Hakemisto 
Puheenvuorot
PDF 1644k
Tiistai 7. kesäkuuta 2005 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja
 3. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja
 4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja
 5. EU:n terrorismin vastainen toimintasuunnitelma
 6. Äänestykset
 7. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat suuntaviivat
 8. Energian loppukäytön tehokkuus ja energiapalvelut
 9. Yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri (INSPIRE)
 10. Jälleenvakuutus
 11. Maaseuturahaston tuki maaseudun kehittämiselle
 12. Tietojen ja tiedustelutietojen vaihto vakavien rikosten, kuten terroritekojen, osalta
 13. Terrorismirikoksia koskeva tiedonvaihto
 14. Tietojen säilyttäminen rikosten, terrorismi mukaan lukien, torjumiseksi
 15. Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen ja petostentorjunta
 16. EU:n terrorismin vastainen toimintasuunnitelma
 17. Terrori-iskujen ehkäiseminen, niihin varautuminen ja niihin reagoiminen
 18. riittisten infrastruktuurien suojaaminen osana terrorismin torjuntaa
 19. Terrorismin rahoituksen vastaiset toimet
 20. Terrorismirikoksiin liittyvä tietojenvaihto ja yhteistyö
 21. Äänestysselitykset
 22. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 23. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 24. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja
 25. Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013
 26. Kyselytunti (komissiolle esitettävät kysymykset)
 27. Vähemmistöjen suojelu ja syrjinnänvastaiset toimet laajentuneessa EU:ssa
 28. Laillisen ja laittoman maahanmuuton kytkökset sekä maahanmuuttajien kotouttaminen
 29. Käteisrahan valvonta
 30. Valmisteveron alaiset tuotteet
 31. Potilaiden liikkuvuus ja terveydenhuollon kehityssuuntaukset Euroopan unionissa
 32. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja
 33. Istunnon päättäminen


  

Puhetta johti
varapuhemies TRAKATELLIS

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 9.00.)

 

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

5. EU:n terrorismin vastainen toimintasuunnitelma
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla ovat seuraavina Rosa Díez Gonzálezin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö EU:n terrorismin vastaisesta toimintasuunnitelmasta (2004/2214(INI)) (A6-0164/2005),

Jaime Mayor Orejan laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö terrori-iskujen ehkäisemisestä, niihin varautumisesta ja niihin reagoimisesta (2005/2043(INI)) (A6-0166/2005),

Stavros Lambrinidisin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö kriittisten infrastruktuurien suojaamisesta osana terrorismin torjuntaa (2005/2044(INI)) (A6-0161/2005),

Mario Borghezion laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö terrorismin rahoituksen vastaisista toimista (2005/2065(INI)) (A6-0159/2005),

Antoine Duquesnen laatimat kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnöt tietojen ja tiedustelutietojen vaihdosta vakavien rikosten, kuten terroritekojen, osalta (10215/2004 – C6-0153/2004 – 2004/0812(CNS)) (A6-0162/2005),

terrorismirikoksia koskevasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä (päätös) (15599/2004 – C6-0007/2004 – 2004/0069(CNS)) (A6-0160/2005)

ja terrorismirikoksiin liittyvästä tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä (2005/2046(INI)) (A6-0165/2005),

Alexander Nuno Alvaron laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö rikosten ja rikollisten tekojen, terrorismi mukaan lukien, torjumisesta, tutkimisesta ja selvittämisestä ja niistä syytteeseen asettamisesta (8958/2004 – C6-0198/2004 – 2004/0813(CNS)) (A6-0174/2005)

sekä Karl-Heinz Florenzin neuvostolle ja komissiolle esittämät suulliset kysymykset Euroopan unionin kyvystä vastata bioterrorismin aiheuttamiin kansanterveydellisiin uhkiin (B6-0243/2005 ja B6-0244/2005).

 
  
MPphoto
 
 

  Rosa Díez González (PSE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, tänään on tärkeä päivä. Tämän maailmanlaajuisen keskustelun myötä Euroopan parlamentti ottaa jälleen paikkansa terrorismin torjunnan eturintamassa. Olemme poliittinen toimielin, ja nyt on kyseessä poliittinen keskustelu unionin toimista ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja terrorismin nujertamiseksi. Tämän keskustelun on myös määrä olla demokratian oppitunti.

Olemme vakuuttuneita siitä, että voidakseen torjua terrorismia tehokkaasti Euroopan unionilla on oltava yhteinen politiikka myös tällä alalla. Näin voimme ulottaa toimemme muuhunkin kuin yhä tiivistyvään ja tehokkaampaan yhteistyöhön unionin jäsenvaltioiden välillä – Espanja ja Ranska ovat hyviä esimerkkejä tästä – sekä unionin ja kolmansien maiden välillä. Tarvitsemme politiikan, joka tarjoaa vastauksen kansalaisten huolenaiheisiin ja jota voidaan pitää mallina kautta maailman.

Terrorismin nujertaminen edellyttää ensinnäkin uskoa demokratian paremmuuteen. Terrorismin nujertaminen edellyttää, että olemme valmiit käyttämään kaikkia oikeusvaltioperiaatteen mukaisia välineitä – kaikkia näitä välineitä mutta todellakin vain niitä, jotka ovat oikeusvaltioperiaatteen mukaisia. Terrorismin nujertaminen edellyttää, että estämme tekojen rankaisematta jäämisen ja viemme terroristien toiminnalta kaiken oikeutuksen. Terrorismin nujertaminen edellyttää, että pidämme terrorismin uhrien muiston elävänä sydämessämme.

Hyvät kollegat, terrorismi on eräs totalitarismin ja fanaattisuuden muodoista. Terrorismin tarkoituksena on vapaiden ja moniarvoisten yhteiskuntien tuhoaminen. Terrorismi on ristiriidassa demokratian kanssa. Siksi väitän, että terrorismi voidaan nujertaa vain vahvan, elinvoimaisen ja sitoutuneen demokratian avulla.

Parlamenttimme on kuulunut tämän alan eturintamaan monessa yhteydessä. Syyskuun 6. päivänä 2001, vain joitakin päiviä ennen World Trade Centerin kaksoistorneihin kohdistunutta iskua, täällä hyväksyttiin kaksi suositusta, jotka koskivat pidätysmääräystä ja terrorismirikoksen yhteistä määritelmää. Neuvosto pystyi hyväksymään nämä suositukset saman vuoden joulukuussa, mistä oli kiittäminen meidän, Euroopan parlamentin, ajoissa tekemää työtä. Pitää paikkansa, etteivät jotkin unionin jäsenvaltioista ole vielä saattaneet näitä suosituksia osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että joidenkin jäsenvaltioiden osalta toimet tämän hyväksi ovat olleet riittämättömiä. Esittelemässäni mietinnössä vaaditaan tämän vuoksi kiireellistä arviointia, mutta mainitsemani kaksi päätöstä ovat esimerkki siitä, että Euroopan unionin kansalaiset tarvitsevat parlamentin, joka pystyy toimimaan suunnannäyttäjänä poliittisissa päätöksissä.

Euroopan unioni on demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen esikuva. Näiden arvojen kunnioittaminen on kutsumuksemme, ja se on poliittisen unionimme tarkoitus. Torjumme terrorismia puolustaaksemme ja edistääksemme demokratiaa ja taataksemme ihmisoikeuksien kunnioittamisen: tiedämme, että terrorismi on demokratian vihollinen. Siksi ehdotamme eurooppalaista terrorismin vastaista politiikkaa, jonka avulla voidaan taata yleisten ja yksilöllisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeus elämään, ilmaisun-, liikkumis- ja uskonnonvapaus sekä ideologinen vapaus. Tarvitsemme eurooppalaisen politiikan, jonka avulla voidaan torjua terrorismia ja sovittaa yhteen yhtäältä yleinen turvallisuus ja toisaalta yksilön vapaus ja ihmisarvo.

En aio ikävystyttää teitä mietinnön kaikkien suositusten yksityiskohdilla. Kaikki suositukset ovat uraauurtavia, mutta ne ovat kaikki myös mahdollisia. Ne ovat kaikki välttämättömiä, mutta ne edellyttävät poliittista tahtoa. Suositukset ulottuvat EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorin aseman vahvistamisesta tukeen, joka annetaan eurooppalaisen syyttäjänviraston perustamiselle.

Haluan nostaa esiin suosituksen jonka mukaan meidän on institutionalisoitava terrorismin uhrien tunnustaminen Euroopan tasolla. Poliittista merkitystä on myös sitoutumisellamme terrorismirikoksen kansainvälisen määritelmän edistämiseen: tämä on yhä tärkeämpää, jos haluamme, että nämä rikokset selvitetään ja että niistä langetetaan rangaistuksia kautta maailman, kuten Kofi Annan ehdottaa Madridin toimintaohjelmassa.

Lopuksi haluan kiinnittää huomionne erääseen todella kunnianhimoiseen suositukseen: esitämme, etteivät jäsenvaltiot sallisi terroritekojen vanhentuvan. Näin osoitetaan, että kansainvälinen yhteisö katsoo terroritekojen kuuluvan vakavimpiin ja tuomittavimpiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Hyvät kollegat, totean lopuksi tietäväni, että otamme tänään vain pienen askeleen, mutta tämä askel on tärkeä. Olen ylpeä siitä, että olen ollut saattamassa Euroopan unionia jälleen eturintamaan torjuttaessa rikollisten rankaisematta jäämistä ja puolustettaessa ihmisoikeuksia. Haluan kiittää kaikkia kollegojani ja kaikkia poliittisia ryhmiä osallistumisesta tähän pitkään keskusteluun. Heitä kaikkia on kiittäminen siitä, että parlamenttimme aikoo ehdottaa neuvostolle ennaltaehkäiseviä aloitteita, joilla tuodaan muutos entisaikojen dynamiikkaan. Tämän aloitteiden sarjan tarkoituksena on saada aikaan eurooppalainen politiikka, jonka avulla terrorismia voidaan torjua mahdollisimman tehokkaasti.

Sosialistina, baskina, espanjalaisena ja eurooppalaisena olen ylpeä siitä, että parlamenttimme on jälleen osoittamassa kunnioitustaan terrorismin uhrien muistolle.

Espanjan pääministeri José Luis Rodríguez Zapatero toisti sitoumuksensa viime lauantaina kansalliskaartin todistustenjakotilaisuudessa, jossa hän totesi, että kaikki terrorismin uhrit säilyvät muistoissamme ikuisesti. Jokaisen demokraatin on sitouduttava muistamaan näitä uhreja ja tekemään yhteiskunnista sellaisia, etteivät terroristit voi jatkaa niissä rikoksiaan.

Eurooppalaisilla on kokemusta totalitarismista, ja tiedämme, miten tärkeää on pitää muistot elävinä ja estää näin historiaa toistamasta itseään. Primo Levi on esittänyt asian ansiokkaasti erinomaisessa kirjassaan, jossa hän toteaa, että ymmärtäminen on mahdotonta mutta tieto on välttämätöntä ja muistaminen velvollisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Toivotan tervetulleeksi entisen kollegamme de Vriesin, joka seuraa keskustelua neuvoston penkistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jaime Mayor Oreja (PPE-DE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi komission jäsentä Frattinia ja neuvoston terrorismin torjunnan koordinaattoria Gijs de Vriesiä siitä, että he ovat täällä tänä aamuna. Kiitän myös kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat tehneet työtä yksin ja yhdessä tämän terrori-iskujen ehkäisemistä ja niihin reagoimista käsittelevän mietinnön parissa. Yksimielisyyden lisäksi tätä työtä ovat leimanneet toisinaan myös erimielisyydet. Erityisesti haluan kiittää hyviä ystäviäni Rosa Díezia ja Antoine Duquesne'ta heidän tekemästään yhteistyöstä ja heidän osuudestaan tämän mietinnön laatimisessa.

Minulle varattujen minuuttien aikana yritän puhua hyvin ytimekkäästi ja erityisesti tehdä yhteenvedon niistä syistä ja tavoitteista, jotka ovat innoittaneet minua esittelemään tämän mietinnön tänään Euroopan parlamentissa. Mitä olen halunnut sanoa tällä mietinnöllä tänään tässä salissa? Vain sen vähän, mitä olen oppinut, eli rajallisen ja vaatimattoman kokemukseni siitä, mitä taistelu terroristijärjestöä vastaan on merkinnyt yli 25 vuoden aikana kotimaassani Espanjassa ja siihen kuuluvassa Baskimaassa.

Uskoakseni tänään on tärkeintä muuttaa Euroopan unionin perinteinen lähestymistapa terrorismin torjuntaan – yleensä se on merkinnyt kattavaa toimenpideluetteloa – toiminnaksi, jonka on mielestäni oltava eurooppalainen poliittinen hanke.

Mielessänne saattaa herätä kysymys, mitä eroa on kattavalla toimenpideluettelolla ja poliittisella hankkeella. Poliittinen hanke on toimenpideluetteloa huomattavasti kunnianhimoisempi. Poliittinen hanke on aina seurausta asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen ja niiden painottamisesta sekä ennen kaikkea sopivasta ja asianmukaisesta ajattelutavasta. Mikä tärkeintä, poliittisesta hankkeesta voidaan tehdä yhteenveto ja se on niiden kansalaisten ymmärrettävissä, jotka arvostavat, että poliitikot pyrkivät muuttamaan toimenpideluettelon poliittiseksi hankkeeksi.

Sallinette minun huomauttaa, että viimeaikainen kehitys Euroopassa osoittaa, että poliittisten hankkeiden määrää on rajoitettava: näitä hankkeita ei voi olla määrättömästi. Meillä on oltava vain joitakin poliittisia hankkeita, jotka ovat Euroopan kansalaisten ymmärrettävissä ja joiden avulla voidaan ratkaista heidän ongelmiaan. Yksi näistä ongelmista on mielestäni kiistatta terrorismi.

Terrorismia ei voida torjua yleisellä tasolla. Turvallisuusjoukot eivät voi omaksua oikeaa ajattelutapaa, jos me torjumme terrorismia vain yleisellä tasolla. Meidän on torjuttava tietynlaista terrorismia ja tiettyä järjestöä. Pitää paikkansa, että terrorismia on torjuttava aina Euroopan unionin perustana olevien periaatteiden eli vapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta, mutta meidän on pystyttävä luomaan kaikissa tapauksissa nimenomainen ja konkreettinen poliittinen hanke ja kyettävä erittelemään ja määrittelemään toimien kohteena oleva järjestö. Kuten totesin aiemmin, tämä johtuu muun muassa siitä, että vain näin pystymme innostamaan turvallisuusjoukkoja tekemään kaikkensa tietyn järjestön torjumiseksi.

Mikä on terroristijärjestön tärkein voimavara? Sen tärkein voimavara on hajanaisuus: emme koskaan tiedä, mistä järjestö alkaa ja mihin se päättyy; emme tiedä, mikä sosiaalinen rakenne järjestöä ylläpitää; emme tiedä, mitkä valtiot ovat milloinkin kyseisen ryhmän taustalla. Terroristijärjestö saa joka tapauksessa aina sosiaalista tukea, ja yksi keskeisistä tekijöistä terrorismi-ilmiön torjumisessa on tietoisuus järjestön ulottuvuudesta ja järjestöä tukevista sosiaalisista kerrostumista.

Tästä syystä – ja tältä osin pidän joitakin tarkistuksia valitettavina – pahoittelen, ettei meillä ole ollut rohkeutta kutsua nimeltä järjestöä, jonka kanssa eurooppalaiset ovat kasvokkain: tarkoitan al-Qaidaa, joka on radikaali islamistinen järjestö tai joka ainakin väittää puolustavansa islamia. On välttämätöntä, että järjestöä kutsutaan sen oikealla nimellä, sillä vain niin sitä voidaan torjua: meidän on kyettävä sanomaan, minkä kanssa olemme nykyään kasvokkain Euroopan unionissa.

Suurin Euroopan parlamenttia koskeva vaara on halvaantuminen ja toimettomuus – tilanne, jossa olemme varmoja periaatteistamme ja arvoistamme ja yhtä mieltä kaikesta mutta jossa emme saa aikaan yhteistä eurooppalaista poliittista hanketta tämän suuren kysymyksen käsittelemiseksi. Tämä kysymys vaikuttaa niin nykypäiväämme kuin tulevaisuuteemmekin. Vaarana on, että suhtaudumme siihen aivan kuin se olisi jonkun muun ongelma, jotakin, mikä tapahtui kaukana Yhdysvalloissa 11. syyskuuta muutama vuosi sitten tai tietyistä syistä Espanjassa 11. maaliskuuta. Mielestäni emme saa ajatella näin.

Lopuksi haluan muistaa uhreja ja todeta, että heidän on oltava aina keskeisellä sijalla keskustelussamme ja pysyttävä huomiomme polttopisteessä. Toistan, että meillä kaikilla on oltava moraalista vahvuutta käsitellä yhdessä heidän kanssaan ja perusteellisesti tätä kysymystä, joka on tulevaisuutemme kannalta keskeinen.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Lambrinidis (PSE), esittelijä.(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pelko on pahin vihollinen ja terroristien puolestapuhuja terrorismin torjunnassa. Se halvaannuttaa kansan ja heikentää ihmisten turvallisuudentunnetta, ja juuri näin terroristit pääsevät niskan päälle. Pelko myös vähentää kansan vastarintaa ja saa hallitukset toteuttamaan tukahdutustoimia, joilla usein loukataan perusvapauksia. Tässäkin suhteessa terroristit ovat niskan päällä. Parhaiten voimme vähentää pelkoa siten, että olemme Euroopan unionina valmiit sekä ehkäisemään terrori-iskuja ja – jos terrori-iskuja pääsee tapahtumaan – niiden seurauksia että käsittelemään näitä seurauksia parhaalla mahdollisella tavalla, toisin sanoen lieventämään niitä niin koko väestön kuin uhrienkin osalta.

Miksi meidän pitäisi pyrkiä tähän yhdessä eikä erikseen?

Ensinnäkin, koska terrorismi ei tunne rajoja ja koska myös kriittiset infrastruktuurimme ulottuvat nykyään rajojen yli. Emme voi käsitellä yksin kysymystä, jolla on yleiseurooppalaisia vaikutuksia.

Toiseksi, koska olemme sitoutuneet unioniimme paitsi taloudellisin myös solidaarisin sitein. Julistimme Euroopan uudessa perustuslaissa 25. maaliskuuta 2004, että meidän on toimittava yhdessä erityisesti terrorismin torjumiseksi. Mitä meidän on sitten tehtävä yhdessä? Terrori-iskujen ehkäisemiseksi ja kriittisten infrastruktuurien suojaamiseksi on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että meillä on olemassa parlamentin hyväksymä komission ehdotus ohjelmasta kriittisten infrastruktuurien suojaamiseksi. Kunkin jäsenvaltion on määritettävä nämä kriittiset infrastruktuurit yhteistyössä infrastruktuureista vastaavien operaattorien – nämä ovat enimmäkseen yksityisen sektorin toimijoita – kanssa ja yhtenäistä eurooppalaista menettelyä soveltaen. Meidän on analysoitava infrastruktuurien haavoittuvuus ja uhkakuvat, mikä merkitsee, että meidän on vaihdettava tietoja näistä järjestelmistä. Omalla maallani saattaa esimerkiksi olla tietoa mahdollisesta toiseen maahan kohdistuvasta uhasta. Meidän on löydettävä ratkaisuja infrastruktuurien suojaamiseksi ja riittävän reagoinnin varmistamiseksi, jos isku tapahtuu. Samalla meidän on varmistettava luottamuksellisuus, jotta näiden infrastruktuurien omistajat voivat vaihtaa tietoja etukäteen. Toisin sanoen heidän on voitava varoittaa toisiaan mahdollisista iskuista. Meidän on varmistettava myös rahoitus, mutta ennen kaikkea meidän on varmistettava perusvapauksien kunnioittaminen tässä prosessissa, sillä tarkoitus ei pyhitä keinoja. Meidän on varmistettava tunnistettavissa ja toteutettavissa oleva aikataulu sekä infrastruktuurien määrittämisaikataulun tukemista koskeva unionin riippumaton valvonta. Emme voi uhrata suuria rahasummia, jos meillä ei ole aikataulua.

Mitä voimme tehdä kriisinhallinnan hyväksi? Meidän on perustettava Euroopan väestönsuojelujoukot ja turvattava unionin rahoitus niiden toiminnalle. Tämä on menoeristä suurin. Voimme luoda tietokannan, joka mahdollistaa Euroopan laajuisen koordinoinnin, mutta tämä ei ole ilmaista: jos katastrofi kohdistuu johonkin maahan, on voitava määrittää, mitkä maat ja mitkä joukot tulevat apuun. Meidän on tehtävä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa. Kaikki nämä tahot osallistuvat toimiin katastrofin sattuessa, olipa kyse terrori-iskusta tai luonnonkatastrofista. Kaikki ennakkovaroitusjärjestelmät on yhdistettävä ARGUS-keskusjärjestelmään. Euroopassa on oltava kriisinhallinta-, koordinointi-, valvonta- ja tiedonkäsittelykeskus.

Euroopan unionin on myös kuultava kokeneita kansallisia viranomaisia. Nostan tämän esiin, sillä Kreikan järjestäessä olympialaiset vuonna 2004 toteutimme luultavasti maailmanhistorian suurimman hankkeen väestön ja infrastruktuurien suojelemiseksi. Euroopan komissio ei voi organisoida näin laajamittaista ohjelmaa kuulematta muiden muassa kansallisia viranomaisia.

Mitä meidän ei ole syytä tehdä yhdessä? Emme halua maailmaan vihreitä, punaisia tai oransseja hälytystasoja. Emme saa luoda paniikki-ilmapiiriä. Luomalla paniikki-ilmapiirin olemme tähän mennessä saaneet aikaan juuri sen, mitä terroristit haluavat: pelon, josta alussa puhuin. Emme halua myöskään ennaltaehkäisevää terrorismin vastaista sotaa, joka kohdistuu aina joko kansallisvaltioihin tai perusoikeuksiin. Lukuisissa maissa kautta maailman on tällä hetkellä valtava kiusaus rajoittaa perusoikeuksia terrorismin torjunnan varjolla. Emme halua myöskään käsitellä terrorismia pelkästään poliisiasiana. Tämä ei ole eikä sen pitäisikään olla oikea tapa torjua terrorismia. Emme halua demonisoida tiettyjä terroristeja, sillä näin tekisimme heistä sankareita, emmekä halua myöskään unohtaa iskujen uhreja. Meidän on muistettava näitä ihmisiä. Terroristit haluavat juuri päinvastaista: he haluavat meidän unohtavan uhrit.

Kiitoksia huomiostanne. Kiitän myös kaikkia kollegoitani mietinnön yksimielisestä hyväksymisestä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa. Toivon, että saavutamme jatkossa paljon yhteisvoimin.

 
  
MPphoto
 
 

  Mario Borghezio (IND/DEM), esittelijä. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Haagin ohjelmassa luetellut toimenpiteet, jotka koskevat ennen kaikkea rahanpesua, terrorismin rahoitusta ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa, on toteutettava nopeasti ja tehokkaasti. Tämä on yksi mietinnössäni esitetyistä tavoitteista. Tavoite on saavutettava siten, että otamme huomioon henkilötietojen yksityisyyden, mitä monet jäsenet ovat vaatineet keskustelun aikana. Näin voimme lujittaa vapautta, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta Euroopan unionissa: kansainvälisellä terrorismilla uhataan vakavasti juuri näitä oikeuksia.

Terrorismia rahoitetaan ensisijaisesti ase- ja huumekaupalla, ja on selvää, että tällaista kauppaa hallitsevien ryhmien liiketoimissa on mukana myös virallisia pankki- ja rahoituslaitoksia. Terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi toteutettavissa toimissa onkin keskityttävä juuri näihin instituutioihin. Tässä yhteydessä kiitämme lämpimästi sitoumuksesta, jonka komission jäsen Frattini – kiitämme häntä hänen kertomuksestaan – esitti komission puolesta: komissio aikoo esittää Euroopan parlamentille välittömästi ehdotuksen rahoitustoimien jäljitettävyyttä koskevasta lainsäädännöstä. Olemme tyytyväisiä tähän aloitteeseen, sillä se on mielestämme käytännöllinen, pikainen ja tehokas.

Toinen yhtä merkityksellinen kysymys on kuitenkin oikeudellinen yhteistyö. Miten yksittäiset tuomarit – ja Italiassa monet heistä osallistuvat tiiviisti ja tehokkaasti terrorismin torjuntaan – voivat toimia, jos heillä ei ole yhteistyön ja tietojenvaihdon edellyttämiä välineitä? Tämä ongelma on vielä ratkaistava.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä monien parlamentin jäsenten esittämiä huolenaiheita, jotka liittyvät henkilötietojen suojaamiseen, mutta etusijalle on asetettava yksi vaatimus: meidän on murskattava terroristien päämajat, jotka ovat uhka kansalaisille. Tämän vuoksi on pohdittava huolellisesti tarvetta harjoittaa yhteistyötä tietojen vaihtamiseksi sekä vaatimusta, jonka mukaan meillä on oltava väline, jonka avulla voimme pysäyttää terrorismin reaaliajassa. Meidän on voitava toteuttaa tehokkaita toimia ja väliintuloja, jos haluamme välttää krokotiilinkyynelten vuodattamisen myöhemmin satojen ruumiiden ylle tällaisten iskujen tai – mikä vielä pahempaa – biologisten terrori-iskujen jälkeen.

On selvää, että terroristiryhmien organisoituminen ja operatiivinen kehittäminen edellyttävät jatkuvasti kehittyviä menettelytapoja ja tekniikoita, joihin lukeutuu myös soluttautuminen. Arvostan suuresti voittoa tavoittelemattomien hyväntekeväisyysjärjestöjen tekemää työtä ja niiden epäitsekkyyttä, ja tässä yhteydessä koin välttämättömäksi korostaa todellista vaaraa, joka liittyy terroristiryhmien soluttautumiseen voittoa tavoittelemattomiin hyväntekeväisyysjärjestöihin; monissa tutkimuksissa on jo todettu tällaista tapahtuneen. Näiden järjestöjen on varmistettava mahdollisimman suuri avoimuus varainhoidossaan käyttämällä ainoastaan virallisia pankkitilejä, siirtämällä varoja ainoastaan laillisia kanavia pitkin ja julkistamalla talousarvionsa. Näin suojataan myös hyväntekeväisyysalaa, joka on eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ylpeys.

Älkäämme unohtako myöskään rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) antamien suositusten täytäntöönpanoa: suosituksilla on tärkeä merkitys kehitettäessä uusia sääntöjä pankkisiirtoja varten. Nämä säännöt ovat ehdoton edellytys, jos haluamme kyetä erittelemään siirtojen lähteen ja vastaanottajat, jotka eivät saa piileksiä haamuyritysten takana. Päätän puheenvuoroni palauttamalla mieliin edelleen täysin ratkaisemattoman kysymyksen rahoitus- ja veroparatiiseista, joita on sekä Euroopan unionin sisä- että ulkopuolella. Nämä alueet voivat tarjota tänäänkin suojaverhon kansainvälisille terroristijärjestöille, jotka uhkaavat eurooppalaisten rauhaa ja turvallisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Antoine Duquesne (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, terrorismi on epämääräinen ja monitahoinen ilmiö, joka on iskenyt Eurooppaan kovalla voimalla ja joka on valitettavasti jatkossakin suuri uhka demokratioillemme, ellemme onnistu saavuttamaan laajaa yhteisymmärrystä terrorismin torjumisesta, ellemme sitoudu määrätietoisesti yhteistyöhön ja ellemme hyväksy kaikenkattavaa strategiaa terrorismin hävittämiseksi.

Reagointi ei riitä: meidän on ennakoitava ja oltava vastustajaamme edellä. Ennen kaikkea terrorismi on tuomittava yksimielisesti poliittisella tasolla, mikä edellyttää, että Euroopan unioni ottaa käyttöön tehokkaita välineitä.

Tämän vuoksi olen tyytyväinen viiteen mietintöön, joista äänestämme tänään, sillä niissä kaikissa tuodaan julki hyvin täsmällisiä toimia tämän maailmaamme piinaavan vitsauksen torjumiseksi. Minua rauhoittaa vakaumus, jonka jaan jäsenten Diéz Gonzálezin, Mayor Orejan, Lambridinisin ja Borghezion kanssa. Toivon, että nämä mietinnöt hyväksytään hyvin huomattavalla enemmistöllä – ellei jopa yksimielisesti, mikä olisi ihanteellista.

Tietojenvaihdolla on keskeinen merkitys torjuttaessa terrorismin uhkaa ja laajamittaista rikollisuutta. Jotta tämä tietojenvaihto olisi todella tehokasta, meidän on kuitenkin tuotava kiireesti järjestystä ja yhtenäisyyttä jo olemassa oleviin valvontamenettelyihin ja varmistettava perusteellisilla arvioilla, että ne tuovat todellista lisäarvoa. Meidän on vältettävä turvallisuuden uhraamista tehokkuuden alttarilla, ja samalla on huolehdittava siitä, ettei tehokkuutta vaaranneta mitäänsanomattomilla latteuksilla.

Tehkäämme täysin selväksi, ettei meillä ole mitään pelättävää terrorismin vastaisessa sodassa, jos siihen ryhdytään demokraattisesti, määrätietoisesti ja lakia kunnioittaen. Vaarallista on, jos emme reagoi lainkaan. Tältä osin pidän ehdotusta neuvoston päätökseksi hyödyllisenä, koska sen avulla lujitetaan vertikaalista yhteistyötä ottamalla Europol ja Eurojust mukaan toimiin ja koska siinä edellytetään analyysiä. Ruotsin ehdotus on hyödyllinen, koska siinä vaaditaan ripeää kahdenvälistä tietojenvaihtoa osana jäsenvaltioiden yksiköiden välistä horisontaalista yhteistyötä. Mielestäni nämä ehdotukset täydentävät toisiaan.

Valiokunnassa hyväksytyillä tarkistuksilla tehostetaan näitä toimenpiteitä erityisesti edellyttämällä tietojen saantia aiemmista tuomioista, edistämällä hyödyllisten tietojen spontaania vaihtoa, asettamalla tietojenvaihdolle määräaikoja, edellyttämällä velvoitetta perustella kieltäytyminen tietojen antamisesta, edellyttämällä parlamentille esitettävää vuosikertomusta ja myöntämällä tulkintavalta yhteisöjen tuomioistuimelle. Lisäksi ehdotamme nyt ensimmäistä kertaa yhtenäisiä valvontamenettelyjä, joiden myötä kolmanteen pilariin kuuluvat yhteiset tietosuojanormit saatetaan samanarvoisiksi ensimmäiseen pilariin kuuluvien kanssa, ja erityisesti uuden yhteisen valvontaelimen perustamista. Näin on viimeinkin mahdollista ottaa hyvät käytännöt osaksi järjestysvaltaa hyvin yksinkertaisella ja erityisellä tavalla, mahdollisesti lainsäädännön avulla. Näin voimme sivuuttaa vastustuksen, jolla perustellaan hyvin usein toimettomuutta.

Vaikka meiltä kysytään vain mielipidettä, otamme aloitteen käsiimme muotoilemalla täsmällisiä ehdotuksia. Jos äänestystulos on selvästi myönteinen, kuten kävi valiokunnassa, neuvosto ja komissio eivät voi mitenkään sulkea korviaan ja sivuuttaa ehdotuksia, jotka ovat mielestäni hyvin tasapainoisia. Roolimme on poliittisesti erittäin tärkeä, ja olen varma, että komission jäsen Frattini ja neuvoston koordinaattori de Vries panevat sanottavamme merkille ja välittävät näkemyksemme eteenpäin.

Meidän on reagoitava kiireesti myös muihin elintärkeisiin kysymyksiin, kuten eurooppalaiseen rikosrekisteritietokantaan ja terrorismin rahoituksen torjuntaan, sillä terrorismi on riippuvainen rahoituksesta. Rahanpesun estämisestä ja laajamittaisen rikollisuuden rahoittajien ja heidän pankkitiliensä tunnistamisesta annetut säännökset ovat äärimmäisen tärkeitä.

Hyvät kollegat, kuten olen todennut, terrorismi on monitahoinen ilmiö. Nykyisin edessämme olevista uhkakuvista merkittävin on väkivalta, johon epämääräiset terroristiryhmittymät syyllistyvät vedoten väärin perustein islamiin. On kuitenkin olemassa muitakin uhkia. Torjuessamme terrorismia meidän on varmistettava, että tunnistamme eri kohteemme asianmukaisesti. Meidän on tiedostettava terrorismin ja laajamittaisen rikollisuuden väliset yhteydet. Lisäksi meidän on perustettava ennakkovaroitusjärjestelmä lujittamalla tiedotusyksikköjen välistä yhteistyötä ja suojaamalla suurimmassa vaarassa olevat kohteet aiempaa paremmin.

Myös ennaltaehkäisyn alalla on vielä paljon tehtävää. Emme saa antaa huijata itseämme verukkeilla, joita terroristit käyttävät perustellakseen tuomittavan toimintansa. Nämä verukkeet liittyvät kuitenkin ongelmiin, jotka ovat usein todellisia ja joita on käsiteltävä. Nämä ongelmat muodostavat hedelmällisen kasvualustan ihmisille, jotka ovat ajautuneet epätoivoon ja jotka ovat siksi alttiita terrorismin järjettömyydelle. Ennaltaehkäisyyn kuuluu myös ihmisten valistaminen vaaroista, jotka liittyvät tiettyihin lausumiin. Meidän on tuotava julki demokratian merkitys, joka liittyy niin keskustelun suvaitsevaisuuteen kuin toisten mielipiteen kunnioittamiseenkin.

Meidän on myös kyettävä reagoimaan asianmukaisesti pahimman tapahtuessa. Tällaisissa tilanteissa solidaarisuuden on oltava päivän sana – erityisen poliittisen solidaarisuuden, jonka myötä kaikki voimavaramme ohjautuvat avun tarjoamiseen ja jonka avulla voimme lopettaa tällaiset teot.

Meidän on ajateltava entistäkin enemmän terrorismin uhreja. Heidät on otettava mukaa prosessiin paitsi niin, että voimme vastata heidän huolenaiheisiinsa, myös niin, että voimme osoittaa heille toimivamme sen hyväksi, etteivät tällaiset katastrofit voi koskaan enää toistua.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tärkein aseemme torjuttaessa alkukantaisia iskuja on intohimoinen sitoutumisemme vapauteen ja demokratiaan, jotka perustuvat ihmisoikeuksiin. Toistan vielä, että toimimalla ennakoivasti ja yhtenäisesti voimme nujertaa ne, joiden unelmana on Euroopan sydämessä olevien ihanteiden tuhoaminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Nuno Alvaro (ALDE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston koordinaattori de Vries, hyvät kollegat, jäsen Duquesne on jo kuvannut yksityiskohtaisesti tarvetta toimia terrorismin taltuttamiseksi, torjumiseksi ja ehkäisemiseksi Euroopassa ja kaikkialla maailmassa.

Kun tarkastelemme käsiteltävinä olevia mietintöjä ja erityisesti omalla vastuullani olevaa mietintöä tietojen säilyttämisestä, haluan muistuttaa parlamenttia siitä, mitä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on sanonut terrorismin torjunnasta: hallitusten on jatkuvasti pohdittava, vaarantavatko ne kaikilla käyttämillään voimavaroilla ja kaikilla toteuttamillaan toimilla – olivatpa ne kuinka oikeutettuja tahansa – todellisuudessa sen, mitä niillä pyritään suojelemaan. Joissakin tapauksissa vaarassa saattaa olla vapaan yhteiskunnan olemassaolo, toisissa taas oikeus henkilökohtaiseen yksityisyyteen.

Kannatan täydestä sydämestäni varjoesittelijöiden näkemystä, jonka mukaan emme pohjimmiltaan vastusta Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin, Ranskan ja Ruotsin hallitusten ehdotuksia, ja haluan ilmaista tässä yhteydessä kiitokseni varjoesittelijöille. Toimenpiteillä, joilla rajoitetaan merkittävästi perusoikeuksia, on – kuten kaikki oikeustieteen opiskelijat oppivat ensimmäisellä lukukaudellaan missä tahansa eurooppalaisessa yliopistossa – aina oltava asianmukainen oikeutus. Vaadimmekin voimakkaasti, että tällaisten toimenpiteiden tarpeellisuus arvioidaan ja että ne toteutetaan vain, jos ne ovat arvioinnin mukaan oikeutettuja. Tämä arviointi ei saa rajoittua pelkästään toimenpiteiden tarpeellisuuden toteamiseen, vaan siinä on myös hahmoteltava edut, joita liittyy julkisista tietoliikenneverkoista – Internetistä, puhelinverkoista, matkapuhelinverkoista ja tekstiviesteistä – saatavien tietojen säilyttämiseen; nämä tiedot voivat liittyä keneen tahansa 450 miljoonasta ihmisestä.

Tässä yhteydessä haluan tarkastella vielä kerran merkittävää ongelmaa, joka liittyy menettelyyn. Olen kiitollinen saamastamme tiedonannosta, mutta hyvällä tahdollakin on todettava, että menettelyssä on vielä paljon parantamisen varaa. Mietintö, josta tänään äänestätte, perustuu viime vuoden huhtikuussa laadittuun luonnokseen. Tällä välin neuvoston ehdotusta on tarkistettu useaan otteeseen. Viimeisin ehdotus esitettiin 24. toukokuuta, ja sen jälkeen komissio on tehnyt aloitteen omien ehdotustensa esittämiseksi. Parlamentti ei ole ajan tasalla näiden ehdotusten suhteen, koska emme ole osallistuneet viimeaikaisiin keskusteluihin siinä määrin, että olisimme saaneet uuden asiakirjan virallisia kanavia pitkin. Näin ollen voidaan tuskin odottaa, että ilmaisisimme rajattoman innostuksemme muiden toimielinten yhteistyövalmiudesta tässä asiassa. Jos haluamme onnistua terrorismin torjunnassa, meidän olisi kenties syytä pohtia hieman, millä tavoin toimielinten välistä yhteistyötä voitaisiin parantaa.

Käsitelläkseni lyhyesti itse mietintöä totean, että löysimme vanhasta versiosta teknisiä puutteita, jotka liittyvät täytäntöönpanomahdollisuuksiin. Samanlaisia puutteita saattaa hyvin esiintyä myös uudessa versiossa. Kyse on sellaisten tietokantojen luomisesta, jotka soveltuvat niin suuren tietomäärän tallentamiseen ja säilyttämiseen kuin on mahdollista ja tarpeellista: kyse on sen selvittämisestä, miten helposti nykyisen ehdotuksen sisältämiä säännöksiä voidaan kiertää ja miten helppoa tai vaikeaa pakollisten rakennemuutosten toteuttaminen voi ja saa olla eri aloille – ja tämä on asian taloudellinen ydin – ilman, että alojen edustajille on maksettava korvauksia. Kenties joissakin uusista ehdotuksista on tuotu julki erilaisia säännöksiä viimeksi mainitun näkökohdan osalta, mutta ainakaan se versio, johon meidän oli pohdintamme perustettava, ei sisältänyt korvauksiin liittyviä säännöksiä.

Toinen kysymys, jota meidän oli tarkasteltava, oli luonteeltaan oikeudellinen: missä määrin ehdotettu järjestelmä on yhteensopiva Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan 8 artiklan kanssa. Missä määrin on kansallisissa perustuslaeissamme suojattujen perusoikeuksien mukaista, että kaikkien unionin kansalaisten tietoja säilytetään? Esimerkiksi Saksassa näihin perusoikeuksiin kuuluu oikeus päättää omien henkilötietojen julkistamisesta ja käytöstä, ja luultavasti kaikissa jäsenvaltioissa on taattu myös oikeus puhelinsalaisuuteen. Missä maassa puitepäätös julistetaan ensimmäisenä perustuslain vastaiseksi, jos sitä ylipäätään hyväksytään?

Toinen näkökohta on ensimmäisen asiakirjan perusteluista välittyvä poliittinen viesti. Perustelujen mukaan järjestelmä on suunniteltava tarkoituksellisesti niin, että se käsittää myös ihmiset, joita ei ole koskaan epäilty. Näin järjestelmän avulla voidaan torjua terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta mahdollisimman tehokkaasti. Ehkäpä voisimme etsiä vaihtoehtoista ratkaisua muiden tarjolla olevien mahdollisuuksien joukosta. Meillä on tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus, jossa ehdotetaan keinoja saavuttaa järkevä tasapaino tietojen tallennuksen ja tietosuojan välillä: esimerkkinä mainittakoon tietojen jäädyttäminen ja sellaisten tietojen säilyttäminen, jotka ovat jo palveluntuottajan hallussa. Tässä yleissopimuksessa ehdotetaan useita ratkaisuja, joita ei ole vielä pantu täytäntöön yhdessäkään maassa. Tässä kohden alkaa helposti ihmetellä, onko halu tarttua ripeästi toimeen vienyt tässä tapauksessa voiton järkevästä pohdinnasta, erityisesti kun otetaan huomioon, että neuvosto sai toimeksiantonsa 25. maaliskuuta viime vuonna, täsmälleen kaksi viikkoa Madridissa tehtyjen järkyttävien hirmutöiden jälkeen.

Toivon, että täältä lähettämämme viesti tulkitaan oikein. Haluamme tehdä yhteistyötä, mutta haluamme myös, että valittu menettelytapa on oikea. Kuten mietinnöstä ilmenee, me katsomme ja oikeudelliset yksiköt katsovat, että tämä kysymys kuuluu EU:n perustamissopimuksen ensimmäiseen pilariin eli kysymyksiin, joissa parlamenttia ei ainoastaan kuulla vaan joissa se myös osallistuu yhteiseen päätöksentekoon. Ehkäpä tämä näkökohta voidaan ottaa huomioon, ja ehkäpä saamme tällöin osaksemme saman arvostuksen, jolla itse suhtaudumme työssämme muihin toimielimiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE), kysymysten esittäjä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, tämän keskustelun yhteydessä olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miten Euroopan unioni yleensä ja neuvosto erityisesti keskittyvät bioterrorismikysymykseen. Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että hyvä ja asianmukaisesti toimiva ulkopolitiikka on paras ennaltaehkäisevä mekanismi. Osa eurooppalaisesta äänestäjäkunnasta ei valitettavasti ole täysin ymmärtänyt tätä viime viikkoina, mistä me olemme varmastikin osaltamme vastuussa.

Oli miten oli, emme voi sulkea silmiämme siltä, että olemme vaarassa joutua kasvokkain bioterrorismiongelman kanssa. Toivomme, ettei näin käy, mutta haluaisin kuulla komissiolta ja neuvostolta, miten ne valmistautuvat bioterrorismiin. Haluaisin myös tietää, miten nämä valmistelut ovat edenneet kuluneen vuoden ja viime kuukausien aikana yhteisen eurooppalaisen koordinaattorin nimittämisen jälkeen. Jos ne huhut pitävät paikkansa – mitä en toivo – joiden mukaan yhteistyö on ollut surkeaa koko kotimaatani ympäröivällä alueella, haluaisin tietää, mitä toimenpiteitä komissio ja neuvosto parhaillaan toteuttavat puuttuakseen asiaan tosissaan. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on eurooppalainen hanke ja että eurooppalainen ulottuvuus tuo mukanaan lisäarvoa. Odotan mielenkiinnolla komission kommentteja.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käsittelen samalla kertaa monia esittelijöiden esiin nostamia arkaluonteisia kysymyksiä. Olen kuunnellut esittelijöitä hyvin tarkkaavaisesti, ja kiitän vilpittömästi siitä, että he ovat kiinnittäneet huomiota kysymyksiin, jotka ovat poikkeuksellisen tärkeitä Euroopan demokraattisen elämän kannalta.

Mielestäni terrorismi todella merkitsee 21. vuosisadan uutta hirmuvaltaa, jolla pyritään rajoittamaan vapauksiamme ja ihmisten perusoikeuksia – oikeutta elämään ja ruumiilliseen turvallisuuteen. Siksi kannatan lähestymistapaanne. Nyt tarvitaan reagointia, joka merkitsee Euroopan unionin osallistumista ja voimakasta kansainvälistä yhteistyötä. Kyse ei ole hätäratkaisusta: meidän on piettävä terrorismia pysyvänä uhkana, joka edellyttää strategiaa ja ennen kaikkea konkreettisia toimia, kuten monet ovat todenneet.

Vasta viime perjantaina neuvosto hyväksyi tältä pohjalta Luxemburgissa komission ehdottaman toimintasuunnitelman, joka sisältää joitakin uusia ja omasta mielestäni tehokkaita ehdotuksia. Nämä ehdotukset pannaan täytäntöön jo seuraavien kuukausien aikana, ja niillä täydennetään jo käynnissä olevia toimia. Kuten jäsen Mayor Oreja perustellusti totesi, käsittelemme yhden strategian eri näkökohtia, emme toimenpideluetteloa. Kyse on poliittisesta suunnitelmasta, jonka suhteen parlamentti, neuvosto ja komissio voivat ja niiden selvästikin täytyy työskennellä yhdessä.

Eräs keskeisimmistä periaatteista piilee mielestäni siinä, ettei terrorismin torjunta merkitse ihmisten vapauksien rajoittamista, päinvastoin. Olisi suuri poliittinen virhe, jos myös ihmisten perusoikeuksista jouduttaisiin luopumaan terrorismin edessä – jos niitä jouduttaisiin uhraamaan tai jopa hävittämään. Kaikkien näiden mietintöjen polttopisteessä onkin tasapaino yhtäältä ennaltaehkäisevien toimien ja torjunnan ja toisaalta perusoikeuksien ja vapauksien välillä.

Sallinette minun nyt esittää joitakin lyhyitä huomioita meille esitellyistä mietinnöistä. Jäsen Díez González on todellakin oikeassa painottaessaan käytettävissä olevan toimintasuunnitelman tärkeyttä: tämän suunnitelman avulla voisimme erityisesti valvoa jäsenvaltioita niiden pannessa täytäntöön toimenpiteitä, joista on päätetty. Olisi todella ristiriitaista, jos meillä ei olisi strategian määrittämisen jälkeen mekanismia strategiassa hahmoteltujen toimenpiteiden täytäntöönpanon valvomiseksi. Toimintasuunnitelma ja sen täytäntöönpano ovatkin jatkossa komission painopisteitä. Kuten monet teistä jo tietävät, yksi perjantaina Luxemburgissa hyväksytyn toimintasuunnitelman tärkeimmistä rakenneosista oli juuri pysyvän valvontavälineen luominen.

Komissio ehdottaa kertomuksen laatimista määräajoin, käsittääkseni puolen vuoden välein. Tämä kertomus on luonnollisesti julkinen, ja siinä käsitellään täytäntöönpanomenettelyjä ja täytäntöönpanon laatua kaikkien jäsenvaltioiden toteuttamien toimien osalta. Mitä tulee esimerkiksi tiettyihin jäsen Díez Gonzálezin mietinnössä käsiteltyihin näkökohtiin, työstämme parhaillaan tiedonantoa räjähteistä, sytyttimistä ja tuliaseista sekä toista tiedonantoa, joka koskee terroristien radikalisointia ja värväystä. Näiden toimenpiteiden lisäksi esitämme selkeästi ja nopeasti joukon ehdotuksia, jotka liittyvät terrorismin rahoitukseen – palaan tähän kysymykseen myöhemmin – ja erityisesti tiettyihin järjestöihin, jotka avustavat ja tukevat terrorismia. Työskentelemme luonnollisesti pannaksemme täytäntöön ARGUS-järjestelmän, joka tulee tutuksi monelle teistä. Olen varma, että tämän järjestelmän avulla komissio voi luoda verkoston, joka kattaa kaikki olemassa olevat nopean toiminnan järjestelmät. Tavoitteena on saada aikaan eurooppalainen verkosto, joka mahdollistaa välittömän, sanoisin jopa reaaliaikaisen tietojenvaihdon kaikkien jäsenvaltioiden välillä terrori-iskun tapahtuessa.

Jäsen Mayor Orejan mietinnössä painotetaan hyvin perustellusti tietojenvaihdon kehittämisen tärkeyttä, kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä, kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua – joka on olennainen näkökohta – sekä terrorismin uhrien auttamista ja tukemista. Komissio aikoo työskennellä tiiviisti myös viimeksi mainitun näkökohdan parissa. Nähdäkseni tässä työssä, jonka parlamentti on aloittanut tänään esittelemällä mietinnöt, on otettava yhä suuremmassa määrin huomioon niin terrorismin uhrit kuin tietenkin myös terrori-iskujen tekijät.

Avain tämän strategian onnistumiseen piilee mielestäni osallisuuden periaatteessa: yhteiskunnan kaikkien toimijoiden, sekä julkisten että yksityisten, on voitava osallistua terrorismista käytävään demokraattiseen keskusteluun. Uskon, että voimme rauhoittaa kansalaisia antamalla heille asianmukaista tietoa, joka ei ole uhkaavaa eikä liioiteltua vaan päinvastoin selkeää. Voimme rauhoittaa kansalaisia kertomalla heille, että olemme toteuttamassa käytännön toimia ja että hienosäädämme niitä yhdessä: näin kansalaiset tietävät, että Euroopan unionin suuret toimielimet työskentelevät nyt ja jatkossakin ennakoivasti.

Kriittisten infrastruktuurien suojaamisesta totean, että pidän jäsen Lambrinidisin mietintöä erittäin myönteisenä. Yksi suurimmista terrorismin uhkakuvista liittyy kiistatta infrastruktuureihin, ja juuri tällä alalla julkisten instituutioiden, kaikkien hallintotasojen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on välttämätöntä. Komission tarkoituksena on esittää parlamentille vuoden loppuun mennessä ehdotus Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojeluohjelmasta. Eräs ohjelman kohdista liittyy mahdollisuuteen saada välitöntä ja oikea-aikaista tietoa – eräänlainen ennakkovaroitus – terrori-iskun uhatessa.

Voin kertoa teille, että Brysselissä on parhaillaan käynnissä tätä aihetta käsittelevä merkittävä seminaari, johon osallistuu 150 edustajaa 25 jäsenvaltiosta. Tämän kokouksen anti on myönteinen: tulevan ohjelman tärkeimmistä elementeistä vallitsee laaja yhteisymmärrys. Järjestämme syyskuussa vielä toisen eurooppalaisen julkisen seminaarin voidaksemme esitellä konkreettisen ohjelman vuoden loppuun mennessä. Tässä yhteydessä meillä on käytettävissämme 1,5 miljoonaa euroa tutkimuksiin, jotka liittyvät parhaisiin käytäntöihin jäsenvaltioiden välisessä kriittisten infrastruktuurien turvallisuusnormeja koskevassa tietojenvaihdossa. Jokaisen jäsenvaltion on selvästikin investoitava alueellaan oleviin rakenteisiin.

Jäsen Borghezion mietinnön aiheena on terrorismin rahoitus, ja voin todeta olevani esittelijän kanssa yhtä mieltä mietinnön pääkohdista. Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen osalta komissio laatii parhaillaan eräänlaisia eurooppalaisia käytännesääntöjä, joiden tarkoituksena on vähentää alan haavoittuvuutta. On havaittu, että nämä järjestöt ovat tietyissä tapauksissa tukeneet terroristijärjestöjä joko suoraan tai epäsuorasti. Jotta onnistuisimme tavoitteessamme, pyydämme kuitenkin laajamittaista yhteistyötä voittoa tavoittelemattomilta järjestöiltä itseltään ja kansalaisyhteiskunnalta, joka haluaa meidän tapaamme päästä eroon kaikista niistä, jotka millään tavoin tukevat terrorismia. Mielessämme on totisesti myös aiempaa parempi terrorismin rahoitukseen liittyvä tietojenvaihto kansallisten viranomaisten välillä. Arvioimme tätä kysymystä parhaillaan, ja komissio on laatimassa siitä tiedonantoa.

Eräs äärimmäisen arkaluonteinen kysymys on myös rahoitustoimien jäljitettävyys. Koska meiltä puuttuvat tarvittavat välineet rahoitustoimien jälkien tutkimiseksi, on selvää, ettei meillä ole myöskään tehokasta välinettä, jolla terrorismin rahoitus saataisiin kuriin. Tältä osin tavoitteenamme on esittää kesään mennessä parlamentille ja neuvostolle asetusluonnos niistä tiedoista ja välineistä, joita käytetään rahoitustoimien jäljittämisessä.

Seuraavaksi käsittelen jäsen Duquesnen kolmea mietintöä, joiden aihe – terrorismin vastaisten toimien ja henkilötietojen suojelun välinen yhteys – on erityisen lähellä sydäntäni. Mielestäni on syytä pitää voimassa tarkistukset, joiden tarkoituksena on täydentää ja parantaa Ruotsin ehdotusta. Näissä tarkistuksissa otetaan huomioon Puolassa joitakin päiviä sitten pidetty tärkeä konferenssi, ja niissä korostetaan jokaisen ihmisen oikeudetta henkilötietojen suojeluun myös aikana, jona olemme kasvokkain terrorismin kanssa. Meidän on siis löydettävä tasapaino: kukaan ei voi kuvitella luopumista terrorismin ehkäisystä ja torjunnasta, mutta yksilön perusoikeudet on säilytettävä.

Kannatan jäsen Duquesnen ajatuksia Europolin ja Eurojustin roolista. On tärkeää taata näille elimille pääsy laajoihin tietoihin, jotta ne voivat suoriutua tehokkaasti tietojenvaihdosta ja koordinoinnista. Europolin johtaja sai joitakin päiviä sitten tietoonsa yksikön uuden vastuualueen, johon edellä mainitut toimet kuuluvat.

Jäsen Alvaro on käsitellyt perusoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, ja olen itsekin puhunut usein samasta aiheesta. Henkilötietojen suojelun periaatteen on vastattava todellisia tarpeita. Henkilötietoja ei voida suojella, ellei tämä suojelu vastaa tiettynä aikana määritettyjä tavoitteita, mutta pääsyä näihin tietoihin ei voida myöntää muille kuin toimivaltaisille poliisi- ja tutkimusviranomaisille, joilla on lakisääteinen oikeus niiden käsittelyyn. Valmistelemme parhaillaan asiaa koskevaa säännöstä, jonka oikeusperusta on mielestäni nykyistä tarkoituksenmukaisempi ja jota hahmottelin perjantaina oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa. Esittelen varsinaisen tekstin tämän kesän loppuun mennessä.

Lopuksi haluan käsitellä lyhyesti bioterrorismia. Esittelijä tietää, että komissiolla on joitakin toimivaltuuksia mutta ei kuitenkaan kaikkia. Komissio voi valvoa elintarviketurvallisuutta, lääkekauppaa, jäsenvaltioiden välistä koordinointia, väestönsuojelua ja tutkimuksen rahoitusta. Tämä ei ole mitään pikkunäpertelyä. On kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla tehdä käytännön päätökset tehokkaista ehkäisytoimista ja reagoinnista mahdolliseen terrori-iskuun. Tiedätte, että vuonna 2005 tehtiin bioterrori-isku, jonka yhteydessä löydettiin jälkiä pernarutosta, ja että iskun jälkeen perustettiin kansanterveyden turvaamista käsittelevä korkean tason ryhmä ja tehokas yhteistyöohjelma, jolla edistetään ennaltaehkäisyä ja nopeaa reagointia. Parhaillaan tehtävä yhteistyö on toimivaa, ja voimme kertoa, että olemassa olevan järjestelmän avulla voidaan antaa nopea hälytys biologisen, kemiallisen tai radiologisen iskun tapahtuessa. Järjestelmä toimii ympärivuorokautisesti kaikkina viikonpäivinä. Monilla komission toteuttamista toimista parannetaan valmiuden ja ennaltaehkäisyn tasoa: kehitämme simulaatioita, joilla varaudutaan mahdollisiin bioterrori-iskuihin ja joista kaksi suoritetaan tänä vuonna, jotta ennaltaehkäisyn ja nopean reagoinnin tasoa voidaan arvioida käytännössä.

Laadimme parhaillaan myös suuntaviivoja lääketieteellisten diagnoosien hallinnoimiseksi tilanteissa, joissa bioterroristit levittävät vaarallisia aineita. Lisäksi valmistelemme koulutuskursseja yhdessä Europolin kanssa ja tuemme kansallisia hätäsuunnitelmia, joiden avulla pyritään varaamaan saataville riittävästi rokotteita ja hätäapua. Kuten tiedätte, komission jäsen Kyprianou avasi viikko sitten tärkeän tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen. Tuemme jäsenvaltioita jatkossakin näissä kysymyksissä.

Haluan nostaa esiin vielä kaksi käytännöllistä ehdotusta. Ensimmäinen niistä on terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevan eurooppalaisen ohjelman hahmottelu. Tämän ohjelman avulla pyrimme lisäämään rahoitusta, joka kohdistetaan ennaltaehkäisyyn ja nopeaan reagointiin kansanterveydellisissä hätätilanteissa. Olemme ehdottaneet myös kansanterveydellisistä hätätilanteista aiheutuvien kustannusten korvaamista solidaarisuusrahastosta 1 miljardiin euroon saakka. Toiseksi – ja tämä on viimeinen huomioni – mainitsen tärkeän aloitteen, jonka olemme nimenneet puiteohjelmaksi. Kyseessä on seuraavaa yhteisön talousarviota varten suunniteltu ja hyväksytty ohjelma, jossa keskitytään turvallisuutta koskevaan valmiuteen ja ennaltaehkäisyyn. Ohjelma kattaa luonnollisesti myös varojen kohdistamisen mahdollisen bioterrori-iskun tapahtuessa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Jaime Mayor Oreja (PPE-DE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. (ES) Arvoisa puhemies, tässä hyvin lyhyessä puheenvuorossa haluan korostaa tietojenvaihdon merkitystä torjuttaessa sellaista terrorismia, josta parhaillaan keskustelemme.

Pidän jäsen Duquesnen mietintöä hyvin tarkoituksenmukaisena, sillä siinä nostetaan esiin tämä äärimmäisen tärkeä kysymys. Meillä on oltava rohkeutta kutsua torjumaamme järjestöä sen oikealla nimellä, ja on päivänselvää, että vastassamme on fundamentalistiryhmiä, jotka eivät edusta islamia vaikka väittävätkin toimivansa sen nimissä.

Tieto on mielestäni erittäin tärkeää: kyseessä on kasvava ilmiö, jota emme tunne käytännöllisesti katsoen lainkaan, ja tällaisen ilmiön kohdalla tieto on elintärkeää. Emme todellakaan tiedä, miten nämä ryhmät toimivat, ja ennen kaikkea meidän on mahdotonta ymmärtää niiden aikakäsitystä. Ne eivät ole samanlaisia kuin järjestöt, joilla on samanlainen aikakäsitys kuin meillä. Meidän on hyvin tärkeää kyetä työskentelemään yhdessä ymmärtääksemme näiden ryhmien saamaa sosiaalista tukea, kun otetaan huomioon, että terroristit ovat valmiit kuolemaan, uhraamaan henkensä, näissä iskuissa. Tällaista ei tapahdu muunlaisissa järjestöissä.

Tämän vuoksi on tärkeää, että korostamme pelkän Europolin sijaan myös kansallisten poliisivoimien saamien tietojen vaihtoa. Eurooppalaiseen hankkeeseen on yhdistyttävä riittävä valmius edistää kansallisten poliisivoimien välistä tietojenvaihtoa, sillä niiden yksiköt työskentelevät käsittelemämme ilmiön parissa erityisen tiiviisti.

Neuvoston, komission ja parlamentin on tämän vuoksi luotava uusia foorumeita tietojenvaihdon edistämiseksi sellaisten poliisiyksiköiden välillä, jotka työskentelevät tämän arkaluonteisen ja vaikean kysymyksen parissa.

 
  
MPphoto
 
 

  István Szent-Iványi (ALDE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. (HU) Eräs vapaiden demokratioiden suurimmista ja monitahoisimmista haasteista on kansainvälinen terrorismi. Terrorismin kohteena on ennen kaikkea turvallisuutemme, mutta samalla se vaarantaa perin pohjin myös vapautemme. Meidän on löydettävä keinoja, joiden avulla voimme puolustautua terrorismia vastaan ja suojata turvallisuuttamme ilman, että uhraamme samalla kansalais- ja ihmisoikeutemme. Kiitän jäsen Duquesne'ta siitä, että hän käsittelee mietinnössään tätä pulmaa. Esittelijä tietää, että nopea ja tehokas tietojenvaihto on avain koko ongelmaan, mutta toisaalta juuri tästä tietojenvaihdosta aiheutuu henkilötietojen suojeluun liittyviä huolia. Tässä yhteydessä jäsen Duquesne esittää erittäin hyvän ehdotuksen, jota kannatan: hän ehdottaa, että perustamme elimen, joka valvoo koko prosessin kehittymistä. Ennen kuin nämä uudet toimenpiteet on pantu täytäntöön, meidän on kuitenkin pidettävä ohjenuoranamme kunkin maan voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka takaa kansalaisten henkilötiedoille parhaan mahdollisen suojan.

Esitämme nyt toista kertaa, että maat, jotka eivät vielä ole unionin jäseniä mutta hakevat jäsenyyttä, olisi sisällytettävä tähän tietojenvaihtoon. Pitäkäämme niiden sisällyttämistä ainakin vaihtoehtona. Nämä maat ovat kohta eurooppalaisen perheen jäseniä, ja ne ovat joka tapauksessa naapurimaitamme, joita uhkakuvat koskevat siinä missä meitäkin. Lopuksi suosittelemme ja pyydämme, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ratifioivat terrorismin torjunnasta tehdyt kansainväliset sopimukset mahdollisimman nopeasti. Monet jäsenvaltiot eivät valitettavasti ole vielä ratifioineet suurta osaa näistä kansainvälisistä sopimuksista, ja siksi meillä ei ole käytettävissämme yhteisiä välineitä terrorismin tehokkaaksi torjumiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonio López-Istúriz White (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tänä aikana terrorismin torjunta, ehkäiseminen ja poistaminen maailmankartalta on asetettava ehdottomalle etusijalle Euroopan unionin tavoitteissa ja toimissa.

Emme saa unohtaa, että Espanjaa ja Eurooppaa vastaan hyökättiin julmalla ja pelkurimaisella tavalla 11. maaliskuuta, koska Espanja ja Eurooppa edustavat niiden vapauksien mallia, joita me tässä parlamentissa yritämme aina turvata. Tuo päivä, 11. maaliskuuta, merkitsi käännekohtaa Espanjan, Euroopan ja siten myös Euroopan unionin historiassa. Kyseisestä hetkestä lähtien on ollut välttämätöntä tiedostaa, ettei terrorismi edusta yhtenäistä, homogeenista ja jakamatonta todellisuutta.

Päinvastoin: isku osoitti, että on olemassa monia erilaisia terrorismin lajeja. Siksi terrorismin eri lajien torjumisessa käytettävät välineet eivät saa olla yleisiä vaan erityisiä ja ne on mukautettava kuhunkin lajiin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna al-Qaidan terrorismia ei voida torjua samalla tavoin kuin ETA:n tai IRA:n terrorismia. Sitä ei tietenkään voida torjua myöskään niin, että kiellämme sen olemassaolon – kuten jotkut Euroopan parlamentin jäsenet haluavat – poistamalla kaikki al-Qaidaa koskevat maininnat terrorismin vastaisista asiakirjoistamme. Meidän olisi pitänyt jo oppia, että jos unohdamme historian, olemme tuomitut toistamaan sitä.

Jos haluamme, että terrorismin torjunta on tehokasta, toimiemme on perustuttava ennaltaehkäiseviin mekanismeihin, mistä osin olen täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa. Torjunta ei saa perustua yksinomaan reagointimekanismeihin, sillä paras tapa torjua terrorismia on sen ehkäisy. Olen täysin samaa mieltä jäsen Mayor Orejan kanssa siitä, että ennaltaehkäisyn on perustuttava ripeään ja kahdenväliseen tietojenvaihtoon jäsenvaltioiden erikoisyksikköjen välillä, Europoliin ja Eurojustiin suuntautuvan järjestelmällisen tiedonsiirron edistämiseen sekä rekisterien, kuten eurooppalaisen rikosrekisterin, luomiseen tutkimusten helpottamiseksi.

Mitkään vaikeudet eivät saa estää meitä suojelemasta vapautta ja oikeutta elämään. Oikeuden ja elämän puolustamisen on oltava aina etusijalla tässä taistelussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Angelika Niebler (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, valmistelin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon tietojen säilyttämisestä, ja keskityn puheenvuorossani yksinomaan tähän aiheeseen.

Ennen kuin aloitan, haluan kuitenkin kiittää esittelijää ja kaikkia muita, jotka ovat osallistuneet tähän työhön. On kiistatonta, että Euroopan unionin demokratioiden on noustava vastustamaan rikollisuuden ja terrorismin muodostamaa uhkaa ja pyrittävä nujertamaan nämä ilmiöt. Komission ehdotuksella tallennettujen ja käsiteltyjen tietojen säilyttämisestä voitaisiin edistää tämän tavoitteen saavuttamista, mutta ei asiakirjan nykymuodossa. Ehdotus puitepäätökseksi on syystäkin joutunut parlamentissamme voimakkaaseen ristituleen. Sallinette minun nostaa esiin joitakin kysymyksiä.

Ehdotuksessa ei vastata keskeiseen kysymykseen siitä, missä määrin tietojen säilyttäminen on itse asiassa tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Valitettavasti ehdotus ei sisällä vakuuttavaa näyttöä siitä, että ehdotetuilla toimilla voidaan todellisuudessa parantaa yhteistä kykyämme torjua rikollisuutta ja terrorismia. Ilman tällaista näyttöähän on täysin mahdotonta perustella huomattavia seurauksia, joita tällaisesta tietojen säilyttämisestä aiheutuu kansalaisille ja yrityksille.

Tiedän, että komissio työskentelee parhaillaan oman ehdotuksensa parissa. Kehotan komissiota kuitenkin – kirjoitin tästä asiasta henkilökohtaisesti komission jäsenelle Frattinille – teettämään riippumattoman arvion näistä vaikutuksista. Tässä yhteydessä on selvitettävä, onko suunniteltujen toimien tuoma hyöty asianmukaisessa suhteessa niiden hintaan.

Sallinette minun sanoa vielä muutaman sanan tähänastisesta menettelystä ja sitä koskevista säännöksistä: olisin toivonut parlamentin osallistuvan eri tavalla tämän arkaluonteisen kysymyksen käsittelyyn. Tietojen suojelu vaikuttaa konkreettisesti jokaiseen kansalaiseen ja jokaiseen yritykseen, ja se edellyttää asianmukaista lainsäädäntömenettelyä. EY:n perustamissopimuksen mukaan tämä merkitsee Euroopan parlamentin täysimääräistä osallistumista menettelyyn.

Yhteenvetona totean, että ehdotusta puitedirektiiviksi on mielestäni tarkistettava perusteellisesti Euroopan parlamentin esittämän arvostelun pohjalta.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (ES) Arvoisa puhemies, käymme erittäin tärkeää keskustelua, ja haluan kiittää aluksi esittelijöitä ja erityisesti kollegojani Mayor Orejaa ja Díez Gonzálezia heidän laatimistaan mietinnöistä. Varsinkin jäsen Díez Gonzálezin mietintö on erittäin kunnianhimoinen: sen tarkoituksena on tarjota kansalaisille vahva suoja terrorismia vastaan.

Mielestäni yksi moderniin valtioon liittyvistä saavutuksista on ollut kansalaisten suojeleminen kaikenlaiselta rikollisuudelta. Vastassamme on nykyään hyvin pitkälle erikoistunut rikollisuuden laji, terrorismi, ja tämä edellyttää paitsi valtiollisten instituutioiden toimia myös kansainvälisellä tasolla tehtävää yhteistyötä.

Omalta osaltamme pidämme Euroopan unionin toimielinkehyksessä tehtävää yhteistyötä olennaisena, ja tässä yhteydessä halua korostaa Euroopan perustuslain nopean ratifioinnin merkitystä unionin kansalaisten kannalta. Perustuslaki nimittäin tarjoaa terrorismin torjuntaa varten kehyksen: perustuslain alussa tunnustetaan ihmisten oikeus elämään ja ruumiillinen koskemattomuus perusoikeuksiksi sekä suojataan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Nämä tekstit olisi hyvä lukea, sillä vaikuttaa siltä, etteivät jotkut unionin kansalaisista tunne niitä vielä.

Euroopan perustuslain I-43 artiklaan sisältyvässä solidaarisuuslausekkeessa todetaan: "Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnonmullistuksen tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi."

Teksti jatkuu seuraavasti: "Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat:

a) torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella;

– suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta;

– antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa;

b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnonmullistuksen tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa."

Lisäksi Euroopan perustuslaissa määritetään mekanismi jäsenvaltioiden väliselle yhteistyölle.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että unionin kansalaiset odottavat nyt meidän, eurooppalaisten poliitikkojen, edistävän Euroopan perustuslain ratifiointiprosessia niin, että meillä olisi pian käytettävissämme asianmukaiset välineet käsittelemämme vitsauksen torjumiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra, PPE-DE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä kuutta esittelijää, joiden työ on ollut hyvin monimutkaista heidän pyrkiessään torjumaan terrorismia ja laatimaan yhteisen arvion terrorismin torjunnasta, joka tapahtuu laillisuuden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja tietojen suojelun pohjalta. Haluan kiittää nimeltä mainiten jäseniä Rosa Díezia, Jaime Mayoria, Stavros Lambrinidisia, Antoine Duquesnea, Mario Borgheziota ja Alexander Nuno Alvaroa.

Puheenvuoroni koskee dokumentoitua sitoutumista, vaatimatonta mutta perusteellisesti dokumentoitua sitoutumista terrorismin torjuntaan ja terrorismin uhrien tukemiseen ja suojeluun. Arvoisa puhemies, uhreja on kuultava, kunnioitettava ja suojeltava, ja kaiken tämän toteuttamiseen on kohdennettava varoja.

Terrorismin edessä ei voida tehdä myönnytyksiä. Terrorismirikoksia ei voida koskaan perustella, ja niiden tekijöitä on ajettava takaa kaikkialla maailmassa.

Arvoisa puhemies, terrorismin uhreja kohtaan tuntemani sitoumuksen innoittamana olen kuitenkin esittänyt tarkistuksen jäsen Borghezion mietintöön. Kyse on tarkistuksesta 4, joka liittyy terrorismin rahoitusmuotoihin.

Omassa maassani maksetaan niin kutsuttua vallankumousveroa, jota kerää terroristijärjestö ETA. Tämä vero on pahin kiristysmuoto Euroopan unionissa: se on kiristysmuoto, jossa kirjoitetaan baskiliikemiehille ja vaaditaan heitä rahoittamaan järjestön rikollista toimintaa. Arvioiden mukaan tämä rahoitus on suuruudeltaan noin 12–15 miljoonaa euroa vuodessa. Jos tämä rahoitus lakkautettaisiin ja siitä tehtäisiin mahdotonta, kyseinen terroristiryhmä ei tulisi toimeen.

Tähän ilmiöön reagoidaan kolmella tavalla: jotkut maksavat, jotkut lähtevät maasta ja jotkut eivät maksa mutta joutuvat maksamaan kieltäytymisestään hyvin raskaan hinnan. Kansallisella korkeimmalla oikeudella on käytettävissään lainsäädäntö ja menettelyt näitä rikoksia varten. Siksi vetoan tänä aamuna erityisesti jäsen Roureen, jotta hän panisi sanani merkille, sillä parlamentin toiseksi suurimman ryhmän ja muiden ryhmien tuki on erittäin tärkeää. Pyydän teitä ystävällisesti hyväksymään tämän tarkistuksen ja tukemaan sitä sekä tarkistusta, jossa käytetään muita, hyväksyttävämpiä ilmauksia, kuten "kiristysmuoto, jota terroristijärjestö ETA kutsu vallankumousveroksi". Kyse on solidaarisuudesta niitä baskilaisia ja espanjalaisia liikemiehiä kohtaan, jotka kärsivät tällaisesta kiristyksestä.

Arvoisa puhemies, puheenvuoroni viimeiset sanat osoitan neuvoston koordinaattorille Gijs de Vriesille: uhka on olemassa jatkossakin. Koordinaattori de Vriesillä, joka tietää tämän, on oltava käytössään riittävästi varoja paitsi strategisten raporttien laatimiseen myös sellaisen viraston pyörittämiseen, joka kykenee torjumaan terrorismia tehokkaasti.

(Suosionosoituksia oikealta)

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijöitä ja kaikkia kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäseniä, jotka ovat edistäneet tätä työtä ja tätä keskustelua hyvin tärkeällä tavalla.

Meidän on osoitettava määrätietoisuutemme sopimalla yhteisistä toimista terrorismin torjunnassa, sillä tehdessään rikoksiaan terroristijärjestöt eivät kunnioita kansallisia rajoja. Euroopan tason toimet ovatkin meille ainoa tehokas tapa vastata terrorismiin.

Unionin poliittisena perustyökaluna tällä alalla on oltava eurooppalainen toimintasuunnitelma. Näin ollen meidän on oltava kunnianhimoisia määrittäessämme erityisiä ratkaisuja ongelmiin, jotka piilevät terrorismin ja fundamentalismin taustalla. Emme saa kuitenkaan kiinnittää huomiota pelkästään turvallisuuspolitiikkaan, sillä terrorismi merkitsee kansalaistemme vapauksien kieltämistä.

Tämän vuoksi meidän on torjuttava terrorismia ennen kaikkea suojelemalla ja edistämällä aktiivisesti kansalaisten perusoikeuksia. Myös tämän Haagin ohjelmaan kuuluvan painopisteen on kuultava politiikkamme ytimeen. Jos haluamme puuttua terrorismin syihin, meidän on edistettävä demokratian ja solidaarisuuden arvoja. Meidän on kohdattava tilanteita, joihin liittyy äärimmäistä köyhyyttä ja sosiaalista osattomuutta ja jotka muodostavat aivan liian usein suotuisan maaperän ääriliikkeiden näkemyksille. Unionin sisällä meidän on torjuttava syrjintää, rasismia ja muukalaisvastaisuutta. Olisi mahdotonta hyväksyä, että terrorismia torjuttaessa edistettäisiin uusia syrjinnän muotoja.

Meidän on myös löydettävä tapa koordinoida Euroopan unionin sisäisiä ja ulkoisia terrorismin vastaisia toimia. Meidän on edistettävä vuoropuhelua unionin ulkopuolisten maiden kanssa erityisesti kehitysyhteistyön vilkastuttamiseksi. Ketään ei saada pakottaa epätoivoisiin toimiin epävakaan tilanteensa vuoksi.

Lisäksi on selvää, että liikennealan turvallisuudella on merkittävä osuus terrorismin torjunnassa. Tämä turvallisuus on kuitenkin saavutettava kunnioittaen kansalaisten oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojensa suojeluun. Tätä taustaa vasten meidän on tehostettava toimiamme hyväksyäksemme asianmukaiset lainsäädännölliset ja operationaaliset toimet, kuten eurooppalainen pidätysmääräys, joka on keskeinen väline.

Terrorismin rahoitusta käsitellään myös kolmannessa rahanpesudirektiivissä, joka tarjoaa meille välineitä terrorismia tukevien verkostojen torjuntaan. Kehotammekin vahvistamaan Europolia ja Eurojustia niin, että ne voivat todella koordinoida terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa Euroopassa.

Meidän on kuitenkin annettava myös kansalaisillemme takeet siitä, että suojelemme heidän yksityiselämäänsä. Tämä on mahdollista vain, jos tietojen säilyttäminen sisällytetään välineenä ensimmäiseen pilariin henkilötietojen suojelun varmistamiseksi. Valitettavasti tätä prosessia on hidastanut jäsenvaltioiden poliittinen haluttomuus tehdä unionin päätöksistä todella tehokkaita.

Yhteenvetona haluan todeta, että järkiajattelu joudutaan aina uhraamaan vihan, väkivallan ja pelon edessä. Elämme fundamentalismin, fanaattisuuden ja terrorismin aikakaudella. Maailma näyttää tulehtuneen poliittisesti ja taloudellisesti, ja on elintärkeää, että me Euroopan unionissa luomme uutta uskoa demokratiaan ja taisteluun kaikkia niitä epäoikeudenmukaisuuden ilmentymiä vastaan, jotka muodostavat suotuisan maaperän väkivallalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, en ole varma, puhunko Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta vai omasta puolestani, mutta uskon puhuvani lähinnä omasta puolestani.

Oli miten oli, on selvää, että tämä on tärkeä keskustelu. Parlamentille esitellään tänään useita mietintöjä, joista jokainen on kulkenut omaa tietään valiokuntavaiheen läpi, ja yhdessä ne osoittavat hyvin selvästi, miten tärkeänä parlamentti pitää tätä keskustelua.

Näiden mietintöjen esittelijät ansaitsevat kiitoksemme, ja meidän on myös syytä olla tyytyväisiä, että he ovat pitäneet tarpeellisena hyväksyä monia tarkistuksia, joilla mietintöjä on parannettu ja joilla on selkeytetty joitakin alkuperäisten tekstien ilmauksia – toisinaan hyvinkin huomattavasti. Parlamenttimme tuo tänään joka tapauksessa hyvin selvästi julki sitoumuksensa äärimmäisen tarmokkaaseen terrorismin torjuntaan niin valvonnan kuin oikeudellisen tehokkuudenkin osalta. Tähän sitoumukseen liittyy samalla kuitenkin äärimmäinen kunnioitus ihmisoikeuksia ja tietosuojaa kohtaan sekä niitä takeita kohtaan, joita ilman terrorismin torjunnassa ei ole mitään mieltä. Tässä taistelussa on otettava kunnioittavasti huomioon myös terrorismin uhrit: poliittista päätöksentekoa ei tietenkään anneta heidän tehtäväkseen, sillä tämä ei olisi oikein, mutta on loogista, että heidän on saatava äänensä kuuluviin ja että tätä ääntä on kuultava suoraan. Oikeuttamatta millään tavoin ja missään olosuhteissa terrorismia tai niiden toimintaa, jotka uhraavat itsensä tai ovat valmiit umpimähkäisiin murhiin, meidän on sovellettava terrorismin vastaista politiikkaa, jossa puututaan niihin mahdollisiin syihin, joiden vuoksi jostakusta saattaa tulla terroristi.

Emme voi suhtautua terrorismiin kuin se olisi juuri laskeutunut Marsista: on tilanteita, joiden seurauksena ihmisiä valmistellaan tappamaan. Tämä ei vapauta vastuusta niitä, jotka syyllistyvät tappamiseen, mutta se velvoittaa meidät poliitikkoina tarkastelemaan, miksi tällaista käyttäytymistä esiintyy ja millaisia erityisiä tilanteita käyttäytymisen taustalla on.

Terrorismin tarmokkaan torjumisen, todellisuuden tarkastelun – sellaisena kuin se on – ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen välinen todellinen tasapaino onkin itse asiassa tekijä, jonka avulla voidaan saavuttaa huomattavia tuloksia, jos se siirretään mietinnöistä poliittiseksi toiminnaksi.

Jotkin tarkistukset pysyvät elinkelpoisina, ja osan näistä tarkistuksista esitin itse ryhmäni puolesta; tässä tapauksessa toimin todellakin ryhmäni puolesta. Haluan nostaa esiin joitakin niistä.

Ensinnäkin puhumme terrorismista, joka on peräisin useista lähteistä, ja siksi islamin mainitseminen – vaikka sanoisimmekin vain, että islam on pohjimmiltaan hyvä asia mutta että olemme huolissamme islamilaisista terroristeista – merkitsisi, että sekoittaisimme terrorismin islamiin. Siksi ehdotamme, että tästä asiakirjasta poistetaan kaikki viittaukset islamiin, sillä muutoin saattaisimme esittää listan mahdollisista terroristeista. Emme ole esittäneet tällaista listaa, ja se olisikin hyvin vaarallista, sillä jättäisimme aina jonkun pois listalta. Älkäämme siis sekoittako terrorismia islamiin, vaikka se merkitsisi vain sen toteamista, että islam on pohjimmiltaan hyvä asia. Tähän toteamukseen näillä mietinnöillä ilmeisesti pyritään, ellei kyseistä tarkistusta hyväksytä.

Toiseksi ehdotamme, että tekstistä poistetaan kaikki viittaukset Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Katsomme, että tämä tuomioistuin on vasta aloittamassa työtään ja että sen toiminnan hankaloittaminen keskustelulla tuomioistuimen toimivallasta terrorismin torjunnassa vain vaarantaisi koko toiminnan. Jättäkäämme siis kyseinen keskustelu tänään käsittelemämme aiheen ulkopuolelle. On muitakin tapoja käsitellä rikostuomioistuinta, ja tänään meidän pitäisi käsitellä ainoastaan jo toiminnan tasolla olevia asioita.

Lopuksi haluan sanoa neuvoston koordinaattorille Gijs de Vriesille, joka kunnioittaa meitä tänään läsnäolollaan, että on tärkeää muuttaa kaikki tämä poliittiseksi toiminnaksi ja konkreettisiksi toimenpiteiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Voggenhuber, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemiemme seitsemän mietinnön avulla parlamentti pyrkii muodostamaan yhteisen kannan terrorismiin ja järjestämään tämän terrorismin vastaiset toimet.

Edessämme on valtava tehtävä. Sallinette minun eritellä, mitä se pitää sisällään. Tehtävämme on voittaa taistelu sellaisia vihollisia vastaan, jotka viittaavat kintaalla kaikelle inhimillisyydelle, rikkovat kaikkia sääntöjä ja lakeja, eivät välitä kansallisista tai moraalisista rajoista, eivät tunne minkäänlaista itsehillintää ja pyrkivät fanaattisesti rikolliseen päämääräänsä, ihmisten vapauden riistämiseen. Tavoitteenamme on tämän taistelun voittaminen uhraamatta omaa kunniallisuuttamme, sysäämättä syrjään omaa inhimillisyyttämme, rikkomatta omia lakejamme ja vaarantamatta ihmisten vapautta omalla alueellamme.

Tämä on tehtävämme, ja se on uskomattoman vaikea. Vuosisatojen saatossa on kehitetty yhteisiä sääntöjä jopa sodankäyntiä varten, mutta nyt vastassamme on vihollisia, jotka piileksivät varjoissa, ovat huomaamattomia eivätkä tunne minkäänlaisia rajoja. Tämän vuoksi määrätietoisuus ja yhteinen lähestymistapa ovat välttämättömiä, mutta samalla meidän on tiedostettava, ettemme saa menettää oman kansamme tarpeita ja oikeuksia koskevaa herkkyyttämme, kun kuulemme sanan terrorismi. Emme saa antaa myöskään avointa valtakirjaa kaikkien mahdollisten välineiden käyttämiseen terrorismin torjunnassa. Yksi esittelijöistämme, jäsen Alvaro, nosti esiin tämän näkökohdan. Mielestäni on erityisen tärkeää korostaa, ettei tällä luonnoksella näytetä suojeltavan riittävästi perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.

On kuitenkin eräs toinen näkökohta, jonka myötä edessämme on täysin uusi tilanne. Koko Gonzálezin mietintö perustuu olettamukseen, että Euroopan perustuslaki astuu voimaan. Perustuslain kulmakiviä ovat Euroopan unionin perusoikeuskirja, parlamentin osallistuminen yhteispäätösmenettelyyn, avoimet lainsäädäntöprosessit, solidaarisuuslauseke, kansalaisten oikeus päättää omien henkilötietojensa julkistamisesta ja käytöstä, parlamentaarinen ja oikeudellinen valvonta sekä pilarirakenteen purkaminen yhtenäisen Euroopan hyväksi. Tämä ei ole toiveajattelua eikä unelma, joka saattaa murentua silmiemme edessä. Ei, kyseessä on ehdoton, välttämätön ja väistämätön ennakkoedellytys tälle toimenpidepaketille, sen oikeutukselle ja perusoikeuksien puolustamiselle.

Ilman tätä ennakkoedellytystä, ilman Euroopan perustuslakia, emme voi hyväksyä tätä toimenpideluetteloa, sillä tällöin ei ole takeita, että oikeudenmukaisuuden, turvallisuuden ja vapauden välinen tasapaino säilyy. Kun tähän vielä lisätään, ettei asiassa, joka koskee Europolin muuttamista virastoksi ja terrorismin torjunnan koordinaattorin siirtämistä komission alaisuuteen, ole saatu vieläkään aikaan muuta kuin meidän esittämämme vaatimus – ei hyväksyntää, ei selvitystä – on selvää, että saatamme toimillamme järkyttää mainittua tasapainoa ja vaarantaa kansalaistemme vapauden.

 
  
MPphoto
 
 

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Yhdysvallat hyväksyi maaliskuussa 2005 kansallista puolustusta koskevan strategisen asiakirjan, jonka ensimmäisessä lauseessa todetaan Yhdysvaltojen ja maailman olevan sodassa. Tämä on ideologinen lähtökohta, joka on antanut viime vuosina pontta ennaltaehkäisevän sodankäynnin teorialle, yksilönvapauksien loukkauksille, henkilötietojen suojelusta luopumiselle ja turvallisuutta koskevalle pakkomielteelle.

Terrorismi on äärimmäisen vakava rikos, joka on tuomittava ja jota on torjuttava. Sitä ei voida kuitenkaan torjua sotilaallisin keinoin, ja siksi Euroopan unionin on mielestäni otettava etäisyyttä kyseiseen lähestymistapaan. Meidän on analysoitava huolellisesti sodan ja terrorismin taustalla oleva kierre, sillä sotilaallisilla vastatoimilla on lisätty terrorismia. Emme voi kiertää tätä seikkaa. Afganistanissa sotilasmiehitys on johtanut oopiumin tuotannon räjähdysmäiseen kasvuun, ja juuri tähän tuotantoon perustuu al-Qaidan rahoitus. Irakissa sota on vahvistanut terroristiryhmiä, joista kaikkien taustalla ei suinkaan ole uskonto, ja siksi meidän on poistettava pakkomielteenomainen islaminvastaisuus joitakin parlamentin käsiteltävänä olevista mietinnöistä.

Tällainen pakkomielteenomaisuus paljastaa myös kulttuurisen alistuneisuutemme Yhdysvalloille. Presidentti Bush on itse asiassa kehottanut islamilaisia hallituksia rajoittamaan ja valvomaan kaikkia muslimien tekemiä hyväntekeväisyyslahjoituksia ja pitämään niistä kirjaa. Emme voi kuitenkaan pitää voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä terrorismin rahoituksen pääasiallisina lähteinä, kuten jotkut parlamentin esittelijöistä tekevät. Meidän on vältettävä liian yksinkertaistettuja rinnastuksia, joihin kuuluvat esimerkiksi terrorismin rinnastaminen maahanmuuttoon ja terrorismin rinnastaminen islamiin.

Terrorismia on torjuttava ja se on nujerrettava: päämäärä on jalo, mutta keinot ovat aivan liian usein vääriä ja toisinaan myös rikollisia. Terrorismi on rikos ihmisyyttä vastaan, mutta mielestäni näitä rikoksia ei ole tarpeen käsitellä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa: on mahdotonta hyväksyä, ettei kukaan tuomitse samalla siviilien joukkomurhia, joita tapahtuu sotilaallisten toimien yhteydessä.

Riippumattomuus vapauttaa aivan liian usein rikoksiin liittyvästä vastuusta. Vaikutusvaltainen lakiasiantuntija on sanonut, että länsimaisten valtioiden oikeudellisessa historiassa on pyritty iskostamaan ihmisten mieleen ajatus siitä, ettei valtio syyllisty rikoksiin. Jotta voimme torjua terrorismia, meidän on mielestäni arvioitava uudelleen vanhaa sanontaa, jonka mukaan kuningas on aina oikeassa.

 
  
MPphoto
 
 

  James Hugh Allister (NI). (EN) Arvoisa puhemies, käydessämme tätä keskustelua terrorismista totean pitäväni myönteisenä, että IRA:n jäsen Terry Davison asetettiin viime lauantaiaamuna Belfastissa syytteeseen Robert McCartneyn murhasta ja että toinen IRA:n jäsen, Jim McCormick, asetettiin syytteeseen yrityksestä murhata McCartneyn ystävä Brendan Devine.

Haluan kiittää Pohjois-Irlannin poliisivoimia siitä, että ne ovat onnistuneet nujertamaan IRA:n jatkuvan pelottelukampanjan ja saattamaan alkuun prosessin, jonka myötä edellä mainittu pahamaineinen tapaus voidaan ratkaista oikeudenmukaisesti. Luotan siihen, että näemme jatkossa vielä lukuisia syytteitä: tämä on ainoa tapa torjua terroristien toimintaa.

Demokratioiden päämääränä on oltava terrorismin nujertaminen, ei pelkästään sen hillitseminen tai kesyttäminen. Terroristit laskevat pehmeän sovittelun varaan, ja siitä he saavat vain aiheen vaatia lisää. Olemme kokeneet tämän Pohjois-Irlannissa, sillä typeryyksissään hallituksemme kielsi omilta joukoiltaan pääsyn tietylle alueille ja suostui lisäksi hyväksyttävään väkivaltatasoon, vankien poliittisen aseman tunnustamiseen, salaisiin neuvotteluihin, oheissopimuksiin, poliisivoimien uudelleenjärjestelyyn ja uudelleennimeämiseen, puolisotilaallisen järjestäytyneen rikollisuuden tehottomaan jarrutteluun sekä lopulliseen nöyryytykseen: terroristien ennenaikaiseen vapauttamiseen pahamaineisen Belfastin sopimuksen nojalla. Mikään näistä myönnytyksistä ei tuottanut tulosta, sillä kansainvälisen seurantakomitean viimeisimmässä kertomuksessa osoitetaan, että vastassamme on edelleen toimiva, uhkaileva, aktiivinen, jäsenkuntaansa kasvattava ja koulutusta tarjoava IRA, joka toimii läheisessä yhteistyössä nuoremman kumppaninsa Sinn Féinin kanssa. On merkillepantavaa, että Sinn Féinin jäsenet ovat poissa joukostamme, kuten on aina, kun terrorismista keskustellaan tässä parlamentissa.

Pyydän hartaasti muuta Eurooppaa ottamaan opikseen näistä tapahtumista. Ottakaa opiksenne nopeammin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus: oppikaa, ettei terrorismia voida taltuttaa tai siistiä vaan että se on päättäväisesti nujerrettava ja suistettava raiteiltaan, samoin kuin kaikki sen rikolliset sivujuonteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Frederika Brepoels (PPE-DE). (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ennen kaikkea kiittää kuutta esittelijää heidän mietinnöistään. Ryhmäni varjoesittelijänä olen pyrkinyt antamaan myönteisen panokseni Borghezion mietintöön ja auttamaan näin terrorismin rahoituksen torjunnassa. Kaikista puheenvuoroista on käynyt ilmi, että olemme yleisesti yksimielisiä tarpeesta toteuttaa koordinoituja toimia kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja sen rahoitustapojen torjumiseksi. Kansalaiset odottavat unionilta määrätietoista vastausta, ja Euroopan tasolla tehtävän yhteistyön edut ovat tältä osin kiistattomia. Terroristiverkostojen rahoituksen ja/tai iskujen jäljittäminen ja torjuminen ei ole helppo tehtävä, sillä siirrettävät summat ovat usein pieniä.

Tavanomaisen rahoitusalan lisäksi kansainväliset terroristit käyttävät mielellään hyväkseen myös hyväntekeväisyysjärjestöjä. Belgian poliisin viimeaikaisten tilastojen mukaan yhä useampia voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä käytetään hyväksi rikollisessa toiminnassa. Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tehtyjen iskujen jälkeen kaikki yhtäkkiä heräsivät, ja omassa maassani aloitettiin tutkimukset peräti 86 järjestön osalta. Kaikki nämä järjestöt sanovat tekevänsä hyväntekeväisyystyötä, mutta niiden olemassaolon ainoana tarkoituksena on kerätä ja ohjata varoja terroristijärjestöjen hyväksi. Paitsi tällaiset tilastot myös esimerkiksi Theo van Goghin murhatutkimuksen tulokset Hollannissa osoittavat, että meidän on kiireesti otettava käyttöön ennaltaehkäiseviä toimia, jotka perustuvat tietojenvaihtoon, rahoitustoimien jäljitettävyyden parantamiseen ja oikeushenkilöiden avoimuuden lisäämiseen. Siksi annamme tukemme tässä mietinnössä esitettäville erityisille suosituksille, joista mainittakoon yhteisten rajatylittävien tutkimuskehysten luominen, rakenteellista tietojenvaihtoa edistävän tietoverkon kehittäminen, Sustransin kanssa tehtävän yhteistyön parantaminen ja asiakkaiden henkilöllisyyden todentamista koskevien vähimmäisnormien laatiminen.

Lopuksi totean, että haluamme lisäksi myöntää hyväntekeväisyysjärjestöille tarvittavat varat, jotta ne voivat suojautua aiempaa tehokkaammin terroristijärjestöjen hyväksikäytöltä. Siksi toivomme, että tämä mietintö merkitsee alkusysäystä terrorismin rahoituksen jäsennetylle ja kestävälle torjunnalle Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme samaa mieltä siitä, että meidän on torjuttava määrätietoisesti kansainvälistä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Tänään haluan kuitenkin jälleen korostaa, että meidän on toteutettava oikeita toimia.

Minun sekä ryhmäni mielestä käsiteltyjen ja tallennettujen tietojen säilyttämistä koskeva ehdotus ei ole oikea väline tähän tarkoitukseen. Teimme tämän erittäin selväksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa toimitetussa äänestyksessä. Haluan lisäksi onnitella kollegaani Alvaroa mietinnöstä.

Neuvoston ehdotuksella ei onnistuta takaamaan yksilöiden henkilötietojen suojaa. Siitä koituisi valtavat kustannukset Euroopan televiestintäalalle, eivätkä tietojen tallentamisesta saatavat hyödyt ole järkevässä suhteessa siitä aiheutuvaan vaivaan. On liian monia petoksen mahdollisuuksia, joita vastaan neuvoston ehdotuksessa ei anneta takuita. Mitä teemme esimerkiksi kiinteiden sopimusten ja ulkomaisten, brasilialaisten tai aasialaisten, matkapuhelinten käytölle?

Jopa Saksan rikospoliiseja edustava ammattijärjestö BDK on korostanut, että ratkaisevaa on tietojen laatu eikä välttämättä niiden määrä tai säilytysaika. Tässä tapauksessa on kyse automaattisesta reagoinnista, mikä parantaa turvallisuutta vain näennäisesti. Emme tietenkään voi vakavissamme suunnitella tallentavamme yli neljää miljoonaa ihmistä koskevat tiedot, jotka syntyvät käytettäessä Internetiä, soitettaessa puhelimella ja lähettäessä tekstiviestejä. Jos asiasta on epäilystä, tarvitsee vain kohdistaa katse valtameren toisella puolella olevaan valtioon, joka on aivan avoimesti mennyt järjettömyyksiin terrorismin vastaisissa toimissaan.

Yhdysvaltain kongressi hylkäsi samantapaisen lakiehdotuksen käsiteltyjen ja tallennettujen tietojen säilyttämisestä – uskokaa tai älkää – sillä perusteella, että ehdotetuissa toimissa mentiin liian pitkälle. Sopimus saatiin sen sijaan aikaan niin kutsutusta quick freeze -mekanismista, joka saattaa olla sopiva ratkaisu. Miksei näin voida tehdä myös Euroopassa? Saksan liittopäivät on hylännyt neuvoston ehdotuksen. Myös Suomi on varoittanut tietojen säilyttämisestä. Erityisesti minua kuitenkin kiukustuttaa ja todella sapettaa uutinen siitä, että EU:n oikeusministerit aikovat vastoin valiokuntamme suositusta joka tapauksessa toteuttaa tietojen säilyttämistä koskevat neuvoston suunnitelmat ilman parlamentin yhteispäätöstä.

Kun otetaan huomioon Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset, kaikki yritykset työntää parlamentti pois päätöksentekoprosessista tuntuvat käsittämättömiltä. Ne ovat suorastaan vaarallisia. Emme puhu nyt mistään yksittäisestä terrorismin vastaisesta toimesta vaan kansalaisten suojasta ja jokaisen yksilön oikeuksista Euroopan unionissa. Se, että neuvosto sanoo tässä yhteydessä päättävänsä yksin, kuten se on aina tehnyt, ei vie Euroopan unionia eteenpäin.

On nimittäin totta, että monet asiat, jotka ovat menneet pieleen Euroopan unionissa ja horjuttaneet monien kansalaisten uskoa unioniin, johtuvat nimenomaan kansallisissa hallituksissa olevien ministerien usein itsekkäistä toimintatavoista.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kommentoida EU:n toimintaa oikeus- ja sisäasioissa. On aiheellista kritisoida Haagin ohjelmaa, koska siinä korostetaan tarpeettoman paljon turvallisuusnäkökohtia perusoikeuksien kunnioittamisen kustannuksella. Tämä ei ole minkään vasemmistolaisen agitaattorin huomautus vaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin kunnianarvoisan ylähuoneen maltillinen arvio.

Turvallisuuteemme kohdistuvat uhat ovat tietenkin uhkia vapaudellemme, mutta myös päinvastainen on totta. Kohtuuttomat kansalaisoikeuksiemme loukkaukset saavat meidät yksilöinä tuntemaan olomme aiempaa turvattomammaksi. Annan täyden tukeni neljän viime vuoden aikana tehdylle työlle, jolla on pyritty varmistamaan, että lainvalvontaviranomaisemme luopuvat ahdasmielisistä ja byrokraattisista toimintatavoistaan ja että lainsäädäntö- ja oikeusjärjestelmämme voivat olla vuorovaikutuksessa, jotta terroristiksi epäillyt eivät pääse livistämään. Muutama viikko sitten pidetyssä Euroopan tietosuojavaltuutettujen kokouksessa kuitenkin todettiin seuraavaa: "Terrorismia käytetään perusteluna uusille aloitteille, jotka koskevat usein erilaisia rikoksia, joista jotkin ovat huomattavasti lievempiä. On tärkeää ymmärtää, että perusoikeuksien rajoitukset, jotka voivat olla oikeutettuja terrorismin torjumiseksi, eivät välttämättä ole oikeutettuja muun rikollisen toiminnan kohdalla." Euroopan tietosuojavaltuutetut odottavat, samoin kuin minä, komission jäsenen Frattinin yhteisten valvontaviranomaisten kokouksessa tekemän ehdotuksen täytäntöönpanoa. Tämän ehdotuksen mukaan komissio arvioisi etukäteen kaikkien jatkossa käyttöön otettavien toimien suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta ja tutkisi ehdotuksen vaikutusta perusoikeuksiin, mukaan lukien henkilötietojen suojaan.

Mitä tulee tietojenvaihtoon, Haagin ohjelman ylimpänä normina on saatavuusperiaate. Tämä on aivan järkevää sikäli kuin se merkitsee yhteistyön estävien anteeksiantamattomien toimivaltataistelujen ja kateellisuuden loppumista yksiköiden välillä, mutta sitä ei tietenkään saa tulkita väärin siten, että sen katsotaan merkitsevän luopumista henkilötietojen säilyttämisen, siirron ja käytön tiukasta valvonnasta.

Olen huolissani mahdollisuudesta profiloida ihmisiä mahdollisiksi terroristeiksi heidän rotunsa, uskontonsa tai poliittisten mielipiteidensä perusteella. Tietosuojavaltuutetut ovat tiukasti sitä mieltä, tällaisten tietojen käsittelyn olisi normaalisti oltava kielletty.

Toinen asia, josta ollaan erittäin huolestuneita, on terroristeiksi epäiltyjen henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen. Euroopan neuvoston suuntaviivoja epäiltyjen pitämisestä vankina ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä on varmasti rikottu Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja luultavasti myös muissa EU-valtioissa. Suuntauksena on ollut, että luotetaan kidutuksen aikana kiristettyihin todisteisiin ja että epäillyt luovutetaan sellaisiin valtioihin, jotka rikkovat palauttamiskieltoa.

Jäsenvaltiot tekevät vertaisarviointia toistensa terrorismin vastaisista toimista ja turvatoimista, mutta kaikkia jäsenvaltioita ei ole vieläkään saatu panemaan täytäntöön edes vuonna 2002 tehtyä terrorismia koskevaa puitepäätöstä – nimenomaan sitä lakia, jonka mukaan terrorismin kriminalisointi on pakollista. Kun jäsenvaltiot eivät vieläkään pane lainsäädäntöä täytäntöön, minusta ei todellakaan ole hyväksyttävää, että jatkamme henkilökohtaisten vapauksien loukkaamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, meillä on hankala dilemma, jota voisimme kutsua muna vai kana -tilanteeksi: pitäisikö ensin toteuttaa demokratia sekä ottaa käyttöön demokraattinen ja oikeudellinen valvonta vai pitäisikö ensin toteuttaa tehokas päätöksenteko, jotta eurooppalaiselle demokratialle saataisiin kansalaisten laaja tuki? Vastaus tietenkin kuuluu, että tarvitsemme molempia. Kuten jäsen Oreja jo totesi, terrorismi ja sen vastainen toiminta ovat erinomaisia esimerkkejä rajat ylittävistä asioista, ja meidän on siksi tehtävä aiempaa tehokkaampaa yhteistyötä. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä 25 valtiolla on yhteensä 25 veto-oikeutta. Päätöksiä pitkitetään, ja tämän vuoksi päädytään epämääräisiin sopuratkaisuihin tai yksinkertaisesti siihen, ettei toteuteta mitään toimia. Minun mielestäni valtioiden olisi nyt hankkiuduttava eroon piintyneistä tavoistaan.

Samalla meidän olisi myös myönnettävä, että neuvoston on tehtävä päätöksiä erittäin arkaluonteisista asioista, jotka vaikuttavat kansalaisoikeuksiin. Tämän vuoksi onkin väärin, että niiden tekoprosessi on niin salainen. Neuvoston on mielestäni siirryttävä julkiseen päätöksentekoon ja äänestykseen. Kumpikaan näistä muutoksista ei edellyttäisi perustamissopimuksen tarkistamista. Kyse on vain ovien avaamisesta. Toivon, että parlamentti pyrkii yhteisvoimin aloittamaan tätä asiaa koskevat neuvottelut neuvoston kanssa.

On puhuttu paljon siitä, että terrorismi on hyökkäys perusvapauksiamme kohtaan ja ettemme saa näin ollen tehdä sitä virhettä, että heikennämme itsekin näitä kansalaisoikeuksia. Yksityisyys on toinen paljon käytetty esimerkki. Yksityisyys ei tietenkään sinänsä ole mikään pyhä asia, mutta siihen kohdistuvien loukkausten olisi aina oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, välttämättömiä, tehokkaita ja todennettavia. Viestintäliikennetietojen tallentamista koskeva ehdotus on näin ollen todellakin täysin suhteellisuusperiaatteen vastainen. Jos neuvosto hyväksyy sen, parlamentin on saatettava asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Meille ei juuri tuo lohtua sekään, että neuvosto pyrkii kiertämään demokraattisen valvonnan tekemällä tämän päätöksen ensimmäisen pilarin sijaan kolmannessa pilarissa. Tähänkin pätee nimittäin se, että jos haluamme suojella demokratiaa terrorismilta, emme saa ensinnäkään itse romuttaa sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Κyriacos Τriantaphyllides (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia esittelijöitä mietinnöistä, mutta puhuessamme terrorismista meidän on huolehdittava erityisesti siitä, että esitämme selkeän kannan termin sisällöstä.

Arveluttavien määritelmien esittämisessä piilee se vaara, että kansainvälisen yhteisön ja YK:n on vaikea mahdollistaa täysin objektiivinen terrorismin tulkinta.

Terrorismi on rikos, jonka ehdottomasti tuomitsemme, mikäli kyseistä termiä ei käytetä väärin siten, että vapautusliikkeiden ja radikalismin edustajia voidaan asettaa syytteeseen. Toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimet ovat valitettavasti niin kohtuuttomia, että konservatiiviset tahot voivat perustella sellaisten toimien toteuttamisen, joilla tehdään kaikkea muuta kuin puolustetaan turvallisuuden ilmapiiriä. Meidän on samalla oltava erittäin varovaisia sen lainsäädäntökehyksen kanssa, johon yritämme sovittaa terrorismin, varmistaaksemme, ettei se muodosta perustaa aseelliselle väliintulolle, joka olisi vastoin kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteita.

Euroopan unionin terrorismin vastaisten toimien tavaton määrä perustuu pääasiassa tarpeeseen varmistaa turvallisuuden ilmapiiri. Se on nimenomaan asetettu ensisijaiseksi tavoitteeksi. Sellaisten toimien toteuttamisella, joilla taataan Euroopan unionin kansalaisten rauhanomainen yhteiselo ja turvallisuuden tunne, ei ole toissijainen merkitys. Niitä ei voida kuitenkaan missään tapauksessa taata puolustamalla suuryritysten etuja, hillitsemällä kansalaisten tunteita eikä vahvistamalla pelon ja turvattomuuden ilmapiiriä, joka johtuu sen liiallisesta valvonnasta ja rajoittamisesta esimerkiksi ihmisoikeuksien alalla.

Toimintasuunnitelma palvelee pääasiassa tiettyä terrorismin tulkintaa, eikä sillä pyritä ratkaisemaan sen perimmäisiä syitä. Sillä vastataan pääasiassa vallalla oleviin hegemonisiin suuntauksiin, eikä siinä käsitellä – vaikka nähdäksemme pitäisi – taustalla olevia syitä, joita ovat nälkä, köyhyys, sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, kansalaisten ja kansallisuuden kunnioittamisen puute, syrjintä, rasismi, ihmisoikeuksien yleinen loukkaaminen ja valtioterrorismi. Olemme siksi huolissamme toimista, joilla pyritään vahvistamaan tätä suunnitelmaa siihen suuntaan, että sillä voitaisiin paremmin saavuttaa tavoitteet, joita se palvelee, ja katsomme, ettei se nykyisessä muodossaan voi mahdollistaa tosiasialliseen vapauteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen muodostamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM).(EL) Arvoisa puhemies, olen ollut terrorismin uhri. Johtamassani Ateenassa toimivassa televisioyhtiössä minuun on kohdistettu kaksi pommi-iskua. Yhtiö paloi maan tasalle, ja on kauhistuttavaa nähdä tulenlieskojen ympäröimiä ihmisiä, jotka yrittävät pelastautua. Olen joutunut iskun kohteeksi myös kotonani. Ajan panssaroidussa autossa turvamies mukanani. Nukun uzi tyynyn alla. On hirvittävää tietää, että kimppuuni voidaan hyökätä milloin tahansa.

Meidän on kuitenkin myönnettävä, että terrorismi on jo saanut ensimmäiset voittonsa demokratiasta. Mitä nämä voitot ovat? Niitä ovat televisiokamerat, puhelujen salakuuntelu, ihmisoikeuksien rajoitukset ja biometriset passit, joista on tulossa osa elämäämme. Kaikki nämä ovat terrorismin saavuttamia voittoja siltä osin kuin heikennämme demokratiaa.

Terrorismin avulla ihmiset pyrkivät hallitsemaan koko maailmaa. He ruokkivat sitä. Kun sanomme, että terroristit ovat tavallisesti islamilaisia fundamentalisteja, ja ihmiset sitten virtsaavat ja sylkevät Koraanin päälle, eivätkö he ruoki islamilaista fundamentalismia? Meidän on siksi tarkasteltava asiaa toiselta puolelta. Terrorismia ei pidä tarkastella Euroopan parlamentin penkeiltä. Meidän on tarkasteltava terrorismia Afganistanin luolista käsin ja otettava lähtökohdaksi käsitys, joka jollakin siellä asuvalla on terrorismista, jotta onnistumme jossain vaiheessa keksimään viestinnän mahdollistavan koodin ja ratkaisemaan asian. Miksei miljonääriprinssi elä Lontoon kasinoissa, miksei hän elä Bahamalla ja esimerkiksi kauniiden naisten sylissä vaan elää ja kuolee jossakin luolassa? Meidän on nähtävä asia sellaisena kuin se on. Onko tämä kiihkomielisyyttä? Se on helppo vastaus. Mutta mikä tätä kiihkomielisyyttä aiheuttaa? Olimmeko ennen aina niin rehellisiä? Eikö näitä vuosikausia orjuutettuja maapallon alueita ollut ennen olemassa? Eikö liittolaisemme terroristien metsästyksessä syyllistynyt mitä pahimpaan etniseen puhdistukseen vuosisatoina, joina se pyyhki pois kokonaisen intiaanirodun? Eikö sen kehitys perustunut neekereiden kidutukseen ja orjuutukseen?

Kenties mekään emme ole aivan oikeassa. Mikä on kantamme nykyään? Eikö Lähi-itää koskeva kantamme ole yksipuolinen? Mitä oikein tavoittelemme? Sanomme nyt, että Gaddafi, joka pudotti Pan American -lentoyhtiön koneen ja tappoi kymmeniä ihmisiä, on ystävämme, koska hän on muuttanut politiikkaa. Samaan aikaan metsästämme kuitenkin Castroa, joka ei ole pudottanut yhtään lentokonetta. Pidämme Pakistanin diktaattoria hyvänä, koska hän on ystävämme, mutta joku toinen diktaattori on mielestämme paha, ja käymme sotaa häntä vastaan. Meidän on siksi mietittävä, kuinka rehellisiä itse olemme terrorismin yhteydessä. Meidän on tarkasteltava, mitä parhaillaan tapahtuu. Meidän on pidettävä korvamme auki, koska meillä on päänsärkyä niin kauan kuin syömme aspiriinia. Meidän on pohdittava, mistä päänsärky johtuu. Meidän on siksi avattava silmämme ja lopetettava tämä yksipuolinen politiikka. Meidän on tarjottava näille kansakunnille aiempaa enemmän kannustimia ja mahdollisuuksia, jotta fundamentalismi ja terrorismi vähenevät. Tämä on ratkaisu.

 
  
MPphoto
 
 

  Frank Vanhecke (NI). (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minulle annetussa lyhyessä puheajassa haluan ottaa esiin kolme näkökohtaa oleellisen tärkeistä asioista.

Ensinnäkin on tietenkin ilmeinen häpeä, että paitsi eri jäsenvaltioiden välillä myös EU:n jäsenvaltioiden ja muiden vapaan lännen valtioiden välillä on toistaiseksi vielä niin hankalaa ja vaivalloista saada aikaan konkreettista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa terrorismin torjunnan alalla. Olen valistunut euroskeptikko, mutta katson kuitenkin, ettei ainakaan tällä alalla voida tehdä koskaan tarpeeksi yhteistyötä. Tässä on nimittäin kysymys kansalaistemme turvallisuudesta.

Tiedämme nyt, että syyskuun 11. päivän iskut suunniteltiin ainakin osittain Hampurissa. Tiedämme, että Madridin pommi-iskun jälkeen terroristisoluja on paljastettu eri puolella Eurooppaa. On selvää, että terrorismi ylittää valtioiden rajoja, joten myös sen vastaisen toiminnan on oltava rajat ylittävää.

Toiseksi totean, että nyt ei saa menettää hermoja, vaan meidän on puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä. Euroopassa terrorismista on tullut lähes yksinomaan islamilaista. Yhdysvaltalaiset asiantuntijat varoittavat meitä nyt islamilaisten taistelijoiden paluusta Irakista ja muilta kriisialueilta – heistä on tullut siellä entistä radikaalimpia, ja he ovat oppineet terroristitekniikoita. Suvaitsematon islam on marssilla Euroopassa, ja islam on todellinen terrorismin pesäpaikka. Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta lähes kaikki terroristit ovat muslimeja.

Kolmanneksi haluan kiinnittää huomionne myös siihen tosiseikkaan, että Euroopan palestiinalaisille myöntämällä avustuksella on jo monen vuoden ajan paitsi mahdollistettu Arafatin luksuselämä Pariisissa myös rahoitettu terrorismia Israelissa. Emme voi torjua terrorismia Euroopassa ja samaan aikaan rahoittaa sitä Israelissa. Ellei Palestiinassa käytetä varoja tästedes selkeämmin ja avoimemmin, niiden myöntäminen on keskeytettävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, olemme kuulleet tänään esittelijöiltä varsin monta hyödyllistä näkemystä ja ehdotusta, ja onnittelen sekä heitä että varapuheenjohtaja Frattinia ohjelmista, joita hän on esittänyt terrorismin torjumiseksi.

Terrorismi on abstrakti termi, mutta sillä on konkreettinen poliittinen perusta. Terroristit ovat olemassa olevia konkreettisia henkilöitä, mutta samalla he pysyvät piilossa ja näkymättömissä. Näin ollen maailmanlaajuinen terrorismin vastainen strategia voi onnistua vasta sitten, kun olemme nitistäneet kaikki – ja tarkoitan kaikki – terroristit tai kun terrorismin perustana oleva poliittinen tuki häviää. Ensimmäinen vaihtoehto on mahdoton, mutta toinen on mahdollista saavuttaa.

Sotataktiikkana tai poliittisena taktiikkana terrorismi on kaikkein kauhistuttavin ilmiö. Epäinhimillistä terroristitoimintaa ei voida oikeuttaa eikä perustella millään tavalla eikä millään syyllä. Barbaarisia terroristimenetelmiä harjoittavat kuitenkin vetoavat johonkin erityiseen uskonnolliseen ja/tai toisinaan yhteiskunnalliseen syyhyn, ja heillä on joidenkin yhteiskuntien moraalinen ja poliittinen tuki. Meidän on käännyttävä nimenomaan näiden yhteiskuntien puoleen. Euroopan unionilla on mahdollisuus päästä sisään näihin yhteiskuntiin ja toimia niissä katalysaattorina. Arabit ja muut eivät pidä Eurooppaa suurena paholaisena eivätkä ihmisten vihollisena. Juuri tässä asiassa meidän on jaettava roolit Euroopan unionin sekä Yhdysvaltojen, Venäjän ja muiden asianosaisten valtioiden kesken.

Euroopan unionin tuomitsevien sanojen sekä lainsäädännöllisten ja muiden terrorismin vastaisten toimien laajentumisen ohella meidän on kehitettävä oma viestintästrategiamme näiden yhteiskuntien maltillisten tahojen kanssa. Olen varma, että tällä strategialla Euroopan unioni pystyy vetämään maton terroristien jalkojen alta. Vain tällä tavoin terrorismi voi kadota eikä ainoastaan vähentyä, ja tähän suuntaan Euroopan unionin, neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission on yhdessä edettävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Edith Mastenbroek (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia esittelijöitä työstä, jota he ovat tehneet laatiessaan tänään keskustelun aiheena olevia mietintöjä. Näissä mietinnöissä korostetaan useaan otteeseen, että ihmisoikeuksien puolustaminen ja edistäminen on kaikkein tärkein ja paras strategia terrorismin ehkäisemisessä ja torjumisessa. Komission jäsen Frattini totesi, että terrorismin vastaisen toiminnan yhteydessä on itse asiassa myös vahvistettava ihmisoikeuksia, ja olen asiasta täysin samaa mieltä. Demokratian, vapauden, pluralismin ja ihmisarvon kaltaisten tärkeiden arvojen puolustaminen ja edistäminen on ratkaisevan tärkeää terrorismin vastaisessa toiminnassa. On täysin selvää, että tämän toteuttamiseksi meidän on perinpohjaisesti harkittava uudelleen laajoja osia politiikastamme, etenkin ulkopolitiikastamme.

Ääriliikkeiden syntyminen ja kahtia jakautuminen, jotka usein sekä johtavat terrorismiin ja että johtuvat siitä, ovat vähintään yhtä suuri uhka Euroopan unionille kuin itse terrorismi. Meidän poliitikkojen on oltava tästä tarkkaan selvillä ja pyrittävä pitämään koko ajan pää kylmänä. Meidän ei pidä lietsoa turhaan pelkoa, vaan meidän on oltava realistisia ja vältettävä ajautumasta hysteriaan, joka lisää terrorismia aiheuttavia jännitteitä.

Emme saa missään tapauksessa langeta siihen ansaan, että hyväksymme omituiset perusteet, joihin terroristit turvautuvat oikeuttaakseen häpeällisen toimintansa. Meidän on toteutettava toimia, joilla tosiasiassa lisätään kaikkien kansalaisten vapautta, ja vältettävä visusti sellaisia toimia, joilla ilmeisesti lisätään vain turvallisuutta. Tässä yhteydessä kaksi täällä keskustellusta toimesta ansaitsevat mielestäni lisähuomiota.

Ensimmäinen niistä on ajatus terrorismista rankaisemisesta kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Ihmettelen, minkä konkreettisen ongelman se ratkaisisi. Onko meidän todellakin kohdeltava terroristeja samalla tavoin kuin Milosevicin kaltaisia entisiä diktaattoreita? Tiedän sen verran, että mies, joka murhasi Theo van Goghin, kotimaastani Alankomaista kotoisin olleen tunnetun elokuvan tekijän ja paljon keskustelua herättäneen kolumnistin ja mielipidevaikuttajan, käyttäisi mielellään hyväkseen kyseistä näyttämöä, jonka tällainen tapaus hänelle tarjoaisi. Vastustan siksi voimakkaasti tällaista ajatusta.

Toinen toimi on viestintäliikennetietojen tallentaminen, esimerkki toimesta, jolla luodaan korkeintaan vain epäaito turvallisuus. En käsittele tätä asiaa tämän tarkemmin, koska siitä on jo puhuttu paljon. Se on vastoin suhteellisuusperiaatetta ja rajoittaa vapauttamme, ja meidän on edistettävä Euroopan unionissa nimenomaan vapautta. Tähän toimeen sisältyy riskejä: voimme ottaa käyttöön kaikenlaisia tällaisten tietojen käyttöä koskevia rajoituksia, mutta myöntäkäämme, että kaikki, mikä on saatavilla Internetissä, on yleisesti saatavilla riippumatta siitä, miten hyvin se on suojattu, joten tähän sisältyvät riskit luultavasti painavat enemmän kuin hyödyt. Meidän ei mielestäni pidä viedä tätä suunnitelmaa eteenpäin. Koska Internetistä on todellakin kehittymässä toistaiseksi paras viestintäväline henkilöille, jotka haluavat saada tietoa terroristeista ja rekrytoida heitä muille, meidän olisi pikemminkin saatava turvayksikkömme erikoistumaan Internet-osallistumiseen, lukemaan ja keskustelemaan Internetissä, toisin sanoen seuraamaan aktiivisesti kyseisen välineen tapahtumia. Siitä olisi todellakin hyötyä.

Minusta ei vaikuta parhaalta strategialta, että jälkeenpäin selvitetään, millä WWW-sivustoilla pommi-iskun tehnyt henkilö on käynyt. Meidän on ensisijaisesti estettävä pommi-iskut. Tällainen toiminta, jonka oikeusperustasta on keskusteltu täällä monta kertaa – ja tapa, jolla asiaa koskeva päätös on tehty, on sitä paitsi räikeä loukkaus demokratiaa kohtaan – mielestäni heikentää luottamusta eurooppalaiseen demokratiaan, minkä riskit ovat tulleet hiljattain esiin tuskallisella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia in 't Veld (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan esittää pahoitteluni siitä, että ranskalaiset ja alankomaalaiset hylkäsivät perustuslain, koska EU:n on nyt torjuttava terrorismia toinen käsi selän taakse sidottuna.

Kansalaiset ovat antaneet keskustelussa erittäin selkeän signaalin kansanäänestyksissä. Kehotan siksi neuvostoa työskentelemään perustuslain hengessä, mikä tarkoittaa kolmen perusperiaatteen kunnioittamista. Ensimmäinen niistä on demokraattinen valvonta. Se tarkoittaa, ettei neuvosto saa jättää Euroopan parlamenttia huomiotta eikä työntää sitä syrjään, vaan sen otettava parlamentin suositukset huomioon, vaikka se ei ole vielä velvollinen tekemään sitä. Kaksi muuta monen kollegan mainitsemaa näkökohtaa ovat suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ja tehokkuus. Näilläkin aloilla neuvoston olisi harkittava tiettyjä toimia kahdesti.

Sen oma terrorismin vastaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskeva kertomus osoittaa, että täytäntöönpanossa on huomattavia puutteita. Ennen kuin otamme käyttöön uusia toimia, meidän olisi tarkasteltava toimeenpanoa. Esimerkiksi vertaisarvioinnin yhteydessä kaikkiaan 25 valtiosta vain kymmenen on tähän mennessä toimittanut täytäntöönpanokertomuksensa! Miten voimme toteuttaa uusia toimia, ellemme edes tiedä, toimivatko vanhat?

Käsittelen seuraavaksi kolmea erityistä asiaa, ensimmäiseksi tietojen säilyttämistä. Siitä on puhuttu jo paljon, ja tässäkin yhteydessä kehotan neuvostoa toimimaan perustuslain hengessä ja ottamaan Euroopan parlamentin huomioon. Se ei saa jättää huomiotta myöskään monen valtion antamia signaaleja – Yhdysvallat on jo mainittu esimerkkinä. Lisäisin näihin kuitenkin esimerkin Alankomaiden parlamentista, joka halusi ottaa käyttöön samanlaisen tietojen säilyttämiskäytännön. Saatuaan selville, miten se toimisi käytännössä – tai pikemminkin, että se ei toimisi – Alankomaiden parlamentti kuitenkin tarkasteli asiaa uudelleen, koska se huomasi, ettei tietojen säilyttämistä koskeva ehdotus yksinkertaisesti olisi toimiva. Neuvosto ei saa suhtautua tähän seikkaan välinpitämättömästi. On valitettavaa, ettei neuvosto ole nyt paikalla.

Myös matkustajarekisterien kanssa on ollut useita selkkauksia. Meille luvattiin toimittaa arvio vuoden kuluttua niiden käyttöönotosta. Haluaisin komission kertovan, milloin voimme odottaa arviota.

Kolmanneksi tahtoisimme tietää lisää EU:n tilannekeskuksesta. Mitä se tarkalleen ottaen tekee, millaisia tietoja se käsittelee ja toimittaako se raportteja Euroopan parlamentille?

Lopuksi pyydän Euroopan parlamenttia ilmaisemaan avoimesti kantansa. Olemme puhuneet tänään paljon henkilötietojen suojasta ja perusoikeuksista. Pyydän parlamenttia hyväksymään paitsi kaikki terrorismin vastaisia toimia koskevat mietinnöt myös vähemmistöjen suojelua ja syrjinnän vastaisia politiikkoja koskevan Moraesin mietinnön, koska perusoikeudet ovat kaikkia kansalaisia varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, nähdäkseni haasteenamme on torjua terrorismia tehokkaasti kunnioittamalla täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Kuten jo todettiin, kätemme ovat sidotut Ranskan kielteisen kansanäänestystuloksen vuoksi, ja on olemassa toinenkin suuri ongelma tai haitta: terrorismille ei ole kansainvälistä määritelmää. Tämä tarkoittaa, ettei mahdollisia oikeussuojakeinoja ole olemassa ja ettei ole myöskään oikeusvarmuutta, takuuta eikä suojaa. Euroopan unionin on siksi mielestäni asetettava tavoitteekseen asianmukaisesti tunnustettu määritelmä sekä itseään että kansainvälistä toimintaympäristöä varten.

Jäsen Van Hecke ehdotti yksinkertaista määritelmää: terroristi on yhtä kuin muslimi. Presidentti Putinilla on toinen määritelmä: terroristi tarkoittaa tšetšeeniä. Kiinalaisilla on muita määritelmiä. Nämä uskomattoman laajat, virheelliset ja mielivaltaiset terrorismin määritelmät nähdäkseni tarkoittavat, että olemme menettämässä kykymme toimia tehokkaasti terrorismin vastaisessa taistelussa. Meidän, toisin sanoen Euroopan unionin, olisikin mielestäni toteutettava merkittäviä toimia mahdollisimman pikaisesti – esimerkiksi seuraavassa YK:n yleiskokouksessa – jotta terrorismille saadaan määritelmä, mikä on välttämätöntä ja mikä myös mahdollistaa todellisen yhteistyön sekä Euroopan että koko maailman valtioiden välillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). (DE) Arvoisa puhemies, haluan palauttaa parlamentin jäsenten mieleen Benjamin Franklinin, Yhdysvaltain perustuslain isän, viisaat sanat. Hän totesi, että "ne, jotka luopuvat vapauksista savuttaakseen turvallisuuden, eivät ansaitse vapautta eivätkä turvallisuutta".

Madridin rikollisista hirmuteoista lähtien olemme tienneet, että Eurooppa on nyt kansainvälisen terrorismin välitön kohdealue. On selvää, että tämä seikka on otettava huomioon politiikkaa muodostettaessa. Jokainen terrorismin muoto on rikos, joka vaarantaa demokratiamme perustan, ja näitä rikoksia on torjuttava ja niistä on määrättävä niiden vakavuuden mukaisia seuraamuksia. Niitä on kuitenkin torjuttava asianmukaisin välinein tinkimättä vapaudesta. On itsestään selvää, että kansallisten tutkintaviranomaistemme on tiivistettävä yhteistyötään. Samalla meidän on varottava luomasta tilannetta, jossa dataa ja tietoja kerätään, yhdistetään ja vaihdetaan yhä mielivaltaisemmin, kunnes kansalaisista tulee joskus lähitulevaisuudessa läpinäkyviä. Emme saa kulkea kohti Orwellin tarkkailuvaltiota. Kansalaisten perusoikeuksia ei saa vaarantaa.

Tarvitsemme kohdennettua politiikka, jossa ei yhtäältä suvaita missään muodossa harjoitettavaa terrorismia ja toisaalta keskitytään tarkasti erilaisten terrorismin syiden poistamiseen. Tämä on ainoa keino lopultakin tuhota sen toimintaedellytykset.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Frattini, hyvät kollegat, terrorismi ei ole uusi ilmiö, mutta viime vuosien traagiset tapahtumat ovat osoittaneet sen tuhoisan voiman. Terrorismin vastainen toiminta on suurimpia haasteitamme 2000-luvulla.

Kiitän kaikkia esittelijöitä vaivannäöstä ja työstä tämän aiheen parissa. Ei ole väliä, miten terrorismia harjoitetaan, missä sitä harjoitetaan, kuka sitä harjoittaa, mitä perusteluja sille esitetään tai minkä syiden puolesta tekijät taistelevat. Mitkään terroriteot, -menetelmät tai -käytännöt eivät ole poliittisesti eivätkä moraalisesti oikeutettuja. Ne on siksi tuomittava yksiselitteisesti, ja niitä on torjuttava määrätietoisesti.

Madridissa 11. maaliskuuta sattuneet traagiset tapahtumat saivat unionin kyseenalaistamaan välineidensä ja politiikkojensa tehokkuuden ja osoittivat, että tarvitsemme kiireesti uuden, dynaamisen, järjestelmällisen ja tehokkaan lähestymistavan. Nimenomaan tässä yhteydessä perustettiin EU:n terrorismin vastaisen toiminnan koordinoijan virka, ja haluan toivottaa parlamentissa tänään läsnä olevan Gijs de Vriesin tervetulleeksi.

Kannatan terrorismin vastaisessa toiminnassa selkeää strategiaa, jonka tavoitteena on saavuttaa tasapaino yhteisen turvallisuuden ja yksilönvapauden välillä. Se edellyttää ensinnäkin EU:n ehkäisevän strategian sekä reagointivalmiuden ja -kyvyn tehostamista. Rahoituslähteet ovat lisääntyneet huomattavasti. Tavarakauppaan ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää varoitusjärjestelmää on parannettava, jotta epäiltyjen liikkeitä voidaan seurata aiempaa tarkemmin häiritsemättä markkinoiden normaalia dynamiikkaa.

Julkisten ja yksityisten laitosten on samalla tiivistettävä yhteistyötään etenkin pankkialalla. Kolmanneksi, tiedotusalan kapasiteettia on lisättävä, ja lisäksi on parannettava tietojenvaihtoa Europolin kanssa sekä tehostettava ennaltaehkäisyä sekä seurausten hallintaa ja kriittisen infrastruktuurin suojelua terrorismin torjunnassa, mikä käsittää entistä tiukempien turvallisuussäännösten laatimisen ja yhteisvastuun osoittamisen kaikkia terrori-iskun uhriksi joutuvia jäsenvaltioita kohtaan.

Lopuksi käsittelen erittäin tärkeää kysymystä, joka koskee yhteisvastuullisuutta terrorismien uhreja kohtaan. Kun viattomia ihmisiä murhataan, ryöstetään, kidutetaan, kiristetään tai uhkaillaan, he eivät ole ainoita, jotka kärsivät, sillä silloin kärsivät myös kaikki heidän perheenjäsenensä, ystävänsä ja koko heidän yhteisönsä.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE). (PL) Arvoisa puhemies, terrorismi on tappava tauti, josta muodostui maailmanlaajuinen epidemia tämän vuosisadan vaihteessa. Elämme nyt kahden ääripään maailmassa, enkä tarkoita tällä vain köyhää ja vaurasta maailmaa vaan myös hyvää ja pahaa maailmaa. Hyvää edustaa yleinen turvallisuus ja pahaa terrorismi.

Olemme oppineet tekemään terrorismia koskevaa tieteellistä tutkimusta, tunnistamaan sen erilaisia muotoja ja tarkastelemaan sen syitä yksikohtaisesti. Olemme tottuneet myös puhumaan valtioterrorismista, yksilöiden harjoittamasta terrorismista, maailmanlaajuisesta terrorismista, paikallisesta terrorismista ja fundamentalismista. Yksinkertainen totuus kuitenkin on, että on olemassa vain yhdenlaista terrorismia, ja siitä on kysymys silloin, kun joku tekee käsittämättömällä tavalla pahaa toiselle.

Yksi Euroopan unionin perustehtävistä, josta on määrätty Maastrichtin sopimuksen 29 artiklassa, on antaa kansalaisille korkeatasoinen suoja. Meidän olisi pohdittava, onnistuuko unioni tässä tehtävässään ja tuntevatko kansalaisemme olonsa turvalliseksi. Todennäköinen vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on, etteivät he aina tunne oloaan turvalliseksi, koska me kaikki tiedämme, mitä Madridissa tapahtui 11. maaliskuuta, ja tiedämme myös varsin monia muita vastaavanlaisia tapauksia.

Rikolliset käyttävät hyväkseen yhdentymisen tuomia hyötyjä liikkumalla vapaasti EU:ssa, jossa ei ole sisärajoja. He jäävät usein rangaistuksetta, koska EU:ssa on 25 erilaista oikeus- ja rangaistusjärjestelmää. Jotta asiaan saataisiin muutos, EU:n on uudistettava ja tehostettava välineitään. Nimenomaan tämä on nyt keskustelun aiheena olevan terrorismin torjuntaa koskevan paketin tavoitteena. Olen iloinen, että paketissa vaaditaan terrorismin vastaisten ehdotusten lisäksi tiukasti myös ihmisoikeuksien suojelua. Siinä otetaan huomioon kaikki aikaisemmat säännökset ja toimet aina vuonna 1975 pidetystä Trevi-ryhmän kokouksesta Wienin, Tampereen ja 11. syyskuuta 2001 jälkeen hyväksytyn toimintasuunnitelman kautta Haagin ohjelmaan. Näiden toimien tuloksena on otettu käyttöön eurooppalainen pidätysmääräys, perustettu Eurojust ja nimitetty EU:n terrorismin vastaisen toiminnan koordinoija.

Jos kuitenkin haluamme saada aikaan tuloksia, ei riitä, että EU vain jatkuvasti ja järjestelmällisesti parantaa välineitään, joita se käyttää terrorismin vastaisessa toiminnassaan. Nyt tarvitaan uusia toimia, joiden yhteydessä tiivistetään yhteistyötä, jotta voidaan löytää ratkaisu niin kutsuttuun megaterrorismiin, toisin sanoen terrorismiin, jossa käytetään joukkotuhoaseita. Meidän on liikuttava terroristeja nopeammin ja ennakoitava heidän toimiaan. Ei pidä odottaa iskuja ja käsitellä jälkeenpäin niiden vaikutuksia. Meidän on nopeutettava ja tehostettava toimintaamme, ja terroristien on oltava tietoisia siitä ja aistittava sen vaikutukset. Kansainvälistä yhteistyötä on tiivistettävä, ja Euroopan perustuslain 43 artiklan määräykset, toisin sanoen meille niin tärkeä yhteisvastuulauseke, on pantava täytäntöön.

Lopuksi totean olevani puolalaisena erittäin ylpeä siitä, että Puolan tehtäväksi on annettu EU:n ulkorajojen suojeleminen. Näin voimme tehdä oman osuutemme terrorismin vastaisessa taistelussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan taistelussa terrorismia vastaan on tärkeää sekä yhdistää voimat kansallisella tasolla että samalla tehostaa unionin toimielinten yhteistyötä. Terrorismiin ei voida reagoida vain poliisi- ja tiedusteluyhteistyöllä, vaikka ne ovatkin keskeisessä asemassa. Terrorismin torjuntaan liittyvät olennaisesti monet sellaiset toimet, joilla vaikutetaan muutenkin yhteiskuntamme haavoittuvuuden vähentämiseen. Esimerkkinä voi mainita teollisen toiminnan turvallisuudesta huolehtimisen sekä tehokkaan yhteistoiminnan ja tiedonvaihdon pelastuspalvelun alalla.

Terroriteot ovat traagisia ja ne on nimensä mukaisesti suunniteltu levittämään pelkoa ja paniikkia. Siksi eurooppalaisia yhteiskuntia on vahvistettava sisältäpäin rakenteiltaan ja toimintakulttuuriltaan sellaisiksi, että terrorismin toimintamahdollisuudet vähenevät. Hallinnon avoimuus ja kansalaisten tietoisuus elinympäristöstään, myös sen riskeistä, ovat tässä keskeisessä asemassa. On myös osattava toimia oikein ja tehokkaasti hätätilanteissa. Infrastruktuurin haavoittuvuutta on määrätietoisin toimin vähennettävä ja tiedonvaihtoa eri hallinnonalojen sisällä ilmenevistä riskeistä on lisättävä.

On olennaisen tärkeää, että myös EU:n tutkimustoimintaa kehitetään oikealla tavalla tukemaan terrorismin torjuntaa. On huolehdittava siitä, että unionin panostukset tutkimukseen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden alalla ovat riittävässä vuoropuhelussa toistensa kanssa. Tehokkaat terrorismin vastaiset toimet voivat olla onnistuneita vasta, kun niissä yhdistyvät paras eurooppalainen osaaminen, puolustus- ja pelastusalan tutkimus sekä muu turvallisuusalan tutkimus.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, tänään esillä olevien neuvoston päätösten ja mietintöjen tavoitteena on, että terrorismin torjunnan verukkeella ensinnäkin muodostetaan entistä itsevaltaisempi institutionaalinen kehys ja sovelletaan sitä sekä kehitetään ja tehostetaan esimerkiksi uusia sortomenetelmiä ja seurantajärjestelmiä. Näin ei tosiasiassa pyritä torjumaan sitä terrorismia, josta puhutte, vaan voimistuvaa kansalaisliikettä ja ihmisten taistelua uutta imperialistista järjestelmää vastaan.

Toiseksi, käymällä ennalta ehkäisevää terrorismin vastaista sotaa ihmisiä yritetään valmistella hyväksymään uusia väliintuloja ja sotia. Tätä kuvaa hyvin se, ettei yhdessäkään mietinnössä tuomita – vaan päinvastoin vapautetaan vastuusta – Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden valtioterroriteot Afganistanissa ja Irakissa, Israelin terrorismi Palestiinassa ja niin edelleen. Totuuden nimessä kysymme teiltä: onko Yhdysvaltain sotilaiden Fallujassa yhdessä viikossa toteuttama 100 000 siviilin verilöyly terrorismia vai ei?

Lopuksi totean, että neuvoston viime marraskuussa tekemän päätöksen ja Orejan mietinnön mukaan ääriliikkeet tai -ideologiat ovat terrorismin lähde, mikä tarkoittaa, että yhteiskunnalliset liikkeet ja tavallisten kansalaisten oikeudet määritellään terrorismiksi. Olemme panneet merkille, että pelkäätte lisääntyviä ruohonjuuritason mellakoita...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, meidän kaikkien on ehdottomasti sitouduttava jatkuvasti kaikkien terrorismin muotojen torjuntaan, ja se on myös yksi Haagin ohjelman painopisteistä.

Jotta terrorismia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaasti, jäsenvaltioiden on kuitenkin tehtävä järjestelmällistä yhteistyötä lainsäädännön ja tietojenvaihdon aloilla, rahoituksen estämisessä ja kansainvälisen liikenteen suojelemisessa. Lisäksi edellytetään yksityiskohtaista ja jatkuvaa ehkäisevää politiikkaa, ja Euroopan unionin on nyt pyrittävä toimimaan etukäteen, ettei se vain reagoi traagisiin tapahtumiin.

Ensimmäinen ase terrorismia vastaan on tiedotus. Koska terrorismista on tullut kansainvälinen ilmiö ja koska sitä harjoitetaan maailmanlaajuisesti, tietoja on kerättävä ja vaihdettava kansainvälisellä tasolla ja uhkia on arvioitava aiempaa paremmin ottaen aina huomioon, että on kunnioitettava yksityisyyttä sekä suojeltava perusoikeuksia ja -vapauksia, jotka ovat sivilisaatiomme osatekijöitä.

Kaikkien esittelijöiden mietinnöissä päädytään erilaisten näkökohtien kautta yhteisiin päätelmiin, joista olen täysin samaa mieltä. Katson kuitenkin, että lukuisat eri tekstit – eivät vain nämä tänään keskustelun aiheena olevat kahdeksan mietintöä vaan myös kaikki muut silloin tällöin laaditut tekstit – saattavat aiheuttaa sekaannusta ja tehottomuutta. Ehdotan istunnossa läsnä olevalle komission jäsenelle Frattinille, että asiasta vastaavat komission yksiköt kodifioivat kaikki asiaa koskevat tekstit. Se varmasti yksinkertaistaisi ja systemoisi tekstejä sekä lisäisi niiden yhtenäisyyttä. Muuten ne aiheuttavat sekaannusta, ja sitä on vältettävä. Sekaannus ei luo edellytyksiä asianmukaiselle terrorismin vastaiselle toiminnalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Erika Mann (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen Frattini, haluan oikeastaan käsitellä vain yhtä asiaa, joka liittyy puheenne lopussa esittämäänne ilmoitukseen siitä, että aiotte toteuttaa lähiaikoina kaksi simulaatiota. Pyytäisin teitä tiedottamaan niistä parlamentille hyvissä ajoin, koska meidän on erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä tässä asiassa.

Osallistuin kollegani Jerzy Buzekin kanssa simulaatioharjoitukseen 14. tammikuuta Washingtonissa. Se oli Atlantic Storm -niminen harjoitus, joka liittyi bioterrorismiin. Keskustelimme asiasta uudelleen 25. huhtikuuta Brysselissä uuden puolustusohjelman yhteydessä. Määritimme kolme asiaa, joista meidän on yksinkertaisesti keskusteltava aiempaa enemmän.

Ensimmäiseksi totesimme, että yhteistyötä on tehostettava huomattavasti nykyisestä. Tämä koskee sekä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä Euroopan yhteistyötä Yhdysvaltojen ja muiden merkityksellisten valtioiden kanssa, jotka on otettava mukaan toimintaan. Tämä yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, mutta tällä hetkellä se on vielä hyvin hajanaista joissakin tapauksissa. Se ei ole myöskään järjestelmällistä, ja sen menetelmien vuoksi emme voi olla oikein tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään. Tämä yhteistyö ei ole luotettavaa eikä avointa – ei yleisesti eikä parlamentin kannalta – ja avoimuus on ratkaisevan tärkeää, jotta järjestelmän puutteet voidaan tunnistaa ja korjata. Tämä on ensimmäinen asia.

Toinen puute liittyy ennaltaehkäisemiseen. Nimenomaan bioterrorismin yhteydessä haluaisin kysyä teiltä, miten pitkällä oikeastaan olemme rokotteisiin liittyvässä ennaltaehkäisyssä. Washingtonissa tekemässämme simulaatiossa totesimme, että rokotteiden saatavuus vaihtelee huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Arvoisa komission jäsen, tämä aiheuttaa konflikteja, jos isku joskus tapahtuu, mitä emme toivo. Pyydän teitä vielä kommentoimaan asiaa.

Viimeinen asia, jonka haluan mainita, liittyy aivan toisenlaiseen näkökohtaan tässä asiassa. Meidän on huolehdittava siitä, että erotamme keskusteluissamme islamilaiset fundamentalistit ja muun islamin aina toisistaan. Siitä olisi paljon hyötyä poliittisessa keskustelussamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi esittää henkilökohtaisen huomautuksen komission jäsenelle Frattinille. Haluan kiittää häntä työstä, jota hän teki Italian ulkoministerinä perustuslakia käsitelleessä hallitustenvälisessä konferenssissa vuoden 2003 jälkipuoliskolla. Olin samaan aikaan Suomen valtuuskunnan virkamiehenä. Hän teki erinomaista työtä, eikä vähiten oikeus- ja sisäasioiden saattamisessa yhteisön toimivaltaan, ja toivomme siksi, että onnistumme toteuttamaan tämän perustuslain.

Käsittelen erittäin lyhyesti viittä asiaa. Ensinnäkin yksilönvapaus ja turvallisuus ovat hyvin tiiviissä tasapainossa, ja meidän on oltava erittäin varovaisia, kun käsittelemme sitä terrorismin yhteydessä. En siksi hyväksy tietojen säilyttämistä koskevaa ehdotusta ja kannatan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan näkemystä.

Toinen asiani on, että terrorismin vastainen toiminta on todellakin ala, jolla Euroopan unioni tuo lisäarvoa. Se on ala, jolla jäsenvaltiot eivät voi nyt eivätkä jatkossa toimia yksin.

Kolmanneksi totean, että se on myös ala, jolla tarvitaan toimintaa. Tarkastellessamme Eurobarometri-mielipidekyselyjä huomaamme, että se on ala, jolla Euroopan unioni pystyy toimimaan varsin hyvin.

Neljäs asiani on, että tämä voisi olla myös seuraava menestystarinamme, mutta kaikki riippuu siitä, pystymmekö toteuttamaan sen. Pyydän siksi, että komissio edistää tarmokkaasti sekä Tampereen ohjelmaa että nyttemmin Haagin ohjelmaa ja vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan toimiaan terrorismin vastaisen toiminnan jatkamiseksi.

Viides ja viimeinen asiani koskee perustuslakia. Sen 43 artikla on keskeinen artikla. Siinä käsitellään yhteisvastuuta. Jos jokin jäsenvaltio joutuu terrori-iskun kohteeksi, kaikki muut jäsenvaltiot ovat velvollisia auttamaan. Vaikka tätä yhteisvastuulauseketta ei ole vielä edes pantu täytäntöön, se toimi varsin hyvin Madridin iskujen yhteydessä. Haluaisin todella jäsenvaltioiden ja komission pitävän kiinni tästä periaatteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marek Maciej Siwiec (PSE). (PL) Haluan osoittaa huomautukseni komission jäsenelle Frattinille, joka piti erittäin hyvän johdannon tähän keskusteluun. Hänellä on aivan oikea suhtautumistapa asiaan, mutta siinä on yksi vakava puute. Tarkoitan sitä, että hänen suunnittelemansa valmistelut ovat sellaista sotaa varten, joka on jo käyty. Terrorismin vastaisessa sodassa tarvitaan ennen kaikkea mielikuvitusta, todellakin rikasta mielikuvitusta, sillä terroristeilta sitä ei ainakaan puutu. Haluan antaa komission jäsenelle muutaman vinkin, miten mielikuvitusta voidaan lisätä.

Haluaisin hänen vastaavan seuraaviin kysymyksiin. Jos lentokonematkustajan todettaisiin sairastavan tarttuvaa tautia, esimerkiksi isorokkoa tai jotain muuta tautia, mihin lentokone laskeutuisi? Onko jäsenvaltioissa osoitettu lentokenttiä tällaisiin tarkoituksiin? Millaisiin menettelyihin ryhdytään, jos löydetään taudinaiheuttaja, joka voi siirtyä ihmiseltä toiselle? Millaisiin menettelyihin ryhdytään, jos löydetään taudinaiheuttaja, joka ei voi siirtyä ihmiseltä toiselle? Esittäessämme näitä ja vastaavanalaisia kysymyksiä meidän on muistettava, että kyseessä on tulevaisuuden konflikti. Bioterrorismi on ase, joka edellyttää meiltä mielikuvituksen käyttämistä. Luotan siihen, että EU toimii organisoijana valtioiden ja kansakuntien toimia yhdistettäessä.

Toiseksi ja viimeiseksi haluan todeta, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat tuominneet terrorismin erittäin kovaäänisesti tämänpäiväisessä keskustelussa. Mietin, mikä nimi pitäisi antaa laitokselle, joka mahdollistaa teknisesti sen, että Lähi-idän terroristijärjestön omistama televisiokanava voi lähettää ohjelmia. Voidaanko tällaisen laitoksen sanoa tukevan terrorismia vai ei?

Meidän on mietittävä, eivätkö rahoituselimet ja tiedotusvälineet ole itse asiassa taustaroolissa ja luo edellytykset terrorismin leviämiselle ja vieläpä nopealle leviämiselle. Vaikka kaikkea tällaista tapahtuu, parlamentti tyytyy istumaan kädet ristissä ja vain tuomitsemaan terrorismin.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, terrorismi uhkaa meitä kaikkia. Yhdistynyt kuningaskunta on kärsinyt Sinn Féinin / IRA:n harjoittamasta Irlannin tasavaltalaismielisten terrorismista yli 30 vuotta, ja kuten he itse sanovat, he eivät ole lähteneet minnekään, kuten tiedätte.

Meidän on pysyttävä lujina terrorismin edessä. Heikkous ja kaksiselitteisyys vain vahvistavat niitä, jotka pyrkivät horjuttamaan demokratiaa. Tarvitsemme kuitenkin myös selkeyttä kohtaamamme uhan ymmärtämisessä ja tämän uhan käsittelemistä koskevissa parhaissa keinoissa. Tästä syystä kannatamme Duquesnen mietintöön sisältyviä ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan tietojen jakamista toimivaltaisten viranomaisten välillä.

Kuten olemme nähneet, kahdenvälistä yhteistyötä tekevät jäsenvaltiot, joita ei rasita turha institutionaalinen jäykkyys, ovat saaneet aikaan tuloksia. Yhteiset tutkintaryhmät, joita käsitelleenä esittelijänä minulla oli kunnia toimia edellisessä parlamentissa, ovat tehneet hyvää työtä tällä alalla, kuten Díez Gonzálezin mietinnössä todettiin. Tällaiset joustavat, kohdennetut, harkitut ja asianmukaiset toimet ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä on mahdollista saavuttaa. Meidän on kuitenkin oltava selvillä käsittelemämme uhan luonteesta. IRA on erilainen kuin ETA, joka on taas erilainen kuin Al Qaida, mutta ne kaikki ovat pahoja, ja niihin on suhtauduttava tiukasti, ja ne on kukistettava. Epäselvyys ei auta ketään, enkä kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi jotkut parlamentin jäsenet eivät halua, että termiä "fundamentalistiset islamilaiset järjestöt" käytetään kuvaamaan Al Qaidaa ja sen kaltaisia.

Kannatamme myös Borghezion mietinnössä esitettyä kehotusta tarkastella niihin hyväntekeväisyysjärjestöihin liittyvää kysymystä, jotka ovat hieman enemmän kuin terrorismille varoja hankkivia peitejärjestöjä. On valitettavaa, ettei neuvosto ole katsonut sopivaksi määritellä Hizbollahia terroristijärjestöksi.

Meidän on kuitenkin ennen kaikkea työskenneltävä yhdessä vaihtaen tietoja ja auttaen toisiamme käsittelemään näitä jatkuvia uhkia, jotka epäilemättä vaarantavat vapautemme ja demokratiamme.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Nikolaos Sifunakis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tiedämme kaikki, että terrorismi on nykyään todellisuutta, jolta emme valitettavasti voi välttyä.

Terrorismi oli 1970-luvulla vähäpätöinen ilmiö, joka rajoittui suurimmaksi osaksi valtioon ja tiettyihin tavoitteisiin, mutta viime vuosina se on valitettavasti laajentunut iskuiksi, joissa menehtyy paljon ihmisiä ja joissa hyödynnetään uusia tekniikoita.

Terrorismin lisääntyminen johtuu ratkaisemattomista poliittisista ja sosiaalisista ongelmista. Kansainvälinen yhteisö ei ole onnistunut todistamaan vakaata aikomustaan käynnistää rauhanomaiseen yhteiseloon johtavia prosesseja tietyillä alueilla, joilla on uskonnollisista, poliittisista ja etnisistä eroista johtuvia konflikteja.

Terrorismi lisääntyi, kun organisoitu kansainvälinen yhteisö, tai osa sitä, pyrki yksipuolisesti tekemään ratkaisuja turvautumalla väkivaltaan, mikä aiheutti uusia, entistä väkivaltaisempia konflikteja. Tiedämme kaikki, ettei väkivaltaa voida lopettaa väkivallalla ja että sillä päinvastoin lisätään sitä.

Niin kauan kuin esimerkiksi Palestiinan kysymys on ratkaisematta, terrorismi leviää ja pitää yllä ääriliikkeitä, jotka ovat itse asiassa terrorismin keskeisin syy.

Terrorismia ei kuitenkaan voida torjua pelkillä oikeus- ja poliisitoimilla. Yhtenäiset kriisinhallintajärjestelmät, epäilyttävien tietojen seuraaminen ja käsitteleminen tietokoneella, terrorismin rahoituksen estäminen, tehokas tietojenvaihto tai yhteisen terrorismin määritelmän hyväksyminen ovat ehkäiseviä ja sortavia menetelmiä. Niillä ei pystytä puuttumaan pahan perimmäisiin syihin.

Tämänpäiväinen Euroopan parlamentin keskustelu ja äänestys kahdeksasta mietinnöstä, joiden tavoitteena on terrorismin torjunta, ovat tärkeitä. Me kaikki kuitenkin tiedämme, etteivät ne riitä. Emme pysty hävittämään terrorismia tällaisilla toimilla. Yhteisön ehkäisevän ja sortavan toiminnan lisäksi tämä vitsaus on pyrittävä ratkaisemaan lopullisesti. Ratkaisu saadaan aikaan luomalla edellytykset maailmanrauhalle, tasa-arvoisuudelle ja vauraudelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini ja arvoisa terrorismin vastaisen toiminnan koordinoija de Vries, haluan aluksi onnitella esittelijöitä parannuksista, joita he ovat tehneet neuvoston terrorismin vastaisiin ehdotuksiin, joiden tarkoituksena on todellakin tehostaa terrorismin vastaista toimintaa monin erinomaisin tavoin. Vapauksien ja oikeuksien välinen tasapaino on kuitenkin säilytettävä ja demokraattista eurooppalaista järjestelmäämme on parannettava.

Nykyään autolla on lähestulkoon paremmat oikeudet kuin ihmisellä, koska Euroopan parlamentti ja yhteisöjen tuomioistuin voivat poistaa autoja koskevan rahoitusalan lainsäädännön. Nämä seikat korostavat, että tarvitsemme uuden perustuslain, jonka avulla voimme torjua rikollisuutta ja terrorismia aiempaa paremmin.

Tietojen tallentamista koskeva kysymys on erinomainen esimerkki siitä, että pilarijärjestelmä on tullut tiensä päähän. Tarvitsemme uuden sopimuksen, jonka avulla voidaan suojata yksityisyyttä sekä vastustaa suhteellisuusperiaatteen vastaisia toimia ja velvollisuuksia. Tietosuojaa tarvitaan kaikessa lainsäädännössä eikä, kuten nyt, vain osassa sitä. Jäsen Niebler esitti rakentavan selvityksen tähän alaan kohdistuvasta Euroopan parlamentin kritiikistä, ja yhdyn hänen sanoihinsa. Emme ole nähneet minkäänlaista näyttöä ehdotettujen tietojen säilyttämistä koskevien toimien tarpeellisuudesta.

Neuvosto on toiminut provosoivasti ja päättänyt panna täytäntöön lainsäädännön, jota Euroopan parlamentti vastustaa. Tällainen toiminta heikentää demokratiaamme. Sitä emme juuri nyt tarvitse. Meidän on edettävä päinvastaiseen suuntaan. Tarvitsemme entistä vahvempaa demokratiaa ja entistä tarmokkaampaa neuvoston toimintaa, ja toivon, että neuvosto kuuntelee jatkossa Euroopan parlamenttia paljon enemmän kuin se on tähän asti kuunnellut.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, panin merkille, ettei jäsen Kirkhope – eikä itse asiassa jäsen Allisterkaan – sanonut IRA:n olevan fundamentalistinen roomalaiskatolinen järjestö, ja siinä he tekivät aivan oikein. Mielestäni olisi suuri virhe alkaa luokitella järjestöjä tässä yhteydessä johonkin uskontoon kuuluviksi. Niille kaikille on yhteistä se, että ne haluavat saavuttaa poliittisia päämääriä demokratian vastaisin toimin. Terrorismin perusmääritelmä on nähdäkseni tämä: väkivallan käyttäminen demokratian vastaisin keinoin poliittisen päämäärän saavuttamiseksi.

Muistutan jäsen Kirkhopelle ja muille, että Pohjois-Irlannissa ja kaikkialla muuallakin saatujen kokemusten perusteella yhteiskuntaryhmiä luokittelemalla tosiasiassa lisätään vieraantumista ja nopeutetaan värväytymistä terrorismia harjoittaviin järjestöihin.

Meidän on reagoitava terrorismiin poliittisin, taloudellisin ja sosiaalisin toimin. Meidän on tietenkin puolustettava demokraattista elämäntapaamme, kun sitä uhataan väkivallalla, mutta meidän on tehtävä se epäämättä tai rajoittamatta perusihmisoikeuksia – tämä pätee paitsi yleisesti yhteiskuntaan myös niihin yhteiskuntaryhmiin, jotka ovat laajalti vieraantuneet yhteiskunnasta. Meidän on oltava tekemisissä kaikkien kansalaistemme kanssa ja pyrittävä integroimaan heidät yhteiskuntaan. Meidän on pyrittävä varmistamaan, että he saavuttavat elämässään sen, minkä ovat asettaneet tavoitteekseen, ja etteivät he vieraannu meistä.

Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että tänään ehdottamamme toimet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja oikeutettuja ja että niillä voidaan tehokkaasti paitsi käsitellä terrorismia myös pyrkiä varmistamaan, ettei terrorismi pääse kukoistamaan. Pelkät turvatoimet eivät siksi riitä.

Viimeinen huomautukseni liittyy bioterrorismiin. Pyytäisin niitä, jotka yrittävät lisätä bioterrorismin pelkoa, myöntämään terrorismin todellisen tilanteen. Terroristien suosimia aseita ovat muutama unssi Semtexiä isossa kassissa, auto, puoliautomaattikiväärit ja käsiaseet – tarkastelkaapa missä tahansa päin maailmaa terrorismista saatuja kokemuksia – nämä ovat käytössä olevat aseet. Huomiota herättävää verilöylyä ja tuhoa, joita terroristit tarvitsevat iltauutisia varten, ei saada aikaan suinkaan sariinikaasulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista kannattavani innokkaasti Alvaron mietintöä. Olisi älytöntä, jos ehdotettu tietojensäilyttämisjärjestelmä hyväksyttäisiin sen nykyisessä muodossa.

Tietoverkkorikollisuus on todellinen vitsaus, joka saattaa kyseenalaistaa tietojärjestelmiemme vakauden ja turvallisuuden. Sitä on valvottava järkevin menetelmin. Televiestintäyritysten ja Internet-palvelujen tarjoajien rasittaminen kustannuksilla, joita aiheutuisi kaikkien niiden käsittelemien tietojen tallentamisesta vuoden ajan, on kuitenkin huonosti harkittu ja umpimähkäinen toimenpide.

Huolimatta siitä, tallennetaanko nämä tapahtumat ja viestinnät, todellinen rikollinen, jonka on varottava helppoa paljastumista, osaa varmasti peittää jälkensä. Kun otetaan huomioon säilytettävien tietojen, etenkin Internet-tietojen, määrä, on joka tapauksessa epätodennäköistä, että tietoja analysoitaisiin kattavasti niin nopeasti, että siitä olisi jotain hyötyä. Olemme havainneet selviä merkkejä siitä, etteivät Yhdysvaltain turvallisuuspalvelut menettäneet syyskuun 11. päivän iskuja koskevia tärkeitä johtolankoja tiedon puutteen vuoksi vaan siksi, ettei heillä ollut tarpeeksi henkilöstöä materiaalin transkribointia, kääntämistä ja analysointia varten. Jotkut ovat sanoneet, että hallitusten olisi vastattava tietojen säilyttämisestä aiheutuvista kustannuksista yritysten sijasta. Kumpikin käytäntö on rahan tuhlausta.

Kielteisten taloudellisten vaikutusten lisäksi järjestelmällä loukattaisiin yksityisyyden suojaa, kuten monet kollegat ovat todenneet. Euroopan ihmisoikeussopimus antaa meille selkeät, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimeenpanemat suuntaviivat siitä, milloin näitä tietoja voidaan tallentaa. Ehdotetussa kattavaa tietojen säilyttämistä koskevassa järjestelmässä ei anneta asianmukaisia arviointiperusteita, jotka täyttäisivät ihmisoikeussopimuksen määräykset.

Kehotan kollegojani seuraamaan esittelijä Alvaroa tämän ehdotuksen saattamisessa pikaiseen ja täysimääräiseen päätökseen. Terrorismia koskevat ehdotukset ovat olleet suhteellisuusperiaatteen mukaisia muualla, paitsi Alvaron mietinnössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Lasse Lehtinen (PSE). (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota yhteen yksityiskohtaan, joka usein unohdetaan terrorismista puhuttaessa. Terroristit rahoittavat toimintansa perinteisin keinoin, perinteisin rikoksin. Siksi tavallinen poliisityö on myös terrorismin torjunnassa tärkeää.

Perinteinen poliisityö ontuu edelleen Euroopan tasolla. Europolista ei ole tullut sitä koko jäsenalueella toimivaa viranomaista, jota sen nimi lupaa. Se on edelleen virasto vailla kunnon resursseja ja tehokasta toimivaltaa. Kansalliset poliisivoimat salaavat tietoja muiden maiden viranomaisilta siksi, että aitoa luottamusta jäsenvaltioiden välillä ei vielä ole.

Tietojenvaihto ja luottamuksen lisääminen lisäisivät myös läpinäkyvyyttä, mitä tässäkin keskustelussa on vaadittu. Nykyisessä ilmapiirissä ei voi syntyä toimintakykyistä Europolia. Sellainen kuitenkin tarvitaan muun eurooppalaisen yhteistyön turvaksi.

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua erityisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suullisesta kysymyksestä, joka koskee bioterrorismia. Yhdysvaltojen pernaruttotapausten, Japanin maanalaisessa tehtyjen iskujen ja kurdeihin kohdistuneiden kemiallisten iskujen vuoksi tiedämme olevamme haavoittuvia, ellemme varaudu ennalta bioterrorismiin.

Vuonna 2004 Yhdysvallat ja Euroopan unioni päättivät toteuttaa rakentavia yhteisiä toimia tehostaakseen valmiuksiaan bioterrorismin alalla. Yhdysvallat käynnistivät toimensa Bioshield-hankkeella, ja haluamme tietää, mitä Euroopan unioni tekee.

Helmikuussa pidetyssä maailmanlaajuisessa turvallisuuskonferenssissa todettiin, että Eurooppa on valmistautunut terrori-iskuihin erittäin kehnosti. Vuonna 2001 Eurooppa alkoi toteuttaa toimia varmistaakseen, että se on valmistautunut niihin. Sen tavoitteena oli luoda tiedonvaihtomekanismi, kehittää Euroopan laajuinen kemiallisten aineiden havaitsemis-, tunnistamis- ja diagnosointijärjestelmä, muodostaa lääke- ja rokotevarasto, perustaa terveyspalvelutietokanta sekä tarjota terveysviranomaisille ohjeita siitä, miten toimia ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten elinten kanssa. Toistaiseksi kaikki ei kuitenkaan ole hyvin, sillä vaikka olemme perustaneet valvontaa varten varhaisvaroitusjärjestelmän, jonka avulla voidaan havaita ilmassa olevat kemialliset aineet, sen käytettävyys on kuitenkin rajallista, koska se toimii vain tiettyjen aineiden kohdalla eikä se suojaa vesivarojen tai elintarvikkeiden pilaantumiselta. Meillä ei ole EU:n laajuista rokotevarastoa, ja useimpien valtioiden karanteenilait ovat vanhentuneita.

Euroopan unioni on perustanut myös tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen muun muassa "suojelemaan Eurooppaa bioterrorismilta". On ratkaisevan tärkeää, että tämän keskuksen valmiuksia lisätään ja tehostetaan. Nyt huhutut keskuksen talousarvioleikkaukset eivät ole hyväksyttäviä, ja toivon, että komissiolle ja neuvostolle lähetetään vahva viesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu osoittaa, että parlamentti on tietoinen terrorismin aiheuttamasta vakavasta uhasta ja aikoo määrätietoisesti toteuttaa voimakkaita toimia sen torjumiseksi. Onnittelen siksi esittelijöitä.

Yhteiskuntamme, elämäntapamme ja vapautemme ovat uhattuna, ja pystymme torjumaan tätä uhkaa vain, jos sekä Euroopan tasolla että kansainvälisellä tasolla tehdään täysimääräistä yhteistyötä ja jos meillä on johdonmukainen politiikka eikä vain pelkkä aloiteluettelo, kuten komission jäsen ja jäsen Oreja molemmat aivan oikein totesivat. Toisaalta ne, jotka kannattavat sellaista strategiaa, että teeskentelemme, ettemme kuulu terrorismin kohteisiin, narraavat itseään ja tekevät niin kahdestakin syystä.

Ensinnäkin tämä asenne hyödyttää terrorismin perustaa, nimittäin kehittämällä pelkoa se estää meitä elämästä elämäämme, ja toiseksi se on vain yksi keino tarjota meille käytännön suojaa väkivaltaa ja todellista uhkaa vastaan. Kun olemme kuitenkin tietoisia vaarasta ja haluamme ryhtyä toimiin, tiedämme myös, että tehtävää on vielä paljon. Tämä pätee bioterrorismiin, josta äsken puhuttiin ja joka on nykyään uhka, joka meidän on opittava kohtaamaan ja jota emme ole selvästikään vielä valmiita käsittelemään.

Nämä aseet ovat edullisia, pieniä, niitä on helppo saada käsiinsä ja niillä voidaan aiheuttaa valtavaa tuhoa sen lisäksi, että jo niiden käytön teeskentely riittää synnyttämään laajalti paniikkia. Euroopan on siksi vastattava erilaisiin vaatimuksiin joko jäsenvaltioiden tai yhteisön erityisohjelmien kautta. Lääke- ja rokotevarastoja on pidettävä yllä, havaitsemisjärjestelmiä ja nopeita varhaisvaroitusjärjestelmiä on parannettava, pelastuspalvelumekanismeja, kuten kansallisia hätäsuunnitelmia, on tehostettava ja paljon tietoa on asetettava saataville.

Nämä ovat myös komission ilmaisemat huolenaiheet. Ei saa kuitenkaan unohtaa, että EU on tehnyt sitoumuksia, ja nyt on aika muuttaa suunnitelmat käytännön toiminnaksi, ja kansainvälisten velvoitteidemme yhteydessä on täytettävä etenkin ne bioterrorismin torjuntaan liittyvät velvoitteet, joita Yhdysvallat toteuttavat Atlantin toisella puolella Bioshield-hankkeen muodossa.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että terrorismi, varsinkin bioterrorismi, ylittää rajoja. Näin ollen myös sen torjunnan on oltava rajat ylittävää.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, monissa valtioissamme terroristijärjestöt edelleen rekrytoivat, kouluttavat, hankkivat varoja, keräävät tietoja ja todellakin tekevät terroritekoja. Toisella tasolla on edelleen ne, joiden tavoitteena on toteuttaa demokratioidemme joukkotuho. Näiden järjestöjen vastainen toiminta on loputonta, ja on oikein, ettei se saa julkista huomiota. Meidän poliitikkojen velvollisuutena on varmistaa, että poliisi-, turvallisuus- ja tiedustelupalvelujemme käyttöön tarjotaan kaikki mahdolliset keinot, ja tukea heidän vaikeaa ja usein vaarallista työtään antamalla asianmukaisia takuita lainkuuliaisten kansalaistemme vapauksista.

Meidän on myös päättäväisesti tuomittava terrorismi. Liian monet yrittävät puolustella tai perustella terrorismia sekä käyttää väärin ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia tai syrjimättömyyttä koskevia väitteitä tarjotakseen suojan tai legitimiteetin terroristeille, joiden tarkoitusperiä he sattuvat suosimaan.

Omat hallituksemme aiheuttavat hämmennystä, kun niiden nähdään olevan tekemisissä ja tekevän sopuratkaisuja terroristien kanssa ja jopa uhraavan turvallisuusjoukkojemme ja niiden yksittäisten jäsenten maineen mielistelläkseen järjestöjä, esimerkiksi IRA:n väliaikaista siipeä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Niin kutsutut tamilitiikerit – LTTE – hankkivat edelleen varoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa Euroopan valtioissa harjoittamilleen toimille., Terroristiryhmä Hizbollahia, jonka arvioidaan olleen osallisena 80 prosentissa Israelin vastaisista terrori-iskuista, ei ole vieläkään sisällytetty EU:n kiellettyjen järjestöjen luetteloon.

On totta, että terrorismin vastaisessa toiminnassamme tarvitaan uusia toimia, jotta voimme käsitellä jatkuvasti muuttuvaa uhkaa, ja että näiden toimien olisi oltava osa saumatonta strategiaa. Käytännön toimet eivät kuitenkaan onnistu, ellemme ole valmiita taistelemaan terroristeja vastaan poliittisesti ja määrätietoisesti.

Meillä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa erittäin ammattitaitoiset ja kokeneet turvallisuuspalvelut, mutta niiden toimia heikentää hallituksen kyvyttömyys toteuttaa aivan perustason toimia. Viime kuussa laaditussa mietinnössä, jossa käsiteltiin terroristilainsäädännön toimivuutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, lordi Carlisle totesi, että joissakin satamissa ei toteuteta käytännössä minkäänlaisia satamaan saapuviin henkilöihin liittyviä turvatoimia.

Meidän on ennen kaikkea korjattava asiat omissa maissamme. EU:n on osallistuttava toimintaan vain silloin, kun se tuo todistetusti jotain todellista lisäarvoa, eikä sitä saa käyttää keinona laajentaa EU:n toimielinten toimivaltaa vielä nykyistä useammille aloille.

 
  
MPphoto
 
 

  Herbert Reul (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, terrorismi on valtavan suuri uhka. Nimenomaan tästä syystä keskustelemme tänään terrorismista ja käsiteltävänämme on jopa seitsemän kyseistä aihetta koskevaa mietintöä. Terrorismi on ongelma, joka voidaan ratkaista vain yhdessä, Euroopan eri hallitusten yhteistoimin.

Tämän keskustelun aikana olen monesti ajatellut, että Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten lopputulos olisi voinut hyvinkin olla erilainen, jos äänestäjät olisivat tienneet paremmin, mitkä ongelmat meitä huolestuttavat ja jos olisi voitu tehdä selväksi, että tällaiset ongelmat voidaan ratkaista vain, jos Eurooppa toimii yhtenäisenä.

Seitsemän eri mietintöä ja monet eri mallit ovat ehkä merkki siitä, että meidän on keskityttävä oleelliseen, mikäli haluamme ihmisten ymmärtävän yhteisen toiminnan välttämättömyyden ja kannattavan tätä lähestymistapaa. Emme voi jatkuvasti kehitellä uusia ehdotuksia ja uusia ohjelmia – ja herättää niillä myös ihmisten toiveita – vaan meidän on varmistettava, että ihmiset huomaavat, että terrorismin torjunnan alalla toteuttamistamme toimista on myös jotakin hyötyä ja ettei EU:n terrorismin vastaisen toiminnan koordinoija ole pelkkä julkinen viranomainen vaan että se toimii menestyksekkäästi yhdessä komission kanssa toiminnan tehostamiseksi, että Europolista ja Eurojustista tehdään tehokkaita välineitä ja että demokraattinen valvonta toteutuu.

Kuten myös yhdessä mietinnössä todetaan, on aivan välttämätöntä, että sitoudumme parlamenttina huolehtimaan siitä, että käyttöön ottamiamme välineitä myös arvioidaan matkan varrella. Onko niillä ollut vaikutusta? Mitä vaikutuksia niillä on ollut? Ovatko jotkin toimet aivan välttämättömiä? Olisiko kenties tärkeämpää keskittyä oleelliseen?

Tulenkin näin viimeiseen huomautukseeni, joka on mielestäni tärkeä. Sopiva esimerkki siitä, miten luottamus voidaan menettää ja miten keskeisen tavoitteen saavuttamisessa voidaan epäonnistua, on tänään esillä oleva asia, jonka otsikkona on tietojen säilyttäminen ja jota käsitellään nyt ties kuinka monetta kertaa. Tämä on tapaus, jossa toimitaan toiminnan vuoksi ja jossa ihmisiä rauhoitellaan toimilla, jotka eivät loppujen lopuksi välttämättä paranna lainkaan heidän turvallisuuttaan. Näin ollen tämän toiminnan avulla kansalaisia ei saada vakuuttuneiksi siitä, että Eurooppa on tärkeä ja hyödyllinen, eikä heitä saada hyväksymään työmme tuloksia. En halua ottaa vastuuta siitä, miten kansalaiset suhtautuvat Euroopan unioniin. Sanon jo viidennen tai kuudennen kerran, että siitä ovat vastuussa kansalliset hallitukset, jotka yrittävät teennäisellä toiminnallaan rauhoitella omaatuntoaan onnistumatta kuitenkaan tosiasiassa parantamaan tehokkuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää seitsemää esittelijää esimerkillisestä työstä, joka selvästi osoittaa, että terrorismin vastaiseen toimintaan on omaksuttava kattava lähestymistapa, joka käsittää monta alaa. Nämä seitsemän mietintöä mielestäni myös osoittavat, että parlamentti pitää terrorismin vastaista toimintaa erittäin tärkeänä.

Tunnemme vieläkin 11. syyskuuta 2001 koettujen tapahtumien ja 11. maaliskuuta 2004 Madridiin tehdyn iskun valtavan vaikutuksen. Nämä raukkamaiset iskut ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin sekä Euroopan kansalaisina että maailman kansalaisina. Ne olivat demokratian ja puolustamiemme arvojen vastaisia hyökkäyksiä, minkä vuoksi terrorismin vastaisen taistelun on oltava peräänantamatonta, mutta sen on oltava samalla taistelua demokratian puolesta. Olisi väärin puolustaa demokratiaa heikentämällä sitä. Monissa tänä aamuna kuulemissamme puheissa on vaadittu, että terrorismin torjuntaa on tehostettava ja että terrorismin ja terroristiverkostojen vastaiseen toimintaan on sitouduttava selkeästi, ja niissä on lisäksi painotettu, ettei tämä toiminta saa vaarantaa demokraattisia oikeuksiamme eikä kansalaisvapauksiamme. Tässä on kyse jatkuvasta tasapainottelusta: meidän on turvattava oikeutemme ja vapautemme sekä vastustettava sinnikkäästi niitä, jotka haluavat vaarantaa nämä oikeudet ja vapaudet.

Olemme kaukana Orwellin näkemyksestä valtiosta, jossa valvotaan kaikkea. Meidän on kuitenkin oltava varuillamme, jos haluamme välttyä ajautumasta tähän suuntaan. Emme saa myöskään unohtaa, että terrorismissa käytetään kaikenlaisia resursseja ja tekniikoita ja että siitä on tullut maailmanlaajuinen ja globaali ilmiö, verkosto, joka hyödyntää Internetiä aivan samalla tavoin kuin mikä tahansa muu globaalistunut yritys. Jos haluamme vastustaa tätä uhkaa ja torjua tätä ilmiötä, meillä ei ole enää varaa riistää itseltämme tietojen säilyttämisen kaltaisia välineitä.

Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää kunnioittaa yksityiselämää. Tämä on aina suhteellisuusperiaatteeseen liittyvä kysymys. Kannatan esitettyä ajatusta yksityiselämän suojaamisesta. Emme kuitenkaan voi luopua tietyn tekniikan käytöstä, jos haluamme edelleen torjua terrorismia tehokkaasti. Euroopan on näytettävä esimerkkiä tällä alalla. Muualla on havaittavissa sellainen suuntaus, ettei yksityiselämän ja yksilönoikeuksien suojaamiseen suhtauduta vakavasti. Euroopan on näytettävä, että terrorismin vastainen taistelu ja oikeuksien kunnioittaminen voivat kulkea käsi kädessä ilman, että tämän taistelun tehokkuus häviää tai vähenee.

Olen ottanut huomioon myös Euroopan unioniin kohdistuneen kritiikin, joka koskee koordinointia ja tietojenvaihtoa. Näiden tapahtumien, erityisesti Madridin iskun, jälkeen koordinointi on parantunut huomattavasti etenkin Gijs de Vriesin ansiosta, jonka erityistehtäväksi on annettu koordinoida kaikkia Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden terrorismin vastaisia toimia. Haluan kiittää häntä työstä ja sitoumuksesta tällä alalla.

Olen pannut myös merkille, että jotkut pelkäävät, ettei Eurooppa ole valmistautunut muunlaisiin, vielä pahempiin uhkiin kuin ne, jotka kohtasimme kahden mainitsemani iskun yhteydessä. Esimerkiksi bioterrorismi on uhka, jota meidän on vaikea käsittää tai kuvitella. Bioterrorismia voi kuitenkin esiintyä, ja se on uhka, jota ei voida vain sivuuttaa. Meidän on siksi oltava valmiita käsittelemään sitä.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vastata myös jäsen Florenzin kysymykseen. Hän puhui nimenomaan bioterrorismin ja ydinterrorismin uhasta. On selvää, että tämäntyyppinen terrorismi, joka käsittää kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinterrorismin, uhkaa rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta. Tiedämme, että terroristiverkostot ovat olleet erittäin kiinnostuneita tällaisista aineista ja aseista ja että jos ne pääsisivät käsiksi tällaisiin joukkotuhoaseisiin, ne voisivat aiheuttaa ennennäkemättömän laajaa tuhoa ja horjuttaa yhteiskuntiemme demokraattista perustaa.

Euroopan unionin on siksi kiinnitettävä yhä enemmän huomiota biologisen, ydin- ja kemiallisen terrorismin uhkaan. Tällä alalla on kehitetty yhtäläisyyksiä Yhdysvaltojen lainsäädännön kanssa. Euroopalla on epäilemättä paljon opittavaa Yhdysvalloilta etenkin muun muassa erityisryhmien perustamisessa, rokotteiden varastoinnissa sekä lääketieteellisiä vastatoimia koskevan tutkimus- ja kehitystyön tekemisessä. Jäsenvaltiot ovat tehneet jo joitakin samanlaisia aloitteita, ja Euroopan unionin toimielimet ovat jo sitoutuneet tällaisiin toimiin. Unionilla on näin ollen nyt kaikenlaisia terrori-iskuja koskeva varhaisvaroitusjärjestelmä, jonka keskusjärjestelmä ARGUS perustetaan komission yhteyteen. Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin muuttamista koskevan direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat nyt väliaikaisesti sallia sellaisten lääkkeiden jakelun, joilla on myyntilupa, sellaisen iskun yhteydessä, johon liittyy haitallisten taudinaiheuttajien, toksiinien tai kemiallisten aineiden tai haitallisen ydinsäteilyn leviäminen. Lääkintähenkilöstöä koulutetaan parhaillaan torjumaan kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinuhkia (CBRN).

Väestönsuojelukapasiteettia ja veripankkeja koskevia tietoja vaihdetaan väestönsuojelujärjestelyjen yhteydessä. Kuudennen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman yhteydessä tehdään lisäksi laajaa tutkimustyötä, jotta tällaisiin toimiin voitaisiin reagoida aiempaa paremmin. Joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen neuvoston strategian avulla on tarkoitus estää terroristeja saamasta käsiinsä tällaisia aseita, ja on valitettavaa, ettei New Yorkin konferenssissa päästy sopimukseen yhteisestä tekstistä, kun kerran asesulkua käsitelleen konferenssin yhtenä näkökohtana oli terrorismin uhka näillä aloilla.

Toisen tehtävän yhteydessä, tässä tapauksessa Eurooppa-neuvoston 25. maaliskuuta 2004 antaman terrorismin torjuntaa koskevan julkilausuman johdosta, neuvosto ja komissio hyväksyivät 2. joulukuuta 2004 terrorismin uhkia ja terrori-iskujen seurauksia koskevan EU:n yhteisvastuuohjelman, jolla tarkistettiin CBRN-ohjelmaa ja laajennettiin sen soveltamisala kaikkiin terrorismin muotoihin.

Yhtenä EU:n strategian perusperiaatteena on, että terrori-iskujen seurauksilta suojeleminen on pääasiassa jäsenvaltioiden tehtävä. Eurooppa-neuvoston 25. maaliskuuta 2004 antamassa julkilausumassa yhteisvastuusta terrorismin torjunnassa vahvistetaan, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot aikovat päättäväisesti ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten viranomaisten pyynnöstä. Tämän vuoksi minun on pakko viitata perustuslain määräykseen, joka vahvistaa yhteisvastuun luonnetta erityisesti terrori-iskujen yhteydessä.

CBRN-ohjelma ja sitä seurannut yhteisvastuuohjelma ovat monitieteellisiä ohjelmia, jotka edellyttävät poliittisia, teknisiä, taloudellisia, diplomaattisia, sotilaallisia ja oikeudellisia resursseja. Tämä on melko hankalaa, mutta hyvä on...

Nykyisessä yhteisvastuuohjelmassa CBRN-terrorismin vastainen EU:n toiminta perustuu kuuteen strategiseen tavoitteeseen, jotka haluan lyhyesti mainita.

Uhkien analysointi ja arviointi: Europol ja EU:n yhteinen tilannekeskus ovat tehneet useita uhkia koskevia analyyseja.

Haavoittuvuuden ehkäiseminen ja vähentäminen: on toteutettu lainsäädäntötoimia, jotta bioturvallisuutta koskevia kansainvälisiä vaatimuksia voitaisiin noudattaa aiempaa paremmin.

CBRN-iskujen havaitseminen: komissio on toteuttanut toimia laajentaakseen ja koordinoidakseen yhteisön havaitsemis-, viestintä- ja tiedotusjärjestelmiä, jotka liittyvät kemiallisiin ja biologisiin uhkiin sekä ihmisten, eläinten ja kasvien terveyteen.

Viimeinen tavoite – valmistelut mahdollisten iskujen vaikutuksen lieventämiseksi: komissio arvioi parhaillaan, millaisen väestönsuojeluun sekä lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden toimitukseen liittyvän kapasiteetin jäsenvaltiot voisivat asettaa toistensa käyttöön. Se laatii säännöksiä näihin aineisiin liittyvien sairauksien hoidosta.

Neuvosto on puolestaan perustanut tietokannan sotilaallisista voimavaroista sekä kapasiteetista, joka on käytettävissä suojeltaessa siviilejä terrori-iskuilta, mukaan lukien CBRN-iskuilta. Terrorismin vastaiseen toimintaan kuuluvien Euroopan turvallisuus- ja puolustuspoliittisten näkökohtien yhteydessä tutkitaan parhaillaan siviilien ja sotilaiden yhteentoimivuutta CBRN-toimissa.

Neuvosto työskentelee myös yhtenäisen kriisinhallintajärjestelmän parissa. Kansainvälisellä yhteistyöllä on tässä tietenkin erittäin tärkeä merkitys: siinä on pitkälti samat tavoitteet kuin yhteisvastuuohjelmassa. Tavoitteena ovat toisin sanoen tartuntatautien rajat ylittävää siirtymistä koskevien epidemiologisten tietojen yhdistäminen sekä yhteistyö hätäsuunnitelmien laadinnassa, laboratorioiden havaitsemistekniikassa, asesulussa, vastavuoroisessa avustamisessa ja toimien koordinoinnissa. Myös Yhdysvallat osallistuu tähän työhön. Toinen vuoropuhelu käynnistetään sopivana ajankohtana. Tämä kansainvälinen yhteistyö, jota teemme etenkin yhdysvaltalaisten mutta myös kaikkien muiden kumppaneidemme kanssa, on mielestämme äärimmäisen tärkeää tässä yhteydessä.

Ennen kuin siirrytään äänestykseen ja ennen kuin kollegani varapuheenjohtaja Frattini käyttää puheenvuoron, sanon vielä lopuksi muutaman sanan. Euroopan unioni on nähdäkseni mukana maailmanlaajuisessa prosessissa, jossa valmistaudutaan kaikkien terrorismin muotojen torjuntaan. Kuten alussa totesin ja kuten esittelijänne ovat selvästi osoittaneet, terrorismin vastainen taistelu edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Meidän on huolehdittava erityisesti yhdestä asiasta: meidän on estettävä terroristiryhmiä rekrytoimasta omissa yhteiskunnissamme. Itse asiassa suurin terrorismiin liittyvä uhka on etenkin huonosti yhteiskuntiimme integroitujen juurettomien nuorten rekrytointi yhteiskunnissamme. Nämä nuoret muodostavat jossain määrin pesäpaikan sellaisille teoille, joita on vaikea kuvitella ja joista näkyy jonkinlainen epätoivo. Tämä tarkoittaa, että terrorismin torjuntaa koskevaan strategiaamme on sisällytettävä sosiaalinen näkökohta, joka kattaa edellä mainittujen ryhmien, etenkin islaminuskoisista maista kotoisin olevien nuorten, integroinnin ja kohtelun. Näin voimme voittaa tämän taistelun omalla alueellamme Euroopan unionissa, ja se on ehdottoman tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Tässä vaiheessa minulla on ilo toivottaa tervetulleeksi entinen kollegamme Gijs de Vries, jolle toivotan voimia, joita hän tarvitsee suuressa tehtävässään. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin, arvoisa terrorismin vastaisen toiminnan koordinoija de Vries,.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, en tietenkään voi vastata muutamassa minuutissa kaikkiin kolmisen tuntia kestäneen keskustelun aikana pidettyihin tärkeisiin puheenvuoroihin.

Haluan esittää vain muutaman erittäin pikaisen huomautuksen. Olemme nähdäkseni pitkälti yksimielisiä siitä, että terrorismin torjunnassa tarvitaan Euroopan laajuisia toimia, kattavassa eurooppalaisessa strategiassa yhdistettyjä toimia ja tasapainoisia toimia, joissa keskitytään ensisijaisesti ennaltaehkäisemiseen, yhteistyöhön – myös kansainväliseen yhteistyöhön – sekä ihmisten perusoikeuksien kunnioittamiseen, ja näihin perusoikeuksiin kuuluu tietenkin ennen kaikkea yksityisyyden suoja, jonka monet parlamentin jäsenet mainitsivat.

Mielestäni on syytä korostaa myös erästä toista periaatetta, nimittäin sitä, ettei ketään voi epäillä terrorismista rodun tai uskonnon perusteella, koska se todellakin merkitsisi voittoa terrorismille, jonka tavoitteena on uskontojen ja sivilisaatioiden välinen konflikti. Näin ollen on välttämätöntä ymmärtää terrorismin perimmäiset syyt, mutta on kuitenkin oltava täysin selvää, ettei terrorismi voi koskaan olla oikeutettua. Meidän on tunnettava syyt niiden poistamiseksi mutta ei koskaan niiden oikeuttamiseksi. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Lisäksi meidän on kiinnitettävä täysimääräisesti huomiomme toimiin, joista on päätetty Euroopan tasolla, toisin sanoen toimintasuunnitelmaan. Tiedättekin luultavasti, että monet toimintasuunnitelmassa mainitut toimet on vielä panematta täytäntöön useassa jäsenvaltiossa. Tällä hetkellä voin mainita vain kaksi myönteistä esimerkkiä, Tanskan ja Unkarin, kaksi jäsenvaltiota, jotka ovat muista poiketen panneet kaikki toimet täytäntöön. Niitä voidaan mielestäni pitää esikuvina muille Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Mainitsen myös periaatteen, jonka me kaikki hyväksymme, ja se on yhteisvastuuperiaate. Se käsittää ensinnäkin yhteisvastuun jäsenvaltioiden kesken – ja tästä asiasta olen neuvoston puheenjohtajan Schmitin kanssa täysin samaa mieltä. Meidän on mielestäni ennen kaikkea otettava käyttöön perustuslakisopimukseen sisältyvä periaate, jossa määrätään jäsenvaltioiden keskinäisestä yhteisvastuusta, kun jokin niistä joutuu terroristien hyökkäyksen kohteeksi. Yhteisvastuu terrorismin uhreja kohtaan on toinen niistä toimintalinjoista, joihin Euroopan on keskityttävä.

Olemme puhuneet pitkään bioterrorismista. Euroopan komissio voi ensinnäkin edistää toteutettavien toimien jatkamista ja tehostamista. Se tekee kaikkensa kannustaakseen jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin toimiin, joita tarvitaan asianmukaisen valmiustason saavuttamiseksi bioterrori-iskun yhteydessä, ja toivoo voivansa luottaa parlamentin varauksettomaan tukeen taivuteltaessa kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan investoimalla enemmän varoja, koska emme voi emmekä saa olla huonosti valmistautuneita bioterrori-iskun uhkaan. Tiedotamme parlamentille kaikista toteuttamistamme toimista, myös terrori-iskujen simulaatioista ja kansainvälistä yhteistyötä koskevista toimista.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että kaikkein tehokkain ase terrorismia vastaan on mielestäni toimielinten – komission, parlamentin ja neuvoston – ja kansalaisyhteiskunnan yhtenäinen toiminta. Meidän on selitettävä kansalaisillemme, että Eurooppa voi todellakin vastata meidän kaikkien kohtaamaan terroristien haasteeseen vain, jos toimielimet ja yhteiskunta toimivat yhdessä.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Siirrymme äänestykseen.

 

6. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Siirrymme äänestykseen.

(Äänestystulokset ja muut äänestysten kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

 

7. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat suuntaviivat

8. Energian loppukäytön tehokkuus ja energiapalvelut

9. Yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri (INSPIRE)

10. Jälleenvakuutus

11. Maaseuturahaston tuki maaseudun kehittämiselle

12. Tietojen ja tiedustelutietojen vaihto vakavien rikosten, kuten terroritekojen, osalta

13. Terrorismirikoksia koskeva tiedonvaihto

14. Tietojen säilyttäminen rikosten, terrorismi mukaan lukien, torjumiseksi
  

- Ehdotuksesta, joka hylättiin, toimitetun äänestyksen jälkeen

 
  
MPphoto
 
 

  Nicolas Schmit, neuvoston varapuheenjohtaja. (FR) Kävimme mielestäni äsken erittäin hyödyllisen ja seikkaperäisen keskustelun siitä, että meidän on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja terrorismin torjumiseksi, kunhan perusoikeuksiamme ja -vapauksiamme kunnioitetaan. Kuten juuri sanoin, tasapaino on tärkeää säilyttää hinnalla millä hyvänsä.

Jotkin valtiot haluavat perustaa järjestelmän, jotta terroristien käytettävissä oleviin varoihin voitaisiin puuttua. Tiedämme, että terroristit hyödyntävät yhä taitavammin kaikkia mahdollisia tekniikoita. Tätä ehdotusta kannattaa siksi tutkia ja viedä eteenpäin, koska se tarjoaisi meille aiempaa tehokkaamman keinon torjua näiden tekniikoiden hyödyntämistä etenkin Internetin kautta.

Minun on kuitenkin korostettava, että tietojen säilyttämisen on kuljettava käsi kädessä yksityisyyden suojan ja tietosuojan kanssa. Turvallisuuden ja vapauden välille on luotava tasapaino. Emme saa kuitenkaan riistää itseltämme suoralta kädeltä keinoja, joiden avulla voitaisiin ehkä joissakin tapauksissa – mieleeni tulee taas 11. toukokuuta 2004 – pelastaa ihmishenkiä, kenties kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia henkiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Tämä siis tarkoittaa, että neuvosto haluaa säilyttää ehdotuksensa.

Teksti palautetaan näin ollen neuvoston puheenjohtajan huomautuksineen asiasta vastaavaan valiokuntaan työjärjestyksen 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

 

15. Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen ja petostentorjunta

16. EU:n terrorismin vastainen toimintasuunnitelma
  

- Ennen äänestyksiä

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa, että olemme peruuttaneet johdanto-osan Q kappaleeseen tekemämme tarkistuksen 14.

 

17. Terrori-iskujen ehkäiseminen, niihin varautuminen ja niihin reagoiminen
  

- Tarkistuksesta 7 toimitetun äänestyksen jälkeen

 
  
MPphoto
 
 

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, johdanto-osan C kappaletta voitaisiin muuttaa lisäämällä muutama pikku sana, sillä kaikkein tärkeintä on poliittisen terrorin ja terrorismin selkeä määritelmä. Tämä on mielestäni looginen huomautus, sillä kukaan ei voi sanoa, että on parempi, ettei mitään määritelmää ole, tai ettei se palkitse vaivaa. Pyydän teitä siksi kannattamaan tätä tarkistusta.

 
  
  

(Enemmän kuin 37 jäsentä nousi seisomaan ja tarkistusta ei näin ollen otettu huomioon.)

 

18. riittisten infrastruktuurien suojaaminen osana terrorismin torjuntaa

19. Terrorismin rahoituksen vastaiset toimet
  

- Tarkistuksesta 1 toimitetun äänestyksen jälkeen

 
  
MPphoto
 
 

  Giusto Catania (GUE/NGL). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, halusin puhua ennen kuin äänestämme tästä tarkistuksesta, jossa itse asiassa toistetaan jo hyväksytty kohta. Euroopan parlamentti on tuominnut ennalta ehkäisevän sodan kahdesti, mikä on mielestäni myönteinen merkki.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Tarkistuksesta 1 on äänestetty, ja se on hyväksytty.

– Ennen muutetusta tarkistuksesta 4 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, yhdessä tämän tarkistuksen laatijan Díaz de Mera García Consuegran kanssa ja tietoisena siitä, että myös sosialidemokraattisella ryhmällä on samanlainen suullinen tarkistus ehdotan, että lopussa olevien sanojen "huumausainekaupasta, asekaupasta ja ihmiskaupasta peräisin olevan likaisen rahan pesua" jälkeen lisättäisiin: "taikka kiristämällä saatua rahoitusta, niin sanotut suojelurahat mukaan lukien".

 
  
MPphoto
 
 

  Rosa Díez González (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, haluan vain todeta, että hyväksymme jäsen Ludfordin ehdottaman tarkistuksen emmekä siksi esitä mitään muuta suullista tarkistusta. Tämä tarkistus on mielestämme täydellinen, ja kannatamme sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Tämä tarkistus liitetään näin ollen tarkistukseen 4, ja nyt kahdesti muutetusta tarkistuksesta toimitetaan äänestys.

 

20. Terrorismirikoksiin liittyvä tietojenvaihto ja yhteistyö

21. Äänestysselitykset
  

- Laperrouzen mietintö (A6-0134/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Laperrouzen mietinnössä ja komission ehdotuksessa asetetaan Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteitä, joiden perustana on kilpailun periaatteiden mukaisten entistä avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden luominen. Kuten tiedämme, alalla toteutetut yksityistämiset perusteltiin niin kutsutulla Lissabonin strategialla, jota olemme aina vastustaneet.

Satunnaisesti otetaan esiin kuluttajansuojaan ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön liittyviä huolenaiheita, mutta niillä on toissijainen merkitys markkinoiden huolenaiheisiin verrattuna, toisin sanoen suurten talousryhmittymien ja alalla toimivien monikansallisten yritysten etuihin verrattuna. Vastustamme tätä tavoitetta.

Puhumme tietenkin välillä palvelujen yleisestä saatavuudesta ja velvollisuudesta tarjota julkisia palveluja, mutta tällä pyritään vain korostamaan tarvetta rakentaa ja pitää yllä energiainfrastruktuuria – komission määritelmän sekä jäsenvaltioiden lausuntojen ja suunnitelmien mukaisesti – siten, että mahdollistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta väestöryhmien kuulemismenettelyä kunnioittaen sekä ottaen huomioon strategiset ja edellä mainitut perusteet sekä parlamentin lisäämät velvoitteet. Kaikesta tästä huolimatta rahoitusta saadaan edelleen niukasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Suositamme, että EU-valtiot tekevät yhteistyötä rajat ylittävissä asioissa, joissa EU-tason yhteistyöllä voi olla lisäarvoa verrattuna siihen, mitä voidaan saavuttaa olemassa olevien kansainvälisten yhteistyörakenteiden puitteissa. Olemme päättäneet äänestää koko Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan mietinnön puolesta, koska tämä on tärkeä rajat ylittävä eurooppalainen asia.

Kannatamme niitä tarkistuksia, jotka mahdollistavat rajoitetun ylhäältä alaspäin -hallinnon. Kannatamme ajatusta siitä, että tämäntyyppisestä yhteistyöstä aiheutuvat kustannukset rahoitetaan EU:n nykyisten rakennerahastojen varoista.

 
  
MPphoto
 
 

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella esittelijä Laperrouzea tärkeästä ja ajankohtaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätösten N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY kumoamisesta. Kannatan mietintöä etenkin siksi, että siinä ehdotetaan Euroopan kaasu- ja sähkömarkkinoita koskevia yhteisiä sääntöjä, joissa ympäristö otetaan aina huomioon ja joissa taataan sähköntuotantovarmuus kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla.

Uusien jäsenvaltioiden energiaverkkojen liittämisellä Euroopan laajuisiin verkkoihin epäilemättä helpotetaan laajentuneen EU:n koheesioprosessia. Infrastruktuurien rakentamisessa, ylläpidossa ja kunnostamisessa on kuitenkin otettava huomioon ympäristöön kohdistuvat vaikutukset, jolloin on noudatettava väestöryhmille tiedottamista ja niiden kuulemista koskevia menettelyjä, joista säädetään yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

EU:n riippuvuus yhdestä ainoasta energiantoimituslähteestä voi vaikuttaa sen ulkopolitiikkaan ja heikentää sen asemaa kansainvälisenä toimijana. Euroopan teollisuuden teknologisen kehityksen kannalta on siksi oleellista, että kehitetään uusia vaihtoehtoisia energialähteitä.

 
  
  

- Rothen mietintö (A6-0130/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Caspary, Werner Langen ja Herbert Reul (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Energiatehokkuuden parantaminen on tärkeä tavoite monestakin syystä.

Kannatamme siksi kaikkia järkeviä toimia, joilla pyritään varmistamaan, että energiaa käytetään tehokkaasti. Nyt esillä olevat Rothen mietintö kuitenkin täyttää tämän vaatimuksen vain osittain. Siihen sisältyy liikaa byrokratiaa, liikaa keskittämistä ja arveluttavia menetelmiä Euroopan energiatehokkuuden parantamiseksi.

Näistä kaikista epäilyistä huolimatta äänestämme ensimmäisessä käsittelyssä mietinnön puolesta, koska kannattamamme vertailuarvoihin perustuva lähestymistapa sisältyy siihen yhtenä vaihtoehtona. Kehotamme neuvostoa ja komissiota hyväksymään vertailuarvojärjestelmän tavoitteeksi asetettujen yhtenäisten prosenttiosuuksien sijasta ja tekemään nopeasti tarvittavat valmistelut tällaisen järjestelmän käyttöönottoa varten, jotta tavoitteeksi asetettuja yhtenäisiä prosenttiosuuksia ei tarvitse soveltaa edes alkuvaiheessa.

Ellei näin tehdä, äänestämme toisessa käsittelyssä näitä prosenttiosuuksia koskevia sitovia tavoitteita vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kannatamme tietenkin tavoitteita, joiden mukaan energian loppukäytön tehokkuutta on parannettava ja uusiutuvien energiamuotojen osuuden on oltava 20 prosenttia EU:n kokonaisenergiankulutuksesta. Kannatamme myös toimia, joilla pyritään saavuttamaan tämä tavoite, ja äänestimme siksi useimpien esittelijän ehdotusten puolesta.

On mielenkiintoista panna merkille, että parlamentti katsoo julkisen sektorin voivan toimia esimerkkinä tällä alalla ja että parlamentti asettaa näin ollen alalle entistä uskaliaampia tavoitteita.

Vastustamme kuitenkin sitä, että energiatehokkuuden alalla painotetaan markkinoiden vapauttamista, etenkin kotitalouksien kohdalla heinäkuusta 2007 alkaen, kuten joissain esittelijän ehdotuksissa todetaan. Äänestimme tällaisia ehdotuksia vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Aiempaa parempi energiatehokkuus on tärkeä osa strategiaa, jolla pyritään saavuttamaan Kioton pöytäkirjan tavoitteet. EU:n ei kuitenkaan nähdäksemme pidä asettaa tarkkoja energiansäästöä koskevia tavoitteita eikä määritellä, miten ne on tarkoitus saavuttaa. EU voi ja sen pitääkin osallistua todellisiin rajat ylittäviin ympäristöasioihin, mutta se ei saa sanella energiapolitiikkaa koskevia tavoitteita. Se, että äänestämme Euroopan parlamentin mietintöä vastaan, ei tarkoita, että kannatamme komission alkuperäistä ehdotusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jos haluamme – ja meidän on syytä haluta – todellisia energiansäästöjä, joilla pystytään vastustamaan jatkuvasti lisääntyvää energian käyttöä sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa, yksi keskeisistä tehtävistämme on varoittaa kansalaisia liiallisen energiankäytön vaikutuksista. Ongelmien saattaminen ihmisten tietoon on paras tapa ottaa heidät mukaan välttämättömiin ratkaisuihin.

Mietinnössä esitetyt ehdotukset, etenkin ne, joiden mukaan sekä julkisille että yksityisille käyttäjille on tiedotettava aiempaa enemmän energian säästämisen hyödyistä, osoittautuvat sinänsä varmasti erittäin hyödyllisiksi.

 
  
  

- Brepoelsin mietintö (A6-0108/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Suhtaudumme avoimesti ajatukseen siitä, että EU-valtiot perustavat WWW-portaalin, johon jäsenvaltiot toimittavat merkityksellisiä ympäristöindikaattoreita.

Suhtaudumme kriittisesti sellaisiin sanamuotoihin, joiden nojalla EU voi panna täytäntöön samanlaisia toimia muilla politiikan aloilla. Esittelijä ei ole määritellyt tarkasti, mistä aloista on tällä hetkellä kysymys ja missä määrin. Lisäksi katsomme, että mietinnössä on liian yksityiskohtaisia säännöksiä ja että jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan tietoja liian monilla aloilla. Jäsenvaltioilla on erilaiset maantieteelliset edellytykset. Samantyyppiset tiedot ja indikaattorit eivät näin ollen ole merkityksellisiä kaikkien valtioiden kohdalla.

Edellä mainituista syistä olemme päättäneet äänestää parlamentin mietintöä vastaan. Katsomme, että komission ehdotuksessa ei mennä yhtä pitkälle ja että se on muotoiltu paremmin kuin parlamentin esittämä mietintö.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tietojen yhteiskäyttö jäsenvaltioiden kesken auttaa merkittävästi luomaan laajan ja vahvan luottamuksen tunteen kaikkien asianosaisten välillä, ja se on tietenkin sinänsä hyödyllistä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tiedot, jotka on mahdollista hankkia tällä tavoin, ovat luonteeltaan rajat ylittäviä ja niitä voidaan käyttää rajat ylittäviin tarkoituksiin. Tämän vuoksi, siis tietojen yhteiskäyttöä koskevan tavoitteen vuoksi, kannatan tietenkin mietintöä.

 
  
  

- Skinnerin mietintö (A6-0146/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista kannatta toimielinten välistä kilpailua ja pitää siksi valitettavana, että komissio on katsonut tarpeelliseksi säännellä näitäkin markkinoita. Tällä hetkellä sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa jälleenvakuutus on laadittu, mikä tarkoittaa, että markkinoiden toimijat valitsevat itse sopivimman lainsäädännön. Direktiivillä ei suojella ensisijaisesti kansalaisia, vaan siinä on säännöksiä, joita sovelletaan rahoituslaitoksiin ja yritysten väliseen kaupankäyntiin (B2B). Nämä toimijat tekevät päivittäin omat riskiarvionsa eivätkä tarvitse lisää EU:n lainsäädäntöä.

Koska emme voi äänestää komission ehdotuksia vastaan, äänestämme tyhjää.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kuten valiokuntavaiheessakin, kannatin tänään meille Skinnerin mietinnössä suositeltua kompromissipakettia.

Rahoituspalveluilla on erittäin oleellinen merkitys Skotlannin taloudelle, ja jälleenvakuutus vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti skotlantilaisiin yrityksiin ja kuluttajiin.

Kannatan tätä ehdotusta, joka edistää Euroopan laajuisen jälleenvakuutuksia koskevan normi- ja säännösjärjestelmän luomista sekä tarjoaa mahdollisuuden puuttua Yhdysvaltojen tilanteeseen, jossa valtavia pääomamääriä on sidottuna, mikä johtuu Yhdysvalloissa asetetuista lisävakuusvaatimuksista, jotka aiheuttavat nykyään kuluttajille siirtyviä lisäkustannuksia.

Esittelijä ansaitsee onnittelut tämän asiakirjan parissa tekemästään työstä.

 
  
  

Schierhuberin mietintö (A6-0145/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme esillä olevan mietinnön puolesta, koska se parantaa komission ehdotusta ja koska siihen on todellakin sisällytetty joitakin meidän esittämiämme ehdotuksia. On totta, että olisimme voineet mennä pitemmälle joissakin asioissa, joita ovat etenkin tukien mukauttamisesta saadut varat ja niiden käyttöönotto maatalous- ja metsä-alan tukitoimissa sekä pienintä tukea saaville viljelijöille myönnettävän tuen lisääminen. Olisi myönteistä kehitystä, jos komissio edes ottaisi tämän päätöslauselman huomioon.

Epäilyjä kohdistuu edelleen luonnonsuojelua ja Natura 2000 -verkostoa koskevien toimien sisällyttämiseen maaseudun kehittämisen tukiohjelmaan etenkin siksi, ettei ole mitään merkkejä siitä, että se estäisi maaseudun kehittämiseen myönnettävien määrärahojen vähentämisen. Parhaillaan käytävä keskustelu ei vaikuta lupaavalta, ja kaikki viittaa tuleviin leikkauksiin ja näin ollen politiikkaan, jolla ei onnistuta lisäämään taloudellista ja sosiaalista koheesiota, työpaikkoja eikä sosiaalista osallistumista.

On yleisesti tiedossa, että vastustamme maatalousmarkkinoiden yhteisrahoitusta ja vapauttamista, koska se on vastoin politiikkaa, jolla edistetään sellaista maaseudun kehittämisen muotoa, joka vakiinnuttaa asutuksen ja jolla tuetaan perhetiloja sekä pieniä ja keskisuuria tiloja, ja vastoin politiikkaa, joka perustuu EU:n eri jäsenvaltioiden erilaisten ominaispiirteiden huomioon ottamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Vastustamme ehdottomasti tätä mietintöä, ja siinä on mielestäni aivan järjettömiä kohtia. Emme voi missään tapauksessa kannattaa mietinnössä esitettyä ehdotusta määrärahojen lisäämisestä komission ehdottamiin määriin verrattuna. Ihmettelemme, mikseivät jäsenvaltiot onnistu kehittämään itse omia maaseutualueitaan? Vai onko maaseuturahaston taustalla ajatus siitä, että lasku halutaan maksattaa toisilla?

Sille, miksi rikkaiden valtioiden pitäisi EU:ssa auttaa köyhiä valtioita, voidaan esittää tulojen jakautumiseen liittyviä perusteluja, mutta siinä tapauksessa köyhien valtioiden on itse päätettävä, miten ne käyttävät tämän avustuksen.

Tarkistuksessa 29 viitataan Euroopan perustuslakisopimukseen. Sitä koskeva ehdotus on nyt hylätty, eikä siihen voida enää viitata.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kannatan mietintöä ja esittelijän huomautuksia siitä, että on tärkeää varmistaa terve maaseudun talous.

Skotlannin menestyksekäs maatalous- ja metsäteollisuus lisää oleellisesti monien maaseutuyhteisöjemme elinkelpoisuutta. Skotlannin maantieteellisten olojen vuoksi monet maaseutualueemme luokitellaan epäsuotuisiksi alueiksi, jotka edellyttävät erityisiä tukitoimia.

EU:n myöntämällä tuella voi olla tärkeä merkitys autettaessa maaseutuyrityksiä vastaamaan niiden kohtaamiin moniin kilpailuhaasteisiin. Toivon, että EU:n tulevassa talousarviossa osoitetaan riittävästi määrärahoja maaseudun kehittämisohjelmiin ja että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Skotlannin hallitukset mahdollistavat mahdollisimman täysimääräisten avustusten toteuttamisen.

 
  
MPphoto
 
 

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella esittelijä Schierhuberia ajankohtaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään ehdotusta neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että parlamentin on vastustettava pyrkimyksiä pienentää maaseudun kehittämiseen osoitettavia määrärahoja.

Syrjäisimmille alueille ehdotetun tuen määrä on säilytettävä nykyisellä tasolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Emme ole vielä päättäneet yhdestä yhteisen maatalouspolitiikan tärkeimmästä näkökohdasta, nimittäin sen rahoituksesta. Äänestin siksi mietinnön puolesta rahoitusnäkymiä koskevan keskustelun lopputuloksesta riippumatta.

Tätä alaa koskeva EU:n politiikka olisi itse asiassa kohdistettava maaseutuun eikä pelkästään maatalouteen, ja siihen olisi sisällytettävä joukko toimia ja toimintalinjoja, jotka muodostavat maaseutualueita koskevan johdonmukaisen politiikan. Tämä on oma näkemykseni sekä myös mietinnössä esitetyn näkemyksen perusajatus.

Näiden politiikkojen rahoitusta olisi käsiteltävä rahoitusnäkymiä koskevassa keskustelussa, jossa meillä on tilaisuus arvioida tarvittavia määriä. Toistaiseksi ilmoitan vain kannattavani yksinkertaistamismallia, jonka tavoitteena on johdonmukainen politiikka sellaista aluetta varten, joka on monimuotoinen mutta kuitenkin riittävän homogeeninen, jotta sitä voidaan käsitellä kokonaisuutena.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI). (DE) Arvoisa puhemies, erään tutkimuksen mukaan hallitukset ovat käyttäneet vuonna 2005 yli 191 miljardia dollaria terrorismin vastaiseen taisteluun. Nämä menot moninkertaistuvat kymmenen seuraavan vuoden aikana. Yhdysvallat on käyttänyt 44 prosenttia näistä varoista muun muassa sotilas- ja poliisitoimiin. On kuitenkin pikemminkin kyseenalaista, onko terrorismin vastainen strategia onnistunut. Tärkein esimerkki tästä kyseenalaisesta onnistumisesta on Irak, josta on sodan vuoksi tullut terrorismin pesäpaikka.

Olemme toistaiseksi käsitelleet vain oireita emmekä ole yrittäneet poistaa tätä pahaa juuria myöten. Ääriliikkeet pystyvätkin välinpitämättömyyden ja islamia koskevien väärien arviointien ansiosta värväämään yhä enemmän taistelijoita usein muslimiväestön alemmista luokista. Meidän on keskitettävä toimemme tähän asiaan sekä omaksuttava uusia ajattelutapoja ja kuljettava uusia polkuja.

 
  
  

- Duquesnen mietintö (A6-0160/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Maltillisen kokoomuspuolueen jäsenet ovat tänään äänestäneet mietinnön puolesta. Haluamme tehdä selväksi, että vastustamme kuitenkin eurooppalaisen rikosrekisteritietokannan perustamista.

 
  
  

- Alvaron mietintö (A6-0174/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Inger Segelström (PSE), kirjallinen. (SV) Viestintäliikennetietojen säilyttämistä koskevan Ruotsin, Irlannin, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksen tavoitteena on parantaa oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa. Kannatamme varauksettomasti tätä tavoitetta, koska jäsenvaltioiden ja yhteisön on tärkeää tarjota rikollisuuden torjunnasta vastaaville viranomaisille riittävästi välineitä, jotta he voivat tehdä työtään.

Ruotsi on onnistunut erittäin loistavasti torjumaan rikollisuutta ja selvittämään yksittäisiä vakavia rikoksia säilytettyjen viestintäliikennetietojen avulla. Tämä pätee myös joihinkin muihin jäsenvaltioihin. Ehdotuksen tehneet neljä jäsenvaltiota eivät kuitenkaan ole selvittäneet riittävästi puitepäätösehdotuksen tarpeellisuutta ja järkevyyttä. Näiden neljän jäsenvaltion ja/tai komission on siksi vielä annettava hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa viestintäliikennetietojen säilyttämisellä on ollut erittäin tärkeä merkitys rikosten ja rangaistavien tekojen, myös terrorismin, ehkäisemisessä, tutkimisessa, havaitsemisessa ja saattamisessa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Niiden on myös osoitettava selkeästi tämän alan lainsäädännön järkevyys ja tarpeellisuus yksityisyyteen kohdistuvien mahdollisten seurausten vuoksi.

 
  
  

- Duquesnen mietinnöt (A6-0162/2005 ja A6-0160/2005) ja Alvaron mietintö (A6-0174/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista kannattaa jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämistä terrorismin ja muun vakavan rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa. Nämä ovat kuitenkin niin sanotun kolmannen pilarin asioita, jotka koskevat hallitusten välistä yhteistyötä poliisi- ja oikeusasioissa, ja niitä koskevat päätökset on tehtävä jäsenvaltioiden edustajista koostuvassa neuvostossa eikä ylikansallisissa EU:n toimielimissä. Neuvottelujen tulosten arviointi ja vastuun osoittaminen ovat näin ollen kansallisten parlamenttien eikä Euroopan parlamentin tehtäviä. Kesäkuun lista ei voi siksi kannattaa parlamentin tarkistuksia huolimatta siitä, että olisimme kannattaneet usean tarkistuksen sisältöä, jos olisimme olleet Ruotsin parlamentissa.

Mietinnöstä A6-0162/2005 totean, että kannatamme Ruotsin neuvostossa tekemää ehdotusta puitepäätökseksi tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta EU:n lainvalvontaviranomaisten välillä.

 
  
  

- Böschin mietintö (A6-0151/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. (SV) Kannatamme petostentorjuntaa koskevan Böschin mietinnön useimpia kohtia. Tiedämme, että EU:n jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset tupakan verokannat aiheuttavat savukkeiden salakuljetukseen liittyviä ongelmia, ja tämä asia otetaan esiin mietinnön 33 ja 36 kohdassa. Yhdymme näihin toteamuksiin, mutta vastustamme uusia tupakkaveron alennuksia. Tupakan halventuminen lisää kulutusta ja vaikuttaa haitallisesti kansanterveyteen. Uskomme, että on olemassa parempiakin keinoja puuttua salakuljetusongelmiin. Emme voi myöskään kannattaa näkemystä, jonka mukaan tulliviranomaiset olisi varustettava liikkuvilla yksiköillä tai ulkorajoilla tapahtuvaa operatiivista yhteistyötä hallinnoivan EU:n viraston olisi tehtävä myös tullitarkastuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Huolimatta teknisestä näkökohdasta, jonka esittelijä on yrittänyt sisällyttää mietintöön, tällä asialla on suuri poliittinen merkitys tavoitteena olevilla rajoittamattoman "avoimilla ja kilpailuun perustuvilla markkinoilla".

Asiaan sovelletun lähestymistavan taustalla olevat poliittiset näkökohdat tulevat jatkuvasti esiin, jolloin päädytään asioihin, jotka yhteen niputettuina ovat – tai voivat olla – poliittisesti erilaisia.

Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen varmistamalla, ettei hallinnointi ole epätaloudellista eikä vilpillistä, on aivan eri asia kuin erilaisten verojen kiertämistapojen, rinnakkaismarkkinoiden ja mustan pörssin kaupan sekä erilaisen salakuljetuksen muodossa tapahtuvien petosten torjunta (vaikka se tapahtuukin yhteisön toimielinten yhteisellä petoksia koskevalla vyöhykkeellä).

Mietinnössä esiin otettujen monien tärkeiden näkökohtien joukosta haluan korostaa sitä, että jäsenvaltioille on annettu uusia tehtäviä ja niiltä on samalla poistettu joitakin vanhoja tehtäviä hylkäämällä ja erottamalla jatkuvasti julkisen sektorin työntekijöitä sekä vuokraamalla yksityisiä yrityksiä tekemään osan tästä työstä.

Tämän tärkeän poliittisen asian yhteydessä haluan ilmoittaa kritisoivani mietinnössä mainittua "eurooppalaisen julkisen sektorin tehtävien siirtämistä yksityisille yrityksille".

 
  
  

- Gonzálezin mietintö (A6-0164/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Terrorismi oli aikoinaan kommunistisen vallankumouksellisen internationaalin käyttämä ase. Nykyään sitä käyttää islamilainen vallankumouksellinen internationaali, jonka tavoitteena on länsimaisen sivilisaation tuhoaminen ja islamilaisten tasavaltojen perustaminen kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan. Muslimien joukkomaahanmuuton kautta hallituksemme ovat itse asiassa tuoneet Eurooppaan Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä riehuvan poliittis-uskonnollisen kansalaissodan.

Väkivaltaisen tai väkivallattoman terrorin avulla islamistit haluavat yhtäältä valvoa laajoja muslimiväestöjä vallankumousta silmällä pitäen ja toisaalta lamauttaa kansakuntamme. Islamistivastaisena pidetyn Aznarin hallituksen vaalitappio Espanjassa vain muutama päivä marokkolaisten maahanmuuttajien 11. maaliskuuta 2004 tekemän iskun jälkeen oli osa tätä strategiaa. Sama pätee Alankomaista kotoisin olleen elokuvan tekijän Theo van Goghin salamurhaan.

Vaatimukset, jotka koskevat islamilaisen huivin käyttöä ja halal-aterioita koulujen ruokaloissa, ovat tämän mullistusprosessin varhaisvaiheita. Massaterrorismi on tämän prosessin viimeinen vaihe.

Islamilaiset terroristit jatkavat vallankumouksellista jihadiaan niin kauan, kunnes tiedostamme tämän vaaran todellisuuden.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Maltillisen kokoomuspuolueen jäsenet ovat tänään vastustaneet äänestyksessä eurooppalaisen syyttäjänviraston perustamista, jota ehdotetaan Díez Gonzálesin mietinnössä, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle terrorismin vastaisesta EU:n toimintasuunnitelmasta.

Maltillisen kokoomuspuolueen jäsenten mielestä syyttäjänvirastojen on toimittava kansallisella tasolla.

 
  
  

- Orejan mietintö (A6-0166/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Terrori-iskujen ehkäiseminen, niihin varautuminen ja niihin reagoiminen ovat tärkeitä ja välttämättömiä toimia. Siinä ei ole kuitenkaan mitään järkeä, että tämän työn tuloksena EU:n pitäisi määritellä ja panna täytäntöön eurooppalainen poliittinen hanke. On parempiakin tapoja tukea terrorismin uhreja kuin perustaa uusia EU:n viranomaisia. Vastustamme myös sitä, että terroritekoja ja muita traagisia tapahtumia hyödynnetään EU:n toimielinten vallan ja vaikutuksen laajentamisessa.

Kesäkuun lista on siksi äänestänyt mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä ei käsitellä terrorismin taustalla olevia syitä, kuten maailmantilanteen vakavaa huonontumista, kansainvälisten suhteiden militarisoitumisen voimistamaa väkivallan kierrettä, valtioiden ja kansojen suvereeniuteen kohdistuvia hyökkäyksiä – toisin sanoen valtioterrorismia – liiallisen kapitalismin aiheuttamaa riistoa, sosiaalisen tasa-arvoisuuden epäinhimillistä vähenemistä eikä sitä, että miljoonat ihmiset elävät kurjissa oloissa.

Mietinnössä ehdotetaan "terrorismin vastaisen taistelun" verukkeella, että luodaan kokonainen tietoverkko ja vahvistetaan sitä ja että perustetaan turvallisuusjärjestöjä, joiden toimet keskitetään Euroopan tasolla – määräämällä "ylikansallisia" rakenteita, jotta voidaan ohittaa suvereenien valtioiden välinen yhteistyö – ja näin edistetään sortotoimia, jotka ovat osa laajempia strategioita, joiden avulla pyritään säilyttämään epäoikeudenmukainen maailmanjärjestys, joka perustuu jatkuvaan voimankäyttöön, kilpavarusteluun sekä taloudelliseen ja rahoitukselliseen valtaan.

Tästä syystä emme hyväksy EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä sopimuksia henkilötietojen vaihdosta, sellaisten järjestöjen kriminalisointia, jotka puolustavat kansalaisten perusoikeuksia, kuten oikeutta suvereeniuteen ja itsenäisyyteen, emmekä suvereeneihin valtioihin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Ryhmämme äänesti näin ollen mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentille tänään esitellyssä kahdeksan mietinnön paketissa esitetään yksityiskohtaisesti niin kutsuttu EU:n terrorismin vastainen strategia. Tavoitteena on vahvistaa politiikkaa, jolla ajetaan suurten yritysten etua ja torjutaan voimistuvia kansalaisliikkeitä ja imperialismin vastustusta kansalaisten keskuudessa.

Orejan mietinnössä pyritään perustelemaan tarve laajentaa tätä politiikkaa ja siirtyä ehkäisevän terrorismin vastaisen toiminnan vaiheeseen noudattamalla Yhdysvaltojen imperialistisen ennalta ehkäisevän sodan doktriinia.

Samalla siinä otetaan näppärästi käyttöön terroritoiminnan ja terroriryhmien laajennettu määritelmä "islamilaisen terrorismin" avulla, jolla tietenkin tarkoitetaan liikkeitä ja järjestöjä, jotka kamppailevat tai taistelevat vallassa olevan hallinnon kukistamiseksi.

Mietinnössä pyritään selvästikin luomaan myös työväen hämmennyksen ilmapiiriä nimeämällä "terrorismi" kaikkein suurimmaksi vaaraksi, jotta ehdotetut itsevaltaiset toimet sallitaan ja jotta ruohonjuuritasolla hyväksytään uusien sortoelinten ja -menetelmien käyttöönotto.

Euroopan työväki ja kansa reagoivat varmasti EU:n tuskaisiin pyrkimyksiin lisätä ruohonjuuritason sortotoimia ja -menetelmiä hangoittelemalla vastaan ja niskoittelemalla kansallisella tasolla sekä tehostamalla taisteluaan ja koordinointiaan niiden kumoamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Myös Orejan mietinnössä – A6-0166/2005 – johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle terrori-iskujen ehkäisemisestä, niihin varautumisesta ja niihin reagoimisesta (2005/2043(INI)) ja joka on osa Euroopan parlamentin tänään hyväksymää terrorismin vastaista pakettia, asetetaan tavoitteeksi sellaisen oikeudellisen alueen muodostaminen, jolla terrorismin vastaisessa taistelussa käytettyinä aseina ovat tuomioistuinten antamien tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen, poliisitoimet sekä tietojenvaihto poliisivoimien ja tiedustelupalvelujen välillä. Tämän vuoksi perusoikeudet ovat vaarassa unohtua. Tätä lähestymistapaa on itse asiassa kritisoitu jäsenvaltioissa yhä voimakkaammin eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönotosta lähtien, koska varsin harmittomalta kuulostava sanamuoto "vastavuoroinen tunnustaminen" osoittautuu lähemmin tarkasteltuna erittäin voimakkaaksi välineeksi. Kun henkilö esimerkiksi luovutetaan toiseen EU:n jäsenvaltioon, tapauksen oikeudellinen arviointi ei ole enää mahdollista.

Orejan mietinnön kyseenalaisimmat kohdat ovat:

- tavoite, joka koskee "tietojenvaihtoa poliisivoimien ja tiedustelupalvelujen välillä"

- välineiden kehittäminen "terrorismista epäiltyjä henkilöitä ja heidän järjestöjään koskevien tietojen vaihtamiseksi kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa" ja

- tavoite, jonka mukaan kannustetaan "Europolin ja Eurojustin yhä suurempaa erikoistumista [– –] terrorismin torjumisessa".

Syyttäjäviranomaisten demokraattinen valvonta, henkilötietojen tehokas suoja ja horisontaalinen toimivallanjako eivät kuulu lainkaan tähän järjestelmään.

 
  
  

- Lambrinidisin mietintö (A6-0161/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Mietintö sopii täydellisesti yhteen sen kanssa, että ihmisiä pyritään hämmentämään ja pelottelemaan terrorismin verukkeella.

Mietinnössä hyväksytään asian kannalta merkityksellinen komission tiedonanto, jossa jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan (yhteistyössä yksityisten turva-alan yritysten kanssa) luetteloita "kriittisinä" pidettävistä "infrastruktuureista" (yksityisistä, hallinnollisista, yleishyödyllisistä) muun muassa energian, viestinnän, pankkien, terveydenhuollon, elintarvikkeiden, vesihuollon, liikenteen ja julkishallinnon aloilla. Tärkeät teollisuussektorit – omistajat ja järjestöt, kuten Kreikan teollisuusliitto – ylennetään valtion kanssa tasavertaisiksi kumppaneiksi alalla, joka (ainakin päällisin puolin) kuuluu valtion yksinomaiseen toimivaltaan. Niillä on mahdollisuus käyttää kaikkia tietoja mahdollisista "terrori-iskujen" riskeistä, ja ne auttavat muokkaamaan terrorismin vastaista strategiaa. Kaikki tämä sisällytetään "Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojeluohjelmaan" (EPCIP), kun taas kriisi- ja hätätilanteiden varhaisvaroitusjärjestelmää edistävien tietojen keräämistä ja vaihtamista varten perustetaan toinen vakoiluverkosto (ARGUS).

Edellä mainituilla toimilla pyritään yhdessä Euroopan terrorismilainsäädännön kanssa kaiken muun ohella luomaan edellytykset sille, että kaikenlainen taistelu, jota työväki ja kansalaisliikkeet käyttävät kamppailussaan, voidaan luokitella terroritoiminnaksi.

Esittelijän pyrkimys sisällyttää mietintöön maininta luonnononnettomuuksien riskeistä ja viittaukset perusoikeuksien kunnioittamiseen on veruke saada uudet itsevaltaiset toimet hyväksytyksi.

 
  
  

- Duquesnen mietintö (A6-0165/2005)

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Maltillisen kokoomuspuolueen jäsenet ovat tänään äänestäneet rikostuomioiden eurooppalaisen rekisterin perustamista vastaan. Samasta syystä olemme äänestäneet koko mietintöä vastaan.

 
  
  

- Díez Gonzálezin (A6-0164/2005), Mayor Orejan (A6-0166/2005), Lambrinidisin (A6-0161/2005), Borghezion (A6-0159/2005), Duquesnen (A6-0162/2005, A6-0160/2005 ja A6-0165/2005) ja Alvaron (A6-0174/2005) mietinnöt

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) On syytä tehdä selväksi, että terrorismi on tämän vuosisadan diktatuuri, jota on torjuttava lakkaamatta.

Viime vuosien tapahtumien vuoksi on alettu vähitellen herätä todellisuuteen, eikä tämä suuntaus ole hiipunut eikä kadottanut keskipistettään, kuten tämä keskustelu osoittaa.

Tiedämme, että elämäntapamme, yhteiskuntamme ja nauttimamme vapaus ovat uhattuina. Tiedämme myös, että suurimmat hyveemme – kuten vapaus, yksilön kunnioittaminen ja yhteisvastuu – voivat olla heikkouksia terrorismin vastaisessa taistelussa. Meidän on siksi tärkeää pitää jatkuvasti tasapainossa se, mitä meidän on uhrattava, ja ne osatekijät, jotka ovat välttämättömiä elämäntapamme säilyttämiseksi.

Kun otetaan huomioon saavutettu edistys, laaja sitoumus, kohdatut vaikeudet, muutosten tarve ja varoitukset vielä olemassa olevista puutteista, tästä mietinnöstä ja muista mietinnöistä täysistunnossa käytävää keskustelua on tässä yhteydessä tarkasteltava samanlaisesta näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan täällä on ollut selvästi havaittavissa, että olemme tietoisia riskistä, toiminnan tarpeesta sekä siitä, mitä ei voida ja mitä ei pidä vaatia edes terrorismin vastaisen taistelun nimissä.

 

22. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 12.50 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

 

23. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

24. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

25. Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu

Reimer Bögen laatimasta politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa unionissa 2007–2013 käsittelevän väliaikaisen valiokunnan mietinnöstä politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013 [2004/2209(INI)] (A6-0153/2005)

Vaikka ei siltä vaikuttaisikaan, tämä on valtavan tärkeä kysymys unionin tulevaisuuden kannalta.

(Suosionosoituksia)

Oletan, että paikalla olevien jäsenten epätavallisen vähäinen määrä johtuu jostakin tapahtumasta, luultavasti jonkinlaisesta poliittisten ryhmien kokouksesta, sillä puhemiehistö hämmästelee sitä, että kaikki ryhmät näyttävät poikkeuksellisen yksimielisesti huolehtineen osallistujamäärän vähäisyydestä näinkin tärkeään keskusteluun varatussa istunnossa. Voin vain pahoitella tapahtunutta ja ihmetellä syytä siihen. Jos poissaolijoita olisi näin silmiinpistävän paljon jossakin tietyssä ryhmässä, siihen voisi kenties olla hyvä syy, mutta on ihmeteltävää, että heitä on kaikissa ryhmissä samanaikaisesti.

Emme kaikesta huolimatta voi keskeyttää istuntoa. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa ministeri, meidän on jatkettava istuntoa. Tiedotusvälineet varmasti välittävät puheenvuoronne eteenpäin.

 
  
MPphoto
 
 

  Reimer Böge (PPE-DE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, vastaan aluksi puhemiehen viimeiseen huomautukseen. Koska väliaikainen valiokunta hyväksyi mietintöni kahden kolmasosan enemmistöllä, samanlainen tulos saattaa vaikuttaa todennäköiseltä huomisessa äänestyksessä, ja tämä on saattanut jossain määrin vähentää asiaa kohtaan tunnettua mielenkiintoa.

Kun väliaikainen valiokunta päätettiin nimittää 15. syyskuuta, sille annettiin tehtäväksi määritellä parlamentin neuvotteluasema politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa Euroopan unionissa koskevissa kysymyksissä. Työskenneltyämme tämän asian parissa seitsemän kuukautta, esittelemme teille tänään Euroopan parlamentin neuvotteluasemaa koskevan ehdotuksemme. Se, että väliaikainen valiokunta pystyi hyväksymään mietinnön kahden kolmasosan enemmistöllä kaikista vastakkaisista näkemyksistä huolimatta, johtui täysin siitä tiiviistä yhteistyöstä ja keskinäisestä luottamuksesta, joiden siivittämänä sen jäsenet suorittivat tehtävänsä.

Tästä syystä kiitän kaikkein ensimmäiseksi teitä, arvoisa puhemies, joka toimitte väliaikaisen valiokunnan puheenjohtajana, ja esitän erityiskiitokset koordinaattoreille ja asiaansa tarmokkaasti paneutuneille parlamentin jäsenille, jotka vastasivat omien valiokuntiensa lausuntojen valmistelusta. Kiitän teitä kaikkia vilpittömästi tiiviistä ja tuloksekkaasta yhteistyöstä kuluneiden kuukausien aikana. Haluan vielä kiittää erityisesti pääsihteeristön henkilöstöä, joka teki suurenmoista työtä meidän kaikkien puolesta.

(Suosionosoituksia)

Neuvoteltuamme 22 työasiakirjasta ja keskusteltuamme lausuntonsa antaneiden 17 valiokunnan kanssa sekä kuultuamme kansallisten kansanedustuslaitosten valtuuskuntia, mitä pidän erittäin tärkeänä, tämä mietintö voi osoittaa todeksi sen, että toimielimemme on analysoinut ja arvioinut komission ehdotuksia erittäin tarkoin ja intensiivisesti. Sen vuoksi tulos, jonka tänään esittelemme teille, on vakaa, johdonmukainen ja monipuolinen ratkaisu.

Rahoitusnäkymiä ei toteuteta ilman parlamentin suostumusta. Pyrimme ratkaisuun, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Tuimme niitä osia komission ehdotuksista, joita pidimme oikeina ja asianmukaisina varsinkin Lissabonin strategiassa esitetyn kasvun ja työllisyyden edistämisen tavoitteen kannalta. Olemme tarvittaessa leikanneet määrärahoja vaarantamatta kuitenkaan yhdentymisprosessia. Olemme asettaneet omat poliittiset painopisteemme, emmekä aio tyytyä keskustelemaan pelkistä laskutoimituksista, vaan parannamme olennaisesti vuotuisen talousarviomenettelyn perusedellytyksiä selkeyttämällä ohjelmia. Olemme yrittäneet tasapainoilla synergian ja toissijaisuusperiaatteen välillä ja pitää samalla kiinni velvoitteestamme säilyttää talousarvion kurinalaisuus.

Demokraattisen legitiimiyden vuoksi olemme myös puoltaneet rahoitusnäkymien voimassaoloajan yhteensovittamista parlamentin lainsäädäntökauden ja komission toimikauden kanssa. Haluamme, että ohjelmien selkeyttämisestä ja varainhoitoasetuksen uudistamisesta tulee sitova velvoite, ja edellytämme, että parlamentin oikeudet säilytetään täysimääräisinä uudessa monivuotisia ohjelmia koskevassa lainsäädännössä sekä ilman muuta kaikilla toiminta-aloilla, ulkopolitiikan kaltaiset alat mukaan luettuina.

Menoja koskeva ratkaisu on toteuttamiskelpoinen vain, jos sitä täydennetään unionin omia varoja koskevilla lyhyen ja pitkän aikavälin ratkaisuilla, toisin sanoen talousarvion sisäistä tasapainoa parantavilla korjaavilla mekanismeilla. Jos vaadimme julkisesti tutkimuksen ja kehityksen lisäämistä ja elinikäisen oppimisen edistämistä, kansalaiset odottavat meidän toteuttavan nämä asiat. Jos samalla tuemme julkisesti yhteenkuuluvuutta täysin tietoisina neuvostossa käytävien keskustelujen nykyvaiheesta ja joudumme myöntämään, että strategisten politiikan alojen jatkuvan rahoitusvajeen ongelma on varmasti edessämme niissä keskusteluissa, joita neuvostossa parhaillaan käydään unionin kansalaisuudesta – kansalaistemme suojelemisesta sisäisiltä vaaroilta ja ulkorajojemme turvaamisesta – ja EU:n asemasta globaalina kumppanina, on selvää, että joudumme vielä varautumaan tiukkoihin neuvotteluihin tästä aiheesta neuvoston kanssa.

Näköpiirissä olevien vaikeiden keskustelujen takia ja Agenda 2000 -ohjelmasta saamiemme kokemusten perusteella olemme vakaasti sitä mieltä, että tulevissa neuvotteluissa esityslistalle on aivan välttämätöntä ottaa uusi väline nykyisiin sopimuksiin pohjautuvien varausten ja joustavuuden turvaamiseksi. Päädyimme lopputulokseen, jossa maksusitoumusmäärärahojen osuus on 1,18 prosenttia ja maksumäärärahojen 1,07 prosenttia.

Pyydän teitä kaikkia hyväksymään tämän mietinnön huomenna väliaikaisen valiokunnan suosittelemassa muodossa. Se vahvistaa neuvotteluasemaamme. Lisäksi se antaisi komissiolle suuremman toimintavapauden suunnitella hankalaa Euroopan yhdentymisprosessia. Rahoitusnäkymien tulisi – ellei kokonaisuudessaan niin ainakin jossain määrin – olla merkittävä osoitus sitoutumisesta ihmisläheisempään ja kaukonäköisempään Eurooppaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Nicolas Schmit, Neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, olen hyvin mielissäni siitä, että minulla on tilaisuus puhua parlamentille tänä iltapäivänä ennen kuin se äänestää tulevia rahoitusnäkymiä koskevasta päätöslauselmasta. Perustamissopimuksen nojalla parlamentille kuuluvien talousarviovaltuuksien mukaisesti puheenjohtajavaltio Luxemburg asettaa etusijalle sen, että parlamentin kanssa käydään avointa ja varauksetonta vuoropuhelua tällä alalla. Tämä on yksi tärkeimmistä Euroopan unionia nykyisin koskettavista kysymyksistä. Myös sen ajankohta on sellainen, ettei unioni yksinkertaisesti saa epäonnistua.

Arvoisa puhemies, johditte politiikan haasteita ja unionin rahoitusmahdollisuuksia käsittelevää väliaikaista valiokuntaa, ja esitän kiitoksemme myös sen työstä. Lisäksi kiitän esittelijää hänen tekemästään työstä. Teidän panoksenne tässä monitahoisessa ja poliittisesti vähintäänkin arkaluonteisessa keskustelussa on ollut tärkeä kahdessa suhteessa. Ensinnäkin parlamentti on osoittautunut realistiseksi ja omaksunut johdonmukaiseen toimintamallin. Toiseksi te asetatte tässä mietinnössä ja päätöslauselmassa tavallaan keskeisimmät kriteerit neuvostossa käytävien neuvottelujen jälkeisille neuvotteluille, jotka ovat pohjimmiltaan aivan yhtä ratkaisevat rahoitusnäkymien kannalta kuin Eurooppa-neuvostossa ensi viikolla käytävät neuvottelut. Kuten puheenjohtajavaltio joka tapauksessa mahdollisimman usein korostaa, neuvostossa käytävä ensimmäinen neuvottelukierros on vasta alkua, ja rahoitusnäkymien hyväksyminen edellyttää myös parlamentin suostumusta.

Missä vaiheessa neuvostossa käydyt neuvottelut ovat? Esitän teille oman näkemyksemme neuvoston tilanteesta ja siitä, miten aiomme valmistautua tästä asiasta käytäviin keskusteluihin varsinkin ensi viikolla järjestettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Ensinnäkin korostan, että puheenjohtajavaltio haluaa määrätietoisesti saavuttaa yhteisymmärryksen ensi viikolla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Mikään ei saisi häiritä keskittymistämme siihen tärkeään tehtävään, joka velvoittaa meidät huolehtimaan, että Euroopan unionilla on tarvittavat varat tehtäviensä hoitamiseen lähivuosina. Sopimuksen tekeminen kesäkuussa on paras tapa lähettää myönteinen signaali ja ainoa tapa määritellä ajoissa, miten paljon varoja tarvitaan, jotta lukuisat välineet ja lainsäädäntöohjelmat voidaan hyväksyä ja panna täytäntöön sopivaan aikaan. Tänään enemmän kuin koskaan unionin on osoitettava, että se kykenee edelleen täysivaltaiseen päätöksentekoon ja että se pystyy yhä pääsemään yhteisymmärrykseen kitkattoman toimintansa kannalta huomattavan tärkeistä rahoitusnäkymistä, toisin sanoen tulevien vuosien finanssipolitiikasta.

Tunnette neuvottelukehykseen perustuvan menetelmän, jota puheenjohtajavaltio Saksa käytti menestyksekkäästi edellisissä neuvotteluissa ja jonka ansiosta Berliinissä päästiin yhteisymmärrykseen. Kyseisen kehyksen avulla pystyimme vähitellen supistamaan mahdollisten ratkaisujen määrää ja pääsemään lopulliseen yhteisymmärrykseen. Neuvottelukehyksen uusin versio on peräisin viime viikon lopulta, ja ulkoministerit tarkastelevat sitä ensi viikon sunnuntai-iltana pidettävässä kokouksessa. Samanaikaisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja järjestää virkaveljiensä kanssa kahdenväliset neuvottelut, joissa käsitellään molempien osapuolten vaikeuksia ja yritetään luoda perusta kaikkien kannalta hyväksyttävälle sovitteluratkaisulle.

Haluan kiinnittää huomionne useisiin näkökohtiin neuvottelukehyksen viimeisessä versiossa. Kommentoin myös muutamia kohtia mietinnössänne ja rahoitusnäkymiä koskevassa päätöslauselmaesityksessä.

Ensinnäkin totesimme jo ennen yleisten asioiden neuvoston huhtikuussa käymiä keskusteluja, että kaikilla aloilla on välttämätöntä tehdä lukuisia leikkauksia – jotka toisten mielestä ovat valitettavia ja toisten mielestä taas väistämättömiä – jos aiomme sovittaa yhteen lopullisia kokonaiskuluja koskevat näkemykset, jotka eriävät toisistaan suuresti. Se ei sattumoisin ole täysin ristiriidassa valiokuntanne näkemyksen kanssa. Neuvottelukehyksen viimeiseen versioon on ensimmäistä kertaa otettu mukaan kuhunkin otsakkeeseen kuuluvat luvut. Yleisesti ottaen 870 miljardin euron kokonaismäärä, johon päädyimme ja joka on noin 1,06 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantulosta, on lähellä niitä lukuja, joista keskusteltiin. Vaikka tämä kokonaismäärä on komission alkuperäistä ehdotusta pienempi, kunkin otsakkeen luvut ovat vuositasolla kasvaneet keskimäärin 5–18 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna. Kukaan ei siis voi epäillä sitä, että aiomme jatkossakin huolehtia määrätietoisesti unionin toimien edistämiseen tarvittavista varoista. Pitää myös paikkansa, että kansallisten talousarvioiden erittäin hidas kasvu, jota ei voida jättää huomiotta, vaikuttaa väistämättä myös unionin talousarvioon.

Toiseksi neuvostossa käydyt keskustelut ovat koskeneet pääasiassa otsaketta 1B, eli koheesiopolitiikkaa. Päinvastoin kuin jotkut väittävät, leikkaukset eivät ole kohdistuneet erityisesti tähän otsakkeeseen. Emme ole tehneet tästä otsakkeesta äärimmilleen karsitun talousarviopaketin tarkistusmuuttujaa. Tosiasiassa puheenjohtajavaltio yhtyy parlamentin näkemykseen, jonka mukaan koheesiopolitiikka on osoitus unionin sisäisestä yhteisvastuusta. Siksi puheenjohtajavaltio tekee kaikkensa pitääkseen leikkaukset minimissä tällä alalla. Tähän otsakkeeseen kuuluvien menojen kokonaismäärä on neuvottelukehyksen viimeisessä versiossa 0,37 prosenttia unionin bruttokansantulosta.

Puheenjohtajavaltio on kuitenkin ehdottanut joitakin muutoksia koheesiopolitiikkaan varattujen määrärahojen jakamismekanismeihin. Näihin muutoksiin se päätyi käytyään keskusteluja, joissa tuotiin esiin – tosin melkoisten hankaluuksien jälkeen – yleinen toivomus asettaa etusijalle kaikkein heikoimmassa asemassa olevien alueiden ja jäsenvaltioiden rahoitus. Siksi puheenjohtajavaltio on hyväksynyt yhteisvastuuperiaatteen mukaisen toimintamallin, jolla varmistetaan varojen kohdentaminen niitä kaikkein kipeimmin tarvitseville. Tästä syystä hieman suurempi osuus otsakkeen "koheesiopolitiikka" alle kuuluvista varoista oli varattava lähentymistoimiin, ja enimmäismääriä oli mukautettava niin, että varat menevät niitä eniten tarvitseville. Tiedän, että jotkut maat ja alueet ovat tyytymättömiä tähän toimintamalliin. Puheenjohtajavaltio kuuntelee jatkossakin niiden näkemyksiä. Vaikka mukautukset ovat edelleenkin mahdollisia – ja työskentelemme niiden parissa päivästä toiseen – rajoituksemme ovat niin tiukkoja, että liikkumavaraa jää suhteellisen vähän.

Kolmanneksi puheenjohtajavaltio on tietoinen siitä, että maaliskuun Eurooppa-neuvostossa asetettiin korkeita tavoitteita Lissabonin strategian elvyttämiseksi. Nuo tavoitteet edellyttävät lisärahoitusta. Olemme kaikki sitoutuneet kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeviin tavoitteisiin. Haluamme kehittää tutkimustoimintaa unionissa. Tiedämme myös, että unionin on oltava mukana niissä sosiaalisissa ja taloudellisissa uudistuksissa, jotka meillä on velvollisuus käynnistää. Työllisyys on edelleen tärkeä painopiste meille kaikille, samoin yleissivistävä ja ammatillinen koulutus. Neuvosto on todellakin leikannut komission ehdottamia määriä, mutta kasvuvauhti on nykyiseen kauteen nähden edelleen huomattava: vuotuinen reaalikasvu on 8 prosenttia. Tuskin mikään kansallinen talousarvio – itse en ainakaan tiedä yhtään – yltää tällaisiin lisäsuorituksiin.

Sama pätee otsakkeeseen 3A, vapaus, turvallisuus ja oikeus. Tämäkin tavoite kuuluu painopisteisiin, koska se on vastaus kansalaisten näistä asioista tuntemaan huoleen. Uusimmassa ehdotuksessamme tämän tavoitteen vuotuinen reaalikasvu on 18 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna, eli lisäys on lähes 200 prosenttia seitsemän vuoden aikana. Ulkosuhteiden alalla, ja varsinkin unionin globaalin kumppanuuden tavoitteen saavuttamista ajatellen, reaalikasvu on edelleen 5 prosenttia, emmekä ole ottaneet siinä huomioon EKR:n talousarviota kuten te.

Neljänneksi neuvottelukehyksen viimeisessä versiossa käsitellään varoihin liittyviä kysymyksiä hieman seikkaperäisemmin. Eurooppa-neuvoston onnistumiseen vaikuttaa epäilemättä sekä menoja että varoja koskevan yksimielisyyden saavuttaminen. Ratkaisua etsiessään puheenjohtajavaltio on ottanut lähtökohdakseen Fontainebleaun Eurooppa-neuvoston päätelmät vuodelta 1984 – en käytä ilmausta Fontainebluff, kuten pääministeri Juncker teki. Varoista käytävät neuvottelut onnistuvat ainoastaan, jos Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitykseen löydetään tyydyttävä ratkaisu. Tässä yhteydessä puheenjohtajavaltio ehdottaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys määräytyisi vuonna 2007 viimeisintä laajentumista edeltävän seitsenvuotiskauden nimellisen keskiarvon perusteella ja laskisi sitten seuraavasta vuodesta alkaen. Mielestäni tämä on oikeudenmukainen ehdotus, koska olemme kaikki sitoutuneet yhteisvastuullisuuteen, josta on osoituksena unionimme laajentuminen.

Fontainebleaun Eurooppa-neuvoston päätelmissä tuodaan esiin kysymys muiden maiden julkisen talouden rahoitusaseman epätasapainosta, ja kyseisten päätelmien mukaisesti puheenjohtajavaltio on lisäksi ehdottanut kolmea valtiota – Saksaa, Alankomaita ja Ruotsia –koskevien erityistoimenpiteiden toteuttamista vuosina 2007–2013. Niihin kuuluisi esimerkiksi arvonlisäverokannan alentaminen, ja puheenjohtajavaltio on yleisesti ehdottanut sen jäädyttämistä 0,3 prosenttiin. On selvää, että ennen kuin varoihin liittyviin kysymyksiin löydetään ratkaisu, on tarkasteltava vielä lukuisia muita seikkoja, joista osa on merkittäviä ja usein arkaluonteisia. Kaikesta huolimatta puheenjohtajavaltio on vakuuttunut siitä, että tämä lähestymistapa on kaikkein realistisin perusta lopulliselle sopimukselle edellyttäen, että kaikki haluavat onnistua ja osoittavat tarvittavaa poliittista tahtoa.

Nämä ovat pääkohdat uusimassa ehdotuksessa, joka on jaettu jäsenvaltioille ja jota tarkastellaan Luxemburgissa sunnuntaina. Sen pohjalta neuvosto on päässyt yhteisymmärrykseen. Neuvoston ja parlamentin on laadittava sen perusteella rahoitusnäkymät toimielinten välisessä sopimuksessa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aloitan huomautukseni kiittämällä väliaikaista valiokuntaa sekä sen puheenjohtajaa ja esittelijää heidän erinomaisesta työstään.

Tarkka ja laadukas analyysi yhdistettynä väliaikaisen valiokunnan korkealaatuiseen keskusteluun ovat osoitus parlamentin halusta antaa myönteinen panos tähän äärimmäisen tärkeään rahoitusnäkymistä käytävään keskusteluun.

Mielestäni parlamentin sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, koska Euroopan poliittinen hanke on vaakalaudalla. Tehtävänä on nyt toteuttaa poliittinen tahtomme rahoitussitoumuksen avulla, ja olen iloinen siitä, että parlamentti arvioi määrätietoisesti ja luotettavasti ne varat, joita unioni tarvitsee hankkeensa toteuttamiseksi.

Minusta on myös hienoa panna merkille, että parlamentin käsiteltävänä oleva päätöslauselma osoittaa komission ja parlamentin näkemysten lähentyneen huomattavasti. Komission ja parlamentin pääseminen samalle aaltopituudelle ei ole minulle mikään yllätys. Olemme valinneet saman menetelmän – määrittelemme poliittisen hankkeemme ja ensisijaiset toimemme, minkä jälkeen päätämme näiden päätösten toteuttamiseen tarvittavista varoista ja talousarviovälineestä.

Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että tämä on tarkoituksenmukaisin keino vakuuttaa eurooppalaiset veronmaksajat siitä, että heidän rahojaan käytetään asianmukaisesti.

(FR) Hyvät parlamentin jäsenet, jaan parlamentin vakaumuksen, että meidän kaikkien on työskenneltävä rahoitusnäkymät sisältävän toimielinten välisen sopimuksen hengessä. Tervehdin puheenjohtajavaltion edustajaa, joka juuri äsken korosti, ettei rahoitusnäkymiä koskeva sopimus ole Eurooppa-neuvostossa tehtävä jäsenvaltioiden välinen sopimus. Se on unionin kolmen toimielimen välinen sopimus, josta ne ovat yhteisesti vastuussa, ja kullakin niistä on ratkaiseva tehtävä sen laatimisessa. Toimielinten välinen sopimus on osoitus neuvoston, parlamentin ja komission välisestä kumppanuudesta. Olen vakaasti sitä mieltä, että tänään hyväksyttävä parlamentin kanta ja ensi keskiviikkona käytävä kolmen toimielimen välinen vuoropuhelu edistävät ratkaisevasti yhteisymmärrykseen pääsemistä. Mielestäni on myös erittäin tärkeää, että yhteisymmärrykseen päästään nopeasti.

Joistakin erimielisyyksistä huolimatta kahden toimielimen pohdintojen tuloksena on syntynyt päätelmiä, jotka ovat todellisuudessa hyvin lähellä toisiaan. Myönnän, että parlamentin tänään käsittelemä päätöslauselma on kattava ja tasapainoinen. Mielestäni oli erittäin miellyttävää keskustella näistä kysymyksistä väliaikaisen valiokunnan kanssa, ja annoin arvoa myös lukuisille tapaamisilleni parlamentin puhemiehen kanssa niiden epävirallisuudesta huolimatta. Olen tyytyväinen siihen, että näistä päätelmistä vallitsee hyvin laaja yksimielisyys sekä poliittisissa ryhmissä että parlamenttiryhmissä.

En aio antaa yksityiskohtaista vastausta. Haluan tässä vaiheessa korostaa vain yhtä keskeistä poliittista näkökohtaa. Meillä on selvästi yhteinen visio unionista ja rahoituksesta sen toiminnan välineenä. On ratkaisevaa, että toimielimet ovat yksimielisesti hankkeen takana neuvottelujen päättämiseen saakka. Käynnistyneistä neuvotteluista tulee erittäin hankalat jäsenvaltioiden eriävien kantojen takia, vaikka luotammekin täysin puheenjohtajavaltio Luxemburgin kykyihin. Merkittävistä esteistä huolimatta olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että sopimuksen tekeminen lähiviikkojen aikana on sekä välttämätöntä että mahdollista. Se on välttämätöntä, sillä sopimuksen puuttuminen viivästyttäisi toimien täytäntöönpanoa ja jättäisi kansalaiset ilman heidän odotuksiaan vastaavia toimia. Nykyinen poliittinen ilmapiiri ei tietenkään välttämättä ole suotuisa. Epävarmuustekijät vähentävät usein sovittelunhalua. Sopimus kuitenkin osoittaisi kansalaisillemme, että nykyisistä vakavista vaikeuksista huolimatta Eurooppa kykenee toimimaan ja että sillä on tulevaisuutta varten suunnitelma, jonka se pystyy panemaan täytäntöön.

Toisin sanoen meidän on vältettävä pitkittämästä keskustelua, jossa tulee ilmi keskinäistä erimielisyyttä aiheuttavia seikkoja, ja keskityttävä meitä yhdistäviin tekijöihin. Meidän on vastattava toiminnallamme myös niille, joiden mielestä Eurooppa saattaisi vähitellen pysähtyä ja lamaantua. Tämä vaikuttaa kenties järjenvastaiselta, mutta mielestäni kokemamme vaikeudet antavat meille myös tilaisuuden korostaa yhdessä uudelleen Eurooppaa koskevia tavoitteitamme. Siksi totean, että meidän on nyt entistäkin välttämättömämpää päästä yhteisymmärrykseen lähiviikkojen aikana. Olenkin vakuuttunut siitä, että tämä yhteisymmärrys on ulottuvillamme ja että meidän on tartuttava tilaisuuteen palauttaaksemme Euroopan oikeille raiteille.

(EN) Arvoisa puhemies, parlamentin vahvistaessa kantansa neuvottelut neuvostossa jatkuvat. Tänään on Ecofin-neuvoston kokous, ja sunnuntaina toinen ministerikokous, johon itsekin osallistun.

Haluan sanoa muutaman sanan puheenjohtajavaltio Luxemburgin uusimmista ehdotuksista. Kiitän aluksi puheenjohtajavaltiota siitä tarmokkuudesta ja päättäväisyydestä, jota se on tässä asiassa osoittanut. Voidaan aivan oikeutetusti todeta, että monet eivät pitäneet näiden neuvottelujen edistymistä lainkaan mahdollisena, mutta puheenjohtajavaltio osoitti heidän olevan väärässä. Tässä yhteydessä korostan komission ja puheenjohtajavaltion erinomaista yhteistyötä tämän kysymyksen käsittelyssä tammikuusta lähtien.

Mielestäni ehdotusten ratkaisevana koetinkivenä on jatkossakin se, miten niillä kyetään täyttämään asettamamme poliittiset päämäärät. Emme voi jälleen kerran langeta siihen ansaan, että annamme juovan poliittisten lupaustemme ja niiden jälkeen koittavan todellisuuden välillä kasvaa. Joillakin aloilla puheenjohtajavaltio on löytänyt etenemismahdollisuuden. Esimerkiksi koheesiopolitiikan alalla ehdotetaan huomattavia säästöjä, mutta yleinen tasapaino säilyy – laajentumisen jälkeen joudutaan väistämättä sitomaan voimavaroja, mutta samalla on muistettava, että yhteenkuuluvuuspolitiikalla on vaikutettava koko unionin alueeseen, ja näiden kahden tekijän välille on siis löydettävä tasapaino.

Omiin varoihin liittyvissä kysymyksissä puheenjohtajavaltio on osoittanut tunnetun käytännöllisyytensä. Ehdotuksessa esitetään Yhdistyneen kuningaskunnan saaman hyvityksen jäädyttämistä ja asteittaista alentamista sekä jonkinlaista hyvitystä Saksalle, Alankomaille ja Ruotsille niiden budjettiaseman liiallisen epätasapainon huomioon ottamiseksi. Avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi totean, ettei tämä varmastikaan ole paras mahdollinen ratkaisu. Kuten tiedätte, komissio ehdotti toisenlaista ratkaisua, joka ei kuitenkaan osoittautunut toteuttamiskelpoiseksi, ja puheenjohtajavaltion suunnitteleman ratkaisun etuna on, että se estää tämän kysymyksen kärjistymisen todelliseksi kriisiksi lähivuosina. Tämä on siis nykyinen tilanne.

Olen vakaasti sitä mieltä, ettemme voi pitää unionin toimintaa jäissä elätellessämme mielikuvaa paremmasta järjestelmästä. Meidän on myönnettävä, että puheenjohtajavaltio on löytänyt tasapainoisen ratkaisun.

Minun on kuitenkin todettava, että muilla aloilla puheenjohtajavaltion ehdotukset tuottavat komission ehdotuksiin verrattuna pettymyksen ja ovat toisinaan todella ongelmallisia. Jos tarkastellaan uudempia politiikan aloja – kasvua ja työllisyyttä edistävää kilpailukykyä, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden konkreettisempaa toteuttamista, ulkopolitiikkamme vauhdittamista – nämä ehdotukset vaativat unionilta todellisia uhrauksia.

Kyse ei ole pelkistä luvuista, vaan käytännön toimista, joita unioni on sopinut edistävänsä ja joita sillä on valtuudet toteuttaa.

Käsittelen ensin kasvua edistävää kilpailukykyä otsakkeessa 1A. Tiedämme kaikki sen tarkoittavan pääasiassa osaamiseen tehtäviä investointeja. Nämä toimet vesittyvät, ellei niitä tueta investoinneilla. Kokonaisuus huomioon ottaen puheenjohtajavaltion ehdottama lisäys – keskimäärin 37 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna – ei tietenkään ole merkityksetön. Pystyisimme silti vielä investoimaan tulevaisuuteemme. Mutta olkaamme rehellisiä itsellemme: emme pystyisi saavuttamaan kaikkia asettamiamme päämääriä.

Käsittelen seuraavaksi muita uusia politiikan aloja. Myös vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalle suunniteltu lisäys näyttää teoriassa avokätiseltä, kun ehdotetaan vuoden 2006 määrien kaksinkertaistamista. Kun asiaa sitä vastoin arvioidaan niiden toimintatarpeiden perusteella, joista on määrätty Eurooppa-neuvoston hyväksymässä tukea koskevassa toimintasuunnitelmassa, vaje näyttääkin yllättäen olevan todellinen ongelma. Tämän ehdotuksen hyväksyminen edellyttäisi vaikeiden valintojen tekemistä.

Ulkopolitiikan alalla vallitsee vankka yksimielisyys siitä, että Euroopan on toimittava tehokkaammin ja tarmokkaammin maailmanpolitiikassa. Jos toimisimme näiden ehdotusten mukaisesti, meidän pitäisi kuitenkin karsia rajusti tavoitteitamme. Supistammeko EU-jäsenyyden valmistelua, Balkanin alueen vakauttamistoimia, naapuruuspolitiikkaa vai humanitaarista tukea? Mielestäni tämä on huolestuttavaa ajankohtana, jolloin ministerit ovat juuri sitoutuneet lisäämään julkista kehitysapua 20 miljardilla eurolla vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Niinpä olemme vaarassa epäonnistua kyseisillä aloilla lupaustemme ja aiempien sitoumustemme täyttämisessä.

Huoltani lievittää kanta, jonka parlamentti ilmaisi tänään esitetyssä päätöslauselmaluonnoksessa. Mielestäni ei ole mahdotonta pitää kiinni komission ehdottamasta tasapainosta, eli kunnioittaa EU:n perustajien poliittista perintöä ja samalla toteuttaa uusin keinoin uusia politiikan aloja. Odotan innokkaasti lähipäivien ja -viikkojen tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa tämän päämäärän parissa.

Tiedän teidän olevan kanssani samaa mieltä siitä, että jos onnistumme pääsemään yksimielisyyteen Eurooppa-neuvostossa ensi viikolla ja tekemään toimielinten välisen sopimuksen, meidän on kannettava sen seuraukset. Yhteisymmärryksen saavuttaminen saattaa osoittautua mahdottomaksi, ellemme karsi tavoitteitamme.

Puhun jälleen kerran suoraan. Haluamme päästä yhteisymmärrykseen seuraavassa Eurooppa-neuvostossa. Se on välttämätöntä. Samalla meidän on kuitenkin torjuttava hinnalla millä hyvänsä saavutettu yksimielisyys, sillä se tarkoittaa, että tavoittelemamme kunnianhimoinen ja solidaarinen Eurooppa joutuu tyytymään heikompaan unioniin ja karsitumpaan suunnitelmaan. Meidän kaikkien on pidettävä tämä mielessä nyt, kun yritämme niin innokkaasti saada Eurooppaan uutta puhtia.

Rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen ollessa loppusuoralla ja valmistellessamme sopimusta, joka osoittaisi, miten voimakkaasti olemme sitoutuneet kitkattomasti toimivaan unioniin, tarvitaan entistäkin enemmän Euroopan parlamentin ja komission välistä vahvaa ja myönteistä yhteistyötä. Yhdessä voimme muuttaa asioita Euroopan kansalaisten etujen mukaisesti.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies Paljon kiitoksia, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso. On hyvä uutinen, että olette tyytyväinen väliaikaisen valiokunnan ehdotukseen. Kiitos myönteisestä arviostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique De Keyser (PSE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, aloitan lausumalla muutaman kiitoksen sanan politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa unionissa käsittelevälle väliaikaiselle valiokunnalle ja sen esittelijälle Bögelle, sekä erityisesti Catherine Guy-Quintille. Mistä nämä kiitokset? Ensimmäinen syy on itsekäs, sillä otsaketta 4 koskevissa ehdotuksissa, joita ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelijana kannatan, suositellaan neljän miljardin euron lisäystä. Itse asiassa uskallan tuskin sanoa sitä, sillä mainittu määrä vastaa meidän näkemystämme Euroopan unionin vahvasta ulkopolitiikasta.

Toinen kiitollisuudenaiheeni on mietinnössä esitetty ehdotus, jonka mukaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva aloite saisi oman selkeän erityisohjelmansa, johon kansalaisjärjestöt voisivat osallistua itsenäisesti ilman oman maansa hallituksen suostumusta ja joka olisi yksinomaan parlamentin valvonnassa.

Kolmas eikä suinkaan vähäisin kiitollisuudenosoitukseni johtuu siitä, että yleisessä talousarvioehdotuksessa maksusitoumusmäärärahojen osuus nostetaan 1,18 prosenttiin ja maksumäärärahojen osuus 1,7 prosenttiin, mikä on lähellä Prodin komission ehdotusta. Yhdistynyttä ja laajempaa Eurooppaa ei saavuteta myöntämättä tähän tarkoitukseen tiettyä määrää varoja. Viimeaikaiset vaalit ja kansanäänestykset ovat osoitus tästä. Olen harvoin samaa mieltä komission puheenjohtajan Barroson kanssa, mutta tässä tapauksessa olen, ja totean neuvostolle yksinkertaisesti, että kansallisten erimielisyyksiemme ylittäminen on meiltä harvinaislaatuinen parlamentaarisen demokratian taidonnäyte, ja kehotan neuvostoa pitämään tämän mielessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Margrietus van den Berg (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, perustuslakia vastustettiin Alankomaissa yleisesti vetoamalla kohtuuttomaan maksuosuuteemme unionin talousarviosta; miksi meidän tosiaankaan pitäisi olla suurin nettomaksaja, kun neljä muuta jäsenvaltiota on meitä rikkaampia? Tällä päätöslauselmalla tuomme esiin, että epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen asemaamme on löydettävä pikainen ratkaisu. Maksuosuuden pitää olla kohtuullinen kaikille maille, ei ainoastaan Alankomaille. Perustuslain torjuminen Alankomaissa osoittaa, että asioiden pitäisi olla toisin Euroopassa: ei vähemmän, vaan eri tavalla. Tämä sopii yhteen esittelijä Bögen ehdottaman tiukan talousarvion kanssa, jota siksi myös arvostamme suuresti.

Pidämmekin vihreiden ryhmän ehdottamaa vaihtoehtoa liian kalliina ja ylieurooppalaisena, mutta mielestäni myöskään kuuden valtion ehdottama 1 prosentti ei ole hyväksyttävä lähtökohta. Ratkaisevaa ei ole se, onko määrä 1 prosentti vai 1,07 prosenttia, vaan se, mihin rahat käytetään ja mitä etuja yhteisön lainsäädännöstä on tällä alalla. Emme halua kalliimpaa Eurooppaa, joka jatkaa samalla linjalla, vaan erilaisen Euroopan, yhteisen ja sosiaalisen Euroopan. Nykyään liian suuri osa unionin varoista kohdennetaan edelleen suhteellisen rikkaille alueille, maataloustukien osuus talousarviosta on lähes 45 prosenttia ja – kantamme tästä asiasta on teille varmasti tuttu – haaskaamme 200 miljoonaa euroa päivässä Strasbourgissa pidettäviin istuntoihin.

Meidän on suunnattava enemmän varoja turvallisempaan ja sosiaalisempaan Eurooppaan, lisättävä vanhojen jäsenvaltioiden yhteisrahoitusosuutta maatalouspolitiikasta ja lakkautettava maatalouden vientituet välittömästi. Näillä toimilla saadaan lisävaroja turvallisemman ja sosiaalisemman Euroopan edistämiseen. Nykyisin monilla alueilla on liian vähän varoja käytettävissään koulutusvaihtoon – keskiasteen jälkeinen ammatillinen koulutus mukaan luettuna – osaamiseen ja työllistämiseen, kansallisia suunnitelmia tukeviin edistämisrahastoihin uusien työpaikkojen luomiseksi sellaisille alueille, joita uhkaa yritystoiminnan siirtyminen, elintärkeään maatalousalueiden ja luonnonvarojen hoitoon, rajavalvontaan, Euroopan turvallisuuteen ja maailmanlaajuisen köyhyyden torjumiseen, joka johdattaakin minut seuraavaan aiheeseeni, eli kehitysyhteistyöhön.

Parlamentti vastustaa yksimielisesti komission ehdotusta kehitysavun, ulkopolitiikan ja taloudellisen yhteistyön niputtamisesta yhteen; mietinnössä vaaditaan näiden alojen erottamista. Vaadimme myös, että vuosituhattavoitteille annetaan keskeinen asema aivan kehitysyhteistyöpolitiikan ytimessä. Nykyään viidesosalla ihmisistä ei ole mahdollisuutta perusopetukseen ja terveydenhuoltoon. Haluamme, että tästä tulee kehitysyhteistyöpolitiikan keskeinen näkökohta. Ehdotuksessa mainitut vähimmäismäärät ovat todellakin vähimmäismääriä, joista 35 prosenttia on käytettävä perusopetukseen ja -terveydenhuoltoon. Jos tekisimme nämä valinnat, Eurooppa edistäisi maailmanlaajuista turvallisuutta ja voisi muuttaa asioita sosiaalisen ulottuvuutensa avulla sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Tämä on koko parlamentin tahto.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisan kollegani van den Bergin tavoin puhun aluksi kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta ja käytän sen jälkeen ryhmämme ensimmäisen puheenvuoron. Totean valiokunnan puolesta, että voimme vain kiittää esittelijää hänen laadukkaasta työstään ja tavasta, jolla neuvotteluja käytiin väliaikaisessa valiokunnassa.

Kansainvälisen kaupan valiokunta laati muutamia suosituksia, jotka ovat mielestäni finanssipolitiikan kannalta järkeviä, ja sitä suuremmalla syyllä valiokuntamme voi ne hyväksyä. Mielestäni päätöslauselmamme olennaisimpia painopisteitä oli se, että WTO:n neuvottelujen yhteydessä on tärkeää varmistaa unionin mahdollisuus tukea talousarvionsa kautta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maita, jotta näitä neuvotteluja voitaisiin käydä järkevältä pohjalta. En oleta tämän kuuluvan käynnissä olevan keskustelun pääkohtiin, mutta haluamme silti korostaa sitä.

Nyt haluan yhtenä ryhmäni puhujista – koordinaattorimme Buitenweg käyttää myöhemmin puheenvuoron ryhmämme puolesta – sanoa kaksi asiaa. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä jätti käsiteltäväksi vaihtoehtoisen päätöslauselman, koska sen mielestä kolmen toimielimen välisessä yhteisessä vuoropuhelussa parlamentin sanoman pitäisi täydentää komission sanomaa ja tukea komission ehdotuksia. Joidenkin budjettikohtien osalta meidän pitäisi jopa osoittaa haluavamme mennä komission ehdotuksia pidemmälle, vaikkakin perustamissopimusten sallimissa rajoissa. Siksi – ja palaamme vielä tähän kohtaan – yritimme korostaa joitakin painopisteitä varsinkin maaseudun kehittämisen sekä koulutuksen ja kulttuurin aloilla.

Toiseksi osoitan muutaman sanan myös neuvoston puheenjohtajavaltiolle. On selvästi sopimatonta pommittaa puheenjohtajavaltiota, koska tunnemme sen ja tiedämme sen tekevän parhaansa, kuten he sanovat. Todellista aihetta arvosteluun antavat ne maat – yhden prosentin linjan kannattajat – jotka haluavat sekä säilyttää kakun että syödä sen, kuten sanonta kuuluu. Tältä kannalta katsottuna tarvitsemme sopimuksen, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Kaikesta huolimatta seitsenvuotiskautta koskevien komission ja neuvoston ehdotusten välillä on edelleen 150 miljardin euron ero.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Enrico Letta (ALDE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentilla on huomenna ensimmäinen tilaisuus reagoida Ranskassa ja Alankomaissa järjestettyjen kansanäänestysten tuloksen aiheuttamaan epävarmuuteen.

Esittelijä Bögen mietintö on laadukas; se on tasapainoinen ja Prodin komission ehdotuksen mukainen. Siinä kannatetaan riittävien varojen kohdentamista unionille, varmistetaan unionin tuen jatkuminen muita heikommin kehittyneille alueille, ei heikennetä kenenkään asemaa laajentumisen takia ja turvaudutaan yhteenkuuluvuuden lisäksi kilpailukykyyn asettamalla etusijalle tutkimus ja teknologiset innovaatiot. Nämä ovat talous- ja raha-asioiden valiokunnan perustelut, jotka esittelijä Böge on mietinnössään ottanut huomioon, ja kiitän häntä siitä. Toteutettavien parannusten lisäksi on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että parlamentin tälle asiakirjalle antamalla hyväksynnällä on konkreettista ja symbolista arvoa.

Myönteiset signaalit ovat kahdenlaisia: yksimielisyyden saavuttaminen määräajassa ja erityisesti huomattavien määrärahaleikkausten torjuminen osoittavat, ettei uudelleenkansallistamiseen haluta sortua. Tämän äänestyksen on oltava voimakas kehotus ensi viikolla pidettävälle Eurooppa-neuvostolle, jotta se saavuttaisi yhteisymmärryksen, joka on mahdollisimman lähellä omaa kantaamme. Mielestämme neuvoston uusin ehdotus ei kuitenkaan ole oikeansuuntainen. Näin ollen, kuten komission puheenjohtaja Barroso toteaa – ja arvostan hänen lausuntoaan – tarvitaan elvyttämistä, ja se, arvoisa puhemies, on ensimmäinen ratkaiseva päätös unionin elvyttämisen puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, voin hyvillä mielin sanoa, että ehdotuksessa, josta huomenna äänestämme, esitetään 200 miljoonan euron sisäistä siirtoa Euroopan laajuisilta energiaverkoilta sosiaalisen toimintaohjelman rahoittamiseen. Se on oleellista sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, kasvun ja kilpailukyvyn kannalta.

Lisäksi on korostettava, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta onnistui vaatimuksillaan vahvistamaan Progress-ohjelman rahoituskehystä, joka mahdollistaa Lissabonin strategian ja sosiaalisen toimintaohjelman tehokkaan toteuttamisen. Toivommekin nyt – ja toistan tämän pyynnön – ettei haluamiamme lisämäärärahoja torjuttaisi neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa. Haluan myös jossain määrin huolestuneena tuoda esiin, että tässä mietinnössä jätetään täysin huomiotta työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sekä varsinkin Euroopan työnvälitysverkosto Eures.

Mielestäni on oleellista, että tuo puute pystyttäisiin korjaamaan kohdan 1A rahoitusmarginaalin avulla. Koska kuitenkin puhun tästä asiasta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta ja koska unioni on ratkaisevassa asemassa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen liittyvissä kysymyksissä, haluan ilmaista huoleni siitä, miten puheenjohtajavaltio Luxemburg on käsitellyt tilastovaikutukseen liittyviä kysymyksiä, ja haluaisin siksi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Jutta D. Haug (PSE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, ympäristömme ja luonnonvaramme ovat niukka omaisuus, jonka haluamme siirtää lapsillemme sitä samalla mahdollisuuksien mukaan kartuttaen. Myös talousarviomäärärahamme ovat niukat, ja niinpä meidän on toimittava määrätietoisesti saavuttaaksemme ympäristötavoitteemme mahdollisimman tehokkaasti ja käytännöllisesti.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta laati lausuntonsa näiden periaatteiden mukaisesti, ja esittelijä otti totuttuun kohteliaaseen ja yhteistyöhaluiseen tapaansa ajatuksemme huomioon. Olen siitä hänelle kiitollinen. Ajatuksiimme kuuluu muun muassa se havainto, että unionin ympäristöpolitiikka on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi suojella ja jopa parantaa ympäristöä, kansanterveyttä ja ihmisten elämänlaatua. Tämä on toimintalinjamme ympäristönsuojelullinen osuus. Ajatuksiimme kuuluu myös sen seikan ymmärtäminen ja myöntäminen, että ympäristöpolitiikkamme panos Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja työllisyyden lisäämisessä on merkittävä. Tämä on toimintalinjamme innovatiivinen osuus, eikä sen merkitystä pidä aliarvioida. Tästä syystä toivon hartaasti, että kaikki parlamentin jäsenet noudattavat nyt ja vastaisuudessakin kanssamme tätä strategista toimintalinjaa.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, saanko ensinnäkin pyytää teitä esittämään neuvostolle ja komissiolle, puheenjohtajille Schmit ja Barroso, vastavuoroisen kutsun kanssamme käytävään kolmenväliseen vuoropuheluun tänne parlamenttiin. Euroopan kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemien edustajien pitäisi todellakin olla keskeisessä asemassa kyseisissä neuvotteluissa, joita tulee käydä yleisen edun nimissä.

Toiseksi korostan, että komissio ja neuvosto ovat asettaneet tavoitteekseen kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian täytäntöönpanon. Kasvu tarkoittaa nettotulojen kasvua kaikissa ryhmissä, olipa kyse sitten opiskelijoista, työntekijöistä tai eläkeläisistä. Kasvu tarkoittaa myös käteen jäävän kuukausitulon kasvua. Miten tämä tavoite saavutetaan? Luomalla uusia työpaikkoja, sillä työllisyyden lisääminen tarkoittaa vastaavasti, että tuloja on enemmän käytettävissä uudelleen jaettavaksi. Tästä syystä Barroson komissio on sosiaalisesti erittäin vastuullinen, ja parlamentti tukee varauksetta sen sosiaalisia tavoitteita. Olenkin halukas saamaan selville, onko neuvosto valmistautunut – ja kyllin rohkea – lisäämään Lissabonin strategiaan kohdennettavia varoja, aikooko se tutkimusmäärärahojen kaksinkertaistamisen lisäksi suhtautua vakavasti myös tutkimuksen tekemiseen, edistääkö se lisävarojen myöntämistä kilpailukyvyn ja innovaation puiteohjelmalle ja toteuttaako se televiestinnän ja infrastruktuurin aloilla sekä muilla aloilla toimia ihmisten nettokuukausitulojen lisäämiseksi.

Myös säästöjä on saatava aikaan. Kiitän neuvostoa siitä, että se antoi Euroopan unionille uudet normit Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevilla säännöillä. Meidän on myös pyrittävä varmistamaan, että virkamiehen keskimääräinen tulo perustuu Euroopan parlamentin jäsenten peruspalkkaan. Neuvostoa ja parlamenttia, ja varsinkin niiden jäseniä, pitäisi tässä asiassa kohdella johdonmukaisesti, eivätkä erot saisi olla liian suuria. Säästöjä on saatava aikaan, mutta selkeiden tavoitteiden pohjalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Phillip Whitehead (PSE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Böge on käyttänyt kekseliäästi hyväkseen väliaikaisen valiokunnan mallia, ja onnittelen häntä toistamiseen.

Aikani riittää vain yhteen huomautukseen. Meillä on sama ongelma kuin esittelijällä, toisin sanoen emme pysty huolehtimaan kansalaistemme olosuhteiden ja elintason parantamiseen tarvittavista varoista. Siksi kuluttajansuoja heikkenee joillakin valiokuntani vastuualueilla, ja on muitakin kysymyksiä, joissa todellisuudessa otamme enemmän kuin annamme.

Komission puheenjohtaja Barroso puhui heikommasta unionista ja seurauksista, joita siihen päätyminen aiheuttaa. Toivon, ettei tämä merkitse hidasta kuolemaa. Mielestäni meidän on pidettävä kansalaisille annetut lupaukset, emmekä saa pahentaa monien kokemaa vieraantumista, jota he ovat viime viikkoina tuoneet esiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Etelka Barsi-Pataky (PPE-DE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Sekä nykyinen parlamentti että sen edeltäjät ovat nähneet paljon vaivaa tukeakseen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämistä. Unionin kitkattomasti toimiva infrastruktuuri on yksi Lissabonin strategian tärkeimmistä perustekijöistä ja tärkeä ennakkoedellytys unionin taloudelliselle, alueelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Viime vuonna valittiin 30 hanketta – Marco Polo- ja Galileo-ohjelmat mukaan luettuina – jotka on asetettava aivan etusijalle ja joille yhteisön on myönnettävä niiden asemaa vastaavaa taloudellista tukea. Nämä 30 ensisijaista investointiohjelmaa muodostavat 15 vanhaa ja 10 uutta jäsenvaltiota käsittävän ja niitä yhdistävän verkoston; niiden avulla päästään eroon pullonkauloista, korvataan infrastruktuurin puuttuvia osia ja kiinnitetään erityistä huomiota rajat ylittäviin osuuksiin, toisin sanoen niillä saatetaan käytännössä päätökseen eurooppalaisten liikenneverkkojen järjestelmä.

Kokemustemme mukaan hankkeisiin, joita ei ole saatu käyntiin tai jotka ovat käynnistyneet erittäin hitaasti viime vuosikymmenillä, on syynä muun muassa yhteisön haluttomuus osallistua niiden rahoitukseen. Muuttavatko uudet rahoitusnäkymät tätä tilannetta? Varmasti muuttavat. Uusien rahoitusnäkymien yhteydessä esitetyt määrärahat mahdollistavat keskimäärin 15 prosentin yhteisön rahoitusosuuden, ja lisäksi on suunniteltu muita innovatiivisia rahoitusmuotoja. Näin on voitu kehittää uudentyyppinen rahoitusjärjestelmä, joka on aiempia järjestelmiä tehokkaampi ja pienentää jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia ensimmäistä kertaa Euroopan laajuisten verkkojen rahoituksen aikana. Itse asiassa yhteisörahoitus toimii katalyyttinä. Väliaikaisen valiokunnan yksimielinen näkemys on, että myönnettyä rahoitusta tulisi pitää välttämättömänä vähimmäismääränä.

 
  
MPphoto
 
 

  Constanze Angela Krehl (PSE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, aluekehitysvaliokunnan selkeä enemmistö tuki komission rahoitusarviota. Mielestäni Euroopan unioni on onnistunut ylivoimaisesti parhaiten alue- ja koheesiopolitiikassaan, joiden vaikutukset ovat myös välittömimmin kansalaisten nähtävissä.

Koska kansalaiset ovat nykyisin silminnähden vieraantuneita unionin toiminnasta, meidän pitäisi keskittyä jatkamaan tämän onnistuneen politiikan alan toteuttamista seitsenvuotisten ohjelmien avulla ja tukea sitä asianmukaisella rahoituksella.

Olen vilpittömän tyytyväinen esittelijä Bögen ehdotukseen, jonka mukaan koheesiopolitiikalle on varattava 0,41 prosenttia bruttokansantulosta ja 4 prosentin yläraja on säilytettävä.

Kannatamme myös toimenpiteitä tilastovaikutuksesta kärsivien alueiden ja raja-alueiden erityisongelmien hoitamiseksi. Koko parlamentti on tietenkin hyvin selvillä siitä, että toimintamme rahoitetaan verotuloilla. Siksi aluekehitysvaliokunta tukee vankkumatta N+2-säännön ehdotonta noudattamista ja puoltaa sen laajentamista koheesiorahastoon. Unionin verotuloja on käytettävä tehokkaasti syytämättä niitä mielivaltaisesti pohjattomiin kaivoihin. Lisäisin, että neuvoston on otettava huomioon N+2-säännön soveltamisen mukanaan tuomat edut.

Samalla haluan kuitenkin todeta kaikille lisärahoitusta vaativille parlamentin jäsenille, että joihinkin jäsenvaltioihin kohdistuu valtavia taloudellisia paineita. Tälläkin alalla on toimittava kohtuuden rajoissa. Siksi valiokuntamme huomattava enemmistö kannattaa esittelijän näkemystä, jonka mukaan joillekin aloille myönnettäviä määrärahoja on leikattava, tai neuvottelumahdollisuuksia lisättävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Albert Jan Maat (PPE-DE) maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Bögeä tasapainoisesta mietinnöstä. Maatalousalaa kauttaaltaan jarruttavista lukuisista esteistä huolimatta mietintö on hyvin tasapuolinen. Juuri unionin maatalous antaa mahdollisuuden monivuotiseen talousarvioon, koska se on ainoa ala, joka supistaa menojaan huomattavasti. Leikkaamme talousarviotamme 36 prosentista 26 prosenttiin. Mielestäni se on valtava edistysaskel kaikkien muiden alojen kannalta, jotta ne voivat omaksua eurooppalaisen toimintalinjan.

Jäljellä on kaksi estettä. Brysselissä tehtiin sopimus, jossa määrätään kyseisen talousarvion kasvun rajat. Samalla panin merkille, ettei Romanian ja Bulgarian liittymistä varten ole varattu rahoitusta. Nyt kun unionin maatalousmenoja leikataan huomattavasti, en käsitä, miten Brysselissä tehdyn sopimuksen mukaisesti myös Bulgarian ja Romanian liittyminen voidaan rahoittaa kyseisistä 26 prosentista.

Ääritapauksessa se merkitsisi, että 15 vanhan jäsenvaltion ottaessa vastuun sopimuksesta ja siihen liittyvistä leikkauksista syntyisi tilanne, jossa vanhan jäsenvaltion viljelijät saisivat vuonna 2012 15 prosenttia vähemmän tukea kuin uusien jäsenvaltioiden viljelijät. Tätä ei voida hyväksyä.

Tarjoamalla ratkaisuksi osittaista yhteisrahoitusta esittelijä Böge antaa mahdollisuuden taistella tulella tulta vastaan, vaikka tämä onkin kohdannut suunnatonta vastarintaa parlamentin maatalouden valiokunnassa, sillä ensinnäkin erittäin hankala kysymys tällaisen menettelyn oikeudellisesta täytäntöönpanokelpoisuudesta jää edelleen ratkaisematta. Toiseksi pidämme yhteismarkkinoita suuressa arvossa ja haluamme säilyttää ne. Olipa tilanne mikä tahansa, pakollisten menojen yhteisrahoitus ei saa johtaa maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamiseen.

Esitän vielä yhden huomautuksen neuvostolle. Nettomaksuista keskustellaan vilkkaasti. Saisinko kehottaa neuvostoa vähentämään jäsenvaltioiden omat varat niiden nettomaksuista? Kotimaassani niiden osuus olisi puolet nettomaksuista, ja se voisi hyvinkin tuoda ratkaisun tähän ongelmaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ruth Hieronymi (PPE-DE), kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta lämpimästi esittelijäämme Bögeä, jolla on ollut rohkeutta asettaa mietintöluonnoksessaan selkeitä painopisteitä, joista yksi – ja tarkoin rajattu – kuuluu kasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn kannalta keskeiseen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alaan. Hän ei ole myöskään tyytynyt vain pitämään aiheesta meteliä, vaan on lisännyt tähän talousarvioesitykseen lähes miljardi euroa laajoja Erasmus- ja Leonardo-koulutusohjelmia sekä nuorisovaihtoa varten.

Vaikka esittelijä Böge on ehdottanut myös kulttuuria koskevaa lisäystä, se jää valitettavasti alle kiireellisesti tarvittavan määrän. Vaikka tämä on sitäkin valitettavampaa, kun meihin usein vedotaan paatoksellisesti puhumalla Euroopan sielusta, pyydän kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan nimissä parlamenttia tukemaan näitä ehdotuksia huomenna laajalla enemmistöllä. Nyt kun neuvosto on kansanäänestysten kautta saanut kansalaisilta selkeän viestin, kehotan sitä korjaamaan painopisteitään hyväksymällä parlamentin esittelijänsä välityksellä tekemät ehdotukset ja suhtautumaan unionin talousarviossa erityisen vakavasti kansalaisten osallistumiseen sekä koulutukseen ja kulttuuriin. Ennen kansanäänestyksiä 72 prosenttia kansalaisista kertoi saavansa joko liian vähän tai ei lainkaan tietoa. Siksi neuvoston on otettava opikseen taloudelliseen tilanteeseen liittyvissä kysymyksissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gérard Deprez (ALDE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän aluksi esittelijäämme Bögeä ja hänen kanssaan työskennelleitä heidän tekemästään valtavasta työmäärästä ja korkealaatuisesta työstä sekä heidän mietintöään innoittaneesta poliittisesta näkemyksestä. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana minulla ei ole valittamista. Voin todellakin mielihyvin sanoa tukevani Bögen mietinnössä ehdotettua linjaa merkittävällä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla, joka sekä talousarvion että rakennepolitiikan kannalta tunnustetaan ja vahvistetaan yhdeksi EU:n keskeisistä painopisteistä.

Panen tyytyväisenä merkille, että Bögen mietinnössä ehdotetaan – kuten sattumoisin pyysinkin – tämän toiminta-alan pitämistä ikään kuin "erillään" otsakkeessa 3 ottamalla käyttöön erillinen alaotsake, jolla turvataan sen kehittämiseen tarvittava rahoitus.

Olen myös tyytyväinen huomatessani, että mietinnössä ehdotetaan tuntuvaa lisäystä kyseessä oleviin määrärahoihin, joiden avulla tehostetaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa, parannetaan EU:n rajavalvontajärjestelmää ja varmistetaan yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tehokas noudattaminen.

Arvoisa puhemies, lopuksi esitän täysin henkilökohtaisen huomautuksen Valloniaa edustavana parlamentin jäsenenä: totean hyvin selvästi Vallonian alueen pääministerille Jean-Claude Van Cauwenberghelle, että tuen varauksetta mietinnön 58 kohdassa esitettyä vetoomusta, jolla halutaan turvata laajentumisen tilastollisten vaikutusten rasittamien alueiden oikeutetut edut. Tämän pitäisi säästää Van Cauwenbergheltä toisen ilmeisen perättömän lausunnon antamisen vaiva.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, perustuslaista vastaava perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta on korostanut sitä, mikä on tähän mennessä jo käynyt kaikille selväksi: Euroopan unionin suora yhteydenpito kansalaisiinsa ja heille suunnatut tiedotustoimet ovat epäonnistuneet täysin – eivätkä ainoastaan epäonnistuneet, vaan nyt tämä viestinnän musta aukko uhkaa nielaista myös Euroopan perustuslain.

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta on korostanut, että eurooppalaisen kielten alueen perustaminen ja kansalaisten rajat ylittävä poliittinen osallistuminen on tarpeen ja välttämätöntä eurooppalaisen demokratian kannalta. Valitettavasti panimme merkille, että komissio lähes ensi töikseen leikkasi perustuslaista tiedottamiseen tarkoitettuja varoja, mikä antaisi aihetta surkutteluun, ellei kyseessä olisi täysi farssi. Väliaikainen valiokunta ja sen esittelijä ovat ottaneet huomioon valiokunnan huolenaiheen kohdentamatta kuitenkaan varoja sen käsittelyyn. Ei ole järkeä esitellä kansalaisille painopisteitä, ellei niihin varata määrärahoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, naisten oikeuksien valiokunta pahoittelee sitä, että niin kutsutussa Prodi-paketissa sosiaali- sekä tasa-arvo- ja työllisyysasioiden hoitamiseen ehdotetut määrärahat eivät merkitse todellista lisäystä edelliseen rahoituskehykseen siitä huolimatta, että epätasa-arvo on lisääntynyt laajentuneessa unionissa, työttömiä on yli 20 miljoonaa ja köyhiä ja sosiaalisesti syrjäytyneitä 70 miljoonaa.

Siksi on varattava soveltuva rahoitus Progress-ohjelmalle ja panostettava voimakkaammin naisten osallistumiseen eri ohjelmiin. Lisäksi on rajattava selkeästi erityisesti naisten oikeuksien ja osallistumisen edistämiseen tähtäävät tasa-arvon korostamista ja syrjinnän torjumista koskevat toimet perustamalla sellaisia ohjelmia kuin "naisten ja miesten tasa-arvo 2013" ja varaamalla lisämäärärahoja Euroopan tasa-arvoinstituutille.

On myös mainittava, että naisten ja miesten tasa-arvo on sisällytettävä kaikkiin yhteisön politiikkoihin ja erityistä huomiota on kiinnitettävä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Mulder (ALDE), talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, olemme esittelijälle kiitollisia siitä, että hän sisällytti tilapäisesti mietintöönsä yhden talousarvion valvontavaliokunnan tärkeimmistä suosituksista. Valiokunta suositteli, että jäsenvaltion korkein poliittinen viranomainen velvoitettaisiin vuosittain hyväksymään talousarvio ja varmentamaan menot sekä etu- että jälkikäteen. Tämä on tärkeää, koska merkittävimmät kustannukset syntyvät juuri jäsenvaltioissa. Lisäksi olemme kaikki tietoisia siitä, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on viimeisten kymmenen vuoden aikana yleensä antanut myönteisen tarkastuslausuman.

Talousarvion valvontavaliokunnasta on myös tärkeää huomauttaa, että talousarviosta huolimatta menot laahaavat vuosittain huomattavasti jäljessä. Nämä ovat niin sanottuja maksamatta olevia maksusitoumuksia, ja siksi N+2-säännön säilyttäminen on mielestämme ratkaisevan tärkeää. On mahdotonta hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot suorittavat ennakkomaksuja, joiden käytöstä komissio ei sitten pysty päättämään.

 
  
MPphoto
 
 

  Paulo Casaca (PSE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, kiitän aluksi esittelijää erinomaisesta työstä, mutta totean myös olevani erittäin huolestunut meille tarjotusta neuvottelupaketista – tätä mahdollisuutta meille esitti puheenjohtajavaltio Luxemburg – joka pienensi parlamentin ehdotusta noin 100 000 miljoonalla eurolla.

Näin raju vähennys saattaa romuttaa perinpohjaisesti meriluonnonvarojen suojeluperustan. Emme saa unohtaa, että nykyisin joudumme tällä mereen liittyvällä alalla rahoittamaan ulkoisia kalastussopimuksia ja noudattamaan OSPAR-yleissopimusta, jonka EU on allekirjoittanut ja jossa määrätään uusista valtamerien suojelualueista.

Uudet ehdotukset koskevat kalastuksen valvontaan tarkoitettujen kalliiden satelliittijärjestelmien perustamista ja huomattavien kalatalousalan tuotantosektoreiden muuttamista; niiden lisäksi myös laajentuminen on otettava huomioon. Kaikkien näiden haasteiden valossa tämä ehdotus on kalatalousvaliokunnan mielestä niukka, eikä vastaa lähimainkaan todellisina pitämiämme tarpeita. Kiinnitämme huomiota myös siihen, että on olemassa suuri vaara, että neuvosto päättää supistaa tätä ehdotusta kokonaisuudessaan.

Olemme tästä erittäin huolestuneita, ja pyydän neuvostoa ottamaan todelliset tarpeemme huomioon. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, kehotan myös teitä säilyttämään kantanne, josta olette tähän asti pitänyt kiinni puolustaen itsepintaisesti komission ehdotusta, koska siten puolustatte Eurooppaa, meidän etujamme ja merialueita...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Lamassoure, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä hyväksyy tavoitteet, jotka väliaikainen valiokunta on valinnut esittelijänsä Reimer Bögen ehdotusten perusteella. Kiitän häntä ryhmämme puolesta. Hänen ansiostaan parlamentin kanta valmistuu aikataulussa. Tässä mietinnössä korostetaan voimakkaasti, ettei unionia voida laajentaa ja parantaa lisäämättä sen määrärahoja. Puheenjohtaja Barroso muistutti meitä siitä.

Mielestämme ensimmäinen keskeinen edellytys on rahoittaa Lissabonin toimintaohjelmaan kuuluvat toimet: Euroopan laajuiset verkot, tutkimus, yliopistojen vaihto-ohjelmat ja tietoperustainen talous. Toinen keskeinen edellytys on solidaarisuus: tunnollinen yhteisvastuuperiaatteen noudattaminen uusien kumppaneidemme kanssa ja solidaarisuus kaikkialla Euroopassa niitä kohtaan, jotka kärsivät teollisuuden rakennemuutoksesta tai alueellisten tekijöiden aiheuttamista vaikeuksista. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksessa on noudatettava viljelijöille vuoteen 2013 saakka annettuja sitoumuksia. Jos kuitenkin ilmenee, että tarpeet ylittävät nämä voimavarat, jäsenvaltioiden on täydennettävä niitä. Hyväksyttiinpä perustuslakisopimus tai ei, neuvosto ja parlamentti ovat ilmaisseet ponnekkaasti kannattavansa taloudellisen unionin vähittäistä muuttamista todelliseksi poliittiseksi unioniksi. Tässä yhteydessä painopisteitämme ovat terrorismin ja vakavien rikosten torjuminen sekä uusi naapuruuspolitiikka.

Arvoisa puhemies, tiedämme hyvin, että väliaikaisen valiokunnan määrittelemät yleiset tarpeet eivät yllä parlamentin tavoitteiden tasalle. Valitettavasti nyt ei ole mahdollista mennä pidemmälle uudistamatta perinpohjaisesti omien varojen järjestelmää. Budjettivaliokunta haluaa tehdä tämän tavoitteen parissa tiivistä yhteistyötä kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa. Olemme vakaasti sitä mieltä, että yhdessä on mahdollista saada aikaan sovitteluratkaisut, joita ilman unioni ei koskaan pysty rahoittamaan poliittisia tavoitteitaan.

(Suosionosoituksia oikealta.)

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Guy-Quint, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan vuorostani kiittää Reimer Bögeä ja koko ryhmää, joka on teidän johdollanne työskennellyt lujasti varmistaakseen, että parlamentin kanta vastaa sen asemaa yhtenä budjettivallan käyttäjistä.

Tältä pohjalta yritimme suunnitella ehdotuksia, joiden tavoitteena on elvyttää taloutta ja vahvistaa unionin yhteisvastuuta, sekä samalla säilyttää ne olennaiset osatekijät, joiden varaan Eurooppaa jo nyt rakennetaan. Joidenkin jäsenvaltioiden kokemista vaikeuksista tietoisina meidän oli laadittava väliaikaiset rahoitusnäkymät. Neuvottelemalla saimme aikaan erittäin järkevän luonnoksen, johon edelleen sisältyy keskeisiä kasvutekijöitä. Itse asiassa velvollisuutemme on maksimoida se lisäarvo, jota unionin toimet tuovat jäsenvaltioiden talousarvioille, ja myöntää unionille varat, joita se tarvitsee toteuttaakseen hankkeen, jonka edistyminen hyödyttää kaikkia jäsenvaltioita.

Meidän on muistettava, että unionille aiheutuneet kustannukset tuottavat pitkällä aikavälillä säästöjä kansallisille hallituksille, etenkin kun unionin investoinneilla saavutetaan mittakaavaetuja, ja jäsenvaltiot voivat niiden avulla useinkin tehdä innovaatioita ja toteuttaa toimia, joihin ne eivät olisi omin avuin pystyneet. Talousarvio, jossa maksumäärärahojen osuus on 1,07 prosenttia BKT:sta, antaa meille tarvittavat voimavarat tulevien toimien toteuttamista varten. Tiettyjen tabujen rikkominen on myös ollut tarpeen. Tarkoitan tällä yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta, jota on tarvittaessa tarkistettava oikeudenmukaisemman menorakenteen vahvistamiseksi. Tarkoitan myös Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitystä, joka on kyseenalaistettava, jos omien varojen järjestelmän oikeudenmukaisuutta aiotaan lisätä. Lisäksi tarkoitan koheesiorahastoa, joka tarvitsee siirtymäjärjestelyn, ettemme rankaisisi niitä jäsenvaltiota, jotka eivät enää ole tukikelpoisia. Kaikkia toimielimiä kehotetaan myös määrätietoisempiin toimiin talouden ja suorituskyvyn tehostamiseksi.

Viimeinen huomautukseni maksumäärärahoista on, että nykyisen ehdotuksen kaksi osatekijää – 1,7 prosentin maksumäärärahat ja joustovälineeseen varatut 24,2 miljardia euroa – liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat välttämättömiä, jos aiomme kehittää kasvun ja solidaarisuuden kannalta olennaisia toimia unionissa ja maailmanlaajuisesti.

Korostan myös kahta nykyiseen tilanteeseen liittyvää seikkaa. Ensinnäkään emme pettymykseksemme pystyneet rahoittamaan Natura 2000 -ohjelmaa täysin maaseudun kehittämiseen varatun talousarvion ulkopuolelta, vaikka kiinnitimme siihen suurta huomiota. Toinen huomautus koskee meidän sosialidemokraattien vaatimusta määrärahojen kohdentamisesta tapauskohtaisesti Euroopan kehitysrahastolle, joka on välttämätön väline hajautetun yhteistyön tehostamiseksi.

Lopuksi totean, etten nyt puutu tarkemmin Euroopan nykyisiin vaikeuksiin. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet selvästi, että kansalaisemme haluavat todellisen Euroopan, joka on heihin yhteydessä ja kommunikoi heidän kanssaan. Juuri siksi meidän on erittäin tärkeää hyödyntää tätä uutta otsaketta. Ponnistelemme kieltämättä nykyisin tarmokkaasti laatiaksemme unionille poliittisen ohjelman. Meillä on tavoitteita, mutta liian vähän merkittäviä hankkeita ja voimavaroja. On olennaisen tärkeää vastata ihmisten odotuksiin, ja kohdistan nämä sanat suoraan neuvostolle. Neuvoston on korkea aika pystyä täyttämään Euroopan kansalaisten odotukset. Sen on välttämättä kannettava vastuunsa. Tarvitsemme kaikki tätä talousarviokehystä elvyttääksemme taloutta ja palauttaaksemme kansalaisten luottamuksen. Meidän on päästävä eroon kansallisesta oman edun tavoittelusta ja löydettävä uusi kypsä lähestymistapa unionin poliittiseen hankkeeseen. Vaatimuksemme ei ole kohtuuton, ja siksi pyydämme neuvostoa lähentymään meidän kantaamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta.(DA) Arvoisa puhemies, minäkin annan vilpittömästi tunnustusta esittelijällemme Bögelle ja kiitän häntä lämpimästi siitä, että hän toimi perusteellisesti ja ammattitaitoisesti ensinnäkin arvioidessaan komission ehdotuksen ja toiseksi laatiessaan rahoitusnäkymiä koskevan parlamentin kannan. Ryhmäni tukee tätä mietintöä. Tämä ehdotus neuvoston kanssa käytävien neuvottelujen perustaksi on taloudellisesti vastuuntuntoinen. Olemme onnistuneet asettamaan painopisteitä uudelleen komission ehdotuksen mukaisesti ja laatimaan kyseistä ehdotusta koskevia säästöjä.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenet ovat erityisen tyytyväisiä siihen, että ehdotuksessa painotetaan tutkimusta, koulutusta sekä liikenteeseen ja energiaan tehtäviä investointeja. Juuri näille aloille meidän on investoitava huomattavasti enemmän EU:n määrärahoja. Nimenomaan tällaiset toimet ovat tulevaisuutta ja voivat vakauttaa EU:n aseman. Siksi on sitäkin surullisempaa, että juuri näillä aloilla EU:n valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet harkitsevat menojen karsimista. He haluavat häikäilemättä supistaa tavoitteellista tutkimustoimintaamme, mikä on aivan käsittämätöntä, eikä lainkaan vastaa niitä monia hienoja julkilausumia, joita neuvosto on antanut yhteisestä tutkimuksesta. Juuri näiltä aloilta, joilla yhteistyö voisi lisätä EU:n kilpailukykyä, vetäydytään ja säästetään summia, jotka laajemmassa mittakaavassa ovat äärimmäisen vaatimattomia. Kuten komission puheenjohtaja Barroso meille kertoikin, näillä säästöillä on todellista vaikutusta tämän alan tavoitteisiin.

Me ALDE-ryhmän jäsenet olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että parlamentti kohdentaa lisävaroja turvapaikka- ja oikeuspolitiikkaan sekä yhteiseen ulkopolitiikkaan. Oikeuspolitiikka on voimakkaasti kasvava ala, ja sille on varattava riittävän väljä kehys, jotta voimme vastata uusiin tarpeisiin seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Kahdeksassa vuodessa voi tapahtua paljon. Myös ulkopolitiikan alalla nousee jatkuvasti esiin uusia haasteita. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet tämän, kun olemme nopeasti tarvinneet varoja Kosovoon, Afganistaniin, Serbiaan ja Irakiin, sekä aivan äskettäin hyökyaallon uhreille. Rahoituskehyksessä on otettava huomioon tällaiset äkilliset tarpeet, ettei meidän tarvitse vähentää tukeamme muille köyhille maille.

Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että meillä olisi riittävästi varoja EU:n uusien naapurimaiden tukemiseen. Ukrainan tapahtumat ovat tietenkin viimeisin esimerkki siitä, että EU voi tukea lähinaapureidensa demokraattista kehitystä.

Maatalouspolitiikka ja vanhojen jäsenvaltioiden köyhien alueiden tukeminen vie edelleen suuren osan talousarviosta. Onkin välttämätöntä asettaa kokonaiskehys riittävän korkealle, jotta siitä voidaan rahoittaa myös uusia tarpeita. EU:n talousarvio on edelleen vain noin yksi prosentti bruttokansantulosta, eikä voida väittää, että määrät, joista nyt keskustelemme, olisivat syynä julkisen talouden kriisiin yhdessäkään jäsenvaltiossa. Kehotankin painokkaasti Eurooppa-neuvostoa etsimään tulevassa huippukokouksessaan järkevän ratkaisun, jonka avulla selvitetään pattitilanne ja osoitetaan, että tuloksia on mahdollista saavuttaa. Olen samaa mieltä kuin esittelijä Böge, joka totesi, että haluamme parlamentin löytävän ratkaisun, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Totean kuitenkin, että parlamentti on esittänyt rakentavan ja realistisen ehdotuksen. Meillä on velvollisuus löytää ratkaisu, jotta uusien jäsenvaltioiden talouden kehittämiseen tarkoitetut rakennerahasto-ohjelmat voidaan käynnistää 1. tammikuuta 2007. Olisi häpeällistä, jos emme saisi aikaan tuloksia ja osoittaisi neuvottelutahtoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen viettänyt kuluneet viikot kampanjoimalla voimakkaasti Euroopan tulevaisuuden puolesta, ja vaikka onkin hyvin valitettavaa, että Alankomaiden järjestämässä kansanäänestyksessä ei-äänet pääsivät voitolle, se oli tietenkin odotettavissa. Jos vuodesta toiseen toistetaan, että unioni on liian kallis ja että Alankomaiden maksuosuus unionille on häpeällisen suuri, voi tuskin odottaa ihmisten hyppivän riemusta, huutavan "kyllä" ja ottavan unionin avosylin vastaan.

Alankomaiden tilintarkastajat ovat kylväneet euroskeptisyyttä, jonka satoa korjattiin 1. kesäkuuta. Entä mitä Alankomaiden hallitus on tehnyt? Se väittää alankomaalaisten sanoneen "ei", koska emme hyväksy asemaamme nettomaksajana. No, tällä tavoin asiat tietenkin käännetään päälaelleen. Kauhukseni myös Alankomaiden sosialidemokraatit ovat nyt yllättäen päätyneet tälle kannalle, ja sen on masentava mutta tietenkin erittäin helppo vaihtoehto. Oma ryhmäni on tulkinnut "ei"-äänen aivan eri tavalla. Monet eivät äänestäneet unionia vastaan, vaan paremman Euroopan puolesta, joka ei ole monikansallisten yhtiöiden vaan kansalaisten Eurooppa.

Vihreiden ryhmä onkin jättänyt käsiteltäväksi vaihtoehtoisen päätöslauselman, koska haluamme tehdä suuria investointeja koulutukseen, köyhyyden vähentämishankkeisiin ja vaihto-ohjelmiin, jotka on tarkoitettu myös opiskelijoille. Haluamme lisätä kehitysyhteistyötä ja investoida vuosituhattavoitteisiin. Haluamme myös todella suojella herkkää ympäristöämme kohdentamalla suojeluun varoja; jokainen parlamentin jäsen on yhtä mieltä siitä, että varoja olisi saatava käyttöön, mutta niitä ei saada. Emme halua tämän tilanteen vahingoittavan maaseudun taloutta.

Haluamme käyttää varat tehokkaammin, emme hienoihin mutta tehottomiin kansallisiin ylpeydenaiheisiin, kuten Messinan salmen ylittävään siltaan, vaan esimerkiksi rautatieyhteyteen Berliinin Varsovan, Vilnan, Riian ja Tallinnan välillä tai Wienin taikka Venetsian, Ljubljanan, Bratislavan, Prahan ja Budapestin välillä. Katteettomilla lupauksilla, joiden tueksi ei saada rahoitusta, vieraannutatte vain äänestäjät entisestään. Teidän on kerrottava selvästi, miten haluatte toteuttaa unelmanne. Siksi olemme jättäneet käsiteltäväksi päätöslauselman.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, minulla on ollut tilaisuus läheltä seurata, miten valtavasti jäsen Böge on tehnyt työtä tämän mietinnön eteen. Ei ole hänen vikansa, että ryhmämme ei hyväksy väliaikaisen valiokunnan mietintöä, vaan on liittänyt siihen vähemmistöön jääneen mielipiteen ja ehdottaa sen sijaan omaa päätöslauselmaa.

Parlamentin voimasuhteet ovat nimittäin sellaiset, että valiokunnan mietintö ei vastaa meidän ryhmämme käsitystä talouden tulevista kehyksistä. Olisimme halunneet painopistealueeksi enemmän taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöasioita, enemmän työttömyyden ja köyhyyden torjuntaa ja enemmän solidaarisuutta kehitysmaiden kanssa. Olisimme halunneet vähemmän uusliberalismia, vähemmän EU:n militarisoimista ja vähemmän lakien harmonisointia.

Yhtäältä on perusteltua saattaa päätös talouden tulevista suuntaviivoista vastaamaan komission ja parlamentin toimikausia. Toisaalta koheesio- ja rakennerahastoja ja maatalousohjelmia ei pidä alistaa vain budjettikehyksille ja budjettimenettelyille. Kun ajallista yhteensovittamista lisäksi perusteltiin EU:n perustuslakiluonnoksen määräyksillä, sitä perustetta ei enää ole. Ranskan ja Hollannin kansat ovat saattaneet tuon uusliberalistisen ja euronationalistisen projektin koomaan, ja nyt ruumiista tarvitsee enää irrottaa letkut.

Parlamentissa ei haluttu päästä yhteisymmärrykseen tulevien budjettien rahoittamisesta eli niiden tulopuolesta. Ryhmämme on jäsenmaksurahoituksen ja ennen muuta kansantuotemaksun kannalla eikä meillä ole ymmärrystä euroveroille. Haluamme, että jäsenmaksut peritään oikeudenmukaisesti. Niin ei tällä hetkellä tapahdu. Muut maksavat Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksuista lähes viisi miljardia euroa, ja sen jäsenmaksualennus on perusteeton.

Tulevien menojen loppusumma on avainasemassa. Vastakkain ovat yhtäältä kuuden jäsenvaltion kirjeessä esitetty yksi prosentti ja toisaalta rakenne- ja koheesiovaroista huolestuneiden jäsenvaltioiden vaatimus unionin sisäisen koheesion ja konvergenssin turvaamisesta. Ryhmämme ei yhdy valiokunnan kantaan, jonka mukaan menojen loppusumman tulee olla komission alkuperäisen ehdotuksen 1,14 prosentin ja yhden prosentin väliltä. Me pidämme komission ehdotusta vähimmäismääränä.

Ryhmässämme on paljon ymmärrystä maille, jotka arvostelevat vakaus- ja kasvusopimuksen deflaatiopainotuksia. Monet ryhmämme jäsenet ovat lisäksi huolestuneita EU:n laajenemisen vaikutuksista budjettiin. Pelätään, että laajenemisen maksavat vanhat koheesiomaat. Maatalouden osalta kaikki eivät ymmärrä sitä, että EU:n budjetissa tehtäisiin tilaa muille menoille maatalousmenojen yhteisrahoituksella.

Arvoisa jäsen Böge, olen pahoillani, mutta juuri kun minun piti kertoa mietinnön hyvistä puolista, puheaikani loppui.

 
  
MPphoto
 
 

  Dariusz Maciej Grabowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka arvostankin suuresti esittelijä Bögen työtä, voin vain todeta, että ehdotus rahoitusnäkymiksi on yhtä arvoton kuin ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, ja ansaitsee saman kohtalon. Parlamentin pitäisi hylätä ehdotus rahoitusnäkymiksi ja osoittaa siten ymmärtävänsä EU:n kansalaisten enemmistön näkemyksiä ja yhtyvänsä niihin. Näin se todistaisi myös noudattavansa demokratian periaatteita ja kansalaisten äänitorvena edustavansa ja valvovansa heidän etujaan.

Mikä ehdotuksessa rahoitusnäkymiksi on vialla? Se mahdollistaa vahingollisten talousindikaattorien ja -mekanismien käytön ja varsinkin rajoittaa jäsenvaltioiden rahoitusosuuden noin 1 prosenttiin. Toiseksi siinä edellytetään, että suuri osa talousarviosta varataan maatalousmenoihin. Kolmanneksi siinä esitetään vain vähäisiä lisäyksiä rakenne- ja koheesiorahastomenoihin. Neljänneksi noin 75 prosenttia tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatusta rahoituksesta on varattu kehittyneille maille. Viidenneksi hallintomenot ovat nousseet jyrkästi ja kuudenneksi palvelumarkkinoita ei vapauteta riittävästi.

Mitä tällaisista puutteellisista ratkaisuista seuraa? Ensinnäkin taloudelliset ongelmat moninkertaistuvat sen sijaan, että ne ratkeaisivat. Kasvu ei edisty eikä kilpailukyky lisäänny, ja jäsenvaltioiden väliset kehityserot pikemminkin kasvavat kuin pienenevät. Toiseksi perheitä tukevien toimien puuttuminen pahentaa sosiaalisia ongelmia, sillä kyseisillä toimilla parannetaan työllisyyttä ja tulokehitystä ja edistetään siten luonnollista kasvua. Myöskään pienen rikkaiden joukon ja suuremman köyhien joukon tulotaso ei lähenny, vaan erot pikemminkin kasvavat. Kolmanneksi ehdotus rahoitusnäkymiksi pikemminkin lisää poliittista jännitystä EU:ssa kuin vähentää sitä, koska siinä ei kohdenneta riittävästi varoja uuteen liikenne- ja viestintäinfrastruktuuriin. Neljänneksi ulkopolitiikkaan ja Ukrainan ja Valko-Venäjän kaltaisten valtioiden tukemiseen ei osoiteta riittävästi varoja. Emme myöskään pysty täyttämään Turkille EU:n jäsenyydestä antamiamme sitovia lupauksia, ja se mutkistaa entisestään suhteitamme islamilaisiin maihin.

Lyhyesti sanoen toimisimme vastoin EU:n ilmoittamia taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, jos hyväksyisimme ehdotuksen rahoitusnäkymiksi. Tekemällä sen osoittaisimme vain todeksi, että EU:ta johtavat byrokraatit ja teknokraatit, emmekä pääsisi lähemmäksi maailmanlaajuisen kilpailukyvyn tavoitettamme. Itsenäisyys/demokratia -ryhmän jäsenet äänestävät tätä ehdotusta vastaan. On korkea aika järjestää keskustelu EU:n jäsenvaltioiden väliseen taloudelliseen yhteistyöhön tarkoitetusta uudesta strategiasta.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

 
  
MPphoto
 
 

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, esittelijän esittelemät rahoitusnäkymät ovat lähellä tämänhetkisten mahdollisuuksiemme rajoja. Nykytilanteemme on erittäin vaikea. Neuvostossa on yhä erimielisyyttä maksusitoumusten ja maksujen enimmäismäärästä, ja päälle päätteeksi Ranskan ja Alankomaiden äänestäjien enemmistö hylkäsi perustuslaista tehdyn sopimuksen.

Totuuden hetki on siksi koittanut vaikeaselkoiselle perustuslaille, jossa ei tehdä eroa lainsäädännön ja toisinaan typerien toiveiden ja unelmien välillä. Määrätyt tahot ovat tuoneet julki monenlaista kaunaa EU:ta kohtaan. Joidenkin vanhojen jäsenvaltioiden mielestä EU ei suojele riittävästi niiden työpaikkoja. Toiset sanovat, että se riistää heiltä heidän itsemääräämisoikeutensa antamatta mitään tilalle. Tiettyjen jäsenvaltioiden mielestä EU sääntelee taloutta liikaa ja on liian kallis. Toiset eivät halua luopua niille aiemmin myönnetyistä etuoikeuksista. Kuuluisaa puolalaista putkimiestä, jonka työ on luotettavaa ja halpaa, syytetään näiden lukuisten toimintalinjojen epäonnistumisesta. Vakavasti otettavien talousuudistusten toteuttamisen sijasta määrätyt ihmiset pelottelevat mieluummin työtä hakevia nuoria puolalaisella putkimiehellä.

Todellisuudessa jotkut EU:n talousarvion nettomaksajat soveltavat vanhaa utopistista periaatetta "anna mitä voit ja ota mitä tarvitset". Siksi EU:n varoja ei koskaan riitä kaikille. Keskustelemme siis rahoitusnäkymistä tietämättä, pääseekö neuvosto yksimielisyyteen vai omaksuvatko suurimmat jäsenvaltiot vielä joustamattomampia näkemyksiä. Olipa miten tahansa, meidän on joka tapauksessa tehtävä jonkinlainen päätös.

Kannatamme silti äänestämistä hieman muutetun Bögen mietinnön puolesta. Maksujen määrän ja omien varojen järjestelmän uudistamisen välillä ei mielestämme ensinnäkään saa olla minkäänlaista yhteyttä, sillä jälkimmäisen toimen avulla on kaikesta päätellen tarkoitus pienentää entisestään jäsenvaltioiden maksujen ja niiden tulojen välistä vastaavuussuhdetta. Toiseksi emme kannata maatalouspolitiikan yhteisrahoitusta, sillä se olisi ensimmäinen vaihe maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamisessa. Kolmanneksi olemme vakaasti sitä mieltä, että olisi järkevämpää jatkaa vuosia 2007–2013 koskevia rahoitusnäkymiä nykyisten suunnitelmien mukaisesti, koska ne sopivat paremmin yhteen monivuotisten ohjelmien ja yhteisen maatalouspolitiikan kanssa.

EU on toiminut ja toimii jatkossakin ilman uuden perustuslain tuhansia mutkikkaita määräyksiä. Monissa maissa kansalaisten usko EU:hun hiipuu. Meidän on kysyttävä itseltämme, johtuuko tämä siitä, että poliittinen eliitti on jättänyt toteuttamatta itse luomansa kuvitelmat. Eikö loppujen lopuksi olekin harhaa hokea loputtomiin toissijaisuuden iskulausetta, kun usein tarpeettomasti ylikuormitettu hyvinvointivaltio on lähes konkurssikypsä? Eikö olekin järjetöntä, että samat maat, jotka kannattavat nopeaa yhdentymistä, yrittävät vähentää rahoitusosuuttaan EU:lle? Eikö Lissabonin strategia olekin harhakuvitelma, jota nykyään varjostaa kansankiihottajien sota markkinoiden vapauttamista vastaan? Pitääkö kansalaisia syyllistää niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat toteuttaneet tarvittavat uudistukset ja sen vuoksi kehittyneet nopeammin ja lisänneet kilpailukykyään?

Parlamentti tekee velvollisuutensa äänestämällä Bögen mietinnön puolesta. Nyt on neuvoston vuoro omaksua yhteistyöhaluisempi asenne.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Bobošíková (NI).(CS) Hyvät kollegat, tänään käsittelemämme mietintö koskee talousarvioasioita, mutta myös – ja haluan painottaa tätä – poliittisia haasteita. Haluan kiinnittää huomiota näihin haasteisiin. Tiedätte varmasti, että lähivuosien talousnäkymiin vaikuttaa muun muassa Euroopan perustuslain hyväksyminen tai hylkääminen. Kahden jäsenvaltion kansalaiset torjuivat hiljattain perustuslain, ja muut maat ovat lykänneet ratifiointia. Meidän pitäisi nyt pikemminkin ottaa tämä viesti huomioon kuin laatia suunnitelmia tuleviksi vuosiksi. Kansalaiset ovat selkeästi ilmaisseet meille, että heidän käsityksensä Euroopan unionista poikkeaa täysin siitä, mitä jotkut poliitikot neuvottelupöydässä kuvittelivat.

Rahoituslaskelmien kannalta esittelijä Bögen mietintö on järkevä kompromissi. Siinä tuodaan selvästi esiin, ettei vahvempaa Eurooppaa saada vähemmällä rahalla. Meidän on kuitenkin ennen kaikkea kunnioitettava kansalaisten tahtoa. Kyse ei ole nyt siitä, mikä meistä parlamentin jäsenistä vaikuttaa järkevältä, vaan siitä, mikä on todella demokraattista. Mielestäni perustuslain hylkäämistä ei voida sivuuttaa ylimielisesti. Siksi pidänkin suurimpana poliittisena haasteena sitä, että poliitikot olisivat kyllin rohkeita astuakseen nöyrinä kansalaisten eteen ja myöntääkseen avoimesti, että yleistä yksimielisyyttä Euroopan unionin poliittisesta yhdentymisestä ei nykyään kerta kaikkiaan ole. Niinpä kysynkin, onko meillä nyt edes oikeutta äänestää mietinnöstä, jonka tavoitteena on muodostaa Euroopan unionin poliittinen ja taloudellinen kehys vuosiksi eteenpäin, ja vastaukseni on selvä "ei".

 
  
MPphoto
 
 

  Gerardo Galeote Quecedo (PPE-DE).(ES) Arvoisa puhemies, Euroopan komission ehdotuksessa esitettiin sitoutumista laajentumiseen ja samalla sen tavoitteisiin, joita ovat taloutemme muuttaminen kasvun ja kehityksen keskukseksi, Yhdysvaltojen teknisen etumatkan umpeen kurominen, vaikutuksemme lisääminen maailmanpolitiikassa sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden asettamien uusien haasteiden kohtaaminen. Tätä ehdotetaan siitä huolimatta, ettei laajentumiskustannusten jakautumista koskeva ehdotus ole oikeudenmukainen eikä tasapuolinen, kuten parlamentin keskustelussa ilmeni, ja siksi olemme esittäneet tarkistuksen, jota toivon parlamentin enemmistön kannattavan huomenna.

Vaikka olenkin puheenjohtajavaltio Luxemburgille kiitollinen sen aikaansaannoksista, olen huolissani joidenkin sen ehdotusten suunnasta, sillä niillä pyritään miellyttämään jäsenvaltioita, jotka joustamattomalla suhtautumisellaan aiheuttavat vahinkoa muille. Neuvoston olisi hyvä ottaa huomioon Euroopan parlamentin selkeät viestit, jotka koskevat erityisesti koheesiopolitiikkaa.

Vaadimme riittävästi varoja ja haluamme, että lähentymistavoitteesta yli jääneiden varojen uudelleenkäyttö annetaan niiden maiden tehtäväksi, joilla siihen parhaat edellytykset. Toivon myös, että huomenna hyväksymme tarkistuksen, jossa vaaditaan poliittista hyvitystä niille maille ja alueille, jotka ovat yllättäen menettäneet varoja.

Neuvoston puheenjohtajan Schmitin hienot sanat, joista olemme todellakin kiitollisia, on nyt toteutettava sitoutumalla selvästi yhteenkuuluvuuteen. Käytännössä luulen meidän kaikkien olevan yksimielisiä siitä, että unionilta puuttuu nykyisin poliittinen johtajuus, mutta 17. päivä koetukselle joutuu kuitenkin valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten kyky täyttää velvoitteensa. Neuvosto toimisi täysin vastuuttomasti, ellei se tällä kertaa pääsisi yksimielisyyteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Bárbara Dührkop Dührkop (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, kuten parlamentissa on tapana, aloitan kiittämällä esittelijä Bögeä siitä työstä, jota hän on tehnyt politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia unionissa 2007–2013 koskevan tärkeän mietintönsä parissa.

Esitän aluksi muutamia yleisiä huomautuksia. Mietinnössä mainitut rahoitusnäkymät ovat kiistatta joutuneet vastatuuleen sekä poliittisesti, taloudellisesti että sosiaalisesti useissa jäsenvaltioissa, ja mielestäni on hyvin valitettavaa, että tämä ilmapiiri on – jos saan ilmaista asian näin – myrkyttänyt valiokunnassa käytyä keskustelua alusta alkaen niin, että keskustelu painottuu lähinnä komission ja neuvoston yrityksiin saavuttaa yksimielisyys prosenttimääristä. Toisinaan on kinasteltu prosenttimääristä, nettomaksajista ja nettotuloista. Mielestäni tämä on talouden kannalta vääränlainen puolueellinen keskustelu, ja poliittisesti se on vielä puolueellisempi, koska Euroopan unioni on paljon muutakin kuin pelkkä talousarvio.

Kansalaiset odottavat paljon muutakin kuin pelkkää kirjanpitoa, koska unionin pitäisi olla täysipainoinen poliittinen hanke; sen pitäisi tarjota kansalaisille visio ja 25 jäsenvaltiolle tulevaisuus, johon kuuluu muutakin kuin pelkkiä maksuja.

On valitettavaa, ettei parlamentti ole voinut nykyisessä poliittisessa tilanteessa olla rohkeampi, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun parlamentti on ehdotuksessaan jäänyt jälkeen komission ehdotuksen tavoitteista.

Tästä huolimatta Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä tukee Bögen mietintöä, sillä useimmiten ryhmän keskeisimmät vaatimukset otetaan huomioon. Ensinnäkin mietinnössä vahvistetaan koheesiopolitiikan olevan välttämätöntä alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja unionin alueellisten erojen tasaamiseksi – siis mitä suurimmassa määrin yhteisvastuuseen perustuvaa politiikkaa – ja katsotaan tämän edellyttävän välttämättä asianmukaista rahoitusta, joka on 0,41 prosenttia BKT:sta.

Toiseksi siinä asetetaan painopisteeksi poliittinen ja sosiaalipoliittinen ohjelma, ja myönnetään riittävän rahoituksen merkitys sen kannalta sekä vaaditaan näin ollen 200 miljoonan euron lisäystä sen tavoitteiden tueksi. Kolmanneksi siinä edellytetään riittävää rahoitusta ulkoisille toimille, joiden tavoitteena on tehdä unionista aito globaali keskustelukumppani. Siinä otetaan myös huomioon Euroopan parlamentin pitkäaikainen vaatimus Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä yleiseen talousarvioon.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä kannattaa tätä tasapainoista ja realistista päätöslauselmaa, koska olemme tietoisia siitä, että yksimielinen enemmistö takaa parlamentille vahvan aseman neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa. Aloite on nyt neuvostolla, ja sen on myös pidettävä mielessä, että sosialidemokraattisen ryhmän mielestä mietintö on vähintä, mitä voimme tehdä taataksemme riittävän rahoituksen 25 jäsenvaltion unionin toimille.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Marie Beaupuy (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, monien muiden jäsenten tavoin kiitän arvoisaa kollegaamme Reimer Bögeä hänen tekemästään työstä ja siitä, että hän on koordinoinut kaikkea tätä työtä. Hyvä jäsen Böge, mielestäni on myös reilua todeta, että aiemmin mainitsemanne kahden kolmasosan enemmistö on saavutettu monien muidenkin parlamentin jäsenten vastuuntunnon ja ahkeruuden ansiosta.

Arvoisat neuvoston ja komission jäsenet, kehotankin teitä kuuntelemaan erittäin tarkoin parlamentin esittämää vetoomusta, koska siinä esitetyt kannat ovat järkeviä pääasiassa kahdessa suhteessa. Ensinnäkin ne ovat taloudellisesti järkeviä, sillä ne merkitsevät täysin tyydyttävää kompromissia sekä meno- että tulopuolella, kuten tämän keskustelun aikana on osittain selvinnyt. Menopuolella olemme onnistuneet tekemään ehdotuksia, joiden avulla saadaan hillittyä menoja useilla aloilla, kun taas tulopuolella, kuten yksi edellisistä puhujista totesi – luullakseni se oli neuvoston edustaja – tehdään lopullisten arvioiden mukaan 8–15 prosentin lisäyksiä kohdasta riippuen, mikäli muistan oikein vähän aikaa sitten mainitun luvun. Toistan, että nämä ovat taloudellisesti järkeviä näkemyksiä.

Kantamme ovat myös poliittisesti järkeviä yhtäältä siksi, että näissä rahoitusnäkymissä esitetyt toiveet ovat Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden mukaisia ja toisaalta siksi, että ne maanmiehemme, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa selvittääkseen rahoitusnäkymien sisällön, huomaavat, että haluamme niiden avulla kehittää alueiden asemaa ja samalla parantaa kykyämme hallita tulevia haasteita. Siksi olen tyytyväinen parlamentin Bögen mietinnöstä omaksumaan kantaan, ja kehotan komissiota ja neuvostoa ottamaan sen huomioon.

Lisäksi toivon hartaasti, että neuvosto kuuntelisi meitä 17. ja 18. kesäkuuta ja suhtautuisi näkemyksiimme myönteisesti. On aivan oleellista, ettei neuvoston tästä asiasta laatimia päätelmiä pidetä vähäpätöisenä kyhäelmänä, vaan pikemminkin valtavana harppauksena kohti visiotamme Euroopasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Alyn Smith (Verts/ALE).(EN) Arvoisa puhemies, mikään ei voi olla lähempänä skotin sydäntä kuin raha, ja rahoitusmahdollisuuksia käsittelevän valiokunnan ainoana Skotlantia edustavana jäsenenä olen seurannut erittäin kiinnostuneena näitä usein kafkamaisia keskusteluja – jopa silloin, kun todellista keskustelua tunnutaan käyvän aivan muualla.

Keskustelut alkavat kuitenkin olla lopuillaan, ainakin parlamentissa. Parlamentin velvollisuus on tukea yksimielisesti tätä esittelijämme taitavasti laatimaa kompromissia, sillä neuvostossa, missä todellista keskustelua käydään, Yhdistyneen kuningaskunnan kyvykkäästi johtamat "yhden prosentin linjan kannattajat" pitävät edelleen ohjia käsissään. Tämä kompromissi ei ole täydellinen – mikäpä kompromissi olisi? Siitä huolimatta meidän on annettava se neuvoston käsiteltäväksi mahdollisimman yksimielisinä.

Toistan sen, mitä aluekehitysvaliokunnassa toimiva kollegani Krehl totesi sanoessaan, että aluepolitiikka on unionin toiminnan osa-alueista kaikkein onnistunein ja tuottaa näkyvimpiä tuloksia kansalaisten kannalta, joiden nimissä me kaikki toimemme toteutamme. Väliaikaisen valiokunnan näkemys turvaa aluepolitiikkaa, juuri sellaista vahvaa eurooppalaista aluepolitiikkaa, jota on edistettävä ja suojeltava. Minua surettaa, että Yhdistynyt kuningaskunta pitää edelleen kiinni ilkeämielisestä ja lyhytnäköisestä asenteestaan neuvostossa. Parlamentilla on velvollisuus osoittaa "yhden prosentin kannattajille" tänään selvästi, että hyväksymme vain tämän kompromissin.

Olemme kuulleet neuvoston elättelevän suuria toiveita siitä, että sopimus saadaan vielä aikaan. Itse en löisi sen puolesta vetoa kovinkaan pian. Meidän on yksimielisesti kannatettava parasta mahdollista sopimusta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Helmuth Markov (GUE/NGL). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ilmaisen aluksi kunnioitukseni esittelijälle ja hänen läpikotaisin kunnianhimoiselle aikaansaannokselleen, josta tänään parlamentissa keskustelemme. Vaikka mietintö sisältääkin monia järkeviä yksittäisiä toimenpiteitä, en voi äänestää sen puolesta.

Ryhmäni on jättänyt käsiteltäväksi oman päätöslauselmaesityksen, koska halusimme toteuttaa erilaista toimintalinjaa vuosina 2007–2013. Suurin syy siihen, että suhtaudun kielteisesti Bögen mietintöön on se, ettei Euroopan unioni ole niiden valtavien haasteiden tasalla, jotka se joutuu seuraavien rahoitusnäkymien aikana kohtaamaan. Jos meidän on määrä pohtia, mitkä toimet ovat tarpeen yhteiskunnassa, taloudessa ja ympäristöasioissa – varsinkin kun käsitellään alueellisen yhteenkuuluvuuden asettamia vaatimuksia, korkeaa työttömyyttä, köyhyyttä ja tuloeroja – se on tehtävä makrotalouden näkökulmasta. Tästä ei ole mietinnössä jälkeäkään.

Yleisesti ottaen komission ehdotukset talousarvion ylärajoiksi ovat mielestämme riittämättömiä. Komission suunnitelmat lisätä Euroopan unionin valtuuksia ja vastuuta entisestään varaamatta kuitenkaan sille riittävästi määrärahoja niiden hoitamiseen eivät yksinkertaisesti ole toteuttamiskelpoisia. Emme voi hyväksyä kilpailukyvyn, turvallisuuden ja puolustuksen asettamista etusijalle yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen ulottuvuuden ja ympäristönäkökulman sekä kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön kustannuksella.

Näiden rahoitusnäkymien avulla on tarkoitus panna täytäntöön Lissabonin strategia, jota ilmoitimme nykyisellään vastustavamme siitä käytyjen keskustelujen yhteydessä. Strategisiksi tavoitteiksi tulisi sen sijaan valita täystyöllisyys ja kestävä talouskehitys, ja se tarkoittaa lisämäärärahojen kohdentamista innovaatioihin, sosiaalisiin tarpeisiin ja varsinkin koulutukseen.

Vahvaa eurooppalaista aluepolitiikkaa ei pystytä toteuttamaan alentamalla rahoitusosuutta 0,41 prosenttiin unionin bruttokansantuotteesta. Toivon, ettei neuvosto nyt lykkää päätöksentekoa, sillä jos se ei saa päätöstä aikaan, voimme jo varautua siihen, ettei uusia tukimäärärahoja pystytä kohdentamaan asianmukaisesti vuoden 2007 alussa, ja se olisi poliittisesti vastuutonta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin (IND/DEM).(SV) Arvoisa puhemies, käsittelemme jälleen EU:n menojen – ja siis myös tulojen – lisäämistä koskevia ehdotuksia. Perusteena käytetään EU:n laajentumista ja sen aiheuttamia lisäkustannuksia. EU kasvaa, koska siihen liittyy uusia jäseniä ja koska se ottaa jatkuvasti vastuulleen erilaisia jäsenvaltioille kuuluvia tehtäviä. Onko tämä järkevää kehitystä? Vastaus on mitä ilmeisimmin ei.

Ne Euroopan maat, jotka täyttävät jäsenyysvaatimukset, on tietenkin toivotettava tervetulleiksi. Ei ole kuitenkaan millään tavoin perusteltua siirtää uusia poliittisia tehtäviä jäsenvaltioilta unionille, eivätkä kansalaiset kannata sitä. Sitä vastoin toissijaisuusperiaate, jota yleisesti ylistetään mutta ei koskaan noudateta, edellyttää lukuisten valtuuksien siirtämistä EU:n toimielimiltä takaisin kansallisille kansanedustuslaitoksille. Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset ovat osoittaneet selvästi, että tämä on kansalaisten tahto, ja se on käynyt meille selväksi myös monien muiden maiden yleisestä mielipiteestä.

Eräs aikakausi EU:n historiassa on päättymässä, aikakausi, jolloin poliittinen eliitti pystyi edistämään tavoitteitaan ja suunnitelmiaan välittämättä kansalaisten tahdosta. Tämä oli aiemmin mahdollista, koska länsieurooppalainen puoluerakenne ilmensi 1900-luvun poliittisia kiistanaiheita kautta linjan oikealta vasemmalle. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtapuolueet kannattavat varauksetta poliittisen vallan jatkuvaa siirtämistä jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksilta unionille. Näin ollen ihmiset eivät voi parlamenttivaaleissa ilmaista vastustavansa tätä kehitystä. EU:hun liittyvistä kysymyksistä järjestetyissä kansanäänestyksissä ja toisinaan Euroopan parlamentin vaaleissa ihmiset saavat tilaisuuden ilmaista selkeästi kantansa EU:lle kuuluvista tehtävistä. Niinpä he siinä yhteydessä käyttävät tilaisuutta hyväkseen torjuakseen vallansiirron.

Meidän on tärkeää pitää tämä mielessä keskustellessamme nyt EU:n talousarviosta vuosiksi 2007–2013. Kansalaiset eivät kannata menojen lisäämistä EU:ssa, jossa hieman yli 70 prosenttia määrärahoista kuluu maatalouspolitiikkaan ja aluerahastoihin. Vastustamme väliaikaisen valiokunnan ehdotusta rahoitusnäkymiksi, joissa maksumäärärahojen osuus bruttokansantulosta nousee 1,07 prosenttiin ja maksusitoumusten osuus 1,18 prosenttiin. Mielestämme maksumäärärahojen kokonaismäärä ei saisi ylittää 1 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden yhdistetystä bruttokansantulosta G6-maiden ehdotuksen mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Umberto Pirilli (UEN). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensimmäiseksi onnitella jäsen Bögeä siitä, miten hän on onnistunut yhdistämään esiin tulleet erilaiset suuntaukset, ja näin ollen hänen tekemästään hienosta työstä.

Haluaisin myös esittää lyhyen huomautuksen parlamentin, komission ja neuvoston vuoropuhelusta. Kaksi ensimmäistä suosittelevat sitoumusmäärärahojen säilyttämistä nykyisellä tasolla tai niiden hienoista vähentämistä (1,18 prosenttia ja 1,24 prosenttia). Sitä vastoin neuvosto puolustaa jäsenvaltioiden valtaoikeuksia, sillä ne ovat – varsinkin Ranskassa ja Alankomaissa toimitetun perustuslakisopimusta koskevan kansanäänestysten jälkeen – huolestuneita unioniin vitsauksen tavoin leviävästä levottomuudesta. Ne uskottelevat itselleen, että vähentämällä varoja ne voivat suojella omia asemiaan, jotka ovat uhattuina Kiinan, Intian ja Yhdysvaltain sekä globaalivallankumouksen, kilpailun ja innovaatioiden muodostamien vaarojen takia.

Yhteiskuntamme on sekayhteiskunta, joka elää varojensa yli ja joka on yhä enenevässä määrin uhattuna joustamattomien toimielinten, rajallisesti suvereenin hallituksen ja sieluttoman keskuspankin takia. Väliintulojen vähentäminen niiden lisäämisen sijasta, mikä on mielestäni välttämätöntä ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (NI). (FR) Arvoisa puhemies, Neuvostoliitolla oli yhteensä 10 taloussuunnitelmaa. Euroopan unionilla on puolestaan ollut jo neljä talousarviosuunnitelmaa: Delors I ja Delors II -paketit, Santerin suunnitelma ja nyt Barroson suunnitelma vuosiksi 2007–2013.

Neuvostosuunnitelmat oli kuitenkin laadittu talouden kehittämiseksi, kun taas Euroopan talousarviosuunnitelmat ovat tasapainottavia mekanismeja, joissa kärpästen munia punnitaan käyttäen apuna hämähäkin verkkoja. Keskustelumme ilmentää tätä: 311-sivuisessa Bögen mietinnössä kyse on olennaisilta osin siitä, antavatko 450 miljoonaa Euroopan kansalaista määrärahoja 1,24 prosentin, 1,06 prosentin vaiko 1,7 prosentin verran BKT:stä, toisin sanoen kulutammeko 1 024 miljardia, 870 miljardia vaiko 825 miljardia seuraavien seitsemän vuoden aikana, samalla kun Yhdysvallat kuluttaa 20 000 miljardia dollaria eli 20 kertaa enemmän kuin EU samana ajanjaksona. Toisin ilmaistuna Junckerin ja Barroson tai Chiracin ja Bögen väliset erimielisyydet noin 60 miljardista eurosta vastaavat 0,3:a prosenttia Yhdysvaltain arvioiduista julkisista menoista samana ajanjaksona.

Koska meillä on yli 20 miljoonaa työtöntä ja 50 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä, on selvää, ja tämä on ollut yleisesti tiedossa Perikleen ajoista asti, että tässä yhteydessä merkitystä on isoille investoinneille myönnettävillä suurilla lainoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi rautateihimme tehtävät investoinnit. Jos Bryssel olisi todellisuudessa rakentanut esimerkiksi rautatieasemia perustuslakipilvilinnojen sijaan, Euroopan unioni ei olisi joutunut sivuraiteille.

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, nykytilanteessa olisi naiivia odottaa, että uusien rahoitusnäkymien perustana olisivat samat periaatteet kuin EU:n aiemmissa menosuunnitelmissa. Viimeksi mainituilla ei ollut mitään yhteistä vanhan Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmien kanssa, sillä niissä perusperiaatteena oli, että meillä pitäisi olla kasvava budjetti kasvavien tarpeidemme täyttämiseksi. On ymmärrettävää, että tämän oletetaan pätevän edelleen, kun EU:hun on liittynyt suhteellisen köyhiä maita. Myös suoraan tukeen oikeutettujen maanviljelijöiden määrä on kasvanut selvästi, vaikka tällaiset maksut eivät olleetkaan heidän ajatuksensa. Lopulta tehtävämme ovat moninkertaistuneet, millä on havaittava vaikutus talousarvioomme. Jos tämän periaatteen oletettaisiin todellakin pätevän edelleen, se toimisi epäilemättä yhtenä vaikuttavana voimana Keski- ja Itä-Euroopassa parhaillaan toteutettavissa kauaskantoisissa poliittisissa uudistuksissa. Olen täysin varma siitä, että olisi vaikea saada EU:n "vanhojen" jäsenvaltioiden poliittisia luokkia toteuttamaan edes osan näistä uudistuksista.

Samalla meidän on kuitenkin muistettava tosiasiat, jotka ovat seuraavat: Prodin komission meille testamenttaamaa kompromissiehdotusta ei voida puolustella. Jäsen Böge on tehnyt valtavasti töitä ja osoittanut valtavasti hyvää tahtoa laatiakseen ehdotuksen, jolla muutetaan tätä kompromissia, ja siinä painotetaan asianmukaisesti eri talousarvio-otsakkeita.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö meidän pitäisi käyttää julkisia varoja edistääksemme tutkimusta ja kehitystä ja tietopohjaista taloutta, mutta toistaiseksi ei ole mitään todisteita siitä, että tämä olisi tehokas tapa kuluttaa rahaa. Siksi tällaista rahoitusta ei pitäisi tarjota alue- ja koheesiopolitiikan kustannuksella, sillä siitä on sekä näkyviä että todennettuja etuja eikä se yllytä vanhoja ja uusia koheesiomaita toisiaan vastaan. Parlamentin on tehtävä huomenna ehdottoman selväksi, että odotamme hallitusten pääsevän asiassa sopimukseen.

Euroopan unioni tarvitsee todisteita siitä, että se kykenee edelleen toimimaan. Euroopan huippukokouksessa on mahdollista antaa tällainen todiste järkevän kompromissin muodossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Terence Wynn (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa sanomalla, että Reimer Bögen mietintö on erinomaista työtä. Hän on onnistunut välittämään uskollisesti valiokunnan kannan. Kaikki eivät ole samaa mieltä mietinnön koko sisällöstä, mutta se on kokonaisuudessaan erinomainen mietintö, josta onnittelen häntä.

Parlamentissa on vallalla erilaisia näkemyksiä niin maataloudesta ja rakennerahastoista kuin muistakin aloista. On mahdotonta miellyttää aina kaikkia ihmisiä, muttei se ole tarpeenkaan. Ette ole miellyttänyt meitä, koska Ison-Britannian työväenpuolueen valtuuskunnan suurin mielipide-ero liittyy odotetusti Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävää hyvitystä koskevaan epäsuoraan viittaukseen.

Tässä osassa keskustelua näytän olevan taka-alalla mutta jatkan silti. Viittaan johdanto-osan kappaleeseen N, josta olen täysin eri mieltä, sekä kappaleeseen 8 ja kappaleen 51 viidenteen luetelmakohtaan. Olen aina todennut selvästi väliaikaisessa valiokunnassa, että omat varat ja rahoitusnäkymät ovat kaksi eri asiaa, eikä yhdessäkään toimielinten sopimuksessa ole aiemmin yritetty liittää niitä yhteen. Siksi brittiläisen työväenpuolueen valtuuskunta suhtautuu varauksellisesti mietintöön.

Mietintö antaa parlamentille epäilemättä hyvän lähtökohdan neuvoston kanssa käytäville neuvotteluille, ja suhtaudunkin niihin myönteisesti. On tietenkin vaikea sanoa, miten neuvottelut sujuvat, ennen kuin tiedämme neuvoston hyväksymän kannan, mikäli se ylipäätään pääsee sellaiseen. Otaksun, että teoriassa on edelleen mahdollista, että neuvosto yhtyy parlamentin esittämiin lukuihin tai menee jopa niitä pidemmälle. Osa meistä elää edelleen toivossa.

Parlamentin jäsenten ehdotettua rahoitusnäkymien ja omia varoja koskevan järjestelmän kytkemistä toisiinsa olen kuitenkin käyttänyt ilmaisua "olla realistinen" vähintääkin kolmessa yhteydessä. Meidän on oltava realistisia sen suhteen, mitä neuvosto aikoo tehdä. Näin ei kuitenkin tapahdu. Luxemburgin puheenjohtajakautta kestää vielä kolme viikkoa, ja sen taitavista diplomaattitaidoista huolimatta olisin yllättynyt, jos ehdotus todellakin sisällytetään johonkin sopimukseen, mikäli neuvosto ylipäätään päätyy johonkin kantaan. Henkilökohtaisesti katson, että nykyinen omien varojen järjestelmä on vaikeaselkoinen ja tarvitsemme avoimemman järjestelmän, jotta veronmaksajat voivat ymmärtää, miten EU:ta rahoitetaan. Tästä keskustellaan ja päätetään kuitenkin eri sijainnissa ja eri aikaan. Tiedän, etten miellytä ryhmäni kollegoita toteamalla, että meidän on elettävä todellisessa maailmassa ja tunnistettava toimivaltuuksiemme rajat.

Jos Ison-Britannian valtuuskunta äänestää tyhjää mietinnöstä toimitettavassa äänestyksessä, se tekee niin edellä mainitsemistani syistä. Toivotan teille menestystä tuleviin sovitteluneuvotteluihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitokset jäsen Wynn. Välitän lämpimät huomautuksenne jäsen Thatcherille.

 
  
MPphoto
 
 

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Böge huomautti esitellessään ensiluokkaista mietintöään, että mietinnössä on kyse tulevaisuuteen suuntautuneesta Euroopasta. Mielestäni se on erinomaisesti sanottu. Se muodostaa yhteisen perustan parlamentille ja komissiolle, ja siinä korostetaan erilaisia näkemyksiä näiden kahden toimielimen ja neuvoston välillä, joka on tällä hetkellä kykenemätön irtautumaan kansallisista eduista ja löytämään sitä vastausta, jota Eurooppa tarvitsee.

Eurooppa-hanke on tällä hetkellä kriisissä. Tähän kriisiin voidaan vastata ainoastaan hyvillä uutisilla siitä, että Eurooppa kykenee katsomaan tulevaisuuteen toiveikkaana ja että Eurooppa voi itse olla tällaisen toivon lähde. Bögen mietintö osoittaa perustellusti, että Euroopan unionin koheesio- ja solidaarisuuspolitiikat ja Euroopan taloudellinen kilpailukyky eivät ole ristiriidassa keskenään. Tämä on tärkeä näkökohta, ja uskon, että on yhtä lailla tärkeää, että rahoitusnäkymät toimivat vauhdittavana voimana Euroopan yhdentymisessä sen asemesta, että niillä kasvatetaan entisestään uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden tai Itä- ja Keski-Euroopan välistä kuilua. Euroopan unioniin hiljattain liittyneet maat ovat erityisen haavoittuvia, ja ihmisten on ymmärrettävä tämä.

 
  
MPphoto
 
 

  Helga Trüpel (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin kiittää jäsen Bögeä hänen laadukkaasta työstään valiokunnassa. Vaikka olemmekin jo kuulleet, miten useat eri tahot ovat kehuneet hänen tasapainoista työtään, me – ja minä – olemme sitä mieltä, että ongelmana on nimenomaan se, ettei tiettyjä aloja ole painotettu riittävästi.

Haluaisin puuttua heti aluksi siihen, mitä jäsen Geremek totesi. Suuntautuuko nyt muotoilemamme politiikka todellakin riittävästi tulevaisuuteen? Mitä me oikeastaan teemme Euroopan kansalaisten hyväksi, ja mitä he voivat tehdä Euroopan hyväksi? Katson vakaasti, että kahden epäonnistuneen kansanäänestyksen jälkeen meidän on pohdittava, miten voimme saavuttaa politiikallamme paremmin Euroopan kansalaiset. Luulenpa, että vaikka koulutusohjelmillamme onkin saatu aikaan myönteistä kehitystä, emme ole päässeet niiden avulla yhtä pitkälle kuin Lissabonin strategian toteuttaminen edellyttää. Seuraavina vuosina meidän on tehtävä kaikkemme rahoitusnäkymien osalta, jotta jokaisella koululaisella ja jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus kouluttaa itseään ja opiskella toisessa EU-maassa. Näillä ihmisillä on tunnetasolla aivan erilainen yhteys Eurooppaan, sen monimuotoisuuteen ja sen mahdollisuuksiin, ja näin saamme eurooppalaiset vakuuttuneiksi etenemällä alhaalta ylöspäin. Tarvitsemme juuri tällaisia verkostoja.

Tämä koskee täysin myös kulttuuripolitiikkaa. Olemme niin ylpeitä siitä, että muuri on purettu ja että maanosamme on kulttuurisesti monimuotoinen. Sen budjettiarvio on kuitenkin yhä pienempi kuin mitä myönnämme tukina tupakanviljelylle. Meidän on tehtävä tällä alalla näkyvä aloite, jotta ystävyyskaupunkitoiminta voi kukoistaa, jotta taitelijat voivat tavata toisiaan ja jotta ihmiset voivat kokea aidosti eurooppalaisen kulttuurin rikkaudet. Siksi Bögen ehdotuksessa esitetyt arviot eivät ole riittäviä. Meidän on oltava yhdessä rohkeita ja yritettävä toimittaa tämä viesti ihmisille, eikä ainoastaan ihmisten mieliin vaan myös heidän sydämiinsä.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL).(PT) Arvoisa puhemies, jäsen Bögen mietintö, jossa esitetään parlamentin kanta yhteisön vuosien 2007–2013 rahoituskehykseen on itse asiassa epäsuotuisampi kuin komission ehdotus, joka oli itsessään surkuteltavan riittämätön rahoituksen näkökulmasta, eikä se vastannut laajentuneen unionin todellisia tarpeita.

Molemmat ehdotukset merkitsevät pohjimmiltaan antautumista rikkaiden maiden, kuten Saksan, tavoittelemalle strategialle, jolla pyritään supistamaan yhteisön talousarviota mahdollisimman pieneksi. Saanen korostaa, ettei näin tehty edellisten laajentumiskierrosten yhteydessä.

Näillä ehdotuksilla ei suojella tai turvata Portugalin kaltaisten koheesiomaiden etuja, sillä sitä rangaistaan mahdollisesti jälleen kerran vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymillä, huolimatta varoituksista, joiden mukaan se tulisi olemaan laajentumisesta eniten kärsivä maa. Koska meidän on todellisuudessa lujitettava taloudellista ja sosiaalista koheesiota, olemme esittäneet käytännön ehdotuksia.

Tällaisia ehdotuksia ovat Algarven kaltaisille alueille, jotka kärsivät niin kutsutusta tilastovaikutuksesta, myönnettävä täysimääräinen korvaus; Portugalia ja Kreikkaa koskeva erityisohjelma, jolla mukautetaan niiden talouksia laajentumisen vaikutuksen johdosta; koheesiorahaston ja vakaus- ja kasvusopimuksen välisen kytkennän päättäminen; yhteisen maatalouspolitiikan yhteisrahoituksen kustannusten jälleenkansallistamisen torjuminen; maataloustukien entistä oikeudenmukaisemman jakomallin edistäminen; seitsenvuotisen rahoituskehyksen turvaaminen ja tekstiilejä ja vaatetusalaa koskevan yhteisön ohjelman luominen, etenkin tästä alasta riippuvaisia heikommassa asemassa olevia alueita varten. Olemme tyrmistyneitä siitä, että rahoitusnäkymiä käsittelevä parlamentin väliaikainen valiokunta hylkäsi nämä ehdotukset.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Železný (IND/DEM).(CS) Rautaesiripun putoamisen jälkeen me Tšekin tasavallassa jouduimme odottamaan suhteettoman kauan, 14 vuoden ajan, ennen kuin kansalaisemme saivat päättää kansanäänestyksessä, haluammeko liittyä Euroopan unioniin. Kansalaisemme vastasivat "kyllä". Suostuimme tuolloin liittymisen nöyryyttäviin ehtoihin, sillä hyvin tehokkaalle maataloussektorillemme myönnettiin tukea vain neljäsosa siitä, mitä vanhojen EU-maiden kilpailijoillemme myönnettiin, sekä ehtoihin, jotka ovat Euroopan unionin perusperiaatteiden vastaisia – suojasäännöksiin, joilla estetään kansalaistemme vapaa työllistyminen monissa unionin vanhoissa jäsenvaltioissa. Olemme joutuneet toteamaan myös, ettei palveluja saa tarjota suoraan vanhoissa jäsenvaltioissa, ja huomasimme vastikään, millaisia vaikeuksia on yrityksillä, jotka loogisesti haluavat siirtää toimintojaan – edelleenkin EU:n sisällä – maahamme, jossa on korkeasti koulutettua teollisuudenalan työvoimaa, joka työskentelee 40 tuntia viikossa 35 tunnin sijaan ja joka ei vaadi ylettömiä palkkoja.

Meiltä on todellakin kulunut vain vuosi monista naiiveista ajatuksista luopumiseen. Haluamme uskoa ainakin niihin peruslupauksiin, joiden johdosta kansalaisemme vastasivat "kyllä" liittymistä koskevassa kansanäänestyksessä. Lupaukset koskivat rahoitusresursseja, joista voitaisiin kuulemma myöntää varoja Tšekin tasavallan kehittämiseen samaan tapaan kuin on tehty aiemmin Portugalissa, Irlannissa ja muualla. Siksi on loogista, että kannatamme komission ehdotusta säilyttää rahoitusnäkymät 1,24 prosentissa. Haluan tehdä selväksi, ettemme vastusta leikkauksia. Olemme kuitenkin valitettavasti hyvin tietoisia siitä, että leikkauksia voidaan tehdä vain varojen kustannuksella. Unionin hallinto ei kuitenkaan muutu yhtään halvemmaksi: päinvastoin unelma eurooppalaisesta ulkoasiainministeristä, unelma suurlähetystöistä, yli 3 000 monimutkaista sääntelyelintä ja neuvoa-antavaa elintä ja 20 kielellä laaditut läpitunkevat säädökset tekevät unionin toiminnasta entistä kalliimpaa.

Me kaikki tiedämme, missä kysymyksissä voimme säästää valtavia summia. Esimerkiksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan haaskataan turhaan yli 40 prosenttia talousarviosta, mutta sen tiedetään olevan yleisesti poliittinen aihe, johon ei sovi kajota ja josta parlamentin ei edes sallita keskustelevan, mikä on järjetöntä. Voimme leikata ainoastaan varoja. Vuoden aikana olemme jo oppineet, että useimmiten käytetty taikasana on "kestävä", jota käytetään ajattelematta leimaamaan kaikkia käsitteitä. Jos haluamme tosissamme luoda kestävän talousarvion, joka ei johda uusiin harhakuvitelmiin...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Angelilli (UEN). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vakaumuksellisena Euroopan unionin kannattajana mutta myös italialaisena jäsenenä, joka on täällä edustamassa ja puolustamassa kansansa etuja, katson, että Junckerin ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi maksettava unionin talousarvioon vaivaiset 1,05 prosenttia BKT:stä, on mahdoton hyväksyä.

Yksistään Italian osalta, joka on Euroopan unionin nettomaksaja, se tarkoittaa noin 8 miljardin euron leikkausta vuodessa, ja näin vähennettäisiin tuntuvasti työllisyydelle ja oikeusasioille myönnettyjä varoja ja peruutettaisiin lähes puolet tutkimukselle, innovaatiolle ja yleiseurooppalaisille verkostoille myönnetyistä varoista, Lissabonin strategiasta puhumattakaan. Leikkauksia on liikaa ja ristiriitoja on liikaa. Niin kutsuttua brittihyvitystä on tarkasteltava uudelleen. Itse asiassa tämä poikkeus tai etuoikeus, jonka perusteella Yhdistynyt kuningaskunta saa hyvitystä suuresta osasta maksujaan, on romutettava. Tämä Thatcherin – muistaakseni vuonna 1984 – neuvottelema säännös vahvistettiin valitettavasti ja selittämättömästä syystä Prodin puheenjohtajakaudella, ja tästä hyvityksestä maksavat valtaosin Ranska ja Italia.

Totean lopuksi, että Junckerin ehdotus on ties kuinka mones osoitus siitä, miten kaukana byrokraattinen Eurooppa on Euroopan kansalaisten todellisista tarpeista.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Peter Martin (NI). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toistan mielelläni myös tässä yhteydessä, ettei ole järkevää lisätä rahoitusresursseja, nyt kun globalisoituminen on johtamassa pikemminkin eurooppalaiseen ansaan kuin unelmaan. Tämä 1 prosenttia on oikea ratkaisu, ja tulemme toimeen sen avulla, sillä emme suinkaan ole vielä hyödyntäneet kaikkia säästäväisen varainhoidon mahdollisuuksia, ja meidän on vaadittava, että mahdollisimmat monet hallintosektorit antavat riippumattomien ja kansainvälisten neuvontayritysten arvioida tehokkuutensa ja taloutensa siten, että määritetään alat, joilla on tehtävä parannuksia. Tämä on esittämäni tarkistuksen 357 ydin. Esittelijä vastusti sitä, eikä se sisälly mietintöön, edes sitä ei sallita.

Ette saa ihmetellä, miksi kansalaisten enemmistö sanoo "ei" EU:lle ja tällaiselle tuhlaukselle, vaikka se sanookin – minun tavoin – "kyllä" Euroopalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Ville Itälä (PPE-DE). (FI) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin kiittää kollegaamme Rainer Bögeä työstä, jonka hän on tämän mietinnön eteen tehnyt. Arvostan suuresti hänen työtään enkä usko, että kukaan muu olisi onnistunut paremmin ja saanut aikaan näin hyvää ja tasapuolista mietintöä.

Parlamentin on annettava huomenna vahva ja positiivinen viesti Euroopan kansalaisille. Tämän mietinnön taakse on saatava mahdollisimman suuri enemmistö. Mikäli parlamentti kokoaa rivinsä tässä kysymyksessä, annamme myös vahvan viestin neuvostolle. Sopu rahoituskehyksistä on löydettävissä vielä Luxemburgin puheenjohtajuuskaudella, mikäli poliittista tahtoa ja johtajuutta löytyy.

Haluan nostaa esille kaksi mielestäni tärkeää kysymystä, maatalouden tulevaisuuden ja Itämeren. Maatalouspolitiikka on tullut vääjäämättä tilanteeseen, jossa maatalouden tuet vanhoille 15 jäsenvaltiolle vähenevät tulevien laajentumisten myötä. Tähän muutokseen pitää varautua hyvin. Tuen ryhmäni jättämää muutosesitystä, jossa vaaditaan, että mikäli neuvosto päättää vuoden 2002 Brysselin sopimuksesta huolimatta vähentää pakollisten menojen kokonaisrahoitusta, on jäsenvaltioiden korvattava taloudellisesti tällainen vähennys. Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että yhteisrahoitukseen siirtyminen maataloudessa tulee olemaan realismia, jos ei näissä rahoitusnäkymissä, niin ainakin seuraavissa.

Haluan kiinnittää huomionne myös muutosesitykseen, joka koskee Itämeren-strategiaa. Unionilla on tällä hetkellä Välimeren-strategia ja sen rinnalle haluamme nyt luoda Itämeren-strategian. Tämä strategia on erityisen tärkeä luonnonsuojelun kannalta. Itämerellä on tällä hetkellä suuria ongelmia. Meressä ei voi pahimpina aikoina uida eikä kalastaa, ja tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä, jotta saamme Itämeren kuntoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Dariusz Rosati (PSE). (PL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, rahoitusnäkymissä hahmotellaan EU:n toimintojen kattavuutta tulevina vuosina, luodaan kehys tällaisia toimintoja varten ja määritetään, miten tehokkaita ne ovat. Edessämme on suuria tehtäviä. Haluamme varmistaa, että laajentuminen saatetaan onnistuneesti päätökseen, jotta luodaan perusteet nopealle kasvulle ja uusien työpaikkojen luomiselle ja saavutetaan Euroopan perustuslakisopimuksen laadinnan yhteydessä käydyissä keskusteluissa vahvistetut tavoitteet. Rahoitusnäkymien on täytettävä nämä odotukset. Me kaikki haluamme unionin lisäävän toimiaan, koska katsomme, että yhteisen Euroopan luominen on oikea vastaus niihin haasteisiin, jotka kohtaamme tänään.

Rahoitusnäkymien työstämisen aikana ilmeni kaksi vastakkaista lähestymis- ja ajattelutapaa. Ensimmäisessä, komission ajamassa lähestymistavassa tavoitellaan kunnianhimoista mutta tasapainoista menojen kasvua, joka olisi sopusoinnussa kasvavien odotusten kanssa. Toisessa, jäsenvaltioiden kannattamassa lähestymistavassa talousarvioon tehdään leikkauksia, jotka ilmaistaan prosentteina suhteessa BKT:hen.

Olemme täysin tietoisia siitä, että vaikka EU:n tehtävät ovatkin laajentuneet, sen on täytettävä tehtävänsä tiukkojen budjettirajoitteiden ja heikon taloudellisen kasvun aikanakin. Näiden rajoitteiden ei saa kuitenkaan missään tapauksessa tehdä meistä sokeita niille kiistattomille eduille, joita yhteisestä EU-budjetista rahoitettavat toimet voivat tuoda mukanaan. Siitä syystä meidän on välttämätöntä päästä kompromissiin, ja parlamentin ehdotuksessa esitetään hyvin järkevä kompromissi. Saanen käyttää tämän mahdollisuuden kiittääkseni jäsen Bögeä hänen toimistaan mietinnön laatimiseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, Ranskan ja Alankomaiden epäonnistuneiden kansanäänestysten takia Euroopan on nyt saatava selkeä vahvistus siitä, että yhdentyminen on nyt ja vastakin osa yhteistä tulevaisuuttamme. Kehotan siksi neuvostoa tekemään kompromissin, hylkäämään itsekkyyden ja vanhoilliset asenteet ja menemään puhtaasti kansallisten etujen ahtaita raameja pidemmälle. Vaadin kompromissia siitä syystä, että Euroopan unioni tarvitsee kiireisesti selvän tulevaisuuden vision ja taloudelliset valmiudet ryhtyäkseen toimiin.

Meidän olisi tehtävä yhteistyötä osoittaaksemme, että Eurooppa kykenee toimimaan solidaarisuuden hengessä ja että sen poliittiset johtajat kykenevät ajattelemaan lyhyen aikavälin poliittisia etuja pidemmälle ja pääsemään yhteisen edun mukaisiin sopimuksiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Mulder (ALDE). (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin toistaa kiitoksemme jäsen Bögelle, ja mielestäni on soveliasta, että hänen mietinnössään mainitaan unionin menojen lisäksi useissa kappaleissa se, miten omien varojen järjestelmästä tehtyä päätöstä on tarkistettava. Toisin kuin muutamat muut puhujat, mielestäni on täysin perusteetonta, että yhdelle maalle myönnetään joka vuosi oikeus korjausmekanismiin, toisin kuin muille samassa tilanteessa oleville maille.

Haluaisin tuoda esiin muutaman tärkeän kohdan. Kannatan maatalousmenojen yhteisrahoitusta mietinnössä mainittujen syiden takia. Vastustan jälleenkansallistamista. Meidän on sovellettava samoja sääntöjä kaikkialla Euroopassa, mutta jäsen Bögen ehdotukset ovat hyväksyttäviä. Joustavuus on myös hyödyllinen väline talousarviossa, eikä ainoastaan otsakkeiden osalta vaan myös rakenneavun yhteisrahoitusosuuden osalta. Rikkaammilla mailla voi hyvinkin olla suurempi rahoitusosuus kuin köyhemmillä mailla. Euroopan investointipankin asemaa olisi lujitettava rakennemenojen alalla samoin kuin Euroopan investointirahaston asemaa. Voimme hyödyntää menneisyydessä saatuja hyviä esimerkkejä.

Lopuksi haluaisin esittää vielä yhden huomautuksen yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mielestäni näiden menojen olisi kuuluttava täysin parlamentin toimivaltaan. Niiden ei pitäisi olla yksistään neuvoston vastuulla, vaan myös parlamentin on hyväksyttävä ne.

 
  
MPphoto
 
 

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä, jäsen Böge, on tehnyt hyvää työtä. Esitellessään mietintöään hän viittasi siihen, miten tietyt politiikan ja talouden alat ovat budjetissa kroonisesti alirahoitettuja. Myös maaseudun kehittäminen on vaarassa muuttua tällaiseksi alaksi. Neuvoston päätöksen johdosta ensimmäisen pilarin rahoitus on sidottu vuoteen 2013 asti, mutta käytettävissämme on liian vähän varoja Romanian ja Bulgarian rahoittamiseksi. Siksi mietinnössä ehdotetaan, että ensimmäisessä pilarissa otettaisiin käyttöön yhteisrahoitus. Ryhmämme jäsenet haluavat kannattaa tällaista yhteisrahoitusta mutta samalla tavoittelemme toisen pilarin kattamien toimien rahoitusmäärärahojen lisäämistä.

Natura 2000 -ohjelman määrärahat on saatava käyttöön. Toisen pilarin kattamalle maaseudun kehittämiselle on annettava yhdenvertaista rahoitusta, toisin sanoen rahoituksesta 75 prosenttia on tultava Euroopan unionilta, ja maaseutualueiden asianmukainen talouskehitys on varmistettava. Tämä ei ole mikään rahoituksellinen armopala, vaan yleinen talouskehityksemme on riippuvainen siitä, ettei maaseutualueita ei jätetä kehityksessä jälkeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nyt kun kansalaiset vaativat entistä voimakkaammin sosiaalisempaa ja demokraattisempaa Eurooppaa, neuvosto ja Junkerin johtama puheenjohtajavaltio ovat taantumassa, samalla kun kuusi maata osoittavat toisiaan aseella päähän. Ne vaativat hintaan mihin hyvänsä kompromissia, joka perustuu kaikkein pienimpään yhteiseen nimittäjään. Ne ovat hylkäämässä Euroopan yhdentymisen tulevaisuudelle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto torjuu "mihin tahansa hintaan" tehdyn sopimuksen filosofian, joka on levinnyt myös Bögen mietintöön, sillä se johtaa heikompaan Eurooppaan ja suurempaan eriarvoisuuteen, ja sen uhreja ovat heikommat maat ja heikommat yhteiskuntaryhmät.

Euroopan unionin ja neuvoston olisi vihdoinkin ymmärrettävä, ettei Euroopan unioni voi lisätä toimiaan ja kasvaa, jos vähennämme varoja. Euroopan yhtynyt vasemmisto katsoo, että komission ehdotus on täysin riittämätön lähtökohta koheesiotavoitteiden ja laajentumisen jälkeisen sosiaalisen toimintaohjelman rahoittamiseksi. Siksi kaikki lisävähennyksiin tähtäävät ehdotukset ovat mielestämme käsittämättömiä. Euroopan yhtyneen vasemmiston nimissä vaadin laajentumisen kustannusten jakamista oikeudenmukaisesti. Köyhimpien maiden ja alueiden ei pitäisi maksaa siitä eniten. Skandaalimaista brittihyvitystä ei voida hyväksyä, ja se on lopetettava. Me olemme kaikki yhdenvertaisia. Niin kutsutusta tilastovaikutuksesta kärsivien 16 alueen epäoikeudenmukainen tilanne on ratkaistava kattavasti ja myönteisesti, ja alueille, jotka eivät vielä ole saattaneet päätökseen lähentymisprosessia, olisi taattava voimakkaampi tuki siirtymävaiheen aikana.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN). (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Bögeä hänen mietinnöstään ja etenkin siitä, että hän on korostanut, miten tärkeää on investoida tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta saavutetaan Lissabonin toimintaohjelman tavoitteet. Mietinnössä tunnustetaan myös aivan perustellusti, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus olisi asetettava etusijalle ehdotetussa rahoituksessa, ja uskon, että varojen kohdentaminen inhimillisen pääoman kehittämiseen on ensisijaisen tärkeää unionin tulevaisuuden pitkän aikavälin investointien kannalta.

En yhdy esittelijän suosituksiin, jotka koskevat yhteistä maatalouspolitiikkaa, enkä voi kannattaa hänen ehdotustaan, jonka mukaan yhteisen maatalouspolitiikan alalla olisi otettava käyttöön yhteisrahoitus. Kuten olen todennut lukuisissa yhteyksissä, me, jotka olemme sitoutuneita puolustamaan pienten ja keskisuurten tilojen maanviljelijöitä ja maaseutuyhteisöjämme, emme ole koskaan pitäneet sitä emmekä pidä sitä jatkossakaan hyväksyttävänä. Meillä ei saa olla mitään harhakuvitelmia siitä, että ajan myötä YMP:n yhteisrahoitus johtaa väistämättä sen jälleenkansallistamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentin linja EU:n talousarvioon ei osoita käytännössä minkäänlaista solidaarisuutta komission kanssa, ja tämä on suuri häpeä. Käytämme parlamentissa paljon aikaa keskustellaksemme vahvasta EU:sta, joka pystyy kilpailemaan Yhdysvaltain ja Aasian kanssa, mutta on mahdotonta ellei järjetöntä kuvitella, että voimakas EU pystyy toimimaan pienellä budjetilla.

On todettava täysin selvästi, että väliaikaisen valiokunnan ehdotus asettaisi meidän huonompaan tilanteeseen kuin Barroson komission esittämä ehdotus. Se on kuitenkin valtava parannus puheenjohtajavaltio Luxemburgin niin kutsuttuun kompromissiin, joka oli tuomittu epäonnistumaan. Jos rikkaimmat EU-valtiot vaativat, että kaikki muut omaksuvat heidän näkemyksensä, se johtaa lopulta siihen, että visio solidaarisuuteen perustuvasta yhteisestä Euroopasta särkyy. Jos tavoitteemme on rakentaa itsekkäisiin ja henkilökohtaisiin etuihin perustuva Eurooppa, meidän olisi edettävä tätä tietä ja kannatettava pientä EU-budjettia. Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että uusille EU:n jäsenvaltioille esitettävässä todellisessa ehdotuksessa laajentunut EU on solidaarinen Eurooppa vain velvollisuuksien näkökulmasta. Etuoikeuksia koskeva tilanne olisi päinvastainen, etenkin rahoitusvälineiden osalta.

Haluaisin esittää vielä loppuhuomautuksen. On parempi, että rahoitusnäkymistä sovitaan seitsemäksi vuodeksi, kuten tähän asti on ollut tapana, eikä viideksi vuodeksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Ferber (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mistä seuraavaa rahoituskehystä koskevissa keskusteluissamme on pohjimmiltaan kyse? Kyse on olennaisilta osin niistä tehtävistä, joista meidän on suoriuduttava Euroopan tasolla. Jos komissio ehdottaa sen tähänastisten toimien toistamista ja niiden täydentämistä joillakin uusilla asioilla, siinä tapauksessa se tekee tehtävästään liian helpon. Esittelijämme suureksi ansioksi on laskettava se, että hän on paneutunut yksityiskohtiin ja selvittänyt, minkälaisista tehtävistä EU:n on selviydyttävä 2000-luvulla – myös talousarvion näkökulmasta – millä aloilla tarvitsemme lisävaroja – ulko- ja turvallisuuspolitiikassa – ja missä kysymyksissä komission ehdotukset menevät liian pitkälle ja voimme tehdä leikkauksia. Pöydällä on siten erinomainen ehdotus, joka on hyvä perusta neuvoston kanssa käytäville hyvin vakaville neuvotteluille.

Euroopan unioni, jonka määrittelee itsensä siten, että sen tehtävänä on yksistään jakaa uudelleen mahdollisimman suuri määrä rahaa, ei ole minun toiveitteni mukainen Euroopan unioni. On muita tehtäviä, joista meidän on suoriuduttava yhdessä. Jos vaadimme jäsenvaltioilta, että niiden on vakautettava talousarvionsa vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanemiseksi, emme voi samanaikaisesti tavoitella koko Euroopan kattavaa runsaudensarvea. Meidän on yhdessä suoriuduttava tästä tehtävästä.

Täällä on todettu – esimerkiksi vihreiden Trüpelin suusta – että 70 senttiä kulttuuria varten ei voi olla liikaa, kun sitä verrataan vuosituhannen tavoitteista ja muista mahdollisista tavoitteista johtuviin menoihin, mutta kun nämä maksut lasketaan yhteen päädymme 1,19 prosenttiin. Vihreät ehdottavatkin sitoumusten vahvistamista 1,29 prosenttiin. Jos tämä on se, mitä te haluatte, sanokaapa kansalaisille, ettei kansallisella tasolla ole enää rahaa mutta unionin tasolla lisäämme menoja, ja katsokaapa reaktioita. Jos haluamme olla uskottavia, meidän on keskityttävä paitsi nyt tarkasteltaviin poliittisiin tehtäviin – ja tämä on vastauksemme kansanäänestyksiin – myös talousarvioon.

 
  
MPphoto
 
 

  Ralf Walter (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jos Euroopan parlamentti on onnistunut jossain, tämä onnistuminen liittyy yhteisöllisyyteen, yhteistyöhön ja edessämme olevan jatkuvan kehittämisen tuomaan yhteiseen etuun. Meidän on pohdittava, miten selviydymme tulevien vuosien tehtävistämme, ja kansalaiset seuraavat toimiamme tarkasti. Miten toimemme vaikuttavat uskottavuuteemme?

Tiedämme, että meillä on edessämme tehtäviä, jotka vaativat rohkeutta ja aktiivista lähestymistapaa, ja meidän on tehtävä selväksi, että Euroopan unioni on talousyhteisö, joka haluaa menestyä. Siksi meidän on investoitava tulevaisuuteen lujittamalla tutkimusta ja parantamalla yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Meidän on huolehdittava myös siitä, ettemme jätä ihmisiä ja alueita jälkeen tässä taloudellista menestystä tavoittelevassa talousyhteisössä. Siksi meidän on annettava apua niille, jotka voivat joutua vaikeuksiin näiden muutosten tai kehityskulkujen takia tai joiden olot ovat jo nyt ongelmallisia. Tämä otetaan huomioon mietinnössä.

Olemme valmiita kannattamaan jäsen Reimer Bögen esittämää mietintöä, koska mietinnön tavoitteena on nimenomaan määrittää tällaiset suuntaviivat ja asettaa käyttöön tarvitsemamme varat. Kansalaiset odottavat kuitenkin, että heidän edustajansa – ja mehän edustamme heitä – pohtivat välttämättömien menojen lisäksi myös tulopuolta, toisin sanoen he haluavat tietää, mistä rahat saadaan. Kansalaistenhan on loppujen lopuksi vastattava kaikista näistä kustannuksista. Siksi yhteisötasolla on voitava kysyä, onko näistä menoista aiheutuvat rasitteet jaettu oikeudenmukaisesti. On täysin selvää, ettei Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevaa hyvitystä voida perustella nykypäivänä millään tavoin.

Meidän on osoitettava yhdessä kaikkien EU-maiden kansalaisille, että olemme valmiita ja halukkaita asettamaan välttämättömät varat käyttöön. Samalla olemme valmiita ja kykeneviä huolehtimaan siitä, että tähän liittyvät rasitteet jaetaan oikeudenmukaisesti ja solidaarisesti. Solidaarisuus ei kuitenkaan tarkoita yhteen liittymistä ainoastaan resursseja jaettaessa. Solidaarisuus tarkoittaa myös sen varmistamista, ettei yksilöitä rasiteta liikaa, samalla kuin muut seisovat syrjässä ja kannustavat heitä pärjäämään parhaansa mukaan. Haluamme varmistaa yhdessä, että Eurooppa kehittyy myönteiseen suuntaan!

 
  
MPphoto
 
 

  Kyösti Tapio Virrankoski (ALDE). (FI) Arvoisa puhemies, käsittelyssä oleva Rainer Bögen mietintö koskee EU:n tulevaa rahoitusta. Haluan erityisesti kiittää ja onnitella jäsen Bögeä poikkeuksellisen asiantuntevasta ja painavasta työstä. Samalla haluan kiittää kaikkia valiokunnan jäseniä rakentavasta yhteistyöstä.

Rahoituskehykset luovat pohjan EU:n tuleville politiikan aloille. Erityisenä painopisteenä on alue-, rakenne- ja koheesiopolitiikka sekä työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen. Tasapainoisen kehityksen takaamiseksi rakennepoliittista rahoitusta on tarkoitus lisätä, samoin maaseudun kehittämisvaroja. Uusien jäsenvaltioiden tarpeet ymmärretään ja hyväksytään, mutta mietinnössä aivan oikein teroitetaan, että vanhojen jäsenvaltioiden heikoimmat alueet eivät saa jäädä uuden koheesiopolitiikan maksumiehiksi.

Työllisyyden parantamiseksi ja taloudellisen kasvun edistämiseksi rahoituskehyksissä on tarkoitus panostaa erityisesti tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä koulutukseen. Nämä varat on tarkoitus kasvattaa seitsemässä vuodessa kolminkertaisiksi. Painopiste on aivan oikea. Niistä säästäminen on säästämistä omasta tulevaisuudestamme, ja tästä haluan varoittaa puheenjohtajavaltiota erityisesti.

Lisävaroilla pyritään vahvistamaan erityisesti tutkimuksen ja tuotekehittelyn eurooppalaista ulottuvuutta. Haluaisin vedota voimakkaasti jäsenvaltioihin, jotta nämä hyväksyisivät pian uudet rahoitusnäkymät ja toimielinten välisen sopimuksen parlamentin esittämällä tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä aluepolitikkaan, joka on erityinen huolenaiheeni. Haluan toistaa, että eräs tämän mietinnön suurista saavutuksista on aluepolitiikan 0,41 prosentin osuus, joka näkyy myös kaikkein pienimmässä eurooppalaisessa kylässä ja minkä ansiosta unionista tulee näkyvä myös siellä asuville ihmisille.

Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on Euroopan unionin solidaarisuusväline. Kuten tiedämme, neuvoston tämänhetkinen ehdotus on, että neuvottelujen perustaksi otetaan 0,37 prosenttia. Olen valmis kannattamaan menojen rajaamista 4 prosenttiin jäsenvaltiota kohden ja – toisin kuin alkuperäisessä ehdotuksessa – N+2 -säännön säilyttämistä myös koheesiorahaston yhteydessä.

Haluaisin korostaa vielä kerran, etten kannata ryhmämme ehdotusta, sillä katson, ettei meidän pitäisi rajata ad hoc -järjestelyjä viiteen vuoteen, sillä se ei ole hyväksyttävää aluepolitiikan kannalta tällaisessa vaikeassa tilanteessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sergej Kozlík (NI). (SK) Euroopan unionilla ei ole käytettävissään ihanteellisia mekanismeja resurssien luomiseksi tai kohdentamiseksi. Se ei ole myöskään hyväksynyt 10–20 vuoden rahoitusnäkymiä erityisiin talouspolitiikkoihin ja muihin politiikkoihin. On vain muistettava maatalouden tehokkaan valvonnan puute pitkällä aikavälillä.

Arvostan väliaikaisen valiokunnan toteuttamia valtavia ponnisteluja, mutta niistä huolimatta se, jäsen Böge, ei olisi pystynyt tekemään tässä vaiheessa yhtään enempää, ja on mahdollista, että parlamentti kannattaa tätä kompromissia. Parlamentti katsoo, että varojen pitäisi olla 1,08 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun taas neuvosto on sitä mieltä, että osuuden pitäisi olla 1,03–1,05 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tämä osoittaa, että tulevaisuudessa merkitystä ei ole niinkään indekseillä vaan varojen jakamisen korjausmekanismeilla, ja rahoitusnäkymiä koskevan lopullisen sopimuksen tiellä on edelleen useita ansoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Othmar Karas (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuhemies, hyvät parlamentin jäsenet, luovun niistä ajatuksista, jotka olin suunnitellut esittäväni tänään, sillä haluan kommentoida muutamia puheenvuoroja ja käsitellä vielä kerran niiden sisältöä.

Komissio on esittänyt ehdotuksensa ja parlamentti on osoittanut – Bögen mietinnöllä ja huomisella päätöksellä – että se kykenee toimimaan ja neuvottelemaan. Neuvosto ei ole tällä hetkellä kykenevä kumpaankaan, sillä neuvostossa ei ole vielä päästy minkäänlaiseen yksimielisyyteen neuvottelujen perustasta.

Ehdotuksemme on kompromissi. Kehotan valtioiden ja hallitusten päämiehiä ja valtiovarainministereitä lukemaan ehdotuksemme läpi ja pohtimaan, eikö neuvostossa ole mahdollista päästä asiassa yhteisymmärrykseen, ilman että heikennämme Euroopan unionia. Kohdistan sanani neuvoston jäsenille, kun totean, että heidän pöydälle jo jättämä ehdotus merkitsisi EU:n kilpailukyvyn heikkenemistä 40 prosentilla, koheesion ja työllisyyden heikkenemistä 10 prosentilla, maaseudun kehittämisen ja maatalouden heikkenemistä 6 prosentilla, sisäisten politiikkojen heikkenemistä 50 prosentilla ja Euroopan unionin kansainväliseen toimintaan liittyvän roolin heikkenemistä 40 prosentilla. Ehkäpä pääsette tällaisella ratkaisulla yksimielisyyteen neuvostossa mutta ette meidän kanssamme, ja siihen on eräs toinenkin syy: te leikkaatte menoja kaikilla aloilla. Jos säilytämme nykytilanteen emmekä aseta uusia ensisijaisia tavoitteita, tarvitsemme 890 miljardia euroa. Ehdotuksessanne esitetään 871:tä miljardia euroa. Jollemme pääse sopimukseen, summa on 931 miljardia euroa. Talousarvionne on nykyistä talousarviota tiukempi, ja se on rajoittuneempi verrattuna sopimuksettomaan tilanteeseen, ja siksi teidän on ymmärrettävä, että esitämme tarjouksemme neuvottelujen toivossa. Jos summa on pienempi kuin 931 miljardia euroa, emme käy neuvottelemaan!

 
  
MPphoto
 
 

  Inés Ayala Sender (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin antaa tunnustusta jäsen Bögen päättäväisyydelle toteuttaa tämä rahoitussuunnitteluun ja tasapainottamiseen liittyvä tehtävä. Tämä on ensimmäinen kerta rahoitusnäkymien historiassa, kun Euroopan parlamentti on vapaaehtoisesti asettanut tavoitteensa jopa jo ennestään minimaalista komission ehdotusta alemmas. Tätä voitaisiin perustella ainoastaan sillä, että näin helpotetaan sellaisen nopean, tasapainoisen ja oikeudenmukaisen sopimuksen aikaansaamista, jolla poistetaan kaikki tässä yhteydessä ilmaantuneet epäilykset ja huolet. Näin haluamme tulkita komission sovinnollisia sanoja, ja kehotamme neuvoston puheenjohtajaa toimimaan sen mukaisesti.

En kuitenkaan ole tyytyväinen siihen, että parlamentti omaksuu minimalistisen kannan, joka ilmeni ensimmäisen kerran edellisessä Agenda 2000 -ohjelmassa ja jolla ei ole edistetty Euroopan kansalaisten luottamusta. Viittaan tässä yhteydessä siihen, miten talousarvio on vaarassa joutua jälleenkansallistetuksi ja että unionin tavoitteiden perustaksi asetetaan riittämättömät varat. Pahoittelemme kuuden jäsenvaltion alkuperäisessä ehdotuksessa esitettyä painostusta. Se on osittain täysin ymmärrettävää nykytilanteen valossa, mutta osa syyllistyy siihen, etteivät ne selvennä riittävästi jokaisen kulutetun euron tuomaa lisäarvoa ja unionin kehittämisestä saatavaa korkeaa taloudellista ja kaupallista tuottoa.

Pahoittelemme sitä, että 1 prosentin lähestymistavassa ajatukset korvataan prosenttiosuuksilla, mutta toisaalta sillä on myös herätelty uudelleen keskustelua siitä, miten välttämätöntä on tarkistaa perusteellisesti omien varojen järjestelmää. Emme kuitenkaan hyväksy sitä, että esittelijä soveltaa sitä yksinomaan YMP:n rahoitukseen, sillä alalla pyritään edelleen sulattelemaan viimeisintä Brysselin uudistusta. Emme saa heittää pois maanviljelijöitämme kylpyveden mukana.

Olemme tyytyväisiä pyrkimykseen säilyttää koheesiopolitiikan osuus ja lujittaa unionin sosiaalipolitiikkoja, kasvu- ja työllisyyspolitiikkoja mutta myös oikeus- ja ulkopolitiikkoja. Kehotamme esittelijää laajentamaan johdonmukaista tuen asteittaisen lakkauttamisen (phasing out) mekanismia, jossa tunnustetaan jo nyt laajentumisen kattavasta vaikutuksesta kärsivät alueet, ja soveltamaan sitä koheesiorahastoon. Euroopan parlamentti puolusti sitä Agenda 2000 -ohjelmassaan, emmekä ymmärrä miksei parlamentti tee sitä nyt neuvoston puheenjohtajavaltion soveltaessa sitä.

Kehotamme esittelijää myös hyväksymään tarkistuksen 1, jolla torjutaan kilpailu- ja osaamispolitiikan valikoivasta soveltamisesta johtuvaa syrjintää.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). (LT) Jäsen Bögen parlamentille esittämä mietintö on erinomainen esimerkki laajentuneen, 25 jäsenvaltion Euroopan unionin yhteisestä työstä. Olen pahoillani, ettemme ole siihen tyytyväisiä. Yhteisön varoja koskevan, kaikkien kannalta hyväksyttävän ja ymmärrettävän päätöksen tekeminen on ollut hyvin vaikea tehtävä. Tämä onnistunut päätös osoittaa kuitenkin, että laajentunut Euroopan unioni on elinkelpoinen ja että sillä on pitkän aikavälin visio taloudellisesta kehityksestä. Olisimme luonnollisestikin voineet päästä tällaiseen sopimukseen nopeammin ja paremmin, jollei kansallisia ja yhteiseurooppalaisia etuja olisi yritetty vastustaa ja jollei teknisistä yksityiskohdista olisi ollut erimielisyyksiä. Sain ajoittain sellaisen vaikutelman, että koolla on joukko kirjanpitäjiä eikä yhteiskunnallisia johtajia. Meidän on ymmärrettävä, että meidän on kehitettävä yhteinen eurooppalainen visio ennen kuin aloitamme minkäänlaista taloussuunnittelua, sillä tällaista yhteistä eurooppalaista visiota kaipaavat sekä kansalaiset että yhteiskunnan edustajat. Siksi kaikki keskustelut rahoitussuunnitelmista ja vuosisuunnitelmista, joissa vahvistetaan tällainen näkymä, olisi käynnistettävä keskustelemalla tällaisesta taloudellisesta visiosta, jota meidän kaikkien on kehitettävä. Vasta sen jälkeen meidän olisi määritettävä toimialueet, rahoitustyyppi ja tarvittavat välineet. Tätä kaipaan Euroopan komission työssä, ja olen pahoillani siitä, että komission puheenjohtajan tämänpäiväinen puhe oli erään hyvin väsyneen henkilön puheenvuoro, jossa parlamentille valitettiin neuvotteluun liittyvistä ongelmista.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE). (FR) Arvoisa puhemies, pelkään, että tämä hyvin tärkeä keskustelu rahoitusnäkymistä lisää turhautuneisuutta, sillä neuvosto ehdottaa mitättömän pientä talousarviota, joka ei vastaa unionin tavoitteita. Kiitän kuitenkin esittelijää, jäsen Bögeä, jolla on ollut vaikea tehtävä ja joka on onnistunut sisällyttämään tekstiin jäsenten vaatimukset.

Rahoitusnäkymistä totean, että ne luovat vastakin suuria huolenaiheita eivätkä rahoitusnäkymien kaikki kohdat ole hyväksyttäviä. Viime viikkojen tapahtumien takia meidän on voitava vastata kansalaisten odotuksiin emmekä saa luoda kuilua poliittisten lupausten ja niiden toimien välille, joilla edistetään kilpailukyvyn, täystyöllisyyden, tutkimuksen ja koulutuksen ja ennen kaikkea solidaarisuuden tavoitteiden saavuttamista. Kannatamme koheesiopolitiikkaa, mikäli sillä ei suljeta pois vanhan 15-jäsenisen unionin huonossa asemassa oleville alueille myönnettävää tukea.

Saanen selventää neuvostoon liittyviä huolenaiheitani. Jäsenvaltioiden ei saa olla kainoja Euroopan suhteen. Mitä voin sanoa ehdotuksista, joita on esitetty yhteisestä maatalouspolitiikasta, YMP:stä, joka on vaarassa muuttua kansalliseksi maatalouspolitiikaksi, jota kutsutaan englanniksi osuvasti NAP:ksi, sillä neuvoston sulkiessa silmänsä maanviljelijöiden tarpeilta maataloutta uhkaa jälleenkansallistaminen ja Euroopan poliittinen symboli on häviämässä? Tämä sama huolenaihe koskettaa myös aluepolitiikkaa, jota alueemme tarvitsevat niin kipeästi, sekä suuria Euroopan laajuisia hankkeitamme. Olemme hyvin valppaita myös Natura 2000 -ohjelman rahoituksen suhteen.

Jotta voimme rahoittaa ensisijaiset tavoitteemme, on varmastikin välttämätöntä tarkistaa unionin resurssien laskentaa koskevia sääntöjä ja neuvotella uudelleen viime vuosisadalla myönnetyistä eduista, etenkin Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnetystä hyvityksestä. Komission puheenjohtaja Barroso on kertonut meille, että hän voi luottaa Euroopan parlamentin tukeen. Yhdessä voimme ehkä saada neuvoston uskomaan, että sen on todellakin pyrittävä varmistamaan, ettei EU:n talousarvio ole niin mitättömän pieni kuin pelkään sen olevan.

 
  
MPphoto
 
 

  Szabolcs Fazakas (PSE). (HU) Koska olen yhden uuden jäsenvaltion valtuuttama jäsen laajentuneen Euroopan unionin rahoitusnäkymiä käsittelevässä väliaikaisessa valiokunnassa, haluaisin aivan ensimmäiseksi korostaa, miten tärkeänä pidämme sitä, ettei tätä kysymystä, joka on ensisijaisen tärkeä, jotta uudet jäsenvaltiot kurovat kiinni eron muuhun Euroopan unioniin, koskevaa Euroopan parlamentin kantaa muotoilla enää jatkossa kuulematta meitä, vaan meidän on voitava tehdä konkreettista ja kattavaa yhteistyötä. Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme pystyneet osallistumaan valiokunnassa käytävään keskusteluun, joka osoittautui hyvin informatiiviseksi ja ajatuksia herättäväksi ja, vaikkei se ollutkaan täysin vapaa jännitteistä, se varmastikin osoitti, mihin suuntaan edetä. Onnittelenkin jäsen Reimer Bögeä siitä, miten hän johti tätä keskustelua ja saavutetusta tasapainoisesta tuloksesta.

Olemme tietoisia siitä, että osallistumisemme ei tuo mukanaan ainoastaan mahdollisuuksia vaan myös velvollisuuksia. Tällaisen velvollisuudentunteen takia yritimme olla painostamatta liikaa kysymyksissä, joita ei voida realistisesti käsitellä unionin nykytilanteen takia, vaikka ne ovatkin meille tärkeitä kehityksen kuromiseksi kiinni ja siten koko Euroopan unionin kehityksen edistämiseksi. Keskityimme sen sijaan niihin yksityiskohtiin ja joissakin tapauksissa luonteeltaan teknisiin kysymyksiin, jotka ovat ensisijaisen tärkeitä kiinnikuromisprosessillemme käytännössä mutta joilla on myös teoreettista ja poliittista merkitystä. Siksi katsomme, että tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on varmistaa, että rakenne- ja koheesiorahastot, joilla edistetään tätä kehityksen kuromista kiinni, ovat asianmukaisesti käytettävissämme ilman, että tiukennetaan teknisiä säädöksiä, jotka voivat aiheuttaa uusille jäsenvaltioille siirtymäkauteen liittyviä vaikeuksia.

Olemme tyytyväisiä siihen, että Bögen mietinnössä vahvistetaan, että tätä tarkoitusta varten olisi myönnettävä 0,41 prosenttia unionin BKTL:stä, että uusien jäsenvaltioiden osuuden pitäisi olla 4 prosenttia BKTL:stä, ja että N+2 -sääntöä olisi sovellettava koheesiorahastoihin. Mielestämme tämä tarkoittaa sitä, että vaikka EU:n uusi talousarvio onkin väistämättä tiukempi, siitä voidaan edelleenkin antaa asianmukaista tukea uusille jäsenvaltioille kehityksen kuromiseksi kiinni. Näin paitsi osoitetaan solidaarisuutta autetaan myös parantamaan Euroopan kilpailukykyä, edistetään kasvua ja luodaan uusia työpaikkoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Chris Davies (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, hallitukseni sanoo, että Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva hyvitys on puolusteltavissa, ja se on totta! Samasta syystä myös Saksan, Ruotsin ja Alankomaiden kaltaisten nettomaksajien olisi saatava hyvitystä. Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva hyvitys kasvaa kuitenkin merkittävästi seuraavien vuosien aikana, ja köyhimpien jäsenvaltioiden on maksettava siitä. Tätä ei voida puolustella.

Hallitukseni sanoo, ettei hyvityksestä voida neuvotella. Tämä on järjetöntä. Euroopan unioni on valtava koneisto, joka neuvottelee sopimuksia 25 valtion kesken, ja kaikista merkityksellisistä seikoista olisi voitava neuvotella, jos vastineeksi voidaan saada myönteisiä etuja.

Hyvitys otettiin käyttöön yhteisessä maatalouspolitiikassa ilmenneiden tasapainottomuuksien takia. Hinta, jota Yhdistyneen kuningaskunnan olisi vaadittava hyvitystä koskevista neuvotteluista, on maatalousmenoja koskevan sopimuksen uudelleenavaaminen. Tähän sopimukseen sen oli aikoinaan alistuttava.

Meidän olisi tuettava maaseudun kehittämistä. Meidän olisi annettava maanviljelijöille korvausta sen varmistamiseksi, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon. Meidän ei kuitenkaan pitäisi enää antaa tukea yksistään tilojen olemassaolon turvaamiseksi sen enempää kuin meidän olisi tuettava tehtaita, louhimoita tai hiilikaivoksia. YMP:llä syrjitään kehitysmaiden maanviljelijöitä ja rangaistaan omia kuluttajiamme. Ensimmäisen pilarin menojen yhteydessä olisi otettava käyttöön asteittainen mutta samalla merkittävä leikkausohjelma. Tämä on se hinta, jota Yhdistyneen kuningaskunnan olisi vaadittava. Sen väittäminen, ettei hyvityksestä yksinkertaisesti voida neuvotella, ei ole kuitenkaan hyväksi sen enempää Euroopalle kuin Yhdistyneelle kuningaskunnallekaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Konstantinos Hatzidakis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, vaikka onnittelenkin jäsen Bögeä hänen tekemästään työstä, haluaisin yhtyä kaikkiin niihin kollegoihini, jotka ovat kertoneet haluavansa, että rahoitusnäkymiä koskevat päätökset tehdään nyt, koska meidän on ennen kaikkea vältettävä antamasta sellaista vaikutelmaa, että Euroopan unionin institutionaalinen kriisi on syvenemässä. On selvää, ettei päätöksiä saa kuitenkaan tehdä itse Euroopan unionin tulevaisuudennäkymien kustannuksella. Päätökset on tehtävä siten, että ne tyydyttävät kaikkia jäsenvaltioita. Tämän sanottuani en voi muuta kuin todeta, että olen pahoillani siitä, että puheenjohtajavaltio Luxemburgin ehdotukset vahingoittavat valitettavasti hyvin suuressa määrin koheesiopolitiikkoja, sillä se on ehdottanut osuuden alentamista 0,41 prosentista 0,37 prosenttiin BKT:stä. Haluaisin joka tapauksessa sanoa, että on tärkeää, että puheenjohtajavaltio ainakin yrittää rajoittaa ehdotustensa haitallisia vaikutuksia. Mitenkö? Ensinnäkin ottamalla käyttöön hyvitysmekanismin sellaisia maita ja alueita varten, jotka kärsivät suhteettomasti komission ehdottamasta määrärahojen jakojärjestelmästä. Toiseksi kohdentamalla uudelleen Ν+2 -säännön takia menetetyt määrärahat.

Tästä syystä haluaisin sanoa, että vastustamme yhteisen maatalouspolitiikan jälleenkansallistamista ja yhteisrahoitusta, ja koska monilla eri tahoilla puhutaan välttämättömistä säästöistä ja siitä, ettemme voi myöntää lisämäärärahoja, totean lopuksi, että Euroopan unionin talousarvio vastaa yhteensä 2,5:tä prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden julkisista menoista. Jossain vaiheessa Euroopan unionin sanojen ja tekojen on vastattava toisiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, unionin olisi nyt osoitettava, että se kykenee toimimaan hyväksymällä kunnianhimoiset rahoitusnäkymät. Vaikka puheenjohtajavaltion ehdotukset ylittävätkin 1 prosentin rajan, ne ovat silti vaatimattomia. On pettymys, että unionin sallitaan kuluttavan absoluuttisesti ilmaistuna täydentävät 40 miljardia euroa seitsemän vuoden aikana.

Kuvitelkaamme hetken, että kaikki nämä varat investoitaisiin tutkimukseen. Tällä hetkellä amerikkalaiset käyttävät tutkimukseen vuosittain 100 miljardia euroa enemmän kuin eurooppalaiset. 40 miljardin euron summa jaettuna seitsemälle vuodelle ei vastaisi edes puolta nykyisestä vuotuisesta vajeesta, vaikka yksityissektorin onkin selvästikin täytettävä suuri osa tästä aukosta.

Eurooppa on ajanut karille. Meitä hallitsevat poliittiset maahiset sallivat äärioikeistoa ja -vasemmistoa, kuten kansallissosialisteja ja muista separatisteja, edustavien kansankiihottajien tuhota eurooppalaisen unelman. Unionimme tarvitsee lisää solidaarisuutta ja siksi lisää omia varoja, jotta se voi kukistaa kitsaan kirjanpitojärjestelmän, joka perustuu nettosaldoihin ja hyvityksiin.

Olen ehdottanut, että jokaisesta unionissa myydystä bensiini-, diesel- ja kerosiinilitrasta perittäisiin yksi sentti eurooppalaista veroa. Yksikään kuluttaja tai taloudellinen toimija ei uupuisi tällaisen veron rasittamana, mutta se tuottaisi yli 40 miljardia euroa seitsemän vuoden aikana. Meidän on uskallettava rikkoa omiin kansallisiin etuihin perustuva kaava, ja omaksuttava eurooppalaisempi lähestymistapa. On mahdotonta määritellä tarkasti, mistä saadaan etuja ja mistä syntyy kustannuksia sisämarkkinoilla. On selvää, että yhteisestä lisäkasvusta hyötyvät eniten maat, joilla on kaikkein kehittynein talous.

 
  
MPphoto
 
 

  László Surján (PPE-DE). (HU) Bögen mietintö on hyvä, sillä sen lisäksi että se on erinomaista työtä, se soveltuu myös käytettäväksi neuvottelujen perustana, samalla kun se on itsessään käytännöllinen kompromissi. Se mahdollistaa unionin suunnitelmien täytäntöönpanon ilman, että maksajien harteille asetetaan sietämätöntä taakkaa. Siinä ehdotetaan rohkeasti uusia ratkaisuja uusiin tilanteisiin. Eräs tällainen usein mainittu ratkaisu on kansalliset lisämaksut, joita on sattumoisin jo kokeiltu meihin toisin sanoen uusiin jäsenvaltioihin. On Unkarin ja kaikkien koheesiomaiden edun mukaista, että 0,41 prosenttia EU:n tuloista kohdennetaan lähentymisen edistämiseen. Näin voimme kehittää tutkimusta ja tietoyhteiskuntaa ja edistää tieverkoston rakentamista ja uusien työpaikkojen luomista. Tämä kaikki auttaa puhaltamaan uutta henkeä Lissabonin unelmaan.

Tuleeko siitä kuitenkaan yhtään mitään? Tällä hetkellä kyse ei ole niinkään siitä, miten pääsemme neuvoston kanssa sopimukseen konkreettisista luvuista, vaan siitä, pystyykö neuvosto ylipäätään antamaan minkäänlaista kantaa, toisin sanoen pääseekö Eurooppa-neuvosto itsensä kanssa sopimukseen? Jos hallitusten päämiehet kuluttavat aikansa ensi viikolla yksinomaan perustuslakisopimusta koskevan kansanäänestyksen tuloksen vaikeroimiseen eivätkä päätä rahoituskehyksen perusperiaatteista, joilla pyritään turvaamaan Euroopan kansalaisten edut, siinä tapauksessa unioni joutuu euroskeptikkojen mielihyväksi todelliseen kriisiin. 450 miljoonaa kansalaista käsittävän uuden Euroopan unionin etujen mukaisen yhteisen kannan saavuttaminen on hyvä asia jokaisen jäsenvaltion kannalta. Välinpitämättömyys ja itsekkyys eivät koskaan johda mihinkään. Oikea ratkaisu ei ole selän kääntäminen unionille vaan Euroopan ottaminen entistä tiukempaan syleilyyn. Voimmeko sallia sen, että epäonnistuneiden kansanäänestysten jälkeen asiat huononevat edelleen vuoden 2007 jälkeisen kauden rahoitussuunnitelmien epäonnistumisen takia? Hyvät parlamentin kollegani, kannattakaamme Bögen mietintöä, luokaamme edes jonkinlainen vakaa perusta tässä tilanteessa, jossa romahdus näyttää ilmeiseltä, ja näyttäkäämme Euroopan kansalaisille, mikä toimielin edustaa heidän todellisia etujaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Giovanni Pittella (PSE). (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat neuvoston ja komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, kansanäänestyksen tuloksella on ollut niin voimakas vaikutus poliittiseen keskusteluun ja ihmisten mieliin, että muutamien arvostelijoiden on ollut pakko pohtia, onko Euroopan toimielimille enää tarvetta, nyt kun unionin toteuttama merkittävä rauhanprosessi on saatettu loppuun.

Olemme täysin tietoisia siitä, että Eurooppa on paitsi hyödyllinen myös välttämätön. Jotta Eurooppa voi kuitenkin olla hyödyllinen, yhdentynyt ja kilpailukykyinen ja siten välttämätön kansalaisten silmissä, sen on voitava kehittää politiikkojaan ja sille on annettava sen edellyttämät varat. Tämä päätelmä, joka voi vaikuttaa päivänselvältä, kuvastaa kattavasti parlamentin rahoitusnäkymiä koskevien pyrkimysten todellista merkitystä. Siihen on kirjattu kaikkien niiden ajatusten ydin, jotka parlamentin esittelijä, jäsen Reiner Böge, on onnistunut sisällyttämään tekstiin, jota pidän tyydyttävänä ja käytännöllisenä ilman että tuntisin tappiomielialaa.

Me kaikki kysymme epäilemättä, onnistummeko pääsemään neuvoston kanssa sopimukseen. Hyvät parlamentin jäsenet, se on riippuvainen pitkälti äänestyksemme tuloksesta ja ennen kaikkea hallitusten päämiesten kyvystä vastustaa joutumista rahan logiikan pauloihin ja sitoutumista heidän omiin kansallisiin etuihinsa. Tänä iltapäivänä komission puheenjohtaja Barroso antoi selvän ja päättäväisen viestin, johon olemme tyytyväisiä. Neuvoston puheenjohtajan Junckerin olisi hyödynnettävä huomattavia neuvottelutaitojaan arvokkaaseen sopimukseen pääsemiseksi ja sen välttämiseksi, että ajaudumme päättymättömään kahdenväliseen pohdiskeluun, joka muun muassa vaarantaa sen, että tiettyjä osapuolia rangaistaan epäoikeudenmukaisesti ja perusteettomasti. Hyvät kollegani, kehotan teitä puolustamaan laajapohjaisessa ja yhtenäisessä äänestyksessä unionin oikeutta ja velvollisuutta olla olemassa ja toteuttaa työnsä.

 
  
MPphoto
 
 

  Francesco Musotto (PPE-DE). (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barroso, arvoisat neuvoston jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, aivan ensimmäiseksi haluaisin korostaa, että eräs esittelijä Bögen työn perusansioista on se, että siinä pidetään Euroopan yhdentymisen prosessia jatkuvana poliittisena dynaamisena prosessina, jolla on näkyvät tavoitteet ja pyrkimykset. Luottamus, tulevaisuudennäkymät ja kehityksen vauhdittaminen: nämä ovat ne tekijät, joita kansalaiset tarvitsevat tänä päivänä, jotta vältetään joutumasta skeptismin ja alistumisen uhreiksi.

Siksi haluaisin ennen kaikkea antaa tunnustusta jäsen Bögelle siitä, että hän laatinut hyvin viisaasti ja tasapainoisesti tämä arkaluonteisen mietinnön, joka on vaatinut monimutkaista analysointia ja joka on johtanut tehokkaisiin poliittisiin ehdotuksiin. Se on entistäkin arvokkaampi tulos, kun otetaan huomioon vallinnut vaikea ilmapiiri, joka johtuu etenkin ahdasmielisistä, tinkimättömistä painostusryhmistä, joiden parissa hänen työnsä alkoi ja on tähän asti jatkunut.

Päätöslauselmassa korostetaan Euroopan elvyttämisen painopistealueita: koheesiopolitiikan koskematonta asemaa, unionin kilpailukyvyn ja kehittämisen edistämisen tärkeyttä, tarvetta harjoittaa entistä tehokkaampaa yhteistä politiikkaa oikeuden ja sisäasioiden alalla, tarvetta antaa uusi sysäys ulkosuhteille ja yhtenäismarkkinoiden yhdentymisen dynamismille sen lisäksi, että parannetaan joustavuuden käsitettä, jotta tehdään Euroopan rahoituskehyksestä mukautuva ja tehokas.

Emme voi kuitenkaan peitellä sitä tosiasiaa, että jäsen Bögen mietinnössä hahmoteltu Euroopan parlamentin kanta eroaa merkittävästi puheenjohtajavaltio Luxemburgin 2. kesäkuuta esittämästä työasiakirjasta. Pelkäämme, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy kompromissin, jonka poliittinen ja rahoituksellinen sisältö on valtava pettymys. Koska tiedämme, että päädymme kompromissiin, joka on tuskallisen sovittelun tulos, emme kuitenkaan ikinä luovu valmiudestamme tasapainoisiin ratkaisuihin. Teemme kaiken voitavamme ehkäistäksemme mahdollisen toimielinten välisen kiistan. On kuitenkin oltava selvää, ettei neuvosto pysty vetoamaan velvollisuudentuntoomme, saadakseen Euroopan parlamentin mukaan toimiin, joilla tehdään loppu yhdentymisprosessista.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Trautmann (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, EU on juuri juhlinut yhteisen rauhan 60-vuotispäivää samaan aikaan, kun kaksi perustajavaltiota on juuri ilmaissut epäilyksensä kansanäänestyksessä. Globalisaation sosiaaliset vaikutukset ja työttömyyteen ja epätasa-arvoisuuteen liittyvä moraalinen kriisi pahentavat demokraattista kriisiä, puhumattakaan talousarviota koskettavasta kriisistä. Rahoitusnäkymiä koskeva lopullinen päätös on ensisijaisen tärkeä EU:n ja sen toimielinten uskottavuuden ja legitiimiyden kannalta.

Kahteen poliittiseen tapahtumaan on kohdistunut suuria odotuksia. Ensimmäinen näistä on onnistunut laajentuminen. Velvollisuutemme on saavuttaa tämä vaihe maidemme ja kansalaistemme tasa-arvon nimissä. Esittelijämme suosittelema alueelliselle ja sosiaaliselle koheesiolle myönnettävä osuus on välttämätön muttei riittävä: tarkemmin sanottuna liikenneverkostojen rahoitusta ei ole lisätty riittävästi. Kannatan myös kasvun mukauttamiseen tarkoitetun rahaston perustamista, jotta edistetään tämän tavoitteen saavuttamista.

Toinen tapahtuma liittyy tulevaisuuteen. Vanha teollistunut maanosamme on muuttumassa ja meidän on tasattava alueellisia, taloudellisia ja kulttuurisia eriarvoisuuksia. Pystymme luomaan uusia tuotteita ja uusia palveluja, joissa yhdistyvät tuottavuus ja yhteisvastuu, vain jos tutkimus ja innovaatio saavat riittävästi varoja. Tutkimusbudjetti on kaksinkertaistettava ja tavoitetta, jonka mukaan määrärahojen on oltava 3 prosenttia EU:n BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä, on ehdottomasti kunnioitettava. Jos nämä kaksi poliittista ehtoa täyttyvät ja jos lähdetään siitä, että uudet tavoitteemme rahoitetaan uusista omista varoista, kannatan esittelijämme järkevää valintaa, jotta parlamenttimme voi käyttää täyttä toimivaltaansa tulevissa neuvotteluissa ja saa neuvoston muuttamaan mielensä.

 
  
MPphoto
 
 

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, EU:n identiteetin perustana on yhteenkuulumisen tunne, joka syntyy yhteisestä jakamisen halusta.

Koheesiopolitiikka on ollut hyvin myönteinen väline ja sitä on käytetty hyvin menestyksekkäästi tämän yhteenkuulumisen tunteen edistämisessä. Vastaavasti koheesiopolitiikan heikkeneminen on johtanut rahoituksellisiin vaikeuksiin tai joidenkin hankkeiden lykkäämiseen. Mikä pahempaa, jos etenemme tähän suuntaan, unionin yhteenkuuluvuuden tunne hiipuu ja heikkenee ja voi kärsiä peruuttamatonta vahinkoa.

Koheesiopolitiikan rahoitusresurssien vähentäminen olisi vasaranisku Eurooppa-hengelle. Voittaja olisi itsekkyys ja häviäjä solidaarisuus, ja ilman solidaarisuutta ei voi olla yhteenkuuluvuuden tunnetta eikä Eurooppa-yhteisön käsitettä.

Koheesiopolitiikasta totean vielä, että olisi ehdottoman järkevää keskustella eräästä näkökohdasta, joka on tuoreena mielessämme ja jonka pitäisi auttaa muotoilemaan koheesiopolitiikkaa siten, että se vastaa uutta todellisuuttamme. Tämä uusi näkökohta koskee tarvetta tehdä vaikutustenarviointi ilmiöstä, joka liittyy aasialaisten tuotteiden invaasioon Euroopan eri alueille. Rahoitusnäkymistä viime kuukausina käydyissä keskusteluissa on pyritty toteamaan, kuka on ja kuka ei ole nettomaksaja haravoimalla tarkkaan talousarviota. Tällainen neuvottelu on epämiellyttävää kaikille siihen osallistuville. Uskon, että tärkein syy tälle on se, että EU:n nykyinen rahoitusmalli on käytetty loppuun.

Osoitan siksi viimeiset sanani neuvostolle. Mielestäni on selvää, ettei EU:n rahoitusjärjestelmän uudistusta voida lykätä, ja tämän neuvon huomiotta jättäminen on todiste poliittisesta piittaamattomuudesta.

Onnittelen lopuksi jäsen Bögeä hänen erinomaisesta mietinnöstään, jonka hän on esittänyt parlamentille.

 
  
MPphoto
 
 

  Marilisa Xenogiannakopoulou (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, poliittisen uskottavuutensa varmistamiseksi laajentuneen Euroopan unionin on taattava rahoitusresurssit kehittämispolitiikan, työllisyyspolitiikan, alueellista lähentymistä koskevan politiikan ja sosiaalikoheesiopolitiikan täytäntöönpanoa varten. Tämä tarve vaikuttaa entistäkin pakottavammalta Ranskassa ja Alankomaissa saatujen perustuslakisopimusta koskevien tulosten valossa.

Kiitän vilpittömästi esittelijää, jäsen Bögeä, hänen työstään, mutta olen pettynyt hänen ehdotukseensa, jonka mukaan Euroopan parlamentti suosittelisi maksumäärärahojen osuudeksi 1,07:ää prosenttia, kun Euroopan komission alkuperäisessä ehdotuksessa ehdotetaan 1,14:ää prosenttia. Tässä rajoittuneessa rahoituskehyksessä määritetään alusta alkaen alhaisiin odotuksiin perustuva eurooppalainen poliittinen ohjelma, joka ei varmastikaan vastaa aikamme ja Euroopan kansojen uusiin suuriin vaatimuksiin.

Erityiskysymyksistä totean, etten usko, että yhteisen maatalouspolitiikan yhteisrahoituksen filosofiaa voidaan hyväksyä. Tällainen kehityskulku johtaisi siihen, että maanviljelijät kehittyisivät eri tahtia ja alueiden väliset erot kasvaisivat, ja tällä olisi vakavia seurauksia koheesiomaiden rahoituksen kannalta. Vastaavasti olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat todenneet, että rakennerahastojen ja koheesiorahastojen varojen riittävyys on turvattava. On selvää, että uusia valtiota on tuettava, mutta samalla vanhojen koheesiomaiden alueille, jotka kärsivät laajentumisen vaikutuksesta tilastovaikutuksen takia, on annettava perustavanlaatuista tukea.

Jos Euroopan yhdentymisen halutaan saavan uuden sysäyksen ja voittavan kansalaisten luottamuksen, sitä ei saa kahlita hallinnollisilla ja kirjanpidollisilla näkökulmilla. Puheenjohtajavaltio Luxemburgin ehdotuksessa edetään valitettavasti tähän rajoitettuun suuntaan, mikä merkitsee suuria menetyksiä koheesiopolitiikoille.

Ensi viikolla järjestettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiesten on noustava tilanteen tasalle ja tehtävä rohkeita päätöksiä unionin ensisijaisista politiikoista ja niiden rahoitustarpeesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Luc Dehaene (PPE-DE). (NL) Arvoisa puhemies, katson, että nyt kun Euroopan unioni on kansanäänestysten jälkeen todellakin kriisissä, on ensisijaisen tärkeää, että toimielimet osoittavat, että Euroopan unioni jatkaa ja todellakin kykenee jatkamaan toimintaansa. Tässä yhteydessä monivuotista suunnitelmaa koskeva päätös on tärkeä koe uskottavuuden kannalta, ja siksi on hyvin tärkeää, että me parlamentin jäsenet pystymme huomenna esittämään oman kantamme, ja meillä on siihen valmiudet ehkäpä juuri esittelijämme merkittävän työn ansiosta, jossa annamme välttämättömät välineet laajentumisen toteuttamiseksi mutta myös – ja tämäkin on esittelijämme ehdotusten ansiota – tällaisen uuden politiikan harjoittamiseksi unionissa. Toivomme, että Luxemburgin johdolla ja komission avulla neuvosto laatii ehdotuksen, joka muodostaa todellisen perustan parlamentin kanssa käytäville neuvotteluille, jotta pääsemme sopimukseen. Haluaisin korostaa tänään, että jo nyt on ilmeistä, ettemme pysty työskentelemään tulevaisuudessa nyt määritetyillä EU:n välineillä.

Jos haluamme saada Euroopan unionin toimimaan asianmukaisesti, 1 prosenttia on liian vähän ja niin on hyvin todennäköisesti myös 1,7 prosenttiakin. Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävä hyvitys merkitsee kaikkien omien varojemme panttaamista, ja meidän on tehtävä se perustavanlaatuinen päätelmä, että jollei Euroopan unioni saa käyttöönsä todellisia omia varoja, EU ajautuu ennemmin tai myöhemmin karille. Unionin on voitava määritellä oma politiikkansa käyttäen omia todellisia välineitään. Vain siten pystymme saavuttamaan tavoitteemme. Seuraavan monivuotisen suunnitelman yhteydessä asiaa koskevien keskustelujen on oltava osa neuvoston kanssa tehtävää sopimustamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Valdis Dombrovskis (PPE-DE) . (LV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänä aamuna Euroopan parlamentti äänestää vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevasta kannastaan. Tämä on eräs tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä äänestyksistä parlamentin tämän istuntokauden aikana. Euroopan parlamentti on periaatteessa tukenut Euroopan komission ehdotusta, mutta se on muuttanut hieman rahoitusnäkymien rakennetta. Euroopan kehitysrahasto on siirretty pois rahoitusnäkymien kehyksistä ja talousarvioon on luotu 24 miljardin euron varaus. Tämän seurauksena Euroopan parlamentin ehdottama menojen summa on ilmeisestikin pienempi – 1,07 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantulosta – mutta jos summaan sisällytetään Euroopan kehitysrahasto ja varaus, olemme lähellä Euroopan komission ehdotusta.

Euroopan parlamentin ehdotuksessa menoja on karsittu eniten alaotsakkeesta 1a "kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky" sekä EU:n toimielinten hallintomenoista, ja näin on kanavoitu lisävaroja Euroopan parlamentin perinteisiin painopistealueisiin. Euroopan parlamentti on tunnustanut, että komission ehdotuksessa alaotsakkeelle 1b "kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio" myönnetyt menot ovat perusteltuja. EU:lle talousarvioon on kohdennettu varoja yhteensä 0,41 prosenttia Euroopan BKTL:stä.

Merkitystä on paitsi EU:n talousarvioon kohdennettujen varojen määrällä myös näiden varojen jakamista sääntelevillä periaatteilla. Euroopan parlamentin kannassa käsitellään monia tärkeitä kysymyksiä. Niistä ensimmäinen liittyy komission ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat saada Euroopan unionin varoista enintään 4 prosenttia jäsenvaltion BKTL:stä. Euroopan parlamentti katsoo, että enimmäismäärän määrittäminen 4 prosenttiin perustuu menneisyydessä saatuihin kokemuksiin ja että enimmäismäärien vahvistamisessa on noudatettava joustavaa lähestymistapaa. On muistettava, että EU:hun on liittynyt joukko pieniä ja taloudellisesti suhteellisen heikosti kehittyneitä valtioita. Toiseksi Euroopan parlamentti katsoo, että EU:n varoista tehtävässä yhteisrahoituksessa olisi tehtävä ero sen mukaan, mikä on jäsenvaltion taloudellinen kehitys. Tämä tarkoittaa sitä, että heikommin kehittyneille EU:n jäsenvaltioille voitaisiin myöntää suurempi osuus EU:n varoista yhteisrahoitettua tukea.

 
  
MPphoto
 
 

  Rolf Berend (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, rahoitusnäkymien toiseksi suurin menoerä on taloudellinen ja sosiaalinen koheesio. Koska olen huolestunut aluepolitiikasta, uskon esittelijän tavoin – jota onnittelen tästä erinomaisesta mietinnöstä – että EU:n valmius selviytyä menneistä ja tulevista laajentumisista ja vähentää alueiden välisiä eroja on ehdottomasti riippuvainen voimakkaasta ja hyvin rahoitetusta Euroopan aluepolitiikasta. Toisaalta EU:n rakennepolitiikalle on kuitenkin annettava riittävästi varoja, jotta tulevaisuudessa on mahdollista tukea asianmukaisesti heikommin kehittyneitä alueita sekä erityisistä sosioekonomisista ongelmista kärsiviä alueita, myös EU:n vanhoissa jäsenvaltioissa.

Vaikka komission ehdotus vastaakin parhaiten alueiden välisten erojen vähentämiseen tähtääviä EU:n aluepolitiikan tulevan suunnittelukauden suuntaviivoja, katsomme, että verrattuna siihen ja kuuden nettomaksajan esittämään vaatimukseen, jota ei voida mitenkään hyväksyä, jäsen Bögen ehdotus on hyväksyttävämpi kompromissi. Talousarvioon tehtävät leikkaukset eivät saa missään tapauksessa kohdistua voimakkaimmin aluepolitiikkaan. Komission asetusluonnoksissa ehdotetut koheesiorahastojen yksittäisiä kohteita koskevat osuudet ovat hyväksyttäviä vain, jos kokonaisresursseja kasvatetaan 1,14 prosenttia. Jos resursseja leikataan Bögen mietinnön mukaisesti tai varsinkin neuvoston asetusten mukaisesti, resursseja on kohdennettava voimakkaammin eniten apua tarvitsevien alueiden vakavien ongelmien ratkaisemiseen. Emme hyväksy kaikilla aloilla tehtäviä leikkauksia, toisin sanoen leikkauksia, joilla ei ole vaikutusta suhteellisiin osuuksiin, sillä ne rasittaisivat yksipuolisesti EU:n vanhojen jäsenvaltioiden konvergenssialueita.

 
  
MPphoto
 
 

  James Elles (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, muiden tavoin minäkin haluaisin onnitella esittelijää, jäsen Bögeä, hänen työstään. Hän on tehnyt erinomaista työtä hyvin vaikeissa olosuhteissa. Haluaisin myös yhtyä pikemminkin jäsen Wynnin kuin jäsen Daviesin huomautuksiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävästä hyvityksestä, mikä ei liene yllättävää. Kuten eräs puhuja totesi, me olemme kaikki tasa-arvoisia, mutta toiset ovat muita tasa-arvoisempia. 51 kappaleen viidennessä luetelmakohdassa esitetään kuitenkin ajatus, joka voi olla järkevä tapa edetä, sillä siinä vaaditaan, että kansallisten parlamenttien on parannettava omien varojen järjestelmämme avoimuutta.

Haluan ottaa esiin yhden erityisen kohdan, jolla on suuri merkitys. Euroopan unionissa puhaltavat muutoksen tuulet. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, minkälaisia politiikkamme ovat vuonna 2013. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, minkälaisia ulkopolitiikkamme ovat, etenkin laajentumista koskevissa kysymyksissä. Meidän on pysähdyttävä miettimään, miten pitkäksi aikaa sitoudumme näihin rahoitusnäkymiin. On paras sopia viiden vuoden ajanjaksosta, joka on yhtä pitkä kuin komission ja Euroopan parlamentin toimikausi, sillä liian kauas tulevaisuuteen katsominen merkitsisi demokraattisen prosessin väärinkäyttöä. Lainsäädäntöehdotukset voivat tietenkin koskea pidempää ajanjaksoa, mutta voisimme selvitellä menoja ja omia varoja koskevia politiikkojamme viiden vuoden aikana.

Meidän on tietenkin tavoiteltava sopimusta. Olen samaa mieltä jäsen Dehaenen kanssa siitä, että meidän olisi rohkaistava puheenjohtajavaltioita parhaamme mukaan sopimukseen pääsemiseksi. Parlamentin ei kuitenkaan pitäisi sitoutua minkäänlaiseen sopimukseen. Kuten kuulimme täysin selvästi esittelijältämme, tarvitsemme sopimuksen, joka on meidän etujemme ja valitsijakuntamme etujen mukainen, ja toivomme, että neuvosto saa aikaan tällaisen sopimuksen seuraavien päivien aikana.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitän esittelijää hänen valtavan ahkerasta työstään ja etenkin siitä, että hän on kannattanut demokratiaohjelmaa koskevaa tarkistustani, joka on sisällytetty mietinnön viimeiseen kappaleeseen. Suosittelen sitä neuvostolle ja komissiolle.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

 
  
MPphoto
 
 

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin onnitella esittelijäämme, jäsen Bögeä, koska hän on onnistunut antamaan komissiolle ja neuvostolle päivänselvän viestin siitä, mitä parlamentti haluaa.

Miten paljon rahaa olemme valmiita kuluttamaan Eurooppa-hankkeeseen. Minkälaisia rahoituksellisia toimia olemme valmiita toteuttamaan Euroopan yhdentymisprosessin puolesta aikana, jolloin Eurooppa kohtaa ongelmia ja jolloin Eurooppa on tienhaarassa?

Esittelijän ehdotus on komission ehdotusta pienempi mutta neuvoston tänään iltapäivällä esittämää ehdotusta suurempi. Neuvoston puheenjohtaja totesi, että meidän on päästävä tasapainoon. Korostan sitä, mitä jäsen Elles sanoi: tasapaino on välttämätön, mutta meidän olisi muistutettava neuvostoa siitä, että varoja vähentämällä emme lisää Euroopan unionin toimintaa vaan vähennämme unionin toimia aikana, jolloin meidän olisi lujitettava tätä hanketta.

Kuten useat puhujat ovat todenneet, viime päivinä järjestetyt kansanäänestykset ovat muistuttaneet meitä siitä, että meidän on keskityttävä kansalaistemme todellisiin tarpeisiin, ja he haluavat meidän kasvavan entistä nopeammin. Se edellyttää, että luomme uusia työpaikkoja, parannamme tuottavuutta, kulutamme enemmän varoja investointeihin, tutkimukseen ja kehitykseen. Lyhyesti sanottuna meidän on toteutettava Lissabonin uudistukset. Sen toteuttamiseksi tarvitsemme kuitenkin rahaa.

Kansalaisemme ovat muistuttaneet meitä myös siitä, että he uskovat sosiaaliseen malliin, jossa sekä koheesio että markkinoiden tehokkuus ovat prioriteetteja. Euroopan unionin ajama taloushanke voi onnistua myös ilman politiikkaa, jolla korjataan alueelliset epätasapainot. Sen sijaan nyt kyseessä oleva poliittinen hanke ei tulisi onnistumaan.

Meidän on vakuutettava kansalaisemme siitä, että yhdessä voimme selviytyä tulevaisuuden haasteista: globalisoitumisen, nousevan talouden maiden harjoittaman kilpailun, yritysten siirtymisen ja väestön ikääntymisen tuomista haasteita. Se edellyttää kuitenkin enemmän varoja.

Lopuksi esitän vielä täydentävän näkökohdan. Haluaisin ilmaista vastustavani voimakkaasti maatalouspolitiikan yhteisrahoituksen käyttöönottoa, sillä se tarkoittaa myös niiden sosiaalista koheesiota koskevien sääntöjen rikkomista, joihin uskomamme malli perustuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, olemme huolissamme EU:n menojen priorisoinnista. On välttämätöntä, että kykenemme paitsi asettamaan tärkeät asiat etusijalle myös asettamaan vähemmän tärkeät asiat taka-alalle. Painopistealueiden määrittämisessä meidän on myös voitava erottaa toisistaan EU:n yhteiset ja kaikkein tärkeimmät tehtävät ja jäsenvaltioiden tärkeät tehtävät. Emme ole tehneet sitä tässä rahoitusnäkymiä koskevassa työssä.

Jos komission ehdotus olisi pantu täytäntöön, se olisi tarkoittanut Ruotsin jäsenmaksujen kasvamista lähes kolmanneksella. Se olisi vähentänyt osaltaan kasvuun ja uusiin työpaikkoihin tehtäviä investointeja, joita Ruotsissa on tehtävä, ja se olisi aiheuttanut valtavia talousarvio-ongelmia.

Jos haluamme, että Euroopasta tulee maailman kilpailukykyisin tietotalous, meidän ei ole järkevää antaa etusija rikkaiden maiden maksuosuuksille köyhimpien alueidemme yhteisen infrastruktuurin kehittämisen kustannuksella. Tätä alaa ei ole vielä priorisoitu riittävästi.

Meidän ei ole myöskään järkevää asettaa etusijalle Euroopan maatalouden hyväksi kehitysmaissa toteutettavia markkinointitoimia ja samalla vähentää tärkeimpiä investointejamme Euroopan tieto- ja tutkimusyhteisöön. Jos te – neuvosto ja komissio – ette pysty varmistamaan neuvotteluissanne, että kykenemme saavuttamaan tavoitteen, jonka mukaan 3 prosenttia Euroopan taloudesta on kohdennettava tiedon ja tutkimuksen edistämiseen, jotta eurooppalainen tutkimus voi ottaa johtoaseman Euroopan tietoyhteiskunnassa, siinä tapauksessa epäonnistutte unionin erään kaikkein tärkeimmän painopistealueen vahvistamisessa.

Esittelijä on tehnyt upeaa työtä ja määrittänyt selvät painopistealueet, toisin kuin komissio, ja nyt neuvosto näyttää olevan vähentämässä tutkimukseen tehtäviä investointeja. Kehotan teitä olemaan tekemättä sitä. Eurooppa tarvitsee tukea tutkimukseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, tämä on tärkeä keskustelu, jolla on tärkeitä seurauksia unionin tulevaisuudelle, ja haluan myös kertoa arvostavani esittelijää siitä, miten vaikuttavasti on toteuttanut tämän epäilyksettä hyvin hankalan työn mietinnön laatimiseksi.

On kuitenkin pari alaa, joita koskevia päätelmiä minun on vaikea hyväksyä. Ensinnäkin katson, että on ilmeisen tärkeää, että EU:n menot pidetään tiukassa valvonnassa ja että menot käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Katson, ettei yksikään kansallinen hallitus voisi harkita muutamia vuosiksi 2007–2013 ehdotettuja lisämenoja. Veronmaksajilla eri puolilla EU:ta on oikeus odottaa, että poliitikot käyttävät menot järkevästi, ja kun otetaan huomioon hiljattain järjestettyjen kansanäänestysten tulokset, on selvää, että monet niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin muuallakin Euroopassa ovat huolissaan siitä, että heidän rahoistaan käytetään suuria summia valtaviin hankkeisiin, joista he eivät tunnu tietävän tarpeeksi.

Kokonaistalousarviosta totean, että voin kannattaa Britannian hallituksen sekä muutaman muun hallituksen kantaa, ja katson, että sen enimmäismääräksi olisi vahvistettava 1 prosenttia unionin kansallisten tulojen kokonaismäärästä.

Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävästä hyvityksestä totean, että mielestäni se on perusteltu, ja on varmaa, että seuraan tarkkaan, minkä kannan pääministerimme Blair omaksuu ensi viikolla Eurooppa-neuvostossa. En aio palata vanhoihin syihin, mutta vetoan siihen, ettei Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävää hyvitystä koskevaa kysymystä sisällytetä osaksi Euroopan tulevaisuudesta käytäviä erillisiä neuvotteluja Ranskassa ja Alankomaissa tällä viikolla järjestettyjen kansanäänestysten tulosten seurauksena. Se on vakava asia, jota on käsiteltävä vakavasti, ja olen varma, että kysymyksestä ollaan kahta mieltä, mutta kysymyksen sitominen osaksi yleisiä neuvotteluja ja keskusteluja olisi minusta täysin sopimatonta, sillä nyt meidän on päätettävä maanosamme tulevaisuutta koskevista kriittisistä kysymyksistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Nicolas Schmit, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, olette käyneet rikasta ja rakentavaa mutta ajoittain ristiriitaista keskustelua erinomaisesta mietinnöstä, joka varmastikin auttaa meitä pääsemään kompromissiin. Kuten keskustelunne – josta ei varmastikaan puuttunut ristiriitoja – on osoittanut puheenjohtajavaltio on onnistunut selvittämään nämä ristiriidat, jotka toisinaan jopa syvenevät, kun niitä ovat edustamassa hallitusten päämiehet ja eri hallitusten ministerit. Näiden ristiriitojen pohjalta meidän on pyrittävä saavuttamaan tasapaino kaikkien esitettyjen näkökohtien välillä, jotta voimme lopultakin ratkaista tämän kysymyksen ja päästä kompromissiin.

Ymmärtänette siksi, ettei tämä tehtävä ole erityisen helppo. Myöskään esittelijällänne ei ollut mitenkään helppo tehtävä. Panen merkille, että tietyissä yhteyksissä on todettu, että Yhdistyneen kuningaskunnan saaman hyvityksen takia on ryhdyttävä toimiin. Puheenjohtajavaltio on tästä täysin samaa mieltä, ja se onkin esittänyt tämänsuuntaisia ehdotuksia. Toiset ovat vastakkaista mieltä ja tuovat maatalouskysymykset mukaan yhtälöön. Tarkoittaako tämä sitä, että meidän on rajoitettava EU:n maatalouspolitiikkaa kaikista siihen liittyvistä seurauksista huolimatta? Haluammeko, että Euroopan maaseutu muuttuu autiomaaksi? Tämä erityinen ja yksityiskohtainen kysymys edellyttää meiltä vastausta. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että Eurooppa tarvitsee painopistealueita ja meillä on oltava selkeämpi käsitys siitä, mihin suuntaan se haluaa edetä.

Puheenjohtajavaltio tai tarkemmin sanottuna Luxemburg olisi voinut hyväksyä komission ehdotukset hyvin tyytyväisenä. Sillä on kuitenkin ongelmia näiden ehdotusten sanamuodon kanssa. Tämän sanottuani en varmastikaan kiistä sitä, että ne muodostavat hyvin vakaan perustan Euroopan tulevaisuutta koskeville valmisteluille. Emme valitettavasti pääse ensi viikolla kompromissiin yksistään näiden ehdotusten pohjalta. Siksi meidän on pohdittava tätä kompromissia uudelleen ja mietittävä, miten ja missä määrin voimme pienentää ehdotettuja lukuja ilman, että heikennämme tulevaisuudessa yhteisön talousarvion vaikutusta, painoarvoa ja kykyä ohjata politiikkaa. Jotkut puhujat ovat todenneet, että meidän on leikattava menoja 40 tai 30 prosenttia sieltä sun täältä. Olen kuitenkin itse pannut merkille, että kaikissa otsakkeissa on todellista kasvua. Joissakin tapauksissa tämä kasvu voi olla riittämätöntä mutta toisissa tapauksissa kasvu on hyvin merkittävää, ja näin otetaan huomioon ne painopistealueet, joita te parlamentin jäsenet pidätte erityisen tärkeinä.

Pohdin, mihin me päätyisimme, jollei minkäänlaista sopimusta saada aikaan ja jos pidämme kiinni jonkinlaisesta status quo -tilanteesta? Saamieni tietojen mukaan päätyisimme noin 835 miljardin euron talousarvioon tai rahoitusnäkymiin vuodesta 2006 eteenpäin. Puheenjohtajavaltion ehdotus on suurempi. Puheenjohtajavaltio on kunnianhimoisempi, vaikkei se välttämättä olekaan riittävän kunnianhimoinen. Se on silti kunnianhimoisempi kuin jäsenvaltiot tai ainakin kunnianhimoisempi kuin muutamat jäsenvaltiot ovat valmiita olemaan.

Olen yhtä mieltä siitä, että Euroopan on löydettävä jostain uusi sysäys. Meidän on ryhdyttävä toimiin ensinnäkin kansankiihotusta vastaan ja niitä vastaan, jotka väittävät, että unionin rahoja haaskataan liikaa. Mielestäni meidän ei saa missään olosuhteissa sietää tällaisia väitteitä, jotka vahingoittavat paitsi Euroopan unionin tehokkuutta viime kädessä myös koko hankettamme. Mielestäni tällaisia keskusteluja ei pidä käydä, vaan ne on pantava poikki.

Eurooppa tarvitsee solidaarisuutta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että unioni tarvitsee suurempaa solidaarisuutta. 25 jäsenvaltion Eurooppa, 27 jäsenvaltion Eurooppa mutta myös 15 jäsenvaltion Eurooppa. Meidän on pyrittävä löytämään oikea tasapaino tässä solidaarisuuteen perustuvassa lähestymistavassa, ja olemme myös pyrkineet siihen. Meidän on erotettava toisistaan rikkaat alueet, rikkaiden maiden köyhät alueet ja köyhien maiden köyhät alueet, sillä ne eivät ole aivan sama asia. Siksi katson, että on tärkeää löytää oikea tasapaino, jotta jokainen pärjää.

Unionin on myös käytettävä varansa entistä tehokkaammin. Meidän on toimitettava tämä viesti perille. Ehkäpä meidän pitäisi määritellä paremmin unionin politiikkojen tuoma lisäarvo, työskenneltävä ahkerammin parantaaksemme yhteisön menojen laatua, keskityttävä voimakkaammin menoihin, parannettava yhteisön menojen, eurooppalaisten menojen ja kansallisten menojen yhteensovittamista. Tämä kaikki varmastikin helpottaa Lissabonin prosessin etenemistä. Haluaisin esittää täysin vilpittömästi seuraavan kysymyksen: onko meidän esimerkiksi elinikäisen oppimisen alalla todellakin välitettävä rahat Brysselin kautta, jotta voimme tukea alan hankkeita jäsenvaltioissamme? Eikö olisi parempi, jos loisimme toimintakehyksen, vahvistaisimme säännöt ja parantaisimme yhteistyötä toimintatapojen määrittämiseksi?

Toisinaan on välttämätöntä olla valikoiva, jotta voimme keskittää varamme niille aloille, joilla ne voivat tuottaa parhaat tulokset. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meidän on lisättävä tutkimukseen tehtäviä investointeja. Tiedämme myös, ettei yhteisön talousarviolla yksistään voida saavuttaa niitä tavoitteita, joita olemme itse asettaneet. Meidän on parannettava yhteisön menojen, kansallisten menojen ja maksujen ja yksityisen rahoituksen välistä yhteensovittamista. Mielestäni tämä on eräs ala, jolla voisimme noudattaa Yhdysvaltain esimerkkiä, jos seuraamme, miten se on onnistunut hallinnoimaan paremmin menojaan eikä ainoastaan määrällisesti vaan ehkäpä myös laadullisesti.

En voi luvata teille, että puheenjohtajavaltio pääsee kompromissiin. En voi luvata, että tämä kompromissi on yhtä kunnianhimoinen kuin te haluaisitte sen olevan. Voin kuitenkin sanoa erään asian: jollemme pääse kompromissiin, tilanne ei voi enää muuttua huonommaksi. Se voi olla huonompi siinä mielessä, ettemme pysty määrittämään ohjelmia.

Siten koko Eurooppa; kaikki, jotka odottavat jotain Euroopalta; kaikki, jotka odottavat varoja rahoittaakseen ohjelmia, joilla pyritään parantamaan kilpailukykyä ja koheesiota, jätetään tyhjän päälle, eikä näin paranneta Eurooppa-kuvaa aikana, jona sitä on nimenomaan parannettava ja lujittava kansalaistemme silmissä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schmit, hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut hyvin kiinnostuneena tänään iltapäivällä esittämiänne huomautuksia ja kommentteja. Olen vaikuttunut siitä, miten samanlaisia painopistealueenne ovat komission painopisteiden kanssa. Tällaisia ovat etenkin taloudellisen kasvun vauhdittaminen, työpaikkojen luominen, solidaarisuus köyhimpiä ihmisiä kohtaan tai niitä kohtaan, jotka tarvitsevat eniten aitoa solidaarisuutta toimissamme, mutta myös antamiemme sitoumusten täyttäminen toisin sanoen sitoumustemme ja talouksiemme saattaminen poliittisten painopistealueidemme mukaisiksi.

Tässä keskustelussa olette osoittaneet, miten hyödyllinen yhteisön talousarvio on. Olette osoittaneet, että hyvin usein yhteisötason menoilla mahdollistetaan kansallisella tasolla tehtävät säästöt ja että tällaiset menot tuovat lisäarvoa. Yhteisötason menoilla mahdollistetaan hyvin usein sellaisten hankkeiden toteuttaminen, joita ei muutoin olisi voitu toteuttaa. Komission ja Euroopan parlamentin näkemykset ovat hyvin lähellä toisiaan näissä kahdessa näkökohdassa, jotka liittyvät painopistealueisiin ja budjettivälineen hyödyllisyyteen Euroopan, Euroopan tavoitteiden täyttymisen ja Euroopan solidaarisuuden kannalta.

Kuten kaikki tiedämme, olemme nyt päässeet ratkaisevaan vaiheeseen, ja katson, että voisimme kuvailla tämänpäiväisen keskustelun henkeä tiivistetysti siten, että me – tai uskoakseni ainakin valtaosa meistä –haluaa tosissaan päästä sopimukseen, ja haluamme saada aikaan hyvän sopimuksen. Haluamme kunnianhimoisen sopimuksen ja kunnianhimoisen Euroopan, joka ei perustu hyvityksiin, ja samalla haluamme Euroopan, joka osoittaa solidaarisuutta. Ainakin minä teen tästä keskustelusta tällaisen johtopäätöksen. Tällaiseen sopimukseen pääsemiseksi meidän on kuitenkin oltava valmiita tekemään kompromisseja, ja haluaisin kiinnittää puheenjohtajavaltion huomion tähän kysymykseen. Olen täysin tietoinen siitä, että puheenjohtajavaltio tekee tavattomia ponnisteluja. Olen siitä jatkuvasti tietoinen. Olen jatkuvasti yhteydessä neuvoston puheenjohtajaan Junckeriin, ja mielestäni meidän olisi oltava kiitollisia hänelle, Luxemburgin hallitukselle ja Luxemburgin diplomaateille. On totta, että puheenjohtajavaltio työskentelee lähinnä jäsenvaltioiden kanssa, mutta muistan, mitä neuvoston puheenjohtaja Schmit juuri totesi. Hän totesi, että hän henkilökohtaisesti voisi epäilemättä hyväksyä komission alkuperäisen ehdotuksen. Ajattelen samalla tavoin jäsen Bögen mietinnöstä, jonka puolesta äänestätte toivottavasti huomenna. Hyväksykää päätöslauselmanne!

Kehotan nyt puheenjohtajavaltiota ottamaan huomioon tässä neuvottelujen ratkaisevassa vaiheessa viestin, jonka parlamentti antaa huomenna. On totta, että parlamentissa on tuotu esiin ristiriitoja ja erilaisia näkökohtia, mutta katson, että huomisessa äänestyksessä ilmaistaan kuitenkin parlamentin tahto. Kuten me kaikki sovimme neuvottelujen aikana, neuvotteluja ei ole rajattu yksistään jäsenvaltioihin – vaikka heidän roolinsa onkin ratkaiseva – vaan neuvotteluja käydään neuvoston, parlamentin ja komission kesken. Tämän johdosta pyydämme nyt puheenjohtajavaltiolta – samalla kun onnittelemme sitä sen päättäväisyydestä ja kerromme sille, että haluamme päästä kompromissiin ja että autamme sitä kompromissiin pääsemisessä – tekemään kompromissin, joka on lähempänä sitä ehdotusta, jonka puolesta parlamentti toivoakseni äänestää huomenna, ja myös lähempänä komission kuin tiettyjen jäsenvaltioiden ehdotusta, vaikka tunnustammekin, että niillä on todellisia vaikeuksia, joita emme saa aliarvioida.

Tämä on minun vetoomukseni. Tämä on minun vetoomukseni puheenjohtajavaltiolle. Tämä on minun vetoomukseni myös kaikille parlamentin jäsenille, jotta voimme odottaa toiveikkaina tätä kompromissin hengessä käytävää viimeistä neuvotteluvaihetta – ainakin toivon, että tämä on viimeinen vaihe – ja jotta seuraavassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa annetaan jälleen myönteinen viesti. Eurooppa yllättää jälleen kerran vihollisensa osoittamalla, että vaikeissakin tilanteissa, ja etenkin vaikeissa tilanteissa, kykenemme löytämään paitsi ratkaisun myös uskottavan ratkaisun, toisin sanoen ratkaisun, jossa yhdistyvät tavoitteemme ja ne välineet, jotka annamme unionin toimielinten käyttöön näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Reimer Böge (PPE-DE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin päättää tämän keskustelun kahteen lyhyeen huomautukseen. Olen täysin samaa mieltä eräästä kohdasta neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa, nimittäin siitä, että minkäänlaista edistystä ei tapahdu sen enempää neuvostossa kuin parlamentissakaan, jos jotkut ottavat tehtäväkseen puhua erityisten etujen puolesta samalla kun muut katsovat olevansa vastuussa kompromissien aikaansaamisesta. Siksi parlamentin on huomenna määriteltävä hyvin päättäväinen neuvottelukanta, ja sen on tehtävä se mahdollisimman suurella enemmistöllä.

Eräs asia – ja minun on sanottava tämä neuvoston puheenjohtajalle Schmitille – jota minäkään en hyväksy, on ylistetty kaaosteoria, jonka mukaan menetämme kaiken, jollemme pääse keskenämme yhteisymmärrykseen. Huomenna täysistunnossa järjestettävän äänestyksen jälkeen meidän on hyödynnettävä jäljellä oleva aika ennen seuraavaa Eurooppa-neuvoston kokousta keskustellaksemme ja neuvotellaksemme. Vaikka ymmärränkin, että ongelma liittyy ehkä pikemminkin neuvostoon kuin itse puheenjohtajavaltioon, neuvoston ei saa kuvitella, että kaikki asiat järjestyvät, kunhan se on tehnyt kompromissin. On paljon tärkeämpää, että määritämme ensin neuvottelukantamme, että neuvosto määrittelee sen jälkeen oman kantansa ja että parlamentti lopulta antaa sille hyväksyntänsä.

Siksi on tärkeää, että käytämme seuraavat 10 päivää ahkeraan työskentelyyn saadaksemme aikaan toteutuskelpoisen kompromissin.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna keskiviikkona klo 12.00.

 

26. Kyselytunti (komissiolle esitettävät kysymykset)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0246/2005). Käsittelemme useita komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Osa I

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Alfredo Antoniozzin kysymys nro 31 (H-0384/05).

Aihe: Italian kielen edistäminen Euroopassa (Eurydice 2005 -raportti) ja kieliä koskevat järjestelyt yhteisön toimielimissä

Keskustelussa EU:n virallisista kielistä toimielinten sisällä ei vielä ole päästy ratkaisuun, mitä tulee ehdotukseen virallisten kielten käyttöä koskevan uuden järjestelmän sekä työkielten ja niiden käytön määrittämisestä. Uusia järjestelyjä tarvitaan EU:n jäsenvaltioiden kieliperinnön ja siten myös kulttuuriperinnön hyödyntämiseksi paremmin.

Voisiko komissio kertoa, kuinka se aikoo hoitaa virallisia kieliä toimielimissä koskevan ongelman ja aikooko se nimetä tietyt työkielet (neuvoston asetuksessa numero 1/58 (1 artikla) mainitaan vain viralliset kielet), jotta vältettäisiin, että tietyn kielen valinta jää korkeiden virkamiesten päätösvaltaan (vastaus kysymykseen H-0159/05) ja että syntyy epäoikeudenmukaista syrjintää?

Mitä ehdotuksia komissio aikoo esittää Italian kieliperinnön hyödyntämiseksi Eurydice-raportin (Avaintietoja kieltenopetuksesta Euroopassa) pohjalta ottaen huomioon, että EY rahoittaa Eurydicea ja että on korjattava italian opetusta Euroopassa koskeva hyvin negatiivinen tilanne, joka käy raportista ilmi?

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ , komission jäsen. (EN) Vastauksena arvoisan jäsenen kysymykseen totean, että komissio on useaan otteeseen painottanut, etenkin vastauksessaan arvoisan jäsenen suulliseen kysymykseen H-0159/05, että neuvoston asetuksen 1/58 (1 artikla) – joka on EU:n johdetun oikeuden ensimmäinen asetus – mukaisesti kaikki viralliset kielet ovat myös työkieliä ja siten niitä voidaan juridisessa mielessä käyttää yhtäläisesti ja samoista lähtökohdista unionin toimielimissä. Siksi on väärin sanoa, että unionin toimielinten nykyiset työkielet olisi rajattu kolmeen, nimittäin englantiin, ranskaan ja saksaan.

Komission sisäisissä menettelyissä komissiolle toimitettavat asiakirjat on laadittu vähintään näillä kolmella kielellä. Tällä säännöllä on ainoastaan sisäisiä vaikutuksia ja sen tarkoitus on taata, että komission jäsenet ymmärtävät yleisesti tärkeitä asiakirjoja. Komissio ei näe merkkejä siitä, että tämä sekä nykyisen että edellisten komission puheenjohtajien ohjeiden mukaisesti laadittu sääntö syrjisi millään tavalla muita työkieliä.

Lisäksi komission toimintaan liittyvistä syistä on normaalia, että komission henkilöstö käyttää joitakin kieliä useammin kuin toisia päivittäisessä toiminnassa.

Yhdelläkään korkealla hallintovirkamiehellä ei ole toimivaltuuksia eikä oikeutta vaatia alaisiaan käyttämään jotakin tiettyä työkieltä. Sitä vastoin joskus komission jäsenten oman mieltymyksen tai heidän kielitaitonsa vuoksi saatetaan päätyä käyttämään jotain tiettyä kieltä.

On sanomattakin selvää, että on välttämätöntä säilyttää sisäinen kommunikointi komission pääosastojen välillä ja muiden toimielinten sisällä. Kaikissa näissä käytännöissä noudatetaan asianmukaisesti kielten tasavertaisuutta virallisina kielinä ja työkielinä. Komissio toistaa, ettei sillä ole minkäänlaista aikomusta ryhtyä erityisjärjestelyihin jonkin tietyn kielen tai useampien kielten käytön asettamiseksi ensisijaiseksi komission yksiköissä. Siinä tapauksessa, jos sen yksiköiden toiminta ei ole vain sisäistä, vaan edellyttää kontakteja ulkopuolisten kanssa, komissio on sitoutunut käyttämään mahdollisimman monia virallisia kieliä käytettävissä olevien käännösresurssien rajoissa komission asiakirjan 638/6 suuntaviivojen mukaisesti.

Komissio myös edistää aktiivisesti monikielisyyttä Euroopan unionissa, kuten sen tiedonannossa "Kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen: toimintaohjelma 2004-2006" mainitaan. Sokrates- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien erityistoimien ja muiden opiskelija- ja opettajavaihtoon liittyvien toimien avulla voidaan edistää niin italian kuin muidenkin yhteisön kielten käyttöä. Niinpä Sokrates-ohjelman alaisessa Lingua-toimintaohjelmassa rahoitettiin vuosien 2000 ja 2004 aikana kahdeksaa eri hanketta, jotka tähtäsivät italian kielen käytön edistämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Alfredo Antoniozzi (PPE-DE). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viime kuukausien aikana olemme saaneet kuulla peräkkäin kaksi uutista italian kielen tiimoilta. Ensimmäinen koski italian jättämistä pois lehdistötilaisuuksista. Tätä seurasi Euroopan yhteisön rahoittama Eurydice-raportti, josta kävi ilmi, että italia on yksi vähiten opiskelluista kielistä maailmassa. Nämä kaksi seikkaa viittaavat jossain määrin siihen, että italian kielen merkitystä yritetään vähentää.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin keskustella monestakin asiasta. Meidän näkemyksemme on se, että ainoastaan kolmen kielen pitäminen EU:n virallisina kielinä ei ole riittävää, osittain sen vuoksi, että Euroopassa on kuusi kieltä, joita vähintään 9 prosenttia Euroopan väestöstä puhuu. Arvoisa komission jäsen, kehotan teitä tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön vähintään kuusi työkieltä, toisin sanoen kielet, joita 9-10 prosenttia Euroopan väestöstä puhuu, nimittäin englanti, ranska, saksa, espanja, italia ja puola.

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Komission jäsenten kollegion menettelyissä käytetään vain muutamia kieliä, mutta virallisina kielinä ja työkielinä kaikki kielet ovat tasavertaisia. Yksi keskiviikkoisin pidettäviä lehdistötilaisuuksia koskeva muutos ja tärkeä seikka on se, että niissä voidaan käyttää kaikkia virallisia kieliä. Tällä asenteella ja kieltenopiskelun edistämisellä, siten että monikielisyys on toimintalinjana, eikä pelkästään hallinnollinen kysymys päivittäisessä työssämme, saamme aikaan mahdollisuuksiemme rajoissa huomattavaa edistystä ja parannusta.

Kielten tilanne laajentumisen jälkeen osoittaa, että unioni ei suinkaan romahtanut, vaan se toimii. Unionissa kaikki kielenkäyttäjät voivat käyttää kaikkia kieliä. Koulutuksesta vastaavana komission jäsenenä minun täytyy sanoa, että kaikki vaihto-ohjelmamme ja muut toimemme koulutuksen, kulttuurin ja ammatillisen koulutuksen saralla edistävät tehokkaasti eri kielten käyttöä.

Olen varma siitä, että kun olemme tietoisia tästä ja suhtautumistapamme tai toimintatapamme on myönteinen, olemme oikealla tiellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, huomioni on kiinnittynyt Euroopan komission työpaikkailmoituksissa sellaiseen ongelmalliseen seikkaan, että niissä kysytään usein hakijan äidinkieltä. Jos me haluamme yhtäläisiä mahdollisuuksia Euroopassa, jonkun tietyn kielen ei tarvitse olla hakijan äidinkieli, vaan vastaavan tasoinen kielitaito riittää. Pitäisi harkita, voitaisiinko nykyistä käytäntöä muuttaa tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Kannatan tätä ajatusta. Komissio esittelee ensi kuussa tiedonannon uutta vieraan kielen taitoa koskevasta indikaattorista. Indikaattorista on tullut tärkeä kelpoisuuden ja pätevyyden tunnustamisessa, joka on yhä merkittävämpi kysymys.

Jäsenvaltioiden kanssa on sovittu, että kielten oppimista edistetään niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. 1 + 2 -malli ei ole enää harvinaista ylellisyyttä, vaan välttämättömyys uudelle sukupolvelle ja kaikille kansalaisille, joiden nyt pitää opetella äidinkielensä lisäksi kaksi muuta unionin kieltä, joista toinen saisi mieluiten olla naapurivaltion kieli.

Tämä on komission toimintalinja ja perusperiaate, jota se tukee. Jos jäsenvaltioissa edistetään tätä toimintalinjaa asianmukaisesti, monikielisyys ja kielitaito kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa Euroopan unionissa. Jaan täysin arvoisan parlamentin jäsenen kiinnostuksen ja kannatuksen asiaa kohtaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Yiannakis Matsisin kysymys nro 32 (H-0367/05)

Aihe: Kyproksen osallistuminen rauhankumppanuuteen ja Natoon

Voiko komissio ilmoittaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan intressien vuoksi, missä määrin se kannattaa Kyproksen tasavallan osallistumista rauhankumppanuuteen sekä Natoon?

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa kysymyksen numero 32 asiassa. Asia on yksiselitteisesti ja ainoastaan jäsenvaltion ja kolmannen osapuolen välinen asia, tässä tapauksessa Naton, joka on kansainvälinen järjestö. Komissio ei voi ottaa kantaa tähän asiaan, joka on sen toimivallan ulkopuolella. Näin ollen komissio tyytyy toivomaan, että osapuolet löytävät toimivan ratkaisun. Se epäilemättä edistäisi yhä kasvavaa EU:n ja Pohjois-Atlantin liiton yhteistyötä sekä näiden suhteiden lujittumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Yiannakis Matsis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä selkeästä vastauksesta. Kysymykseni ydin oli yksinkertaisesti se, että Euroopan yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka täytyy turvata mahdollisimman hyvin sellaisessa maantieteellisesti strategisessa paikassa kuin Kypros. Vastaus oli varsin selvä.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, lyhyesti sanottuna komission vastaus, jonka mukaan tällä asialla ei ole mitään tekemistä komission kanssa, ei ole tyydyttävä. Euroopan komissio hyväksyy yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan rahoittamisen ja osallistuu Euroopan unionin ulkopolitiikan muotoilemiseen. Tämän lisäksi täytyy myös sanoa, että arvoisan ystäväni kysymys koskee Euroopan unionin ulkosuhteita ja kuten me kaikki tiedämme, perustamissopimuksessa tai käytännössä ei tehdä jakoa perinteisten ulkosuhteiden ja ulkopolitiikan välille.

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Kiitoksia erittäin paljon uusien näkökulmien tuomisesta asiaan. Näin on ollut jo jonkin aikaa ja olen vakuuttunut, että tässä päästään onnistuneeseen lopputulokseen. Jos mietitään tilannetta viime vuosikymmenellä, huomataan, että kehitys on ollut melko rohkaisevaa.

Toisen pilarin, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, komissiolla ei todella ole suoraa toimivaltaa mutta se tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä ei ainoastaan yhteisessä politiikassa, vaan myös muihin järjestöihin liittyvässä yhteisessä toiminnassa kiinnittäen erityistä huomiota turvallisuuspolitiikkaan.

Siksi olen vakuuttunut, että jäsenvaltiot, koko unionin tai komission tukemana saavat vähitellen onnistuneesti ratkaistua tämän asian. Tällä hetkellä komissiolla ei ole toimivaltaa tehdä enempää kuin mitä se jo pyrkii tekemään.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Alexander Nuno Alvaron kysymys nro 33 (H-0414/05)

Aihe: Viisumiin sisällytettävät biometriset tunnisteet

Milloin komissio aikoo ottaa käyttöön biometriset tunnisteet viisumeissa, kun otetaan huomioon biometrisen järjestelmän kehittäminen ja toteuttaminen?

Miten jäsenvaltioita tuetaan niiden omien järjestelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa, jotta voitaisiin varmistaa niiden toimivuus keskusjärjestelmän kanssa?

Miten jäsenvaltiot ovat edistyneet uuteen järjestelmään tarkoitettujen biometristen tunnisteiden käyttöönotossa?

Katsooko komissio, että asiaan liittyvät tietosuojanäkökohdat on huomioitu?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Komission ehdotuksessa neuvoston asetuksen 1683 muuttamisesta asetetaan viisumeille yhteisiä turvallisuusstandardeja sekä ehdotetaan kahden biometrisen tunnisteen tallentamista tallennusvälineeseen, jossa on riittävästi kapasiteettia. Testeissä on kuitenkin paljastunut teknisiä ongelmia sirun viisumitarraan lisäämisen yhteydessä. Neuvosto on siksi päättänyt aikaistaa biometristen tunnisteiden tallentamista viisumitietojärjestelmän keskusosaan ja harkita myöhemmin, ovatko biometristen lisätunnisteiden tallentaminen ja viisumitarra tai erillinen älykortti tarpeellisia. Neuvosto kehotti komissiota 24. helmikuuta 2005 pyrkimään kaikin keinon mahdollistamaan biometristen tunnisteiden tallentamisen viisumitietojärjestelmän (VIS) keskusosaan.

Päätös siitä, liitetäänkö viisumitarraan biometrisiä lisätunnisteita riippuu pitkälti kokeiluhankkeesta, joka on parhaillaan käynnissä. Hankkeen tulokset ovat lähiaikoina saatavilla.

Tällä välin komissio tekee tiiviistä yhteistyötä viisumitietojärjestelmän sovittamisesta kansallisiin järjestelmiin vastuussa olevien jäsenvaltioiden kanssa. Komissio valmistelee parhaillaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jäsenvaltioiden käyttöliittymien valvontaa koskevaa asiakirjaa yhteentoimivuuden takaamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat julkaista viisumitietojärjestelmän kansallisen osan valmistelua varten tarjouspyynnön. Tarjouspyyntö perustuu pitkälti käyttöliittymien valvontaa koskevaan asiakirjaan. Komissio on luottavainen sen suhteen, että kaikki jäsenvaltiot ovat vuoden 2006 loppuun mennessä valmiit liittämään kansalliset järjestelmänsä keskusviisumijärjestelmään kuten on edellytetty.

Konsuliedustustojen pitäisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa valmistella toteutussuunnitelma koko hankkeen kehittämisajalle, joka alkaa vuoden 2006 lopussa ja jatkuu vuosina 20072013.

Lopuksi toteaisin, että komissio katsoo, että sen ehdotuksessa neuvoston asetuksen 1683 muuttamisesta otetaan huomioon kaikki tietosuojanäkökohdat. Tietosuojatyöryhmää on kuultu tietosuojadirektiivin 95/46/EY 29 artiklan mukaisesti, kun se antoi lausuntonsa 11. elokuuta 2004. Lausunto otetaan luonnollisesti täysin huomioon tulevassa lainsäädäntöprosessissa, joka aloitetaan, jos on tarpeen tallentaa biometrisiä lisätunnisteita viisumitarraan tai tarvitaan erillinen älykortti.

Komission yksiköt valmistelevat parhaillaan tietosuojaa koskevaa kolmannen pilarin alaan kuuluvaa lainsäädäntöehdotusta, jolla säädetään lainvalvontaviranomaisten pääsystä viisumitietojärjestelmään.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vierailin hiljattain Australian parlamentissa. Parlamenttirakennukseen pääsyyn vaaditaan jo biometrisiä tietoja, mikä tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että tarkastukset ovat tehokkaita. Luuletteko, että voisimme kokeilla biometrisiä tietoja Euroopan toimielimissä nähdäksemme, onko tämä hanke todellisuudessa toteuttamiskelpoinen?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, en voi antaa teille selvää vastausta tänään. Meidän täytyy ottaa huomioon kaksi vaatimusta, ensinnäkin Australian parlamentissa käyttöön otettujen teknisten kriteerien luotettavuus ja toiseksi järjestelmän yhteentoimivuus eli se, miten nämä tiedot saadaan todella toimimaan järjestelmässä, jonka täytyy kattaa 25 jäsenvaltiota.

Kuten jo mainitsin, parhaillaan tehdään äärimmäisen monimutkaisia kokeita. Otamme ilman muuta huomioon muiden maiden kokemukset teknisissä seikoissa, mutta en voi mitenkään tänään ennakoida lopullista ratkaisua.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE). (EN) Arvoisa komission jäsen, minulla oli hiljattain tilaisuus nähdä Amsterdamin lentokentällä biometrinen järjestelmä, joka oli otettu käyttöön, jotta passitarkastukset voidaan poistaa Schengen-alueen ja sen ulkopuolisten maiden väliltä. Järjestelmä näytti mielestäni toimivan erittäin hyvin. Onko komission jäsenellä ollut mahdollisuutta tutustua tähän järjestelmään Jos on, uskooko komission jäsen, että se voitaisiin tässä vaiheessa vapaaehtoisena ottaa käyttöön Euroopan lentokentillä? <

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission jäsen. (IT) Arvoisa puhemies, kuten jo sanoin, otamme ilman muuta huomioon jo jossain Euroopan maissa tehdyt onnistuneet kokeilut, etenkin lentokenttien järjestelmissä. En pysty nyt kertomaan teille, onko sitä harkittu ja olisiko tuo nimenomainen järjestelmä tuontikelpoinen, voitaisiinko sitä toisin sanoen soveltaa 25 jäsenmaan Euroopan unioniin. Voin vakuuttaa teille, että myös Amsterdamin järjestelmä huomioidaan teknisissä koehankkeissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Nuno Alvaro (ALDE). (DE) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä. Olin lähinnä utelias, koska olen huomannut, että Saksan sisäasianministeri pyrkii viemään hanketta mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Onko Yhdysvallat lopullisesti sulkenut pois mahdollisuuden määräajan lykkäämisestä?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, jos arvoisa parlamentin jäsen viittaa niin kutsuttujen lentoliikenteen matkustajaluetteloiden (PNR) uudelleentarkasteluun, olemme muutamalla viikolla siirtäneet Euroopan ja USA:n viranomaisten välistä teknistä kokousta, joka järjestetään heinäkuussa. Pidämme Euroopan parlamentin varmasti ajan tasalla asioiden kehityskulusta, kuten lupasin.

Osa 2

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Mairead McGuinnessin kysymys nro 34 (H-0386/05)

Aihe: Televisiomaksut

Koska tiedotusvälineillä on tärkeä merkitys tämän päivän maailmassa, ja ottaen huomioon näkemyksen, jonka mukaan yleisradiotoiminta on tarpeen turvata, voiko komissio ilmoittaa, millaisena se näkee yleisradiotoiminnan tulevaisuuden? Katsooko komissio, että on tarpeen selvittää tarkalleen, miten yleisradiotoiminnan harjoittajat käyttävät televisiolupamaksuja, sekä käytetäänkö eri jäsenvaltioissa televisiolupamaksuja samalla tavalla yleisradiotoiminnan hyväksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, yleisradiotoiminnan tärkeys ja jäsenvaltioiden toimivalta määritellä, järjestää ja tarjota tämän palvelun rahoitusmekanismeja taataan perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa ja Amsterdamin pöytäkirjassa. Kuten valtiontukea koskevassa vuonna 2001 julkaistussa komission tiedonannossa esitetään, myöskään yksityisten televisiopalveluiden tarjoajia ei pidä laiminlyödä, sillä ne takaavat moniarvoisuuden, rikastuttavat poliittista ja kulttuuria koskevaa keskustelua sekä laajentavat ohjelmavalikoimaa. Tunnustamme siis selvästi kaksitahoisen järjestelmän, joka on eurooppalaiselle audiovisuaaliteollisuudelle tunnusomaista ja joka vaikuttaa suotuisasti tiedotusvälineisiin kokonaisuudessaan.

Tämänhetkinen tilanne julkisen sektorin suhteen on se, että jäsenvaltiot saavat päättää sektorin rahoituksen järjestämisestä. Rahoitus voi olla kokonaan peräisin julkisista varoista minkä muotoisena tahansa, se voi olla tarvittaessa televisiolupamaksun muodossa, kuten arvoisan parlamentin jäsenen esimerkissä. Rahoitus voi olla myös sekamuotoista ja koostua osittain tuloista, joita saadaan myymällä mainosaikaa. Komissio ei vastusta mitään näistä rahoitusmuodoista. Sen täytyy kuitenkin varmistaa, että perustamissopimuksen määräyksiä noudatetaan ja etenkin valtiontukeen liittyviä määräyksiä, sellaisina kuin ne on vuoden 2001 tiedonannossa tulkittu.

Julkista rahoitusta tulee suhteellisuusperiaatteen mukaisesti käyttää vain julkisen palvelun tehtävän hoitamiseen, eikä se saa ylittää sitä, mikä tämän suhteen on tarpeellista. Avoimuuden periaatteen mukaisesti julkisen palvelun tehtävät pitää määritellä tarkasti ja täsmällisesti ja kirjanpidon pitää olla erillinen, kun julkisen sektorin toimijat ovat mukana kaupallisessa toiminnassa. Komission tehtävä ei siis ole määrätä muita sääntöjä, jotka rajoittaisivat jäsenvaltioiden liikkumavaraa tällä mitä suurimmassa määrin kulttuuriin kuuluvalla alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE). (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä tästä vastauksesta. Olen ymmärtänyt, että Irlannin hallitus on hiljattain vastannut komission kirjeeseen, jossa pyydettiin selvitystä yleisradiotoiminnan rahoituksesta ja roolista Irlannissa. Voisitteko kertoa, mitä Irlannin hallitus vastasi ja mikä oli teidän reaktionne kirjeeseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, en ole vielä nähnyt Irlannin viranomaisten lähettämää kirjettä. Oletan, että tässä on kyseessä normaali julkisille televisiokanaville myönnettävää täysin hyväksyttävää valtiontukea koskeva komission selvityspyyntö.

Tällaisesta valtiontuesta on ilmoitettava, ja jäsenvaltion pitää vastata komission esittämiin kysymyksiin. Saamiensa vastausten perusteella komissio arvioi, onko tilanne jäsenvaltiossa perustamissopimuksen, Amsterdamin pöytäkirjan sekä komission vuoden 2001 tiedonannon mukainen. Jos näin on, komissio näyttää vihreää valoa, jos ei, komissio keskustelee asiasta jäsenvaltion kanssa.

Tämä on täysin normaali menettely, joka toistuu säännöllisesti. Useimmiten ongelmia ei ole, ja jäsenvaltioille näytetään nopeasti vihreää valoa. Ongelmia on syntynyt jossain tapauksissa, etenkin Saksan viranomaisten kanssa. Julkisiin televisiokanaviin liittyvä tietojen vaihto komission ja jäsenvaltioiden välillä tapahtuu kuitenkin ongelmitta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Manolis Mavrommatisin kysymys nro 35 (H-0420/05)

Aihe: Media-ohjelma

Tiedotusvälineiden huolestuttava taipumus keskittymiseen kansallisella tasolla johtaa monopolitilanteeseen ja tiettyjen televisioasemien sekä niiden tuottajayhtiöiden ylivaltaan. Ottaen huomioon, että televisioasemat ja niiden tuottajayhtiöt (selvennettäköön, että ne eivät ole riippumattomia yrityksiä eivätkä pk-yrityksiä) otettiin Media-ohjelman piiriin, voisiko komissio kertoa: Missä määrin tämä tuottaa vahinkoa Media-ohjelman perusperiaatteelle eli riippumattomien tuottajien ja pienten sekä keskisuurten yritysten tukemiselle? Aikooko komissio laatia arvion ohjelman vaikutuksesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, erityisesti televisioalan riippumattomiin tuotantoyhtiöihin, sekä siitä, mitä todellisia hyötyjä saadaan rajoitetun talousarvion käyttämisestä televisioasemien toiminnan rahoittamiseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen esitti joukon kysymyksiä, jotka liittyvät televisioasemien rahoitukseen ja riippumattomien tuotantoyhtiöiden tukemiseen Media-ohjelmasta. Haluan painottaa, että televisioasemia ei suoraan tueta mistään Media Plus -ohjelman toiminta-aloista.

Televisioalalla riippumattomia tuotantoyhtiöitä, jotka usein ovat pk-yrityksiä, tuetaan audiovisuaalisten teoksien tuottamisessa televisioon. Tarkoitus on kannustaa näitä yhtiöitä tuottamaan mitä tahansa teoksia: fiktioita, dokumentteja, animaatioelokuvia niin, että toimintaan osallistuu vähintään kaksi levityksestä vastaavaa yritystä, mutta mieluummin useampia. Kyse on siis todellisesta eurooppalaisesta lisäarvosta. Näiden pitää lisäksi kuulua eri kielialueisiin, joten kyse on myös monikielisyydestä – tämä on kysymys, joka esitettiin aikaisemmin.

Media-ohjelmissa tunnustetaan riippumattomien tuotantoyhtiöiden epävarma asema Euroopan pirstaleisilla markkinoilla. Näiden yhtiöiden taloudellinen toimeentulo riippuu usein yhdestä hankkeesta ja siksi tähän tärkeään luovaan toimintaan on kohdistettu lukuisia tukijärjestelmiä.

Televisio-ohjelmien levityksen tukijärjestelmä oli yksi Media Plus -ohjelman toimista, joita arvioitiin viime vuoden väliarvioinnissa. Arviointi vahvisti, että useilla toimilla oli ratkaiseva merkitys riippumattomille tuottajille. Ratkaisevia olivat myös sellaiset toimet kuten niin kutsuttu eye-to-eye audiovisual -hanke sekä kehittäminen, johon kuuluu uudet kyvyt, yksittäiset hankkeet ja hankepakettien rahoittaminen.

Lopuksi totean, että toinen väliarviointi, jonka Euroopan parlamentti on pyytänyt Media-ohjelmista, aloitetaan lähiaikoina ja se toimitetaan parlamentille.

 
  
MPphoto
 
 

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä vastauksestanne, joka oli tyhjentävä ja kattoi monta asiaa. Kommentoin kysymyksessäni periaatteessa useiden eri tiedotusvälineiden monopolia, mutta siirryn nyt eteenpäin. Oletteko sitä mieltä, että komission ja neuvoston pitäisi ryhtyä toimiin, jotta riippumattomat tuottajat voivat säilyttää tuottajaoikeutensa ja jotta voidaan taata, että heidän on helpompi turvata teollis- ja tekijänoikeutensa ja siten vahvistaa mahdollisuutta houkutella yksityisten sijoittajien investointeja? Sikäli kun tiedän, tässä ei ole toimittu eikä yhteisön direktiiveissä ole tällaista takuuta. Onko teillä edes mitään tämän suuntaista suunnitelmaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa parlamentin jäsen nosti esiin riippumattomien tuottajien kysymyksen. On selvää, että tarvitsemme riippumattomia tuottajia audiovisuaalialan tuotannossa. Juuri he luovat kaikista merkittävimmät audiovisuaaliset teokset ja ovat osa kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, joka on maanosamme todellinen rikkaus. Siksi Media-ohjelman avustuksien saamisen ehdot ovat selvät: ainoastaan riippumattomat tuottajat voivat saada niitä. Esimerkiksi televisioasemat eivät voi saada avustuksia.

Sanoisin, että Media plus –ohjelmassa määritellään hyvin tarkat velvollisuudet tuottajiin nähden. Viimeistään seitsemän vuoden kuluttua kaikki järjestelmät arvioidaan uudelleen, jotta voimme tukea riippumattomia tuottajia vieläkin paremmin. Media-ohjelman uudelleen tarkastelun ansioista vahvistamme tulevaisuudessa toimia, joilla pyritään tukemaan tätä Euroopan kulttuurituotannon varsin tärkeää osa-aluetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Åsa Westlundin kysymys nro 36 (H-0436/05)

Aihe: Julkisten palvelujen rooli tv-lähetyksistä annettavassa direktiivissä

Komissio antanee vuoden 2005 lopulla ehdotuksen uudeksi direktiiviksi televisiolähetyksistä. Asia sivuaa myös julkisten palvelujen käsitettä. Julkisen palvelun radio- ja televisiotoiminta on tärkeää yhteiskunnan demokraattisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeiden kannalta. Jotta julkiset tiedotusvälineet voisivat täyttää nämä tarpeet, EU:n lainsäädännössä on välttämätöntä tehdä selväksi, että ne saavat käyttää kaikkea uutta tekniikkaa ja kaikkia uusia viestintävälineitä, kuten esimerkiksi Internet- ja WAP-palveluja, rikkomatta sisämarkkinasääntöjä.

Katsooko myös komissio, että julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajien on oikeus käyttää kaikkea uutta tekniikkaa ja kaikkia uusia viestintävälineitä? Aikooko komissio uudella direktiivillään luoda lainsäädäntöä, joka koskee ainoastaan audiovisuaalista sisältöä eikä median ja tekniikan eri muotoja?

 
  
MPphoto
 
 

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Komissio esitteli viime viikolla tiedonannon "i2010 – kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta". Komissio ilmoittaa tiedonannossa, että se ehdottaa vuoden 2005 loppuun mennessä ”televisio ilman rajoja” -direktiivin tarkistamista, jolla pyritään ajantasaistamaan audiovisuaalisiin viestimiin liittyviä palveluja koskevat säännöt, mihin arvoisa parlamentin jäsen viittaa.

Sisältämiensä yhteensovittamista koskevien vähimmäissäännösten ansiosta tekstillä vahvistetaan Euroopan audiovisuaalisen viestintäteollisuuden kilpailukykyä. Direktiivi ei kuitenkaan sisällä mitään julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajia koskevia tiettyjä oikeuksia tai velvollisuuksia eikä ainakaan tällä hetkellä uudelleen tarkastelun yhteydessä suunnitelmissa ole ottaa käyttöön toimia, jotka liittyisivät julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajien viestintävälineiden ja tekniikan käyttämiseen.

Kuten vastauksessani edelliseen kysymykseen, haluan muistuttaa, että on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot ovat vastuussa julkisten palveluidensa tarkoituksen määrittelemisestä ja sen päättämisestä, kuinka palvelut pitää rahoittaa niin, että ne voivat täyttää tehtävänsä. Tämä ala kuuluu komission vuoden 2001 tiedonannon sekä perustamissopimuksen määräysten, Amsterdamin pöytäkirja mukaan luettuna, mukaisesti toissijaisuusperiaatteen piiriin. Komissio ilmoittaa tiedonannossaan kuitenkin myös, – tämä on tärkeä seikka – että julkiset palvelut voivat pitää sisällään palveluita, jotka eivät ole ohjelmia sanan perinteisessä merkityksessä, esimerkiksi online-tietopalveluita. Tällöin näiden palvelujen on luonnollisesti tarkoitus täyttää samat demokraattiset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät tarpeet kuin varsinaisten ohjelmienkin.

 
  
MPphoto
 
 

  Åsa Westlund (PSE). (SV) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä Redingiä vastauksesta. En kuitenkaan oikein tiedä, pitäisikö minun tuntea itseni helpottuneeksi vai huolestuneeksi. Sisämarkkinasääntöjen ja julkisen palvelun toimintamahdollisuuksien välillä on ristiriita.

Haluan todella kehottaa komissiota sanomaan äskeistä selvemmin, että julkisten palveluiden toiminta voidaan järjestää niin kuin halutaan, ilman että tämän katsotaan rajoittavan sisämarkkinoita. On erittäin tärkeää, että komissio on myös ulospäin selkeä tässä asiassa. Kotimaassani ollaan tästä huolissaan, koska Ruotsissa julkisilla palveluilla on suuri merkitys kansalaisille. Etenkin nykyään on hyvin tärkeää näyttää, että mielestämme markkinoiden ei pidä määrätä kaikesta, vaan myös kulttuurin ja julkisten palveluiden pitää antaa toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Viviane Reding, komissio jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, voin vain toistaa sen, mitä jo painotin: komissio on sopimusten vartija. Niinpä se perustaa poikkeukset, jotka koskevat valtiontuen myöntämistä julkiselle yleisradiotoiminnalle, perussopimusten ja Amsterdamin pöytäkirjan artikloihin. Jäsenvaltiot päättävät ensinnäkin julkisten palveluidensa tarkoituksesta ja velvollisuuksista sekä siitä, miten nämä velvollisuudet rahoitetaan, televisiolupamaksuilla vai mainoksilla. Komissio ainoastaan tarkastaa, että jäsenvaltiot käytännössä toteuttavat toimet, joista on määrätty.

Tämän vuoksi komission jäsen Monti ja minä julkaisimme vuonna 2001 parlamentin hyvin tunteman tiedonannon, jolla tarkennetaan perustamissopimuksen ja Amsterdamin pöytäkirjan määräyksiä tarkoituksena vastata kysymyksiin, joita saattaa syntyä niiden artiklojen tulkinnasta. Voin siksi rauhoittaa arvoisaa parlamentin jäsentä, sillä sekä komissio että parlamentti ovat sitoutuneet kaksitahoiseen järjestelmään ja julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajat ovat täysin turvattuja perustamissopimusten ja niiden määräysten perusteella.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 37 (H-0359/05)

Aihe: Toimet eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanemiseksi

Luxemburgissa (22.–23. maaliskuuta 2005) pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien liitteessä I mainitaan eurooppalainen nuorisosopimus, jossa tehdään ehdotus kolmesta eri toimintalinjasta.

Aikooko komissio tehdä erityisiä ehdotuksia ja etukäteisarvion, jotta nuorisosopimuksen tavoitteisiin vastataan ja sukupolvien välisen solidaarisuuden tarve otetaan huomioon?

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Maaliskuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto painotti hyväksyessään eurooppalaisen nuorisosopimuksen, että nuorten integroiminen yhteiskuntaan ja työelämään sekä heidän potentiaalinsa parempi hyödyntäminen ovat olennaisen tärkeitä kasvun kannalta Euroopassa. Sopimuksella pyritään parantamaan eurooppalaisten nuorten yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, liikkuvuutta, pääsyä työelämään ja sosiaalista osallisuutta sekä samalla helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Komissio reagoi välittömästi nuorisopimukseen. Se on analysoinut nuorisosopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia ja tehnyt toimintaehdotuksia. Komissio hyväksyi tämän vuoden toukokuussa tiedonannon, joka on toimitettu parlamentille.

Jäsenvaltioissa nuorisopaketti, joka on sisällytetty kasvua ja työllisyyttä edistävään Lissabonin kumppanuuteen, pannaan täytäntöön komission ehdottamien ja neuvoston kesäkuussa hyväksymien yhdennettyjen suuntaviivojen pohjalta. Suuntaviivoissa kehotetaan ryhtymään toimiin muun muassa nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi sekä parantamaan nuorten pääsyä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Tiedonannossa esitetään, kuinka jäsenvaltiot voivat suuntaviivojen pohjalta panna nuorisosopimuksen täytäntöön valmistellessaan kansallisia Lissabonin strategiaa koskevia uudistusohjelmiaan.

Tiedonannossa kiinnitetään huomiota Euroopan väestörakenteen muutokseen. Siinä korostetaan tarvetta tukea yhteiskuntia, joissa lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan myönteisesti sekä tarvetta yhteisvastuullisuuteen osallisuutta edistävän Euroopan luomiseksi, joka rakentuu sukupolvien keskinäiselle solidaarisuudelle. Tiedonannossa kehotetaan jäsenvaltioita noudattamaan yhdennettyjä suuntaviivoja ryhtyessään toimiin työn ja perheen välisen tasapainon parantamiseksi, esimerkiksi tarjoamalla lasten- sekä muiden hoitoa tarvitsevien perheenjäsenten hoitojärjestelyitä osana väestön ikääntymiseen ja alhaiseen syntyvyyteen liittyviä ongelmia.

Tiedonannossa luetellaan Euroopan tasolla toteutettavia toimia nuorisosopimuksen tukemiseksi: sosiaalista osallisuutta edistävän strategian käyttäminen heikoimmassa asemassa olevien nuorien tilanteen parantamiseen, Euroopan sosiaalirahaston tuki hankkeille, joilla parannetaan nuorten työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta, erillisen välineen kehittäminen nuorison työn tunnustamista varten tarkoituksena sisällyttää ensi vuonna Europass-todistukseen nuorille suunnattu ”Youthpass” sekä ehdotukset tutkintojen tunnustamista koskeviksi eurooppalaisiksi puitteiksi, toivottavasti myös jo ensi vuonna.

Kuten Eurooppa-neuvosto on korostanut, nuorisosopimuksen onnistuminen riippuu kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden ja etenkin nuorisojärjestöjen osallistumisesta toimintaan. Tiedonannossa kehotetaan jäsenvaltioita kuulemaan nuoria, kun kehitetään nuorisosopimukseen liittyviä kansallisen tason toimia ja kun sopimuksen toteutusta seurataan. Siinä ilmoitetaan, että komissio aikoo kuulla nuoria nuorisopolitiikasta. Kuulemisen päätteeksi järjestetään nuorison yleiskokous (Etats généraux) vuoden 2005 joulukuun lopussa. Näin toimintaan pyritään saamaan mukaan Euroopan parlamentin jäsenet ja parlamentti itsessään, kuten myös nuoret, komission jäsenet ja muut päättäjät.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Minä kiitän komission jäsentä vastauksesta, joka oli perinpohjainen ja hyvin informatiivinen. Olen tyytyväinen komission jäsenen luettelemaan pitkään listaan, koska se todella kattoi kaikki seikat. Ainoa kysymykseni koskee sitä, miten komission suunnitelmat rahoitetaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Tämä on varsin hyvä lisäkysymys. Heti hyväksymisen jälkeisenä päivänä minulla oli hyvin erityislaatuinen tilaisuus osallistua komission ensimmäiseen online-lehdistötilaisuuteen Brysselissä ja muissa jäsenvaltioissa olevien nuorien kanssa. Tilaisuus oli hyvin järjestetty ja se edistää parempaa kommunikointia nuorten kanssa sekä nuorten kansalaistoimintaa, kun vaadimme EU:lta lisää toimia.

Tukea koskevaan kysymykseen voi osittain vastata, että haluamme käyttää useita mahdollisuuksia eri aihealueilla ja EU:n politiikkojen alueilla – sosiaalipolitiikassa tai sosiaalista osallisuutta edistävässä strategiassa, maaseudun kehittämisessä, tutkimuksessa ja tietenkin koulutusohjelmissa sekä koulutuksessa ja liikkuvuudessa. Monet ohjelmat liittyvät toisiinsa, ja nuorisoon kohdistuvia, nuorison kanssa ja nuorison hyväksi toteutettavia toimia pitäisi tukea entistä yhtenäisemmin.

Meillä on myös erityinen nuoriso-ohjelma, ja toivon, että sitä vahvistetaan entisestään seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi. Taas kerran kyse on rahoitusnäkymistä. Sanoisin, että kaikista tärkein on osa, jota rahallisesti ei voi mitata. Tämä tarkoittaa yhtenäisempää ja tuetumpaa nuorisoa koskevaa lähestymistapaa osana Lissabonin strategiaa ja yhdennettyjä suuntaviivoja kaikilla eri aloilla, mitä tuetaan myös rahallisesti.

Jos parlamentin asenne on samansuuntainen – suhtaudun myönteisesti jäsen Bögen rahoitusnäkymiä koskevaan viimeisimpään mietintöön, josta äänestetään huomenna – on se merkki oikeasta suunnasta sen suhteen, mitä kysyitte, arvoisa jäsen Panayotopoulos-Cassiotou.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 38 (H-0373/05)

Aihe: Rajatylittävän kulttuuritoiminnan tukeminen

Kuinka tärkeänä komissio pitää kulttuuritoiminnan tukemista rajatylittävän yhteistyön, esimerkiksi Baijerin osavaltion ja Tšekin tasavallan tai Itävallan ja Slovakian välisen yhteistyön, yhteydessä? Mitkä ovat komission kaavailemat painopisteet rajaseutualueiden yhteisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) EY:n perustamissopimuksen 151 artiklassa, mikä on kulttuuria koskevan yhteistyömme perusta, määrätään, että yhteisön pitää rohkaista jäsenvaltioiden välistä kulttuuriin liittyvää yhteistyötä, kulttuuriperinnön turvaaminen mukaan luettuna, sekä tarvittaessa tukea ja täydentää niiden toimintaa useilla aloilla.

Tähän tavoitteeseen pyritään kulttuuri 2000-puiteohjelmassa, joka tukee Euroopan kulttuuriyhteistyötä. Kulttuuri 2000-ohjelma toteutettiin taiteelliseen yhteistyöhön ja kulttuuriyhteistyöhön kannustamiseksi sekä yhteisen kulttuurialueen luomisen edistämiseksi, ja sillä tuetaan hankkeita, jotka vähintään kolmesta ohjelmaan osallistuvasta maasta tulevat toimijat ovat yhdessä tuottaneet ja rahoittaneet. Tätä ohjelmaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu nimenomaisesti rajatylittävän kulttuuriyhteistyön kehittämiseksi.

Vaikka ohjelmalla ei otetakaan käyttöön mitään tiettyjä toimia rajaseutualueiden yhteisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi, se kuitenkin auttaa tämän yhteisen kulttuuriperinnön suojelu- ja entistämistoimia koskevan taitotiedon levittämisessä sekä hyvien käytäntöjen edistämisessä. Tämä lisäksi Euroopan unioni tukee aktiivisesti Euroopan kulttuuriperinnön säilyttämistä sosiaalirahaston sekä kuudennen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman avulla.

Interreg IIIA -ohjelmissa, jäsen Posseltin mainitsemat mukaan luettuna, kulttuuria edistetään pääasiassa tukemalla verkostoja, joilla luodaan tai syvennetään rajatylittäviä kulttuurikontakteja. Useissa yrittäjyyteen liittyvissä ohjelmissa käsitellään kulttuurimatkailun edistämistä. Komission 28. huhtikuuta 2000 antaman tiedonannon ohjeiden mukaan rajatylittävää strategiaa hyödyntäen voidaan myös kunnostaa ja kehittää kaupunkien historiallisesti arvokkaita keskusta-alueita. Asunnot on luonnollisesti jätetty tämän strategian ulkopuolelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, haluan mainita kaksi asiaa, joista toinen koskee viittausta kaupunkien historiallisesti arvokkaisiin keskusta-alueisiin. Tämä oli oikein mielenkiintoista ja haluankin kiittää komission jäsentä erinomaisesta vastauksesta.

Tšekissä on aivan rappeutunut linna, joka oli eurooppalaisen aatteen alkuunpanijan Richard Coudenhove-Kalergin lapsuudenkoti, ja nyt sinne on tarkoitus perustaa Euroopan kokous- ja messukeskus. Tästä voi kehkeytyä tärkeä hanke. Mielestäni suuren kokouksen tai konferenssin pitäisi toimia kontaktifoorumina kaikille, jotka ovat mukana rajatylittävässä toiminnassa. Tällä saralla on lukuisia eri tahojen aloitteita käynnissä, jotka ovat tietämättömiä toisistaan. Yksi mahdollinen konferenssien pitopaikka voisi olla teidän kotimaanne pääkaupunki, arvoisa komission jäsen, ainoa pääkaupunki, joka sijaitsee rajan tuntumassa. Ehdotan siksi, että näihin rajatylittäviin aloitteisiin liittyvät kokoukset järjestettäisiin Bratislavassa, entisessä Pressburgissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Laajentumisen jälkeen on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia näyttää, että tällä uudella, laajentuneella yhteisöllä on paljon yhteistä historian ja kulttuurin saralla. Olen varma, että tulevaisuudessa tukemalla erityisiä toimia, tekemällä kaikentasoista yhteistyötä ja rakentamalla verkostoja Keski-Eurooppa löydetään uudestaan laajentumisen jälkeen, sillä tällä alueella on mahdollisuus saada ihmiset tuntemaan, että he kuuluvat laajempaan eurooppalaiseen perheeseen. Kiitos ajatuksestanne ja kaikesta, mitä teette edistääksenne rajatylittävää yhteistyötä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymyksiin nro 39-44 vastataan kirjallisesti.

Seuraavana on Bart Staesin kysymys nro 45 (H-0360/05)

Aihe: Uusiutuvien energianlähteiden tutkimus- ja kehitysbudjetti

Fuusio-ohjelmaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja, professori Sir Llewellyn-Smith antoi ymmärtää 25. tammikuuta 2005 käydyssä keskustelussa, että voimakkaasti tuetun ydinfuusio-ohjelman avulla voitaisiin 40 vuoden kuluttua tuottaa kaupallista sähköä. Tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa on varattu enemmän rahaa ydinenergiaan (fissio ja fuusio) kuin uusiutuviin energianlähteisiin. Eurooppa-neuvosto lähtee siitä, että kasvihuonekaasupäästöjen on vuoteen 2020 mennessä vähennyttävä 15–20 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Lisäksi komissio on ennustanut, että uusiutuvien energianlähteiden alalla syntyy maailmanlaajuisesti useita miljoonia uusia työpaikkoja vuoteen 2020 mennessä.

Katsooko komissio, että ilmastopolitiikassa ja työllisyyspolitiikassa olisi kohdennettava tutkimus- ja kehitysbudjetti uudelleen siirtämällä pääpaino ydinenergiasta uusiutuviin energianlähteisiin? Onko komissiolla asiaa koskevia konkreettisia suunnitelmia?

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) EU on maailmassa eturintamassa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se on ottanut johtavan roolin Kioton sopimuksen täytäntöönpanossa ja on oleellisesti mukana vaikuttamassa vuoden 2012 jälkeisissä kansainvälisissä keskusteluissa. Pitää kuitenkin korostaa, ettei EU yksin voi ratkaista maailman energia- ja ilmasto-ongelmia, mikä mainitaan myös 22.-23. maaliskuuta kokoontuneen neuvoston päätelmissä, joihin arvoisa parlamentin jäsen viittaasi. Päätelmissä asetettiin tavoitteet kaikille kehittyneille maille, ei ainoastaan EU:n jäsenvaltioille.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tavoite pitää nähdä jyrkästi kasvavan energian kokonaiskysynnän yhteydessä, jonka on ennustettu lisääntyvän 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Huomioon pitää ottaa myös lisääntyvä huoli maailman geopoliittisesti epävakaiden alueiden energiariippuvuudesta.

Euroopan energiatutkimuksella on siten kolminkertainen haaste taata energiahuolto lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, niin että kilpailukykyä parannetaan ja kamppailu ilmastonmuutosta vastaan voitetaan. Millään yksittäisellä teknologialla ei asiaa ratkaista. Tarvitaan kokonaisvaltaista teknologista lähestymistapaa, joka pitää sisällään sekä suhteellisen lyhyen että huomattavasti pidemmän aikavälin toimia.

Jotta päästään kestävämpään energiajärjestelmään, energiatutkimuksessa täytyy löytää tasapaino sen suhteen, että lisättäessä olemassa olevien tekniikoiden ja energialähteiden tehokkuutta, edullisuutta, hyväksyttävyyttä ja turvallisuutta, tähdätään samalla pitkällä aikavälillä sen tavan muuttamiseen, millä Euroopassa tuotetaan ja kulutetaan energiaa. Tässä yhtälössä ydinteknologia on edelleen mukana yhdessä lisääntyvän uusiutuvien energialähteiden ja muiden puhtaiden energiateknologioiden, kuten vety ja polttokennojen sekä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian käytön kanssa.

Ydinfuusion osuus EU:n energiantuotannosta on tällä hetkellä 16 prosenttia, ja se on yhdessä uusiutuvien energianlähteiden kanssa merkittävin hiiletön sähkön lähde. Yhteisön fuusiotutkimusohjelman päätavoitteita ovat radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto, ydinlaitosten toiminnan turvallisuus ja säteilysuojelu, jota sovelletaan myös lääketieteelliseen käyttöön energia-alan ohella.

Fuusioenergia voi muutaman vuosikymmenen kuluttua olla merkittävin tekijä kestävän ja varman energiansaannin turvaamisessa. Viimeaikaisten teknisten tutkimusten mukaan asianmukaisesti rahoitettu ja nopeutettu fuusiokehittämisohjelma, ITER-fuusiokoevoimala mukaan luettuna, voi johtaa demonstraatiofuusiovoimalaitoksen rakentamiseen 30 vuoden sisällä, jolloin fuusioenergiasta saataisiin kaupallisesti kannattavaa.

Tämä teknologia laajuutensa ja teknisen haastavuutensa vuoksi voidaan toteuttaa ainoastaan yhteisön tasolla, ITERin kaltaisissa suurissa aloitteissa jopa kansainvälisesti. Muistutan, että maaliskuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti päätelmissään komissiota etenemään ITER-hankkeessa ja aloittamaan sen rakentaminen vuoden 2005 loppuun mennessä. Komission ehdotuksessa seitsemänneksi puiteohjelmaksi luonnollisesti korostetaan vahvasti myös muita energiamuotoja kuin ydinenergiaa yleisesti, erityisesti uusiutuvia energialähteitä, ja sen budjettia on merkittävästi lisätty kuudenteen puiteohjelmaan verrattuna.

Euratomin osuus koko puiteohjelmassa vähenee kuudennen puiteohjelman 7,5 prosentista 5,9 prosenttiin seitsemännessä puiteohjelmassa. Uusiutuvien energialähteiden tunnustetaan olevan merkittävimpiä teknologioita Euroopassa, sillä ne ovat kotimaisia energianlähteitä ja ne voidaan mukauttaa erilaisiin alueellisiin olosuhteisiin.

Uusiutuvien energialähteiden käytölle sähkön- ja polttoaineentuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen annetaan kaikille suuri merkitys komission ehdotuksessa seitsemänneksi puiteohjelmaksi kokonaisvaltaisen lähestymistavan puitteissa, jonka mainitsin aikaisemmin. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että muiden energiamuotojen kuin ydinenergian kokonaisrahoitus on yli neljä kertaa suurempi kuin fuusioenergian.

Mahdollisuus luoda työpaikkoja uusiutuvien energialähteiden alalla on hyödynnettävä perinpohjin, ei ainoastaan tutkimuksen ja kehityksen piirissä, vaan myös hyväksymällä sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa poliittisia toimenpiteitä, jotka helpottavat näiden energiamuotojen markkinoillepääsyä. Tähän mennessä Euroopassa on luotu yli 100 000 työpaikkaa pelkästään tuulienergian ja auringon valoenergian aloilla. Tämä on hyvä esimerkki kasvupotentiaalista, joka voidaan hyödyntää, kun yhdistetään yhteisön tutkimuksia ja poliittisia toimenpiteitä, kuten kiinteisiin syöttötariffeihin perustuva ehdotus ja vihreät todistukset. Komissio tukee jatkossakin huomattavasti pyrkimyksiä tutkia ja käyttää uusiutuviin energialähteisiin perustuvia energiamuotoja. Se odottaa niiden turvaavan parantuneiden teknisten ratkaisujen ansiosta nykyistä suuremman osan energiantuotannosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen komission jäsenelle tästä vastauksesta ja olen iloinen, että uusiutuvia energialähteitä tuetaan kaikin tavoin. Luulen, että tämä on merkki tärkeästä suunnanmuutoksesta. Kun ajattelen sitä, että Euroopan unioni on aivan liian kauan kallistunut yksipuolisesti ydinenergian, erityisesti ydinfission, kannalle, en ole varma, kuulinko oikein, kun komission jäsen sanoi, että 16 prosenttia sähköntuotannosta saadaan tulevaisuudessa ydinfuusion avulla. Tämä luku tuli tulkkauksen kautta, ja se hämmästyttää minua suuresti. Haluaisin selvennyksen tähän. Mitkä ovat ydinfuusion näköalat ja millä aikataululla?

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Viittaus 16 prosenttiin liittyi siihen, että ydinfuusion tämänhetkinen osa Euroopan unionin energiantuotannosta on 16 prosenttia. Komission mielestä tulevaisuudesta puhuttaessa meidän täytyy puhua kolmesta pääperiaatteesta. Periaatteenamme pitäisi olla kestävyys ja se, että teemme kaikkemme ollaksemme ympäristöystävällisiä. Tämä periaate on sisällytetty kaikkiin ympäristöä, energian tuotantoa ja liikennettä koskeviin tutkimusohjelmiimme. Komissio uskoo, että tämän pitää olla ohjenuoramme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

John Bowisin kysymys nro 46 (H-0390/05)

Aihe: Kuuroutta ja huonokuuloisuutta koskeva tutkimus

Onko komissio tietoinen, että lasten kuurous ja huonokuuloisuus edellyttävät aikaisempaa laajempia tutkimuksia? Tämä koskee niin kuurojen ja huonokuuloisten lasten määrää, saatavissa olevia hoitomuotoja kuin syntymän yhteydessä tai varhaislapsuudessa tehtyjen diagnoosien tehokkuuttakin. Aikooko komissio sisällyttää asian seitsemänteen puiteohjelmaansa?

 
  
MPphoto
 
 

  Gay Mitchell (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Koska olen paikalla parlamentissa ja koska komission jäsen käytti niin paljon aikaa vastaukseensa, olisiko mahdollista huomaavaisuudesta sallia kaksi kysymystä lisää? Vain hyvin harvoihin kysymyksiin on vastattu.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Jäsen Mitchell, ensinnäkään en antanut teille puheenvuoroa, toiseksi olen jo ilmoittanut, että olemme myöhässä ja kolmanneksi mielestäni meidän pitäisi suoda ajatus ystävillemme tulkkikopeissa, jotka ovat työskennelleet jo nyt pitkään normaalien tuntiensa päälle. Minulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin siirtyä seuraavaan kysymykseen, joka on kysymys numero 46.

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Kysymys kuuroudesta ja huonokuuloisuudesta on äärimmäisen tärkeä. Eurostatin julkaisun "Key data on health 2002" mukaan tällä hetkellä Euroopan unionissa ei ole tietoa kuurouden, huonokuuloisuuden tai tinnituksen yleisyydestä. Komissio on kuitenkin samaa mieltä siitä, että olisi tärkeää saada verrattavissa olevaa ja tarkkaa tietoa näistä vammoista tämän merkittävän terveyttä koskevan seikan mittaamiseksi. Olisi myös hyödyllistä arvioida seulontaa ja saatavilla olevia hoitomuotoja sekä kehittää ennalta ehkäiseviä toimintasuunnitelmia.

Tutkimuksen alalla komissio on kiinnittänyt asiaan huomattavasti huomiota sekä edellisessä että tämän hetkisessä puiteohjelmassa. Esimerkkinä voidaan mainita viidennen puiteohjelman yhteydessä toteutettu, EU:n 2,8 miljoonalla eurolla tukema ja Pariisissa olevan Pasteur-instituutin koordinoima perinnöllistä kuuroutta käsittelevä hanke, joka johti siihen, että puolet kuuroutta aiheuttavista geeneistä, joissa oli tapahtunut mutaatio, löydettiin. Kyseinen hanke auttoi suuresti uusien diagnosointivälineiden kehittämisessä, ja niiden avulla nämä geneettiset virheet voidaan tunnistaa heti syntymän jälkeen.

Tuoreempi esimerkki on joulukuulta 2004, kun kuudennen puiteohjelman integroitu Eurohear-hanke käynnistyi. Hankkeessa tutkitaan kuuroutta ja huonokuuloisuutta, ja sitä koordinoi Pariisissa oleva Inserm. Euroopan unioni rahoittaa hanketta 12,5 miljoonalla eurolla. Hankkeen tavoitteena on tarjota perustietoa sisäkorvan kehityksestä ja toiminnasta sekä tunnistaa molekyylien virheet, jotka ovat synnynnäisen kuulovamman taustalla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen tekee kuulovammaa helpottavien hoitojen kehittämisen helpommaksi. Myös muita kuulovammaa ja kuntouttamista koskevia pienemmän mittakaavan hankkeita rahoitetaan.

Etenkin vastasyntyneiden ja lasten kuulovamman havaitsemismenetelmiä tuetaan perättäisten "Ahead"-hankkeiden yhteydessä. Hankkeita koordinoi professori Grandori Milanossa, ja ne perustuvat otoakustisen emission tekniikkaan.

Komission ehdotukseen seitsemänneksi puiteohjelmaksi harkitaan edelleen mukaan otettavaksi kehittyneitä diagnosointitekniikoita ja vammoja. Lisäksi – ja tämä on uutta – lasten terveys tunnustetaan strategiseksi seikaksi, johon pitää kiinnittää huomiota kaikkien terveyttä koskevien toimien alalla, diagnoosi ja hoitomuodot mukaan luettuina. Lasten erityispiirteet otetaan huomioon, kun sovelletaan kliinisten tutkimusten tuloksia käytäntöön.

Vaikkei kaikkia tutkimusaiheita olekaan tunnistettu, lasten kuuroutta ja huonokuuloisuutta koskeva tutkimus voi kehittyä näiden suuntaviivojen mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis (PPE-DE). (EN) Se oli erinomainen ja varsin valaiseva vastaus. Haluaisin vaivata komission jäsentä vielä hieman. Kuten tiedätte, Euroopassa syntyy tuhansia lapsia, joilla on pysyvä kuulovamma. Noin 50 prosentilla heistä kuulovamma diagnostisoidaan vasta, kun he ovat 18 kuukauden ikäisiä. Noin 25 prosentilla heistä kuulovamma diagnostisoidaan vasta lähes kolmivuotiaina. Myöhäisen diagnoosin seurauksena näille elämänsä alussa oleville on aiheutettu pysyvä haitta. Tiedämme, että jos käytössä olisi vastasyntyneiden kuulontutkimisen seulontaohjelma, näille lapsille voitaisiin antaa uutta toivoa, se olisi heille uusi mahdollisuus. Harras pyyntöni onkin, että komission jäsen löytää seitsemännestä puiteohjelmasta vielä tilaa tämän tietämyksen edelleen kehittämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Tätä ongelmaa pohditaan vakavasti. Olen täysin samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että kyseinen ongelma ansaitsee täyden huomiomme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymyksiin nro 47-88 vastataan kirjallisesti(1).

Kyselytunti päättyi.

(Istunto keskeytettiin klo 19.45 ja sitä jatkettiin klo 20.00)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

 
  

(1) Ks. liite "kyselytunti".


27. Vähemmistöjen suojelu ja syrjinnänvastaiset toimet laajentuneessa EU:ssa
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Moraesin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0140/2005) vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Claude Moraes (PSE), esittelijä.(EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa on erittäin laaja. Mietinnön nimestä parlamentin jäsenet voivat lähes välittömästi havaita, että me kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa käsittelimme kahta hyvin laajaa aihepiiriä.

Ensinnäkin pyrimme laajentamaan ja syventämään määritelmää siitä, mitä tarkoittaa olla vähemmistö laajentuneessa Euroopan unionissa. Käsittelimme kuitenkin myös yhtä keskeneräistä asiaa: parlamentin vastausta syrjimättömyyttä koskevaan vihreään kirjaan. Molemmat kysymykset ovat erittäin laajoja, ja niistä tarvittaisiin luultavasti omat mietintönsä, mutta yritimme yhdistää nämä asiat yhteen mietintöön. Toivottavasti olen tarkastellut tärkeimpiä kysymyksiä, ovatpa ne olleet kuinka vaikeita tahansa.

Koska tämä on ollut vaikea mietintö, haluan heti aluksi kiittää tänään täällä parlamentissa varjoesittelijöitä ja muita kollegoja kaikesta heidän avustaan tämän mietinnön tavoitteiden saavuttamisessa. Tehtävä on ollut vaikea, ja pari kysymystä on vielä ratkaistava ennen huomista äänestystä.

Palaan nyt mietinnön sisältöön. Minusta on erittäin tärkeää varmistaa, että on olemassa määritelmä siitä, mitä tarkoittaa olla vähemmistö uudessa laajentuneessa Euroopan unionissa. Tiedämme, että vähemmistöjen suojelu kuului osana Euroopan unionin laajentumista koskeviin Kööpenhaminan kriteereihin, mutta ymmärrämme myös, ettei vähemmistöjen oikeuksille ole ollut normeja Euroopan unionissa eikä yhteisön politiikassa. Tämän puutteen vuoksi halusimme varmistaa, että tässä mietinnössä otettaisiin ainakin yksi askel eteenpäin määritelmän saamiseksi.

Kyseinen määritelmä on hyvin laaja. Se käsittää kaikki perinteiset määritelmät, joita mielestämme oli 15 jäsenvaltiossa EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti. Artiklassa mainitaan vammaisuuteen, ikään, uskontoon, sukupuoliseen suuntautumiseen, rotuun ja etniseen alkuperään perustuvat vähemmistöt. Laajentuneessa Euroopan unionissa on kuitenkin ymmärrettävä, että kyse on myös perinteisistä vähemmistöistä eli kielellisistä ja kansallisista vähemmistöistä.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää Euroopan unionin muuttuva luonne. Täällä parlamentissa äskettäin käydyssä keskustelussa romanit todettiin todennäköisesti Euroopan unionin suurimmaksi vähemmistöksi, jonka kohtaamia ongelmia on käsiteltävä nopeasti ja perusteellisesti.

Näin ollen tässä mietinnössä yritetään kattaa kaksi aihepiiriä. Käsittelen puheenvuorossani niitä molempia, ensin vastausta vihreään kirjaan ja 13 artiklaa. Totean mietinnössäni, että komission esittämien ja parlamentin hyväksymien nykyisten direktiivien täytäntöönpano ja saattaminen osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä sekä vammaisuuteen, ikään, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää koskevan lainsäädännön vahvistaminen on ollut aivan liian hidasta. Liian monet jäsenvaltiot ovat laiminlyöneet nykyisten direktiivien täytäntöönpanon, ja vaikka lainsäädäntö on oikein hyvää ja muutamat jäsenvaltiot ovat saattaneet sen osaksi lainsäädäntöään, Euroopan unionissa ei vielä ole riittävää halua saattaa jo olemassa olevia säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toivottavasti tämän mietinnön ja komission toimien avulla edetään hieman pidemmälle – tiedän, että komissio on edistänyt asiaa vaatimalla jäsenvaltioita tilille, mutta toivon, että jäsenvaltiot ymmärtäisivät itsekin, mitä etua on tämän lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

EY:n perustamissopimuksen 13 artikla, rodusta riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi ja työelämädirektiivi ovat arvokkaita, koska niitä voidaan soveltaa niin romanivähemmistöön kuin etnisiin vähemmistöihin kuuluviin toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajiin niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa kuin Italiassakin. Juuri tässä piilee tämän lainsäädännön erinomaisuus: se on helppo saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Täytäntöönpanoon tarvitaan kuitenkin jäsenvaltioiden poliittista tahtoa.

Vähemmistön määritelmän yhteydessä on suhtauduttava vakavasti perinteisiä, kansallisia ja kielellisiä, vähemmistöjä koskevaan kysymykseen. On ymmärrettävä, että Euroopan unionissa on paljon ihmisiä, jotka haluavat suojella ominaispiirteitään, mutta tuntevat kuuluvansa vähemmistöön ja olevansa sen vuoksi heikossa asemassa. Tässä mietinnössä pyritään tarkastelemaan näitä kysymyksiä. Tavoitteena ei ole pakottaa jäsenvaltioita ratkaisuihin, vaan luoda Euroopan unioniin normi, jonka nojalla jokainen vähemmistöön kuuluva on myös Euroopan unionin kansalainen, jota on kunnioitettava ja jolla on oikeus omaan kulttuuriperintöön, kieleen tai mihin tahansa vastaavaan seikkaan.

Lopuksi haluan todeta, että tämä on ollut vaikea mietintö. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että tapa, jolla jäsenvaltio kohtelee vähemmistöjään, on jäsenvaltion todellisen kehittyneisyyden mitta. Tämä on hyvin tärkeä koe. Asia ymmärrettiin Kööpenhaminan kriteerien yhteydessä, ja se olisi ymmärrettävä myös nyt: jäsenvaltiota voidaan arvioida sen avulla, kuinka hyvin se suojelee vähemmistöjään, kuinka hyvin se suojelee väestönsä moninaisuutta. Meillä Euroopan unionissa on jo lainsäädäntö tätä varten. Sitä on hyödynnettävä, ja on kehitettävä vähemmistön määritelmä, jonka kaikki voivat hyväksyä. Tämän mietinnön yhteydessä on esiintynyt vaikeuksia, mutta toivon, että määritelmä saa laajaa hyväksyntää parlamentin jäsenten keskuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää parlamentin jäsentä Moraesia erinomaisesta mietinnöstä ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa arvokkaasta työstä.

Perusoikeuksien, syrjinnän torjumisen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen on Euroopan komissiolle ensisijainen asia. Komission puheenjohtaja Barroso perusti omasta aloitteestaan komission jäsenten ryhmän, jonka tehtävänä on kehittää näitä aloja koskeva Euroopan unionin poliittinen ohjelma. Hyvä jäsen Moraes, mietintönne on kiinnittänyt huomiomme siihen, että Euroopan unionissa tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan ratkaista syrjintään ja vähemmistöjen tilanteeseen liittyvät ongelmat. Komissio jakaa muutamat jäsen Moraesin ja muiden parlamentin jäsenten mainitsemista peloista.

Syrjinnän vastaiset asetukset ovat nykyään Euroopan unionissa maailman edistyksellisimpiä. Vuonna 2000 annettiin kaksi merkittävää direktiiviä, joissa kielletään syrjintä rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, iän, vammaisuuden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Nämä direktiivit laajensivat yhteisön lainsäädäntöä, jossa oli ennestään useita asetuksia sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä.

Kuten mietinnössä todetaan aivan oikein, päätehtävämme on nyt varmistaa, että nämä asetukset toimivat tehokkaasti kaikkialla laajentuneessa Euroopan unionissa, eli asetusten täytäntöönpanoprosessi on saatettava päätökseen jäsenvaltioissa. Tietyt jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan noudattaneet asetettuja määräaikoja. Komissio suhtautuu tehtäväänsä perustamissopimusten valvojana hyvin vakavasti tällä alalla, ja on useissa tapauksissa ryhtynyt toimiin sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole täyttäneet velvollisuuksiaan.

Samalla tavoin on varmistettava, että ihmiset tietävät oikeutensa ja pystyvät saamaan niistä täyden hyödyn. Valistus on komissiossa etusijalla, minkä vuoksi ehdotamme, että Euroopan unioni nimittäisi vuoden 2007 yhtäläiset mahdollisuudet kaikille -aiheiseksi eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Tämä teemavuosi tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia aktivoida kaikki osallistujat ja korostaa, mitä etuja Euroopan monimuotoisuudesta on taloudelle sekä koko yhteiskunnalle. Toivottavasti voimme luottaa siihen, että Euroopan parlamentti tukee tätä ehdotusta ja osallistuu aktiivisesti teemavuoden toimintaan.

Vuonna 2004 Euroopan komissio toteutti laajan julkisen kuulemisen, joka koski vihreää kirjaa tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä laajentuneessa Euroopan unionissa. Kansalliset elimet, tasa-arvon alalla toimivat järjestöt, kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja kansalaiset lähettivät yli 1 500 kommenttia. Olemme hyvin tyytyväisiä, että voimme ottaa Euroopan parlamentin mielipiteet ja kommentit huomioon vihreässä kirjassa käsiteltävissä asioissa.

Vihreää kirjaa koskevissa asioissa komissio antoi syrjimättömyyttä ja kaikkien yhtäläisiä oikeuksia koskevan ilmoituksen. Tässä ilmoituksessa kuvataan strategia tämän alan tulevia aloitteita varten. Strategiassa mennään pelkkää yksilöiden oikeuksien suojelua pidemmälle ja tarkastellaan, kuinka Euroopan unioni voi edistää myönteisiä toimia, jotta voidaan tukea sellaisten sosiaaliryhmien integroitumista yhteiskuntaan, jotka kohtaavat huomattavia rakenteellisia esteitä yhteiskunnan toimintaan osallistumisessa.

Lisäksi komissio arvioi sellaisten uusien toimien mahdolliset vaikutukset ja toimivuuden, joilla voitaisiin täydentää Euroopan unionin nykyisiä asetuksia syrjinnän torjunnan alalla. Tässä tutkimuksessa otetaan huomioon lainsäädännöllisten ja muiden kuin lainsäädännöllisten toimien suhteelliset edut, erilaisten vaihtoehtoisten toimien kustannukset ja hyödyt sekä tarve huolehtia siitä, ettei nykyisestä oikeudellisesta kehyksestä käynnistetä keskustelua, joka saattaisi heikentää nykyistä suojelua syrjintää vastaan.

Komissio on erityisen huolissaan epätavallisen vakavasta tilanteesta, joka koskee romaniyhteisöjen syrjäytymistä ja syrjintää koko Euroopan unionissa, myös siihen liittyvissä valtioissa ja ehdokasvaltioissa. Euroopan unioni yrittää nyt ratkaista nämä kysymykset käyttämällä hyväksi esimerkiksi syrjinnän vastaista lainsäädäntöään ja kohdentamalla Euroopan unionin varoja tarkoituksenmukaisesti. Euroopan unioni ei kuitenkaan voi toimia yksin tällä alalla. Tarvitaan kansainvälisten järjestöjen, jäsenvaltioiden kansallisten elinten ja kansalaisryhmien edustajien yhteistyötä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olisi arvioitava, miten EU:n toimia ja ohjelmia voitaisiin tehokkaimmin käyttää romanien osallistumisen edistämiseksi.

Kuten komission puheenjohtaja Barroso on vahvistanut, perusoikeuksista, syrjimättömyydestä ja yhtäläisistä mahdollisuuksista vastaavien komission jäsenten ryhmä tarkastelee tätä kysymystä tulevassa kokouksessaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Matsouka (PSE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluaisin onnitella ystävääni jäsen Moraesia rohkeasta tavasta lähestyä syrjintää koskevaa kysymystä.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana olisin iloinen, jos voisin puhua tänään kehityksestä, yhteistyöstä, solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta sekä hyvinvoinnin harkitusta ja oikeudenmukaisesta jakautumisesta.

Valitettavasti kaikki tämä näyttää pikemminkin teoreettiselta tavalta lähestyä todellisuutta, jonka kaikissa ilmenemismuodoissa esiintyy huolestuttavasti yhä enemmän erilaisia syrjinnän muotoja. Visiollani on voimakkaita vastakohtia kaikkialla.

Juuri talouden vapauttaminen on perimmäinen syy taloudellisen eriarvoisuuden pahentumiseen. Se edistää yksilönä toimimista yhteisöllisyyden kustannuksella. Juuri talouden vapauttaminen on perimmäinen tekijä, joka vahvistaa muukalaisvastaisia suuntauksia, kärjistää työmarkkinaosapuolten välisiä suhteita, luo joukoittain uusia työttömiä ja voimistaa tietynlaista sosiaalista rasismia iäkkäitä ja vammaisia kohtaan. Tämän vuoksi talouden vapauttaminen on syrjinnän tärkein liittolainen. Syrjinnän torjunta on asetettava keskeiselle sijalle poliittisessa toiminnassamme.

On myös selvää, että se, että Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset torjuivat hiljattain ehdotuksen sopimukseksi Euroopan perustuslaista kätkee taakseen syitä, jotka liittyvät läheisesti joihinkin nykyisistä sosiaalisen syrjinnän muodoista, esimerkiksi työttömyyteen, köyhyyteen ja huoleen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Lopuksi toteaisin, että teoreettisten tekstien lisäksi on edettävä itse asiassa eli käytännössä. Meidän on annettava tuleville sukupolville yhteiskunta, jossa väri, usko, sukupuoli, alkuperä tai sukupuolinen suuntautuminen eivät ole syitä syrjivään kohteluun. Meidän on taisteltava sellaisen sosiaalisen Euroopan puolesta, jossa ihmiset asetetaan etusijalle, sellaisen osallistuvan Euroopan puolesta, jossa sijoitetaan koulutukseen, täystyöllisyyteen, elämänlaatuun ja köyhyyden poistamiseen. Olemme sen velkaa koko maailman lapsille.

 
  
MPphoto
 
 

  Edit Bauer, PPE-DE-ryhmän puolesta. (HU) Tässä tapauksessa esittelijän työ on ollut uraauurtavaa, mistä haluankin kiittää häntä. On totta, että useissa mietinnöissä on käsitelty syrjimättömyyttä, mutta tässä on menty hieman pidemmälle kuin edellisissä mietinnöissä. Vähemmistöjen suojelu tarkoittaa muutakin kuin pelkästään syrjinnän kieltämistä; poliittisessa ajattelussa päästään vähän lähemmäs yhtäläisten mahdollisuuksien luomista. Kun nämä kaksi asiaa liitetään yhteen, syntyy kuitenkin lukemattomia ongelmia, joten mietinnöstä on tullut melko laaja. Asia on monimutkainen, joten mietinnössä tarkastellaan runsaasti eri kysymysten välisiä uusia yhteyksiä.

Mietintö koskee ennen kaikkea vähemmistöjen suojelua. Koska vähemmistöjen oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia ja jälkimmäiset kuuluvat kiistattomiin perusarvoihin Euroopan alueella, esityslistalla oleva asia on kieltämättä ehdottoman tärkeä ja vääjäämätön. On aivan kohtuullista, että laajentuvassa Euroopan unionissa normien kaksinaisuudesta syntyvä ongelma nousee esiin tällaisen kysymyksen yhteydessä. Vaikka Kööpenhaminan kriteereissä esitettiin selkeästi vähemmistöjen suojelua koskevat EU:n odotukset, jäsenvaltioita ei ole vielä velvoitettu sopeuttamaan vähemmistöpolitiikkaansa sen mukaisesti. Uusissa jäsenvaltioissa, jotka ovat yhdenmukaistaneet omaa vähemmistöpolitiikkaansa Euroopan unionin politiikan kanssa ennen liittymistään, on vaarana, että nationalismin nousu voisi paitsi pysäyttää tämän prosessin myös johtaa vähemmistöjen vastaisten välikohtausten lisääntymiseen. Tämän vuoksi seurantajärjestelmä on todella tarpeen.

Erityisongelmat, jotka nousivat esiin mietinnön laatimisen aikana – toisaalta eri vähemmistöjen erilaisiin tilanteisiin liittyvät ongelmat ja toisaalta ihmisoikeuksien yleismaailmallinen luonne – olivat selvä osoitus siitä, että Euroopan unionissa tarvitaan tällaista politiikkaa. Tuen voimakkaasti mietinnön sitä osaa, jossa painotetaan, että politiikan on perustuttava Euroopan unionin kahteen perusperiaatteeseen: toissijaisuusperiaatteeseen ja itsehallintoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin kansalaiset odottavat ensisijaisesti muun muassa oikeuksiensa parempaa suojelua. Tiedämme todellakin, ettei oikeuksilla puhua ja kirjoittaa vapaasti, valita vaaleilla omat edustajansa ja elää haluamallaan tavalla ole mitään käytännön merkitystä ihmisille, joilla ei jokapäiväisessä elämässään ole välttämättömiä aineellisia voimavaroja, joilla he voisivat varmistaa ihmisarvoisen elämänsä.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisällyttäminen sopimukseen Euroopan perustuslaista on huomattava askel eteenpäin Euroopan unionin kansalaisten kannalta. Se osoittaa, että kansalaisten oikeuksien suojelu on keskeisellä sijalla Euroopan yhdentymisessä, ja 1 artiklassa todetaan uudelleen ihmisarvon kunnioittamisen tärkeys. Näin ollen perusoikeuskirjalla on todellista oikeudellista merkitystä. Toivotaan, että asia on vastaisuudessa todellisuudessakin näin.

Kollega Moraesin laatimassa mietinnössä tuodaan esiin perusoikeuksien merkitys ja erityisesti vähemmistöjen suojelu laajentuneessa Euroopan unionissa. On huomattu, että 13 artiklaa, jossa annetaan yhteisön tehtäväksi kaikenlaisen syrjinnän torjunta, ja Euroopan unionin tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä on valitettavasti pantu jäsenvaltioissa täytäntöön heikosti tai vain osittain. Ennen kaikkea tämän vuoksi on ehdottoman välttämätöntä varmistaa, että Euroopan unionin lainsäädäntö saatetaan paremmin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että sitä sovelletaan paremmin tällä alalla. Lisäksi olemme sitä mieltä, että syrjinnän tehokas torjunta etenee käsi kädessä Euroopan unionin yhteisen, johdonmukaisen integraatiopolitiikan kanssa.

Lopuksi toteaisin, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat yksi syrjinnän muoto, joten köyhyyden torjunnan on oltava osa syrjinnän vastaista toimintaa. On otettava käyttöön mekanismeja, joiden avulla syrjäytymisestä ja köyhyydestä kärsivät ihmiset saavat asianmukaisen mahdollisuuden työhön ja asuntoon ja joiden avulla varmistetaan, että he ovat edustettuina poliittisissa elimissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia In 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää hänen tekemästään valtavasta ja toisinaan kärsivällisyyttä vaatineesta työstä. Hän on työskennellyt hyvin mielenkiintoisten aiheiden parissa. Laajentuneessa Euroopan unionissa on tarkasteltava aivan uusia kysymyksiä. Itse olen nyt ymmärtänyt, että jos Yhdysvallat on sulatusuuni, Euroopan unioni on hyvin värikäs ja kaunis runsaan monimuotoisuuden mosaiikki. Siitä on syytä olla ylpeä ja sitä on vaalittava. Olemme ottaneet ensi askeleet hyvin tärkeässä keskustelussa.

Euroopan unionissa on kunnioitettava vähemmistöjen oikeuksia, mutta on muistettava, että loppujen lopuksi jokainen kansalainen on yksilö ja että jokaiselle kansalaiselle kuuluvat sen vuoksi samat oikeudet. Toiseksi Euroopan unionissa on kunnioitettava vähemmistöjen kulttuuri-identiteettiä, mutta samalla on varmistettava, ettei tämä estä heidän täysipainoista integroitumistaan yhteiskuntaan ja osallistumistaan yhteisön toimintaan.

Syrjimättömyyttä koskevan kysymyksen osalta on valitettavaa, että vielä näin monen vuoden jälkeenkin tarvitaan tämä keskustelu. Kuten edellinen puhuja totesi, on vielä paljon ryhmiä, kuten naiset, jotka kohtaavat syrjintää ja ovat edelleen muita heikommassa asemassa.

Keskittyisin erityisesti mietinnön yhteen kohtaan, joka on aiheuttanut huolta: homoseksuaalien oikeuksia koskevaan kohtaan. Meidän on oltava vilpittömiä tässä asiassa. Perusoikeudet ovat kaikkia kansalaisia varten, eivät vain tiettyjä ryhmiä varten. Jos haluamme todella noudattaa Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jossa kielletään kaikenlainen sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, emme mitenkään voi äänestää huomenna sen tarkistuksen puolesta, jonka tavoitteena on poistaa mietinnöstä homofobiaa ja vapaan liikkuvuuden esteitä koskeva kohta.

Puhuimme tänä aamuna terrorismista ja perusoikeuksien oikeasta tasapainosta. Tämän vuoksi toivon, että parlamentti antaa huomenna täyden tukensa tälle mietinnölle.

 
  
MPphoto
 
 

  Tatjana Ždanoka, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (EN) Nyt kun on ilmeistä, että Euroopan yhdentymisprosessi on ajautunut kriisiin, muistuttaisin seuraavista Yehudi Menuhinin sanoista: "Joko Euroopasta tulee kulttuurien Eurooppa tai Eurooppa kuolee." Hän sanoi näin tammikuussa 1999 avatessaan Euroopan vähemmistöille omistetun näyttelyn. Kuljemme kaikki säännöllisesti sen salin ohi, jossa tämä näyttely oli ja joka on nyt nimetty hänen mukaansa.

Keskustelemme tänään ja äänestämme huomenna vähemmistöjen suojelua ja syrjinnän vastaisia politiikkoja koskevasta mietinnöstä, mikä on aivan välttämätöntä Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta. Tämä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan hyväksymä mietintö on erinomainen. Se on osoitus todellisesta kyvystä kehittää Euroopan unionia alueena, jossa perusoikeuksia suojellaan tehokkaasti, aina vähemmistöjen oikeuksia myöten. Siitä huolimatta mietintöä kannatti vain hieman yli puolet valiokunnan jäsenistä. Lisäksi näyttää siltä, että mielipiteet jakautuvat samalla tavoin koko parlamentissa.

Miksi on näin? Ehkä syynä on se, että monilla meistä on erilainen käsitys tai ei minkäänlaista käsitystä vähemmistöjen oikeuksista. Yllättäen olemme yhtä mieltä, kun on kyse päätöslauselmista, joissa kehotetaan EU:n ulkopuolisia maita kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja kehittämään demokratiaa, mutta emme ole silti valmiita tukemaan tekstiä, jossa vaaditaan näiden oikeuksien noudattamista EU:n sisällä.

Miksi vaikenemme, kun jäsenvaltiot sivuuttavat ihmisoikeuksien suojelemista koskevien kansainvälisten sopimusten periaatteet, esimerkiksi kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puitesopimuksen?

Uskon, että huomenna parlamentin enemmistö kannattaa tekstiä valiokunnan hyväksymässä muodossa ja tukee näin kulttuurien Eurooppaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Moraesia hienosta työstä tämän tekstin laatimisessa, koska Euroopassa on todella tarvetta suojella vähemmistöjä ja kehittää käytännön aloitteita syrjintää vastaan. Luulen, että tällä hetkellä kaikki jäsenet ovat joutuneet EU:n kansalaisten todellisen lobbauksen kohteeksi. Kansalaiset ovat jopa pyytäneet meitä hylkäämään joitakin kohtia Moraesin mietinnöstä.

Vakuutamme usein olevamme vähemmistöjen puolestapuhujia, mutta olemme sitten tekopyhiä, kun on kyse uskonnonvapaudesta tai vapaan liikkuvuuden ja homoparien avioliittojen tunnustamisesta. Jotkin aiheet ovat tabuja. Esimerkiksi tänään uutisissa kerrottiin, että Cataniassa, sivistyneessä italialaisessa kaupungissa, Italian kansalaiselle ei myönnetty ajokorttia, koska hän oli homoseksuaali. Mielestäni tämä kertoo paljon myös niiden takeiden tasosta, jotka on otettava käyttöön syrjintää vastaan. On myös hyödyllistä käynnistää aloite, jonka tavoitteena on varmistaa vähemmistöille todelliset kansalaisoikeudet, jotka eivät jää pelkän suvaitsevaisuuden tasolle.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, en kannattanut aikoinani 13 artiklan sisällyttämistä EY:n perustamissopimukseen. Syynä ei ollut se, että hyväksyisin syrjinnän – päinvastoin – vaan se, ettei ole toivottavaa säännellä asiaa Euroopan laajuisesti. On jäsenvaltioiden tehtävä antaa oikeanlaiset asetukset. En ole lainkaan yllättynyt siitä, että jäsen Moraes toteaa mietinnössään jäsenvaltioiden jääneen jälkeen toimien täytäntöönpanossa. Asian käsitteleminen EU:n laajuisesti ei näytä tuovan lisäarvoa. Uskonnolliset vakaumukset eivät ole henkilökohtainen asia. Niitä on harjoitettava yhteisössä ja ilmaistava omassa elämänasenteessa. Tavassa, jolla kohdassa 22 vihjataan, että koulutuksen alalla esiintyisi uskonnon perusteella tapahtuvaa syrjintää, ei oteta huomioon uskonnollisen vakaumuksen merkitystä koulutuksen oleellisena osana ja sen sisällön kannalta.

Lopuksi toteaisin, että olen kiitollinen jäsen In 't Veldille tarkistuksesta 4. Kristittyihin kohdistuvaa syrjintää olisi torjuttava yhtä itsepintaisesti kuin muitakin syrjinnän muotoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Romano Maria La Russa, UEN-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aivan ensimmäiseksi onnittelen esittelijää valtavasta työstä mietinnön laatimisessa. Mietintö on kuitenkin mielestäni vielä epätäydellinen, eikä se varmastikaan ole kovin tehokas. Perusoikeuksien suojelu, joka oli tärkeä osa Euroopan yhdentymistä, ja Euroopan unionin perusoikeuskirja, joka julistettiin Nizzassa vuonna 2000, osoittavat, että on tärkeää, ellei jopa välttämätöntä, noudattaa sellaista johdonmukaista integraatiopolitiikkaa, jonka tavoitteena on suojella vähemmistöjä ja edistää muiden kuin EU:n kansalaisten integrointia, varsinkin kun otetaan huomioon äskettäinen laajentuminen.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että syrjintä on ilmiö, jota on torjuttava, että kaikilla ihmisillä on oltava yhtäläiset oikeudet ja ettei kukaan saa joutua syrjityksi rodun, etnisen alkuperän, uskonnon tai minkään muun seikan perusteella. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei maahanmuuttajien sosiaalista osallisuutta, vähemmistöjen suojelua ja kulttuurista monimuotoisuutta – jotka ovat ensisijaisia tavoitteita sopimuksessa Euroopan perustuslaista – aina tarvitse saavuttaa hinnalla millä hyvänsä kaikissa tapauksissa. Haluan ilmaista epäilykseni niiden maahanmuuttajayhteisöjen suhteen, joissa esiintyy selviä merkkejä suvaitsemattomuudesta – ehkä suorastaan halveksunnasta – isäntämaata, sen tapoja, historiaa ja kulttuuria kohtaan. Tällaiset yhteisöt vaativat perusteetonta autonomiaa ja katsovat, että niillä on oikeus olla kunnioittamatta sen jäsenvaltion lakeja, jossa ne oleskelevat, usein laittomasti. Ne ovat ensimmäisinä kieltäytymässä integroitumisesta.

Maahanmuuttajien laillinen asema on tietysti taattava, jotta niitä, joiden tilanne on kunnossa, ei syrjitä edellyttäen, että he osoittavat selkeästi halukkuutensa integroitua ja osallistua aktiivisesti isäntämaansa taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämiseen. Jos kaikenlaiset oikeudet sen sijaan taataan hinnalla millä hyvänsä – järjestelmällisesti ja ilman ehtoja – vaarana on, että ainoat, jotka tuntevat olevansa syrjittyjä, ovat Euroopan unionin kansalaiset, jotka täyttävät kaikki verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät velvollisuutensa valtiota kohtaan sekä kunnioittavat sen sääntöjä.

Lopuksi minun on tietysti ilmoitettava, että vastustan ehdottomasti kohtaa, joka koskee homofobiaa ja homopareja, koska ymmärrän "perhe"-käsitteen sen perinteisessä merkityksessä: miespuolinen isä, naispuolinen äiti ja mies- tai naispuolisina syntyvät lapset. Käytettävissäni oleva aika on valitettavasti lopussa, mutta olisin halunnut käsitellä täällä parlamentissa laajemmin tällaisia asioita, joiden käsittelyä pidän välttämättömänä.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Moraesia erinomaisesta mietinnöstä. Hyvä jäsen Moraes, jos kansallismieliset ja homofobit hyökkäävät teitä vastaan, älkää olko huolissanne, se vain todistaa, että olette laatineet erittäin hyvän mietinnön.

Euroopan parlamentin puoluerajat ylittävän perinteisiä kansallisia vähemmistöjä koskevia asioita käsittelevän työryhmän puheenjohtajana haluaisin painottaa seuraavia seikkoja. Euroopan unionilla ei ensinnäkään ole mitään järjestelmää kansallisten vähemmistöjen suojelemiseksi. On laadittava lainsäädännölliset ja poliittiset normit kansallisten vähemmistöjen suojelua ja seurantajärjestelmää varten, kuten jäsen Bauer ehdotti puheenvuorossaan.

Toiseksi on erotettava toisistaan jäsen Moraesin mietinnön mukaiset perinteiset kansalliset vähemmistöt ja Euroopan neuvoston määritelmän mukaiset maahanmuuttovähemmistöt. Olen ehdottanut, että maahanmuuttovähemmistöistä käytettäisiin termiä "uudet vähemmistöt". Perusoikeudet ovat yhtenäiset, mutta valtion velvollisuudet ovat erilaiset: perinteisille vähemmistöille on taattava niiden identiteetin ja kielen suojelu, maahanmuuttovähemmistöille taas yhteiskuntaan integroituminen.

Kolmanneksi Euroopan unionissa on selkeytettävä syrjimättömyyden ja positiivisen syrjinnän välistä suhdetta. Meillä on joitakin syrjimättömyyttä koskevia lausekkeita, mutta suhde ei ole selvä. Mikä on yhdenvertaisen kohtelun ja suosituimmuuskohtelun välinen suhde? Emme voi taata kansallisten vähemmistöjen oikeuksia ilman suosituimmuuskohtelua tai positiivista syrjintää. Hyvät parlamentin jäsenet, kehotan teitä tukemaan tätä erinomaista mietintöä kokonaisuudessaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Henrik Lax (ALDE). (SV) Arvoisa puhemies, uusien jäsenvaltioiden mukana EU:hun on tullut uusia kielellisiä ja kansallisia vähemmistöjä, joten kielellinen monimuotoisuus on EU:lle entistä luonteenomaisempaa. Euroopan unionissa esitetään uusia vaatimuksia yhteisestä vähemmistöpolitiikasta, jota käsitellään ansiokkaasti mietinnössä.

Jo 46 miljoonan EU:n asukkaan äidinkieli on jokin muu kuin yksi heidän maansa pääkielistä. On ongelmallista, että parlamentin jäsenten määrä maata kohti pienenee, kun EU saa uusia jäsenvaltioita. Silloin kielelliset ja kansalliset vähemmistöt häviävät ensimmäisinä Euroopan parlamentista. Viime laajentumisen seurauksena hävisi neljä vähemmistöä. Sama kehitys jatkuu, jos ei ryhdytä toimiin. Kysymys vaikuttaa demokratian perustaan, koska kaikkien olisi oltava edustettuina ja heidät olisi tunnustettava elimessä, jonka laatima lainsäädäntö koskee heitä.

Kuten esittelijä toteaa aivan oikein, yksi edellytys osallisuutta edistävälle vähemmistöpolitiikalle on riittävä edustus poliittisessa päätöksenteossa. Kun otetaan huomioon se, miten laajentumiset nykyään suunnitellaan, lähes kaikki vähemmistöt häviävät vastaisuudessa parlamentista. Tämä ei ole toivottavaa.

Ongelma voitaisiin ratkaista esimerkiksi niin, että EU perustaisi parlamenttiin 30 kansallisille kielellisille vähemmistöille tarkoitettua paikkaa. Tietysti olisi vaikea päättää tarkkaan, miten nämä määritettäisiin, mutta ongelmaa ei saa liioitella. Monissa tapauksissa on kyse väestöryhmistä, joilla on kotimaassaan tunnustettu asema ja jotka eivät ole sen paremmin nimettömiä kuin näkymättömiäkään.

Euroopan monimuotoisuudesta on tehtävä näkyvää. Se, että Euroopan vähemmistöiltä otetaan pois mahdollisuus saavuttaa edes heiveröinen edustus, on vakava asia, joka vaikuttaa siihen, miten vakaus voidaan varmistaa mantereellamme. Monet Euroopan sodat ovat olleet seurausta siitä, että enemmistöt ovat sortaneet pienempiä ryhmiä. Toivon, että parlamentti ja komissio ratkaisevat tämän kysymyksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert (Verts/ALE). (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin kiittää jäsen Moraesia työstä, jota on tehty tämän hyvin hienon mietinnön yhteydessä. Se osoittaa, kuten jotkut jo ovat todenneet, Euroopan unionin yhä suurempaa monitahoisuutta.

Tällä hetkellä tarkastelemme kysymystä siitä, kenen Eurooppaa olemme muodostamassa. Tässä mietinnössä, kuten monissa puheenvuoroissakin tänä iltana, ollaan voimakkaasti sen kannalla, että Euroopan on oltava osallisuutta edistävä Eurooppa, jossa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää voimavarojaan. Meidän on torjuttava havaitsemamme kasvavat liikkeet, jotka perustuvat vihaan ja syrjäytymiseen. Monet meistä ovat sitä mieltä, ettei tällaisia voida mitenkään hyväksyä Euroopan unionissa.

Suhtaudun myönteisesti siihen, että mietinnössä tunnustetaan erityisesti paikallisten viranomaisten ja muiden tahojen ruohonjuuritasolla tekemän työn merkitys, sillä kyse on jonkinlaisesta kulttuurin muutoksesta, joka avartaa Euroopan unionia. Toistan jäsen Moraesin toteamuksen 13 artiklan mukaisista direktiiveistä. Toivon, että tuleva puheenjohtajavaltio pitää kysymystä ensisijaisena, jotta ainakin lainsäädäntö on kohdallaan, kun aloitamme yhtäläiset mahdollisuudet kaikille -aiheisen teemavuoden viettämisen vuonna 2007.

 
  
MPphoto
 
 

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL). (EN) Arvoisa puhemies, EU:n puheet tasa-arvosta, osallisuudesta ja monimuotoisuudesta ovat kaukana jäsenvaltioiden käytännön todellisuudesta. Tässä mietinnössä todetaan oikeutetusti, etteivät vähemmistöjen oikeuksia koskevat asiat ole olleet riittävästi esillä EU:ssa. Mietintö ilmentää myös sitä valtavaa työmäärää, jota tällä alalla tarvitaan, jos halutaan kuroa umpeen puheiden ja todellisuuden välinen kuilu. Käytettävissäni olevan ajan puitteissa haluan tukea kahta vaatimusta, jotka mietinnössä esitetään.

Ratkaisevaa vähemmistöjen oikeuksien vaatimisessa ja suojelussa on poliittinen tahto. Näin ollen yhdyn mietinnössä esitettyyn vaatimukseen, että rasismin ja muukalaisvihan vastaista toimintaa koskevan neuvoston puitepäätöksen edistymistä on nopeutettava. Välttämätöntä on myös, että käytettävissä on laaja-alaisia, luotettavia ja eriytettyjä tietoja syrjinnästä. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että tällä alalla tarvitaan välittömiä toimia.

Onnittelen jäsen Moraesia ja pidän myönteisenä mietinnön toteamusta, ettei yhtäläinen kohtelu ole erivapaus, vaan perusoikeus ja että ihmisoikeudet ovat yhtenäisiä, eikä niitä voida ostaa eikä myydä. Meidän kaikkien haasteena on ottaa käyttöön mekanismeja ja ennen kaikkea taata voimavarat näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(Puhuja puhui iiriä.)

 
  
MPphoto
 
 

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). (LV) Hyvät parlamentin jäsenet, tunnustan Claude Moraesin laatiman mietinnön tavoitteiden merkityksen ja huomasin, että esittelijä osoitti henkilökohtaista vastuuntuntoa totuuden löytämiseksi. Samalla minun on kuitenkin todettava, että mietinnön laatimisprosessi on jälleen kerran osoittanut selvästi, että kun luodaan Euroopan unionille yhteistä vähemmistöjä koskevaa ja syrjinnän vastaista politiikkaa, on ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä ottaa huomioon kunkin maan erityinen, ainutlaatuinen historiallinen ja poliittinen tilanne. Vähemmistöjä ja niiden syrjintää koskevien asioiden ratkaisemisessa on otettava huomioon maan oman identiteetin ja toimivallan säilyttämisen merkitys. Tätä mietintöä laadittaessa kyseistä sääntöä ei selvästikään noudatettu useissa niistä ehdotuksista, joita yksittäiset jäsenet jättivät käsiteltäviksi. He eivät ole selvillä asioista tai suhtautuvat niihin puolueellisesti arvostelemalla epäoikeudenmukaisesti Latvian ja Viron vähemmistöpolitiikkoja. Tämä on järjetöntä, koska suhtautuminen vähemmistöihin ei ole Latviassa vähemmän myötämielistä kuin muissakaan maissa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kun otetaan huomioon nämä toistuvat avoimet, epäoikeudenmukaiset ja jatkuvat hyökkäykset niitä kahta valtiota kohtaan, jotka ovat kärsineet eniten Neuvostoliiton totalitaarisesta hallinnosta, pyydän teitä lopultakin ymmärtämään ja tunnustamaan, että eri tapauksissa ongelmaan on etsittävä jokin muu kuin vakioratkaisu ja että on luotava vähemmistöpolitiikka, joka on suunniteltu yksilöllisesti ottaen huomioon kunkin valtion olosuhteet. Esimerkiksi kollegamme Tatjana Ždanoka yritti aluksi sisällyttää päätöslauselman kaikkiin mahdollisiin sanamuotoihin muita kuin maan kansalaisia koskevan kysymyksen, joka on Latvialle luonteenomainen. Hän yritti korostaa asiaa ja pelotella Euroopan unionia Latvian niillä yli 400 000 asukkaalla, jotka eivät ole maan kansalaisia. Hänen toimintansa vuoksi useat erilaiset lainsäädännölliset termit ja sellaiset pohjimmiltaan erilliset käsitteet kuin etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, pakolaiset, kansalaisuutta vailla olevat henkilöt ja muut kuin maan kansalaiset, jotka eivät ole sama asia, ovat kaikesta huolimatta sekaantuneet keskenään mietinnön päätelmien monissa kohdissa. Sen vuoksi mietinnön puolueettomuus on vähentynyt ja laatu heikentynyt.

On aika muistaa, että Baltian väestöön kuuluvien alkuperäiskansojen sorto ja hävittäminen sekä maihin taloudellisista syistä suuntautuneet maahanmuuttovirrat ovat syynä siihen, että Viron ja Latvian miehityksen aikana näiden valtioiden asukkaiden etninen koostumus muuttui merkittävästi, ja siksi ideologialtaan vieraiden kansalaisuutta vailla olevien asukkaiden osuus näissä maissa on nyt suhteellisen suuri. Latvia on ollut hyvin oikeudenmukainen, ja lainsäätäjä on osaltaan antanut miehityskauden aikana maahan asumaan asettuneille erityisoikeuksia: esimerkiksi oikeuden kansalaisoikeuksien saamiseen milloin tahansa. Se, ettei moni ole halunnut saada kansalaisoikeuksia, olisi nähtävä heidän yksilöllisen tahtonsa ilmauksena eikä näihin maihin kohdistuvana arvosteluna. Kansalaisoikeuksien saamisen ja yhteisöön integroitumisen kriteereinä olisi oltava kansalaisten määrän lisäksi heidän lojaaliutensa ja kunnioituksensa maata sekä sen kieltä ja arvoja kohtaan. Liioittelua olisi vältettävä. Olisi ymmärrettävä, että esimerkiksi Latvian tapauksessa kansalaisoikeuksien myöntämisen arvonalennus ulkoisen painostuksen vaikutuksesta olisi syrjintää alkuperäistä kansakuntaa kohtaan, ja sen identiteetti ja olemassaolo valtiona olisivat vakavassa vaarassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, vähemmistöjen suojelun olisi oltava paitsi yksi ehdokasvaltioille asetettavista poliittisista Kööpenhaminan peruskriteereistä myös demokratisoinnin ja demokraattisten instituutioiden vakauttamisen dynaaminen indikaattori. Näin ollen Euroopan unionin on oltava kaikkien ehdokasvaltioiden toiminnan tiukka tuomari ja valvoja. Tämä tehtävä on hoidettava ilman valikoivia näkemyksiä ja laskelmia, jotka ovat usein omien etujen ja lyhyen aikavälin poliittisen laskelmoinnin sanelemia.

Vähemmistöjä koskevaa kysymystä ei saisi käyttää kansallisten etujen ajamiseen tai muiden maiden heikentämiseen. Kiihdyttämiseen perustuvan strategia, jossa käytetään uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä muurinsärkijänä, on jännityksen, konfliktien ja keskinäisen epäluottamuksen lähde, josta on lopulta haittaa vähemmistöille itselleen.

Vähemmistöt voivat Euroopassa toimia sillanrakentajina yhteistyön ja vakaamman turvallisuuden hyväksi. Moraesin mietinnössä pyritään määrittelemään etninen vähemmistö viittaamalla Euroopan neuvoston määritelmään. Mielestäni tähän mietintöön, etenkin määritelmää koskevaan kohtaan 7, on kuitenkin lisättävä nimenomaan selvä viittaus kansainvälisiin sopimuksiin, joissa määrätään uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä koskevista kysymyksistä.

Kansainvälinen sopimus on hyvä perusta, jonka avulla voidaan suojella vähemmistöjen oikeuksia, ja varma kehys sellaisten toimien torjumiseksi, joilla vähemmistöjä käytetään hyväksi muihin tarkoituksiin.

Haluan tällä kommentilla onnitella jäsen Moraesia hänen meille esittelemästään erinomaisesta mietinnöstä, jonka puolesta meidän olisi mielestäni äänestettävä huomenna.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tapa, jolla kohtelemme vähemmistöjämme, kuvastaa demokratiamme vahvuutta. On todettava, ettei mikään jäsenvaltio ole täydellinen, kun on kyse yleismaailmallisten ihmisoikeuksien toteuttamisesta.

Yhtenäisyys monimuotoisuudessa ei ole pelkkä tunnuslause. Se on toteutettava, koska se on välttämätöntä inhimilliselle kehitykselle jäsenvaltioissa ja mielestäni myös Euroopan unionin selviytymiselle. Jäsen Moraes on työskennellyt ahkerasti sekä laatinut erinomaisen ja tasapainoisen mietinnön. Irlannissa emme ole vielä edistyneet riittävästi miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä liikkuvan väestön ja homoseksuaalien oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Tiedän, että muutkin jäsenvaltiot ovat huomattavasti jäljessä tavoitteista täysien kansalaisoikeuksien myöntämisessä vähemmistöille. Tiedän, että tämä on erityisen arkaluonteinen kysymys Latviassa ja Virossa. Tässä mietinnössä ei kuitenkaan ole tavoitteena arvostella, vaan siinä pyritään lähestymään näitä ongelmia solidaarisuuden hengessä ja todella etsimään apua kaikille valtioille, jotta ne voisivat noudattaa eurooppalaisia arvoja.

Pyytäisin kaikkia parlamentin jäseniä ja poliittisia ryhmiä tukemaan tätä mietintöä. Se on mielestäni erinomainen.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut kiinnostuneena keskusteluanne. Haluaisin käsitellä enää vain muutamaa kohtaa.

Mielestäni on todella tärkeää tukea Euroopan unionin lainsäädännön toimeenpanoa jäsenvaltioissa ja saada se päätökseen. On selvää, että vielä on paljon tehtävää, ja haluankin todeta selkeästi, että komissio suhtautuu tehtäväänsä perustamissopimuksen valvojana hyvin vakavasti.

Haluaisin myös korostaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille -aiheista teemavuotta, jonka aikana voimme lisätä tietoisuutta näistä monimutkaisista ja arkaluonteisista asioista. Haluan lopuksi sanoa olevani vakuuttunut siitä, että komission hyväksymä uusi strategia muodostaa sopivan perustan tuleville syrjinnänvastaisille toimille. On ilmeistä, että tarvitaan kaikkien käytettävissä olevien välineiden yhdistelmää, myös lainsäädäntöä, ja että on aivan välttämätöntä keskittyä erityisesti niihin ryhmiin, jotka eivät valitettavasti ole vielä voineet täysin osallistua yhteiskunnan ja talouden toimintaan.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan vielä kerran onnitella jäsen Moraesia mietinnön johdosta. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

 

28. Laillisen ja laittoman maahanmuuton kytkökset sekä maahanmuuttajien kotouttaminen
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Gaubertin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0136/2005) laillisen ja laittoman maahanmuuton kytköksistä sekä maahanmuuttajien kotouttamisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Gaubert (PPE-DE), esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää varjoesittelijöitä, joiden kanssa olen työskennellyt paljon viime kuukausien aikana laajan ja johdonmukaisen mietinnön laatimiseksi erittäin arkaluonteisista aiheista. Mietintöni koskee laillista ja laitonta maahanmuuttoa sekä kotouttamispolitiikkaa.

Ikimuistoisista ajoista lähtien ihmiset ovat muuttaneet pois kotimaastaan paetakseen köyhyyttä tai vainoa. He ovat etsineet onnea ja tavoitelleet parempaa tulevaisuutta. Maailmanlaajuistuminen ja liikenneyhteyksien paraneminen ovat tehneet muuttovirroista entistä suurempia ja monimutkaisempia. Ne ovat seurausta naisten ja miesten pyrkimyksistä kaikkialla maailmassa päästä työskentelemään muissa maissa ja hyötyä uusista kokemuksista. Ne ovat seurausta myös eriarvoisuudesta, jota esiintyy kaikkialla maailmassa, sekä köyhyydestä, joka on maailmassa liian monen alueen kirouksena. Kansallisten vaalien yhteydessä maahanmuutto on joissakin jäsenvaltioissa vaalikampanjoiden toistuva aihe. Toiset maat päättävät sulkea rajansa ja toteuttavat ankaria toimia, kun taas toiset maat laillistavat tuhansia laittomia maahanmuuttajia.

Euroopan unioni näyttää olevan jakautunut, kun on kyse maahanmuuttoon liittyvästä kysymyksestä. On totta, että jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus päättää, kuinka paljon maahanmuuttajia se hyväksyy alueelleen, mutta Euroopan unionilla ei ole enää sisärajoja. Tästä syystä kaikki kansalliset toimet vaikuttavat suoraan ja merkittävästi muihin jäsenvaltioihin. Näin ollen nyt on välttämätöntä, että jäsenvaltiot järjestäytyvät Euroopan laajuisesti. Moni niiden kohtaamista ongelmista on ratkaistava sekä Euroopan unionin tasolla että kansallisella tasolla. Tietyt poliittiset puolueet käyttävät vaaleja hyväkseen ja yhdistävät vahingollisesti maahanmuuttoon turvattomuuden ja terrorismin. Ne ruokkivat näin kansalaisten keskuudessa pelkoa maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia kohtaan. Tätä ei tietenkään voida hyväksyä.

On tärkeää ensinnäkin tiedottaa puolueettomasti, avoimesti ja säännöllisesti maahanmuuttopolitiikasta ja toiseksi käynnistää väestölle tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on muuttaa ihmisten käsitystä maahanmuuttajista rikollisina. Halusin mietinnössäni lähestyä asiaa vastuullisesti, tasapainoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Vastuullisesti, koska näitä asioita on käsiteltävä hyvin vastuuntuntoisesti. On muistettava, että kyse on ihmisistä, ei tavaroista! Halusin myös tarkastella asiaa tasapainoisesti. Jäsenvaltiot eivät saa tavoitella joko täydellistä turvallisuutta tai vapautta politiikassaan. Tämän vuoksi on toimittava erillään kansallisista erityispiirteistä ja vältettävä kiihkeää keskustelua, jotta Euroopan unionille voidaan kehittää inhimillinen ja tehokas maahanmuuttopolitiikka. Kolmanneksi halusin käyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi.

Haluaisin käsitellä muutamia näkökohtia, joita olen tarkastellut mietinnössä. Ensimmäiseksi käsittelen yhteisen aktiivisen kehityspolitiikan tarvetta maastamuuton pohjimmaisten syiden torjumiseksi. Toiseksi vuorossa on laittoman maahanmuuton torjunta tehostamalla ulkorajojen valvontaa, purkamalla ihmiskaupan verkostoja ja langettamalla kovempia – erittäin kovia – rangaistuksia yrityksille, jotka käyttävät laitonta työvoimaa. Kolmanneksi käsittelen laillista maahanmuuttoa. Jos EU:n on avattava rajansa laillisille maahanmuuttajille, jotta se voi vastata ennustettuun aktiiviväestön vähenemiseen, rajat on avattava järjestäytyneesti ja yhdessä. Viimeiseksi vuorossa on maahanmuuttajien kotouttamispolitiikka. Vastaanotto- ja kotouttamispolitiikka liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Jäsenvaltioiden on toteutettava entistä aktiivisempia toimia. Maahanmuuttajien puolestaan on ymmärrettävä ja kunnioitettava isäntämaan perusarvoja. Kielen oppiminen, kansalaistaitoa käsittelevät kurssit ja parempi integroituminen työmarkkinoille ovat tässä tärkeitä seikkoja.

Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni maahanmuutto on hyvä asia maahanmuuttajien alkuperämaan, isäntämaan ja maahanmuuttajien itsensä kannalta, kun sitä valvotaan ja hallitaan yhdessä. Tämä on sellaisen maahanmuuton periaate, josta kaikki osapuolet hyötyvät: yhdessä toteutettu valvonta ja hallinta. Kaikkien tulijoiden vastaanottaminen sen paremmin kuin myyttisen "nollamaahanmuuton" asettaminen tavoitteeksi eivät ole realistisia tai kovinkaan vastuullisia lähestymistapoja. Jokaisen valtion on hyväksyttävä alueelleen maahanmuuttajia integrointivalmiuksiensa sekä omien ja alkuperämaan etujen mukaan.

Maahanmuuttoa koskeva kysymys on niin arkaluonteinen, joskus jopa niin traaginen, ettei se saa enää olla poliittisen kinastelun kohteena. Seuraavan näkemyksen on hallittava keskustelua: mitä tämä kaikki tarkoittaa ihmisten kannalta? On tietysti oltava realistisia, mutta on myös otettava huomioon eittämätön ihmiskunnan veljeys ja siihen sisältyvä solidaarisuus. Hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin on annettava voimakas yhteinen signaali neuvostolle ja Euroopan kansalaisille, jotta maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikoissa edistytään nopeasti. Siksi toivonkin, että tämä mietintö hyväksytään huomenna suurella enemmistöllä.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, aloitan onnittelemalla esittelijää, jäsen Gaubertia, mietinnöstä, joka on mielestäni erittäin tasapainoinen ja hyvin jäsennelty. Olen sitä mieltä, että se antaa erinomaisen panoksen EU:n maahanmuuttopolitiikkaan. Mietinnössä korostetaan toisaalta Euroopan unionin saamaa lisäarvoa ja toisaalta kolmansien maiden kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön merkitystä.

Esitän muutamia mielipiteitä mietinnön pääkohdista, ensimmäiseksi ennakkovaroitusjärjestelmän perustamisesta. Komissio tukee voimakkaasti tätä ajatusta ja laatii parhaillaan asiaa koskevaa ehdotusta. Komissio aikoo kesään mennessä esittää ehdotuksen neuvoston päätökseksi ennalta toteutettavan kuulemismenettelyn kehittämisestä jäsenvaltioille toimien toteuttamiseksi turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alalla.

Toiseksi komissio aikoo, niin ikään kesään mennessä, esittää tiedonantoluonnoksen maahanmuutto- ja kehityspolitiikkojen yhteyttä koskevasta kysymyksestä, jotta voidaan kehittää käytännön ideoita ja ehdotuksia Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan yhdistämisestä kehitysyhteistyöhön. Tässä yhteydessä tarkastellaan epäilemättä erityisen arkaluonteisia aiheita, kuten niin sanottua "aivovientiä", joka on erittäin arka asia niille maille, joista hyvin koulutettujen työntekijöiden muuttovirrat ovat peräisin.

Laittoman maahanmuuton vastaisista toimista toteaisin, että komissio on tietenkin yhtä mieltä esittelijän kanssa lähestymistavasta. Toimilla torjutaan kaikenlaista ihmiskauppaa, jonka uhreja laittomat maahanmuuttajat selvästikin ovat. Harkitsemme parhaillaan ehdotuksia parhaiden toimintatapojen levittämistä koskeviksi yhteisiksi säännöiksi, jotta voidaan tehostaa ihmiskaupan torjuntaa. Tämä toteutetaan mahdollisesti ottamalla kolmannet maat entistä enemmän mukaan työhön sekä edistämällä kolmansien maiden keskinäistä yhteistyötä ja niiden yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan suojella meriulkorajoja.

Euroopan unionin soveltamiin maahanmuuttajien palauttamistoimiin on myös kiinnitettävä suurta huomiota. Haagin ohjelmassa todetaan selkeästi, että asiasta tarvitaan Euroopan unionin yhteiset säännöt. Komissio aikoo varsin todennäköisesti ennen syyskuuta esittää ehdotuksen direktiiviksi, joka sisältää avoimet, yhteiset säännöt – joita tietysti tarkastelemme yhdessä – maahanmuuttajien palauttamiseen sovellettavista toimista. Säännöissä otetaan täysin huomioon tarve kunnioittaa jokaisen yksilön perusoikeuksia. Kun on kyse perusoikeuksista, ei mielestäni voida erottaa laillisia ja laittomia maahanmuuttajia toisistaan. Perusoikeuksiin kuuluva ihmisarvon kunnioittaminen koskee yhtäläisesti niin laillisia kuin laittomiakin maahanmuuttajia.

Seuraavaksi onkin käsiteltävä tärkeää asiaa, nimittäin taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa. Keräämme parhaillaan lukuisia ehdotuksia, jotka koskevat tammikuussa ilmestynyttä komission vihreää kirjaa, johon olette kaikki tutustuneet. Julkinen kuulemistilaisuus järjestetään 14. kesäkuuta, ja laajan kuulemisprosessin tulosten perusteella laadimme ehdotuksen vuoden loppuun mennessä. Ehdotus – kuten olen jo voinut täällä vahvistaa – on nimenomaan Euroopan unionissa toteutetun laajamittaisen pohdinnan tulos.

Toinen erityisen tärkeä asia koskee kausityöntekijöiden ja määräaikaisiin tehtäviin tulevien työntekijöiden palkkaamista ja sen helpottamista. Taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton merkitys tunnustetaan laajasti. Voidaan sanoa, että todellisen taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevan EU:n politiikan ansiosta maahanmuutto voi tarjota Euroopan unionille ja sen työmarkkinoille uusia mahdollisuuksia. Joillakin aloilla on jopa ilmoitettu, että tarvitaan sellaisia ammattilaisia, joiden tarvetta ei voida tyydyttää eurooppalaisen työvoiman tarjonnalla. Kuten esittelijä huomauttaa, taloudellisista syistä tapahtuva maahanmuutto on epäilemättä erittäin arkaluonteinen asia jäsenvaltioille. Voin kuitenkin hyvin tyytyväisenä todeta, että vihreästä kirjasta EU:ssa käyty julkinen keskustelu on jollakin tavalla lieventänyt jäsenvaltioiden haluttomuutta. Aikaisemmin niiden periaatteena oli joissakin tapauksissa kieltäytyä ehdottomasti käsittelemästä laillista maahanmuuttoa koskevaa kysymystä EU:n laajuisesti. Nyt ne ovat ymmärtäneet, että vain tällaisen politiikan avulla voidaan saada todellista lisäarvoa.

Viimeiseksi haluan käsitellä laajemmin kahta erittäin tärkeää asiaa: kotouttamista ja maahanmuuttajien suojelua. Mitä edelliseen kysymykseen tulee, tiedätte kaikki, että laatimassani ja komission hyväksymässä ehdotuksessa painotetaan erityisesti kotouttamista. Mielestäni kotouttaminen on olennainen osa EU:n maahanmuutopolitiikkaa. Aion vuoden 2005 jälkimmäisellä puoliskolla esittää tiedonannon, joka koskee Euroopan unionin yhtenäisen mallin luomista kotouttamispolitiikalle. Tiedän hyvin, että kotouttaminen on lähinnä kansallinen asia eli että jäsenvaltioilla on velvollisuus vastata varsinaisesta kotouttamispolitiikasta. Mielestäni Euroopan unioni ei saa kuitenkaan lopettaa jäsenvaltioiden kannustamista ja auttamista niiden kotouttamispolitiikkaan liittyvissä asioissa. Ilman kotouttamista, joka edellyttää koulutusta ja mahdollisuuksia saada sosiaalipalveluja, on mielestäni epätodennäköistä saada aikaan todella tehokas EU:n kotouttamispolitiikka. Tässä asiassa pyydän parlamentin voimakasta tukea, jotta voidaan voittaa ne vaikeudet, joita joillakin jäsenvaltioilla on vielä sen suhteen, että kotouttamista koskevat asiat käsitellään osittain Euroopan unionin eikä pelkästään kansallisin toimin. Sanon tämän, koska myöhemmin tänä vuonna keskustelemme komission ehdotuksesta, joka koskee eurooppalaista rahastoa, jonka avulla täydennetään, mutta ei korvata, kansallisia kotouttamistoimia.

Viittasin maahanmuuttajien suojeluun kahden siihen liittyvän näkökohdan vuoksi. Ensinnäkin on saatava maahanmuuttoa koskevia luotettavia tietoja ja tilastoja. Komissio aikoo esittää ehdotuksen asetukseksi tilastotietojen saamista koskevista kriteereistä. Monissa tapauksissa tällaisia tietoja ei nykyään ole käytettävissä, minkä vuoksi on erittäin vaikeaa laatia EU:n politiikkaa. Maahanmuuttajien suojelun ensisijaiseksi kohteeksi on valittava rikollisryhmien harjoittaman ihmiskaupan viattomat uhrit. Tarkoitan erityisesti naisia ja lapsia. Mitä tulee näihin kahteen ryhmään, jotka ovat erityisen haavoittuvia ihmiskaupan uhreja – kuten olen jo aikaisemmin täällä parlamentissakin todennut – komissio esittää erityistä suojelua ja takeita koskevat ehdotukset, jotta voidaan toisaalta tukahduttaa ihmiskauppa ja toisaalta suojella uhreja.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni vahvistamalla oman tyytyväisyyteni jäsen Gaubertin mietintöön, joka osoittaa, kuinka merkittävä osuus parlamentilla voi olla tässä työssä. Käsiteltävänä olevassa asiassa parlamentti on soveltanut aiempaa voimakkaampaa ja tarkkanäköisempää lähestymistapaa. Uskon, että parlamentti voi tässä asiassa olla hyvin suureksi avuksi komission toiminnalle. Komissio tietenkin ottaa huomioon parlamentin mielipiteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan kiittää esittelijää ja kaikkia kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäseniä, jotka ovat tehneet paljon työtä tämän mietinnön hyväksi, sillä olemme tulleet käännekohtaan Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikassa. Haluamme lähettää selkeän signaalin oikeudenmukaisen ja kohtuullisen maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Euroopan unionin yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa tarvitaan, jotta Euroopan unioniin saapuvat ihmiset voidaan ottaa vastaan kunnioittavalla ja järjestäytyneellä tavalla. Politiikassa on otettava huomioon maahanmuuttajien tarpeet ja oikeudet. Tämän vuoksi yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ei voida ajatella ilman aktiivista kotouttamispolitiikkaa. Olen iloinen, että tässä suhteessa keskustelemme lopultakin Euroopan unioniin johtavien laillisten maahanmuuttoväylien luomisesta. Rohkenisin kuitenkin varoittaa, ettemme halua tämän keskustelun johtavan väärään suuntaan. Ennen kaikkea laillisella maahanmuutolla on voitava vastata kaikkien, ensisijaisesti maahanmuuttajien, tarpeisiin. Emme missään tapauksessa saa jättää heidän tarpeitaan vähemmälle huomiolle vain sen vuoksi, että EU:n työmarkkinoilla tarvitaan työvoimaa.

EU:n maahanmuuttopolitiikan on oltava kokonaisvaltaista eikä alakohtaista. Tämän vuoksi on otettava huomioon suhteet kolmansiin maihin. Keskustelujen on kuitenkin perustuttava todelliseen vuoropuheluun ja ajatustenvaihtoon. Meidän ei ole hyväksyttävää kieltäytytä velvollisuuksistamme, jotka liittyvät kolmansien maiden maahanmuuttovirtojen hallintaan. Maahanmuuttovirtoja koskevat lausekkeet ja takaisinottosopimukset eivät välttämättä sisälly kaikkiin Euroopan unionin tekemiin assosiaatiosopimuksiin.

Lopuksi lisäisin, ettei maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkoja voida erottaa toisistaan. Kehotan jäsenvaltioita tekemään mahdolliseksi kotouttamista koskevien vähimmäiskriteerien täytäntöönpanon EU:ssa. Näiden kriteerien tulisi koskea erityisesti maahanmuuttajien asianmukaista integroitumista työmarkkinoille, oikeutta koulutukseen sekä mahdollisuuksia saada sosiaali- ja terveyspalveluja ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään, politiikkaan ja kulttuurielämään.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia In 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Haluan yhdessä muiden kanssa onnitella esittelijää, joka on selviytynyt vaikeasta työstä.

Toisinaan asenteemme maahanmuuttoa kohtaan on melko skitsofreeninen. Toisaalta painotamme jatkuvasti tarvetta entistä suurempaan taloudelliseen yhdentymiseen, toisaalta kiristämme samanaikaisesti maahanmuuttoa koskevia sääntöjä. Tuloksena on laiton maahanmuutto, ihmiskauppa ja turvapaikkapolitiikan väärinkäyttö. Euroopassa sattuu häpeällisiä tapauksia, joihin liittyy kurjuutta ja köyhyyttä, ja ihmisiä jopa hukkuu rannikoillamme. Tätä ei voida hyväksyä.

Meidän on hyväksyttävä, että Euroopasta on tullut maahanmuuton manner. Itse asiassa meidän olisi toivotettava tervetulleiksi maahanmuuttajat – ihmiset, jotka yrittävät parantaa osaansa. He eivät ole rikollisia, vaan heillä on aloitekykyä. Heidän kaltaisensa ihmiset ovat rakentaneet Yhdysvallat. He ovat dynaamisia ja vahvoja, ja me tarvitsemme heitä. Nämä ihmiset yrittävät parantaa elämäänsä, eikä se ole rikos.

Euroopan unionissa tarvitaan asianmukaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka avulla luodaan todelliset mahdollisuudet lailliselle maahanmuutolle. Samanaikaisesti tarvitsemme kotouttamispolitiikkaa. Maahanmuuttajat olisi otettava täysimääräisesti mukaan yhteisön toimintaan. Heille olisi annettava mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnalliseen elämään, kulttuurielämään ja politiikkaan, joko todellisen äänioikeuden tai edustusmekanismien avulla. Ryhmäni tukee mielellään mietintöä sen nykyisessä muodossa. Mietintö on tasapainoinen, ja sen avulla voidaan antaa tarvittava tuki Euroopan komissiolle toimien aloittamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin aloitan kiittämällä ryhmäni puolesta lämpimästi esittelijää tästä erinomaisesta mietinnöstä, jossa painotetaan oikeutetusti EU:n maahanmuuttopolitiikan tarvetta. Tätä asiaa ei saa jättää Euroopan unionissa pelkästään jäsenvaltioiden ja niiden toisinaan kielteisesti vaikuttavan oman edun tavoittelun varaan.

Laittoman maahanmuuton alalla mietinnössä vaaditaan yhteistyön lisäämistä jäsenvaltioiden välillä ja hyviksi havaittujen menettelytapojen jakamista integroinnin alalla. Suurien, laittomien maahanmuuttajamäärien laillistamisen olisi mietinnön mukaan oltava edelleen kertaluonteista. Euroopan unionissa on kuitenkin maita, joissa tällaisia kertaluontoisia laillistamistoimia ei ole koskaan tunnettu, esimerkiksi oma kotimaani Saksan liittotasavalta. Kuten huomaatte, Euroopan unionissa on vielä paljon tehtävää. Mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita antamaan naapurivaltioilleen ja muille EU:n jäsenvaltioille ennakkovaroituksia. Olemme jättäneet käsiteltäväksi kohtaa 29 koskevan tarkistuksen, jotta kyseisessä kohdassa viitattaisiin selkeästi tarpeeseen jakaa tietoa ja ilmoittaa maahanmuuttoa rajoittavista toimista Euroopan unionissa. Toisin sanoen Euroopan unionissa ei siis pitäisi jakaa tietoa pelkästään sellaisista toimista kuin huomattavat laillistamistoimet vaan myös päinvastaisista toimista eli rajoittavista toimista.

Lopuksi toteaisin, että mietinnössä ollaan huolissaan jäsenvaltioiden pyrkimyksistä perustaa "tilapäisiä vastaanottokeskuksia" EU:n ulkopuolisiin maihin. Lehdistössä on usein viitattu Libyaan esimerkkinä maasta, joka ei pysty takaamaan pakolaisille vähimmäisvaatimusten mukaisia oloja. Mietinnössä painotetaan, että vaikka laillinen maahanmuutto on jäsenvaltioiden asia, niiden on yhä vaikeampi ratkaista lukemattomia ongelmia ilman muiden apua. Kyse ei ole pelkästään maahanmuuton hallinasta vaan myös maahanmuuttajien oikeudesta kotoutua. Olemmekin esittäneet kohtaa 51 koskevan tarkistuksen, jossa vaaditaan muun muassa äänioikeutta paikallisvaaleissa ja oikeutta osallistua niihin.

Lisäksi haluan todeta olevani todella iloinen siitä, että mietinnössä viitataan selkeästi kunniamurhiin – se on asia, jota on käsiteltävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin kiitän jäsen Gaubertia, joka on työskennellyt valiokunnassa ja laatinut tämän mietinnön, jossa mielestäni nostetaan esiin kolme tärkeää asiaa ongelmien käsittelemiseksi.

Ensimmäiseksi esitetään, että on lisättävä maahanmuuton laillisia kanavia, toiseksi meitä kehotetaan paneutumaan maahanmuuton syihin eikä reagoimaan torjuvilla toimilla, kriminalisoinnilla ja karkotuksilla ja kolmanneksi esitetään, ettei taloudellisen edun näkökulma ehkä ole ainoa näkökulma maahanmuuton alalla.

Olen sitä mieltä, että Gaubertin mietintö auttaa varmasti vihreän kirjan laatimisessa. Lisäksi mielestäni on välttämätöntä yrittää hyväksyä ryhmäni esittämät ehdotukset, erityisesti ehdotus, joka koskee työnhakijoiden oleskelulupia ja yhteisön jäsenten etusijalla olemisen hylkäämistä – koska Euroopan unionin ja kolmansien maiden kansalaisten välillä ei saa olla eroja työnhaussa – ja ehdotus, joka koskee oikeutta osallistua aktiivisesti politiikkaan ja vaaleihin.

Lopuksi ilmaisen huolestuneisuuteni seuraavasta asiasta. Parlamentti tekee maahanmuuttoa koskevaa mielenkiintoista työtä, kun taas oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi äskettäin maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yhteistyön tehostamisen Libyan kanssa. Libyasta onkin nyt tullut etuoikeutettu kumppanimme maahanmuuttoasioissa, vaikka siellä ei edelleenkään anneta mitään takeita ihmisoikeuksien ja turvapaikkaoikeuden kunnioittamisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuullut tänä iltana useita viittauksia Euroopan unionin yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Voin vakuuttaa teille kaikille, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset halua Euroopan unionin yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan äskettäisissä parlamenttivaaleissa kaikki suuret Euroopan unionia kannattavat puolueet antoivat maahanmuuton hillitsemistä koskevia mahdottomia lupauksia. Heidän lupauksensa olivat ristiriidassa EU:n jäsenyyden kanssa. Komissiokin totesi tämän konservatiivipuolueen tekemistä turvapaikkapolitiikkaa koskevista ehdotuksista. Heidän lupaustensa turhuutta havainnollistaa kuitenkin parhaiten EU:n sisäinen muuttoliike. Yli 130 000 ihmistä tuli Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Itä-Euroopan maista touko–joulukuussa 2004 – kymmenenkertainen määrä suurimpiin virallisiin ennusteisiin verrattuna. Emme suhtaudu vihamielisesti uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin. Lontoossa käydessään huomaa kuitenkin, että sen asunto-, liikenne- ja terveydenhuoltojärjestelmät natisevat liitoksissaan. Kaupunki ei selviä näin suuresta ja äkillisestä asukasmäärän kasvusta.

Espanja aikoo nyt laillistaa jopa 700 000 laitonta maahanmuuttajaa. Nämä ihmiset voivat sitten halutessaan muuttaa vapaasti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Espanjan itsekäs ja vastuuton teko osoittaa, ettei Yhdistyneellä kuningaskunnalla voi olla itsenäistä maahanmuuttopolitiikkaa Euroopan unionin jäsenenä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, maahanmuuttoon, kotouttamiseen ja turvapaikkakysymyksiin liittyvät asiat ovat edelleen tabuja, etenkin EU:n vanhoissa jäsenvaltioissa. Kaikki yrittävät vältellä näitä asioita, mikä on epäilemättä syy siihen, ettei vuonna 1999 hyväksytyn Tampereen ohjelman edistymistä ole todella seurattu. Yksi syy siihen, miksi alankomaalaiset vastustivat Euroopan perustuslakia kansanäänestyksessä, oli se, etteivät viranomaiset ole suhtautuneet maahanmuuttoasioihin vakavasti. Näin ollen suhtaudun myönteisesti tähän keskusteluun, joka tarjoaa mahdollisuuden avoimeen näkemysten vaihtoon. Tosin olen eri mieltä useista mietinnössä esitetyistä näkökohdista ja pelkään, että tästä keskustelusta tulee kaikkea muuta kuin avoin.

Poliitikot ovat niin pelkurimaisia, etteivät he voi käsitellä asianmukaisesti maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviä kysymyksiä. Minua ärsyttää, kun sanotaan, että EU kannattaa laillista maahanmuuttoa, mutta vastustaa laitonta maahanmuuttoa. Se on pelkkää tekopyhyyttä. Itse asiassa ei ole olemassa laillista maahanmuuttoa, koska käytännössä ihmiset voivat muuttaa maahan vain laittomasti. Brysselissä työskentelevistä 50 000 puolalaisesta vain 5 000 asuu ja työskentelee täällä laillisesti. Luvut ovat vielä huomattavampia muiden kuin EU:n kansalaisten osalta.

Minua ärsyttää, kun julistetaan sota ihmiskauppaa vastaan, sillä itse asiassa suuremman ongelman muodostavat ne ihmiset, jotka saapuvat Eurooppaan näin ja ovat kiitollisia ihmiskaupan harjoittajien palveluista, joiden hinta on valitettavasti korkea. Olisi kutsuttava asioita niiden oikeilla nimillä ja säädettävä maahanmuuttoa koskevaa EU:n yhteistä lainsäädäntöä. Olisi todettava selvästi, ettei maahanmuuttoa Euroopan unioniin juurikaan ole ja että mielestämme kristityt integroituvat muslimeja paremmin. Totuus tekee kipeää, mutta se on parempi kuin valheet. Meidän olisi päästävä eroon siirtomaavallan syyllisyydentunteista. Meidän olisi myönnettävä tosiasiat ja esitettävä niistä mielipiteemme avoimesti. Lisäksi meidän olisi autettava maailman köyhiä kansoja niiden omissa maissa hallitustenvälisten ohjelmien avulla aina, kun se on mahdollista.

 
  
MPphoto
 
 

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Gaubertia erinomaisesta työstä tämän hyvin monimutkaisen ja samalla hyvin tarpeellisen mietinnön hyväksi.

Mietintö on monimutkainen, koska laittomaan maahanmuuttoon, josta on valitettavasti tullut jokapäiväinen ongelma, liittyy monia tekijöitä, samoin kuin sen torjumiseen sellaisten laillisten mekanismien avulla, joilla vastataan niiden ihmisten oikeutettuihin toiveisiin ja pyrkimyksiin, jotka etsivät parempaa tulevaisuutta alueeltamme.

Mietintö on tarpeellinen, koska Euroopan unionin – ja erityisesti parlamentin – on kerta kaikkiaan vastattava ongelmaan ja osoitettava selkeästi yhteinen sitoutumisensa sen ratkaisemiseen, sillä se on kolkutellut oveamme jo liian kauan ilman asianmukaista vastausta.

Maahanmuuton laillisten kanavien lisääminen, maahanmuuttajien asianmukaista kotouttamista edistävien toimien toteuttaminen ja ennen kaikkea laittomien muuttovirtojen torjuminen ovat ne kolme asiaa, joihin Euroopan unionin strategian on mielestäni perustuttava.

Ensinnäkin on edistettävä laillista maahanmuuttoa vastuullisten toimien avulla. Painottaisin tässä vastuullisuutta, koska tuoreimmat kokemukset ainakin kotimaassani ovat selvä osoitus päinvastaisesta. Tavoitteena on järjestäytynyt maahanmuutto avoimessa yhteiskunnassa, jossa on pysyvät ja joustavat mekanismit, joiden avulla saadaan kestäviä ratkaisuja. Hyvät parlamentin jäsenet, kyse on ihmisistä eikä luvuista.

Toiseksi on tehtävä työtä maahanmuuttajien täysimääräisen kotouttamisen hyväksi, koska vain näin voidaan estää juurettomuutta, syrjäytymistä ja konflikteja, joita esiintyy yhä enemmän ja useammin yhteiskunnassamme. Kotouttamisella on kahtalainen merkitys: se on tärkeää sekä vastaanottavan yhteisön että maahanmuuttajien itsensä kannalta. Kotouttamisen olisi kuitenkin joka tapauksessa oltava oleellinen ja tärkeä osa yhteistä politiikkaamme.

Lopuksi totean, että on torjuttava laitonta maahanmuuttoa ja järjestäytyneitä rikollisryhmiä, eli inhimillisiä kärsimyksiä yleensä, koska – kuten totesin – emme saa unohtaa, että on kyse ihmisistä.

Näistä syistä vetoan sellaisen yhteisen poliittisen sitoumuksen puolesta, jonka avulla voitaisiin hylätä kaikenlainen kansankiihotus sekä kaikki yksipuoliset ja vastuuttomat toimet, jotka pelkästään helpon äänisaaliin vuoksi ja seurauksista välittämättä voisivat vaarantaa tällä alalla saavutetun ja yhä jatkuvan edistyksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Magda Kósáné Kovács (PSE). (HU) En mielestäni ole pelkuri, vaan minulla oli kunnia ja ilo saada osallistua mietinnön laatimiseen ja olen iloinen, että se on saanut komission ja useimpien täällä puhuneiden tuen. Maahanmuutosta ja maahanmuuttajien kotouttamisesta on tehty EU:n toimielimissä päätöksiä jo pitkään. Tampereella ja Haagissa painotettiin erityisesti näitä asioita sekä Geneven yleissopimuksen noudattamista. Vuoden 2003 lopulla parlamentti hyväksyi käänteentekevän päätöslauselman Claude Moraesin mietinnön jälkeen. Esittelijän tässä asiassa osoittaman hienovaraisuuden ansiosta tarkastelemassamme luonnoksessa käsitellään laitonta maahanmuuttoa lähinnä turvallisuuspoliittisena asiana ja analysoidaan lailliseen maahanmuuttoon vaikuttavien tekijöiden kaksinaista luonnetta. Kolmansista maista tulevien ihmisten on voitava elää ihmisarvoista elämää. Tämän mahdollisuuden tarjoaminen ei ole pelkästään EU:n jäsenvaltioiden velvollisuus ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, vaan kyse on yhä enemmän myös taloudellisesti järkevästä toiminnasta.

Tämä uusi tapa lähestyä näitä kysymyksiä on väistämätön, kun otetaan huomioon uudelleen käynnistetty Lissabonin prosessi. Esittelijälle on kunniaksi, että hän tarkastelee taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa nykyisin vallitsevan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen perusteella eikä laboratorio-oloissa paperien vankina. Euroopan unionin väestö vanhenee ja työvoimareservi pienenee, ja samaan aikaan työttömiä ja työelämään osallistumattomia on paljon. Kokemukset Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä osoittavat lisäksi, että vanhojen jäsenvaltioiden kansalaiset kokevat uusista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden läsnäolon uhkana, ja muukalaisviha on ollut mukana keskustelussa alusta loppuun saakka.

Jopa tosiasiat ovat heikkoja tunteiden edessä. Saksalaisen DIW-tutkimusinstituutin aineisto osoittaa sellaisten talouksien kasvavan dynaamisesti, jotka eivät rajoittaneet uusista jäsenvaltioista saapuvia työvoiman vahvistuksia. Näin ollen olisi myös taloudellisesti järkevää, ettei uusien jäsenvaltioiden työntekijöitä enää pidettäisi karanteenissa kuutta vuotta ja ettei heitä asetettaisi ikään kuin toiselle sijalle vanhojen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaisten välille. Esittelijälle on kunniaksi, että mietinnössä vältetään kiusaus valita helppoja ratkaisuja, kuten kiintiöjärjestelmien käyttöönotto tai alakohtaiset perusteet maahanmuuttajien hyväksymisessä. Mietinnössä esitetyillä keinoilla halutaan estää inhimillisiä ja taloudellisia konflikteja, parantaa ulkoasiain hoitoa ja tehostaa tiedottamista. Siinä pyydetään jäsenvaltioita käyttämään asianmukaisia lainsäädännöllisiä keinoja, joilla voidaan vähentää epätavallisessa työsuhteessa olevien ihmisten haavoittuvuutta. Näistä syistä, itsekin mietinnön laatimiseen osallistuneena, suosittelen teille ehdottomasti mietinnön hyväksymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacky Henin (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, kuinka voimme olla kunnioittamatta näitä naisia ja miehiä, jotka pakenevat köyhyyttä, diktatuuria tai sotaa ja ovat valmiita uhraaman kaiken päästäkseen Euroopan unioniin oikeutetussa paremman elämän toivossa?

"Nollamaahanmuutto" ja Euroopan linnake ovat vaarallisia ja tuomittavia utopioita. Tämän toteaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voimme tehdä mitä tahansa. Maahanmuuttajien vastaanottamisen on oltava organisoitua ja valmisteltua. Tässä kysymyksessä EU:n on tehtävä osansa, myös myöntämällä rahoitusta. Vastustan mietinnön tavoin säilöönottokeskuksien perustamista ja maahanmuuttajien lajittelua EU:ssa tai sen rajojen ulkopuolella. Minulla on ikävä kyllä kokemuksia tältä pahamaineiselta Sangatten leiriltä. Tällaisista keskuksista ei ole mitään apua, pikemminkin päinvastoin. Ne ruokkivat kaikenlaisia jännitteitä.

Olen yhtä mieltä mietinnössä esitetystä näkemyksestä, että päätavoitteeksi on asetettava ihmisten salakuljettajien määrätietoinen ja tiukka kohtelu. Yhtä säälimättömästi on rajoitettava sellaisten työnantajien toimintaa, jotka käyttävät hyväkseen maahanmuuttajia kokonaan lainsäädännön ulkopuolella. Toisaalta olen pahoillani siitä, että mietinnössä esitetään EU:n maahanmuuttopolitiikka muuttujana, jolla sopeudutaan työmarkkinoihin, ja keinona alentaa palkkoja. Hyvään maahanmuuttopolitiikkaan sisältyy todellinen tahto tukea kehittyvien maiden kestävää kehitystä suhtautumatta näihin maihin kyynisesti vain demokraattisena keinona saada Euroopan unionin tarpeisiin sopivaa halpaa työvoimaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, keskustelun kohteena oleva mietintö on monimutkainen teksti, jossa arvioidaan realistisesti alan ongelmia ja esitetään Euroopan unionin yhteisen maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat sekä laillista että laitonta maahanmuuttoa varten. Siinä ehdotetaan torjuvien toimien lisäksi maahanmuuttoa ehkäiseviä ja hillitseviä ennaltaehkäiseviä toimia, kuten maiden tukemista köyhyyden torjumisessa, koulutuksen parantamista ja tulevien maahanmuuttajien auttamista omassa maassaan.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta auttoi ystäväni jäsen Kratsan laatiman mietinnön avulla varmistamaan, että mietinnössä painotetaan laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan, etenkin naisten ja lasten kaupan, välisiä yhteyksiä sekä uhrien tarvetta oikeudelliseen ja sosiaaliseen suojeluun. Riippumatta siitä, onko kyse laillisesta vai laittomasta maahanmuutosta, mietinnössä kehotetaan torjumaan syrjintää ja soveltamaan ohjelmia, joilla edistetään naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia.

Minusta on myönteistä, että jopa muun kuin taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton yhteydessä vaaditaan tasa-arvoista osallistumista koulutukseen ja työhön sekä perheiden yhdistämistä. Mietinnössä painotetaan myös, että jäsenvaltioiden on käsiteltävä isäntämaassa jatkuviin epäinhimillisiin perinteisiin liittyvät ongelmat, jotka voivat johtaa jopa naisten kunniamurhiin.

Lisäksi on myönteistä, että mietinnössä kiinnitetään huomiota maahanmuuttajien saamien työpaikkojen väliaikaiseen ja laittomaan luonteeseen, joka vaikuttaa erityisesti naisiin.

Kuudennella vuosisadalla eKr. antiikin Kreikan runoilija Arkhilokhos kuvaili oman kotimaan hylkäämistä ja ulkomaille vaeltamista yhdeksi valitettavimmista tilanteista, joihin ihminen voi joutua. Runoilija painottaa, ettei suurimmassa vaarassa ole maahanmuuttajan ja hänen perheensä vauraus tai terveys vaan ihmisarvo.

Näin ollen onnittelen esittelijää, jäsen Gaubertia, ja komission jäsentä Frattinia siitä humaanista sävystä, joka heidän ansiostaan tulee esiin sekä mietinnössä että komission jäsenen puheenvuorossa. Mielestäni on Euroopan unionin kannalta myönteistä, että suunnitellaan toimia, joiden avulla voidaan ylläpitää ja tukea maahanmuuttajien ihmisarvoa ja koskemattomuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, niin laillista kuin laitontakin maahanmuuttoa koskeva kysymys on laaja asia, johon liittyy monia näkökohtia. Se on yhteydessä rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan, turvapaikkapolitiikkaan, maahanmuuttajien kotouttamiseen, heidän mahdollisuuteensa saada isäntämaassa laillinen työpaikka ja ennen kaikkea ihmiskauppaan.

Euroopan komissio on käsitellyt tätä kysymystä vuodesta 1986 uuden Euroopan yhtenäisasiakirjan avulla sekä julkaissut suuren määrän direktiivejä ja päätöksiä. Tämän vuoksi toistan sen, mitä sanoin aamulla. Kaikki nämä päätökset ja direktiivit on kodifioitava. Ilman kodifiointia ajelehdimme asiakirjojen ja päätösten meressä.

On kuitenkin havaittu, etteivät jäsenvaltiot pane täytäntöön sitovia päätöksiä tai että ne ovat jäljessä niiden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämä tietysti heikentää Euroopan unionin yhteisen politiikan saavuttamiseksi tehtyä työtä.

Syyllistyisin laiminlyöntiin, jos en onnittelisi lämpimästi jäsen Gaubertia mietinnön johdosta. Mietintö merkitsee useita edistysaskelia. Ensinnäkin siinä kehotetaan Euroopan komissiota vahvistamaan solidaarisuutta ja yhteisiä tiedotustoimia sekä parantamaan kaikkien maahanmuuttovirtojen hallinnasta vastaavien tahojen toiminnan koordinointia. Tärkeämpää on kuitenkin se, että mietinnössä korostetaan tarvetta tehdä yhteistyötä alkuperämaiden kanssa asianmukaisen tiedotusjärjestelmän avulla, jotta voidaan tunnistaa mahdollisen muuttajan työllistymismahdollisuudet. Tällainen yhteistyö ei tietystikään saa johtaa sellaiseen tilanteeseen, johon lyhytaikainen komission jäsen Buttiglione viittasi kuulemisensa aikana, koska Jumala varjelkoon meitä luomasta vastaanottokeskuksia – tai mielestäni pikemminkin leirejä – maihin, joista maahanmuuttajat lähtevät. Se olisi rikos, jota yhteiskuntamme ei voisi hyväksyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Busuttil (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, laillisen ja laittoman maahanmuuton välillä on yhteyksiä, kuten tässä mietinnössä perustellusti osoitetaan. On tuskin kuitenkaan mahdollista käsitellä laillista maahanmuuttoa ennen kuin tai ilman että luodaan järjestelmä, jolla voidaan hallita laitonta maahanmuuttoa. Tähän liittyy kaksi hyvin huolestuttavaa pääkysymystä. Ensinnäkin laittomat maahanmuuttajat itse vaarantavat henkensä, ja sadat ihmiset todellakin menettävät henkensä tehden Välimerestä hautausmaan ja saattaen meidät häpeään. Vaikka he pääsisivätkin Eurooppaan, oli sitten kyse Maltasta tai Italiasta, heidän koettelemuksensa eivät ole vielä ohi, vaan vasta alkamassa.

Toinen vakava huolenaihe on, että tämä ongelma vaatii veronsa kyseisiltä kohdemailta, etenkin Maltalta ja Italialta. Maltan osalta tilanne on vielä epävakaampi pelkästään lukumäärien vuoksi. Viime viikolla Maltaan tuli 56 maahanmuuttajaa, mutta 56 Maltaan saapuvaa maahanmuuttajaa tarkoittaa suhteellisesti samaa kuin yli 5 600 Italiaan saapuvaa maahanmuuttajaa. Näin mittava on Maltan kohtaama ongelma.

Tänä vuonna meillä on syytä optimismiin, koska ensimmäistä kertaa Euroopan unioni lopultakin vastaa toistuviin toimintapyyntöihimme. Erityisesti haluan viitata ministerineuvoston viime viikolla tekemään päätökseen, että Libyan kanssa aloitetaan välittömästi yhteistyö, jotta voidaan estää maahanmuuttovirta ja kuolemantapaukset, etenkin perustamalla Välimerta valvova erikoisosasto. Lopultakin Euroopan unioni on siis alkanut toimia. Toivottavasti se toimii ajoissa.

Olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle Frattinille hänen aidoista ponnisteluistaan asian hyväksi, ja Maltan kansalaisten puolesta pyytäisin häntä toimimaan päättäväisesti ja kiireesti. Arvoisa komission jäsen, luotamme siihen, että käsittelette näitä vakavia huolenaiheitamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin vain esittää kiitokseni kaikille puhujille. Voin vakuuttaa, että komissio jatkaa työtään parlamentin ja komission yhteisessä hengessä. Tavoitteena on EU:n lähestymistapa, jonka avulla voidaan yhdistää ihmiskaupan ja laittoman maahanmuuton vastaiset tiukat toimet sekä voimakkaat solidaarisuuteen perustuvat toimet. Euroopan unionin arvoja ovat solidaarisuus ja jokaisen yksilön perusoikeuksien kunnioittaminen. Euroopan unioni voi saada lisäarvoa juuri näiden kahden vaatimuksen tasapainottamisesta, jopa maahanmuuttopolitiikan arkaluonteisella alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

 

29. Käteisrahan valvonta
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0167/2005) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta (14843/1/2004 C6-0038/2005 2002/0132(COD)) (Esittelijä: Peillon).

 
  
MPphoto
 
 

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Haluan ensinnäkin kiittää esittelijä Peillonia selkeästä neuvoston yhteistä kantaa koskevasta analyysista ja tästä kannasta tekemistään päätelmistä. Panen hyvin tyytyväisenä merkille, että hänen mietinnössään jaetaan komission näkemys, jonka mukaan unioni tarvitsee kiireellisesti yhteistä, tehokasta ja tasapainoista lähestymistapaa laajamittaisen rajatylittävän rahaliikenteen valvontaan.

Yhdyn myös jäsen Peillonin näkemykseen, jonka mukaan käsiteltävänänne on edeltäjäänsä selvempi ja käytännöllisempi ehdotus. Olen sitä mieltä, että ehdotuksen hyväksymisen myötä yhteisö saa voimakkaan välineen, jonka avulla tullilaitos pystyy valvomaan merkittäviä yhteisön alueelle tuotavia tai sieltä vietäviä käteisrahasummia.

Jäsenvaltioiden kokemukset ovat osoittaneet, että käteisrahaa käytetään, jotta vältyttäisiin siirtoihin kohdistuvilta rahoituslaitosten tarkastuksilta. Käteisrahaliikenne on myös terroristijärjestöjen kannalta helppo tapa siirtää varoja. Rikollistoimintaa helpottaa se, että epäilyttävään rahaliikenteeseen kohdistuvissa kansallisissa valvontatoimissa on huomattavia eroja. Tästä syystä näitä toimia tarvitaan rahanpesun tämänhetkisen valvonnan täydentämiseksi, jotta voisimme evätä rikollisilta ja terroristeilta mahdollisuuden hyödyntää tätä valvonnassa olevaa aukkoa.

Ehdotuksessa esitetään otettavaksi käyttöön ilmoitus- ja selvitysjärjestelmä, jossa kaikki, jotka tulevat yhteisöön tai lähtevät sieltä mukanaan yli 10 000 euron käteissumma, joutuvat tekemään rahavaroista ilmoituksen tullille. Jos tällaista ilmoitusta ei tehdä tai jos siinä annetaan vääriä tietoja, jäsenvaltioiden on tarkistettava siirron laillisuus ja ryhdyttävä tarvittaessa lisätoimiin.

Ehdotuksessa esitetään myös tietojen toimittamista koskevaa järjestelmää, jonka tarkoituksena on varmistaa, että saatuja tietoja käsitellään ja vaihdetaan tehokkaasti ja asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Lisäksi ehdotuksen avulla pyritään myös auttamaan laillisilla asioilla liikkuvia matkailijoita siten, että nykyiset lukuisat erilaiset kansalliset lähestymistavat korvataan selkeällä, yksinkertaisella ja vaivattomalla yhteisön järjestelmällä. Olen näin ollen sitä mieltä, että tänään käsiteltävänä olevan ehdotuksen avulla tukitaan nykyiset porsaanreiät ja vahvistetaan toimiamme terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Ehdotettu vaivaton järjestelmä merkitsee sitä, että valvonta ei kuormita kohtuuttomasti matkailijoita tai asianomaisia kansallisia hallinnonaloja. Odotan siis innokkaasti, että tuette ehdotuksen hyväksymistä mahdollisimman pian.

 
  
MPphoto
 
 

  Vincent Peillon (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, luvaton tai laiton maahanmuutto ei koske vain henkilöitä vaan myös pääomia ja käteisrahaa. Tämä on huolestuttavaa Euroopan demokratian kannalta, koska tämän laittomasti maahan tuotavan tai sieltä vietävän rahan ja salakaupan – kuten ihmiskaupan, josta keskusteltiin aiemmin, elimillä käytävän kaupan ja huumekaupan – ja tietenkin terrorismin välillä on yhteys, arvoisa komission jäsen. Ei pidä myöskään unohtaa kansainvälistä rikollisuutta, joka on huolestuttava asia niin Euroopan unionin kuin kansainvälisen yhteisönkin kannalta.

Näin ollen neuvoston yhteinen kanta ja parlamentin suositus toiseen käsittelyyn ovat olennaisilta osin rakentavia. Keskustelu alkoi kolme vuotta sitten. Parlamentti sai jo tilaisuuden ilmaista kantansa edellisellä lainsäädäntökaudella, ja arvelen teidän laillanne, että uusi ehdotus, joka hyväksyttiin neuvostossa määräenemmistöllä, on yksinkertaistanut ja rikastuttanut tekstiä. Tästä syystä parlamentin jäsenet kannattivat ehdotusta, ja toivomme tietenkin hartaasti, että teksti hyväksyttäisiin nyt mahdollisimman pian. Kyse on nimittäin aiheesta, jonka osalta on keskityttävä pääasiassa ja laaja-alaisesti itse tekstin lisäksi sen tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

Teksti muodostaa tämänhetkisessä muodossaan oikeudellisen välineen, jota tarvitsevat erityisesti valvonnasta vastaavat tulliviranomaiset. Olen lisäksi sitä mieltä, että parlamentin lisäämien asioiden ja tarkistusten myötä olemme saaneet takeet ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja henkilötietojen suojasta. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi en ole erityisen huolissani asiasta.

Kiitän lopuksi komissiota ja neuvostoa niiden rakentavasta suhtautumisesta eri kokouksissamme, ja toivon tähän työhön osallistuneiden muiden poliittisten ryhmien esittelijöiden tavoin ja olen optimistinen sen suhteen, että parlamentti hyväksyy päätöslauselman huomenna yksimielisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä vaaditaan tiukkoja valvontatoimia, jotka kohdistuvat Euroopan unionin jäsenvaltioihin tuotavien tai sieltä vietävien käteisvarojen ilmoittamiseen. Kätevänä verukkeena käytetään järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja rahanpesun torjuntaa, mutta mitkä ovat sen todelliset vaikuttimet?

Rahaliikenteen ilmoittamista tai paljastamista koskeva velvoite voi helposti johtaa siihen, että Euroopan unionista vietäviä rahamääriä ryhdytään tosiasiallisesti rajoittamaan. Puhuin eilen tässä istuntosalissa siitä, että Euroopan yhtenäisvaluutan kariutuminen on väistämätöntä. On ilmiselvää, että mietinnössä tehdyt ehdotukset ennakoivat tulevaa luottamuspulaa euroon nähden. Kun niin käy, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki haluavat estää rahojen siirtymisen pois euroalueelta. Ison-Britannian ottaminen mukaan näihin rajoittaviin toimiin pahentaa tilannetta entisestään. Se on jälleen uusi syy, jos sellaista edes tarvittaisiin, Ison-Britannian ehdottomaan vetäytymiseen Euroopan unionista.

 
  
MPphoto
 
 

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin esitän loppuhuomautukseni, haluan vastata jäsen Battenin esittämään huomautukseen. Haluan kiinnittää hänen huomionsa siihen, että mitä komissioon ja neuvostoon tulee, olemme ehdottoman varmoja siitä, että Euroopan parlamentin tarkoituksena oli vain valvoa käteisrahan liikkumista terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Haluan lopuksi ottaa lyhyesti kantaa esittelijän ehdottamiin kolmeen tarkistukseen. Komissio ymmärtää täysin esittelijän halun varmistaa, että tietosuojaan kiinnitetään täysimääräistä ja asianmukaista huomiota. Asiaa on todellakin syytä korostaa, varsinkin kun käsittelemme parhaillaan tiettyjä järeitä täytäntöönpanotoimia.

Komissio katsoo, että esitetyissä kolmessa tarkistuksessa ei rajoiteta tai laajenneta voimassa olevia tietosuojaa koskevia säännöksiä vaan että niissä kiinnitetään huomiota siihen, että näitä säännöksiä on sovellettava asianmukaisesti, kun on kyse suuria käteisrahasummia mukanaan kuljettavista matkailijoista. Komissio pitää tämän vaatimuksen korostamista myönteisenä ja hyväksyy näin ollen kolme esitettyä tarkistusta.

Edellyttäen, että myös neuvosto hyväksyy tarkistukset, katson, että meille suodaan Peillonin mietinnössä todellinen mahdollisuus saattaa ehdotuksen pitkäksi venähtänyt tarkastelu menestyksellisesti päätökseen. Toivon, että vahvistatte tukenne ehdotuksesta toimitettavassa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Mihael Brejc, (PPE-DE) – (SL) Asetus on vain yksi monista oikeudellisista perustoista, joilla luodaan pohja tehokkaalle terrorismin torjunnalle.

Terrorismi on nyky-yhteiskunnan etäispesäke. Se on ilmiö, jota ei voida valvoa vain yhden toimen avulla, vaan se edellyttää monenlaista toimintaa niin jäsenvaltioilta kuin koko EU:ltakin.

Vaikka ensi näkemältä vaikuttaakin siltä, ettei asetus tuo mukanaan rajavalvontaan liittyviä suuria vaatimuksia tai muutoksia, se on kuitenkin tärkeä osa terrorismin vastaisia toimia. Meidän on oltava tietoisia siitä, että lukuisat turvatoimet EU:n rajoilla ja niiden sisäpuolella voivat parantaa huomattavasti turvallisuutta ja suojaa terroriteoilta.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän esittelijä Peillonia hänen valmiudestaan ja yhteistyöhalukkuudestaan sekä siitä, että hän pyrki löytämään parhaan tien. Mietintö on mielestäni hyvä kompromissi, ja tuen sitä täysin.

 

30. Valmisteveron alaiset tuotteet
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Rosatin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0138/2005) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun direktiivin 92/12/ETY muuttamisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Dariusz Rosati (PSE), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi, jolla muutetaan direktiivin 92/12/ETY 7, 8, 9 ja 10 artiklaa. Muistutan parlamentille, että direktiivissä vahvistetaan yleiset säännöt valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumista ja hallussapitoa varten. Näihin tuotteisiin kuuluvat lähinnä alkoholi ja tupakkatuotteet mutta myös nestemäiset polttoaineet. Huomautan lisäksi, että vuoden 1992 direktiivin 27 artiklassa komissio velvoitetaan laatimaan kertomus 7, 8, 9 ja 10 artiklan vaikutuksesta ja täytäntöönpanosta vuoteen 1997 ulottuvalta kaudelta. Komission esittämistä eri syistä näiden artiklojen täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta keskustellaan vasta nyt, useita vuosia myöhemmin.

Muistutan parlamentille, että 7 artikla liittyy siihen, että yritykset kuljettavat valmisteveron alaisia tuotteita kaupallisiin tarkoituksiin, kun taas 8 artiklassa käsitellään sitä, että yksityishenkilöt kuljettavat valmisteveron alaisia tuotteita omiin tarpeisiinsa. Direktiivin 9 artiklassa määritellään raja-arvot, joiden ylittyessä valmisteveroja kannetaan, sekä annetaan ohjetasot, joiden tarkoituksena on helpottaa sen toteamista, onko kuljetetut valmisteveron alaiset tuotteet tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin vai yksityishenkilöiden omiin tarpeisiin. Lopuksi 10 artiklassa eritellään yksityiskohtaisesti järjestelyt, jotka koskevat valmisteveron kantamista ja maita, joissa sitä kannetaan, sekä selvitetään veroedustajien tehtävät ja etämyynnin edellytykset.

Näiden artiklojen säännöksistä ja niiden käytännön toteuttamisesta on esitetty monenlaisia epäilyjä. Niitä ovat esittäneet yksityishenkilöt, matkailijat ja turistit, mutta myös yritykset, joiden toiminta edellyttää kaupankäyntiä valmisteveron alaisilla tuotteilla sekä niiden kuljettamista. Tästä syystä komissio päätti esittää muutamia tarkistuksia näihin neljään artiklaan, ja sen päätavoitteena oli noudattaa kahta perusperiaatetta.

Komissio halusi ensinnäkin varmistaa erään yhtenäismarkkinaperiaatteen täytäntöönpanon johdonmukaisuuden. Viittaan siihen, että kaupallisessa tarkoituksessa kuljetettavista tuotteista kannettava valmistevero maksetaan määräjäsenvaltiossa, kun taas tuotteista, joita yksityishenkilö kuljettaa itse omiin tarpeisiinsa, valmistevero kannetaan hankintajäsenvaltiossa.

Näin ollen komission 7 artiklaan esittämien tarkistusten päätavoitteena on määritellä kuljettaminen kaupallisessa tarkoituksessa. Määritelmän mukaisesti kuljettamisena kaupallisessa tarkoituksessa pidetään kaikkea kuljettamista muuhun kuin omiin tarpeisiin. Muiden 7 artiklaan esitettyjen tarkistusten tavoitteena on yksinkertaistaa sanamuotoja ja täsmentää terminologiaa. Lopuksi komissio on myös esittänyt, että 7 artiklassa on yksilöitävä valmisteverovelvolliset henkilöt.

Yksi tarkistuksista, joita komissio on tehnyt 8 artiklaan, on ratkaisevan tärkeä. Viittaan komission ehdotukseen siitä, että yksityishenkilöiden ei tarvitsisi enää itse kuljettaa hankkimiaan tuotteita voidakseen ostaa niitä. Sen sijaan nämä henkilöt voivat tilata valmisteverojen alaisia tuotteita etämyynnistä omaan asuinpaikkaansa. Tätä sovelletaan myös niin sanottuihin lahjoihin. Näin ollen ryhdytään noudattamaan uutta periaatetta, jonka mukaan yksityishenkilö saa kuljettaa tuotteita henkilökohtaisiin tarpeisiinsa, mutta niitä saavat kuljettaa myös muut tahot kyseisen yksityishenkilön puolesta ja hänen kustannuksellaan.

Komissio esittää myös 9 artiklaan tärkeää tarkistusta, jonka mukaan määrälliset ohjetasot, joita ei ole tähän mennessä hyödynnetty tarkoitetulla tavalla, olisi poistettava. Lopuksi komissio ehdottaa jälleen 10 artiklan muuttamista, jotta menettelyä voidaan yksinkertaistaa.

Esittelijänne katsoo, että kaikkien EU:n verolainsäädäntöön tehtävien muutosten pitäisi täyttää neljä kriteeriä. Ensinnäkin tällaisten muutosten pitäisi olla sisämarkkinakäsitteen mukaisia, eli niiden pitäisi estää syrjintää. Toiseksi niiden pitäisi olla yksinkertaisia ja avoimia, jotta ne on helppo panna täytäntöön. Kolmanneksi ne eivät saisi aiheuttaa merkittäviä häiriöitä jäsenvaltioiden verotuloille. Neljänneksi niiden pitäisi myös mukailla jäsenvaltioiden terveyspolitiikkaa, mikäli yksittäisissä jäsenvaltioissa noudatetaan asianmukaista politiikkaa.

Esittelijänne on sitä mieltä, että komission ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan siinä mielessä, että ne ovat edellä mainittujen kriteerien mukaisia. Tästä syystä tuen kaikkia komission ehdottamia muutoksia. Parlamentin tarkistuksissa on ensisijaisesti kyse kielellisistä muutoksista ja yksittäisten säännösten kieliasuun tehtävistä parannuksista sekä terminologian täsmentämisestä. Parlamentti on myös ehdottanut, että kun näitä määräyksiä pannaan täytäntöön, yksittäisten jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille langetetaan todistustaakka siitä, onko tuotteet tarkoitettu kaupalliseen käyttöön. Voimassa olevia säännöksiä sovellettaessa on aivan liian usein käynyt niin, että todistustaakka on langennut matkailijoille, mikä on mielestämme yhteismarkkinaperiaatteen vastaista.

Esittämiemme tarkistusten tavoitteena on poikkeuksetta yksinomaan parantaa tekstiä ja antaa lisäselvennystä. Tuemme kaikkia komission muutoksia.

 
  
MPphoto
 
 

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Rosatia erittäin selvästä ja täsmällisestä analyysistä, jonka hän on tehnyt komission ehdotuksesta. Panen hyvin tyytyväisenä merkille, että mietinnössä tuetaan voimakkaasti komission ehdotusta, jonka tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa tällä alalla sekä kansalaisten että kaupan osalta.

Ehdotus koskee niin sanottua valmisteveron alaisten tavaroiden liikkumista yhteisön sisällä "valmistevero maksettuna". Vaikka onkin totta, että tällainen tavaroiden liikkuminen yhteisön sisällä vastaakin vain pientä osaa kaikesta valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisesta yhteisön sisällä, on kuitenkin korostettava, että asia koskee ensisijaisesti Euroopan kansalaisia sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Euroopan kansalaisten osalta ehdotuksen tavoitteena on selventää voimassa olevia sääntöjä, jotka koskevat tavaroiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen. Päätellen siitä, miten paljon kysymyksiä komissiolle esitetään päivittäin tästä asiasta, on selvää, että nykyiset säännöt, kuten "ohjetasojen" merkitys, aiheuttavat hämmennystä. Ehdotuksessa selvennetään tätä asiaa ja myös parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia ostaa tavaroita, joista on maksettu vero, haluamissaan jäsenvaltioissa joutumatta tekemään tavaroista ilmoitusta ja maksamaan niistä veroa omassa jäsenvaltiossaan. Näin järjestelmää mukautetaan vastaamaan paremmin todellisten sisämarkkinoiden periaatteita.

Kaupallisessa tarkoituksessa kuljetettavien tavaroiden osalta komissio ehdottaa sen perusperiaatteen säilyttämistä, jonka mukaan valmistevero maksetaan määräjäsenvaltiossa, samalla kun kyseisessä jäsenvaltiossa noudatettavia menettelyjä on määrä yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa. Tämä hyödyttää erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, kuten pieniä viinialan toimijoita, jotka yrittävät saattaa tuotteensa suoraan muiden jäsenvaltioiden markkinoille. Nykyiset monimutkaiset säännöt, jotka vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, estävät usein näitä yrityksiä harjoittamasta liiketoimintaa muissa jäsenvaltioissa.

Ottaen huomioon näiden asioiden merkitys sekä kansalaisille että liikkeenharjoittajille toivon, että tänään käsiteltävänä olevan mietinnön myönteinen sävy näkyy huomisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ryhmäni laajan enemmistön pitäisi hyväksyä Rosatin mietintö. En kuitenkaan yritellä teeskennellä, etteikö talous- ja raha-asioiden valiokunnan hyväksymä teksti aiheuttaisi merkittävästi ongelmia. Toisistaan eroavien etujen esille tuominen on johtanut varsin horjuvaan lopputulokseen, jossa on tiettyä epäjohdonmukaisuutta tai jopa ristiriitaisuutta. Jälleen kerran saamme huomata, miten arkaluonteisia veroasiat ovat edelleen Euroopan unionissa. Tästä syystä olisi toivottavaa, että noudattaisimme niiden tarkastelussa ehdottomasti periaatteita, joista saarnaamme jatkuvasti.

Komission ehdotuksen tavoitteena on edetä kohti sisämarkkinoiden luomista, edistää valmisteveron alaisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta ja lopuksi vastata kuluttajille sallimalla heidän tehdä ostoksia siellä, missä se heille parhaiten sopii. Näin ollen minua hämmästyttävät joidenkin kollegoideni ehdotukset, jotka johtaisivat tämän ajatusmallin vastaiseen tilanteeseen ja jopa ennen vuotta 1993 vallinneisiin oloihin.

Kaikki tämä on hämmästyttävää ja jopa huolestuttavaa, mutta palatkaamme periaatekysymyksiin. Sisämarkkinamalli edellyttää hyvin selvästi, että loppukäyttäjä maksaa valmisteveron hankintajäsenvaltiossa niistä tuotteista, jotka on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön. Ohjetasoista, joiden perusteella vahvistetaan jäsenvaltiosta toiseen kuljetettavien tuotteiden sallittu enimmäismäärä, on muodostunut liian joustamaton este, minkä vuoksi komissio on ehdottanut niiden poistamista. Ehdotus on hyvä, mutta talous- ja raha-asioiden valiokunta on valitettavasti noudattanut sitä vain osittain, koska valiokunta hyväksyy periaatteessa ohjetasojen poistamisen mutta viittaa tarkistuksessa samoihin ohjetasoihin, aivan kuin ne olisivat edelleen olemassa.

Toinen esimerkki epäjohdonmukaisuudesta on se, että kuluttajat eivät joudu tulevaisuudessa enää itse kuljettamaan tavaroita voidakseen hyötyä säännöstä, jonka mukaan valmistevero maksetaan hankintajäsenvaltiossa. Tämäkin on merkittävä edistysaskel.

Sitä vastoin etämyyntiin sovelletaan edelleen määräjäsenvaltiosääntöä. Ongelmana on, ettei näiden kahden tapauksen välinen ero ole aina selvä ja että niiden erilainen kohtelu johtaa varmasti käytännön ongelmiin.

Niinpä esitin tarkistuksia, joiden tavoitteena on poistaa paikan päällä tapahtuvan myynnin ja etämyynnin välinen ero, mutta en saanut sille tukea talous- ja raha-asioiden valiokunnalta. Vedin esitykseni pois, koska minulle sanottiin, etteivät ihmiset olleet vielä valmiita tähän ja että se edellyttäisi vallankumousta. Kyse olisi kuitenkin vain sisämarkkinamallin noudattamisesta. Euroopan yhdentymisen osoittauduttua erittäin monimutkaiseksi asiaksi, kuten nykytilanne osoittaa, emme voi jatkaa tällaisten epäjohdonmukaisuuksien kannustamista, koska Euroopan kansalaiset tuomitsevat ne hyvin ankarasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, nykyisen oikeudellisen kehyksen tarkistamista pidetään väistämättömänä, koska Euroopan kansalaiset ja yritykset tarvitsevat selviä, yksinkertaistettuja lakeja.

Tämän pyrkimyksen yhteydessä haluan korostaa kahta asiaa, jotka voivat mielestäni olla ratkaisevan tärkeitä. Ensinnäkin käsiteltävänä olevasta direktiiviehdotuksesta on poistettu viittaus ohjetasoihin. Nämä ohjeet muodostavat tällä hetkellä jäsenvaltioiden kansallisille hallinnoille suunnatut yhtenäiset määrälliset kriteerit, joihin voidaan vedota valmisteveron alaisia tuotteita maahantuotaessa. Tarkoituksena on tällöin arvioida, pidetäänkö kyseisiä tuotteita hallussa kaupallisia tarkoituksia varten vai ei. Ohjetasoista luopumisen myötä kansalliset hallinnot voivat hyväksyä ja soveltaa omia kriteerejään arvioidakseen, pidetäänkö tuotteita hallussa kaupallisia tarkoituksia varten vai ei. Tämä ei mielestäni ole sisämarkkinoiden periaatteiden mukaista vaan päinvastoin askel taaksepäin ja uudelleenkansallistamiseen liittyvä suuntaus. Mielestäni oikea tapa edetä olisi säilyttää ohjetasot tai, mikäli se on tarkoituksenmukaista, tehdä tutkimus, jossa arvioidaan nykyisiä tasoja, tai korvata ne kokonaan uusilla ohjetasoilla.

Toiseksi, jotta voitaisiin yhdenmukaistaa kansallista lainsäädäntöä ja saattaa sisämarkkinat päätökseen kaikilla aloilla, nykyistä direktiiviehdotusta on pidettävä siirtymävaiheena. Lopullisena tavoitteena on oltava kansallisen lainsäädännön ja sisämarkkinoiden asianmukainen valmistelu, jotta kussakin jäsenvaltiossa kannettuja valmisteveroja voidaan yhdenmukaistaa. Tätä edellyttää myös sisämarkkinoita sääntelevä markkinoiden vapaus.

Haluan kuitenkin korostaa, että nykyisessä direktiivissä parannetaan erittäin merkittävästi tämänhetkistä järjestelmää. Nykyisten ongelmien ratkaisemista edesauttavat mielestäni erityisesti ehdotukset, joiden tarkoituksena on parantaa kaupallisen tarkoituksen kaltaisten ongelmallisten käsitteiden määritelmiä ja sisällyttää lahjan määritelmä tuotteisiin, joista maksetaan valmisteveroa määräjäsenvaltiossa, samoin kuin ehdotukset, jotka koskevat etämyyntiä ja järjestelmien yksinkertaistamista.

Haluan onnitella esittelijä Rosatia eheästä ehdotuksesta, jonka hän on esittänyt tässä asiassa, ja olen sitä mieltä, että parlamentin pitäisi äänestää huomenna hänen mietintönsä puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Vaikuttaa siltä, että tämä kenties tekninen kysymys, jota tarkastelemme tänä iltana, liittyy itse asiassa hallituspolitiikan ongelmaan. Miten voimme yhdistää valtion valvonnan vapaisiin markkinoihin luodaksemme optimaaliset edellytykset talouden kehittymiselle? Tähän kysymykseen ei ole ilmeisestikään olemassa yksinkertaista vastausta. Talousuudistukset, joita me uudet jäsenet olemme toteuttaneet, osoittavat kuitenkin selvästi, että parhaat tulokset saavutetaan, kun ongelmaa lähestytetään yhdennetysti. Suhtaudun myönteisesti komission ehdotukseen niiden ohjeellisten laadullisten rajoitusten poistamisesta, joita jäsenvaltioiden tulliviranomaiset tällä hetkellä noudattavat määritelläkseen henkilökohtaisia tarpeita varten kuljetettujen valmisteveron alaisten tuotteiden määrän, jonka saa tuoda maahan. Tällainen menettely oli nimittäin vastoin yhteismarkkinoiden toiminnan olennaisia edellytyksiä. Voimmeko tosiaan puhua yhteismarkkinoista, joilla yksittäiset henkilöt eivät voi tuoda maahan tuotteita henkilökohtaisiin tarpeisiinsa? Meidän ei kuitenkaan pitäisi unohtaa asiaan liittyviä ongelmia.

Ensinnäkin unionin reuna-alueilla ja erityisesti itärajan läheisyydessä sijaitseviin jäsenvaltioihin saattaa kohdistua salakuljetettujen tuotteiden tulva, koska alkoholin hinta on paljon alhaisempi sekä Venäjällä että Valko-Venäjällä, eikä salakuljetuksen torjumista koskevan päätöksen pitäisi kohdistua ainoastaan rajojen suojelun vahvistamiseen. Kehotan komissiota tarkastelemaan tarvetta tehdä itäisten naapurimaiden kanssa sopimuksia, joissa kyseisiä maita pyydettäisiin tekemään kanssamme yhteistyötä salakuljetuksen torjumiseksi.

Ongelmia aiheutuu myös sellaisista kauppiaista, jotka kuljettavat alkoholia maasta toiseen, esimerkiksi Virosta, jossa valmistevero on alhainen, Suomeen, jossa valmistevero ja näin ollen myös hinnat ovat korkeat. Ongelmaa on vaikea ratkaista ilman yhdennettyä lähestymistapaa rajaseudulla sijaitsevien alueiden kehittymiseen ja työpaikkojen luomiseen, jotta näille ihmisille annettaisiin mahdollisuus ansaita elantonsa jollakin toisella tavalla.

Siten taloudelliset toimet, joilla voidaan ehkäistä kielteisiä seurauksia, ovat aina käytettävissä. Lisäksi tutkijat ovat osoittaneet, että yhteismarkkinoiden luomisesta koituu paljon muitakin etuja: Euroopan unionin asukaskohtainen BKT on 20 prosenttia korkeampi juuri yhteismarkkinoiden ansiosta. Näin ollen edut painavat vaa'assa enemmän kuin ongelmat, joita päätöksen soveltaminen aiheuttaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(SV) Arvoisa puhemies, alkoholijuomista kannettavan veron nykyinen vähimmäistaso saattaa olla niinkin alhainen kuin nolla prosenttia, mutta toiset jäsenvaltiot ovat valinneet korkeamman verotason pääasiassa kansanterveyteen liittyvistä syistä.

Tuotteiden rajoittamaton liikkuminen merkitsee epäreilun verokilpailun kautta periaatteessa sitä, että kaikki jäsenvaltiot joutuvat noudattamaan samaa politiikkaa kuin alhaisinta veroa kantava jäsenvaltio. Näin kävisi, jos käyttäisimme käsitettä "henkilökohtainen tarve" ilman minkäänlaista ajallista rajoitusta. Koska monia alkoholijuomia voidaan säilyttää kokonaisen eliniän verran, kuka tahansa voi väittää, että kuorma-autollinen tällaisia juomia on tarkoitettu henkilökohtaiseen tarpeeseen seuraaviksi 40 vuodeksi, jolloin salakuljettajat pääsisivät kuin koira veräjästä. Noudattamalla 120 päivän periaatetta voisimme ottaa huomioon esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat ja jäsenvaltioiden väliset kulutuserot, mutta lakiin sisältyisi edelleen viittaus siihen, mitä voidaan pitää kohtuullisena henkilökohtaisena tarpeena.

Tarkistuksen hylkääminen äänestyksessä merkitsisi käytännössä sitä, että kaikkia EU-maita kielletään toteuttamasta toimia, joilla tupakkatuotteiden ja alkoholin kulutusta torjutaan terveydellisistä syistä. Tämä on tuskin parlamentin tarkoitus, koska se olisi ristiriidassa perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  John Purvis (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, Samuel Johnson määritteli vuonna 1755 laatimassaan sanakirjassa valmisteveron "vastenmieliseksi veroksi", ja niin kyseinen vero kuin tapa, jolla sitä valvotaan, ovat saaneet myös skottilaisten äänestäjieni vihat päällensä. He soittavat minulle kyynelehtien ja kuvailevat, miten heidän autonsa on purettu osiin ja miten tullivirkailijat ovat pelotelleet heidän lapsiaan. Heille kylläkin sanotaan, että asia on mahdollista viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi ettei heillä ole siihen varaa, kun vastassa on tulli pohjattomine taskuineen. Myös todistustaakka lankeaa siinä tapauksessa näille ihmisille.

Mitä hyötyä näistä liiallisista valmisteveroista on? Niillä sorretaan rehellisiä jälleenmyyjiä, jotka eivät pysty kilpailemaan ulkomailla tehtyjen henkilökohtaisten ostosten kanssa saati sitä paljon vakavampaa salakuljettamista vastaan, jota järjestäytynyt rikollisuus harjoittaa ja jota näiden verojen avulla edistetään. Valmisteverot itse asiassa alentavat verotulojen kokonaismäärää. Sitten ovat vielä kaikkien näiden ylimääräisten tullitarkastajien aiheuttamat kustannukset.

Entä terveys: kannustavatko valmisteverot todella ihmisiä lopettamaan tupakoimisen ja juomisen? Eivät! Ihmisten maahantuomien ja salakuljettamien savukkeiden ja alkoholin suuri määrä merkitsee nimittäin sitä, että tupakoinnin ja juomisen tosiasialliset kustannukset ovat alhaisemmat. Valmisteverot eivät ole ainoastaan vastenmielisiä vaan myös turhia, ja korkeat valmisteverot, jotka eivät ole suhteessa muissa maissa kannettaviin valmisteveroihin, ovat vielä hyödyttömämpiä. Ne vain vääristävät ostotottumuksia naurettavasti ja luovat hedelmällisen maaperän, jolla järjestäytynyt rikollisuus voi kukoistaa.

Arvoisa komission jäsen, olette vastuussa sen varmistamisesta, että Euroopan yhtenäismarkkinat toimivat asianmukaisesti siten, että tavarat ja ihmiset voivat liikkua vapaasti. Yhtenäismarkkinat eivät selvästikään toimi siltä osin kuin valmisteveroaste vaihtelee erittäin suuresti jäsenvaltioissa. Minä hyväksyn ja me hyväksymme verokilpailun käsitteen. Tulo- ja yritysverotuksen alalla on jo kilpailua, ja hyvä niin. Miksei näin ole myös valmisteverojen kohdalla? Ehkä on tullut aika hylätä koko valmistevero ja ryhtyä kantamaan arvonlisäveroa ainoana kulutusverona.

 
  
MPphoto
 
 

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). (HU) Olen samaa mieltä siitä, että tarkistuksiin pitäisi sisältyä ehdotuksia valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen helpottamiseksi, jotta sisämarkkinat voidaan saattaa päätökseen. Olen myös samaa mieltä siitä, että ehdotuksissa langetetaan todistustaakka lujasti valtioiden viranomaisten harteille. Pidän myös edistysaskeleena sitä, että valmisteveron alaisten tuotteiden rajatylittävää liikkuvuutta koskevat määrälliset ohjetasot on sisällytetty tähän Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitykseen. Unioni ei pelkästään syvenny, vaan se myös laajenee. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden väliset tulo- ja hintaerot kasvavat huomattavasti vielä jonkin aikaa. Erityisesti EU:n itärajalla, esimerkiksi Unkarin naapurimaassa Romaniassa, kestää kauan ennen kuin hinnat ja tulot yltävät parempituloisten naapurimaiden tasolle. Jos kyseiset jäsenvaltiot taas nostavat hintoja ja tulotasoa joka tapauksessa hallinnollisesti määrätyn hinnoittelun ja valmisteveron avulla, liikkeellä olevien laittomien tuotteiden osuus muodostuu merkittäväksi. Tämä johtaisi ilmiselvästi ja kauhistuttavasti siihen, että itse asiassa kaupallisessa tarkoituksessa kuljetettavat tuotteet tullattaisiin henkilökohtaiseen tarpeeseen tarkoitettuina tuotteina kansallisia rajoja ylitettäessä. Tästä taas seuraisi, että tuotteita kuljetettaisiin järjestäytyneesti sisämarkkinoiden syventämisen varjolla. Esimerkiksi Unkarissa tämä merkitsisi valtion valmisteverotulojen menetystä mutta haittaisi myös vähittäiskauppaa ja yleensäkin valmisteveron alaisten tuotteiden valmistajien toimintaa.

Toinen mietintöön liittyvä huomautukseni on se, että on vaikeaa sovittaa yhteen kilpailua ja välillisen verotuksen alentamista sekä tavoitetta, jonka mukaan välillisten verotusmuotojen merkitystä suhteessa välittömään verotukseen on lisättävä kilpailukyvyn parantamiseksi. Olen sitä mieltä, että viime viikon kansanäänestysten aiheuttamasta tyrmistyksestä on opittava, että EU:n laajentumisella ei ole pelkästään pitkän aikavälin kauniita ja ihanteellisia vaikutuksia, vaan että sillä on myös välittömiä seurauksia reaalitaloudelle, mikä voi olla jopa kielteistä lyhyellä aikavälillä. On epäoikeudenmukaista, että lähimmät naapurimme joutuvat kantamaan yksin nämä kielteiset seuraukset sisämarkkinoiden kaikkivoipuuden varjolla. Merkittävien tulo- ja hintaerojen tapauksissa on sallittava siirtymävaihe, joka voi ulottua tarvittaessa pidemmällekin kuin vuoteen 2009, kuten liittymissopimuksissa säädetään, ja jonka aikana vauraammat naapurimaat voivat suojella sisämarkkinoitaan pitämällä voimassa hallinnollisesti määrätyt raja-arvot ja jatkamalla näiden raja-arvojen valvontaa.

 
  
MPphoto
 
 

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ottaa kantaa esitettyihin tarkistuksiin. Joissakin tarkistuksissa muutetaan tai lisätään johdanto-osan kappaleita, jotta korostettaisiin tarvetta luoda sisämarkkinat myös valmisteveron alaisille tuotteille. Vakuutan teille, että se on juuri komission ehdotuksen tarkoituksena. Mielestäni tätä korostetaan jo asianmukaisesti johdanto-osan kappaleissa.

Tarkistuksesta, jossa vaaditaan komissiota tarkistamaan ja arvioimaan "ohjetasoja", voin vain todeta, että komissio on arvioinut ohjetasoja kertomuksessaan. Komission ehdotus perustui juuri tähän, ja komissio on tullut siihen tulokseen, ettei näitä ohjetasoja pidä enää sisällyttää EU:n lainsäädäntöön. Tästä syystä, ja koska ehdotetussa tarkistuksessa ei myöskään sisällytetä tällaisia ohjetasoja direktiiviin, komission ei mielestäni ole tarpeen esittää asiasta uutta kertomusta.

Totean lopuksi, että kun on kyse sen todistamisesta, että tuotteet on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, kyseisessä tarkistuksessa tunnutaan asettavan todistustaakka kokonaan hallinnolle. Komissio suhtautuu asiaan toisin ja ilmeisesti neutraalimmin. Kansalaisten on annettava selvitys tai todistus siitä, mihin tarkoitukseen kyseisiä tuotteita ollaan kuljettamassa. Hallinnon tehtävänä on tehdä päätös kansalaisen ilmoituksen pohjalta. Koska tällainen päätös voidaan aina riitauttaa, sillä on oltava vankat perusteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Othmar Karas (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa tyydytään mielestäni vain korostamaan niitä useita asioita, jotka on vielä tehtävä, jos haluamme todellisten sisämarkkinoiden toteutuvan kaikilla elämämme osa-alueilla.

Yhtäältä meidän on vapautettava, yksinkertaistettava, yhdenmukaistettava tai kehitettävä vähimmäisnormeja. Toisaalta tarvitsemme tietenkin sisäänrakennettuja turvatakuita erityisesti terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Olemme sitoutuneet edistämään molempia näkökohtia vaiheittain. Sanon "kyllä" sisämarkkinoille, ja jokainen toimenpide niiden vahvistamiseksi on kasvun ja työllisyyden etujen mukaista ja hyödyttää kuluttajia.

Toinen asia tuli selvästi esille keskustelun aikana, nimittäin se, ettei kyse ole yhteispäätösmenettelystä. Parlamenttia on kuultava jokaisessa asiassa yhteispäätösmenettelyn välityksellä, ja tämä koskee myös verotuspoliittisia kysymyksiä. Mikäli haluamme toteuttaa sisämarkkinat, meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota Euroopan unionissa harjoitettavaan verotuspolitiikkaan. Kannatan verokilpailua, mutta kaikella kilpailulla on rajansa. Verokantojen liian suuri vaihtelu voi johtaa räikeisiin kilpailun vääristymiin. Myös verotuspolitiikan osalta on kuitenkin ryhdyttävä toimiin.

Totean kolmanneksi "pieniä ja keskisuuria yrityksiä" tarkastelevan toimintaryhmän puheenjohtajana suhtautuvani myönteisesti siihen, miten asiaa on selvennetty yleisölle, puhumattakaan – vaikka komission jäsen tekikin niin – yksinkertaistetuista menettelyistä, jotka selventävät asiaa ja helpottavat pk-yritysten ja näin ollen myös kauppiaiden tilannetta. Lisäponnistuksia tarvitaan kuitenkin, koska sisämarkkinoita ei ole vielä saatettu päätökseen, eikä tämä ehdotus ole siten vielä loppuunkäsitelty.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

 

31. Potilaiden liikkuvuus ja terveydenhuollon kehityssuuntaukset Euroopan unionissa
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Bowisin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0129/2005) potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa (2004/2148(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, oli todellinen ilo kuunnella "komission jäsentä" Karasia! Olen varma, että on vain ajan kysymys, ennen kuin hänestä tosiaan tulee sellainen.

Kollegat joutuvat usein vastaamaan kysymykseen, "mitä Eurooppa tekee minun hyväkseni"? Tämä keskustelu auttaa heitä vastaamaan edellä mainittuun kysymykseen ainakin yhdessä suhteessa: tässä mietinnössä ja toimessa on nimittäin kyse siitä, että potilaille annetaan enemmän oikeuksia ja valtaa omaan terveyteensä nähden sekä oikeus hakeutua toiseen jäsenvaltioon saamaan hoitoa, mikäli hoidon saamisessa kotimaassa ilmenee aiheetonta viivytystä. Tämä tarjoaa suuria mahdollisuuksia potilaille mutta aiheuttaa myös uusia ongelmia terveydenhuollon määrärahoista vastaaville.

Haluan kiittää kollegoitani, jotka ovat osallistuneet asiasta käymiimme keskusteluihin ja erityisesti parlamentissa järjestämäämme kuulemistilaisuuteen. Haluan myös kiittää komissiota. Tunnen myötätuntoa komission jäsentä kohtaan, koska hän ei voi tänään oikein hyvin, mutta olen varma, että tämän toimen avulla pystymme ratkaisemaan senkin ongelman. Löydämme varmasti paikan, jonne hän voi matkustaa saadakseen apua! Kiitän häntä ja hänen henkilökuntaansa avusta, jota saimme heiltä keskustellessamme asiasta. Kiitän monia parlamentin ja komission ulkopuolisia henkilöitä, jotka esittivät meidän toivomuksestamme ajatuksiaan siitä, miten meidän tulisi edetä.

Tämä toimi on lähtöisin kansalaisilta eikä komissiolta, parlamentilta tai jäsenvaltioiden hallituksilta. Se on lähtöisin kansalaisilta, jotka kääntyvät Euroopan puoleen saadakseen ratkaisun ongelmaansa. He veivät asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. He vaativat tuomioistuinta antamaan heille liikkuvuutta koskevat oikeudet, kuten tuomioistuin tekikin. Se antoi heille oikeuden, mikäli hoidon saamisessa kotimaassa ilmenee aiheetonta viivytystä, hakeutua toiseen jäsenvaltioon saamaan hoitoa, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät: kustannusten on vastattava niitä kustannuksia, jotka potilas olisi joutunut maksamaan kotimaassaan, ja hoidon on oltava yleisesti hyväksytty potilaan kotimaassa. Pari muutakin vaatimusta esitettiin. Tuomioistuin teki kuitenkin päätöksensä, joka avasi uuden mahdollisuuden.

On monia tapoja auttaa ihmisiä, jotka eivät pääse välittömästi hoitoon kotimaassaan. Ongelma on ratkaistu osittain kahdenvälisillä sopimuksilla, joita on tehty hallitusten ja terveyspalveluiden tarjoajien välillä, ja osittain Interreg-järjestelmällä, joka yhdistää Euroopan unionin sairaalat. Näin tapahtuu täällä Strasbourgissa, joka tekee kaupunkina yhteistyötä Lillen ja Luxemburgin kanssa.

Tukena tässä ovat myös E111-järjestelmä ja uusi eurooppalainen sairaanhoitokortti. E112-järjestelmä ei kuitenkaan ole auttanut tämän ongelman ratkaisemisessa. Kyseinen järjestelmä, jonka tarkoituksena oli antaa ihmisille mahdollisuus hakeutua ulkomaille saamaan suunniteltua terveydenhoitoa, on ollut byrokraattinen ja rajoittava, ja sitä on näin ollen muutettava.

Korkean tason pohdintaryhmä tarkasteli asioita ja esitti suosituksia mutta ei ottanut kantaa joihinkin kysymyksiin. Tarvitsemme nyt toimia ja suuntaviivoja. Potilaat, jotka haluavat käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen, haluavat tietää, täyttääkö heidän tilansa asetetut vaatimukset. He haluavat tietää, mitä lomakkeita on täytettävä, mihin terveydenhoitolaitoksiin ja keiden lääkärien puheille he voivat mennä sekä miten he voivat varmistaa lääkärien ammatillisen pätevyyden? Saavatko potilaat korvausta matkustuskuluista ja voivatko perheet tulla mukaan tukemaan heitä, etenkin kun on kyse lapsista? Entä mitä sitten, jos jokin menee pieleen? Potilaiden neuvonta on olennaisen tärkeää, ja sitä tarvitaan kiireellisesti. Yhtä tärkeää on antaa ohjeita ja neuvoja lääkäreille, jotka lähettävät potilaita ulkomaille, samoin kuin terveyspalvelujen tarjoajia ja vakuutusyhtiöitä, jotka joutuvat korvaamaan odottamattomia kuluja ja jotka haluavat tietää, miten nämä kulut korvataan.

Meidän on tarkasteltava tässä yhteydessä monia asioita: potilaille tiedottamista, potilastietojen siirtämistä jäsenvaltioiden välillä, lääkärien ammatillisen pätevyyden varmistamista, kurinpitomenettelyjä, valitusmenettelyjä, joihin koko järjestelmän on perustuttava, sekä sitä, mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka lähtevät viettämään eläkepäiviä aurinkoisiin etelän maihin, ja niin edelleen. Tarvitsemme nyt varmuutta. Ellemme tee mitään, tuomioistuimet päättävät asioista. Tapaus Watts on seuraavana. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parlamenttien eikä lakimiesten on vastattava poliittisesta päätöksenteosta.

Siteeraan lopuksi Louis Pasteurin sanoja, jotka löytyvät myös mietinnön perusteluista: "La science ne connaît pas de frontière parce que la connaissance appartient à l’humanité et que c’est la flamme qui illumine le monde". (Tieteellä ei ole rajoja, sillä tieto kuuluu ihmiskunnalle ja on maailmaa valaiseva liekki.)

Pitäkäämme näitä sanoja ohjenuoranamme, kun pyrimme selventämään tilannetta kansalaistemme kannalta ja lisäämään heidän luottamustaan. Näitä molempia kansalaiset tarvitsevat kipeästi meiltä.

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Bowis on oikeassa siinä, että minulla on tänään ikäviä vatsavaivoja. Hän on oikeassa myös siinä, että olen itsekin liikkuva potilas. Seuraan keskustelua hyvin kiinnostuneena. Halusin olla henkilökohtaisesti läsnä, koska pidän hyvin tärkeänä tätä asiaa, jonka parissa meidän on työskenneltävä seuraavien vuosien aikana. Esittelijä on oikeassa todetessaan, että kansalaiset ovat tältä osin meitä edellä.

Vaikka en voikaan hyvin, en voisi kuvitella parempaa paikkaa olla juuri nyt, kun keskusteluun osallistuu näin monta lääkäriä! Tältä osin tunnen oloni turvatuksi.

Kuuntelen keskustelua ja parlamentin jäsenten esittämiä huomautuksia tarkkaavaisesti. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että mietinnön perusteella ajatuksemme ovat samansuuntaisia. Haluan kiittää esittelijä Bowisia hänen työstään ja vaivannäöstään mietinnön parissa. Pidän myönteisenä mietintöä sekä siinä komissiolle annettua tukea työhön, jota yritämme tehdä tältä osin. Tähän asiaan liittyy muutamia kysymyksiä, joita meissä on saavutettava lisää edistystä. Päätellen siitä, mitä olemme sisällyttäneet ehdotukseemme uudeksi terveysohjelmaksi, yleiset puitteet ja terveydenhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän tekemä työ osoittavat, että tässä mukaillaan mietinnön ehdotuksen yleisiä linjauksia.

Tavoitteena on oltava, että kansalaiset voivat saada mahdollisimman korkeatasoista terveydenhoitoa kotimaassaan. Tilanne pitäisi olla siis pääsääntöisesti tämä. Asiat kuitenkin muuttuvat. Ihmiset, kuten minäkin, matkustavat työasioissa tai koska heidän on odotettava hoitoa pitkään omassa kotimaassaan, heidän kotimaassaan ei anneta tarvittavaa erityishoitoa tai jopa koska he kokevat voivansa saada parempaa hoitoa jossain muualla. Näin asiat todellisuudessa ovat, ja sen mukaan on toimittava. Se ei ole aina mahdollista, ja tästä syystä tarvitaan oikeudellista varmuutta. Se on aivan ensisijainen vaatimus, josta olen samaa mieltä. Tosiasia on kuitenkin, että ihmiset matkustavat ja että meidän on matkustettava terveytemme vuoksi.

Kuulin tänään mielenkiintoisesta selonteosta, jonka mukaan Puolan sairaanhoitojärjestelmä on alkanut vastaanottaa potilaita Saksasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Tämä on myönteinen asia sikäli, että se kasvattaa Puolan terveydenhoitojärjestelmän määrärahoja, kunhan se ei tapahdu puolalaisten potilaiden kustannuksella. Tämä on hyvin tärkeää.

Jatkamme lopullisten ratkaisujen etsimistä ja otamme huomioon mietintöön sisältyvän viestin, mutta tässä yhteydessä on aina noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja periaatetta, jonka mukaan terveydenhoitopalvelut kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Mietintöön sisältyy neljä tärkeää näkökohtaa: osaamiskeskukset, potilasturvallisuus, epätasavertaisen kohtelun poistaminen ja ammatillinen liikkuvuus, joka aiheuttaa jo ongelmia joissakin uusissa jäsenvaltioissa, koska lääkärit tai terveydenhoitoalan työntekijät muuttavat muihin jäsenvaltioihin korkeampien palkkojen toivossa. Tähän suuntaan meidän kaikkien on pyrittävä niin korkean tason ryhmässä kuin komissiossakin.

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, meidän on vastattava kysymykseen, miten aiomme valvoa EU:sta kotoisin olevien potilaiden oikeuksia hakeutua muihin jäsenvaltioihin saamaan sairaanhoitoa ja saada kulunsa korvattua nyt, kun tuomioistuimet ovat myöntäneet heille nämä oikeudet yhtenäismarkkinoilla.

Kiitän jäsen Bowisia hänen erinomaisesta mietinnöstään. Emme odottaneet häneltä mitään vähempää. Tämä on ensimmäinen askel tällä tiellä sekä vastaus korkean tason pohdintaryhmän vaikuttavaan tiedonantoon. Pohdintaryhmä perustettiin vastauksena Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiin. Olen kuitenkin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että tiedonannossa ei korostettu politiikan ja varainkäytön painopisteiden määrittämisen kiireellisyyttä. Uhkana on myös, että asetuksen sijaan tuomioistuimet ohjaavat toimiamme tällä kaikkein tärkeimmällä alalla.

Kannatan vähimmäisvaatimukset täyttävää oikeudellista kehystä, joka on tarpeen sekä rajatylittävien terveydenhoitopalveluiden tarjoajien että ostajien kannalta, mutta meidän ei pidä aliarvioida tehtävän monimutkaisuutta. Kuten tiedämme, terveydenhoitopolitiikka ja sen määrärahat kuuluvat yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan: kyse on ehdottomasti toissijaisuudesta. Niinpä näiden uusien potilaiden oikeuksien rahoitusvaikutuksia on organisoitava varsinkin sairausvakuutusten kattavuuden osalta, koska se vaihtelee suuresti 25 jäsenvaltiossa kysynnän valvomisesta tarjonnan valvomiseen.

Asiaa yritettiin ajattelemattomasti tarkastella yleisessä palveludirektiivissä, ja suhtaudun myönteisesti komission mielenmuutokseen. Direktiivissä on kyse palvelujen liikkuvuudesta EU:ssa, ei asiakkaiden tai potilaiden liikkuvuudesta. Direktiivissä ei varsinkaan ole kyse asiakkaista, jotka eivät maksa itse omia laskujaan ja jotka saattavat tarvita jälkihoitoa ja seurantaa palatessaan kotiin.

Kansalaiset kannattavat vaihtoehtoa, jossa potilaan on mahdollista hakeutua toiseen jäsenvaltioon, jos hoitoa ei ole saatavilla kotimaassa. Kotimaassa annettava hoitohan on tietysti ensisijainen valinta. Tietynlaista erityishoitoa ei ole välttämättä saatavilla, tai tarvittavaan hoitoon pääseminen voi viivästyä tavalla, jota on mahdotonta hyväksyä. Laaja-alaiselle potilaiden liikkuvuudelle ei pitäisi olla tarvetta, jos jäsenvaltio hoitaa velvollisuutensa tarjoamalla hyvin johdettuja ja tehokkaita terveydenhoitopalveluja.

Irlanti joutui vuonna 2002 perustamaan kansallisen ostohoitorahaston (National Treatment Purchase Fund) lyhentääkseen aina vain kasvavia hoitojonojaan. Pelkästään kyseisenä vuonna Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lähetettiin lähes 2 000 irlantilaista potilasta saamaan hoitoa. Olemme taitavia potilaiden viennissä. Toiset 650 potilasta hakeutuivat samana vuonna muihin jäsenvaltioihin E112-järjestelmän perusteella, vaikka lomakkeiden täyttäminen onkin erittäin hankalaa. Vain yksi potilas päätti matkustaa Irlantiin saadakseen vapaaehtoista hoitoa. Vertailun vuoksi todettakoon, että 137 000 potilasta matkusti samasta syystä Espanjaan.

Nämä luvut osoittavat, että meidän on pikaisesti ryhdyttävä valvomaan oikeutta saada hoitoa koko EU:n alueella. Potilaat, lääkärit ja veronmaksajat ovat ansainneet sen, että oikeutta valvotaan asianmukaisesti. He haluavat saada ja odottavat saavansa järkevää ohjausta politiikkaan ja menettelyihin liittyvissä kysymyksissä.

Haluan kysyä komission jäseneltä, mikä on seuraava siirto ja milloin se tapahtuu? Hyväksyykö hän sen, että tällä alalla tarvitaan pikaisesti asianmukaisesti organisoitua palvelua?

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Jöns, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan tietenkin myös kiittää jäsen Bowisia hänen loistavasta mietinnöstään, jonka avulla pystymme jälleen kerran torjumaan laajalle levinnyttä ennakkoasennetta, jonka mukaan Eurooppa ei välitä kansalaistensa todellisista huolenaiheista ja tarpeista.

Vaikka kansalaiset pelkäävätkin epäilemättä työttömyyttä, he ovat myös huolestuneita siitä, että sairastapauksen yllättäessä ulkomailla parasta mahdollista hoitoa ei ole aina tarjolla. Missä tahansa Euroopassa kuka tahansa voi joutua onnettomuuteen, sairastua ja tarvita lääkärin apua ja hoitoa. On siis mahdotonta hyväksyä sitä, että jäsenvaltioista vain kahdessa kolmasosassa noudatetaan potilaiden suojelua koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Esimerkiksi omassa kotimaassani 90 prosenttia siitä, mihin potilailla on oikeus, perustuu hyvin hajanaiseen tapausoikeuteen, jota ei ole tiivistetty yhtenäiseen, kattavaan ja sitovaan asiakirjaan. On erittäin korkea aika yhdenmukaistaa potilaiden tämänhetkiset oikeudet ja vähimmäisnormit koko EU:ssa. Kaikkien on saatava nauttia samoista oikeuksista kuin Ranskassa, Suomessa tai Tšekin tasavallassa, sairastuivatpa he sitten Espanjassa, Latviassa tai Puolassa. Esimerkkinä mainittakoon oikeus saada asiantuntijalta ymmärrettäviä neuvoja, oikeus saada sairauden hoitoon liittyviä tietoja ja oikeus nähdä omat potilastietonsa.

Tarvitsemme kuitenkin myös avoimempaa lähestymistapaa kustannusten korvaamiseen. Vaikka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin onkin havainnollistanut sitä, mitkä ulkomailla aiheutuneet kustannukset korvataan, asetusta 1408/71 sovelletaan edelleen epätasapuolisesti. Voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka liittyy kustannusten korvaamiseen, on arvioitava, minkä lisäksi on luotava kiireellisesti potilaiden liikkuvuutta koskeva yhtenäinen oikeudellinen kehys. Internetiin on myös perustettava mahdollisimman pian terveysaiheinen verkkosivusto, josta komissio jo ilmoittikin ja joka sisältää kaikki potilaiden ja heidän perheidensä mutta myös alan ammattilaisten tarvitsemat tärkeät tiedot. Näitä ovat esimerkiksi tiedot sairaaloiden ja lääkäreiden erikoistumisaloista, potilasturvallisuutta koskevat tiedot ja tiedot, joiden avulla lääkäreiden toimintaa voidaan arvioida. Voitaisiin sanoa, että tarvitsemme sellaista Euroopan laajuista luokittelua kuin nyt on tehty siellä täällä kansallisella tasolla. Jos ihmisten on tarkoitus tehdä järkeviä päätöksiä siitä, miten ja missä he haluavat saada hoitoa, heidän on oltava perillä asioista, ja joka neljäs eurooppalainen käyttää jo Internetiä saadakseen tietoa terveyteen liittyvistä asioista.

Lopetan huomauttamalla, että osaamiskeskusten perustamista ei pidä rajoittaa harvinaisiin sairauksiin, vaan se on ulotettava koskemaan kaikkia sairauksia, kuten syöpää, epilepsiaa ja MS-tautia, joiden hoitaminen edellyttää voimavarojen ja ammattitaidon erityistä yhdistämistä. Euroopassa, jossa potilaat ovat liikkuvia, tarvitaan lisää oikeudellista varmuutta, avoimuutta ja vieläkin korkeampaa laatua. Toissijaisuudesta huolimatta saamme näin hyvän tilaisuuden auttaa Eurooppaa tekemään paljon enemmän kansalaistensa hyväksi. Seuratkaamme Bowisin mietinnössä viitoitettua tietä tähän tavoitteeseen pyrittäessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Kiitos, arvoisa puhemies. Terveys on tietysti kaikille hyvin tärkeää ja olennainen asia elämänlaatumme kannalta. Jäsen Bowisin laatima erinomainen mietintö on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan pyrittäessä edistämään kansanterveyttä. On todettava, että alkuperäinen mietintö, eli mietintö sellaisena kuin se oli ennen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymistä, oli itse asiassa paljon parempi kuin tämä nyt käsiteltävänä oleva versio.

Mietintöön sisältyy monia järkeviä ajatuksia, ja uskallan todeta, että harkitsemattomien näkemysten esittäminen on taidettu jättää meille muille, kuten minulle itselleni. Mietinnössä käytetty kieli olisi nimittäin voinut olla voimallisempaa. Valiokunnan hyväksymä teksti sisältää sellaisia sanamuotoja kuin "olisi hyvä, että" ja "sitä ja tätä pitäisi edistää", ja lopputuloksena on jälleen kerran, että jäsenvaltiot ovat tosiasiallisesti vastuussa terveydestä ja terveydenhoidosta. Senhän minä jo tiesinkin. Näin siitä määrätään perustamissopimuksessa, mutta kysymys kuuluukin, onko se kestävää pitkällä aikavälillä. Miten autamme todella sairaita ihmisiä, kuten esimerkiksi heitä, jotka kärsivät kotimaassani pitkistä hoitojonoista tai asiantuntemuksen puutteesta?

Tästä syystä haluan tarttua tilaisuuteen ja kehottaa Euroopan unionia omaksumaan suuremman roolin terveyden ja terveydenhoidon alalla. Jos joku sairastuu, hänellä on oltava mahdollisuus saada lääkärinhoitoa ulkomailla. Rajojen pitäminen suljettuina lääkärinhoidolta kaikenlaisista hallinnollisista, menettelyllisistä tai rahoituksellisista syistä ei viime kädessä ole kuluttajien etujen mukaista, ja niitähän me täällä pyrimme edistämään. Yhteisöjen tuomioistuin on jo tunnustanut oikeuden saada lääkärinhoitoa ulkomailla, ja miksei tätä oikeutta pitäisi vakiinnuttaa Euroopan lainsäädännössä, kuten jäsen Bowis aivan oikein ehdottaa.

Elämme hyvin koulutettujen, liikkuvien ja vastuuntuntoisten kansalaisten nyky-yhteiskunnassa, ja kansalaisten tulisi saada päättää, missä ja miten he haluavat itseään hoidettavan. Avaamalla rajat potilaille kannustetaan myös omien jäsenvaltioidemme terveydenhoitoalaa parantamaan laatuaan, lyhentämään hoitojonoja ja asettamaan asiantuntemustaan käyttöön.

Haluan toisaalta korostaa EU:n myönteistä merkitystä terveydenhoidolle, ja komission läsnäolo tähän epäinhimilliseen aikaan on entistäkin arvostetumpaa. Terveydenhoito Euroopan unionissa on poikkeus säännöstä, jonka mukaan Euroopan unioni yhdistetään usein kielteiseen kuvaan byrokraattisesta sekä järjettömiä ja tarpeettomia sääntöjä laativasta elimestä. Teemme hyvää työtä, ja on sanomattakin selvää, että äänestämme hyvin innokkaasti Bowisin mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää John Bowisia erinomaisesta mietinnöstä. Pahoittelen vain sitä, että päävaliokuntani, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta, ei onnistunut valmistelemaan lausuntoa aiheesta. Asetuksesta (EY) N:o 1408/71 vastaavana valiokuntana olemme kiinnostuneita aiheesta, kuten olen itsekin toimittuani parlamentin esittelijänä edellisellä vaalikaudella.

Olen varsin huolestunut joidenkin juuri kuulemieni puheenvuorojen sävystä. Tehkäämme asia selväksi: potilailla on tietyissä oloissa oikeus liikkua jäsenvaltioiden välillä. Kyse ei ole rajoituksettomasta kilpailutilanteesta, eikä parlamentin pitäisi myöskään antaa sellaista kuvaa varsinkaan siksi, että eräät jäsenvaltioiden parlamenttien kollegat saattaisivat hieman hermostua huomatessaan, että muutamme heidän talousarvioitaan itsestään selvänä asiana vain siitä syystä, että haluamme tehdä niin. On totta, että sääntöjä on selvennettävä, mutta suhtaudun myönteisesti siihen, että mietinnössä tunnustetaan, että terveydenhoito on hädänalaisille ihmisille suunnattua palvelua. Kyse ei siis ole tavanomaisesta kulutustuotteesta. Tästä syystä terveydenhoitoa ei pitäisi sisällyttää palveludirektiiviin. Se ei myöskään ole asianmukainen väline korvauskysymysten käsittelemiseen. Joudumme todelliseen liemeen, jollemme hoida asiaa kunnolla ja harkitusti, kuten mietinnössä on ehdotettu.

 
  
MPphoto
 
 

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toimisin tarkkaamattomasti, jollen onnittelisi vuorostani jäsen Bowisia, joka on mietintönsä myötä osoittanut tietävänsä nämä asiat ja omaavansa niistä kokemusta.

Euroopan parlamentin lausunto potilaiden liikkuvuutta koskevasta vakavasta kysymyksestä on tärkeä keino painostaa Euroopan komissiota ryhtymään selkeämpiin toimiin tässä asiassa. Eurooppalaisilla potilailla on oikeuksia, joita on myös suojeltava lainsäädännössä, jotta he voivat nauttia vastaavasta sosiaaliturvasta käyttäessään oikeutta liikkua vapaasti missä tahansa Euroopan unionin alueella.

Mielestäni on tärkeää edistää yksinkertaista ja jokapäiväistä tiedottamista potilaille heidän oikeuksistaan sekä tunnustaa tiettyjen potilasryhmien, kuten vanhusten, lukutaidottomien ja eläkeläisten, erityispiirteet, mitä korostetaan myös tarkistuksessa 37.

Lisäksi on tärkeää suojella potilaiden henkilötietoja. Tarkoituksena on luoda tietokanta potilastiedoista, mutta kuten tarkistuksissa 48, 49, 50, 67 ja 68 todetaan, on myös ryhdyttävä tiettyihin turvatoimiin väärinkäytöksien ehkäisemiseksi.

Pidän myös tärkeänä selventää tilannetta, joka vallitsee rajatylittävillä alueilla. Toisin sanoen potilaita on hoidettava sairaaloissa, jotka sijaitsevat mahdollisimman lähellä heidän asuinpaikkaansa. Monissa Euroopan maissa, jotka ovat toistensa naapureita, kuten Ranskassa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Saksassa, on kehitetty tiiviitä yhteistyöjärjestelmiä, jotka ulottuvat tieliikenteestä terveyskysymyksiin. On hyvin luonnollista, että rajaseuduilla asuvat kansalaiset hoidetaan naapurimaissa sijaitsevissa sairaaloissa, jotka ovat lähempänä kotia kuin heidän oman kotimaansa hoitokeskukset. Vetoan tästä syystä teihin, että tukisitte tarkistusta 41, joka koskee päätöslauselmaesityksen 8 kohtaa.

Haluan lopuksi korostaa, ettei terveyspalveluja voi verrata myyntiin tarjottaviin tavaroihin. Katson tästä syystä, että potilaiden liikkuvuuteen ja yleisesti palveluihin liittyvää kysymystä ei pidä sisällyttää yleiseen palveludirektiiviin. Tarvitsemme kuitenkin liikkuvuutta koskevaa toimenpide-ehdotusta, johon sisältyy yksityiskohtainen aikataulu ja jossa otetaan huomioon terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän päätelmät.

 
  
MPphoto
 
 

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. (PL) Kansanterveyden suojeleminen on valtioiden ja julkisten terveydenhoitopalvelujen ensisijainen tavoite. Tällä alalla erityisesti jäsenvaltioiden tasolla tehtävän yhteistyön pitäisi teoriassa lisätä saatavilla olevien hoitovaihtoehtojen määrää sekä siten, että hoitoa on mahdollista saada toiseen EU:n jäsenvaltioon muuttamisen jälkeen, että siten, että potilaat voivat matkustaa muihin laitoksiin, jos heidän kotimaassaan ei ole saatavilla tarkoituksenmukaista lääkärinhoitoa.

Liikkuvuuteen liittyvä ongelma aiheuttaa kuitenkin monenlaisia uhkia. Ne johtuvat ensisijaisesti vanhojen ja rikkaiden jäsenvaltioiden sekä uusien jäsenvaltioiden välisistä taloudellisista ja poliittista eroista. Viimeksi mainittujen kehitystä on viivästyttänyt tähän päivään asti Neuvostoliiton totalitaarinen järjestelmä, jonka alaisia uudet jäsenvaltiot olivat. Kun 15:n vanhan jäsenvaltion kansalaiset liikkuvat pääasiassa ympäri Eurooppaa pyrkiessään välttämään hoitojonoja tai etsiessään edullisempia hoitomuotoja, lääkärinhoito on evätty uusien jäsenmaiden kansalaisten enemmistöltä. Pääsyynä on ammattitaitoisten työntekijöiden, toisin sanoen korkeasti koulutettujen lääkärien ja hoitajien, joukkopako rikkaisiin maihin. Jäsen Bowis oli oikeassa korostaessaan mietinnössään tätä "aivovuotoa", koska se merkitsee valtavaa uhkaa vähemmän varakkaiden kansalaisten terveydelle.

Lisäksi tällä hetkellä muodissa olevat vapaamieliset ajatukset eivät edistä pahentuvan ongelmavyyhdin ratkaisemista terveydenhoitoalalla, eikä niiden avulla luoda uusia työpaikkoja. Tällaisiin ajatuksiin kuuluvat esimerkiksi se, että terveydenhoitoa pidetään palveluna ja markkinahyödykkeenä ja että erikoislääkärin oppiarvon saamista vaikeutetaan, sekä erilaiset talousohjelmat, joissa suositellaan vähentämään työpaikkoja terveydenhoitojärjestelmien kustannuksella ja jotka tuskin parantavat yksityisten lääkärikeskusten taloudellista tilannetta. Lopputuloksena on lääkärinhoidon kustannusten nouseminen ja kansanterveyden huonontuminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Irena Belohorská (NI). (SK) Suhtaudun myönteisesti jäsen Bowisin mietintöön potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa. Tuen Euroopan terveydenhoitoalaa koskevaa komission toimintasuunnitelmaa, jolla todellakin taattaisiin ihmisten turvallinen vapaa liikkuvuus.

Etenkin nyt, kun Eurooppa on hyvin huolestunut kysymyksestä "Eurooppalainen solidaarisuus vastaan kansallinen identiteetti", on tärkeää osoittaa kansalaisille, että Euroopan toimielimet valmistelevat yksinkertaistettuja mekanismeja ja parantavat kansalaistensa terveydenhoitoa. Se, että jäsenvaltiot ja niiden poliitikot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vastuussa terveydenhoidosta, on yksi vakava este ihmisten vapaalle liikkuvuudelle.

Potilaat eivät joudu jonotuslistalle, kun on kyse sairausvakuutuksen maksamisesta, minkä he tekevät uskollisesti, nopeasti ja säännöllisesti, mutta kun he tarvitsevat kiireellisesti palveluja vastineeksi rahoilleen, heiltä evätään terveydenhoito tai sen saaminen viivästyy. Potilaiden liikkuvuus voisi parantaa tämänhetkistä epätarkoituksenmukaista terveydenhoitoa jäsenvaltioissa. Jonotuslistojen vuoksi potilaiden hoitaminen viivästyy, mitä voidaan jopa pitää lääketieteelliseltä kannalta uhkana heidän terveydelleen ja hengelleen. Potilaat voivat jonottaa pääsyä plastiikkakirurgille. Potilaat, jotka joutuvat odottamaan esimerkiksi pääsyä lonkkaleikkaukseen, tuhoavat sillä välin terveytensä särkylääkkeillä, joiden pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa riippuvuutta, luuytimen rappeutumista ja vatsahaavan.

Lisäksi jotkin jäsenvaltiot korjaavat tällä hetkellä terveydenhoidon puutteita omaksi hyödykseen. Käytän sanaa "hyödykseen" viitatakseni siihen, että palvelut ostetaan halpaa työvoimaa eli Itä-Euroopasta kotoisin olevia lääkäreitä ja hoitajia hyväksi käyttäen. Euroopan tulevaisuuden kannalta pidän näin ollen potilaiden liikkuvuutta paljon parempana vaihtoehtona kuin terveydenhoitoalan työntekijöiden liikkuvuutta. Kun lääkärit ja hoitajat lähtevät Itä-Euroopan maista, kyseisten maiden terveydenhoito kärsii. Slovakian lääkäriyhdistyksen tilastojen mukaan Slovakiasta lähti enemmän lääkäreitä kuin heitä valmistui maan kolmesta lääketieteellisestä tiedekunnasta. Tästä syystä on selvää, että tulevaisuudessa Euroopan kartalle ilmestyy aukkoja. Tämä tilanne ei siis myöskään ole mikään ratkaisu.

 
  
MPphoto
 
 

  Dorette Corbey (PSE).(NL) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluan ensinnäkin onnitella jäsen Bowisia hänen mietintönsä selkeydestä ja hänen suhtautumisestaan tähän tapetilla olevaan asiaan.

On valitettavaa, että terveydenhoito on monissa maissa kaukana ihanteellisesta. Mikä pahempaa, monissa maissa esitetään kysymyksiä hoidon laadusta ja saatavuudesta, kun jonotuslistat ja odotusajat pitenevät pitenemistään. Normaalioloissa potilaat saavat hoitoa lähellä kotiaan, ainakin omissa kotimaissaan. Tilanteessa, jossa hoidon laatu on heikentynyt, rajan ylittäminen houkuttelee potilaita.

Äskettäiset tuomioistuimien päätökset ovat kannustaneet potilaita etsimään muualta vastauksia terveysongelmiinsa. Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa, kun hän asettaa terveydenhoidon laadun parantamisen etusijalle: rajatylittävällä shoppailulla ei ratkaista mitään. On tietenkin käytännöllistä sopia rajaseuduilla yhteisistä järjestelyistä potilaiden hoitamiseksi kansainvälisesti, ja potilaiden lähteminen muihin maihin voi kannustaa jäsenvaltioita sijoittamaan enemmän kansalliseen terveydenhoitoon, vaikka se onkin tehoton tapa parantaa laatua. Tästä syystä on mahdotonta hyväksyä sitä, että potilaiden liikkuvuutta säännellään jälkiviisaasti palveludirektiivissä, ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta oli oikeassa poistaessaan potilaiden liikkuvuuden direktiivistä.

Meillä on kuitenkin ratkaistavana kiireellinen ongelma. Jäsenvaltioissa hoidon laatu vaihtelee huomattavasti. Mahdollisuudet selvitä hengissä esimerkiksi virtsarakon syövästä vaihtelevat järkyttävässä määrin. Itävallassa ja Islannissa on kaksi kertaa paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä virtsarakon syövästä kuin Puolassa. Menettelyjen, lakien ja asetusten, joilla on tarkoitus ohjata potilaiden vapaata liikkuvuutta, kehittämisen sijaan komission pitäisi ennemmin sijoittaa mahdollisimman dynaamiseen tietojenvaihtoon. Puolalaiset virtsarakon syöpään sairastuneet potilaat ansaitsevat myös korkealaatuista hoitoa. Kaikki virtsarakon syöpään sairastuneet potilaat haluavat hyötyä itävaltalaisesta tiedosta ja asiantuntemuksesta. Meidän on siis otettava tämä askel ja lakattava sijoittamasta turhaan liikkuvuuteen, jota potilaat eivät edes kaipaa. Kukaan ei halua herätä nukutuksesta vieraassa ympäristössä. Puhuisin tästä syystä ennemminkin laadun kuin liikkuvuuden puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Christofer Fjellner (PPE-DE).(SV) Arvoisa puhemies, haluan ensin kiittää jäsen Bowisia tästä erinomaisesta mietinnöstä. Euroopassa on paljon potilaita ja ihmisiä, jotka tarvitsevat hoitoa ja jotka hyötyisivät suuresti tulevaisuudenkuvasta, jota esitämme parlamentissa, eli lisääntyneistä mahdollisuuksista liikkua rajojen yli.

Euroopassa on valitettavasti poliitikkoja ja byrokraatteja, jotka tuomitsevat liikkuvuuden lisäämisen ja valinnanvapauden. He pitävät valinnanvapautta uhkana omalle suunnittelu- ja sääntelykyvylleen, toisin sanoen omalle vallalleen. Tästä syystä monissa jäsenvaltioissa, kuten Ruotsissa, potilaiden voi olla mahdotonta hakeutua hoitoon edes maan muihin osiin. Mietinnön myötä osoitamme selvästi, ettemme ole tässä selkkauksessa byrokraattien vaan potilaiden puolella.

Haluan kuitenkin korostaa, että terveydenhoito on minunkin mielestäni kansallinen asia. Tehtävänämme on repiä rajat alas ja varmistaa, että potilaat voivat hakeutua hoitoon, missä tahansa he sitä tarvitsevatkaan. Liikkuvuuden vapaus merkitsee ensinnäkin terveydenhoitojärjestelmien välistä kilpailua, mikä vie kehitystä eteenpäin, ja toiseksi terveydenhoitopalvelujen vähäisten voimavarojen tehokkaampaa käyttöä. Ruotsissa potilaat saattavat joutua jonottamaan vuosikausia ja odottamaan pääsyä hoitoon, josta on ylitarjontaa muissa maissa. Repimällä rajat alas luomme ennakkoedellytykset sekä kehitykselle että tehokkuudelle. Parannamme näin myös jäsenvaltioiden terveydenhoitoa ja tyydytämme useampien ihmisten tarpeet.

Vetoan kollegoihini, jotta he äänestäisivät tarkistuksen 5 puolesta. Olemme esittäneet sen yhdessä jäsen Bowisin ja jäsen Oomen-Ruijtenin kanssa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. Tarkistuksella lisätään päätöslauselmaesitykseen uusi kohta, 4 kohdan a alakohta. Kyse on siitä, ettei päätöslauselmassa todeta, että aiomme poistaa terveyspalvelut ja lääkärinhoidon palveludirektiivistä. Erityisesti lääkärinhoitoa ja terveydenhoitoa tarjoavat yritykset ovat palveluyrityksiä, jotka toimivat liikkuvuutta ja kilpailua estävien asetusten ja monopolien leimaamassa ympäristössä. Kaiken kukkuraksi terveydenhoitopalvelujen poistaminen direktiivistä on aihe, joka ei edes kuuluisi tähän keskusteluun, jossa tarkastellaan potilaiden liikkuvuutta, ei terveydenhoidon ammattilaisten liikkuvuutta.

On tärkeää korostaa ihmisten terveydenhoidon tuntemusta eri maissa. Tarvitsemme asioista perillä olevia potilaita, jotka voivat hyötyä heille tarjoamistamme mahdollisuuksista. Niinpä päätän puheenvuoroni kutsumalla teidät kaikki 15. kesäkuuta Brysselissä pidettävään seminaariin, jossa esittelemme ensimmäistä kertaa asianmukaisen ja asiapitoisen vertailun, joka perustuu potilaiden näkökulmiin Euroopan terveydenhoitojärjestelmistä. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita.

 
  
MPphoto
 
 

  Othmar Karas (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, meidän on mielestäni tänään tehtävä ehdottoman selväksi eurooppalaiselle yleisölle, että vaikka jäsen Bowisin erinomaisessa mietinnössä vaaditaan kaikin tavoin Eurooppaa tekemään aloitteen, näin ei voida perustella sille langetettua ylisääntelyn taakkaa. Jos suunnitelma toteutuu, kaikki, mitä mietinnössä vaaditaan ja ehdotetaan, tuo lisäarvoa Euroopan kansalaisten osallistumiselle Euroopan unioniin.

Saanen siis sanoa, että väestötieteelliset muutokset aiheuttavat sosiaali- ja terveyspolitiikalle suurimmat haasteet heti kasvu- ja työllisyyspolitiikan jälkeen. Tämä johtuu paitsi terveydenhuoltoalan kasvavista kustannuksista myös neljän vapautemme toteuttamisesta, laajentuvista sisämarkkinoista ja kansalaisten suuremmasta liikkuvuudesta.

Haluamme kaikki Euroopan kansalaisuutta. Euroopan kansalaisilla on perusoikeuksia. Lääkärinhoito ja hätätilassa annettava apu ovat Euroopan unionissa heidän ulottuvillaan, eikä niitä voida rajoittaa koskemaan vain kansalaisten kotimaita. Solidaarisuuteen perustuvana yhteisönä meidän on oltava toistemme tukena ennen kaikkea silloin, kun tarvitsemme toisiamme. Tästä syystä tuen voimakkaasti ehdotuksia, joiden mukaan komission olisi laadittava ehdotus erityisesti potilaiden liikkuvuudesta. Pidän hyvin tärkeänä, että potilaiden liikkuvuutta ei sisällytetä palveludirektiiviin ja että sosiaalisia ja terveyteen liittyviä palveluja tarkastellaan erillisinä sen sijaan, että ne sotketaan yhteen palveludirektiivin kanssa. Kyse ei ole ainoastaan näistä palveluista hyödykkeinä, vaan myös laadusta ja selvistä määritelmistä, oikeudellisesta kehyksestä ja sen selventämisestä, kuka maksaa ja kuka saa mitäkin.

Olen sitä mieltä, että mietinnön ajoitus on erittäin hyvä, koska keskustelemme näistä asioista parhaillaan monella eri tasolla. Mietintöä on pidettävä lähtökohtana laaja-alaiselle keskustelulle, joka koskee terveys- ja sosiaalialaa koskevia säännöksiä, ja keskustelulle siitä, miten saavutetaan parempi tasapaino kansallisen toimivallan ja eurooppalaisen vastuun välillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä tästä hyvin mielenkiintoisesta keskustelusta. Se hyödytti minuakin sikäli, että näen, miten voimme viedä työtä eteenpäin.

Aloitan rauhoittamalla jäsen Doylea, sillä olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että koko asia on kiireellinen. Olen hyvin huolestunut kaikista tähän monimutkaiseen asiaan eli potilaiden liikkuvuuteen liittyvistä näkökulmista, koska kyse ei ole vain potilaiden siirtämisestä maasta toiseen. Jäsenet ovat maininneet ammatilliseen liikkuvuuteen liittyvät ongelmat ja terveydenhoitojärjestelmiin kohdistuvan taakan. Emme kuitenkaan voi tehdä kaikkea kerralla. Asiaa mutkistaa myös se, että tämä ala kuuluu suurimmalta osin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Unionissa käynnissä olevat prosessit ovat hitaampia kuin jäsenvaltioissa, mutta kun kyse on yhteensovittamisesta tai jonkin tietyn menetelmän valitsemisesta, ne kestävät vieläkin kauemmin.

Kerron teille kuitenkin, mitä aion tehdä lähitulevaisuudessa. Kaikki asiat on hoidettava, mutta se edellyttää prioriteettien määrittelemistä. Jotkin asiat ovat helpompia tai kiireellisempiä. Mainitsitte ensin oikeusvarmuuden, jota on käsiteltävä. En ota kantaa palveludirektiiviin, koska odotan sitä koskevien keskustelujen päättymistä. Vakuutan teille, että jos terveydenhuoltoala päätetään lopulta jättää palveludirektiivin ulkopuolelle – puhun siis hypoteettisesti – esitämme erilaisen ehdotuksen.

(Jäsen Doylen välihuomautus: "Milloin?")

Heti kun päätätte, mitä palveludirektiiville tehdään!

(Jäsen Doylen välihuomautus: "Komission jäsen McCreevy on sanonut meille, ettei terveysalaa sisällytetä siihen..." (Loppuosaa oli mahdoton kuulla.))

Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta totean, että aikaa ei aiota hukata. Se on ensimmäinen prioriteetti.

Terveysasioiden verkkosivusto valmistuu vuoden loppuun mennessä. Tämä on edistysaskel, sillä kuten tiedätte, terveyspalvelujen saatavuudesta tiedottaminen kuuluu ennemminkin jäsenvaltioille, mutta sisällytämme sen kuitenkin terveysasioiden verkkosivustoomme.

Vauhditan korkean tason ryhmän työskentelyä, jotta se voi tarkastella tehtäviinsä kuuluvia eri kysymyksiä. Asetan etusijalle terveysalan ohjelman, joka koskee tietojenkeruuta, koska näyttää siltä, ettei asia edisty niin hyvin kuin luulimme. Järjestelmässä olevien puutteiden vuoksi emme saa oikeita tietoja. Asia saattaa siis edistyä paremmin kuin uskommekaan. Asetan näin ollen tietojenkeruun etusijalle.

Osaamiskeskukset ovat hyvin tärkeitä, ja ne on sisällytetty mietintöön. Vuonna 2006 käynnistetään ainakin yksi pilottihanke. Kannustamme kuitenkin niiden käynnistämistä myös jäsenvaltioissa, koska niitä tarvitaan sielläkin.

Potilasturvallisuus on tärkeää. Nykyinen puheenjohtajavaltio Luxemburg ja tuleva puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta asettavat sen etusijalle. Toivon, että Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuden aikana saavutamme tältä osin konkreettisempia tuloksia.

Tietotekniikan hyödyntäminen maksujen, rekistereiden ynnä muiden helpottamiseksi ja e-Health-tietotekniikan käyttö on jo mainittu.

Potilaiden oikeudet ovat tärkeitä. Totean ylpeänä, että maassa, jonka tunnen parhaiten, on jo hyväksytty asiaan liittyvää lainsäädäntöä. Kyse on toissijaisuudesta, mutta kannustamme jäsenvaltioita hyväksymään eräänlaisen potilaiden oikeuksien peruskirjan, joka voi joko olla sitova tai sitten ei kunkin jäsenvaltion oikeudellisesta järjestelmästä riippuen.

Mainitsen lopuksi toisen tärkeän hankkeen, jota rahoitamme uudessa terveysalan ohjelmassa edellyttäen, että se selviää rahoitusnäkymiä koskevasta keskustelusta, nimittäin jäsenvaltioiden väliseen terveysalan yhteistyöhön liittyvän uuden osan rahoittamisen. Näin saadaan olennaisen tärkeitä varoja Euroopan tasolla, jotta yhteistyötä koskevat keskustelut toteutuvat käytännössä, samoin kuin aiemmin mainitut muut tiedot ja osaamiskeskukset.

Pahoittelen lopuksi vielä kerran sitä, että puhuin niin pitkään, mutta haluan kiittää kaikkia tästä keskustelusta. Pidän parlamentin ajan tasalla korkean tason ryhmän työskentelyn edistymisestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitos, arvoisa komission jäsen. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

 

32. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

33. Istunnon päättäminen
  

(Istunto päättyi klo 00.05.)

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö