Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 13. huhtikuuta 2005 - Strasbourg

20. Ulkopolitiikka/turvallisuus

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Brokin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0062/2005) neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista sekä niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon – 2003 [8412/2004 – 2004/2172(INI)],

- Kuhnen laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0072/2005) Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta [2004/2167(INI)].

  Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vuosittaisen selvityksen tarkoituksena on esittää ehdotus tavoiksi, joilla neuvoston ja parlamentin sekä komission ja parlamentin välistä yhteistyötä voitaisiin muuttaa ja parantaa. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun meneillään on uuden vaalikauden ensimmäinen vuosi.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että pääasiallinen vastuu ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on toimeenpanovallan käyttäjällä. Parlamentin rooli rajoittuu tältä osin pitkälti valvontaan, vaikka sillä budjettivallan käyttäjänä onkin tiettyä sananvaltaa. Erityisesti budjettivaltaa käytettäessä olisi hyödyllistä, jos komissio ja neuvosto voisivat jatkossa välttää esittämästä parlamentille pelkkiä tapahtuneita tosiasioita ja ottaisivat meidät mukaan jo aikaisemmissa käsittelyvaiheissa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että parlamentille kerrotaan asioista vasta jälkikäteen: parlamentin on osallistuttava strategioiden suunnitteluun ja kehittämiseen, jotta voimme varmistaa, että toiveemme otetaan huomioon. Tämä yksinkertaistaisi asioita kaikkien osapuolten kannalta, sillä näin voisimme määritellä jo varhain lähestymistavat, joiden avulla on mahdollista saavuttaa edistystä.

Parlamentti katsoo, että ulkopolitiikan painopisteet on tärkeää pitää samoina kuin tähänkin asti. Vanhan sanonnan mukaan sota merkitsee politiikan epäonnistumista, ja sodan onkin oltava aina viimeinen keino. Siksi on mielestämme välttämätöntä lujittaa ulkopolitiikkamme ennaltaehkäisevää painotusta ja varmistaa, että konfliktinehkäisy- ja kriisinhallintavalmiuksiamme parannetaan merkittävästi. Tämä lähestymistapa on yhteinen koko Euroopan unionille, sillä ennaltaehkäisy on määritelty perustuslakiehdotuksessa selkeäksi tavoitteeksi. Meidän on tehtävä kantamme täysin selväksi tässä asiassa paitsi kansalaistemme tuen saamiseksi myös strategisten kantojen kehittämiseksi.

Tästä pääsemme hyvin käytännönläheiseen kysymykseen siitä, millaisia painopisteitä meidän on syytä asettaa toimillemme. Yhtenä painopistealueena on oltava Lähi-idän konflikti, jonka seurauksena teemme aiempaa läheisempää yhteistyötä kvartettina Yhdysvaltojen, Venäjän ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Tämän yhteistyön tavoitteena on paitsi palestiinalaisten ja Israelin tukeminen ja rauhan aikaansaaminen myös terrorismin ja sen peittelyn torjuminen laajimmassa mielessä. Viimeksi mainittu on toinen tärkeistä painopistealueistamme.

Myös perustuslakisopimuksessa annetut säädökset solidaarisuudesta ja vastavuoroisesta avunannosta ovat tässä yhteydessä erittäin tärkeitä, ja meidän on pohdittava, miten Euroopan unioni voi vastata sisäisiin ja ulkoisiin turvallisuusuhkiin uusien välineiden avulla ja miten voimme saavuttaa edistystä tällä alalla. Mikäli haluamme ylipäätään saavuttaa uskottavuutta turvallisuuden suhteen, meidän on varmistettava, että etusijalle asetetaan kysymykset, jotka liittyvät ydinaseiden leviämisen estämiseen esimerkiksi Iranissa ja Pohjois-Koreassa.

Meidän on kuitenkin varmistettava myös, että tälle välineelle annetaan lisää tilaa Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa. Euroopan unionihan on jo itsessään turvallisuuspoliittinen käsite, sillä sen tarkoituksena on luoda maiden välille yhteyksiä, joiden ansiosta ne eivät koskaan enää ryhdy sotaan toisiaan vastaan. Samalla meidän on varmistettava, että siirrymme eteenpäin siitä naapuruuspolitiikan perinteisestä mallista, jota olemme viime vuosina soveltaneet.

Euroopan unionin toimintavalmius riippuu myös sen rajoista. Siksi meidän on tarjottava tärkeille naapurimaille, joiden toivomme pysyvän rinnallamme ja joita haluamme auttaa kehittymään ja vakauttamaan demokratian, vaihtoehto täysjäsenyydelle – kutsuttiinpa tätä vaihtoehtoa laajennetuksi Euroopan talousalueeksi tai joksikin muuksi.

Meidän on löydettävä tällainen monenvälinen lähtökohta, jotta voimme vastata jo nyt – emmekä vasta 15 tai 20 vuoden kuluttua – Ukrainan kaltaisille maille, jotka kysyvät meiltä, miten ne voivat kehittyä. Tässä yhteydessä toivomme, että neuvosto ja komissio osoittavat tähänastista parempaa mielikuvitusta eivätkä enää turvaudu perinteiseen päivänpolitiikkaan. Etsiessään mainitun kaltaista lähtökohtaa arvoisa komission jäsen onkin omaksumassa uuden lähestymistavan.

Lopuksi haluan käsitellä kahta kysymystä. Olen tyytyväinen siihen, että suuri enemmistö parlamentin jäsenistä kannattaa Kiinaa koskevan aseidenvientikiellon säilyttämistä siihen saakka, kunnes maa parantaa ihmisoikeustilannettaan ja lopettaa sellaisten lakien säätämisen, joiden tarkoituksena on sodan oikeuttaminen. Meidän on päästävä yksimielisyyteen tästä kysymyksestä, ennen kuin transatlanttiset suhteet vaarantuvat.

(Suosionosoituksia)

Yhdysvaltojen kanssa soveltamiamme monenvälisiä lähestymistapoja on täydennettävä kumppanuudella, jossa pyritään kohti selkeästi määriteltyjä tavoitteita ja jonka tarkoituksena on muodostaa transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä. Niille jäsenille, jotka ovat esittäneet tarkistuksia, haluan tehdä selväksi, että kannatan eri ryhmien ehdotuksia, joiden mukaan Euroopan unionille on vaadittava paikkaa turvallisuusneuvostossa. Sanon tämän ennen kaikkea Saksan kansalaisena.

(Suosionosoituksia)

  Kuhne (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, aloitan pohtimalla kahta erilaista tulevaisuudennäkymää. Kun keskustelimme tästä aiheesta valiokunnassa, jäsen Ilves kysyi, mitä tapahtuisi, jos jossakin EU:n jäsenvaltioista sattuisi uusi terrori-isku, joka vastaisi mittakaavaltaan Madridin pommi-iskuja, ja jos tällaisen iskun jälkeen kävisi ilmi, että toisen jäsenvaltion turvallisuuspalvelu oli tiennyt iskun valmistelusta mutta ei ollut voinut tiedottaa asiasta kohteeksi joutuneen maan viranomaisille. Tämä laukaisisi mitä luultavimmin todellisen legitimiteettikriisin Euroopan unionissa.

Siirryn seuraavaksi toiseen esimerkkiini. Bosnia ja Hertsegovinassa olevien joukkojen komento on siirtynyt Natolta Euroopan unionille. Euroopan unionilla on nyt ollut ensimmäistä kertaa tilaisuus osoittaa, että se pystyy toteuttamaan turvallisuuspolitiikkaa tällä alueella, ja että se on voinut saada käytännön kokemusta tällaisissa kysymyksissä. Keskusteltuani äänestäjieni kanssa tiedän, että monien mielestä EU säästyisi monelta pahalta, jos se sotkeutuisi mahdollisimman vähän muiden asioihin.

Tällainen asenne saattaa osoittautua kohtalokkaan virheelliseksi, ja Euroopan unioni tarvitsee todellakin turvallisuusstrategiaa. Siksi suuri enemmistö valiokunnan jäsenistä piti myönteisenä asiakirjaa, jonka Javier Solana laati virkakaudellaan ja jota valiokunta on työstänyt edelleen. Pidimme myönteisenä myös tukea, jota jäsenvaltioiden hallitukset ovat osoittaneet kyseistä asiakirjaa kohtaan.

Meidän on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin kysymyksiin, jotka korostavat Euroopan unionin turvallisuusstrategian ainutlaatuista luonnetta. Ensimmäinen näistä kysymyksistä on tarve ymmärtää laajalti turvallisuusongelmia ja niiden moninaisia mahdollisia syitä, joita ovat esimerkiksi ihmisoikeusrikkomukset, köyhyys ja sairaudet. Turvallisuusstrategiaa ei pidä typistää koskemaan pelkkiä sotilaallisia näkökohtia: tämä strategia on ennen kaikkea poliittinen käsite, joka kattaa paljon muutakin.

Toiseksi nostan esiin sitoutumisen kansainväliseen oikeuteen ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteisiin.

Kolmas kysymys liittyy tarpeeseen lujittaa kansainvälistä järjestystä tehokkaiden monenvälisten rakenteiden avulla, turvata kansalaisten perusoikeudet EU:ssa ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimet terroriuhkien torjumiseksi.

Näiden tekijöiden valossa emme saa hävetä sitä, että Euroopan unioni todellakin tarvitsee sotilaallisia päätöksentekorakenteita ja toimintavalmiuksia. Turvallisuusstrategian suurin etu on, että siviilikriisinhallintavalmiuksien ja sotilaallisten kriisinhallintavalmiuksien yhdistelmä voidaan mukauttaa sen avulla kuhunkin yksittäiseen tilanteeseen.

Tämä lähestymistapa kohtasi valiokunnassa vastustusta kahdelta täysin vastakkaiselta suunnalta: yhtäältä sitä vastustivat ne, jotka pitävät Euroopan unionia pelkkänä Naton jatkeena, ja toisaalta ne, jotka tuomitsevat uusien organisaatiomuotojen ja toimivaltuuksien luomisen militarisoinnin varjolla. Nämä leirit edustavat vastakkaisia ääripäitä, mutta niille on yhteistä se, että ne vastustavat Euroopan perustuslakia ja kampanjoivat sitä vastaan.

Vastustuksesta huolimatta valiokunnassa saavutettiin laaja yhteisymmärrys turvallisuusstrategian puolesta. Tähän strategiaan kuuluu eri välineiden, kuten tilannekeskuksen, siviili-sotilasyksikön, taisteluosastojen ja puolustusviraston perustaminen. Nämä välineet eivät ole vaihtoehtoja Natolle – monet EU:n jäsenvaltioistahan ovat myös Naton jäseniä – vaan ne antavat Euroopan unionille vaihtoehtoja, joita sillä ei ole ennen ollut. Vain näin unionista voi tulla tasaveroinen kumppani esimerkiksi Atlantin toisella puolella sijaitseville maille, kuten Yhdysvalloille.

Tekemistä on kuitenkin vielä paljon. Meillä ei ole vielä yhtenäistä käsitystä esimerkiksi siitä, miten siviilikriisinhallintajoukot pitäisi järjestää. Meiltä puuttuvat pysyvät ilmakuljetusvalmiudet, pysyvästi käytettävissä olevat toimintavalmiit joukot sekä riittävät viestintä- ja tiedusteluvalmiudet. Tämän mietinnön tavoitteena on varmistaa, että Euroopan parlamentti voi neuvoston kanssa käymänsä vuoropuhelun kautta vaikuttaa Euroopan unionin turvallisuusstrategian tulevaan kehitykseen ja käytännön täytäntöönpanoon. Tässä yhteydessä viittaan myös jäsen Brokin johdantopuheenvuoroon.

(Suosionosoituksia)

  Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensiksi kiittää ja onnitella parlamenttia ja erityisesti kahta esittelijää heidän tekemästään työstä sekä siitä kunnianhimoisesta mutta realistisesta lähestymistavasta, joka käy ilmi näistä kahdesta mietinnöstä.

Mainitsette jossakin kohdassa kaksi lukua, 60 ja 70 prosenttia, joilla viitataan kansalaisten tukeen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiselle. Tämä kuuluneekin kansalaisten eniten tukemiin aloihin. Te olette Euroopan unionin kansalaisten edustajia, mikä tarkoittaa, että tätä politiikkaa voidaan kehittää ainoastaan yhdessä kansalaisten kanssa, teidän tuellanne ja vuoropuhelun kautta, kuten esittelijä Kuhne juuri totesi.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan unionin turvallisuusstrategian 11. joulukuuta 2003. Sen jälkeen kuluneiden 15 kuukauden perusteella ei selvästikään voida laatia täydellistä ja tyhjentävää mietintöä strategian täytäntöönpanosta, mutta voimme kuitenkin arvioida vaikutuksia, joita strategialla on jo ollut, ja keskustella siitä, mikä tie meidän on valittava toteuttaessamme strategiaa jatkossa.

Euroopan unionin kunnianhimo on lisääntynyt ja vastuu maailmassa kasvanut, ja vuosi 2004 oli ratkaiseva vuosi unionin poliittisen kehityksen kannalta. Unionin kansalaiset ovat kansainvälisten kumppaniemme tavoin vaatineet myös Euroopan aktiivisempaa osallistumista kansainvälisiin toimiin. Unioni on vastannut näihin vaatimuksiin pyrkimällä noudattamaan aiempaa aktiivisempaa, yhdenmukaisempaa ja tehokkaampaa ulkopolitiikkaa, joka perustuu ennen kaikkea Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteisiin.

Euroopan unioni on maailmanluokan toimija, ja sen asema perustuu poliittisiin, taloudellisiin ja muihin saavutuksiin. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että eurooppalainen malli, josta puhutaan paljon Euroopan perustuslain yhteydessä, on herättänyt suurta huomiota ympäri maailman. Meille eurooppalaisille tämän mallin on kuitenkin oltava voimakas motivaation lähde, ja sen on kannustettava meitä lisätoimiin.

Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa määritellään tietyssä määrin laajat suuntaviivat, joiden mukaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on määrä soveltaa päivittäisellä tasolla. Siinä määritellään edessämme olevat haasteet ja uhat sekä välineet, joiden avulla meidän on puututtava ongelmiin.

Keskustelussa on viitattu terrorismin torjuntaan, joka on todellakin yksi ratkaisevista ongelmista. Olemme muodostaneet tiettyjä mekanismeja ja tiivistäneet Europolin ja Eurojustin välistä yhteistyötä. Terrorismin torjunta onkin hyvä osoitus siitä, ettei turvallisuudessa ole kyse ainoastaan ulkopoliittisesta ja sotilaallisesta ulottuvuudesta, vaan että siinä on mentävä paljon pidemmälle. Asiaan liittyy myös kehitysulottuvuus sekä ulottuvuus, joka kattaa ihmisoikeuksien puolustamisen ja edistämisen. Lisäksi on tietenkin ulottuvuus, joka liittyy suurten konfliktien – erityisesti Lähi-idän konfliktin – ratkaisemiseen, unohtamatta läsnäoloa alueilla, joista puhuimme aiemmin: etenkin Bosnia ja Hertsegovinassa ja muissa Länsi-Balkanin osissa.

Ottaen huomioon tässä strategiassa määritellyt ensisijaiset uhkatekijät Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian, ja nyt on kyse täydentävistä toimista. Euroopan unioni on osoittanut tietävänsä, miten tällä alalla on syytä toimia, ja tämä koskee etenkin Iranin tilannetta. Mielestäni olemme näin saavuttaneet tärkeän virstanpylvään pyrkiessämme löytämään ratkaisuja kysymyksiin, jotka ovat yhtä aikaa äärimmäisen arkaluonteisia ja äärimmäisen vaarallisia kansainvälisen rauhan kannalta.

Euroopan unionin turvallisuusstrategia perustuu ajatukseen, jonka mukaan useimmat ongelmat voidaan ratkaista vain monenvälisellä tasolla. Tältäkin osin olemme samaa mieltä kahden esittelijän kanssa. Euroopan unionin on selvästikin pyrittävä kohti tavoitteitaan tällä monenvälisellä tasolla ja pidettävä kumppaneinaan kaikkia asianosaisia, erityisesti Yhdistyneitä Kansakuntia. Tästä seuraa, että on Euroopan unionin omien etujen mukaista vahvistaa YK:ta, joka on monenvälinen järjestelmä. Meidän on tuettava pääsihteeriä hänen pyrkiessään uudistamaan ja tehostamaan YK:n järjestelmää. Yhdistyneiden Kansakuntien uudistaminen on itse asiassa hyvin merkittävä osa Euroopan unionin turvallisuuspolitiikkaa ja sen ulkopolitiikkaa. Kiitän jäsen Brokia siitä, mitä hän sanoi tästä aiheesta. Viittaan etenkin erääseen tiettyyn huomioon.

Mainitsen vain lyhyesti transatlanttisen kumppanuuden merkityksen, sillä keskustelimme aiheesta vain joitakin viikkoja sitten täällä parlamentissa. Tähänkin kumppanuuteen on saatu uutta puhtia erityisesti presidentti Bushin vierailtua Brysselissä, ja meidän on varmistettava, että tämä uusi puhti saa myös jatkoa. Meillä on monia yhteisiä etuja – menen jopa niin pitkälle, että väitän meillä olevan valtavasti yhteisiä etuja. Meillä on valtavasti mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötämme, mutta tämän on tapahduttava tasa-arvoisella perustalla. Yhdessä amerikkalaisten kanssa voimme löytää ratkaisuja suuriin ongelmiin, joista tärkeimpiin kuuluu Lähi-itä, kuten on jo mainittu.

Euroopan unioni on kehittämässä nopeasti myös taloudellista, poliittista ja kulttuurista yhteistyötään paitsi Yhdysvaltojen ja Kanadan kaltaisten perinteisten kumppanien myös muiden kumppanien, kuten Venäjän ja Japanin, kanssa. Mielestäni Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö on ongelmista huolimatta tärkeää Euroopan unionin ja koko mantereemme vakauden ja rauhan kannalta. On kuitenkin syytä mainita, että maailmanpolitiikassa on myös uusia toimijoita, kuten Kiina, Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka. On olemassa myös alueellisia elimiä, kuten Afrikan unioni, jonka kanssa keskustelimme joitakin päiviä sitten vahvistaaksemme Afrikan-politiikkaamme, kuten komissio on todennut. Tavoitteenamme on edistää rauhaa ja kehitystä – nämä kaksi asiaahan ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa – mantereella, joka on erityisen lähellä Euroopan unionia.

Strategian avulla edistetään myös suhteitamme muihin naapureihimme idässä ja etelässä. Olemme juuri keskustelleet Balkanista. Euro–Välimeri-kumppanuus ja Euroopan unionin lähialuepolitiikka ovat äärimmäisen tärkeitä tekijöitä edistettäessä kyseisten maiden vakautta, mutta ne ovat myös omien etujemme mukaisia tekijöitä sekä taloudellisessa että poliittisessa mielessä. Muistan täsmälleen, mitä on sanottu. Ei riitä, että suljemme silmämme ja toivomme välttyvämme ongelmilta. Näiden maiden ongelmista tulee hyvin nopeasti meidän ongelmiamme joko hallitsemattoman laittoman maahanmuuton, terrorismin tai terrorismin uhan muodossa.

Konfliktien ratkaisemisen kannalta keskeinen merkitys on myös ihmisoikeuksilla ja niihin liittyvällä turvallisuudella. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on korostanut viimeisimmässä raportissaan erityisesti tätä näkökulmaa. Ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista ei voida saavuttaa sen paremmin kehitystä kuin rauhaakaan. Tätä taustaa vasten korkea edustaja nimitti hiljattain henkilökohtaisen ihmisoikeusedustajan, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa ja tehostaa toimiamme tällä YUTP:n osa-alueella.

Sotilaallisesta näkökulmasta totean, että strategian mukaan Euroopan unionin on lisättävä toimintavalmiuttaan niillä lukuisilla aloilla, joilla osallistumistamme tarvitaan. Meidän on ratkaistava konfliktit. Meidän on toimittava ja oltava aiempaa aktiivisempia palautettaessa ja ylläpidettäessä rauhaa. Meidän on lisättävä siviilinäkökohtien ja sotilaallisten näkökohtien yhtenevyyttä, ja ennen kaikkea lähestymistapamme on perustuttava konfliktien ehkäisyyn. Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että 7 000 sotilasta on parhaillaan turvaamassa rauhaa ja edistämässä uudistuksia ja sovintoa Euroopan unionin lipun alla. Olemme keskustelleet erityisesti Balkanin kysymyksestä, mutta Euroopan unioni on ottanut vastuuta myös muista suurista operaatioista esimerkiksi Etelä-Kaukasuksella, Afrikassa ja Afganistanissa.

Sotilaallisten voimavarojen alalla on saavutettu huomattavaa edistystä. Ensimmäinen 13:sta taktisesta yksiköstä on perustettu osana unionin nopean toiminnan joukkoja. Euroopan unioni on perustanut myös Euroopan puolustusviraston järkeistääkseen puolustushankintoihin liittyviä kustannuksia ja lisätäkseen jäsenvaltioiden käytettävissä olevien sotilaallisten voimavarojen määrää ja laatua. Siviili- ja sotilastahojen välinen yhteistyö on nostettu aiempaa korkeammalle toiminnalliselle tasolle, mitä on edesauttanut erityisesti siviili- ja sotilasyksikön perustaminen. Kaikkien näiden toimien tarkoituksena on lisätä unionin kriisinhallintavalmiuksia, jotta se voi käsitellä menestyksekkäästi 2000-luvun monimutkaisia turvallisuuskriisejä. Erityisesti on korostettu Naton kanssa tehtävää yhteistyötä. Mielestäni meidän on pohdittava "Berliini plus" -järjestelyjen kehittämistä kumppanuuden, ei alistamisen hengessä. Katson, että Euroopan unionin osa on tässäkin yhteydessä erittäin merkittävä.

Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhdenmukaisuutta ja operationaalisia voimavaroja on siis parannettu, mutta meillä ei ole varaa hellittää toimiamme. Tarvitsemme toimielinten tukea, selkeitä sitoumuksia – erityisesti mahdollisiin uhkiin liittyvän solidaarisuuden osalta – sekä Euroopan unionin aiempaa parempaa näkyvyyttä kansainvälisellä tasolla. Tässä yhteydessä uskon, että tulevan perustuslain avulla edistytään huomattavasti YUTP:n ja ulkoista turvallisuutta koskevien toimiemme kehittämisessä. EU:n ulkoasiainministerin viran perustaminen on merkittävä uudistus, joka mahdollistaa aiempaa suuremman yhdenmukaisuuden unionin ulkosuhteissa. Se, että kyseinen ministeri johtaa ulkosuhteiden neuvostoa, takaa yhdenmukaisuuden, jonka me kaikki pyrimme niin innokkaasti varmistamaan. Samalla se takaa aiempaa paremman näkyvyyden ja jatkuvuuden politiikallemme.

Haluan mainita vielä yhden tärkeän näkökohdan, jonka tiedän olevan lähellä esimerkiksi jäsen Brokin sydäntä. Kyse on unionin ulkoisten toimien yksikön perustamisesta, johon liittyvistä käytännön yksityiskohdista keskustellaan edelleen.

Puheenjohtajavaltio Luxemburg panee tarkasti merkille unionin ulkoisten toimien yksikön perustamisessa saavutetun edistyksen sekä Euroopan parlamentin näkemykset tästä asiasta. Emme halua, että hallinnon perustaminen johtaa vaivihkaa tiettyjen yhteisön mekanismien lakkauttamiseen hallitustenvälisten mekanismien siirtyessä etusijalle.

Unionin ulkoisten toimien yksikön alkuperäisenä tarkoituksena oli ilmentää merkittävää edistystä unionin ulkopolitiikan soveltamisessa ja täytäntöönpanossa sekä ennen kaikkea toimissa, jotka parantavat unionin tehokkuutta, yhteenkuuluvuutta ja läsnäoloa. Tavoitteena oli myös tehostaa kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen hyödyntämistä. Haluamme, että toimielimiä koskevia sääntöjä ja toimivaltuuksia kunnioitetaan. Kansallisten diplomaattikuntien osallistumista on lisättävä. Meidän on tehtävä niistä eurooppalaisempia ja vältettävä uudelleenkansallistamasta ja siirtämästä hallitustenväliselle tasolle mekanismeja, jotka toimivat nyt yhteisön sääntöjen mukaan. Tämä on laajasti ottaen kehys, jota haluamme puolustaa perustamalla unionin ulkoisten toimien yksikön.

Lopuksi käsittelen vielä lyhyesti tiedotusnäkökohtaa. Katson, että nykyinen puheenjohtajavaltio haluaa edeltäjiensä tavoin vaihtaa Euroopan parlamentin kanssa näkemyksiä ulkopolitiikkaan liittyvistä merkittävistä vaihtoehdoista ja päivämääristä. Haluamme käydä tätä vuoropuhelua ja pidämme sitä tärkeänä, kuten puheenvuoroni alussa totesin. Voin antaa puheenjohtajavaltio Luxemburgin puolesta sitoumuksen siitä, että tämänsuuntaiset toimet jatkuvat ja että jatkossakin järjestetään tapaamisia ja kokouksia, joita pidätte tärkeinä juuri sellaisen yhdenmukaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan saavuttamiseksi, joka saa todellista tukea kaikilta asianosaisilta henkilöiltä ja kaikilta unionin toimielimiltä.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

  Ferrero-Waldner, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet ja esittelijät, haluan aloittaa kiittämällä teitä lämpimästi merkittävistä ja tasapainoisista mietinnöistä, jotka jättävät selkeydessään pääosin vain hyvin vähän toivomisen varaa.

Haluan ottaa esiin kolme erityistä tekijää, jotka lisäävät Euroopan unionin maailmanlaajuista painoarvoa. Ensimmäinen niistä on tehokas monenvälisyys, jota pidän ehdottomasti oikeana vastauksena yhä tiivistyviin kansainvälisiin yhteyksiimme. Vuosi 2005 on ratkaiseva vuosi monenvälisyyden, kansainvälisen oikeuden ja erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien uudistamisen ja lujittamisen kannalta. YK:n syyskuussa järjestettävässä huippukokouksessa pidetään tällä alalla tehtävien keskeisten päätösten perustana pääsihteerin, Kofi Annanin, viimeisintä raporttia.

Euroopan unionin on mielestäni välttämättä osallistuttava tähän uudistuksista käytävään keskusteluun. Unionilla on johtava asema tällä alalla, ja tämän aseman mukaisesti sen on myös toimittava. Siksi komissio laatii parhaillaan yksityiskohtaisia ehdotuksia, jotka liittyvät mainitsemiini kysymyksiin. Kuten tiedätte, pyrin parhaillaan saamaan EU:lle paikan YK:n turvallisuusneuvostossa. Vielä on keskusteltava siitä, miten tämä toteutetaan käytännössä, mutta olennaista on, että EU:n on saatava sille kuuluva painoarvo tärkeissä kansainvälisissä elimissä.

Kuten neuvoston puheenjohtaja Schmit juuri totesi, monenvälisyys voi olla tehokasta vain, jos sen perustana on vahva transatlanttinen kumppanuus. Maailman ongelmiin voidaan löytää tehokkaita ratkaisuja vain, jos Amerikan yhdysvallat ja Euroopan unioni todella löytävät yhteisen sävelen. Presidentti Bushin vierailu Brysseliin osoitti selvästi, että Amerikan yhdysvallat on hyvin tietoinen EU:n kasvavasta ja yhä merkittävämmäksi muuttuvasta roolista.

Yhteisten rakenteidemme avulla on pystyttävä vastaamaan näihin lisääntyviin vaatimuksiin, mutta samalla niiden joustavuus on säilytettävä. Komissio tutkii parhaillaan, onko toimielimiemme syytä tarkistaa uutta transatlanttista toimintaohjelmaa ja jos näin on, missä määrin se on tarpeen. Neuvottelujemme tuloksia voidaan hyödyntää aikanaan EU:n ja Yhdysvaltojen kesäkuisessa huippukokouksessa. Henkilökohtaisesti katson – samoin kuin muutkin tässä parlamentissa, niin henkilöt kuin poliittiset ryhmätkin – että Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin suhteiden lähentäminen on tältä osin välttämätöntä.

Mietinnöissä todetaan perustellusti, että Euroopan unionin ulkopolitiikan tukena on jo nyt laaja turvallisuuden määritelmä. Mielestäni Euroopan turvallisuuden takaamisessa ei ole kyse pelkästään puolustuspolitiikasta tai sotilasoperaatioista: tällä hetkellä kyse on ennen kaikkea konfliktien ehkäisystä, siviilikriisinhallinnasta sekä yhteisestä kauppa-, talous-, energia-, oikeus-, terveys- ja ympäristöpolitiikasta.

Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa otetaan jo huomioon mahdollisten uhkien moninaisuus. Komissio toimii jo merkittävällä tavalla strategian ja sen täytäntöönpanon hyväksi ylläpitämällä läheisiä päivittäisiä suhteita kolmansiin maihin. Hiljattain olemme esittäneet useita tiedonantoja paitsi terrorismin torjunnasta ja väestönsuojelun tehostamisesta myös kehityspolitiikkamme uudistamisesta, josta myös komissio esitti juuri eilen tärkeitä tiedonantoja.

Mielestäni laajemmassa turvallisuuden käsitteessä on keskityttävä viime kädessä ihmisten turvallisuuteen, joka on ollut jatkuvasti esillä omassa työssäni. Rakenteellisten turvallisuusriskien taustalla on usein loukkauksia yksilöiden vapautta ja ihmisarvoa vastaan. Tiivistäen voidaan todeta, että voimme onnistua turvallisuusstrategiassa mainituissa toimissamme esimerkiksi joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi, terrorismin torjumiseksi, toimintakyvyttömien valtioiden käsittelemiseksi ja alueellisten konfliktien ratkaisemiseksi vain, jos nämä toimet ovat osa laajempaa politiikkaa, jonka tavoitteena on konfliktien ehkäiseminen ja ratkaiseminen. Yksi esimerkki tästä on Afganistan, ja toivomme, että Irakista tulee jonakin päivänä esimerkki siitä, että kyseinen lähestymistapa voi kantaa hedelmää.

Tässä yhteydessä EU:n ainutlaatuinen välinevalikoima tuottaa meille kilpailuetua, mutta jos haluamme toimia tehokkaasti, meidän on otettava käyttöön kaikki nämä välineet yhdenmukaisella tavalla. Tämä koskee niin siviili- ja sotilastoimiin liittyviä kuin alakohtaisiakin välineitä. Meidän on laadittava kriisialueita varten pitkän aikavälin suunnitelmia ja kohdennettava ja käytettävä yhteisön välineitä osana kokonaisuutta. Tarkoitan tällä paitsi kolmansille maille tarjottavaa apua myös mahdollisuutta tiivistää näiden maiden suhteita Euroopan unioniin. Lisäksi on syytä mainita apu, jota annamme ydinaseiden leviämisen estämiseksi. EU on esimerkiksi myöntänyt 1990-luvun alusta lähtien valtavasti tukea ydinturvallisuuden kehittämiseen ja ydinaseiden leviämisen estämiseen, puhumattakaan sitoutumisestamme terrorismin torjuntaan sekä käsiaseiden, jalkaväkimiinojen ja huumeiden leviämisen estämiseen.

Mainitsin äsken myös erään toisen tärkeän välineen, joka liittyy Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanoon. Tarkoitan luonnollisesti kehityspolitiikkaamme, jossa pyrimme jälleen edistymään pitäen mielessämme ennen kaikkea YK:n vuosituhannen tavoitteet. Kuten totesin aiemmin, tälläkin alalla meidän eurooppalaisten on toimittava suunnannäyttäjinä.

Haluan kiinnittää huomionne myös komission tuleviin ehdotuksiin, jotka liittyvät kriisinhallinnan ja väestönsuojelun uudistamiseen Euroopan unionissa. Esitämme nämä ehdotukset neuvostolle ja parlamentille tiedonannossamme ensi viikolla, jolloin teillä on luonnollisesti mahdollisuus keskustella niiden yksityiskohdista. Tässä kohden haluan kiittää parlamenttia tuestanne eurooppalaiselle turvallisuustutkimusohjelmalle, jota komissio kehittää läheisessä yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa.

Korostan myös, että pidän tärkeänä parlamentin ehdotusta, jonka mukaan turvallisuusstrategiasta olisi käytävä säännöllistä keskustelua, johon osallistuvat myös jäsenvaltioiden parlamentit. Demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta pidetään perustellusti Euroopan unionin keskeisinä arvoina, ja samalla ne muodostavat myös olennaisen osan ulkopolitiikkaamme.

Euroopan unioni voi kuitenkin saavuttaa vahvan aseman kansainvälisellä tasolla vain, jos sen toimet ovat todellakin yhdenmukaisia. Jos siis aiomme pystyä vastaamaan uusiin haasteisiin, tarvitsemme muutakin kuin pelkkää yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sanan suppeassa merkityksessä. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yksi EU:n monista välineistä ulkopolitiikan alalla, ja sillä täydennetään muita politiikkojamme. Tämän laaja-alaisen lähestymistavan onnistumisen puolesta puhuu mielestäni Euroopan unionin naapuruuspolitiikan käsite, joka ilmentää yhtä omista ensisijaisista tavoitteistani: turvallisuuden, vakauden ja vaurauden viemistä naapurimaihin sekä rakenteellisten uudistusten edistämistä. Kaikkiin näihin toimiin liittyy selkeästi myös turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Euroopan unionin naapuruuspolitiikka on täysin yhdenmukainen unionin kehityspolitiikan kanssa, sillä se merkitsee pitkän aikavälin älykkään turvallisuuspolitiikan harjoittamista alueellisella tasolla.

Olemme jo aloittaneet tämän politiikan täytäntöönpanon, joka merkitsee suhteidemme vähittäistä syventämistä kumppanuusvaltioihin. Tämä tapahtuu ennen kaikkea laatimalla yksityiskohtaisia yhteisiä toimintasuunnitelmia, joissa kyseisille maille annetaan selkeitä mahdollisuuksia lähentyä Euroopan unionia. Olen pitänyt ja pidän edelleen erittäin tärkeänä parlamentin vilpitöntä tukea naapuruuspolitiikalle. Tässä yhteydessä toteankin odottavani mielenkiinnolla jäsen Laschet'n mietintöä.

Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa voidaan kuvailla – ja näin teenkin – alueellisen tason turvallisuuspolitiikaksi. Sen avulla voidaan edistää vakautta ja uudistuksia alueilla, joilla on ratkaiseva geopoliittinen merkitys. Tämä tapahtuu sitouttamalla maat pitkän aikavälin yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa ja toteuttamalla erityisiä yhteisiä toimia esimerkiksi terrorismin vastaisen yhteistyön alalla. Tämä tekee naapuruuspolitiikasta keskeisen välineen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanon kannalta. Olemme saaneet valmiiksi yksityiskohtaiset ja kunnianhimoiset toimintasuunnitelmat jo seitsemän kumppanuusmaan kanssa. Yksi näistä maista on Ukraina, ja viisi uutta maata seuraa lähitulevaisuudessa.

Viimeisten asioiden joukossa haluan vielä sanoa, että mietinnöissä korostetaan merkittävästi myös toimielimiä koskevien uudistusten tarvetta. Uusi perustuslakisopimus tuo tältä osin mukanaan perusteellisia ja myönteisiä uudistuksia, joita komissio kannattaa erittäin voimakkaasti. Siksi olen hyvin kiinnostunut yksityiskohtaisista ehdotuksistanne ja panen ne varmasti merkille. Olemme valmistelleet perustuslakisopimuksen täytäntöönpanoa jo jonkin aikaa, jotta se voidaan ottaa käyttöön yhdellä kertaa ratifioinnin toivottavasti onnistuttua. Täytäntöönpanoa edistetään etenkin perustamalla yhteinen ulkoasiainministeriö, josta neuvosto ja komissio käyvät parhaillaan hyvin perusteellisia keskusteluja. Nämä uudistukset ovat todellakin tärkeitä, ja EU:n toimielinten välisen yhteistyön tehostaminen on välttämätöntä.

Jäsen Kuhnen mietinnössä korostetaan perustellusti, että maailmanlaajuisena toimijana EU:n on selvästikin saatava käyttöönsä varat, joita se tarvitsee. Siksi olen itsekin vakuuttunut siitä, että pääsemme tuota pikaa sopimukseen ulkoisen avun välineitämme koskevasta uudistuksesta, jota komissio on ehdottanut. Samanaikaisesti on kuitenkin myös selvää, ettei toimielinten uudistuksella ja rahoituksen parantamisella voida korvata tarvitsemaamme poliittista tahtoa. Euroopan unionin onkin ajateltava itseään entistä enemmän maailmanlaajuisena toimijana. Parlamentillanne, joka on laaja-alaisen, avoimen ja demokraattisen keskustelun näyttämö, on ratkaiseva asema tämän poliittisen tahdon ilmaisijana.

(Suosionosoituksia)

  Lambrinidis (PSE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Kuhnen mietintöä käsitelleenä ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana haluan kiittää jäsen Kuhnea lämpimästi siitä poikkeuksellisen vaikeasta prosessista, jonka hän on käynyt läpi muodostaakseen kompromissin lukuisista eri näkemyksistä ja laatiakseen vahvan ja ansiokkaan mietinnön.

Haluan nostaa esiin neljä näkökohtaa. Ensinnäkin turvallisuuspolitiikassa keskitytään nykyisessä muodossaan perustellusti paitsi sotilaallisiin välineisiin myös kaikkiin muihin välineisiin, joita Euroopan unioni voi käyttää edistääkseen toimia kaikkien Euroopan epävakauteen johtavien syiden torjumiseksi. Yksi näistä syistä on terrorismi, mutta se ei ole ainoa syy. Valmistellessamme turvallisuusstrategiaa meidän on oltava hyvin huolellisia, että tämä päivänpolttava vaaratekijä ei vie huomiotamme monilta muilta vaaratekijöiltä. Tältä osin onkin erittäin tärkeää, että toimiessamme ulkomailla kunnioitamme ihmisoikeuksia. Euroopan unioni ei voi hyväksyä Guantánamon kaltaisia ilmiöitä. Korostan tätä, sillä vielä joitakin vuosia sitten Yhdysvallatkaan ei olisi voinut kuvitella hyväksyvänsä niitä, mutta nyt näemme, mitä on tapahtumassa. Mielestäni meidän on syytä painaa jarrua nyt eikä vasta myöhemmin, kun emme ole valmiita.

Toinen huomioni on, että eurooppalaisina meidän on edistettävä demokratiaa. Sekä esittelijät että komissio korostivat perustellusti, että tapa, jolla demokratiaa edistetään Euroopassa, poikkeaa voimakkaasti siitä, miten muut suurvallat edistävät demokratiaa maailmassa. Pitäytykäämme omassa mallissamme ja tukeutukaamme aina Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Emme voi toimia YK:n kehyksen ulkopuolella.

Kolmanneksi totean, että parlamenttimme on pidettävä ajan tasalla ulkopoliittisista kysymyksistä, joista on myös keskusteltava täällä. Jatkossa parlamenttia ei voida sivuuttaa menettelyissä, joissa on kyse perusoikeuksista: esimerkkinä mainittakoon lentoyhtiöiden PNR-tiedot. Näiden Yhdysvalloille luovutettavien matkustajatietojen avulla väitetään torjuttavan terrorismia. Parlamentti on ryhtynyt tässä asiassa oikeustoimiin komissiota vastaan, ja toivoakseni voitamme käsittelyn.

Neljäs ja viimeinen huomioni koskee paljon puhuttua Euroopan unionin tilannekeskusta (SITCEN), joka on tärkeä elin. Valiokunnalleni ei ole täysin selvää, miten tämä elin toimii, mitkä sen toiminnalliset rajat ovat ja miten se kerää tietonsa. Henkilötietojen ja muiden tietojen kerääminen on kuitenkin parlamentin näkökulmasta aivan yhtä arkaluonteinen aihe riippumatta siitä, toimiiko kerääjänä SITCEN vai jokin muu taho. Valiokuntani käsittelee tälläkin hetkellä kysymystä tietojen saatavuuden ja vaihdon periaatteesta. Emme ole vielä saaneet aikaan päätöstä, ja kiitän ja onnittelen jäsen Kuhnea siitä, että hän on nostanut mietinnössään esiin valiokuntiemme välisen yhteistyön tärkeyden. Terrorismin torjumisen tarve ei pyhitä kaikkia keinoja, mikä meidän on otettava vakavasti huomioon tässä parlamentissa.

  von Wogau, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän aluksi jäsen Kuhnea lämpimästi hänen laaja-alaisesta mietinnöstään. Mielestäni on äärimmäisen merkittävää, että parlamentin neljä suurinta poliittista perhettä – vihreät, sosiaalidemokraatit, liberaalit ja oma ryhmäni – tukevat parlamentin kantaa turvallisuusstrategiasta. Tällaista perustaa ei olisi kymmenen vuotta sitten voitu saavuttaa.

Mietinnössä käsitellään Javier Solanan alulle panemaa turvallisuusstrategiaa, ja parlamentti on yhtä mieltä uhkakuvista, jotka Solana jo määritteli. Kolme suurinta uhkaa ovat epäilyksettä terrorismi, joukkotuhoaseet ja naapurimaissamme esiintyvät konfliktit, joista aiheutuvilla pakolaisvirroilla on suoria vaikutuksia Euroopan unioniin ja sen kansalaisiin. Solanan analyysistä puuttuu kuitenkin niin omasta mielestäni kuin monien muidenkin mielestä sisäinen turvallisuus, joka on tavallisesti kaiken puolustuspolitiikan ydin. Kun vertaamme sitä, millaista huomiota Yhdysvalloissa kiinnitetään sisäiseen turvallisuuteen, siihen, miten vähän kuulemme siitä täällä Euroopan unionissa, mielestäni on selvää, että tämä puute on korjattava.

Katson, että meidän on myös täydennettävä päätelmiämme siitä, mitä jatkossa on tehtävä. Koska tässä mietinnössä esitettyjä päätelmiä ei voida panna täytäntöön käytännön tasolla, tarvitsemme mielestäni seuraavaksi Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan, jossa määritellään yksiselitteisesti sekä politiikan sisältö että toimiin liittyvä aikataulu. Näiden määritelmien on oltava huomattavasti tähänastisia määritelmiä selkeämpiä.

Kun unionin kriisinhallintajoukoista päätettiin vuonna 1999, joukot olivat suurelta osin virtuaalisia, mutta nyt ne ovat toimineet jo Makedoniassa, Kongossa ja viimeksi Bosnia ja Hertsegovinassa. Vierailin puolustusalivaliokunnan mukana Bosnia ja Hertsegovinassa, ja kun Euroopan unionin tähtitunnusta hihassaan kantava brittiläinen kenraali esitteli minulle itsensä ensimmäistä kertaa eurooppalaisena sotilaana, ymmärsin, että jotakin historiallista on tapahtunut. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schmit, eurooppalaiset joukot tai Euroopan unionin joukot mainitaan toisinaan vain ohimennen, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että tällä kehityksellä on historiallista merkitystä.

Yleinen lähestymistapa, jonka mukaan kriisinhallinnassa on käytettävä muitakin kuin sotilaallisia toimia, on osoittautumassa tehokkaaksi Makedoniassa. Euroopan unionin vahvuus on rauhanturvaamisen siviilinäkökohdissa, jotka otamme toimissamme huomioon Yhdysvaltoja paremmin. Tämä on hyvä toimintamalli. Toisaalta – kuten olemme nähneet Kosovon äkillisten levottomuuksien yhteydessä – on elintärkeää, ettemme unohda, että joukkojemme on edelleen säilytettävä toimintavalmiutensa ja pystyttävä tarvittaessa myös voimatoimiin vähemmistöjen suojelemiseksi. Joukkojemme on pidettävä mielessään nämä kaksi tavoitetta, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä ja haastavia.

Vierailullamme Bosnia ja Hertsegovinaan opimme muun muassa sen, että parhaillaan hahmottelemamme taistelujoukot, joista osan toivomme pystyvän toimimaan mahdollisimman pian myös lyhyellä varoitusajalla, tarvitsevat parhaan mahdollisen varustuksen. Joukoiltamme odotetaan rauhanturvatoimia, mutta jos niiden on ryhdyttävä rauhan saavuttamiseksi myös voimatoimiin, joukkojen hyvin erilainen varustetaso on suureksi haitaksi. Vaadimme, että parhaillaan koottavat niin kutsutut eurooppalaiset taistelujoukot varustetaan mahdollisimman yhdenmukaisesti, että ne saavat ensimmäisinä ja viipymättä käyttöönsä uusimmat varusteet ja että tämä kysymys asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Kuten meille kerrottiin paikan päällä Bosnia ja Hertsegovinassa, laajojen alueiden turvaamiseksi tarvitaan myös helikoptereita ja uusia miinanraivausajoneuvoja. Saamiemme tietojen mukaan kaikkien miinojen raivaaminen Bosnia ja Hertsegovinasta kestää nykyvauhdilla vuoteen 2010 saakka. Miinanraivaus etenee siis liian hitaasti, mitä on käsiteltävä rahoituskeskusteluissamme uutena painopistealueena.

  Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Keskustelemme tänään mietinnöstä, jonka aiheena on Euroopan unionin ulkoinen toiminta vuonna 2003. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että esittelijä Brok on korostanut, ettei Euroopan parlamentin osallistuminen saa rajoittua tapahtumien jälkeiseen keskusteluun. Siksi otan vapauden pohtia joitakin viime vuonna esillä olleita kysymyksiä ja luoda katsauksen tulevaisuuteen. Euroopan unionin turvallisuusstrategian kehityksellä, josta siitäkin keskustellaan tänään, on tältä osin tärkeä merkitys. Kiitän jäsen Kuhnea mietinnöstä, jossa esitetään erinomainen arvio turvallisuusstrategian tähänastisista konkreettisista vaikutuksista. Kehotan sekä komissiota että neuvostoa ja luonnollisesti myös korkeaa edustajaa ottamaan mietinnössä annetut suositukset hyvin vakavasti. Haluan ottaa esiin erityisesti kaksi näkökohtaa.

Ensinnäkin kiinnitän huomiota sotilaalliseen ulottuvuuteen. Euroopan unioni voi esiintyä merkittävänä toimijana vain, jos haluamme ja pystymme toteuttamaan myös sotilaallisia toimia. Ensisijaisesti pyrimme edelleen estämään konfliktien kärjistymisen pisteeseen, jossa sotilaallinen väliintulo on tarpeen. Vaikka todellisia sotilaallisia keinoja jouduttaisiin käyttämään, painopisteen on oltava jatkossakin muiden välineiden avulla tapahtuvassa vuorovaikutuksessa: humanitaarisessa avussa sekä oikeusjärjestyksen, institutionaalisten rakenteiden ja taloudellisen kehityksen takaamisessa. Euroopan unionin ensimmäisen suuren sotilasoperaation – Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavan Althea-operaation – yhteydessä saamme parhaillaan runsaasti kokemusta tällaisesta siviili- ja sotilastoimien yhdistelmästä. Aineellisten näkökohtien lisäksi Euroopan unionin puolustustoiminnan kehittämiseen liittyy myös ja ennen kaikkea poliittisia näkökohtia. Unionin on saatava aikaan poliittinen kehys, joka mahdollistaa sotilaallisten keinojen käyttämisen, kun ne katsotaan välttämättömiksi.

Toinen huomioni liittyy sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhtymäkohtiin, joiden merkitys korostuu erityisesti terrorismin torjunnassa. Näitä yhtymäkohtia ei kehitetä tällä hetkellä riittävästi unionin politiikassa. Neuvosto on perustellusti pyytänyt korkeaa edustajaa esittämään tätä kysymystä koskevia ehdotuksia, ja kehotan korkeaa edustajaa ottamaan parlamentin mukaan kyseiseen työhön. Tähän pyritään kiinnittämään huomiota sekä Brokin että Kuhnen mietinnössä. Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei valitettavasti aina panna täytäntöön niin yhteisesti kuin haluaisin. Arvioni viime vuosista ei kuitenkaan ole erityisen kielteinen. Euroopan unionilla oli merkittävä osa Ukrainan vallankumouksessa. Puheenjohtajavaltion ripeä reagointi, parlamentin ja neuvoston välinen tehokas koordinointi sekä korkean edustajan ja Puolan ja Liettuan valtionpäämiesten toimet edesauttoivat huomattavasti tämän poliittisen kriisin myönteistä ratkaisua.

Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n sisällä toteuttamat toimet Iranin ydinohjelman aiheuttaman konfliktin yhteydessä ovat mielestäni olleet tähän mennessä hyvä esimerkki siitä, miten asioihin voidaan käydä käsiksi eurooppalaisella tavalla. Lopputulos on vielä epävarma, mutta pidämme erittäin tärkeänä diplomaattisen lähestymistavan mallia, jota tässä prosessissa on noudatettu. Kansalaistemme syvät rivit kannattavat täysin Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusperiaatteita eli monenvälisyyttä; ennaltaehkäisevää osallistumista; laajaa lähestymistapaa, jossa keskeisellä sijalla ovat demokratia ja sosiaalinen ja taloudellinen kehitys; konfliktien ratkaisemista ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä. Emme voi kuitenkaan korostaa liikaa sitä, että kaikki tämä edellyttää yhteistä lähestymistapaa: Euroopan unioni voi kantaa poliittisen vastuunsa ja painoarvonsa vain toimimalla yhdessä.

  Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän jäsen Kuhnea mietinnöstä, joka on osoittautunut todella erinomaiseksi. Kiitän häntä erityisesti myös rakentavasta ja avoimesta yhteistyöstä, josta on seurannut parlamentin merkittävien poliittisten ryhmien laaja tuki.

Euroopan unionin turvallisuusstrategia määrittää unionin ulkopolitiikan aikataulun tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi, vaikka strategia sisältääkin hyvien vastausten lisäksi myös hyvin paljon kysymyksiä. Nimensä veroinen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa hyvinkin olla eurooppalainen tavoite, mutta se ei ole vielä eurooppalaista todellisuutta. Käsittelemässämme mietinnössä tehdään selväksi, että parlamentti tukee neuvostoa ja komissiota toimissa niiden itsekeskeisten kansallisten asenteiden voittamiseksi, joita jäsenvaltioissa edelleen esiintyy.

Mietinnön ydinajatuksena on, etteivät perinteiset käsitykset turvallisuudesta päde enää. Mitä tarkoitamme sisäisellä ja ulkoisella turvallisuudella? Millaisia kriisejä voimme ehkäistä tehokkaasti siviiliavun keinoin? Missä vaiheessa konfliktia, jota emme ole kyenneet estämään, meidän on turvauduttava sotilaallisiin keinoihin aiemmin käyttämiemme siviilikeinojen sijaan? Kun konflikti on päättynyt, milloin voimme harkita vetäytymistä vaarantamatta ihmisten turvallisuutta, ja mitä välineitä tähän tarvitaan?

Näihin kysymyksiin meidän eurooppalaisten on vastattava. Tässä mietinnössä niihin vastataan, sikäli kuin se on mahdollista, viittaamalla siviili- ja sotilastoimien koordinoinnin tärkeyteen. Siksi tuemme tätä mietintöä ja aiomme äänestää sen puolesta.

Pohdittaessa kaikkia näitä kysymyksiä meille liberaaliryhmän jäsenille on selvää, että tärkeimpänä mittapuuna ovat edelleen YK:n perusoikeuskirjan periaatteet. Siksi kommunistien näkemykset EU:n väitetystä militarisoinnista ovat niin järjettömiä. Sen kokemuksen perusteella, joka kommunisteilla on sotilaallisesta varustelusta, heidän pitäisi kyllä tietää, mistä puhuvat.

Tämä mietintö on välivaihe: siinä tehdään selväksi, että kolmannen vuosituhannen alussa meidän on kehitettävä paitsi ulkopolitiikkamme välineitä myös tämän politiikan taustalla olevaa ajattelua. Juuri siksi olen tyytyväinen siihen, että ulkoasiainvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tehtäväksi on annettu miettiä yhdessä, miten ihmisoikeudet voidaan turvata terrorismia torjuttaessa ja miten niitä voidaan tarvittaessa edistää. Jos haluamme puolustaa arvojamme, meidän on myös kunnioitettava niitä. Lopuksi totean, että meidän olisi mielestäni käytävä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, edustamani Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta haluan kiittää lämpimästi molemmista käsittelemistämme mietinnöistä ja ennen kaikkea rakentavasta yhteistyöstä. Komission yhteisestä kannasta haluan ottaa esiin yhden kysymyksen.

Jäsen Brokin mietinnössä vaaditaan hyvin painokkaasti aktiivista yhteistyötä parlamentin kanssa. Ei riitä, että meille vain tiedotetaan tapahtumista ja että tämäkin tapahtuu vasta jälkikäteen. Sanon tämän juuri ennen perustuslaista käytävää keskustelua. Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa ei ole kyse tilastoista. Uhkien muuttuessa meidän on kerta toisensa jälkeen tarkistettava, missä puutteita on – kuten tällä hetkellä siviiliavun alalla – ja missä kohden meidän on muutettava kurssiamme. Kansalaisten silmissä unionin turvallisuuspolitiikka ja siihen liittyvät myönteiset näkökohdat, joita perustuslailla vahvistetaan, ovat kuitenkin uskottavia vain, jos työskentelette yhdessä parlamentin kanssa. Jos parlamentti on teitä vastaan, ette onnistu tehtävässänne.

On kuitenkin olemassa huomattavia osoituksia siitä, että olemme oikealla tiellä. Esimerkkeinä mainittakoon kolmen eurooppalaisen valtion pyrkimys löytää rauhanomainen ratkaisu ydinvoimakysymykseen yhdessä Iranin kanssa sekä toimet ydinsulkusopimuksen vahvistamiseksi. Nämä toimet ovat monenvälisen politiikkamme kulmakiviä.

Toinen osoitus oikeasta suunnasta on se, että kansainvälistä oikeutta sovelletaan maailmassa; tähän on jo viitattu keskustelussa. Ne parlamentin jäsenet, jotka käyttävät väitettyä militarisointia perusteena perustuslain vastustamiselle, sivuuttavat sen tosiseikan, että perustuslaki pitää sisällään perusoikeuskirjan, josta tulee perustuslain myötä osa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Samalla he myös kieltävät kaiken saavuttamamme edistyksen ja palauttavat meidät Nizzaan, uudelleenkansallistamiseen, jollaista ilmenee parhaillaan Saksassa. Saksassa uskotaan, että maalle annetaan oma paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja että se pystyy yksinään poistamaan Kiinaa koskevan kauppasaarron. Tämä ei ole yhteistä unionin turvallisuuspolitiikkaa, vaan se merkitsee paluuta politiikkaan, jota arvostelemme päätöslauselmissamme.

Me eurooppalaiset olemme astumassa uuteen suuntaan ottamalla kantaaksemme siviili- ja sotilastoimiin liittyviä velvollisuuksia. Ratkaiseva hetki on jo näköpiirissä Kosovossa. Voimme hyödyntää välineitä, joiden lopullisena tarkoituksena on auttaa yhteiskuntia pääsemään jonkinasteiseen sovintoon ja vakauttaa Eurooppaa, vain siinä tapauksessa, että etenemme omien yhteiskuntiemme ja kansalaistemme kanssa samaan suuntaan. Kansalaisemme odottavat meidän pyrkivän kohti rauhanomaista ja monenvälistä politiikkaa, jossa hyödynnetään transatlanttista yhteistyötä. Neuvoston edustajina teidän on pantava merkille, mitä parlamentilla on sanottavanaan, sillä ilman meidän tukeamme teillä ei ole myöskään eurooppalaisten tukea.

  Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni Kuhnen mietintö on äärimmäisen huolestuttava ja vaarallinen, sillä siinä ei tunnusteta Yhdistyneiden Kansakuntien ja kansainvälisen oikeuden ensisijaisuutta Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Mietinnössä YK asetetaan samalle tasolle kuin Nato ja muut järjestöt ja toimielimet, valmistellaan tietä ennaltaehkäisevien sotilastoimien teoreettiselle hyväksynnälle – mikä sotii kansainvälistä oikeutta vastaan – ja niputetaan sotilastoimet yhteen humanitaaristen toimien kanssa. Näin humanitaarinen kehitysapu alistetaan epäsuorasti sotilaallisille ja turvallisuuspoliittisille toimille. Mietinnössä myös väitetään, että Nato ja Euroopan unioni ovat toisiaan täydentäviä järjestelmiä. Näin sivuutetaan Euroopan unionin alisteinen asema Natoon nähden sekä tarve kehittää riippumatonta ja epäaggressiivista unionin ulkopolitiikkaa.

Lopuksi: mietinnössä jätetään sanomatta, että kansainvälisen oikeuden ja YK:n päätöslauselmien soveltaminen sekä sotilaallisten miehitysten lopettaminen ovat ainoa mahdollisuus saavuttaa oikeudenmukainen ja kestävä rauha Lähi-idässä. Sen, että EU tukee joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä, olisi merkittävä myös, että Israelia vaaditaan allekirjoittamaan ydinsulkusopimus.

  Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö osoittaa selkeästi, mihin Euroopan unioni on menossa. Siinä kehotetaan aloittamaan Euroopan perustuslain sisältämän yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittaminen odottamatta perustuslain hankalaa ja epävarmaa ratifioimista jäsenvaltioissa.

Mietintö sisältää paljonpuhuvan viittauksen siihen, että terrorismin torjunta hälventää perinteistä eroa ulko- ja sisäpolitiikan välillä. Tämä on jälleen uusi esimerkki siitä, miten mitä tahansa perustetta voidaan käyttää hyväksi edistettäessä Euroopan yhdentymistä politiikan kaikilla osa-alueilla.

Terrorismin uhka lisää kansallisten rajojen ja kansallisten etujen merkitystä entisestään eikä suinkaan vähennä sitä. Mietintö on jälleen uusi askel Euroopan unionin pyrkiessä edistämään ulkopolitiikkaansa ja sotilaallisia päämääriään voidakseen lopulta haastaa Amerikan yhdysvallat maailmanlaajuisella tasolla. Eurooppa-neuvoston toimet Kiinaa koskevan asevientikiellon purkamiseksi puolestaan asettavat oikeisiin mittasuhteisiin kaikki puheet eettisestä ulkopolitiikasta. Jäsen Brokin perustellusti arvostelemaa asevientikiellon purkamista vaatii ennen kaikkea Ranskan aseteollisuus.

Neuvosto ei tietenkään ota huomioon, että parlamentti vastustaa Kiinan vastaisen asevientikiellon purkamista, mikä osoittaa jälleen kerran parlamenttimme merkityksettömyyden.

Yhdistyneelle kuningaskunnalle on palautettava oikeus määrätä omasta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikastaan. Ainoa keino tämän saavuttamiseksi on noudattaa Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen politiikkaa, jonka mukaan maan on ehdottomasti erottava Euroopan unionista.

  Kristovskis, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää omastani ja edustamani Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta jäsen Kuhnea erinomaisesta mietinnöstä, jonka aiheena on Euroopan unionin turvallisuusstrategia. Mietinnössä turvallisuuden käsite laajennetaan vastaamaan nykyistä tilannetta, esitetään järkeenkäypä näkemys tämänhetkisistä tapahtumista Euroopan turvallisuuden alalla sekä otetaan esille puutteita. Käsittelen puheenvuorossani ainoastaan yhtä näkökohtaa. Mielestäni jäsen Kuhne osoittaa parlamentille täysin perustellusti, että meidän on lisättävä osallistumistamme Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanoon. Tämän tavoitteen saavuttaminen on verrattain monitahoinen tehtävä Euroopan parlamentin jäsenille ja luonnollisesti myös unionin toimielimille. Meidän on myönnettävä, ettei meillä Euroopan parlamentissa ole käytettävissämme tarvittavaa tietoturvaa ja asiantuntijatukea, jotta voisimme keskustella perusteellisesti ja vakaalta pohjalta komission asianosaisen pääosaston ja neuvoston toimista, jotka liittyvät unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanoon – puhumattakaan siitä, että voisimme ymmärtää kansallisten hallitusten enemmän tai vähemmän myötämielisiä ja vastavuoroisia toimia turvallisuuden ja puolustuksen alalla.

Hyvät kollegat, meidän on tunnustettava, että tämä on vakava ongelma. Euroopan unionin yhteiseen turvallisuuteen liittyy todellakin useita ongelmia, joiden taustalla ovat puutteet rahoituksessa, sotilaallisten valmiuksien kehittämisessä, tietoturvassa ja monilla muilla aloilla. Viime kuukausina minulla on ollut Euroopan parlamentin jäsenenä ensimmäistä kertaa mahdollisuus oppia vähitellen ymmärtämään, miten unionin turvallisuuspolitiikka muodostuu ja mitkä ovat asianosaisista tahoista tärkeimmät. Tämän perusteella on nähdäkseni täysin perusteltua todeta, että käsittelemämme mietintö on laadultaan riittävä. Koska 70 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista pitää eurooppalaista puolustuspolitiikkaa tarpeellisena, meidän on syytä olla yksimielisiä siitä, että unionin turvallisuusstrategian valvonnan ja täytäntöönpanon on kuuluttava niihin ensisijaisiin aloihin, joilla Euroopan parlamentin toimivaltuuksia laajennetaan. Uuden vuosisadan uhkakuvat – rajatylittävä terrorismi, joukkotuhoaseiden laiton levittäminen, alueelliset konfliktit ja islamilainen fundamentalismi – merkitsevät, että jokaisella on velvollisuus perehtyä maailmanlaajuisiin haasteisiimme. Euroopan parlamentin on osallistuttava aktiivisesti näiden uhkien torjuntaan.

  Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa suuren joukon ensisijaisia ja toissijaisia näkökohtia, ja on luonnollisesti mahdotonta luoda tyhjentävää katsausta näin lyhyessä ajassa. Esitän kuitenkin kaksi huomiota.

Ensinnäkin haluan ottaa esiin puutteen painopistealueiden luettelossa: kyse on muissa maailman osissa asuvien eurooppalaisten tai alkuperältään eurooppalaisten ihmisten tukemisesta. Tarkoitan ennen kaikkea eteläisessä Afrikassa – ei ainoastaan Etelä-Afrikassa vaan myös Zimbabwessa – asuvia ihmisiä. Euroopan unionin on korkea aika ryhtyä määrätietoisiin toimiin, joilla tehdään loppu eurooppalaisten omistamiin maatiloihin kohdistuvista iskuista ja järjestelmällisistä pakkolunastuksista. Tällaiset toimet olisivat totta puhuen koko sikäläisen väestön edun mukaisia. Esimerkiksi Zimbabwe tunnettiin ennen Afrikan vilja-aittana, mutta nyt maata piinaa nälänhätä, joka johtuu ennen kaikkea diktaattori Mugaben kehnosta hallinnosta.

Toinen lisähuomiota ansaitseva näkökohta on ydinaseriisunta. Mietinnössä korostetaan ydinsulkusopimuksen noudattamista, mutta siinä sivuutetaan valtava turvallisuusriski, joka aiheutuu huonosti vartioiduista tai puoliksi hylätyistä ydinlaitoksista entisissä neuvostomaissa ja tietyissä muissa maissa. Nämä ydinlaitokset ovat alttiita al-Qaidan kaltaisten terroristijärjestöjen väärinkäytöksille. Euroopan unionin on otettava asia viipymättä esiin asianosaisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ja varmistettava, että tarvittavat varat vapautetaan tämän tikittävän aikapommin purkamiseksi.

  Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentti on vahvasti sitä mieltä, että Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa edistyttiin merkittävästi viime vuoden aikana ja että näin oli mahdollista päästä ulos Irakin konfliktin aiheuttamasta umpikujasta. Pidämme myönteisenä Euroopan puolustusviraston perustamista ja uskomme, että virasto pystyy edistämään merkittävällä tavalla uusien varusteiden hankkimista. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että perustuslakisopimukseen on sisällytetty säädöksiä, joilla luodaan pohja unionin tulevalle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle ja erityisesti rakenteelliselle yhteistyölle. Tällä tarkoitan solidaarisuuslauseketta. Toinen merkittävä edistysaskel oli komission julkistama eurooppalainen turvallisuustutkimusohjelma, jonka toimintaan kohdistetaan vähintään miljardi euroa vuodesta 2007 alkaen. Kenties merkittävin tapahtuma viime vuonna oli kuitenkin Bosnian vakautusoperaation siirtäminen Natolta Euroopan unionin komentoon. Kyseessä on todellakin unionin ensimmäinen suuri sotilasoperaatio.

Tässä yhteydessä pidämme edelleen ajankohtaisina neljää kysymystä, jotka esitettiin Kölnissä kuusi vuotta sitten, kun ajatus Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta jätettiin ensimmäisen kerran hautumaan. Ensinnäkin: mitä toimia tarvitaan, jotta puolustusvalmiutemme saatetaan yhdenmukaisiksi tavoitteidemme ja haasteidemme kanssa? Nämä haasteet on nyt määritelty unionin turvallisuuspolitiikassa. Toiseksi: miten Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhdenmukaisuus voidaan varmistaa? Kolmanneksi: miten ETPP:tä voidaan kehittää vaikuttamatta kielteisesti puolustussitoumuksiin, jotka koskevat Natoon kuuluvaa jäsenvaltioiden enemmistöä? Neljänneksi: miten rahavaroja voidaan hallita viisaasti sekä kansallisella että yhteisön tasolla?

Suuntaamme nämä kysymykset ensisijaisesti komissiolle ja neuvostolle, sillä parlamentin, komission ja neuvoston on tehtävä yhteistyötä vastausten löytämiseksi. Jos epäonnistumme tässä, ETPP:stä tulee pelkkää paperipolitiikkaa ja meistä voimattomia.

  D'Alema (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää monien kollegojeni tavoin esittelijöitä kahdesta tärkeästä mietinnöstä, joissa luodaan perusteellinen katsaus Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja siinä saavutettuun edistykseen. Mietinnöissä ehdotetaan myös vakuuttavia suuntaviivoja, joiden mukaan Euroopan unionin on toimittava maailmannäyttämöllä tehokkaasti ja maailmanlaajuisesti.

Perustuslakisopimus saattaa vahvistaa unionin asemaa, sillä sen sisältämillä uudistuksilla tehostetaan yhdentymistä ja yhteistyötä. Juuri nyt on mielestäni paikallaan edistää paljon puhuttua yhteistyötä parlamentin, komission ja neuvoston välillä.

Euroopan unionin tärkeimpänä tavoitteena on edistää tehokasta monenvälisyyttä, joka tarkoittaa turvallisuuden varmistamista sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja kehitys- ja kasvumahdollisuuksien takaamista. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa globalisaation hallintaa asettamalla etusijalle poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset menettelyt unohtamatta kuitenkaan sotilaallisia toimia viimeisenä vaihtoehtona: voimankäytön on oltava mahdollista ja oikeutettua, kun olosuhteet sitä edellyttävät.

Tällainen oikeutus edellyttää kuitenkin Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän uudistamista, kuten Brokin mietinnössä perustellusti huomautetaan. YK:n toimivalta on järkkynyt ja heikentynyt, mikä johtuu osaltaan ennaltaehkäisevän ja yksipuolisen sodan teoriasta ja käytännöstä. Euroopan unionilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuomita tämä teoria ja käytäntö, ja mielestäni tämä periaatteellinen kysymys on otettava huomioon pyrittäessä palauttamaan Euroopan ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä.

Tässä yhteydessä pidän erittäin arvokkaana monien parlamentin jäsenten – ja myös komission jäsenen Ferrero-Waldnerin – esittämää vaatimusta, jonka mukaan Euroopan unionin pitäisi saada paikka Yhdistyneissä Kansakunnissa. Tämä merkitsisi suurta harppausta Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisten suhteiden laadussa.

Haluan ottaa esiin tähän kokonaiskuvaan liittyvän painopistealueen, Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ja Lähi-idän kriisin. Olemme aivan perustellusti puhuneet uusista mahdollisuuksista ja uudesta toivosta. Haluan kuitenkin tuoda keskusteluun uuden huolenaiheen: George W. Bushin ja Ariel Sharonin välisessä tapaamisessa paljastui varsin selvä erimielisyys Israelin toimista siirtokuntien laajentamiseksi. Tämä laajentuminen merkitsee käytännössä sitä, että Israel liittää alueisiinsa Itä-Jerusalemin ja osan Länsirannasta. Jos nämä toimet saavat jatkua, kaikki toiveet rauhasta voidaan pian unohtaa. Jopa Yhdysvaltojen hallitus arvostelee tilannetta, joten myös Euroopan unionin on syytä toimia samoin. Meidän on käytettävä voimakkaita ja selkeitä äänenpainoja estääksemme päätökset, jotka voivat vaarantaa viimeisetkin toiveet rauhasta ja liennytyksestä.

  Neyts-Uyttebroeck, Annemie (ALDE). – (NL) Aivan aluksi haluan kiittää jäsen Elmar Brokia erinomaisesta mietinnöstä, jossa esitetään yhdenmukainen, eteenpäin suuntautunut ja realistinen näkemys yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Unohdamme aivan liian usein, miten nuori tämä politiikka itse asiassa yhä on. Muistan aivan elävästi, ettei Euroopan unionin teksteissä tai parlamentin poliittisten ryhmien ohjelmissa saanut 20 vuotta sitten edes mainita sanoja turvallisuus ja ulkopolitiikka, puolustuspolitiikasta puhumattakaan. Kymmenen vuotta sitten yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli aluillaan, mutta se oli paketoitu huolellisesti erilliseen, lähes yksinomaan hallitusten väliseen pilariin. Nyt meillä on oma erillinen näkemyksemme ja strategiamme, joka on vielä keskeneräinen mutta jonka ainutlaatuisuutta ei voida kiistää. Ainutlaatuisuus piilee ennen kaikkea siinä, että haluamme ottaa vastuun sekä yhteiskunnallisista ja diplomaattisista että sotilaallisista näkökohdista, jotka tähän politiikkaan liittyvät. Haluan korostaa, että perustuslakisopimus sisältää joukon erityisen merkittäviä vaatimuksia tällä alalla. Tämähän on yksi tärkeimmistä syistä, joiden perusteella perustuslakisopimus ansaitsee ratifioimisen.

Vuosittaisessa selvityksessä vaaditaan ottamaan Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit aiempaa paremmin mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Tämä osallistuminen ei saa rajoittua tapahtumien jälkeen käytäviin keskusteluihin. Tilanteen kohentamiseen tarjoutuu erinomainen tilaisuus kolme kuukautta kestävässä ajatustenvaihdossa, johon osallistuvat korkea edustaja sekä ulkosuhteista ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaava komission jäsen ja johon myös kansallisten parlamenttien jäsenet voivat osallistua. Tämä on yksi niistä ehdotuksista, joita meillä on ilo tukea.

  Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, jotta kaikki ei menisi liian yksimieliseksi, esitän poikkeavan kannan. Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa todetaan, että uusien uhkien kohdalla ensimmäinen puolustuslinja on usein ulkomailla. Tätä ei kiistetä Kuhnen mietinnössä millään tavoin.

Euroopan unionin turvallisuusstrategian on tarkoitus sitoa kaikkia jäsenvaltioita. Sen tarkoituksena on sitoa EU:n sotilaspolitiikka yhä tiiviimmin ennaltaehkäisevän sodankäynnin suunnitteluun. Kuhnen mietinnössä vaaditaan entistä tehokkaampaa uudelleenvarustelua, jotta voidaan varmistaa, että Naton valmiuksiin nojaava EU voi toteuttaa sotilastoimia missä päin maailmaa tahansa. Kuulemamme mukaan EU:sta on tarkoitus tulla maailmanlaajuinen toimija, ennen kaikkea sotilaallisessa mielessä.

Juuri tästä syystä ryhmäni on esittänyt vähemmistöön jääneen mielipiteen. Yhtäältä täällä väitetään, ettei Euroopan unionia olla millään muotoa militarisoimassa, mutta kuten olemme kuulleet, uudelleenvarustelun hyväksi tehdään toisaalta kaikki mahdollinen. Tämä merkitsee esimerkiksi suunnitelmia, joiden mukaan EU voi ryhtyä alueellisiin sotiin raaka-aineiden saannin turvaamiseksi. EU:n perustuslakisopimus, jonka ranskalaiset toivottavasti romuttavat, unionin turvallisuusstrategia ja Euroopan puolustusta koskevat suunnitelmat enteilevät Eurooppaa, jolle on ominaista uudelleenvarustelu ja pelko tulevista sodista.

Pankaa tämä arvostelu huolellisesti merkille. Väittelyt eivät enää auta. Kuten Ranskassa nähdään, ne koituvat kohtaloksenne.

  Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, puolitoista minuuttia on paljon enemmän kuin tarvitsenkaan, kun otetaan huomioon, että tässä laajasisältöisessä mietinnössä käsiteltävät aiheet edellyttävät, että unionilla on ulkoasiainministeri, diplomaattikunta ja yhteinen ulkopolitiikka. Ulkopolitiikasta on todettava, että hahmotelmat ovat vasta epämääräistäkin epämääräisempiä: ulkopolitiikasta säädettiin vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen V osastossa. Meillä ei ole yhteistä politiikkaa, eikä sellaista voi ollakaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme ole päässeet yksimielisyyteen periaatteista, perinteistä ja etunäkökohdista. Siksi eri jäsenvaltioiden politiikat poikkeavat toisistaan esimerkiksi elintärkeässä kysymyksessä suhteistamme Amerikan Yhdysvaltoihin.

Vähimmäisehtona on myös yhteisen diplomaattikunnan perustaminen, joka edellyttää Euroopan perustuslain hyväksymistä. Valitettavasti on todettava – vaikka tämä ei tulekaan yllätyksenä suurimmalle osalle teistä – että on erittäin todennäköistä, ettei tämä hanke näe koskaan päivänvaloa. Rakennustelineenne on koottu ilman minkäänlaista kansalta saatua oikeutusta, ja ne romahtavat kasaan aivan itsestään.

Voisinkin lopettaa tähän ja olla kuluttamatta enempää puheaikaani ja teidän hermojanne. En kuitenkaan halua estää teitä unelmoimasta, sillä unelmanne kiinnostavat suuresti riippumattomuuden puolestapuhujia, jotka kampanjoivat parhaillaan Ranskassa ja muualla. Ranskalaiset ovat äärimmäisen huvittuneita, kun heille kerrotaan, että Washingtonissa on henkilö, joka mahtipontinen titteli on Euroopan unionin Yhdysvaltojen-suurlähettiläs. Jos ranskalaisille kerrotaan, että oletettu perustuslaki tuo mukanaan niin kutsutun ulkoasiainministerin ja että tämän viran haltija on – kuinka ollakaan – Naton entinen pääsihteeri, he ovat vieläkin huvittuneempia, hämmästyneempiä tai pöyristyneempiä.

Hyvät kollegat, kaikenlaiset eurofiilit ja eurokiihkoilijat, jatkakaa kaikin mokomin meidän viihdyttämistämme moisilla perusteluilla.

  Czarnecki, Ryszard (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei välttämättä ole epäilijöiden väitteiden mukaista virtuaalipolitiikkaa, mutta se näyttää todellakin paremmalta paperilla kuin käytännössä. Jos päätöslauselmaesityksen laatijoiden tavoin tarkastelemme mielipidemittauksia, joissa on tutkittu kansalaisten halua panna tämä politiikka täytäntöön, tulevaisuus näyttää erittäin epävarmalta. Onko meidän yhtäkkiä hylättävä koko ajatus, jos yhteisen ulkopolitiikan kannattajien määrä unionissa laskee jatkossa 60 prosentista 45 prosenttiin ja jos yhteisen puolustuspolitiikan kannattajien määrä laskee 70 prosentista vaikkapa 47 prosenttiin? Meidän on varottava luottamasta mielipidemittauksiin. Parlamenttimme on jakautunut kysymyksessä siitä, missä määrin on syytä tukea ajatusta yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Meidän on tunnustettava tämä tosiasia. Tietyissä kysymyksissä olemme kuitenkin yksimielisiä. Ensimmäinen niistä on, että islamilainen terrorismi on todellinen uhka. Toiseksi sotilastoimet eivät voi olla ensimmäinen toimintamalli lähestyttäessä tiettyjä ongelmia. Kolmanneksi meidän on seurattava tarkkaavaisesti yhteisten EUFOR-joukkojen toimintaa Bosnia ja Hertsegovinassa. On totta, että unioni otti hiljattain vastuulleen Concordia-operaation Makedoniassa, mutta tämä operaatio oli suhteellisen vähäpätöinen, samoin kuin poliittiset toimet, joihin olemme osallistuneet esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovinassa ja nyttemmin Afrikassa.

Lopuksi voin todeta, että olemme yksimielisiä vaatiessamme, että neuvosto noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklaa, kun tärkeisiin ulkopoliittisiin toimiin liittyviä kuulemistilaisuuksia järjestetään tulevana vuonna. Kyse ei ole siitä, että neuvosto alentuu antamaan tietoa parlamentille, vaan sillä on todellakin velvollisuus antaa sitä.

  Zieleniec (PPE-DE). – (CS) Merkittävänä kansainvälisenä toimijana Euroopan unionilla on maailmanlaajuinen vastuu. Tätä taustaa vasten haluan korostaa, että EU:n ulkopolitiikan onnistuminen riippuu kumppanuudestamme Yhdysvaltojen kanssa. Välillämme vallitsevista eroista huolimatta Yhdysvallat on kaikista maailmanlaajuisista toimijoista lähimpänä Eurooppaa, eivätkä meitä yhdistä ainoastaan yhteiset arvot. Kumppanuutemme on luonnollinen seuraus yhteisistä eduista, jotka liittyvät vakauden luomiseen kaikkialla maailmassa, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian vahvistamiseen sekä sen varmistamiseen, että maailmanlaajuiset markkinat toimivat asianmukaisesti ja että koko maailman raaka-ainevarat ovat edelleen käytettävissä.

Pohjois-Atlantin liitto pysyy jatkossakin perustakeena Euroopan ja Yhdysvaltojen turvallisuudelle, vaikka edessämme olevat haasteet eivät millään muotoa rajoitukaan pelkästään turvallisuuskysymyksiin. Siksi kehotan tässä kohden komissiota ja neuvostoa esittämään Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen strategista kumppanuutta koskevan toimintasuunnitelman, jonka myötä keskustelumme monista maailmanlaajuisista kysymyksistä saatettaisiin institutionaaliselle perustalle. Kumppanuuskehyksessä voitaisiin käsitellä kysymyksiä rahoituspalvelujen toiminnasta aina kansainvälisen järjestyksen vakauttamiseen, maailmanlaajuiseen maatalouteen, aidsin torjuntaan, veden saatavuuteen, maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen saakka. Yhtenä kumppanuuden päämääristä on oltava EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppa-alueen perustaminen, sillä tämä alue voisi hyvin toimia maailmanlaajuisen talouden veturina.

Presidentti Bushin helmikuisesta vierailusta opimme, että amerikkalaiset tiedostavat tarvitsevansa vahvaa Atlantin takaista kumppania. Siksi katson, että Euroopan unionin on käytettävä hyväkseen tämä mahdollisuus vahvistaa kumppanuutta, joka saattaa olla avain maailman järjestykseen ja vakauteen.

  Gomes (PSE). – (PT) Euroopan unionin turvallisuusstrategia haastaa meidät pohtimaan unionin merkitystä maailman hallinnassa, ja jäsen Kuhnen ja jäsen Brokin mietinnöissä edistetään erinomaisella tavalla vastaamista tähän haasteeseen. Jotta Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä puolustuspolitiikka olisivat tehokkaita ja yhdenmukaisia, niiden painopiste on asetettava määrätietoisesti kansalaisiin, ihmisoikeuksien edistämiseen, kansainväliseen ja humanitaariseen oikeuteen sekä kansainvälisten suhteiden monenvälisyyteen. Kuten Kuhnen mietinnössä todetaan, näiden politiikkojen on toisin sanoen perustuttava ajatukseen ihmisten turvallisuudesta, ja niissä on otettava huomioon inhimillisen turvallisuuden opeista laadittu Barcelona-raportti.

Näiden kysymysten merkitys korostuu entisestään, kun otetaan huomioon, että joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen ja terrorismin torjunnan on kuuluttava jatkossakin Euroopan unionin ensisijaisiin painopistealueisiin turvallisuuden alalla. Meidän on sisällytettävä nämä huolenaiheet kaikkiin näkökohtiin ulkosuhteissamme ja erityisesti naapuruuspolitiikassamme, ja tässä yhteydessä on syytä todeta aiempien puhujien tavoin, että unionin on saatava pysyvä paikka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa.

EU:n on myös pyrittävä vahvistamaan ydinsulku- ja aseidenriisuntasopimuksia ja tiukentamaan ydinmateriaalin ja yleensäkin aseiden viennin valvontaa. Unionin on myös varmistettava, että sen toimintasuunnitelma terrorismin torjumiseksi on läheisesti yhteydessä unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä puolustuspolitiikkaan ja että se muodostaa osan Kofi Annanin hiljattain julkistamaa maailmanlaajuista integroitua strategiaa terrorismin torjumiseksi.

Meidän on kunnioitettava myös kehityssitoumuksia, jotka eurooppalaiset hallitukset antoivat vuosituhannen julistuksessa. Köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus ovat hedelmällinen maaperä terrorismille. Jos haluamme saada aikaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, jonka avulla voidaan lisätä Euroopan unionin strategista riippumattomuutta ja toimintavalmiutta sekä edistää puolustusvalmiuksien yhdentämistä ja aitoja sisämarkkinoita, Euroopan puolustusviraston on annettava keskustelujemme pohjaksi tietoa toimista, jotka liittyvät varusteiden hankkimiseen, kehittämiseen ja tutkimiseen. Jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla on nyt perustyön tekeminen tämän uuden viraston saattamiseksi toimintakuntoon. Seuraavissa rahoitusnäkymissä on osoitettava, että hallituksemme ovat sitoutuneet edistämään Euroopan turvallisuutta, joka on pitkälti riippuvainen unionin käytettävissä olevista varoista.

Lopuksi totean, että olin jäsen von Wogaun ja monien muiden parlamentin jäsenten tavoin viime viikolla Sarajevossa todistamassa, miten EUFOR-joukkojen komentajana toimiva ylpeä brittiläinen kenraali todella jakoi kansallisia kunnianosoituksia. En voinut olla ajattelematta, että jos Euroopan unionilla olisi ollut käytössään ulkopolitiikka ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 15 vuotta sitten, olisimme saattaneet kyetä estämään sodat entisessä Jugoslaviassa tai lopettamaan ne aikaisemmassa vaiheessa. Tärkeä Althea-operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa on osoitus siitä, että asianmukaisten voimavarojen avulla Euroopan unioni voi ja sen täytyy ottaa tähänastista enemmän vastuuta Euroopan ja koko maailman turvallisuudesta.

  Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, molemmat tänään käsiteltävänä olevat mietinnöt ilmentävät selkeästi Euroopan unionin identiteettiä ja hyökkäävää imperialistista luonnetta. Ne ovat vahvistus Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen yhteiselle kansojen ja maiden vastaiselle strategialle, joka perustuu yksinomaan ennaltaehkäisevän sodan julmalle periaatteelle. Tämä periaate mainitaan mietinnöissä, ja siihen viitataan selkein sanoin myös perustuslakisopimuksessa. Mietinnöissä asetetaan välittömäksi painopistealueeksi Euroopan unionin aiempaa parempi valmistautuminen strategisiin väliintuloihin joko yhdessä Naton ja Amerikan yhdysvaltojen kanssa tai itsenäisesti.

Euroopan unionin turvallisuuden ja kansainvälisen järjestyksen vahvistamisen nimissä valokuvataan maita ja alueita ja valmistellaan näin toimia, jotka ulottuvat Balkanilta, Kaukasukselta ja Lähi-idästä lopulta lähes koko maailmaan.

Yhteisen ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan taustalla oleva ajatusmalli on eurooppalainen versio Amerikan yhdysvaltojen imperialistisista opeista maan omien etujen turvaamiseksi. Näiden oppien nimissä on ryhdytty satoihin toimiin ja levitetty kuolemaa ja hävitystä maailman kaikkiin kolkkiin.

Uskomme, että kansat ovat heräämässä. Ne asettuvat vastarintaan eivätkä salli tämän politiikan täytäntöönpanoa. Viime kädessä kysymme: kuka uhkaa ketä? Euroopan unionilla on joukkoja hyvin monissa maailman maissa. Se on osallisena loputtomassa tukikohtien verkostossa ja se on osallistunut kolmeen sotaan, ja lisäksi...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vaikka suhtaudunkin kriittisesti Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen yksittäisiin näkökohtiin, mielestäni on tärkeää vahvistaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Jos Euroopan unioni haluaa pitää itseään maailmanlaajuista rauhaa edistävänä voimana, sen on puhuttava ulkopuolisen maailman suuntaan yhteisellä äänellä ja kyettävä tuomaan näkemyksensä esiin sotilaallisissa ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Vaikka katson, että meidän on torjuttava määrätietoisesti kaikki pyrkimykset kehittää keskitettyä eurooppalaista valtiota, pidän kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että EU:lla on yhteinen ulkoministeri, jolla on laajat toimivaltuudet ja velvollisuudet sekä vahva asema unionin sisällä. Tämän vuoksi pidän myönteisenä Euroopan ulkoasiainministeriön kehittämistä.

On kuitenkin mahdotonta hyväksyä, että tätä yhteistä ulkoasiainministeriötä hallitsisivat ja ylläpitäisivät vain EU:n suuret jäsenvaltiot. Pienet jäsenvaltiot, mukaan lukien Itävalta, on otettava mukaan Euroopan unionin ulkopolitiikan muotoilemiseen, ja samoin Euroopan parlamentilla on oltava yhtäläiset oikeudet neuvoston kanssa, kun politiikan suuntaviivoista päätetään.

Jos pienten jäsenvaltioiden halutaan osallistuvan suurten jäsenvaltioiden tavoin EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan ja yhteisten nopean toiminnan joukkojen toimintaan, pienille jäsenvaltioille on myös taattava yhtäläinen oikeus tulla kuulluiksi.

  Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, haluan palata kahteen mietinnössä mainittuun parlamentin julkilausumaan, jotka liittyvät Kaukoidän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Mielestäni Kiinan kansantasavalta on saattanut alueen huomattavasti aiempaa epävakaampaan tilanteeseen säätämällä itsenäistymispyrkimyksien vastaisen lain. Meidän on torjuttava tämä laki määrätietoisesti, sillä sen avulla Kiinan kansantasavalta pyrkii oikeuttamaan ilman minkäänlaisia perusteluja sotilaallisen uhkailunsa Taiwania kohtaan ja näin myös hyökkäyksensä maahan. Nämä toimet ovat rikos kansainvälistä oikeutta vastaan, ja niitä on täysin mahdotonta hyväksyä. Taiwanin 23 miljoonalla asukkaalla on luovuttamaton oikeus tehdä itse omaa tulevaisuuttaan koskevat demokraattiset päätökset siitä, haluavatko he liittyä takaisin mannermaahan vai jatkaa edelleen itsenäisenä ja riippumattomana valtiona.

Meidän kaikkien on vaadittava Kiinan kansantasavaltaa lopettamaan uhkailevat eleensä ja aloittamaan niiden sijaan suoran vuoropuhelun Taiwanin kanssa vastavuoroisen tunnustamisen pohjalta. Tavoitteina on oltava näiden kahden maan välinen liennytys ja Kaukoidän rauhan turvaaminen. Osoitan sanani neuvoston edustajille todetessani, että jos tämän halutaan toteutuvan, Kiinaa koskevaa aseidenvientikieltoa ei saada poistaa. Eurooppa-neuvosto asetti sen perustellusti vuonna 1989, ja ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia koskeva tilanne on todellakin parantunut, vaikkei se olekaan vielä läheskään tyydyttävä. Parlamenttimme on havainnut useaan otteeseen, ettei Kiinan tilanne yhteiskunnallisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja poliittisten perusoikeuksien alalla vastaa edes niitä kansainvälisiä normeja, jotka Kiina itse tunnustaa.

Toivon, että arvoisa neuvoston puheenjohtaja panee sanani merkille. Kun otetaan huomioon nykyinen tilanne ja Kiinan jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset, aseidenvientikiellon poistaminen merkitsisi aivan väärää viestiä ja näyttäisi myös itsenäistymispyrkimyksien vastaisen lain palkitsemiselta.

  Siwiec (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme saaneet käsiteltäväksemme asiakirjan, jossa kuvataan Euroopan unionin politiikkaa turvallisuuden alalla; kaikista politiikan aloista juuri sen käsitteleminen on vaikeinta mille tahansa maalle tai kansainväliselle järjestölle. Tämä asiakirja muodostaa perustan ja kiintopisteen, kun jatkossa pohditaan parasta tapaa yhtenäistää jäsenvaltioiden toimia ja varmistaa ulkopolitiikan tehokkuus. Meidän on hyvä muistaa, että kallein tapa hoitaa ulkopolitiikkaa on ulkopolitiikan puuttuminen. Unioni ei pysty hyödyntämään mahdollisuuksia, joita sillä on monilla aloilla, juuri siksi, ettei sillä ole politiikkoja. Sallinette minun mainita myös toisen selviön, jonka suuntaan erityisesti niille, jotka ovat saarnanneet parlamentissamme jo hyvän aikaa militarisoinnista. Puolustusvalmius on välttämätön edellytys tehokkaalle politiikalle. Sotilaallinen valmius on välttämätöntä. Meidän on myös hyvä muistaa, että turvallisuutemme takaamisesta laajimmassa mielessä säädetyt periaatteet voivat muodostaa erinomaisen lähtökohdan vuoropuhelullemme kumppanimme Yhdysvaltojen kanssa sekä perustan uudenlaisten transatlanttisten suhteiden kehittämiselle. Yhdellä puolella Atlanttia olisi johtajuuden ja ylivallan erosta epätietoinen maa eli Yhdysvallat, ja toisella puolella Euroopan unioni, jonka aseman kehittyminen tällä nimenomaisella alalla on vasta alussa. Meidän on edistettävä tässä prosessissa kärsivällisyyttä ja luovuutta, mutta myös asiantuntemusta tarvitaan. Tässä yhteydessä totean uskovani, että Kuhnen mietintö ilmentää kaikkien unionin toimielinten asianmukaista osallistumista ja on avuksi niiden pohtiessa Euroopan turvallisuutta. Lisäksi on syytä panna merkille, että Kuhnen mietinnöstä keskustellaan samaan aikaan kuin Euroopan unionin ulkopolitiikkaa koskevasta vuosittaisesta selvityksestä. Tämä tuottaa hyvää lisäarvoa ja merkitsee parlamentin hienoa osallistumista, jolla autetaan varmistamaan, että voimme puhua pitkällä aikavälillä todellisesta eurooppalaisesta politiikasta pelkän virtuaalipolitiikan sijaan.

  Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos olette sitä mieltä, että Euroopan unionin olisi kehityttävä jonkinlaiseksi yhdentyneeksi eurooppalaiseksi valtioksi, on sekä johdonmukaista että välttämätöntä, että sillä on oltava myös oma valuutta, omat poliisivoimat, oma oikeusjärjestelmä, oma diplomaattikunta, oma armeija, omat puolustusmäärärahat ja kaikki muutkin itsenäisen valtion mahtipontiset tunnusmerkit, jotka kootaan perustuslain muodostamaan oikeuskehykseen.

Tänään käsittelemämme kahden mietinnön innoitus ammennetaan juuri tästä lähteestä. Minun on todettava, että Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit suhtautuvat asiaan aivan toisella tavalla. Vastustamme perin pohjin Euroopan poliittisen yhdentymisen syventämistä. Itse asiassa tavoitteenamme on purkaa ja uudelleenkansallistaa monia niistä liiallisista toimivaltuuksista, jotka Bryssel on kahminut. Siksi ei liene yllättävää, että vastustamme sekä koko ajatusta Euroopan perustuslaista että perustuslain yksityiskohtaista sisältöä.

Mietinnöissä keskitytään erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Niiden avulla pyritään lisäämään EU:n sotilaallisia valtuuksia vääristämällä Naton luonnetta ja merkitystä ja syrjäyttämällä koko järjestö. Tavoitteena on toisintaa tuhlailevasti Naton rakenteet, korvata valtiot transatlanttisten turvallisuussuhteiden toimijoina, omia valtioille kuuluvat valmiudet ja pönkittää harha-ajatuksia asevoimiemme sosialisoimisesta.

Mielestäni Euroopan valtioilla ei ole strategisia turvallisuusetuja, jotka olisi syytä erottaa transatlanttisten ja muiden kumppaniemme eduista. Saattaa tulla aikoja, jolloin eurooppalaisten on kannettava ensisijainen vastuu asevoimien käytöstä omalla alueellamme. Juuri näin on tapahtunut viimeksi kuluneen reilun vuosikymmenen aikana entisessä Jugoslaviassa: on pelkkää silmänlumetta väittää, että EUFOR-joukkojen sotilasoperaatio poikkeaisi perusteellisesti sitä edeltäneestä operaatiosta. Naton 7 000 sotilaan vahvuisista SFOR-joukoista yli 6 000 sotilasta oli Euroopasta. Siksi on epärehellistä teeskennellä, että EU on millään tavoin lisäämässä turvallisuutta, kun suurin osa jäsenvaltioista on lisäämisen sijaan vähentämässä puolustusmenojaan ja EU itse on vain toisintamassa erittäin menestyksekkään järjestön, Naton, suunnittelu-, päätöksenteko-, komento- ja valvontajärjestelmiä.

  Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, kylmän sodan jälkeen on noussut esiin uusia turvallisuusuhkia, joita ovat esimerkiksi kansainvälinen terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, järjestäytynyt rikollisuus ja suuri joukko alueellisia konflikteja. On käymässä selväksi, ettei yksikään maa, olipa se miten suuri tahansa, pysty yksinään torjumaan näitä turvallisuusuhkia, ja juuri siksi EU:n yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on laajennettava ja vahvistettava. Tätä mieltä ovat parlamenttimme enemmistön ja neuvoston ja komission edustajien lisäksi myös – ja ennen kaikkea – Euroopan unionin kansalaiset. Tämä näkökohta on jo nostettu esiin parlamentissa.

Selväksi on käymässä myös se, ettemme voi torjua mitään näistä uhkista pelkästään sotilaallisin keinoin, vaan että meidän on käytettävä sotilaallisten ja humanitaaristen toimien yhdistelmää. Sekä tämänpäiväiset mietinnöt että molemmat esittelijät tarjoavat selkeitä ja yksityiskohtaisia vastauksia kysymykseen siitä, miten tähän voidaan päästä. Yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan onnistuminen ja tuleva kehitys riippuvat kahden ehdon täyttämisestä: Euroopan perustuslaki on ratifioitava ja asianmukainen rahoitus on taattava. Euroopan turvallisuutta ei voida lisätä rahoitusta vähentämällä.

  Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskityn puheenvuorossani kahteen keskeiseen kysymykseen. Aluksi esitän joitakin huomioita unionin ulkoisten toimien yksiköstä. On äärimmäisen tärkeää, että yksikkö sijoitetaan komission yhteyteen. Meidän on torjuttava kaikki yritykset vesittää uusi yksikkö sijoittamalla se ensisijaisesti neuvoston yhteyteen. Yksikköä ei saa missään tapauksessa päästää kehittymään hallitsemattomaksi hallitustenväliseksi virastoksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä.

Vain mahdollisimman laajan parlamentaarisen vastuunalaisuuden avulla voimme varmistaa, että Euroopan unioni saavuttaa ylevät tavoitteensa muun maailman osalta. Köyhyyden torjuminen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat kaikki kysymyksiä, joissa voimme ja joissa meidän täytyy tehdä yhteisiin arvoihimme perustuvaa yhteistyötä. Hallitustenvälinen yksikkö olisi vaarassa joutua lukemattomien alakohtaisten ja strategisten etunäkökohtien uhriksi, jolloin yhteiset arvomme ja tavoitteemme häviäisivät sekamelskaan.

Toiseksi meidän on uuden perustuslain myötä omaksuttava kunnianhimoinen mutta realistinen lähestymistapa Euroopan unionin ulkopolitiikkaan, jos ja kun perustuslaki saadaan. Perustuslain avulla edesautetaan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa monilla keskeisillä aloilla, ja meidän on varmistettava, että nämä sitoumukset pidetään voimassa. Vaikka perustuslain sisältämien vastavuoroisen solidaarisuuden lausekkeiden – samoin kuin nopean toiminnan valmiuksien lisäämisen – taustalla olevat tapahtumat heijastavat pikemminkin nykyisiä käytäntöjä kuin erityisiä uudistuksia, meidän on varmistettava, että niiden tullessa voimaan niitä tulkitaan kunnianhimoisesti, konkreettisesti ja sitovasti.

Vastavuoroisten turvatakeiden sisällyttämistä perustuslakiin on niin ikään tuettava ja pidettävä myönteisenä asiana. Joidenkin jäsenvaltioiden vastustukseen voidaan vastata muutamalla yksinkertaisella perustelulla. Nato on nyt ja jatkossakin Euroopan puolustuksen selkäranka, siitä ei ole epäilystäkään. Ehdotimme eurooppalaisia takeita vain Nato-määräysten täydentämiseksi kaivatulla eurooppalaisella ulottuvuudella. Takeilla myös tuetaan ja lujitetaan yhteistyötä, jota Euroopassa on tehty – EU:n rakenteiden ulkopuolella – jo vuosikymmeniä poliittisissa ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Takeet eivät merkitse radikaalia muutosta Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päämääriin: niiden myötä todetaan yksinkertaisesti, että Euroopan unionin on lopultakin oltava riittävän kypsä saattaakseen poliittiset äänenpainot ja sitoumukset tasapainoon taloudellisten voimavarojensa kanssa.

  Pinior (PSE). – (PL) Hyvät kollegat, viime aikoina Euroopasta on tullut lisääntyvässä määrin liikkeellepaneva voima luotaessa uutta kansainvälistä järjestystä. Näin on ollut etenkin viime vuonna tapahtuneen laajentumisen jälkeen. Euroopan yhdentymisen onnistuminen merkitsee, että Euroopan unionin poliittinen järjestelmä alkaa kiinnostaa yhä enemmän unionin ulkopuolisia maita ja niiden asukkaita. Tietyt yhdysvaltalaiset analyytikot puhuvat nyt niin kutsutusta pehmeästä eurooppalaisesta vallasta ja eurooppalaisesta unelmasta, joka on käymässä toteen omien silmiemme edessä.

Terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, valtioiden romahtaminen ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kaikki tekijöitä, jotka edellyttävät unionin ulkoisilta toimilta maailmanlaajuista ulottuvuutta. Lisäksi ne edellyttävät näiden toimien alistamista aiempaa demokraattisemmalle vastuuvelvollisuudelle. Meidän onkin viitattava perustuslakisopimuksen kirjaimeen ja henkeen asioissa, jotka vaikuttavat yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Euroopan tulevia ulkoministereitä tukevalla ulkoasiainministeriöllä on oltava keskeinen asema tällä alalla. Heti kun perustuslakisopimus astuu voimaan, meidän on tehtävä kaikkemme, jotta solidaarisuuslauseke saisi todellisen merkityksen perustuslaissa säädetyissä puolustuskysymyksissä.

  Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Brokin laatima mietintö sisältää monia tuoreita, uraauurtavia ja rohkaisevia ajatuksia. Haluan esittää joitakin huomioita ongelmista, jotka liittyvät uuteen, valtioista riippumattomaan terrorismiin. Ensinnäkin: mitä voisimme ehdottaa jäsen Brokin ehdotusten lisäksi?

Niin kutsutun terrorismin torjunta edellyttää poliittisen terrorismin selkeää määrittelyä. Poliittisen terrorismin tavoitteena on saavuttaa konkreettisia poliittisia päämääriä, mutta mitä nämä päämäärät ovat? Meidän on erotettava toisistaan yhtäältä uusi, poliittinen, valtioista riippumaton terrorismi, jolla ei oleteta olevan tarkkaa valtiollista osoitetta, ja toisaalta perinteinen valtiollinen terrorismi, jota esiintyy pääasiassa alueilla, joilta demokratia puuttuu. Tämänkaltainen poliittinen terrorismi saa usein aikaan tiettyjen ryhmien ja järjestöjen kostonhaluisia vastaiskuja, kuten tapahtuu parhaillaan Venäjän Tšetšeniassa harjoittamassa terrorisodassa – tai terrorisoivassa sodassa.

Demokraattinen yhteisö ei voi torjua onnistuneesti minkäänlaista abstraktia terrorismin käsitettä sellaisenaan, sillä tällöin toimet perustuisivat vain ideologiaan tai fanaattisuuteen. Ei, todelliset torjuttavat viholliset ovat terroristijärjestöjä sekä valtioita, jotka käyttävät terrorismin keinoja ja tukevat terroristijärjestöjä. Viime aikoina on yritetty kahteen otteeseen löytää terrorismin lähteitä – ensin Afganistanissa ja sitten Irakissa. Ne ovatkin tällä hetkellä ainoat paikat, joissa terroristijärjestöt vaikuttavat olevan puolustuskannalla. Puolustuksen osalta tämä riittäisi hyvin tyydyttämään Euroopan unionin halun kilpailla Yhdysvaltojen kanssa.

Lopuksi totean, että valtioista riippumattoman terrorismin ilmiöstä voidaan ajatella aiheutuvan eräänlaista pirullista hyötyä: demokratiat ymmärtävät nyt kenties aiempaa selkeämmin, mitkä niiden arvoista ovat vaarassa. Luodessamme Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käsitteitä ja rakenteita meidän on keskityttävä yhä enemmän kysymykseen siitä, minkä hyväksi ja millaisen Euroopan eteen teemme työtä. Emme varmaankaan kulutuskeskeisen ja tyhmänrohkean Euroopan, joka on menettämässä identiteettinsä ja unohtamassa arvonsa, vaikka niistä niin paljon puhutaankin? Tällöin puolustamme jotakin, mitä ei voida puolustaa.

  Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä keskustelu on osoittanut jälleen kerran, miten äärimmäisen arvokkaalla tavalla parlamentti osallistuu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja käsitteiden hahmotteluun. Samalla on käynyt selväksi, että parlamentin voimakkaasti peräänkuuluttamaa vuoropuhelua käydään hyvin käytännönläheisessä muodossa. Ymmärränkin, miksi parlamentti hakee tätä yhteyttä, tätä vuoropuhelua neuvoston ja komission kanssa. Keskustelu on osoittanut, ettei tätä vuoropuhelua käydä ainoastaan jälkikäteen, jolloin keskittyisimme jo tapahtuneeseen, vaan että sitä käydään myös tämänhetkisistä ja tulevista toimista.

Lisäksi uskon – kuten joku totesikin – ettei meidän pidä tavoitella ulkopolitiikkaa, joka on parlamentin toiveiden vastaista. Koska minulla on ollut ilo edustaa neuvoston puheenjohtajavaltiota, en ole koskaan saanut sellaista vaikutelmaa, että neuvosto harjoittaisi parlamentin toiveiden vastaista politiikkaa. Päinvastoin, minusta on tuntunut, että politiikkaa on harjoitettu täysin yhteisesti, ja lisäksi tämä keskustelu ja edellisissä istunnoissa käydyt keskustelut Lähi-idästä, Libanonista ja – muutama tunti sitten – Balkanin alueesta osoittavat, että parlamentti osallistuu paitsi politiikkamme arviointiin myös sitä koskevaan käsitteenmuodostukseen ja tulevien kehityssuuntien määrittämiseen.

En voi muuta kuin todeta, että välillämme vallitsee laaja yhteisymmärrys käsittelemämme politiikan suuntaviivoista ja sen kaikista vivahteista. Olemme yksimielisiä myös ajatuksesta, jonka mukaan Eurooppa tarvitsee turvallisuutta, sekä siitä, ettei turvallisuudessa ole kyse ainoastaan poliittisesta ja sotilaallisesta turvallisuudesta vaan yleisestä turvallisuudesta, johon kuuluvat myös ympäristön ja ihmisoikeuksien kaltaiset näkökohdat. Ymmärrän myös erittäin hyvin sen, mitä keskustelussa on todettu symbolien ja niiden ulottumattomissakin olevien arvojen merkityksestä, eli siitä, että Euroopan unionin tähtiä puvussaan kantavan sotilashenkilökunnan tapaaminen saa aikaan väristyksiä selkärangassa ja osoittaa tehokkaasti, että Eurooppa on liikkeessä, että Euroopan yhdentyminen on käynnissä ja että olemme juuri saavuttaneet uuden vaiheen, josta on kiittäminen etenkin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme.

Lopuksi esitän vielä yhden huomion Kiinasta. Hyvä jäsen Jarzembowski, esitin kantani ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa, ja nyt huomaan, että kantaani ollaan vähitellen vahvistamassa. Mielestäni meidän on kohdattava todellisuus: meidän on kehitettävä suhteitamme Kiinaan, sillä kyseessä on maa, jonka merkitys on kasvamassa. Meidän on saatava Kiina mukaan yleiseen vuoropuheluun, joka kattaa kaikki näkökohdat.

Kiitän teitä lämpimästi puheenvuoroistanne. Mielestäni tämä on ollut hedelmällinen ja hyödyllinen keskustelu, joka osoittaa, että unionin toimielinten välinen vuoropuhelu toimii.

  Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kollegani tavoin katson, että keskustelumme on ollut mielenkiintoinen ja perusteellinen, sillä se on osoittanut, että monet erityiskysymykset on saatu ratkaistua YUTP:n ja ETPP:n nimissä. Monet yksittäisistä kysymyksistä nousevat uudelleen esiin muissa keskusteluissamme. Emme tietenkään ole unohtaneet ihmisoikeuksia. Monet teistä ovat maininneet ihmisoikeudet, ja mielestäni ne ovat jo luontainen osa koko politiikkaamme. On erittäin tärkeää, että meistä tulee maailmanlaajuinen toimija ja että toimemme perustuvat Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja toivottavasti hyvin pian myös perustuslakiin.

Erästä kysymystä ei ole mainittu tässä keskustelussa, mutta haluan mainita sen, koska se on turvallisuuden ja kehityksen kannalta tärkeä. Tarkoitan sukupuolikysymystä, jota Euroopan unionissa edistetään voimakkaasti esimerkiksi kehitys- ja naapuruuspolitiikkamme yhteydessä. Haluamme tämän kysymyksen osaksi kaikkea politiikkaamme.

Haluan myös yhtyä huomioon, jonka mukaan Euroopan unionin on tehtävä yhteistyötä kumppaniensa kanssa estääkseen ydinmateriaalin ja muiden arkaluonteisten aineiden joutumisen terroristien käsiin. Tämä on eräs yhteisen toimintasuunnitelmamme keskeisimmistä tavoitteista.

Olen myös yhtä mieltä jäsen von Wogaun ja muiden jäsenten kanssa, joiden mukaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä on hyvin merkittävä yhteys. Tämä on avain yhteistyön tiivistämiseen komission ulkosuhteiden pääosaston ja komission muiden pääosastojen välillä.

Lopuksi nostan esiin miinanraivausta koskevan erityiskysymyksen. Miinanraivaus ei ole ongelma ainoastaan Bosniassa, vaan se on maailmanlaajuinen ongelma. Siksi olemmekin erittäin tyytyväisiä, että jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan yleissopimuksen tarkistuskonferenssi pidettiin Keniassa, missä näimme, että tämä Euroopan unionin ajama asia on edennyt hyvin voimakkaasti. Tehtävää on vielä paljon, mutta meillä on nyt hyvä, laaja perusta. Toimikaamme yhdessä tällä perustalla.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.