Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 13. huhtikuuta 2005 - Strasbourg

2. Eurooppa-neuvoston kokous (Bryssel 22. ja 23. maaliskuuta 2005)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Eurooppa-neuvoston selonteosta ja komission julkilausumasta Eurooppa-neuvoston kokouksesta (Bryssel 22. ja 23. maaliskuuta 2005).

Ensimmäisen puheenvuoron käyttää neuvoston puolesta neuvoston puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

  Juncker, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat parlamentin jäsenet, esittelin teille täällä 12. tammikuuta puheenjohtajavaltio Luxemburgin ohjelman seuraaville kuudelle kuukaudelle.

Tänään esittelen teille lyhyesti Eurooppa-neuvoston hiljattain pidetyn kokouksen tulokset, kuten perinteet velvoittavat. Sanoin lyhyesti, koska ottaen huomioon parlamentin tämänpäiväisen valtavan yleisömäärän, ei keskustelua voida käydä kovin syvällisesti. Tästä syystä en pyri ruokkimaan keskustelua vaan ilmoitan ainoastaan, että hyväksyimme vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksen hieman kitkerän keskustelun jälkeen, miehisen ja energisen vuoropuhelun jälkeen, vaikka toisinaan myös naisen ääni tuli kuulluksi myrskyisän keskustelun yhteydessä. Aikaansaatu tulos on tasapainoinen ratkaisu, koska siinä kiinnitetään asiaankuuluvasti huomiota vakauteen ja koska siinä tehdään kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että vakaussääntöjen noudattaminen ei rajoita Euroopassa olemassa olevaa ja siltä edellytettyä kasvupotentiaalia. Tämän vuoksi emme puuttuneet sopimuksen perusperiaatteisiin, vaan täydensimme sen puitteita, mikä tarkoittaa, että vakaus- ja kasvusopimusta sovelletaan vastedes eri tavoin talouden eri suhdannevaiheissa.

Uudistus, jonka lopulta toteutimme, on tulosta erinomaisesta yhteistyötä, jota on tehty – minun on korostettava tätä täällä – komission ja neuvoston välillä tai tarkemmin sanoen kollegiona toimivan komission ja neuvoston puheenjohtajavaltion välillä sekä raha-asioista vastaavan komission jäsenen ja valtiovarainministereistä koostuvan neuvoston puheenjohtajan välillä. Minulle tuotti suurta iloa saada tehdä yhteistyötä komission kanssa.

Paljon on sanottu sopimuksen uudistamisesta, ja paljon siitä, mitä on sanottu, on perätöntä. Ne, jotka sanovat, että sopimuksen uudistamisen jälkeen hyväksytään mikä tahansa alijäämä, ja ne, jotka kuvaavat uudistustoimenpiteitä vihreäksi valoksi yhä suuremmalle velkaantumiselle, ovat täysin hakoteillä. EY:n perustamissopimuksen tai vakaus- ja kasvusopimuksen perusmääräyksiä ei ole muutettu. Kolmen ja 69 prosentin säännöt ovat edelleen kulmakivinä järjestelmässä, joka perustuu edelleen selkeisiin sääntöihin ja loogisiin oikeudellisiin määräyksiin.

Tässä yhteydessä haluan toistaa, että heti kun toteamme kolmen prosentin rajan tulleen rikotuksi, komissio laatii kertomuksen, ja kyseinen jäsenvaltio joutuu tiukkaan valvontaan. Haluan tehdä selväksi, että viitearvon eli kolmen prosentin ylittävä alijäämä ei automaattisesti käynnistä rikkomismenettelyä – kuten ei tähänkään mennessä. Jotkut käyttäytyvät nyt aivan kuin kyseessä olisi innovaatio ja paljastavat näin olevansa epätietoisia Maastrichtin sopimuksen ehdoista, joilla määräys otettiin käyttöön vuonna 1992. Sopimuksen uudistuksella ei ole vähennetty komission toimivaltaa, vaan sitä on itse asiassa vahvistettu. Asia ei näin ollen enää ole vakava huolen aihe, vaan pikemminkin on kyse siitä, että on hyvin valppaasti valvottava, että uusia sääntöjä sovelletaan loogisesti, ja tulevien kuukausien aikana ja tulevissa päätöksissämme osoitamme kaikin mahdollisin tavoin, ettei sopimusta todellakaan ole haudattu vaan että se on voimassa ja että sitä sovelletaan edelleen.

Toisena kohtana Eurooppa-neuvoston Brysselin kokouksen asialistalla oli Lissabonin strategian väliarviointi. Muistanette, että 12. tammikuuta käydyssä keskustelussamme jäsenet ilmaisivat merkittävän huolensa, koska he katsoivat neuvoston purkavan Lissabonin strategian perustasapainon. Komission esitettyä 2. helmikuuta tiedonantonsa Lissabonin strategiasta sekä tiedonantonsa sosiaalipoliittisesta ohjelmasta komissio ja neuvosto onnistuivat – jälleen yhteistyössä – säilyttämään Lissabonin strategian perustasapainon. Olemme luonnollisesti muotoilleet uudelleen Lissabonin strategiaa kohdentamalla sen entistä tehokkaammin kasvuun ja kilpailukykyyn, mutta tämä ei tarkoita, että olisimme hylänneet sen sosiaaliset ja ympäristöä koskevat ulottuvuudet.

Kuten muutama kuukausi sitten, minun on jälleen todettava, että Euroopan kansalaiset eivät aina ymmärrä Lissabonin strategian merkitystä, koska puhumme kilpailukyvystä, tuottavuudesta ja kasvusta, eivätkä nämä termit ja käsitteet herätä tunteita. Eurooppalaiset toivovat itse asiassa työpaikkoja, mahdollisuutta perustaa yrityksiä sekä käynnistyspääoman saatavuutta, tavaroiden ja palveluiden avoimia markkinoita sekä kykyä voida luottaa tehokkaisiin viestintä- ja liikennejärjestelmiin. He haluavat yhteensovittaa työ- ja perhe-elämän, pysyä teknisen kehityksen vauhdissa ja jakaa Internet-maailman. He haluavat lapsilleen mahdollisuuden hyvään koulutukseen; he haluavat käyttöönsä korkealaatuiset julkiset palvelut sekä kaikki yleishyödylliset palvelut; he haluavat kohtuulliset eläkkeet ja tahtovat kehittyä terveellisessä ympäristössä. Kaikki nämä ovat Lissabonin strategian tavoitteita. Lisätäksemme sen uskottavuutta, että hallitusten ja komission on vastedes osattava ennakoida ja oltava johdonmukaisia Lissabonin strategiaan perustuvien päätösten täytäntöönpanossa, olemme lujittaneet toimia, joita on toteutettava kymmenen toimialaa ja sata yksittäistä toimenpidettä kattavan kolmen suuntaviivan mukaisesti.

Lissabonin strategiaan osallistuu monta toimijaa: komissio, Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit, kansalliset hallitukset sekä paikallis- ja alueviranomaiset. Kaikkien näiden toimielinten ja viranomaisten on voitava hyötyä entistä enemmän Lissabonin strategiasta. Viittaan erityisesti kansallisiin hallituksiin. Koska ne vastaavat toimistaan kansallisille parlamenteilleen sekä Euroopan kansalaisille, niiden on kannettava vastuu Lissabonin strategian eri osatekijöiden vaikutusten maksimoinnista.

Sanon muutaman sanan direktiivistä, joka kantaa entisen komission jäsenen nimeä. Kerroin teille 12. tammikuuta, että puheenjohtajavaltio kannattaa palvelumarkkinoiden avaamista ja vastustaa sosiaalista polkumyyntiä ja että se haluaisi kaikkien sosiaaliseen polkumyyntiin liittyvien riskien poistamista direktiiviluonnoksesta. Eurooppa-neuvosto kannatti tätä kantaa maaliskuun kokouksessaan ja pyysi lainsäädäntömenettelyyn osallistuvia tekemään merkittäviä tarkistuksia, jotka olivat tarpeen sen varmistamiseksi, että luonnos vastaisi täysin Euroopan sosiaalimallin edellytyksiä.

Tämän osalta, kuten monen muunkin seikan osalta, vastustan sitä käsitystä sekä tietämättömyydestä johtuvaa epäilystä, että nykyinen komissio pitäisi itseään uusliberaalin Euroopan moottorina. En ole saanut tällaista käsitystä, kun olen keskustellut komission eri jäsenten kanssa erityisesti palvelujen sisämarkkinoita koskevasta direktiivistä. Direktiiviluonnos on edellisen komission pohdintojen tulosta. Uusi komissio tekee Euroopan sosiaalimallin edellyttämät tarkistukset muiden yhteisön toimielinten kanssa.

Arvoisa puhemies, kunnianhimoinen tavoitteemme oli korjata väärinkäsitys, joka on juurtunut muutaman viime vuoden aikana, ja halusimme osoittaa toimillamme, että kestävän kehityksen strategian ja Lissabonin strategian välillä on ero. On väärin väittää kestävää kehitystä Lissabonin strategian kolmanneksi pilariksi, sillä kestävä kehitys on monialainen strategia, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun politiikkaan ja näin ollen liittyy kaikkiin Lissabonin strategian näkökohtiin, kuten ympäristöön, kalastukseen, maatalouteen, julkistalouteen ja sosiaaliturvaan. Toisin sanoen kestävä kehitys on sitä, mitä kutsutaan kaiken kattavaksi periaatteeksi, jota on sovellettava pantaessa täytäntöön kaikkia Euroopan unionin politiikkoja. Tästä syystä puheenjohtajavaltio tekee aloitteen, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston olisi hyväksyttävä heinäkuun kokouksessaan julkilausuma kestävän kehityksen päälinjauksista pohjaksi Eurooppa-neuvoston Göteborgissa vuonna 2001 hyväksymän kestävän kehityksen strategian uudistukselle.

Tarkastelimme kaikkia niitä toimintatapoja, jotka on pidettävä mielessä aina keskusteltaessa ilmastonmuutoksesta ympäristöministerien tekemän päätöksen perusteella. Olette varmasti huomanneet, että Eurooppa-neuvosto oli erittäin tyytyväinen siihen, että Kioton pöytäkirja on tullut voimaan, ja erityisesti siihen, että Venäjän federaatio on ratifioinut sen. Nyt on aika laatia EU:n keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja sen on oltava yhteensopiva sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan maanpinnan keskilämpötilan yleinen nousu on rajattava enintään kahteen asteeseen verrattuna teollistumista edeltäneeseen aikaan. Koska päästöjä on vähennettävä maailmanlaajuisesti, kaikkien maiden on tulevina vuosikymmeninä sovittava yhteisesti toimista. Euroopan unioni katsoo, että tässä yhteydessä olisi harkittava kehittyneiden maiden ryhmän osalta suuruusluokaltaan 15–30 prosentin päästövähennyspolkuja Kioton pöytäkirjan mukaiseen lähtötasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä; pitkän aikavälin tavoitteena ovat ympäristöministereistä koostuvan neuvoston päätelmien mukaan noin 60-80 prosentin vähennykset vuoteen 2050 mennessä.

Keskustelimme Eurooppa-neuvoston Brysselin kokouksessa useista ulkosuhteita koskevista asioista. Tiedän, että pystyitte tuskin hillitsemään riemuanne siitä, mitä totesimme Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksesta. Käytimme neuvoston huippukokouksessa hyväksemme myös tilaisuuden käsitellä jälleen tuskallista Libanonin kysymystä. Kyseinen valtio ajautuu koettelemuksesta toiseen ja ansaitsee eurooppalaisten solidaarisuutta. Kehotimme myös Syyriaa panemaan pikaisesti täytäntöön lupauksensa kaikkien joukkojensa ja tiedustelupalvelunsa vetämisestä Libanonista.

Arvoisa puhemies, olisin mielelläni käsitellyt asiaa laajemmin, mutta täytän mahdolliset aukot keskustelun lopussa, jos sellainen käydään.

(Suosionosoituksia)

  Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani esittää teille tänään komission analyysin Eurooppa-neuvoston kevään kokouksen päätelmistä ja selittää, kuinka komissio aikoo noudattaa siellä tehtyjä merkittäviä päätöksiä.

Olen hyvin tyytyväinen Eurooppa-neuvoston kevään kokouksen päätelmiin, sillä ne ovat erityisen merkittäviä, koska tämä neuvoston kokous pidettiin ratkaisevaan aikaan ja EU:n on osoitettava kykynsä käsitellä merkittävimpiä Euroopan tällä hetkellä kohtaamia sosiaalisia ja taloudellisia haasteita.

Katson, että olemme vastanneet haasteisiin tyydyttävästi ja että komissio on antanut tarvittavat sykäykset ja ohjannut politiikkaa. Minun on tässä yhteydessä kiitettävä puheenjohtaja Junckeria ja laajemmin puheenjohtajavaltio Luxemburgia, sillä se on toiminut tehokkaasti ja taitavasti koko prosessin ajan. Tässä yhteydessä haluan esittää teille ajatuksen, joka liittyy tähän neuvostoon ja jonka katson olennaiseksi niin tämän hetken kuin unionin tulevaisuudenkin kannalta: ajatuksen merkittävimpien toimielinten lähentymisestä.

Päätelmien ensimmäisessä kappaleessa mainitaan selvästi komission strategiset tavoitteet kaudeksi 2005–2009, jotka itse esitin: "Valtion- ja hallitusten päämiehet panivat ne merkille ja olivat tyytyväisiä siihen, että neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio ovat laajalti yhtä mieltä unionin painopisteistä, erityisesti tulevien vuosien lainsäädäntötoiminnassa." Juuri tämä yhteishenki auttaa meitä selviämään niistä vaikeuksista, joita unionin odotetaan kohtaavan tulevaisuudessa.

Käytännön tasolla haluan korostaa, että Eurooppa-neuvoston päätökset vakaus- ja kasvusopimuksesta sekä uudelleen käynnistetystä Lissabonin strategiasta auttavat jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan ponnistelunsa kolmen tavoitteen saavuttamiseksi kesäkuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa ja toivottavasti pääsemään sopimukseen unionin tulevista rahoitusnäkymistä.

(EN)Kommentoin seuraavaksi yksityiskohtaisemmin niitä kolmea aihetta, joista, kuten tiedätte, keskusteltiin kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Ensimmäinen niistä oli vakaus- ja kasvusopimus. Kuten kaikki tiedämme, yksimielisyys sopimuksesta hajosi marraskuussa 2003. Nyt on saavutettu uusi yksimielisyys asianmukaisesta finanssipoliittisesta säännöstöstä. Komission panos tämän saavutuksen eteen oli merkittävä. Komissio käynnisti keskustelun vuonna 2004 antamallaan julkistaloutta koskevalla kertomuksella ja antoi syyskuussa 2004 tiedonannon talouspolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistamisesta ja vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon selkeyttämisestä. Tämän jälkeen komissio on osallistunut aktiivisesti sopimuksen uudistamista koskevaan keskusteluun ja tukenut puheenjohtajavaltiota sen pyrkimyksissä päästä yksimielisyyteen noudattaen kuitenkin pääosiltaan budjettikehystä.

Eurooppa-neuvoston sopimus oli hyvin myönteinen tulos, joka palauttaa vakaus- ja kasvusopimuksen uskottavuuden säilyttäen komission oikeudet. Sopimuksessa noudatetaan perustamissopimuksen periaatteita. Jäsenvaltioiden alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia BKT:sta, ja valtionvelka rajataan edelleen 60 prosenttiin. Liiallisen alijäämän välttämiseksi nämä rajat voidaan ylittää vain väliaikaisesti ja poikkeustapauksissa.

Uusi piirre on se, että jäsenvaltioilta vaaditaan nyt tiukempaa kurinalaisuutta. Niiden on lisättävä alijäämän pienentämistä koskevia pyrkimyksiään kasvun aikana, kun taas taloudellisesti vaikeita aikoja varten on otettu käyttöön jonkinlaista joustoa.

Komissio esittää ehdotuksensa asiaa koskevien asetusten muuttamisesta tämän kuun loppuun mennessä, jotta uudistus voidaan toteuttaa kesäkuussa. On kaikkien edun mukaista, että vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksen viimeistely etenee nopeasti, jotta julkistalouden ja julkisen talouden kehityksen avoimuutta ja ennakoitavuutta voidaan lisätä.

Aikataulu on kunnianhimoinen, mutta se on toteutettavissa kaikkien asianosaisten yhteistyöllä. Tällä tarkoitan jäsenvaltioita, Euroopan parlamenttia ja Euroopan keskuspankkia. Olen varma, että voin luottaa tukeenne näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio tekee kaiken tarvittavan huolehtiakseen tämän yhteisen hankkeen onnistumisesta ja on valmis tekemään kanssanne tiivistä yhteistyötä, kuten yhteisessä päätöslauselmaesityksessä edellytetään. Ollakseen tehokas vakaus- ja kasvusopimuksen on saatava laajin mahdollinen poliittinen tuki, ja tämän vuoksi parlamentin laaja tuki on hyvin tärkeää.

(FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltion hyvin aktiivisen toiminnan ansiosta Eurooppa-neuvoston äskettäisessä kokouksessa saatiin aikaan tarvittava poliittinen kimmoke Lissabonin tavoitteiden tavoittelun käynnistämiseksi uudelleen. Olemme saaneet strategian uudelleen vauhtiin osoittamalla sille selkeät tavoitteet, jotka ovat kasvu ja työllisyys, sekä laatimalla kohdennetut ja tehokkaat aloitteet ja entistä yksinkertaisemmat välineet kunnioittaen luonnollisesti unionin pysyviä tavoitteita, erityisesti kestävää kehitystä. Komissio on hyvin tyytyväinen tähän tulokseen, sillä sen ehdotukset olivat Eurooppa-neuvoston keskustelujen ja päätelmien lähtökohtana.

Itse olen iloinen siitä, että valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät ja vahvistivat esittämämme lähestymistavan niin yksimielisesti. Tämä osoittaa vakuuttavasti, että komissio – jota Euroopan parlamentti luonnollisesti tukee, ja parlamentin merkittävä päätöslauselma aiheesta ansaitsee maininnan – voi toimia pelinrakentajana näillä aloilla, joiden meidän on tunnustettava kuuluvan laajalti kansallisten hallitusten toimivaltaan.

Viestimme ydinsisältö otettiin hyvin vastaan. Keskustelut valtioiden ja hallitusten päämiesten kesken osoittivat, että jäsenvaltiot olivat todellakin omaksuneet ajatuksemme. Päättäessään nyt Lissabonin strategian uudelleen käynnistämisestä jäsenvaltiot vastasivat myös Kokin raporttiin, josta keskusteltiin Eurooppa-neuvostossa marraskuussa. Jäsenvaltioiden seuraava tehtävä on nimetä kansalliset koordinaattorit ja valmistella vuoden loppuun mennessä uudistusohjelmat, joissa esitetään yksityiskohtaisesti toimenpiteet kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi.

Strategian uudelleen suuntaaminen kasvuun ja työllisyyteen kestävän kehityksen yhteydessä sai laajaa kannatusta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia kansallisia ja yhteisön voimavaroja kolmen ulottuvuuden – taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan alan – yhteydessä. Eurooppa-neuvosto esitti tarvittavat selvennykset Lissabonin tavoitteiden osalta sekä niiden yhteydestä kestävän kehityksen strategiaan. Myös parempi hallinto, jonka täytäntöönpanon merkityksen jäsenvaltiot ovat tunnustaneet, on merkittävä näkökohta, sillä se todella osoittaa uuden Lissabonin strategian uskottavuuden ja sen, ovatko jäsenvaltiot aidosti sitoutuneet hyväksymään vahvemman hallintojärjestelmän. Ne vastasivat myöntävästi.

Järjestelmän pääasialliset osatekijät ovat yhdennetyt suuntaviivat ja vuoden 2005 lopulla esitettävät kansalliset uudistusohjelmat. Komission tehtävänä on nyt jatkaa työtä huolehtimalla Eurooppa-neuvoston päätelmien virallisesta toteutuksesta. Esitän tuleville kuukausille neljä tavoitetta.

Ensimmäinen tavoite saavutettiin, kun komissio hyväksyi eilen, 12. huhtikuuta, yhdennetyt suuntaviivat, jotka varapuheenjohtaja Verheugen ja komission jäsenet Almunia ja Spidla esittelivät parlamentille eilen iltapäivällä. Tämä on merkittävä tehtävä, jonka avulla komissio vahvistaa toiminnan entistä voimakkaamman kohdentamisen kasvuun ja työllisyyteen sekä tarjoaa jäsenvaltioille yhtenäisen ja johdonmukaisen kehyksen niiden ohjelmien valmistelua varten. Eurooppa-neuvoston poliittista vahvistusta pyydetään sen heinäkuun kokouksessa.

Lähestymistapamme luo lisäarvoa kolmella tavalla. Ensinnäkin se auttaa vahvistamaan makrotalouden ja mikrotalouden aloilla sekä työllisyyden alalla toteutettavien toimien ja uudistusten johdonmukaisuutta havainnollistaen tarvittavalla tavalla taloushallinnon prosessia ja turvaamalla olennaisen tasapainon toiminnallisen strategian ja poliittisen näkyvyyden välillä. Toiseksi se käynnistää uuden kolmivuotisen Lissabonin kierroksen ensimmäisen osatekijän valmistelut. Se tarjoaa myös poliittisen ja strategisen kehyksen, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on kehitettävä kansallisia uudistusohjelmiaan.

Toinen tämän prosessin tavoite on yhteisön Lissabonin ohjelman esittäminen. Eurooppa-neuvosto esitti toiveen, että komissio esittelisi yhteisön toimintaohjelman vastineeksi kansallisille ohjelmille. Asiakirjassa, jota valmistellaan tulevaksi kesäksi, luetellaan toimet, jotka esitimme 2. helmikuuta annetun Lissabonin strategian tarkistamista koskevan tiedonannon liitteenä olleessa asiakirjassa. Komissio myös panee täytäntöön tätä yhteisön ohjelmaa nopeasti esittelemällä lukuisia merkittäviä aloitteita, jotka olemme määrittäneet ja jotka Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt. Näitä ovat esimerkiksi valtiontukiuudistus, Euroopan teknologiainstituutin perustaminen ja i2010-aloite.

Kolmas tavoite on menetelmäoppaan muodossa annettava tiedonanto, joka koskee kansallista raportointia. Tällä tavalla komissio tarjoaa alustavia ohjeita kansallisten kertomusten valmisteluun. Neljäs ja viimeinen tavoite on kansallisten ohjelmien valmistelu ja analysointi, joka suunnitelmiemme mukaan toteutuu vuoden jälkipuoliskolla. Katsomme näin ollen ja voimme nyt vahvistaa, että kyseessä on todellakin enemmän kuin poliittinen julistus, että Eurooppa-neuvosto todella pyrki ottamaan Lissabonin strategian uudelleen käyttöön ja että sen täytäntöönpanoprosessi on käytännössä jo meneillään.

Lissabonin strategiaa koskevan keskustelun yhteydessä Eurooppa-neuvosto vahvisti jälleen palveluiden sisämarkkinoiden merkityksen kasvun ja työllisyyden keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa korostaen samalla tarvetta säilyttää Euroopan sosiaalimalli. Eurooppa-neuvosto pyysi, että palveludirektiiviä koskevassa lainsäädäntöprosessissa pyrittäisiin kaikin tavoin saamaan aikaan laaja yksimielisyys kaikista näistä tavoitteista. Minun on jälleen kerran korostettava, kuten tein myös 2. helmikuuta, että komission mielestä tämän yksimielisyyden saavuttaminen on mahdollista. Tässä yhteydessä parlamentillanne on luonnollisesti ratkaiseva asema.

Kolmas Eurooppa-neuvoston käsittelemä merkittävä aihe oli kestävä kehitys. Olen iloinen siitä, että kevään huippukokouksessa vahvistettiin uudelleen kestävän kehityksen strategian merkitys ja tehtiin selväksi, että Lissabonin strategia edistää osaltaan kestävän kehityksen laajempien tavoitteiden saavuttamista.

Tässä yhteydessä on myös tärkeää panna merkille, että Eurooppa-neuvosto tunnusti ilmastonmuutoksen aiheuttaman haasteen valtavan merkityksen ja korosti erityisesti, että maanpinnan lämpötilojen yleinen vuotuinen nousu ei saa ylittää kahta celsiusastetta verrattuna teollistumista edeltäneeseen aikaan. Olin iloinen myös komission tiedonannon Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen saamasta hyvästä vastaanotosta sekä kehotuksesta, että komissio jatkaisi hiilidioksidin vähentämisstrategioiden hyötyjen ja kustannusten analysointia. Tämä auttaa unionia laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioita, joiden tavoitteena on vähentää teollisuusmaiden päästöjä 15–30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Komissio aikoo jatkaa toimintaansa eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman toisessa vaiheessa.

Olen iloinen myös siitä, että Eurooppa-neuvosto selkeästi ilmaisi unionin tahdon vauhdittaa kansainvälisiä neuvotteluja tutkimalla vuoden 2012 jälkeen sovellettavan järjestelmän vaihtoehtoja. Eurooppa-neuvosto päätti antaa kesäkuussa pidettävässä seuraavassa kokouksessaan julistuksen kestävän kehityksen suuntaa-antavista periaatteista ja aikoo tarkastella kestävän kehityksen strategian tarkistusta vuoden loppupuoliskolla. Myös tällä alalla komissio tekee asianmukaisia ehdotuksia neuvoston tavoitteiden saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, lopuksi haluan sanoa, että Eurooppa-neuvoston kevään kokouksen tulokset ovat, ja olette varmasti tästä samaa mieltä, erinomainen pohja EU:n talouden elvyttämistoimille laajemman kestävää kehitystä koskevan tavoitteen yhteydessä. On kuitenkin tehtävä vielä paljon työtä, ennen kuin Eurooppa-neuvoston hyväksymät tavoitteet ja päätökset ovat täysimääräisesti saavutettavissa ja täytäntöönpantavissa. Tämä edellyttää kaikkien osapuolien mobilisoimista, ja voin vakuuttaa teille, että komissio osallistuu omalta osaltaan täysimääräisesti tehdäkseen osansa viipymättä. Luotan osallistumiseenne ja aktiiviseen tukeenne.

Lopetan siihen, mistä aloitinkin, ja palaan ajatukseen toimielinten lähentymisestä, keskipitkän aikavälin tavoitteiden lähentymisestä, ja katson, että juuri tämän lähentymisajatuksen – joka oli ilmassa myös eilen, kun puhuin politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa unionissa käsittelevälle väliaikaiselle valiokunnalle – on oltava vallalla tulevalla ajanjaksolla. Eurooppa-neuvosto onnistui edistymään merkittävästi kevään huippukokouksessaan niin Lissabonin strategian kuin vakaus- ja kasvusopimuksen tarkistamisessa. Seuraava este, josta meidän on selvittävä, ovat rahoitusnäkymät. Tämän vuoksi komission ja parlamentin välinen yhteistyö on olennaista – kuten on luonnollisesti myös tiivis yhteistyömme Eurooppa-neuvoston kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä suhtautuu myönteisesti kevään neuvoston kokouksen tuloksiin Lissabonin strategian osalta. Katsomme, että neuvosto on löytänyt asianmukaisen tavan ilmaista ajatuksiaan ja että tavoitteet ovat kunnianhimoisia mutta myös realistisia.

Neuvoston ja komission tavoin olemme sitä mieltä, että meidän on pyrittävä parantamaan Euroopan unionin kilpailukykyä ja lisäämään kasvua ja että meidän on myös hyödynnettävä parantunutta kilpailukykyä ja voimakkaampaa kasvua uusien työpaikkojen luomiseksi. Näin toimittaessa komission, neuvoston ja parlamentin yhteisenä tehtävänä on laatia eurooppalaista lainsäädäntöämme siten, että tämä tavoite otetaan huomioon. Tämä koskee erityisesti kaikkea REACH-lainsäädäntöä, toisin sanoen kemikaalilainsäädäntöä, jonka osalta meillä, Euroopan parlamentilla ja neuvostolla, on valtava lainsäädäntötyö suoritettavana. Kehotan myös komissiota antamaan panoksensa tähän.

Lissabonin strategian yhteydessä olemme erittäin tyytyväisiä tämänhetkiseen hyvään yhteistyöhön, ei ainoastaan komission, neuvoston ja parlamentin välillä, vaan myös – ja ennen kaikkea – kansallisten parlamenttien kanssa. Parlamentin puhemies esitti mielestäni erinomaisen aloitteen, jonka mukaan meidän täällä Euroopan parlamentissa olisi kuultava kansallisia parlamentteja Lissabonin strategiasta. Tämä on eduksi käsiteltävälle aiheelle, Lissabonin strategialle, sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien väliselle yhteistyölle, ja sen olisi myös toimittava esimerkkinä muilla politiikan aloilla.

Mitä tulee Euroopan valuutan vakauteen, suurin osa ryhmästämme olisi kannattanut tähän asti voimassa olleiden sääntöjen noudattamista. Korostamme voimakkaasti, että luottamus Euroopan valuutan vakauteen on perusta eurooppalaisten keskinäiselle luottamukselle ja luottamukselle Euroopan yhdentymisprosessiin.

On kuitenkin tunnustettava – ja puhun nyt erityisesti Eurooppa-neuvoston kokeneelle puheenjohtajalle; luulen, että hän on täällä ainoa henkilö, joka oli läsnä Maastrichtissa ja allekirjoitti sopimuksen – että hyvää huolta pidettiin siitä, ettei kolmen prosentin ja 60 prosentin edellytyksiin tehty leikkauksia. Näin ollen tulkinta, jonka mukaan edettäisiin neljän tai vieläpä useamman prosentin sääntöihin, on täysin väärä. Päätelmissä todetaan selvästi, että viitearvon ylittäminen on vain poikkeuksellista ja osuuden on pysyttävä lähellä viitearvoa. Tämä ei ole oikeutus tai puolustus uudelle rajoittamattomalle velalle.

Kehotan ryhmäni puolesta komissiota edelleen päättäväisesti toteuttamaan tehtäväänsä lainsäädännön ja vakauden vartijana.

Mitä tulee Kroatiaan, ryhmämme katsoo, ettei Kroatiaa kohdella tasapuolisesti, mutta suhtaudumme myönteisesti erityisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan pyrkimyksiin varmistaa, että viime kädessä Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin ei yksinään päätä tai anna ennakkoratkaisua neuvottelujen aloittamisesta vaan että perustetaan myös komitea tutkimaan Kroatian tilannetta. Suosittelen, että ryhdymme työhön nopeasti, jotta neuvottelut Kroatian kanssa voidaan aloittaa.

Kannatan voimakkaasti sitä, mitä esitettiin Kioton sopimuksesta. Seisomme kaikkien niiden rinnalla, jotka päättäväisesti ajavat päästövähennyksiä. Yhteisen päätöslauselmamme, parlamentin kompromissipäätöslauselman, 35 kohdassa ilmaisemme kantamme Kiinaa koskevaan asevientikieltoon. Viestimme hallitusten ja valtioiden päämiehille on, että parlamentti – ja uskon meidän olevan tästä yksimielisiä – tai ainakin meidän ryhmämme ei hyväksy asevientikiellon kumoamista ihmisoikeuksien tai muun syyn perusteella.

(Suosionosoituksia)

Muutaman seuraavan vuoden ensisijainen tavoite on Euroopan perustuslakisopimuksen hyväksyminen. Kehotamme kaikkia osapuolia tekemään oman osuutensa, jotta Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä saavutetaan enemmistö, jotta saadaan myös hyvä perusta kaikille tuleville kansanäänestyksille, sillä perustuslakisopimus on ensisijainen tavoite, ja sopimusta tarvitaan Euroopan tulevaisuuden vuoksi.

(Suosionosoituksia)

  Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kunnioitettu tyhjä sali, kuuntelin jäsen Poetteringin puheenvuoroa jännittyneenä. Me Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet olimme hyvin kiinnostuneita kuulemaan, kuinka hän selviytyy siitä, että lukuisat kristillisdemokraattiset hallitusten päämiehet olivat eri mieltä kuin parlamentin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän enemmistö. Hän käytti suhteellisen tyylikkäitä sanakäänteitä salatakseen tämän särön konservatiivisen perheen puolueryhmän, joka itsekin on pikemminkin heterogeeninen kuin homogeeninen, ja hallitusten päämiesten välillä.

Mistä tässä on kyse? Jäsen Poettering aloitti Lissabonista ja korosti tyytyväisyyttään Lissabonin strategiaan. Tässä olemmekin täysin samaa mieltä. Hän totesi aivan oikein – kuten myös komission puheenjohtaja ja neuvoston puheenjohtaja – että huippukokouksessa annettiin viestejä Lissabonin sopimuksesta ja Lissabonin tavoitteiden täytäntöönpanosta. Tätä mekin toivoimme. Siinä ovat huippukokouksen hyvät uutiset; se antaa meille toivoa. Tästä olemme täysin samaa mieltä.

Huippukokous ja sen tulokset voidaan ymmärtää oikein vain vakaussopimuksen uudistuksen – ja sen vuoksi myös kansallisilta hallituksilta edellytettävän suuremman joustavuuden tarpeen – sekä Lissabonin prosessin määritettyjen tavoitteiden yhdistelmän pohjalta, hyvä Poettering, sillä niiden, jotka haluavat ja joiden kuuluu panostaa Lissabonin tavoitteisiin, on myös oltava asemassa, jossa ne voivat panostaa näihin tavoitteisiin valtioina.

Huippukokouksen tulosten erityinen vetovoima perustuu nyt sopimukseen sisältyvien joustavuuden lisäämiseksi tarvittavien välineiden ja kuvailtujen Lissabonin prosessin tavoitteiden yhdistelmään. Tämän vuoksi me PSE-ryhmässä voimme ponnekkaasti kannattaa sen tuloksia. Tämä ilmaistaan myös tämänpäiväisessä päätöslauselmassamme, jonka hyväksymme laajalla kannatuksella; oletan PPE-DE-ryhmän skeptikkojen nyt hyväksyvän vakaus- ja kasvusopimuksen sanamuodon, joka on lähes identtinen sen kanssa, mitä vaadimme ennen huippukokousta. Me toivomme heidän nyt tekevän näin ja olemme siitä hyvin iloisia.

Hyvä jäsen Poettering, kuuntelin yhtä tarkkaavaisesti, kun puhuitte Kroatian kanssa aloitettavien neuvottelujen nopean käynnistämisen puolesta – ja ymmärrän täysin syynkin. Näemme tänä iltapäivänä, kuinka paljon itse asiassa voidaan luottaa PPE-DE-ryhmän lausuntoihin, kun on kyse johtopäätösten tekemisestä liittymisneuvottelujen aikana. Jos kuitenkin niitä, jotka Kroatiassa panevat toivonsa lausuntojenne luotettavuuteen, kohdeltaisiin kuten Bulgariaa ja Romaniaa, meidän on jo etukäteen sanottava Zagrebissa, että heidän olisi vielä puhuttava jäsen Poetteringin kanssa.

(Suosionosoituksia)

PSE-ryhmä kannattaa painokkaasti sitä, että neuvoston päätelmissä annetaan erityisesti toivoa toisella alalla. Viime vuosina me sosiaalidemokraatit olemme – vaatimuksissamme – korostaneet kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen merkitystä, mitä tulee Euroopan maailmanlaajuiseen asemaan. Nyt hyväksyttävät päätöslauselmat – komission puheenjohtaja viittasi jälleen niihin – näyttävät suuntaa. Meidän on kerrottava kansalaisille – viittaan Ranskan kansanäänestyksestä esittämiinne osuviin huomautuksiin – ettei yksikään maa maailmassa eikä yksikään eurooppalainen valtio, ei edes hyvin teollistunut valtio, voi kohdata 2000-luvun haasteita yksinään. Euroopassa tämä onnistuu vain toimimalla yhteisössä: taloudellisessa, sosiaalisessa ja rahayhteisössä sekä yhteisössä, jossa Eurooppa voi kehittyä voimana sekä kestävää kehitystä edistävänä ja ympäristövaaroja vähentävänä yhteisönä. Nämä ovat maailmanlaajuisia haasteita, eikä Ranska, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Belgia tai Portugali voi selvitä niistä yksin. Euroopan tehtävä on maanosana ja EU:n tämän maanosan poliittisena organisaationa vastata näihin riskeihin. Tämä oli kevään huippukokouksen viesti, jota ei pidä aliarvioida. Parlamentin sosiaalidemokraatit ovat myös kiitollisia tästä, ja tämän vuoksi hyväksymme päätöslauselmaesityksen ja odotamme hyvällä omallatunnolla sille laajaa kannatusta niin PPE-DE-ryhmän kuin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmänkin jäseniltä.

(Suosionosoituksia)

  Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan pelastaminen suurimpien jäsenvaltioiden luomilta ongelmilta jää usein pienten jäsenvaltioiden tehtäväksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Juncker, pelkäänpä, että havaitsette jälleen kerran joutuneenne suurten odotusten uhriksi. Euroopan unioni kohtaa valtavia haasteita, joilla koetellaan sekä sen kykyä vastata kansalaisten toiveisiin ja tarpeisiin että jopa sen kykyä pysyä koossa.

Eurooppa-neuvoston käsittelemä haaste on taloudellisen kasvupotentiaalimme virvoittaminen. Taloutemme on ollut seisahduksissa siitä lähtien, kun Lissabonin strategia otettiin käyttöön vuonna 2000, aivan kuin jokin koko maanosan laajuinen vuosituhannen vitsaus olisi vaivannut kilpailukykyämme ja lamaannuttanut määrätietoisuuden tehdä kovia päätöksiä.

Huippukokousta mainostettiin kymmenvuotiaan Lissabonin suunnitelman uudelleenkäynnistämisenä, ja kuitenkin liberaalidemokraateille jäi vaikutelma, että Euroopan johtajat kävelevät eteenpäin unissaan. Arvokas kurinalainen ajattelu ei tue neuvoston päätelmien ylevää kieltä. Teksti on täynnä retoriikkaa, mutta siinä ei mainita juurikaan toimia. Vaatimukset, joiden mukaan yritysten on kehitettävä uusia kilpailukykyisiä tekijöitä, kuluttajien hyödynnettävä uusia tavaroita ja palveluja ja työntekijöiden hankittava uusia taitoja, yhdistettiin paradoksaalisesti vaatimukseen, jonka mukaan komission on laadittava uudestaan keskeinen osa markkinalainsäädäntöä palvelualan kasvun mahdollistamiseksi. Palveludirektiiviluonnosta voidaan parantaa, mutta se on vakavasti ottaen tehtävä parlamentissa ja alaa käsittelevässä neuvoston kokoonpanossa sen sijaan, että valtionpäämiehet kosiskelevat kansalaisia ja toimivat kansallistunteen ehdoilla.

Eurooppa-neuvoston päätelmissä väitetään rahoitusnäkymien tarjoavan unionille riittävät varat poliittisten sitoumusten, varsinkin Lissabonin ensisijaisten tavoitteiden noudattamiseen, ja kuitenkin jäsenvaltiot yhdellä hengenvedolla vaativat rajallista talousarviota ja seuraavalla hengenvedolla sitovat ulkomaisen kulutuksen seitsemäksi vuodeksi.

Parlamentin liberaalidemokraatit eivät ole kevään huippukokoukseen niin tyytyväisiä kuin puheenjohtaja Barroso. Arvoisa puheenjohtaja Juncker, annamme puheenjohtajavaltiolle tunnustusta kahdesta mahdottomasta tehtävästä: legendaarinen taitonne luoda kompromisseja pelasti vakaus- ja kasvusopimuksen riekaleet. Sen löyhä sanamuoto ja uloskomentolausekkeet puistattavat puhdasoppisia taloustieteilijöitä, ja Berlusconin jälleen keksimä keino tarjota veronalennuksia vaalien alla osoittaa ylenkatsetta, jota vastuuttomat johtajat kohdistavat euroalueen kumppaneihinsa.

Mitä Euroopan johdolle on tapahtunut? Missä on yhteisen tavoitteen ajatus? Onko ihme, että Ranskan tai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset eivät ole innostuneita uudesta sopimuksesta, kun kaksi pitkäaikaisinta johtajaamme ovat täysin epäonnistuneet unionin selittämisessä ja perustelemisessa maidensa kansalaisille? Tyhjiö kansallisessa ja Euroopan tason johdossa uhkaa ajaa raiteiltaan sekä perustuslakisopimuksen että koko hankkeen. Jos perustuslakisopimusta ei ratifioida, se on perustellusti ja suoraan niiden johtajien syytä, jotka uhraavat pitkäaikaisen Euroopan yhtenäisyyden lyhytaikaisen kansallisen suosion edestä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en voi olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että Euroopan kansanpuolueenne pettää unionimme. Ette ole onnistunut hyödyntämään enemmistöänne neuvostossa luodaksenne täällä johdonmukaisen talousstrategian. Ette kykene organisoimaan joukkojanne täällä huolehtimaan sitoumuksestamme Bulgariaa ja Romaniaa kohtaan, puhumattakaan juuri kuulemastamme asenteesta Kroatiaa kohtaan. Meitä nöyryytetään ulkomailla, kun unionimme sopivasti vapautuu tunnontuskistaan turvatakseen Venäjän tai Kiinan totalitaaristen järjestelmien kaupallisen suosituimmuusaseman, kun se kääntää katseensa pois Sudanin kärsimyksistä, kun se vaikenee Yhdysvaltojen ylireagoinnista ja kun se vangitsee kansalaisiamme ilman syytteitä ja kieltää lentoyhtiöiltämme ilmatilansa käytön. Näin Eurooppa tekee karhunpalveluksen kansalaisilleen. Eurooppa tarvitsee ja ansaitsee parempaa.

(Suosionosoituksia)

  Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kerrankin Eurooppa-neuvoston päätelmissä on myös hyviä uutisia Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmälle. Näin ei tapahdu usein, ja kenties tämän vuoksi puheenjohtaja Barroso sanoi vihreiden olevan järjestelmän ulkopuolella tai sitä vastaan. En usko tätä ja toivon voivani käyttää parlamentin toimikauden jäljellä olevat vuodet ja kuukaudet vakuuttaakseni hänet tästä.

Sanon tämän myös siksi, ettemme ole kovin tyytyväisiä huomatessamme, että komissio pidättyi juuri niistä neljästä huippukokouksen aiheesta, joita pidämme varsin myönteisinä, sillä komissio omaksui toisen kannan. Aiheina olivat vakaussopimuksen uudistus, Kioton pöytäkirjan täsmälliset kohdeluvut, jotka komissio valitettavasti päätti jättää mainitsematta, Lissabonin strategian tasapainon palauttaminen ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden kannalta, vaikkakin yhä epämääräisesti ja epätarkasti, sekä eräänlainen uudelleen löytynyt tosiseikkojen ymmärtäminen Bolkesteinin direktiivin osalta – vaikka onkin hyvin vaikeaa myöntää edes täällä parlamentissa, että ennen Bolkesteinin direktiivin hyväksymistä on laadittava direktiivi yleishyödyllisistä palveluista.

Mekin jopa uskomme, että vakaussopimuksen uudistus on ollut hyvä asia ja että siinä voidaan nyt paljon paremmin ottaa huomioon yleinen taloudellinen tilanne ja erityiset kansalliset tilanteet. Näiden myönteisten näkökohtien kanssa on luonnollisesti varsin ristiriitaista, että menojen laatua koskevat säännöt ovat edelleen liian epämääräisiä. Esimerkiksi se, että päätetään sijoittaa jopa 700 miljoonaa euroa vuodessa kansainvälisen kokeellisen lämpöydinreaktorin rakentamiseen, kun optimistisimpien näkemystenkään mukaan sitä ei voida käyttää ennen vuotta 2050 – jos koskaan – merkitsee sitä, ettei kiireellistä tarvetta panna täytäntöön Kioton pöytäkirjaa tai uusiutuvien energiamuotojen potentiaalia tunnusteta, eikä viimeksi mainittuun investoida. Katsomme tämän vakavaksi virheeksi.

Lisäksi meidän on valitettavasti tunnustettava, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa ei otettu lainkaan huomioon, että terveessä makrotaloudellisessa ympäristössä on toteutettava myös verouudistus, jotta nyt työllistämiseen liittyvä verotaakka voidaan siirtää ympäristön heikkenemiseen, mikä tekisi vakituisista työsuhteista houkuttelevampia. Tästä Jacques Delors puhui vuonna 1992, emmekä ole tässä edistyneet sittemmin.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa komission jäsen Verheugen, minusta meidän olisi todellakin opittava jotain Italian talouden ja sen hallituksen surullisesta tarinasta, sillä hallitus tuli valtaan luvaten uutta talousihmettä verovähennyksin ja ympäristösäännöin, ja nyt valtio on Euroopan kilpailukyvyn ja kasvun häntäpäässä. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, katsomme, että Euroopan unionin on tehtävä itsensä kuulluksi ja nähdyksi, osittain perustuslakisopimusta koskevan Ranskan kansanäänestyksen voittamiseksi ja kansalaisten vakuuttamiseksi siitä, että on todella olemassa eurooppalainen lisäarvo, jotta Lissabonin strategiaa koskeva komission aloite voi johtaa uuteen lainsäädäntöön. Emme ole iloisia siitä, että komissio tyytyy koordinointitehtäviin. Meistä se ei ole tarpeeksi, sillä se merkitsee sitä, että ranskalaisille äänestäjille ja muillekin ainoa Euroopan viesti on Bolkesteinin direktiivi, ohjelmistojen patentointi sekä talous- ja sosiaalialan antaa mennä -politiikka.

Tätä me emme halua. Katsomme, että meidän on valittava toinen suunta, ja kehotamme ennen kaikkea puheenjohtajavaltiota ja puheenjohtaja Barrosoa panemaan aiempaa paremmin merkille sen, mitä me – ja myös komissio – olemme kutsuneet "ekotehokkuuden vallankumoukseksi". Ekotehokkuusala ja alan yritykset kasvavat tällä hetkellä viiden prosentin vuosivauhtia, ja katsomme, että meidän olisi investoitava paljon enemmän tähän alaan ja suhtauduttava siihen vakavammin. Lopuksi totean, että olen samaa mieltä kaikesta, mitä jäsen Watson sanoi. Olemme eri mieltä vain yhdestä asiasta: minä ja ryhmäni emme usko, että hoppuilu, kiirehtiminen ja selkä seinää vasten taisteleminen Bulgarian ja Romanian liittymisen puolesta auttaa meitä vakuuttamaan bulgarialaisia, romanialaisia tai eurooppalaisia hankkeen toteutettavuudesta.

  Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, komission hiljattain ilmoittama kasvuennusteiden korjaus alaspäin ja alistuminen jo vuoden 2004 alhaiseen kasvuasteeseen osoittaa, että tiukka talous- ja valuuttapolitiikka niin Euroopan kuin jäsenvaltioidenkin tasolla on hidastanut sisäistä kysyntää, julkisia investointeja sekä talouden elpymistä.

Tällä on ollut kielteisiä vaikutuksia työttömyyteen, köyhyyteen, sosiaalisen syrjäytymiseen sekä sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoisuuteen, minkä osoittavat 20 miljoonaa työtöntä ja noin 70 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä, samalla kun EU:n suurimpien yritysten voitot kasvoivat vuonna 2004 noin 78 prosenttia, ja BKT:hen suhteutettuna voitot ovat euroalueella tällä hetkellä korkeimmillaan 25 vuoteen.

Kuinka kukaan voi hyväksyä tätä taustaa vasten niin kutsuttua Lissabonin strategian uudelleen käynnistämistä, joka perustuu kilpailukykyyn ja sellaisen työvoiman luomiseen, joka houkuttelee enemmän yrityksiä, jossa korostetaan yhä laajempaa vapauttamista palveluiden kaltaisilla aloilla, markkinoiden joustavuuden lisäämistä, työntekijöiden oikeuksien leikkaamista ja matalapalkka-alojen määrän laajentamista ja jossa pyritään säilyttämään työaikadirektiiviä ja palveluiden sisämarkkinadirektiiviä koskevat ehdotukset? Me emme hyväksy sitä.

Kuinka kukaan voi hyväksyä sitä, että neuvoston päätelmissä vain viitataan sosiaaliseen osallisuuteen ja mainitaan ainoastaan köyhyydestä kärsivät lapset eikä esitetä monipuolista ja yhdennettyä ohjelmaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi? Kuinka kukaan voi hyväksyä sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen luvatusta tarkistuksesta huolimatta korostetaan edelleen tiukkoja, joskin jossain määrin joustavia, tavoitteita, samalla kun ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan julkisen ja kaikille avoimen sosiaaliturvajärjestelmän purkaminen, vaikka tiedämme, että julkiset investoinnit ja julkisten sosiaaliturvajärjestelmien säilyttäminen ovat olennaisia tekijöitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa?

Haluamme vastaavasti korostaa tarvetta poistaa työaikoja ja palvelujen sisämarkkinoita koskevat direktiiviehdotukset sekä kumota vakaus- ja kasvusopimus ja korvata se kasvu- ja työllisyyssopimuksella. Näin voidaan asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi 22 miljoonan korkealaatuisen työpaikan luominen oikeuksineen vuoteen 2010 mennessä, saavuttaa Lissabonin Eurooppa-neuvostossa asetetut tavoitteet sekä puolittaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vuoden 2000 Lissabonin strategian mukaisesti.

Katsomme, että tulojen epätasaisuuden torjumisen, yhtäläisten oikeuksien edistämisen ja aidon lähentymisen vaalimisen on oltava EU:n taloudellisen ja sosiaalisen toimintasuunnitelman kärjessä.

  Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuukausi sitten puheenjohtaja Juncker sanoi parlamentissa ja muuallakin, että vakaus- ja kasvusopimus on kuollut tai ainakin vetää viimeisiään, ja kaiken tämän jälkeen saamme jälleen kuulla Eurooppa-neuvostolta, että se onkin hengissä. Lasaruksen ihme on todellakin jälleen toistunut. Ei se kuitenkaan ole hengissä; aihetta vain kierrellään. Vuoden kuluessa koko kurja sopimus on muutettava tai hylättävä, kuten ehdotin viime kerralla.

Kokous oli kuitenkin merkittävä sellaisen seikan kannalta, jota siellä ei käsitelty: Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuuden oikaisun kannalta. Presidentti Chirac sentään kommentoi aihetta kokouksen jälkeen todeten toimittajille, ettei rahoitusosuutta enää voida perustella, että se kuuluu menneisyyteen. Puheenjohtaja Barroso toisti tämän lausunnon.

Voisitteko kenties perustella sen, että Yhdistynyt kuningaskunta joutuu maksamaan EU:lle 14 kertaa enemmän kuin Ranska ilman alennusta, ja sen jälkeenkin kaksi ja puoli kertaa Ranskan rahoitusosuuden verran? Puheenjohtaja Barroso sanoi myös, että 70 prosenttia komission menoista oli maatalousmenoja silloin, kun hyvitys hyväksyttiin, kun taas uusien ehdotusten mukaan osuus laskee yhteen kolmannekseen. Itse asiassa ehdotusten mukaan kolme neljännestä menoista menee jatkossa köyhien alueiden maatalouteen. Siinä on komission ensisijainen tavoite. Tämä ei lohduta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, alennettiinpa sen rahoitusosuutta tai ei. Ulkoministerimme mukaan komission ehdotus saattaisi merkitä 35 prosentin lisäystä talousarviossa, mutta hänen mukaansa hyvityksemme on edelleen veto-oikeus.

Meillä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaalit 5. toukokuuta. Neuvoisin teitä olemaan pyrkimättä lennolle Lontoosta Brysseliin seuraavana päivänä. Joutuisitte kaikkia puolueita edustavien virkamiesten ja ministerien jalkoihin, kun he ryntäävät tänne etsimään kompromissiratkaisua. Siitä tulee merkkipaalu Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiselle. Huonompi ratkaisu on parempi ratkaisu, sillä rahatalouden kannalta EU on silloin 14 kertaa yhtä huono Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuin Ranskalle. Taivas tietää, sillä presidentti Chiracin epätoivoisista pyrkimyksistä huolimatta EU:n kannatus vähenee koko ajan Ranskassa.

  Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on todellakin sanottava, että hallitukset ovat viimeinkin ymmärtäneet, ettei vakaussopimus saa jarruttaa tai jopa estää talouskasvua.

Brysselin Eurooppa-neuvoston kokouksen tulokset korostavat Euroopan tarvetta lisätä hieman joustoa sääntöihin, jotka halvaannuttavat talouden vakaussopimuksen liian tiukan ja järjestelmällisen tulkinnan vuoksi. Sopimuksessa on lopultakin tarkistettu monien jäsenvaltioiden kehitystä.

Maailmantalouden laskusuhdanteen ja uuden kansainvälisen tilanteen vuoksi Euroopan oli lopultakin päätettävä päästä eroon kyvyttömyydestään katsoa tulevaisuuteen riittävän joustavasti.

Ei ole enää mahdollista kuvitella Eurooppaa kilpailukykyiseksi kansainvälisellä tasolla, kun sen kasvuaste on vain puolet Yhdysvaltojen kasvuasteesta. Ei ole enää mahdollista uskoa, että vakaus arvona, joka toki on hyvä asia sinänsä, riittäisi voittamaan joustamattomuuden, joka on estänyt kasvun viimeisten kymmenen vuoden ajan.

Olemme iloisia siitä, että Eurooppa-neuvosto on saavuttanut laajan yksimielisyyden vakaussopimuksen uudistuksesta, ja korostamme rakenneuudistuksista aikaan saatua sopimusta, jossa esitetään korjaavat toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava noudattaakseen sopimuksen edellytyksiä alijäämän ylittäessä rajan.

Eläkejärjestelmä, tutkimuksen ja innovaation ala, koulutus sekä suuret rakenteelliset ja infrastruktuurihankkeet ovat investointisitoumuksia, jotka eivät aina mahdu edellytysten mukaisiin kirjanpitorajoihin.

Vaikka sopimusta on epäilemättä sovellettava tasapuolisesti sen allekirjoittaneisiin valtioihin, on yhtä lailla totta, että 25 jäsenvaltion Euroopan unionin talous, jolle on tunnusomaista huomattava heterogeenisyys ja moninaisuus, edellyttää rikkaampaa ja paremmin jäsenneltyä yhteistä kehystä, joka auttaa eroavuuksien ymmärtämisessä tekemättä tyhjäksi viitearvoissa esitettyjä tavoitteita.

Haluan muistuttaa jäsen Watsonille, jota kuuntelin tarkkaavaisesti, että talousstrategiaa ei ole, koska poliittista strategiaa ei ole ja koska me edelleen sovellamme viime vuosisadan talous- ja rahapolitiikan sääntöjä uuden vuosisadan näkymiin.

(Puhemies kehotti puhujaa lopettamaan.)

Arvoisa puhemies, muut jäsenet ovat ylittäneet aikansa enemmänkin kuin minä, joten sääntöjä olisi noudatettava joko kaikkien tai ei kenenkään kohdalla.

  Puhemies. Hyvä jäsen Muscardini, säännöt ovat kaikille samat.

  Czarnecki, Ryszard (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvosto on mieltynyt ilmoituksiin, joiden mukaan Lissabonin strategia on sen ensisijainen tavoite, ja näin se on jälleen tehnyt tavalliseen tapaan. Minulle tulee mieleen sanonta Nikolai Gogolin teoksesta, jossa todetaan, etteivät vanhat ole vielä kuolleet eivätkä nuoret vielä syntyneet, mutta että ne molemmat uhkaavat molemmat eläviä. Vanha strategia on kuolemaisillaan ja uusi vielä lapsenkengissä, mutta molemmat uhkaavat eurooppalaisia katteettomilla sekeillä, ristiriitaisilla tavoitteilla ja tyhjillä sanoilla. Neuvoston puheenjohtaja totesi tänään, että eurooppalaiset eivät vaivaudu lukemaan strategiaa eivätkä pidä siitä mutta ettei se ole heidän syynsä. Reaktio moniin neuvoston ehdotuksiin on "kyllä, mutta…", ja "mutta" vain vahvistuu, kun luetaan tarkemmin. Tämä koskee esimerkiksi tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaa. Sen olisi avattava ovet tutkimukselle koko vanhassa ja uudessa unionissa. Sen ei kuitenkaan pidä muodostua takaoveksi, jonka kautta rikkaimpien jäsenvaltioiden rahoitusosuudet ohjataan takaisin kotimaahan. Kilpailukyky näkyy silmiinpistävästi viimeaikaisissa neuvoston asiakirjoissa. Siellä se on papereissa, mutta tosielämän käytännössä palveludirektiivi on syrjäytetty, vaikka direktiivissä oli kyse pelkästään kilpailukyvyn vahvistamisesta ja toteuttamisesta käytännössä. Haluaako komissio sekä säästää kakkunsa että syödä sen? Aasian olisi syytä riemuita, kun se näkee, kuinka sen merkittävin kilpailija Eurooppa väsähtää. On ilmeistä, mitä toimia olisi toteutettava sen sijaan, että synnytetään pelkoa unionin sisällä. Puolan, Unkarin, Tšekin tasavallan, Slovakian ja Liettuan pieniä yrityksiä olisi kohdeltava samoin kuin vanhan unionin yrityksiä. Hyvät kollegat, te kaikki tiedätte, ettei näin tapahdu. Neuvosto on viitannut tuen uudelleensuuntaamiseen, ja olen huolissani siitä, että tämä saattaa käytännössä tarkoittaa vähempää rahoitusta uusille jäsenvaltioille. Neuvosto ei ole lieventänyt tätä huolta. Neuvosto on viitannut aluetukijärjestelmän uudistamiseen. Olen huolissani siitä, että yksinkertaisesti sanottuna tämä saattaa olla veruke vakiinnuttaa Euroopan jakautuminen köyhään uuteen unioniin ja rikkaaseen vanhaan unioniin. Viimeksi mainittu olisi onnellinen voidessaan unohtaa solidaarisuusperiaatteen, jonka oletetaan tukevan Euroopan yhteisöjä.

  Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, koska asiat ovat kuten ovat, minulla on vain kaksi minuuttia puheaikaa, joten keskityn vakaus- ja kasvusopimukseen ja totean, että on hyvä uutinen, että neuvostossa on päästy poliittiseen sopimukseen sopimuksen tiettyjen näkökohtien parantamisesta. Puheenjohtajavaltio Luxemburg voi onnitella itseään menestyksestä, joka ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Olipa asia kuinka tahansa, uudistuksesta tehty sopimus saattaa meidät jokseenkin paradoksaaliseen tilanteeseen, sillä vaikka sopimuksen uuteen versioon sisältyykin hyvin järkeviä innovaatioita erityisesti ehkäisevällä puolella, on myös tunnustettava, että se sai vain penseän hyväksynnän. Epäilyjen hälventämiseksi on valtava tarve tarttua keskeisiin toimiin luottamuksen palauttamiseksi sopimusta kohtaan, sillä sitä on hoidettu huonosti liian kauan, ja uskottavuuden palauttamiseksi.

On vielä liian paljon harmaita alueita, joten ei voida välttää tulkintaa koskevien riitojen uudelleen heräämistä yhä voimakkaampina, kun jokainen hallitus voi tulkita sääntöjä tahtonsa mukaan. On vallalla liian paljon epäilyksiä siitä, ryhtyvätkö jäsenvaltiot noudattamaan itse itselleen asettamia periaatteita. Arvoisa puhemies, on ensisijaisesti komission tehtävä selkiyttää näitä periaatteita sisällyttämällä sopimukseen neuvoston asetuksissaan vuonna 1997 esittämät tarkistukset, jotka muodostavat sopimuskehyksen.

Tässä tilanteessa näitä ehdotuksia koskeva työ on erityisen merkittävää, ja on ehdottomasti kiinnitettävä enemmän huomiota yksityiskohtiin. Esitän vain kaksi esimerkkiä. Mitä erityisiä sitoumuksia seuraa sopimuksen ehkäisevistä määräyksistä, jotka ovat jossain määrin pelinappuloita, joiden avulla sääntöjä pyritään höllentämään muilla aloilla? Kuinka liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä vahvistettu yksinkertaisuuden, avoimuuden ja tasapuolisuuden tarve sovitetaan yhteen näissä välineissä nyt esille tulevien mekanismien monimutkaisuuden kanssa?

Mitä tulee luottamukseen ja uskottavuuteen, jäsenvaltioiden on luonnollisesti tehtävä tiliä ja vaadittava johdonmukaisuutta. Hyväntahtoisimmatkaan tarkkailijat eivät ole välttyneet huomaamasta, että sopimuksen uudistamista koskevat keskustelut ovat muistuttaneet enemmän vetoomuksia markkinatuomioistuimessa kuin vähääkään objektiivisia keskusteluja. Minun on todettava, että tällä vastenmielisellä asenteella on ollut tuhoisia psykologisia vaikutuksia, jotka ovat heikentäneet jäsenvaltioiden välisen tasavertaisuuden periaatetta sekä horjuttaneet oikeusvaltioon perustuvan yhteisön perustuksia.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

  Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kevään huippukokous oli menestys. Puheenjohtajavaltio ansaitsee onnittelumme taattuaan kelvollisen kompromissin löytymisen niin vakaus- ja kasvusopimuksen kuin Lissabonin strategian uudelleen käynnistämisenkin kohdalla.

Unionimme on oudossa tilanteessa. Olemme maailman suurin viejä ja muun maailman kannalta tärkein markkina-alue. Unionimme on rauhan tyyssija, houkutteleva poliittinen kokonaisuus, johon yhä uudet valtiot haluavat liittyä. Samalla me kuitenkin olemme käynnistäneet eräänlaisen itseruoskinnan ja nautimme Eurooppa-hankkeen ennustetusta murentumisesta.

Tosiseikat kuitenkin kumoavat tämän pessimistisen kannan. Ulkoapäin katsottuna Eurooppamme on hyvän elämän malli. Siinä yhdistyvät korkea elintaso ja lähes ainutlaatuiset sosiaaliset ja ympäristöä koskevat normit. Euroopassa luodaan työpaikkoja – 6,5 miljoonaa viimeisten neljän vuoden aikana. Työttömyysasteet ovat kuitenkin liian korkeita joissakin suurimmissa jäsenvaltioissa.

Onhan kasvumme hitaampaa kuin Kiinassa, mutta talous, jonka osuus on lähes neljännes maailman BKT:sta, kasvaa poikkeuksetta hitaammin kuin uusi talous, joka käynnistyy sadan vuoden matalasuhdanteen kokeneessa valtiossa. Jopa kahden prosentin kasvuasteella unionimme kasvaa vuosittain Taiwanin koko talouden verran.

On vallalla teoria, jonka mukaan Eurooppa jää jälkeen Yhdysvalloista kilpailukyvyssä ja tuottavuudessa. Tarkemmin tarkasteltuna paljastuu, että Yhdysvaltojen tuottavuuden kasvu perustuu pääosin tiettyjen palvelualojen, kuten tukku- ja vähittäismyynnin, kiinteistöjen ja rahoituksen välityksen, kasvuun, jotka eivät millään tavoin kilpaile suoraan eurooppalaisten vastineidensa kanssa.

Eurooppa myöntää sitä vastoin olevansa jäljessä – ja tässä on kyse todellisesta kuilusta – puolijohteiden ja toimistolaitteiden aloilla. Yllättävää kyllä, yrityksemme ovat kärjessä viestinnän ja tietokonepalvelujen aloilla. Itse asiassa Eurooppa suoriutuu Yhdysvaltoja paremmin 37 alalla kaikkiaan 56:sta taloudellisen toiminnan alasta. On totta, että tutkimuksen alalla Eurooppa on jäljessä, ja tämä johtuu yksityisestä sektorista: kun Yhdysvalloissa 80 prosenttia 1,2 miljoonasta tutkijasta työskentelee yksityisellä sektorilla, Euroopassa yksityiset yritykset työllistävät vain 48 prosenttia tutkijoista.

Uudelleen suunnattu Lissabonin strategia voi ja sen kuuluukin ratkaista kaikki nämä ongelmat. Menestyksensä maksimoimiseksi Euroopan unioni tarvitsee suotuisan makrotaloudellisen kehyksen. Uudelleen elvytetty vakaus- ja kasvusopimus auttaa lisäämään kasvua sallimalla julkisrahoitteisen politiikan mukauttamisen suhdannevaihteluiden mukaisesti ja tukemalla investointien vaikutusta.

Vakaus on kiistatta julkinen hyödyke. On kuitenkin totta, että unioni, erityisesti euroalue, ei ole koskaan ollut näin vakaa. Inflaatio ei ole enää ongelma, valuutta on vahva ja korkotaso on ennätyksellisen alhaalla. Etenkin joissakin suurimmissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisää kasvua ja lisää kotimaista kysyntää. Sen, että kasvu on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Tanskassa nopeampaa kuin euroalueella, vaikka korot ovat siellä korkeampia, olisi annettava Euroopan keskuspankille ajattelemisen aihetta.

Sosialistit tukevat varmasti neuvoston puheenjohtajaa, vaikka hän onkin arvovaltainen Euroopan kansapuolueen jäsen, kun hän muistuttaa Euroopan keskuspankkia siitä, että vaikka se vastaakin yksinään rahapolitiikasta, kansallisten hallitusten tehtävänä on ohjata Euroopan talouspolitiikkaa. Tämä on jälleen ala, jolla meidän on korostettava "valtion ja kirkon erillisyyttä".

(Suosionosoituksia)

  Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, onnittelen luxemburgilaista neuvoston puheenjohtajaa viime kuussa päättyneen vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksen loppuunsaattamisesta. Uudessa muodossaan sopimukseen liittyy paljon myönteisiä näkökohtia.

Sopimuksen ehkäisevää puolta on vahvistettu; jäsenvaltioita kannustetaan säästämään pahan päivän varalle. Samalla kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös jäsenvaltioiden velkatasoon.

Yksittäisten jäsenvaltioiden erilaiset taloudelliset tilanteet on otettu aiempaa paremmin huomioon. Tältä osin on olemassa hyvä mahdollisuus saada vastaisuudessa aikaan realistisia ratkaisuja ongelmiin, jos alijäämää ja velkaa koskevat edellytykset ylitetään. Sopimuksen uudistuksen olisi helpotettava jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista ja samalla korostettava kestävän finanssipolitiikan tarvetta.

Minulla on kuitenkin epäilykseni siitä, ovatko nämä myönteiset näkökohdat riittäviä parantamaan euroalueen tilannetta. Pelkään, etteivät uudistukset palauta kansalaisten menetettyä luottamusta. Mielestäni uudistetussa sopimuksessa on liian monta heikkoa kohtaa. Tulevaisuudessa Euroopan keskuspankki vastaa yksin euron vakauden säilyttämisestä, koska käytännöllisesti katsoen sopimus ei enää ole toinen vakautta ylläpitävä pilari.

Lisääntynyt tulkinnanvara ja määrittelemättä jääneet erityisolot houkuttelevat monia jäsenvaltioita ottamaan lisävelkaa. Tämä voi piankin pakottaa Euroopan keskuspankin nostamaan korkotasoa ja vaarantamaan jo nyt heikon kasvun euroalueella.

Mielestäni komissio pikemminkin heikentyy kuin vahvistuu uudistusprosessissa. Minusta on kyseenalaista, pystyykö se tehokkaasti toimimaan sopimuksen vartijana. Sopimuksen rikkomisen osalta määrätyn sanktiomekanismin johdonmukainen soveltaminen vaikuttaa nyt entistä epätodennäköisemmältä. Toivon, että näistä epäilyistä huolimatta onnistutaan välttämään mahdollinen vahinko euroalueella.

Epäselviä sanamuotoja on selkiytettävä tarkistettaessa asetuksia N:o 1466 ja 1467. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä odottaa Euroopan parlamentin osallistuvan aktiivisesti näiden asetusten uudelleen laadintaan ja sen valvomiseen, että niissä noudatetaan vakaus- ja kasvusopimusta.

  Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Skotlannissa julkistettiin eilen mielipidekyselyn tulokset. Siihen sisältyi myös kysymys Euroopan perustuslakiehdotuksesta. Perustuslakisopimuksen allekirjoittamista kannatti 35 prosenttia skoteista ja sitä vastusti 49 prosenttia.

Viisi vuotta sitten Skotlannista olisi saatu paljon myönteisempi tulos. Itse asiassa Skotlannissa on tavallisesti suhtauduttu paljon myönteisemmin sitoutumiseen eurooppalaisiin kumppaneihin kuin tietyissä muissa Yhdistyneen kuningaskunnan osissa. Santerin komission romahduksen jälkeen on puhuttu paljon kansalaisten uudesta osallistamisesta, mutta siitä huolimatta politiikkamme ja direktiivimme koetaan yhteisöissämme tunteettomiksi ja tosielämälle vieraiksi, eikä vähiten Skotlannissa yhteisen kalastuspolitiikan järkyttävän romahduksen vuoksi. Katson kuitenkin, että palveludirektiivi on omiaan vaarantamaan yhä suuremmin kansalaisten luottamuksen, eikä sitä ole mielestäni käsitelty tähän mennessä kovin hienotunteisesti sen paremmin neuvostossa kuin komissiossakaan.

Direktiivi koetaan laajalti jälleen uutena olennaisiin julkisiin palveluihin kohdistuvana hyökkäyksenä. On puhuttu paljon alkuperämaaperiaatteen mahdollisista vaikutuksista, mutta jos otamme huomioon todellisuuden, on kyse paljon enemmästä. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Skotlannin oikeusjärjestelmä on täysin erillään Englannin ja Walesin järjestelmistä. Haluaisin, että tunnustettaisiin paljon laajemmin niin jäsenvaltioiden tason herkkyys kuin niiden väliset eroavuudet.

  Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, huolimatta siitä, että neuvoston puheenjohtaja on lähtenyt ja komission puheenjohtaja keskustelee parhaillaan, haluan sanoa sanottavani. Valitettavasti Lissabonin strategiassa sosiaalipolitiikka on vasta toisella sijalla. Vakaussopimukseen ja Lissabonin strategiaan itseensä ehdotettujen muutosten myötä Lissabonin strategiasta ei saa tulla ruohonjuuritason vastainen strategia. Kyseessä on paradoksi, ja on aivan absurdia, että puhumme planeetan tuottavimman talouden luomisesta ja toisaalta haluamme leikata talousarvioita, toisin sanoen vähentää yhteenkuuluvuutta. Vain radikaalit toimenpiteet myös muilla tasoilla tekevät Lissabonin strategiasta ruohonjuuritason kannalta myönteisen strategian.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto tuomitsee tämän kokonaisuudessaan. Vaadimme, että Eurooppaan perustetaan todellinen sosiaalivaltio, jonka tavoitteena on täystyöllisyys. Vaadimme sellaisen strategian käyttöönottoa, jossa tavoitteena on korkea elintaso ilman, että uhraudutaan tarpeelle lisätä kilpailukykyä. Vaadimme sosiaalista verkostoa murentavien niin kutsuttujen joustavien työaikojen kumoamista. Vaadimme kunnollisen 35-tuntisen työviikon käyttöönottoa ilman palkanalennuksia, mikä voisi lisätä työllistämistä. Vastustamme yksipuolisen kasvun strategiaa, josta hyötyisivät vain suuryritykset ja yksityinen sektori. Jatkamme pyrkimyksiämme saadaksemme asioista komissiossa ja neuvostossa vastaavat ottamaan lopultakin kantaa. Näin voidaan päästä tilinpitäjän lähestymistavasta ja edetä kohti lähestymistapaa, jossa ihmiset ovat etusijalla. Tämä onnistuu vain tekemällä radikaaleja muutoksia vakaussopimukseen ja Lissabonin strategiaan.

  Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvosto on ilmoittanut, että palveludirektiiville olisi saatava lisää sosiaalista ulottuvuutta. Eihän loppujen lopuksi voi olla tarkoituksena hyväksikäyttää niiden jäsenvaltioiden työntekijöitä, joissa työehdot ovat löyhempiä, tai kilpailla epäoikeudenmukaisesti niiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajien kanssa, joissa noudatetaan tiukkoja työehtoja. Nykyisen työlainsäädännön noudattamatta jättäminen johtaa ei-toivottuihin tilanteisiin ja tämä on herättänyt kansalaisissa huolta. Direktiivi mahdollistaa sen, että Euroopan unionin säännösten mukaan palveluntarjoajia sitoo paikallisesti sovellettava työlainsäädäntö. Tämä kuitenkin edellyttää, että kyseistä työlainsäädäntöä valvotaan tehokkaasti; jos sitä ei valvota, ihmiset käyttävät sitä varmasti hyväkseen ja kilpailusta tulee epäreilua. Tähän mennessä direktiiviehdotuksen valvonnan takeet ovat olleet riittämättömiä. Ehdotuksessa valvontatehtävä on annettu alkuperämaalle määrämaan sijaan, mikä johtaa toimimattomaan tilanteeseen. Ei todellakaan voida odottaa, että esimerkiksi Puolan viranomaiset tarkistavat, tekevätkö puolalaiset työntekijät Alankomaissa työnsä alankomaalaisten työehtojen mukaisesti. Tarvitaan erilaista lähestymistapaa, jotta saadaan luotua toimiva järjestelmä työehtojen valvomiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Lähtömaan on ainakin ilmoitettava, että sen kansalainen tulee toimimaan määrämaassa. Tästä seuraa, että tiedonvaihto on ensimmäinen vaihe, joka tekee työlainsäädännön valvonnan mahdolliseksi. Oletan, että komissio sisällyttää tämän ilmoitusvelvollisuuden direktiiviin.

Kahdeksan ympäristöjärjestöä kiinnitti aivan perustellusti huomiota siihen, miten direktiivi vaikuttaa luontoon, ympäristöön ja terveyteen. Vaikuttaa siltä kuin EU:n perustamissopimuksen yhdentymiskäsite, jonka perimmäisenä tavoitteena on kestävä kehitys, olisi väliaikaisesti jäänyt huomiotta.

Kaiken kaikkiaan neuvosto ei ole tehnyt selväksi, mihin suuntaan se haluaa edetä ja kuinka direktiiville voidaan saada laajempi sosiaalinen ja ympäristöä koskeva ulottuvuus, mikä loppujen lopuksi oli Lissabonin prosessin tavoite. Todellisuudessa pikemminkin parlamentin kuin neuvoston oli määrä ottaa seuraava askel lainsäädäntömenettelyssä. Tästä huolimatta neuvosto laittoi palveludirektiivin esityslistalle ottaakseen huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden erityiset edut, ja tämä on saattanut toimielinkehyksen epätasapainoon. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä neuvosto pitää tärkeänä sosiaalisen ulottuvuuden näkyvyyttä, koska Euroopan perustuslakisopimuksesta nyt keskustellaan Ranskassa, vaikka perustuslakisopimusta vastaan voidaan esittää paljon vankempia perusteita.

  Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, arvioidessamme Eurooppa-neuvoston tuloksia meidän on valitettavasti todettava, että palveludirektiivi on keskustelun keskiössä. Komission edellisen kokoonpanon jälkisäädöslahjoituksena jättämää palveludirektiiviä koskeva keskustelu on selvästi vähentänyt innokkuutta saavuttaa nykyisen komission uudelleen laatiman Lissabonin strategian tavoitteet. Direktiivin oli määrä lisätä kilpailua kilpailulle avoimilla aloilla kuluttajien hyödyksi, ja sillä tuetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joille rajat ylittävä toiminta on tällä hetkellä mahdotonta. Esitetyssä sanamuodossaan direktiivi hylättiin uhkana Euroopan sosiaalimallille. Suurin osa kritiikistä kohdistui yllättävässä määrin lähtömaaperiaatteen soveltamiseen palvelujen tarjoamisessa. Tämä on keskeinen periaate kaikessa sisämarkkinalainsäädännössä, ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on pitänyt sen johdonmukaisesti voimassa päätöksillään. Komissio on menettämässä yhden harvoista käytettävissään olevista välineistä, ja tämä väline on tällä hetkellä uudelleen käynnistetyn Lissabonin strategian merkittävimpiä kulmakiviä. Taloudelliselta kannalta vakaus- ja kasvusopimuksen uudistus on ymmärrettävää, mutta se olisi täysin perusteltua vain, jos Euroopan unioni olisi yhtenäinen valtio. Kuten sanotaan, nälkäisen on vaikea ymmärtää kylläistä. Näin ollen hyvinä aikoina hyväksytty vakaus- ja kasvusopimus on sopimaton vaikeina aikoina. Hyvinä aikoina politiikan suunnittelijoilla ei ollut halua säästää pahan päivän varalle, ja huonoina aikoina ei ole halua toteuttaa rakenneuudistuksia, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa sopimuksen ehtoja. Sopimuksen uudistaminen vähentää jäsenvaltioiden julkisen talouden kurinalaisuutta eikä kannusta niitä parantamaan sitä hyvinä aikoina. Heikomman yhteisvaluutan ja korkeampien korkojen aiheuttamat ongelmat kuitenkin koskevat kaikkia jäsenvaltioita, myös niitä, jotka toimivat oikein niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Eurooppa-neuvoston päätöksillä tulee olemaan joka suhteessa lumipallovaikutus. Toivoisin, että asenne Lissabonin strategiaa kohtaan poikkeaa neuvoston palveludirektiivin vastaanotosta, että Lissabonin strategian myönteiset näkökohdat tarjoavat kaivatun sysäyksen ja että julkisen talouden kurinalaisuuden ja rakenneuudistusten puute eivät vaaranna Euroopan sosiaalimallia.

  Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on kiistatonta, että viimeisintä Eurooppa-neuvostoa ohjasi ulkoinen tekijä, nimittäin Euroopan perustuslakisopimuksesta eri jäsenvaltioissa järjestettävät kansanäänestykset. Meidän olisi nähtävä päätös tarkistaa palveludirektiiviä yhteydessä kansanäänestyksiin. On itse asiassa avoinna, tarkastellaanko tätä Bolkesteinin direktiiviä uudelleen ja tarkistetaanko sitä kansanäänestysten jälkeen. Onhan loppujen lopuksi niin, että eurooppalaiset päätökset tehdään rutiinimaisesti kansalaisten yli ja että aiemmin on useammassakin yhteydessä jätetty ottamatta vakavasti sellaisia vanhanaikaisia käsitteitä kuten totuus ja demokratia.

On todettava, että Bolkesteinin direktiivi on kokonaisuudessaan hyvin ristiriitainen. Jopa Euroopan yhteisön lainsäädännön asiantuntijat ovat täysin eri mieltä siitä, kuinka tämä todellisuudessa voidaan toteuttaa. On totta, että laajassa merkityksessä palvelujen käsite yhdistettynä alkuperämaaperiaatteeseen johtaa jyrkkiin muutoksiin valtioiden – ja joissain tapauksissa liittovaltioiden – toimivallassa ja vastuussa. Lisäksi ehdotus epäilemättä vaikuttaa valtioiden toimivaltaan ja vastuuseen sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla – juuri näillä aloilla olisi mielestäni sovellettava tiukimmin toissijaisuusperiaatetta. Bolkesteinin mukaan palvelun tarjoajiin sovelletaan vain alkuperämaan sääntöjä. Minulle on täysi mysteeri, kuinka on mahdollista välttää kilpailun vääristyminen tai jopa sosiaalinen polkumyynti näiden sääntöjen yhteydessä, ja ihmettelen, onko tästä todella hyötyä eurooppalaisille kuluttajille.

Sallinette erityisen skeptisen suhtautumiseni niihin satoihin tuhansiin uusiin työpaikkoihin, joita tämän direktiivin avulla on määrä luoda Euroopassa. Kaikkien muiden tavoin odotan edelleen niitä miljoonia työpaikkoja, joita samaiset taloustieteilijät lupasivat, kun euro otettiin käyttöön. Toistan vielä, etten todellakaan usko neuvoston lupaukseen tehdä hienovaraisia muutoksia Bolkesteinin direktiiviin. En usko niin monien vasemmistopoliitikkojen "omat kansalaiset ensin" –periaatteen äkilliseen muutokseen. He odottavat innokkaasti Euroopan perustuslakisopimusta koskevien kansanäänestysten tuloksia. Kuten Turkin tapauksessa, EU:n politiikka on usein petosten ja häpeämättömien valheiden verkko, ja pelkään, että sama koskee Bolkesteinin direktiiviä.

  Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa onnittelemalla neuvoston puheenjohtajaa hänen saavutuksistaan kevään huippukokouksessa. Hän sai aikaan tarvittavan yksimielisyyden jäsenvaltioiden kesken hyvin herkkänä ajankohtana Euroopan historiassa.

Pidän vakaus- ja kasvusopimusta merkittävänä, sillä se takaa yhtenäisvaluutan edellyttämän vakauden. Eurooppa tarvitsee kuitenkin oppien sijaan vertailuperusteita, ja monet puhujat ovat vaatineet täällä parlamentissa lisää joustavuutta. Me todella tarvitsemme talouden hallintoa. Tämä sopimus on myös kasvusopimus, joten miksi joitakin valtioita olisi rangaistava siitä, että ne investoivat muita enemmän tutkimukseen, puolustukseen tai perusrakenteisiin? Tämä on hullua ja täysin ristiriidassa Lissabonin strategian kanssa.

Toisaalta valvomattomat ja perusteettomat alijäämän ja velkaantumisen lisäykset on tuomittava ankarasti, ja kansallisten parlamenttien on omistauduttava täysin hallitustensa talousarviotoimien valvontatehtävälle. Näiden samojen hallitusten kanssa meidän on pohdittava sitä, että tulevaisuudessa on yhä enemmän yhä vanhempia kansalaisia. Satavuotiaita on yhä enemmän. Voimme vain iloita tästä kehityksestä, mutta se edellyttää myös sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmämme muutosta.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, kuuntelemme hyvin tarkkaan neuvoston ehdotuksia, jotka aiotte esittää huippukokouksessa kesäkuussa kestävän kehityksen strategiasta yhdistettynä Lissabonin prosessin edellyttämään taloudelliseen ja sosiaaliseen piristymiseen. Ilmastonmuutos on toinen Eurooppaa kohtaava haaste. Lopuksi haluan sanoa, että olen iloinen sitoumuksesta käynnistää kansainvälisen fuusiokoereaktorin (ITER) rakennustyöt Cadarachessa ennen vuoden 2005 loppua.

Meidän on saatava takaisin Euroopan kansalaisten luottamus, sillä he haluavat, että vältämme sosiaalisen ja verotuksellisen polkumyynnin. Näin me pyrimme tekemään täällä parlamentissa palveludirektiivin yhteydessä, ja olin ällistynyt kuullessani edellisen puhujan ilmaisevan epäilyksensä Euroopan parlamentin asemasta tässä yhteydessä. Hyvät kollegat, muistutan, että lainsäädäntövalta jakautuu Euroopan parlamentin ja neuvoston kesken.

Itse asiassa Euroopastamme puuttuu innokkuutta ja itseluottamusta. Meidän kaikkien tehtävänä on vakuuttaa kansalaiset, ja tämä mahdollistaa sen, että kansalaiset hyväksyvät 25 jäsenvaltion unionille välttämättömän perustuslakisopimuksen.

  Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, harvoin on neuvoston asiakirjaa – edes täällä parlamentissa – otettu näin hyvin vastaan, ja tämä näkyy myös päätöslauselmassamme. Itse asiassa olen havaitsevinani eräänlaista lähentymistä neuvoston päätelmien, komission julkilausuman ja parlamentin enemmistön näkemysten välillä. Ajatuksena on sosiaalinen Eurooppa maailmanlaajuisessa kilpailussa. Tätä on korostettava, sillä monet kansalaiset ovat viime vuosina saaneet käsityksen, että on kyse pelkästään kilpailusta eikä sosiaalisesta Euroopasta tai että sosiaalinen Eurooppa on hukkunut matkalla. Yksi tämänpäiväisistä puhujista esitti mielipiteen, jonka mukaan monissa valtioissa poliittinen johto on syypää siihen, että perustuslakisopimukseen suhtaudutaan niin kielteisesti tai kriittisesti. Minusta kuitenkin tuntuu, että se johtuu siitä, että monet kansalaiset eivät voi samastua tähän Eurooppaan, sillä heistä tuntuu, että sosiaalinen näkökulma oli laiminlyöty tai unohdettu.

Tämä neuvosto on saanut aikaan vakaussopimuksen uudistuksella sen – ja tästä haluan onnitella lämpimästi puheenjohtajavaltio Luxemburgia – että ovia ei avata lisävelkaantumiselle; sopimuksessa otetaan huomioon tiettyjen valtioiden yksittäiset tilanteet ja siinä on lisää joustoa. Se, mitä sanotaan – eittämättä maailmanlaajuisista – palvelumarkkinoista, koskee yhteisten markkinoiden avaamista eikä sosiaalista polkumyyntiä, kuten puheenjohtaja Juncker viimeksi totesi. Tämä on meidänkin kantamme. Olen iloinen, että löydämme tässä yhteisen linjan saadaksemme aikaan Euroopan sellaisen avautumisen, jossa sosiaalimalli otetaan huomioon – ja olen iloinen myös siitä, mitä jäsen Grossetête sanoi, ja toivon sen säilyvän myös Ranskan kansanäänestyksen jälkeen.

Aiheesta "nuoret ja vakaussopimus" on kenties puhuttu liian vähän. On hyvin tärkeää, että lähetämme nuorille viestin, jonka mukaan heidän Eurooppansa on oltava työllisyyden Eurooppa ja sosiaalinen Eurooppa. Sosiaaliasioista huolehtiminen ei tarkoita, ettei meidän tarvitse edetä monien uudistusten toteuttamisessa.

Haluan mainita lopuksi vielä yhden seikan, ja se on tutkimus ja kehittäminen. Meillä on uusi ehdotus tutkimus- ja kehittämisohjelmaksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon, että te, ja mikä vielä tärkeämpää, myös seuraajanne pystytte investoimaan riittävästi rahaa, aloitteita ja energiaa tutkimusohjelmaan, sillä jos haluamme pysyä kilpailussa mukana, meidän on edistettävä tutkimusta ja kehittämistä.

(Suosionosoituksia)

  Ek (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme hyvin huolissamme Euroopan talouden tämänhetkisestä kasvuasteesta, korkeista työttömyysluvuista ja kaikista ratkaistavana olevista sosiaalisista ja ympäristöä koskevista ongelmista. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että parlamentti hyväksyi pari viikkoa sitten päätöslauselman Lissabonin prosessista ja että monet siinä esitetyistä ehdotuksista otettiin huomioon kevään huippukokouksessa. Olen silti hyvin huolissani. Esitän muutaman esimerkin lainsäädännöstä ja politiikasta.

Ensinnäkin on hyvin tärkeää, että teemme päätöksen REACH-ohjelmasta. Näin parlamentti julisti yksimielisesti muutama viikko sitten. Epävarmuus tulee hyvin kalliiksi.

Toiseksi mitä tulee sosiaalipalveluja koskevaan direktiiviin, parlamentti myöntää sen tarpeen laajemmin kuin neuvosto. Meidän on löydettävä tässä tiukka linja, sillä työttömyysaste on katastrofi niin ihmisille kuin taloudellekin.

Mitä tulee politiikkaan, me puhumme pk-yrityksistä ja laadimme hienoja niitä koskevia asiakirjoja sekä asiakirjoja byrokratian vähentämisen merkityksestä. Nyt riskipääoma on olennaista pk-yrityksille. Kun puhumme esimerkiksi pk-yrityksistä ja työttömyydestä, 240 työryhmää työskentelee samaan aikaan uuden rahoitusmarkkinoita koskevan lainsäädännön parissa Lamfalussyn raportin vuoksi. Tämä on täysin päinvastaista byrokratian vähentämisen ja pk-yritysten riittävän riskipääoman saamisen kanssa.

Toinen politiikan ala on energiapolitiikka. Tiedämme, että meillä on ympäristöongelmia, työttömyysongelmia ja aluekehityksen ongelmia ja että tarvitsemme biomassan tuotantoa, kaukolämpöä ja kolmoistuotantoa. Yhteistyötä maatalouspolitiikan, energiapolitiikan ja teollisuuspolitiikan kesken ei kuitenkaan ole. Yhteistyö on tarpeen. Se on hyvin tärkeää.

Parlamentti ja – uskoakseni – myös komissio ovat määrätietoisia, mutta neuvosto ei ole riittävän tiukka. Teidän on oltava tiukempi, arvoisa puheenjohtaja Juncker.

  Turmes (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ei halua Eurooppaa, joka pelaa epärehellistä peliä sosiaalisilla ja ympäristöä koskevilla eduillamme, jotka ovat osa eurooppalaista identiteettiämme. Eivät sitä halua kansalaisetkaan. Tämän vuoksi olemme tyytyväisiä neuvoston puheenjohtajavaltion Luxemburgin selkeään kielenkäyttöön ja sen sitoutumiseen talouden, ympäristön ja sosiaaliasioiden kolmisointuun.

Kevään huippukokouksen päätelmät ovat hienoja eurooppalaisia päätelmiä. Niissä laitetaan Barroson komissio selvästi omalle paikalleen ja osoitetaan sille sen uusliberalististen suuntausten virheellisyys. Näitä juhlallisia julistuksia on kuitenkin tuettava näkyvillä toimilla erityisesti kahdella alalla: ympäristönsuojelussa tarvitaan viimeinkin yhteisön toimia ilmaston suojelemiseksi, ja tämän on näyttävä niin rahoitusnäkymissä kuin Euroopan investointipankissa. Investoinnit julkiseen liikenteeseen, rakennusten puhdistamiseen ja kaukolämpöverkkoihin vähentävät ilmastohaittoja ja riippuvuuttamme öljystä. Huippukokouksessa ei juurikaan puhuttu öljyyn liittyvästä ongelmasta eikä siitä, kuinka se tukahduttaa kasvua Euroopassa.

Sosiaalipolitiikan alalla tämä merkitsee, että tarvitsemme viimeinkin direktiivin suojelemaan julkisia palveluja. Yhden Luxemburgin puheenjohtajuuskauden jäljellä olevien kuukausien ensisijaisista tavoitteista olisi oltava tällaisen julkisia palveluja koskevan direktiivin edistäminen, sillä muuten Bolkesteinin henki roikkuu edelleen Euroopan yllä.

  Wagenknecht (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, jos talon perustukset ovat mädät, ei sen talvenkestävyyttä lisätä korjaamalla kattoa. Vakaussopimusta ei pidä uudistaa, vaan se on kumottava. Erityisesti uusi määräys niin kutsuttujen rakenneuudistusten huomioon ottamisesta osoittaa selvästi, mistä tässä on aina ollut kyse: ei ole kyse hintavakaudesta tai vankasta valtiontaloudesta; sopimus on ollut väline, jolla on perusteltu uusliberalistista vapauttamista ja yksityistämissuunnitelmia, suunnitelmia, joiden täytäntöönpano on jo kasvattanut yrityskeskittymien voittoja 78 prosenttia vuonna 2004. Voittoja korjanneet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tyytyväisiä.

Palveludirektiiviehdotus on uusi pyrkimys haudata viimeinkin Euroopan sosiaalimalli. Sen sijaan, että standardeja yhdenmukaistettaisiin oikeaan suuntaan, näemme hillittömän polkumyyntikilpailun, jossa etsitään pienintä yhteistä nimittäjää; vaaditun hyvinvoinnin sijaan kaikki inhimillisen elämän alat kaupallistetaan. Tämä on selvästikin se näkemys, joka suurimpien ryhmien aivoriihillä, yrityslobbaajilla, on mielessään.

Maaliskuussa 70 000 kansalaista osoitti Brysselissä mieltään uusliberalistisen hankkeen julmuutta vastaan. He seuraavat, oliko neuvoston kritiikin taustalla vain Ranskan kansanäänestys perustuslakisopimuksesta vai seuraako tästä vakavasti otettavia toimia.

  Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viime kokouksessaan Eurooppa-neuvosto tunnusti, että puolivälissä Lissabonin strategiaa ei juurikaan ollut tuloksia esitettävänä. Itse asiassa se on ollut täydellinen epäonnistuminen. Muistutan parlamenttia siitä, että unioni ei ole saavuttanut asettamaansa kolmen prosentin talouskasvun tavoitetta, ja ero Euroopan ja Yhdysvaltojen BKT:ssa henkeä kohti on vain kasvanut, kun sen oli määrä hävitä. Menot ovat kasvaneet hieman vain keskeisellä tutkimuksen ja kehittämisen alalla, ja työllisyyden lisääntyminen Lissabonin strategiassa erityisesti mainituilla aloilla on kaukana odotuksista. Tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkumiselle on yhä merkittäviä esteitä unionissa.

Nyt vain toiveajattelua olevan kestävän ja tasapainoisen kasvun edellytyksenä olisi palvelumarkkinoiden vapauttaminen. Sanon tarkoituksella "olisi", sillä taloudellisen toiminnan vapaus on edelleen teoreettista huolimatta perustamissopimuksen pitkäaikaisista asiaa koskevista määräyksistä. Vanhan unionin jäsenvaltioiden viranomaiset ja kauppaliitot ovat vastustaneet voimakkaasti vapauttamisprosessia. Vastustajat väittävät, että uusien jäsenvaltioiden yritysten tarjoamien palvelujen laatu on heikompaa ja että niissä harjoitetaan sosiaalista polkumyyntiä. Samaan aikaan vapauttamisen vastustajat syrjivät omia kansalaisiaan pakottamalla heidät maksamaan perusteettoman korkeita hintoja tarvitsemistaan palveluista.

Uskon vahvasti, että toinen merkittävä vauhdittaja talouskasvulle olisi koheesiopolitiikan muuttaminen joksikin muuksi kuin pelkäksi propagandan iskulauseeksi. Jos Lissabonin strategia halutaan säilyttää, neuvoston, komission ja ennen kaikkea EU:n virkamiesten on muistettava solidaarisuusperiaatteen todellinen merkitys ja se, kuinka vapaat markkinat itse asiassa toimivat.

  Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on yllättävää, kuinka lähestyvät vaalit voivat toisinaan saada poliitikot muuttamaan suuntaa ja jopa kieltämään omat periaatteensa. Minä esimerkiksi koen jonkinlaista vahingoniloa tästä surullisesta saippuaoopperasta, jota Euroopassa näytellään vastauksena Bolkesteinin direktiiviin. Emmehän loppujen lopuksi kuulleet mitään valituksia palveluiden vapauttamisesta ennen toukokuun ensimmäistä päivää vuonna 2004, sillä alankomaalaisen komission jäsenen suunnitelma yksikertaisesti sopi eurooppalaiseen logiikkaan, jonka mukaan myös palveluntarjoajien on voitava toimia vapaasti EU:ssa. Presidentti Chiracin mieliksi ja jotta hän ei kärsisi nöyryyttävää tappiota 29. toukokuuta järjestettävässä kansanäänestyksessä, nyt ilmoitetaan, että kyseistä direktiiviä – jonka sosialistit Lamy ja Busquin ovat luonnollisesti hyväksyneet – tarkistetaan jälleen, ellei jopa kirjoiteta uudelleen. Nyt osoittautuu, että direktiivi on jäädytetty toistaiseksi, jotta Ranskan "ei-leiri" ei saisi enempää valttikortteja.

Euroopan vasemmistolaiset ovat keksineet, että sosiaalinen polkumyynti vaarantaa heidän kotimaidensa kansalaisten työpaikat. He ovat myös keksineet uudelleen kansallisten ja suvereenien etujen säilyttämisen merkityksen. Ranskan vasemmisto, jälleen uskollisena sotaa edeltävän Front Populaire -puolueen perinteille, on keksinyt "oma väki ensin" -periaatteen, jota se aiemmin kammoksui, ja tuomitsee direktiivin alkuperämaaperiaatteen. Jää luonnollisesti nähtäväksi, riittääkö tämä tekopyhyys estämään ei-leiriä juhlimasta murskavoittoa 29. toukokuuta. Toisin kuin komission nerot saattavat ajatella, äänestäjät eivät ole tyhmiä. Samanlainen tilanne on kehittymässä Saksassa; tämän päivän Herald Tribune -lehdessä kirjoitetaan, että sosiaalidemokraattinen liittokansleri, joka on levoton ensi kuussa Nordrhein-Westfalenissa järjestettävien vaalien vuoksi, haluaa ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä, jotta vältetään se, että halpa itäeurooppalainen työvoima vie saksalaisten työpaikat. Kuka olisi voinut kuvitella, että tämä entinen internationalistinen marxilainen kykenisi tällaiseen? Voimme vain onnitella häntä.

  Thyssen (PPE-DE). – (NL) Jokainen sukupolvi kohtaa omat haasteensa. 1980-luvulla meille kerrottiin, kuinka kilpailuasemaamme olisi parannettava, ja 1990-luvulla oli kyse valtion rahoituksen uudelleenjärjestelystä. Nyt kun kohtaamme yhä aggressiivisempaa maailmanlaajuista kilpailua, maailma muuttuu jatkuvasti ja väestö ikääntyy, meidän on kohdattava uusi haaste, sosiaalimallimme turvaaminen, mikä edellyttää ensinnäkin talouskasvua. Kaikki ymmärtävät nyt, ettei näihin haasteisiin voida vastata pelkillä julistuksilla ja täyttämättömillä lupauksilla. Kansalaiset ovat pettyneitä; he haluavat toimintaa ja tuloksia. Eurooppa-neuvoston huippukokouksen jälkeen voimme todeta, että meillä on toimielinten välinen sopimus ja että unioni on tavallaan sitoutunut Lissabonin strategian uudelleen käynnistämiseen, ja tämän vuoksi huippukokouksen päätelmät ovat lupaava uusi alku ja puheenjohtajavaltio ansaitsee kiitokset. Tulkitkaamme se näin kansalaisille, ja kuten neuvoston puheenjohtaja ehdotti, heidän omalla kielellään. Toivomme tietenkin, että vakaussopimusta koskeva uusi lainsäädäntö tarjoaa vakuuttavaa näyttöä neuvoston puheenjohtajan meille antamasta viestistä ja että voimme luottaa selkeisiin kriteereihin ja riittävään täytäntöönpantavuuteen. Olemme iloisia myös siitä, että päätelmissä korostetaan pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä, ja toivomme, ettei tämä jää pelkäksi puheeksi.

Palveludirektiivistä on todettava, että vaikka suuri tiedotustaistelu onkin hävitty, ei koko sotaa ole hävitty. Toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä teemme kaikkemme mahdollistaaksemme palvelujen vapaan liikkuvuuden ja huolehdimme siitä, että tämä tapahtuu johdonmukaisesti oman sukupolvemme tehtävän kanssa, joka on sosiaalimallimme turvaaminen kolmine ulottuvuuksineen. Arvoisa puhemies, parlamentin Lissabonin strategian ohjauskomitea päätti eilen tehdä täysillä töitä, ja omalta osaltamme voin vakuuttaa neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle sekä kollegoilleni täällä ja kansallisissa parlamenteissa, että olemme edelleen vahvasti sitoutuneet tavoitteiden saavuttamiseen ja että yhteistyöhömme tässä asiassa voidaan luottaa.

  Rasmussen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, näen ettei jäsen Watson ole paikalla ja olen siitä pahoillani. Minun on tehtävä selväksi, etten yhdy jäsen Watsonin esittämään kritiikkiin Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajaa Junckeria kohtaan. Ei tietenkään ole puheenjohtaja Junckerin vika, että Ranskan hallitus on tällä hetkellä niin suuressa epäsuosiossa, ettei se pysty vakuuttamaan ranskalaisia äänestämään perustuslakisopimuksen puolesta. On tietenkin totta, että puheenjohtaja Juncker itse on vakuuttanut tämän vuoden maaliskuussa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen kautta, että me muut olemme asemassa, jossa voimme selittää ranskalaisille, että meillä on nyt järkevästi suunniteltu vakaus- ja kasvusopimus, että Lissabonin prosessin tasapaino on säilytetty ja että olemme nyt tilanteessa, jossa voimme ottaa seuraavan askeleen, kuten talous- ja raha-asioista vastaava komission jäsen Almunia korosti sanoessaan, että näiden kahden välineen käytöllä yhdessä makrotaloudellisten aloitteiden kanssa me itse asiassa pystymme luomaan lisää uusia työpaikkoja Eurooppaan.

Haluaisin sanoa jäsen Watsonille, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmälle sekä muillekin, olivatpa he läsnä tai eivät, että tässä on kyse heidän ja meidän jaetusta vastuusta sekä komission puheenjohtaja Barroson, koko komission sekä puheenjohtaja Junckerin ja neuvoston vastuusta. Meidän on osoitettava ranskalaisille, että Euroopan unionilla on nyt yksi tärkeä tehtävä, ja se on uusien ja parempien työpaikkojen luominen. Ranska ei pysty luomaan uusia ja parempia työpaikkoja yksinään. Ranska ja ranskalaiset tarvitsevat uutta perustuslakisopimusta, ja tämä uusi eurooppalainen rakenne yhdessä maaliskuun Eurooppa-neuvossa esitetyn poliittisen lähestymistavan kanssa, joka toivottavasti jatkuu kesäkuun Eurooppa-neuvostossa, tarjoavat järkeviä perusteita lisäpyrkimyksillemme työssämme Euroopan hyväksi. Euroopassa ei ole kyse yhden päivän näytelmistä tai suurista vallankumouksista. On kyse kovasta, järkevästä ja päämäärähakuisesta työstä, ja tästä haluaisin tänään kiittää puheenjohtaja Junckeria.

  Letta (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vakaussopimuksesta aikaansaatuun yksimielisyyteen liittyy myönteisiä näkökohtia, mutta jäljellä on vielä merkittäviä huolenaiheita. Ensinnäkin on tärkeää, että komissiolla on pikemminkin aiempaa vahvempi kuin heikompi asema sopimuksen hallinnossa niin tilinpidon kuin investointienkin osalta, toisin sanoen niin vakauden kuin kasvunkin osalta.

Toiseksi on todellakin ymmärrettävä, että sopimus koskee kasvua, nimittäin talouden kasvua, ei alijäämän kasvua: näitä kahta asiaa ei pidä yhdistää toisiinsa, kuten eräät nykyhallitukset, esimerkiksi Italian hallitus, vaikuttavat tekevän. Kehotamme tämän vuoksi Euroopan toimielimiä työskentelemään ehkäistäkseen vaaralliset uudelleenvaltiollistamiset ja ottamaan määrätietoisia askelia yhteisön hengen lisäämiseksi. Koko unionin tulevaisuus vaarantuu, jos emme säilytä yhteisön lähestymistapaa sekä vakaussopimuksen että muiden politiikkojen täytäntöönpanossa, varsinkin ratkaisevan tärkeän Lissabonin strategian täytäntöönpanossa.

  Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ammattiliitot ja rauhanliikkeet järjestivät 19. maaliskuuta Brysselissä valtaisan mielenosoituksen Bolkesteinin direktiiviä, vapaata kauppaa ja sotaa vastaan sekä sosiaalisen Euroopan puolesta.

Tässä paradoksaalisessa tilanteessamme, jolle on ominaista vahva valuutta, heikko talous ja yhteiskunnan kriisi, Maastrichtin sopimuksen muodostaman kehyksen ja Lissabonin strategian kriisissä, mielenosoituksessa – johon osallistui kymmeniätuhansia työntekijöitä kaikkialta Euroopasta, ja korostan vielä, että heitä oli tullut paikalle kaikkialta, myös uusista itäisistä jäsenvaltioista – esitettiin selkeä vaatimus kipeästi kaivatusta suunnanmuutoksesta. Mielenosoittajat vaativat tätä huolimatta eräiden käsityksestä kaksijakoisesta Euroopasta, toisin sanoen sisäisestä polkumyynnistä, Bolkesteinin direktiivin Euroopasta. Mielenosoitus osoitti sen sijaan, että oikeuksia on yhdenmukaistettava, luonnollisesti parempaan suuntaan.

Nyt tarvitaan siis Eurooppaa, joka hylkää Bolkesteinin direktiivin – pahaenteisen työaikadirektiivin – ja joka vasemmalta käsin kykenee rikkomaan monetaristisen vapaan kaupan häkin ja piristämään – eikä vähentämään – laadukkaita investointeja, oikeuksia, kehitystä, työtä ja ympäristöä: toisin sanoen Eurooppaa, joka kykenee muuttumaan sosiaaliseksi Euroopaksi, ainoaksi mahdolliseksi Euroopaksi.

Haluamme pyrkiä toteuttamaan nämä toiveet parlamentissa ehdotustemme avulla ja auttaa tuomaan parlamenttiin Brysselin kaduilla vallinneen voimakkaan tunteen, johon parlamentin on vastattava.

  Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, minun on todellakin sanottava, että meistä on tullut hyvin vaatimattomia arvioidessamme valtioiden ja hallitusten päämiesten kokousten tuloksia. Nauttisimme paljon suurempaa kansalaisten luottamusta ja olisimme uskottavampia, jos jäsenvaltioiden hallitusten toimet olisivat yhdenmukaisia tehtyjen päätösten kanssa. Tällä hetkellä käytämme aikamme huippukokouksissa päätösten korjaamiseen sen sijaan että noudattaisimme ja edistäisimme sitä, mistä on sovittu. Neuvoston puheenjohtaja on kenties ainoa henkilö, joka ylipäänsä saa aikaan yhteisiä päätöslauselmia tässä vaiheessa. Olemme iloisia mistä tahansa sopimuksesta, sillä muuten on vaarana epäonnistuminen.

Vilkaiskaa kanssani taaksepäin. Minusta ongelma liittyy ristiriitoihin perustamissopimusten ja poliittisen toiminnan välillä.

Tarkastellaanpa vaikka vakaus- ja kasvusopimusta: me anelemme sen noudattamista, kiellämme sen heikentyneen, mutta rikkomukset ja marginaalit vain lisääntyvät. Järjestetään estäviä toimenpiteitä, ja komission kykyä puuttua asioihin ja asettaa sanktioita hankaloitetaan.

Kroatia: päätimme, että Kroatian kanssa käytävät neuvottelut aloitetaan 17. maaliskuuta, mutta siirsimme neuvotteluprosessia, vaikka edellytykset täyttyivät.

Rahoitusnäkymät: haluamme päästä sopimukseen puheenjohtajavaltio Luxemburgin kanssa, mutta emme ole nähneet merkkejä siitä, että mikään olisi muuttunut yhden prosentin kannassa komission ehdotuksen osalta.

Bulgaria ja Romania: komissio on laatinut kertomuksen edistymisestä liittymisvalmisteluissa, ja siitä käy selvästi ilmi, mitkä edellytykset eivät vielä täyty, mutta sopimuksen allekirjoittamispäivä on päätetty. Parlamentilta pyydetään puoltavaa lausuntoa, mutta samanaikaisesti parlamentin oikeuksista ei piitattu maanantaina.

Lissabon: haluamme sisämarkkinat ja näin ollen myös palvelujen sisämarkkinat, mutta eräät meistä johtavat kansalaisia harhaan supistamalla palveludirektiivin pelkäksi alkuperämaaperiaatteeksi.

Vetoan kaikkiin meihin, mutta ennen kaikkea jäsenvaltioihin: meidän on tultava jälleen vastuullisiksi, meidän on voitettava luottamus päätöksiin ja meidän on noudatettava itse laatimiamme sääntöjä. Tarvitaan vähemmän korjauksia jo olemassa olevaan; sen sijaan valtioiden ja hallitusten päämiesten on noudatettava tiukemmin päätöksiä, perustamissopimuksia ja direktiivejä.

(Suosionosoituksia)

  Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viime kokouksessaan Eurooppa-neuvosto teki lukuisia merkittäviä päätöksiä vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten tarkistamisesta. Haluan ilmaista kannatukseni näille muutoksille. On totta, että päätökset heikentävät joitakin sopimuksen määräyksiä ja niiden rajoittavaa luonnetta, mutta tämän ei tarvitse merkitä budjettikurin höllentämistä jäsenvaltioissa. Olemme kaikki tietoisia siitä, että sopimuksen sääntöjä on rikottu jo jonkin aikaa järjestelmällisesti. Joka kolmannessa jäsenvaltiossa on tällä hetkellä liiallinen alijäämä. Tilanne on hyvin masentava, ja luottamus koko unioniin on vaarassa. Sopimuksen tarkistaminen ja erityisesti ehkäisevien osatekijöiden suurempi joustavuus tosiasiassa vahvistavat sen kurinpitovaltaa. On paljon parempi, että on vähemmän rajoittavia sääntöjä, joita kuitenkin kaikki poikkeuksetta noudattavat, kuin rajoittavia sääntöjä, joista ei piitata ja joita rikotaan.

Olen iloinen myös neuvoston päätöksistä vauhdittaa Lissabonin strategiaa, ja olen erityisen mielissäni siitä, että näissä päätöksissä otetaan huomioon Wim Kokin korkean tason työryhmän tulokset. On olennaista, että Lissabonin toimintasuunnitelmaan sisältyvät uudistukset pannaan mahdollisimman nopeasti täytäntöön, mikäli halutaan luoda kestävää talouskasvua ja lisää työpaikkoja ja säilyttää Euroopan sosiaalimalli. On kuitenkin muistettava, että päävastuu keskeisten rakenneuudistusten täytäntöönpanosta on nyt jäsenvaltioilla. Yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten ja parlamenttien on osoitettava poliittista rohkeutta ja näkemyksellisyyttä. Niiden on kyettävä vakuuttamaan kansalaiset siitä, että Lissabonin strategian nopea ja tehokas täytäntöönpano on pitkällä aikavälillä heidän etujensa mukaista. Eurooppalaiset toimielimet voivat ja niiden pitääkin tukea jäsenvaltioiden hallituksia tässä vaikeassa prosessissa. Komission on vahvistettava asemaansa neuvoston päätösten tehokkaana valvojana, ja sen on seurattava uudistusten edistymistä yksittäisissä jäsenvaltioissa avoimin menetelmin. Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien välisen yhteistyön on oltava jatkuvaa.

Arvoisa puhemies, ehdotan sellaisen pysyvän foorumin perustamista, jossa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien edustajat voisivat järjestää säännöllisiä ja kohdennettuja tapaamisia keskustellakseen Lissabonin strategian täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista. Tämä vahvistaisi vastuuntuntoa strategian täytäntöönpanosta parlamenttien tasolla ja lisäisi tietoisuutta sen merkityksestä Euroopan yhteiskuntien kannalta.

  In 't Veld (ALDE). – (NL) Minusta meillä ei ole mitään syytä olla tyytyväisiä tähän huippukokoukseen, joka oli häpeällinen esitys poliittisista lehmänkaupoista, ja nyt nämä samaiset poliitikot vuodattavat krokotiilin kyyneleitä kansalaisten kyynisyyden vuoksi. Minusta tämä on jälleen uusi isku EU:n uskottavuudelle.

Huippukokouksessa olisi pitänyt valmistella Euroopan taloutta 2000-lukua varten, ja siellä olisi pitänyt saada aikaan tiukempi budjettikuri ja palvelujen vapaat markkinat, mutta sen sijaan olemme juuttuneet vanhaan velkaantumisen ja protektionismin kaavaan. Tämän kutsuminen sosiaalipolitiikaksi on häpeällistä. Jotkut sanovat, että vakaussopimus on pelastettu, mutta minusta nämä epämääräiset sanamuodot, poikkeuslausekkeet ja kirjanpitokikkailut, puhumattakaan siitä tavasta, jolla poliittiset johtajat kohtelevat palveludirektiiviä, ovat pelkkää kansankiihotusta. Uudet jäsenvaltiot eivät syyllisty meidän omahyväisyyteemme, vaan ne ovat paljon dynaamisempia ja toteuttavat uudistuksia, ja haluaisinkin että niistä otettaisiin mallia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että eri kansanäänestysten ja vaalien jälkeen pitkän ajanjakson näkemyksellisyys, rohkeus, vastuuntunto ja poliittinen johtajuus pääsevät lopultakin vallalle.

  Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan talous on hyvin herkässä tilassa. Eurooppa-neuvoston viime huippukokouksen aikaan Euroopan komission talouskasvuennusteita tarkistettiin alaspäin, ja tämän vuoksi on tarkistettu niin kasvua kuin työpaikkojen luomistakin koskevia ennusteita.

Meille kerrotaan, että vuonna 2005 Euroopan työttömyysaste nousee ja talous on pysähdyksissä. Tämä on kielteistä, ja meidän on vastattava lähettämällä selkeitä viestejä, luottamusta lisääviä viestejä kuluttajille ja sijoittajille. Euroopan talouden ongelmana on luottamuksen puute, joka johtuu talouspolitiikasta, joka ei ole omiaan lisäämään luottamusta.

Lissabonin toimintasuunnitelma, vakaussopimus ja palvelujen vapauttaminen ovat keskeisiä tekijöitä luottamuksen palauttamisessa. Menetimme tämän mahdollisuuden maaliskuussa. Menetimme mahdollisuuden edistää tervettä julkista taloutta, ja tästä on esimerkkejä kaikkialla Euroopassa. Valtiot, jotka ovat pyrkineet rationalisoimaan talousarvioitaan, ovat nyt nopeimmin kasvavia ja työpaikkoja eniten luovia valtioita Euroopassa. Lissabonin toimintasuunnitelmaan sisältyneitä rakenneuudistuksia toteuttaneet valtiot ovat itse asiassa kasvavia ja työpaikkoja luovia valtioita Euroopan unionissa.

Emme voi puhua Euroopan sosiaalimallista tarkastelematta näitä valtioita emmekä voi ilmaista tyytyväisyyttämme, kun vakaussopimusta on nyt tarkistettu sellaisten suurten valtioiden poliittisten etujen mukaisesti, jotka eivät kasva eivätkä luo työpaikkoja, ja kun esitetään epäilyksiä vakaussopimuksen varsinaisesta luonteesta eikä luottamusta löydy Euroopan unionin tarvitsemiin talousuudistuksiin.

Hyvä Barroso, tässä on teidän mahdollisuutenne, jos aiotte tehdä meidän kaikkien toivomaa kasvua ja työllisyyttä Euroopassa koskevasta hankkeestanne elinkelpoisen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

  Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tämä on seikka, jota emme vielä ole käsitelleet, mutta uskon, että olosuhteet, joissa olette joutunut neuvottelemaan euroryhmän kanssa ja sitten Ecofin-neuvostossa, osoittavat, että kyseessä voi olla ongelma toimivallan koordinoinnissa kahden elimen kesken. Mainitsitte myös kolmen ja 60 prosentin säännöt ja totesitte, etteivät ne ole muuttuneet. Olette oikeassa. Teidän olisikin ollut vaikeaa muuttaa niitä, sillä nämä luvut esitetään perustamissopimusten liitteenä olevassa pöytäkirjassa sekä perustuslakisopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa.

Haluaisin vielä käsitellä uudistuksen keskeisiä tekijöitä. Ensimmäiset kohdat, joista emme mielestäni ole keskustelleet tarpeeksi, ovat kohtia, jotka antavat meille mahdollisuuden edistyä niiden perusteiden yhdenmukaistamisessa, joiden mukaan jokainen jäsenvaltio vastaisuudessa laatii talousarvionsa, ja joissa määritetään huomioon otettavat makrotaloudelliset näkymät ja parannetaan tilastollisia välineitä yksittäisten jäsenvaltioiden tulosten arvioimiseksi. Nyt vaikuttaa muodikkaalta ajatus kansallisten parlamenttien yhä laajemmasta osallistamisesta. Katson kuitenkin, että pääasiassa jäsenvaltioille kuuluvan toimivallan osalta tämä on paras lähestymistapa, ja tämän mukaisesti järjestämme 25. huhtikuuta Euroopan parlamentissa kansallisten parlamenttien kanssa keskustelun talouspolitiikan haasteista Euroopassa ja jäsenvaltioissa.

Tarkastellessani toteutunutta uudistusta havaitsen siinä pettymyksen aiheita. Jokainen jäsenvaltio on esittänyt vaatimuksiaan, ja olemme jälleen nähneet eräänlaista kaupantekoa, jossa jokainen on ansioitunut, mutta lopulta eurooppalaista lisäarvoa tai todellista välinettä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ei ole saatu aikaan. Meillä on tässä vielä paljon työtä. Tiedän, että jaatte tämän huolen, toisin sanoen että tulevaisuudessa talouspolitiikan aidon koordinoinnin olisi annettava meille viimeinkin mahdollisuus hyötyä euron käyttöönotosta kaikin mahdollisin tavoin.

Lopuksi – jos sallitte, arvoisa puhemies – mitä tulee rakenneuudistuksiin ja näin ollen myös eläkkeisiin, ne ovat valitettavasti tämän uudistuksen suurimpia voittajia, sillä olipa kyseessä ehkäisevä vaihe tai alijäämän arviointi, ne on otettava huomioon. Muistan, mitä sanoitte meille talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Ette välttämättä ollut samaa mieltä siitä, että eläkeuudistusta olisi ohjattava kirjanpitoperiaattein.

  Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vakaus ja kasvu ovat riippuvaisia terveestä taloudesta. EU:n talous kärsii päivittäin, toisinaan miljoonia euroja, Turkin EU:n rahdille asettamasta kauppasaarrosta. Tämän kauppasaarron oli alun perin teoriassa määrä kohdistua Kyprokseen, mutta käytännössä se kohdistuu koko EU:hun. Selitän syyt tähän seuraavassa esimerkissä. Saksalaisomisteiselta Ranskan lipun alla purjehtivalta laivalta, joka kuljettaa espanjalaiselle yritykselle tavaroita Yhdistyneestä kuningaskunnasta, estetään pääsy turkkilaiseen satamaan, jos paljastuu, että jollain tavaroita kuljettavan yrityksen johdon jäsenistä on aiemmin ollut liikeyhteyksiä kyproslaiseen yritykseen. Tämä on laitonta ja mieletöntä, eikä ole mitään syytä, miksi neuvoston ja komission olisi siedettävä tällaista aggressiivista käytöstä ehdokasvaltiolta enää päivääkään.

Haluan lyhyesti mainita toisenkin seikan. Kaksi päivää sitten laajalevikkisessä päivittäin ilmestyvässä Hurriyet-sanomalehdessä, Turkin hallituksen äänitorvessa, kirjoitettiin, että neuvosto ja komissio ovat tehneet salaliiton kaltaista yhteistyötä pääasiassa eristääkseen ja horjuttaakseen Kyproksen hallitusta pakottaakseen sen hyväksymään Kyproksen asiassa ratkaisun, joka ei nauti kansan suosiota. Tiedän, että tämä on perätön uutinen, mutta sitä on käytetty hyväksi turkkilaisessa propagandassa, ja se on herättänyt huolta valitsijakunnassani. Pyydän teitä toteamaan täällä tänään, että tämä on täysin perätön ja naurettava väite.

  Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, vakaus- ja kasvusopimusta on ylistetty paljon. Uskon kuitenkin, että sen synnytys oli vaikea ja että tulos on kaikkea muuta kuin tyydyttävä. En halua moittia puheenjohtaja Junckerin ja puheenjohtaja Barroson saavutuksia itsekkäiden kansallisten pyrkimysten yhteensovittamisessa, mutta tulos on vain väliaikainen naula euron vakauden arkussa. Emme huomaa tätä nyt, sillä Yhdysvallat ja Japani ovat paljon suuremmissa veloissa. Heti kun niiden velat pienenevät, euron vakaus ja vaihtokurssi kuitenkin joutuvat kyseenalaisiksi. Tietysti kolmen ja 60 prosentin säännöt on säilytetty. Enää ei kuitenkaan edes keskustella siitä, että vakaus- ja kasvusopimusta koskevissa päätöslauselmissa todetaan, että olisi pyrittävä tasapainottamaan talousarviota. Ensimmäinen kokeilu, joka koski kahta suurta valtiota, Ranskaa ja Saksaa, epäonnistui. Jos sopimuksen noudattaminen ei onnistu vaikeina aikoina, miksi sitä pitäisi noudattaa hyvinäkään aikoina? Minusta tämä ei ole realistinen ajatus. Jo ero nollan ja kolmen prosentin välillä tekee euroalueella 250 miljardia euroa. Nämä rahat olisi voitu käyttää lyhyen ajanjakson taloussuhdanteissa, luonnonkatastrofeissa tai kansainvälisissä tehtävissä. Siihen mennessä ne olivat kuitenkin menneet.

Tämän vuoksi katson, että jopa viittaus Euroopan keskuspankkiin on riittämätön, koska vaikka Euroopan keskuspankki onkin riippumaton, se on toissijainen suhteessa kansallisiin pankkeihin. Euroopan keskuspankilla on neuvostonsa, mutta kahta kolmannesta siitä hallitsevat kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Niin kauan kun Euroopan keskuspankki ei pysty suuntaamaan omaa perusrahoitustoimintaansa valtion joukkovelkakirjalainojen hyvän tai huonon luokittelun suhteen euroalueella, se ei pysty auttamaan euroa saavuttamaan tarvittavaa vakautta pitkällä ajanjaksolla.

  Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen kevään Eurooppa-neuvoston kokouksen tuloksiin. Haluan korostaa neljää seikkaa. Ensinnäkin Lissabonin prosessi on tasapainossa, mikä merkitsee myös sitä, että pilarit ovat toisistaan riippuvaisia. Toiseksi Euroopan sosiaalimallia korostetaan paljon, ja se merkitsee sekä uusia että korkealaatuisia työpaikkoja, turvallisia sosiaaliturvajärjestelmiä, joita on nykyaikaistettava, sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kolmanneksi olen tyytyväinen siihen, mitä on todettu palveludirektiivistä. Uskon, että yksimielisyys siitä lisääntyy neuvoston ja uskoakseni parlamentin enemmistön välillä. Tarvitsemme palveludirektiiviä, mutta sen ei pidä olla nykyisen ehdotuksen kaltainen. Meidän on voitava säilyttää Euroopan sosiaalimalli. Meidän on voitava asettaa tiukkoja ympäristöä koskevia edellytyksiä ja taata kuluttajille vahvat oikeudet. Minusta tällaisen ehdotuksen laatiminen on mahdollista. Neljänneksi kestävä kehitys on valtavirtaistettava. Ekologisesti kestävä kehitys on keskeistä, mutta niin on myös – ja aivan yhtä suuressa määrin – taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys.

Lopuksi haluan sanoa, ettei kaikki tietenkään ole vain negatiivista. On liian helppoa olla pessimisti. Emme ole täysin noudattaneet Lissabonin prosessia, mutta monet valtiot ovat kuitenkin täyttäneet suuren osan sen vaatimuksista. En nimeä niitä valtioita, jotka ovat onnistuneesti täyttäneet vaatimukset, mutta vilkaisu näihin valtioihin paljastaa, että ne ovat yhdistäneet kasvun, korkean työllisyyden, vahvat sosiaaliturvajärjestelmät ja tiukat ympäristöä koskevat vaatimukset. Meillä on täysi syy suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti.

  Malmström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, minun on valitettavasti todettava, että Eurooppa-neuvoston kokous oli ainutlaatuinen näyttö huonosta johtamisesta. Aikana, jolloin eurooppalainen talous on todella uudistuksen tarpeessa, kun työttömyys lisääntyy – myös Ruotsissa, hyvä jäsen Andersson – ja euroskeptisismi lisääntyy, mitä tekee neuvosto? Sen sijaan, että se puolustaisi Eurooppaa ja ottaisi julkisesti johtoaseman, EU:n johtajat välttelevät yhtä merkittävintä Lissabonin prosessin aihetta, nimittäin palveludirektiiviä.

Eri kansanäänestysten pelossa ne ruokkivat valheita ja myyttejä, joita vasemmisto kylvää tämän direktiivin yhteydessä. Väitetään, ettei Euroopan kuluttajien ja työntekijöiden kurjuus pääty koskaan, jos palveludirektiivi hyväksytään. Neuvosto ja komissio kuitenkin tietävät, että direktiivi, jolla ei ole mitään tekemistä perustuslakisopimuksen kanssa, on hyvin tärkeä kasvulle, työllisyydelle ja kuluttajille Euroopassa. Kukaan ei tietenkään halua, että palveludirektiivi johtaisi sosiaalisen polkumyyntiin, mutta sen sijaan että puolustaisivat itse tilaamaansa direktiiviä, he auttavat lietsomaan suuria väärinkäsityksiä, jotka lisäävät epäluottamusta. Kuinka ihmiset voisivat luottaa Eurooppaan, kun edes me Euroopan kanssa päivittäin työskentelevät emme uskalla luottaa siihen?

(Suosionosoituksia)

  Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, maaliskuun huippukokouksessa oli määrä käynnistää uudelleen Lissabonin toimintasuunnitelma. Surullista kyllä, pelkään pahoin, että se voi jäädä historiaan jokseenkin välteltynä asiana. Ranskan presidentin ja muiden selkeä hyökkäys liberaalia taloutta vastaan ei ollut ylentävä näky. Oli jokseenkin poikkeuksellista, että Euroopan talouden vapauttamista kutsuttiin aikamme uudeksi kommunismiksi. Pyrkimykset vaarantaa palveludirektiivi ovat surullisen selkeä merkki siitä, että uudistusten vastaiset voimat ovat Euroopassa edelleen vallalla.

Puheenjohtaja Barroso sanoi äskettäin, että jotkut luulevat Euroopan komission puolustavan 15:tä vanhaa jäsenvaltiota 10:tä uutta jäsenvaltiota vastaan. Tämä ei ole totta. Hän on täysin oikeassa; palveludirektiivi on tärkeä rakennuspalikka menestyksekkäässä ja dynaamisessa taloudessa. Ne, jotka pyrkivät vaarantamaan sisämarkkinoiden edistymisen, eivät tee palvelusta kotimaidensa miljoonille työttömille. Päinvastoin, kuten uudet jäsenvaltiot ovat niin selvästi osoittaneet, vapautuvat taloudet ovat juuri niitä menestyksekkäitä, uusia työpaikkoja luovia talouksia.

Niin kutsuttu Euroopan sosiaalimalli on saanut niin suurta merkitystä joissakin valtioissa, että vaikuttaa lähes mahdottomalta ryhtyä kunnolliseen uudistukseen. Pelkään, että tämä uusi malli, olivatpa sen hyödyt ennen mitä tahansa, on nyt eräänlainen Akilleen kantapää taloudellemme. Korkea työttömyysaste on vakiintunut – viime laskennassa määrä oli 19 miljoonaa. Se edistää yritysvastaista kulttuuria, ja niin kauan kuin uudistusta ei toteuteta, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Intian kilpailukyky paranee päivittäin meidän vahingoksemme.

Kuten totesin puheenjohtaja Barrosolle, uskon hänen toimivan vilpittömästi pyrkiessään toteuttamaan tarvittavat uudistukset, mutta muut ovat pettäneet hänen pahasti. Näin ovat tehneet hallitusten päämiehet, mukaan luettuna kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri, jonka lyhytnäköisyyden vuoksi Barroson on ollut hyvin vaikea edetä.

Neuvosto on tehnyt myös hyviä päätelmiä esimerkiksi Kioton pöytäkirjasta ja kestävästä kehityksestä, mutta pelkään, että eräiden johtajien kovakourainen taktiikka heidän pyrkiessään jarruttamaan talousuudistusta ja pelatessaan yhä huonompaan huutoon joutuneella vakaus- ja kasvusopimuksella on meille kaikille hyvä muistutus siitä, että jos emme ole valppaita, etumme voidaan uhrata lyhytnäköisellä politiikalla.

  Sacconi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, toistamme usein itseämme keskusteluissamme, joten haluan aluksi mainita eilen lukemani uutisen, joka oli mielestäni varsin hätkähdyttävä. Muutama päivä sitten eteläisen Kiinan Huang Kan Tunissa oli kansannousu, jossa valitettavasti menehtyi kaksi ihmistä poliisin julmien torjuntatoimien vuoksi. Koko kylän väestö vastusti hiljattain perustettua kemiantehdasta, joka on lyhyen ajan kuluessa aiheuttanut vakavaa ilman, veden ja maaperän saastumista.

Mitäkö tarkoitan tällä uutisella? Tahdon sanoa, että uusia ympäristöä, ekologiaa, terveyttä ja sosiaalialaa koskevia vaatimuksia esitetään nyt myös näissä uusissa talouksissa teollisen kasvun seurauksena. Tämä osoittaa meille selvästi asemamme tulevaisuuden kansainvälisessä työnjaossa: meidän on suunniteltava ja myytävä tekniikkaa, jotta nämä valtiot voivat kasvaa toistamatta meidän virheitämme, kuten saastumista ja sosiaalista sortoa. Tältä kannalta huippukokouksen tulokset olivat mielestäni myönteisiä, sillä siellä todella vauhditettiin Lissabonin strategiaa korostamalla kolmen pilarin keskinäisestä riippuvuutta. Siellä tuotiin jälleen esiin Euroopan unionin globaali asema kestävän kehityksen alan johtajana ja esitettiin hyvin kunnianhimoinen ja juuri tässä yhteydessä merkittävä Kioto 2 -pöytäkirja.

Minusta hyvää on ennen kaikkea Lissabonin strategian hallinnon poliittinen uudistus sen periaatteen mukaan, että kaikkien – esimerkiksi jäsenvaltioiden, yhteisön, paikallisten yhteisöjen ja Euroopan unionin – on huolehdittava täysin omasta osuudestaan. Myös parlamentin on tehtävä oma osuutensa, kuten on selkeästi todettu. Arvoisa puhemies, me pystymme parempaan, jos jatkamme toivomaanne yhteistyötä, joka on hiljattain käynnistynyt toimielinten kesken meitä koskevassa tehtävässä – edistyneen lainsäädännön laatimisessa. Katson, että REACH-direktiivi on yksi tärkeimmistä aloista, joilla tämä haaste on kohdattava. Olen varma, että toivottu yhteistyö toteutuu tulevina kuukausina tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Sterckx (ALDE). – (NL) Suhteista Kiinan kansantasavaltaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana haluan sanoa muutaman sanan neuvoston puheenjohtajalle asevientikiellon poistamisesta. Olen huomannut, että vaikka tiedätte parlamentin suuren enemmistön vastustavan tätä, neuvosto edelleen kiirehtii sitä. Tunnen jopa sympatiaa kiinalaisia kohtaan, kun he kyseenalaistavat tämän poliittisena eleenä ja toteavat, että tämän kaltaisessa strategisessa kumppanuudessa tällaisilla vientikielloilla ei ole sijaa. Jos kuitenkin haluamme tehdä tällaisen poliittisen eleen, meidän on vaadittava vastavuoroisesti jotakin, ja tätä ei vielä tapahdu. Päinvastoin, Kiinan viime kuussa hyväksymä omaisuuden erillisyyden vastainen laki lähettää vääränlaisen viestin. Myöhemmin tässä kuussa Kiinan kansankongressin valtuuskunta selittää täällä parlamentissa, mikä tämän tarkoituksena tarkalleen oli, ja kuuntelen heidän selitystään suurella mielenkiinnolla. Minusta meidän olisi myös pyydettävä yksittäisiä ihmisoikeuksia koskevaa elettä, sillä on aivan liian vähän näyttöä siitä, että Kiinassa olisi edetty tällä alalla viime aikoina. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos neuvosto siis haluaa esittää poliittisen eleen, kehotan teitä pyytämään sellaisia myös Kiinan hallitukselta. Toivon, että neuvosto hyväksyy tämän linjan, jota parlamentin suuri enemmistö kannattaa.

  Saryusz-Wolski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kevään huippukokouksen tulokset osoittavat, että Euroopan unioni on valitettavasti ottanut askeleen taaksepäin. Tulee olemaan yhä vaikeampaa saavuttaa perusteltuja taloudellisia tavoitteita. Maalitolpat vaikuttavat siirtyvän aina vain kauemmas. Vakaus- ja kasvusopimusta ohjaavien periaatteiden höllentäminen on hyvin huolestuttavaa. Manuaalisen valvonnan kaltaisten toimien käyttöönotto ja sopimuksen periaatteiden soveltaminen vain joihinkin valtioihin eikä niihin, jotka rikkovat sen periaatteita, on lyhytnäköinen lähestymistapa. Minkälaisen viestin tämä lähettää niille jäsenvaltioille, jotka ovat päättäneet toteuttaa kivuliaita uudistuksia lisätäkseen julkistalouden kurinalaisuutta ja täyttääkseen lähestymisperusteet? Minkälainen esimerkki tämä on jäsenvaltioille?

Valitettavasti Lissabonin strategiaa koskevat julkilausumat ovat vain paperilla. Jäsenvaltioiden ja koko unionin on luovuttava retoriikasta ja tuettava näitä hienoja julkilausumia erityisin ja johdonmukaisin toimin. On mahdotonta olla hyväksymättä puheenjohtajavaltion päätelmiä, nimittäin että yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattaminen palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta tukee talouskasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä koskevia yhteisön tavoitteita. Palveludirektiivi on Lissabonin strategian parhaita osia. Johdonmukaiset toimet yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseksi ovat paras tapa tukea Lissabonin strategiaa. Kaikki nämä tavoitteet saavutetaan nopeammin ja tehokkaammin, jos nyt tarkasteltavana olevaa palveludirektiiviä ei laimenneta, heikennetä ja lykätä nykyisestä muodostaan. Meidän on taattava palvelujen vapaa ja rajoittamaton tarjonta koko unionin alueella. Direktiiviä työstäessämme meidän on huolehdittava siitä, että se sisältää mahdollisimman paljon tervettä järkeä ja mahdollisimman vähän rajoituksia.

Unioni tarvitsee voimakkaan taloudellisen katalysaattorin saavuttaakseen taloudelliset tavoitteensa. Yksi tällainen katalysaattori oli kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen unioniin viime toukokuun laajentumisessa. Nyt meidän on mentävä vielä pidemmälle. Meidän on ajettava tulevien sukupolvien etuja, emmekä saa ajatella pelkästään tämänhetkistä poliittista keplottelua, vaaleja ja kansanäänestyksiä. Jäsenvaltioiden kansalaiset odottavat meidän kantavan vastuumme. Hienot sanat eivät muuta tai taio pois tämän hetken todellisuutta, jolle on ominaista muutoshaluttomuus ja haluttomuus avata markkinoita sekä makrotaloudellisen kurinalaisuuden heikkeneminen. Meidän on löydettävä rohkeutta kohdata tulevaisuus.

  Van den Burg (PSE). – (NL) Puheenvuoron saamisessa keskustelun lopulla on se etu, että on mahdollista käsitellä useita seikkoja, joita keskustelussa on jo esitetty, ja haluankin tehdä näin mainitsemalla kolme väärinkäsitystä, jotka ovat olleet vallalla tässä keskustelussa. Ensimmäinen väärinkäsitys koskee vakaus- ja kasvusopimuksen uudistusta. Ei ole kyse pelkästään lehmänkaupoista niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka ovat pyrkineet noudattamaan sopimuksen määräyksiä. On keskusteltu myös talouspolitiikasta ja siitä, mitä vakaussopimuksella oli määrä saavuttaa taloudellisesti makrotalouspolitiikan yhteydessä. Tämä ei ole kenties tullut selväksi tavassa, jolla tiedotusvälineet ovat sitä käsitelleet, mutta puheenjohtajavaltio Luxemburg on todellakin kiinnittänyt siihen huomiota. Toivon komission voivan tästä näkökulmasta käyttää vakaussopimuksen uudistusta entistä paremman eurooppalaisen makrotalouspolitiikan välineenä.

Toinen seikka koskee talouden suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen yhdennettyä kohtelua sekä mikrotalouspolitiikkaa sellaisena kuin komissio sen eilen esitteli. Kaikki tämä sopii tietenkin Lissabonin strategian kehykseen, ja ryhmäni mielestä meidän olisi rationalisoitava näitä prosesseja ja pyrittävä yhdennettyyn lähestymistapaan. Meidän on kuitenkin huolehdittava siitä, että emme luo eräänlaista menettelyhierarkiaa, jotta yksikään neuvoston kokoonpano, komission jäsen, asiantuntijakomitea tai parlamentin yhdennetty rakennelma ei yksinään pääse valtaan. Emme halua superkomissaaria, superneuvostoa tai asiantuntijakomiteaa huolehtimaan vain tästä.

Kolmas seikka on palveludirektiivi. Tässä yhteydessä haluan jälleen kerran korostaa, että sen vastustaminen ei merkitse palvelujen ja työvoiman vapaan liikkuvuuden estämistä, vaan liittyy edellytyksiin, joiden mukaisesti tämän liikkuvuuden on määrä tapahtua. Komissio ei ole tehnyt läksyjään huolellisesti, ja meidän on ymmärrettävä, että työvoiman liikkuminen on erottamattomasti yhteydessä palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen ja että tässä yhteydessä on tehtävä paljon enemmän kuin tähän mennessä ja täysin erillään tästä palveludirektiivistä.

  Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, nyt se on tehty. Meillä oli huippukokous, ja vakaus- ja kasvusopimusta uudistettiin – kuten monet väittävät – tai se kumottiin – kuten toiset väittävät. Myös palveludirektiiviin kohdistui hyökkäys. Mikään ei enää estä Eurooppaa vaurastumasta ja elpymästä. Nyt me onnistumme. Tämä voisi olla yksi viesti.

Arvoisa komission puheenjohtaja, olen kiitollinen siitä, että sanoitte puheenvuoronne alussa, että vakaussopimusta koskeva keskustelu on käynnistynyt, sillä yksimielisyys sen sääntöjen noudattamisesta tähän mennessä oli hajonnut, eikä näin ollen ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä jotain uutta. Heräsi kysymys, kuinka se tehdään. Välillä keskusteltiin valehtelijoista. Minusta ei kuitenkaan ole epämukavaa tanssia Euroopan keskuspankin ja Saksan keskuspankin pillin mukaan vakaus- ja kasvusopimusta arvioitaessa. Kun lisäksi pidetään mielessä, että monet valtiot ovat uhanneet lisäkasvun osalta lopettaa tähän mennessä noudatetun lainsäädännön noudattamisen, mietin tapahtuuko näin todella. Teemmekö me tulevaisuudessa tällaisia päätöksiä Euroopassa?

Lissabonin strategiasta haluan sanoa, että toivon vahvaa komissiota. Arvoisa komission puheenjohtaja, tiedän kyllä, että teidän on vaikeampaa toteuttaa tätä näkemystä kuin Jacques Delorsin, sillä Jacques Delorsilla oli puolellaan eri hallitusten päämiehet. Siihen aikaan Mitterrand ja Kohl tukivat aktiivisesti Euroopan edistystä. On tärkeää, että komissio keskittyy siihen, mitä Eurooppa voi saavuttaa, eikä laadi niin paljon asiakirjoja. Neuvoston kannalta on tärkeää, että jäsenvaltiot sitoutuvat siihen, mistä ne säännöllisesti sopivat, ja tekevät kotitehtävänsä, jotta mekin voimme saavuttaa tavoitteen.

Palveludirektiivistä minulla on vain yksi asia sanottavanani: äänestämme todennäköisesti tänään iltapäivällä Romaniasta ja Bulgariasta. Niille, jotka vastustavat direktiiviä neuvostossa, haluan sanoa vain, että kymmenellä uudella jäsenvaltiolla on ongelmia palvelujen vapauttamisessa, sillä se ei sisältynyt liittymissopimuksiin. Meidän ei pitäisi toistaa nyt tätä samaa virhettä toisten kohdalla. Pikemminkin päinvastoin, palvelujen vapaa liikkuvuus olisi korjattava Bulgariaa ja Romaniaa koskevissa suunnitelmissa sen mukaisesti, mitä sen kannattajat haluavat. Muuten kohtaamme saman ongelman.

  Bersani (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyt päätökset näyttäisivät olevan onnistuneita, mutta olemme tietoisia siitä, että niitä arvostellaan vain toteutuneiden tekojen perusteella. Päätökset tuovat mukanaan hyviä mahdollisuuksia ja myös joitakin riskejä. Yleisesti annamme lisää vastuuta tälle poliittiselle päätöksentekoelimelle, ja meidän on pyrittävä siihen, että uudet tehtävät lisäävät yhtenäisyyttä eivätkä eroja.

Jäsenvaltioissa täytäntöön pannut direktiivit ja kansalliset uudistusohjelmat eivät saa jäädä liian yleiselle tasolle, vaan niissä pitää näkyä aidosti kohdennettuja ja mitattavissa olevia valintoja. Vakaussopimukseen sisältyvä jousto on toteutettava yhteisten ja järkevien kriteereiden mukaisesti entistä avoimemmin ja ainoastaan kasvun tukemiseksi. Tähän asiaan liittyvää Italiaa koskevaa arkaluonteista tapausta aletaan nyt käsitellä, ja haluan sanoa, että vetoamme hallitukseemme, komissioon, neuvostoon ja Eurostatiin, jotta ne kaikki tekisivät työnsä viisaasti, avoimesti ja oikeudenmukaisesti, sillä Italian kansalla on oikeus saada selkeää ja oikeaa tietoa julkistaloutensa tilasta eli omasta tulevaisuudestaan.

Kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehtyjen päätösten tultua voimaan emme enää ole samassa tilanteessa kuin ennen: jos Euroopan yhdentymiskehitystä ei vauhditeta, jäämme polkemaan paikallemme. Sen vuoksi onkin hyvin tärkeää tehdä päätöksiä, jotka takaavat yhdentymiskehityksen ja siten komission tehtävän makrotaloudellisten toimien koordinoijana, perustilastojen parantamisen, kansallisten parlamenttien osallistumisen, kansallisten ja eurooppalaisten suunnitteluvälineiden aidon yhdentämisen, unionin talousarvion vahvuuden, infrastruktuuriin ja tutkimukseen tehdyt investoinnit, eurooppalaisen ulottuvuuden ja niin edelleen. Meidän on tehtävä paljon töitä kaiken tämän saavuttamiseksi. Nyt kuitenkin onnittelen lämpimästi puheenjohtajavaltio Luxemburgia.

  Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluksi haluaisin onnitella neuvoston puheenjohtajaa Junckeria, komission puheenjohtajaa Barrosoa kollegoineen sekä valtioiden ja hallitusten päämiehiä hyvästä suorituksesta. Teidän ansiostanne tämä maaliskuun 22. ja 23. päivän Eurooppa-neuvoston kokous, joka oli mielestäni Euroopan unionin kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeä, oli sekä sisältönsä että muotonsa puolesta varmaan yksi onnistuneimmista, missä itse olen saanut tilaisuuden olla mukana.

Tämä Eurooppa-neuvoston kokous onnistui nimittäin pääsemään ratkaisuun useassa jo pitkään käsitellyssä asiassa. Tarkoitan ensinnäkin vakaussopimuksen järkevää uudistamista. Mielestäni politiikassakin ja myös EU:n politiikassa tarvitaan järkevyyttä. Sen lisäksi saatiin parannettua ja kehitettyä tasapainoisemmiksi nyt käsittelyssä olevia lainsäädäntöehdotuksia, eli palveludirektiiviä ja REACHia. Lisäksi tärkeitä olivat ympäristökysymykset, nyt kun Kioton pöytäkirjaa pannaan täytäntöön. Tarkoitan myös Kiinan-suhdettamme ja EU:n panostusta tutkimukseen. Viimeksi mainitussa asiassa korostan erityisesti ITER-hankkeen käynnistämisestä tehdyn päätöksen olevan historiallinen.

Tästä näkökulmasta toivon, ettei Euroopan unioni liian kauan joudu odottamaan hyväntahtoisempaa asennetta Japanilta, vaan voimme alkaa neuvotella japanilaisten kanssa. Arvoisa puhemies, toivottavasti vain hanke todella aloitetaan 14. heinäkuuta, koska kyse on aivan oleellisesta kysymyksestä Euroopalle, energiantuotannon tulevaisuudelle ja nuorille, siis niille, jotka asuvat Euroopassa kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Näiden syiden vuoksi tuenkin täysin yhteistä päätöslauselmaa, jossa ilmaistaan parlamentin myönteinen suhtautuminen tähän erittäin tärkeään ja myönteiseen huippukokoukseen.

  Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä uutinen kevään huippukokouksesta oli se, että päätettiin laatia pitkän aikavälin strategia, jolla vähennetään kasvihuonepäästöjä. Päätettiin myös harkita sitovien tavoitteiden asettamista keskipitkälle ja pitkälle aikavälille. Onkin aivan välttämätöntä, että nyt otetaan askeleita kunnianhimoisten ehdotusten tekemiseksi vuoden 2012 jälkeiselle ajalle.

Valitettavasti lähihistoria on osoittanut, että kunnianhimoisten tavoitteiden laatiminen ja hyväksyminen on ollut Euroopan unionille huomattavasti helpompaa kuin näiden tavoitteiden toteuttaminen. Jos tavoitellaan uutta, menestyksellistä alkua Lissabonin strategialle, Euroopan unionista tulisi löytyä uutta johtajuutta kaikilla politiikan alueilla. On katsottava yhteisön etua, sitouduttava sovittuihin päätöksiin ja toimittava niin, että kaikki jäsenvaltiot saavat lisäarvoa eurooppalaisesta yhteistyöstä.

  Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, olette molemmat omistaneet suurimman osan puheistanne Lissabonin prosessille. Neuvoston puheenjohtaja puhui yleisestä näkökulmasta ja korosti, että vakautta ja talouskasvua ei voida saavuttaa ilman yhteiskunta- ja ympäristövastuuta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te havainnollistitte tätä kolmijakoa neuvoston päätelmissäkin vahvistetulla yhdennetyllä lähestymistavalla. Arvostan myös sitä huomiota, jonka annoitte pk-yrityksille. En ole koskaan ennen nähnyt neuvoston päätelmiä, joissa sanat pk-yritys, innovaatio ja ympäristö esiintyisivät näin usein. Päätöslauselmassa, josta parlamentti äänestää tänään, vaadimme Lissabonin prosessiin uutta dynaamisuutta ja keskitetyn lähestymistavan, jossa näkyy uusi johtajuus.

Arvoisa komission puheenjohtaja, osoitan nyt sanani teille. Tämä johtajuus ja dynaamisuus voidaan saavuttaa ainoastaan, jos toimitte yhdessä jäsenvaltioiden, alueiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa. Tämän aamun puheestanne sain sen käsityksen, ettei tämä mano in mano, kuten neuvoston puheenjohtaja asian ilmaisi, ole kovinkaan itsestään selvä asia. Olen ehkä väärässä, mutta minusta tuntuu, että jäsenvaltiot hukutetaan byrokratiaan, kun taas sosiaalipoliittiseen ohjelmaan kiinnitetään paljon vähemmän huomiota ja se on jätetty hampaattomaksi. Minusta tuntuu myös, että tämä mano in mano parlamentin kanssa jättää toivomisen varaa yhteisessä työllisyyspolitiikassa. Tässä asiassa haluaisin tulevaisuudessa nähdä enemmän yhteistyötä.

  Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Luxemburgin puheenjohtajuuskausi on mielestäni onnistunut. Sen saavutuksiin kuuluu jo vakaus- ja kasvusopimuksesta aikaansaatu luova kompromissi, jonka ansiosta euroalueen valtiot voivat edistyä talouden kurinalaisuuden sääntöjen mukaisesti, mutta niillä on silti tarvittava liikkumavara.

Luxemburg onnistui puheenjohtajavaltiona Brysselin Eurooppa-neuvoston kokouksessa myös tarkentamaan Lissabonin strategiaa, mutta on todella harmi, ettei ollut mahdollista tässä vaiheessa nimetä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät nyt onnistu toteuttamaan strategiaa.

Toinen Lissabonin strategiaa koskeva tärkeä kysymys on palveludirektiivi, jota toivon tarkasteltavan järkevästi. Aivan erityisesti toivon, että pyrimme selvittämään asiaa koskevat väärinkäsitykset, ja hälvennämme niin sen sumun, joka estää meitä näkemästä asian ydintä. Joskus nimittäin tuntuu, että eri puolilla EU:ta puhutaan aivan eri asioista.

Lopuksi haluaisin toivottaa puheenjohtajavaltio Luxemburgille onnea erittäin tärkeän kysymyksen käsittelyyn: tarkoitan rahoitusnäkymiä, etenkin EU:n alue- ja koheesiopolitiikan määrärahoja. Tämä on merkittävä ja vaikea kysymys. Mielestäni meidän on päästävä ratkaisuun kesäkuuhun mennessä, muuten aluepolitiikan ohjelmat jäävät muiden EU:n kiistojen jalkoihin.

  Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, viimeisimmässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa on annettu Euroopan taloudelle uusi pragmaattisempi, joustavampi ja innovaatioihin kannustava suunta.

Iloitsen realismista ja joustavuudesta, jotka ovat vakaus- ja kasvusopimusta koskevassa kysymyksessä korvanneet dogmaattisuuden ja sokean sääntöjen noudattamisen. Nuo säännöt laadittiin aikana, jolloin talouskasvu oli paljon vakaampaa kuin tällä hetkellä. Säännöt ovat tietenkin välttämättömiä yhteisvaluuttamme vakaudelle, mutta sopimuksen uudistus on myönteinen asia, koska sen ansiosta voidaan sovittaa yhteen tärkeän laillisuusperiaatteen kunnioittaminen ja jäsenvaltioiden julkisten varojen hoidolle välttämätön vähimmäisjousto. Haluaisin kiittää puheenjohtaja Barrosoa ja puheenjohtaja Junckeria heidän terävänäköisyydestään ja neuvottelutaidoistaan tässä vaikeassa kysymyksessä.

Pragmatismia on sovellettu myös laadittaessa luonnosta direktiiviksi palveluiden sisämarkkinoiden vapauttamisesta. Neuvosto on tunnustanut, ettei ehdotuksen nykyisessä sanamuodossa täysin vastata vaatimuksiin, ja edellyttänyt, että ryhdytään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta palveluiden sisämarkkinat saataisiin täysin toimintakykyisiksi kuitenkin niin, että samalla säilytetään eurooppalainen sosiaalinen malli. Näin toimiessaan se ei ole miellyttänyt Ranskaa, kuten tiedotusvälineissä on liiankin usein todettu. Sen sijaan neuvosto tunnusti, että alkuperämaaperiaate aiheuttaa sellaisia ilmiselviä riskejä kuin veropoliittinen ja sosiaalinen polkumyynti, ja jätti parlamentin tehtäväksi löytää hyväksyttävä ratkaisu. Juuri tällaista asennetta kansalaiset toivovat Brysseliltä.

Taloutemme tulevaisuus on vaarassa, ellemme jatkossa panosta huomattavasti enemmän investointeihin koulutuksen sekä tutkimuksen ja kehityksen aloilla. Näillä kahdella alalla olemme Yhdysvaltoihin ja Aasiaan verrattuna enemmän kuin jäljessä. Kahdenkymmenenviiden jäsenvaltion EU on tuonut julki pyrkimyksensä lisätä unionin houkuttelevuutta investointikohteena ja työpaikkojen sijoituspaikkana ja siten tukea osaamista ja innovaatiota sekä kasvua. Nämä tavoitteet ovat kunnianhimoisia, välttämättömiä ja mahdollisiakin, kunhan vain jäsenvaltioilla riittää poliittista tahtoa ja ne varaavat tarvittavan rahoituksen näihin tarkoituksiin.

  Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, neuvoston laajentumisstrategia on epäonnistunut. Kroatiaa syrjitään, vaikka se on keskieurooppalainen valtio ja täyttää kriteerit paremmin kuin monet nykyiset jäsenvaltiot. Romanian liittymistä taas vauhditetaan – se on toki eurooppalainen valtio, mutta se ei ole lähelläkään kriteerien täyttymistä. Ukraina on sekin selvästi eurooppalainen valtio, muttei ole valmis liittymään vielä vuosikymmeniin emmekä mekään ole valmiit ottamaan sitä vastaan muutamiin vuosiin. Sen liittymistä on lykätty hamaan tulevaisuuteen, eikä sille ole kehitteillä minkäänlaista yksityiskohtaista strategiaa. Silti selvästi Eurooppaan kuulumattoman Turkin kanssa liittymisneuvottelut on tarkoitus aloittaa tänä vuonna.

Minun on todellakin kehotettava neuvostoa harkitsemaan strategiaa perusteellisesti uudelleen ja aivan ensisijaisesti varmistamaan, että Kroatian liittymisneuvotteluille näytetään vihreää valoa viipymättä, viimeistään 21. toukokuuta, ja että aloitteestanne perustettu työryhmä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, saisi mahdollisimman pian aikaan tuloksia. Toiseksi haluaisin vedota teihin, että todella antaisitte Romanian ja Bulgarian liittyä asetettuun määräaikaan mennessä, mutta antaisitte meille tilaisuuden odottaa syksyyn asti, jolloin näitä maita koskevat määräaikaiskertomukset ovat valmiit. Kolmanneksi pyytäisin, että Romanian, Bulgarian ja Kroatian liittymisen jälkeen jättäisitte EU:lle tarpeeksi pitkän hengähdysajan sen kiireellisesti tarvitsemaa sisäistä yhdentymistä varten.

Lisäksi vetoan teihin, jotta estäisitte Turkin liittymisneuvotteluiden alkamisen syksyllä, sillä niistä koituisi kohtuuttomia menoja ja rasitusta EU:lle. Sen sijaan Turkille pitäisi laatia hyvä naapuruusstrategia ja kehittää strategia myös Ukrainalle. Muuten oranssin vallankumouksen saavutuksetkin menetetään, ja sillä olisi vakavia seurauksia Euroopalle.

(Suosionosoituksia)

  Juncker, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, tämän suurelta osin hyvin sekavan keskustelun päätteeksi haluaisin selventää muutamia asioita.

Olen tyytyväinen, että Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategiaa koskevista päätöksistä oli vain vähän erimielisyyttä. Se onkin mielestäni täysin normaalia, loogista ja johdonmukaista, koska Lissabonin strategiaa koskevassa parlamentin päätöslauselmassa ilmaistut kannat ovat lähes identtiset Eurooppa-neuvoston päätelmiin nähden – joidenkin olisi hyvä lukea tuo päätöslauselma. Sen, että täällä tänään on kritisoitu joitain päätelmien osia, täytyy johtua liiallisesta itsekritiikistä. Tämä on minun toteamukseni!

Sitä paitsi mielestäni on tärkeää, että myönnämme Lissabonin strategiaa koskevalla Eurooppa-neuvoston päätöksellä olevan ainakin yksi ansio, nimittäin että siinä on annettu paljon vastuuta jäsenvaltioille. Kun keskustelimme asiasta tammikuussa, olimme melko yksimielisiä siitä, että jäsenvaltioille kuuluu vastuu Lissabonin strategian onnistumisesta ei vain yksittäisten maiden vaan koko Euroopan kannalta.

Vastaisuudessa kansallisten hallitusten on vastattava kansallisista uudistusohjelmista omille parlamenteilleen, kun taas neuvosto on vastuussa Euroopan parlamentille. Komissiolla puolestaan on sama tehtävä kuin sillä on aina ollut, nimittäin toimia helpottajana ja kannustajana, saada kaikki jäsenvaltiot toimimaan yhdessä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategiassahan pyritään siihen, että eurooppalainen sosiaalinen malli olisi tulevaisuudessakin mahdollisimman monen kansalaisen ulottuvilla.

Olen huomannut, että tietyissä erittäin heterogeenisissa ryhmissä esiintyy olennaisesti erilaisia kantoja siitä, miten politiikkaa pitäisi EU:ssa harjoittaa. Jäsen Radwan, on helpompi tehdä kompromissi vakaus- ja kasvusopimuksesta kuin saada edustamanne ryhmä yhtenäiseksi. Olen huomannut tämän sekä eilen että tänään.

(DE) Vakaussopimuksesta haluan sanoa, että olen erittäin hämmästynyt raivokkaasta tavasta, jolla kaikkia uudistuksen vaiheita on kritisoitu. Kun useiden valtioiden hallitukset ehdottivat, että vakaussopimuksesta jätettäisiin pois kokonaisia menoeriä, arvostelu oli aivan samanlaista kuin nyt, kun niin ei käynyt. Jonkin täytyy olla pielessä. Sopimuksen ennaltaehkäisevää osaa on huomattavasti lujitettu. Miksi tämä oli välttämätöntä? Siksi, että tämä puoli oli kerta kaikkiaan törkeästi laiminlyöty vanhassa sopimuksessa, jonka kypsyttelyssä minulla oli iso osuus. Monet hallitukset eivät myöskään niin sanottuina hyvinä aikoina vähentäneet julkistalouden alijäämää ja velkaa, niin kuin olisi pitänyt. Tässä voi toki tapahtua muutos parempaan useiden tulossa olevien vaalien jälkeen, vaikka sitä vahvasti epäilenkin.

Sopimuksen korjaavaan osaan on tehty vain pieniä muutoksia verrattuna siihen, mitä perustamissopimuksessa ja nykyisessä vakaussopimuksessa todetaan. Tietenkään vakaussopimuksen uudistus ei vastaa odotuksia, jos luulitte, että vakaussopimuksessa 3 prosenttia todella tarkoittaa 3:a prosenttia ja että tuon rajan ylityttyä käynnistettäisiin ilman muuta liiallisia alijäämiä koskeva menettely, jolloin näille valtioille koituisi seuraamuksia, jos ne eivät saisi alijäämäänsä rajan alapuolelle seuraavan vuoden aikana. Tämä olisi vaatinut perustamissopimuksen huomattavaa muuttamista, minkä seurauksena emme enää olisi voineet käyttää vanhaa vakaussopimusta ohjenuorana tärkeissä kysymyksissä.

Perustamissopimuksessa ei sanota, että yli 3 prosentin alijäämä olisi aina liikaa. Se, joka sanoo niin, tulkitsee sopimusta väärin. Niin ei perustamissopimuksessa yksinkertaisesti sanota, enkä voi hyväksyä, että meidän pitäisi toimia ikään kuin siinä niin sanottaisiin ja että niitä, jotka alkavat jälleen tulkita sopimusta oikein, kohdellaan jonkinlaisina vakaussyntisinä. Kuinka joku voi väittää olevansa yksin vastuussa perustamissopimuksen ja vakaussopimuksen oikeasta tulkinnasta? Luin jotain, joka oli jopa jossain määrin huvittavaa, nimittäin että neuvosto, 25 valtionvarainministeriä ja 25 valtion ja hallituksen päämiestä, olisi nöyrtynyt Saksan ja Ranskan edessä. Se on täysin naurettavaa ja lisäksi loukkaavaa muita 23:a jäsenvaltiota kohtaan.

(Suosionosoituksia)

Väite, että jyrkkä käsky Berliinistä tai selvä merkki Pariisista riittää saamaan 23 muuta hallitusta alistumaan, on täysin Euroopan vastainen ja vaikeuttaa toimivan yhteistyösuhteen luomista EU:ssa sekä kompromissiratkaisujen saavuttamista. En halua ajatella, minkälaista arvostelu olisi ollut parlamentissa, jos olisimme epäonnistuneet Lissabonin strategian suhteen tai niiden tasapainotusten saavuttamisessa, joista parlamentti on muistuttanut, tai jos olisimme täysin epäonnistuneet vakaussopimuksen uudistamisessa. Joidenkuiden mielestä vanha vakaussopimus oli niin hyvä, ettei muutoksia olisi tarvittu. Tätä näkemystä ei kuitenkaan jaa yksikään 25 jäsenvaltion hallituksista. Ajatus, jonka mukaan 25 valtion ja hallituksen päämiestä ja 25 valtionvarainministeriä olisivat aiheuttaneet ajautumisensa kohti alijäämää ja kiihtyvää velkaantumista, on aivan omituinen, ja haluan voimakkaasti ilmaista sen olevan väärä.

(Suosionosoituksia)

(FR) Arvoisa puhemies, on myös puhuttu paljon Euroopan unionin uskottavuudesta. Mielestäni se on joskus vakavasti uhattuna. En oikein ymmärtänyt, mitä jäsen Watson tarkoitti, sillä en tiennyt osoittiko hän sanansa minulle vai joillekin jäsenvaltioille. En haluaisi uskoa teidän syyttävän minua siitä, etten ole saanut luotua yksimielisyyttä PPE-DE-ryhmän jäsenien kesken, sillä minähän en edusta täällä PPE-DE:tä. Edustan Eurooppa-neuvostoa.

Niille, jotka ovat kiinnittäneet kaikkien huomion EU:n uskottavuuden puutteeseen, sanon vain tämän: haluan lämpimästi kiittää niitä jäseniä, jotka ovat kello yhdeksästä lähtien olleet läsnä istunnossa. Ne vierailijat, jotka ovat käyneet parlamentissa tänään, lienevät yllättyneet, ettei jäsenistä useampi ole paikalla, kun Euroopan parlamentti käsittelee tärkeitä asioita.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Toivon, vai pitäisikö sanoa oletan, että kritiikki on mennyt perille.

  Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, pidän hyvin lyhyen päätöspuheenvuoron. Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksesta keskustellessamme – jos haluamme, että keskustelu on rehellinen – meidän on todella tunnustettava, että ongelmat eivät johdu tästä uudistuksesta, vaan niitä on ollut jo jonkin aikaa. Marraskuusta 2003 lähtien ei enää ole ollut yksimielisyyttä vakaus- ja kasvusopimuksesta. Se minkä olemme nyt saaneet aikaan, minkä jäsenvaltiot ovat puheenjohtajavaltion ja Euroopan komission aktiivisella tuella saaneet aikaan, on sopimuksen uskottava uudistus.

Erityisesti niille, jotka ovat ilmaisseet sinänsä oikeutetun huolensa asiasta, haluaisin vakuuttaa komission aikovan soveltaa vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä objektiivisesti ja kaikille jäsenvaltioille tasapuolisesti. Voin taata myös, ettei komission vaikutusvalta ole uudistuksen vuoksi vähentynyt vaan suorastaan päinvastoin. Itse asiassa nyt on entistä huomattavasti enemmän tilanteita, joissa komissiolta pyydetään lausunto tai toimintaa koskeva aloite. Nykyinen sopimus voi siis olla täytäntöönpanossa paljon uskottavampi kuin uudistusta edeltänyt sopimus.

Lisäksi, edelleen Lissabonin strategiaa koskien, on selvästi olemassa laaja yhteisymmärrys uudesta vahvistetusta hallintotavasta, jossa selkeytetään unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltajako. Tämä on tullut esille myös aamun puheenvuoroissa. Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tämän vahvistetun hallintotavan, ja tämä parantaa myös Lissabonin tavoitteiden uskottavuutta.

Haluaisin vielä ottaa esille erään tärkeän Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältyvän kysymyksen, jota en maininnut johdantopuheenvuorossani: kehitysyhteistyöpolitiikan ja vuosituhannen kehitystavoitteet. Eurooppa-neuvosto kehotti viime kokouksessaan komissiota vauhdittamaan unionin kantojen valmistelua YK:ssa ensi syyskuussa järjestettäviä tärkeitä tapaamisia varten.

Minulla on ilo kertoa teille, että komissio hyväksyi eilen täällä Strasbourgissa tärkeän ehdotuspaketin, josta komission jäsen Michel ja minä puhuimmekin jo eilen. Se sisältää uusia välitavoitteita ja siinä korostetaan avun laatua ja toimintatapojen suurempaa johdonmukaisuutta. Tässä kehitysyhteistyöpaketissa kiinnitetään myös erityistä huomiota Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Hyvät parlamentin jäsenet, komissio pitää näitä ehdotuksia erittäin tärkeinä. Työskentelemme tarmokkaasti jäsenvaltioiden kanssa, jotta vuosituhannen kehitystavoitteita koskeva kokous onnistuisi, ja tarvitsemme teidän tukeanne asiassa.

Arvoisa puhemies, kerroin tämän esimerkin osittain tuodakseni esille erään tärkeänä pitämäni näkökohdan. Nimittäin sen, että me todella teemme operatiivisia päätöksiä. Eurooppa-neuvostossa olemme päättäneet uudistuksen jälkeisen Lissabonin strategian tavoitteet ja uudet välineet, ja olemme myös juuri hyväksyneet makro- ja mikrotalouspolitiikan ja työllisyyspolitiikan yhdennetyt suuntaviivat. Olemme juuri esitelleet ne täällä Euroopan parlamentille. Eurooppa-neuvosto on muotoillut kehitysyhteistyötä koskevan kehotuksen, ja me esitämme konkreettisia ehdotuksia.

Tiedän hyvin, että Euroopassa nykyisin vallitsevissa vaikeissa oloissa huomio kiinnittyy usein enemmän kiistakysymyksiin, joista jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen eivätkä yksimielisyyteen. Haluaisin kuitenkin korostaa, että huolimatta näistä eroista ja silloin tällöin esiintyvistä erimielisyyksistä, pystymme silti pääsemään merkittäviin konsensusratkaisuihin, kuten kevään Eurooppa-neuvostossakin tapahtui.

Haluan siis korostaa sitä, mitä neuvoston puheenjohtaja äsken sanoi. Miten olisitte reagoineet, jos emme olisi saaneet aikaan tuloksia, jotka kaikesta huolimatta kertovat yksimielisyydestä, ja minkä viestin olisimme siten lähettäneet EU:n kansalaisille? Vaikka jaankin monia niistä huolenaiheista, joita jotkut teistä ovat ilmaisseet, nykyisessä tilanteessa täytyy päättää, keskitymmekö erimielisyyttä aiheuttaviin asioihin, vai eikö kuitenkin kannattasi keskittyä siihen, mihin pystymme yhdessä.

EU:n kompromissikulttuuri on nimittäin juuri tätä, painotan sitä vahvasti. Kahdenkymmenenviiden jäsenmaan EU ei voi edetä, jos emme selitä kansalaisillemme, ettei EU:ssa kukaan voi saada haluamaansa sataprosenttisesti. Mikään jäsenvaltio ei saa kantaansa läpi sataprosenttisesti kaikissa puolustamissaan asioissa. Euroopan unionimme on yhä monimutkaisempi. Siksi meidän, jotka olemme poliittisessa johtoasemassa neuvostossa, komissiossa tai parlamentissa, täytyy selittää kansalaisille, että kompromissit ovat välttämättömiä, ne ovat osa EU:n olemusta. EU:n olemukseen kuuluu, että työskennellään yhdessä sellaisten kysymysten parissa, jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin lyhyen tähtäimen tavoitteet ja kansalliset herkät kohdat.

Tämä on vastuuta. Vastuu on tehokkaan johtajuuden tärkein edellytys, ja juuri tehokasta johtajuutta EU tarvitsee nyt.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission puheenjohtaja. Olen vastaanottanut keskustelun päätteeksi kuusi työjärjestyksen 103 artiklan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaehdotusta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin muutamaksi minuutiksi.)

KIRJALLINEN LAUSUMA (Työjärjestyksen 142 artikla)

  Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Maaliskuun 22. ja 23. päivän Eurooppa-neuvoston kokoukselle tunnusomaiseksi nousi osallistujien tyrmistykseksi kysymys, joka ei ollut työjärjestyksessä mutta joka siihen pakosta lisättiin.

Hälytyskellot ovat alkaneet soida, koska viimeaikaiset mielipidetiedustelut ennustavat ei-äänten mahdollista voittoa Ranskan toukokuun 29. päivän kansanäänestyksessä niin sanotusta EU:n perustuslaista.

Oikeisto ja sosiaalidemokraatit ovat yhdistäneet voimansa ja ryhtyneet toimiin: ne kannustavat lähes suoraan puuttumaan Ranskassa käytävään kampanjaan.

Parlamentti tukee kyllä-kampanjaa kahdeksalla miljoonalla eurolla, mikä ei ole hyväksyttävää.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet ja kaikki muutkin, jotka uskovat voivansa vaikuttaa kansanäänestyksen lopputulokseen, yrittävät kilpaa saada Ranskan kansaa vakuuttuneeksi niin sanotun EU:n perustuslain "eduista" – jotka ovat täysin hypoteettisia tai niitä ei ole lainkaan.

Suuret työnantajat ja ammattiyhdistysjohtajat – kärjessä Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö – joiden piirissä oikeistolaiset ja sosiaalidemokraattiset puoluekannat hallitsevat, tekevät kaikkensa tämän hankkeen tukemiseksi. Tämä haittaa kansan suvereniteettia ja tukee uusliberaalia kapitalismia ja militarismia.

Komissio ja parlamentti lykkäävät päätöksentekoa ja yrittävät siten välttää luomasta yhä uusia päteviä argumentteja ei-kannalle.

Vastaväitteistä huolimatta ei-äänten voitto Ranskassa olisi paras ratkaisu.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES