Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 14. huhtikuuta 2005 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

(Istunto avattiin klo 10.00.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Doping urheilussa

  Puhemies.   Esityslistalla on seuraavana Sifunakisin laatima suullinen kysymys komissiolle dopingin torjunnasta urheilussa (O-0036/2005 – B6-0168/2005).

  Sifunakis (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään käsiteltävä suullinen kysymys ja samaan aiheeseen liittyvä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan päätöslauselmaesitys dopingin torjunnasta urheilussa ovat jatkoa toimille, joita Euroopan parlamentti on toteuttanut alalla jo pitkään.

Pienenä muistutuksena mainittakoon, että Euroopan parlamentin ensimmäinen dopingia käsitellyt aloite oli 7. syyskuuta 2000 annettu päätöslauselma komission tiedonannosta, joka koski yhteisön tukisuunnitelmaa dopingin torjumiseksi urheilussa. Viimeisin merkittävä toimi oli puolestaan valiokuntamme viime marraskuussa järjestämä julkinen kuulemistilaisuus, jonka nimi oli "Doping: este reilulle urheilulle?" ja jossa useat paikalle kutsutut asiantuntijat kertoivat näkemyksiään.

Julkinen kuulemistilaisuus pidettiin Ateenan olympialaisten jälkeen, kun oli jälleen saatu näyttöä siitä, että doping on valitettavasti edelleen todellinen ja jatkuvasti paheneva ongelma urheilussa. On syytä huomata, että Ateenan olympialaisten dopingtesteissä positiivisia näytteitä antoi 22 urheilijaa eli kaksi kertaa enemmän kuin Sydneyssä.

Tänään käsiteltävä päätöslauselmaesitykseen liittyvä suullinen kysymys on jatkoa näille aiemmille aloitteille, ja sen taustalla on valiokuntamme huolestuneisuus mittasuhteista, jotka doping on nyt saavuttanut urheilusuoritusten parantamiseen tähtäävässä toiminnassa.

Ongelma on kahtalainen.

Ensinnäkin doping on olympialiikkeen peruskirjassa esitettyjen urheilun ihanteiden vastainen. Ystävyyden, solidaarisuuden ja reilun pelin henki – toisin sanoen kaikki ne arvot, jotka tekevät urheilusta sosiaalista, kulttuurista ja kasvatuksellista toimintaa – ei mitenkään sovi yhteen dopingin kanssa, sillä sen avulla pyritään petkuttamaan sekä hankkimaan rahaa ja mainetta.

Toisaalta doping on vaaraksi niiden urheilijoiden terveydelle, jotka käyttävät kiellettyjä aineita usein tietäen niihin liittyvät riskit. Haluan tuoda tässä yhteydessä esiin erityisesti sen, että kemiallisia aineita eivät käytä pelkästään ammattiurheilijat vaan myös erittäin monet urheilun harrastajat. Euroopan komission viimeaikaisen tutkimuksen mukaan 6 prosenttia kuntosaleilla käyvistä nuorista eli yli 4 miljoonaa nuorta käyttää "lääkeaineita" parantaakseen suorituskykyään. Jäsenvaltioiden toimien yhteensovittaminen on nähdäksemme välttämätöntä, jotta voimme kehittää yhteisiä menetelmiä, joilla näiden niin kutsuttujen "lääkeaineiden" käyttöä valvotaan ja varmennetaan. Samalla on otettava huomioon, että monia näistä aineista myydään myös Internetin välityksellä. Olisi myös suotavaa, että yleisesti saatavilla oleviin valmisteisiin liitettäisiin merkintä siitä, että ne ovat anabolisia aineita.

Olemme uskoakseni kaikki samaa mieltä näistä asioista. Olemme kaikki vakuuttuneita, että tämän dramaattisen ilmiön torjuminen edellyttää erityistoimia.

Näin ollen:

– ottaen huomioon, että doping on etupäässä kansanterveydellinen kysymys,

– ottaen lisäksi huomioon, että perustuslakisopimus tarjoaa tarvittavan oikeusperustan yhteisön toiminnan laatimiseksi ja toteuttamiseksi,

– ja ottaen myös huomioon, että Eurobarometri-kyselyn mukaan neljä viidestä kansalaisesta on sitä mieltä, että Euroopan unionin pitäisi ryhtyä toimiin dopingin torjumiseksi,

· pyydämme komissiota kertomaan, mihin toimiin se aikoo nyt ryhtyä dopingin torjumiseksi urheilussa:

· Miten komissio aikoo tiedottaa eurooppalaisille ja erityisesti nuorille urheilunharrastajille kiellettyjen lääkeaineiden käyttöön liittyvistä erittäin vakavista vaaroista?

· Miten se aikoo eritoten yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tuoda nämä vaarat esiin kouluopetuksessa, kun muistetaan, että vaaroille alteimman ryhmän eli nuorten valistaminen alkaa koulusta?

· Aikooko komissio rahoittaa seitsemännen puiteohjelman yhteydessä tutkimusohjelmia, joiden tavoitteena on löytää uusia, tehokkaita menetelmiä kiellettyjen lääkeaineiden käytön havaitsemiseksi?

· Miten se aikoo tehdä yhteistyötä Maailman antidopingtoimiston (WADA), Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön sekä jäsenvaltioiden kanssa taatakseen tarvittavien toimien onnistumisen ?

Hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, kehotamme nyt Euroopan komissiota ryhtymään välittömästi toimiin sen varmistamiseksi, että nykytilanne saadaan nopeasti paremmaksi.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Figeľ on pyytänyt minua edustamaan itseään täällä parlamentissa tänä aamuna. Hän on hyvin pahoillaan siitä, ettei voinut itse saapua paikalle.

Haluan aluksi todeta, että dopingin torjunta on komissiolle erittäin tärkeä asia, jota aiomme käsitellä päättäväisesti. Komissio on ottanut tämän tehtävän hyvin vakavasti ja tukenut siihen liittyviä toimia, jotka kuuluvat komission vastuualueisiin. Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei kuitenkaan erikseen määrätä tämän alan yhteensovittamisesta, joten toimiemme on rajoituttava siihen oikeudelliseen kehykseen, joka toiminnallemme on asetettu. Kiitämme Euroopan parlamenttia ja erityisesti kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa, joka on seurannut asiaa hyvin tiiviisti, komissiolle tässä vaikeassa tehtävässä antamasta jatkuvasta tuesta.

Doping on ollut komission asialistalla jo jonkin aikaa. Eurooppa-neuvosto kehotti vuonna 1998 komissiota laatimaan yhteisön tukisuunnitelman dopingin torjumiseksi urheilussa. Tukisuunnitelma muodosti perustan dopingin vastaisille pilottihankkeille, joita toteutettiin kahden vuoden ajan vuosina 2000–2002. Noin puolet hankkeista koski tutkimusta ja puolet tiedotusta ja kasvatusta. Euroopan parlamentti tuki suunnitelmaa aktiivisesti.

Kolme pilottihankkeista koski Maailman antidopingtoimistoa. Riippumattoman konsulttitoimiston tekemässä ulkoisessa arvioinnissa annettiin myönteinen lausunto toteutettujen toimien luonteesta. Pilottihankkeet olivat myönteinen ja rohkaiseva verkottumiskokemus kaikille mukana olleille. Toiseksi komissio on pilottihankkeiden osarahoittamisen lisäksi rahoittanut kolmea tutkimusta dopingiin liittyvistä aiheista. Kolmanneksi komissio jatkaa läheistä yhteistyötä alan kansainvälisten järjestöjen ja erityisesti Euroopan neuvoston kanssa. Näiden toimien lisäksi tärkeää työtä on tehty myös tutkimuksen pääosastossa.

Komissio on iloinen siitä, että parlamentti on edelleen hyvin kiinnostunut aiheesta. Esimerkiksi parlamentin kulttuurivaliokunnan 29. marraskuuta 2004 järjestämä kuulemistilaisuus oli merkittävä tapahtuma, jossa urheiluliikkeen edustajat esittivät rohkaisevia lausuntoja.

Kuulemistilaisuudessa komission jäsen Figeľ totesi, että mikäli tarvittava rahoitus saadaan, toiminta voisi tulla kyseeseen kolmella alalla, joita ovat tutkimus, tiedotus ja koulutus. Nämä ehdotukset olisivat luonnollinen jatke työlle, jota komissio on tehnyt vuosina 2000–2002. Tämä tie mahdollistaa edistymisen, kun muistetaan, ettei dopingin torjumiselle urheilussa ole erityistä oikeusperustaa. Konkreettisempien ehdotusten esittäminen tässä vaiheessa olisi ennenaikaista, kun otetaan huomioon, että niiden toteutuminen riippuu budjettitilanteesta.

Mikäli perustuslakisopimus ratifioidaan, komissio saa uuden III 282 artiklan myötä perustan eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämiselle urheilun alalla. Se antaisi meille erityisesti mahdollisuuden tukea toimia, joilla edistetään nuorten urheilijoiden henkistä ja fyysistä koskemattomuutta. Tämän uuden määräyksen täytäntöönpanoa on kuitenkin valmisteltava huolellisesti. Komissio on sitoutunut tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien asianomaisten kanssa kyetäkseen vastaamaan tähän haasteeseen.

Mitä voidaan tehdä perustuslain mahdolliseen voimaantuloon valmistautumiseksi? Vastaan kysymykseen toistamalla Figeľin 29. marraskuuta 2004 pidetyssä kuulemistilaisuudessa esille tuomat näkökohdat.

Ensimmäinen Figeľin esiin tuoma asia olivat toimet koulutuksen alalla. Merkittäviä aloitteita voitaisiin käynnistää jo nyt niillä aloilla, joista yhteisö on ennestäänkin vastuussa. Noin puolet dopingin vastaisista pilottihankkeista, jotka saivat yhteisön tukea vuosina 2000–2002, liittyi koulutukseen. Tutkimme parhaillaan mahdollisuutta liittää dopingiin liittyvät aiheet osaksi komission toimintaa koulutuksen alalla.

Toinen Figeľin mainitsema seikka koski toimia tiedotuksen alalla. Yhdessä kolmesta vuosina 2000–2001 toteutetusta dopingiin liittyvästä tutkimuksesta tarkasteltiin mahdollisuuksia toteuttaa yleiseurooppalainen dopingin vastainen kampanja. Tutkimuksessa hyödynnettiin muutamissa jäsenvaltioissa toteutetuista vastaavanlaisista kampanjoista saatuja kokemuksia. Valmistelutyötä on siis jo tehty huomattavan paljon. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei tällaista aloitetta voida toteuttaa ilman itsenäistä, tähän tarkoitukseen osoitettua rahoitusvälinettä.

Kolmas Figeľin esiin tuoma asia koski tutkimuksen alalla toteutettavia toimia. Välineitä tutkimustoiminnan kehittämiseksi on jo olemassa. Komissio on tukenut alan huippuasiantuntijoiden verkottumista. Erillistä tähän tarkoitukseen varattua rahoitusvälinettä ei ole käytettävissä, joten dopingia koskeva tutkimus voidaan mahdollisesti sisällyttää kiinteämmin ja näkyvämmin jo olemassa oleviin komission toimiin. Komissio on myöntänyt rahoitusta tutkimusmäärärahoistaan esimerkiksi viimeaikaisille Cafdis- ja Hardop-hankkeille. Meidän on nyt käännettävä katseemme tulevaisuuteen. Figeľ onkin aloittanut keskustelut Potočnikin kanssa sen selvittämiseksi, voisivatko asianomaiset yksikkömme tehdä tältä osin yhteistyötä.

Komissio tekee lisäksi jatkossakin yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa ja tukee Maailman antidopingtoimiston työtä. Komissio katsoo, että asianomaisilla toimijoilla on moraalinen velvollisuus osallistua dopingin torjuntaan.

Kiitän lopuksi Euroopan parlamenttia sen osoittamasta jatkuvasta tuesta. Parlamentin tuella on ratkaiseva merkitys komission tämänhetkiselle ja tulevalle työlle urheilun alalla ja keskeinen asema sen varmistamisessa, että dopingin torjunnassa saavutetaan kipeästi kaivattua edistystä.

  Mavrommatis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan dopingia käsittelevässä päätöslauselmaesityksessä esitetty Euroopan parlamentin aloite on tärkeä askel eteenpäin ja suora vetoomus kaikille yhteisvastuullisille tahoille tämän ilmiön torjumiseksi konkreettisemmalla ja tehokkaammalla tavalla.

Suhtaudun tulevaisuuteen optimistisesti, koska kunnianarvoiset ystäväni ovat viimein laillani tiedostaneet, miten tärkeää on torjua tätä nuoriamme uhkaavaa vitsausta, josta on aiemminkin esitetty kysymyksiä ja pidetty puheita.

Emme saa unohtaa, ettei doping koske pelkästään ammattiurheilijoita. Se on päinvastoin uhka, joka kasvaa jatkuvasti kahdesta syystä. Toisaalta käyttäjäjoukko, joka muodostuu urheilunharrastajista ja nuorista kaikkialla maailmassa, kasvaa jatkuvasti. Toisaalta jatkuvasti ilmaantuu uusia, vasta kehiteltyjä tuotteita, jotka vaihtavat omistajaa erilaisten ja yhä monimuotoisempien kanavien, kuten kuntosalien, Internetin, apteekkien ja tavallisten postilähetysten kautta. Muistutan teitä siitä, että anabolisten aineiden kaupan liikevaihto Euroopassa on yli kaksi miljardia euroa vuodessa ja koko maailmassa noin kuusi miljardia euroa.

Euroopan komission on tehostettava yhteistyötään toimivaltaisten järjestöjen kanssa ja myönnettävä tukea tämän ongelman torjuntaan tarkoitetulle mekanismille, joka käsittää dopingin torjunnassa välttämättömän tutkimuksen, asianmukaisen tiedotuksen, koulutuksen ja puhtaan urheilun edistämisen ja jonka tavoitteena on kansanterveyden suojeleminen ja urheilun ihanteiden puolustaminen.

Euroopan perustuslaista tehty sopimus mahdollistaa tämän tavoitteen tyydyttävämmän toteutumisen, mutta Euroopan unionin pitäisi ottaa doping-ongelma huomioon hyväksyessään ja toteuttaessaan kaikkia toimivaltaansa kuuluvia toimia. Euroopan unionin on ryhdyttävä välittömästi toimiin, eikä se saa unohtaa tätä pahaa vitsausta, joka uhkaa lapsia ja nuoria kaikkialla maailmassa.

(Suosionosoituksia)

  Riera Madurell, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, olemme uskoakseni kaikki tässä tilanteessa yhtä mieltä siitä, että dopingin torjunnassa ei ole kyse pelkästään urheilukilpailujen puhdistamisesta vaan myös kansalaisten terveyden edistämisestä. Dopingin torjuminen urheilussa onkin otettava selkeästi yhdeksi poliittiseksi tavoitteeksemme, kuten monissa jäsenvaltioissa on tehty.

Haluan tässä yhteydessä korostaa tarvetta toteuttaa dopingin vaaroja käsittelevää tutkimusta Euroopan laajuisesti. Jotkin Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat jo sisällyttäneet dopingin torjuntaa koskeviin suunnitelmiinsa tutkimusohjelmia, joissa käsitellään toisaalta uusina doping-aineina pidettäviä aineita ja niiden vaikutuksia ihmiskehoon sekä toisaalta mahdollisuutta perustaa laboratorioita, joissa on parempia ja tarkoituksenmukaisempia laitteita näiden aineiden havaitsemiseksi. Toisissa maissa, kuten kotimaassani Espanjassa, hallitus on jo ilmoittanut erityisten tutkimusohjelmien sisällyttämisestä kansalliseen T&K-ohjelmaan.

Doping-ongelmalla on kuitenkin ilmeinen kansainvälinen ulottuvuus, ja siksi onkin hyvin tärkeää, että myös Euroopan unioni tukee dopingia käsittelevän tutkimuksen sisällyttämistä tutkimus- ja kehittämisohjelmiimme. Ehdotin tätä komission jäsen Potočnikille, kun hän oli ensimmäistä kertaa parlamenttimme teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kuultavana, ja hän kiinnostui ehdotuksesta ja lupasi harkita sitä. Haluaisin kehottaa komissiota ryhtymään merkittäviin toimiin asian suhteen tästä näkökulmasta.

Arvoisa puhemies, uskon lisäksi, että tämäntyyppinen aloite olisi myös uuden Euroopan perustuslain III-282 artiklan mukainen. Siinä puhutaan urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisestä, urheilukilpailujen rehellisyyden ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisestä sekä urheilijoidemme fyysisen ja henkisen koskemattomuuden suojelemisesta.

  Takkula, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, urheilulla itsellään ei ole riittäviä keinoja hoitaa doping-ongelmaa. Sen vuoksi tässä tärkeässä työssä tarvitaan meitä kaikkia. Kaikkien urheilun laajaan kenttään kuuluvien toimijoiden tulee olla liikkeellä oikeiden ja puhtaiden arvojen puolesta, aina sieltä ruohonjuuritasolta kansainvälisiin urheilujärjestöihin ja urheilua eri maissa organisoiviin viranomaistahoihin asti.

Tämä työ ei rajoitu vain meidän mantereellemme Eurooppaan vaan kyse on maailmanlaajuisesta työstä. Tietysti me eurooppalaisina haluamme huolehtia ensisijaisesti siitä, että meidän oma kotipesämme on kunnossa, sillä on vaikeaa ja suorastaan epäuskottavaa opettaa muita, jos ei itse elä sopusoinnussa yhdessä hyväksyttyjen sääntöjen kanssa. Valtioiden rooli ja toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä, jotta pystyttäisiin tehokkaasti estämään doping-aineiden laiton valmistus, maahantuonti ja maastavienti sekä levitys. Lainsäädäntöyhteistyö doping-aineiden levittämisen ehkäisemiseksi ja viranomaisyhteistyö ovat keinoja, joilla kyetään tehokkaasti puuttumaan doping-ongelmaan ja estämään sitä.

Maailman antidopingtoimisto WADA koordinoi ja kehittää maailmanlaajuisesti dopingin vastaista taistelua. Kansainvälinen olympialiike on ollut voimakkaasti mukana WADAn hallinnossa, mutta valtioiden rooli on jäänyt heikommalle. EU:n jäsenvaltioiden olisi yhteisvoimin mahdollista tasapainottaa valtioiden osuutta WADAssa ja siten luoda WADAlle tehokkaampia toimintamahdollisuuksia. EU:n ei pidä perustaa omaa doping-virastoa, vaan liittyä Euroopan neuvoston antidoping-sopimukseen ja tätä kautta olla vahvasti mukana koko Euroopan laajuisessa dopingin vastaisessa työssä.

Myös Unescon piirissä ollaan valmistelemassa dopingin vastaista maailmanlaajuista valtiosopimusta. EU:n tulee seurata aktiivisesti sopimuksen valmistelua ja koordinoida jäsenvaltioiden näkemyksiä. Urheilun alalla lisääntyvän toimivallan eli perustuslaillisen sopimuksen ja siten tulevan oikeusperustan myötä EU:n tulee aktiivisesti osallistua tämän tulevan sopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanoon, edistämiseen ja tukemiseen.

Dopingiin liittyvät kysymykset ovat usein mediassa melko näkyvä osa urheilu-uutisointia. Tässäkin asiassa pitää säilyttää suhteellisuus. Kuten muuallakin yhteiskunnassa, myös urheilun parissa on ja tulee aina olemaan niitä, jotka eivät noudata yhteisiä sääntöjä. Meidän on kuitenkin EU:n toimesta pyrittävä kaikin keinoin ja kaikin tavoin edistämään puhdasta urheilua ja liikuntakulttuuria. On aina muistettava kaiken kohunkin keskellä se, että urheilu on myönteinen asia, urheilu edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

  Bennahmias, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tämä päätöslauselma on luonnollisesti oikeansuuntainen. Edellisissä olympialaisissa joukko urheilijoita – itse asiassa hyvin pieni sellainen verrattuna kilpailijoiden määrään – jäi kiinni otettaan annoksen kiellettyä ainetta. Kyseessä olivat lähinnä vanhat doping-aineet eivätkä juurikaan nykyisin tarjolla olevat uudet valmisteet.

On selvää, että meidän on ensimmäiseksi omaksuttava asenne, jolla pyritään suojaamaan huippu-urheilijoidemme, ammattiurheilijoidemme ja muiden urheilijoidemme terveyttä. Tässä on kuitenkin ristiriita, kuten hiljattain saimme havaita. Maailman antidopingtoimisto, joka tekee hyvin tärkeää työtä, päätti äskettäin erityisesti kortikoidien osalta, että näitä aineita testataan ja että otetuissa näytteissä sallitaan tietty taso, joka on tietääkseni 30 prosenttia. Näin he valitsivat lääkärien ammattikunnan kannasta poikkeavan näkemyksen, jonka mukaan tietynsuuruinen annos sallitaan. Tästä tulee ainakin minulle mieleen ammattipyöräilijöiden maailma ja se, että siellä sallitaan hematokriittitasoksi enintään 50 prosenttia, mutta ei enempää.

Päätöslauselmastamme puuttuu yksi vaatimus, joka tulee kalliiksi, mutta on myös välttämätön. Meidän on nimittäin varmistettava urheilijoiden jatkuva, riippumaton lääketieteellinen seuranta. Näin saamme nähdä, miten eri-ikäiset ja eri lajeja harrastavat urheilijat hoitavat terveyttään uransa aikana, aivan alusta saakka, sillä onhan urheilijoillakin oikeus huolehtia itsestään, ja mitä laillisia ja valitettavasti myös laittomia lääkkeitä he ovat voineet ottaa. Jos meillä ei ole Euroopassa, Euroopan unionissa eikä koko maailmassa käytettävissä tällaista välinettä, mistään tänään ehdottamistamme toimista ei ole hyötyä ennen kuin meillä on käytettävissämme riippumaton ja jatkuva lääketieteellinen seuranta.

  Toussas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, urheilumaailman valtavan doping-ongelman todellinen syy on urheilun kaupallistuminen, joka johtuu kapitalistisesta tuotantomenetelmästä, jonka tavoitteena on kasvattaa monopoliasemassa olevien yritysryhmittymien voittoja. Syynä on toisin sanoen sen hyväksyminen, että urheilija voi olla ammattilainen ja että ammattiurheilua voi olla olemassa.

Kun urheilujoukkue on yritys, voittamisesta hinnalla millä hyvänsä tulee urheilijalle ja joukkueelle se asia, jota markkinat vaativat yritysryhmittymän tuotteiden mainostamiseksi ja myymiseksi eli voittojen kasvattamiseksi. Lapset ja nuoret joutuvat julman hyväksikäytön kohteeksi. Esimerkiksi supermarketeissa on vapaasti saatavilla valtava määrä lääkevalmisteita, jotka turmelevat urheilun henkiset arvot ja joilla on erityisen vakavia ja tuskallisia vaikutuksia nuorten fyysiseen ja henkiseen terveyteen.

Pyydän teitä pohtimaan erityisesti tekopyhyyttä, johon törmätään kansainvälisissä järjestöissä ja niiden suhteissa suuriin yritysryhmittymiin. Tuloksena on, että kymmenet lääkeaineet jäävät kieltämättä ja niiden käyttö urheilussa sallitaan.

Urheilu on mielestämme sosiaalinen hyödyke, jota ei saa alistaa tuoton tavoitteluun pyrkivälle ajattelutavalle. Urheilussa on tehtävä poliittinen täyskäännös. Kaikki ammattilaisuuden muodot on kiellettävä, kaikki sidokset yritysten ja urheilun välillä on katkaistava ja laajamittaista harrastusurheilua on vahvistettava.

Haluan vielä lopuksi todeta, että niin kauan kuin EU:ssa harjoitetaan tätä laajalle levinnyttä ruohonjuuritasosta etääntynyttä politiikkaa, joka perustuu voiton ja pääoman kilpailukyvyn tavoitteluun, nuorille ja urheilulle koituvat seuraukset ovat vakavia.

  Czarnecki, Ryszard (NI).  – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mukaan Ateenan olympialaiset osoittivat dopingin olevan todellinen uhka urheilussa. Ainoa syy siihen, että viime olympialaisissa havaittiin niin monta dopingtapausta, oli kuitenkin se, että Kansainvälinen olympiakomitea uuden puheenjohtajansa Jacques Roggen johdolla ryhtyi lopultakin päättäväisesti torjumaan dopingia. Poliittinen tahto on usein tärkeässä roolissa tämänkaltaisissa asioissa. Tiedämme kaikki, että Yhdysvaltojen olympiakomitea peitteli dopingtapauksia, joissa oli osallisina sen omia kilpailijoita ja erityisesti yleisurheilijoita, ja että se teki näin aivan viimeaikoihin saakka. Meillä ei pitäisi olla harhakuvitelmia siitä, että dopingin torjunta tarkoittaa paitsi tiettyjen kilpailijoiden, valmentajien ja kampanjapäälliköiden tavoitteiden tyhjäksi tekemistä myös sodan aloittamista valtavaa lääketeollisuutta ja sen vaikutusvaltaisia ja hyvin palkattuja lobbareita vastaan. Dopingin torjunnan strategioihin kuuluvat vakavat seuraamukset, esimerkiksi välittömästi langetettavat elinikäiset kilpailukiellot ilman mahdollisuutta esittää selityksiä, selkeät säännöt, joilla varmistetaan, ettei kukaan ole paremmassa asemassa kuin toinen, ja uudet menetelmät yhä pidemmälle kehittyneiden doping-tekniikoiden havaitsemiseksi, kuten edelliset puhujat ovat todenneetkin. Urheilu on, kuten politiikkakin, aina likaista bisnestä, mutta sen käytäntöjä voidaan varmasti siistiä. Tämä on päätöslauselmaesityksen kantava ajatus, ja kiitän esityksen laatijoita sen varmistamisesta, että näin on myös tapahtunut.

  Schmitt, Pál (PPE-DE). – (HU) EU:n perustuslaissa mainitaan urheilu sekä tärkeänä koulutusvälineenä että keinona tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja terveellisiä elintapoja. Doping vaarantaa koko urheilun olemuksen, kuten yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteenkin, ja rikkoo räikeästi reilun pelin henkeä, kun suoritus ei enää vastaakaan harjoittelun määrää eikä laatua. Doping on vaarallista kilpailijoille, ja kuolemantapauksia on raportoitu kirjallisesti useita satoja. Kansainvälisen olympiakomitean entisen puheenjohtajan Samaranchin mukaan doping on urheilun kuolema. Vaaralliset suoritusta parantavat aineet ovat ilmaantuneet myös vapaa-ajan urheilu- ja kuntoilupiireihin. Nämä aineet, joiden valmistus, kauppa ja kulutus on laajamittaista, vaarantavat miljoonat niitä käyttävät ihmiset.

Maailmanlaajuisesti dopingin vastaista taistelua käydään kolmella tasolla: 1) ehkäisy, tiedotus ja koulutus, 2) testaaminen ennen kilpailuja, niiden aikana ja jälkeen käyttämällä tieteen tarjoamia uusimpia menetelmiä ja 3) sellaisten rangaistusten tai seuraamusten langettaminen, jotka ovat riittävän vakavia toimiakseen pelotteena. EU voi osallistua tämän laajapohjaisen yhteisen dopingin vastaisen toiminnan kahteen ensimmäiseen osaan, sillä rikoksista rankaiseminen ei kuulu toimivaltaamme. Muutamat jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet lainsäädäntöä, jonka mukaisesti dopingista langetetaan vastaavanlaisia vakavia rangaistuksia kuin huumausaineiden käytöstä.

Minäkin suosittelen omalta osaltani, että ryhdymme aktiivisesti puhdistamaan tai, miksei niinkin, pelastamaan urheilua. Suhtautukaamme vakavasti perustuslakimme viestiin ja tehkäämme WADAn kanssa aiempaa tiiviimpää yhteistyötä. Tällä hetkellä vain 12:ssa EU:n 25 jäsenvaltiosta on valtuutettu laboratorio. Auttakaamme muita 13:a hankkimaan nämä arvokkaat tekniset laitteet. Meidän pitäisi perustaa yhteinen EU:n testausverkosto, joka helpottaa läheisen yhteistyön tekemistä paitsi testauksen myös liikuntatieteellisen tutkimuksen alalla. Älkäämme unohtako, että liikuntatieteessä tutkitaan jo nyt intensiivisesti uutta dopingin muotoa, joka voi osoittautua vielä aiemmin käytettyjäkin vaarallisemmaksi, nimittäin geneettistä dopingia. Suosittelen myös, että EU:n oikeusasiamies luo mekanismin, jossa Euroopan kansalaiset voivat ilmoittaa tietoonsa tulleesta doping-aineiden valmistuksesta, kaupasta tai käytöstä.

  Prets (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni on viitannut doping-ongelmaan useissa yhteyksissä, muun muassa päätöslauselmissa ja neuvoston päätelmissä, urheilua koskevassa Helsingin selvityksessä, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnössä ja kuulemistilaisuuksissa. Se on tässä yhteydessä sekä kehottanut ryhtymään toimiin että ryhtynyt itse erilaisiin toimiin. Tästä huolimatta totuus on se, että dopingin käyttö urheilussa lisääntyy. Lääketeollisuus kehittelee tuotteita ja parantelee niitä jatkuvasti, tekee niistä vaikeammin havaittavia ja tuo ne markkinoille mitä erilaisimmissa muodoissa sekä helpottaa tuotteidensa saantia yhä kasvavan käyttäjäryhmän keskuudessa. Tämän kehityksen vastustajien on torjuttava tällaista suuntausta ponnistelemalla yhä enemmän kehityksen tuomiseksi päivänvaloon.

Pyydänkin komissiota tekemään dopingia koskevasta tutkimuksesta yhden tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman tutkimustyön painopisteistä ja lisäämään sen rahoitusta. EU:n perustuslaki avaa muiden muassa uusia urheiluun liittyviä mahdollisuuksia, ja voin vain toivoa, että perustuslain hyväksyminen varmistaa näiden mahdollisuuksien toteutumisen. Urheilulla on tärkeitä tehtäviä yhteiskunnassa, eikä sitä saa pilata dopingilla ja rasismilla, jotka häpäisevät tuhansien innokkaiden harrastajien työn.

  Martin, Hans-Peter (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kaikki puhujat, jotka ovat osallistuneet tähän niin kutsuttuun keskusteluun lukemalla ääneen tekstejä, ovat olleet kiivaita dopingin vastustajia. Luultavasti on kuitenkin olemassa kahdenlaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita urheilusta. On niitä, jotka itse asiassa kannattavat dopingia ja ummistavat siltä silmänsä, koska ajattelevat ainakin osittain menestystä, jonka se voi tuoda tullessaan. Toisen ryhmän muodostavat ne, jotka vastustavat dopingia. On täysin ilmeistä, että kuulun itse viimeksi mainittuihin. Jokainen dopingtapaus on mielestäni niin sanotusti isku suoraan kaikkien urheilusta kiinnostuneiden ja erityisesti nuorten sydämeen. Vasenta siipeä edustanut ystävämme väitti, että doping liittyy erottamattomasti kapitalismiin eikä sitä esiinny totalitäärisissä valtioissa. Uskon itse asian olevan aivan päinvastoin. Urheilun puhtaus on sitä tärkeämpää, mitä tiukempia ovat taloudelliset ehdot ja mitä suurempia ovat pienten yritysten ja yrittäjien kohtaamat ongelmat. Tästä syystä meillä on todellinen mahdollisuus kitkeä doping.

Seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa koskevaa ehdotusta voisin kylläkin kannattaa, jos siinä on määrä keskittyä jalkapalloon. Kyseessä ovat käytännön näkökohdat: onko todellakin niin, että G 14 eli yhdistys, joka valvoo erityisesti Mestarien liigaa, estää doping-kontrollit? Onko totta, että erityisesti nuorisojoukkueet välttävät doping-testejä? Voin vain kannustaa teitä lisäämään avoimuutta näissä asioissa.

  Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on ollut erittäin hyödyllinen, kun ajatellaan ainakin suurinta osaa puheenvuoroista. Urheilun doping-ongelma on saanut kaiken kaikkiaan viime aikoina paljon enemmän huomiota, ja se on tärkeää.

Dopingin vastustamiseen on kolme syytä. Ensinnäkin se vääristää urheilun perusluonteen. Ne, jotka hankkivat etumatkaa kilpakumppaneihinsa epärehellisin keinoin, tuhoavat yksinkertaisesti koko urheilun tarkoituksen. Toiseksi, kuten hyvin tiedämme, se vaarantaa urheilijoiden terveyden. Kolmanneksi uskon, että se vahingoittaa yhteiskuntaa, koska se iskostaa mieliin ajatuksen, että ainoa tarkoitus on voitto hinnalla millä hyvänsä. Kollegani ovat maininneet varsin huomattavat taloudelliset voitot ja edut, joita nykyisin voidaan hankkia, ja tämä vain pahentaa ongelmaa entisestään.

Täällä on läsnä kollegoita, joilla on kokemusta olympialaisista, ja tietääkseni kolme jäsenvaltiota hakee olympiakisojen isännyyttä. Voisiko neuvosto komission jäsenen mielestä antaa jo nyt ennen perustuslain ratifioimista yhteisen päätöslauselman, jossa ei pelkästään tuomittaisi dopingia urheilussa vaan myös esitettäisiin, mihin toimiin olympiakisojen isännyyttä tosimielellä tavoittelevat yksittäiset valtiot voisivat ryhtyä?

Viimeiseksi käsittelen kysymystä voittamisesta hinnalla millä hyvänsä. Yksi viime olympialaisten mieleenpainuvimmista tapahtumista oli se, kun pitkänmatkanjuoksijan todennäköisen voiton esti väkijoukosta rynnännyt henkilö, joka pysäytti hänet. Juoksijalle annettiin erityispalkinto tunnustukseksi siitä, että hän jatkoi kilpailua, vaikka oli täysin selvää, että hänen voittomahdollisuutensa olivat menneet.

Nähdäkseni meidän on löydettävä uudelleen urheilun perustarkoitus, jos aiomme vedota nuoriin ja koko yhteiskuntaan. Doping on vitsaus, joka on kitkettävä urheilusta.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkasti läsnä olevien jäsenten huomioita. Olette selvästikin erittäin sitoutuneita, aivan kuten mekin, tekemään kaikkenne tehokkaan dopingin vastaisen kampanjan toteuttamiseksi urheilumaailmassa. Kuten on jo tullut mainituksi, dopingilla on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntiimme ja erityisesti nuoriimme. Komissio saa toiminnalle selkeän oikeusperustan perustuslain voimaantulon myötä. Jatkamme tällä välin perustuslain voimaantulon valmistelemiseksi tarvittavia toimia.

Parlamentti on perustellusti tuonut esiin joitakin tasoja, joilla ongelmaan voidaan puuttua. Komissio uskoo, että ennaltaehkäisy on tärkeä osa toimintaamme. Toimiemme on siksi keskityttävä koulutukseen, tutkimukseen ja tiedotukseen. Komission jäsen Figeľ on sitoutunut viemään tätä asiaa eteenpäin määrärahojen saamiseksi ja perustuslain voimaantulon valmistelemiseksi.

Käsittelen nyt joitakin erityisiä esille tuotuja seikkoja. Ensinnäkin Figeľ on halukas kehittämään suhteita urheilujärjestöihin ja Maailman antidopingtoimistoon WADAan ja on jo järjestänyt joitakin tapaamisia tätä silmällä pitäen.

WADAn rahoittamisesta haluan todeta, että myönnämme WADAlle rahoitusta tapauskohtaisesti hankkeiden välityksellä. Emme rahoita WADAn organisaatiota johtuen ongelmista, jotka me kaikki tiedämme.

Kuten mainitsin, komission jäsenet Figeľ ja Potočnik tekevät yhteistyötä tutkimuksen edistämiseksi, ja voimme odottaa yhteistyöltä hyviä tuloksia.

Eurooppalaista ohjelmaa koskevaa ehdotusta haluan kommentoida muistuttamalla vuoden 1999 tukisuunnitelmasta. Perustuslain voimaantulo antaa meille vankemman perustan edetä asiassa.

Keskustelussa mainittiin myös yhtäläiset mahdollisuudet urheilussa. Komission jäsen Figeľ on sitoutunut tähän tavoitteeseen ja ottaa sen laajasti huomioon. Meitä inspiroi parlamentin vuonna 2003 hyväksymä Fraissen mietintö.

Puheenvuoroissa viitattiin myös Unescon dopingia koskevaan yleissopimukseen. Komissio seuraa kyseisen elimen työtä myös tulevaisuudessa. Panin myös merkille jäsen Beazleyn ehdotuksen, jonka välitän Figeľille.

Komissio suhtautuu myönteisesti parlamentin päätöslauselmaan dopingin torjumisesta urheilussa. Komissio on ollut hyvin aktiivinen ja tehnyt tätä alaa koskevia aloitteita viimeisten kuuden vuoden ajan, kuten alustuspuheenvuorossani totesin. Aiomme jatkaa ponnistelujamme jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin avustuksella. Parlamentin päätöslauselma auttaa komissiota jatkamaan dopingiin liittyvää työtään ja toimiaan yhteistyössä parlamentin kanssa.

Komissio ei vastusta tarkistuksia 1 ja 2. Erityisesti tarkistus 2 voi edistää tehokasta dopingin vastaista toimintaa.

  Puhemies.   Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 12.00.

4. Kulttuurinen monimuotoisuus

  Puhemies.   Esityslistalla on seuraavana Sifunakisin suullinen kysymys komissiolle kulttuurista monimuotoisuutta koskevasta Unescon yleissopimusluonnoksesta (O-0037/2005 – B6-0169/2005).

  Sifunakis (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suullinen kysymys ja samaan aiheeseen liittyvä päätöslauselmaesitys kulttuurista monimuotoisuutta koskevasta Unescon yleissopimusluonnoksesta ovat tulosta valiokuntamme suuresta mielenkiinnosta tätä tärkeää tekstiä käsittelevien neuvottelujen edistymistä kohtaan.

Unescon yleissopimusluonnos pohjautuu Unescon marraskuussa 2002 antamaan kulttuurista monimuotoisuutta koskevaan yleismaailmalliseen julistukseen, joka oli myönteinen askel kohti kansainvälistä yhteistyötä. Se osoittautui kuitenkin riittämättömäksi vastaukseksi uhkiin, joita kulttuurituotteiden ja -palvelujen markkinoiden kiivas globalisaatio tällä hetkellä merkitsee kulttuuriselle monimuotoisuudelle.

Unescon yleissopimuksen tavoitteena on puolustaa ja edistää kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuutta tarkoituksenmukaisin toimenpitein. Sopimuksella pyritään myös helpottamaan kulttuuripolitiikan kehittämistä ja kannustamaan laajempaa kansainvälistä kulttuurivaihtoa.

Yleissopimuksen on mielestämme toimittava kulttuurin kehittämistä edistävän kansainvälisen yhteistyön välineenä. Uskomme, että luonnos yleissopimukseksi edustaa vakavaa pyrkimystä vastata haasteisiin, joita globalisaatio ja kansainvälinen kauppapolitiikka asettavat kulttuurin monimuotoisuudelle. Me kaikki toivomme, että sopimus muodostaa kulttuurin monimuotoisuutta suojelevan sitovan ja normeja luovan välineen.

Tämä on Euroopalle ainoa tie eteenpäin, kun ajatellaan esimerkiksi yhdysvaltalaisten televisio- ja elokuvatuotteiden nykyistä hallitsevaa asemaa Euroopan markkinoilla. Muistutuksena mainittakoon, että yhdysvaltalaisten teosten osuus audiovisuaalituotteiden ostoista EU:n jäsenvaltioissa on 60–90 prosenttia, kun vastaava eurooppalaisten tuotteiden osuus Yhdysvaltain markkinoista on vain noin 1–2 prosenttia.

Tähän liittyen muutamat Euroopan ulkopuoliset maat ja varsinkin englanninkieliset maat pyrkivät heikentämään ehdotettua Unescon yleissopimusta. Meidän on siksi vastustettava näiden harvalukuisten mutta vaikutusvaltaisten maiden painostusta, jotta yleissopimuksen lopullisessa tekstissä korostetaan erityisen selkeästi sopimusvaltioiden oikeutta kehittää, ylläpitää ja panna täytäntöön politiikkoja ja lakeja, joiden tavoitteena on kulttuurisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen ja suojeleminen. Kaikki yritykset laimentaa tai heikentää näitä oikeuksia jollain tavalla kyseisen yleissopimuksen kautta on ehdottomasti torjuttava.

Jopa unionin sisällä on erilaisia näkemyksiä yleissopimuksen sisällöstä. Jäsenvaltioiden onkin tehtävä kaikkensa kantojensa yhteensovittamiseksi sekä keskenään että yhteisön kanssa. On tärkeää korostaa, että yhtenäisyyden puuttuminen heikentää unionin asemaa ja uskottavuutta neuvotteluissa.

Tästä syystä vaadimme, että Euroopan unioni tai sen jäsenvaltiot eivät saa tehdä kyseisen yleissopimuksen neuvottelu- ja tekoprosessin aikana mitään sellaista, joka vaarantaisi kulttuurisen monimuotoisuuden tai heikentäisi valtioiden mahdollisuuksia tukea kulttuurista monimuotoisuutta.

Kysymys kansainvälisen kauppaoikeuden ja tulevan Unescon yleissopimuksen välisestä suhteesta on siten keskeinen asia, jota on lähestyttävä parhaalla mahdollisella tavalla ja jota ei missään tapauksessa saa pitää toisarvoisena.

Mielestämme yleissopimuksessa on myös tunnustettava julkisten palvelujen ja erityisesti yleisradioyhtiöiden keskeinen merkitys kulttuurisen monimuotoisuuden suojelemisessa, tukemisessa ja kehittämisessä.

Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, koska Euroopan komissio osallistuu kaikkiin neuvotteluihin ja koska Euroopan parlamentti on hyvin kiinnostunut neuvottelujen edistymisestä ja sillä on institutionaalisesti suojattu oikeus saada välittömästi ja kattavasti tietoa kaikissa kansainvälisiin sopimuksiin liittyvän neuvottelu- ja tekoprosessin vaiheissa,

· Euroopan parlamentti kehottaa komissiota antamaan sille ajantasaisia tietoja neuvottelujen sisällön ja aikataulun osalta saavutetusta edistyksestä, ja

· Euroopan parlamentti kysyy, milloin tekstin on tarkalleen ottaen tarkoitus olla valmis, jotta se voidaan hyväksyä Pariisissa lokakuussa 2005 pidettävässä Unescon yleiskokouksessa.

Voisiko komissio antaa meille ajantasaista ja yksityiskohtaista tietoa neuvotteluissa esitetyistä erilaisista näkemyksistä?

  Borg, komission jäsen. (EN) Kiitän arvoisia jäseniä tästä kysymyksestä, jonka ansiosta voin komission jäsenen Figeľin puolesta kertoa Euroopan parlamentille kulttuurista monimuotoisuutta koskevaan Unescon yleissopimukseen liittyvien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta.

Tämä on vastaus parlamentin pyyntöön saada tietoa Unescon puitteissa käydyistä asiaa koskevista keskusteluista. Unescoa käsittelevä suullinen kysymys ja päätöslauselmaesitys ovat jatkoa parlamentin mietinnölle ja päätöslauselmalle kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja edistämisestä sekä Euroopan alueiden roolista ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Unescon ja Euroopan neuvoston roolista. Mietintö hyväksyttiin 2. joulukuuta 2003 ja päätöslauselma 14. tammikuuta 2004, ja niiden esittelijänä toimi Christa Prets.

Molemmissa teksteissä komissiota kehotettiin pitämään parlamentti ja erityisesti kulttuuri- ja koulutusvaliokunta ajan tasalla Unescossa käytävistä neuvotteluista. Komissio on vastannut kehotukseen myönteisesti.

Hallitustenväliset neuvottelut aloitettiin tulevaa yleissopimusta koskeville neuvotteluille asetetun Unescon alustavan aikataulun mukaisesti syyskuussa 2004, ja yleissopimuksen sisältöä käsittelevät neuvottelut aloitettiin joulukuussa 2004, jolloin toimitusryhmä kokoontui ensimmäisen kerran. Muutama viikko toimitusryhmän kokouksen päättymisen jälkeen komissio vastasi myönteisesti parlamentin kutsuun osallistua Unescon neuvotteluja käsittelevään pienimuotoiseen kuulemistilaisuuteen, joka pidettiin 25. tammikuuta 2005. Kokoukseen osallistui kulttuurivaliokunnan jäseniä, ja sen puheenjohtajana toimi jäsen Schmitt. Kokouksessa keskusteltiin käynnissä olevasta neuvotteluprosessista perinpohjaisesti komission ja puheenjohtajavaltio Luxemburgin kanssa. Komissio on valmis osallistumaan vastaaviin kokouksiin myös jatkossa. Kulttuurivaliokunta aikookin pitää tällaisen kokouksen myöhemmin tässä kuussa.

Unescossa käytävät neuvottelut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Viimeisin, helmikuussa pidetty neuvottelukokous sujui EU:n näkökulmasta hyvässä yhteistyöhengessä Coreperin 27. tammikuuta 2005 antamien käytännesääntöjen pohjalta. EU:n edustuksen yhtenäisyydestä pidettiin tiukasti kiinni koko kokouksen ajan useissa yhteisön koordinointikokouksissa laadittujen yhteisten kantojen ansiosta.

Yhtenäisenä rintamana esiintyvästä Euroopan unionista on tullut keskustelujen keskeinen toimija ja merkittävä neuvottelukumppani. Komission neuvottelumahdollisuuksia rajoittaa kuitenkin monin tavoin sen tarkkailija-asema Unescossa. Euroopan unioni onkin pyytänyt, että Euroopan yhteisö voisi ottaa näihin neuvotteluihin osaa täysivaltaisena jäsenenä, mistä keskustellaan Unescossa huhtikuussa.

Vaikka helmikuun kokouksessa ei saatukaan aikaan uutta konsolidoitua yleissopimusluonnosta, neuvottelukokouksen sisältöä koskevat tulokset ovat kaiken kaikkiaan myönteiset Euroopan unionin odotusten ja näkemysten kannalta. Täysistuntokeskustelujen yleinen suuntaus on sopusoinnussa Euroopan unionin yhteisten kantojen kanssa myös niiltä osin, kun kyseessä on yleissopimuksen yhteensovittaminen muiden välineiden kanssa.

Unescon hallintoneuvoston on vahvistettava huhtikuun kokouksessaan uuden hallitustenvälisten neuvottelukokouksen kutsuminen koolle. Sen ajankohdaksi on kaavailtu alustavasti 25. toukokuuta – 4. kesäkuuta 2005. Kokouksessa keskustellaan myös Euroopan yhteisön pyynnöstä saada vahvistettu asema kyseisissä neuvotteluissa.

Unescon neuvottelujen alustavan aikataulun tärkeimmät tulevat tapahtumat ovat seuraavat. Hallintoneuvoston kevätkokous pidetään 18.–28. huhtikuuta 2005. Kokouksessa keskustellaan eritoten Euroopan yhteisön pyynnöstä saada vahvistettu asema käynnissä olevissa tulevaa yleissopimusta käsittelevissä Unescon neuvotteluissa. Seuraava hallitustenvälinen neuvottelukokous on tarkoitus pitää 25. toukokuuta – 4. kesäkuuta 2005, ja hallintoneuvoston syyskokous pidetään näillä näkymin 13.–29. syyskuuta 2005. Yleiskokouksen on määrä kokoontua 3.–21. lokakuuta 2005, jolloin kulttuurista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on alustavan aikataulun mukaisesti tarkoitus hyväksyä.

Kiitän komission jäsenen Figeľin puolesta parlamenttia ja erityisesti kulttuurivaliokuntaa varhaisesta ja aktiivisesta osallisuudesta Unescon neuvotteluihin ja yleisestä tuesta, jota se osoittaa komissiolle tässä prosessissa.

  Hieronymi, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, koska Euroopan unioni on sekä taloudellinen että arvopohjainen yhteisö, vaadimme toimivien sisämarkkinoiden lisäksi samanaikaisesti ja yhtä tärkeänä asiana myös kulttuurisen monimuotoisuuden suojelemista. Näiden kahden tavoitteen toteutumisen olemme myös tähän saakka varmistaneet perussopimuksissa.

Kulttuurisen monimuotoisuuden turvaaminen Euroopan unionissa ei tarkoita jäsenvaltioiden vastaista toimintaa, vaan siinä on päinvastoin kyse nimenomaan jäsenvaltioiden kulttuurisen monimuotoisuuden turvaamisesta. Jos kuitenkin haluamme turvata kulttuurisen monimuotoisuuden kaikkialla maailmassa, voimme tehdä sen vain yhdessä – Euroopan unionissa ja Unescossa.

Vaadimme, että jäsenvaltiot ja komissio tekevät kolme asiaa neuvottelujen osalta. Ensinnäkin Unescon neuvottelut on saatava päätökseen hyvissä ajoin ennen seuraavia kansainvälistä kauppaoikeutta koskevia neuvottelukierroksia WTO:ssa ja GATS:n yhteydessä. Lokakuu 2005 on niin ratkaiseva ajankohta siksi, että joutuisimme muutoin epäedulliseen asemaan kauppaoikeuteen nähden ja Unescon oikeudellinen väline saattaisi tulla liian myöhään.

Toiseksi tarvitsemme tehokkaan välineen. Tarkoitan tehokkaalla sitä, että se todella varmistaa oikeudellisten välineiden prosessuaalisen yhdenvertaisuuden kauppa- ja kulttuurilainsäädännössä.

Kolmanneksi Euroopan unionin on otettava kulttuurinen monimuotoisuus vakavasti omassa lainsäädäntätyössään. Se ei siis saa joutua palveludirektiivissä kauppaoikeuden lumoihin, vaan audiovisuaalipalvelut on jätettävä palveludirektiiviluonnoksen ulkopuolelle, mikäli emme halua menettää uskottavuuttamme Unescon silmissä tai heikentää mahdollisuuksiamme neuvotella sen kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, neuvosto antoi komissiolle 16. marraskuuta 2004 tehtäväksi neuvotella kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuuden suojelemista koskevasta Unescon yleissopimuksesta. Myös parlamentti esitti näkemyksensä yleissopimuksesta äänestämällä oma-aloitteisesta mietinnöstä, jonka olin aiheesta laatinut.

Kuten jäsen Hieronymi juuri totesi, neuvottelut ensi lokakuussa pidettävän Unescon yleiskokouksen valmistelemiseksi on aloitettu. Kaikki asialistalla olevat kohdat on käsiteltävä läpikotaisin ja saatava valmiiksi toukokuun loppuun mennessä. Tästä syystä parlamentin on tehtävä oma kantansa tunnetuksi, jotta neuvotteluihin voidaan vaikuttaa.

Mitä yleissopimus tarkoittaa? Se merkitsee sitä, että jokaisella valtiolla on oltava oikeus pitää voimassa, ottaa käyttöön ja kehittää politiikkaa ja lainsäädäntöä, jolla suojellaan ja edistetään kulttuurista monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. Tämä ei saa olla riippuvainen muista kansainvälisistä sopimuksista eikä missään tapauksessa WTO:n sopimuksista. Yleissopimuksella on luotava yksinkertainen, yhteinen ja sitova riitojenratkaisumekanismi, jonka avulla kansainvälisessä oikeudessa voidaan kehittää kulttuuriseen monimuotoisuuteen liittyvää oikeuskäytäntöä.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että komissio omaksuu selvän kannan ja takaa parhaan mahdollisen koordinoinnin 25 jäsenvaltion välillä. Kun ensimmäiset eri valtioiden asiantuntijoiden kokoukset pidettiin viime syyskuussa Pariisissa, EU:lla ei vielä ollut yhtenäistä kantaa. Ranska kannatti sopimusta, Suomi oli puolueettomien joukossa ja Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Alankomaat vastustivat sitä.

Nyt kun komissio voi ilmaista itseään vain puheenjohtajavaltio Luxemburgin välityksellä, olemme uudenlaisessa tilanteessa, jollaista emme ole ennen nähneet. Tästä syntyy sellainen vaikutelma, ettei EU:ta edusta kukaan. Haluan tästä syystä toistaa kehotukseni, jonka mukaan edustajien on harkittava tarkasti strategista lähestymistapaansa epäyhtenäisyyden ja epävarmuuden välttämiseksi.

Merkille pantava myönteinen asia on se, että komissio on vastustanut Unescon yleissopimuksen alistamista WTO:n säännöille. Jos yleissopimuksen halutaan olevan tehokas, tarvitaan sisäisesti johdonmukainen ja sitova teksti. Meidän on nähdäkseni ilman muuta saatava seuraava neuvottelukierros päätökseen ennen WTO:n neuvottelukierroksen päättymistä, kuten aiemmin jo mainittiin. Yhdysvallat on jo jossain määrin onnistunut horjuttamaan Kanadaa, joka on aina ollut johtava toimija tässä aloitteessa, ja myös saanut uusia liittolaisia Uudesta-Seelannista, Intiasta ja Australiasta.

Kulttuuria ei saa alistaa taloudellisille näkökohdille. Se muodostaa erilliset markkinat, jotka tarvitsevat omat sääntönsä, jotta monimuotoisuutta voidaan vaalia ja kehittää. Olemme kaikki vastuussa tästä.

  Drčar Murko, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Kiitos, arvoisa puhemies. Kulttuurisen monimuotoisuuden, joka käytännössä tarkoittaa erilaisia perinteitä edustavien ihmisten rinnakkaiseloa, tunnustaminen tarkoittaa myös erilaisten kulttuuriperinteiden kunnioittamista. Kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää toisia ihmisiä ja hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. Kulttuurienväliset suhteet voivat olla poikkeuksellisen hedelmällisiä ja rikastuttaa yhteiskuntaa aivan erityisellä lisäarvolla, ja lisäksi ne vähentävät jännitteitä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Kulttuurisen monimuotoisuuden periaatteet tarkoittavat kanssaihmistemme kunnioittamista heidän hyvien inhimillisten ominaisuuksiensa eikä alkuperänsä perusteella. Jos tämä periaate juurtuu yhteiskuntaan, siitä tulee luonnollinen este erottelulle ja jaottelulle.

On osoitettu, että suvaitsevaiset ja kulttuurisesti monimuotoiset yhteiskunnat menestyvät parhaiten myös taloudellisesti. Euroopassa 1900-luvulla kehittyneet yhteiskuntamallit ovat kahdesta maailmansodasta huolimatta yksi suurimmista sivilisaatiomme saavutuksista.

Aiemmin luulimme, ettei näitä saavutuksia voida enää kyseenalaistaa, mutta olimme väärässä. Mistä esimerkiksi ilmestyivät yhtäkkiä enemmistöt, jotka sallivat 1990-luvun etniset puhdistukset ja kielsivät näin raaimmalla mahdollisella tavalla kulttuurisen monimuotoisuuden?

Monet, mutta onneksi yksittäiset tapahtumat kertovat meille, että kohtuulliset vaatimukset voidaan muuttaa päinvastaisiksi. Jos yhteiskunnat alkavat suvaita vihamielisiä puheita ja jos ääriliikkeiden poliitikot saavat puhua halveksuvasti toisten kulttuureista rangaistuksetta, jarrut ovat pettäneet. Julkinen herkkyys on heikentynyt, ja niiden, jotka varoittavat suvaitsemattomuudesta muita kulttuureja kohtaan, väitetään olevan suvaitsemattomia.

Ehkä todellakin odotimme liikaa monikulttuuriselta mallilta ja kuvittelimme sen liian ihanteelliseksi, mutta eräs asia on nyt tullut selväksi. Tiedämme nyt, ettei eri kulttuureja edustavien ihmisten rauhanomaista rinnakkaiseloa koskeville säännöille ole puutteistaan huolimatta toista yhtä hyvää vaihtoehtoa. Maailmanlaajuisen kulttuurivaihdon edistämiseen tähtäävät toimet ja tänään käsittelyssä oleva Unescon asiakirjaluonnos ovat tärkeitä askeleita ja yhteinen poliittinen ja taloudellinen sijoituksemme tulevaisuuteen.

Kiitos.

  Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan korostaa sitä, miten tärkeää on, että yleissopimuksen taustalla on poliittisesti ajateltuna käsite, jonka mukaan taide ja kulttuuri ovat luonteeltaan kaksijakoisia. Toisaalta kyse on hyödykkeistä, mutta taide ja kulttuuri eivät koskaan ole pelkkiä hyödykkeitä vaan edustavat aina myös tiettyä merkitystä, identiteettiä ja esteettistä ilmaisua. Tämä on se ratkaiseva syy, jonka vuoksi niitä ei voida niin vain alistaa markkinoiden toiminnalle ja liberalisoinnin logiikalle. Tästä on kyse puhuttaessa joukkotiedotusvälineiden moniarvoisuudesta, ja erityisen totta se on, kun ajatellaan yleisradiotoiminnan suojaamista, sillä se takaa tietyn laatutason ja pyrkii tuomaan kulttuurin mahdollisimman laajan yleisön ulottuville. Puhtaat markkinavoimat ja teoreettinen liberalisointi vaarantavat tämän lähestymistavan, minkä vuoksi on erittäin tärkeää, että onnistumme turvaamaan tämän kulttuurista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen poliittisesti.

Minäkin haluan painottaa ehdotonta tarvetta pysyä vahvana ja yhtenäisenä näissä neuvotteluissa. EU:n jäsenvaltioiden on puhuttava aidosti yhdellä äänellä. Sisäisesti ajatellen on varmistettava, että parlamentilla on mahdollisuus osallistua myös täsmällisen tehtävänannon määrittelyyn. Ulkoisesti ajatellen ratkaisevan tärkeää on, kuten onkin jo korostettu, että neuvottelut Unescon kanssa saadaan ajoissa päätökseen, jotta emme jää jälkeen WTO- ja GATS-neuvottelukierroksista.

Jotta meitä ja monimuotoisuutta suojelevaa sopimustamme ei jätettäisi markkinalogiikan jalkoihin ja alistettaisi sille, tarvitsemme tehokkaan oikeudellisen välineen. Sitä, mitä me vaadimme ulkopuoliselta maailmalta, on suojeltava myös Euroopan unionissa. Tästä syystä palveludirektiivin on jatkossakin taattava kulttuurisen monimuotoisuuden suoja eikä sitä saa soveltaa kyseisiin tuotteisiin.

  Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, jäsen Murko toi hyvin puheessaan hyvin esille sen, että kulttuurisen monimuotoisuuden tarkoitus on puolustaa ja suojella vähemmistöjä. Nykypäivänä kaikki globalisoituneen maailman kulttuurit ovat vähemmistökulttuureja, mutta markkinat eivät vastaa tätä todellisuutta, ja tämä ristiriita on ongelman ydin. Kulttuurisen monimuotoisuuden täydellisiä vastakohtia ovat tietämättömyys ja ihmiset, jotka pitävät kulttuuria kauppatavarana ja väittävät, että maailmanlaajuiset mediaverkostot ovat vain "sisällöntuotannon" foorumeja.

Tämä on vallitseva suuntaus kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa, ja se on noussut esiin EU:ssa ja monissa valtioissa, esimerkiksi palvelukaupan vapauttamista koskevan direktiiviehdotuksen yhteydessä. Tämä keskustelu on siksi niin tärkeä juuri nyt. Parlamentin ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mielipide on, että on löydettävä toinen etenemistapa, jossa parlamentti, eurooppalaiset toimielimet ja kukin jäsenvaltio sitoutuvat etsimään erilaisia painopisteitä, erilaista politiikkaa ja erilaisia välineitä.

Päätöslauselma on hyvin selkeä. Jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella kulttuurista monimuotoisuutta, velvollisuus suojella tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja velvollisuus ryhtyä toimiin, investoida kulttuurituotteiden luomiseen, valmistamiseen ja jakeluun. Yksinkertaisesti sanottuna jäsenvaltioilla on velvollisuus pysyä lujana, ja tähän perustuu jälleen kerran pyyntömme, että EU omaksuisi nopeasti yhtenäisen ja päättäväisen kannan näissä neuvotteluissa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Salvini, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, lukuun ottamatta muutamia epäilyjä ja huolenaiheita päätöslauselma vaikuttaa meistä myönteiseltä, sillä siinä on onnistuttu ilmaisemaan yhteinen kanta. Haluan kuitenkin esittää joitakin epäilyjä siitä, miten se voidaan hyväksyä ja panna täytäntöön yksittäisissä jäsenvaltioissa.

Kuuntelin aiemmin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenen puheenvuoroa, ja haluaisin siihen liittyen saada tietää, minkä suvaitsevaisuuteen ja suvaitsemattomuuteen liittyvien kriteerien perusteella päätetään, kenen annetaan puhua televisiossa. Pelkään esimerkiksi, että Italiassa kulttuurista monimuotoisuutta koskevaa päätöslauselmaa – jonka otsikosta voinemme kaikki olla yhtä mieltä – käytetään aseena erästä poliitikkoa vastaan, jota en tosin edusta mutta joka voidaan helposti tunnistaa pääministeriksi.

Monet kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan edustajat, myös ne, jotka eivät juuri koskaan osallistu sen työhön, käyttävät tämänkaltaisia hankkeita keskustellakseen sisäpolitiikasta, jolla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, että kulttuuri ei ole hyödyke tai markkinat. Kulttuurisen monimuotoisuuden yhteydessä puhutaan lisäksi usein vähemmistökielistä. Olen kuitenkin saanut sellaisen vaikutelman, että näitä kieliä harvoin suojellaan.

Haluan kysyä komissiolta, kuinka moni eurooppalainen kieli on vaarassa kadota? Mieleen tulevat katalaani, baski ja kotimaastani Lombardian, Piemonten, Ligurian ja Venetsian kielet. On aivan eri asia puolustaa kielellistä monimuotoisuutta käsitteenä ja suojella käytännössä kieliä, jotka globalisaatio pyrkii tuhoamaan.

Me Lega Nordin ja Itsenäisyys/demokratia-ryhmän jäsenet kannatamme tätä päätöslauselmaa, mutta olen silti huolissani siitä, miten tämänkaltaista asiakirjaa käytettäisiin yksittäisissä jäsenvaltioissa. Haluaisin ennen kaikkea tietää, mitä välineitä ja taloudellisia keinoja unioni käyttää vaatiakseen yksittäisten kielten suojelemista, jotta tämä toimenpide, jonka pian hyväksymme, ei olisi vain epämääräinen päätöslauselma vaan saisi aikaan myönteisiä tuloksia asianomaisilla alueilla. Toivon vilpittömästi, että komissio laatii kartan eurooppalaisista kielistä, jotka ovat vaarassa kadota, samalla kun parlamentti pysyttelee hiljaa ja puuhastelee muiden asioiden parissa.

  Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämänpäiväisen keskustelumme aiheena on kulttuuri, mutta meidän on pohdittava, mitä me tällä termillä tarkoitamme. Tarkoittaako kulttuuri kaikkea sitä, mikä ympäröi henkilöä ja koko hänen elämäntapaansa, vai pelkästään kulttuurituotteita, kuten maalauksia, veistoksia, arkkitehtuuria, musiikkia ja ennen kaikkea elokuvia, jotka on jo tänään mainittukin? Emme saa unohtaa, että valtion rooli kulttuurin suojelijana on aina ollut merkittävä, muttei koskaan ratkaiseva. Medicin suvun tai paavien rooli on pakko mainita Italian suurenmoisen renessanssitaiteen yhteydessä, mutta he eivät kuitenkaan olleet vastuussa siitä, että renessanssitaide saavutti Italiassa huippunsa juuri tuolloin. Vastaavasti se, että saksalaiset prinssit toimivat taiteen tukijoina 1700- ja 1800-luvuilla, ei merkitse sitä, että he saisivat kunnian tuonaikaisen loistavan musiikin kehittymisestä kyseisessä maailman kolkassa. Kukaan ei voi vaatia itselleen kunniaa siitä, että Chopin syntyi ja työskenteli Puolassa. Kulttuuria ei voi hallita, emmekä saisi näin ollen erehtyä luulemaan, että toimemme määrittäisivät Euroopan menestyksen tällä alalla. Emme saa unohtaa, että myös markkinoilla on tärkeä rooli, ja tästä syystä muistelemme kaiholla suurenmoisia italialaisia 1950-, 1960- ja 1970-luvun elokuvia, kun nykyään vallalla on puolestaan yhdysvaltalainen elokuvateollisuus. Tuolloin menestystuotteita olivat italialaiset ja ranskalaiset tai jopa puolalaiset elokuvat, jotka kommunismista huolimatta olivat todellakin hyviä, ja nyt tämä asema kuuluu yhdysvaltalaisille elokuville. Tiedotusvälineillä on luonnollisesti tärkeä asema tässä prosessissa, vaikka onkin valitettava tosiasia, että ne joskus laiminlyövät velvollisuutensa ja muuttuvat täysin kaupallisiksi. Muistakaamme, että lausunnot, joiden mukaan eurooppalaiset elokuvat ovat lähestulkoon tuntemattomia Yhdysvalloissa ja yhdysvaltalaiset elokuvat ovat ylivoimaisesti suosituimpia Euroopassa, ovat pelkkää valitusta, emmekä saisi kiinnittää niihin liikaa huomiota. Yhdysvaltalainen taide ja kulttuuri ovat loppujen lopuksi ennen kaikkea uusia versioita eurooppalaisesta taiteesta, joskaan emme voi kääntää selkäämme Henry Jamesille, Ernest Hemingwaylle tai John Steinbeckille siksi, että he ovat yhdysvaltalaisia. Emme saa menettää toivoa, sillä loppujen lopuksi koko maailma kuuluu eurooppalaisen kulttuurin vaikutuspiiriin, vaikka se joskus näyttäytyykin yhdysvaltalaisessa asussa.

  Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kukaan tässä salissa ei varmaankaan ole eri mieltä kanssani, jos sanon, että kulttuurisen monimuotoisuuden ja taiteellisten ilmaisumuotojen suojeleminen EU:n lisäksi myös muualla maailmassa ansaitsee jakamattoman huomiomme. Meidän tulisi kaikkien olla pahoillamme siitä, ettei näille aiheille suoda enempää huomiota tässä parlamentissa. Päinvastoin, tässä keskustelussa, kuten aina kun käsittelemme yhteiskunnallisia asioita, ideologia uhkaa viedä jatkuvasti päähuomion monimuotoisuutta koskevalta todelliselta ongelmalta. Liian usein on käynyt niin, että epämääräiset ja yleisluonteiset käsitteet, kuten kulttuurinen monimuotoisuus, saavat erilaisen merkityksen ja niitä käytetään eufemismina, kun pyritään manipuloimaan kirkon ja valtion välistä välttämätöntä erottamista tai sukupuolten tasa-arvoa. Yksi esimerkki tästä on keskustelu islamin asemasta länsimaisessa yhteiskunnassa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten kulttuurisen monimuotoisuuden kaltainen erittäin korkea-arvoinen tavoite voi palvella vähemmän jaloja tarkoitusperiä, kun kulttuurirelativistit tulkitsevat sitä eri tavalla. Tästä johtuen meidän tulisi määritellä tarkasti, mitä milläkin tarkoitamme, ja nimettävä asianomaiset osapuolet sekä ennen kaikkea varmistettava, ettei kulttuurisen monimuotoisuuden suojelu johda tiettyjen ylhäältä käsin määrättävien, ideologiaan perustuvien normien asettamiseen. Se on vain hyväksi taiteelliselle vapaudelle.

  Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kulttuurisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja edistäminen on tärkeä tehtävä sekä Euroopan unionin sisä- että ulkopuolella. Parlamentti on aina pitänyt tätä poliittisena painopisteenään. Asia liittyy tärkeimpiin demokraattisiin arvoihin, joihin kuuluvat mielipiteenvapaus, suvaitsevaisuus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu ja jotka ovat suojelun arvoisia. Käsiteltävänä oleva yleissopimus on tärkeä kansainvälisen yhteistyön väline näiden kulttuuriarvojen turvaamisessa. Jotta voimme pitää puolemme kansainvälisellä kentällä, tarvitsemme riittävät valtuudet, ja kantamme on oltava täysin selvä.

Globalisaatio on uhka kulttuuriselle monimuotoisuudelle ja tiedotusvälineiden moniarvoisuudelle. Yleissopimus tarjoaa myös kansallisille hallituksille oikeudellisen kehyksen, jossa voidaan toteuttaa kulttuurisen monimuotoisuuden suojelemiseen ja tarvittaessa myös edistämiseen tarvittavia toimia. Toisin kuin meille usein väitetään, kyse ei ole protektionistisesta välineestä eikä myöskään avoimesta sekistä. Yleissopimus edistää sen sijaan kulttuurituotteiden kansainvälistä vaihtoa ja tukee monimuotoisuutta.

Kyse ei ole WTO:n tai – suoraan sanoen – Yhdysvaltojen vastaisesta ristiretkestä. Haluamme vain, että yleissopimus ja WTO- ja GATS-neuvottelut täydentävät toisiaan. Nykytilanne muistuttaa lähinnä Daavidin ja Goljatin välistä taistelua. Nyt pyritään vahvistamaan Daavidia, jotta hän voisi päästä voitolle tässä taistelussa, jota käydään suojeluamme tarvitsevan kulttuurisen monimuotoisuuden puolesta. Tästä syystä meidän on päästävä yksimielisyyteen yhteisestä lähestymistavasta Unescossa, jotta voimme pärjätä GATS- ja WTO-neuvotteluissa. Haluan painottaa sitä, minkä jäsenet Hieronymi ja Trüpel totesivat: meidän on varmistettava myös Euroopan unionissa, ettei palveludirektiiviä sovelleta audiovisuaalituotteisiin.

  Badía i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää Borgia tiedoista, joita hän antoi meille kulttuurista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta käsittelevien neuvottelujen edistymisestä.

Kulttuurista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta on tehtävä todellinen kansainvälisen yhteistyön väline, jolla suojellaan ja edistetään kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuutta globalisaation ja kansainvälisen kauppapolitiikan asettamia paineita vastaan. Lisäksi sopimuksen on taattava audiovisuaalisten tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja tunnustettava julkisten palvelujen, erityisesti yleisradiopalvelujen, perustavanluonteinen merkitys.

Olen tyytyväinen neuvoston päätökseen antaa Euroopan komissiolle valtuudet neuvotella unionin puolesta. Haluan silti muistuttaa, että vaikka kyse onkin tärkeästä ennakkotapauksesta unionissa, Euroopan parlamentti on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla neuvottelujen sisällöstä ja aikataulusta, ja että myös kansalaisyhteiskunnan näkemykset on otettava huomioon.

Kulttuuripalveluita ja -tuotteita on kohdeltava toisaalta taloudellisina tuotteina mutta toisaalta myös kansojen identiteetin suunnannäyttäjinä. Haluankin painottaa, että näiden palvelujen ja tuotteiden sääntelyssä on otettava huomioon myös niiden erityispiirteet ja myös alan työntekijöiden ominaispiirteet.

Pidän hyvänä ehdotusta perustaa Unescoon kulttuurisen monimuotoisuuden seurantakeskus, joka toimii yhteistyössä ammatillisten järjestöjen kanssa, ja kehotan komissiota ja kansainvälisen yhteisön jäseniä, erityisesti Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Meksikoa, tukemaan tätä yleissopimusta sitovana oikeudellisena välineenä. Sen hyväksyminen Unescon tulevassa yleiskokouksessa lokakuussa 2005 mahdollistaisi sen, että nämä tavoitteet otetaan huomioon Maailman kauppajärjestön kulttuurialaa koskevissa kauppaneuvotteluissa.

  Graça Moura (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, ehdotetussa Unescon yleissopimuksessa määritetään periaatteet, jotka koskevat valtioiden suvereniteettia ja oikeutta ryhtyä haluamiinsa toimiin kulttuurialalla, ja pyritään tärkeimpänä tavoitteena poistamaan kulttuuriasiat Maailman kauppajärjestön (WTO) toimivallasta. Tämä käy ilmi yleissopimusluonnoksen 13 ja 19 artiklasta sekä Unescon jakamasta, 14. syyskuuta 2004 annetusta kulttuurista monimuotoisuutta koskevien koalitioiden kansainvälisen yhteyskomitean tiedonannosta.

Tiedonannossa todetaan, että "yleissopimuksessa on oltava selvä ja yksiselitteisesti ilmaistu sitoumus, jonka mukaan valtiot sitoutuvat puolustamaan tämän yleissopimuksen tavoitteita muilla foorumeilla esimerkiksi pidättymällä kulttuuria koskevista liberalisointisitoumuksista kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä". Näin luodaan käytännössä kansalliskiihkoa, eristyneisyyttä tai, vielä pahempaa, uusia tilaisuuksia kontrolloida ja estää kulttuurien välisiä suoria ja hedelmällisiä kontakteja. Hankaluutena on kuitenkin ennen kaikkea se, että sopimusluonnoksen liitteenä olevassa, ei-tyhjentävässä kulttuurituotteiden luettelossa mainitaan satoja asioita: pelit, vapaa-ajan aktiviteetit ja urheilulajit, kulinaariset perinteet, puvut, kulttuurimatkailu, keramiikka, tekstiilit, kirjonta, korit, lasitavara, korut, nahkatuotteet, puutuotteet, metallituotteet, huonekalut, sisustustarvikkeet, designtuotteet ja niin edelleen. Luettelossa on kaikki, mitä ikinä voi kuvitella.

EY:n perustamissopimuksen 151 artiklassa mainitaan kulttuurin kehittäminen ja kansallisen ja alueellisen monimuotoisuuden arvossa pitäminen. Tämä koskee kuitenkin vain jäsenvaltioiden kulttuureja. Kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen osalta perustamissopimuksessa viitataan vain kulttuurin alalla tehtävään yhteistyöhön. Meidän pitäisi täyttää jäsenvaltioiden, nimenomaan kaikkien jäsenvaltioiden, toiveet Euroopassa, jossa kansalliset identiteetit törmäävät joskus toisiinsa erittäin rajusti ja jossa kukin vartioi mustasukkaisesti omia erityispiirteitään, mutta myös sellaisessa Euroopassa, jossa kunkin jäsenvaltion suvereniteetti on täysin turvattu.

Perustamissopimuksessa kielletään jäsenvaltioiden lakien ja säädösten yhteensovittaminen tällä alalla. Missä laajuudessa komissio näin ollen on osallisena ehdotetussa yleissopimuksessa? Onko komission aikomuksena vetää Eurooppa epäsuorasti mukaan yhteensovittamiseen, joka on kielletty sen omassa perustamissopimuksessa? Haluaako se alistaa Euroopan WTO:n toimivallan alle, mistä seuraa vaarallisen paljon tilanteita, joiden seuraukset ovat tuntemattomia?

  Weber, Henri (PSE). – (FR) Unescossa parhaillaan käytävät neuvottelut ovat meille eurooppalaisille äärimmäisen tärkeät. Olemme tähän asti onnistuneet saamaan periaatteillemme kannatusta kansainvälisissä piireissä. Edelliset puhujat ovat toistelleet näitä periaatteita tässä foorumissa: kulttuurituotteet ja -palvelut eivät ole mitä tahansa hyödykkeitä.

Kulttuurinen monimuotoisuus on rikkaus koko ihmiskunnalle. Kullakin valtiolla pitäisi olla oikeus tukea kulttuurista luovuutta ja kulttuurin levittämistä alueellaan joutumatta taipumaan pyhien vapaan kaupan vaatimusten tai WTO:n arvovallan edessä. Olemme onnistuneet varmistamaan näiden periaatteiden noudattamisen tähän saakka, ja kulttuuriala on jätetty Maailman kauppajärjestössä käytävien palvelukaupan vapauttamista koskevien kansainvälisten neuvottelujen ulkopuolelle.

Ne, joiden mielestä kulttuurituotteet ja -palvelut ovat osa viihdeteollisuutta, ovat kuitenkin jälleen kerran hyökkäyskannalla. Kahdenväliset vapaakauppasopimukset, jotka kattavat myös kulttuurialan, lisääntyvät jatkuvasti heidän aloitteestaan. Unescossa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten edustajat pyrkivät ja ovat suurelta osin onnistuneetkin heikentämään tekstiä, jota alun perin esitettiin yleissopimukseksi.

Ainoa tehokas tapa turvata oikeutemme kulttuuri-identiteettiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen on tehdä siitä yleismaailmallinen oikeus, jonka kaikki kansat tunnustavat ja jota niiden edustajat puolustavat kansainvälisissä instituutioissa. Unescon yleissopimuksesta on tehtävä tärkein kansainvälinen oikeudellinen väline kulttuuripolitiikkaan liittyvissä asioissa. Sitä ei saa alistaa muille kauppasopimuksille. Sopimuksessa on oltava tehokas mekanismi näkemyserojen ratkaisemista varten. Sen on myös valmistuttava ajoissa ennen seuraavaa, lokakuussa 2005 pidettävää Unescon yleiskokousta, jotta se voidaan hyväksyä kokouksen aikana.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen pannut huolella merkille sen, mitä arvoisat jäsenet ovat sanoneet, ja välitän heidän kommenttinsa ja ehdotuksensa Figeľille. Haluan yleisesti ottaen todeta ensinnäkin, että komissio suhtautuu myönteisesti kulttuurista monimuotoisuutta koskevaan parlamentin päätöslauselmaan ja että näkemyksemme ovat täysin yhteneväisiä. Parlamentin päätöslauselma auttaa komissiota jatkamaan työtään neuvotteluprosessissa yhteistyössä parlamentin kanssa.

Haluan kommentoida seuraavaksi muutamia erityisiä näkökohtia, joita puhujat ottivat esille. Vakuutan teille, että olemme sitoutuneet pitämään parlamentin ajan tasalla ja mahdollistamaan näin sen osallistumisen. Olemme säännöllisesti välittäneet tietoa parlamentille ja erityisesti kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle. Seuraava kokous on tarkoitus pitää 19. huhtikuuta, ja Figeľ on sitoutunut jatkamaan vuoropuhelua ja käsittelemään parhaillaan käytävien neuvottelujen sisältöä valiokunnan kanssa. Haluamme hyödyntää parlamentin ajatuksia neuvottelujen aikana. Parlamentin vahva tuki on tervetullut ja auttaa meitä tehtäviemme hoidossa.

Neuvotteluista pyydettiin lisää tietoa. Muistutan, että tällä hetkellä suurin osa neuvotteluista koskee menettelyjä. Sisältöä koskevat keskustelut aloitetaan myöhemmin, toukokuun ja kesäkuun istuntojen aikana. Määräaikojen osalta totean, että toivomme aikataulua noudatettavan, jotta voimme päättää neuvottelut tämän vuoden aikana.

Sisältökysymyksistä todettakoon, että kiinnitämme erityistä huomiota kulttuuristen ja kansallisten erityispiirteiden suojelemiseen sekä myös media-alamme etuihin. Vastauksena kieliä koskevaan kysymykseen haluan todeta, että kielellinen monimuotoisuus on yksi politiikkamme osa-alue. Komissio onkin sisällyttänyt kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiin elinikäistä oppimista käsittelevän ehdotuksen. Kielellinen monimuotoisuus on merkittävä osa tätä ehdotusta ja tärkein koulutus- ja kulttuuriohjelma.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Olen keskustelun päätteeksi vastaanottanut yhden päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾. Päätöslauselmaa koskeva äänestys toimitetaan klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.

5. Kalakantojen elvytystoimenpiteet

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Miguélez Ramosin laatimasta mietinnöstä (A6-0051/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella ja asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta sekä Morillonin laatimasta mietinnöstä (A6-0050/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi kielikampelakantojen elvytystoimenpiteistä Englannin kanaalin länsiosassa ja Biskajanlahdella.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio arvostaa parlamentin kalatalousvaliokunnan ahkeraa ja yksityiskohtaista työskentelyä, jonka kuluessa valiokunta on valmistellut tätä keskustelua varten ne kaksi asiakirjaa, joita parlamentti käsittelee tänä aamuna. Suunniteltujen toimenpiteiden tavoitteena on turvata tulevien sukupolvien tarpeet nykyisen väestön kulutukselta. Tämä on määritelmämme kestävälle toiminnalle. Mielestämme pitkäaikaiset hoitosuunnitelmat ovat oikea lainsäädännöllinen väline kestävyyden saavuttamiseksi. Olen iloinen huomatessani, että parlamentti on laajasti samaa mieltä näkemyksistämme.

Kuten aina yhteinen sitoumuksemme saavuttaa kestävyys kalastuksessa on horjumaton. Tätä periaatetta ei voi korostaa liikaa. Tavoitteemme on yhteinen, mutta lähestymistapamme voivat olla hieman erilaisia. Tällä hetkellä meillä on joitakin erimielisyyksiä yksityiskohdista.

Eteläisiä kummeliturska- ja keisarihummerikantoja koskevan suunnitelman osalta olemme kuulleet osapuolia kysymyksissä, jotka koskevat näiden lajien kalastusta. Näitä lajeja saadaan usein saaliiksi monilajikalastuksen yhteydessä. Olemme yhtä mieltä siitä, että olisi oltava mahdollista maksaa valtiontukea tämän alan kalastajille. Menettelyä olisi kuitenkin sovellettava tasapuolisesti kaikkiin kalastajiin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, joten tukia olisi sovellettava Euroopan kalatalousrahaston yhteydessä.

Mielestämme TACin muutosten ylös- tai alaspäin olisi oltava enintään 15 prosenttia, jotta rajat olisivat tieteellisten lausuntojen mukaisia. Ei ole mitään teknisiä perusteita sille, että valittaisiin jokin muu arvo. Myönnän kuitenkin, että näitä rajoja olisi sovellettava suunnitelman ensimmäisestä soveltamisvuodesta alkaen. Kantojen elpymistä ei saa viivästyttää tahallisesti, jos elpyminen on suunnitelman mukaan mahdollista. Elpymisen olisi tapahduttava mahdollisimman nopeasti ja enintään kymmenen vuoden kuluessa.

Ymmärrämme, että Cádizinlahden alueella on erityisiä vaikeuksia ja että siellä asiaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä. YK:ssa ja yhteisön lainsäädännössä sovitun varovaisuusperiaatteen mukaisesti suurempaa epävarmuutta ei voida kuitenkaan pitää perusteena hölläkätisempien säilyttämistoimenpiteiden soveltamiselle. Voimme suostua siihen, että Cádizinlahti jätetään muualla noudatettavan pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmän ulkopuolelle, jos käytössä on vaihtoehtoinen mutta yhtä tehokas järjestelmä.

Sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen voimme nyt suostua poistamaan keisarihummerin kalastuskieltoalueet, joita alun perin ehdotettiin. Mielestämme nämä alueet olisi kuitenkin korvattava muilla kalastuskieltoalueilla, jotka sopivat paremmin kannan suojelemiseen. Keisarihummerikantojen säilyttämistoimenpiteet ovat tarpeen, jotta voidaan palauttaa kantojen kyky kestää merkittävää kalastusta.

Olen samaa mieltä siitä, että Biskajanlahden kielikampelaan voitaisiin soveltaa hoitosuunnitelmaa kannan vähemmän vakavan biologisen tilan mukaisesti, mutta Englannin kanaalin länsiosan kielikampelaan olisi sovellettava edelleen elvytyssuunnitelmaa. Lainsäädännön mukaan hoitosuunnitelmaa ei voida soveltaa Englannin kanaalin länsiosan kielikampelaan ennen kuin sen kanta on turvallisten biologisten rajojen sisällä.

Kutsumme koolle tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean (STECF) tieteellisen kokouksen, jotta voidaan tarkastella sellaisia vaihtoehtoja kielikampelan kalastuskuolevuutena ilmaistuille tavoitteille, jotka olisivat yhdenmukaisia yhteisen kalastuspolitiikan sekä YK:n ja FAO:n kansainvälisten sitoumusten tavoitteiden kanssa. Näin ollen emme esitä kantaamme tästä kysymyksestä ennen kuin olemme nähneet tämän arvioinnin tulokset.

  Miguélez Ramos (PSE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä, joka hyväksyttiin valiokunnassa suurella enemmistöllä – muistaakseni vain yksi jäsen äänesti vastaan, haluaisinkin esittää suuret kiitokset kollegoilleni – esitetään huomattavia muutoksia komission ehdotukseen, joka koskee eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteitä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella. Komissio ehdotti kummeliturskan elpymistavoitetta, jossa vertailukohtana pidetään kalastuskuolevuutta, kun taas laatimassani mietinnössä ehdotetaan tutkijoiden suositusten mukaisesti ihanteellisen biomassan tasona ilmoitettua tavoitetta. Sitä täydennetään pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmällä, joka perustuu maantieteellisiin alueisiin ja pyydysryhmiin. Lisäksi komission ehdottama pyyntiponnistuksen laskentajärjestelmä, joka perustuu alusten konetehon kilowattimääriin, on mielestämme liian monimutkainen, joten ehdotamme kalastuspäiviin perustuvaa järjestelmää. Lisäksi ehdotamme sellaisen järjestelmän luomista, jossa kalastajat ovat yhteisvastuussa kalastuksen valvonnasta.

Arvoisa komission jäsen, meidän mielestämme soveltamisajasta ei voida neuvotella. Ei riitä, että suunnitelma vahvistetaan tai että siitä päätetään viideksi vuodeksi. Olisimme iloisia, jos kalavedet elpyisivät viidessä vuodessa, mutta komission ehdottaman viiden vuoden jakson sijaan ehdottamamme kymmenen vuoden jakson avulla on tarkoitus auttaa alaa sopeutumaan asteittain ja joustavasti siten, että varmistetaan kalastuksen jatkuminen vakaana eikä vesitetä alkuperäistä kalavarojen elpymistavoitetta, jonka kaikki – ei pelkästään komissio – haluavat saavuttaa. Lisäksi olen muuttanut ja lieventänyt ehdotuksessa punnitusvelvoitteiden, sivusaaliiden ja muiden teknisten toimenpiteiden yhteydessä esitettäviä määriä. Näin toleranssit ovat samanlaisia kuin jo voimassa olevissa muissa suunnitelmissa.

Keisarihummeria koskevista ennusteista toteaisin, että nykyään kaikki tietävät, etteivät ehdotetut kalastuskieltoalueet ja ehdotettu kesto vastaa kannan tilannetta, koska ehdotuksessa kesto jätetään määrittelemättä. Arvoisa komission jäsen, Espanjan valtamerten tutkimuslaitoksen (IEO) raporttien mukaan ainoastaan yhdellä esitetyistä alueista esiintyy keisarihummeria merkittävästi ja 100–140 metrin syvyydessä paljon pienemmällä alueella kuin komissio esittää. Jos kalastuskielto vahvistetaan, sitä olisi näin ollen mielestämme rajoitettava alueen suhteen ja keston suhteen touko–elokuuhun.

Lisäksi on mainittava asia, jonka komissio unohtaa usein: sosioekonomiset vaikutukset. Arvoisa komission jäsen, komission esityksessä käsitellään yksinomaan kalavarojen säilyttämistä koskevia näkökohtia ilman minkäänlaista mainintaa rajoitusten soveltamisen sosioekonomisista vaikutuksista. Voin vakuuttaa teille, että jos komission ehdotusta sovellettaisiin tässä muodossa, sillä olisi huomattava vaikutus alaan, koska ehdotetut keisarihummerin kalastuskiellot tekisivät troolikalastuksen käytännössä mahdottomaksi kaikilla Iberian niemimaan vesialueilla, ja kyse on useiden lajien kalastuksesta, jossa keisarihummerisaaliit ovat vajaa prosentti laivastojen kokonaissaaliista. Tämän vuoksi olen katsonut sopivaksi lisätä viittauksen sosioekonomisiin toimenpiteisiin, jotka on toteutettava siksi, että korvataan kalastusalan tulevat tulonmenetykset joko uuden Euroopan kalastusrahaston avulla, kuten totesitte, tai Euroopan unionin mahdollisesti luoman jonkin muun välineen avulla. Olen iloinen, että Cádizinlahden erityisluonne tunnustetaan ja että tämän vuoksi on pidetty parempana jättää alue ehdotuksen ulkopuolelle. Arvoisa komission jäsen, alueen jättäminen tämän elvytyssuunnitelman ulkopuolelle ei saa missään tapauksessa merkitä sitä, ettei alueella toteutettaisi toimenpiteitä sen kalavarojen elvyttämisen ja kestävän hoidon varmistamiseksi. Tiedätte varmaan, että kansalliset viranomaiset laativat parhaillaan hätäsuunnitelmaa kyseessä oleville kalavesille.

Arvoisa komission jäsen, olen mielestäni esittelijänä valinnut realistisimman ja toteutuskelpoisimman lähestymistavan. Minun on tunnustettava, että on totta, että olen painottanut voimakkaasti sekä kalavarojen säilyttämistavoitetta – joka on mielestäni erittäin tärkeä ja joka turvaa tulevaisuuden, kuten totesitte – että tavoitetta säilyttää kukoistava, elinvoimainen ja rakenneuudistuksen läpikäynyt kalastusala Euroopassa.

Tämä on tänään parlamentille esittelemäni mietinnön tarkoituksena.

  Morillon (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa komission jäsen, kalatalousvaliokunnan ehdotus kielikampelakantojen elvytystoimenpiteistä Englannin kanaalin länsiosassa ja Biskajanlahdella annettiin parlamentille kuulemismenettelyssä. Asiakirja perustuu ehdotuksiin, jotka esitettiin neuvostolle joulukuussa 2002 osana yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta ja joiden tavoitteena on kalavarojen säilyttäminen ja kestävä käyttö, kuten totesitte.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että kyseessä olevilla kahdella alueella nämä kannat pysyvät turvallisissa biologisissa rajoissa tai että ne elvytetään turvallisiin biologisiin rajoihin 5–10 vuodessa. Ehdotus käsittää viisi lukua. Ensimmäisessä luvussa, jossa määritellään suunnitelman tavoitteiden saavuttamisen arviointiperusteet, säädetään, että neuvosto voisi päättää komission ehdotuksesta suunnitelman noudattamisen lopettamisesta, kun kantojen katsotaan olevan näissä rajoissa. Muissa luvuissa määritellään tekniset toimenpiteet ja valvontatoimenpiteet, joiden avulla suunnitelma voidaan toteuttaa.

Aiheesta käytyjen keskustelujen aikana on käynyt ilmi, kuten totesitte, että kaikkein tuoreimpien tieteellisten raporttien mukaan ainakin toisella näistä kahdesta alueesta, Biskajanlahdella, kielikampelakannat eivät ole turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Näin ollen vuoden 2002 asetuksen 5 artiklan mukaisen elvytyssuunnitelman käyttöönoton sijaan vaikuttaisi paremmalta ottaa käyttöön kyseessä olevan asetuksen 6 artiklan mukainen hoitosuunnitelma.

Tämä ehdotus ei selvästikään johda siihen, että kalastajat voisivat vapaasti aloittaa uudelleen hallitsemattoman tehokalastuksen, jolla olisi varmasti tuhoisa vaikutus lajin tulevaisuuteen. Ehdotus on johtanut komission ehdottamien teknisten säännösten tarkistuksiin, mutta sellaisella tavalla, että tarkistusten mukaan tavoitteena on "sen varmistaminen, että nämä kannat pysyvät turvallisissa biologisissa rajoissa" samalla kun tarkistuksissa painotetaan, että "uuden yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on veden elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen siten, että otetaan tasapainoisesti huomioon ympäristöä koskevat, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset."

Huomauttaisin, että parlamentin ehdotuksissa mainitaan, että jos komissio toteaa vuosittaisen arvioinnin perusteella, että jokin kyseessä olevista kielikampelakannoista uhkaa romahtaa, komissio ehdottaa neuvostolle lisätoimenpiteitä kyseessä olevan kannan elpymisen turvaamiseksi.

Yhteenvetona esitettynä nämä ovat tärkeimmät ehdotukset mietinnössä, josta äänestetään kohta parlamentissa. Mietintöön ei ole esitetty tarkistuksia, ja se sai laajaa kannatusta valiokunnassa, mikä osoittaa, että halutaan vahvistaa kalastajien osallistumista tutkijoiden ja poliitikkojen harkintaprosessiin sekä yhdistää jälkimmäisten asiantuntemus ja edellisten kokemus. Toteaisin vielä, että tämän mietinnön laatimiseen johtaneet keskustelut käytiin erinomaisessa ilmapiirissä, joten haluaisinkin lopettaa esittämällä kiitokseni teille, arvoisa komission jäsen.

  Varela Suanzes-Carpegna, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, puhun ryhmäni, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta, koska haluamme painottaa Euroopan parlamentin tärkeää osuutta tällä alalla, jolla parlamentin harkittuna strategiana on antaa aikaa alalle ja parantaa komission alun perin ehdottamia voimakkaita toimia.

Tämä keskustelu alkoi jo jokin aika sitten, viime vaalikaudella. Komissio esitteli meille alkuperäisen ehdotuksensa, jossa käsiteltiin samalla tavalla kummeliturskan ja turskan tilannetta. Meidän oli estettävä se, ja onnistuimme tekemään niin. Lajien tilanteet eivät olleet samankaltaiset. Komissio oli lopulta yhtä mieltä kanssamme ja esitteli kaksi erillistä ehdotusta. Onnistuimme myös erottamaan pohjoisen alueen kummeliturskan käsittelyn eteläisen alueen kummeliturskan käsittelystä ja saimme kaksi eri ehdotusta.

Tämä kaikki tapahtui parlamentin kalatalousvaliokunnan tärkeän yhteisen kuulemistilaisuuden jälkeen. Vuonna 2001 järjestettyyn tilaisuuteen osallistui alan edustajia ja tutkijoita. Lopulta pääsimme tyydyttävään tulokseen pohjoisen alueen kummeliturskan osalta. Vuonna 2003 onnistuimme lisäksi siirtämään eteläisen alueen kummeliturskasta käytävän keskustelun tähän vaalikauteen, minkä ansiosta alan edustajat ja tutkijat pystyivät antamaan lisää tietoja ja tekemään tarkempia ehdotuksia.

Olen sitä mieltä, että komission jäsenen Borgin vierailu Espanjassa on ollut myös ratkaisevan tärkeä sen kannalta, että komissio on korjannut eteläisen alueen kummeliturskaa ja keisarihummeria koskevaa alkuperäistä kantaansa. Tämän vuoksi meidän olisi kaikkien oltava tyytyväisiä, koska tämä on mielestäni oikea lähestymistapa, minkä Välimeren tilannekin osoittaa.

Haluan onnitella esittelijäämme, jäsen Miguélezia, hänen tekemästään työstä ja mietinnön lopputuloksista sekä kaikkia, jotka ovat osallistuneet sen laatimiseen, kuten Espanjan ja Portugalin hallituksia, sekä edellisiä että nykyisiä, ja ryhmäni jäseniä Fragaa ja Freitasia heidän arvokkaasta työstään. Haluaisin myös tuoda esiin tarkistuksen, jonka esitämme tänään parlamentille PPE-DE-ryhmän puolesta ja jonka avulla jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus soveltaa elvytyssuunnitelmiaan joustavasti.

Lopuksi haluaisin onnitella ja kiittää Galician aluehallitusta, joka edisti tässä tärkeässä asiassa alalla tarvittavaa yksimielisyyttä Galician neuvoa-antavan toimikunnan työskentelyn aikana ja jonka ansiosta yksimielisyys saavutettiin. Tämä laaja yksimielisyys loi perustan sille, että pääsemme täällä tyydyttävään ja realistiseen ratkaisuun.

  Poignant, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on hienoa, että esittelijä on laatinut mietinnön, joka ei aiheuta meille suuria ongelmia. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja kiittää kalastajia siitä, että he kalastavat yhtä parhaimmista kaloista, joita toisten mielestä luonto ja toisten mielestä Luoja meille tarjoaa, nimittäin kielikampelaa. Toivottavasti sen kalastus jatkuu kauan!

Meidän on otettava vähän opiksemme tästä mietinnöstä ja tästä ehdotuksesta. Ensinnäkin on pystyttävä sopeutumaan, kun se on tarpeen ja kun tehdyt päätökset eivät ole kalastajien edun vastaisia. Jos kielikampelaa on arvioitua enemmän, on voitava sopeutua tilanteeseen eikä saa rajoittua tai juuttua vanhoihin näkemyksiin.

Toiseksi rauhallisuus satamissa ja luottamus tulevaisuuteen riippuvat paljon kalastajien ja tutkijoiden välisestä yhteistyöstä. Nämä ryhmät eivät välttämättä usko toinen toistaan, joten minun mielestäni ryhmien välisiä suhteita on pyrittävä parantamaan itsepintaisesti. Yksi foorumi, joka on perustettu yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä, on mielestäni hyvin hyödyllinen. Tarkoitan alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia. Näitä elimiä on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta nämä kaksi ryhmää, alan ammattilaiset ja tutkijat, pääsevät mahdollisimman suureen yhteisymmärrykseen.

Arvoisa komission jäsen, tässä tapauksessa teidän työnne helpottuu ja meillä kaikilla on yhteinen tavoite: säilyttää mahdollisimman suuret kalavarat meressä, koska ilman kaloja ei ole kalastajia eikä ilman kalastajia ole kalaa meille kuluttajille.

  Ortuondo Larrea, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa puheenvuoroni kiittämällä jäsen Miguélez Ramosia ja jäsen Morillonia loistavista mietinnöistä, jotka he ovat esitelleet meille ja joista keskustellaan tänään täällä parlamentissa.

Vuoden 2003 lopussa komissio ehdotti elvytyssuunnitelmaa Euroopan eteläisille kummeliturska- ja keisarihummerikannoille, jotka ovat kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) mukaan vaarassa näiden lajien sukukypsien kalojen kalastuksesta aiheutuvan suuren kuolevuuden vuoksi, joka vähentää kantojen kykyä palautua luonnollisen biologisen lisääntymisen avulla.

Suhtaudun tietyin varauksin niiden raporttien täydelliseen paikkansapitävyyteen, joita tarkastelimme arvioidessamme näiden lajien kantojen tilannetta, koska näillä kalavesillä toimivien alusten omistajien ja ammattilaisten yhdistykset, tai ainakin ne, joita olen kuullut, väittävät, että paras tapa selvittää, ovatko kannat vaarassa vai eivät, on heittää verkko mereen. Verkon on tietysti oltava täysin voimassa olevan lainsäädännön mukainen. Jos verkossa on nostettaessa kaloja, ei voida väittää, että laji olisi vaarassa. Tällä hetkellä kalastajat saavat kalaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Joka tapauksessa kukaan muu ei hyödy kalavarojen säilyttämisestä yhtä paljon kuin ihmiset, jotka elävät kalastusalasta sekä joiden toimeentulo ja elämäntapa riippuvat kalavaroista. Tämän vuoksi suurin osa heistä, kuten jokainen meistäkin, hyväksyy sen, että on vahvistettava toimenpiteitä eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen suojelemiseksi.

On kuitenkin mahdollista, että joidenkin ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen saattaa vaikuttaa alan sosioekonomiseen todellisuuteen. Tämän vuoksi on aivan välttämätöntä, että asetuksessa säädetään jonkinlaisesta mekanismista, jolla lievennetään kalastuskapasiteetin suunnitelluista rajoituksista asianosaisille aiheutuvia vaikutuksia ja korvataan alalle aiheutuvat vahingot.

Lisäksi kalastajien ja yritysten on tiedettävä, että tällaista tukea on heidän käytettävissään, jotta voidaan kannustaa heitä osallistumaan merkittävästi käsiteltävänä olevien elvytyssuunnitelmien toteuttamiseen. Kannatamme myös lajien sukukypsien yksilöiden määrän valvontaa kuolevuustasojen valvonnan sijaan, toimenpiteiden hyväksymistä yli 10 vuoden ajaksi ja enintään 10 prosentin vuosittaista vaihtelua ylös- tai alaspäin sallittujen saaliiden tonnimäärissä.

  Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, mutta minun on tuotava soraääni tähän hienoon yksimielisyyteen. Olisimme halunneet tukea komission ehdotusta paljon aktiivisemmin ja olemme pahoillamme siitä, että näinkin vakavassa tilanteessa kuin kalavarojen jatkuva väheneminen, joskin eri lajien välillä on pieniä eroja, jäsenvaltiot pyrkivät edelleen useiden parlamentin jäsenten avustuksella järjestelmällisesti vesittämään tavoitteet hinnalla millä hyvänsä. Vaikka kaikki julistavat kannattavansa kalavarojen säilyttämistä, todellisuudessa se ei ole totta, joten emme voi hyväksyä tällaista tilannetta.

Näin ollen emme aio äänestää näiden kahden mietinnön puolesta. Epäilemättä on keskusteltava paikallisten toimijoiden ja kalastajien kanssa toisinaan liian monimutkaisten toimenpiteiden muuttamisesta ja yksinkertaistamisesta. Luonnollisesti on myös tärkeää ottaa huomioon sosioekonomiset vaikutukset, korvata vahingot, mikä on tehtävä tasapuolisesti niin, ettei korvauksia makseta aina samoille henkilöille, ja säilytettävä pienimuotoinen kalastus, jonka on myös selviydyttävä.

Vaikka olemme yhtä mieltä tästä kaikesta, emme voi hyväksyä komission tavoitteiden järjestelmällistä alentamista, sillä tavoitteet perustuvat tieteellisiin tietoihin. Emme voi myöskään alinomaa kiistellä asiasta tällaisessa tilanteessa. Tämän vuoksi äänestämme näitä kahta mietintöä vastaan samalla kun kannatamme komission pyrkimyksiä tällä alalla.

  Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Mielestämme eteläiset kummeliturska- ja keisarihummerikannat ovat sellaisella tasolla, että on toteutettava elvytystoimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet johtavat kalastuksen rajoittamiseen, jolla on väistämättä sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Jos kalastajat menettävät tässä yhteydessä tuloja elvytyssuunnitelman mukaisen kalastuksen tilapäisen lopettamisen tai rajoittamisen vuoksi, on huolehdittava siitä, että kalastajille maksetaan taloudelliset korvaukset, joiden tarkoituksena on korvata toimenpiteistä aiheutuneet tulonmenetykset.

Korvaukset myös kannustavat kalastajia osallistumaan aktiivisesti elvytyssuunnitelman toteuttamiseen, sillä tällaisten suunnitelmien päätavoitteena on varmistaa kalavarojen kestävyys kalastuksen tulevaisuuden turvaamiseksi. Tämän vuoksi elvytyssuunnitelmat eivät saa missään tapauksessa johtaa kalastuksen vähentämistä koskeviin lopullisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi edistämällä alusten romuttamista tai taloudellisesti kestämättömien laivastojen toiminnan lopettamista sen vuoksi, ettei ole sosioekonomisia korvaustoimenpiteitä.

Alusten romuttaminen johtaa tuotantoresurssien pysyvään tuhoon, joka puolestaan johtaa kalastajien pysyvään työttömyyteen. Tähän asetukseen on sisällytettävä sosioekonomisia toimenpiteitä, jotka ovat kohtuullisessa suhteessa yhteisön talousarvioon. Tämä on esittämiemme tarkistusten päätavoite, jota pidämme oikeudenmukaisena. Näin ollen luotamme tukeenne tässä asiassa.

  Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, voin harvoin todeta, että olen täysin samaa mieltä kalatalousvaliokunnan kahden eri mietinnön kanssa. Nyt on sellainen harvinainen hetki. Valiokunnan puheenjohtaja Morillon ja varapuheenjohtaja Miguélez Ramos korostavat molemmat, että on varmistettava, että elvytyssuunnitelmien sosioekonomiset vaikutukset ja seuraukset mitataan, niihin puututaan ja ne korvataan asianmukaisesti.

Lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten totesin täällä parlamentissa, että kalakantojen elvytyssuunnitelmia koskevissa päätöksissä ja tavoitteissa on otettava huomioon suunnitelmien sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset. Elvytyssuunnitelmissa on pyrittävä tasapainoon kantojen elpymisen ja säilyttämisen sekä kalastusalalle aiheutuvia vaikutuksia rajoittavien toimenpiteiden välillä. On kunnioitettava täysimääräisesti sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tarvetta sekä asetettava etusijalle kalastuksesta erittäin riippuvaisten alueiden väestön puolustaminen.

Haluan todeta hyvin selvästi, kuten olen todennut monesti aikaisemmin ja aion todeta vastaisuudessakin aina tilaisuuden tullen, ettei yhteinen kalastuspolitiikka koske ainoastaan kaloja vaan erityisesti myös kalastajia. On kyse kalastajien perheistä ja heidän perheidensä tulevaisuudesta, heidän elämäntavastaan – monilla alueilla ainoasta mahdollisesta elämäntavasta – ja kokonaisten rannikkoyhteisöjen tulevaisuudesta.

Sekä puheenjohtaja Morillon että varapuheenjohtaja Miguélez Ramos hylkäävät teknokraattisen lähestymistavan palauttaa kantoja hinnalla millä hyvänsä ja ehdottavat sen sijaan tapoja, joilla voidaan varmistaa, että kannat pysyvät turvallisten biologisten rajojen sisällä. Minä ainakin olen yhtä mieltä heidän kanssaan.

  Freitas (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aloittaisin toteamalla, että keskityn puheenvuorossani Miguélezin mietintöön. Haluankin kiittää jäseniä Miguélez, Fraga Estévez ja Varela osallistumisesta työhön, koska mietinnössä keskitytään lähinnä Portugalin ja Espanjan alueen eteläisiin kummeliturska- ja keisarihummerikantoihin.

Toteaisin myös, että suhtaudun myönteisesti komission ehdotukseen, jossa suositellaan, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa olisi säädettävä turvaavista suunnitelmista, kestävyyteen liittyvistä ongelmista kärsiviä alueita ja lajeja koskevista elvytyssuunnitelmista. On kuitenkin kieltämättä totta, että valiokunnassa oli toteutettava perusteellinen selvitys yhdessä Portugalin ja Espanjan kansallisten viranomaisten kanssa, jotta voimme toteuttaa komission hyvät aikomukset käytännössä.

Itse asiassa komission ehdotus alkuperäisessä muodossaan vahingoittaisi koko kalastusalaa, koska eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen turvaaminen vaikuttaisi koko kalastuslaivastoon ja samalla laadittaisiin elvytyssuunnitelma kaikille kalastusalueille, myös Portugalissa. Tämän vuoksi meidän oli jätettävä käsiteltäviksi muutamia tarkistuksia, jotka hyväksyttiin. Mielestäni paransimme tekstiä merkittävästi.

En ole samaa mieltä kaikista niistä tarkistuksista, jotka on jätetty käsiteltäviksi täällä parlamentissa, koska tarkistukset sisältyvät jo valiokunnassa tekemiimme ehdotuksiin. Perusteeksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jättämälle ehdotukselle toteaisin, että haluamme, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus esittää omat ehdotuksensa ja jättää ne komission hyväksyttäväksi. Loppujen lopuksihan jäsenvaltiot tuntevat tilanteen parhaiten. Jos tehdään näin, voidaan välttää yleisesti rajoittavat ehdotukset sellaisen erityisongelman ratkaisemisessa, joka olisi voitu ratkaista paljon helpommin.

  Capoulas Santos (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan esittää mielipiteeni jäsen Miguélez Ramosin laatimasta mietinnöstä eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella. Aloittaisin kiittämällä jäsen Miguélez Ramosia erinomaisesta ja merkittävästä työstä mietinnön laatimisen hyväksi. Mietintöön sisältyvät ehdotukset ansaitsevat parlamentin ylivoimaisen enemmistön tuen, ja uskon, että komissio ottaa ne huomioon asianmukaisesti.

Olemme täysin samaa mieltä komission kanssa siitä, että eteläisiä kummeliturska- ja keisarihummerikantoja on suojeltava näillä Atlantin alueilla, ja myönnämme, että nykyisessä tilanteessa tarvitaan asianmukaisia hätätoimenpiteitä. Niissä jäsenvaltioissa, joissa suurin osa kalastuksesta tapahtuu, kalastajat ja alusten omistajat hyötyvät eniten näiden toimenpiteiden asianmukaisesta toteuttamisesta. Haluan painottaa, että toimenpiteiden on oltava asianmukaisia, koska komission ehdotukset ovat selvästi kohtuuttomia, kun otetaan huomioon, ettei ongelmaa voida lähestyä ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Poliittisina päättäjinä meidän tehtävämme on etsiä ratkaisuja, joissa biologisten voimavarojen puolustaminen sekä sosiaaliset ja taloudelliset edut ovat tasapainossa.

Jos komission ehdotus hyväksyttäisiin, se vaikuttaisi vahingollisesti Portugalin kalastusalaan, sillä ehdotus vaikuttaisi noin 2 000 alukseen, joista suurin osa kalastaa hyvin vähäpätöisiä määriä näitä lajeja. Mietinnöissä meille esitettävien ehdotusten avulla nämä lajit voitaisiin elvyttää kymmenessä vuodessa, mikä hillitsee sosioekonomisia vaikutuksia. Näin ollen olen varma, että parlamentti antaa selvän tukensa tälle mietinnölle.

  Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tilaisuutta hyväksi ja onnitella esittelijöitä, erityisesti jäsen Miguélezia, koska käsittelen hänen mietintöään, mutta en siksi, etteikö valiokunnan puheenjohtajan mietintö olisi loistava.

Ensinnäkin haluan huomauttaa, että ensimmäinen eroavaisuus komission ja kalatalousalan mielipiteissä liittyy tavallisesti suunnitelmien kestoon. Tässä suhteessa on muistettava, ettei elvytyssuunnitelman vahvistaminen lajille, joka on lyhytikäinen ja kasvaa nopeasti, ole sama asia kuin elvytyssuunnitelman vahvistaminen jollekin toiselle lajille, jolla on aivan vastakkaiset ominaisuudet. Lisäksi on painotettava voimakkaasti, kuten monet edellisistä puhujista ovat todenneet, kunkin suunnitelman sosioekonomisia vaikutuksia, jotka vaihtelevat huomattavasti kyseessä olevien laivastojen mukaan. Tässä tapauksessa olemme tämän vuoksi ehdottaneet elvytyksen vähimmäiskestoksi kymmentä vuotta, minkä ansiosta nämä seikat voidaan ottaa huomioon.

On pidettävä kiinni siitä, että kaikkien suunnitelmien ensimmäisessä vaiheessa on estettävä kyseessä olevan lajin kannan pienenemisen jatkuminen ja saatava lajin elpyminen alkamaan. Nopeus, jolla tämä saavutetaan, ei ole biologisesti kovinkaan tärkeä, mutta se voi vaikuttaa tuhoisasti alueisiin, jotka ovat riippuvaisia kalastuksesta. Tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että sitten kun tutkijat ovat vahvistaneet biologiset parametrit – tämä mietintö sisältää esimerkiksi biomassana ilmaistun tavoitteen, joka on saavutettava, jotta kannan voidaan katsoa elpyneen – jäsenvaltioiden on saatava pyrkiä joustavasti tähän tavoitteeseen tavalla, joka sopii parhaiten niiden laivastoille. Tässäkin on tärkeää, että laji elpyy, eikä se, miten pyyntiponnistusta vähennetään. Näin ollen, kuten jäsen Freitas totesi, olemme esittäneet ryhmämme puolesta tarkistuksen, jossa vaaditaan suurempaan joustavuutta laivastojen hyväksi.

Kalastuskieltoalueita koskevassa kysymyksessä viittaisin siihen, mitä esittelijä totesi. Niille ei ole tieteellistä perustetta, ja sen vuoksi pyytäisin yksinkertaisesti komissiota ja neuvostoa tukemaan jäsen Miguélezin ja kalatalousvaliokunnan tarkistuksia, jotka tuovat tervettä järkeä tähän ehdotukseen.

  Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskityn puheenvuorossani kielikampelakantoihin. Tämän asetuksen tavoitteena on elvyttää Englannin kanaalin länsiosan ja Biskajanlahden kielikampelakantoja. On välttämätöntä toimia pienenevien kalakantojen elvyttämiseksi, mutta toimien on aina oltava oikeasuhtaisia. Komission ehdotuksessa yhdistetään suurimpien sallittujen saaliiden vahvistamista koskevat tiukat säännöt ja pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmä.

Parlamentin mietinnössä ehdotettavien tarkistusten avulla korvattaisiin komission ehdotus ehdotuksella, jonka tavoitteena olisi hoitaa kantoja saalisrajoitusten vahvistamista koskevien sovittujen sääntöjen avulla. Suhtaudun myönteisesti parlamentin kalatalousvaliokunnan mietinnössä esitettäviin tarkistuksiin. Komission ehdotus perustui oletukseen, että kielikampelakantojen tilanne on kriittinen ja että tarvitaan elvytyssuunnitelmia. Valiokunnan mietinnössä esitettävissä tarkistuksissa todetaan, että hoitotoimenpiteet ovat tämän kalakannan kannalta sopivampia kuin huomattavat laivaston vähennykset.

Kannatan voimakkaasti myös kalatalousvaliokunnan näkemystä, että tämän kalakannan hoitotoimia kehitettäessä olisi varmistettava, että alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja muut sidosryhmät osallistuvat prosessiin.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa puheenvuoroni kiittämällä esittelijöitä ahkerasta ja rakentavasta työskentelystä. Lisäksi haluan kiittää parlamentin jäsentä Varela Suanzes-Carpegnaa ansiokkaasta työstä kummeliturskaa koskevan suunnitelman hyväksi.

Kalatalousvaliokunnan esittämistä 26 tarkistuksesta, jotka koskevat ehdotusta neuvoston asetukseksi eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella ja asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta, voin olla täysin samaa mieltä 14 tarkistuksesta. Nämä ovat tarkistukset 2 ja 4, tarkistus 10 osittain sekä tarkistukset 11, 12, 13, 14, 18, 19, 20, 21, 22, 23 ja 26.

On asianmukaista poistaa vanhentuneet ehdotukset, jotka koskevat hallinnointia kilowattipäivärajoituksien avulla, sopeuttaa valvontajärjestelyjä koskevia vähimmäismääriä vuoden 2005 vaatimusten mukaisesti sekä vahvistaa toleransseja ja mukautuskertoimia, jotka ovat yhdenmukaisia pohjoisen alueen kummeliturskan elvytyssuunnitelman kanssa. Lisäksi olen samaa mieltä pyyntiponnistusilmoituksia koskevien vanhentuneiden säännösten poistamisesta. Kalastuskuolevuuden taso 0,27 voidaan hyväksyä, koska se on yhdenmukainen Johannesburgissa vuonna 2002 järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytyn täytäntöönpanosuunnitelman kanssa.

Lisäksi mielestäni on asianmukaista, että elvytyssuunnitelmassa ennakoitaisiin elpymisen tapahtuvan alle viidessä vuodessa. Vaikka kalakantojen biomassan arviot ovat epävarmoja, havainnot, että kannan koko on varovaisuusperiaatteen mukaista kokoa suurempi kahden perättäisen vuoden ajan, voisivat olla merkki siitä, että on siirryttävä elvyttämisvaiheesta pitkäaikaisen hoitosuunnitelman toteuttamiseen.

Näin ollen tarkistuksesta 10 voimme hyväksyä, että kantoja elvytetään kunnes kanta on 35 000 tonnia, mutta emme vaatimusta, että kannat elvytetään kymmenen vuoden kuluessa emmekä viittausta "riittävän nopeasti". Tällainen lähestymistapa olisi FAO:n menettelysääntöjen vastainen. Suunnitelmien kestoa ei vahvisteta, vaan asetetaan tavoite ja arvioidaan, kuinka paljon aikaa sen saavuttamiseen tarvitaan.

En voi hyväksyä tarkistuksia 15 ja 16, koska TACin muutosta koskeva 10 prosentin raja on liian tiukka todellisiin olosuhteisiin sopeutumisen kannalta. Neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean lausunnon mukaisesti luvun olisi oltava edelleen 15 prosenttia eikä 10 prosenttia, mutta 15:tä prosenttia voitaisiin soveltaa suunnitelman ensimmäisenä soveltamisvuonna.

Kannatan tarkistuksen 17 perusteena olevia periaatteita, ja voin hyväksyä tarkistuksen kappaleet 1 ja 2, kunhan niitä muutetaan niin, että velvoitetaan komission lisäksi neuvostoa, ja viitataan siihen, että asetuksen (EY) N:o 27/2005 liitteen IVb mukaiset järjestelyt pidetään vastaavina kuin turskan elvytyssuunnitelmassa. Tästä syystä en voi kannattaa tarkistusta 27.

Tarkistuksen 17 kappaleissa 3 ja 4 sekä tarkistuksissa 3, 28 ja 30 mainitusta valtiontuesta olisi päätettävä kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen ja Euroopan kalatalousrahaston yhteydessä niin, että vastaavia varoja myönnetään kaikille samanlaisessa tilanteessa oleville kalastajille. Kuten kielikampelakannoilla, joita käsittelen myöhemmin, on asianmukaista, että on välivaiheen tarkastelumenettely, mutta se olisi toteutettava kohtuullisin väliajoin.

Voisin kannattaa tarkistusta 25, kunhan tarkastelukautta pidennetään kahdesta vuodesta neljään vuoteen. En kannata yrityksiä elvyttää kantaa vuosi vuodelta, koska tämä aiheuttaisi todennäköisesti häiriöitä alalle, joten en voi kannattaa tarkistusta 5.

Kuultuani laajasti komission virkamiehiä sekä jäsenvaltioiden virkamiehiä ja kalastusalan edustajia, voin suostua joihinkin keisarihummerin kalastuskieltoalueiden kokoa ja määrää koskeviin muutoksiin. Tarkistusten 6, 7 ja 24 mukainen kaikkien kalastuskieltoalueisiin kohdistuvien viittausten täydellinen poisto menee kuitenkin liian pitkälle eikä ole sen vuoksi tässä vaiheessa varovaisuusperiaatteen mukainen.

Kummeliturska- ja keisarihummerikantojen hoitaminen Cádizinlahden alueella on tärkeä asia, kun otetaan huomioon alueella esiintyvien nuorten kummeliturskien runsaus. Sitä, että alueen tilanteesta ollaan epävarmoja, ei voida varovaisuusperiaatteen perusteella pitää syynä olla vähemmän varovainen, joten en kannata tarkistuksia 1, 8 ja 9, joissa tämä alue jätettäisiin suunnitelman ulkopuolelle. Hyväksyn kuitenkin, että Cádizinlahden alueella toteutettavien toimenpiteiden olisi ehkä oltava erilaisia.

En voi hyväksyä tarkistusta 30. Kalastuskapasiteettia on hallinnoitava, jotta se on tasapainossa kalavarojen tuottavuuden kanssa. Jos joko pyyntiponnistuksen tai kapasiteetin tai molempien annetaan taas kasvaa, kun kannat ovat elpyneet, kannat pienenevät ja alan käytössä olevat kalavarat vähenevät. Tämä ei olisi kalavarojen kestävän käytön tavoitteen mukaista.

Seuraavaksi käsittelen Morillonin mietintöä. Ilokseni voin todeta, että olen täysin samaa mieltä tarkistuksista 7, 16, 17, 18, 19, 20, 21 ja 22. On aivan asianmukaista poistaa luku, joka koskee kilowattipäivärajoituksia sisältävää pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmää, ja soveltaa purkamista koskevia valvontatoimenpiteitä ainoastaan 100 kilogrammaa ylittäviin määriin eikä 50 kilogrammaa ylittäviin määriin. Hyväksyn, että poikkeamissa kalastuspäiväkirjaan merkityistä luvuista olisi sovellettava samoja määriä kuin pohjoisen alueen kummeliturskan elvyttämistä koskevassa suunnitelmassa. Hyväksyn myös sen, että näillä kalakannoilla TACin vaihtelut olisi yleensä asetettava enintään 15 prosenttiin.

Siitä huolimatta, että ehdotuksesta on poistettu kilowattipäivärajoituksia sisältävä järjestelmä, on tarpeen toteuttaa korvaavia vaihtoehtoisia pyyntiponnistuksen hallinnointitoimenpiteitä. Englannin kanaalin länsiosan kielikampelakannoilla näiden olisi perustuttava toimenpiteisiin, joita on toteutettu TACeja ja kiintiöitä koskevan nykyisen asetuksen liitteen IVc mukaisesti.

Biskajanlahden kielikampelakantojen biologinen tila on ilmeisesti parempi kuin on luultu, joten on asianmukaista soveltaa tähän kantaan hoitosuunnitelmaa eikä elvytyssuunnitelmaa. Näin ollen voin hyväksyä tarkistusten 1, 2, 3, 4, 9, 10, 12 ja 13 sisällön, mutta vain siltä osin kuin sisältö koskee Biskajanlahden kielikampelakantaa. Englannin kanaalin länsiosan kielikampelakannan biologinen tila on niin vakava, että kyseiseen kantaan on sovellettava elvytyssuunnitelmaa koskevia säännöksiä.

Kannatan myös ajatusta tarkistuksen 11 mukaisesta väliarviointimekanismista, kuten jo totesin käsitellessäni eteläisiä kummeliturska- ja keisarihummerikantoja. Suunnitelman on kuitenkin annettava vaikuttaa ennen kuin arvioinnista on hyötyä, joten neljän vuoden välein suoritettava arviointi olisi asianmukainen. Samanlaista aikataulua käytetään niiden sovittujen pitkäaikaisten toimenpiteiden väliarvioinneissa, jotka koskevat EU:n ja Norjan yhteisiä pohjoisia kantoja.

Olen samaa mieltä myös kalastuskuolevuutena ilmaistun tavoitteen asettamisesta Biskajanlahden kielikampelalle, kuten tarkistuksessa 15 esitetään. Olisi kuitenkin otettava huomioon tieteelliset lausunnot, jotka STECF antaa tästä asiasta kesäkuussa. En esitäkään kantaani käytettävästä arvosta ennen kuin olen nähnyt kyseisen raportin.

En kuitenkaan voi hyväksyä ajatusta, että TAC vahvistettaisiin meressä elävien sukukypsien kalojen määrän vuosittaisen kasvun mukaan. Tieteelliset lausunnot eivät yksinkertaisesti ole riittävän tarkkoja tällaisen lähestymistavan noudattamiseksi, joten pelkään, että tuloksena olisi perustelematon, liian sattumanvarainen TACien mukauttaminen. Kalastusalalla tarvitaan suurempaa vakautta kuin tällä menetelmällä voitaisiin saavuttaa. Tämän vuoksi en voi kannattaa tarkistuksia 8 ja 14.

Tiettyihin tarkistuksiin liittyy mielestäni oikeudellisia ongelmia. Tarkistus 5 olisi ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen kanssa ja saman asetuksen 6 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen kanssa. Vaikka alueilla, joilla on alueellinen neuvoa-antava toimikunta, näitä olisi kuultava uutta lainsäädäntöä kehitettäessä, asetusten täytäntöönpano on jäsenvaltioiden tehtävä. Tästä syystä en voi kannattaa tarkistusta 5 enkä tarkistusta 6. Meillä ei kuitenkaan luonnollisesti olisi mitään sitä vastaan, että jäsenvaltioiden viranomaiset kuulisivat alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia vapaaehtoisesti tällaisia suunnitelmia koskevissa kysymyksissä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan seuraavien äänestysten aikana hetken kuluttua.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

6. Seuraavan istuntojakson esityslista: ks. pöytäkirja

7. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

8. Parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö: ks. pöytäkirja

9. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. – Minulla on nyt ilo toivottaa tervetulleeksi viralliselle lehterille saapunut Armenian parlamentin valtuuskunta, jota johtaa Armen Roustamyan.

(Suosionosoituksia)

Valtuuskunta osallistui tänään ja eilen EU:n ja Armenian yhteistyöneuvoston seitsemänteen kokoukseen. Toivotan valtuuskunnan jäsenille koko parlamentin puolesta esitetyn tervetulotoivotuksen jälkeen menestystä heidän osallistuessaan Euroopan parlamentissa järjestettäviin kokouksiin ja miellyttävää vierailua Strasbourgissa.

10. Äänestykset

  Puhemies. – Hyvät parlamentin jäsenet, esityslistalla ovat seuraavana äänestykset.

(Tulokset ja äänestysten kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

11. Kielikampelakannat

12. Moottoriajoneuvojen uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja hyödynnettävyys

13. Kummeliturska- ja keisarihummerikannat

14. Balkan

– Ennen äänestyksiä

  Samuelsen (ALDE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DA) Arvoisa puhemies, tämän päätöslauselman yhteydessä ulkoasiainvaliokunnassa päästiin yksimielisyyteen siitä, että käytetään nimitystä "entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia", kun viitataan tähän maahan sellaisessa yhteydessä, joka ei koske varsinaisesti keskustelua maan tulevasta nimestä. Toivottavasti saan parlamentin tuen tämän periaatteen noudattamiselle lopullisessa päätöslauselmassa. Tämä merkitsee toisin sanoen sitä, että jos tänään hyväksytään tarkistuksia, joissa viitataan Makedoniaan ja jotka eivät liity nimeä koskevaan kysymykseen, lopullisessa versiossa käytetään termiä "entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia". Näin varmistetaan, että äänestetään päätöslauselman sisällöstä ja että äänestyksen lopputuloksesta riippumatta lopullinen päätöslauselma on lukijoiden mielestä selkeä. Voimme käsitellä nimeä koskevaa kysymystä tarkistuksen 6 ja tarkistuksen 25 yhteydessä.

  Puhemies. – Paljon kiitoksia, jäsen Samuelsen. Nämä pienet yksityiskohdat ovat mielestäni erittäin hyödyllisiä tällaisen yhä arkaluonteisen asian käsittelyssä.

  Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan tukea jäsen Samuelsenin esittämää näkemystä ja pyytää kollegojani äänestämään tarkistusten 16 ja 20 puolesta eikä niitä vastaan, jos suostumme tähän ehdotukseen. Tarkistukset koskevat sisältöä pikemminkin kuin nimeä.

15. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 2003

– Ennen kohdasta 32 toimitettua äänestystä

  Speroni (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käsiteltäväksi on jätetty kolme kohtaa 32 koskevaa tarkistusta, joita käsitellään äänestyslistalla identtisinä. Itse asiassa tarkistus 13 eroaa kahdesta muusta tarkistuksesta ainoastaan yhden sanan verran. Ero on kuitenkin tärkeä, koska on eri asia puhua koko Kiinasta kuin Kiinasta. Tämän vuoksi pyydän, että tarkistuksesta 13 sekä tarkistuksista 1 ja 10 toimitetaan kaksi erillistä äänestystä.

  Puhemies. – Ennen kuin äänestämme tarkistuksesta 13, jossa on jäsen Speronin korostama pieni semanttinen ero, äänestämme ensin tarkistuksista 1 ja 10, jotka ovat täysin identtisiä.

(Koska tarkistukset 1 ja 10 hyväksyttiin, tarkistus 13 raukeaa.)

16. Euroopan unionin turvallisuusstrategia

– Ennen kohdasta 8 toimitettua äänestystä

  Kuhne (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, kaikilla jäsenillä on ehdottamani ajan tasalle saatettu versio tekstistä, joka sisältää seuraavan korvauksen kohdassa 8:

(EN) "… uhkakuvia, haasteita ja muutosta käsitelleen korkean tason asiantuntijaryhmän YK:n pääsihteerille 1. joulukuuta 2004 esittämän raportin" korvataan tekstillä "… YK:n pääsihteerin 21. maaliskuuta 2005 esittämän kehitystä, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevan raportin 'In larger freedom: towards development, security and human rights for all'."

(DE) Kyse on pelkästä ajan tasalle saattamisesta. Koska jäsen Samuelsen toi esiin nimiä koskevan ongelman entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian yhteydessä, huomauttaisin, ettei tämä ongelma esiinny äänestyksen kohteena olevassa tekstissä. Jos se ylipäätään esiintyisi, se esiintyisi perusteluissa, mutta mehän emme käsittele niitä.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

– Ennen kohdasta 44 toimitettua äänestystä

  Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ehdottaa suullista tarkistusta, jonka avulla haluamme painottaa vaatimusta tehostaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa pikemminkin kuin vastustaa kyseistä kohtaa periaatteellisista syistä. Sen lisäksi, että pidämme Yhdysvaltojen kanssa tehtävää nykyistä yhteistyötä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi tervetulleena, haluaisimme kuitenkin, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi toimittaisiin entistä enemmän ottaen huomioon joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva tämänvuotinen konferenssi.

Joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva strategia on oleellinen osa Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa. Erityisesti joukkoaseiden leviämisen estämistä ja Irania koskevan käynnissä olevan keskustelun kannalta haluamme vedota entistä tiiviimpään yhteistyöhön yhdysvaltalaisten kumppaniemme kanssa, jotta voidaan tehdä joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä entistä voimakkaampi väline.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Beer, voisitteko esittää tarkistuksen tekstin?

  Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä on ehdottanut seuraavaa tekstiä:

(EN) "pitää Yhdysvaltojen kanssa tehtävää nykyistä yhteistyötä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi […] tervetulleena". Ehdotamme seuraavaa sanamuotoa: "toivoo, että Yhdysvaltojen kanssa tehtävää yhteistyötä tiivistettäisiin entisestään joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi".

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

17. Doping urheilussa

18. Kulttuurinen moninaisuus

  Puhemies. – Äänestys on päättynyt.

19. Äänestysselitykset

  Puhemies. – Kaikki äänestysselitykset ovat kirjallisia.

(Istunto keskeytettiin klo 12.45 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Morillonin mietintö (A6-0050/2005)

  Carlshamre ja Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Muutamista hyvistä toimista huolimatta nykyinen kalastuspolitiikka merkitsee yhä sitä, että EU ostaa oikeuden käyttää väärin köyhien luonnonvaroja. Kyse on nykyajan kolonialismista. Tarvitaan todellista kalastuspolitiikan uudistusta ja täysin erilaista näkemystä suhteestamme köyhiin maihin. Tämän vuoksi olemme äänestäneet edellä mainittua mietintöä vastaan kokonaisuudessaan.

  Goudin ja Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Jäsen Kuhnen mietinnössä käsitellään Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa ja jäsen Brokin mietinnössä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Äänestämme näitä molempia päätöslauselmia vastaan kokonaisuudessaan, koska niiden tavoitteena on militarisoida EU:n yhteistyötä ja tehdä EU:sta suurvalta, joka voi ottaa yhteisesti kantaa kansainvälisessä ympäristössä. Tällaisen kehityksen seurauksena EU:lle annettaisiin huomattavia voimavaroja, joita voitaisiin hyödyntää paremmin muissa organisaatioissa.

Mielestämme Etyj ja Euroopan neuvosto olisi asetettava etusijalle konfliktien ehkäisemiseen tähtäävässä työssä Euroopassa. Maailmanlaajuisesti tähän tehtävään soveltuu parhaiten YK, joka on merkittävä, kokenut ja laillinen järjestö. YK:lla olisi oltava myös päävastuu maailmanlaajuisesta aseidenriisunnasta sekä ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä. YK:lle olisi myös varmistettava voimavarat sotilaallista kriisinhallintaa varten.

Ei ole mitään perustetta kumota Kiinan vastaista aseiden vientikieltoa, koska maassa ei noudateta ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia. Olisi kannustettava valvomaan tiukasti Ruotsin sotatarvikevientiä.

Vastustamme jäsen Brokin vaatimusta, että EU:n perustuslakiin sisältyviä ehdotuksia, joiden tavoitteena on vahvistaa EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, olisi sovellettava jo nyt, vaikka perustuslakia ei ole vielä hyväksytty kaikissa maissa ja vaikka se ei sen vuoksi ole vielä tullut voimaan virallisesti. Vaatimus osoittaa hämmästyttävän ylimielistä suhtautumista eurooppalaisia äänestäjiä kohtaan.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kuten olemme toistuvasti todenneet, tarve säilyttää kalavaroja on sovitettava yhteen niiden ihmisten tarpeiden kanssa, joiden toimeentulo riippuu kalastuksesta, ja kalastukseen liittyvien tuotannonalojen tarpeiden kanssa. Tämän yhteensopivuutta koskevan selkeän tarpeen lisäksi on varmistettava kalastuksen kestävyys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Silti se on varmistettava myös lyhyellä aikavälillä.

Vaikka tämä kyseinen asia ei vaikuta Portugaliin suoraan, se on rinnastettavissa samankaltaisiin tilanteisiin, joissa on kyse Portugalin eduista. Tämän vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Komission ehdotuksen tavoitteena on käsitellä liian suurta kalastuskuolevuutta ja ongelmia, jotka liittyvät riittävän lisääntymisen saavuttamiseen näillä alueilla. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto osoitti raportissaan esimerkiksi, että korkea kalastuskuolevuus on johtanut siihen, että meressä elävien sukukypsien kummeliturska- ja keisarihummeriyksilöiden määrät ovat vähentyneet Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan alueella tasolle, jolla kannat eivät enää pysty täydentymään lisääntymällä, ja kannat ovat nyt romahdusvaarassa. Ei ole mitään perustetta tehdä niin kuin kalatalousvaliokunta on tehnyt menestyksellisesti ja äänestää komission ehdotuksen vesittämisen puolesta ajankohtana, jolloin komissio epäilemättä toteuttaa toimia ongelmien saamiseksi hallintaan. Tarvitaan todellista kalastuspolitiikan uudistusta ja täysin erilaista näkemystä suhteestamme köyhiin maihin ja siitä, mitä luonnonvarojen kestävä käyttö merkitsee. Tämän vuoksi olen äänestänyt molempia edellä mainittuja mietintöjä vastaan.

Krahmerin mietintö (A6-0004/2005)

  Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Kannatin äänestyksessä jäsen Krahmerin mietintöä ehdotuksesta direktiiviksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta seuraavista syistä:

Ensinnäkin direktiivissä pidetään tärkeänä ympäristöä. Ehdotuksen mukaan vähintään 85 prosenttia ajoneuvon massasta olisi oltava uudelleen käytettävissä ja/tai kierrätettävissä, ja vähintään 95 prosenttia ajoneuvon massasta olisi oltava uudelleen käytettävissä ja/tai hyödynnettävissä. Muuten kyseistä mallia ei saa laskea markkinoille.

Toiseksi direktiivissä annetaan valmistajille ja hyväksyntäviranomaisille kohtuullisesti aikaa tehdä vaatimuksenmukaisuuteen liittyviä tyyppitarkastuksia markkinoilla oleville noin 600 tyypille. Ajanjakson määrittelyssä otetaan huomioon autoteollisuudessa yleiset tuotantosyklit.

  Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella jäsen Krahmeria tästä tärkeästä mietinnöstä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta. Kannatan mietintöä, erityisesti sitä, että auton valmistajien on taattava autojensa uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja hyödynnettävyys.

Noudattaessaan Lissabonin strategiaa EU ei saa unohtaa ympäristöpolitiikkaa. Tämän vuoksi on sovittava, että valmistajalla on velvollisuus osoittaa, että kyseessä oleva ajoneuvo on valmistettu ympäristöä säästäen, ja laatia seikkaperäinen kierrätysstrategian kuvaus vanhan auton myöhempää käsittelyä silmällä pitäen. Sellaiset toimenpiteet kuin se, että jäsenvaltiot nimittävät tyyppihyväksyntäviranomaisia tarkastamaan, onko autot valmistettu ympäristöä säästävästi, ja säännös tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten myönnettävästä pidemmästä ajanjaksosta, 54 kuukaudesta, varmistavat, että tämä direktiivi saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että autoteollisuus on valmistautunut tämän yhteisöaloitteen voimaantuloon.

  Martin, David (PSE), kirjallinen. (EN) Mielestäni näiden ehdotusten tavoite auttaa jätteen vähentämisessä ja tiedottaa kuluttajille on hyvä. Nämä ehdotukset vahvistavat Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo vakiintunutta hyvää käytäntöä. Meillä hyödynnetään tai käytetään uudelleen perinteisesti noin 75 prosenttia niistä kahdesta miljoonasta autosta ja pakettiautosta, jotka poistuvat käytöstä. Suhtaudun kuitenkin tietyin varauksin etuihin, joita saavutetaan soveltamalla rakennevaatimuksia olemassa oleviin ajoneuvotyyppeihin. Silloin taloudellinen rasite ja hallinnollinen taakka voivat olla suurempia kuin ympäristölle koituva hyöty.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Nykyään ollaan huolestuneita väistämättömästi lisääntyvän yksityisautoilun ympäristölle aiheuttamista vahingoista. Tämän vuoksi on esitetty käsiteltävänä olevan aloitteen kaltaisia aloitteita, joiden tavoitteena on vähentää kielteisiä vaikutuksia parantamalla kierrätettävyyden, uudelleenkäytön ja hyödynnettävyyden edellytyksiä.

Koska hyväksyttiin tarkistukset, joiden tavoitteena on tehdä tästä direktiiviehdotuksesta toimivampi, esimerkiksi voimaantulopäivää koskeva tarkistus, äänestin mietinnön puolesta.

Miguélez Ramosin mietintö (A6-0051/2005)

  Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme pettyneitä, koska käsiteltävänä olevaan asetukseen ehdottamamme tarkistukset hylättiin. Niiden tavoitteena oli suojella kalastajia, kalastusalaa ja tämän alan tärkeää tehtävää ruokavaliomme kannalta, erityisesti Portugalissa, nyt ja tulevaisuudessa.

Meidän on pidettävä tekopyhänä sitä, että parlamentti on hyväksynyt näiden suunnitelmien sosioekonomisia vaikutuksia "lieventävien" sosioekonomisten toimenpiteiden mukaan ottamisen, vaikka ei ole oikeudellisia takeita yhteisön rahoituksesta ja vaikka elvytyssuunnitelmat eivät ole riippuvaisia näiden sosioekonomisten toimenpiteiden olemassaolosta.

Tämä oli täsmälleen tarkistustemme päätavoite: sellaisten sosioekonomisten toimenpiteiden toteuttaminen, jotka korvaisivat täysimääräisesti kalastajien tulonmenetykset niin, että turvattaisiin kalastuksen tulevaisuus.

Me pyrimme turvaamaan kalastuksen tulevaisuuden toisin kuin ne, jotka pitävät alusten romuttamista keinona ansaita helposti ja nopeasti rahaa huolehtimatta alan tulevaisuuden varmistamisesta ja välittämättä siitä, että monet kalastajat menettävät toimeentulonsa.

Kun otetaan huomioon tiettyjen eteläisten kummeliturskakantojen säilyttämiseen liittyvä ongelma ja niiden elvyttämisen tarve, asianosaisille kalastajille on korvattava täysimääräisesti tulonmenetykset, jotka aiheutuvat heidän laivastojensa toiminnan lopettamisesta. Tällä tavalla voidaan saavuttaa ensisijainen tavoite eli kalastuksen tulevaisuuden turvaaminen.

Tämän vuoksi emme kannattaneet käsiteltävänä olevaa mietintöä.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kannatan käsiteltävänä olevaa mietintöä siinä muodossa, jossa parlamentti sai sen käsiteltäväksi, koska sen avulla luodaan Portugalin tavoitteena oleva oikea tasapaino, jonka alkuperäinen ehdotus vaaransi. Siinä esitettiin erilaisia toimenpiteitä, jotka olisivat vahingoittaneet kansallista etua ilman riittäviä perusteita, etenkin lyhyellä aikavälillä.

Nyt kun tasapaino on saavutettu, äänestin mietinnön puolesta.

- Balkan (B6-0094/2005)

  Goudin ja Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kannatamme sitä, että Kroatian, Serbia ja Montenegron, Bosnia ja Hertsegovinan, Makedonian ja Albanian sekä Euroopan unionin välisiä yhteyksiä kehitetään. Kun nämä maat täyttävät kaikki Kööpenhaminan kriteerit, niistä olisi tultava jäseniä. Näin EU:n laajeneminen, joka alkoi 10 uuden jäsenvaltion liittymisellä toukokuussa 2004, jatkuisi luonnollisesti. Vastustamme kuitenkin EU:n ulkopolitiikan vahvistamista, joka on monessa suhteessa päätöslauselman tavoitteena.

  Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet kannattavat voimakkaasti Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan korkean edustajan Ashdownin väsymätöntä työtä. Toivomme tietysti, että korkean edustajan toimiston toiminnot sisällytettäisiin asteittain itsenäisiin kansallisiin instituutioihin. Siirtymäkauden aikana on kuitenkin tärkeää, että korkealla edustajalla on edelleen olosuhteiden niin edellyttäessä oikeus käyttää sitä valtaa, joka ilmaistaan hänen toimeksiannossaan.

  Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Aina 1990-luvun alusta lähtien on keskusteltu Kreikan pohjoisen naapurin nimestä. Kolmen pohjoiskreikkalaisen maakunnan nimeen sisältyy sana Makedonia, ja se esiintyy myös antiikin Kreikan historiassa. Naapurimaassa ottomaanien valtakuntaa ennen vuotta 1912 vastustanut vastarintaliike käytti myös nimeä Makedonia, ja siitä tuli myös Jugoslavian eteläisen liittovaltion nimi vuosiksi 1945–1991. Olisi luonnollista käyttää tätä maan valitsemaa ja sen valtiosäännön mukaista nimeä "Makedonian tasavalta" yleisesti.

Vaikka jokainen valtio valitsee oman nimensä muiden valtioiden tai kansainvälisten elinten puuttumatta asiaan, tässä tapauksessa yritetään edelleen painostaa maata käyttämään eri nimitystä, jossa ainoastaan viimeinen osa viittaa todelliseen nimeen. Jos hyväksyisimme tämän, Luxemburgia ei saisi enää kutsua Luxemburgiksi, koska Belgian kaakkoisosassa on samanniminen maakunta. Samaan aikaan Makedonian ovat tunnustaneet oikealla nimellä sekä Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina että Slovenia, joka on EU:n jäsenvaltio, ja Bulgaria, josta tulee aikanaan EU:n jäsenvaltio. Jos EU viittaisi Makedoniaan edelleen eri nimityksellä, se merkitsisi sitä, että mahdollista tulevaa jäsenvaltiota syrjittäisiin ja kohdeltaisiin epäoikeudenmukaisesti.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Naapuruuspolitiikassaan EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota Balkanin alueeseen, koska on tarkkailtava eri integraatioprosesseihin osallistuvien maiden kehitystä ja koska viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, ettei rauhaa voida aina pitää Euroopassa itsestään selvänä asiana.

Nyt kun on kulunut jo vuosia siitä, kun konflikti oli pahimmillaan, Balkanin maat etenevät hitaasti mutta varmasti tiellä, johon on syytä olla tyytyväisiä, vaikkakin vielä on paljon tehtävää. On kuitenkin korostettava, että mennyttä ajatellessa meidän on nyt oltava tyytyväisiä ja voimme onneksi katsoa tulevaisuuteen toiveikkaina.

  Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Länsi-Balkania koskeva Euroopan parlamentin päätöslauselma tuo esiin Yhdysvaltojen ja EU:n entistä laajemmat toimet kohti uusia rajamuutoksia, niiden välisen kilpailun alueen jakamisesta keskenään ja EU:n yritykset liittää kysymys Euroopan ja Yhdysvaltojen välisiin rakenteisiin. Kosovon itsenäisyyden edistäminen, keskustelu Daytonin sopimuksen tarkistamisesta sekä viittaus Serbia ja Montenegrossa esiintyviin toiminnallisiin ongelmiin vahvistavat, että kyse on rajamuutosten uudesta kierroksesta. Tällaisen kehityksen käynnistäminen aiheuttaa kuitenkin Balkanilla vakavan tilanteen, joka voi muuttua räjähdysalttiiksi sen seurauksena, että imperialistit taistelevat entistä voimakkaammin alueen hallinnasta ja jakamisesta. Balkanin väestö on jo maksanut rajamuutoksista kuolemalla ja tuholla Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n imperialististen interventioiden ja sotien seurauksena. Näin ollen Kreikkaa maana ja sen kansaa sekä muita kansoja ei suojella missään Euroopan ja Yhdysvaltojen välisissä sopimuksissa. On välittömästi ja kiireellisesti vahvistettava kansojen yhteistä taistelua ΕU:ta, Yhdysvaltoja ja Νatoa vastaan, jotka ovat muun muassa Balkanin väestön murheellisesta tilanteesta pääasiallisessa vastuussa olevat osapuolet.

Brokin mietintö (A6-0062/2005)

  Fotyga (UEN), kirjallinen. (EN) Suurin osa tästä erinomaisesta tekstistä liittyy Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen määräyksiin. Mielestäni tämä on ennenaikaista ja heikentää jäsenvaltioiden yksinomaista toimivaltaa, koska näin painostetaan hyväksymään sopimus, vaikka asiasta ei ole vielä päätetty. Tämän vuoksi äänestän mietintöä vastaan.

  Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet tukevat täysin YK:n turvallisuusneuvoston uudistusta, jotta turvallisuusneuvosto vastaisi paremmin nykyistä maailmaa, ja tukevat lisäksi parannuksia tapaan, jolla EU ottaa kantaa YK:ssa. On kuitenkin epäasianmukaista puhua EU:n paikasta, koska YK:n peruskirjan mukaan organisaatioiden, kuten EU:n, jäsenyys ei ole mahdollista. Emme haluaisi vaikuttaa ennakolta hallituksenvälisen konferenssin tuloksiin.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kun hyväksymme tämän mietinnön, joka sisältää useita hyvin tärkeitä ajatuksia, emme saa unohtaa terrorismin torjunnan merkitystä yhtenä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pääkohtana. Vuoropuhelu kolmansien maiden kanssa, kansainvälinen yhteistyö sekä EU:n ja Yhdysvaltojen vuonna 2004 antaman julistuksen täytäntöönpano ovat tässä suhteessa ratkaisevia tekijöitä. Tätä taustaa vasten on välttämätöntä, että yhdessä Atlantin alueen liittolaistemme kanssa tiedostamme vapaata maailmaa uhkaavien vaarojen vakavan luonteen.

  Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Kannatan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä yleisesti ottaen. Tietyissä kriisitilanteissa on luonnollista käyttää sekä sotilaallisia voimavaroja että siviilivoimavaroja. Samaan aikaan on tärkeää, ettei humanitaarisia periaatteita vesitetä eikä humanitaarisia toimia käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin (kuten on valitettavasti tapahtunut Irakissa ja Afganistanissa).

On myös tärkeää varmistaa, ettei pitkäaikaiseen kehitysyhteistyöhön tarkoitettuja voimavaroja käytetä muihin tarkoituksiin. Näistä syistä olen äänestänyt tyhjää, koska sekä kohdan 45 että kohdan 46 sanamuoto voi jättää mahdollisuuden toimia mielivaltaisesti näiden näkökohtien suhteen.

Kuhnen mietintö (A6-0072/2005)

  Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa (ESS) koskevan mietinnön puolesta. Strategiassa esitetään ensimmäistä kertaa yksityiskohtainen määritelmä turvallisuuden käsitteelle. Strategiassa turvallisuutta pidetään kehityksen edellytyksenä, ja siinä keskitytään tekijöihin, joiden ei tähän saakka ole katsottu olevan turvallisuuden kannalta keskeisiä. Tässä suhteessa strategiassa korostetaan, että suurimpia uhkia globaalille turvallisuudelle ovat muun muassa köyhyyden, aliravitsemuksen ja tautien tuhoava voima.

Strategiassa asetetaan kolme strategista tavoitetta. Ensinnäkin uhkien torjunnassa EU:lla on oltava valmiudet ryhtyä nopeisiin toimiin sekä sotilaallisin keinoin että muita välineitä käyttäen, toiseksi tavoitteena on turvallisuuden lisääminen Euroopan unionin nykyisillä ja tulevilla rajanaapurialueilla ja kolmanneksi kansainvälisen järjestyksen vahvistaminen.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että EU:n sotilaallisissa keinoissa on vakavia puutteita, jotka voivat haitata EU:n kykyä toteuttaa laajamittaisia ja välittömiä humanitaarisia tehtäviä. EU:lle on annettava mahdollisten uhkien arvioimisessa tarvittavat teknologiset voimavarat.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Vaikka olen tyytyväinen siihen, että tässä mietinnössä tuodaan esiin tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä, mietintö ei pysty poistamaan sitä vastustusta, jota sen perusteena oleva alkuperäinen asiakirja herättää minussa.

Toisin kuin voisi odottaa tällaiselta asiakirjalta, uhkien tunnistamiseen käytetään vain vähän aikaa ja perusteellista analyysia edellyttävät kysymykset esitetään yhteenvetona lyhyissä kappaleissa, kun taas siinä kiinnitetään paljon huomiota tapoihin, joilla Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa voidaan edistää. Joko EU tietää oikein hyvin, miksi se haluaa näitä voimavaroja – ja syytä ei mainita tässä – tai sitten se ei tiedä, miksi se haluaa ne, mutta se tietää, ettei sillä ilman näitä voimavaroja ole vaikutusvaltaa.

Joka tapauksessa meidän on ilmaistava huolestuneisuutemme siitä, että mietinnön perusteellisuudessa ja sisällössä on puutteita, päinvastoin kuin liittolaistemme vastaavissa asiakirjoissa.

– Doping urheilussa (B6-0215/2005)

  Goudin ja Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mielestämme dopingin torjuminen urheilussa on hyvin tärkeä asia. Se on joka ainoassa jäsenvaltiossa niin tärkeä asia, että sen käsittely kuuluu kansallisille parlamenteille. Emme pidä urheilua EU:n asiana.

Vaadimme kuitenkin, että jokaisen jäsenvaltion on valvottava tehokkaasti EU:n ulkorajoja ja torjuttava laittomien aineiden kauppaa.

Päätöslauselmaesityksen johdanto-osan E viittauskappaleessa todetaan, että sopimus Euroopan perustuslaista tarjoaa asianmukaisen oikeusperustan urheilualaa koskevien yhteisön toimien valmistelemiseksi ja panemiseksi täytäntöön.

Yksi syy vastustaa perustuslakiluonnosta on juuri se, että sen avulla säännellään nurinkurisesti asioita, joista jäsenvaltioiden olisi päätettävä itse.

Äänestämme tämän vuoksi tätä päätöslauselmaa vastaan.

  Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Doping urheilussa on monisärmäinen kansanterveyteen liittyvä asia, joka koskee kaikkia, etenkin suoraan urheilun parissa toimivia eli urheilijoita.

Urheilun todellisten arvojen ja tavoitteiden vastaiset taloudelliset – joskus on kyse valtavista rahamääristä – ja poliittiset edut ja mekanismit edellyttävät, että on saavutettava tietty taso ja tietyt tulokset. Tämä edistää monien sellaisten erilaisten laittomien aineiden käyttöä, jotka ovat vahingollisia urheilijoiden terveydelle.

Urheilua ei saisi pitää erittäin kannattavana, vain muutamia hyödyttävänä rikastumiskeinona, vaan kasvatuksellisena, kulttuurisena ja sosiaalisena toimintana, joka on avainasemassa ihmisen koko fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen olemuksen kannalta.

Muiden toimien lisäksi on toteutettava kasvatuksellisia ja ennaltaehkäiseviä toimia, joiden tavoitteena on edistää terveellistä liikuntaa ja urheilun harrastamista, joka alkaa lapsuudessa ja jatkuu ihmisen koko eliniän ajan.

  Mann, Thomas (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Annan täyden tukeni dopingin torjumista urheilussa koskevalle päätöslauselmaesitykselle. Yli kymmenen vuotta sitten harrastin itse aktiivisesti painonnostoa, vaikka en valitettavasti koskaan saanutkaan sellaista kehorakentajan unelmavartaloa, joka on niin naisten mieleen. Nyt olen iloinen, että söin tuolloin ainoastaan runsaasti proteiinia mutta en koskaan klenbuterolia tai anabolisia steroideja.

Sekä amatööri- että ammattiurheilijat, jotka käyttävät dopingaineita saadakseen sponsoreita tai taloudellista tukea ja siten ehkä mainetta, maksavat käytöstä kalliin hinnan. Usein entisen tähden keho onkin nyt jotakin sellaista, jota kukaan ei haluaisi katsella.

Kansainvälisen olympiakomitean Maailman antidopingtoimisto, joka organisoi kiellettyjen aineiden tehokasta tutkimusta, valvontaa ja luettelointia, on toiminut myöhään, mutta ei liian myöhään. Viime vuonna Saksan kansallinen antidopingtoimisto teki 8 000 tarkastusta harjoitteluleireillä ja kilpailuissa. Vastaisuudessa dopingtestejä tehdään 20 prosentissa UEFA:n kaikista kilpailuista.

Tarvitaan yhteisiä kansainvälisiä vaatimuksia, jotta valvonnan piiriin kuuluvat urheilijat eivät joudu huonompaan asemaan kuin urheilijat, joita ei testata riittävästi. Henkilöt, jotka manipuloivat mitali- ja palkintovoittojaan tuloksen tai maineen vuoksi, on leimattava sen vuoksi sosiaalisesti. Urheilu ansaitsee tunnustusta ainoastaan silloin, kun siinä ei käytetä dopingaineita, ja ainoastaan urheilijat, jotka eivät käytä dopingia, voivat olla todellisia esimerkkejä muille.

  Martin, David (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän päätöslauselmaan, jolla kiinnitetään huomiota dopingin urheilussa aiheuttamaan ongelmaan. Dopingtapausten määrä vuoden 2004 olympialaisissa osoittaa jälleen, että tämä hyvin todellinen ongelma on torjuttava.

Sopimus Euroopan perustuslaista tarjoaa asianmukaisen oikeusperustan urheilualaa koskevien yhteisön toimien valmistelemiseksi ja panemiseksi täytäntöön. Näin ollen käytettävissä on oikeudelliset keinot suojella sekä ammattiurheilijoita, joihin kohdistuu yhä suurempia paineita, että lukemattomia alaikäisiä ja amatööriurheilijoita, jotka ovat alttiita urheilun dopingilmiöille.

Olen erityisen mielissäni pyynnöstä, että komissio tukisi jatkuvia tiedotustoimia tehokkaan torjuntapolitiikan luomiseksi. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio tekevät läheistä yhteistyötä Maailman antidopingtoimiston (WADA), Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa, jotta Euroopan unioni voisi ehkäistä ja valvoa dopingaineiden käyttöä tehokkaasti.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestämällä tämän päätöslauselman puolesta ilmaisen osaltani huolestuneisuuteni dopingaineiden käytöstä urheilussa, koska doping halventaa kaikkea sitä, mitä urheilun pitäisi edustaa, ja koska olen huolissani kansanterveydestä. Loukkaamatta toissijaisuusperiaatetta koskevia sääntöjä on selvää, että Euroopan unionin olisi järkevää puuttua asiaan tietyllä toimintatasolla, joka – mikä tärkeintä – saattaisi osoittautua tehokkaaksi.

– Kulttuurinen moninaisuus (B6-0216/2005)

  Goudin ja Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Katsomme, että tämä on jäsenvaltioiden ja Unescon välinen asia, vaikka ministerineuvosto on antanut komissiolle valtuudet neuvotella EU:n puolesta niistä Unescon asiakirjaluonnoksen osista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan. Mielestämme EU:n ei kuulu käsitellä näitä asioita.

On aivan mieletöntä, että EU esiintyisi yksimielisenä 25 jäsenvaltion edustajana kysymyksissä, jotka koskevat kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuutta.

Olemme tämän vuoksi vastustaneet päätöslauselmaa lopullisessa äänestyksessä.

  Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Myönnämme, että tämä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan aloite kulttuurituotteiden ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuuden suojelemista ja edistämistä koskevasta yleissopimuksesta on tärkeä, kun otetaan huomioon kulttuurisen moninaisuuden säilyttämisen ja edistämisen suuri merkitys ja Unescossa parhaillaan käytävät neuvottelut, erityisesti Maailman kauppajärjestössä käytävän uuden neuvottelukierroksen aikana. Suurten rahoitusryhmien ja taloudellisten eturyhmien painostamana Maailman kauppajärjestö haluaisi vapauttaa kaikki markkinat ja panna lähes kaiken myyntiin.

Tämän alan kansainvälisen välineen luominen auttaa vahvistamaan ihmisten ja maiden täysivaltaisia ja kulttuurisia oikeuksia sekä edistämään julkisten toimien kehittämistä osana kansainvälistä yhteistyötä. Näin voidaan varmistaa, ettei kulttuurituotteita pidetä kauppatavaroina ja aseteta vapaan kaupan armoille ja että kansalaisten perusoikeudesta erilaisten kulttuurituotteiden tarjontaan huolehditaan.

Tätä taustaa vasten on välttämätöntä korostaa julkisten palvelujen ratkaisevan tärkeää asemaa kulttuurisen identiteetin ja monimuotoisuuden suojelemisessa, tukemisessa ja kehittämisessä, moniarvoisuuden takaamisessa ja sen varmistamisessa, että kaikkien kansalaisten saatavilla on sisältöä ja tietoa.

Näin ollen on myös todettava julkisen rahoituksen merkitys ja jäsenvaltioiden määrätietoisuus asettaa tarvittavat varat käyttöön.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jos on aloja, joilla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen on järkevää, yksi sellaisista aloista on kulttuuri, kuten olen jo monesti todennut. Tämä ei vaikuta niihin kaikkiin toimiin, jotka koskevat muun muassa yhteistyötä, yhteistuotantokokeiluja ja yhteisön ohjelmia, eikä kansainvälisiin toimiin, jotka olisi suunnattava niin, että voidaan varmistaa kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen todellinen monimuotoisuus. Toimia toteutettaessa on aina varmistettava, ettei estetä luovan toiminnan vapautta, yhtä tällaisen monimuotoisuuden edellytyksistä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA

20. Äänestymiskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

21. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

22. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

23. Kuivuus Portugalissa

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Portugalia koettelevasta kuivuudesta.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on hyvin tietoinen kuivuustilanteen vakavuudesta Portugalissa. Se ymmärtää tätä koskevat huolet ja on täysin sitoutunut auttamaan Portugalia. Kollegani komission jäsen Fischer Boel tapasi 6. huhtikuuta 2005 Portugalin maatalousministerin Silvan kyseisen asian tiimoilta.

Kolme välinettä ovat erityisen tärkeitä Portugalin maanviljelijöiden auttamiseksi. Ensimmäinen koskee markkinatukia ja suoria tukia, joiden suhteen komissio on jo toiminut. Se on tehnyt kaksi päätöstä: ensimmäisen 4. maaliskuuta vuoden 2004 nautaeläinpalkkioiden ennakoiden korottamisesta 80 prosenttiin sekä toisen 7. maaliskuuta kesantomaiden käytön sallimisesta eläinten ruokintaan kuivuudesta kärsineillä alueilla.

Kolmea muuta päätöstä valmistellaan parhaillaan. Yksi koskee tilapäistä poikkeusta viljelysmaan käyttötarkoituksen muuttamista laajaperäiseen karjankasvatukseen koskevan asetuksen eläintiheyden vaatimuksesta. Sillä otetaan käyttöön korjaava korrelaatiokerroin, jota sovelletaan tilalla rekisteröityjen nautayksikköjen määrään. Eräs toinen päätös taas laajentaa koko Manner-Portugalin alueelle kesantomaan käytön eläinten ruokintaan.

Haluan tässä yhteydessä mainita myös Portugalin pyynnön viljan siirtämiseksi interventiovarastoista. Perinteisesti komissio on vastustanut tällaisia siirtoja ylitarjonnan vuoksi. Komission jäsen Fischer Boel on kuitenkin myöntänyt Portugalin maatalousministerin kanssa käydyissä keskusteluissa, että olosuhteet Portugalissa ovat erityisen vaikeat pitkittyneen kuivuuden vuoksi. Hän on pyytänyt maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston yksiköitä neuvottelemaan Portugalin viranomaisten kanssa järjestelyistä, jotka liittyvät siirrettyjen varastojen käyttämiseen.

Kolmannessa päätöksessä sallitaan tietyin ehdoin useiden palkkioiden ennakkomaksut. Tällaisia ovat vuonna 2005 maksettava 80 prosentin ennakko emolehmäpalkkiosta ja 50 prosentin ennakko lampaiden, vuohien sekä lypsylehmien palkkiosta. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan myös tilatukea voidaan maksaa ennakkona, edellyttäen että se maksetaan aikaisintaan 16. lokakuuta ja että tarkastukset on tehty.

Toinen väline koskee maaseudun kehittämistä. Luonnonmullistusten sattuessa uudelleenohjelmointi on mahdollista. Tämä mahdollisuus on kuitenkin rajallinen, koska lähestymme ohjelmakauden loppua ja resurssit ovat niukat. Portugali on pyytänyt, että maanviljelijät saisivat edelleen maaseudun kehittämisen puitteissa myönnettäviä maksuja, vaikka tiettyjä edellytyksiä ei kuivuuden vuoksi voidakaan täyttää.

Portugalin viranomaiset pyysivät vuoden 2005 tammikuun lopulla kuivuuden tunnustamista ylivoimaiseksi esteeksi asetuksen (EY) N:o 817/2004 39 artiklan nojalla sekä poikkeuksien hyväksymistä muutamiin ehtoihin, jotka koskevat maatalouden ympäristötoimenpidettä.

Ylivoimaisen esteen käsitteen soveltaminen edellyttää useita objektiivisia perusteita, erityisesti kuivuuden vakavuutta ja sen määrällisten seurausten määrittelemistä maataloudelle. Näistä on jo saatavilla muutamia raportteja, jotka antavat ennakkokäsityksen odotettavissa olevista seurauksista. Saatavilla olevan tiedon perusteella komissio ei vastusta Portugalin pyyntöä. Portugalilta pyydetään kuitenkin kattavampaa raporttia.

Portugalin viranomaiset voivat päättää korvata valtiontuella maanviljelijöille vakavasta kuivuudesta aiheutuvat tulonmenetykset. Niiden pitää siinä tapauksessa ilmoittaa ennalta suunnitelmistaan komissiolle. Komissio tekee parhaansa tämänkaltaisten suunnitelmien nopeaksi hyväksymiseksi. Tällöin on kuitenkin oleellista ensinnäkin todistaa, että sääilmiön aiheuttamat menetykset ylittävät 20 tai 30 prosentin kynnyksen, toiseksi, että on olemassa suora yhteys tappioiden ja epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden välillä ja kolmanneksi, että korvauksia ei makseta liikaa.

Portugalin viranomaiset voivat myös soveltaa valtiontukiin vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta. Tukea voidaan myöntää enintään 3 000 euroa viljelijää kohti kolmen vuoden aikana ilman, että komissiolle tarvitsee siitä ennalta ilmoittaa edellyttäen muun muassa, että koko ajanjaksolla myönnettävä määrä ei ylitä 17 832 000:ta euroa.

  Queiró, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun pyysimme tätä keskustelua, luotimme luonnollisesti parlamentin sitoutumiseen, ja haluankin tässä vaiheessa ilmaista kiitollisuuteni kaikille poliittisille ryhmille siitä solidaarisuudesta, jota parlamentti on osoittanut.

Kuten tiedämme ja kuten komission jäsen Borg juuri kertoi, Portugalia koetteleva kuivuus on erittäin ankara. Vain kuukausi sitten, 15. maaliskuuta, noin 88 prosenttia Portugalin alueesta kärsi vakavasta, jopa äärimmäisestä kuivuudesta, ja paljon on peruuttamattomasti menetetty äskettäisistä sateista huolimatta. Saatavilla olevien tietojen mukaan jopa siinä tapauksessa, että tulevina kuukausina saataisiin keskimääräinen sademäärä – mitä sääennustuksen mukaan ei ole luvassa – saatamme olla tilanteessa, joka tulee eteen vain kerran 40 vuodessa.

Maatalous on vahingoittunut, maatilojen eläimet ovat vaarassa, toimituksia joihinkin yhteisöihin on jo rajoitettu ja kaikki tämä on tapahtunut alueilla, jotka ovat jo valmiiksi vähäosaisia. Koska tilanne vain pahenee kesän lähestyessä, on olemassa vaara, että kuivuus vahingoittaa matkailua, joka on yksi Portugalin tärkeimmistä elinkeinoista. Siten kuivuuden vaikutukset leviäisivät useille aloille ja koskettaisivat useita tuhansia portugalilaisia. Tarvitaan siis ripeää toimintaa, jotta estetään kahden vuoden takaisten kaltaiset, osittain kuivan kauden aiheuttamat tuhoisat tulipalot. Joskaan ne eivät saavuttaneet läheskään tämän mullistuksen mittasuhteita.

Tarvitaan siis EU:n solidaarisuutta, ja mitä kauemmin annamme sen osoittaa tätä solidaarisuutta, sitä suuremmat ovat kulut ja sitä pienemmät vaikutukset. Toivomme siksi, että päätöslauselmaesityksen hyväksyminen parlamentissa antaa komissiolle sysäyksen ryhtyä nopeasti ja tehokkaasti toimiin Portugalin pyyntöön vastaamiseksi. Saimmekin jo selvän osoituksen siitä, että se on valmis tekemään niin.

Toivomme myös, että komissio tarvittaessa tutkii ja hyväksyy suunnitelmat sellaisen valtiontuen – joka jo tässä mainittiinkin – myöntämisestä, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön määrärahoja tappioiden korvaamiseksi sekä vastata maanviljelijöille aiheutuneiden velkojen uudelleenjärjestelyn tarpeeseen. Maanviljelijöiden selviytyminenhän on loppujen lopuksi syy siihen, miksi olemme täällä tänään.

  Capoulas Santos, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä komission jäsentä tämän puheesta ja komissiota siitä avoimuudesta, jolla se suhtautuu Portugalia tällä hetkellä koettelevaan vaikeaan tilanteeseen. Kuten tiedätte, maatani vaivaa parhaillaan vakava kuivuus, joka on erityisen akuutti maan eteläosissa.

Arvoisa puhemies, haluan ilmaista kiitollisuuteni kaikkien jäsenten, joille minulla oli tilaisuus selostaa tilanne, solidaarisuuden ja tuen osoituksesta. Haluan myös kertoa, kuinka mielissäni olen siitä, että minulla oli tilaisuus jättää käsiteltäväksi tämä yhteinen teksti, jota parlamentin suurimmat poliittiset ryhmät tukevat.

Portugalissa on alkamassa toinen kuiva kausi melkein sateettoman syksyn ja talven jälkeen, mitkä normaalisti ovat maan sadekaudet. Eräillä alueilla pohjavesitasot ovat alle 20 prosenttia viimeisten 40 vuoden keskimäärästä. Tämän seurauksena kaikki eläinten rehuvarastot ovat loppuneet, ja koska laidunmaa tai viljelykelpoinen maa ei ole kasvanut ja säännöstelyaltaiden käyttämistä vielä tässä vaiheessa on edelleen rajoitettu, ei ole mahdollista riittävissä määrin täyttää uusia varastoja ensi syksyä ja talvea varten. Lisäksi karjan ruokintaa pitää jatkaa ensi vuoden kevääseen saakka, sillä vasta ensi syksyksi odotetaan normaalia sademäärää.

Tilanne on kerrassaan sietämätön sekä maanviljelijöille että karjankasvattajille ja vaatii perustellusti sitä, että komissio vastaa nopeasti Portugalin hallituksen esittämään pyyntöön, jonka vaikutus yhteisön talousarvioon on mitätön. Kuten komission jäsen Borg oikein huomautti, pyyntö koskee ennakkomaksuja ja poikkeuksia erilaisten asetusten säännöksiin, joita tämänkaltaisissa olosuhteissa olisi mahdotonta noudattaa, mistä maanviljelijöitä ei siis rangaistaisi, sekä valtiontuen myöntämisen sallimista etenkin pienviljelijöille.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Portugalin tilanteen pitäisi olla varoittava esimerkki tulevaisuutta silmällä pitäen. Meidän pitää siksi pohtia keskipitkän ja pitkän aikavälin ratkaisuja tämänkaltaisiin ongelmiin, kuten järjestelmän perustamista eurooppalaisten viljelijöiden suojelemiseksi riskeiltä ja kriiseiltä – komissioissa käytiin tästä hiljattain hyvin ajoitettu keskustelu – ja laajemmassa mittakaavassa unionin johtoaseman vahvistamista kansainvälisissä pyrkimyksissä ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä konkreettisten ehdotusten esittämistä vuoden 2012 jälkeen sovellettaviksi strategisiksi toimiksi.

Minusta tuntuu, että siinä lyhyessä ajassa, joka minulla oli käytettävissä, olen esittänyt parlamentille tarpeeksi syitä siihen, että se antaisi tälle päätöslauselmaesitykselle täyden tukensa. Siksi pyydän teitä äänestämään sen puolesta varmana siitä, että komissio ottaa asian vakavasti, kuten komission jäsen juuri totesi.

  Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tuen tätä aloitetta, joka johti parlamentissa kiireelliseen keskusteluun Portugalin kuivuustilanteesta. Haluaisin aloittaa ilmaisemalla kaiken myötätuntoni ja solidaarisuuteni, jota tunnen tässä tilanteessa, sillä olen itsekin kotoisin Iberian niemimaalta.

Ei tarvitse välttämättä olla meteorologian asiantuntija tai säätieteilijä tietääkseen sen, että jos Portugalissa ei sada, ei myöskään Espanjan joillakin alueilla sada. Luulen, että tämä on melkoisen selvää, ja kun otetaan huomioon se ilmastollinen ulottuvuus, mistä täällä keskustelemme, Portugalin kohtaama ongelma on käytännössä täsmälleen sama, josta suuri osa Espanjasta joutuu kärsimään.

Ei ole epäilystäkään siitä, että tietyt taloudelliset vaikutukset maassa ovat erilaisia kulloinkin kyseessä olevan alueen maantieteellisten erityisolosuhteiden mukaan. Mutta kuivuusongelma ja veden puutteen ongelma ovat yhteisiä ongelmia. Siksi olemme tehneet päätöslauselmaesitykseen joitain tarkistuksia, lisänneet muutamia kohtia, jotka laajentavat sen ulottuvuutta niin että se kattaa ei ainoastaan Portugalin, vaan myös jossain määrin koko Iberian niemimaan. Mielestäni meidän pitää toimia näin.

Ryhmäni on ilman muuta ehdottomasti mielissään siitä, että joitakin tiettyjä vaikutuksia on nostettu esiin ja joissain tapauksissa on viitattu hyvin konkreettisesti erityisesti Portugalia ja etenkin Etelä-Portugalia koskettaneisiin ongelmiin. Mutta kuten edellinen puhuja totesi, meidän pitää alkaa pohtia tätä asiaa perusteellisemmin, sillä kyse ei ole vain yksittäisestä tapauksesta. Euroopan komissiolla on siksi tutkimis-, ennakointi- ja suunnitteluvelvollisuus ilmastonmuutoksen seurauksien suhteen. Ilmastonmuutos ei ole vain juhlallisten poliittisten puheiden oiva aihe hienoissa keskusteluissa, vaan sillä on välittömiä ja toisinaan kohtalokkaita seurauksia jäsenvaltioiden talouksille, kuten tämä tapaus osoittaa. Tässä onkin ensimmäinen seikka, jota haluan painottaa: kyseessä ei ole vain yksittäinen tapaus tai ohimenevä kriisi, vaan kyse on perusteellista pohdintaa vaativasta asiasta, joka siten edellyttää keskipitkän ja pitkän aikavälin poliittisia toimia.

Mitä tulee itse päätöslauselmaan, joka käsittelee hyvin spesifisiä seikkoja, haluan painottaa muutamaa asiaa. Ensimmäinen koskee pääpiirteissään sen tähdentämistä, että taloudellinen vaikutus on yleisvaikutus, joka ulottuu muuallekin kuin vain maatalouteen. Esimerkiksi kuivuus vaikuttaa suoraan matkailuelinkeinoon ja sen koko maaseutu-ulottuvuuteen, ja tämä pitää ottaa aina huomioon, erityisesti silloin, kun keskustelemme tästä asiasta.

Toinen koskee tragediaa, joka tuo Espanjan ja Portugalin hyvin lähelle toisiaan, sanoisinpa jopa myös Katalonian ja Portugalin, ja se on tulipalot, metsäpalot. Päätöslauselmaesitykseen tehtiin näihin liittyvä tarkistus, joka ei koske ainoastaan Portugalia. Siksi haluankin tuoda esiin, että yksi kuivuuden seurauksista on erittäin vakava metsäpalojen vaara ja samalla pyytää, että solidaarisuusrahastoa voitaisiin mahdollisesti käyttää näiden asioiden ratkaisemiseksi. Uskon tämän olevan varsin tärkeää ja kun sopiva hetki tulee, vaativan todennäköisesti osakseen päätöslauselmaa ja keskustelua.

(Suosionosoituksia)

  Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Me olemme vuoden alusta lähtien varoitelleet komissiota ja parlamenttia yhden Portugalia koetelleen ankarimman kuivuuden vakavuudesta, sen sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista, jotka pahenevat entisestään kesän lähestyessä.

Tammikuussa komissiolle esittämässämme kysymyksessä sekä helmikuussa parlamentissa pitämässämme puheessa totesimme, että tarvitaan kiireellisiä toimia maatalouden vaikeaan tilanteeseen puuttumiseksi ja että pitäisi ryhtyä välittömiin toimiin sen varmistamiseksi, ettei vesihuolto katkea useilla alueilla. Maatalouden tilanne antaa aihetta huoleen. Syys- ja talvisadot menetettiin, kevät- ja kesäsadot, kuten tomaatin, maissin, riisin, hedelmien ja vihannesten sadot ovat vaarantuneet, sama koskee myös eläinten rehua sekä syksyn satojen, kuten sitrushedelmien ja viinirypäleiden, normaalia kehitystä. Vuosien 2003 ja 2004 metsäpalojen jälkeen tehdyt metsän uudelleenistutukset menetettiin lopullisesti, koska maaperä oli liian kuivaa.

Tämä tilanne syöksee tuhannet pienet ja keskikokoiset tilat vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Siksi tarvitaan kiireesti konkreettisia toimia Portugalin maanviljelijöiden tueksi, sellaisia kuin päätöslauselmassa ehdotetaan tai sellaisia kuin me ehdotimme, kuten yhteisön varoista rahoitetun yleisen maatalousvakuutuksen luomista, jolla voidaan taata vähimmäistulot maanviljelijöille kuivuuden ja metsäpalojen kaltaisten luonnontuhojen varalta. Tarvitaan myös tukimuotoa, jolla katetaan kustannusten kasvu ja maataloustuotannon romahtaminen, sekä sitä, että sellaiset kokopäivätoimiset maanviljelijät, joiden tulot ovat alle 12 taloudellista kokoyksikköä, vapautetaan väliaikaisesti sosiaaliturvamaksujen maksamisesta oikeuksia menettämättä ja heidän lainojensa takaisinmaksua lykätään kahdella vuodella ilman korkoa.

Lisäksi pitää ryhtyä lyhyen ja pitkän aikavälin toimiin sen varmistamiseksi, että vettä, joka on julkinen hyödyke ja jonka saanti on yleismaailmallinen ihmisoikeus, on määrällisesti ja laadullisesti riittävästi käytettävissä. Olemme siksi ehdottaneet tarkistusta, jolla korostetaan tarvetta ryhtyä sellaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla tuetaan kuntia eniten kuivuudesta kärsineillä alueilla Portugalissa ja jolla samalla varmistetaan, että Euroopan solidaarisuusrahaston varoja otetaan oikeudenmukaisesti käyttöön.

Lopuksi toteaisin, että tämä tilanne taas kerran korostaa tarvetta panna täytäntöön Kioton pöytäkirjassa asetetut tärkeät tavoitteet maapallon lämpenemisen ja niiden vaikutusten ehkäisemiseksi, joita sillä on ilmastonmuutokseen.

  Coelho (PPE-DE). – (PT), Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Portugali kärsii kauhistuttavasta kuivuudesta, jonka seurauksena sadot on menetetty, eläimiä kuolee veden ja ruoan puutteeseen, ympäristön tila on heikentynyt kuivuuden koettelemilla alueilla, metsäpalojen vaara tulevana kesänä on kasvanut ja väestö laskee jo ulkopuolelta tulevaan vesihuollon varaan.

Jäsen Queiró mainitsi aikaisemmin, että 80 prosenttia maasta kärsii kuivuudesta. Maatalousalalle on aiheutunut tappioita, jotka jo nyt nousevat yli miljardiin euroon, ja luku kasvaa tästä vielä. Kuumimmat kuukaudet lähestyvät, lämpötila nousee huomattavasti eikä sadetta ole luvassa toukokuun ja lokakuun välille.

Tänä aikana, jolloin pyrimme edistämään eurooppalaista solidaarisuutta niitä kohtaan, jotka ovat pahiten kärsineet, EU:n täytyy tarjota tukea. Sillä ei ole suurelta osin mitään tekemistä rahan tai avustusten kanssa, kuten jäsen Capoulas Santos mainitsi, vaan kyse on hyvästä tahdosta sekä taustalla olevien vaikeuksien ymmärtämisestä.

Ensinnäkin valtiontuki. Komission pitäisi antaa Portugalin hallitukselle lupa myöntää valtiontukea niiden maanviljelijöiden tukemiseksi, jotka ovat menettäneet toimeentulonsa, jotta voidaan tukea rehun hankintaa ja veden kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuneita menoja sekä helpottaa viljelijöiden velkojen uudelleenjärjestelyä. Toiseksi komission pitää maksaa ennakkomaksu palkkioista, joihin viljelijät ovat oikeutetut – kaikki, ei osaa niistä, arvoisa komission jäsen. Kolmanneksi on helpotettava yhteisön interventiovarastoissa olevan joistakin jäsenvaltioista saadun ylijäämäviljan käyttöönottoa ja neljänneksi sallittava poikkeuksia tietyistä yhteisön säännöksistä, joihin tekin komission jäsen viittasitte, ja näin ollen sallia laiduntaminen kesantomailla tai sellaisilla viljelymailla, jotka ovat jo kuivuuden takia vaurioituneet. Viidenneksi on vapautettava rahastojen varat ja otettava käyttöön resursseja, joiden avulla voidaan estää suuri määrä tänä kesänä kuivuudesta aiheutuvia metsäpaloja, kuudenneksi on tutkittava mahdollisuutta turvautua Euroopan solidaarisuusrahastoon tällaisissa tilanteissa ja seitsemänneksi on vahvistettava unionin kanta ilmastonmuutokseen ja Kioton pöytäkirjaan.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU toimii parhaiten silloin, kun se on lähimpänä kansalaisia. Ne Portugalin kansalaiset, joita kuivuus eniten koetteli, täytyy saada tuntemaan, että myös he ovat Euroopan kansalaisia.

  Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, ensimmäinen sanani on solidaarisuus. Meidän täytyy osoittaa solidaarisuutta kuivuudesta pahiten kärsineiden alueiden asukkaille, erityisesti Etelä-Portugalin ja raja-alueiden maanviljelijöille. Tilanne on huolestuttavin Serra Algarvian ja Esquerda do Guadianan alueilla. Meidän täytyy osoittaa, ettei tämä solidaarisuus pysähdy rajalle. Haluan vakuuttaa jäsen Guardans Cambólle, että se luonnollisesti ulottuu Sevillan, Huelvan, Badajozin, Cáceresin ja muiden sellaisten alueiden asukkaisiin, jotka tosiaankin myös kärsivät tämän ilmiön vaikutuksista, jota voi ainoastaan luonnehtia laajamittaiseksi luonnonkatastrofiksi. Sillä ei ole väliä, mitä asetuksessa todetaan, tämä on todellinen tilanne, ja siksi solidaarisuus on tässäkin avainsana.

Panin tyytyväisenä merkille, ettei kukaan täällä ole maininnut sanaa "liioittelu" – tilannetta ei ole liioiteltu yhtään, vaan kuvattu objektiivisesti ja totuudenmukaisesti. Olen myös tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut auttamaan näiden ongelmien ratkaisemisessa.

Haluan painottaa erityisesti seikkoja, jotka kiistattomasti ja luonnollisesti liittyvät metsästrategiaan. Metsästrategia riippuu tietenkin jäsenvaltioiden määritelmistä, mutta myös komission pitää määritellä se täsmällisesti. Kun kuulen, että ajanjaksoa, jonka ajalta tukea tulonmenetyksistä voidaan maksaa, on lyhennetty 20 vuodesta 10 vuoteen osana metsästrategian tarkistusta, minusta vaikuttaa siltä, ettemme ole vieläkään Euroopan toimielimissä ymmärtäneet kunnollisen metsätalouden strategian ratkaisevaa vaikutusta taistelussa aavikoitumisen uhkaamien metsien säilyttämisen puolesta.

On ehdottoman tärkeää, että tulotukea maksetaan vuosikymmeniä, koska kyse on lajista, jonka kasvaminen vie kymmeniä vuosia, eikä sitä ennen ole mitään tuottoa odotettavissa. On ratkaisevaa, että Iberian niemimaan eteläisten alueiden metsien tuki säilytetään ja että tätä tukea lisätään suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Pyydän siksi komissiota kiinnittämään tähän seikkaan mitä suurinta huomiota.

(Suosionosoituksia)

  Portas (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, kuten tässä keskustelussa on jo moneen kertaan sanottu, maani kärsii kuivuudesta ja maanviljelyn ja karjankasvatuksen tilanne hipoo kriittistä pistettä. Asiat ovat jo nyt katastrofaalisella tolalla, ja siksi ehdotukset, joista täällä tänään äänestämme, ovat äärettömän tärkeitä. Niillä lievennetään maanviljelijöille aiheutuneita menetyksiä ja katetaan ne osittain. Tarvitaan kuitenkin myös muita toimenpiteitä.

On oleellista, että vettä, joka on EU:n eteläisissä maissa hyvin niukka julkinen hyödyke, käytetään järkevästi. Meidän kulttuurissamme, erityisesti kotimaassani, tuhlataan yhä suuria määriä vettä, ja tämän pitää muuttua. Samaa voidaan sanoa nykyisestä maatalouspolitiikasta, joka vähättelee Välimeren maita eikä tue järkevää maankäyttöä tai edistä maaseutualueiden kestävää ekologiaa. Kun elokuussa metsäpalot jälleen riehuvat, saamme taas kerran maksaa tästä vastuuttomuudesta.

Lopuksi totean, että tarvitsemme uusia eurooppalaisia riskeiltä suojaavia välineitä. Jäsen Capoulas Santos on oikeassa tässä suhteessa. Meidän pitää perustaa Euroopan maanviljelijöiden vakuutusrahasto, joka kanavoi osan viljelijöiden suorittamista maksuista jäsenvaltioiden ja unionin yhteiseen katastrofirahastoon, josta varoja voidaan automaattisesti ottaa käyttöön Portugalin ja Etelä-Espanjan kaltaisten tilanteiden tai muiden tilanteiden johdosta, sattuivatpa ne sitten missä tahansa jäsenvaltiossa.

  Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa sympatiani Portugalin kuivuuden johdosta ja osoittaa tukeni päätöslauselmalle. Puhun kuitenkin nyt sen taustalla olevasta ilmiöstä, ilmastomuutoksesta. Aihe koskettaa juuri sitä, josta kuluneella viikolla täällä Strasbourgissa olivat Suomen johtavat ympäristöalan professorit puhumassa parlamentissa järjestetyssä seminaarissa. Aiheenamme oli muun muassa ilmastomuutos. Seminaarin osallistui myös komission tutkimuksen pääosaston johtava virkamies, joka oli vilpittömän ilahtunut tieteen ja politiikan kohtaamisesta parlamentissa. Tällainen tiedemiesten ja poliitikkojen yhteistyö on tervetullutta, mutta ei tietenkään mikään itsestäänselvyys. Maailma ei ole sen muotoinen, että akateeminen tieto valuisi poliitikolle itsestään. Sitä täytyy välillä hakemalla hakea. Tiedemiehillä ei ole välitöntä tarvetta tulla lobbaamaan meitä. Vaikka yhteiskunta tukee akateemista tutkimusta, valitettavasti juuri tämä tieto jää lainsäätäjiltä usein pimentoon.

Me kysymme usein, onko esimerkiksi vuonna 2003 ilmennyt kuivuus merkki ilmastonmuutoksesta. Tutkijoiden mukaan kysymys on väärin asetettu, siihen ei voida yksiselitteisesti vastata. Mutta jos kysytään, onko kuivuutta odotettavissa lisää, he vastaavat kyllä, onko lämpöaaltoja tulossa useammin, he vastaavat kyllä, onko moderni yhteiskunta yhä alttiimpi säiden ääri-ilmiöille, he vastaavat kyllä.

Nyt on siis toiminnan aika. Kauemmin ei enää voida varmempia vastauksia odottaa. Nyt tämän tiedon pitää meille riittää ryhtyäksemme yhä tehokkaampiin toimiin ilmastomuutoksen torjumiseksi ja hidastamiseksi. Se on tärkeimpiä politiikan prioriteettejamme. Olennainen osa ovat myös sopeutumistoimet, joihin on määrätietoisesti panostettava juuri nyt niin politiikan lohkot uudelleen määrittelemällä kuin tutkimukseen panostamalla. Me tarvitsemme muun muassa oikeaa metsästrategiaa tähän tilanteeseen. Ilmastomuutosta ei valitettavasti voida kokonaan välttää, mutta henkilö- ja aineellisten vahinkojen minimointi on nyt välttämätöntä.

  Madeira, (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, kuten tänään useaan kertaan on jo mainittu, Portugali kärsii luultavasti ankarimmasta kuivuudesta sitten vuoden 1990 tai 1981. Luvut ovat yksiselitteiset. Tämän kuivuuden seurauksena Alentejon ja Algarven alueilla pohjavesitasot ovat alle 50 prosenttia enimmäismäärästä.

Nyt on huhtikuu, ja tällä hetkellä 25 prosenttia Portugalin kunnista on ryhtynyt varotoimenpiteisiin kuivuudesta aiheutuneiden vahinkojen korjaamiseksi. Syy siihen, miksi mainitsen kaikki nämä luvut vielä erityisen painokkaasti ja miksi yleensä olemme tänään kuulleet nuo kaikki luvut, on se, että viime vuosina kyseiset alueet ovat kärsineet kaikkein eniten tuhoa Portugalin mannermaalla. Mainitsen ne myös siksi, että nämä alueet saivat tukea solidaarisuusrahastosta, kun se otettiin käyttöön vuoden 2003 metsäpalojen seurauksena, joissa tuhannet ihmiset näkivät toimeentulonsa ja omaisuutensa haihtuvan savuna ilmaan. Mainitsen vuoden 2004 metsäpalot, jotka tuhosivat kaiken, mikä oli sitkeästi kestänyt vuoden 2003 palot. Mainitsen alueet, joihin laajentuminen eniten vaikutti ja joista teoriassa tuli yhdessä yössä rikkaita hyvin dokumentoidun tilastovaikutuksen ansiosta.

Tässä eniten kärsineet ihmiset ovat osoittaneet vahvuutta ja päättäväisyyttä kohdatessaan katastrofin toisensa jälkeen. He elävät maanviljelystä, karjankasvatuksesta, metsistä, matkailusta ja ympäristöstä ja heidän toimeentulonsa on niukka. He ovat kärsineet sään aiheuttamasta kuivuudesta sekä veden puutteesta, koska säännöstelyaltaissa, joiden piti toimia turvaverkkoina, on jäljellä enää vain 30–40 prosenttia käyttökelpoista kapasiteettia.

Arvoisa komission jäsen, tätä ei olisi tapahtunut tai tilanne ei olisi ollut läheskään näin vakava, jos komissio olisi edes etelässä osoittanut, että se on valmis sopimaan erimielisyytensä Portugalin kanssa Odeloucan padosta ja jäljellä olevasta säännöstelyallasverkostosta. Tilanne on pitkittynyt ja saattanut meidät tämän hetken vaikeuksiimme. Arvoisa komission jäsen, siksi kysyn teiltä, oletteko valmis – onko komissio valmis – ratkaisemaan tämän rakenteellisen ongelman siten, ettei ihmisten tarvitse enää tulevaisuudessa nähdä tämänkaltaisten tuhoisien katastrofien tapahtuvan kerta toisensa jälkeen?

Kiitän luonnollisesti komissiota kaikista niistä ehdotuksista, joita se tänään on hätäratkaisuina jättänyt käsiteltäväksi. Kuten moni parlamentin jäsen on todennut, tarvitsemme kuitenkin konkreettisia ehdotuksia, joista osa on jo valmiina ja ne tarvitsevat enää vain komission hyväksynnän.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisia parlamentin jäseniä komission julkilausumaa koskevista huomautuksista. Komissio jakaa täällä julkituodut huolet Portugalin kuivuuden vaikutuksista. Kuten totesin tämän keskustelun alussa, teemme parhaamme auttaaksemme sitä väestönosaa, jota kuivuus eniten koettelee, eli maatalousväestöä. Nämä toimet auttavat puolestaan kuivuudesta kärsineitä maaseutuelinkeinoja.

Kuuntelin tarkasti huolianne ja kertomuksianne tilanteen vaikeudesta alueella. Komissio osoittaa ilman muuta solidaarisuutensa toteuttamalla ne toimet, joita aiemmin luettelin. Kollegani komission jäsen Fischer Boel on tietoinen näistä ongelmista ja on tehnyt ja tekee edelleen kaiken mahdollisen tilanteen ratkaisemiseksi.

Mitä tulee ajatukseen perustaa pysyvämpi rakenne tämänkaltaisten tilanteiden selvittämiseen, toimitan tiedon tästä eteenpäin kollegoilleni, jotka varmasti pohtivat sitä huolella. Myös muita ajatuksia ja ehdotuksia esitettiin, ja komissio ottaa ne asianmukaisesti huomioon. Monet teistä totesivat, että tarvitaan laajempaa näkökulmaa tähän asiaan ja kuivuuden syihin, jotka vaihtelevat ilmastonmuutoksesta metsäpolitiikkaan.

Kiitän teitä ehdotuksistanne ja esityksistänne, joissa vaadittiin tätä ilmiötä koskevaa pysyvämpää ja koordinoidumpaa lähestymistapaa. Ne totisesti antoivat minulle paljon ajateltavaa ja osoittivat, että parlamentti on sitoutunut kestävään kehitykseen. Komissio jakaa täysin tämän sitoumuksen.

Komissio on erittäin ymmärtäväinen tämän asian ja sen aiheuttamien vaikeuksien suhteen. Teemme parhaamme ja osoitamme solidaarisuutta niille, jota tämä kuivuus eniten koettelee.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Olen vastaanottanut keskustelun päätteeksi neljä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾, joista äänestetään iltapäivällä keskustelujen jälkeen.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) On hämmästyttävää, että Euroopan unioni on vasta nyt laatimassa ja panemassa täytäntöön lyhyen ja pitkän aikavälin strategiaa kuivuuden ja aavikoitumisen torjumiseksi, vaikka ne ovat unionin eteläisissä ja Välimeren maissa yksi merkittävin taloudellisen ja sosiaalisen vakauden uhka. Näiden maiden ja komission (maatalouden ja ympäristöasioiden pääosastot) yhteisen suunnitelman puuttuminen on entistä silmiinpistävämpää, kun otetaan huomioon, että Euroopan ympäristökeskus hiljattain painotti Välimeren maiden kärsivän tulevaisuudessa eniten ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista.

Tuemme siksi toimia, joilla torjutaan kuivuutta Portugalissa, ja kaikkea sitä apua, jolla lievitetään vesipulaa vaikutusta tuottavuuteen, markkinoihin ja itse maataloustuotantoon. Lisäksi pyydämme, että nämä toimet ulotetaan myös muihin Euroopan unionin eteläisiin jäsenvaltioihin.

(1) Ks. pöytäkirja.

24. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (työjärjestyksen 115 artikla)

25. Bangladesh

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Bangladeshia koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Schlyter (Verts/ALE), esittelijä. – (SV) Arvoisa puhemies, kuvitelkaa, että jossakin jäsenvaltiossa tehtäisiin pommi-iskuja entisiä ministereitä vastaan, toimittajia tapettaisiin, oppositiopoliitikkoja murhattaisiin ja puolisotilaalliset joukot vangitsisivat ja kiduttaisivat ihmisiä. Kuvitelkaa, että tällaista tapahtuisi omassa maassanne. Silloin keskustelisimme asiasta parlamentissa joka päivä, vaatisimme välittömiä toimia ja puuttuisimme ongelmiin mahdollisimman nopeasti.

Juuri tätä Bangladeshin hallitus ei ole tehnyt. Ongelmiin ei ole puututtu ajoissa tai riittävällä tarmolla. Se on erityisen valitettavaa, koska Bangladesh on pitkään ollut maa, jossa naisilla on ollut suuri vapaus ja hyvät mahdollisuudet käyttää poliittista valtaa. Bangladeshia on monessa mielessä voitu pitää hyvänä esimerkkinä sekä taloudellisesti että poliittisesti myönteisestä kehityksestä. Kaikki tämä on nyt vaarassa tuhoutua, jos maan hallitus ei tartu toimeen. Mielestäni meidän on tehtävä kaikkemme Bangladeshin ongelmien ratkaisemiseksi ja tilanteen parantamiseksi. Mielestäni on ikävää, että jotkut kollegat pyrkivät heikentämään päätöslauselmaa kun tiedämme, kuinka vaikeita ongelmat ovat. Toivon, että päätöslauselma saa tänään enemmistön taakseen eikä sitä heikennetä muutosehdotuksilla, joilla pyritään vääristämään todellisuutta. Olen iloinen, että olemme vihdoin saaneet aikaan tämän aloitteen ja ottaneet Bangladeshin esityslistallemme. Bangladeshin kansa tarvitsee tukeamme, ja sitä me voimme tänään tarjota.

  Mann, Thomas (PPE-DE) – (DE) Arvoisa puhemies, Bangladeshin entinen talousministeri Shah Kibria oli juuri päättänyt puheen maan suurimman oppositiopuolueen järjestämässä tapahtumassa. Hän oli itsekin tämän puolueen jäsen. Siellä, siinä paikassa kranaatti räjäytti hänet kappaleiksi. Kolme muuta ihmistä kuoli, ja 50 loukkaantui. Tällaisilla iskuilla islamistiset ääriliikkeet ovat luoneet pelon ilmapiirin. Joissakin osissa maata viranomaiset näyttävät toimivan yhteistyössä niiden kanssa. Tilanne on sietämätön. Amnesty International ja Yhdysvallat vahvistavat, että uskonnollisten vähemmistöjen jäseniä pelotellaan ja vainotaan järjestelmällisesti ja pidätetään mielivaltaisesti.

Tyydyttävää parannusta tilanteeseen ei ole tapahtunut marraskuussa 2002 annetun Euroopan parlamentin edellisen päätöslauselman jälkeen eikä sen jälkeen, kun SAARC-valtuuskuntamme viimeksi vieraili maassa helmikuussa 2003. Tosin hallitus vangitutti äskettäin kaksi islamististen rikollisjärjestöjen johtajaa ja jäädytti heidän pankkitilinsä.

Kehotamme hallitusta ryhtymään tarmokkaampiin toimiin ääriliikkeitä vastaan. Bangladeshin on myös noudatettava ratifioimiensa kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten mukaisia velvoitteitaan. Sen on kriminalisoitava kidutus, taattava lehdistönvapaus ja mielipiteenvapaus sekä tehostettava korruption torjuntaa. Vain jos se edistyy merkittävästi näillä alueilla, täyttyvät vuonna 2001 tehdyn EU:n ja Bangladeshin välisen yhteistyösopimuksen ehdot, sillä se perustui ja perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja demokratian ylläpitämiseen.

Hallituksen ja opposition väliset erimielisyydet eivät saa estää niitä ainakaan sopimasta siitä, että tällä hetkellä väliaikaisesti lakkautetun parlamentin sallitaan jatkaa toimintaansa. Molempien osapuolien on sen jälkeen pyrittävä luomaan olosuhteet, joissa estetään radikalismi, puolisotilaallinen toiminta ja uskonnollisten ääriliikkeiden toiminta.

  Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, kun Etelä-Aasian valtava brittiläinen siirtomaaimperiumi vuonna 1947 jaettiin alueen valtauskonnon perusteella, Bengalin maakunnan itäosa annettiin Pakistanin muslimivaltiolle. Alue oli ylikansoitettu ja altis tulville ja sai koko maailman myötätunnon puolelleen. Vuonna 1971 se erosi Pakistanista, kaukana lännessä sijaitsevasta maasta, jolla ei ollut minkäänlaista halua auttaa ratkaisemaan tämän itäisen maakunnan ongelmia. Uusi valtio olisi voinut päästä hyvään alkuun, jos se olisi vaikkapa seurannut Alankomaiden esimerkkiä rakentamalla aallonmurtajia ja kuivattamalla asutut alueet, jotka jäävät tulvien alle hyökyaaltojen aikaan. Silloin asukkaille ja heidän elintarviketuotannolleen olisi jäänyt enemmän tilaa. Sen sijaan Bangladeshissa käydään julmaa klaanien välistä taistelua, jossa kaksi sukua sotii keskenään kieltäen toisiltaan olemassaolon oikeuden.

Lisäksi maassa on jo jonkin aikaa ollut vallalla suvaitsematon uskonnollinen fanatismi, jollaista tuskin tunnettiin muualla islamilaisessa maailmassa vielä 20 vuotta sitten. Tällainen kiihkomielisyys ei suvaitse ahmadijjamuslimien tai hindujen kaltaisia uskonnollisia vähemmistöjä. Hallituksen kannattajat voivat rankaisematta uhkailla ja tehdä väkivaltaisia iskuja. Puolisotilaalliset joukot väittävät torjuvansa rikollisuutta, mutta itse asiassa kiduttavat ja murhaavat. Bangladesh on vaarassa luisua itsetuhon syöksykierteeseen. Vaikka uhkailun, väkivallan, kidutuksen, rankaisematta jättämisen ja taloudellisen laman tuomitseva julkilausuma on saanut paljon kannatusta, se ei auta millään lailla ratkaisemaan ongelmaa. Meidän olisi sen sijaan sen perusteella voitava päättää, miten me täällä Euroopassa voisimme parhaiten suhtautua tähän onnettomaan maahan tulevaisuudessa. Ainakin se edellyttää solidaarisuutta uhreja kohtaan.

  Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, noin kolmannes tämän köyhän ja ylikansoitetun mutta demokraattisen maan 140 miljoonasta asukkaasta ei omista maata, ja heidän on pakko hankkia elantonsa viljelemällä tulvalle alttiita alueita. Valtaosa muslimiväestöstä on perinteisesti elänyt rauhanomaisesti muiden uskonnollisten vähemmistöjen rinnalla, ja naisten koulutus ja oikeudet ovat olleet Bangladeshissa hyvällä tolalla. Enemmistöhallituksella, joka on ollut vallassa vuodesta 2001, on erityisiä vaikeuksia talousuudistuksen toteuttamisessa, sillä sitä haittaavat usein poliittiset kiistat ja korruptio. Tilannetta ei paranna se, että oppositiossa oleva Awami-ryhmä boikotoi tällä hetkellä parlamentaarista vuoropuhelua.

On totta, että opposition edustajia vastaan on hyökätty, mutta viranomaisten eduksi on sanottava, että he ovat pidättäneet kahdeksan epäiltyä vaikka nämä kuuluvat hallitsevaan puolueryhmittymään ja että kaksi radikaalia islamistiryhmää on vastikään kielletty. Bangladesh vastustaa myös Intian ymmärrettäviä pyrkimyksiä sulkea aidalla vuotava kansainvälinen raja, jonka yli salakuljetetaan mm. laittomia huumeita.

On rohkaisevaa, että maan talous on viime vuosina kasvanut vakaasti viiden prosentin vuosivauhtia, mutta nyt Bangladesh pitää Kiinan rajoittamatonta tekstiilivientiä uhkana. Euroopan unionin on oltava kärsivällinen ja tuettava Bangladeshia sekä poliittisesti että taloudellisesti kaikin mahdollisin tavoin, edistettävä hyvää hallintotapaa sekä korruption ja islamistisen fundamentalismin torjuntaa.

Kehotan parlamenttia kannattamaan tarkistuksiani, jotka tekevät päätöslauselmasta tasapainoisemman. <

  Stroz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Bangladeshin valtio perustettiin vuonna 1971 itsenäisyystaistelun jälkeen. Tämä valtaosaltaan islamilainen maa pyrkii löytämään ratkaisuja pelottaviin ongelmiin samalla, kun sen ongelmina ovat erittäin suuri väestötiheys, luonnonmullistukset ja köyhyys. Päätöslauselmasta saa sen käsityksen, että edistystä on tapahtunut hyvin vähän, eikä siinä lainkaan oteta huomioon maan saavutuksia: se tuottaa esimerkiksi riittävästi ruokaa kansalaistensa ruokkimiseksi. On erittäin ikävää, että Bangladeshin hallituksen ja opposition edustajilta ei ole voitu etukäteen pyytää kommentteja päätöslauselmasta, jossa korostetaan useilla aloilla tapahtunutta vaatimatonta edistystä ja sitä, että on edettävä edelleen oikeaan suuntaan. Se, että kommentteja ei ole pyydetty, ei mairittele Euroopan parlamenttia. On hyvä, että pyrimme tukemaan demokratiaa Bangladeshissa, mutta valitettavasti yhteisessä päätöslauselmaesityksessä ei mainita ainuttakaan demokraattisen kehityksen merkkiä. Vaikka olemme eri mieltä joistakin päätöslauselman sisältämistä todistamattomista väitteistä, kannatamme maan demokratiakehitystä ja toivomme sen jatkuvan, erityisesti koska maassa valmistellaan seuraavia parlamenttivaaleja.

  Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Bangladeshissa on tänään uuden vuoden päivä. Toivon sydämestäni, että jumala siunaa maan johtajia ja asukkaita uutena vuotena. Euroopassakin voitaisiin parantaa monia asioita, mutta meillä on muutamia ehdotuksia Bangladeshin uudenvuoden lupauksiksi. Vaikka maan perustuslaissa on valitettavasti vuodesta 1998 määritelty islam valtionuskonnoksi, siinä sallitaan muidenkin uskontojen tunnustaminen, harjoittaminen ja levittäminen. Siksi on outoa, että siinä ei suojella "kääntymisoikeutta". Eikö olisi järkevää päättää säännellä perustuslaissa uskonnonvapautta paremmin ja kumota valtionuskonto?

Haluan valaista tätä tarvetta esimerkillä elävästä elämästä. Luotettavat lähteet vahvistivat maanantaina 4. huhtikuuta, että kristitty Dulal Sarkar surmattiin tämän vuoden maaliskuun 8. päivänä. Hän oli Bangladeshin vapaan baptistikirkon pappi Jalalpurin kylässä lounaisella Khulnan alueella. Tämä mies teki vain työtään rikkomatta millään tavoin perustuslakia. Kotimatkalla hänen kimppuunsa hyökkäsi 10 aseistettua ääri-islamistia, ja myöhemmin hänet mestattiin. Näillä ääri-islamisteilla kerrotaan olevan yhteyksiä Jamaat-e-Islamiin, joka on hallituskoalitioon nykyisin kuuluva poliittinen puolue. Dulal Sarkar jätti jälkeensä äidin, vaimon ja viisi lasta, ja nyt hänen vaimonsa ja perheensä on muutettava jatkuvasti välttääkseen ääri-islamistien kostoiskut.

Allekirjoittamamme yhteinen päätöslauselmaesitys on siksi erittäin selvä. Olemme todella syvästi huolestuneita kiihtyvästä islamistisesta fundamentalismista, johon kuuluvat puolisotilaalliset ryhmät ja fundamentalististen islamistipuolueiden harjoittama vallan väärinkäyttö. Samalla vastustan painokkaasti käsiteltäväksi jätettyjä lieventäviä tarkistuksia tähän yksiselitteiseen päätöslauselmaesitykseen. Kehotan neuvostoa ja komissiota yhteistyössä toisessa viitteessä mainitun Yhdysvaltojen ulkoministeriön kanssa torjumaan nämä islamistisen fundamentalismin ilmaisut. Tämä voidaan tehdä soveltamalla yhteistyösopimuksissa mainittuja rangaistuksia demokraattisten periaatteiden rikkomisen johdosta. Kaikella tällä pyritään helpottamaan Bangladeshin kansan ahdinkoa.

  Czarnecki, Ryszard (NI).  – (PL) Arvoisa puhemies, Bangladesh on tasan 34 vuotta ja 19 päivää vanha, mikä tarkoittaa, että se on hyvin nuori valtio. Se on myös hyvin köyhä valtio. Vaikka köyhyystaso on viime vuosikymmenen aikana laskenut noin prosentin vuodessa, 50 prosenttia väestöstä elää yhä köyhyysrajan alapuolella. Joka vuosi kuolee 325 000 lasta, mikä merkitsee 900 lasta päivässä, ja Bangladeshissa kuolee synnytykseen liittyvistä syistä yksi nainen keskimäärin joka 20. minuutti, eli 26 000 naista joka vuosi. Alipainoisten vastasyntyneiden osuus on 30–50 prosenttia, eikä 30 prosentilla väestöstä ole käytettävissään lainkaan puhdasta vettä. Myönteistä on, että viimeisten kymmenen vuoden aikana saniteettitilojen määrä on kaksinkertaistunut, ja niitä on nyt käytettävissään 43 prosentilla väestöstä.

Tänään käymämme keskustelu on luonteeltaan poliittinen, mutta mielestäni se antaa tilaisuuden tuoda esiin Bangladeshissa eli entisessä Itä-Bengalissa vallitsevat traagiset olot. Mielestäni on hyvä, että Euroopan parlamentti on ottanut asian käsiteltäväkseen.

  Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä esitys on naurettava. Kyseessä on maa, jossa on 143 miljoonaa asukasta. Se on maailman köyhimpiä maita, mutta kykenee silti huolehtimaan omista asioistaan. Se on ollut demokratia jo jonkin aikaa. Maassa pidetään parlamenttivaaleja, ja siellä vallitsee parlamentaarinen demokratia ja hallinto. Bangladesh on suunnilleen Belgian kokoinen, mutta siellä on 143 miljoonaa asukasta. Se kykenee nyt ruokkimaan kansansa ensimmäisen kerran useita vuosia sitten tapahtuneen itsenäistymisensä jälkeen, ja tietenkin maassa on ongelmia. Sudanissa kuoli 300 000 ihmistä, mutta se ei liity juuri kuulemaamme asiaan eli tyrmistykseen siitä, että joku on surmattu. Se, että 56 ministerin hallituksessa on kaksi islaminuskoista ministeriä, ei tee hallituksesta islamistista.

Euroopan parlamentin pitäisi olla tärkeä laitos, mutta katsokaa, kuinka monta jäsentä on paikalla. Salissa istuu korkeintaan 50 jäsentä, jotka ovat ilmeisesti kovin huolissaan tästä asiasta. Meidän on puhuttava näissä ihmisoikeuskeskusteluissa vakavista asioista, jotka liittyvät ihmisiin ja heidän ihmisoikeuksiinsa. Darfurissa on kuollut 300 000 ihmistä. Mitä me teemme sille asialle?

Tuokaamme keskusteluihimme hieman suhteellisuutta ja tasapainoa ja pohtikaamme vakavasti kysymyksiä, joista näissä ihmisoikeuskeskusteluissa puhumme.

(Suosionosoituksia)<

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin aloitteeseen, jolla pyritään kiinnittämään yleistä huomiota Bangladeshin vakavaan hallitus- ja ihmisoikeustilanteeseen.

Tämänpäiväinen keskustelu on hyvin ajankohtainen: sitä käydään tilanteessa, jossa lain ja järjestyksen noudattaminen on huomattavasti heikentynyt sitten Euroopan parlamentin edellisen päätöslauselman, joka annettiin marraskuussa 2002. Ihmisoikeusaktivisteihin, toimittajiin ja vähemmistöihin kohdistuva väkivalta on lisääntymässä. Hallintotilanne on huonompi kuin koskaan, ja poliittinen väkivalta on saavuttanut uuden huipun, kuten kranaatti-isku elokuussa 2004 ja tammikuussa tapahtunut entisen talousministerin Kibrian traaginen murha osoittavat.

Jaamme huolenne maan instituutioiden toimimattomuudesta, rankaisematta jättämisen kulttuurista, yltyvästä fundamentalismista, vähemmistöihin kohdistuvista ihmisoikeusrikoksista sekä hallitsevien ja oppositiossa olevien puolueiden välisistä, voimistuvista yhteenotoista. Kaikki nämä tekijät yhdistettyinä lisääntyvään uskonnolliseen sotaisuuteen saavat meidät uskomaan, että Bangladeshin demokraattinen ja maallinen perusta ovat vaarassa.

Euroopan yhteisö on tuonut näitä asioita esiin hyvin kuuluvasti erityisesti kehitysyhteistyötehtävämme vuoksi ja koska avustussuhteemme Bangladeshiin perustuu ihmisoikeuslausekkeeseen.

Euroopan yhteisö ja jäsenvaltiot ovat viime kuukausina toistuvasti kehottaneet hallitusta tuomitsemaan poliittisten vastustajien, älymystön, toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja vähemmistöjen vainot. Euroopan unioni reagoi voimakkaasti Sheikh Hasinaan kohdistuneeseen hyökkäykseen ja entisen ministerin Kibrian murhaan kehottamalla hallitusta palauttamaan viipymättä lainmukaisuuden tilan ja viestittämään selvästi, että terrorismia ei voida hyväksyä.

Korostamme jatkuvasti olevamme huolissamme maassa vallitsevasta rankaisematta jättämisen ilmapiiristä, hyökkäävästä politiikasta, Chittagong Hill Tracts -alueen heimoihin ja ahmadijjamuslimiyhteisöön kohdistuvista, lisääntyvistä iskuista sekä poliisin erityisjoukkojen "ristitulessa" tekemistä laittomista tapoista. Huomautan myös, että Euroopan unioni esiintyi tänä vuonna ihmisoikeuskomission istunnossa Genevessä hyvin yhtenäisenä Bangladeshin kysymyksessä. EU päätti valita Bangladeshin yhdeksi viidestä maasta, jotka mainitaan sen maailman ihmisoikeuksia koskevassa periaatelausumassa.

Huononeva hallintotilanne on pakottanut avunantajia lisäämään yhtenäisyyttään. Euroopan yhteisö, Maailmanpankki ja Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriö kutsuivat helmikuussa Washingtoniin kaikki tärkeimmät avunantajat keskustelemaan tavoista, joilla tärkeimpiä hallintouudistuksia voitaisiin edistää.

Keskusteluissa vahvistui, että kansainvälinen avunantajayhteisö on täysin samaa mieltä huolenaiheista. Avunantajien yhtenäisyyden ansiosta olemme voineet määritellä yhteisiä painopisteitä ja välittää hallitukselle voimakkaita yksityisiä viestejä, jotka koskevat heikkoa hallintoa ja pakottavaa uudistustarvetta.

Washingtonin kokouksella oli selvä vaikutus Bangladeshiin: se sai hallituksen julkisesti myöntämään, että maassa on islamistisen fundamentalismin muodostama ongelma. Valitettavasti hallituksen tehoisku islamilaisia militantteja vastaan on jo hiipumassa, kuten huomattavaa islamistijohtajaa vastaan nostetuista syytteistä luopuminen osoitti.

Komissio puolestaan aikoo edelleen seurata tarkasti maan poliittista tilannetta ja pitää esillä näitä peruskysymyksiä hallituksen kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun ja tiiviin avunantajayhteistyön avulla. Aiomme myös kiinnittää enenevässä määrin huomiota seuraaviin parlamenttivaaleihin, jotka on määrä pitää vuoden 2006 loppupuolella, sekä vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien edellytyksiin. Poliittiselle vuoropuhelulle antaa taustatukea tarjouksemme tukea kiireellisimpiä institutionaalisia uudistuksia seuraavassa avustusstrategiassa, joka, jos hallitus sen hyväksyy, vauhdittaisi merkitseviä muutoksia ja toisi siten uutta edistystä ja vaurautta Bangladeshin kansalle.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään iltapäivällä keskustelujen jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.

26. Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävä humanitaarinen apu

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävää humanitaarista apua koskevasta viidestä päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Guardans Cambó (ALDE), esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, olin valmistautunut lisäämään nimeni puhujien luetteloon, en aloittamaan keskustelua. Joka tapauksessa Saharan pakolaisten tilannetta koskeva yhteinen päätöslauselma, jonka pian hyväksymme, ei kaipaa selityksiä ja käsittelee puhtaasti humanitaarista murhenäytelmää.

Käsitellessämme maailman ihmisoikeustilannetta löydämme siitäkin Saharaa koskevan kohdan. Saharan poliittisesta tilanteesta olisi myös syytä keskustella enemmän. Nyt käsittelemme kuitenkin vain ja ainoastaan humanitaarista tilannetta.

Kyseessä on noin 200 000 pakolaista, jotka ovat asuneet pakolaisleireissä lähes 30 vuotta ja elävät täysin kansainvälisen humanitaarisen avun varassa. Tästä me tänään keskustelemme. Nämä keskustelut ovat myös vaakalaudalla eri syistä, joista jotkut ovat puhtaasti byrokraattisia ja liittyvät Euroopan komissioon.

Kaikki tämä on johtamassa todelliseen humanitaariseen kriisiin. Siihen on tarkoitus puuttua päätöslauselmaesityksellämme, jossa komissiota kehotetaan pikaisesti hyväksymään toimenpiteitä ennennäkemättömän laajan humanitaarisen kriisin ehkäisemiseksi. Lisäksi ehdotetaan joitakin yksittäisiä toimia, kuten kentällä toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön parantaminen, länsisaharalaisille elimille annettavan tuen lisääminen ja yhteistyö humanitaarisen avun hallinnoinnissa. Korostan, että tämä apu on 200 000 ihmisen ainoa tulonlähde.

Ei ole epäilystäkään, etteikö tällä päätöslauselmalla ratkaista ja käsitellä ongelmaa vain osittain. Emme tietenkään voi sivuuttaa perusongelmaa. Euroopan kynnyksellä on vakava ongelma, ja ennemmin tai myöhemmin meidän on käytettävä kaikkia mahdollisia poliittisia ja diplomaattisia painostuskeinoja konfliktin ratkaisuun osallistuvia eri osapuolia kohtaan, jotta meidän ei enää lähitulevaisuudessa tarvitsisi käydä keskusteluja siitä, miten kykenemme ruokkimaan 200 000 ihmistä, joilla ei ilman meitä ole mitään syötävää.

  Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, päätöslauselma, jonka tänään esittelemme ja josta tänään äänestämme, koskee humanitaarisen tilanteen jatkuvaa huononemista Länsi-Saharan leireillä. Kyseessä on leireillä muutama viikko sitten vierailleen parlamentin valtuuskunnan antama lupaus ja sen pitäminen. Apu on loppumassa, ja meidän on reagoitava tilanteeseen nopeasti.

Meidän on kuitenkin myös oltava hyvin tietoisia siitä, että humanitaarinen tilanne itse asiassa kätkee varsinaisen ongelman, joka on poliittinen. Humanitaarista apua tarvitaan, koska länsisaharalaisten on pakko asua leireissä kaukana kodeistaan, eivätkä he voi niissä oloissa viettää normaalia elämää. Konfliktiin ei ole 30 vuodessa löytynyt ratkaisua, ja leireissä alkaa kärsivällisyys loppua. On jopa alkanut kuulua aseelliseen toimintaan palaamista puoltavia ääniä, jollei tilannetta pian saada ratkaistua. Tämä on hyvin huolestuttavaa, eikä Euroopan unioni voi jättää huomiotta tätä tosiasiaa. Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, että ratkaisu on esitetty, se on olemassa ja sen nimi on Baker II -suunnitelma. Se ei tietenkään ole täydellinen suunnitelma, mutta länsisaharalaiset ovat hyväksyneet sen ja lieventäneet joitakin kantojaan huomattavasti. Tästä huolimatta toinen osapuoli, Marokko, kieltäytyy allekirjoittamasta sitä.

Eurooppa odottaa Espanjan tekevän jotakin, ja Espanjan hallituksen onkin johdettava konfliktin ratkaisemisprosessia. Älkäämme unohtako, että länsisaharalaiset ovat leireissä tänään siirtomaavallan epätäydellisen purkamisen vuoksi ja pääsyyllinen tähän on Espanjan hallitus. Siksi kehotankin presidentti Rodríguez Zapateroa antamaan Espanjalle roolin, jollainen Portugalilla oli Timorin suhteen.

Kolmekymmentä vuotta kestäneen välinpitämättömyyden, hiljaisuuden ja rikottujen lupausten jälkeen maailman yleisesti ja Euroopan erityisesti on tullut aika lakata kääntämästä selkänsä ongelmalle vaan katsoa sitä suoraan silmiin. On tullut aika suostua länsisaharalaisten kohtuulliseen ja ymmärrettävään pyyntöön järjestää Länsi-Saharassa kansanäänestys itsemääräämisoikeudesta kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti.

Lopuksi haluan ilmaista solidaarisuuteni marokkolaista toimittajaa Ali Lmrabetia kohtaan, joka on tuomittu epäoikeudenmukaisesti herjauksesta koska hän totesi, etteivät leireissä asuvat ihmiset ole vankeja vaan pakolaisia.

  Portas (GUE/NGL), esittäjä. – (PT) Arvoisa puhemies, tunnette raamatun tarinan kansasta, joka vaelsi autiomaassa 40 vuotta. Tähän seikkailuun sisältyy paljon myyttisiä aineksia, ja se on itse asiassa meidän seikkailumme. Länsisaharalaisista puhuttaessa ei kuitenkaan ole kyse myyteistä, vaan todellisista nykyhistorian tapahtumista. Nämä ihmiset ovat odottaneet 30 vuotta Saharan autiomaiden autiomaassa. He eivät etsi luvattua maata, vaan haluavat yksinkertaisesti saada oman maansa jälleen haltuunsa.

Arvoisa puhemies, toimittajana ollessani vierailin monissa pakolaisleireissä. Etiopiassa havaitsin, että on olemassa neljäs maailma, paikka, jossa ihmiset kävelevät, kävelevät ja kävelevät, koska käveleminen on eräänlainen tapa pysyä hengissä. En kuitenkaan koskaan ole nähnyt mitään Tindoufin leirien kaltaista. Siellä hiekan keskellä ei ole sähköä, mutta solidaarisuus on tuonut heille aurinkopaneeleita; siellä ei ole pisaraakaan vettä, mutta avustuksena toimitettu vesi on saavuttanut jokaisen pakolaisen tasapuolisesti, samoin kuin jauhot, sokeri ja oliiviöljy. Länsisaharalaiset ovat riippuvaisia avusta, mutta he eivät ole kerjäläisiä.

Parlamentilla on siksi kiireellinen tehtävä. Sen on palautettava humanitaarinen apu kaikissa muodoissaan entiselle tasolleen. Sen tehtävänä on helpottaa hätätilaa. Oikea apu on sellaista, joka voi lopettaa avun. Euroopan on sitouduttava kansanäänestykseen itsemääräämisoikeudesta, ei vain sanoin vaan myös teoin, koska vaikka länsisaharalaisilla on aikaa, kello on meillä.

  Scheele (PSE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään jälleen Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävästä humanitaarisesta avusta siksi, että heidän kotimaastaan ei purettu siirtomaavaltaa Yhdistyneiden Kansakuntien suunnittelemalla tavalla niinkin kauan sitten kuin vuonna 1965. Sen sijaan maa on ollut naapurinsa Marokon miehittämä yli 30 vuoden ajan. Maaliskuun alussa joukko parlamentin jäseniä vieraili pakolaisleireissä, joissa olot ovat hyvin vaikeat, ja saattoi perehtyä sekä poliittiseen että humanitaariseen tilanteeseen.

Koska tiedämme länsisaharalaisten tärkeimpien elintarvikevarastojen ehtyvän ensi kuun loppuun mennessä, kehotamme ECHOa ja komissiota sekä ryhtymään välittömiin avustustoimiin että myöntämään määrärahat, joista päätettiin vuonna 2002. Mielestäni ECHOn politiikan muutos, joka tarkoittaa, että apu kanavoidaan Maailman elintarvikeohjelman kautta, on tuonut tullessaan ongelmia, sillä apua tulee nyt vähemmän, vaikka saharalaisia pakolaisia on enemmän, ja apu on yksipuolisempaa. Parlamentin on omalta osaltaan varmistettava, että saharalaiset sekä saavat humanitaarista apua että saavuttavat itsemääräämisoikeuden, joihin molempiin he ovat oikeutettuja.

  Pomés Ruiz (PPE-DE), esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, tämä päätöslauselma on seurausta lupauksesta, jonka joukko Euroopan parlamentin jäseniä, muun muassa jäsenet Portas, Romeva ja Scheele, antoivat Tindoufin pakolaisleireissä. Vietimme siellä yhdessä neljä päivää kokien keskellä autiomaata asumisen karuuden. Vietimme siellä muutaman päivän todistamassa länsisaharalaisten kärsimystä, joka johtuu siitä, ettei heidän tilanteeseensa ole poliittista, rauhanomaista eikä järjestäytynyttä ratkaisua.

Heidän tavallaan elimme ilman vettä ja sähköä. Näiden Tindoufin karujen olojen lisäksi – sillä nämä 150 000 ihmistä elävät keskellä autiomaata ilman mukavuuksia – heitä uhkaa myöntämämme humanitaarisen avun väheneminen.

Päätöslauselmaesityksessämme puhutaan vain ja ainoastaan humanitaarisesta avusta, koska näimme omin silmin avun puutteesta johtuvat länsisaharalaisten humanitaariset vaikeudet. Heidän saamaansa apua vähennetään. En tiedä, onko mikään tietty Euroopan unionin jäsenvaltio vastuussa tästä. Ranskan kanta konfliktiin on hyvin selvä… En kuitenkaan halua puhua siitä, sillä haluamme nyt todeta, että Euroopan unioni ei saa lopettaa avun myöntämistä näille 150 000 länsisaharalaiselle, jotka yrittävät löytää ratkaisun.

Poliittiset ongelmat ovat asia erikseen, ja meidän on pyrittävä löytämään niihin ratkaisut, ja niitä käsitellään muissa päätöslauselmissa. Emme kuitenkaan voi sivuuttaa sitä, että vain muutaman kilometrin päässä Euroopan unionista on 150 000 länsisaharalaista, jotka kärsivät koska emme ole riittävän avokätisiä ja koska keskeyttämällä jauhon toimitukset tai pienentämällä lähettämiämme elintarvikekiintiöitä huononnamme osaltamme pakolaisleirien oloja, jotka ovat muutenkin riittävän vaikeat.

Euroopan unionilla on vastuu myös Yhdistyneiltä Kansakunnilta tulevan avun suurimpana myöntäjänä. Sielläkin meidän on saatava äänemme kuuluville.

  Varvitsiotis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, noin 30 vuotta sitten tuhannet länsisaharalaiset paimentolaiset pakenivat naapurimaan Algerian syrjäisiin kolkkiin niiden selkkausten tieltä, joita oli puhjennut Länsi-Saharan sissien ja Marokon välillä Espanjan vetäydyttyä entisestä siirtomaastaan. Nyt nämä maanpakolaiset, joita arvioidaan olevan 160 000–200 000, asuvat Algerian autiomaassa ja elävät täysin kansainvälisen yhteisön avustusten ja YK:n Maailman elintarvikeohjelman kautta heille toimitetun humanitaarisen avun varassa. Akuutti humanitaarisen elintarvikeavun puute ja riittämätön rahoitus uhkaavat vanhoja, syrjäisiä leirejä, joiden on vaikea selviytyä autiomaan raa'assa ilmastossa.

Tästä syystä kehotamme myöntämään välittömästi hätäapua, joka takaa tyydyttävän elintarvikejakelun, sekä turvaamaan tarvittavat elintarvikkeiden jakeluryhmät unohtamatta kuitenkaan riittävän suojan ja koulutuksen tarvetta. Kehotamme komissiota säilyttämään avun vähintään samalla tasolla kuin ECHO ja koordinoimaan avunantajia ja eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, joilla on jo runsaasti käytännön kokemusta pakolaisten pelastamisesta.

Kansainvälisellä yhteisöllä ei ole oikeutta välinpitämättömyyteen. Sen on reagoitava vastuunsa veroisesti. Kukaan ei enää kiistä sitä, että lukuisten ongelmien syyt, laajuus ja ratkaisukeinot ovat maailmanlaajuisia. Yhteinen päätöslauselma vahvistaa tätä vakaumustamme.

  Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Vietin maaliskuussa eräiden muiden parlamentin jäsenten kanssa kolme päivää teltoissa ja näin järkyttävät olosuhteet, joissa ihmiset siellä asuvat. Me tulimme kotiin, ja he jäivät sinne. Vakuutuin entistä vahvemmin siitä, että EU:n on ehdottomasti pyrittävä vapautumaan velvollisuudesta jatkaa vielä useita vuosia länsisaharalaisten perustarpeiden tyydyttämistä. Länsisaharalaiset osaavat – ja ovat osoittaneet osaavansa – toimia, järjestäytyä ja selvitä hengissä mitä karuimmissa oloissa, jos he vain pääsevät takaisin Marokon laittomasti miehittämään maahansa ja saavat sen taas haltuunsa.

EU ei saa alistua humanitaarisella avulla rauhoittamaan kansainvälisen yhteisön ja niiden jäsenvaltioidensa omaatuntoa, jotka ovat erityisesti vastuussa Saharan siirtomaavallan purkamisprosessista, jonka etenemisen esteet ovat katkaisseet. EU:n on ryhdyttävä toimiin, joilla vauhditetaan poliittisen ratkaisun löytymisprosessia YK:n alaisuudessa. Marokko on pysäyttänyt prosessin estämällä toistuvasti veto-oikeudellaan James Bakerin uusimpienkin ehdotusten hyväksymisen, mikä lopulta johti hänen eroamiseensa.

Jäsenvaltiot, erityisesti turvallisuusneuvoston jäseninä toimivat jäsenvaltiot eivät enää saa sivuuttaa asian ydintä. Konflikti liittyy suoraan Eurooppaan, eikä pelkästään historiallisen vastuun vuoksi. Vaakalaudalla ovat Euroopan edut.

Länsi-Sahara voisi toimittaa Euroopalle tuotteita, jos sen runsaita öljy-, fosfaatti-, kala- ja muita varoja voitaisiin hyödyntää laillisesti ja kestävästi, mikä jää tekemättä laittoman miehityksen aikana. Myös Euroopan turvallisuus on vaakalaudalla.

Länsi-Sahara on aivan nurkan takana, ja meidän välitön velvollisuutemme on ymmärtää kansainväliseen terrorismiin johtavat, perimmäiset ongelmat. Minkälaisen vihan perivät miehitetyn Saharan vastarintaliikkeessä toimivat uudet länsisaharalaiset sukupolvet Tindoufin pakolaisleireillä, jos heitä ei saada pois fundamentalistiradikaalien kynsistä tai jos EU, Yhdysvallat, arabimaailma ja muu kansainvälinen yhteisö kieltävät heiltä keinon ratkaista konflikti ja siten tuomitsevat heidät epäoikeudenmukaisuuden, väkivallan ja puutteen luomaan voimattomaan epätoivoon? Päätän puheenvuoroni toteamalla, että EU:n on myös saatava Rabat ymmärtämään, että Länsi-Saharan laittoman miehityksen lopettaminen on Marokonkin edun mukaista.

  Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Mielestämme tämä päätöslauselma on hyvin tärkeä vaikkakin riittämätön, kun otetaan huomioon pakolaisleireissä asuvien länsisaharalaisten vaikea humanitaarinen tilanne.

Meidän on osoitettava välitöntä ja konkreettista solidaarisuutta näitä ihmisiä kohtaan elintarvikkeiden, terveydenhuollon ja koulutuksen muodossa ja varmistettava, että tukea jatketaan myös tulevaisuudessa.

Solidaarisuutta ja konkreettista, välitöntä ja tehokasta toimintaa tarvitaan myös, jotta Länsi-Saharan luvaton miehitys saadaan loppumaan, länsisaharalaisten oikeus itsemääräämisoikeuteen ja itsenäisyyteen taataan ja Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien noudattaminen varmistetaan.

  Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentin ja Euroopan unionin on todella sitouduttava tähänastista paljon tehokkaammin kansojen itsemääräämisoikeuden puolustamiseen, erityisesti Länsi-Saharan kaltaisissa räikeissä tapauksissa.

Vaikka Länsi-Saharan tilanne on pitkittynyt Espanjan siirtomaavallan purkamisen ajoista asti, siihen kiinnitetään vain vähän huomiota. Siihen ei liity suuren luokan etuja tai suuren luokan numeroita, se ei kummemmin kiinnosta pankkeja eikä herätä erityisiä geopoliittisia intohimoja. Syynä on ehkä myös se, että länsisaharalaiset eivät ole käyneet omaa sotaansa itsemääräämisoikeuden puolesta autiomaan ulkopuolella, he eivät ole turvautuneet alentaviin terrori-iskuihin eivätkä palvelleet aiemmin selkkauksiin osallistuneiden voimakkaiden liittolaisten etuja.

Euroopan on siksi sitouduttava toimittamaan välittömästi humanitaarista apua länsisaharalaisille, mutta ennen kaikkea sen on asetettava pakotteita Marokon kuningaskunnalle, jotta se kunnioittaisi tämän rehdin ja ylpeän kansan itsemääräämisoikeutta.

  García Pérez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, unohdus on maailman monien epäoikeudenmukaisuuksien suuri vihollinen. Siksi tänään on tärkeämpää kuin koskaan kiinnittää huomiota yhteen näistä epäoikeudenmukaisuuksista: länsisaharalaisten tilanteeseen. Nämä naiset ja miehet ovat 30 vuoden jälkeen yhä hengissä täysin epäinhimillisessä tilanteessa, vaikkei heidän kaikkein perimmäisiä tarpeitaan ole tyydytetty ja he elävät äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Siitä huolimatta he ovat oiva esimerkki järjestäytymisestä ja työstä, jotka yhdistävät heitä ja säilyttävät heidän arvokkuutensa. On syytä erityisesti korostaa länsisaharalaisten naisten urheutta, sillä he ovat kyenneet luomaan järjestäytyneen yhteiskunnan täysin tyhjästä.

Meillä eurooppalaisilla on nyt moraalinen ja poliittinen velvollisuus. Kyse on ääritilanteesta, johon on reagoitava välittömästi. Länsisaharalaiset haluaisivat elää omavaraisesti ja omalla työllään, mutta valitettavasti he ovat riippuvaisia meidän solidaarisuudestamme. Länsisaharalaiset ovat osoittaneet olevansa järjestelykykyisiä ja pystyvänsä hallitsemaan resursseja. Siksi parlamentti kehottaakin tänään lisäämään Euroopan unionin apua sekä luottamaan länsisaharalaisten omien elinten kykyyn hallinnoida sitä.

Emme voi unohtaa, että tämän humanitaarisen ongelman perimmäinen syy on poliittinen konflikti, joka on ratkaistava. Meidän on kyettävä ratkaisemaan tämä poliittinen tilanne, ja kansanäänestys länsisaharalaisten itsemääräämisoikeudesta on toteutettava. Meidän on kyettävä löytämään tasapuolinen ja lopullinen ratkaisu.

Rauha ja vapaus länsisaharalaisille.

  Borg, komission jäsen. (EN) Kiitos aloitteestanne, jonka ansiosta minulla on tilaisuus esittää komission näkemys Länsi-Saharan selkkauksesta.

Sallikaa minun aluksi korostaa, että komissio toivoo tämän selkkauksen ratkeavan pian ja että ratkaisu on äärimmäisen tärkeä Maghrebin ja Välimeren alueen vakaudelle, alueelliselle yhdentymiselle ja kehitykselle.

Tunnemme tietenkin humanitaarisessa mielessä huolta tuhansien Länsi-Saharan pakolaisten dramaattisista olosuhteista, Polisarion yhä sotavankeina pitämistä 408 marokkolaisesta, pakolaisleireille ja Länsi-Saharaan hajautettujen perheiden vaikeuksista sekä molempia osapuolia edustavien kadonneiden kohtalosta. Kaikki nämä asiat tekevät tämän lähes 30 vuotta jatkuneen kriisin lopettamisen erittäin tärkeäksi.

Kuten tiedätte, komissio myöntää humanitaarista apua puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja riippumattomuuden periaatteita noudattaen, ja apu perustuu todelliseen tarpeeseen. Komission humanitaarisen avun toimisto ECHO noudattaa sekin syrjimättömyysperiaatetta, eikä sen toimintaperiaatteissa oteta huomioon poliittisia tavoitteita. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa humanitaarisen kriisin uhriksi joutunut on oikeutettu saamaan apua riippumatta siitä, mitä konfliktin osapuolta hän edustaa.

Komissio on vuodesta 1993 toimittanut Länsi-Saharan pakolaisille humanitaarista apua yhteensä 108 miljoonan euron arvosta näitä periaatteita ja myöntämiskriteerejä tinkimättömästi noudattaen. Näiden jatkuvien toimien ansiosta komissiosta on tullut tärkein humanitaarisen avun antaja Länsi-Saharan pakolaisille.

Komissio ei ole koskaan keskeyttänyt apuaan. Se on kuitenkin mukauttanut viimeisimmissä rahoituspäätöksissään ajoitukset ja avun määrän kentällä vallitsevaan tilanteeseen. Haluan korostaa, että komission vuonna 2000 perustaman ja rahoittaman, ratkaisevan tärkeän "puskurivaraston" ansiosta elintarviketoimituksia ei ole tarvinnut keskeyttää.

Humanitaarinen tilanne leireissä ei ole huonontunut, mutta on edelleen huolestuttava. Tilanne voi paheta, kun ja jos ruokatoimitukset keskeytyvät, kuten Maailman elintarvikeohjelma on ilmoittanut, eikä niitä korvata ajoissa ja riittävässä määrin. ECHO aikoo ensi kuussa ehdottaa rahoituspäätöstä tilanteen ratkaisemiseksi. Vuoden 2005 rahoitus riippuu sekä Länsi-Saharan pakolaisten tarpeista että ECHOn rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanoedellytyksistä.

Haluan korostaa, että komissiolla on kaksinainen vastuu. Sen on paitsi huolehdittava pakolaisten humanitaarisista tarpeista oikeaan aikaan ja luotettavasti, myös suojeltava Euroopan unionin taloudellisia etuja. Sen toimet Länsi-Saharan pakolaisleireissä on suunniteltu siten, että tämä kaksinainen tehtävä suoritetaan tehokkaasti. Tästä syystä komissio pitää avunsaajien asianmukaista tunnistamista ja toimiensa avoimuutta niin tärkeänä.

Länsi-Saharan pakolaisten humanitaarisen avun tarpeen arvioimiseksi asianmukaisesti komissio jatkaa keskusteluja keskeisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa ja erityisesti Algerian ja Länsi-Saharan viranomaisten, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston (UNHCR), Maailman elintarvikeohjelman ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Nämä kansalaisjärjestöt ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä kumppaneita ECHOn suorittaessa tehtäviään Länsi-Saharan leireissä.

Mielestäni kansainvälisen yhteisön Länsi-Saharan pakolaisille myöntämällä avulla on puhtaasti humanitaarisen ulottuvuuden lisäksi se etu, että se auttaa luomaan ja ylläpitämään olosuhteita, jotka edistävät rauhanomaisen ratkaisun löytymistä konfliktiin. Yleisemmin haluaisin tässä todeta julkisesti, että komissio ja Euroopan unioni ovat aina suhtautuneet puolueettomasti konfliktin poliittiseen puoleen. Euroopan unioni tukee edelleen varauksetta Yhdistyneiden Kansakuntien pyrkimyksiä löytää konfliktiin tasapuolinen ja kestävä, kansainvälisen oikeuden mukainen ratkaisu.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään iltapäivällä keskustelujen jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.

27. Lampedusa

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu viidestä Lampedusaa käsittelevästä päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittäjä. – (ES) Italian viranomaisten lokakuun 2004 ja maaliskuun 2005 välillä suorittamat joukkokarkotukset Lampedusan saarelta Libyaan ovat erittäin huolestuttavia.

Erityisesti YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto (UNHCR) tuomitsi 180 hengen palauttamisen 17. maaliskuuta todeten, ettei ole lainkaan selvää, oliko Italia ryhtynyt tarvittaviin varotoimiin turvatakseen kyseisten henkilöiden turvallisen paluun Libyaan, jota ei missään nimessä voida pitää turvallisena turvapaikkamaana. Pahoittelemme siksi syvästi, etteivät Italian viranomaiset ole päästäneet UNHCR:ää Lampedusan säilöönottokeskukseen.

Kaikista näistä syistä haluamme kehottaa Euroopan komissiota takaamaan turvapaikkaoikeuden noudattamisen Euroopan unionissa ja lopettamaan joukkokarkotukset. Lisäksi vaadimme Italian viranomaisia noudattamaan Euroopan unionin lainsäädännön mukaisia velvollisuuksiaan.

Tästä syystä pyydämme kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan jäsenistä koostuvan valtuuskunnan lähettämistä Lampedusan pakolaiskeskukseen ja Libyaan arvioimaan ongelman laajuutta ja käsittelyä ja ennen kaikkea ottamaan selvää ihmisten kohtelusta, mikä tarkoittaa erityisesti karkotettujen lopullisen päämäärän ja kohtalon selvittämistä.

Lopuksi totean meillä olevan syytä huolestua siitä, että niiden turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevien perusperiaatteiden rikkomukset, joihin Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet, ovat jatkuvasti lisääntyneet. Lampedusa on vain yksi näistä tapauksista, ja meidän on varmistettava, ettei niitä tule lisää.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viittaan työjärjestyksen 166 artiklaan ja toissijaisesti sen 167 artiklaan.

Mielestäni Lampedusan kysymystä ei olisi pitänyt ottaa esityslistalle, koska siinä on kyse Italian ja Libyan välisistä kahdenvälisistä sopimuksista ja sellaisten Italian lakien soveltamisesta, jotka eivät ole ristiriidassa EU:n perussopimusten kanssa. On lisäksi syytä muistaa, että Italia ei ole Burma, Kiina eikä Guantánamo, vaan jäsenvaltio, jota pyritään häpäisemään ja jonka instituutiot, puolustusvoimat ja lainvalvontaviranomaiset pyritään tuomitsemaan suoralta kädeltä. Päinvastoin, Italian lainvalvontaviranomaiset ovat monen vuoden ajan pyyteettömästi ja institutionaalisia velvollisuuksiaan paljon laajemmin sitoutuneet eivät vain valtavaan tehtävään, jonka muodostaa muiden kuin EU:n kansalaisten laillisen Italiaan – ja siten EU:hun Schengenin sopimuksen mukaisesti – pääsyn valvominen, sekä orjakauppiaiden pidättämiseen ja karkottamiseen, vaan ennen kaikkea humanitaariseen avustustyöhön ja laittomien maahanmuuttajien tunnistamiseen, joka on äärimmäisen vaikea – ellei suorastaan mahdoton – tehtävä.

Olen henkilökohtaisesti nähnyt sen, mitä täällä väitän, ja kehotan muitakin parlamentin jäseniä toteamaan sen itse. Haluan ilmaista voimakkaan paheksuntani – ja tässä vetoan kaikkiin italialaisiin parlamentin jäseniin – tästä katalasta yrityksestä loukata Italian kansallista kunniaa ja tuomita sen suvereniteetti.

  Puhemies. Arvoisa jäsen Romagnoli, olette pitänyt työjärjestyspuheenvuoronne, mutta en valitettavasti voi käsitellä sitä yksinkertaisesti siksi, että teidän olisi pitänyt ottaa asia esille 24 tuntia ennen tätä keskustelua. Puheenjohtajakokouksessa järjestettiin keskustelu, eikä työjärjestyspuheenvuoroa esitetty 24 tuntia aiemmin, joten en voi käsitellä työjärjestyspuheenvuoroanne.

  Matsakis (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, sen sijaan, että Lampedusa, tuo Välimeren kuumassa auringossa paistatteleva kaunis saari, yhdistettäisiin iloon ja onneen, se tuokin mieleen traagisen määrän tuskaa ja kärsimystä. EU:n eteläisin kolkka, joka kurkottaa merelle kuin yhdistääkseen Euroopan Afrikkaan, on tuhansien kodeistaan lähteneiden miesten, naisten ja lasten toiveiden ja joskus myös heidän itsensä hautausmaa. He ovat ihmisiä, jotka joko pakenevat kidutusta ja kuolemaa tai vain etsivät parempaa elämää. Heidän ainoa rikoksensa on, että heillä oli unelma, jolla he uskoivat olevan pienen pieni mahdollisuus toteutua muulla tavoin sivistyneessä Euroopassa – unelma pääsystä maahan, jossa he voisivat tuntea olevansa turvassa ja jossa heitä kohdeltaisiin ihmisarvoisella tavalla. Tästä unelmasta tuli pian painajainen monille, jotka totesivat ihmiselämän ja -arvon tinkimättömän kunnioittamisen, jota jotkut eurooppalaiset hallinnot niin kaunopuheisesti ja äänekkäästi kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa julistavat, olevan Lampedusan osalta vain suunnaton harha. Vastuulliset viranomaiset haluavat, kykenevät ja ovat valmiit – törkeästi vastoin kansainvälisiä yleissopimuksia ja sopimuksia ja laajasta paheksunnasta huolimatta – luovuttamaan heidät takaisin Afrikan murhanhimoisiin totalitaarisiin maihin, joista he niin epätoivoisesti pyrkivät pakenemaan.

Puhukaamme suoraan: Lampedusa on häpeällinen veritahra Italian hallitukselle, joka toimii näin vastuuttomasti, epäinhimillisesti ja epäeurooppalaisesti. Se on myös häpeällinen veritahra komissiolle ja neuvostolle, jotka eivät ryhdy toimiin tilanteen korjaamiseksi tai Italian hallituksen palauttamiseksi ruotuun. Libyan hallituksen äärimmäisen häpeällinen toiminta Lampedusan tapauksessa on sen sijaan ymmärrettävää, sillä epädemokraattiselta hallinnolta emme muuta odotakaan.

Kehotan teitä voimakkaasti antamaan tukenne tälle yhteiselle päätöslauselmaesitykselle.

  Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, ihmisille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan sorron, sodan, katastrofien ja köyhyyden vuoksi, Välimeri on tärkeä portti Eurooppaan. Jos Eurooppa ei tee riittävästi Aasian ja Afrikan ongelmien lieventämiseksi, yhä useampi ihminen ottaa riskin päästä Eurooppaan ränsistyneissä veneissä ja huonokuntoisissa laivoissa. Tämä on tietenkin ongelmallista Euroopalle ja ennen kaikkea Välimeren ympärysmaille. Ylimääräinen taakka ei kuitenkaan oikeuta loukkaamaan ihmisoikeuksia. Näillä pakolaisilla on tasaveroinen oikeus motiiviensa henkilökohtaiseen arviointiin ja vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen moitteettomaan soveltamiseen.

Näin ei ole käynyt sadoille pakolaisille, jotka on viime kuukausina lähetetty italialaiselta Lampedusan saarelta Libyaan, sillä Libya ei tunnusta Geneven yleissopimusta, eivätkä Italian kahdenväliset sopimukset Libyan kanssa ole julkisia. Eurooppaan saapumisen ja mahdollisen alkuperämaahan palauttamisen välillä olisi sovellettava eurooppalaista lainsäädäntöä eikä sellaisen maan mielivaltaisuutta, jonka hallitus ei ole avoin. Liberaalien esittämän kahden tarkistuksen ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämien tarkistusten 2 ja 3 hyväksyminen mahdollistaa tämän, ja näin korostettaisiin, että näillä pakolaisilla on samat oikeudet kuin muillakin eikä heitä voi vain siirtää Libyaan Euroopan ottamatta minkäänlaista vastuuta.

  Roure (PSE), esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, Italiassa sijaitsevalle Lampedusan saarelle saapuu jatkuvasti runsaasti maastamuuttajia. He ovat tehneet vaikean päätöksen lähteä omasta maastaan, ja useimmiten he pakenevat poliittisia tilanteita, joissa heidän henkensä on vaarassa.

Viime maaliskuun 18. päivänä Italian viranomaiset karkottivat 180 ihmistä Lampedusan säilöönottokeskuksesta Libyaan. Keskuksen ympärillä vallitseva avoimuuden puute, sinne pääsyn kieltäminen sekä olosuhteet, joissa karkotukset tapahtuivat, herättävät epäilyksiä turvapaikkaoikeuden ja Geneven yleissopimuksen noudattamisesta. Karkotusten nopeus ja karkotettujen erottelu kansallisuuksittain osoittavat, ettei hakemuksia ole voitu tarkastella yksitellen eikä tarvittavia varotoimia ole voitu noudattaa. Näin ollen ei voida olla varmoja siitä, ettei todellisia turvapaikanhakijoita ole palautettu vaarallisiin oloihin.

Olemme niinikään erityisen huolissamme siitä, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettua on estetty suorittamasta tehtäväänsä. Hänellä täytyy olla oikeus tavata turvapaikanhakijoita sen varmistamiseksi, että kaikki, jotka haluavat esittää turvapaikkahakemuksen, voivat sen tehdä ja että heidän hakemuksensa tutkitaan huolellisesti. Karkotukset ovat sitäkin hälyttävämpiä, koska palautamme vaarassa olevia ihmisiä maahan, joka ei suojele heitä. Libya ei ole allekirjoittanut Geneven yleissopimusta, eikä sillä ole turvapaikkajärjestelmää. Se ei siten kykene takaamaan kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. Lisäksi se karkottaa itsekin pakolaisia rajojensa ulkopuolelle vaarallisille alueille.

Pyydämme siksi Italian viranomaisia välittömästi myöntämään YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle rajoittamattoman pääsyn Lampedusan säilöönottokeskukseen. Karkotukset on myös keskeytettävä, kunnes Lampedusan keskuksessa noudatetaan yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta. <

  Zappalà, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun on ilmaistava tyrmistykseni Italiaa ja sen hallitusta koskevista väitteistä, joita parlamentissa ovat esittäneet parlamentin jäsenyyttä hyväkseen käyttävät henkilöt.

Kuten kaikki tietävät, yhteisöllä ei ole maahanmuuttopolitiikkaa: kukin jäsenvaltio käsittelee asiaa omien sisäisten sääntöjensä ja omien varojensa mukaisesti. Yhteinen keskustelu aloitettiin vasta hiljattain, ja minulla on henkilökohtaisesti ollut mahdollisuus edustaa parlamenttia monta kertaa maahanmuuttoministerien epävirallisissa kokouksissa.

Näyttää ilmeiseltä, että Italian hallitusta vastaan aloitettu hyökkäys on poliittinen ja sillä pyritään käyttämään hyväksi nykytilannetta. Italiassa on uusi laki, niin sanottu Turco-Napolitanon laki, jota esitti vasemmistolainen hallitus ja jota nykyinen keskusta-oikeistolainen hallitus ei ole muuttanut. Sen 10 artiklaa käytetään tämän asian ratkaisemiseksi.

Yhteisön tuomioistuinta on pyydetty antamaan lausuntonsa, ja siksi olisi toivottavampaa odottaa sen päätöstä eikä käydä poliittista oikeudenkäyntiä jatkuvassa hätätilassa olevaa hallitusta vastaan. Hätätilan aiheuttavat tuhansien köyhtyneiden ihmisten saapuminen pienelle maa-alalle, jolla on rajallinen määrä majoitustiloja, ja varsin todennäköinen vaara, että epäsuorasti edistetään ihmiskauppaa ja terrorismia.

Puolustusvoimat pelastavat kaikki mahdolliset merihätään joutuneet, lainvalvontaviranomaiset ja alan järjestöt arvioivat jokaisen hakemuksen ja jokaisen yksittäisen tilanteen. Ketään ei kohdella huonosti, ketään ei vangita. Itse asiassa vaikka ihmiset saapuvat hakemaan turvapaikkaa, heitä livahtaa sadoittain vastaanottokeskuksesta ilman pienintäkään vaikeutta. Nämä ihmiset katoavat kaikkialle Italiaan ja kenties Eurooppaan.

Jokainen, joka kieltää, että UNHCR:n kaltaiset järjestöt ovat hämmentyneitä tällaisesta Italiaa kohtaan käydystä hyökkäyksestä, valehtelee. Italian sisäministeriön viralliset asiakirjat todistavat asian olevan päinvastoin. Miksi emme vierailisi Euroopan kaikissa vastaanottokeskuksissa? Silloin voisimme todentaa tilanteen kaikkialla. Hyvät kollegat, meidän on käsiteltävä tätä asiaa vakavasti ja eurooppalaisesta näkökulmasta. Meidän on vältettävä esittämästä tuulesta temmattuja poliittisia syytteitä laillista hallitusta vastaan, kun samanlaisia syytteitä voidaan huomenna esittää mitä tahansa muuta jäsenvaltiota tai hallitusta vastaan.

  Napoletano, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun lyhyesti, sillä haluan vain toistaa joitakin päätöslauselmassa jo mainittuja ajatuksia.

Oikeus torjua laitonta maahanmuuttoa on kiistämätön, mutta on aivan yhtä totta, että tätä oikeutta käytettäessä on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä yleissopimuksia, vältettävä joukkokarkotuksia ja välinpitämättömyyttä, jollaisella jotkut vastaanottavat maat ovat suhtautuneet näiden ihmisten tulevaisuuteen, erityisesti silloin, kun heitä palautetaan maihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet kansainvälisiä yleissopimuksia, esimerkiksi Libyaan.

Nämä kaksi asiaa on mainittu Lampedusan tapauksen yhteydessä. Niitä eivät ole maininneet henkilöt, jotka pyrkivät käyttämään tilaisuutta hyväkseen, vaan Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin itse. Viimeksi mainittu on pyytänyt Italiaa selvittämään kantansa ennen toukokuun alkua. Olemme tilanteessa, jossa mielestäni meillä on eurooppalaisina tiettyä arvovaltaa, jonka tunnustavat sellaisetkin maat, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia, ja joka perustuu juuri siihen, että me kunnioitamme tai ainakin pyrimme kunnioittamaan näitä oikeuksia. Älkäämme luopuko tästä sivistyksen osoituksesta.

  Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, mikä yhdistää Länsi-Saharaa, edellistä keskustelunaihettamme, ja Lampedusaa, josta nyt keskustelemme? Tämä parlamentti kävi 1980-luvun alussa – eräänä toisena torstai-iltapäivänä – kiireellisen keskustelun Pohjois-Afrikasta. Aiheena oli Länsi-Sahara ja Gaddafin vaikutusvalta Pohjois-Afrikassa. Euroopan parlamentti ei tuolloin säästellyt sanojaan arvostellessaan Gaddafia, ei myöskään Italian hallitus silloisen pääministerinsä Andreottin johdolla. Tämän seurauksena Gaddafi laukaisi ohjuksia kohti tuota pientä saarta, ja Lampedusasta tuli ensimmäisen kerran tunnettu kaikkialla maailmassa. Tämä osoittaa, kuinka suojaton Afrikan rannikon ja Libyan edustalla sijaitsevan Lampedusan asema on.

Lampedusassa ei ole kyse vain parista sinne silloin tällöin päätyvästä maahanmuuttajasta; Lampedusassa harjoitetaan järjestelmällistä ja raakaa ihmisten salakuljetusta. Ihmisiä tuodaan täysin tarkoituksella Libyan kautta Lampedusaan, josta heitä salakuljetetaan edelleen Euroopan unioniin. Päästyään Euroopan mantereelle he voivat välittömästi lähteä Müncheniin, Strasbourgiin, Haagiin tai minne tahansa ilman, että heidän tietojaan koskaan tarkistetaan. Jollemme halua tämän järjestelmällisen ihmisten salakuljetuksen jatkuvan, meidän on toimittava ja toimittava yhteistyössä. Siksi tämä asia on liian tärkeä, jotta voisimme sallia sen alentamisen halvaksi tavaksi kerätä vaalipisteitä.

Jos aiomme puhua kuin kävisimme vaalitaistelua, haluaisin todeta, että vuosia sitten ajoin yhteisten pakolaiskiintiöiden asettamista, jotta taakka jakautuisi jäsenvaltioiden kesken ja niiden pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevat säännöt saataisiin yhdenmukaisiksi. Katsoin tuolloin, että kaikkein kipeimmin taakan jakamiseksi tarvittiin vahvistettuja kiintiöitä. Kuka tai mikä ei tehnyt mitään tämän asian eteen? Komissio, jota tuolloin johti Romano Prodi! Hänen, Italian opposition johtajan, pitäisi siksi ensin puhdistaa oman ovensa edusta. Nyt ei ole kyse halpojen sisäpoliittisten pisteiden keruusta, vaan vastuumme kantamisesta eurooppalaisina.

  De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Posselt, meidän on kannettava vastuumme siitä, että Euroopan parlamentin uskottavuutta suhteessa ihmisoikeuksiin ja humanitaarisiin sääntöihin puolustetaan. Velvollisuutemme on nostaa esiin Lampedusan tapaus ja niiden satojen köyhien ja heikkojen kauhistuttava kohtelu, joita Italian hallitus karkottaa joukoittain maahan, joka ei täyttäisi Euroopan unionin jäsenyyden vaatimuksia.

Jotta meillä olisi minkäänlaista uskottavuutta ihmisoikeusasioissa ja kansainväliseen oikeuteen liittyvissä asioissa, meidän on vaadittava, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat näitä sääntöjä. Italian hallitus ei niitä noudata millään tavalla, ja kehotankin komissiota vaatimaan, että Italian hallitus – tai mikä tahansa jäsenvaltio, joka rikkoo näitä sääntöjä – viedään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen sen varmistamiseksi, että näitä lakeja noudatetaan.

Haluan kiinnittää erityistä huomiota päätöslauselman 4 kohtaan, jossa viitataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaan, ja myös 9 kohtaan. Kehotan komissiota painostamaan Libyan hallitusta, jotta se lopettaisi maahanmuuttajina pitämiensä mielivaltaiset pidätykset, noudattaisi Geneven yleissopimusta ja kunnioittaisi YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun tehtävää.

  Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on seurannut Lampedusan tapahtumia hyvin tiiviisti ja ottanut yhteyttä Italian sisäasiainministeriin Pisanuun joidenkin asioiden selvittämiseksi. Italian viranomaiset väittävät yhä, että kaikki Lampedusan saarelle tulleisiin epätavallisiin maahanmuuttajiin kohdistuneet toimet ovat olleet kansainvälisten velvoitteiden mukaisia. He ovat luvanneet toimittaa komissiolle perinpohjaisen raportin tapahtumista ja toimista, joilla pyrittiin turvaamaan kyseisten henkilöiden perusoikeudet.

Komissio on kehottanut Italian hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, joilla taataan jokaisen yksilön oikeus jättää turvapaikkahakemus, ja olemaan karkottamatta ketään ennen kuin hakemuspäätös on tehty. Haluan mainita pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan neuvoston direktiivin, jolla pyritään luomaan yhteiset pelisäännöt kaikille jäsenvaltioille. Se koskee kaikkiin turvapaikanhakijoihin sovellettavia menettelyjä, ja neuvosto hyväksyy sen virallisesti parlamentin annettua lausuntonsa kesäkuussa. Näin tehdään mahdolliseksi sen saattaminen osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

Haluan myös korostaa, että koska asiasta ei ole yhteisön lainsäädäntöä, on kansallisten tuomioistuinten asia arvioida, ovatko Italian viranomaiset rikkoneet Geneven yleissopimuksen mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan. Tästä huolimatta komissio seuraa asiaa edelleen hyvin tiiviisti. Korostan, että niihin paineisiin puuttuminen, jotka aiheuttavat pakon sanelemaa maastamuuttoa erityisesti Välimeren alueella, on Euroopan unionin tärkeimpiä tehtäviä. Siksi komissio aikookin jatkaa toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi pyrkien kuitenkin edelleen varmistamaan, että kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien oikeuksia kunnioitetaan.

Komissio on tietoinen, että kansalaisjärjestöt ja UNHCR ovat ilmaisseet olevansa huolissaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja erityisesti pakolaisten suojelusta Libyassa. Komission Libyaan vuoden 2004 lopussa suorittaman, laittomaan maahanmuuttoon liittyvän vierailun aikana kiinnitettiin erityistä huomiota ihmisoikeuksiin ja turvapaikkaoikeuteen. Kokouksiin osallistuivat Gaddafi-säätiö ja UNHCR. Komissio katsoo, että näiden asioiden on oltava osa kaikkea laitonta maahanmuuttoa koskevaa yhteistyötä, jota Libyan kanssa mahdollisesti tulevaisuudessa tehdään.

Haluan korostaa, että alueellisen yhteistyön, jota EU tekee maastamuuttajia ja pakolaisia tuottavien maiden kanssa, on perustuttava vahvasti ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan välittömästi.

(1) Ks. pöytäkirja.

28. Äänestykset

  Puhemies. Siirrymme äänestykseen.

(Äänestystulokset ja muut tiedot: ks. pöytäkirja.)

29. Bangladesh

30. Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävä humanitaarinen apu

31. Lampedusa

- Ennen päätöslauselmaesityksestä toimitettua lopullista äänestystä

  Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhun ryhmäni puolesta. On tapahtunut tekninen kömmähdys. Olimme pyytäneet, että äänestys muiden ryhmien Lampedusaa koskevasta esityksestä toimitetaan nimenhuutoäänestyksenä. Tämä pyyntö näyttää jostakin syystä joutuneen hukkaan. Ryhmäni puolesta pyydän teitä toimittamaan lopullisen äänestyksen Lampedusaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä nimenhuutoäänestyksenä.

32. Kuivuus Portugalissa

33. Valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

34. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

35. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

36. Istunnon aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

37. Seuraavan istuntojakson aikataulu: ks. pöytäkirja

38. Istunnon keskeyttäminen

  Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 16.55.)

Voiko neuvosto antaa uusimmat tiedot EU:n ja Syyrian taloudellisesta assosiaatiosopimuksesta? Katsooko neuvosto Libanonin ja Syyrian poliittisen epävakauden lisääntyessä, että tätä assosiaatiosopimusta voitaisiin käyttää myönteisenä välineenä kriisin ratkaisemisessa?

(FR) Syyrian ja Euroopan yhteisön välillä on ollut voimassa perinteinen yhteistyösopimus vuodesta 1978 lähtien. Vuoden 1995 Barcelonan julistuksen perusteella useimpien Barcelonan prosessiin osallistuvien maiden kanssa on solmittu uudenlaisia Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksia, jotka kattavat paitsi taloudellisen myös poliittisen, sosiaalisen ja kulttuurisen yhteistyön. Syyria oli viimeinen tällainen maa, jonka kanssa neuvottelut olivat vielä kesken. Komission korkean tason edustajat parafoivat sopimuksen viime lokakuussa. Molempien osapuolten täytyy vielä allekirjoittaa ja ratifioida sopimus. Koska kyse on asiasta, jossa toimivalta jakaantuu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken, sekä yhteisön että jäsenvaltioiden on ratifioitava se EU:n osalta. Euroopan parlamentilta pyydetään puoltavaa lausuntoa.

Nyt neuvoteltu sopimus kuvastaa Euroopan unionin ulkopolitiikan edistymistä. Teksti on kunnianhimoinen ja nykyaikainen. Se luo perustan Syyrian saamiselle taloudellisten ja poliittisten uudistusten sekä alueellisen yhteistyön tielle. Myös poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevat määräykset ovat erittäin kunnianhimoisia. Ihmisoikeuksien noudattamisen vaatimus on olennainen osa sopimusta. Siinä suunnitellaan yhteistyötä terrorismin torjunnassa ja ensimmäistä kertaa Euro–Välimeri-sopimuksessa joukkotuhoaseiden leviämisen estämisessä. Lisäksi sopimuspuolet ovat ilmoittaneet haluavansa edistää Välimeren alueen vaurautta, vakautta ja turvallisuutta sekä luoda ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden ilmapiirin kulttuurien välille.

Komissio esitti neuvostolle joulukuussa 2004 ehdotuksen sopimuksen allekirjoittamisesta. Neuvosto odottaa nyt saavansa komissiolta kyseisen sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat sekä niiden käännökset kaikille EU:n virallisille kielille, minkä jälkeen se voi tehdä komission ehdottaman päätöksen.

Aikooko puheenjohtajavaltio käynnistää uusia ohjelmia Euroopan unionin ja Keski-Amerikan välisen poliittisen yhteistyön kehittämistä varten erityisesti vahvistaakseen demokraattisia yhteyksiä Karibian alueen maihin?

(FR) Euroopan unionin ja Karibian alueen yhteistyö on osa EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtiot) kumppanuutta, joka perustuu Cotonoun sopimukseen. Sopimuksen mukainen alueellinen yhteistyö kattaa erilaisia molemmille osapuolille tärkeitä kysymyksiä, kuten infrastruktuurin, ympäristön ja terveydenhuollon, koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen sekä huumeiden, järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun, petosten ja korruption torjunnan. On myös sovittu alueellisesta poliittisesta vuoropuhelusta, joka koskee konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisua, ihmisoikeuksia ja demokratisoitumista, kauppaa sekä kansalaisyhteiskunnan verkottumista. Cotonoun sopimukseen vastikään tehtyjen muutosten ansiosta vuoropuhelussa käsitellään jatkossa myös esimerkiksi joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä ja kansainvälistä rikostuomioistuinta.

Viimeinen tärkeä osa tätä vuoropuhelua oli 29. toukokuuta 2004 pidetty Karibian AKT-maiden (CARIFORUM) valtioiden ja hallitusten päämiesten ja EU:n troikan välinen kokous. Tapaamisessa EU korosti pitävänsä tärkeänä yhteisiä arvoja, joita ovat oikeusvaltio, demokratia, ihmisoikeudet ja ihmiskeskeinen kehitys. EU vakuutti myös olevansa päättäväisesti mukana torjumassa maailmanlaajuisesti kaikkia terrorismin muotoja sekä edistämässä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen. Muita käsiteltyjä aiheita olivat EU:n laajentuminen, HIV:n ja aidsin torjunta sekä käynnissä olevat neuvottelut alueellisesta talouskumppanuussopimuksesta.

Neuvosto muistuttaa, että poliittisen vuoropuhelun kehittäminen kulkee rinnakkain näiden viimeksi mainittujen, samoin erittäin tärkeiden neuvottelujen kanssa. Karibian alue on itse asiassa yksi kuudesta AKT-alueesta, joiden kanssa käydään parhaillaan neuvotteluja alueellisesta talouskumppanuussopimuksesta. Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, tavoitteena on vahvistaa alueellista yhdentymistä sekä helpottaa kehitystä paikallisia tuotannonaloja vahvistavilla ja niiden monipuolistumista tukevilla toimilla. Neuvostolle tiedotetaan säännöllisesti neuvottelujen etenemisestä.

Vastatessaan äskettäin toimittajien kysymykseen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan totesi ilmoittaneensa turvallisuusneuvostolle, että "me olemme huolissamme siitä, että emme toimi riittävän nopeasti Darfurissa. Me olemme huolissamme siitä, että julmuuksia ei ole lopetettu. Me olemme huolissamme siitä, että emme saavuta kaikkia avun tarpeessa olevia."

Katsooko neuvosto mainitun lausunnon perusteella, että puhumisen aika on ohi ja että nyt Sudaniin olisi kohdistettava pakotteita?

(EN) Darfurin konfliktin alusta lähtien EU on painostanut voimakkaasti osapuolia, jotta ne takaisivat humanitaarisen avun vapaan ja esteettömän pääsyn alueelle, varmistaisivat siviiliväestön turvallisuuden ja edistäisivät neuvotteluratkaisuun pääsyä. EU on etenkin painostanut Sudanin hallitusta, jotta se toimisi sitoumustensa mukaisesti ja noudattaisi kansainvälisen yhteisön vaatimuksia, jotka on ilmaistu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1556, 1564 ja 1574 sekä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston viime kuukausina tekemissä päätelmissä.

Neuvosto on seurannut tarkasti näiden vaatimusten täyttymistä ja antanut täyden tukensa vielä kolmelle maaliskuussa annetulle turvallisuusneuvoston päätöslauselmalle. Päätöslauselmassa 1591 määrätään kohdennettuja seuraamuksia niille, jotka ovat vastuussa Darfurin nykyisen konfliktin ja humanitaarisen kriisin pitkittymisestä. Seuraamukset toteutetaan osana voimassa olevaa EU:n aseidenvientikieltoa. Päätöslauselmassa 1590 annetaan valtuudet 10 000 hengen YK:n rauhanturvaoperaatiolle, ja päätöslauselmassa 1593 asia saatetaan kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi. Neuvosto suhtautuu myönteisesti näihin toimiin, jotka osoittavat YK:n olevan valmis ottamaan tiukan kannan Darfurin ja koko Sudanin asiassa. Kansainvälisen rikostuomioistuimen mukaantulo on rohkaisevaa kehitystä sekä Sudanin että laajemmin koko kansainvälisen yhteisön kannalta. Se viestittää selvästi, että rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja kansanmurhat eivät enää jää rankaisematta. EU painostaa jatkossakin kaikkia osapuolia noudattamaan sitoumuksiaan ja panemaan kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen kaikilta osin täytäntöön.

Voiko neuvosto kertoa viimeisimmät tiedot Israelin ja palestiinalaisten välisten rauhanneuvottelujen edistymisestä? Voiko neuvosto lisäksi vahvistaa, että se tekee täyttä yhteistyötä muiden kvartettiin kuuluvien kumppaneidemme kanssa varmistaakseen, että rauhansuunnitelma toteutetaan kokonaisuudessaan?

(FR) Neuvosto ilmoitti 21. helmikuuta 2005 pitämässään kokouksessa olevansa erittäin tyytyväinen 8. helmikuuta 2005 Sharm El Sheikhissä pidetyn huippukokouksen tuloksiin ja kehotti voimakkaasti Israelia ja Palestiinaa täyttämään tuolloin tehdyt sitoumukset.

Maaliskuun 1. päivänä 2005 järjestettiin ministerien kvartettiryhmän kokous samoihin aikoihin Lontoossa järjestetyn palestiinalaishallintoa tukevan konferenssin kanssa. Ensiksi mainitun kokouksen päätteeksi annettiin julistus, jossa hahmoteltiin tulevia käytännön toimia, joita ovat seuraavat:

Turvallisuusalan toimintaa vahvistetaan, ja mukaan otetaan amerikkalainen kenraali Ward, joka on vastikään nimitetty turvallisuusalan koordinaattoriksi, sekä EU:n poliisineuvonantajien ryhmä.

Palestiinalaisille myönnetään lisärahoitusta Israelin vetäytyessä pois Gazan alueelta ja länsirannan pohjoisosasta. Tuki olisi annettava nopeasti käyttöön tilapäiseen yhdyskomiteaan kuuluvien rahoittajien konferenssissa, joka olisi järjestettävä mahdollisimman pian ja jossa olisi keskityttävä rahoitussitoumusten tekoon.

EU osallistuu näihin toimiin täysimääräisesti ja aikoo lähettää vaalitarkkailuvaltuuskunnan heinäkuun 2005 puolivälissä Palestiinassa pidettäviin vaaleihin.

Aivan liian usein käy niin, että jäsenvaltiot eivät pane EU:ssa tehtäviä päätöksiä täytäntöön. Miten neuvosto aikoo toimia parantaakseen EU:n päätösten täytäntöönpanoa?

(FR) Neuvosto haluaa muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että komission tehtävänä on varmistaa, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan jäsenvaltioissa asianmukaisesti. Näin ollen neuvosto kehottaa arvoisaa parlamentin jäsentä esittämään kysymyksensä suoraan komissiolle.

Neuvosto korostaa kuitenkin kantavansa yhtäläisesti huolta siitä, että yhteisön säännöstö saatetaan asianmukaisesti osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Parempaa lainsäädäntöä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen perustuvan menettelyn nojalla se kehottaa säännöllisesti jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan. Esimerkkinä tästä on kansallisten koordinaattoreiden verkosto, joka on perustettu jäsenvaltioissa tapahtuvaa säännöstön täytäntöönpanoa varten. Myös Eurooppa-neuvosto tähdensi 22. ja 23. maaliskuuta 2005 pitämässään kokouksessa jäsenvaltioille sitä, että direktiivit on saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, ja kehotti niitä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta Barcelonassa maaliskuussa 2002 tehdyt sitoumukset saadaan täytettyä.

Mitä biometristen tietojen sisällyttäminen passeihin ja viisumeihin uusien sääntöjen mukaisesti maksaa? Päätökseen ei sisälly asiasta mitään konkreettisia tietoja, vaan ainoastaan maininta siitä, että kustannukset tulevat laskemaan tekniikan kehittyessä ja voimavarojen yhdistämisen ansiosta. Joulukuulta 2004 on olemassa perusteellisempi selvitys "Study for the Extended Impact Assessment of Visa Information System", mutta siinäkään ei ilmoiteta tarkkoja lukuja.

Mitä neuvoston arvion mukaan maksaa kasvojen tunnistustietojen ja sormenjälkitietojen sisällyttäminen passeihin/viisumeihin/oleskelulupiin? Kuinka monelle rajanylityspaikalle/viranomaiselle on hankittava tunnistamiseen tarvittavat laitteet? Kuinka suureen vuotuiseen passien/viisumien/oleskelulupien määrään laskelmat perustuvat (kun otetaan huomioon passien uusi viiden vuoden voimassaoloaika)? Kuka vastaa kustannuksista?

En ymmärrä, mitä oikeudellinen yksikkö tarkoittaa todetessaan lausunnossaan, että nämä päätökset ovat perustamissopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisia. Eikö päätöksenteon nimenomainen kieltäminen riitä? Miten uutta perustuslakia on oikein tulkittava, kun selvä kielto ei olekaan selvä kielto? Eikö tämä hämmennä kansanäänestykseen osallistuvia?

Voidaanko päätöstä pitää laillisena, kun otetaan huomioon 18 artiklan 3 kohta ja taloudellisten tietojen puuttuminen vaikutusarvioinnista?

(FR) Neuvoston tehtävänä ei ole laskea, minkä verran kustannuksia jäsenvaltioille aiheutuu siitä, että ne panevat täytäntöön jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2252/2004 tai muita tulevaisuudessa annettavia asetuksia, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisille myönnettyjen viisumien tarroihin ja oleskelulupiin sisältyvien biometristen tietojen käyttöönottoa. Mitä tulee viisumitietojärjestelmän (VIS) täytäntöönpanoon, komissio on laatinut arvioita määristä, jotka varataan yhteisön talousarvioon VIS:n laajennettua vaikutustenarviointia varten, kuten arvoisa parlamentin jäsen huomautti.

Neuvosto haluaa kuitenkin huomauttaa, että yhteisö on vastuussa ainoastaan VIS:n ytimen luomisesta, kuten yhteyksistä jäsenvaltioiden järjestelmiin. VIS:n kansallisten osien toteuttaminen on jäsenvaltioiden vastuulla.

Jäsenvaltiot ovat lisäksi vastuussa tarvittavien perusrakenteiden luomisesta kaikkien ulkorajojensa valvontapisteissä.

Neuvoston mielestä EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan a alakohta tarjoaa asianmukaisen oikeusperustan asetukselle (EY) N:o 2252/2004. Neuvoston tehtävänä ei ole tulkita perustuslakia eikä antaa lausuntoja perustuslain hyväksymisprosessista jäsenvaltioissa.

Puheenjohtajavaltio Luxemburg on ilmoittanut haluavansa päästä sopimukseen rahoitusnäkymistä tämän vuoden kesäkuussa. Miten puheenjohtaja aikoo saada ratkaistua pitkän aikavälin talousarviota koskevat keskeisimmät ongelmat ja päästä sopimukseen neuvostossa? Onko perusteltua uskoa, että puheenjohtajan aikataulu tulee pitämään?

(FR) Joulukuussa 2004 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa puheenjohtajavaltio Luxemburgia kehotettiin vahvistamaan seuraavat rahoitusnäkymät kesäkuuhun 2005 mennessä kautta 2004–2006 koskevan monivuotisen strategisen ohjelman mukaisesti. Puheenjohtajavaltio toteuttaa kaikki tarvittavat toimet tämän EU:n tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän vuoksi se on ehdottanut lähestymistapaa, joka käsittää työskentelyn nopeuttamisen maaliskuusta lähtien niin, että työskentelyn välineenä ja kehyksenä käytetään neuvottelupakettia. Parlamentille on toimitettu sekä työsuunnitelma että ensimmäinen versio puheenjohtajavaltion neuvottelupaketista.

Mikä on neuvoston tuorein kanta Yhdysvaltain allekirjoituksen saamiseen Kioton pöytäkirjalle, joka tuli voimaan 16. helmikuuta 2005 ja joka antaa uusiutuvien energianlähteiden alan toimijoille tilaisuuden edistää asiaansa?

Saatiinko asiaan selvyyttä Brysselissä 22. helmikuuta 2005 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksessa?

(FR) Euroopan unioni on valmis tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että Yhdysvallat otetaan jälleen kerran mukaan ilmastonmuutosta käsittelevään monenväliseen prosessiin.

Kioton pöytäkirja tuli voimaan 16. helmikuuta 2005, ja se tarjoaa uuden oikeusperustan kansainvälisille toimille ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sen pitäisi myös toimia esimerkkinä tehokkaasta maailmanlaajuisesta yhteistyöstä kaikille niille valtioille, jotka eivät vielä ole ratifioineet pöytäkirjaa.

Se, että tähän mennessä yhteensä 144 osapuolta on ratifioinut pöytäkirjan, osoittaa selvästi, että tämä oikeudellisesti sitova asiakirja, jossa täsmennetään päästöjen rajoittamista tai vähentämistä koskevat määrälliset sitoumukset, on keskeinen monenvälinen väline ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Sopimuspuolten konferenssissa ryhdytään tutkimaan vuoden 2012 jälkeiselle ajalle tehtäviä sitoumuksia vähintään seitsemän vuotta ennen ensimmäisen sitoumuskauden (2008–2012) loppua eli marraskuussa 2005. Kaikkien ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten, myös Yhdysvaltojen, on osallistuttava neuvotteluihin, joissa valmistellaan vuoden 2012 jälkeistä ilmastonmuutosta koskevaa järjestelmää koko maailmaa varten.

EU:n ja Yhdysvaltain välillä järjestettiin 22. helmikuuta 2005 huippukokous, jossa presidentti Bush tunnusti ilmastonmuutoksen olevan todellinen ja vakava ongelma. Hän ilmaisi toiveensa yhteistyöstä EU:n kanssa ratkaisujen löytämiseksi erityisesti tutkimuksen ja teknologian alalla sekä puhtaiden teknologioiden kehittämisessä niin, että mukaan otetaan myös nousevat taloudet, kuten Intia ja Kiina.

Vastikään pidetyssä kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa annettiin vahva viesti aiheesta ja korostettiin, että Eurooppa-neuvosto pitää erittäin tärkeänä mahdollisimman laajaa kansallista yhteistyötä ja osallistumista. Kokouksessa vahvistettiin lisäksi, että EU on vakaasti sitoutunut vauhdittamaan kansainvälisiä neuvotteluja. Tältä perustalta puheenjohtajavaltio Luxemburg järjestää kahdenvälisiä kokouksia joidenkin ilmastonmuutosprosessissa keskeisessä asemassa olevien valtioiden kanssa.

Puheenjohtajavaltio Luxemburg luottaa myös Euroopan parlamentin tukeen, jotta se puhuisi edelleen pöytäkirjan aiheellisuuden puolesta ja selittäisi, mitä mahdollisia etuja siitä on niille osapuolille, jotka eivät ole vielä ratifioineet pöytäkirjaa, erityisesti Yhdysvalloille.

Missä vaiheessa on sopimus suorasta kaupankäynnistä Kyproksen pohjoisosan asukkaiden ja muun Euroopan unionin välillä? Miksei asia etene nopeammin?

(FR) Neuvosto on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut jatkamaan toimia Kyproksen yhdentymisen puolesta ja ilmaissut toivovansa, että kaikista Kyproksen kansalaisista tulisi pian Euroopan unioniin kuuluvan yhdentyneen saaren kansalaisia.

Euroopan unioni onkin pohtinut keinoja, joilla voitaisiin lopettaa Kyproksen turkkilaisyhteisön eristyneisyys ja helpottaa Kyproksen yhdentymistä sekä samalla edistää Kyproksen turkkilaisyhteisön talouskehitystä. Joitakin toimia on jo toteutettu tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kuten vuonna 2004 annettu vihreää linjaa koskeva asetus, jota on vastikään muutettu sen soveltamisalan laajentamiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi. Myös muiden toimenpiteiden toteuttamisessa on edistytty merkittävästi; näistä voidaan mainita komission ehdotukset taloudellisesta tuesta (Pohjois-Kyprokselle varatun 259 miljoonan euron maksaminen, kun saaren tilanteesta päästään sopuun) ja suorasta kaupasta Pohjois-Kyproksen ja muun Euroopan unionin välillä. Näiden kahden ehdotuksen hyväksyminen ei vielä ole mahdollista, sillä joitakin ongelmia on vielä ratkaistava erityisesti suoran kaupan alalla.

Neuvosto vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että se jatkaa puheenjohtajavaltion välityksellä toimiaan Kyproksen taloudellisen integraation edistämiseksi ja Kyproksen kahden yhteisön keskinäisten sekä niiden ja Euroopan unionin välisten yhteyksien lujittamiseksi.

Turkin ulkoministeri Gülin Lontoon-vierailun päätteeksi järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Ison-Britannian ulkoministeri Straw vastasi lehdistölle: " jos Ison-Britannian kansalaiset ovat ostaneet Kyproksen pohjoisosassa sijaitsevan kiinteistön, heidän täytyy saada välttämätöntä juridista apua ja heidän on otettava huomioon Ison-Britannian hallituksen kanta (...)".

Iso-Britannia on seuraava neuvoston puheenjohtajavaltio. Voiko neuvosto ilmoittaa, mikä on sen virallinen kanta siihen, että Ison-Britannian kansalaiset ja muut ulkomaalaiset ostavat Kyproksen tasavallan turkkilaisväestön kiinteistöjä, jotka Denktashin laiton hallinto on takavarikoinut?

(FR) Neuvosto on aina todennut olevansa sitoutunut siihen, että Kyproksen kysymykseen löydetään oikeudenmukainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu, ja toivovansa, että kaikki kyproslaiset ovat pian EU:hun kuuluvan yhtenäisen Kyproksen saaren kansalaisia. Näin ollen neuvosto on aina tukenut ja tukee edelleen kaikkia, myös YK:n pääsihteerin, pyrkimyksiä löytää kattava ratkaisu ongelmaan. Arvoisan parlamentin jäsenen esiin ottama omistusoikeusasia on osa Kyproksen kysymystä. Kyprosta koskevia YK:n päätöslauselmia ja niitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita, joissa käsitellään omistusoikeutta, on noudatettava ja ne on pantava täytäntöön, jotta ongelmaan löydetään toimiva ratkaisu.

Parlamentti epäili yhteiseen kantaan ehdotuksesta asetukseksi tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (KOM(2003)0492 lopullinen) sisältyvän sekä ympäristöä että sisämarkkinoita koskevan kaksinkertaisen oikeusperustan oikeusvarmuutta ja toimivuutta. Asetusehdotuksen taustalla ovat ympäristötavoitteet. Näin ollen esitän seuraavat kysymykset.

Voiko neuvosto hyväksyä ainoastaan ympäristöä koskevan oikeusperustan perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti?

Voiko neuvosto vaihtoehtoisesti hyväksyä asetuksen jakamisen kahteen eri välineeseen siten, että merkintöjä, käytön valvontaa ja markkinoille saattamista koskevat säännökset kuuluisivat perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvaan asetukseen ja muut säännökset perustamissopimuksen 175 artiklaan perustuvaan asetukseen?

(EN) Komission alkuperäinen ehdotus perustui perustamissopimuksen 95 artiklaan. Pitkien ja hankalien neuvottelujen jälkeen neuvosto kuitenkin sopi yhteisessä kannassaan, että ehdotusluonnos jaetaan kahdeksi oikeusvälineeksi, jotka ovat

perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuva direktiivi, joka kattaa erityisesti fluorattujen kasvihuonekaasujen käytön ajoneuvojen ilmastointijärjestelmissä ja jolla muutetaan neuvoston direktiiviä 70/156/ETY, ja

asetus, jolla säännellään muita asiaankuuluvia seikkoja ja joka perustuu perustamissopimuksen 175 artiklaan, lukuun ottamatta merkintöjä, käytön valvontaa ja markkinoille saattamista koskevia asetuksen 7, 8 ja 9 artiklaa, joiden oikeusperusta on perustamissopimuksen 95 artikla.

Luonnosten työstämistä jatketaan perustamissopimuksen 251 artiklaan perustuvassa yhteispäätösmenettelyssä.

Kymmenen uuden jäsenvaltion ja Turkin tulliyhteistyötä koskevan pöytäkirjan hyväksymismenettelyssä on kolme vaihetta. Komissio ja Turkki parafoivat asiakirjan, neuvosto ja Turkki allekirjoittavat sen ja kolmanneksi kansalliset parlamentit (mukaan lukien Turkin parlamentti) ratifioivat sen.

Menettely on saatava päätökseen 3. lokakuuta 2005 mennessä. Määräaikaa ei ole noudatettava vain virallisen menettelyn perusteella, vaan kyse on perustavanlaatuisesta poliittisesta teosta, jolla Turkin tasavalta tunnustaa Euroopan unionin jäsenvaltion, jota se ei ole tähän mennessä tunnustanut.

Voiko neuvosto siten virallisesti vahvistaa Euroopan parlamentille, että se noudattaa tiukasti edellä mainittua menettelyä, joka johtaa pöytäkirjan ratifioimiseen kansallisissa parlamenteissa?

Millaisesta aikataulusta on sovittu sen varmistamiseksi, että menettely saadaan päätökseen 3. lokakuuta 2005 mennessä?

(FR) Neuvosto haluaa korostaa, että 16. ja 17. joulukuuta 2004 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa suhtauduttiin myönteisesti Turkin päätökseen allekirjoittaa pöytäkirja, joka liittyy yhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen eli Ankaran sopimuksen mukauttamiseen. Yksi sopimuksen osa-alueista käsittelee tulliliittoa.

Komissio, joka edusti yhteisöä neuvotteluissa, ja Turkin viranomaiset saivat vastikään päätökseen neuvottelut pöytäkirjaluonnoksesta. Komission on nyt esitettävä muodollinen ehdotus neuvostolle, jotta neuvosto voi tehdä päätöksen pöytäkirjan allekirjoittamisesta ja viimeistelemisestä. Neuvosto ei vielä tällä hetkellä pysty kertomaan, mitä oikeusperustaa komissio ehdottaa.

Puheenjohtajavaltio ei luonnollisesti voi ennakoida neuvostossa käytävien neuvottelujen tulosta asiasisällön osalta eikä arvioida etukäteen Turkin sisäisten menettelyjen etenemistä. Se voi kuitenkin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että kun komission ehdotus on toimitettu neuvostoon, sitä käsitellään neuvoston elimissä hyvin tarkasti ja huolellisesti myös oikeudellisten ja menettelyllisten näkökohtien osalta.

EU:n kalatalous- ja merenkulkualan työntekijöiden työ tarvitsee enemmän yhteiskunnallista hyväksyntää.

Baleaareille johtavien siteideni vuoksi haluaisin korostaa Palma de Mallorcan kalastajien tehtäviä. Viime vuosina he ovat olleet täysin epäitsekkäästi mukana vesien puhdistamisessa ja antaneet kaupunginhallituksen käyttöön aluksensa ja aikansa. Heidän ansiostaan noin 250 tonnia roskaa ei päädy rannoille.

Baleaarien huomattavan matkailijamäärän vuoksi kalastajat haluavat käynnistää matkailuun ja kalastukseen liittyvän aloitteen osoittaakseen, mistä merellä työskentelyssä on kyse. Tätä uutta matkailumuotoa harjoitetaan jo muissa jäsenvaltioissa, kuten Italiassa. Näin mahdollistetaan, että kalastajien työ tulee tutummaksi, ja samalla he saavat tuloja, jotka mahdollistavat, ettei heidän ole pakko omistautua pelkästään rankalle kalastusalalle.

Valitettavasti suuri osa ihmisistä ei ole tietoinen tästä toiminnasta. Tämän vuoksi haluaisimme tietää. mitä mieltä neuvosto on tällaisista aloitteista? Meidän nähdäksemme ne myötävaikuttavat alan imagon parantamiseen, koska kalastajien työtä tehdään tunnetuksi ja tällä tavoin vahvistetaan merellä työtään tekevien tunnustamista muilla yhteiskunnan aloilla. Onko neuvostolla suunnitelmissa mitään vastaavan suuntaisia hankkeita?

(FR) Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, matkailualalla toimivalta on tällä hetkellä pääasiassa jäsenvaltioilla. Yhteisön tehtävänä on tukea jäsenvaltioita varmistamalla, että matkailualan kehittämiselle tarvittava toimintaympäristö on olemassa.

Tässä yhteydessä Euroopan komission alaisuuteen perustetuilla matkailualan neuvoa-antavalla komitealla ja matkailualan kestävyyttä käsittelevällä työryhmällä on merkittävä tehtävä.

Näin ollen jäsenvaltiot ovat pääasiassa vastuussa sellaisten poliittisten aloitteiden tekemisestä, jotka koskevat matkailualan erityismuotoja tai osa-alueita, eikä EU:n tason ohjeistusta tai lainsäädäntöä tarvita. Edellä mainittu tukitehtävä ei tavanomaisesti kata muuta kuin tietynasteisen yhteensovittamisen sekä toimista ilmoittamisen asianomaisille yhteistyökumppaneille ja tiedonvaihdon.

Yleisemmin neuvosto on vastannut useisiin komission laatimiin matkailualaa koskeviin tiedonantoihin. Esimerkiksi neuvoston 21. toukokuuta 2002 antamassa päätöslauselmassa⁽¹⁾ viitattiin EU:n matkailualan uusiin tehtäviin, jotka liittyvät erityisesti luonnonympäristön säilyttämiseen ja laatuindikaattoreiden kehittämiseen tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon tehostamiseksi. Komissio antoi marraskuussa 2003 tiedonannon "Euroopan matkailun kestävyyden suuntaviivat"⁽²⁾, jonka johdosta puheenjohtajavaltio Luxemburg toivoo, että neuvosto käsittelee Euroopan matkailun kestävyyttä jonkin tulevan kokouksensa päätelmissä.

Miten on edistytty Kyproksen hallituksen ehdotuksessa, jolla Famagustan kaupunki palautetaan takaisin sen laillisille asukkaille? Miten on edistytty ehdotuksessa avata kyseisen kaupungin satama, jota Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset hallinnoisivat yhteistyössä ja jota Euroopan unioni valvoisi? Mikä on neuvoston kanta näihin ehdotuksiin? Suhtautuuko neuvosto myönteisesti? Miksi Kyproksen turkkilaisille ei myönnetty 259 miljoonan euron tukea, vaikka Kyproksen tasavalta ilmoitti hyväksyvänsä sen? Mikä osapuoli vaikeutti edistymistä?

(FR) Neuvosto on toistuvasti vakuuttanut tukevansa Kyproksen yhdentymistä edistäviä toimia ja ilmaissut toivovansa, että kaikista Kyproksen kansalaisista tulisi pian Euroopan unioniin kuuluvan yhdentyneen saaren kansalaisia. Näin ollen neuvosto on aina tukenut kaikkia, myös YK:n pääsihteerin, pyrkimyksiä löytää kattava ratkaisu ongelmaan ja on lisäksi todennut, että tähän tavoitteeseen voidaan päästä ainoastaan, jos saaren kaksi yhteisöä lähentyvät asteittain toisiaan. Arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemaa Kyproksen tasavallan hallituksen tekemää ehdotusta voitaisiin tarkastella tässä yhteydessä, mutta neuvosto ei voi lausua mielipidettään asiasta vielä tässä vaiheessa. Kyproksen tasavallan presidentti Tassos Papadopoulos keskusteli vastikään tästä ehdotuksesta puheenjohtajavaltio Luxemburgin, useiden EU:n jäsenvaltioiden päämiesten ja komission edustajien kanssa. Kyproksen kysymys on edelleen YK:n turvallisuusneuvoston asialistalla.

Euroopan unioni pohtii samalla keinoja, joilla voitaisiin lopettaa Kyproksen turkkilaisyhteisön eristyneisyys ja helpottaa Kyproksen yhdentymistä edistämällä Kyproksen turkkilaisyhteisön talouskehitystä. Joitakin toimia on jo toteutettu tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kuten vuonna 2004 annettu vihreää linjaa koskeva asetus, jota on vastikään muutettu sen soveltamisalan laajentamiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi. Myös muiden toimenpiteiden toteuttamisessa on edistytty merkittävästi; näistä voidaan mainita komission ehdotukset taloudellisesta tuesta (Pohjois-Kyprokselle varatun 259 miljoonan euron maksaminen, kun saaren tilanteesta päästään sopuun) ja suorasta kaupasta Pohjois-Kyproksen ja Euroopan unionin välillä. Näiden kahden ehdotuksen hyväksyminen ei vielä ole mahdollista, sillä joitakin ongelmia on vielä ratkaistava erityisesti suoran kaupan alalla.

Neuvosto ei yleensä ennakoi työskentelynsä tuloksia eikä kommentoi eri jäsenvaltioiden kantoja. Arvoisa parlamentin jäsen voi kuitenkin olla varma siitä, että neuvosto pyrkii kaikin tavoin panemaan täytäntöön 26. huhtikuuta 2004 pidetyssä yleisten asioiden neuvoston kokouksessa tehdyt päätelmät.

Viime aikoina on tullut julki ristiriitaisia tietoja Euroopan unionin aikomuksista purkaa Kiinan vastainen aseidenvientikielto. Voiko neuvosto vahvistaa aikovansa purkaa aseidenvientikiellon, vaikka Kiina hyväksyi Taiwanin itsenäistymistä vastustavan lain, ja jos vastaus on myönteinen, milloin tämä tapahtuu?

(EN) Joulukuun 16. ja 17. päivänä 2004 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa keskusteltiin Kiinan vastaisesta aseidenvientikiellosta ja kehotettiin puheenjohtajavaltio Luxemburgia saattamaan päätökseen pitkälle edenneen työn, jotta asiasta voitaisiin tehdä päätös. Eurooppa-neuvosto muistutti "aseidenviennin käytännesääntöjen perusteiden merkityksestä, erityisesti ihmisoikeuksia, alueellista vakautta ja turvallisuutta sekä ystävällismielisten ja liittolaismaiden kansallista turvallisuutta koskevista perusteista". Nämä päätelmät ovat edelleen voimassa.

Neuvosto on aina seurannut tiiviisti Koillis-Aasian tapahtumia. Tästä syystä se reagoi Taiwanin itsenäistymistä vastustavaan lakiin samana päivänä, kun laki säädettiin, ja kehotti kaikkia osapuolia välttämään yksipuolisia toimia, jotka saattavat aiheuttaa maiden välisiä jännitteitä. EU on huolissaan siitä, että tämä laki tekee tyhjäksi vastikään nähdyt merkit näiden kahden valtion välisestä sovinnosta.

Neuvosto ei pysty arvioimaan, puretaanko Kiinaa koskeva aseidenvientikielto ja milloin se voisi tapahtua. Aseidenviennin käytännesääntöjä ja niihin liittyvää "työkalupakkia" koskevat toimet ovat vielä kesken neuvoston yksiköissä. Korkean tason valtuuskunta lähetetään piakkoin vierailulle joihinkin Aasian maihin. Sen tarkoituksena on selvittää osapuolille käytännesääntöjen ja työkalupakin teknistä puolta.

Olisin kiitollinen, jos neuvoston puheenjohtajavaltio lukisi kirjallisen kysymykseni E-3184/04, joka koski ehdotusta asetukseksi tiettyjen sellaisten laitteiden ja tuotteiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen. Kysymys esitettiin neuvostolle eikä komissiolle, eikä komissio kykene ilmoittamaan, milloin neuvosto katsoo voivansa hyväksyä ehdotuksen.

Kysyn siis uudelleen, että milloin neuvosto katsoo voivansa hyväksyä tarkistetun ehdotuksen (KOM(2004)0731 lop.), jonka komissio toimitti neuvostolle 29. lokakuuta 2004?

(FR) Kuten neuvosto ilmoitti vastauksessaan arvoisan parlamentin jäsenen aiemmin neuvostolle esittämään kirjalliseen kysymykseen E-3184/04, komission tehtävänä on vastata siihen, mitä muutoksia pääasiassa sisältyy neuvostolle 29. lokakuuta 2004 toimitettuun muutettuun ehdotukseen. Komissio on lisäksi ilmeisesti jo tehnyt näin vastatessaan muihin parlamentin kysymyksiin.

Mitä tulee arvoisan parlamentin jäsenen tällä istuntojaksolla esittämään kysymykseen, neuvosto haluaa korostaa, että se on täysin tietoinen ehdotuksen merkityksellisyydestä. Ehdotuksen tavoitteena on osaltaan estää ihmisoikeusrikkomuksia, mikä on Euroopan unionin keskeisiä tavoitteita. Vaikkei puheenjohtajavaltio Luxemburg pysty antamaan vahvistettua aikataulua, se vakuuttaa kuitenkin, että se pyrkii kaikin keinoin pääsemään asiasta sopimukseen ennen kesää.

Botesissa (Bardakci) sijaitsevan Pyhän Afremin kirkon suurimmaksi osaksi tonteista koostuva omaisuus takavarikoitiin vuonna 1984 sopimuksenvastaisella menettelyllä. Tästä lähtien tontit ovat olleet Turkin valtiolle uskollisten henkilöiden, tarkemmin sanottuna aseistettujen kyläpoliisien, käytössä. Takavarikoitujen maa-alueiden kokonaispinta-ala on jopa 101 hehtaaria.

Midyatin lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä vastaava viranomainen on nyt ilmoittanut, että kirkon takavarikoitu omaisuus myydään kahden viikon kuluessa järjestettävässä pakkohuutokaupassa.

Vuonna 2000 Turkin valtio tuhosi samassa kylässä kokonaisen korttelin, viitisenkymmentä historiallisesti arvokasta rakennusta, jotka olivat assyrialais-syyrialaisten omistuksessa. Aikaisemmin Turkin viranomaiset muuttivat kylässä toimineen syyrialais-katolisen Pyhän Marian kirkon moskeijaksi.

Turkin valtio on takavarikoinut assyrialais-syyrialaisilta, armenialaisilta ja kreikkalaisilta suuria määriä omaisuutta myös alueen muissa kylissä. Lisäksi Turkin valtio myi armenialaisille kirkkojärjestöille kuuluvaa omaisuutta Istanbulissa 1. maaliskuuta 2005.

Turkki soveltaa ei-islamilaisiin kirkkojärjestöihin vielä nykyäänkin syrjivää järjestölainsäädäntöä.

Onko neuvosto tietoinen laittomista takavarikoinneista ja pakkohuutokaupoista? Aikooko neuvosto ryhtyä toimiin vaikuttaakseen Turkin toimintaan kyseisessä asiassa?

(FR) Arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamat tapahtumat liittyvät laajempaan kysymykseen uskonnonvapaudesta Turkissa. Vastauksissaan samantyyppisiin parlamentin kysymyksiin⁽¹⁾ neuvosto on jo useaan otteeseen korostanut, että vaikka Turkin perustuslaissa taataan uskonnonharjoittamisen vapaus, maan olisi vielä taattava muillekin kuin muslimiyhteisöille tietyt toimintaedellytykset, jotka ovat EU:n jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaiset. Komissio tunnusti vuoden 2004 määräaikaiskertomuksessaan, että Turkki on edistynyt jonkin verran tällä alalla, mutta sen on korjattava vielä merkittäviä puutteita erityisesti muun kuin muslimiväestön oikeushenkilöllisyyden ja omistusoikeuden sekä papiston koulutuksen alalla. Turkin ministerit valmistelevat edelleen asiaan liittyvää merkittävää säätiölakiluonnosta. Komissio on Turkin viranomaisten pyynnöstä kommentoinut lakiluonnosta, joka on nyt tarkistusvaiheessa.

Eurooppa-neuvosto ilmoitti 16. ja 17. joulukuuta 2004 pitämässään kokouksessa yksiselitteisesti, että Turkin poliittisen uudistuksen täysimääräistä ja tehokasta toteuttamista on edelleen seurattava tarkkaan. Komissiota kehotettiin käsittelemään kaikkia määräaikaiskertomuksessa ja suosituksessa yksilöityjä huolenaiheita, myös uskonnonvapautta, ja raportoimaan näistä asioista säännöllisesti neuvostolle.

Neuvosto voi näin ollen vakuuttaa, että se seuraa edelleen tarkkaan Turkin edistymistä tällä alalla liittymiskumppanuusmekanismin nojalla. Liittymiskumppanuudessa on vahvistettu uudistusprosessin ensisijaiset tavoitteet, ja komissio toimittaa siitä neuvostolle tänä syksynä tarkistettua tekstiä koskevan luonnoksen. Kuten aiemminkin, unioni varmistaa lisäksi, että avoimena olevat kysymykset otetaan esille useilla eri poliittisilla foorumeilla ja assosiaatiosopimuksen nojalla perustetuissa elimissä.

Uudistetussa yhteisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP) muun muassa tekstiilituotteiden tuonti hyökyaalloista kärsineistä Aasian maista Euroopan unioniin vapautetaan tullimaksuista (edellyttäen, että kyseiset maat täyttävät asetetut ympäristö- ja työehdot).

Voiko neuvosto ilmoittaa, milloin niin sanottu GSP Plus -järjestelmä tulee voimaan ja mikä on markkinaosuus, jonka ylittäessään kyseiset maat menettävät oikeuden vapautukseen tullimaksuista?

Sen sijaan, että sovelletaan (tilapäisesti) vapautusta tullimaksuista, suunnitteleeko neuvosto mahdollisesti vaihtoehtoisen tullietuuskohtelun soveltamista tuontiin kyseisistä maista?

Eikö EU neuvostonkin mielestä heikennä oman apunsa merkitystä ja kehitysapupolitiikkaansa näille maille ja itse asiassa ota toisilta antaakseen toisille, kun se viivyttelee suunnitellun GSP Plus -järjestelmän käyttöönottoa?

(FR) Neuvosto haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle GSP Plus -järjestelmästä, että kun uusi tullietuusjärjestelmää koskeva asetus tulee voimaan, kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävää GSP Plus -erikoisjärjestelmää sovelletaan haavoittuvina pidettyihin kehitysmaihin, mikäli ne noudattavat perusoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintoa koskevia kansainvälisiä standardeja. Kyseessä oleviin maihin ei sovelleta lainkaan tulleja (arvotulleja tai paljoustulleja). Nämä edut myönnetään pienelle ryhmälle maita objektiivisten kriteerien perusteella.

GSP Plus tulee voimaan samanaikaisesti muun asetuksen kanssa. Uutta järjestelmää koskevat neuvottelut on vielä saatettava päätökseen, ja neuvosto tekee kaikkensa, jotta ratkaisu löytyisi nopeasti.

Etuuksien asteittaisesta vähentämisestä neuvosto korostaa, että GSP Plus -järjestelmässä (kuten yleisessäkin järjestelmässä) myönnetyn tullietuuskohtelun pitäisi luonnollisesti olla vain väliaikainen. Tuote poistetaan etuuskohteluun oikeutettujen tuotteiden luettelosta heti, kun etuuskohtelun saaneesta maasta peräisin olevan tuotteen tuonti yhteisöön ylittää kolmena perättäisenä vuonna keskimäärin 15 prosenttia tullietuuskohteluun oikeutetuista maista peräisin olevien samojen tuotteiden kokonaistuonnista EU:hun. Tätä tarkoittaa etuuksien asteittainen vähentäminen. Neuvosto pyrkii edelleen vahvistamaan etuuksien asteittaista vähentämistä koskevan rajan tekstiilejä varten.

Muihin hyökyaallosta kärsineisiin maihin pitäisi soveltaa uutta yleistä tullietuusjärjestelmää, joka tarjoaa huomattavasti tämänhetkistä järjestelmää paremman etuuskohtelun, kun otetaan huomioon, että uusi järjestelmä kattaa huomattavasti enemmän tuotteita (300 uutta tullinimikettä) ja että Euroopan unioni on laajentunut kymmeneen uuteen jäsenvaltioon. Etuuksien asteittainen vähentäminen jaksoittain johtaisi myös siihen, että Indonesiasta, Malesiasta, Pakistanista ja Thaimaasta peräisin olevien tuotteiden määrä vähenisi. Vaihtoehtoista tullitariffia ei ole mahdollista soveltaa näihin maihin, sillä tullietuusjärjestelmän on oltava syrjimätön.

Neuvosto on tietoinen siitä, että kyseessä olevat maat haluavat hyötyä GSP Plus -järjestelmästä mahdollisimman pian. Puheenjohtajavaltio jatkaa tästä syystä päättäväisiä toimiaan neuvottelujen saattamiseksi päätökseen neuvostossa.

EU-tukea myönnettäessä kullekin maalle ylärajaksi asetettu 4 prosentin osuus kyseisen valtion BKT:sta on merkittävä ongelma uusille jäsenvaltioille. Tämä apu ei voi olla enemmän kuin nämä 4 prosenttia. Kuitenkin "vanhan unionin" jäsenvaltioiden BKT on huomattavasti suurempi kuin uusien jäsenvaltioiden BKT. Tämä aiheuttaa monille "uuden unionin" edustajille huomattavia ongelmia, koska näin rahoitusavun puitteet ovat määritelmästä johtuen rajoitetut. Onko mahdollista muuttaa tätä tilannetta - nostaa 4 prosentin BKT-osuuden tasolle asetettua rajaa? Tämä ei ole mahdollista ilman 25 jäsenvaltion suostumusta.

(FR) Neuvosto haluaa muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että kun 4 prosentin raja asetettiin edellisen rahoituspaketin viimeistelyn yhteydessä, valtioiden ja hallitusten päämiehet ilmoittivat, että tasapaino on saavutettava sen välillä, kuinka paljon tukea tarjotaan ja kuinka paljon tukea kyseessä oleva jäsenvaltio pystyy hyödyntämään. Neuvoston kantaa, joka koskee tätä jäsenvaltioille seuraavan tukikauden aikana myönnettävän tuen ylärajan asettamista 4 prosenttiin BKT:stä (koheesiorahaston varojen osalta), käsitellään parhaillaan kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevissa keskusteluissa. Keskustelut ovat vielä kesken, joten tässä vaiheessa on mahdotonta ennakoida niiden tuloksia.

Ukrainan uusi hallitus muutti äskettäin EU:ta mukaillakseen fasismin vastaisen taistelun voiton päivänä vietetyn toukokuun 9. päivän luonnetta siten, että se poisti perinteiset juhlallisuudet osana presidentti Juštšenkon harjoittamaa politiikkaa ja päivää vietetään nyt puna-armeijassa natseja vastaan taistelleiden ja kansallismielisten voimien riveissä natsien rinnalla taistelleiden välisen "rinnakkaiselon" päivänä.

Kysyn neuvostolta, kannattaako se fasismin vastaisen taistelun voiton historiallisen merkityksen vähättelyä vai aikooko se tehdä aloitteita toukokuun 9. päivän vahvistamiseksi fasismin torjunnan päiväksi, erityisesti kun otetaan huomioon, että nyt vietetään kansojen vapaustaistelun 60-vuotispäivää ja että sadat miljoonat ihmiset menettivät henkensä natsismin ja fasismin aiheuttamissa tuhoissa?

(FR) Neuvosto ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Ukrainassa vietettävät kansalliset muistopäivät tai juhlat ovat Ukrainan sisäinen asia.

Bosnia ja Hertsegovinan työväen kommunistisen puolueen puheenjohtaja Goran Markovic on sanottu irti yksityisestä Slobodan Pavlovic -yliopistosta hänen kieltäydyttyään kirjoittamasta katumuskirjettä, jolla hän olisi tunnustanut "virheen", jonka hän on tehnyt ryhtyessään kommunistiksi, sekä tuominnut Bosnia ja Hertsegovinan työväen kommunistisen puolueen perustamisen ja toiminnan. Hänen erottamistaan, joka loukkaa perusoikeuksia ja poliittisia vapauksia, perusteltiin sillä, että "koska hän on kommunisti, hän ei voi toimia nuorten kasvattajana".

Mitä aloitteita neuvosto aikoo tehdä, jotta demokraattisia perusoikeuksia ja aatteiden vapaata liikkuvuutta koskevaa periaatetta kunnioitettaisiin tässä maassa, jossa EU:lla on erityinen rooli (Althea-operaatio), jotta Goran Markovicin erottaminen yliopistosta peruttaisiin ja jotta lopetettaisiin se vaino, jota yleisemmin kohdistetaan kommunisteihin heidän poliittisen vakaumuksensa ja toimintansa vuoksi, jonka tavoitteena on työväen ja kansan oikeuksien tukeminen ja laajentaminen?

(FR) Neuvosto ei ole keskustellut arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessään esille ottamasta asiasta. Tästä syystä se ei pysty vastaamaan tätä yksittäistä asiaa koskevaan kysymykseen.

Neuvosto korostaa kuitenkin, että se on sitoutunut edistämään ja puolustamaan laillisuusperiaatetta ja perusoikeuksia. Tällä perusteella EU toimittaa merkittävän paljon tukea Bosnia ja Hertsegovinan oikeuslaitokselle ja ihmisoikeuselimille sekä pitää jatkossakin tätä seikkaa ensisijaisena maan vakauttamis- ja assosiaatioprosessissa. Neuvosto haluaa myös muistuttaa, että Länsi-Balkanin maiden edistyminen kohti EU:n jäsenyyttä riippuu siitä, kuinka kukin valtio toteuttaa uudistukset ja täyttää sitä kautta Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993 asetetut kriteerit sekä vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot.

Latvian pääkaupungissa Riiassa ja Liepajan kaupungissa järjestettiin 16. maaliskuuta paikallisviranomaisten luvalla paraatit natsien rinnalla toisessa maailmansodassa taistelleiden kunniaksi. Paraatit järjestivät Waffen-SS-legioonan veteraanit eli "Kaikki Latvian puolesta" -järjestön ja "Klubi 415" -järjestön kansallismieliset tahot. Vastamielenosoitusten järjestämistä suunnitelleiden järjestöjen ja puolueiden anomukset hylättiin sillä verukkeella, että ne jätettiin liian myöhään. SS:n kunniaksi järjestettyjä paraateja suojatakseen poliisi hyökkäsi väkivaltaisesti fasismia vastustaneiden mielenosoittajien kimppuun ja pidätti 35 henkilöä.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä torjuakseen fasismin ja natsismin uudelleen heräämistä, jota esiintyy erityisen kärjistyneessä muodossa Latviassa, mutta myös muissa maissa, joissa fasismin vastustajia ja antifasistisen liikkeen veteraaneja vainotaan samaan aikaan kun natseja avustaneille maksetaan korvauksia?

(FR) Neuvosto haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei se ole tutustunut jäsenen esille ottamaan aiheeseen. Se haluaa lisäksi korostaa olevansa yleisesti huolissaan mielenosoituksista, sillä ne ovat luonteeltaan vastoin syrjimättömyysperiaatetta, joka on keskeinen osa Euroopan yhdentymishanketta. Neuvosto tuomitsee periaatteessa kaikki natsismin ja fasismin hengessä järjestetyt mielenosoitukset Euroopassa. Tämä on yksi syy siihen, että neuvosto on päättänyt jatkaa rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa koskevan puitepäätöksen valmistelua, mikä on ollut asialistalla jo vuodesta 2002. Neuvoston mielestä on olennaisen tärkeää, että natsismin ja fasismin hengessä tapahtuviin julkisiin mielenilmauksiin puututaan asianmukaisin oikeudellisin ja poliittisin keinoin niin, että samalla puolustetaan jokaisen yksilön perusoikeuksia ja -vapauksia.

Euro–Välimeri-liikenneverkon kehittämisen välitön tarve mainitaan selkeästi korkean tason työryhmän (Van Miertin ryhmä, kesäkuu 2003) laatiman, Euroopan laajuisia verkkoja koskevan selvityksen päätelmissä, Euroopan laajuisia verkkoja koskevien hankkeiden toteuttamista edistävän investointien käynnistämisen ja yhteensovittamisen yhteydessä. Komission tiedonannossa⁽¹⁾ (kesäkuu 2003), joka koskee Euro–Välimeri-liikenneverkon kehittämistä, analysoidaan liikennealan taloudellisia ja poliittisia ulottuvuuksia ja sen merkitystä Välimeren alueen kumppaneille ja Euro–Välimeri-suhteille.

Onko neuvosto tyytyväinen verkon suunnittelun etenemiseen ja ensisijaisten hankkeiden määrittelyyn (joka on jo alkanut MEDA II:n puitteissa)? Onko kumppaneiden ja EU:n välillä päästy lopulliseen yhteisymmärrykseen laajamittaisista alueellisista perusrakennehankkeista? Missä vaiheessa ne ovat? Aikooko neuvosto – sen kunniaksi, että Euro–Välimeri-yhteistyö täyttää 10 vuotta – tehdä konkreettisia aloitteita Euro–Välimeri-liikenneverkkojen edistämiseksi sekä liikennealan tilanteen arvioimiseksi?

(FR) Neuvosto haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ulottamista Välimeren maihin ja muihin EU:n naapurivaltioihin käsiteltiin Van Miertin mietinnön johdosta Santiago de Compostelassa 7. ja 8. heinäkuuta 2004 järjestetyssä ministeritason seminaarissa, jossa tarkasteltiin liikennealan laajempaa Eurooppaa ja jonka järjestämisestä vastasivat komission varapuhemies Loyola de Palacio sekä aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan puheenjohtaja Paolo Costa.

Seminaarin jälkeen komissio perusti uuden korkean tason työryhmän, jonka tarkoituksena on laatia ehdotuksia EU:n ja sen naapurivaltioiden välisten yhteyksien parantamisesta tehokkaan liikenneverkoston avulla, joka on tarkoitus saada täysin toimintakuntoon vuoteen 2020 mennessä. Tämä korkean tason työryhmä ("Tärkeimpien Euroopan laajuisten liikenneväylien ulottaminen naapurivaltioihin ja -alueille") koostuu 24:n Euroopan unionin naapurivaltion edustajista, ja se kokoontui ensimmäisen kerran 18. ja 19. lokakuuta 2004. Työryhmä jatkaa työskentelyään täysistunnoissa sekä alueellisissa itäisen ja läntisen Välimeren alueen ryhmissä. Työryhmän on tarkoitus laatia selonteko vuoden 2005 loppupuolella. Tästä syystä arvoisaa parlamentin jäsentä kehotetaan tässä vaiheessa osoittamaan kysymyksensä suoraan komissiolle.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Siim Kallas kuulutti Berliinissä pidetyssä Friedrich-Naumann -säätiön kokouksessa eurooppalaisen avoimuusaloitteen perään. Aloitetta koskeva verkkosivu www.eti.info on toiminut joulukuusta 2000 lähtien. Komission jäsen arvosteli kokouksessa myös sitä, että Euroopan unionin toimielimissä toimii 15 000 akkreditoitua edunvalvojaa, mutta heidän rekisteröinnistään ei ole sitovia säädöksiä. Komission jäsenen mukaan edunvalvojista ainoastaan muutamat ovat allekirjoittaneet itse laaditut käytännesäännöt, eikä niiden rikkomisesta ole vielä kertaakaan määrätty vakavasti otettavia seuraamuksia.

Mihin konkreettisiin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä edellä esitetyn perusteella? Miten Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 10. heinäkuuta 2003 hyväksymä mietintö "Eurooppalaisten teollisuusyhdistysten rooli unionin politiikkojen määrittelyssä (2002/2264(INI))" voidaan tässä yhteydessä ottaa huomioon? Onko neuvosto valmis esittelemään edunvalvojien toimintaa yksityiskohtaisen avoimesti nimenomaan parlamentille?

(FR) Neuvosto haluaa muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että hän sai vastauksen täysin identtiseen kysymykseen heinäkuun 2003 istuntojaksolla. Tuolloin neuvosto antoi yksityiskohtaiset tiedot toimista ja tiedonsaantioikeuksista, jotka se oli toteuttanut ja vahvistanut helpottaakseen edunvalvojien tiedonsaantia ja tutustumista asiakirjoihin. Neuvosto on jatkanut samoilla linjoilla, mutta huomauttaa, että toisaalta kunkin jäsenvaltion tehtävänä on luoda menettelyt, joiden mukaisesti niiden edustajat neuvostossa ilmoittavat kantansa, ja toisaalta neuvosto voi ryhtyä arvoisan parlamentin jäsenen toivomiin toimiin ainoastaan komission ehdotuksesta. Tällä hetkellä komissio ei ole tehnyt tällaista ehdotusta. Neuvosto haluaa lisäksi korostaa, että edunvalvojilla on erilaiset suhteet parlamenttiin, komissioon ja neuvostoon, kun otetaan huomioon kunkin toimielimen tehtävä.

Neuvosto haluaa lopuksi painottaa, että asiakirjojen avoimuuden ja saatavuuden alalla on kehitetty käytäntö, josta hyötyvät eniten ammattijärjestöt. On laadittu säännöksiä ja määräyksiä, joilla ammattijärjestöjen edustajille taataan pääsy neuvoston lehdistökeskukseen tietyin ehdoin ministeritason kokousten aikana. Lisäksi erityisesti lehdistöpalvelussa työskentelevät neuvoston pääsihteeristön jäsenet ovat eturyhmien edustajien käytettävissä, jotta nämä pysyvät ajan tasalla siitä, mitä ministerikokouksissa päätetään. Edunvalvojat voivat luonnollisesti seurata myös neuvoston julkisia keskusteluja ja neuvotteluja.

YK:n ihmisoikeuskomissio kokoontuu parhaillaan Genevessä, ja jälleen kerran, kuten 90-luvulta lähtien on tapahtunut, USA:n hallitus pyrkii saamaan aikaan Kuuban tuomitsevan päätöslauselman kyseisessä komissiossa.

On kiistatonta, että taas kerran USA:n hallitus pyrkii esittämään Yhdistyneille Kansakunnille tekosyitä Kuubaa koskevan kauppasaarron jatkamiseksi ja salatakseen ihmisoikeuksiin kohdistuneet hyökkäyksensä Guantánamossa ja Irakissa.

Mikä on neuvoston kanta tähän ongelmaan, kun otetaan huomioon, että tarvitaan itsenäinen kanta, joka ei myötäile USA:ta ja jonka mukaisesti tuomitaan selvästi amerikkalaisten Kuuballe asettama kauppasaarto?

(FR) Neuvosto on ilman muuta tietoinen siitä, että Yhdysvaltain hallitus aikoo jättää Kuuban ihmisoikeustilannetta koskevan päätöslauselmaehdotuksen. Tässä vaiheessa teksti liittyy pääasiassa menettelyllisiin seikkoihin, eikä siinä mennä yksityiskohtiin. EU tarkastelee parhaillaan päätöslauselmaehdotuksen sisältöä ja määrittelee ehtoja, joilla se voisi antaa tukensa päätöslauselmalle sen kannan mukaisesti, jonka se on säännönmukaisesti omaksunut Kuuban ihmisoikeustilannetta käsiteltäessä.

Neuvosto huomauttaa lisäksi, että Euroopan parlamentin valtuuskunta osallistui Genevessä 4.–7. huhtikuuta 2005 pidettyihin neuvotteluihin saadakseen ajantasaista tietoa YK:n ihmisoikeustoimikunnan työskentelystä. Valtuuskunnalla oli mahdollisuus keskustella puheenjohtajavaltion ja muiden paikalla toimivien tahojen kanssa, joten se voi kertoa muille parlamentin jäsenille tuoreimmat tiedot tapahtumista.

Arvoisa parlamentin jäsen tarkastelee Yhdysvaltain asettamaa Kuubaa koskevaa kauppasaartoa laajemmassa asiayhteydessä. Neuvosto haluaa kuitenkin korostaa, ettei se ole tarkastellut asiaa tästä näkökulmasta ja että se ilmoittaa kantansa Yhdysvaltain esittämään päätöslauselmaan päätöslauselman ansioiden perusteella. Tässä yhteydessä EU toimii täysin itsenäisesti, kuten se on aina tehnyt.

Mitä mieltä komissio on eläinkokeiden luotettavuutta vastaan esitetyistä väitteistä ja mitä se aikoo tehdä nopeuttaakseen vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja käyttöä?

(EN) Vastatessaan arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen eläinkokeiden luotettavuudesta komissio haluaa ensiksi ilmaista olevansa täysin vakuuttunut siitä, että eläinkokeita olisi tehtävä mahdollisimman vähän ja että olisi kaikin tavoin pyrittävä kehittämään vaihtoehtoisia menetelmiä.

Komissio toteaa parlamentin jäsenen esiin ottamasta asiasta, että usein väitetään, ettei eläinkokeiden tuloksista voida päätellä, mitä vaikutuksia tietyllä aineella on ihmisiin. Tästä syystä ja vastatakseen asiaan liittyviin huolenaiheisiin komissio on pyytänyt myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevää tiedekomiteaansa arvioimaan eläinkokeiden luotettavuutta.

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea totesi 8. tammikuuta 2004 antamassaan lausunnossa, että tieteellinen kirjallisuus on täynnä esimerkkejä siitä, että eläinkokeiden perusteella voidaan helposti ennustaa kemiallisista aineista ihmisille aiheutuvia haittoja.

Eläinten ja ihmisten reaktiot voivat toki erota toisistaan, mutta erot ovat luonteeltaan useimmiten määrällisiä eivätkä laadullisia.

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea totesi lisäksi, että sääntöön on poikkeuksia: jotkin kemikaalit aiheuttavat ihmisissä myrkyllisiä reaktioita, joita ei havaita eläimissä, ja päinvastoin: joitakin kemiallisista aineista aiheutuvia sairauksia ei ole mallinnettu eläimillä. Tiedekomitean mukaan nämä ovat kuitenkin vain poikkeuksia sääntöön.

Vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen ja testimenetelmien luotettavuuden arviointi kuuluvat kollegani, komission jäsenen Potocnikin toimialaan. Vastaan kysymyksen tähän osaan hänen puolestaan.

Ennen kuin uudet testausohjeet voidaan hyväksyä osaksi yhteisön lainsäädäntöä, niiden tieteellinen pätevyys on näytettävä toteen. Tämän tekevät jäsenvaltioiden kansalliset koordinaattorit kokouksissa, joita johtaa komission yhteisen tutkimuskeskuksen alainen Euroopan kemikaalitoimisto.

Vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen, validointi ja käyttö ovat olleet komission painopisteitä jo jonkin aikaa. Toiminta on jakautunut neljään pääosaan.

Ensinnäkin in vitro -testien kehittäminen vaihtoehdoksi eläinkokeille on ollut useiden Euroopan yhteisön tutkimusohjelmien painopisteenä vuodesta 1985.

Komissio rahoittaa uusien vaihtoehtoisten muiden kuin eläinkokeiden kehittämistä kahdesta osasta uutta Eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevaa Euroopan yhteisön kuudetta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmaa (2002–2006)⁽¹⁾.

Tähän mennessä alan hankkeille on myönnetty 39 miljoonaa euroa, ja uusia ehdotuspyyntöjä julkaistaan tulevien kuukausien aikana. Vaihtoehtoisten testausmenetelmien kehittämistä jatketaan seitsemännessä puiteohjelmassa osana kahta ensisijaista aihealuetta, jotka ovat aihealue 1 "Terveydenhoito" ja aihealue 6 "Ympäristö".

Toiseksi komissio tukee vaihtoehtoisten menetelmien validointia yhteiseen tutkimuskeskukseen kuuluvan Euroopan vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien keskuksen (ECVAM) kautta. ECVAM vastaa tuettuja hankkeita koskevasta välttämättömästä tiedotuksesta ja saatujen tulosten levittämisestä.

Kolmanneksi komissio ehdottaa, että vaihtoehtoiset menetelmät sisällytetään tarvittaessa ensisijaisina tavoitteina asiaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön, jotta niiden käyttöä saadaan lisättyä.

ECVAM edistää lisäksi eläinkokeet korvaavien menetelmien käyttöä kansainvälisesti toimimalla tiiviissä yhteistyössä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kanssa vaihtoehtoisten menetelmien validoinnin, hyväksynnän ja edistämisen alalla. Vuonna 2004 tapahtui läpimurto, kun OECD hyväksyi ensi kertaa vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden tarkoituksena on korvata eläinkokeet (niitä käytetään erityisesti tutkittaessa ihon kautta tapahtuvaa imeytymistä, ihon syöpymistä ja valon haittavaikutuksia).

Komissio johtaa lisäksi Yhdysvaltain ja Japanin viranomaisten kanssa käytävää kansainvälistä vuoropuhelua sääntelyn alalla. Vuoropuhelu on erityisen tärkeää, jotta tieteellisesti validoidut testausmenetelmät saadaan tunnustettua, hyväksyttyä ja pantua täytäntöön kaikkien osapuolten kesken.

Kosmeettisia valmisteita koskevan direktiivin 76/768/ETY seitsemännessä muutoksessa direktiiviin sisällytettiin vuonna 2003 uusia säännöksiä, jotka koskevat valmiiden kosmeettisten valmisteiden ja ainesosien testaamista muuten kuin eläinkokeilla. Muutoksilla kielletään asteittain kosmeettisten valmisteiden eläinkokeet ja sellaisten kosmeettisten valmisteiden markkinoille saattaminen, jotka on testattu eläinkokein.

Komissio on lisäksi perustanut tilapäistyöryhmän, joka koostuu tuotannonalan, tutkimusalan, eläinten oikeuksia puolustavien järjestöjen ja julkishallinnon edustajista ja jossa seurataan alalla tapahtuvaa edistymistä.

Tätä kysymystä kirjoitettaessa monet EU-maat eivät vielä ole käynnistäneet päästöoikeuksilla käytävää kauppaa Kioton pöytäkirjan sitoumusten mukaisesti. Monissa maissa päästöoikeuksia on jaettu hyvin anteliaasti, mikä uhkaa johtaa sekä epäterveeseen kilpailuun että siihen, että päästöt eivät vähene toivotussa laajuudessa.

Mitä komissio aikoo tehdä asian johdosta?

(EN) Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että arvioiduissa kansallisissa päästöoikeuksien jakosuunnitelmissa olisi oltu liian anteliaita. Tähän mennessä 22 hyväksytyssä kansallisessa jakosuunnitelmassa jaetaan yhteensä 1 786 miljoonan tonnin päästöoikeudet vuosittain. Tämä on 63 miljoonaa tonnia vähemmän kuin jäsenvaltioiden alun perin ehdottama määrä.

Komissio on tyytyväinen hyväksymiinsä päästöoikeusmääriin. EU:n hiilidioksidipäästöoikeuden nykyinen hinta on tällä hetkellä yli 10 euroa, mikä osoittaa, että rahoitusmarkkinoiden mielestä päästöoikeuksien jakoprosessissa on onnistuttu pitämään oikeuksien määrä riittävän vähäisenä, mikä on välttämätöntä kaupan kannalta.

Jos päästöoikeuksien määrissä on eroja eri valtioiden välillä, tämä johtuu siitä, että ne ovat edistyneet eri tavoin Kioton pöytäkirjassa asetettujen päästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä riippuu kunkin jäsenvaltion tavoitteesta, sen aiemmista toimista päästöjen vähentämiseksi ja sen talouden kasvusta. Kansallisten jakosuunnitelmien tarkoituksena ei ole poistaa näitä eroja.

Lisäksi jäsenvaltioiden vastuulla on päättää, millä aloilla ne aikovat saavuttaa vaaditut päästövähennykset. Jotkin niistä ovat päättäneet keskittyä sellaisiin päästövähennyksiin, jotka eivät kuulu päästökauppadirektiivin soveltamisalaan, kun taas toiset ovat turvautuneet päästöoikeuksien ostamiseen muilta mailta Kioton pöytäkirjan joustovälineiden avulla. Direktiivissä sallitaan erilaiset toimintamallit, mutta komissio varmistaa aina, että jäsenvaltiot noudattavat täysimääräisesti perustamissopimukseen sisältyviä valtiontukea ja tervettä kilpailua koskevia määräyksiä.

Villieläinten lihan (bushmeat) laitonta kauppaa käsittelevässä mietinnössä A5-0355/2003 komissiota pyydetään ryhtymään toimiin laittoman kaupan lopettamiseksi ja asianomaisten lajien sukupuuton torjumiseksi.

Onko komissio tietoinen siitä, että entistä useampien maalla ja meressä elävien lajien sukupuuton uhka kasvaa koko ajan ja että monet lajit voivat kadota lopullisesti seuraavien vuosikymmenten aikana? Haluaako komissio asettaa tämän nopean sukupuuton estämisen ehdottomalle etusijalle? Haluaako komissio sukupuuton estämiskeinojen löytämiseksi järjestää asiantuntijakokouksen, -seminaarin tai -konferenssin, joka voisi laatia suosituksia komission toteutettaviksi?

(EN) Kysymyksen otsikon aiheena on erityisesti villieläinten liha eli aihe, jota on käsitelty kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen arvoisalle parlamentin jäsenelle lähettämässä 22. maaliskuuta 2005 päivätyssä kirjeessä. Kysymys sen sijaan on huomattavasti laajempi, ja se koskee eläinlajien sukupuuttoon kuolemista ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Komission vastauksessa keskitytään näin ollen jälkimmäiseen asiaan.

Komissio on täysin tietoinen siitä, että luonnon monimuotoisuus on häviämässä ennennäkemätöntä vauhtia kaikkialla maailmassa niin maalla kuin merelläkin. Luonnon monimuotoisuus on keskeisen tärkeää ihmisten toimeentulon kannalta, ja sen häviäminen on pysäytettävä, jotta voidaan saavuttaa muun muassa köyhyyteen, jätehuoltoon, terveyteen ja ympäristöön liittyvät vuosituhannen kehitystavoitteet. Valtionpäämiehet sopivat kestävän kehityksen huippukokouksessa luonnon monimuotoisuuden häviämisen merkittävästä hidastamisesta kaikkialla maailmassa vuoteen 2010 mennessä ja Göteborgin huippukokouksessa monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä. Euroopan yhteisö on sopimuspuolena biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa, ja se on täysin sitoutunut saavuttamaan vuoden 2010 tavoitteet, mikä tarkoittaa myös eläinlajien sukupuuttoon kuolemisen hidastamista. Komissio on toistuvasti todennut, että luonnon monimuotoisuus on yksi sen painopisteistä. Se laatii parhaillaan neuvostolle ja parlamentille osoitettua tiedonantoa luonnon monimuotoisuudesta, jonka on tarkoitus valmistua marraskuussa 2005. Tiedonannossa asiaa (myös kehitysyhteistyötä ja uhanalaisten lajien kauppaa) käsitellään sekä EU:n että koko maailman näkökulmasta . Valmistelut ovat jo pitkällä. Tiedonanto on komission vastaus niin sanottuun Malahiden viestiin, joka sai alkunsa merkittävässä sidosryhmien kanssa järjestetyssä konferenssissa, jonka komissio järjesti yhdessä puheenjohtajavaltio Irlannin kanssa toukokuussa 2004 Malahidessä Irlannissa. Konferenssissa saavutettiin sidosryhmien kesken laaja yksimielisyys ensisijaisista tavoitteista, jotka sisältyvät vuoden 2010 sitoumusten täyttämiseen. Tiedonannossa esitellään etenemissuunnitelma, jossa täsmennetään sekä komission että jäsenvaltioiden ensisijaiset toimet, jotta vuoden 2010 tavoitteet voidaan saavuttaa.

Parlamentti epäili yhteiseen kantaan ehdotuksesta asetukseksi tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (KOM(2003)0492 lopullinen) sisältyvän sekä ympäristöä että sisämarkkinoita koskevan kaksinkertaisen oikeusperustan oikeusvarmuutta ja toimivuutta. Asetusehdotuksen taustalla ovat ympäristötavoitteet. Näin ollen esitän seuraavat kysymykset.

Voiko komissio hyväksyä ainoastaan ympäristöä koskevan oikeusperustan perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti?

Voiko komissio vaihtoehtoisesti hyväksyä asetuksen jakamisen kahteen eri välineeseen siten, että merkintöjä, käytön valvontaa ja markkinoille saattamista koskevat säännökset kuuluisivat perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvaan asetukseen ja muut säännökset perustamissopimuksen 175 artiklaan perustuvaan asetukseen?

(EN) Tällä tärkeällä ehdotuksella otetaan käyttöön oikeuskehys, jonka ansiosta pystytään vähentämään fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä Kioton pöytäkirjan mukaisesti, ja tällä tavoin Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on helpompi päästä Kioton tavoitteisiin ja vielä niitä pidemmälle.

Neuvosto pääsi Luxemburgissa 14. lokakuuta 2004 poliittiseen yhteisymmärrykseen komission ehdotuksesta ja teki päätöksen ehdotuksen muodon muuttamisesta. Ehdotuspaketti koostuu nyt kahdesta osasta: toinen on direktiiviehdotus, jossa käsitellään erityisesti fluorihiilivetyjen käyttöä ajoneuvojen ilmastointijärjestelmissä (tästä tulee yksi osa autojen EY-tyyppihyväksyntää), ja toinen on asetusehdotus, jolla katetaan loput komission alkuperäisestä ehdotuksesta.

Komissio hyväksyi tämän muutoksen sillä perusteella, että nämä kaksi osaa muodostavat kattavan yhdennetyn paketin, jonka tarkoituksena on taata koko ehdotuksen ympäristötavoitteiden saavuttaminen. Neuvosto hyväksyi tämän, kuten voidaan havaita poliittisen sopimuksen johdanto-osan perustelukappaleista.

Komissio hyväksyi oikeusperustaa koskevan neuvoston ehdotuksen siitä, että direktiivi perustuu yksinomaan 95 artiklaan ja että asetuksen kaksiosaisena oikeusperustana on 175 artikla ja asetuksen 7, 8 ja 9 artiklan osalta 95 artikla. Tämä käy ilmi viime lokakuussa saavutetusta poliittisesta yhteisymmärryksestä.

Perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvat kolme artiklaa liittyvät merkintöjä koskeviin edellytyksiin, markkinoille saattamiseen ja käytön rajoituksiin. Kyseinen oikeusperusta on asianmukaisin, kun otetaan huomioon näiden artiklojen ilmeiset vaikutukset yhtenäismarkkinoihin ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen.

Komissio ei katso, että asetusta on perusteltua jakaa kahdeksi eri välineeksi. Asetusta ja koko ehdotusta on tarkasteltava kokonaisena pakettina, jonka tarkoituksena on vähentää fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä. Ehdotus on vasta ensimmäinen askel, mutta asetukseen sisältyvässä tarkistuslausekkeessa esitetään perusteet tulevalle arvioinnille ja tarvittaessa lisätoimille, jotka on toteutettava johdonmukaisesti ja yhtenäisesti.

Direktiivi, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamista yhteisössä, ei kata lentoliikennettä. On syytä huomata, että lentoliikenteen päästöt lisääntyivät 70 prosenttia kaudella 1990–2002 (15 jäsenvaltiota koskevien tietojen mukaan).

Aikooko komissio sisällyttää lentoliikenteen edellä mainittuun järjestelmään, ja milloin? Aikooko komissio ehdottaa, että kaikki Kioton pöytäkirjaan sisältyvät kasvihuonekaasut, eikä ainoastaan hiilidioksidi (CO2), sisällytetään tähän kaupan järjestelmään? Kun otetaan huomioon ICAOssa havaittavissa oleva jatkuva vitkastelu lentoliikenteen päästöjen rajoittamisessa, aikooko komissio ehdottaa, että nämä päästöt sisällytetään uuteen sitoumusten pakettiin, josta keskustellaan Kioton jälkeisen strategiaan liittyen (toinen sitoumuskausi vuoden 2012 jälkeen) ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä?

(EN) Lentoliikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on kasvanut huomattavasti viime vuosina, ja suuntaus jatkuu samanlaisena, ellei toimiin ryhdytä. Komissio pohtii parhaillaan, mitä yhteisön toimea se voisi suositella, ja sen on tarkoitus esittää tiedonanto myöhemmin tänä vuonna. Siinä keskitytään taloudellisten välineiden käyttöön päästöjen pienentämisessä. Harkittuihin vaihtoehtoihin kuuluvat polttoaineen verotus, päästömaksut ja lentoliikenteen sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään. Viimeksi mainitun vaihtoehdon toteutettavuutta tutkitaan parhaillaan, mutta vielä on liian aikaista arvioida, voidaanko vaihtoehto toteuttaa, ja jos voidaan, kuinka ja milloin se tapahtuisi.

Yksi kansainvälisen lentoliikenteen päästöihin liittyvä ongelma on, ettei niitä ole sisällytetty kansallisiin inventaarioihin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla. Näin ollen näitä päästöjä ei oteta huomioon arvioitaessa Kioton tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä, eikä pystytä arvioimaan, kuinka suuri osuus niistä kuuluu kullekin valtiolle. Vaikka velvoite toteuttaa erityistoimia sisältyy UNFCCC:hen, se mainitaan ainoastaan Kioton pöytäkirjassa, jota jotkin puitesopimuksen sopimuspuolet eivät vielä ole ratifioineet. Komissio katsoo, että tilanteeseen olisi puututtava EU:n toimien lisäksi vuoden 2012 jälkeen mahdollisesti voimaan tulevassa kansainvälisessä ilmastonmuutosjärjestelmässä.

Ympäristölainsäädäntöä on rikottu Kreikassa ja myös muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa hyvin usein, mistä on seurannut pitkällisiä, monissa tapauksissa oikeudellisia, menettelyjä, jotka ovat ympäristön kannalta haitaksi. Keskus- tai aluehallinnon yksiköt eivät suorita tarkastuksia ja valvontaa muulloin kuin hankkeille annettavan luvan myöntämisen yhteydessä. Voisiko komissio tätä taustaa vasten kertoa, mitä toimia se aikoo toteuttaa varmistaakseen, että ympäristölainsäädäntö pannaan täydellisemmin ja tehokkaammin täytäntöön jäsenvaltioissa, ja luodakseen velvoitteen suorittaa säännöllisiä tarkastuksia ja valvontaa ympäristöön kielteisesti vaikuttavien ja näin ollen voimassa olevan lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevien eri hankkeiden koko toteutusaikana?

(EN) Kysymyksessä viitataan Kreikassa ja joissakin muissa jäsenvaltioissa toteutettuun ympäristövalvontaan, joka liittyy Euroopan unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon. Kysymyksessä väitetään, että suurin osa tarkastuksista ja valvonnasta tapahtuu ainoastaan ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä, eivätkä ne näin ollen riitä takaamaan ympäristölainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa.

Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksella 2001/331/EY⁽¹⁾ (jäljempänä suositus) on tarkoituksena tehostaa ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontaa jäsenvaltioissa niin, että laaditaan ympäristötarkastussuunnitelmat, suoritetaan tarkastuskäyntejä ja tutkitaan vakavat onnettomuudet, vaaratilanteet ja tapaukset, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu.

Suositus koskee kaikkia teollisuuslaitoksia sekä muita yrityksiä ja laitoksia, joiden päästöt ilmakehään ja/tai vesiin ja/tai joiden jätteiden loppusijoitus tai jätteiden hyödyntäminen edellyttävät yhteisön lainsäädännön nojalla lupaa sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyviä tarkastuksia koskevia erityissäännöksiä.

Vaikka suositus on muodollinen oikeudellinen asiakirja, sen säännökset eivät sido jäsenvaltioita. Kaikki jäsenvaltiot ovat kuitenkin toimittaneet suosituksen VIII kohdassa tarkoitetut kertomukset. Kyseisessä kohdassa jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan komissiolle kertomus tämän suosituksen mukaisesta ympäristötarkastustoiminnasta käyttäen mahdollisuuksien mukaan hyväkseen alueellisilta ja paikallisilta ympäristötarkastusviranomaisilta saatuja tietoja.

Mitä tulee vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettuun neuvoston Seveso II -direktiiviin 96/82/EY⁽²⁾, tarkastuskäyntejä olisi periaatteessa tehtävä vähintään 12 kuukauden välein, ellei toimivaltainen viranomainen ole laatinut tarkastusohjelmaa, joka perustuu kutakin tuotantolaitosta koskevien suuronnettomuusvaarojen järjestelmälliseen arviointiin. Tämä velvoite koskee kuitenkin ainoastaan niitä laitoksia, joissa vaarallisia aineita on vähintään liitteen I osissa 1 ja 2 säädettyjen vähimmäismäärien mukainen määrä.

Komissio on aloittanut jäsenvaltioiden kertomusten teknisen arvioinnin tutkiakseen ilmoitettujen tietojen täydellisyyden ja uskottavuuden sekä arvioidakseen teknisesti, onko suosituksen soveltamisala katettu täysimääräisesti. Tähän kuuluu muun muassa kussakin jäsenvaltiossa toteutettujen tarkastusten ja niiden tarkastusjärjestelmien riittävyyden arviointi direktiivistä johtuvien velvoitteiden perusteella niillä neljällä alalla, jotka sisältyvät suositukseen (vesi, ilma, jätteet, yhdennetty saastumisen torjunta ja valvonta).

Teknisen arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden tarkastusjärjestelmistä saadut mahdolliset muut tiedot komissio arvioi näiden järjestelmien tehokkuuden ja harkitsee tarvittaessa suosituksen tarkistamista, jotta voidaan korjata suosituksen noudattamiseen jäsenvaltioissa liittyvät mahdolliset puutteet ja aukot.

Onko komissio tietoinen paisuvasta skandaalista, koska EU:n jäsenvaltiot lähettävät epämieluisat saastuneet jätteensä Kiinaan, Indonesiaan tai muihin pienituloisiin maihin? Onko se tietoinen siitä, että kuljetukset tällaisiin maihin on hoidettu Rotterdamin sataman kautta? Onko se tietoinen siitä, että yli 1 000 tonnin erä saastunutta jätettä, joka oli naamioitu Isosta-Britanniasta peräisin olevaksi jätepaperiksi, pysäytettiin hiljattain ja lähetettiin takaisin Isoon-Britanniaan? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä lopettaakseen tällaisen laittoman maastaviennin sekä jätteiden ja vaarallisten aineiden turvallista loppukäsittelyä koskevan EU:n lainsäädännön kiertämisen?

(EN) Komissio on tietoinen siitä, että jätteitä kuljetetaan laittomasti yhteisöstä OECD-maiden ulkopuolelle ja että tähän tarkoitukseen käytetään erityisesti suuria konttisatamia, kuten Rotterdamin ja Antwerpenin satamia. EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoverkon (IMPEL) vastikään laatimissa selonteoissa on ilmoitettu useista laittomista jätekuljetuksista Kiinaan, Intiaan ja muihin kehitysmaihin. Vaikka käytössä ei ole täsmällisiä tietoja, jätteiden laittomat kuljetukset Kiinaan vaikuttavat olevan kasvussa.

Komissiolle on ilmoitettu, että Rotterdamissa pysäytettiin vastikään kuljetus, joka sisälsi yli 1 000 tonnia Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevaa Kiinaan matkalla ollutta kotitalousjätettä, jonka oli ilmoitettu olevan jätepaperia. Komission yksiköt ovat ottaneet yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisiin saadakseen lisätietoa asiasta.

Jätekuljetuksia koskevan yhteisön lainsäädännön soveltaminen ja noudattamisen valvonta on pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla. Jäsenvaltioiden viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että jätteet kuljetetaan jätteiden siirroista annetun asetuksen säännösten mukaisesti, mukaan luettuna laitosten ja yritysten tarkastaminen sekä lähetysten tarkastaminen paikalla. Komissio tukee kuitenkin monin eri tavoin jäsenvaltioiden toteuttamia toimia säännöstön noudattamisen valvomiseksi ja tarjoaa muun muassa henkilöresursseja ja määrärahoja jätteiden rajatylittäviä kuljetuksia käsittelevän IMPEL-verkoston laajentamiseen sekä edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä laittomien jätekuljetusten torjumisen alalla.

Jos havaitaan, ettei jokin jäsenvaltio toteuta tarvittavia toimia yhteisön säännöstön noudattamiseksi, komissio ei epäröi aloittaa rikkomismenettelyä perustamissopimuksen nojalla.

Psittalian jätevesien käsittelylaitoksen lähialueiden asukkaat ja paikallishallintoelimet ovat ilmaisseet paheksuntansa ja esittäneet valituksia Ateenan vesihuoltolaitoksen päätöksestä haihduttaa saarelle kerääntynyttä jätevesilietettä. Päätös tehtiin sillä perusteella, että haihduttamisen kustannukset ovat pienemmät kuin Kreikan ympäristön ja aluesuunnittelun sekä yleisten töiden ministeriön kaavailemassa kuivatus- ja poiskuljetushankkeessa, josta on parhaillaan käynnissä kansainvälinen tarjouskilpailu.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta suojellaan kansanterveyttä, estetään haihduttaminen, joka on huomattavassa ristiriidassa EU:n tukeman alkuperäisen Attikan jätteiden ja jätevesien hallintaohjelman kanssa, kuljetetaan välittömästi pois tuhannet tonnit jätevesilietettä, joka vaarantaa kansalaisten terveyden, ja jotta jatketaan kansainvälistä tarjouskilpailua ongelman ratkaisemiseksi lopullisesti?

(EN) Komissio on tietoinen kysymyksessä esille otetuista asioista ja on jo ilmoittanut kantansa edellisiin kirjallisiin kysymyksiin (E-506/05 ja P-916/05) antamissaan vastauksissa. Komissio selventää ensin jätevesilietteen nykyistä ja tulevaa käsittelyä ja kertoo sitten toteuttamistaan toimista.

Psittalian jäteveden käsittelylaitoksen rakentaminen yhteisrahoitettiin koheesiorahastosta. Laitos on toiminut täysimääräisesti joulukuusta 2004 alkaen, ja siellä hoidetaan Saronikosin lahteen laskettavan jäteveden jälkikäsittely. Ennen jälkikäsittelytoimintaa jätevesilietettä syntyi päivässä 300 tonnia, mutta nykyisin sitä syntyy lähes kolminkertainen määrä, 800 tonnia päivässä. Tähän mennessä liete on kuljetettu käsittelemättömänä laivoilla ja kuorma-autoilla mantereella sijaitsevalle Ano Liosian kaatopaikalle.

Komissio hyväksyi joulukuussa 2004 jätevesilietteen käsittelyä koskevan koheesiorahastohankkeen, jonka arvo oli 48,55 miljoonaa euroa (yhteisrahoitusosuus 75 prosenttia). Kreikan viranomaiset ovat hyväksyneet ratkaisuksi lietteen kuivaamisen. Psittalian saarelle rakennetaan jätevesilietteen käsittelylaitos, jossa liete muutetaan kuivaamalla kiinteäksi jätteeksi, joka voidaan hävittää asiaankuuluvissa laitoksissa. Prosessista ei odoteta syntyvän sivutuotteena jätettä. Hanke on tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä, ja sen odotetaan ratkaisevan nykyisen jätevesilietteen käsittelyongelman lopullisesti.

Kysymyksessä viitataan lietteenkäsittelystä tehtyyn siirtymäajan ehdotukseen, jonka tarkoituksena on ratkaista väliaikaisesti nykyinen lieteongelma. Ehdotus koskee saarella jo olevan lietteen ja ennen kuivatuslaitoksen toiminnan alkamista vuoden 2007 lopulla päivittäin syntyvän lietteen käsittelyä. Komissio ei ole osallistunut väliaikaisratkaisua koskevan hankkeen valintaan, vaan siitä ovat vastanneet Kreikan viranomaiset ilman yhteisön yhteisrahoitusta. Saatujen tietojen perusteella asiaa koskeva tarjouskilpailu on järjestetty menettelystä, jota käytetään lietteen käsittelyyn ennen ehdotetun kuivatuslaitoksen valmistumista. Rakennustöitä ei kuitenkaan ole vielä aloitettu. Kreikan viranomaisilta saatujen tietojen perusteella komissio on ymmärtänyt, että väliaikaista ratkaisua toteutettaessa noudatetaan kaikkia asian kannalta merkityksellisiä ympäristösäännöksiä, ja tarvittavat luvat on tarkoitus saada tulevien kuukausien aikana sen jälkeen, kun yksityiskohtaiset suunnitelmat on laadittu ja toiminnallisista näkökohdista on sovittu.

Komissio ei ole tyytyväinen lietteen käsittelyn tämänhetkiseen tilaan, ja se on aloittanut rikkomismenettelyn Kreikkaa vastaan EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla. Komissio lähetti Kreikalle heinäkuussa 2003 perustellun lausunnon siitä syystä, ettei Kreikka ollut noudattanut yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetussa direktiivissä 91/271/ETY⁽¹⁾ ja jätteistä annetussa direktiivissä 75/442/ETY⁽²⁾ säädettyjä velvoitteita. Kreikan viranomaisten antamaa vastausta ja tilanteen viimeaikaista kehitystä tutkitaan parhaillaan, eikä komissio epäröi toteuttaa kaikkia tarvittavia toimia sen varmistamiseksi, että Kreikka saadaan noudattamaan yhteisön ympäristölainsäädäntöä.

Missä vaiheessa on sopimus suorasta kaupankäynnistä Kyproksen pohjoisosan asukkaiden ja muun Euroopan unionin välillä? Miksei asia etene nopeammin?

(EN) Komissio haluaa muistuttaa, että se ehdotti neuvoston asetusta Pohjois-Kyproksen kanssa käytävän kaupan erityisedellytyksistä jo 7. heinäkuuta 2004. Kyseisestä päivästä lähtien asetus on ollut käsiteltävänä neuvostossa.

Neuvostossa vallitsevan pattitilanteen ja kompromissihengen yleistymisen vuoksi laajentumisasioista vastaava komission jäsen ilmoitti tammikuussa pidetyssä ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa, että komissio on valmis harkitsemaan sitä, että EY:n perustamissopimuksen 308 artiklasta tehdään asetuksen toinen oikeusperusta.

Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että se on edelleen valmis tukemaan mitä tahansa kompromissiehdotusta, joka mahdollistaisi pitkään odotettujen avunantoa ja kauppaa koskevien asetusten antamisen.

Yleisesti ottaen komissio on valmis tukemaan kaikkia aloitteita Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi. Uudella aloitteella voisi olla mahdollisuuksia onnistua nyt, kun Eurooppa-neuvosto on päättänyt aloittaa liittymisneuvottelut Turkin kanssa, kun Kyproksen tasavallasta on tullut EU:n jäsen ja kun Euroopan yhdentymistä kannattavien tahojen odotetaan menestyvän Kyproksen pohjoisosassa pidettävissä seuraavissa vaaleissa. Vaikka on selvää, että neuvottelut on järjestettävä Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa, komissio on valmis toimimaan aiempaa aktiivisemmin ja näkyvämmin tulevissa neuvotteluissa, sillä Kyproksen kysymyksestä on tulossa yhä selvemmin Euroopan unionin sisäinen asia, joka liittyy olennaisesti yhteisön säännöstöön.

Bulgariassa sijaitsevassa Belenessä aloitettiin 1980-luvulla ydinvoimalan rakennustyöt, jotka kuitenkin keskeytettiin resurssien puutteen ja paikallisen vastustuksen takia. Bulgarian hallitus ilmoitti vuonna 2003 käynnistävänsä rakennustyöt uudelleen, ja komissio on ilmaissut hankkeelle tukensa.

Ympäristöaktivisti Albena Simeonova yrittää koota ydinvoimalan vastaista rintamaa. Nyt hänen henkeään on kuulemma uhattu, ja häntä on kehotettu lakkauttamaan kampanjointinsa.

Tietääkö komissio Simeonovan tapauksesta, ja pyrkiikö komissio järjestämään Simeonovalle tämän Bulgariassa tarvitseman suojelun?

(EN) Komissio on tietoinen siitä, että Simeonovaa on uhkailtu siksi, että hän vastustaa Belenen ydinvoimalan rakennustöiden uudelleen käynnistämistä, jota on suunniteltu Bulgariassa.

Simeonova on ilmeisesti ilmoittanut asiasta poliisille ja nostanut asiasta kanteen bulgarialaisessa tuomioistuimessa. Tähän mennessä Simeonova tai muut ydinvoimalan rakentamista vastustavat henkilöt eivät ole ottaneet yhteyttä komissioon tämän tilanteen johdosta. Komissio seuraa jatkossakin tarkkaan tilanteen kehittymistä asianomaisissa Bulgarian instansseissa ja ottaa luonnollisesti vastaan tietoja asiasta.

Belenen ydinvoimalan rakennustöiden jatkamisesta komissio haluaa muistuttaa, että kukin jäsenvaltio ja unioniin liittyvä valtio voi vapaasti investoida uuteen tuotantokapasiteettiin, kuten ydinvoimaloihin, kunhan korkeatasoinen ydinturvallisuus on varmistettu.

Voiko komissio tehdä selkoa tarjousmenettelystä, jolla valittiin voittaja osiossa 3, "pikatestit BSE-taudin ja scrapien diagnosointia varten sekä testivälineet" (Phare-hanke 2002/000-580.04.01.03/04, TSE-valvonta Puolassa)? Saamieni tietojen mukaan kyseinen tarjouskilpailu järjestettiin, koska aiempi tarjousmenettely, jossa ilmeni vakavia epäkohtia, peruutettiin. Uudessa valinnassa voittajaksi valittu yritys ei täyttänyt tarjousmenettelyssä määritettyjä teknisiä vaatimuksia, mutta se tarjosi selvästi alimman hinnan (lähes kolme kertaa halvemman kuin markkinoilla keskimäärin) mikä herätti epäilyksen hintojen polkemisesta. Tällaisten tietojen valossa olisin kiitollinen sen selvittämisestä, miten tarjouskilpailun saattoi voittaa yritys, joka ei täytä teknisiä vaatimuksia.

(EN) Komissio pitää erittäin tärkeänä EY:n eläinlääketieteellisten säännösten asianmukaista täytäntöönpanoa uusissa jäsenvaltioissa, ja Phare-ohjelmasta on siksi rahoitettu hankkeita, joilla tuetaan kyseisten maiden eläinlääkintäviranomaisten toimia.

Phare-varoja koskevat tarjouskilpailut ja varainhoito on tällä alalla annettu Puolan viranomaisten tehtäväksi. Kyseisten viranomaiselinten on kuitenkin noudatettava EU:n varainhoitoasetuksen ja julkisia hankintoja koskevien direktiivien säännöksiä.

Arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamassa asiassa hankintaviranomainen perui tarjousmenettelyn useilta tarjoajilta saatujen valitusten johdosta.

OLAFille toimitettiin tiedot kyseisen tarjousmenettelyn erityisolosuhteista.

Ihmisoikeusjärjestöjen raporteista käy ilmi, että tilanne Turkissa on heikentynyt vuoden 2005 ensimmäisten kuukausien aikana. Raporteissa mainitaan kiistanalaisia pidätyksiä ja kidutustapauksia. Näyttää jopa siltä, että kurdi-identiteetin tunnustamiseen liittyvät jo luvatut tai päätetyt uudistukset on pantu jäihin tai niitä ei panna täytäntöön käytännön tasolla. Voimme muun muassa panna merkille, että viranomaiset painostavat kurdeja ankarasti heti kun nämä vaativat oikeuksiaan. Kurdin kielen käyttämiseen julkisesti puututaan, ihmisiä kehotetaan olemaan antamatta kurdinimiä lapsilleen ja opetusta äidinkielellään voi saada ainoastaan yksityiskouluissa. Eurooppa-neuvoston olisi todettava päätelmissään johdonmukaisuuden nimessä, että vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden vakava ja jatkuva rikkominen johtaa siihen, että neuvotteluja ei voida käynnistää. Voiko komissio tekemänsä työvierailun jälkeen vahvistaa kyseiset havainnot? Mikäli vastaus on myönteinen, mitä johtopäätöksiä komissio tekee niistä ja mihin konkreettisiin toimiin on kurdivähemmistön oikeuksien suhteen ryhdyttävä, ennen kuin neuvottelut voidaan käynnistää?

(EN) Komissio katsoo, että Itä- ja Kaakkois-Turkin tilanteesta laaditussa vuoden 2004 määräaikaiskertomuksessa tehty arvio on edelleen voimassa. Kurdit asuvat pääosin juuri mainitulla alueella. Kertomuksessa todetaan seuraavaa:

Komissio ei ole tietoinen siitä, että Kurdit olisivat erityisesti kidutuksen ja huonon kohtelun kohteena.

Kurdinkieliset TV- ja radiolähetykset jatkuvat, ja tällä hetkellä neljä yksityistä paikalliskanavaa on jättänyt hakemuksensa vähemmistökielillä tapahtuvasta lähetystoiminnasta. Kurdin käyttöä kuitenkin rajoitetaan edelleen erityisesti poliittisessa keskustelussa.

Vuonna 2003 säädettiin asetus, jolla sallitaan muilla kuin Turkin kielellä ja murteilla tapahtuva opetus. Tämän jälkeen seitsemälle yksityiselle koululle on annettu lupa kurdinkieliseen opetukseen.

Vähemmistöjä syrjivää kielenkäyttöä on alettu poistaa kouluissa käytettävistä oppikirjoista.

Komissio on kehottanut määräaikaiskertomuksissaan Turkkia ja Etyjiä ryhtymään vähemmistöasioista käytävään vuoropuheluun, ja helmikuussa 2005 Etyjin vähemmistövaltuutettu vieraili Turkissa ja keskusteli aiheesta viranomaisten kanssa.

Komissio seuraa edelleen Eurooppa-neuvoston päätöksen mukaisesti, täyttääkö Turkki Kööpenhaminan poliittiset kriteerit. Se tarkistaa assosiaatiokumppanuutta myöhemmin tänä vuonna myös sivistyksellisiä oikeuksia ja vähemmistöjen suojelua koskevien ensisijaisten tavoitteiden osalta.

Mihin toimiin Euroopan unioni ryhtyy saadakseen poistettua Turkin Kyproksen tasavallan lipun alla purjehtiville joko jollain tavalla Kyprokseen sidoksissa tai kyproslaisten omistuksessa oleville aluksille määräämät esteet, jotta Euroopan unionin lainsäädäntöä ja sen etua ei rikota (sama koskee myös Kyproksen tasavallan lentokoneita, sillä ne eivät voi lentää Turkin yli)?

(EN) Komissio on tietoinen ongelmasta, joka liittyy siihen, että Kyproksen lipun alla purjehtivien tai Kyproksen satamassa käyneiden alusten pääsyä Turkin satamiin rajoitetaan.

Komissio katsoo, että nämä rajoitukset ovat ristiriidassa EY:n ja Turkin tulliliitosta tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen 1/95 kanssa. Rajoitukset ovat voimassa, vaikka Turkki väittää ulottaneensa tulliliiton koskemaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita.

Komissio käyttää kaikki tilanteet hyväkseen muistuttaakseen Turkkia siitä, että sen on poistettava kaikki Kyproksesta tulevan liikenteen ja Kyproksen kanssa käytävän kaupan rajoitukset. Se muistutti asiasta muun muassa laajentumisasioista vastaavan komission jäsenen äskettäisen Turkin-vierailun yhteydessä ja 17. maaliskuuta 2005 järjestetyssä EY–Turkki-assosiaationeuvoston kokouksessa ja aikoo tehdä näin myös seuraavassa assosiaationeuvoston kokouksessa.

Laajentumisasioista vastaava komission jäsen muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että komissio aikoo tulevaisuudessa asettaa tiukat tavoitteet neuvottelulukujen käsittelyn aloittamiselle niin, että otetaan huomioon muun muassa aiempien sitoumusten täyttyminen.

Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian (EJTM) hallitus toimitti helmikuussa 2005 Euroopan komissiolle vastaukset kyselyyn, joka koskee kyseisen maan tavoitetta liittyä Euroopan unionin jäseneksi.

Mikä on komission käsitys vastausten laadusta ja luotettavuudesta? Mikä on EJTM:n jäsenyyttä valmistelevaan strategiaan liittyvien komission toimien aikataulu? Milloin komission on määrä julkistaa lausuntonsa? Mitä menettelyä EJTM:n EU-jäsenyyden valmistelussa aiotaan noudattaa? Mikä on nykyisten jäsenvaltioiden perussopimusten mukainen asema tällä hetkellä ja perustuslakiin pohjautuva asema tulevaisuudessa, kun on kyse menettelystä uuden valtion liittymiseksi EU:n jäseneksi?

(EN) Tässä vaiheessa on vielä liian aikaista tehdä yksityiskohtaista arviota komission kyselyyn saaduista vastauksista. Kyseessä on monimutkainen prosessi, johon osallistuvat kaikki komission yksiköt, ja arviointia edeltävä työ on vielä kesken.

On ennen kaikkea tarkasteltava niitä merkittäviä eroavaisuuksia, joita entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian lainsäädännön ja yhteisön säännöstön välillä mahdollisesti on, sekä analysoitava maan hallinnollisia valmiuksia kaikilla aloilla. Lisäksi maan viranomaisilta on saatava lisäselvityksiä ja ajan tasalla olevia tietoja.

Komissio tarkastelee samalla vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa perustamissaan alakomiteoissa. Lisäksi se käy maan viranomaisten kanssa vuoropuhelua useista erityisen arkaluonteisista aiheista, jotka useimmiten liittyvät unionin jäsenyyden poliittisiin kriteereihin.

Edellä mainitun perusteella komissio arvioi, täyttääkö entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993 määritellyt kriteerit sekä neuvoston vuonna 1997 täsmentämät vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot ja kuinka hyvin ne täyttyvät.

Komissio aikoo viimeistellä lausuntonsa joulukuun Eurooppa-neuvoston kokoukseen mennessä, jotta siitä voidaan keskustella valtioiden ja hallitusten päämiesten kanssa.

Komissio ilmoitti pääministeri Bučkovskille hänen helmikuisella Brysselin-vierailullaan, että kriteerien ja ehtojen täyttyminen riippuu paikallisviranomaisten kanssa käytävän vuoropuhelun laadun lisäksi siitä, kuinka hyvin maassa on edetty uudistusten toteuttamisessa ja poliittisen vakauden varmistamisessa.

Komission lausunnon tarkoituksena on tulevien toimien osalta suositella neuvostolle, aloitetaanko liittymisneuvottelut vai ei, minkä jälkeen neuvosto tekee päätöksensä. Tätä seuraava menettely, kuten liittymistä edeltävän strategian mahdollinen vahvistaminen, riippuu kyseisestä päätöksestä.

Lopullisen päätöksen neuvottelujen aloittamisesta tekevät jäsenvaltiot yksimielisesti voimassa olevien perustamissopimuksen ja perustuslain määräysten nojalla.

Luonnos EU:n perustuslaiksi on parhaillaan ratifioitavana jäsenmaissa. Joissakin maissa siitä järjestetään kansanäänestys. Kuinka paljon komissio aikoo käyttää rahaa tämän projektin tiedottamiseen, miten raha aiotaan jakaa käytettäväksi toisaalta kansanäänestysmaissa ja toisaalta ei-kansanäänestysmaissa ja miten turvataan se, että tieto on neutraalia eikä propagandaa vain yhden vaihtoehdon puolesta?

(FR) Budjettivallan käyttäjä on ottanut vuoden 2005 talousarvioon yhdeksän miljoonaa euroa budjettikohtaan "Prince – Keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta". Jäsenvaltioissa olevien komission edustustojen käyttöön annetaan kahdeksan miljoonaa euroa, ja olisi hyvä, että varojen jakamisessa noudatettaisiin jäsenvaltioiden hallitusten viestintäsuunnitelmia, jotka on laadittu kolmen osapuolen (hallitusten, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin) strategisen kumppanuuden yhteydessä.

Tiedotuskampanjoiden objektiivisuudesta vastaavat niitä järjestävät jäsenvaltioiden hallitukset.

Lisäksi komissio on laatinut tiedotusaineistoa, jossa esitellään ja selvitetään sopimuksen sisältöä. Perustuslain koko tekstiin on mahdollista tutustua kaikilla kielillä Internetin Europa-sivustolla (http://europa.eu.int/constitution).

Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin väestön vanheneminen vaarantaa eläkejärjestelmien kestävyyden tulevaisuudessa, onko komissiolla selkeä käsitys toimenpiteistä, joita kukin jäsenvaltio on toteuttanut varhaiseläkejärjestelmien alalla?

Mitä keinoja komissio aikoo ehdottaa kannustaakseen jäsenvaltioita tarkistamaan varhaiseläkejärjestelmiä, jotta voidaan suosia yli 55-vuotiaiden laajempaa osallistumista työmarkkinoille ja näin varmistaa, että eurooppalainen yhteiskunta voi hyötyä heidän kokemuksestaan siten, että ei kuitenkaan estetä nuoria pääsemästä työmarkkinoille?

(FR) Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmissä tarjotaan eri mahdollisuuksia työmarkkinoilta poistumiseen ennen lainmukaista eläkeikää. Varhaiseläkejärjestelmät ovatkin vain yksi keino monien joukossa, ja ne on yleensä suunnattu työntekijöille, jotka ovat olleet työelämässä jo pitkään. Joissakin jäsenvaltioissa ei ole varhaiseläkejärjestelmää, vaan niissä tuetaan työmarkkinoilta poistumista muilla sosiaaliturvan järjestelmillä. Joissakin valtioissa työttömyysvakuutusjärjestelmiä on mukautettu niin, että varhaiseläkkeelle jääminen on tehty mahdolliseksi iäkkäille työttömille, jotka voivat saada suuremmat etuudet, eikä heidän edellytetä hakevan ja ottavan vastaan työtä. Työmarkkinoilta poistuminen voi tapahtua myös työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmien avulla. Niillä ihmisiä voidaan joskus kannustaa jäämään pysyvästi eläkkeelle, vaikka asia voitaisiin mahdollisesti ratkaista myös tarjoamalla heille aiempaa sopivampaa työtä, jossa työolot ovat paremmat ja työaika lyhyempi.

Sosiaalisen suojelun komitea laati maaliskuussa 2004 kertomuksen, jossa tarkasteltiin sosiaaliturvajärjestelmien varhaiseläkkeeseen kannustavia tekijöitä ja vastaavasti työelämässä pidempään pysymistä edistäviä tekijöitä. Kertomus, joka käsittää vain 15 vanhaa jäsenvaltiota, on saatavilla ainoastaan englanninkielisenä komitean Internet-sivustolla⁽¹⁾.

Komissio aikoo tutkia tilannetta kaikissa jäsenvaltioissa tuoreiden kansallista strategiaa koskevien selvitysten perusteella. Ne on tarkoitus toimittaa komissiolle heinäkuussa 2005 eläkkeisiin sovellettavan avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä. Jäsenvaltioita pyydetään tarkastelemaan niissä varhaiseläkejärjestelmiään edellä mainitun sosiaalisen suojelun komitean kertomuksen perusteella. Niitä kehotetaan myös esittämään asianmukaisia toimia, joilla varhaiseläkkeen mahdollistavia järjestelmiä voidaan ajantasaistaa niin, että iäkkäitä työntekijöitä kannustetaan pysymään työelämässä.

Komissio katsoo, että työelämän pidentäminen ja iäkkäiden työntekijöiden aiempaa aktiivisempi osallistuminen työelämään ei heikennä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Iäkkäiden, 55–64-vuotiaiden, työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen ja nuorten, 15–24-vuotiaiden, tulo työmarkkinoille eivät välttämättä tapahdu samoilla aloilla. Tämän lisäksi työllisyyden kehitys, olipa se myönteistä tai kielteistä, on yleensä samanlaista iäkkäiden ja nuorten keskuudessa. Toisin sanoen iäkkäiden ja nuorten työntekijöiden työllisyyden kehityksessä ei ole eroja.

Tässä yhteydessä komissio haluaa kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion 16. maaliskuuta 2005 laatimaansa vihreään kirjaan, joka käsittelee väestönkehityksen muutokseen vastaamista ja sukupolvien välistä solidaarisuutta⁽²⁾.

Digitaalitekniikan käytön lisääntyminen vaikuttaa epäilemättä valokuva-alan markkinoihin, mutta Kodakin äskettäisellä päätöksellä vetää eräät grafiikkatuotteensa Yhdysvaltoihin saattaa olla vakavia vaikutuksia alan työllisyyteen Euroopassa, eikä kaikkein vähiten Kodakin tehtaassa Harrowissa, Luoteis-Lontoossa. Mitä komissio tekee yrittääkseen vaikuttaa maailmanlaajuisiin yrityksiin ja suojellakseen eurooppalaisia työpaikkoja varsinkin valokuva-alalla?

(EN) Valokuva-alalla on kaikkialla maailmassa tapahtunut merkittäviä muutoksia tekniikan edistymisen johdosta, ja tästä syystä muutosta on ennakoitava ja hallittava aiempaa paremmin alakohtaisesti ja yrityksissä yhdessä eri sidosryhmien ja erityisesti työntekijöiden kanssa. Yhteisön toimintakehys sisältää jo tähän tarkoitukseen kehitettyjä rahoitusvälineitä ja oikeudellisia välineitä.

Komissio on sitoutunut edistämään innovaatiota vauhdittavaa teollisuuspolitiikkaa, tukemaan välttämättömien muutosten tekemistä ja hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan unionin teollisuuspotentiaalia eri aloilla. Se kehottaa arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan huhtikuussa 2004 antamaansa tiedonantoon "Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka"⁽¹⁾.

Tiedonannossa korostetaan tarvetta parantaa yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä Euroopassa sen varmistamiseksi, että Eurooppa nähdään yritysten kannalta suotuisana investointien kohteena ja teollisuustoiminnan sijaintipaikkana. Nykyinen komissio on sitoutunut ennen kaikkea teollisuuden sääntelykehyksen parantamiseen kaikilla parempaa sääntelyä koskevilla toimillaan.

Tästä huolimatta komissio haluaa korostaa, että useat toimintaedellytykset, joiden perusteella investointipäätökset tehdään (myös päätökset toiminnan siirtämisestä muihin maihin), eivät riipu ainoastaan EU:sta, kun taas muut asiat (kuten verotus ja koulutus) kuuluvat yksinomaan jäsenvaltioiden toimialaan. Komissio on useaan otteeseen kehottanut jäsenvaltioita pohtimaan vastuutaan näissä asioissa ja pyytänyt, että ne täydentäisivät omilla parempaa sääntelyä koskevilla kansallisilla ohjelmillaan komission toimia, joilla parannetaan sitä sääntelykehystä, jossa yritykset toimivat.

Koska yritysten rakennemuutosten sosiaaliset seuraukset aiheuttavat paljon huolta, komissio antoi 31. maaliskuuta 2005 tiedonannon "Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät"⁽²⁾. Siinä hahmoteltiin näitä ilmiöitä koskeva yleinen EU:n lähestymistapa.

Yhtenäisvaluutan käyttöönotto euroalueen maissa loi EU:n kansalaisten välille paitsi yhteisen rahan myös poliittisen ja kulttuurisen siteen. Kuitenkin monissa jäsenvaltioissa, muun muassa Italiassa, olisi vältytty liiallisilta yksinkertaistuksilta ja kielteisiltä kokonaisarvioilta uusien maksuvälineiden käyttöönoton yhteydessä, jos asioista olisi tiedotettu paremmin heti päätöksen alkuvaiheista alkaen. Joissakin valtioissa, kuten Ranskassa, hintalappuihin on merkitty euromääräisen arvon lisäksi vastaava arvo kansallisessa valuutassa, vaikka tämä ei enää ole käytössä.

Olisiko komission mielestä syytä toteuttaa toimia, joilla huolehditaan siitä, että entisen kansallisen valuutan ja euron arvon vastaavuus on oikea ja virheetön, jotta jäsenvaltioissa vältyttäisiin kansalaisten ja talouselämän kannalta haitallisilta virheiltä?

Aikooko komissio jäsenvaltioissa hyväksytyistä lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista säännöksistä huolimatta antaa asiaa koskevia suosituksia tai ehdotuksia?

(EN) Komissio on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että euro ei ole pelkästään valuutta vaan myös yhteisen identiteetin ja yhteisten arvojen symboli. Komissio on lisäksi samaa mieltä siitä, että kattavilla tiedotuskampanjoilla, joissa kerrotaan kansalaisille euron vaikutuksista ja eduista, olisi oltava keskeinen osa yhtenäisvaluutan käyttöönottoa koskevissa valmisteluissa jokaisessa maassa. Tällaisten tiedotuskampanjoiden toteuttaminen on eri kansallisten viranomaisten vastuulla, mutta komissio on aiemmin osallistunut kampanjoihin aktiivisesti erityisesti järjestämällä säännöllisesti kansallisten hallitusten viestintäjohtajien kanssa kokouksia , joissa on keskusteltu tiedotustoimista. Unioni on tarjonnut kumppanuussopimuksen muodossa myös rahallista tukea PRINCE-budjettikohdasta, jonka tarkoituksena on lisätä yleisön tietämystä EMUn toiminnasta EU:ssa ja sen ulkopuolella sekä myötävaikuttaa siihen, että euroon siirtyminen tapahtuu jäsenvaltioissa sujuvasti.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen perustellusti huomauttaa, hintojen ja muiden summien kaksoismerkintä on tärkeää, kun kuluttajia tuetaan euron käyttöönoton sisäistämisessä. Sillä voidaan lisäksi estää mahdollisia merkittäviä hinnannousuja tai niitä koskevia virheellisiä käsityksiä kuluttajien keskuudessa. Komissio antoi 23. huhtikuuta 1998 suosituksen 98/287/EY hintojen ja muiden rahamäärien kaksoismerkinnästä edistääkseen hintatietojen kaksoismerkintää ja vahvistaakseen joitakin hyviä käytäntöjä tällä alalla. Suosituksessa edellytetään erityisesti, että kaksoismerkinnässä on noudatettava täysin muuntokursseja ja pyöristämistä koskevia oikeudellisia säännöksiä. On olennaisen tärkeää, että sovelletaan ainoastaan virallisia muuntokursseja eikä muunnettuja hintoja pyöristetä helppotajuisuuden nojalla eikä niitä muunneta "psykologisiksi" hinnoiksi.

Mitä tulee sitovien oikeudellisten säännösten antamiseen tässä asiassa, komissio katsoi tuolloin, ettei yhteisön tason oikeudellisia toimenpiteitä tarvita, vaikka jäsenvaltioille annettiin luonnollisesti mahdollisuus säätää asianmukaisia kansallisia säännöksiä (kuten jotkin jäsenvaltiot tekivätkin euron käyttöönoton yhteydessä).

Lopuksi on korostettava, että hintojen kaksoismerkintää olisi noudatettava ainoastaan tietyn aikaa. Jos kaksoismerkintöjä jatketaan liian pitkään, niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia siinä mielessä, että niillä pidetään kansallista valuuttaa viitearvona tarpeettoman pitkään ja hidastetaan tällä tavoin euron käyttöönoton sisäistämistä kuluttajien keskuudessa. Näin ollen komissio suositti 19. joulukuuta 2002 antamassaan suosituksessa 02/747/EY, että ensimmäisessä aallossa euroalueeseen liittyneissä maissa kaksoismerkinnät olisi asteittain poistettava käytöstä viimeistään 30. kesäkuuta 2003.

Viime joulukuussa kokoontunut Brysselin Eurooppa-neuvosto päätti (vastoin EU:n kaikkien 25 jäsenvaltion yleistä mielipidettä sellaisena kuin se kävi ilmi erillisistä tutkimuksista, joita tehtiin kaikissa jäsenvaltioissa) aloittaa liittymisneuvottelut Turkin kanssa 3. lokakuuta 2005. Koskaan muulloin unionissa ei ole ollut havaittavissa tällaista kaikkien jäsenvaltioiden yleisen mielipiteen taholta tulevaa yksimielistä uuden ehdokasmaan torjuntaa, mutta kaikesta huolimatta hallitukset edelleen ajavat itsepintaisesti Turkin liittymistä.

Aiotaanko turkkilaisia virkamiehiä hyväksyä yhteisön toimielimiin ennen 3. lokakuuta 2005, ja entä sen jälkeen? Jos aiotaan, montako virkamiestä aiotaan ottaa komissioon ennen Turkin täyttä jäsenyyttä, minkä säännösten alaisia he tulevat olemaan ja monelleko heistä tullaan antamaan ylempiä hallinnollisia tehtäviä?

(EN) Komissio kehottaa arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan henkilöstösääntöjen 27 artiklaan, jossa määrätään, että "palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa […] virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta […]".

Henkilöstösääntöjen 28 artiklassa lisätään, että "virkamieheksi voidaan nimittää ainoastaan henkilö, joka on yhteisön jonkin jäsenvaltion kansalainen, jollei nimittävä viranomainen myönnä tästä poikkeusta […]".

Komissiolla ei ole aikomusta myöntää tällaista poikkeusta virkamiesten systemaattiseksi palvelukseen ottamiseksi ehdokasvaltioista. On huomattava, että Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) vuosien 2004–2006 suunnitelma ei sisällä Turkin kansalaisia koskevia valintamenettelyjä tai avoimia kilpailuja.

Komissio voi vakuuttaa, ettei ylempiä hallinnollisia tehtäviä yleensä myönnetä henkilöstösääntöjen 28 artiklassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla palvelukseen otetuille henkilöille.

Strasbourgissa neuvoteltiin maaliskuussa ihmiskauppaa koskevasta eurooppalaisesta yleissopimuksesta. Neuvotteluissa komissio kieltäytyi sisällyttämästä sopimukseen tiettyjä tarkistuksia ihmiskaupan uhrien suojelun vahvistamiseksi. Samalla viikolla kun neuvotteluja käytiin, sain kirjallisen vastauksen, jossa tuettiin toimia, jotka neuvotteluissa lopulta hylättiin.

Voiko komissio selittää syyt, miksi se kieltäytyi laajentamasta ihmiskaupan uhrien terveydenhuoltoa, mukaan lukien psykiatrinen hoito tarvittaessa? Eikö se katso, että se on epäonnistunut pyrkimyksissään neuvoa jäsenvaltioita, koska lauseketta uhrien rankaisematta jättämisestä ei ole otettu selkeästi mukaan eikä ihmiskaupan uhrin palvelujen käyttöä ole myöskään kriminalisoitu? Eikö komissio katso, että myös ihmiskaupan uhrien perheiden pitäisi saada viranomaisilta suojelua tarvittaessa?

(EN) 1. Uhrien lääketieteellinen avustus ja uhrien perheiden suojelu

Komission tehtävää Euroopan neuvostossa parhaillaan käytävissä neuvotteluissa käsiteltiin jo suullisiin kysymyksiin H-0570/04⁽¹⁾ ja H-0067/05⁽²⁾ annetuissa vastauksissa. Kuten vastauksissa todettiin, komissio on neuvoston 28. kesäkuuta 2004 tekemän valtuuttavan päätöksen nojalla neuvotellut Euroopan yhteisön puolesta ihmiskaupan torjuntaa koskevan yleissopimusluonnoksen tarkkojen neuvotteluohjeiden mukaisesti. Tämä neuvoston päätös kattaa ne yleissopimusluonnoksen määräykset, jotka koskevat yhteisön oikeutta (ensimmäinen pilari). Neuvoston päätös tehtiin noudattaen voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä, erityisesti oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi 29. huhtikuuta 2004 annettua neuvoston direktiiviä 2004/81/EY. Näin ollen komission oli noudatettava Strasbourgissa käydyissä neuvotteluissa edellä mainittuun neuvoston päätökseen sisältyviä neuvotteluohjeita. On korostettava, että komissio voi poiketa neuvotteluohjeista ainoastaan, jos asiasta on tehty muutettu neuvoston päätös tai, hieman epämuodollisemmin, jos neuvosto päättää yksimielisesti (tähän alaan sovelletaan vielä yksimielisyyssääntöä) tukea tekstiä, joka menee mainittuja neuvotteluohjeita pidemmälle. Arvoisa parlamentin jäsen viittaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ehdottamiin kahteen muutokseen (tarvittava lääketieteellinen apu harkinta-aikana ja perheiden suojelu). Myös komissio olisi halunnut sisällyttää nämä muutokset yleissopimusluonnokseen, mutta se ei saanut tarvittavaa tukea jäsenvaltioilta. Neuvostossa päästiin yksimielisyyteen samankaltaisessa vaikkei aivan identtisessä tapauksessa⁽³⁾, joka koski ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille myönnettävän 30 päivän pituisen toipumis- ja harkinta-ajan vahvistamista, ja komissio pystyi tuolloin neuvottelemaan tällaisen vähimmäisajan sopimusluonnosehdotukseen. On muistettava, että jäsenvaltioilla on joka tapauksessa vapaus säätää ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden kolmansista maista peräisin olevien uhrien kannalta edullisempia säännöksiä saattaessaan yleissopimuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Psykologisesta avusta määrätään jo yleissopimusluonnoksen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 12 artiklan 3 kohdassa.

2. Rankaisematta jättämistä koskeva lauseke: ihmiskaupan uhrin palvelujen käyttö

Neuvottelujen osapuolet sopivat Strasbourgissa, että ihmiskaupan vastaisia toimia koskevaan eurooppalaiseen yleissopimusluonnokseen sisällytetään määräys uhrin palvelujen käytön kriminalisoimisesta sekä niin sanottu rankaisematta jättämistä koskeva lauseke.

Uhrin palvelujen käytön kriminalisointia koskeva määräys ei ole sitova, sillä jotkin neuvottelukumppanit, kuten EU:n jäsenvaltiot, vastustivat jyrkästi sitovaa määräystä. Sovitun luonnoksen mukaan sopimuspuolet voivat harkita asiaankuuluvien toimien toteuttamista. Kun otetaan huomioon neuvoston lokakuussa 2004 asiasta vahvistama yhteinen kanta, jäsenvaltiot eivät olleet oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna velvollisia tukemaan aktiivisesti sitovan määräyksen antamista. Komissio on kuitenkin tietoinen, että aiheesta keskustellaan edelleen joissakin jäsenvaltioissa. Unionissa on keskusteltava tästä kysymyksestä, kun komissio on antanut vuonna 2005 tiedonantonsa ihmiskaupasta.

Euroopan neuvostossa sovitun rankaisematta jättämistä koskevan lausekkeen mukaisesti kukin sopimuspuoli varmistaa oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti, että ihmiskaupan uhreja voidaan jättää rankaisematta heidän osallistumisestaan laittomaan toimintaan, jos heidät on pakotettu siihen. Tässä muotoilussa ei joidenkin neuvottelukumppanien ja sidosryhmien mielestä menty riittävän pitkälle. Toisaalta on otettava huomioon, että Strasbourgissa käytyjen neuvottelujen osapuolten kannat erosivat merkittävästi toisistaan ja oli hyvin lähellä, ettei rankaisematta jättämistä koskevaa lauseketta saatu sisällytettyä ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen.

Ohjelma LEADER+ päättyy vuonna 2006. Mitä jatkosuunnitelmia komissio aikoo kehittää jatkaakseen maaseudun kehittämistä koskevaa ohjelmaansa, millainen uusi ohjelma on muodoltaan ja millaista rahoitusta se saa?

(EN) Leader ei ole tulevalla ohjelmakaudella enää erillinen yhteisöaloite, kuten tällä hetkellä. Komissio katsoo kolmelta ohjelmakaudelta saatujen kokemusten perusteella, että Leader-aloite on tullut siihen pisteeseen, että maaseutualueet voivat noudattaa aloitteen mukaista lähestymistapaa entistä laajemmin maaseudun kehittämisohjelmissa. Leader-aloitteen tärkeyden vuoksi komissio on päättänyt Leader-lähestymistavan toteuttamista koskevasta erillisestä toimintalinjasta, johon sisältyvät kaikki nykyisen aloitteen piirteet, kuten kumppanuusominaisuus, paikallisten strategioiden toteuttaminen, yhteistyö, verkottuminen ja ammattipätevyyden hankinta. Kustakin ohjelmasta on tarkoitus varata ainakin 7 prosenttia Leader-toimintalinjaa varten. Tämä on vähimmäismäärä, jotta lähestymistapa saadaan sisällytettyä uskottavasti maaseudun kehittämisohjelmiin. Leader-toimintalinjan rahoittamista varten on ehdotettu enintään 55 prosentin yhteisrahoitusosuutta (80 prosenttia lähentymisalueilla).

Lisäksi Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) voidaan rahoittaa maaseudun toimintojen monipuolistamista tulevaa ohjelmakautta varten määriteltyjen kolmen ensisijaisen tavoitteen (lähentyminen, kilpailukyky ja työllisyys, alueellinen yhteistyö) mukaisesti. Tarkoituksena on erityisesti parantaa julkisen liikenteen, televiestinnän ja muiden yleistä etua koskevien palvelujen saatavuutta, vauhdittaa pk-yritysten ekoinnovaatiotoimia, tukea maaseudun ja kaupunkien pk-yritysten verkottumista ja yhteenliittymiä sekä edistää ympäristöä säästävää matkailua.

Voiko komissio ilmoittaa, millaisia yleisiä suuntaviivoja noudatetaan neuvoteltaessa Andien yhteisön ja Euroopan unionin välisestä vapaakauppasopimuksesta?

(EN) EU ja Andien yhteisö eivät ole vielä aloittaneet neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta. EU:n ja Andien yhteisön valtioiden ja hallitusten päämiehet antoivat kuitenkin toukokuussa 2004 Guadalajarassa julistuksen siitä, että Andien yhteisön ja EU:n välisen assosiaatiosopimuksen tekeminen on osapuolten yhteinen strateginen tavoite.

Kyseisessä huippukokouksessa korostettiin tarvetta käyttää neuvottelujen pohjana Dohan neuvottelujen tuloksia, ja siinä päätettiin, että tulevien neuvottelujen valmistelut aloitetaan käynnistämällä yhteinen arviointi, jossa tarkastellaan erityisesti Andien yhteisön alueellisen taloudellisen yhdentymisen etenemistä.

EU pitää alueellista yhdentymistä erityisen tärkeänä poliittisista, taloudellisista ja täysin käytännöllisistä syistä. Poliittiselta kannalta alueellinen yhdentyminen lisää poliittista vakautta, taloudelliselta kannalta markkinoiden on oltava riittävän suuret, jotta ne houkuttelevat eurooppalaisia taloudellisia toimijoita, ja käytännölliseltä kannalta neuvotteluista ei haluta yhtä pitkiä ja vaikeita kuin Mercosurin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa käydyt neuvottelut.

Yhteinen arviointi aloitettiin virallisesti 21. tammikuuta 2005 pidetyssä EU:n ja Andien yhteisön sekakomitean kokouksessa. Tuolloin päätettiin yhteisen tilapäistyöryhmän perustamisesta. Sen on tarkoitus kokoontua kolmesti tänä vuonna ja raportoida seuraavalle EU:n ja Andien yhteisön sekakomitean kokoukselle, joka järjestetään ennen vuoden loppua. Yhteisen tilapäistyöryhmän ensimmäinen kokous järjestettiin huhtikuun ensimmäisellä viikolla.

Yhteisen arvioinnin aiheet liittyvät pääasiassa vapaakauppaan, mutta EU:lla on vielä vapaakauppasopimuksen tekemistä kunnianhimoisemmat tavoitteet. EU:n tavoittelema assosiaatiosopimus kattaa myös alueiden välisen poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyötoimet.

Laajalevikkinen Lontoossa ilmestyvä Sun-sanomalehti kirjoitti 7. maaliskuuta 2005 Euroopan unionista, että ruoasta, junista ja käännöksistä vastaavalle henkilöstölle ja jopa välineistöstä vastaaville alimmille virkamiehille on myönnetty diplomaattinen koskemattomuus.

Voisiko komissio täsmentää, ketkä sen työntekijöistä ja muiden EU:n toimielinten ja virastojen työntekijöistä ovat oikeutettuja diplomaattiseen koskemattomuuteen?

(EN) Euroopan toimielinten virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä, jotka työskentelevät jossakin jäsenvaltiossa, ei ole diplomaattista koskemattomuutta.

Kaikkien yhteisön toimielinten sääntömääräisellä henkilöstöllä, eli virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä, on kuitenkin oikeudellinen koskemattomuus Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista laaditun pöytäkirjan⁽¹⁾ ja henkilöstösääntöjen nojalla. Mukaan luetaan EU:n elimet ja erillisvirastot, joihin myös sovelletaan henkilöstösääntöjä.

Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista laaditun pöytäkirjan 12 artiklan nojalla "yhteisöjen virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä on […] lainkäytöllinen koskemattomuus heidän virallisessa ominaisuudessaan suorittamiensa toimien osalta […]."

Samalla "kunkin yhteisöjen toimielimen on kumottava virkamiehelle tai muulle henkilöstölle myönnetty vapaus silloin kun toimielin katsoo, että tämä kumoaminen ei ole ristiriidassa yhteisöjen edun kanssa" (pöytäkirjan 18 artikla).

Henkilöstösääntöjen 23 artiklassa täsmennetään edelleen, että "virkamiehen nauttimat erioikeudet ja vapaudet myönnetään ainoastaan yhteisöjen edun vuoksi. Ellei erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräyksistä muuta johdu, virkamiehet eivät ole vapautettuja henkilökohtaisista velvollisuuksistaan eivätkä voimassa olevien lakien ja järjestysmääräysten noudattamisesta."

Näiden määräysten sanamuodosta käy selvästi ilmi, että lainkäytöllinen koskemattomuus koskee ainoastaan virallisessa ominaisuudessa suoritettuja toimia.

Kolmannessa maassa toimivassa edustustossa työskentelevän henkilöstön tilanne on kuitenkin erilainen. Nämä henkilöt (ja heidän perheenjäsenensä) nauttivat yleensä erioikeuksista ja vapauksista, ja heihin sovelletaan 18. huhtikuuta 1961 laaditun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen velvoitteita.

Voiko komissio antaa sitoumuksen siitä, että se ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin, joilla varmistetaan täysimittainen yhteistyö arkkitehtikoulutuksen neuvoa-antavan komitean kanssa neuvoston päätöksen 85/385/ETY⁽¹⁾ mukaisesti? Myöntääkö komissio, että komission ja arkkitehtien ammattikunnan välinen luottamus on varmistettava direktiivin 85/384/ETY⁽²⁾ jäljellä olevan voimassaoloajan aikana, ehdotetun pätevyysvaatimuksia koskevan direktiivin voimaansaattamisen yhteydessä ja direktiiviehdotukseen sisältyvän kuulemismekanismin yhteydessä?

(EN) Komissio on pyrkinyt ja pyrkii kaikin tavoin varmistamaan täysimittaisen yhteistyön arkkitehtikoulutuksen neuvoa-antavan komitean kanssa arkkitehtuurin alalla. Tällä hetkellä komissio odottaa neuvoston päätöstä, jolla nimetään kymmenen uuden jäsenvaltion edustajat komiteaan, minkä jälkeen komitea voi jälleen tarvittaessa kokoontua.

Komissio työskentelee tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja arkkitehtien edustajien kanssa varmistaakseen, että ehdotetussa ammattipätevyyttä koskevassa direktiivissä säädetty neuvoa-antava mekanismi saadaan kitkattomasti käyttöön. Komissio luottaa siihen, että perustettava asiantuntijaryhmä edistää luottamuksen syntymistä ja voi neuvoa komissiota kaikissa mahdollisissa kysymyksissä, jotka liittyvät arkkitehtien muodollisiin pätevyysvaatimuksiin. Kaiken kaikkiaan komissio uskoo, että uuden neuvoa-antavan mekanismin ansiosta tulevaan kehitykseen pystytään vastaamaan paremmin kuin nykyisellä järjestelmällä, joka perustuu melko jäykkiin menettelyihin.

Voiko komissio ilmoittaa parlamentille, onko se tehnyt analyyseja ja vertailuja siitä, että Euroopan patenttivirasto myöntää ohjelmistoteknologiaa koskevia patentteja?

Jos mainittuja analyyseja ja vertailuja on tehty, löysikö komissio mitään merkkejä siitä, että ohjelmistopatenttien puuttuminen rajoittaa vakavasti ohjelmistoalan pk-yritysten innovointia ja teknologista kehittämistä?

(EN) Komission analyyseissa ja tutkimuksissa, joista kerrotaan komission ehdotuksen⁽¹⁾ perusteluissa, otettiin huomioon Euroopan patenttiviraston ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten patenttivirastojen myöntämät patentit.

Eräässä komission analyysin yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa otettiin huomioon Yhdysvaltain tilanne, ja siinä havaittiin, että "Yhdysvalloissa tietokoneohjelmiin liittyvien keksintöjen patentoitavuus on edistänyt tietokoneohjelmiin liittyvien toimialojen kasvua ja erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten ohjelmistojen kehittäjien laajentumista huomattavan kokoisiksi, jopa alan johtaviksi yrityksiksi".

Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että Euroopassa itsenäiset ohjelmistojen kehittäjät käyttävät yhä useammin patentteja rahoituksen hankinnan tai lisensoinnin yhteydessä, vaikka tätä tapahtuukin edelleen melko harvoin. Tutkimuksen tekijät katsoivat, että nykytilanteeseen perustuvalla yhdenmukaistamisella olisi ainoastaan yksi tärkeä vaikutus: pk-yritykset ja itsenäiset ohjelmistojen kehittäjät katsoisivat ohjelmiin liittyvien keksintöjen olevan aiempaa todennäköisemmin patentoitavissa.

Komission ehdotuksen tarkoituksena on selventää tietokoneohjelmiin liittyvien keksintöjen patentoitavuutta koskevia oikeudellisia sääntöjä. Näillä keksinnöillä ei tarkoiteta tietokoneohjelmia eikä muita ohjelmia sinänsä vaan ainoastaan sellaisia keksintöjä, jotka tuovat lisäyksen tekniikan tasoon ja jotka ovat täysin uudenlaisia.

Tällaisia keksintöjä on useissa jokapäiväisissä kulutustavaroissa, kuten autoissa, matkapuhelimissa ja kotitalouskoneissa. Komissio pyrki ehdotuksellaan välttämään sen, että patentteja myönnetään tietokoneohjelmille sinänsä, ja tekemään selvän eron EU:n ja Yhdysvaltain välillä. Direktiivillä ei myönnetä patentointioikeutta sellaisille tuotteille, joita ei tällä hetkellä voida patentoida, ja komissio seuraa joka tapauksessa direktiivin vaikutuksia innovaatiotoimintaan ja kilpailuun sekä eurooppalaisiin yrityksiin (luonnoksen 7 artikla).

Arvoisan parlamentin jäsenen esittämään toiseen kysymykseen komissio vastaa kuten edellä, että tietokoneohjelmiin liittyvien keksintöjen patentoitavuuden on havaittu edistävän pk-yritysten ja itsenäisten ohjelmistojen kehittäjien kasvua. Tekniikan alojen jättäminen patentoitavuuden ulkopuolelle ei ole toivottavaa.

Voiko komissio antaa uusimmat tiedot käytännön toimenpiteistä, joita se on tällä hetkellä toteuttamassa tai joita se aikoo toteuttaa lähitulevaisuudessa torjuakseen terrorismia Euroopassa? Voiko komissio ilmoittaa, missä määrin sen toimenpiteet on koordinoitu jäsenvaltioiden hallitusten kanssa?

(EN) Komissio toteuttaa parhaillaan useita terrorismin torjuntaan liittyviä toimia viime vuosina jo toteutettujen toimien lisäksi.

Parhaillaan luodaan keskitettyä ARGUS-järjestelmää, joka liittää toisiinsa kaikki EU:n tason erikoistuneet yleishälytysjärjestelmät, joiden tarkoituksena on taata turvallisuus. Järjestelmään saapuvat kaikki, myös terrori-iskuihin liittyvät, hälytykset, mutta siinä ei puututa yksittäisten erikoistuneiden hälytysjärjestelmien erityispiirteisiin, toimivaltaan eikä asiantuntemukseen, vaan nämä jatkavat toimintaansa entiseen tapaan. ARGUS-järjestelmän yhteydessä komissio valmistelee keskitetyn komission kriisikeskuksen perustamista. Sen avulla komission eri yksiköiden edustajat kokoontuisivat yhteen hätätilanteessa. Keskuksessa koordinoitaisiin toimia ja tätä kautta arvioitaisiin parhaita toimintakäytäntöjä ja päätettäisiin asiaankuuluvista vastatoimista. Komissio valmistelee parhaillaan päätöstä asiasta.

Komissio on perustamassa ja panemassa täytäntöön kriittisen infrastruktuurin varoitusverkostoa (Critical Infrastructure Warning Information Network, CIWIN). Tämän EU:n verkoston avulla jäsenvaltiot, EU:n toimielimet sekä kriittisen infrastruktuurin omistajat ja hoitajat voivat vaihtaa tietoja yhteisistä uhista, heikkouksista sekä asianmukaisista toimista ja strategioista, joilla vähennetään riskejä kriittisten infrastruktuurien suojelussa. Neuvosto valmistelee parhaillaan päätöstä asiasta. CIWIN on osa laajempaa kriittisen infrastruktuurin suojeluohjelmaa (EPCIP).

Komissio luo parhaillaan perustaa (toteuttaa vaikutustenarviointia) EU:n tason varhaisvaroitusjärjestelmän luomiselle. Sen avulla eri jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset voivat pitää yhteyttä toisiinsa hätätilanteissa tai ottaa yhteyttä EU:n lainvalvontaviranomaisten verkostoon. Tästä laaditaan ehdotus neuvoston päätökseksi.

Komissio laatii radikalismin yleistymistä ja terroristien rekrytointia koskevan tiedonannon ennen tämän vuoden puoliväliä ja osallistuu tällä tavoin aihetta koskevan pitkän aikavälin strategian laatimiseen. Neuvoston on tarkoitus laatia kyseinen strategia vuoden 2005 loppuun mennessä.

Komissio aikoo esittää tiedonannon myös räjähteiden, pommien rakentamiseen tarvittavan materiaalin ja aseiden turvallisuuden tehokkaammasta varmistamisesta.

Tämän vuoden aikana annetaan myös ilma-aluspoliiseja koskeva tiedonanto, joka liittyy lentojen turvatoimia koskevaan lainsäädäntöpakettiin. EU:ssa laaditaan parhaillaan luonnosta oikeudelliseksi asiakirjaksi, jossa vahvistetaan yhteiset säännöt turvahenkilöstön (ilma-aluspoliisien) käytöstä lennoilla. Asiakirjan keskeisin tavoite on sopia asiaankuuluvista unionin toimenpiteistä ja toteuttaa ne, jotta estetään siviililentoihin kohdistuva laiton häirintä ottamalla lennolle mukaan turvahenkilöstöä. Jäsenvaltiot voivat halutessaan vapaasti toteuttaa muita tai vaihtoehtoisia turvatoimenpiteitä. Ne valtiot, jotka eivät halua ottaa käyttöön turvahenkilöstöä lennoilla, voivat torjua yksittäisiä uhkia vaihtoehtoisilla turvatoimenpiteillä.

Yhteisön on päästävä yksimielisyyteen lennolla toimivasta turvahenkilöstöstä, jotta näillä toimenpiteillä voidaan lisätä lentoliikenteen turvallisuutta ja luottamusta kuljetusalaa kohtaan. Tätä keskeisen tärkeätä aihetta koskeva yhteisön lähestymistapa on kansainvälisten standardien mukainen, ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) suositukset ja muu työskentely ovat olleet suureksi avuksi. Näillä järjestelyillä ei poisteta ICAO:n valtioille asettamaa velvollisuutta harkita toisen valtion pyyntöä siitä, että sen oma turvahenkilöstö saa osallistua pyynnön esittävän valtion lentoyhtiön lennoille.

Komissio sisällyttää terrorismin torjunnan osaksi kaikkia kolmansien maiden kanssa toteutettavia EU:n ulkoisia toimia. Useat valtiot tarvitsevat apua terrorismin torjunnan perusvalmiuksien luomisessa. Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on kehittänyt yleissopimuksista, päätöslauselmista ja muista välineistä koostuvan toimintakehyksen, jossa vahvistetaan terrorismin vastaisten toimien kansainväliset säännöt. Komission tukiohjelmilla tuetaan muun muassa näiden YK:n asettamien tavoitteiden saavuttamista. Niillä lujitetaan valtionhallinnon valmiuksia ja levitetään laillisuusperiaatteen käsitettä yli 80:een maahan. Toimet on sovitettu yhteen alalla toimivien kansainvälisten rahoittajien ja muiden toimijoiden kanssa, jotta vältetään toiminnan päällekkäisyys. Kehitysapu on yksi tapa puuttua terroristien tukemisen perimmäisiin syihin ja pyrkiä siten heikentämään terroristiverkostojen perustaa. Tämä tapahtuu keskittymällä köyhyyden vähentämiseen, hyvään hallintotapaan ja osallistavien kehitysprosessien edistämiseen.

Haagin ohjelman ja EU:n neuvostossa äskettäin käytyjen keskustelujen johdosta komissio aikoo esittää ennen vuoden 2005 loppua ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi, jolla varmistetaan riittävät tietosuojatakeet henkilötietoja siirrettäessä rikosasioissa tapahtuvan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön tarkoituksiin. Tämä ehdotus tietosuojasta niin sanotun kolmannen pilarin asioissa luo tarvittavaa tasapainoa toisaalta vakavan rikollisuuden torjuntaan liittyvien välttämättömien lainvalvonnan tutkintavälineiden ja toisaalta EU:n kansalaisten yksityisyyden välttämättömän suojelun välillä.

Komissio esittää ehdotuksen neuvoston päätökseksi lainvalvontaan liittyviä yhtäläisiä tiedonsaantioikeuksia koskevan periaatteen vahvistamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on esittää Haagin ohjelmassa edellytetty innovatiivinen oikeudellinen käsite jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tiedonvaihdon nopeuttamiseksi. Tällä oikeudellisella käsitteellä pitäisi pystyä luomaan oikeus yhtäläiseen tiedonsaantiin toisesta jäsenvaltiosta. Tätä käsitettä hahmoteltiin jo lainvalvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksien parantamisesta annetussa tiedonannossa⁽¹⁾. Yhtäläinen tiedonsaantioikeus tarkoittaa, että tietyn jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisen on saatava käyttöönsä tietyt tiedot samoin ehdoin kuin kansallisten lainvalvontaviranomaisten.

Komissio esittää ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen poliisiyhteistyön tehostamisesta erityisesti sisärajoilla ja Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta.

Kyseisen päätöksen tarkoituksena on tehostaa poliisiyhteistyötä erityisesti Euroopan unionin sisärajoilla monenkeskisillä toimilla, jotta tiedonvaihtoa, yhteensovittamista ja toiminnallista yhteistyötä saadaan parannettua. Päätöksellä olisi pyrittävä yhdenmukaistamaan, yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan menettelyitä, korostamaan yhteiseen strategiseen etuun perustuvia toiminnallisia seikkoja sekä lisäämään henkilöstön ja laitteiston sijoittamisen tehokkuutta ja suorituskykyä.

Koska rikosoikeudellisilla todisteilla on suuri merkitys järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa, komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta neuvoston päätökseksi DNA-tietopankkien vastavuoroisesta hyödyntämisestä. Ehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että poliisiviranomaiset voivat vertailla rikospaikalta löydetyistä tahroista saatuja DNA-tietoja muiden EU:n jäsenvaltioiden DNA-tietopankeissa oleviin tietoihin, jotta terrori-iskujen kaltaisiin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden tunnistamismahdollisuudet paranisivat ja tunnistaminen nopeutuisi. Ehdotuksesta on tarkoitus keskustella neuvostossa ennen kuluvan vuoden loppua.

Tämän lisäksi komissio laatii parhaillaan ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi lentomatkustajia koskevan matkustajarekisterin käytöstä lainvalvontatarkoituksiin.

Komission toimet terrorismin rahoituksen estämisessä

Kuten terrorismin torjunnasta annetussa Eurooppa-neuvoston julkilausumassa⁽²⁾ todetaan, olennainen osa terrorismin ehkäisemistä ja torjuntaa on se, että vähennetään terroristien mahdollisuuksia saada rahoitusta ja muita taloudellisia resursseja. Komission lokakuussa 2004 antamassa tiedonannossa⁽³⁾ esitetään keskeiset näkökohdat terrorismin rahoituksen estämisessä. Näitä ovat i) tietojenvaihdon ja yhteistyörakenteiden parantaminen tiedustelupalvelujen, lainvalvontaviranomaisten, rahanpesun selvittelykeskusten ja yksityisen sektorin välillä, ii) avoimuuden lisääminen erityisesti voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen osalta sekä iii) rahoitustoimien jäljitettävyyden parantaminen. Terrorismin torjunnan EU-koordinaattori ja komissio laativat tämän tiedonannon johdosta ja sen perusteella terrorismin rahoituksen estämistä koskevan kattavan EU:n strategia-asiakirjan, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuun 2004 kokouksessaan. Kattavassa EU:n strategia-asiakirjassa ja Eurooppa-neuvoston päätelmissä hahmotellaan terrorismin rahoituksen estämiseen liittyvien komission toimien tärkeimmät tavoitteet.

Komissio ehdottaa, että EU:ssa otetaan käyttöön kansainväliset standardit, jotka G7-maiden vuonna 1989 perustama maailmanlaajuista rahanpesua käsittelevä rahanpesun vastainen toimintaryhmä on vahvistanut. Tarkoituksena on puuttua voittoa tavoittelemattoman sektorin ja vapaaehtoissektorin alttiuteen joutua terrorismin rahoittajien väärinkäytön kohteeksi. Komissio tarkastelee esimerkiksi mahdollisuutta laatia (vapaaehtoiset) Euroopan laajuiset yhdistyksiä koskevat säännöt, joihin sisältyisi avoimuuden ja tilivelvollisuuden lisääminen.

Komissio tarkastelee mahdollisia keinoja lujittaa terroristijärjestöjen varojen jäädyttämistä koskevaa oikeuskehystä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat jäädyttää tiettyjen henkilöiden varat tehokkaasti ja välittömästi. Komissio pohtiikin mahdollisuuksia säätää kolmannen pilarin lainsäädäntöä, jonka nojalla i) jäsenvaltiot voisivat jäädyttää oman maansa terroristien varat, ii) ratkaistaan varojen ennaltaehkäisevää jäädyttämistä jäsenvaltioissa koskeva kysymys ja iii) otetaan käyttöön oikeudenmukainen ja avoin järjestelmä, jossa henkilöt poistetaan terroristeja koskevasta EU:n luettelosta, kun siihen on aihetta.

Komissio seuraa yhdessä Europolin kanssa edistymistä tietojenvaihdossa, jonka avulla on tarkoitus helpottaa lainvalvontaviranomaisten, tiedustelupalvelujen ja yksityisen sektorin välistä rahoitustietojen vaihtoa. Tähän kuuluu reaaliaikainen pääsy yksityisen sektorin rahoitustietoihin. Kertomus laaditaan vuoden 2005 loppuun mennessä.

Asiakkaiden tunnistaminen on keskeinen edellytys, jotta rahoituslaitokset pystyvät estämään rahanpesua ja terrorismin rahoitusta. Komissio pohtiikin, miten voitaisiin mahdollistaa rahoituslaitosten pääsy kuvatietokantoihin, jotka sisältävät näytteitä eri puolella maailmaa käytössä olevista henkilöllisyystodistuksista.

Komissio arvioi tietojenvaihtoa ja koordinaatiorakenteita kansallisten lainvalvontaviranomaisten, tiedustelupalvelujen, rahanpesun selvittelykeskusten sekä muiden valtion elinten ja yksityisen sektorin elinten välillä. Se on lähettänyt jäsenvaltioille kyselykaavakkeen ja määrittelee vastausten perusteella parhaat käytännöt. Tämän perusteella komissio laatii kertomuksen koordinaatiorakenteiden mahdollisista parannustarpeista.

Tässä yhteydessä on mainittava myös muutamia ehdotuksia lainsäädäntötoimenpiteiksi:

Komissio teki vuonna 2002 ehdotuksen asetukseksi käteisliikenteen yhdenmukaistetusta rajavalvonnasta. Siinä edellytetään, että Euroopan unioniin tulevien tai sieltä lähtevien henkilöiden, joilla on mukanaan käteisenä tai muussa vastaavassa muodossa vähintään 10 000 euroa, on ilmoitettava siitä toimivaltaisille viranomaisille.

Ecofin-neuvosto vahvisti asiasta yhteisen kannan helmikuussa 2005, ja ehdotus on nyt toisessa käsittelyssä.

Näin ollen komissio kehittää parhaillaan toimenpiteitä muiden rahanpesunvastaisen toimintaryhmän standardien täytäntöön panemiseksi, jotta voitaisiin erityisesti varmistaa, että sähköisissä rahalähetyksissä on mukana tarvittavat tunnistetiedot. Se laatii myös muita vaihtoehtoisia maksujärjestelmiä koskevia lupamenettelyjä.

Jäsenvaltioiden hallitusten välinen koordinointi

Yleisen käytännön mukaisesti komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden toteuttamat terrorisminvastaiset toimet ovat osa Euroopan unionin tarkistettua terrori-iskujen torjuntaa koskevaa toimintasuunnitelmaa, joka perustuu Eurooppa-neuvoston 25. maaliskuuta 2004 vahvistamiin ensisijaisiin tavoitteisiin ja jossa Euroopan unionin eri toimijoille annetaan omat tehtävät. Jäsenvaltioiden välinen yhteensovittaminen tapahtuu neuvostossa, kun taas yhteisön toimenpiteiden yhteensovittamisesta päätetään komission järjestämissä koordinointikokouksissa ja kuulemistilaisuuksissa.

Jäsenvaltioiden on luonnollisesti koordinoitava tarkasti kriittisen infrastruktuurin varoitusverkoston ja lainvalvontaverkoston toimet. Verkostojen toimivuus riippuu tästä. Sama koskee kaikkien jäsenvaltioiden räjähteiden hävittämisyksiköiden verkottumista, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat hyödyntää toistensa parhaita käytäntöjä ratkaistessaan räjähteisiin, aseisiin tai pommeihin liittyviä tilanteita. Tällainen verkosto on tärkeä foorumi, jossa jäsenvaltioiden asiantuntijat voivat pitää toisensa ajan tasalla uusista (syntyvistä ja olemassa olevista) riskeistä ja uhista sekä niiden välttämistekniikoista. Räjähteiden, pommien rakentamiseen tarvittavan materiaalin ja aseiden turvallisuuden tehokkaammasta varmistamisesta annettuun tiedonantoon voisi sisältyä ehdotus erityisten suositusten antamisesta jäsenvaltioille sekä ehdotuksia muiden verkostojen luomisesta. Esimerkiksi voidaan ottaa oikeuslääketieteellinen verkosto, jonka avulla voitaisiin laatia oikeuslääketieteellisiä tutkimustekniikkoja koskeva yhteinen strategia.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta käsittelee parhaillaan komission ehdotusta uudeksi rahanpesudirektiiviksi. Milloin komission lupaama nykyisen rahanpesudirektiivin arviointi esitetään Euroopan parlamentille?

(EN) Komissio ei ole vielä saanut laadittua arviota siitä, kuinka voimassa olevaa rahanpesua koskevaa direktiiviä sovelletaan erityisesti lakimieskunnan keskuudessa, sillä jotkin jäsenvaltiot ovat myöhästyneet huomattavasti direktiivin täytäntöönpanossa.

Komission tarkoituksena on viimeistellä arviointi ennen kesäkuuta 2006 eli kolmen vuoden sisällä voimassa olevan direktiivin täytäntöönpanon määräajasta. Arviointi perustuu tuolloin saatavilla oleviin asiaa koskeviin tietoihin.

Tällä välin komissio seuraa tiiviisti kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa ja toteuttaa asianmukaisia toimia EY:n perustamissopimuksen nojalla varmistaakseen asianmukaisen täytäntöönpanon kaikissa jäsenvaltioissa.

Uuden direktiivin laadintatyön edetessä komissio luonnollisesti varmistaa, että kaikki toisen direktiivin soveltamisesta saadut käytännön kokemukset sekä direktiiviä koskevan arvioinnin tulokset julkistetaan ja otetaan huomioon laadintatyössä.

Millaista tutkimusta komissio on tehnyt EU:n viimeisimmän laajentumisen ja ehdotetun seuraavan laajentumisen vaikutuksista huumekauppaan?

Mikä on komission vastaus hiljattain julkaistuun YK:n raporttiin⁽¹⁾, jonka mukaan EU:hun salakuljetettujen laittomien huumeiden määrä on lisääntynyt EU:n viimeisimmän laajentumisen jälkeen?

(EN) Lissabonissa sijaitsevalta Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskukselta (EMCDDA) sekä Haagissa sijaitsevasta Europolista saatujen tietojen mukaan huumekauppatilanne on pysynyt suhteellisen vakaana. Komissio jatkaa tiivistä yhteistyötä uusien jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden kanssa, jotta niiden lainvalvontavalmiuksia saadaan lujitettua huumekaupan torjunnassa. Tämä tapahtuu osana eri yhteisöohjelmia. Kyseistä tukea on suunnattu erityisesti eri lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitosten välisen yhteistyön kehittämiseen. Lisäksi on annettu erityiskoulutusta synteettisten huumeiden valmistukseen käytettävien laittomien laboratorioiden löytämiseksi.

Alitalia-lentoyhtiö tarjoilee tietyistä maista lähtevillä ja tiettyihin maihin suuntautuvilla lennoilla liikematkustajaluokassa aterioita, jotka eivät sisällä sianlihaa, kuten ateriaan liitetyssä lapussa kerrotaan. Tästä huolimatta on mahdollista pyytää etukäteen sellainen ateria (kasvis-, islamilainen, kosher- tai kala-ateria), joka ei sisällä kyseistä lihaa.

Kyseiset maat huomioon ottaen voidaan olettaa, että tällainen menettely on peräisin eräänlaisesta uskonnollisten sääntöjen määräämien ravintovaatimusten kunnioittamisesta, koska lukuisat matkustajat noudattavat niitä. Vastaavalla tavalla ei kuitenkaan kunnioiteta katolilaisia, joille tarjoillaan paastoperjantaisin liharuokia heidän uskontosääntöjensä vastaisesti.

Onko komissio samaa mieltä siitä, että edellä oleva kuvaus on uskontoon perustuvan syrjinnän muoto?

(FR) Arvoisan parlamentin jäsenen esittämä kysymys Alitalia-lentoyhtiön matkustajien ravintotottumusten kunnioittamisesta ei kuulu yhteisön oikeuden toimialaan. Tästä syystä komissiolla ei ole toimivaltaa asiassa.

Tekstiili- ja vaatetusalan sopimuksen päättyminen 1. tammikuuta 2005 ja Kiinan kuuluminen WTO-sääntöjen piiriin joulukuusta 2001 alkaen on johtanut kansainvälisen tekstiili- ja vaatetusalan kaupan vapauttamiseen ja siten tekstiili- ja vaatetusalan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen heikkenemiseen. Lupapyyntöjen määrän kasvu osoittaa Kiinasta peräisin olevien tuotteiden tuonnin lisääntyneen, millä on tuhoisat vaikutukset tekstiili- ja vaatetusalaan.

Mikä on komission arvio Kiinasta peräisin olevien tekstiili- ja vaatetustuotteiden sekä vaatteiden tuonnin kasvusta? Onko komissio valmis panemaan viipymättä täytäntöön asetuksen (EY) 138/2003⁽¹⁾, 1 kohdan 2 alakohdan mukaisen erityiset suojatoimenpiteet markkinahäiriöiden lievittämiseksi tai välttämiseksi?

(EN) Kuten kauppa-asioista vastaava komission jäsen totesi 15. maaliskuuta järjestetyssä parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan kokouksessa, on olennaisen tärkeää, että päätökset mahdollisten Kiinan vastaisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta perustuvat tosiasioihin, jotka osoittavat markkinahäiriöiden syntyneen, eivätkä myönnettyjen tuontilupien määrään. Näin ollen on tutkittava, tukevatko vuoden ensimmäisiltä kuukausilta saadut todelliset tuontiluvut väitteitä todellisista markkinahäiriöistä, sillä suojatoimenpiteiden käyttöönotolla Kiinan kaltaista tärkeää valtiota vastaan on merkittäviä poliittisia vaikutuksia.

Komissio on juuri julkaissut suuntaviivat, joiden tarkoituksena on laajentaa markkinahäiriöiden estämistoimia mahdollisimman laajalle alueelle. Suojatoimenpiteisiin olisi turvauduttava vasta viimeisenä vaihtoehtona. Mahdollisten vastatoimien heijastusvaikutukset on otettava huomioon myös kahdenvälisissä kauppasuhteissamme, koska kaupankäynti Kiinan ja EU:n välillä on vilkasta.

On tärkeää, että yritykset voivat tutustua julkisiin tarjouskilpailuilmoituksiin omalla kielellään. Jos se kielletään, rikotaan avoimuuden periaatetta ja oikeutta saada tietoa omalla kielellä ja saatetaan vahingoittaa jäsenvaltioiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten etuja kaikkialla EU:n alueella. Onko toetta, että komissio suunnittelee asetuksen (EY, Euratom) 2342/2002 Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) 1605/2002 soveltamissäännöistä muuttamista niin, että tarjouspyynnöt julkaistaisiin yksinomaan alkuperäisellä kielellä ja annettaisiin vain lyhyt yhteenveto muilla kielillä.

(EN) Komissio teki lokakuussa 2004 ehdotuksen⁽¹⁾ varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen⁽²⁾ tarkistamisesta. Ehdotuksesta neuvotellaan tällä hetkellä toimielimissä, ennen kuin kollegio hyväksyy sen lopullisesti. Asiakirja ei sisällä ehdotuksia julkisia hankintoja koskevien asiakirjojen kielijärjestelyistä eikä etenkään ehdotuksia tarjouskilpailua koskevien ennakkoilmoitusten julkaisemiseen Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai ehdokkaille ja tarjoajille tiedoksi annettaviin vakioehtoihin liittyvistä kielijärjestelyistä.

On kuitenkin korostettava seuraavia seikkoja:

Parlamenttia kuultuaan ja yhteisymmärryksessä sen kanssa neuvosto antoi 25. kesäkuuta 2002 yksimielisesti varainhoitoasetuksen⁽³⁾, jossa se totesi, että "yhteisöjen toimielinten omaan lukuunsa tekemien julkisten hankintojen osalta on syytä säätää, että julkisia rakennusurakoita sekä palvelu- ja tavarahankintoja koskevien menettelyjen yhteensovittamisesta annettuihin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin sisältyviä sääntöjä sovelletaan".

Parlamentti ja neuvosto antoivat julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta direktiivin 2004/18/EY, jossa ne päättivät seuraavaa: "Hankintailmoitukset on julkaistava kokonaisuudessaan yhdellä hankintaviranomaisen valitsemalla yhteisön virallisella kielellä, jolloin tämä alkuperäisellä kielellä julkaistu teksti on ainoana todistusvoimainen. Kunkin ilmoituksen keskeisistä kohdista on julkaistava yhteenveto muilla virallisilla kielillä."

Komissio ei ole vielä vahvistanut kantaansa siitä, kuinka direktiivissä 2004/18/EY säädettyjä menettelyjä olisi parasta soveltaa Euroopan unionin toimielimiin. Se ilmoittaa kantansa samalla, kun varainhoitoasetusta koskeva joka kolmas vuosi toteutettava tarkastelu on saatu päätökseen⁽⁴⁾.

Ajatus kiintiöiden siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä näyttää etääntyvän koko ajan enemmän tuottajamaiden toiveista. Parlamentti on alkanut esittää vaihtoehtoista ajatusta, johon sisältyy kiintiöiden ostojärjestelmän käyttöönottaminen. Mielestäni tällaisen järjestelmän ehtona olisi oltava kertomus uudistuksen vaikutuksesta eri jäsenvaltiossa, ja tuottajille on tavalla tai toisella korvattava riittävästi menetykset, joita he joutuvat kärsimään vähemmän kilpailukykyisen teollisuuden katoamisen vuoksi.

Onko komissio jo tutkinut vaihtoehdot komission kesällä 2004 ehdottamalle järjestelmälle? Katsooko se, että Euroopan unionilla on riittävästi budjettimarginaalia sokerialan uudistuksesta selviämiseen, kun otetaan huomioon, että parhaillaan neuvotellaan tulevasta rahoitussuunnittelujaksosta?

(EN) Komissio on toteuttanut vaikutustenarviointeja, joista on saatu selkeät vastaukset uudistusehdotusten tärkeimpiin kysymyksiin, kuten alueellisia vaikutuksia koskevaan kysymykseen. Komissio ei ole vakuuttunut siitä, että uusista tutkimuksista saataisiin sellaisia vastauksia, jotka eivät jo olisi tiedossa.

Komissio panee tarkkaan merkille eri reaktiot ja erityisesti myös Euroopan parlamentin suhtautumisen ja ottaa ne huomioon laatiessaan muodollista uudistusehdotustaan.

Sokerialan uudistus on joka tapauksessa toteutettava EMOTR:n (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto) osalta ilman talousarviovaikutuksia.

EU:n kalatalous- ja merenkulkualan työntekijöiden työ tarvitsee enemmän yhteiskunnallista hyväksyntää.

Baleaareille johtavien siteideni vuoksi haluaisin korostaa Palma de Mallorcan kalastajien tehtäviä. Viime vuosina he ovat olleet täysin epäitsekkäästi mukana vesien puhdistamisessa ja antaneet kaupunginhallituksen käyttöön aluksensa ja aikansa. Heidän ansiostaan noin 250 tonnia roskaa ei päädy rannoille.

Baleaarien huomattavan matkailijamäärän vuoksi kalastajat haluavat käynnistää matkailuun ja kalastukseen liittyvän aloitteen osoittaakseen, mistä merellä työskentelyssä on kyse. Tätä uutta matkailumuotoa harjoitetaan jo muissa jäsenvaltioissa, kuten Italiassa. Näin mahdollistetaan, että kalastajien työ tulee tutummaksi, ja samalla he saavat tuloja, jotka mahdollistavat, ettei heidän ole pakko omistautua pelkästään rankalle kalastusalalle.

Valitettavasti suuri osa ihmisistä ei ole tietoinen tästä toiminnasta. Tämän vuoksi haluaisimme tietää. mitä mieltä komissio on tällaisista aloitteista? Meidän nähdäksemme ne myötävaikuttavat alan imagon parantamiseen, koska kalastajien työtä tehdään tunnetuksi ja tällä tavoin vahvistetaan merellä työtään tekevien tunnustamista muilla yhteiskunnan aloilla. Onko komissiolla suunnitelmissa mitään vastaavan suuntaisia hankkeita?

(EN) Komissio on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä työstä, johon Palma de Mallorcan kalastajayhteisö on ryhtynyt saarella osallistuessaan täysin epäitsekkäästi vesien puhdistamiseen ja antaessaan Palma de Mallorcan kaupunginhallituksen käyttöön aluksensa ja aikansa.

Meneillään olevalla ohjelmakaudella (2000–2006) mukaan ei ole otettu hankkeita, joilla on tarkoitus parantaa kalastusalan julkisuuskuvaa ja tehdä kalastusyhteisöä tunnetummaksi muiden väestönosien keskuudessa.

Komissio on kuitenkin esittänyt tiettyjä toimenpiteitä ehdotuksessaan neuvoston asetukseksi Euroopan kalatalousrahaston perustamisesta kaudelle 2007–2013. Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa toiminnan monipuolistaminen, jolla pyritään luomaan rinnakkaisia työpaikkoja kalatalousalalla työskenteleville työntekijöille, uusien työpaikkojen luominen kalatalousalan ulkopuolella (matkailualalla) ja rannikkoalueiden ympäristön suojelu, jotta se pysyy houkuttelevana ja jotta luonnonperintö saadaan säilytettyä.

Komission tähänastinen kanta on ollut vaatia EMU:n uusilta ehdokasvaltioilta, kuten Puolalta, että niiden on kaksi vuotta ennen euro-alueeseen liittymistään ehdottomasti noudatettava vaatimusta enintään kolmen prosentin budjettivajeesta BKT:stä ja että niiden julkisen velan määrä saa olla korkeintaan 60 prosenttia BKT:stä. Tämän määräyksen rajoittava luonne on erityisen selvä, kun otetaan huomioon, että Saksa ja Ranska ovat välttäneet kaikenlaiset taloudelliset pakotteet, vaikka ne eivät neljänä peräkkäisenä vuotena ole noudattaneet kolmen prosentin kriteeriä.

Tässä tilanteessa on ymmärrettävää, että pidän ilahduttavana neuvoston kokouksessa 22. maaliskuuta tehtyä päätöstä tietystä joustosta vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamisessa. Kuitenkin jää jonkin verran epäselväksi, pitäisikö nykyistä sopimusta soveltaa myös Ranskan ja Saksan tilanteeseen vuosina 2002–2004.

Voiko komissio tämän johdosta ilmoittaa, muodostaako näiden maiden rankaisematta jättäminen erityisen ennakkotapauksen, josta muut euro-alueen maat voivat hyötyä, jos niillä on vaikeuksia budjettivajeensa tai julkisen velkansa määrän kanssa?

(EN) Saksassa ja Ranskassa oli vuonna 2003 liiallisen alijäämän tilanne. Myöhemmin kyseisenä vuonna kävi ilmi, ettei kumpikaan valtio saisi korjattua alijäämäänsä vuoteen 2004 mennessä, joten komissio kehotti neuvostoa siirtymään liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn seuraavaan vaiheeseen eli esittämään perustamissopimuksen 104 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen sekä pidentämään alijäämän korjaamisen määräaikaa vuoteen 2005. Neuvosto ei halunnut edetä asiassa näin, vaan päätti tehdä poliittiset päätelmät. Tämän johdosta komissio nosti yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, mikä on johtanut poikkeukselliseen ja ennennäkemättömään tilanteeseen. Saksaan ja Ranskaan sovellettu liiallisia alijäämiä koskeva menettely ei siis muodosta erityistä ennakkotapausta, jota voitaisiin tulevaisuudessa soveltaa liiallisia alijäämiä koskevissa menettelyissä.

Komissio antoi 14. joulukuuta 2004 tiedonannon, jossa se hahmotteli kantansa siihen, kuinka Saksan ja Ranskan julkistalouden ongelmat saataisiin ratkaistua tyydyttävästi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti. Se selitti, että kun otetaan huomioon asian ainutlaatuiset tosiseikat, erityisesti se, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi neuvoston päätelmät vasta 13. heinäkuuta 2004, joten sitä ennen Saksalla ja Ranskalla oli oikeus pitää niitä pätevinä ja toimia vuoden 2005 määräaikaa noudattaen, kyseisten kahden maan toteuttamia toimia liiallisen alijäämän korjaamiseksi olisi arvioitava niin, että vuotta 2005 pidetään merkityksellisenä määräaikana. Tiedonannossa korostettiin kyseisten kahden maan julkistaloutta koskeviin suunnitelmiin kohdistuvia uhkia ja viitattiin nimenomaisesti siihen, että neuvostolle voidaan suosittaa lisätoimien toteuttamista liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, jos myöhemmässä vaiheessa ilmenee, ettei toimenpiteitä ole toteutettu tehokkaasti.

Niin Saksassa kuin Ranskassakin näyttää nykyisten tietojen perusteella siltä, että liiallisen alijäämän korjaaminen vuoteen 2005 mennessä on mahdollista, jos kaikki suunnitellut toimenpiteet toteutetaan täysimääräisesti ja tehokkaasti ja jos lisätoimista päätetään tarvittaessa. Molempien maiden julkistalouden tila on haavoittuva, ja sitä on jatkuvasti valvottava, kun otetaan huomioon, että vuoteen 2005 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on epävarmaa. Epävarmuus kuitenkin vähenee tulevina kuukausina.

Valvonta perustuu Ecofin-neuvoston selonteossa ilmaistuun yhteisymmärrykseen EU:n veropoliittisten sääntöjen uudistamisesta. Neuvosto on antanut tukensa tälle selonteolle, jossa käsitellään vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon tehostamista. Jos jokin jäsenvaltio ei noudata sille liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä annettuja suosituksia, neuvostolla on valtuudet soveltaa asiaankuuluvia seuraamuksia.

Komissio ilmoitti äskettäin päätöksestään lisätä marokkolaisten tomaattien tuontikiintiötä 13 000 tonniin.

Katsooko komissio, että laajentuminen 25 jäsenvaltioon on riittävä peruste kiintiön kasvattamiselle? Onko komissio ottanut päätöstä tehdessään huomioon toimenpiteen vaikutukset yhteisön suuriin tuotantoalueisiin kuten Almeriaan?

Eikö komissio katso, että tuonti Marokosta pitäisi hajottaa paremmin ajallisesti, ettei se satu samaan aikaan, kun yhteisön tuotanto on suurimmillaan? Aikooko komissio selvittää Marokon kiintiön kasvattamisen vaikutukset yhteisön tuotantoalueisiin?

(EN) Komissio haluaa ensiksi korostaa, että marokkolaisiin tomaatteihin sovellettava EU:n etuuskohteluun perustuva tuontikiintiö otettiin käyttöön vuonna 2003, ja se on nähtävä osana kokonaisstrategiaa eli niin sanottua Barcelonan prosessia, jonka tarkoituksena on luoda Euro–Välimeri-vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä.

Seuraavassa esitetään joitakin arvoisan parlamentin jäsenen esittämään kysymykseen liittyviä faktoja:

Vastikään tehty päätös marokkolaisten tomaattien EU:n etuuskohteluun perustuvan tuontikiintiön lisäämisestä 13 000 tonnilla on tehty täysin EU:n laajentumisen johdosta osana GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Mainittu määrä vastaa marokkolaisten tomaattien keskimääräistä tuontimäärää uusiin jäsenvaltioihin vuosina 2001–2003. EU:n alkuperäinen kiintiö kasvaa 13 000 tonnin lisäyksen vuoksi 200 000 tonnista yhteensä 213 000 tonniin, mikä on 6,5 prosenttia viidentoista jäsenvaltion kiintiötasoa suurempi.

Tomaattien etuuskohteluun perustuva tuonti Marokosta perustuu järjestelmään, jossa alennetut tuontihinnat yhdistetään kuukausittaisiin kiintiöihin, joiden taso on alhaisimmillaan, kun yhteisön tuotanto on vilkkainta. Näin EU:n tuottajien tuotteille taataan markkinat, kuten voidaan havaita siitä, että Marokosta peräisin oleva tuonti on kasvanut kokonaisuudessaan 30 prosenttia kaudesta 1990–1992 kauteen 2002–2004 (2 prosenttia vuodessa vuodesta 1990 alkaen), kun taas EU:n sisäinen kauppa on kasvanut 62 prosenttia samalla aikavälillä (3,8 prosenttia vuosittain).

Komissio seuraa edelleen tiiviisti tomaattimarkkinoiden tilannetta ja kyseisen etuuskohteluun perustuvan kiintiön hallinnointia, ja se katsoo näin ollen, ettei alalla tarvita erityistä vaikutustenarviointia.

Uudistetussa yhteisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP) muun muassa tekstiilituotteiden tuonti hyökyaalloista kärsineistä Aasian maista Euroopan unioniin vapautetaan tullimaksuista (edellyttäen, että kyseiset maat täyttävät asetetut ympäristö- ja työehdot).

Voiko komissio ilmoittaa, milloin niin sanottu GSP Plus -järjestelmä tulee voimaan ja mikä on markkinaosuus, jonka ylittäessään kyseiset maat menettävät oikeuden vapautukseen tullimaksuista?

Sen sijaan, että sovelletaan (tilapäisesti) vapautusta tullimaksuista, suunnitteleeko komissio mahdollisesti vaihtoehtoisen tullietuuskohtelun soveltamista tuontiin kyseisistä maista?

Eikö EU komissionkin mielestä heikennä oman apunsa merkitystä ja kehitysapupolitiikkaansa näille maille ja itse asiassa ota toisilta antaakseen toisille, kun se viivyttelee suunnitellun GSP Plus -järjestelmän käyttöönottoa?

(FR) Komissio katsoo arvoisan parlamentin jäsenen tavoin, että ilmoitetut hyökyaalloista kärsineiden maiden avustustoimet on toteutettava mahdollisimman pian, jottei EU:n poliittisen sanoman uskottavuus kärsi.

Komissio päätti 10. helmikuuta 2005 muuttaa neuvostolle lokakuussa 2004 esittämäänsä asetusehdotusta niin, että kyseiset maat pääsisivät mahdollisimman pian uuden yhteisen tullietuusjärjestelmän (GSP) piiriin. Tämän jälkeen kymmenen valtiota on ilmoittanut vastustavansa nykyistä ehdotusta syistä, jotka eivät millään tavalla liity toimiin, jotka EU päätti yksimielisesti toteuttaa hyökyaaltojen uhrien auttamiseksi.

Komissio on pahoillaan tämänhetkisestä tilanteesta ja katsoo arvoisan parlamentin jäsenen tavoin, että EU:n uskottavuus on kärsinyt vakavan iskun kyseessä olevien maiden silmissä. Mainitut kymmenen jäsenvaltiota ovat sitä mieltä, että Intian olisi maksettava täydet tullit tekstiileistä ja vaatteista (eli 12 prosentin tulli 9,6 prosentin tullin sijaan), ja ne ovat tästä syystä estäneet tullietuusjärjestelmän uudistuksen, mikä vaikuttaa kymmeniin maihin, erityisesti Thaimaahan, Indonesiaan, Malediiveihin ja Sri Lankaan.

EU:n uskottavuus on kärsinyt erityisesti Sri Lankan silmissä, sillä Sri Lanka hyötyisi mahdollisesti uudesta GSP Plus -järjestelmästä, jonka tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa. Sri Lanka vapautetaan tärkeimpiä vientituotteitaan – tekstiilejä ja vaatteita – koskevista tulleista vasta, kun uusi tullietuusjärjestelmä tulee voimaan.

Lisäksi raja, jonka ylityttyä edunsaajavaltiot eivät saa etuuskohtelua tiettyjen tuotteiden osalta, on nostettu 15 prosenttiin yhteisön markkinaosuudesta. Verrattuna nyt voimassa olevaan tullietuusjärjestelmään tämä uusi kriteeri hyödyttää aiempaa enemmän erityisesti hyökyaalloista kärsineitä edunsaajavaltioita, joiden tapauksessa etuuskohtelun piiriin hyväksytään noin 3 miljardin euron arvosta lisää vientituotteita.

Näin ollen komissio aikoo harkita kompromissiratkaisun ehdottamista jäsenvaltioille muutaman seuraavan viikon aikana, jottei myöhästyttäisi kovin paljon alkuperäisestä määräajasta, joka oli 1. huhtikuuta. Neuvosto ja parlamentti pääsivät alun perin yksimieliseen periaatteelliseen sopimukseen tästä määräajasta.

Lopuksi todettakoon, ettei komissio aio vapauttaa tulleista ainoastaan hyökyaalloista kärsineitä maita. Se voi tehdä tällaisia myönnytyksiä ainoastaan objektiivisten kriteerien perusteella, kuten Sri Lankaan sovellettavan GSP Plus -järjestelmän tapauksessa. Muut kriteerit olisivat ristiriidassa Maailman kauppajärjestön WTO:n asettamien kansainvälistä kauppaa koskevien sääntöjen kanssa.

Perusoikeuksien tukemista ja suojelua koskevassa keskustelussa on käsitelty olemassa olevien kansallisten ja EU:n elinten roolia ja vaadittu uuden perusoikeusviraston perustamista.

Mitkä kansalliset ja EU:n elimet vastaavat jo nyt perusoikeuksien tukemisesta ja suojelusta, mitkä ovat tarkkaan ottaen niiden tehtävät ja missä määrin perusoikeusvirasto toisi lisäarvoa?

(EN) Arvoisa parlamentin jäsen viittaa jäsenvaltioiden 12.–13. joulukuuta 2003 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tekemään päätökseen laajentaa Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen valtuuksia ja tehdä siitä Euroopan unionin perusoikeusvirasto.

Komissio tukee tätä hanketta. Se aikoo tehdä virastoa koskevan säädösehdotuksen vuonna 2005.

Tätä ennen komissio antoi 25. lokakuuta 2004 tiedonannon⁽¹⁾ julkisen kuulemisen yhteydessä, joka järjestettiin viraston vaikutustenarviointia varten. Komissio viittaa tähän tiedonantoon selventääkseen, että virasto täydentäisi yhteisön järjestelmää, joka liittyy nykyisten perusoikeuksien suojaamiseen ja edistämiseen. Tähän liittyy seuraavia osa-alueita:

- Yhteisöjen tuomioistuin tutkii toimenpiteiden laillisuuden, ja tätä tukee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteuttama ulkoinen valvonta, kun unioni liittyy yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi.

- Euroopan oikeusasiamies valvoo, että EU:n toimielimet kunnioittavat oikeutta hyvään hallintoon.

- Euroopan tietosuojavaltuutettu valvoo yksilönvapauksien ja perusoikeuksien suojaamista käsiteltäessä henkilötietoja yhteisön toimielimissä tai muissa elimissä.

- Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio seuraavat politiikan toteuttamista unionissa ja sen ulkopuolella antamalla vuosikertomuksia, joissa käsitellään asioita perusoikeuksiin liittyviä yhteisön valtuuksia laajemmin.

- Jäsenvaltioihin perustetaan yhteisön lainsäädännön edellyttämät riippumattomat laitokset, joiden tehtävänä on valvoa perusoikeuksien noudattamista tietyillä aloilla, kuten syrjinnän vastaisessa toiminnassa ja henkilötietojen suojan alalla.

Viraston valmistelevat työt ovat vielä kesken, eikä komissio tästä syystä pysty määrittämään lopullista tiukkaa kantaansa asiaan. Komissio katsoo kuitenkin, että virastosta olisi tarkoitus muodostaa merkittävä väline, jolla EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tuetaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa niin, että varmistetaan perusoikeuksien täysimääräinen noudattaminen ja edistäminen EU:n toimialoilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi virasto toimittaisi unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille toimielimille, laitoksille ja viranomaisille tietoja, avustaisi niitä ja tarjoaisi ammattitaitoaan perusoikeuksiin liittyvissä asioissa.

Rajoittamalla viraston toiminta koskemaan ainoastaan EU:n toimialoja voidaan varmistaa, etteivät toimet ole päällekkäisiä muiden organisaatioiden, kuten Euroopan neuvoston ja ihmisoikeuksien edistämisen ja suojaamisen parissa toimivien kansallisten laitosten, erinomaisen toiminnan kanssa. Näin vältettäisiin kaksinkertaiset kustannukset ja, mikä tärkeintä, eriävien viestien antaminen perusoikeuksista. Komission tarkoituksena on edistää kaikkien osapuolten välistä vuoropuhelua ja yhteistoiminnasta saatavia etuja.

Lopuksi arvoisaa parlamentin jäsentä kehotetaan tutustumaan kansallisia ihmisoikeuselimiä koskevaan selontekoon, jonka komissio on tilannut ja jonka on laatinut perusoikeuksia käsittelevä riippumaton asiantuntijaverkosto. Selonteossa käsitellään Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten ihmisoikeuselinten asemaa⁽²⁾.

Joulukuussa 2003 – virallisten tietojen mukaan – Euroopan komission ylimmän johtohenkilöstön maantieteellinen jakauma oli seuraava: Ranska 48, Saksa 40, Iso-Britannia 38, Espanja 26, Italia 27, mainitakseni ainoastaan suurimmat "vanhoista" jäsenvaltioista. Miltä tilanne näyttää nyt, unionin laajentumisen jälkeen, mitä tulee Puolan, Unkari, Tšekin, Slovakian ja muiden "uusien" jäsenvaltioiden osallistumiseen?

(EN) Komissio haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että 1. huhtikuuta 2005 uusista jäsenvaltioista kotoisin olevia henkilöitä oli päätetty nimittää ylimpään johtohenkilöstöön seuraavasti:

Pääjohtajat ja varapääjohtajat (A*15)

A*15 palkkaluokka

CY

CZ

EE

HU

LT

LV

MT

PL

SI

SK

Yht.

Tavoite

1

1

1

1

1

1

1

1

1

1

10

Toteutunut

0

2

0

1

0

0

0

0

1

0

4

Johtajat, pääneuvonantajat ja kabinettipäälliköt (A*14)

A*14 palkkaluokka

CY

CZ

EE

HU

LT

LV

MT

PL

SI

SK

Yht.

Tavoite

1

6

1

6

3

2

1

16

2

3

Toteutunut

0

1

2

3

0

1

1

0

1

2

11

Arvoisan parlamentin jäsenen olisi huomioitava, että useissa palvelukseenottomenettelyissä päästään piakkoin päätöksentekovaiheeseen. Myöhemmin tänä vuonna julkaistaan lisäksi noin 15 muuta palvelukseenottoilmoitusta, joissa haetaan johtajia ja pääjohtajia/varapääjohtajia.

Yksityisillä junaliikenteen harjoittajilla on Tanskassa vaikeat toimintaehdot. Tämä johtuu osittain siitä, että maan suurin junaliikenteen harjoittaja DSB (Tanskan valtionrautatiet) saa valtiontukea, ja 90 % sen tuloista kertyy toiminnoista, joista sopimukset tehdään suoraan valtion kanssa ilman kilpailua.

Vuonna 1998 pantiin toimeen sääntelyä purkava EU:n lainsäädäntö, jolla mahdollisti tarjouskilpailut linja-auto- ja rautatiealalla. DSB osallistuu edelleen tarjouskilpailujen alaisiin toimin sekä Tanskassa että ulkomailla. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, koska valtion omistus voi tukea DSB:n kilpailuasemaa. Aiemmin on epäilty, että valtion tukivaroja käytetään kaupallisissa tarjousmenettelyissä niin, että voidaan esittää yksityisiä toimijoita halvempia tarjouksia. Esimerkkinä voidaan mainita ensimmäinen DSB:n junaliikennettä koskenut tarjousmenettely, joka liittyi Keski- ja Länsi-Jyllannin junareitteihin vuonna 2001. Sen yhteydessä ilmeni laitonta ristikkäistukea. DSB teki tarjouksen, joka oli huomattavasti alle sen oman hintatason alapuolella samoilla reiteillä tilanteessa, jossa kilpailua ei ole. Liikenneministeriö hylkäsi tarjouksen myöhemmin. Tilanne on jälleen ajankohtainen, koska lähiaikoina Tanskassa järjestetään uusi suuri tarjouskilpailu.

Mikä on komission käsitys asiasta, ja miten komissio aikoo varmistaa, että ristikkäistuen ja valtionyritysten suosimisen riski voidaan varmasti torjua niin, että yksityisiä tarjouksen esittäjiä ei syrjitä vapaassa kilpailussa?

(EN) Komissio ei ole tietoinen julkisista varoista, joita Tanskan viranomaiset olisivat myöntäneet DSB:lle valtiontukea koskevien yhteisön sääntöjen vastaisesti. Komissiolle ei myöskään ole toimitettu tietoja, joiden mukaan näin olisi. Tässä yhteydessä on muistettava, ettei EY:n perustamissopimuksessa puututa millään tavalla jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin (EY:n perustamissopimuksen 295 artikla). Näin ollen komissio ei ota kantaa kaupallista toimintaa harjoittavan yrityksen omistukseen ja soveltaa kilpailu- ja valtiontukisääntöjä yhtälailla julkisiin ja yksityisiin yrityksiin.

Komissio on kuitenkin tietoinen ristikkäistukien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista vilpittömään kilpailuun. Tästä syystä rautatiealaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä, erityisesti direktiivissä 91/440/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2001/12/EY ja 2004/51/EY, edellytetään, että rautatieyrityksillä on oltava erilliset kirjanpidot, ja kielletään erityisesti julkisen rahoituksen siirrot infrastruktuuriin liittyvän liiketoiminnan ja liikenteen harjoittamiseen liittyvän liiketoiminnan välillä. Direktiivissä edellytetään lisäksi, että henkilöliikennepalvelujen tarjoamiseen osoitetut julkiset varat on kirjattava erikseen eikä niitä voida siirtää muille liikennepalveluille tai muuhun liiketoimintaan.

Yhteistyötoimisto EuropAidin ehdotuspyyntömenettelyt ovat liian raskaita ja monimutkaisia, jotta kaikki kehitysyhteistyöalan toimijat voisivat tasaveroisesti osallistua niihin. Ehdotuksen jättämisen edellyttämät resurssit ovat suhteettomat ajatellen useimpien kansalaisjärjestöjen kokoa, rahoituspohjaa ja asiantuntemuksen tasoa. Tästä resurssien riittämättömyydestä johtuu, että monet kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeelliset hankkeet jäävät toteuttamatta, sillä niihin ei saada tarvittavaa Euroopan unionin rahoitusta. Näin ollen EuropAid suosii erittäin laajojen ja pitkäkestoisten hankkeiden rahoitusta tarkemmin kohdennettujen ja paremmin tiettyihin tarpeisiin vastaavien hankkeiden kustannuksella. Onko komissiolla poliittista tahtoa ehdotuspyyntömenettelyjensä järkeistämiseksi? Jos on, millaisia uudistuksia se aikoo toteuttaa helpottaakseen Euroopan unionin tukien myöntämistä?

(FR) Komissio on tietoinen tarpeesta järkeistää ehdotuspyyntömenettelyjä. Se haluaisikin jatkaa voimassa olevien sääntöjen yksinkertaistamista muun muassa uudistamalla varainhoitoasetusta ja sen soveltamista koskevia sääntöjä. Tässä yhteydessä olisi otettava käyttöön mikrohankkeiden erityisjärjestelmä.

Komissio pitää jatkuvasti yhteyttä kansalaisjärjestöihin ja on valmis ottamaan vastaan ilmoituksia vaikeuksista, joita voi ilmetä ehdotuspyyntömenettelyjen yhteydessä. Komissio pyrkii mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon kansalaisjärjestöjen vaatimukset mukauttamalla ja yksinkertaistamalla ehdotuspyyntöjen vakiomuotoisia asiakirjoja ja Euroopan yhteisön ulkoisia toimia koskevaa vakiomuotoista hakukaavaketta.

Tässä yhteydessä komissio haluaa kuitenkin kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion siihen, että on varmistettava sellaisten menettelyjen noudattaminen, joiden ansiosta ehdotuspyyntöihin vastaavat kansalaisjärjestöt voivat kilpailla tasavertaisin edellytyksin. Tällä tavoin varmistetaan, että tuet myönnetään tasavertaisesti ja puolueettomasti.

EU:n säännöillä, joilla muuntogeenisten organismien tuonti laillistettiin, avattiin Aioloksen säkki. Asiasta vastaavien yksiköiden toimittamien tietojen mukaan Kreikkaan tuotiin vuonna 2004 yli 500 000 tonnia jalostettuja tuotteita ihmisten ja eläinten ruuaksi. Kuluttajat ovat täysin puolustuskyvyttömiä, koska merkintöjä koskevat säännöt ovat puutteellisia tai niitä ei noudateta ja joka tapauksessa ne eivät koske jalostettuja tuotteita. Tässä piilee valtavia vaaroja kansanterveydelle ja vain siksi, että kourallinen jalostettuja tuotteita tuottavia monikansallisia yhtiöitä rikastuisi.

Mikä on komission kanta muuntogeenisiä organismeja koskevien sääntöjen noudattamiseen käytännössä vuosi niiden laatimisen jälkeen? Mihin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta vältetään jalostettujen tuotteiden aiheuttamat kansanterveyshaitat ja jotta kuluttaja saisi tietoa siitä, että lopullinen tuote sisältää muuntogeenisiä organismeja?

(EN) Komissio haluaa vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että vuonna 2004 käyttöön otetulla muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehua koskevalla uudella oikeuskehyksellä varmistetaan sekä korkeatasoinen kuluttajien turvallisuus että tehokas tiedotus, jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä valintansa.

Muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehua voidaan saattaa markkinoille ainoastaan sen jälkeen, kun niiden on todettu olevan turvallisia Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen asettamien tiukkojen standardien mukaisesti.

Tämän lisäksi kaikissa markkinoille saatettavissa muuntogeenisissä elintarvikkeissa ja rehussa on oltava selvät merkinnät niiden muuntogeenisyydestä. Tämä koskee muuntogeenisistä organismeista koostuvien tai niitä sisältävien elintarvikkeiden ja rehun lisäksi myös muuntogeenisestä aineksesta tuotettuja elintarvikkeita ja rehua riippumatta siitä, esiintyykö lopputuotteessa muunnettua DNA:ta tai proteiinia.

Näin ollen komission mielestä arvoisan parlamentin jäsenen huoleen siitä, että kuluttajan on tiedettävä, onko elintarvikkeet tai rehu tuotettu muuntogeenisestä aineksesta, on jo puututtu yhteisön lainsäädännössä.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat yhteispäätösmenettelyssä kyseisen asetuksen, joka sai alkunsa jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välisestä vuoropuhelusta, mutta sen täytäntöönpanosta on saatu vasta vain vähän kokemuksia.

Muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehua koskevassa asetuksessa edellytetään, että parlamentille ja neuvostolle on toimitettava vuoden 2005 loppuun mennessä kertomus asetuksen täytäntöönpanosta ja siihen on liitettävä tarvittaessa ehdotus asetuksen tarkistamisesta.

Jäsenvaltioiden vastuulla on luonnollisesti varmistaa, että asetusta noudatetaan, toteuttamalla tarvittavat tarkastus- ja valvontatoimenpiteet. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen pitänyt saada jo jonkin verran ensikäden kokemusta sekä asetuksen täytäntöönpanosta että sen noudattamisen valvonnasta.

Komissio on näin ollen pyytänyt jäsenvaltioita toimittamaan tietoja kokemuksistaan, jotta kokemuksia voitaisiin hyödyntää kertomuksen laadinnassa. Lisäksi se on tiedustellut ja tiedustelee jatkossakin asiaankuuluvilta tuotannonaloilta niiden kokemuksista asetuksen täytäntöönpanosta. Nämäkin tiedot sisällytetään kertomukseen.

Näiden tietojen avulla komissio saa selkeän kuvan asetuksen toimivuudesta ja tehokkuudesta.

On kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat entistä aktiivisemmin päätöksentekoprosessiin niin prosessin aikana jäsenvaltioille kuuluvan oikeudellisen vastuun osalta kuin tehtäviä päätöksiä koskevan poliittisen vastuun osalta.

Julkisen omaisuuden myyntiä ei estä edes tarve pelastaa merkittäviä rakennuksia ja niitä ympäröiviä alueita, jotka ovat osa kulttuuriperintöä ja Kreikan arkkitehtuuri- ja taloushistorian todistuskappaleita. Kreikkalaisten arkkitehtien (mm. Aris Konstantinidis) 1960-luvulla rakentamia Ksenia-hotelleja, kreikkalaisen ja kansainvälisen arkkitehtuurin helmiä, uhkaa purkaminen, vaikka niitä on kunnioitettu ja esitelty alan kansainvälisessä kirjallisuudessa ja aikakauslehdissä.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä vastatakseen myös kreikkalaisten arkkitehtien kollektiivisen elimen vetoomuksiin kreikkalaisen arkkitehtuuriperinnön suojelemiseksi ja estääkseen Ksenia-hotellien kaltaisten arkkitehtonisesti merkittävien rakennusten purkamisen?

(EN) Kreikalle suunnattuun yhteisön kolmanteen tukikehykseen (2000–2006) sisältyvä kilpailukykyä koskeva toimenpideohjelma käsittää toimenpiteen, jolla tuetaan yksityisiä aloitteita vaihtoehtoisen matkailun kehittämiseksi. Eräällä erityistoimella pyritään lisäämään Kreikan kulttuuriperinnön arvostusta, ja sille on myönnetty 15,1 miljoonaa euroa julkisia varoja. Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR) saatava rahoitus kattaa puolet julkisista menoista, ja lopullisena edunsaajana on Kreikan matkailuinstituutti.

Arvoisan parlamentin jäsenen esittämän kaltaista hanketta voitaisiin ehdottaa osaksi tätä erityistoimea.

Erityisesti arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessään mainitseman arkkitehtuurisen perinnön säilyttämis- ja suojelutoimet kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimialaan. Komissiolla ei ole toimivaltaa asiassa, eikä se siksi voi puuttua asiaan.

Euro–Välimeri-liikenneverkon kehittämisen välitön tarve mainitaan selkeästi korkean tason työryhmän (Van Miertin ryhmä, kesäkuu 2003) laatiman, Euroopan laajuisia verkkoja koskevan selvityksen päätelmissä, Euroopan laajuisia verkkoja koskevien hankkeiden toteuttamista edistävän investointien käynnistämisen ja yhteensovittamisen yhteydessä. Komission tiedonannossa (kesäkuu 2003)⁽¹⁾, joka koskee Euro–Välimeri-liikenneverkon kehittämistä, analysoidaan liikennealan taloudellisia ja poliittisia ulottuvuuksia ja sen merkitystä Välimeren alueen kumppaneille ja Euro–Välimeri-suhteille.

Tietoisena siitä, että verkon suunnittelu ja ensisijaisten hankkeiden määrittely on jo alkanut MEDA II:n puitteissa, kysyn: Ovatko ensisijaiset hankkeet edenneet odotetusti kaudella 2004–2005? Onko kumppaneiden ja EU:n välillä päästy lopulliseen yhteisymmärrykseen laajamittaisista alueellisista perusrakennehankkeista? Onko komissio ryhtynyt laatimaan määrällistä ja laadullista arviointia tuloksista, joita on saatu unionin yhdistämisestä kumppanimaihin, sekä liikenteen merkityksestä Barcelonan prosessin tavoitteiden saavuttamisen ja erityisesti vapaakauppa-alueen luomisen kannalta?

(EN) Euro–Välimeri-alueen alueellinen kuljetushanke (pääsopimus ja infrastruktuuria koskeva osa) käynnistettiin MEDA II -ohjelman yhteydessä vuonna 2003. Hankkeessa laadittiin vuoden 2004 lopulla selonteko Välimeren alueen liikennejärjestelyjen tilanteesta, ja siinä listattiin joukko toimenpiteitä, jotka olisi ensisijaisesti toteutettava alueen liikenteen tulevassa kehittämisessä. Hankkeessa laadittiin myös alustava analyysi liikenneinfrastruktuurin väylistä ja alueen hankkeista sekä kehiteltiin liikennettä koskevia ennusteita ja vuosia 2010 ja 2020 koskevia analyyseja. Ensiksi mainittuna vuonna perustetaan Euro–Välimeri-vapaakauppa-alue.

Euromed-liikennehankkeessa jatketaan vuonna 2005 liikennealan uudistamista ja suunnitellaan alueellista liikenneinfrastruktuuriverkkoa. Komission ja Välimeren alueen maiden välillä käydään myös laajoja keskusteluja infrastruktuuriin liittyvistä ensisijaisista tavoitteista korkean tason työryhmässä, jossa keskustellaan suurimpien Euroopan laajuisten liikenneväylien ulottamisesta naapurimaihin ja -alueille. Korkean tason työryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Loyola de Palacio, jättää loppukertomuksensa komissiolle syksyllä 2005, ja ryhmässä käydään EY:n ja Välimeren alueen kumppanivaltioiden kesken poliittista keskustelua liikenteen painopisteistä, jotka koskevat EU:n ja Välimeren alueen verkkojen yhteen liittämistä. Joulukuussa 2005 järjestetään liikenneministerien Euromed-konferenssi, jossa on tarkoitus hyväksyä alueellinen liikenneinfrastruktuuriverkko sekä joukko ensisijaisia hankkeita. Siinä sovitaan lisäksi tulevien yhteistyötoimien pääsuunnista.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Siim Kallas kuulutti Berliinissä pidetyssä Friedrich-Naumann -säätiön kokouksessa eurooppalaisen avoimuusaloitteen perään. Aloitetta koskeva verkkosivu www.eti.info on toiminut joulukuusta 2000 lähtien. Komission jäsen arvosteli kokouksessa myös sitä, että Euroopan unionin toimielimissä toimii 15 000 akkreditoitua edunvalvojaa, mutta heidän rekisteröinnistään ei ole sitovia säädöksiä. Komission jäsenen mukaan edunvalvojista ainoastaan muutamat ovat allekirjoittaneet itse laaditut käytännesäännöt, eikä niiden rikkomisesta ole vielä kertaakaan määrätty vakavasti otettavia seuraamuksia.

Mihin konkreettisiin toimiin komissio aikoo nyt ryhtyä? Harkitseeko se vihreän kirjan laatimista? Miten Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 10. heinäkuuta 2003 hyväksymä mietintö "Eurooppalaisten teollisuusyhdistysten rooli unionin politiikkojen määrittelyssä (2002/2264(INI))" voidaan tässä yhteydessä ottaa huomioon? Onko komissio valmis esittelemään edunvalvojien toimintaa yksityiskohtaisen avoimesti nimenomaan parlamentille?

(EN) Komissiossa on tarkoitus järjestää suuntaa-antava keskustelu eurooppalaisen avoimuusaloitteen käynnistämisestä ja laatia aiheesta tämän jälkeen vihreä kirja. Tässä vihreässä kirjassa voitaisiin ensimmäisen kerran pyrkiä antamaan kattava yleiskuva kaikista asiaankuuluvista aloista ja varmistamaan, että avoimuutta koskeva lähestymistapa on kaikkialla entistä yhtenäisempi. Lisäksi siinä voitaisiin kiinnittää huomiota jo toteutettuihin avoimuuden lisäämistoimiin ja analysoida niitä, arvioida toimien vaikutuksia sekä määritellä ja ehdottaa mahdollisia tulevia toimia.

Komissio on tietoinen siitä, että parlamentissa on jo keskusteltu eurooppalaisten teollisuusliittojen tehtävästä unionin toimintamallien määrittelyssä. Arvoisan parlamentin jäsenen mainitseman teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 10. heinäkuuta 2003 hyväksymän mietinnön (2002/2264(INI)) päätelmistä on suuri apu laadittaessa vihreän kirjan asianomaisia kappaleita.

Vihreässä kirjassa voitaisiin esimerkiksi tarkastella, onko tarpeen luoda erityinen toimintakehys, jolla edunvalvojien toiminnasta tehtäisiin aiempaa avoimempaa, ja jos tähän on tarvetta, mitä toimia olisi toteutettava. Parlamentilla olisi keskeinen tehtävä tällaisen tiedon keräämisessä, käsittelyssä ja käytössä.

Tällä hetkellä lääkkeitä, kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita ei katsota luokittelun ja merkinnän suhteen kemikaaleiksi. Monet jäsenvaltiot ovat keskustelleet siitä, pitäisikö nämä tuotteet sisällyttää ehdotettuun REACH-kemikaalilainsäädäntöön vai pitäisikö niitä jatkossakin käsitellä erillisissä direktiiveissä.

Katsooko komissio, että lääkkeet, kosmetiikka ja hygieniatuotteet pitäisi sisällyttää ehdotettuun REACH-kemikaalilainsäädäntöön, vai onko komissio sitä mieltä, että nykyiset direktiivit takaavat näiden tuotteiden osalta täysin riittävät kuluttaja- ja ympäristötiedot?

(EN) Komissio määritteli tarkkaan REACH-lainsäädännön soveltamisalan ja otti samalla huomioon voimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön.

Tuloksena oli, että lääkevalmisteissa käytetyt aineet on suljettu REACH-asetuksen ulkopuolelle rekisteröinnin ja lupamenettelyjen osalta. Kosmeettisissa valmisteissa käytetyt aineet on rekisteröitävä, mutta kemikaaliturvallisuusraportissa on tutkittava ainoastaan kosmeettisissa valmisteissa käytettävien aineiden ympäristövaikutukset, sillä kyseinen kosmeettisia valmisteita koskeva direktiivi kattaa ainoastaan vaikutukset ihmisten terveyteen. Sama koskee kosmeettisissa valmisteissa käytettävien aineiden lupavaatimuksia.

REACH-asetuksella ei muuteta voimassa olevia edellytyksiä, jotka koskevat esimerkiksi kosmeettisen valmisteen aineiden tai aineseosten luokitusta ja merkintöjä. Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetussa direktiivissä 67/548/ETY sekä vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevassa direktiivissä 1999/45/EY lääkevalmisteet ja kosmeettiset valmisteet jätetään luokitusta ja merkintöjä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio laatii parhaillaan ehdotusta YK:ssa hyväksytyn maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmän täytäntöönpanosta. Tämänkään kansainvälisesti hyväksytyn järjestelmän soveltamisalaan ei ole sisällytetty lääkevalmisteiden ja kosmeettisten valmisteiden merkintöjä siinä vaiheessa, kun valmisteet saavuttavat loppukäyttäjän tai kuluttajan.

Matkapuhelinteknologian kehittyminen on helpottanut suuresti ihmisten välistä viestintää. Ajoittain on kuitenkin julkistettu yleisessä mielipiteessä huolestumista herättäneitä tieteellisiä lausuntoja matkapuhelinten käytön mahdollisista vaikutuksista ihmisen elimistöön.

Kun otetaan nämä huolenaiheet huomioon, ja jotta asiasta saataisiin paikkansa pitävää ja vastuullista tietoa, kysyn komissiolta seuraavaa:

Onko komissio laatinut tieteellisiä tutkimuksia, joissa on tutkittu pitkältä ajalta matkapuhelinten välittämän säteilyn vaikutuksia ihmisten terveyteen?

Jos viitteitä mahdollisista vaikutuksista on havaittu, aikooko se tehdä aloitteita matkapuhelinten asianmukaista käyttöä varten?

(EN) Komissio on tietoinen useista kansallisista ja kansainvälisistä tutkimushankkeista sekä tieteellisistä artikkeleista, joissa käsitellään matkapuhelinten käytön mahdollisia terveysvaikutuksia. Aiheita ovat olleet muun muassa elektromagneettisten kenttien mahdollinen vaikutus kehoon (myös mahdolliset syöpää aiheuttavat vaikutukset), matkapuhelimen käyttö autoa ajettaessa ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien turvallisuuden lisääminen matkapuhelimen käytön ansiosta.

Useilla yhteisön tutkimushankkeilla on lisätty alan tuntemusta. Komissio on sitonut yli 12 miljoonaa euroa tällaisten hankkeiden rahoittamiseen pääasiassa viidennestä tutkimuksen puiteohjelmasta. Useat näistä hankkeista on vastikään saatettu päätökseen tai saatetaan päätökseen tulevien kuukausien aikana. Komissio aloittaa vuoden lopulla eri tulosten kokoamisen.

Arvoisaa parlamentin jäsentä pyydetään tutustumaan komissiolle esitettyihin kirjallisiin kysymyksiin E-1589/04 (esittäjä Brie), E-2521/04 (esittäjä Breyer) ja E-3246/04 (esittäjä Gröner). Näihin annetuissa vastauksissa käsitellään kyseisiä hankkeita yksityiskohtaisemmin.

Kansanterveyttä käsitellään väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12 päivänä heinäkuuta 1999 annetussa neuvoston suosituksessa 1999/519/EY, jossa asetetaan yleisön sähkömagneettisille kentille altistumista koskevat perusrajoitukset ja viitearvot. Lisäksi yhteisön tuotelainsäädännössä (direktiiveissä 1999/5/EY ja 73/23/ETY) käytetään näitä rajoituksia päätettäessä tuotteiden turvallisuusstandardeista.

Komissio pyysi asiasta lausuntoa myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevältä tiedekomitealtaan, joka vahvisti rajoitusten oikeellisuuden 30. lokakuuta 2001. Komissio alkaa pian laatia neuvostolle kertomusta suosituksen täytäntöönpanosta ja ottaa jäsenvaltioihin yhteyttä tässä asiassa tarkastaakseen, kuinka täytäntöönpanossa on tähän mennessä edetty. Komissio aikoo lisäksi pyytää kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevää tiedekomiteaansa tutkimaan uudelleen uusimmat tutkimustulokset.