Puheenvuorot

Maanantai 21. helmikuuta 2005 - Strasbourg

17. Julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena maksettava valtiontuki

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana in ’t Veldin laatima mietintö julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena maksettavasta valtiontuesta.

  In ’t Veld (ALDE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, ilahdutan teitä kertomalla, että puhun lyhyesti enkä rasita teitä käheällä äänelläni yhtään kauemmin kuin on tarpeen, koska liberaalina joudun toteamaan, ettei minun ja flunssaviruksen välillä ole tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Sen sijaan hävisin kilpailun. Euroopan unionista tehty sopimus sisältää kaksi tavoitetta, jotka ovat tämän mietinnön kannalta tärkeitä. Ensimmäinen niistä on se, että meillä on toisaalta valtiontukea koskevat säännöt, joilla on taattava sisämarkkinoiden tehokas toiminta. Toisaalta perustamissopimuksessa todetaan myös, että kyseiset säännöt eivät saa haitata julkisten palvelujen toimintaa. Sisämarkkinat ovat tuoneet meille monia etuja sekä julkisten palvelujen alalla että muualla. Voimme lisäksi todeta olevamme kaikki hyvin kiintyneitä niin sanottuun eurooppalaiseen sosioekonomiseen malliin, jossa edellytetään hyviä julkisia palveluja ja joka on lisäksi tarjonnut meille hyvän kilpailukyvyn. Komission ehdotukset ovat hyvin tervetulleita, ja olen iloinen kuullessani, että Kroes korostaa mietintöömme kirjoittamiamme seikkoja, nimittäin sitä, että tavoitteenamme on toisaalta alentaa valtiontukea ja toisaalta päästä eroon tarpeettomasta byrokratiasta ja että keskitymme sisämarkkinoita todella vääristäviin asioihin, jotka ovat loppujen lopuksi haitallisia taloudellemme ja sen vuoksi myös julkisten palvelujen perustalle.

Haluan tuoda esiin muutaman avainasian. Ensiksikin haluan jälleen kerran korostaa, että painopisteen on oltava kansalaisessa, joka on palvelujen käyttäjä ja veronmaksaja. Tämä saattaa tuntua itsestäänselvyyksien esittämiseltä, mutta aivan liian usein etusijalle asetetaan käytännössä poliittiset edut, yritysten edut, institutionaaliset ja kaikenlaiset muut edut, joille yksilön etujen on hyvin usein tehtävä tilaa.

Toisena kohtana on, kuinka määrittelemme pienet yleisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut. Komissio on ehdottanut, että pienille palveluille myönnetään vapautus valtiontukea koskevan ennakkoilmoittamisen velvoitteesta. Lisäksi se on ehdottanut, että käytämme vuotuisen liikevaihdon osalta samaa enintään 50 miljoonan euron raja-arvoa, jota sovellamme pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vaikka talous- ja raha-asioita käsittelevä valiokunta on ehdotuksestani noudattanut ensi kädessä tätä ehdotusta, minun pitäisi mielestäni tarkastella käytännön vaikutuksia muutaman vuoden ajanjaksolla, koska meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka monia yrityksiä, kuinka suurta valtiontuen kokonaismäärää ja kuinka monia valtiontukihakemuksia asia koskee. Haluan sen vuoksi tietää kyseisen raja-arvon täsmällisen vaikutuksen. Toinen minulle tärkeä seikka on politiikan laatiminen tulosten pohjalta. Vuosien ajan me täällä parlamentissa olemme käyneet perinteistä asemasotaa vasemmiston ja oikeiston välillä julkisten palvelujen vapauttamisesta. Mielestäni on tärkeää, että käsittelemme lopultakin tosiasioita. Sen vuoksi kannustamme komissiota mietinnössä esittämään ajankohtaisen ja yksityiskohtaisen kertomuksen julkisista palveluista neljän vuoden välein, kun tämä lainsäädäntö on aika uudistaa.

Esitän lopuksi vähämerkityksisemmän, hieman teknisen näkökohdan. Mietintöön oli sisällytetty yksi kohta sen jälkeen, kun olimme hyväksyneet erään tarkistuksen. Kyseisestä kohdasta saa sen vaikutelman, että parlamentti ehdottaa, että palveluntarjoaminen edellyttää aina tarjousmenettelyn noudattamista. Tämä ei tietenkään ole tarkoitus. Mielestäni monet ihmiset – vaikka eivät ehkä kaikki – ovat kanssani yhtä mieltä siitä, että menettely on asianmukainen käytäntö, joka johtaa monissa tapauksissa toivottaviin tuloksiin. Haluaisin kuitenkin oikaista sen virheellisen käsityksen, että tästä päivästä lukien parlamentti päättää, että kaikkien tarjottavien palvelujen osalta on noudatettava tällaista menettelyä. On valitettavaa, ettei mitään tarkistusta ole esitetty kyseisen väärinkäsityksen oikaisemiseksi. Haluan joka tapauksessa täsmentää tämän asian komissiolle tämänpäiväisessä täysistunnossa.

  Kroes, komission jäsen. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän lämpimästi in ’t Veldin mietinnössä esitetystä selkeästä selonteosta. Mietinnössä esiin tuodut ongelmat ovat erittäin tärkeitä, koska nyt kun haluamme valtiontuen tarkistuksen pohjalta tutkia parasta tapaa päästä mahdollisimman tehokkaaseen tulokseen, täällä esitetyt huomautukset ovat varmasti merkityksellisiä ja sen vuoksi hyvin varteenotettavia.

Kuten olen todennut aikaisemmin Jonathan Evansin mietintöä koskevan keskustelun yhteydessä, olen yhtä mieltä siitä, että meidän on katettava kaikki näkökulmat voidaksemme edetä avoimemmin ja tehokkaammin ja vähentää siten byrokratiaa, joka ei hyödytä ketään. Byrokratia vie liikaa aikaa ja, kuten in ’t Veld esitti hyvin havainnollisesti, viime kädessä ratkaisevia ovat yleisö, kuluttajat ja veronmaksajat, jotka haluavat tietää, mitä heidän rahoilleen tapahtuu ja miksi.

Puhuttaessa määritelmistä ja erityisesti tavasta määritellä pienet yleisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut on tämän vuoksi asianmukaista olla menemättä asioiden edelle väittämällä, että tiedämme, mitä niillä tarkoitetaan nyt ja aina. Meidän on saatava tämän alan kokemusta nähdäksemme, kuinka asiat vähitellen järjestyvät, mikä liikevaihto olisi missäkin tilanteessa ja mikä valtiontuen määrä olisi sopiva. Mikä loppujen lopuksi on se valtiontuen määrä, jota ette ainoastaan harkitse, vaan joka teidän on myös otettava huomioon?

Lisäksi in ’t Veld totesi hyvin selkeästi, että hän kannattaa politiikan laatimista tietojen pohjalta. Meidän on saatettava tämä lopultakin käytäntöön ja selvennettävä, eikö olisi hyvä idea esittää kertomus noin neljän vuoden kuluessa kaikkien vaikutusten osoittamiseksi ja tarkistaa, onko vaikutus suotuisa vai onko olemassa parempia keinoja päämäärämme saavuttamiseksi. Omasta puolestani olen sitä mieltä, että idea on hyvä, ja hyväksyisin sen mielelläni.

Mikäli puhumme valtiontuesta, keskustelumme tarkoituksena ei ole puhua pysyvästä järjestelystä. Tarkoitus on käyttää valtiontukea keinona käynnistää prosessi, joka johtaa lopulta omavaraisuuteen. Lainatakseni tunnettua kiinalaista sanontaa, tarkoituksena on, että kala lopulta pyydetään antamallasi ongella sen sijaan, että kala ainoastaan ojennetaan sitä sillä hetkellä tarvitsevalle.

Yhdyn näkemykseen siitä, että mietintö on asianmukainen ja kokemuksiin perustuva ja että siinä tutkitaan, toimiiko valtiontuki, kuinka se toimii ja onko tämä paras tapa hoitaa asioita. Päädymme kuitenkin vastakkaiseen näkemykseen kuin tuomioistuin asiassa Altmark antamassaan päätöksessä; tästä pääsemmekin neljänteen kriteeriin. Oletan, että kolme ensimmäistä kriteeriä on ymmärretty. Neljännen kriteerin osalta meidän on osoitettava, että tarjouskilpailut ovat mahdollisia kaikissa tilanteissa. Niissä tapauksissa, joissa tarjouskilpailu on mahdollinen, on ilmeistä, että meidän on sovellettava neljää kriteeriä, mutta muissa tapauksissa on tehtävä mahdollisimman hyvä päätös vallitsevissa olosuhteissa. Meidän on myös hankittava jonkin verran kokemusta kyseisellä alalla parhaiden mahdollisten menetelmien laatimiseksi.

Tämän vuoksi yhdyn tältä osin esittelijän näkemykseen ja totean, että voimme todellakin hankkia kokemuksia yhdessä ja esittää nämä asiat kertomuksessa. Neljä vuotta on sopiva ajanjakso, jonka kuluessa voimme antaa joitakin perusteltuja selvityksiä tilanteesta ja toivottavasti tehdä jälleen joitakin päätelmiä tulevassa keskustelussa. Kiitän teitä.

  Purvis (PPE-DE), PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni on sitoutunut avoimiin markkinoihin, joilla vallitsee vapaa ja vilpitön kilpailu, koska ne tarjoavat parasta laatua olevat tuotteet ja palvelut parhaaseen hintaan. Ne tuottavat myös parhaiten ne taloudelliset edut, joita tarvitsemme Lissabonin tavoitteiden ja sosiaalisten ja ympäristöä koskevien päämääriemme saavuttamiseksi.

Toinen ryhmällemme tärkeä näkökohta on toissijaisuusperiaate: päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia, mikä sopii yhteen asianmukaisesti toimivien yhtenäismarkkinoiden kanssa. EU:n ei tarvitse puuttua asioihin silloin, kun päätös voidaan parhaiten tehdä kansallisella tai paikallisella tasolla. Olemme sen vuoksi iloisia siitä, että in ’t Veldin erinomaisessa mietinnössä onnistutaan sovittamaan yhteen nämä kaksi tärkeää tavoitetta.

Mietinnön perusajatuksena on ennen kaikkea vilpitön kilpailu vapailla markkinoilla. In ’t Veldin tavoin pitäisimme aina parempana avointa tarjouskilpailuprosessia. Jos paikalliset viranomaiset viisaudessaan katsovat kuitenkin voivansa toimia kansalaistensa kannalta paremmin, ne voivat toimia siten ilman velvoitetta ilmoittaa komissiolle. Niiden on noudatettava tällöin sääntöjä, jotka takaavat, ettei potentiaalisille kilpailijoille aiheudu haittaa. Lisäksi tämä on mahdollista vain pienissä ja luonteeltaan hyvin paikallisissa kilpailutilanteissa.

Valiokunnassa saatiin aikaan selkeä päätös, jossa komissiolle annetaan selkeät suuntaviivat. Olemme iloisia siitä, ja tuemme tätä samaa linjaa huomenna. Toivotamme kaikkea hyvää in ’t Veldille ja hänen mietinnölleen.

  Muscat (PSE), PSE-ryhmän puolesta. – (MT) Arvoisa puhemies, kiitän teitä. Aloitan onnittelemalla in ’t Veldiä hänen mietintönsä johdosta. Mielestäni mietintö on jälleen yksi askel kohti sitä, että jäsenvaltiot luopuvat pyrkimyksestä mahduttaa kaikki yhteen muottiin, joka ei pitkällä aikavälillä sovellu kenellekään. Sen sijaan siirrymme kohti toissijaisuusperiaatetta, joka edellyttää, että tunnustamme eri maiden, alueiden ja seutujen tarpeet. Arvelen, että jokainen, joka uskoo tasapainoon, myöntää, että markkinataloudella on useita etuja. Meidän on tosin myönnettävä, että sietämättömiä puutteita esiintyy samanaikaisesti edelleen, eivätkä ne, joille on uskottu valta ja johtajuus, liikahdakaan. Väärinkäyttötapausten esiintymisestä ei ole epäilystä, mutta on useita muita tapauksia, joissa asianmukaiseen sääntelyyn perustuva valtiontuki pelastaa silloin, kun markkina-ajattelun mukaiset kylmät laskelmoinnit eivät sitä tee. EU:n ja sen jäsenvaltioiden menestystä ei voida mitata viime kädessä ainoastaan taloutta kuvaavilla tilastoilla. Terveen talouden on oltava keino saavuttaa perimmäinen päämäärämme, joka on kunnollisen elämän ja arvokkaan työn antaminen perheillemme paremmassa ympäristössä. Kaikki tuet on tietenkin myönnettävä sellaisen hyväksytyn mallin mukaisesti, jossa otetaan huomioon eri maiden tilanteet. Tämän mallin suunnitteluun on jokaisen saatava osallistua; korostan ”jokaista” – työmarkkinaosapuolia, ammattiyhdistyksiä, kuluttajia ja yksityissektoria, ja vaikka puhumme kuluttajista, olisi asianmukaista muistaa myös kuluttajiin ja veronmaksajiin lukeutuvat vähemmistöt. Esimerkiksi eräs esittämäni tarkistus, joka ilokseni hyväksyttiin tähän mietintöön, helpottaa tuen toimittamista ilmasta sekä saarten välisiä merireittejä pitkin. Annan esimerkin, joka koskee Gozon saaren asukkaita. Jotta he voisivat päästä kotimaani Maltan pääsaarelle tekemällä 12 minuuttia kestävän helikopterimatkan, markkinatalous edellyttää tällä hetkellä, että he maksavat paljon enemmän kuin he maksaisivat Lontoon ja Brysselin välistä matkaa varten hankittavasta lentolipusta. Kuinka sellainen alue voisi kehittyä ilman mitään valtion tukea? Meidän on mentävä vieläkin pidemmälle kuin olemme menneet tähän mennessä. Riittää, kun tarkastelemme maani hallitusta, joka yrittää sulkea telakat, samalla kun ne syyttävät Euroopan unionin lainsäädäntöä, joka pakottaa siihen. Telakkatyöläisten syyllistämisestä huolimatta näiltä aloilta ja yrityksiltä edellytetään valtavaa työmäärää ja laajaa sitoumusta teknisten valmiuksien parantamiseksi tulevaisuudessa. Muut Euroopan unionin suuret maat käyttävät armeijaa tekosyynä antaakseen tukia tälle alalle. Me emme voi tehdä niin. Eräät väittävät, että nämä tuet ovat vastoin Euroopan unionin lainsäädäntöä. Jos näin on, muuttakaamme lakeja.

  Klinz (ALDE), ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aloitan kiittämällä esittelijää hänen merkittävästä työstään. Hän on antanut käyttöömme merkittävän asiantuntemuksensa ja innostuneisuutensa erittäin monisäikeisen kysymyksen ratkaisemiseksi. Lisäksi hänen esittelemänsä mietintö on hyvin selkeä. Me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenet pidämme itsestään selvänä sitä, että julkisen sektorin on turvattava tiettyjen palvelujen tarjoaminen. On kuitenkin noudatettava erityistä varovaisuutta käytettäessä veronmaksajien rahoja, ja niitä on käytettävä ainoastaan tapauksissa, joissa ne tuovat todellista lisäarvoa. Tämän vuoksi tarvitsemme selkeitä sääntöjä.

Pidämme periaatteessa myönteisinä komission pyrkimyksiä laatia kehys sen varmistamiseksi, että varoja käytetään avoimesti, objektiivisesti ja tavalla, joka on helppo ymmärtää. Haluamme ratkaisun, joka takaa, että kilpailu on tehokasta ja ettei yleishyödyllisiä palveluja koskevia sääntöjä käytetä kilpailua vääristävästi. Sisämarkkinoiden toteuttamista ei saa hidastaa jakamalla valtiontukea sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti.

Haluamme aivan päinvastaista: antaa tukemme ratkaisulle, jonka avulla voidaan saavuttaa joukko päämääriä. Niihin sisältyy se, että jäsenvaltiot laativat yleishyödyllisten palvelujen määritelmän; vaikka nämä määritelmät eivät ole samanlaisia, ne ovat vertailukelpoisia, eikä tämä ole mielestämme toissijaisuusperiaatteen vastaista. Lisäksi valtiontukea on käytettävä kohdennetusti ja keskitetysti tapauksissa, joissa se auttaa turvaamaan tulevaisuuden, samalla kun sen tuleva käyttö on jossain määrin rajoitetumpaa kuin tähän mennessä, eivätkä sellaista tukea koskevat säännöt saa häiritä sisämarkkinoiden toteuttamista edelleen. Vastustamme sitä, että yleishyödyllisten palvelujen mahdollinen vapauttaminen estetään palveludirektiiviin tehtävillä poikkeuksilla, kuten Saksan liittovaltion talousministeriö on yrittänyt.

Lopuksi pyydän komissiota tarjoamaan lisää selittäviä asiakirjoja sääntöjen soveltamisen helpottamiseksi. Sen olisi kehitettävä vertailuanalyysejä ja esimerkkejä parhaista käytännöistä vertailukohdiksi, sillä parhaita käytäntöjä koskeva lähestymistapa voi auttaa löytämään hyviä ideoita, jotka perustuvat muiden jäsenvaltioiden onnistumisiin.

  Hudghton (Verts/ALE) Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni on esittänyt joukon tarkistuksia ja pyytänyt tämän mietinnön osalta useita erillisiä äänestyksiä. Tämän tarkoituksena oli antaa jäsenille tilaisuus taata, että mietinnössä suositaan selvästi julkisten palvelujen tarjoajia erityisesti terveyden ja sosiaalisen asuntotuotannon aloilla.

Mietinnössä vahvistetaan, että pidämme tärkeinä korkealaatuisia yleishyödyllisiä palveluja ja sitä, että ne ovat kaikkien saatavilla. Siinä tunnustetaan myös paikallisviranomaisten oikeus itsehallintoon. Tältä osin kaikki on siis hyvin. Johdanto-osan E-kappaleen mukaan kuitenkin ”sisämarkkinat, kaupan vapauttaminen ja kilpailusääntöjen noudattaminen ovat kaiken kaikkiaan parantaneet yleishyödyllisten palvelujen saatavuutta, tuoneet uusia palveluja ja lisänneet valinnanvaraa, parantaneet laatua ja alentaneet kuluttajien kustannuksia”. Mielestämme tämä väite on vähintään arveluttava.

Mietinnössä väitetään myös, että julkisten ja yksityisten yritysten välillä ei pitäisi tehdä eroa ja että kaikki yleishyödylliset palvelut olisi kilpailutettava. Vaikuttaa siltä, että esittelijän mielestä tältä osin oli jokin väärinkäsitys, mutta näin asia esitetään. Tämä aiheuttaisi ongelmia julkisten elinten, kuten kunnallisista asunnoista vastaavien viranomaisten ja terveyslautakuntien tarjoamille ”in-house”-palveluille.

Ryhmäni ei voi hyväksyä tästä aiheesta vallitsevaa selkeyden puutetta. Tukisimme päinvastoin lähestymistapaa, jossa sellaiset paikalliset palvelut, jotka eivät vaikuta kaupan kehittämiseen eivätkä ole ristiriidassa Euroopan unionin etujen kanssa, vapautetaan selkeästi ennakkoilmoitusvaatimuksesta. Valtiontukia koskevat säännöt ovat usein aiheuttaneet vaikeuksia ja epävarmuutta paikallisille viranomaisille ja muille julkisten palvelujen tarjoajille. Meillä pitäisi olla varmuus, ja toivomme, että parlamentti äänestää sen puolesta huomenna.

  Martin, Hans-Peter (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä tuodaan esiin kysymys, joka koskee sitä, onko hyväksyttävää, että keskitetty päätöksenteko Brysselissä vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Vaikuttaa laajasti siltä, että jo vakiintuneet käytännöt kyseenalaistetaan, erityisesti yleishyödyllisten palvelujen ja julkisen palvelun velvoitteesta mahdollisesti suoritettavan korvauksen osalta. Tämä on saanut hyvin monet ihmiset pelkäämään, että heidät jätetään tyhjän päälle. Yhdyn erityisesti viimeistä edeltävän puhujan Klinzin, joka on Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsen, esittämiin huomautuksiin. Hänen mukaansa prioriteetiksi Brysselissä on asetettava avoimuuden lisääminen tämän ongelman ratkaisemiseksi, ja on olemassa vaara, että pienet jäsenvaltiot käyttävät toissijaisuusperiaatetta edelleen omaksi edukseen joko asettamalla keinotekoisesti korkeita hintoja tai auttamalla ystäviään. Olen myös lujasti vakuuttunut siitä, että jollei komissio nopeuta menettelyjä kansainvälisesti parhaimpia käytäntöjä koskevien vertailukelpoisten mallien arvioimiseksi, on vaarana, että joudumme jättämään neljän vuoden kuluttua kielteisen loppu- tai välikertomuksen.

Lopuksi todettakoon, etten en voi ymmärtää, miksi julkisille yleisradioyhtiöille on myönnetty sellaisia kauaskantoisia vapautuksia. Kyseiset toimijat muistuttavat lisääntyvästi yksityisiä yleisradioyhtiöitä työskentely- ja markkinointitavoiltaan, ja arvelen, että niiden toiminta monilla aloilla, esimerkiksi verkkopalvelujen alalla, edellyttää lisätukia.

  Hoppenstedt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yksi suurimmista ongelmista sovellettaessa yleishyödyllisten palvelujen tarjoamiseen myönnettävää valtiontukea koskevaa EU:n lainsäädäntöä on oikeusvarmuus tai pikemminkin sen puuttuminen. Päätöksentekijöille kaupungin, kunnan tai aluetason paikallishallinnossa ei ole aina ollut selvää, kuuluvatko tällaisiin palveluihin liittyvistä erityisistä kuluista maksettavat korvaukset valtiontukea koskevien säännösten soveltamisalaan.

Näiden päätöksentekijöiden ongelmana on, onko näistä maksuista ilmoitettava komissiolle tai onko komission hyväksyttävä ne. Mikäli ilmoittamista edellytetään, korvauksen ilmoittamatta jättämisellä on vakavia oikeudellisia seurauksia. Toisaalta jätettäessä tarpeettomia ilmoituksia pelkästään varmuuden vuoksi menetetään menettelyyn kuluvaa arvokasta aikaa. Oikeudellisen epävarmuuden vähentämiseksi on nyt tarkoitus toteuttaa toimenpiteitä, mitä pidän erittäin myönteisenä asiana.

Kuten on jo todettu, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa Altmark on oikeusperusta, jota komissio on käyttänyt esittääkseen vapauttamispäätöstä koskevan ehdotuksensa. Tämä ehdotus on sen pyynnön mukainen, jonka parlamentti esitti yleishyödyllisiä palveluja koskevasta vihreästä kirjasta 14. tammikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa. Lisäksi se on merkki sellaiselle valvontapolitiikalle myönnettävän tuen olemassaolosta, jossa keskitytään tapauksiin, jotka ovat edellytys tehokkaalle kilpailulle sisämarkkinoilla. Tämän ehdotuksen mukaan ainoastaan korvaukset, joilla on hyvin vähäinen vaikutus sisämarkkinoihin, vapautetaan valtiontukea koskevista valvontamenettelyistä, mikä parantaa huomattavasti paikallisten toimijoiden oikeusvarmuutta.

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista maksettavia korvauksia, joilla on ainoastaan vähäinen vaikutus sisämarkkinoihin, myönnetään usein hyvin rajoitetusti ja paikallisesti, ja ne ovat sen vuoksi hyvä esimerkki tapauksesta, jossa päädyttäisiin vapautukseen. Tällaisen korvauksen kannalta myös suunniteltu oikeusvarmuuden lisääminen on eduksi edellyttäen, että muut kriteerit täyttyvät, kuten selkeän selostuksen esittäminen tehtävistä ja avoimuusperiaatteen noudattaminen.

Esitelty mietintö on merkittävä. Antamalla talous- ja raha-asioiden valiokunnan äänestää mietinnöstä esittelijä varmisti myös, että se ilmaisee enemmistön näkemyksen. Toivon, että parlamentti kokonaisuudessaan suhtautuu mietintöön samalla tavalla.

  Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olin kauan aikaa yksi niistä, jotka uskoivat, että ainoa byrokratian muoto on valtion byrokratia. Nyt kun olen Euroopan parlamentin jäsen, olen kuitenkin huomannut siihen erottamattomasti liittyvän markkinabyrokratian: valtiontuen. Mielestäni tänään tarkasteltavaksemme annettu ehdotus on osoitus todellisesta edistyksestä. Arvoisa komission jäsen, mainitsitte edellisen keskustelun aikana vapautuksen ilmoitusvaatimuksesta sellaisten vähäisten tukien osalta, joilla ei katsota olevan vaikutusta yhtenäismarkkinoihin. Mielestäni tämä on merkittävä edistysaskel. Meidän on vahvistettava se, ja olisi myös hyödyllistä nimetä kyseinen tuki uudelleen ja lopullisesti julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaksi korvaukseksi valtiontuen sijaan. Voisimme siten luoda uuden oikeudellisen luokan.

Meille esitetyn mietinnön osalta olen yksi niistä, jotka katsovat, että vakautettavia asioita on edelleen. Mielestäni emme voi äänestää uudelleen, kuten teimme valiokunnassa: sairaalat ja sosiaalinen asuntotuotanto on sisällytettävä soveltamisalaan selkeästi. Tämä ei kuitenkaan luultavasti riitä. Olen yksi niistä, jotka ehdottavat, että kunnissa olisi järjestettävä myös itsenäisiä palveluja, joita on vasta alettu tunnustaa muissa asiakirjoissa, erityisesti liikennealan julkisen palvelun velvoitetta koskevassa asetuksessa. Meidän on luultavasti odotettava sosiaalipalveluja koskevaa komission tiedonantoa voidaksemme, ehkä huomenna, sisällyttää nämä asiat tähän asiakirjaan.

Lopuksi meidän on mielestäni tarkasteltava kysymystä, joka koskee asiassa Altmark annetussa tuomiossa esitettyä neljättä kriteeriä. Tämä kriteeri on niin monimutkainen, että sen sisällyttäminen tähän asiakirjaan – joka on yksinkertaistava asiakirja – mutkistaisi paikallisyhteisöjen asioita uusin tavoin. Kuten tiedätte, kriteeri käsittää vastaavanlaisten yritysten kohtuullista voittoa koskevan EU-tason vertailun. Sellaista on mahdoton toteuttaa. Tämän johdosta tästä neljännestä kriteeristä voidaan ehkä luopua jossain vaiheessa, vaikka vaarana olisivat jossain määrin liialliset korvaukset, jotta yksinkertaistamistavoitteenne voidaan lopultakin toteuttaa.

  Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen aivan ensin esittelijää ja tuon esiin myönteisen suhtautumiseni tähän aloitteeseen, jossa täsmennetään toisaalta valtiontuen ja toisaalta jäsenvaltioiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannuksista maksamien korvausten välistä suhdetta. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut ovat olennaisia kaikkien kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi, ja nämä palvelut ovat usein keskeisessä asemassa pyrittäessä houkuttelemaan investointeja muita heikommassa asemassa oleville alueille ja maaseutualueille ja parantamaan siten niiden kilpailukykyä ja lisäämään niiden yhteenkuuluvuutta EU:ssa.

Kansallinen postitoimipaikkaverkosto on uhattuna Irlannissa. Uhattuina ovat erityisesti pienet maaseudun postitoimipaikat, joissa ei ole tietokoneita ja jotka eivät sen vuoksi voi tarjota asianmukaista palvelutasoa kansalaisille. Julkisen palvelun velvoitetta tarvitaan, jotta postitoimipaikkaverkosto voisi pysyä elinkelpoisena, ja ehdotus tämänkaltaisen pienimuotoisen julkisen rahoituksen vapauttamiseksi komissiolle tapahtuvaa ennakkoilmoittamista koskevasta velvoitteesta on todella järkevä, koska se mahdollistaa riittävän joustavuuden kansallisella ja alueellisella tasolla häiritsemättä sisämarkkinoita. Kuten esittelijä ja komission jäsen ovat molemmat todenneet, ehdotus todellakin vähentää myös byrokratiaa.

  De Vits (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että komission ehdotukset ovat ensiaskel ja että myös in ’t Veldin mietintö on ensiaskel, koska se on asianmukainen mietintö. Oikeudellinen epävarmuus on tällä hetkellä liian suuri paikallisille toimijoille. Tällä hetkellä annamme yhteisöjen tuomioistuimen päättää, mitä valtiontuen osalta on tehtävä. Vaikka se on ensiaskel, se on mielestämme riittämätöntä. Sairaaloille ja sosiaaliseen asuntotuotantoon maksettavien korvausten vapauttaminen on ensiaskel, mutta listalle olisi mielestämme lisättävä muitakin asioita. Arvoisa komission jäsen, lisäisimme luetteloon vanhainkodit ja työnvälitystoimistot, jotka olisi vapautettava ilmoitusvelvollisuudesta. Emme voi mitenkään hyväksyä Altmark-tuomion neljättä kriteeriä, ja mielestämme sitä ei voida myöskään toteuttaa käytännössä. Miten loppujen lopuksi määritellään hyvin johdettu yksityinen keskivertoyritys? Entä jos mitään vastaavaa yksityistä yritystä ei ole? Eikö viittaamalla yksityiseen keskivertoyritykseen yksinkertaisteta liikaa julkisille palveluille annettua tehtävää? Esiintyminen hyvin johdettuna yksityisenä yrityksenä voi myös vaikuttaa irtisanomisiin ja aiheuttaa yhteiskunnallisia häiriöitä. Pyydän sen vuoksi poistamaan tämän kriteerin.

  Hamon (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä in ’t Veld, arvoisa komission jäsen, komissio kertoo meille jatkuvasti, ettei se voi esittää yleishyödyllisiä palveluja koskevaa puitedirektiiviä, koska kysymys on ilmeisesti liian laaja ja siihen sovelletaan toissijaisuusperiaatetta.

Nyt kun käytettävissä on tämä ”Montin paketti” ja palveludirektiiviä koskeva ehdotus, komissio käsittelee kuitenkin kysymystä julkisista palveluista. Se maalaa yksittäisillä pienillä vedoilla eräänlaista impressionistista kuvaa, joka esittää sen omaa näkemystä julkisista palveluista. Valitettavasti Barroso ei ole kuitenkaan verrattavissa Manet’hen tai Renoiriin.

Tämän kuvan mukaan kaikki julkisille palveluille myönnettävä rahoitus on valtiontukea ja siten epäsuorasti ristiriidassa vapaan ja vilpittömän kilpailun periaatteen kanssa – toisin sanoen virhe, joka on korjattava. Parlamentin oikeus ulottuu jopa vieläkin pidemmälle: in ’t Veldin mietinnössä hylätään komission ehdotus sosiaalisen asuntotuotannon ja sairaala-alojen vapauttamiseksi ilmoitusvaatimuksesta.

Vastaavasti jos parlamentti suostuu vaatimukseen tarjouskilpailumenettelystä ennen jokaista julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaa korvausta, tämä heikentää kaikkia viranomaisten vastuulla suoraan ja epäsuorasti olevia pieniä paikallisia julkisia palveluja.

Voimme todeta paikallisten julkisten palvelujen heikkenevän tärkeiden kansallisten julkisten palvelujen purkamisen johdosta. Tämä mietintö on itse asiassa petollinen: siinä väitetään, että kuluttajat tulevat onnellisemmiksi, vaikka siinä heikennetään heidän kansalaisoikeuksiaan tärkeiden julkisten palvelujen osalta. Tänä viikonloppuna portugalilaiset äänestäjät ilmaisivat asiaa koskevan tyytymättömyytensä entiselle pääministerilleen Barrosolle.

  Van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olitte oikeassa sanoessanne, että ryhmässämme on tänä iltana läsnä monia naishenkilöitä, ja tiedän, että se miellyttää komission jäsentä. Niiden ankarienkin sanojen jälkeen, joita meidän puoleltamme parlamenttia on esitetty, haluan myös onnitella in ’t Veldiä ja tarkastella, kuinka voimme lopulta saavuttaa kompromisseja tässä kysymyksessä. Minulle on kerrottu, että hän on ilmaissut halukkuutensa ottaa huomioon joitakin tarkistuksiamme.

Ensimmäisen kohdan muodostavat kaiketi ”in-house”-palvelut, miltä osin kannatamme Herzogin viimevuotisessa mietinnössä esitettyjä näkemyksiä. Meitä auttaisi sen vuoksi paljon, jos in ’t Veld voisi tukea tältä osin esitettyjä tarkistuksia.

Toisena kohtana ovat julkiset hankinnat ja avoin tarjouskilpailu, joita monet Purvisin esittämät tarkistukset ja Wagenknechtin esittämä tarkistus koskevat. Wagenknechtin mukaan tällaista tarjouskilpailua ei saisi järjestää, ellei sitä vaadita laissa. Tämä saattaa olla yhdistävä kohta sellaisen asian täsmentämiseksi, jota ei ole otettu hyvin huomioon. Tämän perusteella voimme saattaa eri tekstit – tekstejä on aina neljä erilaista – vastaamaan toisiaan.

Lopuksi on vielä kysymys sairaaloiden ja sosiaalisen asuntotuotannon vapauttamisesta, mikä on meidänkin mielestämme melko sattumanvarainen valinta. Mekin toivomme, että tätä kysymystä tarkastellaan avoimesti, ja haluaisin nähdä seuraukset. Haluan kuitenkin myös osoittaa, että tehtävää on vielä paljon, ja että tapaan, jolla kriteerit määritetään, olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota. Tätä ei saisi mielestämme jättää neljän vuoden päähän, vaan sen pitäisi tapahtua nyt, kun palveludirektiivistä keskustellaan. Siten voimme laatia selkeät kriteerit, jotka perustuvat puitedirektiiviin ja yleishyödyllisiin palveluihin, joita nimenomaan yksityisten ja julkisten tarjouskilpailujen yhdistelmä koskee. Toivon voivani jatkaa tätä keskustelua komission jäsenen kanssa sopivana ajankohtana.

  Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi in ’t Veldiltä, etten maininnut heti alussa, että hänen mietintönsä teki minuun vaikutuksen. Tiedän, että tehtävä oli vaikea, mutta tulos on ollut sen arvoinen. Tämä mietintö on edistänyt keskustelua hyvin merkittävällä tavalla, minkä johdosta onnittelen häntä.

Yksi komission ehdotuksen tärkeimmistä motiiveista on lisätä oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta. Tänä iltana mainittiin ennustettavuuden tarve, joka koskee niitä, jotka ovat tekemisissä julkisten palvelujen ja niiden rahoitusjärjestelmien kanssa.

Kuten totesin aikaisemmin, haluamme myös vähentää hallinnollista taakkaa: haluamme vähentää huomattavasti byrokratiaa sekä EU:n tasolla että kansallisella ja alueellisella tasolla. Tämän vuoksi ajoitus on niin tärkeää.

Kysymys yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tehokkaasta toiminnasta on hyvin tärkeä komissiolle, parlamentille, jäsenvaltioille ja kuluttajille – Euroopan unionin kansalaisille. Päinvastoin kuin toisinaan väitetään, yhteisön kilpailusäännöt eivät estä näiden palvelujen asianmukaista toimintaa. Ne eivät vaikuta kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten oikeuksiin ja vastuuseen määritellä, organisoida, rahoittaa ja valvoa julkisia palveluja.

Yhdyn voimakkaasti näkemykseen, jonka mukaan meidän olisi silloin tällöin tarkistettava, mitä teemme. Tarkastellessamme Altmark-tuomiota ei ole kovin vaikeaa tehdä selkeä päätös kolmesta tai neljästä kriteeristä. Sen vuoksi en ole samaa mieltä sen jäsenen kanssa, joka sanoi, että on vaikeaa määrittää todellinen julkinen palvelu. Ei ole myöskään vaikeaa määrittää sopimusta tai määritellä korvauksen muuttujia. Kuten van den Burg totesi, vaikeuksia saattaa esiintyä, kun tarjouskilpailu on mahdollinen. Kun vaikeuksia ilmenee, kustannukset on arvioitava hyvin johdetun yrityksen perusteella. Sen vuoksi neljännen kriteerin osalta voidaan todeta, että kun tämän tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano on jatkunut neljä vuotta, voimme ottaa kokemuksemme huomioon. Tiedämme, että todellisuudessa tarjouskilpailuja ei käytetä laajasti pienten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen yhteydessä. Altmark-tuomion mukaan maksettu korvaus on siten valtiontuki, ja siitä on ilmoitettava.

Komission vakiintuneen politiikan mukaan julkisen palvelun velvoitteita hoitavien yritysten rahoitusta ei rajoiteta. Varmistamme kuitenkin, että rahoitus on todella tarpeen eikä johda epäasianmukaisiin kilpailun vääristymiin. Tämänhetkiset ehdotukset ovat Altmark-tuomioon perustuvan uuden toimintaympäristön mukaisia. Komission päätösluonnoksessa pyritään vähentämään ilmoitusvelvoitteita pienten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen osalta.

Perustamissopimuksen mukaan yleishyödyllisten palvelujen tehokas toiminta kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Tarkasteltavananne tänään olevat ehdotukset muodostavat osan komission pyrkimyksistä edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Olen iloinen siitä, että tuette tarpeettoman byrokratian vähentämistä, ja otan sen huomioon.

Päätösluonnoksessa pienet julkiset palvelut jätetään ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle ja mukautetaan siten pienille ja keskisuurille yrityksille asetettuja raja-arvoja. Kuten in ’t Veldin mietinnössä ehdotetaan, komissio katsoo, että tämä on asianmukaisin lähestymistapa.

Myös sairaala-ala ja sosiaalinen asuntotuotanto vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta. Tämä tehdään täysin selväksi, ja se on perusteltua näiden julkisten palvelujen luonteen edellyttämien suurten korvaussummien vuoksi.

Yhdyn voimakkaasti näkemykseen, jonka mukaan komission pitäisi tarkistaa uusien sääntöjen soveltaminen tietyn ajanjakson kuluttua ja vaikutustenarvioinnin suorittamisen jälkeen.

Muiden valtiontukisääntöjen, kuten aluetukea koskevien suuntaviivojen ja ryhmäpoikkeusten mukaisesti ehdotamme, että kehystä olisi sovellettava kuuden vuoden ajan ja että se olisi uudistettava tarkistuksen perusteella tässä tapauksessa neljäksi vuodeksi. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä päätöksen voimassaoloa ei saisi rajoittaa ajallisesti, mutta yhdyn voimakkaasti näkemykseen tarpeesta suorittaa tarkistus.

Lisäksi ehdotettiin, että julkisen palvelun velvoitteiden määritelmästä on keskusteltava laajasti, erityisesti siltä osin kuin se koskee käyttäjiä. Komissio on periaatteessa samaa mieltä, mutta julkisten palvelujen määritteleminen käytännössä on jäsenvaltioiden ja niiden alue- tai paikallisviranomaisten tehtävä. Komissio voi ainoastaan suositella, että jäsenvaltiot kuulevat osapuolia asiasta laajasti.

Olen kuullut kollegaani Barrotia ehdotuksesta laajentaa liikennettä koskevan päätöksen soveltamisalaa. Alalla on useita alakohtaisia asetuksia, minkä vuoksi nykyisen paketin soveltamisalan laajentaminen on hankalaa. Ymmärtääkseni erillistä pakettia kuitenkin valmistellaan, ja maa- ja ilmaliikenneyhteyksiä koskevat huomautuksenne muodostavat varmasti kiinnostavan lisän paketille.

Vertailujen, erityisesti julkisten palvelujen ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen esikuva-analyysien, toteuttaminen olisi vaikeaa. Se ei olisi ehkä teknisesti mahdollista, koska julkisten palvelujen rakenne on erilainen eri EU-maissa. Tällaisen tutkimuksen kustannusten – ja ehkä myös hyvin vähäisen hyödyn – vuoksi se ei ole mielestäni hyvä idea.

Olen tietoinen ongelmasta, joka koskee nykyistä korvausta tilanteessa, jossa sovellettavat edellytykset eivät täyty. Ymmärrän, että jäsenvaltiot tarvitsevat tietyn ajan muuttaakseen nykyisiä järjestelmiään. Tarkastelemme keinoja taata oikeusvarmuus siirtymäajaksi. Altmark-tuomiossa esitetyt kriteerit edellyttävät lisätyötä ja täsmennyksiä. Komissio ilmoitti toukokuussa 2004 antamassaan yleishyödyllisiä palveluja koskevassa vihreässä kirjassa hyväksyvänsä tätä kysymystä koskevan asiakirjan vuonna 2005.

De Vits kysyi sosiaali-, terveys- ja hoitopalveluista, jotka päätösluonnos jo kattaa. Hoitopalveluille yleensä julkisen palvelun velvoitteesta maksettavan korvauksen määrän perusteella useimmat jäävät todennäköisesti päätöksessä määritettyjen korvausrajojen alle ja sen vuoksi ne todennäköisesti vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta.

De Vitsin esiin ottamien kysymysten osalta komissio tukee suositusta, jonka mukaan tarjouskilpailuprosesseja on käytettävä aina silloin kun se on mahdollista, ja useimmissa tapauksissa, joissa Altmark-kriteerit ovat täyttyneet, valtiontukea ei myönnetä. Tiedämme kuitenkin, että todellisuudessa tarjouskilpailuja ei käytetä laajasti, varsinkaan pienten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen osalta. Yhdyn van den Burgin näkemykseen siitä, että meidän on otettava huomioon kokemuksemme. Kokemukset parantavat ja selkiyttävät näkemystämme siitä, kuinka tätä aihetta on käsiteltävä. Jos tarjouskilpailua ei voida mitenkään järjestää, olisi otettava huomioon hyvin johdetun yrityksen – tässä tapauksessa julkisia palveluja tarjoavan yrityksen – kustannuksia koskeva peruste.

Kiitän vielä kerran in ’t Veldiä. Palaamme varmasti näihin kysymyksiin, kun olemme saaneet lisää kokemuksia.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.