Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 21. helmikuuta 2005 - Strasbourg

14. Maailman sosiaalifoorumi, Maailman talousfoorumi

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Maailman sosiaalifoorumista ja Maailman talousfoorumista.

  Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, tänä iltana taidan rikkoa työaikadirektiiviä!

Lähivuosina teemme yhdessä paljon sellaista, jolla voidaan muokata maailma, jossa elämme. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus käsitellä ainutlaatuista ilmiötä. Globalisaation vaikutusten hallinta sekä omalla alueellamme että kaikkialla maailmassa on ennennäkemätön haaste. Jos toimimme oikein, voimme tarjota miljoonille ihmisille kelvolliset elinolot, voimme lievittää äärimmäistä köyhyyttä, torjua sairauksia ja nälkää sekä edistää hyvä hallintotapaa ja tukea kehitystä ja osallisuutta näiden tavoitteiden edellyttämillä rakenteilla ja taloudellisilla resursseilla. Epäonnistuessamme kylvämme pysyvän epäoikeudenmukaisuuden, jakautumisen ja epävakauden siemeniä. Tämän vuoksi komissio on ehdottanut ohjelmaa, joka on yhtä tärkeä Euroopalle kuin kumppaneillemme eri puolilla maailmaa. Ohjelman tarkoituksena on levittää vaurautta ja lujittaa solidaarisuutta ja tarjota turvallisuutta.

Meillä on oltava vastaus sisäasioissa ja ulkoasioissa. Meidän on lisättävä unionin sisällä koheesiota ja otettava kaikki irti äskeisestä laajentumisestamme ja tulevista laajentumisista. Sosiaalisen ohjelmamme avulla meidän on jatkossakin torjuttava syrjäytymistä ja köyhyyttä, meidän on edistettävä sitä, että yhä useampi ihminen löytää työtä dynaamisesta ja kasvavasta taloudesta, meidän on muutettava asenteita ja käytöstä ja tuettava kestävän kehityksen tavoitettamme ryhtymällä kunnianhimoisiin toimiin. Unionin ulkopuolella meidän on tavoiteltava vuosituhannen kehitystavoitteitamme entistä tarmokkaammin ja kekseliäämmin. Tämän vereksen voiman löytäminen on keskeinen tavoite parhaillaan käynnissä olevassa kestävän kehityksen uudelleenarvioinnissamme, jossa pyrimme varmistamaan sisäisten ja ulkoisten toimiemme paremman yhteensovittamisen.

Yhteiset eurooppalaiset arvomme ja kokemuksemme voivat olla tärkeä voimanlähde maapallon miljardien ihmisten elämänlaadun parantamisessa. Ainutlaatuinen yhteistyömallimme innostaa alueelliseen yhteistyöhön, esimerkiksi Afrikan unionin kehittämiseen. Tällä tavoin taataan se, että meitä kuunnellaan kansainvälisten toimielinten uudistamisessa.

Viime viikolla tuli voimaan Kioton pöytäkirja, joka on erinomainen esimerkki kyvystämme hyödyntää eurooppalaista näkökulmaa maailmanlaajuisiin kehityskulkuihin vaikuttaessamme. Kioton pöytäkirja ja vuosituhannen kehitystavoitteet ilmentävät selvästi myös nykyistä ristiriitatilannettamme. Meidän on toimittava tehokkaasti koko maailmassa, mutta lisäksi meidän on saavutettava laaja tuki ehdottamillemme toimille eri maiden ja kansalaisyhteiskunnan keskuudessa.

Tämä on muotoutumassa olevan globaalin hallintotavan uusi todellisuus. Tätä hallintotapaa muokkaavat yhtä paljon viralliset kokouksemme WTO:n, Maailmanpankin ja G8-ryhmän puitteissa kuin epävirallisemmat tapaamiset Maailman sosiaalifoorumin ja Maailman talousfoorumien puitteissa. Tämän vuoksi olen iloinen tämänpäiväisestä keskustelustamme.

Porto Alegre ja Davos symboloivat kumpikin yhtä globalisaation todellista hyötyä eli sitä, että voimme käydä jatkuvasti kansainvälistä vuoropuhelua siihen liittyen, millaisen yhteiskunnan haluamme. Tämä mahdollisuus tarkoittaa sitä, että yhä useampi saa äänensä kuuluviin omaa tulevaisuuttamme rakentaessamme. Vaikka tällaisissa kokouksissa ei välttämättä laadita poliittista ohjelmaa, niissä voidaan luodata kansalaisten mielipiteitä hyvin laajasti.

Haluaisin käsitellä tarkemmin Davosin ja Porto Alegren tapahtumia. Tänä vuonna olin mukana Davosin kokouksessa. Toivon, että ensi vuonna komissio voi osallistua sosiaalifoorumiin yhdessä 150 000 muun osallistujan kanssa. Onneksi minulla oli Davosissa tilaisuus keskustella hyvän ystäväni Brasilian presidentin Luiz Inacio Lula da Silvan kanssa yksityiskohtaisesti Porto Alegresta. Kunnioitan syvästi hänen näkemystään ja sitoutumistaan siihen, että maailmanlaajuistuminen saadaan toimimaan ja maapallon kehityseroja vähennetään. Keskusteluissamme minulle syntyi mielikuva Porto Alegren ilmapiiristä. Kaikkein eniten minua kiehtoi se, että molempien tapaamisten ohjelmat lähenevät toisiaan. Davos ei ollut uusliberalismin kasvualusta, eikä Porto Alegre pelkästään Davosin vastainen mielenosoitus.

Muiden asioiden ohessa keskusteluissa painotettiin köyhyyden torjuntaa, Afrikan tilannetta, kaupan ja taloudellisen dynamiikan merkitystä vaurauden ja mahdollisuuksien levittämisessä, sitä, että tarvitaan globaaliin kehitykseen johtava kestävä polku, ja maailmanlaajuisen turvallisuuden haasteita. Opin paljon siitä, mitä kuulin.

Ensinnäkään emme saa kieltää sitä, että vaikka ohjelmat lähenevät toisiaan, kummankin tapaamisen osanottajat katsovat asioita eri näkökulmista. Tästä huolimatta kansalaisyhteiskunnan edustus Maailman talousfoorumissa kasvaa ja Maailman sosiaalifoorumin osanottajien kirjo laajenee.

Davosista minulla on tuomisina kaksi tärkeää viestiä. Ensinnäkin meidän on tehtävä yhteistyötä ratkoessamme muun muassa köyhyyteen, kehitykseen ja ilmastonmuutoksen liittyviä globaaleja ongelmia. Olin ylpeä sitä, että Jacques Chiracin, Tony Blairin ja Gerhard Schröderin kaltaiset eurooppalaiset johtajat olivat valmiita toimimaan tiennäyttäjinä. He olivat aloitteellisia ja esittivät merkittäviä ajatuksia.

Toiseksi meidän on saatava viriämään taloudellinen elinvoimaisuus maailmanlaajuisten uudistusten kiihdyttämiseksi. Tämä ei ole itsetarkoitus, vaan paras keino tarjota yhä useammalle ihmiselle mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Voimme kääntää globalisaation eduksemme. Eurooppalaista johtajuutta tarvitaan globalisaation haasteiden edessä.

Lopuksi totean vielä, että Eurooppa voi tehdä paljon, mutta voimme varmasti saavuttaa enemmän, jos pystymme globaaleihin haasteisiin vastatessamme tekemään yhteistyötä muiden kumppaniemme kanssa. Tämän viestin välitän huomenna presidentti George Bushille.

(FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, meidän on löydettävä keino, jolla Maailman talousfoorumiin ja Maailman sosiaalifoorumiin osallistujien sitoutuminen saadaan kantamaan hedelmää. Euroopan on toimittava yhdistäjänä niiden hyvin erilaisten katsantokantojen välillä, jotka koskevat sitä, millaisia globalisaation mahdolliset seuraukset ovat. Haluan vastata tähän kysymykseen usealla eri tavalla.

Ensinnäkin Euroopan unioni on ja sen on oltava jatkossakin maailmanpolitiikassa kunnianhimoinen toimija. Meidän markkinamme ovat kaikkein suurimmat yhdennetyt markkinat. Unionin bruttokansantuote on maailman suurin, ja kansainvälisessä kaupassa unioni on maailman tärkein kauppakumppani. Euroopan unioni on suurin kansainvälisen avun toimittaja, ja kuten hyökyaaltokoettelemus osoitti, olemme valmiit osoittamaan solidaarisuutta. Erityisesti euron ansiosta olemme kansainvälisissä rahoitusasioissa tärkeä kumppani. Meidän on käytettävä hyväksemme kahdenvälisten suhteidemme verkostoamme asioiden edistämiseen, muutoksiin kannustamiseen ja perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisen lisäämiseen.

Jos tunnustamme lisäksi sen, että olemme maailmassa merkittävä toimija ja myös pyrimme toimimaan ratkaisevassa roolissa, meidän on puolustettava tehokasta monenvälisyyttä. Meidän on jatkettava oikeusvaltioon perustuvan maailmanjärjestyksen kehittämistä, mutta tämä oikeusvaltio ei saa palvella pelkästään vauraiden länsimaiden etuja. Meidän on osoitettava solidaarisuutta.

Tämän vuoksi tuomme julki sitoutumisemme Yhdistyneisiin Kansakuntiin, päättäväisen halumme etsiä luovia kansainvälisiä ratkaisuja näkymien parantamiseksi Afrikassa – kuten olen todennut, Afrikka on prioriteettimme – ja tahtomme edistää Dohan kehityskierroksen saattamista nopeasti päätökseen.

Lisäksi Euroopan unionin on otettava käyttöön monia erilaisia poliittisia välineitä, joiden tarkoituksena on kohentaa naapureidemme tulevaisuutta maailmassa. Meidän on otettava kaikki hyöty irti niistä uusista mahdollisuuksista, joita perustuslaki tarjoaa meille ulkoasioista vastaavan ministerin viran ja Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamisen kautta.

Meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös prioriteetteihin ja saavutettava käytännön tuloksia. Nämä tavoitteet näkyvät niissä aloitteissa, joihin aiomme ryhtyä, esimerkkinä Euroopan unionin kestävän kehityksen strategioiden tarkistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamisen valmistelu. Nämä tavoitteet muodostavat jo nyt erottamattoman osan kuluvan kuun alussa esittelemääni kasvua ja kehitystä koskevaa Euroopan unionin kumppanuutta.

Nyt aion lopettaa. Euroopan unioni on maailmanlaajuinen toimija. Meidän on kannettava tähän liittyvä vastuu. Meidän on vaikutettava aktiivisesti uuden maailmanjärjestyksen määrittelyyn ja edistettävä oikeusvaltioon perustuvaa kansainvälistä hallintotapaa. Eurooppa voi vaikuttaa omalla erityispanoksellaan. Meidän on vahvistettava Euroopan unionia siviilivaltana. Meidän on huolehdittava siitä, että kaikkialle maailmaan levitetään rauhan ja demokratian ajatuksia ja markkinatalouden periaatteita eli avointen yhteiskuntien periaatteita. Meillä on välineet, joilla todellinen muutos on mahdollinen.

Euroopan unionin on näin ollen vastattava niihin toiveisiin, joita sekä kansalaisemme että kansainväliset kumppanimme ovat meihin kohdistaneet, olivatpa nämä sitten Davosiin tai Porto Alegreen kokoontuneita kumppaneitamme.

  Deva (PPE-DE), PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuulimme äsken komission puheenjohtajan erinomaisen puheen siitä, että meidän on tehtävä yhteistyötä ja toimittava yhdessä, jotta Euroopasta tulee maapallomme kilpailukykyisin ja taloudellisesti vaurain alue. Meillä on haastajina Kiina, Intia, Brasilia ynnä muita maita. Kuulimme puheenjohtajan kaiuttavan sitä, että meidän on hylättävä vanhat mallit ja luotava uusia malleja ollaksemme kilpailukykyisiä.

Tässä yhteydessä haluan todeta, että myös me pidämme Maailman talousfoorumia valtavana menestyksenä, koska hallinnon, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajat kaikkialta maailmasta pystyivät sopimaan johdonmukaisista toimintaperiaatteista eli maailmankaupan ja kestävän kehityksen yhteen sovittamisesta. Monilla näistä periaatteista – kuten kaupan vapauttamiseksi ja köyhimmille maille jaettavan tuen lisäämiseksi tehtävillä käytännön toimilla – edistetään suuresti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Haluan tässä yhteydessä onnitella kaikkia niitä, jotka osallistuivat Maailman talousfoorumiin.

Tässä vaiheessa minun on kuitenkin kommentoitava komission puheenjohtajaan verrattuna vähemmän diplomaattisesti Maailman sosiaalifoorumia, joka oli talousfoorumiin verrattuna lähinnä pettymys. Köyhyyden vähentäminen on vuosituhannen kehitystavoitteista tärkein, ja olisi voinut olettaa, että Maailman sosiaalifoorumiin osallistujien yhtenä päätavoitteena olisi ollut käytännön suositusten antaminen siitä, kuinka tavoitteet voidaan toteuttaa.

Jopa Maailman sosiaalifoorumiin yleensä suosiollisesti suhtautuvien toimittajien oli myönnettävä, että foorumin päätavoitteena ei ollut konkreettisia ajatuksia sisältävän yhtenäisen asiakirjan laatiminen, koska pelkona oli mielipiteiden kirjon kutistuminen, ja tämän seurauksena ehdotukset ovat keskenään hyvin ristiriitaisia. Me Euroopan parlamentissa kunnioitamme erilaisuutta ja haluamme kuulla maailman sosiaalialan asiantuntijoiden näkemyksiä osana sitoutumistamme vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. On kuitenkin selvää, ettemme voi tehdä kumpaakin yhtä aikaa eli kahta päinvastaista asiaa. Tämän vuoksi kehotan Maailman sosiaalifoorumia antamaan yhtenäisempiä ehdotuksia, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa nopeammin ja tuhlaamatta siihen yhtään enempää aikaa.

Kuten komission puheenjohtaja totesi, tältä osin olin pettynyt myös siihen, että, vaikka olemme suurin talous, Maailman talousfoorumissa oli hyvin vähän osanottajia Euroopan parlamentista. Ovatko näitä asioita hoitavat henkilöt sitä mieltä, että Euroopan kansalaisten valitsemat edustajat ovat myös tärkeitä Maailman talousfoorumin päätöksentekoprosessissa?

  Désir (PSE), PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi todeta olevani hyvin ilahtunut siitä, että Maailman sosiaalifoorumin ja Maailman talousfoorumin jälkeen voimme parlamentissamme käydä tätä keskustelua teidän, arvoisan komission puheenjohtajan edustaman komission kanssa. Katson, että tämä on merkkinä siitä, että Euroopan parlamentti tunnustaa Maailman sosiaalifoorumin, jota monet pitivät vuonna 2001, jolloin foorumi perustettiin, hyödyttömänä globalisaation vastaisena kokoontumisena.

Todellisuudessa sosiaalifoorumit ja niitä edistävät liikkeet ovat mullistaneet globalisaatiosta käytävän keskustelun. Niiden ansiosta monista kysymyksistä ja myönteisistä ehdotuksista on tullut suosittuja ja sellaisia, että niistä keskustellaan tällä hetkellä kaikissa kansainvälisissä elimissä, muun muassa yhä enemmän Davosissa kokoontuvassa Maailman talousfoorumissa. Äsken sanotulla tarkoitan globaalien julkishyödykkeiden käyttöoikeutta, maailmanlaajuisten verojen luomista, velkojen peruuttamista, kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamista ja jälkimmäistä koskevaa avoimuusvaatimusta.

Puhuttaessa sosiaalifoorumien muista ansioista mielestäni yksi tärkeimmistä on se, että sosiaalifoorumeissa on asetettu kyseenalaiseksi vapaa globalisaatio ja siitä aiheutuvat taloudelliset ja sosiaaliset epäoikeudenmukaisuudet ja ne usein tuhoisat vaikutukset, joita globalisaatiolla on maapallon ekologiseen tasapainoon. Sosiaalifoorumeissa ei ole vallinnut sellaista harhakäsitystä, että on löydettävä kansallisten tai valtioiden suvereenisuutta korostavia ratkaisuja. Tämä ei tarkoita kuitenkaan globalisaatio-idean hylkäämistä, vaan sitä, että globalisaatiota ja sen sääntöjä ja instituutioita on muutettava, jotta toisenlainen globalisaatio on mahdollinen. Tarkoitan tällä solidaarisuuden, demokratian voittokulun ja ihmisoikeuksien globalisaatiota ja sellaista globalisaatiota, jolla taataan kaikkien kansojen oikeus kehitykseen, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.

Euroopan unionille tämä uusi globaali kansalaisyhteiskunta merkitsee tukijaa, koska kansalaisyhteiskunnan tavoitteet ovat juuri ne, jotka unioni on asettanut itselleen kansainvälisellä tasolla. Ei pidä kuitenkaan tyytyä vain tähän. Toimiemme ja päätöstemme on kuvastettava tämän uuden globaalin kansalaisyhteiskunnan vaatimuksia ja tavoitteita käytännön tasolla. Meidän on siten osoitettava, että Eurooppa voi tehdä todellisia muutoksia, kuten äsken totesitte. Meidän on osoitettava – ja toimimmekin tällä tavoin tietyillä aloilla, kuten mainitsemallanne Kioton pöytäkirjan alalla – että pystymme todella muuttamaan kansainvälistä politiikkaa.

Sosiaalisella alalla, kuten muillakin aloilla, esimerkiksi niillä, joista olemme äsken keskustelleet, rakkaudentunnustukset eivät riitä, vaan tarvitaan myös rakkaudenosoituksia. Tällä hetkellä 21 jäsenvaltiota ei ole vielä täyttänyt lupaustaan jakaa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuna. Tällä hetkellä käydään keskustelua maailmanlaajuisesta verosta. Olen asiasta ilahtunut, ja monet jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet syyskuussa 2004 annetun New Yorkin julistuksen, mutta valitettavasti muutamien kansakuntien vastahakoisuutta käytetään tekosyynä päätöksen tekemättä jättämiselle.

Tämän takia haluan esittää seuraavan ehdotuksen: unioni pyrkiköön komission välityksellä auttamaan tähän sitoutumaan halukkaita jäsenvaltioita tarvittaessa yhteistyötä tehostamalla, jotta nämä maat eivät olisi estyneitä toimimaan sen vuoksi, että eräät kansakunnat ovat haluttomia vastaisuudessa ottamaan käyttöön veroa kehityksen rahoittamiseksi kansainvälisesti. Näitä rahoja voitaisiin käyttää aidsin torjuntaan, koska äskeisestä neuvoston asiakirjasta ilmenee, että jos mitään ei vuoteen 2010 mennessä tehdä, aidsin eniten koettelemissa maissa viidesosa aktiiviväestöstä menehtyy. Arvoisa komission puheenjohtaja, ryhtykääpä toimeen! Osoittakaa, että Eurooppa pystyy muuttamaan julkilausumansa teoiksi!

  Koch-Mehrin (ALDE), ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, Maailman talousfoorumin kokous Davosissa oli valtava menestys. Talouselämän, politiikan ja tiedemaailman maailmanlaajuinen eliitti teki selväksi sen, että se on täysin tietoinen siitä, mikä on sen vastuu maailman ongelmista, ja sen, että se haluaa toimia. Bono, irlantilaisen U2-yhtyeen laulaja ilmaisi tämän hyvin ytimekkäästi. Hän siis sanoi: jos halutaan rahaa ja jos halutaan auttaa, on puhuttava niille, jotka voivat antaa rahaa ja auttaa. Davosin kokous on erityisen tärkeä ja hyödyllinen, koska tällaiset ihmiset kokoontuvat sinne. Samaa ei voida välttämättä sanoa maailman sosiaalifoorumista, ja mielestäni jälkimmäisen tuloksiin voidaan myös suhtautua paljon kriittisemmin.

Arvostelijoita saattoi yllättää se, että Davosissa tärkeimmät aiheet olivat Afrikka, köyhyyden maailmanlaajuiseen lisääntymiseen liittyvät ongelmat, globalisaatioprosessin ohjaaminen siten, että kaikki voivat hyötyä siitä, ja maailmankaupan oikeudenmukaistaminen. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on vakuuttunut siitä, että vapaakauppa on parasta kehitysapua. Juuri vapaakauppa auttaa niitä maita, jotka haluavat kehittyä, ja juuri vapaakauppa kannustaa kehitysmaita lisäämään kilpailukykyään.

EU:n olisi oltava tässä asiassa edelläkävijä. EU:n olisi otettava asialistalle erityisesti vapaakauppa ja varsinkin ne alat, joilla voidaan edelleen havaita kaupanesteitä, esimerkkinä EU:n maatalouspolitiikan piiriin kuuluvat alat. Lisäksi me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä vastustamme kiihkeästi rahoitustoimille asetettavaa maailmanlaajuista veroa. Se, että köyhdyttäisimme tällä tavoin itseämme, ei auta köyhiä rikastumaan. On myös turha kuvitella, että solidaarisuutta synnytetään ottamalla käyttöön uusia veroja eli rankaisemalla taloudellisesti niitä, joiden on tarkoitus tarjota apua.

Ei, sillä todellinen tapa luoda solidaarisuutta on se, että ihmisten ajattelutavassa tapahtuu muutos kaikkialla maailmassa, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti halua ottaa käyttöön muita tukikeinoja. Näin ollen kannatamme sitä, että etusijalle asetetaan velkojen peruuttaminen, ja pidämme sitä sangen järkevänä toimintatapana ja katsomme, että niiltä mailta, jotka ovat demokratisoitumassa ja jotka ovat sitoutuneet siirtymään kestävään ja vapaaseen talouteen, olisi voitava peruuttaa kaikki velat.

Tällaisella tukemisella ei ole kuitenkaan pitkän aikavälin vaikutuksia, jos toimet ovat pelkästään kertaluonteisia. Tämän vuoksi haluan toistaa vielä, että kehitysmaat ja kehittyneet maat tarvitsevat kumpikin kaikkein eniten vapaakauppaa, minkä kautta on mahdollista edistyä. Jos haluamme oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa, tärkeimpänä tavoitteenamme olisi oltava sen vapauttaminen.

  Aubert (Verts/ALE), Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, on sanomattakin selvää, että olen täysin eri mieltä siitä, mitä edellinen jäsen totesi, ja monien muiden Euroopan parlamentin jäsenten tavoin olin mukana Maailman sosiaalifoorumissa Porto Alegressa. Tässä vaiheessa ei pidä ryhtyä kilpailemaan siitä, kuka pystyy torjumaan köyhyyttä parhaiten, vaan asiat on nähtävä sellaisina kuin ne ovat.

Maailman sosiaalifoorumi oli tänä vuonna valtava menestys – 155 000 osanottajaa 135 maasta, mikä on hieno saavutus. Foorumi on saanut uusia ulottuvuuksia eräissä kysymyksissä, esimerkiksi sosiaalisissa ja taloudellisissa kysymyksissä ja rahoitus- ja ympäristökysymyksissä. Lisäksi verkostojen rakentamista on jatkettu ja erittäin ansiokasta työtä tehty erittäin käytännönläheisesti nimenomaan sellaisten ehdotusten laatimiseksi, jotka ovat vielä kehitteillä, mutta jotka ovat hyvin todellisia.

Toisaalta Maailman sosiaalifoorumiin ei kokoonnu pelkästään kansalaisjärjestöjä, vaan lisäksi parlamenttien jäseniä – parlamentin jäsenten foorumi – ja aluetason edustajia, joita oli myös tänä vuonna paljon. He keskustelivat kunta- ja paikallispolitiikasta ja pyrkimyksenä oli nykyisiin haasteisiin vastaaminen. Foorumissa olivat varsin hyvin edustettuina myös nuoret, jotka ovat hyvin tarmokkaita, innokkaita ja uutteria, enkä katso, että voimme kuitata pelkällä olankohautuksella näiden nuorten tarmon ja elinvoiman.

Tosiasiassa Maailman sosiaalifoorumilla on kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on tuoda julki se, että vapaakauppa ei voi olla vastaus lisääntyvään sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Tilanteen pahentuminen ei johdu ongelmien yhtäkkisestä ilmaantumisesta, vaan pikemminkin siitä, että viime vuosina rakennesopeutusten ja julkisten menojen supistamisen aloilla toteutetut politiikat ovat johtaneet eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntymiseen sekä ympäristön ja koko maapallon tilan heikkenemiseen.

Toisena tavoitteena on esittää vaihtoehto nykyiselle kehitysmallille ja hylätä vapaan maailmankaupan tarjoaminen kaikkeen tehoavana yleishoitona ja ihmelääkkeenä. Tällaisena vapaata maailmankauppaa ei voida pitää. Kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöt ovat osoittaneet tilanteen nykyäänkin heikkenevän.

Viimeinen huomio: puhummepa sitten Porto Alegresta tai Davosista, tarvitsemme käytännön toimia. Emme saa enää tyytyä puheisiin, kannanottoihin ja kuviin. Tarvitsemme hyvin käytännöllisiä ja täsmällisiä sitoumuksia ja työsuunnitelmaa. Arvoisa komission puheenjohtaja, odotamme teiltä muutakin, sillä te ja komissio ja myös me kaikki pystymme tekemään päätöksiä: ei pelkästään hyviä aikomuksia tai vuosituhattavoitteita, vaan erittäin täsmällisiä ehdotuksia.

  Pflüger (GUE/NGL), GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Haluan aluksi todeta, että minua ilahduttaa se, että tätä keskustelua käydään, koska mielestäni se on tuiki tarpeellista. Täällä on kuultu paljon tyhjää sanahelinää – erityisesti komission puheenjohtajan Barroson taholta – sillä nykyään on muodikasta käyttää vaikuttavalta kuulostavia sanaparsia, vaikka sovellettavat politiikat pysyisivätkin ennallaan. Tällainen käyttäytyminen on varsin tyypillistä Davosissa kokoontuvalle Maailman talousfoorumille, ja haluaisin luonnehtia tätä foorumia lainaamalla tunnettua tiedemiestä Elmar Altvateria, joka kuvaili tätä foorumia suureksi "showksi" ja valitettavasti vielä melko hyödyttömäksi sellaiseksi.

On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että foorumissa käytetty terminologia ja siellä käsitellyt kysymykset ovat muuttuneet. Liioittelematta voidaan väittää, että juuri Maailman talousfoorumin arvostelijat määrittelevät yhä enenevässä määrin foorumin asialistan. Nämä arvostelijat tapasivat toisensa Porto Alegressa pidetyssä Maailman sosiaalifoorumissa, jossa 150 000 osanottajaa kävi keskusteluja ja osoitti mieltään uusliberalistista ja uusimperialistista politiikkaa vastaan.

Sosiaalifoorumi on liikkeenä ratkaisevan tärkeä globalisaation- ja sodanvastaisuutensa vuoksi. Maailman sosiaalifoorumissa käytiin paljon hyvin käytännönläheisiä keskusteluja aiheista, jotka vaihtelivat ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat kaikille, eivätkä vain länsimaalaisille, julkisen omaisuuden suojaan. Lisäksi foorumissa käytiin keskusteluja, joissa vastustettiin sosiaalipalveluihin tehtäviä leikkauksia, sotaa, velkoja – erityisesti siihen liittyen, milloin hyökyaallon kohteeksi joutuneiden maiden velat vihdoin peruutetaan – ja köyhyyttä. Asialistalla olivat varsin näkyviä myös ympäristökysymykset, ja minä esimerkiksi osallistuin siihen foorumiin, jossa käsiteltiin vesiasioita.

Haluan tehdä selväksi sen, että Maailman sosiaalifoorumin osanottajat eivät esittäneet arvostelua ja protesteja pelkästään Yhdysvaltojen politiikkaa vastaan, vaan myös Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston politiikkaa vastaan. Tämä on tuotava julki hyvin selvästi. Koska Euroopan unioni kulkee samaan suuntaan kuin Yhdysvallat – toisin sanoen väärään suuntaan – sen uskottavuus vähenee jatkuvasti näissä piireissä. Maailman sosiaalifoorumin osanottajat eivät halunneet pelata sitä peliä, jota Eurooppa-neuvosto, komissio ja varsin monet tämän parlamentin jäsenet pelaavat koko ajan katsoessaan karsaasti Yhdysvaltoihin omaa politiikkaansa suitsuttaen. Voivatko todellinen vaihtoehto Yhdysvaltojen politiikalle olla Bolkesteinin direktiivin kaltaiset toimet? Tähän on vastattava kieltävästi, koska kyseessä on uusliberalistinen ohjelma. Voidaanko todellisena vaihtoehtona pitää sitä, että vahvistetaan sen kaltaista sitoumusta, joka on tehty EU:n perustuslakisopimuksessa koskien sitoutumista asevarusteluun tai avoimeen markkinatalouteen, jossa vallitsee vapaa kilpailu? Myös tähän on vastattava kieltävästi.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te sanoitte, että EU on maailmanlaajuinen toimija, mutta olennainen kysymys, joka kuuluu esittää, on se, millainen maailmanlaajuinen toimija EU on. On tehtävä selväksi, että vapaakauppa ei ole varma resepti, jota noudattaen reagoidaan asianmukaisesti parhaillaan harjoitettaviin politiikkoihin. Sen sijasta tarvitaan todellista velkojen peruuttamista, ja on otettava etäisyyttä uusliberalistisiin ja taloudellisesti liberaaleihin politiikkoihin, eikä tämä prosessi saa kulkea käsi kädessä Euroopan unionin militarisoimisen kanssa.

Haluan lopuksi siteerata foorumissa hyväksyttyä julistusta, jossa vaaditaan joukkojen välitöntä vetäytymistä Irakista ja jossa tuetaan kaikkia ponnisteluja joukkojen kotiuttamiseksi. Julistuksen mukaan "tuemme ponnisteluja, joilla sotilaita, aseistakieltäytyjiä ja sotilaiden perheitä kehotetaan ryhtymään toimiin sotaa vastaan. Tuemme rekrytoinninvastaista kampanjaa ja vaadimme poliittista turvapaikkaa sotilaskarkureille." Tämä viesti ei voisi olla selvempi.

  Mann, Thomas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, globalisaatio voisi ihanteellisessa maailmassa johtaa parempaan kilpailukykyyn, suurempaan kasvuun ja kohentuneisiin elinoloihin. Totuus on kuitenkin toisenlainen, eikä pelkästään nykyään. Tämän vuoksi on alati tärkeämpää, että Maailman talousfoorumissa Davosissa ja Maailman sosiaalifoorumissa Porto Alegressa perehdytään säännöllisesti globalisaation käyttämiin menetelmiin ja sen seurauksiin. Äsken kokoontuneessa Maailman sosiaalifoorumissa esitettiin yli 350 globalisaatiota koskevaa ehdotusta. Toivon kuitenkin, että niitä karsitaan, jotta suosituksia jäisi jäljelle vähemmän, mutta ne olisivat merkityksellisempiä. Toimien tehokkuus edellyttää kristallinkirkkaita periaatteita.

Maailman talousfoorumissa esitettiin kolme prioriteettia: kasvihuonekaasujen vähentäminen, köyhimpien maiden tuen lisääminen ja kaupanesteiden poistaminen WTO:n kautta. Tästä luettelosta puuttuu yritysten sosiaalinen vastuu, josta yritysten on vastattava itse. Merkitystä ei ole ainoastaan yritysten taloudellisella painoarvolla, vaan myös niiden sosiaalisen toiminnan laajuudella. Johtavien monikansallisten yritysten liikevaihto on suurempi kuin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden talousarviot yhteensä.

On täysin selvää, että jos Saksan keskuspankin – jota voidaan epäilemättä pitää maailmanlaajuisena toimijana – pääjohtaja Ackermann olisi lukenut tämän suosituksen, hän ei olisi ilmoittanut 16 prosentin suuruisesta pääoman tuotosta samaan hengenvetoon kuin 6 000 työpaikan menettämisestä. Ne, joihin hänen "smart sourcing" -menetelmänsä kohdistuu, pitävät sitä pelkästään vastuuttomuuteen yhdistyvänä pakonomaisena tuotontavoitteluna. "Smart sourcing" -käsitteellä on hyvät mahdollisuudet kehittyä vuoden 2005 inhotuimmaksi uudissanaksi.

Palatakseni myönteisimpiin asioihin totean vielä, että sekä Maailman sosiaalifoorumi että Maailman talousfoorumi ovat keskustelujensa inspiroivuuden takia tärkeitä tapahtumia. Tämän vuoksi pidän tarpeellisena sitä, että sekä Euroopan parlamentin puhemies että eri aloihin erikoistuneiden valiokuntiemme edustajat osallistuvat vastaisuudessa näihin foorumeihin. Maailmanlaajuinen eliitti tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan kansan valitsemia edustajia.

  De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen pettynyt puheenjohtaja Barroson puheisiin puheenjohtajavaltion ohjelmasta käydyn keskustelun lopussa ja erityisesti siihen, että hän puolusti puuttumistaan Portugalin sisäiseen politiikkaan. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te ette ole enää portugalilainen poliitikko, vaan te olette eurooppalainen poliitikko, jonka tämä parlamentti ja kaikista jäsenvaltioista muodostuva neuvosto ovat valinneet edustamaan Eurooppaa. Te ette voi puuttua portugalilaisena poliitikkona maan sisäiseen politiikkaan. Tällaista ei voida hyväksyä. Ellette ymmärrä tätä, heikennätte komissiota. Tämän aseman arvosteleminen ei heikennä komissiota, mutta toimenne kylläkin.

Tällä on yhtymäkohtia myös nyt käsittelemäämme asiaan, joka koskee Maailman sosiaalifoorumia. Varsin monet kaikkialla maailmassa näkevät Euroopan ainoana ylikansallisena, demokraattisena instituutiona, joka kykenee edes jossain määrin hillitsemään niitä voimia, joiden he näkevät tuhoavan maailmaa. Ellette pysty käsittämään sitä, että komission on toimittava kansallisen politiikan ja kansallisten puolueiden yläpuolella tavalla, joka edistää Maailman sosiaalifoorumissa ilmaistuja toiveita, me haaskaamme täällä aikaamme. Kehotan teitä muistamaan, että te edustatte Eurooppaa, ettekä Portugalia.

Otan esimerkiksi palveludirektiivin. Te sanotte olevanne sitoutunut Euroopan sosiaaliseen malliin. Otamme sananne kirjaimellisesti, mutta emme aio tyytyä niihin ikuisesti. Tarvitsemme konkreettisen esimerkin sitoutumisestanne. Mielestäni ainoa tapa, jolla voitte osoittaa sitoutumisenne, on se, että hylkäätte alkuperämaaperiaatteen, joka horjuttaa suoraan eurooppalaista sosiaalista mallia ja solidaarisuutta sekä yhteisöllistä lähestymistapaa Euroopan yhtenäismarkkinoiden kehittämisessä.

Kyllä minäkin haluan palvelujen yhtenäismarkkinat, mutta en hyväksy alkuperämaaperiaatetta, joka johtaa sosiaalisten palvelujemme heikkenemiseen ja horjuttaa sitä uskoa, joka miljoonilla ihmisillä Euroopan ulkopuolella on siihen, että me voimme näyttää tietä paremman maailman luomisessa.

  Kułakowski (ALDE).   (PL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää puheenjohtaja Barrosoa hänen parlamentille pitämästään puheesta. En halua puuttua yksityiskohtiin, mutta haluan painottaa sellaista seikkaa, jota pidän erittäin merkityksellisenä ja ehkäpä poliittisesti jopa kaikkein tärkeimpänä seikkana.

On pidetty kaksi foorumia: talousfoorumi vauraassa Davosin kaupungissa ja sosiaalifoorumi Porto Alegren köyhässä kaupungissa. Huolestuttavaa on se, että talousfoorumissa ei osoitettu riittävästi huomiota sosiaalisiin kysymyksiin, ja se, että sosiaalifoorumi on muuttumassa välineeksi, jolla talousfoorumi kyseenalaistetaan ja jolla sitä jopa uhmataan. Etsittäessä ratkaisuja nykyisiin ongelmiin voidaan havaita kaksi lähestymistapaa. Ensimmäinen ratkaisu tarkoittaa sitä, että etsitään tapoja kehittää taloutta, ja jälkimmäinen sitä, että etsitään tapoja, joilla voidaan saavuttaa sosiaaliset tavoitteet. Nämä kysymykset ovat kuitenkin läheisesti kytkeytyneet toisiinsa. Se, että taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä keskustellaan erillään, on vakava erehdys. Tämän vuoksi katson, että tulevaisuudessa tarvitaan yhtä ainoaa maailmanlaajuista talous- ja sosiaalifoorumia, eikä kahta keskenään kilpailevaa maailmanlaajuista aloitetta. Tässä asiassa Euroopan unioni ja erityisesti Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio voivat tehdä paljon pyrkiessään luomaan tulevaisuudessa tällaisen foorumin. Kiitän teitä tarkkaavaisuudestanne.

  Schlyter (Verts/ALE). (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, jos te joudutte puuttumaan työaikadirektiiviin, voitte lohduttautua sillä, että tämä on joka tapauksessa kaikin tavoin suotavaa eli se, että globaalista oikeudenmukaisuudesta ja kansalaisyhteiskunnan tehtävästä keskustellaan.

Olin Porto Alegressa yksi 155 000 valtuutetusta osanottajasta, jotka edustivat 135:tä maata. Samaan aikaan 20 valtioiden päämiestä ja 70 ministeriä tapasivat Davosissa. Oltiinko Davosissa kuitenkaan kuulolla? Ehkäpä teoreettisesta eurooppalaisesta näkökulmasta voidaan uskoa siihen, että vapaakauppa, kapitalismi ja vapauttaminen ovat ratkaisu kehitysongelmiin.

Teoria ei kuitenkaan vastaa miljoonien ihmisten arkitodellisuutta, ja meidän on jo aika sovittaa teoriat todellisuuteen, eikä päinvastoin. Kaupan on oltava vihdoin ihmisiä palveleva väline, eikä päinvastoin. Meidän on lakattava vaatimasta veden ja muiden arkaluonteisten alojen vapauttamista vastapalveluksena siitä, että maita kohdellaan hyvin.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, kun tapaatte presidentti Bushin ja EU:n hallitusten päämiehet, voitte muistuttaa heitä heidän 30 vuotta sitten antamastaan lupauksesta kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttiin. Tätä apua ei edes tarvittaisi, jos suurempi osa kehitysmaiden tuotannosta syntyvistä voitoista pysyisi näissä maissa.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te olette sydämellisesti tervetullut osallistumaan seuraavan kerran jossain päin Afrikkaa pidättävään Maailman sosiaalifoorumiin. Voin lainata teille reilun kaupan ekologisia vaatteita, jotta voitte yhtenä päivänä osallistua foorumiin anonyymisti tavallisena valtuutettuna ja kokea aidosti ilmapiirin ilman turvamiesten läsnäoloa. Juuri kaikkien Maailman sosiaalifoorumin osanottajien keskinäinen ilo ja hierarkiaton yhteistyöhenki lupaavat parempaa tulevaisuutta.

  Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, on valitettavaa, että sekä tämänpäiväiselle ensimmäiselle keskustelullemme että nyt käynnissä olevalle keskustelulle näyttää olevan yhteistä ilmeinen vastakkainasettelu, eikä yhteistyö. Toivoisin Maailman talousfoorumin ja Maailman sosiaalifoorumin yhdistymistä, jolloin voisimme keskustella keskenämme, emmekä keskustelisi toisistamme.

Arvoisa komission puheenjohtaja, vaikka te totesitte EU:n olevan maailmanlaajuinen toimija, mielestäni meidän on ensin kehityttävä pelkästä maailmanlaajuisesta maksajasta tällaiseksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi. Huominen on tärkeä vaihe tässä prosessissa, ja toivotan teille onnea tässä asiassa. EU:ta tarvitaan, ja se kantaa vastuunsa. Jaamme vastuun muiden kanssa ja olemme samalla riippuvaisia muista. Me sekä muokkaamme tapahtumia että mukaudumme niihin. Meillä on käsitys perusvapauksista ja ihmisoikeuksista, hylkäämme kuolemanrangaistuksen, lapsityövoiman ja kaikenlaisen syrjinnän, meillä on oma käsityksemme siitä, mitä ihmisyys on, ja mitkään nämä asiat eivät tunne rajoja, olivatpa kyseessä sitten maiden tai maanosien rajat. Tässä mielessä kannamme vastuuta siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu.

Vastausta globalisaatioon ei ole etsittävä pelkästään Euroopasta. Tarvitaan keskustelua esikuvallisesta maailmanjärjestyksestä. Tarvitsemme globaalia eettistä koodistoa ja globaaleja toimintaperiaatteita kulttuurien erilaisuudesta huolimatta. Olen näin ollen sitä mieltä, että meidän on puhuttava monenvälisyyden puolesta, meidän on tuettava aloitetta maailmanlaajuisesta Marshall-suunnitelmasta, EU:n on kutsuttava koolle Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa kokous ja parlamenttimme on kehotettava kaikkia maailman kirkkoja kokoontumaan kansainväliseen ekumeeniseen konferenssiin tarkoituksena yhteisistä toimintaperiaatteista sopiminen. Mielestäni eurooppalaisella ympäristöä säästävän sosiaalisen markkinatalouden mallilla on edellytykset kehittyä EU:n maailmanlaajuiseksi tavaramerkiksi, ja tällä tavalla voimme omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että maailmantaloudessa nykyään vallalla olevat epäoikeudenmukaiset säännöt muuttuvat.

(Suosionosoituksia)

  Ford (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Maailman sosiaalifoorumi perustettiin alun perin Davosissa pidettävän Maailman talousfoorumin vastapainoksi, ja sen tavoitteena oli painostamalla saattaa sosiaaliset kysymykset osaksi globalisaatiokeskustelua. Foorumin viidennessä kokouksessa oli yli 150 000 osanottajaa 150 maasta, ja näissä foorumin sadoissa kokouksissa on ensimmäisen kerran esitetty arvostelua Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin edustajia kohtaan.

Näitä kahta instituutiota syytetään siitä, että ne pakottavat maailman köyhimmät maat noudattamaan uuskonservatiivista taloudellista fundamentalismia. Tukeen sisältyy myrkkypilleri: tuen edellytyksenä on markkinoiden avaaminen valtion omaisuutta yksityistämällä ja monetaristisen politiikan pakkopaitaan kahliutuminen. Tällainen strategia on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Nämä tahot nimetkööt edes yhden heikon talouden maan, joka on taloutensa avattuaan onnistunut taloutensa kehittämisessä.

Kaksi tuoreinta kiiteltyä menestystarinaa ovat Intia ja Kiina, eikä kumpikaan näistä maista ole noudattanut edellä mainittujen tahojen vaatimuksia. Kumpikin maa suojeli omaa nuorta ja kehittyvää elinkeinoelämäänsä, kunnes se pystyi kohtaamaan maailmanlaajuiset markkinat. Intiallakin on omat heikkoutensa. Intian talous kukoistaa, mutta köyhiä käy sääliksi. Vuonna 2003 Intiassa syntyi 11 000 uutta miljonääriä, mutta kuitenkin 8 miljoonaa ihmistä oli työttöminä ja 50 miljoonaa ihmistä joutui elämään alle dollarilla päivässä.

Mitä on tehtävä? Seuraavan 10 vuoden aikana 45 miljoonaa lasta kuolee köyhyyteen liittyviin sairauksiin, 12 miljoonaa lasta jää Afrikassa aidsin vuoksi orvoiksi ja 100 miljoonaa lasta jää täysin lukutaidottomiksi. Maailmanpankki väittää, että se toteuttaa vain pankin omistajina olevien 147 valtion toiveita, mikä on sanahelinää. Afrikan maat eivät pakota itselleen tiettyjä edellytyksiä, eivätkä niitä pakota itselleen myöskään Latinalaisen Amerikan maat. Päätöksiä tekevät G8-ryhmän teollistuneet maat, ja usein niiden johtotähtenä on niiden omaa etua palveleva ohjelma.

Se, että Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki nykyään puhuvat tästä asiasta, vaikkeivät teekään mitään käytännössä, osoittaa sen, että kansalaisyhteiskunnan harjoittamalla painostuksella voidaan vaikuttaa. Maailmanpankki sisällyttää köyhyyden vähentämiseen tähtääviä ohjelmia suunnitelmiinsa ja ilmaisee olevansa huolestunut Tansanian kaltaisista maista, jotka käyttävät enemmän rahaa lainojensa hoitoon kuin terveyteen tai koulutukseen.

Kiina ja Intia voivat määrätä nämä kysymykset otettavaksi asialistalle, ja se, että Kansainvälisessä valuuttarahastossa Euroopan unionilla on enemmän ääniä kuin Yhdysvalloilla, viittaa siihen, että Maailman sosiaalifoorumin tunnuslause "toisenlainen maailma on mahdollinen" on toteutettavissa, jos löytyy riittävästi tahtoa ja poliittista sitoutumista. Kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan on toimittava eurooppalaisten poliitikkojen selkärankana.

  Maaten (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, olivatpa kokouksen maisemana Sveitsin vuoret tai Brasilian rannikko, olen varma siitä, että kaikkia Davosin ja Porto Alegren konferensseihin osallistuneita henkilöitä yhdistää köyhyyden poistamisen ja taloudellisen kehittämisen tavoite. Tämän vuoksi on erityisen mieluisaa huomata, että sekä Davosissa että Porto Alegressa tunnustettiin se, että maailmankaupan vapauttamisella on ratkaiseva merkitys. Taloudellinen kasvu on kehitysmaille kehityksen kulmakivi, olipa kyseessä sitten ilmastonmuutos tai hyvän koulutuksen takaaminen. Tästä seuraa se, etten voi korostaa liikaa sitä, mitä tärkeää on tulevan Dohan kierroksen onnistuminen, ja sitä, kuinka tärkeä tehtävä komissiolla ja jäsenvaltioilla on tässä asiassa. Kukaan, joka haluaa todella auttaa kehitysmaita, ei saa olla sokea kotimaidensa virheille. Euroopan tullitariffiesteet ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka ei pidä toimia. Myönteisten seikkojen ohella voidaan havaita myös joitakin kielteisiä seikkoja. Pidän kummallisena vetoomusta siitä, että kansainvälisistä rahoitustoimista perittäisiin ylimääräistä veroa eli kuuluisaa Tobinin veroa, samoin kuin monikansallisilta yhtiöiltä perittävää ylimääräistä veroa. Pidän tällaisia toimia hyödyttöminä. Niissä toimitaan täysiin nurinkurisesti. Niiden, jotka pyrkivät vapaampaan maailmankauppaan, ei pidä asettaa samanaikaisesti uusia sääntöjä.

Lopuksi ilmaisen hämmästykseni siitä, että jotkut kannattavat kehitysmaiden velkojen peruuttamista ilman ehtoja. Ryhmäni ei voi hyväksyä, että näin toimitaan ilman minkäänlaisia ehtoja. Mielestämme niiden maiden, jotka aktiivisesti ja onnistuneesti pyrkivät demokratiaan ja hyvään hallintotapaan, olisi voitava saada tukea, mutta velkoja ei pidä peruuttaa ilman tällaista sitoumusta. Liberaaleja prioriteetteja ovat vapaampi maailmankauppa ja taloudellisen kehityksen painottaminen. Tällä tavalla voidaan torjua köyhyyttä, ja tämä on samalla perusta tehokkaalle ja kohtuuhintaiselle sosiaaliturvaverkolle. Tällä tavoin on lisäksi mahdollista noudattaa ympäristöä säästävämpää politiikkaa. Kysymys kuuluu: aiommeko kaikki yhdessä vaipua apaattiseen solidaarisuuteen vai aiommeko valita dynaamisuuden, innovaatiot ja edistyksen? Toivon, että komission puheenjohtajan johdolla valitaan jälkimmäinen vaihtoehto. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, kyseessä on poliittinen tehtävä ja haluamme erityisesti sitä, että toimitte poliittisesti. Pidän teidän asemaanne Portugalin vaaleissa hyvin perusteltuna, ja lisäksi teidän poissaolonne olisi voitu katsoa täydelliseksi epälojaalisuudeksi portugalilaista perintöänne kohtaan. Pidän teidän osallistumistanne hyvin perusteltuna, ja olen pahoillani vain siitä, ettei siitä ollut puolueellenne enempää hyötyä.

  Kauppi (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä komission puheenjohtaja, hyvät kollegat. Minulla oli kunnia osallistua Maailman talousfoorumin kokoukseen osana "Young Global Leaders" -ohjelmaa. Tiedän, että te puheenjohtaja Barroso olitte aikoinaan "Global Leader of Tomorrow", ja nyt muutamat mepit osallistuvat tähän nuoria koskevaan ohjelmaan.

Talousfoorumi oli loistava osoitus siitä, että maailman elinkeinoelämä haluaa kantaa vastuuta globaaleista haasteistamme. Foorumin avajaispäivänä toteutettiin interaktiivinen keskustelu "Globaali kaupungintalo". Kyseessä oli seminaari, jossa 700 Davosin päättäjää asetti gallupeilla maailman ongelmia tärkeysjärjestykseen ja keskusteli niiden tuomista haasteista.

Kun ottaa huomioon osallistujien iän, sukupuolen, kotipaikan ja ammattijakauman, tulokset ovat ällistyttäviä. Vai mitä arvelisimme 40-60-vuotiaiden miesten, jotka ovat enimmäkseen kotoisin EU:sta tai Pohjois-Amerikasta ja joista puolet on yritysjohtajia, pitävän globalisaation suurimpina haasteina? Yritysten kannattavuutta, työelämän joustoja, liikevaihdon kehitystä tai Kiina-ilmiötä? Ei suinkaan. Globalisaation suurimmiksi haasteiksi ryhmä nosti köyhyyden poistamisen, oikeudenmukaisen globalisaation toteuttamisen ja ilmastonmuutoksen hallinnan.

Globaali vastuunkanto on edennyt pitkälle, kun johtavat bisnesmiehet toteavat, että köyhyyden poistamiseksi on ajateltava omia rajoja pidemmälle, tuotava globalisaation edut myös köyhimmille alueille ja luotava globaalia johtajuutta ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kannattaa myös huomata, että näkemykset vanhalla ja uudella mantereella ovat todella yhteneväiset.

Globalisaatio ei taida lopultakaan olla niin jakava tekijä kuin salin vasemmalla laidalla ajatellaan. Nämä teemat nousisivat kärkeen, jos Maan ystävät järjestäisivät vastaavan kokouksen. Maailman talousfoorumi esitti myös konkreettisia toimia ja aikataulun haasteisiin vastaamiseksi. Olen varma siitä, että myös Maailman sosiaalifoorumiin liittyy aloitteita, joista meillä on yhteneväiset näkemykset. Kun tavoitteet ovat yhteisiä, olisi järkevämpää pyrkiä niitä kohti yhdessä kuin erikseen. Tässä työssä me annamme teille komissiossa täyden tuen.

  Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, osa meistä oli pari päivää sitten Porto Alegressa joko kansallisessa edustustehtävässä tai osana Maailman parlamentaarista foorumia, jota pidän vielä tärkeämpänä asiana. Tämän vuoksi haluan aluksi kiittää Porto Alegren kokoukseen osallistuneita kollegoitani ja erityisesti kollegaani Harlem Désiriä siitä työstä, jota on tehty monien vuosien ajan sen hyväksi, että Eurooppa voi osallistua tähän mittavaan kansalaistapaamiseen.

Monet asiaa kommentoineet henkilöt ja kokoukseen osallistujat pelkäsivät sitä, että tältä liikkeeltä loppuu puhti, mutta näin ei käynyt. Globalisaatiota vastustava liike on pystynyt uudistamaan toimintaansa ja kehittämään uuden organisointimenetelmän, jonka ansiosta Maailman sosiaalifoorumi ei ole enää pelkästään paikka, jossa esitetään vaatimuksia, vaan siitä on tullut paikka, jossa tehdään ehdotuksia. Lisäksi se, että Davosin talousfoorumissa keskusteltiin Maailman sosiaalifoorumissa esille otetuista aiheista, osoittaa sen, että sosiaalifoorumissa esitetyt kysymykset askarruttavat meitä kaikkia miettiessämme sitä, millaisen maailman haluamme.

Maailman sosiaalifoorumi ja Davosiin kokoontuva Maailman talousfoorumi eivät ole kuitenkaan kumpikaan sellaisia poliittisia toimijoita, jotka voivat omin voimin muuttaa vaatimukset poliittisiksi päätöksiksi. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin kaltaisen elimen velvollisuutena on vaalia ja tukea voimakkaasti köyhien maiden velan peruuttamisen, julkisen kehitysavun lisäämisen ja kehittämisen, maailmanlaajuisen veron asettamisen, kansainvälisen kaupan sääntöjen uudistamisen, veronkierron ja veroparatiisien torjumisen ja julkisten palvelujen puolustamisen kaltaisia aloitteita.

Monet valtioiden tai hallitusten päämiehet ovat jo ryhtyneet toimiin, ja G8-ryhmän huippukokouksessa on tarkoituksena esittää lisää ehdotuksia. Kun otetaan huomioon, että tänä vuonna eli vuonna 2005 on määrä tehdä väliarviointi Yhdistyneiden Kansakuntien laatimien vuosituhattavoitteiden toteuttamisesta, nämä aloitteet ovat kaikki myönteisiä aloitteita sillä edellytyksellä, etteivät ne ole pelkästään tyhjiä lupauksia. Tämän takia yli sadan järjestön, kansalaisjärjestön, yhdistyksen ja ammattiliiton aikomuksena on maailmanlaajuisen ja Euroopan laajuisen mobilisaatio- ja haastekampanjan saattaminen käyntiin tänä vuonna. Kampanjassa käsitellään erityisesti kaupan ja köyhyyden teemoja, ja monien aloitteiden joukossa yksi kampanjan ensimmäisistä aloitteista on ensi huhtikuussa järjestettävä maailmanlaajuinen oikeudenmukaisemman kaupan toimintaviikko.

Me tiedämme jo sen, että tällä vauhdilla vuosituhattavoitteita ei saavuteta. Tämän vuoksi meidän on lunastettava muiden kauan aikaa sitten tekemät lupaukset sitä kautta, että tuemme näitä aloitteita ja tätä köyhyyttä torjuvaa maailmanlaajuista kampanjaa, millä pyrimme tuomaan julki ja osoittamaan sen, että haluamme vaurauden jakautuvan tasaisemmin demokraattisessa ja rauhanomaisessa maailmassa. Menneinä vuosina poliitikot ovat pettäneet kansan. He voivat tehdä saman tulevaisuudessakin, mutta he eivät saa missään tapauksessa luopua siitä ajatuksesta, että heidän on itse taisteltava oikeudenmukaisemman maailman puolesta, ja siitä, että heidän on muutettava tämä ajatus teoiksi.

  Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoinen keskustelu sellaisista kysymyksistä, jotka ovat merkityksellisiä yhteisen tulevaisuutemme kannalta. Arvoisa parlamentin jäsenet, teidän puheenvuoronne ovat osoittaneet sen, että keskustelu on ollut monipuolinen ja että globalisaatioon liittyy hyvin monia erilaisia näkökulmia.

Tässä vaiheessa haluan ottaa esiin erään seikan, jonka muistaakseni myös jäsen Désir otti esiin puheenvuorossaan ja joka koskee lähentymistä, joka on kaikesta huolimatta yhä ilmeisempää – ja tällä viittaan globalisaatioon. Aluksi näytti siltä, että on vain kaksi äärimmäistä kantaa: ensimmäisessä nähdään ainoastaan globalisaation kielteiset puolet ja toisen alun perin Porto Alegressa esitetyn kannan mukaan globalisaatio on jokseenkin täydellisesti hylättävä.

Sitä vastoin tänään voidaan nähdä hyvin selvästi, että Davosin foorumissa on havaittavissa pyrkimys yritysten sosiaaliseen vastuullistamiseen ja globaalia hallintoa tai hallintotapaa koskevan ohjelman yhä painokkaampaan huomioon ottamiseen. On lisäksi virinnyt kiinnostus ottaa esiin joitakin niistä huolenaiheista, joita on esitetty monien valtiosta riippumattomien järjestöjen piirissä ja alun perin jopa globalisaation vastaiseksi liikkeeksi itsensä nähneen liikkeen monien johtohahmojen piirissä.

Monet niistä, jotka toimivat alun perin globalisaatiota vastustavassa liikkeessä, huomasivat pian, että globalisaatio on väistämätöntä. Nykyään globalisaatio ei ole minkään maan tai maiden ryhmittymän tekemän päätöksen tulos, eikä se ole myöskään minkään yritysryhmittymän salaliiton tulos. Nykyään globalisaatio liittyy pikemminkin kansainvälisen kaupan suuntauksiin ja erityisesti tekniseen vallankumoukseen, jota mikään hallitus ei tosiasiallisesti hallitse. Näin ollen monet näistä toimijoista ja johtohahmoista ovat mielestäni perustellusti alkaneet etsiä globalisaatiolle vaihtoehtoista muotoa ja pyrkineet sisällyttämään osan huolenaiheistaan globalisaatioon, eivätkä he vain protestoi sitä vastaan. Tämä on meidän kantamme. Olen tästä iloinen, koska mielestäni me voimme ottaa oppia sekä Davosin että Porto Alegren kokouksesta, vaikka kummassakin foorumissa on esitetty ehdotuksia, joihin ei voida suhtautua kovin vakavasti. Kummastakin prosessista voidaan kuitenkin ottaa oppia.

Mitä voinkaan kertoa teille Euroopasta ja komissiosta? Meidän on mielestäni keskityttävä sekä sisäisestä että ulkoisesta näkökulmasta katsottuna käytännön kysymyksiin. Sisäiseen näkökulmaan sisältyy se, kannatammeko yhteenkuuluvuutta vai emme? Kannatan itse yhteenkuuluvuutta, ja komissiokin kannattaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja arvoisat parlamentin jäsenet, tämän vuoksi esitän teille tänä päivänä vetoomuksen: auttakaa minua ja auttakaa komissiota huolehtimaan siitä, että myös kaikki EU:n hallitukset kannattavat yhteenkuuluvuutta ja ovat valmiita tarjoamaan apuaan esimerkiksi keskusteluissamme käsittelemiemme rahoitusnäkymien osalta, koska köyhyys ei koettele pelkästään eteläistä pallonpuoliskoa, vaan myös Eurooppaa. Euroopassa erot eivät ole koskaan olleet näin suuret, ja tämä koskee erityisesti laajentumisen jälkeistä Eurooppaa. Tarvitsemme Eurooppaan lisää sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtääviä edistyneempiä ohjelmia. Tästä seuraa se, että jos haluamme keskustella johdonmukaisesti yhteenkuuluvuudesta, meidän on ensimmäiseksi pyrittävä toteuttamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta täällä Euroopassa. Tämä on osa unionille elintärkeää nopeutettua strategiaa.

Seuraavaksi käsittelen ulkoista näkökulmaa: mitä komissio ja EU voivat tehdä ulkoisissa yhteyksissä? Mielestäni tässä yhteydessä kahta aluetta, kansainvälistä kauppaa ja kehitysapua, ei pidä nähdä toisensa pois sulkevina tai keskenään ristiriitaisina. Joissakin kuulemissani huomioissa vastustettiin kansainvälistä kauppaa sillä perusteella, että kansainvälinen kauppa ilmentää jossain määrin uusliberalistista mallia. Haluan todeta teille vielä kerran: keskustellessani kehitysmaiden johtajien kanssa lähes jokainen heistä esittää kaupan alalta pyynnön siitä, että nämä maat voisivat saada tuotteensa paremmin kehittyneempien maiden markkinoille, ja tämän vuoksi meidän on myös autettava näitä maita kaupan alalla. Ei voida näin ollen väittää, että kauppa ja kehitysapu ovat täysin yhteen sovittamattomia asioita. Mielestäni on selvää, että voimme tehdä enemmän kehitysmaiden hyväksi ja meidän on näin toimittava kummallakin näistä alueista. Voimme kuitenkin vaatia näiltä mailta enemmän, koska sen vuoksi, että EU ja EU:n jäsenvaltiot antavat huomattavan paljon apua, mikä on totta – EU on maailmanlaajuisesti suurin kehitysavun jakaja – meillä on myös oikeus vaatia hyvää hallintotapaa näiltä mailta ja haluamme tietää, käytetäänkö näille maille myönnetyt rahat asianmukaisesti ja moitteettomasti ja toteutetaanko tosiasiallisesti niitä uudistuksia, joiden tarkoituksena on näiden maiden integroiminen paremmin mukaan kansainväliseen kauppaan. Myös tätä koskeva vastuu on yhteinen.

Haluan kertoa teille, että komissio tahtoo päästä pitemmälle. Haluamme myötävaikuttaa kunnianhimoisemmin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Nykyiselläänhän on selvää, että meitä rajoittavat pelkästään käytettävissä olevat resurssit. Tämän vuoksi aiomme jatkossakin tehdä työtä jäsenvaltioiden ja parlamentin kanssa kunnianhimoisemman asialistan laatimiseksi kehitysavun osalta erityisesti siten, että Afrikka asetetaan keskeisimmäksi prioriteetiksemme, koska Afrikalla on sellaisia rakenteellisia ongelmia, jotka muut alueet ovat jossain määrin pystyneet voittamaan varsinkin sitä kautta, että ne ovat pystyneet menestyksellisemmin integroitumaan mukaan kansainväliseen kauppaan. Haluan vakuuttaa teille, että komissio ja minä haluaisimme asenteiden muuttuvan päättäväisemmiksi ja sellaisiksi, että ne ilmentävät suurempaa sitoutumista globaalin maailman päämääriin, oikeudenmukaisempaan globaaliin maailmaan, jossa EU:lle kuuluu johtava rooli maapallomme resurssien vastuuntuntoisemman hallinnoinnin edistämisessä ja globaalisti oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomisessa.

Nämä ovat meidän arvojamme, ja olemme valmiit taistelemaan niiden puolesta.

  Puhemies. Olen keskustelun päätteeksi vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina klo 12.00.