Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Puheenvuorot
Keskiviikko 12. tammikuuta 2005 - Strasbourg EUVL-painos

9. Euroopan unionin apu hyökyaallon uhreille Aasiassa (jatkoa)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Jatkamme nyt keskustelua neuvoston ja komission julkilausumista Euroopan unionin avusta hyökyaallon uhreille Aasiassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Czarnecki, Ryszard (NI).   (PL) ... käytäntöjä Euroopan parlamentissa, ellei kaikkien ryhmien ja myös pienimmän ryhmän eli sitoutumattomien jäsenille anneta puheenvuoroa ennen äänestystä. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jäsenvaltioiden kansalaiset eivät odota meiltä kaunopuheisuutta vaan rehellisyyttä. Nyt on aika kertoa viimeinkin yksinkertainen totuus tämän katastrofin poliittisesta kontekstista.

Tämän hirveän hyökyaaltotragedian varjossa eri tahot ajavat alueella omia poliittisia etujaan. YK:n murenevaa arvovaltaa on määrä pönkittää Aasiassa toteutettavien avustustoimien avulla. Yhdysvallat ja eräät eurooppalaiset valtiot haluavat kohentaa imagoaan Kaakkois-Aasiassa ja laajentaa vaikutusvaltaansa Aasiassa humanitaaristen toimien avulla. Katastrofin uhreja autetaan jossain määrin matkan varrella, mutta on päivänselvää, että katastrofista saatava hyöty on valtava.

Haluaisin uskoa, että Euroopan unionin armeliaiden toimien tarkoituksena on yksinomaan auttaminen ja ettemme EU:ssa käytä tätä ihmisiä kohdannutta onnettomuutta hyväksemme emmekä edistä omia kapea-alaisia etujamme näin valtaisan tragedian jälkeisessä tilanteessa. Meidän pitäisi antaa nopeasti apua, jonka tulisi perustua yhteisvastuullisuuteen, eivätkä byrokraattiset esteet saisi viivyttää avun antamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Nassauer (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa toteamalla, että yhdyn kaikkiin Kaakkois-Aasian katastrofin johdosta esitettyihin myötätunnon ilmauksiin. Keskityn seuraavaksi esittämään muutamia ajatuksia herättäviä huomautuksia.

Euroopan unionin kansalaisten ja ihmisten ympäri maailmaa antamat lahjoitukset ovat todellakin valtava hyväntahdon osoitus. Syvän vaikutuksen tekee myös se, miten selvästi tämä järkyttävä tapahtuma on koskettanut koko globalisoitunutta maailmaa.

Saksassa on kuitenkin olemassa sanonta, jonka mukaan hyvä tarkoitus ei aina takaa myös hyvää lopputulosta. Meidän on opeteltava, miten voimme auttaa. Yhden Saksan suurimman sanomalehden etusivun pääotsikossa kirjoitettiin tänään, että lukuisten avustustyöntekijöiden organisoimaton toiminta vaikeuttaa Indonesian työtä. On myös todettava, ettei tapa, jolla Euroopan unioni on toiminut alueella, todennäköisesti herätä suunnatonta ihastusta sen työn onnistumisesta. Samaisessa otsikossa todettiin myös, että tilanne olisi vielä paljon pahempi, elleivät Yhdysvaltojen ja Australian armeijat olisi paikalla ja lentäisi rahtikoneillaan säännöllisesti edestakaisin. Tässä on ongelma. On aivan selvää, etteivät pelkkä hyvä tahto ja valmius kerätä paljon rahaa riitä, vaan tarvitsemme myös organisaation, joka voi ohjata nämä rahat asianmukaisesti niitä tarvitseville.

Haluankin antaa tukeni tänä aamuna jo esitetyille näkemyksille siitä, että Euroopan unioni tarvitsee ennen kaikkea kriisinhallintayksikön, toisin sanoen organisaation, joka voi tarjota kuljetuskalustoa, johtamiskykyä ja viestintävälineitä, sekä sanitaatiosta ja tarviketoimituksista vastaavia yksikköjä. Tällaisia yksikköjä tarvitaan, jos haluamme todellakin antaa käytännöllistä apua erittäin nopeasti. Niin kauan kuin Euroopan unionilla ei ole omaa armeijaa, joka voisi hoitaa tällaisia tehtäviä, tarvitsemme kaiken hyvän tahdon lisäksi kuitenkin myös käytännöllisiä keinoja avun toimittamiseen. Kriisinhallintayksikkö olisi juuri se, mitä nyt kaivataan, ja sellaisen perustamiseen EU:n on keskityttävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gill (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa pahoittelemalla muutamien maanmiesteni käytöstä. Olen erittäin kiusaantunut siitä, että he käyttäytyvät tällä tavoin ja keskeyttävät tästä traagisesta tapauksesta käymämme erittäin vakavan keskustelun.

Jos saan jatkaa, päivämäärä 26. joulukuuta 2004 muutti samalla kertaa sekä ihmiskunnan menneisyyttä että tulevaisuutta. Epäusko vaihtui hämmästykseksi, suruksi ja myötätunnoksi. Hyökyaallon aiheuttaman tragedian seuraaminen herätti meissä valtavasti erilaisia tunteita, joita oli vaikea käsitellä. Aallot ja järistykset olivat meille kaikille hyvä esimerkki siitä, miten kohtalomme ovat kietoutuneet toisiinsa ympäristö- ja luonnonuhkien maailmanlaajuisella näyttämöllä.

Suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana haluan esittää vilpittömän osanottoni kaikille tästä tragediasta kärsineille. Olen ollut erittäin liikuttunut siitä sydämellisestä reaktiosta, jolla koko maailma on suhtautunut tähän ennennäkemättömään katastrofiin. Hyökyaallon aiheuttaman katastrofin osalta Euroopan kansalaiset ovat olleet avokätisimpien joukossa.

Matkustin viime viikolla Etelä-Intiassa sijaitsevaan Chennaihin seuratakseni omakohtaisesti Euroopan komission tekemää avustustyötä ja tapasin siinä yhteydessä Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n, Unicefin ja kansalaisjärjestöjen työntekijöitä. EU:n välitön reagointi, joka tapahtui 24 tunnin kuluessa onnettomuudesta, ansaitsee suuret kiitokset, kuten myös Intian epäitsekäs päätös pyytää, että apua pitäisi kohdistaa pahiten kärsineille alueille, kuten Sri Lankaan ja Indonesiaan. Toivonkin, etteivät huhut, joiden mukaan Intialle parhaillaan annettavaa taloudellista tukea kohdennettaisiin muille alueille, pidä paikkaansa. Nähtyäni itse Intiassa olevat tarpeet toivon, ettei näitä tarpeita sivuuteta lyhyellä aikavälillä. Vaadin, ettei komissio siirrä tai kohdenna uudelleen määrärahoja mistään tällä alueella käynnissä olevasta avustushankkeesta. Olisi suorastaan rikollista ottaa maailman köyhimmiltä näiden avustustoimien rahoittamiseksi. Pidän myönteisenä komission lupausta 350 miljoonan euron lisärahoituksesta. Puheenjohtaja Barroson tämänaamuinen selvitys ei kuitenkaan vakuuttanut minua, koska Aasialle annettavan humanitaarisen avun määrärahat ovat pienentyneet jo useiden vuosien ajan siten, että vuonna 1990 Aasian osuus oli 70 prosenttia, mutta vuonna 2000 enää 38 prosenttia. Emme voi näin ollen hyväksyä, että köyhyyden poistamista koskevien ohjelmien määrärahoja käytetään muuhun tarkoitukseen. Meidän pitäisi päinvastoin lisätä näiden ohjelmien rahoitusta.

Meidän on otettava tähän tragediaan aivan oma, erilainen lähestymistapamme ja selvitettävä uusien asiantuntijaryhmien käyttämistä asianomaisissa maissa. Tuhoalueella tarvitaan myös muuta kuin rahaa. Meidän on myös tarjottava katastrofista kärsineille maille teknistä asiantuntemusta. Pyydän komissiota tarkastelemaan pitkäaikaisia muutoksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Bonino (ALDE).(IT) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä käytettävissä olevat välineet huomioon ottaen komissio on nähdäkseni toiminut asianmukaisesti. Kaakkois-Aasian tilanteessa on kuitenkin yksi näkökohta, jonka osalta kaikki poliitikot ovat, ainakin julkisissa puheissaan, olleet nähdäkseni huomattavan vaiteliaita. Tarkoitan tällä poliittisia ongelmia, joita on monissa näissä maissa, kuten Sri Lankassa, Etelä-Thaimaassa tai Indonesiassa, erityisesti Banda Acehin alueella. Kyse on siitä, että toimitaan alueilla, joilla aseistautuneet itsenäisyysliikkeet ovat olleet läsnä ja aktiivisia pitkään. Nämä ovat erittäin väkivaltaisen sissisodankäynnin alueita, joille myös Al-Qaidaan tai Al-Gamaa al-Islamiyyaan yhteydessä olevat islamilaiset ryhmittymät ovat soluttautuneet.

Tällaiset tekijät tekevät koko jälleenrakennustoiminnasta erittäin ongelmallisen, mutta olen silti kuullut niistä puhuttavan hyvin vähän erityisesti julkisissa puheissa. Olen vakuuttunut, ettei todellinen ja tehokas jälleenrakennus ole mahdollista, ellei poliittisia ongelmia ratkaista. Koko alueella onkin käynnistettävä todellinen poliittinen jälleenrakennus, jotta tällä hetkellä jumiutuneita rauhanprosesseja voidaan jatkaa ja myös vahvistaa instituutioita ja oikeusvaltiota, joiden puuttuminen tehostaa entisestään epävakautta aiheuttavien voimien toimintaa. Tämä on erinomainen tilaisuus. Jos tätä tilaisuutta hyödynnetään hyvin, koko jälleenrakennusohjelma voi toimia tarvittavana kimmokkeena rauhanprosessien uudelleen käynnistämiselle. Jos tilanne sitä vastoin hoidetaan huonosti, se voi johtaa jo silminnähtävien jännitteiden kärjistymiseen räjähdyspisteeseen.

Tässä yhteydessä Euroopan unionin pitäisi mielestäni käsitellä ongelmaa, joka koskee EU:n poliittista läsnäoloa jälleenrakennuksen aikana, koska tällä hetkellä unionin politiikka ei ole näkyvää ja sen näkyvyys vain vähenee ajan myötä. Minusta on esimerkiksi kiusallista, että Indonesian hallituksen ja Vapaa Aceh -liikkeen sissien ensimmäisessä tapaamisessa olivat mukana Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Japani, Singapore ja Libya, kun taas Euroopan unioni loisti poissaolollaan.

Nämä ovat asioita, joiden sivuuttaminen estää jälleenrakennusprosessin asianmukaisen hallinnoinnin. Jälleenrakennusprosessista tulee pitkä ja vaikea mutta mahdollisesti myös erittäin antoisa.

 
  
MPphoto
 
 

  Schlyter (Verts/ALE). (SV) Arvoisa puhemies, kun hyökyaalto iski, sen uhriksi joutuivat niin rikkaat kuin köyhät. Kaikki juoksivat henkensä edestä, ja kaikkein kovimmin hyökyaalto iski lapsiin. Tuhannet joutuivat keskelle painajaista, jossa he eivät kyenneet suojelemaan lapsiaan. Meillä kaikilla on nyt velvollisuus antaa heille tukemme ja kuunnella heidän tarpeitaan.

Pyydän teitä esittämään lämpimät kiitoksemme Thaimaan ja muiden hyökyaallosta kärsineiden maiden kansalaisille, joiden toiminta vastasi myötätuntoa, humaanisuutta ja solidaarisuutta koskevia ihanteitamme. Epäitsekkäästi ja tasapuolisesti he auttoivat kaikkia uhreja näiden kulttuurista, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta. Erityisesti monet maanmiehistäni saivat paikallisilta merkittävää tukea, mikä on osoitus siitä, että nämä käsitteet ovat maailmanlaajuisia pikemminkin kuin nimenomaisesti kristillisiä tai eurooppalaisia.

Voimme pyrkiä noudattamaan näitä samoja ihanteita antamalla katastrofialueen maille huomattavaa apua, ottamalla käyttöön reilun kaupan, torjumalla köyhyyttä ja nälkää ja mahdollistamalla pelastuspalvelujemme tehokkaamman yhteistyön.

 
  
MPphoto
 
 

  Papadimoulis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja koko maailman yleisen mielipiteen vaikuttava reaktio tähän katastrofiin kannustaa sekä jäsenvaltioiden hallituksia että Euroopan unionia toimimaan tehokkaammin vahvistamalla YK:n suojeluksessa tehtävää kansainvälistä yhteistyötä.

Käsittelen puheenvuorossani neljää seikkaa. Ensinnäkin tärkeintä tällä hetkellä on varmistaa, että lupaukset todellakin pidetään eivätkä jää pelkästään tyhjiksi sanoiksi, kuten monissa tapauksissa on tapahtunut. Toisin sanoen on varmistettava, että apu saavuttaa sitä tarvitsevat ihmiset nopeasti ja tehokkaasti eivätkä korruptoituneet välikädet tuhlaa tai varasta annettua apua. YK:lla on tässä ratkaiseva rooli.

Toiseksi Euroopan parlamentin on pyydettävä velkojamaita peruuttamaan hyökyaallosta kärsineiden maiden velat eikä pelkästään lykkäämään muutamien lainaerien maksamista. Maailman seitsemän rikkaimman valtion ilmoitus, jonka mukaan ne pelkästään lykkäävät katastrofista kärsineiden maiden velkojen takaisinmaksua, vaikuttaa tekopyhältä, kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen vaatimus sen sotilaallisessa hallinnassa olevan Irakin velkojen peruuttamisesta.

Kolmanneksi ehdotan, että Euroopan parlamentti tukee YK:ssa syyskuussa 2004 muotoiltua ehdotusta, jolle jo noin 100 valtiota on antanut tukensa, maailmanlaajuisen veron määräämisestä pääomasiirroille, asekaupoille ja uusiutumattoman energian käytölle, jotta voidaan rahoittaa toimia luonnonkatastrofien aiheuttamissa hätätilanteissa.

Neljänneksi meidän on lisättävä yhteisön pelastuspalvelun alan toimintaohjelman määrärahoja ja vahvistettava siihen sisältyviä mekanismeja. Toimintaohjelmaa koskevaa mietintöä, jonka esittelin kuukausi sitten ja jonka Euroopan parlamentin ylivoimainen enemmistö hyväksyi, on vahvistettava voimakkaammin tulevina vuosina.

 
  
MPphoto
 
 

  Borghezio (IND/DEM).(IT) Arvoisa puhemies, kuinka monta päivää ehti kulua ennen kuin Euroopan unionin edustajat saapuivat maihin, joihin hyökyaalto oli iskenyt, vaikka heti katastrofin ensi tunneista lähtien tiedettiin, että hyökyaalto oli kohdistunut myös tuhansiin eurooppalaisiin matkailijoihin? Saattaa olla totta, että kaikki EU:n virkamiehet olivat tuolloin lomalla, mutta Euroopan unionin virkamiehistä ei näkynyt merkkiäkään useisiin päiviin näissä maissa, esimerkiksi Thaimaassa. Heidän poissaolonsa vuoksi ihmisiä haudattiin joukkohautoihin, mikä on vaikeuttanut, ellei tehnyt kokonaan mahdottomaksi, kadonneiden eurooppalaisten ruumiiden tunnistamista.

Komissio ei anna mitään tätä koskevia tietoja, mutta haluaisin tietää, kuinka monta henkilöä tuhoalueelle lähetettiin sekä mihin maihin ja miten pitkän viiveen jälkeen, koska monissa asianomaisissa maissa ei ole mitään tietoja heidän läsnäolostaan, kuten jo äsken totesin. Vuoden 2004 loppuun mennessä tuhoalueella ei ollut näkynyt merkkiäkään Euroopan unionin virkamiehistä.

Haluan myös esittää vastalauseen siitä täydellisestä mielenkiinnon puutteesta, jota monet arabivaltiot ovat osoittaneet näitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat enimmäkseen muslimeja. Samaan aikaan kun Euroopan unioni ja läntinen maailma ryhtyivät toimiin, nämä äärimmäisen rikkaat islaminuskoa tunnustavat valtiot ja hallitukset osoittivat suuren saituutensa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryan (UEN). (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin ilmaista muiden puhujien tavoin myötätuntoni Kaakkois-Aasian väestölle, joka on kärsinyt niin suuresti tästä kauheasta tragediasta. Näemme edelleen kuvia ja videoita tapahtuneesta, ja meidän on edelleen vaikea käsittää tuhon valtavaa laajuutta ja menetettyjen ihmishenkien määrää.

Euroopan unionin kansalaisten ja muun maailman reaktio on ollut ehdottomasti harvinaislaatuinen, kun ihmiset ovat osoittaneet humaanisuutensa tragedian uhreja kohtaan. Yksityishenkilöiden lahjoittama rahasumma on ollut poikkeuksellisen suuri. Hallitusten reaktio ympäri maailmaa on ollut myös erittäin myönteinen.

Keskustelun kuluessa on mainittu muutamia asioita. Ensinnäkin todettiin, että on erittäin tärkeää hyödyntää tässä katastrofissa mahdollisimman pian sotilaallisia resursseja ja siviilivoimavaroja, kuten Yhdysvallat on tehnyt. Sotilaista ja siviileistä koostuvat ryhmät voivat olla ensimmäisinä paikalla käsittelemässä näitä kauhistuttavia ongelmia. Haluan myös muiden puhujien tavoin todeta, etten ole maanantai-iltaisen kokouksen jälkeen täysin vakuuttunut puheenjohtaja Barroson kannasta määrärahoihin. Katastrofialueelle myönnettäviä varoja ei pitäisi ottaa parhaillaan toteutettavista talousarvioista eikä jo muualle luvatuista määrärahoista, vaan on otettava käyttöön kokonaan uusia varoja. Meidän on osoitettava ihmisille, että suhtaudumme katastrofiin vakavasti, ja meidän on varmistettava, etteivät esimerkiksi Iranin ja Afganistanin tapahtumat toistu siltä osin, miten me ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Bowis (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, maa järisi, hyökyaallot iskivät ja maailmamme muuttui. Kunnioitusta herättävät kuvat siitä, miten voimakas meri vyöryi maalle murskaten ihmisiä, koteja ja maamerkkejä, aiheuttivat pelkoa ja kauhua. Maailma järkyttyi ihmisten kohtalosta, eloonjääneiden kärsimyksestä ja orpojen ahdingosta. Me eurooppalaiset suremme tuhansia omia kansalaisiamme, mutta osoitamme samalla ihailua ja kiitollisuutta paikallisille asukkaille, jotka omasta menetyksestään ja tuskastaan huolimatta osoittivat rohkeutta ja myötätuntoa huolehtimalla hämmentyneistä ja pelästyneistä ulkomaisista matkailijoista.

Aasian maanjäristys kosketti ihmisiä syvästi, ja toimiin ryhtyivätkin ensimmäisinä hallitusten sijasta niiden kansalaiset. Ihmiset kaikkialla maailmassa avasivat sydämensä ja lompakkonsa, mikä sai hallitukset ymmärtämään, että niiden on syytä olla yhtä avokätisiä kuin kansalaisensa. Vaadimme nyt todellista, kestävää ja tehokasta toimintaa. Euroopan unionin on annettava humanitaarista apua ja jälleenrakennusapua, joita on käytettävä avoimesti ja luotettavasti. Lisäksi on uudistettava asianomaisia maita koskevia velkajärjestelyjä.

Toimiemme on edistettävä rauhaa sekä tuettava hyviä hallintotapoja ja ihmisoikeuksia. Niiden tavoitteena on myös oltava paikallisten asukkaiden osallistuminen ja köyhyyden poistaminen. Lupaukset on pidettävä, ja meidän on kehitettävä varhaisvaroitusjärjestelmiä, joita on jo saatavilla, kuten nyt tiedämme, ja jollainen on esimerkiksi Wienissä toimiva maanalaisten ydinkokeiden valvontajärjestelmä.

Euroopan unionin on nyt ennen kaikkea reagoitava uuteen tilanteeseen, jossa sen kansalaiset vaativat jakolinjojen poistamista maailmasta siten, että torjutaan määrätietoisesti köyhyyttä ja sairauksia ja poistetaan esteet köyhempien maiden kaupankäynniltä EU:n markkinoilla. Ihmiset ympäri maailmaa eivät ole koskaan tunteneet olevansa näin lähellä toisiaan. Tälle perustalle hallitukset niin pohjoisessa kuin etelässä samoin kuin Euroopan unioni voivat varmasti rakentaa toimintaansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Martínez Martínez (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista järkytyksemme, osanottomme ja myötätuntomme sekä ilmoittaa, että olemme sitoutuneet auttamaan tämän katastrofin vaikutusten lievittämisessä.

Sosialistiryhmän ehdotukset käyvät ilmi yhteisestä päätöslauselmasta, jonka puolesta äänestämme vakuuttuneina ja joka voidaan tiivistää seitsemään kohtaan.

Ensinnäkin päätöslauselmassa esitetään myönteinen arvio komission ja neuvoston asianmukaisista toimista. Komissio ja neuvosto reagoivat katastrofiin erittäin nopeasti, sitoivat tarvittavat määrärahat ja tiedottivat parlamentille, vaikka onkin huomautettava, että tiedotuksessa ja viestinnässä on ollut puutteita. Nämä puutteet ovat ehkä saaneet muutamat parlamentin jäsenet tekemään sen johtopäätöksen, ettei tuhoalueella ole ollut lainkaan EU:n edustajia, vaikka unionin toiminta on itse asiassa ollut ihailtavaa.

Toiseksi kaikkien lupaamat varat on koottava välittömästi ja, joka tapauksessa, sovitun aikataulun mukaisesti.

Kolmanneksi kaikkien Euroopan unionin myöntämien varojen on oltava uusia, eikä niitä saa missään tapauksessa ottaa muista ohjelmista. Puheenjohtaja Barroson perustelut eivät ole olleet vakuuttavia tältä osin.

Neljäs seikka on sitoutuminen siihen, että välittömiä toimia jatketaan tärkeillä jälleenrakennustoimilla, jotka toteutetaan yhteisymmärryksessä keskeisten toimijoiden eli katastrofista kärsineiden maiden kanssa.

Viides seikka on sitoutuminen siihen, että luodaan varhaisvaroitusjärjestelmä, jolla pystytään estämään vastaavanlaiset katastrofit.

Kuudenneksi on sitouduttava siihen, että otetaan myös käyttöön pysyvä ja ammattimainen onnettomuuksia koskeva toimintamekanismi, jolla voidaan puuttua tilanteeseen siinä tapauksessa, ettei ennaltaehkäisyssä onnistuta. EU:n perustuslakiin sisältyy myös tärkeä viittaus Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen.

Seitsemänneksi tämä toiminta ei saa perustua mielivaltaisista maaryhmistä koostuvien liittoutumien ennalta valmistelemattomiin toimiin. Toimintaa on sitä vastoin johdettava YK:sta käsin, ja Euroopan unionin osallistumisen on oltava aktiivista ja näkyvää.

Arvoisa puhemies, Euroopan unionin toiminnan on vastattava tämän katastrofin synnyttämiin tarpeisiin ja osoittauduttava kansalaistemme aktiivisen toiminnan veroiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Romeva i Rueda (Verts/ALE). (ES) Arvoisa puhemies, tämän onnettomuuden vaatimien kuolonuhrien valtava määrä kuvastaa epäilemättä ennen kaikkea alueen väestön erittäin haavoittuvaa asemaa. Meillä onkin nähdäkseni velvollisuus, joka on samaan aikaan myös tilaisuus. Tarkoitan tällä katastrofista kärsineiden maiden velkakysymyksen vakavaa tarkastelua.

Velkaa ottivat lisäksi joissakin tapauksissa korruptoituneet ja diktatoriset hallitukset, kuten Suharton hallitus Indonesiassa. Holtiton velan myöntäminen näille hallituksille johti niin sanotun vihan velan syntymiseen. Tietyillä avunantajilla on tältä osin vastuunsa, jota pitäisi ensin tutkia, ja velvoitteita, jotka niiden pitäisi sen jälkeen täyttää.

Tässä tilanteessa on kaksi ulottuvuutta. Toisaalta on äärimmäisen tärkeää, että näiden maiden velat peruutetaan välittömästi. Emme tee tätä myötätunnosta vaan tunnustaaksemme sen, ettei näiden ihmisten, jotka ovat jo kärsineet vastuuttomien hallitustensa toimista, pitäisi joutua kärsimään uudelleen maksaessaan niiden ottamaa velkaa. Toisaalta kansainvälisen avun on perustuttava ensisijaisesti lahjoituksiin eikä uusiin lainoihin, jotka lisäävät velkataakkaa entisestään.

 
  
MPphoto
 
 

  Svensson (GUE/NGL). (SV) Arvoisa puhemies, monet meistä eivät kykene vieläkään käsittämään Aasian tragediaa. Suru on kaikille yhteinen kansallisuudesta riippumatta, ja myötätuntomme kumpuaa tästä solidaarisuudesta. Hyödyntäkäämme tätä solidaarisuuden tunnetta valitaksemme toimintamme painopisteet paremmin tulevaisuudessa.

Ympäristötutkijoiden mukaan katastrofi olisi voitu välttää, ellei kokonaan niin ainakin osittain, jolloin uhrien määrä ja aineelliset vahingot olisivat olleet paljon pienempiä, jos koralliriutat ja mangrovemetsät olisi jätetty paikoilleen. Jos etusijalla olisi ollut sotilaallisen turvallisuuden sijasta kansalaisten turvallisuus, emme olisi luultavasti joutuneet näkemään niin paljon kuolemaa ja tuhoa kuin nyt tapahtui. Jos asianomaiset hallitukset olisivat analysoineet objektiivisesti uhkia, jotka koskevat kyseisten maiden lisäksi koko planeettaa ja ihmiskuntaa, ja olisivat valmistautuneet niihin, käytössä olisi ollut varoitusjärjestelmiä ja pelastustyötä olisi suunniteltu paremmin.

Suuret ja rikkaat valtiot ovat valmiita käymään sotia, jopa ydinsotia, parin minuutin varoitusajalla. Aasian köyhille ei ole kuitenkaan olemassa minkäänlaista varoitusjärjestelmää. Samaan aikaan maailma käyttää naurettavan suuria summia terrorisminvastaiseen sotaansa, joka on pieni ongelma menetettyjen ihmishenkien määrässä mitattuna ja joka nykytilanteessa vain lisää terrorismia. Eikö köyhyyteen liittyviin ongelmiin ja ekologiseen turvallisuuteen kiinnitetä minkäänlaista vakavaa huomiota? Toivottavasti opimme läksymme jonakin päivänä.

 
  
MPphoto
 
 

  Lundgren (IND/DEM). (SV) Arvoisa puhemies, Intian valtameren hyökyaaltokatastrofi on monin tavoin käännekohta nykyaikaisen maailman historiassa. Olemme ensimmäistä kertaa todistaneet todellista myötätunnon aaltoa kaikkia katastrofista kärsineitä ihmisiä kohtaan, jotka edustavat yleisesti ottaen koko maailmaa eivätkä vain tiettyä osaa siitä.

Kyynikot huomauttavat tämän johtuvan siitä, että Intian valtamerta ympäröivillä alueilla oli niin paljon rikkaista maista saapuneita matkailijoita, jotka joutuivat myös onnettomuuden uhreiksi, mikä onkin totta. On kuitenkin muistettava, että tämä katastrofi on samalla osoitus siitä, että tavaroiden ja palvelujen kaupan tapaan matkailu itse asiassa yhdistää maailman ihmisiä ja saa meidät ymmärtämään, että kuulumme yhteen.

Pidän kuitenkin kiusallisena sitä, että EU näyttää tässä tapauksessa olevan pääasiassa kiinnostunut omien näkökantojensa esille tuomisesta Aasian tragedian yhteydessä. Onnettomuuden tarkempi tutkiminen paljastaa, että alueella tarvitaan EU:n sijasta varoitusjärjestelmiä, mikä on puolestaan globaali kysymys ja ensisijaisesti YK:n vastuulla. Varoja ei tarvitse kanavoida EU:n kautta, vaan niiden pitäisi tulla suoraan asianomaisilta mailta ja niiden kansalaisilta. Kyse on operationaalisen avun koordinoimisesta, ja se on YK:n päätehtävä.

Mitä jää jäljelle? Nopea toiminta EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten evakuoimiseksi. Tässä tapauksessa ongelmana ei ollut EU:n tätä koskevan politiikan puuttuminen vaan se, että muutamat maat, kuten Italia, toteuttivat sitä erittäin hyvin, kun taas toiset maat, esimerkiksi kotimaani Ruotsi, toteuttivat sitä huonosti. Tällaisia tragedioita ei saa käyttää EU:n etujen ja tavoitteiden edistämiseen, vaan meidän on mietittävä, miten EU voi todella auttaa. Tämä tapahtuisi luultavasti konsuliviranomaisten tarjoamien palvelujen muodossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Vaidere (UEN). (LV) Hyvät parlamentin jäsenet, minulla oli viime viikolla tilaisuus tavata katastrofista kärsineiden maiden kansalaisia, joiden esittämiä huolenaiheita haluaisin tänään käsitellä.

He ovat ensinnäkin huolissaan siitä, ettei luvattuja varoja todellisuudessa myönnetäkään. Toiseksi he haluavat itse rakentaa uudelleen elämänsä ja luonnonvarat, jotka tuhoutuivat katastrofissa. Kolmanneksi nämä ihmiset pelkäävät, että apu häviää avunantajien byrokratian rattaisiin. Uuden jäsenvaltion edustajana voin ymmärtää tämän huolen, koska meille myönnetty tuki ohjattiin toisinaan avunantajien käyttämien konsulttien kirstuihin.

Mitä voimme tehdä näiden pelkojen hälventämiseksi? Ensinnäkin haluan korostaa, että esimerkiksi Afrikalle annettava apu eroaa merkittävästi Aasian katastrofialueelle annettavasta avusta. Afrikassa on ratkaistavana vakavia ja pitkäaikaisia rakenteellisia ongelmia, ja myös tukivarojen käyttäminen tuottaa siellä joskus vaikeuksia. Aasian katastrofialueella taas tarvitaan nopeaa ja välitöntä apua, talouselämä on rakennettava uudelleen ja alueen asukkaat tietävät, miten työskennellä ja mitä on tehtävä.

Euroopan unionin avun on näin ollen oltava ensinnäkin epäbyrokraattista, ja tukea pitäisi myöntää myös pienten avustusten muodossa, esimerkiksi suoraan pienkalastuksen, matkailun ja muiden toimintojen jälleenrakentamiseen. Toiseksi, ottaen huomioon, että YK vastaa pääosin avustustoimien koordinoinnista, Euroopan parlamentin pitäisi kuunnella seuraavassa istunnossaan YK:n mielipidettä sekä tuhoalueen tilanteesta että avun käyttämisestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mathieu (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, suhteista Kaakkois-Aasian maihin ja Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon (ASEAN) vastaavan valtuuskunnan varapuheenjohtajana haluan ilmaista myötätuntoni uhrien perheille Kaakkois-Aasiassa ja myös Euroopassa.

Voimme olla ylpeitä siitä huomattavasta summasta, jonka lähettämistä Kaakkois-Aasian maille Euroopan unioni valmistelee ja josta päätettiin Genevessä pidetyssä avunantajien kansainvälisessä konferenssissa. Brysselissä viime viikolla pidetty kehitysyhteistyövaliokunnan, ulkoasianvaliokunnan ja budjettivaliokunnan yhteinen kokous antaa meille kuitenkin aihetta pelätä, että tähän tarkoitukseen on yksinkertaisesti tarkoitus käyttää kehitysyhteistyöhön osoitettuja määrärahoja.

Pidämme myönteisenä päätöstä myöntää hätäapuvarauksista lisäapua 100 miljoonaa euroa. Emme kuitenkaan tällä hetkellä tiedä, miten uudelleen kohdennetut määrärahat ja juuri kootut määrärahat tosiasiassa jakautuvat. On ilmeistä, ettei Euroopan unionin ole mahdollista lisätä avustustoimiin osoitettavia varoja. Unionin on näin ollen keskityttävä käyttämään näitä varoja parhaalla mahdollisella tavalla ohjaamalla rahoitusta omille vastuualueilleen, nimittäin sanitaatio- ja lääkintähankkeiden koordinointiin, infrastruktuurin kunnostamiseen ja jälleenrakennukseen.

Yhdessä YK:n virastojen kanssa toteutettavien sanitaatiohankkeiden koordinoinnin ohella on myös tärkeää jatkaa erityisesti konfliktien repimien maiden avustamista ja koordinoida siviilivoimavaroja ja sotilaallisia resursseja erityisesti jälleenrakennustarkoituksiin.

Jäsenvaltioiden pelastuspalveluvalmiuksia olisi toivottavaa yhdistää jossain määrin valitettavasti yhä yleisempien luonnonkatastrofien varalta. Tähän vaihtoehtoon, joka on avoin kaikille jäsenvaltioille, sisältyvät yhteensopivat ja nopeasti käyttöön otettavat yhteiset pelastuspalveluyksiköt.

Suoran tuen antamisen ja tapahtuneen analysoinnin lisäksi meidän on välttämätöntä pohtia perusteellisesti sitä, miten tällaisen katastrofin toistuminen estetään. Euroopan unioni voisi ehdottaa Koben konferenssissa Maailman ympäristörahaston käyttämistä kansalaisten turvallisuudesta vastaavien yksikköjen perustamiseen tai jopa rahaston perustamista vapaaehtoisille lahjoituksille varhaisvaroitusjärjestelmän hyväksi, jollainen on jo olemassa esimerkiksi Intian valtamerellä.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että tämän ennennäkemättömän katastrofin herättämän voimakkaan maailmanlaajuisen reaktion johdosta kehittyneiden maiden on mielestäni nyt välttämätöntä harkita kyseisten maiden velkojen takaisinmaksun lykkäämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Van den Berg (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, taivaallinen tunne, joka minulla oli sunnuntaiaamuna syödessäni aamiaista Intian rannikolla, muuttui myöhemmin kauhuksi, kun lähdin rantaa kohden ja näin sen väkivallan ja tuhon, jonka sunnuntain tappaja oli jättänyt jälkeensä. Useita päiviä myöhemmin selvisi, että 150 000 ihmistä oli saanut surmansa ja kaksi miljoonaa jäänyt kodittomiksi.

EU:n myöntämät 475 miljoonaa euroa ovat merkittävä apu Aasialle ja Afrikan maille. Kuten jäsenet Deva ja Mathieu totesivat, emme voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että osa näistä varoista on määrä saada kohdentamalla uudelleen Euroopan kehitysrahaston (EKR) määrärahoja. Sama koskee myös EU:n jäsenvaltioiden lupauksia 1,5 miljardin euron myöntämisestä. Komission ja neuvoston on näin ollen varmistettava, että tähän tarkoitukseen on käytettävissä uusia lisämäärärahoja. Tämä on parlamentin ehdoton vaatimus, josta keskustelemme uudelleen myöhemmin.

On erittäin tärkeää, että YK koordinoi avustustoimia ja että avustustoiminnassa kunnioitetaan paikallisten järjestöjen roolia ja paikallisia painopisteitä. Meidän Euroopan parlamentissa on yhdessä kansallisissa parlamenteissa istuvien kollegoidemme kanssa luotava eräänlainen valvontajärjestelmä tarkkaillaksemme lupausten täyttämistä ja varmistaaksemme siirtymäsäännösten pikaisen käyttöönoton.

Mihin toimiin EU ryhtyy joustavan jälleenrakennuksen osalta, jotta Mitch-pyörremyrskyn jälkeiset tapahtumat eivät toistuisi? Tuolloinhan hätäavun ja rakenteellisen avun määrässä oli todella suuri ero. Komission jäsen Michel on luvannut tähän tarkoitukseen 475 miljoonaa euroa sitoumuksina/määrärahoina ja tätä koskevan tulostaulun. Avun toteutumista pitäisi seurata tulostaululla neljännesvuosittain, ja komission olisi tiedotettava parlamentille siitä, miten Aasian varhaisvaroitusjärjestelmän luomisessa on edistytty. Haluamme samanlaisen järjestelmän Afrikkaan, koska tämä pyyntö on toistaiseksi evätty.

Kaikkein tärkeintä minulle on, että köyhistäkin köyhimmät, katastrofialueen köyhät kalastusyhteisöt, saavat niille luvatut varat ja voivat sanoa mielipiteensä siitä, miten näitä varoja tulisi käyttää. Ellei näin tapahdu, rahat jäävät jälleen välikäsien taskuun, mikä olisi suuri häpeä. Kehotankin teitä antamaan selkeät ohjeet tuhoalueella oleville valtuuskunnillenne ja sisällyttämään tämän laatuvaatimuksen tulostauluunne. Euroopan osalta haluaisin siteerata Johan Cruyffin sanoja: "elk nadeel heeft zijn voordeel" – jokaisessa haitassa piilee myös oma hyötynsä. Toivon, että voimme käyttää tätä tilaisuutta yhdessä toimivan eurooppalaisen yhteisvastuullisuuden hyväksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Beer (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, myös minä haluan kiittää vihreiden puolesta kaikkia niitä, jotka ovat tehneet tai luvanneet lahjoituksia. Suhteista Iraniin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa haluan kuitenkin myös korostaa, että olen huolissani vuodentakaisten tapahtumien mahdollisesta toistumisesta. Vuoden 2003 joulukuun 26. päivänä iranilainen kylä tuhoutui maanjäristyksessä. Onnettomuuden jälkeen tehtiin lupauksia valtavista avustussummista, mutta rahoja ei koskaan näkynyt. Tämänkaltaiset järkyttävät vuosipäivät painuvat meidän ja kaikkien muidenkin mieliin.

Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin uskottavuus riippuu kolmesta asiasta. Ensinnäkään emme saa laiminlyödä muita alueita. Toiseksi velkojen peruuttamisen tai lahjoitusten antamisen yhteydessä on varmistettava, ettei niitä käytetä väärin sotilaallisiin tarkoituksiin. Kolmanneksi haluan käyttää tätä tilaisuutta toistaakseni, että tarvitsemme, osana eurooppalaista turvallisuusstrategiaa, valmiudet humanitaariseen ja ei-sotilaalliseen toimintaan. Olemme jo päättäneet perustaa Euroopan siviilirauhanturvajoukot, jotka sisältyvät myös perustuslakiimme. Vanhan kierrättämisen sijasta meidän pitäisi tarttua komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ehdotuksiin poistamalla olemassa olevat alijäämät ja ehkäisemällä uusien syntymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, kuten totesin ulkoasianvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan yhteisessä kokouksessa, ensimmäinen asia, joka meidän on nähdäkseni tehtävä, on antaa tunnustusta Euroopan unionin toimielinten ja erityisesti komission toiminnalle. Komissio, jota me niin usein arvostelemme, on tässä tapauksessa uskoakseni toiminut vakavien olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja kansalaisyhteiskunnan antaman esimerkin mukaisesti.

Kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on nähdäkseni pyrkiä auttamaan uhreja, jotka tarvitsevat edelleen vettä, ruokaa ja sairaanhoitoa sekä viestintäyhteyksien palauttamista.

Kuten komission jäsen Benita Ferrero-Waldner totesi puheenvuorossaan, meidän on nyt lisäksi laadittava kunnostus- ja jälleenrakennussuunnitelma, jossa meidän pitäisi ottaa käyttöön useita eri talousarviovaroja, erityisesti lisämäärärahoja, kuten jäsen van den Berg hetki sitten aivan oikein totesi.

Euroopan unioni on mielestäni toiminut asianmukaisesti. Nyt meidän on luotava tehokas menetelmä uhrien auttamiseksi.

Arvoisa puhemies, toinen erityisen tärkeä seikka on mielestäni se, että on uskomatonta, ettei Euroopan unionissa ole edelleenkään yhteistä järjestelmää hyökyaaltojen estämiseksi, ja pyydän komission jäsentä välittämään tämän huomautuksen liikenteestä vastaavalle komission jäsenelle. Tämä järjestelmä on erittäin halpa, ja mielestäni Euroopan unioni voisi tehdä merkittävän teon tarjoamalla tätä järjestelmää kehitysmaille, AKT-maille ja Välimeren alueen maille antamansa avun yhteydessä, jotta tämänkaltaiset katastrofit voitaisiin estää.

Arvoisa puhemies, yksi myönteisinä pitämistäni elementeistä päätöslauselmaesityksessä, joka parlamentin on määrä hyväksyä huomenna, on siihen sisältyvä viittaus paikallisten asukkaiden osoittamaan solidaarisuuteen ja myötätuntoon sekä tukeen, jota he ovat antaneet eurooppalaisille perheille, joista on tullut tämän tragedian uhreja.

 
  
MPphoto
 
 

  Westlund (PSE). (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aloittaa puheenvuoroni ilmaisemalla syvän myötätuntoni kaikille niille maailman ihmisille, jotka ovat kärsineet Aasian hyökyaallosta. Juuri nyt on keskityttävä välittömiin toimiin, joilla lievitetään ihmisten kärsimystä, huolehditaan loukkaantuneista, tunnistetaan kuolleita, lohdutetaan surevia sekä helpotetaan ja tuetaan jälleenrakentamista.

Päätöksentekijöinä meidän on myös hyväksyttävä pitkän aikavälin vastuumme. Kaakkois-Aasian maanjäristyksen aiheuttamat tuhot ovat kiistatta suurempia kuin Iranin viimevuotisessa maanjäristyksessä. Käytännön katastrofivalmiuksien puute on aivan yhtä ilmeinen nyt kuin viime vuonnakin. Mikäli halutaan turvata pelastuspalvelujen tehokkuus, tarvitaan kansainvälinen organisaatio, jossa valtiot osallistuvat usein toistuviin yhteisiin harjoituksiin ja joka toimii esimerkiksi maanjäristysten, tulvien tai terroristihyökkäysten aiheuttamissa kriiseissä.

EU:ssa tarvitaan näin ollen pelastuspalveluyksikkö, joka toimii Euroopan unionin rajojen sisä- ja ulkopuolella ja joka lähettää aina välitöntä apua riippumatta siitä, ovatko kyseessä espanjalaiset, ruotsalaiset tai somalit. Mikä voisikaan olla loppujen lopuksi tärkeämpää EU:n kaltaisessa kansainvälisessä yhteistyössä kuin nimenomaan ihmishenkien pelastaminen?

EU:n pelastuspalveluyksikön tulisi vahvistaa ja täydentää jäsenvaltioiden omia pelastuspalveluja ja siviilikriisinhallintaa sekä tietysti tehdä tiivistä yhteistyötä YK:n kanssa. On tärkeää, että pelastuspalveluyksiköllä on pysyvä rakenne ja että sille annetaan vastuuta eri aloilla. Näitä ovat tulevien pelastustoimien tarpeen analysointi ja tämän perusteella tehtävä suunnittelu, yhteisten harjoitusten suunnittelu ja toteutus sekä evakuointia, sairaanhoitoa samoin kuin elintarvikkeiden, lääkkeiden, vaatteiden ja muun avun kuljetusta koskevien voimavarojen koordinointi ja käyttöönotto kriisitilanteessa.

Pyydän neuvostoa todellakin perustamaan tällaisen EU:n pelastuspalveluyksikön. Toivon, että komissio laajentaa mitä pikimmiten EU:n nykyistä vastuuta kriisinhallinnasta, jotta unioni voisi ottaa entistäkin enemmän vastuuta tulevissa katastrofeissa, joihin meidän on valitettavasti uskoakseni valmistauduttava.

 
  
MPphoto
 
 

  Kusstatscher (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää vain kaksi huomautusta. Aasian katastrofi oli ehkä luonnonkatastrofi, mutta se oli myös ekologinen katastrofi. Laajat ranta-alueet ovat kärsineet valtavia vahinkoja, koralliriuttoja tuhoutui, niiden korallit peittyivät hiekkaan ja likaan ja mereen huuhtoutuneet koneet ja laitteet ovat tikittävä aikapommi. Kaikki tämä vähentää näiden alueiden houkuttelevuutta matkailijoiden silmissä.

Ympäristövahinkojen korjaamisen, siltä osin kuin se on mahdollista, ohella tärkeimpänä tavoitteena on matkailukohteiden jälleenrakentaminen. Vaikka ulkomaiset matkailijat ovatkin tärkeä taloudellinen tekijä alueella, suunnittelematon massaturismi on haitaksi luonnolle. Jälleenrakentamisen on oltava laaja-alaisempaa ja edistettävä kestävää kehitystä. Meidän on otettava oppia aiemmin tehdyistä virheistä. Tämä katastrofi voidaan näin ollen nähdä myös mahdollisuutena.

Thaimaan ympäristöministeriön yhdessä YK:n ja Maailmanpankin kanssa käynnistämä pilottihanke ympäristövahinkojen korjaamiseksi Koh Phi Phin saarella on minusta tältä osin suuntaa näyttävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Martens (PPE-DE). (NL) Arvoisa puhemies, hyökyaallon aiheuttaman katastrofin ja tuhon valtava laajuus samoin kuin onnettomuuden emotionaaliset ja fyysiset vaikutukset tuntuvat uhreissa vielä useiden vuosien ajan. Onnittelen komissiota ja neuvostoa nopeista ja riittävistä toimista, joihin ne ryhtyivät välittömästi onnettomuuden jälkeen, sekä niiden osallistumisesta avustustoimiin. Nyt muutamia viikkoja myöhemmin meidän on valmistauduttava yhteen kaikkien aikojen laajamittaisimpaan jälleenrakennusohjelmaan. Suurin huolenaiheeni on, että meidän pitäisi estää aiemmin tehtyjen virheiden toistuminen.

Aasian avustamisen ei pitäisi missään tapauksessa tapahtua muille erittäin köyhille alueille, kuten Afrikalle, annettavan avun kustannuksella. Maailman huomio on nyt kiinnittynyt perustellusti Aasiaan, mutta huomennakin noin 20 000 ihmistä kuolee köyhyyteen liittyviin sairauksiin, kuten HI-virukseen/aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin. Huomennakin monia ihmisiä kuolee tai pakotetaan lähtemään kodeistaan esimerkiksi Darfurissa, Sudanissa ja muualla maailmassa. Näiden ihmisten ei pitäisi joutua kärsimään Aasialle annettavasta hyödyllisestä ja avokätisestä avusta.

Toinen tärkeä seikka koskee sitä, miten me Euroopan unionissa voimme varmistaa, että apu päätyy sinne, minne se on tarkoitettu, nimittäin katastrofin uhreille eikä epäilyttäville tai rikollisille järjestöille tai lahjottujen virkamiesten taskuihin. Tämä edellyttää ehdottomasti avustustoimien järkevää koordinointia, missä YK:lla on tärkeä rooli. Olen tyytyväinen, että Jakartassa on tehty tätä koskevia sopimuksia, joiden noudattamista on seurattava.

Lisäksi on erittäin tärkeää tehdä kaikkemme sen estämiseksi, että rikollisjärjestöt voivat hyötyä syntyneestä kaaoksesta ryöstelyn, lapsikaupan tai muiden vastaavien toimien kautta. Kansainvälisellä yhteistyöllä on tässä valtavan suuri merkitys. Kuten keskustelussa on jo todettu, on myös tärkeää ottaa käyttöön merenalaisia maanjäristyksiä koskeva varhaisvaroitusjärjestelmä.

Lyhyesti sanottuna toivon, ettei tämä katastrofi ole vain ainutkertainen esimerkki taloudellisesta solidaarisuudesta vaan myös ainutkertainen esimerkki avustusohjelmien esimerkillisestä toteuttamisesta. Kuten joku puhujista totesikin, avun antamisessa pitäisi kuunnella sydämen lisäksi myös järjen ääntä.

 
  
MPphoto
 
 

  Kinnock, Glenys (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, kuten muut puhujat ovat todenneet, tässä katastrofissa suuria kärsimyksiä kokemaan joutuneet ihmiset haluavat muutakin kuin pelkkiä lupauksia tuesta tai rahojen siirtämistä yhdeltä katastrofialueelta toiselle, esimerkiksi Afrikasta Acehiin. Irakin auttamiseksi koottu 1,6 miljardin Yhdysvaltain dollarin summa oli suurelta osin pois Afrikalle annettavasta avusta. Tarvitsemme uusia lisämäärärahoja, eikä muiden kriisialueiden, kuten Sudanin, Kongon, Haitin, Liberian ja Pohjois-Ugandan, uhrien tarpeita pitäisi unohtaa.

Avustustoimintamme ei saa lisäksi tapahtua niiden kahdeksan miljoonan ihmisen kustannuksella, jotka kuolevat vuosittain malarian kaltaisiin ehkäistävissä oleviin sairauksiin. Kehotan komissiota tarkastelemaan jälleen erittäin huolellisesti AKT-maiden pyyntöä omasta onnettomuusvaroitusjärjestelmästä ja myös kiinnittämään erityistä huomiota tarpeisiin Somaliassa ja Seychelleillä, joissa tuhannet ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan ja heidän toimeentulomahdollisuutensa ovat tuhoutuneet.

Yhdessä päätöslauselmamme kohdassa vastustetaan Euroopan kehitysrahaston B-määrärahojen käyttämistä näiden kahden Itä-Afrikan maan tukemiseen. On todellakin hyvin epäselvää, miten Somalialle voidaan myöntää tukea Euroopan kehitysrahaston määrärahoista, joissa se ei ole edes edunsaajana.

 
  
MPphoto
 
 

  Mitchell (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, maailma järkyttyi 26. joulukuuta 2004 tapahtuneesta erittäin voimakkaasta merenalaisesta maanjäristyksestä. Euroopan unionin kyvyttömyys reagoida tragediaan samalla määrätietoisuudella kuin Yhdysvallat, joka lähetti paikalle ulkoministerinsä, on nähdäkseni selkeä osoitus kiireellisestä tarpeesta saada EU:lle oma ulkoministeri. En voi yhtyä joidenkin kollegoiden näkemyksiin vaan katson, että EU:n viivyttely asianmukaisten toimien käynnistämisessä oli erittäin järkyttävää eikä sitä voida hyväksyä. EU:n tärkeimpien johtajien toiminta ei ollut näkyvää. Pidän kuitenkin myönteisenä komission puheenjohtajan nyt antamaa vastausta.

Katastrofissa kuolleiden määrä on tällä hetkellä yli 150 000, ja hyökyaallon vaikutusten pelätään vaativan lisäuhreja esimerkiksi koleran ja malarian kaltaisten sairauksien muodossa. Emme saa kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä sitä valtaisaa tukea, jota paljon poliitikkoja edellä olleet kansalaiset ovat antaneet. Meidän on nyt valmistauduttava aikaan, jolloin lahjoitusten tulva muuttuu pieneksi noroksi, kunhan tiedotusvälineiden huomio on siirtynyt pois Aasiasta.

Haluan esittää seuraavaksi kaksi ehdotusta. Ensinnäkin meidän pitäisi pyrkiä säätämään lailla tai saamaan jäsenvaltiot säätämään, että 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta annetaan julkiseen kehitysapuun, kuten Yhdistyneille Kansakunnille tekemämme sitoumus edellyttää. Parlamentin äskettäin hyväksymässä päätöslauselmassa ilmaistu toive siitä, että näin tapahtuisi vuoteen 2015 mennessä, ei ole mielestäni riittävä. Kaakkois-Aasian tapahtumat osoittavat tämän menettelyn kiireellisyyden, ja komission pitäisi nyt pyrkiä luomaan jonkinlainen sopimusperusta, jolla jäsenvaltiot pakotetaan noudattamaan tätä 0,7 prosentin sitoumusta.

Toiseksi rahoitusta myöntävien hallitusten koordinoitujen ja pitkäaikaisten toimien toteutus antaa aihetta huoleen. Jokin aika sitten 2,5 miljardin euron sitoumuksesta, joka tehtiin Hondurasille Mitch-pyörremyrskyn jälkeiseen jälleenrakennukseen, täytettiin hädin tuskin kolmasosa. Emme voi mitenkään hyväksyä tätä. Parlamentti ei aio suvaita sitä, ettei nyt tekemiämme sitoumuksia täytetä sen jälkeen, kun julkisuuden valokeila on siirtynyt pois Kaakkois-Aasiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Zani (PSE).(IT) Arvoisa puhemies, Kaakkois-Aasian hyökyaalto tarkoittaa, että meidän on ajateltava koko kehitysyhteistyöpolitiikkamme uudelleen. Köyhyyden torjumisesta on tultava keskeinen sitoumus, jotta nykymaailmaa, jolle on tunnusomaista suuri keskinäinen riippuvuus, voidaan hallita yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kriteerien mukaisesti. Hyökyaallon myötä me kaikki, niin rikkaat kuin köyhätkin, olemme samassa veneessä. En pidä riittävänä sitä, että jo osoitettuja määrärahoja kohdennetaan uudelleen tai että Euroopassa jopa ostetaan kalastusaluksia, jotka annetaan katastrofista kärsineiden alueiden kalastajille. Meidän on siirryttävä pikaisesti sanoista tekoihin peruuttamalla kaikkien köyhien maiden velat, avaamalla EU:n markkinat näiden maiden kanssa käytävälle kaupalle, osoittamalla 0,39 prosenttia EU:n bruttokansantulosta julkiseen kehitysapuun vuoteen 2006 mennessä, kuten Monterreyssa hyväksymämme moraalinen sitoumus edellyttää, ja lopuksi määräämällä vero kansainvälisille siirroille, minkä tarkoituksena on kehitysyhteistyön rahoittaminen ja sitä kautta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Maat (PPE-DE). (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin yhtyä jäsen Martensin kiitoksiin komission nopeasta ja tehokkaasta vastauksesta avunpyyntöön. Käsittelen puheenvuorossani seuraavaksi kolmea seikkaa.

Tähän kysymykseen liittyy ennen kaikkea yksi näkökohta, jota haluaisin tarkastella ihmisoikeuksien alivaliokunnan jäsenen ominaisuudessani. Yksi tälle myös eurooppalaisten matkailijoiden suosimalle alueelle suuntautuvan matkailun varjopuolista on nais- ja lapsikauppa ja lasten oikeuksien loukkaaminen. Tämänhetkinen tilanne osoittaa jälleen selvästi, miten synkkä tämä varjo on. Euroopan unioni toimisi oikein ja asianmukaisesti osoittamalla varoja ja henkilöstöä tämän nimenomaisen kysymyksen käsittelemiseen, osoittamalla tässä synkässä tilanteessa tukemme ihmisille ja poistamalla tämän suuren epäkohdan.

Toinen seikka, jota haluan käsitellä, koskee kalastuksen kärsimiä valtavia vahinkoja. Meillä Euroopassa on erittäin paljon asiantuntemusta tällä alalla, joten Euroopan unioni voisi, paitsi että se tekee kalastussopimuksia kaikkialla maailmassa, auttaa asianomaisia rannikkoalueita juuri nyt. EU:n pitäisi tässä yhteydessä varmistaa, että kalastusalusten varusteluun ja turvalliseen kalastukseen kiinnitetään tarvittavaa huomiota, kalastukseen investoidaan runsaasti varoja ja että tähän kysymykseen keskitytään vastaavasti unionin toimielimissä.

Kolmas seikka, jonka haluan nostaa esille, koskee elintarvikeapua. Laajamittaisen elintarvikeavun yhteydessä havaitaan hyvin usein, että köyhät lähialueet joutuvat kärsimään valtavasta hintojennoususta, joka johtuu kysynnän erittäin suuresta kasvusta. Tältä osin Euroopan unioni voisi olla johtavassa asemassa, kun pyritään varmistamaan, ettei näiden markkinoiden toiminta häiriinny ja että elintarvikehankintojen osalta tämän kysymyksen ratkaisemista pohdittaisiin maailmanlaajuisesti. Siinä tapauksessa avun laatu voi parantua myös lähialueilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Gomes (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, kiitän puheenjohtajavaltiota siitä, että neuvosto on tiedottanut parlamentille viime viikolla pidetyn neuvoston kokouksen tuloksista. Kaakkois-Aasian katastrofi tarkoitti globaalin turvallisuuden epäonnistumista, eikä siitä voida tällä kertaa syyttää terroristeja. Katastrofin aiheuttivat luonto ja maailmanlaajuinen valmistautumattomuus.

Sekä YK että EU ryhtyvät parhaillaan toimiin, mutta niiden on otettava oppia tästä katastrofista. Meidän on luotava maailmanlaajuinen varhaisvaroitusjärjestelmä, joka olisi saattanut nyt pelastaa ihmishenkiä. EU:n Galileo-järjestelmästä voi olla apua tällaisen järjestelmän luomisessa. Meidän on investoitava unionin pelastuspalvelujärjestelmään, ennalta ehkäisevien toimien yhteensovittamiseen ja vahvistamiseen sekä kaikkien jäsenvaltioiden valmiuksiin nopeisiin toimenpiteisiin. Meidän on lisäksi käytettävä unionin sotilaallisia huoltojärjestelyjä auttaaksemme jäsenvaltioiden lisäksi myös kriisialueita, joihin on mahdollista päästä, sekä investoitava valmiuksiin ja niiden nopeaan käyttämiseen vastaavanlaisissa hätätilanteissa tulevaisuudessa. Samoin meidän on seurattava poliittisella tasolla tarkasti Acehin ja Sri Lankan jälleenrakennusta sodan uudelleen syttymisen estämiseksi.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden on myös kunnioitettava vuosituhannen julistuksessa tehtyjä sitoumuksia ja taivuteltava kaikki rikkaat valtiot mukaan torjumaan köyhyyden hyökyaaltoja, jotka tappavat satojatuhansia ihmisiä joka kuukausi nälän, tautien ja sodan seurauksena erityisesti Afrikassa.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, ettemme saa antaa katastrofissa surmansa saaneiden kuolla turhaan. Tämän tragedian on oltava käännekohta uuden maailmanjärjestyksen ja oikeudenmukaisen globalisaation kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Mann, Thomas (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, solidaarisuuden globalisoitumisella on näkyviä vaikutuksia. Keskustelimme maanantaina komission kanssa siitä, mitä konkreettista taloudellista apua EU voisi antaa siirtyäkseen näin sanoista tekoihin. Riittävien varojen osoittaminen on rohkaiseva merkki, mutta on epäselvää, menevätkö nämä varat myös niitä tarvitseville. EU:n kansalaiset ovat lahjoittaneet katastrofin uhreille miljardeja euroja. Saksassa saatiin kerättyä pelkästään yhdessä tv-lähetyksessä 40 miljoonaa euroa. Unionin kansalaiset, joita syytetään usein itsekkyydestä, eivät kääntäneet katsettaan pois vaan seurasivat tv:ssä esitettyjä reportaaseja helvetiksi muuttuneesta paratiisista. Toivomme tietysti, että suunnitellut toimet onnistuvat. Ajattelen tässä yhteydessä esimerkiksi satelliittipohjaisten varhaisvaroitusjärjestelmien, joihin kollegani ovat jo viitanneet, käyttöönottoa onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Näihin toimiin kuuluvat myös kylien, kaupunkien ja ihmisten toimeentulon kannalta elintärkeän ympäristön pikainen jälleenrakentaminen sekä kovia kokeneiden leskien ja orpojen asiantunteva hoito. Minua huolestuttavat nyt erityisesti katastrofin jälkiseuraukset. Mikäli haluamme auttaa katastrofista selvinneitä pitkällä aikavälillä, tarvitsemme kumppaneita ja liittolaisia, esimerkiksi kansalaisjärjestöjä ja paljon vapaaehtoisia, jotka voivat auttaa ihmisiä itse tuhoalueilla. Tarvitsemme myös tehokkaita rakenteita kaupunkikumppanuuksien kehittämiseksi. Muutamat näistä hankkeista eivät ole vielä käynnistyneet lainkaan. Alueen matkailutoiminta on saatava jälleen käyntiin. Nämä Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön liiton (ASEAN) ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liiton (SAARC) maat, joista muutamat tunnen hyvin, odottavat meidän, ystäviensä, palaavan luokseen.

Toivokaamme, että näitä ihmisiä autetaan myös sen jälkeen, kun sanomalehdet ovat löytäneet uusia jutunaiheita ja televisiokamerat on sammutettu.

 
  
MPphoto
 
 

  Kreissl-Dörfler (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, tämän katastrofin laajuus on järkyttänyt koko maailmaa. Pidänkin EU:n, jäsenvaltioiden ja ennen kaikkea kansalaisten suurta avokätisyyttä erityisen myönteisenä.

Vaikka katastrofialueilla tarvitaan kiireellisesti hätäapua, meidän on myös turvattava näiden alueiden pitkäaikainen ja kestävä jälleenrakentaminen. Avunantajamaiden on mielestäni myös keskusteltava vakavasti hyökyaallosta kärsineiden valtioiden velkojen suurpiirteisestä anteeksiantamisesta ja lisäksi edistettävä Sri Lankan ja Acehin konfliktien rauhanomaista ratkaisemista.

On kuitenkin häpeällistä, että nyt käynnistetään keskustelu siitä, pystyykö esimerkiksi Saksa ylipäätään auttamaan. Viittaan tällä Edmund Stoiberiin ja Christian Wulffiin, jotka muutoin aina esittelevät mieluusti puolueensa kristillisyyttä aivan kuin se olisi ehtoollismalja. Onneksi kansalaisten ylivoimainen enemmistö näkee asian kuitenkin toisin paitsi Saksassa ja EU:ssa myös kaikkialla maailmassa, kuten Beslanin kaupungin asukkaiden erinomainen esimerkki osoittaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Karas (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kukaan meistä ei saa mielestään näitä kuvia kärsimyksestä, kuolemasta, tuhosta, mudasta ja kyynelistä. Korvissamme kaikuvat yhä avunhuudot, epätoivo ja vaikerointi, uhrien kertomuksista puhumattakaan. Olemme olleet todistamassa yhtä suurimmista luonnonkatastrofeista ja tiedämme, ettei se ole ainoa laatuaan maailmassa.

Elämme globalisoituneessa maailmassa, jossa meillä on globaaleja velvollisuuksia, ja etsimme ongelmiin globaaleja ratkaisuja. Meidän on tunnustettava, että olemme yhä riippuvaisempia toisistamme ja lähempänä toisiamme kuin jokapäiväiset poliittiset kiistat ja keskustelut antavat ymmärtää.

Haluan ensinnäkin kiittää paikallisia asukkaita, jotka ovat omasta kärsimyksestään ja omista tarpeistaan huolimatta auttaneet monia jäsenvaltioidemme kansalaisia. Haluan kiittää myös niitä miljoonia lahjoittajia, jotka eivät ole ummistaneet silmiään tältä katastrofilta vaan miettivät, mitä voisivat tehdä. He eivät tyydy vain voivottelemaan tapahtunutta vaan myös tekevät jotain asian hyväksi. Haluan kiittää lisäksi julkista sektoria, avustusjärjestöjä ja vapaaehtoisia, jotka ryhtyivät toimiin välittömästi. Minulla on myös yksi pyyntö. Pyydän komissiota kiirehtimään hankkeiden tarjouskilpailuttamista, jotta voidaan turvata hankkeiden yhteisrahoitus ja koordinoida kaikkia avustamista koskevia tarjouksia.

Toiseksi pyydän, ettei komission jäsenen Ferrero-Waldnerin pyyntöä sivuutettaisi kokonaan keskustelussa, sillä me kaikki yllätyimme katastrofin väkivaltaisuudesta ja laajuudesta. Voimme tehdä enemmän kriisinhallinnan, koordinoinnin ja ennaltaehkäisyn hyväksi myös omissa jäsenvaltioissamme. Meillä on vielä opittavaa siinä, mitkä asiat voitaisiin tehdä vieläkin paremmin.

Kolmanneksi haluan kysyä komissiolta, harkitseeko se katastrofista pahiten kärsineitä maita koskevien avustustoimiensa pitkäaikaisen tukemisen nimissä soveltavansa asetusta yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta heinäkuusta 2005 alkaen vuoden 2008 loppuun, ja jos näin on, miten paljon komissio voi ajatella laajentavansa tullietuusjärjestelmää katastrofista kärsineiden maiden hyväksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Geringer de Oedenberg (PSE).   (PL) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, täällä parlamentissa ei voi olla ketään, joka kyseenalaistaisi sen, että hyökyaallon aiheuttamasta tragediasta kärsineet maat tarvitsevat nopeaa, tehokasta ja koordinoitua apua. Euroopan unionin on kuitenkin tehtävä muutakin kuin vain lähetettävä rahaa. Emme voi tyytyä toimimaan vain avokätisenä avunantajana, joka uskoo, että rahan lähettäminen ratkaisee kaikki ongelmat.

Meidän on laadittava pitkäaikaista infrastruktuurin ja talouselämän jälleenrakennusta koskeva ohjelma Kaakkois-Aasian ja Afrikan maissa, jotka ovat kärsineet hyökyaallon aiheuttamasta tragediasta. Lisäksi olisi otettava käyttöön erityinen varhaisvaroitusjärjestelmä, jotta kansainvälistä yhteisöä voidaan suojella vastaavanlaisilta katastrofeilta tulevaisuudessa, ja näihin toimiin pitäisi varata erityisiä määrärahoja. Suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan valtuuskunnan jäsenenä pyydän, että valtuuskunnasta tulee aktiivinen ja luonnollinen foorumi, jossa käsitellään kysymyksiä, jotka koskevat hyökyaallon uhreille annettavaa apua ja toimia varojen kaikenlaisten väärinkäytösten estämiseksi. Viimeksi mainittuja saattaa nimittäin ilmetä, ellei oteta käyttöön asianmukaisia valvontamenettelyjä. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Jałowiecki (PPE-DE).   (PL) Arvoisa puhemies, toisinaan ilmaistaan huoli siitä, että uhreille tarkoitetuista avustustoimista tulee eräänlainen yksittäisten maiden ja järjestöjen outo keskinäinen kilpailu ja että tärkeää on vain se, kuka antaa eniten. Tämän huolen takana on myös toisinaan käsitys, jonka mukaan tietyt tahot, jotka eivät suinkaan aina ole viattomia, pyrkivät hyötymään tästä avusta. Toisin sanoen uskotaan, ettei avustaminen ole todellisuudessa epäitsekästä vaan palvelee tiettyä tarkoitusta.

En kuitenkaan yhdy tähän huoleen hyökyaallon uhreille osoitetun ennennäkemättömän laajan kansainvälisen solidaarisuuden osalta. Olisin päinvastoin enemmän kuin iloinen nähdessäni konfliktien täyttämässä maailmassamme vain solidaarisuutta ja nimenomaan tämänkaltaista solidaarisuutta, joka ei ole vihamielistä tai väkivaltaista ja jonka tarkoituksena ei ole yllyttää vahvin heikointa vastaan.

Meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiota kahteen kysymykseen. Ensinnäkin miksi yksittäisten jäsenvaltioiden tekemät lahjoitukset on merkitty näin pikkutarkasti lahjoitettua apua koskeviin luetteloihin? Miksi viittaamme aina Saksan, Ranskan tai Ruotsin emmekä Euroopan yhteisön tekemiin lahjoituksiin? Mehän olemme kuitenkin eurooppalaisia ja korostamme tätä seikkaa kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Valitettavasti heti rahan ollessa kyseessä etusijalle nousevat kuitenkin kansallistunteet.

Toinen kysymys ei koske periaatteita, joiden mukaan apua myönnetään, vaan tapaa, jolla avustustoimia organisoidaan. Aasian tragedia on ollut meille tuskallinen osoitus siitä, että aivan kuten tarvitsemme keskuksen, jossa koordinoidaan sotilaallisia toimia sotatilanteessa, tarvitsemme keskuksen, jossa voidaan koordinoida avustustoimia Aasian hyökyaalto-onnettomuuden kaltaisissa suurissa katastrofeissa. Me kaikki olemme tietoisia siitä, että elämme jakaantuneessa maailmassa ja ettei tällaisen elimen luominen onnistu maailmanlaajuisella tasolla, joten meidän on perustettava tällainen nopean toiminnan keskus EU:ssa. Jo Voltaire vaati tätä Lissabonissa tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen, jota hän ei voinut hyväksyä, koska väitti sen uhmaavan järkeään. Nykyään tiedämme, etteivät tällaiset tapahtumat uhmaa rationaalista ajattelua, minkä vuoksi meillä on entistä enemmän syytä ryhtyä rationaalisiin toimiin niiden torjumiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Wijkman (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, komissio reagoi katastrofiin hyvin tämänhetkinen hätäapuorganisaatiomme huomioon ottaen, mutta Aasian katastrofi antaa paljon ajattelemisen aihetta. Monia asioita olisi voitu tehdä toisin sekä EU:ssa että katastrofin pääasiallisilla tuhoalueilla.

Historiallisesti katsottuna ongelmana on se, että valmiuteen reagoida katastrofeihin on kiinnitetty yleisesti ottaen liian vähän huomiota. Suurten rahasummien kokoaminen hätätilanteessa sekä suurelta yleisöltä että hallituksilta on verrattain yksinkertaista. Sitä vastoin on vaikea saada voimavaroja katastrofien ennaltaehkäisyyn ja hätätilanteessa toteutettavien toimien valmisteluun. On esimerkiksi tiedetty jo pitkään, ettei Intian valtameren rannikkovaltioilla ole varoitusjärjestelmiä hyökyaaltojen lisäksi myöskään muiden suurten katastrofien, kuten pyörremyrskyjen varalta. Asianomaiset hallitukset tai eri avunantajat eivät ole tehneet asialle mitään. Ainoa alueen maa, joka on ryhtynyt toimiin näiden uhkien varalta ja valmistautunut niihin tehokkaasti, on itse asiassa Bangladesh.

Samaan tapaan myös EU:n siviilikriisinhallintajoukot, joista parhaillaan keskustellaan, olisi jo voitu luoda. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaisten joukkojen tarve on käynyt selväksi. EU:n toiminnan pitäisi olla koordinoidumpaa erityisesti tällä alalla. Koordinointia ja yhteistyötä tarvitaan paitsi näiden joukkojen luomiseksi myös kaikkien hätäaputoimitusten organisoimiseksi kriisitilanteessa. Kriisinhallinnassa on tehostettava toimien koordinointia. YK:lla on päävastuu koordinoinnista, mutta tiedämme, ettei sillä ole tarvittavia valmiuksia. Huomattavasti paremmin koordinoidulla toiminnalla EU, ja tarkoitan tällä komissiota ja jäsenvaltioita, olisi voinut olla suureksi avuksi katastrofin pahimmilla hetkillä. Juuri avustustoimien koordinointiin meidän on panostettava tulevaisuudessa.

Käsittelen lopuksi vielä jälleenrakennusta. Muutamien muiden puhujien tavoin haluan, että Barroson tänä aamuna mainitsemat 350 miljoonaa euroa ovat uusia määrärahoja ja ettei niitä oteta yleisestä talousarviosta. Jos toiminnan nopeus edellyttää jo myönnettyjen määrärahojen käyttöä, meidän pitäisi varmistaa, että käyttöön otettuja määrärahoja täydennetään myöhemmin asianmukaisesti. Muutoin Aasia menettää alueena 150 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöapua.

Viimeisen huomautukseni osoitan komissiolle. Suhtautukaa vakavasti kaikkiin raportteihin, jotka osoittavat, miten pahasti alueen ekologia oli vahingoittunut jo ennen katastrofia vääränlaisen hyödyntämisen seurauksena. Jälleenrakennuksessa on erittäin tärkeää ottaa huomioon ympäristö, mikäli elämisen välttämättömiä edellytyksiä ei haluta tuhota entisestään ja mikäli uusien katastrofien uhkaa on määrä vähentää.

 
  
MPphoto
 
 

  Korhola (PPE-DE). (FI) Arvoisa puhemies, luonnon aiheuttamia katastrofeja ei voida estää, mutta asian poliittisen ulottuvuuden löydämme kansainvälisestä yhteistyöstä hälytys- ja varoitusjärjestelmien kehittämisessä. Niihin panostamalla voitaisiin minimoida henkilövahingot. En tiedä, osuiko eräs järjestö viime viikolla oikeaan arviossaan, että jo puolella miljoonalla eurolla Intian valtamereen olisi saatu uhkasta varoittavat havaintopoijut, mutta tähän satsaukseen ei ollut löytynyt rahoitusta. Joka tapauksessa esimerkki on kuvaava mittasuhteiltaan. Ennaltaehkäisevät toimet ovat aina monin verroin halvempia kuin onnettomuuksien jälkihoito.

Nyt varoitusjärjestelmä on päätetty perustaa Intian valtameren alueelle. Havaintojärjestelmään voidaan kytkeä teleoperaattorit, jotka voivat poimia valvontajärjestelmästä tietoa uhkaavista onnettomuuksista ja lähettää varoitusviestejä alueella liikkuville kansalaisille heidän äidinkielellään. Se on hyvä. Näin voimme muuntaa tämän valtavan menetyksen ja murhenäytelmän kokemukseksi, joka vastaisuudessa voi säästää ihmishenkiä.

On hyvä, että EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöministerit reagoivat nopeasti sopiakseen EU:n toimenpiteistä kriisialueen ihmisten auttamiseksi ja jälleenrakennustöiden käynnistämiseksi. On kuitenkin muistettava, ettei lupaus uusista siviilien pelastusoperaatioihin keskittyvistä valmiusjoukoista ollut mikään uusi ja luova keksintö. Se oli myöhässä lunastettu lupaus joukoista, joiden piti EU:n vuoden 2001 huippukokouksen päätösten mukaisesti olla valmiina jo vuoden 2003 loppuun mennessä. Nyt uusi määräaika on asetettu vuoteen 2007, ja mitä se olisikaan ilman tätä onnettomuutta. On todella syytä toivoa, että kaikki annetut lupaukset pidetään.

Me kaikki tiesimme, että luonnonkatastrofeja tapahtuu koko ajan. Tämä tapahtuma herätti läntisen maailman, koska matkailijoiden läsnäolon takia se tuli niin lähelle. Toivottavasti herääminen inhimilliselle hädälle ja keskinäiselle solidaarisuudelle maailmassa on pysyvä. On kysymys ihmisarvosta. Apua tarvitaan silloinkin, kun hädän kasvot ovat vieraat.

 
  
MPphoto
 
 

  Schmit, neuvosto. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää puheenjohtajavaltion puolesta Euroopan parlamenttia tästä keskustelusta, joka on osoitus siitä valtavasta solidaarisuudesta, jota Euroopan kansalaiset osoittivat tämän kauhistuttavan onnettomuuden johdosta. Neuvosto on kuunnellut tarkkaavaisesti paitsi parlamentin ehdotuksia, havaintoja ja huomautuksia myös sen esittämää arvostelua.

Haluan tehdä erittäin selväksi, ettei Euroopan unioni ole ollut toimeton eikä passiivinen. Se ryhtyi toimiin nopeasti, todellakin erittäin nopeasti, ja kaikilla toiminnan tasoilla antamalla humanitaarista apua, organisoimalla konsuliyhteistyötä, ylläpitämällä valmiustilaa, ehkäisemällä epidemioiden puhkeamista ja poliittisesti vahvistamalla YK:n koordinoivaa roolia.

Myös parlamentin ja neuvoston yhteistyö on ollut erittäin tehokasta. Juuri tänä aamuna pidetyssä kolmen toimielimen välisessä tapaamisessa, joka kesti vain muutaman minuutin, onnistuimme saamaan kokoon 100 miljoonan euron summan, joka on humanitaarisen lisäavun ensimmäinen erä. Tämä osoittaa, että toimielimemme toimivat erinomaisen hyvin kiireellisissä tapauksissa. Neuvoston 7. tammikuuta 2005 päättämien toimien toteuttamista seurataan säännöllisesti, ja neuvosto varmistaa, että unioni ryhtyy kaikkiin tarpeellisiksi osoittautuviin lisätoimiin.

Tiivis koordinointi YK:n, muiden avunantajien ja tuhoalueella toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa jatkuu, millä taataan avun maksimaalinen vaikutus.

Puheenjohtajavaltio myös sitoutuu jatkamaan tätä vuoropuhelua parlamentin kanssa ja vaihtamaan sen kanssa säännöllisesti näkemyksiä päätetyistä toimista, jotta voidaan käsitellä katastrofista kärsineiden maiden ongelmia.

Vaikken pystykään vastaamaan kaikkiin arvoisien jäsenten esittämiin kysymyksiin, on muutamia kysymyksiä, joihin haluan nyt palata. Ensimmäinen tällainen kysymys käsitteli tarvetta pelastuspalvelujen koordinointia koskevan eurooppalaisen välineen vahvistamiseen. Tällainen väline on jo olemassa, mutta sen koordinointia on parannettava ja sen toimia tehostettava. Komission puheenjohtaja ilmoitti tänä aamuna, että komissio toimittaa seuraavalle yleisten asioiden neuvostolle ehdotuksia asianomaisen välineen parantamiseksi. Tämä on aivan ehdottomasti tärkeä ja keskeinen kysymys.

Muista esille nostetuista kysymyksistä mainitsen erityisesti lasten haavoittuvuuden. Tämä on valtavan tärkeä kysymys, jonka osalta meidän on tehtävä täysimääräistä yhteistyötä Unicefin lisäksi myös tähän alaan erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

Eräässä toisessa kysymyksessä mainittiin ainakin kahdessa katastrofista kärsineessä maassa raivoavat sisäiset konfliktit. Näiden konfliktien ei saa tietenkään antaa millään tavalla estää humanitaarisen avun antamista eikä toimittamista sitä tarvitseville ihmisille. Euroopan unioni pystyy varmasti jatkossakin auttamaan näitä maita ratkaisujen löytämisessä konflikteihin, jotka ovat aiheuttaneet niissä tuhoaan jo jonkin aikaa, jopa useita vuosia.

Neuvosto myös seuraa sitoumustensa ja erityisesti taloudellisten sitoumusten toteutumista sekä jatkaa avun antamista ja läsnäoloaan alueella erityisesti jälleenrakennusvaiheen aikana. Jälleenrakennusvaihe on erittäin tärkeä siinä mielessä, että se on jatkoa humanitaariselle avulle, ja Euroopan unionin on aivan ehdottomasti oltava läsnä tässä vaiheessa ja osallistuttava jälleenrakennukseen.

Haluan myös korostaa kysymystä velkojen helpottamisesta, josta järjestettiin tänään kokous. Apua, jota kyseiset maat tarvitsevat tältä osin, on mielestäni todellakin annettava niille, jotka sitä pyytävät.

Viimeinen ja tärkeä huomautukseni koskee luonnonkatastrofien ehkäisemistä ja niistä varoittamista, mihin meidän on investoitava enemmän. Tosiasia on, että meidän on hyödynnettävä kaikkia käytettävissämme olevia teknisiä välineitä, jotta voimme ehkäistä tämänkaltaisten katastrofien toistumista, sikäli kuin se on mahdollista, tai ainakin rajoittaa katastrofien vaikutuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Potočnik, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen Kaakkois-Aasian maanjäristystä ja hyökyaaltoa koskeva keskustelunne on osoitus Euroopan parlamentin sitoutumisesta siihen, että Euroopan unioni ryhtyy toimiin auttaakseen apua tarvitsevia maita ja ihmisiä. Voin vakuuttaa teille, että komissio antaa tarvittavaa apua ja tekee näin tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa. Kiitän teitä useista tätä koskevista hyödyllisistä huomautuksista ja ehdotuksista.

Komission pelastuspalveluyksikön toimien osalta totean, että yksikkö organisoi välittömästi jäsenvaltioita edustavien asiantuntijoiden lähettämisen tuhoalueille, joille ensimmäiset asiantuntijat saapuivat onnettomuuden jälkeisenä päivänä.

Mihin konkreettisiin toimiin nyt on määrä ryhtyä? Kuten komission puheenjohtaja korosti, on määrä toteuttaa useita ehdotuksia, joista jotkin koskevat lyhyen aikavälin ja toiset keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia.

Humanitaarisen avun osalta jo hyväksytyn tukipaketin lisäksi ehdotetaan, että 100 miljoonaa euroa komission Jakartassa lupaamista varoista otetaan hätäapuvarauksista. Budjettivallan käyttäjä on ymmärtääkseni jo hyväksynyt tämän.

Jälleenrakennukseen on määrä osoittaa noin 350 miljoonaa euroa, joista osa on uusia määrärahoja, ja jo ohjelmoituja määrärahoja on määrä kohdentaa uudelleen. Olen pannut merkille uudelleen kohdentamista koskevan huolenne, mutta vakuutan teille, että tämä kaikkien käytettävissä olevien varojen tehokkaampi kohdentaminen on nopein tapa antaa apua ja monissa tapauksissa välttämätöntä, koska joitakin hankkeita ei voida toteuttaa muutamilla tuhoalueilla. Kotimaassani on sanonta, jonka mukaan nopea apu on paras apu. On tärkeää, että pidämme tämän mielessämme.

Tärkeitä eivät ole vain avustussummat vaan myös avun toimittamisen laatu ja mekanismit. Tältä osin komission pitäisi saada neuvoston ja Euroopan parlamentin tuki poikkeusten ja nopeutettujen menettelyjen täysimääräiseen käyttämiseen. Jäsenvaltioiden pitäisi lisäksi organisoida avustustoimien koordinointia, ja hallitusten pitäisi hyväksyä rahoitusohjelmat.

Talousarviosta annettavaa tukea on tietysti valvottava asianmukaisesti, jotta varmistetaan moitteeton varainhoito. Tämä voitaisiin ehkä varmistaa perustamalla asianomaisia maita koskevia rahastoja, jotka perustuvat joko YK:n ja/tai Maailmanpankin käyttämään rahastomalliin. Kollegani Ferrero-Waldner on parhaillaan vierailulla Yhdysvalloissa, missä hän tapaa Maailmanpankin pääjohtajan James Wolfensohnin keskustellakseen hänen kanssaan näistä kysymyksistä.

Humanitaarisen avun antamisen ja jälleenrakennuksen tukemisen lisäksi on toteutettava joitakin täydentäviä toimia. Komissio on jo ryhtynyt toimiin useilla eri aloilla, joita ovat EU:n kriisitoimia koskevien koordinointivalmiuksien parantaminen, asianomaisille maille myönnettävät velkahelpotukset, kauppatoimet, joka oli yksi esitetyistä kysymyksistä, kuten mahdollisuus nopeuttaa uuden tullietuusjärjestelmän voimaantuloa, varhaisvaroitusjärjestelmät ja satelliittivalvonta, tutkimus ja kehitys, valmistautuminen katastrofien hallintatoimiin, kalastus, oikeus- ja sisäasiat, terveydenhuolto ja niin edelleen. Tarkastelemme siis hyvin monenlaisia toimia. Erityisen tärkeitä tältä osin ovat katastrofeista varoittamista koskevat toimet ja valmistautuminen toimintaan kriisitilanteissa. Pidän myös ennaltaehkäisyä ehdottoman tärkeänä. Auttaa voidaan parhaiten pelastamalla ihmishenkiä.

Meidän kaikkien on nähtävä tämä traaginen tapaus eräänlaisena mahdollisuutena ja sitoumuksena järjestää toimintaamme paremmin ja koordinoida avustustoimia onnettomuustilanteissa. Voimme olla yhtä mieltä siitä, että Euroopan unionilla on maailmanlaajuinen vastuu. Tällaisia tapauksia voidaan käsitellä vain globaalisti ja maailmanlaajuisella tasolla.

Saanen korostaa vielä kerran, että komissio luottaa Euroopan parlamentin tukeen, jotta se voi auttaa apua tarvitsevia maita ja ihmisiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö