Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 11. toukokuuta 2005 - Strasbourg EUVL-painos

12. Juhlaistunto
MPphoto
 
 

  Puhemies. Teidän Kuninkaalliset Korkeutenne: minulle on parlamentin puhemiehenä suuri kunnia ottaa tänään täällä vastaan Euroopan unionin puheenjohtajuudesta vastaavan valtion päämies.

Teidän Majesteettinne, kollegojeni puolesta ja omasta puolestani toivotan teidät mitä lämpimimmin tervetulleeksi. Läsnäolonne Euroopan parlamentissa on osoitus mielenkiinnostanne Euroopan yhdentymistä kohtaan sekä valtionne merkittävästä asemasta tässä prosessissa. Vierailunne yhdistyy historiallisesti isänne, suuriruhtinas Jeanin vierailuun 22. marraskuuta 1990, lähes 15 vuotta sitten.

Euroopan unioniin kuului tuolloin 12 jäsenvaltiota ja Euroopan unionissa oli 340 miljoonaa kansalaista. Nyt kokomme on yli kaksinkertainen: jäsenvaltioita on 25 ja kansalaisia 455 miljoonaa. Nämä luvut osoittavat, kuinka pitkän matkan olemme kulkeneet. Tänä aikana olemme onnistuneet yhdistämään maanosan ja jakamaan yhteiset arvot.

Kotimaanne Luxemburg on aina ollut uskollinen ja sitoutunut Euroopan yhdentymisen puolestapuhuja, ja puheenjohtajuuskautenne on jälleen kerran osoittanut, että niin kutsutut "pienet" valtiot, kooltaan pienet, mutta historialtaan suuret, kykenevät erinomaiseen puheenjohtajuuteen ja antamaan ylimääräistä taitotietoa yhteisön yhdentymiseen, kiitos niiden älykkäiden poliitikkojen työn, jotka ovat jatkuvasti olleet tämän parlamentin käytettävissä.

Kun tarkastellaan menneisyyttä, on muistettava, että kotimaanne nimi, Luxemburg, liittyy Euroopan historian merkittäviin hetkiin, kuten Luxemburgin kompromissiin vuonna 1966, jolloin onnistuttiin saamaan Ranska takaisin yhteisön neuvottelupöytään. Kyse on Euroopan historian suuresta hetkestä, ja se kantaa kotimaanne nimeä. Nyt, kun kolme neljännestä puheenjohtajuuskaudestanne on takanapäin, voidaan todeta, että Luxemburgin puheenjohtajuuskausi on ollut menestyksekäs, ja olen varma, että tämä menestys jatkuu entistäkin merkittävämpänä jäljellä olevan puheenjohtajuuskautenne aikana.

(Suosionosoituksia)

Teidän Majesteettinne, valtionne hallitus on päässyt unionin puheenjohtajuuskautensa aikana sopimukseen vakaussopimuksesta sen perusperiaatteita kunnioittaen. Se on ohjannut uudelleen Lissabonin strategiaa ja olemme juuri allekirjoittaneet Luxemburgissa liittymissopimukset Romanian ja Bulgarian kanssa, vaikkei voidakaan peitellä sitä tosiseikkaa, että vielä on ratkaistava kaikkein vaikein asia, rahoitusnäkymät vuosiksi 2007-2013. Luottakaamme siihen, että puheenjohtajavaltio Luxemburg onnistuu tässäkin hyvin.

Monseigneur, sen jälkeen kun teidät julistettiin suurherttuaksi lokakuussa 2000, olette aina ilmaissut huolenne maanne asukkaista ja huolehtinut erityisesti siellä asuvien eri kansallisuuksien edustajien asianmukaisesta integroitumisesta sekä pyrkinyt ehkäisemään kaikenlaista sosiaalista syrjäytymistä, ja tiedämme, että tässä tehtävässä teitä avustaa puolisonne, suurherttuatar María Teresa. Meille on suuri kunnia saada myös hänet tänään tänne vieraaksemme.

(Suosionosoituksia)

Olette yhdessä pitäneet yllä niitä yhteyksiä, jotka liittävät perheenne kansaanne ja jatkaneet isänne viitoittamalla tiellä, yhdistäen perinteet ja nykyajan. Tämä on kenties paras yhteenveto, joka Luxemburgista tänään voidaan esittää: paras perinteiden ja nykyajan yhdistelmä, jonka ihmiset ovat onnistuneet saamaan aikaan.

Teidän Majesteettinne, puheenvuoro on teillä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Henri de Luxembourg, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Luxemburgin suurherttua Henri. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, isälläni, suurherttua Jeanilla, oli 15 vuotta sitten vuonna 1990 kunnia käyttää puheenvuoro tässä arvokkaassa paikassa Luxemburgin puheenjohtajuuskauden alla. Eräät teistä istuivat jo silloin Euroopan parlamentissa, ja onnittelen erityisesti heitä heidän johdonmukaisesta sitoutumisestaan Euroopan palvelukseen.

Arvoisa puhemies, kauniit kotimaatani koskevat sananne liikuttivat minua syvästi. Yhdessä suurherttuattaren kanssa ja kaikkien vierailullamme mukana olevien puolesta kiitän teitä lämpimästä tervetulotoivotuksesta.

Vuodesta 1990 vuoteen 2005: mitä muutoksia, sanoisin jopa mullistuksia, tänä aikana onkaan tapahtunut myös täällä upeassa Strasbourgin kaupungissa! Loistokas uusi rakennus, jossa nyt olemme, ja sen puoliympyrän muotoon sijoitettujen istuinten määrä ovat konkreettinen osoitus maanosamme läpikäymistä historiallisista muutoksista. Muistakaamme joidenkin valtavan suuria toiveita ja toisten tuntemaa vakavaa huolta kommunismin päättymisen jälkeen kohtaamistamme haasteista sekä maanosamme uudesta sovinnosta. Eikö nyt ole aika katsoa taaksepäin ja todeta, kuinka pitkälle olemme päässeet, ja tunnustaa kiistaton menestyksemme?

On edelleen totta, että muutaman viimeisen kuukauden aikana, kun sodan päättymisestä on tullut kuluneeksi 60 vuotta, olemme voineet iloksemme muistaa, että tämän hankkeen kukoistus perustui haluun tehdä sodasta välillämme mahdotonta tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies, kuten tekin, kävin Auschwitzissa, jossa monien valtioiden ja hallitusten päämiesten kanssa surimme hiljaa ja muistimme miljoonia viattomia uhreja, jotka kuolivat tai vammautuivat mitä järkyttävimmissä oloissa. Haluan myös korostaa, että kyseisenä merkittävänä päivänä paikalla oli myös parlamentin poliittisten ryhmien johtajia.

Velvollisuus muistaa saattoi meidät yhteen tuona päivänä, ja uuteen valppauteen yhdistyneenä tämän velvollisuuden on edelleen ruokittava sitoutumistamme Euroopan yhdentymiseen, jotta historia ei toistaisi itseään. Tätä taustaa vasten olen iloinen voidessani tänään jakaa kanssanne joitakin huomioita, jotka luonnollisista syistä ylittävät puheenjohtajuuskautemme ohjelman.

Arvoisa puhemies, ajatukseni vievät minut ensin muistelemaan saavutuksiamme. Tarkkailijat tunnustavat, että viimeisten 15 vuoden aikana tiemme on kivetty kiistattomilla, joidenkin mielestä ilmiömäisillä menestyksillä. Eurooppa vaikuttaa nyt aiempaa vahvemmalta, sillä se on yhdistynyt sellaisten yhteisten arvojen ympärille, joita se voi edistää koko maailmassa. Olemme yhdessä onnistuneet torjumaan sen vaaran, että unionistamme olisi tullut pelkkä vapaakauppa-alue. Saksan yhdistyminen seurasi Euroopan yhtenäisasiakirjan antamista, jota puolestaan edelsi menestyksekäs laajentuminen etelään. Yhdessä olemme luoneet vaikeissa oloissa yhtenäisvaluutan, joka nyt ansaitsee kunnioitusta ja ihailua.

Unionimme on onnistunut laajentumaan itään. Haluan jakaa kanssanne Luxemburgissa hiljattain koetut tunteet, kun Bulgarian ja Romanian korkeimmat edustajat vuorollaan allekirjoittivat maidensa liittymisasiakirjat. Eurooppa on näin kyennyt vastaamaan näiden kansojen oikeutettuihin toiveisiin, sillä ne ovat kärsineet neljänkymmenen vuoden aikana merkittävästi ideologiasta, joka ei tunnustanut kansalaisten perusoikeuksia.

(Suosionosoituksia)

Olemme poistaneet sisärajat ja avanneet 450 miljoonalle kansalaiselle yhtenäisen alueen, joka henkii vapautta ja turvallisuutta.

Yhdessä liittolaistensa kanssa jäsenvaltiot ovat itsenäisesti puuttuneet kriisiin Kongon demokraattisessa tasavallassa. Joukkomme ovat ottaneet vastaan tehtävät Natolta Bosniassa ja Herzegovinassa. Afganistanissa eurooppalaisten läsnäolo ohjaa maan siirtymistä todelliseen demokratiaan.

Globalisaation yhteydessä olemme aina pyrkineet tekemään Euroopasta asiantuntemuksen keskuksen suhteessa Yhdysvaltojen, Japanin, Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisiin taloudellisiin jättiläisiin. Samalla olemme kyenneet säilyttämään mottomme "yhtenäisyydessään vahva" ja näyttäytymään maailman silmissä uskottavana mallina niin demokratian kuin kehitysmaita kohtaan osoitettavan solidaarisuudenkin osalta. Lopuksi mainitsen valtavan edistymisen elintarvikkeiden turvallisuudessa. Pitkien ja tiukkojen neuvottelujen jälkeen 450 miljoonan kuluttajan syömään ruokaan sovelletaan nyt samoja hygieniastandardeja.

Tiedätte varmasti, että voisin jatkaa luetteloa näistä esimerkeistä. Haluan mainita, että Euroopan parlamentin merkitys näiden menestysten aikaansaamisessa on ollut monelta kannalta ratkaiseva. Toisinaan porkkanaa ja toisinaan keppiä käyttäen parlamenttinne on kyennyt saavuttamaan merkittävän aseman unionin toimielinten välisessä tasapainossa. Näin tehdessään Euroopan parlamentti on noudattanut edesmenneen Jean Monnet'n toteamuksia. Hänen mukaansa meillä on valittavanamme muutokset, jotka on pakko tehdä, sekä ne, jotka haluamme tehdä ja joihin kykenemme.

Tämä muistutus kiistattomista saavutuksista ja parlamentin jäsenille siitä kuuluva kunnia eivät estä minua toteamasta hyvin selvästi, että monet kansalaiset, varsinkin nuoriso, ovat vaivaantuneita Euroopan yhdentymisestä. Emme voi kuitenkaan olla havaitsematta, että uusissa jäsenvaltioissa tuoreus ja innokkuus suureen perheeseen kuulumisesta ovat edelleen ilmeisiä.

Itsekkyydellä on kuitenkin tapana tulla sen dynaamisuuden tielle, joka ohjasi Euroopan yhteisön perustajaisiä. Jäsenvaltioissa parhaillaan käytävät keskustelut perustuslakisopimuksen ratifioinnista ovat tämän osalta hyvin paljastavia. Monet antavat vaikutelman, että he tuntevat jääneensä syrjään yhdentymisprosessin haasteista. He väittävät pettyneensä poliitikkoihin. Uskottavan vaihtoehdon puuttuessa kukaan ei kuitenkaan ole vielä esittänyt vaihtoehtoista mallia.

(Suosionosoituksia)

Usko yhdentymiseen on kiistatta heikentynyt. Viisas kronikoitsija totesi: "Sodanjälkeiset perusteet – uusi sovinto, solidaarisuus kommunismin uhan edessä, jälleenrakentaminen – ovat muuttuneet vain koristeiksi." Tämän synkkyyden edessä demokraattiset rakenteemme vaikuttavat usein pysähtyneiltä ja voimattomilta.

Kuinka nämä epäilykset, tämä sekaannus ja nämä kielteiset arviot ovat selitettävissä? Eräät filosofit, kuten ranskalainen Marcel Gauchet, sanovat, että ne ovat aikamme syytä, toisin sanoen että aikakautemme on siirtymässä mallista toiseen.

Kun muutostahti on suhteellisen hidas, kuten 1970- ja 1980-luvuilla, siihen ei ole liian vaikeaa sopeutua. Kun perinteiset viitearvot puolestaan muuttuvat, kuten nyt on tapahtunut erityisesti globalisaation yhteydessä, tilanne on tyystin toinen! Meidän on sulautettava romahdukset, luotava uusia viitearvoja, rakennettava uusia välineitä. Lyhyesti sanottuna meidän on määritettävä uudelleen näkökantamme ja näkemyksemme.

Tässä yhteydessä haluan palauttaa mieliin Michel Rocardin kommentin. Hän totesi: "Yksi Euroopan tragedioista on se, että se on tuomittu hallintoon." Meidän on todellakin tunnustettava entisen pääministerin tavoin, että on surullista ja kansalaisia, erityisesti nuorisoa lannistavaa, että EU:ta johtavat raha, pääoma, investoinnit, standardit ja tuet.

Meidän on tunnustettava, että nämä kylläkin hyvin tärkeät alat ovat aivan liian tylsiä herättääkseen suuria tunteita. Muistakaamme, että aivan Euroopan yhdentymisen alusta alkaen mikään ei olisi ollut mahdollista ilman sydämellistä näkemystä ja osaamista.

Entistä suuremman Euroopan muotoutuessa meidän on kenties aika kysyä itseltämme aina samana pysyvä keskeinen kysymys: miksi haluamme elää yhdessä ja jakaa kohtalomme kokonaan tai osittain?

Vastaus ei todellakaan ole itsestään selvä. Kyseessä on 450 miljoonaa ihmistä päätöksineen ja kunnianhimoineen, heikkouksineen ja intohimoineen, mutta ennen kaikkea omine voimineen ja valtavine kykyineen. Näiden ihmisten kuitenkin oletetaan jakavan yhden alueen, Eurooppamme, historiallinen kohtalo.

Eurooppalainen seikkailu voi syntyä vain kansojen ja kansakuntien kesken, suuressa moninaisuudessaan. Jokainen kansakunta edustaa omaa aluettaan kauneuksineen ja rikkauksineen mutta myös omine arpineen, joita aika on syövyttänyt muistoihimme.

Määritellessään sitä, mitä on säilytettävä ja mikä on vanhentunutta, unionin on ensi töikseen sovitettava yhteen menneisyyden perintö ja tulevaisuuden haasteet. Se voi luoda legitiimiytensä vain omasta itsestään, tavasta, jolla se etenee ja rakentaa itseään.

Kuinka me voimme välttää taantuman näiden voimakkaiden kehityskeskusten yhteydessä, kun kukaan ei kykene siihen yksinään? Kuinka saamme ennen kaikkea kokoon uuden kasvun edellytykset? Näin tarkasteltuna Euroopan jälleensyntymisen – jonka on oltava yhteinen tavoitteemme – on oltava niiden sukupolvien sosiaalinen hanke, jotka siirtyvät pian valtaan.

Kansalaisten vakuuttamiseksi meidän on muistettava itse, ettei kansalaisten hyvinvointia ja vaurautta voida arvioida pelkästään BKT:n avulla. Meidän on pidettävä huolta, ettemme rakenna sellaista Eurooppaa, josta on hyötyä toisille mutta jossa toisaalta vallitsevat sosiaalinen syrjäytyminen, väkivalta kaikissa muodoissaan, työttömyys ja piittaamattomuus ympäristömme suojelemisesta.

Muistakaamme myös, ettei parempi kasvuaste juurikaan hyödytä, jos se ei saa aikaan laajempaa pääsyä perusopetukseen, kulttuuriin, terveyspalveluihin, sosiaaliseen oikeuteen ja ennen kaikkea työhön!

(Suosionosoituksia)

Paras tapa määrittää tätä sosiaalista hanketta on edelleen demokraattinen keskustelu. Keskustelu ei tietenkään voi rajoittua vain parlamenttiin, kuten olette myös aivan oikein toivoneet Euroopan perustuslakisopimuksesta antamassanne päätöslauselmassa.

Kuten perustuslakisopimuksessa määrätään, meidän on edistettävä kansalaisten aktiivista osallistumista ratifiointikeskusteluihin kansalaisjärjestöjen ja yhteiskuntiemme avulla. Olen iloinen, ettei viestinne jäänyt huomiotta. Meidän on päinvastoin tunnustettava, että keskustelu on ollut kiivasta. Toisinaan esitetyt perustelut ja vaihtoehdot todellakin antavat suhteettomasti sijaa kansankiihotukselle ja jopa valheille.

(Suosionosoituksia)

Voin vain toivoa, että parlamentin jäsenet osallistuvat suoraan ja ylittävät poliittisen lojaliteettinsa, jotta saadaan luotua yhteinen tavoite: se, että Eurooppa kirjoittaa itse oman historiansa. Tyydyn toistamaan sen, mitä isäni totesi tästä aiheesta vuonna 1990: "Olette kotimaanne vaaleilla valittuja edustajia. Teidän on kyettävä mobilisoimaan ja tuomaan mukananne luovaa energiaa".

Jos aiomme kyetä elämään yhdessä, meidän on ymmärrettävä toisiamme paremmin. Näin tehdäksemme meidän on hyödynnettävä eroavuuksiamme.

Luxemburgilaiset ovat sosiologisilta piirteiltään niin sanoakseni "tuomittuja" avoimuuteen muita kohtaan. Tämä koskee myös sen vaurautta. Viimeisten 25 vuoden aikana tekemilläni lukemattomilla matkoilla jokaiseen maanosaan olen oppinut nopeasti, ettei suurherttua itsessään saa herätettyä mahdollisten sijoittajien kiinnostusta.

Vaikka kotimaani onkin kooltaan vaatimaton, se, että se sijaitsee Euroopan keskellä ja on lujasti mukana tässä merkittävässä foorumissa, on usein ollut ratkaisevaa pyrkiessämme nykyaikaistamaan ja monipuolistamaan talouttamme.

Tästä syystä Eurooppa on Luxemburgille luonnollinen valinta. Historia on osoittanut meille, että eristyksissä kansakuntamme olemassaolo voitaisiin koska tahansa kyseenalaistaa, että se saattaisi kadota. Tiedämme tämän. Olemme hyvin tietoisia etuoikeutetusta asemastamme yhtenä Euroopan yhdentymisen käynnistäneenä jäsenvaltiona.

Lopuksi haluan esittää teille pohdittavaksi Milan Kunderan huomautuksen. Pian kommunismin romahduksen jälkeen hän totesi: "Minusta vaikuttaa usein siltä, että hyvin tunnettu eurooppalainen kulttuuri kätkee sisäänsä toisen, tuntemattoman kulttuurin, pienten kansakuntien kulttuurin. [...] Oletetaan, että pienet kansakunnat aina jäljittelevät suurempia. Tämä on harhakuvitelma. Itse asiassa ne ovat hyvin erilaisia. [...] Pienten kansakuntien Eurooppa on hyvin erilainen – se näyttää erilaiselta ja sen ajattelutapa muodostaa usein todellisen vastapainon suurten kansakuntien Euroopalle."

(Suosionosoituksia)

Halusin tänään muistuttaa teitä tästä individualismista. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

(Parlamentti osoitti seisaallaan suosiota Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen, Luxemburgin suurherttualle Henrille.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Tiedän Majesteettinne, kiitän teitä Euroopan parlamentin puolesta sanoistanne, joista kävi ilmi teidän olevan erittäin perehtynyt poliittiseen integraatioon, johon maanne on osallistunut etuoikeutettuna toimijana ja silminnäkijänä.

Kiititte puheessanne myös toimielintämme sen päivittäin tekemästä työstä. Haluankin vielä toivottaa teille ja vaimollenne viihtyisää vierailua Strasbourgissa.

(Suosionosoituksia)

(Juhlaistunto päättyi klo 12.30.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö