä herätti Euroopan yritykset ja oli merkki siitä, että asia todella toteutuisi. Sanon ihan suoraan, etteivät ne varmaan uskoneet siihen kovin aiemmin. Yhdyn esittelijälle, kollegalleni Moreira da Silvalle esitettyihin kiitoksiin. Hän on tehnyt valtavasti töitä, jotta pääsisimme siihen, missä nyt olemme.

Irlannissa on Espanjan jälkeen suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Ylärajan asettaminen kansallisille päästöluville takaa sen, että Kioton tavoitteet saavutetaan määrällisesti ja että talouskasvu erotetaan kasvihuonekaasupäästöjen kasvusta. Kansallisten päästöoikeuksien on konvergoitava lineaarisesti Kioton pöytäkirjan kanssa. Kansallinen oikeuksien yläraja voidaan aluksi vahvistaa vuoden 2003 eikä vuoden 1990 päästötasolle, jos oikeudet lasketaan Kioton tasolle vuoteen 2012 mennessä. Tarkistus 43 on todella tärkeä, koska sen ansioista jäsenvaltiot voivat tutkia, mikä on paras saatavilla oleva tekniikka myöntää oikeuksia. Näin taattaisiin, että jäsenvaltiot voivat pitää huolta yksittäisistä, taloudellisesti elinvoimaisista teollisuudenaloista.

Myös ylivoimaista estettä koskevaa säännöstä tarvitaan siihen saakka, kunnes päästökaupan markkinat alkavat toimia. Päästökauppamarkkinoiden kannattavuus on varmistettava lyhyellä aikavälillä, jos niiden halutaan pitkällä aikavälillä selviävän. Erityisen kestämätön olisi tilanne, jossa markkinoiden suunnittelun takia lupien hinnat ylittäisivät huomattavasti hyvityksen pitkän aikavälin marginaalikustannukset EU:ssa ja lähestyisivät seuraamusten hintatasoa. On laadittava säännöksiä ennalta arvaamattomien tilanteiden varalta ensimmäistä vaihetta 2005–2007 varten.

Markkinoiden hallintamekanismien puuttuessa ja ottaen asiaan liittyvät riskit huomioon nykyinen ylivoimaisia esteitä koskeva lauseke voisi olla riittävän joustava mahdollistamaan jäsenvaltioiden valmiudet selvitä ennalta arvaamattomista tilanteista, kuten markkinoiden ongelmista, ja välttää vakavia talouskriisejä. Jäsenvaltioiden kannalta on sopivaa ja toivottavaa, että komissio määrittelee tilanteet, jolloin lauseketta voidaan soveltaa, ennen kuin jäsenvaltiot laativat kansalliset myöntämissuunnitelmansa.

Lopuksi totean, että säännös, joka koskee vuosien 2005–2007 oikeuksien ylijäämän siirtämistä vuosien 2008–2012 ajanjaksolle, vähentää tehokkaasti kyseisenä ajanjaksona myönnettävissä olevien oikeuksien määrää ja toimii rajoituksena jäsenvaltioiden soveltaessa ylivoimaista estettä koskevaa säännöstä. Koska asiaan liittyy paljon epävarmuutta ja suuria riskejä, ylivoimaista estettä koskeva säännös on säilytettävä.

  Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, on vaikea kuvitella mitään muuta mietintöä, joka vaikuttaisi eurooppalaisiin olosuhteisiin yhtä paljon ja josta päättäjät tietävät yhtä vähän.

Eurooppa on nyt astumassa tuntemattomalle maaperälle. Edes teoreettista tutkimusta päästökaupan vaikutuksista ei ole kuin nimeksi. Kun pari vuotta sitten saimme komission esityksen eteemme, alkoi selvitä, miten valtavia aukkoja oli esityksessä, jonka varaan oltiin rakentamassa eurooppalaista taloutta, kilpailu- ja ympäristöstrategiaa. Ei arvioita laajentumisen vaikutuksista, ei suuntaviivoja päästöoikeuden kirjanpidollisesta asemasta yrityksissä, ei tietoa arvonlisäverotuksesta, ei edes strategiaa vakavien markkinahäiriöiden ja spekulatiivisten hyökkäysten varalle, ei tarkkaa tietoa jäsenvaltioiden päästöistä, yritysten päästöistä puhumattakaan, ei esitystä muutoksenhakuoikeuksista. On valitettavaa, että saimme niin keskeneräisen esityksen niin keskeisestä asiasta. Tätä on korjailtu paljon, mutta onnistuimmeko me, se jää nähtäväksi.

Trilogissa niin sanottu trendline capin ongelma ratkesi komission ehdottamaan muotoiluun, joka sallii jäsenvaltion lähestyä Kioton tavoitetta omaa polkuaan pitkin. Antaessaan liikkumavaraa tämä kannustaa jäsenvaltioita myös Kioton sopimuksen kannalta vastuullisempaan liikennepolitiikkaan. Sehän se meidän varsinainen ongelmamme on.

Myös trilogin ratkaisu hankemekanismeihin on kannatettava. Ei ole mielekästä asettaa tiukempia kriteerejä kuin Marrakeshissa on sovittu. Sen sijaan on tarpeen luoda EU:n säännöt siitä, miten näiden hankemekanismeista saatujen päästöhyvitysten muuntaminen kaupattaviksi päästöoikeuksiksi tapahtuu ilman, että ilmaston muutosimperatiivi vaarantuu. Hankemekanismeista saadut päästöhyvitykset tulevat vaikuttamaan myös kehitysyhteistyöhön kiinnostavalla tavalla. Uskon jäsenvaltioiden kiinnostuksen kehitysyhteistyötä kohtaan lisääntyvän voimakkaasti, koska ne näkevät projekteissa mahdollisuuksia ansaita päästöhyvityksiä.

Erityinen ongelma päästökaupan yhteydessä oli lämmön ja sähkön yhteistuotanto (CHP) sekä prosessipäästöt. Jos CHP:n luonteeseen liittyvää kausaaliketjua ei oteta huomioon, eivät myöskään päästövähennykset toteudu. Nyt trilogi toteaa ja tunnustaa CHP:n erityisluonteen. Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon prosessipäästöjen vähentämisen potentiaalin, joka käytännössä tarkoittaa, että parhaat eurooppalaiset terästehtaat voivat saada täydet päästöoikeudet eivätkä joudu kärsimään ylimääräisistä kustannuksista kireästi kilpailluilla teräksen maailmanmarkkinoilla. Silloin hiilivuodon riski vähenee, ja todellinen mahdollisuus ilmaston muutoksen torjumiseen kasvaa.

  Wallström, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, olen ensinnäkin täysin vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos on kysymys, joka koskettaa paitsi meitä, myös tulevia sukupolvia. Tilanne hankaloituu tulevaisuudessa entisestään, ja meidän on oltava yhä kunnianhimoisempia voidaksemme vastata tähän valtavaan haasteeseen, joka on kohdannut ihmisten elämää tällä planeetalla. Kysymys ei hoidu itsestään, ja meidän on käsiteltävä sitä ja löydettävä ratkaisut.

Olen myös vakuuttunut siitä, että tarvitsemme kaikki mahdolliset käytettävissä olevat työkalut, niin lainsäädännön kuin vapaaehtoiset sopimukset ja markkinoihin perustuvat välineet, kuten tämän. Myös siksi on tärkeää, että ryhdymme toimiin ja kokeilemme tätä menetelmää. Olemme tutkineet huolellisesti Amerikan yhdysvalloissa rikkikaupasta jo saatuja kokemuksia ja olemme teettäneet tutkimuksia. Olemme myös valmistelleet varovaisesti Euroopan päästökaupan aloittamista.

Puutun vain kahteen mainittuun asiaan, ensinnäkin lupien käsittelyyn. Luvista tulee kauppatavaroita siinä missä muistakin kauppatavaroista. Ne eivät ole erilaisia vain siksi, että ne ovat peräisin ympäristöpolitiikasta. Lupiin sovelletaan unionin nykyistä verolainsäädäntöä – samoin kuin muihinkin aloihin.

Liikenteestä totean, että halusimme aloittaa suurista, kiinteistä yksittäislaitoksista, joiden päästöjä voitaisiin valvoa. Liikenneala koostuu monista pienistä hajanaisista lähteistä, joita on mielestämme hankala seurata, hallinnoida ja valvoa. Tämä on ollut tärkeää ehdotuksen laatimisessa, mutta hyväksymme sen, että on toimittava myös liikenteen kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Tarkastelemme mielellämme, miten tämäkin ala voitaisiin kattaa. Tämä on nyt osa kompromissipakettia. Direktiivin tekstissä komissio on sitoutunut tutkimaan, miten liikenneala voitaisiin ottaa mukaan järjestelmään. Kuten tiedätte, palaamme myös muihin kysymyksiin, joita ollaan liittämässä yhteistoteutukseen ja muihinkin joustaviin mekanismeihin. Palaamme näihinkin kysymyksiin.

  De Roo (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kysynyt komissiolta hollanniksi ja englanniksi, aiotaanko lentokoneet ottaa mukaan tähän. Mittaukset voidaan suorittaa helposti käyttämällä tietoja vain muutamasta noususta. Arvoisa komission jäsen, kysyn, aiotteko tehdä näin. Voisitteko vastata kyllä tai ei? Voisitteko vastata kysymykseeni?

  Wallström, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena tähän kysymykseen totean, että katsomme tietenkin, mitä voimme tehdä ilmailuliikenteessä. Meillä ei kuitenkaan ole mitään valmiita suunnitelmia. Kuten tiedätte, yritämme tehdä töitä kansainvälisillä foorumeilla tämän ongelman ratkaisemiseksi. Se on jo osa Kioton pöytäkirjasta käytäviä keskusteluja, ja nyt meidän on katsottava, mitä voimme tehdä koko liikennealan käsittelemiseksi. Meidän on tietenkin katsottava, mitä ilmailuliikenteelle voidaan tehdä.

Meillä ei ole mitään valmiita ehdotuksia tai määräaikaa, jotka voisimme teille esitellä. Teemme kuitenkin parhaamme ilmailuliikenteeseen puuttumiseksi.

  Puhemies. – Paljon kiitoksia tästä lisätiedosta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.