Lyijy on syöpää aiheuttava kemiallinen aine, ja on todettu, että kosmetiikkateollisuuden tunnetuimpiin merkkituotteisiin kuuluvissa huulipunissa on lyijyä.

Pyydän neuvostoa selvittämään, pitääkö edellä mainittu tieto paikkansa. Jos pitää, niin mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä kuluttajien oikeuksien ja terveyden suojelemiseksi?

(EN)Neuvosto ei ole tietoinen arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemista seikoista. Neuvosto haluaa kuitenkin korostaa sitä, että kosmeettisten aineiden koostumuksen on oltava kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/768/ETY mukainen. Kuten arvoisa jäsen tietänee, komission on varmistettava tämän direktiivin asianmukainen soveltaminen ja jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön asiassa sovellettavien sääntöjen valvonta rankaisemalla näiden sääntöjen rikkomisesta kansallisen oikeuden mukaan. Tältä osin neuvosto haluaakin ehdottaa arvoisalle jäsenelle tämän kysymyksen osoittamista komissiolle.

Zimbabwessa on tapahtunut viime aikoina joukkokarkotuksia, jotka ovat Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan jättäneet yli 200 000 ihmistä kodittomiksi.

On myös laajalti raportoitu, että Zimbabwen viranomaiset pidättivät ainakin 30 000 siviiliä tämän "operaatio Murambatsvinan" (heittäkää roskaväki ulos) kuluessa.

Aikooko neuvoston puheenjohtaja vaatia tällaisten YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastaisten toimien välitöntä lopettamista ja muistuttaa Zimbabwen viranomaisia heidän velvollisuudestaan toimia Zimbabwen vuonna 1991 ratifioiman taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti?

(EN)EU on tuominnut Zimbabwen hallituksen toimet "Suursiivous- ja järjestyksenpalautusoperaation" (Operation Clean Sweep and Restore Order) yhteydessä. Puheenjohtajavaltion 7. kesäkuuta 2005 EU:n puolesta antamassa julistuksessa EU vetosi myös Zimbabwen hallitukseen tämän operaation lopettamiseksi välittömästi kehottaen tätä hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota.

Viime huhtikuussa komissio esitti parlamentissa, että maailmanlaajuinen influenssaepidemia on uhka ja että tutkijoiden mukaan sellainen on enää vain ajan kysymys. Komission mukaan yhteisöllä on toimintasuunnitelma, mutta myös jäsenvaltiot tarvitsevat kansalliset suunnitelmat.

Onko neuvosto käsitellyt asiaa, ja mitä päätelmiä se on tehnyt? Ellei ole, aikooko neuvosto sisällyttää maailmanlaajuisen katastrofaalisen terveysvaaran kiireellisten kysymystensä asialistaan?

(EN)Neuvosto kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä huomion kiinnittämisestä tähän tärkeään kysymykseen.

Neuvosto on saanut komissiolta 29. huhtikuuta 2005 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi.

Tällä säädöksellä pyritään saattamaan ajan tasalle nykyiset neuvoston direktiivissä 92/40/ETY asetetut yhteisön toimenpiteet lintuinfluenssan torjumiseksi siten, että tavoitteena on varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat lintuinfluenssan torjuntaan kaikkein asianmukaisimpia seuranta- ja valvontatoimia pienentäen näin suurten tautiepidemioiden riskiä ja kannustavat eläinlääkintä- ja kansanterveysviranomaisia tiivistämään keskinäistä yhteistyötään jäsenvaltioissa.

Neuvosto on jo alkanut valmistella tätä säädöstä, ja neuvoston valmistelutyö jatkuu Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella. Euroopan parlamentin annettua lausuntonsa puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta yrittää saavuttaa ehdotuksen osalta yhteisymmärryksen siten, että Euroopan parlamentin lausunto otetaan huomioon.

Lisäksi neuvosto on antanut useita poliittisia päätelmiä, joilla on merkitystä arvoisan jäsenen esittämän kysymyksen kannalta.

Erityisesti 2. kesäkuuta 2004 antamissaan päätelmissä, jotka koskivat yhteisön tason suunnittelua influenssapandemiaan valmistautumisessa, neuvosto määritteli joitakin keskeisiä kohtia, joilla yhteisön strategiassa torjutaan pandeemista influenssaa.

Neuvosto kehotti komissiota ja jäsenvaltioita muun muassa helpottamaan teknisen avun antamista käytännön tasolla ja strategisella tasolla, edistämään toimillaan kansallisten suunnitelmien koordinointia ja ryhtymään yhteisiin arviointitoimiin ja jatkamaan yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten ja hallitustenvälisten järjestöjen, erityisesti Maailman terveysjärjestön kanssa toimien tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi pandemiaan valmistautumisen ja reagoinnin suunnittelussa.

Neuvosto antoi 6. joulukuuta 2004 päätelmänsä Euroopan tasoisesta reagoimisesta puhkeaviin zoonoottisiin tauteihin.

Neuvosto päätyi siihen, että olisi luotava eurooppalainen toimintasuunnitelma zoonooseihin valmistautumista ja niiden valvontaa varten, jotta voidaan toteuttaa aloja yhdistävää ja tarpeisiin vastaavaa yhteisön strategiaa zoonoottisista taudeista aiheutuvien nousevien uhkien torjumiseksi. Tällaiseen suunnitelmaan, jota komissio aikoo ehdottaa, olisi sisällytettävä yhdennettyjä kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevia toimenpiteitä ja niihin liittyviä välineitä.

Lisäksi neuvosto kehotti jäsenvaltioita ja komissiota:

arvioimaan soveltuvilta osin oikeudellisia ja taloudellisia esteitä puhkeavien zoonoottisten tautien torjumiseksi asianmukaisesti, ja luomaan sellaisen strategian, jonka avulla taataan päivittäinen riskien arviointi, riskien hallinta ja riskeistä tiedottaminen – alojen välinen yhteistyö ja laboratorioiden verkottuminen mukaan luettuina – yhdennetysti.

koordinoimaan tutkimustoimintaa, jolla pyritään vastaamaan zoonoottisten tautien torjuntaa ja hallintaa koskeviin haasteisiin.

Lopuksi neuvosto kehotti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista laatimaan zoonooseja koskevan yhteisön vuotuisen kertomuksen pohjalta tiiviissä yhteistyössä tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen kanssa yksityiskohtaisen analyysin riskitekijöistä ja kehotti jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten ja hallitustenvälisten järjestöjen kanssa.

YK:n mukaan kaksi vuotta riehuneessa Darfurin konfliktissa on kuollut noin 180 000 ihmistä ja yli kaksi miljoonaa alueen asukasta on joutunut lähtemään kodeistaan.

Äänestyksen jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto valtuutti kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkimaan Länsi-Sudanin Darfurin alueen sotarikossyytöksiä, mikä on ensimmäinen kerta sen historiassa.

Kansainväliselle rikostuomioistuimelle on annettu 51 epäillyn nimet. Sudanin viranomaiset ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä yhteistyöstä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

Sitoutuuko neuvosto käyttämään vaikutusvaltaansa Sudanin hallitukseen saadakseen sen ymmärtämään, että yhteistyö kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on sen omien etujen mukaista?

(EN)YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä edeltäneessä vaiheessa neuvosto ilmaisi useita kertoja kannattavansa sitä, että Darfurin tilanne saatetaan kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) käsiteltäväksi.

Näin ollen 23. toukokuuta antamissaan päätelmissä neuvosto suhtautui suopeasti turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1593 ja kehotti kaikkia osapuolia Sudanissa tekemään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa yhteistyötä täysimääräisesti. Lisäksi neuvosto ilmoitti seuraavansa edistymistä tiiviisti.

EU:n edustajat ovat yhteyksissään Sudanin viranomaisiin painottaneet jatkuvasti sitä, että Sudanin hallituksen on tehtävä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

Tuoreessa raportissaan Medecins Sans Frontières -avustusjärjestö (Lääkärit ilman rajoja) esitti todisteita tapoista, raiskauksista ja tuhopoltoista, joita on tapahtunut Darfurin alueella Sudanissa. Järjestön mukaan yli 80 prosenttia uhreista on tunnistanut hyökkääjät hallituksen kanssa liittoutuneiden Janjaweed-miliisijoukkojen sotilaiksi tai jäseniksi.

Neuvosto tietää, että kosto- ja pelottelutoimena Sudanin viranomaiset ovat pidättäneet avustustyöntekijöitä, jotka ovat uskaltaneet puhua tapauksista, ja esittäneet heitä kohtaan vakavia syytteitä.

Voiko neuvoston puheenjohtaja kertoa, mihin toimiin neuvosto on mahdollisesti ryhtynyt tämän Sudanin viranomaisten täysin tuomittavan menettelyn johdosta?

(EN)Neuvosto on seurannut tiiviisti kahden Lääkärit ilman rajoja (MSF) -järjestön henkilöstöön kuuluvan jäsenen pidätystä. Pidätysten jälkeen EU:n troikka Khartumissa ryhtyi toimiin Sudanin viranomaisten suhteen ilmaistakseen EU:n syvän huolestumisen pidätyksistä ja vaatien MSF-järjestön kyseisten jäsenten välitöntä vapauttamista ja heitä vastaan esitetyistä syytteistä luopumista.

EU:n troikka on jatkanut asian käsittelyä Sudanin hallituksen kanssa ja tukenut YK:n pääsihteerin Sudanin erityisedustajan ponnisteluja tässä asiassa.

Tätä taustaa vasten neuvosto on tyytyväinen kahden MSF-järjestön jäsenen vapauttamiseen ja Sudanin hallituksen päätökseen luopua virallisesti heitä vastaan nostetuista syytteistä.

Yhteistyössä toimineet Kolumbian ja Venezuelan poliisiviranomaiset sieppasivat Rodrigo Grandan (Ricardo Gonzalesin), Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien kansainvälisen osaston korkea-arvoisen jäsenen, Venezuelan Caracasissa 13.12.2004 ja luovuttivat hänet kolumbialaisviranomaisille. Kolumbian puolustusministeri on myöntänyt, että sieppaus maksoi kaksi miljoonaa dollaria. Grandan pidätys oli laiton, koska kansainvälistä pidätysmääräystä ei ollut annettu, ja syytteet ovat tekaistuja. Lisäksi syyttäjä kieltäytyi luovuttamasta todistusaineistoa Grandan asianajajalle, ja asianajajan on jopa vaikeaa oleskella oikeudenkäyntipaikkakunnalla puolisotilaallisten joukkojen hallitsevan läsnäolon vuoksi.

Koska edellä esitetyt seikat merkitsevät perusoikeuksien, kansainvälisen prosessioikeuden ja oikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin räikeää loukkausta Kolumbian viranomaisten taholta, mikä on neuvoston kanta asiaan ja mihin toimiin se aikoo ryhtyä?

(EN)Neuvostolla ei ole yksityiskohtaisia tietoja Rodrigo Grandan, Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien korkea-arvoisen jäsenen tapauksesta. Neuvosto muistuttaa siitä, että Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat ovat Euroopan unionin terroristijärjestöjen luettelossa.

Neuvosto on kehottanut jatkuvasti kaikkia Kolumbian konfliktin osapuolia kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja pyytänyt kaikkia laittomia ryhmiä luopumaan vihollisuuksista ja käynnistämään rauhanprosessin neuvotteluteitse. Valitettavasti tilanne on jatkuvasti kriittinen ja laittomat ryhmät syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisiin.

Ihmisoikeuksien alalla neuvosto tukee voimakkaasti Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomission päävaltuutetun Bogotan toimiston työtä. Tällä toimistolla on merkittävä tehtävä ponnisteluissa jatkuvien ihmisoikeusloukkauksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisten torjumiseksi. Neuvostolla ei ole tietoa niistä toimista, joihin toimisto on saattanut tässä asiassa ryhtyä.

Asetuksella (EY) N:o 881/2004⁽¹⁾ päätettiin perustaa Euroopan rautatievirasto, tavoitteena edistää eurooppalaisten rautateiden nykyaikaistamispolitiikkaa. Ottaen huomioon, että viraston toiminta käynnistyi virallisesti jokin aika sitten (17. kesäkuuta 2005), uskooko neuvosto, että uudella virastolla on käytössään perusrakenteet, toimivaltuudet ja välttämättömät talousarviovarat, jotta se voi tehokkaasti edistää tämän tavoitteen toteuttamista?

Millä tavoin neuvosto arvioi nykytilannetta, jossa kahdessakymmenessä viidessä jäsenvaltiossa on keskenään yhteensopimattomia teknisiä määräyksiä ja turvallisuusmääräyksiä, jotka muodostavat merkittävän esteen yhtenäismarkkinoiden kehittämiselle rautateiden alalla?

Aikooko neuvosto tehdä konkreettisia aloitteita, jotta Euroopan rautatievirasto ryhtyisi välittömästi toimimaan niin yhteisten turvallisuusnormien kehittämiseksi kuin eurooppalaisten rautateiden yhteentoimivuutta koskevien teknisten standardien tarkastusjärjestelmän hallinnoimiseksi?

(EN)Neuvosto haluaa kertoa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että asetuksen (EY) N:o 881/2004 mukaan Euroopan rautatieviraston (jäljempänä virasto) tehtävänä on rajattoman eurooppalaisen rautatieliikennealueen toteuttamiseksi ja turvallisuuden korkean tason takaamiseksi osallistua teknisten kysymysten osalta sellaisen yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon, joka tähtää rautatiealan kilpailuaseman parantamiseen rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuden tasoa nostamalla sekä Euroopan rautatiejärjestelmän turvallisuutta koskevan yhteisen lähestymistavan kehittämiseen.

Lisäksi viraston tehtävänä on antaa jäsenvaltioille ja Euroopan komissiolle teknistä tukea.

Asetuksella (EY) N:o 881/2004 säännellään viraston talousarviota, ja hallintoneuvosto hyväksyi työohjelman vuodelle 2005 joulukuussa 2004.

Virasto aloitti virallisesti toimintansa 16. kesäkuuta 2005. Koska viraston toiminta on vasta alkuvaiheessa, on vielä ennenaikaista kommentoida millään tavalla viraston tehtävien onnistumista.

Asetuksen (EY) N:o°881/2004 mukaan Euroopan komissio laatii arvioinnin viraston saavuttamista tuloksista. Neuvosto odottaa komission laativan kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille tästä arvioinnista.

Kun otetaan huomioon, että Kongon demokraattisen tasavallan väliaikainen hallitus edistyy edelleen kovin hitaasti demokraattisten vaalien järjestämisessä, että sisällissota on aiheuttanut maassa vuoden 1998 jälkeen 3,8 miljoonan ihmisen kuoleman ja humanitaarisen kriisin, että ihmisoikeuksia ei suojella eikä kunnioiteta ja että ulkomaiset tahot käyttävät taloudellisesti hyväkseen maan luonnonvaroja, onko neuvoston puheenjohtaja sitä mieltä, että Euroopan unioni tekee riittävästi sen varmistamiseksi, että väliaikainen hallitus noudattaa Pretorian sopimuksen vaatimuksia ja että se on puuttunut asianmukaisesti erityisesti viivytyksiin ja esteisiin vaalien järjestämisessä?

(EN)EU on pannut merkille Kongon demokraattisen tasavallan parlamentin kummankin kamarin tekemän päätöksen siirtymäkauden jatkamisesta kuudella kuukaudella 1. heinäkuuta 2005 alkaen ja siirtymävaiheen tuen kansainvälisen komitean (CIAT, International Committee for Support to the Transition) pyynnön siitä, että tähän siirtymäkauden jatkamiseen olisi liitettävä siirtymäkauden instituutioiden tehokkuuden ja valmiuksien lisääminen. Päätös siirtymäkauden jatkamisesta on johdonmukaista Pretoriassa joulukuussa 2002 allekirjoitetun rauhansopimuksen määräysten kanssa, ja sen avulla olisi voitava toimittaa vaalit tyydyttävien logististen olosuhteiden ja turvallisuusolosuhteiden vallitessa. Samalla EU kehottaa siirtymäkauden instituutioita, poliittisia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa tekemään yhteistyötä vapaiden, avoimien ja demokraattisten vaalien järjestämiseksi.

EU on osallistunut turvallisuusalan uudistamiseen, siirtymävaiheen toimiin ja vakauttamiseen Kongon demokraattisessa tasavallassa aloittaessaan huhtikuussa 2005 EU:n poliisioperaation Kinshasassa (EUPOL Kinshasa) ja käynnistämällä 8. kesäkuuta 2005 turvallisuusalan uudistusta koskevan neuvonta- ja avustusoperaation (EUSEC RD Kongo). EU ja sen jäsenvaltiot ovat vakuuttaneet olevansa valmiita harkitsemaan operatiivisen tuen lisäämistä Kongon armeijan kotiuttamiseksi erityisesti EUSEC RD Kongon toimittamien tietojen perusteella.

Kouluttaessaan Kongon poliisi- ja sotilashenkilöstöä EU osallistuu turvallisen ympäristön luomiseen vaalien järjestämistä varten. Lisäksi EU osallistuu yhdessä muiden avunantajien kanssa vaalien rahoittamiseen, ja tällä hetkellä vaalien kustannuksiksi on arvioitu noin 468 miljoonaa dollaria. Valmistelut äänestäjien rekisteröimiseksi ovat alkaneet Kinshasassa ja jatkuvat muualla maassa. Tähän operaatioon osallistuvat sekä EU:n että YK:n Kongon demokraattisessa tasavallassa olevat tarkkailijajoukot (MONUC).

Lisäksi EU pyrkii Suurten järvien alueen erityisedustajansa kautta jatkuvasti neuvomaan viranomaisia vaalivalmistelujen edistämisessä samalla tähdentäen viranomaisille Pretorian sopimuksessa asetetun aikataulun noudattamisen tarpeellisuutta.

Pakistanin viranomaiset pidättivät ennaltaehkäisevästi yli kolmesataa valtion televiestintäyrityksen (PTCL) työntekijää sen jälkeen, kun he olivat ilmoittaneet ryhtyvänsä lakkoon. Kenraali Musharrafin hallitus asetti valmiustilaan armeijan erityisjoukkoja torjumaan työntekijöitä, jotka vastustavat suunnitelmia yksityistää 26 prosenttia kyseisen yrityksen osakkeista. Jos suunnitelmat toteutuvat, niiden tuloksena irtisanotaan tuhansia työntekijöitä, millä olisi tuhoisia seurauksia koko Pakistanin työvoimalle. Huomattakoon, että pakistanilainen televiestintäyritys tuottaa suurta voittoa eikä sen myyminen yksityisille tahoille ole lainkaan perusteltua.

Onko neuvosto tietoinen edellä mainituista yksityistämissuunnitelmista ja siitä, onko EU:n yrityksiä osallisina hankkeessa? Mikä on neuvoston kanta ammattiyhdistystoiminnan vapauksien törkeään loukkaamiseen ja armeijan joukkojen käyttämiseen työntekijöitä vastaan, jotka harjoittavat laillista lakko-oikeuttaan, erityisesti kun otetaan huomioon EU:n ja Pakistanin väliset hyvän yhteistyön suhteet?

(EN)Neuvosto on tietoinen Pakistanin hallituksen toimista osuuden myymiseksi Pakistanin tietoliikenneyhtiöstä. Käytettävissä olevien tietojen mukaan näyttää siltä, että tässä prosessissa ei ole ollut mukana EU:n jäsenvaltioiden yhtiöitä, eikä niitä ole missään tapauksessa jatkoon päässeiden joukossa.

Neuvosto seuraa edelleen tiiviisti Pakistanin poliittista tilannetta ja käyttää hyväkseen yhteyksiään Pakistaniin (esimerkkinä ministeritroikan tuorein Luxemburgissa 27. huhtikuuta pidetty kokous) tähdentääkseen "ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamisen" tarpeellisuutta, joka on perustana EU:n ja Pakistanin välillä vuonna 2004 tehdyssä kumppanuutta ja kehitystä koskevassa yhteistyösopimuksessa.

Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää eurooppalaisten henkilöresurssien hyödyntämistä korkeatasoisissa työpaikoissa. Tämä tosiseikka tuo mukanaan Euroopan kansalaisten pitkäaikaisen asettautumisen, liikkumista koskevien perusvapauksien puitteissa sellaisina kuin niistä on säädetty perussopimuksissa, muuhun jäsenvaltioon kuin se, mistä he ovat kotoisin.

Millä tavoin neuvosto aikoo toimia niiden Euroopan kansalaisten lasten koulutusta sekä kielellisen ja kulttuurisen identiteetin säilyttämistä koskevan ongelman suhteen, jotka asettautuvat muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, mistä he ovat kotoisin, jotta eurooppalaisen identiteetin rinnalla olisi mahdollista säilyttää myös kansallinen kielellinen ja kulttuurinen identiteetti ja vahvistaa eurooppalaista monimuotoisuutta?

(EN)Neuvosto panee kiinnostuneena merkille arvoisan parlamentin jäsenen esittämän kysymyksen, mutta haluaa korostaa sitä, että hänen esittämänsä kysymys ei kuulu yhteisön toimivaltaan. Perustamissopimuksen 149 artiklassa määrätään, että yhteisön toimia koulutuksen alalla toteutetaan "pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta". Näin ollen neuvosto ei voi ryhtyä arvoisan jäsenen tarkoittamiin toimiin.

Ottaen huomioon Ison-Britannian käyttämän veto-oikeuden, tämä maa todennäköisesti ehdottaa puheenjohtajakautensa aikana talousarviota koskevaa uutta kompromissia, joka heijastaa brittinäkemystä Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Arvioidaan, että jos kompromissia ei saada aikaan, Puola menettää pelkästään rakennerahastovaroja 4 miljardia euroa. Mikä on neuvoston näkemys kompromissin puutteen vaikutuksista EU:n muihin uusin jäsenvaltioihin, kun otetaan huomioon, että suorat tuet ja rakennerahastot ovat perustava tekijä näiden maiden muutosprosessissa ja että ne antavat tilaisuuden rakenneuudistusten toteuttamiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen maatalouden piirissä?

(EN)Kesäkuun Eurooppa-neuvosto kehotti tulevaa puheenjohtajavaltiota jatkamaan rahoitusnäkymiä koskevia neuvotteluja kaikkien niiden kohtien ratkaisemiseksi, jotka ovat tarpeen yleisen yksimielisyyden saavuttamiseksi mahdollisimman pian. Neuvosto aikoo tehdä kaiken voitavansa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Näin ollen ei liene asianmukaista pohdiskella sitä, mitkä olisivat yhteisymmärryksen puutteen seuraukset.

Viron, Liettuan ja Slovenian liittymistä euroalueeseen vuoden 2007 alusta tarkastellaan ensi vuonna. Liittymisen ehtona on kolmen Maastrichtin kriteerin täyttäminen. Yhden kriteerin mukaan inflaatio saa ylittää korkeintaan 1,5 prosenttiyksiköllä kolmen inflaatioprosentiltaan parhaan jäsenvaltion keskiarvon.

Jos kyseinen kriteeri ei aivan täyty tarkasteluhetkellä, voiko asia todella estää euroalueeseen liittymisen?

(EN)Perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaan komissio ja Euroopan keskuspankki antavat neuvostolle kertomuksen vuonna 2006 siitä, täyttävätkö kaikki ne jäsenvaltiot, joita koskee poikkeus ja jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön euroa, EMU:n lähentymisperusteet (kuten tapahtui vuonna 2004 – perustamissopimuksen mukaan tällainen arviointi toimitetaan ainakin kerran kahdessa vuodessa).

Perustamissopimuksen 121 artiklan mukaisesti neuvosto käsittelee tämän jälkeen näitä arvioita ja voi komission suosituksen perusteella antaa (määräenemmistöllä) suosituksen siitä, että tietyt jäsenvaltiot täyttävät lähentymiskriteerit ja ne voivat sen vuoksi ottaa käyttöön euron. Tämän jälkeen neuvosto kuulee Euroopan parlamenttia ja päättää lopullisesti valtioiden ja hallitusten päämiesten tasolla (jälleen määräenemmistöllä), mitkä jäsenvaltiot ottavat euron käyttöön.

Arvioitavat lähentymisperusteet esitetään selkeästi perustamissopimuksen pöytäkirjassa, jonka 1 artiklassa määrätään hintavakausperusteesta. Komission ja EKP:n vuoden 2004 kertomuksista ilmenee selkeästi se, millaisen lähestymistavan ne ovat omaksuneet tämän perusteen arvioinnissa. Keskusteltuaan komission ja EKP:n kertomusten merkityksellisistä osista sekä komission suosituksen perusteella neuvosto tekee päätöksen.

Lienee epäasianmukaista ottaa etukäteen kantaa mihinkään näistä arvioinnin osatekijöistä, mutta sen sijaan on asianmukaista palauttaa mieliin tämä kehys, joka annetaan perustamissopimuksen 121 ja 122 artiklassa ja lähentymisperusteita koskevassa pöytäkirjassa, johon perustamissopimuksen 121 artiklassa viitataan.

Euroopan unionin tulevan vuoden 2006 talousarviossa unionin Turkille suunnattu rahoitus kasvaa 67 prosentilla, nousten 300 miljoonasta eurosta 500 miljoonaan euroon, kun taas Kroatialle suunnattu rahoitus kasvaa 33 prosentilla, eli 105 miljoonasta eurosta 140 miljoonaan euroon.

Miten tätä tosiseikkaa on tulkittava tilanteessa, jossa Kroatian on määrä liittyä Euroopan unioniin huomattavasti aikaisemmin kuin Turkin ja sille olisi näin ollen myönnettävä huomattavasti enemmän rahoitusta?

(EN)Maksusitoumusmäärärahoissa, sellaisina kuin ne sisältyvät komission vuodelle 2006 ehdottamaan alustavaan talousarvioesitykseen, johon arvoisa parlamentin jäsen viittaa, esitetään huomattavaa liittymistä valmistelevan tuen korotusta sekä Kroatialle että Turkille. Tämä on asiaa koskevien Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaista. Eurooppa-neuvosto esitti Turkille myönnettävän liittymistä valmistelevan tuen huomattavaa korottamista ja Kroatian tapauksessa sellaista liittymistä edeltävää strategiaa – tarvittava rahoitusväline mukaan luettuna – johon kuuluu avun antaminen PHARE-, ISPA- ja SAPARD-ohjelmista ja lisäksi rahoitus Länsi-Balkanille tarkoitetun CARDS-välineen kautta nykyisten rahoitusnäkymien mukaisesti ja niiden määräämissä rajoissa.

Sekä Turkin liittymistä edeltävässä kumppanuudessa että Kroatian Eurooppa-kumppanuudessa yksilöidyt painopisteet, joilla tuetaan pyrkimyksiä lähentyä Euroopan unionia, on mukautettu vastaamaan kunkin ehdokasvaltion erityistarpeita ja valmiustasoa, ja ne toimivat EU:n taloudellisen tuen ohjenuorina.

Lopuksi kehotan arvoisaa jäsentä kiinnittämään huomiota näiden maiden kokoon, niihin merkityksellisiin kysymyksiin, joista on yhteisön säännöstön osalta kyse, ja näiden kummankin maan ja EU:n väliseen erilaisuuteen sekä myös ottamaan huomioon tuen maksamisen henkeä kohden.

Marraskuun 29. päivänä 2004 komissio esitti neuvostolle luonnoksen yhteisön yhteisestä kannasta, jossa määrätään korvaamaan nykyisen EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen alkuperää koskeva pöytäkirja uudella pöytäkirjalla, jolla mahdollistetaan Israelin osallistuminen yleiseen Euro–Välimeri-alueen alkuperäkumulaatiota koskevaan järjestelmään. Perusteluosassa, jossa esitellään luonnos yhteisön kannaksi, komissio ilmoittaa, että yhteisön kanta olisi esitettävä ainoastaan EU:n ja Israelin assosiaationeuvostolle sen jälkeen, kun EU:n ja Israelin kahdenvälinen kysymys alkuperäsäännöistä on ratkaistu (Bryssel, 29.11.2004, SEK(2004)1437 lopullinen).

Katsooko neuvosto, että 1. helmikuuta käyttöön otetusta EU:n ja Israelin tulliyhteistyötä koskevasta teknisestä järjestelystä johtuva käytäntö merkitsee, että kahdenvälinen kysymys alkuperäsäännöistä on ratkaistu?

Ottaen huomioon, että EU ja Israel ovat ottaneet käyttöön vapaaehtoisen "teknisen järjestelyn" EU:n ja Israelin assosiaatiosopimukseen sisältyvän alkuperäpöytäkirjan toteuttamiseksi, onko totta, että Israel soveltaa alkuperäpöytäkirjaa edelleen miehitettyihin alueisiin ja kieltäytyy jatkuvasti tekemästä eroa kyseisillä alueilla tapahtuvan tuotannon ja Israelin valtion alueella tapahtuvan tuotannon välillä, kun se esittää alkuperätodisteet kyseisen sopimuksen mukaisesti? Pitääkö neuvosto nämä seikat huomioon ottaen käytäntöä, joka EU:n ja Israelin väliseen tulliyhteistyöhön liittyvästä teknisestä järjestelystä seuraa, "kahdenvälisen alkuperäsääntöjä koskevan kysymyksen ratkaisuna"?

(EN)Joulukuussa 2004 EU ja Israel hyväksyivät tulliyhteistyökomiteassa teknisen järjestelyn EU:n ja Israelin assosiaatiosopimukseen liitetyn pöytäkirjan 4 toteuttamiseksi. Tämän järjestelyn mukaisesti Israel suostuu ilmoittamaan kaikissa EU:hun lähtevissä vientitodistuksissaan tuotantopaikkana olevan kaupungin, kylän tai teollisuusvyöhykkeen nimen ja postinumeron. Tätä järjestelyä on sovellettu 1. helmikuuta 2005 alkaen.

Tämä järjestely on käytännöllinen tapa erottaa ne Israelista peräisin olevat tuotteet, joihin voidaan soveltaa etuustulleja, niistä, joihin näitä tulleja ei voi soveltaa. EU:n kansainvälisen oikeuden mukainen kanta on, että sellaisilta alueilta tuleville tuotteille, jotka ovat olleet Israelin hallinnassa vuodesta 1967, ei voida myöntää EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen mukaista tullietuuskohtelua. EU:n tulliviranomaisia on neuvottu epäämään tullietuuskohtelu sellaisilta tavaroilta, joiden osalta alkuperätodistus osoittaa tuotannon, joka oikeuttaa alkuperäasemaan, tapahtuneen kaupungissa, kylässä tai teollisuusvyöhykkeellä, joka on ollut Israelin hallinnassa vuodesta 1967.

Neuvosto ei ole toistaiseksi saanut tietoja, joiden mukaan nykyinen järjestely ei toimisi asianmukaisesti.

Neuvosto tutkii parhaillaan 16:tta yhteiselinten laatimaa päätösehdotusta paneurooppalaisen alkuperäkumulaatiota koskevan järjestelmän ulottamisesta koskemaan Välimeren maita. Israelin tapauksessa uuteen pöytäkirjaan liitetään julkilausuma, jossa EU vahvistaa kantansa EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen alueellisen soveltamisalan osalta.

Eurooppa-neuvosto ei päässyt Brysselissä 16. ja 17. kesäkuuta pitämässään kokouksessa yhteisymmärrykseen vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä. Kuuleman mukaan yksi ongelmista oli se, että maatalousmenojen vähentämistä ei voitu hyväksyä. Toisaalta WTO:n jäsenet tekivät 1. elokuuta Genevessä periaatesopimuksen Dohan kierroksen palauttamisesta raiteilleen. Euroopan unioni sitoutui kyseisessä sopimuksessa purkamaan asteittain kaikki maataloustuotteita koskevat tuet. Tämä sitoumus on pantava konkreettisesti täytäntöön tulevaan, Hong Kongissa tämän vuoden lopulla pidettävään ministerikokoukseen mennessä.

Miten Euroopan unioni aikoo lunastaa Dohan kierroksella antamansa lupaukset, jos se kieltäytyy ottamasta ne huomioon pitkän aikavälin talousarviosuunnittelussaan? Eikö Euroopan unioni antanut viimeisimmässä huippukokouksessaan huonon signaalin kehitysmaille pitämällä kiinni talousarvioonsa sisältyvistä korkeista maatalousmenoista ja -tuista?

(EN)Ensinnäkin haluan korostaa sitä, että neuvosto on ilman muuta sitoutunut jatkamaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen yhteydessä sovittujen toimien toteuttamista.

Tässä yhteydessä sanottakoon, että markkinoihin ja suoriin YMP-menoihin liittyvien toimien rahoitusta kaudella 2007–2013 rajoittavat Eurooppa-neuvoston kokouksessa Brysselissä lokakuussa 2002 tehdyt sitoumukset. Lainsäädäntöehdotusten rahoitusarviot olivat näiden rajoitusten mukaisia. Lisäksi on syytä huomauttaa, että YMP:n uudistuksen mukaisesti joitakin alun perin YMP:n ensimmäiseen pilariin tarkoitettuja määrärahoja siirretään mukauttamisen avulla toiseen pilariin eli maaseudun kehittämiseen.

Tältä osin haluan tähdentää sitä, että (maatalous ja kalastusasioiden) neuvosto saavutti äskettäin yksimielisen poliittisen yhteisymmärryksen maaseudun kehittämisen tukemista koskevasta asetuksesta, ja puheenjohtajavaltio uskoo, että aloite hyväksytään seuraavassa neuvoston kokouksessa 18. heinäkuuta.

Mielestäni uudistettu YMP on yhteisölle voimavara kansainvälisissä neuvotteluissa. Tältä osin haluan tähdentää myös sitä, että Dohan kierroksen arviointia koskevassa päätöslauselmassaan parlamentti osoitti suhtautuvansa myönteisesti WTO:n puitteissa 1. elokuuta tehtyyn sopimukseen. Me kaikki voimme – olen siitä varma – yhtyä siihen, että tämä sopimus ei aseta millään tavalla kyseenalaiseksi sitä monitoiminnallisen ja tehokkaan eurooppalaisen maatalouden mallia, joka on tulos perättäisistä YMP:n uudistuksista.

Eurooppa-koulut perustettiin, jotta Euroopan yhteisön henkilökunnan lapsille voitaisiin järjestää koulutusta ja näin varmistettaisiin yhteisön asianmukainen toiminta ja helpotettaisiin sitä täyttämään tehtävänsä. Brysselissä sijaitsevien Eurooppa-koulujen I ja II tämänhetkisen oppilastilanteen vuoksi kyseisten tarpeiden tyydyttäminen on hyvin kaukana. Lapset eivät saa koulutusta, sisarukset on erotettu eri kouluihin, luokat ovat täysiä jne. Koulujen johtokunta on tässä tilanteessa pystynyt ainoastaan noudattamaan rajoituksiin perustuvaa politiikkaa, joka ei täytä vähimpiäkään pedagogisia vaatimuksia ja jossa ei oteta huomioon opetuksen laatua eikä vaikeaa sosiaalista tilannetta, jonka se aiheuttaa monille perheille.

Kun otetaan huomioon näiden koulujen hallitustenvälinen luonne, minkä vuoksi jäsenvaltioiden hallitukset ovat niistä vastuussa, mihin toimenpiteisiin neuvosto aikoo lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ryhtyä näiden ongelmien ratkaisemiseksi?

Onko komissio tietoinen Brysselin II ja III Eurooppa-koulun suuresta oppilasmäärästä johtuvista ongelmista, jotka jatkunevat kunnes IV Eurooppa-koulu avataan vuonna 2009, ja tilanteen aiheuttamista vakavista seurauksista sekä EU:n virkamiesten ja työntekijöiden lasten koulutukselle että heidän perheilleen. Tietääkö se, että Eurooppa-koulujen johtokunnan vastauksena tähän tilanteeseen ovat olleet ainoastaan lukuvuotta 2004–2005 koskevat rajoitustoimet (on kielletty uusien englannin-, ranskan-, saksan-, italian- tai espanjankielisten esikouluryhmien perustaminen, uusien oppilaiden ottaminen ensimmäiseen ja toiseen kategoriaan, mikä voisi johtaa uusien ryhmien perustamiseen, tai tukiopetusryhmien perustaminen jne.)? Tällainen toiminta ei täytä jäsenmaissa vaadittavia alkeellisimpiakaan pedagogisia kriteerejä. Ottaen huomioon Eurooppa-koulujen hallitustenvälisen luonteen, niiden perustamiselle asetetut tavoitteet, oppilaille ja heidän perheilleen aiheutetut vakavat haitat sekä polttava tarve löytää välitön ratkaisu kaikkiin näihin ongelmiin, aikooko neuvosto ryhtyä välittömiin toimiin tällaisen tilanteen korjaamiseksi ja estääkseen sen huonontumisen?

Onko neuvosto tietoinen, että Eurooppa-koulujen kriteerien mukaisesti luokka jaetaan kahdeksi, jos luokassa on yli 32 oppilasta, mikä on huomattavasti enemmän kuin suurimmassa osassa jäsenvaltioita hyväksytty määrä? Hyväksyykö neuvosto Eurooppa-koulujen johtokunnan määrittelemät kriteerit? Mitä neuvosto aikoo tehdä pienentääkseen olennaisesti kyseistä oppilasmäärää ja saadakseen aikaan sen, että Eurooppa-kouluissa noudatetaan eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjä pedagogisia vaatimuksia sekä kunnioitetaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia, joihin yhteisön virkamiesten lapsilla on oikeus verrattuina eri maiden julkisissa ja yksityisissä kouluissa opetusta saaviin lapsiin? Aikooko neuvosto ryhtyä toimenpiteisiin Eurooppa-koulujen opetuksen laadun parantamiseksi?

(EN)Neuvostolla ei ole toimivaltaa käsitellä Eurooppa-kouluihin liittyviä kysymyksiä.

Eurooppa-koulujen perussääntöä koskevassa yleissopimuksessa, jonka allekirjoittivat Luxemburgissa 21. kesäkuuta 1994 korkeat sopimuspuolet, Euroopan yhteisöjen jäsenet ja Euroopan yhteisöt, ei mainita neuvostoa, ja näin ollen sopimus ei anna neuvostolle minkäänlaista toimivaltaa tällä alalla.

Toisaalta jäsenvaltiot ja komissio ovat edustettuina johtokunnassa (mainitun yleissopimuksen 8 artikla).

On sanomattakin selvää, että teillä, arvoisa parlamentin jäsen, on oikeus ottaa yhteyttä jäsenvaltionne ministeriötason edustajaan/edustajiin tai komissioon ilmaistaksenne huolestumisenne tästä hankalasta asiasta.

Neuvosto tai sen sihteeristö eivät ole edustettuina johtokunnassa.

Kyproksen saarella on (Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnassa oleviin alueisiin kuuluvia) brittiläisiä sotilastukikohtia, joita Yhdysvallat hyödyntää Irakin sodan huoltotukikohtina. Mitä neuvosto aikoo tehdä, jotta nämä tukikohdat purettaisiin, ja alueet kytkettäisiin tiiviimmin Euroopan unioniin tai liitettäisiin sen osaksi?

(EN)Oikeudellisesta näkökulmasta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvien alueiden asema vahvistetaan Kyproksen tasavallan perustamissopimuksessa ja siihen liitetyssä 16. elokuuta 1960 päivätyssä noottien vaihdossa. Lisäksi Euroopan yhteisön ja näiden alueiden välisiin suhteisiin sovellettavat järjestelyt vahvistetaan yhtäältä Yhdistyneen kuningaskunnan liittymistä Euroopan yhteisöihin koskevan sopimuksen päätösasiakirjassa ja toisaalta 10 uuden jäsenvaltion liittymisehdoista Euroopan unioniin vuonna 2003 tehtyyn asiakirjaan liitetyssä pöytäkirjassa N:o 3.

Mitä tulee näiden alueiden tulevaisuuteen, neuvoston ei kuulu ottaa kantaa asiaan, joka ei ole sellaisenaan suoraan unionin toimivallassa. Saaren sotilastukikohtien purkamisen osalta puheenjohtajavaltio korostaa sitä, että se on tukenut jatkuvasti kaikkia ponnisteluja erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa kokonaisratkaisun löytämiseksi Kyproksen kysymykseen.

Tänä vuonna yhteisön toimielimet hyväksyvät Kulttuuri 2007 -ohjelman (sekä sisällön että talousarvion) vuosille 2007–2013. Neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002⁽¹⁾ Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta, joka on nykyisin voimassa, tarkistetaan vuoteen 2007 mennessä. Miten se vaikuttaa ohjelmaan?

Mikäli syntyy ristiriitaa Kulttuuri 2007 -ohjelmaan käytettävissä olevia määrärahoja koskevien määräysten välillä, mikä asiakirja asetetaan etusijalle?

(EN)Varainhoitoasetuksen 184 artiklan nojalla tätä asetusta tarkistetaan joka kolmas vuosi tai aina tarvittaessa. Komissio esitti äskettäin varainhoitoasetuksen muuttamista⁽²⁾ koskevan ehdotuksen, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon uudet oikeusperustat kauden 2007–2013 yhteisön ohjelmia varten. Muutettua varainhoitoasetusta sovelletaan kaikkiin näihin ohjelmiin asetuksen tullessa voimaan 1. tammikuuta 2007 sen jälkeen, kun neuvosto on sen hyväksynyt. Näin ollen sitä sovelletaan Kulttuuri 2007-ohjelmaan, kun tämä ohjelma tulee voimaan.

Nahkajalkineiden tuottajat Puolassa kertovat näiden jalkineiden tuonnin äkillisesti kasvaneen 1. tammikuuta 2005 jälkeen, jopa 700 % tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Tuottajat korostavat, että Kiinassa jalkineiden tuottajien ei tarvitse välittää sellaisista tuotantokustannuksista kuten työntekijöiden sosiaaliturvamaksut tai ympäristönsuojelunormien noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, mikä mahdollistaa niille tuotteiden tarjoamisen huomattavasti alemmilla hinnoilla. Tämä puolestaan aiheuttaa vilpillisen kilpailun lisääntymistä ja muodostaa uhan puolalaiselle nahkateollisuudelle, joka työllistää noin 100 000 henkilöä. Hyväksyykö komissio edellä olevan jalkinemarkkinoiden tilannearvion, ja mitä tällaista vilpillistä kilpailua vastaan suunnattuja toimia se aikoo toteuttaa?

(EN)Komissio on täysin tietoinen yhteisön jalkineteollisuuden tilanteesta ja seuraa tilannetta tarkasti tehden tiiviisti koordinointityötä jalkineteollisuutta edustavien järjestöjen kanssa.

Komissio on ottanut käyttöön valvontajärjestelmän, jolla voidaan nopeasti tunnistaa Kiinasta peräisin olevasta jalkineiden tuonnista yhteisön teollisuudelle mahdollisesti aiheutuvat hinta- tai volyymiongelmat. Tämän tuontitodistuksiin perustuvan valvontajärjestelmän avulla on mahdollista kerätä tietoja tuontimääristä ja hinnoista lyhyessä ajassa.

On totta, että Kiinasta tuotujen jalkineiden tuontimäärien on havaittu kasvaneen voimakkaasti, ja yksityiskohtaisia tietoja julkaistaan säännöllisesti.

Lisäksi 30. kesäkuuta on aloitettu polkumyyntitutkinta Kiinasta ja Intiasta peräisin olevien turvallisuusjalkineiden osalta. Tämän lisäksi Euroopan jalkineteollisuus on jättänyt toisenkin polkumyyntivalituksen Kiinasta ja Vietnamista tuotavien nahkakenkien osalta, ja päätös toisen polkumyyntitutkinnan aloittamisesta tehdään piakkoin. Jos polkumyyntimenettelyn aloittamisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät (tuonnin lisääntyminen polkumyyntihinnoilla, joilla on vahingollinen vaikutus kilpailevaan eurooppalaiseen teollisuuteen), komissio aloittaa tutkinnan.

Näissä polkumyyntimenettelyissä otetaan käsiteltäväksi myös kaikki mahdolliset kustannusvääristymät, jotka arvoisa parlamentin jäsen mainitsi.

Lopuksi todettakoon, että komissio ryhtyy aivan varmasti asianmukaisiin toimiin, mikäli tutkimuksissa ilmenee, että EU:n jalkineteollisuudelle aiheutuu vahinkoa kiinalaisesta polkumyyntituonnista.

Eurooppalaisilla tv-satelliiteilla on merkittävä rooli tietojen jakamisessa kansainvälisestä terrorismista, muun muassa islamilaisesta terrorismista. Al-Manar-televisiokanavaa ja Eurooppaan Saudi-Arabiasta tulevaa Arabsatia sekä Egyptistä tulevaa NileSatia katsotaan yleisesti maailmassa sekä Euroopassa. Näiden asemien lähettämien ohjelmien sisältöön voi kuitenkin suhtautua vakavin varauksin. Espanjalainen Hispasat, joka kuuluu osittain Telefonicalle ja Espanjan hallitukselle sekä ranskalainen GlobeCast, joka kuuluu osittain France Telecomille, ovat tietoisia al-Manarin lähettämien ohjelmien sisällöstä, mutteivät ryhdy mihinkään toimiin asiassa rikkoen näin tämän alan eurooppalaista lainsäädäntöä. Kysymyksessä on erittäin vakava asia.

Miten kauan Euroopan komissio aikoo sietää tätä tilannetta, joka koskee eurooppalaisia televisio-ohjelmien lähettäjiä, ja mitä se aikoo tehdä lopettaakseen niiden toimimisen käytännössä terrorismin edistäjinä?

Sekä Euroopan unionin komissio että audiovisuaalialan sääntelyviranomaiset ovat todenneet, että al-Manar-televisiokanavan lähetykset loukkaavat televisio ilman rajoja -direktiiviä. Tästä huolimatta kanavan ohjelmia lähetetään Eurooppaan ja Euroopasta muualle.

Espanjalainen Hispasat-yhtiö ja ranskalainen Eutelsat-yhtiö tarjoavat edelleen lähetyskapasiteettia al-Manarille.

On yllättävää, ettei Hispasat ole vielä toteuttanut konkreettisia toimia katkaistakseen al-Manarin pöyristyttävät lähetykset, vaikka se on tietoinen yhtiön vihanlietsonnasta. Ranskalainen Eutelsat taas on saanut hallitukseltaan kehotuksen katkaista al-Manarin lähetykset ja se on noudattanut kehotusta.

Lisäksi saudien omistama Arabsat ja egyptiläinen Nilesat jatkavat al-Manarin ohjelmien lähettämistä enimpään osaan Eurooppaa, ja ne kehottavat mm. nuoria tekemään itsemurhaiskuja.

Aikooko komissio ottaa asian esille Espanjan, Ranskan, Saudi-Arabian ja Egyptin hallitusten kanssa varmistaakseen, että tilanne muutetaan kiireellisesti?

Kuinka EU voi väittää suhtautuvansa vakavasti terrorismin torjumiseen, kun al-Manarin kaltaisten televisiokanavien annetaan jatkaa esteettä terrorismin lietsontaa tiedotusvälineissä, vaikka tilanne on ollut tiedossa jo pitkään?

Komission jäsen Viviane Reding kutsui maaliskuussa 2005 koolle Eurooppalaisten mediavalvonnan organisaatioiden yhteistyöelimen EPRAn kokouksen, jossa toistettiin, että Televisio ilman rajoja -direktiivin 22 a artiklassa nimenomaisesti kielletään lähetykset, jotka lietsovat rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaa vihaa. Kokouksessa niinikään sovittiin, että tällaisia säännöksiä sovelletaan myös kolmansien maiden lähetystoiminnan harjoittajiin, jotka käyttävät jäsenvaltiolle kuuluvaa taajuutta, satelliittilähetyskapasiteettia tai lähetysyhteyttä satelliittiin. Al-Manar yllyttää vihaan, väkivaltaan ja itsemurhapommituksiin, levittää antisemitististä aineistoa ja loukkaa perusoikeuksia. Espanjalainen (osittain hallituksen omistama) Hispasat ja France Telecomin tytäryhtiö Globecast tarjoavat Al-Manarin lähetyskapasiteetin. Al-Manarin signaali lähetetään sen Beirutin toimistosta Arabsatiin (www.arabsat.com) ja Nilesatiin (www.nilesat.com.eg).

Mitä komissio on tehnyt estääkseen tällaisen Eurooppaan ja muualle maailmaan ulottuvan terrorismipropagandan? Onko Saudi-Arabian ja Egyptin viranomaisiin otettu yhteyttä ja onko niitä pyydetty ryhtymään vastuullisiin toimiin osana yhteisiä terrorismin torjuntaponnisteluja?

(FR)Televisio ilman rajoja -direktiiviin sisältyvät seuraavat säännökset ja periaatteet.

Ensinnäkin komissio kiinnittää huomiota vapaan televisiotoiminnan ja tiedonvälityksen sekä sen tärkeyteen, että kaikilla Euroopan kansalaisilla on oltava oikeus vastaanottaa valitsemiaan televisiolähetyksiä, vaikka ne olisivat peräisin maista, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita, mutta näiden lähetysten on kuitenkin oltava tämän alan voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaisia.

Televisio ilman rajoja -direktiivin 22 artiklassa kielletään selvästi kaikki ohjelmat, joissa yllytetään rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan. Tämä kielto koskee ilman muuta yhteisön lähetystoiminnan harjoittajia, mutta myös niitä televisiokanavia, joilla ohjelmaa lähettävät sellaiset lähetystoiminnan harjoittajat, jotka ovat sijoittautuneet muuhun kuin EU:n jäsenvaltioon sillä edellytyksellä, että ne kuuluvat 2 artiklan 1 kohdan nojalla direktiivin soveltamisalaan. Käytännössä tämä tarkoittaa niitä kolmansissa maissa toimivia lähetystoiminnan harjoittajia, jotka käyttävät jäsenvaltion tarjoamaa lähetystaajuutta taikka jäsenvaltion myöntämää satelliittikapasiteettia tai siinä sijaitsevaa satelliittilähetysasemaa.

Keskeinen kysymys on se, kuka valvoo direktiivin säännösten noudattamista ja erityisesti vihaan yllyttämisen kieltoa. Televisio ilman rajoja -direktiivissä asetetut säännöt ovat selkeät: jäsenvaltiot ja niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa siitä, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat, muun muassa kolmansien maiden lähetystoiminnan harjoittajat, noudattavat sääntöjä, mikäli edellä mainitut edellytykset täyttyvät eli lähetystoiminnan harjoittajat käyttävät kyseisen jäsenvaltion tarjoamaa lähetystaajuutta tai sen myöntämää satelliittikapasiteettia tai tässä jäsenvaltiossa sijaitsevaa satelliittilähetysasemaa.

Koska al-Manar-kanavan lähettäjä oli Eutelsat, vastuussa olevat Ranskan viranomaiset kielsivät sen edelleenlähettämisen kyseisen satelliitin välityksellä. Alankomaiden viranomaiset ovat ryhtyneet vastaaviin toimiin Haagissa sijaitsevan uuden satelliittijärjestelmän tapauksessa.

Komissioon äskettäin saapuneiden tietojen mukaan myös vastuussa olevat Espanjan viranomaiset ovat äskettäin kieltäneet al-Manar-kanavan lähetykset Hispasatin välityksellä.

Komission koolle kutsumassa kokouksessa 17. maaliskuuta 2005 lähetystoimintaa sääntelevät viranomaiset vahvistivat molemminpuolisen yhteistyön lujittamisen tärkeyden, jotta voidaan torjua tehokkaasti yllytystä vihaan kolmansien maiden lähettämissä ohjelmissa. Nämä viranomaiset ovat sopineet käytännön toimista, joilla mahdollistetaan koordinoidumpi lähestymistapa.

Mitä tulee Arabsatin ja Nilesatin välityksellä lähetettyihin al-Manarin ohjelmiin, yhteisön sääntöjen soveltaminen niihin ei ole oikeudellisesti mahdollista, koska näiden satelliittien välittämät kanavat eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, koska ne eivät käytä EU:n jäsenvaltion tarjoamaa lähetystaajuutta tai sen myöntämää satelliittikapasiteettia tai siinä sijaitsevaa satelliittilähetysasemaa.

Tähän liittyen komissio tutkii parhaillaan, mitä mahdollisuuksia sillä on käytössään niiden suhteiden puitteissa, joita sillä on kyseisiin kolmansiin maihin.

Kun otetaan huomioon Skotlannissa tällä viikolla pidetty G8-kokous, aikooko komissio keskustella sen tuloksista ja EU:n toimielimiltä tulevaisuudessa mahdollisesti edellytettävistä toimenpiteistä?

(EN)G8-maat pitävät vuosittaisen huippukokouksensa Gleneaglesissa Skotlannissa 6.–8. heinäkuuta. Yhdistyneen kuningaskunnan G8-maiden puheenjohtajakauden kaksi ensisijaista painopistettä ovat ilmastonmuutos, Afrikka ja kehitys, ja 11. kesäkuuta pidetyssä G8-maiden valtionvarainministerien kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen velkahuojennuksesta köyhimmille maille. G8-maiden johtajien odotetaan antavan Gleneaglesissa julkilausumat seuraavista aiheista:

1. G8-maiden julkilausuma Afrikasta

2. G8-maiden julkilausuma ilmastonmuutoksesta

3. G8-maiden julkilausuma reagoinnista Intian valtameren onnettomuuteen

4. G8-maiden julkilausuma maailmantaloudesta, muun muassa Dohan kehityskierroksesta

5. G8-maiden julkilausuma terrorismin torjunnasta

6. G8-maiden julkilausuma asesulusta

7. G8-maiden julkilausuma Lähi- ja Keski-idästä sekä Pohjois-Afrikasta (BMENA)

Lisäksi puheenjohtaja laatii yhteenvedon, joka julkaistaan puheenjohtajan vastuulla.

Euroopan unionia edustavat huippukokouksessa komission puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, G8-maat eivät tee sitovia päätöksiä. Komissio on halukas esittelemään huippukokouksen tulokset EU:n toimielimille, ja jos ilmenee tarve erityisiin jatkotoimiin, komissio pitää muut toimielimet ajan tasalla tavanomaisen päätöksentekoprosessin puitteissa.

Perustuslaista järjestetyn kansanäänestyksen tulos oli kielteinen Ranskassa ja Alankomaissa, sitä seurasi euron arvon lasku, ja äskettäin julkaistun OECD:n ennusteen mukaan kahdentoista maan euroalueen talouskasvu hidastuu 1,2 prosenttiin vuonna 2005, kun se vuonna 2004 oli 1,8 prosenttia. Mitä komissio aikoo tehdä varmistaakseen, että jäsenvaltiot harjoittavat kurinalaista budjettipolitiikkaa tänä vaikeana aikana?

(EN)Kasvu- ja vakaussopimuksen ennaltaehkäisevän osion mukaan jäsenvaltioiden odotetaan saavuttavan ja säilyttävän keskipitkän aikavälin talousarviotilanteessaan lähes tasapainon tai ylijäämän suhdannekorjattuna. Kun maa on saavuttanut keskipitkän aikavälin tavoitteensa, nimellinen budjettitasapaino voi "hengittää" suhdanteen mukana ilman, että on vaaraa alijäämän kasvamisesta liian suureksi tavanomaisen taloudellisen laskusuhdanteen aikana. Kasvu- ja vakaussopimuksen tarkistamisen yhteydessä on vahvistettu sen ennaltaehkäisevää ulottuvuutta. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet aktiivisesti vakauttamaan julkista talouttaan taloudellisesti hyvinä aikoina ja käyttämään pääsääntöisesti syklistä tulovirtaa alijäämän ja velan vähentämiseen. Lisäksi niiden euro-alueen jäsenvaltioiden tai Euroopan valuuttakurssijärjestelmään osallistuvien valtioiden, jotka eivät ole vielä saavuttaneet keskipitkän aikavälin tavoitetta, on nimenomaisesti pakko mukauttaa vuosittain talouttaan suhdannekorjattuna ja pois lukien kertaluonteiset toimet viitearvon 0,5 prosenttia BKT:stä mukaan. Tämän mukauttamisen olisi oltava suurempaa hyvinä aikoina, ja huonoina aikoina se voi olla vähäisempää. Uusien sääntöjen nojalla komission odotetaan esittävän suoraan toimintaohjeita jäsenvaltiolle kannustaakseen tätä jatkamaan mukauttamistaan. Samanaikaisesti tarkistetun kasvu- ja vakaussopimuksen korjaavassa osiossa annetaan enemmän taloudellista harkintavaltaa ja lisätään mahdollisuuksia ottaa huomioon syklinen kehitys, vaikka ankara ja sääntöihin perustuva liiallisia alijäämiä koskeva menettely (EDP) pysyykin voimassa.

Jotta EU:ssa voidaan varmistaa tehokas finanssipolitiikan valvonta, komissio seuraa jatkuvasti talousarviotilannetta kaikissa jäsenvaltioissa ja käyttää aloiteoikeuttaan oikealla hetkellä. Komissio päätti esimerkiksi äskettäin aloittaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn Italiaa ja Portugalia vastaan tukemalla tällä tavoin näissä maissa tarpeellista julkisen talouden vakauttamista.

EU:n taloudellinen kehitys on varsin heikkoa Aasiaan ja USA:han verrattuna. EU:n talouspolitiikka suuntautuu lähes yksinomaan tarjonnan lisäämiseen. Juuri mitään ei tehdä kysynnän kasvattamiseksi. EU:n markkinat ovat kuitenkin USA:n markkinoita suuremmat eikä pitäisi olla mahdotonta yhdistää tarjonnan lisäämiseen tähtääviä ponnisteluja kysynnän edistämistoimiin. Onko komissio asiasta kanssani samaa mieltä? Jos on, mitä suunnitelmia sillä on kysynnän kasvattamiseksi EU:ssa?

(EN)Taloudellinen kasvuvauhti on ollut tosiaan viime vuosina koko EU:ssa ja erityisesti euroalueella alemmalla tasolla kuin Yhdysvalloissa ja Aasian maissa Japania lukuun ottamatta. On kuitenkin tärkeää huomata, että näiden alueiden erilaisesta väestökehityksestä johtuen alueiden kasvuvauhtien erot ovat henkeä kohden merkittävästi pienempiä.

Vuoden 2003 toisella puoliskolla alkanutta EU:n taloudellista elpymistä on haitannut kysynnän puute, joka näyttää olevan osittain yhteydessä kuluttajien ja investoijien alhaiseen luottamustasoon. Öljyn hinnannousulla ja euron vahvistumisella on ollut suora tukahduttava vaikutus, ja se on heikentänyt myös luottamusta. Komissio kuitenkin olettaa kasvun palaavan vuoden 2005 aikana "potentiaaliinsa" myötäilevän makrotalouspolitiikan tukemana, mikä johtaa siihen, että kotimaisesta kysynnästä tulee euroalueella ja EU:n alueella tärkein talouden vauhdittaja (ks. komission kevään 2005 talousennuste).

Komissio panee merkille, että yritykset kasvattaa lyhyellä aikavälillä kysyntää kasvuhakuisemman finanssipolitiikan avulla saattavat vaikuttaa kielteisesti kasvuvauhtiin luottamukseen kohdistuvien vaikutusten kautta. Julkisten menojen lisääminen tai ilman rahoitusta toteutetut veroleikkaukset voivat lisätä epävarmuutta finanssipolitiikan kestävyyteen liittyen ja johtaa siihen, että menot yksityiseen kulutukseen ja investointeihin vähenevät, millä saattaa olla yleisesti kielteinen vaikutus bruttokansantuotteen (BKT) kasvuun. Koska tällaisella politiikalla ei voida kestävästi lisätä potentiaalista tuotannon kasvua, on tärkeämpää, että finanssipolitiikalla edistetään talouden vakauttamista ja valmistaudutaan siihen vaikutukseen, joka väestön ikääntymisellä on julkiseen talouteen.

Komission mielestä makrotaloudellisten olosuhteiden säilyttäminen terveinä ja talouden häiriöiden lievittäminen ovat paras tapa, jolla makrotalouspolitiikan avulla voidaan edistää kestävää kasvua ja työllisyyttä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa edistämällä hintojen vakautta ja, kun tähän tavoitteeseen on päästy, tukemalla muita yleisempiä talouspolitiikkoja. Finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa talouden vakauttamiseen siten, että automaattisten vakauttajien annetaan toimia vapaasti. Kun otetaan huomioon automaattisten vakauttajien koko EU:ssa, jossa ne ovat kaksinkertaisia Yhdysvaltoihin verrattuna, niiden vaikutusta kysynnän vakauttamiseen ei pidä aliarvioida. Sen lisäksi, että finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa talouden vakauttamiseen, sillä voidaan tukea kasvua suuntaamalla menoja kasvua lisääviin investointeihin ja sellaisten verorakenteiden avulla, joilla tähdätään kasvuun ja työllisyyteen. Kun otetaan huomioon unionin talouden suurimmat heikkoudet (suhteellisen alhainen työpanos ja alhainen tuottavuuden kasvu), komissio ehdotti kaudelle 2005–2008 sekä kasvuun että vakauteen tähtääviä makrotaloudellisia politiikkoja, mikrotaloudellisia uudistuksia Euroopan kasvupotentiaalin lisäämiseksi ja uusien ja parempien työpaikkojen luomista edistäviä työllisyyspolitiikkoja.⁽¹⁾

Komissio katsoo, että yhteisillä toimilla, joilla selkiytetään uudistettuun Lissabonin strategiaan sisältyviä uudistuksia, yhdistyneenä edistymiseen terveen ja kestävän julkisen talouden saavuttamisessa, lisätään luottamusta Euroopan kuluttajien ja liikeyritysten keskuudessa, mikä on edellytys patoutuneen kysynnän vapauttamiselle.

Miten komissio suhtautuu Live 8 -kampanjaan liittyviin tuoreisiin aloitteisiin? Tällä kampanjalla pyritään kannustamaan G8-maita parantamaan velkojen mitätöimisen alalla saavuttuja tuloksia sekä kannustamaan muita, pääasiassa läntisiä maita, saavuttamaan YK:n suosittelemat avustustavoitteet?

(FR)Komissio tukee kaikkia aloitteita, joilla kansalaisten huomio kiinnitetään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen haasteisiin. Komissio suhtautuu myönteisesti samaan aikaan järjestettäviin konsertteihin, joissa tarkoituksena on kannustaa Gleneaglesiin kokoontuvia G8-maiden johtajia sitoutumaan voimakkaammin köyhyyden torjuntaan.

Jotta kehitysmaat yleensä ja Afrikka erityisesti voisivat saavuttaa vuosituhattavoitteet, on ratkaisevan tärkeää, että avun laatua ja määrää nostetaan.

Kesäkuun 16. ja 17. päivänä 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa unionin jäsenvaltiot sitoutuivat kasvattamaan edelleen virallisia kehitysapubudjettejaan ja antamaan enemmän apua kuin ne Monterreyssä sitoutuivat siten, että uudeksi yksilölliseksi vähimmäistavoitteeksi on asetettu 0,51 prosenttia vuoteen 2010 mennessä ja uusien jäsenvaltioiden osalta 0,17 prosenttia, mikä nostaisi unionin yhteisen kehitysavun 0,56 prosenttiin.

Tämä sitoumus tarkoittaa 20 miljardin euron suuruista vuotuista korotusta. Vuonna 2004 25 jäsenvaltion virallinen kehitysapu oli 43 miljardia euroa.

Resurssien lisääminen ja avun tehostaminen on elintärkeää, mutta se ei riitä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Muiden yhteisön politiikkojen avulla voidaan merkittävästi myötävaikuttaa kehitykseen, ja tästä on saanut alkunsa "kehityksen yhtenäisyyden" käsite. Komissio ehdottaa keskipitkän aikavälin "yhtenäisyyskertomuksen" laatimista syyskuussa 2005 pidettävän YK:n yleiskokouksen ja seuraavan kansainvälisen vuosituhannen kehitystavoitteiden arvioinnin välissä.

Komissio toivoo myös, että Maailman kauppajärjestön kokouksessa Hong Kongissa saavutetaan konkreettisia tuloksia, joiden kautta köyhimmät maat ja erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan maat voivat osallistua enemmän maailmanmarkkinoihin.

Komissio on iloinen G8-maiden onnistumisesta köyhimpien maiden monenvälisen velkahuojennuksen toteuttamisessa. Tämä päätös on tervetullut ja merkittävä lisäys kehityksen rahoittamista koskeviin päätöksiin. Alustavat tiedot viittaavat siihen, että rahoitus tulee olemaan vuosittain noin 1–2 miljardin euron luokkaa. Komissio kehottaa muita tärkeitä avunantajia lisäämään panostustaan vuosituhattavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi.

Mitkä kreikkalaiset kansalaisjärjestöt (NGO:t) ja kansainväliset kansalaisjärjestöt (joissa on mukana kreikkalaisia) ovat olleet aktiivisia kaudella 2000–2004 EU:n kehitysmaita koskevien ohjelmien ja toimien puitteissa?

Mitä eurooppalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi laadittuja rahoitusehdotuksia kreikkalaiset kansalaisjärjestöt ovat jättäneet edellä mainitulla kaudella?

Millainen on EU:n niille kansalaisjärjestöille, joissa on mukana kreikkalaisia, myöntämä rahoitusperusta?

(FR)Omien tietojemme mukaan vuosina 2000–2004 kreikkalaiset järjestöt (muun muassa kansalaisjärjestöt, yliopistot, säätiöt ja tutkimuskeskukset) ovat jättäneet 109 rahoitusehdotusta kehitysyhteistyöpolitiikan alalta.

Näistä 109 ehdotuksesta 52 ehdotukselle myönnettiin rahoitustukea EU:n kehitysmaaohjelmista ja -toimista.

Yhteensä 30 kreikkalaiselle kansalaisjärjestölle myönnettiin rahoitusta vuosina 2000–2004.

Tarkistus on vielä kesken, mutta jos oletetaan, että tiliöinnistä ei löydy virheitä – ainakaan yhteenliittymien osalta – komission kreikkalaisille kansalaisjärjestöille myöntämä rahoitus on yhtensä 18 508 274,87 euroa.

Ottaen huomioon, että vuosi 2005 on kansainvälinen mikroluottojen vuosi ja että on tärkeää noudattaa 15. joulukuuta 1998 päivätyssä YK:n päätöslauselmassa 53/197 annettua kehotusta ja käyttää tätä erityistä tilaisuutta mikroluottoja koskevan ohjelman edistämiseen kaikissa maissa ja varsinkin kehitysmaissa, pidän myönteisenä komission päätöstä kutsua kokous Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa (AKT-maat) toteuttavien mikrorahoitushankkeiden tukemista varten.

Mikrorahoitus liittyy olennaisesti myös kansainvälisen yhteisön strategiaan vuosituhannen tavoitteiden saavuttamiseksi keinona vähentää köyhyyttä tulojen ja työmahdollisuuksien luomisen avulla – varsinkin kun tavoitteina on köyhyyden poistaminen, sukupuolten tasa-arvo sekä naisten mukaan ottaminen päätöksentekoon. Eikö komissio katso, että Euroopan unionin pitäisi laatia yhtenäinen oikeudellinen kehys ja huolehtia siitä, että tähän asiaan liittyvät suunnitelmat ulottuvat myös vuoden 2006 jälkeiselle ajalle?

(FR)Mikrorahoitus on keskeinen väline apua eniten tarvitsevien auttamisessa toteuttamaan taloudellisia aloitteitaan ja ottamaan omiin käsiinsä omien elinolojensa parantamisen. Komissio on sangen tietoinen siitä, että vuosi 2005 on mikroluottojen vuosi, minkä ansiosta komission on voitava kohentaa entisestään mikrorahoituksen asemaa kehityksen asialistalla.

Komissio julkaisee vuonna 2005 ehdotuspyynnön, joka koskee mikrorahoitushankkeita Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa (AKT). Tällä ehdotuspyynnöllä edistetään hankkeita, joilla on tarkoitus vahvistaa pienrahoituslaitosten infrastruktuuria ja jotka kattavat koulutuksen, neuvonnan ja tärkeiden välineiden hankinnan. Lisäksi tällä ohjelmalla ryhdytään hallitustason toimiin AKT-maissa, jotta niitä voidaan auttaa parantamaan mikrorahoituksen sääntelykehystä.

Komissio on jo luonut poliittiset puitteet mikrotaloudellisia toimiaan varten. Vuonna 1998 annetussa tiedonannossa "Mikrotason rahoitus ja köyhyyden vähentäminen" esitetään komission strategia mikrorahoituksen alalla. Mikrotaloustuen jatkuvuuden osalta komission sitoumus on voimassa myös vuoden 2006 jälkeen, koska ohjelman soveltaminen jatkuu AKT-maissa vuoteen 2009 saakka. Tämän lisäksi jos rahoituksen kysyntä ylittää ohjelmalle varatut määrärahat, komissio aikoo lisätä näitä määrärahoja.

Castron hallituksella on yhä 61 poliittista vankia, jotka on tuomittu hyvin pitkiin rangaistuksiin kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksiin liittyvästä toiminnasta.

Samalla Kuuban hallitus kansainvälisen oikeuden periaatteita selvästi rikkoen estää yhteydenpidon Euroopan parlamentin jäsenten ja Kuuban ihmisoikeusaktivistien välillä.

Aikooko komissio tässä tilanteessa ehdottaa tiukempia EU:n pakotteita?

(FR)Komissio yhtyy arvoisan parlamentin jäsenen huolenaiheisiin Kuuban poliittisten vankien kohtalosta. Vieraillessani maaliskuussa Kuubassa otin esiin poliittisten vankien kysymyksen kaikkien niiden henkilöiden, muun muassa presidentti Castron kanssa, joiden kanssa keskustelin. Lisäksi komissio on tuominnut julkisesti ja yksiselitteisesti Kuuban kestämättömän suhtautumisen niitä Euroopan parlamentin jäseniä kohtaan, jotka halusivat osallistua Havannassa 20. toukokuuta kansalaisyhteiskunnan edistämiseksi pidettyyn kokoukseen.

Komission Havannan lähetystö on tukenut kaikin tavoin Euroopan parlamentin jäsenten ja ihmisoikeusaktivistien välisiä yhteyksiä Kuubassa. Esimerkkinä tästä tuesta mainittakoon muun muassa lähetystössä maaliskuussa järjestetyt tapaamiset Euroopan parlamentin jäsenten ja toisinajattelijoiden edustajien välillä, tuki Oswaldo Payán maastapoistumisviisumia koskevalle hakemukselle ja maaliskuussa järjestetty videokonferenssi Euroopan parlamentin jäsenten ryhmän ja eräiden toisinajattelijoiden, muun muassa Marta Beatriz Roquen välillä.

Kesäkuun 13. päivä neuvosto vahvisti, että vuonna 1996 annettu yhteinen kanta on edelleen voimassa. EU:n ja Kuuban välisten suhteiden yhteydessä tällä yhteisellä kannalla pyritään jouduttamaan siirtymistä demokraattiseen pluralismiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Komissio kannattaa edelleen sellaisen politiikan jatkamista, johon kuuluu rakentava yhteydenpito Kuuban viranomaisiin poliittisen vuoropuhelun kautta, vaikka viime kuukausina ihmisoikeuksien alalla ei olekaan tapahtunut kehitystä. Neuvoston 13. kesäkuuta tekemässä päätöksessä vahvistettiin se, että tätä vuoropuhelua tarvitaan käytännön edistymisen saavuttamiseen ihmisoikeuksien alalla.

Se, että viime kuukausien aikana yhteydet toisinajattelijoihin ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin ovat lisääntyneet diplomaattiedustuston päälliköiden (Chefs de Mission) Havannassa tammikuussa 2005 hyväksymien suuntaviivojen puitteissa, on varmasti askel oikeaan suuntaan. Tämä yhteydenpito jatkuu, ja sitä lisätään entisestään.

Vuoropuhelu Kuuban viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa on pakotteita ja eristämistä tehokkaampi tapa edistää rauhanomaista vallansiirtoa Kuubassa.

Komissio on sitä mieltä, että tällä rakentavan yhteydenpidon politiikalla on myös parhaat edellytykset varmistaa Kuuban kaikkien poliittisten vankien vapauttaminen.

Voiko komissio selventää, mitä toimia se aikoo toteuttaa pannessaan täytäntöön tukiohjelmia, jotka on tarkoitettu yhteisön sokerialan uudistuksesta kärsiville sokeripöytäkirjamaille? Yhtyykö komissio näkemykseen, että menettelyjen pitäisi olla helpompia, nopeampia ja tehokkaampia kuin ne, joita käytettiin banaanialan muutoksista kärsineiden maiden tukemiseksi Euroopan kehitysrahastosta?

(FR)Komissio on ehdottomasti samaa mieltä siitä, että on perustettava tukiväline, jolla taataan nopeat ja tehokkaat täytäntöönpanomenettelyt Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) sokeripöytäkirjamaiden osalta. Tämä oli yksi päätavoitteistamme laatiessamme asiaa koskevaa asetusehdotusta, jonka komissio antoi 22. kesäkuuta 2005.

Perinteisiä AKT-maiden banaanintoimittajia koskevan erityisen tukikehyksen täytäntöönpano on tosiaan lykkäytynyt muun muassa monimutkaisten yhteisön menettelyjen vuoksi. Tämä on ehdottomasti otettu huomioon, ja komissio luottaa siihen, että sokeripöytäkirjamaille osoitettujen tukitoimien täytäntöönpanosta tulee tehokkaampaa erityisesti, kun otetaan huomioon seuraavat seikat:

tukijärjestelmän hallinta on alusta alkaen lähetystöjen vastuulla;

komissio ehdottaa erityisiä rahoitus- ja henkilöresursseja hallinnan varmistamiseksi sekä lähetystöissä että Brysselissä;

ensisijainen ja tärkeä väline tämän tuen täytäntöönpanossa on talousarviotuki, mutta tietenkin myös kelpoisuusedellytyksiä on noudatettava;

vaikka jäsenvaltiot osallistuvat tiiviisti tukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskeviin päätöksiin, komissio ehdottaa verraten yksinkertaisia ja nopeita menettelyjä.

Komissio haluaa kuitenkin korostaa sitä, että tämän tukijärjestelmän vaikutus ei riipu pelkästään yhteisön hallintomenettelyistä, vaan myös maiden itsensä laatimien mukautusstrategioiden laadusta. Komissio kannustaa näitä maita osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin, jotta saavutetaan hyvä perusta komission tuen täytäntöönpanolle heti, kun komission ehdottama väline tulee voimaan.

Komissio haluaa tässä yhteydessä kehottaa parlamenttia hyväksymään asetusehdotuksen mahdollisimman nopeasti, jotta tälle ehdotukselle myönnetään talousarviosta lisärahoitusta.

WHO:n kanssa käynnistetyssä strategisessa kumppanuudessa (25 miljoonaa euroa) keskitytään äitien, vastasyntyneiden ja lasten kuolleisuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää ryhtyä lisäponnisteluihin perhesuunnittelun ja ehkäisyn edistämiseksi, mukaan lukien kondomien saatavuuden varmistaminen pysyvällä tavalla. Nämä ensisijaiset poliittiset tavoitteet on ankkuroitava talousarvioon. Seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoitoa ja niihin liittyviä oikeuksia koskevan budjettikohdan voimassaolo lakkaa vuonna 2006. Miten sen jatkamiseen on varauduttu? Miten nykyisten hankkeiden jatkuvuus aiotaan varmistaa ja miten komissio aikoo huolehtia siitä, että niin kutsuttu 'decency gap' [YK:n väestörahaston rahoitusvaje, joka syntyi Yhdysvaltojen päätettyä leikata tukeaan rahastolle] voidaan jatkossakin täyttää?

(FR)Komissio haluaa vahvistaa sitoutumisensa terveydenhoidon sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien edistämiseen ja Kairon toimintaohjelman toteuttamiseen.

Rahoituksen näkökulmasta kumppanuus Maailman terveysjärjestön kanssa kestää viisi vuotta ja sen budjetti on 25 miljoonaa euroa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston puitteissa, ja määrärahat pannaan maksuun vuoden 2005 lopussa.

Talousarviomäärärahojen osalta vuosien 2005 ja 2006 määrärahoista rahoitettavien hanke-ehdotusten valintaprosessi on parhaillaan käynnissä. Tämän jälkeen valittuja hankkeita rahoitetaan, kunnes ne päättyvät vuoden 2006 puolella. Kyseisen budjettikohdan jatkon osalta on todettava, että yhteisön talousarviolle laaditaan parhaillaan uutta rakennetta, ja tämän vuoksi komissio valmistelee aihekohtaisia, muun muassa inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen alalla tehtäviä ohjelmia koskevaa strategiaa, joka on tarkoitus panna täytäntöön vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa. Komissio aikoo esittää käytännön ehdotuksensa tulevista rahoitusvaroista osana näiden strategioiden laadintaprosessia.

Mitä tulee niin sanottuun rahoitusvajeeseen, joka syntyi vuonna 2002 Yhdysvaltojen hallituksen päätettyä keskeyttää tukensa Yhdistyneiden Kansakuntien väestörahastolle (UNFPA), komissio on myöntänyt tälle järjestölle lisärahoitusta 22 miljoonaa euroa niiden 10 miljoonan euron lisäksi, jotka on myönnetty kansainväliselle perhesuunnittelujärjestöjen liitolle (International Planned Parenthood Federation). Tätä rahoitusta on käytetty käynnissä olevien ohjelmien ja toimien rahoittamiseen.

Tanskan puheenjohtajakaudella vuonna 2004 käynnistetyn lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa komissio on päättänyt myöntää UNFPA:lle lisärahoitusta 15 miljoonaa euroa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston puitteissa hygieniavälineiden, kondomien ja vastaavien tuotteiden hankintaa varten niitä tarvitseville Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille. Seuraavien vuosien aikana komissio aikoo antaa UNFPA:lle tukea myöntämällä rahoitusta aihekohtaisia toimia varten.

Otsikolla "Risk Based Consumption Advice for Farmed Atlantic and Wild Pacific Salmon Contaminated with Dioxins and Dioxin-like Compounds" toukokuussa 2005 julkaistun artikkelin (Foran et al., 2005, Environmental Health Perspectives, 113:552–556) mukaan sellaisia aineita kuten PCB:t, toksafeeni, dieldriini, dioksiinit ja polybromidifenyylieetteri tavattiin eurooppalaisista kalanviljelylaitoksista peräisin olevissa lohissa huomattavasti suuremmassa määrin kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikan kalanviljelylaitosten lohissa. Nämä aineet voivat aiheuttaa ongelmia ihmisen lisääntymisjärjestelmässä ja olla karsinogeenisiä. Tutkimuksen laatijat suosittelevatkin eurooppalaisille kuluttajille, etteivät nämä kuluttaisi eurooppalaisista kalanviljelylaitoksista tulevaa lohta useammin kuin neljä kertaa kuukaudessa, mutta amerikkalaista he sallivat kulutettavan jopa 10 kertaa kuukaudessa.

Voisiko komissio kertoa, onko eurooppalaisten kalanviljelylaitosten lohissa todellakin korkeampia määriä kemiallisia aineita, onko niiden kuluttaminen vaaratonta ja millaisina määrinä? Onko komissio suorittanut terveysriskien tieteellistä arviointia, mitä tulee muiden kalanviljelylaitosten kalalajien käyttämiseen ihmisten ravintona, ja aikooko komissio esittää tiukempaa lainsäädäntöä vähentääkseen myrkyllisiä ja kemiallisia aineita kalanviljelylaitoksissa?

(EN)Arvoisa parlamentin jäsen viittaa kysymyksessään toukokuussa 2005 julkaistussa artikkelissa "Risk Based Consumption Advice for Farmed Atlantic and Wild Pacific Salmon Contaminated with Dioxins and Dioxin-like Compounds" annettuun kalansyöntiä koskevaan ohjeeseen. Viime vuoden helmikuun täysistunnossa komission jäsen Byrne totesi, että tämä tutkimus ei anna aihetta uuteen elintarviketurvallisuutta koskevaan arviointiin, koska havaitut tasot vastaavat niitä tuloksia, joita on saatu muissa tutkimuksissa tai virallisissa tarkastuksissa.

Kalansyöntiä koskeva ohje edellä mainitussa artikkelissa perustuu sellaiseen dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden turvallisen saantitason ohjearvoon, joka on lähtöisin sellaisesta riskinarviointia koskevasta lähestymistavasta, jota ei ole kansainvälisesti tunnustettu, kuten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) kesäkuussa 2004 järjestämässä tieteellisessä seminaarissa todettiin.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevässä tiedelautakunnassa (CONTAM-lautakunta) hyväksyttiin vastikään 22. kesäkuuta 2005 tieteellinen arviointi luonnonvaraisten ja viljeltyjen kalojen kulutukseen liittyvistä terveysriskeistä. Tämä arviointi tehtiin parlamentin muodollisesta pyynnöstä, ja siinä tutkimuskohteena oli eri kalalajeja (viljeltyjä, luonnonvaraisia, meri-, makeanveden-, puhtaanveden- ja öljypitoisen veden) kaloja, joita saatetaan Euroopan unionin markkinoille huomattavia määriä.

EFSAn CONTAM-lautakunnassa päädyttiin siihen, että lajilla, vuodenajalla, sijainnilla, ruokavaliolla, elämänvaiheella ja iällä on huomattava vaikutus kalan, muun muassa lohen vierasaine- ja ravintoainetasoon. Nämä tasot vaihtelevat suuresti lajien sisällä ja lajien kesken sekä viljellyissä että luonnonvaraisissa kaloissa. Kun nämä seikat otetaan huomioon, luonnonvaraisten ja viljeltyjen kalojen, muun muassa lohen, välillä ei voida havaita johdonmukaisia eroja ravintoaineiden ja vierasaineiden määrissä.

CONTAM-lautakunta päätyi siihen, että kuluttajan kannalta ei ole eroa luonnonvaraisten ja viljeltyjen kalojen, muun muassa lohen, välillä siinä kumpi on turvallisempaa.

Toisaalta CONTAM-lautakunta päätyi siihen, että on vakuuttavaa näyttöä siitä, että kalan, muun muassa viljellyn kalan ja erityisesti rasvaisen kalan, syöminen on edullista sydän- ja verenkiertoelimistölle ja sopii toissijaiseksi ilmeisen sepelvaltimotaudin ehkäisykeinoksi ja voi olla edullista sikiönkehitykselle.

Lisäksi CONTAM-lautakunta korosti sitä, että valitettavasti tällä hetkellä ei ole olemassa hyväksyttyä menetelmää verrata kvantitatiivisesti kalankulutuksen riskejä sen hyötyihin.

Joka tapauksessa dioksiinien ja muiden vierasaineiden esiintyminen huolestuttaa komissiota. Komissio otti vuonna 2001 käyttöön kattavan strategian dioksiinien ja PCB-yhdisteiden esiintymisen vähentämiseksi luonnossa, rehuissa ja elintarvikkeissa, muun muassa kaloissa. Näin ollen komission aikomuksena on tarkistaa enimmäismääriä tämän strategian tulosten ottamiseksi huomioon. Lisäksi pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 850/2004 säädetään toimista useiden kansainvälisesti tunnustettujen pysyvien orgaanisten yhdisteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi.

Sekä viljellyillä että luonnonvaraisilla kaloilla on paikkansa tasapainoisessa ruokavaliossa, jotta kuluttajat voivat jatkossakin hyötyä kalan myönteisistä terveysvaikutuksista. Luonnonvaraisen ja viljellyn kalan turvallisuusarviointiin liittyvä EFSAn tieteellinen kannanotto tukee tätä lähestymistapaa.

Monet viranomaiset yhdistävät eläintautitapausten lisääntymisen maataloustuotannon kasvavaan tehostamiseen. Lainaten FAO:n ja OIE:n yhteislausuntoa "Lintuinfluenssan vaikutukset ja uhka rajojen yli kulkevien tautien, mm. zoonoosin lisääntymisestä tulevaisuudessa, tulevat kasvamaan kotieläintuotannon tehostamista lisättäessä, ellei käytetä huomattavia ja jatkuvia eläinlääketieteellisiä toimenpiteitä tautien leviämisen ja niiden syntymisen estämiseen." Lausunnossa selostetaan sitten yksityiskohtaisesti, miksi sellaisia "jatkuvia lääketieteellisiä toimenpiteitä" on erittäin vaikea toimeenpanna käytännössä monissa keskeisissä valtioissa.

Aikooko komissio tarkastella mekanismeja, joiden tarkoitus on nimenomaan vähentää Euroopan maatalouden riippuvuutta tehostetusta maanviljelyksestä osana eläinten terveyttä koskevan politiikan tulevaa uudistusta?

(EN)Vietnamissa järjestetyn äskeisen seminaarin selostuksesta otetussa lauseessa viitataan selkeästi lintuinfluenssan nykyiseen puhkeamiseen Aasiassa.

Saman seminaarin päätelmistä kannattaa ottaa esiin myös eräs toinen lause:

"(Taudin) esiintyminen alueella liittyy perinteiseen eläintuotantoon, muun muassa siipikarjan kasvatuksen pihoilla ja luontaistaloudessa, monien eläinlajien kasvattamiseen ja elävän siipikarjan myyntiin markkinoilla".

Näin ollen tehokasvatusta ei pidetä ratkaisevana riskitekijänä taudin esiintymisessä ja leviämisessä.

Yleisemmällä tasolla arvoisa parlamentin jäsen viitannee siihen, että tehomaatalouden vähentäminen yhteisössä olisi asianmukaisin keino vähentää eläintaudeista johtuvia riskejä ja niiden vaikutuksia.

Komissio näkee tilanteen monimutkaisempana.

EU:n uudessa eläinten terveyttä koskevassa strategiassa käsitellään niitä tekijöitä, muun muassa eläinpopulaatioiden tiheyttä ja tiloille ominaisia biouhkia, joilla saattaa olla vaikutusta eläintautien esiintymiseen ja niiden vaikutusten laajentumiseen.

Kun otetaan huomioon EU:n eläinten terveyttä koskevan uuden strategian kehittäminen eläintautien ehkäisyn ja valvonnan parantamiseksi EU:ssa, kuten terveyden- ja kuluttajansuojasta vastaava komission jäsen ilmoitti joulukuussa 2004 pidetyssä maatalousneuvostossa, komissio aikoo ehdottaa vuodelle 2007 tiedonantoa, jossa esitetään toimet vuosille 2007–2013. Keskeinen seikka tämän strategian laatimisessa on se, että nykyiseen EU:n eläinten terveyttä koskevaan politiikkaan on määrä soveltaa ulkoista arviointia, joka perustuu osallisuutta edistävään lähestymistapaan. Lopullisten päätelmien ja suositusten odotetaan valmistuvan vuoden 2006 puolivälissä. Tämän jälkeisiä poliittisia vaihtoehtoja ja niiden (taloudellisia, ympäristöä koskevia ja sosiaalisia) vaikutuksia tutkitaan tämän arviointiprosessin aikana ja ne ovat osa vaikutusten arviointia.

Tulevalla eläinten terveyttä koskevalla politiikalla pyritään kannustamaan tuottajia ryhtymään asianmukaisiin toimiin eläintautien ehkäisemisen parantamiseksi ja niiden kielteisten vaikutusten vähentämiseksi.

Kun otetaan huomioon Eurobarometri-tutkimuksen tulokset siitä, miten kuluttajat suhtautuvat eläinten hyvinvointiin, sekä komission julkisuudessa esittämät kommentit merkinnöistä, joilla osoitetaan, että elintarvikkeiden tuotannon yhteydessä on pyritty takaamaan eläinten hyvinvointi, voiko komissio ilmoittaa, miten tämä toimii jatkossa, kun siirrymme WTO:n alaisuudessa kohti globalisoituvampia elintarvikemarkkinoita? Voiko komissio myös vastata EU:n tuottajien perusteltuun huolestumiseen siitä, miten suuri valta vähittäismyyntisektorilla on EU:n hintojen alentajana, jolloin pienten tuottajien on yhä vaikeampi selviytyä?

Yhtyykö komissio näkemykseen, jonka mukaan tämä raportti tuo mukanaan lisää sääntelyä mutta vähemmän todellista toimintaa kuluttajien tai tuottajien eduksi?

(EN)Kyseessä olevassa Eurobarometri-tutkimuksessa tuodaan esiin kuluttajien vaikeudet tunnistaa eläinystävällisemmin tuotetut elintarvikkeet. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin kuluttajien halukkuus maksaa enemmän eläinystävällisistä tuotteista ja heidän suuri varmuutensa siitä, että he voivat ostovalinnoillaan vaikuttaa eläinten hyvinvointiin.

Tämä tutkimus tukee tietoja, jotka on kerätty aiemmin yhteisön rahoittaman tutkimushankkeen "Consumer concerns about animal welfare and the impact on food choice" (kuluttajien huolenaiheet eläinten hyvinvoinnista ja vaikutus elintarvikkeen valintaan) yhteydessä.

Komission vuonna 2002 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassa tiedonannossa "yhteisön ulkopuolisten maiden tuotantoeläinten hyvinvointia koskevasta lainsäädännöstä ja sen vaikutuksista EU:hun" mainittiin merkintäjärjestelmät mahdollisena keinona, jota korkeampia hyvinvointivaatimuksia noudattavat tuottajat voisivat käyttää saadakseen takaisin osan kustannustensa ja investointiensa arvosta, koska kuluttajat saattavat olla valmiita maksanaan ylimääräistä näistä tuotteista. Komissio tutkii parhaillaan tätä mahdollisuutta.

Yhteisön parhaillaan rahoittamassa "Hyvinvoinnin laatu" -nimisessä tutkimushankkeessa jatketaan tutkimusta kuluttajien, jälleenmyyjien ja tuottajien eläinten hyvinvointia koskevien huolenaiheiden osalta. Tämän hankkeen yhteydessä Brysselissä järjestetään 17. ja 18. marraskuuta 2005 työkokous, jossa sidosryhmät saavat tilaisuuden vaikuttaa tämän tutkimuksen tulevaan suuntaan avoimen vuoropuhelun avulla.

On tunnettua, että myös äskeisessä komission ehdotuksessa broilereja koskevaksi direktiiviksi todetaan, että komissio esittää erityisen kertomuksen neuvostolle ja parlamentille sellaisista pakollisista elintarvikkeiden merkinnöistä, jotka perustuvat eläinten hyvinvointivaatimusten noudattamiseen. Tässä kertomuksessa otetaan huomioon sosiaaliset ja taloudelliset kysymykset ja Maailman kauppajärjestön (WTO) näkökohdat.

Edellä mainituista tutkimuksista ilmenevät tiedot ovat hyvin merkityksellisiä yksilöitäessä niitä eri strategioita (kuten merkintöjä), joilla voidaan ottaa huomioon kuluttajien eläinten hyvinvointia koskevat huolenaiheet. Komissio aikoo lisäksi tutkia sitä, kuinka voidaan poistaa esteitä niiden kuluttajien tieltä, jotka ilmaisevat eettisiä kannanottoja elintarvikkeita valitessaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että komissio uskoo elintarvikkeiden merkinnöillä voitavan saavuttaa merkittäviä hyötyjä kuluttajille ja samalla tuottajatkaan eivät joudu epäedulliseen asemaan. Komissio katsoo näin ollen, että merkinnöillä voidaan loppujen lopuksi tehdä näistä tuotteista kilpailukykyisempiä alan teollisuuden ja erityisesti niiden hyväksi, joiden tuotanto on eläinystävällisempää.

Kokemus, jota on saatu nykyisten vapaaehtoisten merkintätapojen soveltamisesta, on osoittanut, että näillä aloitteilla on mahdollista saavuttaa markkinointietuja. Samalla, kun tutkimuksia jatketaan sen selvittämiseksi tarkoin, kuinka paljon kuluttajat käyttävät erilaisia merkintöjä, kuluttajilla on perusteltu oikeus vaatia selkeitä tuotemerkintöjä, muun muassa tietoja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisesta, ja myös saada nämä tiedot käyttöönsä.

Me eurooppalaiset juomme eniten maailmassa. Vuonna 1999 25 prosenttia kaikista kuolemantapauksista 15–29 -vuotiaiden ikäryhmässä johtui alkoholista, mikä todettiin Tukholmassa vuonna 2001 järjestetyssä "nuoret ja alkoholi" -aiheisessa WHO:n kokouksessa. Vuonna 2002 alkoholi aiheutti yhteensä yli 600 000 kuolemantapausta Euroopassa.

Tutkimus osoittaa myös sen, että alkoholimainonta lisää erityisesti nuorten alkoholinkulutusta. Olen vakuuttunut siitä, että esimerkiksi limuviina on lisännyt nuorten tyttöjen ja naisten alkoholinkäyttöä, joka on ollut kasvussa 1990-luvun puolivälistä lähtien. On tunnettua, että alkoholiteollisuuden itsesääntely ei ole toiminut viime vuosien aikana. Tiedän, että komissaari Kyprianou on aikaisemmin ilmoittanut, että hän pitää alkoholinkäytön ja kansanterveyden heikentymisen välistä yhteyttä ilmeisenä, ja että hän suhtautuu vakavasti rooliinsa kansanterveyden vartijana.

Mihin konkreettisiin toimiin komissio on valmis ryhtymään erityisesti nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan sääntelemiseksi?

(EN)Komissio yhtyy täysin arvoisan parlamentin jäsenen huolenaiheisiin tässä tärkeässä kysymyksessä ja haluaa palauttaa mieliin komission tällä alalla vireille panemat käytännön toimet. Kesäkuussa 2001 neuvosto antoi suosituksen nuorison ja erityisesti lasten ja nuorten alkoholinkäytöstä. Suosituksen antaminen johtui pääasiassa niistä kansalaisten, tiedotusvälineiden ja poliitikkojen huolenaiheista, jotka koskivat erityisesti sitä mahdollisuutta, että niin sanottuja "limuviinoja" mainostettaisiin niin, että ne houkuttelevat erityisesti lapsia.

Suosituksessa esitetään luettelo toimista, joihin jäsenvaltiot voivat ryhtyä estääkseen alkoholijuomien suunnittelun ja markkinoinnin nuorille. Tässä asiakirjassa suositetaan, että jäsenvaltioiden olisi muun muassa edistettävä tehokkaiden keinojen kehittämistä myynnin edistämisen, markkinoinnin ja vähittäismyynnin aloilla, jotta varmistetaan, että valmistajat eivät valmista erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuja alkoholijuomia.

Suosituksessa komissiota kehotetaan raportoimaan ehdotettujen toimien täytäntöönpanosta viimeistään neljännen vuoden päätyttyä tämän suosituksen antamispäivästä ja sen jälkeen säännöllisesti.

Komissio laatii parhaillaan kertomusta, jonka on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Näin ollen komissio laatii parhaillaan kattavaa selvitystä jäsenvaltioiden toteuttamista toimista, mutta me tiedämme esimerkiksi sen, että alkoholijuomateollisuus ja/tai mainosala ovat useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa vastanneet haasteeseen ottamalla käyttöön olemassa olevat itsesääntelyrakenteet, joihin kuuluvat myös valitusmenettelyt, tai vahvistamalla niitä.

Komissio haluaa arvoisan jäsenen kiinnittävän huomiota myös 5. kesäkuuta 2001 annettuihin neuvoston päätelmiin EU:n strategiasta alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotuksia sellaista kokonaisvaltaista yhteisön strategiaa varten, jolla pyritään alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseen ja aikataulun asettamiseen eri toimille. Tämän strategian olisi koostuttava yhteisön toimintojen koordinoinnista kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla, joita ovat esimerkiksi tutkimus, kuluttajansuoja, liikenne, mainonta, markkinointi, sponsorointi, valmisteverot ja muut sisämarkkinakysymykset. Komissio laatii parhaillaan strategiaa, jonka on myös määrä valmistua ensi vuoden alussa. Koska haitalliset juomatavat lisääntyvät nuorten keskuudessa ja markkinointi on maailmanlaajuista teollisuutta, komissio on jo valinnut strategiansa keskeisiksi aloiksi alaikäisten alkoholinkäytön ja kaupallisen viestinnän.

Televisio ilman rajoja -direktiivi on myös tärkeä tässä asiassa. Direktiivissä luetellaan useita sääntöjä, joita alkoholijuomien televisiomainonnassa on noudatettava. Yksi säännöistä on se, että mainonta ei saa kohdistua erityisesti alaikäisiin tai että varsinkaan alaikäisiä ei saa kuvata nauttimassa näitä juomia.

Komissio haluaa lisäksi mainita, että se on päättänyt osallistua kansanterveysohjelman puitteissa ELSA-nimisen hankkeen rahoitukseen. Tässä hankkeessa arvioidaan kansallisten lakien täytäntöönpanoa ja alkoholin mainontaa ja markkinointia koskevaa itsesääntelyä. Lisäksi tähän hankkeeseen, joka käynnistyi tänä vuonna ja jatkuu ensi vuoden loppuun asti, sisältyy poliittisia suosituksia komissiolle.

Sääntelypuolella ravitsemus- ja terveysväittämiä koskevan ehdotuksen, josta parlamentti antoi äskettäin ensimmäisessä käsittelyssä lausuntonsa, 4 artiklassa säädetään, että tiettyjen viestien, kuten terveysväitteiden, sisällyttämistä alkoholijuomien markkinointiin rajoitetaan. Tällainen säännös on varmasti sellainen käytännön toimi, joka on sekä parlamentin että komission toiveiden mukainen.

Lopuksi komissio haluaa korostaa sitä, ettemme saa unohtaa jäsenvaltioiden keskeistä tehtävää alkoholiin liittyvien haittojen ehkäisemisessä. Yhdennetty lähestymistapa edellyttää kaikilta sidosryhmiltä, muun muassa perheiltä, kouluilta, työnantajilta, teollisuudelta, mainostajilta ja kansallisilta sääntelijöiltä, yhteisiä toimia.

EU:ssa ei ole tällä hetkellä käytössä elintarvikkeiden säilytyslämpötilaa koskevia säännöksiä. Elintarvikkeista säilytetään 74 prosenttia väärässä lämpötilassa. Tuotteiden säilytyslämpötila vaihtelee joskus jäsenvaltioiden välillä neljästä seitsemään celsiusasteeseen. Eihän ole loogista, että saman tuotteen etikettien mainintaa säilytyslämpötilasta säädellään 25 eri kansallisen lainsäädännön perusteella. Pitääkö komission mielestä elintarvikkeiden säilytyslämpötilaa harmonisoida? Jos pitää, milloin? Miten komissio suhtautuu kuluttajille suunnattavaan tiedotuskampanjaan elintarvikkeiden säilytyslämpötiloista?

(EN)Säilytyslämpötilavaatimusten noudattaminen ja katkeamaton kylmäketju ovat olennaisia tekijöitä, jotta helpoimmin pilaantuvien elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu säilyvät koko elintarvikeketjun ajan.

Tiettyjä eläinperäisiä tuotteita lukuun ottamatta yhteisön lainsäädännössä ei säädetä erityisistä lämpötilavaatimuksista. Aiheellisempaa ja tehokkaampaa onkin se, että elintarvikkeiden säilytyslämpötilaohjeista päätetään elintarvikealan toimijoiden tasolla, eikä yhteisön tasolla. Elintarvikealan toimijat pystyvät parhaiten itse määrittelemään ne olosuhteet, joissa niiden tuottamat elintarvikkeet on säilytettävä, koska tällaiset vaatimukset ovat selvästi yhteydessä elintarvikkeen luonteeseen, sen valmistusprosessiin ja varastointikestävyyteen.

Tämä lähestymistapa on edelleen voimassa uudessa hygienia-kehyksessä, jota aletaan soveltaa 1. päivä tammikuuta 2006.

Toisaalta olisi ryhdyttävä toimiin, joilla kuluttajia valistetaan aiempaa paremmin siitä, että on tarpeen noudattaa valmistajien elintarvikepakkauksissa ilmoittamia säilytysohjeita. Elintarvikkeista johtuvat sairaudet aiheutuvat usein niiden ostamisen jälkeisestä väärästä käsittelystä ja kylmäketjun katkeamisesta useasti. Tässä asiassa tiedotuskampanjat voisivat olla merkittävä valistuskeino, ja tätä olisi edistettävä kansallisella tasolla.

Jokin aika sitten julkaistussa vihreässä kirjassa, jonka otsikkona on "Kohti väestörakenteen muutoksia: uusi solidaarisuus sukupolvien välillä", Euroopan komissio painottaa, että vuodesta 2003 lähtien Euroopan väestön luonnollinen kasvu on ollut vain 0,04 % vuosittain ja että uusissa jäsenvaltioissa, poikkeuksena Kypros ja Malta, väestö on vähentynyt. WHO:n (Maailman terveysjärjestön) ja OECD:n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) tuoreimpien tietojen perusteella imeväiskuolleisuuden ongelma, ja myös äitien synnytyksen jälkeisten kuolemien suuri määrä Euroopan mantereella (17,4 tapausta 100 000:ta synnytystä kohti), vaikuttaa huolestuttavalta, ja havaittavissa on merkittäviä eroja EU:n jäsenvaltioiden välillä.

Onko komissiolla tietoja jokaisesta jäsenvaltiosta? Aikooko se unionin väestöpolitiikan ja terveyspolitiikan puitteissa ehdottaa konkreettisia aloitteita naisten raskauden ja synnytyksen turvallisuuden lisäämiseksi, erityisesti jäsenvaltioissa, joissa tämä ongelma on kärjistyneempi? Onko se halukas edistämään, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, eurooppalaisen tutkimuksen alueella erityisohjelmia, jotka koskevat tämän ilmiön torjumista (synnytystä edeltävien tarkastusten, lääketieteellisten välineiden ja menetelmien nykyaikaistamisen ym. kautta)?

(EN)Vaikka väestönkasvun ennustetaan laskevan monissa jäsenvaltioissa seuraavien vuosikymmenten aikana, on tärkeää panna merkille, että tämä ei johdu vastasyntyneiden tai äitien kuolleisuuden noususta. Vastasyntyneiden ja äitien kuolleisuus on itse asiassa alentunut kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka maiden välinen vaihtelu onkin edelleen suurta.

Komissio haluaa korostaa sitä, että vastasyntyneiden kuolleisuutta koskevat tuoreet tiedot, jotka sisältyvät Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuorovaikutteiseen EurLife-tietokantaan Euroopan elinoloista ja elämänlaadusta, vahvistetaan edellä todetut seikat. Toimitetut tiedot koskevat 25:ttä nykyistä EU:n jäsenvaltiota ja kolmea ehdokasvaltiota: Bulgariaa, Romaniaa ja Turkkia.

Komissiolla ei ole toimivaltaa ehdottaa suoraan kansanterveyden turvallisuusnormeja ja -toimia. Tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioille kuuluva asia. Kansanterveyttä koskevan toimintaohjelman puitteissa voisi olla mahdollista vaihtaa tietoja ja kokemuksia eri jäsenvaltioiden hyvistä käytänteistä. Tältä osin rahoituksen painopisteet riippuvat asianomaisista vuotuisista työohjelmista.

Kun asiaa tarkastellaan laajemmin, työterveyttä ja -turvallisuutta koskevassa EU:n lainsäädännössä säädetään raskaana olevien naisten suojelusta työpaikoilla. Erityisesti raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevassa neuvoston direktiivissä 92/85/ETY säädetään muun muassa vähintään 14 viikon pituisesta äitiyslomasta, joka ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.

Useita tutkimushankkeita on ollut vireillä tällä alalla, ja ne koskevat kansanterveyttä, diagnostiikkaa ja teknisiä seikkoja. Komission ehdotuksessa seitsemänneksi tutkimuksen puiteohjelmaksi, jolle neuvoston ja parlamentin on vielä annettava hyväksyntänsä, esitetään tässä vaiheessa joitakin lupaavia tutkimusnäkymiä tässä kysymyksessä esitettyjen aiheiden tiimoilta.

Euroopan parlamentin täysistunnon esityslistalla 12. huhtikuuta 2005 olleessa keskustelussa influenssaepidemian maailmanlaajuisesta uhasta komission jäsen Markos Kyprianou mainitsi mahdollisuuden rahoittaa uhkaavan influenssaepidemian torjunnasta ja influenssan hoidosta aiheutuvia kustannuksia Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta. Mihin toimiin komissio on tähän mennessä ryhtynyt komission ja Euroopan parlamentin välisen sopimuksen mukaisesti tämän rahoituksen toteuttamiseksi?

(EN)Komissio on iloinen voidessaan kertoa arvoisalle parlamentin jäsenelle merkittävästä läpimurrosta rokotteiden ja viruslääkkeiden käytöstä aiheutuvien kulujen rahoittamisessa.

Komissio antoi 6. huhtikuuta ehdotuksen uudeksi EU:n solidaarisuusrahastoa koskevaksi asetukseksi, jolla laajennetaan huomattavasti nykyisen solidaarisuusrahaston soveltamisalaa. Asetusehdotukseen sisältyy mahdollisuus osallistua niiden kustannusten kattamiseen, jotka aiheutuvat tosiasiallisista menoista pandemian sattuessa tietyissä olosuhteissa.

Tämän rahaston vuotuisiksi käyttövaroiksi on esitetty yhtä miljardia euroa, ja tähän sisältyy nimenomaisesti mahdollisuus kattaa rokotteiden ja viruslääkkeiden käytöstä aiheutuvia kuluja. Jos parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksen, tällä parannetaan selvästi lääketieteellisten toimenpiteiden ja suojelun tasoa yhteisössä seuraavan pandemian iskiessä.

Komissio luottaa siihen, että parlamentti tukee tätä kauaskantoista ehdotusta.

Euroopan komission Vilnassa vuonna 2004 järjestämässä toisessa Euroopan aids-konferenssissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveysministerit hyväksyivät suunnitelman EU:n rahoittaman alueellisen aids-keskuksen perustamisesta Liettuaan. Tämä keskus voisi koota yhteen ja levittää tietoa uusimmista tutkimustuloksista ja hyväksi todetuista EU:n jäsenvaltioiden menettelyistä sekä tarjota yleistä tietoa EU:n politiikasta ja strategiasta aidsin torjumiseksi.

Asiantuntijoiden mielestä Liettua sopii monista syistä tällaisen keskuksen kotipaikaksi: aidsin leviämisen torjumiseksi tarkoitetut kansalliset ohjelmat on toteutettu onnistuneesti ja Liettualla on kiinteät yhteydet Kaliningradin alueeseen ja Valko-Venäjään hiv:n/aidsin kontrolloimiseksi.

Eikö Euroopan unionin olisi järkevää rahoittaa uusiin jäsenvaltioihin, kuten Liettuaan, perustettavia alueellisia keskuksia, jotta voitaisiin hillitä hiv:n/aidsin leviämistä Euroopan unioniin sen naapurialueilta (Liettuan tapauksessa Kaliningradin alueelta ja Valko-Venäjältä)?

(EN)Hiv/aids -epidemian torjuminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme. Yhteistyötä tehden meille avautuu todellinen mahdollisuus koota yhteen asiantuntemusta ja tietämystä eri puolilta maanosaamme parhaiden ehkäisy-, tuki-, sairaanhoito- ja hoitovälineiden yksilöimiseksi.

Euroopan valmiuksien vahvistamiseksi tarttuvista taudeista johtuvia uhkia vastaan komissio esitti tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) perustamista, ja tämä keskus aloitti toimintansa vasta pari kuukautta sitten Tukholmassa.

Hivin/aidsin seurannan tehostaminen on yksi ECDC:n painopisteistä, ja näin ollen komissio luottaa siihen, että tulevaisuudessa saamme luotettavampia tietoja epidemioista eri puolilla Eurooppaa. Jos alueellisten keskusten perustaminen osoittautuu tulevaisuudessa tarpeelliseksi, komissio aikoo ilman muuta harkita tätä asiaa.

Komissio on luonut hyviä yhteyksiä naapurimaihin, erityisesti Venäjän federaatioon, Ukrainaan, Valko-Venäjään ja Moldovaan. Näissä kaikissa maissahan hiv/aids -epidemia leviää nopeasti.

Komissio on hyvin tietoinen Baltian maiden erityisongelmista hivin/aidsin leviämisessä ja haluaa kannustaa hiv-/aids -järjestöjä luomaan kumppanuuksia Baltian valtioiden kesken ja niiden maiden kanssa, joilla on samanlaisia ongelmia. Nämä verkostot voidaan luoda hankkeina, ja jos niillä saavutetaan lisäarvoa yhteisölle, niihin voidaan hakea osarahoitusta nykyisten EY:n ohjelmien ja välineiden kautta.

Terveyttä koskevista vaatimuksista elävien simpukoiden tuotannossa ja saattamisessa markkinoille annetun neuvoston direktiivin 91/492/ETY,⁽¹⁾ täytäntöönpano herättää yhä enemmän huolta. Direktiivissä säädetään myös simpukoiden toksiinitestauksesta käyttäen vertailumenetelmänä hiirillä suoritettavia eläinkokeita.

Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto on yhteisön vertailulaboratorion kautta ja Euroopan vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien validointikeskusta ECVAMia kuultuaan käynnistänyt validointitoimet eläinkokeiden korvaamiseksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että (Irlannin) elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto vaatii suorittamaan eläinkokeita hiirillä, vaikka jäsenvaltiot ovat soveltaneet menestyksekkäästi in vitro -menetelmiä tai tarkentaneet ja vähentäneet in vivo -menetelmää useiden vuosien ajan.

Koska tämä vaatimus on selkeästi kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun direktiivin 86/609/ETY⁽²⁾ vastainen, voiko komissio selittää, miten se aikoo puuttua asiaan?

(EN)Komissio pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että jyrsijöiden avulla tehtävät biologiset testit korvataan muilla testeillä simpukoiden biotoksiinittomuutta koskevissa tarkastuksissa. Komissio tekee tässä asiassa tiiviisti yhteistyötä Euroopan vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien keskuksen (ECVAM) kanssa.

Simpukoiden biotoksiineista johtuva myrkytystila on varsin vakava ruokamyrkytyksen muoto, joka voi johtua simpukoiden syömisestä. Jäsenvaltioiden on testattava näiden toksiinien esiintymistä, ja jos niitä havaitaan, simpukantuotantoalueet suljetaan, kunnes ongelma on ratkaistu.

On olemassa monia erilaisia simpukoiden toksiineja, ja validoituja eläinkokeille vaihtoehtoisia kokeita on saatavilla monia mutta ei kaikkia toksiinityyppejä varten. Näin ollen vertailumenetelmänä näiden kaikkien toksiinien havaitsemisessa ja toksiinia sisältävien simpukoiden korjuun estämisessä on edelleen hiirillä tehtävä eläinkoe.

Komissio on pyrkinyt aktiivisesti monien vuosien ajan korvaamaan biologiset testit vaihtoehtoisilla testeillä. Komissio on pyytänyt äskettäin Vigossa (Espanja) sijaitsevaa yhteisön vertailulaboratoriota kehittämään yhteistyössä ECVAMin kanssa ja kansallisen vertailulaboratorion tuella vaihtoehtoisia menetelmiä vuoteen 2005 mennessä. Tietenkin tässä prosessissa otetaan huomioon myös kansainvälinen kehitys ja erityisesti Yhdysvalloissa äsken tehty kehitystyö PSP:lle tarkoitetun kemiallisen testausmenetelmän osalta. Parhaillaan tätä menetelmää validoidaan Euroopassa.

Nykyisen lainsäädännön nojalla jäsenvaltiot voivat käyttää validoituja eläinkokeisiin perustumattomia testejä, jos niitä on olemassa. Biologiset menetelmät voidaan korvata vaihtoehtoisilla kemiallisilla menetelmillä kuitenkin vain, jos niillä saavutetaan samat tulokset herkkyyden ja diagnostisen luotettavuuden osalta.

Komissio haluaa kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan työtä tällä alalla ja jakamaan keskenään tulokset, menetelmät ja vertailuaineistot.

Kun on validoitu riittävä määrä vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka kattavat kaikki toksiinit, komissio ehdottaa mielihyvin, että yhteisön lainsäädäntöä muutetaan niin, että hiirillä suoritettavista eläinkokeista siirrytään kokonaan ja lopullisesti muihin menetelmiin.

Komissio lupasi myöntää 350 miljoonan euron tuen keskipitkälle aikavälille hyökyaallon tuhoamien alueiden kunnostamiseksi ja kehittämiseksi.

Mitä toimia komissio on toteuttanut sen varmistamiseksi, että näitä varoja käytetään asianmukaisesti? Mitä valvontamenettelyjä se on ottanut käyttöön sen varmistamiseksi, että varoja ei käytetä vilpillisellä tavalla? Onko asiasta jo tehty selvityksiä?

(EN)Hyökyaalto, joka koetteli 26. joulukuuta 2004 Intian valtameren rannikkovaltioita, oli yksi kirjoitetun historian pahimmista luonnononnettomuuksista. Reagoiminen hyökyaaltoon on ollut ainutlaatuista. Kansainvälinen yhteisö on vastannut tarpeeseen hyvin avokätisesti antamalla apua yli 6,2 miljardin euron edestä hätäapuun ja jälleenrakennukseen, mikä vastaa tarpeiden yleistä tasoa eniten vahinkoa kärsineissä maissa.

Komissio on ollut johtava avunantaja tässä kansainvälisessä kädenojennuksessa. Jakartassa tammikuussa pidetyssä avunantajien kokouksessa Euroopan yhteisöt myönsi 123 miljoonaa euroa humanitaarista tukea ja 350 miljoonaa euroa pidemmän aikavälin kunnostus- ja jälleenrakennusta varten. Pidemmän aikavälin tuki kohdennetaan eniten vahinkoa kärsineille maille, joita ovat Indonesia, Sri Lanka ja Malediivit. Muut hyökyaallon kohteeksi joutuneet maat (Intia ja Thaimaa) ilmoittivat EY:lle, että ne eivät tarvitse EY:n tukea, joka olisi kohdistettava niihin maihin, joissa avun tarve on suurempaa. On huomattava, että Euroopan yhteisöjen humanitaariseksi ja jälleenrakennustueksi myöntämän avun kokonaismäärä (473 miljoonaa euroa) vastaa muiden avunantajien merkittäviä sitoumuksia (Japani 385 miljoonaa euroa, Yhdysvallat 700 miljoonaa euroa, Australia 590 miljoonaa euroa, Kanada 265 miljoonaa euroa, Maailmanpankki 195 miljoonaa euroa, Aasian kehityspankki 385 miljoonaa euroa). Lisäksi Euroopan unioni on 2,3 miljardin euron suuruisella tuellaan kaikkein suurin avunantaja kansainvälisen avunannon kokonaismäärä ollessa noin 6,2 miljardia euroa.

Suurin osa Euroopan yhteisöjen jälleenrakennustuesta kulkee useiden avunantajien trustirahastojen (Trust Funds) kautta Maailmanpankin toimiessa toimitsijana. Trustirahastoilla vahvistetaan avunantajien välistä koordinointia ja varmistetaan avoimuus, tehokkuus ja joustavuus. Komissio aikoo varmistaa kaikissa tilanteissa sen, että trustirahastojen kautta kulkevien rahojen käyttö on kansainvälisten toimitsijamiesnormien mukaista ja että rahojen käytössä noudatetaan asianmukaista avoimuutta ja säännöllistä raportointia. Tämä varmistetaan Indonesian ja Sri Lankan tapauksessa siten, että Maailmanpankin toimitsija on suoraan rahavirtojen hoitaja, ja Malediivien tapauksessa Maailmanpankki ja Aasian kehitysrahasto ovat vakuuttaneet, että hallitus soveltaa asianmukaista ja kansainvälisten normien mukaista varainhoitojärjestelmää.

Myös niihin ohjelmiin, joiden rahoitukseen osallistuvat kansainväliset järjestöt (kuten Yhdistyneet Kansakunnat ja Aasian kehityspankki), sovelletaan kansainvälisiä varainhoidon normeja ja raportointia. Kaikissa muissa tapauksissa komissio on suoraan vastuussa varainhoidosta ja aikoo varmistaa moitteettoman varainhoidon ja raportoinnin varainhoitoasetuksen⁽¹⁾ ja omien sisäisten menettelyjensä mukaisesti.

Lopuksi todettakoon seurannan ja raportoinnin osalta, että käytössä ovat säännöllisen raportoinnin välineet, joiden mukaisesti trustirahastoissa toimivien toimitsijoiden on toimittava suhteessa avunantajiin. Komissio on varannut erityisresursseja siihen, että EY voi käynnistää riippumattomia edistymistä koskevia seurantakatselmointeja kunkin erillisen trustirahaston suorituksesta ja tuloksista. Näistä edistymistä koskevista kertomuksista toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaista tietoa säännöllisesti.

Komissio aikoo kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota siihen, että varat osoitetaan hyviin kohteisiin ja kaikki väärinkäyttö estetään.

EU:n ja AKT-maiden parhaillaan käymät neuvottelut taloudellisista kumppanuussopimuksista ovat aiheuttaneet kasvavaa huolta viime kuukausina. AKT-ryhmään kuuluu köyhimpiin ja haavoittuvimpiin lukeutuvia kehitysmaita, joiden tulevalle kehitykselle kauppa- ja kehitysyhteistyösuhteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Nykyisissä taloudellisissa kumppanuussopimuksissa on kuitenkin useita puutteita, joista suurinta huolta aiheuttaa kaikkien AKT-maiden talouksien avaaminen tuonnille EU:sta (myös maataloustuotteet) sekä se, että osalla AKT-maista ei ole mahdollisuutta neuvotella tasavertaisessa asemassa EU:n kanssa. Useat kansalaisjärjestöt pelkäävät näiden neuvottelujen vaikuttavan tuhoisasti LDC-maihin (vähiten kehittyneet maat).

Onko komissio ottanut huomioon useiden tahojen ilmaiseman huolen ja jos on, kuinka komissio aikoo käsitellä näitä kiireellisiä asioita varmistaakseen oikeudenmukaisten taloudellisten kumppanuussopimusten solmimisen?

(EN)Kuten kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen ja kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen ovat useissa yhteyksissä painottaneet, Euroopan kumppanuussopimukset (EPA) eivät ole klassisia vapaakauppasopimuksia, vaan ne on suunniteltu kehittämisvälineiksi ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen edistämiseen. Ne toimivat välivaiheina Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) yhdentymisessä maailmantalouteen ja monenväliseen kauppajärjestelmään.

AKT-maiden tuonnin vapauttaminen ei ole EPA-sopimuksissa tärkein tavoite. EPA-prosessissa ensimmäinen ja ratkaiseva vaihe on tukea alueellisten markkinoiden syntymistä, johon olisi ihanteellisessa tapauksessa liityttävä yhteisten ulkoisten tullitariffien käyttöönotto. Alueellinen etuoikeus, muun muassa EU-tuonnin osalta, on tärkeä osa tätä politiikkaa.

Vasta myöhemmässä vaiheessa AKT-alueet avaavat markkinansa EU:n tuotteille. Tämä tapahtuu asteittain ja ajan myötä. Siirtymäkausista ja asianomaisista aloista sovitaan yhdessä kunkin AKT-alueen kanssa näiden alueiden kehitystarpeiden mukaisesti. Maatalouden osalta neuvotteluissa otetaan huomioon maaseudun kehittäminen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät seikat. Erityisen huomattavaa on, että merkittävä osa AKT-tuonnista voidaan yhä tarpeen vaatiessa suojata turvamääräysten nojalla. Lisäksi keskeisenä asiana näissä neuvotteluissa ovat tulovaikutukset ja niihin puuttuminen tarvittaessa. Käsiteltäviä ongelmia voisivat olla myös kehitystuki ja julkisten tulonlähteiden lisääminen.

Komissio aikoo käyttää EY:n kehitysapua AKT-maiden tukemiseen ja sen varmistamiseen, että näiden maiden saama hyöty on mahdollisimman suuri. Tätä tukea on saatavilla neuvottelujen aikana ja sen jälkeen. Komissio on jo toteuttanut AKT-maiden hyväksi huomattavan suuren kauppaa koskevan tukipaketin, jonka arvo on noin 650 miljoonaa euroa. Osa määrärahoista on varattu suoraan AKT-maiden neuvotteluvalmiuksien vahvistamiseen. EPA-prosessia tarkistetaan jokaisessa vaiheessa sen varmistamiseksi, että EPA-sopimuksissa toteutuu lupaus kehityksen asettamisesta ensimmäiselle sijalle.

EPA-neuvotteluja käydään avoimesti. Säännöllisiä katsauksia tehdään ja kaikkia asianomaisia sidosryhmiä kuullaan, muun muassa parlamenttia, jäsenvaltioita, kansalaisyhteiskuntaa ja hallituksesta riippumattomia järjestöjä sen varmistamiseksi, että näiden tahojen näkökohdat otetaan huomioon.

Turkin korkein oikeus päätti 25. toukokuuta lakkauttaa Egitim Sen -opettajajärjestön. Päätöksen johdosta järjestö menettää oikeutensa edustaa jäseniään (noin 200 000) työnantaja- ja viranomaisyhteyksissä. Päätöksen perusteena on saatujen tietojen mukaan se, että Egitim Sen puolustaa oikeutta äidinkielen opetukseen ja lasten oikeutta kasvaa ja kehittyä kulttuuritaustansa pohjalta. Korkeimman oikeuden mukaan tämä on vastoin Turkin perustuslakia.

Turkki on ratifioinut ILOn yleissopimuksen, jossa määritellään kansalaisten vapauksia ja oikeuksia sekä yhdistymisvapautta ja vähemmistöjen oikeuksia koskevat normit. Miten komissio aikoo toimia osoittaakseen selkeästi, että demokraattisia vapauksia ja oikeuksia, kuten yhdistymisvapautta tässä tapauksessa, on kunnioitettava kaikissa EU:n ehdokasvaltioissa?

Turkin korkein oikeus päätti 25. toukokuuta 2005 lakkauttaa Egitim Sen -opettajajärjestön. Järjestö menettää siten oikeutensa edustaa noin 200 000 jäsentään työnantaja- ja viranomaisyhteyksissä.

Egitim Sen puolustaa säännöissään ja toiminta-asiakirjoissaan kaikkien lasten oikeutta äidinkielenopetukseen ja oikeuteen kehittyä kulttuuritaustansa pohjalta. Korkein oikeus katsoo, että tämä on vastoin Turkin perustuslakia, jonka mukaan kaikki opetus on annettava turkiksi.

Komissio on jo aikaisemmin todennut, että Turkissa on edelleen olemassa merkittäviä järjestäytymisoikeutta, oikeutta neuvotella työehtosopimuksista ja lakko-oikeutta koskevia rajoituksia sekä että Turkki ei täytä Kansainvälisen työjärjestön vaatimuksia.

Mitä seurauksia komissio uskoo korkeimman oikeuden päätöksestä olevan maan pyrkimyksille liittyä EU:n jäseneksi?

(EN)Komissio on seurannut tiiviisti Eğitim Senin -tapausta. Toukokuussa 2005 korkein oikeus määräsi lopullisessa tuomiossaan, että ammattijärjestön on lopetettava toimintansa. Kuten kumpikin parlamentin jäsen toteaa, korkein oikeus on todennut, että tämä järjestö on Turkin perustuslain vastainen, koska sen perussäännön pykälässä asetutaan tukemaan oikeutta saada koulutusta omalla äidinkielellä (Turkin perustuslain 42 pykälässä todetaan, että koulutusta on annettava virallisella kielellä eli turkiksi). Korkeimman oikeuden päätöksellä kumottiin työtuomioistuimen kaksi perättäistä päätöstä, jotka tehtiin Eğitim Senin hyväksi.

Arvoisat parlamentin jäsenet ovat panneet merkille mahdollisen ristiriidan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten kanssa. Komissio tukee voimakkaasti ILO:n yleissopimusten tosiasiallista täytäntöönpanoa. Vuonna 1998 ILO:n jäsenet, joihin Turkki kuuluu, antoivat julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista. Tähän julistukseen sisältyy seuranta, johon kuuluvat vuotuinen arviointi, maailmanlaajuinen raportti ja päätelmät teknisistä yhteistyön painopisteistä. Komissio aikoo tutustua asianmukaisesti ILO:n hallintoneuvoston seuraavaan arviointiin ammatillisen järjestäytymisvapauden soveltamisesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta Turkissa.

Lisäksi komissio on pannut merkille Eğitim Seniä puolustavan asianajajan, Oya Aydinin ilmaiseman pyrkimyksen saattaa asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi nimittäin sillä perusteella, että Ankaran työtuomioistuin on painottanut sitä, että Turkin perustuslakia olisi tulkittava Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti ja että päätös ammattijärjestön toiminnan lopettamisesta ei olisi tämän yleissopimuksen 10 artiklan (sananvapaus) ja 11 artiklan (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) mukainen.

Komissio on ilmaissut huolestumisensa korkeimman oikeuden asiassa Eğitim Sen tekemästä päätöksestä ja todennut, että päätös vaikuttaa olevan yhteensoveltumaton EU:n normien ja kansainvälisten normien kanssa ja olevan niiden vastainen. Samalla, kun komissio seuraa koko ajan ammattijärjestöjen oikeuksia Turkissa, se aikoo jatkossakin seurata tarkasti Eğitim Senin tapausta.

Mitä edistystä on saavutettu Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen taivuttelemisessa asentamaan suositellun "suojaustunnelin" myrskyjen aiheuttamien tulvien kanavoimiseksi, jotta se välttyisi yhdyskuntajätevesidirektiivin 91/271/ETY⁽¹⁾, rikkomisesta aiheutuvalta menettelyltä sen epäonnistuttua estämään puhdistamattoman jäteveden valtavat päästöt Thames-jokeen?

(EN)Komissio on saanut useita kanteluja, jotka liittyvät siihen, että suuria määriä puhdistamatonta jätevettä päästettiin Thames-jokeen elokuussa 2004. Tapauksen yhteydessä heräsi kysymys, onko Lontoon yhdyskuntavesien keruu- ja käsittelykapasiteetti riittävä takaamaan yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetussa neuvoston asetuksessa 91/271/ETY säädettyjen vaatimusten täyden noudattamisen. Näin ollen komissio lähetti EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla Yhdistyneelle kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jossa se pyysi Yhdistyneeltä kuningaskunnalta selvitystä. Vastaus on nyttemmin saatu, ja sitä arvioidaan parhaillaan. Jos väitteet osoittautuvat aiheellisiksi, Yhdistyneen kuningaskunnan velvollisuutena on parantaa Lontoon jätevesilaitosten keruu- ja käsittelykapasiteettia. Kun otetaan huomioon, että direktiivi 91/271/ETY on tuloksiin perustuva direktiivi, Yhdistynyt kuningaskunta voi itse tehdä valitsemansa ratkaisun.

Siim Kallas esitteli uusista jäsenvaltioista tulevien hallintovirkamiesten rekrytoimista koskevan kertomuksen 27. huhtikuuta 2005. Kertomuksen mukaan puolalaisten hallintovirkamiesten osuus on edelleen huomattavasti muiden uusien jäsenvaltioiden keskiarvoa alhaisempi (noin 20 prosenttia komission asettamasta tavoitteesta, 134/671). Hakijoista laadittujen varallaololuettelojen voimassaoloaika päättyy pian (joulukuussa 2005). Pyydän komissiota tästä syystä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Mistä edellä kuvattu epätasapaino johtuu? Ovatko eri pääosastojen pääjohtajat tietoisia asiasta? Mihin toimiin on ryhdytty tilanteen korjaamiseksi ja puolalaisten hallintovirkamiesten rekrytoinnin nopeuttamiseksi? Onko komissio samaa mieltä siitä, että Puolan suuren väkiluvun (joka on sama kuin Espanjan) ja rekrytointiprosessin hitauden takia puolalaisten hallintovirkamiesten varallaololuettelojen voimassaoloaikaa olisi pidennettävä?

(EN)Vastaus arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen koskee pääasiassa komissiota, koska komissio ei ole selvästikään vastuussa rekrytoinnista muihin toimielimiin.

Jotta voidaan saavuttaa maantieteellinen tasapaino uusista jäsenvaltioista peräisin olevien virkamiesten rekrytoinnissa, neuvoston asetuksessa N:o 401/2004⁽¹⁾ säädetään vuodesta 2004 vuoteen 2010 kestävästä siirtymäkaudesta, jonka aikana on mahdollista järjestää kilpailuja, jotka on tarkoitettu erityisesti uusien jäsenvaltioiden kansalaisille.

Tämä lähestymistapa mahdollistaa uusista jäsenvaltioista peräisin olevien virkamiesten sujuvan integroinnin.

1. Kuten hallinnosta, tilintarkastuksesta ja petostentorjunnasta vastaavan komission varapuheenjohtajan antamasta 22. huhtikuuta 2005 päivätystä tiedonannosta⁽²⁾ ilmenee, on totta, että komissioon rekrytoitujen puolalaisten virkamiesten osuus, kun sitä verrataan tavoitteeseen, on alhaisempi kuin muista uusista jäsenvaltioista peräisin olevien virkamiesten keskimääräinen osuus.

Prioriteettiasema rekrytoinnissa oli lingvisteillä, apulaishallintovirkamiehillä ja sihteereillä. Lingvistien tarve oli kutakin kieltä kohden arviolta 80 lingvistiä (luokka A*) uuden jäsenvaltion koosta riippumatta. Apulaishallintovirkamiesten ja sihteerien osalta pidettiin sitä, että kustakin uudesta jäsenvaltiosta otetaan palvelukseen huomattava määrä korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, tärkeämpänä kuin sitä, että saavutetaan ensimmäisestä liittymisvuodesta alkaen uusien jäsenvaltioiden kesken tasapainoinen edustus.

Lisäksi ensimmäisen kierroksen laajentumiskilpailuja arvioitaessa ilmeni, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden ehdokkaiden määrä oli huomattavasti alhaisempi kuin kilpailuilmoituksissa edellytettiin. Tilanne vaihteli huomattavasti eri maiden välillä ja eri aloilla. Esimerkiksi puolalaisille hallintovirkamiehille osoitetussa tilintarkastusta koskevassa kilpailussa tulos oli 13 korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, vaikka tavoiteltu määrä oli 40. Vastaavaa vaihtelua ilmeni muiden kilpailujen yhteydessä.

2. Hallinnosta, tilintarkastuksesta ja petostentorjunnasta vastaavan komission varapuheenjohtajan tiedonanto toimitettiin kaikille yksiköille. Jos rekrytointia tarkastellaan pääosastoittain, tilanne vaihtelee huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että tietyt urat ovat vasta äskettäin saatu tarkasteluun tai eivät ole vielä tarkastelussa.

3. Yleiseen maantieteelliseen tasapainoon kansallisuuksien kesken pyritään seuraavilla kilpailukierroksilla. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden tarvetta kutakin uutta jäsenvaltiota kohden arvioidaan parhaillaan. Komissio aikoo tiiviissä yhteistyössä EPSO:n kanssa varmistaa, että komissiossa on asianmukainen tasapaino kustakin uudesta jäsenvaltiosta rekrytoitavan henkilöstön kesken kaikissa luokissa, keski- ja ylempi johto mukaan luettuna, siirtymäkauden päättyessä.

4. Näiden varallaololuetteloiden käytön osalta komissio haluaa korjata kaksi väärinkäsitystä.

Ensinnäkin rekrytointiprosessi ei ole hidas ja EUR10-hallintovirkamiesten luetteloiden käyttöasteista ilmenee selvästi, että Puolan kansalaisten rekrytointi varallaololuettelosta ylittää selvästi keskiarvon. Komissio on ottanut palvelukseen 67 prosenttia puolalaisten virkamiesten varallaololuetteloissa esiintyneistä korkeakoulututkinnon suorittaneista henkilöistä vertailuarvon ollessa 50 prosenttia kaikista EUR10-varallaololistoissa esiintyneistä korkeakoulututkinnon suorittaneista henkilöistä.

Toiseksi se, että varallaololuetteloiden voimassaoloaika päättyy 31. joulukuuta 2005, ei välttämättä tarkoita sitä, että luettelot raukeavat tuolloin. Nimittävä viranomainen (tässä tapauksessa EPSO) voi jatkaa luetteloiden voimassaoloa (ja kokemus osoittaa, että kun korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä luettelossa on edelleen huomattava, nimittävä viranomainen todennäköisesti jatkaa voimassaoloa).

Euroopan komissio ilmoitti äskettäin käynnistäneensä neuvottelut Marokon kuningaskunnan kanssa kalastussopimuksen allekirjoittamisesta.

Erittäin tärkeä seikka tulevassa kalastussopimuksessa on kuitenkin se, sisällytetäänkö Länsi-Saharan eli leveyspiirin 27° 40'N ja Cabo Blancon väliset vedet siihen.

Yhdistyneet Kansakunnat katsoo, että Marokolla ei ole suvereniteettia alueella eikä sitä voida pitää sen hallintovaltana, kuten kävi selväksi Yhdistyneiden kansakuntien oikeusasioista vastaavan henkilön lausunnossa 29. tammikuuta 2002. Aikooko Euroopan komissio jättää Länsi-Saharan vedet Marokon kuningaskunnan kanssa mahdollisesti allekirjoittamansa sopimuksen ulkopuolelle?

(EN)Kolmannen osapuolen kanssa tehtävistä kumppanuussopimuksista neuvoteltaessa komissio noudattaa kansainvälisen oikeuden periaatteita ja erityisesti niitä, jotka johtuvat 10. joulukuuta 1982 tehdystä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksesta. Lisäksi komissio on tietoinen Yhdistyneiden Kansakuntien oikeusasioiden apulaispääsihteerin Länsi-Saharan luonnonvarojen asemasta antamasta oikeudellisesta lausunnosta. Kun tämä pidetään mielessä, komissio aikoo neuvotella Marokon kanssa sellaisesta kalastuskumppanuussopimuksesta, jota sovelletaan Marokon suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluviin vesiin.

Ottaen huomioon Burman armeijan Shan-siviileihin kohdistamien hyökkäysten huomattavan lisääntymisen ja ihmisoikeuksien vakavat väärinkäytökset Shanin valtiossa (Burmassa), mihin käytännön toimenpiteisiin komissiolle aikoo ryhtyä painostaakseen Burman viranomaisia lopettamaan raakuudet Shanin maakunnassa ja mihin toimiin komissio on ryhtynyt Thaimaan viranomaisten kehottamiseksi ottamaan vastuu ja tarjoamaan elintärkeää suojelua ja humanitaarista apua pakolaisille, joita pakenee rajan yli Thaimaahan päivittäin, ja tarjoaako komissio sellaista apua Euroopan unionista?

(EN)Euroopan unioni on syvästi huolestunut poliittisesta tilanteesta ja ihmisoikeustilanteesta kaikkialla Burmassa/Myanmarissa ja erityisesti etnisten vähemmistöjen alueilla, kuten Shanin osavaltiossa. Näin ollen komissio ja jäsenvaltiot kehottavat edelleen Burman viranomaisia ryhtymään ratkaiseviin toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi näillä alueilla. Valitettavasti tilanne ei ole toistaiseksi parantanut.

Tuoreiden tietojen mukaan Shanin osavaltion kansalliseen armeijaan kuuluvat ryhmät ovat rikkoneet tulitaukosopimuksen sotilashallituksen kanssa, mikä on johtanut yhteenottojen lisääntymiseen Shanin osavaltion sotilaiden ja hallituksen joukkojen välillä. Väitetään, että näiden yhteenottojen vuoksi pakolaisia on virrannut Shanin osavaltiosta Thaimaahan. Tämä on huolestuttava kehityskulku, ja komissio seuraa edelleen tilannetta hyvin tarkasti.

Thaimaa ei ole vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen sopimuspuoli. Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virastolla (UNHCR) on toimistoja Bangkokissa ja rajan läheisyydessä, mutta ainoastaan työjärjestelyjen pohjalta. Näin ollen Thaimaan hallitus ei myönnä täyttä pakolaisasemaa Burmasta/Myanmarista saapuville siirtymään joutuneille ihmisille. Viranomaiset ovat kuitenkin tosiasiallisesti tarjonneet suojia ja suojelua Thaimaan maaperällä.

Komission Bangokin lähetystö koordinoi toimiaan EU:n jäsenvaltioiden edustajien kanssa ja on jatkuvasti tiiviisti yhteydessä thaimaan viranomaisiin, muun muassa ulkoministeriöön ja kansalliseen turvallisuusneuvostoon, burmalaisten pakolaisten asiassa sen varmistamiseksi, että heitä kohdellaan kansainvälisten normien mukaisesti.

Koska nykyinen tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön, komission Bangokin lähetystö käy Thaimaan viranomaisten ja UNHCR:n kanssa vuoropuhelua, jossa tavoitteena ovat asteittaiset parannukset, muun muassa integroiminen paikallisille työmarkkinoille.

Lisäksi komissio toimittaa merkittävää apua burmalaisille pakolaisille, jotka oleskelevat Thaimaan ja Burman rajalla. Kaudella 2002–2004 EY:n tuki Burman pakolaisille oli noin 30 miljoonaa euroa, ja sillä vastattiin kaikenlaisiin tarpeisiin, esimerkkinä hätäapu, ruoka, terveydenhoito ja koulutus.

Tunnetun amerikkalaisen autonvalmistajan General Motorsin verkkosivuilla julkaistun artikkelin mukaan kyseinen yritys on myöntänyt aiemmin ylläpitäneensä ohjelmaa, jossa käytettiin ihmisruumiita törmäystesteissä (crash test). Yleensä törmäystesteissä käytetään erityisiä nukkeja (crash test dummies). Nukkien käyttöä näyttää rajoittaneen niiden hinta, joka voi olla jopa 500 000 euroa. Sitä vastoin ihmisruumiin ostohinta on huomattavasti edullisempi!

Tällä ohjelmalla ei ainoastaan loukata kuolleiden muistoa vaan, mikä pahempaa, alennetaan kuolleet – ja yleisesti myös ihmiset – kauppatavaraksi. Kun otetaan huomioon niiden läheistemme pieni määrä, jotka haluavat lahjoittaa kuolemansa jälkeen elimensä tai koko ruumiinsa sairaiden pelastamiseksi ja joiden määrä vähenee entisestään taloudellisen voiton houkuttimen myötä, sekä maailmassa vallitseva köyhyys, joka on tehokkain kannuste tällaiseen makaaberiin liiketoimintaan, kysyn komissiolta seuraavaa:

Aikooko komissio tarkastella tapausta laajemmin ja määrätä asiaa koskevia seuraamuksia kyseiselle amerikkalaiselle autonvalmistajalle? Aikooko se tutkia tämän ohjelman mahdollista noudattamista myös muissa yrityksissä, mistä on liikkeellä huhuja, ja ryhtyä toimiin tällaisen epäinhimillisen toiminnan lakkauttamiseksi täydellisesti?

(EN)Kun autoista oli 1930-luvulla tullut osa tavallista arkielämää, kuolemaan johtavat moottoriajoneuvo-onnettomuudet lisääntyivät koko ajan ja ajoneuvojen suunnittelijat katsoivat, että oli selkeästi tarpeen ryhtyä tutkimaan sitä, kuinka ne voisivat tehdä tuotteistaan turvallisempia.

Yhdysvalloissa tutkimustyö alkoi siten, että 1930-luvun lopulla kerättiin tietoja niistä vaikutuksista, joita suurten nopeuksien törmäyksillä oli ihmisruumiiseen. Tällöin ei vielä ollut käytössä luotettavia tietoja siitä, miten ihmisruumis reagoi äärimmäisiin fyysisiin tilanteihin, eikä myöskään tehokkaita välineitä mitata tällaista reagointia. Biomekaniikka oli alana vielä lapsenkengissä. Oli näin ollen tarpeen käyttää testikohteita lähtökohtaisen tietojoukon kehittämiseksi.

Ensimmäiset testikohteet olivat ihmisruumiita. Ruumiita käytettiin perustietojen saamiseen siitä, kuinka ihmisruumis pystyy kestämään ajoneuvo-onnettomuuksissa niihin tyypillisesti kohdistuvia murskaavia ja repiviä voimia. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että on tämän aiemman tutkimustyön ja sen perusteella tehtyjen suunnittelumuutosten ansiota, että 1980-luvun loppuun mennessä Yhdysvalloissa on vuosittain säästetty 8 500 ihmishenkeä.

Tutkimuksissa saatuja tietoja on tämän jälkeen hyödynnetty niiden nukkien kehittämisessä, jotka tällä hetkellä tunnemme törmäystestinukkeina. Nämä nuket ovat jatkuvasti käytössä, kun ajoneuvoja testataan, ja niitä parannetaan koko ajan ja niistä tehdään yhä luonnonmukaisempia. Ainoastaan näitä nukkeja käyttämällä ajoneuvoja voidaan testata valvotuissa olosuhteissa ja täysin ymmärrettävästi. Alkuperäiset testinuket, joihin useimmat nykyiset nuket perustuvat, kehitti ensimmäiseksi General Motors Yhdysvalloissa.

Tällä hetkellä Euroopan unionin asetuksen nojalla törmäystestit, joissa edellytetään mahdollisten loukkaantumisasteiden arviointia, toteutetaan käyttämällä erityisiä testinukkeja, jotka ovat yhä monimutkaisempia ja näin ollen muistuttavat yhä enemmän todellista ihmistä. Komission tietojen mukaan eurooppalaiset valmistajat eivät käytä ihmisruumiita törmäystesteissä ja käytössä olevia nukkeja kehitetään jatkuvasti, jotta saadaan lisää tietoa loukkaantumisasteista, jolloin useita tuhansia ihmishenkiä voidaan säästää maanteillämme vuosittain.

Albania antoi EU:lle sitoumuksen toteuttaa 31.12.2003 mennessä järjestelmällisen, luotettavan ja asianmukaisen väestönlaskennan kaikista alueellaan asuvista vähemmistöistä. Onko Albania toteuttanut väestönlaskennan? Jos ei ole, mitä seuraamuksia maalle voidaan määrätä, kun otetaan huomioon, että sille myönnetään rahoitustukea EU:n talousarviosta?

(EN)Albania ei ole tehnyt EU:lle sitoumuksia uuden yleisen väestölaskennan toteuttamisesta. Albania on kuitenkin niiden pyyntöjen johdosta, jotka komissio on neuvoa-antavan erityistyöryhmän useissa perättäisissä kokouksissa esittänyt, tehnyt sitoumuksia vähemmistöjä koskevien tietojen toimittamisesta. Vastikään kesäkuussa 2003 Albania hyväksyi yhteisen suosituksen siitä, että se kerää ja julkistaa ennen vuoden 2003 loppua tarkat tiedot vähemmistöjensä koosta. Tätä ei kuitenkaan toteutettu asetetussa määräajassa, ja vaikka Albania toimitti kyseiset luvut helmikuussa 2004, niiden tarkkuudesta ei vallinnut yleistä yhteisymmärrystä. Edistymistä haittaavat vaikeudet saavuttaa yhteisymmärrys viranomaisten ja vähemmistöryhmien välillä siitä, mitä menetelmiä tietojen keruussa olisi käytettävä. Komissio kannustaa edelleen hallitusta ja vähemmistöjen edustajia tekemään tiiviisti yhteistyötä ja käymään keskenään vuoropuhelua sellaisen menetelmän määrittämiseksi, jolla pystyttäisiin saavuttamaan sekä tarkat että kaikkien osapuolten hyväksymät tulokset. Yleisesti ottaen Albanian edistyminen vakauttamis- ja assosiaatioprosessissa riippuu siitä, pystyykö se tyydyttävästi ratkaisemaan vähemmistöjen oikeuksien kaltaiset perusongelmat.

Aikooko komissio poistaa lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista annetussa asetuksessa (EY) N:o 785/2004⁽¹⁾ olevan epäkohdan, joka uhkaa jättää viimeisen lentokelpoisen lentävän linnoituksen eli B-17-pommikoneen maahan? Kyseisestä koneesta käytetään lempinimeä Sally B, ja se kiertää lentonäytöksissä eri puolilla Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lentokielto johtuu lentokoneen nousupainosta, ja siitä, että konetta kohdellaan säännöllisen reittiliikenteen matkustajakoneena eikä nk. lentävänä muistomerkkinä.

(EN) Lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettu parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/04⁽²⁾ tuli voimaan 30. huhtikuuta 2005, ja siinä säädetään ilma-alusten käyttäjiä ja lentoliikenteen harjoittajia koskevista yhteisistä vakuutusvaatimuksista. Kaikilla asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla ilma-aluksilla on oltava vakuutus matkustajia, matkatavaroita, rahtia ja kolmansia osapuolia koskevan korvausvastuun varalta. Asetuksella pyritään varmistamaan se, että vahinkoa kärsineet osapuolet saavat rahallisen korvauksen onnettomuuden sattuessa ilma-aluksen käyttäjän taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Asetuksessa ei tehdä poikkeusta historiallisten ilma-alusten osalta, koska tällaisten ilma-alusten käyttäjä voi joutua korvausvastuuseen aiheutuneesta vahingosta, ja näin ollen käyttäjän on oltava asianmukaisesti vakuutettu tämän korvausvastuun varalta. Tästä samasta syystä asetuksessa ei myöskään tehdä eroa yhteisön ja kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajien välille tai sen välille, onko ilma-alus kaupallisessa käytössä vai ei. Harvoin käytettyjen ilma-alusten omistajat voivat kuitenkin vaikuttaa vakuutuskustannuksiinsa, koska näiden ilma-alusten vakuutusmaksut määräytyvät tavallisesti lentotuntien mukaan.

Komissio seuraa kuitenkin tarkasti EY:n asetuksen 785/04 soveltamista ja perehtyy huolellisesti sen vaikutuksiin ilmailualan eri toimijoihin.

Espanja on esittänyt useita vesiohjelmaansa liittyviä hankkeita, joihin kuuluu monia suolanpoistolaitoksia Välimeren rannikolla. Näiden laitosten ympäristövaikutukset voivat ulottua Espanjan rajoja laajemmalle alueelle, koska niiden jäte lasketaan Välimereen. Euroopassa ei ole ennestään näin suuria suolanpoistolaitoksia eikä kokonaisvaltaisia tutkimuksia niiden ympäristövaikutuksista. Tutkimuksia ei ole myöskään tehty fossiilisten polttoaineiden käytön ja kasvihuonekaasujen tuottamisen vaikutuksista tässä yhteydessä. Lisäksi syvää huolta aiheuttaa useiden sellaisten kemiallisten aineiden⁽¹⁾ laskeminen mereen, joiden koostumusta ei ole ilmoitettu ja joiden tiedetään sisältävän ympäristölle haitallisia ainesosia.⁽²⁾

Mitä kriteereitä ja indikaattoreita käytetään kyseisissä ympäristövaikutusarvioinneissa? Mitä tutkimuksia toteutetaan laitoksissa käytettyjen kemiallisten aineiden – veteen, josta suola on poistettu lisättyjen aineiden ja aineiden, jotka lasketaan mereen suolaveden kanssa – vaikutusten tunnistamiseksi? Otetaanko niissä huomioon energiakulutus, aineiden vaikutus maaperään, jos vettä käytetään kasteluun, aineiden vaikutus merieläimistöön ja -kasvistoon, mahdollinen vesien myrkyttyminen ja niiden käyttö? Otetaanko huomioon suolanpoistomenetelmällä tuotetun veden kustannukset, jotka liittyvät veden jakeluun sekä laitosten ja laitteiden jälkikäyttöön, ottaen huomioon suolanpoistolaitosten lyhyt elinikä?

(EN)Komissio on tietoinen Espanjan viranomaisten aikomuksesta toimittaa suolanpoistolaitoksilta vettä alueille, joilla on pulaa vedestä. Seuraavat EU:n lainsäädännön säädökset ovat merkityksellisiä:

1) Vesipolitiikan puitedirektiivi:⁽³⁾

jossa säädetään kaikkien vesiemme, jokiemme, järviemme, pohjavesiemme ja rannikkovesiemme suojelusta,

joka kattaa kaikki inhimillisen toiminnan alat (näin ollen muun muassa vedenkäsittelylaitosten ja suolanpoistolaitosten jätevesipäästöt),

jossa tavoitteeksi asetetaan kaikkien vesien hyvä laatu ("hyvä tila") yhdistyneenä huonontumattomuutta koskevaan lausekkeeseen,

jossa määritellään rannikkovesien "hyvä tila" kattavasti käyttämällä biologisia, fysikaalis-kemiallisia ja hydrologis-morfologisia laatutekijöitä,

jossa kaikkiin pilaantumista mahdollisesti aiheuttaviin pistekuormituspäästöihin sovelletaan lupamenettelyä.

2) Luontotyyppidirektiivi,⁽⁴⁾

jossa säädetään luontotyyppien ja uhanalaisten lajien suojelusta ja säilyttämisestä. Tässä direktiivissä edellytetään Natura 2000 verkostoon liitettävien alueiden nimeämistä ja säädetään erityisistä arvioinneista, jos nämä alueet uhkaavat joutua rakennushankkeiden, kuten suolanpoistolaitosten, vaikutuspiiriin.

3) Ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi⁽⁵⁾ ja strategista vaikutusarviointia koskeva direktiivi.⁽⁶⁾

Ensin mainitussa direktiivissä edellytetään ympäristövaikutusten arvioinnin suorittamista useiden rakennus- tai maa- ja vesirakennushankkeiden yhteydessä. Jälkimmäisessä direktiivissä edellytetään sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien, joita sovelletaan laajemmalle maantieteelliselle alueelle, strategista arviointia ja mahdollisten vaikutusten arviointia.

Näin ollen käytössä on kattava kriteerien kehys, jota on noudatettava EU:n ympäristölainsäädännön nojalla ja jolla varmistetaan ympäristötavoitteiden noudattaminen ja erityissuoja-alueiden, kuten Välimeren Espanjan puoleisella rannikolla sijaitsevien Poseidonian pohja-alueiden suojelu.

EU:n asetuksen antaminen kansainvälisten rautatiematkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista johtaa siihen, että samoja oikeuksia sovelletaan lento ja rautatieliikenteen matkustajiin mutta ei kansainvälisen ja pitkän matkan bussiliikenteen matkustajiin. Tarkoituksena on parantaa matkustajien kohtelua erityisesti onnettomuuden sattuessa rautateillä tai lentoliikenteessä, mutta alentaa kustannuksia bussiliikenteessä.

Katsooko komissio, että pitäisi laatia ehdotus soveltuvista määräyksistä kansainvälistä (ja pitkän matkan) bussiliikennettä varten, erityisesti kuin otetaan huomioon se tosiseikka, että onnettomuudet bussiliikenteessä ovat huomattavasti yleisempiä kuin muualla joukkoliikenteessä? Kysymykseni johtuu sekä matkustajia kohtaan tuntemastani huolesta että tarpeesta varmistaa yhtäläiset kilpailuolosuhteet kansainvälisillä matkustajaliikennemarkkinoilla.

(EN)Valkoisessa kirjassaan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" komissio esitti matkustajien oikeuksien määrittämistä kaikissa kuljetusmuodoissa.

Matkustajien oikeuksien vahvistamisesta Euroopan Unionissa 16. helmikuuta 2005 antamassaan tiedonannossa⁽¹⁾ komissio esitteli poliittisen lähestymistavan sen osalta, kuinka matkustajien suojelua koskevat toimet ulotetaan koskemaan kaikkia muita kuljetusmuotoja paitsi ilmakuljetusta. Komissio otti esiin kolme pääasiallista ongelma-alaa kansainvälisen linja-autoliikenteen osalta: liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet, korvausvastuukysymykset sekä korvaukset ja avunannon matkan keskeytyessä. Komissio on sitoutunut itse tutkimaan sitä, mikä on paras tapa parantaa kansainvälisen linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksia vuosien 2005 ja 2006 kuluessa, ja taata ne.

Tätä varten komissio valmistelee kansainvälisen linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksia käsittelevää kuulemisasiakirjaa, johon sisältyy yksityiskohtainen kyselylomake, joka on osoitettu jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille.

Kun otetaan huomioon julkisen kuulemisen tulokset, komissio aikoo esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

Paitsi matkustajien oikeuksia, komissio tarkastelee myös linja-autoliikenteen turvallisuutta. Vaikka linja-autoliikenne on edelleen turvallisin maantiekuljetuksen muoto (43 700 kuolemantapauksesta vuonna 2004 130 sattui linja-autoliikenteessä), turvallisuustoimien lisääminen on yhä tarpeen. Komissio on toteuttanut useita toimia tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelman puitteissa ja antanut ajoneuvojen rakentamista koskevia säädöksiä (joilla parannetaan linja-autojen turvallisuussuunnittelua, muun muassa tekemällä turvavöiden asentaminen pakolliseksi), ja lisäksi komissio sääntelee matkanjärjestäjien ja kuljettajien pätevyysvaatimuksia ja edellytyksiä.

Miten EU:n perustuslakiehdotuksen ratifiointiprosessin epäonnistuminen vaikuttaa yhteistä ulkoista edustusta koskeviin ehdotuksiin? Koska toiminnan pohjaksi kaavailtu perustuslaki on kaatunut, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä peruuttaakseen todennäköisesti jo aloitetut toimet yhteisen diplomaattiedustuksen käyttöönoton valmistelemiseksi?

(EN)Eurooppa-neuvostolta (joulukuussa 2004) saamansa valtuutuksen mukaisesti komissio valmistelee Euroopan ulkoisten toimien yksikön perustamista neuvoston pääsihteerin / yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kanssa (YUTP).

Komissio on osallistunut myös parlamentin työskentelyyn tämän hyväksyessä 26. toukokuuta päätöslauselman unionin ulkoisten toimien yksiköstä.

Perustuslaillisen sopimuksen osalta Eurooppa-neuvosto on päättänyt käynnistää pohdintajakson, jota olisi käytettävä perusteellisten keskustelujen käymiseen Euroopan ja Euroopan tulevaisuuden kannalta tärkeistä kysymyksistä. Näissä pohdinnoissa yhtenä haasteena olisi oltava sen varmistaminen, että EU on tehokas toimija kansainvälisissä asioissa. Tällä hetkellä olisi ennenaikaista tehdä tätä tarkempia johtopäätöksiä toimielintenvälisistä seurauksista.

Eurooppa-neuvosto on periaatteessa sopinut siitä, että se jatkaa neuvotteluja perustuslaillisesta sopimuksesta vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla.

Kuinka suuriksi komissio arvioi järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamat kustannukset 25 jäsenvaltion Euroopan unionissa? Voiko komissio eritellä kustannukset rikostyypeittäin ja ilmoittaa erikseen huumerikoksista, tuoteväärennöksistä, toisen ihmisen henkilöllisyyden luvattomasta käytöstä Internetissä, ihmiskaupasta jne. aiheutuvat kustannukset?

(EN)Arvoisa parlamentin jäsen pyytää komissiota parhaansa mukaan arvioimaan järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamia kustannuksia viime vuonna EU:ssa. Järjestäytyneen rikollisuuden kustannukset ovat valtavat, ovatpa mittapuuna vain välittömät taloudelliset kustannukset tai sekä aineelliset että aineettomat välittömät ja välilliset kustannukset. Eri järjestöt tekevät karkeita arvioita valittujen rikollisuuden lajien, valittujen alueiden ja valittujen ajankohtien kustannuksista, kuten myös muutamat EU:n jäsenvaltiot.

Järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamien kustannusten tarkka määrällinen arviointi edellyttäisi laajaa tietopohjaa, johon sisältyisi vertailukelpoisia tietoja järjestäytyneen rikollisuuden eri tyyppien laajuudesta EU:n jäsenvaltioissa ja rikosoikeudellisesta rikosten torjunnasta sekä tietoja kustannuksista yksittäisille uhreille ja liikeyrityksille, tietoja rikollisuuden aineettomien ja aineellisten seurausten kustannuksista ja tietoja rikoksia ennakoivien toimien, joilla pyritään vähentämään tai torjumaan rikollisuutta tai sen seurauksia, aiheuttamista kustannuksista, vain muutamia tarpeellisia seikkoja mainitakseni.

Kuten komissio arvoisan jäsenen suulliseen kysymykseen H-0524/04 antamassaan vastauksessa toteaa, komissio pyrkii parhaillaan kehittämään vertailukelpoisia tilastoja rikollisuudesta ja rikosoikeudesta Euroopan unionin tasolla. Tämä työ aloitettiin, koska huomattiin, että yksi suurimmista puutteista oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen luomisessa on vertailukelpoisten tietojen puute rikollisuudesta ja rikosoikeudesta. Jäsenvaltioiden keräämät nykyiset tilastot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, ylikansalliset tiedot ovat puutteellisia ja nykyiset uhritutkimukset eivät kata kaikkia tärkeitä rikollisuuden lajeja tai kaikkia EU:n jäsenvaltioita. Hyvälaatuisten kvantitatiivisten tietojen puute erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden osalta on yleinen ongelma. Europolin laatimissa järjestäytynyttä rikollisuutta koskevissa raporteissa ongelmana on puutteellinen harmonisointi osoittimien ja raportoinnin osalta vain muutamia niistä ongelmista mainitakseni, jotka haittaavat sitä, että järjestäytyneen rikollisuuden esiintyvyyttä ja yleisyyttä voitaisiin vertailla ja sen suuruutta määrittää.

Komissio on rahoittanut rikollisuuden torjunnan kustannus-hyötyanalyysejä koskevaa tutkimusta. Tässä tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ainoastaan muutamilla jäsenvaltioilla on tietoja rikollisuuden kustannusnäkökohdista. Tutkimuksesta keskusteltiin Suomessa viime vuonna järjestetyssä rikollisuuden kustannuksia käsitelleessä seminaarissa, jonka rahoittamiseen komissio osallistui AGIS-ohjelmasta. Seminaarissa päädyttiin siihen, että asiaa on Euroopan unionissa työstettävä vielä paljon.

Vertailukelpoisten tilastojen kehittäminen on pitkän aikavälin tavoite, jota on kehitettävä tulevina vuosina tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, koska tietojen kerääminen yhdenmukaistettujen määritelmien ja raportointimenettelyjen perusteella vaatii aikaa ja voimavaroja sekä kansallisella että EU:n tasolla. Rikollisuuden ja rikosoikeuden tilastoja koskeva tiedonanto on tarkoitus julkaista vuoden 2005 jälkipuoliskolla. Siihen sisältyy toimintaohjelma ja komission päätös sellaisen neuvoa-antavan komitean perustamisesta; jonka kuuluu neuvoa komission oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyvien asioiden pääosastoa tilastojen vertailukelpoisuuteen tähtäävän pyrkimyksen eri vaiheissa.

Lopullisena tavoitteena ovat hyvälaatuiset, vertailukelpoiset tiedot rikollisuudesta ja rikosoikeudesta, mikä mahdollistaa toimien priorisoinnin, seurannan ja arvioinnin sekä kustannus-hyötyanalyysit vain muutamia tärkeistä poliittisista välineistä mainitakseni.

Vastikään on Firth of Forth -lahteen liittyen esitetty hurjia ehdotuksia alusten välisistä öljynsiirroista. Käytännössä vuodessa jouduttaisiin siirtämään 8 miljoonaa tonnia venäläistä raakaöljyä ja muita hiilivetyjä.

Voisiko komissio täsmentää kantansa laivojen välisiin öljynsiirtoihin?

(FR)Komissio on tietoinen niistä huolenaiheista, jotka johtuvat yksityisen yhtiön suunnitelmasta perustaa järjestelmä öljyn siirtämiseksi Firth of Forth -lahdella ankkurissa olevista aluksista toisiin aluksiin useiden meripeninkulmien päässä rannikolta Skotlannin East Lothian Councilin alueella.

Öljyn siirtäminen aluksesta toiseen on monimutkainen tekninen operaatio, johon sisältyy huomattava riski öljyn valumisesta mereen.

Aluevesillä ja satamissa tapahtuva öljyn siirtäminen aluksesta toiseen suoritetaan kansallisten viranomaisten vastuulla. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että Euroopan unionin asettamien normien mukaan tällaisten operaatioiden suorittaminen yksirunkoisesta öljynkuljetusaluksesta toiseen yksirunkoiseen öljynkuljetusalukseen on ankarasti kielletty jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä. Näitä normeja, jotka sisältyvät asetukseen EY N:o 417/2002, on sovellettu lokakuusta 2003. Näitä normeja on noudatettava, jos Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset sallivat tällaiset siirrot.

Kasirunkoisten öljynkuljetusalusten välillä tehtävien öljynsiirto-operaatioiden osalta komissio katsoo, että tällaisiin operaatioihin on sovellettava voimassa olevia suuntaviivoja ja hyvin tiukkaa valvontaa vastuussa olevien kansallisten viranomaisten taholta.

Mitä tulee merellä alusten välillä tapahtuvaan hiilivetyjen siirtoon – vaikka tällä alalla on oma-aloitteisesti annettu tätä asiaa koskevat suositukset – ajatuksesta luoda sitovat puitteet näitä operaatioita varten on määrä keskustella Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) heinäkuun puolivälissä 2005. Komissio ja myös monet jäsenvaltiot kannattavat sitä, että näihin siirtoihin sovellettavat säännöt sisällytetään MARPOL 73/78 -yleissopimukseen.

Koska 1. helmikuuta 2005 lähtien voimaan tullutta EU:n ja Israelin välisten tullitapahtumien teknistä järjestelyä ei hyväksytty oikeudellisesti sitovana päätöksenä EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen nojalla eikä assosiaationeuvosto kannattanut sitä, onko Israelilla oikeudellisesti sitova sopimusvelvoite Euroopan yhteisöön nähden jatkaa tämän järjestelyn toteuttamista vai onko Israel laillisesti oikeutettu luopumaan järjestelystä milloin hyvänsä?

Koska Israelin viejien ja Israelin tulliviranomaisten on tehtävä ero miehitetyillä alueilla ja Israelin valtion alueella tuotettujen tuotteiden välillä, jotta tekninen järjestely voitaisiin suorittaa asianmukaisesti, onko Israel ryhtynyt mihinkään toimiin, joka nyt velvoittaisi oikeudellisesti joko sen viejät tai tulliviranomaiset soveltamaan tätä erottelua?

(EN) EU:n ja Israelin tulliyhteistyösekakomitea hyväksyi toimenpiteenä EU:n ja Israelin assosiaatiosopimukseen liitetyn pöytäkirjan 4 toteuttamista koskevan EU:n ja Israelin hallituksen välisen järjestelyn. Tulliyhteistyösekakomitean toimet eivät sido oikeudellisesti sopimuspuolia.

Tämän järjestelyn asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi Israel on kouluttanut viejänsä ja tulliviranomaisensa erottamaan Israelin valtion alueella tuotetun tuotannon tuotannosta, joka on tuotettu Israelin hallintaan vuonna 1967 tulleilla alueilla.

Katsooko komissio, että EU:n maatalouspolitiikan muutokset voisivat johtaa maailman köyhimpien maiden kehityksen kannalta myönteisiin seurauksiin? Jos näin on, millaisista muutoksista olisi kyse?

(EN)Vaikka yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) äskeisen uudistamisen taustalla olevat syyt ovat monet, yksi uudistuksen tärkeimmistä tavoitteista oli vähentää YMP:n kauppaa vääristävää vaikutusta kolmansiin maihin nähden. Tulos on ollut se, että prosessin käynnistymistä seuranneiden 10 vuoden aikana turvautumisemme kauppaa vääristävään kansalliseen tukeen ja vientitukeen on vähentynyt voimakkaasti ja paljon enemmän kuin Uruguayn kierroksella sitouduimme. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että EU:n osuus maailman maatalousviennistä on vähentynyt merkittävästi kaikkien tärkeimpien kauppatavaroiden osalta. Lisäksi rajatariffimme ovat laskeneet 36 prosenttia, ja toisaalta markkinoillemme ovat myös leimallisia anteliaat ja laajat kehitysmaatuontiin sovellettavat etuusjärjestelmät. Vuoden 2001 "Kaikki paitsi aseet" -aloite on vain yksi osa tullietuuksien yleistä järjestelmää, jonka avulla kehitysmaat voivat viedä usein arkaluonteisia ja taloudellisesti tärkeitä maataloustuotteita EU:hun joko tullivapaasti tai huomattavasti kevennetyin tariffiehdoin.

Kaikki nämä tekijät yhdessä ovat huomattavasti vähentäneet EU:n maataloustuotannon vaikutusta maailmanmarkkinoihin ja maailmanmarkkinahintoihin. Vielä tärkeämpää on se, että EU on osallistunut sellaisten tasapuolisempien olosuhteiden luomiseen, joiden vallitessa kehitysmaat voivat, jos muutkin toimivat samoin, kilpailla tehokkaammin.

Lisäksi EU:n kanta kehitysmaita kohtaan on ollut aina selkeä ja ymmärtävä. EU on alusta alkaen tukenut vahvasti Dohan kehitysohjelmaa ja uskonut voimakkaasti niihin toimiin, joilla pyritään maailmanlaajuiseen kaupan vapauttamiseen. Yksi keskeisimmistä myönnytyksistämme näissä Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa käytävissä neuvotteluissa on ollut ehdotus poistaa asteittain vientituet, kunhan kaikenlaisesta viennin tukemisesta luovutaan. Vientitukien antamisen päättymispäivä on määrä ottaa osaksi yleisiä maatalousneuvotteluja, ja tässä voidaan onnistua vain, jos kaikki monenvälisten neuvottelujen osanottajat sitoutuvat vastaavaan tukien poistamiseen tähtäävään prosessiin.

Yksi parhaista esimerkeistä, jotka osoittavat YMP:n uudistuksen myönteiset oheisvaikutukset, on puuvillasektori. Vaikka EU:n tuotanto on mitätöntä kansainvälisesti (2 prosenttia koko maailman tuotannosta), eikä sillä ole merkittävää vaikutusta maailmanmarkkinahintaan, EU on toiminut tiennäyttäjänä uudistaessaan EU:n sisäistä puuvillapolitiikkaa. Vuodesta 2006 alkaen 65 prosenttia puuvillatuistamme on sellaisia, etteivät ne vääristä kauppaa. Lisäksi EU ei myönnä puuvillan osalta vientitukia ja sallii puuvillan vapaan pääsyn EU:hun.

Onko komissio tietoinen Eurooppa-tuntemuksen virtuaalikeskuksen toiminnasta?

Miten paljon komissio olisi valmis investoimaan tähän hankkeeseen, jotta tämän keskuksen toimintaa voidaan aloittaa uusissa jäsenvaltioissa?

Miten paljon komissio voisi myöntää varoja tämän tietopankin toiminnan tukemiseen, joka on alun perin perustettu komission rahoituksen turvin ja jonka toimintaa varten Luxemburgin hallitus on sittemmin myöntänyt tukea?

(FR)Komissio on seurannut kiinnostuneena Eurooppa-tuntemuksen virtuaalikeskuksen luomista ja kehittämistä. Tällä hankkeella on ollut alusta alkaen komission taloudellinen tuki, kun otetaan huomioon, että sillä on merkitystä yhteisölle. Hankkeella kohotetaan tietoisuutta Eurooppa-hankkeen historiasta, ja hanke on saanut tunnustusta dokumentaarisen, teknisen ja multimedia-aineistonsa korkeasta laadusta.

Arvoisa parlamentin jäsen tiedusteli sitä, onko hanke mahdollista laajentaa koskemaan uusia jäsenvaltioita. Ainoat määrärahat, jotka ovat komission käytössä Eurooppa-tuntemuksen virtuaalikeskuksen kaltaisten hankkeiden tukemiseksi, ovat nykyisiin koulutusta ja kulttuuria koskeviin ohjelmiin sisältyvät määrärahat. Esitettyjen aloitteiden korkeasta laadusta huolimatta näiden ohjelmien tavoitteisiin ei kuitenkaan kuulu tuki multimedia-sisällön luomiseen.

Arvoisa jäsen viittasi myös siihen rahoitukseen, jota komissio voi myöntää tämän alun perin komission taloudellisella tuella perustetun ja sen jälkeen Luxemburgin hallituksen rahoittaman tietokannan edistämiseen. Koska kyseessä on virtuaalikeskus, johon pääsee Internetin kautta, komissio voisi käyttää useita palvelimiaan, muun muassa niitä, jotka sijaitsevat komission edustustoissa eri jäsenvaltioissa, tämän keskuksen edistämiseen. Komissio voisi myös harkita osallistumista Eurooppa-tuntemuksen virtuaalikeskusta esittelevien tekstien kääntämiseen uusien jäsenvaltioiden virallisille kielille.

Euroopan komissio on ilmoittanut julkaisevansa yhteisön toimielinten avoimuutta koskevan vihreän kirjan.

Voiko komissio ilmoittaa, analysoidaanko kyseisessä vihreässä kirjassa sitä, miten yhteisön toimielimet noudattavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklaa, jonka nojalla kaikille yhteisön kansalaisille turvataan yhteisön toimielinten asiakirjojen saatavuus?

(EN)Komissio järjesti 18. toukokuuta 2005 ensimmäisen periaatekeskustelun mahdollisen "Euroopan avoimuusaloitteen" osalta ja päätti perustaa yksiköiden välisen työryhmän, jonka tehtävänä on laatia perusteellinen analyysi kaikista merkityksellisistä kysymyksistä. Näihin toimiin sisältyy lisäksi tarpeen mukaan "asiakirjojen saatavuutta" koskevan lainsäädännön analyysi.

Työryhmän tulosten perusteella komission jäsenten kollegio aikoo kesätauon jälkeen päättää seuraavaksi toteutettavista toimenpiteistä, joihin sisältyy mahdollisesti vihreän kirjan laatiminen.

Millaiseksi komissio arvioi humanitaarisen tilanteen Kaukasuksella ja etenkin Tšetšeniassa sekä sen naapurialueilla?

(EN)Komissio on edelleen erittäin huolestunut Tšetšenian humanitaarisesta tilanteesta. Siviiliväestö on tämän kauan kestäneen konfliktin pääasiallinen uhri ja yrittää tulla toimeen hyvin heikoissa olosuhteissa kahden sodan tuhoamassa tasavallassa. Erityisesti Groznyi on rauniokaupunki, jossa on toistaiseksi tapahtunut hyvin vähän jälleenrakennusta.

Suuri osa Tšetšenian väestöstä sekä ne, jotka ovat yhä paossa Ingušian ja Dagestanin naapuritasavalloissa, ovat riippuvaisia ulkoisesta humanitaarisesta tuesta. Tärkein kysymys ei ole kuitenkaan pelkkä aineellinen apu, vaan siviiliväestön suojelu, koska sieppaukset, katoamiset, kuolemantuomiot ilman oikeudenkäyntiä, raiskaukset ja kiristäminen ovat osa tavallista arkipäivää.

Komissio on Euroopan humanitaarisen avun toimiston (ECHO) kautta suurin humanitaarisen avun toimittaja alueelle. Sen jälkeen, kun toinen Tšetšenian konflikti alkoi syksyllä 1999, apua on annettu noin 170 miljoonaa euroa, mukaan luettuna huhtikuinen 22,5 miljoonan euron suuruinen tuorein rahoitusta koskeva päätös.

Humanitaarisen avun toimittaminen Tšetšenian väestölle on kuitenkin edelleen hankalaa, koska viranomaiset, jotka haluavat valvoa humanitaaristen järjestöjen työtä, ovat asettaneet monia avun perille saattamista haittaavia rajoituksia sekä turvattomuuden ja erityisesti suuren sieppausriskin vuoksi.

Humanitaarisen avun lisäksi komissio valmistautuu osallistumaan mahdollisesti Pohjois-Kaukasuksen sosiaaliseen ja taloudelliseen elvyttämiseen. Tämä politiikan osa-alue on riippuvainen myös poliittisen prosessin edistymisestä, muun muassa vapaiden ja rehellisten parlamenttivaalien järjestämisestä myöhemmin tänä vuonna. Ihmisoikeuksien osalta Venäjän kanssa käytävät neuvottelut, jotka aloitettiin maaliskuussa, ovat perusta sille, että näissä asioissa voidaan edistyä. Lisäksi komissio keskustelee mahdollisista tavoista toimittaa taloudellista apua Venäjän viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että rahoilla saavutetaan lisäarvoa.

Voisiko komissio toimittaa kielijärjestelyiden uudistamista ja arviointia koskevan tutkimuksen, johon se viittasi kysymykseen H-0159/05 antamansa vastauksen kolmella viimeisellä rivillä? Voisiko komissio selittää miksi yhteisön toimielinten kilpailuilmoitukset julkaistaan italialaisissa lehdissä vain englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, mutta jostain selittämättömästä syystä ei italiaksi? Se on vastoin kielellisen tasavertaisuuden, syrjimättömyyden, avoimuuden sekä asiakirjojen yhtäläisen saatavuuden periaatteita ja vastoin kansalaisten oikeutta osallistua yleisiin kilpailuihin ja saada niistä tietoa omalla kansallisella kielellään.

Voisiko komissio lopettaa nämä huolestuttavat rikkomukset ja estää näiden kolmen kielen (EN-FR-DE) suosimisen? Ne ovat virallisia kieliä muiden kielten ohella eivätkä työkieliä kuten komissio on useaan otteeseen muistuttanut (kysymyksiin

H-0159/05 ja H-0384/05 annetut vastaukset, komission jäsenen Figelin 6. kesäkuuta 2005 antama suullinen vastaus). Tammikuussa 2007 iiristä tulee 21. virallinen kieli, jolloin virallisia kieliä on 23 (romania ja bulgaria mukaan luettuna).

Katsooko komissio nykyisten kielijärjestelyiden epätarkoituksenmukaisuuden ja kirjallisten sääntöjen puuttumisen vuoksi aiheelliseksi esittää tiedonannon asiasta ja käynnistää keskustelun, johon myös Euroopan parlamentti osallistuu?

(EN) Neuvoteltuaan kaikkien asianosaisten kanssa komissio on ryhtynyt seuraaviin komission lehdistöpalvelun käyttämiä tulkkausjärjestelyjä koskeviin toimenpiteisiin.

Komission jäsenten kokoontumispäivinä järjestettävissä lehdistötilaisuuksissa tulkkauspalveluja tarjotaan edelleen kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä.

Komission jäsenten muissa yhteyksissä pitämissä lehdistötilaisuuksissa, joiden ajankohtaa on vaikeampi ennakoida, pyritään myös tarjoamaan täysi tulkkauspalvelu. Toistaiseksi aikomuksena on tarjota niin monta kieltä kuin mahdollista riippuen tarvittavien resurssien päivittäisestä saatavuudesta.

EY:n henkilöstövalintatoimisto (EPSO) voi vakuuttaa arvoisalla jäsenelle, ettei se ole koskaan julkaissut ilmoitusta avoimista kilpailuistaan missään italialaisessa sanomalehdessä millään muulla kuin italian kielellä.

Komissio vahvistaa, että se on 10 päivänä marraskuuta 2004 tekemänsä päätöksen mukaisesti julkaissut ilmoituksia avoimista ylimmän johdon työpaikoista EY:n virallisessa lehdessä sekä kansallisissa ja kansainvälisissä lehdissä englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Tämä väliaikainen toimenpide otettiin käyttöön käännöstoimen pääosaston rajallisten resurssien vuoksi. Mitä tulee Euroopan petostentorjuntaviraston OLAF:n pääjohtajan paikan julkistamiseen arvoisan jäsenen olisi otettava huomioon, että toiseksi suurimman hakijaryhmän muodostivat italiankieliset, kun taas melko vähän hakemuksia tuli saksaa tai englantia äidinkielenään puhuvien keskuudesta. Komissio on siten vakuuttunut, ettei ylimmän johdon avoimien paikkojen täyttämiseen tosiasiassa liity minkäänlaista syrjintää.

Komissio päätti hiljattain, että vastedes se julkaisee ylimmän johdon vapaista paikoista pienen ilmoituksen kaikilla kielillä EY:n virallisessa lehdessä.

Neuvoston antaman asetuksen Nro 1/58 mukaan kaikki viralliset kielet ovat samalla työkieliä (1 artikla) ja niitä voidaan hyvällä syyllä ja tasa-arvoisesti käyttää toimielimissä.

Komission työjärjestyksessä kuitenkin säädetään itse komission jäseniä koskevista kielijärjestelyistä, joilla pyritään varmistamaan päätöksentekoprosessin tehokkuus. Komission puheenjohtajan päätettävissä on mitkä kielet parhaiten vastaavat komission jäsenten minimivaatimuksia, minkä jälkeen näitä kieliä käytetään tasavertaisesti.

Näin ollen komissio työskentelee ja voi hyväksyä päätöksiä näillä kielillä elleivät lisäkieliversiot ole välttämättömiä, kuten erityisesti säädöksen voimaansaattamiseksi tai säädöksestä tiedottamiseksi vastaanottajille.

Mikäli teksti halutaan välittää virallisesti muille yhteisön toimielimille ja/tai julkaista EY:n virallisessa lehdessä on sen oltava saatavilla kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä.

Komissio on toimielin, jossa on työntekijöitä useista eri Euroopan unionin valtioista. Perustamissopimuksia noudattaen se puolustaa ja harjoittaa monikielisyyttä. Palveluiden sisäiset järjestelyt esimerkiksi dokumenttien laatimiseksi tai kokousten pitämiseksi on sinällään jätetty ylempien virkamiesten päätettäväksi. Toiminnallisista syistä ja tehokkaan viestinnän varmistamiseksi joitakin kieliä epäilemättä käytetään enemmän kuin muita komission työntekijöiden jokapäiväisessä toiminnassa. Vaikka näin tapahtuukin kielillä ovat kuitenkin tasa-arvoinen asema virallisina kielinä ja työkielinä.

Komissio ei katso aiheelliseksi laatia täydentäviä kirjallisia sääntöjä tai esittää tiedonantoa toimielimissä käytettävistä kielistä. Se on kuitenkin valmistelemassa tiedonantoa monikielisyydestä ja kielten käytöstä eurooppalaisessa yhteiskunnassa sekä eurooppalaisten monikielisyydestä.

Joka kesä-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuun aikana, troolikalastus lopetetaan merellisten luonnonvarojen suojelemiseksi kreikkalaisten aluevesien ulkopuolella levittäytyvillä kansainvälisillä vesillä, Aleksandroupolisin ja Samothrakin alueella. Tämä kielto pätee kreikkalaisiin kalastajiin yhteisön asetusten perusteella, mutta se ei koske turkkilaisten kalastuslaivastoa. Tuloksena on, että merellisiä luonnonvaroja tuhotaan, ja myös, että alueen kreikkalaiset kalastajat ovat epäsuotuisassa asemassa tuotannollisesti ja taloudellisesti, koska kreikkalaisilla ei ole mahdollisuutta "tuotantosuoritukseen" lokakuussa, kun kalastuskausi alkaa.

Aikooko Euroopan komissio ryhtyä toimiin, ja millä tavalla, tämän turkkilaisen kalastuslaivaston toiminnan synnyttämän tilanteen suhteen, josta meriympäristö sekä kreikkalaiset kalastajat joutuvat kärsimään? Voiko komissio pyytää liittymisneuvottelujen puitteissa, että yhteisön säännöstö ulotettaisiin koskemaan myös Turkkia ja pantaisiin täytäntöön myös siellä?

Mihin toimiin komissio voi ryhtyä yhteisten kalastussääntöjen täytäntöönpanemiseksi Välimerellä, jotteivät kreikkalaiset kalastajat joutuisi kokemaan syrjivää kohtelua? Mitä mahdollisuuksia kreikkalaisilla viranomaisilla on antaa kalastajille tulotukea sen johdosta, että näiden työ keskeytetään neljän kuukauden ajaksi?

(EN)Komissio on tietoinen siitä, että yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano kalakantojen säilyttämisen ja niiden kestävän hoidon varmistamiseksi saattaa johtaa sellaisiin tilanteisiin – kuten kyseessä olevassa Kreikan tapauksessa – joissa yhteisön kalastajille asetetaan sellaisia rajoituksia, jotka eivät koske yhteisön ulkopuolisia kalastajia, jotka kalastavat niiden vesien läheisyydessä, joihin sovelletaan EY:n lainsäädäntöä. Muun muassa tämä on tärkeä syy siihen, miksi komissio pitää tärkeänä yhteistyön lisäämistä alueen muiden rannikkovaltioiden kanssa kalavarojen hoidon ja Välimeren alueen kestävien ja vastuullisten kalastustapojen kehittämisen osalta.

Tätä varten komission politiikkaan kuuluu Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) roolin vahvistaminen erityisesti, jotta siitä tulisi tehokkaampi väline niiden toimien toteuttamiseksi, jotka määriteltiin ja hyväksyttiin Veneziassa 25. ja 26. marraskuuta 2003 pidetyssä ministerikokouksessa, jossa aiheena oli kalastuksen kestävä kehitys Välimerellä.

Jo edellisessä kokouksessaan, joka pidettiin helmikuussa 2005, GFCM hyväksyi yhteisön ehdotusten perusteella useita tärkeitä toimia, jotka liittyvät säilyttämiseen (esimerkiksi silmäkoko vähintään 40 mm, troolauksen kieltäminen yli 100 metrin syvyydessä) ja kalastustoiminnan hoitoon (esimerkiksi rekisteröintijärjestelmä yli 15-metrisille aluksille, jotka saavat kalastaa). Lisäksi GFCM antoi suosituksen suuntaviivoista sellaisen valvontasuunnitelman laatimista varten, jolla on mahdollista vahvistaa kalastustoiminnan valvontaa ja torjua tehokkaasti laitonta kalastusta.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietänee, laajentumisneuvotteluissa pääperiaatteena on se, että kyseinen ehdokasvaltio hyväksyy yhteisön säännöstön. Tätä samaa lähestymistapaa sovelletaan Turkkiin. Neuvottelujen perustana on yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeva säännöstö, jonka komissio esittelee Turkille yksityiskohtaisesti seulontaprosessin aikana. Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaa säännöstöä sovelletaan Turkkiin sen liittymisen jälkeen, ellei liittymisneuvotteluissa sovita siirtymäkauden järjestelyistä.

Yhteisön tukea voi hakea instituutioiden rakentamiseen ja hallinnon valmistamiseen ennen kaikkea sellaisten twinning-hankkeiden kautta, joissa kumppanit ovat jäsenvaltioita ja joiden rahoitukseen yhteisö osallistuu. Turkin hallinnollisesta ja oikeudellisesta edistymisestä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan säännöstön soveltamisessa keskustellaan säännöllisin väliajoin maatalouden ja kalatalouden alakomiteassa EU:n ja Turkin assosiaatiosopimuksen nojalla.

Neuvoston asetuksen (EY) 2371/2002 16 artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat myöntää korvauksia kalastajille ja alusten omistajille toiminnan väliaikaisesta lopettamisesta seuraavissa tilanteissa:

erityisesti biologisista syistä johtuvien odottamattomien olosuhteiden vuoksi,

kalastussopimuksesta riippuvaisille yhteisön kalastuslaivastoille, jos kalastussopimusta ei uusita tai se keskeytetään,

kun neuvosto päättää elvytys- tai hoitosuunnitelmasta taikka kun komissio tai yksi tai useampi jäsenvaltio päättää kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

Toistuvaan kausiluonteiseen kalastustoiminnan lopettamiseen, mistä on kyse arvoisan parlamentin jäsenen esittämässä tilanteessa, ei voida kuitenkaan myöntää neuvoston asetuksen (EY) 2371/2002 16 artiklan mukaista korvausta.

Lyijy on syöpää aiheuttava kemiallinen aine, ja on todettu, että kosmetiikkateollisuuden tunnetuimpiin merkkituotteisiin kuuluvissa huulipunissa on lyijyä.

Pyydän komissiota selvittämään, pitääkö edellä mainittu tieto paikkansa. Jos pitää, niin mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä kuluttajien oikeuksien ja terveyden suojelemiseksi?

Yhteisön lainsäädäntö kieltää lyijyn käytön kosmeettisissa tuotteissa. Lainsäädännön mukaan merkkejä aineesta saa löytyä ainoastaan, mikäli sen poistaminen kokonaan on hyvän valmistustavan mukaisesti mahdotonta eikä tuote ole vahingollinen ihmisen terveydelle.

Kosmetiikkadirektiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on käytettävä kaikkia keinoja sen varmistamiseksi, että ainoastaan direktiivin täyttävät kosmetiikkatuotteet voidaan laittaa markkinoille. On siis jäsenmaiden toimivallassa vetää markkinoilta tuotteet, jotka eivät täytä direktiiviä.

Jos arvoisalla jäsenellä on lisää tuotteeseen liittyvää tietoa, se pitäisi toimittaa komissiolle, joka ottaa yhteyttä kyseisen maan toimivaltaiseen valvontaviranomaiseen, jotta se voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Kuten komissio tietää, monet jäsenvaltiot ovat sitä mieltä, että veropolitiikka kuuluu kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden hallitusten toimialaan ja vastuulle.

Saksa ja Ranska ajavat kuitenkin yritysverotuksen yhtenäistämishanketta, jonka on tarkoitus toteutua kolmen vuoden kuluttua.

Voiko komissio edellä mainitun valossa kertoa kantansa ensinnäkin yritysverotuksen ja toiseksi epäsuoran arvonlisäveron yhtenäistämiseen?

Komissio esitteli virallisen kantansa verotuksen yhteensovittamisesta ja yhtenäistämisestä eri aloilla 23 päivänä toukokuuta 2001 tiedoksiannossaan "Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisista tavoitteista tulevina vuosina"⁽¹⁾. Arvoisaa jäsentä kehotetaan perehtymään kyseiseen asiakirjaan. Vaikka jäsenmailla on päävastuu verotusasioissa, heidän on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava EY:n perustamissopimusta ja etenkin syrjimättömyysperiaatetta, perusvapauksia sekä valtiontukeen liittyviä sääntöjä.

Komission strategialla, jonka tavoitteena on turvata yrityksille yhtenäinen yhtiöveropohja heidän EU:n laajuisessa toiminnassaan, ei tähdätä täydelliseen yhtenäistämiseen eikä puututa jäsenvaltioiden oikeuteen asettaa verokantoja. Komission politiikka on esitelty kahdessa tiedoksiannossa: "Kohti sisämarkkinoita, joilla ei ole veroesteitä - Strategia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten"⁽²⁾ ja "Sisämarkkinat ilman yhtiöveroesteitä : saavutuksia, toteuttamisvaiheessa olevia aloitteita ja jäljellä olevia haasteita"⁽³⁾ .

ALV:n ja muiden välillisten verojen kohdalla laajempi yhtenäistäminen on jossain määrin välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinat ilman rajoja toimivat ilman kilpailun liiallista vääristymistä. Tässäkään ei kuitenkaan haeta sääntöjen täydellistä yhtenäistämistä, ja verokannat määritellään edelleen kansallisella tasolla niin, että ne kuitenkin pysyvät yhteisön laajuisen yleisen 15 prosentin vähimmäistason sisällä sekä noudattavat sovittua listaa hyödykkeistä ja palveluista, joihin jäsenmaat voivat halutessaan soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa. Komission politiikka on esitelty kahdessa tiedoksiannossa: "Strategia sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän toiminnan parantamiseksi"⁽⁴⁾ ja "Arvonlisäverostrategian painopistealueet: nykyinen tilanne ja ajan tasalle saattaminen"⁽⁵⁾ .

Onko komissio yhtä mieltä siitä, että on varmistettava eri maiden lentoyhtiöiden turvallisuutta koskevien tietojen saatavuus, jotta matkustajien turvallisuus voidaan taata?

Yhdistynyt kuningaskunta on ainoa Euroopan unionin jäsenvaltio, joka on julkaissut luettelon viidestä hylätystä lentoyhtiöstä, jotka eivät täytä kansainvälisiä turvallisuusstandardeja. Lista näistä viidestä lentoyhtiöstä löytyy Ison-Britannian liikenneministeriön verkkosivulta.

Onko komissiolla toimintasuunnitelmaa samanlaisen EU:n mustan listan käyttöönotosta ilmailun turvallisuusnormien parantamiseksi.

Komissio on yhtä mieltä siitä, että kyseessä olevan jäsenmaan kansallisille viranomaisille on taattava lentoyhtiöiden turvallisuutta koskevien tietojen saatavuus, jotta heillä olisi mahdollisuus osallistua lentoturvallisuuden parantamiseen ja jotta matkustajille voitaisiin tiedottaa vaarallisista tilanteista.

Direktiivissä 2004/36⁽¹⁾ kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuudesta säädetään sellaisia ilma-aluksia ja lentoyhtiöitä koskevien tietojen keruusta ja vaihdosta, jotka eivät täytä kansainvälisiä turvallisuusnormeja, mikä voi johtaa ilma-aluksen lentokieltoon tai lentoliikenteen harjoittajan toiminnan kieltämiseen lentokentällä tai ehtojen asettamiseen toiminnalle.

Komissio hyväksyi 16. helmikuuta 2005 ehdotuksen lentomatkustajien tiedottamista koskevasta asetuksesta⁽²⁾, joka mahdollistaa listan julkaisemisen sellaisista lentoyhtiöistä, joita on kielletty lentämästä jäsenvaltioiden ilma-alueelle tai joihin sovelletaan turvallisuussyistä liikenneoikeusrajoituksia.

Komissio järjesti lisäksi 26. toukokuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 3922/1991 mukaisesti perustetun komitean kokouksen. Komitea oli muiden ohella yhtä mieltä siitä, että tulisi perustaa yhteisön laajuinen ennakkovaroitusjärjestelmä, joka ilmoittaisi komissiolle ja kaikille jäsenmaille mikäli näyttää todennäköiseltä, että piakkoin on tarpeen saada yhteisön laajuinen päätös lentoyhtiön liikenneoikeuksien pidättämisestä. Paikalla sovittiin lisäksi tarpeesta vakiinnuttaa arviointikriteerit, joiden perusteella voidaan laatia lista vaarallisista lentoyhtiöistä.

Komissio tiennee, että Valkoisen talon ympäristönlaadun neuvostoa johtanut virkamies joutui eroamaan kahden päivän kuluttua siitä, kun oli käynyt ilmi, että hän oli muuttanut useita liittohallituksen ympäristöraportteja vuosina 2002 ja 2003. Muutoksilla pyrittiin korostamaan, että kasvihuonekaasupäästöjen ja maapallon keskilämpötilan välisen nousun yhteydestä saatu näyttö on epävarmaa.

Kyseisellä virkamiehellä ei ollut luonnontieteellistä taustaa, ja hän oli toiminut aiemmin öljyteollisuuden edunvalvojana Yhdysvalloissa ilmastonmuutosta käsiteltäessä.

Onko komissio samaa mieltä siitä, että vakavia ympäristöongelmia koskevien päätösten on perustuttava varmennettuun ja paikkansapitävään tieteelliseen näyttöön? Onko se samaa mieltä siitä, että tätä tapausta on hyödynnettävä pyrittäessä osoittamaan, että Yhdysvaltain Kioton sopimukseen omaksuma lähestymistapa on ristiriidassa itse ilmastonmuutoksen kanssa?

Komissio on sitä mieltä, että ympäristöasioita koskevan päätöksenteon on perustuttava vakaaseen tieteelliseen näyttöön. Ilmastonmuutoksen alalla tämä on yksi syy, minkä vuoksi hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) perustettiin. IPCC arvioi kattavasta, objektiivisesta, avoimesta ja läpinäkyvästä näkökulmasta tieteellistä, teknistä ja sosioekonomista tietoa. Tieto tarjoaa tieteellisen taustan sille, mitkä ovat ihmistoiminnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen riskit, sen mahdolliset vaikutukset sekä miten niihin sopeudutaan ja miten niitä voidaan lievittää.

EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa 20. kesäkuuta komission puheenjohtaja totesi, etteivät EU:n ja Yhdysvaltojen väliset Kioton sopimukseen liittyvät erot saisi estää molempia katsomasta eteenpäin ja että kansainvälisen yhteisön on yhdessä tehostettava pyrkimyksiään saavuttaa monenkeskinen sopimus ilmastonmuutosolosuhteista vuodesta 2012 eteenpäin.

Tiedoksiannossaan “Winning the Battle against Global Climate Change” 9. helmikuuta 2005 komissio esittelee näkemyksensä siitä, mitkä ovat sellaisten olosuhteiden tärkeimmät elementit. Tiedoksiannossa osoitetaan myös, ettei Yhdysvaltojen kannattama lähestymistapa, jolla pyritään kannustamaan uusien tekniikoiden tutkimukseen, itsessään riitä. Ylimääräiset kannustinrakenteet, kuten EU:n päästökauppa, ovat tarpeen sellaisten tekniikoiden hyväksikäyttöön kannustamiseksi.

Voiko komissio kertoa meille, miten EU:n ja Yhdysvaltojen välistä Avoin taivas -sopimusta koskeva nykyinen neuvottelukierros on edennyt?

Kesäkuusta 2004 saakka komissio on työskennellyt, jotta viralliset neuvottelut aloitettaisiin uudelleen mahdollisimman pian, ja sen vuoksi varapuheenjohtaja Barrot vieraili Washingtonissa 21.–22. maaliskuuta2005 tavatakseen Yhdysvaltain liikenneministeri Minetan ja muita hallituksen ja teollisuuden vaikuttajia. Varapuheenjohtaja Barrot ja ministeri Mineta antoivat yhteisen julkilausuman, jossa he olivat samaa mieltä siitä, että neuvottelijat "arvioisivat edempänä Yhdysvaltojen ja EU:n välisen lentoliikennettä koskevan sopimuksen mahdollisia elementtejä tavoitteenaan luoda vakaa pohja, jonka pohjalta viralliset neuvottelut voivat alkaa uudelleen".

Komissio on työskennellyt aktiivisesti Yhdysvaltojen kanssa lukuisissa teknisissä keskusteluissa, joissa on tutkittu mahdollisuutta edetä molemmille osapuolille tärkeissä asioissa. Keskustelu on keskittynyt pääasiassa regulatiivisen yhteistyön kolmeen osa-alueeseen, jotka on määritelty puheenjohtajamaan laatimassa yhteenvedossa liikenneasiain neuvoston kokouksesta 21. huhtikuuta: lentoturvallisuus, kilpailu ja hallituksen tukiaiset. Markkinoille pääsyyn, omistussuhteeseen ja valvontaan liittyvistä asioista keskusteltiin myös. Edistystä tapahtui sellaisten parametrien luomisessa, joilla neuvottelut päästään aloittamaan uudelleen.

Näiden teknisten keskustelujen perusteella komissio raportoi liikenneasiain neuvostoa 27.–28. kesäkuuta 2005 ja ministerien välillä oli mielipiteenvaihtoa. Samaan aikaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa 20. kesäkuuta 2005 sovittiin, että molemmat osapuolet jatkaisivat yhteistyötä lentoasioissa, kuten turvallisuus, varmuus ja vapauttaminen, sekä työskentelyä ensimmäisen EU:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennettä koskevan kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi mahdollisimman pian. Tunnustettiin, että sellainen sopimus toisi merkittäviä etuja luomalla arvokkaita uusia liikemahdollisuuksia, joista hyötyvät niin EU:n kuin Yhdysvaltojen lentoyhtiöt, matkailuala, liiketoiminta, rahdinkuljetus ja kuluttajat.

Neuvoteltaessa rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013 on osoittautunut erityisen tarpeelliseksi ottaa mukaan keskipitkän aikavälin päätökset, jotka koskevat maatalouden ja maaseudun kehittämistä Euroopan unionissa pitkällä aikavälillä.

Voiko komissio ilmoittaa, mitkä ovat hänen mielestään Euroopan unionin tavoitteet maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla vuoteen 2030 ja 2050 mennessä ja mitkä ovat keinot niiden saavuttamiseksi? Entä mitkä ovat komission mielestä merkittävimmät riskit ja mitkä vaarat olisi ehdottomasti vältettävä?

Vuonna 1992 käynnistyneen ja vuonna 2003 loppuunsaatetun yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen myötä komissio on ohjannut EU:n maataloutta ja maaseutualueita kohti markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä. Se on yhdistänyt eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ympäristölliset ja eläinsuojelulliset huolet, yhdistänyt elintarvikkeiden turvallisuuden ja laatuvaatimukset, edistänyt sosiaalista tasapainoa varmistamalla, että maatalousyhteisöissä säilyy kohtalainen elintaso, ja vahvistanut maatalouden kehitystä parantaen sen mahdollisuuksia.

Komission mielestä kilpailukyky, kansalaisten huolien integrointi ja sosiaalinen tasapaino pysyvät unionin maatalouden ja maaseudun kehittämismallin, joka perustuu taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen vakauteen, avaintavoitteina tulevaisuudessa.

EU:n kilpailusääntöjen soveltamisesta meriliikenteen alalla annetun asetuksen (ETY) N:o 4056/86 muuttamista koskevassa komission valkoisessa kirjassa todetaan sivulla 10, että komissio antaa hakurahtiliikenteen alalle ohjeet siitä, miten kilpailusäännöt pannaan täytäntöön tällä alalla. Tällaiset ohjeet vaikuttavat perustelluilta, koska tällä alalla ei voida käyttää ohjeena oikeuskäytäntöä, koska hakurahtiliikenne on jätetty sekä asetuksen (ETY) N:o 4056/86 soveltamisalan että EU:n yleisten täytäntöönpanosääntöjen ulkopuolelle.

Voiko komissio vahvistaa, että nämä ohjeet ovat käytettävissä ennen kuin hakurahtiliikenteen sulkeminen asetuksen (EY) N:o 1/2003 ulkopuolelle päättyy tai viimeistään samanaikaisesti sen kanssa?

Lisäksi pyydän komissiota ilmoittamaan, milloin poikkeuksen odotetaan päättyvän ja millaisia ohjeita sen sijasta on määrä esittää?

Asetuksen (ETY) N:o 4056/86 muuttamista koskevassa valkoisessa kirjassa komissio on todennut, soveltaen EY:n kilpailusääntöjä meriliikenteeseen, aikovansa ehdottaa, että hakurahtiliikenteen (joka on ennakoimatonta meriliikennettä) kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon ulkopuolelle tällä hetkellä jättävä sääntö kumottaisiin.

Komissio aikoo tehdä lainsäädäntöehdotuksen vuoden 2005 viimeisellä vuosineljänneksellä.

Suunniteltuun ehdotukseen ei sisälly oleellisia alaa koskevia muutoksia. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettuja oleellisia kilpailusääntöjä sovelletaan jo hakurahtiliikenteeseen. Suunniteltu lainsäädäntöehdotus asettaisi hakurahtiliikenteen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta säätävän asetuksen (EY) N:o 1/2003 alaiseksi. Komissio aikoo jättää lainsäädäntöehdotuksen vuoden 2005 viimeisellä vuosineljänneksellä.

Komissio voi kuitenkin ohjata toimintaa vasta kun sille on annettu sopivat täytäntöönpanovälineet, joiden avulla se saa oleellista tietoa hakurahtiliikennesektorin toiminnasta.

Euroopan unioni on jo usean vuoden ajan tutkinut mahdollisuutta käsitellä kadonneita henkilöitä koskevaa kysymystä, koska henkilövirtojen kasvu unionin sisällä on saanut aikaan sen, että tarvitaan jäsenvaltioiden yhteistä lähestymistapaa.

Komission olisi jo pitänyt toteuttaa muutamia konkreettisia toimia tällä alalla kuten laatia neuvostolle kertomus kadonneitten ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten etsinnöistä, mistä on maininta tiedonannon "Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi – Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla" liitteen kohdassa 3.3.

Milloin komissio aikoo laatia vuonna 2001 kansalaisyhteiskunnan panoksesta kadonneitten ja seksuaalisesti hyväksi käytettyjen lasten etsinnöissä annetun neuvoston päätöslauselman perusteella tehdyn tutkimuksen tuloksia koskevan kertomuksen neuvostolle?

Aikooko komissio laajentaa kyseistä lapsia koskevaa tutkimusta kaikenikäisiin kadonneisiin henkilöihin?

Neuvosto ja komissio ovat laatineet toimintasuunnitelman Haagin ohjelman "Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla" täytäntöönpanemiseksi. Toimintasuunnitelmassa mainittu mietintö neuvoston vuonna 2001 laatimaa päätöslauselmaa kansalaisyhteiskunnan panoksesta kadonneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen löytämiseksi seuranneen jatkotutkimuksen tuloksista julkistetaan vuonna 2005.

Mietintöluonnos on jo valmisteltu työtasolla ja tarkastettu sen komission jäsenen taholta, jonka toimivaltaan asia kuuluu. Komissio käyttänee mietinnön tarjoaman tilaisuuden hyväkseen ja viestittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle mihin toimiin voitaisiin ryhtyä, jotta kannustettaisiin ja vahvistettaisiin kansalaisyhteiskunnan panosta kyseisellä alalla. Meneillään olevan pohdiskelun tulokset esitellään niin pian kuin mahdollista kesätauon jälkeen. Myös unionin laajentuminen toukokuussa 2004 oli otettava huomioon, sillä seurantaprojektin rahoitus myönnettiin vuonna 2004 poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevan ohjelman (Agis) puitteissa, niin että tutkimus laajennetaan koskemaan myös kymmentä uutta jäsenmaata. ⁽¹⁾

Komissio suhtautuu myönteisesti kaikkiin sopivin kansalaisyhteiskunnan yrityksiin, joiden avulla voidaan löytää tai tukea kaikenikäisiä kadonneita tai seksuaalisesti hyväksikäytettyjä henkilöitä. Mitä tulee jatkotutkimuksiin, relevanttien kansalaisjärjestöjen panos näyttää olevan korvaamaton. Komissio suhtautuu suopeasti myös kansalaisjärjestöjen tutkimusaloitteisiin, jotka kohdistuvat lapsiin, nuoriin ja naisiin esimerkiksi Daphne II –ohjelman puitteissa.

Kuten komissio korosti vastauksessaan jäsen Richard Corbettin esittämään kirjalliseen kysymykseen E-1498/05, erityishuomiota on kiinnitettävä siihen, että kadonneiden henkilöiden ja erityisesti lasten etsintämahdollisuus sisältyy jo Schengenin tietojärjestelmään (SIS), ja se tulee säilymään myös kehitteillä olevassa SIS:n toisessa versiossa. Komissio aikoo myös tutkia mahdollisuutta luoda uusi hälytysjärjestelmä, joka koskisi alaikäisiä lapsia, joita halutaan kieltää poistumasta Schengen-alueelta. Tavoitteena olisi estää sellaisten alaikäisten kidnappaus, jotka joutuisivat kolmansiin maihin.

Kaikkien jäsenvaltioiden olisi pitänyt saattaa työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä annettu direktiivi 2002/14/EY⁽¹⁾ osaksi kansallista lainsäädäntöä 23. maaliskuuta 2005 mennessä. Irlanti ei ole vielä tehnyt sitä.

Voisiko komissio kertoa, onko muita jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ilmoittaneet direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja mihin toimiin se on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä varmistaakseen, että tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että sitä sovelletaan täysimääräisesti kaikissa jäsenvaltioissa?

(FR)Kuten arvoisa jäsen oikeutetusti huomautti, Euroopan parlamentin ja neuvoston 11 päivänä maaliskuuta 2002 antama direktiivi 2002/14/EY⁽²⁾ työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 23. maaliskuuta 2005 mennessä.

Komissio oli saanut 20. kesäkuuta mennessä direktiivin 2002/14/EY täytäntöönpanoilmoituksen seuraavilta 14 jäsenvaltiolta: Belgia, Tšekki, Saksa, Ranska, Latvia, Liettua, Unkari, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Slovakia, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Mikäli direktiiviä ei saateta osaksi kansallista lainsäädäntöä se tarkoittaa, ettei jäsenvaltio ole täyttänyt velvollisuuksiaan. Tämä puolestaan johtaa siihen, että komission on aloitettava jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevan menettely, jonka esivaiheella kyseessä oleva jäsenmaa saa virallisen varoituksen.

Carrefour-tavaratalokonserni velvoittaa Thessalonikissa työntekijät tekemään päivittäiset työtuntinsa pätkittäin siten, että he pysyvät liikkeen tiloissa myös pätkien välisenä aikana. Soveltaen siis ei-aktiivista päivystysaikaa yritys määrää työntekijät pysymään työpaikalla työnantajan käytettävissä minä tahansa hetkenä, valmiina ryhtymään jälleen töihin, ilman että tätä aikaa lasketaan työajaksi.

Aikooko komissio peruuttaa tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiiviehdotuksen (KOM(2005)0246 lopullinen), jossa muun muassa laajennetaan joustavia työmuotoja ja ryhtyä toimiin sellaisen vakinaisen työn turvaamiseksi, jossa tehdään 7 tunnin työpäiviä 5 päivänä viikossa, yhteensä 35 viikkotuntia, sekä vapaa-ajan ja luonnollisen perhe-elämän turvaamiseksi työntekijöille?

(FR)Arvoisan jäsenen kuvailemassa tilanteessa Carrefour-tavaratalokonsernin työntekijöitä velvoitetaan pysymään työpaikalla työnantajan käytettävissä minä tahansa hetkenä, ilman että tätä päivystysaikaa katsotaan työajaksi.

Direktiivin 2003/88/EY⁽¹⁾ 2 artiklan 1 kohdassa määritellään "työajaksi minkä tahansa ajanjakson, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti". Jotta ajanjakso katsotaan työajaksi direktiivin mukaan, täytyy sen täyttää nämä kolme kriteeriä.

Simap⁽²⁾-tapausta koskevassa tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin totesi, että sen, että "lääkäreillä on velvollisuus olla paikalla ja käytettävissä työpaikalla harjoittaakseen ammattitoimintaansa" (kohta 48) ja sen, että "työaika, joka muodostuu sekä ensiapuyksiköissä työskentelevien lääkärien fyysistä paikallaoloa terveydenhoitolaitoksissa edellyttävästä päivystyksestä", "on katsottava kuuluvan heidän tehtäviensä harjoittamiseen".

Yhteisöjen tuomioistuimen tulkitseman direktiivin 2003/88/EY mukaan arvoisan jäsenen kysymyksessä kuvailtu päivystysaika on siis katsottava kokonaan työajaksi. On asianomaisten kansallisten viranomaisten tehtävä huolehtia siitä, että yhteisön lakia noudatetaan kansallisella tasolla.

Jos 31 päivänä maaliskuuta 2005⁽³⁾ tehty muutosehdotus hyväksytään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, aktiivinen päivystysaika on laskettava kokonaisuudessaan työajaksi. Ei-aktiivista päivystysaikaa ei katsottaisi työajaksi, mutta sitä ei voida kuitenkaan laskea päivittäiseksi ja viikoittaiseksi lepoajaksi.

Komission mielestä tämä muutosehdotus tasapainottaa hyvin työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä jäsenvaltioiden ja EU:n yritysten tarvitseman joustavuuden työajan organisoinnissa.

Komissio antoi 14. tammikuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 60/2004⁽¹⁾ sokerintuotannon ja sokerikaupan sääntelemiseksi siirtymäkaudella silloisissa jäseniksi liittyvissä valtioissa. Asetuksessa velvoitettiin kyseiset maat, ennen kuin ne liittyivät Euroopan unionin jäseniksi, hankkiutumaan eroon huhtikuun 2005 loppuun mennessä sokerivarastoistaan, joita niille oli kertynyt liikaa viimeisten neljän vuoden keskimääräiseen kulutukseen nähden.

Kun otetaan huomioon, että sokerintuottajien tilaukset tehtiin ja kauppa käytiin sokerikaupan alalla voimassa olevien kauppakäytäntöjen mukaan vuoden 2003 syksyllä, eli ennen asetuksen laatimista, ja että asetus laadittiin ennen uusien jäsenvaltioiden liittymistä Euroopan unionin jäseniksi, miten komissio perustelee poliittisesti sakkojen määräämisen uusille jäsenvaltioille ja sokerintuojille sokerin ylijäämävarastojen vuoksi? Miten komissio aikoo käsitellä jatkossa tätä kysymystä, joka aiheuttaa joissakin jäsenvaltioissa, joiden joukossa on myös Kyproksen tasavalta, suurta levottomuutta ja monia poliittisia ja oikeudellisia ongelmia?

(EN)Liittymisasiakirjan (liite 4, luku 4, kohta 2) pohjalta ja komission asetuksen (EY) N:o 60/2004⁽²⁾ säännösten mukaan, uusien jäsenmaiden sokeriylijäämävarastojen määrät määriteltiin komission asetuksessa (EY) N:o 832/2005⁽³⁾. Liittymisasiakirja allekirjoitettiin huhtikuussa 2003, siis yhdeksän kuukautta ennen asetuksen (EY) N:o 60/2004 julkaisua. Mahdollisen varmuusvaraston kokoamisen riskit identifioitiin ja niistä keskusteltiin jo jäsenyysneuvottelujen aikana senaikaisten ehdokasmaiden kanssa, ja erityisesti niiden kanssa, joilla ei ollut omaa sokerintuotantoa ja joihin sovellettiin alempaa tuontisuojelua. Komissiolla oli siten tarvittava laillinen ja poliittinen pohja päätöksen tekemiseen.

Ensinnäkin määritellyt määrät pitäisi poistaa yhteisön markkinoilta 30. marraskuuta 2005 mennessä asetuksen (EY) N:o 60/2004 6 artiklan 2 kohdan mukaan. Sakot lankeavat maksettaviksi ainoastaan mikäli määriteltyjen ylijäämävarastojen hävittäminen ei tapahdu ennen sovittua takarajaa. Huomiota on kiinnitetty siihen, että mahdollista taloudellista taakkaa voidaan merkittävästi vähentää siinä tapauksessa, että keinottelijat onnistutaan jäljittämään asetuksen (EY) N:o 60/2004 6 artiklan 3 kohdassa ehdotetun tunnistusjärjestelmän avulla. Mikäli kuitenkin osa määrästä jää hävittämättä ja sille ei onnistuta tunnistamaan omistajaa, yhteisön ulkopuolisen maan maksettavaksi tulevat sakot voidaan jakaa neljälle vuodelle (2006-2009).

Useissa yhteyksissä on todettu, että Bosnian ja sen naapurimaiden olisi ennen EU:n kanssa aloitettavia jäsenyysneuvotteluja hyväksyttävä uusi rauhansopimus, joka käytännössä korvaisi Daytonan sopimuksen. Mikä on tulkintanne tästä?

(EN)On monia vaativia edellytyksiä, jotka Bosnia ja Hertsegovinan ja sen naapurimaiden on täytettävä ennen kuin voidaan ajatella jäsenyysneuvottelujen aloittamista EU:n kanssa. Vakaus ja demokratia sekä hyvien naapuruussuhteiden luominen, ovat varmasti perusedellytyksiä ennen kuin neuvotteluja voidaan edes harkita. Mutta mitään vaatimusta alueellisen rauhansopimuksen hyväksymisestä ei ole.

Vuoden 1995 Daytonan rauhansopimus lopetti kolme vuotta kestäneen pitkän ja hirvittävän sodan Bosnia ja Hertsegovinassa. Sopimuksen tavoitteena oli lopettaa aseellinen konflikti Bosnia ja Hertsegovinassa ja turvata maalle perusedellytykset normalisointiin, muun muassa perustuslain. Tässä suhteessa Daytonan rauhansopimus on menestynyt. On kuitenkin laajasti tunnustettu tosiasia, että rauhansopimus ja nykyiset perustuslailliset järjestelyt Bosnia ja Hertsegovinassa on omaksuttava kestävästi, jotta maan normalisointi voidaan ottaa huomioon ja jotta se voisi vastata EU:n kriteerejä.

Euroopan kansalaisten pitkäaikainen asettautuminen muuhun jäsenvaltioon kuin se, josta he ovat kotoisin, perussopimuksissa säädettyjen liikkuvuutta ja asettautumista koskevien perusvapauksien puitteissa, on ilmiö, jota Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista edistävä eurooppalaisten henkilöresurssien uudelleenjako ja hyödyntäminen korkeatasoisissa työpaikoissa voimistaa.

Mitä toimia Euroopan komissio aikoo toteuttaa, jotta siirtyvien työntekijöiden lapset säilyttäisivät kielellisen ja kulttuurisen identiteettinsä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, eikä Euroopan unioni menettäisi monimuotoisuuttaan?

Miten komissio aikoo uudelleenmuotoilla neuvoston direktiivin 77/486/ETY⁽¹⁾ (25.7.1977) suhteessa nykyisiin tosiasioihin ja pitäen silmällä vuotta 2010?

Mihin toimiin komissio ehdottaa ryhdyttävän ja mitkä toimijat voivat täyttää tämän perustarpeen, joka koskee merkittävää osaa Euroopan nuorisosta?

(FR)Komissio on arvoisan jäsenen tavoin erittäin innokas turvaamaan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden. Komissiota kuitenkin sitoo sille perustamissopimuksessa osoitettu toimivalta, jonka puitteissa komissio on kyllä käynnistänyt monia aloitteita.

Heinäkuussa 2003 komissio hyväksyi toimintasuunnitelman "Kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen – toimintasuunnitelma vuosina 2004-2006", jonka ryhdyttiin tavoittelemaan 45 koko unionin kattavaa toimenpidettä, joiden tavoitteena luoda kieliä suosiva ympäristö.

Toimintasuunnitelmassa komissio korostaa, että mikäli haluamme edistää kielellistä monimuotoisuutta, meidän on aktiivisesti kannustettava laajimman mahdollisen kielivalikoiman, mukaan lukien siirtolaisten kielet, opettamista ja oppimista kouluissa, yliopistoissa ja aikuiskoulutuskeskuksissa. Komissio tukee myös CLIL/EMILE-metodia, joka tarkoittaa aineen oppimista vieraalla kielellä.

Komission ja puheenjohtajavaltio Luxemburgin hiljattain järjestämässä konferenssissa keskusteltiin mahdollisuudesta ottaa metodi osaksi jäsenmaiden koulutusjärjestelmiä. Metodin edut, kuten tiiviimpään sosiaaliseen yhtenäisyyteen kannustaminen, korostuivat puheenjohtajamaan kannanotossa, joka hyväksyttiin neuvoston kokouksessa 24 päivänä toukokuuta 2005 (EDUC 69 – 8392/05).

Koulutus 2010 -ohjelman puitteissa perustettu kielistä vastaava työryhmä on suositettu muun muassa, että valtavirran koulutuspolitiikassa pitäisi olla määräys opettaa alueellisia kieliä sekä vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja naapurimaiden kieliä.

Yhteisön toiminta on tässä asiassa rajoittunut rohkaisemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kannustamaan ja täydentämään heidän toimintaansa, kunnioittaen samalla täysin jäsenmaiden vastuuta opetuksen sisällön ja koulutusjärjestelmien organisoimisen samoin kuin koulujen kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden suhteen, kuten sanotaan perustamissopimuksen 149 artiklassa.

Arvoisa jäsen mainitsi 25 päivänä heinäkuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/486/ETY siirtotyöläisten lasten koulutuksesta⁽²⁾. Direktiivin 3 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden pitäisi, kansallisten olosuhteidensa ja lakijärjestelmiensä mukaisesti ja yhteistyössä alkuperäisen maan kanssa, ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin siirtotyöläisten lasten äidinkielten opetuksen edistämiseksi. Direktiivi 77/486/ETY on tällä hetkellä komission arvioitavana niin, että jäsenmaiden velvoitteet voitaisiin määritellä niin tarkkaan kuin mahdollista, ja mahdolliset tarpeelliset muutosehdotukset saataisiin toimitettua neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

EU:n yhteistyöohjelmien avulla komissio auttaa rahoittamaan eräitä projekteja, joilla edistetään kielellistä monimuotoisuutta ja kulttuurienvälistä dialogia. Yksi esimerkki on Kulttuuri 2000 –ohjelma, joka kannustaa kulttuurienväliseen dialogiin ja vaihtoihin eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten kulttuurien välillä. Tätä näkökohtaa vahvistetaan edelleen komission ehdotuksessa Kulttuuri 2007 –ohjelmaksi.

Tulevan integroidun elinikäistä oppimista koskeva ohjelman vuosille 2007–2013 puitteissa, komissio ehdottaa rahoitusta eurooppalaisille verkostoille, jotka toimivat kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden alalla. Tämä mahdollistaa esimerkiksi koululaisprojektien kannustaminen, minkä kautta CLIL/EMILE-metodin mukaista oppimista voitaisiin kehittää.

Onko komissio tietoinen uudesta Harvardin yliopiston tutkimuksesta nimeltä "Use of di(2ethylhexyl) phthalate containing medical products and urinary levels of mono(2-ethylhexyl) phthalate in neonatal intensive care unit infants", joka antaa viitteitä siitä, että teho-osastolla olevien vastasyntyneiden vauvojen virtsassa on suuria määriä DEHP:iä (dietyyliheksyyliftalaatti)?

Onko näillä tutkimustuloksilla komission mukaan vaikutuksia EU:n ftalaatteja koskevan politiikan tulevaisuuteen?

(EN)Komissio seuraa tarkasti uusia tutkimuksia, jotka liittyvät ftalaattien käytön turvallisuuteen lääkinnällisissä laitteissa, ja erityisesti riskialttiiden potilasryhmien, kuten vastasyntyneiden vauvojen, altistumiseen niille. Komissio oli siten tietoinen arvoisan jäsenen mainitsemasta hiljattain tehdystä tutkimuksesta, joka julkaistiin 8. kesäkuuta 2005 Yhdysvaltain National Institute of Environmental Health Science -instituutin toimesta

Jo vuonna 2002 lääkkeitä ja lääkinnällisiä laitteita käsittelevää tiedekomiteaa konsultoitiin DEHP-ftalaateilla pehmitettyä muovia sisältävien lääkinnällisten laitteiden mahdollisesta myrkyllisyydestä vastasyntyneille. Komitean mielestä, sillä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella, mitään erityissuosituksia ei voitu antaa DEHP:n käytön rajoittamiseksi jonkun tietyn potilasryhmän hoidossa.

Komissio on erittäin sitoutunut varmistamaan, että riskialttiit potilasryhmät, ja erityisesti tiiviissä hoitoyksikössä olevat vauvat, saavat asianmukaista hoitoa turvallisilla lääkinnällisillä laitteilla. Siitä syystä komissio kutsui koolle DEHP-PVC:tä käyttävien lääkinnällisten laitteiden asiantuntijaryhmän.

Uusinta tietoa arvioitaessa mielipidettä kysytään uudelleen perustetulta kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevältä tiedekomitealta. Harvardin tutkimus kesäkuussa 2005 tulee olemaan yksi asiakirjoista, jotka ovat mukana komitean selontoessa.

Seuraavaksi asiantuntijaryhmä ottaa huomioon tiedekomitean mielipiteen ja kaikki uudet tekniset kehitykset ja ehdottaa, tarpeen mukaan, lisätoimenpiteitä DEHP-PVC:n käytöstä lääkinnällisissä laitteissa ja sen käytön mahdollisista vaihtoehdoista.

Tämän konsultoinnin pohjalta EU harkitsee tulevaisuudessa, onko asianmukaista muuttaa politiikkaa liittyen ftalaattien käyttöön lääkinnällisissä laitteissa.

Jäsenvaltioiden oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöään 1. elokuuta 2004 mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman direktiiviin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, jota koskeva komission ehdotus annettiin vuonna 2000 (KOM(2000)0347 lopullinen) ja jonka lopullinen teksti hyväksyttiin sovittelukomiteassa käytyjen vaikeiden neuvottelujen (PE-CONS 3663/2002) päätteeksi 11. lokakuuta 2002.

Monet yritykset ja laitokset ovat tuoneet julki tyytymättömyytensä sen johdosta, että jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön hyvin eri tavoin, minkä johdosta lainsäädäntö ei EU:ssa ole tällä hetkellä lainkaan yhdenmukainen, vaan hyvin epäyhtenäinen, mikä aiheuttaa oikeusepävarmuutta ja ongelmia yrityksille, joiden on sopeuduttava kussakin jäsenvaltiossa erilaisiin määräyksiin.

Onko komissio tietoinen näistä ongelmista? Aikooko komissio ryhtyä toimiin niiden ratkaisemiseksi?

(EN)Komissio on tietoinen siitä, että direktiivi on hyvin monimutkainen, ja se vaikuttaa moniin yrityksiin, erityisesti niihin, joiden on noudatettava erilaisia lakivaatimuksia eri jäsenmaissa, eikä vähiten siksi, että direktiivi perustuu perustamissopimuksen 175 artiklaan.

Mitä tulee komission lailliseen kantaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaan direktiiviin, se arvioi ovatko jäsenmaat toimenpiteillään tulkinneet oikein direktiivin asettamia velvoitteita. Perustamissopimuksen vartijana komissio ei epäröi ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisiin rikkomusmenettelyihin, varmistaakseen yhteisön lain noudattamisen.

Direktiivin teknisen sopeuttamisen komiteassa komissio on työskennellyt yhteistyössä ja vaihtanut ajatuksia ja kokemuksia jäsenmaiden kanssa. Lisäksi asiasta on keskusteltu alan sidosryhmien kanssa useissa kahdenkeskisissä tapaamisissa sekä korkean tason keskustelufoorumissa, jonka ympäristöasioiden pääosasto järjesti vuoden 2005 alussa. Komissio yrittää johtaa täytäntöönpanon harmonisointia niin pitkälle kuin mahdollista. Sen vuoksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin ohjeasiakirja on saatavilla ympäristöasiain pääosaston kotisivuilla: http://europa.eu.int/comm/environment/waste/weee_index.htm.

Jos direktiivissä itsessään kuitenkin sallitaan ei-yhtenäinen täytäntöönpano eri jäsenmaissa, on tätä noudatettava.

Mitään muita lainsäädäntötoimia ei ole tällä hetkellä nähtävissä.

Alankomaiden lastenhoitolain 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetun ehdon mukaan on molempien vanhempien oltava työssä Alankomaissa, jotta heille voidaan myöntää tukea lastenhoidon kustannusten korvaamiseksi osittain. Tämä tarkoittaa, että lukuisat Saksassa tai Belgiassa asuvat rajatyöntekijäperheet, joissa yksi vanhemmista tekee ansiotyötä Alankomaissa ja toinen joko Belgiassa tai Saksassa, eivät ole oikeutettuja saamaan kyseistä avustusta. Avustus on lapsikohtainen ja sen määrä riippuu perheen tuloista.

Ovatko Alankomaiden lastenhoitolain mukaiset korvaukset niin kutsuttu sosiaalinen etu (asetuksen (ETY) N:o 1612/68⁽¹⁾) 7 artikla) ja/tai perheavustus (asetuksen (ETY) N:o 1408/71⁽²⁾1 artiklan u kohdan i ja ii luetelmakohta)?

Voiko Alankomaat olla maksamatta kyseistä avustusta rajatyöntekijäperheille, joissa molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä mutta joissa vain yksi vanhemmista on rajatyöntekijänä ansiotyössä Alankomaissa?

Mikäli Alankomaiden lastenhoitolain mukainen korvaus kuuluu asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalan piiriin, onko siinä tapauksessa sovellettava yhteensovittamisjärjestelmää asetuksen (ETY) N:o 1408/71 7 lukuun sisältyvien säännösten mukaisesti?

Mikäli kyse on niin sanotusta sosiaalisesta edusta (asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohta), miten korvauksen määrä on siinä tapauksessa vahvistettava?

(FR)Arvoisa jäsen kiinnittää komission huomion Alankomaiden lastenhoitolakiin, jonka mukaan avustusta maksetaan ainoastaan, mikäli molemmat vanhemmat työskentelevät Alankomaissa. Tämä merkitsee, etteivät rajatyöntekijät voi vaatia avustusta mikäli toinen vanhemmista työskentelee Belgiassa.

Niiden tietojen perusteella, jotka arvoisa jäsen antoi Alankomaiden kyseisestä lainsäädännöstä komissio on sitä mieltä, että kyseessä on avustus, joka toisaalta, vastaa yhteisön tuomioistuimen tapausoikeuden⁽³⁾ asettamia kriteerejä perhe-edusta asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan h kohdan mukaan, ja toisaalta se voidaan myös tulkita sosiaaliseksi eduksi asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan mukaan.

Voidakseen tutkia arvoisan jäsenen esittämän kysymyksen kaikkia lainsäädännöllisiä näkökohtia komissio ottaa yhteyttä Alankomaiden viranomaisiin saadakseen tarkempia yksityiskohtia kyseisestä lainsäädännöstä ja tutkiakseen yhteisön lain vaikutusta kyseiseen avustukseen. Komissio tiedottaa poikkeuksetta arvoisalle jäsenelle tuloksista.

Espanja tukee tällä hetkellä AGUA-vesiohjelmaa tietyillä vesihuoltoa koskevilla toimilla maassa, jota kuivuus koettelee. Vesihuoltoa koskeva ohjelma, joka täyttää yhteisön säädökset kyseisillä alueilla, on osoittautunut varsin tehokkaaksi vesihuollon ja vesimääriä koskevien vaatimusten osalta eri valuma-alueilla ekosysteemin ylläpitämiseksi. Ohjelmassa ei hyväksytä näin ollen muuta teknologiaa eikä mittavia vesihuoltojärjestelmiä, jotka voisivat vahingoittaa peruuttamattomasti ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta Espanjassa. Uusi käytettävissä oleva suolanpoistojärjestelmä merkitsee myös sitä, että käänteiseen osmoosiin perustuvaa prosessia voidaan käyttää siten, että saavutetaan hyvä energiatehokkuus ja että suolaliuosten käsittely on varsin tehokasta.

Monet Välimerenalueen maat EU:ssa käyttävät jo tällä hetkellä suolanpoistojärjestelmää, vaikka niillä ei ole käytössään parasta mahdollista teknologiaa eli sellaista teknologiaa, jota käytetään jo nyt Espanjassa. Aikooko komissio antaa suosituksen niiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, joilla on mahdollisuus saada käyttöönsä vettä suolanpoistojärjestelmän ansiosta, jotta ne voisivat investoida tällaisen järjestelmän käyttöönottamiseen ja modernisoimiseen? Mistä varoista EU voi tukea suolanpoistolaitosten rakentamista alueilla, joilla voidaan näiden laitosten avulla hyödyntää vettä mahdollisimman kestävällä tavalla?

(EN)Komissio on tietoinen olemassa ja suunnitteilla olevien suolanpoistolaitosten laajasta kirjosta, erityisesti Välimeren maissa. Tärkeitä aspekteja ovat ympäristötekijät, ympäristöllisten tekniikoiden edistäminen ja rahoituskeinojen käyttö.

Ympäristötekijät:

Komissio on tietoinen Espanjan viranomaisten aikomuksesta käyttää suolanpoistolaitoksia veden toimittamiseen kuiville alueille. Komissio haluaisi käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kertoa hieman vesipolitiikan puitedirektiivistä⁽¹⁾, joka on vedensuojelua koskevan koko yhteisön kattavan lainsäädännön kulmakivi.

Vesipolitiikan puitedirektiivi pyrkii kaikkien vesiemme suojelemiseen, ja se käsittää kaikki ihmistoiminnan osa-alueet. Siinä asetetaan päämäräksi kaikkien vesien hyvänlaatuisuus, mihin liittyy huononemisen ehkäisypykälään. Direktiivissä määritellään kattavasti rannikkovesien "hyvä tila", mikä liittyy biologisiin, fysikaaliskemiallisiin ja hydromorfologisiin laatutekijöihin, ja siinä alistetaan kaikki pilaantumista mahdollisesti aiheuttavat pistekuormituspäästöt toimilupamenettelyn alaisiksi.

Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten on noudatettava myös muita ympäristöllisen lainsäädännön alaisia kriteerejä, joista esimerkkinä erityisesti luonnonsuojelulainsäädäntö, mihin liittyvät erityiset suojelualueet (esim. Poseidonia Oceanica -lajia käsittävät niityt Espanjan rannikkoalueella, joita suojellaan erityisesti luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskevalla direktiivillä⁽²⁾). Näin varmistetaan, että ympäristötavoitteista pidetään kiinni.

Komissio ei ole aikonut suositella erityistekniikoita. EU:n ympäristöteknologian toimintasuunnitelman⁽³⁾ kautta kannustetaan kuitenkin innovaatioon yleisesti, ja ekologiseen innovaatioon sekä ympäristöteknologiseen innovaatioon erityisesti. Esimerkiksi uusien teknologioiden, kuten uusien suolanpoistoteknologioiden, testaamista ja laillistamista pitäisi helpottaa testauskeskusverkostojen avulla, jotka perustettaisiin kuudennen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman ja mahdollisen EU:n ympäristöteknologioiden todentamisjärjestelmän kautta, jota komissio aktiivisesti suunnittelee.

Rahoituskeinot:

Rakennerahastoja ja koheesiorahastoa voidaan käyttää suolanpoistolaitosten yhteisrahoittamiseen. Komissio harkitsee, ottaen huomioon tällä hetkellä voimassa olevan rakennerahastoja ja koheesiorahastoa koskevan yhteisön lainsäädännön, mahdollisuutta yhteisrahoittaa jokaista Espanjan viranomaisten esittämää projektia, jotka lopulta liitettäisiin AGUA-ohjelmaan. Jotkut alueelliset toimenpideohjelmat on kohdennettu uudelleen vuoden 2005 alussa, jotta mahdollistettaisiin tällainen yhteisrahoitus AGUA-ohjelman projektien kanssa. Tämä koskee erityisesti suolanpoistolaitosprojekteja (uudet ja/tai nykyisten laajentaminen).

Espanjalaisviranomaisten viimeisimpien tietojen mukaan AGUA-ohjelmaan kuuluu tähän mennessä noin 21 suolanpoistolaitosta, joista suurin osa on niin sanotussa projektin suunnitteluvaiheessa.

Muokkaamatonta, puhdasta alumiinia jalostava teollisuus uhkaa joutua konkurssiin Puolassa. Tätä alumiinia koskeva 6 prosentin tullimaksu, kannattavuuden ollessa 4–5 prosenttia, merkitsee katastrofia. Samanaikaisesti eurooppalaisille markkinoille on tullut romanialaisen teollisuuden tuotteita, jotka on valmistettu alhaisemmin työvoimakustannuksin ja jotka saavat hyötyä tullittomasta alumiinin tuotannosta. Suosituimmat raaka-ainetoimittajat ovat nostaneet hintaansa lisähintajärjestelmän mukaisesti, jossa lisähinta perustuu tuotelajiin ja vastaa maksettavan tullin määrää. Nykytilanteessa 5000 työntekijää uhkaa tulla irtisanotuiksi. Tämä asia on nostettu esiin aiemminkin.

Miten komissio ehdottaa, että ongelma ratkaistaisiin? Asiaa koskeva materiaali on toimitettu komissiolle.

(EN)Komissio on pannut merkille arvoisan jäsenen esiintuomat ongelmat.

Maaliskuusta 2004 saakka muokkaamattoman alumiinin tuontiin liittyvistä seikoista on keskusteltu neuvostossa. Mitä tulee kuuden prosentin tullimaksuun tilanteen kartoittamiseen kuuluu muun muassa kaikkien kyseessä olevien yritysten kilpailutilanteen arvioiminen, kuten myös sen arviointi, miten eri toimenpiteet vaikuttavat yhteisön muihin etuihin. Komissio työskentelee aktiivisesti, jotta näiden huomioiden tekeminen saataisiin päätökseen pian.

Monilla rahapelien järjestäjillä on viime aikoina ollut vaikeuksia mainostaa toimintaansa toisissa jäsenvaltioissa. Muun muassa Slovenian kasinon toiminnanharjoittajat toivovat voivansa mainostaa liiketoimintaansa naapurimaa Itävallassa. Itävallan kansallista lainsäädäntöä kuitenkin muutettiin vuonna 2003 siten, että kaikkien sellaisen rahapelien mainostaminen kiellettiin, joita ei pelata Itävallan alueella.

Rahapeleistä annetun lain 56 artiklan mukaisesti muissa jäsenvaltioissa toimivien rahapelien mainostaminen on Itävallassa kielletty mutta kotimaisten toiminnanharjoittajien tarjoamien samanlaisten palvelujen mainostaminen on sallittu, joten he voivat vapaasti mainostaa palvelujaan sekä vanhoissa että uusissa jäsenvaltioissa.

Uskoakseni kyseinen Itävallan lainsäädäntöön kuuluva säännös ei ole EU:n lainsäädännön mukainen, koska siinä on kyse syrjinnästä palvelun tarjoajan kansalaisuuden tai valtion perusteella. Kuinka komissio aikoo varmistaa, että Itävalta lopettaa tämän syrjivän käytäntönsä siihen mennessä, kun siitä tulee EU:n puheenjohtajavaltio vuoden 2006 alussa?

(EN)Komissio ei ole vielä vastaanottanut yhtään viitattuun lakiin liittyvää valitusta eikä ole siis tutkinut sen säädöksiä. Komissio tutkii joka tapauksessa tarkemmin kyseessä olevaa lainsäädäntöä vahvistaakseen sen yhteensopivuuden yhteisön lainsäädännön kanssa.

Yleensä jäsenmaat saavat säätää rajoituksia palvelujen rajatylittävälle tarjonnalle suojellakseen yleisen edun mukaisia tavoitteita, kuten kuluttajansuojelua tai yleisen järjestyksen ylläpitämistä yhteiskunnassa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen juridiikan mukaan sellaiset rajoitukset ovat yhteensopivia perustamissopimuksen kanssa vain jos ne eivät ole syrjiviä ja vastaavat kyseessä olevia yleisesti kiinnostavia tavoitteita. Esimerkiksi taloudellisilla syillä ei voi yleiseen etuun vedoten perustella rajatylittäviä rajoituksia.

Ottaen huomioon, että EU ja Israel ovat ottaneet käyttöön vapaaehtoisen "teknisen järjestelyn" EU:n ja Israelin assosiaatiosopimukseen sisältyvän alkuperäpöytäkirjan toteuttamiseksi, onko totta, että Israel soveltaa alkuperäpöytäkirjaa edelleen miehitettyihin alueisiin ja kieltäytyy jatkuvasti tekemästä eroa kyseisillä alueilla tapahtuvan tuotannon ja Israelin valtion alueella tapahtuvan tuotannon välillä, kun se esittää alkuperätodisteet kyseisen sopimuksen mukaisesti? Pitääkö komissio nämä seikat huomioon ottaen käytäntöä, joka EU:n ja Israelin väliseen tulliyhteistyöhön liittyvästä teknisestä järjestelystä seuraa, "kahdenvälisen alkuperäsääntöjä koskevan kysymyksen ratkaisuna"?

(EN)EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen 4 pöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyvä järjestely hyväksyttiin EU:n ja Israelin välisessä tulliyhteistyökomiteassa. Teknisessä järjestelyssä säädetään, että sen kaupungin, kylän tai teollisuusalueen nimi ja postinumero, jossa tuotanto on tapahtunut, on merkittävä kaikkiin preferenssitulliin oikeutettujen EU:hun Israelista vietävien tuotteiden alkuperätodistuksiin. Tuotteen tuotantokaupungin, -kylän tai -teollisuusalueen määrittelemiseksi, Israel tekee eron miehitetyiden alueiden ja Israelin valtion alueiden tuotannon välillä.

Tuotantopaikkamerkintä Israelissa asetetuissa preferenssitulliin oikeutettujen EU:hun vietävien tuotteiden alkuperätodistuksissa antaa EU:n jäsenmaiden tulleille mahdollisuuden soveltaa assosiaatiosopimuksen alkuperäsääntöjä tehokkaalla tavalla, koska he erottavat mitkä tavarat saapuvat Israelista, ja ovat oikeutettuja preferenssitulliin, ja mitkä siirtokunnista, jotka eivät ole preferenssitullin alaisia. Tekninen järjestely on tällöin käytännöllinen tapa käsitellä tavaroiden vientiongelmia siirtokunnista miehitetyille alueille Gazaan, Länsirannikolle, Golaniin ja Itä-Jerusalemiin.

Eurooppa-koulut perustettiin sitä varten, että Euroopan yhteisön henkilöstön lapset voisivat opiskella yhdessä ja näin varmistaa yhteisön moitteeton toiminta ja sen tehtävien hoitaminen. Tämänhetkinen liian suuresta oppilasmäärästä johtuva tilanne Brysselin I ja II Eurooppa-koulussa on kaukana näistä tavoitteista: lapset eivät mahdu luokalle, sisarukset joudutaan sijoittamaan eri kouluihin, luokkakoot ovat liian suuria, jolloin ei voida täyttää pedagogisia vähimmäisvaatimuksia. Euroopan oikeusasiamies korosti 19.7.2004 tekemässä päätöksessään, että Eurooppa-kouluista vuonna 1994 tehdyn uuden yleissopimuksen perusteella komission on otettava vastuu ja taattava koulujen asianmukainen hallinto ja toiminta. Tähän vastuuseen liittyen hyväksyykö komissio johtokunnan toteuttamat rajoitustoimet, joissa ei oteta huomioon minkäänlaisia pedagogisia kriteerejä eikä opetuksen laatua? Mihin toimiin se on ryhtynyt näiden ongelmien ratkaisemiseksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä?

Eurooppa-koulujen II ja III liiallinen oppilasmäärä aiheuttaa yhteisön virkamiehille ja työntekijöille sekä heidän perheilleen vakavia lasten koulutukseen liittyviä ongelmia. Eurooppa-koulu IV:n avaaminen Laekenissa vuonna 2009 on hyvin kaukainen suunnitelma ollakseen ratkaisu polttaviin, nyt pohdittavana oleviin ongelmiin. Tässä tilanteessa koulujen johtokunta on nimenomaisesti kieltänyt kummankin koulun rehtoreita muodostamasta lukuvuonna 2005–2006 uusia esikouluryhmiä Englannin, Ranskan, Saksan, Italian tai Espanjan jaostoihin sekä ottamasta oppilaita kategorioihin I ja II, mikä voisi aiheuttaa sen, että luokka jaetaan kahdeksi tai muodostetaan jonkinlainen tukiryhmä. Mitä mieltä komissio on tästä rajoittavasta politiikasta, jossa ei oteta huomioon vähäisimpiäkään pedagogisia vaatimuksia eikä sosiaalisia ongelmia, joita aiheutuu hyvin huomattavalle määrälle perheitä? Kuka on vastuussa puutteellisesta suunnittelusta? Mitä komissio aikoo tehdä löytääkseen välittömästi ratkaisun ennen uuden lukuvuoden alkua ja puolustaakseen näin yhteisön henkilökunnan etuja näin perustavaa laatua olevassa asiassa kuin heidän lastensa koulutus?

Brysselissä toimivien Eurooppa-koulujen I ja II oppilasmäärät ovat kasvaneet niin, että koulun johtokunta on kieltänyt hyväksymästä uusia oppilaita, jotta opetusryhmien koolle asetettu yläraja, 32 oppilasta, ei ylittyisi ja jotta ei jouduttaisi perustamaan uusia ryhmiä. Tämä on johtanut siihen, että etenkään suosituimpiin kieliaineisiin ei oteta lainkaan uusia oppilaita, ja vanhoja oppilaita opetetaan 30 ja 31 oppilaan ryhmissä. Tilanne heikentää oppimisolosuhteita monella tavalla (luokissa on liikaa oppilaita, oppilaita ei pystytä ohjaamaan yksilöllisesti, kurinpito vaikeutuu, turvallisuus heikkenee ja hylättyjen suoritusten mahdollisuus kasvaa). Eurooppa-kouluilla on käytössään riittävä määrä varoja ja opettajia sekä tarvittavat tilat, eikä opetusryhmien koolle asetettu 32 oppilaan yläraja ole tähän mennessä aiheuttanut ongelmia. Mikä on komission kanta edellä kuvattuun tilanteeseen? Hyväksyykö komissio koulun johtokunnan ottaman linjan? Onko komissio valmis ryhtymään toimiin, jotta ryhmäkokoa koskeva ongelma saataisiin ratkaistua seuraavana lukuvuonna?

(FR)Komissio ymmärtää ja jakaa arvoisien jäsenten Eurooppa-koulujen toimintaan liittyvät huolet. Komissio haluaa myös vakuuttaa jälleen arvoisille jäsenille, että vaikka sillä on vain yksi 29 äänestä koulun johtokunnassa, se puolustaa vahvasti henkilöstön lasten etuja ja pyrkii löytämään tyydyttäviä ratkaisuja Eurooppa-koulujärjestelmään. Tässä asiayhteydessä komissio on toistuvasti ilmaissut virallisen vastustuksensa kaikenlaisia rajoitustoimia kohtaan, joista Euroopan yhteisön henkilöstö tai heidän lapsensa, joita varten koulut perustettiin⁽¹⁾, voisivat kärsiä. Komissio vastustaa siten ryhmän I perheiden sisarusten erottamista toisistaan sekä sitä, että hyvin nuoret lapset joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja Brysselin halki.

Komissiota ei voida pitää vastuussa minkäänlaisesta suunnittelun puutteesta ja se myös huomauttaa, että se on vuosia ollut johtavassa asemassa tukemassa uusien oppilaiden sisäänottoa, kunnes Brysselin neljäs koulu on valmis avattavaksi.

Sen mukaisesti komissio on myös antanut tukensa Eurooppa-koulujen pääsihteerille ja onnistunut saamaan Belgian viranomaisilta Eurooppa-koulujen käyttöön kaksi rakennusta viimeistään syyskuusta 2005 alkaen (BASF rakennus lisärakennuksiksi Brysselin Eurooppa-koululle I ja HP rakennus lisärakennukseksi Brysselin Eurooppa-koululle II).

Lisäksi helmikuussa 2004 komissio ehdotti hätätoimenpiteenä ryhmän III uusien oppilaiden sisäänoton välitöntä keskeyttämistä Brysselin ja Luxemburgin Eurooppa-kouluissa mahdollisen liikakansoituksen ennaltaehkäisemiseksi.

Mikään näistä ehdotuksista ei saanut täytäntöönpanoon tarvittavaa kannatusta.

Komissio vastustaa edelleen Eurooppa-koulujen pääsihteerin ajamia rajoitustoimia, ryhmän I sisarusten erottamista ja erityisesti päätöstä rajoittaa tietyt Eurooppa-koulujen II ja III kieliryhmät yhteen esikoululuokkaan.

Siihen liittyen komissio on kirjoittanut Eurooppa-koulujen pääsihteerille ja pyytänyt häntä erityisesti pyytämään kirjallisesti johtokuntaa aloittamaan uudelleen syyskuuhun 2005 mennessä esikouluryhmät, jotka on lakkautettu ja hyväksymään Euroopan yhteisön henkilöstön lasten sisäänotto.

Lisäksi komission heinäkuussa 2004 tekemän konsultaation Eurooppa-koulujärjestelmän⁽²⁾ kehitysvaihtoehdoista pohjalta voidaan vuonna 2006 laatia tarkemmat ehdotukset Eurooppa-koulujärjestelmän kehittämiseksi ja uudistamiseksi. Näin voidaan vastata haasteisiin, joita koulut kohtaavat niin opetuksen, hallinnon kuin rahoituksenkin näkökulmasta.

Komissio mainitsee Eurooppa-kouluja koskevassa tiedonannossaan (KOM(2004)0519, lopullinen), että näissä kouluissa oppilaiden enimmäismäärä luokalla on 32, joka on huomattavasti enemmän kuin monissa jäsenvaltioissa, joten on mietittävä keinoja luokkien enimmäiskoon pienentämiseksi. Kyse on perustavaa laatua olevasta kysymyksestä, jonka avulla voitaisiin vastata pedagogisiin vähimmäisvaatimuksiin ja kunnioittaa lasten oikeutta laadukkaaseen koulutukseen unohtamatta heidän oikeuttaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin eri jäsenvaltioissa asuviin ja siellä julkisissa ja yksityisissä kouluissa opiskeleviin lapsiin nähden.

Mihin toimiin komissio on ryhtynyt, jotta Eurooppa-koulun johtokunta pienentäisi luokkien enimmäiskokoa ja parantaisi pedagogisia ja opetuksellisia olosuhteita Eurooppa-kouluissa sen sijaan että jäädään kiinni menneisyyteen?

(FR)Komissio haluaisi muistuttaa arvoisaa jäsentä siitä, että Eurooppa-koulun perussäännön⁽¹⁾ mukaan koulujen vastuullisuus taataan johtokunnan avulla. Johtokunta on hallitusten välinen elin, jossa on edustajia jokaisesta jäsenmaasta ja jossa komissiolla on ainoastaan yksi 29 äänestä, huolimatta sen merkittävästä taloudellisesta panoksesta, joka on noin 60 prosenttia Eurooppa-koulujen budjetista.

Olisi huomattava, että johtokunnan luomien sääntöjen mukaan luokkakoko on maksimissaan 32 oppilasta. Kun oppilasmäärä ylittyy, perustetaan uusi luokka. Kaikkia luokkia ja tasoja koskeva raja on jäsenvaltioiden yleisen käytännön yläpäässä ja sitä noudatetaan tunnollisesti kouluissa.

Luokissa, varsinkin Brysselin ja Luxemburgin suurissa kouluissa, on joskus yli 30oppilasta, riippumatta kieliryhmästä.

Kuten arvoisa jäsen sanoi, komissio ehdotti luokkakokojen pienentämistä Eurooppa-koulujärjestelmän⁽²⁾ kehittämistä koskevassa tiedoksiannossaan, jos otetaan huomioon, että kouluissa on usein oppilaita, joilla ei ole omaa kieliryhmää ja jotka tarvitsevat siis erityistä tukea opiskellessaan kielellä, joka ei ole heidän äidinkielensä.⁽³⁾

Komissio on analysoinut meneillään olevan konsultaatioprosessin vastaukset, jotka hälventäneet kaikki epäilykset, ja selittää kantansa yhdessä seuraavista johtokunnan kokouksista. Tämä seikka tulee epäilyksettä olemaan tärkeä opetuksellinen osa komission käsiteltäviksi esittämiä Eurooppa-koulujen opetusta koskevia uudistusehdotuksia.

Kun otetaan huomioon tupakka-alan uudistuksen soveltamisen yksityiskohtia koskevan asetuksen tuleva hyväksyminen ja rahoitusnäkymien 2007–2013 hyväksymisprosessin jääminen pöydälle:

Millaista joustovaraa hallituksilla on kyseisen uudistuksen toteutuksessa, mitä tulee erotteluun ja sen osan jakoon, joka liittyy kyseiseen tuotantoon?

Vahvistetaanko 15. toukokuuta 2004 voimassa olleet tuotantokiintiöt?

Millaisia määrärahoja komissio ehdottaa alan uudelleenjärjestelyihin vuoden 2010 jälkeen?

Jos lopulta päästään siihen, että tupakan viljely Euroopassa päättyy, mitä muita mahdollisuuksia on suunnitteilla alan uudelleenjärjestelemiseksi vuonna 1992 toteutetun YMP:n tapaan?

(EN)Uudistuksen toteutukseen liittyen on olemassa joustoa. Jäsenmaat voivat nostaa tuotannosta irrotetun tuen minimiprosenttiosuutta, joka nyt on 40 prosenttia, asettaa tavoitekriteerit tuotantoon sidotun tuen jakamiselle, ja jos oikeutettua erilaista tuotannosta irrotettua tukea alueen mukaan.

Avun myöntäminen ei perustu tupakkakiintiön omistussuhteeseen 15. toukokuuta 2004. Yleensä tuotannosta irrotettu tuki perustuu tarkastelukauden 2000-2002 aikana saatuihin tupakkapalkkioihin. Jaksolla 2006-2009 tuotantoon sidottu tuki myönnetään maanviljelijöille, jotka saivat tupakkapalkkioita ajanjaksolla 2000-2002, ja niille, jotka hankkivat tupakkatuotantokiintiöitä aikavälillä 1. tammikuuta 2002- 31. joulukuuta 2005.

Neuvosto on päättänyt, että vuoden 2011 budjetista 484 miljoonan euron summa on vuosittain käytettävissä ylimääräisenä yhteisön tukena maaseudun kehitysohjelmien alaisien tupakan tuottaja-alueiden uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin.

Vuoden 2004 uudistuksella neuvosto ei pyrkinyt tupakan viljelyn katoamiseen EU:n alueelta. Vuoden 2009 jälkeen tupakanviljelijät alkavat saada uudelleen tuotannosta irrotettua tukea ja voivat jatkaa tupakan viljelyä tai tuottaa muita viljakasveja. Vaihtoehtoisiin viljakasveihin liittyen yhteisön tupakka-alan rahasto tutkii harvinaisten tupakkalajien viljelijöiden mahdollisuuksia siirtyä muihin viljakasveihin tai muuhun yleisen edun mukaiseen toimintaan. Vuodesta 2003 EU:ssa on aloitettu 51 tällaista tutkimusta ja toimea, joista neljä Espanjassa.

Kyproksen saarella on (Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnassa oleviin alueisiin kuuluvia) brittiläisiä sotilastukikohtia, joita Yhdysvallat hyödyntää mm. Irakin sodan huoltotukikohtina. Mitä komissio aikoo tehdä muuttaakseen tukikohtien nykyistä asemaa, koska niiden ei katsota kuuluvan Euroopan unioniin? Millaisia taloudellisia tukitoimia on kaavailtu, jotta Kyproksen saarella olevia brittiläisiä tukikohtia voitaisiin tukea yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tai jotta tukikohdat voitaisiin liittää Euroopan unionin osaksi?

(EN)Komissio haluaa ilmoittaa arvoisalle jäsenelle, että Kyproksen saarella sijaitsevien Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvien alueiden asema on määritelty perustamissopimuksen Kyproksen tasavallan perustamista käsittelevässä kohdassa, josta päätettiin Yhdistyneen kuningaskunnan, Kreikan, Turkin ja Kyproksen tasavallan kesken vuonna 1960.

Ei ole siis komission asia kommentoida alueiden asemaa. Se on komission toimivallan ulkopuolella.

EY:n perustamissopimuksen soveltaminen Kyproksen saarella sijaitsevien Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvien alueisiin on kielletty Kyproksen jäsenyyttä edeltäneen EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 6 b kohdassa.

Kyproksen jäseneksi tulon myötä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvien alueiden suhteita säätelee ainoastaan vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 pöytäkirja, jossa vahvistetaan se, ettei EY:n perustamissopimusta saisi soveltaa Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluviin alueisiin paitsi tietyissä tullaukseen, verotukseen, sosiaaliturvaan ja maanviljelyyn liittyvissä asioissa.

Espanjan lehdistössä on kirjoitettu viime kuukausina yksityisestä hankkeesta uuden tavaraliikenteen rautatieväylän rakentamiseksi Algecirasin (Espanja) ja Duisburgin (Saksa) välille Port-Boun kautta. Espanjan lehdistön mukaan siihen on haettu yhteisön rahoitusta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen puitteissa. Hanke kilpailee nykyisen Keski-Pyreneiden rautatieväylän kanssa (Euroopan laajuisten liikenneverkkojen hanke nro 16).

Yllättävintä asiassa on se, että samojen lähteiden mukaan komissio on hyväksynyt hankkeen ja ne ovat siteeranneet komission Euroopan laajuisista liikenneverkoista vastaavan virkamiehen lausuntoja.

Sopimukseen kauden 2003–2020 30:stä ensisijaisesta hankkeesta päästiin vasta viime vuonna 2004 tiukkojen neuvotteluiden jälkeen.

Aikooko komissio siis muuttaa tehtyä sopimusta? Mikä on tarkasti ottaen komission kanta tässä kysymyksessä?

(FR)Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevan päätöksen 884/2004/EY⁽¹⁾ jälkeen komissio on priorisoinut Euroopan parlamentin ja neuvoston listaamat 30 Euroopan laajuista projektia, joihin kuuluvat muun muassa päätöksen liitteessä III luetellut hankkeet. Ensisijaisilla hankkeilla, kuten hankkeella 3 (Lounaisen Euroopan suurnopeusrautatieväylä) ja hankkeella 16 (tavaraliikenteen rautatieväylä Sines/Algeciras – Madrid – Pariisi), pyritään laajentamaan ja parantamaan Pyreneiden rataverkostoa. Tällä on suuri merkitys kuljetustapojen tasapainon palauttamisessa liikenteen keskuspaikassa, jossa tieliikenne on kasvanut suunnattomasti. Euroopan parlamentin ja neuvoston jälkimmäistä projektia koskevassa päätöksessä säädetään mahdollisesta uudesta Keski-Pyreneiden rautatieväylästä, vaikkakaan siinä ei täsmennetä tarkemmin radan reittiä eikä valmistumisaikaa.

FERRMED-aloitteessa suunniteltu haara ei ole ensisijaisten hankkeiden luettelossa. Direktiivillä 2001/12/EY⁽²⁾ kilpailun alaiseksi asetettuun Euroopan laajuiseen rautateiden tavaraliikenneverkkoon perustuvalla aloitteella pyritään kehittämään joitain verkoston osa-alueita, jotka osittain ovat jo ensisijaisten hankkeiden käytössä. Komissio ei sulje pois mahdollisuutta yhteisrahoittaa osaa toiminnasta rataosuuksilla, jotka sijaitsevat Euroopan laajuisen tavaraliikenneverkon prioriteettiväylillä ja jotka täyttävät asetuksen määräämät tuenmyöntämisehdot, heikentämättä Euroopan parlamentin ja neuvoston ensisijaisten hankkeiden toteutumista.

Päätöksen 884/2004/EY päivittäminen edellyttää, että komissio laatii tilannekatsauksen työstä vuoteen 2010 mennessä ja ehdottaa tarpeen mukaan muutoksia liitteessä III listattuihin ensisijaisiin hankkeisiin. Komissio haluaa tässä yhteydessä korostaa, että jo 30 projektin eteenpäin vieminen vaatii huomattavia investointeja ja Euroopan laajuiseen verkostoon ohjattavien määrärahojen olennaista kasvua. Komissio ei siten pidä tässä vaiheessa suotavana suunnitella uusia hankkeita eikä sen vuoksi aio ehdottaa minkäänlaisia muutoksia päätökseen 884/2004/EY.