Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. toukokuuta 2005 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies FRIEDRICH

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

3. Maailmanpankki

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Maailmanpankista.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, voin todellakin vahvistaa tämän Maailmanpankkia koskevan neuvoston julkilausuman yhteydessä, että Maailmanpankin rooli kehityksen rahoittamisessa on maailmanlaajuisesti erittäin merkittävä. On selvää, että Maailmanpankin poliittinen ja hallinnollinen johtaminen on näin ollen hyvin tärkeä aihe. Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion edustajana en kuitenkaan valitettavasti pysty esittämään kantaa neuvoston puolesta enkä kertomaan neuvoston tässä asiassa tekemästä työstä.

EU:lla ei nimittäin itsellään ole  käyttäisin tässäkin yhteydessä sanaa "valitettavasti" – osaa eikä arpaa Maailmapankin politiikan suunnittelussa eikä Maailmanpankin toiminnassa. Siksi EU:n jäsenvaltioiden, jotka ovat jäseninä myös Maailmanpankin elimissä, on määriteltävä oma kantansa Maailmanpankkiin. Neuvosto ei näin ollen ole ottanut kantaa tässä kyseessä oleviin asioihin, koska sillä ei ole siihen lupaa. Missään neuvoston elimessä ei ole keskusteltu Maailmanpankin strategiasta, mahdollisen asiaa koskevan Euroopan unionin yhteisen kannan yhteensovittamisesta eikä mainitun instituution päätöksentekomenettelyistä.

Haluan lisätä vielä, että jäsenvaltiot pyrkivät kantojensa yhteensovittamiseen, jotta niiden painoarvo olisi suurempi kansainvälisissä instituutioissa, myös Maailmanpankin kaltaisissa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Neuvosto ei kuitenkaan osallistu tähän toimintaan, koska yhteisöllä ei siis ole toimivaltaa tällä alalla.

Maailmanpankin pääjohtajaksi nimitetty Paul Wolfowitz vieraili tosin Brysselissä, missä hän tapasi Ecofin-neuvoston puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ja pankin muiden eurooppalaisten johtajien edustajat. Tässä täysin epävirallisessa tapaamisessa keskusteltiin todellakin Maailmanpankin tulevasta strategiasta kehitysrahoitukseen Yhdysvaltojen hallituksen nimittämän pääjohtajan kanssa, kuten tapana on.

Näin ollen voin ainoastaan valittaa, ettei neuvostolla ole toimivaltaa tässä asiassa. Kenties jonain päivänä meidän olisi harkittava yhteistyön kohentamista EU:n jäsenvaltioiden välillä näissä kansainvälisissä instituutioissa, joissa niillä on yhteenlaskettuna itse asiassa Yhdysvaltojakin suurempi painoarvo.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, suhteista kansainvälisiin rahoituslaitoksiin vastaavana komission jäsenenä kiitän tästä tilaisuudesta selvittää parlamentille komission näkemyksiä oman toimielimemme suhteista Maailmanpankkiin.

Maailmanpankki ja Euroopan unioni ovat maailmanlaajuisesti kaksi tärkeintä toimijaa köyhyyden torjunnassa ja kehitysavun rahoittamisessa.

Täällä parlamentissa tiedetään varsin hyvin, että unioni antaa noin puolet kaikesta kehitysmaille myönnettävästä julkisesta avusta ja että useimmissa tapauksissa unioni on lisäksi maiden tärkein kauppakumppani, mikä osoittaa kansainvälisessä toiminnassamme yhteisvastuulle annettua arvoa.

Yhteisön kehityspolitiikan päätavoitteena on vähentää köyhyyttä ja viime kädessä poistaa se. Tämä tarkoittaa, että tuemme kestävää taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä sekä kestävää ympäristökehitystä, edistämme kehitysmaiden asteittaista integroitumista maailmantalouteen ja torjumme eriarvoisuutta.

Kuten parlamentin jäsenet tietävät, unioni on sitoutunut vakaasti osallistumaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tarjoamalla enemmän ja parempaa kehitysavun rahoitusta, lisäämällä kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta ja erityisesti kiinnittämällä entistä enemmän huomiota Afrikkaan.

Kollegani Louis Michelin ehdotuksesta komissio on hiljattain ehdottanut kaikkiin näihin aiheisiin liittyviä erityistoimia, joista komission jäsenellä Michelillä on käsittääkseni ollut mahdollisuus keskustella kanssanne täällä parlamentissa.

Haluan käsitellä lyhyesti kahta ensimmäistä aihetta: rahoituksen määrää ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojemme johdonmukaistamistarvetta.

Rahoituksen osalta unioni ilmoitti Monterreyn huippukokouksessa sitoutuneensa kasvattamaan virallista kehitysapuaan vuoden 2002 tasolta, joka oli 0,33 prosenttia BKT:sta, 0,39 prosenttiin vuonna 2006. Tämä on ensimmäinen askel kohti 0,7 prosentin tavoitetta vuonna 2015.

Viime kuussa komissio ehdotti kahta uutta toisiinsa liittyvää tavoitetta vuodelle 2010: se ehdotti koko unionin välitavoitteeksi kehitysavun lisäämistä 0,56 prosenttiin BKT:sta ja kunkin jäsenvaltion virallisen kehitysavun erillistavoitteeksi vähintään 0,51 prosenttia vuonna 2010 niissä jäsenvaltioissa, jotka kuuluivat unioniin ennen laajentumista, ja 0,17 prosenttia uusissa jäsenvaltioissa.

Vaikka tämän tavoitteen saavuttaminen onkin hyvin tärkeää, se ei sellaisenaan riitä. Avun ohella kehittyneiden maiden harjoittamat politiikat vaikuttavat suunnattomasti kehitysmaiden mahdollisuuksiin saavuttaa vuosituhannen tavoitteet. Tältä osin komissio tähdentää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden tärkeyttä ja antaa ensimmäistä kertaa siihen liittyviä sitoumuksia näissä tiedonannoissaan.

Suhteissa Maailmanpankkiin haluan ottaa esiin kaksi seikkaa: operatiivisen yhteistyön komission ja Maailmanpankin kesken sekä Euroopan unionin edustuksen Maailmanpankin johdossa.

Komission ja Maailmanpankin väliset suhteet ovat pitkäikäiset. Asialistamme on köyhyyden vähentämisen osalta samanlainen, ja tietenkin meillä on samat vuosituhannen kehitystavoitteet. Maailmanpankki pyrkii tavoitteisiin pääasiallisilla toimintalinjoillaan ja arvioimalla edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa maailmanlaajuisen seurantaraportin avulla.

Komissio ja Maailmanpankki toimivat tiiviissä yhteistyössä apua myöntäessään vuonna 2001 allekirjoitetun ja vuonna 2003 muutetun rahastosopimuksen puitteissa. Yhteistyön myötä unioni on osallistunut moniin rahastoihin, ja sen kokonaisrahoitusosuus on ollut vuodesta 2000 lähtien yli 1 500 miljoonaa euroa.

Muita esimerkkejä ovat aidsin torjunta ja erityisrahastot, kuten kaikkein velkaantuneimpia köyhiä maita koskeva HIPC-aloite.

Niin komissio kuin Maailmanpankkikin perustavat toimintansa entistä useammin kehitysmaiden itse laatimiin kansallisiin köyhyydenvähentämistä koskeviin strategioihin.

Näiden yleisten tavoitteiden lisäksi yhteistyössä Maailmanpankin kanssa keskitytään myös tiettyihin ensisijaisiin alueisiin, joilla teemme yhteisiä selvityksiä, käymme yhteistä vuoropuhelua menettelytavoista ja pyrimme sovittamaan yhteen unionin naapurimaita koskevaa rahoitussuunnittelua. Tässä ei näin ollen ole kyse Maailmanpankin ja Euroopan unionin elinten yhteen sovitetusta toiminnasta pelkästään unioniin jo kuuluvissa maissa vaan tietenkin myös ehdokasmaissa ja naapuruuspolitiikan maissa, kuten Länsi-Balkanilla, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä sekä IVY-maissa.

Näissä maissa komission ja Maailmanpankin välityksellä tapahtuvan unionin yhteistyön tarkoituksena on varmistaa, että politiikkoja harjoitetaan toisiaan täydentävästi ja että niillä edistetään yhteisön säännöstön omaksumista. Lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota institutionaalisiin valmiuksiin, ympäristöön ja sen perusrakenteisiin, talousuudistuksiin sekä yksityisen sektorin kehitykseen.

Komissio ja osin myös Euroopan investointipankki ovat allekirjoittaneet tässä tarkoituksessa viiden viime vuoden aikana kolme yhteisymmärryspöytäkirjaa Maailmanpankin kanssa.

Pöytäkirjat toimivat käytännön kehyksenä laajennetulle yhteistyölle taloudellisen vuoropuhelun sekä teknisen avun ja rahoitusavun aloilla. Ne kattavat toimintojemme yhteensovittamisen unionin naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvilla aloilla. Yhteisymmärryspöytäkirjaa laajennetaan lähikuukausina kattamaan uudet jäsenvaltiot ja ehdokasmaat tarkoituksena sisällyttää Länsi-Balkan sen piiriin.

Lopuksi esitän huomioita unionin edustuksesta Maailmanpankin hallintoelimissä.

Maailmanpankin jäseninä on tällä hetkellä 184 valtiota, niiden joukossa myös Euroopan unionin 25 jäsenvaltiota. Unionin jäsenvaltioiden äänimäärä Maailmanpankissa on yhteensä 28 prosenttia, ja Yhdysvaltojen äänimäärä on 16 prosenttia.

Käytännössä tämä 28 prosenttia ei kuitenkaan kuvaa unionin todellista painoarvoa. Euroopan unionin osuus myönnetystä rahoituksesta on suurempi kuin 28 prosenttia. Tältä osin Kansainvälisen kehitysjärjestön uusimmasta arviosta saatu esimerkki on kuvaava. Siinä kuvataan merkittävää muutosta rahoittajien osuuksissa: Euroopan unionin osuus on kasvanut 48 prosentista 60 prosenttiin samalla, kun Yhdysvaltojen osuus on pienentynyt 13,8 prosenttiin eli alimmalle tasolle järjestön historiassa.

Huolimatta näistä luvuista, jotka kuvaavat unionin osallistumista Maailmanpankin pääomaan ja rahoitukseen, emme hyödynnä täysimääräisesti omaa painoarvoamme, koska unionilla ei ole yhtenäistä edustusta Maailmanpankin hallintoelimissä. Siksi unionin jäsenvaltioiden vaikutusvalta on pienempi kuin Yhdysvaltojen, vaikka niillä on määrällinen ylivalta Maailmanpankin hallintoneuvostossa.

Komissio osallistuu nykyisin Maailmanpankin kehityskomitean kokouksiin pelkästään tarkkailijana. Kehityskomitea on laitoksen tärkein päätöksentekoelin. Tilanne on samanlainen Kansainvälisen valuuttarahaston kansainvälisessä valuutta- ja rahoituskomiteassa ja siten selkeässä ristiriidassa suhteessa Euroopan unionin painoarvoon kehitysyhteistyössä, kun sitä verrataan unionin tosiasialliseen vaikutusvaltaan Maailmanpankissa, tai Kansainvälisen valuuttajärjestelmän toiminnassa ja yhteisvaluuttamme osalta myös Kansainvälisessä valuuttarahastossa.

Komissio on korostanut toistuvasti, että jos unioni haluaa tehdä lopun vaikutusvaltansa ja rahoitusosuutensa välisestä epäsuhdasta ja pyrkiä entistä näkyvämpään asemaan kansainvälisellä näyttämöllä, sen on puhuttava yhdellä suulla. Jos se pystyy esittämään yhden Euroopan unionin kannan, se kasvattaa näkyvyyttään ja vaikutusvaltaansa. Tältä osin on huomattava, että unionin koordinointi Maailmanpankin hallintoelinten kanssa on edistynyt jossain määrin.

Euroopan unionin jäsenvaltioita edustavat Maailmanpankin johtokunnan jäsenet ovat esimerkiksi järjestäneet viime vuodesta lähtien vuotuisia tapaamisia tämän parlamentin jäsenten, komission ja hallituksista riippumattomien järjestöjen edustajien kanssa.

Euroopan unionin jäsenvaltioita edustavat Maailmanpankin johtokunnan jäsenet ovat sopineet tapaavansa viikoittain vaihtaakseen mielipiteitä, ja komission edustaja Washingtonin edustustostamme osallistuu säännöllisesti näihin tapaamisiin.

Komissio tekee kaikkensa parantaakseen Euroopan unionia edustavien johtokunnan jäsenten yhteistyötä Washingtonissa, mutta lopullisena tavoitteena on oltava unionin yhtenäinen edustus Maailmanpankin hallintoelimissä. Ennen tätä päätöstä on luonnollisesti tutkittava tarkasti päätöksen oikeudellisia vaikutuksia ja talousarviovaikutuksia, mutta tämä ei saa estää meitä selvittämästä perusteellisesti, kuinka tavoitetta kohden voidaan edetä.

Päätelmänä voidaan todeta, että yhteistyömme Maailmanpankin kanssa on pitkäikäistä ja tiivistä, erityisesti kehitysmaiden tukemisen osalta. Komissio haluaa ylläpitää ja kehittää näitä erinomaisia suhteita ja parantaa toiminnan yhteensovittamista sekä Maailmanpankin kanssa operatiivisella tasolla että jäsenvaltioiden edustajien kanssa Maailmanpankin hallintoelimissä. Tällä tavoin unioni puhuu yhdellä suulla ja saa Maailmanpankissa ansaitsemansa vaikutusvallan.

  Anders Wijkman, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa Schmitiä ja komission jäsentä Almuniaa heidän puheenvuoroistaan. Maailmanpankista on paljon sanottavaa, sen hallinnosta ja erityisesti sen johtajien nimittämistavasta. Wolfowitzin äskettäinen valinta osoittaa, että pätevyys kyseiseen tehtävään on merkinnyt vähemmän kuin poliittiset ansiot. Se osoittaa, että kansainvälisen järjestelmän pääjohtajien nimityksissä on vielä paljon toivomisen varaa.

Koska aikaa on vähän, keskityn erityisesti EU:n ja Maailmanpankin välisiin suhteisiin. Sekä Schmit että Almunia ottivat esille nykytilanteen heikkoudet, jotka johtuvat siitä, ettemme toimi yhtenäisesti emmekä puhu yhdellä suulla. Parlamentti tapasi hiljattain Maailmanpankin eurooppalaiset johtajat, ja he olivat täysin yksimielisiä vaatiessaan korostetusti EU:lta yhtenäisempää toimintaa kehitysasioissa, sekä kautta linjan että erityisesti Maailmanpankin työskentelyssä. Tapasimme noin kuukausi sitten kehitysyhteistyövaliokunnassa Jeffrey Sachsin, joka tiedusteli, miksei EU toimi nykyistä yhtenäisemmin, onhan avustusvirta EU:sta valtavasti suurempi kuin muualta maailmasta. Sillä tavoin työmme olisi hänen mukaansa tehokkaampaa ja tuloksellisempaa, ja voisimme vaikuttaa paremmin tämän tärkeän asian kaikkiin ulottuvuuksiin.

Sekä Schmit että Almunia korostivat puheenvuoroissaan, että nykyisellään meiltä puuttuu todellakin jotain. Miten voimme toimia yhtenäisesti ja yhdessä ulkopolitiikassa, jos toimimme jatkossakin yhtä hajanaisesti näissä kansainvälisissä instituutioissa? On niin ikään tyypillistä, että parhaillaan turvallisuusneuvoston jäsenistä käytävissä keskusteluissa ei puhuta lainkaan siitä, kuuluisiko EU:lle yhtenäisenä elimenä paikka turvallisuusneuvostossa. Sen sijaan jäsenvaltiot jatkavat edelleen toimintaansa kansalliselta pohjalta.

Omalta kannaltani katsoen voin vain korostaa, että meidän on saatava aikaan muutos tällä tasolla. Meidän on toimittava yhtenäisemmin ja yhtenäistettävä ponnistuksiamme aivan uudella tavalla, jotta saamme EU:n toiminnalla aikaan haluamamme tulokset ja jotta voimme ottaa entistä suuremman vastuun maailmanlaajuisilla areenoilla.

  Poul Nyrup Rasmussen, PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisat neuvoston puheenjohtaja Schmit ja komission jäsen Almunia, saanen kiittää kahta viimeksi mainittua Maailmanpankkia koskevista puheenvuoroista. Katson heidän todellakin keskittyneen siihen, mitä pohjimmiltaan tarvitsemme. Ei ole epäilystäkään siitä, että nyt, kun on kulunut viisi vuotta kehitysmaiden perustarpeita vuoteen 2015 saakka koskevan vuosituhannen julistuksen allekirjoittamisesta vuonna 2000 – olin itse yksi allekirjoittajista – meidän on todettava, etteivät asiat ole edistyneet oikeaan suuntaan. Useimmilla aloilla kehitys on valitettavasti vienyt väärään suuntaan.

Siitäkään ei ole epäilystä, että viimeisen 15 vuoden aikana 54 maata on köyhtynyt edelleen ja että miljardi ihmistä joutuu nykyisin tulemaan toimeen alle kahden euron päiväansioilla. Maailmanpankki ei toimi niin hyvin kuin se voisi. Maailmanpankissa on meneillään merkittäviä uudistuksia, mutta emme edelleenkään puutu moniin ongelmiin. Tuen täysin komission jäsenen Almunian painotusta, jonka mukaan Eurooppa voi puhua yhdellä suulla, ja ehdotankin pohdittaviksi neljää, mielestäni kiireellistä tehtävää.

Ensimmäisen tehtävän lähtökohtana on EU:n nykyinen todellinen tarve löytää keino toimia yhtenäisesti Maailmanpankissa. Jos toimimme yhtenäisesti, meillä on 27,98 prosenttia äänistä verrattuna Yhdysvaltojen 16,39 prosenttiin. Nykyisin Yhdysvaltojen jälkeen eniten ääniä on Euroopan maista Saksalla, 4,49 prosenttia. En tarkoita nyt mitään uutta eturistiriitaa vaan parempaa tasapainoa Maailmanpankissa ja sitä, että meidän on vaadittava Maailmanpankin lainanantosääntöjen ja -ehtojen uudistamista ja todellista muuttamista. Se on toinen tehtävämme. Meidän on varmistettava Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja YK:n kehitysavun yhteensovittaminen. Tällä tavoin toimemme ovat pikemminkin keskenään samansuuntaisia kuin päällekkäisiä.

Kolmas tehtävä liittyy Washingtonin yhteisymmärryksen uudistamistarpeeseen. Meidän on tosiaankin lakattava vaatimasta köyhiltä mailta samaa kuin rikkailta ja autettava rakentamaan kehitysmaihin hyväkuntoisia, vahvoja valtioita, jotka voivat näin ollen toteuttaa oikeuttaan ottaa vastuuta kehityspolitiikasta. Neljäs ja viimeinen tehtävämme on ottaa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuotuinen köyhyysraportti todesta, ja sama koskee myös Maailmapankkia. Käsite "decent jobs for all" – kunnon työtä kaikille – on ratkaiseva väline köyhyyden poistamisessa.

Arvoisa puhemies, haluan päättää puheenvuoroni toteamalla Almunian ja Schmitin tavoin, että Euroopan unionin on nyt erittäin tärkeää ottaa aidosti vastuu, koska olemme maailman suurin kehitysmaille apua tarjoava organisaatio. Meidän on huolehdittava omasta vastuustamme varmistamalla, että myös Maailmanpankki toimii vastaavalla tavalla.

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kun Maailmanpankki vuonna 1944 perustettiin, maailman seitsemän rikkainta G7-maata tuottivat reilusti valtaosan kaikista maailman hyödykkeistä. Nyt ne tuottavat juuri ja juuri puolet. Kun Maailmanpankkia perustettiin, Yhdysvallat oli suurin lainanantaja – nyt se on suurin lainanottaja. Kehitysmaat eivät 60 vuotta sitten vielä kyenneet seisomaan omilla jaloillaan, mutta nykyisin niiden vaikutusvaltaa monenvälisissä neuvotteluissa, esimerkiksi Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa, ei voida enää sivuuttaa.

Tämä kaikki viittaa siihen, että Maailmanpankki tarvitsee kiireesti huomattavia uudistuksia. Niin kauan kuin kehitysmailla ei ole todellista sananvaltaa Maailmanpankin politiikkaan ja päätöksentekoon, se mielletään yhä niin sanottujen rikkaiden maiden hallitsemaksi valvontavälineeksi eikä kansainväliseksi instituutioksi, jonka tavoitteena on vakaus ja kehitys keskinäisen kunnioituksen ja kestävän kumppanuuden hengessä.

Maailmanpankilla on nykyisin ulkosuhteiden osasto, jossa on töissä yli 300 henkilöä ja jota pankki itse kuvaa yhdeksi tärkeimmistä osastoista pankin maineen kohentamisen kannalta. Voidaan silti edelleen kysyä, eikö tähän tulokseen voitaisi päästä toisellakin tapaa eli ottamalla kehitysmaat mukaan Maailmanpankin toimintaan nykyistä tehokkaammin, tekemällä päätöksenteosta vihdoin avoimempaa ja seuraamalla kustannuksia entistä tarkemmin. Kuulun lyhyesti sanottuna niihin, jotka katsovat, että Maailmanpankki tarvitsee kiireesti "resursseja" – ei varoja vaan sisäisiä resursseja. Tässä suurimpiin ja arvovaltaisimpiin kansainvälisiin organisaatioihin kuuluvassa laitoksessa aika nimittäin näyttää pysähtyneen yli 50 vuodeksi niin rakenteen, toiminnan kuin ajatustapojenkin osalta.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen erittäin kiitollinen muiden ryhmien jäsenille, jotka ovat mietinnöissään tukeneet ehdotustamme käsitellä Maailmanpankkia, vaikka olinkin parlamentin jäsenten valtaosan tavoin täysin tietoinen siitä, ettei neuvosto pysty esittämään juurikaan muuta kuin neuvoston puheenjohtaja Schmit tänä aamuna kertoi. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että epätyydyttävä tilanne voidaan ja että se pitää muuttaa, varsinkin kun poliittinen tahto näyttää olevan tukenamme tällä alalla.

Meidän ei tarvitse vedota perustamissopimuksen suuriin artikloihin varmistaaksemme, että neuvosto ja komissio yhdessä parlamentin kanssa – mikä on ehdottoman välttämätöntä – voivat kehittää Euroopan unionin toiminnan yhteensovittamista tai ainakin ottaa sen asialistalle. Euroopan unionin toiminnan yhteensovittamista ei tulisi kuitenkaan rajata vain sinällään täysin arvokkaaseen tekniseen ja rahoitukselliseen yhteistyöhön. On keskityttävä myös Maailmanpankin politiikkaan – johon meillä ei todellakaan ole mitään sananvaltaa – nimitysprosesseissa ja rahoituksen myöntämisperusteissa. Mielestäni näissä kolmessa kohdassa Euroopan parlamentin toimet olisi määriteltävä entistä tarkemmin. Halutessamme me myös pystymme siihen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mielestäni tässä ei ole kyse toimivallasta vaan poliittisesta tahdosta. Voitte toki korjata käsitystäni, jos haluatte vastata puheenvuorooni. Neuvosto voi toimia niin päättäessään, kuten komissiokin. Sama pätee myös parlamenttiin.

Nimitysmenettelyn osalta me tiedämme hyvin, että vuosina 2000 ja 2001 annettiin ohjeet nimitysten avoimuuden ja hyväksyttävyyden lisäämiseksi. Ohjeita on laiminlyöty, ja tällä on kauaskantoisia poliittisia vaikutuksia: asia ei siis ole luonteeltaan menettelyllinen tai institutionaalinen. Yhdysvallat hylkäsi ensimmäisen eurooppalaisten esittämän ehdokkaan Kansainvälisen valuuttarahaston johtoon. Euroopan valtiot eivät toimineet samoin, kun Wolfowitz esiteltiin Maailmanpankin johtajaehdokkaana. Ne olisivat voineet tehdä niin. Pari puhelinsoittoa riitti vakuuttamaan muutamat Euroopan pääministerit ja hallituksen päämiehet, ja näin johtokunnan jäsenet voitiin kokonaan ohittaa. Tämä olisi voitu mielestäni kokonaan välttää, jos olisimme niin halunneet.

Maailmanpankin politiikan laadun suhteen meillä ei ole tänään mitään erityisiä takuita siitä, että tiettyjä Wolfersohnin alulle panemia pieniä päänavauksia jatketaan vastaisuudessa. Viittaan tässä hallintotapaan ja korruptiokysymykseen. Mielestäni meidän olisi pyrittävä vaikuttamaan tälläkin alueella. Osa projekteista on erittäin kiistanalaisia, kuten laosilaisen Nam Theunjoen suurpato tai Guatemalan kaivosprojekti, jotka herättävät vastustusta kautta linjan, ja silti meidän omat jäsenemme hallintoneuvostossa ovat näyttäneet niille vihreää valoa. Jos nämä aiheet olisivat olleet tämän parlamentin ja yleisen mielipiteen tiedossa, he olisivat erittäin todennäköisesti toimineet toisin. Voimattomuuden valittamisen ohella haluaisin myös jonkinlaisia todisteita halukkuudesta toimia.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän Monica Frassonia käsiteltävinä olevien asioiden selventämisestä suorin sanoin.

Mielestäni Wolfowitzin nimitys Maailmanpankin johtoon on jälleen kerran tuonut esiin demokratian ja avoimuuden vajeen, joka on ominaista maailman merkittävimmän kehitysrahoituslaitoksen johtajan valinta- ja nimitysprosessille. Myös parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta on tuonut sen esiin. Haluaisimme mielellämme, että Maailmanpankin pääjohtaja suhtautuisi myönteisesti kulttuurien välisten konfliktien ratkaisemiseen, että hän sitoutuisi lisäksi selkeästi monenvälisyyden edistämiseen ja panostaisi tietenkin henkilökohtaisesti sosiaalisen tasa-arvon toteutumiseen ja köyhyyden torjumiseen.

Jos jätämme syrjään henkilöön kohdistuvan arvostelun, vaikka uusi johtaja onkin laajalti tunnettu ennalta ehkäisevän sodankäynnin opin kiivaana puolestapuhujana puhumattakaan demokratian viennistä maailmalle aseiden avulla – koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, kokihan Pyhä Paavalikin kääntymyksen Damaskoksen tiellä – Maailmanpankki ei näytä kehittyneen paljonkaan siitä, mitä Bretton Woodsissa yli 60 vuotta sitten sovittiin. Tämä koskee myös äänestys- ja paikkajärjestelmää, jota on uudistettava, jotta voidaan vastata eteläisten maiden ja niiden liikkeiden pyyntöihin, jotka ovat viime vuosina esittäneet vetoomuksia erilaisen etelän ja osallistamisen puolesta.

Euroopan unioni on lupautunut takaamaan kehitysmaiden yhteisosallistumisen ja lisäämään sitä maailmantalouden päätöksentekoprosesseissa, myös kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Näistä sopimuksista ja EU:n – Monterreyssä, Barcelonassa ja Johannesburgissa tekemistä – sitoumuksista huolimattakin olisi korrektia ja loogista huolehtia hyvästä hallintotavasta sellaisen laitoksen toiminnassa, joka edellyttää yhteisosallistumista tärkeimpänä edellytyksenä rahoituksen saannille.

Demokratian ja avoimuuden vaatimusten täyttämättä jättäminen kalvaa kansainvälisten instituutioiden perustaa, legitimiteettiä ja uskottavuutta maailmassamme, jossa tarvitaan vahvoja. oikeutukseltaan perusteltuja ja osallistumista edistäviä kansainvälisiä instituutioita: lukekaapa vaikka vain Aminata Touren kirja, jossa hän kertoo traagisista kokemuksistaan Maailmanpankin toimintatavoista Malissa.

Euroopan unioni voi toimia tärkeässä tehtävässä tämän oikeutuksen varmistajana, ja itse asiassa Euroopan unionin velvollisuus on toimia sellaisena. Tämä on mahdollista, jos se puhuu yhdellä suulla: Euroopan unionia edustavien johtokunnan jäsenten toimintaa on koordinoitava entistä paremmin, koska Euroopalla on 30 prosenttia äänistä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoneuvostossa.

Toistettakoon, että Euroopan unioni on maailman suurin kehitysavun antaja, ja silti se usein unohtaa liittää apuunsa tehokkaat poliittiset toimet. Euroopan parlamentin jäsenet voivat toimia merkittävissä tehtävissä, ja New Yorkin kokouksessa näin jo tapahtuikin. Tarvitaan selkeitä vastauksia: prosessien demokraattisella uudistamisella on pyrittävä myös poistamaan pohjoisen ja etelän talouksien välinen epäsymmetria.

Meidän on mielestäni saatava aikaan kehitystä, mutta siitä huolimatta Maailmanpankin toimet ovat usein vaikuttaneet väestöön tuhoisasti. Tämä koskee erityisesti yksityistämistä ja perustarpeita, sillä kuten kollega Watson totesi, olisi turhaa täyttää kehitysmaiden markkinat hyödykkeillä, joita ihmiset eivät voi ostaa, koska heillä ei ole työpaikkoja eikä rahaa ostaa niitä.

  John Whittaker, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme Euroopan unionissa erittäin hyviä puhumaan tekopyhästi siitä, että köyhyyttä on vähennettävä köyhissä maissa. Ulkoisesta vaikutelmasta huolimatta tämänpäiväisessä keskustelussa ei ole kysymys tästä. Komission jäsen Almunia totesi selkeästi, että kyse on vaikutusvallasta.

En kommentoi Wolfowitzin sopivuutta Maailmanpankin johtoon, mutta Euroopan unionin alkuaikojen vihamielinen suhtautuminen häntä kohtaan on pehmennyt. EU tarvitsee tukea Pascal Lamyn valinnalle Maailman kauppajärjestön WTO:n johtajaksi ja oman ehdokkaansa – kenties paronitar Amosin? – valitsemiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman johtoon. Tästä johtuu Action Aidin huomautus, jonka mukaan EU:n tuki Wolfowitzille on vispilänkauppaa, samoin kuin vastaavat huomautukset muilta kansalaisjärjestöiltä.

Vaikka en haluakaan väheksyä Maailmanpankin ja Euroopan unionin avun arvoa köyhille kansakunnille, oikeudenmukaisilla kauppaehdoilla olisi kehitysmaille huomattavasti suurempi merkitys kuin millään avulla tai velkahelpotuksella. Toisin kuin almut, kauppa antaa köyhille kansakunnille mahdollisuuden auttaa itse itseään, kuten indonesialaiset totesivat hyökyaallon jälkeen.

EU näyttää valitettavasti kunnostautuvan köyhyyden luomisessa noudattaessaan omaa asialistaansa: esimerkkeinä voidaan mainita käteismaksut Mauritanialle, Angolalle ja Mosambikille oikeudesta kalastaa niiden rannikkovedet tyhjiin ja syöstä niiden kalastajat köyhyyteen. Toisena esimerkkinä ovat taloudelliset kumppanuussopimukset, joilla Euroopan unioni yrittää ostaa köyhien maiden suostumuksen protektionistiselle politiikalleen.

Korupuheet epäilemättä jatkuvat. Tosiasia on, että EU:n toimintaa ohjaa sen oma etu eikä hyvä tahto, ja omaa etua ajetaan parhaiten saamalla EU:n omat ihmiset huippuvirkoihin.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, pyydän saada käyttää lyhyen puheenvuoroni ehdotuksen tekemiseen.

Komissio kiinnittää 18. toukokuuta huomionsa Euroopan avoimuusaloitteeseen. Sen yhteydessä esillä on ollut monenlaisia ajatuksia, joista yksi on EU:n verkkosivustojen suunnitteleminen uudelleen. Eivätkö neuvosto ja komissio ja kaikin mokomin parlamenttikin voisi erittäin käytännöllisenä toimenpiteenä esitellä parannetun verkkosivuston, jossa kuvataan selvin sanoin, mitä Maailmanpankki todellisuudessa tekee, millaista edistystä me eurooppalaiset olemme saaneet aikaan kyseisessä laitoksessa ja ketä edustajia meillä Maailmanpankissa on, mitä nimenomaisia hankkeita asiaan liittyy ja mitä mahdollisuuksia meillä on saada äänemme kuuluviin?

Miksi puhun kaikesta tästä? Seurattuani keskustelua ruudulta olin pakotettu tulemaan siihen valitettavaan päätelmään, että lähes kaikki täällä todettu on sanottu jo 20 vuotta sitten. Mielestäni voimme saada aikaan tarvittavat uudistukset, jos asiat tuodaan julki avoimia menettelyjä käyttäen. Valtaosa parlamentin jäsenistä katsoo, että niitä tarvitaan Maailmanpankissa kiireesti.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämän keskustelun puheenvuorot ovat osoittaneet jälleen kerran, että olemme maailmanlaajuisesti suuri maksaja, big payer, mutta emme vielä suuri poliittinen toimija, big player. Ei riitä, että yritämme selittää ja valitella, miksi näin on. Meitä kehotetaan ryhtymään toimiin, ja meidän on kaikin tavoin varmistettava, että tehtävään käydään viipymättä, jotta voimme poistaa epäsuhdan siltä osin mitä me todellisuudessa olemme ja mitä me haluaisimme olla. Ellemme tee niin, emme voi täyttää sitoumuksiamme EU:n puitteissa emmekä muutenkaan.

Neuvoston ja komission kertomukset eivät olleet niinkään kertomuksia Maailmanpankin toiminnasta kuin perusteellisia selvityksiä meidän omista heikkouksistamme. Kummassakin kertomuksessa tehtiin täysin selväksi, ettei ongelma ole Maailmanpankissa vaan meissä. Kuten neuvoston puheenjohtaja jo totesi, ongelmamme on se, että tässä asiassa vastuun kantavat jäsenvaltiot eikä neuvosto, vaikka voidaankin ajatella, että ne ovat sama asia. Jäsenvaltioiden tulisi neuvoston jäseninä tehdä kaikki voitavansa varmistaakseen, että neuvosto käynnistää toimet puutteen korjaamiseksi.

Esitettiin huomio, jonka mukaan meidän olisi aloitettava tämä prosessi jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Sen sijaan, että jätämme sen hamaan tulevaisuuteen, meidän on aloitettava se nyt, viipymättä. Perustuslaki tarjoaa meille siihen tilaisuuden, koska siinä Euroopan unionista tehdään oikeushenkilö. Meidän on hyödynnettävä tätä asemaa ja puututtava ulkoisen edustuksemme heikkouksiin.

Katson, että Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailmanpankissa, Maailman kauppajärjestössä, YK:ssa ja Euroopan investointipankissa toteuttamamme politiikat liittyvät toisiinsa. Kaikkien edustajiemme näissä instituutioissa on puhuttava yhdellä suulla, ja heidän toimintaansa on koordinoitava yhden henkilön johdolla, jotta voimme täyttää meille lankeavat velvoitteet kaikkialla maailmassa. Mitä voimakkaammin maailmanlaajuistumiskehitys vaikuttaa meidän toimintaamme, sitä kipeämmin tarvitaan uutta maailmanjärjestystä, sosiaalista, taloudellista ja periaatteisiin nojaavaa järjestystä. Emme voi hoitaa tehtäväämme näissä organisaatioissa kunnolla, ellemme aluksi luo tällaista järjestystä EU:hun. Pallo on meillä, ei Maailmanpankilla.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Wolfowitz oli entisessä elämässään asenteeltaan varsin yksioikoinen ja tunnettu kovan linjan miehenä. Nyt hänestä on tullut Maailmankin, monenvälisen kehitysrahoituslaitoksen, pääjohtaja. Tässä on todellakin huomattava esimerkki puhtaaksi pesemisestä – raha-alan termejä käyttääkseni. Tilanne on nolo myös Euroopalle. Kuten joku hetki sitten totesi, meillä on sananvaltaa uusissa menettelyissä, mutta Wolfowitz saatiin johtajan paikalle muutamalla vaivaisella puhelinsoitolla Yhdysvalloista. Emme olleet etukäteen sopineet yhteisestä ehdokkaasta, kuten Pascal Lamyn ja WTO:n yhteydessä. Maailmanpankin suhteen olimme myöhässä emmekä toimineet yhtenäisesti. Vika oli mielestäni meidän, ja neuvoston ja komission kertomuksessa asia on ainakin todettu rehellisesti.

Kyse ei luonnollisestikaan ole vain yhteisestä ehdokkaasta vaan myös politiikasta. Kaikki tietävät, että Washingtonin yhteisymmärryksen suhteen kansainvälisten ja monenvälisten rahoituslaitosten toimintalinjat ja prioriteetit ovat usein ristiriidassa sen kehitys- ja köyhyydentorjuntapolitiikan kanssa, jota me eurooppalaiset haluaisimme toteutettavan kansainvälisesti. Asioiden ei välttämättä tarvitse aina olla vastakkaisia. Tarvitsemme näet tasapainoa. Jotta pääsemme tasapainoon ja saamme sosiaaliset tavoitteet sekä köyhyyden vähentämisen ja vuosituhannen tavoitteet Maailmanpankin toiminnan keskipisteeseen, meidän on puhuttava yhdellä suulla. Se vaatii yhteistä toimintaa. Olen samaa mieltä siitä, mitä hetki sitten sanottiin: uusi perustuslaki voi antaa meille lisää toimintamahdollisuuksia ja tavallaan velvollisuuden toimia näissä instituutioissa Eurooppana ja puhua yhdellä suulla.

Tässä on kysymys varsin suurista asioista: me annamme 60 prosenttia lainoista edullisin ehdoin ja meillä on muita paljon suurempi ääniosuus, mutta samalla olemme tosiasiassa ulkopuolisia. Emme koskaan sietäisi tällaista tilannetta kaupan alalla. Siitä tässä asiassa mielestäni juuri on kysymys. Tarvitsemme myös johdonmukaisuutta. Maailmanpankki on ollut mukana esimerkiksi Afrikassa koulutusta koskevassa ensisijaisessa aloitteessa. Komissio ei halua olla tässä millään tavoin osallisena, koska aluetta koskevissa maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa puhutaan tiestöstä ja infrastruktuurista eikä koulutuksesta. Emme siis täytä lupauksiamme, vaikka me täällä parlamentissa peräänkuulutamme johdonmukaista, yhteistä toimintaa.

Ongelma on siis kummallakin puolen. Voisivatko neuvosto ja komissio harkita vielä, voidaanko uuden perustuslain pohjalta tehdä ainakin poliittis-taloudellinen aloite Maailmanpankin puolesta? Meidän on otettava nykyistä voimakkaammin kantaa myös yhteistyön muotoihin. Nykyinen kanta on todella masentava. Sen enempää neuvosto kuin komissiokaan eivät ole valmiita tukemaan sitä. Kumpikin on puhunut erittäin vakuuttavasti ja samalla pessimistisesi. Suunnatkaamme tulevaisuuteen iloisin mielin.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, on selvää, että Maailmanpankki on tehokas väline. Se voisi olla tehokkaampikin, enkä usko ongelman johtuvan uudesta johdosta. En pelkää mitenkään erityisesti, että Maailmanpankin uusi johto onnistuu suuntamaan tähän mennessä muille alueille kohdistetun energian Maailmanpankin tehokkaampaan toimintaan.

Ongelma on meissä, Euroopan unionin tekopyhässä keskustelussa, jossa selitämme kansalaisille selittämästä päästyämmekin, kuinka Eurooppa haluaa vaikuttaa maailmaan, kuinka haluamme edistää maailmanrauhaa. Tämän saman hallitukset toistavat omille äänestäjilleen tekemättä pienintäkään elettä näiden sanojen ja lupausten muuttamiseksi todelliseksi toiminnaksi.

Euroopan unionilla ei ole sellaisenaan painoarvoa Maailmanpankissa. Painoarvon saamiseen ei tarvita uutta perustuslakia, ongelma on poliittisessa tahdossa ja johdonmukaisuudessa. Komission jäsen Almunia kuvasi tilannetta osuvasti. Meidän 25 jäsenvaltiotamme eivät keskustele keskenään Maailmanpankissa, ja juuri se meidän on täällä tuomittava. On helppoa vastustaa Wolfowitzin nimitystä, ja ehkä meidän tulisikin tehdä niin, mutta meidän pitäisi paljon herkemmin tuomita omien hallitustemme kyvyttömyys sovittaa keskenään yhteen kantansa politiikoista, päätöksistä ja rahoituksen myöntämisperusteista.

  Frithjof Schmidt (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Maailmanpankin politiikkoihin liittyvä kiireellisin ongelmamme on sen rakennemukautuspolitiikka. Maailmanpankki on tukenut rakennemukautusohjelmia vuosikymmenien ajan, vaikka niiden tulokset ovat usein olleet irvokkaita, josta esimerkkinä mainittakoon palvelujen yksityistäminen.

Hyvänä esimerkkinä tästä on vesihuolto, sillä yksityistämisestä ja rakennetusta infrastruktuurista huolimatta veden hinta on noussut niin nopeasti, ettei yhteiskunnan köyhimmillä ryhmillä ole enää varaa veteen. Toinen esimerkki on kauppapolitiikka, jossa lainojen myöntämisen ehdoksi asetettu pakollinen markkinoiden vapauttaminen ja avaaminen on heikentänyt kehitysmaiden neuvotteluasemaa WTO:n neuvottelukierroksilla. Tämä kaikki on selkeästi vastoin EU:n kehityspolitiikan tavoitteita, joissa annetaan esimerkiksi vesihuollolle keskeinen asema köyhyyden torjunnassa ja halutaan vahvistaa kehitysmaiden neuvotteluvalmiuksia WTO:n neuvottelukierroksilla. Siksi Maailmanpankin politiikkaa on muutettava juuri tällä keskeisellä rintamalinjalla.

Nyt alkuvaiheessaan oleva uudistus ei muuta kerrassaan mitään. Niin sanottu lainanannon uusi valintapolitiikka, joka on tarkoitus ottaa piakkoin käyttöön, merkitsee pohjimmiltaan Maailmanpankin 30-vuotisen politiikan epäonnistumisen myöntämistä. Lyhyesti sanottuna tämä uusi politiikka merkitsee, että Maailmanpankin rakennemukautusohjelmiin viime vuosina tai vuosikymmeninä osallistuneet maat, jotka eivät ole saavuttaneet hyviä tuloksia eivätkä voittaneet mitään, saavat nyt rahaa kiireellisimpien yhteiskunnallisten ongelmien korjaamiseen. Maat, jotka eivät ole osallistuneet ohjelmiin asianmukaisesti, saavat vähemmän rahaa. Erottelu hyviin suoriutujiin ja huonoihin suoriutujiin on erittäin kyseenalaista, ja mielestäni komissiolla ja neuvostolla on velvollisuus vaatia, että tässä yhteydessä käytetään edes selkeitä, avoimia ja helposti ymmärrettäviä perusteita, ja kehottaa Maailmanpankkia tekemään perusteellisia muutoksia köyhyyden vähentämistä koskevaan strategiaansa YK:n uudistamisen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden perusteella.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen järkyttynyt neuvoston ilmoitettua tänään, ettei mikään neuvoston elin ole millään tavoin pyrkinyt yhteiseen kantaan suhteessamme Maailmanpankkiin eikä käyttämään sitä vaikutusvaltaa, jota meillä rahoituksen ja äänimäärän perusteella Maailmanpankissa on. Jokainen hallituksen päämies kuitenkin allekirjoitti hiljattain juhlallisesti Euroopan perustuslain, jossa todetaan, että haluamme poistaa maailmasta köyhyyden, ja jokainen jäsenvaltio on kuitenkin allekirjoittanut vuosituhannen kehitystavoitteet.

Osa valtioistamme jättää edelleen täyttämättä sitoumuksensa saavuttaa vuosikymmeniä voimassa ollut kehitysaputavoite, joka on 0,7 prosenttia BKT:sta. Oma jäsenvaltioni ilmoitti juhlallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa viime vuonna, että se saavuttaa 0,7 prosentin rajan BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Tänä vuonna se ilmoitti, ettei se pääse tuohon tavoitteeseen. Syynä ei ole rahan puute vaan se, että hallitus haluaa käyttää varat seuraavien vaalien voittamiseen!

On selvää, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat kiinnostuneempia kaupasta kuin köyhyyden poistamisesta. Ne ovat kiinnostuneempia oman asemansa turvaamisesta Maailman kauppajärjestössä kuin asemansa varmistamisesta Maailmanpankissa, jotta tämä jatkaisi unionin tavoitteiden täyttämistä. Voitaisiinko täällä parlamentissa siirtyä julkilausumien antamisesta ad hoc -komitean perustamiseen, jotta voimme valmistella Euroopan unionin ja Maailmanpankin yhteisen kannan ja sen jälkeen saada neuvosto ja komissio hyväksymään parlamentin kanta tähän asiaan?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää parlamentin jäseniä tästä erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta ja heidän hyödyllisistä viesteistään niin neuvostolle kuin komissiollekin. Haluan poimia esiin pari seikkaa, ja aloitan EU:n vaikutusvallasta rahoituslaitoksissa ja erityisesti Maailmanpankissa. Saanen puhua toistaiseksi puheenjohtajavaltion puolesta enkä neuvoston edustajana.

On totta, että jos olisimme osakkeenomistajia yksityisessä yhtiössä, hoitaisimme osuuttamme yhtiön pääomasta erittäin huonosti. Kuten tiedätte, asia on hieman monimutkaisempi eikä tilanne ole tämä. Tilanne on toinen, ja se on luonteeltaan poliittinen. On kuitenkin todettava, että viesti, joka edellyttää Euroopan unionia parantamaan kantojen yhteensovittamista näissä instituutioissa ja erityisesti Maailmanpankissa, perustuu ehdottomaan välttämättömyyteen, koska emme käytä vaikutusvaltaamme läheskään täysimääräisesti, kuten monet totesivat – emme rahoituksellisesti emmekä poliittisesti.

Haluan tältä osin huomauttaa, että meidän olisi kenties arvioitava perustamissopimuksen yhtä artiklaa uudelleen ja hyödynnettävä sitä mahdollisesti tämänaamuisen keskustelumme jatkoksi. Viittaan perustamissopimuksen 99 artiklaan, joka sisältyy myös perustuslakiluonnokseen. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat ehdotuksen perusteella parantaa kantojensa yhteensovittamista rahoituslaitoksissa ja kansainvälisissä rahoituskokouksissa. Näin ollen katson, että kysymys EU:n edustuksesta kansainvälisissä piireissä – ja erityisesti kansainvälisissä rahoituspiireissä – on vielä vailla vastaustaan. Minun ei tarvinne enää mainita siihen liittyviä ongelmia.

Toinen esiin ottamanne asia liittyy kukaties jossain määrin ensimmäiseen ja on kansainvälisten rahoituslaitosten ja erityisesti Maailmanpankin uudistaminen. Euroopan unionin rooli on tässä yhteydessä mielestäni hyvin tärkeä. Meidän on todellakin kehotettava Maailmanpankin uutta pääjohtajaa jatkamaan uudistuksia sekä Maailmanpankin toiminnassa että sen politiikoissa. Tämä oli Wolfowitzin kanssa järjestetyn epävirallisen tapaamisen yksi tarkoitus. Tässäkin Euroopan unionilla voisi minusta olla entistä merkittävämpi tehtävä, jos se puhuisi yhdellä suulla. Näin joudumme tavallaan takaisin kysymykseen EU:n vaikutusvallasta kansainvälisissä instituutioissa. On varmaa, että niissä on otettava entistä paremmin huomioon maailman uusi vallan tasapaino ja otettava toimintaan mukaan entistä tehokkaammin monet uudet kansainväliset toimijat, uudet talousmahdit, kehitysmaitakaan unohtamatta.

Viimeinen huomautukseni liittyy kehitysapupolitiikkaan. Komission jäsenkin kertoi joitain tietoja aiheesta. Euroopan unioni on suurin rahoittaja, ja se antaa kehitysavusta yli 50 prosenttia. Minun on todettava, että olemme alkaneet etsiä uusia muotoja kehitysavun rahoittamiseksi. Viimeksi kokoontuneessa Ecofin-neuvostossa käsiteltiin näitä rahoitusmenetelmiä. Olette kaikki tietoisia siellä esitetystä ajatuksesta, että olisi luotava tiettyjä veroja erityisesti kehitysaputavoitteiden saavuttamiseksi tai kasvattamiseksi. Voin kertoa, että 13. ja 14. toukokuuta Luxemburgissa pidettävässä epävirallisessa tapaamisessa Ecofin-asiantuntijat palaavat näihin kehitysavun uusiin rahoitusmenetelmiin, ja heidän tarkoituksenaan on erityisesti varmistaa syyskuussa pidettävän vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan huippukokouksen vaatimusten täyttäminen.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kertoa olevani yhtä mieltä kaikkien niiden puhujien kanssa, jotka viittasivat tarpeeseen koordinoida paremmin Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimintaa Maailmanpankin toiminnassa, päätöksenteossa, politiikan ohjaamisessa ja strategiassa.

Komissio yrittää käytettävissään olevien välineiden avulla vaikuttaa Maailmanpankin politiikkoihin ja ohjata niitä omien kehityspolitiikan ja virallisen kehitysavun tavoitteidemme mukaisesti. Alkupuheenvuorossani mainitsin yhteisymmärryspöytäkirjat ja rahastot, joiden avulla me toimimme ja joilla Maailmanpankin resurssit ja Euroopan unionin talousarviovarat yhdistetään monenlaiseksi toiminnaksi eri puolilla maailmaa. Katsomme aina, että nämä toimet vastaavat Euroopan unionin asettamia tavoitteita ja painopistoalueita kehitysavun sekä maailman köyhimpien maiden kehittämistä koskevassa politiikassa.

Toiseksi muistutan asiasta, jota käsittelin ensimmäisessä puheenvuorossani ja jonka monet teistäkin mainitsivat: on edettävä niin, että Euroopan unioni puhuu yhdellä suulla Maailmanpankissa ja muissa kansainvälisissä instituutioissa.

Jotkut teistä totesivat, että perustuslain voimaantulo vie huomattavasti lähemmäksi tätä tavoitetta. Onkin totta, että perustuslain voimaantulo, unionin oikeushenkilöys ja perustuslain täytäntöönpanon aiheuttama poliittinen sysäys varmasti auttavat meitä kohti tuota päämäärää. Silti, kuten neuvoston puheenjohtaja juuri huomautti, nykyisenkin perustamissopimuksen määräysten voimassaoloaikana unionin tulisi puhua yhdellä suulla monissa elimissä, myös Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa, ainakin euroalueen osalta.

Toinenkin seikka on meille avuksi. En ole varma, onko tämä kaikkien jäsenvaltioiden tahdon mukaista, mutta uskoakseni se on ainakin unionin yhteisen tahdon, tämän parlamentin, komission ja neuvoston tahdon mukaista. Euroopan unioni tahtoo kansainväliseksi toimijaksi, kuten jäsen Karas totesi, mutta eräistä muista maista tulee vastaisuudessa maailmanlaajuisia toimijoita, ja ne vaativat hallintoelimiin uudistuksia, jotka koskevat maailman eri maiden, alueiden ja uskontojen edustusta kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja erityisesti Maailmanpankissa. Tämän paineen edessä Euroopan unioni ei voi antaa hajanaista vastausta, sen on vastattava yhtenäisenä ja kehityttävä kohti mainittua yhdellä suulla puhumista.

Haluan vielä kommentoida Maailmanpankin uuden pääjohtajan nimitystä. Kuten tiedätte, Euroopan komissio ei osallistu menettelyyn millään tavalla, mutta Wolfowitzista tulee Maailmanpankin pääjohtaja 1. kesäkuuta. Tahdomme, että kyseisen päivämäärän jälkeen Maailmanpankin toiminta perustuu edelleen niille myönteisille seikoille, jotka olivat ominaisia James D. Wolfensohnin kymmenvuotiselle virkakaudelle. Minulla on viime viikkojen aikana ollut komission jäsenenä tilaisuus keskustella kahteen otteeseen Wolfowitzin kanssa henkilökohtaisesti, ja tämän olen hänelle todennut: Euroopan komission ja koko unionin tahto on, että Maailmanpankki jatkaa 1. kesäkuuta jälkeenkin Wolfensohnin johtajakauden aikana valittuun myönteiseen suuntaan. Voin kertoa, että Wolfowitzin tähän mennessä antamat vastaukset osoittavat, että hän on sitoutunut jatkamaan tätä myönteistä kehitystä. Toivon, että näemme tämän pitävän paikkansa 1. kesäkuuta jälkeen.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

4. Kirgisian ja Keski-Aasian tilanne

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavaksi neuvoston ja komission julkilausumat Kirgisian ja Keski-Aasian tilanteesta.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet. Olen erittäin iloinen, että minulle on tarjoutunut tilaisuus esittää neuvoston nimissä puheenvuoro tärkeistä kysymyksistä, jotka koskevat niin keskeistä aluetta kuin Keski-Aasiaa. Alue on tärkeä Euroopan unionin kannalta useasta syystä, niin geopoliittisesti, geostrategisesti kuin taloudellisestikin.

Jonkinasteisesta viimeaikaisesta edistyksestä huolimatta Kirgisian tilanne on edelleen kriittinen. Uudet poliittiset valtasuhteet perustuvat henkilöiden ja alueiden osoittamaan uskollisuuteen vallanpitäjiä kohtaan, ja puolueiden asema on täysin nimellinen. Presidentinvaalit on suunniteltu pidettäviksi 10. heinäkuuta, ja niiden toinen kierros voitaisiin käydä 24. heinäkuuta. Turvallisuusnäkökohtiin liittyvät riskit ja epävarma taloustilanne saattavat kuitenkin hankaloittaa vaalikampanjaa, joka näyttääkin yhä enemmän typistyvän maan kahden poliittisen kärkihahmon, Feliks Kulovin ja Askar Akajevin väliseksi kamppailuksi.

Näiden kahden poliittisen johtajan mahdollisella lähentymisellä toisiinsa onkin siksi merkittävä vaikutus maan vakauteen. Yhteisymmärrys voisi merkitä sitoutumista siihen, että kumpikin pitäisi kunniassa vaalien lopputulosta – mikä on yleinen käytäntö demokratioissa – sillä ehdolla, että häviäjä voisi saada pääministerin viran. Näiden kahden poliittisen leirin väliset epäviralliset yhteydenotot eivät toistaiseksi kuitenkaan ole tuottaneet konkreettisia tuloksia. Kansainvälisen yhteisön, joka käsittää myös Etyjin ja Euroopan unionin, olisikin siksi kyseisen presidentinvaalikampanjan aikana korostettava sitä, kuinka tärkeätä on käydä vapaat ja puolueettomat vaalit.

Demokraattisten vaalien järjestäminen ei kuitenkaan ilman muuta takaa sitä, että demokratisoituminen olisi edennyt päätepisteeseensä. Ratkaistavana on vielä lukuisia poliittisia kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa perustuslakiuudistusta, ennenaikaisia parlamenttivaaleja, tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja puolueiden luontevaan kehittymiseen perustuvan poliittisen järjestelmän syntymistä.

Kysymys perustuslakiuudistuksesta on jo tuotu esiin vaalikeskustelussa. Parlamentti on nimennyt perustuslakivaliokunnan, jonka tehtävänä on määrittää vaalitulosten selviämisen jälkeen käynnistettävän perustuslakiuudistuksen periaatteet. Useat poliitikot ovat kuitenkin esittäneet asiasta täysin vastakkaisia näkemyksiä. Taloudellinen tilanne ei näytä kohenevan merkittävästi, ja yleinen järjestys on edelleen hauras. Biškekin lähistöllä olevan maa-alueen haltuunotto uhkaa aiheuttaa levottomuuksia. Etniset kysymykset ovat keskeisellä sijalla poliittisessa keskustelussa. Etnisten vähemmistöjen tilanne on yleisesti ottaen edelleenkin ongelmallinen.

Kaikki merkittävät kansainväliset toimijat, kuten Venäjä, pitävät Kirgisian vakauden ja sisäisen turvallisuuden ylläpitämistä tärkeänä. Maan uudet johtajat ovat onnistuneet vaalimaan hyviä suhteita kaikkiin naapurimaihin, erityisesti Kazakstaniin ja Uzbekistaniin. Etyj saa pian päätökseen Kirgisiaa koskevan hankkeensa, joka maan hallituksen on määrä hyväksyä lähipäivinä. Euroopan komissio on hiljattain ilmoittanut aikovansa myöntää Kirgisialle 25 miljoonaa euroa vuodeksi 2005.

Olettekin perillä siitä, että Keski-Aasian tilanne on edelleen huolestuttava. Useat tekijät luovat alueen maihin liittyvää epävarmuuden ilmapiiriä. Ensinnäkin Keski-Aasiaan kohdistuvien merkittävimpien uhkien syynä on se, ettei talousuudistuksia ole toteutettu, että autoritaarisia hallituksia on edelleen vallassa ja että lahjontaa, järjestäytynyttä rikollisuutta ja laitonta huumekauppaa esiintyy laajalti. Keskustelimme eilen huumekysymyksestä Afganistanin yhteydessä. Nämä maat ovat tosiaankin huumeiden salakuljetusreitillä.

Kansalaisten poliittiset oikeudet heikentyvät useimmissa tämän alueen maista. Alueellinen yhteistyö ei ole riittävää, mikä johtuu luottamuksen ja valtiollisten elinten poliittisen tahdon puutteesta alueen valtioiden välillä. Keski-Aasian maiden köyhtyminen ja olematon talouskasvu ovat kärjistäneet sosioekonomisia jännitteitä. Afganistanin geopoliittisen läheisyyden ja tiettyjen sisäisten tekijöiden vuoksi ääri-islamilaisuus on päässyt leviämään ja – kuten jo mainitsin – se on edistänyt laitonta huumekauppaa. Alueella elävien etnisten vähemmistöjen sekoittuminen saattaa lietsoa mahdollisia selkkauksia eri maiden kynnyksellä ja niiden välillä.

Kyseisen alueen tiettyjen maiden tilanne tuo esiin lukuisia kysymyksiä, joita tarkastelen nyt lyhyesti. Kazakstanissa syyskuussa 2004 pidetyt parlamenttivaalit eivät noudattaneet kansainvälisesti hyväksyttyjä tavanomaisia vaatimuksia. Kansalaisten lisääntyvästä kannatuksesta huolimatta oppositio sai vain yhden paikan. Nykyinen presidentti on valmis esittämään presidentinvaalien järjestämistä ennen toimikautensa päättymistä tammikuussa 2006. Hallituksen puuttuminen lainsäädäntöön sekä opposition, tiedotusvälineiden, kansalaisyhteiskunnan ja rahoitusjärjestelmien toimintaan on huolestuttavaa. Myös ihmisoikeustilanne on heikentymässä.

Uzbekistanin laillinen oppositio ei voinut osallistua maassa 26. joulukuuta 2004 pidettyihin parlamenttivaaleihin. Maassa vireillä ollut uudistushanke ei ole edennyt, vaan köyhyys on kasvanut edelleen. Islamilaisen fundamentalismin suosion jatkuva kasvu väestön keskuudessa onkin siellä todellinen uhka.

Turkmenistanissa huolestuttavinta on, ettei siellä esiinny sananvapautta ja demokratialle ominaista ajatustenvaihtoa, oppositio ei kykene tehokkaaseen toimintaan eikä maassa ole suunnitteilla minkäänlaisia rakenneuudistuksia.

Tadžikistanin tilannetta puolestaan kuvaavat maan kaksi suurinta ongelmaa: hallintoalueiden välillä jatkuvat kiistelyt ja pitkään jatkunut talouskriisi.

Mainitsemistani Keski-Aasian ongelmista huolimatta Euroopan unioni pitää suhteitaan alueen maihin erittäin tärkeinä ja on valmis tukemaan niiden siirtymistä tehokkaaseen markkinatalouteen ja toimivaan demokratiaan.

Euroopan komission ulkosuhteiden pääosaston varapääjohtaja vieraili hiljattain neljässä Keski-Aasian tasavallassa. EU:n ja Turkmenistanin välisen sekakomitean kokous pidetään Ašabadissa 12. toukokuuta. Sen yhteydessä pidetään ylimääräinen kokous, jonka tarkoituksena on edistää vuoropuhelua ihmisoikeuskysymyksissä. Euroopan unionin troikka tapaa alueen viiden valtion edustajat Taškentissa kuun lopulla. Brysselissä järjestetään kesäkuussa EU:n ja Kirgisian välisen yhteistyökomitean kokous ja heinäkuussa yhteistyöneuvostojen kokoukset Kazakstanin ja Kirgisian kanssa.

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies OUZKÝ

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, ennen komission jäsenen puheenvuoroa on mielestäni selvitettävä eräs asia. Olen nimittäin kuullut mainittavan kaksi eri vaalipäivää, 10. ja 18. kesäkuuta. Tietojeni mukaan ne eivät enää pidä paikkaansa, vaan vaalit pidettäisiinkin 10. heinäkuuta. Ennen keskustelun käynnistymistä neuvoston tai komission olisi mielestäni syytä… (Puhemies keskeytti puhujan)

  Puhemies. Jäsen Maat, tämä ei ole menettelytapakysymys.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, olen erittäin kiitollinen saadessani olla läsnä täällä täysistunnossa pohtimassa kanssanne tilannetta strategisesti erittäin tärkeällä alueella, nimittäin Keski-Aasiassa ja erityisesti Kirgisian tasavallassa.

Kansainvälisten ja Etyjin normien rikkominen helmi- ja maaliskuun parlamenttivaaleissa johti 24. maaliskuuta joukkomielenosoituksiin, joiden seurauksena presidentti Akajev syöstiin vallasta. Sen jälkeen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Solana ja ulkoasioista vastaava komission jäsen Ferrero-Waldner, joka ei valitettavasti päässyt osallistumaan tähän keskusteluun, ovat kehottaneet Kirgisian tasavaltaa pyrkimään kansalliseen sovintoon, joka perustuisi vuoropuhelun rakentamiseen ja yhteisymmärrykseen, jotta poliittisten uudistusten tiellä saataisiin aikaan edistystä.

Kirgisian tasavallalla on ainutlaatuinen tilaisuus perustaa Keski-Aasiaan aito monipuoluedemokratia ja kitkeä pois lahjonta, joka vaikutti niin merkittävästi hiljattain tapahtuneeseen kriisiin. Tämä tilaisuus on nyt maan poliittisten johtajien käsissä, ja heidän on osoitettava olevansa vilpittömästi sitoutuneita pyrkimään todelliseen edistykseen poliittisten uudistusten alalla. Paras keino sen saavuttamiseksi on ryhtyä toimiin, joilla varmistetaan monipuoluedemokratiaan siirtyminen, ihmisoikeuksien noudattaminen ja oikeusvaltioperiaatteen vakiinnuttaminen Kirgisian kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Korostan sitä, että tulevissa presidentinvaaleissa on noudatettava poliittisen toiminnan vapauttamisen sekä vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien järjestämisen periaatteita. Saamiemme tietojen mukaan vaalit pidetään 10. heinäkuuta, ja niin Euroopan unioni kuin koko kansainvälinen yhteisö seuraavat niitä tarkkaan. Kirgisian tasavallan demokraattinen uskottavuus lisääntyy, jos väliaikainen hallitus noudattaa Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston edustajien tutustumiskäyntinsä perusteella laatiman ja tämän vuoden maaliskuussa julkistetun loppuraportin suosituksia.

Euroopan unioni valmistelee nopean toiminnan järjestelmänsä avulla Etyjin yhteydessä erinäisiä toimenpiteitä, jotka voivat olla avuksi vaaleissa ja vaalien järjestämiseen liittyvissä lakiuudistuksissa.

Euroopan unioni kehottaa Kirgisiaa luomaan sellaisen ilmapiirin, jossa maan viestimet ja toimittajat voivat rajoituksitta käyttää oikeuksiaan ja vapauksiaan maan kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Nähdäkseni Etyjillä on edellytykset neuvoa Kirgisian viranomaisia tällä alalla.

Kaikissa Keski-Aasian valtioissa on tärkeätä torjua entistä tehokkaammin lahjontaa, jonka on todettu olevan keskeisimpiä syitä Kirgisian tapahtumiin.

Seuraavaksi kerron teille unionin ja kaikkien Keski-Aasian maiden välisestä yhteistyöstä. Viime vuoden loppupuolella unioni käynnisti aloitteen, jonka tarkoituksena on edistää poliittista vuoropuhelua kyseisen alueen maiden kanssa. Maalinjojen johtajista muodostettu unionin troikka tapasikin siinä tarkoituksessa Keski-Aasian maiden vastaavat edustajat Biškekissä viime joulukuussa.

Jos Euroopan unionin ja Keski-Aasian välistä vuoropuhelua käydään rakentavasti, sen avulla voidaan epäilemättä jatkossa uudistaa näiden kahden alueen välisiä suhteita. Komissio on tyytyväinen siihen, että Keski-Aasian viisi maata ovat osoittaneet olevansa kiinnostuneita tästä prosessista.

Vuoropuhelun tuloksellisuuteen vaikuttaa se, kuinka vahvasti molemmat osapuolet sitoutuvat siihen. Euroopan unionin lähtökohtana on aina edistää talouselämän vapauttamista sekä luonnollisestikin poliittista demokratisoitumista Keski-Aasiassa. Vuoropuhelussa voitaisiin keskittyä molemmille alueille tärkeisiin aiheisiin, kuten terrorismin, laittoman huumausainekaupan, ihmiskaupan, rahanpesun ja laittoman maahanmuuton torjuntaan sekä energiakysymyksiin, kuljetuksiin ja talousyhteistyön lisäämiseen.

Euroopan unionin ja Keski-Aasian välinen vuoropuhelu voisi edistää Keski-Aasian alueellista yhdentymistä ja viitoittaa poliittisesti kyseisten kahden alueen välistä yhteistyötä.

Unioni selvittää parhaillaan, mikä on seuraava askel. Unionin troikan ja Keski-Aasian ulkoministerien kokous kesäkuun lopulla Taškentissa on hyvä tilaisuus jatkaa keskustelua vuoropuhelun etenemisestä.

Unioni kehottaa Keski-Aasian viittä maata edistämään tinkimättä poliittisen toiminnan vapautumista. Maiden on mahdollista menestyä kansalaistensa etujen mukaisesti ja pitää yllä vakautta ja turvallisuutta sekä edistää tuntuvasti alueellista lähentymistä ainoastaan pitämällä huolen siitä, että talouskehitys etenee käsi kädessä poliittisen vapautumisen, oikeusvaltioperiaatteen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kehittämisen kanssa. Viimeksi mainittuun kuuluu olennaisesti myös painovapaus. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on paras tapa vahvistaa Keski-Aasian ja unionin suhteita.

Komissio odottaa unionin ja Kaspianmeren alueen maiden välisen yhteistyön lisääntyvän, mistä sovittiin energiaa ja kuljetuksia käsitelleessä ministerikokouksessa Bakussa viime vuoden marraskuussa. Energiasta on tullut poliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna turvallisuuskysymys. Molempien alueiden etujen mukaista on tehdä yhteistyötä, jotta järjestelmämme ja energiamarkkinamme saataisiin yhdentymään tehokkaammin ja perusteellisemmin.

Euroopan unionin ja Keski-Aasian välisen yhteistyön syventämiseen liittyy niin poliittisia kuin taloudellisia näkökohtia, ja unioni onkin tässä yhteydessä valmis olemaan avuksi kyseiselle merkittävälle alueelle.

  Elmar Brok, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen. Suhtaudumme usein kyseiseen alueeseen välinpitämättömästi, sillä se oli aiemmin Neuvostoliiton varjossa eikä siksi kehittynyt missään määrin itsenäisesti. Nykyään alue kuitenkin on strategisesti äärimmäisen tärkeä kaasu- ja öljyvarantojensa vuoksi ja sillä on merkitystä muun muassa energianhankinnan kannalta. Strateginen merkitys johtuu myös Kiinan kasvavasta kiinnostuksesta tuohon alueeseen, islamilaisen fundamentalismin noususta ja alueen useiden maiden sotkeutumisesta huumekauppaan.

Meidän on todettava, että demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien noudattamisen rapautumisen vuoksi alueen maiden kanssa on yhä vaikeampaa tehdä yhteistyötä, noudattaa olemassa olevia kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia ja tehdä tai ratifioida uusia sopimuksia. Meidän on myös käsitettävä, että tällaiset hallintojärjestelmät muodostavat epävakauden paremminkin kuin vapauden saarekkeita, kuten Kirgisian vaalien ja Ukrainan aiempien tapahtumien yhteydessä ilmeni.

Mitä epävakaampi tilanne on maantieteellisesti noin olennaisen tärkeällä alueella, sitä merkittävämmin se koskettaa omia etujamme. Siksi kehotankin Euroopan parlamenttia pohtimaan paremminkin yhteistä strategiaa kuin puuttumaan yksittäisiin kysymyksiin ja korostan sitä, kuinka tärkeätä todellakin on tukea kyseisten maiden demokratisoitumista.

Osoitan seuraavat huomautukseni neuvostolle ja komissiolle. Nähdäkseni on kaikkien etujen mukaista päästä sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa, sillä se ei enää pidä Kirgisiaa vain lyhytaikaisena tukikohtana Afganistaniin nähden, ja Venäjän kanssa, jonka suhtautumista tällaisiin tapahtumiin usein sävyttävät vanhat uskomukset. Alueen vakauttaminen on kaikkien kolmen kumppanuksen etujen mukaista, mutta siihen päästään ainoastaan toimimalla yhdessä demokratian ja oikeusvaltion vakiinnuttamiseksi. Tämä on nyt asetettava etusijalle.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, luulen, että olemme kaikki epäröimättä samaa mieltä siitä, että Kirgisian tapahtumia ajatellen meidän on selvitettävä tiettyjä koko alueeseen liittyviä kysymyksiä ja keskusteltava siitä, kuinka toimia Keski-Aasian suhteen, mitkä ovat EU:n edut ja kuinka voimme kohentaa tilannetta ja saada alueesta vakaamman. Kirgisian tapahtumat ovat sinänsä mieleenpainuvia, sillä ne muistuttavat huomattavasti Ukrainan aiempaa tilannetta. Meidän on kuitenkin myös muistettava, ettei Kirgisiassa todellakaan tapahtunut oranssia vallankumousta ja että meidän on odotettava nähdäksemme, kuinka asiat sujuvat siellä, ja varsinkin, kuinka vapaat ja rehelliset tulevat vaalit ovat. Vaaleista puhuttaessa muistutan, että Euroopan unionin ja Etyjin on oltava vaalitarkkailussa keskeisessä asemassa ja siten tuotava kirgisialaisille varmuus vaalien rehellisyydestä ja siitä, että vallassa oleva hallitus on laillinen ja kykenee edistämään maan kehittymistä.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, Euroopan unionin olisi mielestämme myös pohdittava, kuinka se voisi auttaa Kirgisiaa maan uudessa tilanteessa, millä olisi myönteinen vaikutus alueen muihin maihin. Puuttumatta perusteellisemmin Uzbekistanin ja muiden Keski-Aasian maiden nykytilanteeseen haluaisin mainita, että myös Kirgisian naapurimailla on merkittäviä ongelmia, joiden pitäisi koskettaa myös Euroopan unionia. Tärkein kysymyksemme komissiolle kuuluukin seuraavasti: unionilla on Venäjän-strategia ja monia maita koskeva uusi naapuruuspolitiikka, mutta kuinka olisi toimittava Keski-Aasian suhteen? Minkälaisia aloitteita muun muassa Kirgisian tapahtumien tukemiseksi on odotettavissa lähivuosina? Käsittääksemme kyse ei ole ainoastaan energiahuollon turvaamisesta, vaan myös siitä, voisimmeko tiivistää suhteitamme kyseisten maiden kanssa ja kuinka voisimme jossain määrin eurooppalaistaa Keski-Aasiaa. Tällä tarkoitan meidän Euroopan unionissa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä vaalimiemme arvojen levittämistä ja juurruttamista Keski-Aasiaan. Toivomme komission ja neuvoston esittävän lisää tällaisia aloitteita.

  Ona Juknevičienė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Johdan Keski-Aasian tasavaltojen ja Mongolian asioiden valtuuskuntaa, ja olemmekin piakkoin lähdössä kyseiselle alueelle, erityisesti Kirgisiaan. Useimmat parlamentin jäsenistä uskovat uutisiin Kirgisian tulppaanivallankumouksesta. Haluankin tuoda esiin oman mielipiteeni kenties hiukan eri näkökulmasta. Käsittääkseni Kirgisiassa todellakin esiintyi kansan liikehdintää, mutta olisi hätiköityä nimittää sitä Ukrainan ja Georgian tapahtumien kaltaiseksi vallankumoukseksi. Mielestäni meidän olisi valittava sanamme hiukan harkitummin. Korostan tätä siksi, että kansan asema ei ole siellä riittävän selkeä. Mitä haluavat toisaalta kansalaiset ja toisaalta johtajat? Juuri nämä kaksi asiaa pitäisi erottaa toisistaan.

Kyseinen alue on erityisen tärkeä Euroopan parlamentille ja Euroopan unionille kahdesta syystä. Ensinnäkin eräät Keski-Aasian valtiot, kuten Kazakstan, ovat unionin merkittävimpiä kauppakumppaneita energialähteiden alalla. Ehkä tiedättekin, että alueen lähivaltiot, kuten Kiina, ovat myös hyvin kiinnostuneita houkuttelemaan niitä puolelleen. Meidän on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota säännölliseen yhteistyöhömme, jonka tarkoituksena on auttaa kyseisiä maita demokratisoitumaan. Meidän on otettava Yhdysvalloista mallia siinä, kuinka voimme olla aktiivisesti läsnä alueella, ja on valitettavasti todettava, ettei Euroopan unioni ole järin aktiivinen eivätkä sen ohjelmat ole kovin toimivia. Meidän on myönnettävä tämä. Vaikka komission mukaan olemmekin yksi alueen pääasiallisista taloudellisista tukijoista eli myönnämme huomattavasti varoja, niitä ei ole hyödynnetty tehokkaasti. Mikä on päämäärämme? Millaiset toimintatavoitteet Euroopan unionilla pitäisi olla Keski-Aasian kaikissa maissa ja tällä hetkellä erityisesti Kirgisiassa? Tällä tarkoitan demokratian, vakauden ja järjestyksen varmistamista ja tiivistä yhteistyötä kyseisten maiden kesken. Kuten jo mainitsin, valtuuskunnan vierailuajankohta on 14.–20. toukokuuta. Sen jälkeen voimme kertoa parlamentin jäsenille Kirgisian ja koko alueen todellisesta tilanteesta. Haluan myös mainita, että tapaamme 2. kesäkuuta Yhdysvaltain edustajia keskustellaksemme kyseistä aluetta koskevan toiminnan koordinoimisesta, ja kehotan teitä kaikkia osallistumaan tähän.

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen. Koska minulla on puheaikaa vain minuutin verran, keskityn yhteen ainoaan näkökohtaan. Olen samaa mieltä edellisen puhujan huomautuksista, sillä myös minun mielestäni meidän on tärkeintä tunnustaa Etyjin keskeinen asema Keski-Aasiassa erityisesti konfliktinestossa, mutta myös kriisinhallinnassa sekä oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden juurruttamisessa. Meidän ei pidä unohtaa, että Etyj on erittäin aktiivinen myös muilla aloilla kuten kansalaisyhteiskunnan tukemisessa sekä vähemmistöjen suojelemisessa.

Pidämme Etyjin toimia erittäin tervetulleina kyseisellä alueella, erityisesti sen osallistumista vaalitarkkailuun sekä Kirgisiassa kesäkuuksi 2005 suunniteltujen vaalien valmistelussa. Toimien tarkoituksena on varmistaa se, että vaalit voidaan käydä kansainvälisten ja Euroopan unionin periaatteiden mukaisesti. Poliisikoulutus on myös keskeinen kysymys varsinkin Kirgisiassa.

Haluaisinkin pyytää niin neuvostoa kuin komissiotakin huolehtimaan siitä, että teemme tiivistä yhteistyötä Etyjin kanssa. Meidän olisi erityisesti hyödynnettävä Etyjin Keski-Aasian erityisedustajan Peterlen hankkimaa kokemusta.

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen avauspuheenvuorostaan. Haluan myös tuoda esiin, kuinka myönteisinä pidän Kirgisiassa tapahtuneita poliittisia muutoksia, jotka samalla suovat meille tilaisuuden täsmentää ulkopoliittisia päämääriämme.

Kaikki tuntuisi ensi näkemältä varsin yksiselitteiseltä. Koska Kirgisian vaaleissa oli harjoitettu vilppiä, presidentti pakotettiin luopumaan asemastaan kansalaisten mielenosoitusten seurauksena. Biškek sai nyt vuorostaan kokea sen dominovaikutuksen, jonka ansiosta hallitukset oli jo syösty vallasta Tbilisissä ja Kiovassa. Epädemokraattista presidenttiä kannattanut Moskova kärsi tappion.

Samalla on myös käynyt selväksi, että Kirgisian vallankumouksella oli merkittävä yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kyse oli paljolti kansannoususta yksityistämisen aikakaudella syntynyttä harvainvaltaa vastaan. Sama ilmiö on itse asiassa koettu kaikissa jälkisosialistisissa maissa, joissa esiintyi ryhmittymiä, jotka olivat tai ovat poliittisen vallan keskiössä joko aiempien yhteyksiensä ansiosta tai siksi, että niillä on etnisen tai puoluepoliittisen taustansa vuoksi suhteita nykyisiin vallanpitäjiin. Kyseisten ryhmittymien jäsenet hankkivat yksityistämisen pyörteissä käsittämättömän suuria omaisuuksia, mikä aiheutti huomattavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja samalla soi niille taloudellisen mahdollisuuden ja kiinnostuksen alkaa harjoittaa politiikkaa.

Kirgisian kansannousuun liittyy myös sellaisia tekijöitä, jotka erottavat sen muista vastaavanlaisista tapahtumista. Kansannousu tapahtui maassa, jonka hallitus on Keski-Aasian liberaaleimpia. Harvainvallan edustajat epäilemättä tekevät tästä sen johtopäätöksen, että mitä enemmän yhteiskunnan vapautta rajoitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet vallanpitäjillä on pysyä vallassa. Kirgisian tilanne eroaa myös esimerkiksi Ukrainan tilanteesta, sillä Venäjän-pelolla ei ollut merkitystä Kirgisian kansannousussa.

Haluaisin tässä yhteydessä jälleen korostaa, että meidän on huolehdittava siitä, että EU osoittaa toimintapolitiikallaan olevansa instituutio, joka pitää arvossa oikeusvaltioperiaatteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ihanteita. Meidän olisi siksi tuettava niitä voimia, jotka pyrkivät vahvistamaan perustuslaillista järjestystä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta niin Kirgisiassa kuin muuallakin.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, juhlistaessamme näinä aikoina sitä, että liittoutuneet vapauttivat Euroopan natsi-Saksan vallasta, monilla eurooppalaisilla on asiasta ristiriitaisia tunteita. Tasoittihan Saksan ikeestä vapautuminen tien Neuvostoliiton vuosikymmenten ajan harjoittamalle sorrolle, josta myös Keski-Aasia kärsi. Kirgisia hankkiutui viime kuussa eroon itsevaltiaasta johtajastaan vaalien osoittauduttua vilpillisiksi. Kuitenkin niin vallanpitäjät kuin kansakin pelkäävät sitä, että äärimuslimit käyttäisivät hyväkseen maan poliittisesti epävakaata tilannetta. Erityisesti Hizb ut-Tahririn kaltaiset islamilaiset terroristijärjestöt, joiden päämääränä on islamin maailmanherruus, uhkaavat koko Keski-Aasiaa. Siksi on myönteistä, että tuon alueen valtiot kansainvälistä terrorismia torjuessaan samalla vastustavat islamin radikalisoitumista.

Alueen autoritaariset hallitukset eivät valitettavasti ole puuttuneet tähän ongelmaan asianmukaisesti, mikä on yhtenä syynä siihen, että niillä on paljon ongelmia uskonnonvapauden alalla. On aivan oikein, että Keski-Aasian hallitusten olisi pyrittävä pitämään islamin piirissä tapahtuva radikalisoituminen otteessaan, mutta mielestäni on kohtuutonta vaatia kristillisiä seurakuntia ilmoittautumaan hallitukselle. Tuolta taholta ei liene odotettavissa hyökkäyksiä.

Saamme säännöllisesti tietoja siitä, että niin rekisteröityneillä kuin rekisteröitymättömillä kristillisillä seurakunnilla on vakavia ongelmia ja että niitä myös vainotaan. Haluaisin mainita esimerkkinä, että rekisteröitymättömän kazakstanilaisen baptistiseurakunnan Kyzyl-Ordan jäsentä Valeri Pakia on uhkailtu ja vainottu jo vuosikausia. Tähän on tultava loppu, sillä Keski-Aasian maiden valtiosäännöissä on säädetty uskonnonvapaudesta. Kehotan neuvostoa ja komissiota tukemaan kyseisiä maita niiden torjuessa islamilaista fundamentalismia ja pyytämään niitä tekemään selkoa uskonnonvapauden alalla esiintyvistä ongelmista, seurakuntien rekisteröitymisvaatimuksesta ja erityisesti rekisteröitymättömien baptistiseurakuntien tilanteesta sekä Valeri Pakiin ja muihin kohdistetuista vääryyksistä.

  Anna Elżbieta Fotyga, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Haluan aluksi kiittää puheenjohtajavaltiota sen erinomaisesta työskentelystä Keski-Aasian, varsinkin Kirgisian tilannetta käsittelevän yksityiskohtaisen tilanneselvityksen laatimisessa. Haluaisin puolestani esittää joitain lisähuomautuksia Kirgisian tilanteesta.

Vaikka Kirgisian vallankaappauksesta on jo puolitoista kuukautta, tilanne on siellä nykyään kaikkea muuta kuin vakaa, mikä synnyttää naapurimaissa huomattavaa rauhattomuutta. Olemme havainneet useita rohkaisevia merkkejä tilanteen normalisoitumisesta, ja mielestäni yhtenä osoituksena on, ettei parlamentin tai valtionpäämiehen tasolla ole perustettu kaksinvaltaa. Viittaan tällä ensisijaisesti presidentti Akajevin eroamiseen huhtikuussa. On kuitenkin tapahtunut myös sellaista, mikä saattaisi aiheuttaa huomattavaa rauhattomuutta. Selvittämättömään ja poliittisten vaikuttimien leimaamaan kuolemaan on liittynyt tapahtumia, jotka ovat herättäneet runsaasti kysymyksiä muutosten todellisesta luonteesta. Tulevien presidentinvaalien sujuminen toimii mielestäni muutosten arvioinnin tulikokeena. Tässä haluan korostaa, kuinka avainasemassa Etyjin toiminta Kirgisiassa on ollut, on parhaillaan ja epäilemättä on vielä jatkossakin. Vaaleja edeltävän tilanteen ja itse vaalien tarkkailussa olisi keskityttävä erityisesti vaalien niihin näkökohtiin, jotka olivat välittömänä syynä Kirgisian mielenosoituksiin ja johtivat vallankaappaukseen, kuten ehdokkaiden sulkeminen pois vaaleista ja ääntenosto. Kirgisian viranomaisten suhtautuminen ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestämiseen on myös tärkeä mittatikku.

Haluaisin vielä huomauttaa jotain sen kokemuksen perusteella, joka minulla on yhteiskunnallisista asioista Puolassa. Kun yhteiskunta alkaa taistella luovuttamattomien oikeuksiensa puolesta, prosessista tulee peruuttamaton ja väistämätön, kesti taistelu miten pitkään hyvänsä. Tukiessaan muutoksia EU:n olisikin otettava tämä huomioon ja kohdistettava tukensa kansalaisyhteiskunnalle. Mielestäni on hyvä, että EU antaa taloudellista tukea, mutta sen ehdoksi olisi asetettava ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat vaatimukset.

  Ryszard Czarnecki (NI).  – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, muistan edelleen elävästi muutaman vuoden takaisen käyntini Kirgisiassa. Maa on erittäin luonnonkaunis ja siellä on runsaasti luonnollisia vesilähteitä, mikä on harvinaista tuossa osassa maailmaa. Kaikkien katseet kääntyivät jälleen Kirgisian suuntaan, kun sen pitkäaikainen johtaja, presidentti Akajev syöstiin vallasta. Eräät henkilöt, joiden joukossa on myös täällä tänään läsnä olevia henkilöitä, ovat varsin naiivisti pitäneet tilannetta Georgian ja Ukrainan aiempien tapahtumien kaltaisena. Totuus on kuitenkin varsin erilainen. Georgian ja Ukrainan uudet hallitukset pyrkivät kaikin keinoin noudattamaan Moskovasta riippumatonta politiikkaa. Kirgisian uusi poliittinen järjestelmä sen sijaan on vähintään yhtä venäläismielinen kuin edeltäjänsä. Maan epävakaasta tilanteesta kertoo presidenttiehdokas Erkinbajeviin hiljattain kohdistunut murhayritys. Kirgisian tämän hetken tapahtumia ei voida tarkastella mustavalkoisesti, vaikka jotkut länsimaiset tarkkailijat nähtävästi toivoisivatkin sitä.

EU:n on erittäin tärkeätä toimia aktiivisemmin tuossa osassa maailmaa, eikä sen pidä jättää alueen kansoja venäläisten ja amerikkalaisten armoille. Meidän on toki tehtävä yhteistyötä niiden kummankin kanssa tässä asiassa.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että komissio on selvittänyt neuvoston ilmoittamaan vaalipäivään liittyvän epäselvyyden: vaalit siis pidetään 10. heinäkuuta. Kaikki kiitos kuuluukin komissiolle, joka oli paremmin selvillä asioista. Totean samaa kuin Keski-Aasian asioiden valtuuskunnan puheenjohtaja, joka on jo kehottanut meitä olemaan vertaamatta Kirgisian tilannetta Ukrainan tilanteeseen. Ajan myötä saamme tietää, oliko kyse samanlaisesta vallankumouksesta vai ovatko monet muut johtajat käynnistäneet toisenlaisen prosessin. Kirgisian tilanne on selvästi erilainen: sen demokratia noudattaa etnisiä ja uskonnollisia rajalinjoja, mikä ei sinänsä pahenna tilannetta eikä vaikuta siihen käsitykseen, että Euroopan unionin olisi syytä panostaa Keski-Aasiaan. Tällä hetkellä sen osallistuminen on aivan liian vähäistä, ja on yllättävää, että vielä hiljattain parhaiten pärjäsivätkin alueen kaksi köyhintä maata, nimittäin Kirgisia ja Mongolia, joka ansaitsee tunnustusta siitä, ettei siellä esiinny lainkaan ongelmia demokratian ja ihmisoikeuksien aloilla.

Meidän pitäisi nyt ottaa vaarin siitä tilanteesta, että Kirgisiassa on käynnissä vallankumous. Olen tyytyväinen komission myöntämiin 25 miljoonaan euroon, vaikka se onkin pikkusumma. Euroopan parlamentin pitäisi lyhyellä aikavälillä toimia seuraavasti. Kehotan neuvostoa ja komissiota yhdessä parlamentin kanssa lähettämään asianmukaisen valtuuskunnan tarkkailemaan 10. heinäkuuta pidettäviä vaaleja ja tukemaan Etyjiä sen varmistamisessa, että vaalit sujuvat hyvin. Onnistuneet vaalit herättävät kansalaisissa luottamusta myös seuraavia parlamenttivaaleja kohtaan. Lisäksi EU:n on tärkeätä olla aktiivisempi koulutuksen ja talousyhteistyön alalla, sillä on aivan järjetöntä, että leijonanosa koulutukseen suunnatuista ulkomaisista investoinneista tulee tällä hetkellä islamilaisilta fundamentalistiryhmittymiltä. Tämän tilanteen on päätyttävä. Unionin haasteena on investoida enemmän Kirgisiaan, erityisesti koulutuksen ja talousyhteistyön alalla. Sen kanssa on myös tehtävä asianmukaisia vapaakauppasopimuksia.

Teen vielä yhden tätä aluetta koskevan kriittisen huomautuksen. Toivoisin komission kertovan, mitä se aikoo tehdä sortotoimien lisääntyessä Kazakstanissa. Esimerkiksi opposition merkittävin sanomalehti Respublica lakkautettiin hiljattain ja sen toimittaja Irina Petruševa vangittiin Venäjällä Kazakstanin viranomaisten pyynnöstä.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, edellisissä puheenvuoroissa on jo tuotu esiin monia asioita, enkä aio enää palata niihin. Kannatan yhteistä päätöslauselmaesitystä kokonaisuudessaan.

Haluan kuitenkin korostaa kolmen seikan merkitystä: keskeisiä syitä Kirgisian tapahtumien käynnistymiseen olivat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Huomattavan suuri epävakaisuus ja köyhyys loivat otollisen maaperän mielenosoitusten laajenemiselle ja vuodesta 1991 lähtien maan taloutta riistäneen Askar Akajevin hallinnon kaatumiselle. Törkeä toiminta, johon kuului korruptiota ja nepotismia, lisäsi sanatonta mutta oikeutettua tyytymättömyyttä tilanteen kohenemista toivovan kansan keskuudessa, ja meidän on otettava tarkoin huomioon nuo pyrkimykset. Tukiessamme käynnissä olevaa demokratisoitumista meidän onkin kiinnitettävä erityistä huomiota vaalien rehellisyyteen ja avoimuuteen sekä siihen, että maassa ryhdytään ajamaan vuoropuheluun ja kansalliseen sovintoon tähtäävää politiikkaa. Ainoastaan laillinen ja vakaa hallitus voi toteuttaa kirgisialaisten hyvinvoinnin lisääntymisen vaatimat uudistukset.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiseen liittyvät haasteet ovat tämänhetkisessä tilanteessa toinen tärkeä asia. Euroopan unionin on voitava varmistua siitä, että demokratisoituminen perustuu todelliseen poliittiseen moniarvoisuuteen, jossa sallitaan myös tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen vapaa toiminta ja riippumattomuus. Etyjin käynnistämiä ja Tacis-ohjelman mukaisesti harjoitettavia yhteistyötoimia on tuettava ja kannustettava.

Lopuksi totean, että Kirgisian tapahtumien tarkastelua on mielestäni laajennettava alueellisesti siten, että se käsittäisi koko Keski-Aasian. Kirgisiassa vireillä oleva demokratisoituminen voisi olla toivona ja esimerkkinä muille Keski-Aasian maille, joissa kärsitään ihmisoikeuksien loukkauksista. Lainsäädäntöä on tiukennettu viime aikoina, mikä on kohdistunut kansalaisjärjestöjen ja oppositioryhmittymien toimintaan. Tämä vaatii Euroopan unionilta erityistä huomiota ja tarkkaavaisuutta alueen poliittisen kehityksen seuraamisessa.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Kirgisia on pieni keskiaasialainen islamilainen tasavalta, jonka luonto on uskomattoman upea ja joka on ylpeä paimentolaisperinteistään. Kirgisia liitettiin Venäjän yhteyteen vuonna 1864, mutta se irtautui Neuvostoliitosta ja itsenäistyi vuonna 1991. Kirgisia mainittiin hiljattain uutisissa, kun 27. helmikuuta pidetyissä parlamenttivaaleissa harjoitettu vilppi synnytti maan eteläosista käynnistyneen laajan protestiliikkeen. Korruptiosta ja vaalivoiton anastamisesta syytetyn presidentin oli paettava.

Ollessaan eilen valtiovierailulla Georgiassa presidentti Bush vetosi vapauden ja demokratian puolesta kaikkialla kommunistisessa maailmassa. Kirgisia on köyhä vuoristoinen maa, jonka talouselämä on maatalouspainotteinen, mutta siellä on entisen presidentti Akajevin kaudella toteutettu merkittäviä markkinauudistuksia. Akajevin ansioksi on luettava suhteellisen vapaamielisten talouspolitiikkojen omaksuminen, ja hänen kaudellaan saatiin paranneltua sääntelyjärjestelmää ja toteutettua maareformi. Kirgisia hyväksyttiin ensimmäisenä IVY-maista WTO:n jäseneksi, ja se on myynyt pois suurimman osan valtionyrityksistään, vaikka lahjonta ja tuttavien suosiminen valitettavasti edelleen rehottavatkin siellä.

Voimme vain toivoa, että Kirgisian vallankumous – sikäli kuin kyseessä on sellainen – ohjaisi maan vakaasti kohti demokratiaa, ihmisoikeuksien noudattamista ja hyvää hallintotapaa. Se voisi toimia esimerkkinä alueen lähivaltioille kuten Uzbekistanille, Kazakstanille ja Tadžikistanille, joiden autoritaariset valtajärjestelmät ovat vasta osittain murrosvaiheessa. Kirgisian rajakiistat naapuriensa kanssa kuitenkin hidastavat rajojen määrittämistä erityisesti sen ja Tadžikistanin mutta myös sen ja Uzbekistanin välillä.

Ongelmana on myös kannabiksen ja oopiumunikon laiton viljely IVY-maiden markkinoille vientiä varten, ja maan hallitus on vain vähäisessä määrin pyrkinyt kitkemään pois laittomia huumeviljelyksiä. Kirgisia toimii myös läpikulkupaikkana Lounais-Aasian huumemarkkinoille sekä Venäjälle ja muualle Eurooppaan tarkoitetuille huumausaineille.

Presidentinvaalit on tarkoitus pitää heinäkuussa. Tarkistin tämän tiedon internetistä. Euroopan parlamentin olisi ehdottomasti lähetettävä tarkkailijoita seuraamaan Kirgisian siirtymistä kohti demokratiaa.

(Suosionosoituksia)

  Genowefa Grabowska (PSE).  – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat. Näkyy selvästi, että Euroopan parlamentti on hyvin kiinnostunut tekemään yhteistyötä Kirgisian sekä muiden Keski-Aasian maiden kanssa. Esimerkkinä tästä on vuonna 1995 tehty kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Parlamentti pitää tärkeinä aiheina ihmisoikeuksia, jokapäiväisen elämän demokratisoitumista sekä ympäristönsuojelua ja energia-asioita, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kun Kirgisian perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1993, siihen kohdistui suuria odotuksia. Vaikka sitä onkin muutettu jo neljästi, se tuntuisi silti mahdollisesti olevan hyvä perusta tuleville demokraattisille uudistuksille. Perustuslain mukaan maan oikeuslaitos on virallisesti riippumaton ja sen tehtävänä on varmistaa ihmisoikeuksien noudattaminen Kirgisiassa, mutta tarkkailijoiden selvänä käsityksenä kuitenkin on, että uudistuksia ei ole vielä toteutettu riittävästi, lahjonta on edelleen hyvin yleistä ja tuomarien palkat ovat liian alhaiset. Se, että maan presidentti nimesi perustuslakituomioistuimen jäsenet, korkeimman oikeuden tuomarit ja välitystuomioistuimen välimiehet, oli tarkkailijoiden mielestä demokratian periaatteiden vastaista. He ovat varoittaneet viranomaisia rajoittamasta ihmisoikeuksia sillä verukkeella, että kyse on terrorismin vastustamisesta.

Euroopan unioni voi ja sen pitää tarjota taloudellista tukea kuten sillä on aina tapana tehdä tällaisten kielteisten ilmiöiden korjaamiseksi. Sen on mahdollista ja sen pitäisi tarjota myös tavanomainen moraalinen tukensa olemalla läsnä siellä, missä sitä tarvitaan ja missä demokratiaa on tuettava ja oikeusvaltioperiaate saatettava jälleen voimaan.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, uusi vuosituhat näyttää tuoneen mukaan muutosaallon erityisesti entisen Neuvostoliiton seuraajavaltioissa. Ulkoiset tekijät, kuten taistelu vallasta ja öljyputkistojen hallinnasta eivät olleet Keski-Aasian "värillisten vallankumousten" pääasiallinen syy, vaikka Yhdysvallat ja Venäjä epäilemättä yrittivätkin harjoittaa vaikutusvaltaansa peitellysti. On paljon todennäköisempää, että vallankumoukset johtuivat entisten neuvostotasavaltojen asteittaisesta modernisoitumisesta. Keski-Aasian kansat ovat turhautuneet vanhoihin jäykkiin valtarakenteisiin ja haluavat nopeasti muutoksia ilman verenvuodatusta. Kansalaiset tietysti myös toivovat muutosten tuovan mukanaan talouskasvua ja vaurautta.

Tällaiset uudistukset voivat periaatteessa saada aikaan myönteisiä muutoksia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Kirgisiaan on nyt muodostunut osittainen valtatyhjiö, ja vaarana on, että mielialat muuttuvat ja maa ajautuu kaaokseen ja sisällissotaan. EU:n etujen mukaista on auttaa Kirgisiaa ja tarjota sille neuvoja poliittisen tilanteen vakauttamiseksi. Liiallisella asioihin puuttumisella voisi kuitenkin olla päinvastainen vaikutus ja se voisi häiritä siellä vähitellen syntymässä olevaa tasapainoa. Haluaahan Kirgisia toki osoittaa kykenevänsä vauhdittamaan jälleenrakentamista omin päin. Koska tällainen vallankumousaalto saattaa levitä milloin hyvänsä, meidän olisi myös syytä pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, sillä ei olisi lainkaan yllättävää, jos tämä suuntaus jatkuisi muissa maissa, joissa olosuhteet ovat samantapaiset, kuten Kazakstanissa, Tadžikistanissa ja Turkmenistanissa. EU:n olisi ryhdyttävä heti valmistautumaan sen varalle. Yhdyn erään edeltävän puhujan huomautukseen siitä, ettei tätä aluetta pidä jättää yksinomaan Yhdysvaltojen ja Venäjän huoleksi.

  Alojz Peterle (PPE-DE) . – (SL) Talouselämän, yhteiskuntaelämän ja muiden alojen epävakauden perussyyt eivät ole hävinneet sen jälkeen, kun Kirgisiassa esiintyi poliittista kuohuntaa, joka ei kuitenkaan ollut täysin verrattavissa Ukrainan ja Georgian tapahtumiin. On selvää, ettei uusi hallitus pysty ratkaisemaan jo pitkään kasaantuneita ongelmia 10. heinäkuuta pidettävien presidentinvaalien avulla eikä edes vielä useaan kuukauteen niiden jälkeen.

Itse sain kokea tuon vallankumouksen Etyjin puheenjohtajan erityislähettiläänä. Nähdäkseni Etyj toimii alueella varsin onnistuneesti EU:n ja YK:n tukemana. Kiitän teitä huomaavaisista sanoistanne puhuessanne Etyjin toiminnasta. Sen tärkeimpänä tavoitteena tällä hetkellä on taata rehelliset vaalit, kohentaa turvallisuutta ja lisätä presidenttiehdokkaiden välistä vuoropuhelua. Tiedämme, että pohjoisen ja etelän välillä on merkittäviä eroja, joiden vuoksi saattaa syntyä levottomuuksia ennen varsinaisia vaaleja – tosin ei yksinomaan siitä syystä. Heinäkuun 10. päivän jälkeen tarvitaan tietysti kiireellisesti kansainvälisen yhteisön pitkäaikaista apua poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten toteuttamiseksi.

Olen erittäin mielissäni, että komission jäsen Almunia sekä parlamentin jäsen Brok ja muut puhujat ovat tänään jo korostaneet strategista näkökulmaa. Itse olen useita kertoja kehottanut EU:ta tarkastelemaan uudelleen suhdettaan kyseisen alueen kanssa, sillä se on lähempänä meitä kuin ehkä vaikuttaa, vaikka se ei kuulukaan laajempaan Eurooppaan. Kuten jäsen Brok jo huomautti, myös omasta mielestäni meidän on otettava huomioon asian transatlanttinen ja venäläinen ulottuvuus. Kannatan joka tapauksessa sitä, että Euroopan parlamentti osoittaa kiinnostuksensa Kirgisian tilanteeseen lähettämällä alueelle merkittävän tarkkailijaryhmän, ja lisäksi vakuutan teille, että Kirgisian parlamentti odottaa innokkaasti valtuuskuntamme saapumista.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, ensi heinäkuussa pidettäviksi ilmoitetut presidentinvaalit eivät ainakaan toistaiseksi ole merkki siitä, että maahan saataisiin luotua poliittinen vakaus ja demokratia. Kaikki puheenvuoron käyttäneet parlamentin jäsenet huomauttivat Kirgisian vakavista ongelmista.

Euroopan unionin olisikin työskenneltävä tiiviisti Etyjin kanssa auttaakseen vaalijärjestelyissä ja vaalivalvonnassa sekä lisätäkseen humanitaarista apua ja rahoitustukea Tacis-ohjelman avulla ja soveltamalla yleistä tullietuusjärjestelmää.

Keski-Aasiasta ei pidä tulla uutta suurvaltojen eli Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välistä temmellyskenttää niiden pyrkiessä erityisesti saamaan hallintaansa energiavarantoja.

Keski-Aasiasta on tullut terrorismin torjunnan yhteydessä uusien sotilastukikohtien isäntämaa, jonka militarisointi lisääntyy vaarallisessa määrin.

Euroopan unionin etujen mukaista on toimia kyseisellä alueella vakauttavana voimana. Unionin vuonna 2002 hyväksymä, alueen maita koskeva strategia-asiakirja vuosiksi 2002–2006 on nyt saatettava ajan tasalle syntymässä olevan uuden tilanteen edellyttämällä tavalla. Kehotan komissiota ryhtymään välittömästi valmistelemaan tuota aluetta koskevaa uutta strategia-asiakirjaa odottamatta vuoteen 2006 asti.

Demokratisoituminen, alueellinen yhteistyö sekä laittoman huumausainekaupan ja kasvavan uskonnollisen fanaattisuuden torjunta ovat tulevien vuosien merkittäviä haasteita, joihin meidän on vastattava. YK:n aktiivisempi osallistuminen on tärkeätä tässä pyrkimyksessä.

  Ursula Stenzel (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Ukrainan ja Georgian demokraattisesta heräämisestä alkanut myönteinen dominovaikutus on nyt levinnyt kolmanteenkin valtioon. Kirgisian tapahtumat ovat jälleen uusi myönteinen esimerkki siitä, kuinka neuvostovallan jälkeinen nomenklatuura joutuu syrjään vallasta, vaikka noiden kolmen valtion tapahtumat eivät välttämättä olisikaan verrattavissa toisiinsa. Akajevin hallinto luhistui luontevan kansannousun seurauksena ilman ulkopuolisten voimien väliintuloa. Kansalaisten kärsivällisyyttä olivat kerta kaikkiaan koetelleet liian pitkään sellaiset ongelmat kuin vaalivilppi ja ne suunnattomat omaisuudet, joita koko maata yksityisomaisuutenaan pitänyt nepotistinen poliittinen suku haali itselleen.

Neuvostoliiton luhistumisesta on jo lähes 15 vuotta. Se ei kuitenkaan ollut geopoliittinen katastrofi, kuten Venäjän presidentti Putin haluaa uskotella meille, vaan geopoliittinen mahdollisuus. Ainoa ulkopuolinen tekijä, jolla voidaan sanoa olevan jonkinlaista vaikutusta tapahtumiin, on Etyjin ja sen alaisuudessa toimivan demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston ODIHR:n kipeästi kaivattu toiminta. ODIHR:n johtaja on tällä hetkellä itävaltalainen.

Putin näyttäisi oppineen Ukrainassa tekemistään virheistä, ja Kirgisian oppositio puolestaan toimi viisaasti antamalla hänelle etukäteen tiedon silloisen hallituksenpäämiehen odotettavissa olevasta kukistamisesta. Putin ei sen vuoksi puuttunut tilanteeseen järjestelmän tukijana eikä myöskään kannustanut väärää hevosta, kuten hän oli tehnyt Ukrainassa, vaikka presidentti Akajev hakikin turvapaikkaa Moskovasta tultuaan syöstyksi vallasta, ja hänet itse asiassa salakuljetettiin maasta mattokäärössä. Vakaat ja lahjomattomat demokratiat voivat olla Venäjän kannalta vain myönteinen asia.

Mitä EU voisi oppia tästä? Ensinnäkin meidän on tuettava alueen demokratisoitumista ja toiseksi meidän on varmistettava, että demokratiaa vahvistetaan ja kansalaisyhteiskuntaa tuetaan erityisesti Kazakstanissa, jottei rahoitustuki joutuisi vääriin käsiin. Kazakstan on paljon suurempi, vauraampi ja geopoliittisesti selvästi merkittävämpi kuin Kirgisia, joka luonnonkauneudestaan huolimatta on vain pieni maa.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Keskustelussa on jo käynyt ilmeiseksi, että Kirgisiassa samoin kuin koko Keski-Aasiassa on havaittavissa kaksi suuntausta. Ensinnäkin poliittinen tilanne on heikentynyt ja ihmisoikeuksia sekä kansalaisvapauksia loukataan. Toiseksi koko alueen strateginen merkitys on kasvamassa, minkä huomionarvoisena syynä ovat Turkmenistanissa, Uzbekistanissa ja Kazakstanissa sijaitseva energiavarannot.

Koska minulla on puheaikaa vain minuutin verran, haluan käsitellä lyhyesti kahta alaa, joille EU:n pitäisi suunnata tukeaan. On itsestään selvää, että ensimmäinen niistä käsittää ihmisoikeuksien, kansalaisvapauksien, Kirgisian vaalien ja kansalaisyhteiskunnan tukemisen.

Toinen ala, johon ei täällä parlamentissa ole kiinnitetty kovin paljon huomiota, on alueellisen yhteistyön tukeminen eli tuki Keski-Aasian valtioille terrorismin ja laittoman huumausainekaupan torjunnassa sekä esimerkiksi energiayhteistyössä ja vesivarojen käytössä. Niin Uzbekistanilla kuin Kazakstanilla on energiavarantoja, ja Kirgisiassa on huomattavat vesivarannot. Toisin sanoen haluaisin tietää, mikä on komission käsitys siitä, kuinka se ja EU voisivat tukea mainittua alueellista yhteistyötä?

  Jas Gawronski (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat. Käsillä oleva päätöslauselma – olettaen että nyt on tarkoituksena keskustella siitä, mitä käsittääkseni kukaan ei vielä ole tehnyt – on mielestäni realistinen ja tasapainoinen esitys. Olen tyytyväinen, että lähes kaikki poliittiset ryhmittymät ovat hyväksyneet sen, mikä kertoo Euroopan parlamentin yhtenäisyydestä ja kohentaa sen arvovaltaa.

Ensinnäkin on myönteistä, että Eurooppa on nyt päättänyt kääntää katseensa Kirgisiaan. Euroopan unioni on ollut liian pitkään pois alueelta, kuten Elmar Brok huomautti hetki sitten, ja sillä on tietty vastuu kannettavanaan sen suvaittua Akajevin hallintoa ja alueen muita samankaltaisia vallanpitäjiä. On myös todettava, että kun Euroopan unionin valtuuskunta tapasi Akajevin Biškekissä pari vuotta sitten, hän vaikutti vilpittömältä vakuuttaessaan, että hänen tavoitteenaan oli demokraattisempi ja avoimempi valtio. Tuohon saattoi silloin todella uskoa, vaikka ei varmastikaan enää.

Päätöslauselmassa käsitellään Kirgisian herkkää tilannetta, mikä pitää paikkansa, sillä toisin kuin Ukrainassa ja Georgiassa, kuten jäsen Stenzel huomautti, lopputulokseen ei todellakaan ole vielä päästy. Tällä hetkellä maassa on vaarallinen valtatyhjiö. Päätöslauselmassa tuodaan esiin myös opposition sisäiset erimielisyydet. Se näyttää tällä hetkellä pitävän valtaa käsissään, mutta sitä yhdistää ainoastaan Akajevin hallinnon vastustaminen, ja sen demokraattista uskottavuutta on tahrinut sen aiempi yhteistyö Akajevin diktatuurin kanssa.

Tämän vuoksi päätöslauselman 4 kohta on erittäin merkittävä. Siinä toivotaan perusteellista perustuslakiuudistusta ja varoitetaan perustamasta aiemman valtarakenteen kaltaista järjestelmää, jossa edeltävien poliitikkojen tilalle nyt vain astuisivat uudet. Tuo vaara on todellinen. Yhdysvallat on jo vuosia tukenut Kirgisian demokraattisia voimia taloudellisesti ja henkisesti, ja myös meidän olisi nyt ryhdyttävä siihen.

  Olajos, Péter (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, uusien itsenäisten valtioiden alueella menneen vuoden aikana tapahtuneet muutokset ovat osoittaneet, että neuvostovallan jälkeiset järjestelmät ovat joutuneet kriisiin eivätkä ole vastanneet taloudellisille, poliittisille ja sosiaalisille uudistuksille asetettuja odotuksia. Keski-Aasiassa näkyvimpänä esimerkkinä tästä on Kirgisia. Meidän on valitettavasti todettava, että jotkut poliittiset johtajat ovat jälleen tehneet vääränlaisia päätelmiä "värillisistä vallankumouksista". Sen sijaan, että he yrittäisivät korjata tapahtumien myötä ilmeisiksi käyneet virheensä, he ovat rakentaneet esteitä kriisin ratkaisemisen tielle itselleen, omille mailleen ja omille kansoilleen.

Meistä oli ikävää kuulla, että naapurimaa Kazakstanin johtajan oli otettava käyttöön tiukkoja toimenpiteitä Kirgisian tapahtumien vuoksi. Ehdotukset vaalijärjestelmän uudistamista ja viestimien toimintaa koskeviksi päätöksiksi näyttäisivät johtavan väärään suuntaan, ja Etyj on arvostellut avoimesti kansallista turvallisuutta koskevaa lakiesitystä. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä kansainvälinen yhteisö on todennut tyytyväisenä, että Kazakstan on toistaiseksi edistynyt sosiaalisten ja taloudellisten rakenteidensa uudistamisessa sekä rauhan ja yhteisymmärryksen varmistamisessa eri kansallisuuksien ja uskontokuntien välillä. Olimme hyvin toiveikkaita siitä, että Kazakstan ensimmäisenä uusista itsenäisistä valtioista saisi osakseen presidentin kunniallisen ja luotettavan nimityksen. On sitäkin valitettavampaa, että Respublica-nimisen oppositiolehden toiminta on lakkautettu tekosyyn perusteella ja että mahdollisen oppositioehdokkaan Zharmakan Tujakbain kimppuun on käyty raa’asti kaksi kertaa vajaan kuukauden kuluessa. Ei voi olla vain sattumaa, ettei poliisi ole puuttunut tilanteeseen millään tavoin kymmenien nuorten muskelimiesten harjoittaessa väkivaltaa. Voimme vain toivoa, että valtionpäämiehellä on vakaa aikomus löytää syylliset ja rangaista heitä.

Demokratia tarkoittaa poliittisten vastustajien välistä rehellistä kilpailua, johon tuollaiset hyökkäykset eivät kuulu. Meidän on tuotava esiin se, että on aina viranomaisten vastuulla huolehtia siitä, että maassa on suotuisat olot tasavertaisille mahdollisuuksille ja rehellisille keinoille poliittisissa mittelöissä.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR)

Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi korjata virheellisenä mainitsemani Kirgisian vaalipäivän. Jäsen Maat kertoi, että vaalit on määrä pitää 10. heinäkuuta. Tuo tieto saatiin 6. toukokuuta. Pahoittelen siis tätä virhettä.

Haluan myös kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä parlamentin jäseniä heidän esittämistään äärimmäisen kiinnostavista näkökohdista, joista kävi selvästi ilmi Keski-Aasian merkitys. Alueen geopoliittinen ja geostrateginen asema Euroopan unionin kannalta on tuotu selkeästi esiin, minkä vuoksi unionin on syytä toimia siellä näkyvämmin. On meidän kaikkien edun mukaista, että alueen vakaus saataisiin varmistettua tehokkaammin, mikä ensi sijassa tarkoittaa tukea kyseisten maiden pyrkimyksille vakiinnuttaa varsin nuori itsenäisyytensä. Mielestäni Euroopan unionin tärkeänä tehtävänä tässä yhteydessä voisi olla tarvittavan tasapainon ylläpitäminen toisaalta Venäjän ja toisaalta Yhdysvaltain ja mahdollisesti Kiinan välillä.

Kuten monet puhujista ovat huomauttaneet, vakaus on erityisen tärkeätä, sillä alueen maiden sisäinen tilanne on vielä hauras, joten ne ovat erityisen alttiina terrorismin ja fundamentalismin uhalle. Meidän on siis toimittava yhdessä näiden valtioiden kanssa, jotta niistä kehittyisi demokratioita, joissa ihmisoikeuksia noudatetaan paremmin ja demokraattinen hallintotapa saa vahvemman aseman. Se on mahdollista vain jos autamme noita maita edistämään talouskehitystään. Kyse on varsin erilaisista maista: Kirgisian kaltaisen maan taloustilanne eroaa merkittävästi Kazakstanin tilanteesta, jolla on edellytykset olla alueen vauraimpia valtioita. Euroopan unionilla on tässä yhteydessä erittäin tärkeä tehtävä. Olemme tehneet kyseisten maiden kanssa jo 1990-luvulla yhteistyösopimuksia ja järjestämme niiden nojalla säännöllisesti kokouksia, joissa käsitellään kehitteillä olevaa yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua.

Annan tunnustukseni Euroopan parlamentin päätöslauselmalle, josta käy ilmi, että Euroopan unionilla on näissä kysymyksissä erittäin tärkeä poliittinen tehtävä. Voimme hoitaa sen tiiviissä yhteistyössä Etyjin kanssa nimenomaan ihmisoikeuksia ja demokratisoitumista koskevissa kysymyksissä.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin kiittää kaikkia parlamentin jäseniä heidän osallistumisestaan tähän keskusteluun puheenvuoroillaan. Tarkoituksenamme on löytää mahdollisimman täsmällinen, unionin kaikkien toimielinten hyväksyttävissä oleva näkemys todellisesta tilanteesta ja haasteista sekä käytössämme olevista strategioista ja keinoista, joilla Keski-Aasian maissa saataisiin vakiinnutettua rauha sekä takeet ihmisoikeuksien noudattamisesta ja demokratisoinnin jatkamisesta. Se olisi tietysti olennaisen tärkeätä kansalaisten pyrkimysten kannalta, mutta lisäksi alueen valtioiden vakaus, vauraus ja demokratisoituminen ovat epäilemättä hyvin merkittäviä tekijöitä myös oman turvallisuutemme kannalta.

Ensin on todettava, että 10. heinäkuuta pidettävät vaalit ovat erittäin tärkeä tapahtuma. Niiden on ehdottomasti sujuttava rauhallisissa tunnelmissa, jotta äänestäjien tahdon toteutuminen voidaan taata.

Kuten totesin alkupuheenvuorossani, josta monet olivat kanssani samaa mieltä, Etyjin mukanaolo on siksi olennaisen tärkeätä. Komission mielestä Etyjin tehtävän vaalien asianmukaisen sujumisen takaamisessa onkin sovittava yhteen sen johtavan aseman kanssa. Kuten jo aiemmin totesin, käytettävissämme olevat järjestelyt on joka tapauksessa toteutettu, ja vaalien asianmukaisen sujumisen varmistamiseksi on myönnetty 1,3 miljoonaa euroa.

Vaikka asiasta ei olekaan vielä tehty päätöksiä, olisi myös suotavaa, että Euroopan parlamentin valtuuskunta olisi läsnä vaaleissa tarkkailijana ja toimisi takeena sille tai yrittäisi parantaa edellytyksiä sille, että kansanvaali toteutuisi demokratian kaikkien takeiden mukaisesti.

Haluaisin seuraavaksi huomauttaa, että tarvitsemme alueellista strategiaa, siis alueellista lähestymistapaa. Monet teistä ovatkin maininneet tästä, ja komissio on asiasta samaa mieltä. Vuodesta 2002 lähtien onkin ollut olemassa strategia, joka laadittiin edellisen ulkoasioista vastaavan komission jäsenen käytyä alueella vuoden 2002 lopulla. Sen tärkeimpinä tavoitteina on vakauden ja turvallisuuden edistäminen alueella sekä kestävän talouskehityksen tukeminen asettamalla etusijalle köyhyyden vähentäminen sekä ihmisoikeuksien puolustaminen.

Koska energiavarannot ovat Euroopan unionin etujen kannalta tärkeimpiä talouskysymyksiä, viime vuoden marraskuussa järjestetty energiaministereiden kokous oli kyseisen strategian toteuttamista ajatellen erityisen merkittävä, ja käsityksemme mukaan meidän on syytä edetä tuohon suuntaan. Troikka ja kyseisen alueen ulkoministerit pitävät kesäkuussa toisen tärkeän kokouksen, jossa arvioidaan tilannetta ja jatketaan strategian toteuttamista.

Komissio luonnollisesti tukee kaikkia toimia, joiden avulla voidaan edistää strategiamme sisällön muotoutumista ja yhteistä alueellista toimintapolitiikkaa kaikissa ulottuvuuksissaan, joihin kuuluvat demokratisoituminen, köyhyyden torjunta, puolustus, taloudellisten etujemme turvaaminen ja ihmisoikeuksien suojelu. Parlamentin päätöslauselman sisältö on kokonaisuudessaan erittäin myönteinen tässä suhteessa.

Lopuksi haluan todeta jäsen Maatin puheenvuorossaan mainitsemasta tapauksesta, jossa on mahdollisesti kyse ihmisoikeuksien loukkauksesta, ettei meillä tällä hetkellä on yksityiskohtaisia tietoja kyseisestä tapauksesta. Vaikka tiedänkin, ettei jäsen Maat ole tällä hetkellä läsnä täällä salissa, pyytäisin häntä ilmoittamaan meille asiasta, jotta kyseisellä alueella olevat edustajamme voisivat koota kaikki tarvittavat tiedot, jotka toimitamme sitten Euroopan parlamentin käyttöön.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskustelun päätteeksi käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

(Istunto keskeytettiin klo 11.10 ja sitä jatkettiin klo 11.30.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

(1) Ks. pöytäkirja.

5. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana äänestykset.

(Äänestystulokset ja muut äänestystä koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

6. Erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet

7. Euroopan keskuspankin jäsenen nimittäminen

8. Perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmä

9. Ammattipätevyyden tunnustaminen

Ennen äänestystä:

  Stefano Zappalà (PPE-DE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ryhmään 1 kuuluva tarkistus 54 koskee lisätaulukoiden sisällyttämistä taulukon 22 täydennykseksi neuvoston yhteisessä kannassa: kyseessä ei ole vaihtoehto vaan täydennys! Esitän tämän selvennyksen, koska vaikuttaa siltä, ettei tämä ole selvää, ja jotta pöytäkirjaan voidaan merkitä, että tämä on sovittu kanta.

  Puhemies. Huomautuksenne merkitään pöytäkirjaan ja kielipalveluja pyydetään tarkistamaan huolellisesti erikieliset versiot sisältöineen.

10. Hedelmien ja vihannesten yhteinen markkinajärjestely

11. Työajan järjestäminen

Ennen äänestystä tarkistuksesta 49:

  Mario Borghezio (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käytän puheenvuoron esittääkseni suullisen tarkistuksen. Pyydän kahden adjektiivin "julkinen ja yksityinen" lisäämistä termin "turvallisuus" yhteyteen tämän takeen laajentamiseksi myös yksityisen turvallisuusalan työntekijöihin, joita usein syyllistetään ja suojellaan riittämättömästi ammattiliittojen tasolla.

(Yli 37 jäsentä vastusti suullista tarkistusta, joten sitä ei käsitelty.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

12. Juhlaistunto

  Puhemies. Teidän Kuninkaalliset Korkeutenne: minulle on parlamentin puhemiehenä suuri kunnia ottaa tänään täällä vastaan Euroopan unionin puheenjohtajuudesta vastaavan valtion päämies.

Teidän Majesteettinne, kollegojeni puolesta ja omasta puolestani toivotan teidät mitä lämpimimmin tervetulleeksi. Läsnäolonne Euroopan parlamentissa on osoitus mielenkiinnostanne Euroopan yhdentymistä kohtaan sekä valtionne merkittävästä asemasta tässä prosessissa. Vierailunne yhdistyy historiallisesti isänne, suuriruhtinas Jeanin vierailuun 22. marraskuuta 1990, lähes 15 vuotta sitten.

Euroopan unioniin kuului tuolloin 12 jäsenvaltiota ja Euroopan unionissa oli 340 miljoonaa kansalaista. Nyt kokomme on yli kaksinkertainen: jäsenvaltioita on 25 ja kansalaisia 455 miljoonaa. Nämä luvut osoittavat, kuinka pitkän matkan olemme kulkeneet. Tänä aikana olemme onnistuneet yhdistämään maanosan ja jakamaan yhteiset arvot.

Kotimaanne Luxemburg on aina ollut uskollinen ja sitoutunut Euroopan yhdentymisen puolestapuhuja, ja puheenjohtajuuskautenne on jälleen kerran osoittanut, että niin kutsutut "pienet" valtiot, kooltaan pienet, mutta historialtaan suuret, kykenevät erinomaiseen puheenjohtajuuteen ja antamaan ylimääräistä taitotietoa yhteisön yhdentymiseen, kiitos niiden älykkäiden poliitikkojen työn, jotka ovat jatkuvasti olleet tämän parlamentin käytettävissä.

Kun tarkastellaan menneisyyttä, on muistettava, että kotimaanne nimi, Luxemburg, liittyy Euroopan historian merkittäviin hetkiin, kuten Luxemburgin kompromissiin vuonna 1966, jolloin onnistuttiin saamaan Ranska takaisin yhteisön neuvottelupöytään. Kyse on Euroopan historian suuresta hetkestä, ja se kantaa kotimaanne nimeä. Nyt, kun kolme neljännestä puheenjohtajuuskaudestanne on takanapäin, voidaan todeta, että Luxemburgin puheenjohtajuuskausi on ollut menestyksekäs, ja olen varma, että tämä menestys jatkuu entistäkin merkittävämpänä jäljellä olevan puheenjohtajuuskautenne aikana.

(Suosionosoituksia)

Teidän Majesteettinne, valtionne hallitus on päässyt unionin puheenjohtajuuskautensa aikana sopimukseen vakaussopimuksesta sen perusperiaatteita kunnioittaen. Se on ohjannut uudelleen Lissabonin strategiaa ja olemme juuri allekirjoittaneet Luxemburgissa liittymissopimukset Romanian ja Bulgarian kanssa, vaikkei voidakaan peitellä sitä tosiseikkaa, että vielä on ratkaistava kaikkein vaikein asia, rahoitusnäkymät vuosiksi 2007-2013. Luottakaamme siihen, että puheenjohtajavaltio Luxemburg onnistuu tässäkin hyvin.

Monseigneur, sen jälkeen kun teidät julistettiin suurherttuaksi lokakuussa 2000, olette aina ilmaissut huolenne maanne asukkaista ja huolehtinut erityisesti siellä asuvien eri kansallisuuksien edustajien asianmukaisesta integroitumisesta sekä pyrkinyt ehkäisemään kaikenlaista sosiaalista syrjäytymistä, ja tiedämme, että tässä tehtävässä teitä avustaa puolisonne, suurherttuatar María Teresa. Meille on suuri kunnia saada myös hänet tänään tänne vieraaksemme.

(Suosionosoituksia)

Olette yhdessä pitäneet yllä niitä yhteyksiä, jotka liittävät perheenne kansaanne ja jatkaneet isänne viitoittamalla tiellä, yhdistäen perinteet ja nykyajan. Tämä on kenties paras yhteenveto, joka Luxemburgista tänään voidaan esittää: paras perinteiden ja nykyajan yhdistelmä, jonka ihmiset ovat onnistuneet saamaan aikaan.

Teidän Majesteettinne, puheenvuoro on teillä.

(Suosionosoituksia)

  Henri de Luxembourg, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Luxemburgin suurherttua Henri. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, isälläni, suurherttua Jeanilla, oli 15 vuotta sitten vuonna 1990 kunnia käyttää puheenvuoro tässä arvokkaassa paikassa Luxemburgin puheenjohtajuuskauden alla. Eräät teistä istuivat jo silloin Euroopan parlamentissa, ja onnittelen erityisesti heitä heidän johdonmukaisesta sitoutumisestaan Euroopan palvelukseen.

Arvoisa puhemies, kauniit kotimaatani koskevat sananne liikuttivat minua syvästi. Yhdessä suurherttuattaren kanssa ja kaikkien vierailullamme mukana olevien puolesta kiitän teitä lämpimästä tervetulotoivotuksesta.

Vuodesta 1990 vuoteen 2005: mitä muutoksia, sanoisin jopa mullistuksia, tänä aikana onkaan tapahtunut myös täällä upeassa Strasbourgin kaupungissa! Loistokas uusi rakennus, jossa nyt olemme, ja sen puoliympyrän muotoon sijoitettujen istuinten määrä ovat konkreettinen osoitus maanosamme läpikäymistä historiallisista muutoksista. Muistakaamme joidenkin valtavan suuria toiveita ja toisten tuntemaa vakavaa huolta kommunismin päättymisen jälkeen kohtaamistamme haasteista sekä maanosamme uudesta sovinnosta. Eikö nyt ole aika katsoa taaksepäin ja todeta, kuinka pitkälle olemme päässeet, ja tunnustaa kiistaton menestyksemme?

On edelleen totta, että muutaman viimeisen kuukauden aikana, kun sodan päättymisestä on tullut kuluneeksi 60 vuotta, olemme voineet iloksemme muistaa, että tämän hankkeen kukoistus perustui haluun tehdä sodasta välillämme mahdotonta tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies, kuten tekin, kävin Auschwitzissa, jossa monien valtioiden ja hallitusten päämiesten kanssa surimme hiljaa ja muistimme miljoonia viattomia uhreja, jotka kuolivat tai vammautuivat mitä järkyttävimmissä oloissa. Haluan myös korostaa, että kyseisenä merkittävänä päivänä paikalla oli myös parlamentin poliittisten ryhmien johtajia.

Velvollisuus muistaa saattoi meidät yhteen tuona päivänä, ja uuteen valppauteen yhdistyneenä tämän velvollisuuden on edelleen ruokittava sitoutumistamme Euroopan yhdentymiseen, jotta historia ei toistaisi itseään. Tätä taustaa vasten olen iloinen voidessani tänään jakaa kanssanne joitakin huomioita, jotka luonnollisista syistä ylittävät puheenjohtajuuskautemme ohjelman.

Arvoisa puhemies, ajatukseni vievät minut ensin muistelemaan saavutuksiamme. Tarkkailijat tunnustavat, että viimeisten 15 vuoden aikana tiemme on kivetty kiistattomilla, joidenkin mielestä ilmiömäisillä menestyksillä. Eurooppa vaikuttaa nyt aiempaa vahvemmalta, sillä se on yhdistynyt sellaisten yhteisten arvojen ympärille, joita se voi edistää koko maailmassa. Olemme yhdessä onnistuneet torjumaan sen vaaran, että unionistamme olisi tullut pelkkä vapaakauppa-alue. Saksan yhdistyminen seurasi Euroopan yhtenäisasiakirjan antamista, jota puolestaan edelsi menestyksekäs laajentuminen etelään. Yhdessä olemme luoneet vaikeissa oloissa yhtenäisvaluutan, joka nyt ansaitsee kunnioitusta ja ihailua.

Unionimme on onnistunut laajentumaan itään. Haluan jakaa kanssanne Luxemburgissa hiljattain koetut tunteet, kun Bulgarian ja Romanian korkeimmat edustajat vuorollaan allekirjoittivat maidensa liittymisasiakirjat. Eurooppa on näin kyennyt vastaamaan näiden kansojen oikeutettuihin toiveisiin, sillä ne ovat kärsineet neljänkymmenen vuoden aikana merkittävästi ideologiasta, joka ei tunnustanut kansalaisten perusoikeuksia.

(Suosionosoituksia)

Olemme poistaneet sisärajat ja avanneet 450 miljoonalle kansalaiselle yhtenäisen alueen, joka henkii vapautta ja turvallisuutta.

Yhdessä liittolaistensa kanssa jäsenvaltiot ovat itsenäisesti puuttuneet kriisiin Kongon demokraattisessa tasavallassa. Joukkomme ovat ottaneet vastaan tehtävät Natolta Bosniassa ja Herzegovinassa. Afganistanissa eurooppalaisten läsnäolo ohjaa maan siirtymistä todelliseen demokratiaan.

Globalisaation yhteydessä olemme aina pyrkineet tekemään Euroopasta asiantuntemuksen keskuksen suhteessa Yhdysvaltojen, Japanin, Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisiin taloudellisiin jättiläisiin. Samalla olemme kyenneet säilyttämään mottomme "yhtenäisyydessään vahva" ja näyttäytymään maailman silmissä uskottavana mallina niin demokratian kuin kehitysmaita kohtaan osoitettavan solidaarisuudenkin osalta. Lopuksi mainitsen valtavan edistymisen elintarvikkeiden turvallisuudessa. Pitkien ja tiukkojen neuvottelujen jälkeen 450 miljoonan kuluttajan syömään ruokaan sovelletaan nyt samoja hygieniastandardeja.

Tiedätte varmasti, että voisin jatkaa luetteloa näistä esimerkeistä. Haluan mainita, että Euroopan parlamentin merkitys näiden menestysten aikaansaamisessa on ollut monelta kannalta ratkaiseva. Toisinaan porkkanaa ja toisinaan keppiä käyttäen parlamenttinne on kyennyt saavuttamaan merkittävän aseman unionin toimielinten välisessä tasapainossa. Näin tehdessään Euroopan parlamentti on noudattanut edesmenneen Jean Monnet'n toteamuksia. Hänen mukaansa meillä on valittavanamme muutokset, jotka on pakko tehdä, sekä ne, jotka haluamme tehdä ja joihin kykenemme.

Tämä muistutus kiistattomista saavutuksista ja parlamentin jäsenille siitä kuuluva kunnia eivät estä minua toteamasta hyvin selvästi, että monet kansalaiset, varsinkin nuoriso, ovat vaivaantuneita Euroopan yhdentymisestä. Emme voi kuitenkaan olla havaitsematta, että uusissa jäsenvaltioissa tuoreus ja innokkuus suureen perheeseen kuulumisesta ovat edelleen ilmeisiä.

Itsekkyydellä on kuitenkin tapana tulla sen dynaamisuuden tielle, joka ohjasi Euroopan yhteisön perustajaisiä. Jäsenvaltioissa parhaillaan käytävät keskustelut perustuslakisopimuksen ratifioinnista ovat tämän osalta hyvin paljastavia. Monet antavat vaikutelman, että he tuntevat jääneensä syrjään yhdentymisprosessin haasteista. He väittävät pettyneensä poliitikkoihin. Uskottavan vaihtoehdon puuttuessa kukaan ei kuitenkaan ole vielä esittänyt vaihtoehtoista mallia.

(Suosionosoituksia)

Usko yhdentymiseen on kiistatta heikentynyt. Viisas kronikoitsija totesi: "Sodanjälkeiset perusteet – uusi sovinto, solidaarisuus kommunismin uhan edessä, jälleenrakentaminen – ovat muuttuneet vain koristeiksi." Tämän synkkyyden edessä demokraattiset rakenteemme vaikuttavat usein pysähtyneiltä ja voimattomilta.

Kuinka nämä epäilykset, tämä sekaannus ja nämä kielteiset arviot ovat selitettävissä? Eräät filosofit, kuten ranskalainen Marcel Gauchet, sanovat, että ne ovat aikamme syytä, toisin sanoen että aikakautemme on siirtymässä mallista toiseen.

Kun muutostahti on suhteellisen hidas, kuten 1970- ja 1980-luvuilla, siihen ei ole liian vaikeaa sopeutua. Kun perinteiset viitearvot puolestaan muuttuvat, kuten nyt on tapahtunut erityisesti globalisaation yhteydessä, tilanne on tyystin toinen! Meidän on sulautettava romahdukset, luotava uusia viitearvoja, rakennettava uusia välineitä. Lyhyesti sanottuna meidän on määritettävä uudelleen näkökantamme ja näkemyksemme.

Tässä yhteydessä haluan palauttaa mieliin Michel Rocardin kommentin. Hän totesi: "Yksi Euroopan tragedioista on se, että se on tuomittu hallintoon." Meidän on todellakin tunnustettava entisen pääministerin tavoin, että on surullista ja kansalaisia, erityisesti nuorisoa lannistavaa, että EU:ta johtavat raha, pääoma, investoinnit, standardit ja tuet.

Meidän on tunnustettava, että nämä kylläkin hyvin tärkeät alat ovat aivan liian tylsiä herättääkseen suuria tunteita. Muistakaamme, että aivan Euroopan yhdentymisen alusta alkaen mikään ei olisi ollut mahdollista ilman sydämellistä näkemystä ja osaamista.

Entistä suuremman Euroopan muotoutuessa meidän on kenties aika kysyä itseltämme aina samana pysyvä keskeinen kysymys: miksi haluamme elää yhdessä ja jakaa kohtalomme kokonaan tai osittain?

Vastaus ei todellakaan ole itsestään selvä. Kyseessä on 450 miljoonaa ihmistä päätöksineen ja kunnianhimoineen, heikkouksineen ja intohimoineen, mutta ennen kaikkea omine voimineen ja valtavine kykyineen. Näiden ihmisten kuitenkin oletetaan jakavan yhden alueen, Eurooppamme, historiallinen kohtalo.

Eurooppalainen seikkailu voi syntyä vain kansojen ja kansakuntien kesken, suuressa moninaisuudessaan. Jokainen kansakunta edustaa omaa aluettaan kauneuksineen ja rikkauksineen mutta myös omine arpineen, joita aika on syövyttänyt muistoihimme.

Määritellessään sitä, mitä on säilytettävä ja mikä on vanhentunutta, unionin on ensi töikseen sovitettava yhteen menneisyyden perintö ja tulevaisuuden haasteet. Se voi luoda legitiimiytensä vain omasta itsestään, tavasta, jolla se etenee ja rakentaa itseään.

Kuinka me voimme välttää taantuman näiden voimakkaiden kehityskeskusten yhteydessä, kun kukaan ei kykene siihen yksinään? Kuinka saamme ennen kaikkea kokoon uuden kasvun edellytykset? Näin tarkasteltuna Euroopan jälleensyntymisen – jonka on oltava yhteinen tavoitteemme – on oltava niiden sukupolvien sosiaalinen hanke, jotka siirtyvät pian valtaan.

Kansalaisten vakuuttamiseksi meidän on muistettava itse, ettei kansalaisten hyvinvointia ja vaurautta voida arvioida pelkästään BKT:n avulla. Meidän on pidettävä huolta, ettemme rakenna sellaista Eurooppaa, josta on hyötyä toisille mutta jossa toisaalta vallitsevat sosiaalinen syrjäytyminen, väkivalta kaikissa muodoissaan, työttömyys ja piittaamattomuus ympäristömme suojelemisesta.

Muistakaamme myös, ettei parempi kasvuaste juurikaan hyödytä, jos se ei saa aikaan laajempaa pääsyä perusopetukseen, kulttuuriin, terveyspalveluihin, sosiaaliseen oikeuteen ja ennen kaikkea työhön!

(Suosionosoituksia)

Paras tapa määrittää tätä sosiaalista hanketta on edelleen demokraattinen keskustelu. Keskustelu ei tietenkään voi rajoittua vain parlamenttiin, kuten olette myös aivan oikein toivoneet Euroopan perustuslakisopimuksesta antamassanne päätöslauselmassa.

Kuten perustuslakisopimuksessa määrätään, meidän on edistettävä kansalaisten aktiivista osallistumista ratifiointikeskusteluihin kansalaisjärjestöjen ja yhteiskuntiemme avulla. Olen iloinen, ettei viestinne jäänyt huomiotta. Meidän on päinvastoin tunnustettava, että keskustelu on ollut kiivasta. Toisinaan esitetyt perustelut ja vaihtoehdot todellakin antavat suhteettomasti sijaa kansankiihotukselle ja jopa valheille.

(Suosionosoituksia)

Voin vain toivoa, että parlamentin jäsenet osallistuvat suoraan ja ylittävät poliittisen lojaliteettinsa, jotta saadaan luotua yhteinen tavoite: se, että Eurooppa kirjoittaa itse oman historiansa. Tyydyn toistamaan sen, mitä isäni totesi tästä aiheesta vuonna 1990: "Olette kotimaanne vaaleilla valittuja edustajia. Teidän on kyettävä mobilisoimaan ja tuomaan mukananne luovaa energiaa".

Jos aiomme kyetä elämään yhdessä, meidän on ymmärrettävä toisiamme paremmin. Näin tehdäksemme meidän on hyödynnettävä eroavuuksiamme.

Luxemburgilaiset ovat sosiologisilta piirteiltään niin sanoakseni "tuomittuja" avoimuuteen muita kohtaan. Tämä koskee myös sen vaurautta. Viimeisten 25 vuoden aikana tekemilläni lukemattomilla matkoilla jokaiseen maanosaan olen oppinut nopeasti, ettei suurherttua itsessään saa herätettyä mahdollisten sijoittajien kiinnostusta.

Vaikka kotimaani onkin kooltaan vaatimaton, se, että se sijaitsee Euroopan keskellä ja on lujasti mukana tässä merkittävässä foorumissa, on usein ollut ratkaisevaa pyrkiessämme nykyaikaistamaan ja monipuolistamaan talouttamme.

Tästä syystä Eurooppa on Luxemburgille luonnollinen valinta. Historia on osoittanut meille, että eristyksissä kansakuntamme olemassaolo voitaisiin koska tahansa kyseenalaistaa, että se saattaisi kadota. Tiedämme tämän. Olemme hyvin tietoisia etuoikeutetusta asemastamme yhtenä Euroopan yhdentymisen käynnistäneenä jäsenvaltiona.

Lopuksi haluan esittää teille pohdittavaksi Milan Kunderan huomautuksen. Pian kommunismin romahduksen jälkeen hän totesi: "Minusta vaikuttaa usein siltä, että hyvin tunnettu eurooppalainen kulttuuri kätkee sisäänsä toisen, tuntemattoman kulttuurin, pienten kansakuntien kulttuurin. [...] Oletetaan, että pienet kansakunnat aina jäljittelevät suurempia. Tämä on harhakuvitelma. Itse asiassa ne ovat hyvin erilaisia. [...] Pienten kansakuntien Eurooppa on hyvin erilainen – se näyttää erilaiselta ja sen ajattelutapa muodostaa usein todellisen vastapainon suurten kansakuntien Euroopalle."

(Suosionosoituksia)

Halusin tänään muistuttaa teitä tästä individualismista. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

(Parlamentti osoitti seisaallaan suosiota Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen, Luxemburgin suurherttualle Henrille.)

  Puhemies. Tiedän Majesteettinne, kiitän teitä Euroopan parlamentin puolesta sanoistanne, joista kävi ilmi teidän olevan erittäin perehtynyt poliittiseen integraatioon, johon maanne on osallistunut etuoikeutettuna toimijana ja silminnäkijänä.

Kiititte puheessanne myös toimielintämme sen päivittäin tekemästä työstä. Haluankin vielä toivottaa teille ja vaimollenne viihtyisää vierailua Strasbourgissa.

(Suosionosoituksia)

(Juhlaistunto päättyi klo 12.30.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

13. Äänestysselitykset

Berèsin mietintö (A6-0094/2005)

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin mietinnön puolesta ensinnäkin siksi, että siinä noudatettiin kaikkia voimassa olevia sääntöjä, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot osallistuvat asianmukaisesti tähän prosessiin, ja toiseksi siksi, että parlamentti on antanut myönteisen lausunnon hyväksytystä ehdokkaasta.

Wojciechowskin mietintö (A6-0096/2005)

  Goudin, Lundgren ja Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Vastustamme yhteistä maatalouspolitiikkaa nykyisessä muodossaan ja niitä muutoksia, joiden merkitys voimassa olevan järjestelmän kannalta on periaatteessa mitätön. Vaadimme koko yhteisen maatalouspolitiikan kattavaa tarkistamista ja muuttamista, sillä kokonaisuudesta on hankalaa erottaa yksittäisiä aloja, kuten nyt äänestettävänä olevaa aihetta.

Mielestämme perunatärkkelyksen kiintiöjärjestelmää, josta nyt äänestetään, ei todellakaan pidä laajentaa. Sen sijaan EU:n on poistettava kaikenlaiset kiintiöjärjestelmät maataloudesta.

Zappalàn mietintö (A6-0119/2005)

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentti vahvisti tänään komission vuonna 2002 esittämää direktiiviehdotusta koskevan yhteisen kannan. Tällä välin asiat ovat muuttuneet, ja tekstiin on sisällytetty joitakin näkökohtia, jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen ehdotukseen.

Tämänhetkinen versio kattaa, vaikkakin eri näkökulmista, useita tilanteita, kuten palkatun työnteon ja itsenäisen ammatinharjoittamisen, palvelujen tilapäisen tarjoamisen sekä niin sanotut säännellyt ammatit, kuten lääkärien, sairaanhoitajien ja arkkitehtien ammatit.

Asiakirjassa tehdään myös joitakin tarkistuksia, joilla määritellään ammattipätevyyden tunnustamisen parissa toimivien ammattiliittojen tehtävät ja esitetään komitean perustamista tätä tarkoitusta varten. Tarkistuksissa esitetään myös, että eri ammatit ovat edustettuina kyseisessä komiteassa ja että käyttöön otetaan henkilökohtaiset ammattikortit, joihin sisältyy tietoja henkilön urakehityksestä.

  Goudin, Lundgren ja Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tuemme rakenteita ja sääntöjä, joiden avulla estetään muista valtioista tulevien ihmisten syrjintä työmarkkinoilla. Tuemme vilpittömästi joustavia ja avoimia EU:n sisämarkkinoita. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että yksittäisten jäsenvaltioiden pitäisi saada päättää, mitä tutkintotodistuksia tunnustetaan vastavuoroisesti. Direktiivissä ei valitettavasti oteta riittävästi huomioon kansallisia tarpeita ja perusedellytyksiä. Koulutusjärjestelmät ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa, ja näin ollen on käytännössä vaikeaa tunnustaa vastavuoroisesti kaikki tutkintotodistukset. Tuemme tarkistusta, jossa suositetaan, ettei direktiiviä sovelleta julkista valtaa käyttäviin notaareihin.

  Lambsdorff, Weiler ja Wuermeling (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Direktiivi ei nykyisessä muodossaan tarjoa tyydyttävää ratkaisua ongelmaan, joka liittyy saksalaisiin tutkintotodistuksiin. Sen jälkeen, kun Saksan lainsäädäntöön on tehty direktiivissä edellytetyt muutokset, saksalaiset kisällin (Geselle) ja käsityöläismestarin (Meister) ammattipätevyydet luokitellaan kuuluviksi samaan luokkaan, vaikka mestarilta edellytetään usean vuoden pituista vaativaa lisäkoulutusta.

Tässä vaiheessa olisi kuitenkin vielä mahdollista lisätä käsityöläismestarin ammattipätevyys korkeamman koulutuksen luokkaan sisällyttämällä se direktiivin liitteeseen II. Äänestimme kompromissiratkaisun puolesta siinä toivossa, että ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea, jonka vastuulla tällaiset asiat ovat direktiivin 58 artiklan nojalla, noudattaa tätä pyyntöä ennen määräaikaa, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Le Pen, Marine (NI), kirjallinen. – (FR) Ammattipätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen EU:ssa olisi todellinen askel eteenpäin, ellei se olisi osa laajempaa strategiaa, jonka tarkoituksena on poistaa kansalliset rajat, joita pidetään pelkkinä tavaroiden ja ihmisten vapaan liikkuvuuden esteinä. Vaeltamisesta on nyt tullut yksi yhteisön hyveistä, ja sen myötä maantieteellisestä ja ammatillisesta liikkuvuudesta on tullut kaikki kaikessa uudelle eurooppalaiselle.

Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmän on mukauduttava työelämässä tai koulutusjärjestelmissä mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin, jotka ovat EU:n toimielinten toiminnan taustalla olevan ääriliberalistisen ajattelutavan mukaisia. Tässä hengessä komissio on määritellyt todella kummallisen sosiaalipolitiikan, jossa kannustetaan työntekijöitä kouluttautumaan ja liikkumaan maasta toiseen edellyttämällä heiltä ainoastaan vähimmäistason koulutusta, minkä on tarkoitus taata parempi mukautuminen työmarkkinoille.

Toisaalta sääntelyelimet ja ammattiliitot ovat ilmaisseet useita huolenaiheita, jotka liittyvät tiettyjen ammattien tulevaisuuteen ja joissakin maissa tarjotun koulutuksen laatuun erityisesti kansanterveyden alalla.

Lopuksi totean, että ammattipätevyyden tunnustamista koskeva direktiivi on seurausta palvelujen vapauttamista koskevasta direktiivistä. Toisin sanoen Bolkesteinin direktiivi on ajankohtaisempi kuin koskaan!

  Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Tarvitsemme ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin, jotta taataan sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus yhtenäismarkkinoilla ilman ammattipätevyyden tasoon liittyvää syrjintää. Tämä periaate on kiistaton. Meidän on vältettävä direktiivin sekoittamista surullisen kuuluisaan Bolkesteinin direktiiviehdotukseen, jonka tarkoituksena on luoda palvelujen todelliset yhtenäismarkkinat ja josta keskustelemme täällä tulevien kuukausien aikana sen muuttamiseksi tarvittaessa.

Mitä tulee tarkistuksiin, jotka on esitetty luonnoksessa suosituksesta toiseen käsittelyyn, olen kotimaani käsityöläisten tavoin huolissani siitä, että ammattitoiminnan aloittamiseksi edellytetyn ammattipätevyyden arvo vähenee. Tämä on ristiriidassa Lissabonin strategian ja siinä painotetun koulutuksen merkityksen kanssa. On perusteltua pyrkiä luomaan todelliset, toimivat yhtenäismarkkinat, mutta se ei saa johtaa siihen, että koulutuksen tasoa alennetaan. Laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen tarjonta on sekä yritysten että kuluttajien edun mukaista. Tästä syystä äänestin tarkistusten puolesta, sillä niillä pyritään perustellusti lujittamaan taloudellisten toimijoiden oikeusvarmuutta.

Herranz Garcían mietintö (A6-0121/2005)

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme mietinnön puolesta, sillä siinä pyritään tehostamaan tuottajaorganisaatioiden toimintaa ottamalla käyttöön kriisinhallintajärjestelmä sekä edistämällä hedelmien, vihannesten ja niiden paikallisten lajikkeiden myyntiä. Edistäähän hedelmien ja vihannesten syönti kansanterveyttä.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että meidän on tuettava tuottajaorganisaatioiden perustamista alueilla, joilla tällaista toimintaa ei juurikaan ole, kuten Portugalissa. Haluan korostaa myös, kuinka tärkeää on varmistaa tuottajaorganisaatioiden oikeusvarmuus ja yksinkertaistaa niiden valvontamenettelyjä niin, että otetaan käyttöön yhtenäiset arviointiperusteet, jotka koskevat eri kansallisten ja yhteisön viranomaisten toteuttamia toimintaohjelmien tarkastuksia.

Suhtaudumme myönteisesti myös siihen, että "otetaan käyttöön tehokas markkinakriisien hallintajärjestelmä alan suojaamiseksi hintojen voimakkaalta laskulta". Järjestelmän käytännön toteuttamisesta totean, että mietinnössä mainitun "vakuutusrahaston" olisi muodostuttava yksinomaan yhteisön varoista, sillä tämä olisi oikeudenmukaisin tapa ratkaista tilanne.

  Goudin, Lundgren ja Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietinnön tarkoituksena on yksinkertaistaa hedelmien ja vihannesten EU:n markkinajärjestelyä. Siinä kuitenkin säilytetään yhteisen maatalouspolitiikan nykyiset rakenteet. Tästä syystä emme voi antaa tukeamme mietinnölle.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Maataloudella on tunnetusti erittäin suuri merkitys Portugalille. Tässä yhteydessä kotimaani pitäisi pyrkiä suojelemaan tätä alaa, jossa ei ole kyse ainoastaan yhden tietyn ammattiluokan edusta vaan koko kansan edusta. Äänestin mietinnön puolesta, koska ehdotus vastaa mielestäni tuottajaorganisaatioiden odotuksia ja koska kannatan sopivan mallin soveltamista jalostettujen tuotteiden tukijärjestelmään.

Cercasin mietintö (A6-0105/2005)

  Joseph Muscat (PSE). – (MT) Äänestin opt-out-mahdollisuuden poistamista vastaan, jotta yksittäinen työntekijä voisi tehdä ylitöitä enemmän kuin kahdeksan tuntia viikossa, sillä se on käytännön syistä työntekijöiden ja Maltan tuotannonalojen tarpeiden mukaista. Maamme työmarkkinaosapuolet ovat yksimielisiä tästä asiasta.

Kannatan työajan rajoittamista ja sitä, että työ- ja perhe-elämän välille luodaan parempi tasapaino. On kuitenkin ymmärrettävä, ettei maassamme ole vuokramarkkinoita, vaikka maata on vähän ja se on erittäin kallista. Jokainen perhe ja erityisesti nuoret joutuvat ottamaan tuhansien puntien suuruisia lainoja saadakseen oman kodin. He sitoutuvat useiden vuosien ajaksi maksamaan suuria summia rahaa ja suuren osan tuloistaan ja myös ylityökorvauksista, jotta saisivat lunastettua itselleen asuntonaan käyttämänsä huoneiston tai talon.

Suuri osa näistä perheistä on tilanteessa vastoin tahtoaan, markkinoiden sanelemista syistä. Suuri osa heidän tuloistaan muodostuu ylityökorvauksista, eivätkä he tuhlaa rahaa mielivaltaisesti vaan pyrkivät ainoastaan suoriutumaan velkasitoumuksistaan. Heikoimmassa asemassa ovat pienituloiset perheet.

Jos rajoitamme ylityöaikoja, emme todellakaan auta näitä perheitä vaan pahennamme heidän tilannettaan entisestään. Kuka antaa heille heidän tarvitsemansa rahat? Euroopan unioniko? Työväenpuolue varoitti tästä ongelmasta, ja me olemme täällä ratkaistaksemme sen. Pelkäänpä, että siitä tulee työlästä.

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan selittää, miksen äänestänyt puolueeni muiden jäsenten tavoin useimmista Cercasin mietintöön esitetyistä tarkistuksista. Syynä oli se, että kotimaani suurimpien ammattiliittojen kanssa järjestetyissä epävirallisissa kokouksissa kävi ilmi, ettei Malta tällä hetkellä pysty taloudellisen tilanteensa vuoksi panemaan täytäntöön työaikadirektiiviä.

Kuten juuri parlamentille puhunut kollegani selitti, alempaa tuloluokkaa edustavat väestönosat eivät pysty noudattamaan sitoumuksiaan, elleivät he voi täydentää tulojaan ylityölisillä ja muilla lisillä.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kysyin 20 miljoonan italialaisen eläkeläisen – joista suuri osa äänesti minua edustajakseen tänne Euroopan parlamenttiin – edustajilta, kuinka minun pitäisi äänestää työajan lyhentämistä koskevassa äänestyksessä. He vastasivat minulle: "Jotkut ihmiset haluavat saada meidät työskentelemään koko elämämme ajan, jokaisen vuoden työiästämme ja niin monta kuukautta, viikkoa, päivää ja tuntia kuin vain on mahdollista, eikä tämä riitä, vaan he haluavat myös, että ansaitsemme eläkettä mahdollisimman harvalta vuodelta tai kuukaudelta niin, että saamme mahdollisimman vähän eläkettä. Voimme ainoastaan toivoa, että saisimme työskennellä edes päivän aikana mahdollisimman vähän." Tästä syystä äänestin Cercasin mietinnön ja työajan lyhentämistä koskevien tarkistusten puolesta.

  Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin työaikadirektiivistä laadittua mietintöä vastaan, sillä sen johdosta yksittäiset työntekijät menettäisivät mahdollisuutensa olla noudattamatta enintään 48 tunnin työviikkoa koskevia säännöksiä. Ehdotuksella puututaan kestämättömällä tavalla henkilökohtaiseen valinnanvapauteen, ja se on tyypillinen esimerkki halusta säädellä Brysselistä käsin kaikkia elämämme sosiaalistaloudellisia alueita.

Valitettavasti kyseisen opt-out-lausekkeen säilyttämistä koskeva tarkistus äänestettiin kumoon, joten koko muu Eurooppa haluaa nyt tyrkyttää meille sellaista työaikadirektiiviä, jota suurin osa briteistä ei tue. Tämä on yksi EU:n jäsenyyden sietämättömistä taakoista ja hyödyllinen varoittava esimerkki Brysselin sääntelyvallasta, joka lisääntyisi entisestään uuden perustuslain myötä, sillä sen osaan III sisältyy juuri tällaisia sosiaalistaloudellisia määräyksiä.

  Clark (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP-puoluetta edustavat parlamentin jäsenet äänestivät tarkistusta 37 vastaan, sillä työaikadirektiivi on jo toiminnassa ja toimii jatkossakin. Tästä syystä yritämme lieventää mietinnön huonoimpia puolia. Tällä hetkellä on mahdollista olla noudattamatta 48 tunnin pituista työviikkoa niin, että allekirjoittaa itse tai ryhmän kanssa tästä sopimuksen työnantajan kanssa. Euroopan komissio haluaa säilyttää tämän opt-out-mahdollisuuden, mutta Cercasin mietinnössä se pyritään poistamaan.

Tarkistus 37 luokiteltiin kuuluvaksi ehdotuksiin komission ehdotuksen hylkäämiseksi. Äänestämällä tätä tarkistusta vastaan UKIP-puolueen edustajat pyrkivät palauttamaan komission kannan ja säilyttämään opt-out-mahdollisuuden.

  De Keyser (PSE), kirjallinen. – (FR) Nyt kun vasemmiston edustajien on kamppailtava kyllä-äänten voiton puolesta perustuslakiäänestyksessä, mielestäni on eräänlainen riemuvoitto, että Cercasin mietinnöllä on onnistuttu tekemään muutoksia työaikadirektiiviin, kun otetaan huomioon oikeiston vahva painostus. Riemuvoitto ei kuitenkaan pysty peittämään alleen sitä, että tämänpäiväisen äänestyksen aiheena olevassa tekstissä otetaan sosiaalista takapakkia. Näin on erityisesti seuraavien asioiden kohdalla:

1) opt-out-mahdollisuus on voimassa kolme vuotta

2) työajan vuotuistamisesta ei enää neuvotella työmarkkinaosapuolten kesken. Tämä on askel taaksepäin tärkeällä joustavuuden seurannan alalla.

3) vaikka tuottamaton työaika – esimerkiksi päivystys – lasketaan vielä työajaksi, se voidaan poikkeuksellisesti laskea myös erityisellä tavalla.

Perustuslailla on tarkoitus lisätä työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua, mutta direktiivi päinvastoin vähentää sitä nykyisessä muodossaan. Lisäksi direktiivi vaikuttaa erääseen viime vuosisadan merkittävimmistä saavutuksista: työajan lyhentämiseen ja työpäivän sääntelyyn. Tästä syystä olen äänestänyt tyhjää, vaikka pidänkin myönteisenä jäsen Cercasin ja Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien ryhmän pyrkimyksiä lieventää direktiiviä leimaavaa ääriliberalismia.

  De Rossa (PSE), kirjallinen. (EN) Tuen Cercasin mietintöä kokonaisuudessaan, sillä se on merkittävä askel kohti 48 tunnin työviikkoa kaikissa 25 jäsenvaltiossa vuodesta 2010 lähtien. Sillä poistetaan nykyinen mahdollisuus olla noudattamatta 48 tunnin enimmäistyöaikaa ja otetaan käyttöön tiukat uudet säännöt siitä, kuinka päivystysaika luetaan kuuluvaksi työaikaan 48 tunnin työviikossa. Työaika lasketaan edelleen neljän kuukauden pätkissä, mutta poikkeuksellisesti vertailujakso voi olla myös 12 kuukautta. Tästä on kuitenkin säädettävä työehtosopimuksessa.

Työajan asianmukainen sääntely on yksi sosiaalisen Euroopan kulmakivistä. Sen avulla sovitetaan yhteen työ- ja perhe-elämä sekä puututaan tärkeisiin työterveys- ja työturvallisuuskysymyksiin.

On täysin väärin, että työterveyttä ja työturvallisuutta koskevassa lainsäädännössä annetaan mahdollisuus yli 48-tuntiseen työviikkoon, ja tällainen mahdollisuus onkin poistettava mitä pikimmiten. Suurin vaara on, että kyseinen opt-out-mahdollisuus otetaan käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa, mikä tekisi työajan sääntelystä turhaa ja johtaisi siihen, että kaikki hyödyntäisivät kyseistä mahdollisuutta.

Direktiivi on pantava täytäntöön vuoteen 2010 mennessä, mikä antaa molemmille työmarkkinaosapuolille aikaa neuvotella uudet sopimukset, joissa otetaan huomioon 48 tunnin pituinen työviikko. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) antaa täyden tukensa mietinnölle, jolla sen mielestä taataan työntekijöiden reilu kohtelu kaikkialla EU:ssa.

  De Vits (PSE), kirjallinen. (NL) Äänestin tyhjää työaikadirektiivin muuttamista koskevasta Cercasin mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä. Hyväksyttyä kompromissitekstiä ei voida pitää edistysaskelena sosiaalisen Euroopan kannalta. Meidän on oltava edelleen valppaina säilyttääksemme sosiaaliset saavutuksemme.

Ensinnäkin direktiivin johtoajatuksena on joustavuus työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden kustannuksella.

Toiseksi, vaikka jäsenvaltioille annettu mahdollisuus poiketa työaikaa koskevista säännöistä umpeutuu aikanaan (kolmen vuoden päästä), se ei estä sitä, että jäsenvaltiot saavat niin pyytäessään määrätä työajasta yksittäisten työsopimusten perusteella ja pystyvät näin kiertämään neuvotelluissa sopimuksissa sovitut sosiaaliset takeet kolmen vuoden ajan.

Kolmanneksi mahdollisuus vuotuistaa työaika myös lainsäädännöllisin keinoin tarkoittaa sitä, että tehdään tyhjäksi yksinoikeus työmarkkinaosapuolten kuulemiseen.

Vaikka parlamentti luokittelee varallaoloajan (päivystys) työajaksi, päivystysaika, jona ei työskennellä, voidaan laskea "erityisellä tavalla" (työehtosopimuksen tai lainsäädäntöön perustuvan järjestelyn nojalla) eikä asianomaisille työntekijöille anneta takeita.

Jako päivystysaikaan, jona työskennellään ja jona ei työskennellä, uhkaa lisäksi levitä myös muille aloille.

  Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Suhtaudumme myönteisesti siihen, ettei parlamentti ole hyväksynyt suurta osaa uutta työaikadirektiiviä koskevaan komission kantaan sisältyneistä ehdotuksista. Komission ehdotus on yksi vaarallisimmista hyökkäyksistä työntekijöiden oikeuksia vastaan, ja se vaarantaa yli sadan vuoden aikana vaivalla saadut edut ja vaikuttaa miljooniin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä.

Olemme tyytyväisiä, että opt-out-mahdollisuus päätettiin poistaa kolmen vuoden päästä direktiivin antamisesta, mihin mekin myötävaikutimme.

Olemme erittäin pettyneitä siihen, että hyväksyttiin luokittelu päivystysaikaan, jona ei työskennellä, ja että jätettiin huomiotta yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot. Tämä voi johtaa siihen, että työpaikoilla vähennetään sääntelyä edelleen, mikä vaikeuttaa entisestään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua. Lisäksi mietinnössä esitetään mahdollisuutta vuotuistaa työtunnit. Tästä syystä äänestimme sitä vastaan.

  Goudin, Lundgren ja Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Olemme täysin periaatteelliselta kannalta sitä mieltä, että EU:n ei pitäisi tehdä jäsenvaltioiden työaikoja koskevia päätöksiä. Tämä on jäsenvaltioiden parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten ratkaistava kysymys. Olemme päättäneet tukea niitä tarkistuksia, joissa lisättäisiin kansallista päätäntävaltaa, mutta vastustamme päätöslauselmaa kokonaisuudessaan.

  Grech (PSE), kirjallinen. (EN) Olen periaatteessa samaa mieltä useimmista mietinnössä esitetyistä näkemyksistä ja perusteluista. Kuitenkin Maltalla monet työntekijät tekevät pitkiä työpäiviä tullakseen toimeen taloudellisesti tai suoriutuakseen muista velvoitteistaan.

Direktiivi on tietyiltä osiltaan joustamaton, ja sillä olisi haitallisia vaikutuksia pienen saaremme talouteen ja sen kaikkiin toimijoihin.

Tämän mietinnön täytäntöönpano voisi haitata pyrkimyksiämme turvata työpaikat ja mahdollisesti luoda niitä lisää vaarantamatta sosiaalista malliamme.

Toisaalta työntekijän vapaa tahto ja kilpailukyky, ja toisaalta julkisesta terveydenhuollosta ja turvallisuudesta huolehtiminen ovat molemmat välttämättömiä maltalaisten hyvinvoinnille, eikä ole mahdollista kehittää toista toisen kustannuksella.

Tämän vuoksi henkilökohtaisen opt-out-mahdollisuuden säilyttäminen on Maltalle ratkaisevan tärkeää.

Tästä asiasta ollaan Maltassa hyvin yksimielisiä, myös ammattiliitot ovat samaa mieltä.

Hyvin suuri osa kansastamme ei koe tämän mietinnön olevan hyödyllinen Maltalle. Näiden syiden vuoksi olen sitä mieltä, että hetki ei vielä ole oikea minun äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Kotiseudullani Itä-Englannissa kärsitään Yhdistyneen kuningaskunnan pisimmistä työajoista: yksi kymmenestä kuljetusalan työntekijästä työskentelee yli 60 tuntia viikossa, sama osuus koneenkäyttäjistä yli 56 tuntia viikossa, yhtä moni koulutetuista kaupan alan työntekijöistä yli 53 tuntia ja rakennus- ja varastotyöntekijöistä yli 50 tuntia viikossa. Samoin kuin oli oikein määrätä vähimmäispalkasta liian alhaisten palkkojen nostamiseksi, nyt on aika poistaa ylipitkät työajat, joihin liittyy työntekijöiden sorto ja hyväksikäyttö, jotka aiheuttavat stressiä ja muita terveysongelmia ja jotka haittaavat perhe-elämää. Tämän vuoksi kannatan täysin sitä, että Yhdistynyt kuningaskunta alkaisi, tarpeellisin varauksin, noudattaa EU:n työaikasääntöjä.

  Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Cercasin mietinnössä, jonka Front National -puoluetta edustavat parlamentin jäsenet ovat hyväksyneet huolimatta monista puutteista, vaaditaan poistamaan opt-out-mahdollisuus, jonka komissio olisi halunnut säilyttää. Tämä lauseke, jonka perusteella jäsenvaltioiden on mahdollista pidentää laillinen työaika yli 48 viikkotuntiin, pahensi sosiaalista polkumyyntiä Euroopassa. Ranskalaisyritykset, jotka joutuvat noudattamaan 35-tuntista työviikkoa, eivät pysty kilpailemaan rajattomassa Euroopassa niiden yritysten kanssa, jotka toimivat opt-out-mahdollisuutta käyttävissä jäsenvaltioissa.

Meillä ei kuitenkaan ole harhakuvitelmia. Jäsen Cercasin mietinnön hyväksyminen on vasta ensimmäinen askel. Euroopan parlamentti pakotti tänään ensimmäisessä käsittelyssä komission perääntymään, koska monet jäsenet pelkäävät ranskalaisten äänestäjien suuttuvan ja ilmaisevan sen 29. toukokuuta.

  Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tarkistuksen 37 puolesta, jossa vaadittiin tämän direktiiviehdotuksen hylkäämistä, sillä siinä on säilytetty nykyisen lainsäädännön kielteiset puolet, kuten opt-out-mahdollisuus, ja aloitettu työaikasääntöjen purkaminen.

Esittelijä Cercas on kuitenkin pyrkinyt ilmaisemaan Euroopan parlamentin aikomuksen saada kolmen vuoden sisällä poistettua opt-out-mahdollisuus, joka on todellista myrkkyä Euroopan sosiaalioikeuden tulevaisuudelle. Mielestäni meidän on tuettava häntä näissä pyrkimyksissä. En kuitenkaan voi hyväksyä, että hän sen sijaan sallii enintään 48-tuntisen työviikon laskemisen 12 kuukauden jaksoissa sekä työajan laskemisen ja vuotuistamisen työnantajien vaatimalla tavalla ja vähentää päivystysajan ottamista huomioon.

Tämä kompromissi ei ole hyväksyttävä, eikä se missään tapauksessa ole sellainen edistysaskel, kuin mitä meillä on oikeus odottaa Euroopan unionilta. Se sisältää jopa joitakin huononnuksia.

Olemme lainsäädäntöprosessin alkuvaiheessa, ja tuki jäsen Cercasin mietinnölle merkitsee ainoastaan tukea pyrkimykselle poistaa opt-out-mahdollisuus. Yhteispäätösmenettelyn lopuksi en kuitenkaan hyväksy 48 tuntiin perustuvaa ehdotusta.

  Liotard (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Komission ehdotus työaikadirektiivin muuttamisesta on käytännössä haitallinen miljoonille eurooppalaisille työntekijöille. Opt-out-mahdollisuus säilytetään, vaikka sen on todettu johtavan pidempiin työviikkoihin ja vaikuttavan kielteisesti työntekijöiden terveyteen. Se olisi poistettava mahdollisimman pian, mieluiten jo vuonna 2008, ja tuen jäsen Cercasin kompromissiehdotusta asiasta. Vertailujakson pidentäminen neljästä kuukaudesta vuoteen, jolloin välillä olisi 65-tuntisia viikkoja, merkitsee mielestämme taantumista 1800-luvun feodaalijärjestelmään. Tämän vuoksi meidän on säilytettävä neljän kuukauden vertailujakso. Lisäksi on noudatettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päivystystyöstä antamaa tuomiota.

Komissio mukautuu yritysten toiveisiin yksipuolisesta joustavuuden lisäämisestä. Jo nyt 48 tunnin enimmäistyöviikko on itse asiassa vanhentunut. Nykyinen työviikko on noin 40 tuntia, ja suuri enemmistö työntekijöistä haluaisi vielä lyhyemmän työviikon. Tämän vuoksi kannatan eurooppalaisen työaikastandardin luomista, jotta työ jakaantuisi tasaisemmin ja työn, perheen, hoidon ja koulutuksen yhteensovittaminen olisi helpompaa.

  Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Mielestäni meidän on muutettava vuoden 1993 työaikadirektiiviä vastaamaan paremmin nykymaailman todellisuutta. Sillä olisi kuitenkin varmistettava myös erinomainen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu, annettava yrityksille enemmän liikkumavaraa työaikojen suunnittelussa sekä mahdollistettava työn ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen.

Tämä kuulostaa siltä, kuin yrittäisimme sovittaa nelikulmaista palikkaa pyöreään reikään. Mielestäni meidän olisi ehdotuksessamme sallittava vertailujaksojen pidentäminen. Kannatan vuotuistamista, joka voi myös vaikuttaa työntekijöihin ja joka parantaa mahdollisuuksia sopeutua kysynnän vaihteluihin, erityisesti kausiluontoiseen vaihteluun.

Minulle olisi kelvannut päivystysaikaa koskeva komission ehdotus, jossa kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta, sillä siinä todetaan, että joutilasta osaa päivystysajasta ei pidetä työaikana, ellei kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa määrätä toisin.

Lopuksi totean, että mielestäni opt-out-mahdollisuuden säilyttäminen on ristiriidassa direktiivin päämäärän kanssa.

  Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Työaika on asia, josta pitäisi päättää kansallisesti, eikä EU:n pitäisi sitä säännellä. On kuitenkin jo olemassa työaikaa koskeva EU:n direktiivi, jota nyt käsiteltävän direktiivin on tarkoitus päivittää. Folkpartiet on tämän vuoksi äänestänyt siten, että työaikadirektiivin yksittäisistä säännöksistä tulisi mahdollisimman onnistuneita. Olemme puolustaneet toissijaisuusperiaatetta ja joustavia työmarkkinoita, joilla samanaikaisesti suojellaan myös työntekijöiden terveyttä.

Valitettavasti äänestyksissä hyväksyttiin paljon yksityiskohtia, joiden uskomme voivan vahingoittaa pienyrityksiä Euroopassa. Siksi äänestimme koko ehdotusta vastaan.

  Manders (ALDE), kirjallinen. – (NL) Tarkistuksen 10 hyväksymisen vuoksi ne parlamentin alankomaalaiset jäsenet, jotka edustavat Kansanpuoluetta vapauden ja demokratian puolesta (VVD), pitivät viisaana vastustaa äänestyksessä komission tarkistettua ehdotusta työajan järjestämisestä. VVD:n edustajien mukaan se, että EU määrää koko päivystysaikaa odotus- ja lepoaikoineen pidettävän työaikana, on esimerkki sellaisesta Brysselin puuttumisesta asioihin, joka ainoastaan vähentää EU:n kannatusta nyt, kun se tarvitsee sitä kipeimmin.

  Martin, David (PSE), kirjallinen. (EN) Kiitän kollegaani Cercasia erinomaisesta mietinnöstä.

Hän on onnistunut saamaan aikaan ihailtavan hyvän kompromissin siinä, että toisaalta työmarkkinoiden joustavuutta on parannettava, ja toisaalta työntekijöitä on suojeltava siltä haitalta, jonka liian pitkät työpäivät aiheuttavat heidän terveydelleen, turvallisuudelleen sekä työ- ja perhe-elämän tasapainolle.

Enintään 48 tunnin työviikon vuotuistaminen auttaa yrityksiä selviytymään kausivaihteluista, yhtäkkisestä kysynnän kasvusta tai kriisitilanteista.

Työntekijälle taataan kohtuullinen työaika ympäri vuoden.

Yksilöllisen opt-out-mahdollisuuden poistaminen suojelee niitä työntekijöitä, joita voimassa olevan direktiivin aikana painostetaan luopumaan oikeuksistaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. (DE) Aiemmin menestyksellisesti sovelletut menetelmät eivät enää riitä ratkaisemaan nykyisiä ongelmiamme: kasvavaa työttömyyttä ja epävakaata taloutta.

"Tyypillinen työsuhde" muuttuu jatkuvasti harvinaisemmaksi, ja yhteiskuntamme aina vain joustavammaksi. Tämä näkyy uusissa tavoissa järjestää työaikaa, kuten osa-aikatyössä ja "työaikapankeissa". Jos haluaa edetä urallaan, ainoa mahdollisuus on olla joustava.

Samaan aikaan ongelmanamme on kuitenkin myös Euroopan laskeva syntyvyys, ja olisi katastrofaalinen virhe yrittää korjata tätä tilannetta lisäämällä maahanmuuttoa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisella on suuri merkitys tämän asian kannalta.

Vanhemmat joutuvat usein kestokykynsä äärirajoille pyrkiessään sovittamaan yhteen työ- ja perhevelvollisuuksiaan. Joustava työaika hyödyttää yrityksiä ja perheitä vain, jos teemme tarvittavat muutokset tukirakenteisiin, kuten päivähoitopalveluihin, sen varmistamiseksi, että työelämän muutokset otetaan niissä huomioon. Jos on niin, että jotkut pienten lasten isät ja äidit joutuvat lopettamaan työnteon, Eurooppa on ehkä jo jäänyt junasta.

  Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ovat tänään äänestäneet PSE ja PPE -ryhmien valmisteleman työaikaa koskevan kompromissipaketin puolesta. Se annetaan nyt hallitusten käsiteltäväksi EU:n neuvostossa. Kompromissi edustaa samaa linjaa, joka puolesta äänestimme vuonna 2004, ja tukee direktiivin keskeisiä periaatteita, jotka ovat työntekijöiden terveys ja turvallisuus sekä päämäärä sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja lisätä tuottavuutta.

Työväenpuolueen edustajat parlamentissa ovat tietoisia Yhdistyneen kuningaskunnan ja eräiden muiden valtioiden sopeutumisvaikeuksista, mutta mietintöön sisältyvän jouston, esimerkiksi 12 kuukauden vertailujakson, ansiosta nämä vaikeudet voitetaan.

Mielestämme päivystysaika on työaikaa, kuten yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt asiassa Simap ja asiassa Jaeger antamissaan tuomioissa. Nämä tärkeät tuomiot vaikuttavat Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin, mutta koska jäsenvaltiot saavat itse päättää tämän työajan osan laskemisesta, kompromissiehdotus on riittävän joustava.

Työväenpuolueen edustajat toivovat myönteisen äänestystuloksen ensimmäisessä käsittelyssä varmistavan, että työntekijän terveyttä ja tuvallisuutta suojelevan, työ- ja perhe-elämän yhdistämistä edistävän, mutta silti tarpeeksi joustavan työaikamietinnön ehdotukset hyväksyvään.

  Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Työllisyyskysymyksistä vastaavan valiokunnan ja teollisuusasioista vastaavan valiokunnan äänestystulokset olivat hyvin erilaiset, mikä on itsessään osoitus äänestyksen kohteena olleen version ja monien esitettyjen tarkistusten epätasapainoisuudesta.

Henkilökohtaisesti uskon malliin, joka ennen kaikkea noudattaa toissijaisuusperiaatetta ja antaa jäsenvaltioille tarpeellisen liikkumavaran, jotta ne voivat sovittaa työaikaa koskevat säännöt omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Tärkeintä on, että niitä voidaan joka tilanteessa mukauttaa maiden taloudelliseen todellisuuteen ja yksilöllisiin tarpeisiin sillä ehdolla, että niiden perusajatusta kunnioitetaan, koska tällainen lähestymistapa kuuluu, erityisesti Portugalin tapauksessa, kansallisen lainsäädännön tärkeimpiin periaatteisiin.

Joka tapauksessa lainsäädännön liiallinen tiukkuus tällä alalla on vahingollista taloudelle, teollisuudelle ja palvelualalle, ja siten haittaa sekä työntekijöitä että työnhakijoita.

  Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Työaikamietinnössä, kuten kaikissa työtä koskevissa mietinnöissä, minua kiinnostaa, onko otettu huomioon Euroopan suurin työntekijäryhmä eli omaishoitajat. Ei ole.

Tämä on erityisen surullista, koska työajan pituutta käsittelevä asiakirja koskee heitä enemmän kuin mitään muuta työntekijäryhmää EU:ssa. Olisimme voineet ja meidän olisi pitänyt tarkastella esimerkiksi kysymystä päivystysajasta omaishoitajien kannalta. Tämä ei ole ainoastaan hukattu tilaisuus, vaan syrjintää ja näiden todella pitkiä työpäiviä tekevien ja aina päivystävien ihmisten jättämistä lain ulkopuolelle.

Voimmeko päättää, että tarkastelemme omaishoitajien tilannetta, että sisällytämme heidät työtä koskeviin suosituksiimme tulevaisuudessa ja että emme enää syrji tätä tärkeää työntekijäryhmää, jota syrjitään jo palkan suhteen?

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. (PL) Minun kantani tähän asiaan pohjautuu näkemykseen, jonka mukaan viikoittaisesta työajasta, joka on olennainen kysymys EU:n jäsenvaltioiden yhteiskunnan ja talouden toiminnalle, ei pitäisi päättää Euroopan laajuisesti.

Työaikaa käsitellään työsuhdelaissa, jonka on jokaisessa demokraattisessa valtiossa säätänyt kaikkia työmarkkinaosapuolia edustava parlamentti. Tämä on riittävä tae siitä, että työntekijän ja työnantajan oikeuksia kunnioitetaan.

Tämä äänestys ei tiedä hyvää yrittäjyydelle ja vauraudelle Euroopassa. Vasemmiston ja liberaalien kyllä-äänten vuoksi työaikadirektiiviä tiukentava ehdotus hyväksyttiin parlamentissa. Direktiivistä tulee nyt yksi haitallisimmista osista EU:n lainsäädäntöä, koska se tarkoittaa pohjimmiltaan päätöstä siirtää Ranskan ja Saksan talousongelmat kaikkiin muihin maihin. Tähän sisältyvät ne maat, jotka vastustavat näitä toimia, esimerkiksi Puola, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti. Viikoittaisen työajan rajoituksesta ja päivystysajan laskemisesta työaikaan joutuvat kärsimään eniten lääkärit, sairaanhoitajat ja osa toimittajista, ja lopputulos on, että koko Euroopan talouden kilpailukyky huonontuu entisestään.

Näin ollen parlamentin yritykset perustella ehdotusta viittaamalla Lissabonin strategiaan ovat äärimmäisen tekopyhiä.

  Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistisen puolueen edustajat Euroopan parlamentissa äänestävät työajan järjestämistä koskevaa direktiiviä vastaan, koska se on EU:n urbaanien hallitusten ja suuryritysten kostonhimoinen hyökkäys työväenluokan oikeuksia vastaan.

Komission ja esittelijän tavoite on ehdotuksillaan vaikuttaa kielteisesti työajan laskutapaan jakamalla päivystysajan aikaan, jona ei työskennellä ja aikaan, jona työskennellään, ja lisätä työajan joustoa suuryritysten voittojen kasvattamiseksi.

Aikaa, johon viitataan päivystysaikana, jona ei työskennellä, ei lasketa työajaksi siitä huolimatta, että työntekijä on silloin työnantajan käytettävissä.

Näin on avattu Pandoran lipas ja työsuhdelaki on täysin pilattu. Työajan määritelmä ja työpäivän pituus ovat asioita, jotka ovat olleet kiistakapuloina luokkataistelussa työväen ja suuryritysten välillä jo vuosien ajan.

Seuraukset työväenluokalle ovat tuskalliset: on tehtävä enemmän palkatonta työtä, milloin ja miten tahansa kapitalistisen tuotannon tarve vaatii, ja siten heikennetään työehtosopimuksia, lisätään orjuutta ja työtapaturmia, heikennetään vakuutus- ja eläketurvaa, vähennetään merkittävästi virkistystoimintaan jäävää vapaa-aikaa sekä aiheutetaan vakavia perhe-elämän ongelmia.

Kreikan kommunistinen puolue tekee työtä työväenliikkeen luokkakeskeisyyden uudelleenarvioimiseksi ja vahvistamiseksi, jotta saataisiin aikaan radikaaleja muutoksia ja tyydytettäisiin työväenluokan ja alaluokan nykyiset tarpeet.

  Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Kysymys työajan sääntelystä on monimutkainen. Tärkein tätä direktiiviä koskeva mielipiteeni on, että tällaisia asioita pitäisi käsitellä ensisijaisesti kansallisella tasolla. Kun siis opt-out-mahdollisuutta koskeva ehdotus hylättiin äänestyksessä – tosin tuota säännöstä ei edes sovelleta Ruotsissa – ja hylättiin myös ehdotus keskimääräisen työajan laskemisesta neljää kuukautta pitemmän vertailujakson perusteella, päätin äänestää koko ehdotusta vastaan.

  Puhemies. – Äänestysselitykset ovat päättyneet. Istuntoa jatketaan klo 15.00, jolloin kuullaan puheenvuoroja aiheesta "Euroopan tulevaisuus kuusikymmentä vuotta toisen maailmansodan jälkeen".

14. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.40 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

15. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

16. Euroopan tulevaisuus kuusikymmentä vuotta toisen maailmansodan jälkeen

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana julkilausumat Euroopan tulevaisuudesta 60 vuotta toisen maailmansodan jälkeen.

Muistanette, että esitin viime maanantaina julkilausuman toisen maailmansodan päättymisen muistoksi. Samana päivänä vietettiin Eurooppa-päivää, lisäksi samana toukokuun päivänä tuli kuluneeksi vuosi 10 uuden jäsenvaltion liittymisestä unioniin.

Näiden kolmen yhteensattuman takia puheenjohtajakokous päätti järjestää tänään keskustelun Euroopan unionin tulevaisuudesta 60 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Sen tarkoituksena on olla muutakin kuin muistojuhla tai katsaus menneisyyteen: se olisi katsaus tulevaisuuteemme menneisyyden muistojemme pohjalta.

Keskustelua ovat alustamassa neuvoston puheenjohtaja Juncker ja komission puheenjohtaja Barroso...

(Suosionosoituksia)

...jotka vierailivat hiljattain Moskovassa osallistuakseen paikalla järjestettyihin tapahtumiin, joissa kunnioitettiin sodan päättymisen muistoa. He osallistuvat nyt tähän keskusteluun, jossa, kuten jo totesinkin — ja haluan korostaa tätä — pyritään pohtimaan tulevaisuuttamme eikä ainoastaan muistelemaan menneitä.

Olemme kiitollisia siitä, että olette molemmat päässeet osallistumaan tähän tilaisuuteen kanssamme. Teidän läsnäolonne vauhdittaa epäilemättä keskustelua. Annan puheenvuoron ensimmäiseksi teille, kuten on tapana.

  Jean-Claude Juncker, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, toisen maailmansodan päättymisestä on kulunut 60 vuotta. On tärkeä velvollisuutemme muistella vuoden 1945 toukokuun 8. päivää, joka symboloi kolmannen valtakunnan antautumista, ja haluaisin kiittää Euroopan parlamenttia siitä, että se kunnioittaa tänään toukokuun 8. päivän 1945 muistoa.

Velvollisuutemme muistaa on äärimmäisen tärkeä velvollisuus, ja uskon, että se on erityisen tärkeä niille, jotka ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeen, toisin sanoen minun sukupolveni miehille ja naisille. Kun muistelemme toukokuun 8. päivää 1945, Saksan demokratian antautumista vuonna 1933 ja näiden kahden ajankohdan välistä järkyttävää ajanjaksoa, nuorempana sukupolvena meidän on muisteltava menneisyyttä ja etenkin tapahtumiin osallistuneiden miesten ja naisten sukupolvea hyvin maltillisesti.

Toisen maailmansodan jälkeen – vuonna 1954, 1955 tai myöhemmin – syntyneiden, myös minun, on muisteltava menneisyyttä maltillisesti, sillä me emme olleet todistamassa omin silmin Eurooppaa kohdannutta tragediaa. Toisin kuin meitä edeltänyt sukupolvi, me emme olleet näkemässä keskitysleirejä ja vankiloita, joissa ihmisiä tapettiin, kidutettiin ja nöyryytettiin murtumispisteeseen asti. Toisin kuin he, me emme nähneet sotakenttiä, sillä sielumme tai varsinkaan ruumiimme ei tarvinnut ylittää näitä kenttiä harteillaan kuoleman taakka. Toisin kuin he, me emme voineet eikä meidän tarvinnut seurata Euroopan poikki vaeltaneiden eri maista tulevien vankien pitkiä saattueita, jotka olivat yhtä eurooppalaista hautajaissaattuetta. Me, jotka olemme syntyneet toisen maailmansodan jälkeen, emme ole joutuneet tekemään traagisia valintoja, sen enempää henkilökohtaisia kuin kollektiivisiakaan. Meidän ei ole tarvinnut vastata myöntävästi tai kieltävästi. Me olemme saaneet paistatella sodan jälkeisessä hehkussa, sillä olemme säästyneet tällaisilta traagisilta valinnoilta.

Muistelemalla 8. päivää toukokuuta 1945 vaalimme kollektiivista muistoamme. Se on äärimmäisen tärkeää, kun omakohtaiset muistot ja omakohtaiset kokemukset sodasta ja sen välittömistä jälkiseurauksista – todelliseen elämään perustuva tieto, johon yhdistyy joukko henkilökohtaisia kokemuksia ja jaloja tunteita – ovat tulossa osaksi historiaa kaikkine niine tuntemuksineen, jotka liittyvät tähän historiaan muistojen etäisyyden ja oletettavasti objektiivisten tulkintojen osalta. Tämän Euroopan historian järkyttävän ajanjakson silminnäkijät ovat jättämässä tämän maailman taakseen. On liikuttavaa nähdä venäläisiä sotaveteraaneja kuorma-autojen lavalla Punaisella torilla ja pitkä kulkue ihmisiä, jotka osallistuivat sotaan puolustaakseen itseään ja meitä ja jotka eivät enää pysty kävelemään. Me kaikki tiedämme toisaalta, mikä on heidän määränpäänsä. Velvollisuus muistaa on hyvin tärkeä velvollisuus.

Kun sukupolveni naiset ja miehet muistelevat näitä tapahtumia, he tekevät sen paitsi maltillisesti myös erityisen kiitollisina. Meidän on osoitettava kiitollisuutta ennen kaikkea isiemme ja isoisiemme sukupolvelle, jolla sotakentiltä ja keskitysleireiltä palattuaan ja vankiloista vapauduttuaan olisi ollut kaikki syy luovuttaa ja itkeä kohtaloaan. Sen sijaan se rakensi Euroopan uudelleen ja teki Euroopasta maailman parhaimman maanosan. Osoittakaamme kiitollisuuttamme näistä ihmeellisistä saavutuksista tämän sukupolven miehille ja naisille, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä sotaa ja jotka halusivat tehdä rauhan!

(Suosionosoituksia)

Kunnioittaessamme heidän muistoaan ja täyttäessämme tätä tärkeää velvollisuutta muistella meidän on myös kerrottava totuus. Euroopalle 8. toukokuuta 1945 oli vapautumisen päivä.

(DE) 8. toukokuuta 1945 oli myös tappion päivä. Tarkoitan tällä kuitenkin fasismin ja kansallissosialismin tappiota sekä demokratian antautumisen päättymistä vuodesta 1933 jatkuneiden järkyttävien tapahtumien jälkeen. Ennen kaikkea se merkitsee kuitenkin vapautumisen päivää myös Saksalle.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin kertoa Saksan kansalaisten valitsemille edustajille, jotka ovat läsnä istuntosalissa, että saksalaiset ovat nyt parempia naapureitamme kuin koskaan aiemmin.

(Suosionosoituksia)

(FR) Kunnioittaessamme toukokuun 8., 9. ja 10. päivää osoitamme todellisuudessa kiitollisuuttamme myös niille ihmisille, jotka yhdistivät vahvuutensa ja voimansa eurooppalaisten kanssa vapauttaakseen Euroopan. Nyt 60 vuoden kuluttua – pikemminkin kuin 60 vuotta myöhässä – haluaisin korostaa, miten valtavan kiitollisia meidän eurooppalaisten on oltava nuorille yhdysvaltalaisille ja kanadalaisille sotilaille, jotka tulivat Eurooppaan valtameren takaa vapauttaakseen sen, emmekä edes tiedä, montako muuta maata he auttoivat vapautumaan. Emme saa ikinä unohtaa sitä.

(Suosionosoituksia)

Ajatuksissani ovat myös puna-armeijan sotilaat. Mitkä olivatkaan sen tappiot! Miten valtavan monen venäläisen elämä jäikään kesken. Yhteensä 27 miljoonaa venäläistä antoi henkensä vapauttaakseen Euroopan! Ei tarvitse tuntea suurta rakkautta – vaikka itse sitä tunnenkin – mahtavaa ja ikuista Venäjän valtiota kohtaan tunnustaakseen, että Venäjä ansaitsee Euroopan kunnioituksen.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin osoittaa erityistä kunnioitusta niille Euroopan kansalaisille, jotka pystyivät sanomaan "ei", sillä toiset tunsivat aivan liian usein houkutusta vastata voimattomasti "kyllä". Haluaisin osoittaa tänään kunnioitustani Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille, jotka pystyivät sanomaan "ei", sillä ilman heidän apuaan mikään ei olisi ollut mahdollista.

(Suosionosoituksia)

Vapauden palauttamisesta toukokuun alussa vuonna 1945 ei kuitenkaan iloittu samassa määrin kaikkialla Euroopassa. Vanhoihin demokratioihimme mukavasti asettuneina me Länsi-Euroopassa pystyimme elämään toisen maailmansodan jälkeen vapaudessa, ja tiedämme hyvin tämän vapauden palauttamisen hinnan. Keski- ja Itä-Euroopassa eläneet kansat eivät kuitenkaan kokeneet 50 vuoteen samantasoista vapauden tunnetta kuin me.

(Suosionosoituksia)

Heidät alistettiin toisten laeille. Baltian maat, joiden liittymiseen Euroopan unioniin suhtaudun myönteisesti ja joille haluaisin korostaa, miten ylpeitä me olemme saadessamme ne joukkoomme, liitettiin vastoin tahtoaan ryhmään, johon ne eivät kuuluneet. Vapauden rauhan (pax libertatis) sijaan niihin alettiin soveltaa Neuvostoliiton rauhaa (pax sovietika). Nämä kansat ja maat, jotka kokivat epäonnen toisensa jälkeen, kärsivät enemmän kuin yksikään toinen Euroopan maa.

(Suosionosoituksia)

Toiset Keski- ja Itä-Euroopan maat eivät saaneet sellaista erityistä itsemääräämisvaltaa kuin me saimme omissa maissamme. Niitä ei vapautettu. Niiden oli kehityttävä toisten määräämän periaatejärjestelmän mukaisesti. Tunnen sydämessäni suurta surua tänään laajentumisesta esitettyjen tylyjen sanojen takia. Toinen maailmansota on kuitenkin lopultakin päättymässä, joten sanon nyt ja täällä, kauan eläköön laajentuminen!

(Suosionosoituksia)

Ilman sotaa tästä sodan jälkeisestä Euroopasta ei olisi koskaan tullut sellaista Eurooppaa, jonka me nykypäivänä tunnemme. Tämä sodan tuhkasta noussut Eurooppa ei olisi koskaan syntynyt ilman niin kutsuttuja Euroopan perustajaisiä – Schumania, Bechiä, Adenaueria, de Gasperia ja muita – jotka sodan jälkeisellä sanonnallaan "ei koskaan enää sotaa" antoivat toivoa ja luottamusta ja jotka laativat toimintaohjelman ensimmäistä kertaa maanosamme historian aikana. Meidän on muisteltava tänään lämpimästi ja kiitollisina niitä ihmisiä, joilla oli rohkeutta sanoa "kyllä" sanottuaan ensin "ei".

He eivät olisi voineet tehdä sitä, elleivät he olisi tunteneet suunnatonta riemua kansojensa jaloista ja ylevistä ajatuksista. Emme vastusta mitenkään kansan tahtoa. Olemme pystyneet rakentamaan Euroopan toisen maailmansodan jälkeen sellaiseksi kuin se nyt on, koska Euroopan kansat eivät halunneet kokea enää koskaan uudelleen sitä tragediaa, jonka Eurooppa kohtasi kahdesti 1900-luvulla.

Meillä on siten ensinnäkin Euroopan perustajaisät, jotka tunnetaan laajasti. Toiseksi meillä on kansat, jotka kasvoivat varjossa ja jotka yhtyivät näihin jaloihin ajatuksiin, ja kolmanneksi meillä on filosofit, ajattelijat ja poliitikot, jotka unohdamme aivan liian usein. Tällaisia ovat Leon Blum, joka uneksi Euroopasta ranskalaisessa vankilassa, mahtava Spinelli, jonka italialaiset fasistit lähettivät vangiksi eräälle Italian saarelle, ja muut nimeltä mainitsemattomat, joille olemme paljosta velkaa. Haluaisin osoittaa kunnioitustani näille ihmisille, myös unohdetuille ja nimettömille, jotka mahdollistivat toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneen luomistyön.

(Suosionosoituksia)

Eurooppa oli jakautunut vapaaseen Eurooppaan ja tuhoisalla historiallisella julistuksella, Jaltan sopimuksella, jolla pyrittiin jakamaan Eurooppaa kahtia ikuisiksi ajoiksi, lamaannutettuun Eurooppaan. Sopimuksella pyrittiin jakamaan Eurooppa kahteen osaan, jotka hyvin usein kyräilivät toisiaan ja joiden välille olemme aivan liian usein epäonnistuneet rakentamaan siltoja. Kylmä sota – jota niin rakastettavasti käytetään kuvaamaan erästä toista traagista vaihetta Euroopan historiassa – halvaannutti Euroopan suurimmat toimijat ja esti sen suurimpia lahjakkuuksia esittämästä mitään sellaista, jota ne olisivat esittäneet mahdollisuuden tullen.

Synnyin joulukuussa 1954, mutta sanon mieluummin syntyneeni vuonna 1955. Jos saan eksyä aiheesta tämän verran, kasvoin ennen kaikkea isäni sukupolven saavutuksia kunnioittaen, sillä se oli kokenut järkyttävän kahtalaisen kohtalon, ensinnäkin koska vuonna 1920–1927 syntyneet Luxemburgin kansalaiset värvättiin vastoin tahtoaan Saksan puolustusvoimiin ja toiseksi koska he joutuivat pitämään sotilaspukua, joka ei ollut heidän omansa ja joka palveli muiden päämääriä. On järkyttävä kohtalo joutua pitämään oman vihollisensa sotilaspukua. Samaa voidaan sanoa myös Elsassin ja Lorrainen alueen kansalaisista, joille osoitan kunnioitustani.

Kasvoin kylmän sodan ilmapiirissä, jossa maailmaa näytti olevan helpompi ymmärtää. Maailma oli jakaantunut niihin, jotka olivat meidän puolellamme, ja niihin, jotka olivat meitä vastaan. Emme tienneet, miksi pidimme meidän puolellamme olleista, mutta tiesimme, että meidän oli vihattava muita. Tiesimme, että uhka tuli toiselta puolen, ja toisella puolen olleet uskoivat, että uhka tuli meidän puoleltamme. Miten monia mahdollisuuksia menetimmekään! Miten paljon Euroopassa menetettiinkään aikaa välittömästi sodan jälkeisen aikakauden typerien analyysien tuloksena.

Iloitkaamme tänään siitä, ettei meidän tarvitse enää turvautua kylmän sodan aikaiseen tinkimättömään ajattelutapaan ja että pystymme tekemään rauhan kahden eri Euroopan välillä.

(Suosionosoituksia)

Ajattelen usein Euroopan viisaita miehiä, kuten Churchillia – epäilemättä, koska itse en kuulu heihin. Vuonna 1947, kun ensimmäinen Eurooppa-liikkeen kongressi kokoontui Haagissa ja ehdotti Euroopan neuvoston perustamista, koska Neuvostoliitto ei sallinut muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden osallistua sen enempää Marshallin suunnitelmaan kuin Euroopan neuvoston perustamiseenkaan, suurenmoinen Churchill esitti oman enteellisen tarjouksensa: "Olemme aloittamassa lännessä työtä, jonka aiomme saattaa loppuun idässä". Hyvät parlamentin jäsenet, olkaamme ylpeitä siitä, että olemme saavuttaneet tämän.

(Suosionosoituksia)

Palautan mieliin Victor Hugon vuonna 1949 esittämän ajatuksen: "On tuleva päivä, jolloin ei ole taistelukenttiä, vaan torit ovat avoinna kaupankäynnille ja aatesuunnille. On tuleva päivä, jolloin luodit ja tykinammukset korvataan äänestämällä".

Olkaamme ylpeitä siitä, että voimme sanoa tämän Euroopan kansojen valituille edustajille, Euroopan parlamentille, jonka jäsenet ovat niiden jälkeläisiä, jotka pystyivät vastaamaan kieltävästi, kun "ei" oli ainoa vastaus, ja myöntävästi, kun "kyllä" oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Osoittakaamme kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka vastasivat kieltävästi, kun "ei" oli välttämätön vastaus, ja olkaamme ylpeitä kaikista heistä, jotka vastaavat tänään myöntävästi mahtavalle Euroopalle; Euroopalle, joka on nähnyt sovinnon historiallisesta ja maantieteellisestä näkökulmasta. Olkaamme ylpeitä heistä, jotka eivät halua, että Euroopasta tulee vapaakauppa-alue, ja olkaamme ylpeitä heistä, jotka meidän ja miljoonien muiden tavoin uskovat, että Eurooppa on monimuotoinen maanosa, joka on paljon muutakin kuin pelkkä vapaakauppa-alue. Olkaamme ylpeitä Euroopasta, jonka rakensi meitä edeltänyt sukupolvi, ja käyttäytykäämme heidän jälkeläisilleen soveliaalla tavalla.

(Parlamentti osoitti suosiota seisaallaan.)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät ystävät, minulle on suuri kunnia saada edustaa komissiota tässä Euroopan kansalaisia edustavan parlamentin tilaisuudessa. Tänään pohdimme menneisyyttä ja katsomme tulevaisuuteen. Olemme täällä muistellaksemme menneisyyttä, antaaksemme tunnustusta ja rakentaaksemme tulevaisuutta.

Tarkastelkaamme ensin menneisyyttä. Suurin maailmanlaajuinen konflikti synnytti erilaisia tuntemuksia kaikissa siitä selvinneissä. Monille se oli helpotuksen lähde, varmastikin myös tyhjyyden lähde ja usein pelon lähde tulevaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Pelättiin, ettei sodan jälkeinen maailma olisikaan parempi – vaan itse asiassa huonompi – kuin sotaa edeltänyt maailma.

Siksi me muistamme. Me muistamme eritoten niiden hävitysten laajuuden, jotka tuhosivat Eurooppaa. Tuskin yksikään maa säilyi vahingoittumattomana. Tässä myös Euroopan sisällissodaksi kutsutussa sodassa kävi selväksi, minkälaisiin epäinhimillisyyksiin ihminen on kykenevä. Me eurooppalaiset olemme usein ylpeitä sivilisaatiomme ja kulttuurimme suurista saavutuksista, Eurooppa-hengen suurista riemuvoitoista, mutta meidän on kuitenkin tunnustettava nöyrästi, että jotkin ihmiskunnan historian kammottavimmista teoista tehtiin Euroopassa 1900-luvulla.

(EN) Meidän on kuitenkin muistettava myös suuret kertomukset vastoinkäymisten voittamisesta ja niin monien eurooppalaisten tekemistä matkoista paremman elämän toivossa. Toiset ylittivät vuoria ja meriä päästäkseen määränpäähänsä ja aloittaakseen onnellisen ja rauhallisen elämän. Toiset löysivät sen yksinkertaisesti palattuaan kotiin. Muistamme ne, jotka eivät saaneet siihen mahdollisuutta; ne, joiden vapaudenvalo sammui lähes heti sen nähtyään; ne, joiden elämä oli jatkuvaa painajaista.

Tunnustakaamme, että vuoden 1945 Euroopan raunioista syntyi kuitenkin jotain merkittävää. Haluan lainata erästä tuon ajan visionääriä, joka puhui Zürichissä vuonna 1946 seuraavasti: "Sanon seuraavaksi jotain, mikä hämmästyttää teitä. Ensimmäinen askel eurooppalaisen perheen luomisessa on kumppanuus Ranskan ja Saksan kesken. Ainoastaan siten Ranskasta voi tulla Euroopan moraalinen ja kulttuurinen johtaja. Eurooppaa ei voida rakentaa uudelleen [...] ilman henkisesti vahvaa Saksaa". Churchill oli oikeassa. On helppoa unohtaa, minkälaista rohkeutta vaatikaan esittää nuo sanat tuohon aikaan. Se, mitä hän sanoi, oli hämmästyttävää.

Vielä hämmästyttävämpiä olivat kuitenkin ne teot, joilla nämä sanat muunnettiin todellisuudeksi. Meidän olisi muistettava Robert Schumanin, Jean Monnet'n, Konrad Adenauerin, Alcide de Gasperin ja muiden poikkeuksellinen päättäväisyys ja se, mitä he saavuttivat jälleenrakentamalla sen sijaan, että olisivat vetäytyneet hautomaan kostoa. Meidän olisi muistettava ja tunnustettava myös transatlanttisten johtajien visiot, sillä he auttoivat jälleenrakentamisen kustannuksissa eivätkä kääntäneet sille selkäänsä.

Pysähtykäämme kuitenkin ennen kuin innostumme liikaa, sillä se, mitä perustajaisät saattoivat alulle, oli merkittävää mutta epätäydellistä. Kuten komissio totesi 9. toukokuuta antamassaan julkilausumassa, miljoonille todellinen vapaus koitti vasta Berliinin muurin sorruttua eikä toisen maailmansodan päätyttyä. Vuoden 1945 jälkeen he menettivät vapautensa ja mahdollisuutensa lähes välittömästi ne saatuaan. Jotkin maat menettivät poliittisen valtansa, toiset menettivät vapautensa. Monille eurooppalaisille sodan päättyminen merkitsi rauhaa ja vapautta, mutta osalle se merkitsi vain rauhaa, ei vielä vapautta.

Emme saa unohtaa, minkälainen Eurooppa oli. Maanosamme koki 60 vuotta sitten juutalaisten kansanmurhan. Noin 30 vuotta sitten useat Etelä-Euroopan maat, myös minun kotimaani, olivat edelleen diktatuurin alaisia. Vielä viitisentoista vuotta siten puolet Euroopan maista eivät vieläkään olleet vapaita ja demokraattisia. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miten voimme olla suhtautumatta optimistisesti Euroopan tulevaisuuteen, kun näemme minkälainen Eurooppa on nyt verrattuna vain muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.

(Suosionosoituksia)

Onneksi se ei kuitenkaan ollut tarinan loppu. Se, mitä Euroopan 1940- ja 1950-luvun johtajat rakensivat, oli eräänlainen valo ja magneetti. Niille, joilla ei ollut toivoa muiden eurooppalaisten nauttimasta rauhasta, vauraudesta ja vakaudesta, se merkitsi valoa läpi pimeiden vuosien. Niille ihmisille ja maille, jotka saivat vapauden ja näkivät Euroopan yhteisön – joksi sitä tuolloin kutsuttiin – edistävänä voimana maidensa muutoksille, se merkitsi poikkeuksellista, voimakasta vetovoimaa.

Minun sukupolvelleni demokratia on aina ollut synonyymi Euroopalle. 18-vuotiaana olin muiden tavoin päättänyt vapauttaa maani kehitystä hidastavasta, autoritaarisesta ja taantumuksellisesta hallituksesta. Siksi minä ja monet sukupolveni ihmiset ihailevat erityisesti Tšekin, Viron, Unkarin, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slovakian sekä Romanian ja Bulgarian kansalaisten merkittäviä toimia demokratian turvaamiseksi ja sitä, miten he yhdistävät Euroopan ydinajatuksen demokratian ajatukseen. Euroopan unionin ja sen toimielinten olisi otettava ja ne ottavat vastaan valtavan ylpeinä nämä uudet jäsenvaltiot ja kansat, kuten myös Maltan ja Kyproksen kansat.

Tämä muutosprosessi on siten tunnustamisen ja kunnioittamisen arvoinen. Miksikö? Siksi, että se tuntuu ajoittain lähes unohtuneen. Uudessa Euroopassa, jossa me elämme, vapauden ja yhteisten arvojen Euroopassa vakaita perustuksia on nykyään helppoa pitää itsestäänselvyytenä.

(FR) Siksi meidän on todettava: Euroopan unionin ei saa olla oman menestyksensä uhri. On todellakin poikkeuksellinen saavutus saada yhdentymään niin monta jäsentä, joita yhdistää yhteinen hanke. Meitä kaikkia kohtaa aivan poikkeuksellinen haaste. Olen vakuuttunut siitä, että tämä pian 27 maata ja 500 miljoonaa ihmistä kattava valtaisa hanke pannaan täytäntöön huolimatta niistä myrskyisistä kausista, joita väistämättä ilmaantuu ajoittain.

Toisinaan sen täytäntöönpano tapahtuu niin rauhallisesti, että vaarana on, että unohdamme sitä edeltäneen ajan. Jatkossa Eurooppaa ravistelevat sotaisat konfliktit näyttävät rajoittuvan historian kirjoihin. Ne olivat kuitenkin otsikoissa niinkin hiljattain kuin 10 vuotta sitten, jolloin muutamissa Balkanin maissa syyllistyttiin joukkomurhiin.

Voimme sanoa "ei koskaan enää!" omassa maanosassamme. Se on helppo sanoa, mutta Euroopan historia osoittaa, että meidän on tehtävä töitä rauhan eteen emmekä saa pitää rauhaa itsestäänselvyytenä. On selvää, että näkymät tuskin ovat kovin valoisat, sillä nykypäivän Euroopassa on ongelmia ja pelkoja. Berliinissä Saksan demokraattisen tasavallan aikoinaan parlamentikseen kutsumassa suuressa rakennuksessa on kaiverrettuna sana Zweifel, joka tarkoittaa epäilystä. Etenkin nuorilla on epäilyksensä ja pelkonsa. Heidän pelkonsa ovat vakavia: he pelkäävät, löytävätkö he työpaikan; he pelkäävät entistä kilpaillumpaa maailmaa, jota toisinaan pidetään haasteena. Pelkona on kuitenkin, löytääkö työpaikka vai ei, eikä löytääkö kotimaansa vai ei.

Nykyisessä tilanteessa on järkevää yrittää löytää tehokkaat keinot markkinoiden yhdentämiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi riippumatta siitä, ovatko ongelmat todellisia vai ainoastaan näennäisiä. Kyse ei ole toistensa vastapuolia tai vihollisia olevien kilpailijoiden aseellisesta konfliktista. Siksi meidän on noudatettava meitä edeltäneiden sukupolvien esimerkkiä näiden pelkojen kohtaamisessa. Meidän on osoitettava samaa mielikuvitusta ja samaa rohkeutta. Meidän on pidettävä mielessä, että kunnianhimoinen kumppanuutemme Euroopassa on ollut innoittajana rauhanomaisille vallankumouksille, jotka ovat tuoneet vapauden ja demokratian miljoonille eurooppalaisille!

Euroopan – kuuden, kymmenen, kahdentoista, viidentoista ja nyt kahdenkymmenenviiden jäsenvaltion Euroopan – antama esimerkki on ollut todellinen vaikuttava voima Etelä-Euroopan, latinalaisen Amerikan ja myöhemmin Keski- ja Itä-Euroopan demokratiakehityksessä. Muistakaamme, että vapaus on vaikuttava voima, jolla vauhditetaan kasvua, työllisyyttä ja investointeja ja jolla annetaan entistä useammille eurooppalaisille mahdollisuus parempaan elämään.

Yhteiskunnissamme vallitseva demokratian ja uudenaikaisuuden henki on osoitus valmiudestamme keksiä maanosamme uudelleen. On kyse sitten sisämarkkinoista tai ulkorajoista, sisäisen yhteenkuuluvuuden edistämisestä tai kestävän kehityksen ja ympäristön suojelusta, solidaarisuuden ulottuvuudesta tai oikeuden ulottuvuudesta maailman kaikissa neljässä kolkassa – sillä emme tavoittele Eurooppaa, joka rajoittuu itseensä – Euroopan unioni rakentaa Eurooppaa jatkuvasti. Se tekee niin konkreettisissa vaiheissa, joilla parannetaan kansalaistemme jokapäiväistä elämää. Perustuslakisopimuksen ratifioinnilla lujitetaan näitä toimia ja asetetaan perusteet yhä merkittävämmille edistysaskelille tulevaisuudessa.

Muistelkaamme siksi tänään järkyttävää sotaa ja sen seurauksia. Tulevaisuuteen keskittyvissä toimissamme meidän olisi saatava inspiraatiomme meitä edeltäneiden johtajien ja kansalaisten visionaarisesta päämäärästä ja päättäväisyydestä, joka on johtanut sovinnosta yhteistyöhön ja yhteistyöstä Euroopan unioniin!

(Suosionosoituksia)

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, vuonna 1945 – 60 vuotta sitten – Eurooppa oli tuhoutunut taistelukenttä. Julma sota oli vaatinut yli 55 miljoonan ihmisen hengen, miljoonat ihmiset – lukemattomat miljoonat – revittiin juuriltaan, miljoonista tehtiin pakolaisia tai ajettiin pois kodeistaan. Vanhemmat olivat menettäneet poikansa, naiset aviomiehensä, lapset isänsä. Vuoden 1945 maaliskuun lopussa minun isäni, joka oli rivisotilaana armeijassa, oli kateissa. Vasta paljon myöhemmin saimme kuulla hänen olleen kaatuneiden joukossa. En koskaan nähnyt häntä.

Vuonna 1945 monet Euroopan kaupungeista oli tuhottu. Sen talous oli pirstaleina. Kaikkialla maailmassa nimi Eurooppa loi pelkoa ja kammoksuntaa. Siitä, kuka on vastuussa toisen maailmansodan käynnistymisestä, ei ole epäilystäkään: Saksan laiton kansallissosialistinen hallitus kasvatti rotukiihkonsa ja vallanjanonsa kaikkiin muihin Euroopan kansoihin kohdistuneiden aggressioiden helvetiksi. Juutalaisten kansanmurha oli sen rikoksista suurin. Kansallissosialistinen totalitarismi johdatti koko Euroopan tuhoon. Lopulta myös Saksan kansalaiset olivat sen uhreja, sillä vuonna 1945 voittajia oli todella harvassa.

Voittajien sijaan oli onnellisia ja onnettomia henkiinjääneitä; edelliset lännessä ja viimeksi mainitut Keski- ja Itä-Euroopassa. Amerikkalaisten kauaskatseisella tuella uusi elämä palautui läntiseen maanosaamme vapauden, ihmisarvon kunnioittamisen, demokratian ja oikeuteen perustuvan markkinatalouden hengessä. Kuten meitä juuri muistutettiin, Winston Churchill luonnosteli vision Euroopan yhdysvalloista – ja saanen lisätä, että Eurooppa ei voisi koskaan olla ehyt ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Vuoden 1945 jälkeen Eurooppa heräsi uudelleen henkiin, ja elpyminen alkoi sen Atlantin rannikolta. Sen kansat, jotka olivat uupuneita mutta onnellisia siitä, että ne pystyivät aloittamaan jälleen alusta vapaina, lähentyivät toisiaan. Robert Schuman muistetaan ja häntä kunnioitetaan aina siitä, että hän kääntyi saksalaisten puoleen ja pyysi heitä liittymään tähän uuteen alkuun. Ilman ranskalaisten jalomielisyyttä Eurooppa olisi jäänyt pelkäksi epätodelliseksi ajatukseksi – ja saanen lisätä, että nyt kun Euroopan unioni saa jälleen uuden alun yhteisen perustuslakisopimuksen myötä, Euroopalle on entistäkin tärkeämpää, että Ranskalla on tässä rakentava rooli.

(Suosionosoituksia)

Myös Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan kansat olivat täynnä toivoa uuden alkamisesta vuonna 1945. Yhteisen eurooppalaisen kulttuurialueemme ihmisinä hekin toivoivat saavansa uuden mahdollisuuden elää vapaudessa ja rauhassa. Heidän oli koettava karvaasti, että rauha ilman vapautta merkitsi vain osittaista vapautusta epäoikeudenmukaisen totalitarismin ikeestä. Heidän toiveensa murskautuivat, kun Neuvostoliitto otti vallan itselleen. Vaikka kansallissosialistinen totalitarismi kukistettiin vuonna 1945, stalinistinen totalitarismi jakoi Euroopan kahtia, ja sen epäoikeudenmukaisia sääntöjä alettiin soveltaa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan kansoihin. Toivo jäi kuitenkin kytemään myös toisen maailmansodan vähemmän onnellisiin selviytyjiin – toivo yhteisestä henkisesti, moraalisesti ja poliittisesti uudistuneesta Euroopasta, jonka kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisuus hyvinvointiin. He antoivat lopulta muodon tälle toivolle rauhanomaisessa vallankumouksessa, jota kutsuttiin ilmaisulla Solidarność. Kesti kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin muuri purettiin.

(Suosionosoituksia)

Olen ollut parlamentin jäsen siitä alkaen, kun parlamentin ensimmäiset suorat vaalit järjestettiin vuonna 1979, ja tämänpäiväinen keskustelumme – jota käymme yhdessä arvokkaasti ja sen ansaitsemalla vakavuudella – on minulle tilaisuus iloita siitä, että Eurooppa on nyt yhdentynyt ja että meillä on seurassamme myös kahdeksan Keski-Euroopan maan jäseniä, joilla on samat oikeudet kuin meillä.

(Suosionosoituksia)

Eurooppa vapautui totalitarismin kaksinkertaisesta taakasta vuonna 1989. Vuosi 1989 opetti meille sen, minkälainen voima eurooppalaisilla arvoilla on meille kaikille ja miten voimallisesti meidän on seurattava rohkeiden miesten ja naisten antamaa esimerkkiä, jos haluamme säilyttää vapautemme. Vuoden 1989 jälkeen Eurooppa pystyi taas hengittämään molemmilla keuhkoillaan, kuten kuolematon Paavi Johannes Paavali II asian ilmaisi.

(Suosionosoituksia)

Länsi-Euroopan kansat olivat tehneet arvokasta ja korvaamatonta työtä valmistellakseen kyseistä päivää, ja heidän saavutuksensa tulee säilymään. Yhteisiin arvoihin perustuvan ja ihmisarvoa kunnioittavan Euroopan unionin perustaminen ja ylikansallisen unionin luominen vapaassa yhteisössä, jolla on omat sitovat lait, olivat vastaus sodan päättymisen tarjoamaan mahdollisuuteen. Euroopan yhdentyminen on rauhan ja vapauden hanke.

Kaikilla eurooppalaisilla on nyt mahdollisuus ja velvollisuus edetä uudelleen yhdentyneen Euroopan viitoittamaa tietä. Olemme nyt sitoutuneita rakentamaan yhdessä Eurooppaa, joka puolustaa arvojaan kaikkien kansalaistensa puolesta. Eurooppa voi vastata sodankäyntiin ja totalitarismiin enää yhdellä tavalla: etenemällä kansojen ja valtioiden yhteisen Euroopan unionin tietä peräänantamattomasti, noudattamalla sisäistä vakaumustaan ja tunnustamalla sen moninaisuuden, joka tekee Euroopasta vahvan ja kauniin. Parhaillaan käytävä keskustelu Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta merkitsee meille valtavaa mahdollisuutta muistuttaa itseämme näistä perusasioista, sillä ensimmäistä kertaa Euroopan historiassa arvomme ja ajatuksemme on vahvistettu perustuslaissa.

Eurooppa ei ole pelkästään poliittinen rakennelma, vaan se on henkinen elinalue. Siksi järkyttävään sotaan, jonka päättymistä kunnioitamme tänään kiitollisina, oli annettava moraalinen vastaus: "ei ikinä enää" vapaudettomuudelle, joka johtaa sotiin; "ei ikinä enää" sodalle, joka ryövää ihmisiltä vapauden. Tämä antaa sysäyksen uuden Euroopan rakentamiselle; Euroopan, joka torjuu totalitarismin, kansallisen ylimielisyyden ja egalitaarisen epäinhimillisyyden; Euroopan, joka ei salli yhdenkään valtioistaan hallita muita; Euroopan, joka tunnustaa selvästi jokaisen yksittäisen ihmisen arvokkuuden ja eri yhteiskunnallisten ryhmien ja kansojen etutasapainon; Euroopan, joka perustuu kunnioitukseen ja monimuotoisuuteen ja joka saa vahvuutensa tästä monimuotoisuudesta; demokratian ja oikeuden Euroopan.

Euroopan kansojen ja valtioiden välisessä sisäisessä sovittelussa on edistytty valtavasti. Haluamme saattaa loppuun tämän sisäisen sovinnon – se on välttämätöntä – ja haluamme saada aikaan sovinnon Venäjän kansan ja Venäjän federaation kansojen kanssa. Nyt alkavalla historian ajanjaksolla Euroopan on kuitenkin pyrittävä entistä voimakkaammin saamaan aikaan sovinto maailmassa ja meitä ympäröivän maailman kanssa. Euroopan sodista tuli aikoinaan maailmansotia. Euroopan yhdentymisen on hyödytettävä koko maailmaa. Voimme olla kiitollisia parlamentin jäsenille – ja kiitän etenkin kollegaani Elmar Brokia, joka on laatinut päätöslauselman, jossa tuodaan huomenna julki meidän arvomme.

Tällä hetkellä muistelemme kaikkia toisen maailmansodan uhreja ja kaikkea siihen liittyvää kärsimystä ja hävitystä. Muistutamme mieliin, miten tiiviisti rauha ja vapaus kuuluvat yhteen ja että meidän on palveltava työllämme ihmiskuntaa varsinkin edistämällä kulttuurien välistä vuoropuhelua.

Jos tämä vuoropuhelu maailman kanssa tuottaa hedelmää, puolustamme arvoja, jotka kannattelevat meitä tulevaisuuteen. Tämä sodan päättymisen muistopäivä voi siten antaa meille uuden tehtävän ja saada meidät osallistumaan yhdessä paremman maailman – rauhanomaisemman ja vapaamman maailman – rakentamiseen.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun pohdimme 8. päivää toukokuuta 1945 ja muistelemme, mitä tuolloin tapahtui, ajattelemme sekä sitä edeltänyttä että sen jälkeistä aikaa. Parlamentin saksalaisten jäsenten on mahdotonta muistella kyseistä päivää muistamatta samalla omaa kansallisuuttaan. Ryhmässä, jonka puolesta puhun, on myös saksalaisia parlamentin jäseniä, ja he edustavat maata, joka halusi tätä sotaa, joka valmistautui tähän sotaan, joka johti tätä sotaa ja joka organisoi sen säälimättömästi.

Puhun kuitenkin myös erään sellaisen maan jäsenten puolesta, joka joutui ensimmäisenä Saksan armeijan uhriksi, nimittäin Puolan. Edustan myös sellaisten maiden parlamentin edustajia, jotka olivat etupäässä liittolaisia – tällaisia ovat Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska – ja ilman niiden yhteistä voimanponnistelua Hitleriä ei olisi voitettu. Vieressäni istuu Poul Nyrup Rasmussen, joka oli useiden vuosien ajan Tanskan pääministeri. Hitler valtasi ja miehitti maan yhdessä yössä, ja oma isäni oli yksi miehittäjistä.

Puhun myös sellaisten maiden jäsenten puolesta, jotka kärsivät diktatuurista vielä pitkään toisen maailmansodan päätyttyä. Ryhmäni jäsenenä on myös eräs juristi, joka puolusti Francon hallituksen uhreja, ja eräs toinen jäsen, joka oli itse uhri ja jota kidutettiin salaisen poliisin vankityrmässä. Jotkut ryhmäni jäsenistä ovat Portugalista ja Kreikasta, ja nuorina miehinä ja naisina he – arvoisa komission puheenjohtaja, teidän tavoin – riemuitsivat, kun diktaattorit karkotettiin heidän maastaan. Ryhmääni kuuluu myös ystäväni Józef Pinior, joka puhuu seuraavaksi ryhmäni puolesta ja jota on kidutettu kommunistijärjestelmän vankiloissa siitä syystä, että hän on ammattiyhdistysliikkeen jäsen ja sosiaalidemokraatti.

Minulle on etuoikeus saada puhua kaikkien näiden ihmisten puolesta ja kiitän tästä etuoikeudesta Euroopan unionia. Me kaikki olemme tästä kiitollisia niille miehille ja naisille, joiden oli otettava 8. toukokuuta 1945 jälkeen vastuu yhdentymisestä, jonka he saavuttivat. Kuten neuvoston puheenjohtaja totesi tänään, ihmisten oli otettava opikseen 8. päivästä toukokuuta 1945, ja tehdyt päätelmät olivat oikeita. Euroopan unionin historia, Euroopan 8. toukokuuta 1945 jälkeinen historia on menestyskertomus. Tämä historia sai alkunsa raunioista ja vakaasta päättäväisyydestä olla käymättä koskaan enää sotaa. Ajatusta "ei koskaan enää" ei vain heitetty ilmaan. Siitä kehittyi rakenteita, joiden puitteissa me nykyään teemme työtä, joista me nykyään hyödymme, joiden ansiosta voin edustaa juutalaista uskoa tunnustavia jäseniä, joiden ansiosta ryhmässäni voi olla islaminuskoisia parlamentin jäseniä taikka jäseniä, jotka ovat kärsineet, ja jäseniä, jotka ovat oppineet niiltä, jotka ovat kärsineet. Niiden avulla voimme löytää yhteisen perustan vahvistamalla erään asian: meidän on opittava 8. päivästä toukokuuta se, että tämä ajatus "ei koskaan enää" kantaa vain, jos taistelemme sen puolesta uudelleen joka päivä. Taistelumme demokratiamme ja Eurooppamme puolesta jatkuu joka päivä.

Muistelkaamme tänään tapahtumien syitä, edeltänyttä aikaa, jolle on luonteenomaista eräs näkemys. On ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa, että valtio määrittelee itsensä siten, että sen tehtävänä on muiden kansojen ja rotujen tuhoaminen. Koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ollut toista valtiota, joka on perustellut olemassaoloaan toteamalla, että valtiomme tehtävänä on hävittää juutalaiset, slaavit, romanit ja vammaiset. Se on ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa. Tämä on kolmannen valtakunnan erityispiirre. Natsit halusivat, ettei Euroopan juutalaisista jää jäljelle mitään.

Muutama viikko sitten vierailin Jerusalemissa sijaitsevassa Yad Vashem -museossa. Laskeuduin maan alla sijaitseville käytäville ja halleihin, joissa kerrotaan miljoonien uhrien kohtaloista. Oppaanani toiminut Yad Vashem -museon johtaja kertoi minulle: "Laskeudun joka päivä tähän helvettiin ja näen heidät – yksistään kuvat, ne ovat yhtä helvettiä." Sen jälkeen nousin portaat ylös ja kävelin käytävän läpi uuteen museoon, jossa avautuu laaja lasi-ikkuna, ja siinä auringonvalossa kylpee Jerusalemin kaupunki. Yad Vashem -museon johtaja totesi: "Joka päivä, kun poistun tuosta helvetistä ja näen tämän näyn, tiedän, etteivät he onnistuneet. Me olemme elossa. Me selviydyimme toisin kuin natsit".

Jokainen muisto, jokainen muistopäivä, jokainen nimi, jonka luemme ääneen, on voitto näistä rikollisista, jotka halusivat, ettei mitään jää jäljelle. Jos muistamme heidät, juutalaisten kansa, romanit, poliittisista syistä tapetut ja vammaiset, he kaikki jäävät jäljelle. He pysyvät muistoissamme, ja näin ollen he elävät.

(Suosionosoituksia)

Niin monia uhreja ja niin monia nimiä. Anne Frank oli eräs nuori juutalaistyttö, jonka ainoa rikos oli se, että hän oli nuori juutalainen Amsterdamissa. Muistelkaamme tällaisena päivänä Anne Frankia. Sophie Scholl oli eräs nuori saksalainen opiskelija, jonka ainoa rikos oli se, että hän oli oikeamielinen, ja hänet teloitettiin 18-vuoden ikäisenä jaettuaan natsihallinnon vastaisia lentolehtisiä. Mielessäni on myös Krzysztof Baczynski, eräs nuori puolalainen runoilija, jonka saksalainen tarkka-ampuja ampui kuoliaaksi. Vain kolme nimeä 55 miljoonasta uhrista! Nämä kolme nimeä edustavat kuitenkin kaikkia muita uhreja. Saanen toistaa, kolme nimeä, joita muistelemme ja jotka edustavat kaikkia niitä, joita meidän olisi muisteltava.

Viimeviikkoina olemme usein kyselleet, mikä on Euroopan unionin tarkoitus, ja meiltä on kysytty sen tarkoitusta. Unionin tarkoitus kuvastuu tämänpäiväisissä puheenvuoroissamme. Tähän päivään asti jatkuneet yhdentymistoimet, joilla torjutaan kahtiajakoa, halveksutaan rasismia, suljetaan kaikki antisemitistit, rasistit ja natsit demokraattisen yhteisön ulkopuolelle, stigmatisoidaan nämä rikolliset, ilmoitetaan heidän teoistaan ja muistetaan ne – tämä muodostaa Euroopan unionin, isiemme ja isoisiemme rakentaman Euroopan unionin moraalisen ja henkisen perustan.

Tällä välin Eurooppa on luonut perinnön. EU ei ole enää mikään uusi liitto. Se on nyt 60 vuotta vanha, sillä se syntyi periaatteessa 8. toukokuuta 1945. Meidän on hoidettava perintöä jo nyt, jos haluamme antaa sen eteenpäin. Jos välitämme tästä perinnöstä – ja kun pidetään mielessä, että velvollisuutemme on muistaa, että kolmas valtakunta oli ihmiskunnan moraalinen aallonpohja, mistä olemme myös tehneet oikeat päätelmät perustamalla tämän unionin – meidän eurooppalaisten poliitikkojen tehtävänä on mahdollistaa se, että istuntosalin yleisölehterillä istuvilla nuorilla miehillä ja naisilla on edessään valoisampi tulevaisuus kuin heidän isillään ja isoisillään.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, brittiläinen runoilija John Donne on todennut: "Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on palanen mannermaata, kokonaisuuden osa: jos meri huuhtaisee mukaansa maakimpaleen, niin Eurooppa pienenee vastaavasti".

Tuolloin oli vuosi 1624, mutta kansat ja valtiot ovat jatkaneet 300 vuoden ajan sodankäyntiä eri puolilla maanosaamme. Tribalismi eli heimoutuminen ja vihanpito ovat osa Euroopan rumaa perintöä. Jollemme olleet oppineet sitä aiemmin, "sodan, jolla päätetään kaikki sodat" olisi pitänyt osoittaa meille järjestäytyneen sodankäynnin hyödyttömyyden ja traumat. Herääminen tästä painajaisesta johti kansainliiton perustamiseen, mutta silti jatkoimme tieteellisen kehityksen hedelmien käyttämistä ruokkiaksemme niillä joukkotuhoaseita. Kun toinen maailmansota päättyi Euroopassa 8. toukokuuta 1945, yli 40 miljoonaa ihmistä oli kuollut.

Kyynikko voisi sanoa, että 1900-luvun eurooppalaiset ovat hitaita oppimaan. Tarvittiin kaksi veristä sotaa ja tuhoutunut maanosa, ennen kuin opimme, että yhdentynyt Eurooppa on enemmän kuin osiensa summa.

Me kaikki emme kyenneet saavuttamaan edes tuolloin rauhan ja vapauden tavoitteitamme. Useimmille eurooppalaisille vuoden 1945 toukokuu merkitsi heidän maansa vapautumista natsivallasta ja vapauden ja uudelleenrakentamisen uutta alkua. Ne, jotka olivat väärällä puolen rautaesirippua, huomasivat, että yhden hirmuvalta korvattiin pian toisen hirmuvallalla. Sen jälkeen vielä kahdelta sukupolvelta evättiin se vapaus, josta me nyt nautimme. Leipzigin Karl Marxin yliopiston opiskelijana vuonna 1976 näin tämän kaiken omin silmin.

Historialliset näkökulmamme ovat väistämättä erilaiset. Tässä keskustelussa on kuitenkin pohdittava tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Iloitkaamme siitä, että Eurooppa on yhdentynyt rauhanomaisesti ja että voimme istua yhdessä samassa salissa hallitusten yhteisten ylikansallisten elinten kanssa päättämässä yhteistä etua koskevista kysymyksistä.

Euroopan unioni perustettiin keskinäisen riippuvuussuhteen sanelemasta pakosta ja Neuvostoliitto hajosi lopulta samasta syystä. Aloitimme hiilestä ja teräksestä, jotka ovat sodan jälkeisen Euroopan rakennuspalikoita. Loimme yhteismarkkinat, jotka ovat perusta sellaiselle hyvinvoinnille, josta vanhempani eivät edes osanneet uneksia. Yhteensä 300 miljoonaa eurooppalaista otti käyttöön yhtenäisvaluutan uuden vuosisadan alussa.

Samalla kun juhlimme 60 vuotta kestänyttä rauhaa, huomaamme, että Eurooppa on päässyt pitkälle ottamalla pieniä askelia kansojemme välisen solidaarisuuden lujittamiseksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan unioni on ollut menestys: vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta on tullut osa yleistä oikeudellista ja yhteiskunnallista rakennetta. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että näin tulee aina olemaan, ja olemme nyt vedenjakajalla, jolla tarkoitan perustuslakisopimusta. Pystymmekö kehittymään ja lujittamaan tätä ennennäkemätöntä rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin aikakautta, vai sulaako se silmiemme edessä ja korvaako sen uusi kansallinen kilpailuhenki ja uhkapeli?

Eräs Financial Times -lehden kolumnisti muistutti meitä viime viikolla siitä, miten ohut on sivilisaation pinta ja miten äkkiä ihmisen omantunnon ääni vaimenee, kun sitä kehotetaan unohtamaan oikeusvaltioperiaate ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Tällainen haaste jäsenvaltioillamme on edessään, kun niitä kehotetaan ratifioimaan perustuslakisopimus.

Rauhanomaisen ja vauraan Euroopan lähtökohtana on aina ollut se, että vahvuus perustuu lähentymiseen ja yhteisiin toimivaltuuksiin. Yhteistyö on kasvanut kaupallisista toimista sosiaalipolitiikan, työllisyyden, maahanmuuton, oikeuden, poliisiyhteistyön ja ulkopolitiikan aloille. Keski- ja Itä-Euroopan vallankumoukset ovat poistaneet harteiltamme Jaltan ikeen, mutta meitä odottavat uudet haasteet. Tällaisia haasteita ovat esimerkiksi elintarvikkeiden, vaatteiden ja asuntojen turvaaminen maailman kasvavalle väestölle, samalla kun yhä useammat ovat pakotettuja muuttamaan sodan, nälän tai yksistään epätoivon tieltä. Muita haasteita ovat otsonikerroksessa oleva aukko, jäävuorten sulaminen, merenpinnan nousu tai ilmastonmuutos. Kansainvälisesti järjestäytynyt rikollisuus on eräs uhka, sillä eräät rikollisryhmät ovat nykyään vaikutusvaltaisempia kuin muutamat kansalliset hallitukset, ja ne aiheuttavat monille kurjuutta käymällä kauppaa huumeilla, käsiaseilla ja ihmisillä sekä tekemällä yhteistyötä terroristien kanssa. Maamme eivät pysty kohtaamaan yhtäkään näistä haasteista yksin. Jotta voimme antaa kansalaisillemme sen turvallisuuden, hyvinvoinnin ja mahdollisuuden, jota ne odottavat hallitukselta, meidän on toimittava yhdessä. Meidän on tehtävä yhteistyötä myös Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa, joiden kansalaisille olemme niin paljon velkaa ja joiden arvot me valtaosin hyväksymme – ei ainoastaan yhteisten haasteiden takia vaan jotta he tuntisivat olonsa miellyttävämmäksi uuden ja entistä vaikutusvaltaisemman Euroopan rinnalla.

Euroopalla on mahdollisuus toimia toivon lähteenä ja suvaitsevuuden, monimuotoisuuden ja vakauden esimerkkinä maailmassa, jossa nämä ominaisuudet ovat edelleen harvinaisia. Voimme vaatia oikeuksien julistusta tai voimme nähdä oikeuksiemme hiipuvan. Voimme ratifioida Euroopan unionin perustuslakisopimuksen ja asettaa luottamuksemme demokratiaan ja hallituksen vastuuvelvollisuuteen tai voimme edelleenkin jättää liikaa valtaa valitsemattomien käsiin. Voimme ojentaa ystävällisen kätemme riistetyille tai voimme tuudittautua haavekuviin hyvinvoinnista. Voimme toivottaa Romanian, Bulgarian, Turkin ja Länsi-Balkanin maat tervetulleiksi, ja tunnustaa, että Euroopan on oltava monimuotoinen ja moniarvoinen, tai voimme edelleenkin suhtautua toisiimme vihamielisesti ja epäluuloisesti. Lähentyminen ei ole ainoastaan tavoite vaan se on taloudellinen ja poliittinen välttämättömyys. On aika luopua kansallisia etuja painottavasta ajattelutavasta ja jatkaa entistä tiiviimpää lähentymistä. Yhteistyö on oikea tapa edetä, sillä sen avulla voimme vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin yhdessä.

Euroopalla on johtava rooli uuden maailmanjärjestyksen aikakaudella. Se merkitsee vakauttavaa voimaa ja virstanpylvästä muille maille ja kansoille. Kauppa ja yhteistyö voivat tuoda muillekin samat edut kuin meille, ja siksi ryhmäni suhtautuu myönteisesti suhteiden lujittamiseen Venäjän ja Kiinan kansantasavallan kanssa. Meidän pitäisi kuitenkin oppia historiasta se, ettemme saa tarjota välineitä autoritaaristen hallitusjärjestelmien tukemiseksi. Liberaalit ja demokraatit ovat huolestuneita neuvoston joidenkin toimintalinjojen suunnasta: amerikkalaisten päihittäminen laskevien hintojen hollantilaisessa huutokaupassa, jossa kaupitellaan ihmisoikeusstandardeja, olisi häväistys Euroopan kansojen niin ankarasti tavoittelemaa arvoa kohtaan.

Aivan samaan tapaan kuin yksikään ihminen ei ole saari, myöskään yksikään maa ei ole saari. Halussamme olevasta hauraasta maailmasta ja sen asukkaista huolehtiminen on yhteinen tehtävämme. Euroopan olisi oltava esimerkkinä erilaisuuden kunnioittamisessa ja tartuttava haasteeseen.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Marc Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, synnyin kuukausi ennen vuotta 1945. Vanhempani lähtivät Saksasta 72 vuotta sitten. Vuonna 1933 isäni työskenteli juristina ja puolusti Secours rouge -järjestöä ja hänet oli määrä pidättää. Synnyin tasan yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun liittolaiset nousivat maihin Normandiassa. Olen vapautuksen lapsi. Tässä armeijan hyökkäyksessä vapautettiin Eurooppa, ja se antoi vanhemmilleni mahdollisuuden saada lapsi, "vapauden lapsi".

Siksi muistomme – minun muistoni – on päällystetty kauhukuvilla. Auschwitzin, anus mundin, kauhut osoittivat, minkälaiseen pahuuteen ihmiskunta on kykenevä. Kolima, anus mundi, osoitti, mihin kaikkein julmin poliittinen ideologia on kykenevä. Oradour-sur-Glane osoitti, mihin sotilaallinen miehitys voi johtaa. Katyn osoitti, että vapautus ja tuhoaminen voivat tapahtua samanaikaisesti. Puna-armeija surmasi Puolan koko älymystön estääkseen puolalaisia liittymästä yhteen ja luomasta omaa itsenäistä valtiota. Tuonkin jälkeen olemme syyllistyneet joukkomurhiin, jotka eivät ole verrattavissa keskenään mutta jotka ovat silti yhtä kuolettavia ja julmia. Siirtomaasotien yhteydessä on tehty joukkomurhia, ja Srebrenican joukkomurhasta on kulunut tasan 10 vuotta.

Näiden joukkomurhien seurauksena miehet ja naiset, jotka eivät kuulu poliittiseen puolueeseeni mutta joiden merkityksen Euroopan rakentamisen onnistumiselle tunnustan – sillä he onnistuivat siinä – olkoon kyse De Gaullesta, Adenauerista, Willy Brandtista, Helmut Kohlista tai François Mitterrandista – sen ei ole väliä – saivat aikaan jotain poikkeuksellista. Ne meistä, jotka ovat syntyneet vuoden 1945 jälkeen, ovat Euroopan lapsia, mutta me olemme myös totalitarismin vastaisuuden lapsia. Eurooppa luotiin totalitarismin torjumiseksi, jotta se ei enää nosta päätään sen enempää vasemmalta kuin oikealtakaan. Lainaan tässä yhteydessä erästä laulua, joka lienee tuttu muutamille: ei ole lopullista pelastajaa, ei jumalaa, ei kuningasta, ei johtajaa, ei kommunismia, ei uusliberalismia. Ihmiskunnalla ei ole vapauttavaa ideologiaa. On olemassa vain eräs hyvin pieni ja hauras asia, jota monet ihmiset halveksivat ja jota kutsutaan yksinkertaisesti demokratiaksi.

(DE) Hyvät ystäväni, hyvät parlamentin jäsenet, saksalaisten on aina joko helppoa tai vaikeaa puhua aiheesta "60 vuotta sodasta". Saksa koki sekä kansallissosialismin sen kaikkine julmuuksineen että kommunistisen totalitarismin. Saksakin on siten eräs Euroopan symboli, ja jos meidän sukupolvellamme on jokin velvollisuus, velvollisuutemme on kertoa totuus. En tarkoita tällä sitä, että parlamentille olisi nyt kerrottava, mitkä Euroopan poliittiset tehtävät ovat, sillä voimme tehdä sen joka päivä. Olen huolissani siitä, miten vakavasti me suhtaudumme velvollisuuteemme vastustaa totalitarismia. Jos todellakin aiomme ryhtyä toimiin sen puolesta, emme voi emmekä saa unohtaa ihmisoikeuksia ja ihmisarvon kunnioittamista minkäänlaisen reaalipolitiikan takia.

(Suosionosoituksia)

Meidän on keskusteltava venäläisten kanssa mutta meidän on keskusteltava myös Tšetšeniasta. Meidän on keskusteltava rikoksista. Meidän on keskusteltava kiinalaisten kanssa, mutta meidän on keskusteltava siitä, miten Kiinassa sorretaan ihmisiä. Emme voi sanoa yksinkertaisesti "poistetaan vain kiellot" ja siirtyä seuraavaan aiheeseen asialistalla. Mitä siitä, vaikka kiinalaiset ovat saaneet aseita. Mitä siitä, vaikka heille myydään muutama Transrapid. Kun Euroopan historia on tällainen, emme yksinkertaisesti voi tehdä niin!

(Suosionosoituksia)

Koska olemme sitoutuneita kertomaan totuuden ja koska uskomme Eurooppaan, meidän on muistettava tulevaisuuden Eurooppaa kehittäessämme ja organisoidessamme, minkälainen Eurooppa aikoinaan oli ja minkälaiseksi se ei enää koskaan saa tulla.

Tällaisina aikoina – kun ajattelen Euroopan historiaa näistä näkökulmista – olen ylpeä voidessani kampanjoida sellaisen perustuslakisopimuksen puolesta, johon sisältyy totalitarismin vastaisen Euroopan perintö. Olen vakuuttunut siitä, että me voitamme. Tästä perustuslakisopimuksesta tulee totta Euroopassa. Minä uskon siihen, ja se on velvollisuutemme lapsiamme kohtaan, jotka perivät sen, mitä vanhempamme ovat meidän huomaamme uskoneet.

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtajan Junckerin hieno puhe yhdessä myöhemmissä puheenvuoroissa esiin tuotujen erityisten painopisteiden kanssa ovat selvästi ristiriidassa ryhmien enemmistön antaman, natsien antautumisen 60-vuotispäivää koskevan päätöslauselmaesityksen kanssa, jonka sisältö on valtava pettymys ja aiheuttaa huolta. Olen vakuuttunut siitä, että valtaosa kokouksessamme edustettuina olevista poliittisista ryhmistä, niin miehet kuin naisetkin, tuntevat olonsa epämukavaksi lukiessaan tätä tekstiä, jossa on muutettu historiaa enemmän tai vähemmän.

Kun parlamentin kaltainen toimielin hahmottelee Euroopan ja kaikkien liittolaisten – Yhdysvaltain, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton – Hitlerin vastaisen koalition yhteisen voiton jälkeisen nykymaailman perustamishetkeä, jokainen sana on merkityksellinen. Olen valmis lyömään vetoa siitä, että monet miehet ja naiset odottavat näkevänsä tämäntyyppisessä julistuksessa seuraavantyyppisiä asioita: "8. toukokuuta 1945 oli Euroopan vapautumisen päivä." Sehän on totuus; sinä päivänä Neuvostoliiton armeija puuttui ratkaisevasti sotaan.

Väheksymättä mitenkään Stalinin aikaista vainoa monet eurooppalaiset olisivat epäilemättä halunneet, että kun näemme erilaista nostalgian kaipuuta kolmanteen valtakuntaan, sanomme, että natsien hirmutekojen puolustelu osoittamalla sormella Stalinin hallinnon tekemiin rikoksiin ei ole hyväksyttävää sen enempää henkisestä kuin moraalisestakaan näkökulmasta, ja – kun pidetään mielessä sota, jonka johdosta Baltian tasavallat ja Venäjä ovat ajautumassa riitaan – meidän olisi muistettava, että myös natsi-Saksa oli osaltaan vastuussa Baltian maiden tragediasta.

Hyvät parlamentin jäsenet, selvennän yhtä asiaa: kaikki nyt esittämäni perusteet ovat peräisin ranskalaisessa Le Figaro -sanomalehdessä edellispäivänä julkaistusta kirjoituksesta, jonka on laatinut entisen liittokanslerin Helmut Kohlin entinen neuvonantaja Michael Mertes. He ovat osa poliittista perhettämme, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää. Luojan kiitos! Siinä todetaan lopuksi, että me hävisimme sodan, ja esitetään eräs ajatus, jota kehotan teitä pohtimaan: se, miten me hahmottelemme menneisyyttä, kertoo meille enemmän nykyisistä asenteistamme kuin itse menneisyydestä.

Nyt kun Euroopan unioni kuulee kansalaisiaan perustuslakisopimusluonnoksesta, miten kansalaiset tulkitsevat laajentuneen Euroopan käsitettä, jossa kyseenalaistetaan heti alkuun Eurooppa-vision ja maailman kulmakivi, joka luotiin 8. toukokuuta 1945, nimittäin se, että natsismi ei ollut sen enempää vertaansa vailla oleva diktatuuri kuin hirmuvaltakaan, vaan se merkitsi pikemminkin koko yhteiskunnan täydellistä luhistumista?

Me olemme valmiita keskusteluun, jossa ei jätetä yhtään kiveä kääntämättä, riippumatta siitä, keskitytäänkö siinä stalinismin rikoksiin, saksalais-neuvostoliittolaiseen sopimukseen synkästä muistosta tai Baltian maiden historiaan. Meillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista syytä vähätellä natsismia, sillä – jos meitä on ylipäätään muistutettava siitä – sen tarkoituksena oli tuhota ali-ihmiset ja laajentaa herrarodun elintilaa joukkosodankäynnillä. Tästä syystä meillä on oikeus odottaa, että 8. päivää toukokuuta 1945 koskevassa Euroopan parlamentin tekstissä olisi painotettu aivan muita asioita. Olisiko ollut liikaa osoittaa tässä yhteydessä kunnioitusta niille nimettömille sotilaille, joilla ei ollut muuta päämäärää kuin elää ja toimia kunniallisena miehenä tai naisena ja jotka osallistuivat vastarintaan henkensä uhalla, ja monet heistä uhrasivat henkensä vapautemme puolesta. Vain sana – vain yksi sana – Hiroshiman ja Nagasakin kauhuista ja tämän kukistetun maan kymmenistä tuhansista kuolleista ei varmastikaan olisi ollut liikaa.

Tässä tapauksessa Euroopan parlamentti on epäonnistunut täydellisesti tekemään sovinnon historian kanssa. Lisäksi ryhmäni kieltäytyy yksimielisesti kannattamasta tätä päätöslauselmaa, joka on kaukana 25, 27 tai 30 jäsenvaltion Euroopan unionia koskevasta käsitteestämme.

Jätän viimeisen sanan eräälle eurooppalaiselle johtajalle, joka 20 vuotta sitten löysi oikeat sanat kuvaamaan 8. päivää toukokuuta 1945 maassa, jossa niiden esittäminen avoimesti oli äärimmäisen vaikeaa. Puhun Saksan entisestä liittopresidentistä Richard von Weizsäckeristä. Lainaan hänen sanojaan.

(DE) "Meillä on lujuutta katsoa totuutta silmään niin hyvin kuin osaamme ilman kaunistelua ja ilman vääristelyä. [...]

Eräs asia on käynyt päivä päivältä selvemmäksi, ja meidän on sanottava se tänään meidän kaikkien puolesta: 8. toukokuuta oli vapautumisen päivä. Se vapautti meidät natsien epäinhimillisyydestä ja hirmuvallasta."

(Suosionosoituksia)

  Maciej Marian Giertych, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939, kun Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät kotimaahani Puolaan ja miehittivät sen. Puola jaettiin osiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen seurauksena, joka oli allekirjoitettu Moskovassa vain viikkoa aiemmin. Puolaa eivät valloittaneet natsi- ja kommunistipuolueiden taistelujoukot vaan naapurimaiden armeijan tavalliset sotajoukot, toisin sanoen Saksan Wehrmacht, Luftwaffe ja Kriegsmarine sekä puna-armeija. On syytä lisätä, että Saksaa hallitsi tuolloin kansallissosialistinen puolue, jota johti valtakunnankansleri Hitler, ja se oli päässyt valtaan saksalaisten äänestäjien demokraattisella päätöksellä. Neuvostoliittoa hallitsivat Stalin ja kommunistinen puolue, joka oli päässyt valtaan vallankumouksen jälkeen.

Juhlimme nyt Saksan antautumisen 60-vuotispäivää. Saksa antautui 8. toukokuuta 1945, ja tämä päivämäärä symboloi natsi-Saksan laittomien tekojen päättymistä miehitetyissä maissa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut niiden rikosten päättymistä, jotka alkoivat Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan vuonna 1939. Voitimme sodan Saksaa vastaan mutta hävisimme sodan Venäjää vastaan. Tämän takia meidät alistettiin vieraalle vallalle, vieraalle taloudelliselle järjestelmälle ja vieraalle ideologialle.

Taistelimme toisessa maailmansodassa kaikilla rintamilla ja olimme läsnä, kun ensimmäiset ja viimeiset luodit ammuttiin. Vuodesta 1941 myös Neuvostoliitto oli liittolaisemme sodassa Saksaa vastaan. Tunnustamme Venäjän roolin natsi-Saksan lyömisessä ja maan sodassa kokemat valtavat miestappiot. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Venäjä toimi ikään kuin se olisi valloittanut Puolan. Lisäksi maat, jotka olivat läntisiä liittolaisiamme sodassa Saksaa vastaan, olivat myös Neuvostoliiton liittolaisia, ja ne antoivat suostumuksensa orjuutuksellemme Jaltassa. Olimme pakotettuja vapauttamaan itsemme pienin askelin aloittamalla maatalouden yksityistämisestä, minkä jälkeen vapautimme kirkon, turvasimme pienten ja keskisuurten yritysten hyväksymisen ja lopulta ammattiyhdistysliikkeiden perustamisvapauden sekä ilmaisunvapauden ja poliittisen vapauden.

Ainoa apu, jota saimme tässä yhteydessä muulta maailmalta, tuli kilpavarustelun muodossa, jonka Yhdysvallat voitti ajan kuluessa, ja etenkin Reaganin menestyksekkään "tähtien sota" -ohjelman muodossa, joka heikensi Neuvostoliiton asemaa. Amerikkalaisten joukkojen läsnäololla Euroopassa ja Naton toiminnalla on varmistettu, että Länsi-Eurooppa on pystynyt nauttimaan rauhasta viimeisten 60 vuoden ajan. Myös Keski- ja Itä-Euroopan maat, jotka ovat joko Naton jäseniä tai jotka ovat tehneet rauhankumppanuuksia, ovat nyt alkaneet hyötyä näistä eduista. Jokainen meistä toivoo rauhaa ja vapautta sekä tulevaisuutta, joka on muotoiltu toiveidemme mukaisesti.

Minun sukupolveni jäsenet, jotka kokivat toisen maailmansodan omakohtaisesti, eivät ole keskuudessamme enää pitkään, ja meidän onkin varmistettava, että tulevat sukupolvet muistavat totuuden tästä sodasta. Meistä puolalaisista on hyvin murheellista, että niin monet läntiset tiedotusvälineet käyttävät edelleen ilmaisuja, joita me pidämme loukkaavina, kuten "puolalaiset keskitysleirit" tai jopa "puolalaiset kaasukammiot ja krematoriot". Brittiläisellä Guardian-lehdellä oli otsaa käyttää julkaisussaan näitä ilmaisuja. On totta, että osa näistä kuolemantehtaista sijaitsi Puolan alueella, mutta ne olivat silti saksalaisia eivätkä puolalaisia. Kaikki saksalaiset eivät ole vastuussa näistä asioista, ja tunnustamme, että Saksan kansa on etääntynyt häpeällisestä natsiperinnöstä, mutta haluamme varmistaa, etteivät tulevat sukupolvet yhdistä Puolaa natsien tekemiin rikoksiin, sillä Puola ei ollut niistä vastuussa.

Vastaavasti Venäjän kansa ei ole vastuussa Stalinin aikakaudella tehdyistä rikoksista, toisin sanoen karkotuksista, vankileireistä, Katynissä tehdystä kansanmurhasta ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden alistamisesta. Näistä rikoksista olivat vastuussa Neuvostoliiton kommunistijohtajat, ja myös itse venäläiset kärsivät alistamisesta. Haluamme tehdä sovinnon Venäjän kansan ja valtion kanssa, mutta odotamme heidän irtaantuvan yksiselitteisesti kommunistisesta perinnöstä. Saksan ja Venäjän, toisin sanoen toisen maailmansodan aloittaneiden maiden, nykyiset johtajat ovat kuitenkin antaneet saksalaiselle Bild-sanomalehdelle yhteisen haastattelun, jossa he pyrkivät kiinnittämään huomiota vain niiden keskinäisiä suhteita ja niiden kärsimiä menetyksiä korostaviin kysymyksiin.

Pyrimme parhaillaan luomaan naapurisuhteita sekä Saksan että Venäjän kanssa. Jo vuonna 1961 Puolan piispat lähettivät saksalaisille piispoille kuuluisan kirjeen, jossa todetaan; "me annamme anteeksi ja pyydämme anteeksiantoa". Omaksumme saman lähestymistavan suhteissamme Venäjään, mutta anteeksianto ja sovinto eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän olisi unohdettava. Siksi vaadimme, ettei tulevaisuudessa enää koskaan turvauduta kansanmurhaan tai toisen maan alistamiseen, hyökkäykseen tai sotaan.

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, yksittäisillä valtioilla on ollut hyvin erilaisia kokemuksia toisesta maailmansodasta, joten tämänpäiväinen keskustelumme on ehkä kaikkein tärkein Euroopan identiteetistä viime vuosien aikana käydyistä keskustelusta. Jos haluamme aidosti liittyä yhteen ja muodostaa yhteisen eurooppalaisen henkisen yhteisön, meidän kaikkien on pyrittävä ymmärtämään täydellisesti Euroopan kansojen historiallisia kokemuksia. Se edellyttää, että puhumme täysin avoimesti muutamista kysymyksistä.

Päätöslauselma, jolla juhlistetaan sodan päättymisen 60-vuotispäivää, on laadittu vaikean kompromissin tuloksena, ja se on kokonaisuutena tarkka kuvaus sodan seurauksista. Siitä puuttuu kuitenkin viittaus sodan käynnistymisen ja loppumisen välillä olevaan yhteyteen tai niihin näkemyksiin, joita parhaillaan kaupitellaan Venäjällä. München ja Tšekkoslovakian jako olivat Hitlerin ensimmäisiä aggression ilmentymiä, mutta Molotov-Ribbentrop-sopimus merkitsi kieltämättä todellista alkua sodalle. Puola joutui kolmannen valtakunnan ja Neuvostoliiton välisen yhteistyön uhriksi syyskuussa 1939, ja tämän jälkeen Saksa hyökkäsi Norjaan, Tanskaan, Belgiaan, Alankomaihin, Luxemburgiin, Ranskaan, Jugoslaviaan ja Kreikkaan ja Neuvostoliitto Suomeen, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Omasta vapaasta tahdostaan Stalin ei liittynyt liittoutuneisiin sodassa Saksaa vastaan. Päinvastoin hän kieltäytyi tekemästä yhteistyötä Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Vasta kun Hitler oli hyökännyt Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, hän varmisti brittiläisten ja amerikkalaisten tuen liittymällä uuteen koalitioon, joka lopulta kukisti kolmannen valtakunnan.

Vaikka puna-armeija olikin pääsyyllinen sotaan, neuvostojärjestelmään ei tehty mitään muutoksia. Pakkotyöleirit jatkoivat laajentumistaan, ja niiden vaatimien ihmishenkien määrä on verrattavissa sodassa kuolleiden neuvostokansalaisten määrään. Kolmen suuren välinen yhteistyö perustui siten vain näennäisesti yhteisiin arvoihin, ja siksi sen ylläpitäminen osoittautui mahdottomaksi sodan päätyttyä. Juuri ennen kuolemaansa Roosevelt myönsi, ettei Yhdysvallat voi harjoittaa kauppaa Stalinin kanssa, sillä tämä oli rikkonut jokaisen antamansa lupauksen. Tämä tunnustus tuli kuitenkin liian myöhään. Eurooppa oli jakaantunut, ja Itä-Eurooppa oli ajautui Stalinin totalitarismin käsiin. Eräs näistä maista oli Puola, joka vastusti Hitleriä ensimmäisenä jopa silloin, kun Stalin oli Hitlerin liittolainen. Puolan asejoukot olivat kooltaan vain neljännes liittolaisten joukoista, ja maa menetti suhteellisesti eniten ihmishenkiä sodan aikana.

Venäjä on nykyään valitettavasti haluton tunnustamaan Neuvostoliiton sodanaikaisen kaksitahoisen roolin. Presidentti Putin on palannut Stalinin aikaiseen tulkintaan toisesta maailmansodasta ja sen jälkiseurauksista ja väittää, että Molotov-Ribbentrop-sopimus oli tavallinen kansanvälinen sopimus. Venäjä on kieltänyt virallisesti Stalinin hyökkäyksen Puolaan vuonna 1939, Katynissä tehdyn kansanmurhan ja Neuvostoliiton Baltian maiden miehityksen. Se on jopa väittänyt, että Jaltan konferenssin ansiosta Puolaan saatiin demokratia.

Tunnettu venäläinen kirjailija Viktor Jerofejev kirjoitti hiljattain, että Venäjä on riittävän valaistunut ollakseen tekemättä eroa Stalinin totalitarismin ja Hitlerin hallinnon välillä. Jos Venäjä on todellakin valaistunut, on kaikki syy toivoa, että se pystyy tekemään sovinnon Euroopan kanssa. Stalinin maineen palauttamiseen tähtäävien toimien olisi kuitenkin oltava meille kaikille varoitusmerkki.

Miksi tämä on niin tärkeää juuri nyt? Presidentti Putin on sanonut, että Venäjän ja Saksan välisellä sovinnolla voitaisiin näyttää esimerkkiä Euroopalle. Valitettavasti kaikki sovinnot, jotka perustuvat Stalinin tulkintaan historiasta, saavat hälytyskellot soimaan, ja ne soivat erityisten äänekkäästi Varsovassa, Vilnassa, Riiassa ja Tallinnassa.

Sekä Puolan kansa että Keski-Euroopan muut kansat katsovat, että on mahdotonta saavuttaa rauhaa ja sovintoa Euroopassa, jos Saksan ja Venäjän välillä sijaitsevat kansat jätetään yhtälön ulkopuolelle tällä tavoin. Parlamentin on ymmärrettävä, että me Puolassa ja Keski-Euroopassa tunnemme olomme epämukavan ahtaaksi, kun Länsi-Euroopan supervallat ja Venäjä kättelevät päidemme yllä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että kunnioitamme tällaisella hetkellä toisen maailmansodan päättymistä 60 vuotta sitten. On myös hyvä asia, että tässä yhteydessä korostetaan jälleen kerran, ettei vapautta ja demokratiaa saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan että niitä on pidettävä yllä aktiivisesti. Kansallissosialismin hirmutyöt ovat musta sivu Euroopan historiassa, ja edelliset puhujat olivat oikeassa huomauttaessaan, ettei siihen juurikaan ole mitään lisättävää.

On kuitenkin valitettavaa, että Länsi-Eurooppa osoittaa niin vähän huomiota sille historialliselle tosiasialle, että 60 vuotta sitten annettiin virallinen hyväksyntä Itä-Euroopan kansojen luovuttamiselle Neuvostoliiton miehittäjille, diktatuurisille kommunistijärjestelmille, joiden hirmuteot ja rikokset ovat verrattavissa natsien järjestelmään. Puna-armeija oli jo Varsovassa vuonna 1944 odottamassa yksinkertaisesti, että natsit tukahduttavat kansannousun. Kuusikymmentä vuotta sitten kaikkialla lännessä ylistettiin ja kunnioitettiin Joseph Stalinia, tyrannia, joka oli jo tuolloin tappanut miljoonia ihmisiä ja joka vapautetun lännen ummistaessa silmänsä jatkoi useiden miljoonien ihmisten tappamista niin Neuvostoliitossa kuin sen ulkopuolellakin.

On itse asiassa korkea aika, että Venäjä seuraa Saksan esimerkkiä ja asettaa menneisyyden oikeisiin kehyksiin. Virallisesti puna-armeija vapautti Viron, Latvian ja Liettuan kaltaiset maat. Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga on kuitenkin huomauttanut, ettei vuosi 1945 tuonut Baltian maille minkäänlaista vapautta, päinvastoin. Lainaan hänen sanojaan: "Se merkitsi orjuutta, se merkitsi miehitystä, se merkitsi alistamista ja Stalinin terroria".

Moskovassa muutama päivä sitten vierailleet Euroopan johtajat eivät juurikaan nähneet vaivaa käsitelläkseen tätä todellisuutta, ja se, mikä merkitsi vapautusta länsieurooppalaisille 60 vuotta sitten, merkitsi toista Golgataa itäeurooppalaisille sillä erolla, että uusi diktatuuri pystyi luottamaan niin monien länsieurooppalaisten poliitikkojen, tiedotusvälineiden, älymystön ja monien muiden aktiiviseen tukeen ja myötätuntoon, ja on käynyt ilmi, monet näistä kuuluivat itse asiassa Neuvostoliiton salaisen palvelun palkkalistoille. Onkin ehkä osuvaa tarkastella näitä asioista, kun niistä on kulunut 60 vuotta. Ehkä Eurooppa ei pysty jättämään menneisyyttä kokonaan taakseen, jollemme järjestä eräänlaista Nürnbergin kommunismioikeudenkäyntiä, ei kuitenkaan vanhojen haavojen avaamiseksi vaan sen varmistamiseksi, ettemme koskaan unohda menneisyyttä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden takia.

Olen järkyttynyt siitä, että Euroopan komission jäsen julkaisee verkkosivuillaan kuvia, joissa hän osoittaa ihailevansa Fidel Castron kaltaista henkilöä. Olen järkyttynyt siitä, että älymystö ja poliitikot kieltävät edelleenkin tai vähättelevät islaminuskoisten ääriryhmien ilmaantumista. Jean-François Revel puhui jo totalitarismin houkutuksesta – la tentation totalitaire. Jos toisen maailmansodan hirmuteoista on opittava eräs asia, se on se, että totalitarismille ei saa milloinkaan antaa toista mahdollisuutta.

  Szájer, József (PPE-DE). – (HU) "Muistoissa esi-isien taistelut kaikki rauhaksi muuttuvat, yhteiset asiat järjestyvät: siinä suuret tehtävät". Sata vuotta sitten syntynyt suuri unkarilainen runoilija Attila József muistuttaa meitä siitä, että meillä, Euroopan valtioilla, jotka olemme käyneet monta sotaa keskenämme, on monia yhteisiä asioita järjestettävänä.

Komission jäsen Frattini totesi Vytautas Landsbergisille ja minulle hiljattain kirjoittamassaan kirjeessä, että teidän historianne on myös meidän historiaamme. Kun juhlimme maailmansodan päättymistä Euroopassa, emme saa unohtaa, että sodan päättyminen antoi jokaiselle Euroopan valtiolle jotakin erilaista. Onnekkaimmille valtioille se merkitsi pitkään kestäneen kärsimyksen loppumista ja mittaamattoman tuhon päättymistä 60 vuotta sitten. Kumarrumme kaikkien niiden edessä, jotka uhrautuivat rauhan puolesta. Toinen puoli Eurooppaa joutui kuitenkin kohtaamaan toisen pahansuovan diktatuurin, joka aiheutti yhtä paljon kärsimystä ja tuhoa. Yö toisensa perään ilman päivänvaloa, miehitys toisensa perään ilman itsenäisyyttä, epäinhimillinen diktatuuri toisensa perään ilman vapautta.

Takanani istuu Slovakian edustaja, Zita Pleštinská, jonka unkarilaista isää, István Kányaia, vainosivat sekä natsit että fasistit, ja hänen isänsä kärsi yhdeksän vuotta Neuvostoliiton keskitysleirien helvetissä. Se, joka vapauttaa viattoman vangin yhdestä vankilasta ja lukitsee hänet toiseen, on vankilan vartija, ei vapauttaja. Vanki ei pidä häntä vapauden antajana vaan vapauden riistäjänä. Monen Euroopan valtion kiihkeästi kaipaama vapaus koitti 50 vuoden kuluttua 8. toukokuuta 1945. Viimeinen askel otettiin 1. toukokuuta 2004, ja se merkitsi Jaltan maailmanjärjestyksen loppua. Todellisuudessa toinen maailmansota loppui 1. toukokuuta 2004. Näin ollen olisi sopivampaa juhlia sodan päättymistä täällä jälleenyhdistyneen Euroopan pääkaupungissa eikä Moskovassa.

Euroopan valtiot katsoivat saman muurin eri puolia: piikkilanka-aita jakoi meidät kahtia puolen vuosisadan ajan. Kestimme sen, mitä ei voi kestää, kestimme järjestelmän, jonka loi Neuvostoliiton puna-armeija, joka pysyi vallassa edistyksellisen sosialistiaatteen nimissä tehdyn viattomien ihmisten vapauttamisen, kansanmurhan, luokkapuhdistuksen ja etnisen puhdistuksen, murhaamisen, kiduttamisen, karkottamisen ja kansalaisoikeuksien riistämisen jälkeenkin. Järjestelmä, jonka Neuvostoliiton kommunistiliike pakotti Keski-Euroopan valtiot omaksumaan, oli välitön seuraus suunnitelmasta, josta Stalin puhui 19. elokuuta 1939 politbyroolle esitellessään Molotov-Ribbentrop-sopimusta. Hän totesi: "Viimeisten 20 vuoden kokemus on osoittanut, että rauhan aikana koko Euroopassa on mahdotonta ylläpitää kommunistista liikettä, joka on tarpeeksi vahva, jotta bolshevikkipuolue voi ottaa vallan. Tällaisen puolueen diktatuuri on mahdollista ainoastaan suuren sodan seurauksena".

Valtiomme nousivat tällaista bolshevikkipuolueiden diktatuuria vastaan monta kertaa: vuonna 1956 Berliinissä, lokakuussa 1956 Unkarissa ja Poznañissa, vuonna 1968 Tšekkoslovakiassa ja vuonna 1980 Puolassa. Länsi oli tyytyväinen vallankumouksiimme ja tunsi myötätuntoa meitä kohtaan, mutta sieti sen, että Neuvostoliitto kukisti ja teki verisesti lopun näistä vapauden tahdonilmauksista. Hyvät kollegat, meidän historiamme on myös teidän historiaanne. Tästä huolimatta me, Neuvostoliiton miehityksestä vuosikymmen sitten vapautuneet valtiot, emme ole saaneet myötätuntoa lähihistoriassamme. Sodan jälkeen Länsi-Eurooppa ryhdistäytyi ylpeästi ja alkoi menestyä rauhan tultua. Vaikka se ei ollut meidän syytämme, meidät jätettiin tämän prosessin ulkopuolelle. Tähän perustuu nykyinen tilanne, jossa Euroopan onnellisemmalla puolella ja jopa täällä parlamentissa on ihmisiä, jotka haluavat luoda itselleen pääomaa pelottelemalla omia kansalaisiaan uusien jäsenvaltioiden halvoilla kansalaisilla, ihmisillä, joiden maat joutuivat taloudelliseen kriisiin, koska ne pakotettiin soveltamaan tehotonta sosialistista talousjärjestelmää.

Monet ihmiset Länsi-Euroopassa eivät ymmärrä, miksi viisikärkisestä punaisesta tähdestä, kuten hakarististä, on tullut vihan ja sorron symboli. Meidän historiamme on myös teidän historiaanne. Kuusikymmentä vuotta sitten Euroopan valtiot kukistivat yhdessä natsivallan. Tämä häväisty poliittinen luokka hävisi. Yhtäkään korttelia ei ole nimetty Hitlerin mukaan eikä patsaita pystytetty natsimurhaajien muistoksi. Puoli vuosisataa myöhemmin Neuvostoliitto ja kommunistinen järjestelmä hajosivat. Myös Jugoslavian kommunistiliike, joka jatkoi omaa tietään ilman Neuvostoliiton miehitystä, kärsi häpeällisen tappion. Kaatuneen kommunistijärjestelmän seuraajat ovat kunnioitusta vaativia taitavia liikemiehiä, niin sanotusti vastuullisia politiikkoja. Venäjällä Stalinin patsaita on pystytetty uudelleen ja Neuvostoliiton miehitykseen viitataan jälleen kerran vapauttamisena. Näyttää siltä, että he haluavat kuulla yhä vähemmän kommunistisen diktatuurin kauheuksista.

Arvoisa parlamentti, emme saa syyllistyä kaksinaismoraaliin. Auschwitz, Katynin metsän joukkomurha, natsimiehitys ja kahdesti tapahtunut Baltian maiden neuvostomiehitys, epäoikeudenmukaiset diktatuurit, jotka jakoivat Euroopan osiin sen etujen vastaisesti, väkipakolla ja sopimuksilla piirretyt rajat, kokonaisten kansakuntien karkottaminen, murhat, kidutukset, ihmisten vammauttaminen, kansalaisoikeuksien riistäminen, väestönsiirrot, kansakuntia erottavat muurit, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien polkeminen, nämä ovat kaikki suuria vääryyksiä riippumatta siitä, kuka niihin syyllistyi.

Sodan taistelujen päättymisestä on kulunut 60 vuotta, ja on aika kohdata nämä kysymykset. Neuvostoliiton armeijan valtava uhrautuminen ansaitsee kunnioitusta ja arvostusta. Miehitysarmeija ei kuitenkaan ansaitse kunnioitustamme, se pakotti oman sortavan diktatuurinsa Euroopan yhteen osaan. Niin kauan kun emme pysty kutsumaan julmuutta julmuudeksi, murhaa murhaksi, niin kauan kuin mittaamme syntiä synnillä, sota jatkuu mielissämme eivätkä haavat parane. Jeesus sanoo, että totuus vapauttaa meidät. Euroopan yhdentyminen antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Entiset voittajat ja häviäjät, sortajat ja sorretut, yhdessä me voimme rakentaa yhteisen, demokraattisen Euroopan, joka perustuu kristilliseen perinteeseen juurtuneeseen ihmisarvoon sekä toivoon valoisammasta tulevaisuudesta ja tulevista onnellisimmista sukupolvista. Kuulkaamme Attila Józsefia, kuulkaamme runoilijaa ja järjestäkäämme yhteiset asiat!

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti muistelee tänään toisen maailmansodan, historian kauheimman sodan loppumisen 60. vuosipäivää. Sota vaati miljoonien ihmisten hengen, johti juutalaisten kansanmurhaan ja syöksi Euroopan julmuuksien, taloudellisen tuhon ja moraalisen rappion syvyyksiin. Meidän on painettava päämme tuon ajan muistoksi ja kunnioitettava tämän sodan uhreja.

Hyvät parlamentin jäsenet, vaikka yhteisessä muistissamme on tiettyjä ratkaisevia hetkiä, joiden ansioista meidän on mahdollista rakentaa yhdessä poliittista yhteisöä, jokainen Euroopan kansakunnista muistaa 1900-luvun omalla tavallaan. Syy tähän on, että valtiomme ja kansamme ovat kokeneet erilaisia historiallisia ja poliittisia tapahtumia. On kuitenkin yksi meidät yhdistävä tekijä, sillä me kaikki muistamme sodan vaatimat uhrit ja ponnistelun vapauden ja demokratian puolesta. Näiden asioiden muisto tarjoaa perustan yhteiselle eurooppalaiselle identiteetillemme. Muistelemme tänään niitä, jotka joutuivat natsiterrorin uhreiksi kolmannen valtakunnan miehittämissä maissa. Kunnioitamme myös holokaustin uhreja, toisin sanoen toisen maailmansodan aikana Euroopassa toteutetun juutalaisten kansanmurhan uhreja. Tämän rikoksen kaltaista ei ole koko ihmiskunnan historiassa. Muistelemme liittoutuneiden voittoa kolmannesta valtakunnasta, erityisesti Yhdysvaltojen osaa Euroopan vapauttamisessa. Muistelemme kaikkia niitä sotilaita, jotka kuolivat natsismin torjumiseksi maailmasta, ja 14 miljoonaa puna-armeijassa taistellutta sotilasta. Muistelemme kaikkien osapuolten toisessa maailmansodassa kärsimiä tappioita, samoin kuin sodan aikana Stalinin uhreiksi joutuneita. Viimeksi mainitun symboliksi on tullut noin 22 000 Puolan kansalaisen ja sotavangin joukkomurha Katynissa ja muilla Neuvostoliiton leireillä sekä vankiloissa keväällä 1940. Osoitamme kunnioitusta niille, jotka taistelivat vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, ja muistelemme erityisesti sankarillista vastarintaliikettä, joka taisteli fasismia ja miehitystä vastaan monissa eri maissa. Tämän liikkeen ihanteet ja sen jäsenten myöntyväisyys itsensä uhraamiseen yksipuolisessa sodassa ovat nykyisin meidän todellista perintöämme, josta voimme kaikki olla ylpeitä ja joka toimii hienona esimerkkinä Euroopan nuorisolle.

Haluaisin tänään muistella Varsovan gheton vastarintaliikettä ja niitä, jotka kuuluivat Juutalaiseen taistelujärjestöön ja tarttuivat aseisiin 19. huhtikuuta 1943 puolustaakseen juutalaisghettoa, jonka miehittäjät olivat perustaneet Varsovaan. Vaikka heillä ei ollut sotilaallisesti toivoa voitosta taistellessaan sodan keskellä ja natsien hallitseman Euroopan sydämessä, heidän taistelullaan oli kuitenkin syvempi merkitys. Nykyisin pidämme heidän sankaruuttaan voimakkaimpana koskaan nähtynä inhimillisen rohkeuden osoituksena ja rakentamamme Euroopan yhtenä moraalisena perustana. Juutalaisen taistelujärjestön manifestissa todettiin, että me taistelemme teidän vapautenne ja oman vapautemme puolesta, teidän ihmisarvonne ja oman ihmisarvomme, teidän sosiaalisen ja kansallisen kunnianne ja arvonne sekä oman sosiaalisen ja kansallisen kunniamme ja arvomme puolesta.

Hyvät parlamentin jäsenet, muistamme, että sodan loppuminen ei tuonut todellista vapautusta, itsenäisyyttä ja demokratiaa kaikille Euroopan kansakunnille. Sodan loppuminen merkitsi Keski- ja Itä-Euroopalle sekä Baltian maille uusia sorron muotoja sekä itsemääräämisoikeuden ja demokratian puuttumista. Se merkitsi myös perusihmisoikeuksien loukkauksia Neuvostoliiton kyseiseen Euroopan osaan asettaman totalitaarisen status quon alaisuudessa, itsenäisyyden menetystä Virolle, Liettualle ja Latvialle sekä niiden sulauttamista Neuvostoliittoon. Koko 1900-luvun ajan sosialistit, sosiaalidemokraatit ja demokraattinen vasemmisto vastustivat johdonmukaisesti kaikkia diktatuurin muotoja ja kaikkea epädemokraattista hallintoa. Olemme poliittinen liike, joka on aina ollut demokratian ja ihmisoikeuksien puolella, niin Baltian maissa kuin Itä- ja Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopan maissakin, joissa diktaattorit nousivat valtaan toisen maailmansodan jälkeen, nimittäin Portugalissa, Espanjassa ja Kreikassa.

Hyvät parlamentin jäsenet, puhun tänään Euroopan parlamentissa Strasbourgissa, maaperällä, jossa näkyvät sotien ja Euroopan romahduksen arvet. Esi-isämme kohtasivat tällä maalla vastakkaisten puolten sotilaina. Nyt kohtaamme toisemme kansalaisina ja yhdentyvää Eurooppaa edustavina Euroopan parlamentin jäseninä. 1950-luvulta lähtien Euroopan yhdentyminen ja Euroopan yhteisön rakentaminen ovat olleet vastauksemme sotaan. Euroopan maiden välisten konfliktien yli päästiin Euroopan toimielinten perustamisprosessissa, ja näin on yhä tänäänkin. Nykyinen Euroopan unioni on tulos kolmesta suuresta demokraattisesta prosessista, joita ovat fasismin sodassa kärsimä tappio, Etelä-Euroopan diktatuurien kaatuminen 1970-luvun lopulla ja demokratian voitto Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Baltian maissa.

Euroopassa luodaan kansainvälisen järjestyksen mallia rauhan ja yhteistyön pohjalta ja yhteisöä kehitetään seuraavien asioiden mukaisesti: ihmisarvon kunnioituksen periaate, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet, myös vähemmistöjen oikeudet.

Nykyistä 25 jäsenvaltion Euroopan unionia rakentavilla monilla kansoilla on taustallaan paljon erilaisia historiallisia kokemuksia. Euroopan perustuslain ratifiointi merkitsee, että voidaan perustaa yhdentynyt Eurooppa, jonka tavoitteita ovat maailmanlaajuinen rauha, oikeus ja solidaarisuus. Euroopasta voi myös tulla ihmiskunnan toivon kannalta erityisen otollinen alue, kuten perustuslain johdannon eräässä fraasissa todetaan. Olemme käyneet yhdessä pitkän tien sodan, totalitaaristen hallintotapojen ja inhimillisen kurjuuden koettelemasta Euroopasta demokraattiseen Eurooppaan, jossa Euroopan unionin vapaat kansat kehittävät yhdessä eurooppalaista tulevaisuutta.

  Jan Jerzy Kułakowski (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuusikymmentä vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Euroopan tulevaisuus riippuu paljolti siitä, miten kaksi perusehtoa täyttyy. Ensimmäinen on, että toisen maailmansodan aikana tapahtuneiden asioiden kulku tunnustetaan yleisesti, ja toinen on, että yhteinen visio Euroopan yhdentymisestä kehitetään tämän historian pohjalta.

Tavat, joilla ihmiset muistavat historian, voivat vaihdella riippuen siitä, johtiko sodan loppuminen heidän tapauksessaan yleiseen vapautukseen. Puolalaiset muistavat joukon ratkaisevia päivämääriä, jotka tekivät toisesta maailmansodasta heille kokonaisuudessaan traagisen tapahtuman. Ensimmäinen näistä päivämääristä on 1. syyskuuta 1939, jolloin Hitler hyökkäsi Puolaan. Tämä päivämäärä merkitsi alkua painajaismaisen miehityksen, riiston ja keskitysleirien ajalle, jolloin miehittäjät tekivät kaikkensa Puolan kansakunnan ja kansan tuhoamiseksi. Se oli kuitenkin myös maanalaisen valtion ja yhteiskunnan sankarillisten tekojen aikaa. Toinen puolalaisten muistama päivä on 17. syyskuuta 1939. Vaikka tällä päivämäärällä valitettavasti on vähemmän vastakaikua Länsi-Euroopassa, se on meistä sekä tuskallinen että hyvin merkittävä, koska tuona päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan. Hyökkäys tapahtui Hitlerin ja Stalinin välisen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen solmimisen seurauksena, joka vahvisti Puolan toisen jaon. Muihin päivämääriin kuuluvat vuosi 1943, jolloin tulivat ilmi Katynissa vuonna 1940 tehdyt rikokset, toisin sanoen kymmenien tuhansien puolalaisten upseerien ja virkamiesten teurastus Stalinin käskystä vain, koska he palvelivat Puolan valtiota, ja vuodet 1943 ja 1944, jolloin oli kaksi sankarillista kansannousua. Ensimmäinen oli Varsovan gheton kansannousu, joka päättyi veriseen häviöön tai pikemminkin tuhoon, ja toinen oli Varsovan kansannousu, jota neuvostojoukot katselivat Veikselin oikealta rannalta ryhtymättä mihinkään. Viimeinen puolalaisten muistama päivämäärä on vuosi 1945, sillä silloin pidettiin Jaltan konferenssi. Konferenssi johti rautaesiripun syntyyn, joka jakoi Euroopan 44 vuodeksi ja eristi kotimaani Puolan Euroopan demokratiasta ja yhdentymisestä. Tämän haluan todeta siitä, miten me muistamme historian.

Haluan myös korostaa perustavaa asiaa, joka liittyy Euroopan yhdentymistä koskevaan yhteiseen visioon. Muistamme järjestelmien toteuttamat rikokset ja näiden järjestelmien vaatimat uhrit. Näiden muistojen ei pidä eivätkä ne saa missään olosuhteissa jakaa kansakuntia ja kansoja. Tähän viestiin perustuu Solidaarisuus, puolalainen yhteiskunnallinen liike, joka käynnisti Itä-Euroopan vapautumisen ja joka myös juhlii 25. vuosipäiväänsä tänä vuonna. Solidaarisuus-liike oli liikkeelle paneva voima suhteiden uudelleen solmimisessa Euroopan kahden puolen välillä, Euroopan, jonka Jaltalla tehdyt päätökset olivat jakaneet. Minulla on tähän asiaan pohjautuva neuvo: haluan todeta ehdottomasti, että solidaarisuuden on oltava yhteistä tulevaisuuttamme ohjaava periaate.

Lopetan vetoamalla kaikkiin jäseniin, jotta he äänestäisivät tämän päätöslauselman puolesta.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni rauhallisen ja vauraan Euroopan on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioitukseen. Tästä syystä en voi äänestä jäsen Brokin päätöslauselman puolesta. Useilla päätöslauselman väitteillä luotaisiin oikeusperusta ihmisoikeuksien rikkomiselle, ja ne johtaisivat suuriin epäoikeudenmukaisuuksiin kotimaassani Latviassa samoin kuin sen naapurimaassa Virossa.

Päätöslauselmaesityksessä todetaan, että Itä-Euroopan maat olivat Neuvostomiehityksen alaisina useita vuosikymmeniä. Latvian ja Viron tapauksissa tällaisella lähestymistavalla olisi vaarallisia seurauksia yli puolelle miljoonalle ihmiselle, jotka asettuivat sinne noiden vuosikymmenten aikana. Virolainen Toomas Ilves selitti vastikään Baltic Times -lehdessä, mitä tämä väite merkitsisi: "sen myötä vähemmistöjen suojelu Baltian maissa muuttuisi järjettömäksi". Tämän lisäksi Latvian parlamentti suostui kaksi viikkoa sitten ottamaan jatkokäsittelyyn julistuksen, jossa pyydetään Euroopan parlamentilta vapautusta velvoitteesta tunnustaa ulkomaisia kansalaisia ja heidän jälkeläisiään, jotka siirrettiin Latviaan miehityksen aikana.

Isäni oli neuvostoarmeijan laivastoupseeri, joka osallistui Hitlerin armeijan ja hänen paikallisten liittolaistensa, Arājsin, Cukursin ja muiden, voittamiseen. Hitlerin armeija ja hänen paikalliset liittolaisensa olivat vastuussa yli 80 000 latvianjuutalaisen, myös isäni isovanhempien, tuhoamisesta. Tämän lisäksi isäni erotettiin armeijasta Stalinin määräysten mukaisesti, koska hän oli juutalainen. En koskaan hyväksy väitettä, että isäni olisi miehittäjä, enkä koskaan voi olla samaa mieltä siitä, että äitini, Riikaan Pietarista vuonna 1950 tullut Venäjän ortodoksi olisi kotiutettava, kuten Latvian julistusehdotuksessa todetaan. Tässä Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tehdyllä väitteellä rohkaistaan Latvian lainsäätäjiä vahvistamaan kyseinen julistus hyvin pian. En halua, että Baltian maista tulee toinen Balkan. Me parlamentaarikot olemme täydessä vastuussa lausumistamme sanoista.

  Giusto Catania (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, päivämäärä 8. toukokuuta 1945 julisti toisen maailmansodan loppua, mutta se oli myös päivämäärä, joka sinetöi fasististen diktatuurin ja natsidiktatuurin lopun Euroopassa. Tuona päivänä Eurooppa vapautui autoritaarisuuden ikeestä ja tuo päivä julisti myös alkua uudelle Euroopalle, joka pyrkii kohti rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Miesten ja naisten vastarinta, tämän Euroopan institutionaalisen ja moraalisen perustan rakentaneet partisaanit vapauttivat Euroopan. Stalingradissa taistelleet vapauttivat Euroopan, sen vapauttivat amerikkalaiset ja kanadalaiset liittoutuneiden joukot, samoin kuin neuvostoarmeija. Tuota päivää voidaan pitää peruskivenä, jolle uusi Eurooppa rakennettiin.

Tämä historiankirjoituksen sivu joutuu kuitenkin valitettavasti liian usein revisionistisen turmelun ja hyökkäysten kohteeksi, ja jopa tämän keskustelun pilaa selvä revisionistinen yllyke. Sekoittamalla erottamattomasti yhteen 8:nnen toukokuuta 1945 ja stalinismin rikokset häiritsemme Euroopan vapauttamisen muistelua. Haluan puhua selvästi tässä asiassa: poliittisten uskomusten, henkilökohtaisen tiedon ja kulttuurisen kehityksen yhteydessä minulla ja ryhmälläni ei ole mitään vaikeuksia tuomita vakaasti stalinismin kauhut. Ihmiset pyrkivät tässä keskustelussa kuitenkin salaa herättämään henkiin Nolten teoriat, joissa natsismia ja kommunismia eikä ainoastaan stalinismia pidetään samanarvoisina.

Todellisuudessa rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arvoja uhkasivat tuolla lyhyellä vuosisadalla stalinismin lisäksi yhtä lailla kolonialismi, imperialismi ja uusliberalismi Algeriasta Vietnamiin, Belgradin pommituksesta Sabran ja Shatilan joukkomurhiin sekä Santiago del Chilen tapahtumiin 11. syyskuuta 1973.

Meidän on kohdeltava historiaa oikein, koska menneisyyden muisto on oleellinen asia, joka antaa meille mahdollisuuden pärjätä tulevaisuudessa ja rakentaa tämän Euroopan ulottuvuuksia. On vain yksi tapa vahvistaa Eurooppaa: meidän on poistettava sana "sota" sanastostamme. Euroopan on toimittava aktiivisesti rakennettaessa rauhanomaista maailmaa, joka ulottuu Irakista Afganistaniin ja Palestiinaan. Euroopan on oltava rohkeampi ja vaikutusvaltaisempi. Meidän on käännettävä kuuluisa latinankielinen sananlasku toisinpäin ja vakuutettava si vis pacem para pacem eli "jos tahdot rauhaa, valmistaudu rauhaan". Tämän on oltava lähtökohtamme.

  Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, mietin joskus, mitkä ovat perusteet Euroopan unionin olemassaololle. Ne eivät varmasti voi olla taloudellisia, koska emme elä suurten kaupan tariffien maailmassa ja koska talous on nykyisin varmasti maailmanlaajuinen. Syyt eivät voi olla demokraattisia, koska tämä parlamentti on Euroopan unionin ainoa demokraattinen elementti, ja se on miltei hyödytön.

Jos olisi kuitenkin yksi Euroopan unionia puoltava väite, joka saisi minut muuttamaan mieleni, se olisi väite, että Euroopan unioni toisi ja takaisi meille rauhan. Kaikki tämä perustuu kuitenkin väärien oletusten sarjaan. Demokraattiset kansallisvaltiot eivät aiheuttaneet ensimmäistä ja toista maailmansotaa. Jos katsotaan historiassa taaksepäin huomataan, että kypsät demokratiat eivät ryhdy sotimaan keskenään.

On myös väärin ja suhteellisen virheellistä väittää, että EU on ylläpitänyt rauhaa Euroopassa viimeiset viisikymmentä vuotta. Minkä sodan se on lopettanut? Aikoiko Portugal hyökätä Italiaan 1970-luvun puolivälissä? Minkä mahdollisen sodan se olisi voinut lopettaa? Jos viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana jokin on taannut rauhan, se on varmasti ollut Nato, joka on esimerkki hallitustenvälisestä yhteistyöstä.

Puhemies Borrell jauhaa Euroopan jälleenyhdentymisestä. Joskus mietin, mistä hän edes puhuu. Tärkeä asia on, takaako EU rauhan. Takaako yhdentyminen rauhan? Niin ei tapahtunut Jugoslaviassa, Neuvostoliitossa tai Yhdysvalloissa, jossa, kuten muistatte, käytiin yksi ihmiskunnan historian katkerimmista ja verisimmistä sisällissodista. Jos jatkamme tämän hankkeen kaupittelemista Euroopan kansoille valheena, on todennäköistä, että nostamme esiin ja aiheutamme katkeria ajatuksia ja äärinationalismia. Meidän on kerrottava Euroopan kansoille totuus pyrkimyksistämme ja annettava heille vapaat ja oikeudenmukaiset kansanäänestykset. Muussa tapauksessa olemme matkalla katastrofiin.

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Hyvät parlamentin jäsenet, kuusikymmentä vuotta toisen maailmansodan jälkeen voin todeta vakuuttuneena, että Euroopan unioni on paras valtioiden välinen yhteistyömuoto, joka on tähän mennessä koettu vanhalla mantereella. Euroopassa vuoropuhelu on syrjäyttänyt sodat, mutta kuitenkaan ei ole vielä saavutettu sovittelua, historiallisen totuuden syvää ymmärrystä tai valtioiden ja poliitikkojen etujen yhteenkietoutumista.

Muistelemme kuitenkin nyt yhdessä yhtä ihmiskunnan suurinta voittoa natsi-ideologiasta. Muistamme fasismin uhreja ja painamme päämme kuolleiden sotilaiden muistoksi. On todellakin tyydyttävää, että koko Euroopan parlamentin poliittinen kirjo on kyennyt yhtymään toisen maailmansodan päättymistä koskevaan päätöslauselmaan ja että parlamentti käsittelee ensimmäistä kertaa samanaikaisesti sekä natsi- että kommunistihallintoa ja tuomitsee ne. Hyvät parlamentin jäsenet, yhteisessä julistuksessamme todettiin selvästi, että ilman historiallista totuutta ei voi olla sovintoa ja että ainoastaan vahva Eurooppa pystyy tarjoamaan keinon päästä menneisyyden perinnön yli, jonka perustalla on epäoikeudenmukaisuuksia ja pakkovallan alla pidettyjen kansakuntien viisikymmentä vuotta kestänyt sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen heikkeneminen. Valitettavasti julistuksessamme ei todettu kaikkea. Myöskään Jean-Claude Junckerin eilen Moskovassa esittämää toteamusta ei voida hyväksyä. Hän sanoi, että näiden ongelmien ratkaisu on tulevien sukupolvien asia. Vain vaikutusvaltaiset puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä. George Bush totesi muutama päivä sitten Riiassa aivan oikein: "Jaltan sopimus noudatteli Münchenin sopimuksen ja Molotov-Ribbentrop-sopimuksen epäoikeudenmukaista perintöä. Jälleen kerran kävi niin, että kun vaikutusvaltaiset hallitukset neuvottelivat, pienten kansakuntien vapaus oli jostain syystä uhrattavissa. Tämä yritys uhrata vapaus vakauden vuoksi jätti maanosan kuitenkin jakaantuneeksi ja epävakaaksi." Lähes viisikymmentä vuotta kestänyt Euroopan kylmä sota vahvistaa hänen toteamuksensa. Jokainen Euroopan parlamentissa tietää, että Nato, Pohjois-Atlantin liitto, luotiin edesauttamaan Euroopan turvallisuutta ilmapiirissä, jossa pelättiin totalitaarisen, kyynisen ja vihamielisen neuvostohallinnon hyökkäystä. Tämä vahvistaa sen toisasian, että toisen maailmansodan jälkeen länsi ei luottanut Stalinin kaltaiseen liittolaiseen. Stalinin luoma pahan imperiumi oli mahdoton hyväksyä, vaikka sitä ennen oli juhlittu yhteisesti voittoa natsi-ideologiasta.

Hyvät parlamentin jäsenet, kun ajattelemme Euroopan tulevaisuutta, meidän olisi pidettävä tarkasti mielessä juuri toteamani asiat. On kulunut kuusikymmentä vuotta toisesta maailmansodasta, ja Eurooppa liittolaisineen muovaa tulevaisuuttaan. Valitettavasti Venäjä, Neuvostoliiton manttelinperijä, antaa yhä lausuntoja, joissa kielletään sen vaikutusvalta Itä-Euroopan maihin ja kotimaani Latvian sekä Liettuan ja Viron miehitys. Tämä historiallisen totuuden torjuminen, kommunistihallinnon rikosten tahallinen peittely, on nöyryyttävää. Se on järjestelmän uhrien väheksymistä ja se tapahtuu kuitenkin nykypäivänä. Venäjä pyrkii käyttämään mahdollisuuksia maailmanlaajuisen julkisen mielipiteen manipulointiin. Venäjä pitää yllä julkista huomiota, joka kohdistuu muiden maiden kansalaisiin liittyvään ongelmaan Latviassa, ja liioittelee asiaa, mutta samalla se jatkaa totalitaarisen neuvostohallinnon uhrien ja heidän lähimpien sukulaistensa ihmisoikeuksien rikkomista kieltämällä heidän kärsimyksensä ja menetyksensä. Senkaltainen Venäjän asenne ei edesauta millään tavalla sovinnon luomista Venäjän ja Itä-Euroopan maiden välille, jotka ovat saaneet vapautensa takaisin. Kommunismin rikosten yleistä tuomitsemista ja päätöslauselmaa niiden seurauksista tarvitaan Euroopan tulevan vakauden vuoksi. Vetoan teihin, että äänestätte päätöslauselman puolesta!

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, EU:n kansakuntien historia ei todellakaan ole ollut helppo. Sen kuluessa nämä kansakunnat ovat taistelleet toisiaan vastaan, pettäneet toisensa ja suorittaneet julmuuksia toisiaan kohtaan. Juuri eurooppalaiset keksivät ajatuksen arjalaisen rodun ylivertaisuudesta, muiden rotujen lopullisesta tuhoamisesta ja kaasukammioista. Tämän lisäksi muu osa Euroopasta pysyttäytyi taustalla, eikä tehnyt mitään, kun tämä tapahtui.

Valitettavasti joudun sanomaan, että emme ole vielä tehneet tilejä selviksi tuon ajanjakson kanssa. Kuusikymmentä vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen on parlamentin jäseniä, jotka kieltäytyvät äänestämästä juutalaisten joukkotuhon tuomitsevien päätöslauselmien puolesta ja vertaavat toistuvasti toisen maailmansodan uhrien kärsimyksiä sodan suunnittelijoiden kärsimyksiin sekä vääristelevät menneisyyttä eivätkä pysty erottelemaan kunnolla kaikkien aikojen järkyttävimmän konfliktin syitä ja seurauksia.

Jäsenvaltioiden ja Euroopan toimielinten useiden johtavien edustajien hiljattaiset puheet sodan loppumisen 60. vuosipäivän kunniaksi ovat paljastaneet heidän hullaantumisensa ajatukseen, että vaurauden ja rauhan aikakautemme on Euroopan unionin historian suora lopputulos. Tulevien sukupolvien vuoksi meidän ei pitäisi unohtaa, että tämä on hyvin kaukana totuudesta. Euroopan rauhaa voidaan yhtä hyvin perustella Yhdysvaltain joukkojen läsnäololla Euroopan maaperällä ja vaurautta voidaan perustella Aasian ja Yhdysvaltain talouskasvulla sekä maailmanlaajuisen kaupan lisääntymisellä. Vapaudesta voidaan puolestaan todeta, että monissa Euroopan maissa, myös kotimaassani, tapahtui vallankumous ilman vähäisintäkään apua Brysselistä.

Olen jonkin verran huolissani siitä, että saavuttamamme demokratia ja vauraus ovat nyt uhattuina. Euroopan mahdollisuudet toimia maailmanlaajuisesti heikkenevät käsittämättömän ja epäoikeudenmukaisen Euroopan perustuslain myötä, joka hyödyttää tiettyjä maita toisten kustannuksella. Poliitikkojen ja todellisen maailman välinen etäisyys on Euroopan tulevaisuuden vaarantava lisätekijä, koska yksittäisten jäsenvaltioiden kansalaiset ymmärtävät yhä vähemmän Euroopan unionin toimielinten ja niiden edustajien käyttämästä kielestä. Mihin Eurooppa päätyy, jos sen kansa ei ymmärrä johtajiaan? Tuleeko siitä helppo saalis pahimmanlaatuiselle populismille vain siksi, ettei kukaan ymmärrä sitä?

Olen vakaasti sitä mieltä, ettei yksikään tiedotusvälineiden kampanja koskaan pysty lisäämään kansalaisten luottamusta ajatukseen yhteisestä Euroopasta. Tämä voidaan tehdä ainoastaan toteuttamalla käytännöllisiä ja helposti ymmärrettäviä toimia, jotka tarjoavat ratkaisuja todellisiin ongelmiin. Euroopan unionin johtajien kyvyttömyys edistää kasvua ja pelkurimainen, euronationalistinen lähestymistapa talousasioihin ovat kaikkea muuta kuin riittävä vastaus maailmanlaajuisen talouden koviin tosiasioihin.

Edustan sellaisen maan kansalaisia, joka kärsi rautaesiripun vuoksi, ennen kuin se romahti 15 vuotta sitten. Näemme kuitenkin nykyisin, kuinka uusia esirippuja yritetään rakentaa ympäri Eurooppaa Yhdysvaltain, kiinalaisten tekstiilien, halvan työvoiman ja monien turvapaikanhakijoiden pitämiseksi ulkopuolella. Sulkeutuminen maailmasta ei ratkaise Euroopan kohtaamia ongelmia.

Kun otetaan huomioon kansalaisten mielenkiinnon puute ja taloudellinen taantuma, on selvää, että Euroopan unionin nykyinen hallintotapa on kestämätön, jos Euroopasta halutaan tehdä kilpailukykyinen.

Mielestäni EU:n johtajilla olisi oltava rohkeutta myöntää itselleen ja kansalaisille, että uudelleen elvytetty Lissabonin strategia ja epäoikeudenmukainen Euroopan perustuslaki ovat vain umpikuja, eivätkä ne johda suurempaan oikeudenmukaisuuteen, vapauteen tai vaurauteen. Ainoa oikea vastaus maailmantalouden ja maailmanpolitiikan nykytilanteeseen on olla avoin, rajoittaa puuttumista talousasioihin, alentaa veroja, antaa kansallisvaltioille mahdollisuus toimia joustavammin ja koordinoida asioita Euroopan unionissa järkevällä tavalla, ainoastaan välttämättömiksi todetuissa yhteyksissä.

  Puhemies. Olen vastaanottanut työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjallinen lausuma (142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Tämä natsien fasismista saadun voiton 60. vuosipäivän muistelu on käynnistänyt vastenmielisen revisionismin ja historiallisen vääristelyn. Osa sitä on ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn tuoma päätöslauselmaesitys, jota on mahdoton hyväksyä.

Tämä historian kauhea vääristely ei todellakaan ole hyväuskoista, vaan sen tarkoitus on toteuttaa eräitä tiettyjä tavoitteita.

Tarkoitus on mitätöidä Neuvostoliiton antama ratkaiseva tuki ja sen kansan loistokas taistelu natsien fasistiarmeijan ja hallinnon tappokoneiston tuhoamiseksi, samoin kuin sen tärkeä rooli imperialistisen valtauksen torjumisessa sodanjälkeisenä aikana.

Tämän päätöslauselmaesityksen tarkoitus on peitellä ja halventaa kommunistien loistavaa ja sankarillista osaa fasismin vastaisessa taistelussa.

Sen tarkoitus on vähätellä natsien toteuttamia kauheuksia, miljoonia keskitysleireillä kuolleita, miljoonia tapettuja miehiä, naisia ja lapsia sekä kokonaisten maiden systemaattista tuhoamista.

Sen tarkoitus on peitellä sitä tosiasiaa, että Hitlerin valtaannousua tukivat saksalainen pääoma ja osaltaan myös huomattavat kapitalistiset pyrkimykset, jotka ruokkivat loppuun asti toivetta siitä, että natsien sotakoneisto tuhoaisi päävihollisen, Neuvostoliiton.

Samoin kuin kuusikymmentä vuotta sitten, sen tarkoitus on puolustaa jotakin, mitä ei voida puolustella, nimittäin imperialistista ja militaristista vihamielisyyttä ja kansojen itsemääräämisoikeutta vastaan toteutettua hyökkäystä.

Se ei onnistu!

(1) Ks. pöytäkirja.

17. Kyselytunti (neuvosto)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti. Käsittelemme työjärjestyksen 109 artiklan mukaisesti neuvostolle esitettyjä suullisia kysymyksiä (B6-0236/2005).

  Puhemies. Kysymys nro 1 on peruutettu.

Kysymyksen nro 2 esittäjä Robert Evans (H-0284/05)

Aihe: Maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien opettajat Yhdysvalloissa

Onko neuvosto tietoinen, että Yhdysvaltain työelämän neuvottelukunta (National Labor Relations Board, NLRB) on riistänyt yksityisten amerikkalaisyliopistojen maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien opettajilta Yhdysvaltain työlakien suojan? Oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen on ihmisoikeus. Onko neuvosto valmis painostamaan Bushin hallintoa, jotta akateemisten alojen ammattiliitot voisivat järjestäytyä suojelemaan amerikkalaisyliopistojen työpaikkojen laatua, akateemisia vapauksia ja intellektuaalisia standardeja?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, voin vastata jäsen Evansille puheena olevasta maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien opettajien tilanteesta Yhdysvalloissa, että neuvosto ei tunne hänen kysymyksessään kuvattua tilannetta.

Arvoisan jäsenen mainitsemat ammatilliset suhteet kuuluvat yksittäisten jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan. Näin ollen Euroopan unioni ei voi keskustella tämän tyyppisistä ammatillista suhteista Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, vaikka ihmisoikeusasiat ovatkin merkittävä osa unionin ja Yhdysvaltojen välistä säännöllistä vuoropuhelua.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Kiitos vastauksesta, vaikka se ei ollutkaan aivan sitä, mitä odotin. Tämä ei varmaankaan ole asia, jossa 25 maan tulisi toimia erikseen. Tämä on hyvin vakava asia.

Suhteissamme Yhdysvaltoihin ei ole kyse ainoastaan rahaa tuovista kaupoista ja liikeasioista. Kyse ei myöskään ole vain Yhdysvaltoja koskevasta asiasta eikä vain Yhdysvaltain kansalaisia koskevasta asiasta, koska kyseisissä amerikkalaisissa oppilaitoksissa on paljon eurooppalaisia opettajina. Ymmärtääkseni New Yorkissa sijaitsevan Columbian yliopiston rehtori on antanut ohjeet siitä, miten hän haluaa maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien opettajia kohdeltavan ja rangaistavan.

Sanoisin puheenjohtajalle, että yhteisvastuun ja kansainvälisen työoikeuden nimissä emme saa vaieta tästä asiasta emmekä vain katsoa sivusta ja sallia työntekijöiden oikeuksien räikeää polkemista. Vaikka tämä tapahtuukin Yhdysvalloissa, se voi vaikuttaa myös Euroopan unionin kansalaisiin. Kehottaisin häntä hartaasti palaamaan asiaan ja tutkimaan, mitä muuta voisimme tehdä.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) En valitettavasti voi sanoa muuta kuin jo olen sanonut, mutta olen kuitenkin pannut merkille arvoisan jäsenen kommentit. Kaikkien maiden on tietenkin noudatettava kansainvälistä työoikeutta, ja siinä olen täysin samaa mieltä. Hyväksyn tuon näkökohdan, ja se voidaan varmasti ottaa esille Yhdysvaltojen suhteiden yhteydessä, kuten jo totesin.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 3 esittäjä Bernd Posselt (H-0294/05)

Aihe: Vähemmistösäännökset Makedoniassa ja Serbiassa

Ovatko Serbian vähemmistösäännökset erityisesti Vojvodinan, Novi Bazarin Sandjakin ja Presevo-laakson osalta eurooppalaisten standardien mukaisia? Miten neuvosto arvioi näiden säännösten vastaavan niitä määräyksiä, jotka Ohridin puitesopimuksen mukaan koskevat Makedoniaa?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Neuvosto seuraa Länsi-Balkanin vähemmistöjen oikeuksia koskevaa tilannetta tiiviisti. Viimeisimmän Serbian ja Montenegron vähemmistöjen oikeuksia käsittelevän analyysin esitti komissio laatimassaan vaikutustenarvioinnissa, jossa arvioitiin Serbian ja Montenegron valmiutta neuvotella vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vähemmistöjen oikeuksia koskevasta tilanteesta puolestaan tehtiin yhteenveto komission viimeisimmässä vuosikertomuksessa, joka laadittiin vakautus- ja assosiaatioprosessin yhteydessä.

Länsi-Balkanin vähemmistöjen oikeuksia koskeva tilanne on viime vuosina yleisesti ottaen parantunut, vaikka paljon on vielä tehtävää. Neuvosto ei halua vertailla Serbian ja Montenegron ja toisaalta entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vähemmistösäännöksiä, vaan pyrkii jatkossakin kannustamaan näitä maita – niiden erityisolosuhteet huomioon ottaen – jotta ne noudattaisivat vähemmistöpolitiikkaa, joka on täysin eurooppalaisten standardien mukaista.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Ohridin sopimuksessa asetetaan Makedonialle hyvin tiukkoja vähemmistöjen suojelua koskevia ehtoja, ja siksi haluaisin pyytää, että välttäisimme kaksinkertaisten standardien käyttöä, joka mielestäni on nyt vaarana. Kyseessä on erityisesti kaksi aluetta, Novi Pazarin Sandjak ja Vojvodina, missä vähemmistöjen ongelmat ovat edelleen äärimmäisen vakavia, ja juuri näihin haluan kiinnittää huomionne.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Olen valmis myöntämään, että on tärkeää kiinnittää neuvoston huomio vähemmistöjen kohteluun äsken mainitsemillanne alueilla ja tehdä jonkinlaista vertailua vähemmistöjen suojelusta Ohridin sopimuksen mukaisesti.

Mielestäni puhumme kuitenkin kahdesta eri tilanteesta, jotka on arvioitava sen mukaan. Kun Euroopan unionin suhteet Serbiaan kehittyvät, unioni vaatii voimakkaasti vähemmistöjen suojelua mainitsemillanne alueilla.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 4 esittäjä Chris Davies (H-0295/05)

Aihe: Suora kaupankäynti Pohjois-Kyproksen kanssa

Minkälaisen reaktion neuvosto on saanut komission jäsenen Olli Rehnin tammikuussa pidetyn ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan (AFET) kokouksessa tekemään ehdotukseen, jonka mukaan komissio nykyisen pattitilanteen purkamiseksi on valmis harkitsemaan EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan lisäämistä toiseksi oikeusperustaksi avustuksia ja kauppaa koskeviin asetuksiin?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Kuten vastaaviin kysymyksiin annetuissa vastauksissa on jo mainittu, neuvosto on toistuvasti korostanut, että se on sitoutunut toimenpiteisiin, jotka tähtäävät Kyproksen yhdistämiseen. Lisäksi se toivoo, että kaikki kyproslaiset voivat pian elää yhdessä kyproslaisina ja Euroopan kansalaisina yhtenäisellä saarella, joka kuuluu Euroopan unioniin.

Euroopan unioni on ryhtynyt tämän huomioon ottaen tarkastelemaan Kyproksen turkkilaisyhteisön eristämisen lopettamiseen ja Kyproksen yhdistämiseen tähtääviä toimia edistämällä Kyproksen turkkilaisyhteisön talouskehitystä. Joitakin tämän suuntaisia toimia on jo toteutettu, kuten vuonna 2004 hyväksytty "vihreää linjaa" koskeva asetus, jota äskettäin muutettiin siten, että sen soveltamisalaa laajennettiin ja tehokkuutta lisättiin.

Merkittävää työtä on tehty myös muiden toimien yhteydessä, kuten komission ehdotuksissa, jotka koskevat yhtäältä Kyproksen turkkilaisyhteisön talouskehityksen tukemiseksi tarkoitettua rahoitustukiohjelmaa ja toisaalta vaihto-ohjelmaa, joka koskee niitä alueita, joilla Kyproksen tasavallalla ei ole tosiasiallista määräysvaltaa. Näitä kahta ehdotusta ei voida vielä hyväksyä, koska erityisesti suorissa vaihto-ohjelmissa on vielä ongelmia voitettavana.

Arvoisa jäsen viittaa kysymyksessään juuri tähän jälkimmäiseen ehdotukseen. Komission jäsenen Olli Rehnin tammikuussa pidetyssä parlamentin ulkoasioiden valiokunnan kokouksessa esittämää hypoteesia ehdotuksen oikeusperustan mahdollisesta muuttamisesta ei ole vielä esitelty neuvostolle. Itse asiassa on komission tehtävä muuttaa ehdotustaan tähän suuntaan, jos se niin haluaa. Puheenjohtajavaltio ei luonnollisesti voi tässä vaiheessa kertoa, mitä päätöksiä neuvosto tekee tässä asiassa.

Minun on kuitenkin tähdennettävä, että joissakin lainopillisissa kannanotoissa ei kannateta komission omaksumaa lähestymistapaa, joka koskee sen alunperin hyväksymää oikeusperustaa. Neuvosto voi puheenjohtajavaltion välityksellä vielä kerran vakuuttaa arvoisalle jäsenelle jatkavansa toimia saaren taloudellisen integraation edistämiseksi ja suhteiden parantamiseksi Kyproksessa asuvien kahden yhteisön välillä sekä näiden yhteisöjen ja Euroopan unionin välillä.

  Sarah Ludford (ALDE), laatijan sijainen. – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Minusta näyttää siltä, että kaikki syyttävät toisiaan. Siitä on yli vuosi, kun neuvosto lupasi lopettaa Kyproksen turkkilaisten eristyksen sen jälkeen, kun nämä hyväksyivät kahden kolmasosan enemmistöllä YK:n pääsihteerin Annanin suunnitelman poliittisesta ratkaisusta. Voidaan kysyä, kuinka kukaan voi luottaa Euroopan unionin lupauksiin, jos se pettää ne esimerkiksi näin. Kuten ministeri huomautti, suora kaupankäynti ja maan pohjoisosan talouselämän edistäminen helpottaisivat poliittista ratkaisua. Ei ole kenellekään hyödyksi, että Kyproksen turkkilaisten tulo- ja talouskehitys ovat niin paljon jäljessä Kyproksen kreikkalaisista.

Milloin käytetään vakavaa painostusta, jotta tuo vuosi sitten annettu lupaus todella lunastetaan? Kyproksen turkkilaiset joutuvat siihen asti elämään siellä epävarmuudessa ja eristäytyneinä, ja he lakkaavat uskomasta Euroopan unionin lupauksiin. Täytyy myöntää, etten voi moittia heitä. Milloin voimme odottaa näiden kahden asetuksen tulevan hyväksytyiksi?

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa jäsen Ludford, voin vain sanoa teille, että kysymyksenne tulee aivan oikealla hetkellä, sillä lähden puheenjohtajavaltion edustajana komission jäsenen Olli Rehnin kanssa puolentoista tunnin kuluttua Kyprokseen, jossa yritämme keskustella juuri esille ottamistanne aiheista. Mielestäni puheenjohtajavaltion aikomuksena on juuri ratkaista nämä asiat niin pian kuin mahdollista ja näin toimia neuvoston huhtikuussa antamien sitoumusten mukaisesti.

  Puhemies. Kysymys nro 5 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymyksen nro 6 esittäjä Gay Mitchell (H-0299/05)

Aihe: EU:n jäsenvaltioiden kehitysapusitoumusten täyttäminen

Oxfam, ActionAid ja European Debt and Development Coalition -järjestöjen äskettäin julkaistussa yhteisessä raportissa arvioidaan EU:n jäsenvaltioiden kehitysyhteistyötavoitteiden täyttymistä. Rikkaat valtiot sitoutuivat vuonna 1970 YK:n yleiskokouksessa nostamaan kehitysapunsa 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 1980 mennessä. Kaksikymmentäviisi vuotta mainitun määräajan jälkeen vain viisi valtiota on täyttänyt tavoitteen, mukaan luettuna neljä EU:n jäsenvaltiota. Monet muut valtiot ovat rikkoneet köyhyyden poistamista koskevat lupauksensa. Esimerkiksi Irlanti on luopunut tavoitteestaan saavuttaa 0,7 prosentin tavoite vuoteen 2007 mennessä.

Koska puheenjohtajavaltio Luxemburg on asettanut köyhyyden torjunnan puheenjohtajakautensa ohjelman päätavoitteeksi, miten se aikoo käyttää vaikutusvaltaansa uudistaakseen jäsenvaltioiden kehitysapusitoumukset ja miten se aikoo varmistaa EU:n kehitysaputavoitteiden saavuttamisen?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Komission ehdotuksista, joissa nimetään vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttamiseksi toteutettavat toimet, on keskusteltu eräässä neuvoston työryhmässä 14. huhtikuuta 2005 lähtien. Puheenjohtajavaltio Luxemburg aikoo toteuttaa kaikki mahdolliset toimet varmistaakseen, että neuvosto kykenee hahmottelemaan uudistettujen sitoumustensa ydinkohdat 23. ja 24. toukokuuta pidettävässä kokouksessa. Sitoumusten tavoitteena on erityisesti ensinnäkin vahvistaa maakohtaiset ja koko unionia koskevat välitavoitteet julkisen avun talousarvioiden kasvattamiseksi vuoteen 2010 mennessä siten, että yleistavoite on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2015. Toiseksi sitoumuksilla pyritään vauhdittamaan uudistuksia avun laadun parantamiseksi ja kolmanneksi tarkastelemaan uudelleen tapaa, jolla EU vaikuttaa kehitysyhteistyön edellytyksiin oman kestävän kehityksen mallinsa sekä sisä- ja ulkopolitiikkojensa kautta. Tämä edellyttää, että kehityksen hyväksi tehtävä työ on johdonmukaista, mikä on olennaista tarkastellessamme yhteistyötä ja kehitystä. Neljänneksi sitoumusten tarkoitus on asettaa Afrikka etusijalle uusien suuntaviivojen soveltamisessa ja kehittää uusia mahdollisuuksia mannerten välistä kumppanuutta varten.

Euroopan unioni on täysin tietoinen tehtävän tärkeydestä ja kiireellisyydestä. Eurooppa-neuvosto kehotti tätä silmällä pitäen 23. ja 24. maaliskuuta pitämässään kokouksessa komissiota ja neuvostoa vauhdittamaan työtään erityisesti kehityksen toimintalinjaan liittyvien eri kysymysten osalta, jotta eri aiheita koskevat kannat saataisiin viimeisteltyä ja Euroopan unioni voisi toimia aktiivisena vaikuttajana tulevissa keskusteluissa YK:n syyskuussa 2005 pidettävää huippukokousta valmisteltaessa. Ilmoitin jo tänä aamuna, että ECOFIN-neuvosto, joka tarkasteli mahdollisia uusia rahoitusmenetelmiä viime kokouksessaan, palaa asiaan epävirallisessa kokouksessaan viikonloppuna.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Haluan huomauttaa puheenjohtajalle, että 0,7 prosentin tavoitteesta sovittiin 35 vuotta sitten ja että tähän mennessä vain viisi valtiota, joista neljä on EU:n jäsenvaltioita, on saavuttanut tämän 0,7 prosentin tavoitteen. Vuoteen 2025 mennessä planeetallamme on kaksi miljardia ihmistä enemmän kuin nyt, ja heistä 90 prosenttia syntyy kolmanteen maailmaan. Millaisen maailman jätämme seuraavalle sukupolvelle? Puhuimme juuri toisesta maailmansodasta. Millaista tulevaisuutta luomme lapsillemme ja lastenlapsillemme? Mihin vakaviin toimiin neuvosto ryhtyy varmistaakseen, että jäsenvaltiot täyttävät velvoitteensa?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Olen todella sitä mieltä, että nyt on uutta tahtoa pyrkiä selvästi ja määrätietoisesti 0,7 prosentin tavoitteeseen. Olen luonnollisesti samaa mieltä siitä, mitä arvoisa jäsen juuri sanoi: se kestää liian kauan. Olemme todellakin keskustelleet tästä tavoitteesta yli 30 vuotta. Nyt on aika toteuttaa tavoite. Totta on, että asetetut määräajat ovat ehkä vieläkin liian pitkiä.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 7 esittäjä David Martin (H-0302/05)

Aihe: Mordechai Vanunu

Pyysin 23. helmikuuta 2005 pidetyn kyselytunnin aikana neuvostoa muistuttamaan israelilaisia siitä, että Mordechai Vanunu vietiin laittomasti Euroopan alueelta ja itse asiassa hänet käytännössä kaapattiin Israeliin vastaamaan oikeudessa syytteisiin 20 vuotta vanhoista rikoksista, joihin hänen väitettiin syyllistyneen. Taustalla oli naurettava ajatus, että hänellä olisi yhä hallussaan salaisuuksia, jotka saattaisivat vahingoittaa Israelia. Pyysin kysymyksessäni neuvostoa kannustamaan Israelin hallitusta lopettamaan Vanunun vainoamisen sekä antamaan hänelle luvan lähteä Israelista ja muuttaa asumaan Euroopan unioniin, jos hän niin haluaa.

Koska Israelin hallitus ilmeisesti kuitenkin edelleen vainoaa Vanunua, mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Viime helmikuussa parlamentissa pitämäni puheenvuoron jälkeen Israelin hallitus on suureksi suruksemme päättänyt jatkaa 12 kuukaudella rajoituksia, joita Mordechai Vanunulle määrättiin hänen vapauttamisensa yhteydessä viime vuonna. Lisäksi on meneillään oikeudenkäynti, jossa Vanunua syytetään näiden rajoitusten rikkomisesta ja jonka tuloksena hän voi saada uuden vankilatuomion. Näyttää siltä, että tämä on Israelin viranomaisille äärimmäisen arka asia. Nähtävästi he haluavat suojella Israelin valtion turvallisuutta tällä tavalla. Päättäessään jatkaa Vanunulle asetettuja rajoituksia Israelin hallitus väitti, että hänellä oli vielä paljastettavaa tietoa.

Siitä huolimatta on myös oikeutettua, että nyt, kun melkein 20 vuotta on kulunut tapahtumista, 18 vuotta vankilassa viettäneelle henkilölle myönnetään perusoikeudet, kuten oikeus elää ihmisarvoista elämää vapaasti ja rauhassa. Aiommekin jatkaa Israelin viranomaisten kanssa erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevaa vuoropuhelua sen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä, jota käymme heidän kanssaan, ja toteuttaessamme naapuruuspolitiikkaa, johon Israelin hallitus on sitoutunut osallistumaan. Keskustelemme myös turvallisuuskysymyksistä, joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisesta toiminnasta ja nimenomaan juuri ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

  David Martin (PSE). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta, josta oli niin paljon hyötyä kuin voi olla tilanteen huomioon ottaen. On mielestäni kuitenkin selvää, että Israel on valtion turvallisuuden suojelemisen sijasta ryhtynyt vainoamaan tätä miestä. Toivon, että neuvosto todella jatkaa Israelin painostamista hänen vapauttamisekseen. Mordechai Vanunu on valittu omassa maassani sijaitsevan Glasgow’n yliopiston rehtoriksi, ja olisimme hyvin iloisia, jos hän voisi tulla yliopistoon ja ryhtyä tehtäväänsä. Toivon siksi, että neuvosto jatkaa painostusta.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Neuvosto on pannut merkille kantanne ja toimii kuten juuri sanoin.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 8 esittäjä Panagiotis Beglitis (H-0306/05)

Aihe: Georgian kreikkalaisväestön perusoikeuksien loukkaaminen

Georgiassa rikotaan tällä hetkellä kreikkalaisväestön oikeuksia. Tsalkan alueella, jonka väestö on puhtaasti kreikkalainen, on suoritettu hyökkäyksiä. Kreikkalaisväestön järjestöjen mukaan kokonaisia perheitä on surmattu, ja muita on karkotettu kylistä. Kreikkalaisväestöllä on myös ongelmia kiinteän omaisuutensa kanssa. On ilmoitettu, että seitsemän edellisen vuoden aikana noin 7000 "valloittajaa" on ottanut haltuunsa asuntoja ja omaisuutta, ja he ovat kieltäytyneet palauttamasta niitä laillisille omistajille.

Onko neuvosto tietoinen näistä seikoista? Mitä toimia se aikoo toteuttaa Georgian kreikkalaisväestön perusoikeuksien suojelemiseksi? Aikooko puheenjohtajavaltio ja Javier Solana käsitellä asiaa Georgian hallituksen kanssa? Aikooko Javier Solana tehdä raportin Georgian kreikkalaisväestön ihmisoikeustilanteesta yhteistyössä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Euroopan neuvoston ja YK:n ihmisoikeuskomission kanssa?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Neuvosto haluaa aluksi kiittää arvoisaa jäsentä hänen antamistaan tiedoista, jotka koskevat Georgian kreikkalaisväestön perusoikeuksien rikkomista. Neuvosto on Georgian kanssa käymässään poliittisessa vuoropuhelussa tuonut toistuvasti julki tarpeen parantaa ihmisoikeuksien suojelua tässä kumppanuusvaltiossa. Neuvosto käyttää edelleenkin hyväkseen kaikki tilaisuudet ilmaistakseen huolensa Georgian ihmisoikeustilanteesta. Se tapahtuu lähinnä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa ja YK:n ihmisoikeuskomissiossa tehtävän yhteistyön puitteissa.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimiva pääsihteeri nimitti 17. tammikuuta 2005 Michael Matthiessenin henkilökohtaiseksi edustajakseen ihmisoikeuskysymyksissä. Etelä-Kaukasuksen erikoisedustaja Talvitie auttaa myös Georgiaa viemään läpi poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka koskevat erityisesti oikeusvaltiota, demokratiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa, kehitystä ja köyhyyden lieventämistä.

Neuvosto tähdensi 25. huhtikuuta antamissaan päätelmissä näiden tavoitteiden tärkeyttä ja uudisti sitoumuksensa kehittää näitä eri elementtejä suhteidensa yhteydessä ja erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä. Laadittaessa ja neuvoteltaessa Euroopan unionin ja Georgian välistä Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmaa Euroopan unioni korostaa ihmisoikeuksien suojelun parantamistarvetta kyseisessä maassa. Neuvosto aikookin tarkkailla kreikkalaisyhteisön tilannetta tiiviisti sitä mukaa kun asia kehittyy ja ottaa asian esille Georgian viranomaisten kanssa aina kun siihen on syytä.

Myös Euroopan parlamentti haluaa ehkä käsitellä asiaa seuraavassa EU:n ja Georgian parlamentaarisen yhteistyökomitean kokouksessa, joka tietojeni mukaan pidetään 13. ja 14. kesäkuuta 2005.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Olen ehdottomasti samaa mieltä periaatteellisista puitteista, jotka hän on asettanut meille.

Ongelmana eivät kuitenkaan ole vain periaatteelliset puitteet, vaan se, mitä voimme Euroopan unionissa käytännössä tehdä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien suojelemiseksi Georgiassa ja kaikkialla maailmassa. Millaisia keinoja ja valvontamekanismeja meillä Euroopan unionina on, jotta voimme suostutella tai painostaa Georgian viranomaisia kunnioittamaan kreikkalaisvähemmistön oikeuksia?

Sanon tämän, koska edessäni on Georgian ihmisoikeuksia käsittelevän Euroopan unionin erikoisedustajan – johon viittasitte – 12. huhtikuuta päivätty ihmisoikeustilannetta kuvaava kertomus, ja minun täytyy sanoa, että siinä kuvattu Georgian kreikkalaisten tilanne ei ole miellyttävä.

Mitä me teemme? Mitä keinoja meillä on käytettävänä Georgian suhteidemme puitteissa? Minusta tämä on tärkeää juuri nyt.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Georgia on käynyt läpi suurten mullistusten aikakauden, mutta on nyt sitoutunut pyrkimään demokratiaan. Lisäksi se haluaa lähentyä Euroopan unionia. Mielestäni nyt, kun Georgia on lähentynyt Euroopan unionia erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä, Georgian viranomaisia pitäisi voida painostaa kunnioittamaan paitsi ihmisoikeuksia yleensä myös vähemmistöjen oikeuksia, mikä on tärkeää. Asia onkin mielestäni otettava näyttävästi esille Euroopan unionin ja Georgian välisissä yhteyksissä. Lisäksi Georgian halu lähentyä Eurooppaa ja erityisesti Euroopan unionia parantaa mahdollisuuksiamme puolustaa mainitsemianne kreikkalaisvähemmistöjen oikeuksia.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 9 esittäjä Claude Moraes (H-0309/05)

Aihe: Romanien yhteiskunnallisen osallisuuden vuosikymmen 2005–2015

Kahdeksan Euroopan maan valtion- ja hallitusten päämiehet avasivat Sofiassa 2. helmikuuta 2005 "Romanien yhteiskunnallisen osallisuuden vuosikymmenen 2005–2015". He painottivat, että on tehtävä työtä romanien syrjinnän poistamiseksi sekä romanien ja muun yhteiskunnan välisen kuilun kaventamiseksi..

Miten neuvosto aikoo edesauttaa hankkeen tavoitteiden toteutumista? Onko se valmis raportoimaan säännöllisesti romanien integroitumisesta Euroopan yhteiskuntiin?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Neuvosto suhtautuu myönteisesti useiden valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten 2. helmikuuta 2005 Sofiassa antamaan sitoumukseen poistaa kaikki romanien vastaiset syrjinnän muodot vuoteen 2015 mennessä. Minun ei tarvitse muistuttaa teille keskusteluista, joita olemme juuri käyneet toisen maailmansodan päättymisestä ja romanien kärsimyksistä. Sitoumus on suuri askel, koska romaniyhteisöistä tuli 1. toukokuuta 2004 Euroopan unionin suurin etninen vähemmistö. Heidän tilanteensa erityisluonteen takia heidän integroimisensa on suurisuuntainen haaste perusoikeuksien suojelun ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen kannalta.

Kuten arvoisa jäsen varmasti tietää, Euroopan unioni on ottanut toistuvasti esille uusien jäsenvaltioiden – ja myös Bulgarian ja Romanian – kanssa käytyjen liittymisneuvottelujen aikana romanien tilanteen aiheena, joka vaatii kyseisten valtioiden hallitusten poliittista huomiota. Erityisesti tässä on otettava huomioon Kööpenhaminan poliittiset kriteerit, joissa vaaditaan nimenomaan vähemmistöjen kunnioittamista ja suojelua.

Romaniyhteisöjen integroinnin haasteita kohdattaessa suurin vastuu on kansallisilla viranomaisilla niiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten lisäksi, joiden alueella asuu eniten romaneita. Myös kaikilla kansalaisyhteiskunnan jäsenillä, myös romaneilla, on tässä olennaisen tärkeä rooli. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa heidän puolestaan myös erilaisia poliittisia Euroopan tason ohjelmia ja asiaan kuuluvia välineitä, jotka liittyvät syrjintäkieltoon, tasa-arvoiseen kohteluun ja sosiaaliseen integraatioon. Ne voivat käyttää erityisesti neuvoston direktiiviä 2000/43 rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta. Direktiivi koskee itse asiassa monia aloja, joilla syrjintää romaneja vastaan voi esiintyä, kuten työ, koulutus, sosiaaliturva, tavaroiden ja palveluiden saatavuus sekä asuminen.

Lisäksi rakennerahastot, erityisesti Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto, voivat rahoittaa useita aloitteita, joista on hyötyä romaniyhteisölle. Tällainen on erityisesti Euroopan sosiaalirahaston perustama Equal-yhteisöaloite, jolla edistetään uusia käytäntöjä torjuttaessa syrjintää ja eriarvoisuutta, jotka vaikuttavat työmarkkinoilla erityisesti romaniyhteisöön.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Kiitos vastauksesta. Se osoitti, miten vakavan haasteen edessä olemme nyt, kun romanit ovat laajentuneen Euroopan unionin suurin homogeeninen vähemmistö.

Olemmeko tietoisia jäsenvaltioiden passiivisuudesta asiassa, esimerkiksi siitä, että yhdenvertaisesta kohtelusta annettua direktiiviä ja rotua koskevan tasa-arvodirektiivin 13 artiklaa, jossa komissiolla on täytäntöönpanovalta, ei ole pantu täytäntöön jäsenvaltioissa? Tiedämmekö, että nykyisen romaniyhteisöä suojelevan lain täytäntöönpano on jäsenvaltioissa pahasti jäljessä erityisesti työllisyyden osalta? Tämä on vakava kysymys. Voidaanko romanikysymystä sen laajuuden huomioon ottaen pohtia Luxemburgin puheenjohtajakauden päätteeksi annettavassa julkilausumassa, jotta asia otettaisiin yhtä vakavasti sitä seuraavalla Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella?

  David Martin (PSE). – (EN) Haluan tähdentää neuvoston puheenjohtajalle kollegani esittämää viimeistä kohtaa. Olisi hyvin myönteinen viesti, jos kysymys otettaisiin esille valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten kesken ja siihen viitattaisiin julkilausumassa. Romanit tuntevat olevansa laiminlyöty taho Euroopan unionissa. Heille annettaisiin näin myönteinen viesti, ja samalla näytettäisiin jäsenvaltioille esimerkkiä, joka ehkä kannustaisi niitä tehokkaisiin toimiin.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Haluan ensin sanoa, että kaikkien jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön koko EU:n lainsäädäntö. Mielestäni se on velvollisuus, joka koskee kaikkia jäsenvaltioita siitä hetkestä lähtien, kun niistä tulee Euroopan unionin jäseniä.

Lisään vielä, että Euroopan yhteisön syrjinnän vastaisen toimintaohjelman tarkoituksena on edistää toimia, joilla rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää voidaan torjua. Yksi vuoden 2004 työohjelmassa nimetyistä ensisijaisista aloista oli erityisesti romanien integrointi työmarkkinoille. Tämä tarkoittaa, että kaikkien jäsenvaltioiden, joiden alueella asuu romanivähemmistöjä, on sisällytettävä nämä vähemmistöt kansallisiin toimintaohjelmiinsa, jotka kohdistuvat työmarkkinoihin. Kyse on mielestäni siitä, että käytetään aiemmin mainitsemiani yhteisön välineitä jäsenvaltioiden kannustamiseksi ja ohjaamiseksi käsittelemään romanivähemmistöjen sosiaalista integrointia tällä tavalla.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 10 esittäjä Esko Seppänen (H-0311/05)

Aihe: Ydinvoimapaketti

Komissio on antanut uudet direktiiviehdotukset ydinvoimaloiden turvallisuudesta ja ydinjätteen loppusijoituksesta. Neuvoston nykyisen puheenjohtajavaltion johdolla ei asiassa ole tapahtunut neuvoston käsittelyssä mainittavaa edistymistä. Mikä on puheenjohtajavaltion kanta kysymykseen siitä, miksi asia ei ole edennyt, ja milloin asiassa voidaan odottaa edistymistä?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Kuten neuvosto on jo huomauttanut jäsen Rübigin esittämään kysymykseen nro 1778 antamassaan vastauksessa, komission ehdotusten tutkimisprosessi on johtanut siihen, että neuvosto antoi viime kesäkuun 28. päivänä päätelmät ydinvoimaloiden turvallisuudesta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuudesta.

Päätelmissä vahvistetaan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sitoutuminen korkeatasoiseen ydinturvallisuuteen. Samalla kyse on siitä – siteeraan päätelmiä – että helpotetaan sellaisen välineen (sellaisten välineiden) valitsemista Euratomin perustamissopimuksen yhteyteen, joka voi (jotka voivat) tehokkaammin edistää ydinturvallisuutta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista huoltoa sulkematta pois mitään välinettä ja noudattaen paremman säädöskäytännön periaatteita.

Vuoden 2004 toisella vuosipuoliskolla viimeisteltiin näiden päätelmien mukainen toimintaohjelma. Ohjelma perustuu kolmeen alueeseen: ydinlaitosten turvallisuus; käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto; ydinlaitosten käytöstä poistamisen sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisen huollon rahoitus.

Puheenjohtajavaltio Luxemburg on laatinut tähän liittyen työohjelman, jossa hahmotellaan suoritettavat tehtävät, ja on nimittänyt kolme asiantuntijaryhmää, jotka vastaavat toimintaohjelman eri alueista. Kun otetaan huomioon niiden useiden kansainvälisten viranomaisten aikataulut, joiden työ vaikuttaa suoritettaviin tehtäviin, on suunniteltu, että ohjelmaan perustuva yleiskertomus laaditaan vuoden 2006 lopulla.

Voin vakuuttaa, että puheenjohtajavaltio Luxemburg kiinnittää tähän asiaan mitä suurinta huomiota. On kuitenkin huomattava, että on olemassa määrävähemmistöjä, jotka estävät meitä edistymästä nopeammin asian käsittelyssä.

  Jonas Sjöstedt (GUE/NGL), laatijan sijainen. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvostoa vastauksesta jäsen Seppäsen kysymykseen. Minulla on kaksi lisäkysymystä. Ensimmäinen koskee sitä, onko neuvoston mielestä radioaktiivisen jätteen lopullinen varastointi sellainen yhteistä etua koskeva asia, että EU:n olisi pyrittävä yhteisiin ratkaisuihin esimerkiksi sen suhteen, miten ja mihin eri jäsenvaltioiden ydinjäte olisi viime kädessä varastoitava. Toinen kysymys koskee Euratomin perustamissopimusta. Yksi uutta perustuslakia koskeviin neuvotteluihin liittyvä keskustelunaihehan oli, pitäisikö Euratomin perustamissopimuksen jäädä voimaan niin kuin perustuslaki sallisi. Olisiko neuvoston mielestä ylikansallisen politiikan toteuttaminen tällä alalla ollut vaikeampaa, jos oikeusperustana ei olisi ollut Euratomin perustamissopimusta?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Aloitetaan Euratomin perustamissopimuksesta. Perustuslain lisäksi on ollut aloitteita, joissa vaaditaan juuri Euratomin perustamissopimuksen uudistamista. Itse asiassa voisi mielestäni olla aika uudistaa sopimusta perusteellisesti. Tiedämme kuitenkin, että tämä uudistus on äärimmäisen vaikea tehtävä, koska kaikissa jäsenvaltioissa ei olla samaa mieltä ydinalan kehittämisestä. Jotkut valtiot ovat lisäksi sitä mieltä, että ydinalaa ei pitäisi lainkaan kehittää. Osittain tämän vuoksi olemme umpikujassa.

Varastointikysymykseen sanoisin, että olen jo kertonut teille asiantuntijoiden neuvottelevan keskenään tarkoituksenaan keksiä parempi keino ydinjätteen varastoinnin turvaamiseksi. Voin vakuuttaa, että puheenjohtajavaltio tekee kaiken voitavansa asian edistämiseksi parhaillaan tehtävän työn puitteissa, jotta sekä ympäristön että ihmisten turvallisuus ja suojelu taataan mahdollisimman hyvin.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 11 esittäjä Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (H-0312/05)

Aihe: Turkin uuden rikoslain voimaantulon lykkääminen

Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan ilmoitti hiljattain, että hänen hallituksensa oli päättänyt lykätä Turkin uudelleentarkastellun rikoslain huhtikuuksi suunniteltua voimaantuloa.

On otettava huomioon, että rikoslain uudelleentarkastelu ja sen täytäntöönpano ovat yhteisön toimielinten keskeisiä ennakkoehtoja, jotka Turkin on täytettävä, ennen kuin se voi ottaa käyttöön yhteisön säännöstön. Miten neuvosto suhtautuu tähän kehitykseen? Onko Turkin hallitus tiedottanut sille virallisesti syistä, miksi uuden rikoslain voimaantulopäivää lykättiin? Jos on, miten neuvosto vastasi Turkin hallitukselle? Katsooko, se että uuden rikoslain täytäntöönpanon lykkääminen vaikuttaa siihen, aloitetaanko liittymisneuvottelut 3. lokakuuta 2005?

  Nicolas Schmit, neuvoston johtaja. (FR) Rikoslaki on yksi kuudesta erityisestä oikeudellisesta tekstistä, jotka komissio mainitsi lokakuussa 2004 antamassaan suosituksessa ja jotka 16. ja 17. joulukuuta 2004 annettujen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti on pantava täytäntöön ennen liittymisneuvottelujen alkua.

Unioni on tietoinen Turkin hallituksen päätöksestä siirtää lain voimaantulopäivämäärää. Turkin viranomaiset ilmoittivat, että tästä lähin uuden rikoslain suunnitellaan tulevan voimaan 1. kesäkuuta 2005 eikä 1. huhtikuuta 2005. Turkki ilmoitti aikovansa tänä aikana muuttaa lakia parantaakseen erityisesti sananvapautta ja painovapautta koskevia säännöksiä.

Euroopan unioni otti esille tämän tärkeän kysymyksen assosiaationeuvoston ja Turkin äskettäin pidetyssä kokouksessa ja kehotti Turkkia tarkastelemaan uudelleen rikoslakia vastatakseen unionin huoleen sekä noudattamaan Kööpenhaminan periaatteita ja kriteereitä.

  Rodi Κratsa-Τsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kysyä tarkemmin, seuraatteko rikoslain uudistuksen edistymistä ja sitä, mihin suuntaan se kehittyy ja milloin se tulee voimaan. Mitä erityisvaatimuksia teillä on? Oletteko asettaneet aikarajaa? Onko tämä teille tärkeä asia ennen lokakuun kolmatta päivää, jolloin Turkin kriteerit ja velvoitteet tutkitaan?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Olen todella sitä mieltä, että komissio ja neuvosto seuraavat tiiviisti tämän ratkaisevan ja tärkeän kysymyksen kehittymistä. Minulla ei tässä vaiheessa ole mitään aihetta epäillä Turkin viranomaisten vakaata aikomusta hyväksyä ja panna täytäntöön rikoslaki, jota on aivan oikeutetusti tarkistettu edellä kuvaamistani syistä. Mielestäni ei siis ole aihetta epäillä Eurooppa-neuvoston tekemiä päätöksiä.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 12 esittäjä Dimitrios Papadimoulis (H-0317/05)

Aihe: Kuolemanrangaistus

Saddam Husseinin mahdollisen kuolemanrangaistuksen vuoksi ja kun otetaan huomioon EU:n järjestelmällinen kanta kuolemantuomion lakkauttamiseen tai täytäntöönpanon lykkäämiseen ja oikeuteen puolueettomaan oikeudenkäyntiin sekä Irakin presidentin lausuma, jonka mukaan Saddamin teloituksen vahvistaminen on vastoin hänen vakaumustaan, koska hän ponnistelee ihmisoikeuksien puolesta, voisiko neuvosto ilmoittaa minulle, mihin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta jälleen kerran tehtäisiin selväksi, että EU vastustaa kuolemanrangaistuksia kaikissa tapauksissa?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Euroopan unionin kuolemantuomion lakkauttamista puoltava kanta on hyvin tiedossa. Euroopan unioni puolustaa kantaansa aktiivisesti suhteissaan kolmansiin maihin samoin kuin monenvälisissä suhteissa Euroopan unionin kuolemanrangaistuksiin ottaman kannan mukaisesti.

Kun neuvosto kuuli kuolemanrangaistuksen ottamisesta uudelleen käyttöön Irakissa heinäkuussa 2004, se reagoi ottamalla aiheen esille Irakin viranomaisten kanssa useissa tilaisuuksissa ja aikoo tehdä niin myös tulevaisuudessa.

  Adamos Adamou (GUE/NGL), laatijan sijainen. – (EL) Arvoisa ministeri, kiitos jäsen Papadimoulisin kysymykseen antamastanne vastuksesta. Minulla ei ole mitään huomauttamista asiaan.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 13 esittäjä Doris Pack (H-0319/05)

Aihe: Romanian unkarilaisvähemmistöä edustavien puolueiden yhdenvertainen kohtelu ja oikeus osallistua vaaleihin

Etnisten vähemmistöpuolueiden osallistumisesta vaaleihin on säädetty Romaniassa lailla seuraavasti: jäseninä vähintään 15 prosenttia etnisestä vähemmistöstä ja yli 300 allekirjoitusta kullakin Romanian 15 alueella. Euroopan neuvosto totesi kokouksessaan 16. heinäkuuta 2004, että kyseistä säännöstä ei ole sovellettu yhteenkään nykyisistä puolueista. Euroopan neuvoston Venetsian komissio totesi 6. joulukuuta 2004, että asiasta annetuilla säännöksillä estetään kansallisia etnisiä vähemmistöjä asettamasta ehdokkaitaan vaaleihin, so. ehtoja on mahdoton täyttää (Commission's Opinion No. 300/2004). Euroopan komissio totesi maaraportissaan, että hallintoteknisillä esteillä vaikeutetaan merkittävästi kansallisten etnisten vähemmistöpuolueiden osallistumista vaaleihin.

Onko neuvostolla enemmän tätä asiaa koskevaa tietoa Romanian oloista? Mihin toimiin neuvosto on ryhtynyt? Mitä toimia se aikoo Romanian EU-jäsenyyttä ajatellen toteuttaa tilanteen muuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että Romanian etniset vähemmistöt saavat eurooppalaisten normien mukaisen oikeuden demokraattiseen edustukseen?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Neuvosto on, kuten komissio ja parlamenttikin, korostanut koko laajentumisprosessin ajan, että vähemmistöjen suojelu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen edustukseen ovat erityisen tärkeitä asioita.

Jos asiaa tarkastellaan lähemmin, Euroopan unioni tähdensi EU:n ja Romanian assosiaationeuvoston viime kokouksessa eli ennen liittymissopimuksen allekirjoittamista, että poliittinen moninaisuus on kaikessa demokratiassa erittäin tärkeä periaate ja liittyy olennaisesti Kööpenhaminan poliittisten kriteerien noudattamiseen. Unioni kiirehti Romaniaa muuttamaan koko poliittisia puolueita ja paikallisvaalien järjestämistä koskevan rajoittavan lainsäädäntönsä, joka ennen esti tiettyjä puolueita osallistumasta vaaleihin.

Neuvosto on hyvin tietoinen tiettyjen Romanian etnisiä vähemmistöjä edustavien uusien poliittisten puolueiden vaikeuksista rekisteröityä vaaleja varten. Näiden kysymysten seurantaa jatketaan ottaen huomioon Kööpenhaminan poliittiset kriteerit, kun seurantaa tehostetaan valmisteltaessa Romanian liittymistä.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 14 esittäjä Diana Wallis (H-0322/05)

Aihe: Toimivallasta, sovellettavasta laista, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä vanhempainvastuuta ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa 19. lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen ratifiointi

Jäsenvaltiot ovat sopineet kahdesta kansainvälisestä perusasiakirjasta, joiden avulla pyritään suojelemaan lapsia ja heidän perheitään. Toinen on neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000⁽¹⁾ tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa. Toinen puolestaan on vuoden 1996 Haagin yleissopimus, joka koskee vanhenpainvastuuta EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden suhteissa. Koska nämä välineet täydentävät toisiaan, tarkoituksena oli, että ne tulevat voimaan suunnilleen samaan aikaan.

Jäsenvaltioiden olisi pitänyt tallettaa ratifioimiskirjansa 1. tammikuuta 2005 mennessä. Voiko neuvosto vahvistaa, että ratifiointiprosessin esteenä ovat Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja, ja ongelma liittyy yleissopimuksen soveltamiseen Gibraltariin? Voiko puheenjohtajana toimiva valtio kertoa, mihin se aikoo ryhtyä ongelman ratkaisemiseksi, jotta saadaan aikaan asiaa koskeva lainsäädäntö EU:n ja kolmansien maiden välisiä lapsikaappaustapauksia varten?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Neuvosto haluaa tähdentää arvoisalle jäsenelle, että se katsoo toimivallasta, sovellettavasta laista, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä vanhempainvastuuta ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa 19. lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen olevan kansainvälisesti arvokas apu lastensuojelussa. Siksi on toivottavaa, että näitä säännöksiä sovelletaan viipymättä. Tämän vuoksi neuvosto päätti 19. joulukuuta 2002 pyytää jäsenvaltioita allekirjoittamaan tämän yhteisön etujen mukaisen yleissopimuksen.

Neuvosto haluaa todeta arvoisalle jäsenelle, että yleissopimuksen ratifioinnin tärkeydestä ollaan yleisesti yhtä mieltä ja että jäljelle jää vielä yksi kysymys, joka koskee Gibraltaria. Neuvosto odottaa niiden kahden jäsenvaltion, joilla on mahdollisuus löytää ratkaisu ongelmaan, tekevän kaikkensa, jotta jäsenvaltiot voivat ratifioida yleissopimuksen yhteisön edun mukaisesti ennen vuoden 2005 loppua mikäli mahdollista.

  Diana Wallis (ALDE). – (EN) Olen kiitollinen puheenjohtajalle, mutta mielestäni yleissopimus oli tarkoitus ratifioida maaliskuussa. Haagin konferenssin kirjeet ovat jääneet vastaamatta, ja tämä on huono viesti vanhemmille ja muille, jotka haluaisivat hyötyä tästä yleissopimuksesta sekä yhteisössä että kolmansissa maissa. Samoin sen viesti ulkomaailmalle on epäonnistunut. Toivon, että olette oikeassa uskoessanne yleissopimuksen tulevan voimaan ennen vuoden loppua.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 15 esittäjä Ryszard Czarnecki (H-0323/05)

Aihe: Talousarvio vuosiksi 2004–2007

Jos Luxemburgin puheenjohtajakaudella ei saada aikaan kompromissia talousarviosta vuosiksi 2004–2007, onko vaarana, että asia siirtyy vuoden 2006 alkuun? Onko todennäköistä, että puheenjohtajavaltio Iso-Britannia on haluton ottamaan asiassa lopullisen kannan?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Vastauksena tähän kysymykseen ja tehtyihin ehdotuksiin voin vain toistaa, että puheenjohtajavaltio Luxemburg jatkaa päättäväisesti pyrkimistä poliittiseen sopimukseen rahoitusnäkymistä kesäkuussa 2005. Myös suuri osa parlamentin jäsenistä pyrkii tähän. Siksi mitään muuta suunnitelmaa ei ole. Oli lopputulos mikä tahansa, nykyinen puheenjohtajavaltio ei epäile tulevien puheenjohtajavaltioiden laiminlyövän niiden osaksi tulevaa vastuuta.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston edustajaa ilmoituksesta, että puheenjohtajavaltio on päättänyt päästä sopimukseen. Minusta se on hyvin rohkaisevaa. Olen kuitenkin hieman levoton viimeisimmistä raporteista, joita olemme saaneet tästä kompromissista, koska sen ehdot olisivat äärimmäisen epäedullisia uusille jäsenvaltioille kuten Puolalle ja ehkä kaikkein eniten Tšekin tasavallalle ja Unkarille. Mielestäni on ehdottoman ratkaisevaa, että kompromissi saadaan aikaan Luxemburgin puheenjohtajakauden aikana, toisin sanoen tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Puheenjohtajavaltion ja todellakin meidän kaikkien vuoksi toivon, että kyseinen kompromissi saavutetaan, mutta mielestäni se vaatii ehdottomasti yleisen mielipiteen tukea omissa maissamme.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Puheenjohtajavaltio Luxemburg luottaa parlamentin lujaan ja päättäväiseen tukeen sopimuksen saavuttamiseksi. Toivon lisäksi kaikilta hallituksilta hyvää tahtoa sopimukseen pääsemiseksi.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 16 esittäjä Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (H-0327/05)

Aihe: Eurooppalainen rajaseutuyhteistyöyhtymä (ERY)

Viitaten keskusteluun eurooppalaista rahoitusyhteistyöyhtymän (ERY), joka on aivan uusi väline, toiminta-, rahoitus ja valvontaperiaatteista kysyn seuraavaa. Mikä on neuvoston alustava kanta ja millä tavalla keskustelut välineen mahdollisesta perustamisesta ja kehittämisnäkymistä etenevät?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Eurooppalainen rajaseutuyhteistyö on aiheena komission 14. heinäkuuta 2004 tekemässä ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi. Asetusehdotusta tutkii parhaillaan yksi neuvoston työryhmistä, joka keskittyy etupäässä rakenteellisiin toimiin. Puheenjohtajavaltio esitti 19. huhtikuuta kompromissitekstin, joka perustuu ryhmässä viime kesästä lähtien käytyihin keskusteluihin. Se on vapaasti luettavissa, ja rakennetoimista vastaavan ryhmän työ perustuu tähän tekstiin. Siksi onkin mahdotonta sanoa tässä vaiheessa, mikä neuvoston kanta on sitten, kun keskustelu on päättynyt. Asetus hyväksyttiin yhteispäätösmenettelyssä, joten parlamentti on luonnollisesti menettelyssä osapuolena.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Kiitos, arvoisa puhemies ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Tunnen tietysti tämän asetusehdotuksen, mutta on olemassa useita kysymyksiä, joita haluaisin esittää neuvostolle saadakseni selville sen kannan. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 159 artiklan 3 kohdassa määrätään rahastojen ulkopuolisista erityistoimista, joita voidaan toteuttaa sopimuksessa tarkoitetun sosiaalisen ja taloudellisen koheesion tavoitteen saavuttamiseksi. Haluaisinkin kysyä, millaisia toimia nämä ovat ja minkä rahastojen ulkopuolella niitä hyväksytään ja onko olemassa suunnitelmia asiaa koskevien uusien rahastojen perustamiseksi? Lisäksi asetusehdotuksen perusteluissa mainitaan lähinnä rajat ylittävä, valtioiden välinen ja alueiden välinen yhteistyö. Jäljempänä olevissa artikloissa korostetaan vain alueiden välistä yhteistyötä. Haluaisin tietää, tarkoittaako tämä sitä, että tällaista yhteistyötä vähennetään, vai ovatko Interreg IIIA -ohjelman tarjoamat yhteistyömahdollisuudet, joita tähän asti on voitu käyttää, jatkossa käytettävissä.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Viittaatte itse asiassa perustamissopimuksen 159 artiklan 3 kohtaan, jossa määrätään erityistoimista, joita voidaan toteuttaa sopimuksessa tarkoitetun sosiaalisen ja taloudellisen koheesion tavoitteen saavuttamiseksi niiden rahastojen ulkopuolella, joita artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan. Tämä voi viitata alueiden väliseen yhteistyöhön tai muihin rakennetoimiin.

En pysty antamaan enempää tietoja asiasta, koska työryhmän tehtävänä on nimenomaan määritellä muut rakennetoimet, joita 159 artiklan 3 kohdassa mainitut erityistoimet voivat koskea.

  Puhemies. Kysymys nro 17 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Kysymyksen nro 18 esittäjä Johan Van Hecke (H-0332/05)

Aihe: Burundin vaaliprosessille annettu tuki

Euroopan unioni on todennut iloitsevansa siitä, että Burundissa uudesta perustuslaista järjestetty kansanäänestys sujui hyvin, mutta samalla unioni kehotti Burundia panemaan mahdollisimman pian täytäntöön myös muut rauhansopimuksissa määritellyt vaaliprosessin vaiheet.

Mihin konkreettisiin toimiin neuvosto ja jäsenvaltiot ovat jo ryhtyneet Burundin vaaliprosessin tukemiseksi ja auttaakseen osaltaan varmistamaan kestävän vakauden tilan jatkumisen maassa vaalien jälkeenkin?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Euroopan unioni seuraa tarkasti ja tukee Burundin rauhanprosessia. Tässä yhteydessä unioni panee myönteisesti merkille, että Burundissa viime helmikuun 28. päivänä pidetty uuden perustuslain hyväksymistä koskeva kansanäänestys sujui hyvin. Perustuslain hyväksyminen oli tärkeä askel rauhan ja vakauden palauttamisessa Burundiin ja suurten järvien alueelle yleensä.

Unioni on pitänyt kiinteitä yhteyksiä kaikkiin osapuoliin Burundissa aseleponeuvottelujen ajan ja kolmen vuoden siirtymäajan kuluessa. Tämä on tapahtunut joko EU:n erityisedustajan Aldo Ajellon läsnäolon avulla tai Euroopan unionin kulloisenkin puheenjohtajavaltion edustajan tekemillä vierailuilla. Olemme osoittaneet tukeamme useilla julistuksilla ja toiminnalla Burundissa ja sen naapurivaltioissa sekä Etelä-Afrikassa. Juuri Etelä-Afrikka tekikin aloitteen aseleponeuvotteluista, joita käytiin ensin presidentti Mandelan ja sitten varapresidentti Zuman suojeluksessa.

Euroopan unioni rahoitti osaltaan afrikkalaisten joukkojen saattamista toimintavalmiuteen Burundissa, minkä jälkeen Afrikan unioni otti tehtävän haltuunsa, ja tarjoaa apuaan parhaillaan maassa toteutettavassa Yhdistyneiden Kansakuntien operaatiossa. Euroopan unioni on luvannut 4,4 miljoonaa euroa vaalien järjestämiseen ja pyrkii yhdessä alueellisen hankkeen kanssa siihen, että vaaliaikataulu otettaisiin käyttöön ennen kuin äskettäin pidennetty siirtymäkausi päättyy 26. elokuuta.

Euroopan unionin osuus vaalirahoituksesta on kolmannes vaaleihin myönnetystä kokonaisbudjetista. Valmistelemme myös tarkkailumatkaa Burundiin 4. heinäkuuta pidettävien parlamenttivaalien johdosta. Burundi saa 172 miljoonaa euroa Euroopan yhdeksännen kehitysrahaston puitteissa elokuussa 2003 allekirjoitetusta kansallisesta maaohjelmasta pääasiassa maaseudun kehittämiseen, talousarvion tukemiseen ja hyvään hallintoon. Nämä kaikki ovat aloja, jotka tukea saadessaan myötävaikuttavat pitkän ajan vakauteen maassa vaalien jälkeen.

  Johan Van Hecke (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan vain kiittää ministeriä hänen erittäin selkeästä vastauksestaan.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 19 esittäjä Hans-Peter Martin (H-0334/05)

Aihe: Uusi jäsenten ohjesääntö

Uutta Euroopan parlamentin jäsenten ohjesääntöä on ryhdytty käsittelemään uudelleen. Jäsenten ohjesäännön uudistamisella pyritään paitsi yleisen palkkajärjestelmän luomiseen myös avoimuuden lisäämiseen ja lukuisten parlamentin jäsenille myönnettyjen etuisuuksien poistamiseen. Lakkautuslistalla ovat ylisuuret päivärahat, vakiomääräiset toimistokulukorvaukset, jotka maksetaan ilman tositteita todellisista toteutuneista kustannuksista, parlamentin talousarviosta maksettavat hulppeat sairauskulukorvaukset ja ilmainen henkivakuutus.

Miten neuvosto aikoo pyrkiä vaikuttamaan parlamenttiin avoimuuden lisäämisen ja edellä mainittujen etuisuuksien vähentämisen yhteydessä?

Onko neuvosto valmis julkaisemaan kokonaisuudessaan 26. huhtikuuta 2005 päivätyn neuvoston kannan jäsenten ohjesääntöön, kuten neuvotteluissa alun perin sovittiin?

Miten neuvosto aikoo estää sen, että uusia etuisuuksia otetaan käyttöön nk. takaoven kautta, esimerkiksi kvestorien päätöksellä? Mitä mahdollisuuksia neuvostolla on vaatia taikka varmistaa, että Euroopan parlamentti käyttää sille myönnettyjä varoja säästäväisesti ja tehokkaasti?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisan jäsenen kysymyksessään esille ottama jäsenten ohjesääntöä ja erityisesti Euroopan parlamentin jäsenten kulukorvauksiin sovellettavia periaatteita koskeva kysymys on parhaillaan Euroopan parlamentin ja neuvoston välisten neuvottelujen ja keskustelujen aiheena. En pysty juuri nyt sanomaan yhtään enempää, koska keskustelut ovat käynnissä, ja olisi siksi ennenaikaista kommentoida nyt tarkemmin asiaa.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kysymykseni ovat hyvin täsmällisiä, joten pyydän vastaamaan niihin.

Miksi neuvoston kantaa ei voida julkaista? Minähän kysyn neuvoston kantoja asioihin, ja te viittaatte kysymykseni johdantoon. Minun on todettava neuvostolle, että kyselytunnista tulee näin tarpeeton. Mitä vikaa 26. huhtikuuta 2005 päivätyssä neuvoston kannassa on? Miksi emme saa nähdä sitä? Asia on meille todella merkityksellinen. Ellei minulle varattu 30 sekuntia olisi lopussa, lukisin kysymykseni teille ääneen. Pyydän vastausta!

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Meille on kerrottu, että Coreper keskusteli tästä aiheesta tänään, että sitä käsitellään neuvoston oikeudellisissa yksiköissä ja parlamentissa ja että se hyväksytään 23. toukokuuta pidettävässä neuvoston kokouksessa. Voitteko vakuuttaa meille, että kun neuvosto tekee lopullisen päätöksen, saamme tutustua kaikkiin asiakirjoihin ennen kuin parlamentin on tehtävä lopullinen päätös? Voitteko luvata, että saamme kaiken tiedon asiasta, ja voitteko vahvistaa tuon aikataulun?

  Anna Hedh (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, Haluan todeta olevani jäsen Martinin kanssa samaa mieltä siitä, että on monia etuisuuksia, joita ilman me parlamentin jäsenet voisimme olla. Haluaisin joka tapauksessa kuulla neuvoston mielipiteen matkakuluista. Voin todeta, että me ruotsalaiset sosialidemokraatit maksamme takaisin kaiken paitsi todelliset matkakustannukset. Minun tapauksessani tuo summa oli 6 300 euroa vain puolelta vuodelta. Voisimme käyttää tuon summan paljoon muuhunkin EU:ssa.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Minun on ensinnäkin oikaistava jäsen Kaupin puheenvuoroa siltä osin, että tänään ei ole ollut Coreperin kokousta. Coreper ei siksi ole voinut keskustella ohjesääntöön liittyvästä ehdotuksesta.

Voin vain vahvistaa, että keskustelua käydään useista ohjesäännön näkökohdista, jotka lisäksi keskittyvät pääasiassa parlamentin neuvostolle lähes kaksi vuotta sitten tekemien ehdotusten perusteluihin. Haluan sivumennen sanoen todeta, että ohjesäännön antaminen on Euroopan parlamentin tehtävä, sen jälkeen kun neuvosto on sen hyväksynyt. Lisäisin, että tämän ohjesäännön hyväksyminen on erityisesti neuvoston etujen mukaista ja sille vähintään yhtä merkittävää kuin parlamentille. Katson, että ohjesääntö voi tulla voimaan heti, kun sopimukseen päästään, jos parlamentti niin haluaa.

Kaikki nämä kysymykset ovat sellaisia, että parlamentin itsensä on asetuksen mukaan tehtävä niitä koskevat päätökset. Voin myös vakuuttaa teille, arvoisa jäsen Martin, että neuvosto painottaa voimakkaasti avoimuutta kuluja koskevissa asioissa. Ette ole yksin, vaan neuvosto on yhtä peräänantamaton tässä asiassa kuin tekin.

  Puhemies.

Kysymyksen nro 20 esittäjä Paulo Casaca (H-0340/05)

Aihe: Yleissäännön käyttäminen erityistarkoituksessa

Toinen Portugalin kahdesta sokerinjalostamosta on komission tukemana on pannut vireille turvaamistoimia koskevan oikeudenkäynnin Azorien juurikassokeriyritystä vastaan tavoitteena saada sokerin lähetykset Azoreilta kiellettyä. Jalostamon väitteiden mukaan yrityksen perinteiset lähetykset piti laskea vuosien 1989, 1990 ja 1991 lähetysten keskiarvon perusteella jolloin niitä ei ollut lainkaan.

Portugalin oikeus esitti ennakkoratkaisupyynnön yhteisöjen tuomioistuimelle, joka selvitti asian (C-0282/00), minkä seurauksena portugalilainen tuomioistuin hylkäsi komission tukeman kanteen. Tähän päätökseen on haettu muutosta.

Komissio ei tyytynyt päätökseen ja on yrittänyt saada sitä muutettua kaikin keinoin. Eräs käytetyistä keinoista on ollut muuttaa asetuksessa (ETY) N:o 1600/1992⁽²⁾ vahvistettuja edellytyksiä, joiden perusteella tuomioistuin on katsonut komission olevan väärässä. Asetusta muutettiin niin, että Azorien perinteiset lähetykset lasketaan vastedes vuosien 1989, 1990 ja 1991 lähetysten keskiarvon perusteella, mikä todellisuudessa merkitsee lähetysten kieltämistä.

Komission asetuksen 4 artiklaan ehdottama muutos (KOM(2004)0687 lopullinen) merkitsee näin ollen yleissääntöön tehtävää muutosta, jonka ainoana tavoitteena on eliminoida Azorien juurikassokerin aiheuttama kilpailu.

Eikö neuvosto katso, että yleissääntöjen muuttaminen erityistarkoitusta varten on perusteetonta? Eikö neuvosto katso, että aloiteoikeuden käyttäminen voiton saavuttamiseksi lainsäädännön avulla asiassa, jossa on hävitty tuomioistuimessa, merkitsee vallan väärinkäyttöä.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Kysymyksessä käsitellään aihetta, joka sisältyy 24. lokakuuta 2004 tehtyyn komission ehdotukseen asetukseksi. Ehdotus koskee maatalouden alan erityistoimia unionin syrjäisimmillä alueilla. Asetusehdotuksesta on keskusteltu yleisesti neuvoston työryhmässä. Puheenjohtajavaltio Luxemburg aikoo kutsua ryhmän piakkoin uuteen kokoukseen työn nopeuttamiseksi heti, kun neuvosto saa Euroopan parlamentin kannan kyseiseen asetusehdotukseen. Tarkoituksena on päästä neuvostossa asiasta sopimukseen. Sen sijaan neuvoston asia ei ole ilmaista mielipidettään siitä, miten Euroopan komissio käyttää sille unionin perustamissopimuksessa annettua aloiteoikeuttaan.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puheenjohtaja, käytän nyt ensimmäisen puheenvuoroni sen jälkeen, kun tulitte virkaanne, ja siksi haluaisin ensin onnitella teitä viran johdosta ja toivottaa teille onnea tehtävässänne.

Haluan myös kiittää neuvoston puheenjohtajavaltiota huomion kiinnittämisestä kysymykseen, jonka merkitystä ei vähennä se, että se koskee EU:n syrjäistä vähemmistöä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan kysyä teiltä, aikooko puheenjohtajavaltio Luxemburg uhrata lopulliseen päätökseen saakka yhtä paljon huolenpitoa ja huomiota tähän asiaan kuin tähän asti ja onko voimakkaan sitoutumisen tarkoitus näin ollen jatkua.

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Kiitän teitä onnentoivotuksista.

Voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio Luxemburg kiinnittää erityistä huomiota kaikkein syrjäisimpien alueiden ongelmiin ja myös näiden alueiden maanviljelyn ongelmiin, silloin kun on tarpeen. Toivomme saavamme asian onnistuneesti päätökseen toiveittenne mukaisesti.

  Puhemies. Kysymys nro 21 on peruutettu. Kysymykset nro 22 ja 23 jätetään käsittelemättä, koska kysymysten esittäjät eivät ole läsnä.

Kysymyksen nro 24 esittäjä Seán Ó Neachtain (H-0347/05)

Aihe: Palestiina

Neuvosto on ilmoittanut, että EU:n painopistealueena on ja tulee jatkossakin olemaan palestiinalaishallinnon avustaminen sen pyrkiessä ottamaan vastuun lain ja järjestyksen ylläpidosta ja vahvistamaan niin poliisivoimia kuin lain täytäntöönpanokapasiteettia yleisemminkin.

EU perusti äskettäin Ramallahiin oman koordinointiviraston, joka tukee Palestiinan poliisivoimia.

Voiko neuvoston puheenjohtaja ilmoittaa, mikä tämän viraston toimenkuva täsmälleen ottaen on, ja millaiset taloudelliset resurssit sille myönnetään, jotta se voisi hoitaa tehtäviään tarkoituksenmukaisesti?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Euroopan unionin Palestiinan poliisivoimia tukeva koordinointivirasto tukee Euroopan unionin erityisedustajaa Lähi-idän rauhanprosessissa. Hänen toimialaansa kuuluu koordinoida Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja tarvittaessa kansainvälisten lahjoittajien Palestiinan siviilipoliisille tarjoamaa apua. Hän toimii yhteistyössä Palestiinan viranomaisten kanssa. Työssään hän antaa käytännön neuvoja sekä Palestiinan siviilipoliisille että poliisiasioista vastaaville Palestiinan viranomaisille. Strategian puitteissa hän vastaa yhteyksistä muihin sidosryhmiin ja valvoo poliisivoimien uudistusta. Yksikköön kuuluu neljä EU:n poliisiasioiden johtavaa neuvonantajaa ja paikallinen päällikkö. Kahta uutta neuvonantajaa rekrytoidaan parhaillaan.

EU:n erityisedustajan Marc Otten ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kansainvälisen kehityksen osaston yhteistoimintamuistiossa todetaan, että Yhdistynyt kuningaskunta on rahoittanut ensimmäisen vuoden aikana kehitys- ja käyttökuluja 390 000 eurolla. Yhdistynyt kuningaskunta on antanut lisäksi 220 000 euroa pienten investointien tukiohjelmaan, jota hallinnoi Euroopan unionin koordinointivirasto.

Euroopan unionin koordinointiviraston toimenkuvaan kuuluu kahdenvälisten erityisavustushankkeiden, joista jotkut on jo käynnistetty, erittely ja ehdottaminen sekä niiden hallinnoinnissa avustaminen. Hankkeiden kohteina on muun muassa poliisien koulutuskeskuksen kunnostaminen Jerikossa, yleisen järjestyksen ylläpitoon tarvittavan koulutuksen ja laitteiston hankkiminen sekä viestintäinfrastruktuurin ja -välineistön tarkastuksen suorittaminen.

Nämä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja muiden lahjoittajien rahoittamat ja täytäntöön panemat hankkeet ovat suuri osa siitä merkittävästä rahallisesta, aineellisesta ja teknisestä avusta, jota Palestiinan siviilipoliisille on annettu. Hankkeisiin sopivasta ja niiden täytäntöönpanon kannalta välttämättömästä mekanismista sekä hankkeiden strategisista puitteista vastaa Euroopan unionin koordinointivirasto.

Johtavien poliisineuvonantajien palkoista ja asumiskuluista vastaavat heidät lähettäneet jäsenvaltiot, ja näitä kuluja on pidettävä lisäapuna. Hallinnollista tukea tarjoaa myös Brysselissä sijaitseva poliisiyksikkö.

Euroopan unionin koordinointivirastoa perustettaessa alunperin omaksutun mallin etuna on, että se on hallinnollisesti kevyt ja joustava. Näin Euroopan unioni pystyy vastaamaan nopeasti, tehokkaasti ja sopivissa mittasuhteissa Palestiinan siviilipoliisin tarpeisiin, jotka eritellään kysymyksessä mainittujen neuvoston antamien poliittisten suuntaviivojen mukaisesti.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa perusteellisesta vastauksesta. Tämä työ on hyvin lupaavaa. Voisiko hän sanoa, jatkuuko työ tulevaisuudessa siten, että olemme enemmän yhteisesti siitä vastuussa? Tämän tyyppinen yhteistyö on tätä nykyä elintärkeää.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysymykseni aiheena on koordinointivirasto Ramallahissa, missä yksi suurimmista ongelmista on työttömyys. Arveletteko, että koordinointivirasto voisi koordinoida myös taloudellista toimintaa Euroopan ja Palestiinan valtion kesken?

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Ensinnäkin turvallisuuskysymyksiin voin vain todeta, että koska edistystä näyttää nyt tapahtuvan ja palestiinalaisalueilla on juuri pidetty vaalit, Euroopan unionin on sitouduttava päättäväisemmin auttamaan kaikkien rauhanprosessin jatkumista edistävien turvasäännösten täytäntöönpanossa, jotta päästäisiin tavoitteeseen perustaa Palestiinan valtio.

Taloudellista yhteistyötä ajatellen on suoritettava tutkimus siitä, kuinka suurella summalla Euroopan unioni osallistuu kyseisen viraston tukemiseen antaessaan merkittävää taloudellista apua palestiinalaisalueille.

Tiedätte, että James Wolfensohn edustaa Maailmanpankkia palestiinalaisalueilla taloudellisten avustustoimien koordinoinnissa. Puhuimme tästä aamulla. Meidän on työskenneltävä tiiviissä yhteistyössä Wolfensohnin toimiston kanssa ja tutkittava, onko eurooppalaisella virastolla sopivat puitteet tämän yhteistyön toteuttamiseen mahdollisimman tehokkaasti.

  Puhemies. Neuvostolle osoitetuille kysymyksille varattu aika on lopussa. Näin ollen kysymyksiin nro 25–28 vastataan kirjallisesti⁽³⁾.

Kyselytunti päättyi.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Työjärjestyspuheenvuorona esitän neuvoston puheenjohtajalle ja teille, arvoisa puhemies, anteeksipyynnön, etten ollut läsnä, kun kysymykseni oli vuorossa. Olin toisessa kokouksessa Winston Churchill -rakennuksessa, ja kysymyksen vuoro oli mennyt, ennen kuin ehdin tänne takaisin.

  Puhemies. Arvoisa jäsen Crowley, se on merkitty pöytäkirjaan. Joka tapauksessa toistan aiemmin sanomani: kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 18.20 ja sitä jatkettiin klo 21.05)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

(1) EYVL L 160, 30.6.2000, s. 19.

(2) EYVL L 173, 27.6.1992, s. 1.

(3) Ks. Liite "Kyselytunti".

18. Varainhoitovuosi 2006

  Puhemies Esityslistalla on seuraavana komission alustava esitys yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2006.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelen alustavan talousarvioesityksen, jonka komissio hyväksyi 27. huhtikuuta. Talousarvio on viimeinen voimassa olevien rahoitusnäkymien aikana. Keskitymme esityksessä komission ja parlamentin keskenään sopimiin keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät neljään pääasialliseen politiikan alaan: uudelleen käynnistetty Lissabonin strategia, turvallisuus ja solidaarisuus, laajentuminen sekä ulkosuhteet. Tarkastelen seuraavaksi näitä neljää politiikan alaa.

Keskeisellä sijalla talousarviossa on uudelleen käynnistetty Lissabonin strategia, jolla pyritään vahvistamaan talouskasvua ja luomaan työpaikkoja. Euroopan unionin talousarvio tukee tämän tavoitteen saavuttamista kolmentyyppisten toimintamallien avulla: sisäiset politiikat, maatalous ja maaseudun kehittäminen sekä rakennetoimet.

Sisäisiin politiikkoihin suunnitellaan 2 prosentin lisäystä. Suoraan Lissabonin strategian tavoitteita edistävän tutkimuksen ja kehityksen määrärahoja lisätään 4,7 prosenttia.

Myös yhteisellä maatalouspolitiikalla on selkeitä yhtymäkohtia Lissabonin strategian tavoitteiden kanssa. Suorien tulotukien määrärahoja siirretään vuonna 2006 ensi kertaa maatalouden kehittämisen rahoittamiseen, jonka määrärahoja lisätään 13,6 prosenttia.

Euroopan rakennerahastojen määrärahoja lisätään yhteensä 5 prosenttia eli 44,6 miljardia euroa. Rakennerahastojen keskeisin tehtävä on kehityksessä jälkeenjääneiden alueiden kasvumahdollisuuksien parantaminen ja työllistymismahdollisuuksien lisääminen. Yhdessä kaikki nämä toimet edistävät Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista, ja niihin on varattu vähintään yksi kolmasosa talousarviosta.

Palaan talousarvion toiseen päätavoitteeseen, solidaarisuuteen ja turvallisuuteen. Komission ehdotus pitää sisällään toimia, joilla parannetaan sosiaalista ja ympäristön turvallisuutta, toteutetaan perusoikeuksia ja edistetään etenkin Euroopan nuorten aktiivista kansalaisuutta. Terrorismin torjunta, elintarviketurvallisuuden ja liikenneturvallisuuden parantaminen sekä energian toimitusvarmuus ovat yhtä lailla ensisijaisten toimien joukossa. Näille ehdotetaan alustavassa talousarvioesityksessä 5 prosentin lisäystä.

Sisäisten politiikkojen viimeisenä kohtana haluaisin painottaa, että komission ehdotuksessa jätetään riittävästi liikkumavaraa budjettivallan käyttäjälle, erityisesti parlamentille, niiden ohjelmien määrärahojen lisäämiseksi, jotka se katsoo tarpeellisiksi. Näistä lisäyksistä täytyy kuitenkin keskustella neuvoston kanssa. Komissio on luonnollisesti valmis auttamaan ja tukemaan tällaista aloitetta.

Seuraavana painopisteenä on sen takaaminen, että laajentumisesta tulee onnistunut. Uusien jäsenvaltioiden asteittainen mukaantulo heijastuu kaikissa sisäisissä otsakkeissa. Lisäys näkyy erityisen selvästi rakennetoimissa (30 prosentin lisäys) sekä maaseudun kehittämisessä (9 prosentin lisäys). Hallintomenoissa uusien jäsenvaltioiden mukaantulo näkyy 700 lisäviran pyytämisenä.

Komissio ehdottaa, että ehdokasvaltioille budjetoidaan ainoastaan ne määrärahat, jotka on jo hyväksytty vastaaviin liittymistä valmisteleviin strategioihin. Tukeakseen liittymistä valmistelevia strategioita komissio pyytää 100:aa ulkoiselle henkilöstölle tarkoitettua tointa.

Ulkosuhteissa vuoden 2006 uusien painopistealueiden huomioon ottaminen ja samaan aikaan muiden käynnissä olevien yhteistyöohjelmien jatkaminen ei ole mahdollista ennalta vahvistetun enimmäismäärän puitteissa. Komissio ehdottaa tämän vuoksi, että suurin osa Aasian jälleenrakennusapua varten osoitettavista määrärahoista otetaan joustovälineestä. Haluan painottaa, että – viidennen kerran seitsemän vuoden aikana – Berliinissä sovittu enimmäismäärä ei ole riittävä.

Siirryn vuoden 2006 talousarvion kokonaismäärärahoihin. Komission ehdotuksessa esitetään 112,6 miljardin euron maksumäärärahoja ja 121,3 miljardin euron maksusitoumusmäärärahoja. Edellisessä kasvua on 6 prosenttia, jälkimmäisessä 4 prosenttia. Maksumäärärahat ovat 1,02 prosenttia ja maksusitoumusmäärärahat 1,09 prosenttia Euroopan unionin BKTL:stä.

Kun pidetään mielessä käynnissä olevat neuvottelut tulevista rahoitusnäkymistä, haluan korostaa, että komissio pyytää pohtimaan sitä, mikä on tässä vaiheessa tarpeellista ja riittävää unionin politiikkojen rahoittamiseen vuonna 2006. Täytyy muistaa, että tänään keskustelemme vuotuisesta talousarviosta. Vuoden 2006 alustavassa talousarvioesityksessä, jossa maksumäärärahat ovat jo tässä vaiheessa 1,02 prosenttia Euroopan unionin BKTL:stä, ei oteta huomioon Bulgarian ja Romanian tulevaa liittymistä eikä uusien jäsenvaltioiden täysimääräistä integroitumista, erityisesti mitä tulee maatalous- ja koheesiopolitiikkaan, joista on jo päätetty. Siinä ei myöskään huomioida uudelleen käynnistetyssä Lissabonin strategiassa vaadittua voimakkaampaa panostamista kasvuun ja työllisyyteen.

Olen varma, että tästä tulee tärkeä vuosi meille kaikille. Vakuutan teille, että komissio pyrkii auttamaan budjettivallan käyttäjää tekemään hyvän sopimuksen vuoden 2006 talousarviosta unionin ja sen kansalaisten vuoksi.

  Giovanni Pittella (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, toiveeni on, että tämän illan esittelyä seuraava vertailu tuo muassaan myönteisen tuloksen. Toivon, että tästä vuodesta tulee positiivinen, vaikka todellisuudessa merkit tästä eivät ole kovin lupaavat.

Annan mielihyvin tunnustusta komission jäsenen Grybauskaitén työlle. Talousarvioesityksessä on päädytty myönteisiin ratkaisuihin eräiden parlamentin tärkeänä pitämien ja sen suuntaviivoissa mainittujen asioiden suhteen. Viittaan maatalousmenojen mukautukseen maatalouden kehittämisen tukemiseksi, rakennetoimia koskevan otsakkeen 2 määrärahojen lisäämiseen sekä nuoriin, kulttuuriin ja virastoihin kohdistuvan rahoituksen lisäämiseen.

Samaa ei voida sanoa ulkoisia toimia koskevasta otsakkeesta 4 eikä pk-yrityksille tarjottavasta tuesta. Komission jäsen Grybauskaité kertoi meille, että Lissabonin strategian suoraan tukemiseen on budjetoitu talousarviosta yli kolmasosa. Tarkistamme tämän vielä otsake otsakkeelta, mutta ensimmäisen tutkiskelun perusteella minusta näyttäisi siltä, että määrärahat eivät ole riittävät. Vaikka tämä arvio ei olisikaan oikea, viittaus Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston saavuttamaan kestävää kehitystä koskevaan sopimukseen on epäilemättä riittämätön. Kilpailukykyistä kasvua ei synny ilman kestävää kasvua.

Myös ulkoisia toimia koskeva ehdotus vaikuttaa tuottavan pettymyksen. Tämä on selvästi perinteinen arka kohta, tuskallinen haava, joka avataan jokaisessa talousarviomenettelyssä aina uudestaan. Kuitenkin rohkeampi lähestymistapa olisi laittanut neuvoston tehtäviensä tasalle ja saanut Euroopan parlamentin täyden tuen.

Yleisesti ottaen odotimme voimakkaampaa sysäystä, mutta asenteemme on kuitenkin rakentava. Meitä ei kiinnosta niinkään menojen luettelointi, vaan parlamentin ja Euroopan unionin oikeuksien puolustaminen.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), budjettivaliokunnan puheenjohtaja. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vaikuttaisi siltä, että moni parlamentin jäsen pitää tämän päivän esittelyä pelkkänä rutiinimenettelynä, koska eivät ole paikalla. Kuitenkaan näin ei ole laita minun tapauksessani, kuten ei myöskään komission jäsenen, joka vieläpä ymmärtää minua, kun puhun puolaksi.

Mikä on niin erityistä vuodessa 2006? Ensinnäkin se on viimeinen vuosi, johon sovelletaan voimassa olevia rahoitusnäkymiä. Tämä tarkoittaa sitä, että on ilmennyt uusia ja kalliita tehtäviä, joita ei ollut aikaisemmissa suunnitelmissa, minkä seurauksena rahoitus menee tiukoille etenkin otsakkeissa 3 ja 4. Meidän on väistämättä neuvoteltava lisäsopimuksista puheenjohtajavaltion kanssa, joka tuolloin on Yhdistynyt kuningaskunta.

Toiseksi vuosi 2006 on siirtymäkausi kohti uusia rahoitusnäkymien välissä. Sellaisena se aiheuttaa meille maksujen määrää koskevan ongelman. Summa on lähes 7 miljardia alhaisempi kuin rahoitusnäkymissä prosenttiosuutena BKTL:stä ilmoitettu maksujen enimmäismäärä ja alhaisempi kuin vuoden 2005 määrä, joka on 1,03 prosenttia BKTL:stä. Meidän täytyy miettiä huolellisesti, missä määrin se vastaa vuoden 2006 todellisia tarpeitamme.

Vaikka jotkin vuoden 2006 talousarvion kohdat ovat tuttuja aikaisemmilta vuosilta, mukana on myös joitakin uusia painopistealueita. Näihin kuuluu yritys antaa lisätuilla uutta pontta Lissabonin strategialle. Komission jäsenen mukaan strategian rahoitus kasvaa 8 prosenttia, mikä johtaa kolmannen otsakkeen muiden alojen leikkauksiin. Lisäisin, että lisärahoitus ei voi korvata aitoja uudistuksia, jotka ovat Lissabonin strategian ydin. Toinen uusi painopiste liittyy niihin lukuisiin haasteisiin, joita kohtaamme ulkopolitiikan saralla. Nämä pitivät sisällään ennen kaikkea hyökyaallon tuhoamien alueiden jälleenrakentamisen sekä Euroopan unionin tuen itärajamme takana käynnissä olevalle demokratian ja kansalaisyhteiskunnan heräämiselle. Tähän painopisteeseen on ilman muuta välttämätöntä käyttää joustovälinettä. Yksi esittelijän lisäämä painopiste on nuoret, mikä on parlamentin vuoden 2006 budjettistrategian huomattava piirre.

Painotin jo sitä vahvaa sidettä, joka on vuosittaisten talousarvioneuvottelujen ja monivuotisten rahoitusnäkymien välillä. On jokseenkin selvää, että meidän olisi helpompi neuvotella vuoden 2006 talousarviosta Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella ja nämä neuvottelut käytäisiin miellyttävämmässä ilmapiirissä, jos Luxemburgin puheenjohtajuuskaudella onnistutaan pääsemään sopuun monivuotisista rahoitusnäkymistä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, onko tämä realistinen tavoite, mutta mielestäni se on tavoite, joka meidän kaikkien pitäisi jakaa.

  Puhemies. Käsittääkseni, että paperimuodossa oleva alustava talousarvioesitys on valiokunnan sihteeristössä, mutta siitä on saatavissa kopioita myöhemmin tällä viikolla.

Keskustelu on päättynyt.

19. Ennakkoarvio Euroopan parlamentin tuloista ja menoista 2006

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Valdis Dombrovskisin laatima budjettivaliokunnan mietintö (A6-0106/2005) ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2006 (2005/2012(BUD)).

  Valdis Dombrovskis (PPE-DE), esittelijä. – (LV) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ennakkoarviossa Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2006 on esitetty seuraavat painopisteet.

Ensimmäinen koskee vuoden 2004 EU:n laajentumiskierroksen menestyksekästä loppuunsaattamista sisällyttämällä EU:n uusien jäsenvaltioiden edustajat EU:n toimielinrakenteisiin, sekä valmistautumista vuoden 2007 laajentumiskierrokseen, kun Romania ja Bulgaria liittyvät unionin jäseniksi. Tämänhetkinen tilanne on huolestuttava: vaikka EU:n laajentumisesta on kulunut jo yli vuosi, usea uusille jäsenvaltioille varattu vakinainen virka on yhä täyttämättä. On ennustettu, että vuoden 2005 loppuun mennessä ainoastaan 78 prosenttia uusille jäsenvaltiolle myönnetyistä vakinaisista viroista on täytetty. Euroopan parlamentin pääsihteerin pitää siksi antaa selvitys viivästyksen syistä ja tehdä ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Eräs tässä yhteydessä painotettava ongelma on liiallinen byrokratia ja henkilöstön palkkaamismenettelyjen hitaus.

Toinen painopiste on parlamentin budjettivarojen tehokas ja erittäin tarkasti kohdennettu käyttö. Tämä painopiste pitää sisällään sellaisia seikkoja kuin EU:n toimielinten menojen keskittäminen keskeisiin toimintoihin, uusien vakinaisten virkojen perustamista koskevien pyyntöjen tukeminen budjettivaroista vasta sen jälkeen, kun on arvioitu resurssien ja henkilöstön uudelleen järjestelyn mahdollisuus olemassa olevan talousarvion puitteissa, uusien aloitteiden tukeminen vasta sitten, kun on arvioitu niiden vaikutus talousarvioon sekä toimielinten välinen yhteistyö, jotta budjettivarat saadaan käytettyä taloudellisesti ja tehokkaasti.

Edelleen ajankohtainen on tietenkin se yli 200 miljoonan euron summa, joka kulutetaan kaiken muun lisäksi joka vuosi parlamentin Strasbourgin toimipaikan ylläpitoon. Suurin ongelma on kahden rinnakkaisen Brysselissä ja Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan parlamentin rakennuksen ylläpito. Täytyy tunnustaa kuitenkin se, että tämä asia kuuluu Eurooppa-neuvoston toimivaltaan.

Kolmas painopiste on EU:n talousarvioon liittyvän terminologian parantaminen tekemällä siitä täydellisempää ja avoimempaa, jotta veronmaksajille voidaan selkeämmin osoittaa, mihin heidän varojaan käytetään. Parannuksia tarvitaan ehdotetun alustavan talousarvioesityksen terminologiaan, jotta se täyttäisi paremmin nämä kriteerit.

Euroopan parlamentin talousarviosta haluan painottaa, että talousarvion kokonaismenojen enimmäismäärä asetetaan perusteltujen tarpeiden huolellisen arvioinnin jälkeen. Ei ole itsetarkoitus saavuttaa 20 prosentin enimmäismäärää kokonaishallintomenoista. Euroopan parlamentin pääsihteerin ehdotuksessa parlamentin vuoden 2006 talousarvio asettuu 1 341,6 miljoonaan euroon. Pidämme myönteisenä budjettivaliokunnan tukea esittelijän ehdotukselle vähentää tätä summaa 20 miljoonalla eurolla. Aikaisempien vuosien kokemus, kun valtavia summia käyttämättömistä varoista on kohdennettu uudelleen ja osaa rahoista ei ole käytetty lainkaan, osoittaa, että meillä olisi mahdollisuus käyttää Euroopan veronmaksajien rahoja huolellisemmin. Euroopan parlamentin talousarvion menojen lopullinen enimmäismäärä asetetaan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä. Haluan korostaa parlamentin vuoden 2006 toiminnan tärkeinä piirteinä ensinnäkin sitä, että Euroopan unionin kansalaisille tulisi kertoa paremmin parlamentin työstä korostamalla tässä yhteydessä erityisesti jäsenvaltioissa sijaitsevien parlamentin tiedotustoimistojen roolia. Toiseksi Euroopan parlamentin pitäisi valmistautua ottamaan suurempi rooli lainsäädäntätyön alalla, kuten perustuslakisopimuksessa määrätään.

Lopuksi haluan tähdentää, että vuosi 2006 on viimeinen vuosi nykyisten rahoitusnäkymien puitteissa. Sen vuoksi kysymys maksumäärärahojen määrästä EU:n vuoden 2006 yhteisessä talousarviossa on erityisen ajankohtainen. On tärkeää, että vuoden 2006 talousarvion maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen kokonaismäärä vastaa niitä sitoumuksia, jotka EU on tehnyt, EU:n laajentumiseen liittyvät sitoumukset mukaan luettuina.

Haluan pyytää EU:n neuvostoa pohtimaan uudelleen sitä lähestymistapaa, jonka se noudatti EU:n vuoden 2006 talousarvion suhteen jäädyttämällä keinotekoisesti maksumäärärahasumman. Jos haluamme antaa EU:sta kuvan luotettavana yhteistyökumppanina, on tärkeää, että se täyttää sitoumuksensa, EU:n laajentumiseen liittyvät sitoumukset mukaan luettuina. On tärkeää, että nykyisten rahoitusnäkymien aikana tehdyt sitoumukset näkyvät vuoden 2006 talousarviossa.

  Markus Ferber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa pääsihteeri, hyvät parlamentin jäsenet, aloitan kiittämällä lämpimästi esittelijä Dombrovskisia, joka on ottanut hoitaakseen – ja hoitaa sitä edelleen – parlamentin talousarvion käsittelemisen epäkiitollisen tehtävän. Hän voi odottaa saavansa tästä mietinnöstä, johon on antaumuksella paneutunut, kollegojen puolelta enemmänkin kuin ylistystä ja kiitosta. Siispä ensiksi erittäin lämpimät kiitokset tämän työn tekemisestä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta.

Haluan nostaa esille vain yhden minulle erityisen tärkeän asian. Kuinka paljon Euroopan parlamentti tarvitsee rahaa? Lukua "20 prosenttia hallintomenoista" on sekä kuiskailtu parlamentin käytävällä että pidetty kiistattomana tosiasiana. Arvoisa pääsihteeri, yksin tänä vuonna 2005 odotetaan 50 miljoonan jäävän yli tarpeisiin nähden vain siitä yksinkertaisesta syystä, että meidän täytyy pitäytyä tuossa maagisessa 20 prosentissa ilman, että meillä on mitään, mihin käyttää se.

Vuonna 2006 olemme samassa tilanteessa. Jo nyt alustavassa talousarvioesityksessänne, sellaisena kuin puhemiehistö on sen hyväksynyt, on viittaus 90 miljoonaan euron käyttämättömiin varoihin. Ihmettelen suuresti, mitä tämä summa tekee siellä. Täytyykö meidän todellakin ottaa rahaa Euroopan kansalaisten taskuista ja sallia niiden lisääminen yli mittojensa paisutettuun talousarvioon, vaikka tiedämme varsin hyvin, ettemme edes pysty käyttämään niitä kaikkia? Tässä todella herää kysymys siitä, onko tämä oikea tapa toimia pitkällä aikavälillä.

Suosittelen, että rahaa, jota emme tarvitse nyt emmekä –

minkä voi jo nyt nähdä – ensi vuonnakaan ei sisällytettäisi talousarvioon!

Olisin varsin iloinen, jos jäsen Onesta, joka on laatinut tähän aiheeseen tarkistuksia, olisi tänään paikalla vastaamassa tekemistään ehdotuksista. Yksi syy siihen, miksi näitä varoja ei käytetä eikä myöskään suunnata uudelleen muihin kohteisiin on se, että tiedämme tarvitsevamme nuo rahat, jos saamme Euroopan parlamentin jäseniä koskevat säännöt. Pyytäisin todella, että laadimme parlamentille tiukan talousarvion.

  Louis Grech, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sallikaa minun ensin lausua kiitoksen sana tämän mietinnön esittelijälle. Laajasti ottaen yhdymme hänen perustelujensa pääkohtiin. Luonnollisesti olemme samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että enemmän pitää tehdä talousarvion järkeistämiseksi sekä vastuunalaisuuden ja kurinalaisuuden parantamiseksi.

Yksi ongelmallinen alue näyttää olevan henkilöstön palkkaaminen. Lienee korrektia olettaa, että henkilöstöpyynnöt perustuvat perusteltuihin ja realistisiin tarpeisiin. Siksi on hyvin vaikea ymmärtää tai puolustaa viivytyksiä laajentumiseen liittyvässä henkilöstön valinta- ja rekrytointimenettelyssä. On ryhdyttävä toimiin tilanteen korjaamiseksi ja tämän kiireellisen asian oikaisemiseksi. En kuitenkaan tarkoita sitä, että turvauduttaisiin väliaikaiseen hätäratkaisuun ja harkittaisiin väliaikaisen henkilöstön palkkaamista toimivana mahdollisuutena tai vaihtoehtona. Voin kyllä hyvin ymmärtää tämän ajattelutavan takana olevat perustelut. Pelkään kuitenkin tämänkaltaisen kompromissin, jos se hyväksytään, johtavan väärinkäytöksiin, jotka saattavat aika ajoin esiintyä tulevissa talousarvioissamme.

Tämän lisäksi esittelijä on esittänyt harkittavaksemme ennakoimattomien menojen varauksen marginaalin pienentämistä. Olemme periaatteessa samaa mieltä siitä, että määrärahojen tulisi liittyä tiettyihin ennalta määrättyihin toimiin ja että määrärahojen peruuttamista varainhoitovuoden lopussa pitäisi välttää.

Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon haasteet, joita kohtaamme lähitulevaisuudessa sekä edelleen varsin ilmeiset epävarmuustekijät. Nämä liittyvät muun muassa monikielisiin palveluihin, kiinteistöinvestointeihin, jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, kuten myös jäsenten avustajia koskevien sääntöjen hyväksymiseen, mikä saa täyden kannatuksemme ja tukemme.

Tämä huomioon ottaen olisi viisasta hyväksyä tarkistus, jossa ehdotetaan, että tästä asiasta pitäisi päättää lopullisesti vasta myöhemmin. Itse asiassa mielestäni esittelijä teki oikein siirtäessään lopullista päätöstä herrasmiessopimuksesta, joka liittyy 20 prosentin tasoon otsakkeesta 5. Olen samaa mieltä siitä, ettei 20 prosentin tavoite ole sidottu mihinkään kumoamattomaan ja lopullisesti lukkoon lyötyyn sääntöön, eikä meidän pitäisi epäröidä tämän sopimuksen haastamista ja tarkistamista, jos olemme vakuuttuneita sen tarpeellisuudesta. En kuitenkaan usko, että näin on. Siksi mielestäni ei olisi viisasta nyt hankkiutua eroon tästä periaatteesta.

Ironista kyllä, asianmukaisesti noudatettuna 20 prosentin periaatteen pysyvyys voi tuoda mukanaan moitteetonta budjettikuria ja tehokkuutta. Kannatamme luonnollisesti väitteitä siitä, että budjettikurin saavuttamiseksi on kriittisesti tarkasteltava kaikkia menoluokkia, käytettävä resurssit tehokkaammin sekä vältettävä tuhlaamista ja toimintojen päällekkäisyyttä.

Meidän täytyy edelleen keskittyä ydinpalveluihimme ja -toimintoihimme, mistä pääsenkin toiseen tärkeään asiaan. Emme ole vielä kokeneet, joskin tähän on perustelunsa, "pelin tehostamisen" täyttä vaikutusta. Minusta näyttää siltä, että vain muutamia tavoitteita on saavutettu tähän mennessä. Koska tarvittavat rakenteet ovat olemassa, lienee realistista odottaa, että tulevana varainhoitovuotena suurin osa tavoitteista saavutetaan ja uudistuksia toteutetaan ilmiselvien ja piilossa olevien pullonkaulojen poistamiseksi.

Olemme erittäin tyytyväisiä ehdotukseen vierailuyksikön kehittämisestä. Sen hyvin lyhyen ja rajallisen kokemukseni perusteella, joka minulla on Euroopan parlamentista, sanoisin, että vierailuohjelmat on käytännöllinen ja suora keino parantaa EU:n julkista kuvaa. Niillä on lisäksi kerrannaisvaikutus, jota ei pidä aliarvioida.

Pidän myös parlamentin tiedotus- ja viestintästrategian parantamista erittäin tervetulleena. Emme ole käsitelleet riittävästi tätä asiaa vuosien mittaan. Olemme tietoisia siitä, että EU:n ja sen kansalaisten välillä on muuri, oli se sitten todellinen tai kuviteltu. Tälle tärkeälle asialle voitaisiin ja pitäisi tehdä enemmän. Jos todella haluamme kansalaisten kokevan, että Euroopan parlamentin on heidän parlamenttinsa ja että se ajaa heidän asioitaan, tiedotus- ja viestintästrategia on toteutettava mitä pikimmin. Tämän pitäisi olla yksi ensisijaisista tavoitteistamme. Siinä epäonnistuminen tarkoittaa epäonnistumista hyvin todellisessa ja perustavaa laatua olevassa keskeisessä tavoitteessa.

Lopuksi onnittelen vielä kerran jäsen Dombrovskisia en ainoastaan mietinnöstä, vaan myös siitä, että hän uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevana parlamentin jäsenenä todisti esimerkillään, että uusien jäsenvaltioiden edustajien sisällyttämisprosessi voi olla tuottoisa ja tehokas.

  Kyösti Tapio Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää ja onnitella esittelijä Dombrovskisia hyvästä mietinnöstä. Parlamentin budjetti on vaikea hallintobudjetti, joka vaatii syvällistä perehtymistä parlamentin työtapoihin ja menetelmiin. Esittelijä on onnistunut tässä hyvin, mikä kuvastuu muun muassa tarkistusten vähäisenä määränä. Haluan toivottaa menestystä myös jatkossa.

Parlamentin talousarviota leimaa vieläkin toteutuneen laajentumisen tuomat puutteet. Vaikka uudet jäsenvaltiot ovat olleet mukana jo yli vuoden, niitä varten luoduista viroista on vielä huomattava osa täyttämättä. Parlamentin hallinto arvioi jopa, että ehkä vain vajaa 80 prosenttia saadaan täytetyksi vuoden loppuun mennessä. Tilanne näyttää olevan erityisen vaikea kielisektorilla. Koska Euroopan parlamentin demokraattinen toimivuus edellyttää monikielisyyttä ja hyvää kielipalvelua, kielipalvelun sujuvuuteen ja toimivuuteen on kiinnitettävä asianmukaista huomiota.

Esittelijä kiinnittää aivan oikein huomiota budjetin esitystapaan. Se vaatii jatkuvaa kehittämistä. Parlamentin budjettia tulee komission budjetin tavoin kehittää toimintoperusteiseen suuntaan, joka selkeyttää ja vahvistaa henkilökohtaista vastuuta. Esityksestä tulisi olla selkeästi pääteltävissä toiminnan tehokkuus. Jatkossa onkin muodostettava erilaisia indikaattoreita, joiden perusteella toimia voidaan analysoida.

Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota itse parlamentin työskentelyn tehokkuuteen. Raising the game -uudistus on parlamentaarikoille erityisen tärkeä. Heidän on päätettävä entistä monimutkaisemmista asioista. Siksi lisätuen antaminen lainsäädäntötyölle on tarpeellista.

Parlamentin budjetti on perinteisesti pidetty tasolla, joka vastaa noin 20 prosenttia hallintomenoista. Koska parlamentin menot on pystytty pitämään kurissa erityisesti hyvän kiinteistöpolitiikan seurauksena, liikkumavaraa näyttäisi tällä hetkellä olevan varsin runsaasti, jopa 90 miljoonaa euroa. Koska viime vuodeltakin on ylijäämää, tässä vaiheessa on mahdotonta ennakoida, mitkä ovat todelliset tarpeet. Siksi lopullinen päätös varauksesta on jätettävä syksyyn. Parlamentin budjettia on tarpeetonta paisuttaa, ellei siihen ole todellisia syitä. 20 prosentin raja ei ole mikään tavoite, johon tulisi pyrkiä, vaan itse asetettu katto. Esillä oleva mietintö antaa hyvän pohjan jatkotyöskentelylle.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, viimeisimmän Slovakian kansalaisten mielipidettä Euroopan unionista selvittäneen tutkimuksen tulos on selkeä. Vuosi Slovakian EU:hun liittymisen jälkeen 83 prosenttia slovakialaisista pitää liittymistä myönteisenä. Slovakian parlamentti ratifioi tänään Euroopan perustuslakiluonnoksen. Toisaalta Slovakian kansalaiset reagoivat entistä herkemmin Euroopan parlamentin jäsenen toimen harjoittamisessa ilmeneviin rajoitteisiin, joita etenkin uusia jäsenvaltioita edustavat parlamentin jäsenet ovat kohdanneet. Nämä rajoitteet johtuvat aikaa vievistä hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentissa, kun järjestellään kielellistä tukea, riittävää käännöskapasiteettia sekä tulkkauspalvelujen käytettävyyttä parlamentin valiokunnissa ja poliittisissa ryhmissä.

Päätöslauselmaluonnoksessa Euroopan parlamentin talousarviosta, jonka jäsen Dombrovskis on esittänyt – käytän tässä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni häntä hienosta työstä – vastataan osuvasti tähän tilanteeseen. Valitettavaa on ainoastaan se, että päätöslauselmaluonnoksen alkuperäinen sanamuoto, joka kuvaili uuden henkilöstön rekrytointimenettelyissä ilmenneitä viivästyksiä mahdottomiksi hyväksyä, on nykyisessä versiossa korvattu pehmeämmällä adjektiivilla "valitettava". Riittämätön kielellinen tuki heikentää yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta ja rajoittaa Euroopan parlamentin jäsenen toimen harjoittamista, mikä koskee erityisesti uusista jäsenvaltioista kotoisin olevia parlamentin jäseniä. Tämä on pohjimmiltaan syrjintää, mikä on vastoin yhdistyneen Euroopan henkeä, Euroopan, johon me liityimme uusina jäseninä. Tätä on aidosti mahdotonta hyväksyä.

Olisi eittämättä valitettavaa ja sopimatonta, jos yhdistyneen Euroopan kannatusluvut uusissa jäsenvaltioissa laskisivat Euroopan parlamentin hallinnossa ilmenneiden puutteiden vuoksi, eikä talousarviorajoitteiden takia.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin keskittyä kolmeen aiheeseen: parlamentin talousarvion kokonaismäärärahoihin, henkilöstöpolitiikkaan ja tiedotuspolitiikkaan.

Mitä tulee parlamentin talousarvion kokonaismäärärahoihin, pääsihteerin ehdotuksessa parlamentin talousarvio asettuu 20 prosenttiin otsakkeesta 5, mikä on 1 340 miljoonaa euroa. Tuen voimakkaasti esittelijän ehdotuksia ennakoimattomien menojen varauksen määrärahojen vähentämisestä 30 miljoonalla eurolla sekä 10 miljoonan euron summa ottamisesta kiinteistöjä koskevaan varaukseen. Mietinnössä myös korostetaan, että parlamentin talousarvion kokonaismäärärahat olisi määriteltävä perusteltujen tarpeiden pohjalta. ja muistutetaan siitä, että määrärahojen peruuttamista pitäisi välttää.

Euroopan parlamentin henkilöstöpolitiikkaa pitää parantaa. Parannuksia pitää tehdä rekrytointimenettelyjen vauhdittamiseksi, jotta saadaan täytettyä Euroopan parlamentin hallinnon 750 avointa virkaa ja luotua todellisiin ansioihin perustuva ylennysjärjestelmä.

Mietinnössä painotetaan myös, että ylimääräisen henkilöstön käyttämisestä on nopeasti siirryttävä sopimussuhteisen henkilöstön käyttämiseen ja vaaditaan yksityiskohtaisia tietoja tästä asiasta. Ehdotan, että Euroopan parlamentti pyytää pääsihteeriä tutkimaan keinoja lieventää nykyisten ylimääräisten toimihenkilöiden toimien poistamisesta johtuvia vaikutuksia poliittisiin ryhmiin, jotka odottavat rekrytointimenettelyjen loppuunsaattamista. Meidän pitää pyytää pääsihteeriä esittämään puhemiehistölle ehdotus puhemiehistön 3. toukokuuta 2004 hyväksymien rekrytointia koskevien sisäisten sääntöjen muuttamisesta, jotta poliittiset ryhmät voivat hyötyä samoista rekrytointimääräyksistä kuin parlamentin hallinto.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on tiedotuspolitiikka. Esittelijä kannattaa vierailijoista vastaavan yksikön ja tiedotustoimistojen roolin kehittämistä. On tähdennettävä, että tavoittaakseen kansalaiset, jäsenvaltioiden tiedotuspolitiikassa pitää ottaa huomioon kansalliset eroavaisuudet.

Lopuksi haluan kiittää jäsen Dombrovskisia erinomaisesta mietinnöstä.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tämä mietintö on kaksinkertainen skandaali. Se heijastaa karvaasti parlamentin enemmistön mielipidettä ja paljastaa, millä tempuilla täällä pelataan. Alun perin hyvin yleisluonteisesti laadittuun mietintöön sisällytettiin suullisilla tarkistuksilla päätöksiä, joiden johdosta parlamentin vuoden 2006 odotetusta 90 miljoonan euron ylijäämästä 60 miljoonaa pidettäisiin yksinkertaisesti varalla – ja mehän tiedämme, että summalle voi tapahtua kaikenlaista talousarvion aikana – ja 10 miljoonaa laitettaisiin sivuun kiinteistöjä varten. Näin siitä huolimatta, että useat henkilöt, täällä tänään paikalla oleva pääsihteeri mukaan luettuna, ovat kerta toisensa jälkeen myöntäneet, ettei määrärahoja oikeastaan tarvita tähän tarkoitukseen.

Sen sijaan, että nämä rahat annettaisiin takaisin Euroopan veronmaksajille ja että parlamentin maineelle tehtäisiin jotain, sanottaisiin kyllä, ymmärsimme viestin ja tulemme toimeen vähemmällä, summa on vilpillisesti – huomatkaa suullisilla – tarkistuksilla lisätty talousarvioon. Miksi sanon niiden olleen lisätty vilpillisesti? Sanon niin, koska minä kyseessä olevan valiokunnan äänivaltaisena jäsenenä vastustin niitä, mutta vastalauseeni yli yksinkertaisesti käveltiin. En ole vielä tähän mennessä saanut vastauksia puhemiehistölle tai parlamentin puhemiehelle esittämiini vastalauseisiin. Erään päiväämättömän kirjeen mukaan tätä ei ollut tarkoitettu niin. Tästä voidaan olla eri mieltä.

Turvaudun kaikkiin käytettävissäni oleviin oikeuskeinoihin. Mietintö tai päätöslauselma ei kumpikaan ole syntynyt laillisesti, myöskään huominen äänestys ei ole laillinen. Euroopan veronmaksajien vuoksi vaadin niitä harvoja, jotka ovat paikalla, äänestämään tätä mietintöä ja erityisesti mainitsemiani kohtia vastaan. Pyydän tästä nimenhuutoäänestystä.

  Puhemies. Voisitteko ystävällisesti kertoa, oletteko saanut parlamentin puhemieheltä kirjeen vastauksena esittämiinne valituksiinne? Jos ette, pyydän vahtimestaria tuomaan teille kopion.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, oletan, että viittaatte englanninkieliseen päiväämättömään faksiin, jonka sain tänään lounasaikaan. Haluan mainita, että muille parlamentin jäsenille vastataan kolmen päivän sisällä loputtoman pitkillä kirjeillä, mutta tässä asiassa on varoituksista huolimatta viivytelty. Olen jo vastannut kirjeeseen, ja vastaukseni oli yksiselitteisen kielteinen. Katson, että tapa, jolla tätä asiaa on käsitelty, on säännön- ja lainvastainen.

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, useiden jäsen Dombrovskisin mietinnössä asetettujen keskeisten painopisteiden pitäisi näkyä parlamentin vuoden 2006 talousarviossa.

Uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevana Euroopan parlamentin jäsenenä haluan saattaa parlamentin tietoon ne lukuisat ongelmat, jotka suoraan liittyvät siihen, että eräitä seikkoja parlamentin työskentelytavoissa ei ole edelleenkään muutettu vuoden kuluttua laajentumisesta. Eniten huolissani olen siitä, että kaikki viralliset kielet eivät vieläkään ole tasavertaisessa asemassa, vaikka laajentumisesta on kulunut jo vuosi. Myöskään tulkkausta ei ole saatavilla kaikkien valiokuntien ja valtuuskuntien kokouksiin osallistuvien kielellä, samoin asiakirjojen jakamisessa parlamentin jäsenille jäsenten virallisilla kielillä on huomattavia viivytyksiä.

Nämä ongelmat ovat suoraan seurausta niiden menettelyjen hitaudesta, joilla uusien jäsenvaltioiden virkamiehiä on palkattu Euroopan parlamentin hallintoon. Tulkkaus- ja käännöspalvelut eivät ole ainoat, jotka ovat kärsineet tästä. Parlamentissa työskentelevien uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien henkilöiden lukumäärä on edelleen hyvin alhainen. Olemme yhä kaukana kaikkien niiden virkojen täyttämisestä, joille talousarvioissa on rahoitus varattu.

Näille todellakin melko huomattaville viivästyksille ei ole minkäänlaista perustetta. Jäsen Dombrovskisin mietinnön mukaan jo perustetuista viroista täytetään todennäköisesti vuoden loppuun mennessä ainoastaan 78 prosenttia. Katson, että on ryhdyttävä kiireellisiin toimiin tämän asian korjaamiseksi ja taattava se, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat tasavertaisesti edustettuina parlamentin hallinnossa.

Mielestäni on yhtä lailla sietämätöntä, etteivät Euroopan parlamentin kyltit parlamentin rakennuksissa ole vieläkään kaikilla EU:n kielillä. Ensimmäinen Tšekistä tullut vierailijaryhmä huomautti tästä minulle vuoden 2004 marraskuussa. Asialle ei ole tehty vielä mitään huolimatta muistutuksista, joita olen lähettänyt kvestorille.

Sen sijaan parlamentin vierailijoille tarjotut palvelut toimivat suhteellisen sujuvasti. Olen tähän mennessä kutsunut jo kaksi kansalaisten ryhmää vierailemaan Strasbourgissa. Heidän reaktionsa antoivat olettaa, että tällaiset vierailut ovat äärimmäisen tärkeitä. Tästä huolimatta voimme parantaa kansalaisille tiedottamista. Joudun ikäväkseni kertomaan, että esitemateriaalia ei ole saatavana tšekiksi eikä muidenkaan uusien jäsenvaltioiden kielillä. Myöskään Euroopan perustuslaista ei ole saatavilla kopioita uusista jäsenvaltioista kotoisin oleville vierailijoille. Olen sitä mieltä, että tälle pitää lähitulevaisuudessa tehdä jotain.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, käytän puheenvuoron parlamentin vuoden 2006 talousarvion ennakkoarvioista ja jäsen Dombrovskisin näitä arvioita koskevasta mietinnöstä. Esitys EU:n vuoden 2006 yleiseksi talousarvioksi esiteltiin hiljattain parlamentille. Haluan aloittaa esitystä koskevalla kolmella huomautuksella.

Ensinnäkin uuden jäsenvaltion Puolan edustajana olen huolissani talousarviossa esitettyjen maksujen äärimmäisen alhaisesta tasosta, joka on siis 1,02 prosenttia EU:n BKTL:stä. Tässä yhteydessä täytyy huomata, että nykyisten rahoitusnäkymien mukainen vuoden 2006 maksujen enimmäismäärä on 1,08 prosenttia BKTL:stä, toisin sanoen summana on 7 miljardia euroa enemmän.

Toiseksi haluan huomauttaa, että juuri Euroopan komissio on ehdottanut tätä maksutasoa, vaikka vasta äskettäin tämä samainen toimielin kannatti vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien keskimääräiseksi vuosittaiseksi maksumääräksi 1,14:ää prosenttia EU:n BKTL:stä. Luulenpa, ettei ole helppo tehtävä selittää EU:n kansalaisille, kuinka on mahdollista rahoittaa 112 miljardilla eurolla kaikki EU:n menot, kun maksujen odotetaan vuonna 2007 nousevan 130 miljardiin euroon.

Kolmanneksi mielestäni on outoa, että talousarviossa kasvatetaan huomattavasti hallintomenoja, tarkemmin sanoen 6,2 prosenttia, kun taas ulkoisten toimien menot on pudonneet 2 prosenttia ja liittymisstrategian menot ovat vuoteen 2005 verrattuna vähentyneet niinkin paljon kuin 4 prosenttia.

Aikaisempaan huomautukseeni liittyen siirryn parlamentin vuoden 2006 talousarviomenoihin. Menojen odotetaan olevan 20 prosenttia kaikista hallintomenoista eli 1 342 miljoonaa euroa, mikä vastaa 5,5 prosentin kasvua vuoteen 2005 verrattuna. Täytyy korostaa, että suurin syy rahoituksen kasvuun on sen varmistaminen, että varoja on käytettävissä kymmeneen uuteen jäsenvaltioon tapahtuneen EU:n laajentumisen loppuun saattamiseksi sekä tammikuussa 2007 unioniin liittyvien Romanian ja Bulgarian liittymisvalmistelujen ja tähän tarvittavan rahoituksen varaamisen mahdollistamiseksi. Viittaan myös tässä yhteydessä siihen, että vuosien 2004 ja 2005 talousarvioissa perustetuista laajentumiseen liittyvistä viroista täytetään ainoastaan 78 prosenttia vuoden 2005 loppuun mennessä, mikä on varsin huolestuttavaa.

Lopuksi haluan onnitella jäsen Dombrovskisia parlamentin vuoden 2006 menoja koskevan kattavan mietinnön laatimisesta. Mietintö ei kata ainoastaan laajentumiseen liittyviä seikkoja, vaan myös asioita, jotka liittyvät parlamentin työn laatuun ja tehokkuuteen, erityisesti parlamentin jäsenten omalla kielellä laadittujen asiakirjojen pohjalta tekemään työhön. Siinä myös eritellään ne ongelmat, joita kohtaamme, kun tuomme parlamentin ja sen työn hedelmät lähemmäs kansalaisia.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää erityisesti jäsen Dombrovskisia ja muita, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön laatimiseen. Mikään muu parlamentti maailmassa – näin ainakin uskon – ei säästä veronmaksajilta kahdeksannumeroista summaa vuodessa. Tällainen rahansäästö on kiitettävää. Tunnetusti olemme kiirehtimässä jäsenten asemaa koskevien sääntöjen hyväksymistä, mikä tarkoittaa parlamentille ylimääräistä menoa, koska vapauttaa kansalliset talousarviot valtavasta taakasta. Kun otetaan vielä huomioon yhdestä virkamiehestä aiheutuvat keskimääräiset kulut, on tämä varotoimenpide yhdessä sen kanssa, mitä säännöt meille antavat, huomionarvoinen ja ansaitsee kiitokset.

Meidän tehtävämme tulevaisuudessa on selittää tätä Eurooppaamme huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Meidän pitää saada ihmiset tietoisemmiksi siitä, mitä Euroopan parlamentti tekee. Vaalien aikana esitetty pääasiallinen kritiikki koski sitä, että kansalaiset saavat liian vähän tietoa parlamentin poliittisesta toiminnasta. Haluaisin pyytää niitä, jotka ovat tässä asiassa vastuullisia, panostamaan tiedotuspolitiikkaan huomattavasti enemmän kuin ovat tähän asti olleet taipuvaisia tekemään.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), budjettivaliokunnan puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Martinin esittämiin varauksiin oikeudellisista näkökohdista puuttumatta puheenvuoron asiasisältöön.

Suulliset tarkistukset, joihin hän viittasi, toimitettiin budjettivaliokunnan jäsenille päivää ennen valiokunnassa toimitettavaa äänestystä. Näistä tarkistuksista ei esitetty varauksia. Sen jälkeen kun useista niistä oli jo äänestetty, jäsen Martin aloitti varausten esittämisen täsmentämättä, mihin työjärjestyksen artiklaan perusti varauksensa. Tämän vuoksi jatkoin äänestystä budjettivaliokunnan yksimielinen tuki takanani. Tässä siis minun selvitykseni asiasta.

(Suosionosoituksia)

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan antaa työjärjestyksen 145 artiklan mukaisen lausuman. Se mitä jäsen Lewandowski sanoi, ei nyt oikein pidä paikkaansa. Parlamentin käytäntö sekä täysistunnossa että valiokunnissa on se, että jos suullisesta tarkistuksesta esitetään päätösvaltaisuusvaatimuksen mukainen vastalause, mikä valiokunnassa tarkoittaa yhden ihmisen ja parlamentissa 37 jäsenen vastustusta, tarkistuksesta ei voida äänestää. Korostaisin budjettivaliokunnan puheenjohtajalle, että tämä käytäntö ja sääntö ei ole riippuvainen siitä ajankohdasta, jolloin suullinen tarkistus esitetään. Tiedämme kaikki, että kirjallinen tarkistus on useimmiten yksityiskohtaisempi kun suullinen tarkistus.

Koimme aivan saman, mitä juuri kuvailin, viime maanantaina talousarvion valvontavaliokunnassa. Valiokunnan puheenjohtaja – hänkin kotoisin uudesta jäsenvaltiosta – kysyi nimenomaisesti, vastustettiinko suullista tarkistusta. Oli selvää, että äänestystä ei olisi tullut, jos yksikin vastalause olisi esitetty.

Käynnissä on yritys paeta vastuuta ja välttää sen myöntämistä, että asiassa toimittu väärällä tavalla. Vaadin, että myös sisällöllisesti – minulle on annettu tämä puheaika, olen oikeutettu siihen työjärjestyksen nojalla – minä todella viittasin 150 artiklaan, missä tarkalleen ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies . Seuraavaan keskusteluun osallistuva komission jäsen ei ole vielä saapunut. Muuten en sallisi tätä sananvaihtoa.

Puhemies on kirjoittanut jäsen Martinille. Kirjeessä todetaan, että jäsen Martinin esittämät vastalauseet eivät koskeneet kielellisiä seikkoja, vaan jokaisen tarkistuksen sisältöä. Tämä huomioon ottaen puhemies katsoo, että valiokunnan puheenjohtajan päätös jatkaa äänestystä oli työjärjestyksen ja aiemman käytännön mukainen.

Koska jäsen Martin on ilmaissut, että hän ottaa asian uudelleen esille huomenna, suosittelen häntä tekemään niin. En halua jatkaa tätä asiaa nyt.

Jäsen Martin, toivon myös, etten kuullut teidän syyttävän valiokunnan puheenjohtajaa tapahtumien vääristelystä. Teidän täytyy olla hyvin varovainen siinä, mitä sanotte. Tulkkauksen mukaan te väititte hänen valehtelevan. Teidän ei pidä sanoa niin.

Pääsihteeri on kuunnellut tarkkaavaisesti kaikkien parlamentin jäsenten puheenvuoroja. Olen teille hyvin kiitollinen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

20. Euroopan ulkosuhdehallinto

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Jo Leinenin laatima perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan suullinen kysymys komissiolle toimielimiä koskevista näkökohdista Euroopan ulkosuhdehallinnossa (B6-0233/2005).

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, mielestäni meillä on parlamentin jäseninä velvollisuus ottaa selville keskustelujen täsmällinen alkamisaika, eikä poissaoloon voi olla mitään verukkeita. Meillä on riittävät keinot saada selville, milloin voimme osallistua näihin keskusteluihin. Lisäksi minun täytyy rehellisyyden nimessä todeta, että koska komissio vain harvoissa tapauksissa vastaa asiallisiin kysymyksiini, minua ei erityisemmin kiinnosta komission kanta. Totean tämän ohimennen sanottuna.

Minua sekä hämmästyttää että huvittaa valiokunnan puheenjohtajan jäsen Leinenin esittämän kysymyksen hermostunut sävy. Se paljastaa, että perustuslain suorasanainen puolustaja pelkää, että kyseisen perustuslain silmäänpistävin uudistus, eli unionin ulkoasiainministerin toimen perustaminen, osoittautuu hallitustenväliseksi Troijan hevoseksi. Vaikuttaa siltä, että ulkoministeri ja hänen hallintokoneistonsa, Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö, alkavat epäilyttää myös viran puolustajia, mutta nyt se on aivan liian myöhäistä. Die Welt -lehdessä toukokuun kuudentena päivänä Henry Kissinger ilmaisi selvin sanoin, ettei yhden puhelinnumeron luominen ratkaise yhteisen ulkopolitiikan puutetta. Suosittelen artikkelin lukemista kaikille teille. Loppujen lopuksi ratkaisevaa on kuitenkin keskustelun sisältö, kun puhelin soi.

Jälleen kerran Euroopan unionissa tehdään se klassinen virhe, että paikataan poliittisen yhteisymmärryksen puutetta pelkästään toimielimiin kohdistuvilla toimenpiteillä. Kun näitä toimenpiteitä analysoidaan rehellisesti, paljastuu, että paljon ylistetyn mutta hyvin valitettavan kaksoismandaatillisen viran rakenne häiritsee Euroopan toimielinten välistä tasapainoa. Euroopan ulkoasiainministerin virka sotii sitä tärkeää periaatetta vastaan, että toimielimet toimivat toisistaan riippumattomasti. Perustuslakisopimuksen I-26 artiklan 7 kohdassa itse asiassa määrätään, etteivät komission jäsenet saa ottaa ohjeita miltään hallitukselta, toimielimeltä tai elimeltä. Näyttää siltä, ettei tämä koske komission tulevaa varapuheenjohtajaa. Kaikki tämän tulevan roolin puolestapuhujat voivat minun puolestani yrittää kiistää tämän.

Ulkoministeri ja Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö ovat jatkossa ehtymätön toimielinten välisten jännitteiden lähde, enkä ole vielä edes maininnut yksikön virkamiesten rahoitusta tai suhteita kansalliseen diplomatiaan. Jälkimmäistä varten omistimme erillisen käsittelyn, joka päättyi moniin avoimiin kysymyksiin. Jäsen Leinenin notkeus on kuitenkin pientä sen akrobatian rinnalla, jota tuleva ministeri ja ulkoisen toiminnan yksikön johtaja joutuu esittämään.

Perustuslakisopimuksen hartaana vastustajana toivon, että se hylätään Ranskassa samoin kuin tulee käymään kotimaassani. Jos näin ei tapahdu, meidän pitää jatkuvasti tarkkaan valvoa tätä Euroopan unioniksi kutsumaamme vaarallista seikkailua.

  Jo Leinen (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, olen juuri palannut Lothringenistä, jossa pidettiin julkinen kokous Euroopan perustuslaista. Siellä suurin osa läsnäolijoista kannatti Euroopan ulkoministeriä ja ulkoisen toiminnan yksikköä. Olen varma, että kautta Euroopan ajatellaan samoin. Esimerkiksi Eurobarometrin mukaan on yleinen toive, että Eurooppaa edustaisi maailmalla yksi henkilö. Sen vuoksi tästä on määrätty Euroopan perustuslaissa.

Ulkoasiainministeri antaisi Eurooppalaisille arvoille kasvot, ja hän voisi puhua Euroopan etujen puolesta maailmalla. Näiden tehtävien hoitamiseksi hän tietenkin tarvitsee ulkoisen toiminnan yksikön, josta olemme keskustelleet. Kaksoisrooli tekee viran luomisesta monimutkaista, mihin meidän on löydettävä ratkaisu. Mielestäni ratkaisu pitää löytää perustuslain hengessä, mutta mikä on perustuslain henki? Kyse on siitä, että entinen toinen pilari ja sen melko hallitustenvälinen lähestymistapa integroidaan yhteisömenettelyyn. Valmistelukunnan ja hallitustenvälisten konferenssin keskustelujen tarkoitus oli yhdentää entinen toinen pilari sellaiseen Euroopan unioniin, jolla on oikeushenkilöllisyys ja jonka on tarkoitus toimia sekä sisäisesti että ulkoisesti yhtenä kokonaisuutena.

Perustuslakisopimuksen 296 artiklassa todetaan, että ulkosuhdehallinnon perustaa neuvosto päätöslauselmalla Euroopan parlamenttia kuultuaan ja komission hyväksynnän saatuaan. Tämä on se asia, josta keskustelemme tänään. Komissiolla on osuutensa ulkosuhdehallinnon muodostamisessa. Me parlamentissa olimme huolissamme siitä, että ministerineuvosto oli edennyt työssään jo paljon pitemmälle, alkanut lyödä asioita lukkoon ja pitänyt suunnitelmia lopullisina, kun taas komissio oli ollut liian epäröivä ja lähestynyt asiaa liian varautuneesti. Siksi olemme tänään kysyneet, miten komissio aikoo varmistaa, että yhteisömenettelyä kehitetään edelleen ja sen käyttäminen taataan ulkosuhdeasioissa. Lisäksi haluamme tietää, miten yksikkö organisoidaan hallinnollisesti ja taloudellisesti ja miten parlamentti pystyy valvomaan sen työtä.

Nyt pitäisi kaikin tavoin pyrkiä estämään kolmannen virkakoneiston muodostuminen komission ja ministerineuvoston hallinnon rinnalle. Se olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Tästä seuraa tietenkin kysymys siitä, onko ulkosuhdehallinto osa neuvostoa vai komissiota. Tässä yhteydessä on myös mietittävä, mistä jo nyt monessa maassa olemassa olevista edustustoista ja lähetystöistä voisi tulla EU-suurlähetystöjä. Omasta mielestäni olisi oikein tehdä yksiköstä sen organisaatioon ja talousarvioon liittyviltä osin osa komissiota eikä neuvostoa.

Neuvoston tärkeä rooli olisi kuitenkin taattu, koska yksikkö olisi olemassa pannakseen täytäntöön sen, mitä neuvosto päättää poliittisena kokonaisuutena. Esimerkkejä tällaisesta kahtalaisuudesta löytyy monesta maasta, myös Saksasta, jossa tietyillä hallinnollisilla tasoilla virkamiehet ovat sekä paikallisten viranomaisten että valtion palveluksessa. Tämä ei siis ole ennenkuulumatonta ja voisi siis toimia tässäkin tapauksessa.

On myös päätettävä, mitä ulkoisen toiminnan yksikön on tarkoitus tehdä tai jättää tekemättä. Ei ole järkevää luoda jättimäistä viranomaisorganisaatiota, joka on vastuussa salkusta kuin salkusta, olipa sitten kyse komission jäsen Mandelsonin kaupasta tai komission jäsen Michelin kehitysyhteistyöstä. Salkut tulee jakaa perinteisen ulkosuhdehallinnon, josta ulkoministeri vastaa, muiden komission pääosastojen ja komission jäsenten kesken niiden vastuualueiden mukaan. Ulkoasiainministerin toimiminen samalla komission varapuheenjohtajana mahdollistaisi tietenkin vallan ja vastuun keskittämisen yhdelle henkilölle sekä johdonmukaisuuden tällä alalla.

Odotamme innokkaasti, mitä komissiolla on meille sanottavaa. Toivomme, että tässä tärkeässä asiassa toimitaan perustuslain hengessä ja sitä toteuttaen.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, ulkosuhteita koskevat uudelleenjärjestelyt perustuslakisopimuksessa antavat Euroopan unionille tilaisuuden vahvistaa ulkoisten toimien tehokkuutta ja yhtenäisyyttä. Tämä on yksi niistä hyvistä syistä, miksi perustuslakisopimus pitäisi toivoni mukaan ratifioida.

Meidän on erityisesti tuotava mahdollisimman lähekkäin unionin ulkoisen toiminnan kaksi pilaria: yhteisön ulkosuhteet sekä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Näin voimme paremmin vaikuttaa ja saamme äänemme kuulumaan, jolloin voimme edistää eurooppalaisia arvoja ja intressejä maailmanlaajuisesti. Tästä syystä komissio tukee kaksoismandaatilla toimivan unionin ulkoasiainministerin viran luomista. Itse asiassa komissio ehdotti tätä ajatusta valmistelukunnalle. Se on looginen ja välttämätön parannus Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten luomaan rakenteeseen.

Tuleva ministeri toimii samalla yhtenä komission varapuheenjohtajana nojaten kokemukseensa korkeana edustajana. Komission kollegion jäsenenä hänellä on oikeus käyttää yhteisön toimivaltaa ja yhteisömenettelyn välineistä, jotka ovat hänen tehtävissään tarpeellisia. Näin ollen puolustamme voimakkaasti tehokkaan Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamista, jotta ministeri-varapuheenjohtajan virkaa voitaisiin hoitaa tehokkaasti yhteisön menettelytapoja kunnioittaen.

Perustuslaki vahvistaa komission tärkeät vastuualueet ulkosuhteissa mukaan lukien sen roolin unionin ulkoisessa edustuksessa ja budjetin toimeenpanemisessa. Komission koordinoiva ja yhtenäistävä rooli vahvistuu useilla ulkopolitiikan alueilla ja on ministeri-varapuheenjohtajan erityisellä vastuulla.

Perustuslain mukaan komissio toteuttaa budjettia parlamentin valvonnassa, kuten voimassa olevassa perustamissopimuksessakin määrätään. Parlamentin oikeuksia on edelleen kunnioitettava sekä toiminnallisen ja hallinnollisen talousarvion budjettivaltaa käyttävänä tahona että sen monivuotiseen ohjelmatyöhön liittyvässä roolissa.

Puheenjohtaja Barroso ja korkea edustaja Solana ovat sopineet tiiviistä yhteistyöstä. Kuten tiedätte, Solana tekee ministerinä ehdotuksen yksikön perustamisesta, ja päätöksen tekee ministerineuvosto kuunneltuaan parlamenttia ja saatuaan komission hyväksynnän.

Komissio, ministeri-varapuheenjohtaja mukaan luettuna, pyrkii säilyttämään ja edistämään yhteisömenettelyä, joka on osoittanut toimivuutensa ja jolla on saavutettu hyviä tuloksia ulkosuhteissa. Yleisemmin sanottuna komissio pyrkii aktiivisesti ja valppaasti takaamaan toimielinten tasapainon.

Jäsenvaltioissa on aloitettu keskustelu Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamiseen liittyvistä asioista ja herätty huomaamaan, miten monimutkaisia monet niistä ovat. Pohdinta ja pyrkimys ymmärtää erityisesti tulevan yksikön asemaa jatkuu pääkaupungeissa. On olemassa yhteisymmärrys siitä, että organisaation pitäisi olla luonteeltaan ainutlaatuinen, sui generis, mutta siitä mitä se tarkoittaa käytännössä, ollaan eri mieltä.

Haluan lyhyesti kommentoida kysymystä uuden yksikön hallinnollisesta asemasta suhteessa komissioon ja neuvostoon, mikä on yksi perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan päätöslauselmaluonnoksen pääkohdista. Keskustelu asian eri puolista jatkuu, joten on liian aikaista antaa lopullista vastausta. Perustuslain moniin vaatimuksiin on vielä vastattava, esimerkkinä komission, ministerineuvoston ja kansallisten ulkoasiainhallintojen virkamiesten sisällyttäminen. Komission vastuu budjetin toimeenpanemisesta ja yhteisön politiikkojen osalta tulisi säilyttää ennallaan. Myös päällekkäisyyttä pitäisi välttää. Yhteisvaikutuksen ja tehokkuuden on ohjattava valmistelua, ja ohjaavana periaatteena on pidettävä voimakkaampaa ja yhtenäisempää ulkoista toimintaa.

Seuraavaksi korkea edustaja ja komissio antavat yhteisen väliraportin Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa. Näin ollen parlamentin näkemykset ovat arvokkaita, ja siksi osallistunkin tämänpäiväiseen keskusteluunne mielelläni.

Totean vielä toistamiseen, että komissiolla ja parlamentilla on yhteinen tavoite, yhteisömenettelyn sekä komission ja parlamentin roolin turvaaminen ja edistäminen tässä prosessissa. Samalla katson, että yhteisenä tavoitteenamme on myös luoda sellaisia uusia rakenteita, joista on todella hyötyä unionin politiikkojen ja toimien tehokkuuden, yhtenäisyyden ja vaikuttavuuden parantamisessa maailmassa.

Puolin ja toisin ollaan vielä luonnollisesti epävarmoja. Parlamentilla, komissiolla, ministerineuvoston sihteeristöllä ja jäsenvaltioilla on kullakin omat huolenaiheensa. Katsomme kuitenkin, että unionille ja sen toimielimille koituvat mahdollisuudet ja tilaisuudet saavat huolet väistymään. Ei jätetä käyttämättä tätä tilaisuutta edesauttaa vahvemman ja tehokkaamman eurooppalaisen ulkopolitiikan luomista.

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen, keskustelu aloitettiin ilman teitä. Voisitte ehkä keskustelun lopuksi vastauksenne yhteydessä ottaa esille myöhästymisenne ja antaa siihen selityksen. Koska olette vastuussa myös komission ja parlamentin välisistä suhteista, se olisi paikallaan.

  Íñigo Méndez de Vigo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, olemme joutuneet kuuntelemaan, mitä jäsen Belder ajattelee, tai lähinnä mitä hän ei ajattele, ulkosuhdehallinnosta. Parlamentti joutuu masokistisesti sietämään tällaista, ja te, arvoisa puhemies, olette pitkälti vastuussa siitä. Katson kuitenkin, että tämä on erittäin tärkeä kysymys, ja siksi olen tyytyväinen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan aloitteeseen.

Kun tästä aiheesta keskusteltiin valmistelukunnassa, seurasi valtaisaa erimielisyyttä. Ystäväni ja kollegani Elmar Brok oli yksi heistä, jotka pyrkivät sinnikkäimmin tähän suuntaan. Jos minulta kysyttäisiin, mikä Euroopan perustuslain uudistuksista on kaikkein merkittävin, nimeäisin epäröimättä ulkoasiainministerin viran.

Eurooppa-neuvoston nimittämä mutta komission varapuheenjohtajana toimiva, toisin sanoen kaksoismandaatilla toimiva ulkoasiainministeri on mielestäni loppujen lopuksi saanut kannatusta siksi, että hallitustenvälisyyden kannattajat pääsevät näin käsiksi komission varoihin ja henkilöresursseihin, ja enemmän yhteisöllistämisen puolella olevat pääsevät vaikuttamaan unionin ulkopolitiikkaan.

Millaiseksi ministerin tärkeimmän instrumentin, ulkoasiainhallinnon rakenne muodostetaan, on siis hyvin tärkeää. Arvoisa varapuheenjohtaja, olette ollut erittäin varautunut, ja tällä tarkoitan, ettette ole kertonut meille mitään. Komission yksiköiden valmistelemassa asiakirjassa kerrotte, että neuvottelut ovat käynnissä ja odotamme miten käy. Edustamalleni Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmälle tämä on varsin tärkeä aihe, ja koska ulkopolitiikka on tarkoitettu hallituksille eikä kansoille, tai prinsseille eikä kansoille, kuten vanha sanonta kuuluu, haluamme parlamentissa määrätä unionin ulkopolitiikasta. Ulkosuhdehallinnon sijainti on näin ollen ratkaiseva kysymys.

Seuraamme siis tarkkaan yksikön sijoittamista. Ryhmätoverini ja kollegani pystyvät puheenvuoroissaan epäilemättä ilmaisemaan selkeästi, mihin haluamme sen sijoitettavan.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, lähestyn keskusteltavaa aihetta kehitysyhteistyön näkökulmasta. Pidämme Euroopan perustuslaissa määriteltyä Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön luomista erittäin merkittävänä. Mielestämme yksikön perustaminen on tärkeä askel kohti Eurooppaa, joka puhuu yhdellä äänellä ja jolla on tehokkaampi ja yhtenäisempi rooli maailmassa.

Haluan korostaa puheessani kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä yhtenä EU:n ulkopolitiikan tärkeimmistä kulmakivistä. Tähän liittyy kaksi keskeistä käsitettä: riippumattomuus ja koordinointi.

Kehitysyhteistyö on oma riippumaton alansa ulkosuhdeasioiden moninaisessa joukossa. Tämä asema vahvistuu uudessa Euroopan perustuslaissa, koska kehitysyhteistyölle ja humanitaariselle avulle muodostetaan riippumattomat tavoitteet ja omat oikeusperustat. Koska näitä politiikanaloja harjoitetaan yhteisön tasolla, komissiolla ja parlamentilla on niissä tärkeä rooli. On äärimmäisen tärkeää, että vastuu säilyy molemmilla toimielimillä.

Samalla on kuitenkin parannettava ulkopolitiikan eri osien välistä koordinointia. Puollamme yksikön liittämistä komission vastuualueeseen sillä varauksella, että ministerineuvosto päättää, miten hallitustenvälistä toimivaltaa täydennetään. Perustuslain selkeästi vaatima yhtenäinen politiikka edellyttää eri osien välistä koordinointia. Tätä itse asiassa vaadittiin jo Maastrichtin sopimuksessa. Yhtenäisellä politiikalla on varmistettava, että kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteiden, eli sen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista ei kaada jokin ulkopolitiikan toinen haara, kuten kauppa- tai puolustuspolitiikka. Meidän on vältettävä päällekkäisyyksiä, sillä näin tuhlaisimme ainoastaan aikaa ja rahaa. Siksi meidän olisi yhdistettävä voimamme myös käytännön toimissa.

Lisään vielä, ettei tätä yksikköä pidä rahoittaa nykyisten ulkopolitiikan budjettien tai vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kustannuksella.

Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö on tärkeä uusi käsite Euroopan ulkopolitiikassa. Sen muodostamisessa on otettava tarkasti huomioon perustuslain määräykset ja Euroopan parlamentin oikeudet. On äärimmäisen tärkeää, että yhteisömallia kunnioitetaan tällä alalla ja että komissio pystyy säilyttämään roolinsa ulkopolitiikan täytäntöönpanijana.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ulkoisen toiminnan yksikön perustaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta siinä onnistuminen on hyvin hankalaa. Jos onnistumme, saamme kolmansiin maihin toimivat edustukset, jotka entistä tehokkaampina pystyisivät paremmin sekä tuomaan esiin unionin intressejä maailmanlaajuisesti että välittämään tietoa Brysseliin analysoimista varten ja suunnittelun tueksi.

Ulkoministerillä on oltava käytettävissään ensiluokkainen organisaatio, jonka kautta hän saa tarvittavat resurssit ja tiedot ja joka pystyy rekrytoimaan ja kouluttamaan diplomaattisen henkilöstön aidosti eurooppalaisen ulkoasiainhallinnon tarpeisiin.

Hyväksyn komission jäsenen varovaisen kannan, mutta on toki selvää, että ministerineuvoston sisäinen yksimielisyys on vielä kaukana. Erityisesti pienten ja suurten jäsenvaltioiden eturistiriitoja ja joitain pääasiallisia ongelmia on vielä ratkaisematta.

Komission on ilman muuta pyrittävä saavuttamaan jäsenvaltioiden ulkoministereiden luottamus, mutta sen on myös säilytettävä erioikeutensa ja vuosikymmenten aikana karttunut kokemus politiikan kentässä kehitysyhteistyöasioista ympäristöasioihin kauppaa unohtamatta.

Parlamentti on selvästi huolissaan siitä, että komission puheenjohtajan rooli supistuisi unionin sisäasiainministeriksi, kun taas koko ulkosuhdeulottuvuuden hoitaisi ulkoministeri-varapuheenjohtaja. Näin sidottaisiin komission kädet ja tehtäisiin karhunpalvelus kaikille osallisille.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, arvostetun parlamentin jäsenen Leinenin kysymys ajoittuu samoihin aikoihin kuin jäsenvaltioiden ryhtyminen perustuslain ratifiointiprosessiin. Kotimaassani, Slovakiassa, perustuslaki ratifioitiin tänään, ja olen iloinen siitä etenkin, koska olin mukana luonnostelemassa sitä.

Perustuslain myötä Euroopan parlamentin tulisi valmistautua roolinsa vahvistumiseen. Tähän saakka parlamentilla on ollut vain vähän vaikutusvaltaa ulkopolitiikan alalla ja lähinnä budjettiin liittyvässä päätöksenteossa. Muistakaa, että Euroopan parlamentti on ainoa kansalaisten suoraan valitsema eurooppalainen toimielin. Tämä puute demokratiassa on korjattavat ja varmistettava, että parlamentti on mukana ulkopolitiikan päätöksenteossa, eikä vain konsultoitavana osapuolena. Euroopan unionin ulkopoliittisten kantojen muotoilua ei pidä jättää pelkästään diplomaattien toimivaltapiiriin. Komission ja neuvoston pitää tehdä yhteistyötä ulkoasiainvaliokunnan ja muiden valiokuntien kanssa tarpeen mukaan.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö on hallinnollisessa mielessä laaja-alainen hanke. Se on myös mahdollisesti tärkein perustuslain tuoma rakenteellinen uudistus ainakin Euroopan unionin tulevan täytäntöönpanotoiminnan kannalta.

Mielestäni meidän on todella pyrittävä onnistumaan tässä hankkeessa. Onnistumisen mukaan määräytyy, millaisessa roolissa Eurooppa voi toimia maailmassa. Katson myös, että olisi väärin lähestyä tätä aihetta puolustuskannalta toteamalla, että ulkoministerin pitää hoitaa neuvoston nykyiset tehtävät, ja sitten kyhätä jotain kokoon ja jättää kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka edelleen komissiolle.

Riippumatta siitä, kuka vastaa mistäkin, ulkoministerin tehtävä on määritellä, mitä ulkoinen toiminta sisältää kokonaisuutena. Näin kaikki se tulisi luonnostaan hänen vastuualueensa piiriin. Tästä seuraa, ettei komission puolustava asenne auta asioita eteenpäin. Sen olisi ennemminkin oltava ennakoiva, eikä antaa päätösten syntyä muualla. Komission ei tulisi myöskään tyytyä kapeaan, vain muutaman aihepiirin sisältävään toimivaltaan. On ensisijaisen tärkeää, että komissio vaatii päätösten tekemistä komissiossa.

Jäsen Dehaene, joka puhuu pian, johti ulkoista toimintaa käsittelevää työryhmää valmistelukunnassa. Hän siis tietää, mihin valmistelukunta pyrki. Se halusi edistää yhteisömenettelyä.

Arvoisa komission jäsen, olen kiitollinen siitä, että haluatte parlamentin lailla edistää yhteisömenettelyä. Haluaisin kuitenkin tietää, tarkoittaako se, että Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö olisi organisaatioltaan, hallinnoltaan ja määrärahoiltaan riippuvainen komissiosta? Kysymys on selkeä ja yksinkertainen ja vailla vastausta. Pyydämmekin teitä vastaamaan siihen vaikkapa sitten, kun palaatte aiheeseen.

Olemme halukkaita tukemaan komissiota. Nimenomaan parlamentilta on peräisin se, että päätös voidaan tehdä vain komission hyväksynnällä, jonka valmistelukunta ja hallitustenvälinen konferenssi ovat hyväksyneet. Toivottavasti komissiolla on tarpeeksi rohkeutta tarttua tähän tilaisuuteen ja tehdä tämä päätös itsensä takia. Mitään päätöstä ei voida tehdä, jos komissio on sitä vastaan. Näin ollen toivon komission menevän yleistä yhteisömenettelyä pidemmälle noudattamalla jäsen Leinenin jättämän selvityksen kantaa, jonka mukaan ulkoisen toiminnan yksikkö on hallinnoltaan, organisaatioltaan ja talousarvioltaan osa komissiota. Toki yksikössä toimeenpantaisiin neuvoston päätöksiä uskollisesti neuvoston toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

Mielestäni hallinnollisen kehityksen dynaamisuus tarkoittaa, että tämä on ainoa meille molemmille edullinen tapa edetä. Ehkäpä voisitte vastata yksinkertaisemmin, että jopa minä ymmärtäisin.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että perustuslaki tuo mukanaan tärkeitä ulkosuhteisiin liittyviä toimielinuudistuksia. Olemme keskustelleet ulkoasiainministerin viran luomisesta ja Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamisesta. Ei liene liioittelua sanoa, että näiden toimielinuudistusten myötä unioniin luodaan Euroopan yhteisen ulkoasiainministeriön toimielimen esiaste.

Kuulun niihin, joiden mielestä perustuslaissa voitaisiin mennä rohkeammin pidemmälle näiden politiikkojen syventämisen suuntaan, laajentaa määräenemmistöpäätöksentekoa ja edelleen vahvistaa Euroopan parlamentin toimivaltaa yhteisen ulkopolitiikan alalla. Näissä olosuhteissa ja riippuvuussuhteet huomioon ottaen tämä on joka tapauksessa positiivinen ja vakuuttava kompromissi, minkä vuoksi tuen äänestämistä perustuslain puolesta.

Uuden toimielimen, Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön toimintaa pitää alkaa valmistella nyt, jotta olemme valmiina heti, kun perustuslaki astuu voimaan vuoden 2006 marraskuussa, kuten uskon. Aikaa on liian vähän, kun ratkaistavana on toimielimiä ja organisaatioita koskevia tärkeitä kysymyksiä. Siitä syystä Jo Leinenin aloite oli oikea aloite oikeaan aikaan.

On kuitenkin selvää, että parhaat mahdolliset ratkaisut on löydettävä, jotta voitaisiin vahvistaa ulkoisen toiminnan tehokkuutta, johdonmukaisuutta, yhtenäisyyttä ja näkyvyyttä.

Eräs peruskysymyksistä on Euroopan parlamentin neuvoa antavan ja valvovan roolin vahvistaminen ja tiiviimpi osallistuminen sekä nyt valmistelevassa vaiheessa että sitten, kun yksikkö on toiminnassa. Ehdotankin, että pyydämme komission puheenjohtajaa ja korkeaa edustajaa Solanaa jättämään yhteisen väliraporttinsa Euroopan parlamentille ennen sen esittämistä Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa ja lupaamaan konsultoida parlamenttia kaikissa sitä seuraavissa vaiheissa.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Suhtaudun Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamiseen epäilevästi ja varauksella ja haluan tuoda esille kolme tärkeimpinä pitämääni seikkaa.

Ensimmäinen liittyy kysymykseen siitä, tarjotaanko yhteisön lainsäädännössä Euroopan ulkoisen toiminnan yksikölle oikeusperusta. Euroopan unionin perustamissopimuksen asiaankuuluviin artikloihin on toki viitattu, samoin kuin muihin lakeihin, mutta yksikön perustamisen kannalta tärkein on Euroopan perustuslakiluonnos. Sen nojalla unionin ulkoasiainhallinnon perustaminen on yksinkertaisesti seuraus yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja unionin ulkoasiainministerin nimittämisestä, kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu. On kuitenkin syytä korostaa, että perustuslakiluonnosta ei ole vielä hyväksytty, ja on lisäksi syytä olettaa, että jäsenvaltioiden kansalaiset hylkäävät sen. Kysymys kuuluu, eikö meidän pitäisi myöntää, että Euroopan ulkoisen toiminnan yksiköstä keskusteleminen on erittäin ennenaikaista tässä vaiheessa? Mielestäni tämä on jälleen yksi esimerkki EU:n ylimielisestä asenteesta Euroopan itsenäisten valtioiden kansalaisia kohtaan. Koska unionin toimielinten ilmeisesti katsotaan voivan toimia etuajassa, kysyn, onko komissiolla varasuunnitelmaa siinä tapauksessa, että perustuslakisopimus hylätään.

Toiseksi jäsenvaltioiden hallitukset ovat tehneet sitoumuksen allekirjoittaessaan perustuslakiluonnoksen marraskuussa 2004, ja tällä sitoumuksella on kyseenalaisia seurauksia. Jäsenvaltiot sitoutuivat pitäytymään suoraan lainaten "kaikista toimista, jotka voisivat haitata perustuslain voimaantuloa". Tarkoittaako tämä automaattisesti, että jäsenvaltioiden on osallistuttava siihen mielettömään propagandaan, jolla puolustetaan perustuslain hyväksymistä? Eikö näin estetä luotettavan ja objektiivisen informaation jakaminen perustuslain sisällöstä ja sen mahdollisista vaikutuksista Euroopan kansojen elämään?

Kolmas kommenttini koskee Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön suunniteltua rakennetta. Sen seurauksena voi olla uusi virkamiesarmeija, jonka valtuudet ovat epäselviä tai jopa vaillinaisia. Emme voi edes olla varmoja siitä, kuuluuko rakenteeseen samojen asioiden käsittelyä sekä komission pääosastoissa, ulkoisen toiminnan yksikössä ja muissa komission virastoissa. Seurauksena on unionin byrokratiakoneiston kasvaminen, vaikka se ei nykyiselläänkään ole avoin ja lähinnä rasittaa jäsenvaltioiden veronmaksajia kohtuuttomasti.

Millaisia taloudellisia vaikutuksia Euroopan ulkoisen toiminnan yksiköllä odotetaan olevan? Miten nämä kustannukset on tarkoitus jakaa ja kenelle koituvat suurimmat kustannukset? Lisäksi kysyn, montako virkamiestä työskentelee tällä hetkellä komission niissä yksiköissä, jotka ovat vastuussa unionin ulkopolitiikasta, ja monenko on tarkoitus työskennellä tulevassa ulkoisen toiminnan yksikössä?

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kehotan komission jäsentä keskittymään vastauksessaan kahteen seikkaan. Yksi niistä juontuu edellisen puhujan puheenvuorosta.

Koska ulkoisen toiminnan yksikön (EUTY) oikeusasema ja laillisuus riippuu perustuslain hyväksymisestä, sen rakenteita, henkilöstöä ja puitteita suunnitellessaan komissio ja neuvosto ennakoivat häpeämättä ratifiointiprosessin tulosta. Voisiko komissio kertoa, kuinka paljon näihin ennakoiviin ja ennalta ehkäiseviin toimiin on budjetoitu? Kuinka paljon tämä teoreettinen uhkayritys on tähän mennessä maksanut ja mitä se todennäköisesti maksaa seuraavan puolentoista vuoden aikana?

Toiseksi komissio voisi kertoa suurelle yleisölle näkemyksensä siitä, miten jäsenvaltioiden ulkosuhteita hoidetaan EUTY:n toimiessa? Tarkemmin sanottuna onko oikein olettaa, että kansallisia ulkosuhteita voidaan vastedes hoitaa vain yhteisen ulkopolitiikan mukaisesti niin, että toiminta olisi EUTY:lle alisteista?

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelut siitä, että onnistutte näyttämään melko innostuneelta, vaikka epäilenkin, että olisitte tällä hetkellä paljon mieluummin syömässä parsaa muun parlamentin kanssa.

Tuon esille kolme asiaa. Ensinnäkin mielestäni tämä on ehkä tärkein toimielimiä koskeva kysymys seuraavien neljän tai viiden vuoden aikana. Varsinaisesti tässä on kysymys täytäntöönpanovallasta: kuka johtaa ulkopolitiikkaa – komissio vai ministerineuvosto. Olen tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat vieneet asiaa eteenpäin. Olen tyytyväinen, että ne ovat antaneet Antici-ryhmälle viisi selontekoa ja että niitä on käsitelty pysyvien edustajien komitean kokouksissa. Olen tyytyväinen myös siihen, että komissio on keskustellut luottamuksellisesti jäsenvaltioiden kanssa ja ennen kaikkea siihen, että olemme EU:n parlamentissa tuoneet asian avoimeen keskusteluun.

Toiseksi katson, että yhteinen ulkosuhdehallinto tuo muassaan vain etuja. Monella tapaa kaikki voittavat. On kysymys paremmista konsulipalveluista, paremmasta raportoinnista ja yleisesti ottaen paremmasta yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kuten tiedämme, ilman toimivaa Euroopan kattavaa julkista hallintoa tämä ei onnistu.

Kolmanneksi toistan jäsen Méndez de Vigon ja jäsen Brokin jo esille tuoman asian, eli että meidän kannaltamme katsottuna tärkeiksi nousee kaksi asiaa. Vaikka organisaatio olisikin luonteeltaan sui generis, on hyvin tärkeää, että komissiolle jää ensinnäkin budjetti ja toiseksi yleinen hallinto.

Lopuksi kehotan komissiota puolustamaan tonttiaan loppuun asti, koska on vältettävä vastakkaista vuorovaikutusta ensimmäisen ja toisen pilarin välillä, eli esimerkiksi kauppa- tai kehitysyhteistyöpolitiikan joutumista komissiolta hallitustenväliselle ja neuvoston puolelle. Ei pidä koskaan aliarvioida neuvoston sihteeristön kykyä vetää matto komission jalkojen alta – niin käy, jos tilaisuus tulee.

(Suosionosoituksia)

  Jean-Luc Dehaene (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten jäsen Brok jo mainitsi, puhun valmistelukunnan ulkoisen toiminnan työryhmän puheenjohtajana. Työryhmän suurin huolenaihe oli pyrkiä välttämään kaksinkertaisen ulkopolitiikan, eli toisin sanoen sekä neuvostosta että komissiosta peräisin olevan ulkopolitiikan hyväksyminen. Työryhmä pyrki positiiviseen sävyyn yhtenäisempään ja yhtäjaksoisempaan politiikkaan ja halusi mahdollistaa kaikkien unionin resurssien valjastamisen yhteiseen ulkoiseen toimintaan.

Vaikka valmistelukunnan jäsenten enemmistö katsoi, että tähän päästäisiin parhaiten yhteisömenettelyllä, ymmärsimme sen olevan tällä hetkellä mahdotonta. Siksi on tehty kompromissi vakaamman status quon kannattajien ja yhteisöllistämisen kannattajien välille.

Ulkoasiainministeri toimisi ministerineuvoston puheenjohtajana, määrittelisi sen työjärjestyksen ja vastaisi sen edustajana politiikan yhdenmukaisuudesta ja jatkuvuudesta. Komission varapuheenjohtajana hän myös rakentaisi yhteyden yhteisön politiikkaan. Lisäksi hän voisi komission hyväksynnällä käyttää yhteisön varoja politiikkansa tukemiseen. Työryhmän kanta oli, että parhaassa tapauksessa ulkoministeri konsultoisi komissiota aloitteistaan ja saisi niille sen tuen heti alusta alkaen.

Ehdotimme jopa, että ulkoasiainministerin ja komission yhteisissä aloitteissa neuvosto voisi tehdä enemmistöpäätöksen. Valtaosan mielestä tässä mentiin jo liian pitkälle, mutta väitän siitä huolimatta, että ulkoasiainministerin menestys ja vaikutusvalta riippuu suuresti siitä, miten hän istuu komissioon ja toimii sen kanssa.

Heti alusta alkaen työryhmälle oli selvää, että ulkoasiainministerin logistinen tuki olisi ratkaisevan tärkeää. Olemme aina puolustaneet edustustojen ja lähetystöjen muuttamista yhtenäiseksi ulkoedustukseksi EU:n suurlähetystöjen muodossa. Myös Brysselissä ministerillä pitäisi olla käytettävissään strateginen yksikkö, joka muodostuisi komission ja neuvoston virkamiehistä sekä jäsenvaltioiden lähettämästä ulkoasiainhallinnon virkamiehistöstä.

Yksikön pitäisi työskennellä sekä ministerineuvostolle että komissiolle. Työryhmäni oli kuitenkin sitä mieltä, että dynaamisuuden kannalta olisi parasta, jos yksikkö toimisi komission alaisena mutta silti ulkoasiainministerille ja ministerineuvostolle uskollisena.

Minusta näyttää siltä, että uuden autonomisen hallinnon perustaminen on kaukana siitä, mitä toivoimme. Halusimme romuttaa pilarit, ja nyt ollaan luomassa uutta superpilaria uuden yksikön muodossa. Samoin komission yksiköiden yhteisöllistämisen purkaminen voi olla askel väärään suuntaan. Komission on tehtävä kaikkensa puolustaakseen paikkaansa ja löydettävä ulkosuhdehallinnolle paikka yksiköissään. Komission ei pidä unohtaa, että sen on oltava yksimielinen ja että sille kuuluu viimeinen sana. Sen vuoksi Brokin mietinnössä parlamentti puolustaa näitä ratkaisuja ja tukee sydämestään komissiota, mutta on komission asia ohjata neuvotteluja.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, yhteisön yhteinen diplomatia on aihe, jota kohtaan minä ja puolueeni kotimaassani suhtaudumme hyvin varautuneesti. Kieltämättä komissiolla on tukitoimintojensa ja ulkoisen kaupan monopolin takia suuri painoarvo, joka tuo mukanaan myös laajan kansainvälisen politiikan ja kaupan ulottuvuuden. Kun rinnakkaisilmiöinä ovat vielä YUTP ja YTPP, vaikka näennäisesti hallitustenvälisiä ovatkin, EU:n kansainvälinen profiili toimijana maailmassa on ollut nousussa.

Tulen suuresta maasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, joka harjoittaa ylpeää ja itsenäistä ulkopolitiikkaa. Siksi vastustan ehdotuksia EU:n perustuslakiluonnoksessa, jossa ensimmäistä kertaa määritellään EU:n oikeushenkilöllisyys ja perustetaan ulkoasiainministerin virka, jota ohjaa uusi viisivuotinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Kaikella tällä pyritään luomaan entistä pakottavampi ja sitovampi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka uhkaa maani poliittista itsenäisyyttä ulkopolitiikan alalla. On selvää, että 25 jäsenvaltion unionissa on enemmän pieniä valtioita, kuten jäsen Stubbin kotimaa Suomi, joilla on mahdollisuus puolen vuoden ministerineuvoston puheenjohtajuuteen, jos perustuslakia ei hyväksytä. Pieniä valtioita kiinnostavat ne mittakaavaedut, joita voidaan saada EU:n ulkoasiainhallinnon hoitamisesta, kuten omien virkamiesten pääsy EU:n edustustoihin ja lähetystöihin. Siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että perustuslaki ratifioitaisiin, säästöjä syntyisi täysimittaisen EU:n suurlähetystöjen verkoston kautta, joka voisi osittain korvata pienten valtioiden kahdenväliset lähetystöt tarpeen mukaan.

Olen kaikesta huolimatta sen puolella, että yhteisön ulkomaan edustustoissa ja lähetystöissä toimiva ulkosuhteiden henkilökunta saisi parempaa ja perinpohjaisempaa diplomaattikoulutusta. Tuen myös sitä, että Euroopan parlamentti tiukentaisi valvontaansa kuulustelemalla edustustojen ja lähetystöjen johtajia ulkoasiainvaliokunnassa, jonka parlamentti nimittää. Lisäksi parlamentin jäsenillä on myös työmatkoillaan oikeus muodollisempaan avustamiseen, josta normaalisti saamme nauttia.

Minua kuitenkin huolestuttaa vahvasti se, että EU:lle annetaan enemmän itsenäisen valtion merkkejä. EUTY on mielestäni tällainen, mikäli se vähentää maani kykyä hoitaa omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa silloin, kun se on kansallisen etumme mukaista.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Euroopan saattaminen perustuslain piiriin on suuri haaste, ja sen ehkäpä monimutkaisin, kiistanalaisin ja kiehtovin piirre on ulkoinen toiminta. Ulkoisella toiminnalla Eurooppa levittää maailmalle uudenlaista hallintotapaa, jolle on tyypillistä demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien arvostuksen aktiivinen jakaminen.

Tästä seuraa, ettei ulkoisen toiminnan yksikössä ole kysymys vain hallinnon ja talouden rationalisoinnista ja organisointihalukkuudesta. Yksiköllä osoitetaan, että unionin ulkopolitiikka on kestävä yhteinen hanke, malli ihmiskunnan yhteisymmärryksestä, jota Eurooppa hahmottelee itselleen ja suhteisiinsa muun maailman kanssa.

Näin ollen toimielinten on työskenneltävä yhdessä, ja ulkopoliittisten päätösten on perustuttava demokratiaan. Uusi perustuslaki osoittaa, että yhteisen ulkopolitiikan päätökset tehdään tällä hetkellä sellaisten kriteerien perusteella, jotka eivät ole yksinomaan hallitustenvälisiä, vaan lähinnä niiden Euroopan toimielinten välisiä, jotka tuottavat poliittisia päätöksiä. Vastaavasti komission toiminnasta seuraa automaattisesti yhteys parlamenttiin.

Jos haluamme yhtenäisen Euroopan, jonka tarkkaan määritelty strateginen visio perustuu monenvälisyyteen ja uuteen kansainväliseen oikeusjärjestelmään, on varmistettava, että toimielimet ovat keskenään synergisessä vuorovaikutuksessa ja että vallitsee pysyvä sisäinen yhteisymmärrys. Näin Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö voi edetä. Tästä seuraa monia yksikköä koskevia kysymyksiä: Mikä on sen orgaaninen rakenne? Miten sen monitieteisyydestä selvitään? Miten sen hierarkiarakenteet muodostuvat? Miten se välttyy neuvoston ja komission välisten jännitteiden syntymisestä, puhumattakaan niiden välisen suhteen taipumuksesta taantua harvainvaltaan? Lopuksi, miten muodostetaan sen vastuuketju, joka sisältää myös demokraattisen vastuuketjun?

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitokset teille muutamille, jotka yleensä ottavat osaa Euroopan parlamentin iltaistuntoihin. Välillä on haastavaa seurata parlamentin aikataulua. Luulin tämän istunnon alkavan iltakymmeneltä ja siksi olinkin täällä kymmentä minuuttia vaille yhdessä jäsen Leinenin kanssa. Kiitos, että saan olla läsnä keskustelussa.

On ollut kiinnostavaa seurata, mitä sanottavaa parlamentin jäsenillä on tänä iltana ollut, koska unionin ulkoisen toiminnan yksikkö on aihe, joka nostattaa voimakkaita tunteita. Aihe liittyy äärimmäisen tärkeisiin toimielimiä ja perustuslakia koskeviin kysymyksiin. Komission varapuheenjohtajana samanaikaisesti toimivan unionin ulkoministerin viran luominen on tärkeä uudistus Euroopan unionin toimielinarkkitehtuurissa. Se tuo yhteen ulkosuhteiden kaksi pilaria, yhteisömenettelyn ja hallitustenvälisen menettelyn. Kaksoismandaatilla toimivalla ministerillä on useita eri tehtäviä. Siksi kyseisen yksikön perustaminen on niin tärkeä ja kiperä haaste.

Kommentoin lyhyesti muutamaa esille tuotua kysymystä. Jäsen van den Bergille vastaan, että kehitysyhteistyöpolitiikka on vastaisuudessakin unionin politiikkojen tärkeä osa-alue, ja se on Euroopan valttikortti maailmassa ja myös perustuslain kannalta. Kehitysyhteistyöpolitiikka ei ole alisteinen muille politiikoille. Sen erityisasema säilyy yhteisömenettelyn osalta, mutta kaikki politiikat on paremmin sisällytettävä yhtenäisen ulkopoliittisen käsitteen alle. Näin nimenomaan vahvistetaan unionin kehitysyhteistyön vaikuttavuutta eikä päinvastoin.

Vakuutan jäsen Duffille, ettei perustuslaki sido komission käsiä yhteisön toimivaltaan liittyvissä asioissa. Ministeriä ja ulkosuhdehallintoa sitovat komission menettelytavat ja kollegiaalisuuden periaatteet komission puheenjohtajan ohjauksessa.

Olen aivan samaa mieltä kuin jäsen Brok siitä, ettei meidän pidä olla puolustuskannalla. Komissiolle perustuslain osana olevat uudelleenjärjestelyt tuovat enemmän mahdollisuuksia kuin riskejä. On myös tärkeää painottaa, ettei mitään voida päättää komission kannan vastaisesti näissä asioissa.

Jäsen Allisterille ja muille totean, ettemme ennakoi perustuslain ratifiointia. Me ainoastaan valmistelemme päätöstä, joka voidaan tehdä vain sen jälkeen, kun perustuslaki on ratifioitu ja astuu voimaan ja kun parlamentti on antanut lausuntonsa.

Ei ole vielä suunniteltu, arvioitu tai laskettu mitkä ovat seuraukset talousarvion ja henkilöstön osalta, koska emme ole vielä yksityiskohtiin menevässä suunnitteluvaiheessa. Parlamentti budjettivallan käyttäjänä päättää kaikista näistä luvuista myöhemmin.

Nähdäkseni tässä olivat tärkeimmät esiin tuodut asiat. Vakuutan, että parlamentin näkemykset otetaan huomioon sitä mukaa, kun tätä asiakirjaa kehitetään tulevina kuukausina. Erityisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tiistaina hyväksymä päätöslauselma, joka käsittääkseni tulee täysistunnon käsittelyyn kahden viikon päästä, on otettava huomioon ei vain komissiossa, vaan myös jäsenvaltioissa ja ministerineuvostossa.

Työ jatkuu teknisten yksityiskohtien osalta vuoden jälkipuoliskolla, joten periaatteelliset päätökset voidaan tehdä ensi vuoden kuluessa, kun perustuslain ratifiointi on saatu päätökseen. Parlamenttia konsultoidaan muodollisesti ulkoministeriä koskevasta ehdotuksesta sopivassa vaiheessa. Tämäniltainen keskustelu siis jatkuu, joten parlamentti voi täsmentää näkemystään prosessin edistyessä. Parlamentti pidetään asiassa ajan tasalla.

Lopuksi totean jälleen, että komissiossa tiedostetaan parlamentin huoli yhteisömenettelyn takaamisesta ja vahvistamisesta sekä komission ja parlamentin roolista tässä prosessissa. Jäsen Brok on tietääkseni huolissaan tästä. Yhteisenä tavoitteenamme on luoda sellaisia uusia rakenteita, joista on todella hyötyä unionin politiikkojen ja toimien tehokkuuden, yhtenäisyyden ja vaikuttavuuden parantamisessa maailmassa.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, tarkistamme teille annetut tiedot, Omasta mielestäni viehättävä nainen saa aina myöhästymisen anteeksi.

Arvoisa komission jäsen, yhtä lukuun ottamatta kaikki teitä ennen puhuneet jäsenet ovat edelleen paikalla, mikä on harvinaista.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Wallströmiä hänen toteamuksestaan, ettei mitään voida päättää komission kannan vastaisesti. Näinhän todetaan perustuslakiluonnoksessa. Kiitän tämän tuomisesta esille jälleen kerran.

Tässä ei ole kysymys siitä, otetaanko parlamentin kannat huomioon, vaan siitä, että olemme kysyneet, mikä on komission kanta neuvotteluissa. Toisin sanoen vaatiiko se, että yksikkö liitetään osaksi komissiota vai ei. Haluaisimme kovasti tietää, mitä ajattelette tästä.

Kysymys ei ole myöskään parlamentin osallistumisesta, vaan olemme täällä tänään auttaaksemme komissiota välttämään tilanteen, jossa siitä tulisi sisämarkkinamekanismi ja ulkoministeristä vaikutusvaltainen henkilö asemansa perusteella. Sen sijaan haluamme komission osoittavan, että hallinnollisessa mielessä nimenomaan komissio edustaa Euroopan unionia maailmassa.

Arvoisa puhemies, ehkäpä voisitte etsiä minulle sellaisen asiakirjan, josta löytyy oikeusperusta sille, että parlamentin on tönittävä komissiota oikeaan suuntaan.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puheenjohtaja, korostan vielä, miten tärkeää on ymmärtää, ettemme ole vielä neuvotteluvaiheessa. Olemme valmisteluvaiheessa, jossa käsitellään teknisiä yksityiskohtia. Ei olisi mielekästä asettua neuvotteluasemiin vielä nyt, kun teknisten yksityiskohtien käsittely ja valmistelutyö on vielä pahasti kesken. Kuten jo sanoin aikaisemmin, pidämme parlamentin ajan tasalla edistymisestämme.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan Brysselissä torstaina 26. toukokuuta.

21. Dohan kierroksen arviointi

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Javier Moreno Sánchezin laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintö (A6-0095/2005) Dohan kierroksen arvioinnista WTO:ssa 1. elokuuta 2004 tehdyn sopimuksen jälkeen (2004/2138(INI)).

  Javier Moreno Sánchez (PSE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä yhteistyöstä kaikkia niitä, jotka ovat olleet parantamassa tätä mietintöä, josta äänestämme huomenna. Mietinnöllä luodaan tasapaino kahden näkökulman välille: toisaalta parlamentti tukee täysin unionin intressien puolustamista käynnissä olevissa neuvotteluissa ja toisaalta se haluaa varmistaa, että tämä kehityskierros päättyy menestykseen, mikä tarkoittaisi kehitysmaiden täydellistä sopeutumista ja osallistumista maailmantalouteen.

Parlamentti haluaa mietinnön kautta lähettää neuvottelujen etenemistä tukevan määrätietoisen poliittisen viestin. Komissiolla on näissä neuvotteluissa oleellinen rooli: se toistaa sitoutumisemme WTO:hon ja sen monenkeskiseen kauppajärjestelmään, joka on epäilemättä paras tapa edistää reilua kauppaa ja osoittaa solidaarisuutta tavalla, joka hyödyttää kaikkia. Tämä viesti osuu sopivaan ajankohtaan, sillä Dohan ohjelma on risteyskohdassa, keskeisessä vaiheessa eikä kehityssuuntaa saa päästää muuttumaan.

Cancúnissa pidetyn ministerikokouksen epäonnistumisen vuoksi 1. elokuuta 2004 tehty sopimus on kiistämättä poliittisesti merkittävä, koska sen ansiosta neuvottelut saatiin takaisin oikeille raiteille. Lisäksi sopimuksella tunnustettiin tarve integroida kehitysmaat täysin maailmantalouteen. Tämä on kuitenkin vain etenemissuunnitelma. Neuvottelujen onnistuminen riippuu kaikkien osapuolten vahvasta poliittisesta tahdosta päästä perustavanlaatuiseen sopimukseen Hongkongissa.

Meidän on laadittava Hongkongin kokousta varten kunnianhimoinen ja tasapainoinen ehdotus sopimuksen kattamilla aloilla, jotka ovat kehitysyhteistyö, maatalous, teolliset tuotteet (muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsy, NAMA), palvelut ja kaupan helpottaminen. Ei myöskään pidä unohtaa sitä, että kehitysyhteistyö on pantava neuvotteluissa etusijalle huolimatta siitä, että maatalous kiistämättä on niitä eteenpäin vievä voima. Tavoitteeseen pyrittäessä on tehtävä erityisiä konkreettisia sitoumuksia, joilla on määräpäivät ja aikarajat. Tähän päästään avoimen, tehokkaan ja osallistavan neuvotteluprosessin kautta, johon kaikki WTO:n jäsenvaltiot täysin osallistuvat.

Kehitysyhteistyön alalla meidän on varmistettava, että neuvotteluissa käsitellään maailman köyhyyteen, aliravitsemukseen ja nälkään liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen välisen tiiviimmän yhteistyösuhteen avulla puolittaa mainitut ongelmat vuoteen 2015 mennessä, kuten vuosituhatjulistukseen on kirjattu.

Komission voisi lisäksi olla hyödyllistä tehdä ehdotuksia kehitysmaiden kaupallisen integraation mekanismien luomiseksi, jotta kompensoitaisiin kaupankäynnin vapauttamisesta aiheutuvia mahdollisia tappioita.

Teknisen avun kehittäminen ja valmiuksien luominen sekä etelä-etelä-suuntaisen kaupan edistäminen ovat myös erittäin tärkeitä, jotta voidaan taata kehitysmaiden integroituminen maailmantalouteen ja parantaa niiden vientivalmiuksia.

Maatalouden alalla WTO:n jäsenten on otettava työskentelyssään tasapainoisesti huomioon kaikki kolme pilaria – vientituet, kansalliset tuet ja markkinoillepääsy – jotta Hongkongiin saataisiin yksityiskohtaiset neuvotteluvaltuudet ja kaikki WTO:n jäsenet "riisuisivat aseensa" samanaikaisesti.

Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyssä on pyrittävä joustavuuteen ja siihen, ettei suhteessa kehitysmaihin sovelleta vastavuoroisuutta vaan erityis- ja erilliskohtelua.

Tässä kuussa pitäisi esitellä palveluita koskevia tarkistettuja ja laadukkaita tarjouksia. Olen sitä mieltä, ettei kehitysmailta tulisi vaatia kansalaisten perustarpeisiin liittyvien palveluiden vapauttamista.

Hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, kierroksen onnistuminen sekä WTO:n legitimiteetti ja uskottavuus riippuvat epäilemättä myös siitä, kokeeko kansalaisyhteiskunta kansainvälisen kaupan tuottamat hyödyt.

Prosessissa, jolla on Seattlesta lähtien ollut suuri sosiaalinen merkitys, tuntuu välttämättömältä korostaa demokraattisille parlamenteille kuuluvaa asemaa kansalaisten näkemysten ilmaisijana kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:ssa. Tämän parlamentin tapauksessa on korostettava sen asemaa unionin kauppapolitiikan demokraattisesta valvonnasta vastaavana elimenä sekä tulevaisuudessa toisena lakia säätävänä elimenä tällä alalla, kunhan sopimus Euroopan perustuslaista astuu voimaan. Sallinette, että viittaan lyhyesti erittäin ajankohtaiseen aiheeseen. Tämä on ylimääräinen peruste, jonka voi lisätä pitkään luetteloon perustuslain eduista ja joka tukee myönteistä tulosta perustuslakiäänestyksessä sekä Ranskassa että muissa maissa.

Hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, espanjalainen runoilija Antonio Machado on kirjoittanut: "Vaeltaja, polkua ei ole vaan se tehdään kävelemällä." Me olemme puolessa matkassa Geneven ja Hongkongin välillä, taakse jätetyn nostalgisuuden ja määränpään tavoittamisen innokkuuden välissä. Meidän on jatkettava Hongkongiin mukanamme kunnianhimoinen ja tasapainoinen ehdotus, johon kansalaisyhteiskunta ja kaikki WTO:n jäsenvaltiot voivat tukeutua ja joka tuottaa niitä tyydyttäviä tuloksia.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa onnittelemalla jäsen Moreno Sánchezia erinomaisesta mietinnöstä, joka kuvastaa erittäin hyvin sekä laatijaansa että parlamenttia kokonaisuudessaan. Pidän tätä keskustelua myönteisenä, koska mielestäni parlamentti on komission oleellinen kumppani kauppapolitiikkamme toteutuksessa, ja näin on aivan erityisesti ennen Dohan kierrosta, joka on edelleen ensisijainen painopisteemme.

Jäsen Moreno Sánchez korosti tarvetta edistää kaikkia tämän laajan asialistan kohtia, mutta painotti erityisesti köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen tavoitteita, mitä tuen vahvasti. Nuo tavoitteet olivat Dohan kierroksen perustamisasiakirjan ytimessä, ja ne ovat tänään yhtä tärkeitä kuin silloin, kun ne mainittiin ensimmäisen kerran.

Olen virassa aloittamisestani lähtien tehnyt kaikkeni edistääkseni Dohan kehitysohjelmaa ja pitääkseni sen oikeassa suunnassa. Haluan, että kauppa Dohan ansiosta saatetaan kehityksen palvelukseen. Uskon tämän olevan mahdollista ja seison väittämäni takana, se on keskeisellä sijalla toiminnassani.

Eurooppa ei kuitenkaan pysty tähän yksin. Kuten totesin Genevessä ensimmäisenä päivänäni kauppapolitiikasta vastaavana komission jäsenenä, EU ei voi olla WTO:n ainoa rahoittaja. Viime kesänä Eurooppa uskalsi ottaa maatalouden vientituet neuvottelupöydälle. Nyt on muiden vuoro paljastaa korttinsa. Konkreettisesti sanottuna tällä kierroksella on parannettava markkinoillepääsyä ja lisättävä kaupankäyntimahdollisuuksia kaikkialla, ei pelkästään kehitysmaissa – joiden odotan ja haluan olevan tämän kierroksen suurimmat voittajat – vaan myös Euroopan omien tuotannonalojen ja palveluiden tuottajien keskuudessa. Tämä mahdollistaa Euroopan vahvuuksien hyödyntämisen osaamistaloudessa, mikä on kaikkien hyvinvoinnin ja edun mukaista.

Teollisten tuotteiden sekä palveluiden markkinoillepääsy on kierroksen keskeisiä asioita. Jos näissä asioissa ei edetä, kierrosta ei voida päättää. Jotta kierros saataisiin päätökseen, haluan varmistaa, että edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat aktiivisemmin muihin kuin maatalouteen liittyviin asioihin. Toistaiseksi ne ovat ajaneet voimakkaasti omaa asiaansa maataloudessa, mihin niillä on täysi oikeus, ja niin niiden olettaisinkin tekevän. Ne ovat kuitenkin osoittaneet vain vähän halua hyväksyä omalta osaltaan tarve edetä teollisten tuotteiden ja palveluiden markkinoille pääsyn alalla edes silloin, kun puolueettomat analyysit osoittavat, että siitä saattaisi olla niille taloudellista hyötyä. Tähän on tultava muutos. Meidän on kaikkien osoitettava halua sopeutua, muuttua ja antaa tilaa muidenkin eduille. Tästä syystä olemme tehneet oman maatalouteen liittyvän siirtomme.

Muiden tärkeiden teollisuusmaiden tulisi nyt seurata meidän esimerkkiämme, toimia aktiivisemmin palveluiden alalla ja toteuttaa maatalousuudistuksiaan päästäkseen samaan, kuin mitä me Euroopassa olemme esittäneet.

Viime viikolla pidettiin Pariisissa useita WTO:n kauppaministerien epämuodollisia kokouksia. Ilmaisin erittäin todellisen huoleni tämänhetkisten neuvottelujen hitaasta etenemisestä. Pyysin kaikkia jäseniä lopettamaan korttiensa piilottelun ja pelaamaan avoimesti. Tämä koskee meitä kaikkia, en osoita sormellani vain muita. Meidän kaikkien tulee pelata avoimesti, ei ainoastaan Euroopan.

Selitin myös ajatuksemme siitä, mitä kunnianhimoisen kierroksen tulisi merkitä. On samanaikaisesti edistyttävä maatalousneuvottelujen kaikissa kolmessa pilarissa – ei ainoastaan vientituissa – mukaan luettuina markkinoillepääsyä rajoittavat tullit ja kiintiöt. Kaikkien teollistuneiden maiden – ei ainoastaan EU:n – on työskenneltävä näkyvästi maatalouspolitiikkansa uudistamiseksi, ja kaikkien siihen pystyvien maiden, myös edistyneiden kehitysmaiden, on alennettava teollisuustuotteiden tulleja merkittävästi ja todellisesti – ei ainoastaan paperilla – kuitenkin niin, että heikkojen maiden erityisolosuhteet otetaan aina huomioon. Aidosti uusia kaupankäyntimahdollisuuksia tuottavia tarjouksia on otettava käsiteltäväksi ja WTO:n sääntökirjaa on olennaisilta osin vahvistettava, olipa sitten kyse kaupan helpottamisesta, polkumyynnistä tai maantieteellisistä merkinnöistä.

Uudistin myös vetoomukseni siitä, että erityistä huomiota kiinnitettäisiin kehitysmaiden, etenkin – muttei ainoastaan – köyhien ja haavoittuvien maiden, yksittäisiin huolenaiheisiin siten, että ne saavat kierroksella erityis- ja erilliskohtelun ja siten, että maailman rikkaammat osat lisäävät merkittävästi kauppatukiaan. Olette aivan oikeassa nimetessänne valmiuksien kehittämisen – oleellisen tuen, jota meidän on annettava – tavaksi mahdollistaa kaupankäynti, joka helpottaa sopeutumista, niin että kehitysmaat, erityisesti heikommat, voivat aidosti hyötyä kaupan mahdollisuuksista, joita tällä kierroksella edistämme.

Me edistyimme Pariisissa. Pääsimme sopimukseen elintärkeässä, mutta erittäin teknisessä kysymyksessä erityistullien – niin ja niin monta euroa per vakka sitä, niin ja niin monta euroa per kilo tätä – muuntamisesta vastaaviksi prosenttimääräisiksi arvotulleiksi. Samalla, kun pääasiasta – paljonko ja millä perusteella näitä arvotulleja alennetaan – täytyy vielä myöhemmin neuvotella, meillä on nyt perusta, jolta voimme edetä maataloudessa ja näin ollen kaikissa muissakin Dohan kierroksen asioissa. Tämän suhteen haluaisin kiittää komission jäsenta Fischer Boeliä hänen työstään. Maatalous on vaikea ala, ja arvostan hänen tapaansa käsitellä sitä.

Voimme tulevina kuukausina odottaa edistymistä tapahtuvan myös teollisuuden tullien alalla. Monet jäsenet myös vahvistavat aikeensa tehdä parannettuja palvelutarjouksia kuun loppuun mennessä. Odotamme avaintoimijoiden käyvän tiiviimpää vuoropuhelua tämän päivän ja 12.–13. heinäkuuta Kiinassa pidettävän pienen ministerikokouksen välisenä aikana. Meidän pitäisi ennen kesätaukoa tehdä ensimmäinen arvio siitä, miltä mahdollinen Hongkongin paketti voisi näyttää. Jos on olemassa pienikin mahdollisuus siihen, että Hongkongissa päästään vuoden lopussa hyvään lopputulokseen ja kierroksesta siten tulee onnistunut, tässä ensimmäisessä hahmotelmassa, joka toivottavasti valmistuu heinäkuussa, pitäisi vähintään määritellä ensinnäkin kohta kohdalta ne alat, joilla WTO:n jäsenet ovat lähentyneet toisiaan. Siinä tulisi myös selkeyttää yhteisiä tavoitteitamme keskeisissä markkinoille pääsyä koskevissa asioissa, joita ovat maatalous, teollisten tuotteiden ja palvelujen markkinoille pääsy. Lopuksi olisi nimettävä keskeiset ongelma-alueet, joilla on päästävä sopimukseen Hongkongissa menestymisen varmistamiseksi ja sitten kierroksen päättämiseksi.

Olen iloinen siitä, että nämä ajatukset sisältyvät Pariisin pienen ministerikokouksen puheenjohtajiston tiivistelmään. Voitte luottaa siihen, että komissio jatkaa työtään kohti Hongkongia tässä kunnianhimoisessa hengessä.

Komissio on täysin samaa mieltä useasta mietinnössä esitetystä asiasta. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin kaksi erityistä seikkaa. Komissio on samaa mieltä mietinnön 6 kohdassa olevan kehitysmaita koskevan joustavuuslausekkeen pääsisällöstä. Olemme valmiita myöntämään erityis- ja erilliskohtelun kautta joustoa kehitysmaille – sekä vähiten kehittyneille että muille heikoille ja haavoittuville maille. Voimme kuitenkin tehdä näin ainoastaan, jos otamme huomioon kehityksen tason, mikä tarkoittaa sitä, että kehitysmaat on eriteltävä tapaus kerrallaan. Emme voi suostua pelkkään "kaikille sopivaan" ratkaisuun.

Toinen asia koskee 9 kohdassa mainittua ehdotusta maatalousneuvottelujen "kehityslaatikosta". Komissio voi yhtyä siihen, että kehyksellä voidaan ja pitäisikin suojella EU:n etuja. On kuitenkin ylioptimistista sanoa, että "… EU sopeutuu vaivattomasti kyseisiin rajoituksiin" kauppaa vääristävien kotimaisten tukien osalta. Mietinnössä oletetaan markkinoillepääsystä, että herkille tuotteille myönnetty erittäin positiivinen kohtelu antaa EU:lle mahdollisuuden suojella markkinajärjestöjään. Tätä EU varmasti toivoo, mutta parhaassakin tapauksessa on joidenkin tuotteiden kohdalla kuitenkin tehtävä vaikeita myönnytyksiä.

Lopetan tähän. Kuuntelen, mitä parlamentin jäsenillä on sanottavanaan ja vastaan lopuksi, jos ja kun minulla on siihen mahdollisuus. Kiitän vielä jäsen Moreno Sánchezia mietinnöstä sekä parlamenttia mahdollisuudesta keskustella tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

  Maria Martens (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Dohan kierroksen neuvottelujen tarkoituksena on antaa kehitysmaiden taloudelle piristysruiske sekä tarjota niille todellinen paikka maailmantaloudessa. Niitä ollaan sopeuttamassa tasapuolisempaan jakoon maailmassa.

Maailman köyhyyden voittamiseksi sovimme vuosituhannen kehitystavoitteiksi kutsumistamme asioista. Kehitysmaiden vakaat kaupankäyntiolot voivat merkittävästi edistää tavoitteiden saavuttamista, ja tähän meidän tulisi pyrkiä Hongkongissa. Haluaisin nostaa esiin muutamia näkökohtia, joista osan komission jäsen jo mainitsikin.

Meidän tulisi kauppapolitiikassamme pystyä tekemään selkeämpi ero kehitysmaiden välille. Maat ovat niin erilaisia, ettei niihin voi soveltaa yhtenäistä mallia. Maiden joukossa on vahvoja ja heikkoja, suuria ja pieniä talouksia. On maita, joilla on hyvät edellytykset tuottamiseen ja kasvuun, ja maita, joiden edellytykset ovat heikot. Meidän pitäisi voida räätälöidä politiikkaamme paremmin. Tämän vuoksi kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelun pitäisi olla yksi Hongkongin kokouksen asialistan keskeisistä aiheista.

Paljon keskustelua on käyty niistä seurauksista, joita Hongkongin sopimuksilla on kehitysmaille tehtyihin kaupan myönnytyksiin. Kehitysmaat pelkäävät myönnytysten heikkenevän. Pyytäisinkin komission jäsentä tiedottamaan parlamentille neuvottelujen jälkeen, kävikö todella niin.

Kolmanneksi näyttää siltä, että kehitysmaat saavat tuskin lainkaan todellista hyötyä niille tarjotuista mahdollisuuksista. Niinpä haluaisin korostaa valmiuksien kehittämisen ja teknisen avun merkitystä. Meidän on työskenneltävä ankarasti näiden asioiden hyväksi voidaksemme vahvistaa kyseisten maiden vienti- ja kaupankäyntimahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää kannustaa sellaisia maita monipuolistamaan valikoimaansa, jotka vievät vain yhtä tai kahta tuotetta.

Haluaisin nyt siirtyä vientitukiin, jotka komission jäsen jo mainitsi ja joiden haitalliset vaikutukset paikallisille markkinoille ovat tiedossa. Meillä on oltava aikataulu, jonka mukaisesti vientituet poistetaan asteittain mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti tekstissä ei ole asetettu minkäänlaista määräaikaa.

Lopuksi toteaisin, että Euroopan unionilla on Hongkongissa tärkeä tehtävä. Tiedämme kaikki, kuinka neuvotteluille kävi Cancúnissa. Niin ei saisi tapahtua uudestaan. Haluan vielä kiittää esittelijää hänen perusteellisesta mietinnöstään sekä hyvästä yhteistyöstä.

  Joseph Daul (PPE-DE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämänpäiväinen keskustelu on erityisen tärkeä, koska olemme juuri vaiheessa, jossa Geneven neuvotteluja vauhditetaan. Totesitte, että viime viikolla Pariisin ministerikokouksessa edistyttiin. Arvoisa komission jäsen, haluan omasta puolestani esittää neljä huomiota.

Ensinnäkin olen erittäin huolestunut siitä asenteesta, jonka ovat omaksuneet useat maat, jotka eivät ole aidosti sitoutuneet näihin neuvotteluihin. Todisteena pidän sitä, että muilla aloilla kuin maataloudessa ei ole edistytty lainkaan. Teollisten tuotteiden ja palveluiden markkinoillepääsystä käytävät keskustelut ovat pysähdyksissä, samoin sääntöjä koskevat neuvottelut. Emme voi hyväksyä näin epätasapainoisia neuvotteluja, joissa maatalous maksaisi kaikkien muidenkin alojen edestä, vaikka Euroopan unioni on ponnistellut kyseisellä sektorilla valtavasti.

Toiseksi neuvottelukierroksen onnistuminen edellyttää, että uudet tuottajamaat, kuten Brasilia, Intia ja Kiina, ottavat todellista vastuuta neuvotteluissa. Näidenkin maiden on avattava markkinansa muille kehitysmaille, sillä todellinen kehitystä edistävä voima on tulevina vuosina etelän maiden välisen kaupan kasvu.

Kolmanneksi valituselimen äskettäinen sokeria koskeva päätös muistuttaa meille, ettei neuvotteluissa tunneta vilpittömyyttä. Siksi on erittäin tärkeää arvioida neuvottelujen jokaista kohtaa WTO:n lainsäädännön perusteella sen välttämiseksi, että hyväksymämme kompromissi muutaman vuoden kuluttua mitätöitäisiin WTO:n tuomarien päätöksellä, mikä todennäköisesti tarkoittaisi sitä, että köyhät maat kärsisivät. Meidän on jatkettava keskustelua tästä aiheesta.

Neljänneksi ja viimeiseksi, tämä on kaikkein tärkein kohta, jota haluan painottaa teille, arvoisa komission jäsen. Neuvottelijoilla, jotka tekevät päätöksiä tänään, on suuri vastuu, sillä kyseessä on miljoonien miesten ja naisten tulevaisuus. Neuvottelut on helppo saattaa päätökseen, mutta uskon, että ongelmat tulevat näkyviin ehkä vasta kaukaisemmassa tulevaisuudessa, jolloin te ette enää ole virassanne. Luotan teihin. Älkää kuitenkaan missään tapauksessa jättäkö seuraajienne harteille näiden ongelmien ratkaisemista. Ennen kuin allekirjoitamme tai myönnymme mihinkään, miettikäämme asiaa yhdessä vielä uudestaan, jotta voimme siirtää seuraajillenne hyväksyttävän kokonaisuuden.

  Georgios Papastamkos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Hongkongin konferenssin haaste asettaa rajat WTO:n uskottavuudelle, toimivuudelle ja dynaamisuudelle.

Mielestäni Dohan kierroksen neuvotteluita haittaa viisi rakenteellista seikkaa:

Ensimmäinen on johtavien kauppakumppaneiden kyvyttömyys suostua luovuttamaan pois taloudellista ja poliittista sisäistä itsenäisyyttä.

Toinen on päätöksenteon vaikeus, mikä johtuu WTO:n jäsenmäärän valtavasta kasvusta, mistä seuraa myös lisääntyvä epäyhtenäisyys.

Kolmas on edistyneiden kauppajärjestelmien välisen kaupan vapauttamisen epätasapainoisuus. Suhteellisesti sanottuna unioni on tehnyt suurimmat myönnytykset, minkä ansiosta Euroopassa on maailman avoimimmat markkinat.

Neljäs on muiden kansainvälisten toimijoiden haluttomuus ottaa neuvotteluissa johtava rooli.

Viides on kehitysmaiden asettuminen puolustuskannalle suhteessa uusiin neuvotteluaiheisiin.

EU:n strategian muodostavaa WTO:n monenvälisen sääntelykehyksen laajentamista ja vahvistamista rajoittaa kansainvälisten järjestöjen erikoistumisen periaate, joka asettaa rajat myös WTO:n tulevalle kehitykselle sekä sosiaalipolitiikan että ympäristökysymysten kokonaisjärjestelyiden kannalta.

Niinpä mielestäni on perustettava uusi kattava kattorakenne, johon kuuluu seuraavat pilarit:

- WTO, joka edistää tyydyttävästi voimavarojen tehokasta jakoa,

- kansainvälisen talouden vakautta edistävä kansainvälinen talousjärjestö,

- kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka tukee kansainvälistä voimavarojen uudelleenjakoa ja köyhien maiden kehitystä ja

- kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka edistää maailmanlaajuisesti ympäristön ja luonnonvarojen suojelua ja parantamista.

Globaalin talouden ehdot määräävät sosiaalisen ja ekologisen markkinatalouden perusteella uuden globaalin talousjärjestelmän yleisestä sääntelystä. Tällä sääntelyllä edistetään voimavarojen jakoa, vakautta, kansainvälistä yhteisvastuullisuutta sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajien suojelua.

  Erika Mann, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin nostaa esiin muutaman seikan, jotka tulee pitää mielessä, kun tarkastellaan tätä mietintöä, joka on kuitenkin vasta ensimmäinen valiokunnan tänä vuonna esittelemä mietintö. Laadimme vuoden jälkipuoliskolla toisen mietinnön, jolla seurataan, tarkkaillaan ja kommentoidaan komission keskusteluja ja neuvotteluja.

Sekä valiokunnan että oman ryhmäni mielestä ensimmäinen mietinnön herättämä kysymys on, mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että pystymme todella tukemaan positiivisen tuloksen saavuttamista Hongkongissa. Vaikka siellä ei tehdäkään lopullisia päätelmiä, myönteinen tulos olisi joka tapauksessa hyvä asia, jotta neuvotteluja voidaan sitten jatkaa vankalta perustalta. Toinen seikka on sen varmistaminen, että kehityskierros-otsakkeen alla esittämämme merkittävä vaatimus on perusteltu myös todellisuudessa. Kolmanneksi olisi varmistettava, että Euroopan unionin etuja suojellaan.

Kyseessä on tietenkin erittäin monimutkainen asia, kun pidetään mielessä se, että Cancúnin tulokset eivät olleet erityisen hyviä ja että aloitus oli hyvin vaikea sekä se, että neuvottelut näyttävät tällä hetkellä melko huterilta. Ongelman muodostavat myös kehittyvät maat, jotka haluavat ottaa johtavan ja globaalin aseman maailmassa. Tästä erityisen hyviä esimerkkejä ovat Kiina, josta keskustelemme huomenna, sekä Brasilia ja tietysti Intia. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, että tilanne on vaikea ja monimutkainen.

On myös toinen näkökohta, joka meidän on otettava huomioon. Arvoisa komission jäsen, haluaisin pyytää teitä harkitsemaan uudelleen, kuinka parlamentin, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teidän itsenne tulisi tehdä yhteistyötä kuluvan vuoden aikana. Jos uusi perustuslaki olisi jo voimassa, parlamentilla olisi huomattavasti enemmän valtaa ja suorempi kuulemismenettelyjärjestelmä. Meidän menetelmämme ovat erittäin hyvät ja vakiintuneet, mutta ne ovat kaikki luonteeltaan jokseenkin epämuodollisia.

Samaan aikaan on kuitenkin niin, että suuri yleisö haluaisi, että osallistuisimme maatalouden ja palveluiden sektoreita koskevaan neuvotteluprosessiin suoremmin ja että meillä silloin olisi enemmän valtaa ja oikeuksia. Nämä ovat hyvin herkkiä kysymyksiä, joista käytävät keskustelut voivat olla erittäin tiukkoja ja joihin ei ole olemassa valmiita ja yksiselitteisiä kantoja sen enempää omassa ryhmässämme tai tässä parlamentissa kuin suuren yleisönkään keskuudessa.

Miten sitten voimme varmistaa, että onnistumme tämän vuoden kuluessa toteutettua tämän kriittisen prosessin, jossa ovat osallisina komissio, valiokunta ja parlamentti, sillä tavalla, että tuloksena on hedelmällinen yhteistyö mainitsemissani kriittisissä kysymyksissä sen lisäksi, mitä olemme jo saavuttaneet?

Arvoisa komission jäsen, jos teidän todella on tehtävä muutoksia neuvotteluihin tai suunnitelmiinne – ja voitte olla varma siitä, että teidän on käsiteltävä näitä asioita – niin kuinka voidaan taata, että yhteistyö on niin tiivistä, että pystymme todella kantamaan suuren yleisön meille antaman vastuun?

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää esittelijää mietinnöstä, joka mielestäni antaa erinomaisen yleiskuvan neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta Genevessä tehdyn WTO:n puitesopimuksen jälkeen ja Hongkongin konferenssin aattona. On selvää, että Dohan kehityskierroksen onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää maailmankaupan vapautumiselle jatkossa. Cancúnin epäonnistumisen jälkeen monenkeskisen kauppajärjestelmän uskottavuus on vaakalaudalla. Samalla, kun menestyminen Hongkongissa on välttämätöntä talouden tulevalle kasvulle, se on todellinen testi WTO:n legitimiteetille. Olen samaa mieltä komission jäsenen Mandelsonin kanssa siitä, että Dohan kierroksen tulisi ensisijaisesti nähdä koskevan kehitystä. Kaupan ja kehityksen on kuljettava käsi kädessä, ja kehitysmaiden suurempi osallistuminen reiluun maailmankauppaan on oleellista torjuttaessa maailman nälkää ja köyhyyttä.

On lupaavaa, että pääsimme viime viikolla kompromissiin maataloustuotteiden tuontitulleista, ja samalla uhka Dohan kierroksen epäonnistumisesta saatiin torjuttua. Suoraviivaisten tuontitullien muuttaminen tuotteen arvoon perustuviksi prosentuaalisiksi tulleiksi on varovainen mutta kuitenkin merkittävä askel kohti maataloustuotteiden kauppaa koskevaa yleissopimusta.

Ryhmäni on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että kaikki maatalouden vientituet täytyy ennen pitkää poistaa, koska sen enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan ei ole hyväksyttävää, että EU:n nykyinen maatalouspolitiikka maksaisi keskimääräiselle eurooppalaiselle perheelle 100 euroa ylimääräistä ja vaikeuttaisi kehitysmaiden pääsyä köyhyysloukusta. Maailmanpankki laski hiljattain, että tämän kauppakierroksen onnistuminen voi merkitä sitä, että maailmanlaajuisen tulot kasvavat 385 miljardia euroa vuodessa. Jos Afrikka voisi nostaa osuutensa maailman kaupassa kahdesta prosentista vaikka vain kolmeen prosenttiin, sen vuosittaiset tulot kasvaisivat 70 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Se olisi huomattavasti enemmän kuin mitä Afrikka tällä hetkellä saa kehitysapua. Jo pelkästään tästä syystä meillä ei ole enää varaa epäonnistumisiin.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Moreno Sánchezia työstä, jota hän on tämän aiheen parissa tehnyt, mutta uskon, ettei hänelle tule yllätyksenä, ettei ryhmämme valitettavasti voi tukea hänen mietintöään sellaisenaan. Vaikka mietinnössä onkin hyviä osia, kuten kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen tavoitteiden korostaminen, niiden vaikutusta heikentää mietinnön yleissuuntaus eli säännöstelemättömän vapaan kaupan kritiikitön kannatus edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen pääasiallisena keinona.

Oletus tuntuu edelleen olevan, että kaupan lisääntyminen merkitsee automaattisesti kasvun lisääntymistä, mikä taas automaattisesti vähentää köyhyyttä. Todellisuus on paikalla kuitenkin melko erilainen ja, kuten äskettäinen Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman vähiten kehittyneitä maita käsittelevä raportti selvästi osoittaa, joidenkin köyhimpien maiden sisällyttäminen aikaisempaa tiiviimmin kansainväliseen kauppajärjestelmään ei yleisesti ottaen ole johtanut köyhimpien ihmisten köyhyyden vähenemiseen.

Toinen mietintöä tukeva olettamus on, että jos WTO:n kritisoijat ymmärtäisivät järjestöä paremmin, me jotenkin kuin ihmeen kaupalla rakastuisimme siihen, tai niin kuin asia mietinnössä esitetään, "WTO:n on annettava kansalaisyhteiskunnalle tarkoituksenmukaisia tietoja ja selvityksiä […], jotta se voisi välttää tilanteen, jossa globalisaatioprosessi ja siihen liittyvä WTO:n rooli ymmärretään laajalti väärin ja sitä vääristellään". Jos totta puhutaan, tämä on hyödytöntä ja holhoavaa hölynpölyä. Kansalaisyhteiskunnan laajat osat tietävät tarkalleen ja kasvavassa määrin, mistä WTO:ssa on kysymys, ja ne tietävät täsmälleen, kuinka vahingollinen talouden globalisaatioprosessi voi olla. Emme tarvitse nyt kosmeettista PR-harjoitusta vaan perusteellista ja perinpohjaista toimielinten ja maailmankaupan sääntöjen uudistamista, jotta kestävyys ja oikeudenmukaisuus saataisiin aidosti niiden toiminnan ytimeen.

Siirryn nyt käsittelemään joitakin yksityiskohtia. Ryhmämme on esittänyt uudelleen hyödykkeiden hintoja koskevan alkuperäisen tarkistuksensa. Hyödykkeiden hintojen aleneminen on yksi suurimmista yksittäisistä syistä siihen, että köyhemmät maat eivät hyödy maailmankaupasta enempää. Jopa 43 kehitysmaata saa yli 20 prosenttia koko vientitulostaan yhdestä ainoasta hyödykkeestä. Jos kymmenen tärkeimmän kehitysmaiden viemän maataloushyödykkeen hinnat olisivat vuodesta 1980 lähtien nousseet samaa tahtia inflaation kanssa, viejät olisivat saaneet vuonna 2002 noin 112 miljardia Yhdysvaltain dollaria enemmän, kuin mitä ne todellisuudessa saivat. Tämä olisi ollut kaksi kertaa julkisen kehitysavun kokoinen summa. Rehellisesti sanottuna minusta on merkillistä, että kansainvälisen kaupan valiokunta, joka ylpeilee sanomalla, että kaupan tulisi tukea köyhyyden poistamista, on voinut hylätä tarkistuksen, jolla pyrittiin vakiinnuttamaan hyödykkeiden hintoja. Toivon, että täysistunto tukee meitä tässä asiassa huomenna.

Olemme myös esittäneet komission neuvotteluvaltuuksia koskevan tarkistuksen. On vaikea kuvitella, miten ihmeessä komissio voi perustella työskentelyä valtuuksilla, jotka ovat kuusi vuotta vanhat eivätkä siksi vastaa yhtäkään niistä merkittävistä muutoksista, jotka ovat tapahtuneet valtuuksista sopimisen jälkeen. Ehkä komission jäsen Mandelson voisi kertoa meille, mitkä perustelut ovat, koska institutionaalisesta näkökulmasta katsottuna emme voi teeskennellä, että sen jälkeen kun kaksi kolmesta viimeisimmästä ministerikokouksesta on epäonnistunut, työskentelemme edelleen tavalliseen tapaan. Emme voi olla huomioimatta monien eteläisten maiden vastahakoisuutta antaa WTO:lle yhä enemmän uusia toimivaltuuksia.

Nyt kun uusi komissio on aloittanut toimintansa ja kun uusi WTO:n ministerikokous lähestyy, meidän tulisi antaa kansainväliselle yhteisölle merkki siitä, että Eurooppa heijastaa näitä muutoksia ja pystyy ottamaan oppia sekä Seattlessa että Cancúnissa tehdyistä virheistä.

  Vittorio Emanuele Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olin todella hämmästynyt kuullessani tässä istuntosalissa, että WTO on reilun ja osallistavan kaupan parantamisen ja edistämisen väline. Miten kukaan voi väittää tuollaista?

Riittää, kun tarkastellaan kierroksella käytyjen ja käynnissä olevien neuvottelujen konkreettisia tuloksia. Kuinka voidaan puhua vastavuoroisuudesta jättiläisen ja kääpiön, Daavidin ja Goljatin välillä? Kuinka voidaan toivoa, että kehitysmaat voittaisivat tällä kierroksella, jos me emme muuta toimintatapojamme?

Miksi ei pohdita saatujen tulosten seurauksia? Miksi ei kerrota, miten 25 000 yhdysvaltalaiselle puuvillanviljelijälle annetut tuet ovat aiheuttaneet miljoonien ihmisten nälänhädän Keski-Afrikassa? Miksi ei kerrota, kuinka TRIPS-sopimukset ovat estäneet ja edelleen estävät 30:tä miljoonaa ihmistä – joista valtaosa Afrikassa – saamasta aids-lääkkeitä ja kuinka TRIPS-sopimuksen soveltaminen Intiassa on puolittanut niiden kolmannen maailman ihmisten määrän, joilla on mahdollisuus saada aids-lääkkeitä?

Miksi ei puhuta siitä katastrofista, jonka ovat aiheuttaneet Euroopan ja Yhdysvaltojen maksamat tuet voimaperäiselle maataloudelle? Tuon katastrofin seurauksena Brasilia, Intia ja eteläiset maat liittoutuivat Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vastaan Cancúnin huippukokouksessa.

Millä tavoin valmistelemme nyt uutta WTO:n huippukokousta, joka pidetään Hongkongissa? Näyttää siltä, että onnistumme vapauttamaan sosiaali- ja terveyspalvelut sellaisen taloudellisen liberalismin nimissä, jonka tuloksena näistä palveluista yksinkertaisesti tulee eteläisissä maissa maksullisia – ja suurten ylikansallisten yritysten valvomia – mikä estää suurta osaa väestöstä hyötymästä niistä.

Miksi emme puhu talouskumppanuussopimuksista? Olemme keskustelleet niistä ja nähneet niiden dramaattiset tulokset Bamakossa pidetyssä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa. Eteläisten maiden – erityisesti Afrikan – kanssa käytävän kaupan täydellistä vapauttamista ja niiden tuontitullien alentamista koskevan vaatimuksen vuoksi sopimuksilla on edistetty näiden maiden talouden tuhoutumista, koska maiden ei ole sallittu valita itsenäisesti omia erilaisen kehityksen strategioitaan.

Olen päinvastoin sitä mieltä, että meidän on pyrittävä heikentämään Maailman kauppajärjestön asemaa. Meidän on pyrittävä siihen, että useiden tuotteiden, alkaen maatalous- ja lääketuotteista, kauppaa voitaisiin hallinnoida muissa, esimerkiksi YK:n virastoissa. Näistä syistä ryhmämme esittää täysin kielteisen kannan parlamentille esitellystä mietinnöstä.

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, huolimatta Cancúnin konferenssin epäonnistumisesta syyskuussa 2003, WTO:n monenväliset kauppaneuvottelut määritellään edelleen Dohan ohjelman kautta. WTO:n yleisneuvoston elokuussa 2004 tekemällä sopimuksella on onnistuttu käynnistämään nämä neuvottelut uudestaan, mistä olen iloinen.

Haluan alusta alkaen sanoa, että minäkin olen tyytyväinen mietintöön ja onnittelen esittelijää hänen tekemästään työstä. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kansainvälisen kaupan valiokunnan ehdotus on merkittävä parannus alkuperäiseen asiakirjaan, erityisesti suhteessa siihen, miten kehitysmaat saataisiin integroitua maailman kauppajärjestelmään, sekä huomion kiinnittämiseen eräiden muiden kuin olennaisten palveluiden vapauttamiseen ja, tämä on tärkeää, maatalouden protektionismin vähentämiseksi tehtyihin ehdotuksiin.

Valiokunnassa hyväksytyt kompromissitarkistukset ovat mielestäni parantaneet tätä tekstiä. Mietintö on tasapuolinen analyysi, jossa otetaan huomioon Euroopan odotukset ja intressit tässä varmasti vaikeassa neuvottelukierroksessa.

WTO:n neuvotteluihin liittyen olen huolestunut maataloudesta ja erityisesti kotimaani pienten perhemaatilojen tulevaisuudesta. Ne ovat, sanottakoon se nyt, Irlannin yhteiskunnan selkäranka. Eurooppalaisen maatalousmallin tai Luxemburgissa tehdyn, yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusta koskevan sopimuksen muuttaminen ei voi tulla kysymykseen. Eurooppalaiset maanviljelijät ovat sitoutuneet uudistukseen, jota pidän lukkoon lyötynä ja joka on voimassa vuoteen 2013. He ovat sitoutuneet sopimukseen, jota ehdotettiin YMP:n saattamiseksi yhteensopivaksi WTO:n kanssa. He ovat sitoutuneet sopimukseen, joka edellyttää suunnatonta muutosta alalla. Maanviljelijämme tarvitsevat vakaata politiikkaa voidakseen suunnitella liiketoimintansa tulevaisuutta ja perheidensä toimeentuloa. Ei voi tulla kysymykseenkään peruuttaa mitään näistä sitoumuksista. Arvoisa komission jäsen, minua rohkaisee se, mitä juuri sanoitte tästä asiasta, ja uskon, että puolustatte täällä tiukasti meidän etujamme.

Lopuksi totean uskovani, että olemme kaikki yksimielisiä siitä, että WTO on paras foorumi, jossa kaikkien valtioiden – rikkaiden ja köyhien, kehittyneiden ja kehittyvien – oikeuksia voidaan suojella. Uskon myös, että monenvälisyys on oikea tie eteenpäin ja olen iloinen siitä, että komissiokin on säilyttänyt tämän käsityksen. Odotan tämän vuoden joulukuussa pidettävää Hongkongin konferenssia innokkaasti.

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on erittäin tärkeää, että edistymme tällä neuvottelukierroksella, joka koskee uudistusta ja vapauttamista. Maailmanpankin laskelmista, joihin van Hecke juuri viittasi, käy ilmi, että Dohan kierroksen päättäminen onnistuneesti lisäisi maailmanlaajuisia tuloja jopa 500 miljardia euroa vuosittain, joten Dohan kierroksen menestys merkitsee sotaa köyhyyttä vastaan, laaja-alaista ja tehokasta kehitysapua ja siten kaikille maailmassa mahdollisuutta hyvinvointiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Meidän on käytettävä hyväksi tätä mahdollisuutta Euroopan kansalaisten ja koko maailman ihmisten takia.

Haluaisin ottaa esille yleisön osallistumista koskevan kysymyksen, jonka jäsen Mann ja jäsen Lucas mainitsivat äsken. Muistamme yhä selvästi "Seattlen taistelun". Yhä useampi on sitä mieltä, että globalisaatioon liittyvät asiat merkitsevät pikemminkin vaaraa kuin mahdollisuutta. Euroopassa kokonaiset sukupolvet päättävät koulutuksensa ilman, että näille ihmisille on opetettu sosiaalisen markkinatalouden ja maailmankaupan perusteita, jolloin he voivat omaksua väärää tietoa ja ovat petollisten kampanjoiden armoilla. Olemme havainneet, että tiedotusvälineissä kerrotaan melkein pelkästään tuotannon uudelleen sijoittamisesta eikä uusien työpaikkojen perustamisesta tai hyvinvoinnin lisääntymisestä, jotka molemmat johtuvat maailmankaupasta. Huomaamme, että tämän takia ihmiset ovat entistä epävarmempia ja että radikaaliryhmät, kuten "Attac", käyttävät yhteisöltä saamiaan varoja yhteisön edun vastaisesti antamalla ihmisille väärää tietoa ja pelästyttämällä heitä.

Arvoisa komission jäsen, pyydän teidän välityksellänne komissiota laatimaan suunnitelman, jonka mukaan samanaikaisesti neuvottelujen kanssa käydään ennakoivaa kampanjaa, jotta yleisö saadaan tukemaan vapaata ja oikeudenmukaista maailmankauppaa, jotta Euroopan ja maailman ihmiset saadaan vakuuttuneiksi maailmankaupan eduista ja jotta saamme heidät mukaamme, kun kuljemme eteenpäin tätä oikeaa ja välttämätöntä tietä.

(Suosionosoituksia)

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, perustamisestaan asti WTO:ta on arvosteltu ankarasti. Tänään, järjestön kymmenvuotispäivänä, voisimme arvioida tilannetta ja esittää seuraavan kysymyksen: tarvitsemmeko WTO:ta?

Globalisaation hellittämättömän kasvun yhteydessä meillä ei epäilemättä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä monenvälistä järjestöä koskeva tarpeemme. Toisen kysymyksen osalta, eli "tarvitsemmeko tätä järjestöä sellaisena kuin se toimii tällä hetkellä?", vastaukseni on kuitenkin paljon varovaisempi. Tällä hetkellä maailma ei vieläkään kykene jakamaan hyvinvointia tasapuolisesti. Kaupalla on merkittävä tehtävä tämän tasapainon luomisessa, mutta kaupan nykyisissä säännöissä ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota planeettamme suurimman väestönosan vaatimuksiin ja tarpeisiin. Kun tämä otetaan huomioon, toivon joskus naiivisti, että vuoden lopussa pidettävässä Hongkongin konferenssissa muutetaan tätä kiistatonta tosiasiaa ja ennen kaikkea täytetään lopultakin Dohan kehitysohjelman käynnistämisen herättämät toiveet.

Viime kuussa 10. ja 16. päivänä huhtikuuta sadat kansalaisjärjestöt ja yhdistykset vaativat oikeudenmukaisempaa kauppaa. Olen samaa mieltä niiden kanssa siitä, että kauppa, joka perustuu ainoastaan yksinkertaistavaan ja välinpitämättömään "laissez faire" -periaatteeseen, ei johda hyvinvoinnin tasaiseen jakautumiseen, pikemminkin päinvastoin.

Meidän ensisijaisen tavoitteemme on oltava kansainvälisen kaupan uudelleen suuntaaminen sen varustamiseksi aidolla taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuudella. Jos todellakin haluamme auttaa köyhempiä maita hyötymään globalisaatiosta, meidän on arvioitava uudestaan kaikkia maailmankaupan sääntöjä aiempaa tasapuolisemmin ottamalla huomioon kaupan ja kestävän kehityksen välinen suhde. Mielestäni WTO:n jäsenten olisi näin ollen sisällytettävä nämä periaatteet tavoitteisiinsa, mutta ennen kaikkea niiden tulisi tehdä johtopäätökset käytännöistä ja vahvistetuista säännöistä saaduista tuloksista, jotta ne pystyvät mukauttamaan toimintatapoja oikeudenmukaisemmiksi ja tasapuolisemmiksi.

Toivon myös avointa WTO:ta sekä uskottavaa ja legitiimiä organisaatiota, jonka päätökset sen jäsenet ja kansalaisyhteiskunta voivat hyväksyä. Euroopan kansalaisten valitsemana Euroopan parlamentin jäsenenä voin ainoastaan todeta ja ennen kaikkea pahoitella, että tämänhetkiset tietoni ovat puutteelliset, jotta voisin tyydyttävästi suorittaa demokraattisen valvontatehtäväni. Vieläkin valitettavampaa on kuitenkin se, että meillä parlamentin jäsenillä ei ole sanavaltaa komission neuvotteluvaltuuksien osalta. Tämä koskee kuitenkin myös tulevaisuuttamme.

Vaikka olen huolestunut palveluja koskevan direktiivin vaikutuksista ja seurauksista eurooppalaisiin julkisiin palveluihin, suutun helposti, kun kansainvälisellä tasolla tapahtuvalla palvelujen vapauttamisella uhataan kansalaisten perustarpeisiin liittyviä, usein julkisia palveluja, maissa, joissa niiden tarve on erittäin suuri. Vaikka olemme laajalti yksimielisiä siitä, että terveydenhuoltoon, koulutukseen, kulttuuriin ja audiovisuaalialaan liittyvillä palveluilla on erityinen asema neuvotteluissa, emme kuitenkaan saa unohtaa veden ja energian kaltaisiin perustarpeisiin liittyviä palveluja, sillä emme voi pyytää kehitysmaita vapauttamaan kyseisiä palveluja, sillä tämä merkitsisi niiden purkamista.

Haluaisin tuoda esiin, että sitouduimme New Yorkissa vuonna 2000 tukemaan kahdeksaa vuosituhannen kehitystavoitetta. Näitä kehitystavoitteita ei voida erottaa Dohan kehitysohjelmasta ja käytävistä neuvotteluista. Emme voi antaa lupauksia yhtenä päivänä ja unohtaa ne nopeasti seuraavana. Filippiininen tapaus on yksi esimerkki monien muiden joukossa vedenjakelupalvelujen vapauttamisen vahingollisista vaikutuksista. Itse asiassa kyseisten palvelujen vapauttamisen jälkeen vuonna 1997 veden hinta nousi 600 prosenttia, minkä lisäksi sen laatu heikkeni siinä määrin, että se aiheuttaa nykyisin sairauksia.

Pelkään, ettemme onnistu vuoteen 2015 mennessä puolittamaan jatkuvan vesihuollon puutteesta kärsivän väestön osuutta. Jos emme saa vettä, emme voi elää.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme tänään jo kuulleet paljon oikeudenmukaisesta kaupasta ja yhteisvastuun hengessä käytävästä kaupasta. Esittelijä haluaa sen hyödyttävän kaikkia, ja jäsen Caspary on laskenut meidän hyödyksemme, että 500 miljardia euroa tekee jokaisesta rikkaan ja onnellisen. Saan jopa komission jäsenestä Mandelsonista sellaisen käsityksen, että hän uskoo, että maataloustuotannosta luopuminen omissa kotimaissamme edistäisi hyvinvointia kehitysmaissa.

En jaa heidän idealismiaan. Kaupankäynti ei ruoki nälkäisiä eikä rikastuta köyhiä, ja siitä rikastuvat lähinnä ne eturyhmät, jotka vaativat vapaata kauppaa saadakseen siitä höytyä muiden kustannuksella. Jäsen Casparylle, joka puhuu huolettomasti vapaasta ja oikeudenmukaisesta kaupasta, voin todeta, että vapaa ja oikeudenmukainen kauppa voivat hyvinkin olla keskenään ristiriitaisia ja toisensa poissulkevia. Meidän olisi tutkittava tarkemmin, onko näin, ja tämän haluaisin tehdä.

Komission jäsen Mandelson mainitsi tarpeen poistaa rajoitetun markkinoillepääsyn erityisesti elintarvikkeiden osalta. Haluan todeta hänelle, että Euroopan unioni on maailman suurin elintarvikkeiden maahantuoja, joten kyse ei ole markkinoille pääsystä vaan ehdoista, jotka on täytettävä, jotta tuotteet pääsevät markkinoillemme. Jos Euroopan unioni antaa vähiten kehittyneille maille vapaan pääsyn markkinoillemme, kyseinen vapaa pääsy ei automaattisesti tee niistä rikkaita; päinvastoin tässä tapauksessa on harkittava vapaan markkinoille pääsyn edellytyksiä. Jos ne onnistuvat myymään tuotteitaan meidän hintatasoamme vastaavaan hintaan, ne voivat kehittää kansallisia talouksiaan, mutta jos monikansalliset yhtiöt ostavat näiltä mailta tuotteita köyhyysrajan alittavaan hintaan, tämä tuhoaa ne. Ne tuovat tuotteitaan markkinoillemme hintaan, joka tuhoaa maataloutemme.

Komission jäsen puhui palvelujen tarjontaa koskevan ennakoivan toimenpiteen tarpeesta, mutta emme voi kaikki leikata toistemme hiuksia; päinvastoin meidän on myös tuotettava jotain. Maatalousalalla tarvitsemme tuotannon kautta syntyviä palveluja. Kulttuurimaiseman säilyttäminen on suuri palvelus eurooppalaiselle yhteiskunnalle, ja tästä maanviljelijöille on maksettava tässä sovituin ehdoin ja edellytyksin.

Maailmanlaajusilla markkinoilla professorien, pankinjohtajien ja jopa komission jäsenien asettamat hinnat ovat alhaisempi kuin maataloustuotteiden, ja tämän takia meidän on puhuttava ehdoista ja edellytyksistä, mikä tarkoittaa niiden mukauttamista ja oikeudenmukaistamista. Tämä ei ole yksinkertainen asia. On yksinkertaista määrittää sanan "vapaa" merkitys määrällisesti, mutta sen laadullinen määritys vaatii jo enemmän ponnisteluja.

Vaikka vientitukien poistaminen yhdellä tärkeällä tuontisektorillamme oli aivan oikea toimenpide, olisi silkkaa hulluutta lopettaa oma tuotantomme ja antaa maailman tulla luoksemme. Tarvitsemme erityisiä ulkoisia suojatoimia, ja täällä tapahtuvaan tuotantoon ja omiin maanviljelijöihimme sovellettavia ehtoja on jäljiteltävä ulkomailla. Meidän on määriteltävä ehdot, hinnat ja tasot siten, että nämä maat voivat kehittää talouksiaan sen sijaan, että ne pakotettaisiin elämään köyhyysrajan alapuolella, ja ilman, että omat maanviljelijämme menevät vararikkoon.

Arvoisa komission jäsen Mandelson, toivon, että voimme pian keskustella näistä asioista kanssanne pitempään ja perusteellisemmin maatalousvaliokunnassa.

  Helmuth Markov (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, komissio ei kyennyt tekemään sitä, mihin se valtuutettiin vuonna 1999, ei pelkästään Seattlen neuvotteluissa, vaan myös Cancúnin neuvotteluissa. Mielestäni tämä oli aivan oikein; tämän olisi pitänyt johtaa komission valtuuksien muuttamiseen siten, että se keskittyisi pikemminkin todellisen oikeudenmukaisen kaupan luomiseen eri kehitystasolla olevien valtioiden välillä kuin sääntelyn purkamiseen edelleen ja markkinoiden avaamiseen.

Oikeudenmukainen kauppa merkitsee sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jossa jokainen osapuoli voi todeta, että sillä on todellinen mahdollisuus kehittyä ja että se voi tarttua tähän mahdollisuuteen. Joillekin maille tämä voi tarkoittaa markkinoiden suojelemista, kunnes alueellinen talous on tarpeeksi vahva kestämään ulkomaisen kilpailun. Toisille tämä voi tarkoittaa markkinoiden avaamista, jotta muille tuottajille voidaan tarjota vientimahdollisuuksia. Sen sijaan, että osapuolia painostetaan entistä enemmän markkinoiden avaamiseen, tämä merkitsee pysyväksi piirteeksi muodostuneen paineen vähentämistä. GATSin ja NAMAn kaltaiset sopimukset voivat riistää kehitysmailta mahdollisuuden kehittää omia teollisuus- ja palvelualojaan ja samanaikaisesti kehittää korkeatasoisia ympäristö- ja sosiaalistandardeja.

Tekstiilien tuontia koskeva nykyinen keskustelu osoittaa meille kuitenkin kolikon kääntöpuolen – mitä markkinoiden avaaminen merkitsee teollisuusmaille. Kun puhumme Dohan kehitysohjelmasta, käsitteestä itsessään käy ilmi, että ohjelmaan on sisällytettävä kehitys, eikä kyse ole pelkästään markkinoiden avaamisesta. Ehkäisevän terveydenhuollon, koulutuksen, sosiaalisen suojelun ja ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien kaltaiset asiat ovat sen erottamaton osa.

Meille nämä ovat tärkeämpiä kuin Singaporen kysymykset, vaikka näyttää siltä, että niiden määrää on vähennetty neljästä kahteen. Meille on tärkeää, että kauppajärjestelmien avulla on mahdollista pitää kahvin, kaakaon, tekstiilien, banaanin, puuvillan, sokerin ja monien muiden tuotteiden hinta vakaana. Mielestäni oikea lähestymistapa ei ole kilpailun lisääminen vaan yhteistyön lisääminen.

Maatalouden suuryrittäjien vientituet on poistettava. Julkisten palvelujen, erityisesti vesihuollon, sääntelyn purkamista ei saa edes harkita. WTO:lle sekä asianomaisille YK:n elimille, kuten UNCTAD tai ILO, on annettava enemmän sananvaltaa kehitystyökysymyksissä. Euroopan unionin on muutettava vastaustaan, jonka se on tähän mennessä antanut kehitysmaiden esittämiin "4. toimitusmuodon" täytäntöönpanoa koskeviin pyyntöihin.

Jos vaadimme kehitysmailta, että niiden on avattava markkinansa tuotteille, palveluille ja pääomalle samalla kun Euroopan unioni kieltää puutteellisen koulutuksen saaneilta työntekijöiltä pääsyn työmarkkinoilleen, joilla pitäisi olla liikkumisvapaus, tällä ei ole mitään tekemistä yhtäläisten oikeuksien kanssa. Jos haluatte maailmankauppaa, teidän on ensin varmistettava tasapainoinen kehitys tai muutoin kauppa ei edistä kehitystä vaan kärjistää köyhien ja rikkaiden välisiä eroja.

Haluan todella sanoa jäsen Casparylle, että ne, jotka pitävät "Attacia" radikaaliryhmänä, eivät ole ymmärtäneet ajatusta, että demokratian olennainen osa on erilaisten näkemysten salliminen!

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meidän olisi myös kysyttävä itseltämme, miten Hongkongin ja Dohan kierros voivat auttaa meitä saavuttamaan Lissabonin tavoitteet. Meidän tärkein huolenaiheemme on kasvu ja työllisyys, ja tiedämme, että ammattiyhdistykset, eläkeläisten järjestöt ja lapset vaativat kaikki lisää rahaa taskuihinsa. Kasvu on olennaisen tärkeää yhteiskunnallemme, enkä halua ajatella, minkälaista keskustelua kävisimme parlamentissa, jos sanoisimme, että tavoitteemme ovat aivan erilaiset kuin mitä Lissabonissa asetettiin. Koska olemme yksimielisiä Lissabonin tavoitteiden tärkeydestä, on tärkeää, että WTO-kierros on hyvin valmisteltu. Vaikka on tarpeen parantaa WTO:n organisaatiota, meidän on myös varmistettava, että saavutamme Hongkongissa vähintään järkevän kompromissin, jota emme viimeksi onnistuneet saamaan aikaan Cancúnissa. Jos asiantuntijamme Genevessä eivät onnistu tekemään kompromissia, on olemassa vaara, ettemme taaskaan saa aikaan vakuuttavia tuloksia.

Kehitysohjelman kannalta on keskeistä, että hyvinvoinnin eteen tehdään työtä; sitä voidaan jakaa ainoastaan kerran. Jos haluat hyvinvointia pidemmän ajan, sinun on itse tehtävä työtä sen eteen. Tässä kohdassa pienille ja keskisuurille yrityksille on annettava pääsy markkinoille. Tarvitaan lainoja yritysten käynnistämiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Tällä kierroksella meidän on mietittävä, miten voimme lisätä näiden maiden hyvinvointia: ei jakamalla varallisuutta uudelleen, vaan auttamalla ihmisiä auttamaan itseään perheyritysten – joihin nämä maat ovat tottuneet – perinteisten rakenteiden avulla. Meidän on mahdollistettava, että maailman köyhimmät maat saavat pääsyn paikallisille, alueellisille ja maailmanlaajuisille markkinoille, ja tähän tarvitsemme parlamentaarista ulottuvuutta. Arvoisa komission jäsen, emme tarvitse lisää valtaa, vaan sitä, että parhaimmat ideat kilpailevat keskenään. Me parlamentissa olemme valmiita auttamaan teitä tässä ja käymään vuoropuhelua teidän kanssanne, jotta voimme yhdessä saada aikaan sen, mikä on parasta Euroopalle.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme kaikki tyytyväisiä elokuussa 2004 tehdyn sopimuksen myönteiseen tulokseen; kyseinen sopimus oli suuressa määrin yhteisön aloitteiden tulosta. Toivomme, että lopullinen tulos auttaa ylläpitämään yhteisön toimia ja aloitteita.

Maanviljely oli loppujen lopuksi näiden neuvottelujen tärkein aihe, vaikka olimme alusta alkaen vaatineet tasapuolista huomiota kaikille kierroksen aiheille sekä oikeudenmukaisia tuloksia kaikille aloille ja kaikille osapuolille.

Lopullisessa sopimuksessa ei pitäisi kyseenalaistaa yhteisen maatalouspolitiikan äskettäisen uudistuksen näkökohtia, ja siinä tulisi taata, että kaikki kauppakumppanit antavat vastaavat sitoumukset.

Maataloustuotemarkkinoille pääsyä koskeva kysymys ja ennen kaikkea arvotullien laskentamenetelmän tekniset näkökulmat osoittautuivat neuvottelujen tärkeimmiksi kohdiksi. Teknisten sitoumusten olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotteiden kestävyys taataan.

Maatalousmerkintöjen ja muiden kuin kauppaan liittyvien näkökohtien huomioon ottaminen ei pitäisi olla pelkästään tavoite, vaan tämän olisi oltava lopullisen sopimuksen edellytys. Nämä tekijät määräävät myös Euroopan maatalouden monitoiminnallisen tehtävän.

Puuvillaa koskevaa kysymystä pidettiin tärkeänä vähemmän kehittyneiden maiden kanssa käytävien neuvottelujen edistymisen kannalta. Toivomme, että tähän tuotteeseen liittyvät lisäsitoumukset koskevat myös muita kauppakumppaneita. Jäsen Moreno Sánchezin mietinnössä onnistuttiin takaamaan esittelijän esittämien WTO:n neuvotteluja koskevien ehdotusten tasapaino.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin ehdottaa, että seuraatte esittelijän "runollista periaatetta". Sen mukaan väliaikainen sopimus on askel polulla, jota ei ole, vaan polku tehdään kävelemällä. Tavoitteet on kuitenkin jo asetettu, ja poikkeuksia ei voi olla rajaton määrä.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, haluan onnitella jäsen Moreno Sánchezia hänen erinomaisesta mietinnöstään, josta ilmenee tulevaisuudennäkymä ja kyky tunnistaa yhteisiä tavoitteita Dohan neuvottelujen kaltaisessa laajassa ja monimutkaisessa asiassa.

Tämän kierroksen – jota on kutsuttu kehityskierrokseksi sen alkamisesta, vuodesta 2001 lähtien – tarkoituksena, on vahvistaa kauppaa koskevan monenkeskisen kehyksen perusperiaatteita ja vastata asianmukaisesti kehitysmaiden ongelmiin.

Jos neuvottelut onnistuvat, kehitysmaiden on voitava tehdä kaupasta olennainen osa kansallista kehityspolitiikkaansa, ja tämän vuoksi meidän on oltava tarpeeksi joustavia vähiten kehittyneiden maiden epävarman tilanteen huomioon ottamiseksi, kehittyvien maiden uuden roolin tunnistamiseksi ja vapauttamisprosessin haavoittuviin maihin kohdistuvien erityisten vaikutusten selvittämiseksi.

Esittelijä on tietoinen näistä ongelmista ja tuo aivan oikein esille tarpeen tarjota erityistä teknistä apua ja kehittää kehitysmaiden valmiuksia, mahdollisuuden ottaa maatalousneuvotteluissa käyttöön kehityslaatikko vähiten kehittyneitä maita varten sekä etelä-etelä-suuntaisen kaupankäynnin edistämisen ja kehittyvien maiden tarpeen avata edelleen markkinoitaan vähiten kehittyneille maille. Esittelijä tunnistaa myös, että erityis- ja erilliskohtelun periaatteen olisi oltava lähtökohtana. Tämä periaate edellyttäisi, ettei neuvottelukierroksilla vaadita vastavuoroisuuden soveltamista, ja sitä olisi voitava mukauttaa kunkin kehitysmaan ominaispiirteiden mukaan.

Jos sitä sovelletaan, Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden järjestöjen on voitava ottaa käyttöön kaupankäynnin integrointijärjestelmä, jonka tarkoituksena on korvata kyseisten maiden kaupankäynnin vapauttamisen vuoksi mahdollisesti kärsimät tappiot.

Yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan mietinnön esittelijänä olen erittäin tyytyväinen siihen, että esittelijä tukee ehdotustani, jonka mukaan on otettava huomioon kierroksen mahdollisesti aiheuttama tullietuuskohtelun väheneminen, ja toistaa pyynnön, että komissio laatii erityisselvityksen kierroksen vaikutuksista ja ehdottaa toteutettavia toimenpiteitä.

Jäsen Moreno Sánchezin mietinnössä selvennetään huomattavasti epäilyjä ja mennään eteenpäin kierroksella, jolla otetaan huomioon kaikkien jäsenten edistymistä koskevat toiveet.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää esittelijää hänen hyvästä työstään ja erinomaisesta mietinnöstään ja haluan korostaa kolmea seikkaa, joita pidän tärkeänä.

Ensinnäkin avoimuus, jonka muut jäsenet ovat jo maininneet. On selvää, että neuvottelujen aiheella ja, mikäli neuvottelut päättyvät onnistuneesti, tehdyillä päätöksillä on huomattava vaikutus moniin ihmisiin. Tämän takia on tärkeää, että demokraattisesti valitulle parlamentille, kuten meidän parlamentillemme, annetaan jatkuvasti yksityiskohtaista tietoa neuvotteluista ja että se saa osallistua niihin. Arvoisa komission jäsen, perustuslaki tarjoaa meille enemmän mahdollisuuksia tähän, mutta kehotan teitä seuraavina kuukausina ja vuosina tekemään enemmän kuin teiltä tarkasti ottaen vaaditaan parlamentin ja myös kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamiseksi.

Toiseksi myös maailmankaupan on oltava oikeudenmukaista. Sen olisi hyödytettävä kaikkia, mutta erityisesti kehitysmaita. Yhden keskeisistä tavoitteista on oltava köyhyyden poistaminen uudella ja räätälöidyllä kauppapolitiikalla. Tätä varten meidän on ensinnäkin varmistettava, että näille maille annetaan tarvittava tekninen tuki neuvottelujen aikana, jotta ne voivat kehittää edelleen neuvottelumahdollisuuksiaan ja myös edistää valmiuksien kehittämistä. Lisäksi neuvottelujen tuloksen olisi oltava niin sanotusti "kehitysmaaystävällinen". Tämä edellyttää poliittista rohkeutta ja myös myönnytyksiä meidän puoleltamme. Haluan ottaa esimerkiksi vientitukiemme vähittäisen poistamisen, jolle olisi mielestäni laadittava selkeä aikataulu.

Kolmas ja viimeinen kohtani koskee palvelujen kaupan vapauttamista, joka on tärkeä ja tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta meidän on selkeästi määriteltävä vapauttamisen ala. Loppujen lopuksi tiettyjä palveluja ei ihannetapauksessa saisi vapauttaa, nimittäin yleishyödyllisiä palveluja. Nämä olisi jätettävä neuvottelujen ulkopuolelle ja ne eivät mielestäni koske pelkästään koulutusta ja terveydenhuoltoa vaan myös esimerkiksi vettä, kaiken elämän lähdettä, kuten joku aikaisemmin mainitsi. Joissakin kehitysmaissa on valitettavasti esimerkkejä siitä, että vesihuollon yksityistäminen on johtanut erittäin haitallisiin seurauksiin. Arvoisa komission jäsen, sen tähden toivon, että olette tästä samaa mieltä.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin heti ilmaista tukevani edellisen puhujan näkemystä. Ymmärrän hyvin hänen näkemyksensä vesihuollosta ja muista olennaisista julkisista palveluista. Tällä kierroksella ja erityisesti komission noudattamien toimintamallien puitteissa ei tehdä mitään sellaista, mikä loukkaa tai vaarantaa elämän keskeisiä etuja tai edellytyksiä. Voin taata teille tämän.

Haluaisin palata siihen, mitä jäsen Rübig totesi aikaisemmin, kun hän mainitsi, että kierroksen olisi päätyttävä vähintään järkevään kompromissiin. Hän on oikeassa. Kuulostaa siltä kuin hän odottaisi kierroksen päättymistä asettamatta sille tavoitteita. Hän ei tarkoittanut tätä. Järkevän kompromissin saavuttaminen on kaikkein vaikeinta. Kun seison tässä vastaamassa keskustelun aikana esitettyihin kysymyksiin, kierroksen loppu näyttää olevan vielä kaukana. Loppu on kuitenkin lähestymässä. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin Yhdysvaltain neuvotteluvaltuudet ja toimivaltuudet eivät jatku loputtomiin tämän kierroksen ylläpitämiseksi. Meidän on muistettava tämä. Toiseksi on havaittavissa niin sanottua neuvotteluväsymystä. Havaitsen merkkejä väsymyksestä, kärsimättömyydestä, halusta päästä loppuun, jotta voidaan mennä eteenpäin. Kärsimättömyys on mielestäni terveellistä. Toivon, että se on terveellistä, ja toivon, että havaitsemamme neuvotteluväsymys rohkaisee ihmisiä paljastamaan korttinsa vähän enemmän, jotta pääsemme loppupeleihin tällä kierroksella, ja että kun kaikki osat sopivat yhteen, kierros päättyy aidosti siihen, että kaikki voittavat. Erityisesti toivon tätä niiden WTO:n jäsenten puolesta, joiden kannalta on erityisen tärkeää, että tämä kierros saatetaan onnistuneeseen ja kunnianhimoiseen päätökseen.

Palatakseni joihinkin aikaisempiin, esimerkiksi Caroline Lucasin ja Graefe zu Baringdorfin puheenvuoroihin, kunnioitan täysin näkemyksiänne, mutta olen täysin eri mieltä kanssanne kansainvälisen kauppajärjestelmän lähtökohtien ja perusperiaatteiden torjumisesta. Pyydän anteeksi, kun palautan mieliin rikkaammille ja hyvinvoiville valtioille kansainvälisestä kauppajärjestelmästä koituneet valtavat edut. Nyt kun olemme menestyneet näin hyvin, nyt kun kehittyneet maat ovat saavuttaneet hyvän aseman ja nyt kun meillä Euroopassa menee hyvin vuosikymmeniä kestäneen avoimen kaupan ansiosta, minusta näyttää siltä, että haluatte yksinkertaisesti estää muuta maailmaa saavuttamasta samaa asemaa. Vastustan tätä. Mielestäni tämä on tuhoon tuomittu lähestymistapa. Kaupankäynti ei tietenkään ole mikään taikasauva. Se ei tietenkään ole vastaus jokaisen köyhän ja haavoittuvan maan kehitystarpeisiin ja vaatimuksiin. Meidän on kuitenkin tunnustettava, ettei yksikään valtio ole vaurastunut tai saavuttanut hyvää asemaa eristäytymällä muusta maailmasta. Tämä muodostaa teidän ehdotuksenne ytimen.

Olen samaa mieltä siitä, että markkinoille pääsy ei yksinään riitä. Köyhiä maita on autettava korkean lisäarvon omaavien tuotteiden tuottamisessa, jotta ne voivat käydä tuottavaa kauppaa globaalitaloudessa. Pelkästään markkinoiden avaaminen ei sinänsä ole itsetarkoitus. Tärkeintä on antaa ihmisille mahdollisuus tuottaa ja toimittaa tuotteita näille markkinoille, ja tämä oli keskustelun alussa puhuneen jäsen Martensin keskeinen sanoma. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan, kun hän tunnistaa etuuksien vähenemisen tällaiseksi ongelmaksi monille yhdestä perushyödykkeestä riippuvaisille kehitysmaille. Tämä on vaikea asia, ja meille Euroopassa on suuri haaste antaa tehokasta apua ja tukea valtioille, jotka ovat erittäin riippuvaisia yhdestä tuotteesta.

Kun puhumme sokerialan uudistuksesta, joka otettiin esille aikaisemmin keskustelussa, tiedämme, että velvollisuutemme on hallita ja toteuttaa uudistusta edustamiemme ihmisten edun mukaisesti tai niiden ihmisten edun mukaisesti, joita te tässä parlamentissa edustatte ja joiden etuja myös minä ajan. Meidän on kuitenkin myös varmistettava, että köyhille ja heikossa asemassa oleville kehitysmaille, joille sokeri on erittäin tärkeä ei pelkästään talouden vaan myös sosiaalisen verkoston kannalta, annetaan sopeutus- ja rakenneuudistustukea. Tällaiset perushyödykkeet muodostavat maiden selkäytimen, ja tiedämme velvollisuutemme ja vastuumme näitä maita kohtaan.

Tämän kierroksen monimutkaisin ja haastavin neuvotteluaihe on epäilemättä maatalous. Olen samaa mieltä jäsen Daulin kanssa siitä, ettemme voi panna tämän kierroksen koko painoarvoa maataloudelle. Mielestäni tein tämän selväksi omassa avauspuheenvuorossani ja hyväksyn ilman muuta hänen näkemyksensä siitä, että muiden alojen kustannuksia ei saa siirtää maatalouden kannettavaksi. Haluan varmistaa, että olemme kauaskatseisia tällä kierroksella – kyllä, senkin jälkeen, kun en enää ole komission jäsen. Jonain päivänä joku muu on tässä asemassa, vaikka en toivo näin tapahtuvan lähitulevaisuudessa, ja olette aivan oikeassa. Nyt toteutettavilla toimilla ja nyt käytävillä neuvotteluilla on varmistettava, että Euroopan maataloudella on kestävä tulevaisuus. Me emme saa vaarantaa tätä, eikä mikään, mitä minä teen tai komissio tekee tämän kierroksen aikana, aiheuta tällaista riskiä. Tämä tarkoittaa myös, että mukautukset on hallittava ja uudistukset ja muutokset hyväksyttävä, tietenkin meidän on tehtävä näin. Yhdestä asiasta olen varma, maataloutta ei voida yksinkertaisesti jättää vapaiden markkinoiden käsiin. Näin ei voida tehdä elintarvikkeiden toimituksen turvallisuuden takia mutta myös elämäntapaamme, eurooppalaisen sivilisaation keskeisiin piirteisiin ja osiin kuuluvien maatalousyhteisöjen säilymisen tärkeyden ja painoarvon takia.

Kun puhumme maataloudesta ja maatalousyhteisöissä asuvien ihmisten eduista tällä kierroksella, minusta keskustelussa korostuu jatkuvasti selittämisen ja perustelemisen tärkeys. Muistaakseni käytitte käsitettä "mainostaminen" kuvamaan sitä, mitä teemme tällä kierroksella. Meidän on aivan kirjaimellisesti mainostettava. Meidän on mainostettava tämän kierroksen onnistuneesta ja kunnianhimoisesta päätöksestä mahdollisesti koituvia valtavia etuja ja palkintoja. Meidän on mainostettava neuvottelujemme perusteita; ne ovat monimutkaisia, tavallisten ihmisten on vaikea ymmärtää niitä – jopa minulla on joskus vaikeuksia ymmärtää niitä, ja olen sentään kaupasta vastaava komission jäsen. Ei tulisi pitää itsestään selvänä tai automaattisesti olettaa, että voimme harkita ja päättää tällä kierroksella käsiteltäviä asioita suljettujen ovien takana ja antaa ne päivän päätteeksi tiedoksi kiitolliselle yleisölle, ikään kuin tämä olisi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen alku ja loppu.

En sano näin pelkästään siksi, että tiedostan näiden neuvottelujen arkaluonteisuuden sekä niihin liittyvät pelot ja levottomuudet – kauppa on todellakin erittäin poliittinen aihe – vaan, koska niissä korostuu parlamenttien jäsenten tärkeä tehtävä, eikä pelkästään Euroopan parlamentin, vaan kaikkien kansallisten parlamenttien jäsenet ovat tässä mukana. Tämä johtuu kahdesta syystä, ensinnäkin parlamenttien työ ja parlamentin jäsenten suorittama tarkastelu luo painetta minun kaltaisille ihmisille selittää ja perustella toimiamme. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää. Toiseksi teidät on valittu edustuksellisesti ja aidosti edustamaan kansalaisyhteiskuntaa, ja tätä kansalaisjärjestöt eivät aina tee täysin aidosti. Kun te suoritatte tätä tarkastelutehtävää ja edustatte kansalaisyhteiskuntaa, te samalla annatte sille legitimiteetin. Legitimiteetin, jota sillä ei olisi, jos toimisimme salassa ilman avoimuutta, ilman vastuuta puheistamme ja teoistamme näiden neuvottelujen aikana. Joten olen samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka ovat korostaneet parlamentin ja parlamentin jäsenten osallistumisen tarvetta. On totta, että jos meillä olisi perustuslaki, parlamentin rooli ja tehtävä tässä prosessissa virallistettaisiin. Tästä huolimatta ilman perustuslakia meillä on tähän mennessä ollut hyvät suhteet, olemme pystyneet toimimaan epävirallisella tasolla, ja ajan myötä toivon ja ennustan, että voimme vahvistaa tämän myös virallisesti.

Vesihuollon ja muiden julkisten palvelujen kaltaisten kysymysten osalta, jotka erityisesti herättävät levottomuutta suuressa yleisössä, on oikein, että suuri yleisö, kansalaiset voivat nähdä, että heidän omia pelkojaan ja huolenaiheitaan käsitellään ja asianmukaisesta edustuksesta huolehditaan demokraattisella foorumilla, parlamentissa. Tämän vuoksi olen tänään kiitollinen niille, jotka ovat rakentavalla tavalla ottaneet esille palveluja koskevan kysymyksen. Toivon, että tämä täyttää niiden henkilöiden toiveet, jotka ovat aivan oikein korostaneet kansalaisyhteiskunnan tehtävää tässä yhteydessä. Tässä sivutaan myös, ja hyväksyn tämän täysin, WTO:n tulevaa roolia ja suorituskykyä, kuten jäsen Papastamkos on tuonut esille omassa puheenvuorossaan.

Niille, jotka arvostelevat WTO:ta terävämmin, haluan sanoa tämän: en tunne maailmassamme tällä hetkellä yhtään kansainvälistä elintä enkä parempaa globaalin hallituksen muotoa, joka vetäisi vertoja WTO:n demokratialle – kyllä, jokaisella WTO:n jäsenellä, isolla tai pienellä, voimakkaalla tai heikolla, on yhtäläinen ja yksi ääni. Se tekee päätöksiä ja ratkaisuja maailman kaikkein voimakkaimpia valtioita vastaan. Se on ainoa kansainvälinen elin, ainoa maailmanlaajuinen hallintojärjestelmä, joka tietääkseni voi haastaa ja kyseenalaistaa Yhdysvaltain päätäntävallan ja selvitä siitä. Se on ainoa järjestö, joka voi panna täytäntöön päätöksensä ja toimia sovittelijana valtioiden välillä riippumatta siitä, kuinka mahtavia ja voimakkaita ne ovat kansainvälisessä yhteisössä. Mielestäni tätä voidaan juhlia ja tästä tulisi iloita, sillä tämä on asia, joka meidän tulisi hyväksyä eikä tuomita.

Olen pahoillani, etten ole vastannut kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Haluan kuitenkin lopuksi korostaa seuraavaa seikkaa: meillä on todellinen tarve asettaa kehitysyhteistyö etusijalle tällä kierroksella; tämä on ehdottomasti tärkeää Dohan ja sen perusarvojen kannalta. Niille, jotka väittävät, kuten jotkut ovat tänään tehneet omissa puheenvuoroissaan, että kaupankäyntivalmiudet ovat erittäin tärkeitä, tahdon sanoa, että olen täysin samaa mieltä kanssanne. Se merkitsee satamiin liittyvien esteiden voittamista, kaupankäynnin helpottamista. Tämän vuoksi se osa neuvotteluista on mielestäni niin tärkeä. Siinä on kyse kyvystä saada tuotteita markkinoille ja täyttää standardit, minkä takia kaupankäynnille tarkoitettu tuki on niin tärkeää. Kyllä, meidän SPS-standardimme, jotka suojelevat Euroopan kansalaisten ja kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta, ovat erittäin tärkeitä, ja meidän on säilytettävä ne; kansalaisemme, edustamanne ihmiset odottavat meidän tekevän niin. Meidän on kuitenkin toisaalta ymmärrettävä, että kehitysmaissa nämä standardit näyttävät monien mielestä esteiltä. Nämä terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevat korkeat standardit näyttävät protektionismilta ulkopuolisen maailman silmissä. Ne eivät sitä ole, mutta tämä asettaa meille suuren velvollisuuden säilyttää omien standardiemme eheys sekä auttaa aktiivisesti köyhempiä maita, jotta ne voivat täyttää nämä vaatimukset, sen sijaan että vetäytyisimme pois ja samalla ottaisimme niiden tuotteet ja sen, mitä ne tarjoavat markkinoillemme niiden kanssa.

Haluan lopettaa tämän aiheen osalta. Olen samaa mieltä siitä, että yhteinen maatalouspolitiikka on joiltakin osin hieman ongelmallinen, se on suuri välttämättömyys, elämän ja toimeentulon lähde ja erittäin tärkeä maaseutuyhteisöjen säilymisen kannalta monin eri tavoin. Mitkä ovat yhteisen maatalouspolitiikan ongelmat? YMP ei todellakaan ole vastuussa nykymaailman köyhyydestä. Eurooppa tarjoaa maailman avoimimmat markkinat. Joidenkin taipumus pitää yhteistä maatalouspolitiikkaa jonkinlaisena paholaisen ruumiillistumana kehitysmaiden osalta on harhaanjohtava ja sopimaton. YMP:tä on tietenkin uudistettava, ja haluaisin vielä mainita perhemaatilat jäsen Ó Neachtainille. Haluan suojella myös pienviljelijöitä, mutta muistakaamme maatalouspolitiikan tulevaisuutta koskevien keskustelujen yhteydessä – ja mielestäni olen oikeassa, kun sanon tämän – että 75 prosenttia YMP:n maksuista menee maanviljelijöille, joiden ansiot ovat keskimääräistä suuremmat. Joten, kun puhumme pienviljelijöiden suojelemisesta ja joidenkin heikommassa asemassa olevien ihmisten – joita te täällä parlamentissa edustatte – tulojen ja toimeentulon suojelemisesta, muistakaamme myös, että myös he tarvitsevat yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta. Kyllä, kannatan eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämistä, mutta en kannata YMP säilyttämisestä muuttumattomana iänkaikkisesti. Se voi toimia ja sen olisi toimittava vielä nykyistä paremmin kaikkein kipeimmin apua tarvitsevien ihmisten kannalta.

Lopuksi haluan todeta, että jos saavutamme laajan yhteisymmärryksen Dohassa, Hongkongissa ja myöhemmin, tämä on suuri saavutus maailmalle. Näin voimme päättää kierroksen, joka on kestänyt ei pelkästään yhden tai kahden vaan peräti kolmen komission toimikauden ajan. Tämä suuri palkinto on meidän ulottuvillamme. Tämän takia riippumatta siitä, kuinka ärsyttävä tämä kierros on, meidän ei tulisi antaa periksi, emmekä anna. Voimme saada aikaan paljon kaikkein eniten apua tarvitseville ja niille, jotka ansaitsevat sen parhaiten maailmassa, sekä miljoonille omille kansalaisillemme. Tässä on paljon vaakalaudalla, ja panoksena on paljon, ja etenemme tältä pohjalta mahdollista onnistumista kohti.

(Suosionosoituksia)

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää lyhyen puheenvuoron. Komission jäsen Mandelson on tulkinnut minua väärin olettaessaan, etten halua ratkaista maailman köyhyyttä. Tässä on kyse siitä, että ryhmäni ja minä mietimme, miten voimme auttaa köyhyydessä eläviä ihmisiä saamaan osuutensa hyvinvoinnistamme. Meillä on myös joitakin selkeitä ajatuksia siitä, miten tämä voidaan tehdä. Toivon, että komission jäsen Mandelson osallistuu kanssamme syvällisempään keskusteluun ja voi siten tulkita ajatuksiamme paremmin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 00.10.)