Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 22. helmikuuta 2005 - Strasbourg

20. Kalastuksenvalvontavirasto

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Elspeth Attwoollin laatima mietintö (A6-0022/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 2847/93 muuttamisesta.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi jäsen Attwoollia mietinnöstä, jonka aiheena on ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 2847/93 muuttamisesta.

Komissio pitää viraston perustamista ratkaisevana osatekijänä yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen täytäntöönpanossa. Muistanette, että tämän viraston perustaminen on selkeä merkki siitä, että sääntöjen aiempaa yhtenäisempi ja tehokkaampi täytäntöönpano on eräs uudistetun yhteisen kalastuspolitiikkamme painopistealueista. Mielestämme hyvin toimiva virasto on elintärkeä paitsi pyrkiessämme parantamaan jäsenvaltioiden valvontakykyä myös sitoutuessamme torjumaan laitonta kalastusta myös jatkossa. Lisäksi uskomme vakaasti, että valvontakykymme parantuessa myös tutkijoiden käytettävissä olevan tiedon luotettavuus paranee. Näin voimme perustaa kestävää kalastusta koskevan politiikkamme aiempaa täsmällisempiin tieteellisiin neuvoihin. Tämän vuoksi komissio on sitoutunut tehokkaaseen ja luotettavaan virastoon.

Toiminnallisella tasolla pidämme tätä virastoa keinona vahvistaa jäsenvaltioiden käyttämiä valvontavälineitä ja -menettelyjä.

Komissio on erittäin tyytyväinen läheiseen yhteistyöhön, jota olemme tehneet esittelijän ja kalatalousvaliokunnan jäsenten kanssa tämän tärkeän ehdotuksen parissa. Minulla on ilo kertoa, että hyväksymme yli puolet kalatalousvaliokunnan tarkistuksista, joilla vahvistetaan ehdotusta selvästi ja joita puolustamme mielellämme neuvostossa.

Siirryn nyt käsittelemään tarkistuksia, joita on ehdotettu käsiteltävänä olevassa mietinnössä.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 1.

Komission on vaikea hyväksyä tarkistusta 2. Ei ole viisasta asettaa tavoitteita tärkeysjärjestykseen asetuksessa, sillä painopistealueet saattavat muuttua tulevina vuosina, kun tehtäviä saatetaan päätökseen ja tavoitteita saavutetaan. Komissio pitää kuitenkin myönteisenä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen sisällyttämistä viraston työohjelmaan.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 3.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 4, 25 ja 27. Äänestysmenettelyissä on otettava huomioon tämän elimen erityinen luonne, johon liittyy myös valvontatehtäviä. Ehdotus perustuu tarpeeseen löytää tasapaino yhtäältä jäsenvaltioiden roolin ja toisaalta sen näkökohdan välille, että komission on välttämätöntä varmistaa viraston kehittyminen yhteiselle kalastuspolitiikalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Komission on vaikea hyväksyä tarkistusta 5. Siinä viraston vastuualuetta halutaan laajentaa aloille, jotka eivät kuulu sen tarkastus- ja valvontavastuun piiriin. Komissio on vakuuttunut, että sen ehdotus on sellaisenaan riittävä ja että viraston on keskityttävä ydintehtäviinsä – valvontaan ja tarkastuksiin. Välittömästi valvontaan liittyviä tutkimustoimia voidaan luonnollisesti harkita.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 6.

Komission on vaikea hyväksyä tarkistuksen 7 sisältöä nykyisessä sanamuodossaan. Tarkistus on liian rajoittava, sillä kaikkiin nykyisiin kalastussopimuksiin ei sisälly täytäntöönpanosopimusta.

Vaikka komissio ei voikaan hyväksyä tarkistusta 8, viraston vastuualueeseen voidaan luonnollisesti sisällyttää laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen osallistuvien alusten valvonta, kunhan valvonta tapahtuu yhdenmukaisesti paikallisten kalastusjärjestöjen suunnitelmien kanssa.

Komissio hyväksyy tarkistukset 9, 10, 11, 12 ja 13.

Komission on kuitenkin vaikea hyväksyä tarkistusta 14, joka koskee tiedotusta yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltuvuudesta ja kustannustehokkuudesta valvonnan ja tarkastusten kannalta. Tarkistuksella muutettaisiin huomattavasti viraston toimenkuvaa ja tehtäviä.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 15, sillä 7 artiklassa viitataan ainoastaan jäsenvaltioiden velvollisuuksiin. On kuitenkin syytä panna merkille, että komissiolla on oikeus vaatia virastoa tuottamaan palveluja, jotka liittyvät ehdotuksen 5 artiklassa määriteltyihin yhteisön velvollisuuksiin.

Olen todellakin samaa mieltä siitä, että virastolla on tärkeä tehtävä koulutuksessa. Minun on kuitenkin vaikea hyväksyä tarkistusta 16, sillä virastoa ei pidä velvoittaa perustamaan koulutuskeskusta. Käytännöllisistä ja toiminnallisista syistä jäsenvaltiot saattavat pitää parempana kurssien ja seminaarien järjestämistä paikallisella tasolla. Tätä mahdollisuutta ei saada rajoittaa laajentamalla viraston vastuualuetta.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 17.

Komission on vaikea hyväksyä tarkistuksen 18 sisältöä nykyisessä sanamuodossaan. Neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle ehdotettua roolia ei voida hyväksyä, sillä näin kyseinen elin, jonka luonne on puhtaasti neuvoa-antava, asetettaisiin samanlaiseen asemaan kuin yhteisön toimielimet, kuten Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto. Vaikka komissio pitääkin myönteisinä ehdotuksia, joiden avulla parlamentti voi pysyä paremmin ajan tasalla viraston työstä, komissio ei kannata vastaavan aseman myöntämistä neuvoa-antaville elimille, kuten neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle ja alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille. Samasta syystä komissio ei voi hyväksyä myöskään tarkistuksia 22, 42 ja 43.

Vaikka komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 19, se tunnustaa, että on tarpeen tarkistaa johdanto-osan 2 kappaleen tekstiä siten, että siinä viitataan toimiin niin yhteisön vesillä kuin niiden ulkopuolellakin.

Komissiolla ei ole huomautettavaa tarkistuksesta 20, sillä kysymys viraston sijainnista kuuluu Espanjan viranomaisten toimivaltaan.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 21.

Komissio pitää ongelmallisina tarkistuksia 23 ja 24. Ensinnäkin neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea on neuvoa-antava elin, eikä sen pitäisi osallistua hallintoon. Toiseksi totean kalastusalan edustajien nimeämisestä, että komission ehdotuksessa on noudatettu samaa käytäntöä kuin muidenkin sellaisten virastojen kohdalla, joiden hallintoneuvostossa istuu alan edustajia. Tällaisissa tapauksissa alan edustajat nimeää yleensä komissio.

Komission on vaikea hyväksyä tarkistusta 26, sillä hallintoneuvoston on voitava käsitellä tiettyjä esityslistansa kohtia ilman komission nimittämien kalatalousalan edustajien läsnäoloa, kun kyse on luottamuksellisista asioista tai eturistiriidoista.

Komissio hyväksyy tarkistukset 28, 29, 30 ja 31.

Komissio pitää ongelmallisena tarkistusta 32. Komission mielestä on yhteisön edun mukaista, että se säilyttää itsellään oikeuden ehdottaa pääjohtajan erottamista ja että päätöksen on perustuttava yksinkertaiseen enemmistöön. Muutoin komission asema heikkenee.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 33, sillä se katsoo, että kolme vuotta on liian lyhyt aika ulkoisen arvioinnin suorittamiselle.

Komission on vaikea hyväksyä tarkistusta 34, sillä toisin kuin tarkistus, komission ehdotuksen tekstimuoto on yhdenmukainen lainsäädännön laatimisesta annettujen perussääntöjen kanssa.

Komissio ymmärtää tarkistuksen 35 taustalla olevan periaatteen mutta ei voi hyväksyä tarkistusta, koska sen täytäntöönpano olisi käytännössä kiistanalaista ja vaikeaa.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 36, 38, 39, 40 ja 41, joilla on heikentävä vaikutus ehdotukseen. Kuten alussa sanoin, meidän on onnistuttava perustamaan tehokas ja hyvin toimiva kalastuksenvalvontavirasto. Ymmärrän joka tapauksessa, että kalatalousvaliokunta äänesti samankaltaisia tarkistuksia vastaan 2. helmikuuta pitämässään kokouksessa.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 37. Kuten olen todennut aiemminkin, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien rooli on neuvoa-antava eikä niiden pitäisi osallistua hallintoon.

  Attwooll (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kalatalousvaliokunta on erittäin tyytyväinen ehdotukseen yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta. Mielestämme virasto voi edistää merkittävästi valvonta- ja tarkastusohjelmien yhdenmukaista ja kustannustehokasta täytäntöönpanoa. Valiokunnan mielestä viraston aseman pitäisi olla merkittävä myös torjuttaessa laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta. Asianmukaisissa olosuhteissa tämä voi tapahtua myös yhteisön vesien ulkopuolella.

Muiden tarkistusten tarkoituksena on varmistaa, että virasto voi tarjota komissiolle ja jäsenvaltioille tarkoituksenmukaista tietoa ja tukea, kun kehitetään esimerkiksi työterveyttä ja -turvallisuutta, tarkastuksiin liittyviä teknisiä ratkaisuja sekä kalastuspolitiikan sääntöjen kustannustehokkuutta valvonnan ja tarkastusten kannalta. Kuten komission jäsen on maininnut, valiokunta vaatii, että viraston on voitava perustaa koulutuskeskus eikä ainoastaan laatia peruskoulutusohjelmia.

Mietintö eroaa komission ehdotuksesta huomattavasti siinä, että mietinnössä esitetyn kannan mukaan kalastusalan on – komission sijaan – voitava nimittää omat edustajansa hallintoneuvostoon ja että näillä edustajilla on oltava äänioikeus.

Siirryn seuraavaksi käsittelemään ALDE-ryhmän esittämiä tarkistuksia, joista kaksi koskee alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien asemaa. Mielestämme on tarkoituksenmukaista, että näitä toimikuntia kuullaan yhteiskäyttösuunnitelmien laadinnan aikana ja eritoten että toimikunnille tiedotetaan arvioista, joita virasto tekee näiden suunnitelmien tehokkuudesta. Lopuissakin tarkistuksissa keskitytään yhteiskäyttösuunnitelmiin. Arvoisa komission jäsen, tällä ei pyritä heikentämään ehdotusta.

Toimenpiteiden koordinoinnista näyttää esiintyvän erilaisia tulkintoja. Erään tulkinnan mukaan virasto keskittyy ainoastaan jäsenvaltioiden jo myöntämien varojen ohjaamiseen käytännön tasolla ja varmistaa, että nämä varat todella käytetään suunnitelman mukaisesti. Tämä vaikuttaa olevan malli, joka on ollut komission mielessä sen laatiessa kaaviotaan.

Valitettavasti tämä malli ei heijastu riittävässä määrin 12 artiklan nykyiseen sanamuotoon, eikä se sovi yhteen myöskään ehdotuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, sillä siinä annetaan virastolle valta määritellä valvonta- ja tarkastusresurssit, jotka kootaan yhteen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vastaavasti 13 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on "asetettava yhteiskäyttösuunnitelmassa […] määritellyt valvonta- ja tarkastusresurssit käytettäviksi".

Tämä on huomattavasti laajempi tulkinta toimien koordinointiin liittyvistä tehtävistä, ja komission kaavion perusteella – vaikkei kyse olekaan itse lakitekstistä – seurauksena näyttäisi olevan, että varojen todellista kohdentamista koskeva valvonta keskittyy huomattavassa määrin pelkästään viraston pääjohtajalle. ALDE-ryhmän tarkistusten tarkoituksena on sovittaa yhteen nämä eriävät tulkinnat ja varmistaa, että periaatteet ja käytännöt kulkevat käsi kädessä.

Toivon todella, että parlamentti hyväksyy tarkistukset. Kävi niin tai näin, uskon kuitenkin, että komission ja neuvoston on löydettävä itse keinot näiden kysymysten ratkaisemiseksi. Haluan vakuuttaa jälleen kollegoilleni, etten ole sitoutunut minkäänlaiseen kumoukselliseen toimintaan. Kannatan todellakin laajempaa tulkintaa toimien koordinoinnista, johon liittyy asianmukaisia suojatoimia.

Perustava huoleni on, ettei huono lainsäädännöllä edesauteta hyvän viraston perustamista. Siksi suositan omalle ryhmälleni, että ellei ainakin tarkistuksia 38 ja 39 hyväksytä, pidätymme mietintöä koskevasta äänestyksestä, vaikka luonnollisesti kannatammekin lainsäädäntöpäätöslauselmaa.

  Maat (PPE-DE), PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Kiitän luonnollisesti myös esittelijää hänen toimistaan. Lienee symbolista, että espanjalaisten äänestettyä perustuslain puolesta kalastuksenvalvontavirasto perustetaan nyt Vigoon. Tämä on mielestäni kohtuullinen palkinto, kun otetaan huomioon myös parlamenttimme jäsenten poliittiset toimet perustuslakia koskevan myönteisen tuloksen savuttamiseksi.

Samalla olen kuitenkin hieman pettynyt komission jäsenen vastaukseen, jossa hän väitti monia kalatalousvaliokunnan hyväksymiä tarkistuksia joko epätarkoituksenmukaisiksi tai mahdottomiksi hyväksyä. Mielestäni komission jäseneltä puuttuu tietynlaista kunnianhimoa kyseisillä aloilla. Jos ottaisimme huomioon perustuslain ja keskustelisimme mietinnöstä viiden vuoden kuluttua, komission ei olisi näin helppo päästä pälkähästä toteamalla ainoastaan, että tarkistukset ovat epätarkoituksenmukaisia tai että niitä on mahdotonta hyväksyä. Tässä mielessä olisi hyvä, jos komission jäsen osoittaisi hieman enemmän kunnianhimoa myös tarkistusten täytäntöönpanon osalta, mukaan lukien oman ryhmäni esittämät tarkistukset.

Eräs ryhmäni suurimmista huolenaiheista on, että huomioidemme mukaan kalastusalan ja Brysselin välillä vallitsee yhä paheneva luottamuspula koko kalastuspolitiikan osalta. Tästä osapuolten välisestä vastakkainasettelusta on päästävä eroon. Kalastusalan sekä kalastusvalvontaviraston hallintoneuvostoon kuuluvien kalastusjärjestöjen oma sitoutuminen ja osallistuminen voisivat hyvinkin edesauttaa Euroopan unionin ja kalastusalan välisen vastakkainasettelun poistamista.

Euroopan unionin ulkopuolella on hyviä esimerkkejä siitä, miten asiat voivat sujua mutkattomasti. Tässä yhteydessä tarvitsee tarkastella vain Islantia tai Norjaa, joissa kalastusalalla on enemmän sananvaltaa politiikassa kuin EU:ssa ja joissa ala toimii aktiivisemmin painoarvonsa lisäämisen ja valvonnan tehostamisen hyväksi. Tältä osin komissio voisi osoittaa hieman enemmän kunnianhimoa ja ymmärrystä ja ottaa huomioon myös PPE-DE-ryhmän sitoutumisen vastakkainasettelun poistamiseen.

Kehotan vielä kerran arvoisaa komission jäsentä toimimaan kuin uusi perustuslaki olisi jo voimassa ja ottamaan myös parlamentin sitoutumisen tähänastista vakavammin. Jos näin käy, olen varma, että uusi komission jäsen ja uusi virasto löytävät vielä paikkansa.

  Kindermann (PSE), PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, valvonta on jo nyt tärkeä osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja jatkossa sen merkitys kasvaa entisestään. Tämän parlamentin ensisijainen tavoite on ollut ja on edelleen kalastusalan valvonnan tehostaminen. Siksi kannatamme yhteisön kalastusvalvontavirastoa koskevaa ehdotusta.

Euroopan unionin kalastusalueiden välillä on kuitenkin suuria eroja, ja mielestämme nämä erot olisi järkevää ottaa huomioon viraston organisaatiorakenteessa. Yhteinen kalastuspolitiikka on mennyt eteenpäin viime vuosina, mutta Euroopan unionin kansainväliset velvoitteet kalastusalalla ovat edelleen eräs YKP:n keskeisistä elementeistä. Tämä edellyttää paitsi tehokkaita myös yhdenmukaisia valvontamenettelyjä ja valvontatoimien tarkoituksenmukaista koordinointia. Yhteisön valvontaviraston perustamisen pitäisi taata tämä. Tavoitteena on oltava kansallisten valvontarakenteiden kehittäminen, mutta jäsenvaltioiden on voitava päättää jatkossakin siitä, miten ne käyttävät omia valvontavälineitään. Oletamme, että yhteisön tason organisaatiorakenteilla voidaan edesauttaa olemassa olevan lainsäädännön johdonmukaisempaa noudattamista.

Mielestämme jotkin esittelijän tarkistuksista eivät edesauta näiden tavoitteiden saavuttamista ja niiden vaikutusala on liian laaja. Viraston toimivallan on pysyttävä selkeänä. Siksi vastustamme alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien sisällyttämistä organisaatiorakenteeseen. Vaikka esittelijä on tehnyt erittäin hyvää työtä, emme voi kannattaa tarkistuksia, joilla pyritään tähän sisällyttämiseen.

  Booth (IND/DEM), IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kalakantojen suojelu on kaikkialla maailmassa tehokasta vain, jos sen valvonta kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Olen keskustellut Devonissa ja Cornwallissa kymmenien kalastajien kanssa, ja he tietävät täsmälleen, miten kalakantoja on suojeltava. Kukaan ei kuitenkaan kysy koskaan heiltä neuvoa. Nykyinen yhteinen kalastuspolitiikka ja sen paperinmakuinen, täysin toimimaton kiintiöjärjestelmä on mielestäni romutettava välittömästi ja korvattava uudella kalastuspolitiikalla, jonka suunnittelusta kalastajat itse ovat vastanneet.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ollut ongelmana YKP:n tiukka täytäntöönpano, josta ovat vastanneet ennen kaikkea maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö sekä Defra. Eräs esimerkki ongelmista on vaatimus, jonka mukaan kalastajan nimeltä Ken Bagley – jonka tunnen sattumalta erittäin hyvin – piti käydä läpi viisi tonnia kilohailia varmistaakseen, ettei saaliin joukossa ollut alikasvuisia sillejä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa sanotaan, että tarvitaan kilohaili, jotta onnistutaan pyydystämään makrilli. Ehkäpä makrilli pitäisi vaihtaa tässä kohden silliin! Ei liene ihme, että Yhdistyneen kuningaskunnan kalastusalan BKT on laskenut vuonna 1964 saavutetusta 561 miljoonasta punnasta 520 miljoonaan puntaan vuonna 2003 – inflaatiosta huolimatta. Norjassa, joka soveltaa omaa kalastuspolitiikkaansa, luku on noussut samalla aikavälillä 7,5 miljardista kruunusta 10,1 miljardiin kruunuun.

Pohjanmeren ympäristökriisi on ihmisen aiheuttama. On Euroopan komission klassinen salajuoni käyttää tällaista kriisiä perusteena Euroopan yhdentymisen vauhdittamiselle. Tällaista kutsutaan suotuisaksi kriisiksi. Euroopan unionin ratkaisu asiaan, joka ei toimi, on unionin vaikutusvallan lisääminen entisestään. Näin Espanjan Vigoon onkin perustettu uusi kalastusvirasto – yllätys, yllätys! Yhdistyneen kuningaskunnan omilla aluevesillä liikkuvia kalastusaluksia valvovat jatkossa partioveneet, joita hallitsee tämä uusi virasto ja jotka on lähetetty matkaan EU:n Madridissa toimivan tarkastajaryhmän käskystä. Vanhan Francis Drake -parka kääntyy varmasti haudassaan. Ehkäpä meidän on valmistauduttava sytyttämään majakoiden valot!

(Suosionosoituksia)

  Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, uskoakseen yhteisön kalastuksenvalvontavirastoon on uskottava myös yhteiseen kalastuspolitiikkaan. Pohjois-Irlannin kokemukset tästä politiikasta ovat olleet onnettomia. YKP:n myötä kalastuslaivastomme on kutistunut dramaattisesti liiallisen sääntelyn ja elinkeinon lopettamiseen johtaneiden rangaistusten vuoksi. En voi kannattaa yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja siksi en kannata myöskään yhteisön valvontavirastoa. Mielestäni kalastus on täysin kansalliseen – eikä EU:n – valvontaan kuuluva ala. Siksi kaikki tarkastusmenettelyt pitäisi panna alulle ja toteuttaa kansallisella tasolla. Tämä virasto on valitettavasti vain osa imperiumia, jota Bryssel niin innokkaasti rakentaa.

Kun otetaan huomioon yhteisön kalastuksenvalvontaviraston todennäköinen toimenkuva, käytän ääntäni parlamentissa, kuten käytin valiokunnassakin, rajoittaakseni viraston vastuualuetta ja lisätäkseni kansallista sananvaltaa.

  Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, minä puolestani kannatan ja ylistän kalastuksenvalvontaviraston perustamista, ja siksi pyydän vain, että sen toiminta käynnistettäisiin mahdollisimman nopeasti.

Lisäksi totean, että kalastusvaliokunnan esittämillä tarkistuksilla parannetaan ja täydennetään merkittävästi sekä komission alkuperäistä ehdotusta että esittelijän mietintöä. Tämä koskee etenkin viraston todellisia vastuualueita ja – totean tämän ilman ennakkoasenteita – myös valtuuksia, jotka nykyään kuuluvat jäsenvaltioille.

Tämä mietintö saa minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei ole mahdollista ylläpitää kestäviä kalakantoja ja järjestää uudelleen kalastuskäytäntöjä, ellei valvontapolitiikkaa käsitellä rehellisesti ja ilman tekopyhyyttä. Valitettavasti tämän ehdotuksen yhteydessä on käynyt jälleen kerran niin, että jotkin niistä maista, jotka puhuvat eniten valvonnasta, ovat lopulta kaikkein vaiteliaimpia ja hylkäävät vakavat ja tehokkaat ehdotukset.

Käsittelemämme virasto merkitsee askelta oikeaan suuntaan, kun tarkastellaan näiden asenteiden vaikutusta. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä erityisesti pyrittäessä lisäämään avoimuutta, joka koskee jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten arviointiperusteita sekä lainsäädännön ja rangaistusten yhdenmukaistamista unionin tasolla. Virasto on kaikesta huolimatta paras tae sille, että tavoitteet voidaan saavuttaa jo lähitulevaisuudessa.

Kalatalousvaliokunta on myös parantanut tapaa, jolla ehdotuksessa kohdellaan kalastusalaa. Arvoisa komission jäsen, tältä osin katson, ettei komission ole syytä hyväksyä tarkistuksia, sillä kalastusalalle on nyt annettu aito sananvalta ja edustus kysymyksissä, jotka vaikuttavat toimialaan merkittävästi ja joissa alan tuen hyödyntämättä jättäminen olisi hullua. Viraston vastuualuetta on laajennettu, jotta komissio ottaisi vastuunsa vakavasti laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen osalta.

Haluan kiittää esittelijää toimista, joita hän on toteuttanut saavuttaakseen kompromissin. Päätän puheenvuoroni ilmaisemalla tyytyväisyyteni siihen, että tämä virasto perustetaan Espanjaan Vigon kaupunkiin, joka on kalastuksen kannalta hyvin merkittävä paikka maailmassa.

  Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, toivon, että tarkistus, jossa viraston sijoituspaikaksi ehdotetaan Vigoa, kuuluu komission jäsenen luettelemiin lukuisiin tarkistuksiin, sillä kuuluin niihin, jotka ehdottivat kyseistä kaupunkia viraston päämajaksi.

Arvoisa komission jäsen, mielestäni kalastusvaliokunnan rooli on ollut hyvin selvä laadittaessa tätä mietintöä. Tarkoitan työtä, jota ovat tehneet sekä esittelijä Attwooll, joka on työskennellyt äärimmäisen lujasti ja jonka toimet ovat olleet ansiokkaita, että ne meistä, jotka edustavat täysin eurooppalaista näkökulmaa ja jotka ovat pyrkineet parantamaan mietintöä parhaassa mahdollisessa hengessä, kahdessa suhteessa.

Yhtäältä valiokuntamme on työskennellyt nopeaan tahtiin, jotta virasto voitaisiin perustaa ja saada toimintakykyiseksi mahdollisimman pian. Toisaalta valiokuntamme on pyrkinyt parantamaan komission ehdottamaa tekstiä, sillä on totta, että olemme aina pitäneet alkuperäistä ehdotusta – joka ei ollut teidän ehdotuksenne vaan Euroopan komission ehdotus – liian vaatimattomana. Tämän ongelman olemme pyrkineet ratkaisemaan tarkistuksillamme.

Pitää paikkansa, että perustettavalla virastolla on oltava aluksi yksinomaan kalatalouteen liittyviä velvollisuuksia. Siksi olemme tarkastelleet muita virastoja, joiden vastuualue on ollut aluksi niin ikään vaatimaton mutta joita on pian pyydetty lisäämään panostaan. Tarkoitan tällä esimerkiksi Euroopan meriturvallisuusvirastoa.

Arvoisa komission jäsen, älkää unohtako, että laajentamalla viraston vastuualuetta voitaisiin lisätä sen suosiota kalastusalalla. Pitää paikkansa, että ehdotus viraston luomisesta perustuu keskusteluihin, joissa yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta tarkasteltiin keinona jäsenvaltioiden välisen koordinaation parantamiseksi tiettyjen valvontaan liittyvien näkökohtien osalta. Tarkoituksenamme on kuitenkin jatkossakin laajentaa viraston toimivaltaa, jotta jäsenvaltiot ja komissio voivat saada teknistä ja tieteellistä tukea yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi.

  Stevenson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen varma, että komission jäsen Borg on jo huomannut, miten turhauttavaa on puhua kalastusalasta tyhjälle parlamentille myöhään tiistai-iltana, mutta ainakin hänellä on etuoikeus puhua pidempään kuin kaksi minuuttia. Oli piristävää kuulla komission jäsenen Borgin toteavan, että hän on valmis hyväksymään lähes puolet valiokunnan esittämistä tarkistuksista. Kyseessä täytyy olla ensimmäinen kerta vuosikymmeneen, kun kalastusalasta vastaava komission jäsen on tätä mieltä.

Oma puolueeni, Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolue, on julistanut sitoutuneensa irrottamaan Yhdistyneen kuningaskunnan YKP:stä ja palauttamaan kalastusalan hallinnan kansalliseen ja paikalliseen toimivaltaan. Tunnustan kuitenkin, että siinäkin vaiheessa, kun Yhdistynyt kuningaskunta ei enää osallistu YKP:hen, monet aluksistamme kalastavat Yhdistyneen kuningaskunnan 200 mailin raja-alueen ulkopuolella EU:n vesillä ja kansainvälisillä vesillä. Kun käsittelemämme ehdotus on tällaisessakin tilanteessa hyväksyttävä tapahtuneena tosiasiana, on tärkeää, että tuemme toteutettavissa olevaa ehdotusta EU:n kalastuksenvalvontaviraston perustamiseksi. Haluan kiittää jäsen Attwoollia erinomaisesta työstä tämän mietinnön parissa.

Ei ole epäilystäkään siitä, että jäsenvaltioiden erilainen suhtautuminen kalastuksen valvontaan on aiheuttanut aiemmin laajaa tyytymättömyyttä. Olen kuullut usein skotlantilaisten kalastajien sanovan, että espanjalaiset kalastajat pääsevät aivan liian helpolla. Espanjassa kalastajat puolestaan sanovat, että skotlantilaiset kalastajat pääsevät aivan liian helpolla. On siis selvää, että tarvitsemme yhtäläiset toimintaedellytykset.

Tarvitsemme myös sääntöjen tasapuolista soveltamista. Ehdotuksillaan komissio pyrkii saavuttamaan tämän tavoitteen. Katson kuitenkin, ettemme saa pyrkiä parantelemaan komission suunnitelmia tarpeettomasti koristelemalla niitä tarkistuksilla, joilla uudelle virastolle siirretään entistäkin enemmän valtaa. Tätä taustaa vasten olen huolissani siitä, että komissio on torjunut ajatuksen alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kuulemisesta. Nämä toimikunnat ovat erittäin merkittävä pilari YKP:n uudistuksessa ja mahdollistavat mielekkään osallistumisen kalastajille, tutkijoille ja muille alan toimijoille. Toivon, että komissio harkitsee tätä kysymystä uudelleen.

  Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan yhtyä jäsen Attwoollille esitettyihin kiitoksiin, joiden aiheena on hänen erinomainen raporttinsa. Kuten jäsen Kindermann totesi, näkemyksissämme on eroja, mutta tämän mietinnön laatua on todellakin syytä korostaa.

Haluan aloittaa huomauttamalla, että nykyään on olemassa elektronisia laitteita, joiden avulla voidaan valvoa tehokkaasti koko yhteisön laivastoa ja jotka mahdollistavat tieteellisen tiedon nopean saatavuuden. Tämä tieto on äärimmäisen tärkeää kestävän kalastuksen kannalta. Juuri tästä syystä minusta on äärimmäisen käsittämätöntä, että vaikka meillä on alalla yksinomainen toimivalta – jota kalatalousvaliokunta luonnehti perustellusti epänormaaliksi ja mahdottomaksi puolustaa – yhteisö ei pysty käyttämään minkäänlaista konkreettista valtaa etenkään aloilla, joilla tätä valtaa tarvittaisiin eniten ja joilla se olisi kaikkein tehokkainta. Yksi tällaisista aloista on etävalvonta.

Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin seuraavat näkökohdat. Ensinnäkin etävalvontaa on selvästikin syytä pitää myönteisenä tekijänä, kuten monet parlamentin jäsenet ovat todenneet, mutta tarkoitan myönteisyydellä nimenomaan etävalvonnan operationaalisuutta. Toisin sanoen etävalvonnasta on tultava operationaalinen väline eikä pelkkä paperin lähde – tapa ylläpitää byrokratiaa, jolla ei ratkaista eikä saavuteta mitään. Toinen merkittävä huomioni on, ettei tämä virasto saa merkitä, että yhteisön politiikat joutuvat valtapelin ja oman edun tavoittelun kohteiksi. Tällaisissa tilanteissa todellisia häviäjiä ovat nimitäin usein vähäpätöisimmät alueet sekä kestävä kalastus itse.

  Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, joulukuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto teki Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdotuksesta aloitteen Euroopan kalastusviraston perustamiseksi. Ajatus oli hyvä.

Euroopan komissio esitti aiheesta ehdotuksen, jossa oli selvästikin parantamisen varaa. Valiokuntamme laati mietintöluonnoksen, jossa siinäkin oli parantamisen varaa. Voimmekin todeta, että parlamentille nyt esitetty luonnos on huomattavasti parempi kuin alkuperäiset luonnokset.

Huomattavista parannuksista nostan esiin alan ottamisen mukaan täysivaltaisena osallistujana, toimivallan laajentamisen koskemaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta sekä koulutuksen sisällyttämisen viraston vastuualueeseen.

Pahoittelen kuitenkin, että toimivalta käsittää teknisiä ratkaisuja koskevan tutkimuksen ja kehityksen ainoastaan valvonnan ja tarkastusten osalta ja että sosialistiryhmä on vastustanut tarkistuksia, joiden tarkoituksena on antaa virastolle todellista toimivaltaa kalatalouden tieteellisen tutkimuksen alalla. Tällä tutkimuksella voitaisiin auttaa parantamaan raportteja, joiden pohjalta komissio laatii lainsäädäntöehdotuksensa teknisistä toimenpiteistä, kalakantojen suojelusta, suurimmista sallituista saaliista ja kiintiöistä. Tutkimus merkitsisi nimittäin, että virasto ja sen asiantuntijat voisivat osallistua aiempaa aktiivisemmin yhteiseen kalastuspolitiikkaan ja lisätä näin sen uskottavuutta kalastusalan toimijoiden silmissä.

Viraston asemaa vahvistettiin kalatalousvaliokunnan kokouksessa, ja toivon, että se vahvistuu myös huomenna parlamentissa, vaikkei tämä voikaan tapahtua haluamallani tavalla. Luotan siihen, että neuvosto pystyy kohentamaan tilannetta.

  Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen varma, että olemme kaikki periaatteessa yhtä mieltä yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisen mielekkyydestä. Paljon puhutaan tasapuolisten toimintaedellytysten merkityksestä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamisessa. Viraston perustamisella Vigoon voidaan edesauttaa aiempaa yhdenmukaisempien ja tehokkaampien valvonta- ja tarkastusmenettelyjen kehittämistä ja parantaa näin sääntöjen noudattamista. Viraston perustaminen saattaa myös vähentää valvonta- ja tarkastustoimista aiheutuvia kokonaismenoja.

Asetuksen laatimisen jälkeen julkaistussa toteutettavuustutkimuksessa todettiin, että mainittu potentiaali saadaan hyödynnettyä ainoastaan, jos tietyt organisatoriset ja operationaaliset ehdot täyttyvät. Tältä pohjalta esittelijä Attwooll esitti joukon tarkistuksia, joilla tekstiä selkeytetään. Monet kalatalousvaliokunnan jäsenet väittivät, että esittelijän tarkistuksilla vaarannettaisiin viraston asema. Olin tästä eri mieltä ja kannatin mietintöluonnosta valiokunnassa. Mielestäni mietintöluonnoksessa selkeytettiin jäsenvaltioiden, komission ja viraston roolia ja vastuuta sekä edistettiin alueellista osallistumista.

Yhteiskäyttösuunnitelmat, joissa jäsenvaltiot velvoitetaan yhdistämään tarkastus- ja valvontaresurssinsa, ovat ratkaisevan tärkeitä viraston työn onnistumiseksi. Esittelijän uudelleen esittämän tarkistuksen tarkoituksena oli varmistaa, että viraston rooli edistäjänä on tältä osin selvä.

Olen kannattanut johdonmukaisesti alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien painavaa roolia kalatalouden hallinnassa. Siksi on mielestäni tarkoituksenmukaista kuulla myös alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, kun yhteiskäyttösuunnitelmia laaditaan. Tämä auttaisi varmistamaan sääntöjen noudattamisen.

Viraston toiminnasta on jaettava tietoa laajalti, ja vuosittainen arviointi on esitettävä Euroopan parlamentille, komissiolle, jäsenvaltioille, neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle sekä alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille. Minulla in ollut PSE-ryhmää edustavien kollegojeni kanssa joitakin näkemyseroja viraston tehtävien määrittämisestä, mutta heidän tapaansa pidän viraston perustamista myönteisenä ja odotan mielenkiinnolla sääntöjen noudattamisen tehostumista kalastusalallamme.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pyrin vastaamaan päätössanoissani vastaamaan lyhyesti kaikkiin puheenvuoroihin.

Vastatakseni esittelijä Attwoollille toistan, että on tärkeää sisällyttää laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus työohjelmaan, mutta komissio ei katso, että sen torjuminen pitäisi määritellä ensisijaiseksi tehtäväksi, sillä painopisteet voivat muuttua. Kyse olisikin viraston toimintaa koskevien painopistealueiden tarpeettomasta rajaamisesta.

Viraston velvollisuudesta perustaa koulutuskeskus totean jälleen, ettei komissio pidä järkevänä tämän toiminnan keskittämistä viraston käsiin: tarvitsemme joustavuutta, joten tilanne on syytä pitää entisellään. Mielestäni sanamuotoon tehtävillä muutoksilla heikennetään tekstiä, vaikka jäsen Attwoollin tarkoitusperät ovatkin olleet hyviä. Viittaan tällä tarkistuksiin 36, 38, 39, 40 ja 41, joissa esimerkiksi muutetaan "valmistelu" muotoon "laadinta", puhutaan "pääjohtajan toimista" ja tarpeesta "tukea jäsenvaltioita" sekä muutetaan "ohjeet" muotoon operationaalinen ohjaus". Esimerkiksi tarkistuksen 39 hyväksyminen johtaisi hallitustenväliseen menettelyyn.

Siirryn seuraavaksi jäsen Maatin esittämiin huomioihin. Viiden vuoden määräaika on välttämätön: neuvosto katsoo, että kolme vuotta on liian lyhyt aika tarvittavan arvioinnin suorittamiseksi. Kalastusalan edustajien ja komission välisestä luottamuspulasta totean tässä kohden, että kalastuksenvalvontavirasto on hyvä alku. Viraston hallintoneuvoston kokoonpanosta ja tehtävistä – tältä osin puhumme valvonnasta, emme pelkästä hallinnosta – puolestaan totean, että kalastusala on asianosainen toimija. Äänioikeuden myöntäminen sille merkitsisi tilannetta, jossa toteutuisi niin sanottu judex in causa propria.

Jos ymmärsin oikein, jäsen Kindermann totesi, että viraston toimivallan on pysyttävä selvänä ja ettei alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia siksi pitäisi ottaa mukaan. Komissio on samalla kanalla.

Jäsenet Booth ja Allister totesivat, että nykyinen YKP olisi romutettava ja että uuden politiikan muotoilu olisi annettava kalastajien itsensä vastuulle. Tämä merkitsisi kalastuspolitiikan kansallistamista. Itse olen sitä mieltä, että kyse on paljon laajemmasta keskustelusta, joka ylittää tämän ehdotuksen soveltamisalan. Jäsen Allister toisti jäsen Boothin huomiot.

Jäsenet Fraga Estévez ja Miguélez Ramos totesivat, että tarkistuksilla parannetaan ehdotuksen sisältöä. Kuten sanoin, osalla tarkistuksista parannetaankin ehdotusta, ja hyväksymme todellakin yli puolet niistä. Muiden tarkistusten osalta komissio katsoo, etteivät ne edesauta ehdotuksen parantamista, sillä niillä on tapana ylittää ehdotuksen ja viraston vaikutusala tai muutoin horjuttaa valvontamekanismin tasapainoa.

Kalastusalaan liittyvien huomioiden osalta viittaan vastaukseen, jonka annoin juuri jäsen Maatille.

Jäsen Stevenson on valmis tukemaan toteutettavissa olevaa ehdotusta, ja hänelle vastaan, että hyväksymiensä tarkistusten avulla komissio on saavuttamassa juuri tämän tavoitteen. Komissio torjuu alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien pakollisen kuulemisen, sillä näiden toimikuntien asema on ainakin toistaiseksi vain neuvoa-antava, ei hallinnollinen.

Jäsen Casacan mukaan tämän viraston on oltava todellinen valvontavirasto eikä pelkkä uusi byrokratian linnake. Komissio on samaa mieltä: ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että viraston toiminta on tehokasta.

Jäsen Varela Suanzes-Carpegna totesi, ettei pelkkä toimivaltuuksien luettelo riitä. Tämä on pantu merkille. Tässä vaiheessa voin sanoa, ettei tietyn teknologisen kehityksen – jota voidaan hyödyntää esimerkiksi valvonnassa – mainitsematta jättäminen tarkoita, ettei se voisi olla mahdollista.

Jäsen Stihlerin kommenttiin viraston aseman vaarantamisesta voin vain vastata samoin kuin vastasin jäsen Attwoollille. Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien vapaaehtoista kuulemista ja käyttösuunnitelmien tarkistamista en sulkisi pois, mutta en myöskään neuvoisi tekemään neuvoa-antavien toimikuntien kuulemisesta pakollista ainakaan tässä vaiheessa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 11.30.