Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 10. tammikuuta 2005 - Strasbourg

14. Myynninedistäminen sisämarkkinoilla

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän suullinen kysymys komissiolle myynninedistämisestä sisämarkkinoilla.

  Newton Dunn (ALDE), kysymyksen laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle, että hän on täällä auttamassa meitä tässä kysymyksessä. Alun perin kysymys oli tarkoitus esittää sekä neuvostolle että komissiolle, koska jo parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytyn ehdotuksen käsittely on ollut aivan liian pitkään pysähdyksissä neuvostossa. Kysymyksen ja keskustelun tavoitteena oli saada neuvosto selittämään, miksi käsittely on pysähdyksissä sekä mitä neuvosto tekee käsittelyn edistämiseksi ja ehdotuksen saamiseksi takaisin parlamentin käsittelyyn ja kansalaisten hyödyksi. Valitettavasti puheenjohtajakokous on viisaudessaan mukauttanut tätä ehdotusta tätä keskustelua varten, ja esitämme sen nyt ainoastaan komissiolle. Neuvostosta ei ole ketään paikalla, mutta kaipa puoli keskustelua on parempi kuin ei mitään!

Ehdotus koskee myynninedistämistä. Jokaisessa 25 jäsenvaltiosta on erilaiset kansalliset lait siitä, mikä on sallittua – houkuttimet, kolme kahden hinnalla, ilmaisten näytteiden jakaminen. Yhtenäismarkkinat eivät toteudu sellaisten vähittäiskauppiaiden oikeuksien suhteen, jotka ylittävät rajoja ja haluaisivat käyttää samoja tarjouksia ja kaupankäynnin välineitä koko Euroopan unionin alueella. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa – joka oli kaikilta osin hyvä – tavoitteena oli luoda myynninedistämismenetelmien yhtenäismarkkinat.

Kaikki alkoi vuoden 1992 yhtenäismarkkinoita koskevasta ehdotuksesta. Sikäli kuin tiedän, asiaa ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1996 julkaistussa vihreässä kirjassa – kahdeksan vuotta sitten. Ehdotus hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä vuonna 2002 – kaksi ja puoli vuotta sitten – mutta siitä lähtien on odoteltu neuvoston toimia.

Ehdotuksen hyväksymisellä on selviä etuja. Se merkitsisi enemmän kilpailua ja vaihtoehtoja kuluttajille, alhaisempia hintoja ja entistä enemmän avoimuutta. Vähittäiskauppiaille ehdotus merkitsisi suurempaa joustavuutta koko yhtenäismarkkinoilla sekä uutta välinettä markkinointiin ja kaupankäyntiin, hyvinvoinnin ja työpaikkojen luomiseen.

Niin kauan kuin ei luoda edellytyksiä rajatylittävään toimintaan, kustannukset ovat suuremmat, koska vähittäismyyjien on käytettävä erilaisia ratkaisuja jokaisessa 25 jäsenvaltiosta. Äskettäisessä Lissabonin strategiaa koskevassa kertomuksessa korostettiin, että yhtenäismarkkinoiden toteutuminen on yksi ensisijaisista tavoitteista. Tämä kysymys on osa yhtenäismarkkinoita.

Lasten ja pienyritysten kohtelusta ollaan huolissaan. Tämäkin kysymys olisi osa ehdotusta, jota haluaisimme välttämättä käsiteltävän.

Minun on esitettävä komission jäsenelle kaksin verroin kysymyksiä – neuvoston kokoukset ovat suljettuja tilaisuuksia eikä parlamentti voi olla paikalla, mutta ainakin komission jäsen saa osallistua neuvoston kokouksiin, joten hän voi kertoa meille, mitä siellä tapahtuu. Ensinnäkin miten saamme tämän asian edistymään neuvostossa ja eteenpäin kansalaisten hyödyksi? Toiseksi koska ehdotus on laadittu jo muutamia vuosia sitten, minkä jälkeen euro on ollut menestys ja sähköinen kaupankäynti – kaupankäynti Internetin välityksellä – on kehittynyt valtavasti, valiokunta haluaisi tietää, onko komission alun perin esittämä ehdotus vielä ajan tasalla vai onko kehitys jo ohittanut sen. Entä vaikuttavatko palveluja koskeva direktiiviehdotus ja sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiiviehdotus myynninedistämistä koskevaan alkuperäiseen ehdotukseen? Haluaisimme tietää, mikä myynninedistämistä koskevan direktiivin tilanne on nyt. Onko sitä tarkasteltava uudelleen vai onko meidän ainoastaan painostettava neuvostoa toimimaan mahdollisimman nopeasti?

  Harbour (PPE-DE), kysymyksen laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegaani Newton Dunnia, joka on ottanut tehtäväkseen työn, jonka toivomme muuttuvan esittelijän tehtäväksi toista käsittelyä varten, ja kannustanut meitä työskentelemään yhdessä tämän kysymyksen edistämiseksi. Arvoisa komission jäsen, oli sääli, ettemme saaneet koko valiokunnan tukea, mutta on silti tärkeää, että tarjoamme teille mahdollisuuden kuulla mielipiteemme tästä asiasta.

Haluaisin pohtia paria kohtaa laajemmin sen perusteella, mitä jäsen Newton Dunn sanoi tämän kysymyksen taloudellisesta merkityksestä. Ne meistä, jotka haluavat edistää Lissabonin strategian kulmakivenä olevien sisämarkkinoiden toteutumista, kuten Kokin selonteossa ja monessa neuvoston kertomuksessa esitetään, haluaisivat teidän sisäpiirin jäsenenä vastaavan meille seuraavaan kysymykseen. Miksi jäsenvaltioiden hallitukset, joiden pääministerit osallistuvat näihin hienoihin neuvoston kokouksiin ja antavat lausuntoja sisämarkkinoiden toteutumisen tärkeydestä – ja etenkin palvelujen sisämarkkinoiden toteutumisen tärkeydestä – ovat erittäin vastahakoisia, kun heitä pyydetään antamaan kuluttajille mahdollisuus päästä osallisiksi tuotteen myynninedistämistoimista, alennuksista ja muista myynninedistämistoimista, joita on tarjolla toisessa Euroopan unionin maassa, ja tuomaan nämä heidän oman maansa kuluttajien saataville?

Osoitan kunnioitusta Alankomaiden talousministerille Brinkhorstille, koska tiedän, että hän suhtautui myynninedistämistä koskevaan asetukseen hyvin vakavasti ja oli yhtä hämmentynyt asian hitaasta edistymisestä. Muistan hänen kertoneen valiokunnallemme, että sisämarkkinoiden kehityksessä on ehdottomasti saavutettu vaihe, jossa jäsenvaltioiden on alettava luottaa toisiinsa. Mikä voisi olla parempi osoitus luottamuksesta kuin sen toteaminen, että kuluttajansuojalainsäädäntöä, jolla sallitaan myynninedistämistoimet yhdessä maassa, sovelletaan myös toisessa maassa?

Miten kuluttajien suhtautuminen myynninedistämistoimiin, jotka ovat sallittuja ja heidän saatavillaan, oli sitten kyse alennuksista, myynninedistämispeleistä tai vuosittain tiettynä ajankohtana järjestettävistä alennusmyynneistä, voisi vaihdella maittain? Tilanne on hyvin kummallinen, sillä hyvin lähellä toisiaan olevilla markkinoilla sijaitsevissa liikkeissä on erilaiset olosuhteet myynninedistämistä koskevan lainsäädännön erojen vuoksi.

Tähän kysymykseen johtaneen hämmennyksen syynä on ihmettely, kuinka jäsenvaltiot voivat todeta suhtautuvansa vakavasti sisämarkkinoiden luomiseen ja asetukseen sopimattomista kaupallisista menettelyistä, kun ne ovat haluttomia luottamaan toisiinsa ja antamaan kuluttajille nämä oikeudet. Siitähän on periaatteessa kyse.

Arvoisa komission jäsen, otaksun, että olette yhtä kummissanne kuin me. Yhdessä voimme ehkä ratkaista joitakin näistä ongelmista.

  McCreevy, komissio. (EN) Myynninedistämistä koskeva asetusehdotus, jota parlamentti kannatti voimakkaasti kaksi vuotta sitten, on palvelujen hyvin toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseen liittyvä merkittävä sisämarkkinoita koskeva aloite. Tämän vuoksi olen iloinen huomatessani, että parlamentti on yhä kiinnostunut tästä tekstistä huolimatta siitä, että teksti on yhä neuvoston harkittavana.

Myynninedistämistoimet ovat tärkeimpiä tavaroiden ja palvelujen markkinointivälineitä. Niihin kuuluvat kaikenlaiset alennukset: palkinnot, ilmaislahjat, myynninedistämiskilpailut ja -pelit. Niitä käytetään, kun halutaan tuoda uusia tuotteita tai palveluja uusille markkinoille, edistää asiakasuskollisuutta, edistää kilpailutoimia tai hallita varastoja tehokkaasti, mainitakseni vain muutamia aloja, joilla myynninedistäminen on ratkaisevan tärkeää. Myynninedistämistoimien suunnittelu ja toteutus sekä niihin liittyvä viestintä tarjoavat paljon työpaikkoja EU:ssa, ja alan sijoitukset ovat miljardeja euroja.

Myynninedistämistoimet ovat olennaisia kehitettäessä tuotteiden ja palvelujen rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla. Ne ovat erityisen tärkeitä pienille ja keskisuurille yrityksille niiden kehittäessä itselleen uusia markkinoita. Tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta estävät kuitenkin huomattavasti lukuisat erilaiset myynninedistämistä koskevat kansalliset säännöt.

Haluan vakuuttaa teille, että komissio on tehnyt parhaansa ja auttanut peräkkäisiä neuvoston puheenjohtajavaltioita, jotta asiassa päästäisiin poliittiseen yhteisymmärrykseen. Erityisesti komissio on joustanut kahdessa jäljellä olevassa pääkysymyksessä, jotka ovat oikeudellisen välineen valinta ja vastavuoroista tunnustamista koskevan lausekkeen sisällyttäminen tekstiin.

Mitä tulee Lissabonin strategian vaikutuksiin, on selvää, että jollei tämänhetkinen tilanne muutu, tämä umpikuja näyttäisi osoittavan, ettei neuvosto pysty noudattamaan itselleen strategian yhteydessä asettamiaan sisämarkkinoihin liittyviä sitoumuksia. Komission mielestä tätä tekstiä koskevat neuvottelut eivät ole kuitenkaan vielä ohi.

Yhdenmukaistamisen vaihtoehtona ovat tuomioistuinten päätökset, joilla poistetaan havaitut epäsuhtaiset rajoitukset, mutta silloin ei voida yhdenmukaistaa säännöksiä niin, että voitaisiin saavuttaa alaikäisten ja muiden kuluttajien korkeatasoinen suojelu. Komissio on varma, ettei neuvosto pidä sellaista vaihtoehtoa tyydyttävänä. Tämän vuoksi komissio jatkaa työtään tulevan puheenjohtajavaltion kanssa. Tavoitteena on löytää ratkaisu, jolla saadaan aikaan todelliset myynninedistämistoimien yhtenäismarkkinat.

  Patrie (PSE), ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, myynninedistämistä koskeva asetusehdotus on kohdannut monia vastoinkäymisiä keskusteluprosessin alkamisen jälkeen, sillä ehdotus on hylätty neuvostossa peräti neljä kertaa kolmen vuoden aikana.

Tämä on tuskin kuitenkaan mikään yllätys. Miten nämä jatkuvat esteet voisivat enää yllättää, kun kenelläkään ei enää ole selkeää käsitystä siitä, mitä vaihtoehtoja komissio on valinnut eurooppalaisten kuluttajien oikeuksien suojelemiseksi huolimatta siitä, että lähes kaksi vuotta sitten maaliskuussa 2003 hyväksyttiin kuluttajansuojaa käsittelevä vihreä kirja?

Onko päämääränä edelleen saada aikanaan yhdenmukaistettu kuluttajalainsäädäntö, jonka edistäminen näyttää olevan sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevan direktiivin tavoitteena, vai onko kaikenlaisesta yhdenmukaistamisesta yksinkertaisesti vain luovuttu, mistä näyttäisi olevan osoituksena sisämarkkinoiden palveluja koskeva direktiiviehdotus?

Tämän strategiaa koskevan epämääräisyyden lisäksi on mielestäni tiettyä epäselvyyttä käsitteistä ja erityisesti keskeisistä käsitteistä, kuten sisämarkkinoita koskevasta lausekkeesta, vastavuoroisesta tunnustamisesta ja periaatteesta alkuperämaan lainsäädännön soveltamisesta. Näihin viitataan kyseisissä asiakirjoissa vaihdellen ilman selkeää syytä ja selittämättä, miksi kyseinen periaate on valittu toisen sijaan kyseisessä tapauksessa ja mitä etuja sen valinnasta on yrityksille ja kuluttajille.

Tämän vuoksi on täysin ymmärrettävää, että valtioissa, joissa on kuluttajia hyvin suojaava lainsäädäntö, epäröidään luopua nykyisestä lainsäädännöstä jonkin epävarman vaihtoehdon hyväksi ja liittyä varauksetta järjestelmään, käytetään siitä sitten mitä termiä hyvänsä – vastavuoroista tunnustamista tai periaatetta alkuperämaan lainsäädännön soveltamisesta – joka epäilemättä johtaa lain laadun heikkenemiseen eli tilanteeseen, jossa epätarkinta kansallista lainsäädäntöä aletaan vähitellen käyttää muun lainsäädännön mallina.

Niin kauan kuin näihin kysymyksiin ei vastata selkeästi ja niin kauan kuin näitä nykyisiä asiakirjoja ei pyritä saamaan yhdenmukaisiksi, ei mielestäni ole tärkeää päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen tästä asetusehdotuksesta. Suoraan sanottuna on erittäin tärkeää, että odotetaan.

Lopuksi toteaisin, ettei myöskään oikeudellisesta välineestä olla yhtä mieltä, mitä komission jäsen juuri painotti. Kyse ei ole pelkästä menettelytavasta, sillä asetuksen valitseminen direktiivin sijaan on mielestäni kyseenalaista alalla, jolla jäsenvaltioille olisi annettava joustovaraa, kun otetaan huomioon erittäin suuret kulttuurierot. Tämä on todettu esimerkiksi alennusmyyntejä koskevassa kysymyksessä.

Asiaan on siis suhtauduttava vakavasti. Emme saa enää aina tilaisuuden tullen vedota tarpeeseen saada Lissabonin strategia uudelleen käyntiin emmekä teeskennellä uskovamme, että miljoonien työpaikkojen luominen Eurooppaan riippuu myynninedistämispelejä ja -kilpailuja sekä alennuksia koskevista asetuksista. Lissabonin strategia ansaitsee parempaa kohtelua. On tunnustettava, että kaikki kolme pilaria ovat yhtä tärkeitä: niin kilpailukyky kuin sosiaalinen kehitys ja ympäristönsuojelukin.