Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 5. heinäkuuta 2005 - Strasbourg EUVL-painos

22. Juhlaistunto – Italia
MPphoto
 
 

  Puhemies. Arvoisa presidentti Ciampi, hyvät parlamentin jäsenet, on kunnia ja etuoikeus ottaa tänään parlamentissa vastaan Italian tasavallan presidentti Carlo Azeglio Ciampi.

Me kaikki tunnemme ja muistamme hänet Italian pankin loistavana johtajana, pääministerinä, jonka oli selviydyttävä Italian poliittisessa järjestelmässä ilmenneistä vaikeista ajoista, Prodin ja D'Aleman hallitusten taitavana ja sinnikkäänä valtiovarainministerinä ja nykyään kaikkien italialaisten rakastamana tasavallan presidenttinä.

Uskon, että etenkin tällaisena Euroopalle vaikeana aikana meidän olisi muistettava, että ministeriaikanaan presidentti Ciampi teki ratkaisevan päätöksen Italian siirtymisestä euroon, ja on tämä hyvä muistaa nyt, kun muutamat ihmiset alkavat pitää euroa epämiellyttävänä pakkopaitana eikä niinkään vaurauden ja taloudellisen vakauden perustana olevana välineenä.

Sain tavata presidentti Ciampin henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran viime lokakuussa Roomassa, kun perustuslakisopimus allekirjoitettiin. Arvoisa presidentti, teidän persoonallisuutenne ja teidän näkemyksenne Euroopan yhdentymisestä tekivät minuun tuolloin valtavan vaikutuksen. Tunsin teidät jo poliitikkona, mutta Roomassa sain mahdollisuuden tutustua henkilöön, joka on aina kannattanut selvästi ja intohimoisesti Euroopan unionia, joka pystyy takaamaan rauhan, demokratian ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä mies on aina muistanut sen, millaisessa tilassa Eurooppa oli toisen maailmansodan päätyttyä, ja hän on ollut mukana todistamassa niiden ihmisten unelman toteutumista, jotka loivat perustukset nykypäivän Euroopalle: Euroopalle, joka monien ihmisten ja etenkin nuorempien sukupolvien silmissä antaa sellaisen kuvan, ettei sen jatkuvan olemassaolon ja kehityksen turvaamiseksi ole mitään tarvetta ryhtyä toimiin. Me Euroopan parlamentin jäsenet tiedämme, ettei näin ole, ettei Eurooppa pysty kehittymään itsestään, ettei rauha ole taattu, sillä rauha ei koskaan ole taattu, eikä sitä tietenkään olisi voitu varmistaa ilman menestyksekästä Eurooppa-hanketta.

Meidän Eurooppamme ei ole historiallinen oikku, se ei ole syntynyt sattumalta eikä sitä liioin ole kirjoitettu tähtiin. Sen toteuttaminen vaatii valtavia ponnisteluja. Se on välttämätön, mutta jotta se toteutuu, tarvitaan monien ihmisten, myös teidän arvoisa presidentti ja meidän kaikkien ponnisteluja. Se on hitaan kehityksen tulos, ja olemme edenneet tätä polkua jalan sitoutuneina, innostuneina ja toisinaan vailla haavekuvia.

Presidentti Ciampi vierailee tänään Euroopan parlamentissa samaan aikaan, kun olemme heräämässä jonkinlaisesta harhakuvitelmasta. Hän auttaa meitä ymmärtämään miksi, sillä hän on hyvin tietoinen siitä, että Eurooppa-unelman perustana on rauha ja yhteistyö. Tämä unelma on tänään todellisuutta, ja nimenomaan tästä syystä se ei enää innoita unelmiin, vaan se on menettänyt kykynsä saada ihmiset unelmoimaan. Meidän on löydettävä uusia tekijöitä, uusia ideoita, joihin kaikki yhtyvät ja jotka eivät ole samoja kuin muutama vuosikymmen sitten, jotta varmistetaan, että Eurooppa voi jälleen kerran saada ihmiset innostumaan ja unelmoimaan ja että se saa ihmiset haluamaan sitä, että tarpeet muunnetaan todellisuudeksi. Uskon, että presidentti Ciampin läsnäolo on äärimmäisen tärkeää keskusteltaessa Euroopan tulevaisuudesta ja että olemalla tänään läsnä hän symboloi tällaisen keskustelun alkua. Mielestäni meidän olisi tulkittava tällä tavoin hänen läsnäoloaan Euroopan parlamentissa, sillä meidän on ehkä luotava keskuuteemme uusi nuori Eurooppa Giuseppe Mazzinin tarkoittamassa merkityksessä, ja tänä vuonna hänen syntymänsä kaksisatavuotisjuhlana meidän olisi muistettava hänen ajatuksensa siitä, että demokratia ja vapaus yhdistävät ihmisiä riippumatta siitä, missä he elävät.

Arvoisa presidentti, olemme vakuuttuneita siitä, että teidän vierailunne, teidän esimerkkinne ja teidän sananne auttavat meitä suuresti, sillä Eurooppa on nyt vaikeassa tienhaarassa, niin että voimme jatkaa sellaisen Euroopan rakentamista, joka kykenee takaamaan paitsi rauhan ja yhteistyön myös vaurauden ja turvallisuuden ja joka kykenee saavuttamaan muualla maailmassa saman, minkä se on saavuttanut täällä: luomaan yhteiskunnan, joka perustuu monimuotoisuuden kunnioittamiseen, sovittamaan yhteen erot ja luomaan yhteisen identiteetin.

Presidentti Ciampi, Euroopan parlamentilla on kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi ja antaa teille puheenvuoro.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Azeglio Ciampi, Italian tasavallan presidentti. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä lämpimistä tervetulotoivotuksistanne ja kiitän etenkin teitä, arvoisa puhemies, minulle esittämistänne kohteliaista sanoista.

Minulle on suuri kunnia saada puhua tässä ympäristössä, joka edustaa eurooppalaista demokratiaa kaikkein kehittyneimmillään, ja saada Italian tasavallan ääni kuulumaan unionin perustuslaillisen järjestelmän sydämessä. Käytän vakaumuksella sanaa "perustuslaillinen", sillä olemme rakentaneet tällaista oikeudellista järjestelmää yhdessä 50 vuoden ajan sopimus sopimukselta.

Euroopan unioni ei ole eikä se voi olla yksistään taloudellinen vapaakauppa-alue.

(Suosionosoituksia)

Se on ja on ollut alusta lähtien ennen kaikkea poliittinen rakenne, oikeuksiin perustuva alue, perustuslaillinen realiteetti, joka ei ole ristiriidassa meille rakkaiden kansallisten perustuslakiemme kanssa vaan joka yhdistää niitä ja täydentää niitä. Se on poliittinen rakenne, jolla ei kiistetä kansallisvaltioittemme identiteettiä vaan jolla lujitetaan niitä mittavien ja entistä laaja-alaisempien haasteiden edessä. Se on oikeuksiin perustuva alue, ja jokainen maapallomme asukas voi luottaa siihen, että unionissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia paremmin kuin missään muualla. Perustuslakisopimuksessa esitetty kunnianhimoinen unionin määritelmä on oikeutettu toisin sanoen se on "ihmiskunnan toivon kannalta erityisen otollinen alue".

Tätä taustaa vasten meidän kaikkien on edettävä yhdessä, olkoon kyse niistä 11 jäsenvaltiosta, jotka Italian tavoin ovat jo ratifioineet perustuslakisopimuksen, jäsenvaltioista, joilla ratifiointi on vielä edessä taikka niistä kahdesta jäsenvaltiosta, jotka ovat sanoneet "ei". Yhteinen toimielinjärjestelmä liittää meidän peruuttamattomasti yhteen. Se on jo riittävän vahva sen mahdollistamiseksi, että voimme tehdä yhdessä monia asioita kansalaistemme hyväksi, jotta palautetaan perutuslakisopimusta koskeva yleinen yhteisymmärrys, joka on puuttunut monesta maasta ja jotta lujitetaan toimielimiämme, jotka ovat menestyksekkään menneisyyden perintöä.

Nimenomaan koska olemme jo poliittinen ja perustuslaillinen yhteisö, voimme arvioida realistisesti näiden Eurooppa-hanketta jo alussa käynnistämässä olleen kahden maan torjuvan kannan merkitystä. Vain muutama kuukausi sitten, kun 25 jäsenvaltion hallitukset allekirjoittivat virallisesti perustuslakisopimuksen Roomassa, tähän yksittäiseen hankkeeseen oltiin laajalti tyytyväisiä. Muutaman kuukauden kuluessa levisi pelko siitä, että kansalaiset suljetaan pois heidän tulevaisuuttaan koskevista keskeisistä päätöksistä, ja heikkoa taloudellista kasvua koskevat huolenaiheet kasvoivat. Onko kuitenkaan täysin oikeutettua tulkita kansanäänestysten tulosta siten, että Euroopan yhtenäisyyteen oltaisiin tyytymättömiä? Onko oikeutettua antaa periksi houkutukselle kyseenalaistaa täydellisesti perustajaisien hanke?

Jos avaamme silmämme, huomaamme, että lokakuussa 2004 tehty Rooman sopimus näyttää olevan pikemminkin syntipukki ja että sitä syytetään laajalle levinneestä levottomuudesta, joka ei liity niinkään institutionaaliseen järjestykseen kuin unionin hallituspolitiikkoihin. Huomaamme myös erään ristiriitaisen asian. Itsepintaiset vaatimukset Unionin poliittisesta elvyttämisestä, joka on kiireellisempi kuin institutionaaliset uudistukset, jotka nekin ovat tosin välttämättömiä, ovat todisteena siitä, että olemme tietoisia yhteisestä kohtalostamme, johon perustuslakisopimus todellisuudessa perustuu. Siksi meidän on nyt pohdittava unionin tulevaisuuden politiikkoja ilman että kuitenkaan luopuisimme tuotteliaan valmistelukunnan hahmottelemasta perustuslakimallista.

Mitä tulevaisuus vaatii kiireisesti Euroopaltamme? Ortega y Gassetia lainatakseni se vaatii, että unionin selkäranka muodostuu toimista, joilla parannetaan poliittista, fyysistä ja sosiaalista koheesiota.

Toissijaisuuden perusperiaatetta on tulkittava siten, että se on poliittisen koheesion periaate, joka mahdollistaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan osallistumisen yhteisön päätöksentekoon, alkaen tuhansista ja tuhansista unionin kuntaneuvostoista. Euroopan unionin ilmettävä jo näillä tasoilla.

Eurooppa tarvitsee myös fyysistä koheesiota, liikenne- ja viestintärakenteita, jotka parantavat eurooppalaisten yhtenäisyyttä siten, että samalla kunnioitetaan ympäristöä ja maaseutua.

Lopuksi Eurooppa, joka on keksinyt hyvinvointivaltion käsitteen, tarvitsee sosiaalista koheesiota. Emme voi sallia sitä, että maiden ja siten ihmisten, joille kansainvälinen yhteisömme tarjoaa yhteisen edustuksen, välillä vallitsee merkittäviä elintasoeroja. Eurooppa edellyttää siten, että lähentymisen ja koheesion historialliset tavoitteet saavutetaan soveltamalla asianmukaisia taloushallinnon politiikkoja.

Ensin pankin johtajana ja myöhemmin poliitikkona olen aina uskonut siihen, että unionin taloudellisessa kulttuurissa vapaan kaupan periaate tarkoittaa sitä, että voimme puhua markkinoille markkinoiden kieltä mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että tyydyttäisimme kaikki sen mielijohteet.

(Suosionosoituksia)

Kansallisten hallitusten poliittisen tahdon puute estää niiden talouspolitiikkojen tehokkaan yhteensovittamisen. Siksi unionin on vaikeaa käyttää yhteisiä varoja, jotka muodostuvat osittain kansainvälisten luottomarkkinoiden unionille myöntämistä lainoista, Euroopan edun mukaisten suurten infrastruktuurihankkeiden ja tärkeiden yhteisten tutkimus- ja innovaatioaloitteiden rahoittamiseen ja luoda yhteisten julkisten varojen perinnettä. Lissabonin strategia on ensimmäinen linkki siinä ketjussa, jonka pitäisi johtaa hallinnoitavaan eurooppalaiseen talouteen. Kansallisten hallitusten on lähetettävä tarkka viesti, joka tehdään vakuuttavaksi myöntämällä julkisia varoja. Yritysten on hyödynnettävä tavoiteltuja joustoja, jotta parannetaan kilpailukykyä ja kasvatetaan niiden tuotantopohjaa ja myyntiä Euroopassa ja muualla.

Euroopan on uusittava sitoutumisensa suuriin yhteisöhankkeisiin. Olemme olleet menestyksekkäitä monissa tapauksissa, myös viime vuosina, esimerkiksi Euroopan ydintutkimusjärjestön (CERN) ja Euroopan avaruusjärjestön tapauksessa ITER- ja Galileo-hankkeissa, jotka ovat merkinneet ratkaisevaa edistysaskelta Euroopan teknologisten valmiuksien lujittamisessa, sekä Erasmus-hankkeessa, joka on avannut uusia eurooppalaisia mahdollisuuksia miljoonille nuorille ihmisille. Myös Airbus on eräs esimerkki siitä, mitä voimme saavuttaa yhdessä, jos vain yhdistymme.

Voimme myös suhtautua luottavaisesti neuvokkaaseen euroalueeseen, jota johtaa nykyään Jean-Claude Juncker, jolle lähetän parhaat onnentoivotukset osittain siksi, että olemme olleet ystäviä ja tehneet yhteistyötä jo pitkään. Euro on paras osoitus Euroopan kansojen yhdentyneestä tahdosta, ja se on poliittisen yhdentymisen moottori. On rohkaiseva luottamuksenosoitus, että kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta kuusi valtiota on jo alkanut osallistua EVJ II:een ja ottanut näin ensimmäiset tärkeät askeleet liittyäkseen euroalueeseen. Yhtenäisvaluuttaan osallistumisen konkreettiset edut ovat siten meidän kaikkien nähtävissä: tällaisia ovat suoja epävakaita valuuttamarkkinoita vastaan, alhaiset korkoasteet ja kilpailun lujittuminen niissä euroalueen maissa, jotka ovat ottaneet käyttöön tehokkaita politiikkoja.

 
  
  

(Mario Borghezio keskeytti puhujan äänekkäästi ja istuntosalissa heiluteltiin banderolleja.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Pyydän ystävällisesti järjestysmiehiä poistamaan tunnuksen välittömästi. Saattakaa parlamentin jäsen ovelle ja poistakaa hänet istuntosalista! Poistakaa hänet istuntosalista välittömästi! Sanoin poistakaa hänet istuntosalista!

(Suosionosoituksia)

Pyydän järjestysmiehiä ystävällisesti poistamaan kaikki tunnukset tai esineet, jotka voivat häiritä järjestystä istuntosalissa.

(Huudahduksia)

Varmistakaa ystävällisesti, ettei istuntosaliin jää mitään esinettä, joka voisi häiritä tavanomaista järjestystä. Jos tällaisia löytyy, poistakaa ne.

(Asianomaiset parlamentin jäsenet poistettiin istuntosalista.)

Arvoisa presidentti, olen pahoillani, olkaa hyvä ja jatkakaa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Azeglio Ciampi, Italian tasavallan presidentti. (IT) Meidän on pidettävä sekä euron arvon lujittumista kansainvälisillä markkinoilla että Euroopan keskuspankin harjoittamaa hintavakauspolitiikkaa poikkeuksellisina menestyskertomuksina, mutta emme voi tyytyä tähän tilanteeseen pitkällä aikavälillä. Vakaussopimuksen vahvistettu ja oikeutettu kurinalaisuus ei vielä itsessään takaa kasvua, jos pysähtyneisyys jatkuu. Euron myönteisiä vaikutuksia on jatkossakin vaikea nähdä, jollei sen enempää kansallisia talousarvioita kuin jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen suuntauksiakaan hallinnoida yhdenmukaistetusti. Näiden perusteiden on täytyttävä, jotta unioni voi hyödyntää kokonaan yhtenäisvaluutan sille suomat mahdollisuudet ja jotta se voi toimia globaalissa taloudessa ja lujittaa talous- ja rahaliittoa, jolla on valmiudet edistää kansalaisten etuja ja sen tasapainoista kehitystä.

Odotamme nyt luottavaisina myös unionin rahoitusnäkymiä koskevaa sopimusta. Avoin ja suora poliittinen keskustelu unionin toimien ensisijaisista tavoitteista on myönteinen askel, mutta meidän on hyväksyttävä mahdollisimman pian sellainen yhteisön talousarvio, joka paitsi ilmentää tasapainoa jäsenvaltioiden erilaisten vaatimusten välillä perustuu myös johdonmukaisiin ja osallisuutta lisääviin tavoitteisiin. Esitän parlamentissa hartaan toiveeni siitä, että Ison-Britannian pääministeri Tony Blair, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, onnistuu työssään, jonka hän on Euroopan parlamentille luvannut hoitaa.

Eurooppa-mallin elinvoimaisuus on riippuvainen myös kyvystämme saada liikkeelle uusia voimia maissamme. Onnistumme lujittamaan yhteiskuntamme parhaita näkökohtia vain, jos kehitämme vuoropuhelua ja rakentavaa rinnakkaiseloa Euroopan kansalaisten ja muiden maiden kansalaisten välillä.

Lopuksi totean, että Eurooppamme tulevaisuus tarvitsee politiikkoja, joilla edistetään turvallisuutta ja rauhaa. Euroopan unionin kansainvälinen visio, joka perustuu oikeuden ensisijaisuuteen, luottamukseen ja monenväliseen järjestelmään, herättää odotuksia ja toiveita kaikkialla maailmassa. Eurooppa pystyy vaikuttamaan kansainväliseen tasapainoon vain, jos se on yhtenäinen. Toimimalla yksin olisimme meitä suurempien tilanteiden armoilla; tilanteiden, jotka uhkaavat rauhaa ja Euroopan turvallisuutta.

Tämän lähestymistavan mukaisesti Euroopan parlamentti on jo kauan esittänyt, että Euroopalla pitäisi olla yhteinen edustus Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kesäkuussa hyväksytyssä päätöslauselmassa, samoin kuin tammikuussa 2004 hyväksytyssä edellisessä päätöslauselmassa, säädetään, että Euroopan unionin on asetettava tavoitteekseen, että se saa yhden yhteisen paikan YK:n turvallisuusneuvostossa.

(Suosionosoituksia)

Euroopan parlamenttia on kiittäminen tällaisesta selvästä visiosta. Tietoisuus yhteisistä juuristamme ja yhteiset muistot historiamme hyvistä ja huonoista ajoista ovat todisteena merkittävistä eurooppalaisista eduista, jotka perustuvat siihen, että yhdenmukaistetaan kansalliset edut, suojellaan niitä menneisyyttämme vaivanneilta äärimmäisyyksiltä ja edistetään niitä kansainvälisiä suhteitamme koskevan yhteisen vision rajoissa.

Laajentunut Eurooppa on nyt yltänyt kulttuurisen ja historiallisen identiteettinsä rajoille. Vaikka Euroopan rajoja ei voida määrittää tarkkaan maantieteellisesti, Euroopan unionin vahvistamien periaatteiden, arvojen ja sääntöjen muodostama yhteinen alue on nykyään täysin määritettävissä.

Laajentuminen oli unionin historiallinen velvollisuus niitä kohtaan, joille unionin jäsenyys on tae vapauden palauttamisesta ja lähes puoli vuosisataa kestäneen odotuksen huipentuma. Odotamme, että uudet jäsenvaltiot, joilla on oikeus elää unionissa, joka on tehokas ja yhdentynyt myös niiden näkökulmasta, antavat rakentavan ja innostuneen panoksensa, ja olemme jo nähneet niiden toimivan näin. Laajentunut unioni etenee yhtenä toimijana. Nimenomaan laajentumisen takia se tarvitsee kuitenkin entistä enemmän edistyksellisiä toimenpiteitä, joilla näytetään esimerkkiä, jotta saatetaan loppuun Euroopan unionia koskeva hanke.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin velvollisuutena on luoda Euroopan unioni uudelleen ihmisten mielissä. Teidän velvollisuutenne on vastata kansalaisten pyyntöihin lisätä demokratiaa, avoimuutta ja hallinnoitavuutta. Sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti esitteli Altiero Spinellin luonnoksen Euroopan perustuslaiksi 14. helmikuuta 1984, parlamentti on jatkuvasti vaatinut oikeutta osallistua tiiviimmin perustamissopimusten tarkistamiseen. Euroopan edustuksellisimman toimielimen historiallisena velvollisuutena on olla hukkaamatta tätä perustavaa perintöä ja varmistaa, ettei perustuslakisopimuksen harkintajakso jää puolitiehen.

(Suosionosoituksia)

Eurooppa-neuvoston 16. ja 17. kesäkuuta tekemissä päätelmissä rohkaistaan käymään keskustelua, jolla lisätään kiinnostusta, ja kehotetaan Euroopan toimielimiä myötävaikuttamaan siihen.

Arvoisa puhemies, kauan sitten ollessani yliopisto-opiskelija Italiassa ja Saksassa sain olla mukana todistamassa unionin jäsenvaltioiden typeryyttä, kun ne tuhosivat kokonaisen sukupolven toisessa maailmansodassa.

(Suosionosoituksia)

Tästä syystä olen huolestunut aina, kun Euroopan yhdentymisprosessi hidastuu ja aina kun sitä uhkaa kriisi. Toivon kuitenkin, että olette havainneet sanoissani vakaan luottamuksen tulevaisuuteen. Viime vuosisadan puolivälissä suuret ja viisaat miehet loivat rakenteen, jota ei voida tuhota, mutta majakanvartijoiden tavoin meidän on huolehdittava siitä, että nuoria ihmisiä varoitetaan uusista vaaroista.

Italian tasavallan presidentin virkakauteni loppuu melko pian. Kuusi vuotta sitten, kun vannoin virkavalani, päätin Italian parlamentille osoittaman puheeni julistamalla kunnioitusta ja vahvistamalla sitoumukseni Italialle ja Euroopan unionille, jolle olen mielestäni pysynyt uskollisena viime historiantäyteisinä muutosten vuosina. Olen tyytyväinen voidessani toistaa tämän sitoumuksen teille tänään. Kauan eläköön Eurooppa, kauan eläköön Euroopan unioni!

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Arvoisa presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa muutaman kiitoksen sanan presidentti Ciampille. Tällä kertaa en halua unohtaa sitä, sillä on ollut tilanteita, joissa se on jäänyt tekemättä mielenliikutuksen vallassa. Arvoisa presidentti Ciampi, kuunneltuani teitä uskon voivani sanoa parlamentin jäsenten selvän enemmistön puolesta, että parlamentti tulee muistamaan teidän sananne. Olette osoittanut, että te edustatte nuoria eurooppalaisia. Kyllä vain, nuoria eurooppalaisia.

(Suosionosoituksia)

Picasso on todennut, että "vie hyvin pitkän ajan tulla nuoreksi". Te olette osoittanut, että on mahdollista tulla nuoreksi aikana, jolloin nuoruutta kaivataan kaikkein kipeimmin.

Olen pahoillani välikohtauksesta, joka ei suinkaan kuvasta parlamentin enemmistön ajattelutapaa – päinvastoin – ja rukoilen, että teidän täällä esittämänne ajatukset auttavat meitä eteenpäin välttämättömissä keskusteluissa. Olette sanonut sen hyvin selvästi. Haluankin kiittää teitä vielä kerran.

Eurooppa on menestyskertomus, mutta se voi kuolla omaan menestykseensä. Sen estämiseksi emme saa antaa rinnakkaiselomme kaikkein arvokkaimpien ja arkaluonteisimpien asioiden arkipäiväistyä. Meidän on estettävä se, että arkipäivän todellisuus saa meidät unohtamaan saavutustemme arvon. Emme voi sallia sitä, että jotakin upeaa kohdellaan arkipäiväisenä asiana.

Arvoisa presidentti Ciampi, kiitämme teitä vielä kerran siitä, että olette läsnä ja toivomme, että sananne kuullaan myös istuntosalin ulkopuolella.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (NI). (FR) Arvoisa puhemies, käytän asetuksen 166, 75 ja 83 artiklaa sekä Euroopan unionin perustamissopimuksen 48 artiklaa koskevan työjärjestyspuheenvuoron, sillä asetuksen 75 ja 83 artiklassa viitataan perustamissopimusten sanamuotoon. Puhun hyvin lyhyesti.

Euroopan unionin perustamissopimuksen 48 artiklassa määrätään, että kyseiseen sopimukseen tehtävät muutokset tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Koska 48 artikla koskee kaikkia jäsenvaltioita, on selvää että perustuslakisopimuksen torjuminen kahdessa jäsenvaltiossa – Ranskassa ja Alankomaissa – ja jos kansalaisia olisi kuultu, monessa muussa maassa, on tehnyt perustuslakisopimuksesta arvottoman, ja siksi pelkään – ja sanon tämän kaikella kunnioituksella presidentti Ciampia kohtaan niin henkilönä kuin presidenttinä – että samoin käy myös presidentti Ciampin puheelle.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö