Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Puheenvuorot
Keskiviikko 1. joulukuuta 2004 - Bryssel EUVL-painos

12. EU:n ja Venäjän huippukokous
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat EU:n ja Venäjän huippukokouksesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Nicolaï, neuvosto. (NL) Arvoisa puhemies, kauniiden sanojenne jälkeen haluaisin todeta puheenvuoroni aluksi, että parlamentin aiemman aikataulun vuoksi minulla on valitettavasti sitoumus, jonka takia joudun lähtemään viimeistään klo 19. Mikäli sallitte, poistun siis heti kun olen pitänyt puheenvuoroni.

 
  
  

(EN) Totean aluksi olevani täysin samaa mieltä jäsen Cohn-Benditin kanssa siitä, että EU:n ja Venäjän huippukokous oli paljon muutakin kuin keskustelu Ukrainasta. Se oli tilaisuus syventää suhteitamme entisestään monilla aloilla, ja niinpä olenkin tyytyväinen, että tämä keskustelu EU:sta ja Venäjästä käydään tänään. Toivottavasti annatte minulle anteeksi, etten voi jäädä kuuntelemaan koko keskustelua.

EU ja Venäjä ovat lähentyneet toisiaan useammalla tavalla. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen laajentumispöytäkirjan ratifioinnin ja sen myötä, että Venäjä ratifioi Kioton sopimuksen, Venäjä on korostanut pitävänsä strategista kumppanuutta Euroopan unionin kanssa tärkeänä. Tämä strateginen kumppanuus on tärkeä myös meille. Yhdessä voimme molempia koskevien hankalien kysymysten lisäksi puuttua myös merkittäviin kansainvälisiin kysymyksiin, kuten ympäristöön ja terrorismin torjuntaan.

Neljä yhteistä aluetta ovat olennainen osa strategista kumppanuuttamme, ja ne osoittavat, että haluamme olla muutakin kuin lähinaapureita. Haluamme olla hyviä naapureita. Olemme viimeisen puolen vuoden aikana edistyneet huomattavasti; olemme enemmän tai vähemmän saaneet päätökseen neuvottelut kahdella neljästä alueesta, nimittäin taloudellisella sekä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuuriasioiden alueella.

Toivottavasti Moskovassa toukokuussa 2005 pidettävässä seuraavassa huippukokouksessa päästään sopimukseen kaikista neljästä alueesta. EU:ssa katsomme, että nämä neljä aluetta ovat yhteydessä toisiinsa. EU haluaa nostaa EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön uudelle tasolle, mutta niin on tehtävä kautta linjan. Ei voida valikoida vain tiettyjä aloja. Lisäksi aiomme todella tehdä tämän – enkä ole sivuuttanut tärkeitä periaatteita ja tavoitteita nopean sovitteluratkaisun takia. On huomattava, että samalla kun neuvotteluja jatketaan tältä pohjalta, pyrimme mahdollisuuksien mukaan tehostamaan EU:n ja Venäjän välisiä suhteita omia periaatteitamme noudattaen.

On joitakin hyvin tärkeitä kysymyksiä, kuten Kioton pöytäkirja, joissa meidän on edettävä ja joissa emme voi jäädä odottamaan lopullista ratkaisua tältä pohjalta. Sekä Venäjä että EU ovat samaa mieltä siitä, että liittyminen Maailman kauppajärjestöön (WTO) on Venäjän kannalta tärkeää. EU on tarjonnut muiden kumppanivaltioiden kanssa apuaan WTO-neuvotteluissa, mutta olemme pitäneet kiinni siitä, että Venäjän on otettava WTO:n säännöt vakavasti. Venäjän olisi näin ollen lisättävä ulkomaisten sijoittajien luottamusta. Venäjän olisi myös oltava halukas ratkaisemaan taloudellisia kiistoja. Tässä yhteydessä EU palautti huippukokouksessa mieleen edelleen ratkaisematta olevan Siperian ylilentomaksujen kysymyksen.

Yhteisellä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on vielä jonkin verran tehtävää. Tärkein kysymys ovat EU:n toivomat takaisinottosopimukset, jotka liittyvät Venäjän haluun helpottaa viisuminsaantia samoin kuin viisumivapauden pitkän aikavälin tavoitteeseen. EU:n mielestä takaisinottosopimus on tämän yhteisen alueen olennainen osatekijä, emmekä suostu sovitteluratkaisuun vain saadaksemme tuloksia. Haluamme hyvän lopputuloksen – joka on kansalaistemme etujen mukainen.

Pidämme ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista äärimmäisen tärkeänä, ja niinpä se kuuluu myös olennaisesti tähän alueeseen. Huippukokouksessa otimme venäläisten kumppaniemme kanssa esille Tšetšenian ja Pohjois-Kaukasuksen kysymykset samoin kuin tiedotusvälineiden aseman. Valitettavasti emme edistyneet merkittävästi, sillä olemme asioista edelleen eri mieltä. Toivon kuitenkin, että jatkamme tiivistä vuoropuhelua ihmisoikeuskysymyksistä.

Tämä keskustelu on kahdensuuntainen, eikä meillä näin ollen ollut mitään sitä vastaan, että Venäjä otti esille venäjänkielisten vähemmistöjen aseman Baltian maissa. Nähdäkseni annoimme venäläisille selkeän ja tyhjentävän vastauksen näihin kysymyksiin.

EU kysyi Venäjältä, oliko sillä jotakin huomautettavaa yhteisen naapuruuden käsitteestä, jota me pidämme tärkeänä yhteisen ulkoisen turvallisuuden alueen kannalta. Tästä asiasta olemme valitettavasti eri mieltä, kuten Ukrainan kanssa on nähty, mutta jatkamme pyrkimyksiä Venäjä vakuuttamiseksi siitä, että yhteistyö vakaan, demokraattisen ja vapaan yhteisen naapurialueen luomiseksi on paitsi EU:n myös Venäjän etujen mukaista ja kaikki hyötyvät siitä. Meidän pitäisi pyrkiä pääsemään sopuun eikä vain arvostella toisiamme.

Tutkimuksen ja koulutuksen yhteisellä alueella, joka käsittää myös kulttuuriasiat, päästiin periaatteessa sopimukseen eurooppalaisen koulutusinstituutin perustamisesta Moskovaan. Venäjän kansalaisten on sen ansiosta mahdollista ymmärtää Euroopan unionia paremmin. EU arvosti lisäksi Venäjän tukea ITER-hankkeelle.

Terrorismin torjunnan osalta terrorismin torjunnan koordinaattorimme Gijs de Vriesin vierailun aikana presidentti Putin totesi, että Venäjän vastaava koordinaattori arvostaa suuresti de Vriesiä. Kyseinen koordinaattori vierailee pian Brysselissä. Moskovassa oltiin hyvin kiinnostuneita EU:n toimintatapojen kehittämisestä, kuten asiakirjojen turvallisuudesta. Venäjä haluaa myös vaihtaa tietoja muun muassa Europolin ja Eurojustin kanssa. EU on periaatteessa valmis tähän, mutta Moskovan on ensin ratifioitava Euroopan neuvoston tietosuojasopimus. Presidentti Putin sitoutui tekemään niin, ja toivon, että tämä sitoumus johtaa pian tuloksiin.

Ulkosuhteita koskevissa keskusteluissa keskityttiin pääasiassa alueeseen, jota EU pitää yhteisenä naapurialueenamme, eli etenkin Ukrainaan, Valko-Venäjään ja Moldovaan. Teille ei liene yllätys, jos kerron, että Ukrainasta keskusteltiin kauan, intensiivisesti ja hyvin suorapuheisesti. Tämä keskustelu vei koko työlounaan. Pääsimme sopimukseen monista tärkeistä kysymyksistä. Tämänhetkinen tilanne olisi ratkaistava rauhanomaisesti ja ilman väkivaltaa. Toiseksi Ukrainan lainsäädäntöä olisi noudatettava. Kolmanneksi meidän pitäisi estää sen kuilun syveneminen, joka jakaa Ukrainan kansalaisia. Riippumatta siitä, kenestä tulee presidentti, hänen olisi oltava koko Ukrainan kansan presidentti ja Ukrainan alueen yhtenäisyyttä olisi kunnioitettava.

Mainitsin jo, että pääministeri Balkenende soitti tänään iltapäivällä presidentti Putinille, joten tästä aiheesta ei liene tarpeellista puhua sen enempää.

Ukrainan ohella keskustelimme lukuisista muista kansainvälisistä kysymyksistä. Koska aikaa on rajoitetusti ja EU:n ja Venäjän näkemykset esimerkiksi Iranista ja Länsi-Balkanista ovat pitkälti yhtenevät, en puutu nyt yksityiskohtiin.

EU:n ja Venäjän suhteilla on strateginen merkitys. Venäjä tarvitsee EU:ta, aivan kuten EU tarvitsee Venäjää. Alankomaiden puheenjohtajakaudella olemme tiivistäneet suhteitamme ja tuoneet neljää yhteistä aluetta huomattavasti lähemmäs toisiaan. EU on lisäksi onnistunut esiintymään yksimielisesti viime kuun aikana; niin ei suinkaan aina ole ollut asianlaita EU:n ja Venäjän suhteiden kaltaisessa tärkeässä asiakysymyksessä.

Tätä voidaan mielestäni pitää edistyksenä. EU:lla ja Venäjällä on ollut ja on erimielisyytensä, mutta se on vain luonnollista. Venäjän on totuttava siihen, että meistä on monessa suhteessa tullut entistä läheisempiä naapureita, joiden intressit eivät aina ole yhtenevät. Pystymme kuitenkin keskustelemaan näistä asioista vapaasti ja hyvin suorapuheisesti, mikä on strategisessa kumppanuudessa tärkeää.

Toivottavasti seuraava puheenjohtajavaltio voi ilmoittaa teille, että olemme päässeet täyteen sopuun neljästä yhteisestä alueesta, jotka muodostavat tämän kumppanuuden perustan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Arvoisa neuvoston edustaja Nicolaï, kiitoksia sekä julkilausumastanne että ajastanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Ferrero-Waldner, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa neuvoston edustaja Nicolaï, vaikka paljon on toki jo sanottu, haluaisin aluksi korostaa jälleen kerran, että EU:n laajentumisen myötä Venäjästä on tullut paljon tärkeämpi kumppani meille, sillä se on nyt Euroopan unionin suuri naapuri, ja haluamme sen olevan strateginen kumppani. Meidän on voitava keskustella Venäjän kanssa kaikista kysymyksistä – asioista, joissa haluamme edistyä, mutta myös kansainvälisistä asioista, joista saatamme toisinaan olla eri mieltä. Viimeisessä 25. marraskuuta pidetyssä huippukokouksessa kävi ilmi, että voimme keskustella erittäin hyvässä, liikemiesmäisessä hengessä, ja keskustelut olivat lisäksi hyvin yksityiskohtaisia.

Neuvoston edustaja Nicolaï mainitsi jo, että haluamme tietenkin käsitellä neljää laajaa aluetta yhdessä, kokonaisuutena. Tämä kokonaisuus oli neuvottelujemme keskipisteessä. Kuten hän myös aivan oikein totesi, keskustelimme lisäksi kansainvälisistä asioista, joiden yhteydessä Ukraina vei suuren osan ajasta.

Komission mielestä oli erityisen tärkeää säilyttää tämä neljää aluetta koskeva paketti laadultaan samanlaisena ja koskemattomana. Emme halunneet, että kustakin yksittäisestä osasta neuvotellaan erikseen. Olimme sopineet tästä, ja tämä on kehys tulevaisuudessakin. Haluan osoittaa kiitokseni neuvoston puheenjohtajavaltiolle, mutta totean, että komissiolla oli myös keskeinen asema siinä, että pystyimme pitämään kiinni tästä kannasta. Olen varma, että tiiviiden lisäneuvottelujen avulla pääsemme toukokuussa yhteisymmärrykseen koko tästä paketista.

Paketin sisällöstä on jo puhuttu. Yhteisellä talousalueella on luotava edellytykset taloussuhteiden vahvistamiselle. Tämä tarkoittaa, että kauppaa ja investointeja on edistettävä, olemassa olevat esteet poistettava ja oikeudellisten ja hallinnollisten säännösten on ennen kaikkea oltava yhdenmukaiset tai ne on yhdenmukaistettava. Olemme myös päättäneet – ja pidän tätä tärkeänä – aloittaa Euroopan unionin ja Venäjän välisen vuoropuhelun energiasta ja ennen kaikkea käyttää menestyksellistä yhteistyötä tällä alalla veturina muille aloille.

Otimme myös esiin sellaisia kysymyksiä kuin sijoitusilmapiirin Venäjällä ja sen yhteydessä Jukosin tilanteen. Painotimme ennen kaikkea sitä, että tarvitaan avoimuutta, vakautta ja ennustettavuutta. Kuten neuvoston edustaja Nicolaï mainitsi, päätimme myös, että yhteinen talousalue koskee erityisesti ympäristökysymyksiä. Tällä tavoin voimme omaksua yhteisen lähestymistavan ympäristöpolitiikan haasteisiin ja olemme luonnollisesti tyytyväisiä siihen, että Venäjä ratifioi Kioton pöytäkirjan. Sen ansiosta voimme lisätä kahdenvälistä yhteistyötämme mutta ennen kaikkea yhteistyötä ilmastonsuojelun kansainvälisillä foorumeilla.

Toisella alueella, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, päätimme jatkaa tiiviitä keskustelujamme, joiden aikana on otettava tasapuolisesti huomioon yhtäältä turvallisuuteen ja toisaalta vapauteen ja oikeuteen liittyvä näkökohdat. Meille on tärkeää vakiinnuttaa juuri tällä alalla sellaiset perustavanlaatuiset kysymykset kuin perusoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltion periaate ja ihmisoikeudet. Sovimme, että matkustamisen helpottamista sekä turvapaikka- ja palautuskysymyksiä käsitellään juuri tällä alueella. Lisäksi tällä alueella jatketaan terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja ihmiskaupan kysymysten käsittelyä. Ehdotimme myös yhteistyömme lisäämistä huumausaineiden torjunnan alalla esimerkiksi Afganistanin kaltaisten unionin ulkopuolisten maiden tai YK:n kanssa, jolla on tässä suhteessa merkittävä asema.

Tšetšenian osalta tarjosimme Venäjälle apuamme maan jälleenrakentamisessa heti, kun turvallisuustilanne antaa myöten. Ulkoisen turvallisuuden alueella meidän pitäisi tämän ansiosta voida tehdä todellista yhteistyötä kaikissa yhteisen naapurialueemme selkkauksia koskevissa asioissa, jotta voimme yhdessä pitää huolta alueen vakaudesta ja turvallisuudesta. Tuli toki selväksi, että meidän on vielä saatava Venäjä vakuuttuneeksi siitä, että yhteistyö yhteisen turvallisuuden kysymyksissä on kummankin etujen mukaista; keskustelimme myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä, terrorismin torjunnasta ja väestönsuojelusta osana tiiviimpää yhteistyötä. Haluamme myös lisätä yhteistyötä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin alalla. Tälläkin alalla tavoitteenamme on edistää yhteiskuntiemme välisiä yhteyksiä ja ennen kaikkea edistää edelleen innovointia.

Keskustelimme tietenkin joistakin yksittäisistä kysymyksistä, joista haluaisin kiinnittää huomiota erityisesti kolmeen. Ensinnäkin päätimme komission ehdotuksesta perustaa uuden foorumin, jolla toivomme voitavan keskustella kaikista alueelliseen yhteistyöhön liittyvistä kysymyksistä. Haluamme lisäksi perustaa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen alaisuuteen uuden alakomitean, jossa voimme myös keskustella Kaliningradiin liittyvistä asioista. Mielestämme on tärkeää keskustella kauttakulun lisäksi myös ennen kaikkea taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvistä asioista.

Toiseksi päätimme järjestää säännöllisesti neuvotteluja ihmisoikeuskysymyksistä, myös vähemmistöjen ja perusoikeuksien kysymyksistä, jotka neuvoston edustaja Nicolaï jo mainitsikin.

Kolmanneksi pääsimme sopimukseen Moskovaan perustettavasta eurooppalaisesta koulutusinstituutista.

Te kaikki tietänette, että Ukrainan tilanne oli työlounaan ensisijainen keskusteluaihe, ja viittasimme hyvin selvästi aiemmin muotoilemaamme kantaan. Voin kertoa, että olimme yhtä mieltä siitä, että tilanne on ratkaistavissa vain rauhanomaisin keinoin ja Ukrainan perustuslakia noudattaen. Totesimme, että Ukrainan kansalla on oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan ja maansa tulevaisuudesta.

Kaikista tätä asiaa koskevista erimielisyyksistä huolimatta emme saa unohtaa, kuinka paljon yhteistä meillä on Venäjän, tämän valtavan maan ja kumppanivaltion kanssa, ja meidän on sen takia tehtävä kaikkemme voittaaksemme erimielisyydet, edistyäksemme ja löytääksemme yhteisiä ratkaisuja.

 
  
MPphoto
 
 

  Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE), ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin ensiksi toivottaa komission jäsenelle Benita Ferrerolle kaikkea hyvää merkittävien velvollisuuksien hoidossa. Hän puhuu tänään ensimmäistä kertaa Brysselin täysistunnossa, vaikka tiedänkin tämän iltapäivän keskustelun olevan hänelle toinen. Tosiasia on, että aloititte tehtävässänne kansainvälisten asioiden kannalta hyvin arkaluonteisella hetkellä. Osallistuitte Irakia koskevaan kansainväliseen konferenssiin ja tapasitte kaikessa hiljaisuudessa kvartetin keskustellaksenne Lähi-idän rauhanprosessia koskevan toimintasuunnitelman käynnistämisestä uudelleen Jasser Arafatin kuoleman jälkeen. Jouduitte osallistumaan tähän Euroopan unionin ja Venäjän huippukokoukseen, ja lisäksi meillä on Ukrainan poliittinen kriisi. Arvoisa komission jäsen, teillä on yllin kyllin tehtävää lähipäiviksi.

Unioni on ilmiselvästi saanut laajentumisen myötä uusia naapureita. Mainitsitte pohjoisen uudet naapurit, Venäjän, Valko-Venäjän ja Moldovan, ja pitää paikkansa, että meitä yhdistää parhaillaan Venäjään assosiaatiosopimus, joka nojaa periaatteisiin ja arvoihin, joihin Euroopan unioni on sitoutunut perustavalla tavalla. Arvoisa komission jäsen, tässä tapauksessa nämä periaatteet ja arvot eivät ole mielestäni sopusoinnussa niiden huomautusten kanssa, joita Venäjän viranomaiset ovat esittäneet Euroopan unionin kannasta Ukrainan kysymyksessä todeten, että EU:n kanta saattaa johtaa verenvuodatukseen kyseisessä maassa. Huomautan, että Presidentti Putin on oikaissut tämän ja hyväksynyt tilanteen tavattuaan Saksan liittokanslerin ja keskusteltuaan hänen kanssaan.

Arvoisa komission jäsen, kuten tiedätte, tämä parlamentti on sitoutunut täysimääräisesti ja ehdottomasti ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; ne eivät koske vain yhtä maata, aluetta tai maanosaa vaan ovat aidosti yleismaailmallisia luonteeltaan. Suhteissamme Venäjään emme voi korostaa hyviä puolia ja sivuuttaa huonoja. Kioton pöytäkirjan ratifioiminen on ehdottomasti yksi hyvistä puolista, ja huonoja puolia ovat, kuten mainitsitte, Tšetšenian ihmisoikeusrikkomukset ja esimerkiksi Jukosin tapaus.

Arvoisa komission jäsen, nähdäkseni on tärkeää, että komissio noudattaa selvästi määriteltyä ystävällisten suhteiden politiikkaa, joka kuitenkin perustuu meidän arvoihimme. Tätä varten meidän on myös seurattava tarkasti Venäjän viranomaisten viimeisimpiä toimia, jotka liittyvät aina hankalaan turvallisuuden ja vapauden tasapainoon ja jotka toteutettiin hajautetusti Pohjois-Ossetian iskujen jälkeen. Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämän vuoksi on hyvin tärkeää vahvistaa näitä suhteita. Venäjä on erittäin merkittävässä asemassa uusien naapurien vakauden suhteen, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa Balkanin maissa ja myös Keski-Aasiassa, sillä on ydinaseita ja se osallistuu kanssamme kvartettiin. Tämän vuoksi meidän on kehitettävä strateginen yhteys ja yhteistyö, ei suinkaan hinnalla millä hyvänsä, vaan Euroopan unionin arvossa pitämien arvojen ja periaatteiden pohjalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Swoboda (PSE), ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, puheenvuoronne lopuksi mainitsitte, että on laajennettava ja kehitettävä hyviä naapuri- ja yhteistyösuhteita Venäjän kanssa. Haluaisin ilmaista täyden tukeni tälle ja kaikille muillekin mainitsemillenne seikoille.

Se, ettei meillä vielä ole tällaisia suhteita, johtuu kenties siitä, ettei Venäjän ja Euroopan unionin välinen luottamus ole vielä aivan niin hyvä kuin sen pitäisi. Tämä puolestaan johtuu siitä, että Venäjä kokee olevansa suorastaan laajentuvan unionin saartamana ja on nyt Ukrainan ja Etelä-Kaukasuksen tapahtumien vuoksi huolissaan omasta olemassaolostaan ja vaikutuspiiristään. En sano tätä puolustellakseni Venäjän kantaa, mutta sitä on tarkasteltava myös psykologisesta näkökulmasta.

Euroopan unionin on selitettävä Venäjälle, että sen naapurimaissa vallitseva demokratia yhdistettynä oikeusvaltion periaatteeseen johtaa lopulta vakaisiin talousoloihin myös Venäjällä – ja olenkin kiitollinen siitä, mitä te neuvoston puheenjohtajan kanssa totesitte tästä.

Tämän vuoksi oli oleellista, ettei Ukrainan tapauksessa puhuttu Venäjän ehdokkaasta ja EU:n ehdokkaasta vaan siitä, että ehdokkaina voivat olla vain Ukrainan kansalaisten presidenttiehdokkaikseen valitsemat henkilöt. Kuten tänään on jo muutamaan otteeseen todettu, tässä on kyse siitä, että Ukrainan edut asetetaan etusijalle.

Energiaa koskevan vuoropuhelun osalta on tärkeää, että myös venäläiset osapuolet ymmärtävät psykologiselta kannalta meidän tilannettamme. Tosiasia on, että voimme kiinnostua tosissamme Venäjän energiavarannoista vasta, kun voimme olla varmoja, ettei tätä energiaa koskaan käytetä poliittisena aseena tai energiatoimituksia katkaista poliittisista syistä, toisin sanoen vasta sitten, kun Venäjällä vallitsee avoin sijoitusilmapiiri. Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö energia-alalla tehostuu sen jälkeen huomattavasti, kuten juuri korostin.

Terrorismin torjunnassa meillä on toki yhteisiä intressejä, mutta keinomme poikkeavat toisistaan – vaikka en kielläkään, että asevoimat tai poliisi on valjastettava apuun. Kuten olemme aina korostaneet Tšetšenian kysymyksessä, on kuitenkin tärkeää torjua myös terrorismin syitä, ja usein nämä syyt ovat köyhyys ja heikko talouskehitys.

Ihmisoikeuksien kysymyksessä kannatan täysin vuoropuhelua. Meillä ei ole mitään salattavaa. Meillä ei ole myöskään mitään salattavaa sen suhteen, miten venäjänkielisiä vähemmistöjä kohdellaan Euroopan unionissa ja mikä niiden tilanne on, sillä olemme tehneet paljon niiden hyväksi ja teemme toivon mukaan jatkossakin. Venäjän on kuitenkin oltava valmis osallistumaan tähän vuoropuheluun.

Lopuksi on ilmoitettava vielä yksi merkittävä asia. Osallistuessani hiljattain Berliinissä käytyihin keskusteluihin venäläisten toimittajien kanssa minulta kysyttiin, miksi Venäjän on puolusteltava itseään Euroopan unionille. Venäjän ei todellakaan tarvitse puolustella itseään Euroopan unionille! Venäjän on puolusteltava itseään omille kansalaisilleen ja Euroopan unionin tavoin koko maailmalle. Olemme kaikki sitoutuneet demokratian ja oikeusvaltion periaatteen tavoitteisiin. Sitten kun Venäjä tuntee olevansa aivan yhtä sitoutunut niihin kuin Euroopan unioni, sen tilanne kohenee. Meidän on näin ollen tärkeää luoda keskinäiset suhteet myös Venäjän eikä pelkästään Euroopan unionin edun nimissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Malmström (ALDE), ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suhteet Venäjään ovat erittäin tärkeät EU:lle. Venäjä on naapurimme ja voi kokonsa, historiansa ja sijaintinsa tähden olla hyvin merkittävässä asemassa ja toimia rakentavana kumppanina Euroopan mantereella. Meillä on paljon yhteisiä intressejä ja ongelmia, jotka on ratkaistava yhdessä, ja ryhmämme tukee kumppanuutta Venäjän kanssa ja haluaa sitä vahvistettavan, syvennettävän ja kehitettävän.

On kuitenkin todettava, että Venäjän-strategia ei ole toistaiseksi ollut mikään suuri menestys. Tuntuu pikemminkin siltä kuin polkisimme vettä pääsemättä eteenpäin. Venäjä ei ole halukas ymmärtämään, että yhteistyö perustuu antamiseen ja ottamiseen ja että EU:n politiikka perustuu tiettyihin arvoihin, jotka eivät ole neuvoteltavissa ja joita on pidettävä punaisena lankana, joka läpäisee kaiken toimintamme.

Venäjän viimeaikaisten tapahtumien jälkeen on syytä tuntea levottomuutta. Tarkoitan vallan keskittymistä Kremliin, tiedotusvälineiden tilannetta – lehdistönvapaus on periaatteessa historiaa – ja kyvyttömyyttä päästä poliittiseen ratkaisuun Tšetšeniassa. Tarkoitan myös aivan hiljattaisia tapahtumia, nimittäin Putinin antamaa tukea Janukovitšille Ukrainassa ja aiemmin Lukašenkolle Valko-Venäjällä. EU:n ja Venäjän suhteet ovat kriittisessä vaiheessa, emmekä voi sanoa viimeisintä kokousta miksikään muuksi kuin epäonnistumiseksi, vaikka ymmärränkin ja ihailen aidosti optimismianne, arvoisa komission jäsen.

Totesitte, että on tehty päätös tiiviimmästä ja järjestäytyneemmästä yhteistyöstä ihmisoikeuksia ja vähemmistöjä koskevissa kysymyksissä. Toivon, että tämä johtaa johonkin käytännöllisempään, jottei tästä foorumista tule pelkkää keskustelukerhoa, jossa asioita käsitellään vain pintapuolisesti, vaan että siellä voitaisiin todella ratkaista vaikeita kysymyksiä. Olisi kiinnostavaa kuulla teiltä enemmän tästä päätöksestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Staes (Verts/ALE), ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin ensiksi kiittää komission jäsentä Ferrero-Waldneria. Tämä on hänen ensimmäinen keskustelunsa parlamentissa, ja odotan innokkaasti hyvää yhteistyötä. Kuuntelin tarkasti, mitä sanoitte, arvoisa komission jäsen. Sanoitte, että olemme tarjoutuneet auttamaan venäläisiä Tšetšenian jälleenrakentamisessa heti, kun turvallisuus on taattu.

Arvoisa komission jäsen, nyt kiirehditään asioiden edelle. Tämä ei ole oikea tapa edetä. Me kaikkihan tiedämme, ettei Tšetšeniassa ole mitään rauhaa, että siellä yritetään käynnistää rauhanprosessia ilman minkäänlaista kannatuspohjaa ja että ihmisoikeuksia loukataan päivittäin. Tiedämme kaikki, että Venäjän tilanne on erittäin vakava. Tämä on havaittavissa riippumattoman toimittajan Anna Politovskajan tuoreimmasta kirjasta Putinin Venäjä, jossa kuvataan, kuinka ihmisoikeuksia loukataan Venäjällä päivittäin, kuinka keskushallinnon ote lehdistöstä kiristyy joka päivä ja kuinka KGB:n/FSB:n valta kasvaa. Voimme kaikki nähdä, että tilanne on vakava ja että Tšetšeniassa on aloitettava todellinen rauhanprosessi. Tässä Euroopan unioni astuu kuvaan. Olemmehan lähinaapureita, ja voimme tehdä jotakin siinä suhteessa – emme rakentamalla sinne taloja vaan järjestämällä aidon rauhankonferenssin. Sen vuoksi olen yllättynyt siitä, että venäläiset eivät edes halua keskustella tavallisten kansalaisten kanssa, sotilaiden äitien kanssa, jotka ovat huolissaan lastensa kohtaloista, huolissaan rauhasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, ja jotka haluavat puhua Mašadovin hallituksen ja Zakajevin edustajille. Olen myös yllättynyt siitä, että venäläiset painostavat jopa hallituksia, myös Belgian hallitusta, kieltämään Zakajevilta pääsyn tähän maahan ja tähän parlamenttiin.

Tätä ei voida hyväksyä. Me parlamentin jäsenet emme voi hyväksyä tätä, ja meidän on vastustettava sitä. Jos jokin merkittävä parlamentin ryhmä haluaa järjestää vuoropuhelun sotilaiden äitien ja Zakajevin kanssa, siihen olisi sovellettava parlamentaarista koskemattomuutta; jos ei, Belgia ei ole ansainnut sitä, että Euroopan parlamentti sijaitsee jatkossa täällä Brysselissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Rogalski (IND/DEM), ryhmän puolesta (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yksi asia on selvää, kun tarkastellaan Euroopan unionin ja naapurimaiden välille muodostettavia suhteita, nimittäin se, että EU kärsii sekä Yhdysvaltain- että Venäjän-pelosta. Viime päivinä jälkimmäinen eli Venäjään merkittävänä kumppanina ja merkittävänä itänaapurina kohdistuva pelko on ollut erityisen ilmeistä. Euroopan unioni kärsii alemmuuskompleksista, joka varjostaa sen suhteita Venäjään, ja tänään Venäjää arvostellaan hyvin kummallisella tavalla sen kannasta Ukrainan tilanteeseen. Venäjän on väitetty puuttuvan Ukrainan sisäisiin asioihin. Entä mihin toimiin Euroopan unioni ja edustajamme sitten ovat ryhtyneet? He matkustavat maahan tarkkailijoina mutta sekaantuvat tilanteeseen puolustamalla toista ehdokasta. Näin ei pitäisi olla.

Demokratia on jotakin aivan muuta. Mikäli vaadimme Venäjältä demokraattisia standardeja, meidän pitäisi ensin vaatia niitä itseltämme ja tehdä kaikkemme niiden noudattamiseksi. Meillä ei ole oikeutta arvostella Venäjää tässä asiassa. Miksi EU sekaantuu tällä tavoin itsenäisen Venäjän valtion suvereeneihin päätöksiin, kun presidentti Putin on varoittanut meitä puuttumasta Venäjän vaikutuspiiriin? Venäjällä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ja se on strateginen kauppakumppanimme. Kaliningradin, jolla on Euroopan unionin ja Puolan kanssa yhteinen raja, olisi oltava äärimmäisen tärkeä meille, sillä se on kaupan osalta ikkuna maailmaan. Kuitenkin Ukrainan tapahtumia koskevan paniikkireaktiomme takia Venäjä on tiukentanut rajanylityksille asetettuja rajoituksia, etenkin niille, jotka menevät Kaliningradiin. Meillä on paljon menetettävää, jos omaksumme näin jakomielisen suhtautumisen suhteissamme Venäjään. Suhteita tähän suureen valtioon olisi parannettava, ei rajoitettava.

Lopuksi totean, että EU on puuttunut tarpeeksi itsenäisten valtioiden, tässä tapauksessa Venäjän sisäisiin asioihin. Tästä on seurauksena, että Ukrainan itäpuolisia alueita työnnetään tahtomattamme Venäjän syliin. Haluaisin päättää puheenvuoroni vanhaan roomalaiseen mietelauseeseen, jonka mukaan on vältettävä ensinnäkin aiheuttamasta vahinkoa. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa suhteissa Venäjään.

 
  
MPphoto
 
 

  Fotyga (UEN), ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin viitata osapuolten antamaan lausuntoon EU:n ja Venäjän 14. huippukokouksen jälkeen ja etenkin siihen kohtaan, joka koskee niiden seikkojen täytäntöönpanoa, josta molemmat ovat yhtä mieltä. Nämä seikat liittyvät tietenkin yhteisiin alueisiin. Mielestäni sekä puheenjohtajavaltio että komissio ovat antaneet tässä asiassa myöten Venäjän paheksunnan edessä, jonka se ilmaisi moneen otteeseen ennen huippukokousta ja joka koskee parlamentin ja parlamentin jäsenten omaksumaa kantaa. Tarkoitan näkemystä, jonka mukaan kumppanuus- ja yhteistyösopimusta olisi käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa. Tietyssä suhteessa tämä merkitsee, että äänemme tässä asiassa on sivuutettu. Haluaisin sanoa vielä yhden asian Ukrainaa koskevista keskusteluista. Maa, jonka kanssa neuvottelemme kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen täytäntöönpanoa koskevasta toimintasuunnitelmasta, ja maa, joka puuttuu aktiivisesti Ukrainan vaaleihin, on yksi ja sama.

 
  
MPphoto
 
 

  Czarnecki, Ryszard (NI).   (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kotimaassani lastenohjelmat näytetään klo 19 jälkeen. Ilmeisesti neuvoston puheenjohtaja on iltasatujen ja lastenohjelmien ystävä ja lähti sen takia pois. Tämä on kuitenkin osoitus jonkinasteisesta kunnioituksen puutteesta Euroopan parlamenttia kohtaan, ja toivon vilpittömästi, ettei se toistu tulevaisuudessa.

Olen tyytyväinen siihen, että tämä keskustelu käydään tänään. Olisi ollut väärin korvata se Ukrainaa koskevalla keskustelulla, sillä Ukraina ja Venäjä ovat kaksi eri maata, vaikka Venäjä tai osa Venäjää ajatteleekin tai haluaa ajatella Neuvostoliiton tai tsaarivallan aikaisella tavalla. Minua ilahduttaa myös toinen asia, nimittäin se, että Barrosolla ja Putinilla oli Haagissa hiljattain pidetyssä huippukokouksessa merkittäviä erimielisyyksiä ja että nämä erimielisyydet eivät koskeneet vain Ukrainaa. Itsetyytyväisinä toisiaan kättelevistä poliitikoista koostuva näky on yleensä ollut huono enne keskivertokansalaiselle, etenkin idässä.

Mitä johtopäätöksiä Moskovan ja Brysselin eli Venäjän ja Euroopan unionin välisistä suhteista viime vuosina voidaan tehdä? Ilmeisin johtopäätös on, että nämä suhteet eivät itse asiassa olleet Brysselin ja Moskovan välisiä vaan Venäjän ja yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden, etenkin suurimpien jäsenvaltioiden, välisiä. Nämä suhteet olivat Venäjän ja Ranskan, Venäjän ja Saksan, Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Venäjän ja Italian välillä. Moskova valitsi omat kumppaninsa kahdenvälisiin suhteisiin ja yllytti EU:n ja pitkälti myös suuret jäsenvaltiot keskikokoisia ja pieniä maita vastaan. Meidän kannaltamme ainoa vastaus on näin ollen toimia solidaarisesti osana yhtenäistä EU:ta. Venäjä on tärkeä ja vaikea kumppani, emmekä saa antaa sille tilaisuutta kehittää imperialistisia ja suurvaltamaisia taipumuksia. Euroopalla ei ole varaa sallia sitä, ei Länsi- eikä Keski- tai Itä-Euroopalla. Se ei ole myöskään Venäjän pitkän aikavälin strategisen edun mukaista.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

 
  
MPphoto
 
 

  Protasiewicz (PPE-DE).   (PL) Arvoisa puhemies, kukaan tuskin kyseenalaistaa sitä, että Venäjä on yksi EU:n tärkeimmistä kumppaneista, mutta harva Euroopassa kuitenkaan kyseenalaistaa sitä, että Venäjä on hyvin vaikea kumppani. Yhtäältä meitä yhdistävät molempia osapuolia hyödyttävät erittäin tiiviit taloudelliset siteet, toisaalta välillämme on havaittavissa yhä suurempia jännitteitä politiikassa ja kauaskantoisia erimielisyyksiä. Huolimatta siitä, mitä Euroopassa on sanottu ja mitä jotkut parlamentin jäsenet aikaisemmin totesivat, emme saa pelätä tällaisia erimielisyyksiä. Päinvastoin, kokemuksemme maista, jotka olivat vuosikausia niin sanotusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, ovat osoittaneet, että aito kumppanuus ja Venäjän osoittama kunnioitus on saavutettavissa vain, jos ilmaisemme kantamme selvästi ja päättäväisesti, vaikka se olisikin äärimmäisen kriittinen joitakin Venäjän politiikan osatekijöitä kohtaan.

Tässä yhteydessä haluaisin kiittää pääministeri Balkenendea ja koko puheenjohtajavaltio Alankomaita sen selkeästä ja päättäväisestä lähestymistavasta 25. marraskuuta pidetyssä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa. Huippukokouksen jälkeisinä päivinä saimme nähdä, että arviomme Ukrainan poliittisista tapahtumista piti paikkansa, ja se pitää edelleen. Haluaisin muistuttaa jäsen Rogalksille, että Ukraina ei kuulu Venäjään, joten vapaiden ja demokraattisen vaalien puolesta puhuminen ei merkitse sekaantumista Venäjän sisäisiin asioihin. Ukraina on erillinen valtio ja erillinen kansakunta, ja pyydän teitä pitämään sen mielessä. Puheenjohtajavaltio Alankomaiden omaksuman kannan ansiosta EU:n arvovalta Euroopan valtioiden silmissä on kasvamassa sen jälkeen, kun pitkään aikaan moni eurooppalainen poliitikko ei huomannut Venäjän-suhteiden aiempia ongelmia, kuten vallan keskittymistä vielä heikon demokratian kustannuksella, Venäjän politiikkaa Kaukasuksella tai Venäjän vaikutuspiirin jälleenrakentamista. Haluaisin kiittää pääministeri Balkenendea hänen EU:n ja Venäjän huippukokouksessa omaksumastaan kannasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paasilinna (PSE). (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan unionilla on nyt ongelmia sekä idän että lännen suuntaan, sekä Yhdysvaltoihin että Venäjään. Yhdysvalloissa hallinto on ottanut voimakkaan unilateralistisen otteen. Se näkyy kauppakiistoissa ja Irakin sodassa, ja on tapahtunut eräänlaista etääntymistä. Meidän suhteemme vaativat nyt paljon ponnisteluja. Siirtolaisista on syntynyt uusi amerikkalaisten joukko, joka äänesti viime vaaleissa republikaaneja. Puolustusministeri Rumsfeld on sanonut, että samoin meilläkin on uusia eurooppalaisia. Todellakin olemme laajentuneet ja tällä tavalla saaneet uutta verta joukkoomme. Näillä tulokkailla on kuitenkin erilaiset suhteet Yhdysvaltoihin – mielestäni ei enää kovin kauan, koska meidän toimintamme ne hiovat – ja Venäjään, ankaran ja vaikean historian kautta osana Neuvostoliittoa tai sen vierellä.

Ensimmäinen parlamentaarinen yhteistyökomiteamme kokoontui viime viikolla, ja siellä asia tuli esiin ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä ja varmasti ei viimeistä kertaa. Viime viikon huippukokous mielestäni pitkälti epäonnistui. Emme päässeet yhteisymmärrykseen neljästä yhteisestä toiminta-alueesta. Ne ovat vasta osa kokonaisuutta. Tiedämme syyt. Ongelmia on siis suhteissa sekä Yhdysvaltoihin että Venäjään, mutta Venäjän suhteissa pysytään lähes paikallaan. Edistystäkin on tapahtunut: laajentumisen ja kumppanuussopimuksen hyväksyminen, Kioton sopimus ja niin edelleen. Mutta ongelmia on pitkä lista investointisuojasopimuksesta Tšetšeniaan, joka täälläkin on noussut esiin.

Olemme keskustelleet venäläisten kanssa yhteisistä arvoista monessa huippukokouksessa. Mutta kuinka yhteisiä arvomme tosiaan ovat? Olemmeko arvoissamme etääntymässä toisistamme, ja jos arvot ovat kovin kauan kovin erilaiset, ennen pitkään etäännymme sanktioihin saakka. Mitä komissio aikoo tehdä, jotta emme etääntyisi arvoinemme toisistamme ja että Venäjä ei ikään kuin pääsisi purjehtimaan jonnekin muualle avaruuteen, ehkä itään ja Aasiaan? Mitä komissio voisi tälle asialle tehdä?

 
  
MPphoto
 
 

  Andrikienė (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, tämä EU:n ja Venäjän huippukokous on hyvin tärkeä tapahtuma, koska se on ensimmäinen laatuaan sen jälkeen, kun EU laajentui Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Uskon vilpittömästi, että huippukokouksen lopputuloksesta on keskusteltava Euroopan parlamentissa, joten korostan muutamaa huippukokouksessa käsiteltyä asiaa.

Parlamentin pitäisi olla tyytyväinen Haagissa pidettyyn EU:n ja Venäjän 14. huippukokoukseen, vaikka se pahoitteleekin, ettei kokouksessa edistytty merkittävästi neljän yhteisen alueen perustamisessa. Meidän olisi tuettava voimakkaasti neuvoston ja komission pyrkimyksiä hyödyntää huippukokouksen tarjoamaa tilaisuutta korostaakseen, että Venäjällä, Euroopan unionin kumppanilla, on suuri vastuu yhteisellä naapurialueellamme ja erityisesti Ukrainassa, Moldovassa ja Valko-Venäjällä.

Meidän olisi myös torjuttava ankarasti Venäjän viranomaisten hiljan esittämät syytökset siitä, että ilmaisemalla tukensa Ukrainan kansalaisten oikeudelle käyttää perustuslaissa taattuja oikeuksiaan Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö ruokkisivat väkivaltaa Ukrainassa. Tässä yhteydessä meidän olisi ilmaistava huolemme vallan keskittämisestä Kremliin demokratian, riippumattomien tiedotusvälineiden, alueiden, oikeusvaltion periaatteen ja ihmisoikeuksien kustannuksella, etenkin Tšetšenian tilanteen ja Jukosin tapauksen suhteen.

Samalla uskon, että laajojen sopimusten ratifioiminen Venäjän federaation ja joidenkin unionin jäsenvaltioiden välillä on avain EU:n ja Venäjän välisen kumppanuuden lujittamiseen ja keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen edistämiseen.

Haagissa keskusteltiin myös Kaliningradin alueesta tärkeänä tekijänä Itämeren alueen kokonaiskehityksessä. Haluaisinkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pyytää Venäjän duumaa ja Venäjän federaation johtoa aloittamaan vuoropuhelun erillisen toimintasuunnitelman laatimiseksi Kaliningradin alueen taloudellista ja sosiaalista kehitystä varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Ibrisagic (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, tämänvuotisen laajentumisen johdosta Euroopan kartta on laadittu uudestaan, ja suurimmalla osalla uusista jäsenvaltioista ja jäsenneuvotteluja parhaillaan käyvistä maista on tavalla tai toisella ollut tiiviit yhteydet Venäjään. Toisinaan nämä yhteydet solmittiin omasta tahdosta ja toisinaan vastahakoisesti.

Venäjällä on täten merkittävä asema vakauden suhteen erityisesti EU:n itärajan läheisyydessä. Se ei kuitenkaan saa aktiivisesti ottaa siellä vaikuttavien diktatuurien puolta tai estää demokratian kehitystä. Jos näin tapahtuu, EU:n on tuomittava se ankarasti.

Serbian vaalien yhteydessä muutama vuosi sitten koetut tapahtumat, jotka johtivat Milosevicin pakoon, muistuttavat suuresti Ukrainan tämänhetkisiä tapahtumia. Tuolloin kriisi ratkaistiin rauhanomaisesti, ja meidän on varmistettava, että tämäkin kriisi ratkaistaan rauhanomaisesti. Sitä varten Euroopan on yhtäältä osoitettava olevansa valmis tekemään yhteistyötä Venäjän kanssa ja toisaalta painotettava, että Venäjä ei saa puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin, riippumatta näiden maiden ja Venäjän mahdollisesta yhteisestä menneisyydestä.

Jos Venäjä haluaa todella olla EU:n strateginen yhteistyökumppani, on tehtävä selväksi, että tällaisen yhteistyön kulmakivinä ovat vapaus, molemminpuolinen kunnioitus ja EU-maiden yhteiset demokraattiset arvot.

Minulla ei ole mitään erityistä kysyttävää komission jäseneltä Ferrero-Waldnerilta, mutta haluan korostaa, että EU:lla tai Venäjällä ei kummallakaan pitäisi olla missään ulkopuolisessa maassa mitään muita intressejä kuin demokratian edistäminen ja että tämän on oltava EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön perusta ja päämäärä.

 
  
MPphoto
 
 

  Landsbergis (PPE-DE).(LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Ukraina on syntymässä aivan silmiemme edessä ja Venäjän silmien edessä. Olemme asiasta Venäjän kanssa eri mieltä, ja sen takia huippukokouksessa tiedotettiin siitä niin vähän. Sen sijaan on olemassa Euroopan avoimesti ilmaisema arvio. Ukrainassa on käynnissä poikkeuksellinen kehitys. On syntymässä kansalaisten kansakunta, jollainen Venäjä ei mitä ilmeisimmin ole. Nyt on Ukrainan hetki. Asiakirjojemme mukaan Venäjällä on kuitenkin suuri vastuu – nähdäkseni kaikkein suurin vastuu. Ukrainan parlamentin puhemies teki aloitteen ilmoittamalla, että Ukrainalla on vain kaksi vaihtoehtoa –– maan jakautuminen kahtia tai verenvuodatus. Näyttää siltä, että Venäjän presidentti kannattaa koko vaalien käymistä uudelleen, jotta oppositiojohtaja voitaisiin eliminoida. Jos Ukrainan eroava presidentti kuuntelee tällaista neuvoa ja säätää lain, jolla järjestetään toisen kierroksen sijaan kokonaan uudet vaalit, Venäjä on vastuussa seurauksista. Tämä olisi provokaatio sadoille tuhansille ihmisille, joiden hermostuessa rauhanomainen järjestys voitaisiin menettää. Jos he valtaisivat presidentinpalatsin, kuten Georgiassa kävi, heitä odottaisivat mahdollisesti ulkomaisen armeijan luodit. Euroopan parlamentti tai komissio – osoitan nyt sanani komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille – voisivat virallisesti pyytää Venäjän hallitusta tai edes sen edustajia vahvistamaan, pitävätkö Moskovan lehdistön tiedot ukrainalaisunivormuihin pukeutuneiden Venäjän armeijan erityisjoukkojen lähettämisestä Kiovaan paikkansa. Vaikka tilanne näyttää äärimmäiseltä, on vaikeaa ymmärtää Venäjän presidentille – joka puuttui tilanteeseen aivan tarpeettomasti – osoitettua sympatiaa, aivan kuin hän ei voisi hävitä. Neljätoista vuotta sitten me liettualaiset olimme samalla tavoin tietoisia siitä, että suurin osa länsimaista sääli Mihail Gorbatšovia. Sillä oli huono vaikutus Kremliin, ja Gorbatšov menetti entistä enemmän vaikutusvaltaa. Venäjän keisarikunnan palauttamiseen pyrkivä politiikka on jo hävinnyt taistelun Ukrainassa, vaikka presidentti Putin onkin edelleen varteenotettava mahti maailmassa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa – joko tunnustaa ukrainalaisten oikeus omaan hallitukseen ja demokraattiseen valtioon tai vuodattaa verta ja tahrata kätensä vereen, kuten Gorbatšov. Presidentti Putinin ystävien olisi puhuttava suoraan hänelle, ei Kutšman kautta, ja kehotettava yksimielisesti häntä valitsemaan ensimmäinen vaihtoehto. Kiitoksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Ferrero-Waldner, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin palata lyhyesti joihinkin asioihin. Ensinnäkin korostan jälleen, ettei tämä huippukokous ollut mielestäni suinkaan epäonnistunut; päinvastoin, edistyimme siinä huomattavasti. Kuten totesin aikaisemmin, EU piti kiinni laadusta ja sellaisen paketin laatimisesta, joka auttaa meitä todella välittämään huolenaiheemme ja arvomme, jotka ovat meille luonnollisesti hyvin tärkeitä.

Suuri kysymys on, millä tavoin vaikeita kysymyksiä olisi käsiteltävä. Tänä vuonna olemme jo joutuneet kysymään itseltämme tätä, ja silloin päätettiin, että on asetettava selkeät ensisijaiset tavoitteet, oltava avoimia, käsiteltävä kaikkia ongelmia ja pidettävä kiinni yhteisistä kannoista – ja onnistuimme kaikessa tässä, mikä on tärkeä ja myönteinen askel. Komissio arvosti tätä erityisesti, ja olen tyytyväinen siihen, että kaikki parlamentin jäsenet auttoivat meitä saavuttamaan tämän tavoitteen. Ratkaiseva kysymys on löytää yhteisiä intressejä, mutta tämä edellyttää huolellisuutta ennen kuin siteitä luodaan ja sen on perustuttava arvoihin eikä intresseihin.

Yksi esimerkki menestyksestä on, että pääsimme WTO-neuvotteluissa kahdenväliseen sopimukseen yksityiskuljetuksista Kaliningradiin ja sieltä pois. Kuten jo todettiin, olemme perustaneet kaksi alakomiteaa, mikä on mielestäni tärkeää, ja Venäjä on hyväksynyt sen. Käsiteltävänämme on suuria kysymyksiä, kuten siirtolaisuus, viisumiasiat, palautukset ja raja-alueyhteistyö.

Haluaisin vastata jäsen Staesille, jolle en ehtinyt vastata aiemmin, sillä huippukokouksessa käsiteltiin tietenkin niin monia asioita. Voin kertoa hänelle, että puheenjohtaja Barroso teki Venäjän valtuuskunnalle selväksi, että Eurooppa, komissio ja koko EU tukevat tietenkin poliittisen ratkaisun löytymistä Tšetšeniassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Kiitoksia, arvoisa komission jäsen. Ilmoitan parlamentille vastaanottaneeni keskustelun päätteeksi kaksi päätöslauselmaesitystä. Teknisistä syistä näistä päätöslauselmaesityksistä ei kuitenkaan äänestetä tällä äänestyskierroksella.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö