Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. helmikuuta 2004 - Strasbourg

1. Edistyminen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa (2003)

Puhetta johti
varapuhemies IMBENI

(Istunto avattiin klo 9.00.)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana vuoden 2003 vuotuinen keskustelu edistymisestä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan neuvostolle esittämän suullisen kysymyksen (B5-0005/2004) ja komissiolle esittämän suullisen kysymyksen (B5-0006/2004) pohjalta.

Muistutan teitä siitä, että keskustelun lopuksi esitettävistä päätöslauselmaesityksistä äänestetään maaliskuun toisella istuntojaksolla.

  Ribeiro e Castro (UEN). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Amsterdamissa sovittu viiden vuoden ajanjakso lähenee loppuaan. Nizzan sopimuksen uudet määräykset tulevat voimaan, ja laajenemisen myötä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen piiri laajenee. Tämän vuoksi on aika katsastaa ja arvioida kulunutta kautta eli ensimmäistä viisivuotisjaksoa. Vuosikeskustelussa keskitytään tähän alueeseen, ja lisäksi keskustelun pohjalta syntyy linjaus maaliskuun lopussa annettavaa päätöslauselmaa varten. Euroopan parlamentin keskeisin viesti on seuraava: haluamme, että tämän arvioinnin tekevät parlamentin lisäksi myös komissio ja neuvosto. Nyt panemme prosessin käyntiin ja julkistamme oman arviomme aikataulun mukaisesti. Tiedämme, että myös komissio laatii parhaillaan omaa arviotaan, jota odotamme kiinnostuneina. On hyvin suotavaa, että neuvosto toimii samoin.

Parlamentaarisen valiokuntamme puheenjohtaja Jorge Hernández Mollar antanee minulle anteeksi sen, että puhun asiasta, jonka hän todennäköisesti ottaa kohta esiin, ja itse ajatuskin on hänen toissapäiväisessä kokouksessamme ehdottamansa. Olemme sitä mieltä, että neuvoston olisi heti ryhdyttävä toden teolla valmistelemaan Tampere II -kokousta eli uutta eurooppalaista huippukokousta, jossa käsitellään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta ja jossa tämä poliittinen arviointi tehdään tositarkoituksessa ja avoimesti varaumia esittämättä. Vaadimme myös sitä, että määritellään uusi ja realistinen keskipitkän aikavälin ohjelma. Se on laadittava Alankomaiden puheenjohtajakaudella kuluvan vuoden toisella puoliskolla tai viimeistään Luxemburgin puheenjohtajakaudella vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla.

Tällaista loppuarviota tarvitaan, ja sen laatiminen kuuluu kaikille kolmelle unionin toimielimelle, ja ensisijaisena perusteena on, että sitä kautta voidaan jatkaa poliittista kehitystyötä ja omaksua uusi strateginen suunta. Tarvitaan dynaamista loppuarviota, jossa arvioidaan nykytilanne ja suuntaudutaan kohti tulevaisuutta. Ensinnäkin on arvioitava myönteisesti kuluneen viisivuotiskauden aikana saavutettuja monia edistysaskeleita. Huomaamme, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue on kokonaan uusi konsepti ja uusi suunta unionin kehittämisessä. Sen vuoksi on tärkeää laatia selkeä ja myönteinen arvio toteutuneesta kehityksestä. Joskus kansalaiset tulkitsevat väärin monien tunteman ymmärrettävän tyytymättömyyden. Usein tulee ilmi se, että moni olisi halunnut edetä pidemmälle, ja tätä pidetään merkkinä epäonnistumisesta ja sillä perustellaan näkemyksiä, joiden mukaan olemme kriisissä, mikä ei vastaa todellisuutta.

On muistettava, että kansalaiset ovat yksi parhaimmista liittolaisistamme, ja jotta he voisivat osallistua prosessiin tiiviimmin, on myös tärkeää, että kansalaisille tiedotetaan ja heidän luottamuksensa voitetaan aiheuttamatta turhaumia tai synnyttämättä utopistisia kuvitelmia. Tämän vuoksi on ensinnäkin tiedotettava tästä asiasta tehokkaammin, koska se on mielestäni tulevaisuuden kannalta strategisesti tärkeää. Jos pyydämme neuvostoa laatimaan Tampere II -ohjelman, syynä on myös se, että katsomme, että vuoden 1999 Tampere I -ohjelma oli erittäin tärkeä, ja siksi haluan onnitella komission jäsen Vitorinoa, koska tiedän miten suuressa määrin Tampereen ohjelma on hänen ponnistelujensa ansiota. On totta, että paljon on vielä tekemättä, mutta Tampereen metodologia, jos sitä voidaan tällä nimellä kutsua, oli itsessään myönteinen asia, eräänlainen kehys tätä lainsäädäntökautta varten, koska ilman Tampereen ohjelmaa meillä olisi asiat paljon huonommin ja olisimme jäänet enemmän jälkeen.

Suurissa linjoissa pysyen ja puuttumatta työn alla olevan päätöslauselmamme yksityiskohtiin tai suullisen kysymyksen sanamuotoihin – sillä sen tekevät varmasti muita puolueryhmiä edustavat kollegani – on mahdollista laatia yleisarvio, jossa oikeus- ja siviiliasioissa tehtävän yhteistyön edistymistä voidaan pitää "varsin reippaana", poliisiyhteistyön kehittämistä puolestaan lähes "täysin paikallaan polkevana" ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden sekä rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön edistymistä tai viivästymistä joko "hyvänä" tai "huonona" tai "tyydyttävänä", mikä on jotakin niiden väliltä.

Muita varsin merkittäviä ja kasvavia huolenaiheita ovat perusoikeuksien takaaminen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön tehostaminen. Lisäksi vaaditaan yhä äänekkäämmin integrointitoimia maahanmuuton alalle. Ylitse muiden on kuitenkin neuvostolle ja kaikille hallituksille osoitettava yleinen viesti, joka on helppo laatia, kun tarkastellaan kulunutta viisivuotiskautta ja sinä aikana käytyjä keskusteluja: ellei muilla hallitustenvälisen menetelmän piiriin kuuluvilla aloilla avoin ja tehokas hallitusten ja kaikkien asianosaisten kansallisten viranomaisten välinen yhteistyö edisty tilanteen edellyttämässä tahdissa, kansalaisten taholta ryhdytään painostamaan suoraan siihen, että nämä vastuualueet ja kysymykset siirretään asteittain yhteisön toimivaltaan joko turvallisuussyistä tai yksilöiden vapauksiin liittyvistä syistä. Jos hallitukset toisin sanoen käyttävät toimivaltaansa hienosäätöön, mukauttamiseen, kalibrointiin ja toissijaisuusperiaatteen vaatimiseen ja etenkin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämisen pysäyttämiseen ja hidastamiseen, niiden strategia on varsin epäviisas. Antaessaan ajan kulua ne loppujen lopuksi menettävät kaiken, koska vain harvoilla aloilla kansalaiset painostavat yhtä paljon ja vain harvoilla aloilla tämä painostus on niin tuntuvaa ja voimakasta.

Emme voi myöskään pelata uhkarohkeaa ja kieltäytyä antamasta vastuuvapautta talousarviosta, koska, kuten puheenjohtajamme Romano Prodi on jo todennut, siitä aiheutuisi vahinkoa kaikille unionin toimille ja muun muassa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalle alueelle. Arvoisa puhemies, aivan lopuksi haluaisin kommentoida kansallisten parlamenttien kanssa käytyä vuoropuhelua ja erästä seikkaa, jonka otti esiin viime vuoden vuosiarvioinnissa silloinen mietinnön esittelijä jäsen Ludford. Kokemuksemme tältä viisivuotiskaudelta viittaa siihen, että myös meidän on parlamentissa nopeutettava työskentelyprosessejamme, ja olen sen vuoksi ehdottanut, että seuraavalla lainsäädäntökaudella kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan olisi omaksuttava työskentelyssään käytäntöjä, joiden edut olen voinut havaita perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa. Myös meidän on kutsuttava kansallisten parlamenttien edustajia ja kansallisten parlamenttien vastaavia valiokuntia osallistumaan työhömme ja keskusteluihimme. Meidän olisi mielestäni toimittava näin kolmessa tilanteessa: ensinnäkin säännöllisesti kerran puolessa vuodessa, toiseksi silloin, kun valmistelemme vuosikeskusteluamme, ja kolmanneksi keskusteluissa, joita käydään lainsäädäntöasiasta, joka on joko strategisesti erityisen tärkeä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämisessä tai joka on kytköksissä sitä koskevaan päätöksentekoprosessiin ja jossa on tarpeen asian avaamiseksi laajentaa Euroopan laajuista keskustelua. Viimeisenä esitän painokkaan ja ennakoivan yleisen suosituksen: kaikki se, mikä on suunniteltu, on toteutettava. Haluamme, että kaikki asiat, joiden toteutuksessa ollaan myöhässä sovitusta aikataulusta, saatetaan päätökseen vuoden 2004 loppuun mennessä. Katsomme, että silloin, kun Tampere II -kokous pidetään, Tampere I -ohjelman on oltava loppuun saatettu. Ehkä se ei ole tällä hetkellä mahdollista, mutta ehdotamme tällaista päämäärää kaikkien epäilyjen häivyttämiseksi ihmisten mielistä.

  McDowell, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä siitä, että voin keskustella oikeus- ja sisäasioiden neuvoston vuoden 2003 toimista. Haluan kiittää erityisesti jäsen Ribeiro e Castroa, koska hän muotoili sen kysymyksen, johon huomioni kytkeytyvät.

Haluan ensimmäiseksi antaa tunnustusta sekä puheenjohtajavaltio Kreikalle että Italialle siitä, että ne vuonna 2003 edistivät oikeus- ja sisäasioiden agendaa. Edistyminen oli merkittävää useilla oikeus- ja sisäasioiden osa-alueilla, joista mainittakoon lainsäädäntötoimet ja toiminnallinen yhteistyö, jotka ovat Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien ja sen jälkeisten Eurooppa-neuvoston kokousten valtuutuksien mukaisia. Tätä edistymistä voidaan mitata sillä, että tänä aikana neuvosto antoi yhdeksän asetusta ja viisi direktiiviä sekä teki kolme puitepäätöstä ja kaksi yleissopimusta ja useita sopimuksia kolmansien maiden kanssa ja lisäksi yli 20 päätöstä ja antoi vielä yli 30 päätöslauselmaa ja päätelmää.

Vaikka keskustelun pääpaino on vuoden 2003 kehityksessä, olette kytkeneet kysymyksenne yhteen kuluvan vuoden merkittävien tapahtumien kanssa, ja otan tämän huomioon vastauksessani.

Puheenjohtajavaltio Irlanti on hyvin tietoinen siitä, että tämä vuosi on merkittävä unionin kannalta ja myös vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisen kannalta. Puheenjohtajakaudellamme tärkeimmät tavoitteet ovat Amsterdamin vaatimusten edistäminen ja laajennetun Tampereen ohjelman työstäminen edelleen. Jatkamme myös operatiivisen yhteistyön kehittämistä erityisesti poliisi- ja tullitoiminnan aloilla.

Seuraavaksi siirryn turvapaikka- ja maahanmuuttoasiaan mainitakseni joitakin viime vuoden saavutuksia. Suurimmat saavutukset turvapaikkapolitiikan alalla ovat niin sanotun Dublin II -asetuksen antaminen niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, ja direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa noudatettavista vähimmäisvaatimuksista.

Kehitystä on tapahtunut myös kahden muun keskeisen turvapaikkaa koskevan ehdotuksen eli menettelyjä ja kelpoisuutta koskevien direktiivien osalta. Kreikan ja Italian puheenjohtajakausilla tehdyistä sinnikkäistä ponnisteluista huolimatta näistä ehdotuksista ei päästy yhteisymmärrykseen. Näitä ehdotuksia on edistetty seuraavilla puheenjohtajakausilla, ja nyt on puheenjohtajavaltio Irlannin tehtävänä yrittää ratkaista jäljellä olevat kysymykset Tampereen vaatimusten ja Amsterdamin sopimuksen mukaisesti. Aiomme tehdä kaikkemme, jotta sopuun päästäisiin näistä ehdotuksista Amsterdamin sopimukseen kirjatussa aikataulussa.

Vuonna 2003 annettiin myös ensimmäiset oikeudelliset välineet laillisen maahanmuuton alalla: direktiivi oikeudesta perheenyhdistämiseen ja direktiivi pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta. Lisäksi neuvosto aikoo työstää direktiivejä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä opiskelua, ammatillista koulutusta tai vapaaehtoistyötä ja tutkimusta varten.

Laittoman maahanmuuton alalla neuvosto pääsi sopimukseen direktiivistä, joka koskee avunantoa sellaisissa kauttakulkutapauksissa, joissa tarkoituksena on maastapoistaminen lentoteitse, ja teki päätöksen yhteisten lentojen järjestämisestä. Operatiivisella tasolla puolestaan toteutettiin useita yhteisiä hankkeita maa-, meri- ja lentoliikenteen ulkorajoilla, muun muassa perustettiin tilapäinen rajavartijakoulutuksen keskus. Neuvosto hyväksyi myös toimenpideohjelman laittoman maahanmuuton torjumiseksi merirajoilla.

Rajavalvonnan tehostaminen laittoman maahanmuuton torjumiseksi on vuonna 2004 edelleen neuvoston ensisijainen tavoite. Lisäksi neuvosto aikoo työstää edelleen asetusehdotusta operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamisesta oikeus- ja sisäasioiden neuvoston marraskuussa hyväksymien tätä ehdotusta koskevien päätelmien mukaisesti. Toivon, että tästä päästään yhteisymmärrykseen Irlannin puheenjohtajakaudella.

Haluan mainita lisäksi, että komissio teki Hongkongin kanssa takaisinottosopimuksen, ja samaten EU:n ja Macaon välinen sopimus allekirjoitettiin. Neuvottelut jatkuvat takaisinottosopimuksista Marokon, Venäjän ja Ukrainan kanssa.

Tampereen Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin vastavuoroinen tunnustaminen siviili- ja kaupallisissa asioissa tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön tukijalaksi, ja siellä sovittiin tähän liittyvästä toimenpideohjelmasta. Siviilioikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön osalta kehitys on ollut tästä lähtien jatkuvaa, eikä vuosi 2003 ollut poikkeus. Viime vuonna hyväksyttyihin keskeisiin toimiin kuuluu oikeusapudirektiivi ja asetus lapsen huollosta. Neuvosto teki myös yleislinjauksen liittyen ehdotettuun asetukseen riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönottamisesta. Toivon, että neuvosto ja Euroopan parlamentti pystyvät tekemään tehokasta yhteistyötä, jotta tämä ehdotus voidaan lähikuukausina hyväksyä.

Vuonna 2004 neuvostossa jatketaan keskustelua ehdotetusta Rooma II -säädöksestä, joka koskee muihin velvoitteisiin kuin sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lainsäädäntöä ja jossa noudatetaan yhteispäätösmenettelyä. Ymmärtääkseni komissio aikoo esittää lähiviikkojen aikana myös asetusehdotuksen eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn laatimisesta.

Viittasitte kysymyksessänne myös Haagin kansainvälisessä yksityisoikeudellisessa konferenssissa tehtyyn työhön. Neuvoston hyväksymien neuvotteluvaltuuksien turvin yhteisö on viime vuosina voinut osallistua aktiivisesti konferenssin työhön, kun käsiteltävänä on ollut yhteisön toimivaltaan kuuluvia asioita. Huhtikuussa 2003 jäsenvaltiot allekirjoittivat neuvoston päätöksen mukaisesti sekä itse että yhteisön edun nimissä vuoden 1996 lasten suojelua koskevan Haagin yleissopimuksen. Yhteisön aktiivisempaa osallistumista Haagin konferenssiin kuvastaa se, että neuvosto on antanut komissiolle luvan aloittaa neuvottelut Haagin konferenssin kanssa yhteisön mahdollisesta liittymisestä tähän kansainväliseen elimeen.

Rikosoikeudellisen yhteistyön alalla neuvostossa edistyttiin viime vuonna sekä yhteistyön lisäämiseen tähtäävien toimien että vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvien toimien alalla. Päätetyistä toimenpiteistä mainittakoon puitepäätös lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätös lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla sekä puitepäätös ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa päästiin lisäksi yksimielisyyteen huumausaineita koskevasta puitepäätöksestä. Viime vuonna päätettiin myös keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen allekirjoittamisesta.

Ihmiskaupan ja kolmansien maiden osalta ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva Brysselin julistus, jolle neuvosto antoi tukensa viime toukokuussa, on perustana kattavalle viisivuotiselle työohjelmalle. Puheenjohtajavaltio Irlanti aikoo edelleen tukea komission aloitteita ihmiskaupan torjumiseksi pitäen mielessään mainitun julistuksen sisällön ja vuonna 2003 perustetun ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän valmistelutyön.

Ymmärtääkseni kahdeksan jäsenvaltiota on pannut täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Jäljelle jäävissä jäsenvaltioissa tarvittava lainsäädäntö on valmisteilla. Unioniin liittyvien valtioiden on sovellettava puitepäätöstä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä niiden unioniin liittymisestä lähtien.

Mitä tulee etujen turvaamiseen oikeudenkäynneissä, ymmärtääkseni komissio aikoo julkistaa tämän istuntokauden aikana lainsäädäntöehdotuksensa.

Kolmanteen pilariin sisältyvästä tietosuojasta haluaisin tähdentää sitä, että on jo olemassa useita välineitä, joihin sisältyy henkilötietojen suojelua koskevia säännöksiä, esimerkkeinä Schengenin, Europolin ja Eurojustin yleissopimukset.

Kehitystä on tapahtunut myös poliisiyhteistyön alalla. Kaikki jäsenvaltiot ovat samaa mieltä siitä, että Europolilla on johtava rooli tuettaessa Euroopan unionin lainvalvontaviranomaisia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Europol on keskeisessä asemassa edistettäessä Euroopan lainvalvontaviranomaisten tehokkuutta ja niiden välistä yhteistyötä.

Neuvostossa sovittuja Europolille asetettuja painopistealueita ovat huumausaineet, eurojen väärennökset, terrorismi, ihmiskauppa – johon sisältyy laiton maahanmuutto – ja talousrikokset. Lisäksi jäsenvaltioiden poliisiviranomaiset tekevät päivittäin tiivistä yhteistyötä vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi. Viime vuosina on koettu monia käytännön onnistumisia, esimerkiksi huumausaineiden, terrorismin, ihmiskaupan ja lapsipornografian aloilla. Europol on ollut säännöllisesti mukana tukemassa toimintaa Europolista tehdyn yleissopimuksen mukaisesti.

Viime marraskuussa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa allekirjoitettiin Europol-yleissopimuksen muuttamiseksi pöytäkirja, johon sisältyi useita määräyksiä, joiden tarkoituksena on Europolin toiminnan tehostaminen. Lisäksi neuvostossa päätettiin useista välineistä, jotka liittyvät Europolin operatiiviseen toimintaan. Neuvosto muun muassa hyväksyi useita Europolin ja muiden valtioiden välillä tehtyjä yhteistyösopimuksia.

Muita viime vuonna hyväksyttyjä toimia ovat päätös siitä, että ulkomaille lähetettävät yhteyshenkilöt ovat jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten yhteisessä käytössä, ja päätös Schengenin yleissopimuksen muuttamisesta siten, että rajojen ylitse voidaan tarkkailla henkilöitä, joita epäillään osallisuudesta rangaistavaan tekoon.

Myös Euroopan poliisipäälliköiden toimintaryhmällä ja Cepolilla – Euroopan poliisiakatemia – on jatkossa merkittävä rooli EU:n tasoisen poliisiyhteistyön kehittämisessä.

Haluaisin sanoa vielä pari sanaa viimeisistä toimenpiteistä ennen laajentumisen toteutumista. Kaikkien asianomaisten sopimuspuolten vahvistama liittymissopimus takaa sen, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseen liittyviä säädöksiä sovelletaan yleisesti ottaen uusiin jäsenvaltioihin 1. toukokuuta 2004 lähtien. Schengenin säännöstön osalta prosessi on kuitenkin kaksivaiheinen. Unioniin liittyvät maat osallistuvat niihin Schengenin sopimukseen liittyviin toimiin, jotka koskevat sisärajavalvonnan poistamista ja myös Schengenin tietojärjestelmään osallistumista myöhemmässä vaiheessa 1. päivän toukokuuta 2004 jälkeen.

Liittymissopimukseen sisältyy myös turvalauseke. Sillä taataan, että tarpeellisiin toimiin voidaan ryhtyä vuoteen 2007 saakka, jos tiettyihin oikeus- ja sisäasioiden aloihin liittyvien säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden täytäntöönpanossa tai soveltamisessa on uudessa jäsenvaltiossa vakavia puutteita tai välitön riski tällaisten puutteiden syntymisestä.

Puheenvuoroni lopuksi käsittelen lyhyesti kysymystänne siitä, kuinka kansalaiset voisivat perehtyä Euroopan unionin toimintaan. Neuvosto myöntää, että avoimuus on tärkeää EU:n toimissa. On syytä mainita, että vuonna 2001 annetulla asetuksella EU:n asiakirjojen saatavuudesta edistetään avoimuutta, ja sen nojalla EU:n kansalaiset voivat osallistua paremmin päätöksentekoprosessiin. Monia lainsäädännöllisiä asiakirjoja koskee täysi saatavuus ja muita asiakirjoja, joiden käsittely on kesken, koskee osittainen saatavuus. Tällä hetkellä 55 prosenttia noin 450 000:sta neuvoston asiakirjarekisterissä olevasta asiakirjasta on suoraan kansalaisten saatavilla Internetin kautta kaikilla EU:n kielillä. Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kaikkien kokousten päätelmät ovat yleisesti saatavilla, kuten myös kaikki hyväksyttyjä toimia koskevat asiakirjat.

Toivon, että puheenvuoroni myötä olette saaneet yleiskäsityksen vuonna 2003 oikeus- ja sisäasioiden alalla saavutetuista tuloksista. Kiitän teitä vielä kerran siitä, että minulle tarjottiin tämä mahdollisuus, ja toivon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteistyö jatkuu tänä historiallisena vuotena.

(Suosionosoituksia)

  Vitorino, komissio. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tämä vuosikeskustelu ei ole aivan samanlainen kuin aiemmat keskustelut, koska sitä käydään historiallisesti tärkeällä hetkellä. Kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyy pian unioniin, parhaillaan on käynnissä uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta käytävä neuvotteluprosessi ja lisäksi Euroopan parlamentin lainsäädäntökausi on lopuillaan, samaten kuin se ajanjakso, joka Amsterdamin sopimuksessa asetettiin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen perustan luomiselle. Tämän vuoksi haluan onnitella jäsen Ribeiro e Castroa siitä, miten tarkasti ja hyvin hän on valmistautunut tähän keskusteluun, ja siitä, kuinka hän käsitteli aihetta. Hän ei laatinut loppuarviota pelkästään yhden vuoden kehityksestä, vaan hän piirsi lisäksi laaja-alaisen kuvan tämän lainsäädäntökauden saavutuksista. Siitä riippumatta, mitä kohta sanon, todettakoon, että komissio osallistuu omasta puolestaan tämän loppuarvion laatimiseen neuvostolle ja parlamentille kesäkuussa esittämällään tiedonannolla, jossa esitämme perusteellisen arvion siitä, mitä Tampereen ohjelman ja Amsterdamin sopimuksen mukaisesti on tähän mennessä saavutettu ja mitä ei ole saavutettu. Tässä arviossamme esitämme myös joitakin ajatuksia mahdollisiksi lähtökohdiksi oikeus- ja sisäasioiden alalla laadittavaa Tampere II -ohjelmaa varten.

Yritän noudattaa sitä järjestystä, jossa arvoisa parlamentin jäsen esitti huomionsa: maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksissä komissio on aina pyrkinyt punomaan yhteen Amsterdamin sopimuksessa määritellyllä tavalla tämän alan politiikan neljä tärkeintä osa-aluetta, jotka ovat laillisen maahanmuuton sääntely, kolmansien maiden kansalaisten eurooppalaisiin yhteiskuntiin integroimisen edistäminen ja laittoman maahanmuuton tehokas torjuminen, yhteisen turvapaikkapolitiikan määrittely sekä kolmansien maiden kanssa toteutettavan kumppanuuden laajentaminen muuttovirtojen sääntelemiseksi.

Laillisen maahanmuuton alalla komissio on esittänyt useita ehdotuksia tarvittavan oikeudellisen kehyksen luomiseksi. Neuvosto on jo hyväksynyt ehdotukset direktiiveiksi perheiden yhdistämisestä ja pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten oikeudellisesta asemasta. Toivon, että tämän lainsäädäntökauden loppuun mennessä pystytään lisäksi hyväksymään ehdotus ihmiskaupan uhreista, jotka tehdessään yhteistyötä viranomaisten kanssa saavat oikeuden oleskelulupaan, ja myös ehdotukset, joiden nojalla kolmansien maiden opiskelijat ja tutkijat voivat tulla Euroopan unioniin.

Haluan mainita erään pettymyksen aiheen, joka liittyy ongelmiin etsittäessä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yhteistä kehystä laillisen maahanmuuton muuttovirtojen hallitsemiseksi eli koskien niin sanottua "vastaanottoa työskentelytarkoituksiin". Tässä asiassa neuvostossa vallitsee pattitilanne. Jäsenvaltiot eivät selvästikään tue komission ehdotusta, ja komissio aikoo palata asiaan jossakin vaiheessa tämän puolivuotisjakson aikana esitellessämme meiltä pyydetyn selvityksen laillisen ja laittoman maahanmuuton yhteydestä.

Integroinnin alalla on suhtauduttava myönteisesti niihin toimiin, joita on tehty Thessalonikin kokouksen jälkeen, ja tällä hetkellä on meneillään niiden alustavien hankkeiden toteutus, jotka kuuluvat laajempaan strategiaan osana erityistä eurooppalaista ohjelmaa maahanmuuttajien integroimiseksi eurooppalaisiin yhteiskuntiin.

Laittoman maahanmuuton alalla komissio on esittänyt kolme toimintaohjelmaa, jotka neuvosto on hyväksynyt ja joiden toteuttaminen on parhaillaan käynnissä: ensimmäinen koskee laittoman maahanmuuton torjuntaa, toinen ulkorajojen yhteistä hallinnointia ja kolmas yhteisön toimia laittomien maahanmuuttajien paluun tai palauttamisen osalta. Toivon lisäksi, että virastosta, jonka tehtävänä on valvoa ulkorajoja ja hoitaa operatiivinen koordinointi ulkorajoilla, päätetään pian, ja komissio aikoo esittää uuden oikeudellisen välineen tarkoituksena ulkorajavalvonnan parhaita käytäntöjä koskevan yhteisen Schengenin käsikirjan tarkistaminen.

Samanaikaisesti turvallisuuskysymyksistä on tullut erityisen tärkeitä syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien jälkeen. Komissio on jo esittänyt ehdotuksia viisumeiden ja oleskelulupien kaltaisten keskeisten asiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä siten, että niihin sisällytetään biometrisiä tietoja, ja komissio aikoo kuukauden kuluessa esittää ehdotuksensa biometristen tietojen sisällyttämisestä EU:n kansalaisten passeihin. Myös viisumitietojärjestelmän (VIS) kehittäminen etenee koko ajan.

Kotimaahan palauttamisen osalta komissio ehdottaa lyhyellä aikavälillä toimia etenkin kahdella taholla, jotka ovat taloudellinen tuki, josta on vielä keskusteltava, ja kotiinpalauttamismenettelyjen vähimmäisstandardeja koskeva aloite. Kuten neuvoston puheenjohtaja äskettäin totesi, turvapaikka-asiassa on hyväksytty tärkeitä oikeudellisia välineitä, jotka ovat tilapäinen suojelu, vastaanoton vähimmäisstandardit, Dublin II -asetus sekä Eurodac-järjestelmän täytäntöönpano ja lisäksi Euroopan pakolaisrahasto, joka on ensimmäisen vaiheen päättyessä jakanut neljän vuoden aikana kutakuinkin 146 miljoonaa euroa. Komissio tekee tiiviisti yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasian pääkomissaarin viraston kanssa uusien turvapaikkapoliittisten ideoiden ja erityisesti sellaisten ideoiden löytämiseksi, joilla voidaan varmistaa erityisesti pakolaisten hallitumpi ja järjestyneempi tulo Euroopan unioniin ja turvapaikan hakeminen EU:n alueen ulkopuolelta sekä tehokkaampi suojelu itse kriisipesäkkeiden alueilla. Turvapaikkapolitiikan alalla on kuitenkin ratkaisematta kaksi keskeistä asiaa. Tarkoitan direktiiviä turvapaikkamenettelyistä ja direktiiviä turvapaikan myöntämisen edellytyksistä ja toissijaista suojelua koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta. Olen iloinen, sillä tiedän ministeri McDowellille olevan erittäin tärkeää, että nämä kaksi välinettä hyväksytään Irlannin puheenjohtajakaudella ja siten Amsterdamin sopimuksessa asetetussa määräajassa, jotta meillä on tämän lainsäädäntökauden päättyessä kaikki välineet, joita tarvitaan Euroopan laajuisen yhteisen turvapaikkapolitiikan ensimmäisen vaiheen päättämiseksi.

Lisäksi komissio aikoo esittää keväällä 2004 kertomuksen, jossa käsitellään takaisinottosopimuksista parhaillaan käytäviä neuvotteluja, ja olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että olemme päässeet neuvoston ja parlamentin kanssa sopimukseen 250 miljoonan euron suuruisesta rahoitusohjelmasta kaudelle 2004–2008 tarkoituksena kehittää kolmansien maiden kanssa kumppanuuksia muuttovirtojen yhteiseksi hallinnoimiseksi.

Siviiliasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön osalta yhdyn täysin siihen, mitä ministeri McDowell äsken totesi. Komission arvio on pääosin tyydyttävä, ja on merkillepantavaa, että luultavasti juuri siviilioikeudellisen yhteistyön, sopimusriitoja koskevien sääntöjen, muiden velvoitteiden kuin sopimusvelvoitteiden, perhesuhteiden ja huoltajuussäännösten alalla eräillä Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston tekemillä päätöksillä on eniten vaikutusta kaikkien Euroopan kansalaisten arkielämään, vaikka tiedotusvälineissä ne saavat yleensä osakseen niukasti huomiota. Rikoksista raportoimisella on enemmän uutisarvoa kuin tavallisten ihmisten arkielämästä raportoimisella. Kaikkein eniten Amsterdamin sopimuksen ja Tampereen ohjelman mukaista kehitystä on tapahtunut kuitenkin juuri tavallisten ihmisten arkielämään liittyvissä asioissa, ja toivon vilpittömästi, että tämän lainsäädäntökauden päättyessä olemme voittaneet kaikki vaikeudet, joita on ilmennyt rikoksen uhreille myönnettäviä korvauksia koskevan direktiivin hyväksymisessä.

Ulkoasioiden osalta haluan mainita erityisesti sen, että komissio pyysi neuvostolta valtuutusta, jonka nojalla yhteisö voisi muodollisesti liittyä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevään Haagin konferenssiin varmistaakseen paremmin sen, että siviiliasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön sisällyttäminen yhteisön kehykseen on linjassa sen kanssa, mistä määrätään Haagin konferenssin yleissopimuksissa.

Lopuksi käsittelen vielä rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä. Uskon, että tästä lainsäädäntökaudesta tehtävä loppuarvio on myönteinen, ja näin siksi, että perustamissopimuksessa määriteltyjä kaikenlaisia eurooppalaisia rikoksia koskevat puitepäätökset on käytännössä tehty yhtä lukuun ottamatta, joka liittyy rasismiin ja muukalaisvihaan ja joka on ollut ja on edelleen neuvostolle vaikea kohta. Haluan kuitenkin vielä kerran korostaa sitä, että komissio on noudattanut periaatetta, jonka mukaan rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön kulmakivi on periaate tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta, josta paras esimerkki on eurooppalainen pidätys- ja luovutusmääräys, joiden toivon ministeri McDowellin tavoin tulevan täysimääräisesti voimaan kaikissa 15 jäsenvaltiossa kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä ja ehdokasvaltioissa toukokuun 1. päivästä alkaen.

Komissio aikoo piakkoin esittää puitepäätöksen menettelyllisistä takeista, ja olemme vakuuttuneita siitä, että ensi kesäkuussa toteutettava aloite kolmannen pilarin alaan kuuluvan tietosuojan vähimmäissäännöistä tehtävän puitepäätöksen esittämisestä on yhtä merkityksellinen. Rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja rikollisuuden torjuntaan liittyvän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön mekanismien vahvistamisen rinnalla on otettava samalla käyttöön menettelylliset vähimmäistakeet, joita on määrä soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa käytävissä rikosoikeudenkäynneissä sekä myös yksityisyyden ja henkilötietojen suojaamiseksi tällä alalla.

Arvoisa Ribeiro e Castro, on totta, että poliisiyhteistyö tarkoittaa pikemminkin yhteistyötä käytännön tasolla kuin lainsäädännön tasolla, ja tämän vuoksi katson, että voidaan katsoa osoitetun, että Euroopan tulevaisuutta pohtinut valmistelukunta oli oikeassa korostaessaan sitä, että yleissopimus-tyyppiset välineet eivät tällä alalla toimi: useimmat jäsenvaltiot ovat edelleen jättäneet Europol-yleissopimukseen tehtävät muutokset vahvistamatta, kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole vieläkään vahvistaneet toukokuussa 2000 allekirjoitettua yleissopimusta keskinäisestä oikeusavusta, joka ei ole tämän vuoksi voinut tulla voimaan. Toiminnallinen yhteistyö on kuitenkin aiempaa parempaa, ja jos Europolin halutaan suoriutuvan tehtävistään, on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden poliisivoimat luottavat Europoliin, ja erityisen tärkeää on, että tietoa vaihdetaan jatkuvasti rajat ylittävistä rikollisuusmuodoista.

Lopuksi totean vielä olevani jäsen Ribeiro e Castron kanssa täysin samaa mieltä siitä, että on olennaisen tärkeää tiedottaa kansalaisille siitä, mitä on tekeillä. Komissio on käynnistänyt tiedotuskampanjat perusoikeuskirjasta ja eräistä hyväksymistämme lainsäädännöllisistä välineistä, joilla voi olla välitön vaikutus kansalaisten elämään. Rehellisyyden nimissä sanottakoon kuitenkin, että pidän kaikkein luotettavimpana mittarina vaaleja, joissa valitaan Euroopan parlamentti, jonka edustajia tämän parlamentin jäsenet ovat – ja voitte olla ylpeitä siitä, mitä olette saavuttaneet tällä lainsäädäntökaudella oikeus- ja sisäasioiden alalla – koska parlamentin jäsenet ovat sen tiedon parhaita tulkkeja, jonka tietämiseen kansalaisilla on oikeus, sillä he osoittavat, että eurooppalainen demokratia toimii ja että Euroopan unionin toimielimet ja etunenässä kansalaisten lainmukaiset edustajat, Euroopan parlamentin jäsenet, suhtautuvat vakavasti kansalaisten arkielämään liittyviin kysymyksiin.

(Suosionosoituksia)

  Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, jokainen joka lukee viime vuoden edistymistä kuvaavaa kertomusta hämmästyy huomatessaan, kuinka suuresti turvallisuuden alalla on edistytty, ja te arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ja te, arvoisa komission jäsen Vitorino, voitte olla yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ylpeitä siitä, kuinka paljon asiat ovat edistyneet turvallisuuden alalla. Haluan tähdentää vain muutamia seikkoja, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä. Ensinnäkin Eurodac-järjestelmä otettiin käyttöön viime vuoden tammikuussa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Dublinin yleissopimusta sovelletaan tällä hetkellä tehokkaasti ja että voidaan selvittää, mikä maa on tosiasiallisesti vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, ja että käytössämme on väline, jolla voidaan menestyksekkäästi estää turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö.

Laittomien maahanmuuttajien saapumisen estämiseksi olemme solmineet kumppanuuksia lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa. Olemme luoneet toimista laittoman maahanmuuton torjumiseksi sellaisen kokonaispaketin, johon sisältyy erityisesti uuden yhdennetyn ulkorajaturvallisuuden valmistelu siten, että kaikkiin Euroopan unionin nykyisiin ja tuleviin ulkorajoihin sovellettavat hyvin korkeat standardit täyttyvät. Olemme myös valmistelleet yhteisiä kotimaahan palauttamista koskevia kampanjoja.

Erityisen onnistuneena pidän myös poliittista sitoutumista biometristen tietojen sisällyttämiseen viisumeihin ja oleskelulupiin, koska tällä tavoin voidaan varmistaa, että rajat ylittävillä henkilöillä on sellaiset matkustusasiakirjat, joita ei voida väärentää. Toinen merkittävä kehityshanke on Europolin ja uusien jäsenvaltioiden tai Europolin ja muiden valtioiden, kuten Romanian tai Venäjän, välisten yhteistyösopimusten tekeminen keinona vastustaa menestyksekkäästi paikan päällä kansainvälistä rikollisuutta ja erityisesti korruptiota.

Lisäksi otan esiin toisen huomattavan menestystarinan, jolla tarkoitan ensimmäisen kerran tehtyä sopimusta standardinmukaisesta vähimmäisrangaistuksesta laittoman huumekaupan torjumiseksi, ja näiden ohessa mainittakoon toimemme synteettisten huumausaineiden torjumiseksi tai siviili- ja rikosoikeuden alalla saavutettu kehitys, joita en aio käsitellä tämän yksityiskohtaisemmin. Kaiken kaikkiaan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat panneet menestyksekkäästi täytäntöön erinomaisen toimenpidepaketin.

Haluaisin esittää kaikesta huolimatta myös kriittisiä huomioita ja eräitä pyyntöjä. Ensimmäiseksi haluaisin sanoa seuraavaa: pidän olennaisen tärkeänä sitä, että nykyisen puheenjohtajavaltion tavoite asemaa ja menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta vuoden ensimmäisellä puoliskolla eli huhtikuuhun mennessä saavutetaan yhteisen turvapaikkapolitiikan edistymiseksi. Pelkäänpä, että jos tässä ei onnistuta, edessä on suuria ongelmia siinä, että pystytään ylipäänsä sopimaan yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Tästä seuraisi se, että pakolaisille ei voida jakaa hätäapua eikä myöskään olisi välineitä, jotka ovat tarpeen hyväksikäytön torjumisen jatkamiseksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tässä asiassa annamme teille kaiken tukemme.

Toinen huomioni koskee korruption torjuntaa. Uusien jäsenvaltioiden vakauden tähden on elintärkeää, että tehostamme korruption torjuntaa näissä valtioissa, ja meidän on autettava niitä täyttämään Schengenin järjestelmän edellytykset uusilla ulkorajoilla mahdollisimman nopeasti. Tämä on sekä uusien jäsenvaltioiden että koko Euroopan unionin edun mukaista. Tämä edellyttää investointeja. Tuemme teitä tässä asiassa.

Haluan lisäksi kommentoida parilla sanalla virastoja. En katso, että meidän olisi jatkuvasti keksittävä uusia virastoja, vaan meidän on huolehdittava siitä, että monilla jo toiminnassa olevilla virastoilla on edellytykset toimia moitteettomasti. Emme voi jatkuvasti tukea sitä, että hallintoneuvostoja laajennetaan 15 jäsenen neuvostosta 25 jäsenen neuvostoksi nimeämällä ylimääräisiä asiantuntijoita, ja sitä, että perustetaan johtokunta, jos edellinen ei onnistu. Päälle päätteeksi puhutaan vielä koordinointielimen perustamisesta sen varmistamiseksi, että kaksi muuta elintä toimivat moitteettomasti. Eihän tällä tavalla voida jatkaa eteenpäin.

Vielä viimeinen huomio: haluaisin, että menettelyjä yleisesti ottaen parannetaan, muutoin vaarana on resurssien haaskaaminen. Tulevaisuudessa ei saa käydä niin, että komission asiakirjojen siirryttyä parlamentin käsiteltäväksi samalla laaditaan uusia asiakirjoja ja uusia sopimuksia, joista parlamentille ei tiedoteta, jolloin jatkamme käsittelyä vanhalta pohjalta, ja sen jälkeen meidän on aloitettava kokonaan alusta. Kehotan teitä parantamaan tältä osin koordinointia menettelyjen kokonaistehokkuuden lisäämiseksi.

Tähän keskusteluun, jota käydään onnistuneen vuoden ja onnistuneen parlamentin lainsäädäntökauden päätteeksi, kuuluu kriittinen arviointi, ja sen olisi rohkaistava meitä jatkossakin tukeutumaan tähän saavutettuun menestykseen EU:n kansalaisten turvallisuuden tähden. Voitte luottaa siihen, että me Euroopan parlamentissa teemme kaikkemme teitä tukeaksemme jopa siinä tapauksessa, että talousarviota on kasvatettava, mikä on epäilemättä tarpeen, jos haluamme tosiasiallisesti menestyä turvallisuuden alalla siten kuin toivomme.

(Suosionosoituksia)

  Paciotti (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, on totta, että on tapahtunut edistystä, johon Ribeiro e Castro sekä neuvoston ja komission edustajat viittasivat – onnittelen heitä kaikkia – mutta on myönnettävä, että tämä edistyminen ei riitä. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämistä tällä hetkellä eniten haittaava este on kyvyttömyys hyväksyä perustuslaillinen sopimusehdotus, jonka avulla olisi voitu poistaa päiväjärjestyksestä useita edelleen ratkaisematta jääneitä ongelmia sitä kautta, että perusoikeuskirjasta tehtäisiin kaikilla unionin toiminnan aloilla sitova ja laajennettaisiin yhteisömetodi koskemaan oikeudellista ja rikosoikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä. Toivomme, että kyse on pelkästään viivästymisestä.

Samalla olisi ryhdyttävä toimiin, joilla voitaisiin oikaista tiettyjä paradokseja, jotka edelleen hidastavat Tampereen ohjelman täytäntöönpanoa etenkin maahanmuuton sekä rikosoikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloilla. Nimittäin Tampereella järkevän toimenpidepaketin hyväksyneet hallitukset ovat sen jälkeen usein jättäneet toimet hyväksymättä komission niitä ehdottaessa tai parlamentin niitä pyytäessä. Jos sen jälkeen on syystä tai toisesta käynyt niin, että nämä toimet on lopulta hyväksytty, samat maat eivät ole usein panneet niitä täytäntöön: jälkimmäisestä otettakoon esimerkiksi pidätysmääräys sekä rasismia ja muukalaisvihaa koskeva päätös. Tästä syystä on pidettävä alati mielessä, että sisäisten rajojen poistaminen lisää vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, mutta siitä hyötyvät myös rikolliset, jos valtuudet rikollisuuden ehkäisyyn ja valvontaan pysähtyvät jatkossakin kansallisille rajoille.

Näin ollen nyt on aika panna uudelleen vireille sellainen ajan tasalle saatettu poliittinen ohjelma eurooppalaisen oikeudellisen alueen harmoniseksi rakentamiseksi, jota eivät rajoita vain tiettyihin tilanteisiin sopivat yksipuoliset ratkaisut, ja odotamme toiveikkaina komission meille lupaamaa tiedonantoa.

Erityisesti maahanmuutosta todettakoon, että – kuten parlamentti on jatkuvasti vaatinut – on olennaisen tärkeää sopia sellaisesta kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, oleskelua ja integrointia koskevasta yhteisestä politiikasta, joka ei tarkoita yksinomaan laittoman maahanmuuton torjumista. Varsinkin perusoikeuksien edistämisen ja suojelun alalla on havaittavissa viivästymistä ja ristiriitaisuuksia ja kaikkein selvimmin neuvoston ja jäsenvaltioiden taholla. On jopa ryhdytty perusoikeuksia loukkaaviin toimiin, minkä vuoksi parlamentin on täytynyt saattaa tällaiset toimet yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tuoreimpana esimerkkinä perheiden yhdistämistä koskeva asia. Etujen turvaamista oikeudenkäynneissä ohjaavia yhteisiä standardeja ei anneta, ja tämän vuoksi tiiviimmistä yhteistyömuodoista kieltäydytään, koska valtiot eivät luota siihen, että toiset noudattavat näitä takeita.

Viimeiseksi otan esiin henkilötietojen suojan, joka on erityisen kiperä asia, ja useimpien jäsenvaltioiden toimintaa on pidettävä varsin kyseenalaisena niiden suostuttua antamaan Euroopan kansalaisten henkilötiedot Yhdysvaltojen turvallisuuselinten käsiin, vaikka ne eivät anna mitään takeita siitä, että kansalaistemme perusoikeutta yksityisyyteen kunnioitetaan. Tähän liittyen todettakoon, että komission saamaton ja liian myötäilevä toiminta on valitettavaa. On totta tosiaan aika ryhtyä tehokkaampiin toimiin kansalaistemme oikeuksien suojelemiseksi.

  Ludford (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka nyt kyse on vuosikatsauksesta, kohta on aika laatia viisivuotisarviointi Tampereen ohjelman saavutuksista, ja siksi tässä yhteydessä on pidettävä mielessä Tampere II -vaihe. Sanottakoon, että komissio on tehnyt oman osuutensa, mutta neuvoston saavutukset eivät ansaitse erityismainintaa. Sekä tuloksia että menetelmiä on syytä parantaa.

Käsittelen ensimmäiseksi turvapaikka- ja maahanmuuttoasiaa ja niihin liittyen totean, että meillä ei ole vieläkään hallussamme yhteisen politiikan kaikkia palasia. Eurooppalaiset on saatava vakuuttumaan siitä, että teemme aidosti yhteistyötä sellaisen yhteisvastuullisen järjestelmän luomiseksi, joka on hyvin säännelty ja tasapuolinen. Onko solidaarisuutta kuitenkaan olemassa, kun 13 jäsenvaltiota ovat yksitellen ilmoittaneet asettavansa rajoituksia – mikä on varsin noloa – uusien itäisten jäsenvaltioiden kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle?

Valtiot ovat paljon innokkaammin lujittaneet rajojaan ja karkottaneet laittomia maahanmuuttajia sekä huolehtineet maahanmuuttajien laillisuudesta ja integroimisesta. Neuvosto hyväksyi pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia koskevan penseän direktiivin ja samanlaisen perheen yhdistämistä koskevan direktiivin. Vuoden 2002 ihmiskauppaa torjuvan puitepäätöksen täytäntöönpanoa ei ole kuitenkaan kiirehditty rikollisjoukkojen pidättämiseksi, ja hiljattain Yhdistyneessä kuningaskunnassa 19 kiinalaista maahanmuuttajaa sai traagisesti surmansa. Näyttää siltä, että he olivat ihmiskaupan uhreja, mutta tarvittavaa lainsäädäntöä ei ole.

Euroopalla on edessään suuria haasteita ennakkoluulojen ja syrjinnän kitkemisessä ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Haaste romaaniväestön integroimisesta on asialistallamme keskeisellä sijalla.

Minua ilahduttaa, että puheenjohtaja Prodi pitää ensi viikolla seminaarin juutalaisvastaisuudesta, mutta miksi neuvosto ei ole päässyt yhteisymmärrykseen puitepäätöksen tekemisestä rodun perusteella tapahtuvan häirinnän ja rasistisen väkivallan määrittelemiseksi rangaistaviksi rikoksiksi?

Meidän on pyrittävä ymmärtämään paremmin, mitä tarkoittaa integrointi ja toisaalta assimilaatio. Eilen Ranskan kansalliskokous hyväksyi äänestyksessä ylivoimaisesti hijabia ja muita avoimesti uskonnollisia symboleita koskevan kiellon. Britanniassa, jossa naispoliisitkin voivat pitää yllään hijabia, menoa kanaalin toisella puolella seurataan jälleen kummastuneina.

Terrorismin torjunnan ja lainvalvontaviranomaisten alalla on tehty hyvin hyödyllisiä aloitteita, mutta sen vastapainona kansalaisvapauksien, demokraattisen vastuun ja avoimuuden huomioon ottaminen on ollut puutteellista. Minua ilahduttaa se, että Euroopan poliisiakatemia sijoitetaan Englantiin, mutta vähemmän hienoa on se, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, jolla on Guantánamon leirillä 12 kansalaista ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kirjoilla olevaa henkilöä – mikä on puolet kaikista siellä olevista eurooppalaisista – ei ole pystynyt ottamaan hoidettavakseen Euroopan unionin yhteisen kannan laatimista ja yhteisen aloitteen tekemistä Yhdysvaltojen taivuttamiseksi soveltamaan kansainvälistä oikeutta ja huolehtimaan vankien oikeuksista. Sopimuksessa keskinäisestä oikeusavusta, joka allekirjoitettiin Yhdysvaltojen kanssa vastustuksestamme huolimatta, painotettiin oikeusvaltiota, mutta se ei näytä kantaneen lainkaan hedelmää.

Tällä hetkellä vireillä on liian monia sellaisia toimia, joilla kajotaan ihmisten yksityisyyteen – esimerkkinä suostuminen siihen, että Yhdysvallat saa käyttöönsä arkaluonteiset lentomatkustajia koskevat tiedot, sekä biometristen tietojen sisällyttäminen viisumeihin ja passeihin – vaikka samanaikaisesti ei pyritä luomaan välinettä kolmannen pilarin tietosuojan takaamiseksi. Tämä osoittaa tavatonta piittaamattomuutta yksilöiden oikeuksista.

Tulevaisuudessa on pyrittävä pontevammin kohottamaan noudattamamme oikeusjärjestyksen laatua keskinäisen valvontaprosessin ja vertaisarvioinnin avulla. Tähän liittyy joitakin kiinnostavia kysymyksiä siitä, missä kohdin saavutetaan tasapaino Euroopan yhteisten toimien ja kansallisiin järjestelmiin puuttumisen välillä. Ponnisteluja on lisättävä, koska työmme laatu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen alalla ei ole vielä riittävä.

  Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen hyvät kollegat, jos tarkastellaan niin sanottua edistystä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa, tulos on melko murheellinen. Käytän ilmausta "niin sanottu" kehitys, koska kyse on ensisijaisesti Euroopan eristämisestä aina vain enemmän muusta maailmasta. YK:n pääsihteeri Kofi Annan arvioi äskettäin varsin rehellisesti ja suorasukaisesti tätä politiikkaa tai pikemminkin tätä eurooppalaisen politiikan irvikuvaa puheessaan, jonka hän piti parlamentille Saharov-palkinnon saatuaan. YK:n pääsihteeri ei kiitellyt meitä kohteliaasti, vaan hän suomi ankarasti Eurooppaa sen maahanmuuttopolitiikan vuoksi. Muistutan teitä siitä, mitä hän sanoi. Hän totesi seuraavaa: "Maahanmuuttajat tarvitsevat Eurooppaa, mutta myös Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajia." Lisäksi Annan totesi, että maahanmuuttajien vastaanottaminen ja integroiminen ei ole pelkästään moraalinen ja oikeudellinen velvoite, vaan osa Euroopan talousongelmien ratkaisemista. Annan arvosteli ankarasti EU:n linnake-Eurooppaan tähtäävää politiikkaa. Hän katsoi, että rajoittava turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa ajaa monia ihmisiä ihmissalakuljetusta harjoittavien rikollisjoukkojen käsiin tai jopa kohti kuolemaa heidän tukehtuessaan kuoliaaksi kuorma-autoissa tai menehtyessään lentokoneiden tavaratilassa, ja hän totesi, että "tämä vaiettu ihmisoikeuskriisi on häpeäksi maailmallemme".

On ihmisiä, jotka ovat vastuussa tästä vaietusta ihmisoikeuskriisistä. Syy siihen, että vuosittain Euroopan unionin rajoilla kuolee satoja ihmisiä, ei ole vain jossain tuntemattomassa rajoituksessa. Mitä neuvosto ja komissio meille tarjoavat? Selvityksiä, joiden aiheena ovat yhteiset luettelot turvallisista maista, karkotusten osalta tehtävä yhteistyö, maa- ja merirajojen valvontaa tehostavat rajavartioviranomaiset, takaisinottosopimusten allekirjoittaminen ja niin edelleen. Jos kaikki nämä ehdotukset tulevat lainvoimaisiksi, ainoa keino edes yrittää hakea turvapaikkaa Euroopan unionista on hypätä lentokoneesta EU:n yllä laskuvarjo selässä. Samanaikaisesti EU ja sen jäsenvaltiot aiheuttavat aktiivisesti sen, että niin sanotuista kolmannen maailman maista lähdetään pakolaisiksi, koska ne eivät ole pystyneet riittävän hyvin torjumaan köyhyyttä tai aseiden vientiä kriisialueille.

Sen asemesta, että ryhtyisimme täällä vastatoimiin, aiomme seuraavaksi käyttää miljoonia euroja pilottihankkeisiin, joilla järjestetään karkotuksia Euroopasta. Euroopan parlamentin saksalaisena jäsenenä tiedän myös, että toistaiseksi jokainen puolinaisesti edistyksellinen ehdotus EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta kilpistyy ministerineuvostossa Saksan hallituksen vastustukseen. Kaikki erityisesti saksalaiset järjestelyt turvapaikanhakijoiden pelottelemiseksi ja kiusaamiseksi on määrä säilyttää. Esimerkkinä olkoon ainoastaan pakolaisia koskeva oleskeluvelvollisuus, joka on Euroopassa ainoa laatuaan. Ainoastaan Saksassa pakolaisia rankaistaan, jos he poistuvat omalta Landkreisilta eli maaseutualueelta.

Niin kauan kuin tämän politiikan perussuuntaus ei muutu, rajoillamme kuolee jatkossakin valtava joukko maahanmuuttajia ja pakolaisia. Ehkä jokunen krokotiilinkyynel vuodatetaan silloin tällöin joidenkuiden yksilöiden traagisen kohtalon vuoksi, mutta mikään ei muutu. Meidän on vihdoin uskallettava kertoa karu totuus ja sanottava ääneen, että Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa. Ilman maahanmuuttoa laajentuneen unionin väkiluku putoaa vuoteen 2050 mennessä 450 miljoonasta vain 400 miljoonaan. Jollei suunnanmuutosta tapahdu, yksistään Saksan väestö vähenee neljänneksellä. Monet kansalaisyhteiskuntaa edustavat ihmisoikeusjärjestöt ovat oikeassa torjuessaan EU:n linnake-Eurooppaan tähtäävän politiikan. Käsiteltäväksi on jätetty ehdotuksia sellaisesta EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta, joka perustuu erittäin korkeatasoiseen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mutta ne on hyväksyttävä ennen kuin voimme täällä toden teolla keskustella edistymisestä. Euroopassa tarvitaan Geneven yleissopimuksen mukaista turvapaikkaoikeutta, johon sisältyy pakolaisaseman myöntämisen edellytyksenä sukupuoleen perustuvan vainon ja ei-valtiollisen vainon tunnustaminen sekä sotilaskarkuruuden ja omantunnon syistä tapahtuvan asepalveluksesta kieltäytymisen tunnustaminen myöntämisperusteina. Euroopan turvapaikkaoikeuksien ja -menettelyjen on oltava kaikille avoimia. Tarvitaan oikeudellista kehystä, jonka puitteissa laillinen maahanmuutto EU:hun on mahdollista. Laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden aseman laillistamiskampanjoja varten tarvitaan eurooppalaista oikeudellista aluetta, ja lisäksi kaikilla Euroopan unionissa asuvilla ihmisillä on oltava vapaa liikkuvuus.

  Boumediene-Thiery (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten olette todenneet, kaikista ponnisteluistamme huolimatta Tampereen asialistaa ei pystytä noudattamaan varsinkaan maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa. Näihin kysymyksiin, jotka koskevat muun muassa Sangattea ja Algecirasia, voidaan kuitenkin vastata tehokkaasti ainoastaan aidosti yhteisöllisellä politiikalla, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia, eikä aina vain tukahduteta.

Monet komission ehdotukset ovat tätä nykyä neuvoston pöydällä. Niitä harvoja toimia, joista on päätetty, arvostellaan jatkuvasti, ja parlamenttimme on saattanut perheen yhdistämistä koskevan direktiivin yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tämän maahanmuuttokysymyksen tiimoilta kehotan teitä pohtimaan Kofi Annanin parlamentissamme esittämiä ajatuksia. Vanha mantereemme tarvitsee näitä työntekijöitä, ja lisäksi ainoa keino säilyttää uskottavuutemme maailmassa on avoimen, moniarvoisen ja solidaarisen Euroopan puolustaminen. Maahanmuutto on Euroopalle tulevaisuuden mahdollisuus, ja rasismin ja muukalaisvihan nostaessa päätään meidän on kaiutettava tätä painokkaasti ja voimallisesti. Olemme vakuuttuneita siitä, että vapaan liikkuvuuden ja laillisen maahanmuuton sallivan myönteisen politiikan avulla pystymme hillitsemään ei toivottua kauppaa, erityisesti ihmiskauppaa. Tätä kautta pystymme paremmin paneutumaan sellaisen kansalaisuuden luomiseen, joka on täysin avoin kaikille maanosassamme asuville siten, että kaikille taataan yhtäläiset oikeudet. Kaiken lisäksi tällaisen aktiivisen politiikan avulla kevennetään sekä turvapaikkajärjestelmien että laittoman maahanmuuton torjunnan meille aiheuttamaa taakkaa.

Pakolaisten asemaa ja turvapaikkamenettelyjä koskevia direktiivejä ei voida kumpaakaan vielä hyväksyä, vaikka joulukuuhun asetettu määräaika on jo umpeutunut. Tiedämme kuitenkin, että niiden hyväksyminen on olennaisen tärkeää Tampereen ohjelman ensimmäisen vaiheen loppuun saattamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden kahden direktiivin avulla on myös ja ennen kaikkea luotava lisäarvoa, jolla taataan turvapaikanhakijoille parempi suojelu.

Poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön osalta haluan käsitellä vain yhtä seikkaa eli henkilötietoja ja erityisesti biometrisiä tietoja. Komission 16. joulukuuta julkistamasta neuvoston ja parlamentin käsiteltäväksi jättämästä tietojen siirtoa koskevasta tiedonannosta, jonka aiheena on EU:n ja Yhdysvaltojen välillä tehty sopimus, löytyy terrorismin ja rikollisuuden torjunnan varjolla tehty turvallisuuspoliittinen virheliike. Sopimuksen mukaan tietoja voidaan luovuttaa osioista, joita ovat syntymäaika, yhdessä matkustavien henkilöiden määrä, luottokorttitiedot, rodullinen tai etninen alkuperä sekä poliittiset, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset. Tämähän loukkaa vakavasti yksityisyyden suojaa. Mitä asialle voidaan tehdä? Kun tiedetään, että tällaisia tietoja voidaan käyttää syrjintäkeinona, tällainen päätös vaarantaa myös perusvapautemme, koska emme tiedä tarkalleen sitä, keiden saatavilla tiedot ovat. Voimme vain huolestua siitä, mihin aineistoa käytetään.

Tähän liittyy sekin, että tiesittekö muuten sen, että Yhdysvaltojen painostuksesta ja erityisesti lentokiellolla uhkaamisen vuoksi lentoyhtiöt siirtävät jo nyt henkilötietoja Yhdysvaltojen viranomaisille ilman asianomaisten henkilöiden suostumusta? Tällainen toiminta on eurooppalaisen lainsäädännön vastaista, ja komission tehtävänä olisi perustamissopimusten varjelu.

Tällaiset toimet koskevat sekä eurooppalaisia että kolmansien maiden kansalaisia, kuten te arvoisa Vitorino totesitte. Tämä sopimus tehtiin kuitenkin ilman minkäänlaista edeltävää demokraattista keskustelua. Tällaisten sopimusten tekeminen on siis uhka demokratialle ja oikeusvaltiolle. Olisiko heti perustettava aidosti riippumaton eurooppalainen valvontaelin tällaisten tietojen väärinkäytön estämiseksi? Entä oletteko sitä mieltä, että yhteisöjen tuomioistuimelta olisi pyydettävä ratkaisua tällaisen sopimuksen laillisuudesta? Meidän on oltava valppaita, koska turvallisuus on ohittamassa oikeuksiemme ja vapauksiemme kunnioittamisen.

Lopuksi kysyn vielä sitä, kuinka aiomme pystyä takaamaan perusoikeuksiemme kunnioittamisen, jos allekirjoitamme sopimuksen Yhdysvaltojen kaltaisen maan kanssa, joka osoittaa jatkuvaa pyrkimystä ylivaltaan ja harjoittaa yksipuolista politiikkaa ja asettaa itsensä lain, muun muassa kansainvälisen lain yläpuolelle, kuten Guantánamon vankien tilanne osoittaa?

Arvoisa komission jäsen, olisin kiitollinen, jos osoittaisitte suurta valppautta kaikkien tällaisten sopimusten suhteen.

  Collins (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan toivottaa Irlannin oikeus- ja sisäasioista vastaavan ministerin tervetulleeksi parlamenttiimme. Toiseksi haluan onnitella vilpittömästi kollegaani ja ystävääni Ribeiro e Castroa hänen tämänaamuisesta aloituspuheenvuorostaan.

Euroopan unionista tulee piakkoin 25 jäsenvaltion muodostama poliittinen yhteisö, jonka väkiluku on lähestulkoon 500 miljoonaa. Sen vuoksi on äärettömän tärkeää, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tekevät tiiviimmin yhteistyötä torjuakseen kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden uhkaa. Samalla, kun Euroopan rajoista tulee yhteisiä rajoja ja ihmiset voivat liikkua vapaasti unionissa, myös meidän on tehtävä tiiviimmin yhteistyötä estääksemme huumausaineiden tuonnin Eurooppaan ja torjuaksemme ihmiskaupan vitsausta.

Vain eurooppalaisten poliisivoimien entistä tiiviimmän yhteistyön kautta voidaan nujertaa huumekaupan ja ihmiskaupan kaltainen hirvittävä rikollisuuden muoto. Tämä haaste on laajentumisen jälkeen entistä tärkeämpi, ja Europolilla on jatkossa oltava langat paremmin käsissään koordinoitaessa sitä, mihin vastatoimiin Euroopan unionin on ryhdyttävä tällaisen rikollisuuden yhä lisääntyessä. Yksikään valtio ei voi omin avuin voittaa kansainvälistä terrorismia. Jos Eurooppa tarvitsee lisää resursseja tämän uuden haasteen edessä, lisäresursseja on löydettävä.

Viime aikoina on sattunut useita traagisia kuolemantapauksia, joissa kyse on ollut kansainvälisen ihmiskaupan vitsauksen uhreiksi joutuneista ihmisistä. Arviolta 600 000 laitonta maahanmuuttajaa saapuu vuosittain Euroopan unioniin. Tästä syystä unionin keskeisenä prioriteettina on edelleen oltava kattava suunnitelma laittoman maahanmuuton torjumiseksi. EU:n on jatkettava palauttamiseen tähtäävän toimintaohjelman taloudellista tukemista, ja meidän kaikkien on tuettava unionin työtä. Rajavartiolaitoksen avulla luodaan EU:n jäsenvaltioille koordinoitu strategia laittoman maahanmuuton torjumiseksi.

Minäkin kannatan EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan toteuttamista, ja jäljellä olevat kysymykset turvapaikan saamisen edellytyksistä ja menettelyjä koskevista direktiiveistä on ratkaistava. On myös tuettava sitä, että Geneven yleissopimuksen mukaista kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden saapuminen Euroopan unioniin hallitaan paremmin. Laillisesta maahanmuutosta todettakoon, että on edistettävä uutta EU:n lainsäädäntöä, jolla säännellään kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä unionissa tapahtuvaa opiskelua ja ammatillista koulutusta varten.

Lopuksi mainittakoon, että ne yhteiset toimet, joilla pyritään torjumaan laitonta maahanmuuttoa, ovat parhaiten toteutettavissa Euroopan unionin tasolla. Tätä nykyä toimimme sisämarkkinoilla, joilla vallitsee ihmisten vapaa liikkuvuus EU:n eri alueiden välillä, ja on ryhdyttävä yhdessä kollektiivisiin toimiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi tehokkaasti.

  Blokland (EDD). – (NL) Arvoisa puhemies, vuoden 2003 ensimmäisen ja toisen puoliskon kattavassa tulostaulussa komissio osoittaa, että se on edistynyt – kuten myös Eurooppa-neuvosto Thessalonikissa – ja antanut uutta pontta tällä alalla toteutettavan politiikan kehittämiselle. Onneksi olkoon kummallekin. Ministerineuvostoa pidetään suurimpana syyllisenä siihen, että useita turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksiä on jätetty pöydälle. Komission mukaan jäsenvaltioiden on luovuttava varaumistaan ennen sen Amsterdamin sopimuksessa määritellyn viisivuotisjakson päättymistä, johon mennessä nämä päätökset on komission mukaan tehtävä. Vaikka tämä pitää paikkansa, viiden vuoden aika on varsin lyhyt aika tällä alalla tehtäviä toimia varten. Laajasti kannatettu ja pitemmän aikavälin kuluessa laadittu lainsäädäntö on hyödyllisempi kuin nopeat toimet, joita ei sen jälkeen toteuteta poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi. Eurooppalainen pidätysmääräys on tästä erinomainen esimerkki.

Minua hämmästyttivät komission ehdotukset maahanmuuttajien vastaanottamisesta Euroopan unioniin. Eihän tällainen kuulunut Amsterdamin sopimuksessa vahvistettuihin velvoitteisiin. Tämä aihe edellyttää toisen perusteellisen keskustelun käymistä. On osittain tällaisten tapahtumien seurausta, etten kannata täysin sitä, että neuvostossa tehdään päätöksiä oikeus- ja sisäasioiden alalla tehtävistä eurooppalaisista toimista määräenemmistöllä. Näitä asioita olisi tarkasteltava yksittäin. Lisäksi olen huomannut, että komissio toivoo voivansa kasvattaa huomattavasti oikeus- ja sisäasioiden budjettia, jotta voidaan ryhtyä toimiin laittoman maahanmuuton ja järjestäytyneen rikollisuuden alalla. Voisiko komission jäsen Vitorino tarkentaa tätä?

  Turco (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyväksyn komission jäsen Vitorinon vaatimuksen, jonka mukaan kansalaisille on tiedotettava. Ongelmana on se, mitä tietoa olisi jaettava? Kuulimme neuvoston puheenjohtajan suusta hämmästyttäviä tilastotietoja neuvoston valmistelutyön avoimuudesta, jonka piiriin kuuluu kymmeniä tuhansia asiakirjoja. Harmi vain, että näistä asiakirjoista puuttuu yksi eli yksittäisten jäsenvaltioiden kanta, joka ei ole mitenkään arkaluonteista vaan demokraattisen prosessin kannalta keskeistä tietoa. Ei ole myöskään sattumaa, että – mielestäni jokseenkin huolettomasti – todetaan lisäksi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen ovat jo hyväksyneet kahdeksan jäsenvaltiota. Miten niin? Yksimielisesti lounastauolla ilman keskustelua hyväksytyn asiakirjan, jota ei ole vielä pantu täytäntöön, hyväksymistä pidetään jälkeenpäin lähestulkoon itsestään selvänä asiana ikään kuin tällainen olisi jo osa tämän toimielimen vakiomenettelyjä.

Minkäänlaista viittausta ei löydy kaksinkertaisen seuraamuksen määräämiskieltoon, vaikka puheenjohtajavaltio Italia on kuuden kuukauden ajan muistuttanut siitä, että oikeudellisen yhteistyön alalla kaksinkertaisen seuraamuksen määräämiskielto on tukipylväs, johon kansalaiset voivat luottaa. Asiasta ei hiiskuta sanaakaan! Seuraavaksi mainitsen Europolin osalta, että puheenjohtajavaltio väittää pöytäkirjan olevan askel eteenpäin, mutta tässä pöytäkirjassahan torjutaan se, mitä parlamentti on vaatinut vuosien ajan, eli demokraattinen valvonta. Lisäksi tällä hetkellä ranskalaiset jäsenet ja brittijäsenet vastustavat tällaista yhteisön kantaa Europoliin.

Tässä tilanteessa haluamme tiedottaa kansalaisille. Kyllä, mutta mistä?

  Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä keskustelu on hyvin perusteltu niiden historiallisten tekijöiden tähden, jotka ovat meidät tähän tilanteeseen johdattaneet ja jotka komission jäsen Vitorino toi osuvasti esiin. Olisi nimittäin vaikea ymmärtää, että viimeisessä keskustelussa, jossa arvioidaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittymistä tällä lainsäädäntökaudella, rajoittuisimme käymään pelkästään vuosikeskustelua. Näin ollen on erittäin järkevää, että arvioimme koko lainsäädäntökautta, ja onnittelen jäsen Ribeiro e Castroa hänen meille esittelemästään erinomaisesta asiakirjasta, jota me yleisesti ottaen kannatamme.

Myönnettäköön, että vaikka huomattavaa edistymistä on tapahtunut lainsäädäntötoimien, operatiivista yhteistyötä koskevien toimien ja toimielinrakenteita koskevien toimien saralla, osa edistymisestä on jäänyt toteutumatta Tampereella asetetussa aikataulussa, ja vielä pahempaa on, että muitakin sovituista tavoitteista on jäänyt saavuttamatta.

Haluan ottaa esiin kymmenen alaa, joilla on päätettävä konkreettisista toimista. Ensinnäkin on pantava täytäntöön lainsäädäntöä kolmannen pilarin alaan kuuluvan tietosuojan alalla siten, että annettavat takeet vastaavat direktiivissä 95/46/EY annettuja ensimmäisen pilarin alaan kuuluvia takeita. Toiseksi on luotava yhteisön varoista rahoitettava yhteinen yhdennetty jäsenvaltioiden ulkorajojen hallintapolitiikka. Kolmanneksi neuvoston on hyväksyttävä kaksi jäljellä olevaa direktiiviehdotusta, joita tarvitaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäisen vaiheen loppuunsaattamiseksi. Neljänneksi neuvoston on hyväksyttävä ne ehdotukset, jotka ovat tällä hetkellä pöydällä ja joilla pyritään luomaan yhteinen maahanmuuttopolitiikka. Viidenneksi korostan konkreettisen ehdotuksen esittämistä viisumitietojärjestelmän (VIS) kehittämisestä. Kuudenneksi on esitettävä puitepäätösehdotus rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen etujen turvaamisesta rikosoikeudenkäynneissä EU: n alueella. Seitsemänneksi, koska Schengenin säännöstön saattaminen yhteisön toimivaltaan on mahdollistanut jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeuslaitosten välisen paremman koordinoinnin järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, nyt on ratkaiseva merkitys sillä, että edistymme mahdollisimman vauhdikkaasti uuden SIS II -järjestelmän luomisessa. Kahdeksanneksi korostan sitä, että edistymistä poliisiyhteistyön alalla on tehostettava tekemällä oikeudenkäynneistä sellaisia, kuten komission jäsen Vitorino totesi, että ne eivät ole niin monimutkaisia ja hankalia kuin Europol-yleissopimuksessa, jossa edellytetään unionin tasoista oikeudellista ja demokraattista valvontaa. Yhdeksänneksi korostan sitä, että Länsi-Balkanin alueen valtioiden kanssa on jatkettava vakautus- ja assosiaatiosopimusten tekemistä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, oikeudellisen toimivallan, huumausaineiden vastaisen taistelun, rajavalvonnan ja maahanmuuton aloilla; kymmenenneksi ja viimeiseksi tähdennän sitä, että yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa on valvottava jäseniksi liittyvissä maissa erityisesti oikeus- ja sisäasioiden alalla sekä Schengenin mekanismin täytäntöönpanon ja ulkorajavalvontaa koskevan säännöstön alalla.

Olen tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio Irlanti pitää työohjelmassaan tämän alan edistämistä ensisijaisena tavoitteenaan, ja toivon, että välillemme kehkeytyy hedelmällinen toimielintenvälinen yhteistyö. Myönnän, että itsellemme asettamamme tehtävä on valtava ja erittäin vaativa, mutta jollei vauhti kiihdy ja neuvoston päätöksentekokyky parane, emme tämän viisivuotisjakson päättyessä ole pystyneet saavuttamaan Tampereella asetettuja tavoitteita. Sen vuoksi toivon, että vuoden 2004 loppuun mennessä olemme pystyneet päättämään kaikista niistä toimista, jotka ovat viivästyneet ja jotka sisältyvät niihin tavoitteisiin ja aikatauluihin, joista on sovittu.

Arvoisa puhemies, lisäksi on surullista, että jotkin jäsenvaltiot päättivät lähettää komissiolle kirjeen, jossa ne yrittävät taivutella komissiota supistamaan huomattavasti yhteisön talousarviota vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien osalta. Kuten puheenjohtaja Prodi on jo todennut, tällainen estäisi komissiota toteuttamasta oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluvia hankkeitaan muilla keskeisillä aloilla, erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aloilla .

  Terrón i Cusí (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, jäsen Ribeiroa on ilman muuta onniteltava. Hän on esittänyt kunnianhimoisen ja kattavan päätöslauselmaesityksen tällä ratkaisevalla hetkellä, minkä komission jäsen Vitorinokin tunnusti.

Kannatan kaikkea sitä, minkä jäsen Paciotti edellä totesi ihmisoikeuksista, ja haluan keskittyä päätöslauselmaesityksessä kahteen seikkaan.

Ensimmäiseksi käsittelen oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa. Osoitan kommenttini pääasiassa neuvostolle. Mielestäni pidätysmääräys on erittäin merkityksellinen uudistus. Siinä kiteytyy vastavuoroisen tunnustamisen periaate, ja tähän mennessä se olisi pitänyt panna täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Pidätysmääräyksellä on vaikutusta terrorismin ja myös rikollisen toiminnan torjuntaan. Mielestäni meidän olisi paljon aktiivisemmin toteutettava jatkotoimia, joista esimerkkinä todistusaineiston vaihtaminen. Kansalaisia ei voi saada vakuuttumaan siitä, että tällä tavoin ei voitaisi parantaa turvallisuutta siten kuin me eurooppalaiset sitä haluaisimme parannettavan eli lisäämällä yhteistyötä, eikä suinkaan tukahduttamalla entistäkin enemmän.

Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että pyritään varmistamaan puitepäätöksen tekeminen menettelyllisistä oikeuksista oikeudenkäynneissä. Tämä on erityisen merkityksellistä parhaillaan laajentumisesta käytäviä keskusteluja ajatellen. Mielestäni kyse on oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön sekä rikosoikeudellisen yhteistyön alaan kuuluvan vastavuoroisen tunnustamisen kääntöpuolesta. Minkäänlaisia viivästyksiä ei pidä sallia.

Komission jäsen viittasi neljään Tampereen periaatteeseen, jotka liittyvät turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan. Olen ehdottoman vakuuttunut näiden periaatteiden hyvyydestä. Olen vakuuttunut myös siitä, että komission ehdotukset vievät niitä oikeaan suuntaan. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että tilanne on edelleen epäselvä, vaikka viisi vuotta on kulunut ja Tampereen valtuutus lähenee loppuaan.

Ilmauksella muuttovirtojen hallinta olisi viitattava lailliseen tuloon Euroopan unioniin työskentelyä ja oleskelua varten. Neuvoston kielenkäytössä sillä viitataan tätä nykyä laittoman maahanmuuton torjuntaan. Laillisten muuttovirtojen hallinnan käsitettä ei ole enää olemassa. Tällä hetkellä neuvosto ei pysty edes keskustelemaan työskentelyä varten tapahtuvasta maahantulosta ja oleskelusta, vaikka se on ydinkysymys.

Neuvostossa käydään keskustelua yhä kärkevämmin. Jos tämä jatkuu ja ilmaus "torjunta" yhdistetään jatkuvasti sanoihin "maahanmuutto" ja "laiton", lopputuloksena on väistämättä kansalaisten kasvava turhautuneisuus. Olennaista on, että osoitamme pystyvämme sopimaan johdonmukaisista suuntaviivoista hallitaksemme 2000-luvun maahanmuuttoa sen kaikissa muodoissa. On annettava uskottava vastaus.

Lailliseen maahantuloon ja maahantuloväyliin liittyvät kysymykset on ratkaistava. Samoin olisi ratkaistava niiden henkilöiden integrointi, jotka ovat asuneet keskuudessamme vuosien ajan, mutta joita edelleen pidetään maahanmuuttajina. Lisäksi on olennaisen tärkeää kehittää uudenlaiset suhteet asianomaisiin kolmansiin maihin. Näissä suhteissa ei saa keskittyä pelkästään takaisinottoon kaiken muun kustannuksella, vaan niihin olisi kuuluttava monenlaisia toimia, joilla pyritään siihen, että maahanmuutolla on myönteisiä vaikutuksia sekä lähtömaissa että vastaanottavissa maissa.

  Sørensen (ELDR). – (DA) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen vuoden 2003 edistymiseemme sellaisilla keskeisillä aloilla, joita ovat esimerkiksi ulkorajojen valvonta, turvapaikkapolitiikka, maahanmuutto sekä rikollisuuden ehkäisy ja torjunta.

Liberaalipoliitikkona, joka uskoo vakaasti perusvapauksiin, joiden varaan demokratiamme perustuvat, minäkin olen sitä mieltä, että vuonna 2003 on syytä pohtia perustavalla tasolla niitä aloitteita, joita on jo pantu täytäntöön, ja erityisesti niitä, joiden suunnittelu on vireillä turvallisuuden yleisotsakkeen alla.

Myönnän täysin sen, että vuoden 2001 terroristi-iskujen vuoksi turvallisuuttamme on syytä arvioida uudelleen ja parantaa. Minun silmissäni vuoden 2001 iskut kohdistuivat ennen kaikkea meille kallisarvoisiin demokraattisiin arvoihin ja perusvapauksiin. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että terrorismi ei saa meitä tinkimään näistä perusarvoista. Tarkemmin ottaen viittaan esimerkiksi siihen, että lentomatkustajien keskusvarausjärjestelmiin tallennetut henkilötiedot annetaan suoraan kolmansien maiden käyttöön, aseistetut vartijat otetaan mukaan lennoille ja biometriset tiedot sisällytetään kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjoihin ja kaikkien EU:n kansalaisten passeihin. Useat näistä aloitteista loukkaavat merkittävästi yksityisyyden koskemattomuutta ja herättävät vielä ratkaisemattomia kysymyksiä tietoturvallisuutta koskevasta nykyisestä lainsäädännöstä ja väärinkäyttömahdollisuuksista. Olen itse asiassa sitä mieltä, että nyt on aika pohtia sitä, ovatko nämä turvallisuusjärjestelyt suhteettomia. Ovatko nämä aloitteet toisin sanoen niiden peruskriteerien mukaisia, jotka kytkeytyvät meille Euroopan unionissa erityisen kallisarvoisiin perusvapauksiin? Ovatko aloitteiden hyödyt suhteessa niiden kustannuksiin? Olen tällä alalla huolestunut siitä, ettei komissio kyennyt tiedottamaan minulle esittelijänä edes kolmansien maiden kansalaisilta vaadittavista biometrisistä tiedoista ja viisuminhakijoiden ja väärennettyjen matkustusasiakirjojen ja muiden vastaavien tarkoista määristä.

Tämän vuoksi haluaisin esittää komission jäsenelle kysymyksen, joka koskee sitä, ovatko tällä hetkellä turvallisuuden lisäämiseksi tehtävät aloitteet sopusoinnussa sen pyrkimyksen kanssa, että EU:n kansalaisten yksityiselämän koskemattomuuteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei kajota.

  Krarup (GUE/NGL). – (DA) Arvoisa puhemies, kaikille niille, jotka ovat työskennelleet oikeudellisten asioiden parissa ammattinsa puolesta, tämä keskustelun aihe on hyvin haastava. Perustamissopimuksen ideologinen tavoite vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisesta ei ole tietenkään jumalan käsialaa: "Ja Jumala sanoi "tulkoon valkeus", ja valkeus tuli."

EU:n ideologit ovat jo vuosikausien ajan yrittäneet matkia taivaallista luojaa. "Tulkoon laki" sanotaan ohjelmassa. Tuloksista paljastuu kuitenkin murheellinen ero jumalallisen ja teknokraattisen voiman välillä. EU:n teknokraattien vuosikausia kestänyt ponnistelu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan ideologian luomiseksi muistuttaa varsin erehdyttävästi Baabelin tornia. Silmin havaittavat ja kouriintuntuvat tulokset voidaan jakaa kahteen ryhmään: ensimmäiseen ryhmään kuuluu tehokkaiden kansallisten oikeusjärjestysten horjuttaminen ja toiseen ryhmään sellaisen läpinäkymättömän ylikansallisen oikeusjärjestyksen luominen, johon kytkeytyy sellaisia ylikansallisia elimiä, joita kukaan ei valvo. Nämä kaksi seikkaa vaikuttavat yhdessä niin, että oikeusvarmuus heikkenee merkittävästi, ja jos tämä kehitys jatkuu, voimme parin vuoden kuluttua luonnehtia EU:n hanketta sarkastisella menestyskriteerillä: leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.

Oikeudenmukaisuuden edistämiseksi on perustettu sellaisia valvontajärjestelmiä, jotka jättävät asianosaiset kokonaan valvonnan ulottumattomiin. Jokainen, joka on yrittänyt työskennellä Schengen-tietojärjestelmien, Europolin rekisterien ja muun vastaavan parissa, on tästä tietoinen. Oikeusvarmuuden määrää voi mitata tarkasti järjestysvallan laajuudella ja mahdollisuuksilla valvoa demokraattisesti tätä valtaa. Nämä mahdollisuudet vähenevät päivä päivältä. Linnake-Europpaan ei mahdu vapautta, turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta.

EU:n ideologit jättävät huomiotta kaksi oikeussosiologista perusseikkaa: ensinnäkin elinkelpoiset ja demokraattiset oikeusjärjestykset edellyttävät jotakin muuta ja parempaa kuin pelkkiä ideologisia lauseita, lainsäädännöllisiä sopimuksia ja teknokraattista täytäntöönpanoa ja toiseksi tavoitteet on toteutettava mahdollisimman yksinkertaisesti.

Komission marraskuussa 2003 julkaisema kattava seurantakertomus on ironinen varoitus, sillä siinä todetaan, että korruptio on edelleen yleistä, itse asiassa varsin yleistä, ja että tällä saattaa olla vaikutuksia kansalaisten julkishallintoa ja oikeusjärjestystä kohtaan tuntemaan luottamukseen. Toden totta! Entä mikä on lääke? Komission on toteutettava erityisvalvontaa. Eurostat-tapauksen ollessa tuoreessa muistissa tulee lähinnä mieleen, että pukki on kaalimaan vartijana.

  Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, toivoin, että viime viikolla kuulemamme Kofi Annanin puhe olisi sytyttänyt komissiossa ja erityisesti neuvostossa demokratiatarpeen, mutta huomaan, että loppujen lopuksi mitään tällaista ei tapahtunut.

Te molemmat viittasitte Tampereen ohjelmaan. Mielestäni näyttää siltä, että Tampereen ohjelmassa oikeudet ja velvollisuudet sekä pakolaisasema ja valvonta olivat hyvin tasapainossa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, meille tänään luettelemienne eri toimien, hankkeiden ja sopimusten perusteella on varsin selvää, että nämä toimet liittyvät ainoastaan turvallisuuteen. Tämä huolestuttaa minua kovasti, koska huomaan joidenkuiden neuvoston jäsenten ajattelevan pelkkää pahaa. Kun kuulen puhuttavan turvapaikkahakemusten käsittelyn ulkoistamisesta, tuntuu todella siltä, että kaikki on mennyt pieleen. Erityisesti minua huolestuttaa se, että neuvostossa – tai kokoonpanoissa, päätökset 5:llä tai päätökset 5+5:llä, riippuen joka tapauksessa kaavoista, jotka ovat harvoin selvästi demokraattisia – tänään tehdyt päätökset ovat mielestäni hyökkäys demokratiaa ja Eurooppa-hanketta vastaan. Katson, että tällaisen virheliikkeen todennäköinen seuraamus on varsin selvä, ja Kofi Annan mainitsi sen itse: tulevaisuudessa kohtaamme kurjemman, köyhemmän, heikomman ja iäkkäämmän Euroopan. En pidä tällaista tulevaisuutta kenenkään meistä tai kenenkään Euroopan unionin kansalaisen tai kolmannen maan kansalaisen toivekuvana.

Vaatiessaan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan perheen yhdistämisestä tehdyn päätöksen Euroopan parlamentti lähettää selkeän viestin siitä, että neuvosto on ylittänyt demokratian rajat, ja olen sitä mieltä, että teidän asemassanne ottaisin opikseni tästä Euroopan parlamentin ankarasta varoituksesta. Olen myös sitä mieltä, että sen asemesta, että komissio yrittää parhaansa mukaan tulkita sellaisia neuvoston päätöksiä, joita se ei tosiasiassa hyväksy, komission olisi mieluummin tulkittava niitä kumppaneinaan olevia kansalaisjärjestöjä kuulemalla. Komission olisi mieluummin yhdessä kaikkien järjestöjen, eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien oikeuksia, kansainvälisiä sopimuksia ja demokratiaa puolustavien parlamentin jäsenten kanssa todella saatava aikaan tämä herätys, jonka myötä tulevaisuudessa kaikki päätökset tehtäisiin parlamentaarisen yhteispäätösmenettelyn hengessä, kuten perustuslaillisessa sopimusehdotuksessa esitetään.

  Claeys, Philip (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että tällä hetkellä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue herättää enemmän kysymyksiä kuin varmoja vastauksia. Kymmenen uuden jäsenvaltion liittyessä unioniin muutaman viikon kuluttua tämä on huolestuttava tilanne. Linnake-Eurooppa on valitettavasti pelkkää vasemmiston poliittista sepitelmää. Viime vuosina on puhuttu paljon yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta sekä yhteistyöstä rikosoikeudellisissa asioissa ja poliisitoimen alalla, mutta toistaiseksi käytännön tulokset ovat olleet vähäiset. Todellakin eräillä aloilla on käytetty sanaa "taantuminen". Minun mieleeni tulee perusoikeuksien takaaminen. Tällä hetkellä kiinnitetään paljon huomiota siihen, miten ne toteutuvat tulevissa jäsenvaltioissa, mikä on perusteltua, vaikka samalla Belgiassa kajotaan sanavapauteen, lehdistönvapauteen ja kokoontumisvapauteen. Niin sanottua rasismin torjuntaa käytetään väärin, jotta Flanderin merkittävimmän oppositiopuolueen suu voitaisiin tukkia ja vaientaa tykkänään kaikki epäonnistuneeseen yhdentymispolitiikkaan kohdistuva arvostelu. Parin viikon kuluessa kaikkien muiden puolueiden aloittaessa vaalikampanjointinsa Vlaams Blokin on oman olemassaolon oikeutensa säilyttääkseen puolustauduttava tuomioistuimen edessä suoraan pääministerin alaisuudessa olevaa viranomaistahoa vastaan. Meillä on oikeus huolestua siitä, että Venäjällä presidenttiehdokas katoaa. Niin sanotussa Euroopan unionin ytimessä sijaitsevassa Belgiassa kokonainen puolue on pian vaarassa kadota, vaikka tällä puolueella on noin 50 edustajaa parlamentissa ja vaikka sitä tukee tuoreimpien mielipidetutkimusten mukaan 20 prosenttia äänestäjistä. Tämä kaikki tapahtuu komission puheenjohtajaksi mielivän pääministerin suojeluksessa. Saatte huomata, että Euroopan kansalaisten enemmistö ei anna siunaustaan tällaiselle Euroopalle.

  Hernández Mollar (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, nykyinen viisivuotisjakso lähenee loppuaan. Nyt on aika arvioida kehitystä, kuten sovittiin Amsterdamin sopimuksessa ja tärkeässä Tampereen huippukokouksessa, jossa päätettiin toimista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseksi. Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajana haluan tarkastella tähänastisia saavutuksia sekä pohtia tulevaisuutta ja tähän haasteeseen vastaamista.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tähänastisesta kehityksestä ei pidä antaa kielteistä kuvaa. Paljon on saavutettu, vaikka edistyminen johtuu pitkälti pelkistä kriiseistä, kuten syyskuun 11. päivän tapahtumista. Myös se on ikävää, että tyydyttävien ratkaisujen löytäminen on ollut mahdotonta nimenomaan turvapaikkapolitiikan ja maahanmuuton alalla. Kaikki vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämiseen liittyvät toimet vaikuttavat suoraan jäsenvaltioiden suvereniteettiin. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että vastustusta ja vaikeuksia ilmenee.

Tähänastista kehitystä silmällä pitäen ja kehityksen jatkumiseksi voitaisiin ehdottaa toisen Tampereen ohjelman laatimista. Komission jäsenen puheiden perusteella tämä vaikuttaa mahdolliselta. Myös parlamentti näyttää suhtautuvan ajatukseen myönteisesti. Omasta mielestäni tällaisen ohjelman johtotähtiä voisivat olla laillisuus, tehokkuus ja solidaarisuus.

Puhun ensimmäiseksi toteutettujen toimien laillisuudesta. Näkemykseni on, että toimien on perustuttava ainoastaan kansalaisten oikeuksien ja vapauksien suojeluun ja takaamiseen. Tästä seuraa, että parlamentin rooli on ratkaisevan tärkeä. Olen taipuvainen epäilemään sitä, ovatko nämä periaatteet todella olleet kaikkien toistaiseksi toteutettujen toimien kantava voima. Asia näyttää olevan pikemminkin päinvastoin. Näyttää siltä, että olemme pyrkineet turvaamaan jäsenvaltioiden kansalliset edut. Parlamentti on usein sivuutettu, ja toisinaan parlamentille on toimitettu myöhässä sen päätöksen tekemiseen tarvitsemat asiakirjat.

Valitettavasti tosiseikkojen tarkastelu osoittaa epäilyni oikeiksi. Voisin mainita esimerkkinä sen, miten vähäinen rooli parlamentilla on ollut keskeisissä kysymyksissä, kuten tehtäessä Yhdysvaltojen kanssa sopimus oikeudellisesta yhteistyöstä. Toinen kuvaava esimerkki on terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaohjelma. Tässä asiassa parlamentin kuulematta jättäminen on osoitus päätöksenteon puutteellisesta avoimuudesta. Ainoa elin, joka edustaa aidosti Euroopan kansalaisia, on sysätty sivuraiteelle.

Oikeuden ja kohtuuden nimissä mainittakoon kuitenkin, että eräässä asiassa parlamentti, komissio ja neuvosto ovat osoittaneet suurta päättäväisyyttä ja yhteisymmärrystä. Viittaan tällä terrorismin torjuntaan. Arvoisa puhemies, haluan tehdä vielä yhden ehdotuksen. Olisi sovittava terrorismin uhrien kunniaksi vietettävästä muistopäivästä, ja syyskuun 11. päivä voisi olla sopiva päivä tällaiseksi kansainväliseksi muistopäiväksi. Tämä on ainoa tapa osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat kärsineet eniten tästä hirvittävästä ilmiöstä. On surullista, että terroristi-iskut ovat päivä päivältä yhä yleisempiä. Niissä loukataan kaikkein perustavimmanlaatuisia ihmisoikeuksia eli oikeutta elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen. Toivon, että ehdotukseni otetaan harkintaan.

Toiseksi toteutettujen toimien tehokkuuteen olisi kiinnitettävä paljon huomiota. On selvää, että nykyinen päätöksentekoprosessi on johtanut jokseenkin skitsofreeniseen tilanteeseen. Esitän muutamia asiaa valaisevia esimerkkejä. Jäsenvaltiot panevat vireille aloitteita, joita ei koskaan toteuteta kokonaan ja jotka menevät päällekkäin. Yksimielisyysvaatimuksen vuoksi prosessit jumiutuvat neuvoston käsittelyssä. Tämä pätee turvapaikkaprosessia koskevien säädösten kehittämiseen. Kaikkein vakavin asia on räikeä viivyttely yhteisön säännösten saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Eurooppalainen pidätysmääräys on tästä erinomainen esimerkki. Tämän vuoksi on tärkeää sisällyttää Euroopan perustuslailliseen sopimusehdotukseen muutoksia, joilla nämä tilanteet voidaan tulevaisuudessa välttää.

Lopuksi haluan ottaa esiin solidaarisuuden. Tällä hetkellä sen puute vaivaa erityisen selvästi suurinta osaa jäsenvaltioista. On päivänselvää, että hallituksia huolestuttavat enemmän yleinen mielipide kotimaassa tai kunkin kansallinen talousarvio kuin eurooppalaisten tavoitteiden saavuttaminen. Epäilemättä näinhän ministerineuvostossa toimitaan, kun siellä on ratkaistavana turvapaikkahakemusten tulvasta aiheutuvia vakavia ongelmia. Tämä pätee myös hallitsemattomasta ja sattumanvaraisesta taloudellisesta maahanmuutosta aiheutuviin ongelmiin. Monien jäsenvaltioiden on kamppailtava näiden ilmiöiden murheellisten seurausten kanssa.

Tämän strategian ikävin piirre on se, että asioiden todellista tilaa ei oteta huomioon. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella sisärajoja ei enää ole. Ei ole mieltä puolustaa härkäpäisesti puhtaasti kansallisia kantoja muita jäsenvaltioita vastaan, kun eräiden maiden soveltamalla politiikalla on välitön vaikutus muihin jäsenvaltioihin.

Eurooppa on yhteinen hanke. Alue, josta keskustelemme, on yhteinen hanke. Meitä kehotetaan jatkamaan yhdessä eteenpäin. Vain tällä tavalla me kaikki saamme yhdessä nauttia tuloksista.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DIMITRAKOPOULOS

  Evans, Robert J. E. (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, en puhu seuraavaksi muusta kuin laillisesta maahanmuutosta, jota käsittelivät puheenvuoroissaan sekä ministeri McDowell että komission jäsen Vitorino ja useat muutkin kollegat.

Olen paljolti yhtä mieltä jäsen Kaufmannin kanssa siitä, mitä hän edellä totesi mainitessaan Kofi Annanin pari päivää sitten Euroopan parlamentissa pitämän puheen. Ministeri McDowell mainitsi edellä perheiden yhdistämisen ja maahanmuuttajien vastaanoton opiskelua ja ammatillista koulutusta varten. Tämä on kuitenkin vain yksi laillisen maahanmuuton osa-alue.

Toisaalta komission jäsen Vitorino on viime vuosina ponnistellut luovemman asialistan ja laajemman kehyksen luomiseksi. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos väyliä lailliselle maahanmuutolle Eurooppaan ei ole – järjestelmä voisi muistuttaa Yhdysvaltojen vihreän kortin järjestelmää – saamme jatkossakin kamppailla laittoman maahanmuuton ja kaikkien siitä aiheutuvien ongelmien kanssa. Joudumme jatkossakin ratkomaan vaikeita salakuljetusrenkaisiin ja sen oheisrikollisuuteen liittyviä ongelmia puhumattakaan teollisuuden keskeisillä aloilla ilmenevästä jatkuvasta sekä koulutetun että kouluttamattoman työvoiman puutteesta.

Ellei jokin olennainen seikka ole jäänyt minulta ymmärtämättä, olen sitä mieltä, että suunnitelmalliselle lailliselle maahanmuutolle ei ole vaihtoehtoa. Olen kuitenkin ehdottomasti sillä kannalla, että se on tehtävä tavalla, joka on sekä EU-maiden että lähtömaiden kannalta myönteinen. Ei voida hyväksyä sitä, että vähemmän kehittyneiltä mailta riistetään koulutettu työvoima, eikä voida hyväksyä sitäkään, että rikkaat EU-maat ilmoittavat ottavansa vastaan maahanmuuttajia tekemään niitä ikäviä ja likaisia töitä, joita EU:n kansalaiset eivät halua tehdä. Tämän vuoksi kehotan komission jäsentä ja neuvostoa jatkamaan sinnikkäästi tätä hyvin vaikeaa työtä tällä merkittävällä alalla, jolla tarkoitan laillista maahanmuuttoa koskevaa jäsentynyttä ohjelmaa, joka soveltuu 25:n ja ehkäpä vieläkin useamman valtion Euroopan unionille.

  Calò (ELDR). – (IT) Arvoisa puhemies, lähitulevaisuudessa vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat erityisen merkityksellisiä aloja, koska uudet ja nykyiset jäsenvaltiot suhtautuvat eri tavoin näihin ongelmiin. Lainvalvontaviranomaisten välisen Euroopan tasolla tapahtuvan todellisen toiminnallisen yhteistyön tiellä on jatkossakin esteitä. Rikollisjärjestöjen ja -liigojen nujertaminen edellyttää aitoa ja asianmukaista järjestelmää. Italian laki, jonka nojalla tosiasiallisesti kumotaan kansainväliset virka-apupyynnöt, näyttää olevan tehty varta vasten estämään sen, että vallanpitäjille voitaisiin esittää kiusallisia kysymyksiä esimerkiksi veroparatiisien asiattomasta käytöstä, pääoman laittomasta viennistä ja osallisuudesta mieluisiin offshore-yrityksiin.

Tätä nykyä oma kotimaani ei ole vielä ratifioinut eurooppalaista pidätysmääräystä. Vaikka on kulunut lähes viisi vuotta, pyrkimys luovutusmenettelyjen virtaviivaistamiseen on tuottanut kaikkea muuta kuin konkreettisia tuloksia. Lainkäyttöongelman parempi ymmärtäminen edellyttää tuomioistuinten riippumattomuuteen liittyvää alustavaa huomiota. Tällä hetkellä Italiassa halutaan palata keskiaikaiseen oikeudelliseen ja poliittiseen kulttuuriin, josta irtauduttiin länsimaissa lopullisesti, kun vuonna 1789 Ranskan säätyvaltiopäivillä kumottiin vapautukset ja erioikeudet. Tällä hetkellä vallan kolmijako kyseenalaistetaan nykyaikaisessa valtiossa ensinnäkin tavanomaisilla ad personam -laeilla ja lisäksi perustuslain luonteisilla määräyksillä, joita yritetään hyväksyttää tavanomaisina lakeina, mikä tarkoittaa, että niihin ei sovelleta määräenemmistöä, eikä uusintakäsittelyjä. Kaiken keskiössä on yritys horjuttaa järjestelmää tuomiovallan alistamisella täytäntöönpanovallan palvelijaksi, mitä näemme Italian hallituksen toteuttavan päivittäin oikeusvaltiolle sopimattomin keinoin.

Miksi esitän näin vakavia syytöksiä Euroopan parlamentissa? Katson, että demokratiaa ei voi määrätä ulkoapäin, vaan se tulee sisältä, ja mitä voimakkaammin se meistä kaikista kumpuaa, sitä vahvemmaksi se muodostuu. Jotta kotimaassani päästäisiin näiden vaikeiden aikojen ylitse, kaikkien Euroopan toimielinten on seurattava tarkasti sitä, mitä Italiassa tapahtuu. Se, mitä siellä tapahtuu, voi toimia huonona esimerkkinä, joka varsin helposti kulkeutuu muualle.

  Berthu (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, kuten kaikkina muinakin vuosina, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyviä asioita koskeva tämänpäiväinen keskustelu on saanut varsin oikeudellisen poljennon. Luettelemme valmisteilla olevat asiakirjat ja, kuten tapana on, pahoittelemme sitä, että komission ajatukset eivät etene riittävän joutuisasti. Haluan asettaa kysymyksen eri tavalla ja palata takaisin maan pinnalle. Mitkä ovat kentältä päin katsottuna jo toteutettujen toimien tulokset? Tarkoitan tietenkin yhdenmukaistamista mahdollisimman laajasti sekä sisäisen rajavalvonnan poistumista.

Niinpä niin, hyvät kollegat, rajavalvonnan poistumisen seuraukset ovat olleet katastrofaaliset laittoman maahanmuuton ja kaikenlaisen rikollisen toiminnan huumekaupasta parittamiseen lisääntyessä. Puutteellinen valvonta ja laiton maahanmuutto aiheuttavat yhdessä sen, että Euroopastakin tulee terrorismin kasvualusta.

Komission jäsen Vitorino toteaa epäilemättä vastauksessaan tämän olevan todiste siitä, että yhteisöllistämistä on jatkettava. Arvoisa komission jäsen, eipä suinkaan, koska yhteisöllistäminen erottaa järjestelmän ja kansalaiset vielä enemmän toisistaan ja heikentää entisestään turvallisuuden huomioon ottamista.

Tässä tilanteessa odotamme huolestuneina toukokuun 1. päivää 2004, jolloin komissio saa lisää valtuuksia, uusi yhdenmukaistamista jatkava prosessi käynnistetään ja kansalaisista etääntyneen järjestelmän toteuttaminen jatkuu.

Jotkin valtiot näyttävät kuitenkin viime aikoina hieman järkiintyneen: ne ovat lakanneet hyväksymästä liian löyhiä tekstejä esimerkiksi pakolaisten asemasta ja toissijaisesta suojelusta. Onnittelen niitä siitä, että ne suojelevat kansalaisiaan tällä tavoin, ja kannustan niitä jatkamaan tällä tiellä, koska Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa tällä alalla tehdyt päätökset olivat vastuuttomia. Meidän on muutettava prioriteettimme kokonaan, lopetettava yhdenmukaistaminen siltä osin kuin sillä heikennetään puolustuskykyämme ja asetettava turvallisuus ylitse muiden.

  Santini (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, olen seurannut sangen kiinnostuneena keskustelua, jossa pyritään arvioimaan kuluneen vuoden ohella koko lainsäädäntökautta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyvien kysymysten osalta. Arvioiminen on vaikeaa, koska on monia näkökulmia: on poliittinen ja oikeudellinen näkökulma ja lisäksi sosiaalinen näkökulma, jota on edistettävä. Poliittiseen näkökulmaan kuuluu jäsenvaltioiden tahto, oikeudellinen näkökulma perustuu niihin välineisiin, joita perustamissopimus tarjoaa, ja kolmas näkökohta eli sosiaalinen näkökohta on sellainen, ettei sille ole tarkkaa perustaa, koska se muotoutuu samalla, kun sitä kehystä kehitetään, jossa Euroopan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue on tarkoitus toteuttaa.

Puheaikani huomioon ottaen käsittelen pääasiassa poliittista näkökulmaa. Useimmat jäsenvaltiot – vaikkakaan valitettavasti eivät kaikki – ovat selvästi ilmaisseet haluavansa laajentaa ja vahvistaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta vastauksena Euroopan kansalaisten yhä selvemmin osoittamaan haluun raivata tietä solidaarisuudelle ja laajentaa yhteistyöaloja uusien maahanmuuttajien vastaanotossa ja niiden ongelmien lieventämisessä, jotka haittaavat edelleen turvapaikkaoikeuden, kansalaisuuden ja mihin tahansa EU-maahan sijoittautumista koskevan oikeuden myöntämistä.

Tätä samaa näkemystä ilmentää ilokseni myös upea aloite tiettyjen periaatteiden sisällyttämisestä Nizzassa vuonna 2000 vireille pantuun Euroopan kansalaisten perusoikeuskirjaan, jolle on tarkoitus antaa perustuslaillinen asema. Tätä asiakirjaa voidaan verrata hyvään viiniin: ensivaikutelma ei ole kummoinen, koska teksti tuntuu pikemminkin ponnettomalta ja epätäydelliseltä, mutta ajan myötä tekstin myötäsyntyinen hyvyys tulee yhä selvemmin esiin, kun löydetään tarkkoja kiinnekohtia kaikkiin niihin valintoihin ja toimiin, joita tämä historiallinen ja vaikea hetki edellyttää.

Seuraava edistysaskel otetaan, kun toisessa käsittelyssä hyväksytään esittelemäni direktiivi yhteisön kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta, heidän oikeuksistaan ja vastuistaan. Kyse on kiireellisestä toimenpidekokonaisuudesta, josta on päätettävä, jotta voidaan tehokkaasti suoriutua niistä uusista tehtävistä, joita meille aiheutuu kolmansien maiden kansalaisten yhä laajamittaisemmasta ja sekasortoisesta maahantulosta.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kyseisen mietinnön osalta kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on asettanut maaliskuun 18. päivän hyväksymispäiväksi. Lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat hyväksyneet esittelijän pyynnön olla lisäämättä tarkistuksia neuvoston esittämään tekstiin, jossa on otettu huomioon ainoastaan puolet parlamentin ehdotuksista. Myös komission kanssa tästä asiasta vallitsee yhteisymmärrys.

Olemme vakuuttuneita siitä, että tämä direktiivi on epätäydellisyydestään huolimatta pantava täytäntöön nykyisellä toimikaudella, koska puoliksi täysi lasi on parempi kuin puoliksi tyhjä: toisin sanoen parempi saada hyväksytyksi puolet ehdotuksista kuin palauttaa esitys alati uudelleen käsiteltäväksi. Toivon, että neuvosto osaa arvostaa tätä vastuullista kantaa, jotta kansalaisille voidaan taata edes tämä osa tekstiin sisältyvistä uudistuksista, jotka tarkoittavat joka tapauksessa merkittävää edistysaskelta siinä, että Euroopan kansalaisuus saa oikeudellista sisältöä ja poliittista merkitystä.

  Karamanou (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Tampere oli kiistatta virstanpylväs ja lähtölaukaus yhteisen eurooppalaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiselle.

Määräpäivän lähetessä huomaamme, että lasi on sekä puoliksi täysi että puoliksi tyhjä. On selvää, että edistymistä on tapahtunut niissä vaikeissa olosuhteissa, jotka neuvostossa vallitsivat jäsenvaltioiden eri kulttuurien ja lähestymistapojen kohdatessa. Maahanmuuttopolitiikan osalta Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa tapahtui merkittävää edistystä, kuten te, arvoisa komission jäsen, myös mainitsitte. Kysymys maahanmuuttajien oikeuksien tunnustamisesta ja sosiaalisesta integroinnista ei kuitenkaan vaikuta olevan kovinkaan korkealla sijalla poliittisella asialistallanne. Tämä on ilman muuta ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä peräänkuulutamme humanitaaristen arvojen Euroopasta ja ihmisoikeuksia kunnioittamisesta. Perheen yhdistämistä koskevalla direktiivillä, sellaisena kuin neuvosto sen laati, pyritään ennen kaikkea kieltämään ja estämään, ja on mielestäni merkityksellistä, että Euroopan parlamentti on saattanut direktiivin yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi sen sisällön vuoksi.

Arvoisa McDowell ja arvoisa komission jäsen, turvapaikkapolitiikan osalta haluaisin osoittaa pahoitteluni neuvostolle siitä, ettei se ole pystynyt hyväksymään direktiiviä pakolaisten määritelmästä eikä direktiiviä pakolaisaseman myöntämistä ja peruuttamista koskevista menettelyistä, joita myös puheenjohtajavaltio Kreikka edisti puheenjohtajakaudellaan. Lisäksi on tunnettu tosiasia, että pakolaisia koskevasta Geneven yleissopimuksesta on tehty silppua Euroopan unionin eri tahoilla.

Mitä tulee kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, olen sitä mieltä, että edistymistä ei ole tällä alalla tapahtunut, kun tuhansia naisia ja lapsia kuljetetaan päivittäin laivoilla Euroopan unioniin seksuaalisesti hyväksikäytettäväksi. Mielestäni tämä epäkohta johtuu siitä, että jäsenvaltioiden poliisiviranomaiset eivät tee keskenään olennaista toiminnallista yhteistyötä tämän sivilisaatiollemme häpeäksi olevan ilmiön torjumiseksi.

Samaten katson myös, että puheenjohtajavaltio Irlannin pyrkimys saattaa päätökseen maahanmuuttajia koskevan sellaisen henkilötietoja sisältävän tietokannan luominen, johon kuuluu biometrisiä tunnisteita, kuten sormenjälkiä ja digitaalisia valokuvia, johtaa mielestäni vakaviin ongelmiin henkilötietojen kunnioittamisen ja niiden hallinnoinnin valvonnan osalta.

Arvoisa komission jäsen, toivomme, että uusia ajatuksia ja uusi strategia esitetään Tampere ΙΙ -ohjelmaa varten.

  Beysen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka Euroopan unioni on ryhtynyt moniin toimiin, esimerkkinä Europolin toimivaltuudet ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen toteuttaminen, olen huomannut, että kentällä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen alalla tuloksia näkyy vähän tai ei ollenkaan. Tilastoista ilmenee, että rikollisuus lisääntyy monissa jäsenvaltioissa. Lisäksi rikollisuudelle on yhä tyypillisempää yhä suurempi aggressiivisuus, mikä saa kansalaiset tuntemaan itsensä entistäkin turvattomimmiksi. Valitettavasti ei ole enää harvinaista, että väkivallanteoissa viattomia kansalaisia surmataan tai haavoitetaan vakavasti. Laajentuminen on kohta ovella, ja kansalaiset ovat oikeutetusti huolestuneita siitä, voiko Euroopan unioni antaa riittävät takeet heidän turvallisuudestaan. Nämä samat kansalaiset joutuvat seuraamaan sivusta riittämättömiä poliisitoimia, joilla yritetään taltuttaa tätä yhä röyhkeämpää rikollista käyttäytymistä. On erittäin tärkeää, että komissio ehdottaa toimia tämän erityisen piinallisen epäkohdan lievittämiseksi. Loppujen lopuksi hallituksen päätehtävänä on kansalaisten turvallisuuden takaaminen kaikissa olosuhteissa. Koska EU:n ulkorajoja on määrä laajentaa huomattavasti, on asiallista kysyä, voivatko uudet jäsenvaltiot toimia riittävinä puskureina ei-toivottua ja laitonta maahanmuuttoa vastaan. Tämä on EU:ssa yhä kiperämpi ongelma, ja se horjuttaa välttämätöntä yhdentämispolitiikkaa. Mitä oikein odotamme, ennen kuin ryhdymme toteuttamaan kattavaa toimintaohjelmaa, jonka tarkoituksena on kaikkien laittomien maahanmuuttajien poistaminen EU:n alueelta? Niin kauan kuin emme saa laitonta maahanmuuttoa aisoihin, todellista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta ei synny.

  Matikainen-Kallström (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, unionin perustavoitteisiin kuuluu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen takaaminen unionin kansalaisille. Valitettavasti olemme vielä kaukana tämän tavoitteen toteutumisesta. Unionin kansalaisten on saatava liikkua vapaasti EU:n alueella, ja samanaikaisesti on tehostettava rikollisuuden vastaista taistelua. Suurimmat haasteet ovat rikollisuuden ehkäiseminen, ulkorajojen turvallisuudesta huolehtiminen sekä Schengenin täysimittainen toteuttaminen. Schengen-sopimus on merkittävä edistysaskel vapaan liikkuvuuden alalla.

Laajentumisen alla erityistä huomiota täytyy kiinnittää ulkorajojen turvaamiseen. Uudet jäsenmaat voivat liittyä heti jäsenyytensä alkaessa Schengenin ensimmäiseen vaiheeseen, mikä valmistaa niitä Schengenin täysjäsenyyteen. Ensimmäisen vaiheen aikana uusien ja vanhojen jäsenmaiden rajoilla tehdään edelleen sisärajatarkastuksia. Niitä ei pidä lopettaa, ennen kuin unionin uusien ulkorajojen valvonta on vaaditulla tasolla. Schengenin tietojärjestelmän uusimista on kiirehdittävä, jotteivät mahdolliset tekniset puutteet unionin tietojärjestelmissä estä uusien jäsenmaiden siirtymistä kakkosvaiheeseen.

Rikollisuuden ehkäisyssä ja torjunnassa EU:n jäsenmaiden viranomaisten yhteistyötä on lisättävä. Yleissopimuksiin perustuva yhteistyö on vanhanaikainen ja hidas tie tämän päivän EU:ssa. Jäsenvaltiot allekirjoittavat ja ratifioivat yleissopimuksia omassa tahdissaan, jos tekevät sitä ollenkaan. Yleissopimuksen voimaantuloon saattaa kulua useita vuosia siitä hetkestä, kun sen sisältö on neuvoteltu. Sillä aikaa viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedonkulun puutteet estävät rikosten tehokasta selvittämistä ja ehkäisyä. Unionin on kehitettävä uusia oikeudellisia instrumentteja, jotka vastaavat paremmin nykyajan vaatimuksiin jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä. Poliisin, tullin ja rajavalvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö ei ole edennyt toivotulla tavalla. Jäsenmailta ja komissiolta vaaditaan nyt aloitteita ja toimia paremman koordinaation saavuttamiseksi. Nykymuotoinen EU tarjoaa mahdollisuudet yhteistyön syventämiseen. Yhdessä voidaan tehdä enemmän, jos jäsenmailta löytyy tahtoa rikollisuuden vastaiseen taisteluun.

  Marinho (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, tosiasiassa neuvosto on yksinään syyllinen siihen, että turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevien perusluonteisten toimien hyväksyminen on viivästynyt. Vaadimme ehdotusta direktiiviksi pakolaisaseman myöntämisestä, jonka hyväksymisen olisi pitänyt tapahtua jo ennen vuoden 2003 loppua, mutta tämä ei ole valitettavasti yksittäistapaus. Keskustelua on käytävä myös siitä yleistavoitteesta, johon kuuluu edellytysten asettaminen sitä varten, että kansainvälistä suojaa vailla olevat henkilöt saapuvat Euroopan unioniin hallitusti, mutta tosiasia on, että toinen merkittävä menettelyjä koskeva direktiivi, joka jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön pakolaisaseman myöntämistä varten, loppujen lopuksi kaatui.

Marraskuun 27. ja 28. päivänä pidetyssä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa luovuttiin siitä, että voitaisiin löytää poliittinen yksimielisyys näistä kahdesta säädöksestä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä yhteisen turvapaikkajärjestelmän yhdenmukaistamisen ensimmäisessä vaiheessa, ja kokouksessa päätettiin lykätä niiden hyväksymistä vuoden 2004 loppuun. Onneksi kaikissa asioissa ei ole päädytty toimettomuuteen tai umpikujaan. Komission asennetta ja komission jäsen Vitorinon sitoutumista on syytä kiittää. Niiden voima tuli ilmi ehdotuksessa asetukseksi ohjelman perustamisesta kolmansille maille myönnettävästä teknisestä ja taloudellisesta avusta maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa. Tämän välineen avulla voidaan vastata näiden maiden tarpeisiin niiden ponnistellessa sen hyväksi, että muuttovirrat olisivat paremmin hallinnassa.

Emme saa jättää huomiotta myöskään sitä, että Eurooppa-valmistelukunnan laatimaan perustuslailliseen sopimusehdotukseen sisältyy aito yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä ja maahanmuuttopolitiikka, joiden avulla voimme luopua nykyisestä vähimmäissääntöjen järjestelmästä, jossa jäsenvaltiot voivat säilyttää suurimmaksi osaksi kansallisen järjestelmänsä.

Valitettavasti tämäkin ratkaisevan tärkeä historiallinen alue on vaarassa, ja voimme vain todeta, että vuosi 2003 oli tarpeiden selkeän tiedostamisen vuosi ja tarkoituksenmukaisten keinojen tarjoamisen vuosi, ja näillä aloilla komissio ja parlamentti tekivät sen, mitä niiltä edellytettiin. Tätä vaihetta leimasivat kuitenkin myös tekopyhyys, epäröinti ja umpikujat. Näistä ongelmista neuvoston päätöksentekokyky kärsii väkisin kansallisten strategioiden ja ideologisten ennakkoluulojen vuoksi.

  Oreja Arburúa (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, meitä on muistutettu tänä aamuna monta kertaa siitä, että tämä on nykyisen lainsäädäntökauden viimeinen keskustelu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvasta alueesta. Lisäksi toukokuun 1. päivä lähenee. Nizzan sopimuksen määräysten mukaisesti tuona päivänä on määrä muuttaa perustamissopimusta tietyiltä osin. Toukokuun 1. päivänä myös kymmenen uutta valtiota liittyy unioniin.

Sopimuksen Euroopan unionista 6 artiklassa todetaan, että unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteisiin. Se perustuu myös kaikille jäsenvaltioille yhteiseen oikeusvaltion periaatteeseen. Mielestäni tärkeämpää kuin siitä huolehtiminen, että jäsenvaltiot noudattavat näitä periaatteita, on se, että Euroopan unionina me kaikki toimimme näiden vapauksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteen noudattamisen takaajina.

Euroopan kansalaiset antavat tälle varmasti tukensa. He vaativat koko ajan enemmän Eurooppa-ulottuvuutta. He toivovat Euroopan olevan muutakin kuin vain suuri markkina-alue. He haluavat Euroopan olevan turvallisempi, vapaampi ja oikeudenmukaisempi.

Kotimaani kärsii terrorismin vitsauksesta, ja siellä eräät 6 artiklassa määrätyt periaatteet eivät toteudu. Terroristijärjestö ETA estää monia kaltaisiani kansalaisia puhumasta vapaasti, toimimasta vapaasti ja osallistumasta vapaasti politiikkaan. ETA ja siihen liittyvät tahot rajoittavat vapauttamme ja uhkaavat oikeusvaltiota. Terrorismin vitsaus voidaan kitkeä ainoastaan toimimalla oikeusvaltion puitteissa ja yhteistyössä oikeus- ja poliisilaitoksen kanssa.

Nykyään ei voida enää väittää, että terrorismi on paikallinen ongelma. Se on meitä kaikkia, myös Euroopan unionia, koskettava uhka.

On selvää, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano, yhteisesti tunnustetun eurooppalaisen luettelon laatiminen terroristijärjestöistä ja terroririkoksen määrittely ovat merkittäviä saavutuksia. Niiden avulla rakennetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta ja torjutaan terrorismia. Tämän taistelun voittaminen edellyttää päättäväisyyttä, oikeusvaltion sääntöjen noudattamista ja toteuttamista ja kaikkien lain tarjoamien mekanismien soveltamista. Kaupankäynti tai kaksinaamaisuus ei auta kitkemään terrorismia. Terrorismi on hyökkäys demokratiaa vastaan, ja se on nujerrettava ainoastaan lisäämällä demokratiaa.

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue on edistynyt huomattavasti uhrien tukemisessa. Viime vuosina parlamentti on myöntänyt palkintonsa terrorismin uhreja puolustaville järjestöille.

Seuraavaksi palaan jäsen Ribeiro e Castron työhön. Haluan ensiksi onnitella tekijää. Onnitteluni myös komission jäsenelle. Hän on tehnyt viime vuosina valtavasti työtä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisen hyväksi. Haluaisin ottaa esiin muutamia seikkoja, jotka sisältyvät mainitsemaani työhön. Meidän kaikkien on ponnisteltava sen eteen, että puitepäätökset saatetaan osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiä mahdollisimman pian. Kuten Ribeiro e Castron työssä todetaan, ei voida hyväksyä sitä, että erot jäsenvaltioiden oikeuden soveltamisessa johtavat Euroopan kansalaisten epätasa--arvoiseen kohteluun.

Europol ja Euroopan poliisiyhteistyö ovat toinen tärkeä väline terrorismin torjunnassa. Myös tältä osin tarvitaan yhteistyön tehostamista.

Olen varma, ettei kestä kauankaan, kun meillä on uusi perustuslaillinen sopimus. Haluaisin lopuksi todeta, että on tärkeää käyttää tätä sopimusta perustana kehitettäessä jatkossa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta. Kuten Ribeiro e Castron työssä todetaan, pilarirakenteesta olisi luovuttava. Lisäksi on tarpeen lisätä määräenemmistöpäätöksiä. Samaten on vahvistettava komission aloiteoikeutta ja kansallisten parlamenttien tehtäviä ja huolehdittava Euroopan parlamentin osallistumisesta.

On kiistatonta, että Euroopan unionin on taattava vapaus kaikille kansalaisilleen, ja terrorismin torjunnalla taataan se, että unionista tulee entistä oikeudenmukaisempi ja vapaampi.

  Ceyhun (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, arvioitaessa vuoden 2003 saavutuksia, arvoisa komission jäsen Vitorino, täytyy sanoa, että olemme teille kiitollisuudenvelassa sekä vuoden 2003 ansiosta että koko viisivuotisjakson ansiosta. Koska keskustelemme aiheesta tänään ja koska nykyinen lainsäädäntökausi päättyy kohta, on kohtuuden nimissä todettava, että olemme teidän kanssanne yhteistyötä tehdessämme saavuttaneet varsin paljon. Me olemme esittäneet vaatimuksia teille komission jäsenenä ja toisinaan te olette esittänyt vaatimuksia meille parlamenttina. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että olosuhteisiin nähden me kaikki olemme saavuttaneet yhdessä paljon, kun otetaan huomioon, kuinka vaikeaa näissä olosuhteissa on todella saavuttaa jotakin, kun mukana on 15 jäsenvaltiota omine näkökulmineen.

Tietenkin ongelmia on paljon. Emme ole vieläkään kyenneet toden teolla torjumaan ihmisten salakuljetusta. Emme ole onnistuneet pysäyttämään mafian kaltaisten liigojen toimintaa tällä alalla, ja tämän vuoksi moni menettää edelleen henkensä. On selvää, että meidän on kehitettävä poliisiyhteistyötä edelleen. Tarvitsemme parempia kansainvälisiä toimia tämän ongelman ratkaisemiseksi tehokkaammin jo lähtömaissa. Tietenkin tarvitsemme viime kädessä myös yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa niiden porsaanreikien poistamiseksi, joita rikolliset salakuljetusliigat voivat käyttää hyväkseen.

Meidän on muistettava syyskuun 11. päivä 2001. Terrorismi on meille totisesti valtava murheenkryyni. Erityisesti tällä alalla on mietittävä sitä, kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia tehokkaammin Europolin ja Eurojustin kautta ja mihin organisatorisiin toimiin on tässä asiassa ryhdyttävä kiireellisesti.

Emme kuitenkaan saa unohtaa sitä, että kaikilla näillä aloilla tietosuojaa ja kansalaisoikeuksiin liittyviä saavutuksia ei saa sivuuttaa. Arvoisa komission jäsen, tässä mielessä kiitän teitä suuresti siitä, mitä olette tähän mennessä tehnyt.

  Banotti (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan toivottaa ministeri McDowellin tervetulleeksi parlamenttiin. Haluaisin ottaa puheenvuorossani esiin joitakin yksityiskohtia, koska keskustelu on päättymässä, ja monet niistä seikoista, jotka halusin mainita, on jo otettu esiin. Siitä, mitä jäsen Evans totesi laillisesta maahanmuutosta ja mihin yhdyn täysin, todettakoon, että olen hyvin ylpeä ja iloinen, että Irlanti on toinen niistä kahdesta Euroopan maasta, jotka eivät ole ryhtyneet rajoittamaan jostakin uudesta ehdokasvaltiosta maihimme työhön saapuvien työntekijöiden liikkuvuutta. Tällaisia työntekijöitähän on jo paljon liikkeellä.

Kuunneltuani komission jäsenen ja ministerin esittämän luettelon erityisesti maahanmuutto- ja turvapaikka-asiassa annetusta lainsäädännöstä minun on sanottava, että vaikka tiedän kummankin heistä tarkoittaneen pelkkää hyvää, kaiken vireillä olleen lainsäädännön kuvailemisessa myötätunto tuntui jääneen jotenkin taka-alalle. On osattava ottaa huomioon se, mitä annettavaa näillä keskuuteemme asumaan tulleilla vierailijoilla on ollut monille maillemme, ja on osattava myös arvostaa sitä. Arvoisa ministeri, tätä pohtiessani tarkoitan omassa vaalipiirissäni toimivaa kampaamoa. Nuoret kiinalaiset opiskelijat lisäävät huomattavasti palvelun laatua ja kohottavat ilmapiiriä ja muuta sen sellaista siinä pienessä kampaamossa, johon me keski-ikäiset rouvat menemme leikkauttamaan hiuksemme. Me suorastaan jonotamme saadaksemme jonkun heistä pesemään hiuksemme. Vaikka tämä saattaa tuntua merkityksettömältä monien tämänpäiväisten vakavien aiheiden rinnalla, tästä asiasta on osattava iloita. Kyse ei ole pelkästään kielteisestä rikollisuudesta, vaan myös elämänlaadun huomattavasta paranemisesta.

Erityisesti arvoisa komission jäsen tuli maininneeksi eräät siviilioikeudelliset alat, joilla on hyväksytty viime vuonna hankkeita ja joista monien avulla kohotetaan huomattavasti kansalaistemme elämänlaatua. Olen itse erityisen kiinnostunut lasten suojelusta sekä Bryssel II -yleissopimuksen alaan kuuluvasta lasten tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta huoltajuusriitojen yhteydessä. Tiedän, että vastaavaa ei tapahdu usein parlamentissamme, mutta en voi jättää mainitsematta niitä vaikeuksia, joita olen kohdannut monissa tapauksissa Saksan liittotasavallan kanssa erityisesti isien hakiessa tapaamisoikeutta, kun lapset ovat palanneet laillisesti tai laittomasti takaisin Saksaan. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että Saksassa asuva huoltaja voi kovin helposti ja laillisesti muuttaa lasten nimen – kyse on lapsista, joilla on usein isän sukunimi – ilmoittamatta siitä isälle. Nimiä muutetaan laillisesti, millä aiheutetaan paljon huolta isille, joilta monissa tapauksissa evätään myös oikeus tavata lapsiaan sekä oikeudellisesti että sosiaalihuollon kautta. Valitettavasti omistani ja monien muiden ponnisteluista huolimatta nämä isät ovat sitä mieltä, että heidän on erittäin vaikeaa tavata lapsiaan. Vaikka komission jäsen otaksuu, että tällaista lainsäädäntöä ei usein käsitellä lehdissä, sanottakoon, että kyllä näitä asioita lehdissä käsitellään, sillä ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita tästä asiasta ja tähän asiaan liittyy oikeudenmukaisuuskysymyksiä, jotka on tunnustettava.

Arvoisa komission jäsen, loppuhuomiona pyytäisin teiltä vilpitöntä paneutumista sen pohtimiseen, onko jotakin, jolla voitte parantaa suhteitamme niihin maihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet Haagin yleissopimusta ja joihin monia lapsia edelleen viedään?

  Fernandez Martin (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on lähellä Euroopan kansalaisten sydäntä.

Sevillan Eurooppa-neuvoston kokouksessa todettiin selväsanaisesti, että unionin on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Lähtökohdaksi otettiin yhdennetty ja tasapainoinen strategia. Tavoitteena oli torjua tätä uudenlaista ihmisten hyväksikäyttöä, joka kohdistuu erityisesti naisiin ja lapsiin. Päivä toisensa jälkeen maahanmuuttajia saapuu unionin rajoille. Heitä saapuu idän ja etelän suunnalta Euroopan eteläisimpiin osiin. Sevillan Eurooppa-neuvoston jälkeen parlamentti ja komissio ovat tehneet kovasti työtä kehittääkseen ja jäsentääkseen yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaamme.

Jo jonkin aikaa kehitysyhteistyövaliokunta on korostanut sitä, että kehitysyhteistyöhön liittyvät toimemme on otettava paremmin osaksi unionin ulkoisia toimia siten, että otetaan huomioon muuttovirtojen lähtömaat. Tällä tavalla näiden muuttovirtojen hallintaa voidaan tehostaa. Tietenkin on tärkeää kehittää toimintaa rajoilla tehokkaammaksi. Paljon enemmän on silti tehtävä, jos halutut tavoitteet on määrä saavuttaa. On olennaisen tärkeää kehittää maahanmuuttajien lähtömaiden kanssa molemminpuolinen luottamussuhde ja yhteistyösuhde. Vain tällä tavalla voidaan päästä käsiksi muuttovirtojen taustalla oleviin syihin. Vain tätä kautta on mahdollista saada lisää keinoja ja myös parempia keinoja torjua köyhyyttä, joka on tietenkin kehittyneisiin maihin suuntautuvan maahanmuuton todellinen syy.

Unionin on pyrittävä sisällyttämään muuttovirtojen yhteinen hallinta tehokkaasti osaksi unionin suhteita kolmansiin maihin. Tämän vuoksi yhteistyösopimuksiin on sisällytettävä kaikkien osapuolten sitoumus siitä, että ne suorittavat omat velvollisuutensa rikollisliigojen torjunnassa. Kummallakin puolella rajaa juuri nämä liigat hyötyvät eniten ihmisten hyväksikäyttämisestä tällä tavoin. Kyse on nimenomaan uudesta ja sofistikoituneemmasta orjuuden muodosta.

Kaikkien unionin toimien on edistettävä myös vaurauden syntymistä, joka on ratkaiseva tekijä yhteisen kehityksen edistämisessä. Maahanmuuttajien salakuljetus on uudenlainen orjuuden muoto. Se tarjoaa kosolti mahdollisuuksia hyväksikäyttöön työpaikoilla. Se on myös korruption kasvualusta ja sisääntuloväylä henkilöille, jotka ovat uhka turvallisuudelle. Takaisinottosopimukset on otettava uutena tekijänä osaksi unionin suhteita kolmansiin maihin.

Lopuksi haluaisin puhua siitä, että esillä ovat kuluneen vuoden aikana olleet ne huomattavat rahasummat, joita maahanmuuttajat lähettävät kotimaihinsa. Käsittelykulujen periminen näistä rahalähetyksistä on pöyristyttävää. Joissakin tapauksissa ne tarkoittavat puhdasta koronkiskontaa. Arvoisa komission jäsen, tiedän, että tämä ei kuulu vastuualueeseenne, mutta katson velvollisuudekseni todeta, että komission olisi pystyttävä luomaan tarkoituksenmukaiset oikeudelliset välineet, joilla voidaan taata maahanmuuttajien ansioiden siirrot helposti ja turvallisesti. Näitä varoja voitaisiin käyttää yhteisten kehityshankkeiden edistämiseen kolmansissa maissa. Niitä voitaisiin käyttää myös sellaisten aloitteiden tukemiseen, joiden tarkoituksena on kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin vahvistaminen näissä maissa. Kaikki tämä olisi varsin pitkälti Monterreyn konferenssin päätelmien mukaista.

Kuluneen vuoden aikana on kuljettu oikeaan suuntaan, ja haluan kiittää komission jäsentä Vitorinoa hänen arvokkaasta panoksestaan, mutta ikävä kyllä meillä on vielä pitkä taival edessämme.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COLOM i NAVAL

  McDowell, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän oikein sydämellisesti parlamentin jäseniä siitä, että minulle on suotu kunnia saada heidän huomionsa tänään, ja myös heidän täällä esittämistään hyvin kattavista ja monipuolisista mielipiteistä. En ole kaikkien kanssa samaa mieltä, mutta olen kuunnellut tarkkaavaisesti keskustelua ja olen tietoinen siitä, että jos minun olisi mainittava kaikki puhujat, käytössäni oleva lyhyt vastausaika menisi kokonaan siihen, ilman että ehtisin käsitellä näiden monien puhujien esiin ottamia hyvin tärkeitä kysymyksiä ja puheenvuoroissa ilmenneitä hyvin tärkeitä teemoja.

Ensimmäiseksi puhun asiasta, joka oli keskeisellä sijalla monissa puheenvuoroissa, tarkastelemmepa sitten menneisyyttä tai tulevaisuutta, eli puheenjohtajavaltio Irlannin tehtävänä on saattaa jäljellä olevat asialistan kohdat päätökseen nöyrästi ja niin hyvin kuin vain mahdollista. Komission jäsen Vitorino saapuu neuvoston kesäkuun kokoukseen arvioimaan taannehtivasti sitä, mitä on saavutettu Amsterdamin sopimuksessa tarkoitetulla ajanjaksolla, ja hän voi halutessaan panna vireille Tampere II -ohjelman, jota koskevan prosessin alkuvaiheen valmistelu osuu Alankomaiden puheenjohtajakaudelle. Irlannin ja sen puheenjohtajakauden tehtäviin kuuluu puolestaan asialistalla yhä olevien kysymysten ratkaiseminen ja ponnistelujen kohdentaminen niihin.

On mainittu hidas edistyminen kahdessa keskeisessä Amsterdamin sopimukseen liittyvässä velvoitteessa, joilla tarkoitan turvapaikkapoliittisia direktiivejä. On varsin haastava tehtävä varmistaa yhteisymmärrys, jota tarvitaan näiden kahden lainsäädäntötoimen saattamiseksi päätökseen. Toisesta niistä – eli turvapaikkamenettelyjä koskevasta direktiivistä – sanottakoon, että vaikka onnistuisin löytämään asiassa poliittisen yhteisymmärryksen ennen toukokuun 1. päivää, seuraajani on tultava vastavalittuun Euroopan parlamenttiin varmistamaan tarpeellinen yhteispäätösmenettely. En halua näin ollen luoda epärealistisia odotuksia sen suhteen, mikä on saavutettavissa. Näiden kaikkien toimien edistäminen on joka tapauksessa vienyt kauan aikaa, ja yhdyn moniin jäseniin, kun he kertovat tuntevansa eräänlaista turhautumista sen vuoksi, että Amsterdamissa ja Tampereella asetettuja määräaikoja ei ole voitu noudattaa poliittisesti. Englannin kielessä on sellainen sanonta, että hevonen voidaan tuoda veden ääreen, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan eli toista voi opastaa, muttei pakottaa. Tämä on yksi ongelma. On päätettävä, onko olemassa poliittista tahtoa. Aiotaanko ne toimeksiannot kenties myös toteuttaa, joista neuvoston kokouksessa hetken huumassa päätetään? Onko halukkuutta ryhtyä siihen poliittiseen peruspuurtamiseen, jota tarvitaan sovittujen asialistojen toteuttamiseksi?

Toinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvä kysymys on seuraava: asialista ei saa olla tukahduttava, vaan sen on oltava mahdollisuuksia luova. Haluan myötäillä niitä puhujia, jotka muistuttivat meitä siitä, että esimerkiksi rikollisuuden torjunta tarkoittaa myönteisesti ponnistelua muutoin rikollisten uhreiksi joutuvien ihmisten oikeuksien kohentamiseksi ja palauttamiseksi. Kyse ei siis ole siitä, että sisäministerien tai oikeusministerien olisi oikeus- ja sisäasioiden tasolla kokoonnuttava yhteen kehittämään uusia tukahduttavia toimia vaan asian kääntöpuolesta eli yksilöiden oikeuksista ja oikeudesta hyödyntää täysimääräisesti vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta.

Yhdyn siihen, mitä jäsenet Collins, Beysen ja muut totesivat käytännön yhteistyön tärkeydestä. Terroristeja ei pelotella puitepäätöksillä. Terroristit eivät kavahda edes eräitä terrorismin osalta tehtyjen päätösten tuloksia, joita ovat esimerkiksi ankarammat rangaistukset rikoksesta tuomituille. Euroopan unionin suurimmat saavutukset terrorismin alalla eivät ole teoreettisia, vaan ne saavutetaan tekemällä päivittäin käytännössä konkreettista yhteistyötä jäsenvaltioiden eri virastojen ja eurooppalaisten virastojen välillä sen varmistamiseksi, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ei tuhoudu viheliään terrorismin vuoksi.

Emme saa näin ollen koskaan tarkastella näitä kysymyksiä yksinomaan lainsäädännöllisesti tai paperilla. Kysymyksiä on tarkasteltava myös käytännöllisesti, konkreettisesti ja yhteistyön pohjalta. Myös tämä on syytä sanoa Europolista. Olennaista ei ole loputon keskustelu siitä, kenelle tämä virasto on tilivelvollinen, vaan viraston toimivuus, jotta siitä kehkeytyy jäsenvaltioiden välisen yhteistyön moottori terrorismin torjunnassa.

Toisinaan vaarana on, että harjoitamme luomiskertomuksen politiikkaa: tulkoon valkeus ja valkeus tuli. Mielestäni tällaista näkökulmaa tarvitaan joillakin aloilla, joilla on tärkeää luoda poliittinen asialista ja oikeudellinen kehys tietyille kehitettäville aloille. Meidän olisi kuitenkin oltava hyvin tietoisia myös siitä, että turvallisuus, vapaus ja oikeus edellyttävät muutakin kuin pelkästään lainsäädännön laatimista. Meidän on toimittava niin, että tulokset myös saavutetaan.

Jäsenet Karamanou ja Banotti mainitsivat ne käytännön kysymykset, jotka liittyvät siviilioikeuteen ja sen soveltamiseen seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtuvan laittoman ihmiskaupan uhreihin, ja lisäksi perheoikeuden. Mielestäni näillä aloilla on nykyään saavutettu huomattavaa edistystä, mutta paljon on vielä tekemättä pyrittäessä turvaamaan erityisesti tavallisten ihmisten oikeudet, joita ovat oikeus välttyä seksuaaliselta hyväksikäytöltä tai esimerkiksi oikeus tavata omia lapsia. Kaikilla näillä aloilla on varmistettava se, että syntymässä oleva uusi Euroopan unioni on alue, jolla näitä oikeuksia kunnioitetaan, eikä alue, joka tarjoaa pikemminkin uusia mahdollisuuksia kiertää näitä oikeuksia.

Jäsen Hernández Mollar viittasi terrorismiin ja terrorismin uhrien muistamiseen. Yhdyn itse varsin pitkälti hänen näkemykseensä. Joskus pidämme terrorismia pelkästään lehtiuutisena, mutta meidän on keskityttävä uhrien oikeuksien puolustamiseen ja tunnustettava, että terrorismi aiheuttaa hirvittävää vahinkoa.

Haluaisin ottaa esiin myös maahanmuuttokysymyksen. On muodikasta todeta, että oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa keskitytään laillisen maahanmuuton torjuntaan, eikä siellä painoteta riittävästi laillista maahanmuuttoa ja sen vaikutuksia, kuten integroimista ja vastaavaa.

Haluisin yhtyä jäsen Banottin näkemyksiin, joista uskon monien täällä olevien olevan samaa mieltä ja jotka koskivat sitä, että Euroopan unioniin suuntautuva maahanmuutto ei ole vain väistämätöntä vaan myös toivottavaa. Maahanmuutto luo mahdollisuuksia, jotka rikastuttavat Eurooppaa kulttuurisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Maahanmuuttoa ei olisi nähtävä kielteisenä ilmiönä tai sellaisena ilmiönä, jota on valvottava tai jota olisi pyrittävä vähentämään. Maahanmuutto on eittämättä siihen globaalistuneeseen maailmaan kuuluva ilmiö, jossa elämme. Ne yhteiskunnat, joissa maahanmuuttoa voidaan käsitellä myönteisesti ja ilman pelkoa, ovat yhteiskuntia, jotka ovat maahanmuuton seurauksena paljon rikkaampia ja sisäisesti oikeudenmukaisempia.

Saattaaksemme puheenjohtajakautemme ohjelman päätökseen toivomme parlamentin ottavan kantaa kahteen vielä avoimeen asiaan. Otin tämän esiin valiokunnassa viime kuussa. Haluaisin korostaa vielä kerran sitä, että toivon parlamentin tekevän tässä asiassa yhteistyötä.

HVK:sta todettakoon, että on puheenjohtajavaltio Irlannin tehtävänä pyrkiä kuulemaan ja harkitsemaan sekä raportoimaan maaliskuussa pidettävälle neuvostolle HVK:n osalta mahdollisesti saavutetusta kehityksestä. Käsitykseni on, että tapahtuipa tämä kehitys nopeasti tai hitaasti, puheenjohtajavaltio Irlannilla on hyvin tärkeänä tehtävänään edistyä mahdollisimman paljon jäsenvaltioiden saamisessa sille kannalle, että olisi pyrittävä panemaan täytäntöön Euroopan unionin uusi perustuslaillinen sopimus.

Tämän sopimuksen eräästä piirteestä puhuakseni monet jäsenet mainitsivat avoimuuden tarpeen. Tämänaamuisessa keskustelussa on ollut havaittavissa tiettyä huolestumista avoimuuden puutteesta sekä siitä, että parlamenttia ei ole kuultu tai että se on sysätty sivuun oikeus- ja sisäasioiden alalla. Olen jo maininnut kuulemisen laajuuden nykyisellään. Kun yritetään saada 15 – ja piakkoin 25 – jäsenvaltiota yksimielisiksi tietyistä ehdotuksista, eräs ongelma on siinä, että on löydyttävä liikkumatilaa, jonka puitteissa niiden kanssa voidaan neuvotella ja ne voivat ilmaista käsityksensä paperilla. Pyydän parlamenttia ymmärtämään sen, että kaikki työasiakirjat – joista osassa kuvastuvat jäsenvaltioiden vaihtuvat näkemykset – voitaisiin saattaa julkisesti tutustuttaviksi, mutta toisaalta näiden asiakirjojen luonne luultavasti muuttuisi, jos ne olisivat jatkuvasti kaikkien tutustuttavissa. Jäsenvaltioiden laadittua kirjallisen kannanoton niiden joustavuutta ja halukkuutta myönnytyksiin vähentäisi huomattavasti se, että jok’ikinen päätöksentekoprosessiin kuuluva päätös olisi saatettava mahdollisimman laajasti kaikkien tutustuttavaksi. Tämän vuoksi pyydän arvoisia parlamentin jäseniä ymmärtämään sen, että päätöksentekoprosessissa, jossa on mukana 25 jäsenvaltiota, on löydettävä tasapaino tilivelvollisuuden ja tehokkuuden välillä.

Haluan kiittää jokaista jäsentä tästä hyvin rakentavasta ja innostavasta keskustelusta. Tiedän, että sekä puheenjohtajavaltio että komissio aikovat panna merkille kaikki täällä esitetyt ajatukset. Kiitän parlamenttia siitä, että se on tänään kohteliaasti kuullut minua.

  Ribeiro e Castro (UEN). – (PT) Arvoisa puhemies, olin pyytänyt puheenvuoroa ennen kuin ministeri McDowell pitäisi puheenvuoronsa neuvoston puolesta, koska halusin pyytää häntä tarkentamaan kantaansa eräästä tämänpäiväisen keskustelun pääteemasta eli ajatuksesta, jonka mukaan seuraava lainsäädäntökausi olisi avattava Tampere II -ohjelman merkeissä. Toivoisin neuvostolta tähän vasta-argumenttia tai omaa arviota. Päättelin arvoisan ministerin vastauksesta, että hänkin kannattaisi tätä ehdotusta, jonka komission jäsen heti hyväksyi. Olen puheenjohtajan kanssa samaa mieltä siitä, että puheenjohtajavaltio Irlannin tavoitteena on oltava tämän lainsäädäntökauden loppuun saakka mahdollisimman monen avoimen kysymyksen ratkaiseminen. Olen yhtä mieltä siitä, että tämä on selvä prioriteetti, ja kannatan sitä, mutta olisi myös tärkeää, että puheenjohtajavaltio ja neuvosto voivat lähettää selkeän signaalin seuraavalle puheenjohtajavaltiolle ja erityisesti Luxemburgille siitä, että tätä Tampere II -ohjelmaa pystytään kehittämään. Minua kiinnostaisi sen vuoksi saada tietää, siinä määrin kuin se on vain mahdollista, mitä ministeri McDowell tarkasti ottaen ajattelee asiasta.

  McDowell, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, tämä kuvastaa täysin näkemystäni. Tampere II -ohjelma on pantava vireille. Minulle olisi varsin mieluisaa voida paneutua tuohon prosessiin, mutta valitettavasti se työmäärä, joka minua odottaa eräiden kohtien saattamisessa päätökseen, on valtava. Toivotan Alankomaiden ja Luxemburgin puheenjohtajakausille onnea ja menestystä siinä, että ne onnistuisivat löytämään ennakkoluulottoman näkökulman uuden ja haastavan asialistan laatimiseksi Tampere II -ohjelman laajan viitekehyksen puitteissa.

  Vitorino, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän vielä kerran esittelijää ja kaikkia tähän keskusteluun osallistuneita puhujia.

Kun puhutaan komission nimissä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioista, on syytä korostaa sitä, että kaikki ehdotuksemme ovat olleet täysin valtioiden ja hallitusten päämiesten Tampereella päättämien tavoitteiden mukaisia. On tavattoman epäreilua ja silkkaa demagogiaa väittää, että komission lähestymistapa tähän alueeseen on löyhä. Näin ei ole missään tapauksessa. Kaikilla esitetyillä välineillä pyritään saavuttamaan tasapaino maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvien ennaltaehkäisevien ja myönteisten toimien ja toisaalta rajojen turvallisuuden takaamisen ja muuttovirtojen riittävän hallinnan välillä. Komissio on pyrkinyt saavuttamaan tämä tasapainon hyvin monipuolisilla ehdotuksilla. Myönnän arvoisille jäsenille sen, että joissakin tapauksissa neuvosto ei ole yltänyt kunnianhimoisuudessa samalle tasolle kuin komissio. Kuten te kaikki tiedätte jopa minuakin paremmin, tämä on ollut tavanomainen tapa rakentaa Eurooppaa eli vaiheittainen lähestymistapa ja asteittainen lähestymistapa. Jos verrataan tämän alan oikeudellisesti sitovaa säännöstöä – joka on oikein onnistunut ilmaus – viisi vuotta sitten voimassa olleeseen säännöstöön, on myönnettävä, että edistyminen on ollut valtavaa, emmekä saa olla itsellemme liian ankaria. Meidän on pystyttävä ennakoimaan ja olemaan aktiivisia sekä pyrittävä innostamaan kansalaiset lähitulevaisuudessa yrittämään yhä enemmän ja myös saavuttamaan yhä enemmän.

Kansalaisvapauksien alalla ilmenee jatkuvasti ristivetoa perusoikeuksien takaamisen ja turvallisuuden takaamisen välillä. Tasapaino ei ole itsestäänselvyys, vaan se on löydettävä päivittäin jokaisen päätöksen osalta erikseen. Olen rehellisesti sitä mieltä, että sisällyttäessämme perusoikeuskirjan uuteen perustuslailliseen sopimukseen, puhuessamme etujen turvaamisesta oikeudenkäynneissä ja sisällyttäessämme joitakin menettelyllisiä takeita rikosoikeudellisten seuraamusten lähentämistä koskeviin puitepäätöksiin, pyrimme löytämään tasapainon vapauden ja turvallisuuden välillä. Jäsen Santini muistutti meitä siitä, että yksi tämän lainsäädäntökauden suurimmista saavutuksista – ja toivon, että prosessi on mahdollista saattaa päätökseen ennen tämän parlamentin toimikauden päättymistä – on kansalaistemme vapaata liikkuvuutta koskeva uusi lainsäädäntö.

Muistutan teitä siitä, että kun kyse on ulkorajojemme turvallisuuden vahvistamisesta ja sisäisen turvallisuutemme takaamisesta, emme toimi tukahduttaaksemme vaan vapauden vuoksi. Meidän on vahvistettava ulkorajojemme turvallisuutta säilyttääksemme vapaan liikkuvuutemme ja voidaksemme poistaa sisäiset rajamme. Laillisten maahanmuuttajien integroinnissa olisi oltava tehokkaampia vapauden tähden. Tämän vuoksi meidän on taattava omille kansalaisillemme, että tilanne on hallinnassamme.

En voi väittää teille muuta, koska tämä on ollut sanomani heti alusta alkaen. Haluaisin kehottaa teitä lukemaan uudelleen marraskuussa 2000 päivätyn komission maahanmuuttopoliittisen tiedonannon ja vertaamaan sitä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin kaksi viikkoa sitten parlamentissa pitämään puheeseen. Olen pahoillani, jos tämä näyttää silmissänne itsekorostukselta, mutta pyydän teitä vertaamaan niitä keskenään ja sen jälkeen voimme puhua asiasta.

Kolmas huomioni liittyy tietosuojaan. Suoraan sanottuna kun kyse on biometriikan hyödyntämisestä joissakin matkustusasiakirjoissa, on oltava hyvin tarkkoja siinä, että valitsemamme tiedot, tietojen tallennusvälineet ja vastuullisten viranomaisten suorittamat valvonta- ja seurantamuodot ovat tilanteen mukaisia. Pyrkimykseni on kiinnittää huomionne siihen, että tällä hetkellä kolmannen pilarin alaan kuuluva tietosuoja on yksinomaan jäsenvaltioiden toimivallassa ja niiden vastuulla. Pyrimme luomaan Euroopan laajuisesti kaikille yhtäläiset säännöt sen takaamiseksi, että kaikissa 25 jäsenvaltiossa sovelletaan samanlaista henkilötietojen suojaa lainsäädännön soveltamisen valvonnan osalta. Tältä osin ensimmäisen pilarin alaan kuuluvat nykyiset direktiivit eivät ole riittäviä. Toivon voivani julkistaa nämä ehdotukset kesäkuuhun mennessä ja esitellä ne teille samalla.

Viimeinen huomioni liittyy budjettiin. Kiitän jäseniä Ribeiro e Castro ja Coelho siitä, että he kiinnittivät huomiota siihen, että kunnianhimoisten tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää rahoitusvälineitä. Kuten voitte nähdä niistä ehdotuksista, jotka komissio esitti eilen kauden 2007–2013 uusiksi rahoitusnäkymiksi, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalle alueelle on annettu kunnianhimoisten tavoitteidemme edellyttämät rahoitusvälineet.

Tampere II -ohjelman osalta yhdyn siihen, mitä ministeri McDowell äsken totesi. Toivon, että Alankomaiden puheenjohtajakaudella on mahdollista pitää Tampere II -ohjelmaa käsittelevä Eurooppa-neuvoston kokous. Mitä ehdotetaan tuota Tampere II -ohjelmaa käsittelevää kokousta varten? Otan esiin kolme keskeisintä seikkaa: ensinnäkin rehellisyyden nimissä Tampere I -ohjelman puutteet ja siinä kesken jääneet asiat on otettava perintönä Tampere II -ohjelmaan. Toiseksi perustuslaillisessa sopimuksessa asetetaan selkeät tavoitteet, ja Tampere II -ohjelman osalta olisi noudatettava tiukasti mainitussa sopimuksessa määriteltyä asialistaa. Viimeinen seikka on se, että Tampere II -ohjelmassa olisi – mikä onkin tarkoituksenmukaisempaa – painotettava laatua saatettaessa tämän alan eurooppalaista lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja painotettava myös säännöstön käytännön täytäntöönpanon valvontaa 25 jäsenvaltiossa. Odotan malttamattomana tästä aiheesta käytävää keskustelua, johon jäsen Hernández Mollar viittasi, ja komissio aikoo esittää omat ajatuksensa kesäkuussa 2004 julkistettavassa uudessa tiedonannossa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan maaliskuun toisella istuntojaksolla.

2. Ydinaseriisunta

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu PSE-, Verts/ALE-, ELDR- ja GUE/NGL-ryhmän laatimasta suullisesta kysymyksestä neuvostolle (B5-0008/2004) ja komissiolle (B5-0013/2004) ydinaseriisunnasta: ydinsulkusopimuksen vuoden 2005 tarkistuskonferenssi – ydinsulkusopimuksen kolmatta valmistelukomiteaa koskeva EU:n valmistelu (New York, 26.4.–7.5.2004).

  Wiersma (PSE), kysymyksen laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, olemme pyytäneet tätä keskustelua, koska YK:ssa aletaan pian valmistella ydinaseiden leviämistä vastustavan ydinsulkusopimuksen tulevaisuutta koskevaa uutta neuvottelukierrosta. Olemme tyytyväisiä siihen, että viime kuukausien aikana tästä aiheesta on päätetty antaa uusi erillinen päätöslauselma, josta äänestetään seuraavassa täysistunnossa. Mielestämme on tärkeää, että Euroopan unioni säilyttää tärkeän asemansa ja ottaa johtavan roolin tässä keskustelussa, joka koskee joukkotuhoaseita ja erityisesti ydinaseiden leviämistä ja viime aikoina kohtaamiamme vaaroja. Aihe on hyvin ajankohtainen, kun otetaan huomioon kaikki se, mitä tapahtuu parhaillaan Irakissa, Iranissa, Pohjois-Koreassa ja viime viikkoina myös Pakistanissa niin sanotussa Khanin tapauksessa.

Kuten jo totesin, huhtikuun lopulla pidetään myös kuulemistilaisuus, jossa käsitellään ydinsulkusopimuksen toimivuutta. Meillä sosiaalidemokraateilla on ensisijaisia periaatteita, joita voidaan soveltaa tähän keskusteluun: kannatamme monenvälistä lähestymistapaa, sillä kohtaamiimme ongelmiin ei ole olemassa kahdenvälisiä ratkaisuja. Kaikki ydinsulkusopimuksen tavoitteet ovat yhä voimassa, myös ne, jotka koskevat yleistä aseidenriisuntaa. Tunnustettujen ydinasevaltojen, kuten me niitä nimitämme, olisi näytettävä oikeaa esimerkkiä, ja pidämme täydellistä ydinkoekieltoa edelleenkin hyvin tärkeänä. Haluaisimme myös kehottaa niitä, jotka harkitsevat uusien niin sanottujen älykkäiden ydinaseiden kehittämistä, luopumaan suunnitelmistaan. On oikein kiinnittää huomiota hyvinvointivaltioihin, ja haluaisin painottaa, että kannatamme tältä osin vahvasti EU:n äskettäin Iranin osalta omaksumaa lähestymistapaa, jossa maa yritetään saada liittymään Kansainvälisen atomienergiajärjestön sopimuksiin ja tarkastuksiin taloudellisen, poliittisen ja diplomaattisen painostuksen keinoin. Samalla kun ydinsulkusopimusta tarkistetaan ja arvioidaan – ja arvostaisimme sitä, että neuvosto ja komissio reagoisivat tähän – olisi pohdittava myös, miten tarkastus- ja seuraamusjärjestelmää voidaan parantaa. Tämä on kuitenkin se tie, jota kulkemalla meidän pitäisi pystyä parantamaan maailman tilannetta. Huomiota olisi kiinnitettävä myös niiden ydinasevaltioiden mahdollisesti haitalliseen asemaan, joita ei ole tunnustettu mutta jotka on jätetty yksin asiantuntemuksen ja välineistön levittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Mainitsin jo lyhyesti Khanin tapauksen. Haluaisin vastauksen myös siihen. Mitä EU-maat ovat tehneet tähän mennessä estääkseen tällaisen toiminnan? Riski näyttää suurenevan jopa entisessä Neuvostoliitossa. Tehdyt aloitteet ovat käynnistyneet vain osittain, ja näkisin mielelläni neuvoston ja komission ryhtyvän toimiin myös tässä asiassa. Odotammeko vain, että jotain menee pieleen, vai yritämmekö tosissamme estää sen?

Vielä yksi kysymys: on sanomattakin selvää, että Lähi-idässä on tapahtunut aivan viime aikoina kiinnostavaa kehitystä, ja myös Libyassa on tapahtunut tässä asiassa avautumista. Voimme itse asiassa päätellä, että Iran on nyt jossakin määrin liittymässä ydinsulkusopimukseen. Libya luopuu ydinaseohjelmastaan. Irakilla näitä aseita ei näyttänyt olevan. Olisiko nyt aika katsoa, voimmeko aloittaa keskustelut Lähi-idän ydinaseettomasta alueesta?

  Evans, Jillian (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, ydinsulkusopimus on 189 kansan tekemä sopimus ydinaseiden poistamisesta. Kuitenkin 34 vuotta sen voimaantulon jälkeen tilanne on se, että Yhdysvallat haluaa tehdä ennalta ehkäiseviä ydinaseiskuja, Yhdistynyt kuningaskunta ei halunnut sulkea pois mahdollisuutta käyttää ydinaseita Irakissa, ydinaseiden tutkimus, kehitys ja testaus jatkuu, ydinaseet ovat yhä keskeinen osa Naton puolustussuunnitelmaa, taistelukäyttöön tarkoitettujen ydinaseiden uutta sukupolvea kehitetään ja avaruuden ydinasevarustelu on hyvässä vauhdissa.

Edellisessä vuonna 2000 pidetyssä tarkistuskonferenssissa hyväksyttiin 13-vaiheinen suunnitelma ydinsulkusopimuksen täytäntöön panemiseksi ja siinä uudistettiin myös ydinasevaltioiden yksiselitteinen tehtävä hävittää ydinaseensa. New Yorkin valmistelukomitea on viimeinen mahdollisuus panna tämä ohjelma täytäntöön ennen seuraavaa tarkistuskonferenssia vuonna 2005. Ellemme ota voimakkaasti kantaa nyt, ydinsulkusopimus uhkaa menettää merkityksensä – se on täynnä hyviä aikomuksia, mutta se johtaa vähäisiin poliittisiin toimiin. Euroopan unionin velvollisuutena on ottaa johtava rooli ja varmistaa, että tässä asiassa ryhdytään konkreettisiin toimiin.

Ydinaseet tekevät maailmasta epävarmemman ja vaarallisemman paikan. Kansainvälinen tuomioistuin päätti vuonna 1996, että ydinaseiden käyttö tai niiden käytöllä uhkaaminen on laitonta, ja tämän vuoksi ydinsulkusopimuksen lujittaminen on vieläkin tärkeämpää. Puhumme nyt todellisista, olemassa olevista joukkotuhoaseista ja niiden tuhoamisesta mahdollisimman tehokkaasti kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Kysymme puhemieheltä, neuvostolta ja komissiolta, millä tavoin EU tarkkaan ottaen valmistautuu New Yorkin valmistelukomiteaan. Millä tavoin on edistytty esimerkiksi 13 vaiheen toteutuksessa ja ydinaseettomien alueiden luomisessa? Kotimaani Wales julistautui ydinaseettomaksi vuonna 1982. Millä tavoin tuetaan Hiroshiman ja Nagasakin pormestareita, jotka tekevät uraauurtavaa työtä ja kannustavat kaupunkeja kaikkialla maailmassa työskentelemään täydellisen ydinasekiellon puolesta? Tämän olisi oltava meidän kaikkien tavoitteena.

  Roche, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, minulla on suuri ilo vastata puheenjohtajavaltion puolesta täällä esitettyyn kysymykseen.

Euroopan unioni on sitoutunut monenväliseen sopimusjärjestelmään, joka luo oikeudellisen ja normatiivisen perustan kaikille joukkotuhoaseiden leviämistä estäville toimille. Euroopan neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003 Euroopan unionin strategian joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi. Strategiaan sisältyy heinäkuussa 2003 Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa hyväksytyt asiakirjat, jotka ovat myös sen perustana.

Joukkotuhoaseita koskeva strategia korostaa EU:n erityistä sitoutumista ydinsulkusopimukseen. EU katsoo, että kaikki toimemme olisi keskitettävä tämän tärkeän kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden välineen säilyttämiseen ja vahvistamiseen. EU tukee vilpittömästi sopimuksen tavoitteita ja on sitoutunut panemaan tehokkaasti täytäntöön ydinsulkusopimuksen vuoden 2000 tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan sekä vuoden 1995 tarkistus- ja jatkamiskonferenssin päätökset ja päätöslauselmat.

EU on todennut toistuvasti, että ydinsulkusopimus on maailmanlaajuisen ydinsulkujärjestelmän kulmakivi ja keskeinen perusta ydinaseriisunnan toteuttamiselle sopimuksen VI artiklan mukaisesti. Viime vuonna pidetyssä vuoden 2005 tarkistuskonferenssin toisessa valmistelukomiteassa antamassaan lausunnossa EU kehotti jäsenvaltioita jatkossakin edistämään tehokkaasti ydinsulkusopimuksen saattamista maailmanlaajuiseksi ja sen noudattamista maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi suhtaudumme myönteisesti siihen, että Kuuba liittyi sopimukseen vuonna 2002 ja Itä-Timor vuonna 2003, sillä näin sopimus on lähempänä maailmanlaajuisuuden tavoitetta. On kuitenkin kolme maata – Intia, Israel ja Pakistan – jotka ovat vielä järjestelmän ulkopuolella, ja kehotamme niitä jatkossakin liittymään ehdoitta ydinsulkusopimukseen ydinaseettomina valtioina.

Neuvosto antoi 17. marraskuuta 2003 yhteisen kannan joukkotuhoaseiden ja maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämistä koskevien monenvälisten sopimusten saattamisesta maailmanlaajuisiksi ja niiden vahvistamisesta. Yhteisen kannan 4 artiklassa todetaan, että kaikkien valtioiden liittyminen ydinsulkusopimukseen on erittäin tärkeää. Tässä tarkoituksessa Euroopan unioni kehottaa kaikkia niitä valtioita, jotka eivät vielä ole ydinsulkusopimuksen osapuolia, liittymään siihen ehdoitta ydinaseettomina valtioina sekä noudattamaan kaikissa ydinlaitoksissaan ja ydinalan toimissaan Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ydinmateriaalivalvontajärjestelmän määräyksiä.

Toiseksi EU kehottaa voimakkaasti niitä valtioita, jotka eivät vielä ole tehneet IAEA:n kanssa sopimusta ydinmateriaalivalvonnasta, täyttämään velvollisuutensa ydinsulkusopimuksen III artiklan mukaisesti ja tekemään tällaiset sopimukset ensi tilassa.

Kolmanneksi EU edistää ydinsulkusopimuksen kaikkia tavoitteita.

Neljänneksi EU tukee ydinsulkusopimuksen vuoden 2000 tarkistuskonferenssin päätösasiakirjaa ja kyseisen sopimuksen vuoden 1995 tarkistus- ja jatkamiskonferenssin päätöksiä ja päätöslauselmia.

Viidenneksi EU edistää turvatakeiden tarkastelun jatkamista.

Lopuksi EU edistää toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että siviilitarkoituksia palvelevien ydinohjelmien mahdollinen väärinkäyttö sotilastarkoituksiin estetään tehokkaasti.

Neuvosto ei ole yleisesti analysoinut edistymistä 13 vaiheen täytäntöönpanossa. Euroopan unioni on kuitenkin sitoutunut edistämään järjestelmällisiä ja asteittaisia toimenpiteitä ydinaseiden riisumiseksi. Euroopan unioni edistää kaikkia toimenpiteitä ydinsulkusopimuksen VI artiklan, vuonna 1995 ydinaseiden leviämisen estämisen ja aseistariisunnan periaatteista ja tavoitteista annetun julistuksen 3 kohdan ja 4 kohdan c alakohdan sekä vuoden 2000 päätösasiakirjassa sovittujen käytännön toimien täytäntöön panemiseksi.

EU:n sitoutuminen täydelliseen ydinkoekieltoon on myös selkeä, ja se toistettiin vain vähän aikaa sitten EU:n marraskuussa 2003 antamassa yhteisessä kannassa monenvälisten sopimusten saattamisesta maailmanlaajuisiksi. EU tukee jatkossakin täydellisen ydinkoekieltosopimuksen pikaista voimaantuloa. Tätä voimaantuloa odotellessa kaikkia niitä valtioita, joilla on ydinasevalmius, kehotetaan keskeyttämään ydinaseiden koeräjäytykset tai muut ydinräjäytykset ja pitäytymään kaikista sellaisista toimista, jotka rikkoisivat täydellistä ydinkoekieltoa.

EU myöntää sellaisten ydinaseettomien alueiden merkityksen, jotka perustuvat kyseisillä alueilla olevien valtioiden vapaaehtoisiin järjestelyihin. Ne edistävät maailmanlaajuista ja alueellista rauhaa ja turvallisuutta. Suhtaudumme myönteisesti siihen, että ydinasevaltiot allekirjoittavat ja ratifioivat ydinaseettomia alueita koskevia asiakirjoja.

Tarkastuksia ja valvontaa koskevassa kysymyksessä EU katsoo ydinmateriaalin valvontatoimien olevan teknisiä välineitä, joilla pyritään sellaisen ympäristön säilyttämistä koskevaan poliittiseen tavoitteeseen, jossa ydinenergiaa voidaan käyttää rauhanomaisiin tarkoituksiin ilman ydinaseiden leviämisen vaaraa. Tässä yhteydessä kannatamme vahvasti Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastustehtävää. Unioni on myös sitä mieltä, että ydinmateriaalin valvontasopimusten tekeminen sekä niihin liittyvien lisäpöytäkirjojen täytäntöönpano on edellytyksenä tehokkaalle ja uskottavalle ydinmateriaalin valvontajärjestelmälle.

EU pitää jatkossakin hyvin tärkeänä terrorismin vastaista taistelua, ja se kannattaa vahvasti kaikkia sellaisia toimia, joilla pyritään estämään ydinaseiden, biologisten ja kemiallisten aseiden joutuminen terroristien käsiin. Joukkotuhoaseita koskevassa strategiassa korostetaan EU:n sitoutumista maastavientiä koskevan valvontapolitiikan ja valvontakäytäntöjen vahvistamiseen yhteistyössä EU:n kumppanien kanssa niin unionin rajoilla kuin niiden ulkopuolella. EU aikoo parantaa olemassa olevia maastavientiä koskevia valvontajärjestelmiä. Se kannattaa myös sitä, että ne maat, jotka eivät kuulu olemassa olevan järjestelmän ja järjestelyjen piiriin, noudattavat tiukkoja maastavientiä koskevia kriteerejä myös ydinmateriaalin osalta.

Neuvosto ei ole ilmoittanut kantaansa Proliferation Security Initiative -aloitteeseen. Kaikki jäsenvaltiot eivät osallistu tähän aloitteeseen. Neuvosto ei ole aikonut osallistua kansainväliseen pormestarien kampanjaan.

Ydinsulkusopimuksen vuoden 2005 tarkistuskonferenssin kolmas valmistelukomitea, joka järjestetään 26. huhtikuuta ja 7. toukokuuta 2004 välisenä aikana, on vuoden 2004 tärkein aseidenriisuntaa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva tapahtuma. Puheenjohtajavaltion ominaisuudessa pyrimme pääsemään Euroopan unionissa ja tärkeimpien kumppaneidemme kanssa sopimukseen, joka luo vankan perustan tarkistuskierroksen onnistumiselle. Tämä työ tehdään ensisijaisesti ydinsulkusopimusta käsittelevässä työryhmässä ja unionin troikkaan kuuluvan kolmen maan välisissä kokouksissa. Työhön kuuluu EU:n yhteisten lausuntojen laatiminen erilaisista sopimukseen liittyvistä näkökohdista. Puheenjohtajavaltio esittää nämä lausunnot valmistelukomiteassa. Puheenjohtajavaltio tiedottaa parlamentille Euroopan unionin perustamissopimuksen 21 artiklan mukaisesti, miten tässä asiassa edistystään.

  Patten, komissio. (EN) Olen iloinen, että minulla on tilaisuus osallistua tähän keskusteluun, vaikka joudunkin väistämättä kertaamaan samoja asioita, joita neuvoston puheenjohtaja jo taitavasti käsitteli.

Viimeaikaiset paljastukset ydinaseteknologian leviämisestä Iraniin, Libyaan ja Pohjois-Koreaan ovat tuoneet korostetusti esille, miten tärkeää on jatkaa ja tehostaa tiukkoja valvontatoimia. On historiallisesti merkittävä seikka, että Intian ja Pakistanin 1990-luvulla tekemät salaiset ydinasehankinnat ja tämän vaikutukset alueen vakauteen antoivat aihetta vakavaan huoleen. Myös Pohjois-Korean vetäytyminen ydinsulkusopimuksesta viime vuonna oli teko, joka vaaransi lähiseutujen ja koko kansainvälisen yhteisön vakauden.

Vuonna 1970 voimaan tulleella ydinsulkusopimuksella perustettiin kansainvälinen järjestelmä ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Järjestelmässä vahvistetaan tärkeimmät käyttäytymissäännöt. Siinä määrätään – kuten parlamentti varmasti tietää – ydinaseiden leviämisen estämisestä ydinsulkusopimuksessa tunnustettujen viiden ydinasevaltion ulkopuolelle, ja ydinaseiden levittämisestä tehdään kansainvälisessä yhteisössä laitonta. Sopimuksessa otettiin käyttöön ydinmateriaalin säänneltyä kauppaa koskeva periaate, ydinmateriaalivalvonnan käsite ja tietenkin perustettiin Kansainvälinen atomienergiajärjestö, joka tukee erinomaisella työllään tätä järjestelmää.

On ymmärrettävää, että huomio on kiinnittynyt paljolti järjestelmän puutteisiin, mutta usein aliarvioimme kuitenkin järjestelmän onnistumisia. Vuonna 1960 käydyssä väittelyssä presidentti John F. Kennedy näki mielessään maailman, jossa noin 20 valtiolla oli ydinasevalmius. Se, ettei hänen näkemyksensä koskaan toteutunut, on ollut suurelta osin ydinsulkusopimuksen ansiota. Esimerkiksi Etelä-Afrikka, Argentiina, Brasilia, Taiwan ja Etelä-Korea ovat luopuneet ydinaseiden levittämisestä toisaalta kansainvälisen painostuksen vuoksi mutta toisaalta myös kansallisen keskustelun ja yleisen mielipiteen perusteella tehtyjen järkevien ja viisaiden päätösten tuloksena. Myös Iranissa on viime aikoina tapahtunut myönteistä kehitystä, sillä se on nyt hyväksynyt lisäpöytäkirjan, samoin Libyassa.

Tätä taustaa vasten samalla kun tunnustamme ne erityisesti ydinaseiden leviämiseen ja aseriisuntaan liittyvät haasteet, joita ydinsulkusopimus joutuu kohtaamaan, olemme sitä mieltä, että tulevaan kolmanteen valmistelukomiteaan voidaan mennä kohtalaisen luottavaisin mielin. Ydinsulkujärjestelmässä saattaa olla joitakin puutteita, mutta ne eivät ole mielestämme pysyviä, ja mielestämme niitä voidaan korjata. Meidän on pyrittävä jatkossakin edistämään ydinsulkusopimuksen yleistä hyväksymistä myös niissä maissa, jotka ovat tähän mennessä kieltäytyneet tekemästä niin, erityisesti Intiassa, Pakistanissa ja Israelissa. Pohjois-Korean on liityttävä uudelleen sopimukseen. Meidän on myös laajennettava sopimuksen tärkeän lisäpöytäkirjan ratifiointia. Lisäpöytäkirjassa IAEA:lle annetaan laajemmat ja vahvemmat valtuudet suorittaa tarkastuksia. Tässä yhteydessä komission tehtävä on ensinnäkin avustaa puheenjohtajavaltiota, joka pitää edistymistä tällä alalla erittäin tärkeänä tavoitteena, ja toiseksi edistää EU:n mahdollisimman laajaa koordinointia.

Edellisten 12 kuukauden aikana EU on edennyt pitkin harppauksin joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan politiikkansa vahvistamisessa. Euroopan turvallisuusstrategiassa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2003, joukkotuhoaseiden katsotaan olevan nykyisin yksi suurimmista uhista Euroopalle. Samassa Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin EU:n strategia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi. Tätä strategiaa toteutetaan nyt konkreettisten toimenpiteiden avulla. Strategian täytäntöönpanotyötä tehdään nyt useilla aloilla, joita on niin paljon, ettei niitä kaikkia kannata nyt luetella, mutta mainitsen esimerkkinä muutaman tärkeimmistä.

Ensimmäinen toimenpide oli se, että yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi asiakirjan, jonka tarkoituksena on joukkotuhoaseita koskevan EU:n strategian huomioon ottaminen EU:n laajemmissa suhteissa kolmansiin maihin erityisesti sisällyttämällä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva lauseke näiden maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin. Tämä uusi sitoumus joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi on tärkeä, sillä EU:n uuden strategian mukaan joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva lauseke pyritään lisäämään kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin. Tämä koskee nyt esimerkiksi Syyrian kanssa parhaillaan käytäviä neuvotteluja, joissa joukkotuhoaseiden leviämisen estämiselle annetaan yhtä tärkeä asema kuin ihmisoikeuksille ja terrorismin vastaiselle taistelulle.

Neuvosto käynnisti vuonna 1999 Venäjän federaatiossa toteutettavaa asesulkua ja aseriisuntaa koskevan Euroopan unionin yhteisen toiminnan edistääkseen yhteistyötä Venäjän kanssa tämän pyrkiessä joukkotuhoaseisiin liittyvien perusrakenteiden, laitteistojen ja materiaalin turvalliseen, varmaan ja ympäristöä säästävään käytöstä poistamiseen tai niiden käyttötarkoituksen muuntamiseen. Hankkeisiin sisältyy Venäjän ydinasekelpoisen plutoniumin kemiallisen tuhoamisen ja siirtämisen tukeminen. Nämä hankkeet, jotka komissio toteuttaa tiiviissä yhteistyössä useiden jäsenvaltioiden kanssa, muodostavat pienen mutta tärkeän osan siitä yhteisön 1 miljardin euron rahoitusavusta, jonka yhteisö on myöntänyt vuonna 2002 Kanadassa pidetyssä kokouksessa käynnistetylle G8-ryhmän yleismaailmallinen kumppanuus -aloitteelle.

Aseiden leviämisen estämistä ja aseriisuntaa koskevan yhteistyöaloitteen puitteissa 20. ja 21. marraskuuta 2003 täällä Strasbourgissa komission johdolla pidetyssä parlamenttien välisessä konferenssissa tuotiin esille niitä tulevaisuuden suuria haasteita, jotka joudumme kohtaamaan, jos haluamme poistaa turvallisesti kylmän sodan aikaisten joukkotuhoaseohjelmien vaaralliset jäänteet. Konferenssin merkitystä lisäsi se, että se oli parlamenttien välinen kokous, johon osallistui tärkeiden kansallisten parlamenttien, muun muassa Yhdysvaltain kongressin ja Venäjän duuman, edustajia. Jotta joukkotuhoaseiden uhka voidaan poistaa, siitä on tehtävä kansallisten parlamenttien, alueellisten organisaatioiden ja koko kansainvälisen yhteisön ensisijainen tavoite, ja sellaisena sen on myös pysyttävä. Yhteisön kannalta olemme kiitollisia siitä, että Euroopan parlamentti on kiinnittänyt yhä enemmän huomiota uhan vähentämistä koskevien toimien riittävään rahoitukseen seuraavan talousarviovuoden aikana. Komissio pyrkii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa määrittelemään joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevat tulevaisuuden tavoitteet, ja parlamentin äskettäin tekemän päätöksen ansiosta komissio pystyy pian käynnistämään pilottihankkeen tämän työn edistämiseksi.

Olen kiitollinen saamastani tilaisuudesta osallistua tähän lyhyeen mutta tärkeään keskusteluun tästä kansainvälisesti hyvin merkittävästä aiheesta.

  Theorin (PSE). (SV) Arvoisa puhemies, ydinsulkusopimus ei ole vain ydinaseiden leviämisen estämistä koskeva sopimus. Se on myös ainoa sitova kansainvälisen sopimus ydinaseriisunnasta. Ydinaseettomat valtiot lupaavat olla hankkimatta ydinaseita ja ydinasevallat lupaavat hankkiutua eroon olemassa olevista ydinaseistaan. Nämä sitoumukset sisältyvät sopimuksen 5 artiklaan, jossa osapuolet lupaavat aloittaa vakavat neuvottelut hankkiutuakseen eroon kaikista ydinaseista. Kaikki ydinasevallat ovat allekirjoittaneet tämän lupauksen.

Edellisessä viisivuotiskokouksessa ydinasevallat lupasivat poistaa koko ydinasearsenaalinsa. Kokouksessa tehtiin ennen kaikkea yksimielinen päätös 13-vaiheisesta toimintaohjelmasta täydellisen ydinaseriisunnan täytäntöön panemiseksi. EU:n on tietenkin seuraavassa kokouksessa vaadittava, että näitä sitoumuksia noudatetaan. Irlanti on jo kauan toiminut aktiivisesti ydinaseriisunnan hyväksi esimerkiksi yhdessä kotimaani Ruotsin kanssa.

Aikooko neuvosto sitten vaatia, että nämä sitoumukset täytetään? Ydinasevallat ovat varmasti vähentäneet strategista ydinasearsenaaliaan. Yhdysvallat on sen sijaan kehittänyt niin sanottuja miniydinaseita, joita käytetään suoraan sodassa yhdessä niin sanottujen Bunker Buster -aseiden kanssa, jotka läpäisevät paksun kallion. Nämä toimet rikkovat selvästi ydinsulkusopimuksen 6 artiklaa. Yhdysvallat on myös tarkistanut ydinasepolitiikkaansa siten, että se voi käyttää ydinaseitaan paitsi sotatoimiin myös niin sanottuihin ennalta ehkäiseviin tarkoituksiin. Tämä rikkoo jo vakavasti kansainvälistä lainsäädäntöä. Sodan aloittaminen ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa rikkoo YK:n peruskirjaa ja merkitsee paluuta viidakon lakiin eli ennen Yhdistyneiden Kansakuntien perustamista sovellettuun vahvemman oikeuteen ajaa omia tarkoitusperiään. Euroopan parlamentille on tietenkin tärkeää vaatia päätöslauselmassaan, että ne osapuolet, jotka ovat allekirjoittaneet ydinsulkusopimuksen, noudattavat sitoumuksiaan. Niiden on ryhdyttävä tosissaan riisumaan ydinaseitaan ja keskeytettävä kaikkien uusien ydinaseiden kehittely. Miten komissio ja neuvosto aikovat vahvistaa näitä vaatimuksia seuraavassa ydinsulkusopimusta koskevassa kokouksessa?

  Van Hecke (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtaja El Baradei totesi äskettäin, että ydinasekonfliktin vaara on nyt suurempi kuin koskaan. Samalla kun Irak saatiin hallintaan, muu maailma muuttui eräänlaiseksi yksityisen joukkotuhoaseiden levittämisen supermarketiksi, jossa kaikki ydinaseita havittelevat maat ja jopa terroristit voivat tarttua tilaisuuteen. Lukuun ottamatta Libyassa ja Iranissa tapahtunutta edistystä meillä on hyvin vähän syytä olla optimistisia. Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska ovat kaikki ryhtyneet valmistamaan uuden sukupolven ydinaseita. Nyt kun jännitteet Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian välillä kasvavat, Saudi-Arabia on myös valitsemassa ydinasevaihtoehdon. Euroopassa koulutettu Pakistanin atomipommin tekijä Abdul Qadeer Khan välitti vuosien ajan ydinaseita koskevaa tietoa diktaattoreille ja mahdollisesti myös terroristeille. Kaupallisesti ajattelevien ydinasiantuntijoiden sekä moraalittomien yritysten ja valtion omistamien laitosten yhteistyö on madaltanut tuhoisan ydinsodan kynnystä. Nykyisin kaikki ovat sitä mieltä, että seurantajärjestelmä on saatettava ajan tasalle ja että sitä on tiukennettava. Kansainvälisen atomienergiajärjestön valmiuksia on lisättävä kiireellisesti, jos halutaan mahdollistaa tehokas valvonta. Euroopan unionilla pitäisi kuitenkin olla rohkeutta ryhtyä poliittisiin, diplomaattisiin ja taloudellisin toimiin niitä maita vastaan, jotka laiminlyövät tai välttelevät ydinaseiden leviämistä koskevaa valvontaa. Ei riitä, että vain tiukennamme valvontaa, vaan meidän on oltava myös valmiita toteuttamaan sitä yhdessä. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti siihen, että neuvosto ja komissio ovat luvanneet panna ydinsulkusopimuksen kokonaisuudessaan täytäntöön ja työskennellä kunnianhimoisten tulosten saavuttamiseksi vuoden 2005 tarkistuskonferenssin seuraavassa valmistelukomiteassa.

  Frahm (GUE/NGL). – (DA) Arvoisa puhemies, ensin kuulemme tässä salissa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevan keskustelun ja sen jälkeen kuulemme kaksi todella tärkeää komission jäsenen Pattenin ja puheenjohtajavaltio Irlannin esittämää puheenvuoroa. Meidän olisi oltava tyytyväisiä ja rohkaistuneita, mutta todellisuudessa olemme menossa aivan väärään suuntaan sekä ydinaseriisunnassa että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen tavoittelussa.

Yksi syy siihen, miksi olemme menossa väärään suuntaan, on se, että ydinsulkusopimuksen sisältöä ja myös sen henkeä noudatetaan vastahakoisesti. Tarkoitan erityisesti sopimuksen 6 artiklaa, joka koskee ydinaseiden poistamista. Edellisessä vuonna 2000 pidetyssä kokouksessa päätettiin perustaa erityinen ydinaseriisuntaa käsittelevä komitea. Sen jälkeen mitään ei ole tapahtunut. Tämä johtuu siitä, että ne maat, joiden pitäisi keskittää ponnistuksensa ja resurssinsa tähän kysymykseen, eivät joko halua tai eivät voi tehdä niin.

Tällä hetkellä on selvää, että emme voi odottaa yhdysvaltalaisten tukevan meitä tässä asiassa. He tekevät kovalla touhulla lähestulkoon juuri päinvastoin kuin mihin he ovat sitoutuneet. He ovat myös painottaneet, että he eivät aio noudattaa ydinsulkusopimuksen sisältöä eivätkä sen henkeä. Ottamalla käyttöön miniydinaseita, he ovat pikemminkin madaltaneet ydinaseiden käyttökynnystä kuin tehneet, mitä ovat luvanneet.

EU-maat eivät ole toimineet juurikaan viisaammin. Sen sijaan, että olisimme ottaneet tämän kysymyksen olennaiseksi osaksi transatlanttista vuoropuhelua, toimimme hyvin varovasti ja huomaavaisesti. Joudumme jossakin määrin mukaan Irakin sotaan ja kannamme kortemme kekoon myös monissa muissa toimissa, joita Yhdysvallat toteuttaa esimerkiksi Afganistanissa. Emme kuitenkaan huomauta, että ellei tähän ongelmaan suhtauduta vakavasti ja ellei sitä ratkaista, kaikkia puheitamme vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvasta alueesta voidaan käyttää korkeintaan ihmisten uneen tuudittamiseksi. Ainakaan niitä ei voi käyttää sellaisen maailman luomiseen, jollaisen me kaikki haluamme.

Liekkien keskellä ei voida elää vapaasti, turvallisesti eikä oikeudenmukaisesti, joten haluaisin, että näiden todella hienojen sanojen takana olisi hieman enemmän voimaa. On aina viihdyttävää kuulla komission jäsenen Pattenin lausuvan hienoja sanoja, mutta odottaisin häneltä hieman enemmän tarmokkuutta.

  McKenna (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, muutaman kuukauden päästä New Yorkissa järjestettävän ydinsulkusopimuksen kolmannen valmistelukomitean täytyy onnistua. Tähän pyrittäessä on tärkeää, että Irlanti varmistaa puheenjohtajavaltion ominaisuudessa sen, että jäsenvaltiot omaksuvat yhteisen kannan, joka täydentää niiden sitoutumista Thessalonikissa hyväksyttyyn EU:n strategiaan joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä. Kyse on nimittäin todellisista joukkotuhoaseista. Irlannilla on yhtenä ydinsulkusopimuksen alkuunpanijana tärkeä tehtävä tässä asiassa.

Haluaisimme tietää, mitkä ovat neuvoston ydinaseita käsittelevän työryhmän ensisijaiset tavoitteet ydinsulkusopimuksen valmistelukomiteassa. Parlamentin on saatava tietää, mitkä jäsenvaltiot ovat halukkaita yhteistyöhön ja mitkä eivät. Neuvoston olisi annettava parlamentille säännöllisesti tietoja asioiden etenemisestä ja etenkin ydinasearsenaalien purkamisesta, ydinaseettomista alueista ja ensi-iskupolitiikasta luopumisesta. Kyseessä on yleinen etu. Meidän on saatava tietää, missä määrin EU:n jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön 13-vaiheisen toimintaohjelman, joka hyväksyttiin vuonna 2002 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa.

On myös hyvin tärkeää, että puheenjohtajavaltio Irlanti ryhtyy ennakoiviin toimiin varmistaakseen, että Euroopasta tulee ydinaseeton alue, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska luopuvat ydinasearsenaalistaan ja että Naton ensi-iskupolitiikasta luovutaan. Neuvoston on laadittava lausunto siitä, millaista kehitystä EU:ssa on tapahtunut parlamentin vuonna 1995 laatiman ydinsulkusopimusta käsittelevän mietinnön jälkeen ja tietenkin myös sen myöhemmin laatimien monien päätöslauselmien seurauksena. Haluaisin puheenjohtajavaltion toimivan aktiivisesti ja tiedottavan parlamentille siitä, mitä neuvostossa tapahtuu.

  Maes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, kun kuulen teidän puhuvan neuvoston ja komission puolesta, mieleni pitäisi rauhoittua, mutta niin ei käy, sillä Hiroshiman tapahtumista lähtien olemme eläneet ydinsodan uhan alla, ja tämä uhka on ennemminkin kasvanut kuin pienentynyt. Meidän olisi lakattava antamasta tyhjiä lupauksia joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä ja valvonnasta. Tekopyhyys selvästikin leviää tässä asiassa, sillä ydinsulkusopimuksen jälkeen ydinmateriaalia hallussaan pitävien maiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Näyttää siltä, että tämä on tapahtunut oman unionimme jäsenvaltioiden avustuksella, ja niitä ei ole koskaan rangaistu eikä saatettu vastuuseen. Miten Israel onnistui kehittämään ydinpommin? Alun perin Ranskan, Belgian, Luxemburgin ja Saksan avustuksella. Kaikki ovat auttaneet tämän pommin rakentamisessa, ja nyt valitamme, että Israel ei kuulu ydinaseettomaan alueeseen, koska Yhdysvallat ei tietenkään halua pakottaa maata estämään ydinaseiden leviämistä. Tämän seurauksena myös arabeilla on jatkuvasti kova hinku saada käsiinsä ydinaseita. Huomaamme, että millään olemassa olevilla valvontatoimilla ei pystytty estämään Pakistanin ydinpommin tekijää Khania tekemästä tekosiaan kolmenkymmenen vuoden ajan ja pääsemästä kuin koira veräjästä. Samalla ydinmateriaalin saatavuus on parantunut tai sitä on alkanut saada mustasta pörssistä. Viiden vuoden aikana puolitoista kiloa halkeamiskelpoista ainetta on kadonnut Georgiasta. Neuvostoliiton hajoaminen on avannut mustan pörssin markkinat ydinmateriaalille. Toivon, että äänestätte pakkokeinojen puolesta ja vastustatte kauniita sanoja, sillä ne saavat kansalaiset vaipumaan uneen. He ovat nimittäin täysin hereillä.

  Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, en suhtaudu tähän asiaan yhtä optimistisesti kuin neuvosto tai komissio. Se, että kahdella Euroopan unionin jäsenvaltiolla on hallussaan ydinaseita, heikentää koko EU:n moraalista auktoriteettia joukkotuhoaseita koskevassa keskustelussa.

Kaikki pystyvät näkemään Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain hallitusten ylitsevuotavan tekopyhyyden, kun ne vaativat muita riisumaan ydinaseensa samalla kun ne itse lisäävät omaa ydinasevalmiuttaan. Tämä on kestämätön, tekopyhä ja hyvin hajottava tilanne. Viime aikoina olemme kuulleet puhuttavan paljon kansainvälisestä lainsäädännöstä, joten haluaisin muistuttaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Ranskaa siitä, että Haagissa sijaitsevan Kansainvälisen tuomioistuimen mukaan ydinaseet ovat moraalittomia ja laittomia. Ydinsulkusopimuksen kuudennessa tarkistuskonferenssissa tehtyjen sitoumusten mukaan kaikki ydinasevaltiot antoivat yksiselitteisen lupauksen purkaa ydinasearsenaalinsa täydellisesti, minkä seurauksena ne luopuvat ydinaseistaan. Siitä on nyt neljä vuotta, ja sen jälkeen on tapahtunut hyvin vähän kehitystä. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan pitäisi olla esimerkkinä ja purkaa yksipuolisesti omat ydinkärkensä. Yhdysvaltojen ydinaseet on poistettava välittömästä Euroopan maaperältä. Nämä ovat kieltämättä kunnianhimoisia tavoitteita, mutta jos suhtaudumme vakavasti joukkotuhoaseiden muodostamaan uhkaan, tämä on todellakin se tie, joka meidän on valittava.

  Puhemies. – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 26. helmikuuta 2004 Brysselissä.

3. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. Haluaisin tervehtiä viralliselle lehterille saapunutta Mercosur-maiden (Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn) parlamenttien ylä- ja alahuoneiden edustajien 15-jäsenistä valtuuskuntaa.

Valtuuskuntaa johtaa Argentiinan parlamentin jäsen ja Mercosurin parlamentaarisen sekavaliokunnan puheenjohtaja Alfredo Atanasof.

Vieraamme ovat täällä osallistuakseen Euroopan parlamentin ja Mercosurin parlamentaarisen sekavaliokunnan kuudenteen parlamenttien väliseen kokoukseen. Kokous pidetään tämän ja huomispäivän aikana Strasbourgissa.

Kuten tiedätte, Euroopan unioni ja Mercosur neuvottelevat taloudellista yhteistyötä sekä poliittista koordinointia ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta.

Minulla on suuri ilo toivottaa valtuuskunta tervetulleeksi ja toivottaa parlamenttien väliselle kokoukselle menestystä.

Hyvät parlamentin jäsenet, jotta voisimme siirtyä seuraavaksi äänestykseen, minun on ilmoitettava myös, että keskustelu, jossa käsitellään neuvoston julkilausumaa Euroopan unionin kannasta Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelin rakentamasta turva-aidasta järjestettävään kuulemiseen, aloitetaan vasta klo 15.00.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COX

4. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana äänestykset.

Georges Garot'n laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö maataloustulojen kehityksestä Euroopan unionissa (2002/2258(INI)) (A5-0022/2004)

(Parlamentti hyväksyi tekstin.)

⁂

Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö maataloudesta ja maatalouden tutkimuksesta osana yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista (2003/2052(INI)) (A5-0018/2004)

(Parlamentti hyväksyi tekstin.)

⁂

Stefano Zappalàn laatima oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyyden tunnustamisesta (KOM(2002) 119 – C5-0113/2002 – 2002/0061(COD)) (A5-0470/2003)

Ennen tarkistuksesta 20 toimitettua äänestystä

  Zappalà (PPE-DE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, tarkistuksessa ehdotetaan sanojen "riittävän pätevät" lisäämistä sanojen "ammattikuntien edustajat" edelle.

(Enemmän kuin 32 jäsentä nousi seisomaan, ja tarkistusta ei näin ollen otettu huomioon.)

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Giuseppe Garganin laatima oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymisestä (KOM(2003) 418 – C5-0320/2003 – 2003/0153(COD)) (A5-0025/2004)

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Dominique F. C. Souchet'n laatima kalatalousvaliokunnan mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi pohjoisen kummeliturskakannan elvytystoimenpiteistä (KOM(2003) 374 – C5-0314/2003 – 2003/0137(CNS)) (A5-0024/2004)

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Alejandro Cercasin laatima työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietintö työajan järjestämisestä (direktiivin 93/104/EY tarkistaminen) (2003/2165(INI)) (A5-0026/2004)

Ennen 12 kohdasta toimitettua äänestystä

  Cercas (PSE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmä ehdottaa mietinnön 12 kohtaan suullista tarkistusta, joka kuuluu englanniksi seuraavasti:

"Calls for the revision, with a view to the phasing-out, as soon as possible, of the individual opt-out proved for in Article 18(1)(b) of Directive 93/104/EC; in the meantime, calls on the Commission to identify practical ways of tackling potential or actual abuses of the opt-out provision, including seeking views on how best to strengthen the voluntary nature of the opt-out." ("Vaatii tarkistamaan direktiivin 93/104/EY 18 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yksilöllistä opt-out-mahdollisuutta sen poistamiseksi käytöstä asteittain mahdollisimman pian; pyytää komissiota tällä välin määrittämään käytännön tapoja opt-out-mahdollisuuden mahdollisen tai todellisen väärinkäytön estämiseksi, mukaan lukien parhaat mahdolliset tavat vahvistaa opt-out-mahdollisuuden vapaaehtoisuuteen perustuvaa luonnetta.")

(ES) Arvoisa puhemies, jotkin ryhmät haluavat myös jakaa tämän suullisen tarkistuksen kahteen osaan. Ensimmäinen osa päättyisi kohtaan "sen poistamiseksi käytöstä asteittain mahdollisimman pian" ja toinen osa alkaisi kohdasta "pyytää komissiota tällä välin" ja jatkuisi loppuun saakka.

  Lynne (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, jätin ELDR-ryhmän ja PPE-DE-ryhmän puolesta käsiteltäväksi yhteisen tarkistuksen. Voiko PPE-DE-ryhmä todellakin tehdä täyskäännöksen ja esittää suullisen tarkistuksen, joka on aivan päinvastainen kuin ryhmän alkuperäinen tarkistus? Samalla vaikuttaa siltä, että ryhmä on täysin eri mieltä konservatiivipuolueen kollegojensa kanssa – varjoesittelijähän kuului konservatiiveihin. Mikä on tarkistukseni tilanne…

  Puhemies. Olen pahoillani, että joudun keskeyttämään teidät. Emme avaa keskustelua uudelleen, mutta esititte hyvän menettelyä koskevan kysymyksen. Otan sen käsiteltäväksi. Jos 32 jäsentä vastustaa suullista tarkistusta, se raukeaa.

  Lynne (ELDR). – (EN) Eikö suullista tarkistusta pitäisi käsitellä tarkistuksesta toimitettavan äänestyksen jälkeen, koska siinä muutetaan pikemminkin kyseistä mietinnön kohtaa kuin käsiteltäväksi jättämääni tarkistusta?

  Puhemies. Jos äänestämme suullisesta tarkistuksesta, muutettu tarkistus 15 raukeaa, koska se sisältyy suulliseen tarkistukseen.

Siirrymme nyt menettelyä koskevaan kysymykseen. Vastustaako joku suullista tarkistusta?

  Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, eikö tarkistus 26S, jonka tarkoituksena on poistaa teksti, olisi käsiteltävä ennen suullista tarkistusta?

  Puhemies. Vastaus kysymykseenne on, että ellei 32 jäsentä vastusta suullista tarkistusta, jatkamme sen käsittelyä, sillä se on poliittisten ryhmien välinen kompromissi.

(Puhemies totesi, ettei kukaan vastustanut suullista tarkistusta.)

(Parlamentti hyväksyi päätöslauselman.)

⁂

Puhemies. – Äänestykset ovat päättyneet.

ÄÄNESTYSSELITYKSET

Garot'n mietintö (A5-0022/2004)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani toivottaa tervetulleiksi lehterille alueellisten edustajien valtuuskunnan Lombardiasta ja tyttäreni Elisabetta Fatuzzon. Kuultuaan, että minun on määrä puhua Euroopan unionin maataloustuloja koskevasta mietinnöstä hän huomautti minulle, että aikoinaan hedelmäpuista saatiin omenoita, päärynöitä ja kirsikoita, ihanan makeita kirsikoita, ja lisäksi oli vehnäpeltoja ja vihanneksia. Milloinkohan voimme taas korjata tätä satoa kotiseuduillamme, niin kuin meillä oli tapana? Milloinkohan voimme Aatamin tavoin saada Eevan suoraan puusta poimimia omenoita?

  Puhemies. Kiitos, jäsen Fatuzzo. Toivotamme tervetulleiksi vierailijaryhmänne Lombardiasta sekä tyttärenne Elisabettan.

  Berthu (NI), kirjallinen. – (FR) Maataloustulojen kehitystä Euroopan unionissa koskevassa Garot'n mietinnössä Euroopan parlamentti ilmaisee epäsuorasti tyytymättömyytensä Fischlerin uudistuksen tuleviin vaikutuksiin, vaikka se itse hyväksyi uudistuksen. Todellisuudessa juuri parlamentti hyväksyi komission toiveiden mukaisesti maatalouden sulauttamisen maailmanmarkkinoihin, tukien irrottamisen tuotannosta ja hintojen yhdenmukaisen laskemisen. Tätä on vaikea uskoa lukiessaan Garot'n mietintöä.

Nyt parlamentti tajuaa, että maanviljelijöiden tulotason säilyttäminen ja terveen maatalouden harjoittaminen kaikissa Euroopan maissa edellyttävät tuotantokustannusten mukaisia kannattavia hintoja ja riittävää ulkoista suojaa (12 kohta).

Olimme johdonmukaisempia torjuessamme Fischlerin uudistuksen ja ehdottaessamme Euroopan maatalouspolitiikan uudistamisesta käytävissä keskusteluissa maatalousmallia, joka ei olisi sisäisesti niin riippuvainen julkisista interventiojärjestelmistä ja jota suojattaisiin ulkoisesti ilman vientitukia, jolloin kannattavat ja luonnon kestävän hoidon kanssa sopusoinnussa olevat kotimarkkinahinnat määräytyisivät itsestään. Vain näillä keinoilla voidaan todella turvata Euroopan maatalouden tulevaisuus.

  Bordes, Cauquil ja Laguiller (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä tuodaan perustellusti esiin joitakin seikkoja YMP:stä, joka on lisännyt ennen kaikkea kapitalististen suurtuottajien ja suurten jakeluketjujen voittoja. Esittelijä ilmoittaa haluavansa tehdä pesäeroa tähän politiikkaan ja suojella maataloustuottajia, varsinkin pieniä tuottajia, kaikkialla Euroopan unionissa, jopa kaikkein syrjäisimmillä alueilla.

Emme vastusta kaikkein pienimpien tuottajien suojelua, ja se on ainoa syy olla äänestämättä tätä mietintöä vastaan. Sen sijaan vastustamme ehdottomasti kapitalistisen maatalouden tukemista.

Vastustamme myös tässä mietinnössä puolletun politiikan protektionistisia piirteitä, koska protektionismi on suoranainen uhka lukuisten kolmansien maiden maanviljelijöiden tulotasolle myös köyhimmissä maissa, ja aiheuttaa haittaa kuluttajille. Niinpä äänestimme tyhjää.

  Caudron (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin Garot'n erinomaisen mietinnön puolesta, ja haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni häntä hänen eurooppalaista maataloutta koskevasta työstään.

Garot on onnistunut löytämään tasapainon yhtäältä niiden välillä, jotka haluaisivat Euroopan luopuvan maatalouteen liittyvistä sitoumuksistaan maailmanmarkkinoiden hyväksi ja toisaalta niiden, jotka pitävät unionin talousarviota "lypsylehmänä", jonka tarkoitus rikastuttaa kaikkein rikkaimpia maataloustuottajia entisestään.

  Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Järkevä peruste unionin maataloustukien säilyttämiselle on, että niiden avulla pienet tuottajat pystyvät selviytymään tuotteidensa hintojen laskusta ja että ne auttavat säilyttämään maaseudun elinvoimaisena. Tämä peruste kumoutuu, jos verovaroja käytetään väärin rikkaiden maataloustuottajien ja monikansallisten maatalousyritysten rikastuttamiseksi.

Kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin hiljattain tekemän tutkimuksen mukaan EU:n maataloustuet hyödyttävät Yhdistyneessä kuningaskunnassa pääosin suurtilallisia. On esimerkiksi arvioitu, että rikkain heistä, Westminsterin herttua, saa maataloustukia noin 38 puntaa tunnissa.

Jopa esittelijä Garot, joka sosiaalidemokraattina valitettavasti pitää maatalouden vapauttamista luonnollisena ilmiönä, on nyt huomannut, että maataloustuissa on jotain vialla. Vuosina 1995–2002 maataloustuet nousivat 7 prosenttia, mutta samaan aikaan tilojen määrä laski 15,7 prosenttia. Jäljelle jääneiden tilojen koko kasvoi ja tuotanto tehostui. Maataloustuki jakaantuu epätasaisesti: 73 prosenttia suorasta tuesta menee 20 prosentille tiloja, vaikka niiden osuus pinta-alasta on vain 59 prosenttia ja työpaikoista vain 25 prosenttia. Esittelijä on huolissaan ennen kaikkea tiloista, jotka saavat tukea vähäisestä tuotannosta huolimatta. Itse olen pikemminkin sitä mieltä, että kullekin tilalle maksettavalla tuella pitäisi olla yläraja. Ilman tällaista toimenpidettä maatalouden tukemiseen tarkoitetut varat aiheuttavat ainoastaan tarpeetonta byrokratiaa ja johtavat epäoikeudenmukaiseen tulonjakoon.

  Mulder (ELDR), kirjallinen. – (NL) Äänestin tyhjää Garot'n mietinnöstä siitä huolimatta, että sen tavoitteena on kehittää ja uudistaa maatalouspolitiikan suuntaamista tuotannosta irrotettujen palkkioiden ja tehostetun maaseutupolitiikan avulla.

Mietinnössä ei kuitenkaan oteta riittävästi huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamista koskevia rajoituksia. Jopa käytettävissä oleva rahoituksen liikkumavara vaikuttaa toteutettaviin toimiin. Haluaisin erityisesti kiinnittää huomionne 25 kohtaan, jossa torjutaan maatalous- ja maaseutupolitiikan yhteisrahoitus. Mielestäni juuri pakollinen yhteisrahoitus on yksi tärkeimmistä välineistä, jonka avulla voidaan toteuttaa yhteistä maatalouspolitiikkaa tulevaisuudessa.

  Queiró (UEN), kirjallinen. (PT) Tässä mietinnössä keskitytään käsittelemään useiden jäsenvaltioiden nykyistä maataloustulokriisiä. Keskeinen kysymys onkin, missä määrin yhteisellä maataloustulopolitiikalla pystytään täyttämään sille perustamissopimuksessa määrätyt tavoitteet, eli varmistamaan tuottajille ja maaseudun asukkaille kohtuullinen elintaso. Vaikka maatalouden kokonaistulo nousi 7 prosenttia vuosina 1995–2002, tuloksen hintana oli tilojen määrän väheneminen 18 prosentilla. Olemme havainneet tämän ilmiön sosiaaliset kustannukset portugalilaisille maataloustuottajille, jotka ovat joutuneet luopumaan perinteisesti harjoittamastaan tuotannosta tai muuttamaan sitä.

Totuus on, että muihin tuotannonaloihin verrattuna maatalous on jäänyt jälkeen. Kokonaismääriin sisältyy myös valtavia eroja, kuten se, että 20 prosenttia tiloista saa 73 prosenttia YMP:n mukaisesta tuesta, vaikka kyseisten tilojen osuus maatalouden pinta-alasta on vain 59 prosenttia ja työpaikoista vain 25 prosenttia. Tilanne on poliittiselta ja sosiaaliselta kannalta kestämätön, ja selittää joidenkin sellaisten jäsenvaltioiden menettelyn, jotka haluavat säilyttää YMP:n mukaiset etuoikeutensa.

Äänestämällä mietinnön puolesta tuemme niiden mietinnössä annettujen suositusten sanamuotoa, jotka liittyvät hiljattain vahvistettuun YMP:n maaseudun kehittämisen pilariin, jota edistetään...

(Työjärjestyksen 137 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Ribeiro e Castro (UEN), kirjallinen. (PT) YMP:n myötä maatilojen määrä on laskenut rajusti – 15,7 prosenttia – vuosina 1995–2002, mikä on johtanut maataloustulojen kasvuun koko EU:ssa.

Tämä kasvu johtui todellisuudessa sekä tilojen määrän vähenemisestä että tilakoon kasvusta.

Myös toiminnan monipuolistaminen ja erikoistuminen ovat auttaneet säilyttämään maatalouden tulotason.

Maaseudun elävän todellisuuden tarkastelu jäsenvaltioissa kuitenkin paljastaa monissa tapauksissa, että tuottajat ovat riippuvaisia joko julkisista tuista tai hinta- ja markkinavaihteluista, joiden aiheuttama epävarmuus vähentää nykyaikaistamiseen ja viljelykasvien monipuolistamiseen tehtäviä investointeja.

Tilat keskittävät toimintaansa yhä enemmän, ja ellei tätä kehitystä torjuta, maaseutu tyhjenee. Tällöin vaarantuvat myös maaseudun ylläpitämät ulkoiset tekijät, joista osa on mittaamattoman arvokkaita.

"Kilpailukyvyn" ja "monitoiminnallisuuden" tavoitteet on sovitettava yhteen, ja samalla on varmistettava maataloustuottajien vähimmäisturva sekä luottamus kohtuulliseen elintasoon ja tulojen vakauteen. Näin taattaisiin elinkelpoinen yhteisön maatalous, jonka avulla pystytään säilyttämään mahdollisimman suuri määrä tiloja ja työpaikkoja EU:ssa.

Äänestin mietinnön puolesta.

  Souchet (NI), kirjallinen. – (FR) Äänestin Garot'n mietinnön puolesta antaakseni tunnustusta aloitteelle, jonka ansiosta olemme vihdoinkin voineet keskustella yhdestä maatalousmallimme säilyttämiseen liittyvästä peruskysymyksestä: maataloustuottajien tuloista. Tämän keskustelun avulla olemme päässeet eroon hajanaisista ja teknisistä lähestymistavoista, joita yleensä joudumme käyttämään tarkastellessamme komissiolta tulevaa säädösehdotusten tulvaa.

Halusin myös osoittaa olevani täysin samaa mieltä YMP:n keskeisten tavoitteiden tarkistamisesta, jota mietinnössä korostetaan: mietinnön mukaan on "vahvistettava alueellista maataloutta, jonka avulla pystytään säilyttämään kaikkialla mahdollisimman suuri määrä tiloja ja työpaikkoja", ja lisäksi tavoitteena on "maatalousväestön kohtuullisen elintason takaaminen ja tulojen vakauttaminen maataloustoiminnan ylläpitämiseksi koko unionin alueella".

Sen sijaan voin vain hämmästellä mietinnön ristiriitaista ajatuskulkua, kun siinä toisaalta hyväksytään säännönmukaisesti komission ehdotukset, olipa kyseessä sitten tukien irrottaminen tuotannosta tai ulkoisen suojan heikentäminen, ja toisaalta tuodaan esiin ne riskit, joita nämä ehdotukset aiheuttavat vääristämällä eurooppalaisen maatalousmallin täydellisesti.

En siis hyväksy Garot'n mietinnössä esitettyjä näkemyksiä, jotka liittyvät tukien irrottamiseen tuotannosta tai maaseudun kehittämiseen.

Graefe zu Baringdorfin mietintö (A5-0018/2004)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Tässä mietinnössä käsitellään edelleen maataloutta. Niinpä haluaisinkin maatalouden tutkimuksen edistyvän niin pitkälle, että rypäleistä voitaisiin tuottaa viiniä, joka ei vahingoita juojan maksaa. Haluaisin myös, että maatalous tuottaisi päärynöiltä maistuvia päärynöitä, omenoilta maistuvia omenoita, kirsikoilta maistuvia kirsikoita ja persikoilta maistuvia persikoita. Arvoisa puhemies, ennen kaikkea kuitenkin haluaisin, että minttu, joka on lempituoksuni, maistuisi ja tuoksuisi edelleenkin ja yhä enemmän mintulta, josta nautin valtavasti ja jota rakastan.

  Puhemies. Kiitän teitä maanläheisestä puheenvuorostanne.

  Bordes, Cauquil ja Laguiller (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) On itsestään selvää, että suurin osa maatalouden tutkimuksesta on tähän asti tavalla tai toisella suuntautunut aloille, joista kapitaliset elintarvikealan yritykset ovat toivoneet saavansa mahdollisimman paljon voittoa. Tässä mietinnössä puolletaan tutkimuksen suuntaamista uudelleen edes osittain sellaisille aloille, joiden tutkiminen on nykyään jäänyt vähälle huomiolle. Se olisi todellakin hyödyllistä, vaikka emme esittelijän tavoin välttämättä ajattelisikaan, että niin kutsutun kestävän maatalouden kehittäminen ja luonnonmukainen maataloustuotanto, joita hän kannattaa, tuottaisivat todellista hyötyä sen paremmin kuluttajille – ainakaan valtaosalle heistä – kuin pienille perhetiloillekaan.

Emme tietenkään vastusta maatalouden tutkimuksen uudelleen suuntaamista tällä tavoin emmekä sen rahoittamista julkisista varoista, kuten esittelijä toivoo. Tässä toivomuksessa korostuu selkeästi se, ettei markkinatalous kykene rahoittamaan tutkimusta, elleivät sen tulokset tuota nopeasti voittoa.

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Maataloudella on huomattava vaikutus ilmastoon, maaperään, biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemien tasapainoon ja maisemasuunnitteluun, toisin sanoen sillä on huomattavia ympäristövaikutuksia. Maatalous on elintärkeää sosioekonomista ja kulttuurista toimintaa, jolla olisi turvattava laadukas maataloustuotanto. EU:ssa tapahtuneet elintarvikkeisiin ja eläinten terveyteen liittyvät kriisit ovat osoittaneet nykyisen YMP:n mukaisen maatalousmallin kestämättömäksi. Nykyinen malli edistää tuotannon tehostamista, joka on täysin ristiriidassa maatalouden monitoiminnallisuuden kanssa.

Kestävän maatalouskulttuurin kehittämiseksi onkin tärkeää suunnitella, toteuttaa ja rahoittaa maatalouden tutkimusta, jossa otetaan huomioon maatalouden merkitys sekä maaseutualueiden kehitykselle että korkealaatuisten elintarvikkeiden tuotannolle. Tutkimuksen kuudennessa puiteohjelmassa tutkimukseen varatut vaivaisen kahden prosentin määrärahat ovat liian vähäiset, jotta niillä voitaisiin rahoittaa tutkimusta sellaisilla aloilla kuin kestävämmät viljelytavat, elintarviketurvallisuus ja elintarvikkeiden laatu, maatalouden vaihtoehtoiset tulolähteet (muu maatalouden raaka-aineiden käyttö kuin elintarvikkeiden valmistus), sukupuolinäkökohdat, uudet markkinoiden sääntelymenetelmät ja luonnonmukaisten tuotantotapojen parantaminen.

Muita aloja, joissa tutkimuksella on ratkaiseva merkitys, ovat geneettisesti muunnetut viljelykasvit ja biotekniikka. Tarkemmin ottaen meidän on tutkittava kysymyksiä, jotka koskevat geneettisesti muunnettujen viljelykasvien sekä muuntamattomien ja luonnonmukaisten viljelykasvien rinnakkaisviljelyä ja mahdollisia riskejä, jotka aiheutuvat kyseisten viljelykasvien levittämisestä ympäristöön ja niiden lisäämisestä ravintoketjuun.

  Queiró (UEN), kirjallinen. (PT) Käsiteltävänä olevassa mietinnössä korostetaan, että maatalouden alalla tehtävän tutkimuksen rahoitusta on lisättävä, jotta voitaisiin ottaa huomioon alan kehitys, kuten siirtyminen monitoiminnallisuuteen, maaseudun kehittämisen merkityksen kasvu sekä tarve lisätä tiettyjen erikoistuneiden maatalouskäytäntöjen, kuten luonnonmukaisen tuotannon, kannattavuutta.

Esittelijä vaatiikin, että tutkimuksen kuudennen puiteohjelman määrärahoja käytetään yleisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen alaan kuuluvien hankkeiden ja aloitteiden tukemiseen siten, että otetaan huomioon elintarviketuotannon ja tuotekehittelyn tarjoamat huomattavat mahdollisuudet paikallisen tuotannon ja talouden edistämiseen.

Olemme täysin samaa mieltä siitä, että mikäli haluamme vastata kuluttajien yhä suurempiin, muun muassa jäljitettävyyttä, hygienian valvontaa ja ainesosien laatua koskeviin vaatimuksiin, tarvitaan huomattavia investointeja laadun nostamiseksi ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Koska pk-yritysten ei ole helppo saada tällaisia investointeja, on luotava olosuhteet, joiden avulla teollisuudella tai alueellisilla tai kansallisilla toimijoilla on mahdollisuus näihin investointeihin julkisen rahoituksen turvin.

Siksi äänestin mietinnön puolesta.

  Ribeiro e Castro (UEN), kirjallinen. (PT) Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että maatalouden alan tutkimukselle on myönnettävä rahoitusta. Elintarviketutkimus ja tuotekehittely tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia edistää paikallista tuotantoa ja taloutta, mutta valitettavasti näitä mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi.

Kun otetaan huomioon alan viimeisin kehitys, kuten esimerkiksi monitoiminnallisuuteen siirtyminen, maaseudun kehittämiselle olisi mielestäni annettava sille kuuluva ensisijainen asema, ja tässä suhteessa varojen myöntäminen tutkimuksen kuudennesta puiteohjelmasta saattaisi auttaa.

Mielestäni kuluttajien lisääntyneet vaatimukset, joihin suhtaudun myönteisesti ja joita kannatan, ansaitsevat todellakin unionin toimielinten täyden tuen.

Toimielinten on osaltaan edistettävä paitsi mahdollisuuksia jäljittää tuotteen kulkeutumista "tilalta pöytään" myös tiettyjen maatalouden erityistoimintojen, kuten luonnonmukaisen viljelyn, kannattavuutta.

Jäljitettävyyteen, hygienian valvontaan ja ainesosien laatuun on tehtävä vielä huomattavia investointeja laatutason nostamiseksi ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Siksi äänestin mietinnön puolesta.

Zappalàn mietintö (A5-0470/2003)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Äänestin tietenkin tämän ammattipätevyyden tunnustamista koskevan mietinnön puolesta, koska sen tavoitteena on, että lääkäreistä valmistuisi eurooppalaisia lääkäreitä, jotka tunnustetaan sellaisiksi kaikkialla Euroopassa. Sama koskee eurooppalaisia lakimiehiä, kirjanpitäjiä ja arkkitehtejä. Arvoisa puhemies, olemmehan mekin jo Euroopan parlamentin jäseniä. Eikö tämä osoita, että voimme menestyksekkäästi toimia parlamentin jäseninä, vaikkei meidän tarvitsekaan suorittaa lisäkokeita, jotta meidät tunnustettaisiin kaikkialla Euroopassa. Me olemme siis esimerkki siitä, että on käytännössä mahdollista muodostaa yhteinen eurooppalainen ammattikunta. Aivan kuten mekin olemme onnistuneet suoriutumaan tehokkaasti työstämme parlamentin jäseninä, se on mahdollista myös kaikille muille ammattiryhmille. Toivottavasti se toteutuu pian.

  Alyssandrakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Me Kreikan kommunistiseen puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestimme mietintöä vastaan, koska siinä pyritään "avoimuuden" ja "ammattipätevyyden tunnustamisen" varjolla kaventamaan tutkintojen tieteellistä perustaa, vaikka tieteen ja tekniikan kehitys edellyttävät koulutuksen parantamista.

Kuten mietinnöstä käydyn keskustelun aikana huomautimme, mietinnön tavoitteena on jatkaa työmarkkinoiden vapauttamista suuryritysten eduksi, ja siinä puututaan jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmään esittämällä korkeakoulutusta heikentävää koulutusmallia. Lisäksi mietinnössä yhdenmukaistetaan alaspäin lailla suojattujen ammattien harjoittamisen edellyttämiä pätevyysvaatimuksia.

Ensinnäkin kyse on esimerkiksi insinöörien kohdalla eriarvoisesta kohtelusta, kun viisivuotisen korkeakoulututkinnon suorittaneet pätevät insinöörit rinnastetaan kolmivuotisen koulutuksen suorittaneisiin insinööreihin. Toiseksi direktiivissä esitetty ammattipätevyyden heikentäminen nostaa esiin yleiseen etuun ja elintärkeisiin sosiaalisiin ja ruohonjuuritason vaatimuksiin liittyviä kysymyksiä herkillä aloilla, joita ovat esimerkiksi maanjäristyksiltä suojautuminen, rakennusala sekä luonnonympäristön ja rakennetun ympäristön parantaminen.

Lisäksi parlamentti äänesti täysistunnossa niiden tarkistusten puolesta, joiden tavoitteena on tunnustaa sellaiset yliopistollisten laitosten myöntämät tutkintotodistukset, jotka eivät kuitenkaan vastaa korkeakoulujen tutkintovaatimuksia. Esimerkiksi tunnetut Liberal Study Centres -laitokset, jotka ovat yhteydessä ulkomaisiin yliopistoihin, rinnastavat laitoksistaan valmistuneet kreikkalaisista korkeakouluista valmistuneisiin siitä huolimatta, että kyseisten laitosten opintoja ei Kreikassa tunnusteta korkeakouluopinnoiksi.

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mielestäni mietinnössä on esitetty aiheellista kritiikkiä komission ehdotuksesta, varsinkin siltä osin kuin se liittyy väliaikaisiin toimenpiteisiin palvelujen tarjonnan määrittämiseksi ja mahdollisuuteen välttää sosiaaliturvamaksujen maksaminen.

Portugalissa keskeinen tekijä tiettyjen ammattien sääntelyn ja niihin pääsyn rajoittamisen kannalta on perustuslain 47 artikla. Rajoituksia voidaan asettaa vain kansalliskokouksen antamalla lainsäädännöllä. Ammatteihin pääsyä voidaan rajoittaa vain silloin, kun muut perusoikeudet – ihmisten henki, terveys ja turvallisuus sekä omaisuuden suoja – vaarantuvat. Tässä on kuitenkin aina noudatettava suhteellisuutta ja tarvetta sekä varmistettava toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus.

Ajatus kaiken ammattilainsäädännön kokoamisesta yhteen direktiiviin, jossa otetaan huomioon kunkin ammatin erityispiirteet, olivatpa kyseessä sitten lääkärit, eläinlääkärit, sairaanhoitajat, synnytyslääkärit, arkkitehdit tai hammaslääkärit, on hyväksyttävä, sillä kyseessä ovat ihmisten henki, terveys ja turvallisuus sekä omaisuuden suoja.

En kuitenkaan voi hyväksyä ja käsittää sitä, etteivät muut ratkaisevasti työterveyteen ja -turvallisuuteen vaikuttavat terveydenhuoltoalan ammattilaiset kuulu direktiivin soveltamisalaan. Tarkoitan esimerkiksi työturvallisuusviranomaisia, biologeja, työsuojeluhenkilöstöä sekä diagnostiikasta ja kuntoutuksesta vastaavaa henkilöstöä. Direktiiviehdotus, jossa ei selkeästi säädetä, että ammattipätevyyden tunnustamiseksi koulutuksen on perustuttava ...

(Työjärjestyksen 137 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Krivine ja Vachetta (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Eurooppalaisten tutkintojen tunnustamista koskevalla mietinnöllä laajennetaan mahdollisuutta palvelujen tarjoamiseen ja yhdenmukaistetaan tutkinnot liikkuvuuden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden lisäämiseksi Euroopassa. Tunnustamisen tarkoituksena on antaa asiakkaalle takeet palvelun tarjoajan työn laadusta ja auttaa asiakasta löytämään vastuullinen henkilö, jos hän ei ole tyytyväinen palveluun sekä vakuuttamaan hänet riskien varalta. Mietinnössä ei kuitenkaan ole sanallakaan mainittu ammattipätevyyden tunnustamisesta seuraavia oikeuksia tai sen antamia takeita, työntekijöiden aseman tai työolojen yhdenmukaistamista tai koulutusvaatimusten parantamista.

Vastustamme toimia, joiden tavoitteena on antaa yrityksille ja asiakkaille mahdollisimman kattavat ammatillista liikkuvuutta koskevat takuut, mutta jättää työntekijät kokonaan ilman niitä. Vastustamme toimia, joilla edistetään sosiaalista polkumyyntiä kilpailuttamalla palkansaajia säälittä ilman minkäänlaisia takuita ja heikennetään siten heidän asemaansa ja oikeuttaan sosiaalietuuksiin. Kannatamme ammattipätevyyden yhdenmukaistamista siten, että se kytketään erottamattomasti työntekijöiden aseman määrittelyyn, työoloihin sekä palkkoja ja sosiaaliturvaa koskeviin sosiaalisiin sitoumuksiin. Näin mahdollistettaisiin liikkuvuus, joka edistäisi elin- ja työolojen parantamista kaikissa Euroopan maissa. Äänestimme siis Zappalàn mietintöä vastaan.

  Lulling (PPE-DE), kirjallinen – (FR) Parlamentin käsiteltäväksi jätettyyn mietintöön on tehty valtava määrä tarkistuksia, joista keskityn vain yhteen, nimittäin johdanto-osan 21 kappaletta käsittelevään tarkistukseen 20.

Itse asiassa Euroopan arkkitehtineuvosto vetosi minuun Luxemburgin suurherttuakunnan arkkitehtien ja insinöörikonsulttien liiton kautta.

Tarkistuksella lisättäisiin direktiiviin käsite tarkastajista (surveyors), jotka voivat tarjota rakennussuunnittelupalveluita. Lisäämällä direktiiviin kyseisiä tarkastajia koskeva maininta tunnustettaisiin ammattikunta, joka on olemassa vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa ja jonka harjoittajat eivät osallistu rakennusten suunnitteluun. Kyseisissä maissa "määrälaskijat" (building surveyors) osallistuvat satunnaisesti rakennusten suunnitteluun. Koska kyseinen tarkastajan ammatti ei ole yleinen kaikkialla Euroopassa, tarkistuksen eri kielitoisinnot aiheuttavat sekaannusta siitä, kenellä on pätevyys rakennusten suunnitteluun. Ranskalaisessa toisinnossa käytetään tarkastajista sanaa "géomètres" (maanmittarit), jotka eivät kuulu samaan ammattiryhmään.

Äänestän siis tätä mielestäni vaarallista tarkistusta vastaan.

  Manders (ELDR), kirjallinen. (NL) Kansanpuolue vapauden ja demokratian puolesta on erityisen ilahtunut siitä, että kompromissitarkistukset, joista on päästy yksimielisyyteen, ovat täysin Europass-todistuksen käyttöönotosta tehdyn komission aloitteen mukaisia. Kyseessä on Internet-järjestelmä, jonka pitäisi edistää tutkintotodistusten ja tutkintojen vertailtavuutta EU:ssa. Kompromissiin kuuluu aikapohjainen pistejärjestelmä, joissa kullekin koulutukselle myönnetään laatupisteitä. Järjestelmällä taataan, että koulutuksen arvioinnissa korostetaan koulutuksen pituuden sijasta sen laatua. Kuluttajien suojelemiseksi yhdessä kompromissitarkistuksessa on lisäksi tiukennettu oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät sellaisiin ammatteihin, joihin sisältyy muita kuin direktiivissä tarkoitettuja hoitopalveluja. Tämä edellyttää ammatinharjoittajan pakollista merkitsemistä rekisteriin ja vakuuttamista hänen tarjotessaan väliaikaisesti palveluitaan toisessa jäsenvaltiossa. Myös naisiin pätevät samat työmarkkinoille pääsyä koskevat oikeudet. Ehdotuksesta on poistettu syrjivä säännös, jonka mukaan ammattipätevyyden säilyttäminen on mahdollista vain, jos ammattitoimintaa on harjoitettu keskeytyksettä kahden vuoden ajan viimeisten viiden vuoden aikana. Direktiivillä on ratkaiseva merkitys liikkuvuuden edistämisessä työmarkkinoilla, ja se on oleellinen edellytys Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle. Avoimen tutkintojärjestelmän merkitys lisääntyy varsinkin laajentumisen vuoksi, sillä se lisää entisestään siirtymistä yhteisön sisällä.

  Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Nuorille sanotaan, että heidän on entistä helpompi työskennellä ulkomailla. Joillekin väliaikainen työskentely ulkomailla tarjoaa hauskan mahdollisuuden saada kokemusta, mutta ei kuitenkaan niille, joille se on välttämätöntä sen vuoksi, että oman ammattialan työpaikat häviävät kotimaasta, niin että niitä on enää vain kaukana asuinseudulta. Ihmiset eivät kaiken kaikkiaan ole kovin innostuneita työskentelemään ulkomailla huonommalla palkalla saamatta tunnustusta ammattipätevyydelleen. EU:n propagandan mukaan jokaisella on oikeus työskennellä kaikissa jäsenvaltioissa kyseisen valtion normaalin palkkatason mukaisella palkalla, ja tutkinnot tunnustetaan vastavuoroisesti. Käytäntö eroaa kuitenkin melkoisesti tästä ihannekuvasta. Ulkomaalaiset opettajat eivät ole päteviä tekemään samanlaista työtä Ranskassa ja Italiassa. Hiljattain saatujen vetoomusten mukaan Kreikka ei tunnusta kreikkalaisten ulkomailla suorittamia korkeakoulututkintoja, ja myös Baden-Württembergissä ja Skotlannissa on ongelmia. Minusta ei vaikuta siltä, että ongelmat voitaisiin todella ratkaista viiteentoista direktiiviin ehdotetulla tarkistuksella. Parhaassa tapauksessa vapaiden ammattien harjoittajat voivat sijoittautua vapaammin, minkä ansiosta ulkomaalaisten ei enää tarvitse täyttää lupa- ja rekisteröitymisvaatimuksia, jotka kuitenkin ovat edelleen pakollisia heidän kotimaisille kollegoilleen. Erikoislääkäreiden mukaan Euroopan komissio ei ole säännellyt kovinkaan hyvin heidän tutkintojensa yhtäläistä asemaa. Valitukset ovat siis tulleet jäädäkseen.

  Ries (ELDR), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen siihen, että ammattipätevyyden tunnustamista Euroopan unionissa koskeva Zappalàn mietintö hyväksyttiin tänään. Unionin laajentuessa työntekijöiden, varsinkin lääkäreiden, hammaslääkäreiden, sairaanhoitajien, eläinlääkäreiden, kätilöiden, apteekkareiden ja arkkitehtien, vapaa liikkuvuus EU:ssa edellyttää selkeää ja yhdenmukaista tutkintojärjestelmää.

Mielestäni on tärkeää säilyttää nykyinen säännöstö ja etenkin lääkäreiden korkeat pätevyysvaatimukset yksilöllisiä arvoja kunnioittavan eurooppalaisen hengen mukaisesti. Sen vuoksi äänestin tarkistusta 155 vastaan. Erikoislääkäreiden koulutuksen pituuden määräämiseksi olisi itse asiassa ollut suositeltavaa ottaa käyttöön joustava järjestelmä, jossa otetaan huomioon korkeakoulututkinnon kehitys.

Äänestin myös tarkistusta 156 vastaan, sillä siinä ei selkeytetä ammattipätevyyden automaattisen tunnustamisen soveltamisalaa eikä anneta jäsenvaltioille valinnanvapautta tunnustaa lääketieteen erikoisaloja. Toivon, että neuvosto ottaa tähän kysymykseen voimakkaasti kantaa ja ottaa paremmin huomioon myös ammatillisten järjestöjen, varsinkin lääkäreiden ammattijärjestön, näkemykset, sillä emme saa unohtaa, että siitä on loppujen lopuksi hyötyä potilaille.

Garganin mietintö (A5-0025/2004)

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Matkustin Milanosta Roomaan autolla. Minun oli mentävä tapaamaan äitiäni, jota en Euroopan parlamentin jäsenelle kuuluvien velvoitteiden takia ole tavannut vähään aikaan.

Bolognan ja Firenzen välillä oli valtava liikenneruuhka, jota ranskalaiset nimittävät sanalla bouchon (tulppa). Emme voineet jatkaa matkaa, koska eteemme oli pysähtynyt kuorma-autoista, rekoista ja henkilöautoista muodostuva jono. Näin jäsen Garganin, tämän mietinnön esittelijän, odottavan minua siellä. "Mitä te täällä teette, Gargani?" kysyin häneltä. Hän vastasi: "Olen täällä osoittaakseni teille, mitä tapahtuu, jos moottoriajoneuvojen yhdenmukaistamista koskevaa mietintöäni ei hyväksytä. Katsokaa, yksi ajoneuvo on kaatunut. Muistakaa siis huomenna parlamentissa äänestää mietinnön puolesta." Tämä oli unta, sillä en koskaan tavannut jäsen Gargania, mutta mielestäni on oikein äänestää mietinnön puolesta, ja niin olen myös tehnyt.

  Ribeiro e Castro (UEN), kirjallinen. (PT) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, joka koskee komission ehdotusta yhtenäisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta ajoneuvoalalla siten, että nykyisin vain henkilöautoja koskevat EU:n tyyppihyväksynnän periaatteet ja menettelyt ulotetaan koskemaan kaikkia moottoriajoneuvoja.

Ajoneuvoalalla tapahtuneen kehityksen ja unionin laajentumisen vuoksi on välttämätöntä ottaa käyttöön moottoriajoneuvojen yhtenäinen pakollinen tyyppihyväksyntäjärjestelmä ja korvata kansalliset menettelyt. Tämä voi hyödyttää Euroopan ajoneuvoteollisuutta esimerkiksi alentamalla tuotantokustannuksia ja helpottamalla markkinoille pääsyä ja toiminnan laajentamista Euroopassa. Lisäksi näillä toimilla parannetaan liikenneturvallisuutta ja ympäristönsuojelua.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä nimenomaan siitä, että ehdotuksessa pienille ja keskisuurille valmistajille asetetut vaatimukset tekevät tyhjäksi ne edut, joita heille saattaisi koitua ehdotuksen toteuttamisesta. Vaadittu vuotuisen tuotannon raja on asetettu liian matalaksi, ja tämä saattaa jarruttaa eurooppalaisten pk-yritysten tuotantoa ja estää siten niiden kehitysmahdollisuuksia ja teknologisia innovaatioita.

Järjestelmän voimaantuloa edeltäviä siirtymäkausia on myös pidennettävä, jotta otettaisiin huomioon mukauttamistarve, joka koskee sekä tuottajia että kaikkia niitä, joiden on noudatettava uusia menettelyitä.

Äänestin mietinnön puolesta.

Souchet'n mietintö (A5-0024/2004)

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Komission mukaan pohjoisen kummeliturskan kanta on romahtanut, ja sen vuoksi komissio on laatinut elvytyssuunnitelman, jolla vähennetään rajusti pyyntiä ja pyyntiponnistusta. Esittelijän mielestä tämä toimenpide on kohtuuton, ja hän ehdottaa ainoastaan hoitosuunnitelman laatimista. Molemmat osapuolet perustelevat kantaansa tieteellisillä lausunnoilla. Tämä tuo esiin neljä tärkeää kysymystä:

- ensinnäkin on oleellista arvioida niiden elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseen tarkoitettujen elvytystoimenpiteiden tehokkuutta, joista on määrätty yhteisen kalastuspolitiikan tarkistuksessa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002;

- toiseksi kalastajat on otettava mukaan kalakantojen arviointiin, mitä parlamentti vaati lausunnossaan ympäristösuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämisestä kalastuspolitiikkaan. On valitettavaa, ettei kalastajia ole aiemmin otettu täysimääräisesti mukaan pohjoisen kummeliturskan kannan arviointiin;

- kolmanneksi kalavarojen kestävyyden ollessa kalastusalan ja kalastajien keskeinen tavoite, kantojen elvytystoimia – jotka aiheuttavat pyynnin ja pyyntiponnistuksen vähenemistä ja joissakin tapauksissa koko toiminnan lopettamisen – on arvioitava niiden sosioekonomisten vaikutusten perusteella; lisäksi kaikkien asianosaisten, varsinkin kalastajien, on saatava taloudellinen korvaus heille aiheutuneista tappioista;

- lisäksi toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin, mikä edellyttää arvioinnin lisäksi ...

(Työjärjestyksen 137 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin tänään tätä mietintöä vastaan, kuten tein valiokuntavaiheessakin. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa puollettiin tieteellisiin lausuntoihin perustuvaa turska- ja kummeliturskakantojen elvytyssuunnitelmaa, jossa molempien kantojen tilanne oli arvioitu suurelta osin samanlaiseksi.

Kansallisten etujensa takia kummeliturskan kalastusta puoltavat ryhmät vaikuttivat voimakkaalla painostuksellaan komission ja neuvoston päätökseen käsitellä kantoja erikseen. Käsittely aloitetaan turskakannan elvytystoimenpiteistä, jotka ovat osoittautuneet vähärasvaisten kalojen pyyntialaa syrjiviksi Skotlannin kannalta.

Valiokuntavaiheessa Souchet'n mietintö laadittiin lähes kokonaan uudelleen esittämällä siihen tarkistuksia, joilla edistetään kummeliturskan kalastukseen liittyviä kansallisia etuja. Tällainen menettely vahvistaa monien skotlantilaisten käsitystä tiettyjen kansallisten kalastuslaivastojen suosimisesta, kun taas Skotlanti jää häviölle EU:n menettelyjen takia.

Suurin vaikutus tässä prosessissa on sillä, että joidenkin jäsenvaltioiden hallitukset ovat valmiita asettamaan omien kalastusyhteisöjensä säilymisen etusijalle, kun taas Skotlantia valitettavasti edustaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, joka toistuvasti pettää meidät EU:n kalastusneuvostossa.

  Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Turska on esimerkki siitä, etteivät kalavarat ole ehtymättömät. Turskakannan säilyttämiseksi Euroopan komissio rajoittaa jatkuvasti pyyntiponnistustamme erilaisilla kalakantoihin ja aluksiin kohdistuvilla hallintovälineillä. Pyyntiä rajoitetaan vahvistamalla kalakannalle suurimmat sallitut saaliit, jotka jaetaan kansallisiksi kiintiöiksi. Alusten määrää supistetaan jatkuvasti kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen avulla.

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa mainitaan uudestaan nämä välineet, mutta kyseiseen asetukseen perustuu etenkin 27. kesäkuuta 2003 ehdotettu kolmas hallintoväline, pyyntiponnistuksen jakaminen kilowattipäiviksi. Jotta kannat eivät laskisi vähimmäisbiomassan alapuolelle, joka esimerkiksi pohjoisella kummeliturskakannalla on 100 000 tonnia, alusten merelläolopäiviä rajoitetaan niiden tehon perusteella. Väline on monimutkainen, ja sen lisäksi tuntuu hyödyttömältä pitää eurooppalaisia kalastajia tyhjän panttina, jos Japani, Venäjä ja muut teollista kalastusta harjoittavat valtiot liikakalastavat rajoituksista vapautettuja kantoja.

  Sacrédeus (PPE-DE), kirjallinen (SV) Komission ehdotus osoittaa, että turskakannan elvyttämisen helpottamiseen tarvitaan toimenpidekokonaisuutta. Ehdotus perustuu Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) selvitykseen. Parlamentti ei kuitenkaan halua mennä toimissa yhtä pitkälle vaan arvioi ongelmat lievemmiksi.

Parlamentin tarkistukset perustuvat pääosin näkemykseen, jonka mukaan komissio on liioitellut liikakalastuksen aiheuttamia ongelmia ja elvytystoimenpiteet ovat tarpeettomia. Äänestin parlamentin tarkistuksia vastaan, koska komission alkuperäisessä ehdotuksessa korostetaan vakavampaa suhtautumista ongelmiin. Lisäksi kalakantojen säilymistä pidetään tärkeämpänä kuin sosioekonomisia vaikutuksia, joita rajoitukset voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa.

Cercasin mietintö (A5-0026/2004)

  Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, en ole varma pystynkö olemaan äänestysselityksessäni yhtä kaunopuheinen kuin jäsen Fatuzzo.

Ensinnäkin totean, että vaikka kukaan parlamentissa ei vastustakaan Euroopan unionin työntekijöiden työajan asianmukaista valvontaa, on yhtä tärkeää sallia määrätynlainen joustavuus. Käsiteltäväksi jättämieni tarkistusten ja joidenkin kannattamieni ehdotusten tarkoitus oli varmistaa tämä joustavuus ja se, ettei työaikaa koskevia sääntöjä välttämättä kansallistettaisi uudelleen. Järjestelmän tulisi olla joustava, jotta kausityöntekijöillä ja muilla suuremman työtuntimäärän valinneilla olisi oikeus tehdä pidempää päivää sen sijaan, että tätä mahdollisuutta rajoitetaan säädöksillä. Vaikka jotkut tarkistuksista eivät menneetkään läpi, tuen silti mietintöä ja kiitän esittelijää siitä.

Käsittelen vielä toista menettelytapoihin liittyvää kohtaa. Mielestäni oli virhe sallia tarkistukseen 26 tehty suullinen tarkistus. Esittämälläni tarkistuksella 26 pyrittiin poistamaan tietty kohta, kun taas suullisella tarkistuksella haluttiin lisätä kyseiseen kohtaan jotakin alkuperäisestä ehdotuksesta. Pyydän, että te ja yksikkönne käsittelisitte tätä ja että asia merkittäisiin pöytäkirjaan. Vaikka tiedänkin, ettemme voi muuttaa asiasta toimitettua äänestystä, pöytäkirjaan olisi tehtävä merkintä tapahtuneesta virheestä.

  Puhemies. Merkitsen huomautuksenne muistiin, ja se käy ilmi pöytäkirjasta. Kyseenalaistan kuitenkin huomautuksenne. Pyydän yksiköitä ottamaan asiassa teihin yhteyttä. Suullinen tarkistus olisi rauennut, jos 32 jäsentä olisi vastustanut sitä. Niin ei käynyt, ja niinpä siitä tuli ennakkopäätös, josta äänestimme. Pyydän yksiköitä antamaan teille selvityksen, vaikka olisittekin tyytymätön sen sisältöön.

  Martin, David (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen Cercasin mietintöön ja kiitän esittelijää erittäin tasapainoisesta näkemyksestä.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa neljä miljoonaa ihmistä – tai 16 prosenttia työvoimasta – työskentelee nykyisin yli 40 tuntia viikossa. Heidän määränsä oli 1990-luvun alussa 3,3 miljoonaa ihmistä, eli 15 prosenttia työvoimasta. On vaikea uskoa, että niitä ihmisiä, jotka haluaisivat työskennellä yli 40 tuntia viikossa, olisi nykyisin enemmän kuin direktiivin käyttöönoton aikoihin. Tämä asettaa kyseenalaiseksi yksilöllisen poikkeamismahdollisuuden käytön ja työntekijöiden todellisen valinnanvapauden kunnioittamisen direktiivissä säädetyllä tavalla.

Suuret työtuntimäärät vahingoittavat työntekijöiden terveyttä aiheuttamalla stressiä ja loppuunpalamista. Ne vaikuttavat teollisuuden tuottavuuteen ja haittaavat perhe-elämää. Ketään ei pitäisi velvoittaa työskentelemään yli 40 tuntia viikossa. Kannatan joustavuutta, mutta todellinen valinnanmahdollisuus on oltava, enkä ole varma, onko sitä nykyisin.

  Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, näin unta, että Italian hallituksen pääministerillä Bersluconilla oli sädekehä, ja niinpä kutsunkin häntä San Berlusconiksi. San Berlusconi sanoi minulle: "Tiedän, että huomenna äänestätte työaikaa koskevasta Cercasin mietinnöstä, jonka tavoitteena on estää niitä ihmisiä työskentelemästä liikaa, jotka voivat tehdä niin vähimmäistyöaikaa koskevassa direktiivissä säädetyn poikkeuksen nojalla. Katsokaa minua: teen työtä kaiket päivät, aamukuudesta kello kahteen aamuyöllä. Katsokaa, miten nuori ja aktiivinen olen, miten pirteä ja tyytyväinen työhöni! Kehotan teitä siis äänestämään tätä Cercasin mietintöä vastaan, jotta jokainen voisi työskennellä yhtä paljon kuin minä ja olla yhtä tyytyväinen ja nuori kuin minä".

Silloin heräsin ja tajusin, että se oli unta. Siksi tunsin voivani äänestää vapaasti omantuntoni mukaan, ja niinpä äänestin Cercasin mietinnön puolesta, vaikka San Berlusconi kehottikin minua äänestämään sitä vastaan.

  Puhemies. Hyvä jäsen Fatuzzo, kiitän teitä siitä, että tuotte hiukan välimerellistä sävyä näihin muuten niin värittömiin äänestyksen jälkeen käytäviin keskusteluihin. Puhuitte nuorekkuudesta. Kertomanne perusteella tiedämme, että on monia tapoja näyttää nuorekkaalta, ja kova työnteko on vain yksi niistä.

  Bordes, Cauquil ja Laguiller (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Cercasin mietinnössä tuodaan julki se, minkä kaikki työntekijät jo tietävät: työnantajat ja heidän etuaan ajavat poliitikot, jotka haluavat tottelevaista työvoimaa, antaisivat työnantajan määrätä työajat halunsa mukaan ilman lakisääteisiä rajoja.

Yhdistynyt kuningaskunta on kärjessä tällä alalla. Esittelijän mukaan "yli neljä miljoonaa ihmistä tekee yli 48-tuntista viikkoa, mikä merkitsee lähes miljoonaa pitkää viikkoa tekevää enemmän kuin ennen direktiiviä. Myös yli 55 tuntia työskentelevien määrä on noussut ja on nyt yli 1,55 miljoonaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa yksi prosentti tekee yli 70-tuntista työviikkoa."

Kun ajatellaan työntekijän henkilökohtaista suostumusta tällaisiin työaikoihin, esittelijän huomio vain korostaa tällaisen säännöksen kyynisyyttä: hän toteaa, että yleensä kyseinen sopimus annetaan allekirjoitettavaksi samanaikaisesti työsopimuksen kanssa. Vaihtoehtoina ovat siis joko itsensä tappaminen työllä tai jääminen kokonaan ilman työtä.

Tämä yleinen hyökkäys kaikkea sellaista työlainsäädäntöä vastaan, joka edes hiukan suojelee työntekijää työnantajien mielivallalta, heikentää jyrkästi työntekijöiden sosiaalista asemaa.

(Työjärjestyksen 137 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmän sekä Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän tekemät ehdotukset, jotka muuttavat huomattavasti työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan hyväksymää tekstiä, menivät valitettavasti läpi. Kyseisten ryhmien tekemien ehdotusten ja niiden toimittamien äänestysten vuoksi lopullisesta tekstistä jätettiin pois joitakin erittäin tärkeitä seikkoja:

- vaatimus väliaikaisista toimista, joilla estetään huomattavaa määrää jäsenvaltioita, esimerkiksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja uusia jäsenvaltioita, hyödyntämästä poikkeamismahdollisuutta, joka tekee tyhjäksi direktiivin tavoitteen;

- pyyntö, että komissio puuttuisi välittömästi Yhdistyneen kuningaskunnan laiminlyönteihin komission tiedonannossa mainitun direktiivin laajamittaisen ja järjestelmällisen väärinkäytön perusteella;

- kohta, jossa todetaan, että Lissabonin strategiassa asetetaan tavoitteeksi naisten työllisyysasteen nostaminen 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä; tavoitetta ei saavuteta, jos työtuntimäärien lisäämisen annetaan jatkua;

Toisaalta joitakin omia ehdotuksiamme ei hyväksytty, nimittäin niitä, joissa puollettiin työajan asteittaista lyhentämistä ja esitettiin vaihtoehtoisia malleja työajan järjestämiseksi terveydenhuollon alalla ja vastaavankaltaisilla aloilla, joissa henkilöstö päivystää. Tällä tavoin haluttiin suojella työntekijöiden enimmäistyöaikaan liittyviä oikeuksia.

  Krivine ja Vachetta (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Cercasin mietinnön tavoitteena oli tarkastella perusteellisesti direktiiviä, jossa säädetään Euroopan unionin valtioiden viikoittaisesta enimmäistyöajasta. Se on 48 tuntia viikossa neljän kuukauden pituisella ajanjaksolla. Direktiivin mukaan tästä ajanjaksosta on kuitenkin mahdollista poiketa pidentämällä sen kestoa vuoteen, ja direktiivissä sallitaan jopa tämän säännöksen huomiotta jättäminen, jos työntekijät käyttävät "vapaaehtoista poikkeamismahdollisuutta". Mietinnön perusteluissa myönnetään, että näistä poikkeuksista on tulossa sääntö Euroopassa. Ilmeisesti yksi kolmasosa Yhdistyneen kuningaskunnan työntekijöistä on suostunut tähän "yksilölliseen poikkeamismahdollisuuteen", ja heistä jo neljä miljoonaa työskentelee yli 48 tuntia viikossa. Päätöslauselmassa kysytäänkin komissiolta, miksei se ole arvioinut direktiiviä suunnitelmien mukaisesti vuonna 2003. Direktiivissä vaadittiin työntekijöiden – etenkin naisten – työolojen parantamista ja terveyden edistämistä, ja sen tavoitteena oli rajoittaa minimiin yli 48-tuntiset työviikot ja varsinkin poistaa "yksilöllinen poikkeamismahdollisuus", jota käytetään selvästi väärin. Jälleen kerran suurin osa Euroopan parlamentin jäsenistä osoitti ylenkatsovansa sosiaalisia kysymyksiä ja kantavansa huolta ainoastaan voittojen saamisesta ja äänesti sellaisten tarkistusten puolesta, jotka tekevät tyhjäksi tavoitteet työajan lyhentämisestä. Siksi äänestimme tarkistettua päätöslauselmaa vastaan.

  Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Vuonna 1993 annetulla työaikaa koskevalla direktiivillä suojellaan työntekijöitä yli 48-tuntisilta työviikoilta, alle 11 tunnin päivittäisiltä lepoajoilta ja alle neljän viikon lomilta. Nämä ovat vähimmäissäännöksiä, joita voitaisiin helposti tiukentaa. Tämä on välttämätöntä ennen kaikkea siksi, että estettäisiin EU:n jäsenvaltioiden hallituksia pitämästä näitä eurooppalaisia vähimmäissäännöksiä normaaleina ja mukauttamasta kansallista lainsäädäntöään niiden perusteella, kuten alankomaalainen ministeri De Geus tuntuu haluavan tehdä. Käytännössä direktiiviä heikentää Yhdistyneen kuningaskunnan – tuolloin konservatiiviselle – hallitukselle aikoinaan tehty myönnytys. Yksilöllinen poikkeamismahdollisuus merkitsee, että yksittäisiä työntekijöitä Yhdistyneessä kuningaskunnassa pyydetään työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä luopumaan oikeuksistaan. Niiden, jotka eivät tähän suostu, on usein väistyttävä niiden tieltä, jotka ovat siihen valmiita. Lisäongelmia tuottaa se, että palomiesten sekä lääkintä- ja hoitohenkilöstön päivystysaikoja ei useinkaan sisällytetä heidän työaikaansa. Koska tätä käytäntöä on nyt muutettu yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä, nämä ihmiset otetaan mukaan poikkeamismahdollisuutta koskevan lausekkeen soveltamisalaan. Tällä tavoin ihmiset voidaan saada työskentelemään kohtuuttoman pitkiä aikoja. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta on niukalla enemmistöllä päättänyt puoltaa rikkomismenettelyn käynnistämistä Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan ja yksilöllisen poikkeamismahdollisuuden kumoamista. Tänään konservatiivinen enemmistö on romuttanut tämän ehdotuksen.

  Ribeiro e Castro (UEN), kirjallinen. (PT) Käsiteltävänämme olevan mietinnön aiheena on työajan järjestämisestä annetun direktiivin tarkistaminen: vertailujaksot ja yksilöllistä poikkeamismahdollisuutta koskevat lausekkeet, joka tunnetaan paremmin nimellä opt-out-lausekkeet.

Vuonna 1993 Yhdistynyt kuningaskunta neuvotteli poikkeamismahdollisuutta koskevan lausekkeen, jolla annettiin määrätyille jäsenvaltioille lupa olla ottamatta käyttöön 48 tunnin viikoittaista enimmäistyöaikaa määrätyissä tapauksissa.

Vaikka nämä lausekkeet eivät koskekaan yksinomaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa, juuri siellä ne ovat ahkerimmassa käytössä.

Vuoden 1993 direktiivissä säädetään kuitenkin 48 tunnin viikoittainen enimmäistyöaika, ja taataan näin perussuoja useimmille työntekijöille, suurimpana poikkeuksena johtajat.

Vaikka suhtaudunkin mietintöön varauksellisesti, useilla hyväksytyillä tarkistuksilla on onnistuttu lieventämään esittelijän ehdotuksen kaikkein kohtuuttomimpia näkökohtia. Siksi äänestin mietinnön puolesta.

  Sacrédeus (PPE-DE), kirjallinen. (SV) EU:lla on pitkä kokemus työajan järjestämistä koskevien vähimmäissäädösten suunnittelusta. Valitettavasti Yhdistyneen kuningaskunnan poikkeamismahdollisuudesta on tällä alalla tullut yhä enemmän melkeinpä vallitseva sääntö, koska 33 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan työntekijöistä on allekirjoittanut sopimuksen, jonka mukaisesti he suostuvat työskentelemään yli 48 tuntia viikossa.

Tämä kehitys on nyt leviämässä muihinkin valtioihin vaarantaen työntekijöiden terveyden ja heikentäen työturvallisuutta. Me kristillisdemokraatit emme halua tukea tällaista kehitystä.

Tämä vaikutti ratkaisevasti siihen, että äänestin 12 kohdan sanamuodon uudistamisen puolesta. Kohdan ensimmäinen osa hyväksyttiin äänin 275 puolesta, 229 vastaan ja 9 tyhjää ja toinen 335 puolesta, 155 vastaan ja 21 tyhjää. Tämä merkitsee, että Yhdistyneen kuningaskunnan poikkeamismahdollisuutta koskeva aikaraja poistetaan käytöstä.

Tarkistuksen 28 mukaisesti pitkäaikaisesta ratkaisusta lääkäreiden päivystysaikoja koskevaan ongelmaan keskustellaan seuraavassa kuulemisvaiheessa. Kannatin tätä, koska muussa tapauksessa Ruotsiin tarvittaisiin noin 3 000 lääkäriä lisää ja rahoitustilanne olisi aluehallitusten kannalta kestämätön.

  Puhemies. – Äänestysselitykset ovat päättyneet.

(Istunto keskeytettiin klo 13.05 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies CEDERSCHIÖLD

⁽¹⁾

(1) ( Edellisen istunnon pöytäkirja hyväksyttiin .) Ks. pöytäkirja.

5. Euroopan unionin kanta Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelin rakentamasta turva-aidasta järjestettävään kuulemiseen

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston julkilausuma Euroopan unionin kannasta Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelin rakentamasta turva-aidasta järjestettävään kuulemiseen.

  Roche, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, Lähi-idän tilanteesta minun on valitettavasti todettava, että viime kuukausina myönteinen kehitys alueella on ollut vähäistä. Minun on sanottava suoraan, että lyhyellä aikavälillä edistymismahdollisuudet eivät ole kovinkaan rohkaisevat. Siitä huolimatta Euroopan unioni kiinnittää edelleen suurta huomiota tähän kysymykseen, ja puheenjohtajavaltio on aktiivisesti mukana kansainvälisissä rauhanpyrkimyksissä varsinkin osana kansainvälistä kvartettia, johon kuuluvat Euroopan unioni, Venäjä, Yhdysvallat ja Yhdistyneet kansakunnat. Toimimme määrätietoisesti tavoitteen saavuttamiseksi.

Neuvoston puheenjohtajuutta hoitanut Irlannin ulkoministeri vieraili Israelissa ja Egyptissä 14.–18. tammikuuta 2004. Hän tapasi Israelin pääministerin ja ulkoministerin ja teki kohteliaisuusvierailun Israelin presidentin luokse. Tapaamisissa ulkoministeri Cowen korosti, että nykyinen tilanne on kestämätön ja että rauhansuunnitelman täytäntöönpanossa on edistyttävä. Hän ehdotti, että jos rauhansuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa toteutettavat alustavat toimet osoittautuvat liian vaativiksi, voitaisiin kenties ottaa pienempiä askelia luottamuksen rakentamiseksi alueella. Israel osoitti jonkin verran kiinnostusta näitä ajatuksia kohtaan. Samanlaisia ehdotuksia oli tehty Palestiinan ulkoministerille Nabil Sha'athille hänen Dubliniin 9. tammikuuta tekemänsä vierailun aikana. Nämä ajatukset saivat tukea myös Egyptin presidentiltä ja ulkoministeriltä sekä Arabiliiton pääsihteeriltä.

Palestiinan pääministeri Qurei vieraili Dublinissa viime maanantaina, ja pääministerin ja ulkoministerin kanssa käymissään neuvotteluissa hän keskusteli lisää näistä ajatuksista. Neuvottelut käytiin hyvin sydämellisessä ilmapiirissä, ja keskustelut olivat monipuolisia ja suoria. Palestiinan pääministeri tiedotti irlantilaisille neuvottelukumppaneilleen Israelin pääministerin kanssa järjestettävän tapaamisen valmisteluista. Pääministeri Qurei sanoi olevansa halukas tapaamaan pääministeri Sharonin molemmille sopivana ajankohtana. Hän ilmoitti myös lukuisista myönteisistä toimista, joita Palestiinan hallitus parhaillaan tai lähiaikoina toteuttaa. Niihin kuuluvat muun muassa Palestiinan poliisin toiminnan jatkuvuuden varmistaminen, määrätietoiset toimet yllytyksen lopettamiseksi ja yksiselitteinen lausunto, jossa vahvistetaan Palestiinan kanta Israelin oikeudesta rauhanomaiseen ja turvalliseen olemassaoloon.

Pääministeri Qurei kertoi myös yleisesti työstä, jota Palestiinan vaalikomissio tekee valmistellakseen Palestiinan alueella lähikuukausina pidettäviä vaaleja. Hän vaati myös kvartetilta toimia, jotta Israelin hallitus saataisiin lopettamaan turva-aidan rakentaminen, koska Palestiinan kansan kokeman inhimillisen katastrofin lisäksi rakentamisen jatkaminen vaarantaisi rauhansuunnitelman ja kahden valtion ratkaisun.

Israelin rakentama eristysaita, joka ulottuu pitkälle Palestiinan puolelle, on epäilemättä rauhan ja edistyksen suurin este alueella. Euroopan unioni ja muut tahot ovat antaneet tästä asiasta julkilausumia, joissa Israelia on kehotettu miettimään turva-aidan rakentamisen pitkäaikaisia vaikutuksia. On tuskin tarpeen sanoa, että turva-aidalla oli merkittävä osuus keskusteluissa, joita neuvoston puheenjohtaja kävi Israelissa kaksi viikkoa sitten ja että Israelin asenne oli valitettavan jyrkkä.

Euroopan unionin jäsenvaltiot ja unioniin liittyvät valtiot tukivat 21. lokakuuta 2003 yhteistä päätöslauselmaa YK:n yleiskokouksessa. Päätöslauselmassa vaadittiin Israelia lopettamaan ja peruttamaan turva-aidan rakentaminen ja kehotettiin YK:n pääsihteeriä raportoimaan Israelin myöntymisestä tähän vaatimukseen. Kun pääsihteeri marraskuussa raportoi, ettei Israel ollut ilmaissut suostumustaan, yleiskokous antoi päätöslauselman, jossa pyydettiin Kansainväliseltä tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa miehitetyille palestiinalaisalueille rakennettavan turva-aidan oikeudellisista seuraamuksista. Päätöslauselma annettiin 8. joulukuuta 2003. Tässä yhteydessä Euroopan unioni pidättyi äänestämästä. Päätös pidättymisestä syntyi tiiviiden neuvottelujen tuloksena ja perustui monien jäsenvaltioiden näkemykseen, että turva-aitaa koskevan kysymyksen siirtäminen tuomioistuimelle ei edistäisi millään tavoin rauhan edellyttämää poliittista prosessia. Äänestämästä pidättyminen ei millään tavoin tarkoittanut, että Euroopan unioni olisi muuttanut kantaansa, jonka mukaan turva-aita on kansainvälisen oikeuden vastainen – päinvastoin.

Saatuaan yleiskokouksen päätöslauselman tuomioistuin kehotti YK:n jäsenvaltioita toimittamaan lausuntoja tai tietoja, jotka voisivat auttaa tuomioistuinta asiasta käytävissä keskusteluissa. Jotkin Euroopan unionin jäsenvaltiot katsoivat, että olisi toivottavaa jättää tuomioistuimelle yhteinen kanta. Toisten mielestä taas oli huomattavasti parempi, että yksittäiset jäsenvaltiot toimittaisivat tuomioistuimelle lausuntonsa. Pitkällisten keskustelujen jälkeen – joita käytiin myös yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa 26. tammikuuta – sovittiin, että tuomioistuimelle annettaisiin unionin puolesta puheenjohtajavaltion julkilausuma ja että yksittäiset jäsenvaltiot voisivat antaa Euroopan unionin vahvistaman kannan mukaisia kansallisia lausuntoja. Puheenjohtajavaltio toimitti puheenjohtajavaltion julkilausumat YK:n yleiskokoukselle 20. lokakuuta ja 8. joulukuuta. Irlannin suurlähettiläs toimitti ne Haagin kansainvälisen tuomioistuimen kirjaajalle 30. tammikuuta. Tuomioistuin on nyt saanut kaikkien asianosaisten osapuolten – myös Israelin ja Palestiinan – kirjalliset kannanotot. Suullisten lausuntojen esittämisen odotetaan alkavan 23. helmikuuta, ja tuomioistuin toimittaa neuvoa-antavan lausuntonsa yleiskokoukselle toukokuun ja heinäkuun lopun välisenä aikana.

Alueella vallitsevan synkän tilanteen keskellä on näkynyt pieniä toivonpilkahduksia. Yossi Beilinin ja Yasser Abed Rabbon esittämä Geneven aloite on tervetullut osoitus siitä, että järkevä keskustelu molempien osapuolten korkea-arvoisten edustajien välillä on mahdollista. Tässä aloitteessa on mainittu joitakin keinoja käsitellä rauhansuunnitelman viimeisen vaiheen vaikeita kysymyksiä, kuten Jerusalemia ja pakolaisten paluuoikeutta. Olin iloinen siitä, että aloitteen laatijat olivat hiljattain Brysselissä antamassa tietoja Euroopan unionin korkealle edustajalle tohtori Solanalle. Kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat käynnistäneet myös muita aloitteita, joissa on mukana tutkijoita, poliittisia päättäjiä sekä asevoimien ja tiedustelupalvelujen entistä henkilöstöä.

Pidän rohkaisevina myös ehdotuksia, joiden mukaan Arabiliitto saattaisi esittää uudelleen Beirutin huippukokouksessa lähes kaksi vuotta sitten tehdyn aloitteen. Tämän Saudi-Arabian kruunuprinssin esittämän aloitteen tausta-ajatuksena oli, että vastineeksi Israelin vetäytymisestä vuoden 1967 rajoille suhteet kaikkiin ympäröiviin arabivaltioihin normalisoitaisiin. Suhteiden normalisointi merkitsisi, että kaikki Arabiliiton jäsenet tunnustaisivat Israelin oikeudellisesti, valtioiden välille solmittaisiin diplomaatti- ja kauppasuhteet sekä luotaisiin mahdollisuuksia teknisen yhteistyön ja investointiyhteistyön käynnistämiseen kaikilla aloilla. Aikanaan Israel kiinnitti tähän ehdotukseen liian vähän huomiota, mutta rauhansuunnitelman käsittelyn edetessä aloite voisi täydentää sitä. Se voisi myös vakuuttaa Israelin siitä, että sen on järkevää edistää rauhansopimuksen solmimista naapurivaltioidensa Syyrian ja Libanonin kanssa.

Kehottaisin Arabiliiton johtajia käyttämään hyväkseen liiton tulevaa huippukokousta, jotta ne jälleen kerran edistäisivät mahdollisuuksia normalisoida suhteet Israeliin. Niiden olisi korostettava haluaan saavuttaa kattava rauha, joka olisi hyödyksi kaikille alueen valtioille. Kehottaisin myös Israelin johtoa harkitsemaan tarkoin niitä etuja, joita Israel voi saavuttaa normalisoimalla suhteensa useampiin naapurivaltioihin ja omaksumalla asianmukaisen roolin luonnollisella taloudellisella ja poliittisella vaikutusalueellaan.

Lopuksi haluan vakuuttaa parlamentille, että Euroopan unionin perusteltuihin näkemyksiin pohjautuvan rauhanomaisen ratkaisun löytäminen arabimaiden ja Israelin konfliktiin on puheenjohtajavaltio Irlannin ensisijainen tavoite ja että teemme kaikkemme edistääksemme rauhansuunnitelmaa ja saadaksemme konfliktin osapuolet toteuttamaan tarvittavat toimet kattavan ja kestävän rauhan saavuttamiseksi kaikkien alueen kansojen ja valtioiden edun mukaisesti.

  Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on selvää, että Israelin ja autonomisten palestiinalaisalueiden välisen turva-aidan tai muurin puheeksi ottaminen herättää kiihkeitä tunteita kaikissa osapuolissa. Euroopan parlamentti on useaan otteeseen antanut asiaa koskevia lausuntoja – aidan poliittisesta sopivuudesta, sen laillisuudesta, uusista näkymistä, joita se on synnyttänyt Israelin mahdollisia tulevia järjestelyjä silmällä pitäen, kärsimyksestä, jota se monille palestiinalaisille merkitsee ja sen israelilaisille antamasta kuvitellusta turvallisuudentunteesta. Olemme jo esittäneet näkemyksemme kaikista näistä seikoista, enkä halua käsitellä täällä samoja asioita uudestaan.

Tänään meidän on ratkaistava kantamme Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelin rakentamasta turva-aidasta järjestettävään kuulemiseen. Kiitän aluksi puheenjohtajavaltio Irlantia sen esittämistä huomioista ja selvityksestä, jonka se antoi EU:n eri tilanteissa omaksumista kannoista ja niihin johtaneista syistä. Tarkastelen seuraavaksi YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa, jonka oikeusperusta oli "Uniting for Peace" -päätöslauselma. Itse asiassa tämä ei oikeudelliselta kannalta mielestäni ollut asianmukainen oikeusperusta, koska turvallisuusneuvostolla oli todellinen mahdollisuus käsitellä tätä kysymystä, ja niin se tekikin. Siksi katson, että EU menetteli oikein pidättyessään äänestämästä tästä kysymyksestä, epäilemättä oikeudellisin perustein. Puheenjohtajavaltion tuolloin antamassa julkilausumassa oli kuitenkin myös poliittinen sävy. Haluan siteerata kyseistä kohtaa englanniksi: "The EU believes that the proposed request for an advisory opinion from the International Court of Justice will not help the efforts of the two parties to relaunch a political dialogue and is therefore inappropriate." (EU katsoo, ettei ehdotus neuvoa-antavan lausunnon pyytämisestä Kansainväliseltä tuomioistuimelta edistä osapuolten pyrkimyksiä käynnistää poliittinen vuoropuhelu, ja on siksi epäasianmukainen). Julkilausuman vuoksi EU:n 15 jäsenvaltiota pidättyi äänestämästä. Mielestäni meidän ei pidä aliarvioida tätä kysymystä tässä yhteydessä.

Meidän pitäisi toteuttaa poliittisia toimia elvyttääksemme Israelin ja Palestiinan välisiä neuvotteluja ja käynnistääksemme uudelleen kuolemaisillaan olevan rauhansuunnitelman, ettemme täysin unohda tämän turva-aidan seurauksia ja keskeisimmästä kysymyksestä annettua päätöslauselmaa. Mielestäni ei ole kovinkaan järkevää keskustella oikeudellisista asioista täällä, jos se on ristiriidassa Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisun kanssa. Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisun mukaan oikeudenkäyntiä ei voi järjestää, jos tuomioistuimessa käsitellyn kiistan osapuolena oleva valtio ei hyväksy tuomioistuimen toimivaltaa. Israel on nimenomaan todennut, ettei se halua osallistua tämän asian käsittelyyn Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Siksi poliittiset aloitteet ovat mielestäni paljon tärkeämpiä, ja ainoa keino saada turva-aita poistettua tai aluksi edes tehdä sen ylittäminen ihmisille helpommaksi on painostaa tehokkaasti kaikkia asianosaisia kantamaan vastuunsa ja noudattamaan sitoumuksia, jotka ne ovat kaikesta huolimatta kirjallisesti antaneet.

Tuen puheenjohtajavaltiota siinä, että se pitää kiinni Euroopan unionin tähän asti noudattamista periaatteista. Suhtaudun myönteisesti siihen, että puheenjohtajavaltio aikoo käydä tiiviitä neuvotteluja ja että me – vaikka Euroopan unioni ei valitettavasti tähän mennessä ole oikeastaan ollut johtavassa asemassa tai keskeisessä tehtävässä – pystymme käytännössä vaikuttamaan kaikkiin prosessissa mukana oleviin omaksumalla tasapuolisen kannan, jonka perusteella molemmat osapuolet pitävät meitä vilpittömänä välittäjänä. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, ja toimimme edelleenkin vain avustajana, osapuolet eivät mielestäni anna meille sitä luottamusta, jota tarvitsemme voidaksemme todella vaikuttaa asioihin. Alueelle myöntämämme varat eivät sinällään takaa vaikutusmahdollisuuksiamme. Meidän on oltava poliittisesti yksimielisiä ja pyrittävä hoitamaan osuutemme sillä tavoin.

  Menéndez del Valle (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, etten ole kovinkaan kiinnostunut aloittamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa keskustelua häpeällisestä turva-aidasta. On selvää, että aita on sekä moraalinen rikos että poliittinen virhe. Pelkään kuitenkin, että olemme nyt pystyttämässä toisenlaista muuria. Saamme aikaan savuverhon tuhlaamalla aikaamme tämän kysymyksen käsittelyyn sen sijaan, että käyttäisimme poliittista painostusta, voimaa ja tahtoa, joita todella tarvitaan Israelin ja Palestiinan välisen rauhanprosessin edistämiseksi.

Paljon puhuttu turva-aita todellakin vaikeuttaa Palestiinan valtion perustamista. Kuitenkin myös siirtokuntien olemassaolo estää elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamisen. Vielä suurempi este tällaisen valtion perustamiselle on, että tarvittavaa poliittista tahtoa asianmukaisten toimien toteuttamiseen ei ole.

Käytän tilaisuutta hyväkseni osoittaakseni, että muitakin huomattavia savuverhoja on muodostumassa. Tällainen on esimerkiksi Bushin hallinnon äskettäinen ilmoitus, jonka mukaan se valmistelee laajaa suunnitelmaa arabialais-islamilaisen maailman uudelleenjärjestämiseksi ja sen saamiseksi länsimaisen turvallisuusjärjestelmän piiriin. Näyttääkin siltä, kuin Yhdysvaltojen äärioikeisto tarkoittaisi, että uljas uudelleenjärjestetty Lähi-itä olisi sen ensisijainen ulkopoliittinen tavoite. Sen mukaan tämä helpottaisi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin päättymistä.

Suoraan sanoen en voi suhtautua vakavasti suunnitelmaan, jolla aiotaan hetkessä saada aikaan Marokosta Pakistaniin ulottuva demokratia ja hyvinvointi. Mielestäni tämä on pikemminkin uusi yritys kiinnittää julkisen mielipiteen huomio toisaalle ennen marraskuussa pidettäviä presidentinvaaleja. Tämä samainen julkinen mielipide on nyt huomannut, että presidentti Bushin suurisuuntainen vaaliohjelma on etusijalla niin kutsuttuihin Lähi-idän rauhanprosessin edistämispyrkimyksiin nähden.

Lisäksi tämä oletettu suurisuuntainen suunnitelma Lähi-idän varalle saattaisi saada Israelin ja Palestiinan konfliktin vaikuttamaan vähemmän merkittävältä. Ilmeisesti Euroopan unionille on tehty ehdotus suunnitelmaan osallistumista. On muistettava, että Euroopan unioni on keskeinen vaikuttaja Barcelonan prosessissa. Tämä prosessi ei onnistu ainakaan täydellisesti, ennen kuin palestiinalaisten ja israelilaisten välinen vastakkainasettelu saadaan loppumaan.

Erästä toista savuverhoa on parhaillaan luomassa pääministeri Sharon. Hän ilmoittaa jatkuvasti vaikeista myönnytyksistä, joita hän ei koskaan toteuta. Hän ei ole kyennyt poistamaan laittomia siirtokuntia Länsirannalta. Tarkoitan niitä muutamia asuntovaunuja, joita on siellä täällä hajallaan joillakin Länsirannan vuorilla. Sharon sanoo nyt, että Gazan asuma-alueista on luovuttava. Olen valmistautunut jättämään Sharonin toistaiseksi tuomitsematta todisteiden puuttuessa. On kuitenkin toivottavaa, ettei tämän mahtipontisen suunnitelman tarkoitukseksi osoittaudu Gazan uudisasukkaiden uudelleensijoittaminen Länsirannan erillisalueille. Kvartetti toivoo palestiinalaisvaltion perustamista, mutta erillisalueet ovat todellinen este sen elinkelpoisuudelle.

  Ludford (ELDR). – (EN) Arvoisa puhemies, Israelin miehitys Länsirannalla ja Gazassa on erittäin huolestuttavaa, ja haluan tässä yhteydessä mainita vaalipiirini asukkaan Tom Hurndallin kuolemaan johtaneen ampumistapauksen. Myös Israelin turvallisuus on vakavasti uhattuna. Voidaan oikeutetusti kysyä, miksei turva-aita sijaitse "vihreällä linjalla", jos sen ainoa tarkoitus on estää itsemurhapommitukset? Miksi se tunkeutuu palestiinalaisalueille ja aiheuttaa niin paljon kärsimystä? Suhtaudun kuitenkin myönteisesti kaksi päivää sitten tehtyyn ilmoitukseen aidan siirtämisestä lähemmäs vihreää linjaa, samoin kuin pääministeri Sharonin suunnitelmiin Israelin vetäytymisestä Gazan siirtokunnista.

Vanhempi kollega Henry Siegman Washingtonin ulkosuhteiden neuvostosta kirjoitti hiljattain, että itsenäisen Palestiinan valtion kannattaminen ei tarkoita sitä, etteivät juutalaiset voisi asua omassa valtiossaan. Täsmälleen tätä mieltä olen itsekin: kahden valtion on elettävä rinnakkain, ja valtaosalle palestiinalaisista on myönnettävä oikeus palata Länsirannalla ja Gazassa sijaitsevaan valtioon. Tämän valtion on kuitenkin oltava elinkelpoinen.

Tämän tavoitteen saavuttaminen ei tietenkään ole vain Israelin vastuulla. Palestiinalaisten on haluttava rauhaa ja ehkäistävä terrorismia. On hyvin vaikea vastustaa Israelin oikeutta taata turvallisuutensa, kun palestiinalaisten johtajat vaikuttavat kyvyttömiltä estämään itsemurhapommittajien iskut. Osa ihmisistä on epätoivoisia, mutta olen vakuuttunut siitä, ettei epätoivo ole itsemurhapommittajien ainoa peruste – heitä myös värvätään ja käytetään hyväksi.

Palestiinalaishallinto on kriisissä, ei ainoastaan Israelin vihamielisen asenteen vuoksi – vaikka se onkin tärkeä tekijä – vaan myös korruption ja lainvastaisuuksien vuoksi. Huomautan, että 350 aktivistia erosi vastalauseeksi viime viikonloppuna Jasser Arafatin johtamasta Fatah-liikkeestä. Kenties tämä on samansuuntainen toimi kuin israelilaisten kansalaisjärjestöjen Israelin korkeimmassa oikeudessa nostama kanne turva-aitaa vastaan.

Tärkeintä on käynnistää uudelleen poliittiset neuvottelut. En ole vakuuttunut siitä, että asian vieminen Kansainväliseen tuomioistuimeen auttaisi, koska se ei palvele tätä tarkoitusta. Vain ruohonjuuritason demokraattinen painostus sekä Israelissa että Palestiinassa auttaisi.

  Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, olisin halunnut sanoa sen, mitä jäsen Menéndez del Valle sanoi analyysissään, mutta puhunkin eräästä toisesta asiasta. Sisar Dominique johtaa Casa di Nostra Signora dei Doloria Jerusalemin lähellä sijaitsevassa Abu Disin kylässä, jonka jakaa kahteen osaan alueiden eristämiseen ja liittämiseen tarkoitettu muuri, jollaisena palestiinalaiset ja rauhaa kannattavat israelilaiset sen tuntevat ja jota Israelin viranomaiset kutsuvat turva-aidaksi. Tämä on sisar Dominiquen viesti: "Tammikuun 11. päivänä aloitettiin uuden, yhdeksän metriä korkean eristysmuurin rakentaminen. Se korvaa elokuussa 2002 rakennetun paljon matalamman muurin, jonka yli ihmiset pystyivät kiipeämään, kun he eivät enää saaneet lupaa mennä Jerusalemiin. Tuhannet ihmiset kiipesivät tuon ensimmäisen muurin yli: lapset, opiskelijat, äidit, vanhukset. Monet putosivat, yksi ihminen jopa kuoli. Kaksi kuukautta sitten jouduimme kutsumaan ambulanssin 65-vuotiaalle miehelle, joka putosi ja löi päänsä. Ambulanssi saapui vasta paljon myöhemmin. Matkalla armeija tutki ambulanssin ja pakotti loukkaantuneen miehen vaimon nousemaan pois kyydistä. Kun mies vihdoin pääsi sairaalaan, oli jo liian myöhäistä.

Muurin ympärillä tapahtuvia asioita on mahdotonta hyväksyä. Kuukausien ajan sadat ihmiset ovat päivittäin kulkeneet tonttimme läpi välttääkseen sotilaiden tarkastukset, koska heillä ei ole tarvittavia lupia. Alueemme ihmiset pelkäävät pidätyksiä, pahoinpitelyä ja nöyryytyksiä, joita tapahtuu aivan liian usein. Alueella vallitsee jatkuva jännitys, ja elinolot muuttuvat yhä kurjemmiksi.

Yleisen apatian vallitessa tunnemme itsemme eristetyiksi ja avuttomiksi. Haluamme puhua niiden ihmisten puolesta, joiden ääntä ei kuulla ja jotka ovat viimeisten kahden vuoden ajan päivittäin kamppailleet päästäkseen työpaikoilleen ja kouluihinsa tai kuolleet jäätyään ilman sairaalahoitoa. Yrittäessämme suorittaa tehtäväämme olemme joutuneet vaikeuksiin myös sotilaiden kanssa, koska meille hoitoon tuotavia ihmisiä kuljettanutta ambulanssia ei ole päästetty läpi. Ongelma on sama silloin, kun joku kuolee, koska hautausmaa on muurin toisella puolella. Jopa kaupat ovat toisella puolella. Monet potilaistamme ovat yksin, koska perheet eivät enää voi käydä heidän luonaan. Emme tiedä mitä tapahtuu, kun muuri valmistuu. Suurin osa vanhuksistamme ja työntekijöistämme tulee Länsirannalta. Vain kolmella 18:sta työntekijästämme on Jerusalemin myöntämä henkilöllisyystodistus. Kahden vuoden ajan heidän on täytynyt kiivetä muurin yli, sillä kulkuluvasta huolimatta sotilaat käännyttäisivät heidät takaisin.

Tämän yhdeksän metriä korkean muurin takia joudumme erottamaan suurimman osan henkilökunnastamme ja kieltäytymään vastaanottamasta vanhuksia Länsirannalta, toisin sanoen niitä, jotka ovat kaikkein köyhimpiä. Olemme huolissamme ja aiempaa eristyneempiä muurin takia ja siksi, että ympäröivä alue on muutettu sotilasalueeksi. Auttakaa meitä!"

Tämä on sisar Dominiquen viesti. Vielä paljon pahempi on kuitenkin asukkaiden tilanne Qalqilyassa, koska muuri estää heitä jopa näkemästä auringonnousua. Kaupungin 50 000 asukkaan ainoan uloskäynnin kohdalla on rautaportti, jonka Israelin armeija avaa ja sulkee halunsa mukaan. Portti lukitaan klo 17.00, eikä kukaan voi sen jälkeen tulla kaupunkiin tai poistua sieltä. Entä mitä voidaan sanoa Budrusin asukkaista, jotka ovat monien israelilaisten rauhanaktivistien kanssa yrittäneet vastustaa väkivallattomasti puidensa kiskomista juurineen ja kotiensa tuhoamista. Sotilaat ovat pahoinpidelleet heitä raa'asti, ja yksi israelilaispoika on edelleen sairaalassa.

Rakenteilla olevat muurit ja aidat pakottavat palestiinalaiset todellisuudessa asumaan getoissa. Sharonin mukaan kyse on turvallisuudesta, terroritekojen ehkäisemisestä. Hän ei halua ymmärtää, ettei turvallisuus voi perustua muurien ja leirien rakentamiseen, vaan palestiinalaisten mahdollisuuteen elää vapaina omassa valtiossaan rinnan Israelin valtion kanssa. Muuri ei ole ainoastaan vankila, vaan se merkitsee edelleenkin maan takavarikointia ja alueiden liittämistä. Muuri ei noudata vuoden 1967 rajoja, vaan tunkeutuu palestiinalaisalueille ja jakaa ne. Samalla muurin hyväksymiseen tähtäävä propaganda on voimistunut. Kansainvälisen yhteisön kielteisestä suhtautumisesta huolestuneet Israelin viranomaiset yrittävät lieventää mielikuvaa muurin kauheudesta. Israelilainen päivälehti Maariv julkaisi ulkoasiainministeriön suhdetoimintaosaston ehdotuksen, jossa todettiin: "Jos muuri maalattaisiin kirkkaanväriseksi, se olisi esteettisempi ja vahingoittaisi vähemmän suhdetoimintaa." Valitettavasti tämä ei ollut pilaa.

Parlamentti on tuominnut muurin rakentamisen ja vaatinut sen pysäyttämistä. Kuten Berliinin muuri osoitti, muurit tuhoavat vapauden. YK:n yleiskokous on äänestänyt sen puolesta, että Haagin kansainvälinen tuomioistuin antaisi lausunnon muurin laillisuudesta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on todennut erittäin sopimattomalla hetkellä, että hänen mielestään asian siirtäminen Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on huonosti ajoitettu. Miksi Israelin viranomaiset edellyttävät aina kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusloukkausten sivuuttamista olemattomien neuvottelujen takia, ja miksi kvartetti antaa ajan kulua ja kuolemien jatkua Palestiinassa ja Israelissa sen sijaan, että käyttäisi painostusta rauhansuunnitelman edistämiseksi? Tämä haiskahtaa rikostoveruudelta, koska muurissa ei ole kyse turvallisuudesta, vaan alueiden liittämisestä, siirtomaan valloittamisesta. Euroopan unioni ei voi viskata kansainvälistä oikeutta yli laidan. Meidän on turvauduttava diplomatian keinoihin, käynnistettävä rauhansuunnitelma uudelleen ja tehtävä kaikkemme estääksemme israelilaisten siviilien surmaamisen, mutta myös painostettava Israelia taloudellisesti ja poliittisesti estääksemme Sharonia toteuttamasta yksipuolisia toimia ja saadaksemme hänet palaamaan neuvottelupöytään.

Kuten neuvoston puheenjohtaja totesi, kansainvälinen yhteisö ottaa huomioon Geneven aloitteen ja tukee sitä. Samoin se tukee palestiinalaisten väkivallatonta vastarintaa miehitystä kohtaan, sotilaita, jotka kieltäytyvät suorittamasta pommituksia ja harjoittamasta sortotoimia miehitetyillä alueilla, palestiinalaisia ja israelilaisia vanhempia, joiden rakkaat armeija, israelilaiset uudisasukkaat tai palestiinalaiset murhaajat ja itsemurhaiskujen tekijät ovat surmanneet ja jotka vastustavat ajatusta verikostosta. Kaikki tämä osoittaa, että rinnakkaiselo ja turvallisuus ovat mahdollisia samalla, kun varmistetaan kaikille mahdollisuus elää rauhassa ihmisarvoista ja oikeudenmukaista elämää.

  Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme mukana melko omituisessa keskustelussa, enkä voi sanoa ymmärtäväni kaikkia erilaisia näkökantoja. Kaiken kaikkiaan kannatamme sitä, että kansainvälisillä suhteilla on oikeusperusta. Meidän tehtävämme on luoda kansainvälinen oikeus, jota me kaikki haluamme. Siksi on mielestäni perusteltua pyytää Kansainväliseltä tuomioistuimelta lausuntoa siitä, mikä tämä muuri sen mielestä todellisuudessa on. Pohjimmiltaan haluamme selkeän julkilausuman siitä, mitä muuri merkitsee. Näkemykseni mukaan yksi hyvin selkeä johtopäätös on se – eikä tarvitse olla selvänäkijä ymmärtääkseen tämän – että tuomioistuin voisi ratkaisussaan todeta, että vuoden 1967 rajoille rakennettu muuri, jonka YK on tunnustanut, ei ehkä miellytä meitä, mutta on kansainvälisen oikeuden mukainen. Pidimmepä siitä tai emme, israelilaisilla on oikeus rakentaa muuri omalle alueelleen. Voimme hyvinkin pitää sitä poliittiselta kannalta vääränä, mutta emme voi myöskään noin vain sivuuttaa turvallisuuskysymystä.

Keskeistä on, että tämän muurin rakentaminen merkitsee alueiden liittämistä. Kansainvälisen oikeuden mukaan se merkitsee Israelin valtion laajentamista, ja vieläpä laitonta laajentamista. Siitä ei ole neuvoteltu, vaan maa-alueiden anastamiseksi on turvauduttu voimankäyttöön. Näiden tosiasioiden valossa olisi mielestäni asianmukaista, että Kansainvälinen tuomioistuin antaisi lausuntonsa. Mielestäni Euroopan unioni, joka taittoi peistä tämän tuomioistuimen perustamisen puolesta esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa – olemmehan aina sanoneet haluavamme kansainvälistä oikeutta – teki ajattelemattomasti pidättäytyessään äänestämästä tässä kysymyksessä. Kyse ei ole asettumisesta Israelia vastaan, vaan mitä tahansa valtiota vastaan, joka vaatii itselleen oikeutta alueiden liittämiseen. Tämä on kansainvälisen oikeuden kulmakivi. On sallittua vaihtaa maa-alueita neuvotteluteitse, mutta ei – tämäkin on keskeinen kohta YK:n peruskirjassa – liittää niitä alueeseensa.

Näkemykseni mukaan sama pätisi, jos lausuntoa pyydettäisiin palestiinalaisjärjestöjen ohjelmien sisällöstä. Niillä palestiinalaisjärjestöillä, jotka eivät tunnusta Israelin valtiota, on laiton ohjelma, joka tulisi myös määritellä sellaiseksi. Kysymys PLO:n peruskirjasta on monimutkainen. Olisi mahdollista määritellä oikeudelliseksi kysymykseksi myös se, mainitaanko siinä Israelin valtion tunnustaminen vai ei. Se merkitsee, että olisi mahdollista tarkastella myös sellaisten ryhmien ja puolueiden perustamista, jotka kannattavat Palestiinan valtiota ja Palestiinan itsehallintoa. Tuloksena olisi, ettei kumpikaan osapuoli enää voisi vaatia itselleen tiettyä oikeutta ja kieltäytyä samalla tunnustamasta toisen osapuolen oikeuksia. Tämä on keskeinen tekijä konfliktissa. Palestiinalaisten on tunnustettava Israel, ja Israelissa tehdyt terroriteot ovat ristiriidassa tämän kanssa. Israelilaistenkin on tunnustettava Palestiinan valtio, ja muuri merkitsee palestiinalaisvaltion torjumista. Tämä voidaan vahvistaa oikeudellisesti.

  Sandbæk (EDD). – (DA) Arvoisa puhemies, viime viikolla Israelin valtuuskunta järjesti niin kutsutusta turva-aidasta kokouksen, johon osallistui muiden muassa Israelin ulkoministeriön tiedottaja Peled. Hän kertoi lyhyen tarinan amerikkalaisesta, joka oli moskovalaisessa eläintarhassa suureksi hämmästyksekseen nähnyt häkin, jossa oli susi yhdessä karitsan kanssa. Kävi ilmi, että sudelle vietiin joka päivä häkkiin uusi karitsa. Peled vertasi sitten Israelia karitsaan ja palestiinalaisia suteen, ja käänsi nähdäkseni asiat täysin päälaelleen. Tietääkseni juuri Israel on miehittänyt Länsirannan ja Gazan, juuri sillä on ydinaseita ja eräs maailman tehokkaimmista armeijoista ja Yhdysvaltojen tuki takanaan. On kuitenkin hyvin tyypillistä, että Israel antaa tällaisen kuvan itsestään ja käyttäytyy juuri näin.

Jos maailma ei kohdista Israeliin suurinta mahdollista painostusta tämän tuhoisan muurin purkamiseksi, niin olipa Kansainvälisen tuomioistuimen päätös mikä tahansa, Lähi-itään ei koskaan saada rauhaa. Samalla Sharonin on käsitettävä, ettei hän voi korvata rauhansuunnitelmaa omalla yksipuolisella rajasuunnitelmallaan. Olin itse asiassa mielissäni kuullessani, että Sharon haluaa poistaa siirtokunnat Gazasta, kunnes kävi ilmi, että hän haluaa ainoastaan siirtää ne Länsirannalle voidakseen halunsa mukaan hylätä rauhansuunnitelman ja aloittaa käytännössä yksipuolisen toiminnan. Tätä ei tietenkään voida hyväksyä. Sekä Länsirannalla että Gazassa sijaitsevat siirtokunnat ovat laittomia ja suurimpia esteitä rauhan saavuttamiselle.

Liittoutuneet ryhtyivät sotaan pakottaakseen Saddam Husseinin noudattamaan YK:n päätöslauselmia. Milloin kansainvälinen yhteisö on harkinnut pakottavansa Sharonin tekemään samoin, asettavansa hänelle määräajan, johon mennessä kaikki Israelin laittomat siirtokunnat on poistettava miehitetyiltä alueilta? Sitten kun tämä on tehty, Israel voi rakentaa turvakseen vihreää linjaa noudattavan muurin, jos se on tarkoituksenmukaista. Tuolloin se on kuitenkin tarpeetonta, koska palestiinalaishallinnolle on luotu perusta, jonka avulla se voi tehokkaasti itse lopettaa kaikki itsemurhapommitukset.

  Pannella (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jäsen Sandbæk ilmoitti haluavansa repiä alas muurin. Tämän on vanha juttu: Eurooppa – jäsen Sandbækin Eurooppa – halusi 60 vuotta sitten, oleellisesti samoista syistä, purkaa Maginot'n linjan. Täällä on mainittu Berliinin muuri. Tuon häpeällisen muurin rakensivat ja sitä kannattivat ne, jotka nyt haluavat hajottaa Israelin muurin. Näin on epäilemättä käymässä, vaikka tänä iltana te, jäsen Cohn-Bendit, olette sanonut joitakin järkeviä asioita. Se on niin harvinaista, etten tuhlaa aikaa – teidän ja omaani – vastatakseni huomautuksiinne. Toistan: onnittelen teitä siitä, että olette sanonut jotain järkevää!

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Roche, minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten uutisaihe, joka jatkuvasti menee meiltä ohi korvien: kollegamme, Euroopan parlamentin jäsen, tai paremminkin Espanjan ulkoasiainministeri de Palacio Vallelersundi, jättää Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle muutamien seuraavien tuntien aikana ehdotuksen, josta jälleen eilen keskusteltiin Toledossa. Ehdotuksen on varta vasten laatinut tai esittänyt Shimon Perez, ja sillä on Palestiinan asioista vastaavan ministerin Nabil Sha'athin täysi tuki. Pyytäisin de Palacio Vallelersundia kiinnittämään huomiota tähän uutiseen, sillä ainoastaan the Financial Times ja Norte de Castilla ovat tehneet niin. Kyseessä on tämän päivän uutisaihe: Palestiinan asioista vastaava ministeri tukee prosessia Israelin liittymiseksi Euroopan unioniin, jotta palestiinalaisvaltio voi tehdä samoin sitten kun se perustetaan. Kyseessä olisi molempien valtioiden muodostama liitto, eikä sellainen häpeällisen sekasortoinen kansallisvaltio, jota tarjoamme palestiinalaisille vuonna 3004. Se olisi vain pieni riippumaton valtio, joka koostuisi valheista, varkaista sekä korruptoituneista ja väkivaltaisista yksilöistä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon, että kuuntelette ministeri de Palacio Vallelersundin ehdotusta: niitä ehdotuksia, joita olemme tehneet parlamentissa viimeiset 20 vuotta muuttaaksemme historiallista kontekstia. Vielä tekemättä olevat ehdotukset ovat rauhansuunnitelman toteutumisesta riippumatta ajanhukkaa ja tuhoon tuomittuja, eivätkä edes ehdottamisen arvoisia.

Näin ollen toivon, että näkemystä, jonka mukaan Israelista on tultava Euroopan unionin jäsen ja jota suuri osa jäsenistä kannattaa, edistetään mahdollisimman vakuuttavasti, koska se on panos, jonka voimme antaa vastauksena Euroopan vuoden 1939 tapahtumiin ja myös palestiinalaisten puolesta. Heidän puolestaanhan te toimitte, ette suinkaan edistääksenne fasismia, natsiaatetta, kommunismia tai demokratiavajetta Lähi-idässä.

  Cushnahan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Israelin pääministeri Ariel Sharon väittää, että Israelin kiisteltyä turva-aitaa rakennetaan sen kansalaisten suojelemiseksi terrori-iskuilta. Kammoksun terrorismia, ja tuen kaikkien hallitusten oikeutta toteuttaa asianmukaisia toimia kansalaistensa hengen suojelemiseksi. Tämän muurin rakentamisen taustalla oleva strategia on kuitenkin moraalisesti väärä ja toimii sen lisäksi vastoin tarkoitustaan. Muiden Sharonin terrorisminvastaisten strategioiden tavoin tälläkään ei onnistuta puuttumaan terrorismin alkusyihin. Palestiinalaisten maita on takavarikoitu aidan rakentamisen tieltä. Tuhansilta palestiinalaisilta viljelijöiltä ja kauppiailta on riistetty heidän maansa ja taloudellinen toimeentulonsa. Jos aita rakennetaan valmiiksi, arviolta 380 000 palestiinalaista jää loukkuun aidan ja Israelin vuoden 1967 miehitystä edeltävän rajan, niin kutsutun "vihreän linjan", väliin. Lisäksi 160 000 heistä jäisi kahden muurin ympäröimiin gettoihin tai erillisalueille. Palestiinalaisyhteisöt käytännöllisesti katsoen eristettäisiin toisistaan. Lisäksi ne eristettäisiin joissakin tapauksissa Jerusalemin kaltaisista keskuksista, jotka ovat olleet niiden taloudellisen, sosiaalisen ja hengellisen elämän keskipisteitä. Äskettäin ehdotetut muutokset eivät estä tätä.

Lisäksi tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen kärjistää jo ennestään heikentyneen Palestiinan talouden ongelmia. Tämän Israelin hallituksen huonosti suunnitteleman turvallisuusstrategian seuraukset tarjoavat hedelmällisen maaperän uudelle terroristisukupolvelle sen sijaan, että sillä puututtaisiin ongelmaan tehokkaasti.

Turva-aidan laillisuutta koskevan kysymyksen käsittelypaikka on vaihtunut. Koska Israel kieltäytyi noudattamasta lokakuussa kokoontuneen YK:n yleiskokouksen antamaa päätöslauselmaa aidan rakentamisen keskeyttämisestä ja peruuttamisesta, yleiskokous päätti 8. joulukuuta siirtää asian Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Israelin olisi nyt pysähdyttävä harkitsemaan tekojensa seurauksia. Turva-aita rikkoo neljättä Geneven yleissopimusta erityisesti kollektiivisia rangaistuksia ja alueiden liittämistä koskevan kiellon aloilla. Näitä kieltoja ei voida kumota vetoamalla sotilaallisiin näkökohtiin. Aita rikkoo myös Oslon sopimukseen perustuvaa velvoitetta säilyttää miehitettyjen palestiinalaisalueiden alueellinen koskemattomuus sekä liikkumisvapauden rajoittamista koskevaa kieltoa. Kun otetaan huomioon myös se, että Israel on toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta YK:n päätöslauselmaa, voidaan syystäkin kysyä, mihin Israel pyrkii? Haluaako se olla paariavaltio, jota kohdellaan samoin perustein kuin roistovaltioita, jotka uhmaavat jatkuvasti kansainvälisiä velvoitteitaan? Vai aikooko se sen sijaan toimia yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa saadakseen rauhan Lähi-itään?

Koska niin kutsuttu tiekartta on edistynyt hitaasti tai tuskin lainkaan, voidaan kysyä, mitä apua on palestiinalaisten elämän rajoittamisesta näin kiistanalaisin keinoin. Jos Israel haluaa todella edistää rauhanprosessia ja jatkaa rauhansuunnitelman etenemistä, turva-aidan rakentamisen keskeyttäminen ei riitä, vaan se on myös peruutettava. Sen sijaan israelilaisten ja palestiinalaisten tulisi tehdä yhteistyötä rajojen poistamiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi molempien yhteisöjen välille voidakseen tulevaisuudessa päästä yhteisesti sovittuun ratkaisuun. Sharonin äskettäin antama lausunto, jonka mukaan useimmat Gazan kaistalla sijaitsevista 21 juutalaissiirtokunnasta aiotaan hajottaa, on oikeansuuntainen. Uusien turva-aitojen rakentaminen ja Palestiinan ennestäänkin heikon talouden lamauttaminen kuitenkin vain vaikeuttaa rauhan saavuttamista Lähi-idässä.

  Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvostan suuresti neuvoston puheenjohtajaa, mutta tänään hän on joutunut hyvin kärjistetysti osoittamaan meille, miten kyvytön Euroopan unioni on ottamaan selkeästi kantaa yhteen päivän tärkeimmistä puheenaiheista. Emme puhuneet edes hiljaisella äänellä – meillä ei ollut ääntä lainkaan.

Mitä me teimme? Pidätyimme äänestämästä erittäin tärkeästä kysymyksestä, jossa ennen kaikkea laillisuus on vaakalaudalla. Kyse ei ole – olen tästä täysin samaa mieltä jäsen Cohn-Benditin kanssa – selkeästi määriteltyä rajaa noudattavasta muurista. Sellaista voisi joko kannattaa tai vastustaa. Sen sijaan te, arvoisa puhemies, sanoitte itse, että muuri on rakennettu syvälle Palestiinan alueelle, ja näin on sanonut myös Euroopan unioni. Juuri nyt, kun on kyse tällaisesta toimesta, tämänkaltaisesta alueen liittämisestä, ja kun parhaillaan harkitaan, voiko tällaisesta rajan lujittamisesta päättää oikeudessa, me vain pahoittelemme sitä, ettei meillä ole asiasta näkemystä ja sanomme, että kukin valtio saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Mitä hyötyä on siis edistää yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jos me kaikkein tärkeimmissä kysymyksissä ainoastaan toteamme, ettei meillä ole näkemystä asiasta? Tämä on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tunnuslause tai motto tässä kysymyksessä. Mielestäni se on häpeällistä.

Kyse ei ole Israelin tuomitsemisesta yksipuolisesti. Jälleen kerran olen täysin samaa mieltä jäsen Cohn-Benditin kanssa: kaikkien, jotka tuomitsevat tämän muurin ja arvostelevat sitä, olisi yhtä lailla tuomittava kaikki terroriteot ja myös torjuttava niitä.

Tällaisella asenteella emme kuitenkaan saavuta mitään. Ottamalla sellaisen kannan, ettemme itse asiassa sano yhtään mitään tästä tärkeästä kysymyksestä, vieraannutamme palestiinalaiset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saisimme sitä vastoin israelilaiset puolellemme, sillä vaikka Israel on tietenkin painostanut meitä olemaan ottamatta kantaa tähän kysymykseen, se ei välttämättä ota meitä tiiviimmin mukaan rauhanprosessiin. Mielestäni on surullista, etteivät Euroopan ulkoministerit ja valtionpäämiehet ole huomanneet tätä ja tajunneet, mitä siitä seuraa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Roche, teille ei tänään jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa meille tilanne.

Minulla on teille, siis puheenjohtajavaltiolle, vielä kaksi kysymystä. Ensimmäinen kysymys liittyy Sharonin suunnitelmaan poistaa suurin osa – ei vielä kaikkia, mutta suurin osa – siirtokunnista Gazan kaistalta. Mitä tämä todellisuudessa tarkoittaa? Siirtokuntien poistaminen on erinomaista, hyvin tehty, pääministeri Sharon, kuulen teidän sanovan. Mutta merkitseekö se, että muita alueita, varsinkin Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa, laajennetaan? Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysynkin teiltä, onko Euroopan unioni edes ottanut tähän selkeästi kantaa? On hyvä tukea siirtokuntien poistamista näiltä alueilta, mutta meidän ei missään nimessä pitäisi tukea sitä tai myöntyä siihen, jos se merkitsee joidenkin muiden Länsirannan alueiden liittämistä Israeliin.

Toinen kysymykseni liittyy Yhdysvaltojen mahtipontisiin puheisiin uudesta Lähi-itää koskevasta suunnitelmasta sen laajimmassa merkityksessä. Joschka Fischer kertoi näkemyksensä tästä Naton turvallisuuskonferenssissa Münchenissä. Tietääkö Euroopan unioni mitään tästä suunnitelmasta? Onko sillä mitään sanottavaa tästä suunnitelmasta, ja sisältyykö suunnitelmaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla käydään käsiksi ongelman ytimeen, Israeliin ja Palestiinaan? Olisi kiinnostavaa, jos Euroopan unioni ja neuvosto voisivat sanoa tästä jotakin.

  Boogerd-Quaak (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pelko on huono neuvonantaja. Ymmärrän Israelin halun suojella itseään, mutta muuri ei ole sopiva tähän tarkoitukseen. YK:n viime syyskuussa julkaisemassa raportissa muuri tuomittiin laittomana ja Israelia syytettiin laittomasta alueen liittämisestä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette sitä mieltä, että Kansainvälisen tuomioistuimen kuulemiset ja päätökset häiritsevät rauhanprosessia. En ole samaa mieltä. Jäsen Cohn-Benditin tavoin katson, että olisi hyödyllistä selvittää, missä määrin tässä toimitaan vastoin kansainvälistä oikeutta ja että meidän ei pitäisi tehdä poikkeusta Israelin kohdalla eikä tässä yhteydessä myöskään Palestiinan kohdalla silloin, kun se tekee virheitä. Tällä hetkellä kyse on noin 21 000 ihmisestä, jotka asuvat muurin ja Israelin väliin jäävällä alueella ja jotka on eristetty sosiaalipalveluista, kouluista ja työpaikoista. Tämä aiheuttaa uutta vihaa ja uuden pakolaisten sukupolven. Miten selittää – kuulun Palestiina-valtuuskuntaan – joukolle ihmisiä, jotka asuivat aikoinaan Länsirannan hedelmäkoriksi kutsutussa Qalqilyassa, joka sijaitsee lähellä muurissa olevaa pientä aukkoa, että heidät eristetään kaikesta kolmelta taholta; että heidät eristetään kahdesta tärkeimmästä vesilähteestä ja kaikista alueelle elintarvikkeita tuottavista tiloista. Kaupunkiin, jossa on 40 000 asukasta, pääsee yhden ainoan Israelin tarkastusaseman kautta. Minun näkemykseni mukaan tämänkaltaiset teot pitäisi käsitellä tuomioistuimessa. Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti pitäisi ratkaista, mutta muurin sietäminen ja konfliktin loppumisen odottaminen ei ole oikea tapa.

  Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, on erittäin valitettavaa, ettei Eurooppa-neuvosto kannattanut Israelin turva-aidan käsittelyä Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Näin se heitti hukkaan valtavan tilaisuuden. Tässä mentiin vikaan, koska asian käsittelyä Kansainvälisessä tuomioistuimessa vastustettiin siksi, että kyseessä on oikeudellinen eikä poliittinen foorumi. Kansainvälinen tuomioistuin on todennäköisesti viimeinen käytettävissä oleva keino Israelin hallituksen painostamiseksi, ja meidän olisi pidettävä siitä lujasti kiinni. Jotkut sanovat, että meidän tulisi sen sijaan turvautua eurooppalaisiin painostustoimiin Israelia vastaan. Toivoisin heidän kertovan minulle, milloin yksinomaan Euroopan Israeliin kohdistamilla painostustoimilla on saatu aikaan tuloksia. Ei koskaan. Nyt kun meillä olisi käytettävissämme maailmanlaajuinen monenvälinen foorumi tämän asian käsittelemiseksi, me käännämme sille selkämme.

Palestiinalaiset huomauttavat oikeutetusti kantamme epäjohdonmukaisuudesta, kun vaadimme heitä lopettamaan väkivaltaisuudet ja samalla epäämme heiltä mahdollisuuden oikeuskäsittelyyn Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Palestiinalainen neuvottelija huomautti, että Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa kehottivat palestiinalaisia olemaan turvautumatta väkivaltaan, mutta kun palestiinalaiset turvautuvat diplomatiaan, ovi lyödään kiinni heidän nenänsä edestä.

Lisäksi pakottavat humanitaariset syyt vaativat meitä toimimaan. Vierailin miehitetyillä alueilla viime kuussa ja näin omin silmin, miten turva-aita tuhoaa tuhansia hehtaareja viljelysmaata ja puita, hävittää maan tasalle koteja ja kauppoja ja riistää tuhansilta perheiltä heidän maansa ja työnsä jättäen heidän nälkäisiksi ja toivottomiksi. Maailmanpankin ja YK:n tutkimusten mukaan palestiinalaiset ovat tämän vuoksi vajonneet samanlaiseen köyhyyteen ja aliravitsemukseen kuin Saharan eteläpuolinen Afrikka. Israelin väitteet, joiden mukaan aidalla olisi jotain tekemistä turvallisuuden kanssa, kumoaa täysin se seikka, että aita ei noudata vuoden 1967 "vihreää linjaa". Sen sijaan, kuten ihmiset ovat todenneet, se tunkeutuu syvälle Palestiinan alueelle.

Turva-aita on edustaa suvaitsemattomuutta, laittomuutta ja moraalittomuutta, ja kieltäytyessään tukemasta asian käsittelyä Kansainvälisessä tuomioistuimessa neuvosto on toiminut piittaamattomasti ja vastuuttomasti. Neuvosto ei ole myöskään toiminut avoimesti, ja haluaisin, että jäljennös kirjeestä, joka sisältää puheenjohtajavaltion julkilausuman Kansainväliselle tuomioistuimelle, asetettaisiin laajasti saataville.

  Belder (EDD). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin tehdä yhden asian selväksi tässä keskustelussa: ilman palestiinalaisten hirmutekoja Israelin turva-aitaa ei rakennettaisi. Saksan ulkoministerin ansioksi voidaan lukea, että hän hiljattain hyväksyi tämän hätäratkaisun. Epäilemättä näkemykset tämän rajan tarkasta linjauksesta vaihtelevat jopa Israelissa, ja tästä syystä asiaa käsitellään parhaillaan Israelin korkeimmassa oikeudessa. Haluan tehdä selväksi myös sen, ettei Länsirannan palestiinalaisväestön yleinen etu saa kärsiä tarpeettomasti tästä erittäin kiistanalaisesta turva-aidasta. YK:n yleiskokous ei kuitenkaan edistä palestiinalaisten asiaa pyytämällä Kansainvälistä tuomioistuinta puuttumaan tällaiseen Israelin ja Palestiinan välistä rajaa koskevaan poliittiseen perusasiaan. Näin ainoastaan vähätellään kiireellistä tarvetta jatkaa poliittista vuoropuhelua asianosaisten osapuolten välillä. Lyhyesti sanoen tuen tässä yhteydessä kotimaani, Alankomaiden, kantaa ja Euroopan unionin kantaa, joka on kielteinen.

Myös Kansainvälisessä tuomioistuimessa käynnistetyissä oikeudenkäynneissä Palestiinan – toisin sanoen Palestiinan itsehallinnon – erityistarkkailijan asema on erittäin outo ja merkitsee selvästi juutalaisvaltion syrjintää. Nämä vääristynet suhteet toimivat poliittiselta kannalta vastoin tarkoitustaan. Yhtä suuri virhe Euroopan parlamentilta on se, että ensi viikolla Palestiinan pääministeri vierailee ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa, mutta Israelin pääministeri ei. Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa olisi noudatettava koeteltua ja hyväksi havaittua periaatetta molempien osapuolten kuulemisesta.

  Berthu (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelin rakentamasta turva-aidasta järjestettävässä kuulemisessa kysymys on mielestämme erittäin huonosti asetettu, ja niinpä ratkaisukin on todennäköisesti erittäin huono. Turva-aita on itse asiassa vain osa paljon laajempaa suunnitelmaa, jota kutsutaan vetäytymissuunnitelmaksi, joka puolestaan liittyy vielä laajempaan prosessiin, rauhanneuvotteluja varten laadittuun tiekarttaan. Kaikki nämä tasot kytkeytyvät toisiinsa erittäin monimutkaisella tavalla. Siksi ei olisikaan tarkoituksenmukaista arvioida tällaista yksittäistä pientä osaa yrittämättä tarkastella sen asemaa koko prosessissa. Emme varsinkaan voi tarkastella suunnitelman yksittäistä osaa pelkästään oikeudelliselta kannalta, kun se kuitenkin kuuluu laajempaan, luonteeltaan selkeästi poliittiseen rauhanprosessiin.

Siksi ne Euroopan maat, jotka vastustavat ongelman siirtämistä Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi sillä perusteella, että se haittaisi rauhanpyrkimyksiä, olivat täysin oikeassa. Tätä ongelmaa ei pidä tarkastella yksisilmäisesti, sillä näin saatetaan vaarantaa rauhanprosessi, jota kaikki haluaisivat tukea.

Lisäksi on erotettava toisistaan turva-aidan periaate ja sen linjaus. Olen huomannut, että nämä asiat ovat tässä keskustelussa menneet hieman sekaisin. Aivan kuten aidan linjaus voi olla neuvottelukysymys, jota on muiden neuvottelukysymysten tavoin mahdollista muuttaa, myös aidan rakentamisen periaatteessa on kyse valtion – ja lisäksi sellaisen valtion, jonka olemassaolo on jatkuvasti uhattuna – oikeudesta päättää itsenäisesti kansalaistensa turvallisuuden varmistamisesta.

  Sacrédeus (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, haluan noudattaa tässä keskustelussa enemmänkin henkilökohtaista linjaa, sillä uskon, että mitä tahansa parlamentissa sanotaankin, sitä voidaan joka taholta pitää loukkauksena. Voimme pitää täällä Euroopan parlamentissa puheita, jotka ovat omiaan tyydyttämään omia valitsijoitamme kotona Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Ranskassa tai minun tapauksessani Ruotsissa. Mutta millaisen panoksen olemme Euroopan unionissa ja Euroopan parlamentissa valmiita antamaan Lähi-idän kysymyksen ratkaisemiseksi, jotta siellä olisi tulevaisuudessa rauha ja israelilaiset ja palestiinalaiset voisivat elää rinnakkain?

Kaksi ja puoli vuotta sitten vierailin Nikosiassa ja näin, miten tuo kaupunki oli jaettu. Matkustin 25-vuotiaana Belfastiin, ja näin, että myös tuo kaupunki on jaettu, nykyisin katusuluilla ja aidoilla, jotka on rakennettu erottamaan toisistaan kaksi väestöryhmää, unionistit ja tasavaltalaiset. Pohjois-Afrikassa sijaitsevassa mutta Espanjalle kuuluvassa Ceutassa on käytetty piikkilankaa tämän espanjalaisen kaupungin erottamiseksi Marokosta. Yhdysvallat on rakentanut aidan Meksikon vastaiselle rajalleen. Zimbabwen ja Botswanan välinen sähköaita on jo melkein valmis. Sanonko näin saadakseni jonkinlaisen tekosyyn Lähi-idän tapahtumille? En suinkaan, vaan pikemminkin osoittaakseni, että tilanne on samanlainen monissa muissakin paikoissa.

Vuonna 2000 Israel rakensi YK:n suostumuksella Libanonin vastaiselle rajalleen turva-aidan, jota valvottiin sähköisesti ja antureilla. Euroopan unioni ja Venäjä olivat tyytyväisiä ratkaisuun ja pitivät sitä Israelille kätevänä tapana vetää joukkonsa yksipuolisesti pois Libanonin alueelta vuonna 2000.

Toivoisin ja uskon, että rakennettu muuri ja aita ovat väliaikaisia ratkaisuja tai toimenpiteitä. Toivon ja uskon, etteivät ne ole pysyviä rakenteita ja toivon ja uskon, että rauhanneuvottelut on mahdollista aloittaa uudelleen. Haluan ajatella hyvää molemmista osapuolista. Se, että Israelin kansalaiset kiirehtivät turva-aidan rakentamista, johtuu tietenkin useista Israelin kansalaisiin kohdistuneista itsemurhaiskuista. Tähän mennessä 120 itsemurhapommittajaa on aiheuttanut Israelissa lähes 900 kuolonuhria ja 6 000 loukkaantunutta.

Hyvinä eurooppalaisina ja hyvinä ruotsalaisina meidän on yritettävä katsoa asiaa molemmilta puolilta. Toivokaamme, että saavutamme Lähi-idässä rauhanomaisen ratkaisun.

  Fava (PSE). – (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, useiden parlamentin jäsenten puheenvuorojen perusteella on selvää, että reaktio on lähes yksimielinen ja että pidämme kaikki neuvoston kirjettä erittäin vakavana ja epäasianmukaisena. Kirjeessään neuvosto toteaa tuomioistuimelle, että Palestiinan alueella olevaa muuria koskevan päätöksen tekeminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Missä tahansa parlamentaarisessa demokratiassa, jossa parlamentin kanta on näin laaja ja vankkumaton, hallitus eroaa. Vaikka Euroopan unionin toimielimiltä ei edellytetäkään eroa, pyydän neuvostoa ottamaan huomioon parlamentin esittämän kannan, jossa ei tuomita muuria siksi, että se vahingoittaa ja hidastaa rauhanprosessia, vaan siinä tuomitaan muuri itsessään.

Arvoisa puhemies, tämä muuri – kuten hyvin tiedätte ja kuten useat parlamentin jäsenet ovat korostaneet – on ennen kaikkea rakennettu alueiden jakamista varten, koska se ei seuraa vuoden 1967 vihreää linjaa, vaan ulottuu Palestiinan alueelle ja jakaa palestiinalaisyhteisön, erottaa oppilaat kouluistaan, lapset vanhemmistaan, viljelijät pelloistaan ja sairaat lääkäreistä. Tämä muuri riistää palestiinalaisyhteisöltä maa-alueen, koska se kulkee 25 kilometriä Länsirannan puolella. Ensimmäinen 150 kilometrin pituinen osuus on jo rakennettu, ja se eristää 50 000 palestiinalaista omasta alueestaan. Kun muuri valmistuu, heidän määränsä on 130 000.

Arvoisa puhemies, parlamentti ei ole keksinyt näitä lukuja, vaan on saanut ne Israelin kansalaisyhteiskunnan edustajilta ja israelilaisilta kansalaisjärjestöiltä, jotka muistuttavat meille, että muurin rakentaminen saattaa vaikuttaa vakavasti 670 000 palestiinalaisen elämään ja että Palestiinan itsehallinnolta viedään 14 prosenttia Palestiinan alueesta.

Näiden seikkojen perusteella uskomme, että muuri itsessään saa aikaan suuttumusta, epätoivoa ja vihaa. Arvoisa puhemies, velvollisuutemme on tunnustaa tämä, eikä meidän pitäisi hämmästyä, jos tämä suuttumus, epätoivo ja viha – Jumala varjelkoon – muuttuu väkivallaksi. Sinä päivänä, jolloin joudumme laskemaan tällaisen väkivallan uhreja, meidän pitäisi myös muistaa, miten paljon me osaltamme vaikutimme näiden ihmisten suuttumukseen, epätoivoon ja vihaan.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Nordmann (ELDR). – (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni voimme olla vain tyytyväisiä siihen, että Euroopan unioni on kerrankin pidättynyt äänestämästä ja toiminut maltillisesti Israelia vastaan käydyssä diplomaattisessa pyhässä sodassa, jossa suhtautuminen on aiemmin ollut hyvin yksipuolista ja epäoikeudenmukaista.

Arvoisa puhemies, minäkin toivon turva-aidan purkamista ja sitä, että jotkin osat siitä päätyvät uudelleen maalattuina matkamuistoiksi ja rihkamaksi, kuten muillekin muureille on käynyt. Turva-aita on siis purettava, mutta vasta sitten, kun sitä ei enää tarvita, sillä se ei ole mikään hetken mielijohde. Muuri on vastaisku terroristien itsemurhapommituksille. Sanottakoon jälleen kerran, että vaikka muuri onkin oikeutettu puolustautumiskeino, joitakin siihen liittyviä asioita voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Mutta mikään ei ole lopullista. Muuri ei ole raja, eikä se merkitse alueiden liittämistä.

Hyvä jäsen Cohn-Bendit, puhutte jatkuvasti vuoden 1967 rajoista, mutta haluan muistuttaa, että ne olivat ainoastaan tulitaukorajoja, jotka tunnustettiin vasta sitten, kun ne eivät enää olleet voimassa. Kaikki tällä alueella on oikeastaan väliaikaista. Älkää unohtako sitä. Haluan tietenkin, että muuri poistetaan, mutta päinvastoin kuin jotkin toiset muurit, jotka tappavat, tämä aita pelastaa henkiä. On pidettävä mielessä ne iskut, joita ei ole tapahtunut, jos saan sanoa asian näin. Ajatelkaa niitä viattomia ihmisiä, jotka olisivat saaneet surmansa itsemurhaiskuissa, jotka on estetty näillä tarkastuksilla. Arvoisa puhemies, todellinen kysymys turva-aidasta kuuluukin, pitäisikö henkien pelastaminen sen avulla lopettaa? Mielestäni ei.

  Dhaene (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kansainvälinen protesti terrorismin vastaista tai alueen jakamiseen tarkoitettua muuria vastaan alkaa kantaa hedelmää. Vaikuttaa siltä, että Israel lyhentää muuria tai raja-aitaa, niin ettei se tunkeudu niin syvälle Palestiinan alueelle. Tällä tavoin pääministeri Sharon yrittää muuttaa kansainvälistä mielipidettä, joka vastustaa hänen politiikkaansa, mutta yrittää myös käyttää Gazan siirtokuntien hävittämistä korvauksena muurin sisäpuolella sijaitsevista siirtokunnista Länsirannalla. Tällä tavoin hän voi joka tapauksessa säilyttää siellä suurimmat siirtokunnat ja luopua ongelmallisesta Gazan kaistasta. Näin hän voi jälleen saada osakseen Washingtonin myötämielisyyden ja jatkaa hiljaisesti palestiinalaisalueiden liittämistä Israeliin, vaikka hän sillä tavoin heikentääkin rauhansuunnitelmaa ja tekee omasta suunnitelmastaan ainoan toteuttamiskelpoisen. Hän ei tunnusta vihreää linjaa. Tätä YK ei voi hyväksyä ja, kuten Kofi Annan marraskuussa totesi, se vaikuttaa hyvin kielteisesti rauhanpyrkimyksiin.

Myöskään Euroopan ei pitäisi tätä hyväksyä, ja mielestäni neuvoston asenne on valitettava. Elinkelpoinen Palestiinan valtio tarvitsee viljelysmaata ja vesilähteitä, joista se nyt eristetään. Siksi meidän on jatkettava muurin vastustamista kansainvälisesti. Lisäksi Israelilla on oikeus suojautua terrorismilta vihreän linjan takana, mutta uusi rautaesirippu ei ole kauaskantoinen ratkaisu tilanteeseen. Siellä mistä minä olen kotoisin, jokaisen, joka rakentaa muurin, on rakennettava se omalle maalleen, sillä muuten naapuri vie asian rauhantuomarin käsiteltäväksi. Näin tapahtuu pian myöskin Haagissa, jossa Kansainvälinen tuomioistuin tekee päätöksen muurin laillisuudesta. Pääministeri Sharon yrittää nyt muodostaa savuverhon hämätäkseen maailmaa ja saadakseen ihmiset unohtamaan Geneven rauhanaloitteen. Kyse on nyt siitä, voiko Kansainvälinen tuomioistuin toimia rauhantuomarina tässä asiassa. Joka tapauksessa ongelma on nyt saanut runsaasti maailmanlaajuista huomiota, ja kansainvälinen painostus on tuottamassa tulosta jopa Israelissa, jossa korkein oikeus tutkii nyt asiaa. Toivon, että se tekee oikean päätöksen.

  Roche, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, jälleen kerran neuvoston on ollut hyödyllistä kuulla tämänpäiväisissä keskusteluissa esiin tuotuja näkemyksiä turva-aidasta sekä Lähi-idän tilanteesta laajemminkin.

Monet esitetyistä näkemyksistä ovat vastanneet neuvoston kantoja, jotka yritin esittää lyhyesti aiemmin. Antamastani julkilausumasta käy varmasti selkeästi ilmi, että puheenjohtajavaltio Irlanti pysyy näkemyksessään, jonka mukaan nykyinen tilanne on kestämätön. Parlamentin jäsenet tietävät, että tulen pienestä saarivaltiosta, jossa tiedämme melkoisesti jakamisesta, muureista ja alueiden erottamisesta. Tarkastelemme edelleen määrätietoisesti kaikkien osapuolten kanssa mahdollisuutta jatkaa eteenpäin – alussa vaikka pieninkin askelin – prosessia, jonka eteneminen on toistuvasti pysähtynyt.

Haluan mainita joitakin tämän keskustelun aikana esitettyjä näkemyksiä. Kun tarkastellaan Lähi-idän aluetta laajemmasta näkökulmasta, alueen paikallisten toimijoiden tulisi ensisijaisesti olla vastuussa rauhaa, edistystä ja hyvinvointia tukevista toimista. Lisäksi niissä on painotettava riittävän voimakkaasti Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemista. Konfliktin jatkuminen on joka tapauksessa keskeinen turvallisuuteen vaikuttava tekijä monille alueella asuville ihmisille. Keskittämällä huomionsa uudelleen laajempaan alueeseen EU ei sivuuta tai syrjäytä nykyisten järjestelmien, kuten Barcelonan prosessin, tuomia etuja.

Jäsen Swoboda mainitsi, että Euroopan unioni ei saanut ääntään kuuluviin turva-aidan laillisuutta koskevassa kysymyksessä. Haluan toistaa unionin kannan aidan jatkamisesta. Unioni ei voi yhtyä siihen näkemykseen, että Palestiinan alueelle rakennettu aita tai muuri takaisi parhaiten Israelin turvallisuuden pitkällä aikavälillä, eikä mikään, mitä aiemmin sanoin, viittaa siihen, että näin olisi. Eurooppa-neuvosto on ilmaissut huolensa turva-aidalle suunnitellusta reitistä ja siitä, että reitti poikkeaa Länsirannan vihreästä linjasta. Maan haltuunotto Länsirannalla tai Gazassa on laitonta ja vastoin kansainvälistä oikeutta ja lisää jännitystä alueella. Lisäksi turva-aitaan liittyvät rajoitukset ovat aiheuttaneet Palestiinan kansalle tarpeetonta kärsimystä ja huonontaneet miehitettyjen alueiden taloutta.

Unioni on ilmaissut selkeästi kantansa tästä kysymyksestä kaikilla kansainvälisillä foorumeilla. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on myös antanut 21. lokakuuta turva-aidasta, tai muurista, päätöslauselman, jota kaikki EU:n jäsenvaltiot ja unioniin liittyvät valtiot tukivat.

Toinen puhuja, jäsen Lucas, vaati puheenjohtajavaltiota julkaisemaan sen Kansainväliselle tuomioistuimelle antaman lausunnon. Hän ei ehkä tiedä, että nimenomaan Kansainvälisen tuomioistuimen työjärjestyksessä kielletään lausunnon antaminen julkisesti saataville. Samasta syystä myöskään Kansainvälinen tuomioistuin ei julkaise saamiaan lausuntoja.

Hiljattain Irlannin senaatissa puhunut ulkoministeri Brian Cowen huomautti, ettei israelilaisten tarvitse elää vihamielisten naapurivaltioiden ympäröimässä linnakkeessa, jossa he ovat vaarassa liikkuessaan kaduilla tai teillä, jossa nuoret sotilaat – jotka ovat tuskin muuta kuin poikia ja tyttöjä – joutuvat jatkuvasti vaaraan ja jossa suuri osa kansallisista varoista kuluu puolustuksen ylläpitämiseen. Myöskään palestiinalaisten ei tarvitse elää toivottomassa ja nöyryyttävässä ympäristössä, jossa nuoria ihmisiä kannustetaan räjäyttämään itsensä kappaleiksi, jossa kodit revitään maan tasalle ja tuhotaan, jossa työtä on vain niukasti tai ei lainkaan, jossa ihmiset eivät voi vapaasti matkustaa maassaan ja jossa maastamuutto vaikuttaa ainoalta ulospääsyltä.

Meidän kaikkien on autettava Israelin ja Palestiinan kansaa löytämään rohkeutta ja viisautta uuden rauhan rakentamiseen, rohkeutta olla antamatta periksi niille, jotka eivät suostu kompromissiin, viisautta ymmärtää, että heidän lähimmäistensä epävarmuuden ja kärsimyksen lopettaminen on pitkällä aikavälillä heidän omien etujensa mukaista. Voimme saavuttaa tämän tavoitteen, ja jos saavutamme sen, pyhästä maasta voi tulla rauhan ja hyvinvoinnin maa.

Kiitän vielä kerran kaikkia parlamentin jäseniä siitä, että he antoivat rakentavaa tukea tässä kysymyksessä ja kantoivat siitä huolta. Mielestäni neuvoston lähestymistapa on asianmukainen. Yhdenkään parlamentin jäsenen ei tarvitse olla huolissaan tai epäillä puheenjohtajavaltion halua auttaa tämän kysymyksen ratkaisemisessa. Tulen pienestä saarivaltiosta, jossa tiedämme melkoisesti epäsovun syistä ja sen hinnasta.

  Puhemies. – Kiitämme neuvostoa.

Keskustelu on päättynyt.

6. Omistajaohjaus ja rahoituspalvelujen valvonta (Parmalatin tapaus)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma omistajaohjauksesta ja Parmalatin tapauksesta.

Puheenvuoron komission puolesta käyttää komission jäsen Bolkestein.

  Bolkestein, komissio. (EN) Komissio on tyytyväinen tähän keskusteluun ja yleisesti ottaen kannattaa parlamentin esittämien päätöslauselmaluonnosten sisältöä. Vaikka tosiseikat eivät ole vielä täysin selvillä, Parmalatin tapaus on erittäin huolestuttava. Se on uusin lisäys viime vuosina eri maissa paljastuneiden erilaisten suurten rahoitusskandaalien pitenevään luetteloon.

Petos on ilmeisen laajuutensa vuoksi tyrmistyttävä, ja yhtä tyrmistyttäviä seikkoja ovat arvostettujen vapaiden ammattien harjoittajien ilmeinen rikoskumppanuus ja valvonnan puutteet. Toistuvien skandaalien vaikutukset kasautuvat ja ajan mittaan rapauttavat rahoitusmarkkinoita kuin polttoainesäiliöstä tippuva syövyttävä neste. Monet huomattavat sijoittajat vetäytyvät markkinoilta. Enronin tapaus on jo osoittanut, miten pääoman hinnannousu voi lamauttaa talouskasvun. Tässä on siis kyse meidän kaikkien yhteisestä asiasta.

Ensiksi haluaisin todeta, että rahoitusalan olisi paras ryhdistäytyä ja tehdä se ripeästi. Elinkeinoelämämme tarvitsee todellista johtajuutta: on tartuttava toimeen, otettava vastuuta ja pantava huijarit aisoihin, paljastettava heidän häikäilemättömät menettelynsä ja asetettava suitset kohtuuttomalle ahneudelle. Jos elinkeinoelämän johtajat eivät ole valmiita toimimaan näin, sääntelijöiden on tehtävä paljon enemmän kuin he tai me ehkä haluaisimme. Jos tämä on tulos, johtajat eivät voi valittaa Brysselistä tulevasta sääntelystä, koska he ovat saaneet sen itse aikaan. Tällä hetkellä johtajuus on suoraan sanoen olematonta.

Toiseksi meillä on jo valmiina monenlaisia toimia, joilla tilannetta saadaan parannettua jonkin verran. Näitä ovat rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet – kuten markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi ja esitedirektiivi – jotka olisi pantava pikaisesti täytäntöön; toimenpiteet, kuten uusi sijoituspalveluita koskeva direktiivi, jolla helpotetaan sijoituspalvelualan suurimpien eturistiriitojen käsittelyä; uudet kansainväliset tilinpäätössäännökset, jotka lisäävät avoimuutta, samoin kuin avoimuusdirektiivi, jonka antamista toivomme ennen kuin parlamentti pitää tauon vaalien vuoksi. Kaikki nämä direktiivit myös laajentavat toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia ja antavat mahdollisuuden aiempaa tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön. Nähdäkseni tämä tarkoittaa samankaltaista yhteistyötä myös ulkomaisten – muiden kuin yhteisön – sääntelytahojen, ennen kaikkea Yhdysvaltojen arvopaperikomission (SEC) ja myös Yhdysvaltojen pörssiyhtiöiden tilintarkastuksen valvontalautakunnan (Public Company Accounting Oversight Board) kanssa. Kuten me kaikki tiedämme, nykypäivän pääomamarkkinat ovat maailmanlaajuiset, ja niiden asettamiin haasteisiin vastaamiseksi on myös sääntely-yhteistyön oltava maailmanlaajuista.

Kolmanneksi esittelen maaliskuussa muille komission jäsenille tarkistetun yhtiöoikeusdirektiivin lakisääteisen tilintarkastuksen tehtävästä. Direktiivillä lujitetaan tilintarkastuksen valvontaa Euroopan unionissa: sillä tehdään valvonnasta riippumatonta, tehostetaan tarkastuksia, lujitetaan eettisiä ja koulutuksellisia periaatteita sekä otetaan käyttöön tasokkaat tilintarkastusstandardit. Nämä neljä näkökohtaa sisältyvät tarkistettuun yhtiöoikeusdirektiiviin.

Parmalatin tapauksen vuoksi kahdeksannen yhtiöoikeusdirektiivin tarkistettuun versioon sisällytetään todennäköisesti myös seuraavat neljä näkökohtaa: ensinnäkin yrityskonsernien konsolidoituihin tilinpäätöksiin sovellettava täysimääräinen tilintarkastajien ryhmävastuu, toiseksi pörssiyhtiöiden – kaikkien Euroopan 7 000 yrityksen – pakolliset riippumattomat tilintarkastuskomiteat, kolmanneksi tilintarkastajien vuorotteluun sovellettavat tiukemmat vaatimukset ja neljänneksi tiukemmat seuraamukset.

Pyrin vauhdittamaan työskentelyä kolmella muulla omistajaohjaukseen ja yhtiöoikeuteen liittyvällä alalla, jotta ehdotukset saataisiin valmiiksi vielä tänä vuonna. Nämä alat ovat muiden kuin liikkeenjohtoon osallistuvien johtajien asema, johtajien vastuu yrityksen tileistä, offshore-erillisyhtiöiden kaikkien tietojen ilmoittaminen yrityksen tilinpäätöksessä sekä sen ilmoittaminen, miksi yritys käyttää tällaisia offshore-rakenteita. Lisäksi konsernin tilintarkastajan on todennettava tilinpäätöksen sisältö paljon aiempaa tarkemmin. Pyrimme myös uutterasti ratkaisemaan rahoitusanalyytikkojen eturistiriitoja koskevat kysymykset ja otamme luottoluokituslaitokset uudelleen tarkasteluun. Tässä Katiforisin mietinnöstä on paljon apua.

Lisäksi offshore-keskusten rooli on määriteltävä tarkemmin ja niiden valvontaa on tiukennettava. Harkitsemme eri vaihtoehtoja, mutta se ei ole helppoa. Kolmas rahanpesudirektiivi on tarkoitus esittää kesäkuussa, ja olemme varmoja, että siitä tulee keskeinen.

Lopuksi toteaisin, että nyt käytävä keskustelu on erittäin tärkeä. Kannatamme päätöslauselman päälinjauksia. Pyrimme määrätietoisesti tähän suuntaan. Toiveinamme ovat edelleen vahva yritysjohtajuus ja asianmukaiset eettiset normit.

  Fiori (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Bolkestein, Parmalatin tapauksessa on kyse kokonaisvaltaisesta kriisistä, koska sen teki mahdolliseksi rikoskumppanuuden ja laiminlyöntien muodostama maailmanlaajuinen verkosto, jossa keskeisinä toimijoina olivat pankit, rahoituslaitokset sekä niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin ulkoiset ja sisäiset tarkastustahot. Mielestäni Parmalatin tapaus tuo selkeästi esiin rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuistumisen aiheuttamat kielteiset näkökohdat. Alan kansainvälistymisen ansiosta huijareiden on helppoa salata ja vääristellä tietoja. Tämä osoittaa, miten tarvittava avoimuuden, tehokkuuden ja vakauden yhdistelmä jää aivan liian usein teoreettiseksi ja ennen kaikkea hataraksi, kun se saa vastaansa eettisten normien puutteesta kumpuavat kierot päämäärät.

Parmalatin tapaus ikävä kyllä muistuttaa niitä uutisissa viime aikoina näkyneitä rahoitusskandaaleja, joita on ollut aivan liian monta. Ensimmäisenä mieleen tulevat WorldCom ja Enron. Ei ole mukavaa eikä helppoa myöntää, että maailman tasapainossa jokin on järkkynyt ja vienyt kaiken mukanaan pimeyteen. Tämä koskee myös epätietoisia säästäjiä ja toimijoita, joiden kuviteltiin olevan valppaina ja estävän tämän. Emme halua käsitellä yksilökohtaisia vastuukysymyksiä eikä meidän tarvitsisikaan, koska se ei ole tehtävämme. Sitä vastoin tehtävämme on varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu enää. Rikkomiset ja petokset on torjuttava siten, etteivät rahoitusanalyytikot joudu ajan myötä tilanteeseen, jossa heidän on kehotettava omia asiakkaitaan tekemään rikollisia sijoituksia.

Muun muassa olemme tarkastelleet myös tiedonantoa, jonka komissio antoi toukokuussa 2003 neuvostolle ja parlamentille yhtiöoikeuden uudistamisesta. Esittämässämme päätöslauselmaesityksessä asetetaan suuntaviivoja, joissa otetaan huomioon, miten Parmalatin tapaus on vaikuttanut ja voi vaikuttaa tämän yrityksen työntekijöihin, säästäjiin, pankkeihin ja rahoitusjärjestelmän moitteettomaan toimintaan. Tehtävämme on kääntää tämä suuntaus, turvata miljoonien kansalaisten säästöt ja palauttaa sijoittajien täysi luottamus.

Meidän on opittava tästä tapauksesta ja reagoitava siihen asianmukaisesti siten, että arvioimme puolueettomasti tapahtunutta ja hahmottelemme tulevaisuutta sen sijaan, että vain hätiköidysti etsisimme syntipukkeja. On selvitettävä toimintakyvyn puutteet ja säännösten aukot sekä ehdotettava niitä varten ratkaisuja ja annettava viranomaisille uutta valvontavaltaa.

Meillä voi olla eriäviä poliittisia näkemyksiä sääntelypäämääristä, tulonmuodostuksesta ja tulonjaosta, mutta petosten ehdottomasta torjunnasta meidän on oltava kaikkien yhtä mieltä. Ehkäpä legaliteettikriisissä ei olekaan kyse ainoastaan ihmisistä vaan myös instituutioista, jotka eivät ehkä toimi tyydyttävästi. Ehkäpä säännöksiä on tarkasteltava, harkittava uudelleen ja tarkistettava, ja tätä varten tarvitsemme yhteistyötä. Unionin eri lainkäyttöpiireihin kuuluvien toimivaltaisten rahoitusvalvontaviranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään. Yhteistyöhön on ryhdyttävä myös yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa – mukana tässä ensisijaisen tärkeässä suunnitelmassa on Euroopan lisäksi myös Yhdysvallat. Lisäksi kehotan komissiota arvioimaan kaikkia uusia toimenpiteitä, jotka liittyvät luottoluokituslaitosten asemaan.

Rohkenen jälleen kerran pyytää, että komissio sisällyttäisi omistajaohjausta koskevaan toimintasuunnitelmaan toimenpiteitä eturistiriitojen ehkäisemiseksi, koskivatpa nämä ristiriidat sitten sijoituksia, joita pankit ja muut rahoituslaitokset tekevät sisäisten sidosryhmien määräysvallassa oleviin pörssiyhtiöihin, tai sitten rahoitusanalyytikkoja, jotka toimivat investointipankkien palveluksessa ja neuvovat asiakkaitaan sijoittamaan yrityksiin, joille tämä pankki tarjoaa edullisia palveluita. Lisäksi meidän on vastuullistettava osakkeenomistajat ja nostettava heidän osallistumisastettaan. Optimaalisen avoimuuden turvaaminen ennen transaktiota ja sen jälkeen on äärimmäisen tärkeää rahoitusinstrumenttien parissa toimiville sijoittajille. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa mallia yhteisön kilpailupolitiikan äskettäisestä uudistuksesta ja perustaa Euroopan laajuinen viranomaistaho, jonka tehtävänä on tarkastella puolueettomasti Euroopan rahoitusmarkkinoita ja perehtyä tapauksiin, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia.

Lisäksi pyydän komissiota tekemään mahdollisimman pian päätöksen, jonka mukaan päätökset, jotka Italian hallitus on tehnyt maitoalalla Parmalatin tapauksen yhteydessä, ovat yhteisön säännösten kanssa yhteensoveltuvia. Tämän alan yritykset – Parmalat-konsernin perinteiset tukijat – ovat jo jonkin aikaa olleet äärimmäisen vakavissa likviditeettiongelmissa, jotka saattavat ajaa koko konsernin kriisiin. Jos tämä avunpyyntö katsotaan vapaan kilpailun sääntöjen vastaiseksi, se tarkoittaa lopun alkua alalle, jolla on pitkät perinteet ja jonka tuotteet ovat Euroopan mittapuun mukaan kiistattoman laadukkaita.

Parmalatin tapaus vaatii enemmän vastuunottoa ennen kaikkea meiltä, yhteisöltä. Meidän on toimittava kolmella alalla. Nähdäkseni olemme laatineet vankan mietinnön, ja olen sitä mieltä, että seuraava parlamentti voi varmasti päästä parempaan yhteistyöhön komission kanssa.

  Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, ryhmämme antaa tunnustusta nopeudesta, jolla komissio on puuttunut tähän tapaukseen, joka on erityisen valitettava etenkin Italian talouden kannalta. Tunnustusta se antaa myös vastuuntunnosta, jota komissio osoitti kuvatessaan ehdotuksiaan, jotka ovat kiireellisiä, jos tarkasteltavina oleviin lukuihin on uskominen. 15 miljardin euron summa vastaa 15 prosentin vajetta koko Euroopan unionin talousarviosta. Tämä on tulosta myös talousalan sääntelyn purkamisesta ja talousalaa kohtaan osoitetusta välinpitämättömyydestä, johon – kuten jäsen Fiori totesi – monet ovat syyllistyneet. Esimerkkinä voidaan mainita suuret pankit, jotka pettivät sijoittajiensa luottamuksen, kansainväliset neuvojat, jotka monessa tapauksessa tietoisesti hyväksyivät valheellisia tilejä, seurantaelimet, jotka laiminlöivät seurantavelvoitteensa, ja – arvoisa komission jäsen, sanon tämän luvallanne – syyllisiä ovat myös ne hallitukset, jotka suvaitsevat veroparatiiseja. Monet näistä veroparatiiseista kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallintapiiriin. Mainitsen muutamia tilastotietoja Italiasta: 25 italialaisyhtiöllä on määräysvallassaan 400 offshore-yhtiötä. Näistä 171 on sijoittautunut pieneen Delawaren osavaltioon Yhdysvaltoihin ja 127 Luxemburgiin, Euroopan unionin hermokeskukseen.

Mitä me täällä Euroopassa sitten teemme? Haluaisin ehdottaa myös jäsen Imbenin puolesta aloitetta pankkisalaisuuden rajoittamiseksi. Taloustieteen Nobel-palkinnon saanut taloustieteilijä Joseph Stieglitz on todennut, että pankkisalaisuus on monesti yksi taloutta epävakauttavista tekijöistä, ja Euroopan unioni on aina puhunut asianmukaisesti avoimuuden puolesta. En kuitenkaan tahdo, että kumarramme millekään tällaisille ihanteille. Voisimme ehdottaa, että kansainvälinen yhteisö vihdoinkin liittäisi maailmanlaajuistumiseen eettisen ulottuvuuden ja ehdottaa näin ollen maailmanlaajuista sopimusta pankkisalaisuudesta. Sitoutuisimme tähän sopimukseen, ja päämäärämme olisi ehdottaa "pankkien Kiotoa" – jos sallitte tällaisen kielikuvan – jolla ajettaisiin "rahoitusalan ekologiaa" ja vihdoin annettaisiin maailmantaloudelle edes jonkinlainen eettinen normisto.

Arvoisa komission jäsen Bolkestein, olette ymmärtänyt – kuten totesitte – etteivät kansalliset valvontakeinot riitä: tarvitsemme kipeästi maailmanlaajuisia, ylikansallisia sääntöjä. Meidän on hallinnoitava rahoitusmarkkinoita, torjuttava eturistiriidat sekä pankkien ja liikeyritysten välinen vehkeily. Euroopan unionin on ryhdyttävä pikaisesti tarkastelemaan yhteisön säännöksiä, tiukennettava petosten vastaisia seuraamuksia, saatettava veroparatiisit sääntelyn piiriin ja annettava säännöt tilintarkastajien ehdottoman riippumattomuuden turvaamiseksi.

Tämänkaltainen kiireellinen ja arkaluonteinen kysymys ehkäpä vaatisi meiltä – parlamentilta ja yhteisön toimielimiltä – suurempaa huomiota kuin vain pelkkää tiedonantoa. Emme ehdota tutkintavaliokuntaa mutta ehkä puheenjohtajakokouksen kannattamaa tutkimusta, jolla olisi puheenjohtajakokouksen tekemän aloitteen suoma arvovalta. Tutkimus annettaisiin epämuodollisesti ja vapaaehtoisuuteen perustuen parlamentin jäsenistä koostuvan työryhmän tehtäväksi, ja toimeksiantoa voitaisiin jatkaa tämän vaalikauden jälkeenkin. Työryhmän tehtävänä olisi tutkia asiaa ja esittää ehdotus, jotta ymmärrettäisiin, mitä on tapahtunut, miten näin on voinut tapahtua ja mitä on tehtävä, jottei näin tapahdu enää – jottei Parmalatin kaltaisia tapauksia satu enää.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lopuksi toteaisin, että komission tiedonannossa on viittauksia osakkeenomistajiin ja johtoon sekä osakkeenomistajien ja johdon välisiin suhteisiin. Sen sijaan juuri mitään ei sanota työntekijöistä, joiden maksettavaksi Parmalatin kaltaisten järkyttävien tapausten vaikutukset ensi kädessä tulevat.

Haluamme, että tämä parlamentti ottaa voimakkaasti kantaa niiden tuhansien työntekijöiden suojelemiseksi, turvaamiseksi ja tukemiseksi, jotka niin Parmassa kuin Sisiliassakin työskentelevät joko suoraan Parmalatin palveluksessa tai liitännäisaloilla ja jotka ovat nyt vaarassa menettää työpaikkansa ja tulonsa. Talouden eettinen ulottuvuus, johon hetki sitten viittasimme muistuttaessamme, miten paljosta myös hallitukset ja Euroopan unioni ovat vastuussa, tarkoittaa nähdäkseni, että tulevissa pohdinnoissa on käsiteltävä ennen kaikkea sitä, miten oikeus työntekoon suojataan ja turvataan.

  Riis-Jørgensen (ELDR). – (DA) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin kiittää komission jäsentä Bolkesteinia erittäin selkeästä ja selväsanaisesta puheesta. Paremmin ei asiaa olisi voinut ilmaista, sillä haluamme nimenomaan elinkeinoelämän johtajuutta ja eettisiä sääntöjä – suoraan sanottuna asianmukaista käyttäytymistä. Olenkin hyvin tyytyväinen komission sanoihin.

Haluaisin myös lausua teille kiitokset omistajaohjausta ja yhtiöoikeutta koskevasta toimintasuunnitelmasta. Sehän esitettiin jo viime vuonna, ja oli tietenkin hienoa, että komissio oli tällä tavoin aikaansa edellä. Rohkaisevia olivat myös komission jäsenen Bolkesteinin tämänpäiväiset sanat monista uusista aloitteista.

Toimintasuunnitelmalle on tarvetta, ja komission on osoitettava sen toteuttamiseen lisää varoja. Komission lisäksi kuitenkin myös parlamentin ja neuvoston olisi annettava varoja. Valitettavaa tässä on se, että kaikissa jäsenvaltioissa komission ehdotuksen esittämisestä sen toteuttamiseen kuluu keskimäärin kuudesta kahdeksaan vuotta. Tuolla ajanjaksolla saattaa kehkeytyä moniakin rahoitusskandaaleja, mutta toimintasuunnitelmassaan komissio osoittaa moneen otteeseen tarkkailevansa aikataulukysymyksiä valppaasti.

Hyvä omistajaohjaus on avointa ja läpinäkyvää. Tähän kuuluu tietenkin osana myös moitteeton tilinpäätöskäytäntö. Toinen tärkeä tekijä on yrityksen johtokunnan jäsenten yhteinen vastuu rahoitusta ja muuta kuin rahoitusta koskevista tärkeistä päätöksistä. Lisäksi yritysten moninaisten konsernirakenteiden tarkastamista varten tarvitaan paremmat säännöt. Jotkin yritykset on koottu siten, että tarkkailijoista tuntuu kuin he olisivat joutuneet keskelle labyrinttia, jossa mikään punainen lanka ei johdata sen enempää eteen- kuin taaksepäinkään. Tällaiset järjestelyt ovat kestämättömiä.

Yksi seikka, jota emme saa unohtaa, on asianmukainen tasapaino. Ei ole mitään mieltä antaa sääntöä säännön perään ja olettaa, että säännöt ratkaisevat kaiken. Omistajaohjausta ympäröivä ajatusmaailma on tärkeä. Jos toimitusjohtaja on konna, jolla on rikolliset aikomukset, säännöistä ei ole apua. Ei ole mitään mieltä hankaloittaa tarpeettomasti lukuisten rehellisten yritysten toimintaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että se mistä sovimme, on tasapainossa ja auttaa kaikkia. Lisäksi sijoittajien on pidettävä kiinni moitteettomasta omistajaohjauksesta. Kaikesta huolimatta paras tapa saavuttaa kaikki päämäärämme on jättää se markkinoiden huoleksi. Sijoittajilta tuleva painostus takaa kaidalla tiellä pysymisen usein parhaiten. Kaiken kaikkiaan suunta on siis oikea. Meidän on vain kiristettävä tahtia ja kuljettava vähän ripeämmin määränpäähämme.

  Ribeiro (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Parmalatin rahoitusskandaali on suora seuraus siitä, että taloudessa kaikki mitataan rahassa. Tämä suuntaus on ilmeisen kohtuuton, koska tuotanto ja kauppa, joilla vastataan kansalaisten aineellisiin tarpeisiin, jäävät kansainvälisellä suurpääomalla harjoitettavan spekuloinnin jalkoihin. Samaan aikaan harmaa talous kukoistaa ja rikokset valtaavat alaa taloudessa, jossa hämäräperäinen keinottelu saa koko ajan lisää jalansijaa sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen vahingoksi.

Tämä skandaali on jälleen uusi osoitus markkinasääntelyn purkamisen ja hallitsemattomien pääomanliikkeiden turmiollisista vaikutuksista. Parmalat käytti kaikki mahdolliset temput: se sijoitti veroparatiiseihin peiteyhtiöitä ja käytti hyväkseen offshore-säännöksiä, riskisuojausrahastoja sekä väärennettyjä asiakirjoja ja laskuja. Rahoituksessa olevat aukot salattiin ja jäljet peitettiin hyödyntämällä monimutkaisia yritysrakenteita ja liittämällä toimintaan lukuisat tytäryhtiöt, jotta velkakirjoihin ja rahoitusjohdannaisiin liittyviä operaatioita voitiin toteuttaa kansainvälisten pankkien tukemana. Kansainväliset tilintarkastusyhtiöt osallistuivat salailuun, ja luottoluokituslaitokset antoivat myönteisiä arvioita. Tuhannet työpaikat asetettiin vaakalaudalle niissä yli kolmessakymmenessä maassa, joissa Parmalat toimi, ja näin tuhansille yrityksestä riippuvaisille maidontuottajille aiheutettiin valtavia vaikeuksia.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään yksittäistapaus. Pelkästään muutaman viime vuoden aikana on paljastunut useita rahoitusskandaaleja – Enron, WorldCom ja Merck Yhdysvalloissa sekä Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi ja Equitable Life EU:n jäsenvaltioissa. Näiden skandaalien sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat olleet tuhoisat.

Koska tässä on kyse talousmalleista, rahoitusjohdannaisiin sovellettavaa sääntelyä ja valvontaa on tiukennettava ja on korvattava järjestelyt, joiden taustalla ja perusteena on keinottelu. Tarvitaan tehokkaampia kansainvälisiä toimia veroparatiisien kitkemiseksi ja offshore-operaatioiden rajoittamiseksi. Pääomanliikkeiden valvontaan tarvitaan taloudellisia ohjauskeinoja, kuten pörssivoittojen tuloksekasta verotusta. Kiireellisimpänä tarpeena on kuitenkin tuotannon ja työvoiman keskeisten arvojen palauttaminen. Olivatpa osakkeenomistajien ongelmat miten merkittäviä hyvänsä – vakaviahan ne kiistatta ovat – etusija on annettava työsuhteiden ja työntekijöiden oikeuksien turvaamiselle ja sille, että heillä on oikeus saada tietoa, tulla kuulluiksi ja osallistua päätöksentekoon. Parmalatin tapauksessa olisi viipymättä harkittava korvauksia vahinkoa kärsineille maidontuottajille.

Haluaisin todeta, että EU on edistänyt ikävällä tavalla rahan ylivaltaa ja ennen kaikkea rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa, jolla tuetaan pääomamarkkinoiden sääntelyn purkamista, vapauttamista ja yhdentymistä sekä vakavaraisuussäännösten ja valvontajärjestelmien purkamista. Arvoisa komission jäsen, mielestäni on huolestuttavaa kuulla teidän sanovan, että hätäisesti laadittu ja puutteellisesti harkittu lainsäädäntö saattaa pikemminkin kärjistää kuin ratkaista sääntelyongelmat, joista ovat osoituksena Enronin ja Parmalatin kaltaiset mittavat tapaukset. Vaikka teillä on ideologisia huolenaiheita ettekä ole halukas ottamaan riskejä, emme voi jättää huomiotta päivänselviä todisteita emmekä sitä, että näihin ongelmiin on välttämätöntä puuttua pikaisesti ja tehokkaasti.

  Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, en halua tarkastella lähemmin Parmalatin – Italian kahdeksanneksi suurimman yhtiön – järkyttävää tapausta, joka uusimpien arvioiden mukaan saattaa viedä työpaikan tuhansilta työntekijöiltä ja aiheuttaa Italian valtiolle noin 10 miljardin euron kustannukset.

Lausunnossanne huomautitte itsekin, että parlamentti on antanut aiheesta yhteisen päätöslauselman. Haluaisin, että kun tarkastelette ilmoittamianne ja tulossa olevia monia aloitteita, sanoisitte enemmän vastuusta, joka teidän on komission jäsenenä otettava kantaaksenne, ja kysyisinkin teiltä, ovatko valmistelemanne direktiiviehdotukset kahden näkökohdan osalta mielestänne riittäviä ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden. Aivan ensiksi haluaisin vastata liberaaliryhmää edustavalle kollegalleni Riis-Jørgensenille ja korostaa, että säännöt ovat välttämättömiä, koska huijareita on. Jos kaikki olisivat rehellisiä, sääntöjä ei tarvittaisi. Huijareiden vuoksi sääntöjä siis tarvitaan, ja näitä sääntöjä on sovellettava kaikkiin.

Jos keinona halutaan käyttää direktiivejä, tarvitsemme äärimmäisen lyhyet voimaansaattamiskaudet, ja meidän on varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot saattavat nämä direktiivit asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komission omat yksiköt laativat toistuvasti vuosittain ja puolivuosittain sisämarkkinastrategiaa käsitteleviä arviointikertomuksia, joissa muistetaan mainita, että huomattava osa direktiiveistä on jäänyt saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kysyisinkin teiltä, eikö tämänkaltaisissa tapauksissa, jollaisesta tänään keskustelemme, tarvittaisi säädöksiä, joita voitaisiin soveltaa jäsenvaltioihin suoraan ilman tarpeettoman pitkiä siirtymäkausia. Muussa tapauksessa saattaa käydä niin, että vuoden tai itse asiassa kahden vuoden päästä huomaamme olevamme vastaavanlaisessa tilanteessa. Välitön vastuu asianmukaisen välineen valinnasta kuuluu tässä asiassa mielestäni teille ja komission muille jäsenille.

Seuraavaksi haluaisin jälleen kerran tuoda esiin pahoitteluni siitä, ettei neuvosto ole läsnä – en ymmärrä, miksi neuvosto on joskus läsnä ja joskus taas ei – koska olen jo tiedustellut puheenjohtajavaltio Irlannilta, mitä se aikoo tehdä asiassa. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa maan valtiovarainministeri vältteli vastauksessaan tätä aihetta ja totesi, että jos ihmiset haluavat tehdä petoksia, heitä on vaikea estää. Tähän näkemykseen en tietenkään voi yhtyä.

Arvoisa komission jäsen, offshore-keskuksista haluaisin kysyä, miksei kysymystä tehokkaasta kansainvälisestä sääntelystä voitaisi ottaa esiin WTO:ssa käytävissä neuvotteluissa. Kysymyshän liittyy yhtä tiiviisti niin maailmankauppaan kuin pääomatransaktioihinkin. Eräät maat vaativat WTO:ssa uusia rahoituspalvelusääntöjä. Eikö teidän mielestänne Euroopan unioni – neuvosto ja komissio – voisi viedä tämän keskustelun WTO:hon, jossa rajoitukset ovat jo valmiina? Rahanpesunvastaisessa toimintaryhmässä (FATF), OECD:ssä ja Yhdistyneiden Kansakuntien toimikunnissa offshore-keskusten sääntelyyn liittyvistä ongelmista ja – sanottakoon tämä suoraan – veroparatiisien lakkauttamisesta on keskustelu jo vuosikausia. Eikö teidän mielestänne olisi jo nopeutettava tahtia, vai onko meidän odotettava, kunnes ilmenee kymmenen uutta rahoitusskandaalia?

Arvoisa puhemies, lopuksi toteaisin, että meillä on mielestäni ainutlaatuinen tilaisuus näyttää eurooppalaisille, miten hyödyllinen Euroopan unioni on. Parmalatin tapaus on täysi skandaali, mutta skandaalina voi pitää myös sitä, etteivät viranomaiset toimi tehokkaammin ja ripeämmin. Näin kehottaisin siis teitäkin tekemään.

  Muscardini (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Parmalatin tapaus samoin kuin Cirion tapaus Italiassa, Enronin tapaus Yhdysvalloissa sekä vastaavat tapaukset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa ovat merkki kriisistä, joka jo jonkin aikaa on vaivannut monikansallisia talousorganisaatioita. Kriisin taustalla on reaalitalouden ja keinottelukuplan välinen valtava ja järkyttävä kuilu: näennäishyvinvointi paperilla ylittää huimasti sen reaalihyvinvoinnin, jonka tuotanto ja sijoitukset synnyttävät.

Mainituissa tapauksissa on muutakin yhteistä, nimittäin valtuutettujen instituutioiden, kuten keskuspankkien, arvopaperivalvontakomiteoiden, luottolaitosten ja tarkastuselinten harjoittaman valvonnan puutteellisuus tai riittämättömyys. Ei ole sattumaa, että joutuessaan säästäjien ja kuluttajajärjestöjen arvostelun kohteeksi nämä tahot aina hokevat samaa: ne toteavat olleensa tietämättömiä todellisesta asiantilasta, olleensa tietämättömiä tällaisesta vilpistä. Joko nämä instituutiot valehtelevat tai sitten valvontasäännöt ovat niin joustavia – eivätkä siis kovinkaan täsmällisiä – että niitä voidaan tulkita suurpetokset mahdollistavalla tavalla. Ensi kädessä tätä tulkintaa harjoittavat säästäjät tai sijoittajat ehkäpä itse pankkien myötäillessä. Tähän ongelmaan olemme viitanneet jo useita keinottelukuplaan liittyviä kysymyksiä käsitellessämme. Vaikka puhuimme ongelmasta jo kauan ennen kuin kupla puhkesi, unionin toimielimet eivät kiinnittäneet siihen tarpeeksi huomiota tässäkään tapauksessa.

Puhun myötäilystä, koska näistä tapauksista käy myös ilmi luottolaitoksia koskettava eturistiriita, joka on aina sijoittajille haitaksi. Edeltävinä viikkoina olimme jo esitelleet komissiolle päätöslauselman, jolla pyrittiin korjaamaan epäasianmukaiset säännöt ja jossa vaadimme säästäjien etujen suojaamiseksi Euroopan laajuista aloitetta, jossa kaikki yritysten ja pankkien välisten suhteiden seurannasta ja valvonnasta vastaavat tahot liitettäisiin yhteen ja jossa arvioitaisiin, olisiko mahdollista yhdenmukaistaa nykyinen sääntely sen varmistamiseksi, että eettisiä periaatteita noudatetaan eli että tarkastuksen kohteena olevat eivät saa suorittaa maksuja tarkastajille.

Surullisenkuuluisat laittomuudet, jotka tuhoavat satojentuhansien säästäjien sijoitukset, antavat maille tilaisuuden väliintuloon riippumattomien ammattimaisten konsulttien puolesta – heistä on parlamentissa jo puhuttu – ja tilaisuuden kehottaa komissiota pohtimaan, voitaisiinko tämän ammatin harjoittajista laatia Euroopan laajuinen rekisteri. Vakavaa eturistiriitaongelmaa yritetään ratkaista yhtäältä kaventamalla pankkien monopoliasemaa sijoitusneuvonnassa ja toisaalta pyrkimällä korkean tason ammattipätevyyteen, jonka perustana ovat eettiset normit ja toteen näytetty kokemus alalta.

Vaadimme toimenpiteitä, joilla tuetaan kaikkia Parmalatin työntekijöitä ja taataan korvaukset niille, jotka joutuivat joissakin tapauksissa kahdesti petosten kohteeksi – ei vain Parmalatin vuoksi vaan myös sellaisten henkilöiden vuoksi, jotka neuvoivat heitä tekemään tiettyjä sijoituksia. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että unionin on suhtauduttava vakavasti muihin mahdollisesti katastrofaalisiin uusiin seurauksiin, joihin reaalitalouden ja pörssitalouden välinen valtava kuilu johtaa. Riskit uhkaavat meitä niin kauan, kuin ei ryhdytä toimiin tämän kuilun kuromiseksi umpeen.

  Borghezio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin vaatiman tutkintavaliokunnan perustaminen voisi taata ne hyödylliset osatekijät, joita päätöslauselmaesityksessä ei mielestämme tuoda riittävästi esiin, ja näin voitaisiin linjata yksityiskohtaisesti ja täsmällisesti välineitä, joilla estettäisiin Parmalatin kaltaisten tapausten uusiutuminen.

Käsityksemme mukaan Rotterdamiin Alankomaihin sijoittunut Parmalat Finance laski liikkeelle viisi miljardia velkakirjaa, vaikka yrityksellä oli pääomaa vain vaatimattomat parituhatta euroa. Tosiasiassa ne eivät olleet oikeita velkakirjoja vaan vekseleitä, joita jotkin – myös varsin tunnetut – pankit suosittelivat asiakkailleen. Ne kuitenkin vaikenivat näiden velkakirjojen todellisesta luonteesta, josta niiden on kuitenkin täytynyt olla tietoisia.

Velkakirjan sopimusosapuolille suunnatun tiedotuksen parantamiseksi tarvitaan erityissäännöt: lomakkeiden olisi sisällettävä lyhyt kuvaus tuotteesta, ja lisäksi vaadimme niihin myös riskiselvitystä, jossa täsmennetään velkakirjan ominaisuudet. Tämä selvitys ei sisälly tämänhetkisiin suunnitelmiin.

Ratkaisematta on vielä korvauskysymys. Maahan kaatunutta maitoa on turha surra. Meidän on mietittävä, miten saamme perittyä takaisin väärinkäytetyt summat ja miten voimme antaa säästäjille erityistakeet romahduksen varalta. Miksi pankit eivät ole reagoineet suoraan ja viipymättä, kun ne ovat neuvoneet ihmisiä vielä vähän ennen romahdustakin ostamaan vakuudettomia vaihtovelkakirjalainoja eli roskalainoja? Osakkeenomistajilla voi olla myös yhtiökokouksissa joitakin seurantatehtäviä, mutta jotta tämä olisi tehokasta, pöytäkirjat on määrättävä julkaistavaksi tiedotteessa, jossa käsitellään yhtiökokouksen aiheena olevaa toimenpidettä.

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa virkamiehet ovat jo ilmoittaneet, että esimerkiksi Yhdysvaltojen pankeissa summien takaisinperintään liittyy valtavia vaikeuksia, koska Yhdysvaltojen nykyisissä säännöksissä yhdysvaltalaisille velkojille annetaan muita edullisempi kohtelu. Tämän vuoksi prosesseista, joiden tarkoituksena on takavarikoida talousrikoksia sisältävästä toiminnasta saatu varallisuus, on tehtävä aidosti vastavuoroisia yhteisön ja Yhdysvaltojen välillä.

Kun meillä kerran on taloudellinen demokratia, joka saavutetaan osallistamalla työntekijät, miksi emme säätäisi velvollisuudesta, jonka mukaan työntekijöillä ja osakkeenomistajilla olisi pörssiyhtiöiden johtokunnassa edustus ja myös seurantatehtävä?

  Villiers (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten olemme kuulleet, Parmalatin tapaus oli katastrofi sen työntekijöille, sijoittajille, säästäjille, velkojille, asiakkaille ja toden totta pääomamarkkinoille. Meidän velvollisuutemme lainsäätäjinä ja päätöksentekijöinä on miettiä, miten meidän pitäisi siihen reagoida, ja miettiä, mitä me voimme tehdä varmistaaksemme, ettei tällainen katastrofi uusiudu.

Miten voimme varmistaa, että tällaiset rikolliset menettelytavat annetaan ilmi ennen kuin ne kasvavat katastrofaalisiin ja tuhoisiin mittasuhteisiin, kuten kävi Parmalatin tapauksessa, ja ennen kuin ne jatkuvat vuosia, kuten ilmeisesti kävi Parmalatin tapauksessa? Vetoan parlamenttiin, jotta reaktiomme olisi oikeasuhtainen ja oikein mitoitettu ja jotta tapahtunutta tarkasteltaisiin puolueettomasti ja saisimme perinpohjaisen selvityksen tapahtuneesta ja siitä, mikä – jos mikään – meni vikaan sääntelyjärjestelmässä sekä voisimme pohtia, miten voisimme sääntelyjärjestelmää parantamalla estää Parmalatin tapausta uusiutumasta.

Voimme olla ylpeitä siitä, että tämä prosessi käynnistettiin ennen Parmalatin tapausta, koska kuten todettua, skandaaleja on paljastunut joka puolella maailmaa. Enron on niistä suurin, mutta muita on joka puolella Euroopan unionia. Jotkut harvat ovat typeryydessään todenneet, että "Enron tapahtui Yhdysvalloissa, Euroopan unionissahan ei ongelmia ole". Nyt nämä sanat tuntuvat heistä arvatenkin melko typeriltä, mutta yleinen reaktio Enronin kriisiin ei täällä eikä jäsenvaltioissa ollut tämä. Me tarkastelimme tapahtunutta ja reagoimme siihen. Tästä on meille apua, koska näin saatoimme valmistella maaperää toimille, joilla puutuvaan vastaaviin katastrofeihin Euroopan unionissa.

Kuten monet ovat maininneet, meidän on tarkasteltava niiden alan ammatinharjoittajien – pankkiirien, tilintarkastajien ja luottoluokituslaitosten – roolia, jotka olivat osallisena Parmalatin tapauksessa, jotta voimme selvittää, voisiko tulevaisuudessa olla jokin tapa varmistaa, ettei näitä ammatinharjoittajia huiputeta, että ne voivat auttaa säästäjiä ja sijoittajia paljastamaan tämänkaltaiset petokset ja että niihin kohdistetaan asianmukaisesta sääntelyä. Lisäksi olisi tutkittava, voitaisiinko uudella sääntelyllä varmistaa se, että ne havaitsevat tällaiset petokset paremmin. Emme kuitenkaan saisi tehdä sitä virhettä, että yritämme tehdä tilintarkastajista, asianajajista ja luottoluokituslaitoksista poliiseja, koska tästä ei yksinkertaisesti tulisi mitään.

Meidän on myös hyväksyttävä, että Parmalatin tapaukseen liittyneistä ilmeisen rikollisista ja vilpillisistä menettelytavoista ei koskaan päästä kokonaan eroon. Olipa sääntelyjärjestelmämme miten tehokas ja laajalle ulottuva tahansa, aina on huijareita ja rikollisia, jotka rikkovat sääntöjä. Ennen kaikkea meidän on pyrittävä panemaan voimassa olevat sääntömme ja asetuksemme tehokkaammin täytäntöön.

Tämä on monellakin tapaa jäsenvaltioiden asia. Niiden on osoitettava poliisivoimilleen ja erityisesti talousrikosten parissa toimiville poliisiyksiköille huomattavasti enemmän varoja. Tämä on Parmalatin tapauksen tärkeimpiä opetuksia. Meidän ei välttämättä tarvitse ottaa käyttöön kokonaan uutta säännöstöä, josta voi viime kädessä aiheutua pelkkiä rasitteita niille lukuisille markkinatoimijoille, jotka ovat täysin rehellisiä. Tarvitsemme lisää kansallisten sääntelyelinten välistä yhteistyötä emmekä yhtä yhtenäistä Euroopan unionin sääntelyelintä. Jotta tämä tehtävä voidaan täyttää tulevaisuudessa, jäsenvaltioiden on osoitettava lisää varoja talousrikosten torjuntaan sekä kattavien ja tehokkaiden poliisivoimien muodostamiseen.

  Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Enronin tapauksen jälkeen – muun muassa tästä olen samaa mieltä jäsen Villiersin kanssa – jotkut Euroopassa ajattelivat, että kyseessä oli amerikkalaisen eikä eurooppalaisen kapitalismin piirre. Parmalatin tapaus kuitenkin osoittaa, että vastaavat yllättävät kehityskulut kuuluvat myös 2000-luvun eurooppalaiseen kapitalismiin. Olemme tilanteessa, joka ulottaa vaikutuksensa paljon Parmalatin tapausta laajemmalle ja vaatii niiden välineiden mukauttamista, joita emme käytännössä ole muuttaneet sitten 1800-luvun, kun taas kapitalismi sinänsä on muuttunut täysin. 1800-luvulla pääoma ja työläiset olivat yrityksen vastakkaiset voimat. Sittemmin pääoma on hajaantunut ja on varsin nerokkaasti keksinyt tuhat ja yksi tapaa tuoda itsensä esiin. Työvoimaa varten ei sen sijaan ole syntynyt sen enempää eurooppalaisia kuin kansainvälisiäkään markkinoita, ja työvoima saa pärjätä edelleenkin omin neuvoin.

Olemme huolissamme pääasiassa neljästä ongelmasta: veroparatiiseista, pääoman järjestämisestä, rahoituksen ja tuotannon eriyttämisestä sekä palkattujen ja muiden työntekijöiden kohtalosta. Mistään vähäisestä ei siis ole kyse. Arvoisa komission jäsen, tässä yhteydessä haluan kiittää teitä esittämistänne ehdotuksista, sillä ne ovat pieni askel pitkällä matkalla kohti maailmanlaajuisen kapitalismin sääntelyä. Haluaisin kuitenkin huomauttaa muutamasta hankaluudesta, joihin ehdotuksenne mielestäni johtavat. Käsittääkseni ette ole samaa mieltä jäsen Villiersin kanssa, jonka mielestä kapitalismin sääntelemiseksi riittäisi, että kutakin pankkiiria vahtimaan pantaisiin yksi poliisi. Itse olen hänen kanssaan samaa mieltä yhdestä seikasta: huijareita on aina. Merenkulun alalla on nyt ja tulevaisuudessa huijareita, ja samoin on rahoitusalalla, jolla niistä ei koskaan päästä eroon. Keskeistä on, ettei näitä huijareita auteta. Tällä hetkellä moderni kapitalismi toimii tavalla, joka tarjoaa rahoitusalan konnille toiminnan edellytykset. Nämä edellytykset ilmenevät veroparatiiseina, veropetoksina ja epäselvinä pääomarakenteina. Tehtävänämme on kitkeä juuri tämä epäselvyys, jonka vuoksi emme voi pidättää syyllisiä. Tämän vuoksi meidän on ryhdyttävä määrätietoiseen taisteluun veroparatiiseja vastaan ja kohdistettava niihin tehokkaampaa painostusta kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, olivatpa sitten kyseessä vientikiellot tai boikotit. Jos boikotoimme jotakin maata sen vuoksi, ettei se kunnioita ihmisoikeuksia, miksi emme boikotoisi samoin jotakin toista maata sen tähden, että se peittelee vilpillistä kapitalistista keinottelua? Minusta tätä kannattaisi pohtia.

Lisäksi jos todella haluamme avoimuutta, vastapainona toimiville on annettava sananvaltaa. Yritysten toiminnan sääntelyä ei voida pyrkiä parantamaan lisäämättä palkattujen ja muiden työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Tämä koskee sekä käymäämme keskustelua luottoluokituslaitoksia koskevasta jäsen Katiforisin mietinnöstä että yritysvaltauskysymystä, johon parlamenttimme on ottanut kantaa. Unohtaa ei myöskään sovi kysymystä yritysten johtokunnista. Arvoisa komission jäsen, tämän viimeisen kysymyksen osalta näyttää siltä, että esittelemänne asiakirja omistajaohjauksesta jää vielä kauaksi tarpeistamme.

Lopuksi huomauttaisin, että yritysten tulevaisuus on liian tärkeä kysymys jätettäväksi yksinomaan finanssimiesten huoleksi.

  Calò (ELDR). – (IT) Arvoisa puhemies, Parmalatin tapaus on vaikeasti ratkaistavissa, koska emme ole selvittäneet kunnolla vastuukysymyksiä emmekä mutkikkaita ja epäselviä mekanismeja, jotka tekivät sen mahdolliseksi. On erehdys pitää sitä vain Italiaa koskevana tapauksena. Kyseessä on nimittäin laajamittainen kansainvälinen tapaus, johon on sekaantunut kansainvälisesti merkittäviä pankkeja.

Säästäjien kärsimät tappiot ovat sen sijaan hyvin selvät kaikille. Niitä meidän on pohdittava ja tarkasteltava sekä tuettava asianmukaisia toimenpiteitä, kuten erityisvakuutuksia, joiden ansiosta romahduksesta kärsineet piensäästäjät voivat saada korvauksia. Euroopan kaikkien aikojen suurimmaksi sanottu rahoitus- ja kirjanpitopetos toi järkyttävällä tavalla esiin sellaisten tiukkojen ja tehokkaiden sääntöjen puutteen, joilla voitaisiin estää yritysten tilitietojen väärentäminen, jota äskettäin annetun Italian lainsäädännön nojalla ei enää katsota rikokseksi. On olennaista, että Euroopassa vallitsevien kaltaisilla yhteismarkkinoilla, joilla perustamissopimusten mukaan noudatetaan henkilöiden, tavaroiden, pääoman ja palveluiden vapaan liikkuvuuden perustavia periaatteita, komissio voi puuttua tilanteeseen ja parantaa kansalaisten suojaa tällaisia petoksia vastaan ja että se tekee niin yhteisön toimenpiteillä, joiden avulla voidaan tiukentaa unionissa toimivien yhtiöiden tilintarkastuksen seurantaa.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Antonio Di Pietron johtama L'Italia dei valori -liike ja osa Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmästä vaatii unionia antamaan tiukat säännöt, joilla estetään kaikenlainen 25 jäsenvaltion yrityksille suunnattu yksilö- tai yrityskohtainen epäreilu taloudellinen tuki sekä rakenteet, jotka pitävät yllä roistovaltioiden veroparatiiseja. Erityisesti tiukka ja tältä osin sitova vientikielto pakottaisi koko kansainvälisen yhteisön ja myös Yhdysvallat toimimaan rehellisesti, ja näin voitaisiin varmistaa, että keskustelumme aiheena olevan kaltaiset murheelliset tapahtumaketjut eivät uusiudu.

  Cauquil (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, vuosien ajan Parmalatin johtajan oli sanottava kolmessakymmenessä maassa työskenteleville 36 000 työntekijälleen sama kuin kaikkien johtajien työntekijöilleen. Heille oli kerrottava, että tarvittavan kilpailukyvyn saavuttamiseksi palkkoja oli mahdotonta nostaa ja henkilökuntaa oli supistettava. No, nyt tämän yrityksen työntekijät ovat havainneet, miten karkeita nämä valheet olivat. He huomaavat, että heitä on pidetty pilkan kohteena. Miten monen työntekijä palkkaa olisi voitu nostaa niillä 14 miljardilla eurolla, jotka heidän johtajansa kavalsi? Miten monta väitteiden mukaan väistämätöntä irtosanomista olisi voitu välttää?

Kaiken huipuksi kaikki kavalluksiin sekaantuneet osapuolet – pankit ja hallintoelimet – jatkavat samaa rataa, kun taas yrityksen 36 000 työntekijää ovat vaarassa menettää toimeentulonsa ja tuhannet maitotilalliset saavat kärsivät vahingoista. Te väitätte, että valtaosa yrityksistä toimii eettisesti ja rehellisesti, mutta mietin, että onkohan niiden joukossa montakin uutta Parmalatia, joita ei vielä ole paljastettu? Entä miten tämä voidaan saada selville? Miten kansalaiset voivat erottaa voitonhimoiset johtajat niistä, jotka väitteidensä mukaan eivät ole tällaisia? Entä miten monet suuryritykset – elleivät käytännössä kaikki – harjoittavat samoja avoimen gangsterimaisia menettelyjä kuin Parmalatin johtajat ja – tässä tapauksessa laillisesti – sulkevat tehtaansa ja antavat työntekijöilleen kenkää vain lisää pörssivoittoja haaliakseen? Lainsäädäntönne antaa johtajille ja johtokunnille diktaattorin valtuudet.

Kannatamme sitä, että työntekijöille, kuluttajille ja kansalaisille turvataan oikeudet valvoa yrityksiä ja niiden tilejä sekä sitä, millä tavoin ne realisoivat voittonsa ja käyttävät sen. Yhteisöjen on voitava kohdistaa yrityksiin jatkuvaa valvontaa ja estää päätökset, jotka ovat selkeästi niiden etujen vastaisia. Veroparatiiseja on muuallakin kuin vain Bahamasaarilla. Jotta ne saadaan poistettua täältä Euroopasta, pankki- ja liikesalaisuudesta on luovuttava.

  Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, toisinaan unionia todella tarvitaan, kun toiminnan joutuisuus on erityisen tärkeää ja ratkaisevaa sen selvittämiseksi, osaavatko toimielimemme todellakin tulkita kansalaisten tarpeita. Tämä on tehtävä näkyvästi ja määrätietoisesti. Arvoisa komission jäsen Bolkestein, unioni ei tietenkään ole sama kuin Yhdysvallat: toimintakykymme on rajallisempi, koska sitä rajoittavat jäsenvaltioiden välinen kilpailu ja erilaiset veto-oikeudet ennen kaikkea nyt keskustelumme kohteena olevalla alalla.

Katsomme kuitenkin, että Parmalatin tapauksessa on liikkumavaraa, jota komission on hyödynnettävä. Lähtökohtaisesti meidän on pyrittävä kolmeen tavoitteeseen, jotka on sitä paitsi jo mainittu. Ensinnäkin komission on esitettävä ehdotuksia niiden menettelyjen torjumiseksi, joilla yritykset pyrkivät piilottamaan likaisen rahansa veroparatiiseihin. Mielestämme EU voi antaa lainsäädäntöä tämän rajoittamiseksi ja estämiseksi, koska nämä menettelytavat olivat toden totta yksi Parmalatin tapahtumien perustavista syistä. Arvoisa komission jäsen Bolkestein, tämä menee huomattavasti pitemmälle kuin rahanpesun torjuntaa koskeva ehdotus. Luulenpa, että jos todella haluaisimme ajaa kuluttajien ja säästäjien etua tällaisella poliittisesti herkällä kaudella, komission olisi laadittava ehdotus, jossa heitä tuetaan näkyvästi ja joka – sanon tämän uudelleen – menee tänään esiteltyjä ehdotuksia huomattavasti pitemmälle.

Toiseksi olisin mielissäni, jos komission jäsen Bolkestein esittäisi ehdotuksen, jolla varmistettaisiin, että ne EU:n jäsenvaltiot, joiden hallintopiiriin nämä veroparatiisit kuuluvat, jotka ovat yhteydessä niihin tai joissa tämän alan sääntely on erityisen löyhää, voitaisiin jotenkin suostutella muuttamaan linjaansa.

Kolmanneksi haluaisin tietää – kuten kollegani Jonckheer edellä – mitä mieltä komission jäsen Bolkestein on siitä, että Euroopan unionin kanta näihin kysymyksiin tuotaisiin esiin Maailman kauppajärjestössä?

  Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, kuten kollegani jo totesivat, monikansallisen Parmalatin taloudellinen romahdus on ollut Italialle erittäin hankala tapaus, ja se on ulottanut vaikutuksensa tuhansiin italialaisiin piensäästäjiin. On todennäköistä, että se heikentää talouden uskottavuutta ja synnyttää tulevaisuudessa myös kansainvälisten sijoittajien keskuudessa laajaa epäluottamusta maatamme kohtaan.

Yksi tärkeimmistä tähän taloudelliseen romahdukseen johtaneista syistä oli se, että eräs suurimmista tilintarkastusyhtiöistä hyväksyi Parmalat-konsernin laatimat virheelliset tilinpäätökset. Sen väitetään salanneen Parmalatin todellisen varallisuustilanteen. Lisäksi on ilmeistä, etteivät myöskään muut tilintarkastukseen osallistuneet tahot – Banca d'Italia ja Consob – suorittaneet tarvittavia tarkastuksia asianmukaisesti eivätkä oikea-aikaisesti. Näyttää siltä, että tapaukseen on niin ikään sekaantunut useita tunnetuimmista kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla toimivista luottolaitoksista, ja niiden joukossa on sekä italialaisia että eurooppalaisia laitoksia. Nämä laitokset laskivat liikkeelle rajoittamattoman määrän velkakirjoja, jotka eivät enää ole lunastuskelpoisia.

Kaikista näistä syistä Parmalatin tapausta on kutsuttu Euroopan Enroniksi. Itse asiassa se on kuitenkin Yhdysvalloissa sattunutta skandaalia vakavampi, koska Yhdysvaltojen BKT on paljon Italian BKT:ta suurempi.

Kuten kaikki tiedämme, Parmalatin romahdus on ikävä kyllä vain uusin tapaus eri puolilla Eurooppaa paljastuneiden vastaavien tapausten pitkässä luettelossa. Mitä sitten Italian kansalaiset ja Euroopan kansalaiset, jotka usein joutuvat kärsimään tällaisesta holtittomasta taloudenhoidosta, voivat odottaa? Mielestäni he odottavat ripeitä ja konkreettisia toimenpiteitä sekä Parmalat-konsernin – esimerkkitapauksen –työntekijöiden suojelemiseksi että yleisemmin tästä romahduksesta kärsineiden säästäjien etujen turvaamiseksi ja heille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi. Lisäksi he odottavat säännöksiä, joilla tämänkaltaisten operaatioiden toistuminen estetään ja joilla piensäästäjiin kohdistuvaa enimmäisriskiä rajoitetaan.

Lopuksi haluaisin kiinnittää komission jäsenen huomion kahteen seikkaan. Mielestäni nyt olisi aika perustaa Euroopan laajuista seurantaa ja valvontaa varten elin – eräänlainen Euroopan arvopaperikomissio – joka toimisi suoraan EKP:n alaisuudessa ja jolla olisi oikeus suorittaa tarkastuksia ja määrätä seuraamuksia ja jonka tarkoituksena olisi varmistaa pääomamarkkinoiden tehokkuus ja avoimuus, jotta sijoittajia voitaisiin suojella mahdollisimman hyvin. Lisäksi olisi laadittava musta lista sen varmistamiseksi, että veroparatiisit kielletään.

  Della Vedova (NI). – (IT) Arvoisa komission jäsen Bolkestein, olen tyytyväinen aloitteisiin, joista ilmoititte aiemmin, ja aloitteisiin, joita olette tehnyt viime aikoina. Ansaitsette kiitokset siitä, miten te Enronin tapauksen ollessa kiihkeimmillään ilmoititte, ettei Eurooppa ole suojassa tällaisilta skandaaleilta. Haluaisin tehdä kaikille selväksi, ettei Parmalatin skandaalissa ole kyse vakaasta yhtiöstä, jonka rahoitusväärinkäytökset tuhosivat. Italian kannalta valitettavaa on, että Parmalatin skandaalissa on pikemminkin kyse vilpillisestä ja tehottomasta liiketoiminnasta, jonka joku yritti pelastaa rahoitusväärinkäytöksillä.

Tänään olemme syystäkin puhuneet pitkään valvonnasta. Mielestäni meidän on otettava käsiteltäväksemme kysymys keskuspankkien roolista yksittäisissä jäsenvaltioissa. Italia on antanut keskuspankilleen joitakin kilpailualaa ja niin muodoin kartellilainsäädäntöä koskevia valtuuksia, ja sillä on perustava rooli pankkitoiminnan ohjaamisessa ja näiden pankkitoimintojen tähden myös koko tuotantojärjestelmässä. Mielestäni tämä on epäkohta, joka olisi korjattava, ja unionin, Euroopan keskuspankin, komission ja neuvoston olisi ryhdyttävä tämänsuuntaisiin toimiin.

Olen myös sitä mieltä, että reagoidessamme Parmalatin skandaaliin meidän on toimittava äärimmäisen varovaisesti, kun pyrimme saattamaan valvonnan ja seuraamukset tasapainoon. Valvonnan lisääminen on toki hyväksi, mutta emme saisi asettaa mahdottomia rajoituksia pääomamarkkinoille, jotka ovat Euroopan talouskehityksen kannalta ratkaisevassa asemassa. Tarkastelemme myös seuraamuksia, joilla voidaan valvonnan tapaan tehdä petollisista menettelyistä vähemmän houkuttelevia. Ennen kaikkea meidän on annettava kuluttajille mahdollisuus käyttää tärkeää välinettä, perustamissopimuksen 153 artiklaan perustuvaa ryhmäkannetta, jolla petollisten menettelyjen houkuttelevuutta voitaisiin vähentää paikasta riippumatta.

  Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensin oli Enron ja WorldCom. Nyt tauti on levinnyt Parmalatin myötä Eurooppaankin. Rikollisia on kerta kaikkiaan joka puolella. Kaikki ihmiset eivät ole hyviä, vaan on myös pahoja, ja heitä vastaan me olemme antaneet lakeja. Valitettavasti pahat ihmiset toisinaan rikkovat lakeja. Tämän tähden ei mielestäni ole mitään mieltä keksiä pyörää uudelleen nyt ja ruveta taas kerran pohtimaan, olisiko tällaiset asiat ehkä jälleen kiellettävä. Ne on jo kielletty.

Sen sijaan meidän on selvitettävä järkiperäisesti, missä kohdin valvontajärjestelmää on saattanut olla puutteita ja missä laajuudessa lainsäädäntöä olisi syytä täsmentää. Kun otetaan huomioon komission jäsenen lausunnot ja komission ehdotukset, joista olemme jo tietoisia, olen erittäin kiitollinen siitä, että Yhdysvalloista poiketen me unionissa emme aio syyllistyä ylilyönteihin vaan pyrimme sen sijaan parantamaan voimassaolevaa sääntelyä yksittäisin toimenpitein. Tavoitteemme ei ole estää tällaisia tapahtumia kokonaan – se olisi mahdotonta – vaan tehdä niistä epätodennäköisempiä. Nähdäkseni ehdotuksissa, jotka Winterin komitea teki Winterin toisessa kertomuksessa, tähdätään suurelta osin näihin päämääriin. Winterin toisessa kertomuksessa tehdyt ehdotukset on suurelta osin sisällytetty yhtiöoikeutta koskevaan komission toimintasuunnitelmaan. En halua mennä yksityiskohtiin siitä yksinkertaisesta syystä, että yhtiöoikeutta koskevaa komission toimintasuunnitelmaa käsitellään parhaillaan erityisessä kuulemismenettelyssä, johon kuuluu myös parlamentille osoitettava erillinen selvitys.

Esimerkin vuoksi haluaisin mainita kaksi näkökohtaa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että komissio aikoo lähitulevaisuudessa viedä kahdeksatta direktiiviä eteenpäin. Vaikka ehdotus sisältääkin monia hyviä ajatuksia, meidän olisi mielestäni ehkä hyvä pohtia, voitaisiinko ehdotuksesta tehdä joiltakin osin hiukan johdonmukaisempi. Mielestäni on tyrmistyttävää, että ainakin Euroopassa tilintarkastusyhtiöt voivat edelleen sekä antaa konsultointia suurille pörssiyhtiöille että huolehtia niiden tilintarkastuksesta. Kannatan periaatetta, jonka mukaan tilintarkastaja ei voi olla neuvoja eikä neuvoja vuorostaan tilintarkastaja. Tämä ei sitä paitsi vaikuttaisi markkinoihin millään tavalla, koska kakku pysyisi aivan yhtä suurena mutta se vain jaettaisiin eri tavalla. Tätä taustaa vasten pidän erityisen hyvänä, että Yhdysvalloissa laaditut lainsäädäntöehdotukset vaikuttavat myös täällä Euroopassa toimiviin kansainvälisiin tilintarkastusyhtiöihin.

Muilta osin mietin toisinaan, onko komission ehdotuksissa mieltä. Onko esimerkiksi järkevää, että avoimuusdirektiivissä eri puolilla Eurooppaa toimivat yhtiöt velvoitetaan neljännesvuosittaiseen raportointiin? Tähän haluaisin ainoastaan huomauttaa, että muun muassa Enronin ja WorldComin kaltaiset yhtiöt toimittivat kaikki tällaiset neljännesvuosittaiset raportit. Valitettavasti ne kaikki olivat valheellisia. En siis usko, että tästä välineestä on suurestikaan apua. Tärkeää ei ole niinkään tiedon ylenmääräinen paljous vaan pikemminkin se, että sijoittajat saavat virheetöntä tietoa päätöksentekonsa tueksi.

Tähän lopetan ja kiitän teitä tarkkaavaisuudestanne.

  Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, John Kenneth Galbraith katsoi teoksessaan A Short History of Financial Euphoria virheelliseksi käsityksen, jonka mukaan taloudellinen menestys ja älykkyys kulkevat käsi kädessä.

Parmalatin tapaus on erinomainen osoitus tästä, koska Parmalatin perustaja näytti menestyvän taloudellisesti. Rahoituspiirit, lehdistö ja päättäjät olivat tyytyväisiä näennäiseen menestykseen, eivätkä sen enempää tilintarkastajat kuin pankkiirit, luottoluokituslaitokset tai Italian sääntelytahotkaan asettaneet Parmalatin julkaisemia tilitietoja kyseenalaisiksi. Viime aikoina niiden yritysten luettelo, jotka ovat hyödyntäneet ennen kaikkea rikollista nerokkuuttaan harhauttaakseen euforisia rahoitusmarkkinoita, on käynyt äärimmäisen pitkäksi.

Koko ajan paljastuu uusia, Enronin ja Parmalatin tavoin näennäisesti kunniallisia yhtiöitä, jotka ovat päätyneet kaunistelemaan tilejään välttääkseen takaiskut pörssissä. Nämä kaikki rahoitusskandaalit ovat seurausta markkinoiden levittämästä uskomuksesta, jonka mukaan lyhyessä ajassa on mahdollista rikastua huomattavasti ja täysin riskittä. Suuret voitot ovat kuitenkin yleensä tulosta suurista riskeistä, ja kun riskit tuottavatkin voittojen sijasta tappiota, on suuri houkutus salata nämä tappiot tilapäisesti, jotta ne voidaan pikaisesti tasoittaa vieläkin suuremmasta riskinotosta saatavilla voitoilla.

Kaikki mahdolliset rahoitusjärjestelykeinot otetaan käyttöön: tappiot kirjataan erillisyhtiöiden tileille, liikevaihtoa paisutetaan valeoperaatioilla – esimerkiksi Parmalat muka myi maitojauhetta Kuuban hallitukselle – ja luova tilinpito synnyttää olemattomia voittoja. Vaikka liike-elämä on tullut tietoiseksi näistä skandaaleista, se toimii edelleen yhtä lyhytnäköisesti.

Toimin esittelijänä, kun parlamentti laati mietinnön markkinoiden manipulointia ja sisäpiiritietoa koskevasta direktiivistä. Tässä ominaisuudessa suoritin tiedusteluja rahoituspiireissä ja tapasin vaikuttavan määrän lobbareita. Tuolloin kuulin usein – itse asiassa liiankin usein – että Enron oli vain yksittäistapaus ja tulosta Yhdysvaltojen markkinoiden järjettömästä ylenpalttisuudesta ja että Eurooppa oli ihan toinen juttu. Nyt me tiedämme, että rikollisten tarmokkuus jakautuu tasaisesti Atlantin molemmin puolin.

Rahoitusskandaalien estämiseen on vain yksi keino. Unionin, Yhdysvaltojen, Japanin ja kaikkien merkittävien rahoituskeskusten on tehtävä yhteistyötä. Tarvitaan avoimuutta sekä veroparatiiseihin, offshore-keskuksiin ja muihin kansainvälisen rahoitustoiminnan mustiin aukkoihin sovellettavaa rajoittavaa sääntelyä. Tarkoituksena ei ole kieltää Karibian tai Tyynenmeren saaria hieromasta kauppaa suuryritysten kanssa tai tarjoamasta palveluja liike-elämälle, vaan huolehtia, että suuria yhdysvaltalaisia, eurooppalaisia ja japanilaisia pankkeja kielletään käyttämästä rahoitustoimiinsa valeyhtiöitä, jotka sijaitsevat valvonnan ja sääntelyn ulottumattomissa olevilla saarilla. Tämä voidaan sallia vain, jos pankit pystyvät antamaan takeet näiden operaatioiden lainmukaisuudesta.

Tähän päämäärään pitäisi pyrkiä antamalla uudet pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskeva säännöt eli meidän slangillamme Basel II -sopimus. Erilaisten valvonta- ja tarkastustehtävien sekä muiden vastaavien tehtävien välisiä eturistiriitoja pitäisi niin ikään välttää, mutta tässä ei ole kyse pankkien ja muiden rahoitusalan toimijoiden rankaisemisesta. Etenkin jos haluamme markkinataloudesta sosiaalista, se tarvitsee yritteliäitä yrittäjiä ja innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä näiden yritysten rahoittamiseksi, mutta on kaikin keinoin pyrittävä ohjaamaan näitä markkinoita siten, että varmistetaan, etteivät työntekijät, alihankkijat, tavarantoimittajat ja osakkeenomistajat joudu kärsimään kunniallisuuden valeasussa tehtävistä talousrikoksista.

  Andria (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Bolkestein, hyvät kollegat, Parmalatin romahdus ja muut huolestuttavat rahoituskriisit sitä ennen ja sen jälkeen ovat paljastaneet pääomamarkkinoidemme sääntöjen rajallisuuden.

Samoin kuin Yhdysvalloissa Enronin tapauksen jälkeen ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa paljastui 34 laiminlyönneistä johtunutta skandaalia, mekin Italiassa ymmärsimme välittömästi, että oli tarpeen antaa ankarampaa lainsäädäntöä, jotta säästäjiä voitaisiin suojella tehokkaammin ja – laajemmin – voitaisiin vähentää epäluottamusta, joka väistämättä kohdistuisi alan pääomamarkkinoihin.

Näissä tapauksissa meidän on kuitenkin jätettävä sivuun tunnepitoiset reaktiot, emmekä etenkään saisi antaa tapahtuneen – oli se miten vakavaa hyvänsä – emmekä siitä mahdollisesti kumpuavien aloitteiden vaikuttaa itseemme. En tue myöskään poikkeuksellisia toimenpiteitä, kuten mahdollisesti perustettavaa valvovaa ylintä viranomaista, koska saattaisi käydä niin, että perustaisimme elimen, jonka olisi vaikeaa tehdä minkäänlaisia parannuksia ympäristöön, joka on järjestettävä uudelleen.

Voimassaolevat toimenpiteet on pantava asianmukaisesti täytäntöön ja niitä on varmasti muokattava. Myös konkurssilainsäädännöllä voisi olla keskeinen rooli: velkojien yhdenvertaisuuden periaate (par condicio creditorum) ja maksukyvyttömyyden toteamista edeltävä kriittinen aika ("suspect period") pitäisi ottaa huomioon sekä velkasaneerauksessa että konkurssissa. Tämä vahvistaisi velkojien suojaa. Lisäksi tapahtumat voitaisiin sovitella muuallakin kuin luottojärjestelmässä, joka ei Parmalatin tapauksessa todellakaan ole täysin syytön. Nämä seikat olisi kuitenkin alistettava nimetyn tuomioistuimen arvioitaviksi.

Kauaskantoisista ehdotuksista toteaisin vielä, että meidän olisi lisättävä kansalaisten käytettävissä olevaa tietoa kaikista rahoitustuotteista sekä etukäteisesitteissä että jälkikäteistiedonannoissa ja pyrittävä korjaamaan kansalaisten saatavilla olevan rahoitustuotetiedon sirpaleisuus. Avoimuuden valvonta on ulotettava koskemaan kaikkea, kuten pankkitoimintaa ja säästäjille tarjottuja vakuutustuotteita, joihin sisältyy hallinnollinen panos. Tarkastuselinten riippumattomuuden turvaamiseksi yhteensoveltumattomuuskysymykset on väistämättä rajattava tarkemmin. Velkakirjoja liikkeeseen laskevien yritysten kohdalla on kuitenkin tehtävä enemmän: on julkaistava yritystä sitovia asiakirjoja, joissa ilmaistaan, mitä yritys aikoo tehdä, milloin se aikoo näin tehdä ja mitä sijoitustuotteita käytetään. Ennen kaikkea meidän on kuitenkin perustettava tilintarkastajien lisäksi virka, jollainen on Yhdysvalloissa ollut jo kymmenen vuotta: eettinen asiamies. Tämän virkamiehen, joka toimii joko kuuntelijana tai merkkien havainnoijana, on reagoitava vähäisiinkin vaaran merkkeihin, jotka jäävät huomaamatta analyytikoilta, jotka keskittävät huomionsa näyttöön. Eettisen asiamiehen työn ansiosta voidaan määrittää paitsi johdon tulokset myös yrityksen luotettavuus ulkopuolisten näkökulmasta.

  Ettl (PSE). – (DE) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Parmalatin tapaus Euroopassa ei ole yhtään vähemmän tuhoisa kuin WorldComin tapaus, Yhdysvaltojen toistaiseksi suurin rahoitusskandaali. Tietenkin minua huolestuttaa ennen kaikkea se, että Parmalatin tapaukseen oli sekaantunut myös itävaltalainen yritys. Olemme keskustelleet Euroopan kirjanpitojärjestelmistä ja rahoitusalan lainsäädännöstä aina siitä asti, kun suurskandaalit alkoivat Yhdysvalloissa kolmisen vuotta sitten. Valitettavasti tilanne on yhä se, että jotkut haluavat enemmän valvontaa, toiset taas vähemmän. Tässä kysymyksessä – tässä puolueettomassa kysymyksessä – välimaastosta ei ole tietoakaan. Sen sijaan olemme luoneet poliittisen vastakkainasettelun, jota pidän naurettavana.

Vasta eilen keskustelimme luottoluokituslaitoksista. Kuten yleensäkin tällaisissa tilanteissa, konservatiivit äänestivät valvontajärjestelmien parantamista ja tiukentamista vastaan ja näin antoivat tilintarkastus- ja arviointialan nykyiselle oligopolille siunauksensa huomautuksitta. Miten tilannetta olisi meidän näkökulmastamme tarkasteltava? Kyse on mieltymyksestä.

Saamme pian äänestää pääomayhtiöiden rajatylittäviä sulautumisia koskevasta direktiivistä. Jo nyt on käymässä selväksi, että tätä direktiiviä ollaan etäännyttämässä työntekijöiden eduista ja valvontamekanismien parantamisesta. EU:n nykyiset varainhoitoasetukset kuitenkin johtavat rahoitusjärjestelmiin, joiden puutteellisen avoimuuden tähden petoksia ei kyetä paljastamaan. Veroparatiisit pysyvät pystyssä, vaikka niiden sääntelyä on vaadittu meiltä jo vuosia. On täysin mahdotonta hyväksyä, että unionin sääntely- ja valvontajärjestelmät, jotka vuotavat kuin seula, antavat mahdollisuuden petoksiin. Ellemme ryhdy toimiin nyt, menetämme niiden työntekijöiden luottamuksen, jotka ovat nyt menettämässä työpaikkansa, samoin kuin pääomasijoittajien luottamuksen, jonka haluamme taata.

  Inglewood (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Parmalatin skandaalissa on kyse useammasta kriisistä, jotka erottuvat toisistaan varsin selkeästi. Ensinnäkin tapaukseen liittyy jättimäinen petos, toiseksi markkinoilla vallitsee kokonaisvaltainen kriisi ja kolmanneksi Italiassa, jossa useimmat tapauksesta kärsineet asuvat, on puhjennut huomattava yhteiskunnallinen katastrofi.

En tahdo enää esittää huomautuksia sen enempää petoksista kuin Italian mahdollisista ongelmista. Puhuisin mieluummin tapauksen vaikutuksesta markkinoihin. Unohdamme toisinaan, että yksi 1900-luvun opetuksista oli selkeä näyttö siitä, että markkinat ovat paras vaurautta luova tekijä ja kaikkien aikojen paras työpaikkojen luoja. Markkinoiden asianmukainen toiminta onkin ilmiselvästi välttämätöntä yhteisen tulevan hyvinvointimme kannalta. Nämä markkinat on järjestettävä siten, että rikosten teosta tulee vaikeaa. Aivan yhtä mahdotonta kuin on järjestää Strasbourgin kaupunkia siten, ettei ryöstöjä tapahtuisi, on järjestää pääomamarkkinat siten, ettei ulkopuolelta tulevalle rikollisuudelle jää sijaa. Tämä meidän pitäisi myöntää.

Toiseksi on tärkeää, että sijoittajat luottavat markkinoihin. Yritysten itsestään esittämien väitteiden ja todisteiden pitäisi olla avoimia, eikä tämän tiedon kokoamista koskevia sääntöjä pitäisi voida kiistää. Olen tyytyväinen komission jäsenen Bolkesteinin huomautuksiin tilinpäätöksen ja tilinpäätösstandardien uudelleentarkastelusta.

Samoin yritysten ohjauksen pitäisi ulottua laajemmalle kuin vain siihen, että ne saavat moitteita päätöksentekotavoistaan. Jälleen kerran ilmaisen tyytyväisyyteni komission jäsenen esittämiin huomautuksiin. Lisäksi markkinoilla esitettävien väitteiden ja mahdollisille markkinatoimijoille annettavien neuvojen on oltava sellaisia, ettei epäasianmukaisuutta ole aihetta epäillä. Minun on kysyttävä – ehkäpä sanon tämän siksi, etten ole ehdokkaana tulevissa vaaleissa – voidaanko samaa sanoa väitteistä, joita puolueet aikovat esittää tulevassa mittelössä?

Emme saa unohtaa myöskään sitä, että myös pankkien kärsimien mittavien tappioiden tapauksessa saattaa hyvinkin olla niin, että yksityisten eläkevakuutusten vallatessa alaa näistä katastrofeista joutuvat kärsimään nimenomaan pienet kansalaiset. 2000-luvun kapitalismin toimivuuden kannalta keskeistä on nimenomaan piensijoittajien luottamus, joka ilmenee joko suoraan tai eläkerahastojen kautta.

Monet ovat maininneet sääntelyn. Sääntely on oikea ratkaisu, mutta se ei saa olla liiallista. Tämä meidän on tästä kriisistä opittava.

  Bolkestein, komissio. (EN) Aluksi haluan kiittää parlamentin jäseniä huomautuksista, jotka liittyivät keskustelun aluksi käyttämääni puheenvuoroon, sekä kaikista muista tätä tärkeää asiaa koskevista huomautuksista. Koska aihe on tärkeä, haluaisin keskustelun päätteeksi palata vielä joihinkin seikkoihin.

Ensiksi haluaisin sanota jotakin tapaukseen liittyvästä todella merkittävästä näkökohdasta: veroparatiisien offshore-keskuksista ja erillisyhtiöistä. Parmalatin tapauksessa tilannetta ei offshore-rahoituskeskusten ja erillisyhtiöiden osalta ole vielä saatu kaikessa mutkikkuudessaan selvitetyksi. On selvää, että nyt on tullut aika panna asia järjestykseen. Kaikkien tämäntyyppisten erityisoperaatioiden olisi täytettävä kolme vaatimusta: ensinnäkin ne olisi kirjattava yrityksen tilinpäätöksiin, toiseksi yrityksen olisi selitettävä niiden tarkoitus – miksi yrityksellä on tällaisia erillisyhtiöitä – ja kolmanneksi konsernin tilintarkastajaa olisi vaadittava tarkistamaan, että olettamukset todellakin vastaavat tosiasioita. Näitä varsin mutkikkaita yritysrakenteita on valvottava tiukemmin.

Komissio on samoilla linjoilla ja harkitsee, voitaisiinko neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin muuttamisen yhteydessä julkistamisvaatimuksia tiukentaa. Nämä muutokset on tarkoitus hyväksyä syyskuuhun 2004 mennessä. Komissio tarkastelee parhaillaan kysymystä erillisyhtiöistä ja muista oikeudellisista järjestelyistä niin Euroopan unionin sisäisestä kuin myös laajemmasta kansainvälisestä näkökulmasta.

Toiseksi haluaisin sanoa jotakin tilintarkastuksesta. Voitaisiin hyvinkin kysyä, onko tilintarkastuksessa kokonaisvaltaisia puutteita. Vaikka tilintarkastajalla on mielestäni tärkeä rooli rahoitusraportoinnin asianmukaisuuden varmistamisessa, olisi kuitenkin tutkittava muitakin tekijöitä. Rahoitusraportoinnin tehtäviä ja pääomamarkkinoiden toimintaa on tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Tilintarkastajien lisäksi meidän olisi asetettava kyseenalaiseksi myös johtajien, muuhun kuin liikkeenjohtoon osallistuvien johtajien, omistajaohjausjärjestelyjen, luottoluokituslaitosten – jotka on tänä iltapäivänä mainittu – ja sijoituspankkien rooli.

Tilintarkastajat tarvitsivat mielestäni enemmän jämäkkyyttä kyetäkseen torjumaan epäasianmukaista tilintarkastusta ja vastustaakseen tarkastuksen kohteena olevien yksiköiden harjoittamaa kaupallista painostusta. Tilintarkastajien suoraselkäisyyttä tuetaan komission tulevassa direktiivissä useilla toimenpiteillä. Näitä ovat esimerkiksi riippumattomuusvaatimukset, tiukka julkinen valvonta, yhteydenpito tilintarkastuslautakuntien kanssa ja ulkopuolisten tahojen toteuttamat perusteelliset laatuarvioinnit.

Voimme myös miettiä, onko tilintarkastuksessa ongelmia. Italian voimassaolevassa tilinpäätöslainsäädännössä ei ilmeisesti vaadita kassavirtalaskelmaa eikä myöskään juuri tietoja rahoitusjohdannaisista ja niiden vaikutuksesta rahoitusasemaan. Vuonna 2001 annettu direktiivi käyvän arvon soveltamisesta tilinpidossa on ollut voimassa 1. päivästä tammikuuta 2004 alkaen. Direktiivissä vaaditaan antamaan rahoitusinstrumenteista yksityiskohtaiset liitetiedot, kuten rahoitusvälineiden käypä arvo, tiedot niiden käytön laajuudesta ja luonteesta sekä taulukko, josta ilmenevät käyvän arvon muutokset. Jos Parmalatin tilinpäätösten laadinnassa olisi noudatettu kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, joissa vaaditaan kassavirtalaskelman esittämistä ja myös arvostusta käypään arvoon, ne olisivat vastanneet tarkemmin yhtiön todellista rahoitusasemaa. Näin petoksilta olisi saatettu välttyä tai niitä ei olisi tapahtunut ainakaan tässä laajuudessa.

Sitten on vielä kysymys omistajaohjauksesta. Päätöslauselman 7 kohdassa todetaan, että omistajaohjausta koskevan toimintasuunnitelman suuntaviivat perustuvat ensi sijassa avoimuuteen ja julkisuuteen. Tämä on täysin totta, sillä on tehty tärkeitä avoimuus- ja julkistamisaloitteita, mutta niiden lisäksi toimintasuunnitelmaan sisältyy merkittäviä aloitteita, jotka toteutetaan direktiivien avulla: siinä tehdään ehdotus esimerkiksi osakkeenomistajien oikeuksia ja myös johtajien vastuuta koskevista asianmukaisista ja kohtuullisista sitovista säännöistä.

Riippumattomien johtajien osalta toimintasuunnitelmassa esitetään suositus, jonka tarkoituksena on vahvistaa heidän rooliaan ja soveltaa periaatetta, jonka mukaan tiettyjä sääntöjä noudatetaan tai niistä poikkeamisen syyt selitetään. Julkistaminen on siis tosiaankin ratkaisun avain. Toimintasuunnitelmaa koskevassa kuulemismenettelyssä on kuitenkin käynyt ilmi, että on syytä epäillä sen lähestymistavan mielekkyyttä, joka perustuu yrityksen johtokunnan ja sen komiteoiden kokoonpanoa ja tehtäviä koskeviin sitoviin sääntöihin.

Tämän tärkeän keskustelun päätteeksi haluaisin lainata jäsen Favaa, jonka mukaan tarvitsemme "maailmanlaajuisia sääntöjä". Olen samaa mieltä. Maailmanlaajuisista säännöistä ei ole aivan helppoa sopia. Jotkut mainitsivat WTO:n, ja se on yksi vaihtoehto. OECD toimii tällä alalla ahkerasti, ja meidän pitäisi varoa hätäilemästä. Haluaisinkin antaa OECD:lle tässä asiassa mahdollisimman vankan tuen.

Jäsen Jonckheer totesi, että meillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa kansalaisille, mitä varten täällä olemme. Hän on oikeassa – kuten monet keskusteluun osallistuneet ovat todenneet, ensiksi vahingoista kärsivät pienet ihmiset, jotka menettävät eläkeoikeutensa tai työpaikkansa. Meidän on tehtävä selväksi, että Euroopan unioni ryhtyy tarvittaviin toimiin tällaisten menettelyjen lopettamiseksi, ja saattaa olla, että tulevat parlamentin vaalit tarjoavat tähän hyvän tilaisuuden.

Jäsen Jonckheer kysyi myös, pystyvätkö päättäjät hoitamaan tehtävänsä. Se on hyvä kysymys. Ovatko komission, ministerineuvoston ja parlamentin toteuttamat toimenpiteet riittäviä? Kuten jäsen Lehne ja jäsen Inglewood totesivat, mitään takeita ei voida antaa. On mahdotonta taata, ettei mitään tämänlaatuista tapahdu – takeita annetaan vain pölynimureille! Tähän me emme pysty, mutta voimme pyrkiä siihen, että epärehellisten ihmisten on erittäin hankala jatkaa toimintaansa. Olemme tietyllä tapaa puun ja kuoren välissä, kun kerran jäsen Jonckheerin mielestä meidän olisi varmistettava, ettei näin käy enää, mutta toisaalta jäsen Della Vedovan, jäsen Lehnen ja jäsen Inglewoodin mielestä rikollisia petoksia ei täysin voida välttää. Voimme kuitenkin hankaloittaa rikosten tekoa.

Komission ja Euroopan unionin toimilla tällaisten rikosten todennäköisyyttä voidaan toden totta vähentää. Toivon, että kaikki tämän parlamentin jäsenet tekevät yhdessä komission kanssa valitsijakunnalle selväksi, että komissio hoitaa velvollisuutensa ja että myös Euroopan parlamentin jäsenet hoitavat velvollisuutensa, jottei tällaista enää tapahdu.

  Frassoni (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyytäisin vain yhtä selvennystä. Arvoisa komission jäsen, puheenvuoronne alussa viittasitte offshore-pankkitoimintaan ja mainitsitte muutamia perusteita. Aiotteko siis ehdottaa lainsäädäntöä aiheesta?

  Bolkestein, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, kuten sanoin, keskeinen lause kuuluu: "On selvää, että nyt on tullut aika panna asia järjestykseen." Mainitsin kolme vaatimusta: erityisoperaatiot olisi kirjattava yritysten tilinpäätöksiin, niiden tarkoitus – se, miksi niitä ylipäätään on – olisi selitettävä ja konsernin tilintarkastajan olisi oltava vastuussa valvonnasta. Komissio harkitsee, pitäisikö julkistamisvaatimuksia tiukentaa neljänteen ja seitsemänteen yhtiöoikeusdirektiiviin tehtävissä muutoksissa, jotka on tarkoitus hyväksyä syyskuussa, mutta en tiedä, ovatko nämä muutokset riittäviä koko offshore-veroparatiiseihin ja erillisyhtiöihin liittyvän liiketoiminnan valvomiseksi. Mainitsemani kolme vaatimusta on kuitenkin epäilemättä täytettävä, ja tähän meidän on löydettävä keinot.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut keskustelun päätteeksi kuusi päätöslauselmaesitystä kuudelta poliittiselta ryhmältä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies PUERTA

(1)

7. Kyselytunti (neuvosto)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B5-0007/2004).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

  Puhemies. Seuraavana on

María Izquierdo Rojon kysymys nro 1 (H-0845/03):

Aihe: Yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien uusien oliiviöljyä, puuvillaa ja tupakkaa koskevien ehdotusten vaikutukset viljelysten häviämiseen ja yhteiskuntarakenteen muutokseen Andalusiassa

Euroopan komission tekemät ehdotukset, jotka koskevat Välimeren alueen oliiviöljyn, puuvillan ja tupakan tuotantoa, merkitsisivät nykyisessä muodossaan viljelysten määrän jyrkkää vähenemistä ja vastaavaa yhteiskunta- ja talousrakenteen muutosta epäsuotuisimmilla, tavoitteen 1 kohdealueilla. Ongelmaa kärjistää entisestään se, että kyseisille viljelyksille ei ole olemassa vaihtoehtoja, jotka loisivat tuotantoalueille vastaavan määrän työpaikkoja ja toisivat yhtä paljon tuloja. Lisäksi komissio ei ole tehnyt yhtään asianmukaista ehdotusta, joka koskisi maatalouden menetettyjen työpaikkojen korvaamista. Komissio pyrkii muuttamaan yhteistä markkinajärjestelyä, joka on toiminut hyvin.

Toisaalta on otettava huomioon Euroopan unionin rakennepolitiikka, jonka puitteissa on investoitu vuosien ajan huomattava määrä varoja maatalouden sosiaalis-taloudellisen rakenteen kehittämiseen. Suuri osa ponnisteluin aikaansaaduista investoinneista aiotaan nyt tuhota.

Aikooko puheenjohtajavaltio Irlanti huolehtia siitä, että kyseiset ehdotukset hyväksytään vain, mikäli samalla tehdään ehdotuksia, jotka koskevat toimivia vaihtoehtoisia ohjelmia ja hankkeita ja jotka takaavat olemassaolevien työpaikkojen ja yhteiskuntarakenteen säilymisen?

  Roche, neuvosto. (EN) Neuvosto ryhtyi marraskuussa 2003 tarkastelemaan säädösehdotuksia, jotka komissio oli toimittanut sille 18. marraskuuta 2003. Niillä pyritään muun muassa sisällyttämään puuvillaa, oliiviöljyä, syötäväksi tarkoitettuja oliiveja, tupakkaa ja humalaa koskevat tukijärjestelmät yhteisen maatalouspolitiikan yleistä uudistusta koskevaan asetukseen, jonka neuvosto antoi syyskuussa 2003. Maatalous- ja kalastusasioiden neuvosto keskusteli näistä kahdesta asetusehdotuksesta alustavasti 17. joulukuuta 2003. Tuottajajäsenvaltioiden valtuuskunnat ilmaisivat kokouksessa epäilyksensä ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksista kyseisiin aloihin. He olivat tietoisia siitä, että asia koski viljelyksiä, jotka sijaitsevat suurelta osin tavoite 1 alueilla, joilla on rakennemuutosongelmia.

Keskustelut jatkuvat, ja olisi ennenaikaista tuomita ennalta neuvostossa käytävät keskustelut. Neuvosto aikoo kuitenkin kiinnittää erityisesti huomiota uudistuksen vaikutuksiin sellaisilla alueilla, joiden maatalous on suuresti riippuvainen viljelyksistä, joita uudistus koskee. Neuvosto ja komissio ovat ottaneet asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin kannan sovittelumenettelyssä ja pyrkivät löytämään tasapuolisen ratkaisun, jossa otetaan huomioon erilaiset etunäkökohdat.

  Izquierdo Rojo (PSE). – (ES) Esitän suuret kiitokseni neuvostolle sen antamasta vastauksesta, vaikka vastaus ei mielestäni ollutkaan täysin tyhjentävä.

Haluaisin kysyä neuvostolta, voisiko se harkita, että hyväksyttävät yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevat toimenpiteet olisivat väliaikaisia, kunnes saamme asianmukaista tietoa niiden vaikutuksista maatalousalan työllisyyteen.

Vastauksen perusteella päättelen, että toimenpiteillä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia maatalousalan työllisyyteen ja että neuvosto ei tahdo näin tapahtuvan. Haluaisin kysyä, voisiko neuvosto luokitella nämä toimenpiteet väliaikaisiksi, kunnes niiden vaikutukset on selvitetty.

  Roche, neuvosto. (EN) Ymmärrän parlamentin jäsenen näkökohdan. En ole varma, voitaisiinko termiä "väliaikainen" käyttää. Puheenjohtajavaltio on tietoinen siitä, että ehdotuksilla saattaa olla voimakas vaikutus yhteiskuntarakenteeseen erityisesti Andalusian kaltaisilla alueilla. Olemme erittäin huolissamme tästä. Puheenjohtajavaltio on tietoinen huolista, joita tuottajajäsenvaltioilla on. Mikäli niille viljelijöille, jotka saavat tuotantomääristä riippumattomia tai niistä osittain riippumattomia tukia, ei ole tarjolla vaihtoehtoista toimintaa, he saattavat luopua viljelystä kokonaan, ja tämä olisi vahingollista alueen maaseuturakenteelle. Ymmärtääkseni tämä on parlamentin jäsenen kysymyksen ydin.

Komissio on ottanut asian huomioon ehdotuksia laatiessaan. Se ehdottaa, että tuottajien tukimenoista pidätetään jokin prosenttiosuus kansallisiksi määrärahoiksi, joita käytetään tällaisten ongelmien ratkaisemiseen. Ehdotuksiin siis sisältyy jonkinlaisia tukitoimenpiteitä. Neuvosto tutkii tarkasti näitä komission ehdotukseen sisältyviä toimenpiteitä ja pyrkii tekemään kompromissiratkaisun, jonka tuottajajäsenvaltiot voivat hyväksyä. Kuten sanoin, puheenjohtajavaltio Irlanti on varsin tietoinen mahdollisista kielteisistä alueellisista vaikutuksista. Meidän mielestämme on todella tärkeää, että ne saadaan mahdollisimman vähäisiksi.

  Puhemies. Seuraavana on

Mary Elizabeth Banottin kysymys nro 2 (H-0847/03):

Aihe: Sosiaalinen osallisuus, kolmas sektori

Euroopan unioni on antanut paljon määrärahoja kolmannen sektorin kehitykseen ja sosiaalisen osallisuuden parantamiseen Irlannissa ja muissa jäsenvaltioissa. Kuinka tärkeänä puheenjohtajavaltio Irlanti pitää sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden käsittelyä? Miten neuvosto aikoo edistää sosiaalista osallisuutta Euroopan unionin epäsuotuisilla alueilla?

  Roche, neuvosto. (EN) Itse asiassa kysymys on erittäin mielenkiintoinen ja kattava, ja sellaista osasin odottaakin jäsen Mary Banottilta. Kuten jäsen Banotti varmaan tietää, Eurooppa-neuvosto pyysi maaliskuussa 2000 pitämässään kokouksessa, että jäsenvaltiot ja erityisesti komissio toteuttavat toimenpiteitä, joilla edistetään köyhyyden poistamista merkittävästi. Lissabonin strategiassa ei siis keskitytty ainoastaan yrittäjyyteen. Lisäksi kokouksessa päätettiin, että jäsenvaltioilla olisi oltava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen tähtäävien politiikkojensa koordinoinnin perustana avoin koordinointimenetelmä, jossa yhdistetään yhteiset tavoitteet, kansalliset toimintasuunnitelmat sekä yhteisesti sovitut indikaattorit, ja tavoitteena olisi edistää kunnianhimoisempia ja tehokkaampia sosiaalista osallisuutta koskevia poliittisia strategioita vuosiksi 2002–2006 suunnitellulla jäsenvaltioiden yhteistyötä, kokemustenvaihtoa ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista edistävällä yhteisön toimintaohjelmalla. Sepäs oli melko pitkäveteinen virke, mutta ehdotuksessa asioita painotettiin järkevästi.

Kun toisen kierroksen kansalliset sosiaalista osallisuutta koskevat toimintaohjelmat vuosiksi 2003–2005 oli toimitettu, komissio antoi toisen raporttinsa sosiaalisesta osallisuudesta joulukuussa 2003. Raportissa käsitellään Euroopan unionin alueen tärkeimpiä suuntauksia ja haasteita. Se on mielenkiintoinen myös siksi, että siinä käsitellään yleisen edun mukaisia yhteisiä käytäntöjä ja innovatiivisia lähestymistapoja. Raportti on perusta sosiaalista osallisuutta koskevalle neuvoston ja komission yhteiselle raportille, joka laaditaan keväällä maaliskuussa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.

Merkittävää raportissa on, että siinä kiinnitetään entistä enemmän huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen alueelliseen ja paikalliseen vaihteluun sekä niiden taustalla olevien syiden vaihteluun alueittain. Epäilisin, että tämä asia oli vahvasti jäsen Banottin mielessä, kun hän muotoili kysymystään.

Alueellisesti huomataan eroja erityisesti muuttotappioista, korkeasta työttömyysasteesta ja kasvavista huoltosuhteista kärsivien taantuvien alueiden ongelmat ovat vastakkaisia asumiseen liittyvistä ongelmista kärsivien alueiden ruuhkautumisongelmien kanssa. Erot ja alueelliset eroavuudet muokkaavat yleiskuvaa.

Tutkimuksessa korostetaan myös kysymyksiä, jotka liittyvät syrjäisiin maaseutualueisiin, joissa väestö ikääntyy, palvelut ovat puutteelliset ja huoltosuhteet korkeampia. Lisäksi siinä tuodaan erityisesti esiin etenkin kaupunkien tiettyihin yhteisöihin, esimerkiksi maahanmuuttajien keskuuteen, keskittyvä köyhyys ja moniongelmaisuus.

Haluan huomauttaa, että köyhyydessä on, kuten tiedämme, alueellisia eroja. Tämä on asian taustalla, ja sen mukaisesti raportissa korostetaan, että jäsenvaltioiden on kehitettävä yhtenäisiä ja koordinoituja alueellisen ja paikallisen tason strategioita. Tämä on erityisen tärkeää moniongelmaisissa yhteisöissä. Strategioissa toimet olisi sopeutettava paikallisen tilanteen mukaisesti, kaikkien – myös kolmannen sektorin – toimijoiden aktivointia ja osallistumista olisi edistettävä ja köyhille ja sosiaalisesti syrjäytyneille olisi annettava paremmat mahdollisuudet saada laadukasta palvelua.

Puheenjohtajavaltio Irlanti toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sosiaaliseen osallisuuteen liittyvät Euroopan unionin tavoitteet otetaan kunnolla huomioon kevään Eurooppa-neuvostossa ja sen valmisteluissa. Tuolloin maaliskuussa 2004 esimerkiksi työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto antaa ensimmäisen kerran kevään Eurooppa-neuvostolle tärkeimpiä asioita käsittelevän asiakirjan, jossa se ilmaisee kantansa asiaan. Lisäksi se kertoo sosiaaliseen suojeluun ja työllisyyspolitiikkaan liittyvistä Lissabonin tavoitteista sekä köyhyyden torjunnasta ja sosiaalisen osallisuuden edistämisestä jäsenvaltioissa.

Puheenjohtajavaltio Irlanti tekee myös useita aloitteita, joilla on tarkoitus auttaa jäsenvaltioita lisäämään köyhyyden torjuntaan ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen tähtääviä toimia ja ohjelmia. Irlannin puheenjohtajakauden aikana järjestetään kolme aihetta käsittelevää konferenssia. Ensimmäinen järjestetään 1.–2. huhtikuuta Donegalin kreivikunnassa Bundoranissa, joka on alueellisen asemansa ansiosta erityisen sopiva paikka konferenssille. Siellä pyritään sovittamaan yhteen liikkuvuus ja sosiaalisen osallisuus sekä sosiaali- ja talouspolitiikan asema.

Toinen konferenssi järjestetään 13.–14. toukokuuta Dublinissa. Konferenssissa käsitellään perheitä, muutosta ja Euroopan sosiaalipolitiikkaa. Lisäksi keskustellaan perheen keskeisestä asemasta sosiaalisen osallisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta.

Kolmas konferenssi järjestetään 28.–29. toukokuuta Brysselissä. Se on jatkoa edelliselle konferenssille. Konferenssiin kokoontuu ihmisiä erityisesti sellaisista Euroopan unionin maista, joissa on koettu köyhyyttä. Konferenssin tavoitteena on kehittää uusia tapoja lisätä niiden ihmisten osallistumista, jotka ovat kokeneet köyhyyttä, ja edistää tätä varten perustettavien verkkojen rakenteiden muodostamista.

Arvoisa jäsen on varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että sellaista politiikkaa – olivatpa päättäjät kuinka päteviä tahansa – jossa todella otetaan tehokkaasti huomioon köyhyydestä kärsivien perheiden ja yhteisöjen tarpeet, voidaan kehittää ainoastaan siten, että todella kuunnellaan niitä ihmisiä, joilla on käytännön kokemusta asiasta.

  Banotti (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, enpä olisi uskonut, että saan näin pitkän ja tyhjentävän vastauksen kolmen rivin kysymykseen. Se oli melkoinen ansa ministerille, sillä olenhan toki kiinnostunut koko Euroopan tilanteesta, mutta erityisesti minua kiinnostaa oman vaalipiirini tilanne. Siellä ollaan todella huolestuneita siitä, että Irlannin hallitus ei pidä erilaisille ryhmille antamiaan lupauksia, vaikka ryhmät ovat nähneet paljon vaivaa alaa koskevien ohjelmien ja hankkeiden suunnittelussa.

Mielessäni on etenkin Dun Laoghaire-Rathdown, jota voidaan monin tavoin pitää vauraana alueena, mutta sillä on useita ongelmia, joihin paikallisjärjestöt ovat pyrkineet hanakasti puuttumaan. Olen todella iloinen kuullessani, että Irlannin hallitus ja puheenjohtajavaltio Irlanti ovat sitoutuneet asiaan ministerin toteamalla tavalla. Arvoisa ministeri, mitä aiotte tehdä kotirintamalla, jotta nämä äärimmäisen tarkoin harkitut hankkeet todella onnistuvat?

  Roche, neuvosto. (EN) Arvoisa jäsen ei varmastikaan halua, että syvennyn erinomaiseen politiikkaan, jonka Irlannin hallitus on äskettäin aloittanut erityisesti sosiaalisen osallisuuden alalla, mutta hän ehkä haluaisi minun varmistavan, että asiaa käsitellään asianmukaisesti neuvostossa.

Vastauksessani huomautin erityisesti, että jopa vaurailla alueilla – arvoisa jäsen mainitsikin alueen, jota pidetään aivan oikeutetusti erittäin vauraana – voi olla köyhyyttä ja puutteita.

Törmäämme Irlannissa muun muassa siihen, että olemme monin tavoin oman menestyksemme uhreja – etenkin, kun ihmiset laativat tilastoja, jotka tukevat edellä mainitun kaltaisia väitteitä. Tämä on yksi esitetyistä syytteistä. Tiedän, että joissakin arvoisan jäsenen kysymyksessään mainitsemissa tutkimuksissa on todettu esimerkiksi, että Irlannissa käytetään sosiaaliseen suojeluun pienempi osuus BKT:stä kuin muualla Euroopan unionissa. Usein mainitaan luvut 14 prosenttia tai 14,7 prosenttia, ja näitä verrataan Euroopan unionin keskitasoon, joka on 27,5 prosenttia. Sen pohjalta tehdään osa perusvertailuista. Jos tarkastellaan lähemmin vertailujen taustalla olevia tilastoja, voidaan kuitenkin huomata, että kyseessä on tilastollinen poikkeama. Esimerkiksi Irlannin bruttokansantuote on jopa 15 prosenttia enemmän kuin sen bruttokansantulo. Tämä on hyvin epätavallista jäsenvaltiolle. Tähän on ensisijaisesti syynä taloutemme kehityssuunta, kuten arvoisa jäsen tietää, ja lähinnä pääomavarojen kotiuttaminen. Sosiaalisen suojelun osuus BKT:stä olisi yli 70 prosenttia, mikä on todenmukaisempi indikaattori.

Sen sijaan, että aloitetaan syvällinen keskustelu tilastoista, voidaan ja pitäisikin huomauttaa, että köyhyyttä ja köyhyyden saarekkeita on jokaisessa yhteiskunnassa riippumatta niiden vauraudesta. Tämän vuoksi köyhyyden torjuntaan tähtäävät ohjelmat on kohdennettava strategisesti ja niitä varten on kuultava ihmisiä. Tähän puheenjohtajavaltio Irlanti pyrkii.

Köyhyys on erittäin suhteellinen asia. Kaikki puolueettomat havainnoijat sanoisivat, että useimmilla jäsenvaltioilla – myös kotimaallani – on mennyt viime aikoina erittäin hyvin. Aina on kuitenkin otettava huomioon erityinen köyhyyden laatu, jota käsiteltiin lisäkysymyksessä ja jonka pyrin huomioimaan alkuperäisessä vastauksessani. Yksittäisiä köyhyyden saarekkeita epäilemättä syntyy. Jos kuitenkin ajatellaan asiaa todellisuuden kannalta, tilanne alueella, josta olemme molemmat kotoisin, on pikemminkin parempi kuin ennuste toisinaan antaa ymmärtää.

  Puhemies. Seuraavana on

Lennart Sacrédeusin kysymys nro 3 (H-0849/03):

Aihe: Eritreassa kadonnut toimittaja Dawit Isaac

Syyskuussa 2001 Eritrean hallitus kielsi useita riippumattomia sanomalehtiä. Kymmenen toimittajaa, joiden joukossa Dawit Isaac, vangittiin. Dawit Isaac on sekä Ruotsin että Eritrean kansalainen ja hän oli mukana perustamassa Eritrean ensimmäistä yksityistä sanomalehteä nimeltä Setit.

Eritrean hallitus kieltäytyy kertomasta, missä Dawit ja muut toimittajat ovat. Eritrean hallituksen mukaan häntä pidetään säilössä, jotta valtion turvallisuus ei vaarantuisi. Dawit Isaac ei ole vielä saanut tavata Ruotsin viranomaisten edustajia ja huoli siitä, että hän ei ole enää elossa, kasvaa.

Millä tavalla neuvosto on varautunut painostamaan Eritrean hallitusta, niin että EU-kansalaisen Dawit Isaacsin kohtalo selvitetään ja hänen perheensä ja Ruotsin viranomaiset saavat mahdollisuuden tavata hänet?

  Roche, neuvosto. (EN) Tiedän tapauksen. Neuvosto on edelleen erittäin huolestunut Eritrean yleisestä ihmisoikeustilanteesta eli ei vain tästä tapauksesta. Euroopan unionin suhteet Eritrean hallitukseen ovat parantuneet viimeisten kahden vuoden aikana vuoden 2001 lopun vaikean tilanteen jälkeen, ja vuoropuhelu maan sisäisestä tilanteesta ja rauhanprosessista on aloitettu uudelleen. Tämä on erittäin hyvä asia.

Edustuston päälliköt ovat toistumiseen ilmaisseet paikallisen tason kokouksissa Euroopan unionin huolen lukuisten ihmisten – joista useat ovat toimittajia – vangitsemisesta ja riippumattoman lehdistön nujertamisesta. Toistuvasti on esitetty pyyntöjä, jotta pidätetyille esitettäisiin syytteet tai heidät vapautettaisiin. Neuvosto ilmaisi lokakuussa 2003 tyytyväisyytensä toimiin, joita Eritrea oli vastikään toteuttanut yleisen yhteydenpidon palauttamiseksi ja tarkoituksenmukaisen poliittisen vuoropuhelun kehittämiseksi Euroopan unionin kanssa. Lisäksi Euroopan unioni pyysi hallitusta käynnistämään vuoropuhelun, joka perustuu demokratiaan, oikeusvaltioon ja muihin Cotonoun sopimuksen periaatteisiin. Vuoropuhelussa neuvosto ottaa edelleen esille yksittäisiä edellä mainitun kaltaisia tapauksia, joita käsitellään Eritrean hallituksen kanssa.

Toistan, että vangittujen asia on otettu esille virallisessa poliittisessa vuoropuhelussa. Puheenjohtajavaltio Italia käsitteli Eritrean viranomaisten kanssa avoimesti erityisesti Dawit Isaacin kaltaisia tapauksia. Isaacillahan on kaksoiskansalaisuus. Puheenjohtajavaltio Irlanti tekee kaikkensa tukeakseen Ruotsin viranomaisia siinä valtavassa työssä, jota he tekevät saadakseen varmaa tietoa Isaacista ja ennen kaikkea saadakseen tavata hänet.

  Sacrédeus (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää puheenjohtajavaltio Irlantia sen antamasta vastauksesta ja toivottaa Irlannin vilpittömästi tervetulleeksi toimimaan uutena Euroopan unionin puheenjohtajana.

Euroopan unioni voi tehdä etenkin ihmisoikeuksien alalla paljon enemmän kuin Irlannin tai Ruotsin kaltaisten yksittäisten jäsenvaltioiden hallitukset. Siksi olenkin tyytyväinen sitoutumiseenne Eritrean ihmisoikeustilannetta kohtaan.

Puheenjohtajavaltio Irlannin vastauksen perusteella ymmärsin, että uutta tietoa ei ole saatu. Pyydän, että ennen kuin puheenjohtajakautenne loppuu kesän alussa, teette kaikkenne lisätietojen saamiseksi ruotsalais-eritrealaisesta toimittajasta Dawit Isaacista. Olemme osoittaneet olevamme yhä enenevässä määrin huolestuneita hänen kohtalostaan ja pelkäämme, ettei hän ole enää elossa. Pyydän, että teette kaikkenne varmistaaksenne, että Dawit Isaac palaa Ruotsiin elävänä.

  Roche, neuvosto. (EN) Ymmärrän hyvin teidän huolenne. Siitä on jonkin aikaa, kun olemme kuulleet uutisia Isaacista. Voin vain toistaa esittämäni huomion: neuvosto vakuuttaa jälleen vahvasti, että Euroopan unioni on sitoutunut ihmisoikeuksiin ja niiden noudattamiseen. Kuten jäsen itse asiassa mainitsi, ihmisoikeuksia ei määritellä maantieteellisesti; ne ovat elämään kuuluvia maailmanlaajuisia tosiasioita, ja jokaisen valtion, johon Euroopan unionilla on jonkinlaisia yhteyksiä, on tiedostettava, kuinka huolestuneita olemme tästä asiasta erityisesti silloin, kun henkilöllä on kaksoiskansalaisuus ja hän on Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen.

Ymmärrän hyvin jäsenen esittämät kommentit ja tuen niitä.

  Puhemies. Seuraavana on

Gerard Collinsin kysymys nro 4 (H-0850/03):

Aihe: Euroopan unioni ja Etelä-Afrikka

Miten neuvoston nykyinen puheenjohtaja arvioi Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan suhteiden kehittyvän vuoden 2004 aikana? Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö tukevat Suurten järvien alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa ja kehitystä käsittelevän kansainvälisen konferenssin koolle kutsumista, ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto suositti tätä jo lokakuussa 1994. Uskooko neuvosto, että Euroopan unioni ja Etelä-Afrikka voisivat tehdä rakentavaa yhteistyötä tuen toimeenpanemiseksi ja koordinoimiseksi?

  Roche, neuvosto. (EN) Haluan kiittää jäsen Collinsia, joka on ollut pitkään ja aktiivisesti kiinnostunut kaikista Afrikkaan liittyvistä asioista. Hänen ansionsa alalla ovat varsin kunnioitettavia.

Euroopan unionin kannalta Etelä-Afrikka on merkittävä kumppani Afrikan suhteissa, mutta tähän eivät vaikuta ainoastaan kahdenväliset suhteet vaan myös maan asema SADC:ssä, Afrikan unionissa ja yleisesti Afrikan konfliktien selvittämisessä. Etelä-Afrikka on järjestänyt ja johtanut onnistuneesti konferensseja, joissa on käsitelty konfliktien ratkaisemista Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Burundissa, ja tässä kuussa Euroopan unioni ilmaisi kunnioittavansa sitä, kuinka päättäväisesti Etelä-Afrikka suhtautui Komorien kanssa tehtyyn poliittiseen sopimuksen.

Etelä-Afrikka on myös siinä määrin avustanut rauhanturvajoukkoja UNACin valtuuttamissa tehtävissä, että maasta on tullut Afrikan rauhanturvaoperaatioiden suurin tukija, mikä on kaikin tavoin poikkeuksellisen ansiokasta toimintaa. Euroopan unioni on tunnustanut nämä toimet julkisissa lausunnoissa ja auttanut Etelä-Afrikkaa rahoittamaan sen osallistumista Burundiin suuntautuneeseen Afrikan operaatioon, sillä Etelä-Afrikan kannalta kyse on mittavasta taloudellisesta rasitteesta, sillä Etelä-Afrikalla on edelleen suuria sisäisiäkin haasteita: köyhyys, työttömyys sekä tietenkin HIV:n ja aidsin leviäminen.

Etelä-Afrikan rooli Euroopan unionin ja Afrikan vuoropuhelun palauttamisessa ennalleen sen jälkeen, kun Lissabonissa järjestettäväksi suunniteltua kokousta lykättiin, on ollut todella hyödyllinen ja myönteinen. Lisäksi Etelä-Afrikka on NEPAD-aloitteen tärkeimpiä tukijoita.

Irlanti aikoo tulevina kuukausina neuvoston puheenjohtajana tarjota lukuisia mahdollisuuksia syventää Etelä-Afrikan kanssa käytävää vuoropuhelua. Pretoriassa joulukuussa 2003 järjestetyssä Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan yhteistyöneuvoston neljännessä kokouksessa käytiin poliittinen vuoropuhelu, ja sen perusteella puheenjohtajavaltio järjestää toimikautensa alkuvaiheessa Etelä-Afrikassa korkeiden virkamiesten kokouksen sekä ministeritroikan, jonka tapaaminen järjestetään Dublinissa.

Kokoukset tarjoavat mahdollisuuden syventää vuoropuheluamme ja keskustella yhteisistä huolenaiheistamme. Etelä-Afrikan kannalta vuosi 2004 on erityisen tärkeä, sillä se juhlii demokratiansa kymmenettä vuotta 27. huhtikuuta. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat luultavasti edustettuina tässä merkittävässä tapahtumassa. Etelä-Afrikka on ylpeä tästä tapahtumasta, ja meidänkin olisi avoimesti ilmaistava ylpeytemme maasta ja sen saavutuksista.

Suurten järvien alueelle suunniteltu konferenssi on UNAU:n aloite, ja se on suurelta osin Afrikkalaisten hallinnoima. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustaja Ibrahima Fall vastaa konferenssin järjestämisestä ja valmistelee sitä yhdessä kansallisten valmistelukomiteoiden kanssa seitsemässä keskeisessä valtiossa. Euroopan unionin erityisedustaja Suurten järvien alueella tarjosi apuaan ja osallistui joihinkin valmistelukokouksiin. Puheenjohtajavaltio kiinnittää edelleen huomiota tähän konferenssiin, jossa pyritään palauttamaan rauha koko tälle levottomalle alueelle.

Hyvä jäsen, arvoisa puhemies, vakuutan edelleen, että puheenjohtajavaltio Irlanti on yhteydessä Etelä-Afrikkaan ja muihin tärkeisiin kumppaneihin Afrikassa tämän todella merkittävän ja tärkeän asian vuoksi.

  Collins (UEN). – (EN) Haluan kiittää ministeri Rochea tyhjentävästä vastauksesta, johon olen tyytyväinen. Voimme tulevaisuudessa viitata siihen yhä uudelleen.

Haluaisin todeta ministerille, että meidän on otettava Etelä-Afrikan suhteissamme huomioon, että Zimbabwe on Etelä-Afrikan naapurimaa ja maassa vallitseva poliittinen tilanne herättää vakavaa huolta kansainvälisesti. Asia on otettu esille monissa yhteyksissä.

Voisiko puheenjohtajavaltio kertoa, millaisena se näkee Etelä-Afrikan ja Zimbabwen suhteet tulevaisuudessa ja millaisena se näkee Euroopan unionin ja Zimbabwen suhteet? Voisiko puheenjohtajavaltio myös kertoa, millaisiin toimiin Euroopan unioni voi ryhtyä muuttaakseen Etelä-Afrikan viranomaisten asenteita, jotta ne ottaisivat käytännössä huomioon Zimbabwessa vallitsevat kamalat olosuhteet, joihin ne eivät vielä ole reagoineet?

  Roche, neuvosto. (EN) Arvoisa puhemies, kysymys on todella mielenkiintoinen. Kuten jäsen totesi, on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan unioni käsittelee Etelä-Afrikan kanssa tätä arkaluonteista Zimbabwen asiaa. Afrikan asioita ei ratkaista siten, että ihmiset heristävät sormeaan alueen ulkopuolella. Euroopan unioni tunnustaa, että Etelä-Afrikalla on keskeinen asema paitsi Zimbabwen asiassa myös yleisesti koko mantereella. Sillä on erityisen merkittävä asema Afrikan eteläisellä alueella. Tämän vuoksi aloitamme Etelä-Afrikan kanssa samanlaisen kahdenvälisen keskustelun Zimbabwen tilanteesta kuin jota käymme Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön kanssa, jossa Etelä-Afrikka on johtavana jäsenenä.

Sekä SADC:n että Afrikan unionin kanssa on sovittu, että Zimbabwesta keskustellaan yhteisenä huolenaiheena. Kuten jäsen Collins huomautti, Zimbabwen kriisi vaikuttaa suoraan sen naapurimaihin ja myös Etelä-Afrikkaan. Euroopan unionin ja Afrikan ministeritroikka keskusteli niinkin hiljattain kuin marraskuussa 2003 siitä, miten tämän vaikeuksissa olevan maan tilanne vaikuttaa sen naapurimaihin. Asiasta keskusteltiin myös äskettäin kokoontuneessa Euroopan unionin ja SADC:n korkeiden virkamiesten sekakomiteassa. Viime joulukuussa Etelä-Afrikan kanssa käytiin rakentavaa poliittista vuoropuhelua Zimbabwesta, ja Etelä-Afrikka hyväksyi Euroopan unionin myöntämän humanitaarisen avun tuolle vaikeuksissa olevalle valtiolle.

Palaan vielä jäsen Collinsin esittämään huomautukseen ja totean olevani täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Zimbabwen ongelmien ratkaisu riippuu osittain Etelä-Afrikasta. Se on avainasemassa, ja kuten jäsen Collins ehdottaa, Euroopan unionin on keskusteltava asiasta Etelä-Afrikan kanssa.

  Rübig (PPE-DE). – (DE) Tiedämme, että kauppasuhteilla voidaan parantaa myös poliittisia suhteita, ja siksi kysynkin seuraavaa: aiotaanko Euroopan ja Etelä-Afrikan pk-yritysten tai perheyritysten välisiä kauppasuhteita edistää? Näin voitaisiin luoda perusta köyhempien alueiden vaurastumiselle, joka on lopulta myös rauhan rakentamisen perusta.

  Roche, neuvosto. (EN) Tähän on ilman muuta vastattava "kyllä". Kauppasuhteet paranevat hyvin usein pikemminkin rauhanprosessien jälkeen kuin niitä ennen, mutta tietysti kaikki toimet, joilla voitaisiin parantaa kyseisen alueen taloudellista tilannetta, olisivat merkittäviä ja tärkeitä. Tällä hetkellä ei ole suunnitteilla aloitteita, jotka koskisivat erityisesti kyseisen alueen pk-yritysten toimintaa.

Monet aiheet olisivat tärkeitä Irlannin puheenjohtajakaudella. Virallisia suunnitelmia ei ole, mutta tarkastelemme esimerkiksi Etelä-Afrikan kehityskatsausta vapauden kymmenennen vuosijuhlan yhteydessä ja erityisesti Euroopan unionin laajentumisen edistymistä. Lisäksi tutkimme Afrikan unionin ja Afrikan kehittämistä koskevan uuden kumppanuuden etenemistä. Yksi tärkeä aloite koskee Afrikan unionin ja NEPAD:n muodostamista. Ainoana vaihtoehtona on, että Afrikan valtiot johtavat toimintaa. Afrikka johtaa toimintaa, mutta eurooppalaisten on tuettava sitä tässä tehtävässä. Ainoana vaihtoehtona on, että Afrikan valtiot johtavat mannerta yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

Afrikan unionin ja NEPAD:n kaltaiset aloitteet ovat erittäin tärkeitä. Puheenjohtajavaltio Irlannin yhtenä kunnianhimoisena tavoitteena on asettaa Afrikkaan liittyvät kysymykset entistä tärkeämmälle sijalle Euroopan unionin asialistalla. Euroopan kannalta olisi hyvä, jos se toimisi aktiivisemmin ja olisi kiinnostuneempi Afrikan asioista, mutta sillä on myös moraalisia velvoitteita asiassa.

  Puhemies. Kysymys nro 5 jätetään käsittelemättä.

Seuraavana on

Brian Crowleyn kysymys nro 6 (H-0853/03):

Aihe: Lastensuojelun hyvän käytännön edistäminen nuorisotyössä kaikkialla Euroopassa

Onko neuvosto tietoinen siitä, että EU:n nuoriso-ohjelma avaa tuhansille 15–25-vuotiaille nuorille mahdollisuuden liikkuvuuteen ja koulutukseen virallisten rakenteiden ulkopuolella 30 Euroopan maassa? Se antaa nuorille mahdollisuuden osallistua ryhmävaihtoon, henkilökohtaiseen vapaaehtoistyöhön sekä tukitoimintaan.

Sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni toimii edelläkävijänä nuorten suojelussa osallistumalla erilaisiin ohjelmiin, joiden tavoitteista voidaan mainita lasten hyväksikäytön riskin vähentäminen, ja kun "lastensuojelua nuorisotyön alalla" koskeva Irlannin käytännesääntö (syyskuu 2002) otetaan huomioon, voiko neuvosto ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että lastensuojelupolitiikka tai- strategia sisällytetään nuoriso-ohjelmaan? Aikooko neuvosto ehdottaa asiaa koskevan päätöslauselman hyväksymistä seuraavassa nuorisoasioita käsittelevien ministerien neuvoston kokouksessa, ja aikooko se ryhtyä myös tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että kun EU:n nuoriso-ohjelmaa tarkistetaan, siinä yhteydessä perustetaan lastensuojelun korkean tason työryhmä?

  Roche, neuvosto. (EN) Kysymys on erittäin mielenkiintoinen, ja sitä saatoin odottaakin hieman nuoremmalta parlamentin jäseneltä.

Neuvosto aloittaa keskustelut komission ehdotuksesta vuoden 2006 jälkeisestä Nuoriso-ohjelmasta, kun komissio on hyväksynyt ehdotuksen virallisesti ja kun se on toimitettu parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi. Ennen sitä neuvoston ei ole asianmukaista arvostella millään tavoin ehdotuksen sisältöä, joka on täysin komission päätettävissä.

Puheenjohtajavaltio jatkaa samanaikaisesti Euroopan uuden sukupolven koulutus- ja nuoriso-ohjelmien kehittämistä. Puheenjohtajavaltion nuorisoalan ohjelman mukaan se antaa nuorten sosiaalista osallisuutta koskevan päätöslauselmaesityksen, jossa jäsenvaltioita kehotetaan muun muassa laatimaan strategioita ja ehdotuksia nuorisoa käsittelevässä valkoisessa kirjassa esitettyjen sosiaalista integraatiota koskevien näkökohtien mukaisesti, jotta nuorisopolitiikassa kehitetään asianmukaisia toimenpiteitä sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi.

Haluan myös korostaa, että neuvosto on tietoinen siitä, että lapsia on suojeltava kaikenlaiselta hyväksikäytöltä. Neuvosto on toteuttanut tällä alalla lukuisia toimenpiteitä, ja erityisesti mainittakoon, että se antoi 22. joulukuuta 2003 puitepäätöksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta. Puitepäätöksessä jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai lapsipornografiaan liittyvät tahalliset teot on säädetty kansallisessa lainsäädännössä rangaistaviksi.

  Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksestanne. Käsittelitte joitakin aiheita, joista halusin esittää lisäkysymyksen. Kun uusi viestintätekniikka – Internet, matkapuhelimet ja niin edelleen – tulee saataville, käy ilmi sellaisia tapauksia, joista Irlanti, Ranska, Italia ja Saksa ovat hiljattain kertoneet ja joissa teini-ikäisten koululaisten pornografisia kuvia on lähetetty matkapuhelimilla toisille oppilaille. Voitteko mainita yksittäisiä puheenjohtajakaudella esitettäviä ehdotuksia, joissa käsitellään asiaa lainsäädännön kannalta, pyritään luomaan kumppanuuksia tuotannonalan teknisestä puolesta ja myynnistä vastaavien tahojen kanssa ja painottamaan näitä tahoja verkostojen toiminnan hallinnassa sekä asettamaan ne osaltaan vastuunalaisiksi?

  Roche, neuvosto. (EN) Jäsen Crowley on oikeassa: uuteen tekniikkaan ja uuden tekniikan kehitykseen liittyy erityinen haaste. Tapaukset, jotka ovat tulleet esille esimerkiksi Irlannin joukkotiedotusvälineissä ja muiden maiden medioissa, ovat osoitus juuri siitä, kuinka vaikeaa jäsenvaltioiden on pysyä selvillä tekniikan ja tekniikan väärinkäytön kehityksestä.

Lasten suojelusta – erityisesti Internetin ja muiden kehittyvien tekniikoiden yhteydessä – on selvästikin oltava huolissaan.

Pornografian ja Internetin tai uusien matkapuhelinverkkojen kautta levitettävien pornografisten kuvien kannalta lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjunnasta 22. joulukuuta 2003 tehty puitepäätös on oleellinen. Puitepäätöksen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikenlaiset lasten hyväksikäyttöön liittyvät teot on säädetty rangaistaviksi.

Puitesopimuksen kohteena olivat – ja tämä jälleen osoittaa, kuinka oikeassa jäsen Crowley on – tekniikoita hyväkseen käyttävät kaupalliset eturyhmät. Sen kohteena eivät selvästikään olleet sellaiset tiedotusvälineissä korostetut hyväksikäytön tavat, joihin jäsen Crowley kiinnitti huomiota. Erityisesti pyritään ehkäisemään kaupallista hyväksikäyttöä sekä sitä, että uusia tekniikoita käytetään hyväksi lapsipornografian levittämisessä ja lasten hyväksikäytössä.

Ehdotusten mukaan jokaisen jäsenvaltion on toteutettava lapsipornografiaan liittyvien rikosten osalta tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että lapsipornografian tuottaminen, jakelu, tarjoaminen ja hankkiminen on säädetty rangaistaviksi. Tämä liittyy siihen erityishuomautukseen, jonka jäsen Crowley teki valokuvaus- ja videointivalmiuksin varustettujen matkapuhelinten uudesta tekniikasta. Puitedirektiivillä pystytään puuttumaan jäsenen korostamaan ongelmaan.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioilla on päävastuu tällaisten asioiden käsittelyssä.

  Rübig (PPE-DE). – (DE) Yksi ongelma, joka koskettaa tietysti etenkin nuoria, on työttömyys. Työttömyydestä voi seurata tietynlaista toimintaa, joka ei ole toivottavaa. Eurochambersin puheenjohtaja Leitl totesi hiljattain, että 15–25-vuotiaiden nuorten työttömyyttä on periaatteessa mahdotonta hyväksyä ja että nuorilla pitäisi olla mahdollisuus valita joko työ tai opiskelu, jotta he voivat integroitua yhteiskuntaan. Voitaisiinko teidän mielestänne myös Nuoriso-ohjelmassa toteuttaa tällainen aloite?

  Roche, neuvosto. (EN) Arvoisa jäsen on oikeassa, sillä työttömyys ja etenkin nuorisotyöttömyys on poikkeuksellisen hankala asia. Lissabonin yleiseen prosessiin kuuluu työttömyyteen puuttuminen kaikilla tasoilla. Kotimaassani kuuluisa poliittinen johtaja totesi kerran, että nousuvesi nostaa kaikkia veneitä, eli toisin sanoen paras tapa ratkaista köyhyys ja työttömyys on luoda työpaikkoja ja tarjota asianmukaiset taloudelliset olosuhteet.

Neuvoston työryhmässä, joka käsittelee lastensuojelun ja nuorisotyön hyvien toimintatapojen edistämistä Euroopassa, on tarkasteltu eri politiikanalojen välistä johdonmukaisuutta sekä koordinoinnin ja yhteistyön lisäämistä, jotta tähän alaan liittyvät vaikeudet otettaisiin huomioon sosiaalipolitiikkaa laadittaessa. Tähän liittyvät läheisesti asumista, yleissivistävää koulutusta, ammatillista koulutusta, sosiaalihuoltoa, työllisyyttä, terveydenhuoltoa ja rikostentorjuntaa sekä monia muita aloja koskevat toimet.

Köyhyydellä on monia ikäviä seurauksia, ja etenkin kun köyhyys iskee nyky-yhteiskunnan nuoriin, se luo päättäjille erityishaasteita, kuten arvoisa jäsen totesi. Otan jäsenen kommentin ja ehdotukset huomioon.

  Puhemies. Kysymys 7 jätetään käsittelemättä.

Seuraavana on

Liam Hylandin kysymys nro 8 (H-0857/03):

Aihe: Lihatuotteiden merkinnät

Irlannin maatalous- ja elintarvikeasiain ministeriön (Department of Agriculture and Food) hiljattain teettämän kuluttajatutkimuksen mukaan suurin osa kuluttajista haluaa tarkan tiedon kaikkien myytävänä olevien lihatuotteiden alkuperämaasta.

Mikä on neuvoston kanta naudanlihan merkintää koskevien asetusten laajentamisesta koskemaan elintarvikepalvelualaa?

  Roche, neuvosto. (EN) Lähetämme kaikki varmastikin lämpimät terveisemme värikkäälle persoonalle, parlamentin jäsenelle Fitzsimonsille ja toivotamme hänelle pikaista paranemista.

Jäsen Hylandin kysymys on erittäin tärkeä, kun otetaan huomioon pelot, joita liittyy elintarvikkeisiin yleisesti ja terveysriskeihin. Neuvosto on tietoinen jäsen Hylandin ilmaisemista huolenaiheista. Komissiolta ei kuitenkaan ole vielä saatu ehdotusta, jota neuvosto voisi tutkia yksityiskohtaisesti. Kysymys ennakoi jotakin tulevaa. Käsittääkseni komissio antaa piakkoin Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi naudanlihan merkintöjä koskevien nykyisten sääntöjen noudattamisesta kertomuksen, jossa tarkastellaan kyseistä asiaa. Tämän jälkeen neuvosto voi keskustella asiasta syvällisesti, ja se haluaa varmistaa, että kuluttajien edut suojataan mahdollisimman hyvin.

Lisäksi haluan esittää hyvälle ystävälleni Liam Hylandille lisäkommentin asiasta. Merkinnät ja se, kuinka merkinnät ja kuluttajien suojelu liittyvät toisiinsa, on vuosien ajan ollut jäsen Hylandin kiinnostuksen kohteena. Hänen kysymyksensä ennakoi jotakin, mitä komissio aikoo tehdä. Hän on jo kauan ollut tällä alalla aikaansa edellä. Kysymyksessään hän toi esille alan, johon komission, neuvoston ja parlamentin on kiinnitettävä huomiota.

  Hyland (UEN). – (EN) Neuvoston puheenjohtajan kommentit olivat niin ystävällisiä, että olen melkeinpä pahoillani siitä, että olen päättänyt lopettaa työni Euroopan parlamentissa.

Kuten Thaimaassa äskettäin puhjennut lintuinfluenssaepidemia on osoittanut, alkuperämaakysymys on Euroopan kuluttajille todellinen huolenaihe. Jos jäljitettävyys toimii kunnolla, jokaisen elintarvikemyyjän pitäisi tietää tarjoamansa lihan tai muiden elintarvikkeiden alkuperämaa. Tiedän ja olen varma, että ministeri tietää, että tuottajat ja kuluttajat ovat kotimaassani Irlannissa huolestuneita siitä, että ravintolat eivät pysty antamaan tätä tietoa. Turvallisuus- ja laatunäkökohtien lisäksi kuluttajilta evätään näin oikeus tukea kotimaista tai eurooppalaista tuotantoa yhteisön ulkopuolisen tuotannon sijasta.

Lisäkysymykseni kuuluu: myöntääkö neuvosto, että alaa koskevat kuluttajien huolenaiheet ovat perusteltuja? Tiedän nyt, että neuvosto myöntää tämän, ja kiitän neuvoston puheenjohtajaa siitä, että hän tunnusti asian. Mitä muita toimia puheenjohtajavaltio voi toteuttaa varmistaakseen, että asia otetaan huomioon uusissa merkintöjä koskevissa ehdotuksissa? Tiedän neuvoston vaikuttavan erittäin myönteisesti siihen, miten tämä kuluttajia huolestuttava asia ratkaistaan.

  Roche, neuvosto. (EN) Yhtenä lukuisista Liam Hylandiin tyytyväisistä äänestäjistä voin vain todeta parlamentille, että myös minä olen pahoillani siitä, että hän on päättänyt lyödä rukkaset naulaan ja lähteä parlamentista. En lainkaan epäile, etteikö hän käyttäisi hämmästyttävää energiaansa ja kykyjään viisaasti jossakin muualla. Hylandin paluu kokopäiväisesti Irlantiin on Irlannin voitto mutta parlamentin menetys.

Jäsen on täysin oikeassa, sillä huolet elintarvikkeiden turvallisuudesta, merkinnöistä ja jäljitettävyydestä ovat perusteltuja. Esimerkiksi hullun lehmän tautiin ja suu- ja sorkkatautiin liittyneet pelot horjuttivat kuluttajien luottamusta kaikkialla Euroopassa. Jäsen Hylandin mainitsemat lintuinfluenssaan liittyvät äskettäin esille tulleet asiat ovat varmasti horjuttaneet kuluttajien luottamusta. Itse asiassa kyse ei ole vain tärkeästä asiasta: kuluttajilla on oikeus saada ajankohtaista tietoa kaikista asioista, jotka ovat merkittäviä elintarvikkeiden turvallisuuden kannalta.

Puheenjohtajavaltio Irlanti aikoo edistää merkinnöistä – joka oli jäsen Hylandin kysymyksen ydin – käytävää keskustelua, kun komissio on antanut kertomuksensa. Toivomme tämän tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Erityisen kiinnostuneita olemme saamaan asian mahdollisimman pian neuvoston käsittelyyn. Itse asiassa asiasta on tehty Irlannissa yksityiskohtainen tutkimus, jonka toteutti sitä varta vasten perustettu elintarvikkeiden merkintöjä käsittelevä ryhmä. Sen antaman raportin perusteella maatalous- ja elintarvikeministeri Walsh kirjoitti komission jäsenelle Byrnelle syksyllä 2003 ja ehdotti, että merkintöjä ja etenkin naudanlihan merkintöjä koskevien säädösten soveltamisalaan lisätään ateriapalvelujen ala. Juuri tämä on ollut jäsen Hylandin ajatuksena. Kuluttajilla on ehdoton oikeus tietää, mistä naudanliha on peräisin, ja heillä on ehdoton oikeus tietää, mitä liha sisältää, sillä elintarvikkeiden väärentäminen on todella vakava asia.

Kollegani ministeri Walsh on pyytänyt, että asiaan liittyvät huolenaiheet otetaan huomioon, kun komissio laatii kertomustaan, ja odotamme innolla saavamme komissiolta pian asiaa käsittelevän tiedonannon.

  Puhemies. Seuraavana on

Seán Ó Neachtainin kysymys nro 9 (H-0859/03):

Aihe: Kalastusalan sidosryhmien kuuleminen

Onko neuvosto samaa mieltä siitä, että kalastajien ja heidän edustusjärjestöjensä on sallittava osallistua enemmän yhteisen kalastuspolitiikan päätöksentekoprosessiin? Onko neuvosto samaa mieltä siitä, että jotta kalastajat luottaisivat tieteellisiin lausuntoihin, joita käytetään kalastuksenhoitoa koskevien päätösten teossa, kalastajien ja tiedemiesten välisiä yhteyksiä on lähennettävä tieteellisten lausuntojen avoimuuden lisäämiseksi? Onko neuvosto myös samaa mieltä siitä, että alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat, jotka ottavat kalastajat ja heidän järjestönsä mukaan päätöksentekoon, ovat oikea tapa edetä?

  Roche, neuvosto. (EN) Kysymyksen on esittänyt jäsen Ó Neachtain, jolla on kunnon länsi-irlantilainen nimi.

Neuvosto on arvoisan jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että kalastajien ja heidän edustusjärjestöjensä on voitava osallistua enemmän yhteisen kalastuspolitiikan päätöksentekoprosesseihin. Tämä on yksi niistä periaatteista, joista sovittiin, kun neuvosto hyväksyi joulukuussa 2002 yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisen. Kalastajien ja tiedemiesten tiiviimmät yhteydet lisäisivät tieteellisten lausuntojen avoimuutta, ja tällaisia yhteyksiä on tuettava.

Neuvoston mielestä asiaa edistetään alueellisilla neuvoa-antavilla toimikunnilla. Kuten neuvoston puheenjohtaja sanoi kalatalousvaliokunnalle tammikuussa, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat tarjoavat foorumin, jossa kaikki alan toimijat voivat kokoontua ja keskustella asioista. Vuoropuhelun ansiosta keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen pitäisi asteittain lisääntyä. Muutama vuosi sitten, kun olin Irlannin parlamentin jäsen, toimin puheenjohtajana parlamentin valiokunnassa, joka tarkasteli ongelmia, joita kalateollisuudella oli Irlannin eri sääntelyelinten kanssa. Yksi tuolloin tekemämme ehdotus oli, että juuri sen kaltaisen vuoropuhelun merkitys, jota jäsen Ó Neachtain on suositellut, on keskeinen, jos molempien osapuolten halutaan ymmärtävän toistensa asemat.

Neuvoston tavoitteena on tehdä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamista koskeva päätös mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on kuullut parlamentin kannan asiaan. Neuvosto odottaa kuulevansa kannan jälleen mitä pikimmin. Tiedän, että jäsen Ó Neachtain osallistuu keskusteluun erittäin ansiokkaasti ja tarmokkaasti.

  Ó Neachtain (UEN). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen kattavasta vastauksestaan ja tuesta, jonka hän antoi alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia koskevalle ajatukselle. Uskon vahvasti, että tästä uudesta toimenpiteestä, joka sisältyy ensimmäistä kertaa yhteiseen kalastuspolitiikkaan, on tulevaisuudessa yleisesti hyötyä kalatalousalalle.

Katsooko ministeri Roche, että mikäli toimenpide hyväksytään, tällä olisi entistä aktiivisempi rooli yhteisessä kalastuspolitiikassa ja että sen ansiosta kalastajilla ja alan toimijoilla olisi tulevaisuudessa lakisääteinen asema yhteisen kalastuspolitiikan kehittämisessä?

  Roche, neuvosto. (EN) Kiitän jäsen Ó Neachtainia. Vastaus hänen lisäkysymykseensä kävi epäsuorasti ilmi alkuperäiseen kysymykseen antamastani vastauksesta. Puheenjohtajavaltio ilmoitti selvästi viime kuussa, että alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat tarjoaisivat tärkeän foorumin kaikille alan toimijoille. Ratkaisemattomia asioita on vielä, mutta olen samaa mieltä siitä yleisperiaatteesta, että kalastusalan toimijoiden kuuleminen on ratkaisevan tärkeää.

Puheenjohtajavaltio Irlanti toteuttaa toimia edistääkseen yhteydenpitoa kansalaisiin kaikilla tasoilla – niin järjestyneisiin kansalaisiin kuin yksityishenkilöihinkin kaikilla tasoilla. Kehityssuuntaus, jota jäsen Ó Neachtain on itse asiassa pyrkinyt edistämään jonkin aikaa, on hyvin yhdenmukainen puheenjohtajavaltio Irlannin toiminnan pääajatuksen kanssa. Pääajatuksena on parantaa yhteisön ja Euroopan kansalaisten välisiä suhteita kautta linjan, toimivatpa kansalaiset kalastuksen tai maatalouden tai millä tahansa muulla alalla.

  Puhemies. Kysymys nro 10 ja kysymys nro 11 käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset.

Seuraavana on

Alexandros Alavanosin kysymys nro 10 (H-0861/03). Kysymyksen laatijan sijaisena on Dimitrios Koulourianos.

Aihe: Kyproksen ongelman ratkaisuyritykset

Monien analyytikkojen mukaan vaalit niin kutsutussa "Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa" voisivat viedä asioita jälleen Kyproksen ongelman ratkaisemisen suuntaan.

Kun vaalien tulokset ovat nyt selvillä, katsooko neuvosto, että ongelman ratkaisulle otolliset olosuhteet ovat syntymässä? Tukevatko Turkin omaksumat kannat Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi tehtyjä aloitteita?

Seuraavana on

Rodi Kratsa-Tsagaropouloun kysymys nro 11 (H-0042/04):

Aihe: Kyproksen kysymykseen liittyvät uudet tapahtumat ja ratkaisunäkymät

Jokin aika sitten tekemällään Yhdysvaltain vierailulla Turkin pääministeri Tayip Erdogan ilmoitti selvin sanoin ulkosuhteiden neuvostolle (CFR), että Annanin suunnitelma ei ole neuvottelujen pohjana vaan taustana niiden käymiselle. Hän korosti, että poliittisesti vaikutusvaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman maan sekä Kofi Annanin jonkun uuden edustajan on osallistuttava neuvotteluihin.

Uskooko neuvosto, näiden seikkojen sekä sen tosiasian pohjalta, että Rauf Denktash on edelleen kyproksenturkkilaisen osapuolen virallinen neuvottelija, että on mahdollista löytää nopeasti pysyvä ratkaisu saaren poliittiseen ongelmaan?

Katsooko se, että Kypros on mahdollista liittää yhtenäisenä kokonaisuutena EU:hun 1. toukokuuta 2004 siten, että yhteisön säännöstö pannaan täytäntöön sen koko alueella?

Aikooko se tehdä konkreettisia aloitteita, joiden tavoitteena on tällaisen politiikan toteuttaminen?

  Roche, neuvosto. (EN) Kysymykset ovat erittäin ajankohtaisia. Eurooppa-neuvosto on toistuvasti ilmoittanut toivovansa, että Euroopan unioniin liittyy 1. toukokuuta 2004 yhtenäinen Kypros. Joulukuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti kaikkia osapuolia – erityisesti Turkkia ja kyproksenturkkilaisia johtajia – antamaan vankan tuen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Annanin toimille, ja samalla Eurooppa-neuvosto pyysi, että neuvotteluja jatkettaisiin välittömästi Annanin ehdotusten perusteella. Yhdistyneet Kansakunnat toisti olevansa valmis mukauttamaan sopimuksen ehtoja periaatteisiin, joihin Euroopan unioni pohjautuu.

Eurooppa-neuvoston kokousta seuranneina viikkoina on tapahtunut paljon – itse asiassa viimeisten 24 tunnin aikanakin on tapahtunut. Nämä tapahtumat vaikuttavat kokonaisvaltaisen ratkaisun löytymiseen. Esimerkiksi Pohjois-Kyproksessa on muodostettu joulukuussa pidettyjen vaalien jälkeen CTP-puolueen johtajan Mehmet Ali Talatin vetämä koalitiohallitus, joka on puoltanut Kyproksen ongelman ratkaisemista ja Kyproksen liittymistä yhdistyneenä Euroopan unioniin. Koalition toisena osapuolena on demokraattisen puolueen johtaja Denktash.

Turkin kansallinen turvallisuusneuvosto ilmoitti tiiviin kuulemisprosessin jälkeen 23. tammikuuta 2004, että se oli päässyt yhteisymmärrykseen siitä, että neuvotteluja käydään saaren todellisen tilanteen pohjalta Annanin suunnitelman mukaisesti.

Pääministeri Erdogan keskusteli tilanteesta pääsihteeri Annanin kanssa Davosissa 24. tammikuuta ja ilmoitti sen jälkeen virallisesti, että Turkki kannattaa neuvottelujen jatkamista Annanin suunnitelman perusteella, jotta asia voitaisiin ratkaista kansanäänestyksellä ennen 1. toukokuuta.

Pääministeri Erdogan tapasi Pohjois-Kyproksen poliittisia johtajia, myös Rauf Denktashin, palatessaan Davosista. Presidentti Papadopoulos on toistanut, että Kyproksen tasavallan hallitus on valmis jatkamaan neuvotteluja ilman ennakkoehtoja.

Viime viikolla pääsihteeri Annan kutsui osapuolet jatkamaan keskusteluja hänen ehdotustensa pohjalta, jotta Kyproksen ongelmaan saataisiin kattava ratkaisu. Hän totesi kutsukirjeissään, että hän pitäisi kutsun hyväksymistä merkkinä sitoutumisesta siihen, että suunnitelma laaditaan Yhdistyneiden Kansakuntien avulla 31. maaliskuuta 2004 mennessä ja että lopullisesta suunnitelmasta järjestään samanaikaiset kansanäänestykset 21. huhtikuuta 2004. Pääsihteeri vetosi johtajiin, jotta nämä keräisivät kokoon tarvittavan poliittisen tahdon, jotta ratkaisuun päästään käytettävissä olevassa lyhyessä ajassa.

Hänen kirjeessään asetetun aikataulun mukaan osapuolet päättäisivät neuvottelut 26. maaliskuuta mennessä. Mikäli siihen mennessä ei ole saatu aikaan lopullista tekstiä, pääsihteeri Annan tekee tarvittavat ehdotukset, jotta teksti saadaan valmiiksi 31. maaliskuuta mennessä. Aikataulu on todella kunnianhimoinen.

Kyproksenkreikkalaiset ja kyproksenturkkilaiset johtajat aloittivat neuvottelut eilen 10. helmikuuta New Yorkissa. Neuvottelujen uudelleen aloittamisen ansiosta on todellakin mahdollista saavuttaa se historiallinen tavoite, että Euroopan unioniin liittyy 1. toukokuuta 2004 yhdistynyt Kypros.

Ymmärrämme kaikki, että asioita on vielä ratkaisematta. Euroopan unioni kuitenkin kannattaa vahvasti sitä, että Yhdistyneet Kansakunnat on keskeisessä asemassa kattavaa ratkaisua etsittäessä. Annamme täyden tukemme pääsihteeri Annanin uusimmalle aloitteelle, ja neuvosto on valmis antamaan kaiken avun, jota pääsihteeri pitää hyödyllisenä sopimuksenteon edistämiseksi.

Komissiolla on oleellinen rooli jatketuissa neuvotteluissa, sillä sen on tarkoitus edistää yhteisön säännöstön mukaisen ratkaisun pikaista aikaansaamista. Kun ratkaisu on saatu aikaan, Euroopan unioni on valmis tarjoamaan taloudellista apua Kyproksen pohjoisosan kehittämiseen.

Neuvosto toivoo edelleen, että Euroopan unioniin voidaan 1. toukokuuta 2004 toivottaa tervetulleeksi yhdistynyt Kypros. Parlamentille minun on todettava, että minulla on omat syyni toivoa, että näin tapahtuu ja että kotikaupunkini ottaa Kyproksen vastaan tervetuliaispäivänä 1. toukokuuta 2004. Aikaa on kuitenkin vain vähän jäljellä, ja mikäli neuvottelut aiotaan saada onnistuneesti päätökseen, jokaisen osapuolen on tehtävä vaikeita kompromisseja ja tietenkin osoitettava poliittista tahtoa.

Kyproksen liittyminen unioniin yhdistyneenä on selvästikin saaren asukkaiden etujen mukaista ja myös Kreikan ja Turkin sekä Euroopan unionin kansalaisten etujen mukaista.

  Posselt (PPE-DE). – (DE) Esitän yksinkertaisen kysymyksen: voiko neuvosto taata meille, ettei Turkin kanssa tehdä Kyprosta koskevissa neuvotteluissa, joihin olen todella tyytyväinen ja joille annan tukeni, mitään kulissien takaisia sopimuksia liittymisneuvottelujen aloittamisesta tai itse liittymisestä?

  Roche, neuvosto. (EN) Ymmärrän kysymyksen, mutta tämä ajanjakso on erittäin arkaluonteinen. Jäsen tietänee, että kyproksenkreikkalaiset ja kyproksenturkkilaiset johtajat jatkavat neuvottelujaan tälläkin hetkellä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa pääsihteerin avustamana. Siksi olemme kaikki tässä vaiheessa velvollisia antamaan julkisuudessa erittäin varovaisia kommentteja asioiden etenemisestä. Ratkaisun aikaansaamiseksi ei varmasti oteta esille sivuseikkoja, esitetä suostutteluja tai vihjailla lupailevasti.

Eurooppa-neuvosto antoi Kööpenhaminan kokouksessaan vuonna 2002 selvän sitoumuksensa Turkille, ja sitoumuksensa nojalla Eurooppa-neuvosto päättää tämän vuoden joulukuussa komission kertomuksen ja suositusten perusteella, onko Turkki täyttänyt Kööpenhaminan poliittiset kriteerit. Nyt kun New Yorkissa käydään erittäin yksityiskohtaisia ja arkaluonteisia neuvotteluja, ei ole syytä pohtia muita sopimuksia. Tosiasiassa tarjous on tehty, se on pöydällä, ja se on siinä keskustelua varten, ja siitä päätetään ensi vuoden joulukuussa. Tarjous liittyy objektiivisiin Kööpenhaminan kriteereihin, minkä parlamentin jäsenet ja Turkin hallitus ymmärtävät.

  Sacrédeus (PPE-DE). (SV) Euroopan parlamentti on aikaisemmin todennut pitävänsä Turkin läsnäoloa Pohjois-Kyproksella miehitystilanteena. Euroopan yhteisö syntyi rauhanhankkeen tuloksena, ja haluamme suojella perintöä, jonka De Gasperi, Schuman, Monet ja Adenauer ovat meille antaneet. Tämän perusteella herää kysymys, onko Euroopan unionin rauhanajatuksen ja perustajien jättämän perinnön mukaista, että Turkille ilmoitetaan, milloin neuvottelut sen liittymisestä Euroopan unioniin aloitetaan, kun samaan aikaan Turkki jatkaa Pohjois-Kyproksen miehittämistä? Voiko maa toisin sanoen miehittää Euroopan unionin jäsenvaltion ja samaan aikaan saada lupauksen liittymistä koskevista neuvotteluista?

  Roche, neuvosto. (EN) Olen jo maininnut objektiivisen perusteen, jonka pohjalta Turkin jäsenyydestä päätetään.

Euroopan unioni on tukenut kaikkein vahvimmin ja johdonmukaisimmin pääsihteeri Kofi Annanin toimia Kyproksen hyväksi. Tiedämme kaikki varsin hyvin, miten Turkin hallitus voi vaikuttaa siihen, että asiat saadaan siellä ratkaistua.

Palaan aiemmin esittämääni kommenttiin. Objektiivinen peruste, jonka pohjalta kaikista Euroopan unionin jäsenyyshakemuksista päätetään, on Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen täyttäminen. Tämän pohjalta toimitaan, eikä siinä ole tinkimisen varaa.

  Puhemies. Seuraavana on

Josu Ortuondo Larrean kysymys nro 12 (H-0001/04):

Aihe: Rikkooko Espanjan hallitus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa?

Yli sata rikosoikeuden opettajaa ja professoria kaikkialta Espanjan valtion yliopistoista on antanut julistuksen, jossa he arvostelevat kovin sanoin "jatkuvaa surkeaa näytelmää", jollaisena Aznarin hallituksen vuonna 2003 ehdottamia rikosoikeudellisia uudistuksia pidetään.

Julistuksessa moititaan rikosoikeuden viimeksi tehtyä muutosta, jolla pyritään estämään se, että Baskimaan hallituksen puheenjohtaja voisi järjestää kansanäänestyksen Baskimaan asukkaiden keskuudessa ja uhataan tätä vankeudella, jos hän kansanäänestyksen järjestää. Lisäksi julistuksessa varoitetaan siitä, että "painostuksen koveneminen", johon Espanjan hallitus on ryhtynyt oikeudellisissa asioissa saattaa johtaa siihen, että "oikeusvaltio rappeutuu ja jäljelle jää pelkkää raakalaismaisuutta".

Onko neuvosto tietoinen näistä seikoista? Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että " Neuvosto voi ... todeta ..., että on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti 6 artiklan 1 kohdassa mainittuja periaatteita, ja antaa sille aiheellisia suosituksia". Eikö neuvosto katso, että sillä on eettinen, poliittinen ja oikeudellinen velvollisuus tarkistaa, ovatko nämä syytökset tosia ja tarvittaessa antaa asianmukaisia suosituksia ja toteuttaa tarpeellisia toimenpiteitä?

  Roche, neuvosto. (EN) Neuvosto pyytää arvoisaa jäsentä tutustumaan neuvoston vastaukseen, jonka se antoi jäsenen samasta aiheesta esittämään suulliseen kysymykseen H-0806/03 tammikuun 2004 istuntojaksolla.

Tässä yhteydessä neuvosto haluaa korostaa, että Euroopan unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin.

  Ortuondo Larrea (Verts/ALE). – (ES) Toivon, että ne elossa olevat Irlannin kansalaiset, jotka ovat eläneet Lontoon vallan alla, kuuntelivat keskustelua.

Siitä lähtien kun Euroopan unioni perustettiin, sen tärkeimpiä tavoitteita on ollut rauha. Yli sata rikosoikeuden opettajaa ja professoria kaikkialta Espanjasta on katsonut, että heidän on paljastettava julkisuuteen Espanjan nykyisen hallituksen aiheuttama oikeusvaltion luhistuminen. Mielestäni tätä ei voida jättää huomioimatta, jos yhteisenä tavoitteena on säilyttää rauha ja jatkaa yhdentymistä. Euroopan rauhan ja yhdentymisen on perustuttava kansanvallan periaatteisiin.

Noudattaako Espanjan hallitus teidän mielestänne asianmukaisesti kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteita?

  Roche, neuvosto. (EN) Ymmärrän kysymykseen liittyvän tunnelatauksen, mutta huomauttaisin, etten todellakaan voi lisätä mitään kysymyksiin antamiini vastauksiin, jotka jäsen on jo saanut tässä tilaisuudessa ja edellisessä tilaisuudessa.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 13 (H-0003/04):

Aihe: Kosovon asema

Onko puheenjohtajavaltiona toimivalla Irlannilla ehdotuksia, miten Kosovon asemaa koskevassa kysymyksessä voitaisiin menetellä?

  Roche, neuvosto. (EN) Länsi-Balkanin maat ovat toki tärkeä osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa Irlannin puheenjohtajakaudella aivan kuten edellisilläkin puheenjohtajakausilla. Erityisenä tavoitteenamme on jatkaa viime vuonna puheenjohtajavaltioina toimineiden Kreikan ja Italian aloittamaa kehitystä ja hyvää työtä. Irlannin puheenjohtajakauden institutionaalinen kehys on määritelty asialistassa, josta sovittiin viime kesäkuussa Thessalonikissa järjestetyssä Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin huippukokouksessa, johon osallistuin. Huippukokouksessa vahvistettiin, että Länsi-Balkanin maat yhdentyvät tulevaisuudessa Euroopan unionin rakenteisiin.

Kosovossa on tapahtunut todellista edistymistä viime aikoina Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1244 ansiosta. Neuvosto antaa täyden tukensa YK:n Kosovon erityisedustajan Harri Holkerin työlle, jota hän tekee "normit ennen statusta" -politiikan toteuttamiseksi ja varmistaakseen, että Belgrad ja Pristina jatkavat suoraa vuoropuhelua käytännön asioista. Harri Holkeria parempaa erityisedustajaa ei voisi todellakaan olla. Irlannilla on syytä olla kiitollinen hänen ammattitaidostaan ja erityisesti hänen neuvottelutaidoistaan. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia, kun asemaa koskevaan kysymykseen pyritään saamaan lopullinen ratkaisu.

Neuvosto korosti joulukuussa rakenteellisten talousuudistusten tärkeyttä Kosovossa. Talousuudistusten toteuttamisen kannalta on oleellista, että yksityistämisprosessi etenee. Neuvosto pyysi väliaikaisia itsehallintoelimiä täyttämään velvollisuutensa rakentavasti, jotta yksityistämisprosessia voidaan jatkaa mahdollisimman pian.

Puheenjohtajavaltio Irlanti pyrkii varmistamaan, että Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö tekevät mahdollisimman tiivistä yhteistyötä erityisedustaja Holkerin tukena.

Neuvosto vahvisti marraskuussa, että Euroopan unioni on valmis tukemaan toimia, joilla monikansallinen ja demokraattinen Kosovon valtio perustetaan Eurooppaan sen omalle paikalleen täysin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1244 ja "normit ennen statusta" -politiikan mukaisesti.

Odotamme pääsevämme pian keskustelemaan raportista, jonka marraskuussa kokoontunut neuvosto pyysi korkeaa edustajaa Javier Solanaa valmistelemaan tiiviissä yhteistyössä komission ja Harri Holkerin kanssa. Tarkoituksena on tarkastella, miten Euroopan unioni voisi osallistua aktiivisemmin päätöslauselman nro 1244 täytäntöönpanoon. Samalla on otettava täysin huomioon vakautus- ja assosiaatioprosessin seurantamenetelmät ja se, kuinka tärkeää on panna tehokkaasti täytäntöön "normit ennen statusta" -politiikan perusteet.

  Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen antamastaan erittäin kokonaisvaltaisesta ja yksityiskohtaisesta vastauksesta. Haluan vain lisätä kaksi tiukkaa kommenttia tai kysymystä.

Ensiksi mainitsen, että kuulemme yhä uudelleen lausahduksen "normit ennen statusta". Suurimmat Kosovoon sijoittaneet tahot ovat kuitenkin kertoneet minulle, että ne eivät tee Kosovoon pitkäaikaisia sijoituksia, jos niille ei anneta jonkinlaista käsitystä siitä, millaiseksi asema mahdollisesti muodostuu. Toisin sanoen ajatus normit ennen statusta on toimiva vain osittain, sillä Kosovon tulevaisuudesta ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista varmaa tietoa. Talouden kehityksen kannalta tilanne on ongelmallinen.

Toiseksi haluan huomauttaa tässä yhteydessä, että amerikkalaiset ovat ilmoittaneet, että Kosovon lopullista asemaa koskevat keskustelut voidaan aloittaa vuonna 2005. Eikö Euroopan unionin pitäisi valmistautua näihin neuvotteluihin viimeistään nyt vuonna 2004, jotta sille ei esitetä valmiiksi tehtyä päätöstä?

  Roche, neuvosto. (EN) Kyllä, ensin haluan todeta, että jäsen on tietenkin oikeassa: talouden kehitys riippuu paljolti olosuhteista. Luennoin monia vuosia eräässä Irlannin yliopistossa, ja siellä sanoin, että talouden kehitys muistuttaa kaikkein herkintä kukkaa, ja sitä on tuettava aivan erityisellä talousympäristöllä, joka on erityisen suotuisa sen omia tarpeita kohtaan. Yleiset olosuhteet määräävät, kuinka paljon vaikeuksissa oleville alueille kohdistetaan yksityisiä investointeja.

Euroopan unioni on kuitenkin halukas tukemaan Kosovon taloudellista kehitystä. UNMIKin IV pilarin mukaan – minä muuten inhoan lyhenteitä – Euroopan unioni tukee Kosovoa taloudellisen toiminnan elvyttämisessä, jotta maahan voidaan luoda edellytykset nykyaikaiselle avoimelle markkinataloudelle. Tämä on lisäkysymyksen ydin. Tavoitteena on oltava kestävän yksityissektorin luominen, joka synnyttää työpaikkoja, sillä tämä on alueen ainoa toivo. Tavoitteena on tehdä pitkän aikavälin suunnitelma. Edellytyksenä on, että Kosovon lainsäädäntöä ja hallintoa muutetaan siten, että ne vastaavat paremmin eurooppalaisia vaatimuksia. Tämä on edellytyksenä sille, että eurooppalaiset yritykset tekevät sijoituksia.

Euroopan jälleenrakennusvirasto jatkaa kestävien jälleenrakennus- ja kehitysohjelmien rahoittamista ja hallinnointia Kosovossa. Viime kädessä ratkaisu on löydettävä valtion ruohonjuuritasolla, jotta maahan luodaan sellaiset olosuhteet, joita jäsen tarkoittaa. Puheenjohtajavaltio kehottaa väliaikaisia hallintoelimiä suhtautumaan rakentavasti prosessin edistämiseen.

Kosovoa koskevia normeja käsittelevä asiakirja – josta päätettiin 10. joulukuuta 2003 – ja täytäntöönpanon jatkuva kehittäminen voivat tarjota selkeät puitteet, joita väliaikaisten hallintoelinten on noudatettava, mutta ne voivat myös tarjota olosuhteet tarvittavan luottamuksen saavuttamiseksi. Seurantavälineessä, josta päätettiin 5. marraskuuta 2003, määrätään, että väliaikaisten hallintoelinten edistymistä arviointiperusteiden saavuttamisessa tarkastellaan neljännesvuosittain tehtävän seurannan yhteydessä.

Jos kaikki nämä edellytykset täyttyvät, saadaan aikaan luottamus, jota tarvitaan, jos talouden halutaan kehittyvän. Kestävä talouskehitys toteutuu ainoastaan, jos ja kun yksityisyritykset ja yksityiset sijoittajat katsovat sijoitusolosuhteiden olevan asianmukaiset.

  Ortuondo Larrea (Verts/ALE). –– (ES) Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Irlantia ja neuvostoa kaikesta työstä, jota ne ovat tehneet ratkaistakseen Kosovon konfliktit ja muut konfliktit eri puolilla maailmaa.

Neuvosto ja toimielimet ovat erittäin huolestuneita maailman tapahtumista. Ne yrittävät tarjota ratkaisuja ja auttaa rauhan edistämisessä maailmalla sekä ratkaista konflikteja. Euroopan unioni osallistuu myös Pohjois-Irlannin konfliktin ratkaisemiseen. Se jopa antaa taloudellista apua rauhanprosessia varten.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olisiko liikaa pyydetty, että jonkin verran tukea annettaisiin poliittisen konfliktin tukemiseen myös Baskimaassa, joka on myös osa Euroopan unionia?

  Puhemies. – Vaikka kysymys onkin tärkeä, se ei kuulu tähän asiaan, sillä se ei liity Kosovon ongelmaan.

  Puhemies. Kysymykset nro 14, 15, 16, ja 17 käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset.

Seuraavana on

Miguel Angel Martínez Martínezin kysymys nro 14 (H-0007/04):

Aihe: Yhdysvalloissa vangittuina olevien kuubalaisten oloja koskevat ihmisoikeusrikkomukset

Viiden Yhdysvalloissa vangittuna olevan Kuuban kansalaisen vankilaolot ja varsinkin perheenjäsenien tapaamista koskevat esteet merkitsevät, että Yhdysvaltojen viranomaiset rikkovat räikeästi kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. Euroopan unionin on puututtava asiaan ihmisoikeuksien suojaamiseksi niitä rikottaessa eikä välteltävä velvollisuuttaan vedoten siihen, että kyseiset rikkomukset ovat Yhdysvaltojen ja Kuuban kahdenvälinen kysymys.

Aikooko neuvosto ryhtyä toimiin vaatiakseen Yhdysvaltojen viranomaisia kunnioittamaan näiden vankien ja heidän perheenjäseniensä ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta?

Seuraavana on

Pedro Marset Camposin kysymys nro 15 (H-0036/04):

Aihe: Kuuban kansalaisten ihmisoikeuksien loukkaaminen USA:ssa

Yhdysvaltain hallinto loukkaa räikeästi kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia asiassa, joka koskee viiden Kuuban kansalaisen vangitsemisolosuhteita USA:ssa ja sitä, että heiltä puuttuu mahdollisuus olla suoraan yhteydessä lähisukulaisiinsa.

Eikö neuvosto katso, että Euroopan unionin on puolustettava ihmisoikeuksia eikä vältettävä vastuutaan sillä perusteella, että tässä mainitut rikkomukset ovat USA:n ja Kuuban välinen asia? Aikooko neuvosto ryhtyä toimenpiteisiin tässä asiassa? Onko tämänhetkinen puheenjohtajavaltio Irlanti tietoinen, että puheenjohtajavaltio Italia ei ole vastannut lukuisten asiasta huolestuneiden parlamentin jäsenten esittämiin tätä asiaa koskeviin kysymyksiin?

Seuraavana on

Ilda Figueiredon kysymys nro 16 (H-0058/04):

Aihe: Yhdysvallat loukkaa Kuuban kansalaisten ihmisoikeuksia

Miamissa on tuomittu ja vangittu epäoikeudenmukaisesti viisi Kuuban kansalaista. Kaksi heistä ei ole saanut lainkaan mahdollisuutta ottaa yhteyttä lähimpiin sukulaisiinsa. Yhdysvallat polkee tässä suhteessa vakavasti ihmisoikeuksia.

Tunteeko neuvosto tapauksen? Aikooko neuvosto ottaa asiaan kantaan ja myötävaikuttaa siihen, että ihmisoikeuksien suojelu koskisi todellakin kaikkia eikä vain harvoja ja valittuja?

Seuraavana on

Efstratios Korakasin kysymys nro 17 (H-0061/04). Kysymyksen laatijan sijaisena on Ioannis Patakis.

Aihe: Yhdysvallat rikkoo viiden laittomasti pidätettynä olevan Kuuban kansalaisen ihmisoikeuksia

Viiden Kuuban kansalaisen vankeusolot Yhdysvalloissa ovat epäinhimilliset, eivätkä he saa tavata sukulaisiaan. Heitä syytetään rikoksista, joita he eivät ole tehneet. Näin Yhdysvaltojen hallitus rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta ja perusihmisoikeuksia.

Aikooko neuvosto puuttua asiaan, jotta Yhdysvallat kunnioittaisi näiden viiden pidätettynä olevan henkilön oikeuksia, ja luopua nykyisestä, olennaisesti osasyyllisestä asenteestaan? Katsooko puheenjohtajavaltio Irlanti, että on ryhdyttävä vakavasti toimiin asian ratkaisemiseksi vai oltava toimimatta, kuten Italia teki, kun se ei antanut minkäänlaista vastausta useiden parlamentin jäsenien esittämiin kysymyksiin tästä samasta asiasta?

  Roche, neuvosto. (EN) Neuvostolla ei ole mitään lisättävää niihin vastauksiin, jotka annettiin syyskuun 2003 istuntojaksolla, eikä niihin vastauksiin, jotka annettiin marraskuun ja joulukuun istuntojaksoilla vastaaviin kysymyksiin H-0629/03 ja H-0743/03.

  Puhemies. – Vaikka periaatteessa neuvoston puheenjohtajan vastauksen jälkeen ei ole tapana esittää lisäkysymyksiä, sallin, että lisäkysymyksiä esitetään.

  Martínez Martínez (PSE). – (ES) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin tehdä selväksi parlamentille, että jatkamme kysymysten esittämistä, kunnes perimmäiseen ongelmaan ja kärsimyksiin ei enää tarvitse puuttua. Vaadimme varmasti vastauksia, kunnes saamme vastineeksi enemmän kuin pelkkiä byrokraattisia selityksiä. Sanoisinpa jopa, että tällaiset vastaukset eivät sovi niiden antajan arvolle.

Kyseiset viisi vankia saivat harvinaisen ankarat tuomiot oikeudenkäynneissä, jotka yhdysvaltalaiset todistajat ja oikeusasiantuntijat tuomitsivat täysin laittomiksi. Oikeudenkäyntejä pidettiin näytösoikeudenkäynteinä. Lisäksi ihmisoikeuksia rikotaan kahteen kertaan. Sen lisäksi, että vangeilta evätään oikeudet, heidän perheiltäänkin evätään oikeudet. Perheiltä on evätty perusoikeus tavata sukulaisensa.

Haluaisin kysyä neuvostolta, kiinnostavatko sitä juuri näiden kuubalaisten ihmisoikeudet vai kiinnostavatko sitä ainoastaan niiden toisten kuubalaisten ihmisoikeudet, jotka ovat olleet muutaman viime kuukauden aikana usein parrasvaloissa.

Voidaanko Kuuban ihmisoikeuksiin todella suhtautua valikoiden? Voiko suhtautumistapaa todella muuttaa sen mukaan, kuka ihmisoikeuksia rikkoo ja kenen oikeuksia rikotaan? Ymmärtääkö neuvoston puheenjohtaja, että Euroopan unionin uskottavuus ja arvovalta riippuvat siitä, että se toimii johdonmukaisesti? Tässä tapauksessa Euroopan unioni on suhtautunut asiaan täysin epäjohdonmukaisesti. Kaikesta huolimatta asia voi vaikuttaa vähämerkityksiseltä, jos ajatellaan Guantanamo Bayn pöyristyttävää tilannetta kokonaisuudessaan.

  Roche, neuvosto. (EN) En missään nimessä halua antaa jäsen Martínez Martínezille byrokraattista vastausta, sillä kunnioitan häntä todella paljon ja olen tuntenut hänet monta vuotta. Hän on hyvä ystävä.

Neuvosto korostaa jälleen, että se pitää valitettavina kaikkia tilanteita, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Ihmisoikeudet ovat yleinen huolenaihe. Jos Kuuban hallitus on huolestunut kansalaistensa hyvinvoinnista Yhdysvalloissa, se voi vapaasti, samoin kuin jos on kyse muissa maissa olevista kansalaisista, ottaa asian esille Yhdysvaltain viranomaisten kanssa. Tästä määrätään konsulisuhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa.

Minun on tuettava edellisillä puheenjohtajakausilla annettujae vastauksia. Tosiasiassa konsulisuhteita koskevassa yleissopimuksessa määrätään, kuinka tällaisissa tapauksissa toimitaan, ja tarjotaan Kuuban hallitukselle keinot edustaa ketä tahansa sen kansalaisista.

Yhdestä asiasta odotan kuulevani lisäkysymyksen, ja se liittyy vankien tapaamiseen. Tiedän, että jäsen Martínez Martínez on huolestunut sukulaisten pääsystä vankien luo. Periaatteena on, että kaikilla valtioilla on yksinomainen ja rajoittamaton oikeus päättää ulkomaalaisten päästämisestä maahan. Minulla ei ole juurikaan lisättävää siihen, mitä on jo sanottu. Korostan kuitenkin, että neuvosto pitää valitettavina kaikkia tilanteita, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Kuten jäsen Martínez Martínez varmaankin tietää, olen entinen Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusjäsen. Suhtaudun kaikkiin ihmisoikeusasioihin erittäin vakavasti huolimatta siitä, mikä on tapahtumapaikka tai mitkä valtiot liittyvät asiaan.

  Marset Campos (GUE/NGL). – (ES) Haluan aluksi kiittää neuvoston puheenjohtajaa hyödyllisestä vastauksesta. Mielestäni vastaus ei kuitenkaan ollut täysin tyydyttävä, sillä hän mainitsi, että tässä tapauksessa oikeusperustana on Wienin yleissopimus.

Euroopan unioni on toki toteuttanut toimenpiteitä vastaavissa tapauksissa muualla maailmassa. Siksi katson, että saamamme vastaus ei ole asianmukainen. Kun ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia on syntynyt muualla kahden sellaisen valtion välille, jotka kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan, Euroopan unioni on todella ilmaissut huolestuneisuutensa ihmisoikeuksista. Se on toiminut välittäjänä ja pyytänyt, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Pyydänkin teitä tarkistamaan väittämäänne ja muokkaamaan sitä edelleen. Jos ette näin tee, se voidaan tulkita puolueellisuudeksi.

  Roche, neuvosto. (EN) Tukeudun jälleen vastauksiin, jotka olen jo antanut asiasta. Minusta olisi inhottavaa, jos jotakin sanomaani voitaisiin tulkita siten, että suhtaudun puolueellisesti jonkin alueen ihmisoikeusasiaan. Ihmisoikeudet ovat yleinen huolenaihe, enkä haluaisi ajateltavan, että puheenjohtajavaltio Irlanti tai jokin muu Euroopan unionin puheenjohtajavaltio suhtautuisi puolueellisesti ihmisoikeusasioihin. Meidän on toimittava johdonmukaisesti, ja kuten olen jo todennut, konsulisuhteita koskeva Wienin yleissopimus tarjoaa puitteet, joiden perusteella kaikkia esille tulevia asioita olisi ensisijaisesti tarkasteltava.

  Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minäkin olen tyytymätön vastaukseenne, sillä Yhdysvaltain vankiloissa perusteettomasti pidettyjen Kuuban kansalaisten sukulaiset ovat kertoneet minulle, että heiltä on evätty kaikki tapaamisoikeudet. Yhdessä tapauksessa äidiltä kiellettiin kaikenlainen yhteydenpito hänen poikansa kanssa ja toisessa tapauksessa erään vangitun vaimo kertoi, että häntä oli estetty tapaamasta miestään yhdysvaltalaisissa vankiloissa. Tämä on selvä esimerkki ihmisoikeuksien räikeästä loukkauksesta. Näin ollen kysyn teiltä vielä kerran, millaisia toimia neuvoston on toteutettava, jotta kyseiselle äidille ja vaimolle voidaan taata oikeudet tavata sukulaisiaan, joita pidetään täysin oikeudettomasti yhdysvaltalaisissa vankiloissa.

  Roche, neuvosto. (EN) Senkin uhalla, että toistan itseäni, totean sukulaisten pääsystä vangittujen luo, että arvoisa jäsen tietää hyvin sen periaatteen, että kaikilla valtioilla on yksinomainen ja rajoittamaton oikeus päättää ulkomaalaisten päästämisestä maahan. Tämä on tunnustettu selvästi kansainvälisessä lainsäädännössä.

Toiseksi totean, että jos Kuuban hallitus, joka on selvästi vastuussa omista kansalaisistaan, katsoo, että joissakin tapauksissa rikotaan Wienin yleissopimusta, sillä on mahdollisuus puuttua näihin tapauksiin. Puheenjohtajavaltiolla ei todellakaan ole tähän mitään lisättävää.

  Patakis (GUE/NGL), – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ymmärrän hyvin, kuinka vaikeassa asemassa olette, kun teidän on käsiteltävä tätä vakavaa ongelmaa. Vaadimme asian käsittelyä ja vaadimme, että Euroopan unioni ja neuvosto käsittelevät ongelmaa tehdessään muihin asioihin liittyviä aloitteita. Tässä erityistapauksessa tiedämme varsin hyvin, että näiden ihmisten epäinhimillinen kohtelu on kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien vastaista.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mitä nämä ihmiset ovat tehneet? Heidät tuomittiin rikollisiksi, koska he yrittivät estää Yhdysvaltojen rahoittamia rikollisia terroristijärjestöjä toimimasta Kuubaa vastaan ja koska he yrittivät estää maan johtajien, myös Fidel Castron, murhaamisen.

Tämä tapaus on selvä osoitus siitä, kuinka tekopyhää ja puolueellista on kaikki se, mitä Yhdysvallat ja Euroopan unioni sanovat terrorismin torjunnasta. Niin kauan kun Euroopan unioni ei sano mitään näiden isänmaallisten demokratian puolustajien vapauttamisesta, se mukautuu täydellisesti ja ottaa osaa Kuuban vastaiseen strategiaan, mikä on merkki alueen kansalaisille.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysyn teiltä, mitä Euroopan unioni tarkoittaa, kun se toisaalta puhuu terrorismin torjunnasta mutta samalla periaatteessa tukee Yhdysvaltoja toimissa terrorismintorjujia vastaan?

  Roche, neuvosto. (EN) En todellakaan hyväksy vihjauksia, joiden mukaan Euroopan unionin tai puheenjohtajavaltion toiminta ihmisoikeusasioissa olisi jollain tavoin ristiriitaista. Kuten olen jo sanonut, neuvosto ja Euroopan unioni pitävät valitettavina kaikkia tilanteita, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, mutta kuten olen siis sanonut, jos Kuuban hallitus on huolestunut jonkun kansalaisensa hyvinvoinnista Yhdysvalloissa, se voi ottaa asian vapaasti esille suoraan Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, kuten konsulisuhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa määrätään.

Tätä asia koskee. Tämä on asian ydin. Asia on hyvä ottaa esille. Olivatpa jäsenet tyytyväisiä vastaukseen tai eivät, asia on näin kansainvälisen lainsäädännön perusteella. Asiasta määrätään yleissopimuksessa, enkä voi sanoa muuta.

  Crowley (UEN). – (EN) Minä taidan valitettavasti pahentaa tukalaa ja epämukavaa tilannetta, johon neuvoston puheenjohtaja on näiden kysymysten takia joutunut.

Esitän lisäkysymyksen sijaan mieluummin ehdotuksen. Arvoisa puheenjohtaja, voisitteko antaa parlamentille viitteitä siitä, että saavuttaaksenne meidän kaikkien toivoman ratkaisun, otatte asian esille hienovaraisesti jossakin vaiheessa puheenjohtajakauttanne muiden jäsenvaltioiden kollegojenne kanssa sekä yhdysvaltalaisten ja ehkä myös kuubalaisten kollegojenne kanssa?

  Roche, neuvosto. (EN) Ei olisi kovin hienovaraista vastata jäsen Crowleyn kysymykseen myöntävästi. Hän tuntee minut kuitenkin tarpeeksi hyvin tietääkseen, että uskallan ottaa asiat esille, jos niistä on keskusteltava, vaikka ne saattavatkin toisinaan aiheuttaa vaivaantuneisuutta. En halua herättää turhia toiveita, mutta huomautan, että etenkin Wienin yleissopimuksessa määrätään välineistä, joita Kuuban hallitus, joka on ensisijaisesti vastuussa kansalaistensa hyvinvoinnista, voi hyödyntää, jos se haluaa ottaa asian esille.

  Puhemies. Neuvostolle osoitetuille kysymyksille varattu aika on lopussa. Näin ollen kysymyksiin nro 18–33 vastataan kirjallisesti⁽¹⁾.

Neuvostolle osoitettuja kysymyksiä koskeva kyselytunti päättyi.

(Istunto keskeytettiin klo 19.01 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

⁽²⁾

(1) Ks. Liite "Kyselytunti".

(2) Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja.

8. Siviiliprosessioikeuden lähentäminen

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Garganin laatima oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietintö (A5-0041/2004) siviiliprosessioikeuden lähentämisnäkymistä Euroopan unionissa (KOM(2002) 746 – KOM(2002) 654 – C5-0201/2003 –2003/2087(INI)).

  Bartolozzi (PPE-DE), esittelijän sijainen. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen de Palacio, hyvät parlamentin jäsenet, kaupankäynti ja ihmisten liikkuminen Euroopan unionissa on vilkasta ja vilkastuu koko ajan, mikä tekee yhä todennäköisemmäksi sen, että yksittäiset kansalaiset tai yritykset joutuvat rajat ylittäviin oikeusriitoihin. Kyseessä ovat siis asiat, joissa osapuolet asuvat eri jäsenvaltioissa ja jotka ovat tästä syystä hankalia. Tällaisissa tilanteissa on vaarana, että asianosaiset luopuvat omien oikeuksiensa puolustamisesta, koska ulkomaisissa tuomioistuimissa toimiminen on hankalaa: he eivät tunne lainsäädäntöä, menettelyitä eivätkä maksettavakseen tulevia kuluja. Monissa tapauksissa, esimerkiksi vähäisiä vaateita koskevissa riita-asioissa, oikeuskulut saattavat olla suuremmat kuin itse vaateen kohde. Toisin sanoen todellisten sisämarkkinoiden luominen edellyttää yhteistä oikeusaluetta, jossa ihmiset ja yritykset voivat kääntyä minkä tahansa jäsenvaltion oikeusjärjestelmän puoleen ilman että siitä olisi heille haittaa.

Tämän pohjalta laadittiin kaksi vihreää kirjaa, joita komission aloite koskee. Ensimmäinen käsittelee sopimusvelvoitteita koskevan vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuttamista yhteisön oikeusvälineeksi ja sen uudistamista. Käsiteltävänämme on nyt Rooman sopimuksen muuttaminen yhteisön oikeusvälineeksi. Se on jatkoa Brysselin yleissopimuksen yhteydessä käytetylle menettelylle ja se on erityisen hyödyllistä siksi, että näin voidaan varmistaa, että EY:n tuomioistuin soveltaa sen sisältämiä säännöksiä välittömästi ja tulkitsee niitä yhdenmukaisesti. Säännöksiä täydennetään jatkossa Rooma II -nimisellä yhteisön säädöksellä, joka sisältyy äskettäin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annettuun asetusehdotukseen. Ehdotuksen esittelijänä toimii jäsen Wallis.

Tarve nivoa yhteen kolme säännöstä on selvä, ja Rooman yleissopimus on saatava mahdollisimman pian muutettua yhteisön säädökseksi antamalla siitä asetus, jotta kansainvälisen yksityisoikeuden lainsäädäntö olisi yhtenäinen oikeusvälineen antamislähteen kannalta. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös seuraavassa vaiheessa päästä varsinaiseen kodifiointiin, jossa kaikki Bryssel I-, Rooma I- ja Rooma II -sopimusten yhteisöllistetyt säännökset voitaisiin koota järjestelmällisesti yhteen.

Rooman yleissopimuksen sisältöön tehtäviä uudistuksia voisivat olla ensinnäkin sellaisen periaatteen laatiminen, jonka avulla voidaan varmistaa, että tapauksissa, joissa valitaan kolmannen valtion laki, taataan kuitenkin yhteisön lainsäädännön pakottavien säännösten ensisijaisuus, esimerkiksi heikomman osapuolen oikeuksien suojelu (palkatut työntekijät, kuluttajat).

Yleissopimuksen säännösten soveltamisalaa on myös laajennettava vakuutussopimuksiin, ja kuluttaja- ja työsopimuksia sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevia säännöksiä on selkeytettävä, jotta ne voidaan sovittaa yhteen yhteisön voimassa olevan lainsäädännön kanssa.

Erittäin tärkeä on myös komission toinen vihreä kirja eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Monille Euroopan kansalaisille ja yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, saatavien varma ja nopea perintä on erittäin tärkeää, erityisesti kun kyse on rajat ylittävistä saatavista, joissa vastaajan asuinpaikka on ulkomailla tai tuomio on pantava täytäntöön ulkomailla.

Tämän tavoitteen saavuttamiseen tähtäävien menettelyiden – joista pitäisi säätää yhteisön asetuksella samoista syistä, jotka esitettiin viitattaessa Rooman yleissopimukseen – lisäarvo piilee siinä, että täytäntöönpano koko unionin alueella on mahdollista ilman niin sanottua esekvatuurimenettelyä, minkä vuoksi voidaan periä riidattomia saatavia tai ryhtyä toimiin, joihin velkojat periaatteessa muutoin eivät rohkenisi ryhtyä.

Asetuksessa pitäisi myös määritellä koko maksusuoritusmääräysmenettely ja edellytykset velkojan vaatimuksille, jotta saataisiin aikaan yhteiset toimintamallit, joissa olisi varmuus menettelyistä ja mahdollisesti myös kustannuksista. Eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä on tarpeen esittää muutamia huomioita. Ensinnäkin on arvioitava, onko menettely rajoitettava rajat ylittäviin tapauksiin vai voidaanko sitä soveltaa myös riita-asioissa, joissa osapuolet asuvat samassa valtiossa. Koska kaikkien jäsenvaltioiden prosessioikeudessa ei ole tämänkaltaista erityismenettelyä ja koska valtioissa, joissa sellainen on, ne eroavat huomattavasti toisistaan, lienee toivottavaa jättää osapuolten harkintavaltaan tällaisen välineen käyttäminen myös valtioiden sisäisissä riita-asioissa, jottei eri tyyppisiä velkojia kohdeltaisi eri tavalla.

  De Palacio, komission varapuheenjohtaja. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensin todeta, että komissio on erittäin tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti kannattaa eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen laatimista. Parlamentin esittämät, menettelyn erityispiirteitä koskevat ehdotukset – joista olemme vilpittömästi erittäin kiitollisia – otetaan huomioon valmisteltaessa eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä koskevaa asetusta, joka annetaan aivan lähiaikoina.

Olen tyytyväinen havaitessani, että olemme myös samaa mieltä siitä, ettei maksusuoritusmääräyksellä ole tarkoitus korvata tai yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden prosessioikeutta vaan sen on tarkoitus olla vaihtoehtoinen ja valinnainen väline, minkä lisäksi sitä on tarkoitus soveltaa yksinomaan rahallisiin vaateisiin huolimatta niiden arvosta tai siitä, koskevatko ne sopimusvelvoitteita vai sopimuksenulkoisia velvoitteita.

Haluan myös huomauttaa, että olemme samaa mieltä siitä, ettei ole perusteltua laatia sellaisia tuomioistuimen toimivaltaa koskevia erillisiä sääntöjä, jotka poikkeavat asetuksessa (EY) N:o 44/2001 ("Bryssel I") annetuista säännöistä. Olemme myös samaa mieltä siitä, että puolustautumisoikeuden suojelemista painotetaan asianmukaisella tavalla.

Komissio on samaa mieltä myös siitä, että maksusuoritusmääräys olisi saatava välittömästi täytäntöönpanokelpoiseksi tulevalla asetuksella, jolla otetaan käyttöön riitauttamattomia vaateita koskeva eurooppalainen täytäntöönpanomääräys.

Nämä yhteiset tavoitteet toteutuvat täysin tulevassa asetusehdotuksessa, mutta on muita asioita, joista parlamentti ei näytä tehneen lopullista ehdotusta vaan kannattaa ennemminkin avoimempaa lähestymistapaa. Tästä on esimerkkinä se, valitaanko todisteisiin perustuva yksivaiheinen malli vai kaksivaiheinen malli, jossa ei edellytetä todisteita.

Jotta yhtenäinen eurooppalainen menettely saadaan aikaan, komission on joka tapauksessa tehtävä päätös, ja luulisin sen valitsevan menettelyn, jossa ei edellytetä asiakirjatodisteiden esittämistä.

Komission mielestä olisi valitettavaa, jos parlamentti ei, toisin kuin muissa tapauksissa – esimerkiksi maksutonta oikeusapua koskevassa direktiivissä – kannattaisi laajaa, kansalliset tilanteet huomioon ottavaa soveltamisalaa, vaan puoltaisi pelkästään suppeampaa lähestymistapaa.

Haluamme kiittää oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaa sekä sen esittelijää huomautuksista, jotka koskevat vihreää kirjaa, jossa käsitellään tulevaa yhteisön säädöstä vähäisiä vaateita koskevista oikeudenkäynneistä.

Meidän on myös todettava, että pyrimme esittämään – suunnilleen tämän vuoden lokakuussa – ehdotuksen laaja-alaiseksi yhteisön säädökseksi, ja sitä ennen kuullaan laajasti sekä jäsenvaltioita että kaikkia asianosaisia. Ehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaateita koskevia oikeudenkäyntejä, ja sen vuoksi toivomme sen sisältävän seuraavat kaksi elementtiä. Ensimmäinen on eurooppalainen vähäisiä vaateita koskeva menettely, joka on valinnainen väline ja jonka tarkoituksena on täydentää jäsenvaltioissa olemassa olevia menettelyjä. Toinen elementti korvaa välivaiheen toimenpiteet (eksekvatuurimenettelyn), jotta vähäisiä vaateita koskevissa eurooppalaisissa oikeudenkäynneissä annetut tuomiot voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

Haluan kiittää oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaa ja sen esittelijää siitä, että he kannattivat komission aloitetta, joka käsitteli sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuttamista yhteisön oikeusvälineeksi, jotta varmistetaan yleissopimuksen yhdenmukainen tulkitseminen ja sen voimaan saattamisen nopeuttaminen uusissa jäsenvaltioissa.

Laatiessamme tätä oikeusvälinettä koskevaa ehdotusta harkitsemme varmasti tarkkaan niitä äärimmäisen arvokkaita huomautuksia, joita on esitetty monia varsin teknisiä aiheita käsitelleessä mietinnössä, ja, kuten totesin, asetusehdotuksen hyväksymisen pitäisi olla mahdollista kirjan avulla käynnistämämme laajan kuulemismenettelyn jälkeen vuonna 2005.

  Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä ei ole lainsäädäntömenettely vaan kuulemismenettely, alustava vaihe, ja haluan huomauttaa, ettei parlamentti toimi lainsäädäntöelimenä vaan Euroopan kansalaisyhteiskunnan edustajana, eikä todennäköisesti ole mitään muuta toimielintä, joka edustaisi Euroopan kansalaisyhteiskuntaa yhtä uskollisesti kuin me, koska kansalaiset ovat meidät valinneet.

Komission ehdotukset ovat hyviä. Käsittelemme nyt vihreää kirjaa ja toivomme komission esittävän ehdotuksensa pian. Olen tyytyväinen ennen kaikkea siihen, että komissio ottaa nyt esiin yhden tärkeimmistä parlamentin suosituksiin sisältyneistä ehdotuksista, joka koskee asetuksen antamista, mikä onkin asianmukaisin menettely tällaisten sääntöjen laatimiseksi. Emme voi säätää tällaisista menettelyistä direktiivillä, koska silloin antaisimme jäsenvaltioiden viranomaisille liikaa vapauksia ja se saattaisi johtaa epäselvyyksiin sääntöjen soveltamisessa.

Toiseksi katson, että Garganin mietinnössä esitettiin erittäin tärkeä ajatus kodifioinnin merkityksestä. Tämä ajatus näkyy Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä äskettäin tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa, jossa todetaan, että laatiessamme jatkossa oikeussääntöjä meidän on mahdollisimman pitkälti kodifioitava ne, jottemme myöhemmin huomaisi, että meillä on paljon asetuksia, direktiivejä, päätöksiä ja muita säädöksiä, jotka eivät liity toisiinsa mitenkään. Meillä alkaa nyt olla merkittävä määrä yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevia sääntöjä, ja olisi ihanteellista yhdistää ne kodifioiduksi tekstiksi. Voisimme myös harkita eräänlaista pysyvää kodifiointia, jossa jokainen uusi sääntö olisi yhdistettävä muihin, jotta lainsäädännöllisistä teksteistä saataisiin mahdollisimman yhtenäisiä.

Nyt ei tietenkään ole oikea hetki antaa komissiolle suosituksia tästä aiheesta, mutta siihen on kuitenkin mahdollisuus, ja sen vuoksi meidän on pyrittävä tekemään niin ja pyrittävä saamaan ne hyväksytyksi.

Lopuksi haluan todeta, että parlamentti ja komissio tekevät hyvää yhteistyötä alustavassa vaiheessa. Uskon, että komission lokakuusta alkaen parlamentille tekemät ehdotukset otetaan hyvin vastaan ja että voimme työskennellä kansalaisten hyväksi tekemällä yhteisön lainsäädännöstä mahdollisimman yhdenmukaisen ja yhtenäisen sekä pienten yritysten ja tavallisten kansalaisten hyväksi, jotka odottavat Euroopan unionin tarjoavan muutakin kuin vain puitteet kansainväliselle diplomaattiselle yhteistyölle.

  MacCormick (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, on ilo puhua teille tänä iltana tästä tärkeästä aiheesta. Sain tänään iltapäivällä toimia puheenjohtajana kokouksessa, jossa keskusteltiin teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevasta direktiiviehdotuksesta. Tuossa keskustelussa tuli selvimmin esiin, että suurimmat erot Euroopan unionin oikeusjärjestelmien välillä koskevat itse asiassa menettelyjä eivätkä niinkään lain sisältöä. Prosessioikeuden lähentämistä koskevat ehdotukset kuuluvat ehdotuksiin, joita on vaikein toteuttaa tehokkaasti. Tämä meidän pitää muistaa.

Kuten hyvin tiedätte, edustan tässä parlamentissa yhtä Skotlannin aluetta. Skotlannilla on ollut onni saada oikeusjärjestelmä, jossa yhdistyvät enemmän tai vähemmän tasapuolisesti Manner-Euroopan siviilioikeusjärjestelmä ja Englannin, Irlannin ja Pohjois-Irlannin common law -järjestelmä. Kenties komission jäsenen pitäisi omistaa aikaansa sen tutkimiseen, voitaisiinko Skotlannin prosessioikeuden avulla mahdollisesti lähentää tällä mantereella vallitsevaa kahta suurta ja erilaista järjestelmää. Oli miten oli, ryhmäni kannattaa ehdottomasti etenemistä yleissopimuksista asetuksiin. Jäsen Medina Ortega on täysin oikeassa todetessaan, että asetus on oikea väline käsitellä yhdenmukaistamiseen liittyviä ongelmia.

Lopuksi haluan todeta, että Garganin mietinnössä koko vähäisiä vaateita koskevaa asiaa on käsitelty ihailtavalla tavalla. Haluan kuitenkin erityisesti korostaa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antamisen osalta 6 kohdan i alakohtaa, jossa todetaan: "lainopillisen koulutuksen saaneen ammattihenkilöstön on tehtävä tiedote antaakseen vastaajalle kaikki kyseiseen menettelyyn liittyvät selitykset". Suuri osa yhdenmukaistamisen hyväksi tekemästämme työstä on romuttunut huonon käännöksen sekä puutteellisen tulkinnan ja selkeyden vuoksi. Pyydän, että kannatatte tätä kohtaa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

9. Euroopan meriturvallisuusvirasto

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Mastorakisin laatima aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A5-0021/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta (KOM(2003) 440 – C5-0393/2003 – 2003/0159(COD)).

  De Palacio, komission varapuheenjohtaja. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan meriturvallisuusvirasto on toiminut vasta vähän aikaa. Silti komissio on ehdottanut sen toimivallan laajentamista kolmella hyvin erityisellä ja tärkeällä alueella, joita ovat merialusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen, miehistöjen koulutus ja merialueiden suojelu.

Haluan huomauttaa viimeaikaisten merionnettomuuksien selvästi osoittaneen, että meidän on otettava käyttöön pilaantumisen ehkäisemiseen ja voimavarojen hallinnointiin liittyviä uusia Euroopan laajuisia toimia pilaantumisen torjumiseksi onnettomuustilanteessa.

Viraston toimet pilaantumisen ehkäisemiseksi täydentävät Euroopan unionin jäsenvaltioissa voimassa olevia säännöksiä ja tuovat lisäarvoa yhteisön tasolla toteutettaviin pelastuspalvelutoimiin. Toimet täydentävät jäsenvaltioiden interventiojärjestelmiä mutta eivät missään tapauksessa korvaa niitä – eikä niiden ole tarkoituskaan korvata. Näin ollen virasto voi vuokrata erikois- ja monitoimialuksia. Sen lisäksi, että virasto tarjoaa asianmukaiset keinot, se myös tarjoaa alan teknistä ja tieteellistä tukea jäsenvaltioille ja komissiolle.

Merenkulkijoille tarjottavan vähimmäiskoulutuksen osalta ehdotuksessamme vain verrataan viraston perustamista koskevan asetuksen nykyistä säännöstä, jossa yhteisölle taataan keskeisempi asema direktiivin 2001/25/EY mukaisesti. Tämän vuoksi on aktiivisesti edistettävä uusia menettelyjä Euroopan ulkopuolella myönnettyjen merenkulkijoiden pätevyysvaatimuksien tunnustamiseksi.

Ehdotuksessamme pyritään ottamaan myös pelastuspalvelualan kannalta huomioon yhteisön uudet valtuudet alusten ja satamien turvallisuuden parantamisessa. Näiden valtuuksien perustana oleva asetus tulee pian voimaan parlamentin ja neuvoston hyväksyttyä sen ensimmäisessä käsittelyssä. Tämän sopimuksen mukaan komission on valvottava jäsenvaltioiden käyttöön ottamien tarkastusmenettelyjen tehokkuutta. On täysin tarkoituksenmukaista, että virasto osallistuu näihin tarkastuksiin. Tarkistuksessa, jota parlamentti ehdotti virastoa koskevaan asetustekstiin, määritellään osallistumisen puitteet ja sallitaan tarkastusten tekeminen käytännössä vain yksityisellä sektorilla. Komissio hyväksyy tämän lähestymistavan, vaikka se onkin rajoittavampi kuin se, jota me olemme kannattaneet.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan lopuksi todeta, että neuvosto ja parlamentti ovat hyvin yksimielisiä tässä asiassa, ja haluan käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni jäsen Mastorakisia hänen tekemästään työstä. Tarkistukset ovat rakentavia, ja uskon, että pääsemme tällä tavoin parlamentin kanssa nopeasti sopimukseen ja pystymme sen vuoksi antamaan virastolle nämä uudet toimivaltuudet erityisesti merialueiden pilaantumisen ehkäisemisessä tarvittavien resurssien hallinnoimiseksi. Tämä sekä tämän ja ensi vuoden talousarviosta myönnettävän rahoituksen mukauttaminen tarkoittaa, että saamme Eurooppaan merialueiden pilaantumista ehkäiseviä aluksia, jotka ovat valmiit reagoimaan tilanteisiin, joita emme valitettavasti voi ehkäistä, sillä viimeaikaisten kaltaisten onnettomuuksien toistuminen on mahdollista, koska nollariskiä ei ole. Mikäli onnettomuuksia vielä tapahtuu, meidän on pyrittävä supistamaan niiden seuraukset mahdollisimman vähäisiksi.

  Mastorakis (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on ehdottanut viraston toimivallan laajentamista, jotta virasto voi tukea yhteisön nykyisiä toimintapuitteita ja välineitä onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuneen meren pilaantumisen ja ehkäisytoimien alalla

Kävimme valiokunnassamme pitkän keskustelun siitä, kuinka paljon toimivaltaa olisi laajennettava, ja sekä komission ylimmät virkamiehet että me päädyimme yksimielisesti perustasoon, jonka neuvostokin voi hyväksyä. Ehdotetun tarkistuksen perusajatuksena on, että virasto toimii yleensä avustavana osapuolena kiistämättä jäsenvaltioiden toimivaltaa ja että se antaa tukea Euroopan komissiolle. En aio salata teiltä sitä, että tehtävien siirtäminen aiheutti suurta huolta niin meriturvallisuuden kuin merenkulun turvatoimienkin osalta, ja päätimme lopulta hyväksyä ainoan mahdollisen vaihtoehdon. Tässä kenties auttoi se, että esittelijän käyttämässä kreikan kielessä meriturvallisuudesta ja merenkulun turvatoimista käytetään samaa sanaa.

Ehkäisytoimien suhteen pidämme parempana vaihtoehtona hankkia vähemmän välineistöä mutta mahdollisimman pian. Tällä hetkellä mielestämme on tärkeintä ja on oltava tärkeintä ryhtyä ehkäisemään mahdollisimman nopeasti Prestigen kaltaisia onnettomuuksia. Euroopan parlamentti perusti tämän vuoksi väliaikaisen valiokunnan, jotta saamme tietää tarkkaan, mitä tapahtui ja saamme ehdotuksia tuleviksi toimiksi. Tarkistettua asetusta arvioitaessa varmistetaan lisäksi, että sitä voidaan tarvittaessa parantaa edelleen. Haluan käyttää tätä tilaisuutta vaatiakseni jälleen kerran, että Prestigen rikollisena pidetyn kapteenin Apostolos Magourasin erittäin huono kohtelu lopetettaisiin. Ihmisiä ei pidä kohdella tällä tavalla, eikä tällainen kohtelu rohkaise päteviä nuoria pyrkimään merenkulkualan ammatteihin, joihin selkeästi liittyy meriliikenteen ja merien pilaantumisen vaara.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia asianosaisia poliittisia tahoja ja yksiköitä sekä huomauttaa, ettei valiokuntamme hyväksynyt budjettivaliokunnan ehdottamia tarkistuksia, koska se katsoi, ettei niiden sisällyttäminen tarkistetun kaltaiseen asetukseen ollut perusteltua sisällöllisistä tai muodollisista syistä.

  Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Mastorakisin mietintö hyväksyttiin valiokunnassamme äänin 45 puolesta ja 1 vastaan, ja tämä mielestäni osoittaa selvästi, että lähes koko parlamentti antaa sille hyväksyntänsä.

Teimme omalta osaltamme alusta asti selväksi, että kannatamme Euroopan komission ehdotusta merenkulkuviraston toimivallan laajentamisesta. Näin on tehtävä, ja mielestäni Prestigen haaksirikko osoitti sen selvästi. Tämän vuoksi olemme kannattaneet jäsen Mastorakisin mietintöä alusta asti. Puolueemme ja Euroopan parlamentin kanta Sterckxin mietinnöstä viittaa myös tähän suuntaan. Juuri tässä mietinnössä esitettiin ensin ne ajatukset, joita Euroopan komissio nyt ehdottaa.

Olen iloinen siitä, että voin tänään täällä parlamentissa tuoda uudelleen esiin sen, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kannattaa jäsen Mastorakisin mietintöä. Jäsen Mastorakis pyrki sopimukseen neuvoston kanssa, jotta saisimme tämän asian käsiteltyä nopeasti ensimmäisessä käsittelyssä ilman viivytyksiä. Sopimukseen pääseminen oli esittelijälle monissa asioissa vaikeaa, koska yhteinen kanta oli löydettävä niidenkin jäsenvaltioiden kanssa, joilla oli ehdotuksia toissijaisuusperiaatteeseen liittyvistä asioista. Lopulta nämä ongelmat voitettiin, ja haluan sen vuoksi kiittää esittelijää hänen mietinnöstään.

Haluan kaikesta tästä huolimatta ja siksi, että esittelijä itse viittasi tähän nimenomaiseen aiheeseen, todeta Euroopan parlamentin kreikkalaisena jäsenenä – en enää Euroopan kansanpuolueen jäsenenä – että olen esittelijän kanssa aivan samaa mieltä kreikkalaisesta kapteenista ja toivon, että Espanjan viranomaiset tekevät voitavansa, jotta häntä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti.

  Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, harvoin on istuntoja, joissa ei käsiteltäisi meriturvallisuutta. Tämäkään istunto ei ole poikkeus, mutta täällä on päästy yhteisymmärrykseen. Olemmekin uskoakseni enimmäkseen yksimielisiä kollegamme mietinnöstä.

Haluan sanoa muutaman sanan muutamasta asiasta. Käsittelen ensin suojapaikkoja. Arvoisa komission jäsen, tämän työn valmistuttua on mielestäni hyvä saada eurooppalainen rekisteri turvapaikoista ja turvasatamista sekä turvamenettelyistä, jotta ihmiset tietäisivät niistä ja jotta he saisivat tarkempia tietoja esteettömästi.

Seuraavaksi sanon muutaman sanan kyseisestä virastosta. Se sijoitetaan Lissaboniin. Toivon, että se pystyy toimimaan menestyksekkäästi Lissabonin satamassa, mutta on muistettava, että sen yhteyteen on perustettava myös alueellisia teknisiä virastoja ja että meidän on edettävä nopeasti. Meidän on toimittava siten, että viraston toiminnallista puolta ja sen olemassa olevaa välineistöä aletaan hyödyntää mahdollisimman pian. Alueellisia teknisiä virastoja on tietääkseni suunniteltu Atlantin rannikolle, Välimerelle, Itämerelle ja Adrianmerelle.

Totean vielä, että luin eilen vuosien 2007–2012 rahoitusnäkymiä koskevasta komission kertomuksesta, että ehdotitte Euroopan rajasuojeluviraston ja Euroopan rajavartiolaitoksen perustamista. Mielestäni tässä yhteydessä meidän on kiinnitettävä huomiota merirajoihin. Ehdotustanne kannattaisi tarkastella myös siltä kannalta, että samaa, mitä ehdotitte maarajoista, sovellettaisiin myös merialueella, joskaan ei aivan samanlaisessa vaan mukautetussa muodossa.

Arvoisa komission jäsen, haluan lopuksi todeta, että mielestäni työ on vielä kovasti kesken. On yksi ala, jolla toimia vielä tarvitaan: mukavuuslippulaivat. Mielestäni merimiehet ja ympäristö ovat vaarassa niin kauan kuin nimettömien huippurikkaiden laivanomistajien on mahdollista lakimiestensä turvin täysin vapaasti rekisteröidä laivansa Panamaan 1500:lla Yhdysvaltain dollarilla.

  Vermeer (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan meriturvallisuusviraston toiminnan pikainen aloittaminen olisi hyvin pitkälti nykyisen eurooppalaisen meriturvallisuuspolitiikan etujen mukaista. Olen tyytyväinen siihen, että jäsen Mastorakis on tehnyt kaikkensa varmistaakseen tehokkaan työskentelymme hyvin lyhyessä ajassa. Kaikki eivät ehkä ole kanssani samaa mieltä, mutta en ole pahoillani turvatoimien rajoituksista, ja mielestäni kaikki on nyt selkeästi ilmaistu. Aineellisten turvatoimien sisällyttäminen viraston toimivaltaan olisi ollut viraston kannalta ristiriitaista ja olisi siten saattanut lykätä viraston toiminnan aloittamista. Mielestäni tämä tarkoittaa, että lisäarvoa tuo jäsenvaltioissa jo käytössä olevien tietojen ja resurssien parempi koordinointi.

Meidän on tärkeää äänestää huomenna tämän ehdotuksen puolesta, erityisesti koska näin voimme panna sen täytäntöön maaliskuun alussa siten, että Euroopan meriturvallisuusvirasto voi esittää vuoden 2005 talousarviota koskevat ehdotuksensa, jotka on esitettävä ennen huhtikuun 1. päivää. Näin annamme virastolle enemmän käytännön toimivaltaa öljyn poistamisessa ja mahdollistamme investoinnit uuteen välineistöön. Mielestäni on erittäin myönteistä, että virasto valtuutetaan myös arvioimaan Euroopan unionin ulkopuolella järjestettävää koulutusta, koska merillä suurin vaaratekijä on loppujen lopuksi ihmisen tekemä virhe, joten tällä tavoin voidaan korjataan tiedoissa olevia puutteita. On valitettavaa, että valtuuksien selvittäminen on osoittautunut onnettomuustapauksissa varsin hankalaksi. Valtuuksiin todellakin kuuluu vain menetelmien ja tiedon vaihto, eikä tämä mielestäni riitä ennaltaehkäisyksi.

Haluaisin tiedustella komission jäseneltä, että mikäli sopimuksia tehdään Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa, olisiko viisasta varmistaa, että Venäjä on yksi ensimmäisistä maista, jonka kanssa sopimus tehdään, jotta saisimme Euroopan rannikosta turvallisemman.

  Ortuondo Larrea (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Prestigen uppoamisesta saatujen karvaiden kokemusten vuoksi toimeenpanosta vastaava komissio esittää meille ehdotuksen Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen muuttamiseksi. Kannatamme viraston toimivallan lisäämistä, jotta se voi tarjota tukea onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan merten pilaantumisen alalla sekä pelastuspalvelualalla ja jotta laivojen ja satamien turvallisuusjärjestelmät voidaan tarkistaa järjestelmällisesti.

Kannatamme myös viraston osallistumista EU:n ulkopuolella myönnetyn merenkulkualan ammattipätevyyden tunnustamismenettelyyn. Tämän lisäksi kannatamme valtuuksia sellaisten keinojen käyttämiseksi, joilla varmistetaan yhteensopivuus Marpol-yleissopimuksen ja muiden sopimusten kanssa, jotta jätteen ja pilssiöljyn päästäminen öljytankkereista mereen voidaan estää.

Erityisesti Euroopan meriturvallisuusvirastolle on mielestämme annettava kaikki tarvittavat taloudelliset ja aineelliset resurssit sekä henkilöresurssit, jotta nämä tehtävät voidaan asianmukaisesti suorittaa. Virastolla on ensinnäkin oltava merionnettomuuden varalta kaikki rannikkoalueet Gibraltarilta Venäjälle kattava hätäsuunnitelma, jota voitaisiin tarvittaessa laajentaa koskemaan esimerkiksi Atlantin valtamerta, Välimerta, Itämerta ja Pohjanmerta ja johon sisältyisivät suunnitelmat öljynkeruusta ja polttoöljyn puhdistuksesta syntyvän jätteen käsittelemiseksi.

Virastolla olisi myös oltava riittävästi nopean toiminnan aluksia ja erikoistuneita pelastusaluksia, joiden avulla pystytään pumppaamaan ja siirtämään öljyä mistä tahansa vaikeuksiin joutuneesta aluksesta. Luonnollisesti virastolla pitäisi olla myös pätevä henkilökunta, joka varmistaisi, että valvontamenettelyt ovat tehokkaat, että turvallisuussääntöjä noudatetaan ja että pilaantumista ehkäistään Euroopan satamissa ja niissäkin laivoissa, jotka purjehtivat yhteisön vesialueella, eikä vain niissä, jotka käyvät yhteisön rannikkosatamissa.

Haluan kiittää jäsen Mastorakisia hänen mietinnöstään ja ilmaista tukemme komission ehdotukselle, vaikka olisimmekin halunneet mennä hiukan pidemmälle.

  Queiró (UEN). – (PT) Arvoisa puhemies, on aiheellista toistaa, että parlamentti, komissio ja neuvosto reagoivat nopeasti ja tehokkaasti öljytankkereiden Erikan ja Prestigen traagisiin onnettomuuksiin Euroopan rannikolla. Tärkeää lainsäädäntöäkin annettiin, ja tässä yhteydessä haluan korostaa Euroopan meriturvallisuusviraston perustamista. Viraston päämaja on määrä sijoittaa Lissaboniin, ja tähän olen luonnollisesti tyytyväinen. Haluan myös huomauttaa, että parlamentti on perustanut väliaikaisen valiokunnan meriturvallisuuden parantamiseksi (MARE), jonka mietintöä odotamme kiinnostuneina. Se, että keskustelemme tästä aiheesta täällä jälleen kerran tänään tavoitteenamme laajentaa meriturvallisuusviraston toimivaltaa, on riittävän hyvä osoitus siitä, että päinvastoin kuin yleensä vastaavanlaisissa tilanteissa tapahtuu, ajan kuluminen ja tällaisten tapahtumien aiheuttaman mediapainostuksen vaikutukset eivät ole heikentäneet kykyämme ryhtyä poliittisiin toimiin ja pysyä tapahtumien tasalla.

Tarkastelkaamme seuraavaksi aloja, joille komissio ehdottaa viraston toimivaltaa laajennettavan. Käsittelen ensin meren pilaantumisen torjuntatoimia. Parlamentti on aina sanonut, että jäsenvaltioiden on koordinoitava toimiaan onnettomuuden sattuessa. Kokemukset ovat osoittaneet, ettei yksikään jäsenvaltio pysty hoitamaan laajamittaista öljyvuotoa yksinään. Koordinoiduista yhteisön tason toimista on siten ilmeistä hyötyä tällä alalla, ja virastolla voi olla siinä merkittävä asema. Viraston uusi tehtävä, onnettomuuksien torjunta, on lisäksi ehdotuksen suurin etu meidän portugalilaisten kannalta, sillä Portugali on rannikkovaltio, jolla on pitkä rantaviiva ja jonka alueella lukuisat merireitit yhtyvät. Viraston toimintatavat on kuitenkin tarpeen määritellä hyvin tarkasti, ja on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että pilaantumisen kohteiksi joutuneiden jäsenvaltioiden saatavilla on erikoistuneita aluksia, ja tällaisten alusten vuokraamiseen.

Toiseksi totean, ettei merenkulkijoiden koulutus aiheuta ongelmia etenkään siinä, miten virasto osallistuu Euroopan ulkopuolisten merenkulkijoiden pätevyyskirjojen tunnustamismenettelyihin.

Kolmantena käsittelen kiistanalaisinta kysymystä, joka koskee viraston toimia turvallisuuden alalla, koska komission alkuperäinen ehdotus vaikutti rajoittavan jäsenvaltioiden toimivaltaa kansallista turvallisuutta ja terrorismin torjumista koskevissa asioissa. Esittelijän ehdottamissa ja aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan hyväksymissä tarkistuksissa viraston toimivalta onnistuttiin alusten ja satamalaitteiston turvallisuutta koskevan direktiivin ansiosta rajoittamaan selkeästi määritellyille aloille yhdenmukaisesti yhteisön uuden toimivallan kanssa. Tarkistuksilla pystyttiin myös varmistamaan, että viraston toimet täydentävät rannikkovaltioiden valtuuksia eivätkä rajoita niitä. Yhteenvetona todettakoon, että kannatamme esittelijän esittämää tasapainoista lähestymistapaa, ja haluamme kiittää häntä hänen erinomaisesta panoksestaan meriturvallisuuden parantamiseksi ja merten pilaantumisen ehkäisemiseksi. Emme saa koskaan unohtaa, että onnettomuuksien sattuessa vahingot ulottuvat valtioiden rajojen yli.

  Souchet (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, on tärkeää, että yhteisön virastoille annetut tehtävät määritellään erittäin tarkasti väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja houkutusten välttämiseksi, vaikka tällaisten virastojen määrä näyttääkin kasvavan huolestuttavaa vauhtia. Tämän vuoksi tarkastelemme erityisen tarkasti meille tehtyä ehdotusta meriturvallisuusviraston toimivallan laajentamisesta erityisesti kahdella arkaluonteisella alalla.

Vaikkei meillä päällisin puolin ole mitään sitä vastaan, että öljyntorjunta-aluksista aiheutuvat kulut jaetaan vastavuoroisesti, näiden alusten hallinnoinnista on selvästi todettava, että merten pilaantumisen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvä vastuu ja aloitteellisuus kuuluvat rannikkovaltioille ja että komission on ainoastaan täydennettävä niiden toimia ja sovellettava tässä yhteydessä tunnollisesti ja järkevästi toissijaisuusperiaatetta. On hyvin tärkeää välttää tilanne, jossa yhteisön toimet saattavat vaarantaa hyviksi osoittautuneiden komentojärjestelmien tehokkuuden, kuten tapahtui esimerkiksi, kun Atlantin rannikkoviranomainen (Préfecture maritime de l'Atlantique) koordinoi kansallisia ja yhteisön sekä yhteisön ulkopuolisia voimavaroja Prestigen uppoamisen aikoihin.

Viraston toimivallan laajentaminen terroriuhkien torjuntaan on määriteltävä selkeästi. Näin ollen Euroopan meriturvallisuusvirastolla ei ilmeisesti ole valtuuksia puuttua varsinaisiin tarkastusperiaatteisiin eikä ehdottaa mahdollisia seuraamuksia. Viraston tehtäviin kuuluu siis ainoastaan laivojen ja satamien tarkastaminen. Meidän on oltava erityisen tarkkoja tässä jäsenvaltioiden turvallisuuden kannalta äärimmäisen arkaluonteisessa asiassa, jotta estämme sekaannukset ja sen, että alihankkijat väittävät olevansa vastuussa jostain, mikä ei niiden vastuulle kuulu.

  Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, me kaikki tiedämme, että komissio päätti Prestige-tankkerin uppoamisen ja sen paljastaman jäsenvaltioiden toimien koordinoinnin puutteen vuoksi esittää tarkistuksia Euroopan meriturvallisuusviraston perustamista koskevaan asetukseen. Haaksirikko ja sen onnettomuusalueelle, erityisesti Galicialle, aiheuttama inhimillinen, ympäristöllinen ja taloudellinen tragedia osoittivat, että toimien on oltava tehokkaampia ja paremmin koordinoituja jäsenvaltioiden välillä. Viraston toimivallan laajentamista selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluville aloille ei kuitenkaan voida mitenkään perustella, koska se saattaa kaksinkertaistaa kustannukset ja supistaa jäsenvaltioiden toimivaltaa. Tämä puolestaan saattaisi herättää epäilyksiä riippumattomuudesta ja johtaa toimivaltakiistoihin.

On hyvin tärkeää selvittää, kuinka paljon viraston toimivaltaa voidaan laajentaa ja kuinka paljon sitä pitää laajentaa. Minun on todettava, että olen ilahtunut siitä, että virasto perustetaan Portugaliin. Toivon sen tapahtuvan mahdollisimman pian, ja olisi hienoa, jos komission jäsen voisi hieman selventää meille aikataulua. Mainitsemani toimivallan ei saa horjuttaa toissijaisuusperiaatetta. Esittelijä ehdottaa, että viraston toteuttamat pilaantumisen torjuntatoimet olisi rajattava teknisen ja tieteellisen tuen antamiseen, eivätkä nämä toimet saisi korvata jäsenvaltioiden omia torjuntamekanismeja. Viraston olisi tarjottava lisävoimavaroja, kun hallitus, jonka alaisuudessa puhdistustoimet toteutetaan, niitä pyytää.

Olen tästä samaa mieltä, koska yksikään jäsenvaltio pysty hoitamaan laajoja öljyvuotoja yksinään. Tällaisissa tilanteissa virasto voi tarjota tukea, mutta sen ei pitäisi korvata jäsenvaltioita. Virasto ei voi eikä se saa osallistua terrori-iskujen torjuntaan, vaan sille on uskottu toimivalta valvoa jäsenvaltioiden alusten ja satamien turvallisuusvalvonnan tehokkuutta. Viraston perustaminen saattaa parantaa meriturvallisuutta yhdessä jäsenvaltioiden viranomaisten ja jäsenvaltioiden antaman tuen kanssa. Virasto toimii teknisenä ja tieteellisenä lisävoimavarana eikä ylikansallisena turvallisuutta tai edes kalastustoimintaa valvovana elimenä.

  Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, en voi todellakaan kannattaa useimpia edellisen puhujan huomautuksista, etenkään hänen huoltaan viraston toimivallasta. Jos nimittäin katsotaan ajassa taaksepäin – Erika- ja Prestige-onnettomuuksia – jäsenvaltiot ovat todellakin osoittaneet olevansa kykenemättömiä ratkaisemaan ongelmia nopeasti omin voimin. Tarvitsemme Euroopan meriturvallisuusviraston, ja tarvitsemme myös sen toimivallan laajentamista.

Parlamentti on aina tukenut viraston perustamista. Haluan muistuttaa yhdestä erityistapauksesta. Syksyllä, kun neuvosto oli vähentämässä juuri perustettavana olevan viraston virkoja, me estimme sen nopeasti talousarvion ensimmäisessä käsittelyssä.

Arvoisa komission varapuheenjohtaja, minäkin uskon, että esittelijän ehdotukset – virastolle annettavista välineistä eli todella riittävistä varoista esimerkiksi alusten ja välineistön vuokraamiseksi sekä erikoistuneen pilaantumisentorjuntapalvelun tuottamiseksi nopeasti silloin, kun rannikkovaltio sitä pyytää – tarkoittavat, että virastolle on todellakin myönnettävä riittävästi varoja.

Minulla tietenkin myös epäilykseni. Meidän ei pitäisi ylikuormittaa virastoa yleisillä uhkientorjuntatehtävillä. Euroopan meriturvallisuusviraston ensisijaisena tavoitteena on varmistaa yhteisön meriturvallisuuden ja merialusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso eikä torjua terrorismia. Meidän on hyvin huolellisesti varmistettava, ettemme herätä toiveita, joita virasto ei voi täyttää.

Arvoisa komission varapuheenjohtaja, nyt kun olemme siirtyneet uudelle maaperälle – tai uusille vesille – perustamalla viraston, olemme vaatineet sitä laatimaan nopeasti yksityiskohtaisen toimintaohjelman. Arvoisa komission varapuheenjohtaja, vaadimme toimintaohjelman, koska haluamme keskustella siitä teidän kanssanne, sillä olette komission jäsenenä vastuussa virastosta. Virastolla ei ole erillistä rakennetta tai identiteettiä, sillä komission vastuulla on huolehtia siitä, että virasto toimii tehokkaasti. Arvoisa komission varapuheenjohtaja, toimitte epäilemättä oikein, mutta meidän on keskusteltava asiasta yksityiskohtaisesti, koska emme voi ylikuormittaa virastoa tehtävillä, ellemme pysty kuitenkaan tarjoamaan sille tarvittavaa henkilöstöä ja resursseja. Tästä koituisi virastolle ongelmia. Sen vuoksi meidän on keskusteltava, mitä tehtäviä sen on tarkalleen ottaen hoidettava, mitkä se voi hoitaa ja mitä resursseja niiden hoitamiseen tarvitaan.

Kannatan erään edellisen puhujan huomautuksia. Arvoisa komission varapuheenjohtaja, olisin tyytyväinen, jos voisitte kertoa meille tänä iltana, kuinka nopeasti virasto saadaan siirrettyä. Olemme olleet tyytyväisiä siihen, että virasto aloitti toimintansa Brysselissä, koska työ oli kiireistä ja välttämätöntä. Koska valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat jo pitkään matkustelleet ympäriinsä ja etsineet toimitiloja eri puolilta Eurooppaa ja ovat nyt päättäneet valita Lissabonin, emme halua, että seuraavat kaksi vuotta kuluvat tilojen vuokraamiseen ja kunnostamiseen ennen kuin varsinaiset työt voidaan aloittaa. Kenties voisitte antaa meille jonkinlaisia viitteitä mahdollisesta aikataulusta, koska haluamme muuton Lissaboniin tapahtuvan nopeasti, jotta virasto saadaan pikimmiten pystytettyä ja toimimaan.

Haluan esittää vielä yhden huomautuksen. Olin edellisessä elämässäni tuomari, ja mielestäni meidän on oltava varovaisia siinä, mitä sanomme Prestigen kapteenista. Minunkin mielestäni hänen pitäisi saada lähteä Espanjasta, jotta hän voisi asettautua asumaan muualle sisämarkkina-alueelle, nimittäin kotimaahansa Kreikkaan. Demokraattisessa, oikeusvaltioperiaatetta noudattavassa valtiossa valta kuitenkin jaetaan, eivätkä Espanjan viranomaiset estä häntä lähtemästä maasta vaan Espanjan tuomioistuin. Meidän pitää parlamentissa olla hyvin varovaisia, emmekä saa puuttua oikeudelliseen riippumattomuuteen.

  Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, öljytankkeri Prestigen uppoaminen Galician rannikolla osoitti monien muiden puutteiden lisäksi sen, että jäsenvaltioiden välinen, pilaantumisen torjunnan koordinointi on puutteellista. Komissio ehdottaa nyt Euroopan meriturvallisuusviraston perustamista koskevan äskettäin hyväksytyn asetuksen muuttamista. Asetus laadittiin Erikan onnettomuuden jälkeen, ja sen tarkoituksena on tarjota tukea merten pilaantumisen ja laittoman toiminnan torjunnan alalla.

Pilaantumisen osalta ehdotus vaikuttaa mielestäni varsin sekavalta. Virastolla on oltava tarvittavat resurssit jäsenvaltion pyynnöstä ja jäsenvaltion alaisuudessa toimimiseen sekä erikoistuneita aluksia, joita voi vuokrata ja jotka kyseinen jäsenvaltio saa pyynnöstä käyttöönsä. Ehdotuksessa ei täsmennetä, onko alukset ostettava vai vuokrattava, ja tehdäänkö niin pysyvästi vai tilapäisesti. Henkilökohtaisesti haluan selvyyttä tähän asiaan, koska viraston johtajan vieraillessa Galiciassa pahimman Prestige-kriisin aikaan luin, että yksi aluksista sijoitettaisiin pysyvästi Finisterreen.

Esittelijän tarkistuksissa mainitaan, että merten pilaantumisen torjuntatoimet ovat ensisijaisesti rannikkovaltioiden vastuulla, ja niihin on varattava erilliset resurssit – mitä jotkut meistä pitävätkin loogisena – ja että viraston on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toimittava vasta jäsenvaltion pyynnöstä. Tämä periaate ei kuitenkaan oikeuta yhteisöä passiivisuuteen. Prestigen onnettomuuden aikaan käytettiin tekosyynä sitä, että torjuntatoimet kuuluvat jäsenvaltioiden eivätkä yhteisön toimivaltaan, ja silloin kävikin ilmi, ettei yhdellä pitkän rantaviivan omaavalla jäsenvaltiolla ollut eikä ole vieläkään tarvittavia vähimmäisresursseja hätätilanteen hoitamiseksi.

Komissio ei voi enää jättää huomiotta, että tarvitaan yhteisön tason torjuntatoimia tai eurooppalaista jäsenvaltioiden resurssien koordinointia hätätilanteiden hoitamiseksi ja suuronnettomuuksien torjumiseksi.

Uusien vastuiden suhteen katsomme esittelijän tavoin aiemmin esitetyistä varaumista huolimatta, että komission ehdotusta on kannatettava, koska sillä parannetaan merikuljetusten turvallisuutta.

  Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten liian usein jäsenvaltioiden politiikassa myös eurooppalaisessa politiikassa kärsitään oireyhtymästä, jossa ympäristökatastrofien edellyttämiä toimia suunnitellaan aivan liian usein jälkikäteen eikä ennaltaehkäisevästi. Niinpä tarvittiin Erika-tankkerin onnettomuus, jotta Euroopan meriturvallisuusvirasto saatiin perustettua. Asetuksen hyväksymisestä ei ehtinyt kulua vuottakaan, kun Ranskaa koetteli öljytankkeri Prestigen onnettomuus. Tämän vuoksi on nyt esitetty ehdotus asetuksen muuttamiseksi ja siinä olevien porsaanreikien tilkitsemiseksi.

Vaikka voimme vain kiitellä tällaisen viraston toimivuutta, haluan esittää muutaman huomautuksen. Ensinnäkin olen tyytyväinen siihen, että virasto voi jäsenvaltion pyynnöstä käyttää erikoisaluksia pilaantumisen torjuntaan. Tämä ympäristönäkökulma saa ryhmäni varauksettoman kannatuksen.

Toiseksi kannatamme myös ehdotusta, jonka mukaan virasto saa osallistua merenkulkijoiden pätevyyskirjojen tunnustamiseen edellyttäen, että nykyisen koulutuksen korkea taso taataan jatkossakin.

Haluan esittää kolmatta kohtaa koskevan huomautuksen. Vastuu terrorismin torjuntaan liittyvistä turvatoimista ei ole virastolla vaan toimivaltaisilla satamaviranomaisilla. Tässä yhteydessä voin Antwerpenin asukkaana todeta, että Antwerpenin satama on niin tällä kuin muillakin aloilla tehnyt kovasti työtä saattaakseen rakenteidensa turvallisuuden asiasta vastaavien yhdysvaltalaisten tulliviranomaisten sääntöjen mukaisiksi. Kuten muutama kuukausi sitten itsepalvelua koskevan asian yhteydessä, meidän on vastustettava komission vaatimusta ottaa käyttöön keskusjohtoinen malli kaikissa Euroopan satamissa. Me kannatamme ikivanhaa hansamallia, joka on taannut Pohjois-Euroopan satamiemme vaurauden, laajentumisen, työllisyyden ja turvallisuuden.

  Cardoso (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, viimeisimpien Euroopan rannikolla tapahtuneiden merionnettomuuksien jälkeen kaikki asianosaiset ovat viimein ymmärtäneet, että on aika toimia, jotta voimme estää tällaiset onnettomuudet ja reagoida niihin tehokkaasti ja nopeasti. Tervetulleinta kehitystä edustaa tällaisia toimia varten perustettu koordinointirakenne, eli Euroopan meriturvallisuusvirasto, jonka selkeänä ja ymmärrettävänä tavoitteena on vastuullisuuden ja tehokkuuden parantaminen.

Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä ja torjua merten pilaantumista aiheuttavia onnettomuuksia, ja tämän kaikki tietävätkin. Suurin osa planeettamme pinta-alasta on merta, joka on elämän lähde, ja siksi meidän on suojeltava sen luonnonvaroja. Merenkulkijoiden on katsottava olevan jatkuvasti vastuussa alustensa kunnosta, niiden miehistöstä ja maissa olevista alan työntekijöistä. On siis tärkeää valvoa reittejä ja tehdä niistä turvallisempia sekä vahvistaa voimassa olevaa käytäntöä sekä tarkastusten että niiden tiheyden suhteen.

Vaikkei aluksia ja satamia vastaan suunnattujen terroritekojen uhka olekaan tässä vaiheessa viraston tärkein huolenaihe, se huolestuttaa yhä enemmän ja sen vuoksi on jo toteutettu erityistoimia ja otettu käyttöön kansainvälisiä erityisvälineitä. Tähän huolenaiheeseen voidaan vastata selkeästi ja yksiselitteisesti viraston perustamisasetuksessa, jossa asetetaan muitakin tavoitteita ja jonka avulla lisätään kaikkien asianosaisten luottamusta kaikissa jäsenvaltioissa. Rehellisesti sanoen kukaan ei voi taata täydellistä tehokkuutta, mutta jatkuva valppaus ja huolellisuus sekä tarvittava jäljitys-, korjaus- ja tiedotusvälineistö vähentävät varmasti terroritekojen uhkaa.

Haluan myös korostaa järjestelmällisen ja tiukan arvioinnin merkitystä merten pilaantumisen ehkäisyssä ja torjumisessa. Vain ymmärtämällä toimissa käytettävät keinot ja motiivit sekä asettamalla asianosaiset vastuuseen voimme mielestäni varmistaa, että jokainen uusi vaihe on edellistä turvallisempi ja varmempi. Vastuualueiden arviointijärjestelmää on sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin arvioitaviin tahoihin. Saastuttaja maksaa -periaate on ratkaiseva ja sen avulla saadaan karsittua kaikki leväperäiset toimet, joita ei voida eikä pidäkään puolustella.

Mielestäni merenkulkijoiden koulutus – niin tekninen kuin tieteellinenkin meriturvallisuuskoulutus – ja asianmukaisen pätevyyden saavuttaminen ovat äärimmäisen tärkeitä. Viraston kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on paitsi täydentää jäsenvaltioiden pilaantumisen torjuntavalmiuksia myös varmistaa, että jokaisella jäsenvaltiolla on asianmukaiset välineet niiden rannikon tuntumassa tapahtuvien onnettomuuksien torjumiseksi. Olen samaa mieltä siitä, että Euroopan meriturvallisuusvirastolla pitäisi olla erittäin pätevää ja kokenutta meriturvallisuusalan henkilöstöä, jotta varmistetaan, että näihin tavoitteisiin pyritään asianmukaisesti ja ammattitaitoisesti.

Koska olen Portugalista kotoisin ja minulla on vahvat siteet mereen, uskon että Euroopan meriturvallisuusvirasto on haaste...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan todeta olevani tyytyväinen mietintöön ja yhdyn esittelijälle, jäsen Mastorakisille, osoitettuihin kiitoksiin. Haluan myös todeta komission jäsenelle hyvin selvästi, että hänen olisi uskallettava toimia kunnianhimoisesti. Kaikki näkevät, että ongelma on Euroopan laajuinen. Kyse ei ole pelkästään Prestigesta tai Erikasta vaan tuhansista aluksista, joiden aiheuttamat kauhistuttavat ympäristökatastrofit saastuttavat Euroopan vesiä vuodesta toiseen, eivätkä jäsenvaltiot selvästikään pysty niitä torjumaan. Tarvitaan Euroopan laajuisia toimia, tarvitaan eurooppalainen rannikkovartiosto. En usko tämän aiheuttavan ylimääräistä työtä, koska tällaiset toimet voidaan toteuttaa tehokkaasti vain, jos niihin osallistuvat kaikki.

Ongelmana ei suinkaan ole se, että ehdotukset olisivat liian rohkeita vaan se, että ne ovat liian varovaisia. Arvoisa komission jäsen, osoittakaa kunnianhimoa! Eurooppalaiset tarvitsevat tavoitteita, he tarvitsevat ratkaisuja näihin ongelmiin ja he tarvitsevat Euroopan meriturvallisuusvirastolta vastauksen siihen, milloin saamme katastrofaalisen ja loputtoman merten pilaantumisen loppumaan ja milloin saamme uudet merikuljetuksia koskevat säännöt. Tätä me tarvitsemme! Näiden tehtävien vuoksi parlamentille on annettava kaikki mitä se tarvitsee, ja sen on tarjottava kaikki apu, jota se voi antaa. Emme saa antautua vanhoilliseen ajattelutapaan, jossa mietitään koko ajan jäsenvaltioiden välisiä valtasuhteita ja ylenkatsotaan kansalaisten kannalta todella tärkeitä asioita.

  De Palacio, komission varapuheenjohtaja. (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Mastorakisia ja kaikkia arvoisia parlamentin jäseniä erinomaisesta työstä ja siitä, että he ovat olleet mukana tehtävässä, joka on lähes viiden vuoden ajan ollut keskeisellä sijalla parlamentin ja komission toimikaudella. Yhteistyömme ansiosta yksi näiden vuosien suurimmista edistysaskelista on eurooppalaisen meriturvallisuuden täydellinen muutos, ja, jäsen Casaca, olemme olleet hyvin kunnianhimoisia, koska olemme päässeet käytännössä nollasta todella pitkälle, joskaan emme aivan äärettömyyksiin.

Meidän on yhä edistyttävä, mutta edistysaskelemme ovat olleet vaikuttavia. Haluan todeta arvoisille parlamentin jäsenille ensinnäkin, että niin turvallisuuden kuin terrorismin torjunnankin alalla jonkun on tehtävä myös valvontaan, johtamiseen ja tukeen liittyvät työt, jotka toisaalta usein liittyvät läheisesti turvallisuuteen. Tämän vuoksi olisi mielestämme parempi, että virasto hoitaisi nämä molemmat.

Toisena asiana haluan todeta hallinnointivaltuuksien antamisesta virastolle – ymmärsin, että jäsen Miguélez Ramos haluaa lisää määritelmiä – että päätimme jättää useita vaihtoehtoja. Tietyissä tilanteissa on mahdollista yksinkertaisesti tilata alus palvelukseen, toisissa tilanteissa taas vuokrata alus tai ylläpitää alusta itse. Mahdollisuuksia on useita: leasing, vuokraaminen, omistaminen. Emme sulje pois mitään vaihtoehtoa. Meidän on selvitettävä, kuinka paljon käytettävissämme on talousarviovaroja, ja mikä on tilanne. Toivokaamme, että virasto aloittaa toimintansa menestyksellisesti ja että se toimii pitkään. Sille on annettava liikkumavaraa. Meidän on löydettävä sopivin toimintatapa, ja epäilemättä parlamentti voi vaikuttaa paljon, vaikkakin vain talousarvion avulla, siihen, mikä tapa lopulta valitaan.

Hyvät parlamentin jäsenet, kolmantena asiana käsittelen rannikkovartiostoa. Tiedän, mitä tämä parlamentti haluaa ja ilahtuisin, jos niin tapahtuisi. Katson silti, että meidän on tehtävä aluksi esivalmisteluja ennen kansallisten rannikkovartiostojen aitoa yhdentymistä ja kaikkien alojen todellista koordinointia.

Neljäntenä asiana viittaan mainitsemaanne laajempaan toimivaltaan. Useissa puheenvuoroissa on ilmaistu huoli siitä, että viraston toimet korvaavat jäsenvaltioiden vastuualueet. Ei, hyvät parlamentin jäsenet. Kyse on lisätoimista ja täydentävistä toimista, jotka eivät missään tapauksessa ole korvaavia. Ei ole kysymys siitä, että toimivaltaa otettaisiin jäsenvaltioilta pois vaan ennemminkin mahdollisuudesta, jota ei aiemmin ollut ja jonka saamme tämän viraston avulla, jotta voimme taistella Euroopan laajuisesti turvallisempien ja puhtaampien merien puolesta.

Viidentenä asiana käsittelen kysymystä siitä, milloin virasto muuttaa. Hyvät parlamentin jäsenet, mahdollisimman pian. Teidän on kuitenkin hyvä tietää, että neuvottelemme parhaillaan Portugalin viranomaisten kanssa sen sijainnista. Mikäli asia olisi meistä kiinni, muutto tapahtuisi ennen kesää. Ongelmana on, että Portugalin viranomaisilla on ongelmia tilojen kanssa, ja meidän on odotettava, saadaanko ongelmat ratkaistua vuoden loppuun mennessä. Asia ei siis ole kiinni meistä vaan ennemminkin Portugalin viranomaisista. Haluan joka tapauksessa todeta, että 40 ihmisen kanssa, myös tilapäisten ja ylimääräisten toimihenkilöiden sekä jäsenvaltioiden korkea-arvoisten asiantuntijoiden kanssa, on jo tehty sopimukset. Olemme painottaneet eniten tätä puolta, koska uskomme, että virastosta on löydyttävä paljon kokemusta ja tietoa, ja lisäksi voimme viraston ansiosta tehdä paremmin yhteistyötä unionin jäsenvaltioiden kanssa. Haluan korostaa, ettei jäsenvaltioilta ole tarkoitus riistää toimivaltaa vaan ennemminkin tukea niitä enemmän. Pilaantumisongelmien hoitamiseen ja torjuntaan sijoitetaan kymmenen ihmistä, koulutukseen seitsemän, terrorismiin liittyviin toimiin noin kahdeksan ihmistä.

Haluan korostaa arvoisille parlamentin jäsenille – ja vastata samalla jäsen Miguélez Ramosille – että Pyreneitten niemimaan luoteisrannikko on selvästi yksi riskialtteimmista alueista alusten aiheuttaman pilaantumisen suhteen. Meidän tarvitsee vain katsoa, missä on tapahtunut eniten onnettomuuksia viime vuosina: Galician rannikolla. Muita riskialueita ovat esimerkiksi Englannin kanaali ja Bretagne. Tarkoituksena on keskittää ja sijoittaa pysyvästi öljyntorjunta-alukset toiminnalliseksi tukikohdaksi riskialtteimmille alueille, ja kyseisiä aluksia tarvitaan selvästi myös Välimerellä.

Haluan lopuksi todeta, että viraston toimien on ulotuttava myös Välimerelle. Tällaisista asioista on kyse.

Arvoisa puhemies, keskustelemme hetken kuluttua öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisestä korvausrahastosta (IOPCF), jonka toivoakseni myös hyväksymme tänään. Jälleen kerran – nämähän ovat viimeisiä täysistuntojamme – edistymme ja sovimme äärimmäisen tärkeistä asioista, jotta voimme yhdessä laatia Euroopan unionille oikeudellisen järjestelmän ja resurssijärjestelmän, jonka avulla voimme todella torjua merten pilaantumista ja parantaa turvallisuutta. Tiedämme, että meidän on hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa käsiteltävä mukavuuslippulaivojen kaltaisia asioita sekä joitain merioikeutta koskevia näkökohtia – viittaan nyt siihen, mitä jäsen Casaca totesi. Olemme valmistelleet asiaa ja toivon, että seuraajani – koska tehtäväni periytyvät hänelle – voi saattaa päätökseen työn, johon me kaikki olemme näinä vuosina osallistuneet.

Mitä tulee kapteenien vastuuseen – ja uskoakseni tätä on jo monin osin kommentoitu – me kaikki haluamme ihmisten nauttivan kaikista mahdollisista vapauksista, mutta on selvää, että oikeudellisia päätöksiä on noudatettava kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Puhemies. – Kiitos, komission jäsen de Palacio.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

10. Intermodaaliset lastausyksiköt

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Ulrich Stockmannin laatima aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A5-0016/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi intermodaalisista lastausyksiköistä (KOM(2003) 155 – C5-0167/2003 – 2003/0056(COD)).

  De Palacio, komission varapuheenjohtaja. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensimmäiseksi kiittää jäsen Stockmannia hänen työstään, sillä tällä ehdotuksella pyritään selvästikin helpottamaan ja edistämään intermodaalikuljetusta.

Uskomme, että se on ensisijaisen tärkeä osa-alue Euroopan unionin kestävän kehityksen ylläpitämiseksi ja taloudellisen kasvun yhdistämiseksi korkeaan elämänlaatuun, kilpailukykyyn ja kilpailulliseen ja ympäristöä arvossa pitävään liikenteeseen.

Meidän on hyödynnettävä entistä paremmin ja selkeytettävä mahdollisuuksiamme yhdistää eri kuljetusmuotoja, jotta voimme käyttää optimaalisesti saatavilla olevia infrastruktuureja.

Intermodaalisten lastausyksiköiden ylläpitoon ja valvontaan on omaksuttava entistä yhdenmukaisempi ja tiukempi lähestymistapa, sillä nimenomaan näiden yksiköiden ansiosta kontteja voidaan kuljettaa laivoissa, junissa tai rekoissa kaikkialla unionissa, ja kuten olemme todenneet, konttikuljetus on tulevaisuuden kuljetusmuoto.

Yksiköiden valvontaan on siten omaksuttava entistä yhdenmukaisempi ja tiukempi lähestymistapa, jotta parannetaan turvallisuutta ja yhtenäistetään vaihtokorien tiettyjä ominaisuuksia. Näin tehostetaan kuljetuksia ja eurooppalaisten intermodaalisten lastausyksiköiden ylläpitoa ja täytäntöönpanoa. Intermodaalisessa lastausyksikössä yhdistyvät nykyisten merikonttien ja vaihtokorien edut, toisin sanoen suuri pinoamiskapasiteetti ja lujuus, optimaalisen kokoiseksi eurolavaksi tieliikennesäädösten mukaisesti. Vaadin, että niitä on voitava kuljettaa myös maanteitse.

Komission aikomuksena on luoda intermodaalisten lastausyksiköiden entistä yhdenmukaistetumpi ja tehokkaampi järjestelmä. Vaikka rautatieliikenne epäilemättä hyötyy ehdotuksesta, eräs keskeinen tavoite on parantaa sisävesiliikenteen ja lähimerenkulun mahdollisuuksia Euroopan intermodaalimarkkinoilla. Siksi lastausyksiköiden entistä parempi yhdenmukaistaminen on ainoa keino saavuttaa sellainen suorituskyky, jolla hillitään kuljetuskustannusten ja siirtojen määrän kasvua ja parannetaan meriliikenteen kilpailukykyä, kun sillä on korvattava maantie- ja rautatieliikenne.

Komission ehdottama toimenpide ei ole mikään mullistava muutos – emme yritä keksiä pyörää uudelleen – vaan luotamme siihen hyväksi ja toimivaksi todettuun lähestymistapaan, jonka mukaisesti olemme luoneet sisämarkkinat. Puitedirektiivissä vahvistetaan olennaiset vaatimukset ja tekniset yksityiskohdat jätetään eurooppalaisille standardointielimille, jotka turvautuvat asiantuntijoihin ja alan johtaviin toimijoihin. He tietävät, mitä alalla on tehtävä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Minun on jälleen kerran sanottava, että olemme käyneet asiasta erittäin hyödyllistä ja perinpohjaista keskustelua aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan kanssa, ja haluaisin kiittää sitä tälle toimenpiteelle uhraamastaan ajasta ja vaivasta, sillä näin olemme saaneet aikaan täysin viimeistellyn päätöksen jo ensimmäisessä käsittelyssä.

Neuvostossa asiat eivät kuitenkaan ole edenneet yhtä ripeästi. Luotan siihen, että neuvosto tutkii tarkoin parlamentin ensimmäisen käsittelyn tuloksia ja että se sopii pikaisesti yhteisestä kannasta ja mahdollisuuksien mukaan sellaisesta yhteisestä kannasta, jolla tuetaan parlamentin esittämää ehdotusta.

  Stockmann (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, komission jäsen on oikeassa: intermodaalinen liikenne on vain rajoitetusti kilpailukykyinen, ja nykyisiä yksiköitä – sen enempää kontteja kuin vaihtokorejakaan – ei voida käyttää vaivatta kaikissa neljässä liikennemuodossa. Monimutkaisessa ja pitkähkössä uudelleenlastauksessa tuhlaantuu valtavasti paitsi aikaa myös rahaa. Siksi intermodaalinen liikenne on luontaisesti muita liikennemuotoja huonommassa asemassa. Ensinnäkin se on muita monimutkaisempi ja siten paljon vaikeampi organisoida, ja toiseksi vain hyvin harvoilla toimijoilla on selvä kokonaiskäsitys intermodaaliketjun toiminnasta. Siksi meidän on edistettävä intermodaalista liikennettä, ja siihen me tähtäämme tällä direktiivillä.

Direktiivillä on kolme tarkoitusta. Ensinnäkin direktiivissä otetaan käyttöön uusi lastausyksikkö, eurooppalainen intermodaalinen lastausyksikkö. Toiseksi direktiivissä määritetään kaikkia uusia lastausyksiköitä koskevat erityiset intermodaalisuusvaatimukset, ja toivomme, että ainakin keskipitkällä aikavälillä voimme näin puolittaa uudelleenlastausajan terminaaleissa. Kolmanneksi direktiivillä halutaan parantaa turvallisuutta konttien turvallisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Komissio toimi ehkä hieman harhaanjohtavasti esitellessään direktiivin osana lähimerenkulun edistämisohjelmaa. On selvää, että siitä on hyötyä koko lähimerenkululle, mutta kyse on nyt aivan uudentyyppisestä kuljetusketjusta ja intermodaalisesta standardoinnista. Yleensähän yksittäisiä kuljetusmuotoja tai yksittäisten kuljetusmuotojen erityisiä näkökohtia yhdenmukaistetaan. Direktiivi on siten ensimmäinen laatuaan.

Yhdenmukaistamisella tavoitellaan kuitenkin muutakin kuin teknisesti parasta ratkaisua. Yhdenmukaistamisella takaamme suunnittelun ja investointien turvallisuuden, vähennämme markkinoillepääsyn esteitä, alennamme toimintakustannuksia ja kehitämme uusia markkinoita. Olen vakuuttunut siitä, että Eurooppa tarvitsee parhaan mahdollisen intermodaalisen lastausyksikön, jossa yhdistyvät konttien ja vaihtokorien edut. Kyse olisi eräänlaisesta eurooppalaisesta superkontista, jota voidaan käyttää kaikissa liikennemuodoissa ja joka voidaan uudelleenlastata helposti. Kontti voidaan pinota ja nostaa yläreunojen kulmista. Sitä voidaan käyttää aluksilla, se tarjoaa suurimman mahdollisen tilan ISO-kuormalavojen kuljettamiseen ja se mahdollistaa nopean lastaamisen ja purkamisen.

Komissio on arvioinut, että saman tavaramäärän kuljettamiseen vaadittavien maantieajoneuvojen määrä vähenee 25 prosentilla, jos uusi eurooppalainen kontti otetaan käyttöön. Mielestäni tämä on melko optimistinen arvio, mutta se ainakin viittaa muutokseen. Huolenaiheet siitä, ettei nykyisten lastausyksiköiden käyttö olisi enää sallittua, ovat perusteettomia. Direktiivissä ei velvoiteta käyttämään uutta eurooppalaista konttia, sen sijaan markkinoiden on säänneltävä sen käyttöä. Erilaisia yksiköitä käytetään siten vastaisuudessakin, mutta eurooppalaisesta lastausyksiköstä tulee markkinajohtaja edellä mainittujen etujensa ansiosta. Uskon myös, että siitä tulee suuri menestys vientimarkkinoilla. Kiinan ja Venäjän mittavat markkinat odottavat valloittamista, ja Itä-Eurooppaan suuntautuvan tavaraliikenteen odotettu kasvu puhuu puolestaan.

Direktiivillä ei ole vaikutusta myöskään ISO-standardiin. Olemme onnistuneet hälventämään tätä kysymystä koskevat huolet tekemällä tarkistuksia komission tekstiin. Esimerkiksi konttialukset on konfiguroitu voimassa olevien ISO-standardien mukaisesti. Olemme vaatineet, että turvallinen lastaus olemassa oleviin konttialuksiin ja niiden kannelle on mahdollistettava siten, ettei nykyisiä konttijärjestelmiä tarvitse mukauttaa. Olemme myös vaatineet, että ulkokorkeuden on oltava 2 900 mm, joka vastaa eurooppalaisen standardointijärjestön CEN:n määrittämää korkeutta. Olemme siten kehittäneet parhaan mahdollisen maantie- ja rautatiekuljetusten lastausyksikön.

Eurooppalaisten standardointielinten ja teollisuudenalan edustajien on yhdessä vastattava standardoinnin yksityiskohtien laatimisesta. Olemme yksinkertaisesti asettaneet puitteet tätä menettelyä varten. Halusimme ja haluamme edelleenkin, että standardointi perustuu toimeksiantoon, jotta standardointi voi edetä nopeasti. Tähän tähtäävät toimet on käynnistetty jo kauan sitten, mutta niitä ei ole vielä saatettu loppuun.

Tarkasteltava direktiivi on vasta alkua. Lastausyksiköiden ohella standardointia voidaan toteuttaa myös monilla muilla intermodaalikuljetuksen aloilla, esimerkiksi infrastruktuurin ja palvelujen rajapinnoilla. Tällaisia ovat terminaalit, uudelleenlastauslaitteet ja tietenkin tiedotusjärjestelmät sekä vastuuta koskevat säännöt ja sopimussäännöt.

Siksi standardointi jatkuu. Olen tyytyväinen, että olemme tehneet tätä koskevan aloitteen ja antaneet selvän viestin siitä, että haluamme edistää intermodaalista liikennettä.

  Grosch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi onnitella esittelijää Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta ja kiittää häntä työstään. Hän on tehnyt hyvää yhteistyötä ja auttanut meitä ymmärtämään paremmin aihetta, joka ei aina ole helppotajuinen etenkään teknisesti. Hän on perehdyttänyt meidät aiheeseen hukuttamatta meitä siihen. Meistä yhteistyömme oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Mietintö ja komission ehdotus sisältävät useita haasteellisia kohtia, ja mielestäni suoriuduimme valiokunnassa hyvin näistä haasteista. Uuden tuotteen on oltava houkutteleva, toisin sanoen sen on sovelluttava markkinoille ja oltava samalla tehokas ja nykyajan vaatimusten mukainen. Mielestäni olemme täyttäneet nämä vaatimukset.

Tuotteella on tarkoitus nopeuttaa ja helpottaa toimia, sillä se soveltuu käytettäväksi uusien ja nykyisten nosto- ja lastaustekniikoiden kanssa. Käytössä olevia järjestelmiä ei hylätä yhdessä yössä, sillä tällöin alan toimijat joutuisivat tekemään pikaisesti uusia tai kalliita investointeja. Heidän turvansa on taattava. Mielestämme kaikkiin näihin kysymyksiin on esitetty erinomaisia ratkaisuja, ja siksi kannatamme komission ehdotusta ja valiokunnan mietintöä. Vaikka tarkasteltavassa tapauksessa kyse on lähimerenkulusta, jossa intermodaalikuljetuksen osuus on jo nyt 40 prosenttia, intermodaalikuljetus ei ole vielä saavuttanut tällaista osuutta muiden liikennemuotojen alalla. Mielestäni tarkastellulla aloitteella kannustetaan liike-elämää ja liikennealaa lisäämään investointejaan intermodaalikuljetukseen. Uskon, että voimme kannustaa niitä investoimaan paitsi tarjoamalla tukia myös ehdottamalla tehokkaita välineitä, kuten yleiskontteja tai, kuten te niitä kutsuitte, superkontteja, jotka tarjoavat parhaan mahdollisen lastaustilan, ottaen kuitenkin samalla huomioon kansainvälisten markkinoiden tapahtumat ja luomalla uusia mahdollisuuksia, joita te juuri kuvailitte.

Olen kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen ehdotukseenne. Ainoa asia, josta olemme eri mieltä, on se, että jos tuote on näin hyvä, markkinat sääntelevät sen käyttöä, joten meidän ei tarvitse investoida siihen julkisia varoja, vaikka olemmekin kaikki vakuuttuneita siitä, että liikennejärjestelmän kokonaiskehityksen kannalta on hyväksi, jos entistä useammat toimijat turvautuvat multimodaalikuljetuksiin. Haluaisinkin todeta lopuksi, että mielestäni tämänpäiväisellä työllämme edistetään teknisesti tätä käsitettä, jota me kaikki kannatamme. Jos ehdottamamme lastausyksiköt osoittautuvat tehokkaiksi vedessä, ilmassa, maanteillä ja rautateillä, myös niitä kuljettavan välineen on oltava tehokas. Viittaan tällä erityisesti rautateihin, sillä riippumatta siitä, miten paljon parannamme multimodaalisuuden käsitettä teknisesti, koko käsitteestä ei ole minkäänlaista hyötyä, jos yksi ketjun toimijoista on heikko tai tekeytyy heikoksi. Mielestämme ehdotus on siten askel oikeaan suuntaan, ja samalla sillä selvästi kehotetaan jälleen etenkin rautateitä omaksumaan multimodaalinen ajattelutapa, investoimaan tähän käsitteeseen ja tarkastelemaan uudelleen rakenteitaan ja tehokkuuttaan.

  Pohjamo (ELDR). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää herra Stockmannia mietinnön hyvästä valmistelusta. Alkuun asiasta oli erilaisia mielipiteitä ja jopa väärinkäsityksiä, mutta esittelijä sai määrätietoisella työllä vietyä asiaa eteenpäin, ja valiokunta oli lopulta varsin yksituumainen uuden eurooppalaisen lastausyksikön kehittämisestä. Esillä on hyvin haasteellinen ajatus kehittää Euroopan tavarankuljetuksia aivan uudella tavalla yhteensopiviksi eri kuljetusvälineiden kesken. Yhdenmukaistetut kontit toisivat etuja ruuhkautuneeseen Keski-Eurooppaan ja aivan erityisesti merentakaisille alueille. Esimerkiksi kotimaani Suomen ulkomaankaupan tavaravirrasta kulkee 80 prosenttia meritse, ja yhdistetyn liikenteen joustava toiminta on aivan avainasemassa.

Esittelijä on valinnut oikean toimintatavan edetä. Tarkistuksilla pyritään varmistamaan yhteensopivuus Euroopan standarditoimistojen kanssa sekä ehkäisemään haitat ISO-standardien kanssa. Alan toimijoille annetaan vastuu uuden kontin yksityiskohtaisesta suunnittelusta. Yksi mahdollinen ongelma liittyy tarkistukseen 17. Jos konttien korkeudeksi tulee 2,9 metriä, kontit eivät sovi päällekkäin nykyaikaisiin roro-aluksiin. Siksi komission esittämä kontin korkeus 2,67 metriä olisi ehkä parempi. Meidän ryhmämme tukee esitystä, ja toivomme, että asia etenee joutuisasti myös käytännön tasolla.

  Van Dam (EDD). – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentti on aina halunnut edistää kestävää tavaraliikennejärjestelmää, jossa kaikilla kuljetusmuodoilla on oma tehtävänsä. Teoriassa nämä tehtävät voidaan määrittää helposti, mutta käytäntö on osoittautunut toiseksi, ja olemme joutuneet huomaamaan, miten toiset kuljetusmuodot ovat muita huonommassa asemassa. Eräs tähän liittyvä ongelma on erilaisten lastausyksiköiden suuri määrä, mikä johtuu usein päivittäisistä käytännöistä. Toisia käytetään laajasti, toisia suppeammin. Tämä kaikki puolestaan riippuu markkinatilanteesta. Se on määräävä tekijä tavaraliikenteessä. Muutoksilla on merkitystä vain, jos markkinat tukevat ja edistävät niitä. Tämä toteutuu vain, jos edut ovat todellisia.

Tältä osin komission ehdotus sisältää edelleen muutamia puutteita. Uuden lastausyksikön käyttöönotto on erinomainen ajatus, mikäli sitä voidaan todellakin käyttää kaikissa liikennemuodoissa ilman minkäänlaisia mukautuksia. Sitä olisi kuitenkin voitava soveltaa käytäntöön. Kaikki ehdotusta koskevat epäselvyydet ja huomautukset näyttävät viittaavan päinvastaiseen. Siksi olemme ilahtuneita siitä, että tarkasteltavassa mietinnössä ehdotus on entistä markkinasuuntautuneempi. Eurooppalainen intermodaalinen lastausyksikkö (ILY) ei ole enää mikään yleislääke kaikkiin ongelmiin, vaan eräs nykyisiin operatiivisiin toimintoihin sisältyvä vaihtoehto, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa.

Eräs toinenkin kohta vaatii huomiota huomisessa äänestyksessä, nimittäin tarkistus 16. Jos kyseiseen tarkistukseen sisällytetyt mitat vahvistetaan, tällä itse asiassa mitätöidään luonnos. Eurooppalaisen lastausyksikön etujen – useita lavoja yhdessä yksikössä – säilyttämiseksi on järkevää jättää myös erityisten mittojen vahvistaminen markkinoiden vastuulle, jotta yritykset, jotka haluavat käyttää yksikköä, voivat toteuttaa sen teknisesti. Kaiken kaikkiaan jäsen Stockmann on tehnyt erinomaista työtä.

  Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja, haluaisin muistuttaa teitä siitä, että – toimihenkilöiden huolellisen valmistelun jälkeen – laatimanne ehdotus aiheutti aluksi jonkinlaista epäselvyyttä. Satamaviranomaiset ja varustamot ampuivat ehdotuksenne alas. Mielestäni meidän on oltava kiitollisia esittelijälle, jäsen Stockmannille ja aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnalle. Jäsen Grosch teki ahkerasti töitä myös teollisuudenalan kanssa käydyissä keskusteluissa, ja tämän tuloksena olemme onnistuneet vastaamaan alan huolenaiheisiin. Uskon, että kyse oli pelkästään väärinkäsityksistä.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että etenkin esittelijän ehdottamien tarkistusten ansiosta – joita me liikennevaliokunnan jäsenet yhdessä kannatamme – voimme todeta ja olla varmoja siitä, ettei ehdottamallamme eurooppalaisella yhdenmukaistetulla kontilla – en haluaisi käyttää termiä "superkontti" – luoda esteitä maailmanlaajuiselle kuljetustoiminnallemme. Vienti- ja tuontiteollisuutemme on riippuvainen näiden lastausyksiköiden tehokkaasta ja nopeasta kuljetuksesta aluksilla ilman, että nykyisiä konttijärjestelmiä ja muita on mukautettava. Kuten valiokuntamme tarkistuksissa todetaan, meidän on mielestäni jätettävä yksityiskohdat standardointielinten vastuulle. Juristina haluaisin välttää sen, että tarkkojen teknisten yksityiskohtien vahvistaminen annetaan parlamentin jäsenten tehtäväksi. Uskon kuitenkin, että ehdotetuissa tarkistuksissa esitetyillä periaatteilla varmistetaan, etteivät uudet eurooppalaiset lastausyksiköt ole ristiriidassa voimassa olevien kansainvälisten standardien kanssa. Uusi lastausyksikkö on tärkeä, sillä sen avulla voimme sovittaa yhteen teollisuudenalan edut, jotka liittyvät lavojen entistä parempaan lastattavuuteen, ja varustamojen ja satamaviranomaisten edut siten, ettei näiden tarvitse muuttaa koko lastausvälineistöä ja konttialusten koko rakennetta. Tältä osin voimme mielestäni olla hyvin tyytyväisiä saavutukseemme.

Toivon, että myös teollisuudenala hyväksyy tavoitteemme, nimittäin intermodaalisten yksiköiden entistä laajemman käytön. Olemme tässä asiassa riippuvaisia teollisuudesta. Me yksinkertaisesti teemme ehdotuksia ja meidän on odotettava ja katsottava, hyväksyykö teollisuudenala uuden yhdenmukaistetun kontin. Teollisuuden tehtävänä on suojella omia etujaan.

Lopuksi haluaisin korostaa, että ehdotus sisältää uuden lastausyksikön määritelmän lisäksi myös vaatimuksen, jonka mukaan kaikentyyppisten lastausyksiköiden valvontaa ja tarkastuksia on tiukennettava. Jollei lastausyksiköitä huolleta ja korjata asianmukaisesti, ne voivat aiheuttaa vaaroja tavaraliikenteessä tai satamissa uudelleenlastauksessa. Meidän on varmistettava, ettei vakavia onnettomuuksia tapahdu etenkään satamissa ja aluksilla. Tältä osin komissio on oikeassa ehdottaessaan, että kaikki lastausyksiköt on tarkastettava entistä useammin ja perusteellisemmin.

  Pex (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, olemme tyytyväisiä siihen, että liikenteeseen omaksutaan yhdennetty lähestymistapa, jossa hyödynnetään asianmukaisesti kaikkia saatavana olevia kuljetusmuotoja. Jotta maantieliikenteen kasvun ongelmat voidaan ratkaista, Euroopan unionin on edistettävä aktiivisesti intermodaalisuutta. Edistävä lähestymistapa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että viranomaisten olisi ratkaistava esiin nostetut kysymykset markkinoiden avulla eikä viranomaisten pitäisi rasittaa markkinoita vaikeilla säädöksillä ja lisäkustannuksilla. Tässä ehdotuksessa ei ole noudatettu kaikilta osin tällaista lähestymistapaa, ja siksi suhtauduin aluksi varauksellisesti muutamiin kohtiin sekä komission että esittelijän ehdotuksessa. Nyt kun ehdotuksia on mukautettu aluepolitiikka, liikenne- ja matkailuvaliokunnan tarkistuksilla, suurimmat huolenaiheeni ovat poissa.

Markkinatoimijoiden on voitava valita vapaasti lastausyksiköt sen mukaan, mikä parhaiten vastaa kutakin tavaralajia ja kuljetusmuotoa. Samalla meidän olisi vältettävä kaikin tavoin sitä, että intermodaalisten lastausyksiköiden omistajien harteille asetetaan tarpeettomia velvoitteita ja korkeita hallinto- ja täytäntöönpanokustannuksia. Mielestäni eurooppalaisen intermodaalisen lastausyksikön käyttöönottoa ei ole tarpeen edistää hankintoja koskevilla verohelpotuksilla tai tuilla. Komissio toteaa itse ehdotuksessaan, ettei se halua tehdä yksikön käytöstä pakollista vaan haluaa jättää sen käyttöönoton markkinoiden vastuulle. Tukien ja verohelpotusten käyttöönotto on ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa.

Teknisiä eritelmiä, joissa määritetään intermodaalisten yksiköiden ominaisuudet, on tarkasteltava kriittisesti. Samaten on tärkeää, etteivät määritetyt olennaiset vaatimukset ole ristiriidassa kansainvälisten ISO-standardien kanssa, sillä kansainvälisten standardien mukaisten yksiköiden käyttö on yleistä, ja niitä käytetään myös unionin ulkopuolella. Olen tyytyväinen siihen, että esittelijä yhtyy tätä kysymystä koskevaan huolenaiheeseeni ja että se tuodaan esille myös tekstiin tehdyssä tarkistuksessa. Tämä koskee myös eurooppalaisten intermodaalisten lastausyksiköiden määräaikaistarkastusten mukauttamista vastaamaan ISO-konttien määräaikaistarkastusten määräaikaa, jota käytetään usein kansainvälisessä liikenteessä.

Uusien intermodaalisten lastausyksiköiden käyttöönotto ei kuitenkaan vielä takaa intermodaalisuutta. Sen lisäksi, että nykyiset käytännöt vaihtelevat, tarjolla olevien rautatiepalvelujen huono laatu on eräs merkittävä este intermodaalikuljetuksen kasvulle. Keskusteluissa olisi tarkasteltava entistä useammin myös sisävesikuljetuksia. Kuten jo todettiin, kuljetusten parantaminen edellyttää korkealaatuista lainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon markkinamahdollisuudet ja joka voidaan panna täytäntöön oikeaan aikaan tarkoituksenmukaisesti ja yhdenmukaistetusti. Siksi katson, että digitaalisten ajopiirtureiden käyttöönottoa olisi lykättävä vuodella, jotta lainsäädännöllä voidaan täyttää mainitsemani vaatimukset, mutta ajan puutteen vuoksi tästä kiireellisestä kysymyksestä ei ole voitu keskustella komission kanssa tällä viikolla. Parlamentin mielestä asiaan on itse asiassa vaikea vaikuttaa.

  De Palacio, komission varapuheenjohtaja. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää jäsen Stockmannia hänen työstään ja uskon, että parlamentin hänen aloitteelleen antama kannatus – muutamista muutoksista huolimatta – on yleinen osoitus sen tärkeydestä.

Haluaisin korostaa ensimmäiseksi, että olen täysin samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka totesivat, ettei tämä yksistään riitä: on tehtävä paljon muutakin.

Aloite on osa viime vuosina kehittämäämme strategiaa, jolla pyritään parantamaan liikenteen kilpailukykyä, dynaamisuutta ja toiminnallisuutta, etenkin rautatieliikenteen alalla. Tarkoituksena on saattaa infrastruktuurit ajan tasalle, jotta voimme tosiasiallisesti torjua pirstoutumisen ja esteet niin rautatiealalla kuin muidenkin kuljetusmuotojen alalla – kuten nyt teemme. Tämäntyyppisellä toimenpiteellä voimme edistää intermodaalisuutta.

Kuten esittelijä aivan oikein totesi, tämä tiettyihin yhteisiin yhdenmukaistamistoimiin perustuva lähentymispyrkimys edellyttää, että otamme käyttöön myös muita, esimerkiksi satamaterminaaleihin liittyviä toimenpiteitä. Komissio tarkastelee asiaa parhaillaan sen varmistamiseksi, miten voimme toteuttaa yhdenmukaistetut satamajärjestelmät, joilla helpotetaan alusten lastausta ja purkamista sekä telakointia ja jotka säästävät aikaa ja kustannuksia. Tämä kaikki liittyy myös satamapalvelujen vapauttamista koskevaan omaan ehdotukseemme – joka ei valitettavasti ole edennyt – jolle meidän on annettava uusi sysäys ja jonka dynaamisuutta meidän on lisättävä.

Tämä kaikki on osa kokonaisuutta. Yksittäinen toimenpide ei vielä johda kovinkaan pitkälle. Meidän on vietävä eteenpäin kaikkia toimenpiteitä, jotta voimme saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen.

Haluaisin sanoa arvoisille parlamentin jäsenille, että hyväksymme valtaosan tarkistuksista. Jotkin tarkistuksista – tarkistukset 2, 5, 14, 16 ja 17 – on muotoiltava uudelleen, sillä niiden nykyinen sanamuoto ei välttämättä ole paras mahdollinen. Niillä kaikilla on kuitenkin tarkoitus selventää sitä, ettei intermodaalisten lastausyksiköiden yhdenmukaistaminen välttämättä aiheuta ristiriitoja voimassa olevien maailmanlaajuisten sääntöjen kanssa. Se ei suinkaan ole tarkoituksemme. Mielestämme eurooppalaisten standardointielimet eivät saa eikä niillä ole mitään syytä noudattaa orjallisesti kansainvälisen standardointielimen vahvistamia standardeja, vaan niiden on itse päätettävä, mitkä standardit soveltuvat parhaiten Euroopan intermodaaliselle liikenteelle, ottaen kuitenkin samalla asianmukaisesti huomioon voimassa olevat ISO-standardit ja kaupan tarpeet.

Lisäksi tämän ehdotuksen toteutuminen on riippuvainen markkinoiden hyväksynnästä. Ehdotamme yhteisiä standardeja, joilla voidaan helpottaa – mikäli markkinat katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi – intermodaalisen verkoston toimintaa ottamalla käyttöön nämä uudet yksiköt, joilla estetään keskeytykset ja jotka mahdollistavat nopean kuljetuksen niin sisävesiteitse kuin meritse, rautateitse ja maanteitsekin.

Haluan korostaa, että meidän on hylättävä tarkistus 6, sillä siinä todetaan, että Euroopan standardointikomitea (CEN) laatii yhdenmukaistut standardit, eikä siinä oteta huomioon tiettyjä tärkeitä tämän alan standardointielimiä, kuten Euroopan sähkötekniikan standardointikomiteaa (Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitosta (ETSI).

Arvoisa puhemies, luotan siihen, että kun parlamentti on hyväksynyt tekstin – toivoakseni tätä tarkistusta 6 lukuun ottamatta – neuvosto voi edetä asiassa nopeasti ja tehdä asiaa koskevan ehdotuksen, jolla edistetään intermodaalisuuteen siirtymistä, mikä on ehdottoman tärkeää.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

11. Öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustaminen

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan suositus (A5-0042/2004) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan tai ratifioimaan yhteisön etujen mukaisesti öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta vuonna 1992 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä vuoden 2003 pöytäkirja tai liittymään siihen, sekä Itävallan ja Luxemburgin valtuuttamisesta liittymään yhteisön etujen mukaisesti viiteasiakirjoihin (14389/2003 – C5-0002/2004 – 2003/0209(AVC)) (Esittelijä: José María Gil-Robles Gil-Delgado).

  De Palacio, komissio. (ES) Arvoisa puhemies, minulla on yleensä valtavasti töitä. Se on helppo uskoa, jos lasketaan yhteen kaikki vuosien aikana käsittelemäni asiat, direktiivit ja säädökset. Voimme kuitenkin varmaan kaikki yhtyä siihen, että keskustelemme tänään tärkeästä aiheesta, nimittäin öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (IOPC) liittyvän vuoden 2003 pöytäkirjan voimaantulosta. Öljyvuotojen uhreille tarkoitettuja korvauksia on tarkoitus vähintäänkin viisinkertaistaa, mikä on ehdottoman välttämätöntä, sillä Prestige- ja Erika-alusten uppoamisen kaltaiset onnettomuudet ovat selvästi osoittaneet, etteivät rahastoyleissopimuksen varat ole riittäviä.

Pöytäkirja on saatettava voimaan, ja siksi meidän on kannustettava unionin jäsenvaltioita ratifioimaan se nopeasti. Olemme vakuuttuneita siitä, että pöytäkirjaa on sovellettava kiireisesti, mutta jäsenvaltiot eivät valitettavasti etene asiassa.

Syyskuussa esittämässäni ehdotuksessa komissio kehotti jäsenvaltioita ratifioimaan pöytäkirjan ennen vuoden 2003 loppua, ja nyt on jo vuosi 2004. Joulukuun 15. päivänä vahvistetussa yhteisessä kannassa määräajaksi asetettiin vuoden 2004 kesäkuu, ja komissio esitti asiaa koskevan julkilausuman, josta kävi ilmi, että olisimme halunneet, että pöytäkirja olisi ratifioitu ennen viime vuoden loppua.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää parlamenttia ahkerasta työstään asian hyväksi, varsinkin kun neuvosto toimitti yhteisen kantansa parlamentille vasta muutama viikko sitten. Toivon tietenkin, että parlamentti hyväksyy esittelijä Gil Roblesin ehdotukset, ja kiitän häntä siitä, että hän on johtanut tätä keskustelua mietinnöstä ja koordinoinut sitä ripeästi jäsenten kanssa, mutta myös siitä, miten selkeästi hän on esitellyt kaikki kohdat ja korostanut asiakirjan tärkeyttä.

  Gil-Robles Gil-Delgado (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten juuri kuulimme, käsiteltävässä mietinnössä todetaan, että parlamentin on annettava puoltava lausunto jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan ja ratifioimaan öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyyn kansainvälisen yleissopimukseen liittyvä vuoden 2003 pöytäkirja.

Kuten saimme juuri kuulla, yleissopimuksella perustettiin rahasto, josta myönnetään korvausta vahinkojen uhreille, ja on korostettava, että sen rahoittajia ovat meriteitse kuljetettavaa öljyä vastaanottavat yritykset ja muut yhteisöt. Siksi korvausten enimmäismäärän korottaminen nykyisestä 162 miljoonasta eurosta, kuten kyseisessä pöytäkirjassa vaaditaan, ei rasita julkisia varoja vaan ainoastaan niitä, jotka hyötyvät öljykaupasta.

Vuodesta 1978 lähtien rahastoon on turvauduttu yli sadassa tapauksessa, joista suurin osa on mahtunut korvaussummille asetettuihin rajoihin. Komission jäsen muistutti meitä kuitenkin siitä, että Erika- ja Prestige-alusten aiheuttamat onnettomuudet osoittivat, ettei tämä enimmäismäärä ole enää ajan tasalla, ja siksi sitä on korotettava. Viimeksi mainitun onnettomuuden synnyttämän tunnekuohun ja huolestumisen jälkeen Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet pyysivät maaliskuussa 2003, että rahaston enimmäismäärää kasvatetaan miljardiin euroon, ja kyseisen vuoden toukokuussa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) jäsenvaltiot tekivät kiitettävän nopeasti asiaa koskevan päätöksen.

Hyvin pian sen jälkeen, vuoden 2003 heinäkuussa parlamentti antoi Prestige-öljytankkerin uppoamisen johdosta päätöslauselman meriliikenteen turvallisuuden parantamisesta (jäsen Sterckxin mietintö), jossa se kannatti kansainvälisen järjestön tekemää päätöstä ja kehotti jäsenvaltioita ratifioimaan pöytäkirjan mahdollisimman pian. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jäsenvaltioita kehotettiin ratifioimaan pöytäkirja pikaisesti.

Kuten olemme kuulleet, komissio ryhtyi nopeasti toimiin ja osoitti suurta poliittista sitoutumista pyytäessään neuvostoa etenemään hyvin helposta ja lupaavasta alusta täytäntöönpanovaiheeseen, joka on aina paljon vaikeampi. Lopulta, kun tilanne oli muuttumassa hyvin kiusalliseksi, se sai sopimukselle vahvistuksen puheenjohtajavaltio Italialta ja asetti sille määräpäivän, sikäli kuin se oli mahdollista, kuten komission jäsen juuri meille selvitti.

Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta hyväksyi yksimielisesti ehdotuksen pöytäkirjan ratifioimiseksi. Itse asiassa hyväksynnän antaminen olisi riittänyt, mutta mielestäni oli ensisijaisen tärkeää painottaa pyyntöä päätöksen johdanto-osan kappaleessa C sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot allekirjoittavat tai ratifioivat sopimuksen.

Minun on tunnustettava, että kaikki oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan jäsenet olivat samalla aaltopituudella. Se johtuu siitä, ettei tilanne muutu ennen kuin kyseiset jäsenvaltiot allekirjoittavat ja ratifioivat sopimuksen, toisin sanoen rahasto ei kata mahdollisia korvauksia.

Siksi valiokunta korostaa, miten tärkeää on saattaa pöytäkirja voimaan. Parlamentti halusi tehdä selväksi, että tästä eteenpäin viivästyksistä ei voida enää syyttää yhteisön toimielimiä. Jäsenvaltioiden on hoidettava velvollisuutensa eikä niiden pidä vitkutella pöytäkirjan ratifioinnissa. Haluaisin uskoa, ettei näin tapahdu, vaan että ne ratifioivat pöytäkirjan mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen nyt käyttänyt puheaikani loppuun ja haluaisinkin kiittää oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan jäseniä heidän kannatuksestaan, tätä valiokuntaa ja parlamentin sihteeristöä arvokkaasta avusta sekä komissiota sen jatkuvasta poliittisesta tuesta.

Tänään esitetty mietintö on välttämätön ja kiireellinen. Siksi luotan siihen, että äänestätte sen puolesta.

  Ortuondo Larrea (Verts/ALE), aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta, jonka esittelijä olen, kannatti ehdotusta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan tai ratifioimaan hallitusten välisen järjestön muodossa olevan, öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta vuonna 1992 tehtyyn yleissopimukseen liittyvän vuoden 2003 pöytäkirjan tai liittymään siihen.

Vuonna 2003 tehdyllä IOPC-pöytäkirjalla eri kansainvälisten sopimusten nojalla maksettavien kumulatiivisten korvausten enimmäismääräksi asetetaan 750 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, mikä nykyisen vaihtokurssin mukaan vastaa 930 miljoonaa euroa. Nämä varat saadaan meriteitse kuljetettavaa öljyä vastaanottavilta varustamoilta ja yrityksiltä, ja niistä maksetaan korvausta ympäristökatastrofien ja onnettomuuksien aiheuttamien öljyvuotojen uhreille.

Vuosi Prestige-aluksen onnettomuuden jälkeen on edelleen vaikeaa arvioida vahinkoja. Maailman luonnonsäätiön WWF:n uuden raportin mukaan vahinkoa on aiheutunut 3 000 kilometrille rannikkoa ja vahinkojen kustannukset ovat noin 5 000 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien vahinkojen korjaamiseksi tarvittaisiin vuoden 2003 IOPC-pöytäkirjan varat viisinkertaisesti. Siksi vaadimme edelleen, että nykyisten kansainvälisten rahastojen rinnalle perustetaan täydentävä eurooppalainen rahasto, etenkin kun otetaan huomioon öljykuljetusten valtava määrä vesillämme ja alueet, kuten Galiciassa sijaitseva niin kutsuttu kuolemanrannikko "Costa da Morte", jossa on sattunut eniten merionnettomuuksia vuosien aikana, sekä muut synkät onnettomuusalueet, kuten Calais'n salmi.

Haluamme myös ilmaista tyytymättömyytemme siihen, että pöytäkirjan allekirjoittamisen määräaikaa on määrä pidentää vuoden 2004 kesäkuun loppuun, kuten neuvosto ja jäsenvaltiot ovat sopineet, sen asemesta että säilytetään alkuperäinen määräaika, joka oli viime vuoden joulukuussa. Jos kuluvan vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana tapahtuu uusi onnettomuus, korvaukset kattaisivat vain noin 250 miljoonaa euroa, mikä on vähintäänkin huolestuttavaa.

Haluaisin onnitella jäsen Gil Roblesia hänen mietinnöstään, ja toivon, että komission ehdotus täydentävän eurooppalaisen rahaston perustamisesta etenee, sillä sitä tarvitaan.

  Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni sekä komission jäsen että esittelijä Gil-Robles ovat antaneet selkeän kuvan tämän ehdotuksen sisällöstä ja jäsen Ortuondo Larrea on antanut tietoa eri näkökohdista, eikä minun enää tarvitse toistaa jo sanottua.

Sovellamme nyt hyväksyntämenettelyä, mikä tarkoittaa sitä, että parlamentin on hyväksyttävä päätös, jotta siitä tulisi velvoittava, ja tässä tapauksessa parlamentti on toiminut nopeasti, sillä neuvoston kirje, jossa pyydetään parlamentin hyväksyntää, on päivätty 8. tammikuuta ja parlamentin on määrä antaa hyväksyntänsä huomenna 12. helmikuuta, kuukausi ja viisi päivää myöhemmin. Mielestäni oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta on toiminut esimerkillisesti tässä tapauksessa, sillä kun pyyntö esitettiin, olimme jo nimittäneet jäsen Gil-Roblesin lokakuussa, joten kun saimme neuvoston ehdotuksen, pystyimme hyväksymään sen nopeasti. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki kolmen toimielimen välisestä sopimuksesta avant la lettre – jo ennen kuin sopimuksesta puhuttiinkaan.

Sisällön osalta jäsen Ortuondo on korostanut riittämättömiä resursseja. Esimerkiksi Prestige-aluksen tapauksessa korvausmäärä on 5 000 miljoonaa euroa, joka on vain viidennes vahinkojen kattamiseen tarvittavasta summasta, ja siksi jäsen Ortuondo korosti tarvetta perustaa täydentävä eurooppalainen rahasto.

Haluaisin kuitenkin keskustella muista, oikeudellisista asioista. Ensinnäkin yhteisön oikeuden mukaan jäsenvaltioilla ei ole tällä alalla toimivaltaa vaan toimivalta on Euroopan unionilla. Sovittu kaava on järkevä: jäsenvaltiot allekirjoittavat tekstin yhteisön etujen mukaisesti.

Toivomme, että oikeusjärjestelmää voidaan muuttaa siten, että Euroopan yhteisöstä tehdään sopimuksen varsinainen jäsen, jotta vastaisuudessa vältetään tällaiset tilanteet, sillä sopimus sitoo tiettyjä jäsenvaltioita, kuten Itävaltaa ja Luxemburgia, vasta vuonna 2005. Sopimukseen liittyy myös eräs toinen merkillinen piirre: päätös ei sido Tanskaa, vaikka nimenomaan Tanska on yksi niistä jäsenvaltioista, jotka ovat hyvin alttiita tämäntyyppisille onnettomuuksille laajojen salmiensa vuoksi. Ovatkohan tanskalaiset tietoisia siitä, että he eivät saa korvausta tällaisten onnettomuuksien Tanskalle aiheuttamista vahingoista, jos maa jättäytyy sopimuksen ulkopuolelle?

Siksi katson, että komission olisi vauhditettava asiaa, vaikka se onkin toiminut niin nopeasti ja tehokkaasti kuin mahdollista. Jäsenvaltiot eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta yhteisön etujen nimissä, vaan Euroopan unioni on allekirjoittanut sopimuksen koko Euroopan unionin etujen nimissä: kansallisen suvereniteetin puolustaminen ei hyödytä Euroopan unionin kansalaisia. Siitä olemme huolissamme.

Voisimme oppia valtavasti tällaisesta sopimuksesta. Emme voi enää soveltaa vanhoja välineitä, jotka ovat peräisin aikakaudelta, jolloin jäsenvaltiot puolustivat kansallisia etujaan, sillä kyse on kollektiivisista eduista, kuten ympäristönsuojelusta kaikkialla Euroopan unionissa.

  Van Dam (EDD). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vuoden 2001 puolivälissä keskustelimme Esclopén mietinnöstä, joka koski merialueilla tapahtuvien öljyonnettomuuksien aiheuttamien vahinkojen korvausten enimmäismäärän nostamista. Neuvoston yhteinen kanta onkin pahasti myöhässä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö on kuitenkin päättänyt nostaa korvausten enimmäismäärää 750 miljoonaan erityisnosto-oikeutta ja asettanut siten enimmäismäärän käytännössä 1 miljardiin euroon. Tällä vastattiin siten parlamentin Esclopén mietinnössä esittämään pyyntöön. Haluammekin onnitella tästä päätöksestä niitä jäsenvaltioita, jotka ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n jäseniä. Päätöksellä otetaan huomioon todelliset tarpeet ja taataan asianmukaiset taloudelliset järjestelyt öljyonnettomuuden varalta. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että vahinkojen ehkäiseminen on niiden korjaamista suotavampaa. Toivon, että tämän vastuusäädöksen laatimisella edistetään asiaa. Kannatankin sydämellisesti entisen puhemiehemme mietintöä.

  Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsenelle de Palaciolle, että tänään tarkasteltavalla IOPC-pöytäkirjalla, jolla nostetaan öljyvuotojen uhreille maksettavien korvausten enimmäismäärää, ei ole mitään tekemistä Prestige-aluksen kanssa.

Olisi itse asiassa naurettavaa kertoa tämän katastrofin uhreille, että koska me Euroopan unionissa emme hoitaneet velvollisuuttamme, heille korvataan vain 15 prosenttia heidän kärsimistään vahingoista, sillä rahastosta voidaan maksaa vain 170 miljoonaa euroa tätä tarkoitusta varten, eikä tänään käsittelemäämme lisäystä valitettavasti sovelleta takautuvasti.

Erika-aluksen onnettomuuden jälkeen (marraskuussa 1999) kävi selväksi, että korvausjärjestelmä oli riittämätön kattamaan tällaiset onnettomuustapaukset niin kansainvälisellä kuin Euroopan tasollakin, sillä tällaisia mekanismeja ei ole saatavana.

Jo kauan ennen kuin Prestige-alus upposi, IMO päätti lisätä IOPC-rahastosta uhreille maksettavien korvausten määrää 600 miljoonaan euroon, ja vuonna 2000 komission jäsen ehdotti täydentävän eurooppalaisen rahaston, Euroopan vesillä tapahtuvien öljyvahinkojen korvausrahaston (COPE), perustamista. Rahaston enimmäismäärä olisi miljardi euroa. Euroopan parlamentti kannatti ehdotusta, mutta neuvosto hylkäsi ehdotuksen, sillä se halusi neuvotella asiasta IMO:ssa.

Vaikka IMO lopulta perustikin uuden rahaston, ja asetti sen enimmäismäärän lähelle maagista miljardin euron rajaa, tällä summalla ei voida turvata täyden korvauksen nopeaa maksamista öljyvuotojen uhreille kahdesta eri syystä. Jäsen Ortuondo Larrea mainitsi näistä ensimmäisen: yli vuosi onnettomuuden jälkeen emme ole edelleenkään pystyneet arvioimaan vaikutusten täyttä laajuutta, eikä yksistään siitä syystä, että tämä ainakin 15 000 tonnia painava alus makaa edelleen 3 000 metrin syvyydessä Atlantin valtameressä, vaan myös siksi, että öljyä kulkeutuu edelleen rannikoillemme. Toinen syy on se, että yhä useampien riippumattomien selvitysten mukaan vahinkojen suuruus on vähintään 5 miljardia euroa.

Korvausten enimmäismäärillä ei voida taata suurten öljyvuotojen mahdollisten uhrien riittävää suojelua. Se voidaan saavuttaa vain rajoittamattomalla vastuulla, joka kattaa myös kollektiiviset vahingot. Enimmäismäärän soveltaminen vahinkoihin ei ole järkevää, ja mikä tärkeintä, sillä annetaan väärä viesti mahdollisille saastuttajille.

Koska vain suvereenit valtiot voivat olla pöytäkirjan sopimuspuolia, kuten täällä on todettu, komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot allekirjoittaisivat tai ratifioisivat sen, taikka kuten jäsen Gil-Robles Gil-Delgado, jota onnittelen hänen työstään esittelijänä, ilmaisee asian, että jäsenvaltiot allekirjoittaisivat tai ratifioisivat pöytäkirjan mahdollisimman pian ja mahdollisuuksien mukaan jo vuoden 2004 heinäkuuhun mennessä. Hyvä jäsen Gil-Robles Gil-Delgado, ehkä meidän on rukoiltava polvillamme, sillä toukokuun jälkeen vain kaksi jäsenvaltiota on ratifioinut sen. Pöytäkirjan voimaantulo edellyttää kuitenkin, että vähintään kahdeksan jäsenvaltiota ratifioi pöytäkirjan.

Katson myös, että on välttämätöntä kehittää sopimusta siten, että laajennetaan vastuupiiriä, jonka olisi katettava kuljetusketjun kaikki toimijat, kuten jo totesimme useaan otteeseen.

  Koukiadis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, valiokunnan jäsenet kannattivat yksimielisesti jäsen Roblesin suositusta, ja siksi kannustammekin häntä etenemään.

Kahden kansainvälisen yleissopimuksen mukainen vastuujärjestelmä on monitahoinen järjestelmä. Subjektiivisen vastuun ohella, joka ei toimi käytännössä, sovelletaan aluksen omistajan objektiivista vastuuta, joka on rajoitettu 72 miljoonaan euroon. Mikäli aluksen omistaja ei kykene maksamaan korvausta tai jos edellä mainittu summa ylittyy, voidaan turvautua täydentävään rahastoon, jota on kasvatettu 92 miljoonasta eurosta 250 miljoonaan euroon. Erika- ja Prestige-alusten onnettomuuksien aiheuttamat mittavat vahingot osoittivat nykyisten korvausten riittämättömyyden.

Komission ehdotuksen mukaisesti joulukuussa 2000 ryhdyttiin toimiin Euroopan vesillä tapahtuneiden vahinkojen korvaamiseksi eurooppalaisesta täydentävästä rahastosta. Kyse olisi täydentävästä vastuujärjestelmästä, sillä korvausvelvollisuuteen voidaan vedota vain, jos muut rahastot eivät maksa korvausta. Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen, mutta neuvosto hylkäsi sen myöhemmin.

Kuten tiedämme, kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskeva pöytäkirja hyväksyttiin onneksi toukokuussa 2003, ja siitä maksettavan korvauksen ylärajaksi vahvistettiin miljardi euroa. Myös tämä on täydentävä rahasto. Koska yhteisötasolla ei ole vahvistettu sääntöjä öljyvuodoista aiheutuvista vahingoista maksettavien korvausten sääntelemiseksi, meidän kaikkien on suhtauduttava erityisen myönteisesti neuvoston päätökseen pöytäkirjaan liittymisestä. Siksi Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä varauksitta käyttäen oikeusperustana perustamissopimuksen 200 artiklan 3 kohtaa. On syytä panna merkille, että lisärahastopöytäkirjalla säänneltyihin kysymyksiin sovelletaan yksinomaista toimivaltaa.

Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden tunnustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 44/2001 ei ole kuitenkaan rikottu, sillä pöytäkirja perustuu vuoden 1992 yleissopimuksen mukaiseen voimassa olevaan järjestelmään. Tekstissä selvennetään, ettei Euroopan unioni itse liity pöytäkirjaan, vaan se valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan pöytäkirjan. Esittelijä korostaa perustellusti sitä, että tämä on tehtävä mahdollisimman nopeasti, jopa ennen kuluvan vuoden kesäkuuta. Toivomme, että tulevissa neuvotteluissa yhteisölle annetaan mahdollisuus tulla pöytäkirjan sopimuspuoleksi. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

  De Palacio, komission varapuheenjohtaja. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin muistuttaa teitä siitä, että komissio on kehottanut jäsenvaltioita ratifioimaan pöytäkirjan mahdollisimman pian. On valitettavaa, etteivät ne ole sitä vielä tehneet.

Olen täysin samaa mieltä jäsen Medinan kanssa siitä, että komission olisi oltava vastuussa Kansainväliselle merenkulkujärjestölle, ainakin kysymyksissä, joissa olemme käyttäneet yhteisön toimivaltaa. Kuten kaikki hyvin tiedätte, ongelmana on se, ettemme ole voineet liittyä järjestöön muun muassa siitä syystä, että toimivalta on kuulunut neuvostolle jo jonkin aikaa. Esitin asiaa koskevan ehdotuksen lähes kaksi vuotta sitten, mutta tänä aikana eri puheenjohtajavaltiot ovat valitettavasti olleet hyvin kiireisiä muissa asioissa. Vaikka tämä onkin totta, mielestäni niiden olisi pitänyt kiinnittää asiaan huomiota, mitä ne eivät ole tehneet.

Tiivistäen totean, että neuvosto ei ole ajanut kovinkaan innokkaasti yhteisön osallistumista Kansainväliseen merenkulkujärjestöön.

Samaa voidaan sanoa myös erään toisen järjestön, nimittäin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön osalta, mutta yhdyn täysin siihen, että tämä on oikea lähestymistapa, etenkin kun tässä tapauksessa toimivaltaa on käytetty neljän viime vuoden aikana, toisin kuin aiemmin. Yhteisö on kasvattanut toimivaltaansa, ja siksi sen olisi voitava puolustaa sitä kansainvälisellä tasolla.

Jäsen Miguélezille totean, että kuten hän hyvin tietää, olen tehnyt rikosoikeudellista vastuuta koskevan ehdotuksen muun muassa siitä syystä, että ongelmana on usein tahallinen laiminlyönti. En tarkoita tällä ainoastaan Prestige- ja Erika-alusten kaltaisia tapauksia, joissa tuomarien tehtävänä on päättää, onko laiminlyönti tahallinen vai ei, vaan myös tapauksia, joissa pilssit ja tankit pestään törkeästi aavalla merellä, sillä 90 prosenttia rannikoillamme tapahtuvista öljyvuodoista johtuu tällaisista tapauksista. Vaikka tällaiset vuodot ovat laimeampia ja tapahtuvat pitkällä aikavälillä ja laajalla alueella, eivätkä ne ole siten yhtä voimakkaita, niillä on ehdottomasti vahingollisia ja tuhoisia vaikutuksia. Kuten tiedätte, olen ehdottanut, että tätä ongelmaa tarkasteltaisiin.

Aiemmin joku, luullakseni jäsen Ortuondo Larrea, puhui Euroopan meriturvallisuusvirastosta ja pilssien ja tankkien tyhjentämistä ja tällaisten toimenpiteiden torjumista koskevien seurantajärjestelmien sertifioimisesta. Kuten tiedätte, mielestäni meidän on toimittava kaikilla rintamilla. Euroopan meriturvallisuusviraston on ryhdyttävä toimiin, satamaviranomaisten on toteutettava seurantatoimia, emmekä saa unohtaa nyt hyväksyttyjä välineitä, satamavälineitä, joiden avulla alukset voivat purkaa lastit, puhdistaa pilssit ja käsitellä muut jätevedet. Tämä kaikki olisi toteutettava – mitä emme suinkaan unohda – käyttämällä uusinta tekniikkaa aina satelliittikuvauksesta erilaisiin saatavilla oleviin järjestelmiin ja menetelmiin, joilla valvotaan asennettuja järjestelmiä aluksissa ja poistumiskohdissa, jotta voidaan seurata, milloin ne poistuvat paikalta ja onko puhdistus suoritettu.

Mielestäni meidän on toimittava kaikilla rintamilla, sillä emme voi hyväksyä merten saastumista. Meri ei ole yksistään eurooppalaisten omaisuutta vaan se kuuluu koko ihmiskunnalle, ja velvollisuutemme on säilyttää se tuleville sukupolville.

Kiitos teille arvoisa puhemies ja hyvät parlamentin jäsenet ja erityinen kiitos jäsen Gil Roblesille siitä, miten ripeästi hän on laatinut tämän mietinnön.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

(Istunto päättyi klo 23.05.)⁽¹⁾

(1) Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja.