Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 26. syyskuuta 2005 - Strasbourg

11. Parlamentin työn painopisteet

  Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on toivotettava parlamentissa jo istuvat bulgarialaiset ja romanialaiset tarkkailijat tänään hyvin lämpimästi tervetulleiksi.

Heidän läsnäolonsa muistuttaa meitä siitä, että viime vuoden toukokuussa toteutunut Euroopan unionin viides laajentuminen jäi vaillinaiseksi jäädessämme odottamaan, että Romania ja Bulgaria saattavat liittymisprosessinsa päätökseen.

On hyvä muistaa myös, että parlamentti antoi suostumuksensa näiden maiden kanssa tehtävälle liittymissopimukselle. Jäsenvaltiot ratifioivat sitä parhaillaan, ja ymmärtääkseni me kaikki odotamme nyt näiden maiden liittyvän EU:hun suunnitellun aikataulun mukaisesti 1. tammikuuta 2007. Olen varma siitä, että me kaikki – Romania ja Bulgaria mukaan luettuina – teemme kaiken voitavamme varmistaaksemme, että näin käy.

Haluan tänään sanoa uusille kollegoillemme, että odotamme innokkaina heidän osallistumistaan keskusteluihimme ja toivotamme heille menestystä parlamenttityöhön.

Hyvät parlamentin jäsenet, bulgarialaiset ja romanialaiset kollegamme saapuvat kuitenkin ajankohtana, joka on erittäin vaikea Euroopan unionille. Toimielinten jokapäiväinen toiminta sujuu tavanomaiseen tapaan, eikä unionin jokapäiväisessä elämässä tapahdu mitään epätavanomaista. EU:n yhdentymishanke on kuitenkin joutunut identiteettikriisiin, jota emme voi sivuuttaa.

Joidenkin viime päivinä kuulemiemme mielipiteiden mukaan Euroopan unioni saattaisi menestyä ilman tulevaisuutta koskevaa visiota, ja olisi riittävää, että unioni yksinkertaisesti parantaa markkinoidensa toimintaa ja jatkaa laajentumista. Joidenkin mielestä se riittäisi. Mielestäni ongelma on kuitenkin syvemmällä. Ongelma liittyy yhdentymishankkeen poliittiseen merkitykseen ja sen maantieteelliseen ulottuvuuteen. Tällä hetkellä kumpikin näkökulma, poliittinen merkitys ja maantieteellinen ulottuvuus, on umpikujassa, ja Euroopan parlamentilla on edessään valtava urakka voidakseen auttaa sen ratkaisemisessa. Parlamentin on autettava kaikin tavoin tämän tilanteen korjaamisessa.

Hyvät parlamentin jäsenet, hieman yli vuosi sitten selostin teille parlamentin työn painopisteet. Meidän olisi todellakin ollut vaikea kuvitella tuolloin viime vuoden syyskuussa, millaisissa olosuhteissa olisimme tällä hetkellä. Olisi ollut vaikeaa kuvitella tämänhetkistä tilannettamme. Tämän vuoksi meidän olisi mielestäni tarkasteltava uudelleen kuluvan vuoden tapahtumia ja harkittava uudelleen tavoitteitamme, jotka koskevat parlamentin tulevaa työvuotta.

Olisin kiinnostunut kuulemaan teiltä kaikilta, mitkä vuosi sitten ehdottamistamme asioista on saavutettu, ja kuinka suhtaudumme parlamentin alkavaan työvuoteen tässä Euroopan yhdentymisen kriittisessä vaiheessa.

Vuosi sitten saimme myös uusia jäseniä. Vuosi sitten vastaanotimme kollegamme kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta ja iloisina jälleenyhdistymisestä ihmettelimme tuolloin, pystyisimmekö työskentelemään yhdessä, yhdistämään niin erilaiset parlamenttikulttuurit ja vastaamaan haasteeseen. Tämä haaste on ainutlaatuinen maailmassa, sillä meillä on 20 eri työkieltä, eikä tämä lukumäärä edes riitä kuvaamaan unionin kielellistä moninaisuutta. Nyt kun on kulunut vuosi, joka on ollut intensiivinen joka suhteessa, voimme mielestäni todeta, että tähän haasteeseen on vastattu ja että unionin laajentunut parlamentti toimii tyydyttävästi. Kiitän kaikkia asianosaisia avusta, jonka ansiosta tähän on päästy.

Vuosi sitten kerroin teille myös, että olin päättänyt ratkaista monimutkaisen ja arkaluonteisen kysymyksen jäsenten ohjesäännöstä. Muistanette, että kaikki pitivät aihetta ensisijaisena, ja olin hyvin innokas löytämään siihen ratkaisun. Tänään voimme todeta, että tehtävä on suoritettu.

Puheenjohtajavaltio Luxemburgin korvaamattoman arvokkaasta myötävaikutuksesta neuvosto ilmoitti heinäkuussa hyväksyvänsä parlamentin hyväksymän tekstin, jonka allekirjoitan ensi keskiviikkona. Tämä sopimus on hyvin tärkeä toimielimellemme, koska sen puuttuminen huononsi julkista kuvaamme kauan.

Meidän on asetettava kaksi toimintasääntöjämme koskevaa tavoitetta: parlamentin jäsenten avustajia koskevat säännöt ja varainhoitoasetuksen uudistaminen unionin varojen hallinnoinnin tehostamiseksi. Tältä osin vallitsee laaja yksimielisyys. Unioni tarvitsee sellaisen varainhoitoasetuksen, jonka ansiosta se voi tehostaa toimintaansa niin, ettei samalla kuitenkaan rajoiteta hyvää hallinnointia.

Komissio on antanut meille jo luonnoksen tiedoksi. Ehdotan, että asetamme tavoitteeksi, että tämä uusi varainhoitoasetus tulee voimaan yhtaikaa varainhoitovuoden 2007 talousarvion kanssa.

Vuosi sitten valmistelimme myös uuden komission nimittämistä. Muistanette, että ajanjakso oli levoton. Uskoakseni voimme kuitenkin todeta tänään, että Euroopan parlamentti on saanut lisää kypsyyttä, legitiimiyttä, uskottavuutta ja yleistä näkyvyyttä ja että yhteistyömme komission kanssa on vankalla perustalla.

Hankalan nimittämisvaiheen jälkeen neuvottelimme parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen. Sopimuksen ansiosta voimme edistyä merkittävästi tiedottamisen ja demokraattisen valvonnan alalla. Olen iloinen myös siitä. Sopimuksen mukaisesti puheenjohtajakokous vastaanottaa komission puheenjohtajan Barroson kahden päivän kuluttua kuullakseen suoraan häneltä ehdotuksista, joita komissio on ilmoittanut tekevänsä tänä vuonna.

Vuosi sitten Beslanin panttivankien traaginen kohtalo heitti varjon täysistuntomme ylle. Tuolloin korostin tarvetta toteuttaa turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva eurooppalainen alue edistämällä aktiivisesti terrorisminvastaista strategiaa. Nyt vuoden kuluttua siitä terroristit jatkavat barbaarisia tekojaan. Lontoo on viimeisin uhri Euroopan maaperällä, mutta Irak joutuu uhriksi päivittäin.

Tällä hetkellä terroriuhka on suurempi, eikä se häviä toistaiseksi. Se on testi eurooppalaisen yhteisön kyvylle torjua sitä ja noudattaa samalla demokraattisia arvojamme. Tasapaino vapauden ja turvallisuuden välillä säilyy siten jatkuvasti keskustelunaiheenamme. Näin oli viime istuntojakson aikana, kun kuulimme ministeri Clarkea, ja näin on myös tulevaisuudessa.

Lisäksi olemme kaikki tietoisia siitä, että terrorismi hämärtää sisäasioiden ja ulkopolitiikan välistä eroa ja että se vaikuttaa nykyään liittyvän suoraan maahanmuutto-ongelmiin, halusimme tai emme. Meidän on tämän vuoksi torjuttava terrorismia yhdessä naapuriemme ja erityisesti Välimeren alueen ja Lähi-idän islamilaisten kumppanimaidemme kanssa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kerrottakoon tässä välissä, että Euroopan unionin tärkeimpiin tulevaisuuden kysymyksiin kuuluu sen suhde muslimimaailmaan. Se on ehkä kaikkein tärkein kysymys. Ehdotan, että hyödynnämme Euro–Välimeri-edustajakokousta, jonka puheenjohtajana on nyt Euroopan parlamentti, kehittääksemme tätä suhdetta myönteiseen suuntaan estääksemme sen, että terroriuhka ja maahanmuutosta aiheutuvat jännitteet johtavat islaminpelkoon, mitä terroristit pitäisivät suurimpana saavutuksenaan.

Vuosi sitten puhuin teille myös kahdesta muusta kysymyksestä, jotka olivat tuolloin perustavanlaatuisia ja jotka ovat tänään jopa entistäkin merkityksellisempiä. Kuten tiedätte, tarkoitan perustuslakisopimusta ja rahoitusnäkymiä. Näiden molempien osalta parlamentti on tehnyt sen, mitä ehdotimme tehtävän.

Perustuslakisopimusta käsiteltäessä toimimme tärkeän keskustelun isäntinä. Keskustelun päätteeksi sopimus sai enemmistön kannatuksen. Kolmetoista maata on ratifioinut sen, mutta Ranskan ja Alankomaiden ei-äänien vuoksi neuvosto otti käyttöön harkinta-ajan, kuten tiedätte. Puhun siitä hetken päästä.

Rahoitusnäkymistä meidän on onnistunut laatia määrätietoinen ja järkevä selonteko tilapäiskomitean avulla. Sen ansiosta meidän onnistui koordinoida kaikki merkitykselliset näkökohdat. Tämän johdosta parlamentillamme on oma kanta, jonka pohjalta se voi analysoida muiden toimielinten kantoja. Tiedämme, mitä haluamme, ja olemme tuoneet sen julki. Meidän on arvioitava oman kantamme perusteella komission kantoja, jotka myös ovat tiedossamme, ja neuvoston kantoja, joita odotamme, sillä neuvosto ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen. Pelkäänpä, ettei tämä johdu perustuslakia koskevista ongelmista, vaan huolestuttavasta yhteisön hengen puutteesta ja eurooppalaiseen solidaarisuuteen liitetyn arvostuksen heikkenemisestä entisestään.

Hyvät parlamentin jäsenet, olemme päässeet näin pitkälle seuraamalla tätä polkua. Mitä meidän on vielä tehtävä, ja kuinka meidän on tehtävä se?

Mielestäni kiireisin ja tärkein – ainakin kiireisin – asia ovat rahoitusnäkymät. Olisi hyvä muistaa, että yksimielisyys neuvostossa on välttämätön, muttei riittävä edellytys sille, että unioni saa tämän monivuotisen rahoituskehyksen.

Olen sanonut neuvoston jäsenille useaan otteeseen, että yksimielisyys keskuudessanne on hyödytön, jollei parlamentti voi hyväksyä sitä. Tämä on nimittäin toimielinten välinen sopimus, joka käsittää kaikki kolme toimielintä.

Käytän tämän tilaisuuden kannustaakseni neuvostoa tekemään velvollisuutensa ja pääsemään sopimukseen Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella, koska myöhemmin se on liian myöhäistä tai paljon monimutkaisempaa.

Sen loistavan puheen perusteella, jolla puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta aloitti toimikautensa, vaikutti siltä, että sillä oli ideoita yksimielisyyden saavuttamiseksi yhteisön menorakenteen parantamista koskevassa kysymyksessä. Euroopan parlamentti huomauttaa, että näiden ideoiden toteuttamisella on todella kiire.

Tällä välin meidän on jatkettava työskentelyä lainsäädäntöohjelmien parissa. Olen tietoinen siitä, että näiden ohjelmien laatiminen tietämättä, mitä varoja kullekin rahoitusohjelmalle osoitetaan, vaikeuttaa työtämme, muttei tee sitä mahdottomaksi. Kerrottakoon, että komissio ja neuvosto ovat vaatineet, että jatkamme työskentelyä näiden lainsäädäntöohjelmien parissa, koska ne ovat olennaisen tärkeitä varainhoitovuoden 2007 talousarvion toteuttamisen kannalta. Lähipäivinä puheenjohtajakokouksen on päätettävä, kuinka se tehdään, ja kehotettava toimivaltaisia valiokuntia toimimaan koordinoidusti suuntaviivojensa mukaisesti.

Hyvät parlamentin jäsenet, puhun hetken virallisemmin, kun Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri on täällä, ja kiitän häntä hänen parlamentille omistautumisensa johdosta. Unioni tarvitsee rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007–2013. Sitäkin kipeämmin tarvitsemme kuitenkin sellaista unionille keskeisen tärkeää talousarviota, jota voidaan toteuttaa 1. tammikuuta 2007 alkaen. Sellaisen puuttuminen olisi vakava ongelma.

Tämän vuoksi meidän on tästä lähtien varauduttava siihen, että saatamme joutua aloittamaan vuoden 2007 vuotuisen talousarvion laatimisen ennen kuin sopimusta rahoitusnäkymistä on tehty. Näin saattaa käydä. Vakuutan teille, että tästä lähtien parlamentti hoitaa perussopimusten mukaisen tehtävänsä sen takaamiseksi, että riippumatta siitä, onko meillä rahoitusnäkymät, unionilla on varainhoitovuotta 2007 koskeva toteutuskelpoinen talousarvio.

Sellainen tilanne olisi uusi, mutta jos se syntyy, meidän on kohdattava se omalla demokraattisella tavallamme. Lisäksi meillä on toinen suuri perustavanlaatuinen kysymys: unionin tulevaisuus ja sen suhde perustuslakisopimukseen.

Kuten tiedätte, neuvosto on hyväksynyt harkinta-ajan ensi kevääseen asti; kyseessä on todellakin harkinta-aika. Se ei ole tauko; sellaista sanaa ei esiinny missään neuvoston päätelmissä. Sellainen oli joskus, mutta sitä ei ole lopullisissa päätelmissä. Itse asiassa muut maat ovat jatkaneet ratifiointiprosessejaan kyseisestä neuvoston kokouksesta lähtien, myös Luxemburg, joka järjesti kansanäänestyksen.

On kuitenkin selvää, että harkinta-aikana työskentelemme jonkin aikaa sen parissa, mitä meillä on eli Nizzan sopimus. Jokapäiväinen toiminta ei ole kriisissä. Oikeudellista tyhjiötä ei ole. Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta politiikassa on joskus syytä lausua itsestäänselvyyksiä. On hyvä syy tuoda tämä esiin, koska jatkan sanomalla, että ne tulevat ongelmat, jotka oli tarkoitus ratkaista perustuslakisopimuksen avulla, ovat yhä jäljellä. Kyseiset ongelmat eivät ole kadonneet.

Unionin institutionaalisten ongelmien ratkaiseminen ei ole pelkästään kosmeettinen kysymys. Tarvitsemme toimielimiä, jotka on suunniteltu siten, että ne voivat toimia tehokkaasti.

Kuka tahansa voi nyt nähdä, ettei aikaisemmin ollut eikä nytkään ole mitään suunnitelmaa B vaihtoehtona perustuslakisopimukselle. Suunnitelmaa B ei ole, mutta keskuudessamme on syntynyt suunnitelma D: "D" tarkoittaa demokratiaa ja debattia. Nimenomaan demokratia ja keskustelu määrittävät, mikä on olennaista parlamentille.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentin, jossa viimeksi käytiin merkittävä demokraattinen keskustelu unionista Junckerin ja Blairin pitäessä puheensa ja joka sai kokea sen merkittävän parlamentaarisen demokratian hetken, on jatkettava tähän suuntaan ja – miksei? – kannustettava niiden maiden, joissa kansanäänestysten tulokset olivat erityisen merkille pantavia, valtioiden ja hallitusten päämiehiä jatkamaan kyseistä keskustelua, joka aloitettiin niin loistavasti.

Lisäksi perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta laatii parhaillaan mietintöä tästä harkinta-ajasta ja esittää sen jälkeen ehdotuksensa meille.

Hyvät parlamentin jäsenet, muistanette, että vuosi sitten uskoin, että ratifioinneista tulisi ratkaiseva ajankohta, jolloin eurooppalaisille voidaan puhua Euroopasta. Sanoin, että se oli loistava tilaisuus puhua eurooppalaisille Euroopasta, mutta totta puhuen en koskaan arvannut, että se olisi näinkin erikoinen tilaisuus puhua eurooppalaisille Euroopasta.

Tapahtuneen jälkeen meidän on edistettävä laajaa keskustelua eurooppalaisten kesken kaikkialla Euroopassa, tietenkin hajautettua keskustelua, luonnollisestikin yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa, mutta ottamalla samalla huomioon koko kansalaisyhteiskunnan näkemykset. Meillä on tarpeeksi aikaa. Tehkäämme niin, ehkä vähemmän intohimoisesti kuin kansanäänestyskampanjoiden aikana, mutta varustettuina enemmällä ja paremmalla tiedolla.

Olen juuri vastaanottanut kirjeen komission puheenjohtajalta Barrosolta ja olen pitänyt täällä tällä hetkellä olevan komission varapuheenjohtajan kanssa neuvottelukokouksia, joissa hän on ehdottanut, että teemme yhteistyötä tällä alalla. Aiomme tietenkin tehdä yhteistyötä sekä komission että neuvoston kanssa, koska olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että Eurooppa, jota rakennamme, ei ole teknokraattinen eikä byrokraattinen, ja parlamentin on tämän vuoksi osoitettava merkityksensä kaikilta osin.

Palaan seuraavaksi lainsäädäntötyöhömme. Mielestäni tuloksemme ovat myönteisiä. Meidän on kuitenkin painotettava enemmän sitä lisäarvoa, jonka EU antaa eurooppalaisille. Meillä on tilaisuus tehdä niin, kun keskustelemme REACH-direktiivistä – komissio aikoo kuulemma luopua kyseisestä direktiivityypistä – ja palvelu-, työaika-, lentoturvallisuus- ja rautatiedirektiiveistä.

Lisäksi käsiteltävinä ovat turvallisuus- ja oikeusasiat sekä Turkki. Vuosi sitten ehdotimme, että annamme Turkkia koskevan lausunnon, ja sen teimmekin.

Kannallamme oli konkreettinen poliittinen vaikutus. Tänä keskiviikkona tarkastelemme jälleen kerran tilannetta juuri neuvottelujen aloittamisen kynnyksellä. Ajankohta on epäilemättä historiallinen, ja parlamentin on annettava lausuntonsa EU:n ja Turkin väliseen assosiaatiosopimukseen liitettävästä pöytäkirjasta, joka on johtanut ongelmiin. Me kaikki olemme tietoisia näistä ongelmista, joiden ratkaisemiseksi puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta tekee töitä.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentilla on tärkeä rooli määriteltäessä vapauden ja turvallisuuden välistä tasapainoa terrorismin torjunnassa. Jos Euroopalla on oltava terrorisminvastainen politiikka, jossa määritetään uudelleen vapauden ja turvallisuuden välinen suhde, Euroopan parlamentin on osallistuttava täysimääräisesti.

Tämä esitettiin perustuslakisopimuksessa, samalla kun parlamentin roolia tällä alalla onnistuttiin edistämään merkittävästi. Vaikka perustuslakisopimusta ei vielä ole, on kuitenkin myönteistä, että neuvosto ja komissio pääsivät oikeus- ja sisäasioiden ministerien neuvoston viimekertaisessa epävirallisessa kokouksessa yksimielisyyteen siitä, että parlamentin on osallistuttava täysimääräisesti tämän tasapainon määrittämiseen. Jos näin on, kuten toivon, se olisi mielestäni erinomainen osoitus kolmen toimielimen välisestä yhteistyöstä ja paras tapa määritellä sellainen terrorisminvastainen politiikka, jonka eurooppalainen yhteiskunta hyväksyy täysin.

Viittaan lopuksi EU:n lainsäädännön laatua ja asianmukaisuutta koskevaan kysymykseen. Millaista lainsäädäntöä laadimme, millaista se on laadultaan, millaisia kysymyksiä siinä käsitellään, miten asianmukaista ja kuinka hyvää se on: "parempi sääntely" on muotiasia. Tämä ei ole uusi kysymys, vaan jokainen komissio väittää haluavansa yksinkertaistaa yhteisön säännöstöä. Tietääkseni tämä on vähintään kolmas kerta, kun komissio on todennut, että näin tapahtuu.

Palatakseni käsillä olevaan hetkeen komission puheenjohtaja on todennut äskettäin, että hän aikoo vetää pois tusinoittain lainsäädäntöehdotuksia. Menettelyllisestä näkökulmasta olen muistuttanut komissiota sen puitesopimuksemme mukaisesta velvollisuudesta tiedottaa parlamentille ennen kyseisten ehdotusten pois vetämistä ja tehdä niin pitämättä tätä tiedotusvelvollisuutta pelkkänä merkityksettömänä muodollisuutena. Emme vielä tiedä, mistä teksteistä on kyse – puheenjohtaja Barroso kertoo sen meille varmasti – mutta minun on huomautettava nyt heti, että sen mukaan, mihin vaiheeseen niiden käsittelyssä on edetty neuvostossa ja parlamentissa, niiden pois vetäminen saattaa aiheuttaa oikeudellisia ongelmia, jotka parlamentti haluaa ratkaista myönteisellä tavalla. Tämän halusin sanoa menettelyn osalta.

Sisällön osalta pitää paikkansa, että Euroopan unioni käsittelee toisinaan monia kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti. Sen lisäksi, että on varottava liian yksityiskohtaista sääntelyä, olisi kuitenkin hyvä harkita myös sitä, puuttuuko eurooppalaiselta rakennukselta tiettyjä pääkannatinpalkkeja, joita tarvitaan takaamaan koko rakenteen tukevuus. On selvää, että toimenpiteitä tarvitaan lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, sen vaikutusten arvioimiseksi ja sen analysoimiseksi, kuinka asiakirjoja saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Minulle on esimerkiksi kerrottu, että tuotteiden merkitsemistä säännellään tällä hetkellä 56 direktiivillä. Jos pitää paikkansa, että tuotteiden merkitsemistä säännellään Euroopassa 56 direktiivillä, lainsäädännön kyseinen osa olisi yhdistettävä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on kutsunut tätä varten lokakuun lopussa koolle ylimääräisen huippukokouksen, jossa minulla on kunnia edustaa toimielintämme, joka osallistuu nykyisin aiempaa enemmän, ja mielestäni meidän on oltava iloisia siitä.

Kyseisen huippukokouksen asialista ei ole vielä tiedossamme, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että kysymys maineikkaasta eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista on yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista. Kyseinen sosiaalinen malli, jota ei ole kaikkien mielestä edes olemassa ja joka joidenkin mielestä taas esiintyy monissa muodoissa, kuuluu tärkeimpiin keskustelunaiheisiimme, koska se edustaa sitä keskustelua, jota käydään eurooppalaisen yhteisön vastauksesta talouden globalisaation asettamaan haasteeseen. Tämä on ehdottoman perustavanlaatuinen asia yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta.

Valiokuntiemme työ on tämän vuoksi hyvin tärkeää, samoin kuin täysistunnossa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin läsnä ollessa käytävä keskustelu; ministeri saapuu tänne huippukokousta edeltävänä päivänä keskustelemaan parlamentin kanssa.

Lisäksi minun on kerrottava teille, että kaikilla matkoillani tänä vuonna olen pannut merkille, että unionin ulkopolitiikka on lakannut kuulumasta hallitusten yksinomaiseen toimivaltaan. Olen pannut merkille kaikilla matkoillani EU:n ulkopuolisiin maihin, että parlamentaarisen diplomatian kypsyys ja vastuullisuus on lisääntymässä erityisesti neuvoston ja komission kanssa tehtävän erinomaisen yhteistyön ansiosta. Kaikkialla missä liikun minulle kerrotaan, että Eurooppaa tarvitaan, ja kuulen usein valituksia sen riittämättömästä läsnäolosta. Muut kuin eurooppalaiset tuntevat ehkä tarvitsevansa Eurooppaa enemmän kuin me itse.

Hyvät parlamentin jäsenet, Alexis de Tocqueville totesi aikoinaan analysoidessaan sitä Yhdysvalloissa syntymässä ollutta ylikansallista demokratiaa, jollaisen mekin aiomme luoda, että kansat voivat ihmisten lailla ohjata kohtaloaan kohti parempaa ainoastaan vuoropuhelun ja poliittisen keskustelun avulla. Toivoisin tämän hengen elähdyttävän sitä Euroopan tulevaisuutta koskevaa keskusteluamme, jota käymme jäsenvaltioissa ja EU:n toimielimissä.

(Suosionosoituksia)

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä toivotan bulgarialaiset ja romanialaiset ystävämme ryhmäni puolesta lämpimästi tervetulleiksi ja vakuutan heille, että odotamme innokkaina tulevaa molemminpuolista oppimisprosessia. Nykyisillä parlamentin jäsenillä on paljon opittavaa bulgarialaisilta ja romanialaisilta siitä, kuinka asiat etenevät kyseisillä rintamilla. Näillä uusilla tarkkailijoillamme on puolestaan paljon opittavaa työskentelytavastamme. Ymmärtäväinen asenne puolin ja toisin tuo meille menestystä, jonka voimme jakaa keskenämme.

Arvoisa puhemies, viittasitte identiteettikriisiin, ja suhtaudun myönteisesti puheenne antamaan tilaisuuteen tehdä tänään tilannekatsaus. Viittasitte myös perustuslakiin. Olen syvästi vakuuttunut siitä, että voimme vastata meitä eurooppalaisia tällä hetkellä vaivaavaan identiteettikriisiin ainoastaan, jos onnistumme ilmaisemaan meitä yhdistävät arvot – jopa yli puoluerajojen – EU:n perustuslain muodossa. Tämän vuoksi perustuslakiamme – ja tarkoitan erityisesti sen toista osaa, jossa nämä arvot kuvataan – ei saa siirtää sivuun, vaan sen on pysyttävä asialistalla, sillä tarvitsemme näitä arvoja. Yhteinen tulevaisuutemme on sidoksissa niihin. Tämän vuoksi Ranskan ja Alankomaiden kielteisen vastauksen ei saa antaa olla viimeinen sana. Meidän on tietenkin laadittava sopiva aikataulu ja oltava viisaita päättäessämme, milloin on aika edetä. Tämän vuoksi meidän on tarkasteltava asiaa yhdessä komission kanssa. Kumpikaan meistä ei saa antaa sellaista vaikutelmaa, että perustuslaki on jollain tapaa poistettu asialistalta; myös nyt mietimme konkreettista tapaa antaa muoto perustuslaille ja sen tärkeimmille osille.

Lisäksi mielestäni olisi hyvä ajatus kutsua hallitusten päämiehet toisinaan parlamenttiin, jotta heidän kanssaan voidaan keskustella Euroopan tulevaisuudesta, riippumatta siitä, mikä valtio on kulloinkin Euroopan unionin puheenjohtajavaltio. Uskoakseni puheenjohtajalla on samankaltainen näkemys asiasta.

Meistä on tietenkin ikävä kuulla, että jäsenvaltioissa on monia, jotka pitävät EU:ta hyvin etäisenä asiana. Arvoisa varapuheenjohtaja Wallström, ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on osittain suhdetoimintakysymys ja kuuluu sen vuoksi tehtäviinne, mutta kyse on ensisijaisesti lainsäädäntötyöstämme. Totean ryhmäni nimissä, että komission lähestymistapa – pyrkimys vähentää lainsäädännön määrää – on periaatteessa oikea. Sen mitä teemme, on kuitenkin oltava hyvää; sen on oltava "parempaa lainsäädäntöä". Komissio lähestyy asioita oikeasta näkökulmasta, mutta kehotan teitä olemaan kiertämättä toimielinten välisessä sopimuksessa sovittuja menettelyjä, koska sellainen johtaa umpikujaan. Vaikka voimme sisällön osalta hyväksyä sen, mitä haluatte, suosittelen hyvin voimakkaasti, että pidätte kiinni Euroopan parlamentin kanssa noudatettavista kuulemismenettelyistä ennen virallisten päätöslauselmien antamista. Jos haluatte tehdä päätöksen jo tulevana tiistaina, ei riitä, että komission jäsen Verheugen – en tiedä miksi juuri hänen pitäisi tehdä se – tiedottaa asiasta tänään ryhmille epävirallisesti; komission ja Euroopan parlamentin välillä tarvitaan sen sijaan rakentavaa toimielinten välistä vuorovaikutusta.

Tärkeimpiin tarkasteltaviin asioihin kuuluu epäilemättä Euroopan kilpailukyky. Olemme komission puheenjohtajan Barroson kanssa yhtä mieltä siitä, että perustuslakikeskustelun ei pidä etäännyttää meitä tästä kysymyksestä, joka on kaiken keskipisteessä sen kysymyksen ohella, kuinka rakennamme sosiaalisen Euroopan. Meidän on aloitettava myös tiiviimpi vuoropuhelu kansallisten parlamenttien kanssa, sillä erimielisyys niiden ja meidän parlamenttimme välillä olisi murheellinen asia Euroopan unionille. Jos haluamme johdattaa Euroopan unionin valoisaan tulevaisuuteen, meidän on löydettävä tapoja tehdä se yhdessä.

Haluan tarkastella myös sitä, kuinka meidän on edettävä tietosuojan ja terrorismin torjunnan alalla. Tämä on viimeinen aiheeni, eikä vähiten sen vuoksi, että näen varapääministerin olevan paikalla neuvoston puheenjohtajana. Olemme kuulleet hallituksista, jotka haluavat käsitellä tätä aihetta ainoastaan antamalla puitepäätöslauselmia, mikä merkitsee Euroopan parlamentin poissulkemista. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin Clarken mukaan neuvoston puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on valmis antamaan parlamentille mahdollisuuden osallistua asian käsittelyyn, jos meidän onnistuu päätyä johonkin täsmälliseen kantaan kohtuullisen ajan kuluessa. Voin kertoa hänelle ryhmäni nimissä, että juuri niin haluamme tehdä, koska terrorismia on torjuttava. Voin vakuuttaa sen teille. Haluamme kuitenkin myös, että parlamentti on osallisena, jotta asianmukainen lainsäädäntökehys saadaan aikaan ja jotta se ei olisi yksinomaan kansallisten hallitusten aikaansaama. Tämä mielessäni toivon, että neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti työskentelevät hyvin yhdessä, sillä jos emme tee niin, Euroopan unioni on pian entistä suuremmissa vaikeuksissa. Työskentelemme yhdessä Euroopan unionin tulevaisuuden puolesta, ja teemme niin noudattaaksemme jaetun vastuun periaatetta.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, monet kiitokset siitä, mitä totesitte työmme yleisestä suunnasta tulevana vuotena. Myös minä toivotan ystävämme Romaniasta ja Bulgariasta lämpimästi tervetulleiksi heidän poliittisesta suuntauksestaan riippumatta. Esitän erityisen lämpimät toivotukset omaan ryhmääni kuuluville, mutta toivotan tervetulleiksi myös ne, joilla on eriävät mielipiteet; toivon samalla, että yhteistyömme parlamentissa onnistuu hyvin Euroopan unionin parhaaksi. Pyydän heitä myös työskentelemään ja keskustelemaan parlamentissa uutterasti, sillä Euroopan unioni tarvitsee myös sitä.

Eurooppalainen demokratia toteutuu Euroopan parlamentissa. Tämän vuoksi toistan hyvän ystäväni Poetteringin sanat. Olen todellakin hänen kanssaan samaa mieltä siitä, ettemme voi hyväksyä komission tapaa levittää tietoja ympäriinsä. Siitä on esimerkkinä se, kuinka komission jäsen Verheugen ensin kertoi Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehdelle, mitä lainsäädäntöehdotuksia komissio haluaa vetää pois, ja kuinka komission puheenjohtaja Barroso seuraavana päivänä kertoi kansainväliselle lehdistölle, mitä hän on aikeissa vetää pois. Parlamentille ei ole toisin sanoen tähän päivään mennessä ilmoitettu virallisesti asiasta, vaikka toimielinten välinen sopimus velvoittaa komission tekemään niin.

Parlamentilla on varmasti kuitenkin oikeus tietää, mitä tässä rakennuksessa tapahtuu vallan salaisilla käytävillä. Sille olisi voitu kertoa asiasta esimerkiksi viime torstaina puheenjohtajakokouksessa, jolloin komission puheenjohtaja Barroso olisi voinut hoitaa asian. Hänet tietenkin kutsuttiin, mutta hän ei kertomansa mukaan voinut saapua paikalle. Sain myöhemmin kuulla, ettei hän voinut saapua sen vuoksi, ettei jäsen Poettering ollut paikalla. Ajattelin, että jos jäsen Poettering ei ole paikalla, turha tulla paikalle. Sain tänään sanomalehtiä lukiessani selville, missä komission puheenjohtaja oli viime torstaina, jolloin hänen poissaolonsa oli väistämätöntä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtaja saa kyllä kiihtyä tiedottamatta jättämisestä, mutta olisimme voineet saada viime torstaina tarvittavat tiedot, jos jäsen Poettering ei olisi yhdessä komission puheenjohtajan kanssa osallistunut Euroopan kansanpuolueen asiantuntijaryhmien Lissabonissa järjestämään tapahtumaan. Teidän ei pitäisi valittaa komissiolle, jos olette itse syynä siihen, ettei meille tarkoitetuista tiedotustilaisuuksista voida pitää kiinni.

Huomautukseni eivät ole osoitettu suoraan jäsen Poetteringille, sillä tämä ei ole hänen tehtävänsä. Tunnen jonkin verran sympatiaa häntä kohtaan, mutta en lainkaan komission puheenjohtajaa kohtaan. Arvoisa komission jäsen Wallström, voitte kertoa komission puheenjohtajalle Barrosolle terveiseni, etten hyväksy tilannetta, jossa hän kertoo kansainväliselle lehdistölle, mitä hän aikoo tehdä, muttei Euroopan parlamentille. Se on anteeksiantamatonta!

En voi hyväksyä myöskään sitä, mitä komission puheenjohtaja sanoi lehdistötilaisuudessa palattuaan lomalta – jonka on täytynyt olla pitkä, sillä en ollut kuullut hänestä mitään pitkään aikaan. Hänen mukaansa ei ole mitään järkeä keskittyä perustuslakiin, joka on joka tapauksessa tulossa vasta pitkän ajan kuluttua, vaan meidän on nyt aika keskittyä johonkin muuhun. Tämän sanoi siis henkilö, jonka tehtävänä on puhua perustuslain puolesta!

Ihmettelen todella, millainen asenne komission puheenjohtajalla on niitä valtioita kohtaan, jotka ovat todella ratifioineet perustuslain, tai niitä kohtaan, jotka tekevät sitä parhaillaan. Mitä niiden pitäisi ajatella komission puheenjohtajasta, joka menettelee näin?

En kritisoi sisältöä; meidän on todellakin parannettava lainsäädäntötyötämme, ja tarpeettomat lakiehdotukset on vedettävä pois. Olen siitä täysin samaa mieltä. Arvoisa puhemies, haluan kuitenkin tehdä täysin selväksi, että työohjelmaa, jonka olette ilmoittanut tulevaksi vuodeksi, ei voida toteuttaa samalla tavalla kuin sen edeltäjiä. Ratkaisevaa on yhteistyö EU:n toimielinten, erityisesti komission ja parlamentin välillä, mutta odotan komission tulevan parlamenttia puolitiehen vastaan ja tekevän parlamentista – eikä lehdistökonferensseista tai komission Brysselissä esittämistä tilanneselostuksista – keskusteluareenan, jolla Euroopan tulevaisuutta käsitellään.

Se on ainoa keinomme päästä sopimukseen, erityisesti rahoitusnäkymistä. Parlamentin lukujen, toisin sanoen meidän ehdotustemme, ja niiden lukujen välillä, joita kyseisessä huippukokouksessa ei hyväksytty – millä tarkoitan sitä 1,07 prosentin kompromissia, joka oli siellä käsiteltävänä – on useiden miljardien ero. Komission rahoitusnäkymiä koskevien vaatimusten ja sen välillä, mitä neuvosto itse asiassa haluaa, on kuitenkin valtava ero, joka on lukuina ilmaistuna jopa kaksi kertaa suurempi. Sellaisen komission puheenjohtajan, joka haluaa toteuttaa oman kunnianhimoisen ohjelmansa, voisi olettaa järjestävän todellisen kohtauksen rahoitusnäkymien epäonnistuttua ja julistavan, että Euroopan unioni on tuhon tiellä!

Arvoisa puhemies, kritiikkini kohteena on komission aivan liian pitkä hiljaiselo keskustelussa rahoitusnäkymistä ja perustuslaista. Samalla kun hyväksymme täysin ehdotuksenne, toivomme myös, että komissio – ja erityisesti sen puheenjohtaja – palaavat pian pelikentälle.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan ryhmäni puolesta tervetulleeksi neuvoston puheenjohtajan Prescottin, joka nauttii selvästi mieluummin vanhojen kollegojensa seurasta kuin osallistuu puolueensa henkilöstöjuhlaan Brightonissa.

Myös minä toivotan uudet ystävämme Romaniasta ja Bulgariasta tervetulleiksi. Olen pahoillani siitä, että heidän liittyessään joukkoomme ajankohta ei ole paras mahdollinen. Eurooppa on alakulon vallassa: sen perustuslaki koki takaiskun, sen talousarvio on umpikujassa ja sen talouskasvu pysähdyksissä. Se etsii uusia tuulia voidakseen nostaa purjeensa.

Aikaisemmat Euroopan parlamentit odottivat komission ottavan johdon perussopimusten valvojana, integraation liikkeelle panevana voimana ja ideoiden synnyttäjänä. Nykyisen Euroopan parlamentin on haastettava jäsenvaltiot. Onko Saksa valmis uudistukseen? Selviytyykö Italia alijäämästään? Peruuko Tony Blair hienot puheensa Yhdistyneen kuningaskunnan täysimittaisesta osallistumisesta EU:n hankkeisiin? Entä osoittavatko Ranskan ja Alankomaiden hallitukset johtavansa kansaansa? Nyt on tärkeämpää kuin koskaan, että parlamentti ja komissio tekevät yhteistyötä eurooppalaisen hankkeen pelastamiseksi, unionin yhdistämiseksi.

Jäsenvaltiot hyväksyivät viisi vuotta sitten Lissabonissa toimintaohjelman. Viisi kuukautta sitten Brysselissä komissio esitti työpaikkoja ja kasvua koskevan uuden strategian. Kuinka monta viikkoa meidän on odotettava yksimielisyyttä neuvostossa ja yksimielisyyden saavutettuamme rohkeutta toteuttaa se?

Olemme lukeneet säännösten hävittämisestä, jonka olisi pitänyt epäilemättä tapahtua jo aikoja sitten. Sanon jotain prosessista. Parempi lakien täytäntöönpano on komission ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä. Keskitettyjen ja vähempilukuisten lakien säätäminen on myös komission tehtävä. Päätökset direktiivien kumoamisesta ja sekavien direktiivien parantamisesta ovat kuitenkin prosessi, joka koskee myös parlamenttia, ja odotamme, että meillä on sananvaltaa lakien kumoamista tai uudelleenmuotoilua koskevissa kysymyksissä.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa komission jäsen Wallström, osallistumisemme on teidän vastuullanne. Legitiimiytenne perustuu hyväksyntäämme.

Pelkään, ettette pääse yksimielisyyteen talousarviosta Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella. Hyödyntäkää kuitenkin julkista Euroopan-kiertuetta, jonka teette komission puheenjohtajan Barroson kanssa, saadaksenne jäsenvaltioiden hallituksilta hyväksynnän unionin tarvitsemalle rahoitukselle. Tarvitsemme lisää Airbusin kaltaisia edelläkävijöitä. Emme saavuta niitä 1 prosentin enimmäismäärällä. Meidän on investoitava täydennyskoulutukseen, huolehdittava elinikäisestä oppimisesta sekä edistettävä tutkimusta ja kehittämistä, emmekä mitenkään voi tehdä sitä 1 prosentilla. Arvoisa komission jäsen Wallström, tehkää nyt se tutustumiskierros, joka teidän olisi pitänyt tehdä kesäkuussa. Laatikaa asialista, tai jäsenvaltiot laativat sen puolestanne.

Presidenttimme ja pääministerimme ovat allekirjoittaneet EU:n perustuslain. Kuitenkin jotkut kansalaisemme kieltäytyivät antamasta sille hyväksyntäänsä. Luultavasti resepti ei ole täysin oikea. Ihmiset voivat epäillä, että se allekirjoitettiin vilpillisessä mielessä. Sen allekirjoittajat eivät todellakaan juuri osoita kunnioitusta perustamilleen toimielimille. Tällä hetkellä perustuslaki on jäissä. Hyvä Barroso, antakaa meidän linjata politiikka oikein; oikea linjaus merkitsee luultavasti keskeiseen asemaan asettamista.

Älkää rynnätkö hautaamaan perustuslakia. Mukaillakseni Mark Twainiä huhut sen kuolemasta saattavat olla liioiteltuja. Käyttäkäämme tätä harkinta-aikaa kutsuaksemme Chiracin ja Balkenenden parlamenttiin kertomaan meille, miten he aikovat nyt edetä, neuvotellaksemme niiden maiden kanssa, jotka eivät ole perustuslakia vielä ratifioineet, ja saadaksemme jäsenvaltiot kantamaan vastuunsa. Osoittakaamme yhdessä, että unionimme täyttää kansansa tarpeet, joihin kuuluvat turvallisuuden lisääminen vapautta rajoittamatta, perustan luominen työpaikoille heikentämättä solidaarisuutta ja lisäarvon luominen EU:lle heikentämättä identiteettiä. Jos tämä on asialistamme, jonkin ajan kuluttua toimielimemme ja niitä koskevat suunnitelmamme saavat todennäköisesti jälleen kansalaisiltamme niiden ansaitseman tuen ja omistautumisen.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Marc Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät romanialaiset ja bulgarialaiset tarkkailijat, kaikki ovat toivottaneet teidät lämpimästi tervetulleiksi. Ryhmämme tekee niin myös, ja kuten näette, olette saapuneet juuri oikeaan aikaan. Tilanteenne on itse asiassa merkillinen. Euroopan parlamentti on selvästi raivoissaan, ainakin jos meidän on uskominen ryhmien puheenjohtajia, jotka ovat ilmaisseet komission vastaisen kantansa ja vastustuksensa tiettyjä henkilöitä kohtaan.

Arvoisa puhemies, sanoitte, että ajankohta, jona Blair puhui parlamentissa, oli merkkihetki demokratialle. Mitä tapahtui? Blair piti puheen ja lähti. Siitä lähtien puheenjohtajavaltio on pysytellyt hiljaa. "Heitä" ei enää edes ole, emme tiedä mitä "he" tekevät; tämä ei ole merkkihetki demokratialle.

(Hän kääntyi kohti Watsonia, joka kysyi häneltä: "Entä Ranskan puheenjohtajuuskausi?")

Emme puhu täällä Ranskan puheenjohtajuuskaudesta; puheenjohtajuus on tällä hetkellä Yhdistyneellä kuningaskunnalla. Yhdistynyt kuningaskunta on puheenjohtajavaltio, ja sen olisi otettava ohjat käsiinsä, mutta se ei tee niin. Meillä on tämän vuoksi parlamenttina oikeus huomauttaa, ettei se tee mitään. Se on vähintä, mitä parlamentti voi tehdä. Piste.

Haluan esittää tässä vaiheessa hyvin yksinkertaisen huomautuksen. Mitä komission puheenjohtaja Barroso ajatteleekin perustuslaista, esittäköön näkemyksensä parlamentille. Keskustelemme siitä hänen kanssaan ja annamme hänelle läksytyksen. Tulkoon puhumaan perustuslaista parlamentille. Jos hän katsoo, että voimassa olevia lakeja olisi kumottava, tulkoon sanomaan niin! Hyvä jäsen Poettering, jatkaakseni samasta aiheesta, ette voi väittää, että olette sisällöstä samaa mieltä komission puheenjohtajan Barroson kanssa: emme tiedä, mitä hän haluaa. Voitte sanoa, että olette samaa mieltä muodosta, mutta minä henkilökohtaisesti en tiedä, mitä komissio haluaa sisällön osalta.

Paremman sääntelyn yhteydessä mainittakoon esimerkiksi komission jäsen Reding, joka haluaa luoda eurooppalaisen television, television Berlusconin tyyliin, ja viedä mainonnan kaikkialle. Sekö on parempaa sääntelyä? Ei, vaan se on huonompaa sääntelyä, emmekä halua sitä. Tiedämme, millaista se on sisällöltään. Tulkoon komission jäsen Reding tänne ehdottamaan uutta televisiota koskevaa direktiiviään. Saattepa nähdä, ettei parlamentin enemmistö koskaan anna tukeaan sille, mitä komissio haluaa.

Asianlaita onkin hyvin yksinkertainen. Komissiolla esittää ehdotuksia ja ajatuksia. Se jää lomalle, pohtii joitakin vakavia kysymyksiä, palaa ja esittää ideoita. Tulkoon esittämään ideansa parlamenttiin. Meillä on tapana äänestää direktiiveistä: ne joko hyväksytään tai hylätään. Kun haluamme kumota direktiivin, äänestämme ehdotuksesta, jolloin se joko hyväksytään tai hylätään.

Käsittelemme asiat yksi kerrallaan, ja sen määrittämiseksi, onko kyseessä parempi sääntely, uusliberaalinen sääntely, sosialistinen sääntely vai ei mikään sääntely, on kiinnitettävä huomiota sisältöön.

Olen saanut tarpeekseni niistä ihmisistä, jotka jatkuvasti esittävät ehdotuksia EU:n alueella tietämättä, kenen puoleen kääntyä. Haluamme komission, joka esittää eurooppalaisia lakeja. Haluamme parlamentin. Haluamme neuvoston, joka huolehtii asioistaan. Kun meillä on puheenjohtajavaltio, hallinnoikoon se asioita ilman häiriötekijöitä. Jos Blair haluaa pelata krikettiä ja juoda teetä, se on hänen valintansa, mutta neuvoston puheenjohtajana hänellä on muita asioita huolehdittavanaan. Hänen on esitettävä ehdotuksia, jotta Eurooppa pääsee eteenpäin, ja tällä hetkellä Eurooppa ei etene, mikä johtuu puheenjohtajavaltiosta.

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa varapääministeri Prescott, arvoisa komission jäsen Wallström, yhdyn ryhmäni kanssa mielihyvin kaikkiin tervetulotoivotuksiin, jotka on juuri esitetty romanialaisille ja bulgarialaisille tarkkailijoille. Jollemme halua tervetulotoivotustemme olevan pelkkiä tyhjiä sanoja, meillä on kuitenkin oltava rohkeutta hyväksyä kaikki valintojemme seuraukset. Näiden kahden maan pian odotettavissa oleva liittyminen Euroopan unioniin – mille ryhmäni on lisäksi antanut täyden tukensa – merkitsee itse asiassa sitä, että todellinen suunnanmuutos EU:n talous-, raha-, budjetti-, vero- ja kauppapolitiikassa on nyt erityisen kiireellinen ja ratkaiseva asia. Se oli välttämätöntä 15 jäsenvaltion EU:ssa ja 25:n tai 27 jäsenvaltion EU:ssa siitä tulee olennaisen tärkeä asia.

Arvoisa puhemies, puhuitte identiteettikriisistä. Mielestäni olette oikeassa. Kriisin voittamiseksi on tärkeää, että poliittiset valinnat asetetaan etusijalle markkinavaatimuksiin nähden, sillä jos kansainvälisen kilpailun nimissä tyydymme mukautumaan globalisaatioon sen tämänhetkisessä muodossa, sosiaalisille kysymyksille tai solidaarisuudelle ei yksinkertaisesti jää tilaa. Kun otetaan huomioon tämänhetkinen massatyöttömyys, työpaikkojen epävarmuuden nopea kasvu, laajamittainen köyhyys ja räikeä eriarvoisuus, olisi poliittisesti vastuutonta ja sosiaalisesti erittäin vaarallista noudattaa tämänhetkisiä kangistuneita käsityksiä vapaasta kilpailusta, julkisten menojen rajoituksista, sosiaalisesta polkumyynnistä ja vahingollisesta verokilpailusta ja – piste i:n päällä – surkeista talousarvioista. Kansalaistemme valittuina edustajina meillä on velvollisuus tuoda esiin se syvä levottomuus, joka ilmenee kaikkialla Euroopassa muodossa tai toisessa. Mitä parlamentti voi tehdä lähikuukausina lähettääkseen eurooppalaisille heidän odottamansa myönteisen viestin? Esitän kolme ehdotusta.

Ensiksikin meitä arvioidaan pian äänistä, jotka annamme koko joukolle direktiiviluonnoksia: tällä viikolla luonnokselle, jonka tarkoituksena on vapauttaa rautatieliikenne kokonaan, ja lähiviikkoina hyvin symboliselle Bolkestein-direktiiville, jota komission puheenjohtaja Barroso on tarkkaan varonut tyrmäämästä muiden mukana. Näiden jälkeen vuorossa ovat alueellista liikennettä, satamapalveluja ja työaikaa koskevat tekstit, unohtamatta lausuntoja, jotka meidän on esitettävä WTO:ssa käytävistä neuvotteluista ja erityisesti palvelukauppaa koskevasta yleissopimuksesta. Jos haluamme täyttää odotukset, meidän olisi hyvä omaksua kussakin tapauksessa selkeästi antiliberalistinen ja hyvin vaativa asenne julkisiin palveluihin.

Toiseksi meidän olisi käynnistettävä joukko merkittäviä poliittisia aloitteita, jotka koskevat tärkeitä kulttuurisia kysymyksiä. Esimerkkinä mainittakoon sota ja rauha. Osoittaaksemme kielteisen asenteemme sotaan ja erityisesti EU:n jäsenvaltioiden osallistumiseen siihen kutsukaamme parlamenttiin Cindy Sheehan – Irakissa tapetun yhdysvaltalaisen sotilaan äiti, jonka tuskanhuudot ja vaatimukset totuuden ja ihmisyyden puolesta kuohuttavat mieliä molemmin puolin Atlanttia.

Kolmanneksi – liittyen kahteen ensimmäiseen alaan – auttakaamme lisäksi unionin kansalaisia saamaan heille kuuluva sananvapaus. Voimme toki järjestää keskusteluja, mutta niiden on oltava aitoja ja sensuroimattomia keskusteluja 27 jäsenvaltion laajentuneessa EU:ssa. Keskustelkaamme siitä, minkä unionissa olisi muututtava eurooppalaisen haaveen herättämiseksi henkiin.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan bulgarialaiset ja romanialaiset ystävämme tervetulleiksi. Tämä jatkuvasti laajentuva eurooppalainen imperiumi ottaa heidät lämpimästi vastaan.

Sanon heille tämän: vaikka teitä ei ole valittu, teitä kohdellaan eurooppalaisen poliittisen eliitin täysjäseninä. Teillä on oikeus huomattavan suureen päivärahaan, ja kuljetuspalvelu on käytettävissänne. Aamiaisten, lounaiden, päivällisten ja cocktailkutsujen rumba on loputon. Suunnitelmaan kuuluu, että palaatte kaiken sen jälkeen kotimaahanne hyvinvoivina ja vatsakkaina kertomaan ihmisille, että kaikki on hyvin tässä kerhossa, johon olette päättäneet liittyä.

Marx – tarkoitan Groucho Marxia, en Karl Marxia – totesi: "En liittyisi mihinkään kerhoon, joka ottaisi minut jäsenekseen". Kun kyseessä on EU, neuvo on varsin hyvä, koska tässä kerhossa tilejä ei ole hyväksytty kymmeneen vuoteen. Kuten kuulitte poliittisten ryhmien puheenjohtajilta aikaisemmin, tämä on kerho, jossa Ranskan ja Alankomaiden äänestäjiä kohdellaan erittäin halveksivasti, koska täällä yritetään tyrkyttää perustuslain määräyksiä, vaikka perustuslain pitäisi olla kuollut. Se on kerho, joka vie teiltä oikeutenne hallita itseänne, ja ikävä kyllä se on alkanut muistuttaa yhä enemmän ja enemmän sitä poliittista järjestelmää, josta olette juuri päässeet eroon. Kuulette buuausta niiltä, jotka saavat elantonsa EU:sta ja jotka ansaitsevat paljon enemmän täällä kuin he voisivat koskaan ansaita liikemaailmassa.

Olette täällä tarkkailijoina, joten katsokaa ympärillenne. Mitä teemme täällä tänään? Miten järjetöntä onkaan se, että kulutamme 200 miljoonaa euroa vuodessa veronmaksajien rahoja kuukausittaiseen huviretkeen, joka suuntautuu Strasbourgiin. Vilkaiskaapa huomenna, keskiviikkona ja torstaina täällä käytössä olevaa täysin farssimaista äänestysjärjestelmää ja ymmärtäkää, että riippumatta siitä, mitä komission jäsen Barroso sanoi viime viikolla sääntelyn purkamisesta, sääntelyn vähentämisestä ja 60 säädöksestä, jotka he aikovat kumota, noin 2 000 säädöstä on annettu lyhyen ajan kuluessa 1. heinäkuuta jälkeen, kun Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuli neuvoston puheenjohtajavaltio.

Katsokaa ja palatkaa kertomaan totuus kansallenne. Kaikissa viime vuonna liittyneissä kymmenessä jäsenvaltiossa järjestettiin kansanäänestys. Ymmärrän, ettei Romaniassa ja Bulgariassa aiota järjestää kansanäänestyksiä. Eivätkö nämä ihmiset ansaitse tilaisuuden ainakin osallistua kansanäänestykseen ja keskusteluun? Eikö olisi valtava historiallinen virhe hoputtaa nämä ihmiset heikkenevään EU:hun kertomatta heille ensin totuutta? Briteille valehdeltiin 30 vuotta sitten tästä Eurooppa-kerhosta. Kansanne ansaitsevat parempaa.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmästä)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän varapääministeri Prescottia ja komission jäsentä Wallströmiä heidän tämänpäiväisestä läsnäolostaan. Kiitän myös jäsen Cohn-Benditiä siitä, että hän omisti tapansa mukaan paljon huomiota minulle.

Olemme nähneet täällä tänään, että parlamenttimme ilmaisee vakavaa huolestuneisuutta pääsemättä kuitenkaan minkäänlaiseen tulokseen. Tämä johtuu siitä, että voidaksemme todella vastata siihen, mitä Euroopan unionissa tapahtuu tällä hetkellä, meidän on ensin tunnustettava, että riippumatta siitä, millaisen kriisin havaitsemme, ihmiset paikalla eivät näe sitä kriisinä. Yhdeksälläkymmenellä prosentilla kansasta on kielteinen käsitys Euroopan unionin merkityksellisyydestä. EU koetaan häiritsevänä, liian kankeana ja hallitsevana ja sen katsotaan sivuuttavan ihmisten jokapäiväiset huolenaiheet.

On tärkeää olla realistinen tarkastellessamme niiden kysymysten lukumäärää, joita organisaatiomme voi säädellä. Kuulin täällä valitettavan tänään, kuinka väärin komission puheenjohtaja Barroso teki mainitessaan, että komissio aikoo luopua tietystä määrästä direktiivejä tai että se aikoo vähentää voimassa olevien direktiivien määrää. Parlamentin puhemies totesi täällä tänään, että tavara- ja palvelutuotteiden myyntiä ja tuotantoa käsitellään 56:ssa eri direktiivissä. Myyntiin tarkoitettujen lannoitteiden ostoa, kaupan pitämistä ja esillepanoa käsitellään 16 yksittäisessä direktiivissä. Ne voidaan varmasti yhdistää yhdeksi direktiiviksi. Ilmaisu ja tulkinta saattavat olla erilaisia, ja komission puheenjohtaja tarkoitti ehkä konsolidointia tai kodifiointia, mitä tehdään kaikissa hallituksissa.

Jokaisen toimielimen on syytä tarkastella itseään ankarasti sen määrittämiseksi, mitkä ovat tärkeimmät ratkaistavat kysymykset ja kuinka lainsäädäntöä voidaan parantaa ja tehdä siitä merkityksellisempää ihmisille.

Meitä tänään kohtaavat haasteet eivät koske kaukaista tulevaisuutta tai edes menneisyyden epäonnistuneita ideologioita. Tämänhetkisiin haasteisiimme kuuluu sen takaaminen, että voimme luoda 2000-luvun Euroopalle asianmukaisen rakenteen. Rahoitus on ydinkysymys, ja rahoitusnäkymistä on päästävä yksimielisyyteen. Jäsenvaltioiden on siirrettävä varoja keskitettyyn talousarvioon, jotta voimme auttaa heikoimmassa asemassa olevia maita ja jatkaa Euroopan kehittämistä dynaamiseksi, innovatiiviseksi ja luovaksi keskukseksi.

Meidän on pyrittävä takaamaan myös, ettemme näin tehdessämme niin sanotusti heitä lasta pesuveden mukana. Jotkut ovat lähimenneisyydessä pyrkineet yhdistämään yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusnäkymiin. Se oli virhe, ja on toivottava, että kyseisestä asenteesta peräännytään. On tärkeää myös, että tarkastelemme Euroopan parlamentissa rooliamme vastuuntuntoisesti ja ettemme suoraan hylkää lainsäädäntöehdotusta, jollemme pidä siitä tai hyväksy sitä, kuten tapahtui tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevan direktiivin yhteydessä, kuten yritämme tehdä palveludirektiiville ja kuten olemme aiemmin tehneet monille muille ehdotetuille direktiiveille. Tehtävämme lainsäätäjinä on säätää lakeja, mikä edellyttää tiukkoja päätöksiä. Se tarkoittaa, että parlamentissa on erimielisyyttä. Kyseiset erimielisyydet eivät kohdistu henkilöön, vaan ne koskevat sitä, mitä pidämme parhaana tulevaisuudennäkymänä.

Lopuksi puhuttaessa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvasta alueesta, näihin päämääriin ja ihanteisiin kuuluu ennen kaikkea oikeus, koska jollemme voi taata ihmisille heidän yksilönoikeuksiensa ja -vapauksiensa suojelua, olemme epäonnistuneet tärkeimmässä tehtävässämme lainsäätäjinä, nimittäin sen takaamisessa, että antamamme lait suojelevat yhteistä hyvää eivätkä vaikuta kielteisesti vähemmistöihin.

  Jean-Marie Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan viimeisenä mutten vähäisimpänä toivottaa uudet kollegamme Romaniasta ja Bulgariasta tervetulleiksi. Toivon heidän palauttavan ranskan kieleen ja kulttuuriin jotain siitä loistosta, jota se on menettänyt täällä peräkkäisten laajentumisten vuoksi, erityisesti Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopan maiden liityttyä EU:hun. En unohda edesmenneen puolalaisen kollegamme Filip Adwentin kaltaisia merkittäviä poikkeuksia.

Toivotan erityisesti tervetulleiksi viisi kollegaamme ja ystäväämme Romania Mare -puolueesta suurenmoisesta Romaniasta ja bulgarialaisen kollegamme Attack-puolueesta. He ovat tulleet Euroopan parlamenttiin tarkkailijoina ajankohtana, jolloin Turkki on – 3. lokakuuta 2005 – aloittamassa liittymisneuvottelunsa, vaikka sen liittyminen oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi perustuslaki hylättiin, ja vaikka Turkki ei ole tunnustanut Kyproksen tasavaltaa eikä edes halua tehdä niin. Koska Bulgarian väestöstä 10 prosenttia on turkkilaista alkuperää, uskon Bulgarian olevan erittäin herkkä tälle merkittävälle tapahtumalle.

Haluan kollegojemme tietävän, että he voivat luottaa tukeemme Euroopan parlamentissa kotimaistamme muodostuvan Euroopan puolustamiseksi tuhoisalta globalisaatiolta ja siirtolaisvirralta. Panen kiinnostuneena merkille, että Euroopan komission puheenjohtaja Barroso on juuri soittanut kuolinkelloa kuolleelle EU:n perustuslaille. Järkevänä demokraattina hän on ottanut opiksi Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä ja on heittänyt tämän vapaudenriistotekstin romukoppaan. Kerrankin laki on lähellä moraalia. Kansan mielipide on tärkeämpi kuin teknokraattien mielipide ammattiylpeyttä edustavien tahojen harjoittamasta monentyyppisestä painostuksesta huolimatta.

Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien osalta Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen kiista hyvityksestä ja YMP:tä koskevasta talousarviosta uhkaa jatkua, jollei yhteisön talousarviovarojen osuutta nosteta yli 1 prosenttiin BKT:sta KIE-maiden tarpeisiin vastaamiseksi. Tässä yhteydessä tuomitsemme Chiracin ja Ranskan hallituksen mahdollisen vetäytymisen tai perääntymisen YMP:stä. Briteillä, jotka ovat amerikkalaisten uskollisia liittolaisia, on ainoastaan kaksi tavoitetta kuusikuukautisen puheenjohtajuuskautensa aikana: saada Turkin liittyminen etenemään ja taata, että paljon mainostettu niin sanottu Bolkestein-palveludirektiivi hyväksytään. Vastustamme niitä molempia.

Chirac kääntyi Euroopan komission puoleen täysin häpeämättömästi pyytääkseen sen väliintuloa Hewlett Packard -asiassa, johon liittyy 1 240 pakollista irtisanomista. Hän nöyryytti julkisesti itseään ja Ranskaa siinä samalla. Ei ole itse asiassa komission tehtävä puuttua sisäpoliittisiin yritysasioihin. On ainoastaan luonnollista, että menetelmistä, joilla suojellaan Ranskan taloudellisia ja sosiaalisia etuja, päätetään Pariisissa, eikä Brysselissä ja Genevessä.

Vasta Ranskan vuoden 2007 presidentinvaaleissa, jotka ovat tulossa tämän vuoden 29. toukokuun järisyttävien tapahtumien jälkeen, hylätään todella euro-internationalismi ja luovutusmieliala. Se on käänne, jota kaikki aidot eurooppalaiset odottavat. Tämä on paluu kansalliseen ajatusmalliin ja kansaa palvelevaan taloudelliseen patriotismiin. Koska minulla on suuri etuoikeus olla edelläkävijän asemassa, uskon voivani olla vakuuttavin tämän aiheen puolestapuhuja Ranskassa ja Euroopassa.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, toivotan komission puheenjohtajan Borrellin ja muiden tavoin bulgarialaiset ja romanialaiset tarkkailijaystävämme tervetulleiksi. Tämä on hyvin tärkeä askel kohti lopullisia jäsenyysvalmisteluita. Komissio tukee edelleen aktiivisesti pyrkimyksiänne, ja odotamme pääsevämme työskentelemään kanssanne. Lisään myös, että olen seurannut uutisia maissanne viime kesänä esiintyneistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Toivon, että olette tietoisia tuntemastamme solidaarisuudesta ja tiedätte, että vastaamme kaikkiin mahdollisiin avunpyyntöihinne.

Esitän kaksi huomautusta. Ensimmäinen niistä koskee perustuslakia, koska on tärkeää, että kaikki ymmärtävät komission tehtävän tässä asiassa. Komissio tuki perustuslakia alusta alkaen, minkä lisäksi se osallistui aktiivisesti Euroopan tulevaisuutta käsitelleen valmistelukunnan työhön. Aiheesta keskusteltiin komissiossa joka viikko. Tuemme perustuslakia edelleen. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että asiakirja ei ehkä ole täydellinen, mutta tuemme sitä, ja olemme työskennelleet aktiivisesti sen parissa.

Ranskan ja Alankomaiden kielteisten kansanäänestystulosten jälkeen tiedämme kaikki, että on epätodennäköistä, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat perustuslain lähitulevaisuudessa. Tämä ei estä meitä jatkamasta aktiivista työskentelyä poliittisen asialistan parissa, jotta Euroopan kansalaiset voivat nauttia konkreettisista tuloksista. Komissio takaa edelleen, että työskentelemme ensisijaisten poliittisten tavoitteidemme parissa ja saavutamme ne. Meidän on lisäksi käytettävä tätä harkinta-aikaa aloittaaksemme vuoropuhelun kansalaisten kanssa. Tämä on ainoa keino taata, että saamme heidän täyden tukensa uudelle perustuslaille. Haluamme päästä Euroopan parlamentin avulla jäsenvaltioiden kanssa yhteisymmärrykseen tavasta edetä. Tämän vuoksi aloimme jo ennen kesää laatia niin sanottua suunnitelmaa D, joka koskee debattia, dialogia ja demokratiaa. Viimeviikkoisessa seminaarissamme keskustelimme useista hyvin konkreettisista ideoista, jotka koskevat sitä, kuinka voimme käydä tällaista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa. Asialistan on oltava hyvin laaja, ja sen tarkoituksena on oltava vuoropuhelun jatkaminen vielä nykyisen komission ja parlamentin toimikausien jälkeen. Tämä ei ole ainoastaan operaatio perustuslain pelastamiseksi, vaan sen on oltava uusi tapa saada kansalaiset osallistumaan. Komission puheenjohtaja Barroso ja minä esitämme alustavat ajatuksemme tästä suunnitelmasta D puheenjohtajakokoukselle keskiviikkona. Tiedonantoa neuvostolle ja parlamentille valmistellaan myös, ja toivon, että virallinen versio siitä on valmiina myöhemmin tällä viikolla, jotta voitte reagoida siihen.

Komission puheenjohtaja Barroso lähetti viime viikolla puhemies Borrellille kirjeen, jossa ehdotetaan, että määritämme ne aloitteet, joissa komissio ja parlamentti voivat tehdä yhteistyötä, ja että asianomaiset yksikkömme tapaavat mahdollisimman pian keskustellakseen näistä aloitteista.

Paras tapa päästä yli tämänhetkisestä kriisistä on vakuuttaa eurooppalaiset Euroopan merkityksestä. Tämän vuoksi ensisijainen tehtävämme on saavuttaa poliittiset tavoitteemme. Vaurautta, solidaarisuutta ja turvallisuutta koskevat tavoitteemme ovat edelleen voimassa ja todella entistäkin merkityksellisempiä. Ne ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä ihmiset Euroopassa haluavat kysyessämme sitä heiltä Eurobarometri-mielipidemittauksissa – enemmän ja parempia työpaikkoja, sosiaalisen ja alueellisen koheesion säilyttämistä, maapallon luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä turvallisuuden lisäämistä Euroopassa ja koko maailmassa.

Toiseksi paremman sääntelyn osalta kiitän aivan ensiksi parlamenttia yhteistyöstä uuden puitesopimuksen allekirjoittamiseksi. Koska tämä kuuluu tehtäviini, aion huolehtia hyvin sen varmistamisesta, että noudatamme puitesopimusta. Tämän vuoksi olen tutkinut tapauksia, joissa parlamentin jäsenet ovat esittäneet kritiikkiä ja ilmaisseet huolensa paremmasta sääntelystä.

Parempi sääntely on ollut toimielintemme asialistalla kauan. Olemme työskennelleet yhdessä vuodesta 2003 lainsäädäntötyön parantamiseksi. Tuolloin allekirjoitettiin toimielinten välinen sopimus, jonka tarkoituksena on yhteisön säännöstön yksinkertaistaminen ja parantaminen.

Nykyinen komissio teki toimikautensa alussa uuden ja vahvan sitoumuksen sääntelyn parantamiseksi, ja paremmasta sääntelystä kaikilla tasoilla on tullut myös keskeinen osa uusittua Lissabonin strategiaa. Kollegani Verheugen on tiedottanut parlamentille säännöllisesti komission lähestymistavasta, ja kalenteristani näen, että alustavat kuulemiset mukaan luettuina parlamentille on tiedotettu parempaa sääntelyä koskevasta asialistasta ainakin kymmenessä eri yhteydessä niiden yleisten tietojen lisäksi, jotka on annettu haastatteluissa ja muissa yhteyksissä.

Tämä kolmipilarinen lähestymistapa sisältää seuraavat osat: vireillä olevien lainsäädäntöhankkeiden tarkastelu sellaisten ehdotusten pois vetämiseksi, jotka eivät täytä kriteerejä, yksinkertaistaminen ja uusien lainsäädäntöehdotusten valmistelumenetelmien parantaminen vaikutustenarvioinnit mukaan luettuina.

Komissio keskustelee huomenna tarkastelusta, hyväksyy sen tulokset ja esittää luettelon lainsäädäntöehdotuksista, joiden pois vetämisen se katsoo aiheelliseksi. Koko kollegiolla on nyt ensimmäistä kertaa ollut tilaisuus päättää asiasta. Tehtävä on ollut perusteellinen ja laaja, ja ehdotamme, että noin kolmasosa käsiteltävänä olevista 183 ehdotuksesta vedetään pois. Tämä tapahtuu ottamalla kaikilta osin huomioon tarkistetun puitesopimuksen asiaa koskevat määräykset. Komission jäsen Verheugen jättää puitesopimuksen 12 artiklan mukaisesti ehdotuksemme parlamentille ennen sen julkistamista. Se esitetään täällä kokonaisuudessaan huomenna, välittömästi sen jälkeen, kun komissio on keskustellut siitä.

Puitesopimuksen 32 artiklaan viitaten ehdotuksemme, joka on tässä vaiheessa poliittinen päätös, on tarkoitettu ennakkoilmoitukseksi muille toimielimille, ja vakiintuneen käytännön mukaisesti pois vetämistä koskeva säädös annetaan kolmen kuukauden kuluessa. Tätä toimenpidettä on odotettu kauan, ja komissio on puhunut avoimesti sekä menetelmistä että tavoitteista. Emme usko, että minkään yksittäisten komission jäsenten tai puheenjohtajan lehdistölle antamista lausunnoista voidaan katsoa heikentävän komission oikeutta toimia kollegiona tai muille toimielimille tehtyjä sitoumuksia. Jos haluatte, voin esittää täyden luettelon, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki ne tilaisuudet, joissa nämä ehdotukset esitettiin parlamentille eri foorumeilla joko valiokunnissa tai päätösten muodossa.

Myönnän, että kahden toimielimemme välistä viestintää ja luottamusta on edelleen vara parantaa. Vakuutan vielä kerran, että sitoudun henkilökohtaisesti pitämään tämän tavoitteen tärkeällä sijalla komission asialistalla. Muistutan kollegojani aina tarvittaessa siitä, että ehdotukset on esitettävä ensimmäiseksi täällä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Arvoisa komission varapuheenjohtaja Wallström, kiitän teitä lämpimästi.

Jäsen Berès on pyytänyt puheenvuoroa. Kertoisitteko, mihin työjärjestyksen artiklaan vetoatte.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, puutun esityslistan rakenteeseen kohdistaakseni huomionne työskentelytapaamme. Pahoittelen sitä, että lainsäädäntöasiakirja – toistan: lainsäädäntöasiakirja – joka on ehdottomasti keskeisen tärkeässä asemassa taloutemme rahoituksen kannalta, on sisällytetty tämänpäiväiseen esityslistaan vasta klo 19.30 alkaen. Mielestäni se olisi pitänyt merkitä joksikin muuksi päiväksi ja muuksi ajankohdaksi. Ymmärrän, että on tärkeää varata aikaa näille hengähdystauoille ja poliittiseen keskusteluun, mutta pidän tärkeänä myös sitä, että parlamentti hoitaa lainsäädäntötyönsä järkevästi.

  Puhemies. Kiitos toimintatapaamme koskevasta huomautuksestanne. Meidän on kuitenkin noudatettava hyväksymäämme käsittelyjärjestystä.

Keskustelu on päättynyt.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO