Puheenvuorot

Tiistai 11. tammikuuta 2005 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

(Istunto avattiin klo 9.10)

2. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

3. Vastaanotetut asiakirjat: ks pöytäkirja

4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäviksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

5. Euroopan perustuslaki

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Richard Corbettin ja Íñigo Méndez de Vigon laatimasta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0070/2004) Euroopan perustuslaista tehdystä sopimuksesta 2004/2129(INI).

  Corbett (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin laajentuminen tarkoittaa sitä, että meidän on siirryttävä ajamaan 15 matkustajapaikan minibussin sijasta täysimittaista, 25 matkustajapaikan linja-autoa, jossa on joitakin vapaita paikkoja tarpeen vaatiessa kyytiin otettaville uusille matkustajille. Jos emme halua hidastaa vauhtia, tämä edellistä suurempi linja-auto tarvitsee tehokkaan moottorin, joka antaa meille mahdollisuuden ylittää matkan varrella olevat korkeat mäet. Jos haluamme tehokkaamman moottorin, tarvitsemme silloin tällöin myös paremmat jarrut – ehkä hätäjarrut – sekä paremmat turvalaitteet, esimerkiksi turvatyynyn joka istuimelle. Koska asemamme paranee, meillä pitäisi olla myös aiempaa mukavammat istuimet niin, että kaikki matkustajat tuntevat olonsa kotoisaksi ja mukavaksi linja-autossamme. Kun asiasta nyt kerran puhutaan, niin miksemme lisäksi varustaisi linja-autoamme geosatelliittipaikannusjärjestelmällä, jotta tietäisimme koko ajan tarkasti, missä me olemme kartalla, ja jotta voimme paremmin suunnitella matkan, jonka haluamme tehdä yhdessä maailman tehokkaimmalla ja mukavimmalla tiellä? Tästä syystä tarvitsemme Euroopan unionille uusia sääntöjä: tarvitsemme uuden perustuslain nykyisen perustuslaillisen järjestyksen ja päällekkäisten perussopimusten korvaamiseksi.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa lukuisia parannuksia, jotka perussopimusvaliokunta ja esittelijänne ovat luokitelleet neljään keskeiseen luokkaan. Ensinnäkin tämä tarkoittaa sen selventämistä, mitä unioni nyt on ja miten se toimii. Tässä ensimmäisessä luokassa parannukseksi voidaan yksilöidä monien päällekkäisten perussopimusten sijasta käyttöön otettava yksittäinen perussopimus – yksittäinen, aiempaa selkeämpi asiakirja, jossa selitetään selkeämmin unionin tavoitteet, arvot ja sen toimivalta, mistä se on vastuussa ja mistä ei, miten se toimii nykyistä vähälukuisempia ja selkeämpiä menettelyjä soveltaen. Näin kansalaiset voivat helpommin nähdä ja ymmärtää, mistä unionissa on kyse. Pääsemme eroon unionin ja yhteisön välisestä erosta, jota lakimiehiä lukuun ottamatta kukaan ei ymmärrä, ja luomme yhden ainoan oikeudellisen yksikön. On selvää, ettemme ole luomassa mitään massiivista hirviötä – tätä myyttiä supervaltiosta, jota jotkut tuntuvat pelkäävän. On selvää, ettemme ole luomassa keskitettyä unionia.

Toiseksi perustuslailla tehostetaan unionin toimintaa niin, että unioni pystyy päättämään asioista ja toimimaan 25-jäsenisenä. Määräenemmistöäänestystä käytetään nykyistä useammin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajiston toimintaan tulee enemmän jatkuvuutta. Unioni saa yhden ulkoministerin, joka puhuu unionin puolesta maailmalla, sen sijaan että komissio puhuu joistakin asioista ja neuvoston korkea edustaja taas toisista, mikä tarkoitti sitä, ettei unionin ulkopuoliset maat tienneet koskaan, kenen kanssa heidän pitäisi neuvotella. Nämä virat yhdistetään yhdeksi toimeksi.

Kolmanneksi, ja tämä on mielestäni tärkein kohta, uusi perustuslaki lisää demokratiaa ja vastuuvelvollisuutta unionissa. Perustuslain mukaan lainsäädännön hyväksyminen edellyttää ensin jäsenvaltioiden parlamenttien käsittelyä ja tämän jälkeen unionin tasolla neuvoston ja Euroopan parlamentin suorittamaa tarkastusta niin, että molempien elinten on hyväksyttävä käytännöllisesti katsoen unionin lainsäädännön jokainen yksittäinen säädös. Suoraan sanottuna tämä tekee Euroopan unionista maailman demokraattisimman kansainvälisen tai ylikansallisen rakenteen. Jos vertaamme EU:ta Kansainväliseen valuuttarahastoon, Maailmanpankkiin tai mihin tahansa muuhun kansainväliseen järjestöön, huomaamme, ettei näiden muiden järjestöjen toimintaan liity nyt eikä niihin tule liittymään samanlaista parlamentaarisuutta eikä parlamentaarista valvontaa. Meidän pitäisi olla ylpeitä unionin ytimessä vallitsevasta demokratiasta.

Perustuslailla vahvistetaan merkittävästi tätä demokratiaa, koska sillä laajennetaan yhteispäätösmenettelyä, annetaan parlamentille oikeus valita komission puheenjohtaja sekä lisätään parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota ja tehostetaan niin kutsuttua komiteamenettelyä säädösvallan siirron nojalla annettavan sekundaarilainsäädännön yhteydessä.

Neljänneksi perustuslailla parannetaan kansalaisten oikeuksia siihen liitetyn perusoikeuskirjan ansiosta. Sitä sovelletaan luonnollisesti ainoastaan Euroopan unionin lainsäädännön toimivaltaan kuuluvissa asioissa, mutta tämä toimivalta on laaja, ja EU:n koko lainsäädännön on vastedes noudatettava perusoikeuskirjaa.

Kaikki tämä on johtanut siihen, että perustuslaki on valiokunnan mietintöä lainatakseni "valtava parannus". Se on valtava parannus olemassa oleviin perussopimuksiin ja nykyiseen perustuslailliseen järjestykseen verrattuna. Se ansaitsee tukemme. Nämä parannukset ovat suurelta osin Euroopan parlamentin valmistelukunnan ja hallitustenvälisen konferenssin työlle antaman panoksen ansiota. Voimme olla ylpeitä tuloksistamme.

Perustuslaki on kompromissi. Se ei ole utopistinen perussopimus. Kaikki me olisimme kirjoittaneet sen hieman eri tavalla, jos meillä olisi ollut vapaat kädet kirjoittaa se itse, mutta kompromissipakettina se on selvä parannus. Luotan siihen, että parlamentti hyväksyy sen huomenna ylivoimaisella enemmistöllä. Tämä parlamentti, jonka kansalaiset ympäri Euroopan ovat valinneet ja jossa on edustettuina puolueita koko poliittiselta kentältä oikeasta vasempaan laitaan, hallituspuolueita ja oppositiopuolueita, antaa selvän viestin, jos se hyväksyy perustuslain huomenna musertavalla enemmistöllä. Luotan siihen, että se tekee näin.

(Suosionosoituksia)

  Méndez de Vigo (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, kun edellisen parlamentin toimikauden viimeisessä täysistunnossa sain kunnian puhua ryhmäni puolesta tässä parlamentissa Monnet'n, Schumanin ja Spinellin kunniaksi pidetyssä tilaisuudessa, pohdin, mitä nämä Euroopan yhteisön perustajaisät ja eurooppalaiset visionäärit olisivat ajatelleet siitä tilasta, jossa Euroopan yhdentyminen tällä hetkellä on, sekä mitä mieltä he olisivat olleet Euroopan perustuslaista.

Uskon – sanoin tämän silloin ja toistan sen nyt – etteivät he olisi uskoneet, että se, mitä on tapahtumassa, on totta, koska tällä perustuslailla jätetään historiaan veljessotien jakama Eurooppa ja taataan rauha mantereellemme ja, jäsen Geremekin kaunista ilmaisua lainatakseni, tällä perustuslailla ommellaan kaksi Eurooppaa yhteen.

Olemme siirtymässä totalitaaristen hallitusten hävittämästä Euroopasta Eurooppaan – ja tämä on vahvistettu perustuslaissa – joka perustuu perusoikeuksia kunnioittavaan demokraattiseen järjestelmään. Ostokortteja käyttävän Euroopan jälkeen tällä perustuslailla taataan vauraus ja materiaalinen hyvinvointi. Tällä perustuslailla jätetään lopullisesti taakse maailmasta jo kadonnut Eurooppa ja taataan solidaarinen Eurooppa. Tästä on osoituksena valtava solidaarisuuden aalto, joka syntyi mantereellamme Aasiaan iskeneen hyökyaallon aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Tähän perustuslakiin kuuluu välineitä, joilla unionille annetaan vastedes mahdollisuus nykyistä suurempaan rooliin maailmassa.

Mielestäni perustuslaki on piste, josta ei ole enää paluuta, ja aivan kuten oman maani perustuslaki oli vielä vähän aikaa sitten yhteiselon perustuslaki, joka antoi meille mahdollisuuden siirtyä uuteen aikaan, tämä Euroopan perustuslaki antaa meille eurooppalaisille mahdollisuuden edetä yhdessä yhteistä sivilisaatiota koskevassa hankkeessa.

Euroopan perustuslain arvo on siinä, että sillä poistetaan moniselitteisyydet; se on ensimmäinen asiakirja, jossa määritetään, mikä Euroopan unioni on, eli valtioiden ja kansalaisten unioni, eikä sillä heikennetä jäsenvaltioita, kaikkea muuta, koska unionin toimivalta on saatu jäsenvaltioilta, eikä perustuslaki heikennä kansallisia perustuslakeja, pikemminkin päin vastoin: se vahvistaa niitä, koska Euroopan perustuslaki juontaa juurensa kansallisten perustuslakien voimasta.

Tällä perustuslailla unioni osoittaa, että se paljon enemmän kuin pelkkä markkina-alue, se on myös markkina-alue, ja se on tärkeää, mutta se on paljon muutakin: se on yhteistä sivilisaatiota koskeva hanke, joka perustuu uskonnolliseen, kulttuuriseen ja humanistiseen perintöömme. Tämä todetaan johdanto-osan ensimmäisessä virkkeessä, jonka mukaan perustuslaki perustuu vapauteen ja ihmisarvoon sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan.

Se on myös perustuslaki, jossa on valittu tietty talousjärjestelmä: sosiaalinen markkinatalous. Jos tutkimme Euroopan historiaa, huomaamme, ettei kyseinen järjestelmä ollut niin itsestäänselvä ratkaisu 50 vuotta sitten. Tänään se on.

Arvoisa puhemies, kaikista näistä syistä uskon, että monet niistä lipuista, joita tässä parlamentissa on nostettu salkoon viime vuosien aikana, liehuvat tänään yhtä ylpeinä kuin takanamme olevat liput. Minusta tuli parlamentin jäsen 13 vuotta sitten, kun se oli vain neuvoa-antava elin, tänään se ei enää sitä ole. Minusta tuli parlamentin jäsen, kun puhuttiin Euroopan unionin demokratiavajeesta. Uskon, että Euroopan perustuslaki päättää tämän demokratiavajeen, koska tämä perustuslaki tuo mukanaan lisää demokratiaa, lisää tehokkuutta, lisää selkeyttä ja lisää avoimuutta, kuten ystäväni Richard Corbett aivan oikeutetusti korosti.

Arvoisa puhemies, tällä työllä on ollut monia tekijöitä monien vuosien ajan. Haluan tänään antaa myös heille tunnustusta. Haluan muistuttaa teitä henkilöistä nimeltä Emilio Colombo, Marcelino Oreja, Fernand Herman, Giorgio Napolitano, Olivier Duhamel, Antonio Seguro, Dimitris Tsatsos, Antoinette Spaak sekä monista muista, jotka toimiessaan tässä parlamentissa kansanedustajina ovat puolustaneet sitä, mistä on nyt tulossa todellisuutta. Heitä ovat usein kutsuttu haihattelijoiksi tai haaveilijoiksi; näistä haaveista, näistä utopioista on tänään kuitenkin tulossa totta. Me parlamentin jäsenet voimme olla erittäin ylpeitä tekemästämme työstä.

Arvoisa puhemies, kahdeksan vuotta sitten tässä samaisessa istuntosalissa nuori parlamentin jäsen puolusti Amsterdamin sopimusta koskevaa lausuntoa ja sanoi, ettei se ole täydellinen, kuten hyvin tiesimme, mutta ettei se myöskään ole lopullinen tavoite. Hän siteerasi, kuten aion tehdä myös tänään, elämänsä loppuvaiheessa elämäänsä pettynyttä Miguel de Cervantesia, joka sanoi, että hänellä on ollut tilanteita, jolloin hänen on pitänyt päättää, valitako tie vai majatalo. Tämä oli tie, ja tämä tie on johtanut meidät sinne, missä olemme tänään ja uskon, että tässä majatalossa, jota kuvastaa Euroopan perustuslaki, me eurooppalaiset voimme tänään ja tulevien vuosien aikana huomata, että se on tehokas väline rauhan, vapauden ja solidaarisuuden edistämiseksi Euroopassa. Tästä syystä olisin kuitenkin iloinen, jos tämä parlamentti äänestää huomenna tämän asiakirjan puolesta, ja tämä on erittäin tärkeää, koska tämä asiakirja johtaa meidän mantereemme uuteen aikakauteen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Puheenvuoro on neuvoston puolesta puhuvalla ministeri Schmitillä ja haluan kiittää häntä erityisesti siitä, että hän on saapunut paikalle, ja haluan esittää surunvalittelumme hänelle ja Luxemburgin kansalle, jotka viettävät maansurua suurherttuan kuoleman vuoksi.

  Schmit, neuvosto. (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä solidaarisuudesta, jota osoititte Luxemburgin kansaa kohtaan suuren surun hetkellä. Kiitos paljon siitä.

Omalta osaltani tämä on ensimmäinen kerta kun minulla on kunnia esiintyä parlamentille ja näin ollen on suuri kunnia ja ilo pitää täällä neuvoston nimissä puhe niinkin tärkeästä asiasta kuin Euroopan perustuslaista. Minulla on ollut ilo työskennellä joidenkin parlamentin jäsenten kanssa valmistelukunnassa ja mielestäni valmistelukunnassa tehtiin historiallista ja erinomaista työtä, mikä korostaa nyt käynnissä olevan prosessin merkitystä. Haluaisin onnitella esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään. Viesti, jonka haluatte huomenna kaikki lähettää parlamentin musertavalla ääntenenemmistöllä, on suunnattu myös kansalle, koska tämä perustuslaki on tarkoitettu ennen kaikkea kansalle: kansahan siitä eniten hyötyy.

Edellä todettiin, että perustuslailla lisätään unionimme demokratiaa. Sillä vahvistetaan kansalaisten oikeuksia, erityisesti perusoikeuskirjan ansiosta, sillä annetaan Euroopan kansalaisille uusia oikeuksia ja erityisesti mahdollisuus tehdä toimielimiä ja etenkin komissiota koskevia aloitteita. Tällä sopimuksella vahvistetaan, ettemme ole enää talousliitto ja että olemme tulevaisuudessa enemmän kuin poliittinen unioni: olemme ensinnäkin ja ennen kaikkea yhteisiin arvoihin perustuva unioni. Tältä osin perustuslaki on yhdentymisprosessin tärkeä vaihe.

Euroopan parlamentin jälkeen puheenvuoro on kansalaisilla. Tämä tapahtuu suoraan kansanäänestyksellä niissä maissa, joissa kansanäänestys järjestetään, tai epäsuoraan parlamentin ratifiointimenettelyssä. Neuvosto on sitoutunut tekemään kaiken tarvittavan, jotta perustuslaki hyväksyttäisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Jokaisen jäsenvaltion, jokaisen hallituksen ja jokaisen parlamentin on nyt otettava tämä askel, jotta perustuslaki tulisi voimaan, ja lisään vielä, jotta se tulisi voimaan ilmoitettuna päivänä. Me, Euroopan parlamentti ja hallitukset, mutta myös kansalliset parlamentit, jaamme suuren vastuun tässä asiassa. Yhdessä meidän on vastattava tähän haasteeseen.

(Suosionosoituksia)

  Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, tänään käsiteltävänä olevaa perustuslakia ei olisi ollut mahdollista laatia ilman Euroopan parlamenttia. Tällä parlamentilla on ollut keskeinen rooli yhteisen hankkeemme perustan vahvistamisessa, eikä vähintään sen merkittävän työn ansiosta, jota tämän parlamentin jäsenet ovat tehneet valmistelukunnassa. Se ei olisi myöskään ollut mahdollista ilman tätä valmistelukuntaa, joka osoitti niin dynaamista, avointa ja innovatiivista neuvottelutaitoa.

Euroopan parlamentin sitoutuminen tähän ainutlaatuiseen prosessiin kulminoituu tänään tähän erinomaiseen ja hyvin kirjoitettuun mietintöön, jolla lähetetään selvä viesti perustuslain hyödyistä ja sen ratifioinnin tarpeesta. Onnittelen vilpittömästi parlamenttia ja erityisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sekä esittelijöitä Richard Corbettia ja Íñigo Méndez de Vigoa. Komissio tukee täysin mietintöänne. Uskomme vahvasti, että perustuslailla annetaan unionille mahdollisuus tehdä merkittäviä parannuksia. Yksinkertaisesti sanottuna ensimmäistä kertaa unionin toimivalta, oikeudet ja velvollisuudet esitetään yhdessä perustuslaissa. Perustuslailla lujitetaan ja yksinkertaistetaan puolen vuosisadan aikana tehtyjä perustussopimusten muutoksia, ja se antaa meille mahdollisuuden siirtyä 12 perussopimuksesta yhteen sopimukseen. Se tekee unionista aiempaa avoimemman ja helpommin ymmärrettävän.

Perustuslailla uudenaikaistetaan toimielinrakennetta. Sillä lisätään parlamentin toimivaltaa ja annetaan kansalaisille aktiivinen mahdollisuus osallistua päätöksentekoprosessiin vetoomuksella, jolla on miljoona allekirjoittajaa. Demokratia lisääntyy.

Perustuslaissa esitetään 54 suppeassa artiklassa perusoikeudet, jotka takaamme kansalaisille. Ensimmäistä kertaa unioni liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen, joten kansalaistemme oikeudet lisääntyvät. Nämä kolme yksinkertaista asiaa – enemmän oikeuksia, enemmän demokratiaa ja enemmän avoimuutta – kertovat, miksi tämä perustuslaki pitäisi ratifioida. Olisimme totisesti halunneet olla kunnianhimoisempia joillakin politiikan aloilla, mutta lopullinen tulos on paras mahdollinen kompromissi tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa.

Hyväksyn myös sen, että ihmisillä on pelkoja ja että he haluavat kritisoida tätä perustuslakia. Se ei ole täydellinen teksti emmekä saa jättää vastaamatta näihin huolenaiheisiin. Viimeisimmän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 68 prosenttia kansalaisistamme tukee Euroopan perustuslain ideaa ja periaatetta. Toiset mielipidemittaukset osoittavat monien olevan sitä mieltä, ettei heille ole riittävän hyvin tiedotettu perustuslain sisällöstä. Mietintönne on hyvä alku, koska siinä torjutaan joitakin väärinkäsityksiä ja kauhutarinoita perustuslaista. Siinä esitetään euroasiantuntijoille monia hyviä syitä äänestää perustuslain hyväksymisen puolesta, mutta ne eivät aina ole syitä, jotka vakuuttavat gdanskilaisen yksihuoltajan tai espanjalaisen telakkatyöntekijän äänestämään sen puolesta. Perustuslain ratifiointi on tilaisuus keskustella siitä, millaisen Euroopan me haluamme. Olen tyytyväinen siihen, että meillä on tämä tilaisuus muistuttaa itseämme siitä, mitä Eurooppa on saavuttanut ja mitä Eurooppa edustaa, kuten jotkut puhujat ovat täällä niin elegantisti jo kertoneetkin.

Ajatus todellisten yhtenäismarkkinoiden luomisesta tuntui 1980-luvun puolivälissä aivan liian kaukaiselta. Se tapahtui silti ja toi vanavedessään taloudellisen dynamismin, josta me kaikki hyödymme. Mainitsen tästä yhden yksinkertaisen esimerkin: se, ettei meidän tarvitse kulkea tullin läpi rajalla, on merkittävästi vähentänyt kustannuksia ja toimitusaikoja. Yksinkertaisella toimenpiteellä poistimme tarpeen laatia 60 miljoonaa arvonlisäverokaavaketta vuodessa. Tänään nuorempi sukupolvi pitää hyvänä ajatusta vapaan liikkuvuuden alueesta samalla tavoin kuin se odottaa unionin takaavan puhtaan ympäristön ja rajatylittävän yhteistyön kansanterveyden alalla. Tällä hetkellä meillä on 12 EU-maassa pieni pala Eurooppaa taskussa, kun euro on otettu käyttöön ympäri Eurooppaa, ja uudet jäsenvaltiot jonottavat ottaakseen sen käyttöön. Lopuksi totean vielä, että aluksi Kreikan, Espanjan ja Portugalin jäsenyyden myötä ja nyt kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen myötä olemme auttaneet takaamaan ja lujittamaan demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita koko mantereella.

Meidän on nyt käytävä käsiksi perustuslain ratifiointiin. Vaikka kunnioitamme kansallisiin ratifiointiprosesseihin liittyviä erilaisia perustuslaillisia tehtäviä, emme voi hyväksyä sitä, että keskusteluun sotketaan myyttejä ja väärinkäsityksiä perustuslain sisällöstä. Kaikilla meillä on velvollisuus asettaa saataville selkeää ja luotettavaa tietoa siitä, mitä perustuslaki tuo mukanaan ja mitä etuja siitä saa. Näin tehdessämme meidän on verrattava perustuslain tuloksia nykyiseen tilanteeseen. Liettua ja Unkari ovat jo ratifioineet perustuslain. Haluaisin tervehtiä kunnioittavasti erityisesti Liettuaa ja Liettuan parlamentin puhemiestä, joka vierailee tänään parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

Meidän on nyt ryhdyttävä näyttämään, miten perustuslaki voi konkreettisesti vaikuttaa edustamiemme kansalaisten elämään. Tältä osin ei hyviä esimerkkejä todellakaan puutu. Kuten sanoin aiemmin, perusoikeuskirjan sisällyttäminen perustuslakiin on kaikkea muuta kuin symbolinen innovaatio. Kansalaisille laaditaan luettelo oikeuksista ja periaatteista, ja heillä on oikeus turvautua tuomioistuimiin, jos viranomaiset – unionin viranomaiset tai kansalliset viranomaiset – eivät noudata niitä.

Mahdollisuutta osallistua konkreettisesti unionin toimintaan laajennetaan huomattavasti nykyisestä tilanteesta, jossa kansalaisilla on pelkästään oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Kansalaisaloitteella annetaan kansalaisille ensimmäistä kertaa mahdollisuus osallistua lainsäädäntöprosessiin. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen uudistamisen myötä unioni voi vastata lisääntyneisiin vaatimuksiin siitä, että unionin pitäisi tehostaa toimintaansa rajatarkastusten, turvapaikkapolitiikan ja siirtolaisuuden aloilla. Sama pätee myös oikeus- ja poliisialan yhteistyöhön. Perustuslailla luodaan perusta yhtenäiselle vapauksien ja takuiden alueelle.

Uudet kansanterveyttä koskevat turvallisuusmääräykset ovat nykyistä tiukemmat. Unioni voi vastedes puuttua nykyistä tehokkaammin rajatylittävien terveysuhkien, kuten lintuinfluenssan ja BSE-taudin ehkäisyyn ja torjuntaan.

Emme voi tänään olla ajattelematta Kaakkois-Aasian traagisia tapahtumia. Unionilla on jo keskeinen rooli humanitaarisen avun toimittamisessa sekä osallistumisessa alueen poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen jälleenrakentamiseen. Uusilla pelastuspalvelua koskevilla määräyksillä, joilla unionin tehtäväksi uskotaan kansainvälisen pelastuspalvelun johdonmukaisuuden edistäminen, voimme tehdä kansainvälisestä toiminnastamme tulevaisuudessa vielä entistäkin tehokkaampaa.

Olemme luonnollisesti jo käynnistäneet monia aloitteita, joilla on tarkoitus tiedottaa kansalaisille perustuslain sisällöstä. Komissio on tuottanut kirjallista ja audiovisuaalista materiaalia, ottanut käyttöön Internet-sivuston, perustanut tiedotuspisteitä ja rahoittanut niiden toimintaa sekä tukenut taloudellisesti seminaareja ja muita julkisia aloitteita. Eurooppa-neuvosto on tukenut toimiamme ja pyytänyt jäsenvaltioita parantamaan valmiuksiaan kommunikoida Eurooppaa koskevista kysymyksistä perustuslain ratifioimisen yhteydessä.

Nyt on aika pistää isommalle vaihteelle. Käytän tätä tilaisuutta ja vetoan teihin, että tutkisitte mahdollisuutta laatia kanssamme sellaisia yhteistä tiedotusta koskevia aloitteita, joilla voidaan maksimoida omien aloitteidemme vaikutukset. Tarkoitan erityisesti mahdollisuutta järjestää yhdessä mediatapahtumia sekä unionin tasolla että jäsenvaltioiden tasolla Eurooppa-viikon aikana toukokuun 9:nnen päivän 2005 tienoilla. Samanaikaisesti komissio jatkaa myös muiden sellaisten ideoiden kehittelyä, joilla voidaan auttaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön omat kansalliset tiedotusstrategiansa. Voin myös vakuuttaa teille, että myös komission jäsenet osallistuvat aktiivisesti keskusteluun perustuslaista ja Euroopan tulevaisuudesta.

Perustuslaista tehdyn sopimuksen ratifioinnin varmistaminen on jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten keskeisin huolenaihe. Vaikka emme pyrikään nopeuttamaan perustuslain voimaantuloa, meidän on kuitenkin paneuduttava jonkin verran sen varmistamiseen, että perustuslaki tulee joustavasti voimaan sitten, kun ratifiointimenettelyt on saatu menestyksekkäästi päätökseen. Tästä syystä meidän on käytävä avointa keskustelua nykyisten määräysten täytäntöönpanon valmisteluista.

Komissio on ollut sitoutunut tähän prosessiin alusta alkaen. Olemme ylpeitä perustuslain tekstistä ja teemme parhaamme, jotta se näkisi päivänvalon. Olen yhä sitoutunut vuoropuheluun Euroopan parlamentin kanssa. Meidän työmme ei pääty tänään. Itse asiassa se on vasta alkamassa. Odotan innolla yksityiskohtaisempaa keskustelua näistä asioista toimielinasioiden valiokunnan kanssa ja saavun myös mielelläni teidän kanssanne erilaisille foorumeille esittelemään kantamme.

Lopuksi palaan kolmeen edellä esittämääni yksinkertaiseen asiaan: lisää oikeuksia, lisää demokratiaa ja lisää avoimuutta. Tänä vuonna vietetään Itä-Euroopan demokratian uudelleensyntymisen 15-vuotispäivää. Jos unohdamme perustuslain muut määräykset, yksin nämä kolme asiaa riittävät kertomaan selvästi, miksi valtiot ovat liittyneet Euroopan unioniin ja miksi komissio puolustaa tätä perustuslakia.

(Suosionosoituksia)

  Poettering (PPE-DE), ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme tehneet paljon työtä, ja ne meistä, jotka olimme parlamentin jäseniä jo edellisellä toimikaudella, voimme muistaa, kuinka tässä samassa istuntosalissa keskustelimme Nizzan sopimuksesta. Siihen aikaan monet meistä olivat tyytymättömiä siihen, ja sanoimme, että meidän asenteemme Nizzan sopimusta kohtaan riippuu viime kädessä siitä, mitä uusia uudistamismenetelmiä meillä tulevaisuudessa tulisi olemaan ja mitä uudistukset tarkoittavat.

Tämän tuloksena meidän silmiemme alla on nyt Euroopan unionin perustuslaista tehty sopimus. Toisin kuin joulukuussa 2000, jolloin keskustelimme Nizzan sopimuksesta ilman Keski-Euroopan maita – Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa, Tšekkoslovakiaa (joka on nykyään Tšekin tasavalta), Slovakiaa, Unkaria ja Sloveniaa puhumattakaan Maltasta ja Kyproksesta, joista yksikään ei ollut vielä liittynyt EU:hun, on erityisen hienoa, että kun tänään keskustelemme perustuslaista, joukossamme on parlamentin jäseniä näistä maista, erityisesti entisistä kommunistisista maista. Mielestäni tämä on erinomainen symboli tulevaisuudesta, jonka me jaamme Euroopan mantereella.

Haluan esittää mitä lämpimimmät kiitokset myös jäsen Corbettille ja jäsen Méndez de Vigolle erinomaisesta työstä, jonka he ovat toimielinasioiden valiokunnassa tehneet, sekä myös kaikille niille, jotka auttoivat heitä tässä työssä. Haluan tänään kiittää myös valmistelukunnan puheenjohtajaa Valéry Giscard d'Estaingia hänen tekemästään työstä, jota kohtaan esitettiin välillä loputonta kritiikkiä, mutta jos hän ei olisi tehnyt sitä, mitä hän teki, meillä ei todennäköisesti olisi tänään perustuslakia, ja tästä syystä Valéry Giscard d'Estaing ansaitsee tänään mitä lämpimimmän kiitoksemme.

(Suosionosoituksia)

Me olemme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä. Euroopan kansanpuolueella on 128 parlamentin jäsentä ja Euroopan demokraateilla 40. PPE-puolueen puolesta voin taata, että kannatamme varauksetta tätä perustuslakia, ja ryhmäämme kuuluvilla Euroopan demokraateilla on oikeus omaan kantaan.

Perustuslaki tarvitsee arvoja. Meitä yhdistävät arvot ovat lähes yhtä tärkeitä kuin menettelyt, koska jos meillä ei tietoisuutta arvoista, meillä ei ole perustaa poliittiselle toiminnalle. Olemme iloisia siitä, että perustuslakiin on sisällytetty monia kristillisinä pitämiämme arvoja kuten ihmisarvon kunnioittaminen, vanhusten kunnioittaminen ja myös lasten ihmisarvo. Mielestäni on erityisen hienoa, että lapset mainitaan perustuslaissa, koska ilman lapsia tällä mantereella ei ole tulevaisuutta. Hienoa on myös, että olemme määritelleet omat arvomme ja kieltäneet kloonauksen ja että perustuslaissa mainitaan meidän periaatteemme – oikeusvaltio, demokratia, toissijaisuusperiaate ja yhteisvastuu. Kaikki nämä seikat antavan meille syyn sanoa "kyllä" perustuslaille.

En halua tänään kuitenkaan kieltää sitä, että monet meistä olisivat halunneet, että perustuslaissa viitattaisiin Jumalaan, koska näin myönnettäisiin, että inhimilliset kykymme eivät ole rajattomat. Olisimme niin ikään halunneet, että perustuslaissa olisi viitattu juutalaiskristilliseen perintöömme, koska nyt kun kulttuurien välinen – ja erityisesti islamilaisen maailman kanssa käytävä – vuoropuhelu on välttämätöntä, olisi mielestäni tärkeää että, tiedämme, missä juuremme ovat, ja että kulttuurisen ja uskonnollisen kehityksen tulos mainitaan perustuslaissa. Vaikka perustuslaissa ei asiaa mainita, kaikki perustuslait ovat luonnollisesti kompromisseja, ja tästä syystä sanomme "kyllä" perustuslaille, koska se kuvastaa arvojamme.

On myös hyvä asia, että perustuslaki sisältää kuvauksen Euroopan unionin perustuslaillisesta rakenteesta, ja mielestäni tässä on onnistuttu erityisen hyvin, koska perustuslaissa puhutaan kansallisesta identiteetistä. Eurooppa ei ole kansojen sulatusuuni eikä siitä ole tarkoitus tulla supervaltiota; päin vastoin Euroopan vaurauden on perustuttava moninaisuuteen, alkaen niiden Euroopan kaupunkien ja yhteisöjen sekä alueiden moninaisuudesta, joissa kansalaiset elävät. Kansallisvaltioillamme on oma identiteettinsä. Meillä on sopimus Euroopan perustuslaiksi, jonka mukaan perustuslaki juontaa juurensa kansallisvaltioista. Oman kansallisen kansalaisuuden kautta olemme Euroopan kansalaisia, ja näin ollen paikallinen itsehallinto on mainittu erikseen erillisenä eurooppalaisena järjestelynä. Mielestäni tämä on melkoinen suoritus.

Euroopan ensimmäinen kunniakansalainen Jean Monnet sanoi kerran, ettei mikään ole mahdollista ilman kansaa ja ettei mikään kestä kauaa ilman toimielimiä, ja se, mitä hän sanoi, on totta vielä tänäänkin. Jos meillä ei ole kaikkea toimiamme tukevia arvoja ja jos nämä arvot eivät heijastu näitä arvoja viime kädessä ilmentävien toimielinten toiminnassa, nämä arvot eivät voi toteutua. Tästä syystä on oikein, että jatkamme Jean Monnet'n ajatusten suuntaisesti ja jatkamme sitä tietä pitkin, joka johtaa Eurooppaan yhteisönä, ja hyvät ystävät – olen pahoillani siitä, että käytän omassa puolueessani usein käytettyä termiä, mutta koska puhumme tänään perustuslaista, olemme kokoontuneet jossakin määrin yhtyneenä, enkä tarkoita sitä, että erimielisyyksiämme pitäisi peitellä – hallistustenvälisyys tai hallitusten välinen yhteistyö ei saa nyt eikä myöskään tulevaisuudessa muotoilla Euroopan unionin toimintaa. Tulevaisuuden Euroopan pitäisi pikemminkin perustua yhteisömenettelyyn sekä unionin toimielinten täytäntöön panemaan yhteisön toimintaan.

Meille tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme Euroopan parlamentin, joka on vahva ja joka symbolisoi demokratiaa, ja sitä, että meidän on toimittava tasa-arvoisina kaikissa Euroopan lainsäädäntöä koskevissa asioissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarvitsemme vahvan komission, jonka legitimiteetti perustuu Euroopan parlamentissa suoritettavaan äänestykseen sekä näin ollen myös Euroopan parlamentin vaaleihin, ja että meillä on oltava ministerineuvosto, jonka toiminta on avointa.

Haluan lopuksi todeta, että vaikka monet perustuslain sisältämistä asioista on esitetty ohjelmanluonteisina asioina, ne ovat silti toteutuneet. Esimerkkinä voin mainita 750 artiklan, jonka mukaan meidän on elettävä hyvinä naapureina sellaisten kansojen kanssa, jotka haluavat yhdentyä Eurooppaan – ja juuri tällä hetkellä ajattelen Ukrainaa. Toinen asia on ulkopolitiikka, josta emme tulevaisuudessa voi puhua kahdella tai kolmella äänellä vaan jossa meidän on toimittava yhdessä. Tästä syystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ei pitäisi pyrkiä YK:n turvallisuusneuvostoon yksittäisinä valtioina, vaan Euroopan unionin olisi haettava sen jäsenyyttä kollektiivisesti, jos se haluaa toimia maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien ja demokratian edistäjänä. Euroopan unionin pitäisi olla edustettuna Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Meillä on vielä paljon tehtävää. Ryhmäni puolesta toivon laajaa tukea tälle perustuslaille, ei pelkästään täällä parlamentissa vaan myös jäsenvaltioissa, koska tämä perustuslaki on väline, jolla onnistumme 2000-luvulla luomaan vapauteen, demokratiaan ja rauhaan perustuvan Euroopan.

(Suosionosoituksia)

  Schulz (PSE), ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tuleva 27. tammikuuta on Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 60. vuosipäivä. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustaminen muutamaa vuotta myöhemmin oli välitön seuraus siitä, mitä toisen maailmansodan aikana oli tapahtunut. Eurooppalaisen yhteistyön isät ja äidit saivat omin silmin nähdä, että äärinationalismi, fasismi ja bolsevismin aikaansaama mantereemme jakautuminen johtivat aina sortoon, terroriin ja ihmisarvon katoamiseen. He saivat myös nähdä, että se, mikä loi rauhan, ihmisarvon ja demokratian, oli ylikansallinen toiminta ja yhdentyminen. On syytä lisätä, että tähän päästiin perustamalla hiili- ja teräsyhteisö, jolle annettiin aseteollisuuden valvonta.

Jos vedämme suoran linjan Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä Euroopan talousyhteisöön sekä siitä edelleen sopimukseen yhdentymisestä ensin Euroopan yhteisöksi ja tämän jälkeen Euroopan unioniksi sellaisena kuin sen tänä päivänä tunnemme, voimme havaita menestystarinan, jonka kaltaiseen ei maailmassa ole vielä ylletty. Menestystarina ei päättynyt vain vuoteen 1945 ja mantereellamme käydyn tuhoisan sodan päättymiseen, vaan myöhemmissä vaiheissa otettiin mukaan maita, joiden oli sodan jälkeen selviydyttävä omista poliittisista muutoksistaan, nimittäin Kreikka, Portugali ja Espanja, joten näiden maiden fasististen diktatuurien kaataminen ja demokraattisten olojen vakiinnuttaminen Euroopan yhteisön jäsenyydellä oli suurenmoinen menestys 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla.

Se, mitä näimme tapahtuvan 1990-luvulla, kun nyt unioniin liittyneet valtiot saivat nykyisen muotonsa, oli periaatteessa riemuvoitto kommunistisesta sorrosta yhdessä Euroopan kolkassa. Euroopan unioni on onnistunut omaksumaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitetyt arvot ja käyttämään niitä demokraattisen yhdentymisen perustana sekä voittamaan sekä fasismin että kommunismin, jotka kuuluvat Euroopan menneisyyteen.

Viime päivien tapahtumat, joissa kansa on ollut voimaton sellaisia voimia vastaan, joita ei millään teknologialla olisi voinut vastustaa, osoittavat, kuinka ehdottoman tärkeää on ylikansallinen toiminta ilman toiminnan tiellä olevia kansallisia rajoja. Globaalissa ympäristössä Euroopan unioni on Euroopan järkevä ja moderni vastaus 2000-luvun haasteisiin. Perustuslaki, josta olemme nyt keskustelemassa, muodostaa siihen tarvittavan kehyksen.

Ryhmämme äänestää Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnön puolesta – syvällistä vakaumusta seuraten ja vakuuttuneina siitä, että tässä perustuslaissa kuvaillut arvot ovat kansalaisyhteiskunnan arvoja. Erinomaista niissä on, että niitä voi pitää kristillisinä arvoina, jos on kristitty. Juutalainen tai muslimi taikka uskonnoton voi myös omia ne omiksi arvoikseen. Nämä arvot ovat maailmalaajuisia ja jakamattomia, joten ne sopivat kaikille.

(Suosionosoituksia)

Tämä tekee meille helpoksi myös sen, että huolimatta meitä muutoin jakavista tekijöistä voimme yhdessä tukea tätä perustuslakia, ja jos teemme niin, perustuslaista tulee meidän yhteinen perustamme demokraattiselle ja arvokkaalle tulevaisuudelle sellaisessa sosiaalisessa yhteisössä, jossa vallitsee sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vauraus. Tietoon perustuvassa tulevaisuuden yhteiskunnassa unionimme on samanaikaisesti – ja perustuslaissa tämä todella mainitaan selvästi – suoriuduttava sosiaalisista tehtävistään sekä taattava yksilölle ja kaikille kansalaisille suoja tämän jakautuneen maailman vaaroja vastaan.

Tähän tämä perustuslaki pystyy, ja olemme laajalla enemmistöllä sopineet, että haluamme tukea sitä, että meidän on tuettava sitä ja että meidän on kamppailtava sen puolesta. Siitä puuttuu vain yksi asia, ja oman ryhmäni puolesta selitän tarkasti, mitä tarkoitan. Euroopan parlamentin kannalta sitoutuminen ja mobilisoituminen ei riitä. Niiden, jotka allekirjoittivat tämän perustuslain Roomassa järjestetyssä arvokkaassa tilaisuudessa, johon kaikilla meillä ryhmien puheenjohtajilla oli mahdollisuus osallistua, eli Euroopan valtionpäämiesten, hallitusten päämiesten ja ulkoministerien on meidän tavoin kerrottava kansalle, että tämä on meidän perustuslakimme ja että sitä me haluamme. Tämä on kaikkea muuta kuin yksittäinen, Euroopan parlamentin tai komission käsiteltäväksi jätetty asia. Euroopan valtiomiesten on tehtävä oma osuutensa ja vakuutettava, että kyse on myös heidän aikaansaannoksestaan – ei pelkästään Euroopan parlamentin tai valmistelukunnan aikaansaannoksesta. Myös nämä asiat on otettava huomioon, mutta kyse on ennen kaikkea kaikkien niiden ihmisten työstä, jotka kantavat vastuun Euroopasta, ja näiden ihmisten on vakuutettava Euroopan kansalaisille, että he tukevat perustuslakia. Jos he tekevät näin, tämä perustuslaki saa PPE-ryhmän tuella ja todennäköisesti jopa myös Euroopan demokraattien ryhmän tuella enemmistön tuen.

(Suosionosoituksia)

  Duff (ALDE), ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Poettering muistuttaa meitä aiheellisesti siitä, että kun parlamentti reagoi perussopimusten edellisiin uudistuksiin, niitä koskevat päätöslauselmat olivat täynnä sekä mielipahaa, kritiikkiä ja asioita, joita pahoittelemme, että vaatimuksia muutosten jatkamisesta. Tällä kertaa meidän ei ole pakko toimia samalla tavalla, koska olemme itse olleet merkittävällä tavalla mukana luonnostelemassa muutoksia sekä valmistelukunnassa että HVK:ssa.

Tässä jäsen Corbettin ja jäsen Méndez de Vigon laatimassa mietinnössä esitetään asiat oikein ja olen tyytyväinen voidessani todeta, että kaikki tämän illan kuluessa puheenvuoron käyttävät ryhmäni jäsenet puhuvat päätöslauselman puolesta. Tämän jälkeen lähdemme kampanjoimaan sen voimaantulon puolesta niissä jäsenvaltioissa, joissa kansanäänestys on tarkoitus pitää, myös Ranskassa – vastustaaksemme joitakin vasemmistoryhmiä – ja Isossa-Britanniassa, jossa kamppailemme oikeistoa vastaan.

Tärkein peruste tämän suuren uudistuksen puolustamiseksi on selvästi se, että uudistuksella vahvistetaan Euroopan unionia. Sillä vahvistetaan meidän toimintakykyämme unionin ulkopuolella ja jäsenvaltioiden omalla alueella sekä annetaan meille valmiudet seisoa omilla jaloillamme maailman tapahtumien pyörteissä. Siinä muotoillaan poliittisesti myös Euroopan vastaus globalisaatioon.

Perustuslaissa määritellään uudelleen Euroopan unioni. Siinä päästään valtioiden – uusien ja vanhojen, suurten ja pienten – väliseen tasapainoon, kansalaisten ja viranomaisten väliseen tasapainoon ja, kuten Valéry Giscard d'Estaing on sanonut, haaveiden ja todellisuuden väliseen tasapainoon. Perustuslaki on synnyttänyt tuoreen ja laajan konsensuksen Euroopan yhdentymishankkeesta.

Haluaisin sanoa yhden asian esimerkiksi Britannian konservatiiveille, jotka huutelevat kentän laidalta: jos kannatatte Eurooppaa, teidän pitäisi kannattaa perustuslakia. Eurooppaa ei voida rakentaa ilman selkeitä, liberaaleja ja sosiaalisia arvoja, vahvoja sääntöjä ja jykevää parlamentaarista demokratiaa. Eurooppa ei toimi ilman Brysselin vahvoja viranomaisia. Ilman perustuslakia asiat eivät toimi asianmukaisesti ja Bryssel- ja Strasbourg-johtoinen politiikka huonontuu. Tuleva laajentuminen ei tule kysymykseen enkä jaksa uskoa, että Britannian konservatiivit oikeasti haluavat tätä. Eurooppa ei myöskään voi toimia ilman vahvaa johtoa. Tämän parlamentin on opittava täyttämään strategisia tyhjiöitä, joita uudistusten myötä syntyy.

Meillä on monia uusia valtuuksia, joihin sisältyy ennen kaikkea oikeus ehdottaa uudistusta – jopa perustuslain tulevaisuutta koskevaa uudistusta. Komission on tuotava kantansa nopeasti selväksi, sillä uudet ulkoministeriä, ulkoasianhallintoa, ryhmäpuheenjohtajuutta ja erityisesti niin kutsuttua kokopäiväistä neuvoston puheenjohtajaa koskevat järjestelyt tulevat käyttöön. Pääministereiden ja presidenttien on koordinoitava kampanjaansa. Olen iloinen kuullessani, mitä ministeri Schmit sanoi tästä asiasta. Heidän on otettava kantaakseen henkilökohtainen ja kollektiivinen vastuu näiden kansanäänestyskampanjoiden viemiseksi voitokkaasti päätökseen ja osoitettava äänestäjille, miksi nämä uudistukset ovat kansalaisia varten ja miksi tämä on todella koko Euroopan perustuslaki.

  Frassoni (Verts/ALE), ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, enemmistö Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmästä kannattaa Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen ratifiointia, koska ryhmä pitää sopimusta merkittävänä askeleena tiellä, joka johtaa manteremme poliittiseen yhdentymiseen. Huolimatta sopimuksen monista puutteista nykyisessä poliittisessa ja institutionaalisessa tilanteessa meillä ei ole muuta mahdollisuutta.

Ehdotetun perustuslain mukaan unioni on perusoikeuksiin perustuva yhteisö ja eurooppalainen politiikka perustuu yhteisiä arvoja koskeviin sääntöihin. Perustuslaissa määritetään selkeät ja sitovat tavoitteet sekä ilmaistaan sitoumus ylläpitää kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ympäristökehitystä. Siinä sisällytetään sosiaaliset oikeudet osaksi perinteisiä ihmisoikeuksia, sovitetaan unionin ulkoiset toimet kansainvälisen lain mukaisiksi, yksinkertaistetaan menettelyjä, selvennetään toimivaltuuksia, laajennetaan yhteisöpäätösmenettelyn soveltamisalaa, lisätään unionin avoimuutta ja legitimiteettiä sekä parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.

Tekstissä on monia vajeita ja sudenkuoppia, ja on ymmärrettävää, että tyytymättömyys Eurooppa-hanketta kohtaan on lisääntymässä monien sellaisten meitä poliittisesti lähellä olevien henkilöiden, järjestöjen ja liikkeiden joukossa, joiden mielestä unioni ei vielä kykene vastaamaan heidän huoliinsa eikä olemaan sellainen poliittinen yksikkö, joka pystyisi täysimääräisesti toimimaan paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tämän tosiasian kieltäminen, kuten kollegamme mietinnössään tekevät, on mielestämme sopimatonta.

Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen muuttaminen lähes propagandaksi, sen teeskenteleminen, että ehdotus on ihanteellinen tulos jalosta ja harmonisesta, parhaalla mahdollisella tavalla tehdystä työstä, ja jopa sen väittäminen, ettei hallitustenvälinen konferenssi tehnyt valmistelukunnan tekstiin muutoksia – vaikka tiedämme, ettei tämä pidä paikkansa, koska kaikki hallitustenvälisen konferenssin tekemät korjaukset huononsivat tekstiä: riittää, kun ajattelemme lainsäädäntöneuvostoa tai talousarviota koskevia erimielisyyksiä – mikään edellä mainituista asioista ei vakuuta yhtäkään euroskeptikkoa eikä auta meitä saamaan puolellemme kaikkia niitä, jotka eivät suinkaan pelkää eurooppalaista supervaltiota, jota ei tosin ole olemassa, vaan jotka tietävät, ettei unioni ole vielä tarpeeksi yhdistynyt eikä yhtenäinen.

Meidän vihreiden mielestä Euroopan yhdentymisprosessia ei voida pitää loppuun saatettuna perustuslain hyväksymisen jälkeen, osittain siitä syystä, että muut, nykyisten 25 jäsenvaltion ulkopuoliset valtiot ja kansat ovat yhä päättämässä tai aloittamassa matkaansa kohti unionia. Myös tältä osin uskomme toisin kuin esittelijät, että unionin toimielinjärjestelmä on yhä liian sekava ja monimutkainen eikä toimi enää kauaa ilman lisäuudistusta. Tästä syystä uskomme, että kaikki tulevaisuuden Euroopan unionin kehittämis- ja parantamistoimet riippuvat tämän tekstin ratifioinnista.

On vaarallista uskoa, että tämän tekstin hylkääminen valmistelisi tietä uudelle, paremmalle tai jopa parhaalle mahdolliselle perustuslaille. Päin vastoin tämän tekstin hylkääminen jättäisi meille Nizzan sopimuksen määräykset, jotka eivät ole niin edistyksellisiä niiden tavoitteisiin liittyvien arvojen eivätkä niissä ehdotetun toimielinrakenteen osalta. Jos perustuslaista tehty sopimus torjutaan, euroskeptikoilla olisi ihanteellinen tilaisuus korostaa sitä, ettei kansa enää halua Eurooppaa, vaikka tiedämmekin erittäin hyvin, ettei tämä pidä paikkansa. Se saisi myös monet hallitukset vakuuttuneeksi siitä, että valmistelukuntamenettely – tuo varovainen ja laimea yritys luopua epädemokraattisista ja tehottomista uudistusmenettelyistä kuten diplomaattisista keskusteluista ja veto-oikeudesta – ei voi johtaa mihinkään.

Tästä syystä meillä on kahtalainen tavoite: tämän perustuslain hyväksyminen, jotta voimme nopeasti luoda perustan sen seuraajalle luomalla vahvan ja vakaan liiton niiden poliittisten, sosiaalisten, assosiatiivisten ja taloudellisten voimien kanssa, jotka meidän tapaan uskovat, että sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ekologisesti kestävää kehitystä ja rauhaa koskevien tavoitteidemme saavuttamiseksi meidän on sekä voitettava uudelleen kansalliset vaalit että vahvistettava ja täydennettävä Euroopan demokratiaa. Jotta voisimme onnistua tässä, meidän on peruutettava tämä aloite. Arvoisa puhemies, tämän asian osalta uskon, että on mahdollista rakentaa uusi yhtenäinen rintama kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka pitävät ehdottoman tarpeellisena demokratian lisäämistä Euroopassa mutta joiden arviot tästä tekstistä eroavat toisistaan.

  Wurtz (GUE/NGL), ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Corbettin ja jäsen Méndez de Vigon mietinnössä keskitytään lähes pelkästään sarjaan uusia säännöksiä, joita ei ole nykyisissä perussopimuksissa. Tällaisiin säännöksiin kuuluvat kiertävän puheenjohtajakauden korvaaminen vakaammalla, kaksi ja puoli vuotta kestävällä puheenjohtajakaudella, ulkoministerin viran perustaminen, yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tosin yhteisöllistämättä, parlamentin toimivaltuuksien vahvistaminen, oikeuden antaminen kansallisille parlamenteille vaatia komissio tilille, jos niiden mielestä komissio on ylittänyt valtuutensa, sekä sen mahdollistaminen, että miljoona ihmistä voi kehottaa komissiota esittämään jotain tiettyä aihetta koskevan lakiluonnoksen.

Jos kansalaisten tai parlamenttien ratifioitavaksi jätetty teksti todella rajoittuisi tämän kaltaiseksi säännökseksi, monet ryhmäni jäsenistä – eivät kaikki mutta monet heistä, myös minä – eivät vastustaisi ehdotusta sopimukseksi Euroopan perustuslaista. Kannatamme Eurooppaa ja kaikkea sellaista, joka auttaa vahvistamaan Euroopan demokratiaa ja kehittämään sen toimintaa. Meitä ei pitäisi niputtaa yhteen Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UK Independence Party) kanssa. Meidän mielestämme unionia tarvitaan kipeästi tässä globalisoituneessa maailmassa, mutta minkälaisia suuntaviivoja ja rakenteita tarvitsemme unionille? Tästä on kysymys.

Ensinnäkin tarvitsemme mielestämme useita sellaisia suuntaviivoja ja rakenteita, joiden avulla meillä on unionin tasolla mahdollisuus valvoa rahoitusmarkkinoita pikemminkin kuin olla täysin niiden armoilla, kuten me tällä hetkellä olemme. Tämä voi onnistua edellyttäen, että hyväksymme voimakkaiden keinojen käytön, kuten keskuspankin hyödyntämisen ja suurten julkisten elinten pääoman verottamisen, että laadimme lakeja, joilla yritykset voidaan saattaa vastuuseen sosiaalisten, ympäristöllisten, demokraattisten ja eettisten kysymysten osalta ja että kanavoimme näin vapautuneita varoja keskeisille poliittisille painopistealueille, joista on keskusteltu julkisesti, jotka on demokraattisesti vahvistettu ja joita arvioidaan säännöllisesti. Tästä syystä Euroopn unioni on oikea toimintataso niiden haasteiden voittamiseksi, joihin yksittäisen valtion olisi nykyään vaikea käydä käsiksi globalisaation takia.

Näin ollen tarvitsemme juuri tästä samasta syystä suuntaviivoja ja rakenteita, joilla voimme kääntää suuntauksen, jonka mukaan päätöksentekokeskus pidetään mahdollisimman kaukana kansasta, ja joilla voimme vaatia kansalle takaisin itsemääräämisoikeutta ja oikeutta tehdä poliittisia valintoja markkinalaeille alistumisen sijasta vaikkakin tämä ruokkisi demokratian verivihollista fatalismia. Toisin sanoen Euroopan unioni on myös näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta oikea taso, jolla on hyvä edistää työntekijöiden, kansalaisten, parlamentin jäsenten ja viranomaisten oikeuksia saada tietoja ja toimia niiden ihmisten ylimielisen vallan vähentämiseksi, joilla on taipumusta pitää itseään nykyajan feodaaliherroina.

Jos on olemassa rooli, jonka voimme perustellusti odottaa Euroopan unionin ottavan itselleen kokonaisvaltaisesti, kyse on maailman tasolla vastuuntuntoisesti toimivan tekijän roolista, sellaisen tekijän roolista, joka on vakaasti päättänyt käyttää vaikutusvaltaansa uusien, kansainvälisiä suhteita koskevien sääntöjen käyttöön ottamiseksi. Ottakaamme huomioon mahdollinen tervehdyttävä vaikutus, joka voisi olla vaikka Euroopan tasolla tehdyllä päätöksellä kieltää nimenomaisesti turvautuminen sotaan maailman ongelmien ratkaisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että poliittinen voima vie voiton voimapolitiikasta aina Lähi-idästä Kaukasukselle asti. Ajatelkaapa mahdollisesti syntyviä myönteisiä vaikutuksia, jos unioni ja etelän valtiot päättäisivät liittoutua, myös kansainvälisten talous- ja kauppajärjestöjen puitteissa, ja kävisivät avoimesti torjumaan tuhoisan kauppasodan aiheuttamia vahinkoja. Taikka ajatelkaapa mahdollisuutta luoda, luonnollisesti Yhdysvaltojen, tämän suuren kansakunnan ja muiden kansakuntien kanssa mitä kunnianhimoisin kumppanuus – täydellisen poliittisen ja strategisen riippumattomuuden puitteissa kuitenkin. Jos haudotte mielessänne Euroopan unionille tällaisia kunnianhimoisia tavoitteita, ehkäpä joku teistä voi kertoa meille, miksi te sitten vastustatte tätä perustuslakiluonnosta.

Vastustatte sitä juuri sen takia, että tekstiin on koottu jopa jo Maastrichtin sopimuksen sisältämiä säännöksiä niiden säilyttämiseksi juhlallisella tavalla ja pitkäaikaisesti, säännöksiä, jotka muodostavat niin monia esteitä tällaisen eurooppalaisen hankkeen edes osittaiselle täytäntöönpanolle. Tarkoitan erityisesti niitä keskeisiä periaatteita, joita sovelletaan avoimeen markkinatalouteen, jossa kilpailu on vapaata. Tarkoitan sitä, ettei Euroopan keskuspankilla voi enää olla niin liberaalia perussääntöä ja tehtävää. Tarkoitan komission harkintavaltaa kilpailuasioissa sekä Euroopan koko turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ilmeistä alistamista Natossa hahmotellun politiikan alaisuuteen.

Uusia säännöksiä on lisätty vanhojen rinnalle ja näin on edelleen laajennettu kuilua rakenteilla olevaa Eurooppaa koskevan hankkeen ja sen Euroopan välillä, josta olen juuri puhunut. Perustuslakiluonnos sisältääkin artiklan, jossa vaaditaan monenvälisen sijoitussopimuksen kiihkeässä hengessä kumoamaan ulkomaisia suoria sijoituksia koskevat rajoitukset sekä muut vaarallisen moniselitteiset artiklat, jotka liittyvät elämän patentointiin tai jopa kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Emme tarvitse näillä aloilla propagandakampanjaa, jossa ei siedetä vastaväitteitä, vaan avoimen, julkisen ja moniarvoisen katsauksen viime vuosien kokemuksiin, jotka ovat johtaneet kansalaisten ja unionin toimielinten välisen luottamuksen romahtamiseen.

Jäsen Corbettin ja jäsen Méndez de Vigon mietinnössä ei sanota sanaakaan perustuslakisopimusta koskevan ehdotuksen siitä osasta, jossa käsitellään unionin politiikan eri aloja ja unionin toimintaa ja joka kattaa itse asiassa kaksi kolmasosaa koko tekstistä. Tästä syystä vastustamme tätä mietintöä aivan kuten vastustamme koko perustuslakisopimusta koskevaa ehdotusta. Haluan kuitenkin jälleen kerran tehdä selväksi, että monien meidän sanoma "ei" on avoin vaihtoehtoisille ehdotuksille. Se on eurooppalainen "ei".

  De Villiers (IND/DEM), ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, perustuslakisopimuksesta puuttuu ainoastaan yksi sana, ja se sana on "suvereniteetti". Se on korvattu sanalla "identiteetti", joka ei tarkoita missään nimessä samaa. Tiedämme hyvin, että kaikkialla maailmassa on kansoja, joilla on vahva identiteetti ja jotka vaativat itselleen oikeutetusti suvereniteettia, kuten palestiinalaiset, irakilaiset ja monet muut.

Tämän jälkeen Euroopassa on kansoja, joita uhkaa samalla identiteetin menetys Turkin aikoessa liittyä EU:hun ja itsemääräämisoikeuden menetys perustuslakisopimuksen tullessa voimaan. Yksi sana, "itsemääräämisoikeus", on hävinnyt ja toinen ilmestynyt sen tilalle, sana "laki", eurooppalaki, kansallisten demokratioiden nimenomainen symboli. Siksi meille tulee eurooppalaki, joka on ylempiarvoinen lainsäädäntö kuin kansalliset lait, jopa perustuslait. Näin ollen eri kansojen perustuslaeista tulee vastine Euroopan yksittäisen alueen sisäisille säännöksille. Ylikansallinen eurooppalaki hyväksytään vastedes enemmistöllä eikä yksimielisesti. Näin ollen yksittäisellä kansalla ei ole enää mitään mahdollisuutta esittää vastalausettaan, vaikka kyseessä olisi sen elintärkeiden etujen puolustamiseen liittyvä asia.

Kolmanneksi, ylikansallisen eurooppalaisen lain laatii Brysselin virkakoneisto, jolle myönnetään valtion tunnukset. Siitä virkakoneistosta on tulossa täysimittainen kansainvälinen toimija, jolla on oikeus tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja jolla on ulkoasiainministeri – nämä sanat eivät valehtele. Se nauttii sille siirrettyjä supervaltion valtaoikeuksia – sillä on oikeus laatia omia lakeja, määritellä julkisia palveluja ja käsitellä maahanmuuttoon ja rajoihin liittyviä asioita.

Samaan aikaan – tämä on viimeinen huomioni – kansalliset demokratiat jäävät jalkoihin. Kansallisilta parlamenteilta otetaan pois niiden oikeudet säätää lakeja. Tämän vastapainoksi niille on myönnetty oikeus antaa lausuntoja.

  Crowley (UEN), ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijöitä siitä, että he ovat ryhtyneet tähän erittäin vaikeaan tehtävään ja yrittäneet löytää sopimuksesta aloja, joista tämän parlamentin muodostamassa erittäin monipuolisessa ja kunnioitettavassa toimielimessä voidaan olla yhtä mieltä.

Yhdessä suhteessa keskustelu on kuitenkin edistynyt, onhan asia nyt jäsenvaltioiden käsissä. Keskustelu sopimuksen ratifiointiprosessista käydään jäsenvaltioissa. Nyt on määriteltävä, millä tasolla väittely ja keskustelu tästä perustuslakisopimuksesta käydään ja lopullinen tuomio annetaan. Vaikka keskustelemmekin asiaan liittyvistä kysymyksistä aina parhaan kykymme mukaan, monesti osa toivoo, että tähän mennessä sovittuun lisättäisiin uusia asioita. Näin me taitamme helposti peistä jo seuraavasta argumentista emmekä käy kulloinkin meneillään olevaa keskustelua. Lisäksi osa keskustelusta on tavallaan paluuta tulevaisuuteen, koska siinä kaivetaan uudelleen esiin samat aiheet ja seikat, joilla vastustettiin ensimmäisiä sopimuksia 1950-luvulla ja toisia ja sitä seuraavia sopimuksia 1970- ja 1980-luvulla. Sanotaan, että tämä on se pahaenteinen tuomiopäivän profeetta, joka saapuu keskuuteemme ja vie meiltä vallan.

Meidän on oltava realisteja sen suhteen, mitä perustuslakisopimus sisältää, mikä siinä on hyvää ja mikä pahaa. Jos sitä tarkastellaan perustavana lakina sille, millainen Euroopan unioni on tulevaisuudessa, se on erittäin hyvä asiakirja. Siinä varmistetaan, että jäsenvaltioilla ja niiden roolilla EU:ssa on vastakin asianmukainen kunnioitus ja luottamus. Erityisesti tämä pätee pieniin jäsenvaltioihin. Sopimuksessa määritellään selkeästi valtuuksien luovutusta koskeva oppi siitä, kenellä on valtuudet mihinkin ja mihin rajat vedetään. Niille, jotka vastustavat tätä sopimusta ja ovat vastustaneet muita sopimuksia sanoen, että sopimus on kansallisia lakeja tärkeämpi, on huomautettava, että asia on jo ratkaistu. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa määriteltiin aikoinaan 1960-luvulla yhteisön lain ensisijaisuus kansalliseen lakiin nähden. Sopimuksessa kuitenkin määritellään tämä tehtävä selkeästi ja rajataan se toteamalla, että se koskee ainoastaan eurooppalakia. Jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionin toimielimille ja lainsäätäjille valtuudet antaa kyseisen lain.

Käykäämme siis aitoa ja rehellistä keskustelua. Unohdetaan valheet, pelko ja nykyinen kauhunlietsonta. Toisilla on oikeus vastustaa tätä sopimusta ja perustaa mielipiteensä poliittiseen vakaumukseen, ideologiaan tai aitoon huoleen siitä, mitä sopimus merkitsee heidän jäsenvaltioilleen. Varmistakaamme kuitenkin, että keskustelu perustuu tosiasioihin, totuuteen ja kirjoitettuun tekstiin eikä väärinkäsityksiin.

(Suosionosoituksia)

  Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka tämä parlamentti itsetyytyväisessä euforiassaan ottaa avosylin vastaan perustuslakisopimuksen, onneksi lopullinen sana on jäsenvaltioilla. Vain niiden äänillä on todellista merkitystä.

Eniten halveksin erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa vallalla olevaa vilpillistä teeskentelyä, jonka mukaan perustuslakisopimus on pelkästään laajentumisen edellyttämä siivousoperaatio ja että siinä määritellään Euroopan perustuslaillinen muoto sukupolvien ajaksi. Tämä voidaan todistaa perättömäksi väitteeksi. Juuri perustuslakisopimuksen kiihkeimmät ja muita rehellisemmät kannattajat paljastavat parhaiten tämän harhautuksen puolestapuhujat.

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa olen saanut tarkkailla läheltä Euroopan unionille perimyönteisten tahojen strategiaa ja vehkeilyä. He eivät salaa, ettei perustuslakisopimus ole päämäärä sinänsä vaan jatkuva työ, eivätkä he pyri millään tavoin peittelemään sitä, että heidän tavoitteenaan on, kuten he itse asian ilmaisevat, vahvistaa sitä ensi tilassa – tietenkin vastedes ilman kansallisen kuulemisen aiheuttamaa hankalaa estettä. Heidän peittelemätön suoruutensa osoittaa valehtelijoiksi ne, jotka haluavat pettää äänestäjänsä houkuttelemalla nämä uskomaan, että tässä on kyseessä pelkkä siistimisoperaatio. Tällaisesta ei ole kyse.

Kansallisvaltioiden on valittava, valitsevatko ne sellaisen Euroopan unionin, jossa suvereenit kansallisvaltiot tekevät yhteistyötä, vai sellaisen Euroopan unionin, joka on itsessään supervaltio. Kaikista torjuvista väitteistä huolimatta perustuslakisopimus luo puitteet supervaltioasemalle. Siinä todetaan, että se menee kansallisten perustuslakien edelle. Siinä julistetaan, että kansallinen laki on siihen nähden alempiarvoinen. Siinä nimitetään supervaltiolle oma presidentti ja ulkoasiainministeri. Siinä alennetaan kansalliset parlamentit pelkiksi neuvoa-antaviksi kaikupohjiksi. Siinä vaihdetaan mielekäs demokratia tämän parlamentin valedemokratiaan. Siinä kastroidaan kansallisvaltion viimeinen puolustuskeino entistäkin tehokkaammin korvaamalla kansallinen veto-oikeus huomattavasti lisätyillä määräenemmistöpäätöksillä. Siinä avataan niin ikään hillitsemätön uoma yhä syventyvälle yhdentymiselle sallimalla perustuslakisopimuksen muuttaminen hallitusten päämiesten päätöksellä kansan päätöksen sijasta. Jokainen, joka on ylpeä omasta kansakunnastaan eikä halua, että se ujutetaan tähän vastenmieliseen yhteenliittymään, hylkää tämän halpamaisen perustuslakisopimuksen.

(Suosionosoituksia)

  Brok (PPE-DE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meille on annettu käsiteltäväksi perustuslakisopimus, joka perustuu laajalti parlamentaarikoista koostuneen valmistelukunnan työhön. Juuri he mahdollistivat tämän läpimurron, joten Euroopan unionin kehitys ei ole enää diplomaattien käsissä. Valmistelukunnan laatimasta luonnoksesta 90 prosenttia käsiteltiin sittemmin hallitustenvälisessä konferenssissa, ja uskoakseni juuri tämä menetelmä, jossa Euroopan unionin kansat olivat mukana valitsemiensa edustajien välityksellä, oli ratkaiseva saavutetun edistyksen kannalta.

Perustuslakisopimus ei ole kaikilta osin täydellinen, mutta ratkaisevaa mielestäni on se, että se on nykyistä tilannetta parempi. Perustuslakisopimuksessa vahvistetaan kansalaisten oikeuksia; perusoikeuskirjassa heille taataan oikeuksia ja suojaa. Siinä vahvistetaan kansalaisten oikeuksia, koska vastaisuudessa komission puheenjohtajan valinta perustuu suoraan Euroopan parlamentin äänestykseen. Kansan valtaa lujitetaan sekä kansanäänestyksellä että laajentamalla Euroopan parlamentin oikeuksia. Perustuslakisopimuksesta on tullut avoimempi, koska siinä selkeytetään vallan ja vastuun jakoa ja helpotetaan näin menettelyjen ymmärtämistä ja koska neuvoston edellytetään kokoontuvan julkiseen istuntoon ainakin silloin, kun se tekee lainsäädäntöpäätöksiä.

Enemmistöpäätösten käyttöä ei kenties ole laajennettu riittävästi, mutta niiden osuus on huomattava. Tämä todella tekee Euroopan unionista tehokkaamman, ja tämä näkyy muillakin aloilla, esimerkiksi pilarirakenteen poistumisessa, yhdessä ainoassa oikeushenkilöllisyydessä ja erityisesti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tehdyissä konkreettisissa parannuksissa.

Eurooppamme perustuu arvoihin. Perusoikeuskirja, jonka katson pitkälle heijastavan kristillistä käsitystä ihmiskunnasta, on yksi sen ihmeistä – näin ainakin uskon. Sen on laatinut edellinen valmistelukunta, ja on mielestäni loistavaa, että nyt näin monet kansat voivat omaksua oppaakseen tämän yhteisen arvoperustan. Niiden, jotka laativat lakimme vastaisuudessa, on muistettava valvoa, että näitä arvoja myös kunnioitetaan – asiakirja ei ole poliittinen vaan se on oikeudellisesti sitova.

Tahdomme, että Eurooppamme on yhteisö, ja niin tahtoi valmistelukuntakin. Kun seuraavaksi otamme perustuslakisopimuksen käyttöön, meidän on annettava selkeä etusija sille, minkä valmistelukunta halusi siinä säilyttää, emmekä saa muuttaa sisältöä käyttämällä täytäntöönpanossa teknokraattista lähestymistapaa.

Meillä on nytkin ulkoasiainosasto, jonka avulla voimme toimia käytännössä, ja korviimme kantautuu jatkuvasti viestejä jäsenvaltioiden ulkoasiainministeriöiden käytävillä tapahtuneista yrityksistä kiistää komission valtuudet – ja näin ollen myös Euroopan yhteisön ja sen parlamentin valtuudet – jotta voitaisiin perustaa uusi hallitustenvälinen auktoriteetti.

Euroopan unioni on yhteisö myös sen perusteella, miten sitä edustetaan ulkomailla. Tämä näkyy sen ulkosuhteissa, kehitysyhteistyössä ja monilla muilla toiminta-aloilla. Emme saa muuttaa tätä tilannetta ulkoasiainosastossa tapahtuvalla teknokraattisella jaolla. Olemme taistelleet komissiolle vahvat oikeudet, eikä ilman sen suostumusta voida tehdä mitään. Haluan huomauttaa sille ja neuvostolle, että valvomme tätä erittäin tarkasti.

Se, millä tavoin valta ja vastuu on järjestetty Euroopan unionissa, osoittaa selvästi, että jäsenvaltiot ovat luovuttaneet tämän vallan ja vastuun, ja juuri tästä syystä puhe supervaltiosta on mielestäni täysin joutavaa.

(Suosionosoituksia)

Tosiasia on, että suvereniteetti on edelleenkin uskottu jäsenvaltioille, ja kaikenlainen toimivalta, jota ei ole nimenomaisesti määritelty Euroopan unionin toimivallaksi, pysyy niillä. Tässä suhteessa tämä perustuslakisopimus menee kaiken aiemman edelle. Koska supervaltion vastustajat väittävät, että Nizzan sopimus oli huonompi, he varmaankin kannattavat perustuslakisopimusta. Näin asia todellakin on, joten pyydän kollegojani Allisteria ja de Villiersiä arvioimaan asioiden tilaa ennakkoluulottomasti ja lopettamaan sellaisten seikkojen kertomisen äänestäjilleen ja yleisölle, jotka eivät ole totta.

Nykyinen Euroopan unioni pyrkii yhdistämään suvereeniutta niillä aloilla, joilla olemme yksittäisinä valtioina liian heikkoja toimimaan yksin. Tämä merkitsee, ettemme suinkaan halua anastaa kenenkään suvereniteettia vaan vaatia sitä kansalaisillemme sellaisia tilanteita varten, joissa emme voi toimia toisin.

Olemme nyt hyökyaallon hävityksen jälkeen huomanneet, etteivät kansallisvaltiot selviä yksin, koska tarpeet ylittävät omat kykymme. Siksi kansojamme on edelleen vahvistettava esiintymällä yhtenäisinä, jotta meillä on selviämisen mahdollisuus tässä globalisoituneessa maailmanjärjestyksessä. Tämä on loppujen lopuksi päämääränä myös Eurooppaa koskevassa hankkeessa, jonka perinteisenä tavoitteena on ollut tehdä sodasta Euroopassa mahdoton – emmekä saa kadottaa tätä tavoitetta näkyvistä. Toisaalta kansalaisten, valtioiden ja kansojen on säilytettävä identiteettinsä. Saksalaisena haluan vastakin, että voin suuttua, kun häviämme Hollannin joukkueelle jalkapallossa. Me haluamme säilyttää identiteettimme. Vaurautemme piilee erilaisuudessa. Tämä ei saa kuitenkaan merkitä, ettemme ryhdy yhteiseen toimintaan tilanteissa, joissa vahvuutemme riippuu siitä, pysymmekö yhtenäisinä.

Meidän on huolehdittava siitä, että perustuslakisopimus onnistutaan ratifioimaan. Kotimaan päivänpolitiikka ei saa vaikuttaa siihen, kuinka jäsenvaltiot ja niiden puolueet hoitavat ratifiointiprosessin, vaan tärkeintä on se historiallinen hetki, jolloin nähdään, missä jäsenvaltioissa on oikeita valtiomiehiä ja ketkä vievät ratifiointiprosessia eteenpäin.

(Suosionosoituksia)

  Hänsch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onnittelen kollegoja Corbettia ja Méndez de Vigoa erinomaisesta mietinnöstä. Perustuslakisopimus on tosiaan oma lapsemme, ja vaikka siinä muutamia puutteita onkin, sitoudumme siihen ilman jossittelua. Toivomme sen varttuvan ja kukoistavan.

Toiseksi haluan todeta, ettei Euroopan unionin suurin haaste ole Turkin jäsenyys 20 vuoden kuluessa vaan Euroopan perustuslakisopimuksen ratifiointi kahdessa vuodessa. Juuri sen perusteella jälkipolvet arvioivat meitä, eivät ainoastaan poliitikkoja vaan – uskallan sanoa – myös Euroopan kansoja. Luotan kansojen ja niiden parlamenttien viisauteen. Perustuslakisopimus on voimassa kahden vuoden kuluttua. Mitä nimittäin tapahtuu, jollei näin käy?

Ne, jotka uskovat, että Nizzan sopimuksessa saavutettu status quo jatkuu Euroopassa, haikailevat haavekuvan perään. Eurooppa ei myöskään jakaudu ydin-Eurooppaan ja reuna-Eurooppaan. Päinvastoin, ilman Euroopan perustuslakia Euroopan unioni hajoaa tilkkutäkki-Euroopaksi, joka johtaa kotiyleisön hämmennykseen ja tuhoaa Euroopan uskottavuuden maailmalla. Eurooppaa halkoisivat akselit ja allianssit, joita valtiot voisivat väittää strategisiksi kumppanuuksiksi. Jollei perustuslakisopimus epäonnistuu, palaamme juonien ja vastajuonien Eurooppaan, vanhaan Eurooppaan, ja sitähän me emme nimenomaan halua.

Perustuslakisopimuksella viedään päätökseen 12 vuoden epäsäännölliset uudistukset, jotka ovat vieneet meidät Maastrichtista Amsterdamin kautta Nizzaan ja lisänneet jäsenvaltioiden määrän ensin 12:sta 15:een ja sen jälkeen 25:een. Euroopan unioni voi vihdoinkin keskittää koko huomionsa 2000-luvun valtaviin poliittisiin haasteisiin. Toimintamme perusta on silti uusi. Nämä 25 eri kansaa haluavat kaikki säilyttää oman identiteettinsä – sen ne myös säilyttävät. Ne ryöstivät ja lahtasivat toisiaan, kävivät sotia toisiaan vastaan ja saivat aikaan hävitystä vuosisatojen ajan. Nyt nämä 25 kansaa yhdistävät erottamattomasti poliittiset kohtalonsa. Tällaista ei ole koskaan tapahtunut Euroopan eikä maailman historiassa. Tämä tekee perustuslakisopimuksen puolustamisesta niin arvokkaan asian.

Neljänneksi haluan todeta, että Euroopan yhdentyminen oli 50 vuoden ajan sisäänpäin suuntautunutta kehitystä, jossa keskityttiin uusien jäsenvaltioiden liittymiseen ja yhdentymiseen. Vastedes katse on suunnattava ulospäin. Euroopan unioni ei ole maailmanvalta, mutta sillä on maailmanvallan vastuu, joka meidän on kyettävä kantamaan. 2000-luku tuo eurooppalaisille valtavia haasteita: liiketoiminnan ja rahavirtojen maailmanlaajuiset mittasuhteet, kansainvälinen terrorismi, ilmastonmuutos ja siihen liittyvät luonnonkatastrofit sekä siirtolaisvirrat. On syntymässä uusi maailmanjärjestys – ei 20 vuoden kuluttua vaan nyt!

Taloudellisesti Euroopan unioni on – edelleen – maailmanlaajuinen toimija. Poliittisesti olemme aluesarjassa. Jollemme me eurooppalaiset vastaa näihin uusiin haasteisiin nyt, poistumme maailmanhistorian näyttämöltä pian – ensin poliittisesti ja sitten väistämättä myös taloudellisesti. Tällaista Eurooppaa emme saa jättää perinnöksi lapsillemme. Euroopan vastaus maailmanlaajuistumiskehitykseen on sen kansojen yhtenäisyys. Se on meidän vastauksemme 2000-luvun haasteisiin.

Aion päättää puheenvuoroni toteamukseen, että perustuslakisopimukseen sisältyy kaksi johtotähteä, joiden mukaan Euroopan unionin tulevaa toimintaa luotsataan. Perustuslakisopimuksen perusoikeuskirjassa vahvistetaan, että EU:n olemassaolon tarkoituksena on markkinavapauden takaamisen ohella tarjota kansalaisille mahdollisuus nauttia vapauksista, joihin heillä on oikeus. Perustuslakisopimuksen 3 artiklassa EU sitoutuu edistämään rauhaa, turvallisuutta ja kestävää kehitystä maapallolla, joten siinä vahvistetaan, että unioni kantaa vastuuta planeetastamme ja että se ei ole olemassa pelkästään itseään varten. Ihmiskunnan vapaus ja vastuunkanto maailmasta – niistä kasvaa Euroopan uusi identiteetti.

  Leinen (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta. – (DE) Arvoisa puhemies, amerikkalainen kommentaattori Jeremy Rifkin kirjoitti äskettäin kirjan Euroopan unionista ja antoi sille nimeksi The European Dream, "Eurooppalainen unelma". Olen kiitollinen puhemiehelle siitä, että Jeremy Rifkin on keskuudessamme tänä iltapäivänä ja että puhemies on antanut meille mahdollisuuden keskustella hänen kanssaan Euroopan ja eurooppalaisen ihanteen tulevaisuudesta. Kirja on häikäisevä analyysi 50-vuotisen Euroopan yhdentymisen saavutuksista ja uudistuksista, jotka ovat todella ainutlaatuisia ja joita ei tavata missään muualla: 25 valtiossa valitaan välittömillä vaaleilla yksi parlamentti, tuomioistuin pystyy antamaan kaikkia kansalaisia ja kaikkia valtioita koskevia päätöksiä, 12 maassa on käytössä yhtenäisvaluutta, jonka avulla pystymme puolustamaan taloudellista suvereniteettiamme maailmanlaajuistumisen aikakaudella. Tämän lisäksi meillä on käsiteltävänämme nyt Euroopan perustuslakisopimus.

Eurooppalaisten pitäisi olla ylpeitä kaikesta tästä. Meidän pitäisi ylpeillä saavutuksillamme. On silmiinpistävän selvää, että tällainen ylistävä analyysi on Euroopan ulkopuolelta tapahtuneen tarkkailun tulosta, sillä Euroopan unioni herättää hämmästystä ja ihailua eri puolilla maailmaa: Afrikassa, Aasiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Kuulimme presidentti Mbekin puheen parlamentille ja tiedämme, millaisia odotuksia Afrikassa asetetaan Euroopan unionille. Euroopan unioni avustaa Aasiaa, jotta tämä selviäisi tämänhetkisestä katastrofista. Aika ajoin toivon, ettei Euroopan unionissa olisi näin paljon pikkumaisuutta, pelkoa ja epäilyksiä. Meidän ei pidä pelätä Euroopan yhdistymishanketta vaan edistää sitä pystyssä päin.

Me olemme malli, ja mallimme taataan Euroopan perustuslakisopimuksella. Osa eurooppalaisesta unelmasta on jo toteutunut. Osan eteen joudumme vielä tekemään työtä. Kuten jo todettiin, perustajien suurena unelmana oli palauttaa vihdoin rauha maanosaamme vuosituhannen kestäneiden sotien jälkeen. EU onkin maailman suurin rauhanhanke. Monet kansat ovat halanneet vapautta ja demokratiaa. Sanon tämän vielä kerran: EU on suurin rauhanhanke, mitä tässä maanosassa on koskaan ollut. Monille naapureillemme EU on erittäin houkutteleva, ja ne haluavat liittyä siihen. Kaikki unelmat eivät kuitenkaan ole toteutuneet aikana, jolloin rikollisuus, terrorismi ja maailmanlaajuistumisen haasteet kalvavat pohjaa eurooppalaiselta sosiaalimallilta. Uskon, että onnistumme toteuttamaan vaurauden ja turvallisuuden unelman paremmin tämän perustuslakisopimuksen avulla kuin ilman sitä.

Nämä tärkeät asiat on selitettävä ihmisille eri puolilla Eurooppaa tulevien 18 kuukauden aikana, kun ratifioinnista keskustellaan 25 maassa. Meidän on välitettävä eteenpäin eurooppalaisten suuri unelma, tämän eurooppalaisen hankkeen pitkän aikavälin tavoitteet ja sen taustalla vaikuttavat arvot, emmekä saa takertua joutavuuksiin tai pikkuseikkoihin. Yksi valiokuntani jäsenistä totesi kerran, ettei meidän pidä nyt laskea yksittäisiä puita eli 448 artiklaa ja valita niistä kohteeksemme yhtä. Sen sijaan meidän on nähtävä koko metsä, hanke kokonaisuudessaan. Silloin tulemme siihen tulokseen, että tämä on suuri harppaus eteenpäin, valtioiden unionista kansalaisten unioniin, diplomaattisesta Euroopasta demokraattiseen Eurooppaan. Mitään ei ole kirjoitettu kiveen, ja Euroopan yhdistymisessä on luonnollisesti useita vaiheita. Tämä meidän tulisi kertoa kaikille niille, jotka eivät vielä ole tyytyväisiä.

Haluan kiittää kollegoja Corbettia ja Méndez de Vigoa siitä, että he ovat laatineet todella hyvän mietinnön, joka valmistaa tätä parlamenttia vuoropuheluun kansallisten parlamenttien muodostamien kumppaneiden ja 25 maan kansalaisten kanssa. Olen iloinen, että Euroopan perustuslakisopimus on suurelta osin tämän parlamentin ansiota alkaen Altiero Spinellin "Krokotiiliklubista" aina tämän ja edeltävän lainsäädäntökauden aikana EU:n perustuslakia käsitelleeseen työryhmään, jossa monet parlamentin jäsenet ovat edistäneet asiaa. Riemuitsemme ja iloisemme siitä, että luonnos on nyt käsiteltävänämme.

Meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että tämä luonnos ei ole vain mustaa valkoisella vaan että se toteutuu myös käytännössä. Luonnoksia on ollut jo kaksi. Tämä kolmas yritys Euroopan perustuslakisopimukseksi on saatava valmiiksi. Jos äänestämme huomenna suurella enemmistöllä perustuslakisopimuksen hyväksymisen puolesta, kaikki lähtevät sitä puolustamaan. Euroopan ystävien ei pidä antaa tämän historiallisen mahdollisuuden livetä käsistään. Emme saa jättää tannerta vastustajille, jotka johtavat maansa ja kansansa eristyksiin ja lopulta poliittiseen umpikujaan.

  Martínez Martínez (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta totesi kannattavansa perustuslakisopimustekstiä päättäväisesti uskoen, että perustuslakisopimus on historiallinen edistysaskel ja vakiinnuttaa Euroopan unionin määrääviksi piirteiksi yhteisvastuullisuuden niitä kohtaan, jotka sitä eniten tarvitsevat, sekä kehitysyhteistyön ja vastuunkannon humanitaarisesta avusta kaikkialla, missä sitä tarvitaan.

Kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnossa kehotetaan toimiin, joilla perustuslakisopimus voidaan ratifioida, jotta se tulee voimaan mahdollisimman pian, ja ottamaan toimintaan mukaan ne eurooppalaiset toimielimet, kansalaisjärjestöt ja yksilöt, jotka ovat tehneet pohjoisen ja etelän välisestä yhteisvastuusta perustavanlaatuisen syyn poliittiselle taistelullemme ja sosiaaliselle sitoutumisellemme.

Meidän on siis muistettava, että perustuslakisopimuksessa tehdään näistä yhteisvastuullisuuden, yhteistyön ja humanitaarisen vastuunkannon arvoista Euroopan unionin erottavia piirteitä ja että niiden on tämän vuoksi noustava kaikkien politiikan alojen yläpuolelle ja ohjattava kaikkea yhteisön toimintaa.

Perustuslakisopimus merkitsee myös sitä, että Euroopan unioni on vastaisuudessa oikeushenkilö, jollainen meiltä on puuttunut ja jonka ansiosta voimme toimia unionina kansainvälisissä elimissä ja erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä.

Tällä tavoin lisäämme huomattavasti edustavuutta, vastuunkantoa, tehokkuutta ja kapasiteettia, jotka ovat erityisen merkittäviä Euroopan unionin läsnäololle ja työlle kehitysmaissa ja sen toiminnalle kehitysyhteistyön alalla. Meidän ei pidä unohtaa, että köyhyyden poistaminen maailmasta on sanatarkasti määritelty yhdeksi Euroopan unionin perustavista tavoitteista.

Päätän puheenvuoroni tähdentämällä Kaakkois-Aasian tämänhetkisen tilanteen kannalta erityisen tärkeää seikkaa eli sitä, että perustuslakisopimuksessa määrätään Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamisesta. Tämä on osoitus sen huomattavasta ajankohtaisuudesta ja ennakointivalmiudesta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COSTA

  Chatzimarkakis (ALDE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, kauppapolitiikan alalla Euroopan parlamentti saa tässä perustuslakisopimuksessa paljon vahvemman aseman. Se, ettei Euroopan parlamentin demokraattinen valvonta aiemmin ulottunut kauppapolitiikkaan, aiheutti jatkuvaa arvostelua. Parlamenttia ei tarvinnut edes kuulla, kun yksipuolista kauppalainsäädäntöä hyväksyttiin. Tulevaisuudessa tarpeellisista toimenpiteistä on säädettävä eurooppalaeilla ja eurooppapuitelaeilla, joten parlamentti osallistuu päätöksentekoon periaatteessa tasavertaisena osapuolena. Tähän meidän pitäisi olla erittäin tyytyväisiä.

Se, ettei määräenemmistöpäätöksistä voitu tehdä neuvoston äänestyksissä normia, aiheuttaa kuitenkin edelleen harmaita hiuksia. Valmistelukunta oli asian suhteen edistyksellisempi kuin hallitustenvälinen konferenssi. Perustuslakisopimuksessa johdonmukaistetaan kuitenkin niitä kauppapoliittisia aiheita, joita on käsitelty Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa Uruguayn kierroksesta lähtien. Perustuslakisopimuksen ansiosta Euroopan unionilla on paremmat oikeudelliset lähtökohdat neuvotteluissa.

  Pomés Ruiz (PPE-DE), talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, tämä on hyvä päivä niille meistä, jotka työllään varmistavat, että unionin taloudelliset voimavarat käytetään hyvin. Kaikki menot saadaan Euroopan parlamentin ja neuvoston entistä parempaan demokraattiseen valvontaan, ja varainkäytön tehokkuus kasvaa, koska hallittavuus kohenee. Veto-äänet korvataan demokratialla. Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme käyttämään varoja paremmin, ja koska kansalaisten käyttöön antamat varat käytetään paremmin, saamme enemmän arvovaltaa pyytää lisää varoja niiden toimien toteuttamiseen, joita kansalaiset Euroopan unionilta vaativat.

Näin ollen tänään on hyvä päivä, jolloin voimme iloisina äänestää perustuslakisopimuksen hyväksymisen puolesta, koska sen avulla saamme 50 vuotta jatkuneen Eurooppa-hankkeen päätökseen.

Perustuslakisopimus merkitsee monenlaista edistystä. Kuten ryhmämme puheenjohtaja Poettering aivan oikein totesi, siitä puuttuu kuitenkin joitain asioita. Olemme kursailleet kristillisten juurien myöntämisessä, olemme ujostelleet ilmiselvän asian tunnustamisessa. Olemme juuri viettäneet joulua, parlamentti pitää tauon pääsiäisenä, eikä Strasbourgin merkittävin rakennus ole meidän parlamenttimme kaltainen rakennus vaan keskiaikainen katedraali.

Olemme ehkä joutuneet jonkinasteisen ahdasmielisen maallistamisen kohteeksi, mutta joulu, pääsiäinen ja Strasbourgin katedraali ovat edelleen olemassa, ja monia seikkoja olemme onnistuneet myös parantamaan.

Meidän on siis äänestettävä perustuslakisopimuksen puolesta, koska uskomme Euroopan unioniin ja ymmärrämme, että Eurooppa-hanke ratkaisee kansalaisten jokapäiväiset ongelmat. Ratkaisemme asian parhaalla mahdollisella tavalla: käytämme varoja tehokkaammin, valvomme varainkäyttöä tehokkaammin ja toteutamme demokraattisempaa ja tehokkaampaa politiikkaa kuin aiemmin.

Minä ja ryhmäni puollamme perustuslakisopimusta.

  Andersson (PSE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (SV) Arvoisa puhemies, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suuri enemmistö äänesti uuden perustuslaista tehdyn sopimusehdotuksen puolesta. Emme äänestäneet näin siksi, että pitäisimme ehdotusta kaikin puolin täydellisenä. Näkisimme mielellämme lisää määräenemmistöpäätöksiä sosiaalipolitiikan alalla. Itse haluaisin, että siinä tarjottaisiin rajat ylittäviä järjestäytymisoikeuksia. Äänestimme luonnoksen puolesta, koska sosiaalialan osalta tämä ehdotus on nykyistä ehdotusta parempi. Emme saa tehdä parhaasta hyvän vihollista, kun arvioimme uutta perustuslaista tehtyä sopimusehdotusta.

Haluan mainita muutamia esimerkkejä parannuksista. Ensimmäinen on täystyöllisyystavoite. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tavoite mainitaan perustuslaista tehdyssä sopimusehdotuksessa. Toiseksi mainitsen III osan sosiaalilausekkeen, joka velvoittaa EU:n toteuttamaan sosiaaliset tavoitteet kaikilla toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Kolmanneksi otan esiin kansalaisten perusoikeuskirjan perusoikeudet, joihin kuuluu myös yhdistymisvapaus. Neljänneksi luonnoksessa vahvistetaan työmarkkinaosapuolten roolia tunnustamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kolmikantaneuvottelujen merkitys. Viidenneksi siinä korostetaan tasapainoa työllisyyspolitiikan ja makrotalouspolitiikan kesken. Kuudenneksi siinä luodaan oikeusperusta yleisille taloudellista etua koskeville palveluille. Seitsemäntenä esimerkkinä mainitsen EU:n kansalaisten oikeuden tehdä aloitteita.

Uusi perustuslaista tehty sopimusehdotus tekisi EU:sta nykyistä avoimemman, tehokkaamman ja demokraattisemman. Meidän, jotka puolustamme sosiaalimallia, on varsin helppo kannattaa uutta perustuslaista tehtyä sopimusehdotusta, koska se sisältää koko joukon parannuksia, jotka kohentavat merkittävästi sosiaalimallin kehittämismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

  Graça Moura (PPE-DE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on antanut perustuslakisopimuksesta lausunnon, josta otan esiin seuraavat keskeiset kohdat: me suhtaudumme myönteisesti siihen, että kestävän kehityksen kolmen pilarin täytäntöönpano kuuluu unionin tavoitteisiin ja että ympäristönäkökohtien sisällyttäminen politiikkaan ja ihmisten terveyden korkean tason suojelu tunnustetaan.

On sääli, ettei unionin politiikkoja ja toimintaa koskeva III osa oikein täsmää kestävän kehityksen periaatteen kanssa muiden muassa maatalous-, koheesio-, liikenne- ja kauppapolitiikan toiminta-aloilla. Tietyt ympäristötoimenpiteet – jotka liittyvät esimerkiksi verotukseen, kaupunkisuunnitteluun, vesivarojen kvantitatiiviseen hallintaan ja maankäyttöön – voisivat kuulua tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn piiriin, mutta silti niiden hyväksymiseen vaaditaan neuvoston yksimielinen päätös.

Olemme tyytyväisiä toimiin, joilla pyritään asettamaan korkeatasoiset standardit lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden laadulle ja turvallisuudelle. Rajat ylittävien vakavien terveysriskien valvonta-, ennakkovaroitus- ja torjuntatoimet ovat kehitystä oikeaan suuntaan. Nämä toimenpiteet kuuluvat EU:n jaettuun toimivaltaan, joten niihin sovelletaan tavanomaista lainsäädäntömenettelyä.

Pidämme ilahduttavana, että perustuslakisopimukseen on sisällytetty osasto demokratian toteutumisesta unionissa sekä periaate, jonka mukaan näihin asioihin otetaan kantaa mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Lisäksi haluamme korostaa yhteisön toimielinten vastuuta yleisölle sekä yleisön pääsyä tuomioistuimiin ja muihin merkittäviin organisaatioihin, ennen muuta ympäristöalalla.

Arvoisa puhemies, henkilökohtainen tuntumani on, että seuraavaksi meidän on saatava selville, kuinka yleisö suhtautuu uuteen perustuslakijärjestelyyn, kuinka tämä jokseenkin ylhäältä alaspäin laadittu perustuslakisopimus vastaanotetaan ja koetaan alhaalta ylöspäin ja kuinka valtioiden välinen tasa-arvoperiaate ja yhteisömenetelmä voidaan ehdottomasti taata käytännössä. Sen näyttää ainoastaan historia.

  Swoboda (PSE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka kollega Leinen kehottikin meitä arvostelemaan ensisijaisesti koko perustuslaillista metsää eikä sen yksittäisiä puita, minun on teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtajana kiinnitettävä lyhyesti huomiota teollisuuspolitiikan puihin, joista eräille uskaltaisin toivoa parempaa kasvua kuin perustuslakisopimuksessa määrätään. Merkittävää edistystä on silti tapahtunut.

Haluan mainita esimerkin, joka ei kenties kuullosta kovin tavalliselta eikä vakuuttavalta, nimittäin avaruuspolitiikan. Euroopan unioni on saanut uutta toimivaltaa sen alalla. En tarkoita, että meidän pitäisi kilpailla amerikkalaisten, venäläisten tai kiinalaisten tai kenenkään kanssa lähettämällä miehemme – tai naisemme – Kuuhun tai Marsiin. Kyse on pikemminkin siitä, että meidän olisi käytettävä avaruuspolitiikan tarjoamia viestintämahdollisuuksia niiden tehtävien hoitamiseen, joita meillä on Euroopassa ja eri puolilla maailmaa.

Ajatelkaamme vaikka sitä suurkatastrofia, josta meidän on nyt selvittävä: tarvitsemme parempia tiedotus- ja varoitusjärjestelmiä, ja Euroopalla on niihin tarvittava teknologia. Ajatelkaamme myös niitä jokapäiväisiä viestintä- ja suunnistusongelmia ja -tehtäviä, joita Galileo-järjestelmällämme hoidetaan. Lopuksi ajatelkaamme myös turvallisuuspolitiikkaa. Emme voi käyttää joukkojamme ilman avaruudesta saatavia välttämättömiä tietoja. Jos haluamme toteuttaa asianmukaista turvallisuuspolitiikkaa eri puolilla maailmaa, tarvitsemme myös asianmukaista avaruuspolitiikkaa, jossa korostetaan siviilikäyttöä ja rauhanomaista käyttöä, ja tähän perustuslakisopimuksessa annetaan uusia mahdollisuuksia. Tästä syystä myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta kannattaa vilpittömästi Euroopan perustuslakisopimusta.

  Iturgaiz Angulo (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, on sanomattakin selvää, että minun on aloitettava onnittelemalla esittelijöitä heidän erinomaisesta mietinnöstään.

Minulla on ollut kunnia toimia tätä mietintöä koskevan lausunnon valmistelijana aluekehitysvaliokunnassa, ja haluan todeta, että keskustelu asiasta on ollut hyvin myönteistä ja kiihkeää, koska meidän on muiden seikkojen ohella pidettävä mielessä paikallis- ja aluehallintojen keskeinen asema Euroopan yhdentymisessä. On niin ikään keskeistä muistaa, että Euroopan perustuslakisopimuksessa tunnustetaan paikallinen ja alueellinen itsehallinto erottamattomaksi osaksi jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä. Tämä tarkoittaa, että Euroopan perustuslakisopimus takaa muun muassa nykyisen Euroopan unionin muodostavien valtioiden nykyisten rajojen loukkaamattomuuden.

Koska keskustelumme aiheena on tänään perustuslakisopimus ja alueet, haluan samalla tuomita sen, että yhdellä Euroopan alueella, yhdellä Espanjan alueella eli Baskimaassa kyseisen autonomisen alueen ehdottoman kansallismielinen hallitus haluaa panna täytäntöön repivän, separatistisen ja itsenäisyyttä ajavan suunnitelman, Ibarretxen suunnitelman, joka on suora hyökkäys Espanjan perustuslakia ja Euroopan perustuslakisopimusta vastaan. Ibarretxe ja hänen hallituksensa, jotka väittävät olevansa demokraatteja, ovat tehneet liiton ETA:n ja Batasunan murhamiesten kanssa tämän suunnitelman kehittämiseksi. He ovat tehneet liiton Euroopan unionin terroristiryhmiä koskevassa luettelossa mainitun Batasuna-järjestön kanssa, ja baskien kansallispuolue on tehnyt liiton rikollisten, murhamiesten kanssa – lyhyesti sanottuna Euroopan vihollisten kanssa.

Olen tältä osin vakuuttunut siitä, että tämä Euroopan perustuslakisopimus tekee lopun Ibarretxen suunnitelman kaltaisista itsenäisyyttä ajavista, repivistä ja separatistisista ehdotuksista. Olen varma, että uudesta perustuslakisopimuksesta tulee ylitsepääsemätön este Ibarretxen suunnitelmalle ja jokaiselle, joka haluaa silpoa Euroopan unionia.

  Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE), maatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aina siitä lähtien, kun yhteinen maatalouspolitiikka perustettiin lähes puoli vuosisataa sitten, Euroopan parlamentti ei juuri ole ollut muuta kuin kuultava taho lakeja säädettäessä. Näihin päiviin asti neuvosto on voinut päätöksissään sivuuttaa parlamentin ja käyttää yli puolta Euroopan unionin talousarviosta vailla minkäänlaista demokraattista valvontaa.

Tätä eivät Euroopan parlamentti ja erityisesti sen maatalousvaliokunta ole voineet missään vaiheessa hyväksyä. Olemme aina löytäneet epävirallisia keinoja lopullisten äänestysten viivästyttämiseksi ja pakottaneet näin neuvoston eräänlaiseen yhteispäätösmenettelyyn. Olemme niin ikään tehneet erinomaista työtä BSE-kriisin kaltaisten tilanteiden hoidossa, mikä tarkoittaa, että meille annettu yhteispäätösmenettely on periaatteessa jossain määrin itse ansaittua. Siihen me olemme tyytyväisiä.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että joitain kohtia on vielä korjattava. Tarkoitan erityisesti artiklaa, jossa neuvosto on varannut itselleen oikeuden päättää kiintiöistä, hinnoista ja määrällisistä rajoituksista kuulematta parlamenttia lainkaan.

Tulevaisuudessa meillä riittää silti tehtävää. Meidän on edelleen turvauduttava luoviin kykyihimme, jotta voimme käyttää demokraattista vaikutusvaltaamme näissä asioissa ja saada periaatteellisen vahvistuksen sille, että maatalouspolitiikkaan sovelletaan yhteispäätösmenettelyä. Jos näin tapahtuu, parlamentti saa lisää vastuuta, ja toivon että tässä parlamentissa kiinnitetään entiseen tapaan maatalouteen ja maaseutualueiden kehittämiseen niiden ansaitsemaa huomiota.

(Suosionosoituksia)

  Hudghton (Verts/ALE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, kalatalousvaliokunnan jäsenet ovat lausunnossaan Euroopan rannikko- ja saariyhteisöjen kanssa hyvin pitkälle samoilla linjoilla. Valiokunta tuki lähes yksimielisesti lausuntoani tästä perustuslakisopimuksesta. Lausunnon tärkein kohta, jonka ryhmäni jättää huomenna uudelleen äänestettäväksi tarkistuksena 13, koskee yksinomaista toimivaltaa. Se "katsoo, että – kun otetaan huomioon perustuslakisopimusehdotuksessa määritetty muita aloja koskeva unionin yksinomainen toimivalta – meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen sisällyttäminen unionin yksinomaiseen toimivaltaan on poikkeuksellista ja perusteetonta".

Yhteinen kalastuspolitiikka ei ole kuulunut Euroopan unionin menestystarinoihin. Päätöksenteko on liian keskittynyttä, joustamatonta ja etäistä niistä yhteisöistä, joihin se vaikuttaa. YKP:n tehokas juurruttaminen primaarioikeuteen kuuluvaan perustuslakisopimukseen on suuri askel väärään suuntaan, ja siitä tulee uskoakseni este sellaisille suurille uudistuksille, joita minun hyvin tuntemani kalastajayhteisöt vaativat. Yksinomaisen toimivallan avulla YKP viedään toissijaisuusperiaatteen ulottumattomiin ja taataan, ettei alueellisista neuvoa-antavista toimikunnista voi milloinkaan kehittyä kalastuksen hoidosta vastaavia elimiä.

Toivon, että kollegat kannattavat huomenna tarkistusta 13 ja tukevat kalastajayhteisöjä, kuten tämän parlamentin kalatalousvaliokunta on tehnyt. Näiden yhteisöjen vahva käsitys on, että yksinomainen toimivalta on paitsi turhaa myös poikkeuksellista ja perusteetonta.

  Berger (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella sydämellisesti kumpaakin esittelijää erityisesti mietinnön jäsentelystä, jonka ansiosta meille jäi oikeudellisten asioiden valiokunnassa kovin vähän parannettavaa siitä huolimatta, että ehdotuksemme on sisällytetty tekstiin. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Oikeudellisten asioiden valiokunta käsittelee oma-aloitteisessa mietinnössään meidän kannaltamme erityisen kiinnostavia seikkoja, erityisesti oikeudellisten välineiden ja lainsäädäntöprosessin uudistamista, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä oikeusjärjestelmän uudistuksia. Uskon, että tulevaisuudessa huomiotamme vaatii lisäksi se, millä tavoin voimme varmistaa perustuslakisopimuksen I ja III osan välisen johdonmukaisuuden.

Oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnossa keskitytään luonnollisesti unionin toimintavälineiden uudelleenjärjestelyyn. Niitä on nykyisellään ylettömästi: valmistelukunta laski 35 eri tyyppiä. Haluan osoittaa kiitokseni valmistelukunnan varapuheenjohtajalle Giuliano Amatolle, joka sai yksinkertaistamista käsittelevän työryhmän puheenjohtajana aikaan suuria asioita. Tämän kaikki kyseisessä työryhmässä mukana olleet läsnäolijat voivat vahvistaa. He kaikki voivat ilman muuta olla ylpeitä omasta panoksestaan.

Täällä on jo todettu, kuinka monella tavoin Euroopan perustuslakisopimus on ainutlaatuinen. Minäkin väitän, että perustuslakisopimuksessa saavutettu yksinkertaistamisen ja byrokratian karsimisen aste on ainutlaatuinen. Ajattelen tässä yhteydessä esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa parhaillaan meneillään olevia perustuslain uudistusprosesseja. Tämä on minusta todiste siitä, ettei EU ole sellainen virkavaltainen unioni, jollaiseksi se on aina kuvattu, vaan erittäin uudistumiskykyinen instituutio, joka on osoittautunut uudistumiskykyisemmäksi kuin monet kansallisvaltiot.

Meidän lainsäädäntövälineemme ovat vastaisuudessa yksinkertaisempia ja erottuvat helpommin hallinnollisista välineistä. Moni muukin asia helpottuu paljon, kun perustuslakisopimus on voimassa. Vaikkeivät nämä muutokset olekaan yhtä näkyviä kuin osa toimielimissä käynnissä olevasta kehityksestä, niillä on mielestäni hyvin tärkeä tehtävä, koska ne kehittävät Euroopan unionia demokraattisemmaksi ja tuovat sen lähemmäksi kansalaisia.

  Zappalà (PPE-DE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, onnittelen tämän merkittävän mietinnön laatijoita. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalla oli suuri ilo, hyväksyä perustuslakisopimuksen tarkistettu sisältö, koska monet vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvät seikat otetaan vihdoinkin huomioon uudella tavalla ja ihmisten vaatimusten mukaisesti. Vapaus on ilman muuta meistä jokaiselle elämän tärkein asia.

Mietinnössä on kuitenkin tiettyjä näkökohtia, jotka otan esiin ja joita kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta tarkasteli hieman ymmällään. Ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet tyytyväisyyteemme ja sitä kautta haluumme saada tälle mietinnölle parlamentin yksimielinen hyväksyntä.

Kuten juuri totesin, jäimme tietyissä kohdissa hieman ymmällemme. Yksi niistä on lauseke, jossa jäsenvaltioille annetaan yksinomainen oikeus päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle, sillä tämä estää todellisen eurooppalaisen politiikan luomisen unionissa laillisen maahantulon hallintaa varten. Muita kohtia olivat "hätäjarrulausekkeen" asianmukaisuus oikeudellisessa yhteistyössä rikosoikeuden alalla ja niiden järjestelyjen asianmukaisuus, joiden nojalla eräät jäsenvaltiot voivat poiketa perustuslakisopimuksen määräyksistä, sekä Euroopan parlamentin rajalliset valtuudet yksityisoikeudellisia asioita koskevassa oikeudellisessa yhteistyössä, kun kyse on perheoikeudesta. Tämän lisäksi kummastusta herätti se, että varojen, muun rahoitusomaisuuden tai saadun taloudellisen hyödyn jäädyttämistä koskevat määräykset, jotka ovat välttämättömiä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen tavoitteiden saavuttamiseksi, rajoitetaan terrorismin torjuntaan jättäen määräyksen ulkopuolelle järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjuminen, toisin kuin valmistelukunnan tekstissä ehdotettiin.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta oli joka tapauksessa erittäin tyytyväinen voidessaan antaa puoltavan lausunnon. Näin ollen kehotan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan nimissä kaikkia jäseniä antamaan perustuslakisopimukselle huomenna hyväksyntänsä.

  Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Laekenin julistuksessa kehotettiin aivan oikein kehittämään EU:n toimielimiä siten, että ne lähentyvät kansalaisia. Kun perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessi nyt alkaa edetä, on todettava, etteivät nämä tavoitteet ole selvästikään toteutuneet.

Pyrin valmistelukunnan jäsenenä kaikin tavoin vakuuttamaan kollegani siitä, että uusi ehdotus oli periaatteessa väärin Eurooppaa kohtaan ja väärin Euroopan kansalaisia kohtaan. Väitin koko ajan, ettei Eurooppa tarvinnut perustuslakia vaan yksinkertaistavan sopimuksen. Se olisi riittänyt nykyaikaistamaan unionin toimielimiä ja toimintaa. Jätin jopa luonnoksen mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Pääministeri Blair oli tuolloin kanssani yhtä mieltä – nyt hän on ottanut laaditun perustuslakisopimuksen omakseen.

Perustuslakisopimuksen vastustamiseen ei liity minkäänlaista Eurooppa-vastaisuutta. Britannian konservatiivit ja muut PPE-DE-ryhmän kollegat kuitenkin katsovat, että perustuslakisopimuksessa keskitetään valtaa edelleen, loitonnetaan toimielimiä kansasta ja heikennetään kansallisvaltioiden valtaa.

Eurooppa on jättänyt käyttämättä historiallisen tilaisuuden nykyaikaistaa toimintaansa laajentuneen ja entistä moninaisemman unionin vaatimusten mukaiseksi. Yksinkertaistavassa sopimuksessa olisi voitu puuttua todellisiin ydinkysymyksiin: talouden suhteelliseen taantumaan, väärinkäytöksiin ja tuhlaukseen, kansallisten parlamenttien entistä laajempaan osallistumiseen päätöksentekoprosesseihin.

Tänä aikana, jolloin koko Euroopan ja koko maailman kansalaisten hyökyaaltokatastrofin uhreja kohtaan osoittama solidaarisuus on silminnähtävää, on täysin käsittämätöntä, miksi parlamentti käyttää huomattavan määrän rahaa monenkirjaviin tapahtumiin ja vastaanottoihin Euroopan perustuslakisopimuksen tukemiseksi. Nämä varat olisi voitu ohjata paremminkin – hätäapuun.

Perustuslakisopimus on merkitykseltään niin kauaskantoinen, että sen hylkääminen tulevissa kansanäänestyksissä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tekee sen tyhjäksi. Täysin kielteisen suhtautumisen sijasta katsomme kuitenkin, että tällainen tulos – mikäli sellainen saadaan – on meille kaikille uusi tilaisuus perustaa nykyaikainen unioni, joka ei vaadi liikaan yhdenmukaisuutta vaan joka sen sijaan kunnioittaa ja pitää arvossa monimuotoisuuttaan, joka on vastuuvelvollinen kansalle ja joka saa valtuutuksensa kansalta.

  Kósáné Kovács (PSE). (HU) Elämme yhdistyneen Euroopan historiassa kovin erikoista aikaa. Vaikka viimeaikaisia tapahtumia onkin hyvin hankala katkoa jaksoihin, olemme nähneet, järjestäneet ja tulleet osaksi sellaisia tapahtumia, joiden perusteella voimme selkeästi päätellä ja todeta, että olemme siirtyneet uuteen aikakauteen. Yhtenäinen Eurooppa muodostuu nyt 25 jäsenvaltiosta, ja tiedämme kaikki, että laajentuminen jatkuu vielä. Yhtenäisen Euroopan uudet kasvot piirtyvät entistä tarkemmin, ja näiden piirteiden säilyttämiseksi meillä on nyt perustuslakisopimus, joka on tämänpäiväisen esittelyn aihe.

Perustuslakisopimus osoittaa, että yhtenäinen Eurooppa kykenee täyttämään laajentumisenkin aiheuttamat oikeudelliset vaatimukset. Perustuslakisopimus tarjoaa laajemmat mahdollisuudet tehdä Euroopasta kansalaisten Euroopan. Suorilla vaaleilla valittavista jäsenistä koostuvan parlamentin asema on parantunut, ja me uskomme, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tekemien päätösten tulee tukea toisiaan ja että näin myös tapahtuu. Näin koko yhteisöä koskevien normien valikoima voi pitkällä aikavälillä kasvaa, erityisesti sosiaalipolitiikan alalla.

Unkari ratifioi perustuslakisopimuksen jo viime vuoden lopulla. Tänään esityslistalla oleva asiakirja on silti meillekin erittäin tärkeä. On esitetty huolestuneita väitteitä, joiden mukaan tietoa on pantattu epäilyttävästi. Uskon vakaasti, ettemme panttaa tietoa eikä meillä ole salaisuuksia. Meillä ei ole mitään salattavaa. Vaikuttaa siltä, että meidän on pakkosyötettävä tietoa Euroopan poliittisille järjestelmille ja Euroopan unionin kansalaisille. Euroopan unionin kansalaisuus ja demokraattisuus edellyttävät tietynasteista tietämystä. Niin sanotussa Lissabonin prosessissa meidän on tunnettava perustuslakisopimuksen normit, sen sosiaaliset normit. Meidän on tiedettävä, että normit edellyttävät yhä enemmän takuita siitä, että rakennamme sosiaalisen Euroopan, lujitamme yhteisvastuullisuutta ja varmistamme yhteiskunnallisen suvaitsevaisuuden.

Perustuslakisopimus on meidän perustava lakimme, mutta kuten monet jo totesivat, se ei ole kiveen kirjoitettu lopullinen teksti. Saanen mainita kaksi alaa, jotka ovat osoitus tulevista haasteistamme. Ensimmäinen niistä on monikulttuurinen Eurooppa. En viittaa tällä islamia koskevaan kysymykseen vaan siihen haasteeseen, että Eurooppamme on uskonnollinen ja maallinen. Toinen asia on vähemmistökysymykset. Ratifiointikeskustelussaan Unkarin parlamentti vaati vahvistamaan vähemmistöjen oikeuksia yhteisön lainsäädännössä. Käsitykseni on, että yhteinen Euroopan unionin kansalaisuus on ratkaisu, jolla voitetaan syrjintä ja epävarmuus kansallisesta identiteetistä. Meidän on hyödynnettävä Euroopan unionin kansalaisuuden tarjoamat mahdollisuudet!

  Geremek (ALDE). (PL) Arvoisa puhemies, tämä Euroopan parlamentin istuntojakso on historiallisesti merkittävä. Käsittelyssä on Euroopan perustuslaista tehtyä sopimusta koskeva päätöslauselmaesitys, ja sen hyväksymällä parlamentti, Euroopan suurin demokraattinen toimielin, välittää Euroopan kansoille ja kansalaisille tärkeän viestin. Päätöslauselmassa hyväksytään ja kehotetaan ratifioimaan perustuslakisopimus. Päätöslauselman hyväksyminen tarjoaa kaikille niille, joiden mielestä Euroopan unioni tarvitsee perustuslakia, mahdollisuuden saada tietoa sopimuksesta sekä vakuuttaa Euroopan kansalaiset siitä, että sopimus on syytä hyväksyä. Lisäksi olen sitä mieltä, että samalla vedotaan Euroopan komissioon, jotta se pyrkisi omalta osaltaan saamaan Euroopan kansalaiset vakuuttuneiksi perustuslakisopimuksen hyvistä puolista.

Perustuslakisopimus on saanut kotimaassani paljon arvostelua osakseen, eikä se ole täyttänyt kaikkia siihen kohdistuneita odotuksia. En epäile lainkaan, etteikö perustuslakisopimuksella voitaisi tällaisenaan vahvistaa Euroopan unionia. Ensinnäkin perustuslakisopimuksessa ja siihen sisältyvässä perusoikeuskirjassa todetaan yksiselitteisesti, että ihmisarvon kunnioittaminen on yhteisten arvojemme perusta, mikä vahvistaa juutalais-kristillisen perintömme merkitystä. Toiseksi perustuslakisopimuksella vahvistetaan yhteisön toimielinten – etenkin parlamentin, Euroopan komission ja yhteisöjen tuomioistuimen – asemia. Kolmanneksi perustuslakisopimuksella laajennetaan kansalaisten oikeuksia ja luodaan koko Euroopan unionin kattava julkisen keskustelun areena. Neljänneksi sopimuksella vahvistetaan EU:ta perustamalla EU:n ulkoministerin toimi, ja täydellinen jatkuvuus taataan pidentämällä puheenjohtajakautta, mutta EU:sta ei tehdä supervaltiota. Viidenneksi sillä vahvistetaan EU:ta valtioiden, kansojen ja kansalaisten yhteisönä, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja solidaarisuuteen. Tällaista EU:ta tarvitaan.

Kaksi uutta jäsenvaltiota, Liettua ja Unkari, ratifioivat perustuslakisopimuksen ensimmäisinä. Olen varma, että kotimaani Puola, jossa suurin osa kansalaisista kannattaa perustuslakisopimuksen hyväksymistä, antaa myös yksimielisen tukensa perustuslakisopimukselle kansanäänestyksessä. Tätä täytyy pitää mielestäni merkittävänä ja omalla tavallaan symbolisena asiana. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Puolan solidaarisuusliike poisti ensimmäisen kiven Berliinin muurista, eikä saksalaisten kollegojemme pidä unohtaa tätä. Viisitoista vuotta sitten Puolassa käydyt pyöreän pöydän keskustelut osoittivat, että totalitaarisesta järjestelmästä on mahdollista siirtyä vapauteen kansainvälistä rauhaa järkyttämättä. Se oli Euroopan yhdistymisprosessin alku, ja perustuslakisopimus tarjoaa kullanarvoisen tilaisuuden yhdistyneelle Euroopalle.

(Suosionosoituksia)

  Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat Euroopan unionin kohtalo on vaakalaudalla. Uskon tietäväni, mitä se tarkoittaa. Isäni selvisi Stalingradin taistelusta, äitini palasi Auschwitzin ja Dachaun keskitysleireiltä. Eivätkö tässä maanosassa loputtomiin toisiaan seuraavat rikolliset ja ikuisuuksiin jatkuva väkivalta ole jättäneet meihin kaikkiin jälkensä?

Näin ollen painotan sitä, että Euroopan unioni on lupaus, joka annettiin 60 vuotta sitten Auschwitzin repimän ammottavan kuilun partaalla, Euroopan raunioilla. Silloin luvattiin, että nationalismi kukistettaisiin, että demokratiaa ja oikeutta vapauteen ei rajoitettaisi ja että Eurooppa yhdistyisi poliittisesti. Toimiamme täytyy arvioida tältä pohjalta.

Vihreiden laaja enemmistö kannattaa perustuslakisopimusta, joka on iso askel eteenpäin kohti lupauksen lunastamista. Se ei ole määränpää, eivätkä tehtävät lopu siihen. Tästä syystä äänestämme sekä sen että mietinnön puolesta. Perustuslakisopimuksessa luodaan eurooppalaisen demokratian perusta. Sen mukaan unioni on perusoikeusyhteisö. Toimien tukena ovat kaiken kattavat yhteiset arvot ja tavoitteet. Siinä tunnustetaan ensimmäistä kertaa, että sosiaaliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia perinteisessä merkityksessä. Sillä yksinkertaistetaan perussopimuksia, tehdään ulkoisista toimista kansainvälisen oikeuden alaisia, tehdään EU:sta tehokkaampi ja avoimempi sekä demokraattisesti legitiimimpi ja annetaan kansalaisille mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Sillä siis luodaan tosiaan eräänlainen kansalaisten Eurooppa eikä valtionvirastojen Eurooppaa, jollainen on ollut olemassa.

Äänestämme näin ollen perustuslakisopimuksen puolesta, ja siksi olen iloinen nähdessäni jäsen Wurtzin kuulevan, kun sanon, että hänen arvostelunsa on mielestäni käsittämätöntä. Hänen tarkistuksessaan ei viitata demokratiaan, vaikka perustuslaki on välttämätön, jotta Euroopan unionista tulisi demokraattinen. Miksei hän mainitse sitä? Hän väittää, ettei sosiaalisissa näkökohdissa ole edistytty, vaikka tässä perustuslakisopimuksessa tunnustetaan ensimmäistä kertaa ihmisoikeuksien 200-vuotisessa historiassa, että sosiaaliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia sanan perinteisessä merkityksessä.

Muutamista ristiriidoista huolimatta perustuslakisopimuksen tavoitteiden ja arvojen luetteloon on kirjattu ensimmäistä kertaa täystyöllisyys ja sosiaalinen markkinatalous. On valetta väittää, että olisimme sopineet, että unionista tehdään sotilasvalta. Koko asia on erittäin arveluttava. Nato-suhteita koskeva kysymys on vielä ratkaisematta, ja vaikka kukaan ei voi sanoa varmaksi, mihin suuntaan Euroopan unioni vapautuu, toimintaan sovelletaan kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa. Siviilikriisinhallinta annetaan perustuslakisopimuksessa nyt ensimmäistä kertaa unionin tehtäväksi. Asioista ei pidä tehdä itselle liian yksinkertaisia.

(Suosionosoituksia)

Olen huolissani ratifioinnista, mutta sen läpivienti ei ole meidän asiamme. Kun Liettuan parlamentin puhemies oli täällä ja kun unkarilaiset kollegamme puhuivat, ratifiointi hoidettiin ilman, että hallitukset olisivat järjestäneet minkäänlaista tiedotuskampanjaa tai julkista keskustelua. Näinkö perustuslakisopimus halutaan saattaa voimaan? Me emme suostu tekemään sitä tällä tavalla! Edessä on ainakin yhdeksän kansanäänestystä. Haluan onnitella ja kiittää esittelijöitä, mutta minun täytyy todeta, että mietinnössä ei esitetä minkäänlaista kritiikkiä. Tämä kyseenalaistaa parlamentin uskottavuuden.

Emme ole hallitustenvälisen konferenssin hovirunoilijoita. Emme ole täällä ylistämässä perustuslakisopimusta, jossa on omat puutteensa. EU:n yhteistä sosiaalipoliittista säännöstöä ei ole onnistuttu luomaan. Eurooppalainen demokratia on epätäydellistä. Euroopan laajuisen rauhansäännöstön laatiminen edellyttää edelleen urotekoja, joten olisin halunnut, että parlamentin laaja enemmistö äänestää paitsi perustuslakisopimuksen hyväksymisen puolesta, myös sen puolesta, että perustuslakisopimuksen kehittämistä voidaan jatkaa. Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä tekee oman osansa esittämällä ensimmäisen kansalaisaloitteen, joka edellyttää ensimmäistä muutosta perustuslakisopimukseen ja jolla täydennetään demokratiaa, rauhaa ja sosiaalipoliittista säännöstöä Euroopassa.

(Suosionosoituksia)

  Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, edustamani PDS-puolueen ja ryhmäni enemmistön antamasta päätöslauselmasta huolimatta kannatan perustuslakisopimusta. Sanon heidän "ei"-äänelleen "ei".

(Suosionosoituksia)

Sosialistina ja vannoutuneena eurooppalaisena omatuntoni ei salli Euroopan ensimmäisen perustuslakisopimuksen hylkäämistä. Perustuslakisopimus syntyi demokraattisessa menettelyssä, joka oli ensimmäinen laatuaan Euroopan unionin historiassa. Otin siihen osaa valmistelukunnan jäsenenä.

Kerron teille, miksi päädyin tähän tulokseen. Euroopan kansat ovat kärsineet vuosisatoja imperialistisista sodista ja katkerasta kaunasta. Näistä tehdään nyt loppu, niin kuin pitääkin. Tämä sinetöidään perustuslakisopimuksella.

Kun unioni määritellään arvoyhteisöksi, perustuslakisopimukseen sisältyy liuta arvoja ihmisarvon kunnioittamisesta – joka on suurin hyve – oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen. Pidän kaikkia näitä arvoja ominani, ja tahdon tehdä kaikkeni, jotta ne todellakin toteutuvat yhteiskunnassa kokonaan.

Perustuslakisopimuksella vahvistetaan kansalaisten oikeuksia ja tehdään EU:sta selvästi demokraattisempi. Ennen kaikkea sillä tarjotaan uusia mahdollisuuksia sosiaalisen Euroopan luomiseksi. Perustuslakisopimuksella edistetään Euroopan yhdentymistä huomattavasti, ja sen ansiosta Euroopan unioni on paljon valmiimpi kohtaamaan tulevaisuuden. Perustuslakisopimus on paljon parempi kuin Nizzan sopimus, johon unioni tällä hetkellä oikeudellisesti perustuu.

Päätökseni liittyy myös siihen, että valmistelukunnan työn aikana vasemmisto jätti laajalti antamatta omia käytännön ehdotuksia prosessille. Nyt se siis hylkää perustuslakisopimuksen, vaikkei itse onnistunut esittämään yhtään todellista vaihtoehtoa. Tätä ei voida mielestäni hyväksyä.

Haluaisin nähdä rauhanomaisen, demokraattisen ja sosiaalisen Euroopan unionin ja yhdistyneen Euroopan, mutta päämäärä karkaa meiltä, ellemme ole valmiita antamaan toisillemme myönnytyksiä. Olen vakuuttunut siitä, ettei Euroopan unionista tule ikinä mitään, jos poliittiset ryhmät julistavat, etteivät ne tingi tuumaakaan omista vaatimuksistaan.

Jos sanon perustuslakisopimukselle "kyllä", se ei tietenkään tarkoita, että haluan kaunistella sen puutteita tai jättää ne huomiotta. Haluan jatkaa taistoa EU:ssa tehtävien muutosten puolesta. Taitan luonnollisesti edelleen peistä uusliberalistista politiikkaa vastaan, ja vastustan kiivaasti kaikkea, jolla Euroopan unionista pyritään tekemään sotilasvalta. Olen erityisesti sitä mieltä, ettei Euroopan unionia pidä päästää taantumaan Amerikasta työntyvän vallan kuvaksi eikä taloutta ja sosiaalipolitiikkaa heikentymään varustelun takia.

(Suosionosoituksia)

  Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, avoin valtakirja on sellainen, että valtakirjan haltija voi päättää valtuuksistaan. Avoin valtakirja voidaan antaa hätätilanteessa, jos antaja tuntee vastaanottajan erittäin hyvin. Miksi äänestäjille pitäisi kuitenkaan suositella sellaisen sopimuksen tukemista, joka saa varsinaisen sisältönsä johtajilta, jotka ovat meille vielä toistaiseksi tuntemattomia? Emme tiedä, päätetäänkö tärkeimmistä ja arkaluonteisimmista asioista yksimielisesti vai määräenemmistöllä. Tulevat pääministerit, joita ei ole vielä valittu, pystyvät päättämään, miten päätökset tehdään. Viimeistä sanaa ei anneta äänestäjille. Emme myöskään tunne niiden tärkeiden artiklojen sisältöä, joissa päätökset jätetään yhteisöjen tuomioistuimelle. Yhtäältä tehdään lupaus maiden sosiaaliturvajärjestelmiä koskevista asioista ja toisaalta hyvinvointijärjestelmät voidaan kaataa äänestyksissä määräenemmistöllä tai tuomioistuimen päätöksellä. Yhtäältä säilytetään valtionkirkon asema, mutta toisaalta Tanskan perustuslain ensisijaisuus valtionkirkkoon liittyvissä asioissa poistetaan. Yhtäältä kansallinen identiteetti taataan, mutta toisaalta perustuslain täytyy väistyä, jos se on ristiriidassa Brysselin virkamiesten päätöksen kanssa. Perustuslakisopimuksen III-375 artiklan nojalla Tanskan korkein oikeus menettää oikeutensa päättää EU:n viranomaisille asetettavista rajoituksista. Monin paikoin on jätetty valinnanvaraa sen suhteen, käytetäänkö sitovaa päätöstä vai vapaaehtoista koordinointia. Emme siis tiedä, mitä meidän pitäisi kannattaa. Siksi on viisainta olla kannattamatta mitään, ennen kuin valtakirjaan on kirjattu tarkat toimivaltuudet ja vastaanottajan nimi ja ennen kuin meille annetaan myös oikeus perua valtakirja. Näin ainakin tiedämme, mistä äänestämme ja miten voimme kumota päätöksen.

Perustuslait ovat valtioita varten. Valtiot sopivat asioista, eli niiden välillä tehdään sopimuksia. Haluan, että Euroopan unioni koostuu demokratioista ja että unionissa ratkaistaan käytännön ongelmia keskittymällä rajat ylittäviin kysymyksiin ja asioihin, joita emme pysty ratkaisemaan itse. Näin emme menettäisi tuumaakaan demokratiasta vaan hyötyisimme vain yhteistyöstä. Näin saataisiin ylimääräinen "demokratiabonus" sen sijaan, että demokratiavaje vain kasvaa, mikä saattaa johtaa koko demokratian kaatumiseen. Kuten tunnettu runoilija Ebbe Kløverdal Reich on todennut, demokratia ilman demosta, kansaa, on vain vallankäyttöä. Hallitus, joka ei tarjoa mahdollisuutta korjata valtion kurssia vaalipäivänä, ei ole demokratia vaan oligarkia, harvainvalta. Eurooppa ansaitsee parempaa. Tämä on otsikkona vaihtoehtoisessa lausumassa, jota suosittelen hyväksyttäväksi esittelijä Corbettin ja esittelijä Méndez De Vigon mietinnön sijasta.

  Muscardini (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, valmistelukunta, johon parlamentti otti osaa, laati tekstin, jota pidettiin tuolloin parhaana mahdollisena kompromissina. Sitten neuvosto teki vuorostaan parhaiten toteutettavissa olevan kompromissin, ja uusi perustuslakisopimus allekirjoitettiin Roomassa.

Kunkin jäsenvaltion perustuslain mukaan kansalaisten on joko hyväksyttävä teksti lopullisesti kansanäänestyksessä tai jäsenvaltioiden parlamenttien on annettava sille hyväksyntänsä. Haluttiin tai ei, Euroopan unionia ei siis pidetä federalistisena supervaltiona, joka on murentanut vähitellen identiteetit, perinteet ja kulttuurit, vaan sellaisten itsenäisten valtioiden yhteisönä, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet noudattaa yhteistä politiikkaa. Ihmiskunnan historiassa on nyt meneillään aikakausi, jolloin luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat onnettomuudet edellyttävät, että maailmanpolitiikassa ovat edustettuina taloudellisten etunäkökohtien lisäksi myös demokratian, vapauden ja ihmisarvon kunnioittamisen arvot, jotka maanosamme on viimein turvannut ja vahvistanut vuosisatoja kestäneen, sotaisan ja konfliktien sävyttämän ajanjakson jälkeen.

Jos jakaudumme täällä parlamentissa tänään asiassa, joka ei enää ole riippuvainen päätöksestämme vaan yksittäisten jäsenvaltioiden ja yksittäisten kansojen ratifioinnista, kiistämme parlamentin kyvyn suunnitella tulevaisuutta ja luokittelemme sen pelkäksi puhujapaneeliksi, jossa kyllä sanotaan paljon mutta päätetään vähän. Tämä sotii täysin valtaoikeuksiemme lisäämistä vastaan. Lisäys onnistui lopulta pitkän taiston jälkeen juuri uuden perustuslakisopimuksen laadinnan ansiosta.

Lienee tarpeen muistuttaa, että vaikka perustuslakisopimuksen toiseen osaan liitetyn perusoikeuskirjan arvot ja periaatteet muodostavat unionin eettisen perustan, perustuslakisopimuksen peruskirjan useat osat ovat edelleen epätäydellisiä, ja ne pitää saattaa ajan tasalle nykytilanteen edellyttämällä tavalla. Lisäksi täytyy varmistaa, ettei perustuslakisopimusta käytetä puoluepoliittisissa tarkoituksissa asianmukaisilla vaaleilla valittuja hallituksia vastaan. Euroopan unionista ei saa tulla paikkaa, jossa poliittiset ryhmät käyvät ideologisin perustein taistoon jäsenvaltioissa avoimesti tehtyjä päätöksiä vastaan.

  Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kuulleet sanottavan, että EU tarvitsee tätä perustuslakisopimusta, jos yhdentymisen halutaan syventyvän. Kuten juuri kuulimme yhdeltä sen suorasukaisimmista kannattajista, äänestyksen kohteena olevassa esityksessä ei ole kaikki ihanteellisesti kohdallaan. Se on ilman muuta aiempaa parempi, joten eteenpäin on joka tapauksessa menty. Tämä kuulostaa itse asiassa melko vaisulta. Meille on kuitenkin kerrottu myös, ettei tällä perustuslakisopimuksella edistetä mitenkään eurooppalaisen supervaltion kehittämistä, vaan päinvastoin sillä selvästi vahvistetaan jäsenvaltioiden identiteettejä.

Jos asia on näin, Euroopan valtioiden kansalaisille pitäisi antaa todellinen mahdollisuus sanoa viimeinen sana ratifiointikeskustelussa, jos se on ylipäänsä mahdollista kansanäänestysten avulla. Tätä varten kansalaiset tarvitsevat kuitenkin todellista tietoa eivätkä pelkästään yksipuolista, perustuslakisopimusta ylistävää propagandaa. Myös perustuslakisopimuksen puutteista täytyy voida keskustella ilman syytöksiä Eurooppa-vastaisuuden lietsomisesta. Keskustella pitää esimerkiksi siitä, että pienillä jäsenvaltioilla on jatkossa entistä vähemmän keinoja puolustaa etujaan, että Euroopan parlamentti tulee edelleen olemaan pelkkä hampaaton tiikeri eritoten ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa ja että Euroopan työntekijöiden palkat ja sosiaaliset oikeudet ovat yhä vaarassa joutua poljetuiksi.

Vain rehti ja avoin keskustelu perustuslakisopimuksen puutteista ja vaaroista antaa Euroopan kansoille ja EU:n kansalaisille mahdollisuuden nähdä sen jonain muuna kuin ylhäältä käsin asetettuna peruslainsäädäntönä.

  Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mistä tämänpäiväisessä Euroopan perustuslaista tehtyä sopimusta koskevassa keskustelussa on oikein kyse? Jos perustuslakisopimusta tarkastellaan sellaisenaan, siitä löytyy mielestäni monia seikkoja, joita minä, puolueeni ja ryhmämme eli Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä olisimme halunneet muuttaa. Olisimme halunneet maininnan juutalais-kristillisestä perinnöstä, selkeän toimivallan ja vastuualueiden jaon, kuvauksen Euroopan unionin maantieteellisistä rajoista ja maininnan kansalaisten osallistumisesta ratifiointiin, sillä perustuslaki on oikeastaan ilmaus kansan itsemääräämisoikeudesta, joten se olisi pitänyt mainita jossain kohti perustuslakisopimusta.

Toisaalta perustuslakisopimuksella tehdään kuitenkin useita parannuksia nykyisiin perussopimuksiin nähden, ja tässä vertailussa perustuslakisopimuksen pitääkin osoittautua parhaaksi. Sillä lisätään demokratiaa, vahvistetaan Euroopan parlamenttia ja otetaan jäsenvaltioiden parlamentit mukaan lainsäädäntötyöhön. Painotettujen äänten sijaan neuvostossa päätetään kaksinkertaisella enemmistöllä. Yleisluonteisten lausekkeiden sijaan toimivallanjako eritellään tarkkaan. Komission kokoa pienennetään, mikä tekee siitä demokraattisemman. Perustuslakisopimuksella lisätään avoimuutta, eli jäsenvaltioiden parlamenttien mukaan ottaminen on tietenkin välttämätöntä. Ennen kuin teemme päätöksen ensimmäisessä käsittelyssä, jäsenvaltioiden parlamenteille annetaan mahdollisuus sanoa sanansa asiasta. En pidä perustuslakisopimusta tärkeänä vain siksi, että sillä lisätään avoimuutta. Neuvoston täytyy tehdä kokouksistaan julkisia. Heitämme viimein hyvästit salamyhkäiselle diplomatialle, joka on ollut ominaista Euroopan unionille yli 50 vuoden ajan.

Yhteenvetona toteaisin, että minusta tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan unioni keskittyy tehtäviin, jotka se pystyy hoitamaan, eikä että siitä tule supervaltio. Vaikka kansalaisille täytyy antaa vielä enemmän tietoa ja heidät täytyy ottaa laajemmin mukaan päätöksentekoon, perustuslakisopimus on kokonaisuutena kunnioitettava. Puhun oman puolueeni, CSU:n, sekä CDU:ta edustavien kollegojen puolesta todetessani, että äänestämme täysin varauksetta perustuslakisopimuksen puolesta.

  Ouzký (PPE-DE). (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan perustuslaista tehtyä sopimusta koskeva päätöslauselma on laadittu hyvin myönteisessä hengessä. Näytämme ylistävän täysin virheetöntä työtä ikään kuin emme olisi tietoisia sen puutteista. Meidän ei pidä kuitenkaan sivuuttaa varoituksia nykyisen perustuslakisopimusehdotuksen puutteista. Voimme päättää, että kaikista ponnisteluista huolimatta tämä perustuslakisopimus ei ole avoin eikä ymmärrettävä. Olen myös aivan ällikällä lyöty, sillä päätöslauselmaesityksessä ei jätetä sijaa demokraattiselle keskustelulle, vaan siinä leimataan Eurooppa-vastaisiksi ne, jotka suhtautuvat varautuneesti perustuslakisopimukseen.

Euroopan perustuslakisopimus on käytännöllinen väline, joka vaikuttaa Euroopan yhdentymiseen tulevina vuosikymmeninä. Euroopan unioni voi suunnata kulkunsa joko kohti byrokraattista ja federalistista supervaltiota tai sen poliittista vastakohtaa, liberaalia ja kilpailukykyistä unionia. On syytä tehdä selväksi, että Euroopan perustuslakisopimuksen hyväksyminen tai hylkääminen on ensisijaisesti poliittinen kysymys, ei yhdentymisen ennakkoedellytys. Näin ollen on täysin hyväksyttävää äänestää sekä perustuslakisopimuksen puolesta että sitä vastaan.

Ratifiointia kuvataan usein välttämättömäksi vaiheeksi, josta ei pitäisi keskustella liikaa. Euroopan perustuslakisopimuksen puolustajat uhkailevat jopa joskus, ettei unioni anna vain muutamien perustuslakisopimuksen ratifioimatta jättävien maiden pidätellä itseään ja että nämä maat joutuvat marginaaliin ja että niiden on tyytyminen jonkinlaiseen heikompaan jäsenyyteen. Tällainen lähestymistapa on mielestäni erittäin epäreilu.

Olen maininnut toistuvasti vaaraan, että demokratian periaatteita loukataan. Olen kasvanut sellaisessa poliittisessa järjestelmässä, jossa hymyssä suin annettu "kyllä"-ääni oli ainoa mahdollinen vaihtoehto jokaisessa vaalissa. Haluaisin nyt varoittaa näiden samojen periaatteiden käytöstä.

En yritä hyökätä suoraan perustuslakisopimusta vastaan. Haluan vain korostaa, että on käytävä avointa ja demokraattista keskustelua. Haluan painottaa, ettei ole katastrofi, vaikka perustuslakisopimusta ei hyväksyttäisi, eikä se tarkoittaisi Euroopan yhdentymiskehityksen loppua. Se voisi päinvastoin johtaa syvällisempään pohdintaan siitä, minne Euroopan yhdentymisessä ollaan menossa ja minne äänestäjät sen todella haluaisivat menevän. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

  Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, haluan ilmoittaa omasta ja Espanjan sosiaalidemokraattien puolesta tukevani esittelijä Corbettin ja esittelijä Méndez de Vigon mietintöä, johon päättyy yksi historiallinen prosessi.

Euroopan unionissa on käyty kaksi keskustelua perustuslakien laatimisesta. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1948 käyty Eurooppa-liikkeen kongressin keskustelu, jossa Churchillilla, Reynaudilla, Ramadierilla, van Zeelandilla, Madariagalla ja Adenauerilla oli tilaisuus aloittaa keskustelu Euroopan perustuslaista. Toinen keskustelu on tämä, joka päättyy tänään ja joka on muuttanut historiaa maanosassa, jossa yli 100 miljoonaa ihmistä kuoli väkivaltaisesti vuosina 1914–1945 ja jossa vallitsee nykyisin rauha juuri sen prosessin ansiosta, jolle nyt annetaan todellinen muoto perustuslakisopimuksella. Perustuslakisopimuksessa ilmenevät yhteiset perusarvomme, jotka sisältyvät perusoikeuskirjaan. Siinä ilmenevät myös yhteinen kansalaisuus sekä kansalaisiin ja valtioihin perustuva unioni, joka on maallistunut ja jolla on täällä jo mainittuja kunnianhimoisia tavoitteita.

Arvoisa puhemies, saanen puhua omasta maastani, jossa järjestetään ensimmäisenä kansanäänestys perustuslakisopimuksen ratifioinnista. Samalla käydään avointa julkista keskustelua, mikä on mielestämme tärkeää kaikille.

On totta, että Zapateron hallitus avasi tien perustuslakisopimuksen hyväksymiselle voitettuaan 14. maaliskuuta käydyt vaalit. Haluaisin kuitenkin todeta, että valmistelukunta aloitti työnsä pääministeri Aznarin johtamalla Espanjan puheenjohtajakaudella, ja juuri pääministeri Aznar vaati kansanäänestystä. En näe täällä nyt yhtään Espanjan kansanpuolueen jäsentä, joten pyytäisin heidän ryhmänsä varapuheenjohtajaa jäsen Grossetêtea kertomaan tämän heille puolestani. Toivon ja uskon, että myös Espanjan kansanpuolue tukisi näin ollen prosessia kokonaisuutena – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tuki näyttää olevan taattu. Tällä tavalla voimme uskoakseni varmistaa, että kansanäänestyksemme tulee olemaan todella myönteinen esimerkki muille valtioille, jotka ovat päättäneet järjestää kansanäänestyksiä, ja että samalla käydään avointa julkista keskustelua.

Totean puheeni päätteeksi, että tähän päättyy prosessi, jossa Euroopan unionia on rakennettu innostuneesti ja järkevästi, ja tämä on johtanut historialliseen muutokseen.

  Guardans Cambó (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan perustuslakisopimusta koskeva kanta täytyy muodostaa vertailemalla, mitä perustuslakisopimuksessa sanotaan ja mitä siinä ei sanota. Tätä ei ehkä painoteta kunnolla mietinnössä, josta tällä istuntojaksolla äänestetään.

Sanon siis perustuslakisopimukselle "kyllä" sen perusteella, mitä se edustaa, ja siksi, että se merkitsee uutta edistysaskelta kohti vahvempaa, tehokkaampaa, avoimempaa ja demokraattisempaa unionia. Perustuslakisopimuksen ansiosta unionilla on enemmän painoarvoa maailmassa. Kansalaisten perusoikeudet suojataan paremmin, ja heidän vapauttaan ja turvallisuuttaan puolustetaan tehokkaammin. Lisäksi ne arvomme, jotka ovat sosiaalisen ja taloudellisen mallimme perustana, pääsevät vahvasti esiin ja niitä suojataan. Näin Euroopan unioni voi kasvaa, ja samalla voidaan turvata Euroopan sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

Tämä ei kuitenkaan estä minua tunnustamasta, että tekstistä näkyvät valitettavasti sen laatimisen aikoihin unionissa vallalla olleen poliittisen enemmistön mieltymykset. Olen erityisen pahoillani siitä, että se kuvastaa näennäistä Eurooppaa, joka ei siis ole todellinen Eurooppa vaan Eurooppa, jota ei ole poliittiselta kannalta katsottuna olemassa ja jossa kaikki yksittäisten kansalaisten ja valtioiden välillä oleva jätetään vain huomiotta.

Euroopan kansat, alueet ja niiden poliittinen asema moninaisuuteen ja moniarvoisuuteen perustuvaa unionia rakennettaessa on jätetty yksinkertaisesti vaille huomiota, ne on ohitettu tekstissä hiljaisesti. Tämä ei ole todellisuutta siinä Euroopassa, jota rakennamme yhdessä. Pahempaa kuitenkin on se, että muutamat kielet, kuten äidinkieleni katalaani, joilla on vahvempi asema kuin Euroopan unionissa on virallisesti tunnustettu, jätetään perustuslakisopimuksessa sokeasti huomiotta.

Osa näistä ongelmista voidaan ratkaista perustuslakisopimuksen ulkopuolella, ja muutamat meistä jatkavat taistelua sen puolesta. Liitynkin niihin, jotka tukevat tätä myönteistä askelta, jolla jatketaan Euroopan unionin rakentamista. Suosittelen vankasti äänestämään "kyllä" Espanjan kansanäänestyksessä, mutta ymmärrän ja kunnioitan täysin muita kantoja, joissa asia nähdään eri tavalla. En pidä tätä tekstiä kiveen kirjoitettuna vaan parannuksena, jonka avulla voimme jatkaa työtä sellaisen Euroopan unionin puolesta, jossa kansalaiset ja kansat voivat elää luottavaisina ja jossa heidät tunnustetaan sellaisena kuin he todella ovat ja haluavat olla.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Hammerstein Mintz (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, me Euroopan vihreät kannatamme "kyllä"-ääntä tulevassa Euroopan perustuslakisopimusta koskevassa kansanäänestyksessä Espanjassa. Meillä on suuri vastuu järjestää maanosan ensimmäinen kansanäänestys, ja jos Espanjan kansalaiset kannattavat vahvasti perustuslakisopimusta, lähtee unionin muihin maihin selkeä ja vahva viesti, joka vauhdittaa sellaisen unionin rakentamista, jonka haluamme nähdä ratifioinnin jälkeen. "Kyllä"-äänemme on vaativa "kyllä"-ääni.

Toisaalta olemme huolissamme ja hämmentyneitä Espanjan kansanpuolueen kannasta. Kysyisinkin, mitä on tapahtunut niille – esimerkiksi pääministeri Aznarille – jotka sanoivat haluavansa kuolla Nizzan puolesta? Näen heidän olevan edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Tällä hetkellä he herättävät hämmennystä ja levottomuutta ja käyttävät monimerkityksistä kieltä puhuessaan Espanjan tulevasta kansanäänestyksestä. He asettavat ahdasmieliset puoluepoliittiset edut Euroopan yhdentymisen edelle.

Monimerkityksinen kieli yhdistettynä asenteeseen, jonka mukaan perustuslakisopimuksesta puhutaan vain vähän ja sen eteen tehdään vain vähän, sekä ihmisten hämmentäminen muilla kysymyksillä, joilla ei ole juurikaan tekemistä perustuslakisopimuksen kanssa, ei oikein edistä Euroopan yhdentymistä. Jotkut kehottavat äänestämään "kyllä" ilman todellista vakaumusta, ja he lähettävät sekavia ja ristiriitaisia viestejä äänestäjilleen ja pyrkivät vain jäytämään Espanjan nykyhallituksen asemaa.

Vihreiden ajama vaativa "kyllä"-ääni tarkoittaa, että Euroopan uutta poliittista aluetta halutaan hyödyntää rakentavasti sellaisen sosiaalisen ja ekologisen unionin puolesta, jollaisen me haluamme. Perustuslakisopimus ei ole tien pää eikä määränpää – ei edes majatalo, johon pysähtyä. Olemme samaa mieltä kuin Antonio Machado, jonka mukaan polku syntyy kulkemalla. Perustuslakisopimus on mielestämme edistysaskel, joten jatkamme samaa tietä tulevaisuudessa.

  Krarup (GUE/NGL). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan jälleen tuoda esiin norjalaiseen vuorikiipeilijän käsikirjaan sisältyvän viisauden: jos kartta ja maasto eivät vastaa toisiaan, seuraa maastoa. Muutoin tuloksena on tragedia tai farssi, jota kohti nyt ollaan hyvää vauhtia menossa. Tämä johtuu siitä, että perustuslakisopimus on ratkaisevissa kohdin siinä mainittujen demokraattisten tarkoitusperien vastainen, ja näin ollen se vie elintärkeän pohjan aidolta demokratialta. Perustuslakisopimuksella keskitetään huomattavasti EU:n eliitin poliittista valtaa etenkin suhteessa tuomiovaltaan ja poliisiin. EU:n perustuslakisopimuksella kansalaisyhteiskunnan elävä demokratia todellakin lakkautetaan etenkin sen vuoksi, että EU:n vallan laajentaminen tekee todellisesta demokraattisesta valvonnasta mahdotonta. Ainoa toivo on tulevissa kansanäänestyksissä. EU:n eliitti yrittää päästä eroon myös tästä perustavanlaatuisesta demokraattisesta käytännöstä. Demokratia on nyt niin pahasti vaakalaudalla, että eliitti käyttää sitä nyt avoimesti kansalaisten hallitsemiseen. Taistelu EU:n perustuslakia vastaan on taistelua demokratian puolesta, ja tämän taiston aiomme parlamentin ulkopuolella voittaa.

  Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, on aika selvää, että nyt on kyseessä yksipuolinen yritys myydä perustuslakisopimus Euroopan kansoille. Kun kuuntelee puheenvuoroja, luulisi, että aiheena on Kristuksen toinen tuleminen. Tästä viikosta alkaen huomattava määrä veronmaksajien varoja käytetään siihen, että ihmisille kerrotaan, mitä heidän pitäisi ajatella ja miten äänestää. Ehdotan, että ensin teidän olisi saatava tämä parlamentti aisoihin.

Paljastin pari viikkoa sitten parlamentille komission jäsenen Barrotin menneisyyteen liittyviä asioita, mutta asia painettiin villaisella. Nyt on käynyt ilmi, että Siim Kallas, joka vastaa petosten torjunnasta, antoi kuulemistilaisuudessa tahallisesti harhaanjohtavaa tietoja ja virheellisiä päivämääriä ja käytti väärinymmärrystä tekosyynä välttääkseen ratkaisevan kysymyksen.

Eilen iltapäivällä puhemies Borrell ei antanut minulle tilaisuutta pitää minuutin mittaista puhetta, jotta olisin voinut kertoa tämän parlamentille. Perustuslakisopimusta koskevaa taistelua ei voiteta hautaamalla totuus ja välttelemällä kunnon keskustelua. Koko prosessi saa vain entistä huonomman maineen. Toisaalta ehkä minun pitäisi kiittää teitä käyttäytymisestänne, sillä minä ja monet kollegani kampanjoimme "ei"-äänen puolesta.

(Suosionosoituksia)

  Szymański (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän keskustelun kuluessa on tullut hetkiä, jolloin lienee ollut anteeksiannettavaa ajatella, ettei perustuslakisopimusta kohtaan ole ikinä esitetty arvostelua. Uskon tämän muuttuvan, kun parlamentin jäsenet palaavat kotimaihinsa ja kohtaavat monipuolisen ja vaihtelevan arvostelun, jota perustuslakisopimus on saanut osakseen monilta hyvin erilaisilta tahoilta. Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä, kuten monet muut parlamentin poliittiset ryhmät, on jakautunut perustuslakia koskevassa kysymyksessä. Me Laki ja oikeus -puolueen edustajat – eli ryhmän puolalaiset jäsenet – vastustamme perustuslakisopimusta. Emme siksi, että se olisi huono Puolan kannalta, vaan siksi, että se on huono Euroopan unionin kannalta.

Alkajaisiksi perustuslakisopimuksella muutetaan ääntenlaskujärjestelmää epäedullisemmaksi niille maille, joita kiinnostavat erityisesti Itä-Eurooppaan, koheesioon ja maatalouteen liittyvät politiikat. Tämä koskee Puolaa tietysti kaikkien näiden kolmen näkökohdan osalta, mutta suurimpana ongelmana eivät ole Puolaan kohdistuvat vaikutukset vaan unionin politiikan kokonaisten sektorien heikentyminen.

Perustuslakisopimuksella vahvistetaan EU:n toimivaltaa unionin sisäisessä talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa. Siinä ei mennä tietenkään vielä niin pitkälle, että annettaisiin yksinomainen toimivalta, eikä ratkaisevia päätöksiä ole vielä tehty. Sillä vahvistetaan kuitenkin huomattavasti EU:n toimivaltaa. Euroopan unioni ei tarvitse talouspolitiikan yhdenmukaistamista, vaan järjestelmien välistä kilpailua tällä alalla. Yhdenmukaistamisen takia Euroopan unioni ajautuisi syrjään maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Perustuslakisopimus on merkittävä askel kohti yhteisömenetelmän käyttöä ulkopolitiikassa. Lopullista päätöstä ei tästäkään ole vielä tehty, mutta askel tähän suuntaan on otettu. On vaikea sanoa, missä kulkee raja yhteisömenettelyn ja hallitustenvälisen menettelyn välillä, kun puhutaan ulkopolitiikasta. Uusi komission jäsen Rehn myönsikin tämän ulkoasiainvaliokunnan kuulemistilaisuudessa. Perustuslakisopimuksella on väärät lähtökohdat jo heti ensimmäisillä riveillä. Esimerkki vääristä lähtökohdista ja äärimmäisistä ennakkoluuloista oli poistaa johdanto-osasta maininnat kristinuskosta ja Jumalasta, jonka läsnäolo tunnetaan kyllä edelleen suurimmassa osassa Euroopan unionin jäsenvaltioita. Näin ollen meidän täytyy sanoa tänään "ei" sekä perustuslakisopimukselle että päätöslauselmaesitykselle, jotta voisimme sanoa "kyllä" Euroopan unionille.

(Suosionosoituksia)

  Czarnecki, Ryszard (NI).   (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, perustuslakisopimusehdotus on kaukana siitä ihanteesta ja siitä kompromissista, joka siitä olisi voinut tulla. Perustuslakisopimuksen ja paremman Euroopan perustuslakisopimuksen kannattajat tekisivät oikein hylätessään tämän esityksen, sillä en epäile lainkaan, etteikö seuraava esitys olisi parempi. Itsepuolustuspuolueen jäsenet äänestävät jäsen Bonden laatiman äärimmäisen tärkeän tarkistuksen 102 puolesta, johon minäkin olen pannut nimeni.

Demokratiavaje kasvaisi, jos jäsenvaltioiden parlamenttien toimivaltuuksia siirrettäisiin demokraattisesti valitun Euroopan parlamentin sijasta Euroopan komissiolle, jota ei valita vaaleilla. Tämä ei olisi lainkaan toivottavaa. Toivottavaa ei olisi myöskään luopua periaatteesta, jonka mukaan jokaisella valtiolla on oma komission jäsen. Saattaisi olla hyvä ajatus siirtää takaisin kansallisvaltioille kaikki asiat, joilla ei tosiasiassa ole ylikansallista merkitystä. Enemmän vapautta ja vähemmän keskusvaltaa on hyvä periaate noudatettavaksi. Yhteenvetona haluaisin todeta, että Itsepuolustuspuolueen jäsenet suhtautuvat avoimesti ajatukseen EU:n perustuslaista. Emme hylkää sitä sellaisenaan, mutta emme voi äänestää nyt käsiteltävänä olevan päätöslauselmaesityksen puolesta. Meillä on epäilyksemme, ja samoja epäilyksiä on miljoonilla EU:n jäsenvaltioiden asukkailla. Olemme kuitenkin avoimia vuoropuhelulle, sillä tätä maidemme miljoonat asukkaat haluavat. Äänestämme lopullisessa äänestyksessä näin ollen tyhjää.

  Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin ensiksi kiittää kahta esittelijää, jäsen Corbettia ja jäsen Méndez de Vigoa, merkittävästä mietinnöstä. Haluaisin kuitenkin kiittää myös Valéry Giscard d'Estaingia, jota ilman emme varmastikaan keskustelisi tänään tästä Euroopan unionin kehityskulun historiallisesta vaiheesta. Nyt voimme arvioida, miten pitkälle olemme päässeet.

Kaikkein vaarallisinta Euroopan unionille olisi palata takaisin hallitustenvälisiin menettelyihin. Pahoittelemme todella sitä, etteivät jäsenvaltioiden hallitukset noudattaneet kaikkia valmistelukunnan ehdotuksia, sillä tämän takia perustuslakisopimusta on mukautettava vähitellen sitä mukaa kuin etenemme. Nyt tarvitaan itse asiassa enemmän Eurooppaa tässä globaalistuneessa maailmassa, joka on joutunut vastatusten terrorismin, muuttovirtojen, ilmastonmuutoksen ja suurten taloudellisten mullistusten kanssa. Tarvitaan enemmän Eurooppaa ja enemmän unionia, joka perustuu yleismaailmallisille arvoillemme, sekä enemmän demokratiaa. Perustuslakisopimus sisältää kaikkea tätä, ja sillä vahvistetaan Euroopan parlamentin asemaa ja otetaan jäsenvaltioiden parlamentit samalla mukaan päätöksentekoon.

Perustuslakisopimuksen vastustajat puhuvat Brysselin byrokratiasta, kansallisen itsemääräämisoikeuden katoamisesta ja eurooppalaisesta supervaltiosta. Perusteiksi he esittävät samoja takapajuisia iskulauseita, jotka ovat nykyisin vailla merkitystä, sillä niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tämä on tyypillistä, sillä he eivät pysty katsomaan tulevaisuuteen. Miten muuten voidaan selittää se, että kaikki 25 hallitustamme suostuivat hyväksymään perustuslakisopimuksen? Niiden aikeena ei taatusti ollut tehdä harakiriä.

Meidän täytyy toimia yhdessä unionin kansalaisten ja tulevien sukupolvien puolesta, joten sanomme "kyllä" Euroopan perustuslakisopimukselle. Eurooppalaisten täytyy valita yhtäältä eristyneisyyden ja lamaannuksen sekä toisaalta avoimuuden ja nykyaikaisuuden välillä. Päätös on helppo: jos haluamme vapaan ja vastuuntuntoisen unionin, Euroopan perustuslakisopimus on ratifioitava.

  Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ranskalaisena ja eurooppalaisena sosialistina äänestän huomenna liikuttuneena ja ylpeänä kahden parlamentin jäsenen laatiman mietinnön puolesta. Haluan näin ollen osoittaa puheellani kunnioitusta Altiero Spinellille, joka laati Euroopan ensimmäisen perustuslain tässä demokraattisilla vaaleilla valitussa parlamentissa. Muistan hyvin, että hän oli entinen nuori kommunisti, ja käännynkin sosialistitoverieni puoleen ja sanon heille: "Älkää koskaan unohtako sitä, mistä olette tulleet." Hän oli vanha fasismin vastustaja, vanha federalisti. Ihailen niitä parlamentin jäseniä, jotka äänestivät kyseisen esityksen puolesta 14. helmikuuta 1984 pidetyssä äänestyksessä. Jäsen Poettering äänesti puolesta, jäsen Hänsch äänesti puolesta, jäsen Wurtz äänesti vastaan ja jäsen Vergès äänesti vastaan. He tekevät saman uudestaan, niin lojaaleja he ovat.

Jos huomisen äänestyksen kohteena olevan tekstin lukee uudestaan, huomaa, että siihen on otettu useita kohtia vanhasta tekstistä. Annan teille muutaman esimerkin. Spinellin mietinnön 3 kohdassa käsitellään Euroopan kansalaisuuden periaatetta, 4 kohdassa perusoikeuksien kunnioittamista, 6 kohdassa oikeushenkilöyttä, 9 kohdassa unionin täystyöllisyystavoitetta, 34 kohdassa Euroopan lakeja, 44 kohdassa rangaistuksia, 4 osan – eli nykyisen 3 osan – 82 kohdassa ratifiointia. Voisin jatkaa loputtomiin.

Yritän siis sanoa, että huominen äänestys on osa pitkää historiaa ja ettei perustuslakisopimus ole pudonnut taivaalta noin vain – se on osa suurta historiallista liikettä. Kaikki alkoi hiilestä yli 50 vuotta sitten, ja sovinnon tie löytyi yhteen hiileen puhaltamalla. Yhteinen valuutta, euro, on yli kymmenen vuotta vanha, ja se oli Saksojen yhdistymisen valuutta. Perustuslakisopimus pitää siis nähdä kädenojennuksena kansoille, jotka ovat liittyneet meihin uudelleen nyt, kun totalitarismin synkät ajat ovat ohitse.

  De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, nykyiset tapahtumat osoittavat, että tarvitsemme unionia nyt enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme unionia suojelemaan meitä ja käynnistämään ja viemään eteenpäin alkuperäistä sosiaalista mallia. Tarvitsemme unionia synnyttämään kasvua, koordinoimaan talouspolitiikkaa ja torjumaan työttömyyttä. Tarvitsemme unionia toteuttamaan aitoa tutkimus- ja kehittämispolitiikkaa, kuten Yhdysvalloissa tehdään. Tarvitsemme unionia suojelemaan ympäristöä, ja tarvitsemme unionia, jolla on painoarvoa maailmassa. Tarvitsemme Euroopan yhteistä sotilas- ja siviilipuolustusta ja todellista ulkopolitiikkaa. Maailman tasapaino riippuu unionin olemassaolosta.

Jotta valtaviin odotuksiin voidaan vastata, tarvitsemme tehokkaampia, avoimempia ja demokraattisempia toimielimiä. Tarvitsemme toimielimiä, joissa luovutaan liian usein käytetystä hallitustenvälisestä menettelystä, jossa päätökset tehdään niin, etteivät kansalaiset voi milloinkaan osallistua niihin. Tarvitsemme toimielimiä, joissa suositaan yhteisöpäätöksentekoa, sillä se on ainoa todella demokraattinen päätöksentekomenetelmä. Tarvitsemme myös vahvoja toimielimiä, joiden avulla Euroopan yhdentyminen etenee valtioiden ja hallitusten päämiesten arkuudesta huolimatta.

Tuemme näin ollen sekä erinomaista ja hyvin laadittua mietintöä että perustuslakisopimuksesta tehtyä ehdotusta. Vaikka perustuslakisopimuksessa ei mennäkään niin pitkälle, kuin olisimme toivoneet, se on kuitenkin symbolinen suuri askel kohti yhtenäisempää, vahvempaa ja demokraattisempaa unionia. Olemme sen kansalaisille velkaa.

  Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Katalonian republikaaninen vasemmisto, Esquerra Republicana de Catalunya, ja muut eurooppalaiseen koalitioomme kuuluvat puolueet esimerkiksi Baskimaasta, Aragonista ja Andalusiasta eivät pidä tätä hyvänä perustuslakisopimuksena. Siinä ei tunnusteta sisäistä laajentumista koskevaa toivettamme. Valtiottomia kansoja ei tunnusteta sopimuksessa mitenkään. Olisimme hyväksyneet sopimuksen, jos siihen sisältyisi edes pieni askel eteenpäin – virallisen kielen asema katalaanin kielelle.

Nykyisin noin 2 prosenttia parlamentin jäsenistä ei voi puhua äidinkieltään. Näistä 2 prosentista suurin osa on meitä katalaanin puhujia. Olen puhemies Borrellin, jäsen Guardans Cambón ja jäsen Hammerstein Mintzin jälkeen neljäs katalaaninkielinen jäsen, joka puhuu tänä aamuna jollain muulla kuin äidinkielellään – et c'est la réalité, Madame Grossetête (ja tämä on todellisuus, jäsen Grossetête)!

Hylkäämme perustuslakisopimuksen, koska haluamme olla suoraan mukana Euroopan unionin toiminnassa ja koska haluamme vahvemman, yhtenäisemmän ja yhteenkuuluvan Euroopan unionin, joka perustuu omaan moninaisuuteensa. Se on täysin päinvastainen kuin Ranskan mallin mukaan rakennettu kansallisvaltio, jossa vastustetaan monikielisyyttä, moninaisuutta ja monikansallisuutta

Nykyiset kansallisvaltiot eivät ole hyvä pohja Euroopan unionille. Euroopan unionin pitäisi perustua kansalliseen monimuotoisuuteen, johon sisältyvät valtiottomat kansat, kansallisvaltiot ja autonomiset alueet. Tältä pohjalta voidaan luoda uusi Euroopan kansalaisuus.

  Bertinotti (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, parlamentin ensisijainen tehtävä on edustaa kansaa. Meidän tehtävämme perustuslakisopimusta koskevassa asiassa on ensinnäkin se, että mittaamme kuilun Euroopan kansojen ja perustuslakisopimuksen välillä. Ilman kansaa ei ole perustuslakia.

Sopimuksen laatimista koskevaan demokratiavajeeseen voidaan nyt lisätä demokratian puute sen hyväksymisessä. Jos emme voineet kerran järjestää yhtä kansanäänestystä kaikille Euroopan kansalaisille, olisimme ainakin voineet järjestää kansanäänestyksen samana päivänä kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Sen sijaan kaikki tehdään sattumanvaraisesti, ja ihmiset ovat tänään yhtä etäällä perustuslakisopimuksesta kuin eilenkin. Euroopan unioni on siis vaarassa kulkea samaa matkaa suuren eurooppalaisen ajattelijan, Italo Calvinon, kuuluisan trilogian otsikoiden kanssa: Paroni puussa, Halkaistu varakreivi ja Ritari, jota ei ollut olemassa.

Perustuslakisopimuksessa ei ole kansalaisia eikä perustuslaillista henkeä. Siinä ei ole ajatustakaan siitä, mikä on sen paikka ja aika maailmassa. Tämä on hyvin vakavaa, sillä elämme huolestuttavia aikoja: sodasta ja terrorismista on tullut hallitsevia aiheita politiikassa, ja Kaakkois-Aasian katastrofin kaltaiset luonnonkatastrofit paljastavat sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja sietämättömän köyhyyden maailmassa. Globaalistuneessa maailmassa Eurooppa on vaarassa rappeutua. Euroopassa on pahanolontunnetta, joka liittyy sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaan sisäiseen kriisiin. Epävakaudesta on tullut aikamme tärkein sosiaalinen tekijä.

Perustuslakisopimus edustaa politiikasta luopumista kaiken tämän edessä. Se on hiljainen perustuslakisopimus. Rauha nähdään siinä epämääräisenä pyrkimyksenä, ei sodasta kieltäytymisenä. Siinä ihmisten – naisten ja miesten, työntekijöiden ja siirtolaisten – oikeudet ovat muuttuja, joka on riippuvainen tasapainoisesta talousarviosta ja valuutan vakaudesta. Demokratia on eräänlainen lisävaruste. Perustuslakisopimuksessa ei taata oikeuksia – markkinoiden oikeuksia lukuun ottamatta. Siinä ei ehdoteta uudistuksia, sillä ei ole tulevaisuutta. Sen sijaan se pitää Euroopan unionin jumissa nykyisessä kriisissä.

Se ei ole vain riittämätön, vaan siinä mennään kokonaan väärään suuntaan. Tämän vuoksi Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto julistaa vastustavansa perustuslakisopimusta ja kampanjoi sitä vastaan kaikissa maissa. Meidän täytyy vapauttaa itsemme tästä taakasta, jotta voimme luoda tulevaisuuden Euroopan.

  Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentissa keskustellaan tänään sopimuksesta, joka on luonteeltaan ja sisällöltään perustuslaki – tai näin ainakin esittelijät meille kertovat. Mietinnössä asetetaan lähtökohtaisesti vastakkain neuvosto ja jäsenvaltiot sekä parlamentti ja kansalaiset. Näin sivuutetaan se tosiseikka, että Euroopan unionin toimielinten olemassaolo perustuu siihen, että jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaa vapaaehtoisesti. Lisäksi kansalaiset samaistuvat edelleen pääasiassa omaan valtioonsa. Ylhäältä käsin tyrkytetty eurooppalainen identiteetti omine symboleineen ei muuta tätä millään tavoin. Perustuslakisopimuksessa Euroopan unionille annetaan valtion ominaisuudet. Yksi valitettava esimerkki tästä on ulkoasiainministeri, yhteinen keulakuva, jonka täytyy paikata yhteisen politiikan puutetta. Ihan yhtä valitettavaa on, että tästä henkilöstä tehdään itsessään instituutio. Esittelijöiden täytyy tunnustaa, että neuvoston ja komission kaksinkertainen vastuu aiheuttaa sekaannuksia ja synnyttää mahdollisia lojaaliuskonflikteja. En voi sanoa tästä sopimuksesta muuta, kuin että se on harkitsematon hyppy tuntemattomaan.

(Suosionosoituksia)

  Pavilionis (UEN). – (LT) Arvoisa puhemies, liettualaisena minun pitäisi olla ylpeä siitä, että maani parlamentti ratifioi Euroopan perustuslakisopimuksen ensimmäisenä. Suurin osa Liettuan kansalaisista ei kuitenkaan ole nähnyt eikä lukenut sitä saatikka keskustellut siitä. Siitä ei keskusteltu edes Liettuan parlamentissa. Toisaalta olen varma, että perustuslakisopimus vastaa suurimmaksi osaksi kansani ja valtioni etuja.

Haluaisin kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiinnittää huomionne perustuslakisopimuksen 1 osan 8 artiklaan, jossa määrätään, että sanaa "euro" – joka on Euroopan unionin yhteisvaluutan nimi – täytyy käyttää samoin kaikilla Euroopan unionin kielillä. Tämä sotii vastoin perustuslakisopimuksen perustavanlaatuista periaatetta ja Euroopan unionin perustamisen periaatetta eli kansallisten kielten ja kulttuurien kunnioittamista. Kyseinen artikla perustuu neuvoston vuonna 1998 antamaan asetukseen (EY) N:o 974/98, ja sen mukaan nyt puututtaisiin ennen näkemättömällä tavalla tuhansien vuosien kuluessa muotoutuneisiin kielioppijärjestelmiin ja semanttisiin suhteisiin, joita ei ilmaista sanajärjestyksin eikä taipumattomin sanoin vaan sanoja taivuttamalla. Näin toimivat seitsemän Euroopan unionin uuden maan kielet, myös liettuan kieli. Mainitussa kuuden vuoden takaisessa – eli ennen uusien maiden hyväksymistä Euroopan unioniin annetussa – asetuksessa kielletään sanan "euro" taivuttaminen. Kielto on vastoin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 314 artiklaa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 53 artiklaa, jotka koskevat Euroopan unionin virallisten kielten todellista yhdenvertaisuutta, sekä vastoin toissijaisuusperiaatetta koskevaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklaa ja kulttuuritoiminnan rajoja koskevaa 151 artiklaa.

Kysyin komissiolta ja neuvostolta, miksei tätä tilannetta ole otettu huomioon, ja neljän kuukautta myöhemmin talous- ja raha-asioista vastaava Euroopan komission jäsen Almunia vastasi, että taipumatonta euro-sanaa käytetään perustuslakisopimuksessa, koska siitä on säädetty neuvoston asetuksessa. Tultiin siis takaisin lähtöpisteeseen, eikä kansallisia kieliä edelleenkään kunnioiteta. Jos tällainen kielto säilyy perustuslakisopimuksessa, liettuankielisessä versiossa ja kaikessa lainsäädännössä on runsaasti kieliopin vastaisia ja täysin järjettömiä lauseita. Toivottavasti parlamentti ottaa nämä perusteet huomioon. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

  Le Pen, Jean-Marie (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, perustuslaki on valtion perustava säädös, ja tuo termi valittiin täysin tietoisesti samoin, kuin EU:lle valittiin lippu, hymni, tunnuslause ja jopa juhlapäivä. Vaikka asia yritetään säälittävästi kiistää, Euroopan perustuslakisopimus on siis eittämättä eurooppalaisen supervaltion perustava säädös. Se tarkoittaa vanhojen kansakuntiemme kuolemaa ja niiden muuttumista tämän byrokraattisen, kaikkivoivan ja keskitetyn valtion maakunniksi, joilla ei ole mitään valtaa.

Tiedän, että syytätte ilman sen kummempia omantunnon tuskia valheista, vanhanaikaisuudesta ja jopa tyhmyydestä niitä, jotka eivät usko teidän tavoin sokeasti Brysselin Euroopan etuihin. Tämä on kätevä taktiikka, jossa ei tarvitse koskaan selittää mitään. Siinä voidaan myös seurata niiden muutaman onnellisen järkähtämättömiä lausumia, jotka tietävät – tai luulevat tietävänsä – mikä on hyväksi heidän mielestään sivistymättömälle kansanjoukolle. Teitä pelottaa, koska perustuslakisopimuksesta järjestetään kansanäänestyksiä, ja tämä osoittaa, kuinka halveksitte kansalaisia.

Mitä sitten ovat ne edut, joista ihmiset puhuvat? Olen nähnyt omin silmin, kuinka Euroopan unionin politiikan suorana tuloksena maatalous ja talous tuhoutuvat, yrityksiä siirtyy muualle, teollisuus vähenee, paikallinen työttömyys ja köyhyys lisääntyvät, sosiaaliturvajärjestelmät rappeutuvat ja rajat aukeavat valtaville maahanmuuttovirroille, terrorismille ja kansainväliselle rikollisuudelle. Brysselin Eurooppa ei ole tietenkään yksin vastuussa – se ei olisi pystynyt aiheuttamaan tai kärjistämään näitä ongelmia ilman yhteispeliä, johon ovat ottaneet osaa hallitukset – yli puoluerajojen – jotka ovat päättäneet uhrata maansa itsenäisyyden ja kansalaistensa vapauden Brysselin ammottavaan kitaan.

Euroopan perustuslakisopimus antaa viimeisen silauksen tälle hirvittävälle luomukselle, jonka sai alkunsa yli 40 vuotta sitten. Se voi olla sitä, mitä te haluatte, mutta me emme hyväksy sitä, koska Eurooppa ja eurooppalaiset ansaitsevat parempaa kuin sieluttoman supervaltion. Hylkäämme perustuslakisopimuksen sen vapauden, itsenäisyyden ja yksinomaan kansalle kuuluvan itsemääräämisoikeuden nimissä, jota ei voida ottaa siltä pois. Hylkäämme perustuslakisopimuksen myös siksi, että ihmisillä on oikeus päättää omista asioistaan. Parlamentin jäsenet ovat pettäneet kotimaansa. Syyllisyys näkyy heistä selvästi. Historia kiroaa heidät, ja samoin tekevät tulevat sukupolvet.

  Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, tekisimme pahan virheen, jos pitäisimme unionia pelkästään taloudellisena kokonaisuutena tai laajana vapaakauppa-alueena taikka eräänlaisena kansallisvaltiot korvaavana supervaltiona. Euroopan unioni on ensisijaisesti suuri aate. Se on ollut aatteena perustajille Alcide De Gasperista, Konrad Adenauerista ja Robert Schumanista Altiero Spinelliin sekä Gaetano Martinosta Helmut Kohliin. Euroopan unioni on osa omaa historiaamme: se on yhdistelmä kulttuureitamme, kieliämme, identiteettiämme ja tulevaisuuttamme. Unioni perustuu yksilön kannalta keskeisiin vapauden, solidaarisuuden ja toissijaisuusperiaatteen arvoihin.

Emme voi kuvitella, että unioni olisi sulkeutunut tiukasti rajojensa sisälle. Emme voi kuvitella unionia koneistona – edes tehokkaana – jota pyörittää alati sääntöjä muuttava byrokratia. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti Euroopan unionin pitää sen sijaan ratkaista kansalaisten suurimmat ongelmat, joita muut instituutiot eivät pysty ratkaisemaan.

Vastaako perustuslakisopimus näitä arvoja? Enimmäkseen kyllä, vaikka emme pystykään kätkemään syvää pettymystämme siihen, ettei siinä ole mainintaa unionin juutalais-kristillisistä juurista. Tällainen maininta ei olisi ollut mikään uskonnollinen valinta vaan sillä olisi tunnustettu kiistattomat historialliset juuremme.

Päätös allekirjoittaa perustuslakisopimus Roomassa oli maallemme merkittävä tunnustus työstä, jota Italian kuuden kuukauden pituisella puheenjohtajakaudella oli tehty. Tullakseen voimaan tämä perustavanlaatuinen laki edellyttää, että se puhalletaan henkiin. Se on toisin sanoen pantava täytäntöön ja sille on saatava poliittista valtaa. Euroopan unionin täytyy siis todella puhua perustuslakisopimuksen turvin yhteisellä äänellä ulkopolitiikassa. Sen pitää saada paikka uudessa YK:n turvallisuusneuvostossa, ja pelkkien erityisetujen sijasta sen täytyy viedä Välimeren alueelle ja Lähi-itään rauhaa. Globaalistunut maailma tarvitsee sellaista Euroopan unionia, joka perustuu solidaarisuuteen, toissijaisuusperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin – poliittista unionia, joka kuuluu tämän parlamentin edustamalle kansalle.

(Suosionosoituksia)

  Grabowska, Genowefa (PSE).   (PL) Kiitoksia, arvoisa puhemies. On päivänselvää, että Euroopan unioni, jäsenvaltiot ja ennen kaikkea unionin kansalaiset tarvitsevat Euroopan perustuslakisopimusta. Nykyiset perussopimukset eivät riitä laajentuvalle Euroopan unionille. Mikä riitti 15 jäsenvaltiolle, ei riitä enää 25 jäsenvaltiolle. Kukaan ei loppujen lopuksi yrittäisi pukea täysikasvuista 25-vuotiasta samaan pukuun, jota hän käytti 15-vuotiaana, vaan hänelle on ostettava uusi puku. Sama pätee Euroopan unioniin. Laajentuneella Euroopan unionilla täytyy näin ollen olla oikeudelliset ja organisatoriset puitteet, jotka vastaavat sen kokoa, aikomuksia ja tavoitteita. Euroopan perustuslakisopimus tarjoaa tällaiset puitteet.

Perustuslakisopimus on hyvä asiakirja, sillä se on kompromissi. Sen ansiosta EU:sta tulee kansalaisystävällisempi, tehokkaampi ja parempi. Sen ansiosta unionista tulee paikka, jossa ihmisiä arvostetaan ja jossa demokratia ja turvallisuus turvataan. Lisäksi siinä taataan korkeatasoinen suoja kansalaisten henkilökohtaisille oikeuksille sekä paremmat mahdollisuudet ottaa osaa koko EU:n asioihin ja vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntövalmiuksiin. EU:n kansalaiset tietävät tämän mainiosti, ja siksi he kannattavat Euroopan perustuslakisopimusta niin runsaslukuisesti, vaikka he eivät tunnekaan sen sisältöä yksityiskohtaisesti. Tämä on tilanne kotimaassani Puolassa. Olen ylpeä voidessani kertoa, että 73 prosenttia puolalaisista kannattaa Euroopan perustuslakisopimusta huolimatta sopimusehdotusta koskevista hallituksen aiemmin esittämistä epäilyistä ja huolimatta Puolassa järjestetystä perustuslakisopimuksen vastaisesta kampanjasta.

On tullut selväksi, että on virhe käyttää perustuslakisopimusta hyväksi kotimaan poliittisissa kiistoissa. Millään poliittisella puolueella ei ole oikeutta vaatia, että perustuslakisopimus täytyy hylätä, vaikka puolue olisi oppositiossa. Perustuslakisopimusta koskevien kansanäänestysten pitää liittyä perustuslakisopimuksen sisältöön, eikä niistä saa tehdä kansanäänestystä hallitusta vastaan. Euroopan unionin kansalaiset tietävät tämän, ja näin ollen he tietävät poliitikkoja paremmin, mikä on heille hyväksi. He tukevat näkemystä, jonka mukaan Euroopan unionin kannattaja kannattaa myös Euroopan perustuslakisopimusta. Meidän pitäisi kuunnella heitä.

  Koch-Mehrin (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan perustuslaki eli perustuslaista tehty sopimus on paras oikeusperusta, joka Euroopan unionissa on koskaan ollut, ja koska se on hyvä ja hyväksyttävissä oleva kompromissi, ryhmämme voi todella tukea sitä äänestyksessä.

Meidän täytyy pitää perustuslakisopimusta ennen kaikkea suurenmoisena mahdollisuutena rakentaa yhteinen eurooppalainen identiteetti. Tätä Euroopan unionissa tarvitaan: me-henkeä, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meidän kaikkien täytyy pitää itseämme eurooppalaisina, ja lisäksi saksalaisina, nordrheinwestfalenilaisina ja minun tapauksessani vielä kölniläisinä. Tämä onnistuu Euroopan perustuslakisopimuksen ansiosta. Olemme kirjanneet yhteiset arvomme perustuslaista tehtyyn sopimukseen, ja näin vanhasta maanosasta tulee tietyllä tapaa uusi maailma, sillä perustuslakisopimuksen hieno puoli on se, että määrittelemme siinä tarkasti sen, mikä meitä pitää koossa.

Jos me-hengestä, yhteisestä identiteetistä, aiotaan tehdä totta, on tärkeää, että kaikki eurooppalaiset pystyvät itse päättämään, haluavatko he tätä perustuslakisopimusta. Tämän takia ajamme kansanäänestyksen järjestämistä jokaisessa jäsenvaltiossa, sillä vaikka suurin osa ihmisistä saa nyt äänestää perustuslakisopimuksesta, kaikki eurooppalaiset eivät saa. Jos Euroopan kansalaisten halutaan ensinnäkin tietävän, että perustuslaki on olemassa, ja jos toiseksi halutaan, että he sitä pohdittuaan päättävät haluta sen, on tärkeää, että asiaa kysytään heiltä itseltään. Ihmisten pitäisi näin ollen antaa äänestää, ja meidän pitää kaikin keinoin varmistaa, että kansanäänestykset järjestetään jokaisessa maassa. Valitettavasti niitä ei voida järjestää niin, että kaikki pidettäisiin samana päivänä, mutta jos asiaa kysytään ihmisiltä itseltään, vahvistetaan joka tapauksessa heidän identiteettiään ja me-henkeä.

  Onesta (Verts/ALE). – (FR) Hyvät kuulijat, kehottaisin teitä tarkastelemaan perustuslaista tehtyä sopimusta kehittyvänä tekstinä eikä lukkoon lyötynä säädöksenä. Eurooppa-aatetta ei ole koskaan lyöty lopullisesti lukkoon, eikä sitä lyödä lukkoon nyt tämän uuden sopimuksen sanamuodoissakaan. Perustuslakisopimus on tärkeä, oleellinen ja välttämätön välivaihe, mutta kuitenkin pelkkä välivaihe.

Giscard d'Estaing sanoi tästä asiakirjasta, että se ei vastannut odotuksia. Minä totean mieluummin, että yleisesti ottaen sitä voidaan edelleen parantaa, sillä siihen sisältyy edelleen paljon kuonaa aiemmista asiakirjoista, vaikka siinä on nähtävissä kiistatta myös edistymistä.

Kansalaiset ovat valmiita elämään tämän asiakirjan kanssa. Se on väliraportti heidän yhteisestä historiastaan. Heillä ei ole kuitenkaan pienintäkään halua olla sen panttivankeina vuosikymmeniä, kun 2000-luvun alussa edennyt Euroopan yhteinen kompromissi on jämähtänyt täysin paikoilleen määrittämättömäksi ajaksi. Tässä on tarkistuksen 17 ydin. Jätin kyseisen tarkistuksen, jonka lukuisat kollegani ovat allekirjoittaneet. Tämän erittäin selkeän ja lyhyen tarkistuksen mukaan parlamentti – lainaan tarkistusta – "on valmis käyttämään perustuslain mukaista uutta aloiteoikeuttaan ehdottaa perustuslakiin parannuksia".

Haluaisin kiittää esittelijöitä, jäsen Corbettia ja jäsen Méndez de Vigoa, siitä, että he kannattivat tarkistusta, sillä sen avulla parlamentti osoittaa, että samalla kun se pysyy ikuisesti Euroopan unionin kehitystä eteenpäin kuljettavana voimana, se ottaa huomioon kansalaisten odottamat sosiaaliset ja demokraattiset parannukset. Jos asiakirja olisi kiveen kirjoitettu, olisi olemassa vaara, että samoin kävisi myös perustuslakisopimukselle. Eikä se kivi, johon perustuslakisopimus olisi kirjoitettu, olisi Giscard d'Estaingin ajatuksista huolimatta valmistelukunnan puheenjohtajan kunniaksi pystytetty ratsastajapatsas vaan pikemminkin Euroopan yhdentymishankkeen hautakivi.

Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kehottaa teitä siis jälleen kerran kannattamaan eteenpäin pyrkivää Euroopan unionia, sillä perustuslakiprosessi on vasta alkutekijöissään ja sen vahvuus ja kiinnostavuus perustuu eritoten uutuudenviehätykseen.

  Ransdorf (GUE/NGL). (CS) Olen kirjoittanut kirjan ihmisoikeusteorian synnystä ja Yhdysvaltojen perustuslaista, joten minulla on hieman näkemystä tämän asiakirjan myönteisistä näkökohdista. En kuitenkaan ymmärrä, miksi Euroopan parlamentti tahtoo tuomita itsensä vapaaehtoisesti toisen luokan asemaan tätä asiakirjaa kannattamalla.

III-330 artiklan 2 kohta kuuluu seuraavasti: "Euroopan parlamentin eurooppalailla säädetään Euroopan parlamentin jäsenten ohjesäännöstä ja heidän tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista. Euroopan parlamentti tekee ratkaisunsa omasta aloitteestaan komission lausunnon ja neuvoston hyväksynnän saatuaan. Neuvosto tekee jäsenten tai entisten jäsenten verotusjärjestelmää koskevia sääntöjä tai ehtoja koskevan ratkaisunsa yksimielisesti."

Näin säilyy komission eli toimeenpanovallan ylivalta, ja komissiolla on enemmän oikeuksia kuin meillä. Näin säilyvät myös epäoikeudenmukaiset erot meidän Euroopan kansalaisten laillisten edustajien välillä. Vain me olemme täysin laillisia edustajia, sillä kaikki muut Euroopan unionin elimet ovat pelkkiä johdannaisia, joten mielestäni tämä määräys on jätettävä pois. Vaikka komission jäsen Wallström totesi juuri, että meillä olisi enemmän demokratiaa, en kuitenkaan usko, että haluamme enemmän demokratiaa vaan pelkästään aitoa ja yksinkertaista demokratiaa.

  Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jos perustuslaki – tai miksi sitä nyt viime kädessä kutsutaankaan – annettaisiin minkä tahansa demokratiaa, kansallista itsemääräämisoikeutta ja historian ja kulttuuriperinnön arvoa kunnioittavan maan pilapiirtäjälle, tämä kuvaisi perustuslakisopimuksen lihamyllynä, josta lampaista lehmiin kaikenlaisten eläinten eri osat tulevat ulos hakkeluksena. Ihmiset eivät ole eläimiä, ja on rikos kohdella heitä kuin lihahakkelusta. Fasismissa tehtiin näin asein, ja jotkut näyttävät kadehtivan sen tarkoitusperiä. Nyt 65 vuotta myöhemmin muita aseita, esimerkiksi rahaa ja propagandaa, käytetään samoista syistä. Sanomme siis "ei" Euroopan kansalaisten tunkemiselle säilykepurkkiin, sanomme "ei" heikot tukahduttaville viidakonlaeille, sanomme "ei" salakähmäisten lähestymistapojen ja henkilöiden tyrkyttämiselle ja sanomme "ei" yritykselle tehdä kansalaisista tottelevaisia robotteja monikansallisten yritysten ja pankkien käsissä. Sanomme "kyllä" mielipiteenvapaudelle ja oikeudelle kieltäytyä, sanomme "kyllä" itsenäisten valtioiden Euroopalle, sanomme "kyllä" kristinuskolle ja ihmisoikeuksille ja sanomme "kyllä" kansojen ylpeydelle ja arvokkuudelle. "Tunnen kuin on vahva kalpas, terän tunnen mahtavan. Tunnen kuin on katsees valpas, kun se mittaa maailman." Mieltä vastaan käytetty voima on pahempaa kuin ruumista vastaan käytetty. Vastarintaan on edelleen aikaa. Meillä on aikaa muuttaa globalisaation suunta ja panna asiat uuteen järjestykseen. "Alors enfants de la liberté."

  Camre (UEN). – (DA) Arvoisa puhemies, sen jälkeen, kun ensimmäiset kuusi maata yhdistivät voimansa, Euroopan yhteisö on kehittänyt yhteistyön muotoa, joka ei ole täydellinen. Se on kuitenkin yhdenvertaisten valtioiden välistä yhteistyötä, jossa valtioiden hallituksilla on viimeinen sana yhteistyöhön osallistumisesta. Lisäksi perustuslakisopimuksen kannattajat eivät ole nyt salanneet sitä seikkaa, että Euroopan unionia eivät johda jatkossa valtioiden hallitukset vaan vahva komissio, jonka parlamentaarinen laillisuus perustuu suoralla vaalilla valittuun Euroopan parlamenttiin.

Puolueeni ja minä kiistämme tämän kyhäelmän järkevyyden ja pätevyyden. Perustuslakisopimuksella poistetaan maiden itsenäisyys kaikkea muuta kuin avoimesti toimivan hallinnon hyväksi. Samainen hallinto pyrkii tavoitteisiin, joilla ei useinkaan ole kansalaisten tukea. Maani vanhimmassa perustuslaillisessa asiakirjassa, vuonna 1241 säädetyssä Juutin laissa, todetaan esimerkiksi, että laki on vilpitön ja oikeudenmukainen, maan tapain puolesta siedettävä, asiallinen, käyttökelpoinen ja selkeä, jotta jokainen voisi tietää ja ymmärtää, mitä laissa sanotaan. Tänään parlamentin keskusteltavana olevasta perustuslakisopimuksesta voidaan sanoa, etteivät sen taustalla olevat tarkoitusperät ole vilpittömiä. Jos se onkin oikeudenmukainen, se on sitä vain niistä, jotka haluavat kasata itselleen valtaa ympäri Eurooppaa. Suurimmasta osasta eurooppalaisia se ei ole siedettävä, sillä se vastaa vain muutamien maiden tapoja. Se ei ole käyttökelpoinen vapaaehtoisen yhteistyön kannalta, eikä se ole selkeä, sillä kukaan ei tiedä eikä ymmärrä, mitä perustuslakisopimuksessa sanotaan.

Perustuslakisopimus on hylättävä. Muutoin EU:sta tulee suurvaltojen hallintokoneisto, mikä vahingoittaa koko EU:ta. Suosittelen vähemmistön tarkistusta. Eurooppa ansaitsee parempaa.

  Baco (NI). (SK) Hyvät kuulijat, saanen käyttää puheaikani ylimääräisen ehdotuksen selvittämiseen, mikä poikkeaa hieman edellä käydyn keskustelun hengestä. Tarkoitan ehdotusta 10, jolla korjataan yksi perustuslakisopimuksessa olevista ristiriidoista, joista on tänään puhuttu paljon. Maatalouspolitiikkaa koskeva perustuslakisopimuksen teksti on itse asiassa vanhentunut, se vanhentui jo 50 vuotta sitten. Puoli vuosisataa sitten maatalouspolitiikan oikeutettuna tavoitteena oli tuottaa riittävästi ruokaa.

Nyt tilanne on muuttunut päinvastaiseksi: Euroopassa on ongelmana ylijäämien hävittäminen. Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on jopa todennut perustuslakisopimusta koskevassa kannassaan, että yhteisen maatalouspolitiikan alkuperäiset tavoitteet ja perustuslakisopimus ovat suoraan ristiriidassa. Toisaalta kilpailukyvyn kasvattaminen on yhteisessä maatalouspolitiikassa tehtyjen kaikkien uudistusten ensisijaisena tavoitteena. Tätä ei kuitenkaan ole kirjattu perustuslakisopimukseen. Tarkistusehdotuksessa korjataan tämä virhe. Olisi myös toivottavaa, että Euroopan parlamentti hyväksyisi tarkistusehdotuksen, koska koko Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tämä on tosiasiassa ainoa kohta, jossa mainitaan tärkein yhteisistä politiikoista, joka on maatalouspolitiikka.

  Szájer (PPE-DE). (HU) Keskustelun aiheena oleva perustuslakisopimus, lienee ensimmäinen uudelleen yhdistyneen Euroopan unionin yhteinen luomus. Jäsenvaltiot voivat pitää sitä omanaan, sillä me – minä mukaan luettuna – osallistuimme perustuslakisopimusta laatineen valmistelukunnan työhön puolentoista vuoden ajan. Ei liene sattumaa, että kaksi uutta jäsenvaltiota, Liettua ja Unkari, ratifioivat perustuslakisopimuksen ensimmäisinä. Unkarin parlamentti ehdotti jopa vähemmistöjen oikeuksien lisäämistä perustuslakisopimuksen perusperiaatteisiin. Se on tärkeä perusperiaate, sillä Eurooppa on myös vähemmistöjen Eurooppa, ja jokainen kuuluu vähemmistöön Euroopassa. Samalla on tärkeää, että vähemmistöjen oikeuksia toteutetaan yhdessä ja vastavuoroisesti ja että perustuslakisopimuksessa annetaan tähän mahdollisuus. Tämä onkin meistä erittäin hyvä.

Minusta on kuitenkin hieman hämmentävää, että Euroopan parlamentissa ja myös Euroopan kansalaisten joukossa on monia henkilöitä, joita loukkasi maininta siitä, että kristinusko on tosiasiassa vaikuttanut yhtenäisen Euroopan syntymiseen, nykyisen Euroopan unionin luomiseen. Maininnalla ei pyritty mitenkään eroon maallistuneesta Euroopan unionista, vaan meistä oli tarpeen, että humanismin, valistuksen ja muiden yhteisten eurooppalaisten arvojen mainitsemisen lisäksi johdanto-osassa tunnustettaisiin kristinuskon osuus yhtenäisessä Euroopassa ja sen asema kaikessa siinä, minkä ansiosta tähän on nyt tultu. Olen kuitenkin iloinen siitä, että perustuslakisopimuksessa annetaan mahdollisuus kirkkojen ja Euroopan unionin väliseen institutionaaliseen vuoropuheluun, mikä on kirkoille hyvin tärkeää. Tämä on totuus, olipa miten moni tahansa toista mieltä asiasta.

  Tabajdi (PSE). (HU) Unkarin sosiaalidemokraattien valtuuskunnan johtajana ja perinteisten kansallisten vähemmistöjen, alueellisten kielien ja autonomisten alueiden yhteisryhmän puheenjohtajana ilmoitan olevani tyytyväinen perustuslakisopimukseen. Perustuslakisopimus on monella tapaa historiallisesti merkittävä. Se on taatusti merkittävä kansallisille vähemmistöille, sillä kansallisten vähemmistöjen oikeudet tulevat nyt ensimmäistä kertaa unionin historiassa osaksi yhteisön säännöstöä. Viimein voidaan perustaa toimiva järjestelmä, jolla suojataan vähemmistöjen oikeuksia Euroopan unionissa. Unkarilaisena sosiaalidemokraattina olen erityisen ylpeä siitä, että oman maani hallitus teki aloitteen vähemmistöryhmiä koskevasta osuudesta.

Vähemmistöryhmiin kuuluvat miljoonat ihmiset juhlivat perustuslakisopimuksen voimaantuloa. Edustan maata, jossa 10 prosenttia kansasta kuuluu vähemmistöihin ja jossa kulttuurin kannalta katsottuna kolmannes kansasta asuu valtion rajojen ulkopuolella. Euroopan parlamentin edustajana sain tilaisuuden sanoa Unkarin parlamentin ratifiointikeskustelussa, että jokaisella maalla, myös Unkarilla, on nyt kaksi perustuslakia. On noudatettava sitä perustuslakia, joka on anteliaampi. Meidän täytyy varmistaa, että aina viitataan siihen perustuslakiin, jossa taataan enemmän oikeuksia kansalaisillemme, Euroopan kansalaisille. Kaikista maista tulee tässä mielessä rikkaampia. Vähemmistöjen oikeuksien osalta Unkarin perustuslaki on paljon anteliaampi kuin Euroopan perustuslakisopimus, sillä siihen sisältyy kollektiivisia oikeuksia ja siinä annetaan kansallisille vähemmistöille oikeus osallistua lainsäädäntöä koskevaan päätöksentekoon. Yhdenvertaisen kohtelun lisäksi siinä korostetaan suosituimmuuskohtelua ja myönteistä syrjintää ja annetaan vähemmistöille oikeus perustaa omia itsehallintoelimiä kaikilla tasoilla.

  Maaten (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, perustuslakisopimusta vastaan voisi esittää paljon arvostelua, ja vaikka teksti on taatusti parempi kuin se, mitä meillä tällä hetkellä on, kysymykseksi jää, onko se tarpeeksi hyvä. Minun mielestäni muutamilla aloilla on hukattu pari hyvää tilaisuutta.

Tarkastellaanpa esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtajan valintaa. Minusta Euroopan kansalaisia tai ainakin Euroopan parlamenttia pitäisi pyytää äänestämään asiasta. Tämä on kyllä kirjattu uuteen perustuslakisopimukseen, mutta ensiksikin ehdokkaita on monen sijasta vain yksi, joten valinnanvaraa ei ole.

Sama pätee yhteispäätösmenettelyyn, joka on hieno eurooppalainen malli, jota kansojen enemmistön ja poliittisen enemmistön pitäisi soveltaa kaikilla aloilla. Perustuslakisopimuksessa saatetaan kyllä määrätä näin, mutta vain vähän toteutetaan nyt käytännössä. Näin ollen tehokkuutta ja demokratiaa on varaa lisätä selvästi. Perustuslakisopimuksen ratifioinnin yhteydessä erityisesti niissä maissa, joissa asiasta järjestetään kansanäänestys, keskustelua ei kuitenkaan käydä hienouksista eikä vanhan ja uuden tilanteen välisistä eroista. Se keskustelu on varattu meidän kaltaisillemme asiantuntijoille. Perustuslakisopimuksessa on kyse muustakin kuin näistä uutuuksista. Siinä on kyse tekstistä kokonaisuutena. Äänestämme tekstistä, joka on yleiskatsaus 50 vuoden aikana rakennetusta Euroopan unionista – 50 vuotta rauhaa, turvallisuutta ja henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkumista. Kun otan huomioon mahdollisuudet ja haasteet, joita alankomaalaiset ja kaikki muut eurooppalaiset voivat kohdata suuressa unionissa, äänestän ilman muuta sopimuksen puolesta.

Alankomaissa pidetään kansanäänestys parin kuukauden kuluttua. Vastustan jo nyt väitettä, jonka mukaan uuden perustuslakisopimuksen tuloksena Turkin suunniteltu liittyminen tarkoittaisi sitä, että Alankomaiden kaltaiset pienet jäsenvaltiot vaipuisivat unionissa enemmän tai vähemmän unholaan. Tämä on vain kansankiihotusta, sillä Turkista tehdään erillinen päätös, ja kansalaisten pitäisi mielestäni voida päättää siitä itse kansanäänestyksessä, kun on sen aika. Tämä on osoitus myös ahdasmielisestä ajattelusta. Unionin nykyisessä toimielinkaaoksessa suuret jäsenvaltiot pystyvät käyttämään suhteettoman paljon vaikutusvaltaa, joten pienet jäsenvaltiot hyötyvät laista ja järjestyksestä. Kannatan kunnon demokraattista hallintoa ja vastustan kaaosta.

Alankomaiden liberaalit kampanjoivat tulevassa kansanäänestyksessä aktiivisesti EU:n uuden perustuslakisopimuksen puolesta.

  Schlyter (Verts/ALE). (SV) Arvoisa puhemies, perustuslakisopimuksen pahin ja hiili- ja teräsyhteisön perusajatuksen vastainen lause on: "Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan." Jos tarkoituksena olisi ollut vain puolustusmäärärahojen vähentäminen tehokkuutta lisäämällä, niin olisi myös sanottu. Nyt tavoitteena on selvästikin lisätä EU:n sotilaallista iskuvoimaa.

Aseistariisunnasta siirrytään nyt siis asevarusteluun. Jos yhdistämme tämän sanamuotoon, jonka mukaan "unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan kansainvälisissä suhteissa", on edessä paluu 500 vuotta vanhaan siirtomaapolitiikkaan. Tämä voi herättää levottomuutta maailmassa, jossa muistetaan hyvin, kuinka viimeksi tahdoimme levittää sivilisaatiotamme armeijan avulla. Ehkä näin luodaan rauhaa meidän välillemme, mutta maailmassa se herättää levottomuutta.

Tämä ei ole tulevaisuuden asiakirja. Se merkitsee paluuta vanhanaikaiseen imperialismiin ja siirtomaa-aikaan. Minä en kannata sitä.

  Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, kannatan perustuslain hylkäämistä, niin kuin koko ryhmäni. Muistutan samalla, että Euroopan parlamentilla ei ole tässä asiassa toimivaltaa. Tällä keskustelulla ja sen perusteella hyväksyttävällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä ei ole mitään laillista perustaa eikä arvoa.

Perustuslakisopimus pitää hylätä muun muassa siksi, että se merkitsee EU:n militarisoimista. Jäsenvaltioiden on perustuslain mukaan jopa suostuttava lisäämään sotilasmenojaan. On aivan uskomatonta, että sellaisesta on EU:n perustuslain tasoinen määräys. Jäsenvaltioiden hallitukset käyttäytyvät ikään kuin perustuslaki olisi jo voimassa. On päätetty perustaa kolmetoista taisteluosastoa, jotka varustetaan niin kuin ne olisivat hyökkäysjoukot. Itse asiassa ne ovat hyökkäysjoukot, sillä niitä aiotaan käyttää pelkillä EU:n päätöksillä laittomiin sotatoimiin. Me emme saaneet valmistelukunnassa perustuslakiin määräystä, jonka mukaan EU:n rajojen ulkopuolella tehtävien operaatioiden täytyy aina olla laillisia eli niillä täytyy aina olla YK:n mandaatti.

Perustuslaki pitää hylätä mutta sen tehkööt kansat. Itse asiassa, yksikin kansa riittää.

  Železný (IND/DEM). (CS) Arvoisa puhemies, täällä on nyt ensimmäistä kertaa edustajia, joilla on 50 vuoden kokemus totalitarismin alla elämisestä. Vaikka nyt käsitelläänkin Euroopan perustuslakisopimusehdotusta, minulle tulee silloin tällöin tunne, että olen palannut noihin aikoihin. Valmistelukunnaksi kutsuttu kokoonpano, jota ei valittu vaaleilla, laati asiakirjan hätäisesti. Samaan tapaan valtaapitävä eliitti teki ennen meidän maassamme päätöksiä ja julisti sitten ratkaisunsa ennalta määrättyinä välttämättömyyksinä.

Nyt meille sanotaan, että perustuslakisopimuksen hylkääminen aiheuttaisi mittaamattoman suuren katastrofin. Elämä on viime kädessä osoittanut, ettei katastrofeja ole tullut, ja tämä pätee myös nyt. Kyhätyssä rakennelmassa on risteytetty perustuslailliset periaatteet ja käytännön politiikka, ja se tarjoaa rajattomasti tulkinnan mahdollisuuksia valvonnan ulkopuolella oleville EU:n virkamiehille. Tästäkin löytyy yhtäläisyyksiä, sillä myös meillä on ollut asiakirjoja, joilla maassamme tehtäviä päätöksiä on siirretty muille ilman lupaa.

Istumme tänään parlamentissa, jota on koristeltu ylenpalttisesti perustuslakisopimuksesta kertovin mainoslakanoin. Tällaisissa tilanteissa meilläkin oli tapana virittää mainoslakanoita ja kuunnella meluisia torvisoittokuntia, jotta hyväksytyn asiakirjan sisältö peittyisi huumaan.

Emme tarvitse Euroopan perustuslakia emmekä todellakaan tarvitse tätä sekavaa asiakirjaa, josta pian äänestetään. Emme tarvitse myöskään sitä, että EU:n varoja kulutetaan näyttävään juhlintaan. Ne rahat olisi parempi lähettää Sri Lankaan.

  Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, puhun uuden Italian sosialistipuolueen puolesta. Uusi Euroopan perustuslakisopimus täytyy mielestämme toivottaa lämpimästi tervetulleeksi. Jäsenvaltiot siirtävät nyt yhä suuremman osan itsemääräämisoikeudestaan kunnianhimoisen yleisaatteen hyväksi, kun 25 maata kulkee samaa polkua yhdessä rinta rinnan.

On kulunut 21 vuotta siitä, kun parlamentissa hyväksyttiin suurella enemmistöllä suunnitelma Euroopan unionin uudistamisesta. Suunnitelman oli laatinut italialainen jäsen Altiero Spinelli. Se oli monimutkainen ja uskalias suunnitelma, ja sen tarkoituksena oli selvästi yhdentää yhteisöä lisää. Siitä lähtien vanhan maanosan kansat ovat vähitellen lisänneet ja kehittäneet edelleen yhdistymisen perusteita näissä kansainvälisissä rakenteissa, jotka ovat käyneet läpi huomattavia muutoksia.

Lokakuun 29. päivänä Roomassa – kuten myös vuonna 1957 – allekirjoitettu perustuslakisopimus on merkittävä saavutus. Puoli vuosisataa myöhemmin Euroopan unioni on palanut takaisin paikkaan, josta kaikki alkoi. Me kaikki otamme osaa kiinnostavaan uuteen haasteeseen, huomisen Euroopan rakentamiseen.

  Dehaene (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, valmistelukunnan varapuheenjohtajana voin olla vain iloinen, kun Euroopan parlamentti julistaa huomenna todennäköisesti ylivoimaisella enemmistöllä puoltavansa perustuslakisopimusta. Vaikka Euroopan parlamentin ei tarvitse ottaa virallisesti kantaa vielä vähään aikaan, esittelijä Corbettin ja esittelijä Méndez de Vigon erinomaisen mietinnön pohjalta muodostuva kanta välittää mielestäni vahvan viestin Euroopalle.

On totta, että yritimme valmistelukunnassa löytää vastauksia Euroopan unionin eteen tuleviin haasteisiin, eritoten laajentumiseen ja maailmanlaajuistumiseen. Perustuslakisopimuksesta ei olisi tullut nykyisen kaltaista, ellei Euroopan parlamentti olisi osallistunut sen laatimiseen. Vaikka perustuslakisopimus on kompromissi, mielestäni se on laadulliselta kannalta katsottuna suuri askel eteenpäin. Perustuslakisopimuksella luodaan sellainen toimielinrakenne, jota laajentunut Euroopan unioni tarvitsee. Unionin olisi todella mahdotonta jatkaa toimintaa samoin toimielimin ja samoin säännöin kuin 15 jäsenvaltion aikana.

Samalla olen sitä mieltä, että perustuslakisopimuksen perimmäinen totuus on, että vaikka ensimmäinen askel otettiin jo Maastrichtissa, vasta nyt unioni on todella muuttumassa talousyhteisöstä poliittiseksi unioniksi. Pilarirakenne poistetaan, kolmas pilari ja vapauteen ja oikeuteen perustuva alue tuodaan yhteisön päätösvaltaan, ja ulkopolitiikka on paljon aiempaa kehittyneempää, jolloin unionilla on yksi ja sama ääni globaalistuneessa maailmassa.

Vaikka toivon, että suuri enemmistö kannattaa perustuslakisopimusta huomenna, ei pidä unohtaa, että parlamentin jäsenillä on suuri vastuu saada jäsenvaltiot vakuuttuneiksi siitä, että Euroopan unioni tarvitsee perustuslakisopimusta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Julistan istunnon keskeytetyksi klo 15:een asti.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

  Puhemies. (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, ennen kuin kaksi äänestystä pidetään klo 12, haluaisin antaa minuutin mittaisen puheenvuoron parlamentin varapuheenjohtajalle McMillan-Scottille, joka toimi Palestiinan presidentinvaaleja tarkkailleen valtuuskunnan puheenjohtajana.

  McMillan-Scott (PPE-DE), Palestiinan presidentinvaaleja tarkkailevan tilapäisen valtuuskunnan puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, palasimme kaikki turvallisesti Palestiinasta. Haluan kiittää kollegoitani – meitä oli 28, eli valtuuskunta oli kautta aikojen Euroopan parlamentin suurin – varapuheenjohtaja Napoletanoa ja henkilökuntaa, joka oli mukanamme ja huolehti vaalitarkkailumatkan valmisteluista.

Euroopan parlamentin jäseninä meidän tehtävänämme on antaa tietoon perustuva poliittinen lausunto näistä tärkeistä vaaleista Brysselin istuntojaksolla myöhemmin tässä kuussa. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että Palestiinan kansan ja erityisesti naisten pitäisi olla ylpeitä itsestään. Israelin miehityksestä huolimatta, ja vaikka Itä-Jerusalemin asukkailla ja muutamilla muilla ei ollut tilaisuutta äänestää, vaaleilla pohjustetaan heinäkuussa pidettäviä Palestiinan parlamenttivaaleja, ja ne voivat olla mallina muille alueella järjestettäville vaaleille. Toivon, että Euroopan parlamentti vastaa kaikkien arabimaiden demokratiapyrkimyksiin.

(Suosionosoituksia)

6. Äänestykset

  Puhemies. Toimitamme nyt äänestykset.

Työjärjestyksen 131 artiklan mukaisesti

Nicholsonin laatima aluekehitysvaliokunnan suositus (A6-0001/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi, jolla muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1260/1999 rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä Peace-ohjelman voimassaolon jatkamiseksi ja uusien maksusitoumusmäärärahojen myöntämiseksi (16064/2004 – KOM(2004)0631 – C6-0252/2004 – 2004/0224(AVC))

  Nicholson (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro ennen kuin mietintöni toivottavasti huomenna hyväksytään täysistunnossa. Peace-ohjelmalla on Pohjois-Irlannissa ja Irlannin tasavallan raja-alueella paljon muutakin kuin taloudellista merkitystä. Se on tähän mennessä näkyvin Euroopan unionin panostus vakaan yhteiskunnan rakentamiseksi Pohjois-Irlantiin ja siinä suhteessa sillä on myös valtava symbolinen arvo. Ohjelma on loistava esimerkki Euroopan unionin tuesta, jolla ei puututa paikalliseen poliittiseen prosessiin.

Pohjois-Irlannin kansalaisten puolesta kiitän niitä henkilöitä, jotka ovat tehneet kovasti työtä varmistaakseen, että mietintö etenisi nopeasti läpi kaikista parlamentin käsittelyn vaiheista. Olen kiitollinen aluekehitysvaliokunnan puheenjohtajalle ja sihteeristölle, jotka käsittelivät ehdotuksen kiireisenä heti, kun se saatiin komissiolta. Olen myös hyvin kiitollinen budjettivaliokunnalle, joka käsitteli talousarvioon liittyvät kysymykset tehokkaasti, minkä ansiosta voimme tänään äänestää mietinnöstä. Vaikka olenkin kiitollinen myös neuvostolle ja komissiolle, pahoittelen sitä, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallitukset pyytäneet suurempia määrärahoja. Myönnetyt määrärahat ovat jokseenkin riittämättömiä verrattuna alkuperäisiin odotuksiin. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Peace-ohjelmaa jatketaan, ja arvostaisin vankkaa kannatusta tälle EU:n kaikkia Pohjois-Irlannin kansalaisia kohtaan tekemän sitoumuksen symbolille.

(Suosionosoituksia)

(Parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman.)

⁂

Euroopan oikeusasiamiehen vaali

Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Euroopan oikeusasiamiehen vaali. Vaali toimitetaan työjärjestyksen 194 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Olen vastaanottanut seuraavat nimitysehdotukset:

– Nikiforos Diamandouros

– Giuseppe Fortunato

Kahta muuta nimitysehdotusta ei ole voitu hyväksyä.

(Äänestys toimitettiin salaisena äänestyksenä.)

Euroopan oikeusasiamiehen vaalissa äänestettiin seuraavasti:

Äänestäjien määrä: 643

Tyhjät tai mitätöidyt äänestysliput: 34

Annetut äänet: 609

Vaadittu enemmistö: 305

Ehdokkaiden saamat äänimäärät:

Nikiforos DIAMANDOUROS 564 ääntä

Giuseppe FORTUNATO 45 ääntä

Äänten enemmistön sai Nikiforos Diamandouros, joka on näin ollen valittu Euroopan oikeusasiamieheksi. Onnittelen häntä vaalituloksesta ja kehotan häntä sopivana ajankohtana antamaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa juhlallisen vakuutuksen työjärjestyksen 194 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(Suosionosoituksia)

  Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Paljon onnea, hyvä Diamandouros. Toivomme teidän toimivan aktiivisesti EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaisissa tehtävissänne, kuten toimitte edellisellä virkakaudellannekin. Tiedämme, kuinka merkittävä oikeusasiamiehen tehtävä on yhteisön hallinnon vastuullisuuden edistämisessä sekä käytäntöjä ja menettelyjä koskevan pohdinnan vilkastuttamisessa. Lupaan, että komissio jatkaa aktiivista ja tiivistä yhteistyötä kanssanne.

Komissio on myös tietoinen siitä, että kansalaiset hyödyntävät lisääntyvässä määrin oikeuttaan tehdä valitus Euroopan oikeusasiamiehelle. Valitusten määrä kasvoi merkittävästi viime vuoden ensimmäisten kymmenen kuukauden aikana verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2003. Tämä merkinnee pikemminkin sitä, että valitusten määrän kasvu osoittaa kansalaisten tuntevan oikeutensa, kuin että eurooppalaisten toimielinten hallintokäytäntö olisi huonontunut – näin ainakin toivomme.

Komissio odottaa voivansa parantaa entisestään yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa. Toivomme teille kaikkea hyvää merkittävässä tehtävässänne.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Äänestykset päättyivät tähän.

7. Äänestysselitykset

Nicholsonin suositus (A6-0001/2005)

  Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tänään Peace-ohjelman rahoituksen jatkamisen puolesta, mutta tein näin huomattavalla varauksella. Tämä perustuu siihen, että tähän mennessä Peace-ohjelmasta on myönnetty rahoitusta Pohjois-Irlannissa hyvin epätasapainoisella tavalla, protestanttien/unionistien yhteisön suureksi tappioksi.

Rahoituksessa on myös suosittu vangittuina olevien terroristien ryhmiä niiden uhrien ryhmien sijaan, jotka ovat kärsineet juuri näiden terroristien toimista.

Peace-ohjelman rahoituksen jatkoajalla odotan näiden vääryyksien oikaisemista. Rahoitusta on myönnettävä tasapuolisesti.

  De Rossa (PSE), kirjallinen. (EN) Olen iloinen sekä siitä, että voin kannattaa mietintöä, että Peace-ohjelman ehdotetusta jatkamisesta tänä vuonna ja vuonna 2006.

Päätös mahdollistaa sovinnon syntymistä edistämään suunniteltujen Peace-ohjelman toimenpiteiden jatkamisen vielä muutaman vuoden ajan. Rauhanaloitteiden jatkaminen on korvaamaton tuki luottamuksen rakentamiselle yhteisöjen välille ja niiden yhdistämiselle molemmin puolin rajaa.

Peace-ohjelmassa keskitytään erityisesti sovinnon syntymisen edistämiseen ja siitä rahoitetut hankkeet ovat merkittävällä tavalla edistäneet keskinäistä ymmärrystä ja parantaneet yhteisöjen välisiä suhteita. Olen iloinen siitä, että rahoitusta nyt jatketaan vuoden 2006 loppuun ja toivon vilpittömästi, että tulevissa rahoitusnäkymissä, jotka tulevat voimaan vuonna 2007, otetaan huomioon myös tämä ohjelma.

On kiistatonta, että toiveemme rauhanomaisesta tulevaisuudesta ovat riippuvaisia tästä ohjelmasta rahoitetuista lukuisista rajatylittävistä toimista ja pohjoisen ja etelän välisistä aloitteista.

  Goudin, Lundgren ja Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Peace-ohjelmaa on perusteltu EU:n sisäisenä asiana. Osapuolet, joilla viime kädessä on pääasiallinen vastuu rauhanprosessin vakauttamisesta, ovat kuitenkin Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Kesäkuun listan edustajat katsovat, että on ratkaisevan tärkeää, ettei taloudellista tukea käytetä "rakenteellisena tukena" vaan todellisten käytännön parannusten aikaan saamiseen Pohjois-Irlannin rauhanprosessin myönteisen kehityksen edistämiseksi.

  Isler Béguin (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Jos Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä saisi päättää, perustuslakiluonnos olisi paljon meille esitettyä kunnianhimoisempi. Se antaisi meille mahdollisuuden lisätä substanssia vaalimaamme poliittiseen, sosiaaliseen ja ekologiseen Eurooppaan. Kyse olisi hankkeesta, jonka tavoitteet olisivat yksiselitteisiä ja tarkkaan määritettyjä, eikä siihen sisältyisi tätä kolmatta osaa, joka aiempia sopimuksia jäljitellen vain haittaa Euroopan kunnianhimoista yleistä hanketta. Äänestän kuitenkin perustuslakisopimuksen puolesta huolimatta sen puutteista, ja kehotan muitakin äänestämään sen puolesta, sillä olisi erehdys ja vakava poliittinen virhe liittyä perustuslain vastustajien joukkoon sillä tekosyyllä, ettei lopullinen sanamuoto ole oikeassa suhteessa tavoitteisiin.

Tarvitsemme enemmän kuin koskaan Eurooppaa, vaikkakin epätäydellistä sellaista.

Perustuslain myötä voimme luoda rauhaan suuntautuvan Euroopan, ihmisoikeuksien ja demokratian kaltaisten yhteisten arvojen vaalijan. Tämän merkittävän askeleen myötä eurooppalaiset tuntevat yhdistyvänsä aidosti yhteisessä hankkeessa. Taistelunhaluisesti äänestän Corbettin mietinnön puolesta.

Jos emme tässä historiallisessa tilanteessa kannattaisi asiaa, kiistäisimme oman työmme tulokset Euroopan rakentajina emmekä pitkään aikaan voisi nähdä sitä, mitä toivomme: Euroopan yhdentymisen kunnianhimoista kehitystä …

(Työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Onnittelen jäsen Nicholsonia erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt Peace-ohjelman jatkamista koskevassa suosituksessa.

Vuonna 1995 käynnistynyt Peace-ohjelma tähtää sovinnon ja rauhan saavuttamiseen Pohjois-Irlannissa ja Irlannin tasavallan raja-alueella. Peace I -ohjelman menestyksen jälkeen Berliinin Eurooppa-neuvosto päätti vuonna 1999 jatkaa ohjelman voimassaoloa viidellä vuodella käynnistettyjen hankkeiden jatkuvuuden vuoksi.

Kannatan esittelijän näkemystä, jonka mukaan 30 vuotta jatkuneen konfliktin jälkeen tällä Euroopan alueella on kanavoitava kaikki energia yhteiskunnallisen syrjäytymättömyyden, taloudellisen kehityksen ja työllisyyden edistämiseen, kaupunkien ja maaseudun elvyttämiseen sekä rajat ylittävän yhteistyön jatkamiseen.

Tämän vuoksi on tärkeää jatkaa Peace-ohjelman täytäntöönpanoa kahdella vuodella vuoden 2006 loppuun asti, mikä sopii yhteen rakennerahastojen ohjelmajakson kanssa. Samanaikaisesti ehdotetaan kansainvälistä Irlanti-rahastoa koskevan yhteisön vuosittaisen rahoitusosuuden jatkamista samaksi kaudeksi. Laajempana tavoitteena on siis linjata näillä kahdella välineellä rahoitettavat toimet EU:n koheesiopolitiikan mukaisesti toteutettaviin ohjelmiin.

  Ó Neachtain (UEN), kirjallinen. (EN) Kannatan mietintöä, jossa esitetään virallisesti Euroopan parlamentin tuki EU:n rahoituksen myöntämiselle Peace-ohjelmalle vuoden 2006 loppuun asti.

Vuosina 2005 ja 2006 osoitetaan 108 miljoonaa euroa rahastoon, josta tuetaan hankkeita Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueella. Kolmannes rahaston määrärahoista, 36 miljoonaa euroa, käytetään raja-alueella ja loput 72 miljoonaa Pohjois-Irlannissa.

Eurooppalainen rauhanrahasto tuki vuosina 2000–2004 pelkästään Pohjois-Irlannissa ja raja-alueella 4 000:ta hanketta. Euroopan unioni antaa vuosittain myös 15 miljoonaa euroa Irlannin kansainväliselle rahastolle ja on tukenut 1980-luvun lopulta lähtien jatkuvia Interreg-ohjelmia.

Irlannin rauhanprosessin yleisessä kontekstissa Euroopan unioni on ollut eturintamassa tarjoamassa poliittista ja taloudellista tukea – ja on selvää, että se jatkaa aktiivisesti keskeisessä asemassa tässä yhteydessä.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Pohjois-Irlannin Peace-ohjelmaa koskevan Nicholsonin mietinnön puolesta, koska minusta on hyvin tärkeää, että EU osoittaa solidaarisuuttaan Irlannin rauhanprosessille. Solidaarisuutemme olisi ohjattava siten, että se hyödyttää useita eri aloja, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin väkivalta on vaikuttanut, ja edistää yhteisöjen välisiä hankkeita.

Rahoitushallinnon järjestäminen paikallisten kumppanuusrakenteiden ja alaan erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kautta auttaa vahvistamaan rauhaa ja sovintoa, jotka ovat tärkeitä Pohjois-Irlannin vakauttamiselle. Pidän tärkeänä myös Peace-ohjelman täytäntöönpanon jatkamisen vuoksi esitettyä tavoitetta rahoituksen jatkuvuudesta kahtena lisävuotena, koska näin välineestä ja Irlannin kansainvälisestä rahastosta rahoitetut toimet vastaavat EU:n koheesiopolitiikan mukaisesti toteutettuja toimia.

  Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopassa, joka on osoittanut kykynsä luoda rauhaa rajojensa sisällä, Pohjois-Irlannin ja Baskimaan kaltaiset tapaukset ovat onneksi vähentyneet ja harventuneet.

Näiden tapausten vakavan luonteen vuoksi EU:n on kuitenkin edelleen tuomittava kiihkeästi ja ehdottomasti väkivallan käyttö poliittisten asioiden ratkaisemisessa.

Pohjois-Irlannin konfliktin molempien osapuolten välisissä tulitaukoaloitteissa ja neuvotteluissa on nähdäkseni osoitettava samanlaista määrätietoisuutta kuin missä tahansa aloitteessa, jonka tarkoituksena on saada aikaan pysyvä rauha alueelle.

Tätä taustaa vasten kannatan sitä, että rahoitustukea Pohjois-Irlannille ja raja-alueille jatketaan ja että Peace II -ohjelmaa jatketaan vielä kahdella vuodella.

8. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

10. Euroopan perustuslaki (jatkoa)

  Puhemies. – Jatkamme keskustelua Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnöstä Euroopan perustuslaista tehdystä sopimuksesta.

  Costa, António (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, uusi perustuslakisopimus on institutionaaliselta kannalta myönteinen askel, kuten kaikki ovat huomauttaneet. Uusi perustuslakisopimus tekee unionista aiempaa vahvemman ja demokraattisemman sekä tuo sen lähemmäs kansalaisia. Mikä tärkeintä, perustuslaki myös edustaa yhteisiä arvoja ja on poliittinen hanke. Tämä käy selvästi ilmi siitä, että perusoikeuskirjasta on tehty osa perustuslakia; perusoikeuskirjan tavoitteena on muodostaa yhteisö, joka katsoo olevansa sosiaalinen markkinatalous ja jonka päämääränä on täystyöllisyys.

Nämä eivät ole pelkkiä sanoja vaan EU:n uusia tavoitteita, jotka on vahvistettu perustuslakisopimuksen I osan 3 artiklassa ja jotka ohjaavat kaikkia EU:n toimia ja politiikan aloja. Perustuslain III osan rahapolitiikkaa koskevassa 185 artiklassa esimerkiksi nimenomaan todetaan, että Euroopan keskuspankkijärjestelmä tukee yleistä talouspolitiikkaa unionissa myötävaikuttaakseen I-3 artiklassa määriteltyjen unionin tavoitteiden saavuttamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hintavakauden tavoitteen saavuttamista.

Horisontaalista soveltamista koskevia lausekkeita on niin ikään korostettava. Nämä lausekkeet ohjaavat perustuslakisopimuksen III osassa määrättyjä unionin toimia ja politiikan aloja. Vastaavasti esimerkiksi III osan 115–122 artiklassa todetaan, että EU:n eri politiikkojen avulla taataan sukupuolten tasa-arvon edistäminen, ympäristön suojeleminen, kuluttajansuoja ja sosiaaliset oikeudet, kuten työllisyys, ja että julkiset palvelut tai yleistä taloudellista etua koskevat palvelut toimivat sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

Nämä esimerkit osoittavat, miten uusi perustuslakisopimus vahvistaa Euroopan sosiaalista mallia. Se ei mitätöi nykyisiä saavutuksia ja sisältää uusia merkittäviä edistysaskeleita. Se on siis hyvä uutinen, koska se konkretisoi halumme elää yhteiskunnassa, jonka sosiaaliturva on korkeatasoinen ja jossa noudatetaan korkeita ympäristöarvoja.

  Malmström (ALDE). (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä kollegat, viisi vuotta sitten muutamat meistä parlamentin jäsenistä halusivat herättää henkiin Spinellin Crocodile Clubin. Tuolloin perustimme puolueiden välisen federalistiryhmän, jonka oli määrä edistää Euroopan perustuslain laadintaa.

Monet naureskelivat silloin jokseenkin säälivästi. Kotimaassani Ruotsissa minua kohdeltiin lähinnä hyväntahtoisen alentuvasti todetessani, että tarvitsemme yhteisen asiakirjan, jossa todetaan selvästi, mitä asioita edustamme ja miksi edustamme juuri niitä, ja miten toimimme. Nyt kukaan ei enää naura, eikä Euroopan perustuslaista puhuminen ole kovinkaan kiistanalaista. Useimmat kannattavat sitä.

Valmistelukunnan ja erityisesti parlamentin ahkeroinnin ansiosta meillä on nyt Euroopan unionin perustuslakiehdotus. Tämä on suurenmoista edistystä. Tämä tekee EU:sta aiempaa vahvemman, avoimemman ja demokraattisemman, asettaa kansalaiset keskeiseen asemaan ja selkeyttää päätöksentekoa. Jäsen Corbettin ja jäsen Méndez de Vigon päätöslauselmassa tehdään erittäin perusteellisesti ja valaisevasti selkoa uuden perustuslain eduista, ja kyseistä asiakirjaa voidaan itse asiassa käyttää kampanjassa, koska se on kirjoitettu niin pedagogiseen sävyyn.

Tietenkin parantamisen varaa olisi ollut paljon, ja monet parlamentin jäsenet ovat puhuneet tästä asiasta. Henkilökohtaisesti olisin toivonut EU:n toimivallan selkeämpää rajaamista. Koska jäsenvaltioita on näin monta, olisi ollut järkevää keskittyä harvempiin koko EU:ta koskeviin kysymyksiin, jotta toiminta olisi näillä aloilla tehokkaampaa. Olisin myös halunnut, että pysyvä puheenjohtaja valitaan neuvoston sijasta komissiolle.

Pahoittelen myös sitä, ettei valmistelukunta keskustellut Euroopan parlamentin toimipaikasta. Matkustaminen Strasbourgin ja Brysselin välillä on lopetettava. Se on kallista ja tehotonta, ja niin kauan kuin se jatkuu, ihmiset eivät koskaan täysin luota parlamenttiin.

Uusi aikakausi on alkamassa. Pystymme tekemään lisää uudistuksia ja voimme vastaisuudessa toteuttaa uusia toimia seuraavaa valmistelukuntaa ja seuraavaa perustuslakia ajatellen. Ensin nykyinen perustuslaki on ratifioitava, ja yleisesti ottaen perustuslakiehdotus on erittäin hyvä. Se on edistysaskel eurooppalaiselle demokratialle ja kansalaisillemme.

Vastustajien on pidettävä mielessä, että perustuslain vaihtoehto on Nizzan sopimus, joka ei millään tavoin lisää demokratiaa EU:ssa. Nizzan sopimus ei myöskään helpota yhteistyötämme näin monen jäsenvaltion kesken. Odotankin siksi erittäin innokkaasti tulevaa ja monissa jäsenvaltioissa jo parhaillaan käytävää keskustelua ja sitä, että saan puolustaa kanssanne Euroopan perustuslakia kaduilla ja toreilla.

  Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, lähikuukausina kampanjoin Flanderin vihreiden ryhmän kanssa sen puolesta, että liittovaltion, Flanderin ja Brysselin parlamentit ratifioivat perustuslain Belgiassa. Huomenna emme kuitenkaan äänestä perustuslaista vaan jäsen Corbettin ja jäsen Méndez de Vigon mietinnöstä, joka on mielestäni pettymys. Se on puolustuspuhe, yksipuolinen luettelo perustuslain monista eduista. Mikä hukkaan heitetty tilaisuus, hyvä jäsen Corbett!

Eikö meidän olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota vasemmiston esittämään kritiikkiin? Miksi ei esimerkiksi voitu todeta, että meillä on vielä matkaa täysimittaiseen eurooppalaiseen demokratiaan, että perustuslaillisille alueille kasaantuu liikaa tehtäviä, että liian monet politiikan alat kuuluvat vielä hallitustenvälisen yhteistyön piiriin ja että veto-oikeutta sovelletaan vielä liian monilla aloilla? Miksi ei voida sanoa, että Euroopan unionilta puuttuu edelleen riittävä sosiaalinen järjestys ja että sen suuntaviivat ovat liian uusliberalistisia?

Pyydän teitä siksi tarkastelemaan uudelleen Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämiä tarkistuksia, erityisesti tarkistuksia 4, 9, 15 ja 16, ja toivon, että kannatatte niitä huomisessa äänestyksessä.

  Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, vastustamme uutta perustuslakisopimusta lukuisista syistä, joista haluan korostaa erityisesti sitä, että perustuslaki vahvistaa keskusjohtoisuutta, federalismia ja unionin byrokratiaa. Lisäksi perustuslaissa edellytetään toimintalinjoja, joita on mahdollista soveltaa unionin kaikkiin jäsenvaltioihin niiden senhetkisestä tilanteesta riippumatta, ja se juurruttaa uusliberalismin ja Euroopan militarisoinnin entistä syvemmälle.

Vakaus- ja kasvusopimuksen, Euroopan keskuspankin sekä euroalueen raha- ja yhtenäisvaluuttapolitiikan sokeat määräykset, joita sovelletaan kunkin yksittäisen valtion olosuhteista välittämättä, ovat heikentäneet sosiaalista tilannetta, lisänneet strategisten alojen ja julkisten palvelujen yksityistämisestä johtuvaa eriarvoisuutta sekä johtaneet hirvittäviin hyökkäyksiin työntekijöiden oikeuksia kohtaan.

Olemme myös huomanneet, että maataloudessa, kalastusalalla ja ulkomaankauppapolitiikassa nämä käytännöt ovat aiheuttaneet talouden laskusuhdanteen, työttömyyttä ja tuotannon romahtamisen yhä laajemmilla aloilla sellaisissa maissa, joiden talous on heikoissa kantimissa. Emme myöskään voi hyväksyä uuden perustuslain edistämiskampanjaa, joka tuskin on demokraattinen tai varsinkaan moniarvoinen, sillä sen lähtökohtana ovat perustuslain kannattajien väitteet. Kampanjassa jätetään huomiotta vastustajien perustelut, toisin sanoen niiden, jotka taistelevat suvereenien, tasa-arvoisten ja rauhaan sitoutuneiden valtioiden muodostaman sosiaalisemman ja demokraattisemman Euroopan puolesta.

  Lundgren (IND/DEM). (SV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, perustuslaissa pitäisi määrätä politiikan perusperiaatteet ja kansalaisten oikeudet demokratiassa. Perustuslaissa ei pitäisi vahvistaa politiikan sisältöä. Sosiaalipolitiikasta sekä veroihin, energiaan, poliisitoimeen ja alkoholikysymyksiin liittyvistä toimista kunkin maan kansalaisten olisi päätettävä yhdessä demokraattisella menettelyllä. Kun maan kansalaisten tahto muuttuu, on politiikkaakin voitava muuttaa.

Käsittelemämme ehdotus on jotakin aivan muuta. Se ilmentää poliitikkojen omia Eurooppa-hankkeeseen liittyviä pyrkimyksiä. Siinä annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä, käsitellään matkailua ja maataloutta, laillistetaan korporatiivinen yhteiskunta, pakotetaan jokainen jäsenvaltio valuuttaunioniin, ja sen päämääränä on vallan keskittäminen ja teknokraattien johtama Eurooppa.

Tämän perustuslakina esitellyn asiakirjan turvin vallanpitäjät yrittävät anastaa Euroopan kansojen demokratiaan perustuvan oikeuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Siksi Kesäkuun lista -puolueen jäsenet hylkäävät perustuslakiehdotuksen.

  Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan yhdentymishankkeella on muodostettu maailman suurin oikeusalue ja vapaa talousalue, mutta maanosamme järjestäytyminen ei saa jäädä tähän. Euroopasta on tultava poliittinen vaikuttaja, poliittinen kokonaisuus, jolla on demokraattista valtaa ja diplomaattista vaikutusvaltaa. Tavoitteenamme on valtioiden ja kansojen Eurooppa, ja sen mukaisesti haluamme vahvistaa kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin. Juuri tätä ehdotettiin Roomassa allekirjoitetussa perustuslaissa.

Kiitän uudelleen esittelijöitämme Corbettia ja Méndez de Vigoa, ja korostan uudella perustuslakisopimuksella saavutettua edistystä. Esittelijöiden viesti kansalaisille on selkeä: perustuslaki on erinomainen, ja sen sanamuoto paras mahdollinen. Siinä ehdotetaan aiempaa yhtenäisempää, tehokkaampaa ja poliittisempaa Eurooppaa, joka ottaa ihmiset paremmin huomioon ja on sekä sisäisesti että ulkoisesti entistä vahvempi. Perustuslaki itsessään ei lisää EU:n toimivaltaa. Sillä estetään keskitetyn supervaltion muodostuminen, vakiinnutetaan EU:n oikeushenkilöys sekä annetaan unionille inhimilliset kasvot pitkäaikaisen puheenjohtajan ja ulkoasiainministerin kautta. Lisäksi sillä taataan kaikille kansalaisille perusoikeuskirjan mukainen suojelu. Euroopan parlamentti saa jalansijaa Euroopan poliittisella kentällä. Perustuslailla helpotetaan myös turvautumista tehostettuun yhteistyöhön ja annetaan mahdollisuus vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Eurooppalaisen valtion kohtalo kytkeytyy nyt erottamattomasti sen eurooppalaisen identiteetin vahvistamiseen. Tästä lähtien perustuslaki on jäsenvaltioillemme paras tapa kohdata tulevaisuus. Yksimielisyyteen pääseminen niiden kaikkien hyväksymästä yhteisestä asiakirjasta on kunnianhimoinen päämäärä. Tämä päämäärä voidaan nyt toteuttaa poliittisten päättäjiemme tahdon, ja ennen kaikkea oman tahtomme, avulla.

  Van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän alankomaalaiset jäsenet ovat vakaasti sitä mieltä, että keskustelua käydään pikemminkin perustuslaista kuin siitä, olemmeko unionin puolella vai sitä vastaan. Olemme sen puolella tietyin varauksin, sillä uuden perustuslain edut Nizzan sopimukseen verrattuna ovat mielestämme tärkeitä. Nizzan sopimuksen mukaisen unionin merkitys on edelleen kyseenalainen. Uudella perustuslakisopimuksella kuitenkin varmistetaan alueellisen, hajautetun hallinnon vaikutusvaltaa ja määrätään kansallinen parlamentti vahtikoiraksi, jotta Eurooppa ei uhkaisi muuttua supervaltioksi, vaan pystyisi tehokkaaseen rajat ylittävään yhteistyöhön rikollisuuteen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Lisäksi uudessa perustuslaissa on korvattu yli 30 päätöksentekomallia muutamalla kansalaisten jo tuntemalla termillä, mukaan lukien "laki" ja "puitelaki". Näin perustuslailla selkeytetään käsitystä siitä, minkälaisen unionin haluamme ja millaista päätöksentekoa käytämme tämän päämäärän saavuttamiseksi. Perustuslailla myös tehostetaan toimintaamme lisäämällä yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvien alojen määrää, jolloin varmistetaan, ettei yksi valtio voi haitata työskentelyä. Demokraattista vastuuta lisätään luopumalla suurelta osin salaisesta päätöksenteosta ja tekemällä neuvoston päätöksentekoneuvotteluista julkisia.

Perustuslaki lisää myös kansalaisten oikeuksia: sen nojalla otetaan käyttöön työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ja tietenkin kansalaisaloite, ja perusoikeuskirja sisällytetään perustuslakiin. Ne, jotka eivät tue tätä Euroopan yhdentymisprosessin tärkeää vaihetta, joutuvat vastuuseen nykyisen Nizzan sopimuksen säilyttämisestä. Se on byrokraattisempi, hitaampi ja monin tavoin epädemokraattinen.

Perustuslain puolesta antamaamme ääntä sävyttää kriittisyys, sillä Eurooppa ei edelleenkään ole riittävän yksimielinen. Sosiaalisella Euroopalla ei vieläkään ole riittävän lujaa perustaa, ja sen vuoksi kannatuksemme ei ole varauksetonta. Lyhyesti sanoen PSE-ryhmän alankomaalaisten jäsenten valtuuskunta antaa perustuslaille tukensa kriittisin äänenpainoin. Keväällä järjestettävän kansanäänestyksen yhteydessä puolustamme innokkaasti tätä näkemystä, jota Espanjan kampanjassa tukee Katalonian alankomaalainen tai Alankomaiden katalonialainen Johan Cruyff. Näin toivomme saavamme Alankomaissa tukea tälle uudelle hankkeelle, uudelle perustuslaille.

  Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Irlannissa järjestettiin kaksi kansanäänestystä Nizzan sopimuksesta: ensimmäisessä hylkäsimme sopimuksen ja toisessa hyväksyimme sen. Tähän oli monia syitä, mutta ylivoimaisesti tärkein oli, että hallituksemme piti kansalaisiaan itsestäänselvyytenä. Irlantilaiset olivat aina äänestäneet Euroopan unionin puolesta, joten hallitus ajatteli heidän tekevän nytkin samoin. Tällä kertaa poliitikot kuitenkin erehtyivät. Meidän on opittava virheistämme ja varmistettava, että tällä kertaa kansalaiset saavat helposti kaiken haluamansa tiedon.

Ehdottaisin jopa, että kaikkien kotitalouksien pitäisi saada oma kappale perustuslakisopimusehdotuksesta – varsinkin jokaisen, joka sitä pyytää. Se tulee kalliiksi mutta on hintansa arvoista. Tuen myös hyvin voimakkaasti ehdotusta sellaisen asiakirjan julkaisemisesta, jossa esitellään toisaalta nykyisiin perustamissopimuksiin jo sisältyvät seikat ja toisaalta se, mikä on uutta, muutettua tai erilaista. Toisin kuin jotkut parlamentin jäsenet ovat tänään puheenvuoroissaan väittäneet, tarkoitus ei ole käskeä ihmisiä tekemään tai ajattelemaan tietyllä tavalla vaan antaa kansalaisille valinnan mahdollisuus.

Jos osallistuisitte julkiseen tutkintoon Irlannissa, teitä saatettaisiin pyytää vertailemaan ja tekemään vastakkainasetteluja. Näin meidänkin on tehtävä: arvioitava, tuoko nykyinen ehdotus parannuksia vai päinvastoin. Monien euroskeptikkojen ivallisista vihjauksista huolimatta en väitä perustuslakisopimuksen olevan mikään Graalin malja tai Kristuksen toinen tuleminen vaan Euroopan kannalta myönteinen edistysaskel, jota minä kannatan.

Minulla on monia syitä sanoa näin, mutta ajanpuutteen vuoksi mainitsen tänään vain yhden. Perustuslakisopimus tuo EU:ta lähemmäs sen kansalaisia. Esimerkiksi miljoonan kansalaisen allekirjoitus voi kannustaa komissiota laatimaan ehdotuksen. Se on kansanvaltaa! Kuvitelkaapa, mitä mahdollisuuksia tähän sisältyy: esimerkiksi Latvian, Espanjan, Irlannin ja Ruotsin kansalaiset yhteisen asian takana vaatimassa toimintaa. Tällainen on varmasti mahdollista kansalaisten Euroopassa.

  Smith, Alyn (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä perustuslaissa on joitakin ihailtavia piirteitä, mutta myös monia vastenmielisyyttä herättäviä seikkoja. Puolueeni on tullut siihen lopputulokseen, ettei se voi suositella perustuslakia skotlantilaisille, eikä näin ollen äänestä mietinnön puolesta.

Vastustamme perustuslakia monistakin syistä, mutta käytän jäljellä olevan puheaikani ainoastaan toissijaisuusperiaatetta koskevien puutteellisten määräysten esille tuomiseen. Skotlanti ei vielä ole itsenäinen, mutta Skotlannin parlamentti on jo nyt ainoa oikeudesta, ympäristöasioista, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja monista muista skotlantilaisten elämänalueista vastaava elin. Perustuslakisopimuksessa ei ole riittäviä määräyksiä Skotlannin parlamentin sulauttamisesta EU:n lainsäädäntöprosessiin.

Olemme panneet merkille ne tuhoisat seuraukset, joista kalastusala kärsii, koska EU:n lainsäädännössä ei oteta riittävästi huomioon jäsenvaltioiden tai unionin alueiden paikallisia oloja. Perustuslaki ei myöskään paranna EU:n lainsäädäntöä riittävästi Skotlannin kannalta. Tarkemmin sanoen siinä ei oteta huomioon kotimaani arvoa. Emme voi suositella perustuslakia skotlantilaisille, emmekä äänestä sen puolesta.

  Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, kotimaani perustuslakiin on kirjattu totuus perusluonteisista ihmisoikeuksista: ne kuuluvat ihmisluontoon ja ovat olennaisia ihmisarvon kannalta. Totuus on, että nämä oikeudet antoi meille – meille kaikille yhtäläisesti – kaiken yläpuolella oleva olento eikä pelkkä inhimillinen instituutio. Irlannissa on ollut hallituksia, jotka ovat vähätelleet oikeuksiamme tai jopa kieltäneet ne, mutta perustuslakimme turvin jopa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat voivat puolustaa niitä.

EU:n perustuslaissa esitetään virheellisesti, että kaikki oikeudet, jopa perusoikeudet, ovat peräisin EU:lta. Perustuslaissa EU ei ole oikeuksien vartija vaan niiden antaja.

En voisi kuvitellakaan tukevani tätä perustuslakia. Siinä ei ole ymmärretty yksinkertaista ja tärkeää totuutta perusluonteisista ihmisoikeuksista. Historia opettaa meille, että kun inhimilliset instituutiot ryhtyvät jakamaan oikeuksia, niistä tulee lahjoja. Niitä voidaan myöntää valikoivasti, kieltää tai jopa peruuttaa. Kannatan totuutta, jonka mukaan ihmisen perusoikeudet ovat peräisin Jumalalta. Puolustan Irlannin perustuslakia vallananastusta vastaan.

  Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin meidän on mielestäni ilmaistava kiitollisuutemme Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan entisille jäsenille, jotka laativat tämän perustuslain, ja samalla onniteltava jäsenvaltioiden päämiehiä, jotka allekirjoittivat sen 29. lokakuuta 2004. Emme saa unohtaa myöskään valmistelukunnan puheenjohtajaa Valéry Giscard d'Estaingia, joka ansaitsee kiitokset.

En aio toistaa kaikkea, mitä perustuslain puolesta on sanottu, enkä kaikkea, mitä esittelijät ovat kirjoittaneet mietintöönsä tai sanoneet. Tuen täysin kaikkea sanottua ja kiitän esittelijöitä erinomaisesta mietinnöstä, jonka he ovat jättäneet käsiteltäväksi. Kiitän vilpittömästi sekä jäsen Corbettia että jäsen Méndez de Vigοa.

Perustuslain teksti, josta keskustelemme, ei suinkaan ole täydellinen, kuten jokainen on todennut. Se on kuitenkin paras mahdollinen nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Se tekee unionista aiempaa demokraattisemman ja toimivamman ja lisää sen uskottavuutta ja laillisuutta sekä unionissa että sen ulkopuolella. Euroopan unioni pääsee maailmanhistoriaan valtioiden unionina, jonka tavoitteena on arvojen puolustaminen. Perustuslaillisen järjestelmän keskiössä on ihminen, Euroopan kansalainen, yksilö. Humanitaarista yhteisvastuuta siirretään valtioille myös määräyksellä, jonka mukaan jäsenvaltioita on puolustettava niihin kohdistuvilta hyökkäyksiltä. Juuri tätä yhteisvastuuta korostan käsiteltäväksi jättämässäni tarkistuksessa, ja kehotan teitä äänestämään sen puolesta.

Euroopan perustuslain hyväksyminen on valtava edistysaskel. Se on virstanpylväs matkalla tulevaisuuteen. Ne, jotka eivät usko Euroopan unioniin, keksivät tietenkin taitavia lainmukaisia selityksiä perustuslakia pilkkaaville poliittisille verukkeille, ja heillä on siihen täysi oikeus. Heidän pitäisi kuitenkin kunnioittaa sitä, että kaikki hallitukset, myös heidän hallituksensa, ovat allekirjoittaneet perustuslain. Siksi meidän kaikkien on epäilyksistä ja yksittäisistä vastalauseista huolimatta toimittava ja työskenneltävä tämän perustuslain hyväksymisen puolesta, jotta kaikki jäsenvaltiot ratifioisivat sen.

  Pahor, (PSE). (SL) Tämän todella erinomaisen mietinnön tukeminen antaa Euroopan parlamentille sekä loistavan tilaisuuden että valtavan vastuun rohkaista Euroopan kansalaisia kannattamaan Euroopan perustuslakisopimusta. Haluamme viestittää parlamentissa edustamillemme kansalaisille, että Euroopan perustuslakisopimuksen hyväksyminen on aivan poikkeuksellinen edistysaskel yhteisen Eurooppamme kehittämisessä ja todellakin edellytys sen edistymiselle kaikilla aloilla.

Eurooppalaisesta diplomatiasta on vain lyhyt matka eurooppalaiseen demokratiaan. Jos pahin tapahtuisi, eikä perustuslakisopimusta näistä tai muista syistä ratifioitaisi, unioni ei siinä tapauksessa yksinkertaisesti voisi puuttua asioihin. Se olisi merkittävä ja vaarallinen takaisku.

Se vaarantaisi tavoitteemme tulevaisuudesta, jossa pyritään paitsi rauhaan myös taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen – tulevaisuudesta, jossa demokraattinen Eurooppa pysyy aktiivisena ja vaikutusvaltaisena toimijana kansainvälisessä politiikassa.

Meillä onkin tänään tilaisuus lähettää rohkaiseva viesti, että Euroopan perustuslakisopimus on äärimmäisen merkittävä tekijä demokraattisemman, menestyvämmän ja yhtenäisemmän kansalaisten ja valtioiden yhteisön kannalta, sellaisen yhteisön, joka ensimmäistä kertaa historiassa on yhdistänyt rauhanomaisesti lähes puoli miljardia ihmistä ja jossa on tilaa myös kotimaani Slovenian kaltaisille pienille kansakunnille. Näin ne voivat kehittää identiteettiään ja puhaltaa yhteen hiileen monimuotoisessa ympäristössä saavuttaakseen tavoitteemme unionin tulevaisuuden rakentamisesta yhteistuumin.

  Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijöitä. Haluaisin kuitenkin, että "Osallistuva demokratia" -otsikon alla oleva pieni lauseke, jossa käsitellään kansalaisten aloiteoikeutta, saisi osakseen enemmän huomiota ja innostusta. Juuri tällä lausekkeella unionia tuodaan käytännössä lähemmäs kansalaisia. Sen perustana on oikeus esittää vetoomuksia, mutta vielä paljon tätäkin enemmän se on myönteinen oikeus, jonka avulla kansalaisemme voivat alkaa vaikuttaa unionissa käsiteltäviin kysymyksiin.

Totean vertailun vuoksi, että kotimaassani kansalaisilla ei ole aloiteoikeutta, vetoomusten käsittely pitkittyy, lainsäädäntöaloitteet ovat riippuvaisia parlamentin jäsenten vaalimenestyksestä – se on eräänlaista onnenkauppaa – ja tästä huolimatta kollegat todennäköisesti tyrmäävät aloitteen, eikä kansalaisilla ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Olen hyvin ylpeä siitä, että tämä tuleva EU:n laajuinen oikeus tarjoaa paljon enemmän: kansalaisillemme todellisen mahdollisuuden osallistua Euroopan unioniin ja muuttaa sitä. Antakaamme siis voimakkaat suosionosoitukset tälle askeleelle kohti suoraa, eurooppalaistyylistä demokratiaa.

  Wierzejski (IND/DEM).   (PL) Arvoisa puhemies, tiedämme kaikki, että perustuslakisopimus on huono uutinen. Se on juridista hölynpölyä. Se on liian vaikeaselkoinen ja ideologian kyllästämä. Tällaiset monisatasivuiset paksut teokset ovat käsittämättömiä EU:n jäsenvaltioiden tavallisille kansalaisille. Ne on kirjoitettu Ranskan vallankumouksen hengessä – valistuksen kapinallisessa ja maallisessa hengessä. Perustuslakisopimuksessa ei ole tilaa Jumalalle eikä perinteisille eurooppalaisille, kristillisille, roomalaisille, kreikkalaisille ja latinalaisille arvoille. Siinä ei ole tilaa myöskään meille rakkaille arvoille, kuten kansakunnalle, perheelle, ihmiselämälle, uskolle ja perinteille. Nämä arvot on korvattu maallisilla, sosialistisilla, typerillä ja oudoilla arvoilla, kuten äiti maan tai pikemminkin Gaian palvonnalla, homoseksuaalien oikeuksilla ja Brysselin byrokraattien vallalla. Tähän emme voi emmekä aio koskaan suostua.

Mietintö, josta keskustelemme, on harhaanjohtava, yksipuolinen ja petollinen. Se on pelkkää propagandaa, ja siinä on kerrottu vain myönteisiä asioita perustuslakisopimuksesta. Mihin totuus on joutunut? Teidän sietäisi hävetä! Parlamentti on laatinut puolueellisen ja täysin propagandistisen mietinnön ja levittänyt sitä jäsenvaltioiden kansalaisten kustannuksella, ja se on tahra Euroopan parlamentin omassatunnossa. Meidän pitäisi hävetä. Vallankumouksen on täytynyt edistyä todella pitkälle, kun totuutta tällä tavoin vääristellään. Onneksi Puola hylkää tämän perustuslakisopimuksen, ja toivon muiden valtioiden noudattavan samaa linjaa. Puolalaisten perheiden liitto ja Itsenäisyys/demokratia-ryhmä äänestävät mietintöä vastaan. Sanomme "ei" perustuslakisopimukselle!

(Suosionosoituksia)

  Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, totean aluksi, että en voi olla samaa mieltä edellisen puhujan kanssa. Esitän vilpittömät kiitokseni kaikille Eurooppa-valmistelukunnan jäsenille. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä antoi todella arvokkaan panoksen valmistelukunnassa, mistä olin nuorena Euroopan parlamentin jäsenenä erityisen iloinen. Erwin Teufel, Elmar Brok ja Joachim Wuermeling ovat mainitsemisen arvoisia nimiä tässä yhteydessä, mutta kiitän aivan jokaista osallistujaa siitä työstä, jota he tekivät näin ratkaisevan tärkeässä vaiheessa Euroopan tulevaisuuden hyväksi.

Minusta oli sitäkin valitettavampaa, että vain vähän sen jälkeen kun valmistelukunta oli saanut demokraattisen työnsä päätökseen, neuvosto tarkisti sen työn tulokset kiireellisen menettelyn avulla saadakseen ne vastaamaan omia toiveitaan. On hyvin ikävää, että valmistelukunnan työn demokraattinen luonne tahraantui osittain tämän seurauksena. Kannatan siitä huolimatta perustuslakia enkä usko sen tarvitsevan edellisen puhujan mainitsemia seikkaperäisiä selityksiä, vaan unionista tulee mielestäni perustuslain ansiosta selkeämpi, avoimempi ja kansalaisten tarpeet paremmin huomioon ottava.

Käsitelläkseni seikkaperäisemmin yhtä näkökohtaa totean, että perustuslaki merkitsee mielestäni huomattavaa edistystä siinä mielessä, että Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten välinen yhteistyö parantaa yhteyksiämme kansallisiin kansanedustuslaitoksiin. Näin voimme saada aiempaa selkeämmän kuvan siitä, miten säädökset, joille säädämme usein vain puitteet, saatetaan suoraan osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa. Tässä mielessä on erityisen hyödyllistä, että jäsenvaltioiden ja unionin välillä vallitsee selkeä toimivaltajako, ja myös toissijaisuusperiaatteen valvontaan tarkoitetulla ennakkovaroitusjärjestelmällä on myönteinen vaikutus.

Toivonkin, että selkeämpää ja avoimempaa toimivaltarakennetta koskeva määräys ja toissijaisuusperiaatteen valvontaan tarkoitettu ennakkovaroitusjärjestelmä auttavat meitä tehostamaan ja parantamaan yhteistyötä jäsenvaltioissa toimivien kollegoidemme kanssa, jotta unionin lainsäädännöstä tulisi entistä avoimempaa.

  Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, jokainen yhteisö, jossa ei vaadita vallanjakoa ja taata oikeusvarmuutta, tarvitsee perustuslain. Näin todetaan vuoden 1789 ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksessa.

Haluamme kulkea tietä, joka yli kaksi vuosisataa sitten johti ihmisten ja kansojen vapauteen, ja sen vuoksi saamme tämän perustuslain avulla vahvemman ja paremman Euroopan. Ennen kaikkea valmistelukunnan työn ja lopulta hallitustenvälisen konferenssin yksimielisyyden ansiosta saamme perustuslain, jolla uudistetaan säännöstöä ja ennen kaikkea käynnistetään uudelleen unionin poliittinen toiminta. Sen ansiosta unioni pystyy vastaamaan 21. vuosisadan kolmeen suureen haasteeseen: valvomaan globaalistumiskehitystä sen demokraattisuuden lisäämiseksi, myötävaikuttamaan oikeudenmukaisen ja demokraattisen kansainvälisen järjestelmän kehittämiseen ja tietenkin vastaamaan ihmisten odotuksiin.

Tällä perustuslailla palautamme Maastrichtin sopimuksen vauhdin, selviämme Nizzan sopimuksen epäonnistumisesta sekä yhdistämme samanaikaisesti laajentumisen ja Euroopan yhdentymishankeen syventämisen.

Perustuslailla lisätään tietenkin unionin legitiimiyttä, arvoja, oikeuksia ja demokratiaa. Sillä myös tehostetaan unionin toimintaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella sekä sosiaalisen Euroopan alalla. Korostan, että Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö tukee Euroopan perustuslakia, mikä on mielestäni todella olennaista ja merkittävää.

Perustuslakia on parannettava sekä tietenkin aikanaan sovellettava ja kehitettävä kunnianhimoisesti. Mikään perustuslaki ei voi olla täydellinen, mutta perustuslakia, joka ei tule voimaan, ei voida parantaa. Meidän on siksi ratifioitava se ajoissa ja asianmukaisin menettelyin. Kaiken tämän teemme riittävän suurella enemmistöllä, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Tämä on kansalaisten perustuslaki, ja se on myös käsitettävä sellaiseksi. Espanjassa toimitetaan 20. helmikuuta kansanäänestys, jossa kohtaavat kaksi hyvää ystävää: perustuslaki ja Eurooppa. Olemme silloin paikalla.

  Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, yrittäessämme edistää keskustelua EU:n perustuslaista meillä on vastassamme monia myyttejä ja epäolennaisuuksia. Jäsen Corbett ja jäsen Méndez de Vigo ovat tehneet erinomaista työtä selittäessään ja puolustaessaan avoimesti ja selkeästi perustuslain etuja. Hyvä jäsen Corbett, lainaan todennäköisesti sanojanne laatiessani pamflettia vaalipiirilleni, mutta teen sen yhteiseksi hyväksi.

Yksi epäolennaisista kysymyksistä on, pitäisikö asiakirjaa kutsua "perustuslakisopimukseksi" vai "perustuslaiksi", mutta kuten mietinnön laatijat toteavat, tällainen keskustelu on hedelmätöntä. Se on muodoltaan sopimus, mutta sisällöltään perustuslaki. Miksi niin monet, ainakin kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa, pelkäävät niin kovasti sanaa "perustuslaki"? Jokaisella kerholla ja seuralla on sentapainen perusasiakirja. Itse asiassa Yhdistyneellä kuningaskunnallakin on perustuslaki, vaikka sitä ei koskaan olekaan koottu yhtenäiseksi asiakirjaksi – valitettavasti!

Uuden perustuslain suurimpia etuja on, että se toisaalta rajoittaa EU:ta mutta toisaalta vapauttaa sitä. Euroopan unionin valtaa rajataan vahvistamalla toimivallan rajoja, parlamentaarista valvontaa ja demokraattista vastuuta koskevia sääntöjä sekä määrittelemällä kansalaisten oikeudet hallintoon nähden. Unioni saa kuitenkin myös lisää vapautta vastatakseen aiempaa tehokkaammin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin. Unionissa tämä näkyy selvimmin oikeus- ja sisäasioissa. Pystymme entistä määrätietoisemmin valvomaan rajojamme ja hallitsemaan maahanmuuttoa sekä puuttumaan vakavaan rikollisuuteen, kuten kansalaiset toivovat meidän tekevän.

Pystymme myös tehostamaan toimiamme EU:n rajojen ulkopuolella. Jos Indonesian Acehissa toteutettuihin avustustoimiin olisivat Yhdysvaltojen lisäksi osallistuneet esimerkiksi ranskalainen lentotukialus, saksalaiset helikopterit ja Yhdistyneen kuningaskunnan laivasto, sillä olisi ollut melkoiset vaikutukset meitä koskevaan yleiseen mielipiteeseen ja katastrofitoimiin.

Jotkut väittävät perusoikeuskirjan – josta tulee oikeudellisesti sitova – olevan uhka. Minun mielestäni se on mahdollisuus. Euroopan vastustajien on ymmärrettävä, että sillä toisinaan rajoitetaan EU:n toimielimiä ja annetaan oikeuskeinot niiden harjoittamaa vallan väärinkäyttöä vastaan. Ihmisillä ei siis ole mitään syytä pelätä, vaan he voivat täysin aiheellisesti suhtautua myönteisesti perustuslakiin – ja varsinkin tähän mietintöön.

  Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan perustuslakiehdotus tekee unionin kansalaisesta keskeisen toimijan yhdentyneen Euroopan rakentamisessa. Perustuslakiehdotus on hyväksyttävä jäsenvaltioissa. Unkari ja Liettua ovat jo hyväksyneet sen, ja olemme siitä iloisia.

Yhden asiakirjan muodossa oleva ja nykyisiä perustamissopimuksia helppolukuisempi perustuslaki vahvistaa valtioiden ja kansalaisten unionin kaksoislegitimiteetin. Ministerineuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä aiempaa useammilla aloilla. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajakausi vakiinnutetaan kahden ja puolen vuoden pituiseksi toimikaudeksi. Komission jäsenten määrää vähennetään, ja sen koordinointia tehostetaan. Ulkoasioiden alalla unionin ulkoasiainministerin nimittäminen antaa unionille vihdoin mahdollisuuden esiintyä yksimielisenä yhteisten rajojemme ulkopuolella. Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofi osoittaa jälleen kerran tällaisen näkyvyyden ja unionin toimien tiiviimmän koordinoinnin maailmanlaajuisen merkityksen.

Neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen kertoivat seikkaperäisemmin unionin perustuslakiehdotuksen mukanaan tuomasta demokratiakehityksestä. Perustuslain avulla myös merentakaisilla alueilla asuvat eurooppalaiset voivat puolustaa omia erityisetujaan ja myötävaikuttaa unionin uuden, aktiivisen raja-alueen muodostumiseen, joka on malliesimerkki solidaarisuus- ja monimuotoisuuskehityksen edistymisestä.

Euroopan perustuslain ratifioinnin hyväksymisestä on eurooppalaisille pelkkää hyötyä. Heistä tulee sen tärkeimpiä puolustajia, ja heidän avullaan Euroopan unioni voi toimia aiempaa paremmin, selkeämmin ja avoimemmin sekä vahvistaa samalla tasapainoisen ja vakaan toimivaltajaon päätöksenteon eri tasoilla: unionissa, jäsenvaltioissa ja alueilla.

  Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ryhmämme esimerkkiä noudattaen sosialidemokraattisen ryhmän belgialaisjäsenet äänestävät mietinnön puolesta. Siinä tuetaan asiakirjaa, joka on tärkeä virstanpylväs Euroopan yhdentymiskehityksessä.

Parlamentin päätöksellä on sekä demokratian kannalta että poliittisesti ratkaiseva merkitys ratifiointiprosessin yhteydessä käytävissä keskusteluissa.

Päätimme tukea perustuslakia, joskin tämä "kyllä"-ääni on lähtökohta eikä lopullinen ratkaisu. Toisin sanoen se on taistelutahtoinen "kyllä", joka merkitsee alkua eikä päätepistettä. Päätöksemme on myönteinen, koska tällä perustuslakisopimuksella on huomattavia etuja, kuten monet ovat huomauttaneet. Miksi emme todellakin iloitsisi siitä, että perustuslakisopimuksessa vahvistetaan parlamentin toimivaltaa ja myönnetään sille uusia toimivaltuuksia sekä otetaan näin ollen käyttöön demokraattinen keskustelu ainoassa unionin toimielimessä, jonka legitiimiys perustuu yleisiin vaaleihin? Miksi emme hyväksyisi myös perusoikeuskirjan liittämistä perustuslakisopimukseen? Päätöksemme on myönteinen, mutta se on vasta alkua, ja sen avulla on tarkoitus saavuttaa muitakin arvokkaita tavoitteita.

Ministerineuvoston päätöksenteosta puheen ollen tarkkaavainen lukija on varmasti huomannut, että kaksoisenemmistösäännön laajentamisesta huolimatta yksimielisyys säilytetään joissakin keskeisissä päätöksissä, kuten sosiaaliasioissa ja verotuskysymyksissä. Samaten jotkut meistä kantavat huolta siitä, että perustuslain sanamuotoon sisältyisi ohjelmallinen osa, josta emme voi kaikki olla yksimielisiä.

Perustuslaki ei ole täydellinen. Edistyminen tietyissä sosiaalisissa tai verotukseen liittyvissä kysymyksissä on vaikeaa, mutta ei nykyistä vaikeampaa. On tärkeää tiedostaa, että perustuslaki on vain yksi vaihe Euroopan yhdentymiskehityksessä. Se on mielekäs vain, jos se on merkki tulevasta kunnianhimoisesta hankkeesta, josta kaikki Euroopan kansalaiset, ennen muuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, voivat saada aavistuksen ja jonka avulla he voivat toivoa elinolojensa kohentuvan. Perustuslain sijasta EU:ta arvioidaan pikemminkin sen myöhemmin toteuttamien tai toteuttamatta jättämien toimien perusteella sekä sen tehokkuuden ja poliittisen tahdon perusteella, jolla se vastaa tai jättää vastaamatta eurooppalaisten toiveisiin sosiaalisen Euroopan eli kansalaisten Euroopan toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä. Meille tämän on oltava etusijalla.

  Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on juhlapäivä Euroopalle ja Euroopan parlamentille. Perustuslain laatiminen on kestänyt yli 20 vuotta, mutta nyt se on lähestulkoon valmis.

Äänestän tämän mietinnön ja perustuslain puolesta kolmesta yksinkertaisesta syystä. Ensinnäkin perustuslakia valmisteltiin avoimesti ja demokraattisesti. Olen toiminut virkamiehenä kymmenen vuotta ja olen osallistunut neuvotteluihin kolmessa hallitustenvälisessä konferenssissa, joissa on käsitelty Amsterdamin sopimusta, Nizzan sopimusta ja nyt perustuslakia. Olen varma, että jos perustuslaista olisi neuvoteltu alusta loppuun saakka hallitustenvälisessä konferenssissa, se ei olisi koskaan valmistunut. Valmistelukunnan ansiosta saamme perustuslain aivan varmasti.

Toiseksi perustuslaki on hyödyllinen. Siihen on 448 syytä, ja ne kaikki on muotoiltu perustuslakisopimuksen artikloiksi. Keskeisiä seikkoja on kolme: Euroopan unionista tulee ensinnäkin demokraattisempi, toiseksi tehokkaampi ja kolmanneksi paljon ymmärrettävämpi.

Kolmanneksi äänestän tämän mietinnön puolesta siksi, että se on erittäin hyvä. Kehotan kaikkia, jotka eivät ole lukeneet sitä alusta loppuun, tutustumaan siihen, koska se yksinkertaistaa ja selkeyttää perustuslakisopimusta suurenmoisella tavalla. Kiitän erinomaisesta mietinnöstä jäsen Corbettia ja jäsen Méndez de Vigoa, jotka ovat molemmat läsnä ja puhuvat matkapuhelimiinsa – toivottavasti ne ovat Nokian!

Jos minun pitäisi ottaa esiin vain yksi asia perustuslakisopimuksesta, se olisi ulkosuhteet. Yksistään Aasian tapahtumat saavat pohtimaan, että jos meillä olisi presidentti, ulkoministeri, yhteinen turvallisuuspolitiikka, puolustusjärjestelmä ja parempi kriisinhallintajärjestelmä, olisimme voineet tehdä yhdessä paljon enemmän.

Lopuksi kehotan jokaista parlamentin jäsentä puolustamaan perustuslakisopimusta kotimaassaan. Minä teen niin aivan varmasti.

  Beňová (PSE). (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Wallström, arvoisat virallisella lehterillä olevat vieraat, hyvät kollegat, tämänpäiväinen keskustelu on nähdäkseni kaikkein tärkein paitsi tässä istunnossa myös koko unionin historiassa. Perustuslakisopimus on historiallinen virstanpylväs ja erityisen vapauttava hetki Euroopan yhteisölle.

Se, että tähän täysistuntoon osallistuu 25 jäsenvaltion edustajia, jotka käyttävät puheenvuoroja omalla kielellään, on selkeä osoitus kyvystä elää rinnakkain tasa-arvoisina ja kunnioittaa yhteisiä arvoja. Viime toukokuun 1. päivänä toivotitte yhdessä meidät, tai suuren osan meistä, tervetulleiksi tänne, ja valtaosa meistä tunsi vilpitöntä ylpeyttä. Tänään me yhdessä päätämme yleisten, ensiarvoisen tärkeiden yhdenmukaistettujen oikeudellisten puitteiden antamisesta kunnioittaen juuri niitä arvoja, jotka antoivat meille mahdollisuuden laajentaa edustajakokoustanne.

Mielestäni on kunnioitettavaa, että odotitte meitä, ja henkilökohtaisesti olen ylpeä, että voin antaa ääneni, koska pidän perustuslakisopimusta eurooppalaisille tarkoitettuna eettisenä ja moraalisena kehyksenä, joka vahvistaa yhteistä historiallista identiteettiämme. Kunnioitan kuitenkin myös yksittäisten jäsenvaltioiden kantaa ja niiden kansalaisten isänmaallisuutta. Minkä tärkeämmän asiakirjan voisimme kansalaisillemme antaa? Perustuslailla vahvistamme tosiaankin myös heidän vaikutusvaltaansa päätöksentekoon ja annamme heille mahdollisuuden tiiviimpään valvontaan.

Olen kuunnellut tarkoin vastustajien epäilyksiä ja haluan vilpittömästi sanoa, että perustuslaki on kompromissi, mutta kompromissien hyväksyminen on hieno piirre kaikissa järkevissä, vastuullisissa ja suvaitsevaisissa ihmisissä. Euroopan perustuslakisopimus avaa meille uusia näköaloja ja antaa Euroopan unionille merkittävää vapautta kansainvälisessä politiikassa. Uskon, että äänestämällä perustuslakisopimuksen puolesta lähetämme paitsi unionin jäsenvaltioiden kansalaisille myös koko maailmalle selvän ja myönteisen viestin siitä, että olemme päättäneet elää yhdessä rauhanomaisesti ja yhteisvastuullisesti.

  Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Edustan Euroopan parlamentissa Euroopan unionin perustuslain jo ratifioineen jäsenvaltion kansalaisia. Viime vuoden marraskuun 11. päivänä, kun perustuslain allekirjoittamisesta Roomassa oli kulunut tuskin kahta viikkoa, Liettua ratifioi sen Euroopan unionin jäsenvaltioista ensimmäisenä. On totta, ettei asiasta päätetty kansanäänestyksessä vaan yhdessä parlamentin viimeisistä istunnoista ennen sen istuntokauden päättymistä. On myös totta, että Euroopan unionin perustuslaki ratifioitiin Liettuassa käymättä laajaa keskustelua asiakirjan määräyksistä, jotka Liettuan kansalaisten pitäisi tuntea tai joiden pitäisi olla heille ainakin siinä määrin tuttuja, että he pystyvät hyödyntämään Euroopan unionin perustuslain tarjoamia mahdollisuuksia. Miksi Euroopan parlamentin on mielestäni äänestettävä perustuslain ratifioinnin puolesta?

Ensinnäkin voimme kyllä vuoteen 2009 asti noudattaa Nizzan sopimusta, mutta jo jonkin aikaa on ollut selvää, ettei laajentunut Euroopan unioni voi toimia tehokkaasti, ellei tarvittavia institutionaalisia muutoksia toteuteta ja ellei tehtäviä jaeta tehokkaasti uudelleen paitsi Euroopan unionin toimielinten kesken myös Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten kesken. Euroopan unioni ei voi toimia kunnolla ilman tehokasta päätösten hyväksymismekanismia, ilman kansalaisten aktiivisempaa osallistumista ja olematta selkeästi ja avoimesti vastuussa kansalaisille. Tämä on yhtä ilmeistä kuin se, mitä jäsen Méndez de Vigon ja jäsen Corbettin mietinnön motossa sanotaan: aikuinen mies ei voi käyttää lasten vaatteita, jotka kävivät hänelle pieniksi jo aikaa sitten.

Toiseksi Euroopan unionin tavoitteena on tulla yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä ja dynaamisimmin kehittyvistä alueista. Olen vakaasti sitä mieltä, että tähän päämäärään pyrittäessä on tärkeää asettaa Euroopan unionin laajentumiselle asianmukaiset painopisteet ja varmistaa niille tarvittava rahoitus sekä huolehtia järjestyksestä Euroopan unionissa varsinkin sen toimielinten kannalta.

Arvoisa puhemies, olen juuri lopettamaisillani. Haluaisin myös, että Euroopan unionin perustuslain johdanto-osaan sisällytettäisiin lauseke Euroopan unionin kristillisistä juurista. Huolimatta tällaisen lausekkeen puuttumisesta äänestän tämän epätäydellisen mutta kelvollisen asiakirjan ratifioinnin puolesta. Kiitos.

  Rouček (PSE). (CS) Hyvät kollegat, Euroopan perustuslakisopimus on uusi tärkeä vaihe Euroopan yhdentymiskehityksessä. Se luo edellytykset sille, että Euroopan unioni pystyy laajentumisen jälkeen vaikuttamaan ratkaisevasti Euroopan kehitykseen ja luonnollisesti myös vaikuttamaan tehokkaasti maailmantapahtumiin.

Mielestäni Euroopan perustuslakisopimuksen etuna on muun muassa se, että se tuo EU:n lähemmäs kansalaisia, laajentaa EU:n kansalaisten oikeuksia, sisällyttää perusoikeuskirjan primaarilainsäädäntöön, selkeyttää oikeusjärjestelmää ja korvaa unionin olennaisimmat voimassa olevat perustamissopimukset yhdellä asiakirjalla. Perustuslaki myös vahvistaa unionin demokraattista luonnetta sekä vakiinnuttaa Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten asemaa. Se luo edellytykset Euroopan unionin tehokkaalle päätöksenteolle ja selkeyttää Euroopan unionin toimivaltaa jäsenvaltioihin nähden. Lisäksi se vahvistaa EU:n kykyä toimia koossapitävänä ja yhtenäisenä vaikuttajana kansainvälisessä yhteisössä, mikä on Kaakkois-Aasian tapahtumia ajatellen erittäin tärkeää.

Kaikista näistä ja monista muistakin syistä, joita on liian paljon tässä mainittavaksi, sosiaaliset demokratiat, edustamani Tšekin sosiaalinen demokratia mukaan luettuna, tukevat yksiselitteisesti perustuslakiehdotusta. Kotimaassani Tšekin tasavallassa Euroopan perustuslain ratifiointia koskeva tilanne ei ole yksinkertainen. Euroopan perustuslakia vastustavat paitsi kommunistit myös konservatiivinen oikeisto, jota Euroopan parlamentissa edustaa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä.

Haluan siksi kutsua puheenjohtaja Poetteringin ja muut Euroopan kansanpuolueen ryhmän johtajat, esimerkiksi jäsen Karasin, joka näkyy olevan paikalla, Tšekin tasavaltaan kannustamaan Euroopan unioniin myönteisesti suhtautuvia tšekkiläisiä vaikuttajia Euroopan perustuslain ratifiointiin. Kansalaisdemokraattinen puolue, jonka olette ottaneet riveihinne, ei tee tätä puolestanne. Kiitos.

  Esteves (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maailma, jossa elämme, on kaukana oikeudenmukaisesta, ja siksi perinteisiä poliittisia käytäntöjä on muutettava.

Euroopan perustuslaissa on uutta ja kiehtovaa se, että se kytkee toisiinsa yhteisen arvojärjestelmän, demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien tunnustamisen sekä yhteisen valtajärjestelmän tunnustamisen. Tämä huomattava yhteys oikeudellisen hankkeen ja poliittisen yhteistyömenetelmän välillä on juuri sellainen, jollaiseksi suuri filosofi Immanuel Kant sen ajatteli.

Euroopan perustuslaki on näin ollen sekä poliittiseen että moraaliseen muutokseen tähtäävä asiakirja. Tämä johtuu seuraavista seikoista: Pelkästään yhteisten perusarvojen tunnustamisen sijasta nuo yhteiset arvot päätettiin vahvistaa säädöksillä, ja säännöt asetetaan perustuslaissa jatkuvien neuvottelujen edelle. Siinä vahvistetaan säädösten suvereenius ja ihmisen kiistämätön arvo unionin toimintalinjojen perustaksi ja tavoitteeksi. Siinä tuodaan julki globaalin oikeudenmukaisuuden ohjelma, joka ylittää kansalliset edut ja täydentää jäsenvaltioiden omien perustuslakien vaikutusta. Se yhdistää nykypäivän Euroopan poliittisen identiteetin yleismaailmalliseksi arvojärjestelmäksi, johon kaikki muut identiteetit sisältyvät, ja se antaa tunteen kuulumisesta kosmopoliittiseen ja ihmiskeskeiseen maailmaan. Se on lähtökohta valtioiden liitolle järkevämmässä ja tasapainoisemmassa maailmassa ja se on perustuslaillinen kotimaa, johon kaikki kotimaat Euroopassa samaistuvat muodostaakseen uuden Euroopan.

Lähetän tänään kirjeen parlamentin puhemiehelle ja teille, arvoisa toimielinten välisistä suhteista vastaava komission jäsen. Siinä ehdotetaan, että perustamme tv-aseman, josta lähetetään jatkuvasti parlamentin työtä ja neuvoston tulevaa julkista toimintaa koskevia ohjelmia kaikkiin EU-maihin.

Lopuksi haluan esittää kiitokseni esittelijöille Méndez de Vigolle ja Corbettille.

  Kristensen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten Laekenin huippukokouksessa tekemät päätökset ovat osoittautuneet vielä merkittävämmiksi kuin kukaan tuolloin osasi ennustaa. Se on käynyt jokseenkin selvästi ilmi tämänpäiväisestä keskustelusta. Mikä ohjasi valtioiden ja hallitusten päämiehiä Laekenin huippukokouksessa? Todellisuudessa kaksi asiaa. Ensinnäkin he halusivat EU:n toimivan tehokkaammin, ja toiseksi he halusivat sellaisen EU:n, joka pystyy varmistamaan myös meidän toimintakykymme laajentumisen jälkeen. Aina kun olemme muuttaneet unionin yhteistyömenetelmiä, kyse on tavallisesti ollut suljetusta ja salaisesta prosessista, jonka jälkeen Euroopan kansalaiset ovat eräänä aamuna herättyään huomanneet, että päättäjät ovat jälleen kerran muuttaneet yhteistyön ehtoja. Tällä kertaa asiat eivät kuitenkaan edenneet näin. Perustettiin valmistelukunta, johon minulla itselläni oli ilo osallistua. Mielestäni valmistelukunta teki jännittävää työtä, mutta se asetti myös uuden tavoitteen sille, miten meidän on tulevaisuudessa toteutettava muutoksia Euroopassa. Vastedes muutokset on tehtävä avoimen prosessin kautta.

Meille on siis esitetty uusi perustuslakisopimusehdotus, josta meidän on keskusteltava kansalaisten kanssa. Haluankin korostaa muutamia keskeisiä seikkoja. Ensinnäkin uuden perustuslakisopimuksen olennainen piirre on, että siinä annetaan meille demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien arvojen lisäksi myös ympäristöä ja sosiaalista vastuuta koskevat arvot. Toiseksi uudessa perustuslakisopimuksessa annetaan meille takeet siitä, että myös eurooppalaiseen yhteistyöhön sovelletaan avoimuuden ja demokratian periaatteita, joiden noudattamista nykyaikaisessa yhteistyömallissa voidaan odottaa. Ministerineuvoston jäsenenä olen usein ihmetellyt sitä, etteivät Euroopan kansalaiset saaneet tietää, miten äänestin ministerinä, kun oli aika tehdä päätöksiä. Nyt saamme nykyaikaisen ja avoimen perustuslakisopimuksen. Varmistamme myös, että kansan vaaleilla valitsemat edustajat saavat Euroopan parlamentin kautta enemmän vaikutusvaltaa. Kaiken kaikkiaan olemme tänään keskustelleet hyvästä asiakirjasta, jota meidän on suositeltava Euroopan kansalaisille.

  Dionisi (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haaste, johon unionin on vastattava tulevina kuukausina, on olennaisen tärkeä Euroopan yhdentymiselle. Kansalaisia ja parlamentin jäseniä kehotetaan kaikkialla Euroopassa hyväksymään yksi ainoa keskeinen peruskirja, joka oikeuttaa ja vahvistaa unionin perusarvot: rauhan, hyvinvoinnin, demokratian, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja yhteisvastuun.

Uusi perustuslakisopimus ei varmastikaan vastaa kaikkia toiveitamme, mutta sen pelkkä olemassaolo on ennennäkemätön poliittinen ja historiallinen tapaus, joka oli käsittämätön vielä muutama vuosi sitten.

Teksti, joka meidän on määrä hyväksyä, vahvistaa Euroopan unionin toimielinten demokraattista legitiimiyttä ja tuo ne lähemmäs 450:tä miljoonaa unionin kansalaista. Perustuslailla kansallisille kansanedustuslaitoksille ja Euroopan parlamentille myönnetään lisää toimivaltaa sekä oikeudellisessa että poliittisessa mielessä: kansalaisemme saavat myös lisää sananvaltaa demokraattisessa prosessissa yhteisön toimielinten ja paikallisyhteisöjen sekä työmarkkinaosapuolten ja yhdistysten aiempaa tiiviimpien yhteyksien ansiosta.

Vaaleilla valittuina edustajina velvollisuutemme on tehdä tästä osallistumisesta aitoa, tuloksellista ja konkreettista. Samalla unioni vahvistaa asemaansa maailmanlaajuisena vaikuttajana.

Suurimpana haasteena on, että meillä on velvollisuus ja vastuullinen tehtävä muodostaa unioni, joka voi ottaa yksimielisesti kantaa kansainvälisiin kysymyksiin. Lopuksi muutama sana kulttuuri-identiteetistä: vaikka mielestämme onkin valitettavaa, ettei perustuslaissa ole mainittu kristillisiä juuria, joille unionimme kiistatta perustuu, me kristillisdemokraattisen liiton edustajat tuemme vankkumatta perustuslakitekstin ratifiointia.

Italian parlamentti ratifioi perustuslakisopimuksen lähiviikkoina. Äänestyksen tulos on myönteinen ja rohkaisee muita maita, joissa unionin arvoa ei koeta yhtä voimakkaasti kuin Italiassa. Maamme, hallituksemme ja puolueemme – varjellen niiden ihmisten perintöä, jotka jättivät jälkensä Eurooppaan ja perustivat sen – edistävät osaltaan ratifiointiprosessin myönteistä lopputulosta toteuttaakseen täysimääräisesti ne ihanteet, joihin me kristillisdemokraatit olemme aina uskoneet.

  De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi esittelijöitä tästä mietinnöstä, joka selkeyttää keskustelua ja lisää sen merkitystä. Olin yksi niistä 200:sta parlamentin jäsenestä, jotka osallistuivat valmistelukunnan työhön ja laativat valmistelukunnan tekstin, jonka HVK myöhemmin hyväksyi suurimmaksi osaksi.

Epäilenpä, ettei yhdenkään jäsenvaltion perustuslakia ole koskaan valmisteltu näin avoimesti ja demokraattisesti. Epäilenpä, ettei yhdessäkään jäsenvaltiossa ole perustuslakia, josta olisi päästy samalla tavoin yksimielisyyteen kuin valmistelukunta pääsi. Valmistelukunnan työhön osallistuneista 200:sta parlamentin jäsenestä vain kahdeksan allekirjoitti vaihtoehtoisen tekstin, jossa pohjimmiltaan kannatettiin unionin hajoamista. Olemme saaneet tästä todisteita tänä aamuna, kun pohjoisirlantilainen jäsen Allister puolusti paluuta 1800-luvun ehdottomaan suvereniteettiin. Jos Sinn Féin olisi osallistunut tämänaamuiseen keskusteluun, se olisi esittänyt asian aivan samoin, vaikka edustaakin Pohjois-Irlannissa täysin päinvastaista poliittista näkemystä. Kenties on jonkinlaista edistystä, että he ovat päässeet yksimielisyyteen 1800-luvun ehdottomasta suvereniteetista, vaikka onkin valitettavaa, että he edelleen kiistelevät vuonna 1690 käydyn Boynen taistelun tuloksesta!

On totta, että nykymaailmassa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien ongelmien torjuminen edellyttää selkeästi kansainvälistä hallintoa. Eurooppa kehittää ainoana maailmassa demokraattista kansainvälistä hallintotapaa. Perustuslailla lisätään demokratiaa ja oikeuksia sekä luodaan mahdollisuuksia menestyvälle eurooppalaiselle yhteiskunnalle ja ennen kaikkea solidaarisuudelle muuta maailmaa kohtaan.

Totean lopuksi, ettei näitä tuloksia saavuteta itsestään. Niiden hyväksi on tehtävä työtä, ja työmme on pohjauduttava perustuslakiin.

  Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vuosi 2004 oli erityisen merkittävä vuosi Euroopan yhdentymisen historiassa, ja siihen kuului sekä kohokohtia että epäonnistumisia. Kohokohtia olivat epäilemättä yhteisön laajentuminen 15 jäsenvaltiosta 25:een ja joulukuussa 2004 ilmenneet merkit laajentumisen jatkumisesta. Toinen huippukohta oli perustuslain allekirjoittaminen 29. lokakuuta Roomassa. Yleisesti kuitenkin myönnetään, että Euroopan parlamentin vaalit epäonnistuivat sekä ajoitukseltaan että tulokseltaan.

Euroopan parlamentin vaalien äänestysprosentti oli alhaisempi kuin koskaan, ja lisätodisteena tästä on se hajaannus, jonka vaalien tulos aiheutti parlamentissa. Tästä hajaannuksesta todistavat varsinkin ne monet värikkäät liput, joita näen ympärilläni, enkä suinkaan vain rakennuksen ulkopuolella.

Siksi meidän on vuonna 2005 varmistettava, että kansalaiset lähtevät jälleen mukaan Eurooppa-hankkeeseen, enkä tosiaankaan usko sen olevan kovin vaikea tehtävä. Kyse on kuitenkin viestinnästä. Tuotteemme – Euroopan uusi perustuslaki – on erittäin hyvä, ja meidän on saatava ihmiset sen puolelle. Emme tarvitse propagandakampanjoita vaan luotettavaa tietoa varsinkin väitteistä, joiden mukaan perustuslaista on ihmisille hyötyä. Meidän ei pidä luvata ihmisille mahdottomia, vaan kertoa heille, mitä etuja perustuslaki tuo ja voi tuoda mukanaan.

Jäsen Méndez de Vigo ja jäsen Corbett ovat tiivistäneet tämän neljään pääkohtaan. Perustuslaki selkeyttää Euroopan unionia, tehostaa sen toimintaa sekä lisää demokratiaa, vastuuta ja kansalaisten oikeuksia perusoikeuskirjan avulla.

Tiedottaminen ei tarkoita kritiikin karttamista, mutta tällaisessa kritiikissä on ennen muuta tuotava selvästi julki, että tuotteemme on lähtökohtaisesti hyvä.

On myös toistuvasti väitetty, ettei perustuslaki kiinnosta kansalaisia. Grazin yliopistossa järjestämässämme tiedotustilaisuudessa perustuslaki sai kuitenkin osakseen enemmän kiinnostusta kuin myrkkysienet tai unien tulkitseminen. Tämän pitäisi kannustaa meitä markkinoimaan perustuslakia kansalaisille.

  Bresso (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, ilmoitan, että sosialidemokraattisen ryhmän italialaiset jäsenet äänestävät Corbettin ja Méndez de Vigon mietintöluonnoksen puolesta, ja haluan kiittää esittelijöitä laadukkaasta mietinnöstä ja varsinkin sen perusteluista.

Tänään Euroopan parlamentti on varmastikin saavuttanut historiallisen virstanpylvään, joka tuo mieleen 14. päivän huhtikuuta vuonna 1984, jolloin hyväksyttiin Altiero Spinellin sopimusehdotus, jolle perustuslaki on tavallaan ihanteellinen jatko.

Ei ole kovinkaan merkityksellistä, että puhtaasti oikeudelliselta kannalta teksti on muodoltaan sopimus, vaan sisältö ratkaisee: olemme kaikki valmiita kutsumaan sitä nyt perustuslaiksi, vaikka vasta muutama vuosi sitten kyseistä termiä pidettiin usein sopimattomana. Ne, jotka Altiero Spinellin ja federalistisen liikkeen – johon minulla on kunnia kuulua – tavoin uskoivat ja uskovat edelleen, että on välttämätöntä perustaa todellinen liittovaltio, jolla on vain muutamia olennaisia toimivaltuuksia Euroopan unionin kansainvälisen aseman varmistamiseksi, toivoivat rohkeampaa tekstiä. Perustuslaissa on kuitenkin pohjimmiltaan tiettyjä olennaisia kohtia, jotka muodostavat vakaat ja kestävät puitteet, joiden pohjalta meidän on nyt edettävä, jotta unioni voi tehokkaasti toteuttaa kansalaistensa odotukset.

Mainitsen vain muutamia esimerkkejä, joita pidän ensisijaisina ja joiden lähtökohta tietyissä tapauksissa liittyy kotialueeseeni, joka on rajaseutualue. Ensimmäiseksi mainitsen ulkoasiainministerin aseman vahvistamisen. Hän puhuu Euroopan unionin puolesta kansainvälisissä yhteyksissä ja ohjaa sen ulkopolitiikkaa. Menettelyt, joiden kautta hän on komission jäsenenä vastuussa parlamentille, ovat ulkopolitiikan välttämätön edellytys. Viime vuosia leimanneiden monien – liian monien – konfliktien jälkeen Euroopan kansalaiset kysyvät meiltä ja itseltään, mitä Eurooppa tekee.

Toiseksi EU:n on oltava kehityksen malli, konkreettinen osoitus siitä, että on mahdollista yhdistää kehitys ja yhteisvastuu. Lopuksi korostan, että toissijaisuusperiaate on nyt kirjattu perustuslakiin, mikä vahvistaa kyseistä periaatetta ja on sen takeena. Se on toinen syy, miksi meidän on mielestäni äänestettävä tämän mietinnön puolesta.

  Busuttil (PPE-DE). – (MT) Kannatan tätä perustuslakia, mutta mielestäni on kuitenkin hyvä, että jotkut parlamentin jäsenet vastustavat sitä. Selitän, miksi ajattelen näin. Se ei johdu siitä, että olen samaa mieltä heidän esittämistään väitteistä, sillä mielestäni monet heidän väitteistään perustuvat päinvastoin väärinkäsityksiin tai jopa vääriin lähtökohtiin. Jollei kukaan kuitenkaan vastusta perustuslakia, ajaudumme yksitoikkoiseen keskusteluun, jossa kaikki kannattavat perustuslakia ja josta puuttuu puolueeton arviointi. Ei ole parempaa tapaa voittaa unionia koskevaa väittelyä kuin se, että rohkenee vertailla perusteluja sen puolesta ja sitä vastaan. Meidän on suhtauduttava vakavasti kaikkien perustuslakia vastustavien väitteisiin ja kunnioitettava heitä. Emme kuitenkaan saa pelätä tai väistellä vastustajien väitteitä, saatikka sivuuttaa niitä.

Emme voi odottaa voittavamme väittelyä, ellemme antaudu avoimeen keskusteluun, sillä muuten sanomme lopulta voittaneemme pelin, vaikka vain yksi joukkue on saanut osallistua. Kun verrataan perustuslain puolesta ja sitä vastaan esitettyjä perusteita, voidaan loppujen lopuksi melko pian päätellä, että perustuslaissa on paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia ja että Euroopan kansalaisten kannattaa tukea sitä. Jos selitämme ihmisille perustuslain merkityksen, he epäilemättä kallistuvat enemmän sen puolelle kuin sitä vastaan, koska he ymmärtävät, että Euroopan yhdentyminen on johdonmukaista, järkevää ja heidän etujensa mukaista. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kaikki perustuslain kannattajat tässä salissa ja tässä parlamentissa sitoutuvat itse huolehtimaan siitä, että ihmiset ymmärtävät perustuslain ja kannattavat sitä. Tämä kannatus perustuu väitteiden vertailuun, ja näin ollen sen pohjana on aiempaa avoimempi, tasapuolisempi ja demokraattisempi keskustelu.

  Reynaud (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, Eurooppa tarvitsee perustuslain: demokratia edellyttää sitä. Puolueen yhtenäisyydestä tiukasti kiinni pitävät ranskalaiset sosialistit käyvät kansallista keskustelua luopumatta millään muotoa edistyksellisistä arvoistaan ja aatteistaan. Mielestäni mietinnön hyväksyminen on edellytys sille, että parlamentin vaikutusvalta perustuslakisopimukseen nähden vahvistuu, mutta valitettavasti jotkut esittämistämme tarkistuksista hylättiin.

Aiomme siitä huolimatta osallistua pitkään ja yllätykselliseen perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessiin. Toteamme, että perustuslakisopimus on vakaa, mutta siihen voidaan tehdä muutoksia. Sama pätee kaikkiin perustuslakeihin, eikä tämä sopimus ole poikkeus. Mielestämme on myös valitettavaa, että mietinnöstä jätettiin pois suurin osa muiden parlamentin valiokuntien lausunnoista, joissa tuotiin esiin perustuslakisopimuksen lukuisat puutteet. Haluamme myös todeta selvästi, että puheenjohtajavaltio Alankomaiden perustama erikoisyksikkö jatkaa työtään tulevien puheenjohtajavaltioiden johdolla ja tutkii tarkoin kaikki perustuslain hylkäämisen mahdolliset seuraukset.

Haluan, että parlamentti, jonka asema legitimoidaan tällä äänestyksellä, käy käsiksi perustuslakisopimuksen täytäntöönpanovaikeuksiin ja käyttää aloiteoikeuttaan. Sitä meiltä odotetaan ja siitä on kyse tarkistuksessa 17.

Meidän Euroopan parlamentin jäsenten ja kansalaisten vaaleilla valitsemien edustajien velvollisuutena on panna aktiivisesti täytäntöön perustuslakisopimus, joka ohjaa yli 450 miljoonan eurooppalaisen yhteiseloa. Muiden valiokuntien lausunnoissa mainitut vaikeudet tulevat esiin ennemmin tai myöhemmin. Meidän on siis oltava valmiita korjaamaan ne puutteet, jotka hallitustenvälinen konferenssi jätti jälkeensä muuttaessaan sitä herkkää tasapainoa, johon valmistelukunta pääsi järkevillä ja oikeudenmukaisilla ratkaisuilla.

Hyvät kollegat, valmistautukaamme uuteen kierrokseen. Meidän on todellakin puolustettava yleistä legitiimiyttämme perustuslakisopimuksen yhteydessä, ja meillä on ehdottomasti velvollisuus korjata sen puutteet sopivana ajankohtana. Muutamat ranskalaisten jäsenten valtuuskuntaan kuuluvat kollegani äänestävät tyhjää tästä mietinnöstä toimitettavassa äänestyksessä.

  Van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, tätä perustuslakisopimusta kannattaa puolustaa. Kristillisdemokraattina minua ilahduttaa, että toissijaisuusperiaatetta on vastikään kehitetty edelleen, syvennetty ja lujitettu. Euroopan unioni on nyt myös tunnustanut ja vahvistanut alueellisen ulottuvuuden tehtävän eli paikallis- ja alueviranomaiset.

Keskuksen ja sen ulkopuolella olevien alueiden – Brysselin, jäsenvaltioiden sekä alueiden ja kaupunkien – välistä toimintaa on tasapainotettava. Aluejohtajana toimiessani panin vuosien ajan merkille, että EU:ta koskeva tieto viipyi neuvostossa liian kauan ja että alueet ja kaupungit otettiin liian myöhään mukaan keskusteluun ja päätöksentekoon.

Eurooppalaisten järjestöjen edustajana minulla oli myös mahdollisuus osallistua varsinkin toissijaisuusperiaatetta koskeviin valmistelukunnan kuulemisiin. Perustuslakisopimuksessa lujitetaan alueiden ja kaupunkien asemaa; ne ovat lähellä kansalaisia ja niissä toteutetaan tärkeitä tehtäviä lukuisilla aloilla.

Tällä tavoin tukitaan jälleen kerran demokratiassa oleva aukko, jonka Romano Prodi mainitsi hyvää hallintotapaa koskevassa kertomuksessaan. On tärkeää, että Euroopan parlamentti tukee tätä kehitystä ja arvioi edelleen kriittisesti, miten perustuslakisopimusta toteutetaan lähivuosina paikallis- ja aluetasolla.

Ehdottaisin myös, että me parlamentin jäsenet aika ajoin kysyisimme neuvostolta ja alueiden komitealta, ovatko jäsenvaltiomme muun muassa oppineet tiedottamaan avoimesti unionin toimintalinjoista ja ottavatko kansalliset kansanedustuslaitokset huomioon alueiden ja kaupunkien näkemykset toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Tiedän, että alueiden komitea kehittää samanlaista toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevaa testiä. Lyhyesti sanoen perustuslakisopimusta kannattaa puolustaa. Työskentelemme siis jäsenvaltioissa tämän asian puolesta, etenkin jos niissä aiotaan järjestää kansanäänestys.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

  Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, perustuslakiin liittyy kolme merkittävää epävarmuustekijää. Ensimmäinen niistä on se, tuleeko unionista liittovaltio ulkoasioissa, puolustuksessa sekä muilla aloilla vai tuleeko siitä erilaisten kumppanien muodostama löyhä valtioliitto varsinkin laajentumisen jälkeen?

Toiseksi on epävarmaa, tuleeko unionista sosiaalisesti valveutunut alue vai avoin, valvomaton markkina-alue?

Kolmanneksi, välttääkö unioni demokratiavajeen antamalla vallan kansalaisille, vai tuleeko siitä unioni, jossa pidetään Euroopan parlamentin vaalit, joissa äänestämättä jättäneiden osuus on 70, 60 tai 50 prosenttia?

Mielestäni perustuslaki tarjoaa kaikkiin näihin kysymyksiin erittäin myönteisen ratkaisun, joka tapauksessa paljon myönteisemmän kuin nykyiset perustamissopimukset. Jokaisen, joka väittää vastustavansa perustuslakia sosiaalisen valveutuneisuuden vuoksi, on vastattava kysymykseen, onko nykyisistä perustamissopimuksista enemmän hyötyä köyhille ja heikossa asemassa oleville eurooppalaisille kuin perustuslaista. Kreikkalaisena sosialistina haluaisin mainita erään pienen kansallisen ylpeyden aiheen: perustuslakia koskevat alustavat neuvottelut saatiin päätökseen Kreikan puheenjohtajakaudella kesäkuussa 2003, ja olen ylpeä siitä.

Tietenkin perustuslakia on nyt ryhdyttävä soveltamaan, ja parlamentin jäsenillä ja hallituksilla on tästä valtava vastuu. Meidän on varmistettava, etteivät perustuslakiin sisällytetyt sosiaalisen valveutuneisuuden periaatteet jää vain korulauseiksi vaan että ne toteutetaan käytännössä. Vain hyvän lainsäädännön avulla voidaan soveltaa sosiaalista valtavirtaistamista koskevaa kuuluisaa lauseketta, jonka mukaan unionin velvollisuus on varmistaa, että kaikissa sen politiikoissa edistetään korkean työllisyyden, ympäristönsuojelun, kansanterveyden, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon tavoitteita. Minun on samaten kerrottava, että tämä on erityisen vaativa ja tervetullut haaste kenelle tahansa Euroopan parlamentin jäsenelle, jonka tavoitteena on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi unioni.

  Brejc, Mihael (PPE-DE). (SL) Monista ihmisistä unionin toimielimet tuntuvat kaukaisilta. He pitävät niitä valtakeskuksina, joissa tehdään päätöksiä, joihin he eivät voi vaikuttaa. Perustuslakisopimus ei ole ihmelääke kaikkiin Euroopan unionin ongelmiin, mutta se tarjoaa mahdollisuuden vähentää demokratian puutteita ja nopeuttaa unionin kehitystä.

Miksi? Koska se korvaa useita sopimuksia ja tarkistuksia sekä lisää samalla Euroopan unionin keskeisten asiakirjojen avoimuutta. Se yhdistää yhteen asiakirjaan Euroopan unionin keskeiset perustuslain mukaiset ja oikeudelliset periaatteet ja politiikat. Se luo pohjan unionin toimielinten toiminnan tehostamiselle. Se edesauttaa Lissabonin strategian täytäntöönpanoa sekä poistaa ongelmat, joita syntyisi, jos nykyisiä sopimuksia sovellettaisiin tulevaisuudessakin.

Perustuslakisopimus on kompromissi, johon kukaan ei ole täysin tyytyväinen, mutta siitä huolimatta se vastaa enimmäkseen saavutuksiamme valmistelukunnassa. Tarvitsemme perustuslakisopimusta, koska ilman sitä emme voi odottaa laajentuneelta unionilta mitään tehokkaita uudistuksia tai tehokasta toimintaa. Vaikka politiikkoja koskevaa osaa on usein arvosteltu, varjoesittelijänä olen tyytyväinen siihen, että sosiaalipolitiikan ja työllisyyden alalla komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille on määrätty hyvin konkreettisia sitoumuksia, joihin kuuluu muun muassa sosiaalista suojelua ja eurooppalaista yhteiskuntarauhaa käsittelevän komitean perustaminen. Hyväksyessään perustuslakisopimusta koskevan mietinnön Euroopan parlamentti lähettää Euroopan kansalaisille selkeän viestin, että on tullut aika uudistaa avoimesti ja täysimääräisesti perustuslain mukaiset ja oikeudelliset periaatteemme sekä samalla varmistaa, että Euroopasta tulee rauhallinen, hyvinvoiva, yhteisvastuullinen ja turvallinen maanosa.

Lopuksi mainitsen, että Slovenian parlamentti ratifioi perustuslakisopimuksen tässä kuussa. Olen vakuuttunut, että se tekee sen suurella enemmistöllä.

  Záborská (PPE-DE). (SK) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vastustan totalitaarisia järjestelmiä. Isoäitini perhe kuoli natsien kaasukammioissa, ja kommunistihallinto vangitsi isäni. Olemme maksaneet verellä sitoutumisestamme omantunnonvapauteen, jota meille ilmensi Eurooppa antamalla toivoa demokratiasta sekä ajatuksen-, uskonnon- ja omantunnonvapaudesta.

En usko kenenkään teistä pitävän minua unionin vastustajana, jos esitän muutamia kysymyksiä. Miksi Euroopan parlamentti antaa lausuntonsa perustuslakisopimuksesta ennen yksittäisten jäsenvaltioiden kansalaisia? Onko Eurooppaa tarpeen hallita perustuslailla? Jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ei saisi uhata. Järkkyykö toimielinten välinen tasapaino, jos perustuslailla vahvistetaan parlamentin asemaa mutta ei kuitenkaan rajata Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa? Tuomioistuimen päätöksiä sovelletaan suoraan unionin toimielimiin ja jäsenvaltioihin, eikä niillä ole oikeutta muutoksenhakuun. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin jää kaiken arvostelun ulkopuolelle.

Voimmeko väittää, ettei näin tapahdu? Perustuslakiehdotuksessa ei anneta takeita siitä, ettei Euroopan yhteisöjen tuomioistuin omi osaa suvereenien valtioiden yksinomaisesta toimivallasta, vaikka se olisi vastoin jäsenvaltioiden perustuslakeja. Vaikka valtaosa parlamentin jäsenistä vaihtuisi vaalien jälkeen ja neuvoston kokoonpano muuttuisi, politiikkojen muuttaminen edellyttää kaksinkertaista yksimielisyyttä. Ihmettelenkin, pystyykö sellainen unioni kehittymään, jos sen suunnan määrää perustuslaki? Kulttuurimme on kehittynyt kristillisistä juurista. Jos perustuslaissa ei tunnusteta tätä historiallista tosiasiaa, yhteiskunnallinen levottomuus lisääntyy. Suvaitsevaisuuden varjolla kehittyy uusi ideologia. Aiommeko rakentaa yhteisen Eurooppamme historian vääristelylle? Onko totta, että ilman tätä perustuslakia yhdentyneen Euroopan käsite katoaa? En usko. Äänestäjäni luottavat minuun, ja haluan toimia unionissa niin, että jokainen hyväksytään sinne ja löytää paikkansa siellä, kaikkein pienimmät, heikoimmat ja köyhimmät mukaan luettuina. Hyvät kollegat, pyydän, että noudatamme demokraattisessa Euroopassa toimitettavissa äänestyksissä omantunnonvapautta.

  Lehtinen (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, huolimatta kaikista erimielisyyksistä, joita tämän asian ympärillä käyty keskustelu on tuonut esiin, olemme jälleen kerran tekemässä eurooppalaista historiaa. Tällaisenaankin tämä sopimus on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Olen varma, että integraatioliikkeen perustajat olisivat sekä ylpeitä että iloisia, jos olisivat nyt todistamassa, kuinka monesta perustavaa laatua olevasta asiasta on päästy sellaisiin kompromisseihin, että parlamentti nyt sekä keskustelee että äänestää niistä.

On valitettavaa, että sopimuksen käsittely on eräissä maissa irronnut asiayhteyksistään ja otettu sisä- ja puoluepoliittisen riitelyn välikappaleeksi. Eurooppalaisuuden huonoimmat ominaisuudet, suvaitsemattomuus ja kansalliskiihko, ovat liian usein nähtävissä ja kuultavissa noissa puheenvuoroissa, vaikka niitä yritetään kätkeä jalompien pyrkimysten valemuotoon. Tämä sopimus ei voimaansaatettuna suinkaan johda eurooppalaisen supervaltion syntyyn – päinvastoin – sen henki ja teksti torjuvat tehokkaasti yksittäisten valtioiden, valtioryhmien tai ääriliikkeiden mahdollisia itsekkäitä pyrkimyksiä.

Taloudelle sopimus jättää edelleen sen roolin, joka sille maanosan yhteistyössä parhaiten sopii. Keskinäisen taloudellisen toimeliaisuuden luoma dynamiikka ja yhteinen rahapolitiikka ovat myös poliittisen yhteistyön edellytys. Ilman demokratiaa ei ole sosiaalista ulottuvuutta, eikä demokratiaa ole ilman markkinataloutta. Olen myös ylpeä siitä, että kotimaassani Suomessa on voitu sopia, että parlamentti saa päättää sopimuksen ratifioimisesta kansallisella tasolla.

  Paleckis (PSE). – (LT) Hyväksyn käsiteltäväksi jätetyn mietinnön ja haluan vielä kerran toistaa, että Liettua oli ensimmäinen valtio, joka Euroopan parlamentin päätöksen mukaisesti ratifioi perustuslain. Äskettäisten vaalien jälkeen Liettuan sosiaalidemokraatit, jotka olivat ja ovat edelleen vallassa, osallistuivat aktiivisesti perustuslakisopimuksen valmisteluun. Kun valtioita kehotettiin antamaan säädöksiä niistä asioista, joista vapautumisen jälkeen vallitsi yleinen yksimielisyys, teimme sen viipymättä. Meillä oli tälle hyvät perusteet. Puolitoista vuotta sitten toimitetussa kansanäänestyksessä liettualaiset kannattivat kaikista uusista jäsenvaltioista selvimmin liittymistä Euroopan unioniin. Euroopan unionin jäsenyyden kannatus lisääntyy edelleen Liettuassa, ja se on nyt 82 prosenttia. Ihmiset huomaavat Euroopan unioniin kohdistettujen toiveiden täyttyvän, ja niinpä he haluavat vahvistaa sitä. Perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen epäonnistuminen missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa olisi uskoakseni ankara isku eurooppalaisten enemmistön, siis myös liettualaisten, toiveille.

Nykyisin Euroopan unionin aluksessa on jo 25 jäsenvaltiota, mutta sillä on tällaiseen lastiin nähden aivan liian heikko moottori – Nizzan sopimus. Jos sitä ei korvata paljon voimakkaammalla moottorilla – perustuslakisopimuksella – yhteisen aluksemme vauhti hidastuu, ja se voi joutua tuuliajolle. Vanhan Nizzan sopimuksen avulla emme koskaan saavuta Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita, emmekä pysty panemaan uutta naapuruuspolitiikkaa tehokkaasti täytäntöön. Tällä on merkitystä erityisesti Euroopan unionin uusille jäsenvaltioille.

On olennaista – eikä ainoastaan meidän maamme etujen mukaista – että vahva ja demokraattinen Euroopan unioni edistyy. Perustuslakisopimus – olipa se miten monimutkainen kompromissi tahansa – edistää tätä tavoitetta. Liettua ratifioi perustuslakisopimuksen päättäväisesti, jotta uusien jäsenvaltioiden energia ja optimismi voisi siirtyä Euroopan unionin veteraaneihin. Kiitos.

  Wuermeling (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen iloinen siitä, että käsittelemme Corbettin ja Méndez de Vigon merkittävää mietintöä. Valmistelukunnan entisenä varajäsenenä minun on myönnettävä, että suosittelisin joillekin ihmisille luettavaksi mieluummin tätä mietintöä kuin varsinaista perustuslakia, koska mietintö on äärimmäisen ymmärrettävä ja siinä käsitellään asioita erittäin vakuuttavasti.

Tänään haluan osoittaa huomautukseni niille parlamentin jäsenille, jotka suhtautuvat perustuslakiin kriittisesti. He ovat varoittaneet eurooppalaisen supervaltion muodostumisesta ja tuoneet julki puutteita sekä vastustaneet avoimesti aiemmin tehtyjä virheitä. Mielestäni meidän on huomautettava heille erittäin selvästi, että unionin perustuslailla itse asiassa puututaan näihin epäkohtiin.

Unionin perustuslaki korjaa monia sellaisia puutteita, joita kaikki meistä ovat kohdanneet nyky-Euroopassa. Siinä määrätään toimivaltajärjestelmä ja annetaan kansallisille kansanedustuslaitoksille oikeus osallistua, mikä vähentää unionin keskusjohtoisuutta ja byrokratiaa. Perustuslaissa annetaan Euroopan parlamentille täysi sananvalta, ja unionista tulee siksi aiempaa demokraattisempi. Siinä myös vahvistetaan kansalaisten oikeuksia ennen kaikkea perusoikeuskirjan avulla, sillä kansalaiset voivat vedota suoraan perustuslakiin valittaessaan unionin päätöksistä. Lisäksi perustuslaki antaa unionille arvoperustan, joten sen avulla voidaan torjua teknokraattiset ratkaisut poliittisiin ongelmiin. Euroskeptikoiden pitäisi näin ollen todellakin kannattaa perustuslakia, koska se on ainoa tapa muuttaa niitä asioita, joita me kaikki haluamme muuttaa.

Tänään on Alexander Hamiltonin syntymän muistopäivä. Hän oli yksi Yhdysvaltain perustuslain laatijoista, ja hänen kuvansa on nykyisin kymmenen dollarin seteleissä. Kun katson unionin perustuslain laatijoita täällä parlamentissa, toivon, että heitäkin muistetaan yhtä kiitollisina 200 vuoden päästä.

  Mikko (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijöitä erittäin perusteellisesta mietinnöstä. Siihen on tiivistetty poikkeuksellisen taitavasti unionin perustuslain olennaisimmat kohdat.

Samalla haluaisin, että perustuslain tunnetuksi tekemistä painotettaisiin hieman eri tavalla.

Tänään käsitellyn mietinnön päätelmissä keskitytään perustuslaista laadittavaan painettuun materiaaliin. Mielipidetiedustelut ja yleinen logiikka kuitenkin osoittavat, että unionin kansalaiset hakevat ja saavat tietoa pääasiassa televisiosta, ja tämä pätee myös EU:ta koskevaan tietoon.

Mietinnössä korostetaan, että perustuslakisopimuksessa on tuotava selkeästi esiin ne kohdat, jotka eroavat nykyisistä perustamissopimuksista. Tämä on kuitenkin enemmän akateemisen tutkimuksen aihe kuin jokaiselle unionin kansalaiselle välitettävää tietoa. Kolmesataasivuinen sopimus Euroopan perustuslaista on jo sellaisenaan aivan tarpeeksi laaja ja näin ollen myös monimutkaisempi kuin jäsenvaltioiden perustuslait.

Unionissa ei vielä ole yleistä mielipidettä, mutta esimerkiksi kotimaassani Virossa EU:n kannatus on lisääntynyt joka kuukausi Viron liittymisen jälkeen. Samaan aikaan kannatus laskee monissa jäsenvaltioissa. Silti koko unionissa pätee sama sääntö sekä lehtikirjoittelussa että tiedottamisessa: ihmisille on annettava sitä, mitä he haluavat.

Niin vanhoissa kuin uusissakin jäsenvaltioissa ja niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ihmisiä kiinnostaa pääasiassa se, miten Euroopan perustuslaki vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Perustuslain esittelyssä meidän on mielestäni keskityttävä perusoikeuskirjaan. Mitä esimerkiksi perusoikeuskirjan mukainen oikeus hyvään hallintoon merkitsee kansalaisille? Missä määrin tällainen vaatimus pakottaa virkamiehet tai poliitikot perustelemaan päätöksiään tai olemaan avoimia? Tällaisiin kysymyksiin annettujen vastausten olisi oltava olennainen osa perustuslakia koskevaa tiedottamista.

Totean vielä, että unionin kansalaisille tiedottaminen on täysin mahdotonta ilman televisiota. Tiedotuksesta vastaavan parlamentin pääosaston pitäisi ottaa tämä huomioon perustuslain tunnettuutta lisäävissä toimissaan. Toivon, että se ja Euroopan televisioverkot onnistuvat muokkaamaan perustuslain monimutkaisen kielen kansalaisia miellyttävään muotoon. Kiitos.

  Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, huominen äänestys on historiallisesti merkittävä. Euroopan perustuslain huomattava edistyminen ja sen myönteisillä määräyksillä saavutetut hyödyt on jo esitelty sekä ystävieni Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnössä että tänään täällä parlamentissa. Koska melkein kaikkia kysymyksiä on siis jo käsitelty perusteellisesti, keskityn ainoastaan yhteen keskeiseen ongelmaan.

Huomisesta alkaa uusi koitos perustuslain ratifioimiseksi jäsenvaltioissa. Mitä tapahtuu, jos jossakin jäsenvaltiossa ilmenee ratifiointiin liittyvä ongelma? Perustuslaissa ei ole määräystä nimenomaan tämän mahdollisuuden varalta. Perustuslain määräyksiin liittyvissä julistuksissa kuitenkin todetaan, että jos kahden vuoden kuluttua perustuslain allekirjoittamisesta neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut kyseisen perustuslain ja ratifiointi tuottaa vaikeuksia yhdelle tai useammalle jäsenvaltioista, Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen. Onko tämä järjestely kuitenkaan mielestänne tyydyttävä? Mielestäni määräyksen on oltava paljon selkeämpi. Valitettavasti tämä järjestely on kuitenkin lähtöisin niistä kompromisseista, joita meidän oli tehtävä päästäksemme nykyiseen tilanteeseen. Siksi ei riitä, että vain keskustelemme ja kannatamme perustuslain ratifiointia varauksetta. Kaikkien hallitusten ja kaikkien meidän on työskenneltävä tällaisen valitettavan kehityksen välttämiseksi, jos haluamme uuden ajanjakson koittavan maanosallemme.

  Sousa Pinto (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyväksymällä Corbettin ja Mèndez de Vigon mietinnön parlamentti antaa viimeisen suuren panoksensa Euroopan perustuslakisopimuksen hyväksymisen puolesta. Perustuslakisopimuksella vahvistetaan historiallinen siirtymä yhä tiiviimpien taloudellisten siteiden vähitellen yhdistämien ihmisten ja valtioiden yhteisöstä todelliseen poliittiseen yhteisöön, jota yhdistää toive yhteisestä tulevaisuudesta.

Viisikymmentä vuotta kestänyt pienten, harkittujen askelten politiikka on valmistanut tietä uudelle, yhteisiin arvoihin perustuvalle todellisuudelle. Nämä sivistyneet arvot ilmentävät yhteistä eurooppalaista identiteettiä, joka perustuu rauhaan, demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen.

Eurooppaa ei rakenneta ristiriidassa maanosamme valtioiden maallisen todellisuuden kanssa. Unionin perustana on vapaa ja tietoinen halu varmistaa, ettei menneisyys toista itseään, ja antaa sen kansoille takeet siitä, että ne pystyvät hallitsemaan kohtaloaan tulevaisuudessa, joka on täynnä haasteita.

Suvereeniuden puolustajat, jotka syyttävät unionia kansallisen itsemääräämisoikeuden heikentämisestä ja näkevät painajaisensa supervaltiosta käyvän toteen perustuslaissa, ovat erehtyneet arviossaan perinpohjaisesti. Talouden, rahoituksen ja tekniikan globaalistuminen sekä nykyiset tai mahdolliset uudet globaalit, poliittiset tai taloudelliset vaikuttajat ovat pakottaneet unionin etsimään jäsenvaltioista ratkaisua, jonka avulla se voisi puolustaa, syventää ja levittää sitä humanistista hanketta, jonka sodanjälkeinen sosiaalinen oikeusvaltio pani alulle viime vuosisadalla.

Epävarmuuden, levottomuuden ja sääntelyn purkamisen leimaamassa maailmassa unionin on yhä välttämättömämpää ottaa avoimesti kantaa ja toimia aktiivisesti sekä meidän että niiden puolesta, jotka odottavat meidän näyttävän esimerkkiä ja tarttuvan toimeen kansainvälisesti merkittävissä kysymyksissä. Suvereeniuden puolustajat eivät ole ainoita perustuslakisopimuksen vastustajia. Toiset ovat arvostelleet kovaäänisesti sitä, että perustuslaki on liian varovainen, että sen tulokset ovat olleet vähäisiä tai että sen tavoitteet eivät ole riittävän kunnianhimoisia. Nämä henkilöt kieltäytyvät tunnustamasta tapahtunutta merkittävää edistystä, koska he vertaavat itsepintaisesti nykyistä perustuslakisopimusta kuvitteellisiin ihanteisiinsa sen sijaan, että vertaisivat sitä nykyisiin perustamissopimuksiin ja varsinkin Nizzan prosessiin.

  Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka Euroopan parlamentilla ei olekaan virallista asemaa ratifiointimenettelyssä, olen hyvilläni siitä, että me vaaleilla valitut 25 jäsenvaltion edustajat käymme tämän keskustelun nyt, kun ratifiointimenettely on juuri käynnistynyt parlamenteissa ja kun se on käynnistymässä pian myös kansanäänestyksissä.

Sinä päivänä, jolloin valtioiden ja hallitusten päämiehet allekirjoittivat perustuslain Roomassa, satuin olemaan Slovakian Bratislavassa, jossa minulla oli kunnia osallistua Eurooppa-talon avajaisiin. Ne olivat ensimmäiset uusissa jäsenvaltioissa järjestetyt Eurooppa-talon avajaiset. Seuraava Eurooppa-talo avattiin joulukuussa Prahassa.

Menettelyt Eurooppa-talojen perustamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin on käynnistetty. Näiden talojen pääasiallinen tehtävä on tuoda Euroopan unionia lähemmäs kansalaisia. Ne tarjoavat kansalaisille keskeisellä ja näkyvällä paikalla sijaitsevan tietopisteen heidän omassa jäsenvaltiossaan. Ideana on tarjota Euroopan unionia koskevaa koulutusta, ja järjestämällä tilat poliittisille ryhmille varmistetaan, että Euroopan parlamentin näkemyksiä voidaan välittää kansalaisille.

Vakaa käsitykseni on, että Euroopan unionin toimivuuden takaamiseksi meidän on vahvistettava ja syvennettävä Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten välisiä suhteita. Tällaista pitkän aikavälin yhteistyötä ei saada aikaan muulla tavoin. Olisi vältettävä kuppikuntien muodostumista, sillä jokaisen pitäisi tehdä yhteistyötä kaikkien ihmisten parhaaksi 25 jäsenvaltiossa – tai laajentumisen toteutuessa kenties 27 jäsenvaltiossa. Tämä on tulevaisuuden haaste, johon meidän demokraattien on vastattava.

Keskusteluun tarvitaan kaksi osapuolta. Vaikka ihmiset eivät välttämättä ole samaa mieltä kaikesta, mitä muut sanovat, jokaisella on silti oikeus omaan mielipiteeseen. Uskon jokaisen ihmisen oikeuksiin ja uskon demokratiaan. Mielestäni niillä, jotka ovat eri mieltä kanssani, on oikeus omiin näkemyksiinsä. Enemmistö voittaa lopulta, mutta ne, jotka ovat eri mieltä, voivat tehdä keskustelusta paremman. Heitä pitäisi rohkaista, eikä heiltä saisi riistää oikeutta omaan kantaansa.

  Obiols i Germà (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten mietinnössä erittäin hyvin tuodaan esiin, perustuslakiehdotuksessa on kolme perustekijää: ensinnäkin unionin arvot ja tavoitteet, sen kansojen yhtenäisyys ja yhdenvertaisuus sekä sen kulttuurien, identiteettien ja kielten monimuotoisuuden suojelu, toiseksi kansalaisten oikeudet, edut ja velvollisuudet sekä kolmanneksi toimielimiä ja unionin poliittista toimintaa koskevat säännöt.

Kaksi ensimmäistä seikkaa – arvot ja oikeudet – määrittelevät haluamamme eurooppalaisen demokratian, joka perustuu kansojen monimuotoisuuteen ja vapauteen, niiden edistykseen ja tasa-arvoon. Kolmas seikka – selvästi ilmaistuna pelisäännöt – on vasemmiston ja oikeiston sekä liittovaltiomallin ja hallitustenvälisen menettelyn kannattajien välisten kompromissien tulos. On tehtävä selväksi, että sillä tarkoitetaan näitä sääntöjä eikä täytäntöön pantavia toimia.

Tässä mielessä perustuslaki ei ole päätepiste vaan lähtökohta, jonka tavoitteena on, että unioni pääsisi eroon taloudellis-sosiaalisesta horroksestaan, puutteellisesta innovointi-, tutkimus- ja kehityskyvystään sekä riittämättömästä kansainvälisestä painoarvostaan.

Meidän on siirryttävä kohti eurooppalaista hallitusta ja päästävä eroon nykyisestä hallitustenvälisen yhteistyön menetelmästä kaikkine heikkouksineen, joista ovat osoituksena Lissabonin strategian täytäntöönpanon laiminlyönti ja erimielisyydet Irakiin kohdistuneesta hyökkäyksestä.

Näiden tulevaa kehitystä koskevien näkemysten valossa kehotamme äänestämään Euroopan perustuslain puolesta.

  Jeggle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, parlamentin ja monien unionin kansalaisten yhteinen, pitkäaikainen haave on toteutumassa. Olemme työskennelleet pitkään ja ahkerasti tämän perustuslain puolesta, mutta voimme olla ylpeitä nykyisistä saavutuksista, ja käytän tänään tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni jäsen Méndez de Vigoa ja jäsen Corbettia.

Toimin ryhmäni varjoesittelijänä maatalouden valiokunnassa ja voin sanoa, että kannatamme tätä perustuslakiehdotusta, joka on kiistaton voitto kyseiselle valiokunnalle. Kun yhteinen maatalouspolitiikka toteutui vuonna 1958, parlamentti oli tuskin muuta kuin neuvoa-antava elin, ja vasta Amsterdamin sopimuksessa saimme yhteispäätösoikeuden ympäristöasioiden, kuluttajansuojan ja elintarviketurvallisuuden aloilla. Pääsemme nyt kaikesta huolimatta eroon sitkeästi jatkuneesta demokratiavajeesta ulottamalla yhteispäätösmenettelyn kaikkiin maatalouspolitiikkaa koskeviin periaatepäätöksiin.

Perustuslaissa on kuitenkin myös kielteisiä puolia. Vastaisuudessa neuvosto voi päättä itsenäisesti kiintiöiden, hintojen ja määrällisten rajoitusten asettamisesta, sillä perustuslakiehdotuksessa ei oteta huomioon EU:n maatalousuudistuksen jälkeen sovittuja yhteisen maatalouspolitiikan uusia päämääriä. Tämä on huononnus nykyiseen tilanteeseen verrattuna, ja se aiheuttaa meille tulevaisuudessa paljon työtä.

Myös Saksan liittotasavallan Baden-Württembergin osavaltion edustajana olen sitä mieltä, että monia erittäin tärkeitä päämääriä on saavutettu. Jäsenvaltioiden perustuslakeja on vahvistettu, alueiden ja paikallisviranomaisten merkitystä on lisätty ja myös toissijaisuusperiaatteesta on pidetty kiinni. Perustuslakiehdotus luo perustan yhteiselle taloudelliselle toiminnalle, ja saamme kaikille yhteisen arvoperustan, mikä on mielestäni erityisen tärkeää. Käsittelemämme asiakirja velvoittaa kaikkia niitä, jotka kantavat vastuuta unionista.

  Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kannatan erittäin vahvasti Euroopan perustuslakia ja kiitän esittelijöitä heidän erinomaisesta mietinnöstään. Perustuslaki, jolla lujitetaan ennen kaikkea vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, on virstanpylväs matkalla kohti turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa Eurooppaa. Tämän perustuslain avulla olemme ottaneet jättiläismäisen harppauksen kohti kansalaisten Eurooppaa, sillä kansalaisten oikeudet lisääntyivät valtavasti, kun perusoikeuskirja sisällytettiin perustuslakiin, kun EU liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja kun oikeussuojan saatavuutta yksinkertaistettiin. Lisäksi meillä on nyt enemmän mahdollisuuksia koordinoida toimintaamme rikollisuuden, rasismin ja muukalaisvihan kaltaisten epäkohtien torjumiseksi Euroopassa.

Olen tyytyväinen siihen, että CSU-puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät tämän mietinnön puolesta. Saksan liittopäivien on vielä ratifioitava perustuslakisopimus, ja valitettavasti monilla CSU:ta edustavilla liittopäivien jäsenillä ei näytä olevan aavistustakaan perustuslain merkityksestä ja vaikutuksista, sillä he ovat ilmoittaneet aikovansa äänestää sitä vastaan. Tämä on jälleen esimerkki siitä kaksinaamaisesta pelistä, jota CSU niin mielellään pelaa olemalla edistyksellinen täällä unionissa ja liehuttamalla lippua muun maailman hyväksi mutta tekemällä varmuuden vuoksi vastarintaa kotimaassa. Tämä kuuluu kuitenkin sen perinteisiin, sillä juuri CSU äänesti vuonna 1949 Saksan perustuslakia vastaan.

  Novak (PPE-DE). (SL) Hyvät kollegat, Euroopan unionin varusteet ovat käyneet liian pieniksi eivätkä enää sovellu sen uudelle, laajemmalle muodolle. Siksi on asianmukaista, että uusi perustuslaki korvaa nykyisin voimassa olevat sopimukset ja tehostaa Euroopan unionin toimintaa. Se myös vahvistaa Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa ja samalla Euroopan unionin kansalaisten ääntä.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsenenä kannatan erityisesti kyseisiin aloihin liittyviä perustuslain artikloita. Mielestäni on tärkeää, että johdannossa korostetaan Euroopan kulttuuriperinteen merkitystä, Euroopan humanistista perintöä sekä niitä arvoja, jotka luonnehtivat Euroopan ja sen kansalaisten sisintä olemusta. Yksi suurimmista tavoitteistamme on kunnioittaa rikasta kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuuttamme sekä huolehtia Euroopan kulttuuriperinnön suojelusta ja kehittämisestä.

Perustuslaki takaa taiteen ja tieteen vapauden, oikeuden yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, yhtäläiset oikeudet miehille ja naisille sekä vammaisten oikeuden yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen. Perustuslain 92 artiklassa varmistetaan nuorten työturvallisuus ja 93 artiklassa perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja.

Nykyisessä muodossaan artiklat ovat hyvä lähtökohta niiden täytäntöönpanolle, mutta tästä huolimatta Euroopan unioni ei saa tyytyä vain hyväksymään ja ratifioimaan perustuslakia. Sen on ennen kaikkea luotava edellytykset perheen arvon tunnustamiselle sekä nuorten avioparien mahdollisuudelle perustaa perhe ja huolehtia sen toimeentulosta. Jos käytämme maahanmuuttoa pääasiallisena ratkaisuna väestörakenteen ongelmiin, vaarannamme kulttuuriperintömme, Euroopan kielet, kulttuurimme, uskontomme, Euroopan unionin ja yleensäkin eurooppalaisen sivistyksen – sanalla sanoen kaikki ne arvot, joita haluamme vaalia ja vahvistaa perustuslailla. Koska me 25 jäsenvaltiota olemme päättäneet liittyä unioniin, meidän on myös aiheellista tehdä kaikki voitavamme varmistaaksemme sen mahdollisimman kitkattoman ja tehokkaan toiminnan.

  Moreno Sánchez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijöitä erinomaisesta työstä ja ilmaista täyden tukeni mietinnölle, josta tänään keskustelemme.

Huomenna parlamentti antaa tukensa asiakirjalle, joka päättää useita vuosikymmeniä kestäneen perustuslain laatimisprosessin. Työmme ei kuitenkaan saa jäädä tähän. Edessämme on vielä kaikkein vaikein haaste: Euroopan kansalaisten on hyväksyttävä ja ratifioitava perustuslaki. Ilman heidän tukeaan perustuslaissa ei ole mitään järkeä.

Kuten parlamentin jäsenet hyvin tietävät, meillä espanjalaisilla on erityinen vastuu tässä prosessissa, sillä unionin ensimmäinen kansanäänestys järjestetään kotimaassani helmikuun 20. päivänä.

Niinpä meillä kaikilla on velvollisuus selittää perustuslain tekstiä unionin kansalaisille, joihin minun tapauksessani kuuluvat myös Espanjan ulkopuolella ja jopa Euroopan unionin ulkopuolella asuvat espanjalaiset. Siksi olen tyytyväinen, että kotimaassani suurin osa poliittisista puolueista, ammattijärjestöistä ja muista kansalaisyhteiskunnan edustajista on samaa mieltä kanssamme ja osallistuu täysimääräisesti perustuslain sisällön ja soveltamisalan tunnetuksi tekemiseen, joka on ainoa tapa varmistaa laaja osallistuminen ja tämän historiallisen tehtävän myönteinen vastaanotto.

  Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, perustuslakisopimukseen johtanut tie oli pitkä ja kivikkoinen, ja matkan varrella monia hyviä ehdotuksia jäi tien poskeen. Nyt kuitenkin tarvitsemme perustuslakia, ja jäsenvaltioiden ratifiointiprosessien on edettävä nopeasti.

EY:n perustajat Robert Schuman ja Konrad Adenauer loivat perustan yhteiselle Euroopalle. Heidän seuraajansa rakensivat seinät, ostivat hyllyt ja täyttivät ne asiakirjoilla. Asiakirjapinot ulottuvat nyt kattoon asti, ja suunnaton tehtävämme on unionin siivoaminen ja sen kunnostaminen tulevaisuutta varten. Tässä tehtävässä meitä auttaa Euroopan perustuslaki, ja se on kompromissi, joka merkitsee avoimuuden lisäämistä ja todellisia parannuksia Euroopan kansalaisille.

Nykyinen yhteisön lainsäädäntö kootaan perustuslakisopimukseen, joka tekee unionista helpommin ymmärrettävän. Yhteinen kauppapolitiikka toimii vastaisuudessa ulkomaailmalle esimerkkinä sisämarkkinoistamme, ja laajentuneen unionin toimintakyky tehostuu pienemmän komission ja uuden EU:n ulkoministerin ansiosta. Kansalaiset saavat lisää oikeuksia, ja Roman Herzogin laatima perusoikeuskirja sisällytetään perustuslakiin. Euroopan parlamentin asema vahvistuu, kun se valitsee komission puheenjohtajan. On toivottavaa, että tulevaisuudessa eurooppalaisten puolueiden johtavat poliitikot ovat ehdolla tähän virkaan.

Perustuslain valmistelukunnan ansiosta mekin saimme vaikuttaa perustuslakiin, eikä Euroopasta tule keskusjohtoista hirmuvaltiota, vaan sitä rakennetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Perustuslaissa ovat nähtävissä myös parlamentin suurimman ryhmän, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, tunnusomainen lähestymistapa ja periaatteet, vaikka emme valitettavasti onnistuneet saamaan läpi kaikkia tarkistuksiamme, joista muutamien puolesta taistelimme katkerasti. Vain kaksi esimerkkiä mainitakseni olen hyvin pahoillani siitä, ettei perustuslaissa mainita Jumalaa ja että määräenemmistöpäätösten tekeminen neuvostossa on niin monimutkaista.

Toivoisin kuitenkin kaikkien meidän puolesta, että perustuslaki on perusta, jolle voimme jatkaa unionin rakentamista, ja että Euroopassa vallitsee rauha, vapaus ja hyvinvointi.

  Pīks (PPE-DE). (LV) – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ensin esittää kiitokseni jäsen Méndez de Vigolle ja jäsen Corbettille erinomaisesti valmistellusta asiakirjasta, joka on yksinkertaisesti selkeä ja jossa korostetaan kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä.

Hyvät kollegat, perustuslain laatiminen sopii yhteen nykypäivän Eurooppaan historian saatossa kehittyneiden olosuhteiden ja nykymaailmassa vallitsevan tilanteen kanssa. Halusimme tai emme, kaikkialla maailmassa tapahtuu globalisaatiokehitystä, aluksi tavaroiden ja pääoman liikkuvuudessa, toisin sanoen materiaalisissa arvoissa. Henkisten ja moraalisten arvojen vaihto tapahtuu paljon hitaammin. Uskon, että yksi syy eri puolilla maailmaa nykyään puhkeaviin konflikteihin on valtava epäsuhta ja epätasapaino materiaalisten ja henkisten arvojen maailmanlaajuisen vaihdon välillä. Uusi perustuslakisopimus kaventaa osaltaan tätä epäsuhtaa. Perustuslakisopimus ei auta ainoastaan meitä ymmärtämään selkeämmin, keitä me olemme ja minne olemme menossa, vaan antaa kumppaneillemme kaikkialla maailmassa selkeämmän kuvan päämääristämme ja toimintaamme ohjaavista arvoista. Toistankin siksi, että perustuslaki on oikein ajoitettu ja välttämätön tietyistä puutteista huolimatta. Yksi tällainen puute, jonka jäsen Poettering ja muut parlamentin jäsenet ovat jo tuoneet esiin, on se, ettei perustuslaissa mainita kristillisiä arvoja.

Hyvät kollegat, myönnämmepä sitä tai emme, olemme kuitenkin kristittyjä, ateisteja, muslimeja tai muihin uskontokuntiin kuuluvia. Yhteiset eurooppalaiset arvot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana ja perustuvat kristillisiin arvoihin.

Hyvät kollegat, kaikilla meillä, myös niillä, jotka ovat osallistuneet perustuslain laatimiseen, sen arviointiin ja siitä käytäviin keskusteluihin, on velvollisuus selittää tämän asiakirjan merkitystä maidemme kansalaisille, sillä emme voi odottaa jokaisen Euroopan unionin kansalaisen lukeneen sitä. Valitettavasti joudun varoittamaan jäsenvaltioissa ilmenneestä yleisestä suuntauksesta käyttää perustuslakia sisäpolitiikkaa koskeviin lyhytnäköisiin keskusteluihin.

Hyvät kollegat, välttäkäämme tämä kiusaus ja estäkäämme puolueemme jäseniä sortumasta tähän. Perustuslaki on pitkäaikainen asiakirja, jota me, meidän lapsemme ja myös naapurimaamme tarvitsevat.

  De Poli (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uskon, että tänään perustuslakisopimuksesta – Euroopan perustuslaista – tulee todellisuutta. Valmistelukunnan työn tulos, josta äänestämme huomenna, osoittaa halua lisätä Euroopan unionin toimielinten demokratiaa, avoimuutta ja tehokkuutta, vahvistaa niitä ja tehostaa päätöksentekoprosessia. Todellisia voittajia ovat kansalaiset, sillä perustuslaki lujittaa yhteisiä arvojamme ja periaatteitamme.

Perusoikeuskirja, jonka Euroopan unioni on julkaissut myös pienoiskoossa – kuten on tehty kaikille historian arvokkaimmille kirjoille – on sisällytetty perustuslakisopimukseen. Mielestäni tämä on olennainen osoitus oikeuksien avoimuudesta, solidaarisuudesta ja demokraattisuudesta: yksilön, lasten, ikääntyneiden ja vammaisten oikeuksista. Tällä kertaa nämä periaatteet on valittu nimenomaan siksi, että toimielimemme voitaisiin tuoda lähemmäs kansalaisia, ihmisten keskelle, jotta voimme antaa ne vastaukset, joita he nimenomaan tarvitsevat juuri tällä hetkellä. Siksi nykyisten toimiemme tärkein näkökohta onkin mielestäni yhteiskunnan esteiden poistaminen, jotta kansalaiset voivat osallistua täysimääräisesti yhdentyneeseen Eurooppaamme.

(Suosionosoituksia)

  Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en millään haluaisi pilata juhlatunnelmaa. Seuraavien 48 tunnin aikana parlamentti kuluttaa satoja tuhansia euroja perustuslain juhlimiseen. On ilmapalloja, laser-esitys ja orkesteri, mutta en voi sille mitään, että kaikki tämä tuntuu hieman ennenaikaiselta. Ainakin kymmenessä maassa on järjestettävä kansanäänestys ennen ratifiointia. Emme voi olla varmoja näiden äänestysten tuloksista. Yhtään ääntä ei vielä ole annettu. Jos vain juhla olisi ennenaikainen, vastalauseeni olisivat pikemminkin ärhentelyä, mutta käytämme perustuslakia etukäteen muillakin merkittävillä tavoilla. Kiirehdimme esimerkiksi EU:n diplomaattikunnan perustamista, ehdotusta, jolla ei ole oikeusperustaa ennen virallista ratifiointia. Oikeus- ja sisäasioiden alalla olemme menneet vieläkin pidemmälle ja ennakoineet monia perustuslain lausekkeita, varsinkin niitä, jotka liittyvät yleiseurooppalaisen oikeusjärjestelmän ja Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen. Ennen kuin perustuslakia oli edes allekirjoitettu, saati ratifioitu, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ilmoitti, että se pitää perusoikeuskirjaa toimivaltaansa kuuluvana.

Parlamentti kysyi virallisesti nykyisiltä komission jäseniltä, mitä perustuslain osia he aikovat panna täytäntöön ennen virallista ratifiointia, ja ainoastaan viisi heistä vastasi, että olisi väärin ennakoida jäsenvaltioiden kansanäänestysten tuloksia. Muut 20 vastasivat tavalla tai toisella, että he aikovat saman tien edetä nopeasti odottamatta kansanäänestyksiä.

Parlamentin pitäisi olla demokraattinen elin, mutta sen asenne muistuttaa toisinaan Bertolt Brechtin kuuluisia säkeitä: hajottakaamme kansa ja valitkaamme tilalle uusi. Toivon, että kotimaani hylkää perustuslain, ja kampanjoin sen puolesta, mutta jos häviän, hyväksyn tuloksen mukisematta. Kehotan perustuslain kannattajia osoittamaan samanlaista kunnioitusta demokraattista prosessia kohtaan ja luopumaan yrityksistä panna täytäntöön laajoja osia perustuslaista, vaikka yksi tai useampi jäsenvaltio olisi äänestänyt sitä vastaan. Ei todella tarkoittaa ei.

  Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, osoitan aluksi sanani Euroopan kansalaisille ja kehotan heitä kiinnittämään huomiota perustuslakiin. Meidän on kaikin keinoin varmistettava, että Euroopan kansalaiset hyväksyvät tämän perustuslain, sillä se tekee unionista selkeämmän ja paremmin kansalaisten tarpeita vastaavan, avoimen ja demokraattisen.

Minusta vaikuttaa siltä, että meillä kaikilla on aivan liian kiire päästä asiaan, kuten tavallista. Perustuslaki on käsiteltävänä, mutta sitä ei vielä ole ratifioitu. Se on poliittinen virstanpylväs Euroopan unionille ja kansalaiset paremmin huomioon ottavalle, avoimelle ja demokraattiselle Euroopan unionille.

Toistaiseksi perustuslaki on ollut suhdetoiminnan kannalta katastrofi, ja siksi haluaisin muistuttaa, että kaikki Euroopan unionin toimielimet, jäsenvaltiot ja kansalliset kansanedustuslaitokset tarvitsevat tiedotus- ja viestintäsuunnitelman ja että kaikissa jäsenvaltioissa on järjestettävä Euroopan perustuslakia käsittelevä teemaviikko. Meidän on myös kumottava yksimielinen päätöksenteko neuvostossa ja siten vahvistettava perustuslakisopimuksen mukaista yhteistä, avointa ja demokraattista Eurooppaa.

Kehotan valtioiden ja hallitusten päämiehiä varmistamaan, että kotimaisen poliittisen keskustelun sävy on valmistelukunnan ja Roomassa pidetyn allekirjoitusseremonian hengen mukainen ja etteivät sitä leimaa kritiikittömyys ja keskustelun puute tai kylmäkiskoisuus ja välinpitämättömyys. Meidän on eurooppalaistettava perustuslaista käytävää keskustelua eikä suinkaan kansallistettava ratifiointiprosessia. Perustuslaki on muutakin kuin EU:n toimielinten käytännesäännöt; se vaikuttaa kaikkiin unionin kansalaisiin.

Meidän pitäisi kuitenkin olla täysin tietoisia siitä, että huomisen äänestyksen jälkeen työ aloitetaan alusta. Siksi tämän äänestyksen tarkoituksena on ainoastaan antaa selkeä viesti.

  Ventre (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Corbettia ja jäsen Méndez de Vigoa, jotka ovat saaneet aikaan todellisen mestariteoksen ja parantaneet perustuslain luettavuutta.

Antiikin Rooman lakimiehillä oli tapana sanoa: "ex facto oritur ius" (oikeus saa alkunsa tosiasioista). Unionin perustajilla oli ensimmäisestä päivästä alkaen unelma, mielikuva tästä yhteisestä yksiköstä – yhtenäisestä kokonaisuudesta, jossa yhdistyisivät vuosituhantinen historia, maantiede, yhteiskunta ja yhteiset arvot – ja tuosta hetkestä alkaen perustajat saivat ajatuksen yhteisistä säännöistä, joita nykyisin kutsumme perustuslaiksi.

Siksi olen tänä aamuna äärimmäisen pettynyt kuullessani merkittävien kollegojen vastustavan perustuslakiehdotusta, vaikka kunnioitan tietenkin heidän sananvapauttaan. Ihmiset voivat vastustaa perustuslain muotoa tai perustuslakisopimuksen sisältöä mutta eivät yhteisiä sääntöjä, sillä näiden sääntöjen laatiminen vahvistaa suvereniteettia.

Tänään meidän on saavutettava yhteisymmärrys maailmassa, jossa järjestelmät muuttuvat perinpohjaisesti ja merkitykset uudistuvat: ne, joiden näkemys suvereniteetista perustuu 1700- ja 1800-luvuilla vallinneisiin käsityksiin, ovat väärässä. Nykyään uusi käsitys suvereniteetista perustuu toissijaisuusperiaatteeseen: se on paikallisten identiteettien ja kansalaisten suvereeniutta – niiden suvereeniutta, joiden on autettava oikeusjärjestelmän muodostamisessa, jotta kehittyvän yhteiskunnan yhä moninaisempia ja monimutkaisempia tarpeita voitaisiin tulkita parhaalla mahdollisella tavalla. Emme voi kuvitella käyttävämme lakimiesten meille opettamia termejä: liittovaltio, valtioliitto ja suvereeni valtio. Eurooppa on uusi kokonaisuus, tarkalleen ottaen unioni, johon meidän kaikkien on samaistuttava.

Lopuksi haluan pahoitella sitä, ettei perustuslaissa mainita kristillisten juuriemme lisäksi myöskään Perikleen demokratiaa – demokratian sisimmän olemuksen alkuperää – Rooman valtakuntaa eikä karolingista Eurooppaa. Toivokaamme, että nämä asiat muistetaan Euroopan yhdentymisprosessissa.

  Casa (PPE-DE). – (MT) Lähes 50 vuotta Euroopan talousyhteisön perustamisasiakirjan, Rooman sopimuksen, allekirjoittamisen jälkeen unioni saa vihdoin oman perustuslain. Tämä asiakirja, jossa määritellään Euroopan unionin arvot ja periaatteet, liittää ensimmäistä kertaa yhteen 450 miljoonaa kansalaista ja 20 kansakuntaa.

Perustuslain ratifiointi johtaa meidät aiempaa demokraattisempaan Eurooppaan. Perustuslakiin sisällytettiin perusoikeuskirja, ja näin ollen siinä on lueteltu jokaisen henkilökohtaiset oikeudet, ja jokainen kansalainen voi vedota perusoikeuskirjaan aina, kun hän katsoo, että hänen oikeuksiaan on loukattu.

Myös sosiaaliset oikeudet ovat lainmukainen painopiste, ja lainsäädännössä onkin määritelty oikeus koulutukseen, jokaisen kansalaisen oikeus saada tietoja, suojelu perusteettomissa karkottamistapauksissa ja oikeus sallia tarkastelua koskevat pyynnöt yhteiskuntaluokkaan perustuvan syrjinnän varalta, ja nämä oikeudet voidaan panna täytäntöön.

Näin ollen Euroopan parlamentin asemaa on vahvistettu huomattavasti, ja parlamentti vastaa yhdessä neuvoston kassa lähes kaikkien asiakirjojen ratifioinnista.

Myös kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa vahvistetaan, koska niiden tehtävänä on valvoa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisten sopimusten noudattamista, ja siksi kansalliset kansanedustuslaitokset saavat riittävät valtuudet painostaa Euroopan komissiota, jotta se voi tarkistaa ehdotuksiaan.

Toisin sanoen Euroopan perustuslain avulla saamme aiempaa tehokkaamman unionin. Tätä unionia on rakennettu vaiheittain, ja se perustuu vuosien kuluessa yhteisymmärryksessä laadittuihin perustamissopimuksiin. Tästä eteenpäin on todella vain yksi Eurooppa. Perusoikeuskirjan sisällyttäminen perustuslakiin sekä unionin arvojen ja tavoitteiden selkeä tunnustaminen antavat meille unionin kansalaisille nyt mahdollisuuden kutsua tätä asiakirjaa "Euroopan perustuslaiksi". Äänestän sen puolesta. Vetoan kollegoihini, jotta he tekisivät samoin unionin kansalaisten parasta ajatellen.

  Corbett (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, aloitan vastineeni tähän keskusteluun kiittämällä kaikkia niitä, jotka osoittivat kunnioitusta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työlle ja sen laatimalle mietinnölle.

On selvää, että perustuslailla on erittäin laaja kannatus koko poliittisella kentällä ja jäsenvaltioissa. Odotan toiveikkaana, että se saa huomisessa äänestyksessä taakseen ainakin kahden kolmasosan enemmistön eli yli 400 parlamentin jäsenen puoltavan äänen, mikä on vaikuttava viesti.

Haluan myös vastata perustuslaista esitettyyn kritiikkiin. Se näyttää olevan kahdenlaista. Ensinnäkin jotkut sanovat vastustavansa perustuslakia, koska siinä ei mennä riittävän pitkälle. He sanovat, että se varmasti lisää EU:n demokraattisuutta, aktiivisuutta sosiaalisissa kysymyksissä ja niin edelleen, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Vastaan heille, että nyt on valittava uuden perustuslain ja vanhojen perustamissopimustemme välillä. Jos uusi perustuslaki tuo mukanaan parannuksia, on parempi ottaa käyttöön se kuin jatkaa vanhojen perustamissopimusten noudattamista.

Esitän saman perusteen niille, jotka valittavat, ettei uudessa perustuslaissa ole mainittu kristinuskoa. Nykyisissäkään perustamissopimuksissa ei mainita sitä, vaikka ne ovat Pyhän Schumanin laatimia. Uudessa perustuslaissa viitataan kuitenkin uskonnolliseen ja muuhunkin perintöömme, ja sen sisältämät arvot ovat kristittyjen ja monien muidenkin arvoja. Ne ovat yhteisiä arvoja kristityille, ei-kristillisille ryhmille, muihin uskontokuntiin kuuluville ja uskonnottomille.

Monet perustuslain vastustajat lietsovat supervaltion pelkoa; monet vastustavat jo pelkkää Euroopan unionin olemassaoloa. Tästä ovat esimerkkinä ne, jotka vastustavat unionin lainsäädännön ensisijaisuutta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden, vaikka se on loppujen lopuksi myös nykyinen tilanne. Mitä järkeä on sopia koko Euroopan unionin kattavasta yhteisestä lainsäädännöstä, jos näitä lakeja ei haluta soveltaa kaikkialla unionissa? Juuri tämä on asian ydin sovittaessa unionin yhteisestä lainsäädännöstä haluamillamme aloilla, kuten ympäristöasioissa ja yhteismarkkinoilla. Tällaisen lainsäädännön laatimisessa ei ole mitään järkeä, jos sitä vastustetaan jo etukäteen. Näille henkilöille sanoisin: olkaa rehellisiä ja puolustakaa sitä, mihin todella uskotte, eli maanne eroamista Euroopan unionista älkääkä verhotko tarkoitusperiänne perustuslain vastustamiseen. On täyttä hölynpölyä väittää, että uudella perustuslailla muodostetaan keskusjohtoinen supervaltio! Euroopan unioniko keskusjohtoinen? Sen lähtökohtanahan on perustuslaki, jossa Euroopan unionille myönnetään toimivalta perustamissopimusten ratifiointiin joka ainoan jäsenvaltion suostumuksella. Unionilla ei ole muuta toimivaltaa. Jopa silloin, kun unioni käyttää toimivaltaansa, neuvostolla – eli jäsenvaltioilla – on keskeinen asema päätöksenteossa, kun taas keskushallinnolla – Euroopan komissiolla – on vähemmän työntekijöitä kuin vaalipiirissäni sijaitsevalla Leedsin kaupungilla. Siinä meillä on vasta supervaltio!

Lopuksi totean, että tässä keskustelussa törmäävät osittain myytit ja todellisuus. Olen varma, että tuomalla julki tosiasiat ja antamalla mahdollisuuden perustuslakisopimuksen todelliseen analysointiin edistämme rehellistä keskustelua, joka saa ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että tämä perustuslaki kannattaa hyväksyä.

  Schmit, neuvosto. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensin kiittää suuresti parlamenttia tästä rakentavasta ja pääasiassa myönteisestä keskustelusta. Voin suurelta osin yhtyä siihen, mitä toinen esittelijöistä juuri totesi sekä tämän keskustelun laadusta että niistä päätelmistä, joita siitä on tehtävä. Sitä paitsi juuri parlamentti on tämän perustuslakiprosessin alkuunpanija. Kuten joku tänä aamuna huomautti, perustuslakiprosessi sai alkunsa parlamentissa, ja haluan puheenjohtajavaltion nimissä osoittaa kunnioitusta Altiero Spinellille, joka vuonna 1984 esittämällään ehdotuksella Euroopan perustuslaiksi pani alulle tämän prosessin ja käynnisti sen esittelemällä yhtenäisasiakirjaksi kutsutun ensimmäisen vaiheen, josta neuvoteltiin lisäksi puheenjohtajavaltio Luxemburgin johdolla.

Haluan sanoa myös perustuslakiehdotuksen moittijoille ja arvostelijoille, että demokraattisessa keskustelussa tietenkin kunnioitamme heidän kantaansa. Nykyisessä 21. vuosisadan maailmassa eläville kansoille ei kuitenkaan voida tarjota tulevaisuudennäkymiä 1800-luvulle kuuluvilla puheilla – ei Euroopassa sen paremmin kuin muuallakaan. Itseensä käpertyminen ja paluu vanhentuneisiin suvereeniuden käsitteisiin ovat riittämätön vastaus globaalistuneessa maailmassa. Ne eivät tarjoa hyvinvointia, demokratiaa ja rauhaa edistäviä ratkaisuja eurooppalaisille eikä myöskään muille.

Haluan sanoa myös niille, jotka tekevät hiuksenhienon eron Eurooppaan myönteisesti suhtautuvien "ei-äänen" ja Eurooppaan kielteisesti suhtautuvien "ei-äänen" välille, että kielteinen vastaus on joka tapauksessa ehdoton, sillä perustuslain hylkääminen on yksinkertaisesti tappio Euroopalle – tappio vahvemmalle, avoimemmalle ja demokraattisemmalle Euroopalle, joka tarjoaa tulevaisuudennäkymiä sekä rajojensa sisä- että ulkopuolella. Mielestäni ei pidäkään takertua tällaisiin hiuksenhienoihin eroihin. Kieltämättä kaikki ei ole täydellistä tässä perustuslaissa, kuten esittelijä totesi. Olisimme kaikki halunneet tehdä parannuksia yhteen jos toiseenkin kohtaan. Eikö demokratian perusolemus eräässä mielessä kuitenkin ole juuri epätäydellisyys, sillä kompromissit ovat demokratian elinehto. Eikö meidän siis pitäisikin nyt pystyä hyväksymään edistyksellinen kompromissi saavuttaaksemme edistystä myös tulevaisuudessa?

Kuten useat puhujat ovat todenneet, perustuslaki tarjoaa vakaan pohjan yhteisille arvoillemme. Se tarjoaa demokraattiset puitteet, joiden avulla Euroopan unioni voi toimia tehokkaammin siellä, missä toimintaa tarvitaan, kuitenkin noudattamalla toissijaisuusperiaatetta. Kuten todettiin, unionin tunnuslause "erilaisuudessaan yhdistynyt" kuvaa Euroopan perusolemusta. Useiden puhujien mainitsema suurten ja pienten jäsenvaltioiden välinen tasapaino, kansalaisten yhdenvertaisuus ja kansallisten identiteettien kunnioittaminen kuuluvat EU:n ydinolemukseen, jota perustuslaki ilmentää erittäin hyvin.

Edistystä on tapahtunut, vaikka ei kenties riittävästi. Olisimme halunneet edetä pidemmälle oikeus- ja sisäasioiden tai ulkopolitiikan aloilla, mutta mielestäni perustuslakiehdotus on erittäin tärkeä ensimmäinen vaihe. Myöskään tarkistuksia ei pidä suunnitella tässä vaiheessa. Kieltämättä jokaisessa perustuslaissa on oltava tarkistusmekanismeja, kuten tässäkin on; itse asiassa niitä on useita erilaisia. Parannuksia tehdään vuosien kuluessa siinä tapauksessa, että perustuslaki hyväksytään ja pystymme soveltamaan sitä sekä käyttämään sitä todellisen eurooppalaisen demokratian rakentamiseen.

Tämän asiakirjan laatimiseen on osallistunut runsaasti paitsi Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten jäseniä sekä muita jäsenvaltioiden edustajia myös kansalaisyhteiskunnan edustajia. Kansalaisyhteiskunnassa on keskusteltu, vaikkakaan ei riittävästi. Tätä keskustelua on kannustettava ja ylläpidettävä erityisesti ratifiointiprosessien avulla, jotka, kuten korostettiin, on jo saatu päätökseen kahdessa maassa ja ovat alkamassa myös toisissa maissa. Tässä mielessä osallistuvan demokratian periaatetta koskeva I-47 artikla on innovaatio jopa siinä määrin, että tätä käsitettä tuskin mainitaan jäsenvaltioiden perustuslaeissa. Sitä on toteutettava käytännössä, ja sille on annettava konkreettinen sisältö. Keskustelu perustuslain hyväksymisestä on siis alkanut, ja sitä on laajennettava. Kansalaiset on otettava siihen mukaan täysimääräisesti riippumatta kansanäänestysten järjestämisestä.

Yhdyn täysin siihen, mitä komission varapuheenjohtaja totesi tiedottamisesta, selittämisestä ja niistä toimista, joita on toteutettava, jotta unionin ymmärrettävyys lisääntyisi. Puheenjohtajavaltio yhtyy tähän toteamukseen. Korostan, että tätä työtä on ensin tehtävä jäsenvaltioissa, sillä niissä kansalaiset rakentavat Eurooppaa. Kaikkien on osallistuttava: ensinnäkin hallitusten ja parlamentin jäsenten, mutta – toistan – myös kansalaisyhteiskunnan edustajien. Lähikuukausina puheenjohtajavaltio osallistuu mahdollisuuksiensa ja velvoitteidensa mukaisesti kaikkeen tässä prosessissa ja rohkaisee tätä keskustelua.

  Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä kaikkia tästä pitkästä mutta innostavasta keskustelusta. Suurimmassa osassa huomautuksista on aivan oikeutetusti annettu kiitokset tälle erinomaiselle mietinnölle ja esittelijöiden työlle. Toivottavasti mietintö saa parlamentin ylivoimaisen kannatuksen huomenna.

Tiedän, että tätä mietintöä ja perustuslakia on tarkasteltava historiallisesta perspektiivistä. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin Euroopan parlamentti ei ole esittänyt valituslistaa hallitustenvälisen konferenssin tuloksista, ja voimme kysyä asiasta niiltä, joilla on pitkä kokemus tällaisesta työstä. Jos vertaan tätä mietintöä esimerkiksi Planasin, Méndez de Vigon ja Tsatsosin mietintöihin, se on kaikkein myönteisin arvio hallitustenvälisen konferenssin tuloksista.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka vaativat laajaa ja rehellistä keskustelua. Ilman keskustelua ei ole demokratiaa, ja ilman keskustelua emme pääse lähemmäs totuutta. Siksi tehtävämme on antaa esimerkkejä siitä, miten perustuslaki vaikuttaa Euroopan kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Keskustelussa mainittiin sana "täydellinen". Olen ollut komission jäsen vasta viisi vuotta enkä ole vielä nähnyt täydellistä asiakirjaa. Jos katsotte ympärillenne, miten voisimme löytää täydellisen asiakirjan? Meidän on jatkettava sovittelua, sillä unionissa on 25 jäsenvaltiota, joilla on erilaiset perinteet, kielet, päätöksentekomenettelyt ja näkemykset. Meidän on osoitettava sovittelunhalua ja sovittelukykyä. Tämä on sovitteluratkaisu, ja sen on oltava sitä jatkossakin.

Tämänaamuiset puheenvuorot kannattaa palauttaa mieleen. Useimmat niistä ovat poliittisesti värittyneitä – myönteisessä tai kielteisessä mielessä. Monet ovat maininneet oikeudet, demokratian, avoimuuden, tehokkuuden ja arvot. Jäsen Méndez de Vigo muistutti meille tänä aamuna, että perustuslaki on ainutlaatuinen tilaisuus taata unionin arvot. Unioni on erilaisuudessaan yhdistynyt, mutta meillä on joukko perusoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, jotka yhdistävät meitä. Takaamme nämä arvot paitsi itsellemme myös lapsillemme.

Toiset ovat yrittäneet kuvailla perustuslain johtavan eurooppalaiseen supervaltioon, kansallisen itsemääräämisoikeuden menettämiseen tai kansallisten kansanedustuslaitosten aseman heikkenemiseen. Jäsen Corbett on jo vastannut heille.

Vaikka edellytänkin meidän esittävän käytännön tietoja ja esimerkkejä perustuslain eduista Nizzan sopimukseen verrattuna, edellytän myös niiden, jotka puhuvat kansallisesta itsemääräämisoikeudesta tai kansallisista kansanedustuslaitoksista, esittävän joitakin tosiseikkoja. Onko kansallisten kansanedustuslaitosten asema heikentynyt? Onko mahdollista kiertää unionin lainsäädäntöä, koska jäsenvaltiot tai kansalliset kansanedustuslaitokset eivät valvo sen noudattamista? Meidän on pystyttävä vastaamaan näihin kysymyksiin. Meidän on työskenneltävä tosiasioiden ja perustuslakitekstin pohjalta. Kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisilla pitäisi olla mahdollisuus tutustua siihen eikä pelkästään kauhutarinoihin ja väärinkäsityksiin.

Meidän on myös varmistettava, että olemme valmiita perustuslain voimaantuloon sitten, kun kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen. Kannamme vastuumme, ja myös jäsenvaltioiden on tehtävä se. Ei riitä, että toivomme hyväksynnän yhdessä jäsenvaltiossa johtavan automaattisesti hyväksyntään toisessa valtiossa. Siksi olen niin voimakkaasti puoltanut neuvostossa asianmukaisten kansallisten strategioiden kehittämistä.

Kuten jäsen Brok totesi, olemme jo alkaneet valmistella perustuslain voimaantuloa ja Euroopan unionin ulkoasiainministeriä avustavan Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamista. Emme ehkä aivan sananmukaisesti rynnistä eteenpäin, mutta meidän on alettava valmistautua. Emme voi vain odottaa ja antaa taas kahden vuoden kulua, ennen kuin voimme panna määräyksiä täytäntöön. Meidän on valmistauduttava mahdollisimman hyvin ja löydettävä oikea tasapaino. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on varmistettava perustuslakitekstin noudattaminen.

Uusia jäsenvaltioita edustavien parlamentin jäsenten tämänaamuiset puheet kuvastivat Eurooppa-hankkeen historiallista merkitystä sekä sen takaamia periaatteita ja arvoja. Tarvitsemmepa sitten isomman veneen, tilavamman linja-auton tai suuremman vaatekoon, myönnämme kaikki vastuuntuntomme. Odotan innokkaasti yhteistä keskustelua kanssanne.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

11. Vihreä kirja maahanpääsystä palkkatyötä varten

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission tiedonanto: vihreä kirja maahanpääsystä palkkatyötä varten.

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Schmit, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo ilmoittaa parlamentille, että taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskeva vihreä kirja, jonka esittelin päästyäni asiasta sovintoon kollegani komission jäsen Spidlan kanssa, hyväksyttiin tänään kollegiossa.

Komissio haluaa osallistua vihreällä kirjalla nykyiseen keskusteluun, joka alkoi Tampereen toimeksiannosta, joka koski taloudellisista syistä tulevien maahanmuuttajien maahanpääsyyn sovellettavaa asianmukaista lähestymistapaa ja yhteisen strategian hyväksymisestä saatavaa lisäarvoa. Haagissa laaditussa ohjelmassa Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota antamaan ennen vuoden 2005 loppua ehdotuksen taloudellisista syistä tapahtuvaa laillista maahanmuuttoa koskevasta EU:n yhteisestä lähestymistavasta. Kolme vuotta sitten komissio antoi neuvostolle ehdotuksen aiheesta, mutta ehdotuksesta ei seurannut jatkotoimia, sillä monet jäsenvaltiot olivat haluttomia käsittelemään ongelmaa yhteisön näkökulmasta. Muutokset kansainvälisissä suhteissa, tarve hallita tasapainoisesti maahanmuuttoa Euroopassa ja maahanmuuton monet poliittiset, sosiaaliset ja turvallisuutta koskevat vaikutukset sekä allekirjoitettu perustuslakisopimus, jossa erotellaan selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat asiat ja ne asiat, jotka kuuluvat lisäksi tai yksinomaan yhteisön toimivaltaan, ovat tekijöitä, joiden perusteella neuvosto alkoi tarkastella asiaa oikeaan aikaan ja otti ongelman takaisin asialistalle.

Haagissa laaditussa strategiassa määritetään tavoitteet ja asetetaan aikataulu, jota komissio aikoo noudattaa. On itsestään selvää, että ehdotuksen valmistelu tällä alalla edellyttää laajaa, kattavaa ja avointa keskustelua ja ennen kaikkea institutionaalisten ja sosiaalisten toimijoiden osallistumista, kun etsitään arvioita, ehdotuksia ja tukea. Poliisivoimilla ja tutkintaviranomaisilla ei todellakaan voi olla saatavilla kaikkia tarvittavia tietoja, jotta voitaisiin muodostaa kuva niin paikallistilanteesta ja maailman eri alueilta kuhunkin Euroopan maahan saapuvista muuttovirroista kuin jo täyttyneistä tai vielä edistämistä kaipaavista kotouttamisen edellytyksistä EU:n ulkopuolelta kotoisin olevien ja EU:ssa jo asuvien tai tänne asettuvien kansalaisten yhteisöissä.

Vihreän kirjan tarkoituksena on näin ollen koota uutta ja ajantasaista tietoa käynnistämällä julkinen keskustelu, johon osallistuvat mahdollisimman monet toimijat – myös kansalaisyhteiskunnan edustajat, jotka ovat kiinnostuneita taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevasta EU:n uudesta strategiasta, jota komission on määrä ehdottaa ennen vuoden 2005 loppua ja jota täytyy pitää paljon suuremman poliittisen hankkeen kulmakivenä, sillä sen avulla voidaan ehkäistä, torjua ja kitkeä suvaitsemattomuutta, väkivaltaa ja kaikenlaisia ääriliikkeitä. Nämä tekijät aiheuttavat kansalaisissa turvattomuuden tunnetta, eikä niiden torjunnan pidä perustua ainoastaan tiukkaan sotilas- tai poliisivoimien käyttöön. Päinvastoin, poliittisiakin toimia on toteutettava, ja alkajaisiksi on laadittava aloiteohjelma, jolla hallitaan maihimme väistämättä suuntautuvaa taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa, josta on joskus kiistatta etua koko Euroopan unionin taloudelle.

Komissio käynnistää tällä vihreällä kirjalla julkisen keskustelun, jonka avulla se pystyy kokoamaan joukon tietoja. Niiden pohjalta se pystyy valmistelemaan ne ehdotukset, joita neuvosto on siltä pyytänyt ja jotka se aikoo esittää asetettujen määräaikojen kuluessa.

  Bourlanges (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, komission jäsentä Frattinia kuunnellessani mieleeni tuli kuuluisan belgialaisen runoilijan Henri Michaux'n, motto, jonka mukaan koskaan ei pidä vaipua epätoivoon vaan ratkaisun pitää antaa pulpahtaa pintaan itsestään. Meidän pitää mielestäni ihailla komissiota siitä, ettei se vaipunut epätoivoon vaan aloitti uudestaan tarpeellisen ja hyödyllisen keskustelun. Puheenjohtaja Schmit, teidän olisi syytä jäädä, sillä tämä on hyvin pitkälti teidän alaanne. Odotamme todella innolla, että komission aloite kantaa hedelmää. Edellinen yritys tällä alalla epäonnistui komission aloitteesta ja parlamentin sitoutumisesta huolimatta. Neuvosto ei päässyt asiassa ratkaisuun.

Arvoisa komission jäsen Frattini – kyllä, puhun juuri teille – esitän teille seuraavan kysymyksen: minkä objektiivisen tiedon perusteella uskotte (kysymys on suunnattu itse asiassa myös puheenjohtaja Schmitille), että neuvostossa aiemman aloitteen eteen nostetut esteet on todennäköisesti nyt poistettu? Olemme erittäin iloisia, mikäli näin käy, mutta täytyy todeta, että suhtaudumme mahdollisuuteen hieman epäillen.

  Roure (PSE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, olen kollegani Bourlangesin tavoin iloinen siitä, että komissio ja Euroopan parlamentti jatkavat yhteistä toimintaansa laillisten maahanmuuttoväylien avaamiseksi. Arvoisa komission jäsen, haluaisin kuitenkin esittää teille kolme kysymystä.

Ensimmäinen on samanlainen kuin jäsen Bourlangesin kysymys: mitä käytännön lainsäädäntötoimenpiteitä aiotte toteuttaa ja mitä aiotte tehdä, jotta neuvosto ei pysty estämään näitä toimenpiteitä, kuten kävi ensimmäiselle yritykselle vuonna 2001? Toinen kysymys koskee ehdottamianne alakohtaisia säädöksiä laillisen maahanmuuton alalla. Eikö tällainen lähestymistapa vaaranna maahanmuuttajien oikeudet, sillä näin luodaan erilaiset järjestelmät kullekin ryhmälle? Kolmanneksi kysyisin vielä, mitä toimia aiotte toteuttaa liittääksenne maahanmuuttopolitiikan EU:n yhteiseen kotouttamispolitiikkaan?

  Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kysymykseni ovat suoraa jatkoa jäsen Rouren huomioille. Olemme ensinnäkin tyytyväisiä siihen, että komissio on tehnyt aloitteen asiassa. Toivon, että neuvosto ei asetu poikkiteloin tällä kertaa. EU:n laajuinen strategia on mielestäni jäsenvaltioiden yksittäisiä etunäkökohtia tärkeämpi tässä tehtävässä. Näin ollen on oleellista antaa EU:n laajuiset säännöt, sillä ilman tällä alalla annettuja yhteisiä sääntöjä emme pysty luomaan sisämarkkinoita.

Nyt lienee kuitenkin anteeksiannettavaa pohtia, millaisia EU:n laajuiset säännöt tarkalleen ottaen olisivat. Arvoisa komission jäsen Frattini, olen pannut merkille, että tähän mennessä antamissanne lausumissa ette ole vielä sanonut, että pohjaksi otettaisiin tärkeimmät jo voimassa olevat säädökset, esimerkiksi ILOn yleissopimus.

Mikä on siirtotyöläisiä koskevan ILOn yleissopimuksen keskeisten seikkojen asema vihreässä kirjassa? Haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa, että Euroopan parlamentti on jo pyytänyt komissiota ottamaan nämä säännöt mukaan.

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen Frattini, olemme päättäneet jakaa kysymykset kolmeen osaan ryhmittäin. Haluatteko näin ollen vastata nyt näille kolmelle puhujalle?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, voin vastata näihin kolmeen kysymykseen, jotka koskevat samaa perusasiaa.

Haluaisin kiittää jäsen Bourlangesia ja muita puheenvuoron käyttäneitä. Suhtaudun nyt suhteellisen optimistisesti mahdollisuuteen saavuttaa konkreettisia tuloksia – mikä siis tarkoittaa EU:n yhteisen aloitteen hyväksymistä – ensinnäkin siksi, että juuri Eurooppa-neuvosto, joka esti vuonna 2001 vastaavan toimenpiteen antamisen, kehotti marraskuussa 2004 komissiota antamaan EU:n yhteisen aloitteen vuoden 2005 loppuun mennessä. Haagin ohjelmassa valtioiden ja hallitusten päämiehet eli korkein poliittinen johto pyysi komissiota etenemään asiassa nopeasti. Tämä osoittaa mielestäni sitä, että nyt on havahduttu uudella tavalla huomaamaan, että vain Euroopan unioni voi tuoda lisäarvoa laillisen maahanmuuton strategialle.

Toinen syy on se, että entiseen verrattuna olemme nyt valinneet niin sanotun alhaalta ylös -lähestymistavan ylhäältä alas -lähestymistavan sijasta. Olemme päättäneet aloittaa keskustelun parlamentin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen kanssa. Olemme siis valmiita antamaan ehdotuksen sitten, kun olemme ensin koonneet erilaisia ehdotelmia.

Luotan siihen, että tällä menetelmällä vahvistetaan ensinnäkin keskustelun avoimuutta. Toiseksi kansalaisyhteiskunnan jäsenet voivat osallistua sen ansiosta aiempaa aktiivisemmin keskusteluun. Kolmanneksi jäsenvaltiot voivat sen ansiosta joko hyväksyä tai hylätä komission esittämän ehdotuksen, kun niillä on työnantajajärjestöjensä, ammattiliittojensa ja Euroopan parlamentin näkemykset käsissään. Nämä seikat lujittavat työtä.

Näin ollen en pysty nyt ennustamaan, mitä konkreettisia toimenpiteitä komission aloitteeseen sisältyy, sillä tänään aloitetaan Euroopan laajuinen keskustelu, jonka tarkoituksena on kerätä tietoja ja ehdotuksia, joita käsitellään julkisessa kuulemistilaisuudessa suurin piirtein vuoden puolivälissä, jotta ehdotus saadaan annettua vuoden 2005 loppuun mennessä. Tuolloin tiedetään jo tarkemmin, millaisia konkreettisia toimenpiteitä aiotaan ehdottaa.

Voin kertoa teille vain sen, että aiomme antaa vähimmäissäännöt, joiden pohjalta ne, jotka haluavat säätää lakeja, voivat niin tehdä. Samalla annamme kansalaisille esimakua säännöksistä, joissa byrokratia on minimoitu. Tällä hetkellä siirtotyöläisten maahanpääsystä on olemassa 25 erilaista säännöstöä, yksi kussakin maassa. Aiomme laatia EU:n yhteisen säännöstön, johon jokainen unionin ulkopuolinen kansalainen voi tutustua etukäteen. Tämä helpottaa nähdäksemme myös laittoman maahanmuuton ehkäisemistä.

  Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meistä on ehdottoman suotavaa, ettei maahanmuuttajia enää lopultakaan nähdä ongelmana vaan voimavarana – kuten vihreässä kirjassa nimenomaisesti todetaan – ja että tähtäimessä on pysyvä monikulttuurinen ja moniuskontoinen vuoropuhelu. Olemme kuitenkin huolissamme tuottavuuteen perustuvasta lähestymistavasta, joksi tekin tätä nimititte erään italialaisen sanomalehden haastattelussa. Tämä siis tarkoittaa, että maahanmuuton edellytyksenä ovat Euroopan työmarkkinoiden tarpeet.

Vihreässä kirjassa taivutaan sellaisen mahdollisuuden kannalle – se on tietenkin vain mahdollisuus, mutta aiomme esittää siitä huomautuksen – että maahanmuuttajan maahanpääsyn edellytyksenä on joko avoin työpaikka, jota ei ole onnistuttu muutoin täyttämään Euroopan unionin omalla työvoimalla, tai jäsenvaltion erityistarve tietyillä ammattialoilla.

Arvoisa komission jäsen, ettekö ole sitä mieltä, että tämän periaatteen soveltaminen voisi tarkoittaa EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan loppua ja taantumista siinä, mitä monissa jäsenvaltioissa on jo saavutettu?

  Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitoksia vihreästä kirjasta. Toimia tarvittiin kiireellisesti ja tarvitaan yhä edelleen, joten olen tästä iloinen. Olen saanut vihreän kirjan ihan vasta käsiini, joten minulla ei ole ollut tilaisuutta tutustua koko asiakirjaan vaan vain pariin ensimmäiseen sivuun. Silmääni pisti välittömästi eräs seikka sivulla 5, jossa annettiin kolme ehdotusta EU:n tulevasta lainsäädännöstä, jolla yhdenmukaistaminen tehtäisiin. Siinä ainakin annettiin vaikutelma, että edelleen olisi avoinna kolme vaihtoehtoa, joita ovat horisontaalinen lähestymistapa, alakohtainen lähestymistapa ja niin kutsuttu yhteinen nopeutettu menettely.

Eikö kuitenkin ole niin, että vuosia kestäneen neuvoston epäröinnin takia olemme jo tehneet hiljaisen päätöksen alakohtaisen lähestymistavan puolesta? Mielestäni Peillonin mietintö kolmansien maiden tiedemiesten ja tutkijoiden maahanpääsystä on hyvä esimerkki. Sitä neuvosto tukee, ja se voi selittää jossain määrin teidän optimismianne.

  Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, monet jäsenet eivät ole vilkaissetkaan vihreää kirjaa vielä, mutta näin varhaisessa vaiheessa meidän pitäisi esittää teille muutamia perusperiaatteita, joista olisi erittäin suotavaa keskustella.

Ensinnäkin kuten kollegani Roure totesi, kotouttamispolitiikan täytyy olla keskeinen osa ehdotettua lainsäädäntöä. Tiedämme, että haluamme jakaa parhaat käytännöt, mutta kantamme kotouttamispolitiikkaan on edelleen hyvin epäselvä.

Toiseksi hallittu maahanmuutto tarkoittaa eri asioita eri parlamentin jäsenille. Toisille se tarkoittaa valvontaa, toisille oikeutta perheen yhdistämiseen. Erot ovat suuria, ja meidän täytyy määritellä tässä keskustelussa, mitä hallittu maahanmuutto todella tarkoittaa. Kyseessä ovat kolmansista maista Euroopan unioniin työskentelemään tulevat ihmiset, eivät mitkään hyödykkeet. Meidän pitää saada periaatteita ja lakeja, joiden täytyy sopia tähän.

Lopuksi toteaisin olevani erittäin tyytyväinen siihen, että kansalaisyhteiskunta saa äänensä paremmin kuuluville. Meidän on myös kuunneltava kansalaisyhteiskuntaa, ammattiliittoja ja elinkeinoelämän edustajia. Heillä on joitakin hyviä ajatuksia, eikä noiden ajatusten pohjalta pidä antaa pelkkiä tyhjiä lupauksia, vaan sen sijaan pitää laatia hallittu maahanmuuttopolitiikka, joka hyödyttää sekä Euroopan unionia että niitä ihmisiä ja perheitä, jotka tulevat hyödyttämään talouttamme.

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, esitän näiden kolmen puheenvuoron perusteella yhden huomion. Osoitan sanani erityisesti jäsen Favalle, joka kyllä tuntee asian hyvin. Yleisesti tunnustettua, yhteistä ja laajalle levinnyttä periaatetta, joka tunnetaan yhteisön työntekijöiden suosimisena suhteessa kolmansien maiden työntekijöihin, ei esitetä nyt ensi kertaa, vaan se vain toistetaan Euroopan unionin perustuslakisopimuksessa. Jotta vältettäisiin periaatteen syrjivä ja epätasapuolinen soveltaminen, meidän täytyy mielestämme tutkia kansalaisyhteiskunnan, ammattiliittojen ja elinkeinoelämän edustajien avustuksella, mitä sellaisia työtilaisuuksia on tarjolla, joissa työtä ei viedä suoraan omilta kansalaisiltamme. Muussa tapauksessa yhteiskuntaamme kohdistuvat maahanmuuton vaikutukset eivät selvästikään olisi myönteisiä. Meidän täytyy myös varmistaa, että laillinen maahanmuutto johtaa todelliseen kotoutumiseen. Tämä tarkoittaa, että työntekijät otetaan mukaan kansalaisyhteiskuntaan ja koulutukseen – että heistä tulee todella osa yhteiskuntaa. Tätä asiaa ei tietenkään käsitellä vihreässä kirjassa, vaan se kuuluu kotouttamispolitiikkoihin, joihin komissio keskittyy toiminnassaan vuonna 2005.

Näitä asioita komissio kehittää tänä vuonna tiiviissä yhteistyössä parlamentin ja puheenjohtajavaltion kanssa. Kotouttaminen on ehdottomasti oleellinen osa prosessia. Tässä yhteydessä tavoitteenamme on sen sijaan kuulla ehdotuksia siitä, miten laatia yhtenäinen EU-politiikka kolmansien maiden työntekijöiden vastaanottamiseksi. Tämä on tavoitteemme.

Toistaisin vielä kerran niille, jotka jälleen asiaa kysyivät, että tänään en pysty antamaan mitään vaihtoehtoja tai suosituksia teoreettisesti mahdollisista ratkaisuista. Joku kysyi, voisimmeko ottaa käyttöön Yhdysvaltojen "green card" -käytäntöä vastaavan ratkaisun. Vastaus saadaan pian alkavasta julkisesta keskustelusta, jossa kuulemme, mitä sanottavaa parlamentilla ja sosiaalisilla toimijoilla on.

Vahvistan tietysti yhden lupauksen, jonka osaattekin jo arvata: komissio ei tyydy pelkästään kuuntelemaan neuvoja, vaan se ottaa myös huomioon kokoamansa arviot ja ehdotukset.

Lopuksi totean, että komissiolla on kaksi toimintalinjaa: tehdään kansallisesta lähestymistavasta EU:n yhteinen lähestymistapa tasapuolisemman politiikan edistämiseksi ja asetetaan ennen kaikkea myönteisen lähestymistavan turvin rajat lailliselle maahanmuutolle yhteiskuntiemme sisällä. Tällainen lähestymistapa on olennainen, jotta aito kotouttaminen onnistuu, mikä olisi ilman tätä vaikeaa.

  Lambrinidis (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komissiota aloitteesta, joka on erittäin tervetullut. Yritän lisätä asiaan uuden näkökulman. Euroopan ulkopuolella asuu kymmeniä miljoonia eurooppalaisia, jotka ovat hyötyneet muiden maiden maahanmuuttopolitiikoista – ei pelkästään Yhdysvaltojen, vaan myös Australian, Etelä-Afrikan, Uuden-Seelannin ja monien muiden. Nämä ihmiset tai oikeammin heistä koottu hyvin mielenkiintoinen ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa Kreikan puheenjohtajakaudella kesäkuussa 2003 Thessalonikissa. Muutamat huomattavan menestyneet italialaiset, kreikkalaiset, tšekit, romanialaiset ja muut eri puolilla maailmaa asuvat eurooppalaiset tulivat kertomaan meille kokemuksistaan. Heidän kokemuksensa Euroopan kansalaisina, jotka ovat kotoutuneet noihin maihin, voisivat olla erittäin hyödyllisiä teille, arvoisa komission jäsen. Olin osallisena asiassa, ja autan mielelläni alaisianne järjestämään tapaamisen näiden henkilöiden kanssa. En usko, että kukaan meistä on täällä sitä mieltä, että unionin ulkopuolisissa maissa asuvat sukulaisemme ovat olleet haitaksi noille maille, eivätkä vastaanottavat valtiot myöskään ajattele niin. Laillisen maahanmuuton pelkääminen on siis vastoin eurooppalaisten henkilökohtaisia kokemuksia. Meidän täytyy kuulla näiden ihmisten kokemuksia. Heidän kokemustensa avulla voimme jopa auttaa omia kansalaisiamme – jotka varmasti samaistuvat heihin – tajuamaan, että laillisesta maahanmuutosta on hyötyä Euroopalle.

  Zaleski (PPE-DE).   (PL) Haluan esittää yhden huomautuksen tai pikemminkin yhden kysymyksen komission jäsenelle Frattinille. En ole tutustunut vihreään kirjaan, mutta toivoisin, että asiakirja sisältää säännöksiä, joilla varmistetaan, ettei Euroopan unionia epäillä tai syytetä jatkossa – kuten Yhdysvaltoja on joskus tehty – "aivovuodon" aiheuttamisesta köyhille maille. Meidän täytyy varmistaa, että Euroopan alueelle yliopistoihin tai tieteellisiin oppilaitoksiin opiskelemaan tai harjoitteluun tulevat ihmiset eivät jää tänne jostain syystä, tekivätpä he töitä tai eivät, sillä se olisi menetys heidän kotimailleen. Tämä koskee usein köyhiä maita, joiden kehittyminen riippuu pitkälti koulutetusta eliitistä. On laadittava politiikka, jolla varmistetaan, että yhtäältä täällä on mahdollista työskennellä tietyn pituisen ajanjakson verran, mutta toisaalta on löydettävä välineet, joilla ei niinkään pakotettaisi vaan rohkaistaisiin ihmisiä palaamaan, jotta he käyttäisivät hankkimansa osaamisen ja kokemuksen oman kulttuurinsa ja yhteiskuntansa kehittämiseen.

  Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on nyt déjà vu -tunne, sillä olen laatinut työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon monista näistä asioista. Minulla on muutamia kysymyksiä.

Millaista huomiota kiinnitetään toimiin, joita parlamentti on jo toteuttanut näissä asioissa? Olemme esittäneet huomattavan määrän ehdotuksia, joista on keskusteltu kansalaisyhteiskunnan, ammattiliittojen ja elinkeinoelämän edustajien kanssa. Ammattiliitot tulevat vaatimaan Euroopan unioniin työskentelemään tulevien kolmansien maiden kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, niin ettei heille makseta kehnompaa palkkaa kuin paikallisille. Elinkeinoelämän edustajat kertovat haluavansa helpottaa maahantuloa, jottei niiden tarvitse toimia rinnakkaisena maahanmuuttojärjestelmänä.

Yksi asia on kuitenkin muuttunut siitä, kun parlamentti pohti asiaa viimeksi: meillä on nyt kymmenen uutta jäsenvaltiota. Jos tarkastellaan työntekotarkoituksessa tapahtuvaa liikkumista koskevaa hierarkiaa, komissio aikoo oletettavasti poistaa uusia jäsenvaltioita koskevat siirtymäajat, kun työntekotarkoituksessa tapahtuvaa maahantuloa koskevaa hierarkkista järjestelmää muutetaan.

  Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan eritoten jatkaa jäsen Lambertin huomautuksia siirtymäajoista. Meidän pitäisi tehdä parhaamme välttääksemme tämän järjettömän tilanteen jatkumisen: kolmansien maiden kansalaisia kutsutaan tekemään työtä Euroopan unionissa tai Euroopan unionin työmarkkinoilla, ja samaan aikaan EU:n uusien jäsenvaltioiden kansalaisten työntekomahdollisuuksia rajoitetaan edelleen. Jonkinlainen tasapuolinen ratkaisu täytyy löytyä, ja luotan siihen, että tämä onnistuu, kun asiassa tehdään lisää työtä.

Haluaisin kuitenkin kiittää komission jäsentä Frattinia ja hänen alaisiaan siitä, että he ovat jatkaneet työtä tässä asiassa, ennen kaikkea siksi, että työllistyminen on kirkkaasti paras kotouttamismenetelmä, jota kansalaisille voidaan tarjota. Tämän olen saanut kuulla monissa, asianosaisten ryhmien ja henkilöiden kanssa käydyissä keskusteluissa.

Hieman toiseen sävyyn toteaisin panneeni merkille, että vihreä kirja on pilattu liian monilla kysymyksillä. Työvoimaperusteinen maahanmuutto on monimutkainen kysymys, joten olisi ehkä parempi jättää osa niistä syrjään seuraavan periaatteen mukaisesti: "Keep it simple, keep it stupid."

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kiitän kaikkia parlamentin jäseniä ehdotuksista ja mielipiteistä.

Tämän ehdotuksen perimmäisenä tarkoituksena on, ettei laillista maahanmuuttoa nähtäisi ongelmana vaan meille kaikille ja erityisesti Euroopan unionille tarjottuna mahdollisuutena. Tänä aikana käynnistetään julkinen keskustelu. Otamme huomioon parlamentin toteuttamat toimet – erityisesti ne, jotka koskevat laillisten maahanmuuttajien yhdenvertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Otamme huomioon esitykset ja konkreettiset ehdotukset, ja pidämme kaikkia ehdotuksia erittäin myönteisenä apuna avoimen ja rehellisen yhteistyöhengen mukaisesti.

Haluaisin tuoda esiin tärkeän asian eli "aivovuodon". Aivovuoto ja se, mitä sille täytyy tehdä, on yksi keskeisistä aiheista erityisessä maahanmuuttoa ja kehitystä koskevassa tiedonannossa, jonka komissio antaa keväällä 2005. Voin jo nyt vakuuttaa teille, että komissio on täysin tietoinen ongelman tähdellisyydestä etenkin tietyissä maissa ja tietyillä aloilla, kuten terveydenhuollossa. Komissio aikoo ehdottaa sovitettua lähestymistapaa, jossa toimet olisivat oikeasuhtaisia tämän erittäin tärkeän ja arkaluonteisen ongelman laajuuteen nähden. Tällä tavalla korostetaan myönteistä vaikutusta, jota maahanmuutolla voi olla lähtömaihin.

Lopuksi voin vakuuttaa teille, että komissio ottaa tämän ongelman täysin huomioon.

  Puhemies. Tähän päättyi keskustelu komission tiedonannosta, joka koskee vihreää kirjaa maahanpääsystä palkkatyötä varten. Haluaisin kiittää komission jäsentä Frattinia ja kaikkia puheenvuoron käyttäneitä. Jäsen Ortuondo Larrea on pyytänyt puheenvuoroa antaakseen henkilökohtaisen lausuman.

  Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, jos minun pitäisi määritellä perustuslakisopimuksen henki, sanoisin ensinnäkin, että se on integroiva. Toiseksi sanoisin, että se perustuu vapaaehtoiseen liittymiseen, ja kolmanneksi, että siinä kunnioitetaan erilaisia identiteettejä, kulttuureja, kieliä ja institutionaalisia rakenteita ja luodaan Euroopan kansalaisuus, jossa toisten jäsenvaltioiden kansalaisia ei suljeta pois vaan jossa eletään rinnan heidän kanssaan.

Baskimaassa parlamentti hyväksyi juuri ehdottomalla enemmistöllä uuden perussäännön, joka koskee rinnakkaiseloa Espanjan valtion kanssa. Perussääntö on itse asiassa laadittu yhteisön mallin pohjalta, ja siinä vahvistetaan nämä samat luettelemani periaatteet ja kunnioitetaan perustuslakisopimusta. Tämän aamun keskustelussa yksi jäsen syytti kuitenkin, että siinä hyökätään Euroopan perustuslakisopimusta vastaan, ja väitti, että Baskimaan puhemies ja Baskimaan kansanpuolue ovat liittoutuneet Euroopan vihollisten kanssa. Se on silkkaa valhetta.

Aiomme kannattaa "kyllä"-ääntä ja puollamme "kyllä"-äänen antamista Euroopan perustuslaista tehdylle sopimukselle tulevassa kansanäänestyksessä. Haluamme elää rauhassa ja ystävyydessä Espanjan valtion muiden kansojen kanssa siten, että perustana ovat identiteettien ja kielten vastavuoroinen kunnioittaminen, vapaaehtoinen liittyminen ja yhdistyneessä Euroopan unionissa tehtävä yhteinen työ.

Me baskit olemme kannattaneet Euroopan yhdentymistä alusta alkaen. Haluamme olla enemmän eurooppalaisia ja työskennellä yhteisen tulevaisuuden eteen kaikkien eurooppalaisten kanssa uuden perustuslakisopimuksen mukaisesti.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

12. Kyselytunti (komissio)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission kyselytunti (B6-0001/2005).

Osa I

  Puhemies.

Kysymyksen nro 26 esittäjä Jacky Henin (H-0505/04)

Aihe: Tekstiilialan kiintiöiden poistuminen

Euroopan komission 26. lokakuuta 2004 tekemän ehdotuksen mukaisesti tekstiilituotteiden tuontikiintiöt poistetaan 1. tammikuuta 2005 alkaen.

Tällä päätöksellä tulee olemaan vakavia seurauksia Euroopan unionissa alan uudelleenjärjestelyjä ja työllisyyttä ajatellen. Nord-Pas-de-Calais'n alueen talousasiantuntijat arvioivat jo nyt, että pelkästään tällä alueella suoraan alaan liittyvistä 29 000:sta työpaikasta häviää 9 000.

Kyse on inhimillisistä tragedioista, jotka koskettavat kyseisiä työntekijöitä ja heidän perheitään.

Mitä käytännön tukitoimia komissio aikoo toteuttaa työpaikkojen säilyttämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionin merkittävillä tekstiiliteollisuusalueilla, ottaen huomioon erityisesti rakennerahastot sekä hankkeet, joilla pyritään torjumaan tuotannon siirtäminen muualle Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle?

  McCreevy, komissio. (EN) Hyvät parlamentin jäsenet, vastaan tähän kysymykseen kollegani Mandelsonin puolesta, koska hän on tällä hetkellä matkalla Intiaan.

Maailman kauppajärjestön tekstiili- ja vaatetussopimus, jossa vahvistettiin kymmenen vuoden pituinen ajanjakso kiintiöiden poistamista varten, päättyi 31. joulukuuta 2004, ja tekstiili- ja vaatetusalan tuotteilla käytävää kauppaa säädellään tästedes Maailman kauppajärjestön yleisten sääntöjen mukaisesti.

Kiintiöiden poistaminen vaikuttaa todennäköisesti uudistavasti tekstiilien ja vaatteiden vientiin sekä maailmanlaajuisiin tuotannon ulkoistamissuuntauksiin. On mahdollista, että tavarantoimittajat siirtävät toimintansa maihin, jotka pystyvät tarjoamaan täyden valikoiman tuotteita ja mittakaavaetuja ja joiden hinnat ovat kilpailukykyisiä sekä palvelut tehokkaita. Kiintiöiden poistamisvaikutukset ovat tosiaan huomattavat, vaikka niitä onkin vaikea arvioida tässä vaiheessa. Vaikutukset vaihtelevat todennäköisesti myös sen mukaan, millaiset olot kyseisissä maissa vallitsevat, siitä, saavutetaanko lisäarvoltaan korkealla tuotantoalalla kilpailuetua, sekä siitä, miten maan sisäpolitiikkaa hoidetaan. Työntekijöiden taitoja on päivitettävä, työn laatua on parannettava ja työmarkkinaosapuolet on valtuutettava tarttumaan alan moniin haasteisiin.

Euroopan tekstiilialalla on epäilemättä lupaava tulevaisuus edessään. Sijoitukset, siirtyminen laadukkaammille markkinoille ja johtoasema maailman muotiteollisuudessa ovat tehneet Euroopasta maailman suurimman tekstiilien viejän ja toiseksi suurimman vaatteiden viejän.

Komissio on sitä mieltä, että tämä edellyttää kolmivaiheista ratkaisua: valvotaan EU:hun suuntautuvan tuonnin määrää, autetaan alaa parantamaan kilpailukykyään ja säilymään tärkeänä teollisuudenalana EU:ssa sekä otetaan erityisesti huomioon köyhimmät ja haavoittuvassa asemassa olevat kehitysmaat. Komission tiedonanto "Tekstiili- ja vaatetusala vuoden 2005 jälkeen", joka julkaistiin 13. lokakuuta 2004, on keskeinen osa tätä strategiaa. Tiedonannossa vastattiin tekstiili- ja vaatetusalaa käsittelevän korkean tason työryhmän suosituksiin. Tähän työryhmään kuului myös ammattiliittojen edustajia.

Rakennerahastoista ja tuotannon siirtämishankkeista todettakoon, että tekstiili- ja vaatetusalan osallistuminen monialaisiin ohjelmiin mahdollistaa tämän alan tehokkaan tukemisen ja samalla tuotannon monipuolistamisen, millä edistetään paremmin kyseisten alueiden taloudellisia etuja.

Komissio ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi varattava prosentti rakennerahaston vuotuisesta rahoitusosuudesta lähentymistavoitteeseen ja kolme prosenttia alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan tavoitteen rahoitusosuudesta kattamaan odottamattomat paikalliset tai alakohtaiset kriisit, jotka liittyvät taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen rakennemuutokseen tai kaupan avaamisen seurauksiin.

  Henin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, saanen tuoda julki parlamentille, että tunnen syvää myötätuntoa miljoonia työntekijöitä kohtaan, joiden elämä särkyy, koska jälleen kerran on tärkeintä varjella muutamien vähemmistöön kuuluvien vaikutusvaltaisten ihmisten etuja.

Kansainvälisen ammattijärjestöjen liiton (International Federation of Trade Unions) taloustieteilijät puhuvat tosiaan siitä, minkä he – saati komissio – tietävät tuhoavan 30 miljoonaa työpaikkaa, joista miljoona häviää Euroopasta, Pohjois-Afrikasta, Sri Lankasta ja Indonesiasta. Aivan kuin joidenkin maiden vastikään kohtaamat menetykset eivät riittäisi, vaan kyseiset maat ovat nyt vielä pahemmissa vaikeuksissa. Korostan voimakkaasti, että komissio, neuvosto ja parlamentti ovat vastuussa siitä, että tämä yhteiskuntien tuhoutuminen saadaan estettyä.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 27 esittäjä Robert Evans (H-0509/04)

Aihe: Suklaaorjat

Komission täytyy olla tietoinen laittomasta lasten pakkotyöstä kaakaoteollisuudessa.

Länsi-Afrikka tuottaa suurimman osan maailman kaakaosta ja siellä uskotaan olevan yli 200 000 lasta, jotka työskentelevät vaarallisissa olosuhteissa kaakaoviljelmillä (International Institute of Tropical Agriculture, heinäkuu 2002). Osa eurooppalaisten kuluttajien nauttimasta suklaasta voi olla tuotettu pakkotyöllä.

Voiko komissio kertoa, mihin toimiin se on ryhtynyt varmistaakseen, että orjuuden maku poistetaan eurooppalaisesta ruokavaliosta?

  McCreevy, komissio. (EN) Hyvät parlamentin jäsenet, vastaan tähän kysymykseen kollegani Michelin puolesta. Hän ei päässyt tänään paikalle, koska hänen oli osallistuttava hyökyaaltokatastrofin aiheuttamia tuhoja käsittelevään avunantajien konferenssiin.

Komissio lähestyy asiaa kahdelta kannalta. Ensinnäkin, tuemme yhtäältä Kansainvälisen työjärjestön ILOn aloitteita ja ohjelmia. Toiseksi, parannamme alueen maiden mahdollisuuksia, jotta maat voisivat panna täytäntöön asiaa koskevat Cotonoun sopimuksen määräykset ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön ECOWASin eri pöytäkirjat ja aloitteet, jotka liittyvät lasten suojelemiseen.

Kansainvälinen työjärjestö käynnisti vuonna 2000 lapsityövoimaohjelman IPECin yhteydessä uuden aloitteen, jonka tarkoituksena on torjua lapsityövoiman käyttöä Länsi- ja Keski-Afrikassa (Combating Trafficking in Children for Labour Exploitation in West and Central Africa). Vuonna 2003 otettiin käyttöön kaupallinen maatalousohjelma, jonka tarkoituksena on torjua lapsityövoiman käyttöä vaarallisissa oloissa Länsi-Afrikan kaakaoviljelmillä (West Africa Cocoa/Commercial Agricultural Programme to Combat Hazardous and Exploitative Child Labour) ja jonka erityinen painopiste on kaakaoviljelyssä.

Komissio on perustanut ILOn kanssa strategisen kumppanuuden, jossa lapsityövoiman käytön torjuminen on etusijalla. Samassa yhteydessä harkitaan 15 miljoonan euron arvoisen ohjelman perustamista AKT:n rahastoista. Tavoitteita olisivat muun muassa ensinnäkin sellaisen pysyvän järjestelmän luominen, jonka avulla voidaan estää lapsia tekemästä työtä maatalousalalla ja muilla aloilla. Tavoitteena on toiseksi lujittaa kansallisten ja yhteisön tason virastojen ja järjestöjen kykyä suunnitella, käynnistää, toteuttaa ja arvioida toimia, joiden tarkoituksena on estää ja vaiheittain poistaa lapsityövoiman käyttö. Kolmantena tavoitteena on poistaa lapsityövoima kaakaoviljelmiltä, estää lapsia joutumasta tällaiseen työhön ja parantaa aikuisten perheenjäsenien, erityisesti naisten, ansiokykyä sosiaaliturvajärjestelmien avulla.

ECOWAS on alueellinen järjestö, joka toimii aktiivisesti lapsityövoiman käytön torjumiseksi. Sen lisäksi, että Cotonoun sopimuksessa on vahvistettu kaupankäyntiä ja työntekoa koskevia normeja, ECOWAS-yhteisön valtioiden päämiehet ovat hyväksyneet julkilausuman ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on torjua lasten hyväksikäyttöä. ECOWASin sihteeristöön on myös hiljattain perustettu lasten asioita tarkasteleva yksikkö. EKR:n yhdeksännessä alueellisessa maaohjelmassa parannetaan tämän ECOWASin uuden yksikön toimintakykyä, jotta sen toimintaa voitaisiin tehostaa.

  Evans, Robert (PSE). – (EN) Kiitän arvoisaa komission jäsentä siitä, että hän antoi ILOsta ja muista järjestöistä ja toimista tietoa, joka on jo yleisesti tiedossa. Harkitseeko komissio ryhtymistä tiukempiin toimiin nykyistä tilannetta hyödyntäviä yhtiöitä vastaan, esimerkiksi vaatimalla, että eurooppalaiset yhtiöt – ei pidä nimittäin unohtaa, että eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset kuluttavat suurimman osan näistä kaakaotuotteista – saavat tuoda tuotteitaan Eurooppaan vain, jos ne voivat taata, etteivät ne valmista tuotteitaan ja saa voittoa lapsityövoiman avulla? Onko komissio harkinnut asiaa, entä aikooko se tehdä niin?

  McCreevy, komissio. (EN) Komissio katsoo, että EU:n ja 77 AKT-maan välillä tehdyn Cotonoun sopimuksen kehys tarjoaa todelliset mahdollisuudet tarkastella asiaan liittyviä inhimillisiä ja yhteiskunnallisia näkökulmia sekä lahjontaa, joka voi myös liittyä kuvioon, siten, että käydään poliittista vuoropuhelua ja tuetaan hyvää hallintotapaa AKT-maissa. Komissio katsoo lisäksi, että köyhyys ja paikallisten mahdollisuuksien puute ovat lapsityövoiman käyttämisen ja lapsilla käytävän kaupan tärkeimpiä syitä. Köyhyyden vähentäminen EU:n kehitysyhteistyön avulla on järkevä perusta ongelman ratkaisemiselle, koska siinä asetetaan etusijalle tasapuolinen kasvu ja paremmat koulunkäyntimahdollisuudet.

Totean lopuksi, että Cotonoun sopimus oli tärkeä askel pyrittäessä edistämään työelämän perusnormeja kahdenvälisissä sopimuksissa. Sopimuksen 50 artiklassa säännellään erityisesti kaupankäynnin ja työnteon normeja, mikä vahvistaa osapuolien sitoutumista ILOn asianmukaisissa yleissopimuksissa määriteltyihin kansainvälisiin työelämän perusnormeihin.

  Harbour (PPE-DE). – (EN) Onko komissio tietoinen siitä, että Maailman suklaanvalmistajien yhdistys (World Chocolate Manufacturers Association) sopi jo vuonna 2001 ongelman tarkastelemisesta? Voisiko komissio näin ollen tarkastella raporttia, jonka kansainväliset suklaanvalmistajat julkaisevat tämän vuoden puolivälissä, kiittää heitä heidän tekemästään työstä ja rohkaista heitä kehittämään edelleen sertifiointiohjelmaansa?

Ihmettelen suuresti, miksi juuri suklaa on otettu tässä yhteydessä silmätikuksi, koska samat ongelmat liittyvät moniin muihinkin kolmannesta maailmasta peräisin oleviin elintarviketuotteisiin. Merkintäkysymykset ja laatunormit ovat hyvin tärkeitä koko alalla.

  McCreevy, komissio. (EN) Saatan varmasti jäsen Harbourin huomautukset komission jäsenen Michelin tietoon.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 28 esittäjä Bogusław Sonik (H-0572/04)

Aihe: Uusista jäsenvaltioista Venäjälle suuntautuvan elintarvikeviennin keskeyttäminen

Ehdotan, että Euroopan komissio aloittaa välittömästi Venäjän federaation kanssa keskustelut Puolasta ja muista uusista jäsenvaltioista Venäjälle suuntautuvan elintarvikeviennin keskeyttämisen ja vaikeuttamisen uhasta. Näiden keskustelujen olisi edistettävä tarkastuskriteerien helpottamista, normalisoimista, nopeuttamista ja täsmentämistä. Euroopan komission kanta, jonka mukaan Venäjän federaation toimeenpanemiin eläinlääkärintarkastuksiin liittyvät ongelmat ovat edellä mainittujen maiden sisäinen asia, on ärtymystä herättävä. Tällainen lausunto merkitsee uusien jäsenvaltioiden syrjintää EU:n sisäisissä suhteissa, koska jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta itsenäisesti päättää eläinlääkinnällisistä asioista kolmansista maista tulevan tuotteiden tuonnin yhteydessä. Näin ollen ongelmaa ei voida ratkaista ilman kaikkien osapuolten välillä käytävää vuoropuhelua. Tämä ei ole Euroopan komissiolle tuntematon tilanne, sillä se on jo "tukenut" Ranskan ja Yhdysvaltojen välillä vastaavanlaisesta asiasta käytyjä keskusteluja.

  McCreevy, komissio. (EN) Vastaan tähän kysymykseen kollegani Kyprianoun puolesta, joka ei päässyt paikalle sairastumisen vuoksi.

Komissio on pyrkinyt kaikin järkevin keinoin välttämään Euroopan unionista Venäjälle suuntautuvan eläin- ja kasvituotteiden viennin vaikeuttamista. Mahdolliset vaikeudet johtuvat Venäjän vaatimuksista, joiden mukaan EU:n viennin on täytettävä Venäjän asettamat erityiset maahantuontiedellytykset.

Eläintuotteiden kauppa uhattiin keskeyttää kokonaan 1. tammikuuta 2005 alkaen. Venäjä on tästä päivämäärästä alkaen vaatinut yhdenmukaisia eläinlääkärintodistuksia vientituotteille. Uhka on kuitenkin pystytty välttämään EU:n komission johdolla käymien neuvottelujen ansiosta.

Kasvituotteiden kauppaa uhkaa samanlainen tilanne 1. huhtikuuta 2005 alkaen. Komissio aikoi käynnistää neuvottelut heti, kun tämä oli käynyt ilmi, ja pyysi neuvostolta tukea. Pyynnön pohjalta käydyn jäsenvaltioiden välisen keskustelun seurauksena joulukuussa 2004 kokoontunut maatalousneuvosto hyväksyi asian, ja komissio käynnisti välittömästi neuvottelut EU:n puolesta. Komissio uskoo, että tämä johtaa myönteiseen lopputulokseen.

Arvoisa jäsen voi näin ollen luottaa siihen, että vaikka komissiolla on hyvin vähän toimivaltuuksia kolmansiin maihin suuntautuvan viennin vaatimuksiin nähden, komissio on ilmaissut halukkuutensa ratkaista ongelma ja toiminut siihen nähden ennakoivasti. Heti kun neuvosto antoi komissiolle luvan, se käynnisti hyvin ajoitetut neuvottelut.

Neuvottelujen aikana ei tehtyä eroa uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä. Venäjä on kuitenkin vaatinut kaikkien uusien jäsenvaltioiden vientilupaa anoneiden laitosten tarkastamista. Komissio on korostanut, että nämä samat laitokset ovat oikeutettuja osallistumaan EU:n sisäiseen kauppaan laajentumisprosessin seurauksena. Komissio on myös painottanut tarkastusprosessin läpiviemistä mahdollisimman nopeasti.

Kaiken kaikkiaan tilanne on epäilemättä aiheuttanut häiriöitä näiden jäsenvaltioiden ja Venäjän välisessä kaupassa, eikä tilannetta helpota se, ettei Venäjä ole Maailman kauppajärjestön jäsen eikä siis pidä sen sääntöjä itseään sitovina.

Arvoisa jäsen voi olla aivan varma siitä, että komissio on ottanut kaikki jäsenvaltiot – ja etenkin uudet jäsenvaltiot – mukaan toimiin, joilla pyritään välttämään kaupan vaikeuttamista. Näitä toimia jatketaan, ja komissio aikoo edelleenkin puolustaa yhteisön etuja.

  Sonik (PPE-DE). (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tilanne on dramaattisempi kuin komission jäsenen vastauksesta voisi päätellä. Venäjä on pelannut peliään 1. toukokuuta alkaen eikä hyväksy Puolasta tuotavia tuotteita kostoksi siitä, että jotkin maat, kuten Baltian maat, kieltäytyivät hyväksymästä Venäjältä peräisin olevia tuotteita, koska ne eivät täyttäneet EU:n vaatimuksia. Jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta itsenäisesti päättää eläinlääkinnällisistä asioista kolmansista maista tulevan tuotteiden tuonnin yhteydessä. Pyydän teitä ryhtymään kiireellisiin toimiin asian johdosta.

  McCreevy, komissio. (EN) Kuten totesin vastauksessani, komissio käsitteli asiaa huomattavan kiireellisenä, kun pyysimme neuvostolta lupaa toimia ja käynnistimme neuvottelut. Arvoisa parlamentin jäsen on oikeassa siinä, että tilanne aiheuttaa suuria vaikeuksia joillekin näistä maista, ja komissio tekee parhaansa saavuttaakseen tyydyttävän ratkaisun. Minun on kuitenkin korostettava, että aivan kaikkea on mahdoton saavuttaa. Kaikkien osapuolien hyväntahtoisella tuella asia saadaan toivottavasti ratkaistua tyydyttävästi lähitulevaisuudessa.

Osa II

Komission jäsenelle McCreevylle osoitetut kysymykset

  Puhemies.

Kysymyksen nro 29 esittäjä Proinsias De Rossa (H-0515/04)

Aihe: Palvelut sisämarkkinoilla

Monet ovat huolissaan siitä, että palveludirektiiviluonnos ja erityisesti siinä oleva säännös alkuperämaaperiaatteesta voi johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin ja "race to the bottom" -ilmiöön eli siihen, että palvelujen tarjonnassa haetaan alinta mahdollista työehtojen tasoa.

Aikooko komissio nyt perua direktiiviluonnoksen ja käynnistää kuulemisprosessin tasapainoisemman ehdotuksen aikaansaamiseksi niin, että siinä otetaan huomioon myös sellaisen puitedirektiivin tarve, joka mahdollistaisi korkealaatuisten yleishyödyllisten palveluiden ja julkisten palveluiden tarjoamisen?

  McCreevy, komissio. (EN) Komissio haluaa korostaa, että sisäisen kaupan esteiden poistaminen ei merkitse palvelujen laadun heikentämistä eikä sitä, että palveludirektiivi johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin – aivan päinvastoin.

Direktiiviluonnos ei vaikuta voimassa olevaan työntekijöiden suojelua koskevaan yhteisön säännöstöön eli vuonna 1996 annettuun direktiiviin työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon. Direktiivin mukaan työsuhteeseen sovellettavasta lainsäädännöstä riippumatta yritykset takaavat jäsenvaltion alueelle työhön lähetetylle työntekijälle, tilapäiset työntekijät mukaan lukien, työehdot ja -olot, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jossa työ suoritetaan. Tästä syystä yritykset eivät voi hyödyntää ehdotusta siirtääkseen toimintansa matalapalkkamaihin ja kiertääkseen vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvamääräyksiä.

Direktiiviluonnoksessa vahvistetaan lisäksi toiseen jäsenvaltioon lähetettyjen työntekijöiden valvontaa, koska siinä otetaan käyttöön jäsenvaltioiden välinen yhteistyöjärjestelmä ja koska palvelun tuottajan alkuperämaa velvoitetaan auttamaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisia työolojen valvonnassa. Direktiiviluonnos auttaa näin torjumaan sosiaalista polkumyyntiä.

Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että direktiivi johtaa "race to the bottom" -ilmiöön eli siihen, että palvelujen tarjonnassa haetaan alinta mahdollista työehtojen tasoa. Alkuperämaaperiaatetta sovelletaan ensinnäkin vain väliaikaiseen rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen. Tarjotessaan palveluja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan laitoksen – esimerkiksi sairaalan tai vanhainkodin – kautta palvelun tuottajan on noudatettava kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia asiaa koskevia sääntöjä.

Toiseksi, alkuperämaaperiaate sisältyy jäsenvaltioiden väliseen yhteensovittamiseen ja lisättyyn hallinnolliseen yhteistyöhön. Alkuperämaaperiaatetta koskevat poikkeukset kattavat esimerkiksi työolot, joita sovelletaan, kun työntekijä lähetetään toiseen jäsenvaltioon, kuluttajasopimukset, rakennustyömaiden terveellisyyden ja turvallisuuden sekä kansanterveyden.

Komissio haluaa lopuksi korostaa, ettei direktiiviluonnoksessa edellytetä sellaisten palvelujen vapauttamista tai yksityistämistä, joita julkinen sektori tai julkiset elimet tarjoavat tällä hetkellä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Luonnos ei myöskään vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä vapaasti, mitä ne pitävät yleishyödyllisinä taloudellisina palveluina ja miten ne pitäisi organisoida tai rahoittaa.

Direktiiviluonnos ei vaikuta myöskään jäsenvaltioiden oikeuteen ylläpitää säännöksiä, jotka koskevat yleishyödyllisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tarjoamista, tai muita säännöksiä, joissa taataan kuluttajien ja käyttäjien oikeudet. On myös tärkeää panna merkille, ettei luonnoksessa tuomita ennalta erityisten yhteisön aloitteiden parissa tehtävää työtä tai niiden lopputulosta. Tämä koskee erityisesti yleishyödyllisiä palveluja koskevan valkoisen kirjan jatkotoimia.

Komissio on sitoutunut käymään aitoa vuoropuhelua molempien lainsäädäntöelimien ja asianomaisten osapuolien kanssa, jotta erityisiin huolenaiheisiin löydetään ratkaisu. Tarvetta ryhtyä merkittäviin toimiin sisämarkkinoiden edistämiseksi ei ole kuitenkaan tähän mennessä perustellusti kyseenalaistettu.

Uskon, että myös parlamentin jäsen haluaa, että yritykset, kuluttajat ja työntekijät hyötyvät avoimista ja kilpailukykyisistä yhdentyneistä palvelumarkkinoista. Olemme kaikki tietoisia taloudellisista ja sosiaalisista haasteista, jotka kohdistuvat Euroopan unioniin. Kun pidetään mielessä palvelualan merkitys, direktiiviluonnoksella edistetään merkittävästi näihin haasteisiin vastaamista.

  De Rossa (PSE). – (EN) Haluan ensinnäkin toivottaa komission jäsenen tervetulleeksi hänen ensimmäiselle parlamentin kyselytunnilleen. Odotan innokkaasti näkeväni häntä useamminkin.

Olen hieman ymmälläni komission jäsenen vastauksesta. Sen mukaan direktiivi ei vaikuta mihinkään, toisin sanoen sillä ei ole vaikutusta niihin aloihin, joista olemme huolestuneita. Hän toteaa, että direktiiviä sovelletaan vain väliaikaiseen rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen. Miten tämä direktiivi sitten johtaa kilpailukykyisten yhdentyneiden palvelumarkkinoiden syntymiseen? Jos tarkoituksena on vain säännellä väliaikaisia rajat ylittäviä tapahtumia, miten direktiivi johtaa kilpailukykyisten yhdentyneiden palvelumarkkinoiden syntymiseen?

  McCreevy, komissio. (EN) Kuten huomautin vastauksessani, alkuperämaaperiaatetta sovelletaan vain väliaikaiseen rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen. Direktiivin muissa osissa käsitellään muita aloja. Jos palvelut tuotetaan johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa laitoksessa, palvelun tuottajan on noudatettava kaikkia kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia sääntöjä.

Haluan huomauttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että myönnän sen, että palveludirektiivi on hyvin kunnianhimoinen: sen tavoitteena on luoda kaikenkattavat puitteet. Olen tietoinen monien parlamentin jäsenten ja parlamentin ulkopuolisten tahojen huolenaiheista. Tiedän hyvin, että direktiivi on joissakin jäsenvaltioissa poliittisesti kuuma aihe. Olen käynyt avointa ja rakentavaa vuoropuhelua parlamentin jäsenten kanssa, ja aion tehdä niin vastakin. Odotan innokkaana esittelijänne tulevia tiedonantoja, jotta voimme arvioida asiasta vastaavan valiokunnan jäsenten kannanottoja.

  Harbour (PPE-DE). – (EN) Onko komission jäsen samaa mieltä siitä, että parlamentin jäsenten on olennaisen tärkeää ymmärtää, miten monenlaisia syrjiviä ja kilpailunvastaisia käytäntöjä jäsenvaltioissa sovelletaan palvelujen tuottajiin? Tilannetta helpottaisi se, että selvittäisitte asian yksityiskohtaisesti niille parlamentin jäsenille, jotka kuvailevat direktiiviä täysin perusteettomasti sellaisilla ilmaisuilla – jotka häivytitte vakuuttavasti vastauksessanne – kuin "sosiaalinen polkumyynti" ja "race to the bottom -ilmiö". Ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että kumpikaan ilmiö tulee toteutumaan, ja olisi hyödyllistä levittää asianmukaista tietoa työpaikkojen luomisesta, joka on olennainen osa direktiiviä.

  McCreevy, komissio. (EN) Olen tosiaan samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että työpaikkojen luomismahdollisuudet, jotka perustuvat Euroopan palvelumarkkinoiden avaamiseen, ovat valtavat. Monenlaisia tutkimuksia on käynnistetty, ja työpaikkojen luomiseen tarjoutuu hyviä mahdollisuuksia. Kun otetaan huomioon, että palvelut muodostavat selvästi yli 60 prosenttia unionin BKT:stä, on selvää, että kaikki palvelualaan kohdistuvat parannukset edistävät unionin kansalaisten vaurautta ja lisäävät työpaikkojen määrää.

Olen samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että monissa jäsenvaltioissa noudatetaan kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka estävät palvelumarkkinoiden todellisen avaamisen. Palveludirektiivin avulla pyritään avaamaan palveluala, jotta se hyödyttäisi kaikkia eurooppalaisia. Totean kuitenkin vastauksena jäsen De Rossan aikaisempaan kysymykseen, että olen myös tietoinen parlamentin jäsenten esittämistä erityisistä huolenaiheista. Toivon, että saamme häivytettyä nämä huolenaiheet parlamentin käsittelyssä ja muissa käsittelyissä.

  Martin, David (PSE). – (EN) Jos tarkastellaan kirjaimellisesti niitä edellytyksiä, jotka komission jäsen toi esiin vastauksessaan ensimmäiseen kysymykseen, on selvää, ettei direktiiviä sovelleta Yhdistyneen kuningaskunnan terveydenhoitopalveluihin, koska ne perustuvat siihen, että hoito on ilmaista hoitopaikoissa. Jos voimme ottaa hänen vakuutuksensa todesta, miksei hän yksinkertaisesti sulje terveydenhoitoalaa pois direktiivin soveltamisalasta?

  McCreevy, komissio. (EN) Lähestymistapa, jota noudatan Euroopan parlamentissa ja muiden tahojen suhteen, jotka ovat ilmaisseet huolenaiheensa, perustuu siihen, että huolenaiheet ja ongelmat otetaan esiin ja sisällytetään asiakirjaan. En halua aloittaa luetteloimalla asiat, jotka pitäisi mielestäni poistaa. Se ei olisi oikea lähestymistapa.

Olen samaa mieltä siitä, että asiakirja on hyvin monimerkityksinen. Se, mihin pyrimme, on vaivan arvoinen asia. Parlamentin jäsenet tarkastelevat asioita eri näkökulmista omien kokemuksiensa ja poliittisten ja taloudellisten näkökulmiensa perusteella. Meidän kaikkien on hyväksyttävä se, että jos unioni aikoo vastata tuleviin haasteisiin ja ylläpitää sosiaaliturvamallia ja muita asioita, joihin pyrimme ja joita haluamme, meidän on varmistettava, että unionin talous kasvaa. Paikallaan polkeminen ei ole mikään vaihtoehto. Palveludirektiivissä pyritään avaamaan juuri nämä markkinat. Kuten huomautin vastauksessani jäsen Harbourille, palvelut muodostavat Euroopan unionin taloudellisen toiminnan suurimman osan. Tästä syystä tavoite on todella vaivan arvoinen.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 30 esittäjä Brian Crowley (H-0528/04)

Aihe: Lissabonin tavoitteet

Euroopan komissio esitti vuoden 2004 alussa ehdotuksen palveludirektiiviksi keskeisenä myötävaikuttajana Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotus on herättänyt laajaa keskustelua sekä kohdannut huomattavaa kannatusta ja tiukkaa vastustustakin tietyiltä tahoilta.

Mitä johtopäätöksiä komissio vetää ehdotuksen aiheuttamista reaktioista?

Voisiko komissio selittää, miksi se on halunnut esittää näin laaja-alaisen ehdotuksen ja miksi se korostaa niin paljon palveluntuottajan sijoittautumisvaltion roolia? Miksi komissio ei valinnut alakohtaista lähestymistapaa?

Mikä on palvelusektorin rooli Euroopan unionin taloudessa ja mikä osuus tästä on rajat ylittävää? Mitä konkreettisia tuloksia komissio toivoo saavansa tästä ehdotuksesta Lissabonin tavoitteiden suhteen?

  McCreevy, komissio. (EN) Kuten arvoisa parlamentin jäsen huomauttikin, direktiiviluonnos palveluista sisämarkkinoilla on keskeisessä asemassa, kun pyrimme uudistamaan unionin taloutta. Palvelusektori muodostaa noin 70 prosenttia EU:n BKT:stä ja työllisyydestä. Kuten ehdotuksessa todetaan, on olennaisen tärkeää poistaa palvelusektorin sisäiset kaupan esteet, jotta saavuttaisimme Lissabonin asialistan keskeiset tavoitteet, nimittäin kasvun ja työllisyyden. Ehdotuksesta seuraavat taloudelliset mahdollisuudet ovat todella huikeat. Alankomaissa hiljattain tehdyissä taloustutkimuksissa on korostettu tätä seikkaa. Niistä on käynyt ilmi, että ehdotuksen täytäntöönpano sen nykyisessä muodossa voi johtaa siihen, että kahdenvälinen kauppa ja suorat ulkomaiset sijoitukset kaupallisiin palveluihin kasvavat 15–35 prosenttia.

Komissio on ehdottanut laaja-alaista direktiiviä useista eri syistä. Ensinnäkin, palveluja käsitellään laaja-alaisesti, koska monet määritellyistä esteistä kohdistuvat eri palveluihin.

Näitä esteitä on tehokkainta tarkastella laaja-alaisesti. Toiseksi olisi tarpeetonta ja epärealistista ryhtyä laajamittaiseen ja yksityiskohtaiseen yhdenmukaistamisprosessiin alakohtaisten direktiivien avulla. Se olisi myös paremman sääntelyn periaatteen ja toissijaisuusperiaatteen vastaista. Kolmanneksi direktiiviehdotuksessa otetaan huomioon tiettyjen alojen erityislaatu, ehdotetaan tarvittaessa erityistä yhdenmukaistamista ja lähestytään täytäntöönpanoa vaiheittain.

On selvää, että ehdotus on herättänyt laajaa keskustelua. Se oli kuitenkin odotettavissa näin kunnianhimoiselta ja kauaskantoiselta ehdotukselta. Se osoittaa, että ehdotuksessa tarkastellaan hyvin tärkeitä kysymyksiä. Samalla tämä tarkoittaa myös sitä, että yhteisen tavoitteen saavuttaminen vaatii paljon työtä.

Alkuperämaaperiaate on ehdotuksen keskeinen tekijä rajat ylittävän palvelujen tuottamisen näkökulmasta. Periaatetta noudattamalla poistetaan ongelma, joka johtuu siitä, että rajat ylittäviä palveluja säännellään monin erilaisin säännöin. Näin kannustetaan rajat ylittävien palvelujen tuottamista ja parannetaan EU:n talouden kilpailukykyä.

Alkuperämaaperiaate on erityisen tärkeä pk-yrityksille, joilla ei ole varaa perustaa tytäryhtiöitä tai toimistoja toisiin jäsenvaltioihin ja jotka eivät voi näin ollen viedä tietotaitoaan kuin tuottamalla väliaikaisia rajat ylittäviä palveluja. Haluan kuitenkin huomauttaa, ettei alkuperämaaperiaatetta sovelleta vastaanottavassa valtiossa sijaitsevan pysyvän kaupallisen edustuston tuottamiin palveluihin.

Haluan samalla toistaa, että alkuperämaaperiaate ei toimi yksin. Sen lisäksi, että tiettyjä toimintoja varten on suunniteltu erityistä yhdenmukaistamista, ehdotuksessa suunnitellaan myös jäsenvaltioiden viranomaisten ja hallinnon välisen hallinnollisen yhteistyön kehittämistä edelleen. Tällainen yhdenmukaistaminen ja yhteistyö luo jäsenvaltioiden välille tarvittavaa luottamusta, jotta alkuperämaaperiaatetta voidaan hyödyntää tehokkaasti.

Totean lopuksi, että erityisen herkkälaatuisia palveluja varten on suunniteltu poikkeuksien myöntämistä, jos kuluttajia, kansanterveyttä tai yleistä turvallisuutta on suojeltava, tai jos jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen nykyiset eroavuudet eivät salli alkuperämaaperiaatteen soveltamista.

Kuten huomautin aikaisemmassa vastauksessani, komissio uskoo, että ehdotus on paras tapa hyödyntää palvelusektorin taloudellisia mahdollisuuksia työntekijöidemme, kuluttajiemme ja yhtiöidemme edun nimissä.

  Crowley (UEN). – (EN) Haluan myös toivottaa komission jäsenen McCreevyn tervetulleeksi hänen ensimmäiselle kyselytunnilleen parlamenttiin. Korostan heti aluksi, että tuen täysin Lissabonin strategiaa ja sen tavoitteita, koska niiden avulla edistetään Euroopan unionin vaurautta ja työllisyyttä.

Totean kuitenkin komission jäsenen vastauksesta, että ajatus yhtiöiden rekisteröimisestä keskitetyssä palvelupisteessä on rajat ylittävän kaupan ja alkuperämaaperiaatteen suojelemisen suurimpia esteitä. Tarkoitan tällä sitä, että jos jäsenvaltio hyväksyy sen, että jokin tietty yhtiö tuottaa palveluja kyseisen jäsenvaltion alueella, saman pitäisi päteä kaikkiin muihinkin jäsenvaltioihin, koska päätöksenteon pitäisi perustua samoihin sisämarkkinoita koskeviin sääntöihin.

  McCreevy, komissio. (EN) Alkuperämaaperiaatetta, joka on palveludirektiivin ydin, noudatetaan myös jäsen Crowleyn mainitsemissa tilanteissa. Kuten sanoin vastauksessani, periaatteen noudattamisen myötä yhtiöt voivat toimia muissa jäsenvaltioissa joutumatta läpäisemään monenlaisia lisäkokeita. Juuri tähän alkuperämaaperiaate perustuu mainituissa tilanteissa.

  Mitchell (PPE-DE). – (EN) Myös minä toivotan komission jäsenen tervetulleeksi hänen ensimmäiselle kyselytunnilleen parlamentissa.

Kun on kyse kilpailukyvystä ja taloudellisesta toimintakyvystä – jotka ovat Lissabonin asialistaan sisältyviä näkökulmia – haluan kysyä häneltä, onko hän samaa mieltä siitä, että työvoimaan liittyvät rakenteelliset ongelmat on ratkaistava, etenkin, kun vertaamme Eurooppaa ja Yhdysvaltoja? Onko komission jäsen tässä yhteydessä samaa mieltä siitä, että meidän on tarkasteltava naisten työntekoa, joka on EU:ssa paljon rajoitetumpaa kuin Yhdysvalloissa, osittain siksi, että edullisia lastenhoitopalveluja ei ole saatavissa? Käsitteleekö komissio asiaa?

  McCreevy, komissio. (EN) Suhtaudun myönteisesti jäsen Mitchellin puheenvuoroon, mutta haluan huomauttaa, että asiat, joihin hän viittasi, kuuluvat kollegani Spidlan vastuualueeseen. Jäsen Mitchell tarkasteli syvemmin ongelmia, jotka liittyvät kasvuun Euroopan yhteisössä. Lissabonin prosessin avulla on tarkoitus käsitellä näitä asioita, ja kuten tietänette, komission puheenjohtaja Barroso on asettanut Lissabonin asialistan ehdottomalle etusijalle toimikaudellamme.

Panen merkille, mitä arvoisa parlamentin jäsen sanoi naisten osallistumisesta työmarkkinoille, sekä hänen huomionsa lastenhoidosta. Olen varma, että muut komission kollegani käsittelevät näitä asioita.

  Cederschiöld (PPE-DE). (SV) Minäkin haluan toivottaa komission jäsenen McCreevyn tervetulleeksi. Kaikki eivät selvästikään ole ymmärtäneet, mihin palveludirektiiviä tarvitaan. Tästä syystä olisi hyvä – ja kysyn myös komission jäseneltä, onko hän samaa mieltä tästä – laatia luettelo esimerkeistä, jotka osoittavat selvästi, miten yhtiöitä on käytännössä estetty myötävaikuttamasta talouden kehittymiseen. Mainitsen esimerkkinä tapauksen, jossa eräs ranskalainen yhtiö halusi tuottaa hautakiviä. Saksalaiset estivät sen, ja yhtiölle uhattiin määrätä sakkoja.

Voisiko komission jäsen palata tänne esittämään täydellisen ja asianmukaisen luettelon ongelmista, joihin olemme törmänneet SOLVIT-verkostossa ja muissa yhteyksissä, ongelmista, joita yhtiöt kohtaavat ja jotka estävät talouden kehittymisen?

  McCreevy, komissio. (EN) Tällainen asiakirja on laadittu, ja lähetän siitä mielelläni jäljennöksen arvoisalle jäsenelle.

  Martin, David (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, miten vaikeaa on johtaa puhetta näissä istunnoissa, mutta ihmettelen, miten tämä lisäkysymys liittyi jäsen Mitchellin alkuperäiseen kysymykseen? Jäsen Cederschiöld näyttää hypänneen takaisin edelliseen kysymykseen. Tiedän, että kollegani De Rossa halusi esittää todellisen lisäkysymyksen edelliseen kysymykseen, mutta ei saanut puheenvuoroa!

  Puhemies. Hyvä jäsen Martin, on selvää, että koko parlamentti on hyvin kiinnostunut tästä asiasta. Monet parlamentin jäsenet pyysivät puheenvuoroa, enkä voi mitenkään tietää etukäteen, mihin parlamentin jäsenien puheenvuorot liittyvät, kun annan heille puheenvuoron. Ehkä teidän pitäisi keskustella asiasta jäsen Cederschiöldin kanssa.

Kyselytunnin toinen osa on joka tapauksessa jo alkanut, mikä tarkoittaa sitä, ettemme voi enää käsitellä kysymyksiä nro 31–33. Niihin vastataan sen sijaan kirjallisesti. Siirrymme nyt seuraaviin kysymyksiin.

Komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille esitetyt kysymykset

  Puhemies.

Kysymyksen nro 34 esittäjä Luis Yañez-Barnuevo García (H-0506/04)

Aihe: Costa Ricassa pidetyssä valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa tehdyt päätökset Latinalaisen Amerikan koulutusohjelmista

Marraskuussa 2004 San Joséssa Costa Ricassa pidetyssä iberoamerikkalaisessa valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa päätettiin edistää koulutusohjelmia, jotka ovat avaintekijä Latinalaisen Amerikan maiden kehityksen kannalta.

Olisiko tässä komission mielestä oiva tilaisuus kehittää Euroopan unionin suhteita Latinalaiseen Amerikkaan?

  Ferrero-Waldner, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, tämä on tosiaan ensimmäinen kyselytuntini, ja odotan sitä innokkaasti. On aina suhtauduttava myönteisesti tilaisuuteen, jossa käsitellään erityiskysymyksiä.

Jatkan nyt englanniksi.

(EN) Kysymys koski koulutusta, joka on tosiaan hyvin tärkeä ala komission ja Latinalaisen Amerikan välisissä suhteissa. EU:n ja Latinalaisen Amerikan valtioiden ja hallitusten päämiehet korostivat tätä Riossa, Madridissa, Guadalarajassa ja muissa huippukokouksissa. He vaativat erityisesti alueellisen yhteistyön vahvistamista korkea-asteen koulutuksen alalla.

Komissio on jo ryhtynyt toteuttamaan kansallisella, osa-alueellisella ja alueellisella tasolla koulutusalan yhteistyöohjelmia, joille on myönnetty noin 300 miljoonaa euroa. Mainittakoon erityisesti, että komissio rahoittaa kahta alueellista korkeamman koulutuksen ohjelmaa. Toinen on Alfa-ohjelma – America-Latina Formación Académica – ja toinen on Alban-ohjelma – America-Latina Becas de Nivel.

Alfa-ohjelmalla edistetään EU:n ja Latinalaisen Amerikan korkeakoululaitosten ja muiden asiaan liittyvien järjestöjen välistä yhteistyötä. Tarkoituksena on kehittää inhimillisiä ja institutionaalisia voimavaroja ja osallistaa toimintaan sekä EU:n että Latinalaisen Amerikan alueiden koko kansalaisyhteiskunta ja näin ollen luoda ja vahvistaa kestäviä suhteita. Alfa 1 -ohjelma kattaa vuodet 1994–1999 ja Alfa 2 -ohjelma vuodet 2000–2005.

Määrärahoista todettakoon, että Alfa 1 -ohjelman talousarvio on 32 miljoonaa euroa ja Alfa 2 -ohjelman 42 miljoonaa euroa.

Alban-ohjelma käynnistettiin vuonna 2002 EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisessä huippukokouksessa Madridissa. Näin vastattiin Rio de Janeiron huippukokouksen suosituksiin. Ohjelmasta myönnetään stipendejä Latinalaisen Amerikan kansalaisille, jotta he voisivat osallistua harjoittelujaksoihin EU:n toimielimissä maisterin ja tohtorin tutkintoon tähtäävien opintojensa yhteydessä. Stipendejä myönnetään myös Latinalaisen Amerikan virkamiehille, jotta he voisivat suorittaa korkea-asteen koulutuksen harjoittelujaksoja unionin järjestöissä.

Erityisesti peruskoulutuksen alalla on toteutettu useita koulutushankkeita alueellisella ja kansallisella tasolla. On syytä panna merkille, että hirmumyrsky Mitchin vuonna 1998 koettelemien Keski-Amerikan maiden jälleenrakennus- ja uudistusohjelmassa koulutusta varten on varattu 74,6 miljoonaa euroa.

Komissio pyrkii parantamaan Nicaraguan koulutusalaa myöntämällä tukea yhteensä 62,5 miljoonaa euroa.

  Yañez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin toivottaa komission jäsenen Ferreron tervetulleeksi. Sen lisäksi, että hän on ottanut latinalaisamerikkalaisen sukunimen, hän puhuu erittäin hyvin espanjaa ja on perillä Latinalaisen Amerikan asioista. Hänen vastauksensa tyydytti minut. Hän kertoi, mitä halusin tietää komission koulutusohjelmille myöntämästä tuesta, ja erityisesti välineestä, johon viittasin kysymyksessäni, eli iberoamerikkalaisesta valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksesta. Siihen osallistuivat Latinalaisen Amerikan espanjan- ja portugalinkieliset maat sekä Espanja ja Portugali.

Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä vielä kerran. Saamme vielä tuonnempana tilaisuuden keskustella näistä asioista.

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Koska vastaus on jo annettu, minulla ei ole mitään lisättävää.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 35 esittäjä Bart Staes (H-0510/04)

Aihe: Päättääkö sattuma kehitysyhteistyöstä?

Komissio antaa kampanjalla "Annatko sattuman päättää? – Eurooppa ei!" eurooppalaisten ymmärtää, että Eurooppa käyttää paljon rahaa kehitysyhteistyöhön. Komission jäsen Ferrero-Waldnerin tätä kampanjaa koskevasta lausunnosta käy ilmi, että maailmasta on tehtävä parempi paikka, ennen kaikkea eurooppalaisille, ja että kehitysyhteistyön tuloksena olisi ennen kaikkea oltava vakaus EU:n naapurimaissa. Köyhyyden torjunta on tämän pyrkimyksen rinnalla toissijainen tavoite.

Voiko komissio ilmoittaa, onko tämä menettely, jonka ensisijaisena tavoitteena näyttää olevan Euroopan etujen turvaaminen eikä kestävien kehitysratkaisujen tarjoaminen kolmannelle maailmalle, kehitysmaiden kehitysagendan ja perustamissopimuksen 177 artiklan sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen tavoitteiden mukainen?

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Kuten komissio totesi käynnistäessään julistekampanjan, Euroopan komission kehitysyhteistyössä pyritään ensisijaisesti vähentämään köyhyyttä ja lopulta poistamaan se, edistämään kestävää kehitystä, perustamaan demokratioita, tukemaan kehitysmaita niiden pyrkiessä osallistumaan maailmantalouteen, tukemaan hyvää hallintotapaa ja edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Komissio on sitoutunut auttamaan kehitysmaita saavuttamaan YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet. On kuitenkin myös tärkeitä tavoitteita ja toimia, jotka ulottuvat vielä kauemmaksi kuin vuosituhannen kehitystavoitteet. Mainittakoon esimerkiksi rauhan ja turvallisuuden edistäminen sekä yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen.

Tästä syystä on olennaisen tärkeää noudattaa kattavaa, yhdennettyä lähestymistapaa, kun pyritään kohti kestävää kehitystä. Tämä käy myös ilmi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklasta, jossa korostetaan, että on tärkeää huolehtia ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta ulkosuhde-, turvallisuus-, talous- ja kehityspolitiikassa. Tätä painotetaan myös selvästi vuotta 2004 koskevassa vuosikertomuksessa Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta.

Yhteisön ulkoisia toimia, kuten tukitoimia, mukautetaan edelleen kumppanuusalueidemme ja -maidemme vaihteleviin oloihin. Euroopan naapuruuspolitiikka ilmentää tällaista kattavaa ja yhdennettyä kumppanuusstrategiaa. Vastaavasti suhteemme etenkin Aasian ja Latinalaisen Amerikan suurempiin kehitysmaihin kattaa monenlaisia tavoitteita. Tässä yhteydessä on selvää, että kumppaniemme konkreettisten etujen edistäminen tekee maailmasta paremman paikan, ei ainoastaan niille ihmisille, jotka hyötyvät välittömästi EU:n tuesta, vaan myös Euroopan kansalaisille. Tämä ei kuitenkaan muuta Euroopan komission kehityspolitiikan ensisijaista tavoitetta eli köyhyyden poistamista.

  Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen komission jäsenen vastaukseen, koska on myönnettävä, että järkytyin lukiessani hänen 2. joulukuuta antamansa julkilausuman. Olisi voinut luulla, että hänen luettelemansa tavoitteet eivät vastaa vuosituhannen tavoitteita.

Arvoisa komission jäsen, asiasta on keskusteltu aikaisemmin talousarvion valvontavaliokunnassa. Tässäkin mielessä olette tunkeutunut kehitysyhteistyön alueelle. Louis Michel on kehitysasioista vastaava komission jäsen, ja olen sitä mieltä, että on tehtävä hyviä sopimuksia ja esitettävä hyviä lausuntoja, jotta sanomaanne ei ymmärrettäisi väärin tarkasteltaessa vuosituhannen tavoitteita laajassa merkityksessä. Pyydän teitä neuvottelemaan komission jäsenen Michelin kanssa hyvin huolellisesti tästä asiasta.

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Kiitän teitä sen myöntämisestä, että kampanjan kehitystavoitteet ovat oikeat. Siinä korostetaan ulkoisen avun politiikan tärkeitä osa-aloja, jotka on määritelty kehityspolitiikkaa koskevassa tiedonannossa ja kehitystavoitteissa.

Euroopan komission toimien seitsemän painopistealuetta muodostuvat seitsemästä osatekijästä. Ensimmäinen on vauraus, johon päästään kaupan ja yksityisen sektorin avulla. Toinen on turvallisuus, joka saavutetaan oikeuden ja alueellisen yhteistyön kautta. Kolmas on vapaus, joka saavutetaan ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa noudattaen. Neljäs on ravinto: elintarvikkeiden turvallisuus ja maaseudun kehitys. Viides on vesi: vesialoitteella suojellaan kestävää kehitystä. Kuudes on koulutus: koulutusjärjestelmät ja pääsy kouluihin. Viimeinen on EuropeAid-toimiston viesti – "Partnerships improving lives worldwide" (elämänlaadun parantaminen maailmanlaajuisesti kumppanuussuhteilla) – joka muistuttaa ulkoisen avun perusasioista. Kampanja ulottuu yli 150 maahan koko maailmassa. Sen avulla luodaan pitkän aikavälin kumppanuuksia, ja sen tavoitteena on lisätä kumppanuusmaiden vastuuta hankkeista. On myös tarkoitus keskittyä painopistealueilla saavutettaviin tuloksiin: toimilla on oltava todistettava vaikutus ihmisten elämään. Tällä kampanjalla on päästy suoraan sen ytimeen, mihin pyrimmekin, ja se täyttää myös yleiset tavoitteet.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 36 esittäjä David Martin (H-0553/04)

Aihe: EU:n ja Israelin välisen assosiointisopimuksen pöytäkirjojen jatkuva rikkominen Israelin taholta

Kun otetaan huomioon, että Israel rikkoo jatkuvasti EU:n ja Israelin välisen assosiointisopimuksen pöytäkirjoja, harkitseeko komissio kyseisten sopimusten noudattamisen keskeyttämistä?

EU:n ja Israelin välisen assosiointisopimuksen ihmisoikeuslausekkeissa todetaan "taloudellisen vapauden [...] ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden noudattamisen ja erityisesti ihmisoikeuksien sekä kansanvallan noudattamisen olevan itse assosioinnin perusta".

Sopimuksen yleisiä periaatteita selventävässä 2 artiklassa todetaan, että "sopimuspuolten väliset suhteet ja kaikki tämän sopimuksen määräykset perustuvat kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mikä ohjaa heidän sisäpolitiikkaansa ja kansainvälistä politiikkaansa ja muodostaa sopimuksen olennaisen osan".

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Vastauksena pyyntöönne, joka koskee EU:n ja Israelin välisen assosiointisopimuksen noudattamisen keskeyttämistä, komissio toteaa, että rangaistusten kaltaiset toimet vaikuttaisivat pikemminkin kielteisesti kuin myönteisesti Israelin viranomaisten suhtautumiseen kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiin kohti pysyvää ratkaisua. EU:han pyrkii nyt toimimaan hyvin rakentavasti ja varmistamaan, että Gazasta vetäydytään myönteisessä ilmapiirissä yhteistyössä Palestiinan uuden demokraattisesti valitun johtajan kanssa. Ymmärrän täysin, miten turhautuneiksi rauhanprosessia ajavat tahot tuntevat itsensä Israelin pyrkiessä laajentamaan siirtokuntiaan.

Euroopan komissio on ilmaissut säännöllisesti huolensa jatkuvista terroriteoista ja väkivallasta, mutta myös raja-aitojen ja siirtokuntien laajentamisesta. Haluamme käsitellä näitä asioita vuoropuhelun avulla. Komissio haluaa kehittää suhteita Israeliin ja palestiinalaisiin edistämällä Euroopan naapuruuspolitiikkaa, tukemalla palestiinalaisten uudistustoimia ja kehittämällä poliittista vuoropuhelua Israelin kanssa.

Israelia koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyy toimia, joiden tarkoituksena on lujittaa vuoropuhelua ja yhteistyötä siltä osin kuin on tärkeää noudattaa kansainvälisiä lakeja ja varjella elinkelpoiseen, kattavaan ratkaisuun liittyviä näkymiä. Tällainen ratkaisu edellyttää, että siviiliväestöön kohdistuvat turvallisuustoimet ja terrorismin vastaiset toimet minimoidaan.

Komissio katsoo – samoin kuin uskoakseni jäsenvaltiotkin – että toimet, joiden tarkoituksena on keskeyttää EU:n ja Israelin välisen assosiointisopimuksen noudattaminen, olisivat näin ollen haitallisia.

  Martin, David (PSE). (EN) Hyväksyn täysin sen, mitä komission jäsen sanoi muuttuvista oloista. Sen jälkeen, kun esitin tämän kysymyksen, Mahmoud Abbas on valittu palestiinalaisten johtajaksi, ja Shimon Peres on liittynyt Israelin hallitukseen. On siis toivoa, että osapuolet ryhtyvät käymään vuoropuhelua.

Pyytäisin kuitenkin komission jäsentä seuraamaan jatkuvasti pöytäkirjan noudattamista ja painostamaan Israelia tarkastelemaan sen sisältöä. Tiedän, että komissio on aikaisemmin ryhtynyt toimiin sellaisten tuotteiden osalta, jotka ovat olleet peräisin Itä-Jerusalemista, Golanin ylängöltä, Länsirannalta ja Gazan kaistalta. Pyydän häntä edelleen valvomaan tilannetta sen varmistamiseksi, ettei kyseisiltä alueilta peräisin olevia tuotteita myydä nimikkeellä "alkuperämaa Israel".

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Vakuutan, että komissio toimii juuri näin, koska neuvosto käsitteli aihetta juuri ennen joulua pidetyssä kokouksessa. Neuvostossa on tietenkin kiinnitetty asiaan erityistä huomiota, joten pyrimme tekemään parhaamme, jotta molemmat osapuolet noudattaisivat velvollisuuksiaan.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 37 esittäjä Justas Vincas Paleckis (H-0559/04)

Aihe: Uusi naapuruuspolitiikka ja Valko-Venäjä

Ulkosuhteista ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaava komission jäsen ilmoitti 9. joulukuuta Euroopan uutta naapuruuspolitiikkaa koskevien ensimmäisten toimintasuunnitelmien hyväksymisen yhteydessä, että tavoitteena on luoda ystävien piiri laajentuneen unionin rajoille. Ensimmäiset toimintasuunnitelmat tehtiin seitsemän maan kanssa, mutta Ukraina on niistä ainoa, jolla on yhteinen maaraja laajentuneen unionin kanssa. Valko-Venäjällä on puolestaan yhteistä maarajaa kolmen uuden jäsenvaltion kanssa, mutta kyseisen komission jäsenen mielestä maa on niin epädemokraattinen, ettei sitä voida ottaa mukaan ohjelmaan.

Aikooko komissio toteuttaa sisäisiä toimia ratkaistakseen Valko-Venäjän ongelman? Aikooko se ehdottaa EU:n monialaisen tukiohjelman käynnistämistä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tai käynnistää radio- ja televisiolähetykset naapurimaista? Aikooko komissio perustaa Minskiin EU:n lähetystön tai nimittää EU:lle Valko-Venäjän-lähettilään? Tällaiset aloitteet edistäisivät Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja mahdollistaisivat demokratisoinnin tukemisen ilman, että nykyisen hallinnon kanssa jouduttaisiin kahnauksiin.

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Komissio korostaa, että Euroopan naapuruspolitiikkaan liittyvät puitteet ovat hyvin tärkeät, ja komissio haluaa entisestään vahvistaa laajentuneen Euroopan unionin ja sen naapureiden, kuten Valko-Venäjän, välistä suhdetta.

"Ystävien piirin" perusperiaatteena on kehittää yhteistä vastuuta. Unioni ei voi pakottaa ketään noudattamaan unionin politiikkaa, mutta se on valmis saamaan naapurinsa vakuuttuneiksi Euroopan naapuruuspolitiikan eduista. Unioni tarjoaa tiiviimpää yhteistyötä kautta koko suhteiden kirjon – poliittisesta vuoropuhelusta taloudelliseen yhdentymiseen – yhteistyötä, joka perustuu sitoutumiseen yhteisiin arvoihin. Tarjous koskee periaatteessa myös Valko-Venäjää.

Unioni on valmis vahvistamaan Euroopan naapuruuspolitiikan avulla pysyvää sitoutumistaan Valko-Venäjän demokraattisten olojen kehittämiseen. Jos ja kun perinpohjaisiin poliittisiin ja taloudellisiin uudistustoimiin ryhdytään, Valko-Venäjä voi osallistua täysimääräisesti Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja nauttia kaikista sen tarjoamista eduista. Näissä oloissa Valko-Venäjään ei kuitenkaan voida ryhtyä noudattamaan Euroopan naapuruspolitiikan mukaista täysimääräistä toimintasuunnitelmaa. Lokakuussa 2004 pidetyt parlamenttivaalit ja kansanäänestys olivat Valko-Venäjän kannalta tärkeitä Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyviä edellytyksiä, mutta Valko-Venäjä ei valitettavasti täyttänyt niitä. Suhteita on kuitenkin edelleen mahdollista syventää, myös Euroopan naapuruspolitiikan puitteissa, kunhan perinpohjaisiin uudistustoimiin ryhdytään.

Tällä hetkellä ratkaisevan tärkeä asia – joka liittyy myös EU:n Valko-Venäjän-politiikkaan – on kansalaisyhteiskunnan ja demokratiakehityksen tukeminen. Valko-Venäjä voi lisäksi hyödyntää edelleen asiaan liittyviä alueellisia, rajat ylittäviä ja aihekohtaisia ohjelmia. Komissio ryhtyy lisätoimiin sovittaakseen yhteen demokratisoinnille ja kansalaisyhteiskunnalle tarkoitettua tukea.

Komissio tarkastelee myös mahdollisuutta tukea kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiakehitystä joustavasti, ja haluan käsitellä tätä yksityiskohtaisemmin. Tuen pitäisi ensinnäkin olla toiminnallista, ja sitä pitäisi hallinnoida asianomaisessa maassa. Komissio ei kuitenkaan sulje ennalta pois erityistilanteita, joissa hankkeet pantaisiin täytäntöön pääasiassa Valko-Venäjän ulkopuolella. Tällaiseen tilanteeseen liittyviä muotoseikkoja on tarkasteltava huolellisesti asianmukaisten sääntöjen ja asetusten valossa.

EU:n tuen painopistealueisiin kuuluu riippumattomien tiedotusvälineiden ja tiedon levittämisen tukeminen. Radio- ja televisiolähetyksien käynnistäminen naapurimaista Valko-Venäjälle on mielenkiintoinen ajatus, mutta on vielä selvitettävä, voidaanko tällaista aloitetta tukea EU:n varoilla voimassa olevien sääntöjen ja asetusten mukaisesti.

EU:n lähetystön avaamisesta Valko-Venäjällä on todettava, että EU:lla on rajoitetut voimavarat, joiden puitteissa se voi laajentaa täysivaltaisten lähetystöjen verkostoaan. Valko-Venäjää koskevia asioita hoidetaan Euroopan komission Kiovan lähetystöstä, jolla on teknisen avun toimisto Minskissä. Komissio tarkastelee mahdollisuuksia myöntää voimassa olevista rakenteista lisää henkilöresursseja Valko-Venäjälle. Tällä hetkellä emme kuitenkaan harkitse Euroopan komission lähetystön avaamista Minskiin.

  Paleckis (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, minäkin haluan onnitella teitä ensimmäisen kyselytuntinne johdosta. Yksityiskohtaiset vastauksenne näyttävät osoittavan, että komissio aikoo itse asiassa toimia hyvin aktiivisesti Valko-Venäjällä. Haluaisin kysyä, onko Valko-Venäjän nykyisten viranomaisten kanssa mahdollista tehdä yhteistyötä, jopa vallitsevissa oloissa?

  Ferrero-Waldner, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, yhteistyö viranomaisten kanssa ei tule tällä hetkellä kysymykseenkään. Kuten mainitsin jo aiemmin, voimme kuitenkin tukea erityisesti kansalaisyhteiskuntaa sekä kohdistaa toimemme akateemisen yhteisön kanssa tehtävään työhön. Voin kertoa teille, että aiomme pitää kolme workshop-tyyppistä kokousta määritelläksemme tarkasti, mitä voimme tehdä. Näihin kokouksiin on tarkoitus kutsua kansalaisjärjestöjä ja mahdollisimman monta naapurimaata, koska olemme samaa mieltä siitä, että kansalaisyhteiskunnan tukeminen on tällä hetkellä ainoa mahdollisuutemme saada aikaan muutoksia Valko-Venäjällä.

  Kudrycka (PPE-DE). (PL) Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä. Näyttää siltä, että on tosiaan ensiarvoisen tärkeää ottaa Valko-Venäjän naapurit mukaan tukemaan maan kansalaisyhteiskunnan kehittymistä. Akateemisia ohjelmia ja tiedotusvälineiden riippumattomuuteen liittyviä ohjelmia voidaan panna täytäntöön vain naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Olen sitä mieltä, että paras tapa varmistaa, että voimme tulevaisuudessa tehdä yhteistyötä Valko-Venäjän aidosti demokraattisen hallituksen kanssa, on kehittää hankkeita, jotka voivat johtaa lisärahoituksen myöntämiseen tällaisia toimia varten.

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Haluan ensinnäkin huomauttaa, että olen jo periaatteessa vastannut tiedotusvälineitä koskevaan kysymykseen. Selvensin komission tämänhetkistä kantaa. Voin kuitenkin mainita pari esimerkkiä hankkeista ja rahasummista. EU:n tukea kansalaisyhteiskunnalle lisätään. EU:n Tacis-ohjelma – josta myönnetään tukea Valko-Venäjälle 10 miljoonaa euroa vuosina 2005–2006 – kohdistuu kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukemiseen, aivan kuin halusittekin. Hankkeisiin sisältyvät myös korkeakoulutuksen alalla tehtävä yhteistyö, kuten opiskelijoiden ja professorien vaihto-ohjelmat, sekä Tšernobylin katastrofin seurauksien lievittäminen. Yleisölle suunnattua Euroopan unionia ja Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevaa tiedotusta on myös tarkoitus lisätä. Nuorten valkovenäläisten yliopisto-opiskelijoiden ulkomaille suuntautuvia vaihto-ohjelmia, unionissa opiskelemista koskevien opetussuunnitelmien kehittämistä ja paikallisten yliopistojen voimavarojen kehittämistä rahoitetaan lisäksi Tempus-ohjelmalla.

Kuten sanoin, Valko-Venäjälle voidaan tosiaan myöntää tukia uusista naapurusohjelmista. Se hyötyy näin ollen Euroopan naapuruspolitiikan välineestä vuodesta 2007 alkaen.

Totean lopuksi, että eurooppalaista ihmisoikeus- ja demokratia-aloitetta – EIDAa – käytetään tulevina vuosina aktiivisemmin Valko-Venäjällä. Valkovenäläiset tuen hakijat voivat saada vuosina 2005–2006 tukea kahdesta kampanjasta: toinen on nimeltään "Fostering a culture of human rights" (Ihmisoikeuskulttuurin suojeleminen) ja toinen "Promoting democratic processes" (Demokraattisten prosessien edistäminen).

  Onyszkiewicz (ALDE). (PL) Haluaisin tietää, onko Euroopan komissio tietoinen siitä, että Valko-Venäjän viranomaiset valvovat näitä kauan kaivattuja koulutusohjelmia ja ettei niitä näin ollen voida pitää Valko-Venäjän demokratiakehitykselle suunnattuna todellisena tukena? Haluan myös kysyä komission jäsenen huomautusten valossa, onko EIDA-aloitteesta varattu varoja riippumattomien aloitteiden tukemiseksi Valko-Venäjällä? On nimittäin pidettävä mielessä, ettei rahastosta ole viime vuosina myönnetty euroakaan tähän tarkoitukseen.

  Ferrero-Waldner, komissio. (EN) Kuten sanoin aikaisemmin, pidämme kolme workshop-kokousta. Viimeinen pidetään Liettuassa, joka kutsui komission kehittämään yhdessä joidenkin naapurimaiden kanssa uusia ajatuksia ja strategioita sekä pohtimaan, mitä kansalaisjärjestöjen ja muiden vastaavien tahojen kanssa voidaan tehdä. Esittelen ehdotuksen näissä kokouksissa, jotta selviäisi, mitä voimme tehdä, mutta ehdotuksen on sovittava voimassa olevien asetusten puitteisiin. Käsittelemme kuitenkin asiaa.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 38–41 vastataan kirjallisesti. Kysymykset nro 39 ja 40 raukeavat, koska ne ovat jo tämän istuntojakson esityslistalla.

Komission jäsenelle Frattinille osoitetut kysymykset

  Puhemies.

Kysymyksen nro 42 esittäjä Dimitrios Papadimoulis (H-0511/04)

Aihe: Puhelinten salakuuntelu ilman oikeuden päätöstä

Luotettavan "Vima"-sanomalehden 5.12.2004 ja 7.12.2004 julkaisemien tietojen mukaan on paljastunut salakuunteluverkosto, jota ylläpitäneet italialaisviranomaiset ovat salakuunnelleet Kreikan kansalaisten soittamia matkapuhelinverkon ja kiinteän puhelinverkon puheluita Kreikassa. Tämän seikan vahvistaa myös Barin (Italian) syyttäjäviranomaisen asiakirja, jota sanomalehti siteeraa. On käynyt ilmi, että seurantaverkosto muodostettiin ilman minkäänlaista Kreikan oikeusviranomaisten päätöstä, ja Kreikan poliisin ja talousrikosten tutkintaelimen johto ovat ilmoittaneet saaneensa tietää jälkikäteen, että italialaisviranomaiset olivat luoneet tällaisen seurantaverkoston.

Aikooko komissio pyytää asiasta tietoja Italian ja Kreikan viranomaisilta? Onko sen tiedossa, ovatko Kreikan viranomaiset esittäneet vastalauseensa italialaisviranomaisten – ilman oikeuden päätöstä – harjoittaman salakuuntelun johdosta? Voivatko jonkin jäsenvaltion viranomaiset salakuunnella toisen jäsenvaltion kansalaisten puhelinkeskusteluja ilman viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa tehtyä oikeuden päätöstä?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Komission tietoon ei ole tullut, että Kreikan viranomaiset olisivat esittäneet vastalausetta yhdestäkään parlamentin jäsenen mainitsemasta asiasta. Koska puhelinten salakuuntelu edellyttää aina sitä, että mahdollista perusoikeuksien vastaista rikkomusta verrataan yleiseen etuun, jota tällaisilla toimilla ajetaan, puhelinten salakuunteluun rikostutkimuksen osana tarvitaan useimmiten tuomioistuimen lupa. Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset joutuvat rikostutkimuksen yhteydessä salakuuntelemaan omassa maassaan puhelimia tai teleyhteyksiä, jotka sijaitsevat jossakin toisessa jäsenvaltiossa, heidän on noudatettava tätä tarkoitusta varten vahvistettuja menettelyjä.

Euroopan komissio ei voi tuomita riippumattomien oikeusviranomaisten toimintaa. Yhteisön tärkein väline, jolla tällaisia tilanteita säännellään, on vuonna 2000 tehty keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus. Siihen asti, kunnes yleissopimus on tullut voimaan, jäsenvaltiot voivat vedota Euroopan neuvostossa vuonna 1959 tehtyyn keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevaan yleissopimukseen ja Euroopan neuvoston suositukseen (85) 10, joka koskee oikeusapupyyntöjä teleyhteyksien kuuntelua varten.

  Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toivotan teidät tervetulleeksi, mutta hämmästytätte minua. On mahdotonta käsittää, että komissio välttää ottamasta kantaa vakavaan rikkomukseen, joka kohdistuu tietosuojaa koskeviin perusoikeuksiin. Italialaisviranomaiset ovat salakuunnelleet Kreikan kansalaisten soittamia puheluita Kreikassa ilman Kreikan oikeusviranomaisten päätöstä. Arvoisa komission jäsen, olitte vielä muutama viikko sitten Italian hallituksen ministeri. Miksette tartu puhelimeen ja kysy sekä Italian että Kreikan hallitukselta, mitä tapahtui?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Pyydän anteeksi jäsen Papadimoulisilta, mutta voin vain toistaa, ettei komissio ole saanut asiasta minkäänlaista tietoa. Komissiolla ei ole missään tapauksessa laillista oikeutta määrätä rikkomuksesta, johon on saattanut syyllistyä riippumaton oikeusviranomainen, ei jonkin jäsenvaltion viranomainen. Mainitsin jo oikeudelliset välineet, joihin on mahdollista vedota: erityisesti Euroopan neuvoston suositukset ja Euroopan neuvoston keskinäistä oikeusapua koskeva yleissopimus.

  Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on tapahtunut mielestäni toinen virhe, tai sitten ette ole huomannut erästä seikkaa. Viime joulukuussa ilmestyneissä Republica- ja Corriere della Sera -sanomalehdissä kerrottiin laajalti puhelinten salakuuntelusta. Lehdissä oli jopa esitelty kaavioita laitteesta, jolla väitetty rikos tehtiin. Tämä laite sijaitsee jossakin päin Milanoa tai Etelä-Italiaa. Ihmettelen tästä syystä, miten on mahdollista, että tekään ette ole vielä saanut tätä selville voidaksenne esittää tänään asianmukaisia huomioita asiasta.

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Jäsen Mavrommatis on tietenkin oikeassa. Italialaisessa sanomalehdistössä on kerrottu tiettyjä asioita, mutta komissio voi pysytellä ja sen on pysyteltävä oikeudellisten toimivaltuuksiensa puitteissa. Näihin toimivaltuuksiin ei kuulu oikeusviranomaisten toiminnan kyseenalaistaminen tutkimuksien tai muiden toimien yhteydessä. On olemassa välineitä, myös kansallisvaltioiden käytössä, joiden perusteella laittomaan toimintaan syyllistyneet tuomarit voidaan asettaa syytteeseen, mutta niin ei selvästikään voida tehdä komission pyynnöstä.

  Martin, David (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kun tapaatte ensi kerralla oikeusministereiden kanssa, teettekö heille tämän tapauksen yksityiskohdista riippumatta selväksi, että mainitsemienne kansainvälisten yleissopimuksien puitteissa ja Euroopan unionin jäsenyyden hengessä on mahdotonta hyväksyä, että yhden jäsenvaltion viranomaiset – olivatpa he poliittisia tai oikeudellisia – salakuuntelevat puhelimia toisessa jäsenvaltiossa ilman kyseisen jäsenvaltion nimenomaista lupaa?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Hyvä jäsen Martin, olette aivan oikeassa, ja tämä on juuri oikea tie. Kuten todennäköisesti tiedättekin, Italiassa yhtäältä oikeusministerin ja toisaalta oikeuslaitokseen kuuluvan itsehallintoelimen on ryhdyttävä toimiin niitä tuomareita vastaan, jotka syyllistyvät laittomiin tekoihin. Olen luonnollisesti esittänyt tästä pyynnön Italian oikeusministerille.

  Puhemies. – Kysymyksen nro 43 esittäjä Claude Moraes (H-0522/04)

Aihe: Muuttoliikettä koskeva komission vuosiraportti

Millaisia reaktioita komissio arvelee (heinäkuussa 2004 annetun) muuttoliikettä koskevan vuosiraporttinsa herättävän, kun otetaan huomioon, että SOLIDAR-järjestön (Katrin Hugendubel) ja kansalaisjärjestöjen sosiaalisen foorumin kaltaiset asiantuntijaorganisaatiot ovat todenneet, että siirtolaispolitiikan parhaiden käytänteiden vakiinnuttaminen on vaikeaa, koska jäsenvaltioiden asiayhteydet vaihtelevat tuntuvasti?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) On tosiaan totta, että jäsenvaltioissa suhtaudutaan eri tavoin maahanmuuttopolitiikkaan. Käsitteet ja käytäntö vaihtelevat tietyistä syistä: erilainen maahanmuuttohistoria ja erot hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan suhtautumisessa maahanmuuttopolitiikkaan ovat vain kaksi esimerkkiä tästä.

Komissio on korostanut jatkuvasti, että maahanmuuttopolitiikka on itsestään selvästi alue, jossa on kyse toissijaisuudesta. Kaikissa jäsenvaltioissa kunnioitetaan toisaalta ihmisoikeuksia ja yhteisiä arvoja, kuten tasa-arvoa, syrjinnän vastaisia toimia, solidaarisuutta, suvaitsevaisuutta ja niin edelleen.

Poliittisia lähestymistapoja ja tavoitteita on onnistuttu lähentämään jatkuvan tietojen ja kokemusten vaihdon avulla ja erityisesti maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien kansallisten yhteyspisteiden ansiosta. Tätä vahvistettiin joulukuussa, kun neuvosto hyväksyi maahanmuuttopolitiikan yhteiset perusperiaatteet.

Komissio julkaisi marraskuussa 2004 päätöksentekijöille ja käytännön maahanmuuttajatyötä tekeville suunnatun maahanmuuttajien kotoutumista ja kotouttamista käsittelevän käsikirjan, johon on koottu esimerkkejä hyvistä käytännöistä koko unionin alueelta. Käytännöt liittyvät maahanmuuttajien perehdyttämisohjelmiin, kansalaisten osallistumiseen ja maahanmuuton indikaattoreihin. Tämä todistaa, että yhteisiä ongelmia riittää, ja osoittaa, miten paljon voimme oppia toisiltamme. Parhaita käytäntöjä on syytä hyödyntää ja erityisesti niistä saatavia ajatuksia, oppeja ja ehdotuksia, jotka voivat puolestaan antaa päättäjille virikkeitä ja tietoa tarvittavia politiikkoja määriteltäessä.

  Moraes (PSE). – (EN) Kiitän komission jäsentä selkeästä vastauksesta. Tiedän aikaisemman keskustelun perusteella, että suhtaudutte vakavasti maahanmuuttoasioihin.

Komissio pystyy vaikuttamaan maahanmuuttopolitiikkaan ja esimerkiksi voimassa olevien direktiivien täytäntöönpanoon – viittaan tässä työllisyysdirektiiviin ja rotuun perustuvan syrjinnän kieltävään direktiiviin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä maahanmuuton kannalta. Komissio on vaikuttanut ratkaisevasti näiden direktiivien täytäntöönpanoon. Tiedän ainakin kaksi jäsenvaltiota, joissa direktiivejä ei ole vielä pantu täytäntöön. Käytättekö asemanne teille suomia valtuuksia, jotta nämä direktiivit, jotka muodostavat ratkaisevan tärkeän osan maahanmuuttoprosessia, pantaisiin täytäntöön? Teillä on siihen valtuudet.

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kyllä, komissiolla on tietysti valtuudet siihen, ja voin vakuuttaa teille, että komissio tekee kaiken voitavansa sitouttaakseen, kannustaakseen ja rohkaistakseen jäsenvaltioita panemaan kaikki direktiivit täysimääräisesti täytäntöön Euroopan yhteisen edun nimissä.

  Muscat (PSE). – (IT) Arvoisa komission jäsen, puhun äidinkielellänne, jotta voisin puhua kaunistelematta vanhasta asiasta eli laittomasta maahanmuutosta. Laittomien maahanmuuttajien aallot eivät taatusti anna meille aikaa kehittää yhteistä strategiaa ennen heidän palaamistaan Välimerelle. Ainoa syy, jonka vuoksi he eivät jatka yrityksiään tälläkin hetkellä, on se, että nämä ihmisparat makaavat merenpohjassa. Kysyn siis, mitä komissio aikoo tehdä, ja miten Euroopan unionin rajoilla sijaitsevia maita – viittaan erityisesti kotimaahani, Maltaan – on tarkoitus auttaa lähitulevaisuudessa, jotta ne voisivat auttaa ja vastaanottaa laittomia maahanmuuttajia asianmukaisella tavalla? Millaista tukea tälle aiotaan myöntää?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Komissio pitää laitonta maahanmuuttoa painopistealueena. Samalla, kun valmistelemme poliittisia toimia ja yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja, kuten huomautitte, meidän on myös tarkasteltava päivittäisiä murhenäytelmiä, joihin epätoivoiset ihmiset ajautuvat. Komissio voi ryhtyä ja sen on ryhdyttävä toimiin, niin kuin se aikoo tehdäkin, sen varmistamiseksi, että Euroopan alueelle saapuvien ihmisten perusoikeuksia kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa tietysti myös laittomia maahanmuuttajia: inhimillisen elämän kunnioittaminen ja ihmisarvo eivät riipu oikeudellisista eroista.

Niinpä meidän on nopeutettava strategisten politiikkojen kehittämistä. Emme saa hyödyntää viiveitä ja näin ollen antaa laittomien maahanmuuttajien edelleen virrata yhteisöön, vaan meidän on välittömästi ryhdyttävä kunnioittamaan ihmisten perusoikeuksia. Yhtäältä on valmisteltava yhteisiä vastaanottopolitiikkoja ja toisaalta ehkäistävä laitonta toimintaa.

  Puhemies. – Kysymyksen nro 44 esittäjä Ignasi Guardans Cambó (H-0523/04)

Aihe: Terrorismi

Neuvoston 13. kesäkuuta 2002 terrorismin torjumisesta tekemässä puitepäätöksessä jäsenvaltioita pyydettiin säätämään lakeja tietyillä terrorismin torjuntaan liittyvillä aloilla yhteisten määritelmien aikaansaamiseksi. Puitepäätöksen 11 artiklan mukaan komission ja neuvoston piti arvioida vuoden 2003 loppuun mennessä sitä, miten jäsenvaltiot olivat toteuttaneet terrorismin vastaisia erityistoimenpiteitä.

Komissio esitti tämän kertomuksen lopulta 8. kesäkuuta 2004 (KOM(2004) 0409/lopullinen) ja neuvosto 12. lokakuuta 2004 (11687/2/04-rev-2). Molemmissa asiakirjoissa todetaan erittäin selvästi ja objektiivisesti, että jäsenvaltiot ovat olleet passiivisia, eivätkä ne ole saavuttaneet neuvoston puitepäätöksessä esitettyjä tavoitteita.

Komissiolla ei ole velvoittavia keinoja vaatia jäsenvaltioita noudattamaan puitepäätöksiä, mutta EU:n uskottavuus terrorismin torjumisessa pitäisi varmistaa. Miten komissio siis aikoo kehittää ja saada aikaan todellista eurooppalaista terrorismin vastaista politiikkaa ja varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät lupauksensa lainsäädännön alalla?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaan "puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot. Niistä ei seuraa välitöntä oikeusvaikutusta."

Komissiolla on ensimmäisen pilarin mukaan oikeus käynnistää rikkomusmenettely jäsenvaltioita vastaan, mutta tätä mahdollisuutta ei ole Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa. Parlamentin jäsenen kuvailema tilanne ei todellakaan helpota komission asemaa, mutta se ei estä komissiota ryhtymästä monenlaisiin poliittisiin aloitteisiin, joihin unionin poliittinen määritelmä perustuu tällä tärkeällä alalla eli terrorismin torjunnassa.

Komissio on toiminut tältä osin hyvin aktiivisesti vahvistamalla kesäkuussa 2004 toimintasuunnitelman terrorismin torjumiseksi. Toimintasuunnitelmaa päivitettiin joulukuussa 2004, ja yli puolet asiaan liittyvistä toimista pantiin täytäntöön. Tämä näkyy myös siinä, että lokakuussa 2004 esitettiin neljä tiedonantoa, joissa tarkastellaan terroristihyökkäysten ehkäisemiseen, niihin varautumiseen ja niihin vastaamiseen liittyviä eri näkökulmia. Samana vuonna hyväksyttiin myös tiedonanto kaikkien osapuolien pääsystä tietoihin, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan, sekä useita turvaluokiteltuja asiakirjoja, joissa tarkastellaan seurauksien hallintaa ja tärkeiden perusrakenteiden suojelemista.

Komissio on yleisesti – ja erityisesti puheenjohtaja Barroso sekä minä itse – päättänyt tehdä tiivistä yhteistyötä neuvoston puheenjohtajavaltioiden kanssa, jotta terrorismin torjuntaa jatkettaisiin. Asia on aivan etusijalla neuvoston, yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa käsittelevän neuvoston ja Eurooppa-neuvoston valtioiden ja hallitusten päämiesten asialistalla.

  Guardans Cambó (ALDE). – (IT) Olen hyvin tietoinen oikeudellisesta kehyksestä, jonka puitteissa komissio voi harjoittaa eurooppalaista terrorismin vastaista politiikkaa. Kuvailitte kehystä hyvin. Jos emme kuitenkaan halua näyttää tekopyhältä joukolta, meidän on tehtävä vallitseva tilanne selväksi. Tilannehan on se, että pidämme suuria kokouksia, joihin kaikki hallitusten päämiehet osallistuvat. Sen jälkeen pidetään lehdistökonferenssi, tehdään päätös – jonka seurauksena ei tapahdu mitään. Komissio myönsi tämän itsekin 8. kesäkuuta 2004. Kysymys kuuluukin: mitä komissio aikoo tehdä poliittisella tasolla tämän politiikan täytäntöön panemiseksi?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Komissio ryhtyy laatimaan toimintasuunnitelmaa, jotta Haagin ohjelma voidaan panna täytäntöön ulkoasiain- ja oikeusministerien epävirallisessa kokouksessa, joka pidetään tämän kuun lopussa. Toimintasuunnitelma esitellään tämän vuoden toukokuussa, ja toivon, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy sen kesäkuussa.

Terrorismin torjumista koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyy konkreettisia toimia ja suuntaviivoja, täsmälliset määräajat jäsenvaltioille ja sitovia velvoitteita kehittää yhteistä politiikkaa, jotta voidaan lisätä yhteistyötä, vaihtaa tietoja ja suojella terroristihyökkäyksien uhreja. Näitä toimia komissio aikoi alun perin ehdottaa parlamentille. Teemme niin helmikuun alussa eli selvästi ennen kuin laadimme ehdotuksemme, ja sitten kuulemme parlamentin kannan konkreettisiin ehdotuksiin.

  Puhemies. – Kysymyksen nro 45 esittäjä Bill Newton Dunn (H-0524/04)

Aihe: Rikoksista ilmoittaminen ja rikostilastojen kerääminen koko unionissa

Miten komissio on edistynyt pyrkimyksissään ottaa käyttöön standardoidut kriteerit rikoksista ilmoittamiselle ja rikostilastojen keräämiselle koko unionissa?

Lain noudattamista valvovien viranomaisten on hankala saada ennen tällaisen järjestelmän käyttöön ottamista oikeaa käsitystä järjestäytyneen rikollisuuden laajuudesta, mikä puolestaan tekee järjestöjen toiminnan tehokkaasta torjumisesta erittäin vaikeaa.

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Komissio on samaa mieltä siitä, että vertailukelpoisten rikostilastojen puuttuminen vaikeuttaa tehokkaan lainvalvontapolitiikan kehittämistä EU:ssa.

Komissio laatii parhaillaan luonnosta toimintasuunnitelmaksi, joka koskee EU:n rikostilastoja. Rikostilastoja tarkastelevia jäsenvaltioiden asiantuntijoita kuullaan tämän luonnoksen johdosta, ja se esitellään komission tiedonantona keväällä 2005. Luonnoksen kaksi pääosaa ovat ensinnäkin asianmukaisen yhteensovittamisjärjestelmän kehittäminen, millä varmistetaan, että jäsenvaltiot, komissio ja muut tärkeät tahot osallistuvat yhteisten tiedonkeruumenetelmien ja yhteensovitettujen määritelmien luomiseen. Toinen osa koskee vertailukelpoisten tilastojen kehittämistä. Tähän sisältyy monenlaisia osatekijöitä, joita on tarkoitus kehittää tietyllä aikavälillä. Mainittakoon esimerkiksi rikostyyppien määritelmät ja niiden määritelmien luettelointi, joista on jo sovittu yhteisössä.

Komissio kehittää hanketta tiiviissä yhteistyössä Europolin ja EU:n rikostilastojen muiden laatijoiden ja käyttäjien kanssa vaiheittain sen mukaan, miten jäsenvaltiot voivat antaa asiaankuuluvia tietoja. Komission luonnoksesta toimintasuunnitelmaksi keskusteltiin eurooppalaisten tilastotoimistojen johtajien kanssa syyskuussa 2004. Tällöin sovittiin sellaisen työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä on tarkastella asianmukaisia tilastointimenetelmiä rikoksien valvomista varten. Työryhmä aloittaa työnsä toukokuussa 2005.

Mainitsen myös, että komissio tukee työtä, johon on ryhdytty tuomioistuinkäsittelyn laadun ja tehokkuuden tilastollista arvioimista varten. Italian oikeusministeriö järjesti aiheesta seminaarin, johon saatiin osarahoitusta EU:n Agis-ohjelmasta ja joka pidettiin Roomassa lokakuussa 2004.

  Newton Dunn (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos, että jäitte tänne vastaamaan kysymykseen. Olen hyvin kiitollinen siitä, että myönnätte ongelman kiireellisyyden. Järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan harjoittaa vapaasti ja se kukoistaa sen vuoksi, että unionin sisäiset rajat ovat avoimet. Poliisivoimamme ovat kuitenkin kansallisia eivätkä voi ylittää rajoja. Ongelma on siis todellinen. Olen ilahtunut siitä, että pidätte asiaa huomattavan kiireellisenä.

Voitteko kertoa meille, kuka on vastuussa yhteensovittamisesta? Hoitaako asian Europol vai komissio – vaiko kenties jokin uusi virasto?

  Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Emme voi eikä meidän mielestäni pidä luoda uusia elimiä. Komission pitäisi yhtäältä ohjata aluetta strategisesti tai pikemminkin poliittisesti, ja alueella pitäisi toisaalta etsiä eri tapoja hyödyntää Europolia, joka yrittää laajentaa tehtäväaluettaan ja toimivaltaansa, kuten kaikki tiedämme. Komissio aikoo kannustaa Europolia laajentamaan tehtäväaluettaan. Tällä alalla voidaan epäilemättä tehdä vielä töitä.

  Sbarbati (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan esittää muutamia huomautuksia. Eräät kollegani ovat itseni tavoin olleet läsnä istunnon alusta alkaen. He ovat tehneet kirjallisia kysymyksiä eivätkä ole saaneet niihin vastauksia, jolloin he olisivat voineet esittää lisäkysymyksiä, riippuen siitä, ovatko he tyytyväisiä vastaukseen.

Puhemiehistön ja oikeudellisten yksikköjen pitäisi tarkastella lähemmin kyselytuntia ja miettiä tarkemmin sitä, miten moneen kysymykseen on mahdollista vastata niille myönnetyssä ajassa, koska emme voi velvoittaa jäseniä pysyttelemään istuntosalissa koko aikaa vain sen toteamiseksi, ettei toimivaltainen komission jäsen vastaakaan välittömästi heidän kysymykseensä.

Parlamentin hallinnon on tarkasteltava tilannetta. On mahdotonta hyväksyä, että tällainen tilanne on syntynyt.

  Puhemies. Hyvä jäsen Sbarbati, työjärjestyksessä määrätään aivan selvät säännöt kyselytuntia varten. Todella monet jäsenet pyysivät puheenvuoroa aikaisemmin eräästä tietystä aiheesta, enkä voinut antaa kaikille puheenvuoroa. Suurin syy on mielestäni se, että monet jäsenet käyttävät runsaasti aikaa lisäkysymyksien esittämiseen, eivätkä he noudata 30 sekunnin aikarajaa. Tämä tarkoittaa tietysti, että jäämme usein jälkeen aikataulusta. Painan kuitenkin huomautuksenne mieleen. Haluan esittää vilpittömät kiitokseni kaikille ja erityisesti komission jäsenelle Frattinille, joka oli valmistautunut olemaan pitkään läsnä parlamentin kyselytunnilla.

Kysymyksiin nro 46–76 vastataan kirjallisesti.

13. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

14. Istuntokauden keskeyttäminen

(Istunto päättyi klo 19.28.)