Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. heinäkuuta 2005 - Strasbourg

3. Afrikka, globalisaatio ja köyhyys

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista julkilausumista ja suullisista kysymyksistä:

- neuvoston ja komission julkilausumat: Afrikka ja globalisaation haasteet

- Morgantinin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima suullinen kysymys neuvostolle: "Global call to Action Against Poverty" -kampanja: köyhyyden poistaminen (B6-0248/2005)

- Morgantinin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima suullinen kysymys komissiolle: "Global call to Action Against Poverty" -kampanja: köyhyyden poistaminen (B6-0249/2005).

  Jack Straw, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan todeta jo toistamiseen tänä aamuna, että on kunnia puhua Euroopan parlamentille. Arvostan paljon vuoropuhelua, jota olen käynyt parlamentin ja sen valiokuntien kanssa sekä neljän viime vuoden aikana Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoasiainministerinä että niitä edeltäneiden neljän vuoden aikana sisäasiainministerinä. Olen todellakin toiminut Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksessa niin kauan, että muistan seitsemän ja puoli vuotta sitten olleen edellisen puheenjohtajakautemme, jolloin minulla oli kunnia toimia oikeus- ja sisäasioiden neuvoston puheenjohtajana.

Haluan myös onnitella parlamenttia sen tämänpäiväisestä aloitteesta tukea köyhyyden poistamista koskevaa kampanjaa. Aloite on osoitus voimakkaasta sitoutuneisuudestanne maailmanlaajuisen kehityksen edistämiseen tänä Afrikalle ja maailman köyhimmille maille erittäin tärkeänä vuonna.

Jäsen Morgantini on esittänyt minulle muutamia yksityiskohtaisia kysymyksiä. Olen jo lähettänyt hänelle yksityiskohtaisen vastauksen näihin kysymyksiin ja aion varmistaa, että vastaukset ovat laajemmin saatavissa. Vastaan puheenvuorossani moniin hänen esille tuomistaan kysymyksistä.

Viime kuukausien aikana otsikot ovat Euroopassa koskeneet usein erimielisyyksiä ja vaikeuksia. Yhteisön perustajiin kuuluvien kahden jäsenvaltion äänestäjät ovat nostaneet jyrkästi esiin kysymyksiä, jotka huolestuttavat syvästi kaikkia Euroopan unionin kansalaisia. Miten Euroopan unioni voisi tuoda heille paremmin vaurautta ja turvallisuutta, jota kaikki etsimme tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa?

Osa kysymysten vastauksista liittyy Euroopan unionin sisäisiin politiikkoihin, esimerkiksi tulevaan rahoitukseen. Kuten pääministeri Tony Blair totesi parlamentille vain kaksi viikkoa sitten, Yhdistynyt kuningaskunta suhtautuu tehtäviinsä EU:n puheenjohtajavaltiona hyvin vakavasti. Työskentelemme ahkerasti, jotta yhteisymmärrys rahoitusnäkymistä saavutetaan vuoden loppuun mennessä. Lisäksi pyrimme edistämään avoimella ja osallistavalla tavalla laajempaa keskustelua Euroopan tulevaisuudesta ja painopisteistä kunnioittaen tämän parlamentin sekä Euroopan hallitusten ja kansalaisten erilaisia näkökantoja. Jotta voidaan vastata täysin kansalaisten tulevaisuutta koskeviin toiveisiin ja pelkoihin, on kuitenkin yhtä tärkeää vahvistaa EU:n toimia koko maailmassa. Yksi viime vuosien huomattavimmista kehitystuloksista onkin ollut se, että olemme Euroopan unionissa jo tehneet paljon tähän haasteeseen vastaamiseksi hyvin laajan yhteisymmärryksen avulla.

Muutamia vuosia sitten Euroopan kansat olivat erittäin jakautuneita, kuten Irakia koskeneen edellisen keskustelun aikana muistutettiin. Nyt me kuitenkin toimimme voimakkaasti yhdessä ja tuemme rauhaa Lähi-idässä, Sudanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Meillä on kokonaisvaltainen ohjelma, joka koskee toimintaa uuden Irakin kanssa. Johdamme kansainvälistä yhteisöä vaikeassa mutta elintärkeässä Irania koskevassa prosessissa.

Sama pätee turvallisuutta ja puolustusta koskeviin kysymyksiin. Vain muutama vuosi sitten Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa keskustelussa keskityttiin Brysselin eräässä lähiössä toimivaan pieneen suunnitteluyksikköön ja sen henkilöstöön. Nyt EU:n joukot toimivat Naton kanssa tapahtumapaikalla Bosniassa. Siellä ja Makedoniassa toteutettavissa EU:n operaatioissa koulutetaan poliisivoimia. Koulutamme myös Irakin poliisi- ja oikeuslaitoksen henkilöstöä. Kaksi EU:n operaatiota on käynnissä Kongon demokraattisessa tasavallassa, ja avustamme Afrikan unionin joukkoja Sudanissa.

Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei siis nykyään ole pelkkä paperi. Politiikka vaikuttaa huomattavasti tuhansien ihmisten elämään eri puolilla maapalloa. Haluan, että Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakausi – ja sitä seuraavat vuodet – muodostavat ajanjakson, jonka aikana tukeudutaan näihin saavutuksiin ja vahvistetaan edelleen Euroopan unionin vaikutusvaltaa ja asemaa maailmassa hyvän voimana. Missään muualla tämä ei ole niin tärkeää kuin Afrikassa. Afrikka on nyt köyhempi kuin 25 vuotta sitten. Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä puolet elää vähemmällä kuin dollarilla päivässä. Afrikan osuus maailmankaupasta on kolmannes siitä, mitä se oli vuonna 1980. Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden kansantulo yhteensä on pienempi kuin teollisuusmaiden – EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin ja eräiden muiden maiden – maataloustukiin käyttämä rahamäärä. On tehtävä huomattava läpimurto, jotta vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa. Nykyisellä vauhdilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa menisi yli 100 vuotta perusasteen koulutusta ja lapsikuolleisuuden vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Kolmen tavoitteen – nälkää, köyhyyttä ja hygieniaa koskevien tavoitteiden – osalta tilanne pahenee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa päivä päivältä.

Eliniänodote on nykyään Afrikassa vain 42 vuotta, vähemmän kuin useimpien täällä istuntosalissa läsnä olevien ikä. On ennustettu, että joissakin Afrikan maissa eliniänodote on viiden vuoden kuluttua alle 30 vuotta. Yhteensä 20 miljoonaa afrikkalaista on jo kuollut aidsiin, joka tappaa mantereella tällä hetkellä eniten ihmisiä. Maailman kaikista hi-viruksen saaneista kolme neljäsosaa elää Afrikassa.

Nelson Mandela sanoi, ettei köyhyys, kuten orjuus ja apartheidkaan, ole luonnollista vaan ihmisten aikaansaannosta, ja että köyhyys voidaan voittaa ja poistaa ihmisten toimilla. Mandela oli oikeassa. Afrikassa on aivan liikaa esimerkkejä siitä, miten ihmisten teot voivat estää toisia ihmisiä rakentamasta itselleen parempaa elämää.

Darfurissa hallituksen tukema miliisiryhmä on tappanut tuhansittain ihmisiä, kuten olemme kollegani ja ystäväni, Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisiä kehitysasioita hoitavan ministerin Hilary Bennin kanssa itse todenneet. Miljoonat ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan.

Zimbabwessa hallitus on jo tallannut jalkoihinsa demokratian ja perusihmisoikeudet sekä ajanut tuhoon talouden, joka oli aikoinaan koko Afrikan vahvimpia. Zimbabwen hallitus käy nyt maan köyhimpien ja heikoimpien kimppuun sekä ajaa sadattuhannet ihmiset kodeistaan ja tuhoaa heidän toimeentulomahdollisuutensa. Zimbabwen ongelma ei johdu voimavarojen puutteesta tai ilmastosta vaan hyvin huonosta hallintotavasta. On ollut aivan oikein, että Euroopan unioni on lähettänyt voimakkaan viestin siitä, että Zimbabwen hallituksen toimintaa on aivan mahdotonta hyväksyä. Olemme tehneet niin ryhtymällä Mugaben hallinnon vastaisiin uusiin laajennettuihin ja rajoittaviin toimiin sekä tuomitsemalla viimeaikaiset väärinkäytökset.

Kaiken tämän synkkyyden keskellä on kuitenkin muistettava, että kuva Afrikasta on paljon monimutkaisempi kuin miltä se ensin näyttää. Vielä 1970-luvulla Afrikan demokratioiden määrän pystyi laskemaan yhden käden sormilla ja yhä jäi kaksi sormea ylikin: demokratioita oli kolme. Nyt mantereella on yli 30 demokraattisesti valittua hallitusta.

Vain muutama vuosi sitten eri puolilla Afrikkaa raivosi aseellisia konflikteja, mutta nyt kestävä rauha on juurtumassa sellaisiin maihin kuin Burundi, Liberia, Sierra Leone ja Angola. Afrikan yhtenäisyysjärjestö saarnasi ennen, ettei sen jäsenten sisäisiin asioihin saa puuttua. Sen seuraaja, Afrikan unioni, sitä vastoin perustuu yhteisvastuullisuuteen eikä väliintulon välttämiseen. Afrikan unionia ovat innoittaneet Euroopan unionin saavutukset mantereella, jonka ominaispiirteitä eivät aikoinaan olleet rauha ja vakaus, joista nyt nautimme, vaan konfliktit, sota ja verenvuodatus.

NEPADin (Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi) avulla Afrikan johtajat ovat sopineet vertaisarviointijärjestelmästä, jota monet maailman ja Euroopan hallitukset pitäisivät epämiellyttävän tungettelevana. Afrikan taloudellinen tilannekaan ei ole enää kauttaaltaan niin huono kuin miltä se joskus näyttää. Joissakin maissa, kuten Mosambikissa ja Etiopiassa, on saavutettu noin 7 prosentin kasvu, minkä ansiosta monet ihmiset ovat päässeet eroon köyhyydestä.

Mantereella on huomattavia voimavaroja, niin aineellisia kuin inhimillisiäkin. Näiden myönteisten tekijöiden ansiosta meidän on syytä olla toiveikkaita. Afrikkalaiset haluavat paremman tulevaisuuden, ja meidän eurooppalaisten on yhdessä kansainvälisten kumppaneidemme kanssa tuettava heitä edelleen, jotta uudistukset juurtuvat Afrikkaan ja auttavat sitten afrikkalaisia parantamaan tilannetta.

Olemme siis tehneet tästä vuodesta toiminnan vuoden ja saavuttaneetkin jo paljon. Viime kuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto on nyt kuuluisa Euroopan unionin talousarviota koskevista erimielisyyksistään, mutta luulenpa, että lapsemme muistavat sen vastaisuudessa paremmin neuvostona, joka päätti kaksinkertaistaa Euroopan unionin Afrikalle myöntämän kehitysavun seuraavien viiden vuoden aikana. Sellainen oli tuon neuvoston kestävä perintö, ja hyvällä onnella ja ahkeralla työllä Euroopan unionin talousarviota koskevat väliaikaiset ongelmat jäävät todellakin vain väliaikaisiksi.

Yritämme myös määrätietoisesti parantaa avun koordinointia ja tehokkuutta Pariisissa keväällä järjestetyssä OECD:n kokouksessa tehtyjen sopimusten mukaisesti. On varmistettava, ettei apua käytetä huonoon hallintotapaan ja ettei se päädy korruptoituneille hallituksille, vaan että apu käytetään hallinnon parantamiseen ja niiden köyhimpien auttamiseen, joille se on tarkoitettu.

G8-maat ovat sopineet sataprosenttisesta velkahelpotuksesta kaikille erittäin velkaantuneille köyhille maille, ja G8-maiden johtajat, jotka kokoontuvat tänään Gleneaglesissa ja pitävät siellä kokoustaan tänään ja huomenna, keskustelevat lisätuesta. Syyskuussa järjestettävässä YK:n huippukokouksessa tarkistetaan vuosituhannen kehitystavoitteita ja vahvistetaan kansainvälisiä toimia niiden saavuttamiseksi. On kuitenkin tehtävä enemmän. Puheenjohtajakautensa aikana Yhdistynyt kuningaskunta työskentelee luodakseen eurooppalaisen strategian Afrikan menestyksekkään kehityksen tukemiseksi. Strategian on oltava kokonaisvaltainen ja kunnianhimoinen. Sen on ulotuttava taloudellista tukea laajemmalle, ja siinä on osoitettava, miten Afrikka sijoittaa ihmisiin, hyvään hallintotapaan, kasvuun, rauhaan ja turvallisuuteen. Osana tätä strategiaa maailman köyhimmille maille on annettava paremmat mahdollisuudet päästä kehittyneille markkinoille. Näin voidaan toteuttaa Dohan kehitysohjelma käytännössä. Toiminta tämän hyväksi olisi aloitettava joulukuussa Hongkongissa järjestettävässä kokouksessa.

Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja muiden rikkaiden maiden on lunastettava sitoumuksensa vientitukien poistamisesta ja tehtävä se selkeän aikataulun mukaisesti. Meidän on myös tunnustettava rauhan ja vakauden keskeinen merkitys Afrikassa. Jo nyt Darfurissa on tuhansia pakolaisia, joiden turvallisuus on parantunut. Miksi? Euroopan unionin rauhanrahaston Afrikan unionin paikan päällä oleville joukoille myöntämän rahoituksen ansiosta. Rahaston avulla voimme lisätä tukea edelleen tukemalla Afrikan unionia ja muita järjestöjä, kuten Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöä (CEDEAO), jolla on ollut huomattava osuus Länsi-Afrikan konfliktien ratkaisemisessa.

Rauhanrahasto on ollut todellinen menestys, mutta sen varat alkavat loppua, ja on sovittava rahaston riittävästä pitkäaikaisesta rahoituksesta. Kuten Afrikan johtajat ovat itse tunnustaneet, Eurooppa voi auttaa edistämällä parempaa ja demokraattisempaa hallintotapaa Afrikassa.

Palaan Zimbabwea koskevaan kysymykseen ja totean, että suhtaudun myönteisesti Euroopan parlamentin vaatimuksiin, jotka koskevat vaaleihin liittyviä toimia ja Euroopan unionin asettamien seuraamusten tiukkaa täytäntöönpanoa. AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on tukenut voimakkaasti parempaa hallintotapaa Afrikan valtioissa samoin kuin Karibian ja Tyynenmeren alueella. Cotonoun sopimuksen mukaan voimme keskeyttää tuen pahimmissa tapauksissa. Sen lisäksi, että meidän olisi oltava valmiita toimimaan tämän määräyksen mukaisesti, meidän olisi mielestäni seurattava demokratian ja hallintotavan kehitystä paljon aktiivisemmin. Demokratiasta ja paremmasta hallintotavasta hyötyvät eniten kansalaiset, AKT:n Afrikan maiden tavalliset ihmiset, jotka haluavat, että käytämme hyväksi Cotonoun sopimuksen kaltaisten sopimusten mekanismeja.

Suuret Live 8 -konsertit, joita järjestettiin eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa viime viikonloppuna, kaikuvat vielä korvissamme. Ne ja Gleneaglesissa järjestettävän G8-maiden kokouksen herättämä laajempi mielenkiinto ovat lisänneet valtavasti odotuksia Afrikassa sekä Euroopassa ja kaikkialla teollisuusmaissa sen osalta, että tällä kerralla avustustyö Afrikassa onnistuu. Toivotaan, että niin käy. Toivottavasti teollisuusmaat todellakin toimittavat lupaamansa avun. On kuitenkin muistettava myös, että prosessi onnistuu vain, jos Afrikan hallinto paranee ja korruptio vähenee.

Euroopan unioni voi hyödyntää kolmea suurta vahvuuttaan toimiessaan Afrikassa ja muualla maailmassa. Ensinnäkin EU:n luonnollista voimaa ja vaikutusvaltaa. Kun toimimme yhdessä, voimme valita kansainvälisen toiminnan painopisteet. Teemme niin maailmankauppaa koskevissa asioissa, mutta mielestäni myös Javier Solanan, Joschka Fischerin ja nyt Philippe Douste-Blazyn toimissa, jotka liittyvät vaikeaan Iranin kysymykseen. Euroopan unionin voima on ilmiömäinen, kun unioni on yksimielinen. Maailmanlaajuisten yhteyksiemme lujuus on myös vahvuutemme. Maailmassa on tuskin maata, jolla ei olisi jonkinlaista erityistä suhdetta historian tai ystävyyden perusteella johonkin Euroopan unionin jäsenvaltioon. Viime toukokuussa tapahtunut viime laajentuminen kasvatti kumppanuuksien ja luottamuksen verkostoa, ja maailmanlaajuiset yhteytemme ilmenevät tässä parlamentissa ja voimakkaassa kansainvälisessä toiminnassamme.

EU luo nykyään lujempia suhteita naapureihinsa, kuten Venäjään, sekä uusiin strategisiin kumppaneihinsa, kuten Kiinaan ja Intiaan, joiden kanssa pidetään hyvin tärkeitä huippukokouksia puheenjohtajakautemme aikana. Tietysti meillä on suurempi vaikutusvalta sellaisten strategisten kumppaneiden kanssa, kun toimimme yhdessä.

Kolmas ja ehkä tärkein vahvuutemme on Euroopan unionin arvojen voimakkuus. Pehmeän vallan käyttö ulkopolitiikassa tarkoittaa sitä, että saamme muut haluamaan samaa kuin itse haluamme. Euroopan unionin laajentuminen on selvimpiä ja voimakkaimpia esimerkkejä tämän pehmeän vallankäytön vaikutuksista. EU:n menestyksen, arvojen ja toimielinten magneettisen vetovoiman avulla on voitu muuttaa ensin Euroopan eteläosia, sitten keski- ja itäosia, ja nyt mahdollisen EU:n jäsenyyden ansiosta uudistukset ja vakaus leviävät Turkkiin ja koko Länsi-Balkanin alueelle.

Muut täällä tuntevat ehkä Länsi-Balkanin alueen paremmin kuin minä, mutta me kaikki, jotka tunnemme Länsi-Balkanin alueen, tiedämme, että ainoa asia, joka auttaa noita jakautuneita yhteisöjä kohti jonkinlaisia rauhan ja turvallisuuden näkymiä, on Euroopan unioni, sen arvot ja sen vahvuudet. Kesäkuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto tunnusti tämän asian, kun se vahvisti uudelleen, että EU aikoo täyttää kaikki laajentumista koskevat nykyiset sitoumuksensa, myös neuvottelujen aloittamisen Turkin kanssa 3. lokakuuta.

Sillä aikaa voimme edistää naapuruuspolitiikan avulla arvojamme idempänä ja etelämpänä, kuten Ukrainassa ja Välimeren alueen maissa, joiden kanssa pidämme huippukokouksia Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden aikana. Nämä arvot ovat transatlanttisten suhteiden peruskallio, maailman liberaalisten demokratioiden välisten merkittävimpien siteiden perusta. Arvot ovat erittäin tärkeitä, kun käsitellään tulevia maailmanlaajuisia haasteita terrorismista ja joukkotuhoaseiden leviämisestä köyhyyteen ja ilmastonmuutokseen.

Näiden voimavarojen ansiosta – oman voimakkuutemme, maailmanlaajuisten yhteyksiemme ja arvojemme voimakkuuden ansiosta – Euroopan unionilla on nykyään jopa entistä suuremmat mahdollisuudet lisätä vahvuuttaan hyvän voimana kaikkialla maailmassa. Odotan mielenkiinnolla, että saan työskennellä kanssanne tämän tavoitteen saavuttamisen hyväksi puheenjohtajakautemme aikana.

(Suosionosoituksia)

  Louis Michel, komissio. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, kun pyysin, että saisin vastata komissiossa kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevista asioista, tiesin, että Afrikka olisi toimissani ja sitoutuneisuudessani keskeisellä sijalla.

Sitoutuneisuuttani vahvistavat närkästys ja hätätilanne. Vielä nykyäänkin Afrikka on erillään muusta maailmasta, omantuntomme laitamilla ja vailla globalisaation etuja.

Sitoutuneisuuteni juontaa juurensa myös sen tunnustamisesta, että ympäristö on muuttunut ja että meillä on nyt mahdollisuus, epäilemättä ainutlaatuinen mahdollisuus, tehdä Afrikasta vauraampi, vakaampi ja paremmin hallinnoitu manner. Tässä yhteydessä Eurooppa voi vaikuttaa ja sen on vaikutettava asiaan, kun otetaan huomioon, että nyt on mahdollista luoda köyhyyden poistamiselle edulliset olosuhteet ja ettei enää ole mitään veruketta olla tekemättä niin.

Afrikka on muuttunut. Afrikkalaiset ovat päättäneet kääntää selkänsä kohtalolle ja ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä. Afrikan unionin tarmokas ja vaikuttava toiminta esimerkiksi Darfurissa, Togossa ja Norsunluurannikolla on tuonut uuden ulottuvuuden periaatteeseen, jonka mukaan Afrikan kriiseille on löydettävä afrikkalaiset ratkaisut. Tämä toiminta, joka perustuu vankkoihin alueellisiin organisaatioihin, avaa uusia rauhan, vakauden ja turvallisuuden näkymiä, joita ei tähän asti ole osattu edes toivoa. Lisäksi Afrikan unionia tukee vahva johto, joka hahmottelee nyt lupaavaa visiota.

Jos Afrikka on muuttunut, on muuttunut Eurooppakin. Eurooppa puhuu yhä useammin solidaarisemman ja tasapuolisemman maailman puolesta sekä järjestelmän monenvälisyyden lisäämisen puolesta. Tänä vuonna, kehityksen vuonna 2005, Euroopan on osallistuttava keskusteluun maailman suurimpana kehitysavun antajana, ja tässä asemassa Eurooppa voi painostaa kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan konkreettisia vapaaehtoisia toimia. Näin voidaan estää vuosituhannen kehitystavoitteiden muuttuminen rikotuiksi lupauksiksi. Olen myös mielissäni siitä, että Eurooppa-neuvosto – kuten juuri todettiin – on noudattanut komission ehdotusta, minkä johdosta voidaan todellakin kaksinkertaistaa julkinen kehitysapu vuoteen 2015 mennessä ja kaksinkertaistaa Afrikalle myönnettävä apu vuoteen 2010 mennessä.

Myös maailma on muuttunut. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, missä määrin epäonnistuvat valtiot voivat olla epävakauden lähteenä sekä terroristien ja rikollisten turvasatamina. Globalisaation voimistuessa kaikilla tasoilla myös solidaarisuuden vahvistaminen on välttämätöntä. Pidän kehityspolitiikkaa tärkeimpänä välineenä globalisaation inhimillistämiseksi. Ainakaan en tiedä parempaa välinettä. Globalisaatiolle on tyypillistä, ettei se synny piilossa pimeässä nurkassa tehdyistä poliittisista päätöksistä, vaikka jotkut haluaisivat meidän uskovan niin. Globalisaatiota ei ole oikeastaan suunnitellut kukaan. Se on spontaani prosessi, jota toiset pitävät myönteisenä ja toiset pelkäävät, mutta jota kukaan viranomainen, kansallinen tai kansainvälinenkään, ei voi suoraan hallita. Juuri tämä aiheuttaa ongelmia. Minä tietysti kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että globalisaatiolla on paljon annettavaa ja että siitä on joka tapauksessa enemmän hyötyä kuin haittaa.

Meidän on tietysti reagoitava kaikilla tasoilla voimistuvaan globalisaatioon vahvistamalla solidaarisuutta kaikilla tasoilla. Mitä globalisaatio voi loppujen lopuksi merkitä ihmisille, joilla ei ole vettä, nuorille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua koulutukseen tai lapsille, jotka kuolevat tauteihin, joita voitaisiin hoitaa? Vaikka jotkut haaveilevat paluusta malleihin, jotka valitettavasti vaikuttavat jo koetuilta, mielestäni olisi väärin olettaa, etteivät ihmiset halua globalisaatiota tai että he haluavat kääntää kelloa taaksepäin. Eurooppalaisina haluamme globalisaatiota, josta on hyötyä kaikille ja joka on myönteistä kehitystä edistävä tekijä poikkeuksetta koko ihmiskunnan kannalta. Tällöin on kaikkein tärkeintä varmistaa kiireellisesti, että globalisaatio toimii Afrikassa ja Afrikan hyväksi.

Tässä yhteydessä markkinoiden vapauttaminen on kieltämättä pelkästään hyödyllistä, kun valtio voi laatia sääntöjä väärinkäytösten hillitsemiseksi ja yleisen edun edistämiseksi. Kuten tiedätte, hallitusten on taattava makrotaloudellinen kehys, jotta voidaan hyötyä globalisaation tarjoamista mahdollisuuksista. Hallitusten on lisäksi luotava tehokkaat ja ennakoitavissa olevat olosuhteet tälle makrotaloudelliselle kehykselle ja tietysti myös varmistettava, että kehyksen mukaisella hallinnolla voidaan edistää taloudellista toimintaa. Lisäksi hallitusten on kannustettava ja tuettava valpasta kansalaisyhteiskuntaa, jossa taataan oikeudenmukainen ja tasapuolinen vaurauden ja palvelujen uudelleen jakaminen, esimerkiksi mahdollisuudet käyttää oikeus-, hallinto, terveydenhuolto- ja koulutuspalveluja. Tästä näkökulmasta ja erityisesti Afrikan ollessa kyseessä tarvitaan mielestäni naisten ja miesten välistä tasa-arvoa edistäviä erityistoimia.

Näistä syistä olisi mielestäni hyödyllistä laatia yhteinen eurooppalainen strategia sekä kehitysyhteistyölle että Afrikalle. Strategian avulla voitaisiin ottaa huomioon Afrikan uusi geopoliittinen järjestys, ja haluamme laatia strategian yhdessä afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa, jotta voidaan hyödyntää tätä uutta maailmanlaajuista lisäsysäystä. On todettu, että Afrikan unionista on tullut hyvin nopeasti merkittävä poliittinen neuvottelija ja todellinen muutoksen edistäjä mantereella.

Samalla kannattaa mielestäni korostaa, että tämä järjestelmä ei synny itsestään. Afrikan unioni on rakennettava lujista alueellisista osista. Mantereen yhdentyminen ei onnistu ilman voimakasta, kunnianhimoista ja tunnustettua alueellista organisaatiota. Kunnianhimoinen poliittinen kumppanuus Euroopan unionin ja Afrikan unionin välillä on tämän vuoksi tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Mihin tämän kumppanuuden olisi perustuttava? Minulla ei ole täydellistä vastausta, mutta siitä huolimatta haluan ehdottaa neljää mahdollisuutta, joita voisimme tutkia yhdessä. Kuten tiedätte, esitän loppuvuodesta sekä kehitystä koskevan julkilausuman, kehityspolitiikan tarkistuksen, josta tietysti olemme keskustelleet ja keskustelemme yhdessä, että todellisen Afrikkaa koskevan yleissuunnitelman.

Ensimmäinen asia on hallinto. Kaikki ovat luonnollisesti yhtä mieltä siitä, että hallinto on erittäin tärkeä asia. On todettu, ettei Afrikka ole köyhä vaan valitettavasti huonosti hallittu. Afrikkalaiset alkavat kuitenkin tehdä jotakin asian hyväksi. Hallintoa yritetään parantaa useilla eri tasoilla. Viiden viime vuoden aikana yli kahdessa kolmasosassa Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioista on järjestetty monipuoluevaalit, toisissa vapaammat ja oikeudenmukaisemmat kuin toisissa, ja hallintoon on tehty useita muutoksia demokraattisesti ja rauhanomaisesti. Aivan äskettäin järjestettiin vaalit Burundissa. Toivottavasti myös Kongon demokraattisessa tasavallassa edistytään merkittävästi ensi maaliskuussa. Muistuttaisin myös, että 23 Afrikan valtiota on ratifioinut kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön. On syytä huomata tämä asia, koska tietyt demokraattiset länsimaat eivät ole vielä tehneet samoin. Huomattavinta viime vuosina on ollut se, että Afrikka on itse laatinut itselleen vision, tehtävän ja periaatteet. Hallinnossa tämä Afrikan unionin instituutiossa konkretisoituva ja NEPADin visiossa ilmenevä seikka merkitsee pesäeroa menneeseen ja menneisyyden menettelytapoihin. Tämä visio ja nämä periaatteet eivät ole jääneet pelkiksi aikomusten julistuksiksi, sillä Afrikan vertaisarviointijärjestelmän ansiosta Afrikalla on käytettävissään ainutlaatuinen väline, jolla afrikkalaiset voivat tukea itse itseään. Tämä järjestelmä ansaitsee täyden tukemme.

Toinen asia on infrastruktuuri ja verkot. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei kehitys ole mahdollista ilman Afrikan laajuisia verkkoja ja infrastruktuuria. Euroopan unioni on itse tästä selvä todiste. Euroopan unionissa on osoitettu asian merkitys. On tärkeää, että tehostetaan nykyisiä toimia, joiden tavoitteena on parantaa ja varmentaa infrastruktuuriverkkojen kestävyyttä, jotta voidaan näin nopeuttaa kasvua ja edistää kauppaa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että olisi laadittava suunnitelma infrastruktuuria ja verkkoja koskevaa Euroopan ja Afrikan välistä kumppanuutta varten. Kumppanuuden avulla tuetaan Afrikan laajuisten verkkojen kehittämistä. Ne ovat välttämättömiä yhteenkytkettävyydelle ja tiedon levittämiselle koko mantereella, Euroopan laajuisille televiestintäverkoille, rautateille, lentoliikenteelle ja yhteyksiä parantavalle infrastruktuurille, joka on myös hyvin tärkeä. Tuetaan esimerkiksi satamia, lentoasemia, liikennöintikelpoisia vesiväyliä, kaikkea energia- ja vesihuoltoon liittyvää.

Tämän infrastruktuuria koskevan kumppanuuden lisäksi on raivattava tietä uusille rahoitusjärjestelmille, jotka perustuvat yksityisen sektorin ja muiden rahoittajien osallistumiseen. Palaan tähän asiaan, kun esitän Euroopan kehitysrahastoa koskevan julkilausumani muutaman kuukauden kuluttua.

Kolmas asia on tietysti kauppa. Kaikki osapuolet tunnustavat, että kaupalla on keskeinen merkitys talouskasvussa. Afrikan osuus maailman viennistä on vähentynyt lähes 60 prosenttia, mikä vastaa 70 miljardin Yhdysvaltain dollarin menetystä vuosittain. Se on 21 prosenttia alueen bruttokansantulosta ja yli viisi kertaa enemmän kuin Afrikan vuosittain saama 13 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruinen kehitysapu. Kehityksen suuntaa on tietysti käännettävä. Kuten tiedätte, parhaillaan neuvotellaan taloudellisista kumppanuussopimuksista kuuden alueen kanssa, joista neljä on Saharan eteläpuolisen Afrikan alueita. Kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen Peter Mandelson neuvottelee näistä sopimuksista. Tämä on epäilemättä kaikkien aikojen kunnianhimoisin pohjoisen ja etelän valtioiden välinen kauppaa koskeva neuvotteluprosessi. Ensimmäistä kertaa Euroopan unioni antaa taloudellista tukea kumppaneidensa neuvotteluryhmille. Ensimmäistä kertaa kauppasopimuksista neuvotellaan niin, että ainoana tavoitteena on kumppaneidemme kehitys. Ensimmäistä kertaa nämä sopimukset perustuvat kumppaniemme alueelliseen yhdentymiseen ja edistävät sitä. Ensimmäistä kertaa taloudellista ja teknistä yhteistyötämme voidaan käyttää uudistuksiin, talousarviota koskevaan tukeen, toimiin, joilla parannetaan valmiuksia lisätä tarjontaa, sekä sijoittamiselle ja kaupalle suotuisan ympäristön luomiseen.

Viimeinen asia on kulttuuri. Kulttuuri on kehityksen tärkeä ulottuvuus, joka tähän asti on mielestäni unohdettu aivan liian usein. Se on kuitenkin erittäin tärkeää. Kulttuuri on kansan sielu ja ilmentymä. Kulttuuri määrittelee tavan, jolla yhteisö toimii ja siten myös talousrakenteen. Tämän vuoksi minusta näyttää siltä, että ainoastaan ottamalla huomioon Afrikan erityinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen identiteetti voidaan varmistaa, että antamamme kehitysapu todella juurtuu maahan, ja parantaa avun tehokkuutta.

Arvoisa puhemies, lopetan puheenvuoroni tuomalla esiin muutamia kysymyksiä, joista kannattaisi keskustella. Olen kuullut puhuttavan seuraamuksista. Mielestäni seuraamuksia voidaan käyttää vain silloin, kun ne vaikuttavat kyseisestä asiasta vastuussa oleviin ihmisiin. Sitä vastoin seuraamuksia ei mielestäni voida käyttää, jos ne vaikuttavat kansalaisiin välittömästi tai välillisesti. Tästä asiasta kannattaisi keskustella.

Mielestäni on lisäksi keskusteltava kuuluisasta omaksi ottamista tai omaksumista koskevasta kysymyksestä. Miten voidaan parhaiten varmistaa, että ihmiset ottavat itse vastuun kohtalostaan ja kehityksestään? Omaksi ottaminen liittyy kestävän kehityksen periaatteeseen. Miten voidaan varmistaa, että käynnissä olevat ohjelmat ja hankkeet vaikuttavat yhä senkin jälkeen, kun ulkopuoliset toimijat poistuvat alueelta? Lisäksi on vaihtoehtoja koskeva kysymys, eli onko asetettava etusijalle talousarviota koskeva tuki ja millä ehdoilla, vai hankkeisiin kohdistettu apu. Tästä kysymyksestä keskustellaan epäilemättä loppuvuodesta, samoin kuin johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hahmotellut nopeasti kehystä, jonka avulla voimme vastata kysymyksiin, jotka ovat yhtä suuria ja tärkeitä kuin teidän esiin tuomanne kysymys. Meillä on tietysti mahdollisuus palata näihin kysymyksiin ennen vuoden loppua uuden politiikan yhteydessä ja Afrikkaa koskevan painopisteen yhteydessä. Omasta puolestani haluaisin tuoda julki, että olen optimistinen. Olen optimistinen ensinnäkin siksi, että havaittavissa on ollut tiettyjä suotuisia seikkoja. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on asettanut Afrikkaa koskevan kysymyksen aivan Euroopan unionin asialistan kärkeen ja G8-maiden asialistan kärkeen. Lisäksi nyt aletaan olla voimakkaasti yhtä mieltä siitä, ettei vuosituhannen kehitystavoitteita voida saavuttaa maailmanlaajuisesti tai maittain, jollei toteuteta nopeasti laajoja Afrikkaa koskevia toimia. Sanoisin, että meidän on tehtävä enemmän, paremmin ja nopeammin. Me komissiossa teemme osaltamme parhaamme. Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentti valvoo valppaasti näiden lupausten täyttämistä.

(Suosionosoituksia)

  Luisa Morgantini (GUE/NGL), kysymyksen laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää komission jäsentä Micheliä ja neuvoston puheenjohtajaa Straw'ta. Otamme valiokunnassa varmasti huomioon arvioinnit ja kirjalliset vastaukset, jotka olemme saaneet. Emme tyydy pelkkään valvojan osaan vaan aiomme toteuttaa toimia yhteisen politiikan hyväksi.

Osallistuin satojen tuhansien muiden kanssa 2. heinäkuuta Edinburghin halki kulkeneeseen marssiin, jossa vaadittiin köyhyyden poistamista ja kehotettiin G8-maita omaksumaan oikeudenmukainen kauppapolitiikka, myöntämään enemmän kehitysapua, valvomaan asekauppaa tiukemmin sekä omaksumaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden politiikka loputtomien sotien käymisen sijaan.

Mielenosoitus oli laaja, siihen osallistui lapsia, naisia, miehiä, nuoria ja vanhoja, jotka olivat kaikki mukana täysin tietoisina toimistaan. Tällaiset ihmiset ovat demokratiamme voimavara – heitä olisi kuunneltava. Me Euroopan parlamentissa olemme tehneet niin. Olemme symbolisesti ympäröineet istuntosalin valkoisella nauhalla ja pyytäneet jäseniltä allekirjoitukset, joilla tuetaan eri puolilla maailmaa toimivien satojen järjestöjen yhdessä järjestämää kampanjaa. Puhemies Borrell lähettää kerätyt allekirjoitukset puheenjohtaja Straw'lle niin, että ne voidaan toimittaa G8-maiden johtajille. Tämä on jo toimintaa, vastuunottoa.

Nelson Mandela totesi selkeästi viestissään G8-maille, että nälkä on myös oikeudenmukaisuuden nälkää ja lisäsi – mistä olen samaa mieltä – ettei köyhyys, kuten orjuuskaan, ole luonnollista vaan ihmisten aikaansaannosta, ja että köyhyys voidaan poistaa ihmisten toimilla. Lisäksi hän totesi, että niin kauan kuin on köyhyyttä, ei ole todellista vapautta. Köyhyyden poistaminen ei ole hyväntekeväisyyttä vaan oikeudenmukainen teko ja ihmisarvoista elämää koskevan perusihmisoikeuden suojelua.

Köyhyys ei johdu epäonnesta vaan poliittisista ja taloudellisista valinnoista, jotka on tehty alueellisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti ja joita olisi pidettävä laittomina. Häpeällisintä ei ole se, että nälkää ja köyhyyttä esiintyy, vaan se, että niitä esiintyy, vaikka meillä on inhimilliset ja aineelliset voimavarat torjua niitä ratkaisevasti ja määrätietoisesti.

Nämä sanat ovat New Yorkin julistuksesta, jonka allekirjoitti 111 hallitusta Brasilian presidentin Lulan johtamassa kokouksessa ja jossa esitellään kehityksen edistämisen rahoitusvälineitä, esimerkiksi veroja, takaisinmaksuja sekä veronkiertoa torjuvia, kustannuksia pienentäviä ja yritysten sosiaalista vastuuta lisääviä toimia. Näitä välineitä olisi pidettävä nykyisiä välineitä täydentävinä eikä niitä korvaavina.

Köyhyyden poistamisessa köyhistä maista ja niin sanottujen rikkaiden maiden tietyistä osista ei ole kyse pelkästään siitä, että kunnioitetaan oikeutta elämään. Köyhyyden poistaminen on myös paras ase fundamentalismia, raakoja konflikteja ja terrorismia vastaan. Viime vuosina on havaittu, miten rakenteelliset sopeuttamisohjelmat, säälimätön yksityistäminen sekä silmitön markkinoiden ja palvelujen vapauttaminen ovat osaltaan pahentaneet nälkä- ja köyhyysongelmaa. Todetessani näin tarkoitukseni ei ole vastustaa kauppaa.

Mielestäni meidän olisi oltava valinnoissamme johdonmukaisia sekä kohdattava rohkeasti ja kaukonäköisesti kansainvälisten kauppapolitiikoiden aiheuttamat ristiriitaisuudet. Kun puhutaan oikeudenmukaisesta kaupankäynnistä, on toimittava johdonmukaisesti. Emme voi vallata Afrikan maiden markkinoita tukea saavilla tuotteillamme ja tuhota paikallisia talouksia. Neuvoston puheenjohtaja Straw on oikeassa todetessaan, ettemme voi olla kumppaneita, jollemme ota huomioon epäoikeudenmukaisia olosuhteita. Tästä syystä olisi mielestäni myös harkittava hyvin tarkkaan sellaisia uudistuksia kuin sokeriuudistus, joista on haittaa kehitysmaille. Ehdotus, jonka mukaan kehitysavussa otettaisiin huomioon myös olosuhteet, on myös tärkeä askel, jolla luodaan tarvittavat edellytykset todelliselle kumppanuudelle.

Toivon, että kansalaisten ja meidän asiaa kohtaan osoittamamme kiinnostus tulee esiin myös seuraavalla WTO:n neuvottelukierroksella Hongkongissa ja että vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka ovat tärkeä välivaihe, voidaan saavuttaa.

Komission jäsenen Michelin ja puheenjohtajavaltio Luxemburgin ministerineuvostossa toteuttamat toimet ovat olleet myönteisiä ja lisänneet kehitysavun määrää. Tämä on huomattava askel, jota ei saa aliarvioida. Se ei kuitenkaan riitä niiden tavoitteiden saavuttamiseen, jotka olemme itsellemme asettaneet. Toivon, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta, jonka sanoista ilmenee asian tärkeyden tiedostaminen, voi tehdä paljon enemmän. Vuodesta 1970 lähtien puhutusta 0,7 prosentin tavoitteesta on lopultakin tultava todellisuutta.

Edellä mainittujen lisäksi on monia muita hyödyllisiä toimenpiteitä. Parlamentissa on esimerkiksi jo jonkin aikaa keskusteltu kehitykseen ja koulutukseen varattavan rahoituksen lisäämisestä. Jotta voidaan torjua aidsia ja auttaa sairastuneita, tarvitaan lisävarojen ja lääkkeiden saatavuutta edistävän politiikan lisäksi lääkkeitä koskevien lisenssien valvontaa ja niiden vapauttamista koskevaa näkemystä.

Toinen tärkeä kysymys on velkojen anteeksiantaminen, jota vaadittiin eilen Afrikan unionin huippukokouksessa. Olemme saavuttaneet jotakin, mutta se ei riitä. Emme voi pitää velkojen anteeksiantamista osana kehitysapua, kuten on käymässä Irakissa.

On vielä paljon tehtävää, jotta vuodesta 2005 tulisi todellinen käännekohta köyhyyden torjunnan historiassa. Afrikassa on suuria voimavaroja, joita voimme käyttää.

(Suosionosoituksia)

  Maria Martens, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Straw, arvoisa komission jäsen Michel, haluan ensiksi onnitella sydämellisesti Global Call to Action Against Poverty -kampanjan järjestäjiä heidän aloitteestaan. Se on hyvä aloite tärkeänä ajankohtana, koska tänä syksynä käydään sekä WTO:n ja G8-maiden neuvotteluja että vuosituhannen kehitystavoitteita koskevia neuvotteluja.

Köyhyys on yhä ongelma, jota emme voi hyväksyä ja jonka torjuminen on keskeistä vuosituhannen kehitystavoitteita koskevassa politiikassa. Kuten tiedätte, köyhyys on ankarinta Afrikassa, erityisesti Saharan eteläpuolella. Afrikkaa koskevan kehitysstrategian esittelijänä olen iloinen siitä, että sekä komission jäsen että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ovat asettaneet Afrikan etusijalle. Olen myös tyytyväinen tänään kuvailtuun tapaan, jolla kysymystä aiotaan käsitellä.

Päätöslauselmasta haluaisin todeta, että on tietysti hyvä asia, että varataan enemmän varoja köyhyyden vastaisiin toimiin, mutta kuten joku äsken totesi, köyhyyttä ei voida poistaa tehokkaasti pelkästään rahoituksen avulla. On tärkeämpää käsitellä köyhyyden syitä, joita ovat esimerkiksi huono hallintotapa, korruptio ja kaupan esteet.

Mielestäni Euroopan unioni voisi toimia ainakin kahdella tasolla – ensinnäkin suhteissaan köyhiin maihin ja toiseksi omassa sisäpolitiikassaan. Hätäapu on vastaisuudessakin joskus tarpeen, mutta jotta voidaan luoda vakaita yhteisöjä, meidän on suhteissamme köyhiin maihin keskityttävä hyvän hallintotavan edistämiseen, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen ja taloudellisen aseman vahvistamiseen sekä yhteiskunnan vakaan infrastruktuurin, hyvän koulutuksen ja terveydenhuollon edistämiseen. Meidän on keskityttävä siihen, että teemme omista toimistamme johdonmukaisempia, paremmin koordinoituja ja tehokkaampia.

Velkataakkaa koskevassa kysymyksessä velkojen pois pyyhkiminen ei ole yleislääke köyhyyteen. Pyyhkimällä pois velkoja ei sinällään voida taata kehitystä eikä ratkaista sellaisia ongelmia kuin korruptio, oikeusvaltion periaatteiden noudattamatta jättäminen, ihmisoikeusrikkomukset ja talouden epävakaus, eikä se todellakaan välttämättä auta kaikkein köyhimpiä. Loppujen lopuksi maat ovat itse vastuussa omasta tulevaisuudestaan. Voimme ainoastaan avustaa niitä, kunhan tehdään jotakin laadun ja tehokkuuden…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Miguel Angel Martínez Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, sosiaalidemokraateille köyhyyden poistaminen maailmasta on ehdottomasti ensisijainen tavoite, koska kyse on oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta, jotka ovat molemmat ideologisen ja poliittisen identiteettimme perusarvoja.

Oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus ovat osa työstämme sen prosessin hyväksi, joka on johtanut Euroopan unionin syntyyn. Globaalissa maailmassa, jossa meidän nykyään on toimittava, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta ei voida pitää asiana, josta vain omat kansalaisemme ja oma alueemme saisi hyötyä. Päinvastoin oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden on aika ylittää alueemme rajat ja ilmetä kaikissa Euroopan unionin politiikoissa ja toimissa kansainvälisesti, kuten sopimuksessa Euroopan perustuslaista todetaan.

Kehitysyhteistyövaliokuntaan kuuluvat sosiaalidemokraatit ovat tyytyväisiä kahteen tapahtumaan, jotka vastaavat valiokunnan vaatimuksia. Ensimmäinen on se, että toukokuinen kehitysyhteistyöneuvosto vahvisti merkittävät sitoumukset, jotka koskevat vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamista, ja säilytti viisi vuotta sitten asetetut tavoitteet. Toinen on se, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on asettanut köyhyyden poistamisen etusijalle painottaen erityisesti Afrikkaa.

Tämä on mielestämme perusteltua, mutta köyhyyden torjunnan ulkopuolelle ei saisi jättää maapallon muita alueita, joissa on hirvittäviä kurjuuden pesäkkeitä ja joissa vielä Afrikassakin esiintyvää eriarvoisuutta suuremman eriarvoisuuden vuoksi tarvitaan ensisijaisia toimiamme.

Rannekekampanjaan osallistumisen, tämän keskustelun ja kohta hyväksyttävän päätöslauselmamme avulla synkronoimme toimemme miljoonien kansalaisten kaikkialla Euroopan unionissa parhaillaan toteuttamien toimien kanssa.

Viime aikoina on puhuttu siitä, etteivät Euroopan johtajat, elimet ja kansalaiset ymmärrä toisiaan. Tämä aktiivinen köyhyyden vastainen toiminta on nyt mainio tilaisuus yhteisymmärryksen, läheisyyden ja sovinnon saavuttamisen kannalta, mutta meidän on oltava tarkkoina. Vaikutukset ovat myönteisiä vain siinä tapauksessa, ettemme käytä väärin meille osoitettua luottamusta ja ettei kaikki jää pelkiksi puheiksi ja hyviksi aikomuksiksi. Köyhyyden poistamiseen liittyvässä kysymyksessä meitä arvostellaan enemmän sen perusteella, mitä teemme vastaisuudessa ja mieluummin mahdollisimman pian, kuin sen perusteella, mitä sanomme täällä tänään.

(Suosionosoituksia)

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ne meistä, jotka olivat Edinburghissa lauantaina, vakuuttuivat täysin siitä, että kansalaiset tukevat voimakkaasti köyhyyden poistamista. Toivottavasti G8-maiden kokouksessa ollaan uskollisia tälle voimakkaalle tuelle.

Olen tyytyväinen neuvoston puheenjohtajan Straw'n esittämiin Dohan kehitysohjelmaa koskeviin kommentteihin, mutta köyhyyden vastaista taistelua ei voiteta tai hävitä lehtien otsikoihin pääsevissä maailman johtajien välisissä keskusteluissa vaan salaisissa saleissa, joissa virkamiehet keskustelevat ja sopivat kauppasopimusten yksityiskohdista. Voisivatko komissio ja neuvosto tämän vuoksi vakuuttaa meille tänään, että seuraavien kuukausien aikana järjestettävissä varsinaisissa neuvotteluissa köyhyyden poistaminen on edelleen esityslistan kärjessä myös maailman joukkotiedotusvälineiden ja parlamentin tarkastelun ulottumattomissa? Asettavatko komissio ja neuvosto edelleen köyhyyden vähentämisen etusijalle yksityiskohtaisissa neuvotteluissa, joita virkamiehet käyvät maataloustuotannosta, vientituista, sokeriuudistuksesta, jalostettujen tavaroiden tuonnista, alkuperäsäännöistä, kiistanalaisista taloudellisista kumppanuusohjelmista, vaikka Euroopan maatalousalan ja suuryrityksien painostus onkin voimakasta?

On edettävä kauppasopimuksia pidemmälle ja tuettava kehitysmaita kehittämään kaupankäynnin toimintaedellytyksiä esimerkiksi mikroluottojen ja parempien liikenneyhteyksien avulla, kuten komission jäsen Michel mainitsi, niin, että maat pääsevät sekä alueellisille markkinoille että maailmanmarkkinoille täysipainoisesti. Jo nykyisin annetaan hieman kauppaan liittyvää teknistä tukea. Esimerkiksi torjunta-aineita koskevalla komission aloiteohjelmalla autetaan Afrikan maanviljelijöitä täyttämään Euroopan unionin asettamat elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset. Aloite on kuitenkin vain pisara meressä siihen verrattuna, mitä tarvitaan.

Liberaalidemokraatit ovat aina painottaneet korruption torjunnan ja hyvän hallintotavan edistämisen tärkeyttä. Tähän asiaan liittyy myös velvollisuus kunnioittaa demokraattisesti valittuja hallituksia riippumatta siitä, olemmeko poliittisesti niiden kanssa yhtä mieltä. Itse asiassa Afrikan komissio painotti kertomuksessaan käytännöllisyyden merkitystä: on tärkeää, että toimintaohjelma perustuu selvään näyttöön siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi, eikä ideologiaan.

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yli kolmekymmentä vuotta sitten ekologi René Dumont totesi, että Afrikan tila on surkea. Nyt Afrikka on taas keskeisellä sijalla keskusteluissa ja vielä kurjemmassa tilassa. Nyt on tunnustettava, että dogmaattinen kaupan vapauttaminen, rakenteellista sopeuttamista koskevat suunnitelmat, liiallinen yksityistäminen ja tietysti rikotut lupaukset ovat ainoastaan pahentaneet jo alun perinkin vaikeaa tilannetta etenkin koulutuksen ja terveydenhuollon kustannuksella.

Tämän jälkeen pohjoisen valtioiden eli meidän on vastattava tärkeään kysymykseen. Olemmeko valmiita uudistamaan täysin kehitysmallimme, sen, miten tuotamme, kulutamme ja liikumme, ja arvioimaan uudelleen yhteiskuntamme organisaatiota ja merkitystä? Sekä pohjoisen että etelän valtioissa on nyt alettava ratkaista niinkin perimmäisiä ongelmia kuin ne kolme, jotka haluan luetella teille. Ensimmäinen ongelma liittyy energian, öljyn ja kaivosvarojen käyttöön. Olemme aivan liian riippuvaisia näistä varoista, jotka eivät ole auttaneet Afrikan kehitystä. Olemmeko siis valmiita toteuttamaan täysin uudenlaista energiapolitiikkaa, joka on kestävää, oikeudenmukaista ja ympäristöystävällistä?

Toinen ongelma koskee maan käyttöä ja ruoan saatavuutta sekä maaseudun paikallisyhteisöjen kulttuurien ja alueiden kunnioittamista. Olemmeko valmiita tarkistamaan intensiivisiä ja yliteollisia maatalouspolitiikkojamme, epäoikeudenmukaisia, tukiin perustuvia kauppapolitiikkojamme, ja valvomaan etelän valtioista tulevien tuotteiden markkinoita ja hintoja niin, että tuotteet ovat kannattavia?

Kolmanneksi on demokratiaan, oikeusvaltion periaatteisiin ja rauhaan liittyvä kysymys, jota on tarkasteltava sekä paikallisesta että maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Olemmeko valmiita tekemään kansainvälisistä elimistä demokraattisia, tukemaan Afrikan demokratioita, vaikka vaarana on, että pohjoisen valtiot menettävät osan kohtuuttoman suuresta vallastaan koko planeetalla? Tätä valtaa symboloivat G8-maat, joiden edustajat ovat nyt sulkeutuneet Gleneaglesiin kuin linnoitukseen.

Jos emme voi vastata näihin kolmeen kysymykseen sanomalla selkeästi kyllä, tämä suuri kiinnostusta herättänyt mediakohu Afrikan avuksi saapuvine anteliaine sankareineen on taas kerran ollut pelkkää teeskentelyä. Euroopan unioni ei voi enää antaa itsensä tuottaa pettymyksiä. Me olemme omasta puolestamme valmiita kantamaan vastuumme.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, turvaamme tänään itse asiassa ihmisoikeuden elämisen arvoiseen elämään – emme sen enempää emmekä vähempää.

Näin G8-huippukokouksen alla haluan korostaa ennen kaikkea monien afrikkalaisten liikkeiden esittämiä keskeisiä vaatimuksia, jotka koskevat oikeudenmukaisen kaupankäynnin takaamista, köyhien maiden velkakriisin lopettamista, avun huomattavaa lisäämistä ja avun hyvän laadun varmistamista. Euroopan unionin on katsottava, että nämä vaatimukset on osoitettu sille, ja taisteltava johdonmukaisesti oikeudenmukaisen globaalin taloudellisen järjestelmän puolesta.

Kehotan, että paljastetaan, missä määrin virallinen kehitysapu ja kumppanuussopimukset ovat tavallaan kehitysapua eurooppalaisille suuryrityksille. Ennen kuin kehityspolitiikkaa koskeva EU:n huippukokous aloitetaan, haluamme vastauksen kysymykseen, miten EU varmistaa, ettei teollisuutta tueta näin pöyristyttävällä tavalla.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta, komissio, parlamentin puhemies, Bob Geldof – kaikki puhuvat siitä. Taputtelemme kaikki itseämme selkään, onnittelemme itseämme Afrikkaan antamamme lisärahoituksen vuoksi aivan kuin raha jollakin tavalla ratkaisisi koko ongelman. Valitettavasti suhtaudun asiaan edelleen hieman kyynisesti ja pidän ulkomaanapua rahana, jota rikkaiden maiden köyhät antavat köyhien maiden rikkaille. Suoraan sanoen olen sitä mieltä, että ilmapiiri vaikutti täällä maanantaina inhottavan tekopyhältä, kun keskustelimme asiasta, ja siltä se vaikuttaa taas tänäänkin. Koko ajan meillä on käytössämme yhteinen maatalouspolitiikka, maataloustuotteiden korkeat tullit, sokerialan yhteinen markkinajärjestely ja vientiluottojärjestelmä.

Tiedän, että pääministeri Blair haluaa uudistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Luulenpa, että hän joutuu vielä ponnistelemaan. On kuitenkin yksi asia, jonka puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta voisi tehdä seuraavan puolen vuoden aikana auttaakseen todella Afrikkaa. Olemme käyttäneet 2 miljardia euroa Euroopan veronmaksajien rahaa lahjontaan, jotta Afrikan köyhät hallitukset antaisivat Espanjan laivaston kalastaa vesillään. Tämä on vaikuttanut tuhoisasti ympäristöön, ja olemme vieneet elannon kymmeniltätuhansilta Afrikan alkuperäiseen väestöön kuuluvilta köyhiltä ja itse asiassa kaupanpäällisiksi tappaneet satoja heistä.

Voisiko puheenjohtajavaltio lopettaa nämä kauhistuttavat kalastusta koskevat sopimukset ja todellakin tehdä jotakin Afrikan auttamiseksi, aloittaen syyskuussa uusittavasta Komorien islamilaisen liittotasavallan kanssa tehdystä sopimuksesta?

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Nelson Mandela on todennut, ettei köyhyys, kuten orjuus ja apartheidkaan, ole luonnollista vaan ihmisten aikaansaannosta, ja että köyhyys voidaan voittaa ja poistaa ihmisten toimilla. Päivittäin kolmekymmentätuhatta lasta kuolee äärimmäisen köyhyyden johdosta. Meidän on pohdittava sisimmässämme kysymystä, joka on nyt kaikkien huulilla: haluanko tai haluammeko poistaa köyhyyden? Meillä on tarvittavat rahat ja lääkkeet, meillä on tarvittava tietämys, mutta onko meille tarpeeksi tahtoa? Tämä on tärkein kysymys, joka täällä on tänään esitettävä.

Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat jääneet armottoman, heltymättömän köyhyyden loukkuun lähinnä ihmisten aiheuttamien tekijöiden vuoksi: arveluttavan maailmankauppajärjestelmän ja vauraiden maiden vaatimien lainojen hoitoon kuluvien suurten rahamäärien vuoksi. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Aliravitsemus, korruptio, aids, malaria, konfliktit, luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä painostavat ongelmalliset velat lamaannuttavat maailman köyhempiä valtioita. Kuten komission jäsen totesi, on muistettava, että Afrikassa edistytään, mutta vielä on tehtävä paljon enemmän.

Äskettäisessä G8-kokouksessa sovittiin, että maailman köyhimpien maiden velat Maailmanpankille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Afrikan kehityspankille annetaan osittain anteeksi – tämä vastaa noin miljardia Yhdysvaltain dollaria kymmenen vuoden aikana. Määrä on pieni, mutta askel on oikeansuuntainen. On kuitenkin tehtävä huomattavasti paljon enemmän. On välttämätöntä huolehtia ongelmallisten velkojen helpotuksesta, jotta voidaan varmistaa, etteivät korruptoituneet afrikkalaiset johtajat aseistaudu ja voimista erittäin kyseenalaisia hallintojaan. On varmistettava, ettei Eurooppa aseista heidän joukkojaan.

Kaikkien velkojen anteeksiantaminen on tehokasta vain, jos kansainvälisen avun määrä säilytetään kestävällä tasolla. Euroopan unioni antaa nykyisin suurimman osan avusta ja on edelleen eturintamassa, kun varmistetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden täysimääräinen täytäntöönpano, myös sitoumus antaa apua 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuodessa. Pyytäisin kaikkia varakkaita maita vahvistamaan sitoumuksensa, että ne täyttävät kehitysapua koskevan velvollisuutensa kohtuullisen ja realistisen ajan kuluessa.

Äskettäinen maailmanlaajuinen Bob Geldofin johtama Live 8 -konsertti oli osoitus köyhyyden poistamisen nauttimasta maailmanlaajuisesta tuesta, samoin kuin ne 200 000 kansalaista, jotka valtasivat Edinburghin kadut ennen tänään alkavaa G8-huippukokousta. Näimme sekä nuorten että vanhojen ilmaisevan näkemyksensä voimakkaasti. Tämän parlamentin ja muiden parlamenttien jäseniä sekä poliitikkoja syytetään usein siitä, etteivät he välitä siitä, mitä kansalaiset todella tahtovat. Kansalaiset ovat sanoneet mielipiteensä tästä kysymyksestä, ja meidän on toimittava – ja tehtävä se päättäväisesti.

Koska G8-huippukokous käynnistyy tänään Gleneaglesissa Skotlannissa, on syytä muistaa Nelson Mandelan viisauden sanat: "[...] köyhyyden poistaminen ei ole hyväntekeväisyyttä vaan oikeudenmukainen teko. Se on ihmisarvoista elämää koskevan perusihmisoikeuden suojelua."

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun uuden Italian sosialistipuolueen sosialistien puolesta ja kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenenä.

Maailmanpankin, Freedom House -järjestön ja Transparency International -järjestön sekä muiden vastaavien järjestöjen luokitteluluettelojen ja arviointikriteerien mukaan yhä useammassa Afrikan valtiossa on nyt johto ja hallinto, joiden avulla taloudelliset tulokset olisi mahdollista saavuttaa, mutta valtioilta puuttuvat tarvittavat voimavarat.

Jopa suhteellisen hyvällä hallintotavalla johdetut maat pysyvät todellisuudessa köyhyysloukun vankeina. Maat ovat liian köyhiä eivätkä pysty antamaan sysäystä talouden kehitykselle tai edes saavuttamaan peruskasvua. Koska kotimainen säästökertymä on erittäin pieni ja ulkomaisten investointien virrat ovat yhtä pieniä, Afrikassa parhaillaan vallitsevat taloudelliset olosuhteet eivät anna toiveita köyhyydestä pääsemisestä.

Rikkaiden maiden olisi sitouduttava avun kaksinkertaistamiseen vuosina 2005–2015 niin, että saavutettaisiin vähintään 0,5 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Tämä lisäys näyttää hyvin pieneltä suurituloisten maiden vaurauteen verrattuna tai koko maailman sotilasmenoihin verrattuna, jotka ovat 900 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa.

Kyse on kansainvälisen järjestelmän uskottavuudesta ja toimivuudesta. Jos vuonna 2005 ei toteuteta määrätietoisia toimia, köyhät maat, ovatpa ne kuinka hyvin hallittuja tahansa, eivät pysty toteuttamaan strategiaa, jonka tavoitteena on saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, ja – jo nyt heikko – usko kansainvälisen yhteisön antamiin köyhyyden poistamista koskeviin lupauksiin katoaa ainiaaksi.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äitini vietti viime sunnuntaina sadatta syntymäpäiväänsä. Hän on elänyt vuosisadan, jonka aikana on ollut sotia, nälänhätää ja pandemioita, mutta myös valtavia harppauksia tieteellisen tiedon ja taidon alalla. Kun hän oli 69-vuotias, maailman elintarvikekonferenssissa annettiin lupaus maailmasta, jossa ei esiinny nälänhätää. Kun hän oli 91-vuotias, maailman elintarvikehuippukokouksessa hylättiin tuo lupaus ja tavoitteeksi asetettiin enää nälkäisten ihmisten määrän puolittaminen 400 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä. Nyt sitoumuksen määräaika on venynyt vuoteen 2030. Viime vuosisadalla miljoonat kuolivat sodissa. Viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana 400 miljoonaa ihmistä on kuollut nälkään – kolme kertaa niin paljon kuin sadan vuoden sodissa. Terveystilanteen osalta tiedämme, että vuonna 2000 kolme miljoonaa ihmistä kuoli aidsiin. Emme ehkä kuitenkaan kaikki tiedä, että 2,9 miljoonaa ihmistä kuoli diabetekseen.

Kun olimme äskettäin Malissa, näin mitä seurauksia on sillä, ettei ole varaa lääkkeisiin, insuliiniin, erikoislääkäreihin ja sairaanhoitajiin: amputaatioita, sokeutta ja ennenaikaisia kuolemia. Monia sairauksia ei siis hoideta tai niitä hoidetaan huonosti, ja sen vuoksi miljoonat tulevat työkyvyttömiksi, mikä aiheuttaa suunnattomia kustannuksia perheille ja kansakunnille. Kyse on todellakin siitä, ettei ilman terveyttä ole vaurautta.

Nämä ovat haasteet. Niihin voidaan vastata antamalla apua toimintaedellytysten kehittämiseen, purkamalla kehitysavun sidonnaisuudet, rakentamalla talouksia alhaalta ylöspäin mikroluottojärjestelmien avulla, välttämällä sitä, että rahat menevät korruptoituneiden virkamiesten ja poliitikkojen taskuihin, välttämällä sitä, että tehdään miljonäärejä apua myöntämällä, auttamalla lopettamaan tyranniat Zimbabwen kaltaisissa maissa, välttämällä varojen tuhlaamista konsultteihin ja johtajavaltaisiin hyväntekeväisyysjärjestöihin, pienentämällä Euroopassa maksettavia tukia ja poistamalla kaupan esteet kehitysmailta. Usein kun asetamme uusia normeja Euroopassa, emme auta kehitysmaita täyttämään näitä normeja niin, että maat voisivat täyttää tuontituotteille asettamamme vaatimukset.

Lopuksi toteaisin velkoja koskevasta kysymyksestä, ettei kehitysmaista saa tehdä luottokelvottomia. On etsittävä keinoja, joilla velkojen takaisinmaksut voidaan palauttaa kyseisille maille, käyttää vuosituhannen kehitystavoitteiden ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen hyväksi. Näin velka voisi olla pikemminkin eduksi kuin taakaksi.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, alankomaalaisen lempiartistini Thé Lau van The Scenen mukaan "kaikki kuuluvat maailmaan ja maailma kuuluu kaikille." Samaa mieltä oltiin myös Live 8 –konserteissa, jotka esitettiin 140 televisiokanavalla. Nyt meidän kaltaistemme poliitikkojen on muutettava kehityksen suuntaa. Meillä on puoli vuotta aikaa tehdä niin Gleneaglesin huippukokouksen, YK:n vuosituhannenvaihteen huippukokouksen ja Hongkongin kokouksen avulla. Tällä hetkellä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen, jonka määräajaksi on asetettu vuosi 2015, näyttää lipuvan yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Emme toimi oikealla tavalla, mutta nyt edessä on kolme kokousta, joiden avulla voimme muuttaa suuntaa. On neljä tärkeää asiaa, jotka EU:n puheenjohtajavaltion on mielestäni tehtävä.

Ensinnäkin on poistettava vientituet, kuten neuvoston puheenjohtaja Straw totesi. Toivon, että hän puhui koko neuvoston puolesta. A round for free (ilmainen kierros)?

Toiseksi on annettava velat anteeksi, mikäli varat käytetään kehitykseen eikä velkoja vähennetä kehitysapuun varatuista nykyisistä varoista, ettemme keräisi rahaa omiin kirstuihimme.

Kolmanneksi on muistettava, että kahdeksasta vuosituhannen kehitystavoitteesta viisi koskee kahta tärkeintä kehityksen edellytystä, nimittäin perusasteen koulutusta ja terveydenhuoltoa. Vaikka meidän olisi käytettävä tähän tarkoitukseen 35 prosenttia EU:n varaamista varoista, 20 prosenttia perusasteen koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon, häpeällinen totuus on, että käytämme tähän tarkoitukseen vain 9 prosenttia. Tähän asiaan Benn ja komission jäsen voisivat yhdessä vaikuttaa huomattavasti.

Neljänneksi on sitouduttava hyvään hallintotapaan, mikäli paikallinen väestö osallistuu siihen. Paikallisväestöä olisi hyödynnettävä ja heihin olisi sijoitettava, jotta Afrikkaan saadaan hyvä hallintotapa.

Lopettaisin lainauksella 20 vuoden takaisesta "USA for Africa" -projektin laulutekstistä. "There comes a time when we hear a certain call, when the world must come together as one." Toivon, että vetoomus kaikuu edellä mainituissa kolmessa kokouksessa. Toivotan teille menestystä.

  Thierry Cornillet (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni voimme yhtyä komission jäsenen Michelin kantaan; hän ehdottaa, että on tehtävä enemmän, paremmin ja nopeammin. Todetakseni asian lyhyesti sanoisin, että on kaksi lisäystä, joita emme voi välttää. Ensimmäinen näistä on avun määrän lisääminen. On selvää, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että maailman on käytettävä vähintään 0,7 prosenttia vauraudestaan tähän tarkoitukseen. Olemme vielä kaukana tästä.

Euroopan unionissa tavoitteet ovat tällä hetkellä hieman edellä mainittua pienemmät, koska lisäys on 0,38 prosentista 0,50 prosenttiin. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, kuinka huomattavasta rahamäärästä on kyse: 20 miljardista eurosta vuodessa. Tämä raha ei tule tyhjästä, se tulee veronmaksajiemme taskuista. Näin pääsenkin toiseen lisäykseen, josta on ilmoitettu, eli avun laadun ja tehokkuuden parantamiseen – lisäykseen, jonka olemme velkaa veronmaksajillemme. On edelleen vaadittava hyvää hallintotapaa ja autettava etenkin Afrikassa niitä johtajia, jotka osoittavat, että he tuntevat vallan ehdot. On muistettava, että kansainvälinen kauppa auttaa yksityisen sektorin kautta aina enemmän kuin julkinen kehitysapu. Lisäksi on vältettävä helppoja ratkaisuja, jotka rauhoittavat omaatuntoamme, kuten ilman ehtoja myönnettävää talousarviota koskevaa tukea, joka haittaa kansalaisjärjestöjen työtä hankkeissa, tai velkojen anteeksiantamista ihmelääkkeenä puuttumatta myöhempien rakenteiden ongelmiin tai kohdentamattomien seuraamusten turhuutta.

Ennen kaikkea jälkimmäinen lisäys on yhteydessä kansalaisille tiedottamisen tehostamiseen. Toimiemme on oltava selkeitä. Tämän vuoksi ehdotan, että Euroopan unioni huolehtisi suoraan sellaisista tavoitteista kuin lasten rokotuskampanjoista ja malarian torjunnasta, koska on mahdollista – vaikkakin kauhistuttavaa – ilmaista nämä toimet määrällisesti. Näin Euroopan unionista tulisi avoin, solidaarinen ja ennen kaikkea tehokas.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, palasin juuri G8-kokouksen varjotapaamisista, joita kansalaisyhteiskunta järjesti Edinburghissa ja joissa tuhannet kansalaiset keskustelivat köyhyyden poistamisesta. Haluan korostaa kahta tärkeää päätelmää.

Ensinnäkin vapaa kauppa ei ole ratkaisu Afrikan ongelmaan. Vaikka eräiden Afrikan maiden velkojen anteeksiantamista koskevat aloitteet ovat myönteisiä ja pitkään odotettuja, tarjoukseen liittyvät ehdot, pakollinen vapauttaminen ja yksityistäminen, ovat yhtä raskaita kuin velat, joita niillä helpotetaan.

Toiseksi Afrikassa vallitseva köyhyys ei johdu jonkinlaisesta luonnononnettomuudesta. Oli hauska kuulla, että neuvoston puheenjohtaja Jack Straw on yhtä mieltä siitä, että köyhyys on ihmisten aikaansaannosta, mutta minua hämmästytti se, että hän ajatteli tämän tarkoittavan vain Afrikassa asuvia ihmisiä eikä G8-maiden ihmisiä. Afrikan köyhyys on pitkälti välitöntä ja johdonmukaista seurausta G8-maiden ja niiden yritysten toiminnasta. Ne ovat aiheuttaneet Afrikan velkojen kasaantumisen, myyneet aseita, ryöstäneet Afrikan voimavaroja, pakottaneet omaksumaan uusliberalistisia talousmalleja, yksityistäneet julkisia palveluja ja köyhdyttäneet yhdessä useita miljoonia ihmisiä. Kunnes tämä muuttuu, kunnes omaksumme lähestymistavan, joka perustuu…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, yhden Martinezin takana piilottelee toinen! Vielä viisikymmentä vuotta jatkuneen kehitysavun, kansainvälisten rockkonserttien, velkahelpotuksen, oikeudenmukaisen kaupan ja hieman omahyväisten valkoisten miesten melko tekopyhien kyynelten jälkeenkin Afrikka on yhä köyhyysloukussa.

Mitä siis on tehtävä? Ensinnäkin on julistettava vesi, koulutus, terveydenhuolto ja elintarvikkeet globaaleiksi julkisiksi hyödykkeiksi. Toiseksi on taattava näiden hyödykkeiden saatavuus neljän maailmanlaajuisen julkisen palvelun avulla. Kolmanneksi on annettava näiden palvelujen hallinto Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoa vastaavalle taloudelliselle turvallisuusneuvostolle. Neljänneksi on huolehdittava rahoituksesta ottamalla käyttöön geostationaarisilla satelliiteilla tuotettujen palvelujen arvonlisäverotus. Viidenneksi ja viimeisenä kohtana on annettava Afrikalle mahdollisuus käyttää kehitykseen samaa menetelmää, jota kaikki länsimaat ovat käyttäneet, nimittäin tullisuojaa, mutta tällä kertaa sen on oltava järkevää ja koostuttava palautettavista tulleista. Arvoisa puhemies, annan teille lahjaksi kolme sekuntia!

  Filip Andrzej Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, jotkut toimittajat ovat esittäneet ironisia kommentteja ja kysyneet, mikseivät poliitikot ole jo lopettaneet köyhyyttä, vaikka pystyisivät sen tekemään. Mielestäni maailmanlaajuinen köyhyys ei ole asia, josta saa laskea leikkiä tai keksiä sanaleikkejä.

Maailmanlaajuisen köyhyyden torjuntaa voidaan pitää humaanisuutemme ja eurooppalaisuutemme mittana. EU:n laajentuminen on merkinnyt muun muassa sitä, että kehitysyhteistyöhön osallistuu nyt entistä useampia maita ja että uusilla jäsenvaltioilla on yhä merkittävämpi asema köyhyyden torjunnassa. Erittäin velkaantuneiden köyhien maiden velkojen anteeksiantamista koskevan aloitteen mukaisesti Puola on päättänyt antaa anteeksi kaikki velat kolmelle valtiolle, joista kaksi sijaitsee Afrikassa. Kyseisten valtioiden eli Tansanian, Mosambikin ja Nicaraguan velat olivat yhteensä yli 53 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi Sudan on Puolalle velkaa oleva maa, joka saattaa hyötyä velkahelpotuksesta.

Velkahelpotus on mielestäni erityisen tärkeää Mosambikin kaltaisille maille, joissa valtion talousarvio on täysin riippuvainen ulkomaanavusta ja joissa velkahelpotus voi olla ensimmäinen askel matkalla kohti sitä, että afrikkalaiset voivat itse auttaa itseään. Puolassa asuva sambialainen taloustieteilijä Richard Mbewe on todennut, etteivät afrikkalaiset ole lapsia eikä heille olisi annettava kalaa, vaan heille olisi annettava onkivavat.

Puolan kokemukset osoittavat, että tehokas ja kestävä talousuudistus voi alkaa vasta, kun maassa on tapahtunut poliittinen muutos. Suuri osa Puolalle 1970-luvulla myönnetyistä lainoista meni hukkaan, ja velkojen vähentämisessä oli järkeä vasta vuoden 1989 muutosten jälkeen. Neuvoston puheenjohtaja Straw ja komission jäsen Michel olivat siis todella oikeassa, kun he totesivat, että hyvä hallintotapa ja korruption torjunta ovat Afrikan tärkeimmät haasteet.

Toimintamme toisen peruspilarin olisi oltava kehityspolitiikan lisäksi kansalaisten myötätuntoinen suhtautuminen asiaan. Kampanjat, kuten köyhyyden poistamista koskeva kampanja, lisäävät kansalaisten tietoisuutta asiasta.

  Glenys Kinnock (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, aloitan toteamalla, että olen hyvin ylpeä siitä, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut hyvin voimakkaasti köyhyyden torjuntaan. Nyt on ennennäkemätön mahdollisuus maailmassa toimia asiassa. Uskon, että jokaiseen mahdollisesti kohtaamaamme ongelmaan on ratkaisu.

Maailman on lopultakin oltava valmis pitämään Afrikalle antamansa lupaukset, jotka koskevat kehitysapua, maksamattomia velkoja ja oikeudenmukaista kaupankäyntiä. Kuten muut puhujat ovat todenneet, Afrikan johtajien on käsiteltävä hallintoon ja korruptioon liittyviä ongelmia. On myös ymmärrettävä, että huono hallintotapa on yhtä paljon kaikkialle tunkeutuvan köyhyyden seurausta kuin tällaisen köyhyyden syy.

Enää ei saa asettaa ehtoja, keksiä verukkeita tai lykätä ratkaisuja. Voimme tehdä yhdessä työtä niin, että voidaan sijoittaa parempiin viljelykasveihin, parantaa malarian torjuntaa, toimittaa lääkkeitä sairaille, kehittää rokote aidsia vastaan ja suojella herkkiä ekosysteemejä. Voimme taata kouluun pääsyn miljoonille lapsille sekä pelastaa äitien ja vauvojen arvokkaat henget. Voimme nopeuttaa kehitystä vahvistamalla naisten asemaa – naisten osuus Afrikan väestöstä on 50 prosenttia mutta köyhistä 70 prosenttia. Konfliktit voidaan ratkaista, asekauppaa voidaan valvoa sekä yritykset saadaan ja ne olisi saatava käymään kauppaa avoimesti ja eettisesti.

Tie, joka johtaa Afrikan pois köyhyydestä, on nyt kartoitettu selvästi, ja meidän on luotava Afrikkaan uudenlainen suhde, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeri Gordon Brown on todennut. Voimme olla sukupolvi, joka tekee historiaa muuttamalla miljoonien afrikkalaisten elinmahdollisuuksia.

  Emma Bonino (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on hyvä, että Afrikka on taas politiikan valokeilassa. Minusta näyttää kuitenkin siltä, ettei vielä ole selvää, millaista politiikkaa olisi sovellettava. Ehdotetut lääkkeet vaihtelevat huomattavasti, ja niihin sisältyy heikkolaatuisia ratkaisuja.

Me radikaalit pidämme kuitenkin ehdottoman tärkeänä, että siinä poliittisessa lähestymistavassa, jonka omaksumme, edellytetään demokratiaa, kansalaisoikeuksia, oikeusvaltion periaatteita ja pysyviä sääntöjä, koska minkäänlainen kaupankäynti – yksityinen, sisäinen tai kansainvälinen – ei toimi ilman sääntöjä, lakeja ja oikeusvaltion periaatteita.

Tällä hetkellä demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita koskevat kysymykset kuitenkin vain yksinkertaisesti lisätään niiden monien asioiden luetteloon, joista on huolehdittava. Me taas olemme vakuuttuneita siitä, että nämä kaksi asiaa ovat ensisijaisen tärkeitä. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että meidän on oltava hieman vähemmän tekopyhiä ja myönnettävä, että julkinen kehitysapu voidaan yhdistää myös tällaisella tiellä olevien maiden kehitykseen.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, kuinka voimme olla tietyssä mielessä niin rasistisia, että pidämme afrikkalaisia mahdollisesti liian köyhinä, liian luku- ja kirjoitustaidottomina ja liian mustina nauttimaan samoista demokraattisista oikeuksista, jotka meillä on. Edistämme kaikki demokratiaa arabimaailmassa mutta emme Afrikassa. Olen sitä mieltä, että jollemme kulje tätä tietä, julkisia varoja tuhlataan taas vaikka kuinka monetta kertaa heikoin ja vähäisin tuloksin.

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, ihmisten olisi oltava yleisesti häpeissään siitä, että useiden Afrikan valtioiden tila on niin heikko. Tietysti maailmanlaajuisesta nälästä on päästävä kerta kaikkiaan eroon, mutta miten? Viime vuosina on käynyt selvästi ilmi, ettei ongelmana ole kehitysavun määrä vaan se, miten apua olisi kohdennettava, jotta saavutettaisiin parhaimmat tulokset.

Olisi tehtävä järjestelmällisesti työtä avoimuuden ja demokratian lisäämiseksi mahdollisimman monessa Afrikan maassa. Tavoitteena olisi pidettävä sellaista yhteiskuntaelämää, jossa mielipiteen vapaus on ensisijaisessa asemassa, ja näissä maissa on sijoitettava tietoisesti koulutukseen. Näiden seikkojen puuttuessa vaarana on, että kehitysapu on moraalisesti riittävää mutta käytännössä tehotonta. Voimme kaikki…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Anna Záborská (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiittäisin ystävääni Luisa Morgantinia loistavasta aloitteesta, jonka ansiosta Afrikan köyhyys on esityslistalla. Haluan tuoda esiin kaksi erittäin tärkeää seikkaa: kyllä tehokkaalle kehitysavulle, mutta myös laatu on otettava huomioon; kyllä kansainväliselle kehitysavulle, mutta samalla on ennen kaikkea kunnioitettava köyhien maiden omaa arvoa.

Valtionpäämiehet ja asiantuntijat ovat omaksuneet köyhyyden poistamisessa pelkästään määrällisen lähestymistavan, jossa tavoitteena ovat mitattavat taloudelliset tulokset mutta jossa ei oteta huomioon köyhimpien perheiden epävirallista, palkatonta työtä, esimerkiksi sukupolvien välistä työtä. Omien lasten kasvattamisen tuomaa vanhempien ylpeyttä ei voida mitata määrällisesti, ei edes äärimmäisessä köyhyydessä.

Köyhyyden poistaminen Afrikasta on eettisin perustein välttämätöntä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen yhteisen edun saavuttamisen kannalta. Monet maat, jotka ovat taloudellisesti köyhiä mutta viisauksiltaan rikkaita, voisivat innoittaa meitä suuresti. Jokainen kansa perii esi-isiltään kulttuurin, joka kansan on säilytettävä. Yhteisössä elämistä varten tarvittavat instituutiot ovat osa tätä kokonaisuutta, oli sitten kyse poliittisista elimistä tai henkisen elämän ilmentymistä. Kun jälkimmäiset perustuvat todellisiin inhimillisiin arvoihin, olisi vakava virhe uhrata ne. Vielä vakavampaa olisi eurooppalaisten väliintulo, jolla pakotettaisiin kansa uhraamaan niin uskonnolliset kuin eettiset arvonsa, kulttuuriperintönsä tai yksilöitä ja yhteisöjä koskevat filosofiset uskomuksensa, jotka kaikki ovat oleellinen osa kansaa. Näin ryöstettäisiin kansalta sen parhain osa. Kansa uhraisi syynsä elää voidakseen elää.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, mitäpä jos Euroopan unioni toipuisi nyt melko ikävistä viime viikoistaan nimenomaan tämän kehitystä koskevan kysymyksen yhteydessä ja osoittaisi olevansa eturintamassa köyhyyden vastaisessa taistelussa? Euroopan unioni on oikeilla jäljillä kahtalaisessa sitoumuksessaan: 0,7 prosenttia vauraudesta kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä ja 50 prosenttia tästä lisäyksestä Afrikalle. Olen iloinen, että Yhdistynyt kuningaskunta asettaa Afrikan puheenjohtajakautensa painopisteeksi.

Pääministeri Tony Blairin on hyödynnettävä myös G8-maiden huippukokouksen puheenjohtajakauttaan, jotta rikkaat antavat muutakin kuin aikomuksia koskevia julistuksia. Ainoa šekki, jota hänen on puolustettava, on Monterreyssa luvattu šekki. Velkojen anteeksiantamisessa on edistyttävä, mutta on otettava käyttöön demokratiasta palkitseminen ja etsittävä kiireellisesti uusia rahoituslähteitä. On verotettava pääomaliikkeitä, asekauppaa, hiilidioksidipäästöjä, ei sillä ole väliä, kaikenlaista on ehdotettu. On toimittava nyt, koska vuoden 2005 jälkeen ei ole enää verukkeita, kuten maailmanlaajuisen köyhyyden vastaisen kampanjan tunnuslauseessa todetaan.

  Fernando Fernández Martín (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, on kulunut neljännesvuosisata siitä, kun Willy Brandt esitteli pohjoisen ja etelän maiden välisiä suhteita koskevan raporttinsa. Sen jälkeen köyhyysongelmaa ei ole ratkaistu, vaan se on monessa tapauksessa jopa itse asiassa pahentunut.

Tuoreimmassa maailmanlaajuista köyhyyttä koskevassa raportissa osoitetaan todellakin, että jonkin verran kehitystä on havaittavissa ainoastaan Kiinassa, joissakin Kaakkois-Aasian maissa ja tietyissä erikoistapauksissa Latinalaisessa Amerikassa.

Afrikan kehitystä kuvaavat luvut ovat masentavia, minkä vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteeseen on suhtauduttava myönteisesti. Se ei mielestäni ole opportunistinen – ministeri Straw ja pääministeri ilmoittivat asiasta ainakin kaksi vuotta sitten. Viimeksi kuluneiden 40 vuoden kymmenet sodat ja miljoonat kuolemat ovat uuvuttaneet Afrikan mantereen.

Köyhyyden torjumiseksi ei ole mitään ihmelääkettä. Vain kahdesta asiasta voidaan olla varmoja. Ensinnäkin, toisin kuin jotkut luulevat, köyhyys ei ole taloudellinen vaan pikemminkin poliittinen ongelma. Näin ongelman ratkaisemiseen tarvitaan ensisijaisesti poliittisia päätöksiä. Toiseksi, jotta köyhyyden torjunta onnistuisi, on varmistettava talouskasvu, sillä ilman kasvua ei ole vaurautta jaettavaksi.

Tässä yhteydessä kuulemme nyt miljoonien kaikkialla maailmassa vaatiman perinteisen lääkkeen käyttämistä: on lisättävä kehitysapua, annettava velat anteeksi ja käytävä kauppaa oikeudenmukaisesti. Nämä kolme toimenpidettä ovat tarpeellisia mutta eivät riittäviä. Köyhyydestä kärsivien maiden poliittisten ja yhteiskunnallisten johtajien on vaadittava paljon enemmän erityisesti kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen alalla. Yhteiskuntaa, avoimuutta ja hyvää hallintotapaa vahvistamalla voidaan lisätä investointeja terveydenhuoltoon, koulutukseen sekä naisten ja miesten tasa-arvoa edistäviin toimiin.

Afrikassa on yli 100 000 aseistettua lasta, joiden kasvot jotkut meistä ovat nähneet. Jotta voidaan edistyä köyhyyden puolittamista vuoteen 2015 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamisessa, on edettävä esittämieni seikkojen havainnollistamaan suuntaan.

  Mauro Zani (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jotta köyhyys voidaan poistaa, on kurottava umpeen puheiden ja tekojen välinen kuilu. Näin ollen on tullut aika valita tie, joka on ainakin osittain erilainen kuin aikaisemmin valitut tiet. Uusliberalistiset lääkkeet eivät ole tehonneet, eikä Euroopan unionin myönteisellä sitoumuksella suurimpana avunantajana ole vielä ollut ratkaisevaa vaikutusta.

Jotta vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa, on luotava kehitystä edistävät olosuhteet, esimerkiksi edistämällä demokratiaa ja hyvää hallintotapaa sekä avaamalla markkinat köyhien maiden maataloustuotteille ja antamalla anteeksi velat.

Tältä osin haluaisin huomauttaa, että pelkkä Irakin velkojen anteeksiantaminen vastaa Saharan eteläpuolisen Afrikan kymmenen viime vuoden aikana saamia summia. Näin ollen kyse on poliittisesta tahdosta ja eduista. Toivottavasti on selvää, että on oman yleisen etumme mukaista edistää kehitystä, jotta vastineeksi saadaan vakautta ja turvallisuutta.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Bowis viittasi 100-vuotiaaseen äitiinsä. Haluaisin viitata brittiläisiin anoppiini ja appeeni, jotka ovat huomattavasti nuorempia. Olen hyvin ylpeä siitä, että he marssivat Edinburghissa. Lisäisin vielä, että tämä tapahtui lauantaina eikä kaksi päivää sitten. He eivät ole mitään huligaaneja!

Haluaisin käsitellä kolmea asiaa. Ensimmäinen on köyhyyden torjunta. Mielestäni se on hyvä aihe Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudelle. Kyse on kolmesta asiasta: veloista, jotka olisi annettava anteeksi, kehitysavusta, jota olisi lisättävä, ja viimeisenä kaupasta, jonka olisi oltava paljon vapaampaa ja oikeudenmukaisempaa. Näyttää siltä, että vähiten on edistytty kaupankäyntiä koskevassa kysymyksessä. On kehitettävä infrastruktuuria ja saatavuutta.

Mitä olisi tehtävä lyhyellä aikavälillä? Kolme asiaa. Ensinnäkin on lopetettava halpojen maataloustuotteiden polkumyynti Afrikan markkinoilla. Toiseksi on muutettava avun myöntämisen ehtoja. On väärin, että Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto tekevät muista kuin maatalouteen liittyvistä tuista ennakkoedellytyksen, kun me toimimme aivan päinvastoin. Kolmanneksi toteaisin lyhyesti, että Afrikan maiden olisi saatava suojata markkinoitaan samaan tapaan kuin me olemme tehneet.

Kolmas ja viimeinen asiani on ehdotus puheenjohtajavaltiolle, Yhdistyneelle kuningaskunnalle: mielestäni olisi luotava Afrikalle kokonaisvaltainen strategia. Samaan tapaan kuin meillä on Välimeri-strategia ja meillä oli Venäjän-strategia, tarvitsemme Afrikkaa koskevan strategian. Näin Afrikkaa koskevista toimistamme tulisi johdonmukaisempia ja yhdenmukaisempia yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä kauppa- ja kehityspolitiikassa.

Jotta puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ja etenkin ulkoasiainministeri Jack Straw selviäisivät helpommin rahoitusta koskevien neuvottelujen vyyhdestä, ehdottaisin lopuksi, että harkittaisiin Euroopan kehitysrahaston liittämistä osaksi Euroopan unionin talousarviota.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Hyvät parlamentin jäsenet, viime vuonna maailman rikkaat maat käyttivät 80 miljardia Yhdysvaltain dollaria ulkomaanapuun, 600 miljardia dollaria puolustukseen ja 300 miljardia dollaria omien maidensa maataloustukiin. Rikkailla mailla on käytettävissään kaikki keinot, jotka tarvitaan nälän, köyhyyden ja monien sellaisten tautien poistamiseen, jotka tappavat nykyään miljoonia ihmisiä, kuten malarian torjuntaan. Kehityspolitiikasta on tultava EU:n tehtävä tällä uudella globaalilla aikakaudella. Näin voitaisiin luoda Euroopalle identiteetti, jonka avulla EU erottuisi muusta nykymaailmasta.

Kiireellisimpiä tehtäviämme ainakin Afrikkaa koskevissa kysymyksissä ovat nyt velkojen anteeksiantaminen, ulkomaanavun määrän lisääminen ja laadun parantaminen, oikeudenmukaisen kaupankäynnin edistäminen, monipuolisen tuotannon ja viennin tukeminen, sellaisten tautien hävittäminen, joita vastaan on olemassa tehokkaita rokotteita, sekä koulutuksen yleistä saatavuutta ja tasa-arvoa edistävien toimien toteuttaminen erityisesti naisten aseman parantamiseksi.

Haluaisin käyttää tänään tätä tilaisuutta hyväksi ja muistuttaa parlamenttia Nelson Mandelan sanoista, joiden olisi oltava EU:n politiikan moraalinen suunnannäyttäjä:

"Make poverty history in 2005. Then we can all stand with our heads held high." (Tehdään köyhyydestä historiaa vuonna 2005. Sitten voimme kaikki seistä päät pystyssä.)

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteeseen ja toivon, että sen avulla saavutetaan huomattavia tuloksia, koska on totta, että voimakkaiden valtioiden johtajien antamista julistuksista huolimatta tähän mennessä on edistytty hyvin vähän. Syynä on se, että humanitaarisella avulla voidaan helpottaa tilannetta vain tilapäisesti muttei saavuteta huomattavia tuloksia. Apu on tehokasta vain, jos se yhdistetään järjestelmällisiin kauppaa edistäviin toimiin ja jos keskitytään luomaan infrastruktuuria koulutuksen ja terveydenhuollon alalla. Lisäksi avusta on tultava väline, jolla torjutaan poliittista korruptiota; sillä on valitettavasti nykyään pysyvä asema useimmissa Afrikan maissa. Nykyisin Afrikkaa nimittäin ryöstävät lähinnä korruptoituneet afrikkalaiset poliitikot tai sissit, tukenaan usein kansainväliset taloudelliset edut.

On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota varojen hallintoon eri kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen läheisen yhteistyön ja valvonnan avulla. Annettavaa apua voidaan jakaa ja käyttää asianmukaisesti vain tällä tavalla, kun pitkän aikavälin tavoitteena on näiden maiden osalta sellainen kehitys, että ne voivat poistaa köyhyyden.

Mielestäni kaikessa muussa kuulemassamme asiaa käsitellään ylimalkaisesti eikä päästä asian ytimeen.

  Erika Mann (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan voimakkaasti kollegamme Stubbin ehdotusta. Hän on aivan oikeassa. Tarvitsemme Afrikalle kokonaisvaltaisen strategian. Puheenjohtajavaltion edustaja puhui äsken pehmeästä vallasta, jota Euroopan unioni käyttää menestyksekkäästi. Hän on mielestäni aivan oikeassa, mutta valta on vielä muunnettava myönteisiksi toimiksi. On hienoa, että köyhyyden vastaisista toimista puhutaan, mutta se ei tietystikään riitä, varsinkin jos otetaan huomioon, että olemme vuosikausia antaneet paljon kehitysapua Afrikalle ja ettei lopputulos ole aina ollut kovin hyvä.

Sama pätee puheeseen kaupankäynnistä ja köyhyyden vähentämisestä. Ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Tiedämme tämän, mutta ymmärrämmekö sen todella? Puhun kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta. Suosittelisin Afrikkaa koskevaa strategiaa, jota olisi käsiteltävä uudessa keskustelussa Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden loppuun mennessä kaikki näkökohdat huomioon ottaen. Olisi hienoa, jos puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta voisi pohtia asiaa.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ryhmäni puheenjohtajana olen tehnyt täysin harkitun päätöksen esittää puheenvuoroni keskustelun lopussa. Olen melko pettynyt sen vuoksi, että olen poliittisten ryhmien puheenjohtajista ainoa, joka puhuu tästä aiheesta. Kyse on todellakin asiasta, jossa ryhmien johtajien on annettava tukensa niille ryhmänsä jäsenistä, jotka työskentelevät köyhyyden poistamiseksi.

Niille parlamentin jäsenille, jotka työskentelevät tämän aiheen parissa aina – eivätkä vain nyt puheenjohtajavaltion Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteen vuoksi – haluan tehdä selväksi, että sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmä pitää sekä Afrikassa että muualla maailmassa vallitsevan köyhyyden torjuntaa merkittävänä osana parlamentissa tekemästään työstä.

Haluan omistaa osan puheenvuoroni ajasta tuntemattomalle henkilölle – äidille ja hänen kuolleelle lapselleen. Siinä pienessä kaupungissa, jossa toimin kaupunginjohtajana, oli useita ihmisiä, etenkin naisia, jotka olivat menettäneet lapsiaan sodan aikana. Kun vierailin vuosipäiväjuhlissa, pahinta, mitä kuulin, olivat sodan kokeneen sukupolven naisten kertomukset rakkaan lapsensa menettämisestä – haavasta, joka ei koskaan umpeudu.

Kun tarkastelemme Afrikan tilannetta, näemme suunnattoman paljon äitejä – lukemattomia päivittäin – istumassa kuolleiden lastensa edessä tilannetta ymmärtämättöminä, surevina ja hylättyinä. Se on näky, jonka haluaisin meidän kaikkien painavan mieleemme. Mikään muu ei nimittäin varmaankaan voi kannustaa ja velvoittaa meitä enempää suhtautumaan vakavammin köyhyyden torjuntaan, jonka puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on asettanut toimissaan etusijalle, kuin se pieni yhteinen humaani tunne, joka sanoo meille, ettemme voi jättää lapsensa menettänyttä naista yksin tässä maailmassa, jos väitämme, että haluamme tehdä maailmasta inhimillisemmän paikan.

Tämän näyn edessä me sosiaalidemokraatit kumarrumme, koska tiedämme, että tämä aloite on vähintä, mitä voimme tehdä. Haluan esittää käytännön ehdotuksen, jonka avulla voimme auttaa näitä naisia niiden monien muiden ohella, jotka tarvitsevat myötätuntoamme, toteuttamalla yhden pienen toimenpiteen. Jos suuret monikansalliset ja maailmanlaajuiset yritykset lahjoittaisivat 0,25 prosenttia – siis sadasosan neljänneksen – valuuttasiirroista aiheutuvista palkkioistaan rahastoon Afrikkaa varten ja jos tämä parlamentti lahjoittaisi 0,25 prosenttia siitä, mitä käytämme talousarviossamme kansainvälisiin valuuttasiirtoihin, rahastoon, josta myönnettäisiin apua Afrikalle, tuloksena olisi suuri summa. Liikemaailma ja esimerkiksi me parlamentin jäsenet täällä Euroopan unionissa voisimme käyttää tuon summan hyvään tarkoitukseen, ja näin jokainen voisi konkreettisesti osallistua henkilökohtaisesti köyhyyden torjuntaan. Voisimme ehkä keskustella mahdollisuudesta toteuttaa tällainen toimi.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

  Hilary Benn, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää teitä siitä, että annoitte minulle tämän mahdollisuuden vastata keskusteluun, jonka kollegani Jack Straw avasi aamulla.

Keltään tätä keskustelua kuunnelleelta ei voi jäädä huomaamatta kaikkien puhuneiden parlamentin jäsenten hyvä asiantuntemus, tietämys, mielenkiinto ja sitoutuneisuus. Minusta vaikuttaa siltä, että teidän näkemyksenne edustavat niiden näkemyksiä, joita meillä yhdessä on kunnia edustaa.

Odotan suurella mielenkiinnolla, että saan Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden aikana työskennellä kehitysyhteistyövaliokunnan kanssa ja jo ensi viikolla puhua valiokunnalle. Jäsen Morgantini oli oikeassa: kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan oikeudenmukaisuudesta. Kyse on oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, jota symboloi valkoinen ranneke, kuten jäsen Martínez Martínez huomautti. Edinburghissa viime viikonloppuna marssinut valkoinen ihmisvirta on symboli. Ihmiset, jotka osallistuivat Live 8 -konsertteihin, ja ihmiset, jotka kirjoittivat meille, vaaleilla valituille edustajilleen, ja vaativat, että teemme entistä enemmän, ilmentävät kaikki tunnetta, että nyt on aika toimia – kuten jäsen Martens ja jäsen Bowis totesivat. Onnittelen jäsen Bowisin äitiä 100-vuotispäivän johdosta. Jäsen Bowis on oikeassa. Hänen äitinsä on elänyt pitkään ja nähnyt monen asian muuttuvan.

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että Afrikan annetaan ajautua yhä kauemmas muusta maailmasta. Jäsen Schulz, joka puhui juuri äsken niin kiihkeästi, muistutti meille, että vastuu on jokaisen meistä.

Poliittisen urani aikana ei ole koskaan ollut aikaa, jona Afrikkaa, köyhyyttä ja sen syitä sekä mahdollisia toimiamme koskeva keskustelu olisi ollut tässä määrin politiikan keskipisteenä. Minusta edustamiemme kansalaisten meille lähettämä sanoma on hyvin yksinkertainen. He odottavat, että me toimimme, ja he haluavat luottaa poliittisen prosessin kykyyn saada aikaan todellinen muutos Afrikan ja kehityksen hyväksi. On moraalisesti väärin, että tämä 54 maata käsittävä suuri manner, joka sijaitsee vain muutaman mailin päässä Euroopasta, ajautuisi kauemmas meistä ja olisi ainoa maanosa, joka on köyhtynyt viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana. Nyt meillä on tarvittavat keinot tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi. Haasteena on se, että Euroopan unioni pystyy muuttamaan kansalaisten kiihkeyden, sitoumuksen ja vihan tunteet tehokkaiksi käytännön toimiksi. Olen yhtä mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat vaatineet Afrikkaa koskevaa EU:n strategiaa, jonka avulla politiikoistamme tulisi todellisuudessa vaikuttavia. Työskentelen mielelläni komission jäsenen Michelin kanssa, kun hän laatii strategiaa. Toivon kovasti, että asiassa edistytään.

(Suosionosoituksia)

Seuraavaksi haluaisin käsitellä käytännön toimia, jotka on toteutettava. Mitä kysymyksiä Afrikkaa koskevassa EU:n strategiassa on käsiteltävä? Ensimmäiseksi on huomautettava – tästä asiasta olen siis eri mieltä kuin yksi puhuneista, jäsen Farage – että kehitysapu vaikuttaa, sen avulla pelastetaan lasten henkiä.

(Suosionosoituksia)

Tämän vuoksi apua on lisättävä. Tämän vuoksi johtajuus, jota Euroopan unioni yli kuukausi sitten pidetyssä kehitysasioista vastaavien ministerien kokouksessa osoitti sopimalla Afrikkaan myöntämänsä kehitysavun kaksinkertaistamisesta, oli Euroopan unionia parhaimmillaan. Näin Euroopan unioni osoitti, että se toimii maailmassa johtohahmona, ja että olemme valmiita ja halukkaita toteuttamaan toimet, joiden tiedämme vaikuttavan. Tämä oli siis ensimmäinen asia.

Toinen asia on velkahelpotus, jonka monet puhujat ovat maininneet. Velkahelpotus on tärkeää, koska se tarkoittaa todellisuudessa sitä, ettei köyhien maiden tarvitse enää tehdä hyvin vaikeaa valintaa sen välillä, maksavatko ne kuukausittain velkaa takaisin, mihin niillä ei ole varaa, vai käyttävätkö ne haluamansa rahamäärän lääkäreihin, sairaanhoitajiin, lasten koulutukseen ja sellaisten lääkkeiden ostoon, joiden avulla pelastetaan lasten ja aikuisten henkiä.

Kolmanneksi jokainen meistä tunnustaa, että loppujen lopuksi kaupankäynti, taloudellinen kehitys ja talouskasvu ovat ne seikat, joiden avulla Afrikka ja muut kehitysmaat voivat muuttaa kansalaistensa elämää. Niin se tapahtui täällä Euroopassakin. Sillä tavalla me muutimme 500 vuoden takaisia yhteiskuntiamme, joissa eliniänodote oli hyvin alhainen, köyhyyttä esiintyi valtavasti ja hyvin harvat kävivät koulua.

Afrikan kansat haluavat täsmälleen samanlaisen mahdollisuuden – mahdollisuuden ansaita ja käydä kauppaa, jotta ne pääsevät eroon köyhyydestä ja saavat paremman tulevaisuuden.

(Suosionosoituksia)

Tässä keskustelussa on tuotava esiin vielä kaksi muuta asiaa. Olin kaksi ja puoli viikkoa sitten Sudanissa, ensi sijassa Etelä-Sudanissa Rumbekissa, jossa neljännes lapsista kuolee alle viisivuotiaina ja kolme neljästä aikuisesta ei osaa lukea. Darfurin ja Etelä-Sudanin tapahtumista olemme oppineet hyvin tärkeän asian: ilman rauhaa ja vakautta ei ole kehitystä; jolleivät afrikkalaiset lopeta keskenään taistelemista, he eivät saa koskaan parempaa tulevaisuutta. Tämän vuoksi Euroopan on edelleen otettava johtoasema ja tuettava Afrikan unionia luomaan Afrikalle edellytykset selvittää omat konfliktinsa. Kuten ystäväni Jack Straw totesi avatessaan tämän keskustelun, Afrikassa on nyt vähemmän konflikteja kuin vuosikymmen sitten, ja kun on rauhaa ja vakautta, on myös todellisia toiveita paremmasta tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies, viimeinen asia, jota asiassa edistyminen edellyttää, on hyvä hallintotapa, koska loppujen lopuksi juuri hallitustenhan olisi taattava kansalaisille…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. Arvoisa ministeri, puheenvuoronne aikaa ei ole rajoitettu. Voitte puhua niin kauan kuin haluatte. Ongelmana on vain se, että pyysin parlamentin jäseniä saapumaan hiljaa istuntosaliin.

Keskustelusta saa kyllä olla poissa, mutta kun tulette istuntosaliin, olkaa hyvä ja tehkää se keskustelua häiritsemättä.

  Hilary Benn, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia huomaavaisuudestanne. Ei ole kovinkaan tärkeää, että kuulette minun ääneni, mutta on tärkeää, että koko maailma tämän salin ulkopuolella kuulee meitä. Jos esiinnymme yksimielisinä ja painokkaasti, meillä on parempi mahdollisuus edistyä tässä suuressa maailmanlaajuisessa taistelussa.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Loppujen lopuksihan siis kansalaiset odottavat hallitusten toimivan heidän hyväkseen. Odotamme hallituksiemme takaavan rauhan ja turvallisuutemme, järjestävän lastemme koulutuksen, huolehtivan meistä, kun sairastumme, antavan meille mahdollisuuden rakentaa elämän itsellemme ja perheillemme. Kehitysmaissa todellisena haasteena on luoda yhteiskunnalle edellytykset tehdä itselleen ja yhteisöilleen täsmälleen samat asiat, joita me odotamme hallituksen tekevän Euroopassa.

Loppujen lopuksi on kyse hallituksista, jotka pystyvät huolehtimaan asioista, ja kansalaisista, jotka odottavat hallituksien mahdollisesti parantavan heidän elämäänsä. Kun nämä kaksi asiaa kohtaavat – kun kansalaisia kuunnellaan – yhteiskunnalla on parempi mahdollisuus edistyä. On siis kyse poliittisesta tahdosta ja poliittisista valinnoista. Juuri tähän tarvitaan politiikkaa: miten päätämme, millaisessa maailmassa haluamme elää, mihin varat käytetään, mitä kauppaa koskevia päätöksiä tehdään, jotta kehitysmailla olisi parempi tulevaisuus.

Satumme olemaan se sukupolvi, jolle vastuu tästä on nyt langennut. Pääministeri Tony Blair totesikin Afrikan komission perustamistilaisuudessa: "Jollemme me, niin kuka sitten? Jollei nyt, niin koska sitten?"

Olemme sukupolvi, jolla on valmiudet toimia. Nyt on aika toimia. Työskennellään yhdessä, tartutaan tähän tilaisuuteen ja autetaan Euroopan unionin yhteisillä toimilla Afrikkaa luomaan parempi tulevaisuus, jonka se voi jättää perinnöksi tulevalle sukupolvelle.

(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Benn. Olen pahoillani, että jouduin keskeyttämään teidät.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron työjärjestyksen 146 ja 148 artiklan mukaisesti.

Arvoisa puhemies, minun on todettava, että olen hyvin kiitollinen teille siitä, että yritätte ylläpitää järjestystä jokaisessa täysistunnossa ennen äänestyksiä viimeisen kymmenen minuutin ajan. On vahinko, ettei se onnistu. Työhuoneistaan tulevat jäsenet saapuvat istuntosaliin äänestämään eivätkä tulkkauksen puuttumisen vuoksi ymmärrä sanaakaan siitä, mitä sanotte. He juttelevat keskenään, seisoskelevat ryhmissä läsnäololistan edessä, menevät paikoilleen ja huomaavatkin sitten siellä, että heidän on vielä selvitettävä jokin asia kollegojensa kanssa. Tämä on kaikki ymmärrettävää ja hyväksyttävissä, mutta sitä ei voida mitenkään hyväksyä, että neuvoston ja komission jäsenet joutuvat puhumaan samaan aikaan kuin näin tapahtuu. Tällainen ei käy päinsä, ja häpeän tällaista tilannetta. Mielestäni se ei ole oikein eikä asianmukaista.

(Suosionosoituksia)

En myöskään halua nähdä saman toistuvan aina jokaisen istuntojakson aikana. Mielestäni se ei anna meistä oikeaa kuvaa nimensä arvoisena parlamenttina. Tämän vuoksi ehdotan, että pitäisimme tauon keskustelun päättymisen ja äänestyksen aloittamisen välillä, koska on huolehdittava sekä jäsenten oikeuksien että muiden elimien edustajien oikeuksien kunnioittamisesta...

(Hälinää)

(Puhuja keskeytti puheensa.)

  Puhemies. Kiitos avustanne, jäsen Schulz. Ennen kuin annan puheenvuoron komission jäsenelle, pyydän kaikkia istuutumaan. Aion kehottaa vahtimestareita poistamaan istuntosalista ne, jotka käyvät yhä käytävillä henkilökohtaisia keskustelujaan.

Vahtimestarit, voisitteko pyytää käytävillä yhä kierteleviä jäseniä poistumaan istuntosalista.

Hyvä jäsen Tannock, minkä työjärjestyksen artiklan nojalla pyydätte puheenvuoroa?

Voisitteko ystävällisesti istuutua ja olla hiljaa?

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen etuoikeutetussa asemassa. Ymmärrän espanjaa ilman kuulokkeita. Kun puhutte espanjaa istuntosalin takaosassa seisoskeleville, he eivät voi mitenkään ymmärtää teitä, koska heillä ei ole kuulokkeita. Voisitteko puhua ranskaa tai englantia, jotta hekin ymmärtäisivät teitä?

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Olette todella kurittomia tänään. Haluan sanoa, että asenteenne tänä aamuna käsittelemäämme kysymystä kohtaan on häpeällinen.

(Suosionosoituksia)

Voisivatko kaikki käytävillä kiertelevät jäsenet istuutua tai edes lopettaa keskustelut, jotka häiritsevät työskentelyämme.

  Louis Michel, komissio. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan ensiksi kiittää jäsen Morgantinia siitä, että hän on ymmärtänyt, että on tarpeen järjestää tämä tänään käytävä keskustelu.

Ensimmäinen tämän keskustelun ansiosta ilmennyt seikka on, että Afrikan valitsemisesta kehityspolitiikan painopisteeksi ollaan yksimielisiä ja että valintaa tuetaan voimakkaasti. Tämä on mielestäni erittäin tärkeätä, koska kyse on niin Euroopan parlamentin kuin komission ja neuvostonkin tekemästä valinnasta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettemme olisi enää huolissamme maailman kaikista muista köyhistä. Ei ollenkaan. Kyse on vain siitä, että yli puolet kehitysavun lisäyksestä kohdistetaan Afrikkaan, jotta siellä voidaan kuroa umpeen syntynyttä välimatkaa.

Toinen tästä keskustelusta havaitsemani seikka on, että kaikki näyttää puoltavan sitä, että olisi kehitettävä, määriteltävä ja viimeisteltävä aito eurooppalainen kehitysstrategia, erityisesti Afrikkaa varten, strategia, jossa keskityttäisiin kehitystä koskeviin tärkeimpiin kysymyksiin – hallintoon, infrastruktuuriin ja velkoihin. Joku esimerkiksi totesi, ettei velkaa koskeva asia ratkaisisi kaikkea. Tiedämme sen. Velkoja koskeva kysymys on varmasti tärkeä, mutta se ei tarkkaan ottaen ole kehityksen väline. Velkoja koskevalla kysymyksellä, velkojen maksusta sopimalla, ei tietenkään voida taata kehityksen tehokkuutta. Siitä huolimatta veloista sopiminen on mielenkiintoinen edellytys.

Dynaamisen kansalaisyhteiskunnan syntymisen jälkeiset sosiaaliset toimet, joilla taataan oikeus-, koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen sekä kulttuuripalvelujen saatavuus, ovat tärkeitä, kuten aikaisemmin totesin. Mielestäni kaikkien näiden olisi oltava osa yleisstrategiaa, yleissuunnitelmaa ja erityistä ohjelmaa, jotka meidän on pantava täytäntöön. Voin sanoa saman tien, että tiedän aivan hyvin, että tulemme kohtaamaan vaikeuksia. Ongelmien syynä on se, että sitten kun ohjelma on olemassa, sitä täytäntöön panevia virkamiehiä on johdettava voimakkaalla kädellä. Tässä asiassa odotan saavani tukea sekä parlamentilta että neuvostolta. Komissiossa teemme kaikkemme, jotta näissä asioissa edistytään. Olen sitä mieltä, että on hyvin tärkeää, että saavutamme konkreettisia tuloksia. Kaikkien annettujen lupauksien jälkeen, ja kun otetaan huomioon kaikki – myös erittäin vakuuttavat – näkymät, jotka meillä on, sekä kaikki suotuisat olosuhteet, jotka herättävät nyt yhdessä lujaa toivoa, on mielestäni välttämätöntä saada hyvin nopeasti konkreettisia todisteita siitä, että asiat edistyvät odotusten mukaisesti.

Toinen erityisesti Afrikkaa koskeva asia, jota haluaisin korostaa, on kaikkien niiden toimien huomattava merkitys, joiden avulla mantereella edistetään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Ongelman tätä puolta ei käsitellä riittävän usein, vaikka mielestäni olisi todella tärkeää, että se otettaisiin huomioon kaikissa toimissa, koska näin voitaisiin löytää ratkaisuja ja hyödyntää kaikki käytettävissä olevat mahdollisuudet. Tarkoitan sekä liiketoimintaa että kaupankäyntiä. Tarkoitan mikroluottoja ja sitä, miten tällaisten luottojen avulla voidaan edistää naisten itsenäistä asemaa. Se on tärkeä kulttuurinen tekijä.

Hyvät parlamentin jäsenet, tässä oli lyhyesti esitettynä kaikki, mitä halusin teille sanoa. Kuten Hilary Benn ja Jack Straw, minäkin halusin todeta, että nyt on aika toimia. Juuri meidän on toimittava. Enää ei ole verukkeita. Asia on todettu yhä uudelleen, eikä haasteeseen vastaamista voi mielestäni enää pitkittää. On aika muuttaa ihmisten sisimmässään elättämä luja toivo käytännön toimiksi. Joku totesi aikaisemmin, että voisi olla hyvä asia, jos myös lumoava idea Euroopasta saisi uutta voimaa tästä kehityspolitiikasta, tästä uudesta sysäyksestä. Mielestäni Eurooppa voi, ja se on jo tehnyt, kehityksestä arvojensa konkreettisimman osoituksen. Juuri tämän vuoksi olen peräänantamattoman optimistinen.

(Suosionosoituksia)

  Alessandra Mussolini (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, eilen sattui jotain hyvin vakavaa: Italiaa loukattiin…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. Jos haluatte käyttää työjärjestyspuheenvuoron, teidän on aloitettava toteamalla, mihin työjärjestyksen artiklaan vetoatte.

  Alessandra Mussolini (NI). – (IT) (Käyttämättä mikrofonia jäsen Mussolini mainitsi työjärjestyksen 90 artiklan.)

  Puhemies. Ette saa puheenvuoroa 90 artiklan nojalla.

Keskustelun päätteeksi olemme vastaanottaneet kuusi käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan seuraavaksi.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Luciana Sbarbati (ALDE). – (IT) "Ensimmäiset velvollisuutenne ei järjestykseen, vaan tärkeyteen nähden ovat velvollisuudet ihmiskuntaa kohtaan, koska te niitä käsittämättä voitte vain epätäydellisesti täyttää muut", totesi Mazzini.

Tämä on minun tapani ilmaista solidaarisuuteni niitä maita kohtaan, joiden osalta luulimme voivamme lisätä hyväntekeväisyyttä ja varoja huolehtimatta maiden todellisesta kehityksestä ja köyhyyden poistamisesta.

Maiden velkojen anteeksiantamisen avulla ei voida poistaa ongelmia, jotka liittyvät kehitysapuun, jota kansainvälisen yhteisön on vastaisuudessa myönnettävä, tai maiden erittäin kiireellisesti tarvitsemiin terveydenhuollon varoihin. Näin emme vapaudu maiden hallitusten kanssa tekemistämme assosiaatiosopimuksista tai sellaisen koulutuksen ja sellaisten koulutusohjelmien edistämisestä, joiden avulla maat voidaan integroida monimutkaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin järjestelmiin, jotta maiden kansalaiset voivat valita demokraattisen hallintotavan ja luoda itselleen tulevaisuuden. Toisin sanoen saada tilaisuuksia, myös kotimaansa ulkopuolella, mutta tietäen samalla, että he voivat palata kotimaahansa ja tuntea itsensä kansalaisiksi ja vapaiksi.

Poliitikkojen olisi hallittava globalisaatiota tekemällä valintoja, joilla voidaan taata näille kansalaisille vettä, energiaa, ruokaa, terveyttä, vapautta ja koulutusta.

Viimeksi kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti lisätä kehitysavun määrää 20 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Tämä on lupaava merkki monille miljoonille ihmisille. Voimme voittaa köyhyyden. Olemme ensimmäinen sukupolvi joka pystyy siihen, koska meillä on käytettävissämme tarvittavat välineet.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

(1) Ks. pöytäkirja.