Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 12. tammikuuta 2005 - Strasbourg

4. Euroopan unionin apu hyökyaallon uhreille Aasiassa

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat 26. joulukuuta 2004 tapahtuneen hyökyaallon seurauksista.

  Asselborn, neuvosto. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat parlamentin jäsenet, ennenäkemätön katastrofi, joka tapahtui 26. joulukuuta, koski 12:ta valtiota ja on vaatinut tähän mennessä yli 160 000 uhria, puhumattakaan tuhansista kateissa olevista, valtavasta loukkaantuneiden määrästä sekä siirtymään joutuneista ja kodittomista, joita arvioidaan olevan viisi miljoonaa. Orvoiksi tai perheenjäsenistään eroon joutuneet lapset ovat näissä olosuhteissa erityisen haavoittuvia. Hygieniatilanne on suuri huolenaihe, eikä aineellisten vahinkojen määrää voida edes arvioida.

Ottaen huomioon katastrofin laajuuden puheenjohtajavaltio Luxemburg toimi tiiviissä yhteistyössä puheenjohtajavaltio Alankomaiden kanssa ja reagoi välittömästi 26. joulukuuta tapahtuneeseen katastrofiin ja vieraili alueella 1. tammikuuta komission mukana. Samana päivänä Luxemburgin terveysministeri otti yhteyttä WHO:n ja Punaiseen ristin virkamiehiin ja tapasi heitä.

Näiden YK:n ja onnettomuudesta kärsineiden valtioiden kanssa käytyjen ensimmäisten neuvottelujen perusteella ja Jakartassa pidetyn laajennetun hätähuippukokouksen jälkeen puheenjohtajavaltio kutsui 7. tammikuuta koolle yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston, johon osallistui paljon ulkoasioista, kehitysyhteistyöstä ja terveydenhuollosta vastaavia ministereitä.

Istunnossaan 7. tammikuuta neuvosto vahvisti Euroopan unionin solidaarisuuden asianomaisten valtioiden ja väestöjen tukemisessa ja kiitti näitä – ja tämä on merkittävä näkökohta – niiden antamasta tuesta onnettomuuden uhreiksi joutuneille Euroopan kansalaisille. Neuvosto ilmaisi myös tyytyväisyytensä siihen anteliaisuuteen ja solidaarisuuteen, jota tämä katastrofi on herättänyt Euroopan kansalaisissa ja kansalaisyhteiskunnassa.

Neuvoston istunnossa oli mahdollista myös tarkastella niin komission ja jäsenvaltioiden lukuisia aloitteita kuin EU:n tuen kaivattua koordinointia. Kiinnitimme yhdessä huomiota siihen, mikä olisi paras tapa vastata katastrofiin taloudellisen ja aineellisen avun sekä terveydenhuoltoavun osalta, ja pohdimme taloudellisia ja operationaalisia resursseja, jotka voisivat olla tarpeen ja riittäviä jälleenrakentamistoimien eri vaiheissa. YK:n virastojen, erityisesti YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA), WHO:n ja Unicefin viranomaisia kutsuttiin osallistumaan kokoukseen. He antoivat neuvostolle lisätietoja tilanteesta paikan päällä ja toimenpiteistä, joita oli käynnistetty, sekä arvion tulevista tarpeista. Tässä yhteydessä korostettiin, että YK:lla on keskeinen asema tuen koordinoinnissa.

Tärkein ja välittömin seuraus neuvoston kokouksesta oli rahoituksen alalla, että neuvosto ilmoitti Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisen tuen hyökyaallon uhreille olevan julkisena apuna yli puolitoista miljardia euroa humanitaariseen apuun ja jälleenrakentamiseen. Neuvosto totesi kuitenkin, ettei tämän katastrofin yhteydessä osoitettavan solidaarisuuden yhteydessä saa unohtaa myöskään kehitysavun, humanitaarisen avun ja vuosituhattavoitteiden yleisiä ongelmia, varsinkaan Afrikassa, eikä vähentää niiden ratkaisemiseksi tarvittavia voimavaroja.

Terveyden alalla jäsenvaltioita kehotettiin yhdistämään toimensa Maailman terveysjärjestön yhteydessä epidemiariskin torjumiseksi sekä terveydenhuollon rakenteiden jälleenrakentamiseksi toimittamalla tarvittavaa materiaalia ja lääkintäryhmiä. Unioni ja sen jäsenvaltiot tukevat tältä osin Maailman terveysjärjestön toimia.

Pidemmän aikavälin toimista neuvosto esitti toiveen, että Euroopan unionin valmiuksia toimia vakavissa katastrofitilanteissa lisättäisiin, ja totesi aikovansa perustaa seuraavat välineet.

Näistä ensimmäinen on strategia katastrofeja koskevien ehkäisy-, ennakkovaroitus- ja valmiustoimenpiteiden vahvistamiseksi. Strategiaa on määrä käsitellä Kobessa Japanissa 18.–22. tammikuuta järjestettävässä suuronnettomuuksien vähentämistä käsittelevässä konferenssissa.

Toiseksi on tarkoitus myös tarkastella kaikkia mahdollisuuksia Euroopan yhteisön pelastuspalvelujärjestelmän ja humanitaarisen avun tehostamiseksi, analyysivalmiudet mukaan luettuina. Neuvosto toivoo Euroopan unionin nopean toiminnan voimavarojen kehittämistä perustamalla asianmukaiset suunnittelu-, koordinointi- ja resurssienkokoamisrakenteet .

Kolmas väline on konsuliyhteistyön vahvistaminen.

Neljänneksi neuvoston on tutkittava muita toimenpiteitä, kuten EU:n nopean toiminnan valmiuksien kehittämistä, toisin sanoen ennakkovaroitusjärjestelmää. On arvioitava eurooppalaisen vapaaehtoisista muodostuvan humanitaarisen avun ryhmän perustamista ja kehitettävä Euroopan unionin toimien koordinointia pelastuspalvelun, evakuoinnin sekä tarvikkeiden ja lääketieteellisen ensiavun kuljetuksen osalta.

Lisätoimia ovat myös kaupalliset tukitoimet ja erilaiset kahdenväliset kumppanuudet, kuten kaupunkien ja sairaaloiden välinen kumppanuustoiminta, ja lopuksi katastrofista kärsineiden maiden velkajärjestelyt, erityisesti niiden maiden velanmaksun lykkääminen, jotka haluavat osallistua lykkäämistä koskeviin neuvotteluihin. Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto käsittelee tätä istunnossaan ensi viikolla.

Tammikuun viimeisenä päivänä kokoontuva yleisten asioiden neuvosto tarkastelee kaikkia Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden keskipitkälle ja pitkälle aikavälille suunnittelemia toimenpiteitä tavoitteenaan laatia Euroopan unionin operatiivinen toimintasuunnitelma.

Näistä asioista vastaava komission jäsen Ferrero-Waldner, minä ja terveys- ja yhteistyöasioista vastaavat ministerit raportoimme asiasta 7. tammikuuta parlamentin laajalle valtuuskunnalle.

Tällä viikolla puheenjohtajavaltio ja komissio jatkavat tiivistä vuoropuhelua asiasta vastaavien Euroopan parlamentin valiokuntien kanssa EU:n taloudellisten sitoumusten täytäntöönpanemiseksi, ja toivon, että 31. tammikuuta kokoontuvassa yleisten asioiden neuvostossa onnistumme antamaan konkreettisen muodon joillekin niistä strategioista, jotka laadittiin yleisten asioiden neuvoston kokouksessa 7. tammikuuta.

(Suosionosoituksia)

  Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Aasian katastrofin laajuus saa meidät pohtimaan ihmiselämän haurautta luonnonvoimien edessä sekä sitä, kuinka vähäpätöisiltä muut asiat vaikuttavat verrattuna tällaiseen inhimilliseen tragediaan. Se saa meidät myös pohtimaan niiden kansallisen ja Euroopan tason poliittisten toimien luonnetta, joilla pyritään selviytymään tämänkaltaisten luonnonkatastrofien vaikutuksista. Katson, että nyt on sopiva ajankohta pohtia välineitämme ja toimintatapojamme sekä keinoja, joilla koordinoimme pyrkimyksiämme ja jaamme vastuuta kansallisten viranomaisten ja yhteisön toimielinten kesken.

Viimeviikkoisella matkallani Jakartalle sain käsityksen maanjäristyksen ja sitä seuranneen hyökyaallon aiheuttaman murhenäytelmän todellisesta laajuudesta. Matka sai minut myös vakuuttuneeksi siitä, että kansainvälinen yhteisö, EU ja komissio mukaan luettuina, kykeni toimimaan ripeästi keräämällä huomattavia määriä rahaa ja tarjoamalla muita tukimuotoja.

Komission jäsen Michel oli järkyttynyt alueella näkemästään. Jättiläismäinen aalto pyyhkäisi mennessään kaiken ihmisen rakentaman 500 kilometrin mittaiselta rannalta, tuhosi kaiken mennessään ja ulottui jopa viiden kilometrin päähän sisämaahan. Suurin murhenäytelmä on, että suurin osa rannikkokaistaleen asutuksesta tuhoutui täysin. Vastaavia hälyttäviä tietoja on saatu Sri Lankasta, Thaimaasta, Intiasta ja Malediiveilta. Muilla, vaikeampipääsyisillä alueilla tapahtuneet tuhot ovat vasta paljastumassa. Murhenäytelmä ulottui jopa Afrikan rannikolle.

Valtava luonnonkatastrofi jätti jälkeensä 150 000 vainajaa, ja yli 5 miljoonaa ihmistä on joutunut kodittomaksi ja traumatisoitunut. Nyt heidän on vastattava haasteeseen ja kerättävä kokoon se, mitä heillä on jäljellä tuhoutuneista perheistä, rakennettava uudelleen kotinsa, käynnistettävä taloudellinen toiminta ja lyhyesti sanottuna aloitettava elämänsä uudelleen.

Katastrofin laajuus sekä televisiossa ja sanomalehdissä nähdyt järkyttävät kuvat herättivät Euroopan kansalaisissa valtavaa sympatiaa, ja monet vaativat nopeaa ja laaja-alaista apua. Meidän on oltava ylpeitä eurooppalaisesta avusta. Eurooppalaiset ovat osoittaneet valtavasti solidaarisuutta niin instituutioiden kuin yksittäisten kansalaisten tasolla. Euroopan yleinen tuki katastrofin uhreille ja siitä kärsineille valtioille on ehdottomasti suurinta maailmassa: Eurooppa ilmoitti ensimmäisenä suorasta tuesta ja Euroopan edustajat olivat ensimmäisinä paikalla. Haluan kiittää kaikkia tähän valtavaan ponnistukseen suoraan ja epäsuorasti osallistuneita.

Kriisin hallinnan osalta haluan korostaa komission ja neuvoston puheenjohtajavaltion, varsinkin pääministeri Junckerin, erinomaista yhteistyötä, sekä Euroopan parlamentin panosta. Olemme osoittaneet, kuinka tärkeää on huolehtia järkevästä ja tehokkaasta toimielinten välisestä yhteistyöstä.

Muissa hätätilanteissa komissiolla on ollut enemmän aikaa keskustella ja valmistella vastaustaan etukäteen parlamentin ja neuvoston eli kahden budjettivallan käyttäjän kanssa. Tässä tilanteessa meillä ei ollut aikaa. Yhdeksän päivän kuluttua hyökyaallon iskeytymisestä Aasian ja Afrikan rannikolle tragediasta kärsineiden valtioiden hallitusten päämiehet ja suurimmat avunantajat kokoontuivat Jakartassa sopiakseen kuinka korjaisimme vahingot ja mitä varoja olisi saatavilla.

Valmistautuakseni tilaisuuteen rajoitetussa ajassa keskustelin ennen lähtöäni Jakartaan puhemies Borrell Fontellesin ja pääministeri Junckerin kanssa komission ehdotuksesta tarjota apua 450 miljoonaa euroa. Molemmat suhtautuivat myönteisesti ja kannattivat ehdottamaani lähestymistapaa. Jakartan konferenssissa mainitsin puhemies Borrell Fontellesin minulle toimittaman erityisen viestin, jonka hän pyysi minua välittämään siellä kokoontuneille valtioiden ja hallitusten päämiehille.

Koska minulla ei ollut mahdollisuutta asian yksityiskohtaiseen käsittelyyn parlamentin täysistunnossa ja neuvostossa, ilmoitin rahoittajien konferenssissa Jakartassa, että komission 450 miljoonan euron rahoitus riippuu yhteisön budjettivallan käyttäjien hyväksynnästä, siis myös Euroopan parlamentin. Komission ensisijaisena tavoitteena on tänään kuunnella mielipiteitänne, vastata kysymyksiinne ja sopia kanssanne siitä, kuinka parhaiten voimme hoitaa kaksi merkittävintä tämänhetkistä tehtäväämme, nimittäin muuttaa ehdollinen rahoitus nopeasti konkreettisiksi budjettimäärärahoiksi ja ohjata varat sitten tehokkaisiin jälleenrakennusohjelmiin paikan päällä, jotta ihmiset saavat apua hajallaan olevan elämänsä jälleenrakentamiseen.

Vaikka on vielä varhaista, haluan selittää yksityiskohtaisesti, mitä minulla on mielessäni komission myöntämän rahoituksen käyttämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla, jos te ja neuvosto hyväksytte ehdottamamme rahoituksen.

Humanitaarisen avun osalta komissio on toiminut nopeasti ja hyvin tehokkaasti. Humanitaarisen avun toimiston (ECHO) kautta vastasimme ensimmäisten organisaatioiden mukana katastrofiin osoittamalla käyttöön 23 miljoonaa euroa – josta kolme miljoonaa euroa oli käytettävissä jo katastrofipäivänä – kiireelliseen humanitaariseen apuun Punaisen ristin ja muiden kumppaneiden kautta. Lisäsimme ECHOn henkilöstöä paikan päällä, ja asiantuntijamme ovat tehneet tiivistä yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden rahoittajien kanssa tarpeiden arvioimiseksi ja humanitaarisen avun koordinoimiseksi paikan päällä.

Komission jäsen Michel matkusti pahiten katastrofista kärsineille alueille 1.–7. tammikuuta saadakseen ensi käden tietoa ja arvioidakseen tuen ja jälleenrakentamisen tarvetta. Olemme myös käynnistäneet pelastuspalvelut nopeasti. Euroopan pelastuspalvelumekanismi on toiminut aktiivisesti komission jäsenen Dimasin johdolla ensimmäisistä tsunamia koskevista raporteista alkaen.

Koko katastrofin ajan komission seuranta- ja tiedotuskeskus on toiminut ympäri vuorokauden mobilisoidakseen ja koordinoidakseen Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja naapurivaltioiden pelastuspalveluita. Mekanismi on osoittautunut yksinkertaiseksi ja tehokkaaksi järjestelmäksi, jonka avulla on mahdollista kohdentaa tuki jokaisen katastrofista kärsineen valtion erityisten tarpeiden mukaisesti. Vuorokauden kuluessa katastrofista keskus lähetti arvioinnin ja koordinoinnin asiantuntijoita Thaimaahan ja Sri Lankaan. Kuten Kofi Annan on korostanut, miljardi Yhdysvaltain dollaria tarvitaan välittömästi. Vastauksena tähän ehdotin osana rahoitusta ylimääräisen 100 miljoonan euron siirtämistä hätärahastosta humanitaariseen tukeen. Käsittääkseni valiokuntanne ovat suhtautuneet ehdotukseen myönteisesti ja komission jäsen Michel ilmoitti sitoumuksestamme eilen Yhdistyneiden Kansakuntien rahoittajien konferenssissa Genevessä. Tämä osoittaa täyden kannatuksemme parlamentin lähestymistavalle, jossa korostetaan Yhdistyneiden Kansakuntien koordinointiasemaa.

Jälleenrakennukseen ehdotin 350 miljoonan euron määrärahoja. Suunnittelin, että osa tästä tulee uusista rahastoista ja osa katastrofista kärsineille valtioille jo osoitettujen varojen uudelleen suuntaamisesta. Vaikka jälleenrakentaminen kestääkin useita vuosia, on rahoitus järjestettävä tänä ja seuraavana vuonna. Ymmärtääkseni sana uudelleensuuntaminen on herättänyt huolta parlamentissa. Miksi komissio siis ehdottaa tätä? Pääsyy on nopeus. Vuoden 2005 hankkeisiin tarkoitetut varat ovat jo saatavilla ja käytettävissä kiireelliseen ja välittömään uudelleenrakennustyöhön. Uusien varojen saatavuus vie jopa puoli vuotta. Jällenrakennusvarat on osoitettava nyt. Kaikki rahoittajat toimivat samoin, myös Maailmanpankki, mobilisoidakseen varat hyökyaaltohankkeisiin mahdollisimman nopeasti. En myöskään usko, että tällä lähestymistavalla olisi kielteisiä vaikutuksia.

Saatamme pohtia, johtaako tämä jo suunniteltujen hankkeiden peruuntumiseen. Vastaus on ei. Jos hallitukset katsovat kuten me, että tsunamiin liittyvät hankkeet ovat heti ensisijaisia, alun perin suunnitellut hankkeet voidaan toteuttaa vuosina 2006 tai 2007 uusien rahoitusnäkymien yhteydessä. Joissakin tapauksissa ongelmana on, ettemme voi jatkaa aiempia hankkeita, koska tsunami on aiheuttanut tuhoja kyseisillä alueilla, joten meidän on katsottava tsunamiin liittyvät hankkeet ensisijaisiksi.

Johtaako tämä siihen, että Aasia vie muiden alueiden varat? Vastaus on ei. Kaikki näin uudelleen priorisoidut tai viivästyneet hankkeet kuuluvat Aasian kokonaismäärärahoihin, joita on tarpeen mukaan mukautettava. Luotan tukeenne tämän osalta. Nähtyäni parlamentin päätöslauselmaluonnoksen voin vakuuttaa teille, etteivät maailman köyhät joudu maksamaan tämän katastrofin kustannuksia.

Kehitysyhteistyön tuen osalta Euroopan unionin ensisijainen kohde on selvästi edelleen Afrikka rakenteellisten tarpeidensa vuoksi, kuten kaikki tiedätte. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemme nyt voisi katsoa tämä katastrofin korjaamista ensisijaiseksi tavoitteeksi.

Annan teille joitakin erityisiä esimerkkejä siitä, kuinka suunnitelmien uusimista koskeva lähestymistapa voi olla välittömästi hyödyksi. Indonesiassa komission käytössä on 35 miljoonaa euroa ohjelmassa, jonka tavoitteena on parantaa terveydenhuoltoon pääsyä ja terveydenhuollon laatua yhteisön tasolla. Jos Indonesian hallitus suostuu, ohjelmaa voidaan nopeasti laajentaa tsunamin vaurioittamien terveydenhuoltopalvelujen jälleenrakentamiseen ja vahvistamiseen. Sri Lankassa suunnittelemme yhteistyötä Maailmanpankin kanssa asuntotuotanto-ohjelmassa, joka tukee valtion sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten asuntojen saantia. Tätäkin ohjelmaa voidaan nopeasti laajentaa tukemaan tsunamin vuoksi kodittomiksi joutuneiden perheiden asuntojen saantia.

Olipa uuden rahoituksen määrä mikä tahansa, korostan, että komission on tarkasteltava sitä, kuinka suunniteltuja hankkeita voidaan suunnata uudelleen tällä tavoin, jotta voimme auttaa jälleenrakentamisessa ensimmäisten kriittisten kuukausien aikana. Komission ehdottama rahoitus oli kuitenkin vasta alustava, ja sitä voidaan tarkentaa, kun lopulliset kustannukset selviävät. Tiedämme jo, että tarpeet ovat valtavia ja että lisärahoituksellekin olisi käyttöä, jos sekä parlamentti että neuvosto siihen suostuvat.

Kannatan täysin Jakartassa sovittua suuntausta, jonka mukaan valtiot arvioivat tarpeet ja laativat omat kansalliset tsunamin tuhojen jälleenrakennussuunnitelmansa. Näin määritettäisiin ensisijaiset hankkeet ja keinot niiden toteuttamiseksi. Kyse on perusperiaatteesta: valtioille on annettava mahdollisuus kantaa oma vastuunsa ja on huolehdittava siitä, että ne kykenevät koordinoimaan kaikkea avokätistä tukea. Meidän ei pidä hukuttaa valtioita satoihin erilaisiin vaihtoehtoihin ja välineisiin, jotka kansainväliset rahoittajat ovat laatineet etukäteen.

Tarkastelkaamme toista periaatetta, jonka kaikki rahoittajat ja valtiot hyväksyivät Jakartassa: tukea on annettava nopeasti. Korostin Jakartassa, että komissio pyrkii hyödyntämään kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja suunnitelmien toteuttamiseksi ohjelmina mahdollisimman nopeasti. Sittemmin yleisten asioiden neuvosto kannatti tätä sitoumusta. Tämä tarkoittaa sitä, että menettelyjämme on nopeutettava mahdollisimman paljon varainhoitoasetuksen kehyksessä, jottei tarpeettoman raskas byrokratia hidastaisi toimiamme.

Olen nähnyt, kuinka nopeasti ja tehokkaasti valtiot ovat auttaneet kansalaisiaan. Se on todella vaikuttavaa! Meidän olisi tarjottava pääosa tuestamme talousarviotukena ja antaa valtioille näin keinot tuhoutuneen infrastruktuurinsa jälleenrakentamiseen ja tuhoutuneiden yhteisöjen elinkeinojen palauttamiseksi. Tämä lähestymistapa on ainoa, jonka turvin katastrofista kärsineet valtiot voivat koordinoida tukea tehokkaasti. Tehtävä olisi niille mahdoton, jos sadat rahoittajat myöntäisivät tukensa erikseen ja kaikki vaatisivat omia menettelyjään noudatettavan.

Talousarviotukea on kuitenkin valvottava asianmukaisesti, jos aiomme noudattaa rahastojen moitteetonta varainhoitoa. Tältä osin kannatan Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten aloitetta, jonka mukaan olisi kehitettävä kyseisten maiden rahastoja luomalla tosiasiallinen yhteinen ruukku, johon rahoittajat voisivat ohjata varoja, sekä laatimalla täytäntöönpanoa, seurantaa ja tilintarkastuksia varten yhteiset säännöt, joilla ohjataan rahastojen hallintoa.

Komission on myös käsiteltävä täsmällisiä ja erityisiä hankkeita, jotka ovat paremmin toteutettavissa suoran täytäntöönpanotuen avulla kuin kierrättämällä kansallisten talousarvioiden kautta. Esimerkiksi joitakin erityisiä töitä voidaan käynnistää humanitaarisen avun vaiheessa ja jatkaa sitten varsinaisessa jälleenrakennusvaiheessa. Vaihtoehtoisesti voi olla myös erityisehtoja, jotka estävät tiettyjen maantieteellisten alueiden tai jopa jälleenrakennuksen tarpeessa olevien köyhimpien yhteisöjen vaivattoman pääsyn kansalliseen talousarvioon. Tällaiset tapaukset edellyttävät myös sitä, että osa varoista kanavoidaan kansalaisjärjestöjen kautta.

Euroopan komissio on toiminut ensimmäisestä päivästä lähtien aktiivisesti kaikilla aloilla, niin humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun kuin yhä suuremmassa määrin myös kunnostamisen ja jälleenrakennuksen aloilla. Jatkamme hellittämättä pyrkimyksiämme. Tarkastelemme kuitenkin myös mahdollisia parannuksia, uusia ajatuksia ja ratkaisuja. Vastaamme neuvoston ehdotuspyyntöön ja esitämme innovatiivisia välineitä. Näin tehdessämme ensisijainen huolenaiheemme on sellaisten ratkaisujen löytäminen, joiden kautta jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten valmiudet ovat tehokkaasti ja hyvin käytettävissä ja optimoimme keinot ja tekniikan eurooppalaisella tasolla. Uusien rakenteiden luominen ei sellaisenaan ole tavoite; on kyettävä hyödyntämään mahdollisimman hyvin Euroopan nykyisiä valmiuksia koordinoidulla ja nivelletyllä tavalla.

Kiinnitämme myös erityistä huomiota aloitteidemme eurooppalaiseen ulottuvuuteen ja pyrimme tekemään siitä entistä näkyvämpää kansalaisten ja edunsaajien parissa. Solidaarisuus on Euroopan unionin tavaramerkki. Koettakoon se tällaiseksi myös kriisiaikoina.

Tunnustan parlamentin korostaman tarpeen lisätoimenpiteisiin sen tuen lisäksi, jota Euroopan unioni voi tarjota auttaakseen hyökyaallosta kärsineitä valtioita. Voitte olla vakuuttuneita, että kaikki komission osastot on mobilisoitu omilla aloillaan tutkimaan sitä, mitä on tehtävissä. Tähän liittyy tuki G8-maiden lainojen maksuajan pidentämistä koskevalle aloitteelle, mahdollisten kaupallisten aloitteiden tarkasteleminen kyseisten valtioiden kaupan unioniin pääsyn helpottamiseksi ja yhteistyö hallitusten kanssa Euroopan investointipankin uuden "Indian Ocean Tsunami Facility" -lainamandaatin täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Jäsenvaltiot ja komissio sopivat yleisten asioiden neuvostossa suoran tuen myöntämisestä valtioille niiden pyrkiessä kehittämään ennakkovaroitusjärjestelmiä, jotta ne voivat paremmin varautua tuleviin katastrofeihin.

Olen kiinnittänyt huomiota esitettyihin ajatuksiin komission kalastusalusten tarjontamahdollisuudesta, toisin sanoen Euroopan unionin laivaston tarjoamisesta tsunamista kärsineiden valtioiden kalastusyhteisöille. Ajatus on hyvin houkutteleva. Olemme kaikki nähneet kuvia tsunamin tuhoamista aluksista, ja oma kalastusalamme aikoo tuhota aluksiaan kalastuksen rajoitusten mukaisesti.

(Suosionosoituksia)

Yksikköni tarkastelevat parhaillaan, onko aluksia saatavilla, minkälaisessa kunnossa ne ovat ja vastaavatko ne tsunamista kärsineiden alueiden kalastusyhteisöjen tarpeita, sekä sitä, kuinka alukset voitaisiin toimittaa näille kalastajille. Toivon aloitteen toteutuvan, ja raportoimme teille työmme tuloksista.

Komissio tarkastelee myös ehdotuksia Euroopan unionin uudesta lähestymistavasta katastrofien torjuntavalmiuksien vahvistamiseksi, ja aiomme tarkastella, kuten neuvoston ylimääräisessä kokouksessa perjantaina keskusteltiin, ennakkovaroitusjärjestelmiä ja valmistautumista katastrofien hallintaan sekä komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun tarjonnan parantamiskeinoja. Tarkoituksena on kehittää nopeaa toimintaa kolmansien maiden kriisitilanteissa kunnioittaen täysin humanitaarisen avun ensisijaisuutta ja periaatteita. Tässä yhteydessä komissio valmistelee ehdotusta Euroopan unionin nopean toiminnan valmiuksien kehittämisestä antamamme avun vahvistamiseksi tulevissa humanitaarisissa katastrofeissa ja muissa kriisitilanteissa. Esittänemme ehdotuksen neuvostolle sen kokouksessa 31. tammikuuta 2005.

Kaikissa menestyksekkäissä komission järjestämissä hätäapuohjelmissa parlamentilla on ollut keskeinen asema. Ajattelen nyt Afganistania ja Balkanin maita. Parlamentin asema ei koske pelkästään rahoituksen hyväksymistä vaan myös ohjelman seurantaa ja tarvittaessa poliittisen painoarvon antamista, jotta ohjelman poliittisia päämääriä noudatetaan. Huomionne voi kiinnittyä myös avun tehokkaan toimituksen edellyttämiin hallinnollisiin resursseihin keskushallinnossa ja valtuuskunnissa. Luotan siihen, että tuette merkittävällä tavalla komission ohjelmaa, joka koskee tsunamin jälkeistä jälleenrakennusta. Tämän vuoksi sitoudun siihen, että komissio raportoi teille säännöllisesti edistymisestään niin täysistunnoissa kuin valiokunnissakin.

Komissio keskusteli eilen kollegiona laajasti Aasian kriisistä ja siitä, kuinka meidän olisi järjestettävä jo tehdyn työn jatko. Oletan voivani esitellä tämän kuun loppuun mennessä komission ehdotukset entistä parempien Euroopan kriisivalmiuksien kehittämiseksi. Komission jäsen Ferrero-Waldner matkustaa alueelle tulevina viikkoina arvioidakseen tarpeita edelleen ja ehdotuksen konkretisoimiseksi. Ehdotan, että hän raportoi parlamentille alueelta palattuaan.

Olemme asettaneet korkeat tavoitteet Euroopan unionin tuelle Etelä-Aasian kriisissä niin Jakartassa kuin Yhdistyneiden Kansakuntien Geneven kokouksessa. Yksityisten kansalaisten valtava tuki kriisin uhreille osoittaa, että he kannattavat kaikkien Euroopan unionin toimielinten täydellistä sitoutumista annettujen lupausten toteuttamiseen. Meidän on vastattava tähän, ja luotan tukeenne komission auttamiseksi tässä. Lupaan tehdä tiivistä yhteistyötä tässä valtavassa tehtävässä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitän sekä neuvostoa että komissiota perusteellisista tiedoista, joita ne ovat meille toimittaneet tästä traagisesta tapahtumasta. Erityisesti haluan antaa tunnustusta tavalle, jolla komission puheenjohtaja on koordinoinut täydellisesti työtään parlamentin puhemiehistön kanssa järjestetyissä tapaamisissa. Haluan kiittää häntä myös erityisesti kahden parlamentin jäsenen ottamisesta mukaan Geneven konferenssin valtuuskuntaan, mikä varmasti auttaa jokaisen toimielimen tehtävien toteuttamista koordinoidusti ja nopeasti.

  Deva (PPE-DE), ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen juuri palannut Sri Lankasta. Näin itse monia kauhistuttavia näkymiä, joita olemme kaikki nähneet televisiossa. Sri Lankassa syntyneenä Euroopan parlamentin jäsenenä haluan esittää kiitokseni kaikille niille, jotka ovat avokätisesti vastanneet vetoomuksiin, ja kiittää erityisesti Euroopan kansalaisten, erityisesti kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kaakkois-Englannissa sijaitsevan vaalipiirini avusta.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat tähän mennessä auttaneet lähes 1,5 miljardilla eurolla. Määrä kasvaa jatkuvasti. Komissio ja parlamentti ovat myöntäneet 23 miljoonaa euroa ja luvanneet vielä 350 miljoonaa euroa, vaikkakin tästä 150 miljoonaa euroa ei ole uutta rahoitusta vaan otetaan olemassaolevista pitkän aikavälin ohjelmista. Tätä on tarkistettava.

Olen iloinen myös Euroopan investointipankin lupaamasta 1 miljardin euron lainamandaatista. Meidän on annettava lupaamamme apu. Aiemmin kansainvälinen yhteisö ei ole tehnyt niin. Komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ehdottama nopean toiminnan siviilijoukkojen perustaminen avun toimittamiseksi on erinomainen. Apumme on oltava näkyvää.

Olin vaivaantunut Sri Lankassa, sillä EU:n apu toimitettiin välittömästi mutta näkymättömästi, vaikka komission jäsen Michel toimikin hyvin näkyvästi ja käytännöllisesti. Yhdistyneet Kansakunnat ja kansalaisjärjestöt toimivat vain avun koordinoijina eivätkä esiinny rahoittajina. Veronmaksajamme vaativat näkyvyyttä. Tekijällä on merkitystä.

Meidän on varmistettava, ettei tukea varasteta – aivan, varasteta! Jos avunsaajavaltioissa ei ole asianmukaisia järjestelmiä, tukea varastetaan, ellemme huolehdi siitä, että sen toimittamismekanismit ovat täysin avoimia ja kirjanpitovelvollisia. Tällä hetkellä on kiireinen tarve pienten asianmukaisten alusten lahjoittamiselle. Olen iloinen siitä, että puheenjohtaja Barroso mainitsi tämän.

Tarvitaan myös ennakkovaroitusjärjestelmiä ennen seuraavaa katastrofia. Aidoksi todistettu puhelu CNN:lle ja muille yleisradioverkostoille olisi voinut pelastaa tuhansia henkiä Sri Lankassa, Somaliassa ja Thaimaassa. Loppujen lopuksi amerikkalaiset evakuoivat Diego Garcian. Puhelua ei kuitenkaan tullut. Tämä ei koske pelkästään Aasiaa. Kuinka eurooppalaisia varoitettaisiin, jos esimerkiksi tulivuoren toiminta Kanarian saarilla aiheuttaisi hyökyaallon? Voisiko komissio laatia tästä kiireellisesti kertomuksen?

Toivon jälleenrakennuksen merkitsevän Sri Lankassa myös sovintoa ja sitä, että apu vastaa Oslossa joulukuussa 2002 esitettyä ja Tokion rahoittajakonferenssin odotuksia. Vastaavaa odotamme myös Acehin alueen separatisteilta Indonesiassa.

Meidän on muistettava, että pitkällä aikavälillä kauppa ja investoinnit auttavat ihmisiä paremmin kuin tuki. Tuhot ovat rajoittuneet rannikkoalueille ja Etelä-Aasian valtiot ovat avoimia kaupankäynnille.

Tehkäämme yhdessä työtä tuhojen korjaamisen lisäksi myös auttamalla heitä selviytymään, ei pelkästään antamalla almuja.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

  Schulz (PSE), ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, emme usko, että mitään merkittävää voidaan lisätä siihen, mitä neuvoston puheenjohtaja Asselborn ja komission puheenjohtaja Barroso ovat sanoneet. Sekä komissio että neuvosto ovat kuvanneet merkittävimmät tehtävämme. Me Euroopan parlamentin sosialistiryhmän jäsenet voimme sanoa kannattavamme kaikkia näitä aloitteita, ja parlamentin on mielestämme annettava kaikki tarvittava rahoitus- ja organisointituki. Nähdäkseni kaikki – myös juuri puheenvuoron käyttänyt jäsen Deva – ovat tehneet selväksi, että parlamentin osalta taloudelliset varat ja organisaatiota koskevat toimenpiteet taataan.

Voin näin ollen esittää vain joitakin perushuomioita tästä katastrofista, joka on osoittanut selvästi, että asumme globaalissa kylässä ja että solidaarisuuden, joka luonnollisesti on tarpeen maailmassamme, on oltava luonteeltaan ylikansallista. Tämän vuoksi on tärkeää, että tarkastelemme uudelleen myös EU:n itsensä ratkaisevaa asemaa jäsenvaltioiden rinnalla, sillä juuri Euroopan unionissa eurooppalaisten halu osallistua ylikansalliseen toimintaan on ilmeistä. Kansainvälisen toiminnan organisoiminen Euroopan unionin johdolla johtaa siihen, että toimia toteutetaan joka mantereella, koska tällaisen katastrofin vaikutuksilla ei ole maantieteellisiä rajoja, vaan se vaikuttaa maan asukkaiden lisäksi myös kaikista muista maista tuleviin ihmisiin, myös Euroopan unionin kansalaisiin.

Tarvitaan uusia organisaatiomuotoja, ja sellaisia kehitetään. Yksi sellainen on komission ehdottama nopean toiminnan yksikön, nopean toiminnan joukkojen ja teknisen asiantuntemuksen yhdistelmä, joka järjestetään Euroopan unionin johdolla. Tämä on viisas ehdotus ja ansaitsee kannatuksemme. On ehdotettu rahoitusvälineiden perustamista kansallisten välineiden rinnalle, ja tämä on välttämätöntä, mutta on yhtä selvää, että eurooppalaiset, hyvin liikkuvan yhteiskunnan jäsenet, tarvitsevat myös konsuliapua tällaisessa tilanteessa. Yhteisen konsulijärjestelmän kehittäminen, joka mahdollisesti viitoittaisi tietä yhteisille diplomaattiyksiköille, on tästä keskustelusta syntynyt hyvä ajatus.

Yhteenvetona haluan sanoa, että muutaman viime päivän aikana vastaanottamani tietovirran joukossa oli yksi merkittävä uutinen. Muutama kuukausi sitten kunnioitimme täällä parlamentissa Beslanin koulukaappauksen uhreja. Kuulin tänä aamuna, että beslanilaiset ovat keränneet miljoona ruplaa – noin 30 000 euroa – solidaarisuuseleenä tsunamin uhreille. Tilanteessa, jossa he itse ovat, ei voisi antaa parempaa esimerkkiä inhimillisestä käytöksestä, solidaarisuudesta, todella suuresta inhimillisyydestä. Minusta meidän olisi käytettävä tätä tilaisuutta ilmaistaksemme suuren kunnioituksemme beslanilaisille, jotka ovat itse olleet uhreja.

(Suosionosoituksia)

  Watson (ALDE), ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä globaali tragedia edellyttää globaalia vastausta. Se tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa monenvälisen toiminnan asemaa ja hyötyä Yhdistyneiden Kansakuntien kautta, mutta se haastaa myös Yhdistyneet Kansakunnat osoittamaan olevansa tehtävien tasalla. Tähän mennessä YK:n vastaus on ollut lupaava. Myös Euroopan unionin toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, ja kiitän komission jäsentä Micheliä nopeasta toiminnasta ja hänen kollegojaan annetusta tuesta.

Euroopan unionin apu, niin julkinen kuin yksityinenkin, on ollut vaikuttavan avokätistä. ECHO:n varat vapautettiin nopeasti katastrofin jälkeen. Tällä hetkellä on myönnetty kaikkiaan 540 miljoonaa euroa sekä miljardin euron lainamandaatti. Rehellisyyden vuoksi on tosin mainittava, että kolmannes tästä avusta on suunnattu uudelleen alueen kehitysohjelmista. Varmistakaamme, että luvattuja määriä noudatetaan – vain yksi prosentti on maksettu siitä miljardin dollarin tuesta, joka luvattiin Iranin Bamin kaupungin jälleenrakentamiseen maanjäristyksen jälkeen.

Älkäämme olko liian tyytyväisiä itseemme, koska ECHO nyt voi toimia rahoittajana. Pidemmällä aikavälillä meidän on pystyttävä lähettämään joukkoja, aluksia, kenttäsairaaloita ja helikoptereita auttamaan katastrofin jälkihoidossa. Yli 150 000 ihmistä menetti henkensä, kokonaisia yhteisöjä on tuhoutunut. Viisi miljoonaa ihmistä on loukkaantunut tai menettänyt kotinsa, elinkeinonsa tai perheensä. Monet uhreista ovat lapsia, joita uhkaa nyt joutuminen lapsikaupan tai muun rikollisen toiminnan uhreiksi. Huolimatta hyvästä tahdosta muissa maissa näiden tuhoutuneiden yhteisöjen lapsia ei pidä siirtää tuntemistaan yhteisöistä ja perinteistä eroon. Unicefin ja muiden järjestöjen on toimittava nopeasti näiden lasten tarvitseman suojan, suojelun ja rekisteröinnin varmistamiseksi, jotta he voivat rakentaa elämänsä uudelleen ja kenties löytää sukulaisensa.

Tragedia on saanut yksityiset ihmiset kaikkialla maailmassa antamaan lahjoituksia sellaisten uhrien perheille, joita he eivät ole koskaan tavanneet, ja halu auttaa muistuttaa meitä siitä, kuinka pieni globaali yhteisömme onkaan. Käyttäkäämme hyväksemme tätä tilaisuutta unohtaa eroavaisuutemme. Katastrofista kärsineet valtiot maksavat tänä vuonna tariffeja enemmän kuin me myönnämme niille apua. Meidän olisi tämän vuoksi harkittava uudelleen kauppapolitiikkaamme.

Meidän on seurattava tiiviisti avun myöntämistä varmistaaksemme, ettei sitä käytetä alueellisten konfliktien edistämiseen eikä se joudu korruptoituneiden paikallisten virkamiesten taskuihin. Laatikaamme tulostaulu EU:n jälleenrakennuspyrkimyksistä, aivan kuten Yhdistyneiden Kansakuntienkin on pidettävä kirjaa sen virastojen kautta ohjatusta tuesta. Antakaamme komission myös vahvistaa johtoasemaansa unionin toiminnan koordinoinnissa. Jos jokainen jäsenvaltio osoittaisi yhden humanitaarisen avun asiantuntijan ECHOn käyttöön, meillä olisi keskeiset asiantuntijaresurssit kansallisten laitosten valmiuksissa.

Lopuksi suurin opetus tässä on oman haavoittuvuutemme paljastuminen luonnonvoimien edessä. Emme voi kesyttää niitä, mutta voimme yhdessä lieventää niiden aiheuttamia tuhoja. Meillä on teknologiaa maanjäristysten paljastamiseksi maailman riskialueilla. Teknisen avun toimittaminen riskialueille on toteutettavissa vähäisin kustannuksin, ja näin voidaan kenties pelastaa satoja tuhansia ihmishenkiä.

(Suosionosoituksia)

  Cohn-Bendit (Verts/ALE), ryhmän puolesta. – (FR) Hyvät kollegat, keskustelujen käyminen katastrofin jälkeen on aina vaikeaa, sillä yhtäältä tunteet ovat valloillaan ja toisaalta tapahtumista on otettava oppia toimintatapojen kannalta.

Voisitteko ystävällisesti joko vaieta tai mennä vaikka kahville ja palata sitten, kun olemme keskustelleet tästä tärkeästä asiasta? Olisiko se mahdollista? Ulkona on baarikin, jossa voitte juopua mielin määrin. Kiitos. Pyydän anteeksi, arvoisa puhemies.

Haluan sanoa, että ryhmäni kannattaa komission ja neuvoston esittämää ehdotusta Euroopan unionin siviiliapua koskevien valmiuksien parantamiseksi. Katastrofi on osoittanut meille, että sinänsä tarpeelliset kansalliset hätäaputoimet eivät olleet sellaisenaan riittäviä auttamaan näin laajassa katastrofissa. Se osoitti myös, että hätäapua koskevien siviilivalmiuksien on katettava humanitaaristen siviilitoimien lisäksi myös poliittiset siviilitoimet, toisin sanoen valmiudet apuun konfliktien torjumiseksi.

Emme voi antaa apua Indonesialle puuttumatta siellä ilmenevään konfliktiin emmekä voi auttaa Sri Lankaa puuttumatta siellä meneillään olevaan sotilaalliseen konfliktiin. Tuki konfliktien ehkäisemiselle ja humanitaarinen apu ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, ja kannatamme tässä komission näkemystä. Ehdotan jäsenille, että he lahjoittaisivat tästä istunnosta saatavat rahat katastrofin uhrien auttamiseen.

(Suosionosoituksia)

  Agnoletto (GUE/NGL), ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, minusta vaikuttaa siltä, etteivät tiedotusvälineet ole vielä lopettaneet Aasian tragedian raportointia, kun myötäelävien solidaaristen julistusten sijaan jo esitetään kyynisempiä taloudellisia ja geopoliittisia näkökohtia.

Komission puheenjohtaja Barroso on yrittänyt silmänkääntötemppua, mutta hän on huono taikuri. Uudelleensuuntaaminen merkitsee tukeen jo aiemmin myönnettyjen varojen käyttämistä, joten vaadin jälleenrakennuksen ensimmäiseen vaiheeseen osoitettujen 350 miljoonan euron osalta uusia määrärahoja ja Euroopan unionin ja 25 jäsenvaltion 1,5 miljardin euron kokonaismäärää lahjoitettavaksi ilman minkäänlaisia korkoja.

Olen kuullut täällä pyydettävän hyökyaallosta kärsineiden valtioiden ulkomaanvelan huomioimista. Katson, että meidän olisi selkeästi todettava, että ainoa käytännön mahdollisuus on antaa velat anteeksi. Puhumme nyt Indonesian kaltaisista valtioista. Indonesialla on yli 130 miljardia dollaria velkaa, jota se lyhensi 13 miljardia dollaria vuonna 2002. Tällaisten lukujen vuoksi lahjoituksestamme ei ole käytännössä apua, ellemme anna velkaa anteeksi.

En ole vielä kuullut kenenkään ehdottavan maahanmuuttosääntöjen muuttamista edes väliaikaisesti. Tarkoitan nyt Euroopassa jo asuvien näistä valtioista kotoisin olevien maahanmuuttajien mahdollisuutta palata kotimaahansa, tutustua tilanteeseen paikan päällä, etsiä rakkaitaan ja palata sen jälkeen unioniin vaarantamatta oleskelulupaansa tai työpaikkaansa. Viittaan myös mahdollisuuteen myöntää oleskelulupia, edes väliaikaisia, tässä tragediassa haavoittuneille.

(Suosionosoituksia)

  Karatzaferis (IND/DEM), ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, katastrofin jälkeen meidän on tarkasteltava kolmea seikkaa:

Ensinnäkin, kuinka voisimme paremmin ilmaista solidaarisuuttamme, toisin sanoen kuinka paljon Euroopan kansalaisten rahaa menee perille tuhoutuneiden alueiden ihmisille ilman että välittäjät, hallitusten ulkopuoliset järjestöt ja urakoitsijat vetävät välistä.

Toiseksi meidän on vastattava eräissä Lähi-idän sanomalehdissä esitettyihin väitteisiin, että tapahtumia edelsi ydinkoe. Emme voi sallia tällaista väitettävän edes naurettavana mahdollisuutena. Meidän on tarkistettava ensin, tehtiinkö mitään ydinkokeita.

Kolmanneksi meidän on tarkasteltava sitä, mitä alueellamme tapahtuu. Täällä komissio leikkaa varoja maanjäristystutkimuksesta ja ohjaa sen avaruustutkimukseen. Jos vastaava maanjäristys kuitenkin tapahtuisi Välimeren alueella, hyökyaalto saavuttaisi Alpit ja pyyhkäisisi yli Kreikan, Italian, Maltan, Kyproksen, Ranskan, Espanjan ja muiden maiden. Meidän on siis tarkasteltava, mitä voimme tehdä tämän osalta. Ottakaamme opiksi Kaakkois-Aasian onnettomuudesta. Kuten Hippokrates totesi jo 2 500 vuotta sitten, ennaltaehkäiseminen on parempi kuin hoito, ja tässä on järkeä. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että komission väki leikkaa varoja maanjäristystutkimuksesta ja antaa ne avaruustutkimukseen. Tehkäämme jotain omalla alueellamme, ennen kuin täälläkin on itkun aihetta.

(Suosionosoituksia)

  Musumeci (UEN), ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, Intian valtameren katastrofin tärkein opetus oli, että on tärkeää kehittää nopeasti Euroopan unionin pelastuspalvelun varustusta.

Viime päivien tapahtumien vuoksi meidän olisi pohdittava asiaa vakavasti. Eurooppa ja sen 25 jäsenvaltiota lähes puolen miljardin kansalaisen väestöineen ja yhtenäisvaluuttoineen vain seurasivat sivusta, ällistyneinä, tyrmistyneinä ja kyvyttöminä, vaikka katastrofista kärsineet tarvitsivat välitöntä ja tehokasta käytännön apua.

Missä oli eurooppalainen pelastuspalvelu, joka mainitaan vuonna 1999 laaditussa toimintasuunnitelmassa? Mitä Euroopan seurantakeskus sai aikaan? Missä oli Euroopan unionin neuvoston lokakuussa 2001 perustama pelastuspalvelun työryhmä, jonka tarkoituksena on nimenomaan varmistaa nopea avun tarjoaminen myös Euroopan ulkopuolella? Miksi komissio päätti jättää työryhmän 300 asiantuntijaa kotiin hyökyaaltokatastrofin aikaan, kun heitä on koulutettu ja valmisteltu vuosia?

Nyt ei kenties ole väittelyn aika, mutta olisi silti pantava merkille, kuten olemme viimeiset kolme vuotta vaatineet, ettei Eurooppa tarvitse koordinointia ja resurssien keräämistä vaan pelastuspalveluviraston, riippumattoman elimen, joka pystyy monipuolisesti ennakoimaan tarpeita ja toimimaan silloin ja siellä, missä tarvetta esiintyy. Tätä parlamentin olisi ehdotettava jo huomisessa päätöslauselmassa, jos emme halua edelleen teeskennellä, ettei mitään ole tapahtunut, tai ajatella solidaarisuuden merkitsevän vain tyhjiä lupauksia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu keskeytetään äänestysten ajaksi ja sitä jatketaan klo 15.00.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES