Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Puheenvuorot
Keskiviikko 11. toukokuuta 2005 - Strasbourg EUVL-painos

21. Dohan kierroksen arviointi
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Javier Moreno Sánchezin laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintö (A6-0095/2005) Dohan kierroksen arvioinnista WTO:ssa 1. elokuuta 2004 tehdyn sopimuksen jälkeen (2004/2138(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Javier Moreno Sánchez (PSE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä yhteistyöstä kaikkia niitä, jotka ovat olleet parantamassa tätä mietintöä, josta äänestämme huomenna. Mietinnöllä luodaan tasapaino kahden näkökulman välille: toisaalta parlamentti tukee täysin unionin intressien puolustamista käynnissä olevissa neuvotteluissa ja toisaalta se haluaa varmistaa, että tämä kehityskierros päättyy menestykseen, mikä tarkoittaisi kehitysmaiden täydellistä sopeutumista ja osallistumista maailmantalouteen.

Parlamentti haluaa mietinnön kautta lähettää neuvottelujen etenemistä tukevan määrätietoisen poliittisen viestin. Komissiolla on näissä neuvotteluissa oleellinen rooli: se toistaa sitoutumisemme WTO:hon ja sen monenkeskiseen kauppajärjestelmään, joka on epäilemättä paras tapa edistää reilua kauppaa ja osoittaa solidaarisuutta tavalla, joka hyödyttää kaikkia. Tämä viesti osuu sopivaan ajankohtaan, sillä Dohan ohjelma on risteyskohdassa, keskeisessä vaiheessa eikä kehityssuuntaa saa päästää muuttumaan.

Cancúnissa pidetyn ministerikokouksen epäonnistumisen vuoksi 1. elokuuta 2004 tehty sopimus on kiistämättä poliittisesti merkittävä, koska sen ansiosta neuvottelut saatiin takaisin oikeille raiteille. Lisäksi sopimuksella tunnustettiin tarve integroida kehitysmaat täysin maailmantalouteen. Tämä on kuitenkin vain etenemissuunnitelma. Neuvottelujen onnistuminen riippuu kaikkien osapuolten vahvasta poliittisesta tahdosta päästä perustavanlaatuiseen sopimukseen Hongkongissa.

Meidän on laadittava Hongkongin kokousta varten kunnianhimoinen ja tasapainoinen ehdotus sopimuksen kattamilla aloilla, jotka ovat kehitysyhteistyö, maatalous, teolliset tuotteet (muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsy, NAMA), palvelut ja kaupan helpottaminen. Ei myöskään pidä unohtaa sitä, että kehitysyhteistyö on pantava neuvotteluissa etusijalle huolimatta siitä, että maatalous kiistämättä on niitä eteenpäin vievä voima. Tavoitteeseen pyrittäessä on tehtävä erityisiä konkreettisia sitoumuksia, joilla on määräpäivät ja aikarajat. Tähän päästään avoimen, tehokkaan ja osallistavan neuvotteluprosessin kautta, johon kaikki WTO:n jäsenvaltiot täysin osallistuvat.

Kehitysyhteistyön alalla meidän on varmistettava, että neuvotteluissa käsitellään maailman köyhyyteen, aliravitsemukseen ja nälkään liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen välisen tiiviimmän yhteistyösuhteen avulla puolittaa mainitut ongelmat vuoteen 2015 mennessä, kuten vuosituhatjulistukseen on kirjattu.

Komission voisi lisäksi olla hyödyllistä tehdä ehdotuksia kehitysmaiden kaupallisen integraation mekanismien luomiseksi, jotta kompensoitaisiin kaupankäynnin vapauttamisesta aiheutuvia mahdollisia tappioita.

Teknisen avun kehittäminen ja valmiuksien luominen sekä etelä-etelä-suuntaisen kaupan edistäminen ovat myös erittäin tärkeitä, jotta voidaan taata kehitysmaiden integroituminen maailmantalouteen ja parantaa niiden vientivalmiuksia.

Maatalouden alalla WTO:n jäsenten on otettava työskentelyssään tasapainoisesti huomioon kaikki kolme pilaria – vientituet, kansalliset tuet ja markkinoillepääsy – jotta Hongkongiin saataisiin yksityiskohtaiset neuvotteluvaltuudet ja kaikki WTO:n jäsenet "riisuisivat aseensa" samanaikaisesti.

Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyssä on pyrittävä joustavuuteen ja siihen, ettei suhteessa kehitysmaihin sovelleta vastavuoroisuutta vaan erityis- ja erilliskohtelua.

Tässä kuussa pitäisi esitellä palveluita koskevia tarkistettuja ja laadukkaita tarjouksia. Olen sitä mieltä, ettei kehitysmailta tulisi vaatia kansalaisten perustarpeisiin liittyvien palveluiden vapauttamista.

Hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, kierroksen onnistuminen sekä WTO:n legitimiteetti ja uskottavuus riippuvat epäilemättä myös siitä, kokeeko kansalaisyhteiskunta kansainvälisen kaupan tuottamat hyödyt.

Prosessissa, jolla on Seattlesta lähtien ollut suuri sosiaalinen merkitys, tuntuu välttämättömältä korostaa demokraattisille parlamenteille kuuluvaa asemaa kansalaisten näkemysten ilmaisijana kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:ssa. Tämän parlamentin tapauksessa on korostettava sen asemaa unionin kauppapolitiikan demokraattisesta valvonnasta vastaavana elimenä sekä tulevaisuudessa toisena lakia säätävänä elimenä tällä alalla, kunhan sopimus Euroopan perustuslaista astuu voimaan. Sallinette, että viittaan lyhyesti erittäin ajankohtaiseen aiheeseen. Tämä on ylimääräinen peruste, jonka voi lisätä pitkään luetteloon perustuslain eduista ja joka tukee myönteistä tulosta perustuslakiäänestyksessä sekä Ranskassa että muissa maissa.

Hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, espanjalainen runoilija Antonio Machado on kirjoittanut: "Vaeltaja, polkua ei ole vaan se tehdään kävelemällä." Me olemme puolessa matkassa Geneven ja Hongkongin välillä, taakse jätetyn nostalgisuuden ja määränpään tavoittamisen innokkuuden välissä. Meidän on jatkettava Hongkongiin mukanamme kunnianhimoinen ja tasapainoinen ehdotus, johon kansalaisyhteiskunta ja kaikki WTO:n jäsenvaltiot voivat tukeutua ja joka tuottaa niitä tyydyttäviä tuloksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa onnittelemalla jäsen Moreno Sánchezia erinomaisesta mietinnöstä, joka kuvastaa erittäin hyvin sekä laatijaansa että parlamenttia kokonaisuudessaan. Pidän tätä keskustelua myönteisenä, koska mielestäni parlamentti on komission oleellinen kumppani kauppapolitiikkamme toteutuksessa, ja näin on aivan erityisesti ennen Dohan kierrosta, joka on edelleen ensisijainen painopisteemme.

Jäsen Moreno Sánchez korosti tarvetta edistää kaikkia tämän laajan asialistan kohtia, mutta painotti erityisesti köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen tavoitteita, mitä tuen vahvasti. Nuo tavoitteet olivat Dohan kierroksen perustamisasiakirjan ytimessä, ja ne ovat tänään yhtä tärkeitä kuin silloin, kun ne mainittiin ensimmäisen kerran.

Olen virassa aloittamisestani lähtien tehnyt kaikkeni edistääkseni Dohan kehitysohjelmaa ja pitääkseni sen oikeassa suunnassa. Haluan, että kauppa Dohan ansiosta saatetaan kehityksen palvelukseen. Uskon tämän olevan mahdollista ja seison väittämäni takana, se on keskeisellä sijalla toiminnassani.

Eurooppa ei kuitenkaan pysty tähän yksin. Kuten totesin Genevessä ensimmäisenä päivänäni kauppapolitiikasta vastaavana komission jäsenenä, EU ei voi olla WTO:n ainoa rahoittaja. Viime kesänä Eurooppa uskalsi ottaa maatalouden vientituet neuvottelupöydälle. Nyt on muiden vuoro paljastaa korttinsa. Konkreettisesti sanottuna tällä kierroksella on parannettava markkinoillepääsyä ja lisättävä kaupankäyntimahdollisuuksia kaikkialla, ei pelkästään kehitysmaissa – joiden odotan ja haluan olevan tämän kierroksen suurimmat voittajat – vaan myös Euroopan omien tuotannonalojen ja palveluiden tuottajien keskuudessa. Tämä mahdollistaa Euroopan vahvuuksien hyödyntämisen osaamistaloudessa, mikä on kaikkien hyvinvoinnin ja edun mukaista.

Teollisten tuotteiden sekä palveluiden markkinoillepääsy on kierroksen keskeisiä asioita. Jos näissä asioissa ei edetä, kierrosta ei voida päättää. Jotta kierros saataisiin päätökseen, haluan varmistaa, että edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat aktiivisemmin muihin kuin maatalouteen liittyviin asioihin. Toistaiseksi ne ovat ajaneet voimakkaasti omaa asiaansa maataloudessa, mihin niillä on täysi oikeus, ja niin niiden olettaisinkin tekevän. Ne ovat kuitenkin osoittaneet vain vähän halua hyväksyä omalta osaltaan tarve edetä teollisten tuotteiden ja palveluiden markkinoille pääsyn alalla edes silloin, kun puolueettomat analyysit osoittavat, että siitä saattaisi olla niille taloudellista hyötyä. Tähän on tultava muutos. Meidän on kaikkien osoitettava halua sopeutua, muuttua ja antaa tilaa muidenkin eduille. Tästä syystä olemme tehneet oman maatalouteen liittyvän siirtomme.

Muiden tärkeiden teollisuusmaiden tulisi nyt seurata meidän esimerkkiämme, toimia aktiivisemmin palveluiden alalla ja toteuttaa maatalousuudistuksiaan päästäkseen samaan, kuin mitä me Euroopassa olemme esittäneet.

Viime viikolla pidettiin Pariisissa useita WTO:n kauppaministerien epämuodollisia kokouksia. Ilmaisin erittäin todellisen huoleni tämänhetkisten neuvottelujen hitaasta etenemisestä. Pyysin kaikkia jäseniä lopettamaan korttiensa piilottelun ja pelaamaan avoimesti. Tämä koskee meitä kaikkia, en osoita sormellani vain muita. Meidän kaikkien tulee pelata avoimesti, ei ainoastaan Euroopan.

Selitin myös ajatuksemme siitä, mitä kunnianhimoisen kierroksen tulisi merkitä. On samanaikaisesti edistyttävä maatalousneuvottelujen kaikissa kolmessa pilarissa – ei ainoastaan vientituissa – mukaan luettuina markkinoillepääsyä rajoittavat tullit ja kiintiöt. Kaikkien teollistuneiden maiden – ei ainoastaan EU:n – on työskenneltävä näkyvästi maatalouspolitiikkansa uudistamiseksi, ja kaikkien siihen pystyvien maiden, myös edistyneiden kehitysmaiden, on alennettava teollisuustuotteiden tulleja merkittävästi ja todellisesti – ei ainoastaan paperilla – kuitenkin niin, että heikkojen maiden erityisolosuhteet otetaan aina huomioon. Aidosti uusia kaupankäyntimahdollisuuksia tuottavia tarjouksia on otettava käsiteltäväksi ja WTO:n sääntökirjaa on olennaisilta osin vahvistettava, olipa sitten kyse kaupan helpottamisesta, polkumyynnistä tai maantieteellisistä merkinnöistä.

Uudistin myös vetoomukseni siitä, että erityistä huomiota kiinnitettäisiin kehitysmaiden, etenkin – muttei ainoastaan – köyhien ja haavoittuvien maiden, yksittäisiin huolenaiheisiin siten, että ne saavat kierroksella erityis- ja erilliskohtelun ja siten, että maailman rikkaammat osat lisäävät merkittävästi kauppatukiaan. Olette aivan oikeassa nimetessänne valmiuksien kehittämisen – oleellisen tuen, jota meidän on annettava – tavaksi mahdollistaa kaupankäynti, joka helpottaa sopeutumista, niin että kehitysmaat, erityisesti heikommat, voivat aidosti hyötyä kaupan mahdollisuuksista, joita tällä kierroksella edistämme.

Me edistyimme Pariisissa. Pääsimme sopimukseen elintärkeässä, mutta erittäin teknisessä kysymyksessä erityistullien – niin ja niin monta euroa per vakka sitä, niin ja niin monta euroa per kilo tätä – muuntamisesta vastaaviksi prosenttimääräisiksi arvotulleiksi. Samalla, kun pääasiasta – paljonko ja millä perusteella näitä arvotulleja alennetaan – täytyy vielä myöhemmin neuvotella, meillä on nyt perusta, jolta voimme edetä maataloudessa ja näin ollen kaikissa muissakin Dohan kierroksen asioissa. Tämän suhteen haluaisin kiittää komission jäsenta Fischer Boeliä hänen työstään. Maatalous on vaikea ala, ja arvostan hänen tapaansa käsitellä sitä.

Voimme tulevina kuukausina odottaa edistymistä tapahtuvan myös teollisuuden tullien alalla. Monet jäsenet myös vahvistavat aikeensa tehdä parannettuja palvelutarjouksia kuun loppuun mennessä. Odotamme avaintoimijoiden käyvän tiiviimpää vuoropuhelua tämän päivän ja 12.–13. heinäkuuta Kiinassa pidettävän pienen ministerikokouksen välisenä aikana. Meidän pitäisi ennen kesätaukoa tehdä ensimmäinen arvio siitä, miltä mahdollinen Hongkongin paketti voisi näyttää. Jos on olemassa pienikin mahdollisuus siihen, että Hongkongissa päästään vuoden lopussa hyvään lopputulokseen ja kierroksesta siten tulee onnistunut, tässä ensimmäisessä hahmotelmassa, joka toivottavasti valmistuu heinäkuussa, pitäisi vähintään määritellä ensinnäkin kohta kohdalta ne alat, joilla WTO:n jäsenet ovat lähentyneet toisiaan. Siinä tulisi myös selkeyttää yhteisiä tavoitteitamme keskeisissä markkinoille pääsyä koskevissa asioissa, joita ovat maatalous, teollisten tuotteiden ja palvelujen markkinoille pääsy. Lopuksi olisi nimettävä keskeiset ongelma-alueet, joilla on päästävä sopimukseen Hongkongissa menestymisen varmistamiseksi ja sitten kierroksen päättämiseksi.

Olen iloinen siitä, että nämä ajatukset sisältyvät Pariisin pienen ministerikokouksen puheenjohtajiston tiivistelmään. Voitte luottaa siihen, että komissio jatkaa työtään kohti Hongkongia tässä kunnianhimoisessa hengessä.

Komissio on täysin samaa mieltä useasta mietinnössä esitetystä asiasta. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin kaksi erityistä seikkaa. Komissio on samaa mieltä mietinnön 6 kohdassa olevan kehitysmaita koskevan joustavuuslausekkeen pääsisällöstä. Olemme valmiita myöntämään erityis- ja erilliskohtelun kautta joustoa kehitysmaille – sekä vähiten kehittyneille että muille heikoille ja haavoittuville maille. Voimme kuitenkin tehdä näin ainoastaan, jos otamme huomioon kehityksen tason, mikä tarkoittaa sitä, että kehitysmaat on eriteltävä tapaus kerrallaan. Emme voi suostua pelkkään "kaikille sopivaan" ratkaisuun.

Toinen asia koskee 9 kohdassa mainittua ehdotusta maatalousneuvottelujen "kehityslaatikosta". Komissio voi yhtyä siihen, että kehyksellä voidaan ja pitäisikin suojella EU:n etuja. On kuitenkin ylioptimistista sanoa, että "… EU sopeutuu vaivattomasti kyseisiin rajoituksiin" kauppaa vääristävien kotimaisten tukien osalta. Mietinnössä oletetaan markkinoillepääsystä, että herkille tuotteille myönnetty erittäin positiivinen kohtelu antaa EU:lle mahdollisuuden suojella markkinajärjestöjään. Tätä EU varmasti toivoo, mutta parhaassakin tapauksessa on joidenkin tuotteiden kohdalla kuitenkin tehtävä vaikeita myönnytyksiä.

Lopetan tähän. Kuuntelen, mitä parlamentin jäsenillä on sanottavanaan ja vastaan lopuksi, jos ja kun minulla on siihen mahdollisuus. Kiitän vielä jäsen Moreno Sánchezia mietinnöstä sekä parlamenttia mahdollisuudesta keskustella tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Martens (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. (NL) Dohan kierroksen neuvottelujen tarkoituksena on antaa kehitysmaiden taloudelle piristysruiske sekä tarjota niille todellinen paikka maailmantaloudessa. Niitä ollaan sopeuttamassa tasapuolisempaan jakoon maailmassa.

Maailman köyhyyden voittamiseksi sovimme vuosituhannen kehitystavoitteiksi kutsumistamme asioista. Kehitysmaiden vakaat kaupankäyntiolot voivat merkittävästi edistää tavoitteiden saavuttamista, ja tähän meidän tulisi pyrkiä Hongkongissa. Haluaisin nostaa esiin muutamia näkökohtia, joista osan komission jäsen jo mainitsikin.

Meidän tulisi kauppapolitiikassamme pystyä tekemään selkeämpi ero kehitysmaiden välille. Maat ovat niin erilaisia, ettei niihin voi soveltaa yhtenäistä mallia. Maiden joukossa on vahvoja ja heikkoja, suuria ja pieniä talouksia. On maita, joilla on hyvät edellytykset tuottamiseen ja kasvuun, ja maita, joiden edellytykset ovat heikot. Meidän pitäisi voida räätälöidä politiikkaamme paremmin. Tämän vuoksi kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelun pitäisi olla yksi Hongkongin kokouksen asialistan keskeisistä aiheista.

Paljon keskustelua on käyty niistä seurauksista, joita Hongkongin sopimuksilla on kehitysmaille tehtyihin kaupan myönnytyksiin. Kehitysmaat pelkäävät myönnytysten heikkenevän. Pyytäisinkin komission jäsentä tiedottamaan parlamentille neuvottelujen jälkeen, kävikö todella niin.

Kolmanneksi näyttää siltä, että kehitysmaat saavat tuskin lainkaan todellista hyötyä niille tarjotuista mahdollisuuksista. Niinpä haluaisin korostaa valmiuksien kehittämisen ja teknisen avun merkitystä. Meidän on työskenneltävä ankarasti näiden asioiden hyväksi voidaksemme vahvistaa kyseisten maiden vienti- ja kaupankäyntimahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää kannustaa sellaisia maita monipuolistamaan valikoimaansa, jotka vievät vain yhtä tai kahta tuotetta.

Haluaisin nyt siirtyä vientitukiin, jotka komission jäsen jo mainitsi ja joiden haitalliset vaikutukset paikallisille markkinoille ovat tiedossa. Meillä on oltava aikataulu, jonka mukaisesti vientituet poistetaan asteittain mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti tekstissä ei ole asetettu minkäänlaista määräaikaa.

Lopuksi toteaisin, että Euroopan unionilla on Hongkongissa tärkeä tehtävä. Tiedämme kaikki, kuinka neuvotteluille kävi Cancúnissa. Niin ei saisi tapahtua uudestaan. Haluan vielä kiittää esittelijää hänen perusteellisesta mietinnöstään sekä hyvästä yhteistyöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Daul (PPE-DE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämänpäiväinen keskustelu on erityisen tärkeä, koska olemme juuri vaiheessa, jossa Geneven neuvotteluja vauhditetaan. Totesitte, että viime viikolla Pariisin ministerikokouksessa edistyttiin. Arvoisa komission jäsen, haluan omasta puolestani esittää neljä huomiota.

Ensinnäkin olen erittäin huolestunut siitä asenteesta, jonka ovat omaksuneet useat maat, jotka eivät ole aidosti sitoutuneet näihin neuvotteluihin. Todisteena pidän sitä, että muilla aloilla kuin maataloudessa ei ole edistytty lainkaan. Teollisten tuotteiden ja palveluiden markkinoillepääsystä käytävät keskustelut ovat pysähdyksissä, samoin sääntöjä koskevat neuvottelut. Emme voi hyväksyä näin epätasapainoisia neuvotteluja, joissa maatalous maksaisi kaikkien muidenkin alojen edestä, vaikka Euroopan unioni on ponnistellut kyseisellä sektorilla valtavasti.

Toiseksi neuvottelukierroksen onnistuminen edellyttää, että uudet tuottajamaat, kuten Brasilia, Intia ja Kiina, ottavat todellista vastuuta neuvotteluissa. Näidenkin maiden on avattava markkinansa muille kehitysmaille, sillä todellinen kehitystä edistävä voima on tulevina vuosina etelän maiden välisen kaupan kasvu.

Kolmanneksi valituselimen äskettäinen sokeria koskeva päätös muistuttaa meille, ettei neuvotteluissa tunneta vilpittömyyttä. Siksi on erittäin tärkeää arvioida neuvottelujen jokaista kohtaa WTO:n lainsäädännön perusteella sen välttämiseksi, että hyväksymämme kompromissi muutaman vuoden kuluttua mitätöitäisiin WTO:n tuomarien päätöksellä, mikä todennäköisesti tarkoittaisi sitä, että köyhät maat kärsisivät. Meidän on jatkettava keskustelua tästä aiheesta.

Neljänneksi ja viimeiseksi, tämä on kaikkein tärkein kohta, jota haluan painottaa teille, arvoisa komission jäsen. Neuvottelijoilla, jotka tekevät päätöksiä tänään, on suuri vastuu, sillä kyseessä on miljoonien miesten ja naisten tulevaisuus. Neuvottelut on helppo saattaa päätökseen, mutta uskon, että ongelmat tulevat näkyviin ehkä vasta kaukaisemmassa tulevaisuudessa, jolloin te ette enää ole virassanne. Luotan teihin. Älkää kuitenkaan missään tapauksessa jättäkö seuraajienne harteille näiden ongelmien ratkaisemista. Ennen kuin allekirjoitamme tai myönnymme mihinkään, miettikäämme asiaa yhdessä vielä uudestaan, jotta voimme siirtää seuraajillenne hyväksyttävän kokonaisuuden.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Hongkongin konferenssin haaste asettaa rajat WTO:n uskottavuudelle, toimivuudelle ja dynaamisuudelle.

Mielestäni Dohan kierroksen neuvotteluita haittaa viisi rakenteellista seikkaa:

Ensimmäinen on johtavien kauppakumppaneiden kyvyttömyys suostua luovuttamaan pois taloudellista ja poliittista sisäistä itsenäisyyttä.

Toinen on päätöksenteon vaikeus, mikä johtuu WTO:n jäsenmäärän valtavasta kasvusta, mistä seuraa myös lisääntyvä epäyhtenäisyys.

Kolmas on edistyneiden kauppajärjestelmien välisen kaupan vapauttamisen epätasapainoisuus. Suhteellisesti sanottuna unioni on tehnyt suurimmat myönnytykset, minkä ansiosta Euroopassa on maailman avoimimmat markkinat.

Neljäs on muiden kansainvälisten toimijoiden haluttomuus ottaa neuvotteluissa johtava rooli.

Viides on kehitysmaiden asettuminen puolustuskannalle suhteessa uusiin neuvotteluaiheisiin.

EU:n strategian muodostavaa WTO:n monenvälisen sääntelykehyksen laajentamista ja vahvistamista rajoittaa kansainvälisten järjestöjen erikoistumisen periaate, joka asettaa rajat myös WTO:n tulevalle kehitykselle sekä sosiaalipolitiikan että ympäristökysymysten kokonaisjärjestelyiden kannalta.

Niinpä mielestäni on perustettava uusi kattava kattorakenne, johon kuuluu seuraavat pilarit:

- WTO, joka edistää tyydyttävästi voimavarojen tehokasta jakoa,

- kansainvälisen talouden vakautta edistävä kansainvälinen talousjärjestö,

- kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka tukee kansainvälistä voimavarojen uudelleenjakoa ja köyhien maiden kehitystä ja

- kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka edistää maailmanlaajuisesti ympäristön ja luonnonvarojen suojelua ja parantamista.

Globaalin talouden ehdot määräävät sosiaalisen ja ekologisen markkinatalouden perusteella uuden globaalin talousjärjestelmän yleisestä sääntelystä. Tällä sääntelyllä edistetään voimavarojen jakoa, vakautta, kansainvälistä yhteisvastuullisuutta sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajien suojelua.

 
  
MPphoto
 
 

  Erika Mann, PSE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin nostaa esiin muutaman seikan, jotka tulee pitää mielessä, kun tarkastellaan tätä mietintöä, joka on kuitenkin vasta ensimmäinen valiokunnan tänä vuonna esittelemä mietintö. Laadimme vuoden jälkipuoliskolla toisen mietinnön, jolla seurataan, tarkkaillaan ja kommentoidaan komission keskusteluja ja neuvotteluja.

Sekä valiokunnan että oman ryhmäni mielestä ensimmäinen mietinnön herättämä kysymys on, mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että pystymme todella tukemaan positiivisen tuloksen saavuttamista Hongkongissa. Vaikka siellä ei tehdäkään lopullisia päätelmiä, myönteinen tulos olisi joka tapauksessa hyvä asia, jotta neuvotteluja voidaan sitten jatkaa vankalta perustalta. Toinen seikka on sen varmistaminen, että kehityskierros-otsakkeen alla esittämämme merkittävä vaatimus on perusteltu myös todellisuudessa. Kolmanneksi olisi varmistettava, että Euroopan unionin etuja suojellaan.

Kyseessä on tietenkin erittäin monimutkainen asia, kun pidetään mielessä se, että Cancúnin tulokset eivät olleet erityisen hyviä ja että aloitus oli hyvin vaikea sekä se, että neuvottelut näyttävät tällä hetkellä melko huterilta. Ongelman muodostavat myös kehittyvät maat, jotka haluavat ottaa johtavan ja globaalin aseman maailmassa. Tästä erityisen hyviä esimerkkejä ovat Kiina, josta keskustelemme huomenna, sekä Brasilia ja tietysti Intia. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, että tilanne on vaikea ja monimutkainen.

On myös toinen näkökohta, joka meidän on otettava huomioon. Arvoisa komission jäsen, haluaisin pyytää teitä harkitsemaan uudelleen, kuinka parlamentin, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teidän itsenne tulisi tehdä yhteistyötä kuluvan vuoden aikana. Jos uusi perustuslaki olisi jo voimassa, parlamentilla olisi huomattavasti enemmän valtaa ja suorempi kuulemismenettelyjärjestelmä. Meidän menetelmämme ovat erittäin hyvät ja vakiintuneet, mutta ne ovat kaikki luonteeltaan jokseenkin epämuodollisia.

Samaan aikaan on kuitenkin niin, että suuri yleisö haluaisi, että osallistuisimme maatalouden ja palveluiden sektoreita koskevaan neuvotteluprosessiin suoremmin ja että meillä silloin olisi enemmän valtaa ja oikeuksia. Nämä ovat hyvin herkkiä kysymyksiä, joista käytävät keskustelut voivat olla erittäin tiukkoja ja joihin ei ole olemassa valmiita ja yksiselitteisiä kantoja sen enempää omassa ryhmässämme tai tässä parlamentissa kuin suuren yleisönkään keskuudessa.

Miten sitten voimme varmistaa, että onnistumme tämän vuoden kuluessa toteutettua tämän kriittisen prosessin, jossa ovat osallisina komissio, valiokunta ja parlamentti, sillä tavalla, että tuloksena on hedelmällinen yhteistyö mainitsemissani kriittisissä kysymyksissä sen lisäksi, mitä olemme jo saavuttaneet?

Arvoisa komission jäsen, jos teidän todella on tehtävä muutoksia neuvotteluihin tai suunnitelmiinne – ja voitte olla varma siitä, että teidän on käsiteltävä näitä asioita – niin kuinka voidaan taata, että yhteistyö on niin tiivistä, että pystymme todella kantamaan suuren yleisön meille antaman vastuun?

 
  
MPphoto
 
 

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää esittelijää mietinnöstä, joka mielestäni antaa erinomaisen yleiskuvan neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta Genevessä tehdyn WTO:n puitesopimuksen jälkeen ja Hongkongin konferenssin aattona. On selvää, että Dohan kehityskierroksen onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää maailmankaupan vapautumiselle jatkossa. Cancúnin epäonnistumisen jälkeen monenkeskisen kauppajärjestelmän uskottavuus on vaakalaudalla. Samalla, kun menestyminen Hongkongissa on välttämätöntä talouden tulevalle kasvulle, se on todellinen testi WTO:n legitimiteetille. Olen samaa mieltä komission jäsenen Mandelsonin kanssa siitä, että Dohan kierroksen tulisi ensisijaisesti nähdä koskevan kehitystä. Kaupan ja kehityksen on kuljettava käsi kädessä, ja kehitysmaiden suurempi osallistuminen reiluun maailmankauppaan on oleellista torjuttaessa maailman nälkää ja köyhyyttä.

On lupaavaa, että pääsimme viime viikolla kompromissiin maataloustuotteiden tuontitulleista, ja samalla uhka Dohan kierroksen epäonnistumisesta saatiin torjuttua. Suoraviivaisten tuontitullien muuttaminen tuotteen arvoon perustuviksi prosentuaalisiksi tulleiksi on varovainen mutta kuitenkin merkittävä askel kohti maataloustuotteiden kauppaa koskevaa yleissopimusta.

Ryhmäni on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että kaikki maatalouden vientituet täytyy ennen pitkää poistaa, koska sen enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan ei ole hyväksyttävää, että EU:n nykyinen maatalouspolitiikka maksaisi keskimääräiselle eurooppalaiselle perheelle 100 euroa ylimääräistä ja vaikeuttaisi kehitysmaiden pääsyä köyhyysloukusta. Maailmanpankki laski hiljattain, että tämän kauppakierroksen onnistuminen voi merkitä sitä, että maailmanlaajuisen tulot kasvavat 385 miljardia euroa vuodessa. Jos Afrikka voisi nostaa osuutensa maailman kaupassa kahdesta prosentista vaikka vain kolmeen prosenttiin, sen vuosittaiset tulot kasvaisivat 70 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Se olisi huomattavasti enemmän kuin mitä Afrikka tällä hetkellä saa kehitysapua. Jo pelkästään tästä syystä meillä ei ole enää varaa epäonnistumisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Moreno Sánchezia työstä, jota hän on tämän aiheen parissa tehnyt, mutta uskon, ettei hänelle tule yllätyksenä, ettei ryhmämme valitettavasti voi tukea hänen mietintöään sellaisenaan. Vaikka mietinnössä onkin hyviä osia, kuten kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen tavoitteiden korostaminen, niiden vaikutusta heikentää mietinnön yleissuuntaus eli säännöstelemättömän vapaan kaupan kritiikitön kannatus edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen pääasiallisena keinona.

Oletus tuntuu edelleen olevan, että kaupan lisääntyminen merkitsee automaattisesti kasvun lisääntymistä, mikä taas automaattisesti vähentää köyhyyttä. Todellisuus on paikalla kuitenkin melko erilainen ja, kuten äskettäinen Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman vähiten kehittyneitä maita käsittelevä raportti selvästi osoittaa, joidenkin köyhimpien maiden sisällyttäminen aikaisempaa tiiviimmin kansainväliseen kauppajärjestelmään ei yleisesti ottaen ole johtanut köyhimpien ihmisten köyhyyden vähenemiseen.

Toinen mietintöä tukeva olettamus on, että jos WTO:n kritisoijat ymmärtäisivät järjestöä paremmin, me jotenkin kuin ihmeen kaupalla rakastuisimme siihen, tai niin kuin asia mietinnössä esitetään, "WTO:n on annettava kansalaisyhteiskunnalle tarkoituksenmukaisia tietoja ja selvityksiä […], jotta se voisi välttää tilanteen, jossa globalisaatioprosessi ja siihen liittyvä WTO:n rooli ymmärretään laajalti väärin ja sitä vääristellään". Jos totta puhutaan, tämä on hyödytöntä ja holhoavaa hölynpölyä. Kansalaisyhteiskunnan laajat osat tietävät tarkalleen ja kasvavassa määrin, mistä WTO:ssa on kysymys, ja ne tietävät täsmälleen, kuinka vahingollinen talouden globalisaatioprosessi voi olla. Emme tarvitse nyt kosmeettista PR-harjoitusta vaan perusteellista ja perinpohjaista toimielinten ja maailmankaupan sääntöjen uudistamista, jotta kestävyys ja oikeudenmukaisuus saataisiin aidosti niiden toiminnan ytimeen.

Siirryn nyt käsittelemään joitakin yksityiskohtia. Ryhmämme on esittänyt uudelleen hyödykkeiden hintoja koskevan alkuperäisen tarkistuksensa. Hyödykkeiden hintojen aleneminen on yksi suurimmista yksittäisistä syistä siihen, että köyhemmät maat eivät hyödy maailmankaupasta enempää. Jopa 43 kehitysmaata saa yli 20 prosenttia koko vientitulostaan yhdestä ainoasta hyödykkeestä. Jos kymmenen tärkeimmän kehitysmaiden viemän maataloushyödykkeen hinnat olisivat vuodesta 1980 lähtien nousseet samaa tahtia inflaation kanssa, viejät olisivat saaneet vuonna 2002 noin 112 miljardia Yhdysvaltain dollaria enemmän, kuin mitä ne todellisuudessa saivat. Tämä olisi ollut kaksi kertaa julkisen kehitysavun kokoinen summa. Rehellisesti sanottuna minusta on merkillistä, että kansainvälisen kaupan valiokunta, joka ylpeilee sanomalla, että kaupan tulisi tukea köyhyyden poistamista, on voinut hylätä tarkistuksen, jolla pyrittiin vakiinnuttamaan hyödykkeiden hintoja. Toivon, että täysistunto tukee meitä tässä asiassa huomenna.

Olemme myös esittäneet komission neuvotteluvaltuuksia koskevan tarkistuksen. On vaikea kuvitella, miten ihmeessä komissio voi perustella työskentelyä valtuuksilla, jotka ovat kuusi vuotta vanhat eivätkä siksi vastaa yhtäkään niistä merkittävistä muutoksista, jotka ovat tapahtuneet valtuuksista sopimisen jälkeen. Ehkä komission jäsen Mandelson voisi kertoa meille, mitkä perustelut ovat, koska institutionaalisesta näkökulmasta katsottuna emme voi teeskennellä, että sen jälkeen kun kaksi kolmesta viimeisimmästä ministerikokouksesta on epäonnistunut, työskentelemme edelleen tavalliseen tapaan. Emme voi olla huomioimatta monien eteläisten maiden vastahakoisuutta antaa WTO:lle yhä enemmän uusia toimivaltuuksia.

Nyt kun uusi komissio on aloittanut toimintansa ja kun uusi WTO:n ministerikokous lähestyy, meidän tulisi antaa kansainväliselle yhteisölle merkki siitä, että Eurooppa heijastaa näitä muutoksia ja pystyy ottamaan oppia sekä Seattlessa että Cancúnissa tehdyistä virheistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Emanuele Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olin todella hämmästynyt kuullessani tässä istuntosalissa, että WTO on reilun ja osallistavan kaupan parantamisen ja edistämisen väline. Miten kukaan voi väittää tuollaista?

Riittää, kun tarkastellaan kierroksella käytyjen ja käynnissä olevien neuvottelujen konkreettisia tuloksia. Kuinka voidaan puhua vastavuoroisuudesta jättiläisen ja kääpiön, Daavidin ja Goljatin välillä? Kuinka voidaan toivoa, että kehitysmaat voittaisivat tällä kierroksella, jos me emme muuta toimintatapojamme?

Miksi ei pohdita saatujen tulosten seurauksia? Miksi ei kerrota, miten 25 000 yhdysvaltalaiselle puuvillanviljelijälle annetut tuet ovat aiheuttaneet miljoonien ihmisten nälänhädän Keski-Afrikassa? Miksi ei kerrota, kuinka TRIPS-sopimukset ovat estäneet ja edelleen estävät 30:tä miljoonaa ihmistä – joista valtaosa Afrikassa – saamasta aids-lääkkeitä ja kuinka TRIPS-sopimuksen soveltaminen Intiassa on puolittanut niiden kolmannen maailman ihmisten määrän, joilla on mahdollisuus saada aids-lääkkeitä?

Miksi ei puhuta siitä katastrofista, jonka ovat aiheuttaneet Euroopan ja Yhdysvaltojen maksamat tuet voimaperäiselle maataloudelle? Tuon katastrofin seurauksena Brasilia, Intia ja eteläiset maat liittoutuivat Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vastaan Cancúnin huippukokouksessa.

Millä tavoin valmistelemme nyt uutta WTO:n huippukokousta, joka pidetään Hongkongissa? Näyttää siltä, että onnistumme vapauttamaan sosiaali- ja terveyspalvelut sellaisen taloudellisen liberalismin nimissä, jonka tuloksena näistä palveluista yksinkertaisesti tulee eteläisissä maissa maksullisia – ja suurten ylikansallisten yritysten valvomia – mikä estää suurta osaa väestöstä hyötymästä niistä.

Miksi emme puhu talouskumppanuussopimuksista? Olemme keskustelleet niistä ja nähneet niiden dramaattiset tulokset Bamakossa pidetyssä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa. Eteläisten maiden – erityisesti Afrikan – kanssa käytävän kaupan täydellistä vapauttamista ja niiden tuontitullien alentamista koskevan vaatimuksen vuoksi sopimuksilla on edistetty näiden maiden talouden tuhoutumista, koska maiden ei ole sallittu valita itsenäisesti omia erilaisen kehityksen strategioitaan.

Olen päinvastoin sitä mieltä, että meidän on pyrittävä heikentämään Maailman kauppajärjestön asemaa. Meidän on pyrittävä siihen, että useiden tuotteiden, alkaen maatalous- ja lääketuotteista, kauppaa voitaisiin hallinnoida muissa, esimerkiksi YK:n virastoissa. Näistä syistä ryhmämme esittää täysin kielteisen kannan parlamentille esitellystä mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, huolimatta Cancúnin konferenssin epäonnistumisesta syyskuussa 2003, WTO:n monenväliset kauppaneuvottelut määritellään edelleen Dohan ohjelman kautta. WTO:n yleisneuvoston elokuussa 2004 tekemällä sopimuksella on onnistuttu käynnistämään nämä neuvottelut uudestaan, mistä olen iloinen.

Haluan alusta alkaen sanoa, että minäkin olen tyytyväinen mietintöön ja onnittelen esittelijää hänen tekemästään työstä. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kansainvälisen kaupan valiokunnan ehdotus on merkittävä parannus alkuperäiseen asiakirjaan, erityisesti suhteessa siihen, miten kehitysmaat saataisiin integroitua maailman kauppajärjestelmään, sekä huomion kiinnittämiseen eräiden muiden kuin olennaisten palveluiden vapauttamiseen ja, tämä on tärkeää, maatalouden protektionismin vähentämiseksi tehtyihin ehdotuksiin.

Valiokunnassa hyväksytyt kompromissitarkistukset ovat mielestäni parantaneet tätä tekstiä. Mietintö on tasapuolinen analyysi, jossa otetaan huomioon Euroopan odotukset ja intressit tässä varmasti vaikeassa neuvottelukierroksessa.

WTO:n neuvotteluihin liittyen olen huolestunut maataloudesta ja erityisesti kotimaani pienten perhemaatilojen tulevaisuudesta. Ne ovat, sanottakoon se nyt, Irlannin yhteiskunnan selkäranka. Eurooppalaisen maatalousmallin tai Luxemburgissa tehdyn, yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusta koskevan sopimuksen muuttaminen ei voi tulla kysymykseen. Eurooppalaiset maanviljelijät ovat sitoutuneet uudistukseen, jota pidän lukkoon lyötynä ja joka on voimassa vuoteen 2013. He ovat sitoutuneet sopimukseen, jota ehdotettiin YMP:n saattamiseksi yhteensopivaksi WTO:n kanssa. He ovat sitoutuneet sopimukseen, joka edellyttää suunnatonta muutosta alalla. Maanviljelijämme tarvitsevat vakaata politiikkaa voidakseen suunnitella liiketoimintansa tulevaisuutta ja perheidensä toimeentuloa. Ei voi tulla kysymykseenkään peruuttaa mitään näistä sitoumuksista. Arvoisa komission jäsen, minua rohkaisee se, mitä juuri sanoitte tästä asiasta, ja uskon, että puolustatte täällä tiukasti meidän etujamme.

Lopuksi totean uskovani, että olemme kaikki yksimielisiä siitä, että WTO on paras foorumi, jossa kaikkien valtioiden – rikkaiden ja köyhien, kehittyneiden ja kehittyvien – oikeuksia voidaan suojella. Uskon myös, että monenvälisyys on oikea tie eteenpäin ja olen iloinen siitä, että komissiokin on säilyttänyt tämän käsityksen. Odotan tämän vuoden joulukuussa pidettävää Hongkongin konferenssia innokkaasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Caspary (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on erittäin tärkeää, että edistymme tällä neuvottelukierroksella, joka koskee uudistusta ja vapauttamista. Maailmanpankin laskelmista, joihin van Hecke juuri viittasi, käy ilmi, että Dohan kierroksen päättäminen onnistuneesti lisäisi maailmanlaajuisia tuloja jopa 500 miljardia euroa vuosittain, joten Dohan kierroksen menestys merkitsee sotaa köyhyyttä vastaan, laaja-alaista ja tehokasta kehitysapua ja siten kaikille maailmassa mahdollisuutta hyvinvointiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Meidän on käytettävä hyväksi tätä mahdollisuutta Euroopan kansalaisten ja koko maailman ihmisten takia.

Haluaisin ottaa esille yleisön osallistumista koskevan kysymyksen, jonka jäsen Mann ja jäsen Lucas mainitsivat äsken. Muistamme yhä selvästi "Seattlen taistelun". Yhä useampi on sitä mieltä, että globalisaatioon liittyvät asiat merkitsevät pikemminkin vaaraa kuin mahdollisuutta. Euroopassa kokonaiset sukupolvet päättävät koulutuksensa ilman, että näille ihmisille on opetettu sosiaalisen markkinatalouden ja maailmankaupan perusteita, jolloin he voivat omaksua väärää tietoa ja ovat petollisten kampanjoiden armoilla. Olemme havainneet, että tiedotusvälineissä kerrotaan melkein pelkästään tuotannon uudelleen sijoittamisesta eikä uusien työpaikkojen perustamisesta tai hyvinvoinnin lisääntymisestä, jotka molemmat johtuvat maailmankaupasta. Huomaamme, että tämän takia ihmiset ovat entistä epävarmempia ja että radikaaliryhmät, kuten "Attac", käyttävät yhteisöltä saamiaan varoja yhteisön edun vastaisesti antamalla ihmisille väärää tietoa ja pelästyttämällä heitä.

Arvoisa komission jäsen, pyydän teidän välityksellänne komissiota laatimaan suunnitelman, jonka mukaan samanaikaisesti neuvottelujen kanssa käydään ennakoivaa kampanjaa, jotta yleisö saadaan tukemaan vapaata ja oikeudenmukaista maailmankauppaa, jotta Euroopan ja maailman ihmiset saadaan vakuuttuneiksi maailmankaupan eduista ja jotta saamme heidät mukaamme, kun kuljemme eteenpäin tätä oikeaa ja välttämätöntä tietä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, perustamisestaan asti WTO:ta on arvosteltu ankarasti. Tänään, järjestön kymmenvuotispäivänä, voisimme arvioida tilannetta ja esittää seuraavan kysymyksen: tarvitsemmeko WTO:ta?

Globalisaation hellittämättömän kasvun yhteydessä meillä ei epäilemättä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä monenvälistä järjestöä koskeva tarpeemme. Toisen kysymyksen osalta, eli "tarvitsemmeko tätä järjestöä sellaisena kuin se toimii tällä hetkellä?", vastaukseni on kuitenkin paljon varovaisempi. Tällä hetkellä maailma ei vieläkään kykene jakamaan hyvinvointia tasapuolisesti. Kaupalla on merkittävä tehtävä tämän tasapainon luomisessa, mutta kaupan nykyisissä säännöissä ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota planeettamme suurimman väestönosan vaatimuksiin ja tarpeisiin. Kun tämä otetaan huomioon, toivon joskus naiivisti, että vuoden lopussa pidettävässä Hongkongin konferenssissa muutetaan tätä kiistatonta tosiasiaa ja ennen kaikkea täytetään lopultakin Dohan kehitysohjelman käynnistämisen herättämät toiveet.

Viime kuussa 10. ja 16. päivänä huhtikuuta sadat kansalaisjärjestöt ja yhdistykset vaativat oikeudenmukaisempaa kauppaa. Olen samaa mieltä niiden kanssa siitä, että kauppa, joka perustuu ainoastaan yksinkertaistavaan ja välinpitämättömään "laissez faire" -periaatteeseen, ei johda hyvinvoinnin tasaiseen jakautumiseen, pikemminkin päinvastoin.

Meidän ensisijaisen tavoitteemme on oltava kansainvälisen kaupan uudelleen suuntaaminen sen varustamiseksi aidolla taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuudella. Jos todellakin haluamme auttaa köyhempiä maita hyötymään globalisaatiosta, meidän on arvioitava uudestaan kaikkia maailmankaupan sääntöjä aiempaa tasapuolisemmin ottamalla huomioon kaupan ja kestävän kehityksen välinen suhde. Mielestäni WTO:n jäsenten olisi näin ollen sisällytettävä nämä periaatteet tavoitteisiinsa, mutta ennen kaikkea niiden tulisi tehdä johtopäätökset käytännöistä ja vahvistetuista säännöistä saaduista tuloksista, jotta ne pystyvät mukauttamaan toimintatapoja oikeudenmukaisemmiksi ja tasapuolisemmiksi.

Toivon myös avointa WTO:ta sekä uskottavaa ja legitiimiä organisaatiota, jonka päätökset sen jäsenet ja kansalaisyhteiskunta voivat hyväksyä. Euroopan kansalaisten valitsemana Euroopan parlamentin jäsenenä voin ainoastaan todeta ja ennen kaikkea pahoitella, että tämänhetkiset tietoni ovat puutteelliset, jotta voisin tyydyttävästi suorittaa demokraattisen valvontatehtäväni. Vieläkin valitettavampaa on kuitenkin se, että meillä parlamentin jäsenillä ei ole sanavaltaa komission neuvotteluvaltuuksien osalta. Tämä koskee kuitenkin myös tulevaisuuttamme.

Vaikka olen huolestunut palveluja koskevan direktiivin vaikutuksista ja seurauksista eurooppalaisiin julkisiin palveluihin, suutun helposti, kun kansainvälisellä tasolla tapahtuvalla palvelujen vapauttamisella uhataan kansalaisten perustarpeisiin liittyviä, usein julkisia palveluja, maissa, joissa niiden tarve on erittäin suuri. Vaikka olemme laajalti yksimielisiä siitä, että terveydenhuoltoon, koulutukseen, kulttuuriin ja audiovisuaalialaan liittyvillä palveluilla on erityinen asema neuvotteluissa, emme kuitenkaan saa unohtaa veden ja energian kaltaisiin perustarpeisiin liittyviä palveluja, sillä emme voi pyytää kehitysmaita vapauttamaan kyseisiä palveluja, sillä tämä merkitsisi niiden purkamista.

Haluaisin tuoda esiin, että sitouduimme New Yorkissa vuonna 2000 tukemaan kahdeksaa vuosituhannen kehitystavoitetta. Näitä kehitystavoitteita ei voida erottaa Dohan kehitysohjelmasta ja käytävistä neuvotteluista. Emme voi antaa lupauksia yhtenä päivänä ja unohtaa ne nopeasti seuraavana. Filippiininen tapaus on yksi esimerkki monien muiden joukossa vedenjakelupalvelujen vapauttamisen vahingollisista vaikutuksista. Itse asiassa kyseisten palvelujen vapauttamisen jälkeen vuonna 1997 veden hinta nousi 600 prosenttia, minkä lisäksi sen laatu heikkeni siinä määrin, että se aiheuttaa nykyisin sairauksia.

Pelkään, ettemme onnistu vuoteen 2015 mennessä puolittamaan jatkuvan vesihuollon puutteesta kärsivän väestön osuutta. Jos emme saa vettä, emme voi elää.

 
  
MPphoto
 
 

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, olemme tänään jo kuulleet paljon oikeudenmukaisesta kaupasta ja yhteisvastuun hengessä käytävästä kaupasta. Esittelijä haluaa sen hyödyttävän kaikkia, ja jäsen Caspary on laskenut meidän hyödyksemme, että 500 miljardia euroa tekee jokaisesta rikkaan ja onnellisen. Saan jopa komission jäsenestä Mandelsonista sellaisen käsityksen, että hän uskoo, että maataloustuotannosta luopuminen omissa kotimaissamme edistäisi hyvinvointia kehitysmaissa.

En jaa heidän idealismiaan. Kaupankäynti ei ruoki nälkäisiä eikä rikastuta köyhiä, ja siitä rikastuvat lähinnä ne eturyhmät, jotka vaativat vapaata kauppaa saadakseen siitä höytyä muiden kustannuksella. Jäsen Casparylle, joka puhuu huolettomasti vapaasta ja oikeudenmukaisesta kaupasta, voin todeta, että vapaa ja oikeudenmukainen kauppa voivat hyvinkin olla keskenään ristiriitaisia ja toisensa poissulkevia. Meidän olisi tutkittava tarkemmin, onko näin, ja tämän haluaisin tehdä.

Komission jäsen Mandelson mainitsi tarpeen poistaa rajoitetun markkinoillepääsyn erityisesti elintarvikkeiden osalta. Haluan todeta hänelle, että Euroopan unioni on maailman suurin elintarvikkeiden maahantuoja, joten kyse ei ole markkinoille pääsystä vaan ehdoista, jotka on täytettävä, jotta tuotteet pääsevät markkinoillemme. Jos Euroopan unioni antaa vähiten kehittyneille maille vapaan pääsyn markkinoillemme, kyseinen vapaa pääsy ei automaattisesti tee niistä rikkaita; päinvastoin tässä tapauksessa on harkittava vapaan markkinoille pääsyn edellytyksiä. Jos ne onnistuvat myymään tuotteitaan meidän hintatasoamme vastaavaan hintaan, ne voivat kehittää kansallisia talouksiaan, mutta jos monikansalliset yhtiöt ostavat näiltä mailta tuotteita köyhyysrajan alittavaan hintaan, tämä tuhoaa ne. Ne tuovat tuotteitaan markkinoillemme hintaan, joka tuhoaa maataloutemme.

Komission jäsen puhui palvelujen tarjontaa koskevan ennakoivan toimenpiteen tarpeesta, mutta emme voi kaikki leikata toistemme hiuksia; päinvastoin meidän on myös tuotettava jotain. Maatalousalalla tarvitsemme tuotannon kautta syntyviä palveluja. Kulttuurimaiseman säilyttäminen on suuri palvelus eurooppalaiselle yhteiskunnalle, ja tästä maanviljelijöille on maksettava tässä sovituin ehdoin ja edellytyksin.

Maailmanlaajusilla markkinoilla professorien, pankinjohtajien ja jopa komission jäsenien asettamat hinnat ovat alhaisempi kuin maataloustuotteiden, ja tämän takia meidän on puhuttava ehdoista ja edellytyksistä, mikä tarkoittaa niiden mukauttamista ja oikeudenmukaistamista. Tämä ei ole yksinkertainen asia. On yksinkertaista määrittää sanan "vapaa" merkitys määrällisesti, mutta sen laadullinen määritys vaatii jo enemmän ponnisteluja.

Vaikka vientitukien poistaminen yhdellä tärkeällä tuontisektorillamme oli aivan oikea toimenpide, olisi silkkaa hulluutta lopettaa oma tuotantomme ja antaa maailman tulla luoksemme. Tarvitsemme erityisiä ulkoisia suojatoimia, ja täällä tapahtuvaan tuotantoon ja omiin maanviljelijöihimme sovellettavia ehtoja on jäljiteltävä ulkomailla. Meidän on määriteltävä ehdot, hinnat ja tasot siten, että nämä maat voivat kehittää talouksiaan sen sijaan, että ne pakotettaisiin elämään köyhyysrajan alapuolella, ja ilman, että omat maanviljelijämme menevät vararikkoon.

Arvoisa komission jäsen Mandelson, toivon, että voimme pian keskustella näistä asioista kanssanne pitempään ja perusteellisemmin maatalousvaliokunnassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Helmuth Markov (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, komissio ei kyennyt tekemään sitä, mihin se valtuutettiin vuonna 1999, ei pelkästään Seattlen neuvotteluissa, vaan myös Cancúnin neuvotteluissa. Mielestäni tämä oli aivan oikein; tämän olisi pitänyt johtaa komission valtuuksien muuttamiseen siten, että se keskittyisi pikemminkin todellisen oikeudenmukaisen kaupan luomiseen eri kehitystasolla olevien valtioiden välillä kuin sääntelyn purkamiseen edelleen ja markkinoiden avaamiseen.

Oikeudenmukainen kauppa merkitsee sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jossa jokainen osapuoli voi todeta, että sillä on todellinen mahdollisuus kehittyä ja että se voi tarttua tähän mahdollisuuteen. Joillekin maille tämä voi tarkoittaa markkinoiden suojelemista, kunnes alueellinen talous on tarpeeksi vahva kestämään ulkomaisen kilpailun. Toisille tämä voi tarkoittaa markkinoiden avaamista, jotta muille tuottajille voidaan tarjota vientimahdollisuuksia. Sen sijaan, että osapuolia painostetaan entistä enemmän markkinoiden avaamiseen, tämä merkitsee pysyväksi piirteeksi muodostuneen paineen vähentämistä. GATSin ja NAMAn kaltaiset sopimukset voivat riistää kehitysmailta mahdollisuuden kehittää omia teollisuus- ja palvelualojaan ja samanaikaisesti kehittää korkeatasoisia ympäristö- ja sosiaalistandardeja.

Tekstiilien tuontia koskeva nykyinen keskustelu osoittaa meille kuitenkin kolikon kääntöpuolen – mitä markkinoiden avaaminen merkitsee teollisuusmaille. Kun puhumme Dohan kehitysohjelmasta, käsitteestä itsessään käy ilmi, että ohjelmaan on sisällytettävä kehitys, eikä kyse ole pelkästään markkinoiden avaamisesta. Ehkäisevän terveydenhuollon, koulutuksen, sosiaalisen suojelun ja ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien kaltaiset asiat ovat sen erottamaton osa.

Meille nämä ovat tärkeämpiä kuin Singaporen kysymykset, vaikka näyttää siltä, että niiden määrää on vähennetty neljästä kahteen. Meille on tärkeää, että kauppajärjestelmien avulla on mahdollista pitää kahvin, kaakaon, tekstiilien, banaanin, puuvillan, sokerin ja monien muiden tuotteiden hinta vakaana. Mielestäni oikea lähestymistapa ei ole kilpailun lisääminen vaan yhteistyön lisääminen.

Maatalouden suuryrittäjien vientituet on poistettava. Julkisten palvelujen, erityisesti vesihuollon, sääntelyn purkamista ei saa edes harkita. WTO:lle sekä asianomaisille YK:n elimille, kuten UNCTAD tai ILO, on annettava enemmän sananvaltaa kehitystyökysymyksissä. Euroopan unionin on muutettava vastaustaan, jonka se on tähän mennessä antanut kehitysmaiden esittämiin "4. toimitusmuodon" täytäntöönpanoa koskeviin pyyntöihin.

Jos vaadimme kehitysmailta, että niiden on avattava markkinansa tuotteille, palveluille ja pääomalle samalla kun Euroopan unioni kieltää puutteellisen koulutuksen saaneilta työntekijöiltä pääsyn työmarkkinoilleen, joilla pitäisi olla liikkumisvapaus, tällä ei ole mitään tekemistä yhtäläisten oikeuksien kanssa. Jos haluatte maailmankauppaa, teidän on ensin varmistettava tasapainoinen kehitys tai muutoin kauppa ei edistä kehitystä vaan kärjistää köyhien ja rikkaiden välisiä eroja.

Haluan todella sanoa jäsen Casparylle, että ne, jotka pitävät "Attacia" radikaaliryhmänä, eivät ole ymmärtäneet ajatusta, että demokratian olennainen osa on erilaisten näkemysten salliminen!

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meidän olisi myös kysyttävä itseltämme, miten Hongkongin ja Dohan kierros voivat auttaa meitä saavuttamaan Lissabonin tavoitteet. Meidän tärkein huolenaiheemme on kasvu ja työllisyys, ja tiedämme, että ammattiyhdistykset, eläkeläisten järjestöt ja lapset vaativat kaikki lisää rahaa taskuihinsa. Kasvu on olennaisen tärkeää yhteiskunnallemme, enkä halua ajatella, minkälaista keskustelua kävisimme parlamentissa, jos sanoisimme, että tavoitteemme ovat aivan erilaiset kuin mitä Lissabonissa asetettiin. Koska olemme yksimielisiä Lissabonin tavoitteiden tärkeydestä, on tärkeää, että WTO-kierros on hyvin valmisteltu. Vaikka on tarpeen parantaa WTO:n organisaatiota, meidän on myös varmistettava, että saavutamme Hongkongissa vähintään järkevän kompromissin, jota emme viimeksi onnistuneet saamaan aikaan Cancúnissa. Jos asiantuntijamme Genevessä eivät onnistu tekemään kompromissia, on olemassa vaara, ettemme taaskaan saa aikaan vakuuttavia tuloksia.

Kehitysohjelman kannalta on keskeistä, että hyvinvoinnin eteen tehdään työtä; sitä voidaan jakaa ainoastaan kerran. Jos haluat hyvinvointia pidemmän ajan, sinun on itse tehtävä työtä sen eteen. Tässä kohdassa pienille ja keskisuurille yrityksille on annettava pääsy markkinoille. Tarvitaan lainoja yritysten käynnistämiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Tällä kierroksella meidän on mietittävä, miten voimme lisätä näiden maiden hyvinvointia: ei jakamalla varallisuutta uudelleen, vaan auttamalla ihmisiä auttamaan itseään perheyritysten – joihin nämä maat ovat tottuneet – perinteisten rakenteiden avulla. Meidän on mahdollistettava, että maailman köyhimmät maat saavat pääsyn paikallisille, alueellisille ja maailmanlaajuisille markkinoille, ja tähän tarvitsemme parlamentaarista ulottuvuutta. Arvoisa komission jäsen, emme tarvitse lisää valtaa, vaan sitä, että parhaimmat ideat kilpailevat keskenään. Me parlamentissa olemme valmiita auttamaan teitä tässä ja käymään vuoropuhelua teidän kanssanne, jotta voimme yhdessä saada aikaan sen, mikä on parasta Euroopalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme kaikki tyytyväisiä elokuussa 2004 tehdyn sopimuksen myönteiseen tulokseen; kyseinen sopimus oli suuressa määrin yhteisön aloitteiden tulosta. Toivomme, että lopullinen tulos auttaa ylläpitämään yhteisön toimia ja aloitteita.

Maanviljely oli loppujen lopuksi näiden neuvottelujen tärkein aihe, vaikka olimme alusta alkaen vaatineet tasapuolista huomiota kaikille kierroksen aiheille sekä oikeudenmukaisia tuloksia kaikille aloille ja kaikille osapuolille.

Lopullisessa sopimuksessa ei pitäisi kyseenalaistaa yhteisen maatalouspolitiikan äskettäisen uudistuksen näkökohtia, ja siinä tulisi taata, että kaikki kauppakumppanit antavat vastaavat sitoumukset.

Maataloustuotemarkkinoille pääsyä koskeva kysymys ja ennen kaikkea arvotullien laskentamenetelmän tekniset näkökulmat osoittautuivat neuvottelujen tärkeimmiksi kohdiksi. Teknisten sitoumusten olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotteiden kestävyys taataan.

Maatalousmerkintöjen ja muiden kuin kauppaan liittyvien näkökohtien huomioon ottaminen ei pitäisi olla pelkästään tavoite, vaan tämän olisi oltava lopullisen sopimuksen edellytys. Nämä tekijät määräävät myös Euroopan maatalouden monitoiminnallisen tehtävän.

Puuvillaa koskevaa kysymystä pidettiin tärkeänä vähemmän kehittyneiden maiden kanssa käytävien neuvottelujen edistymisen kannalta. Toivomme, että tähän tuotteeseen liittyvät lisäsitoumukset koskevat myös muita kauppakumppaneita. Jäsen Moreno Sánchezin mietinnössä onnistuttiin takaamaan esittelijän esittämien WTO:n neuvotteluja koskevien ehdotusten tasapaino.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin ehdottaa, että seuraatte esittelijän "runollista periaatetta". Sen mukaan väliaikainen sopimus on askel polulla, jota ei ole, vaan polku tehdään kävelemällä. Tavoitteet on kuitenkin jo asetettu, ja poikkeuksia ei voi olla rajaton määrä.

 
  
MPphoto
 
 

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, haluan onnitella jäsen Moreno Sánchezia hänen erinomaisesta mietinnöstään, josta ilmenee tulevaisuudennäkymä ja kyky tunnistaa yhteisiä tavoitteita Dohan neuvottelujen kaltaisessa laajassa ja monimutkaisessa asiassa.

Tämän kierroksen – jota on kutsuttu kehityskierrokseksi sen alkamisesta, vuodesta 2001 lähtien – tarkoituksena, on vahvistaa kauppaa koskevan monenkeskisen kehyksen perusperiaatteita ja vastata asianmukaisesti kehitysmaiden ongelmiin.

Jos neuvottelut onnistuvat, kehitysmaiden on voitava tehdä kaupasta olennainen osa kansallista kehityspolitiikkaansa, ja tämän vuoksi meidän on oltava tarpeeksi joustavia vähiten kehittyneiden maiden epävarman tilanteen huomioon ottamiseksi, kehittyvien maiden uuden roolin tunnistamiseksi ja vapauttamisprosessin haavoittuviin maihin kohdistuvien erityisten vaikutusten selvittämiseksi.

Esittelijä on tietoinen näistä ongelmista ja tuo aivan oikein esille tarpeen tarjota erityistä teknistä apua ja kehittää kehitysmaiden valmiuksia, mahdollisuuden ottaa maatalousneuvotteluissa käyttöön kehityslaatikko vähiten kehittyneitä maita varten sekä etelä-etelä-suuntaisen kaupankäynnin edistämisen ja kehittyvien maiden tarpeen avata edelleen markkinoitaan vähiten kehittyneille maille. Esittelijä tunnistaa myös, että erityis- ja erilliskohtelun periaatteen olisi oltava lähtökohtana. Tämä periaate edellyttäisi, ettei neuvottelukierroksilla vaadita vastavuoroisuuden soveltamista, ja sitä olisi voitava mukauttaa kunkin kehitysmaan ominaispiirteiden mukaan.

Jos sitä sovelletaan, Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden järjestöjen on voitava ottaa käyttöön kaupankäynnin integrointijärjestelmä, jonka tarkoituksena on korvata kyseisten maiden kaupankäynnin vapauttamisen vuoksi mahdollisesti kärsimät tappiot.

Yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan mietinnön esittelijänä olen erittäin tyytyväinen siihen, että esittelijä tukee ehdotustani, jonka mukaan on otettava huomioon kierroksen mahdollisesti aiheuttama tullietuuskohtelun väheneminen, ja toistaa pyynnön, että komissio laatii erityisselvityksen kierroksen vaikutuksista ja ehdottaa toteutettavia toimenpiteitä.

Jäsen Moreno Sánchezin mietinnössä selvennetään huomattavasti epäilyjä ja mennään eteenpäin kierroksella, jolla otetaan huomioon kaikkien jäsenten edistymistä koskevat toiveet.

 
  
MPphoto
 
 

  Saïd El Khadraoui (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää esittelijää hänen hyvästä työstään ja erinomaisesta mietinnöstään ja haluan korostaa kolmea seikkaa, joita pidän tärkeänä.

Ensinnäkin avoimuus, jonka muut jäsenet ovat jo maininneet. On selvää, että neuvottelujen aiheella ja, mikäli neuvottelut päättyvät onnistuneesti, tehdyillä päätöksillä on huomattava vaikutus moniin ihmisiin. Tämän takia on tärkeää, että demokraattisesti valitulle parlamentille, kuten meidän parlamentillemme, annetaan jatkuvasti yksityiskohtaista tietoa neuvotteluista ja että se saa osallistua niihin. Arvoisa komission jäsen, perustuslaki tarjoaa meille enemmän mahdollisuuksia tähän, mutta kehotan teitä seuraavina kuukausina ja vuosina tekemään enemmän kuin teiltä tarkasti ottaen vaaditaan parlamentin ja myös kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamiseksi.

Toiseksi myös maailmankaupan on oltava oikeudenmukaista. Sen olisi hyödytettävä kaikkia, mutta erityisesti kehitysmaita. Yhden keskeisistä tavoitteista on oltava köyhyyden poistaminen uudella ja räätälöidyllä kauppapolitiikalla. Tätä varten meidän on ensinnäkin varmistettava, että näille maille annetaan tarvittava tekninen tuki neuvottelujen aikana, jotta ne voivat kehittää edelleen neuvottelumahdollisuuksiaan ja myös edistää valmiuksien kehittämistä. Lisäksi neuvottelujen tuloksen olisi oltava niin sanotusti "kehitysmaaystävällinen". Tämä edellyttää poliittista rohkeutta ja myös myönnytyksiä meidän puoleltamme. Haluan ottaa esimerkiksi vientitukiemme vähittäisen poistamisen, jolle olisi mielestäni laadittava selkeä aikataulu.

Kolmas ja viimeinen kohtani koskee palvelujen kaupan vapauttamista, joka on tärkeä ja tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta meidän on selkeästi määriteltävä vapauttamisen ala. Loppujen lopuksi tiettyjä palveluja ei ihannetapauksessa saisi vapauttaa, nimittäin yleishyödyllisiä palveluja. Nämä olisi jätettävä neuvottelujen ulkopuolelle ja ne eivät mielestäni koske pelkästään koulutusta ja terveydenhuoltoa vaan myös esimerkiksi vettä, kaiken elämän lähdettä, kuten joku aikaisemmin mainitsi. Joissakin kehitysmaissa on valitettavasti esimerkkejä siitä, että vesihuollon yksityistäminen on johtanut erittäin haitallisiin seurauksiin. Arvoisa komission jäsen, sen tähden toivon, että olette tästä samaa mieltä.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin heti ilmaista tukevani edellisen puhujan näkemystä. Ymmärrän hyvin hänen näkemyksensä vesihuollosta ja muista olennaisista julkisista palveluista. Tällä kierroksella ja erityisesti komission noudattamien toimintamallien puitteissa ei tehdä mitään sellaista, mikä loukkaa tai vaarantaa elämän keskeisiä etuja tai edellytyksiä. Voin taata teille tämän.

Haluaisin palata siihen, mitä jäsen Rübig totesi aikaisemmin, kun hän mainitsi, että kierroksen olisi päätyttävä vähintään järkevään kompromissiin. Hän on oikeassa. Kuulostaa siltä kuin hän odottaisi kierroksen päättymistä asettamatta sille tavoitteita. Hän ei tarkoittanut tätä. Järkevän kompromissin saavuttaminen on kaikkein vaikeinta. Kun seison tässä vastaamassa keskustelun aikana esitettyihin kysymyksiin, kierroksen loppu näyttää olevan vielä kaukana. Loppu on kuitenkin lähestymässä. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin Yhdysvaltain neuvotteluvaltuudet ja toimivaltuudet eivät jatku loputtomiin tämän kierroksen ylläpitämiseksi. Meidän on muistettava tämä. Toiseksi on havaittavissa niin sanottua neuvotteluväsymystä. Havaitsen merkkejä väsymyksestä, kärsimättömyydestä, halusta päästä loppuun, jotta voidaan mennä eteenpäin. Kärsimättömyys on mielestäni terveellistä. Toivon, että se on terveellistä, ja toivon, että havaitsemamme neuvotteluväsymys rohkaisee ihmisiä paljastamaan korttinsa vähän enemmän, jotta pääsemme loppupeleihin tällä kierroksella, ja että kun kaikki osat sopivat yhteen, kierros päättyy aidosti siihen, että kaikki voittavat. Erityisesti toivon tätä niiden WTO:n jäsenten puolesta, joiden kannalta on erityisen tärkeää, että tämä kierros saatetaan onnistuneeseen ja kunnianhimoiseen päätökseen.

Palatakseni joihinkin aikaisempiin, esimerkiksi Caroline Lucasin ja Graefe zu Baringdorfin puheenvuoroihin, kunnioitan täysin näkemyksiänne, mutta olen täysin eri mieltä kanssanne kansainvälisen kauppajärjestelmän lähtökohtien ja perusperiaatteiden torjumisesta. Pyydän anteeksi, kun palautan mieliin rikkaammille ja hyvinvoiville valtioille kansainvälisestä kauppajärjestelmästä koituneet valtavat edut. Nyt kun olemme menestyneet näin hyvin, nyt kun kehittyneet maat ovat saavuttaneet hyvän aseman ja nyt kun meillä Euroopassa menee hyvin vuosikymmeniä kestäneen avoimen kaupan ansiosta, minusta näyttää siltä, että haluatte yksinkertaisesti estää muuta maailmaa saavuttamasta samaa asemaa. Vastustan tätä. Mielestäni tämä on tuhoon tuomittu lähestymistapa. Kaupankäynti ei tietenkään ole mikään taikasauva. Se ei tietenkään ole vastaus jokaisen köyhän ja haavoittuvan maan kehitystarpeisiin ja vaatimuksiin. Meidän on kuitenkin tunnustettava, ettei yksikään valtio ole vaurastunut tai saavuttanut hyvää asemaa eristäytymällä muusta maailmasta. Tämä muodostaa teidän ehdotuksenne ytimen.

Olen samaa mieltä siitä, että markkinoille pääsy ei yksinään riitä. Köyhiä maita on autettava korkean lisäarvon omaavien tuotteiden tuottamisessa, jotta ne voivat käydä tuottavaa kauppaa globaalitaloudessa. Pelkästään markkinoiden avaaminen ei sinänsä ole itsetarkoitus. Tärkeintä on antaa ihmisille mahdollisuus tuottaa ja toimittaa tuotteita näille markkinoille, ja tämä oli keskustelun alussa puhuneen jäsen Martensin keskeinen sanoma. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan, kun hän tunnistaa etuuksien vähenemisen tällaiseksi ongelmaksi monille yhdestä perushyödykkeestä riippuvaisille kehitysmaille. Tämä on vaikea asia, ja meille Euroopassa on suuri haaste antaa tehokasta apua ja tukea valtioille, jotka ovat erittäin riippuvaisia yhdestä tuotteesta.

Kun puhumme sokerialan uudistuksesta, joka otettiin esille aikaisemmin keskustelussa, tiedämme, että velvollisuutemme on hallita ja toteuttaa uudistusta edustamiemme ihmisten edun mukaisesti tai niiden ihmisten edun mukaisesti, joita te tässä parlamentissa edustatte ja joiden etuja myös minä ajan. Meidän on kuitenkin myös varmistettava, että köyhille ja heikossa asemassa oleville kehitysmaille, joille sokeri on erittäin tärkeä ei pelkästään talouden vaan myös sosiaalisen verkoston kannalta, annetaan sopeutus- ja rakenneuudistustukea. Tällaiset perushyödykkeet muodostavat maiden selkäytimen, ja tiedämme velvollisuutemme ja vastuumme näitä maita kohtaan.

Tämän kierroksen monimutkaisin ja haastavin neuvotteluaihe on epäilemättä maatalous. Olen samaa mieltä jäsen Daulin kanssa siitä, ettemme voi panna tämän kierroksen koko painoarvoa maataloudelle. Mielestäni tein tämän selväksi omassa avauspuheenvuorossani ja hyväksyn ilman muuta hänen näkemyksensä siitä, että muiden alojen kustannuksia ei saa siirtää maatalouden kannettavaksi. Haluan varmistaa, että olemme kauaskatseisia tällä kierroksella – kyllä, senkin jälkeen, kun en enää ole komission jäsen. Jonain päivänä joku muu on tässä asemassa, vaikka en toivo näin tapahtuvan lähitulevaisuudessa, ja olette aivan oikeassa. Nyt toteutettavilla toimilla ja nyt käytävillä neuvotteluilla on varmistettava, että Euroopan maataloudella on kestävä tulevaisuus. Me emme saa vaarantaa tätä, eikä mikään, mitä minä teen tai komissio tekee tämän kierroksen aikana, aiheuta tällaista riskiä. Tämä tarkoittaa myös, että mukautukset on hallittava ja uudistukset ja muutokset hyväksyttävä, tietenkin meidän on tehtävä näin. Yhdestä asiasta olen varma, maataloutta ei voida yksinkertaisesti jättää vapaiden markkinoiden käsiin. Näin ei voida tehdä elintarvikkeiden toimituksen turvallisuuden takia mutta myös elämäntapaamme, eurooppalaisen sivilisaation keskeisiin piirteisiin ja osiin kuuluvien maatalousyhteisöjen säilymisen tärkeyden ja painoarvon takia.

Kun puhumme maataloudesta ja maatalousyhteisöissä asuvien ihmisten eduista tällä kierroksella, minusta keskustelussa korostuu jatkuvasti selittämisen ja perustelemisen tärkeys. Muistaakseni käytitte käsitettä "mainostaminen" kuvamaan sitä, mitä teemme tällä kierroksella. Meidän on aivan kirjaimellisesti mainostettava. Meidän on mainostettava tämän kierroksen onnistuneesta ja kunnianhimoisesta päätöksestä mahdollisesti koituvia valtavia etuja ja palkintoja. Meidän on mainostettava neuvottelujemme perusteita; ne ovat monimutkaisia, tavallisten ihmisten on vaikea ymmärtää niitä – jopa minulla on joskus vaikeuksia ymmärtää niitä, ja olen sentään kaupasta vastaava komission jäsen. Ei tulisi pitää itsestään selvänä tai automaattisesti olettaa, että voimme harkita ja päättää tällä kierroksella käsiteltäviä asioita suljettujen ovien takana ja antaa ne päivän päätteeksi tiedoksi kiitolliselle yleisölle, ikään kuin tämä olisi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen alku ja loppu.

En sano näin pelkästään siksi, että tiedostan näiden neuvottelujen arkaluonteisuuden sekä niihin liittyvät pelot ja levottomuudet – kauppa on todellakin erittäin poliittinen aihe – vaan, koska niissä korostuu parlamenttien jäsenten tärkeä tehtävä, eikä pelkästään Euroopan parlamentin, vaan kaikkien kansallisten parlamenttien jäsenet ovat tässä mukana. Tämä johtuu kahdesta syystä, ensinnäkin parlamenttien työ ja parlamentin jäsenten suorittama tarkastelu luo painetta minun kaltaisille ihmisille selittää ja perustella toimiamme. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää. Toiseksi teidät on valittu edustuksellisesti ja aidosti edustamaan kansalaisyhteiskuntaa, ja tätä kansalaisjärjestöt eivät aina tee täysin aidosti. Kun te suoritatte tätä tarkastelutehtävää ja edustatte kansalaisyhteiskuntaa, te samalla annatte sille legitimiteetin. Legitimiteetin, jota sillä ei olisi, jos toimisimme salassa ilman avoimuutta, ilman vastuuta puheistamme ja teoistamme näiden neuvottelujen aikana. Joten olen samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka ovat korostaneet parlamentin ja parlamentin jäsenten osallistumisen tarvetta. On totta, että jos meillä olisi perustuslaki, parlamentin rooli ja tehtävä tässä prosessissa virallistettaisiin. Tästä huolimatta ilman perustuslakia meillä on tähän mennessä ollut hyvät suhteet, olemme pystyneet toimimaan epävirallisella tasolla, ja ajan myötä toivon ja ennustan, että voimme vahvistaa tämän myös virallisesti.

Vesihuollon ja muiden julkisten palvelujen kaltaisten kysymysten osalta, jotka erityisesti herättävät levottomuutta suuressa yleisössä, on oikein, että suuri yleisö, kansalaiset voivat nähdä, että heidän omia pelkojaan ja huolenaiheitaan käsitellään ja asianmukaisesta edustuksesta huolehditaan demokraattisella foorumilla, parlamentissa. Tämän vuoksi olen tänään kiitollinen niille, jotka ovat rakentavalla tavalla ottaneet esille palveluja koskevan kysymyksen. Toivon, että tämä täyttää niiden henkilöiden toiveet, jotka ovat aivan oikein korostaneet kansalaisyhteiskunnan tehtävää tässä yhteydessä. Tässä sivutaan myös, ja hyväksyn tämän täysin, WTO:n tulevaa roolia ja suorituskykyä, kuten jäsen Papastamkos on tuonut esille omassa puheenvuorossaan.

Niille, jotka arvostelevat WTO:ta terävämmin, haluan sanoa tämän: en tunne maailmassamme tällä hetkellä yhtään kansainvälistä elintä enkä parempaa globaalin hallituksen muotoa, joka vetäisi vertoja WTO:n demokratialle – kyllä, jokaisella WTO:n jäsenellä, isolla tai pienellä, voimakkaalla tai heikolla, on yhtäläinen ja yksi ääni. Se tekee päätöksiä ja ratkaisuja maailman kaikkein voimakkaimpia valtioita vastaan. Se on ainoa kansainvälinen elin, ainoa maailmanlaajuinen hallintojärjestelmä, joka tietääkseni voi haastaa ja kyseenalaistaa Yhdysvaltain päätäntävallan ja selvitä siitä. Se on ainoa järjestö, joka voi panna täytäntöön päätöksensä ja toimia sovittelijana valtioiden välillä riippumatta siitä, kuinka mahtavia ja voimakkaita ne ovat kansainvälisessä yhteisössä. Mielestäni tätä voidaan juhlia ja tästä tulisi iloita, sillä tämä on asia, joka meidän tulisi hyväksyä eikä tuomita.

Olen pahoillani, etten ole vastannut kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Haluan kuitenkin lopuksi korostaa seuraavaa seikkaa: meillä on todellinen tarve asettaa kehitysyhteistyö etusijalle tällä kierroksella; tämä on ehdottomasti tärkeää Dohan ja sen perusarvojen kannalta. Niille, jotka väittävät, kuten jotkut ovat tänään tehneet omissa puheenvuoroissaan, että kaupankäyntivalmiudet ovat erittäin tärkeitä, tahdon sanoa, että olen täysin samaa mieltä kanssanne. Se merkitsee satamiin liittyvien esteiden voittamista, kaupankäynnin helpottamista. Tämän vuoksi se osa neuvotteluista on mielestäni niin tärkeä. Siinä on kyse kyvystä saada tuotteita markkinoille ja täyttää standardit, minkä takia kaupankäynnille tarkoitettu tuki on niin tärkeää. Kyllä, meidän SPS-standardimme, jotka suojelevat Euroopan kansalaisten ja kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta, ovat erittäin tärkeitä, ja meidän on säilytettävä ne; kansalaisemme, edustamanne ihmiset odottavat meidän tekevän niin. Meidän on kuitenkin toisaalta ymmärrettävä, että kehitysmaissa nämä standardit näyttävät monien mielestä esteiltä. Nämä terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevat korkeat standardit näyttävät protektionismilta ulkopuolisen maailman silmissä. Ne eivät sitä ole, mutta tämä asettaa meille suuren velvollisuuden säilyttää omien standardiemme eheys sekä auttaa aktiivisesti köyhempiä maita, jotta ne voivat täyttää nämä vaatimukset, sen sijaan että vetäytyisimme pois ja samalla ottaisimme niiden tuotteet ja sen, mitä ne tarjoavat markkinoillemme niiden kanssa.

Haluan lopettaa tämän aiheen osalta. Olen samaa mieltä siitä, että yhteinen maatalouspolitiikka on joiltakin osin hieman ongelmallinen, se on suuri välttämättömyys, elämän ja toimeentulon lähde ja erittäin tärkeä maaseutuyhteisöjen säilymisen kannalta monin eri tavoin. Mitkä ovat yhteisen maatalouspolitiikan ongelmat? YMP ei todellakaan ole vastuussa nykymaailman köyhyydestä. Eurooppa tarjoaa maailman avoimimmat markkinat. Joidenkin taipumus pitää yhteistä maatalouspolitiikkaa jonkinlaisena paholaisen ruumiillistumana kehitysmaiden osalta on harhaanjohtava ja sopimaton. YMP:tä on tietenkin uudistettava, ja haluaisin vielä mainita perhemaatilat jäsen Ó Neachtainille. Haluan suojella myös pienviljelijöitä, mutta muistakaamme maatalouspolitiikan tulevaisuutta koskevien keskustelujen yhteydessä – ja mielestäni olen oikeassa, kun sanon tämän – että 75 prosenttia YMP:n maksuista menee maanviljelijöille, joiden ansiot ovat keskimääräistä suuremmat. Joten, kun puhumme pienviljelijöiden suojelemisesta ja joidenkin heikommassa asemassa olevien ihmisten – joita te täällä parlamentissa edustatte – tulojen ja toimeentulon suojelemisesta, muistakaamme myös, että myös he tarvitsevat yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta. Kyllä, kannatan eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämistä, mutta en kannata YMP säilyttämisestä muuttumattomana iänkaikkisesti. Se voi toimia ja sen olisi toimittava vielä nykyistä paremmin kaikkein kipeimmin apua tarvitsevien ihmisten kannalta.

Lopuksi haluan todeta, että jos saavutamme laajan yhteisymmärryksen Dohassa, Hongkongissa ja myöhemmin, tämä on suuri saavutus maailmalle. Näin voimme päättää kierroksen, joka on kestänyt ei pelkästään yhden tai kahden vaan peräti kolmen komission toimikauden ajan. Tämä suuri palkinto on meidän ulottuvillamme. Tämän takia riippumatta siitä, kuinka ärsyttävä tämä kierros on, meidän ei tulisi antaa periksi, emmekä anna. Voimme saada aikaan paljon kaikkein eniten apua tarvitseville ja niille, jotka ansaitsevat sen parhaiten maailmassa, sekä miljoonille omille kansalaisillemme. Tässä on paljon vaakalaudalla, ja panoksena on paljon, ja etenemme tältä pohjalta mahdollista onnistumista kohti.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää lyhyen puheenvuoron. Komission jäsen Mandelson on tulkinnut minua väärin olettaessaan, etten halua ratkaista maailman köyhyyttä. Tässä on kyse siitä, että ryhmäni ja minä mietimme, miten voimme auttaa köyhyydessä eläviä ihmisiä saamaan osuutensa hyvinvoinnistamme. Meillä on myös joitakin selkeitä ajatuksia siitä, miten tämä voidaan tehdä. Toivon, että komission jäsen Mandelson osallistuu kanssamme syvällisempään keskusteluun ja voi siten tulkita ajatuksiamme paremmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö